Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 2. helmikuuta 2017 - BrysselLopullinen painos
Yhtenäistetty lähestymistapa urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys
 Adoptioihin liittyvät rajatylittävät näkökohdat
 EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke ja banaaneja koskeva vakautusmekanismi ***I
 Ulkoisten kalastuslaivastojen kestävä hallinnointi ***I
 Kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (Georgia) ***I
 Oikeusvaltion kriisi Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Gabonissa
 Erasmus+-ohjelman täytäntöönpano

Yhtenäistetty lähestymistapa urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys
PDF 211kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2017 yhtenäistetystä lähestymistavasta urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys (2016/2143(INI))
P8_TA(2017)0012A8-0381/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 165 artiklan, jossa määritellään unionin urheilupolitiikan päämäärät,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2011)0012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin hyvää hallintotapaa käsittelevän asiantuntijaryhmän lokakuussa 2013 antaman kertomuksen urheilun hyvän hallintotavan periaatteista unionissa,

–  ottaa huomioon ruohonjuuritason urheilua käsittelevän korkean tason ryhmän kesäkuussa 2016 antaman kertomuksen ruohonjuuritason urheilun vaikutuksesta Euroopassa,

–  ottaa huomioon korkean tason ryhmän kesäkuussa 2016 antaman kertomuksen urheiludiplomatiasta,

–  ottaa huomioon Erasmus+-ohjelman, jonka tavoitteena on torjua urheilun rehellisyyteen kohdistuvia rajat ylittäviä uhkia ja edistää ja tukee hyvää hallintotapaa urheilussa, urheilijoiden kaksoisurajärjestelmiä ja vapaaehtoistoimintaa sekä sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia urheilussa,

–  ottaa huomioon urheilua koskevan komission valkoisen kirjan (COM(2007)0391),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman korkean tason korruptiotapauksia FIFAssa koskevista viimeaikaisista paljastuksista(1),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(2),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla(3),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sopupeleistä ja lahjonnasta urheilussa(4),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta(5),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman urheilua koskevasta valkoisesta kirjasta(6),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman ammattilaisjalkapalloilun tulevaisuudesta Euroopassa(7),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman pelaajien urheiluagenteista(8),

–  ottaa huomioon 21. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Qatarin siirtotyöläisten tilanteesta(9),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(10),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät rehellisyyden, avoimuuden ja hyvän hallintotavan tehostamisesta suurissa urheilutapahtumissa,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ruohonjuuritason urheilun aseman maksimoimisesta monialaisten taitojen kehittämisessä erityisesti nuorten keskuudessa,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmasta vuosiksi 2014–2017,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät urheilun vaikutuksesta EU:n talouteen ja erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseen ja sosiaaliseen osallisuuteen,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen monialaisesta terveyttä edistävän liikunnan lisäämisestä,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät urheilun asemasta aktiivisen sosiaalisen osallisuuden lähteenä ja edistäjänä(11),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2016 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen integroidusta lähestymistavasta jalkapallo-otteluiden ja muiden urheilutapahtumien turvallisuuteen ja palveluihin,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen urheilukilpailujen manipuloinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission päätökset urheilua koskevista kysymyksistä, vedonlyönnistä ja rahapeleistä,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0381/2016),

A.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan vuonna 2009 Euroopan unionilla on ollut urheilussa erityinen toimivalta luoda ja panna täytäntöön unionin koordinoitua urheilupolitiikkaa sitä koskevan budjettikohdan tuella sekä kehittää urheilualalla yhteistyötä kansainvälisten elinten kanssa ottaen samanaikaisesti huomioon urheilun erityisluonteen ja kunnioittaen urheilun hallintorakenteiden itsenäisyyttä;

B.  ottaa huomioon, että urheilulla on merkittävä rooli miljoonien unionin kansalaisten elämässä; ottaa huomioon, että amatööri- ja ammattilaisurheilu ei ole pelkästään atleettisia kykyjä, urheilusaavutuksia ja kilpailuja, vaan sillä on myös merkittävä sosiaalinen, kasvatuksellinen, taloudellinen, kulttuurillinen ja yhtenäistävä vaikutus unionin talouteen ja yhteiskuntaan sekä unionin keskeisiin tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin;

C.  ottaa huomioon, että urheilu edustaa merkittävää ja nopeasti kasvavaa unionin talouden alaa ja vaikuttaa arvokkaalla tavalla kasvuun, työpaikkoihin ja yhteiskuntaan tuottaen myös paikallisella tasolla lisäarvoa ja työllisyysvaikutuksia yli keskimääräisen kasvuvauhdin; ottaa huomioon, että urheiluun liittyvän työllisyyden on arvioitu vastaavan 3,51:tä prosenttia unionin kokonaistyöllisyydestä ja urheiluun liittyvän bruttoarvonlisäyksen on arvioitu olevan 294 miljardia euroa (2,98 prosenttia unionin koko bruttoarvonlisäyksestä);

D.  ottaa huomioon, että urheilu ei ole vain kasvava osa taloutta vaan myös sosiaalinen ilmiö, jolla on merkittävä vaikutus unionin strategisiin tavoitteisiin ja sosiaalisiin arvoihin, joita ovat muun muassa suvaitsevaisuus, yhteisvastuu, hyvinvointi, rauha, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansojen ja kulttuurien keskinäinen yhteisymmärrys;

E.  ottaa huomioon, että urheilun harrastaminen parantaa elämänlaatua, ehkäisee sairauksia ja on merkittävä tekijä ihmisten itsensä kehittämisessä ja terveydentilan vahvistamisessa;

F.  ottaa huomioon, että työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen on ammattiurheilijoiden kannalta ratkaisevan tärkeää;

G.  ottaa huomioon, että urheilu myös yhdistää ihmisiä ja nousee rodun, uskonnon ja etnisyyden yläpuolelle;

H.  ottaa huomioon, että urheilun rehellisyys on sen uskottavuuden ja houkuttelevuuden edistämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää;

I.  ottaa huomioon, että urheilulla on erityisluonne, joka perustuu vapaaehtoisiin rakenteisiin ja joka on sen kasvatuksellisten ja yhteiskunnallisten tehtävien perusedellytys;

J.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset korruptioskandaalit urheilussa sekä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä urheilujärjestöissä ovat tahranneet urheilun julkisuuskuvaa sekä aiheuttaneet huolta ja kysymyksiä siitä, että urheilun hallintoelimissä ja järjestöissä tarvitaan todellisia ja rakenteellisia uudistuksia siten, että samalla otetaan huomioon urheilun rakenteiden huomattava monimuotoisuus Euroopan eri maissa ja se, että urheilujärjestöt ovat luonteenomaisesti suurelta osin itsesääteleviä;

K.  ottaa huomioon, että sekä ammattilais- että ruohonjuuritason urheilu on keskeisessä osassa rauhan, ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden kunnioittamisen edistämisessä maailmanlaajuisesti, tuottaa yhteiskunnille terveys- ja taloushyötyjä ja on olennaisessa osassa kasvatuksellisten ja kulttuuristen perusarvojen korostamisessa sekä sosiaalisen osallisuuden edistämisessä;

L.  ottaa huomioon, että urheilun hyvässä hallinnossa olisi noudatettava urheilun asianmukaista sääntelyä tehokkaan, avoimen, eettisen ja demokraattisen johtamisen periaatteiden sekä osallistavien hallintotapojen, prosessien ja rakenteiden kautta osallistaen siihen myös sidosryhmät;

M.  ottaa huomioon, että urheilujärjestöt vastaavat korkeatasoisten hallinnon ja rehellisyyden normien täytäntöönpanosta ja niiden olisi parannettava niitä entisestään ja noudatettava niitä kaikissa olosuhteissa, jotta voitaisiin palauttaa kansalaisten luottamus ja yleisön usko siihen, että urheilulla on myönteinen arvo;

N.  ottaa huomioon, että tasapuoliset toimintaperiaatteet, joiden tavoitteena on lisätä urheilun rahoituksen avoimuutta, vakautta ja uskottavuutta, ovat keskeisiä tekijöitä rahoituksen ja hallinnon normien parantamisessa;

O.  ottaa huomioon, että unionin järjestäytyneen urheilun malli perustuu alueellisuuden ja kansallisuuden periaatteisiin siten, että kutakin lajia kohti on yksi liitto, sekä eliitti- ja ruohonjuuritason urheilun välisiin solidaarisuusmekanismeihin ja nousuihin ja putoamisiin sekä avoimiin kilpailuihin ja taloudelliseen jakamiseen;

P.  ottaa huomioon, että on erityisen tärkeää tunnustaa periaate, jonka mukaan kutakin lajia kohti on yksi liitto ja joka juontaa juurensa urheilun sosiaalisesta merkityksestä, koska se on paras keino turvata urheilun edut ja sen yhteiskunnalle tuottamat hyödyt;

Q.  ottaa huomioon, että on perusteltua ja kaikkien sidosryhmien kannalta välttämätöntä vaatia, että kaikki urheilukilpailut käydään ja ratkaistaan kansainvälisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti;

R.  ottaa huomioon, että urheilun vetoomustuomioistuimilla on keskeinen rooli, kun pyritään takaamaan pelisääntöjen yleismaailmallisuus, oikeus urheiluun liittyvien kiistojen oikeudenmukaiseen käsittelyyn sekä hyvä hallinto, koska ne ovat tarkoituksenmukaisin keino urheilualan kiistojen ratkaisemiseen unionin perustavalaatuisten prosessuaalisten oikeuksien mukaisesti;

S.  ottaa huomioon, että urheilualalla ja -järjestöissä kiertävät entistä suuremmat rahamäärät ovat herättäneet vaatimuksia paremmasta hallinnosta ja avoimuudesta; ottaa huomioon, että taloudelliseksi toiminnaksi katsottavan urheilun alalla esiintyy joukko sopupeliskandaaleja, joihin liittyy erilaista muuta rikollista ja laitonta toimintaa, kuten rahanpesua, korruptiota ja lahjontaa;

T.  ottaa huomioon, että lisääntyvä dopingin käyttö uhkaa edelleen urheilun rehellisyyttä ja mainetta, koska se rikkoo urheilun eettisiä arvoja ja periaatteita, kuten reilun pelin henkeä; katsoo, että dopingin käyttö vaarantaa vakavasti kyseisten urheilijoiden terveyden ja aiheuttaa usein vakavaa ja pysyvää vahinkoa; katsoo, että dopingin vastainen taistelu on yleiseen etuun ja kansanterveyteen liittyvä kysymys;

U.  katsoo, että väkivalta, huliganismi ja syrjintä, joka kohdistuu ihmisryhmään tai ryhmän jäseneen amatööri- tai ammattilaisurheilussa, tahrii urheilun julkisuuskuvaa ja aiheuttaa sen, että ihmiset eivät halua mennä urheilutapahtumiin;

V.  ottaa huomioon, että urheilun edistämisen psyykkisesti tai fyysisesti vammaisten ihmisten keskuudessa olisi oltava yksi keskeisistä painopisteistä unionin, kansallisella ja paikallisella tasolla;

W.  ottaa huomioon, että naisten osallistumista ja näkyvyyttä urheilualalla ja urheilukilpailuissa on parannettava;

X.  ottaa huomioon, että urheilijoihin ja erityisesti alaikäisiin kohdistuu taloudellista painetta ja heitä kohdellaan hyödykkeinä, joten heitä on suojeltava kaikenlaiselta huonolta kohtelulta, väkivallalta ja syrjinnältä, jota saattaa ilmetä heidän harjoittaessaan urheilua;

Y.  ottaa huomioon, että eurooppalaisessa joukkueurheilussa vallitsee kasvava ja huolestuttava suuntaus kohti kolmansien osapuolten omistajuutta, jonka yhteydessä pelaajat, jotka ovat usein hyvin nuoria, ovat osittain tai kokonaan yksityisten sijoittajien omistuksessa eivätkä voi enää itse päättää oman uransa kehittymisestä;

Z.  ottaa huomioon, että agentteihin ja pelaajasiirtoihin liittyvät huonot käytännöt ovat johtaneet rahanpesuun, petoksiin ja alaikäisten hyväksikäyttöön;

AA.  ottaa huomioon, että ruohonjuuritason urheilu tarjoaa mahdollisuuksia puuttua syrjintään, edistää sosiaalista osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja integraatiota ja vaikuttaa merkittävällä tavalla monialaisten taitojen kehittymiseen;

AB.  ottaa huomioon, että yhä useammat seurat tukeutuvat pääosin siirtomarkkinoihin kootessaan joukkueitaan, vaikka niiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota paikalliseen valmennukseen;

AC.  ottaa huomioon, että urheilun katsotaan olevan kaikkien ihmisten perusoikeus ja että kaikilla olisi oltava yhtäläiset oikeudet harrastaa liikuntaa ja urheilua;

AD.  ottaa huomioon, että liikunta on yleisesti vähentynyt, vaikka on vankkaa näyttöä siitä, että se parantaa ihmisten terveyttä – mukaan luettuna mielenterveys – ja hyvinvointia, minkä seurauksena jäsenvaltiot säästävät huomattavasti julkisissa terveydenhuoltomenoissa, ja vaikka kaikkien järjestelmällisten rakenteiden ulkopuolella harjoitettava vapaa-ajan urheilu, kuten lenkkeily, on lisääntynyt;

AE.  ottaa huomioon, että urheilutapahtumat ja -tilaisuudet ja erityisesti suuret kansainväliset kilpailut osoittavat urheilun edut ja niillä on myönteinen sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen vaikutus;

AF.  ottaa huomioon, että maajoukkueet ovat olennaisessa asemassa kansallisen identiteetin vaalimisessa ja nuorten urheilijoiden innostamisessa korkeimman tason urheilusuorituksiin mutta myös solidaarisuuden edistämisessä ruohonjuuritason urheilun kanssa;

AG.  ottaa huomioon, että urheilijoiden koulutus on ratkaisevan tärkeää valmistamaan heitä heidän uraansa urheilun jälkeen;

AH.  ottaa huomioon, että investoiminen nuorten lahjakkaiden urheilijoiden koulutukseen ja sen edistäminen paikallisella tasolla on ratkaisevan tärkeää urheilun kehitykselle ja asemalle yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä;

AI.  ottaa huomioon, että vapaaehtoiset ovat järjestäytyneen urheilun selkäranka ja takaavat urheilutilaisuuksien kehityksen ja saavutettavuuden erityisesti ruohonjuuritasolla; ottaa huomioon, että se tarjoaa lisäksi nuorille erinomaisen mahdollisuuden lisäharjoitteluun ja vapaamuotoiseen oppimiseen myös kansainvälisesti ja silloin, kun toteutetaan yhteistyö- ja kehitysohjelmia unionin ulkopuolisilla alueilla, joilla on tarpeen vahvistaa vuoropuhelua ja tukea EU:n ulkopolitiikkaa;

AJ.  ottaa huomioon, että urheilu laajimmassa merkityksessään edustaa yhteisön arvojärjestelmää ja että kyseiset arvot muodostavat perustan yhteiselle kielelle, joka ylittää kaikki kulttuuriset ja kielelliset esteet; ottaa huomioon, että urheilua voidaan pitää voi ja sitä olisi pidettävä mahdollisuutena vahvistaa kolmansien maiden kanssa käytävää vuoropuhelua ja solidaarisuutta niiden kanssa, edistää perusihmisoikeuksien ja -vapauksien suojelua maailmanlaajuisesti ja tukea unionin ulkopolitiikkaa;

AK.  ottaa huomioon, että urheilujärjestöjen teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomiset, mukaan luettuna digitaalinen piratismi ja erityisesti urheilutapahtumien luvattomat suorat lähetykset herättävät vakavaa huolta urheilun rahoituksesta pitkällä aikavälillä kaikilla tasoilla;

AL.  ottaa huomioon, että lehdistönvapaus on varmistettava kaikissa urheilutapahtumissa;

AM.  ottaa huomioon, että urheilu voi auttaa täyttämään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

Urheilun rehellisyys ja hyvä hallintotapa

1.  muistuttaa, että korruption torjuminen urheilussa edellyttää kansainvälisiä toimia ja kaikkien sidosryhmien, kuten viranomaisten, lainvalvontavirastojen, urheilualan, urheilijoiden ja kannattajien, välistä yhteistyötä;

2.  kehottaa kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia urheilujärjestöjä sitoutumaan hyvän hallinnon käytäntöihin ja kehittämään avoimuuden ja kestävän rahoituksen kulttuuria antamalla julkisesti saataville talouttaan ja toimintaansa koskevia tietoja, mukaan luettuna ylimmälle johdolle maksettavien korvausten ilmoitusvelvollisuus ja toimikausien rajoittaminen;

3.  katsoo, että avoimuuden kulttuurin kehittämistä on täydennettävä parantamalla vallanjakoa urheilualan hallintoelimissä, erottamalla kaupalliset ja yleishyödylliset toiminnot paremmin toisistaan sekä parantamalla sisäisen itsesääntelyn menetelmiä urheilurikosten ja urheilujärjestöjen sisäisen laittoman toiminnan ennakoimiseksi, paljastamiseksi ja tutkimiseksi sekä seuraamusten langettamiseksi siitä;

4.  muistuttaa, että hyvän hallintotavan olisi kuuluttava unionin seuraavan urheilua koskevan toimintasuunnitelman painopisteisiin ja sen on oltava edellytyksenä urheilujärjestöjen itsenäisyydelle siten, että noudatetaan sellaisia periaatteita kuten avoimuus, vastuullisuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaalinen osallisuus ja demokratia, mukaan luettuna sidosryhmien asianmukainen osallistaminen;

5.  korostaa, että urheilun korruption ja muun tyyppisten rikosten alalla tarvitaan nollatoleranssia;

6.  korostaa, että hyvän hallinnon periaatteiden soveltaminen urheilussa sekä seuranta, tarkkailu ja soveltuvat oikeudelliset välineet ovat keskeisiä tekijöitä korruption ja muiden huonojen käytäntöjen kitkemisessä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä urheilujärjestöjä ja järjestäjäehdokkaita varmistamaan, että suurtapahtumien isännöintiä koskevissa tarjouksissa noudatetaan hyvän hallinnon normeja, ihmisoikeuksia ja työoikeuksia sekä demokratian periaatetta paikallisyhteisöihin kohdistuvien myönteisten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten varmistamiseksi kunnioittaen samalla monimuotoisuutta ja perinteitä, jotta taataan urheilun kestävä perintö ja uskottavuus;

8.  katsoo, että maiden, jotka tarjoutuvat järjestämään tai isännöivät urheilutapahtumia, on toteutettava näiden tapahtumien suunnittelu, organisointi, toteutus, osallistuminen ja seuranta sosiaalisesti, ympäristön kannalta ja taloudellisesti vastuullisella tavalla; kehottaa urheilujärjestöjä ja tällaisten tapahtumien isäntämaita välttämään ei-toivottuja muutoksia paikallisten asukkaiden elinympäristöön, mikä koskee myös paikallisväestön pakkomuuttoa;

9.  kehottaa komissiota kehittämään sitoumusluettelon ja selvittämään mahdollisuutta laatia urheilualan hyvän hallinnon ja rehellisyyden käytännesäännöt; katsoo, että urheilujärjestöjen olisi laadittava avoimuussäännöt ja eettiset normit sekä hallintoelimiään, johtavia komiteoitaan ja jäseniään koskevat menettelysäännöt sekä operatiiviset politiikat ja käytännöt, joilla taataan riippumattomuus ja vahvistettujen sääntöjen noudattaminen; uskoo lisäksi, että hallitusten, urheilujärjestöjen ja unionin välisten uusien yhteistyövälineiden tarkastelu voi auttaa ratkaisemaan joitakin urheilun alan nykyisistä haasteista;

10.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan urheilun julkisen rahoituksen edellytykseksi vakiintuneiden ja julkisesti saatavilla olevien hallintoa, valvontaa ja raportointia koskevien vähimmäisnormien noudattamisen;

11.  katsoo, että urheilun hyvän hallinnon ja rehellisyyden parantaminen edellyttää kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien ajattelutapojen muuttamista; tukee urheilujärjestöjen ja muiden sidosryhmien aloitteita, joilla pyritään parantamaan hallinnollisia normeja urheilun alalla ja tehostamaan yhteistyötä paikallisten ja kansallisten viranomaisten kanssa;

12.  kehottaa urheilujärjestöjä esittämään vuoteen 2018 mennessä käytännön ehdotuksia urheilujärjestöjen, urheilun johtoelinten ja niiden jäsenyhdistysten hyvän hallinnon normien parantamisesta ja panemaan ne sitten viipymättä täytäntöön; korostaa tässä yhteydessä asianmukaisen valvonnan tärkeyttä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään sopupelien järjestämisen erityiseksi rikokseksi ja varmistamaan, että kaikkeen rikolliseen toimintaan, kuten sopupelien järjestämiseen ja urheilun alalla tapahtuvaan lahjontaan, sovelletaan oikeusmenettelyjä ja asianmukaisia seuraamuksia, jos näin ei vielä ole, koska sopupelit ja urheilukilpailujen manipulointi vahingoittavat urheilun etiikkaa ja rehellisyyttä ja niihin sovelletaan jo urheilualan viranomaisten seuraamuksia;

14.  toteaa, että kansainvälisten sopupelitapausten tutkintaan liittyvät haasteet edellyttävät rajatylittävää tietojen jakamista ja yhteistyötä urheiluelinten, valtiollisten viranomaisten ja vedonvälittäjien välillä kansallisten foorumien puitteissa, jotta sopupelit voidaan havaita ja tutkia ja niistä voidaan nostaa syytteitä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen syyttäjänviraston perustamista erityisesti urheiluun liittyvien petosten tutkintaa varten, jos ne eivät vielä ole tehneet niin; muistuttaa, että neljännessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä vaaditaan rahapelipalvelujen tarjoajia tekemään due diligence ‑tarkastus suurille rahansiirroille;

15.  kehottaa neuvostoa löytämään ratkaisun, joka antaa unionille ja sen jäsenvaltioille mahdollisuuden allekirjoittaa ja ratifioida urheilukilpailujen manipuloinnista tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, jotta varmistetaan sen täysimääräinen täytäntöönpano ja ratifiointi, ja kehottaa komissiota tukemaan ja helpottamaan tätä prosessia ja varmistamaan sen tehokkaan seurannan;

16.  muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta antaa suositus vedonlyöntiin liittyvien sopupelien estämistä ja torjumista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdosta ja kehottaa komissiota antamaan viipymättä tämän suosituksen;

17.  kehottaa komissiota vahvistamaan instituutioiden välisiä yhteyksiä Euroopan neuvoston kanssa ja kehittämään sen myötä koordinoituja toimintaohjelmia voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi;

18.  tukee ja rohkaisee ennaltaehkäisy-, koulutus- ja tietoisuuskampanjoita ja tiedotusohjelmia, joissa annetaan urheilijoille, valmentajille, virkailijoille ja asiaankuuluville sidosryhmille kaikilla tasoilla neuvoja sopupelien, dopingin ja muiden rehellisyyteen vaikuttavien kysymysten muodostamasta uhasta, mukaan luettuna mahdollisesti eteen tulevat riskit ja miten epäilyttävistä menettelytavoista voidaan ilmoittaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan käytännön toimenpiteitä sisällytettäviksi seuraavan unionin toimintasuunnitelmaan, kuten kokeiluhankkeet ja ‑ohjelmat, joilla pyritään varmistamaan, että nuorille annetaan kansalaiskasvatusta urheilussa mahdollisimman varhaisessa iässä;

19.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen dopingin vastaisia hankkeita Erasmus+‑ohjelman kautta ja arvioimaan samalla sen vaikutuksia ja varmistamaan, että se täydentää hyödyllisesti olemassa olevia dopingin vastaisia rahoitusjärjestelyjä;

20.  kehottaa komissiota tukemaan urheilujohtamisen hankkeiden hyvää hallintoa Erasmus+‑ohjelman kautta;

21.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan doping-valvontaa, kansallisia testausohjelmia ja lainsäädäntöä, joka mahdollistaa koordinoinnin ja tietojen jakamisen viranomaisten, urheilujärjestöjen ja antidoping-virastojen välillä, kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan sen, että viimeksi mainitut voivat perustaa laajoja dopingvalvontaohjelmia sekä käsittelemään ja vaihtamaan tietoja unionin voimassa olevien ja tulevien tietosuojasääntöjen mukaisesti;

22.  pitää tärkeänä sitä, että Maailman antidopingtoimisto (WADA) seuraa ja koordinoi antidopingpolitiikkaa ja -sääntöjä kaikkialla maailmassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiiviiseen yhteistyöhön WADAn, Unescon ja Euroopan neuvoston kanssa, jotta dopingia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaammin vahvistamalla maailman antidopingsäännöstön (WADAC) oikeudellisia ja poliittisia sitoumuksia; kehottaa unionia kannustamaan terveys- ja ennaltaehkäisypolitiikkoja koskevien tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista dopingin vastaisessa taistelussa maailmanlaajuisesti;

23.  kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään ja helpottamaan neuvotteluja maiden välisistä sopimuksista, joilla sallitaan se, että muiden maiden asianmukaisesti valtuutetut dopingvalvontaryhmät tekevät testejä urheilijoiden perusoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen mukaisesti;

24.  katsoo, että doping on kasvava ongelma myös vapaa-ajan urheilussa, jossa tarvitaan koulutus- ja tiedotuskampanjoita sekä kokeneita ja ammattimaisia ohjaajia ja valmentajia, jotka auttavat edistämään tervettä suhtautumista dopingiin;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tiiviiseen yhteistyöhön WADAn ja Euroopan neuvoston kanssa määriteltäessä ilmiantajia suojelevaa politiikkaa;

26.  kannustaa urheilujärjestöjä ja kansallisia viranomaisia perustamaan koordinoituja antidopingjärjestelmiä rajatylittävää valvontaa varten ja ryhtymään käytännön toimenpiteisiin, joilla vastustetaan laittomien suorituskykyä parantavien aineiden valmistamista ja kauppaamista urheilumaailmassa;

27.  pitää myönteisenä Euroopan neuvoston uutta yleissopimusta integroidusta lähestymistavasta jalkapallo-otteluiden ja muiden urheilutapahtumien turvallisuuteen ja palveluihin ja kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan sen viipymättä; kehottaa jälleen ottamaan käyttöön stadionkieltojen vastavuoroisen tunnustamisen Euroopassa ja tätä koskevan tietojen vaihdon;

28.  kehottaa komissiota selvittämään keinoja jakaa urheilussa esiintyvää väkivaltaa koskevia tietoja olemassa olevien verkostojen kautta;

29.  panee merkille, että terrorismin uhka edellyttää uusia ponnisteluja, jotta voidaan varmistaa turvallinen toiminta ja turvallisuus urheilutapahtumissa;

30.  painottaa, että urheiluelinten olisi varmistettava riippumattomille uutisvälineille tarvittava pääsy kaikkiin urheilutapahtumiin ja mahdollisuus saada uutisia niistä, jotta ne voivat täyttää tehtävänsä urheilutapahtumien ja urheiluhallinnon tärkeinä ja kriittisinä tarkkailijoina;

31.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen syrjinnän ja väkivallan urheilussa sekä kentällä että sen ulkopuolella ja korostaa tarvetta estää tällainen käytös kaikilla tasoilla, parantaa tällaisista tapauksista ilmoittamista ja niiden valvontaa sekä edistää kunnioituksen, ystävyyden, suvaitsevaisuuden ja reilun pelin kaltaisia keskeisiä arvoja; katsoo, että korkeita hyvän hallintotavan normeja noudattavilla urheilujärjestöillä on paremmat valmiudet edistää urheilun yhteiskunnallista tehtävää ja torjua rasismia, syrjintää ja väkivaltaa;

32.  muistuttaa tarpeesta tehostaa ihmiskaupan ja erityisesti lapsikaupan torjuntaa urheilun alalla;

33.  pitää myönteisenä hyviä itsesääntelyn käytäntöjä, kuten reilua rahoitusta koskevaa aloitetta (FFP), koska sillä kannustetaan rationaalisempaan talouteen ja parempien taloushallinnon normien soveltamiseen ammattiurheilussa siten, että keskitytään lyhyen aikavälin sijasta pitkään, mikä edistää urheilun tervettä ja kestävää kehitystä Euroopassa; korostaa, että FFP on kannustanut parempiin taloushallinnon normeihin ja sitä olisi siksi sovellettava tiukasti;

34.  pitää avoimia ja kestäviä urheiluun ja urheilujärjestöihin tehtäviä investointeja myönteisinä, kunhan ne tehdään tiukan valvonnan ja tiedonantovaatimusten puitteissa ja siten, että ne eivät haittaa kilpailujen ja urheilijoiden rehellisyyttä;

35.  pitää omistusmallia, jossa määräysvalta säilyy seuran jäsenillä (50+1-sääntö), hyvänä käytäntönä unionissa, ja kehottaa jäsenvaltioita, urheilua hallinnoivia elimiä, kansallisia urheiluliittoja ja liigoja aloittamaan rakentavan vuoropuhelun ja ajatusten vaihdon tästä mallista;

36.  korostaa, että urheilijoita ja erityisesti alaikäisiä on suojeltava kolmannen osapuolen omistajuuden kaltaisilta väärinkäytöksiltä, jotka nostavat esiin lukuisia kysymyksiä rehellisyydestä ja laajempia eettisiä seikkoja; tukee hallintoelinten päätöksiä, joilla kielletään kolmansien osapuolten pelaajaomistus, ja kehottaa komissiota harkitsemaan kolmannen osapuolen omistajuuden kieltämistä unionin lainsäädännössä ja kannustamaan jäsenvaltioita lisätoimenpiteisiin urheilijoiden oikeuksiin liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi;

37.  katsoo, että on arvioitava uudelleen paikallisten pelaajien tukemista koskevia sääntöjä, jotta voidaan laajentaa lahjakkaiden nuorten pelaajien mahdollisuuksia pelata seurojensa edustusjoukkueessa ja siten parantaa kilpailun tasapainoa kaikkialla Euroopassa;

38.  kehottaa hallintoelimiä ja kansallisia viranomaisia kaikilla tasoilla toteuttamaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan korvaukset kasvattajaseuroille, jotta kannustetaan saavuttamaan nuorten pelaajien työhön ottamisen ja kouluttamisen edistämisen tavoite unionin tuomioistuimen asiassa Bernard 16. maaliskuuta 2010 antaman tuomion mukaisesti;

39.  vahvistaa olevansa sitoutunut eurooppalaiseen järjestäytyneen urheilun malliin, jossa liitoilla on keskeinen rooli, kun mallissa saatetaan tasapainoon kaikkien osapuolten, kuten pelaajien, seurojen, liigojen, yhdistysten ja vapaaehtoisten erilaiset toisistaan poikkeavat edut, päätöksenteossa noudatetaan asianmukaisia ja demokraattisia edustus- ja avoimuusmekanismeja ja avoimet kilpailut perustuvat urheilullisiin ansioihin; vaatii lisää taloudellista yhteisvastuuta kaikilla tasoilla;

40.  pitää myönteisenä EU:n vuotuista urheilufoorumia, jossa edistetään kansainvälisten ja eurooppalaisten urheiluliittojen, olympialiikkeen, urheilun eurooppalaisten ja kansallisten kattojärjestöjen ja muiden urheilujärjestöjen kaltaisten sidosryhmien vuoropuhelua; painottaa, että on parannettava edelleen sidosryhmien kanssa käytävän vuoropuhelun rakennetta, foorumin toimintoja ja keskustelujen seurantaa;

41.  pitää myönteisenä komission ja kaikkien sidosryhmien pyrkimyksiä edistää sosiaalista vuoropuhelua urheilun alalla, koska se on erinomainen mahdollisuus luoda tasapainoa urheilijoiden perus- ja työoikeuksien sekä urheilun taloudellisen luonteen välillä ottamalla kaikki sidosryhmät, myös työmarkkinajärjestöt, mukaan keskusteluihin ja sopimusten tekoon; tunnustaa, että sitoutuminen avoimuuden kulttuurin kehittämiseen on urheilujärjestöjen vastuulla; painottaa, että unionin olisi aktiivisesti edistettävä työn vähimmäisnormien soveltamista ammattilaisurheilijoihin kaikkialla Euroopassa;

42.  kehottaa jälleen perustamaan urheiluagenttien maksuja varten avoimuusrekisterin, jota tuetaan tehokkaalla seurantajärjestelmällä, kuten maksujen clearing-järjestelyllä ja asianmukaisilla seuraamuksilla, yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa agenttien väärinkäytösten torjumiseksi; vaatii jälleen urheiluagenttien lupamenettelyä ja rekisteröintiä sekä vähimmäispätevyysvaatimusten käyttöön ottamista; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön urheiluagentteja Euroopan unionissa koskevan tutkimuksensa päätelmät erityisesti siltä osin, että agenteilla on keskeinen asema rahoitusvirroissa, jotka eivät usein ole avoimia, mikä tekee niistä laittomalle toiminnalle alttiita;

43.  katsoo, että integroitu lähestymistapa sukupuolten tasa-arvoon urheilussa voi auttaa välttämään stereotypioita ja luoda positiivisen sosiaalisen ympäristön kaikille; pitää myönteisenä aloitteita, joilla kannustetaan sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaiseen osallistumiseen urheilua koskevassa päätöksenteossa, annetaan naisurheilijoille mahdollisuus yhdistää perhe ja ammattilaisura sekä pyritään supistamaan sukupuoleen perustuvaa palkkiokuilua ja torjumaan kaikenlaisia stereotypioita ja ahdistelua urheilussa; kehottaa urheilujärjestöjä kiinnittämään erityistä huomiota sukupuoliulottuvuuteen kannustamalla naisurheilua;

Sosiaalinen osallisuus, sosiaalinen tehtävä ja saavutettavuus

44.  katsoo, että investoiminen urheiluun auttaa meitä rakentamaan yhtenäisiä ja osallistavia yhteiskuntia, poistamaan esteitä ja antamaan ihmisille mahdollisuuden kunnioittaa toisiaan rakentamalla siltoja kulttuuristen sekä etnisten ja sosiaalisten kuilujen ylitse sekä välittämään myönteistä viestiä yhteisistä arvoista, joita ovat keskinäinen kunnioitus, suvaitsevaisuus, myötätunto, johtajuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeusvaltio;

45.  pitää myönteisenä kansainvälisten urheilutapahtumien järjestämistä Euroopan eri valtioissa, koska se edistää osaltaan EU:n keskeisiä yhteisiä arvoja, kuten moniarvoisuutta, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, solidaarisuutta ja tasa-arvoa; muistuttaa, että urheilutapahtumat ja -tilaisuudet edistävät matkailua unionin kaupungeissa ja alueilla;

46.  painottaa urheilussa hankittujen monialaisten taitojen arvoa epävirallisessa oppimisessa ja arkioppimisessa ja painottaa lisäksi urheilun, työllistettävyyden ja koulutuksen välisiä yhteyksiä;

47.  korostaa urheilun roolia heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osallistamisessa ja integroinnissa; pitää myönteisenä aloitteita, joilla pakolaisille, muuttajille ja turvapaikanhakijoille tarjotaan mahdollisuus osallistua urheilijoina kilpailuihin;

48.  painottaa urheilun avulla kouluttamisen merkitystä sekä urheilun tarjoamia mahdollisuuksia saada sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa olevat nuoret takaisin raiteille; tunnustaa ruohonjuuritason urheilun merkityksen radikalisoitumisen ehkäisemisessä ja torjumisessa ja kannustaa ja tukee tätä koskevia aloitteita; pitää myönteisenä kahta Euroopan parlamentin hyväksymää pilottihanketta: ”Urheilu pakolaisten integraation ja sosiaalisen osallistamisen välineenä” ja ”Radikalisoitumisvaarassa olevien nuorten seuranta ja valmennus urheilun avulla”;

49.  muistuttaa, että nuoret eurooppalaiset urheilijat kohtaavat usein haasteita urheilu-uran sekä koulutuksen ja työn yhteensovittamisessa; tunnustaa, että korkea-asteen koulutus ja ammattikoulutus ovat ratkaisevassa asemassa huippu-urheilijoiden myöhemmän työmarkkinoille pääsyn maksimoimisessa; tukee tehokkaita kaksoisurajärjestelmiä, joihin liittyy vähimmäislaatuvaatimuksia, ja eurooppalaisten kaksoisuraohjelmien edistyksen asianmukaista valvontaa sekä ammatinvalintapalvelujen tarjoamista yliopistojen tai korkea-asteen oppilaitosten kanssa tehtävien sopimusten kautta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan urheilijoiden rajatylittävää liikkuvuutta, yhdenmukaistamaan urheilun ja koulutuksen pätevyysvaatimuksia, mukaan luettuna urheilun kautta hankittu vapaamuotoinen ja epävirallinen oppiminen, sekä vahvistamaan hyvien käytäntöjen vaihtoa;

50.  painottaa tarvetta varmistaa kestävä taloudellinen tuki unionin ja kansallisen tason kaksoisuraohjelmissa tapahtuvalle vaihdolle Erasmus+-ohjelman kautta sekä tarvetta edistää alan lisätutkimusta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteistyössä oppilaitosten kanssa rajatylittävää urheilijavaihtoa ja tarjoamaan urheilijoille stipendejä;

51.  tukee valmentajien ja muiden palveluntarjoajien (kuten fysioterapeuttien ja kaksoisuraneuvojien) liikkuvuutta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa siten, että keskitytään pätevyyksien ja teknisten innovaatioiden tunnustamiseen;

52.  kehottaa urheilujärjestöjä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa edistämään valmentajia koskevia vähimmäisnormeja, jotka käsittävät rikosrekisterin tarkistuksen sekä alaikäisten ja haavoittuvien aikuisten turvallisuutta ja suojelua sekä dopingin ja sopupelien ehkäisyä ja torjuntaa koskevan koulutuksen;

53.  painottaa, että WHO on todennut liikunnan puutteen neljänneksi merkittävimmäksi kuolleisuuden riskitekijäksi, jolla on merkittäviä suoria ja välillisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia jäsenvaltioihin ja josta aiheutuu kustannuksia jäsenvaltioille; on huolestunut siitä, että vaikka liikunnan lisäämiseen on käytetty merkittävästi varoja ja vaikka sen puutteella on merkittävä vaikutus yleiseen terveyteen, liikunnan taso laskee edelleen joissakin jäsenvaltioissa;

54.  kehottaa urheilujärjestöjä ja jäsenvaltioita yhteistyössä tukemaan eri puolilla Eurooppaa työskentelemään pyrkivien valmentajien työllistettävyyttä ja liikkuvuutta sitoutumalla valmennusosaamisen laadunvalvonnan sekä pätevyys- ja koulutusnormien varmistamiseen;

55.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään liikunnasta poliittisen painopistealan EU:n seuraavassa urheilua koskevassa työsuunnitelmassa erityisesti siltä osin kuin kyseessä ovat nuoret ja haavoittuvat yhteisöt syrjäytyneillä alueilla, joilla liikunta on vähäistä;

56.  kehottaa kansainvälisiä ja kansallisia liittoja ja muita koulutuksen tarjoajia varmistamaan, että urheilun rehellisyyteen liittyvät aiheet sisällytetään urheiluvalmentajan pätevyyteen johtavaan opetusohjelmaan;

57.  korostaa, että liikunnan edistäminen kouluissa on olennainen lähtökohta lapsille, mitä tulee elämäntaitojen oppimiseen, asenteisiin, arvoihin, tietoon ja ymmärrykseen sekä koko elämän kestävään liikunnasta nauttimiseen; muistuttaa, että osallistuminen urheiluun yliopistoissa ja vanhemmalla iällä on tärkeässä roolissa terveiden elämäntapojen ylläpitämisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta;

58.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin väestö ikääntyy, joten erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myönteiseen vaikutukseen, joka liikunnalla voi olla ikääntyneiden terveyteen ja hyvinvointiin;

59.  painottaa, että urheilua ja liikuntaa olisi edistettävä paremmin kaikilla toimintapolitiikan aloilla; kannustaa paikallisia viranomaisia ja kuntia edistämään yhtäläisiä liikuntamahdollisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan kansalaisia liikkumaan säännöllisemmin asianmukaisten terveystoimintalinjojen ja -ohjelmien avulla;

60.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan urheilua vahvemmin sosiaalisesti syrjäytyneissä ryhmissä ja väestöryhmissä, jotka asuvat sosiaalisesti epäsuotuisilla alueilla, joilla osallistuminen urheiluun on usein vähäistä, sekä parantamaan yhteistyötä tällä alalla toimivien hallituksesta riippumattomien järjestöjen ja koulujen kanssa erityisesti kaupunkisuunnittelussa ja urheilupaikkojen rakentamisessa, jotta yleisön ja erityisesti haavoittuvien ryhmien erityistarpeet otetaan huomioon; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan täydet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää julkisia urheilupaikkoja kaikilla alueilla ja edistämään uusien urheiluseurojen perustamista erityisesti maaseudulla ja kaupunkien epäsuotuisilla alueilla;

61.  korostaa, että vammaisilla olisi oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää kaikkia urheilupaikkoja sekä liikennevälineitä ja muita välineitä – sekä tämän edellyttämää pätevää tukihenkilöstöä; vaatii integroimaan kaikki urheiluun liittyvät komponentit paremmin noudattaen periaatetta, jonka mukaan kaikilla olisi oltava mahdollisuus käyttää urheilupaikkoja; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kouluissa ja korkeakouluissa täytäntöön osallistavia urheiluohjelmia vammaisia varten, mukaan luettuna koulutettujen valmentajien ja mukautettujen liikuntaohjelmien tarjoaminen ala-asteelta lähtien, jotta vammaiset oppilaat ja opiskelijat voivat osallistua liikuntatunneille ja opetusohjelman ulkopuolisiin liikuntaharrastuksiin;

62.  tunnustaa kansainvälisten paralympialaisten ratkaisevan aseman tietoisuuden lisäämisessä, syrjinnän torjumisessa ja vammaisten urheilumahdollisuuksien edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan toimia vammaisten osallistamiseksi urheilutoimintaan sekä lisäämään paralympialaisten ja muiden vammaisurheilijoiden kilpailujen näkyvyyttä julkisissa tiedotusvälineissä ja yleisradiolähetyksissä;

63.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että lapset harrastavat urheilua turvallisessa ympäristössä;

64.  on tyytyväinen esitettyihin aloitteisiin osallistamisen, rehellisyyden ja saavutettavuuden edistämiseksi urheilussa uuden teknologian ja innovoinnin avulla;

65.  pitää myönteisenä menestyksekästä Euroopan urheiluviikkoa, jonka tavoitteena on edistää kaikkien urheilua, liikuntaa ja terveellisempiä elintapoja kaikkialla Euroopassa ikään, taustaan tai kuntoon katsomatta, ja kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edelleen osallistumaan tähän aloitteeseen ja edistämään sitä varmistaen samalla, että se saavuttaa mahdollisimman laajan yleisön erityisesti kouluissa;

66.  katsoo, että perinneurheilu on osa Euroopan kulttuuriperintöä;

67.  on tyytyväinen komission tutkimukseen urheilun erityispiirteistä; kehottaa komissiota ja urheilujärjestöjä harkitsemaan lisätoimia urheilun erityispiirteiden kehittämiseksi;

68.  painottaa, että rahoitus on merkittävä unionin toimintapoliittinen väline, jota käytetään parantamaan unionin urheilualan toiminnan keskeisiä osia; kehottaa komissiota kohdistamaan urheiluun enemmän varoja Erasmus+-ohjelmasta siten, että keskitytään ruohonjuuritason urheiluun ja koulutukseen, sekä parantamaan sen näkyvyyttä ja saavutettavuutta, jotta voidaan tehostaa urheilun valtavirtaistamista muihin rahoitusohjelmiin, kuten ERI-rahastoihin tai terveysalan ohjelmaan; kehottaa parantamaan komission ja jäsenvaltioiden välistä viestintää, jotta näitä varoja voidaan käyttää tehokkaammin ja jotta voidaan minimoida ruohonjuuritason urheilujärjestöille aiheutuva hallinnollinen taakka;

69.  kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan toimenpiteitä ja ohjelmia, joilla edistetään urheilualan vapaaehtoisten liikkuvuutta, osallistumista, koulutusta, taitojen kehittämistä ja harjoittelua sekä heidän työnsä tunnustamista; suosittelee vapaaehtoistoiminnan parhaiden käytäntöjen vaihtoa urheiluharrastuksen ja -kulttuurin kasvun edistämiseksi myös Erasmus+-ohjelmassa tätä varten varattujen kohtien kautta;

70.  kehottaa komissiota oikeusvarmuuden lisäämiseksi esittämään suuntaviivoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta urheilussa ottaen huomioon urheilun sosiaaliset, kulttuuriset ja koulutukselliset tavoitteet; katsoo tässä yhteydessä, että mitään urheilujärjestöjä eikä etenkään ruohonjuuritason urheilujärjestöjä ei pitäisi syrjiä haettaessa julkista rahoitusta kansallisella tai paikallisella tasolla;

71.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että ammattilais- ja amatööriurheilun välille luodaan tarvittava yhteys rahoituksen solidaarisuusmekanismeilla, pitää tältä osin myönteisenä kansallisten veikkausyhtiöiden panosta ruohonjuuritason urheilussa ja kannustaa jäsenvaltioita vaatimaan toimiluvan saaneita vedonvälittäjiä maksamaan pakollisen ja oikeudenmukaisen osuuden voitoista ruohonjuuritason urheilulle ja hankkeille, joilla edistetään massojen pääsyä urheiluharrastuksen pariin, jotta voidaan parantaa niiden kestävyyttä, avoimuutta ja jäljitettävyyttä sekä täydentämään media- ja lähetysoikeuksien myynnistä jo saatavaa rahoitusosuutta;

72.  toteaa, että tv-oikeuksien myyminen keskitetyltä, yksinomaiselta ja alueelliselta pohjalta siten, että tulot jaetaan tasapuolisesti, on olennaista kaiken tasoisen urheilun kestävän rahoituksen ja tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamisen kannalta;

73.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomukset urheilun alalla ovat uhka sen pitkän aikavälin rahoitukselle;

74.  suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat verojärjestelmissään käyttöön ruohonjuuritason urheilua koskevan arvonlisäverovapauden, verohelpotuksia ja muita taloudellisia kannustimia ja käyttävät niitä aktiivisesti; tunnustaa, että valtiontukisääntöjä ei pitäisi soveltaa tällaiseen tukemiseen;

75.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan lisää varoja julkisille avoimille urheilu- ja leikkipaikoille ruohonjuuritason urheilun helpon saavutettavuuden edistämiseksi;

76.  katsoo, että kestävyyden ja ympäristönsuojelun olisi oltava urheilutapahtumien kiinteä osa ja urheilun sidosryhmien olisi osaltaan edistettävä kestävän kehityksen toimintaohjelmaa 2030;

77.  pyytää jäsenvaltioiden kansallisia olympiakomiteoita ja urheiluliittoja ottamaan käyttöön Euroopan unionin lipun ja tunnuksen ja käyttämään niitä yhdessä yksilöllisten kansallisten lippujen ja tunnusten kanssa kansainvälisissä urheilutapahtumissa;

78.  painottaa, että urheilu on voimakas tekijä, jolla voidaan luoda ja vahvistaa paikalliseen ja kansalliseen yhteisöön ja jopa Eurooppaan kuulumisen tunnetta;

79.  painottaa, että on tärkeää tehdä ammattilaisseurojen omistajuudesta täysin avointa;

o
o   o

80.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä eurooppalaisille, kansainvälisille ja kansallisille urheiluliitoille ja liigoille.

(1)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 81.
(2)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.
(3)EUVL C 93, 9.3.2016, s. 42.
(4)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 137.
(5)EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 46.
(6)EUVL C 271 E, 12.11.2009, s. 51.
(7)EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 232.
(8)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 99.
(9)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 42.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.
(11)EUVL C 326, 3.12.2010, s. 5.


Adoptioihin liittyvät rajatylittävät näkökohdat
PDF 217kWORD 56k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2017 suosituksista komissiolle adoptioihin liittyvistä rajatylittävistä näkökohdista (2015/2086(INL))
P8_TA(2017)0013A8-0370/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lasten oikeuksista ja etenkin sen 7, 21 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen liitetyn lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta 25. toukokuuta 2000 tehdyn valinnaisen pöytäkirjan 2 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1963 tehdyn, konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusvaltuutetun asiakirjan ”Issue paper on Adoption and Children: a Human Rights Perspective”, joka julkaistiin 28. huhtikuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8-0370/2016),

Adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

A.  katsoo, että adoptioita koskevassa asiassa on olennaisen tärkeää, että kaikki päätökset tehtäisiin lapsen etua koskevan periaatteen mukaisesti, ilman syrjintää ja kunnioittaen lapsen perusoikeuksia;

B.  katsoo, ettei adoption tarkoituksena ole antaa aikuisille oikeutta lapseen vaan antaa lapselle vakaa, rakastava ja huolehtiva ympäristö, jossa hän voi kasvaa ja kehittyä harmonisesti;

C.  ottaa huomioon, että adoptiomenettely koskee lapsia, jotka adoptiohakemuksen esittämishetkellä eivät ole täyttänet 18:aa vuotta tai saavuttaneet alkuperämaassaan täysi-ikäisyyttä;

D.  katsoo, että lapsen oikeus tuntea taustansa ja biologisten vanhempien oikeus suojata oma henkilöllisyytensä on asetettava sopivaan tasapainoon;

E.  katsoo, etteivät asianomaiset viranomaiset saa pitää biologisten vanhempien taloudellista tilannetta ainoana perusteena huoltajuuden peruuttamiselle ja lapsen antamiselle adoptoitavaksi;

F.  katsoo, ettei adoptiomenettelyä saisi käynnistää ennen kuin biologisten vanhempien huoltajuuden peruuttamisesta on tehty lopullinen päätös ja biologiset vanhemmat ovat saaneet tilaisuuden käyttää kaikkia tarjolla olevia muutoksenhakukeinoja kyseistä päätöstä vastaan; katsoo, että muut jäsenvaltiot voivat kieltäytyä tunnustamasta ilman tällaisia menettelyllisiä takeita tehtyä adoptiopäätöstä;

G.  katsoo, että parempi tehokkuus ja avoimuus mahdollistavat kansallisten adoptiomenettelyjen parantamisen ja voivat helpottaa kansainvälisiä adoptioita, mikä voi lisätä adoptoitavien lasten määrää; katsoo näin ollen, että kaikkien jäsenvaltioiden ratifioiman lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 21 artiklan noudattamisen olisi oltava ensisijainen lähtökohta kaikille menettelyille, toimille ja strategioille, jotka koskevat adoptioita rajatylittävissä yhteyksissä, ottaen samalla huomioon lapsen etu;

H.  katsoo, että on ponnisteltava päättäväisemmin sellaisten tilanteiden estämiseksi, joissa adoptiosta kiinnostuneet vanhemmat joutuvat häikäilemättömien välittäjäorganisaatioiden hyväksikäytön kohteiksi, ja että tämän vuoksi tälläkin alalla on vahvistettava unionin yhteistyötä rikollisuuden ja korruption torjumiseksi;

I.  katsoo, että on kannustettava mahdollisuuksien mukaan sisarusten sijoittamiseen samaan adoptioperheeseen, jotta vältetään erilleen joutumisesta aiheutuvat lisätraumat;

Vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset adoptiot

J.  ottaa huomioon, että kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimassa, 29. toukokuuta 1993 tehdyssä Haagin yleissopimuksessa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa, jäljempänä ”Haagin yleissopimus”, vahvistetaan hallinnollista yhteistyötä ja tunnustamista koskeva järjestelmä kansainvälisten adoptioiden alalla, eli tapauksissa, joissa adoptoijien ja lapsen tai lasten vakinainen asuinpaikka ei ole samassa maassa;

K.  ottaa huomioon, että Haagin yleissopimuksen mukaan kansainvälisten adoptioiden tunnustaminen tapahtuu automaattisesti kaikissa allekirjoittajavaltioissa ilman, että tarvitaan erityistä menettelyä tunnustamisen voimaansaattamiseksi;

L.  ottaa huomioon, että Haagin yleissopimuksen mukaan tunnustaminen voidaan evätä vain, jos adoptio on selvästi kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, ottaen huomioon lapsen edun;

Siviilioikeudellinen yhteistyö adoptioiden alalla

M.  ottaa huomioon, että oikeusalan koulutus laajimmassa merkityksessään on molemminpuolisen luottamuksen kannalta keskeisessä asemassa lainsäädännön kaikilla aloilla, myös adoptioasioissa; katsoo, että oikeusalan koulutusta ja unionin oikeuslaitosten verkostojen tukemista koskevissa nykyisissä unionin ohjelmissa olisi näin ollen kiinnitettävä enemmän huomiota erityistuomioistuimiin, kuten perhe- ja nuorisotuomioistuimiin;

N.  ottaa huomioon, että on tarpeen parantaa kattavan tiedon tarjoamista kansalaisille kotimaan adoption juridisista ja menettelyllisistä näkökohdista jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että Euroopan oikeusportaalia voitaisiin tältä osin laajentaa;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkosto perustettiin vuonna 1997 ja että EU:n lapsiasiavaltuutettuja olisi kannustettava tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja koordinoimaan toimintaa tiiviimmin kyseisellä foorumilla; katsoo, että heidät voitaisiin esimerkiksi ottaa mukaan nykyisiin unionin rahoittamiin oikeusalan koulutushankkeisiin;

P.  katsoo, että tästä asiasta on tarpeen tehdä perinpohjainen arvio, koska on ponnisteltava enemmän adoptiota varten tapahtuvan rajatylittävän lapsikaupan estämiseksi ja torjumiseksi ja lapsikaupan torjumista koskevien nykyisten sääntöjen ja suuntaviivojen asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi; katsoo, että tämän vuoksi tällä alalla on tehostettava unionin yhteistyötä rikollisuuden ja korruption torjumiseksi, jotta voidaan ehkäistä lapsikaappauksia ja lapsikauppaa;

Kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävä tunnustaminen

Q.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaate on perustavanlaatuisen tärkeä unionin lainsäädännössä, koska se mahdollistaa vailla sisäisiä rajoja olevan alueen luomisen ja ylläpitämisen; ottaa huomioon, että keskinäiseen luottamukseen perustuva vastavuoroisen tunnustamisen periaate velvoittaa jäsenvaltiot panemaan toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tai päätöksen täytäntöön;

R.  toteaa, että huolimatta alan kansainvälisistä säännöistä jäsenvaltioissa on edelleen eri näkemyksiä periaatteista, joilla adoptioprosessia pitäisi hallinnoida, ja eroja on myös adoptiomenettelyjen noudattamisessa ja prosessin oikeusvaikutuksissa;

S.  ottaa huomioon, että EU:lla on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tehostaa jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä puuttumatta kuitenkaan kansalliseen perheoikeuteen, myös adoptioiden alalla;

T.  ottaa huomioon, että julkisia politiikkoja koskevien vapautusten tarkoituksena on turvata jäsenvaltioiden identiteetti, joka heijastuu jäsenvaltioiden aineelliseen perheoikeuteen;

U.  ottaa huomioon, ettei tällä hetkellä ole voimassa kotimaan adoptiopäätösten, eli sellaisten adoptioiden, jotka on pantu täytäntöön yksittäisessä jäsenvaltiossa, automaattista tai muuta tunnustamista koskevia EU:n säännöksiä;

V.  ottaa huomioon, että tällaisten säännösten puute aiheuttaa suuria ongelmia eurooppalaisille perheille, jotka lapsen adoptoituaan muuttavat toiseen jäsenvaltioon, koska adoptiota ei välttämättä tunnusteta, mikä merkitsee sitä, että vanhempien saattaa olla vaikea harjoittaa oikeudellisesti huoltajuuttaan ja he saattavat kohdata taloudellisia vaikeuksia alalla sovellettavien erilaisten maksujen vuoksi;

W.  ottaa huomioon, että tällaisten säännösten puute vaarantaa siten lasten oikeuden vakaaseen ja pysyvään perheeseen;

X.  ottaa huomioon, että nykyisin vanhemmat saattavat toiseen jäsenvaltioon muuttaessaan joutua käymään läpi erityisiä kansallisia tunnustamismenettelyjä tai jopa adoptoimaan lapsen uudelleen, mikä aiheuttaa huomattavaa oikeusvarmuuden puutetta;

Y.  ottaa huomioon, että nykytilanne voi aiheuttaa vakavia ongelmia ja estää perheitä harjoittamasta täysimääräisesti vapaata liikkuvuutta;

Z.  arvelee, että saattaa olla tarpeellista tarkistaa ja arvioida kokonaistilannetta konsultoimalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia;

AA.  ottaa huomioon, että Bryssel II -asetuksessa ei käsitellä kysymystä adoptiopäätösten tunnustamisesta, koska se kattaa vain vanhempainvastuun;

AB.  katsoo näin ollen, että on erittäin tärkeää hyväksyä lainsäädäntö, jossa säädetään yhdessä jäsenvaltiossa tehdyn kotimaan adoptiopäätöksen automaattisesta tunnustamisesta toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että yleistä järjestystä koskevien kansallisten säännösten sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen täysimääräinen noudattaminen varmistetaan;

AC.  katsoo, että tällainen lainsäädäntö täydentäisi olemassa olevaa, tuomioistuinten toimivaltaa ja vanhempainvastuuta koskevaa neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/2003(1) (Bryssel IIa -asetus) ja täyttäisi kansainvälisen lainsäädännön (Haagin yleissopimus) mukaisten adoptioiden tunnustamista koskevassa asiassa tällä hetkellä vallitsevan tyhjiön;

Adoptioita koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset

1.  kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia tekemään kaikki adoptioasioita koskevat päätökset pitäen mielessä lapsen edun ja kunnioittaen hänen perusoikeuksiaan ja ottaen aina huomioon kunkin yksittäisen tapauksen erityisolosuhteet;

2.  korostaa, ettei adoptoitavaksi annettavia lapsia tulisi nähdä jonkin valtion omaisuutena vaan yksilöinä, joilla on kansainvälisesti tunnustetut perusoikeudet;

3.  korostaa, että jokainen adoptiotapaus on erilainen ja sitä on arvioitava erikseen;

4.  katsoo, että rajatylittävien adoptioiden tapauksessa lapsen kulttuuriin ja kieleen liittyvät perinteet olisi otettava huomioon ja niitä olisi kunnioitettava niin pitkälti kuin mahdollista;

5.  katsoo, että adoptiomenettelyissä lapselle olisi aina suotava mahdollisuus tulla kuulluksi ilman painostusta ja ilmaista mielipiteensä adoptioprosessista ottaen huomioon hänen ikänsä ja kypsyytensä; pitää näin ollen äärimmäisen tärkeänä, että adoptiolle pyritään saamaan lapsen hyväksyntä aina kun se on mahdollista ja lapsen iästä riippumatta; kehottaa tältä osin kiinnittämään erityistä huomiota pikkulapsiin ja vauvoihin, joita ei voida kuulla;

6.  katsoo, ettei adoptiota koskevaa päätöstä tulisi tehdä ennen kuin biologisia vanhempia on kuultu ja ennen kuin he ovat tarvittaessa käyttäneet kaikki tarjolla olevat oikeussuojakeinot huoltajuuttaan koskevassa asiassa ja biologisten vanhempien huoltajuuden peruuttamisesta on tehty lopullinen päätös; kehottaa näin ollen jäsenvaltioiden viranomaisia toteuttamaan kaikki lapsen hyvinvoinnin edellyttämät toimenpiteet muutoksenhakukeinojen käyttämiselle säädetyn ajan päättymiseen asti sekä koko adoptioon liittyvien oikeudellisten menettelyjen kuluessa tarjoamalla lapselle tämän harmonisen kehityksen kannalta välttämätöntä suojaa ja huolenpitoa;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan vertailututkimuksen tekemistä suostumukseen perustumattomia rajatylittäviä adoptioita koskevien valitusten analysoimiseksi;

8.  korostaa, että asianomaisten viranomaisten olisi aina ensin harkittava mahdollisuutta sijoittaa lapsi tämän sukulaisten luokse, vaikka kyseiset sukulaiset asuisivat toisessa maassa, jos lapsi on muodostanut suhteet kyseisiin sukulaisiin, sekä arvioitava lapsen yksilölliset tarpeet ennen kuin ne antavat lapsen vieraiden adoptoitavaksi; katsoo, että niiden perheenjäsenten vakinaista asuinpaikkaa, jotka haluavat ottaa vastuun lapsesta, ei saisi pitää ratkaisevana tekijänä;

9.  kehottaa kohtelemaan eri kansalaisuuksia edustavia vanhempia yhdenvertaisesti vanhempainvastuuta ja adoptiota koskeviin asioihin liittyvien menettelyjen aikana; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että adoptiomenettelyissä mukana olevien sukulaisten, jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia, kaikki menettelylliset oikeudet ovat yhdenvertaisia, mukaan luettuina oikeusavun tarjoaminen sekä oikea-aikainen tiedottaminen kuulemisista, oikeus käyttää tulkkia ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten asiakirjojen saatavuus heidän omalla kielellään;

10.  korostaa, että jos lapsi, jonka antamista adoptoitavaksi harkitaan, on toisen jäsenvaltion kansalainen, kyseisen jäsenvaltion konsuliviranomaisille ja lapsen kyseisessä jäsenvaltiossa asuville perheenjäsenille olisi ilmoitettava asiasta ja heitä olisi kuultava ennen päätöksen tekemistä;

11.  kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota pakolaisaseman saaneisiin tai sitä hakeviin, vailla huoltajaa oleviin alaikäisiin ja varmistamaan, että he saavat suojelua, apua ja hoitoa, joita jäsenvaltiot ovat velvollisia tarjoamaan kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti, esimerkiksi sijoittamalla heidät mielellään tilapäisesti sijaisperheisiin;

12.  korostaa, että on tärkeää tarjota sosiaalityöntekijöille asiaankuuluvat työolot, jotta he voivat tehdä arviointinsa asianmukaisesti yksittäisissä tapauksissa, ilman minkäänlaista taloudellista tai oikeudellista painostusta ja ottaen täysin huomioon lapsen edun ja punniten sitä sekä lyhyellä, keskipitkällä että pitkällä aikavälillä;

Vuonna 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaiset kansainväliset adoptiot

13.  panee merkille, että Haagin yleissopimus on osoittautunut onnistuneeksi välineeksi, ja panee merkille sen soveltamisen tärkeyden ja kehottaa kaikkia maita allekirjoittamaan tai ratifioimaan sen tai liittymään siihen;

14.  pitää valitettavana, että adoptiotodistusten myöntämisessä ilmenee usein ongelmia; kehottaa näin ollen jäsenvaltioiden viranomaisia huolehtimaan siitä, että Haagin yleissopimuksessa vahvistettuja menettelyjä ja takeita noudatetaan aina tunnustamisen automaattisuuden varmistamiseksi; vaatii jäsenvaltioita olemaan luomatta sellaisia tarpeettomia byrokraattisia esteitä Haagin yleissopimuksen piiriin kuuluvien adoptioiden tunnustamiselle, jotka saattaisivat pitkittää menettelyä ja tehdä siitä kalliimman;

15.  tähdentää, että Haagin yleissopimuksen määräysten noudattamista ja tarkkaa soveltamista voitaisiin edelleenkin parantaa, sillä jotkin jäsenvaltiot edellyttävät hallinnollisia lisämenettelyjä tai veloittavat adoptioiden tunnustamisesta kohtuuttomia maksuja esimerkiksi kirjattaessa tietoja väestörekisteriin tai kyseisiä tietoja muutettaessa tai kansalaisuutta haettaessa, vaikka tämä on vastoin yleissopimuksen määräyksiä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan menettelyjä, jotka koskevat Haagin yleissopimuksen 4 artiklassa vahvistettuja neuvontaa ja suostumusta koskevia vaatimuksia;

Siviilioikeudellinen yhteistyö adoptioiden alalla

17.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään adoptioiden alalla sekä oikeudellisten että sosiaalisten näkökohtien osalta, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tekemään enemmän yhteistyötä seuranta-arviointien toteuttamiseksi tarvittaessa; pyytää tältä osin unionia myös säilyttämään johdonmukaisen lähestymistavan lasten oikeuksiin kaikissa tärkeimmissä sisä- ja ulkoasioita koskevissa politiikoissaan;

18.  kehottaa komissiota luomaan adoptioihin erikoistuneiden tuomarien ja viranomaisten tehokkaan eurooppalaisen verkoston helpottamaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa, joka on erityisen hyödyllistä silloin, kun adoptioon liittyy ulkomainen osapuoli; pitää erittäin tärkeänä sitä, että helpotetaan hyvien käytäntöjen koordinointia ja vaihtoa unionin oikeuslaitosten nykyisen koulutusverkoston kanssa, jotta saavutetaan suurin mahdollinen johdonmukaisuus unionin jo rahoittamien hankkeiden kanssa; kehottaa komissiota järjestämään rahoituksen rajatylittävien adoptioiden parissa työskentelevien tuomarien erikoiskoulutusta varten;

19.  katsoo, että rajatylittävien adoptioiden parissa työskentelevien tuomareiden koulutus- ja tapaamismahdollisuudet voivat auttaa määrittämään tarkasti odotettuja ja tarvittavia oikeudellisia ratkaisuja kotimaan adoptioiden tunnustamisen alalla; kehottaa näin ollen komissiota myöntämään rahoitusta tällaisia koulutus- ja tapaamismahdollisuuksia varten siinä vaiheessa, kun ehdotusta asetukseksi laaditaan;

20.  kehottaa komissiota julkaisemaan Euroopan oikeusportaalissa keskeiset oikeudelliset ja menettelyjä koskevat tiedot kaikkien jäsenvaltioiden adoptiolainsäädännöstä ja -käytännöistä;

21.  panee merkille Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkoston toiminnan ja katsoo, että kyseistä yhteistyötä olisi entisestään kehitettävä ja vahvistettava;

22.  korostaa, että on tehtävä tiivistä yhteistyötä myös unionin laitosten, kuten Europolin, välityksellä adoptiota varten tapahtuvien rajatylittävien lapsikaappausten ja lapsikaupan estämiseksi; toteaa, että syntyvien lasten luotettavan kansallisen rekisteröintijärjestelmän avulla voidaan ehkäistä adoptiota varten tapahtuvaa lapsikauppaa; kehottaa siksi parantamaan koordinointia kolmansista maista kotoisin olevien lasten adoptoinnin herkällä alalla;

Kotimaan adoptiopäätösten rajatylittävä tunnustaminen

23.  toteaa näin ollen, että tarvitaan selvästikin unionin lainsäädäntöä, jossa säädetään kotimaan adoptiopäätösten automaattisesta rajatylittävästä tunnustamisesta;

24.  pyytää komissiota antamaan viimeistään 31. heinäkuuta 2017 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 ja 81 artiklan nojalla ehdotuksen adoptiopäätösten rajatylittävää tunnustamista koskevaksi säädökseksi liitteenä olevien suositusten ja alan voimassaolevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

25.  vahvistaa, että tämän päätöslauselmaesityksen liitteenä olevissa suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

26.  katsoo, ettei pyydetystä ehdotuksesta koidu kielteisiä taloudellisia seurauksia, koska lopullinen tavoite eli adoptiopäätösten automaattinen tunnustaminen vähentää kustannuksia;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

A.   PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

1.  Käyttäen vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan yhä kasvava joukko unionin kansalaisia päättää joka vuosi muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon. Tästä aiheutuu liikkuvien yksilöiden henkilökohtaisen ja perheoikeudellisen tilanteen tunnustamiseen ja ratkaisemiseen oikeudellisesti liittyviä vaikeuksia. Unioni on alkanut käsitellä näitä ongelmallisia tilanteita esimerkiksi hyväksymällä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) No 650/2012(2) sekä ryhtymällä tehostettuun yhteistyöhön asioissa, jotka koskevat aviovarallisuussuhteiden joidenkin näkökohtien tunnustamista sekä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia.

2.  Lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29. toukokuuta 1993 tehty Haagin yleissopimus, jäljempänä ”Haagin yleissopimus”, on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Se koskee rajatylittäviin adoptioihin sovellettavaa menettelyä, ja siinä määrätään tällaisten adoptioiden automaattisesta tunnustamisesta. Haagin yleissopimus ei kuitenkaan kata tilanteita, joissa lapsen kokonaan kansallisen menettelyn mukaisesti adoptoinut perhe muuttaa toiseen jäsenvaltioon. Tämä voi aiheuttaa huomattavia oikeudellisia ongelmia, jos vanhemman tai vanhempien ja adoptoidun lapsen välistä juridista suhdetta ei automaattisesti tunnusteta. Tällaisissa tapauksissa voidaan edellyttää hallinnollisia tai oikeudellisia lisämenettelyjä, ja ääritapauksissa tunnustamisesta saatetaan jopa kokonaan kieltäytyä.

3.  Näin ollen unionin kansalaisten perusoikeuksien ja -vapauksien suojelemiseksi on välttämätöntä antaa asetus, jossa säädetään adoptiopäätösten automaattisesta rajatylittävästä tunnustamisesta. Sopiva oikeusperusta tällaiselle ehdotukselle on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 4 kohta, joka koskee tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroista tunnustamista, sekä perheoikeudellisia toimenpiteitä koskeva Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohta. Neuvosto antaa kyseisen asetuksen Euroopan parlamenttia kuultuaan.

4.  Ehdotuksessa asetukseksi säädetään jossakin jäsenvaltiossa tehtyjen adoptiopäätösten automaattisesta tunnustamisesta muun kuin Haagin yleissopimuksessa vahvistetun menettelyn puitteissa. Koska eurooppalaiset perheet ovat myös saattaneet asua aikaisemmin kolmansissa maissa tai niillä saattaa olla niihin yhteyksiä, asetuksessa säädetään myös, että kun yksi jäsenvaltio on tunnustanut jossakin kolmannessa maassa tehdyn adoptiopäätöksen asiaa koskevien kansallisten menettelysääntöjensä mukaisesti, kyseinen adoptiopäätös on tunnustettava kaikissa muissakin jäsenvaltioissa.

5.  Oikeuspaikkakeinottelun tai epäasianmukaisten kansallisten lakien soveltamisen estämiseksi automaattisen tunnustamisen edellytyksenä on ensinnäkin, ettei se ole selvästi vastoin tunnustavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita – korostettakoon samalla, että tunnustamisesta kieltäytyminen ei koskaan voi johtaa tosiasialliseen syrjintään, joka kielletään Euroopan unionin peruskirjan 21 artiklassa, ja toiseksi, että adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla oli B-osassa pyydetyn ehdotuksen, jäljempänä ”ehdotus”, 4 artiklan mukainen toimivalta. Vain sillä jäsenvaltiolla, jossa lapsen vanhemman tai vanhempien vakinainen asuinpaikka on, voi olla toimivalta kyseisessä asiassa. Jos adoptiopäätös on tehty jossakin kolmannessa maassa, kyseisen adoption ensimmäistä tunnustamista koskeva toimivalta unionissa voi kuitenkin olla myös sillä jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia vanhemmat tai lapsi ovat. Tällä pyritään varmistamaan oikeussuojakeinojen saatavuus ulkomailla asuville eurooppalaisille perheille.

6.  Päätösten tekemiseksi mahdollisesta tunnustamisen vastustamisesta erityistapauksissa tarvitaan erityismenettelyjä. Nämä säännökset ovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeuden alaa koskevissa EU:n säädöksissä.

7.  Olisi luotava eurooppalainen adoptiotodistus automaattista tunnustamista koskevien hallinnollisten pyyntöjen käsittelyn nopeuttamiseksi. Komissio vahvistaa todistuksen mallin delegoidulla säädöksellä.

8.  Ehdotus koskee vain yksittäistä vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita tunnustamaan mitään tiettyä adoptoidun lapsen vanhempien välistä juridista suhdetta, koska parisuhteita koskevissa kansallisissa laeissa on huomattavia eroja.

9.  Lopuksi ehdotus sisältää tavanomaiset yksityisoikeuden välineisiin sisältyvät loppu- ja siirtymäsäännökset. Adoptioiden automaattista tunnustamista sovelletaan vain asetuksen soveltamispäivästä alkaen tehtyihin adoptiopäätöksiin ja kyseisestä päivästä alkaen myös mahdollisiin aiemmin tehtyihin adoptiopäätöksiin, jos lapsi on vielä alaikäinen.

10.  Ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, koska jäsenvaltiot eivät voi yksin luoda oikeudellisia puitteita adoptiopäätösten rajatylittävää tunnustamista varten, eikä siinä ylitetä sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen adoptoitujen lasten oikeudellisen tilanteen vakauden varmistamiseksi. Se ei vaikuta jäsenvaltioiden perheoikeuteen.

B.   PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

Neuvoston asetus adoptiopäätösten rajatylittävästä tunnustamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin Euroopan komissiolle esittämän pyynnön,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen luomiseksi asteittain unionin on hyväksyttävä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä siviiliasioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, myös perheoikeuden alalla.

(2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 67 ja 81 artiklan mukaisesti kyseisten toimenpiteiden on sisällettävä toimenpiteitä tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi.

(3)  Lapsen adoptoineiden perheiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomioistuimen toimivaltaa sekä adoptiopäätösten tunnustamista koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla unionin säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.

(4)  Tällä asetuksella olisi luotava selkeät ja kattavat oikeudelliset puitteet adoptiopäätösten rajatylittävän tunnustamisen alalla, tarjottava perheille asianmukainen lopputulos oikeusvarmuutta, ennustettavuutta ja joustavuutta koskevissa asioissa sekä estettävä tilanteet, joissa yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti tehtyä adoptiopäätöstä ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa.

(5)  Tämän asetuksen olisi katettava jossakin jäsenvaltiossa tehtyjen tai tunnustettujen adoptiopäätösten tunnustaminen. Se ei kuitenkaan saisi kattaa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen mukaisesti täytäntöön pantujen kansainvälisten adoptioiden tunnustamista, koska kyseisessä yleissopimuksessa jo määrätään tällaisten adoptioiden automaattisesta tunnustamisesta. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava vain kotimaan adoptioiden tunnustamiseen sekä sellaisiin kansainvälisiin adoptioihin, joita ei panna täytäntöön kyseisen yleissopimuksen nojalla.

(6)  Adoption ja adoptiopäätöksen tehneen tai tunnustaneen jäsenvaltion alueen välillä on vallittava jokin yhteys. Vastaavasti tunnustamisen edellytyksenä olisi oltava tuomioistuimen toimivaltaa koskevien yhteisten sääntöjen noudattaminen.

(7)  Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen olisi oltava hyvin suurelta osin ennustettavissa ja perustuttava siihen periaatteeseen, että tuomioistuimen toimivallan perustana on yleensä adoptoijien vakinainen asuinpaikka tai jommankumman vanhemman taikka lapsen vakinainen asuinpaikka. Tuomioistuimen toimivalta olisi rajattava näihin perusteisiin lukuun ottamatta tilanteita, joissa asiaan liittyy kolmansia maita ja joissa se jäsenvaltio, jonka kansalaisia asianosaiset ovat, voi olla yhdistävä tekijä.

(8)  Koska adoptio yleensä koskee alaikäisiä, ei ole tarkoituksenmukaista suoda vanhemmille tai lapselle joustavuutta, jonka puitteissa he voisivat valita adoptiosta päättävät viranomaiset.

(9)  Keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa oikeuttaa periaatteen, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa tehdyt tai sen tunnustamat adoptiopäätökset olisi tunnustettava kaikissa muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Tämän vuoksi minkä tahansa jäsenvaltion tekemää adoptiopäätöstä olisi käsiteltävä niin kuin se olisi tehty vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(10)  Toisessa jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen automaattinen tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei saisi vaarantaa puolustautumisoikeuden kunnioittamista. Näin ollen kenen tahansa asianosaisen olisi voitava anoa adoptiopäätöksen tunnustamisesta kieltäytymistä, jos hän katsoo, että jokin tunnustamisesta kieltäytymisen perusteista täyttyy.

(11)  Kotimaisten adoptiopäätösten tunnustamisen olisi oltava automaattista, paitsi jos sillä jäsenvaltiolla, jossa adoptio on tapahtunut, ei ollut kyseisessä asiassa toimivaltaa tai jos tunnustaminen olisi selvästi vastoin tunnustavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita siten kuin asia tulkitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti.

(12)  Tämä asetus ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden aineelliseen perheoikeuteen, ei myöskään adoptiolainsäädäntöön. Lisäksi adoptiopäätöksen tunnustaminen tämän asetuksen mukaisesti ei saisi merkitä adoptoijien välisen juridisen suhteen tunnustamista adoptiopäätöksen tunnustamisen seurauksena, joskaan tämä ei kuitenkaan saa muodostua ennakkoehdoksi mahdolliselle päätökselle adoptiopäätöksen tunnustamisesta.

(13)  Mahdolliset menettelyyn liittyvät kysymykset, joita ei tässä asetuksessa käsitellä, olisi käsiteltävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(14)  Jos adoptiopäätöksessä viitataan sellaiseen juridiseen suhteeseen, jota ei vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä tunneta, kyseinen juridinen suhde sekä siitä mahdollisesti johtuvat oikeudet tai velvoitteet olisi mahdollisuuksien mukaan mukautettava sellaiseksi juridiseksi suhteeksi, jolla on tuon jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vastaava vaikutus ja samanlainen tarkoitus. Kunkin jäsenvaltion olisi ratkaistava, miten ja kenen toimesta mukauttaminen toteutetaan.

(15)  Tässä asetuksessa säädetyn automaattisen tunnustamisen helpottamiseksi olisi laadittava adoptiopäätösten välittämistä varten malli eli eurooppalainen adoptiotodistus. Komissiolle olisi tätä tarkoitusta varten siirrettävä valta hyväksyä SEUT:n 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä mallitodistuksen käyttöön ottamiseksi ja muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(16)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(17)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 1 ja 2 artiklan mukaisesti [Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen]/[Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus sido niitä eikä sitä sovelleta niihin, sanotun vaikuttamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamiseen].

(18)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan adoptiopäätösten tunnustamiseen.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta tai se ei vaikuta

a)  oikeutta adoptoida tai muita perheoikeuden alan näkökohtia koskeviin jäsenvaltioiden lakeihin

b)  lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa 29 päivänä toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen, jäljempänä ”Haagin yleissopimus”, mukaisiin kansainvälisiin adoptioihin.

3.  Mikään tässä asetuksessa ei edellytä, että jäsenvaltiot

a)  tunnustavat minkään tietyn adoptoidun lapsen vanhempien välisen juridisen suhteen olemassaoloa adoptiopäätöksen tunnustamisen seurauksena

b)  antavat adoptiopäätöksiä olosuhteissa, joissa niiden antaminen ei asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan ole sallittua.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa ‘adoptiopäätöksellä’ tarkoitetaan tuomiota tai päätöstä, jolla luodaan tai tunnustetaan vanhemman ja lapsen välinen pysyvä juridinen suhde sellaisen lapsen, joka ei vielä ole saavuttanut täysi-ikää, ja sellaisen uuden vanhemman tai sellaisten uusien vanhempien välillä, jotka eivät ole kyseisen lapsen biologisia vanhempia, riippumatta siitä, miten kyseistä juridista suhdetta nimitetään kansallisessa lainsäädännössä.

3 artikla

Adoptiopäätösten automaattinen tunnustaminen

1.  Yhdessä jäsenvaltiossa tehty adoptiopäätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa edellyttämättä erityisiä menettelyjä, jos adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla on 4 artiklan mukainen toimivalta.

2.  Asianosainen voi 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hakea päätöstä siitä, että 6 artiklassa tarkoitettuja perusteita tunnustamisesta kieltäytymiselle ei ole.

3.  Jos tuomioon vedotaan jäsenvaltiossa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko tuomio tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.

4 artikla

Adoptiopäätöksiä koskeva toimivalta

1.  Jäsenvaltion viranomaiset voivat tehdä adoptiopäätöksen vain, jos lapsen adoptoivan vanhemman tai adoptoivien vanhempien tai adoptoitavan lapsen vakinainen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.  Jos jonkin kolmannen maan viranomaiset ovat tehneet lasta koskevan adoptiopäätöksen, jonkin jäsenvaltion viranomaiset voivat myös tehdä vastaavan päätöksen tai päättää kolmannen maan antaman adoptiopäätöksen tunnustamisesta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä menettelyjä noudattaen, mikäli adoptiovanhemman tai adoptiovanhempien tai adoptoidun lapsen vakinainen asuinpaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa mutta he ovat sen kansalaisia.

5 artikla

Tunnustamista varten vaadittavat asiakirjat

Asianosaisen, joka haluaa jäsenvaltiossa vedota toisessa jäsenvaltiossa tehtyyn adoptiopäätökseen, on esitettävä

a)  adoptiopäätöksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset ja

b)  11 artiklan mukaisesti annettu eurooppalainen adoptiotodistus.

6 artikla

Tunnustamisesta kieltäytyminen

Jäsenvaltiossa tehty adoptiopäätös voidaan kieltäytyä tunnustamasta, jos jokin asianosainen sitä pyytää, vain jos

a)  tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) vastaanottavassa jäsenvaltiossa

b)  adoptiopäätöksen tehneellä jäsenvaltiolla ei ollut 4 artiklan mukaista toimivaltaa.

7 artikla

Tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus

1.  Adoptiopäätöksen tunnustamisesta on kieltäydyttävä kenen tahansa kansallisessa lainsäädännössä määritellyn asianosaisen hakemuksesta, jos jokin 6 artiklassa säädetyistä perusteista täyttyy.

2.  Tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus toimitetaan sille tuomioistuimelle, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 13 artiklan a alakohdan mukaisesti tuomioistuimeksi, jolle hakemus on toimitettava.

3.  Tunnustamisesta kieltäytymistä koskevaan menettelyyn sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lakia siltä osin kuin siitä ei säädetä tässä asetuksessa.

4.  Hakijan on toimitettava tuomioistuimelle adoptiopäätöksen jäljennös ja tarvittaessa tuomion käännös tai translitterointi.

5.  Tuomioistuin voi antaa vapautuksen 4 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamisvelvollisuudesta, jos ne ovat jo sen hallussa tai jos se katsoo olevan kohtuutonta vaatia hakijalta niiden toimittamista. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuin voi vaatia toista asianosaista toimittamaan asiakirjat.

6.  Toisessa jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen tunnustamisesta kieltäytymistä hakevalla asianosaisella ei tarvitse olla postiosoitetta vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kyseisellä asianosaisella ei tarvitse olla myöskään valtuutettua edustajaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, paitsi jos tällainen edustaja on pakollinen asianosaisten kansalaisuudesta tai kotipaikasta riippumatta.

7.  Tuomioistuimen on viipymättä annettava päätös tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta.

8 artikla

Tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku

1.  Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen.

2.  Muutosta on haettava siltä tuomioistuimelta, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 13 artiklan b alakohdan mukaisesti tuomioistuimeksi, jolle tällainen muutoksenhaku on osoitettava.

3.  Muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen voi hakea muutosta ainoastaan, jos asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut 13 artiklan c alakohdan mukaisesti komissiolle tuomioistuimet, joissa jatkomuutoksenhaku on pantava vireille.

9 artikla

Muutoksenhaku adoptiopäätöksen alkuperäjäsenvaltiossa

Tuomioistuin, jolle tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus on toimitettu tai joka käsittelee 8 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti tehdyn muutoksenhaun, voi keskeyttää asian käsittelyn, jos adoptiopäätökseen on haettu muutosta varsinaista muutoksenhakukeinoa käyttäen alkuperäjäsenvaltiossa tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Jälkimmäisessä tapauksessa tuomioistuin voi asettaa määräajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.

10 artikla

Kielto tutkia uudelleen asiaratkaisu

Jäsenvaltiossa tehdyn adoptiopäätöksen tai tuomion asiasisältöä ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

11 artikla

Eurooppalainen adoptiotodistus

Adoptiopäätöksen tehneen jäsenvaltion viranomaisten on kenen tahansa asianosaisen pyynnöstä annettava 15 artiklan mukaisesti vahvistetun mallin mukainen monikielinen eurooppalainen adoptiotodistus.

12 artikla

Adoptiopäätöksen mukauttaminen

1.  Jos päätös tai tuomio sisältää toimenpiteen tai määräyksen, jota vastaanottavan jäsenvaltion laissa ei tunneta, kyseinen toimenpide tai määräys on mahdollisuuksien mukaan mukautettava toimenpiteeksi tai määräykseksi, joka tunnetaan kyseisen jäsenvaltion laissa ja jolla on vastaava vaikutus ja samanlainen tarkoitus ja tavoite. Tällaisen mukauttamisen vaikutukset eivät saa ulottua alkuperäjäsenvaltion laissa säädettyjä vaikutuksia pidemmälle.

2.  Asianosainen voi riitauttaa tuomioistuimessa toimenpiteen tai määräyksen mukauttamisen.

13 artikla

Tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava

1.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018 komissiolle mahdolliset kansalliset säännöksensä, jotka koskevat:

a)  tuomioistuimia, joille tunnustamisesta kieltäytymistä koskeva hakemus on toimitettava 7 artiklan 2 kohdan nojalla

b)  tuomioistuimia, joille tunnustamisesta kieltäytymistä koskevasta hakemuksesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku on osoitettava 8 artiklan 2 kohdan nojalla ja

c)  tuomioistuimia, joille mahdollinen jatkomuutoksenhaku on osoitettava 8 artiklan 3 kohdan nojalla.

2.  Komissio asettaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot sekä kaikki muut adoptiomenettelyjä ja niiden tunnustamista jäsenvaltioissa koskevat olennaiset tiedot julkisesti saataville kaikilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti Euroopan oikeusportaalin kautta.

14 artikla

Laillistaminen ja vastaavat muodollisuudet

Tämän asetuksen yhteydessä jäsenvaltiossa annetuilta asiakirjoilta ei saa vaatia laillistamista eikä muuta vastaavaa muodollisuutta.

15 artikla

Valta antaa delegoituja säädöksiä

Komissiolle siirretään valta hyväksyä 16 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä 11 artiklassa tarkoitetun monikielisen eurooppalaisen adoptiotodistuksen mallin käyttöön ottamiseksi ja muuttamiseksi.

16 artikla

Delegoitujen säädösten hyväksymistä koskeva menettely

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 1 päivästä heinäkuuta 2018 määräämättömäksi ajaksi 15 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 15 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Edellä olevan 15 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

5.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta tai niiden mahdollisesta vastustamisesta tai siitä, että neuvosto on peruuttanut säädösvallan siirron.

17 artikla

Siirtymäsäännökset

Tätä asetusta sovelletaan vain 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen tehtyihin adoptiopäätöksiin.

Ennen vuoden 2019 tammikuun ensimmäistä päivää tehdyt adoptiopäätökset on kuitenkin myös tunnustettava kyseisestä päivästä alkaen, jos kyseessä oleva lapsi ei tuolloin vielä ole täysi-ikäinen.

18 artikla

Suhde nykyisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin

1.  Tätä asetusta ei sovelleta Haagin yleissopimuksen mukaisesti tehtyihin adoptiopäätöksiin.

2.  Tämä asetus ei vaikuta sellaisten kansainvälisten yleissopimusten soveltamiseen, joiden sopimuspuoli yksi tai useampi jäsenvaltio on tämän asetuksen, jossa vahvistetaan adoptioiden tunnustamista koskevat säännöt, tullessa voimaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 351 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita.

3.  Tällä asetuksella on kuitenkin jäsenvaltioiden välillä etusija yksinomaan kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin yleissopimuksiin nähden siltä osin kuin yleissopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

19 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

1.  Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia tämän asetuksen mukauttamiseksi.

2.  Kertomuksien laatimista varten jäsenvaltioiden on annettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen soveltamisesta niiden tuomioistuimissa.

20 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019 lukuun ottamatta 13, 15 ja 16 artiklaa, joita sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä ...päivänä ...kuuta ...

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1)Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1).
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 650/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 107).


EU:n sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälinen suojalauseke ja banaaneja koskeva vakautusmekanismi ***I
PDF 240kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EU) N:o 19/2013 ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EU) N:o 20/2013 muuttamisesta (COM(2015)0220 – C8-0131/2015 – 2015/0112(COD))
P8_TA(2017)0014A8-0277/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0220),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0131/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0277/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. helmikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EU) N:o 19/2013 ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EU) N:o 20/2013 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/540.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission

YHTEINEN LAUSUMA

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen(1), sellaisena kuin se on muutettuna liittymispöytäkirjalla Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun väliseen kauppasopimukseen Ecuadorin liittymisen huomioon ottamiseksi(2), Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta 15 päivänä tammikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 19/2013(3) ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta 15 päivänä tammikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 20/2013(4) täytäntöönpanon valvonnassa. Tässä tarkoituksessa ne sopivat seuraavaa:

–  Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan pyynnöstä komissio ilmoittaa sille kaikista erityisistä huolenaiheista, jotka liittyvät siihen, miten Ecuador, Kolumbia tai Peru täyttävät kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat sitoumuksensa.

–  Jos Euroopan parlamentti hyväksyy suosituksen suojatoimenpiteitä koskevan tutkimuksen aloittamisesta, komissio tutkii tarkasti, täyttyvätkö asetuksen (EU) N:o 19/2013 tai asetuksen (EU) N:o 20/2013 mukaiset edellytykset aloittaa tutkimus viran puolesta. Jos komissio katsoo, että edellytykset eivät täyty, se antaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle kertomuksen, johon sisältyy selvitys kaikista tällaisen tutkimuksen aloittamisen kannalta merkityksellisistä seikoista.

–  Komissio arvioi unionin banaanintuottajien tilannetta 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä. Jos markkinatilanteen tai unionin banaanintuottajien tilanteen todetaan heikentyneen vakavasti, voidaan harkita mekanismin voimassaoloajan pidentämistä sopimuksen osapuolten suostumuksella.

Komissio laatii markkinatilanteesta ja unionin banaanintuottajien tilanteesta analyyseja säännöllisesti myös vakautusmekanismin voimassaolon päätyttyä. Jos markkinatilanteen tai unionin banaanintuottajien tilanteen todetaan heikentyneen vakavasti, komissio tutkii tilanteen yhdessä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa ja päättää, olisiko harkittava asianmukaisia toimenpiteitä, ottaen huomioon banaanialan suuren merkityksen syrjäisimmille alueille. Komissio voisi myös kutsua säännöllisesti koolle seurantakokouksia, joihin osallistuvat jäsenvaltiot ja sidosryhmät.

Komissio on ottanut käyttöön tilastollisia välineitä, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida banaanien tuonnin ja unionin banaanimarkkinoiden kehitystä. Komissio kiinnittää erityistä huomiota tuonnin valvontatietojen muodon tarkistamiseen, jotta saatavilla olisi säännöllisesti ajantasaistettuja tietoja käyttäjäystävällisemmässä muodossa.

(1)EUVL L 354, 21.12.2012, s. 3.
(2)EUVL L 356, 24.12.2016, s. 3.
(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 19/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta (EUVL L 17, 19.1.2013, s. 1).
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 20/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen ja banaaneja koskevan vakautusmekanismin täytäntöönpanosta (EUVL L 17, 19.1.2013, s. 13).


Ulkoisten kalastuslaivastojen kestävä hallinnointi ***I
PDF 285kWORD 96k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (COM(2015)0636 – C8-0393/2015 – 2015/0289(COD))
P8_TA(2017)0015A8-0377/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0636),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0393/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0377/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. helmikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi ehdotuksesta ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta

P8_TC1-COD(2015)0289


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1006/2008(5), jäljempänä ’kalastuslupa-asetus’, perustettiin järjestelmä, joka koskee unionin kalastusaluksille kalastustoiminnan harjoittamiseen unionin vesien ulkopuolella myönnettäviä lupia ja kolmansien maiden alusten pääsyä unionin vesille.

(2)  Unioni on 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen(6) (UNCLOS) sopimuspuoli, ja se on ratifioinut 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (YK:n kalakantasopimus)(7). Näissä kansainvälisissä määräyksissä esitetään periaate, jonka mukaan kaikkien valtioiden on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä meren luonnonvarojen kestävän hoidon ja säilyttämisen varmistamiseksi ja tehtävä keskenään yhteistyötä tätä tarkoitusta varten. [tark. 1]

(3)  Unioni on hyväksynyt aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (FAO:n sopimus)(8). FAO:n sopimuksessa määrätään, että sopimuspuolen on pidättäydyttävä myöntämästä lupaa aluksen käyttöön aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen, jos tietyt edellytykset eivät täyty, sekä pantava täytäntöön seuraamuksia, jos tiettyjä raportointivelvoitteita ei noudateta.

(3 a)   Kansainvälinen merioikeustuomioistuin antoi 2 päivänä huhtikuuta 2015 neuvoa-antavan lausunnon vastaukseksi Länsi-Afrikan osa-alueellisen kalastuskomission esittämään pyyntöön. Neuvoa-antavassa lausunnossa vahvistettiin, että unioni on vastuussa jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivien alusten toiminnasta ja että sen osalta unionin on noudatettava due diligence -velvoitetta. [tark. 2]

(4)  Unioni on hyväksynyt laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, vastustamista ja poistamista koskevan FAO:n kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-IUU), joka hyväksyttiin vuonna 2001. IPOA-IUU sekä lippuvaltiotoimintaa koskevat FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat muodostavat perustan lippuvaltion vastuulle taata meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen pitkällä aikavälillä. IPOA-IUU:n mukaan lippuvaltion olisi myönnettävä lupia suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuulumattomilla vesillä harjoitettavaan kalastukseen lippunsa alla purjehtiville aluksille. Vapaaehtoisissa suuntaviivoissa suositetaan lisäksi, että sekä lippuvaltio että rantavaltio myöntävät luvan silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kalastussopimuksen nojalla, tai myös, jos sitä harjoitetaan tällaisen sopimuksen ulkopuolella. Kummankin valtion olisi oltava vakuuttunut siitä, ettei kyseinen toiminta vaaranna kantojen kestävyyttä rantavaltion vesillä (40 ja 41 kohta).

(4 a)   Vuonna 2014 kaikki FAO:n jäsenet, unioni ja sen kehitysmaakumppanit mukaan luettuna, hyväksyivät yksimielisesti elintarviketurvallisuuden ja köyhyyden poistamisen puitteissa pienimuotoisen kalastuksen turvaamista koskevan vapaaehtoisen ohjeiston ja sen 5 kohdan 7 alakohdan, jossa korostetaan sitä, että pienimuotoinen kalastus olisi otettava huomioon ennen kuin kalavaroihin pääsyä koskevia sopimuksia tehdään kolmansien maiden ja kolmansien osapuolten kanssa. [tark. 3]

(4 b)   FAO:n vapaaehtoinen ohjeisto pienimuotoisen kalastuksen turvaamiseksi elintarviketurvallisuuden ja köyhyyden poistamisen puitteissa edellyttää toimia kalastusalueen kalavarojen pitkän aikavälin suojelun ja kestävän käytön varalta ja elintarviketuotannon ekologisen perustan varmistamiseksi painottamalla unionin ulkopuolisillä vesillä tapahtuvan kalastustoiminnan ympäristönormeja, jotka sisältävät ekosysteemiperustaisen sekä varovaisuusperiaatteen mukaisen lähestymistavan kalastuksenhoitoon, jotta liikakalastetut kannat voidaan elvyttää ja säilyttää enimmäissaaliin tuottavilla tasoilla mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja kaikkien kantojen osalta vuoteen 2020 mennessä. [tark. 4]

(5)  UNCLOS-sopimuksen mukaan lippuvaltiolle, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevalle kansainväliselle organisaatiolle, kuuluvat aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevat velvoitteet ja niihin liittyvät vastuut ja korvausvelvollisuudet ovat tulleet yhä keskeisemmäksi kysymykseksi kansainvälisellä tasolla. Sama koskee, UNCLOS-sopimukseen perustuvan niin sanotun due diligence -velvoitteen puitteissa, meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen turvaamiseksi kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla samanaikaisesti käytettävää rantavaltion lainkäyttövaltaa ja lippuvaltion, ja tapauksen mukaan vastaavassa asemassa olevan rantavaltion kansainvälisen organisaation, lainkäyttövaltaa. Kansainvälisen merituomioistuimen vastauksena Länsi-Afrikan osa-alueellisen kalastuskomission esittämiin kysymyksiin 2 päivänä huhtikuuta 2015 annetussa neuvoa-antavassa lausunnossa vahvistettiin, että unionilla on kansainvälinen vastuu kolmansille maille ja kansainvälisille järjestöille kalastusalustensa toimista ja että kyseinen vastuu edellyttää, että EU toimii due diligence -velvoitteen mukaisesti. Due diligence -velvoite edellyttää valtion pyrkivän parhaan kykynsä mukaan estämään laitonta kalastusta, ja siihen sisältyy velvoite hyväksyä tarvittavat hallinnolliset ja täytäntöönpanotoimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät sen lipun alla purjehtivat kalastusalukset, sen kansalaiset tai sen vesillä toimivat kalastusalukset osallistu sovellettavien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaiseen toimitaan. Edellä esitetyistä syistä ja yleisemminkin sinisen talouden vahvistamiseksi on tärkeää järjestää sekä unionin kalastusalusten toiminta unionin vesien ulkopuolella että siihen liittyvä hallintojärjestelmä siten, että unionin kansainväliset velvoitteet voidaan täyttää tehokkaasti ja vaikuttavalla tavalla ja että vältetään tilanteet, joissa unionia voitaisiin syyttää kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista. [tark. 5]

(5 a)   Unioni sitoutui Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa 25 päivänä syyskuuta 2015 panemaan täytäntöön päätöslauselman, joka sisältää päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, mukaan luettuna kestävän kehityksen tavoite 14, joka koskee valtamerien, merien ja meriluonnonvarojen suojelemista ja kestävää käyttöä, ja kestävän kehityksen tavoitteen 12, joka koskee kestävää kulutusta ja tuotantomalleja, sekä niiden tavoitteet. [tark. 6]

(6)  Vuonna 2012 pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Rio+20)(9) tulokset, EU:n luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksyminen ja sekä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnassa kansainvälisellä tasolla tapahtunut kehitys sekä YK:n syyskuussa 2015 hyväksymät uudet kestävän kehityksen tavoitteet (17 tavoitetta maailman muuttamiseksi, mukaan luettuna tavoite 14, joka koskee vedenalaista elämää), olisi otettava huomioon unionin ulkoisessa kalastuspolitiikassa ja kauppapolitiikassa [tark. 7].

(7)  Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena, joka esitetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013(10), jäljempänä ’perusasetus’, on taata, että kalastustoimet ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä, että niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista ja kalakantojen elvyttämistä ja säilyttämistä kestävän enimmäistuoton tuottavien tasojen yläpuolella koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta. Tämän politiikan täytäntöönpanossa on myös tarpeen ottaa huomioon kehitysyhteistyötavoitteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. [tark. 8]

(7 a)   Perusasetuksessa myös edellytetään, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset rajoitetaan UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin saaliin ylimääriin. [tark. 9]

(8)  Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 Perusasetuksessa korostetaan tarvetta edistää yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla varmistaen, että unionin vesien ulkopuolella harjoitettava unionin kalastustoiminta perustuu samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin mitä unionin oikeuden nojalla sovelletaan, ja edistäen unionin toimijoiden ja kolmansien maiden toimijoiden tasavertaisia mahdollisuuksia. Kolmansien maiden sosiaali- ja ympäristölainsäädäntö saattaa poiketa unionin vastaavasta, mikä luo erilaisia normeja kalastuslaivastoille. Tämä tilanne saattaa johtaa kalastustoiminnan lupamenettelyihin, jotka eivät ole merten luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin mukaisia. Siksi on tarpeen varmistaa, että unionin ympäristö-, kalatalous-, kauppa- ja kehitystoimien johdonmukaisuus erityisesti, kun ne vaikuttavat kalatalouteen kehitysmaissa, joissa on heikot hallinnolliset valmiudet ja suuri korruption riski. [tark. 10]

(9)  Asetuksella (EY) N:o 1006/2008 oli tarkoitus luoda yhteinen perusta unionin alusten unionin vesien ulkopuolella harjoittaman kalastustoiminnan sallimiselle pyrkimyksenä tukea LIS-kalastuksen torjuntaa ja tehostaa EU:n unionin laivaston valvontaa ja seurantaa eri puolilla maailmaa. sekä laatia ehdot, joiden nojalla kolmansien maiden aluksille voidaan myöntää lupa kalastamiseen unionin vesillä. [tark. 11]

(10)  LIS-kalastusta käsittelevä neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008(11) hyväksyttiin samaan aikaan kuin asetus (EY) N:o 1006/2008, ja vuotta myöhemmin hyväksyttiin neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009(12), jäljempänä ’valvonta-asetus’. Kyseisiin kolmeen asetukseen sisältyvät yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevat valvonta- ja täytäntöönpanomääräykset.

(11)  Mainittuja kolmea asetusta ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön johdonmukaisesti; epäyhtenäisyyksiä on etenkin kalastuslupa-asetuksen ja sen jälkeen annetun valvonta-asetuksen välillä. Kalastuslupa-asetuksen täytäntöönpanossa ilmeni lisäksi useita aukkoja, sillä asetus ei kata joitakin ongelmia, jotka liittyvät rahtaukseen, lippuvaltion vaihtoon tai kalastuslupien myöntämiseen kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen toimesta unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella (ns. suorat luvat). Lisäksi muutamat raportointivelvoitteet ovat osoittautuneet hankaliksi, samoin hallinnollisten tehtävien jako jäsenvaltioiden ja komission kesken.

(12)  Tämän asetuksen perusperiaatteena on, että jokaisen unionin vesien ulkopuolella kalastavan unionin aluksen olisi saatava lupa lippuvaltioltaan ja kyseisen valtion olisi seurattava alusta riippumatta siitä, missä ja minkälaisen järjestelyn puitteissa se toimii. Jäsenvaltioiden olisi koottava ja toimitettavat komissiolle sellaiset tiedot, että komissio pystyy niiden perusteella puuttumaan kaikkien unionin kalastusalusten kalastustoiminnan seurantaan millä tahansa alueella unionin vesien ulkopuolella ja milloin vain. Tämä on välttämätöntä, jotta komissio voisi täyttää velvoitteensa perussopimusten vartijana. [tark. 12]

(12 a)   Viime vuosina unionin ulkoisessa kalastuspolitiikassa on saatu aikaan huomattavia parannuksia kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten ehdoissa sekä siinä, miten huolellisesti määräykset pannaan täytäntöön. Unionin ulkoisen kalastuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena olisi oltava unionin laivaston kalastusmahdollisuuksien säilyttäminen kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimuksien puitteissa, ja vastaavia ehtoja olisi noudatettava unionin toimiin kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten soveltamisalan ulkopuolella. [tark. 13]

(12 b)   Komission olisi toimittava sovittelijana tilanteissa, joissa kalastusluvan peruuttamista, keskeyttämistä tai muuttamista harkitaan, kun kalavarojen hyödyntämiseen kohdistuvasta vakavasta uhasta on näyttöä. [tark. 14]

(13)  Tukialuksilla saattaa olla merkittävä vaikutus siihen, millä tavalla kalastusalukset pystyvät harjoittamaan kalastustoimintaansa, sekä kalamäärään, jonka ne voivat pyytää, ja sen vuoksi tässä asetuksessa on välttämätöntä ottaa ne huomioon lupa- ja raportointimenettelyissä.

(14)  Lippuvaltion vaihdosta tulee ongelma silloin, kun sen tavoitteena on yhteisen kalastuspolitiikan määräysten tai voimassa olevien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden kiertäminen. Sen vuoksi unionin olisi voitava määritellä, havaita ja estää kyseiset toimet. Jäljitettävyys ja asianmukainen vaatimusten noudattamisen seuranta olisi varmistettava unionin toimijan omistaman aluksen koko elinkaaren ajalta riippumatta siitä, minkä lipun tai lippujen alla se purjehtii. Tätä tarkoitusta palvelisi myös vaatimus, jonka mukaan aluksella on oltava Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO:n) myöntämä yksilöllinen numero. [tark. 15]

(15)  Unionin alukset voivat toimia kolmansien maiden vesillä joko unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten määräysten nojalla tai saamalla kolmansilta mailta suoria kalastuslupia, jos voimassa ei ole kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta. Kummassakin tapauksessa toimintaa olisi harjoitettava avoimesti ja kestävällä tavalla. Tästä syystä lippujäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet sallia määriteltyjen kriteerien rajoissa ja seurannasta huolehtien, että niiden lipun alla purjehtivat alukset voivat hakea ja saada suoria lupia kolmansilta rantavaltioilta. Kyseinen kalastustoiminta olisi sallittava heti, kun lippujäsenvaltio on vakuuttunut siitä, ettei se vaaranna kestävyyttä. Jos komissio ei muutoin vastusta asiaa asianmukaisin perusteluin, toimijan, joka on saanut luvan sekä lippujäsenvaltiolta että rantavaltiolta, olisi sallittava aloittaa kalastustoimensa. [tark. 16]

(16)  Yksittäinen kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin liittyvä kysymys on vajaasti käytettyjen kalastusmahdollisuuksien uudelleenjako, jota ilmenee silloin, kun asianomaisilla neuvoston asetuksilla jäsenvaltioille jaettuja kalastusmahdollisuuksia ei käytetä kokonaisuudessaan. Koska kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa esitetyt vesialueelle pääsyn kustannukset rahoitetaan suureksi osaksi unionin talousarviosta, tilapäinen uudelleenjaon järjestelmä on tärkeä, jotta voidaan suojata unionin taloudellisia etuja ja jotta ei heitetä hukkaan kalastusmahdollisuuksia, joista on maksettu. Sen vuoksi on tärkeää selkeyttää ja parantaa uudelleenjaon järjestelmää, jota olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona. Sen soveltamisen olisi oltava tilapäistä, eikä se saisi vaikuttaa kalastusmahdollisuuksien alkuperäiseen jakoon jäsenvaltioiden kesken, mikä tarkoittaa, että se ei vaaranna suhteellista vakautta. Uudelleenjakoa olisi käytettävä viimeisenä keinona vasta sitten, kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat luopuneet oikeudestaan vaihtaa kalastusmahdollisuuksia keskenään. [tark. 17]

(16 a)   ”Lepäävät sopimukset” on ilmaus, jota käytetään, kun valtiot ovat tehneet kalastuskumppanuussopimuksia mutta niillä ei ole rakenteellisista tai aiheellisista syistä voimassa olevaa pöytäkirjaa. Unionilla on useita ”lepääviä sopimuksia” kolmansien maiden kanssa. Tämän seurauksena unionin alukset eivät saa kalastaa vesialueilla, joihin sovelletaan lepääviä sopimuksia. Komission olisi toteutettava toimia näiden sopimusten ”herättämiseksi” tai lakkautettava kyseinen kumppanuussopimus. [tark. 18]

(17)  Lupa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa ja aavalla merellä tapahtuvaan kalastukseen ja sääntelemättömään kalastukseen olisi myös saatava lippujäsenvaltiolta, ja sen yhteydessä olisi noudatettava asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sääntöjä tai aavalla merellä tapahtuvaa kalastustoimintaa ohjaavaa unionin lainsäädäntöä. [tark. 19]

(18)  Rahtausjärjestelyt saattavat heikentää säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta sekä vaikuttaa haitallisesti meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jonka avulla unioni voi seurata paremmin unionissa rahtausjärjestelyn nojalla toimivien unionin lipun alla purjehtivien ja kolmansien maiden toimijoiden rahtaamien kalastusalusten toimintaa sen perusteella, mitä asianomainen alueellinen kalastuksenhoitojärjestö on hyväksynyt. [tark. 20]

(19)  Menettelyjen olisi oltava avoimia, täytäntöönpanokelpoisia ja ennustettavia unionin ja kolmansien maiden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille. [tark. 21]

(19 a)   Unionin olisi pyrittävä tasapuolisiin kansainvälisiin toimintaedellytyksiin, jolloin unionin kalastuslaivasto voi kilpailla muiden kalastusvaltioiden kanssa, ja mukautettava markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä, kun unionin laivastoon sovelletaan tiukempia sääntöjä. [tark. 22]

(20)  Neuvoston asetuksessa edellytetty jäsenvaltioiden ja komission välinen sähköisessä muodossa tapahtuva tietojenvaihto olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi kerättävä kaikki vaaditut tiedot laivastoistaan ja niiden kalastustoiminnasta, käsiteltävä ne ja saatettava ne komission käyttöön. Lisäksi niiden olisi tehtävä yhteistyötä toistensa, komission ja kolmansien maiden kanssa silloin, kun se on kyseisten tiedonkeruutoimien koordinoimiseksi aiheellista.

(21)  Unionin kalastuslupia koskevan tiedon läpinäkyvyyden ja saatavuuden parantamiseksi komission olisi perustettava sähköinen kalastusluparekisteri, jossa on sekä julkinen että suojattu osa. Unionin kalastuslupajärjestelmässä oleviin tietoihin sisältyy henkilötietoja. Tähän asetukseen perustuvassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(14) sekä sovellettavia kansallisia lakeja.

(22)  Jotta kolmannen maan lipun alla purjehtivien kalastusalusten pääsyä unionin vesille voitaisiin käsitellä asianmukaisesti, asiaa koskevien sääntöjen olisi oltava yhdenmukaiset unionin kalastusaluksiin sovellettavien sääntöjen kanssa, valvonta-asetuksen mukaisesti. Erityisesti saalistietojen ja saaliiseen liittyvien tietojen raportoimista koskevaa kyseisen asetuksen 33 artiklaa olisi sovellettava myös unionin vesillä kalastaviin kolmansien maiden aluksiin.

(23)  Silloin kun kolmansien maiden kalastusalukset liikkuvat unionin vesillä ilman tämän asetuksen mukaista lupaa, ne olisi velvoitettava varmistamaan, että niiden pyydykset on asennettu siten, etteivät ne ole käyttövalmiita kalastustoimintaan.

(24)  Jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa kolmansien maiden alusten unionin vesillä harjoittaman kalastustoiminnan valvonnasta sekä rikkomistapauksissa rikkomusten kirjaamisesta kansalliseen rekisteriin, josta säädetään valvonta-asetuksen 93 artiklassa.

(25)  Lupamenettelyjen yksinkertaistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi käytettävä sellaista yhteistä tietojenvaihdon ja -varastoinnin järjestelmää, jolla tarvittavat tiedot ja niiden päivitykset voidaan toimittaa mahdollisimman vähällä hallinnollisella työllä. Tässä yhteydessä olisi käytettävä unionin alusrekisteriin sisältyviä tietoja mahdollisimman kattavasti.

(26)  Teknisen kehityksen ja mahdollisten myöhempien kansainvälisen oikeuden vaatimusten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti muutosten hyväksymisestä tämän asetuksen liitteisiin, joissa esitetään luettelo tiedoista, jotka toimijan on toimitettava kalastusluvan saamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(27)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin kuin on kyse kalastuslupia koskevien tietojen keräämisestä ja muodosta sekä niiden toimittamisesta jäsenvaltioista komissiolle ja unionin kalastusluparekisteriin sekä menetelmien vahvistamisesta käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(16) mukaisesti.

(28)  Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät kalastusmahdollisuuksien uudelleen jakamiseen.

(29)  Tarvittavien muutosten määrän ja merkityksen vuoksi asetus (EY) N:o 1006/2008 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa esitetään säännöt kalastuslupien myöntämistä ja hallinnoimista varten seuraavien osalta:

a)  unionin kalastusalukset, jotka toimivat harjoittavat kalastustoimintaa kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, sellaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa, jonka sopimuspuoli unioni on, unionin vesillä tai niiden ulkopuolella tai aavalla merellä; ja

b)  unionin vesillä kalastustoimintaa harjoittavat toimivat kolmansien maiden kalastusalukset. [tark. 23]

2 artikla

Suhde kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta niiden säännösten ja määräysten soveltamista, jotka

a)  sisältyvät unionin ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin tai vastaaviin kalastussopimuksiin;

b)  ovat sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tai vastaavien kalastusjärjestöjen hyväksymiä, joiden sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli unioni on;

c)  sisältyvät unionin lainsäädäntöön, jolla a ja b alakohdassa tarkoitetut määräykset pannaan täytäntöön tai saatetaan osaksi lainsäädäntöä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan perusasetuksen 4 artiklan määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  ’tukialuksella’ tarkoitetaan alusta, jolla ei ole toimintakuntoisia pyydyksiä kalojen pyytämistä tai houkuttelemista varten ja joka helpottaa kalastustoimintaa, avustaa siinä tai valmistelee sitä; [tark. 24]

b)  ’kalastusluvalla’ tarkoitetaan unionin kalastusalukselle tai kolmannen maan kalastusalukselle kalastuslisenssin lisäksi myönnettyä lupaa kalastuslupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta; [tark. 25]

c)  ’kalastusluparekisterillä’ tarkoitetaan kalastuslupien hallinnointijärjestelmää ja siihen liittyvää tietokantaa;

d)  ’suoralla luvalla’ tarkoitetaan kalastuslupaa, jonka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen myöntää unionin kalastusalukselle kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ulkopuolella;

e)  ’kolmannen maan vesillä’ tarkoitetaan kolmannen maan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesiä;

f)  ’tarkkailijaohjelmalla’ tarkoitetaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön, kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, kolmannen maan tai jäsenvaltion puitteissa toteutettavaa ohjelmaa, jossa tietyissä olosuhteissa lähetetään kalastusaluksille tarkkailijoita keräämään tietoja ja/tai tarkastamaan, noudattaako alus kyseisen järjestön hyväksymiä, kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa hyväksyttyjä tai kyseisen maan sääntöjä. [tark. 26]

f a)   ’sopimuspuolella’ tarkoitetaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön perustamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tai sopimuksen sopimuspuolta sekä valtioita, kalastusyhteisöjä tai muita yhteisöjä, jotka toimivat yhteistyössä tällaisen järjestön kanssa ja joille on myönnetty tällaisessa järjestössä yhteistyötä tekevän muun kuin sopimuspuolen asema; [tark. 27]

f b)  ’rahtauksella’ tarkoitetaan järjestelyä, jossa jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus tekee määrätyksi ajaksi vuokrasopimuksen joko toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimijan kanssa ilman aluksen lipun vaihtoa. [tark. 77]

II OSASTO

UNIONIN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESIEN ULKOPUOLELLA

I luku

Yhteiset säännökset

4 artikla

Yleinen periaate

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesien ulkopuolella, ellei sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaatimuksen, jonka mukaan toimivaltaiselta järjestöltä tai kolmannelta maalta on saatava lupa, soveltamista.

5 artikla

Kelpoisuusehdot

1.  Lippujäsenvaltio voi myöntää kalastusluvan unionin vesien ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  se on saanut täydelliset ja paikkansapitävät tiedot liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaisesti kalastusaluksesta ja siihen liittyvästä yhdestä tai useammasta tukialuksesta, mukaan luettuina unionin ulkopuoliset tukialukset; [tark. 28]

b)  kalastusaluksella on asetuksen (EY) N:o 1224/2009 6 artiklan mukainen voimassa oleva kalastuslisenssi;

c)  kalastusaluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero, jos unionin lainsäädännössä sitä edellytetään; [tark. 29]

d)  toimijaan tai kalastusaluksen päällikköön ja kyseiseen kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana; [tark. 78]

e)  kalastusalus ei sisälly LIS-alusten luetteloon, jonka alueellinen kalastuksenhoitojärjestö ja/tai unioni asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla on hyväksynyt;

f)  soveltuvissa tapauksissa lippuvaltiolla on käytettävissään kalastusmahdollisuuksia kyseessä olevan kalastussopimuksen tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaisten määräysten nojalla; ja

g)  soveltuvissa tapauksissa kalastusalus täyttää 6 artiklassa esitetyt vaatimukset.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen muuttamiseksi.

6 artikla

Lippuvaltion vaihtoa koskevat toimet

1.  Tätä artiklaa sovelletaan aluksiin, jotka ovat viiden vuoden kuluessa kalastusluvan hakemisesta kalastusluvan hakemista edeltävien kahden vuoden kuluessa

a)  poistuneet unionin kalastuslaivastorekisteristä ja vaihtaneet lippuvaltiokseen kolmannen maan; ja

b)  sen jälkeen palanneet takaisin unionin kalastuslaivastorekisteriin 24 kuukauden kuluessa siitä poistuttuaan.

2.  Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos se vakuuttuu on varmistunut siitä, että sinä aikana, jonka 1 kohdassa tarkoitettu alus toimi kolmannen maan lipun alla,

a)  se ei osallistunut LIS-kalastusta koskevaan toimintaan; eikä

b)  toiminut asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklassa tarkoitetun jonkin yhteistyöhön osallistumattoman kolmannen maan vesillä tai sellaisen kolmannen maan vesillä, joka on määritetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012(17) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

3.  Tätä varten toimijan on toimitettava kaikki seuraavat lippujäsenvaltion edellyttämät, kyseistä ajanjaksoa koskevat tiedot, joihin sisältyvät ainakin seuraavat ajanjaksoa, jolloin alus purjehti kolmannen maan lipun alla, koskevat tiedot:

a)  saalisilmoitukset ja pyyntiponnistukset kyseisenä aikana;

b)  kopio lippuvaltion kyseiselle ajalle myöntämästä kalastusluvasta;

c)  kopio mistä tahansa sellaisesta kalastusluvasta, joka mahdollistaa kalastustoimet kolmannen maan vesillä kyseisenä aikana;

d)  aluksen lippuvaltioksi vaihtuneen kolmannen maan antama virallinen lausunto, jossa luetellaan alukseen tai toimijaan kyseisenä aikana kohdistetut seuraamukset.;

d a)   täydelliset historiatiedot lipusta siihen saakka, kun alus on poistunut unionin kalastuslaivastorekisteristä.

4.  Lippujäsenvaltio ei saa myöntää kalastuslupaa alukselle, jonka lippuvaltioksi on vaihtunut

a)  kolmas maa, joka on todettu tai luetteloitu asetuksen (EY) N:o 1005/2008 31 ja 33 artiklan mukaiseksi LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi; tai

b)  kolmas maa, joka on määritetty asetuksen (EU) N:o 1026/2012 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi.

5.  Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta, jos lippujäsenvaltio vakuuttuu siitä, että välittömästi sen jälkeen, kun maa todettiin LIS-kalastuksen torjuntaa koskevaan yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi tai kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, toimija

a)  lopetti kalastustoimet; ja

b)  käynnisti välittömästi asiaankuuluvat hallintomenettelyt aluksen poistamiseksi kyseisen kolmannen maan laivastorekisteristä. [tark. 31]

7 artikla

Kalastuslupien seuranta

1.  Kalastuslupaa hakiessaan toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle täydelliset ja paikkansapitävät tiedot.

2.  Toimijan on ilmoitettava välittömästi lippujäsenvaltiolle asiaan liittyvien tietojen muuttumisesta.

3.  Lippujäsenvaltion on vähintään kerran vuodessa seurattava, täyttyvätkö edellytykset, joiden perusteella kalastuslupa on myönnetty, kyseisen luvan voimassaolon ajan.

4.  Jos edellytys, jonka perusteella kalastuslupa on myönnetty, ei enää täyty, lippujäsenvaltion on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, muun muassa muutettava lupaa tai peruutettava se ja ilmoitettava asiasta välittömästi toimijalle ja komissiolle sekä tarvittaessa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sihteeristölle tai asianomaiselle kolmannelle maalle.

5.  Lippujäsenvaltion on komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä evättävä, keskeytettävä tai peruutettava lupa tapauksissa, joissa seuraavista syistä:

a)   meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, hoitoon ja säilyttämiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan liittyvät erittäin kiireelliset syyt;

b)   vakavat asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdan rikkomiset taikka laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, (LIS) yhteydessä tai niiden ehkäiseminen suuren riskin tapauksessa; tai

c)   tapauksissa, joissa unioni on päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun asianmukaisesti perusteltuun pyyntöön on liitettävä merkitykselliset ja asianmukaiset tiedot. Komission on ilmoitettava välittömästi toimijalle ja lippujäsenvaltiolle, kun se esittää tällaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön. Komission esittämää pyyntöä seuraa 15 päivän pituinen komission ja lippujäsenvaltion välinen neuvottelujakso.

6.  Jos 5 kohdassa tarkoitetun 15 päivän määräajan päätyttyä komissio vahvistaa pyyntönsä ja lippujäsenvaltio ei epää, muuta, keskeytä tai peruuta lupaa väliaikaisesti tai pysyvästi 4 ja 5 kohdan mukaisesti, komissio voi päättää viiden päivän kuluttua peruuttaa luvan ja ilmoittaa asiasta päätöksestään lippujäsenvaltiolle ja toimijalle. [tark. 32]

II luku

Unionin kalastusalusten kalastustoiminta kolmansien maiden vesillä

1 JAKSO

KALASTUSTOIMINTA KESTÄVÄÄ KALASTUSTA KOSKEVIEN KUMPPANUUSSOPIMUSTEN NOJALLA

8 artikla

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsenyys

Unionin kalastusalus saa harjoittaa kolmannen maan vesillä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hallinnoimiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa ainoastaan, jos kyseinen maa on asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuoli tai sen kanssa yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. Jos kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimukset on tehty ennen … [tämän asetuksen voimaantulopäivä], tämän kohdan säännöksiä sovelletaan … [neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. [tark. 33]

Unioni voisi kohdentaa osan sellaisten kolmansien maiden alakohtaiseen tukeen osoitetuista varoista, joiden kanssa se on tehnyt kestävää kalastusta koskevia sopimuksia, jotta kyseisiä kolmansia maita voidaan avustaa alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin liittymisessä. [tark. 34]

9 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä jonkin kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla.

Unionin on varmistettava, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset ovat tämän asetuksen mukaisia. [tark. 35]

10 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)  sen lippujäsenvaltio kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen kalastustoiminta tapahtuu; ja sekä [tark. 36]

b)  kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu. sen lippujäsenvaltio; [tark. 37]

11 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b)  asianomaisessa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa esitetyt edellytykset täyttyvät;

c)  toimija on maksanut kaikki maksut ja taloudelliset seuraamukset, joita kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on vaatinut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta;.

c a)   toimija on maksanut kaikki taloudelliset seuraamukset, jotka kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on määrännyt oikeudellisten menettelyjen päättymisen jälkeen; sekä [tark. 38]

c b)   kalastusaluksella on asianomaisen kolmannen maan myöntämä lupa. [tark. 39]

12 artikla

Kalastuslupien hallinnointi

1.  Heti kalastusluvan myönnettyään varmistettuaan, että 11 artiklan a, b ja c alakohdan ehdot täyttyvät, lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle vastaava kolmannen maan lupaa koskeva hakemus hakemus luvan saamiseksi kolmannelta maalta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luvassa on oltava liitteissä 1 ja 2 liitteessä luetellut tiedot sekä muut mahdolliset kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen nojalla edellytetyt tiedot.

3.  Lippujäsenvaltion on lähetettävä hakemus komissiolle vähintään 10 15 kalenteripäivää ennen kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa hakemusten toimittamiselle vahvistettua määräaikaa. Komissio voi lähettää asianmukaisesti perustellun pyynnön ja pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa lisätietoja, joita se pitää tarpeellisina.

4.  Vakuututtuaan siitä, että Kymmenen kalenteripäivän kuluessa hakemuksen saamisesta tai, mikäli 3 kohdan perusteella on pyydetty lisätietoja, 15 kalenteripäivän kuluessa hakemuksen saamisesta komissio tekee alustavan tutkimuksen määrittääkseen, täyttääkö hakemus 11 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät. Komissio voi joko lähettää hakemuksen kolmannelle maalle tai ilmoittaa jäsenvaltiolle, että hakemus on hylätty.

5.  Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää kalastusluvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan sopimuksen nojalla, komissio ilmoittaa siitä lippujäsenvaltiolle välittömästi mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa. Lippujäsenvaltion on toimitettava tieto viipymättä aluksen omistajalle. [tark. 40]

13 artikla

Käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien väliaikainen uudelleenjako kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten puitteissa

1.  Tietyn vuoden tai minkä tahansa Kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan täytäntöönpanon tarkoituksenmukaisen ajanjakson aikana täytäntöönpanokauden ensimmäisen puoliskon päätyttyä komissio voi määritellä käyttämättömät kalastusmahdollisuudet ja ilmoittaa niistä jäsenvaltioille, joille niitä vastaavat osuudet kalastusmahdollisuuksista on jaettu.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat 10 20 päivän kuluessa tiedon saamisesta komissiolta

a)  ilmoittaa komissiolle, että ne käyttävät kalastusmahdollisuutensa myöhemmin kyseisenä vuonna tai täytäntöönpanon kyseisen ajanjakson täytäntöönpanokauden toisen puoliskon kuluessa, toimittamalla kalastussuunnitelman, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta; tai

b)  ilmoittaa komissiolle perusasetuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaisista kalastusmahdollisuuksien vaihdoista.

3.  Jos jotkin jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet komissiolle jommastakummasta 2 kohdassa tarkoitetusta toimesta ja tämän tuloksena kalastusmahdollisuuksia on edelleen käyttämättä, komissio voi käynnistää kymmenen päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson jälkeen käytettävissä olevien käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta kiinnostuksenilmaisupyynnön niiden muiden jäsenvaltioiden keskuudessa, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista.

4.  Kyseiset jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle 10 päivän kuluessa kiinnostuksenilmaisupyynnön vastaanottamisesta kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan. Niiden on toimitettava hakemuksensa tueksi kalastussopimus, jossa esitetään yksityiskohtaiset tiedot haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta.

5.  Jos hakemuksen arvioimiseksi pidetään välttämättömänä, komissio voi pyytää asianomaisilta jäsenvaltioilta lisätietoja haettujen kalastuslupien määrästä, arvioiduista saaliista sekä kalastusalueesta ja -kaudesta.

6.  Jos jäsenvaltiot, joille on jaettu osuus kalastusmahdollisuuksista, eivät ilmaise kiinnostusta käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan 10 päivän määräajan päätyttyä, komissio voi käynnistää kiinnostuksenilmaisupyynnön kaikille jäsenvaltioille. Jäsenvaltio voi ilmoittaa kiinnostuksestaan käyttämättömiä kalastusmahdollisuuksia kohtaan 4 kohdassa mainittujen edellytysten mukaisesti.

7.  Jäsenvaltioiden 4 tai 5 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella ja tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa komissio jakaa käyttämättömät kalastusmahdollisuudet uudelleen ainoastaan väliaikaisesti 14 artiklassa esitettyjä menetelmiä käyttäen.

7 a.   Edellä 7 artiklassa tarkoitettua uudelleenjakoa sovelletaan ainoastaan 1 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanokauden toisen puoliskon aikana ja se tapahtuu ainoastaan kerran kyseisen ajanjakson aikana.

7 b.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille

a)   jäsenvaltiot, joille on jaettu kalastusmahdollisuuksia uudelleen;

b)   uudelleenjakoa hyödyntävien jäsenvaltioiden kalastusmahdollisuuksien määrät; sekä

c)   uudelleenjaon perusteet. [tark. 41]

13 a artikla

Kalastuslupien vuosittaista uusimista koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen voimassa olevan kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan soveltamisaikana

Unionin kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjan soveltamisaikana olisi sallittava nopeammat, yksinkertaisemmat ja joustavammat menettelyt niitä aluksia koskevien lupien uusimiseksi, joiden tilassa (ominaisuudet, lippu, omistusoikeus tai vaatimustenmukaisuus) ei ole kirjattu muutoksia vuodesta toiseen. [tark. 42]

14 artikla

Väliaikaisen uudelleenjaon menetelmät

1.  Komissio voi säätää täytäntöönpanosäädöksillä menetelmistä käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien väliaikaista uudelleen jakamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Komissio hyväksyy 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseen jäljellä olevaan vähäiseen aikaan. Nämä säädökset ovat voimassa enintään kuusi kuukautta.

3.  Uudelleenjaon menetelmistä säätäessään komissio soveltaa seuraavia avoimia ja puolueettomia perusteita ja ottaa huomioon ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset tekijät:

a)  uudelleenjakamista varten käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet;

b)  hakijoina olevien jäsenvaltioiden lukumäärä;

c)  kullekin hakijana olevalle jäsenvaltiolle kalastusmahdollisuuksien alkuperäisessä jaossa osoitettu osuus;

d)  kunkin hakijana olevan jäsenvaltion aikaisemmat saalis- ja pyyntiponnistustasot;

e)  alusten ja käytettyjen pyydysten määrä, tyyppi ja ominaisuudet;

f)  hakijoina olevien jäsenvaltioiden toimittaman kalastussuunnitelman yhdenmukaisuus a–e alakohdassa lueteltujen seikkojen kanssa.

Komissio julkaisee uudelleenjakoa koskevat perustelunsa. [tark. 43]

15 artikla

Useisiin peräkkäisiin saalisrajoituksiin jaetun vuosikiintiön jakaminen

1.  Jos Kalastusmahdollisuuksien jakaminen tilanteessa, jossa kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirjassa asetetaan vuosikiintiön osalta kuukautta tai neljännesvuotta tai muuta ajallista osakokonaisuutta koskevia saalisrajoituksia, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksen menetelmistä, joilla vastaavat kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken kuukaudeksi, neljännesvuodeksi tai muuksi ajaksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen toteutetaan siten, että vastaavat kalastusmahdollisuudet jaetaan jäsenvaltioiden kesken asianomaisen unionin säädöksen nojalla jäsenvaltioille vuosittain jaettujen kalastusmahdollisuuksien mukaisesti. Tätä periaatetta ei sovelleta ainoastaan tilanteessa, jossa kyseiset jäsenvaltiot sopivat yhteisistä kalastussuunnitelmista, joissa otetaan huomioon vuosikiintiön osalta kuukautta tai neljännesvuotta tai muuta ajallista osakokonaisuutta koskevia saalisrajoituksia. [tark. 44]

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kalastusmahdollisuuksien jaon on oltava johdonmukainen niihin vuotuisiin kalastusmahdollisuuksiin nähden, jotka jäsenvaltioille on asianomaisen neuvoston asetuksen nojalla jaettu. [tark. 45]

2 JAKSO

KALASTUSTOIMINTA SUORIEN LUPIEN NOJALLA

16 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kalastustoimintaan, jota unionin kalastusalukset harjoittavat kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten soveltamisalan ulkopuolella.

17 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa kolmannen maan vesillä kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella, ellei sille ole myöntänyt kalastuslupaa

a)  sen lippujäsenvaltio; ja kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu; sekä [tark. 46]

b)  kolmas maa, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kyseinen toiminta tapahtuu. sen lippujäsenvaltio; [tark. 47]

Lippujäsenvaltio voi myöntää kalastusluvan kalastustoimiin kolmannen maan vesillä kun kyseiset vedet kattavan kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen pöytäkirja kyseisen kolmannen maan kanssa ei ole ollut voimassa vähintään kolmeen vuoteen.

Kalastuslupa perutaan automaattisesti pöytäkirjan uusimisen yhteydessä sen voimaantulosta alkaen. [tark. 48]

18 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan kolmannen maan vesillä kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen soveltamisalan ulkopuolella harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)  asianomaisen kolmannen maan kanssa ei ole voimassa kestävää kalastusta koskevaa kumppanuussopimusta tai voimassa olevassa kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa määrätään erikseen suoria lupia koskevasta mahdollisuudesta;

b)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b a)   on olemassa sallitun saaliin ylimäärä UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)  toimija on toimittanut seuraavat:

i)  sovellettavan kalastuslainsäädännön jäljennös, jonka rannikkovaltio on toimittanut toimijalle;

ii)  kolmannelta maalta toimijan ja kyseisen ehdotettua kalastustoimintaa koskeva kolmannen maan kesken käytyjen keskustelujen jälkeen saatu kirjallinen vahvistus aiottua toimijalle pääsyn kyseisen maan kalavaroihin antavaa suoraa lupaa koskevista ehdoista myöntämä voimassa oleva kalastuslupa, joka sisältää kalavarojen käyttöehdot, mukaan luettuina kesto, edellytykset sekä pyyntiponnistuksena tai saalisrajoituksina ilmaistut kalastusmahdollisuudet;

iii)  suunnitellun kalastustoiminnan kestävyyttä koskeva näyttö, jonka perustana ovat

–  tieteellinen arviointi, jonka on tuottanut kyseinen kolmas maa ja/tai alueellinen kalastuksenhoitojärjestö; ja/tai alueellinen kalastuselin, jolla komission tunnustama tieteellinen pätevyys; sekä

–  kolmannen maan suorittaman arvioinnin tapauksessa tieteellisen arvioinnin tarkastelu lippujäsenvaltion toimesta sen kansallisen tieteellisen laitoksen suorittaman arvion pohjalta tai tarvittaessa jäsenvaltion tieteellinen laitos, jolla on asianomaista kalastusta koskeva pätevyys;

–  kopio kolmannen maan kalastuslainsäädännöstä;

iv)  nimetty virallinen valtiollisen pankin tilinumero kaikkien maksujen maksamista varten; ja sekä

d)  tapauksessa, jossa kalastustoiminta on tarkoitus kohdentaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin lajeihin, kolmas maa on kyseisen järjestön sopimuspuoli tai yhteistyötä tekevä muu kuin sopimuspuoli. [tark. 49]

19 artikla

Suorien lupien hallinnointi

1.  Heti kalastusluvan myönnettyään varmistettuaan, että 18 artiklan vaatimus täyttyy, lippujäsenvaltion on lähetettävä komissiolle asiaankuuluvat liitteissä 1 ja 2 liitteessä ja 18 artiklassa luetellut tiedot.

2.  Jos Komissio ei ole pyytänyt lisätietoja tai -perusteluja 15 kalenteripäivän kuluessa tekee alustavan tutkimuksen 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta, lippujäsenvaltion on ilmoitettava toimijalle, että tarkoitetuista tiedoista. Se voi aloittaa kyseisen kalastustoiminnan edellyttäen, että myös kolmas maa on myöntänyt sille suoran luvan pyytää lisätietoja tai -perusteluja 1 kohdassa tarkoitetuista tiedoista 15 päivän kuluessa.

3.  Jos komissio toteaa 2 kohdassa tarkoitetun lisätietoja tai -perusteluja koskevan pyynnön jälkeen, etteivät 18 artiklassa esitetyt edellytykset täyty, se voi esittää vastalauseen kalastusluvan myöntämiselle kahden yhden kuukauden ajan kaikkien alkuperäisten pyydettyjen tietojen tai perustelujen vastaanottamisesta.

3 a.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1–3 kohdassa säädetään, kun lupa uusitaan enintään kahden vuoden kuluessa alkuperäisen luvan myöntämisestä alkuperäisessä luvassa sovituin ehdoin, jäsenvaltio myöntää kalastusluvan suoraan heti kun se on varmistanut, että 18 artiklan mukaiset ehdot täyttyvät, ja ilmoittaa tästä viipymättä komissiolle. Komissiolla on 15 päivää aikaa vastustaa 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

4.  Jos kolmas maa ilmoittaa komissiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä, keskeyttää tai peruuttaa unionin kalastusalukselle myönnetyn suoran luvan, komissio ilmoittaa siitä välittömästi lippujäsenvaltiolle, joka ilmoittaa asiasta aluksen omistajalle.

5.  Jos jokin kolmas maa ilmoittaa lippujäsenvaltiolle, että se on päättänyt myöntää suoran luvan jollekin unionin kalastusalukselle tai evätä tai peruuttaa väliaikaisesti tai pysyvästi unionin kalastusalukselle myönnetyn luvan, lippujäsenvaltio ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle ja aluksen omistajalle.

6.  Toimijan on toimitettava lippujäsenvaltiolle kopio sen ja kolmannen maan välillä sovituista lopullisista ehdoista, mukaan luettuna kopio suorasta luvasta. [tark. 50]

III luku

Unionin kalastusalusten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa harjoittama kalastus

20 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan unionin kalastusalusten harjoittamaan, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa hoidettaviin kantoihin kohdistuvaan kalastustoimintaan, joka tapahtuu unionin vesillä, aavalla merellä tai kolmansien maiden vesillä.

20 a artikla

Unionin kansainvälisten sitoumusten soveltaminen alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä

Unionin kansainvälisten sitoumusten noudattamisen varmistamiseksi alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä ja perusasetuksen 28 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti unionin on edistettävä toiminnan säännöllisiä arvioita riippumattomien elinten toimesta ja otettava aktiivinen rooli valvontakomiteoiden perustamisen ja vahvistamisen osalta kaikissa niissä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joissa se on sopimuspuolena. Sen on erityisesti varmistettava, että valvontakomiteat takaavat ulkoisen kalastuspolitiikan ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä päätettyjen toimenpiteiden soveltamista koskevan yleisen valvonnan. [tark. 51]

21 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hoitamiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa, ellei

-a)   unioni on sopimuspuolena useissa alueellisissa kalastusjärjestöissä; [tark. 52]

a)  sen lippuvaltio ole myöntänyt sille kalastuslupaa;

b)  sitä ole merkitty alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asianomaiseen kalastusluvan saaneiden alusten rekisteriin tai luetteloon; ja [tark. 53]

c)  silloin kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmannen maan vesillä, asianomainen kolmas maa ole myöntänyt sille kalastuslupaa II luvun mukaisesti.

22 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan ainoastaan, jos

a)  5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät;

b)  alueellisen kalastuksenhoitojärjestön asettamia sääntöjä tai niiden täytäntöönpanemiseksi annettua unionin lainsäädäntöä noudatetaan; ja

c)  silloin, kun kalastustoimintaa harjoitetaan kolmansien maiden vesillä, 11 ja 18 artiklassa esitettyjä perusteita noudatetaan.

23 artikla

Rekisteröinti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimesta

1.  Lippuvaltion on lähetettävä komissiolle luettelo(t) perusasetuksessa määritetyistä kalastusalalla toimivista aluksista, joille se on myöntänyt luvan kalastustoimintaan alueellisen kalastuksenhoitojärjestön puitteissa ja joilla on tätä koskeva kirjattu saalis, kun se on sovellettavissa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luettelot on laadittava alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vaatimusten mukaisesti, ja niiden ohessa on toimitettava liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot.

3.  Komissio voi pyytää lippujäsenvaltiolta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja kymmenen päivän kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdassa tarkoitetun luettelon. Se perustelee kaikki tällaiset pyynnöt.

4.  Vakuututtuaan siitä, että 22 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät, komissio lähettää 15 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut 1 kohdassa tarkoitetun luettelon, kalastusluvan saaneiden alusten luettelot alueelliselle kalastuksenhoitojärjestölle.

5.  Jos alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisteri tai luettelo ei ole julkinen, komissio ilmoittaa siihen merkityistä toimittaa kyseistä kalastusta harjoittaville jäsenvaltioille luettelon kalastusluvan saaneista aluksista lippujäsenvaltiolle. [tark. 54]

IV luku

Unionin kalastusalusten kalastustoiminta aavalla merellä

24 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan kalastustoimintaan, jota suurimmalta pituudeltaan yli 24 metriä pitkät unionin kalastusalukset harjoittavat aavalla merellä. [tark. 55]

25 artikla

Kalastusluvat

Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa aavalla merellä, ellei

a)  sen lippujäsenvaltio ole myöntänyt sille kyseiselle alukselle kalastuslupaa sellaisen tieteellisen arvioinnin perusteella, jossa arvioidaan suunniteltujen toimien kestävyyttä ja jonka lippujäsenvaltion kansallinen tieteellinen laitos tai tarvittaessa jäsenvaltion tieteellinen laitos, jolla on asianomaista kalastusta koskeva pätevyys, on hyväksynyt; ja [tark. 56]

b)  kalastusluvasta ole ilmoitettu komissiolle 27 artiklan mukaisesti.

26 artikla

Edellytykset lippujäsenvaltion myöntämille kalastusluville

Lippujäsenvaltio saa myöntää kalastusluvan aavalla merellä harjoitettavaa kalastustoimintaa varten ainoastaan, jos

a)   5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät.;

b)   suunnitellut kalastustoimet

–   perustuvat kalastuksenhoitoa koskevaan ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan perusasetuksen 4 artiklan 9 kohdan mukaisesti; sekä

–   noudattavat tieteellistä arviointia, jossa otetaan huomioon elävien luonnonvarojen ja meren ekosysteemien suojelu ja josta vastaa lippujäsenvaltion kansallinen tieteellinen laitos. [tark. 57]

27 artikla

Ilmoitus komissiolle

Lippujäsenvaltion on ilmoitettava kalastusluvasta komissiolle vähintään 15 8,5 kalenteripäivää ennen suunnitellun aavalla merellä harjoitettavan kalastustoiminnan aloittamista ja toimitettava liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot. [tark. 58]

V luku

Unionin kalastusalusten rahtaus

28 artikla

Periaatteet

1.  Unionin kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa rahtausjärjestelyn nojalla, jos voimassa on kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus, jollei kyseisessä sopimuksessa muuta määrätä.

2.  Unionin alus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa useamman kuin yhden rahtausjärjestelyn nojalla kerrallaan eikä harjoittaa alirahtausta.

2 a.   Unionin alukset toimivat rahtaussopimusten mukaisesti alueellisen kalastuksenhoitojärjestön vesillä vain, jos rahtausjärjestelyn tehnyt valtio on kyseisen järjestön sopimuspuoli.

3.  Rahdattu unionin alus ei saa käyttää lippuvaltionsa kalastusmahdollisuuksia rahtauksen aikana. Rahdatun aluksen saaliit luetaan rahtausjärjestelyn tehneen valtion kalastusmahdollisuuksiin.

3 a.   Mikään tässä asetuksessa ei vähennä lippujäsenvaltion vastuuta sen kansainvälisestä oikeudesta, asetuksesta (EY) N:o 1224/2009, asetuksesta (EY) N:o 1005/2008 tai muista yhteisen kalastuspolitiikan säännöksistä seuraavien velvoitteiden osalta eikä myöskään raportointivaatimusten osalta. [tark. 59]

29 artikla

Kalastuslupien hallinnointi rahtausjärjestelyn yhteydessä

Kun lippujäsenvaltio myöntää kalastusluvan alukselle 11, 18, 22 tai 26 artiklan mukaisesti ja kun asianomaista kalastustoimintaa harjoitetaan rahtausjärjestelyn nojalla, lippujäsenvaltion on tarkistettava, että

a)  rahtausjärjestelyn tehneen valtion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut virallisesti, että järjestely on sen kansallisen lainsäädännön mukainen; ja

b)  rahtausjärjestely rahtausjärjestelyn yksityiskohdat, muun muassa ajanjakso, kalastusmahdollisuudet ja kalastusalue, mainitaan kalastusluvassa. [tark. 60]

VI luku

Valvonta- ja raportointivelvoitteet

30 artikla

Tarkkailijaohjelman tiedot

Jos unionin kalastusaluksella kerätään tietoja unionin tai alueellista kalastuksenhoitojärjestöä koskevan lainsäädännön mukaisen tarkkailijaohjelman puitteissa, aluksen käyttäjän on toimitettava tiedot lippujäsenvaltiolleen. [tark. 61]

31 artikla

Tietojen lähettäminen kolmansille maille

1.  Kun unionin kalastusaluksen käyttäjä harjoittaa kalastustoimintaa tämän osaston nojalla ja jos kolmannen maan kanssa tehdyssä kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa niin määrätään, unionin kalastusaluksen käyttäjän on lähetettävä asianomaiset saalisilmoitukset ja purkamisilmoitukset sekä lippujäsenvaltiolle että kolmannelle maalle ja niiden kopio lippujäsenvaltiolleen.

2.  Lippujäsenvaltion on arvioitava, kuinka yhdenmukaisia 1 kohdan mukaisesti kolmannelle maalle lähetetyt tiedot ovat niiden tietojen kanssa, jotka se on saanut asetuksen (EY) N:o 1224/2009 mukaisesti. Mikäli tiedot ovat ristiriitaisia, jäsenvaltion on tutkittava, katsotaanko kyseisen ristiriitaisuuden tarkoittavan asetuksen (EY) N:o 1005/2008 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua LIS-kalastusta, ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin kyseisen asetuksen 43–47 artiklan mukaisesti.

3.  Saalisilmoitusten ja purkamisilmoitusten jättäminen toimittamatta 1 kohdassa tarkoitetulle kolmannelle maalle on katsottava vakavaksi rikkomukseksi seuraamusten ja muiden yhteisen kalastuspolitiikan edellyttämien toimenpiteiden soveltamista varten. Rikkomuksen vakavuudesta päättää jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ottaen huomioon vahingon luonteen ja arvon, rikkojan taloudellisen tilanteen ja rikkomuksen laajuuden tai toistuvuuden. [tark. 62]

31 a artikla

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön jäsenyyttä koskevat vaatimukset

Kolmannen maan kalastusalus saa harjoittaa unionin vesillä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hallinnoimiin kantoihin kohdistuvaa kalastustoimintaa ainoastaan, jos kyseinen kolmas maa on asianomaisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön sopimuspuoli. [tark. 63]

III OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KALASTUSALUSTEN KALASTUSTOIMINTA UNIONIN VESILLÄ

32 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Kolmannen maan kalastusalus ei saa harjoittaa kalastustoimintaa unionin vesillä, ellei komissio ole myöntänyt sille kalastuslupaa. Sille voidaan myöntää tällainen lupa vain, jos 5 artiklassa esitetyt kelpoisuusehdot täyttyvät. [tark. 64]

2.  Luvan kalastamiseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan kalastusaluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii, sekä. Jos asianomaisen kalastussopimuksen määräyksiä määräykset eroavat näistä säännöistä, ne on mainittava selvästi joko kyseissä sopimuksessa tai kolmannen maan kanssa sovituissa kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa koskevissa säännöissä. [tark. 65]

3.  Jos kolmannen maan kalastusalus purjehtii unionin vesien kautta ilman tämän asetuksen nojalla myönnettyä lupaa, sen pyydysten on oltava kiinnitettyinä ja varastoituina siten, etteivät ne ole valmiita käytettäväksi kalastustoimiin.

33 artikla

Edellytykset kalastusluvan saamiseksi

Komissio voi myöntää kolmannen maan kalastusalukselle luvan unionin vesillä harjoitettavaan kalastustoimintaan ainoastaan, jos

-a)   UNCLOS-sopimuksen 62 artiklan 2 ja 3 kohdassa edellytetyllä tavalla on olemassa sallitun saaliin ylimäärä, joka kattaa ehdotetut kalastusmahdollisuudet;

a)  liitteiden 1 ja 2 liitteen mukaiset tiedot kalastusaluksesta ja siihen liittyvistä tukialuksista ovat täydelliset ja paikkansapitävät; aluksella ja kaikilla siihen liittyvillä tukialuksilla on IMO-tunnistenumero, jos unionin lainsäädännössä sitä edellytetään;

b)  toimijaan tai kalastusaluksen päällikköön ja kyseiseen kalastusalukseen ei ole kohdistunut neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan nojalla jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista seuraamusta vakavasta rikkomuksesta kalastusluvan hakemista edeltävien 12 kuukauden aikana;

c)  kalastusalus ei sisälly yhteenkään minkään kolmannen maan tai alueellisen kalastuksenhoitojärjestön tai unionin asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti hyväksymään LIS-luetteloon ja/tai kolmatta maata ei ole todettu tai merkitty luetteloon yhteistyöhön osallistumattomana asetuksen (EY) N:o 1005/2008 nojalla tai kestämättömän kalastuksen sallivana asetuksen (EU) N:o 1026/2012 nojalla;

d)  kalastusalus täyttää kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn kalastussopimuksen mukaiset kelpoisuusehdot ja, tapauksen mukaan, alus on merkitty alusluetteloon kyseisen sopimuksen nojalla. [tark. 66]

34 artikla

Kalastuslupien myöntämismenettely

1.  Kolmannen maan on lähetettävä komissiolle hakemukset kalastusalustensa puolesta ennen asianomaisessa sopimuksessa mainittua tai komission asettamaa määräaikaa.

2.  Komissio voi pyytää kolmannelta maalta mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

3.  Vakuututtuaan siitä, että 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio myöntää kalastusluvan ja ilmoittaa siitä kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

35 artikla

Kalastuslupien seuranta

1.  Jos 33 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty, komissio muuttaa lupaa tai peruuttaa sen ja ilmoittaa asiasta kolmannelle maalle ja asianomaisille jäsenvaltioille.

2.  Komissio voi evätä luvan tai keskeyttää tai peruuttaa sen

a)   tapauksissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet perustavasti tai joissa esimerkiksi jotka liittyvät muun muassa kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin; tai laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjuntaan liittyvät ensisijaiset poliittiset syyt sen oikeuttavat, ja tapauksissa, joissa

b)   meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen, hoitoon ja säilyttämiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan liittyvistä erittäin kiireellisistä syistä;

c)   jos on toteutettava toimia, joilla estetään asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdan vakavat rikkomiset, jotka liittyvät laittomaan, ilmoittamattomaan tai sääntelemättömään kalastukseen tai

d)   jos unioni on edellä mainituista tai muista ensisijaisista poliittisista syistä päättänyt katkaista suhteensa kyseiseen kolmanteen maahan tilapäisesti tai lopullisesti.

Komissio ilmoittaa välittömästä kolmannelle maalle siinä tapauksessa, että se epää, keskeyttää tai peruuttaa luvan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. [tark. 67]

36 artikla

Kalastustoiminnan lopettaminen

1.  Jos kolmannelle maalle myönnetyt kalastusmahdollisuudet katsotaan kokonaan käytetyiksi, komissio ilmoittaa siitä viipymättä kolmannelle maalle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille tarkastusviranomaisille. Kalastustoiminnan jatkumisen varmistamiseksi käyttämättömien kalastusmahdollisuuksien osalta, mikä saattaa vaikuttaa myös kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin, kolmannen maan on ilmoitettava komissiolle teknisistä toimenpiteistä, joilla estetään kokonaan käytettyihin kalastusmahdollisuuksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Asianomaisen kolmannen maan lipun alla purjehtiville aluksille myönnetyt kalastusluvat katsotaan keskeytetyiksi kyseessä olevan kalastustoiminnan osalta 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen päivämäärästä lähtien, eivätkä alukset saa enää harjoittaa kyseessä olevaa kalastustoimintaa.

2.  Kalastusluvat on katsottava peruutetuiksi, jos 2 kohdan mukainen kalastustoiminnan keskeytys koskee kaikkea toimintaa, jota varten luvat on myönnetty.

3.  Kolmannen maan on varmistettava, että asianomaisille kalastusaluksille ilmoitetaan viipymättä tämän artiklan soveltamisesta ja että ne lopettavat kaiken kyseessä olevan kalastustoiminnan.

37 artikla

Kiintiöiden liikakalastus unionin vesillä

1.  Jos komissio toteaa kolmannen maan ylittäneen kiintiön, joka sille on myönnetty tietyn kalakannan tai kalakantaryhmän osalta, komissio vähentää kyseiselle maalle asianomaisen kalakannan tai kalakantaryhmän osalta myönnettyjä kiintiöitä seuraavina vuosina. Vähennetyn määrän on oltava yhdenmukainen asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklan kanssa. [tark. 68]

2.  Jos kiintiötä ei voida vähentää liikaa kalastetun kalakannan tai kalakantaryhmän osalta 1 kohdan nojalla, koska kyseisen kolmannen maan käytettävissä ei ole kalakannan tai kalakantaryhmän osalta riittävästi kiintiötä, komissio voi, kolmatta maata kuultuaan, vähentää tuon kolmannen maan käytettävissä olevia muiden kalakantojen tai kalakantaryhmien kiintiöitä samalla maantieteellisellä alueella tai vastaavan kaupallisen arvon verran.

38 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on noudatettava sääntöjä, joilla säännellään unionin alusten kalastustoimintaa kalastusvyöhykkeellä, jolla kyseinen alus toimii.

2.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava komissiolle tai sen nimeämälle elimelle ja, tapauksen mukaan, rantajäsenvaltiolle tiedot, jotka unionin alusten edellytetään lähettävän lippujäsenvaltiolle asetuksen (EY) N:o 1224/2009 nojalla.

3.  Komissio, tai sen nimeämä elin, lähettää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot rantajäsenvaltiolle.

4.  Luvan kalastukseen unionin vesillä saaneen kolmannen maan aluksen on toimitettava pyynnöstä komissiolle tai sen nimeämälle elimelle sovellettavien tarkkailijaohjelmien puitteissa laaditut tarkkailuraportit.

5.  Rantajäsenvaltion on kirjattava kaikki kolmansien maiden kalastusalusten tekemät rikkomukset, myös niihin liittyvät seuraamukset, kansalliseen rekisteriin, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 93 artiklassa.

6.  Komissio lähettää 5 kohdassa tarkoitetut tiedot kolmannelle maalle varmistaakseen, että kolmas maa toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

Edellä oleva 1 kohta ei kuitenkaan rajoita unionin ja kolmansien maiden välisiä neuvotteluja. Tältä osin siirretään komissiolle valta antaa 44 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla pääsyjärjestelyistä kolmansien maiden kanssa käytyjen neuvottelujen tulokset pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä.

IV OSASTO

TIEDOT

39 artikla

Unionin kalastusluparekisteri

1.  Komissio perustaa sähköisen kalastusluparekisterin, joka sisältää kaikki II ja III osaston mukaisesti myönnetyt kalastusluvat ja jossa on sekä julkinen että suojattu osa, ja pitää sitä yllä. Kyseiseen rekisteriin / kyseistä rekisteriä

a)  tallennetaan kaikki liitteiden 1 ja 2 liitteessä säädetetyt tiedot ja siitä ilmenee kunkin luvan tila reaaliaikaisesti;

b)  käytetään komission ja jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon; ja

c)  käytetään ainoastaan kalastuslaivastojen kestävän hallinnoinnin tarkoituksiin.

2.  Rekisterissä oleva kalastuslupien luettelo on julkinen, ja siihen on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)  aluksen nimi ja lippuvaltio sekä CFR- ja IMO-numerot, jos unionin lainsäädännössä niitä edellytetään;

a a)   yrityksen omistajan ja tosiasiallisen omistajan nimi sekä asuinpaikkakunta ja asuinmaa;

b)  luvan tyyppi, kalastusmahdollisuudet mukaan luettuina; ja

c)  kalastustoiminnan sallittu aika ja vyöhyke (alkamis- ja lopettamispäivät, kalastusvyöhyke).

3.  Jäsenvaltion on käytettävä rekisteriä ilmoittaakseen kalastusluvista komissiolle ja pitääkseen tietonsa ajan tasalla, kuten 12, 19, 23 ja 27 artiklassa edellytetään. [tark. 69]

40 artikla

Tekniset vaatimukset

Asetuksen II, III ja IV osastossa tarkoitettu tietojenvaihto tapahtuu sähköisesti. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksin teknisiä toteuttamisvaatimuksia, jotka koskevat mainituissa osastoissa tarkoitettujen tietojen kirjaamista, muotoa ja toimittamistapaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY(18) säännösten soveltamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jotta unionin kalastusluparekisteri saataisiin toteutettua ja jäsenvaltiot voisivat noudattaa tiedonsiirron teknisiä vaatimuksia, komissio antaa asianomaisille jäsenvaltioille teknistä tukea. Tätä varten unioni tukee kansallisia viranomaisia tarvittavien tietojen, jotka toimijoiden on annettava kunkin lupatyypin osalta, siirtämisessä ja kehittää [kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta] jäsenvaltioille tietoteknisen sovelluksen, jonka avulla ne voivat siirtää lupapyyntöjä ja aluksen ominaisuuksia koskevat tiedot automaattisesti ja reaaliajassa unionin kalastusluparekisteriin. [tark. 70]

Jäsenvaltiot voivat antaa teknistä ja rahoitustukea tiedonsiirtoon hyödyntämällä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(19) 76 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävää rahoitustukea. [tark. 71]

41 artikla

Tietojen saatavuus

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 110 artiklan soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden tai komission on myönnettävä kalastuslaivastojen hallinnointiin osallistuville toimivaltaisille hallinnollisille yksiköille pääsy 39 artiklassa tarkoitetun unionin kalastusluparekisterin suojattuun osaan.

42 artikla

Tietojen hallinta, henkilötietojen suoja ja luottamuksellisuus

Tämän asetuksen nojalla saatuja tietoja on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109, 110, 111 ja 113 artiklan, asetuksen (EY) N:o 45/2001 sekä direktiivin 95/46/EY ja sen kansallisten täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

43 artikla

Suhteet kolmansiin maihin ja alueellisiin kalastuksenhoitojärjestöihin

1.  Kun jäsenvaltio saa kolmannelta maalta tai alueelliselta kalastuksenhoitojärjestöltä tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja, sen on toimitettava tiedot muille asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle tai sen nimeämälle elimelle edellyttäen, että kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyt kahdenväliset sopimukset tai kyseisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön säännöt sen sallivat.

2.  Komissio tai sen nimeämä elin voi unionin ja kolmansien maiden välisten kalastussopimusten tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen taikka vastaavien järjestelyjen, joissa unioni on sopimuspuolena tai yhteistyötä tekevänä muuna kuin sopimuspuolena, puitteissa toimittaa tämän asetuksen sääntöjen noudattamatta jättämistä tai asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakavia rikkomuksia koskevat merkitykselliset tiedot muille kyseisten sopimusten tai järjestöjen osapuolille tiedot antaneen jäsenvaltion suostumuksella ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. [tark. 72 ei vaikuta suomenkieliseen versioon]

V OSASTO

MENETTELYT, SÄÄDÖSVALLAN SIIRTO JA TÄYTÄNTÖÖNPANOTOIMENPITEET

44 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 73]

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

3 a.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä 5 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

45 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa perusasetuksen 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

VI OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 1006/2008.

2.  Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

47 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

Liite 1

Luettelo kalastusluvan myöntämistä varten toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–48 kohtaa ei täytetä, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR- tai IMO-numeron perusteella)

I

HAKIJA

1

Talouden toimijan nimi*

2

Sähköposti*

3

Osoite

4

Faksi

5

Veronumero (SIRET, NIF…)*

6

Puhelin

7

Asiamiehen nimi (pöytäkirjan määräysten mukaan)*

8

Sähköposti*

9

Osoite

10

Faksi

11

Puhelin

12

Talouden toimijaa edustavan yhteisön tai asiamiehen nimi*

13

Sähköposti*

14

Osoite

15

Faksi

16

Puhelin

17

Aluksen päällikö(ide)n nimi*

18

Sähköposti*

19

Kansalaisuus*

20

Faksi

21

Puhelin

II

ALUKSEN TUNNISTETIEDOT, TEKNISET OMINAISUUDET JA VARUSTUS

22

Aluksen nimi*

23

Lippuvaltio*

24

Päivämäärä, jona siirtyi nykyisen lipun alle*

25

Ulkoiset merkinnät*

26

IMO(UVI)-numero*

27

CFR-numero

28

Kansainvälinen radiokutsutunnus (IRCS)*

29

Radion kutsutaajuus*

30

Satelliittipuhelimen numero*

31

MMSI-numero*

32

Rakennusvuosi ja -paikka*

33

Edellinen lippu ja päivämäärä, jona siirtyi sen alle (tapauksen mukaan)*

34

Runkomateriaali: teräs / puu / polyesteri / muu*

35

VMS-transponderi*

36

Malli*

37

Sarjanumero*

38

Ohjelmaversio*

39

Satelliittioperaattori*

40

VMS:n valmistaja (nimi)

41

Aluksen suurin pituus*

42

Aluksen leveys*

43

Syväys*

44

Vetoisuus (GT)*

45

Päämoottorin teho (kW)*

46

Moottorityyppi

47

Merkki

48

Moottorin sarjanumero*

III

KALASTUSLUOKKA, JOLLE KALASTUSLUPAA HAETAAN

49

Alustyyppi (FAO:n koodi)*

50

Pyydystyyppi (FAO:n koodi)*

53

Pääkalastusalueet (FAO:n koodi)*

54

Kalastusalueet (FAO) tai rantavaltio*

55

Satama(t), jo(i)ssa saalis puretaan

56

Jälleenlaivaussatama(t)

57

Kohdelajit (FAO:n koodi) tai kalastusluokka (kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus)*

58

Haettu luvan voimassaoloaika (alkamis- ja päättymispäivä)

59

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisterinumero* (jos tiedossa)

60

Päivämäärä, jona kirjattu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisteriin* (jos tiedossa)

61

Miehistön enimmäiskoko*

62

…. [KUMPPANIMAASTA]

63

AKT-maasta

64

Kalan säilytys-/jalostustapa aluksella*: tuore kala / jäähdytys / jäädytys / kalajauho / öljy / fileointi

65

Luettelo tukialuksista: nimi / IMO-numero / CFR-numero

IV

RAHTAUS

66

Rahtausjärjestelyn nojalla toimiva alus*: Kyllä/Ei

67

Rahtausjärjestelyn tyyppi

68

Rahtausaika (alkamis- ja päättymispäivä)*

69

Alukselle rahtauksen nojalla jaetut kalastusmahdollisuudet (tonnia)*

70

Kolmas maa, joka jakaa alukselle kalastusmahdollisuuksia rahtauksen nojalla*

Liiteasiakirjat (luettelo) [tark. 74]

Liite 2

Luettelo liitteessä 1 kuvattua kalastusalusta tukevan tukialuksen osalta toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–33 kohtaa ei täytetä unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivan tukialuksen osalta, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR-numeron perusteella)

I

TUKIALUKSEN KÄYTTÄJÄ

1

Talouden toimijan nimi*

2

Sähköposti*

3

Osoite

4

Faksi

5

Veronumero (SIRET, NIF…)*

6

Puhelin

7

Asiamiehen nimi (pöytäkirjan määräysten mukaan)*

8

Sähköposti*

9

Osoite

10

Faksi

11

Puhelin

12

Talouden toimijaa edustavan yhteisön tai asiamiehen nimi*

13

Sähköposti*

14

Osoite

15

Faksi

16

Puhelin

17

Aluksen päällikö(ide)n nimi*

18

Sähköposti*

19

Kansalaisuus*

20

Faksi

21

Puhelin

II

TUKIALUKSEN TUNNISTETIEDOT, TEKNISET OMINAISUUDET JA VARUSTUS

22

Aluksen nimi*

23

Lippuvaltio*

24

Päivämäärä, jona siirtyi nykyisen lipun alle*

25

Ulkoiset merkinnät*

26

IMO(UVI)-numero*

27

CFR-numero (unionin alusten osalta, jos tiedossa)*

28

Kansainvälinen radiokutsutunnus (IRCS)*

29

Radion kutsutaajuus*

30

Satelliittipuhelimen numero

31

MMSI-numero*

32

Rakennusvuosi ja -paikka

33

Edellinen lippu ja päivämäärä, jona siirtyi sen alle (tapauksen mukaan)*

34

Runkomateriaali: teräs / puu / polyesteri / muu

35

VMS-transponderi

36

Malli

37

Sarjanumero

38

Ohjelmaversio

39

Satelliittioperaattori

40

VMS:n valmistaja (nimi)

41

Aluksen suurin pituus

42

Aluksen leveys

43

Syväys

44

Vetoisuus (GT)

45

Päämoottorin teho (kW)

47

Moottorityyppi

48

Merkki

49

Moottorin sarjanumero

III

TIETOJA KALASTUSTOIMINNASTA, JOTA TUETAAN

50

Pääkalastusalueet (FAO:n koodi)

51

Kalastusalueet (FAO:n koodi)

52

Kohdelajit (FAO:n koodi)

53

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisterinumero*

54

Päivämäärä, jona kirjattu alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisteriin*

Liiteasiakirjat (luettelo) [tark. 75]

LIITE

Luettelo kalastusluvan myöntämistä varten toimitettavista tiedoista

* pakolliset kentät (22–25 ja 28–48 kohtaa ei täytetä, jos tiedot ovat saatavissa automaattisesti unionin laivastorekisteristä CFR- tai IMO-numeron perusteella)

I

HAKIJA

1

Aluksen tunnus (IMO-numero, CFR-numero jne.)

2

Aluksen nimi

3

Talouden toimijan nimi*

4

Sähköposti*

5

Osoite

6

Faksi

7

Veronumero (SIRET, NIF…)*

8

Puhelin

9

Omistajan nimi

10

Sähköposti*

11

Osoite

12

Faksi

13

Puhelin

14

Talouden toimijaa edustavan yhteisön tai asiamiehen nimi*

15

Sähköposti*

16

Osoite

17

Faksi

18

Puhelin

19

Aluksen päällikön nimi / päälliköiden nimet*

20

Sähköposti*

21

Kansallisuus*

22

Faksi

23

Puhelin

II

KALASTUSLUOKKA, JOLLE KALASTUSLUPAA HAETAAN

 

Luvan tyyppi (kalastussopimus, suora lupa, kalastuksenhoitojärjestö, aava meri, rahtaus, tukialus)

24

Alustyyppi (FAO:n koodi)*

25

Pyydystyyppi (FAO:n koodi)*

26

Pääkalastusalueet (FAO:n koodi)*

27

Kohdelajit (FAO:n koodi) tai kalastusluokka (kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus)*

28

Haettu luvan voimassaoloaika (alkamis- ja päättymispäivä)

29

Alueellisen kalastuksenhoitojärjestön rekisterinumero* (jos tiedossa)

30

Luettelo tukialuksista: nimi / IMO-numero / CFR-numero

III

RAHTAUS

31

Rahtausjärjestelyn nojalla toimiva alus*: Kyllä / Ei

32

Rahtausjärjestelyn tyyppi

33

Rahtausaika (alkamis- ja päättymispäivä)*

34

Alukselle rahtauksen nojalla jaetut kalastusmahdollisuudet (tonnia)*

35

Kolmas maa, joka jakaa alukselle kalastusmahdollisuuksia rahtauksen nojalla*

[tark. 76]

(1)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 116.
(2)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 116.
(3)EUVL C , , s.
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 2. helmikuuta 2017 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty ....
(5)Neuvoston asetus (EY) N:o 1006/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille, asetusten (ETY) N:o 2847/93 ja (EY) N:o 1627/94 muuttamisesta sekä asetuksen (EY) N:o 3317/94 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 33).
(6)Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).
(7)Neuvoston päätös 98/414/EY, tehty 8 päivänä kesäkuuta 1998, hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ratifioinnista Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14).
(8)Neuvoston päätös 96/428/EY, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1996, yhteisön suorittamasta aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä (EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24).
(9)Rio+20 -konferenssin tuloksista ”Tulevaisuus, jota tavoittelemme” 27 päivänä heinäkuuta 2012 annettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/66/288.
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
(11)Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).
(12)Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(15)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).


Kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (Georgia) ***I
PDF 231kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 2. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (Georgia) (COM(2016)0142 – C8-0113/2016 – 2016/0075(COD))
P8_TA(2017)0016A8-0260/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0142),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0113/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan (N:o 1) kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0260/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 2. helmikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (Georgia)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/372.)


Oikeusvaltion kriisi Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Gabonissa
PDF 172kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2017 oikeusvaltion kriisistä Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Gabonissa (2017/2510(RSP))
P8_TA(2017)0017RC-B8-0120/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta,

–  ottaa huomioon EU:n Kongon demokraattisen tasavallan -edustuston julkilausumat maan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattisessa tasavallassa 18. lokakuuta 2016 ja 31. joulukuuta 2016 aikaan saadut poliittiset sopimukset,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 18. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman siitä, ettei Kongon demokraattisessa tasavallassa ole onnistuttu pääsemään sopimukseen,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 23. marraskuuta 2016 antaman julkilausuman ajankohtaisista poliittisista pyrkimyksistä Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattisesta tasavallasta 23. toukokuuta 2016 ja 17. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 2. elokuuta 2016 ja 24. elokuuta 2016 annetut EU:n paikalliset julkilausumat Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessista maassa käynnistetyn kansallisen vuoropuhelun jälkeen,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti päätöslauselman 2293 (2016) Kongon demokraattiselle tasavallalle määrätyn seuraamusjärjestelmän ja asiantuntijaryhmän toimeksiannon uusimisesta sekä päätöslauselman 2277 (2016), jolla jatkettiin YK:n vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 15. heinäkuuta 2016 ja 21. syyskuuta 2016 antamat lehdistötiedotteet Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen ihmisoikeustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 9. maaliskuuta 2016 antamat raportit YK:n vakauttamisoperaatiosta Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä Kongon demokraattista tasavaltaa ja aluetta koskevan rauhan, turvallisuuden ja yhteistyön puitesopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin, YK:n, EU:n ja ranskankielisten maiden järjestön (Organisation internationale de la francophonie) 16. helmikuuta 2016 ja 5. kesäkuuta 2016 antamat yhteiset lehdistötiedotteet, joissa järjestöt korostivat osallistavan poliittisen vuoropuhelun tarvetta Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä sitoutumistaan Kongon toimijoiden tukemiseen maan demokratian vakauttamisessa,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattista tasavaltaa ja aluetta koskevan rauhan, turvallisuuden ja yhteistyön puitesopimuksen, joka allekirjoitettiin Addis Abebassa helmikuussa 2013,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin,

–  ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, jonka varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaava komission jäsen Neven Mimica antoivat 24. syyskuuta 2016 Gabonin perustuslakituomioistuimen ilmoitettua presidentinvaalien viralliset tulokset,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 11. syyskuuta 2016 antaman julkilausuman Gabonista,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin 1. syyskuuta 2016 antaman lehdistötiedotteen, jossa tuomittiin Gabonin vaalien jälkeisen konfliktin väkivaltaisuudet ja vaadittiin konfliktiin rauhanomaista ratkaisua,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 22. kesäkuuta 2015 hyväksymän vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa vuonna 2014,

–  ottaa huomioon 11. Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) maaohjelman, jossa asetetaan painopisteiksi demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion vahvistaminen,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 18. toukokuuta 2011 antaman päätöslauselman demokratian tulevaisuuden haasteista ja perustuslaillisen järjestyksen noudattamisesta AKT- ja EU-maissa ja 27. marraskuuta 2013 antaman päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen sekä puolueettoman ja riippumattoman oikeuslaitoksen roolin kunnioittamisesta,

–  ottaa huomioon Gabonin tasavallan ja EU:n allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan, joka koskee EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa,

–  ottaa huomioon Kongon demokraattisen tasavallan ja Gabonin valtiosäännöt,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista kesäkuussa 1981 annetun Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin julistuksen demokraattisia vaaleja Afrikassa koskevista periaatteista (2002),

–  ottaa huomioon YK:n hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate, vastuuvelvollisuus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja vapaat ja rehelliset vaalit ovat toimivan demokratian olennaisia osia; toteaa, että nämä osat on kyseenalaistettu eräissä Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Gabonissa, jotka ovat näin joutuneet pitkään jatkuneeseen poliittisen epävakauden ja väkivallan aikaan;

B.  ottaa huomioon, että aivan äskettäin Gabonin väistyvä presidentti Ali Bongo, joka on ollut vallassa isänsä Omar Bongon kuoltua vuonna 2009, julistettiin vuonna 2016 pidettyjen presidentinvaalien voittajaksi; ottaa huomioon, että kansainväliset tarkkailijat ja erityisesti EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan jäsenet havaitsivat selviä poikkeamia tulosten laskennassa;

C.  ottaa huomioon, että Ali Bongon päähaastaja Jean Ping kiisti ja tuomitsi tuloksen välittömästi; toteaa, että perustuslakituomioistuimelle esitettiin vetoomus, jossa väitettiin, että vaaleissa oli ilmennyt väärinkäytöksiä, ja vaadittiin äänten uudelleenlaskentaa ja että perustuslakituomioistuin lopulta vahvisti tuloksen; ottaa kuitenkin huomioon, että vetoomuksen käsittely ei hälventänyt kaikkia presidentinvaalien tulokseen liittyviä epäilyjä;

D.  toteaa, että vuodesta 2001 vallassa ollut Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Joseph Kabila on lykännyt vaaleja ja pysynyt vallassa perustuslain mukaisen kautensa päätyttyä; ottaa huomioon, että tämä on aiheuttanut ennennäkemättömiä poliittisia jännitteitä, levottomuuksia ja väkivaltaisuuksia eri puolilla maata;

E.  huomauttaa, että väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet presidentti Kabilan toimikauden päätyttyä ja mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välisissä yhteenotoissa on kuollut ainakin 40 ihmistä; ottaa huomioon, että YK:n toimittamien tietojen mukaan 107 ihmistä on loukkaantunut tai joutunut pahoinpidellyksi ja että ainakin 460 ihmistä on pidätetty;

F.  toteaa, että presidentti Kabila ja osa oppositiosta allekirjoittivat 18. lokakuuta 2016 sopimuksen presidentinvaalien lykkäämisestä huhtikuuhun 2018; ottaa huomioon, että kuukausia kestäneiden neuvottelujen jälkeen 18. lokakuuta 2016 tehdyn sopimuksen osapuolet tekivät 31. joulukuuta 2016 kattavan ja osallistavan poliittisen sopimuksen; toteaa, että sopimuksessa määrätään maan ensimmäisestä rauhanomaisesta vallanvaihdosta sitten vuoden 1960, väliaikaisen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen nimittämisestä, vaalien järjestämisestä vuoden 2017 loppuun mennessä sekä presidentti Kabilan vallasta luopumisesta;

G.  toteaa, että kummassakin maassa puhkesi katumielenosoituksia, jotka tukahdutettiin väkivaltaisesti ja joissa myös kuoli ihmisiä; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat kiristäneet valtaapitäviä vastustavien opposition ja kansalaisyhteiskunnan jäsenten valvontaa; toteaa, että ihmisoikeusryhmät raportoivat jatkuvasti ihmisoikeuksia, sananvapautta ja kokoontumisvapautta koskevan tilanteen heikentymisestä, mikä ilmenee myös kohtuuttomana voimankäyttönä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, mielivaltaisina pidätyksinä ja vangitsemisina sekä poliittisin perustein aloitettuina oikeudenkäynteinä;

H.  toteaa, että kummassakin maassa on heikennetty vakavasti tiedotusvälineiden vapautta, jota rajoitetaan toimittajiin kohdistuvilla jatkuvilla uhkauksilla ja hyökkäyksillä; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat sulkeneet tiedotusvälineitä ja radioasemia ja että internetin ja sosiaalisten verkostojen käyttöä on rajoitettu;

I.  ottaa huomioon, että yksi demokratian ominaispiirre on perustuslain kunnioitus, ja siihen sisältyvät valtiovalta, instituutiot ja oikeusvaltio; toteaa, että rauhanomaiset, vapaat ja rehelliset vaalit näissä maissa olisivat merkittävästi helpottaneet demokraattista edistystä ja vallanvaihtoa koskevan haasteen ratkaisemista Keski-Afrikan alueella;

J.  ottaa huomioon, että 11. Euroopan kehitysrahaston (2014–2020) maaohjelmassa asetetaan painopisteiksi demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion vahvistaminen; katsoo, että demokratian jatkuva kehittäminen ja toimivan perustuslaillisen hallitusmuodon aikaansaaminen ovat vahvasti niin EU:n kuin myös Afrikan kumppaneiden yhteisen edun mukaisia;

1.  pitää valitettavana, että viime kuukausien mielenosoituksissa Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Gabonissa on kuollut ihmisiä, ja ilmaisee syvimmän myötätuntonsa uhrien perheille ja kummankin maan kansoille;

2.  on hyvin huolissaan kasvavasta epävakaudesta näissä maissa; kehottaa viranomaisia ja ennen kaikkea maiden presidenttejä noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan, takaamaan ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja noudattamaan hallinnossa tinkimättä oikeusvaltioperiaatetta;

3.  tuomitsee jyrkästi kaikki Gabonissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa presidentinvaalien yhteydessä tapahtuneet väkivaltaisuudet, ihmisoikeusloukkaukset, mielivaltaiset pidätykset ja laittomat vangitsemiset, kansalaisyhteiskunnan ja opposition jäsenten poliittisen uhkailun sekä lehdistön- ja sananvapauden rajoitukset; vaatii luopumaan kaikista tiedotusvälineisiin kohdistuvista rajoituksista ja vapauttamaan kaikki poliittiset vangit;

Gabon

4.  katsoo, että presidentinvaalien viralliset tulokset eivät ole avoimet ja että ne ovat sen sijaan hyvin arveluttavat, minkä vuoksi presidentti Bongon aseman laillisuus on asetettu kyseenalaiseksi; pitää valitettavana, että Ali Bongon julistamiseen vaalien voittajaksi päättynyt vetoomusmenettely ei ollut avoin ja että perustuslakituomioistuin ei ottanut eräissä maakunnissa ja varsinkin Ali Bongon omalla Haut-Ogoouén alueella todettuja väärinkäytöksiä asianmukaisesti huomioon; pitää valitettavana, että perustuslakituomioistuin ei suostunut laskemaan ääniä uudelleen eikä tutkimaan tarkemmin äänestyslippuja ennen kuin ne tuhottiin;

5.  on syvästi huolissaan Gabonin poliittisesta kriisistä sekä väkivaltaisuuksien puhkeamisesta mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välillä vuoden 2016 presidentinvaalien tuloksen julistamisen jälkeen;

6.  tuomitsee jyrkästi pelottelun ja uhkaukset, joiden kohteiksi EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan jäsenet ovat joutuneet, sekä hyökkäykset, joilla valtuuskunnan puolueettomuus ja avoimuus on asetettu epäilyksenalaisiksi; pitää erittäin valitettavana, että Gabonin hallituksen kanssa allekirjoitetusta yhteisymmärryspöytäkirjasta huolimatta EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan pääsyä keskitettyyn ääntenlaskentaan paikallisissa vaalilautakunnissa ja maan keskusvaalilautakunnan päätoimipisteessä rajoitettiin ja että sen vuoksi valtuuskunta ei pystynyt tarkastamaan presidentinvaaliprosessin laillisuutta;

7.  panee merkille, että suunnitelmissa on käynnistää Ali Bongon ehdottama kansallinen vuoropuhelu; suhtautuu varauksellisesti tällaisen prosessin uskottavuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen; huomauttaa, että johtava oppositiopoliitikko Jean Ping kieltäytyy osallistumasta prosessiin ja on käynnistänyt ja saattanut päätökseen oman kansallisen vuoropuhelunsa;

8.  kehottaa Gabonin hallitusta toteuttamaan perusteellisen ja pikaisen vaaliuudistuksen ja ottamaan tässä täysimääräisesti huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset, jotta vaalimenettelyä parannettaisiin ja siitä tehtäisiin täysin avoin ja uskottava; korostaa, että Gabonin viranomaisten on taattava täysimääräinen ja vilpitön yhteistyö kaikkien asiaankuuluvien kansallisten ja kansainvälisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan varmistaa, että seuraavat parlamenttivaalit ovat täysin avoimet ja rehelliset ja ne voidaan pitää vapaassa, demokraattisessa, osallistavassa ja rauhanomaisessa toimintaympäristössä;

9.  kehottaa tutkimaan riippumattomasti ja puolueettomasti vaalien aikana ilmenneet väkivaltaisuudet sekä väitteet vakavista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista ja korostaa, että on varmistettava, että kaikki niihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; kehottaa lisäksi EU:ta yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa seuraamaan jatkossakin tiiviisti Gabonin yleistä tilannetta ja raportoimaan kaikista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista; panee merkille, että kansainvälistä rikostuomioistuinta on pyydetty aloittamaan vaalien jälkeisiä väkivaltaisuuksia käsittelevä esitutkinta;

10.  kehottaa neuvostoa aloittamaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisen kuulemisprosessin heti kun tehostetussa poliittisessa vuoropuhelussa ei päästä eteenpäin; kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että kuulemisprosessissa ei pystytä pääsemään sopimukseen, harkitsemaan kohdennettujen pakotteiden määräämistä niille, jotka ovat syyllistyneet vaalien jälkeisiin väkivaltaisuuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin ja yrittävät horjuttaa maan demokratiakehitystä;

Kongon demokraattinen tasavalta

11.  pitää valitettavana, että Kongon demokraattisen tasavallan hallitus ei ole järjestänyt presidentinvaaleja perustuslain mukaisessa määräajassa; muistuttaa kehottaneensa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet myönteisen ilmapiirin luomiseksi, jotta viimeistään joulukuussa 2017 voidaan pitää vapaat, rehelliset ja uskottavat vaalit Kongon perustuslakia sekä demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annettua Afrikan peruskirjaa täysimääräisesti noudattaen;

12.  kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita käymään rauhanomaista ja rakentavaa vuoropuhelua sekä estämään nykyisen poliittisen kriisin syvenemisen ja pidättäytymään jatkossa väkivallasta ja provokaatioista;

13.  pitää myönteisinä kansallisen piispainkokouksen pyrkimyksiä saada aikaan entistä laajempi konsensus poliittisesta siirtymäprosessista; panee merkille joulukuun 2016 lopussa aikaan saadun sopimuksen, jossa evättiin presidentti Kabilalta mahdollisuus kolmanteen kauteen ja vaadittiin vaalien järjestämistä ennen vuoden 2017 loppua; muistuttaa kaikkia osapuolia niiden sitoutumisesta tähän sopimukseen ja kannustaa niitä näin ollen soveltamaan sopimusta kaikilta osin ja vahvistamaan mahdollisimman pian seuraavien vaalien käytännön aikataulun; muistuttaa, että paljon on pelissä, jos neuvottelijat eivät pääse onnistuneeseen lopputulokseen;

14.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta käsittelemään välittömästi vaalien aikataulun suunnitteluun, vaalien talousarvioon ja vaaliluettelon päivittämiseen liittyviä kysymyksiä, jotta voidaan mahdollistaa vapaiden, rehellisten ja avoimien vaalien järjestäminen; muistuttaa, että riippumattoman keskusvaalilautakunnan on oltava puolueeton ja osallistava instituutio, jolla on riittävät resurssit laaja-alaiseen ja läpinäkyvään toimintaan;

15.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan sopimuksen täytäntöönpanoa ja vaaliprosessin toteuttamista; kehottaa kaikkia kansainvälisiä toimijoita antamaan Kongon demokraattiselle tasavallalle tarvittaessa merkittävää poliittista, rahoituksellista, teknistä ja logistista tukea, jotta vaalit voidaan järjestää joulukuuhun 2017 mennessä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan avoimuutta kaikessa Kongon demokraattisen tasavallan vaaleihin liittyvässä taloudellisessa tuessaan;

16.  kehottaa tutkimaan perinpohjaisesti ja avoimesti kaikki ihmisoikeusloukkaukset, joita on väitetty tapahtuneen mielenosoitusten aikana, jotta niistä vastuussa olevat saadaan selville ja voidaan saattaa tilille teoistaan;

17.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on asettanut kohdennettuja pakotteita, kuten matkustuskieltoja ja varojen jäädytyksiä, niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat vastuussa väkivaltaisista tukahduttamistoimista ja demokratiakehityksen horjuttamisesta Kongon demokraattisessa tasavallassa; kehottaa neuvostoa harkitsemaan Cotonoun sopimuksen mukaisesti näiden rajoittavien toimenpiteiden laajentamista, jos väkivaltaa jälleen esiintyy;

o
o   o

18.  kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa tutkimaan kummassakin maassa viime aikoina tapahtuneita vakavia ihmisoikeusloukkauksia;

19.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan ja Gabonin viranomaisia ratifioimaan mahdollisimman pian demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan;

20.  kehottaa EU:n edustustoa käyttämään kaikkia asianmukaisia keinoja ja välineitä ihmisoikeuksien puolustajien ja demokratialiikkeiden tukemiseksi sekä käymään laajennettua poliittista vuoropuhelua viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti;

21.  kehottaa lisäksi EU:ta ja AKT-maita yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa seuraamaan jatkossakin tiiviisti näiden maiden yleistä tilannetta;

22.  korostaa, että tilanne Gabonissa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa on vakava uhka koko Keski-Afrikan alueen vakaudelle; toistaa tukevansa Afrikan unionia sen ratkaisevassa roolissa siinä, että voidaan estää poliittinen kriisi alueella sekä Afrikan suurten järvien alueen epävakauden paheneminen entisestään;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Kongon demokraattisen tasavallan ja Gabonin presidenteille, pääministereille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.


Erasmus+-ohjelman täytäntöönpano
PDF 335kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. helmikuuta 2017 unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 täytäntöönpanosta (2015/2327(INI))
P8_TA(2017)0018A8-0389/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013(1),

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY(2),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(3),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(4),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2011)0012),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Nuoret liikkeellä ‑aloite – puitteet Euroopan yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien parantamiseksi”(5),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Tukea kasvulle ja työllisyydelle – Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma” (COM(2011)0567),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman uudistetusta eurooppalaisesta aikuiskoulutusohjelmasta(6),

–  ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät oppimiseen liittyvää liikkuvuutta koskevasta vertailuarvosta(7),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(8),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta – ”Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa”(9),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman koulutuksen uudelleenajattelusta(10),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät tehokkaasta opettajankoulutuksesta,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutusta tukevasta laadunvarmistuksesta,

–  ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2015 Pariisissa pidetyssä unionin opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla (Pariisin julistus),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(11),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission yhteiseksi vuoden 2015 raportiksi nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018)” (COM(2015)0429),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 annetun neuvoston ja komission yhteisen raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta – ”Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla”(12),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen koulutuksen roolista luovuuden, innovoinnin ja digitaalisten taitojen edistämisessä(13),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä ja menestyksellisen koulunkäynnin edistämisestä(14),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(15),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(16),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät medialukutaidon ja kriittisen ajattelun kehittämisestä koulutuksen avulla,

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät nuorisoalan roolista nuorten väkivaltaista radikalisoitumista ehkäisevässä ja torjuvassa integroidussa ja monialaisessa lähestymistavassa,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) seurannasta(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0389/2016),

A.  ottaa huomioon, että Erasmus+ -ohjelma on yksi unionin kaikkein onnistuneimmista ohjelmista ja tärkeä väline koulutus-, nuoriso- ja urheilualan toiminnan tukemisessa ja että sillä pyritään parantamaan nuorten uramahdollisuuksia ja tarjoamaan osallistujille sosiaalisia kontakteja; ottaa huomioon, että se tarjoaa kaudella 2014–2020 mahdollisuuden opiskeluun, harjoitteluun ja vapaaehtoistyöhön toisessa maassa yli neljälle miljoonalle eurooppalaiselle;

B.  katsoo, että komissio on osoittanut joustavuutta ja toteuttanut innovatiivisia toimia, kuten pakolaisia koskevan ehdotuksen, uusiin haasteisiin tarttumiseksi ja kansalaisarvojen edistämiseksi Erasmus+ -ohjelman tarjoamissa kannustimissa aktiivisemman ja osallistavamman kulttuurien välisen vuoropuhelun kehittämiseksi;

C.  toteaa, että ohjelman suuri koulutuksellinen, yhteiskunnallinen, poliittinen ja taloudellinen merkitys ilmenee ohjelmakauden määrärahojen 40 prosentin lisäyksenä ja ohjelmalle osoitetun budjetin käyttöasteessa, joka on yltänyt lähes sataan prosenttiin hakemusten suuren määrän vuoksi;

D.  toteaa, että kaikki kattavan määrällisen ja laadullisen analyysin kannalta merkityksellinen tieto ei ole vielä saatavilla, ja katsoo siksi, että on liian aikaista tehdä laadullista arviota ohjelman vaikutuksista;

E.  ottaa huomioon, että Erasmus-ohjelman vuoden 2014 vaikutustenarviointitutkimuksen(18) tulokset osoittavat, että ulkomailla opiskelleet tai harjoitelleet löytävät kaksi kertaa todennäköisemmin työtä verrattuina niihin henkilöihin, joilla ei ole samanlaista kokemusta, että 85 prosenttia Erasmus-opiskelijoista opiskelee tai harjoittelee ulkomailla parantaakseen työnsaantimahdollisuuksiaan ulkomailla ja että ulkomailla opiskelleiden tai harjoitelleiden työttömyysaste on 23 prosenttia alhaisempi viiden vuoden kuluttua valmistumisesta; ottaa huomioon, että Erasmus-ohjelman vaikutustenarviointitutkimus osoittaa myös, että 64 prosenttia työnantajista pitää rekrytoinnissa kansainvälistä kokemusta tärkeänä (verrattuna vain 37 prosenttiin vuonna 2006) ja että vastavalmistuneille, joilla on kansainvälistä kokemusta, annetaan enemmän ammatillista vastuuta; ottaa huomioon, että yhdelle kolmesta Erasmus-harjoittelijasta tarjotaan työpaikkaa yrityksessä, jossa he ovat suorittaneet harjoittelunsa, ja että lähes yksi kymmenestä työharjoittelun suorittaneesta Erasmus-harjoittelijasta on perustanut oman yrityksen ja että kolme neljästä suunnittelee tai voi harkita tekevänsä niin;

Tärkeimmät päätelmät

1.  panee merkille, että Erasmus+ on EU:n lippulaivaohjelma liikkuvuuden ja koulutuksen alalla ja että myönteisten tulosten ja suuren kysynnän vuoksi sen määrärahoja on lisätty 40 prosenttia kauteen 2007–2013 verrattuna;

2.  panee merkille, että kansallisten toimistojen suuri enemmistö odottaa, että Erasmus+ -ohjelman tavoitteet koulutus- ja nuorisoalalla saavutetaan;

3.  katsoo, että Erasmus+ -ohjelmalla on keskeinen asema eurooppalaisen identiteetin ja yhdentymisen, yhteisvastuun, osallistavan ja kestävän kasvun, laadukkaiden työpaikkojen, kilpailukyvyn, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja nuoren työvoiman liikkuvuuden kannalta, sillä se myötävaikuttaa eurooppalaisten koulutusjärjestelmien, elinikäisen oppimisen, aktiivisen Euroopan kansalaisuuden ja työllisyysnäkymien parantamiseen antamalla eurooppalaisille mahdollisuuden hankkia monialaisia ja siirrettäviä taitoja ja osaamista ulkomailla tapahtuvan opiskelun, koulutuksen, työkokemuksen ja vapaaehtoistyön kautta sekä takaa yksittäisille henkilöille mahdollisuuden itsenäisempään elämään, helpompaan sopeutumiseen ja itsensä kehittämiseen;

4.  painottaa, että vaikka yleinen ohjelma on näkyvämpi kuin sen edeltäjä, sen alakohtaiset eri ohjelmat eivät ole kuitenkaan tarpeeksi näkyviä; muistuttaa tässä yhteydessä, että eri alojen erityis- ja ominaispiirteet on otettava huomioon ohjelman täytäntöönpanossa;

5.  painottaa, että olisi otettava uudelleen käyttöön alakohtaisia malleja, kuten Grundtvig-työpajoja ja epävirallisille ryhmille avoimia kansallisia nuorisoaloitteita, ja kansainvälisiin nuorisoaloitteisiin osallistumista olisi helpotettava; ehdottaa, että ohjelman vaikutusta maksimoidaan uusilla tukikelpoisilla toimilla esimerkiksi toteuttamalla laaja-alaiseen Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS) perustuvaa laajamittaista nuorisovaihtoa avaintoimen 1 puitteissa;

6.  korostaa, että EU:n kansalaisten lisääntyvä kiinnostus Erasmus+ -ohjelmaa kohtaan vaikuttaa eniten ohjelman nuorisoalaa koskevaan lukuun; toteaa, että tällä hetkellä 36 prosenttia kaikista Erasmus+ -hakemuksista tehdään nuorisoalalla, jolla hakemukset ovat lisääntyneet 60 prosenttia 2014–2016;

7.  panee merkille nuorisoa koskevan EU:n jäsennellyn vuoropuhelun merkityksen osallistavana prosessina, joka tarjoaa nuorille ja nuorisojärjestöille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa EU:n nuorisopolitiikkaan, ja on tyytyväinen tukeen, jota ohjelmasta annetaan prosessille tukemalla kansallisia työryhmiä ja avaintoimeen 3 kuuluvia jäsennellyn vuoropuhelun hankkeita; toteaa, että Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu tarjoaa nuorille intensiivisen oppimisen ja kokemusten hankinnan muodon ja että se tarvitsee laadukkaat edellytykset; painottaa, että pääsy Erasmus+ -ohjelmaan olisi varattava edelleen vain kansalaisyhteiskunnan toimijoille;

8.  panee merkille, että kaikkien tasojen sidosryhmien raporttien mukaan ohjelman täytäntöönpanon ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta olivat vaikeita ja haastavia, mutta tämän jälkeen on tehty parannuksia, vaikka kaikille sopivan yhden toimintatavan avulla toteutetuilla yksinkertaistuksilla on monissa tapauksissa ollut päinvastainen vaikutus; katsoo, että byrokraattisten esteiden vähentäminen auttaisi laajentamaan ohjelmaa ja helpottamaan siihen pääsyä; vaatii sen vuoksi toteuttamaan lisätoimia byrokratian karsimiseksi koko hankesyklistä ja määrittämään kustannukset asianmukaisesti ja suhteessa määrärahoihin tai hankkeen tyyppiin; kannustaa samalla komissiota vahvistamaan työmarkkinaosapuolten, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua, jotta varmistetaan laajin mahdollinen pääsy ohjelmaan; pitää valitettavana, että raskaan hallinnollisen rasitteen vuoksi Erasmus+ -rahoitus voi olla pienempien organisaatioiden ulottumattomissa; katsoo, että byrokratiaa ja raportointivaatimuksia olisi yksinkertaistettava;

9.  pitää valitettavana, että komissio ei anna mitään tietoja onnistuneiden hankkeiden laadusta; korostaa, että komission olisi itsestään selvästi analysoitava jokaisen hankkeen laatu ja esitettävä tulokset avoimesti, ja katsoo, että tämä saattaisi parantaa hakemusten onnistumisastetta;

10.  korostaa, että tavoitetta yksinkertaisemmasta, käyttäjäystävällisemmästä ja joustavammasta täytäntöönpanosta ei ole vielä saavutettu; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että ohjelmaopas ei ole vieläkään selkeä, että siinä on eritasoisia yksityiskohtaisia tietoja ja että hakulomakkeet ovat edelleen monimutkaisia ja asettavat pienet, kokemattomat ja ei-ammattimaiset hakijat selvästi epäedulliseen asemaan; painottaa tarvetta jatkaa ohjelman parantamista, jotta siitä tulee käyttäjäystävällisempi, ja ottaa samalla huomioon, että on tärkeää erottaa toisistaan eri alat ja edunsaajaryhmät; pitää valitettavana, että Erasmus+ -ohjelman pitkät maksuajat vaikuttavat pienempien organisaatioiden mahdollisuuksiin hakea rahoitusta;

11.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan merkittävästi hakuprosessia ja muuttamaan ohjelmaopasta ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän ja alakohtaisemman siten, että kaikki olennainen tieto kunkin ohjelman alalta yhdistetään yhteen lukuun, ja julkaisemaan hakulomakkeet kaikilla virallisilla kielillä samaan aikaan ohjelmaoppaan kanssa ja hyvissä ajoin ennen haun määräaikaa sekä ilmoittamaan selvästi, mitä asiakirjoja kussakin vaiheessa tarvitaan; kehottaa selkeyttämään ja yksinkertaistamaan sähköisen lomakkeen rahoitusta koskevaa osiota; korostaa, että hakemusten arviointia varten on tarpeen suorittaa riippumattomien asiantuntijoiden tuella koordinoitu ja johdonmukainen arvio;

12.  korostaa, että on tärkeää saada selkeitä oppimistuloksia ja erityisiä työkuvauksia Erasmus+ -työkokemuksesta ulkomailla ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, harjoittelijoille ja oppisopimusoppilaille sekä vapaaehtoisille; korostaa, että hakijoiden valmennus ennen heidän kansainvälistä kokemustaan on erottamaton osa toimintaa ja siihen on sisällytettävä uraneuvontaa ja kielikoulutusta sekä sosiaalista ja kulttuurista integraatiota koskevia kursseja ja kulttuurien välistä viestintää, jotka edistäisivät ihmisten osallistumista yhteiskuntaan ja parantaisivat heidän työ- ja elinolojaan; ottaa huomioon monikielisyyden merkityksen nuorten työllistettävyyden parantamisessa; katsoo, että monikielisyyttä olisi pyrittävä edistämään ja tukemaan ponnekkaammin Erasmus+ -ohjelmassa; on tyytyväinen siihen, että Erasmus+ -ohjelmaan osallistuneiden vieraan kielen ja myös naapurimaiden kielten taito paranee, mikä voi lisätä liikkuvuutta ja työllistettävyyttä rajat ylittävillä työmarkkinoilla; katsoo, että saapuville liikkuvuusohjelman osallistujille voitaisiin järjestää kielikursseja yhteistyössä oppilaitosten ja harjoittelijoita vastaanottavien yritysten kanssa ja että kielikurssit voitaisiin mukauttaa osallistujien opiskelualaan tai harjoitteluun;

13.  muistuttaa, että vaikka ohjelman kokonaismäärärahoja on huomattavasti lisätty, monivuotisessa rahoituskehyksessä säädettiin ohjelmakauden ensimmäisellä puoliskolla vain vähäisestä lisäyksestä, mikä johti valitettavasti monien korkealaatuisten hankkeiden hylkäämiseen ja siten matalaan onnistumisprosenttiin ja suureen tyytymättömyyteen hakijoiden keskuudessa;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että Erasmus+ -ohjelmalle on vuodelle 2017 osoitettu varoja lähes 300 miljoonaa euroa enemmän kuin vuodelle 2016; korostaa vielä tarvetta käyttää nämä varat osittain ohjelman heikkouksien parantamiseen ja pääosin menestyvien laadukkaiden hankkeiden määrän lisäämiseen;

15.  toteaa, että Erasmus+ -ohjelmaan suunnatut investoinnit EU:n talousarviosta vaikuttavat merkittävästi nuorten eurooppalaisten osaamisen parantamiseen, työllistymismahdollisuuksiin ja pitkäaikaistyöttömyyttä koskevien riskien vähenemiseen sekä aktiivisen kansalaisuuden ja nuorten sosiaalisen osallisuuden edistämiseen;

16.  uskoo, että vuoden 2017 kokonaismäärärahojen kasvu 12,7 prosentilla vuodesta 2016 ja muut vuotuiset lisäykset ohjelman jäljellä olevina vuosina johtavat korkeampaan onnistumisprosenttiin ja suurempaan tyytyväisyyteen hakijoiden keskuudessa; odottaa, että komissio toteuttaa aikomuksensa myöntää 200 miljoonan euron lisärahoitus jäljellä olevalle ohjelmakaudelle, vaikka määrärahoja tarvitaan enemmän, jotta voidaan kattaa alirahoitetuilla aloilla kysyntä, joka on tällä hetkellä paljon suurempaa kuin käytettävissä olevat varat; panee merkille, että 48 prosenttia kansallisista toimistoista katsoo, että ohjelman toimia ei rahoiteta riittävästi;

17.  kannustaa komissiota analysoimaan ohjelman alirahoitettuja avaintoimia ja aloja, joita ovat muun muassa avaintoimen 2 strategiset kumppanuudet, aikuiskoulutus, nuoriso, kouluopetus, ammatillinen koulutus ja korkeakoulutus, sekä avaintoimia ja aloja, jotka voisivat hyötyä eniten määrärahojen lisäämisestä; painottaa, että ohjelmaa on seurattava jatkuvasti kyseisten osa-alueiden ja alojen määrittämiseksi, jotta korjaaviin toimiin voidaan ryhtyä mahdollisimman nopeasti; korostaa tarvetta varmistaa riittävä rahoitus liikkuvuutta varten kiinnittämällä erityistä huomiota aliedustettujen ryhmien liikkuvuuden lisäämiseen; korostaa, että alakohtaisten tarpeiden vuoksi eri aloille tarvitaan omat budjettikohdat; korostaa, että määrärahat on käytettävä yksinomaan ohjelmaa koskevien säännösten puitteissa;

18.  painottaa, että virtuaaliset keinot ovat yksi tapa tukea tulosten levittämistä ja hyödyntämistä, mutta katsoo, että henkilökohtaiset kontaktit ja kasvotusten toteutettavat toimet ovat erittäin tärkeässä asemassa hankkeiden ja koko ohjelman onnistumisen kannalta; katsoo tässä suhteessa, että jäsenvaltioissa järjestettävien tiedostuskampanjoiden olisi sisällettävä seminaareja ja toimia, joissa mahdolliset osallistujat tavataan henkilökohtaisesti;

19.  korostaa lisäksi, että kielitaidon kehittyminen on kaikille osallistujille keskeinen osa Erasmus+ -ohjelmaa; suhtautuu siksi myönteisesti komission tarjoamiin verkossa toimiviin kielenoppimisvälineisiin, mutta huomauttaa, että liikkuvuuden onnistumiseksi erityisesti kouluikäisiä oppilaita ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoita sekä henkilöstöä varten on otettava käyttöön myös (kansallinen, alueellinen ja paikallinen) kehys, joka helpottaa heidän integroitumistaan erilaisiin ympäristöihin;

20.  muistuttaa, että tällä hetkellä ainoastaan yksi prosentti vuorotteluun perustuvaan ammatilliseen koulutukseen osallistuvista nuorista, joihin kuuluvat myös oppisopimusoppilaat, osallistuu liikkuvuusohjelmaan koulutuksensa aikana; toteaa, että on välttämätöntä luoda suotuisat olot oppisopimusoppilaiden liikkuvuuden kehittämiseksi EU:ssa, jotta heille voidaan taata samat mahdollisuudet kuin korkeakouluopiskelijoille ja täyttää siten työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden torjuntaa koskevat tavoitteet;

21.  korostaa epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen, nuorisotyöntekijöiden, urheilutoimintaan osallistumisen ja vapaaehtoistyön merkitystä Erasmus+ -ohjelmassa keinoina parantaa yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja kulttuurien välisiä valmiuksia, edistää nuorten sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä tukea heidän inhimillisen ja sosiaalisen pääomansa kehittymistä;

22.  korostaa, että Erasmus- ja Leonardo-ohjelmat suunnattiin aiemmin pääasiassa nuorille, joilla oli korkeampi osaamistaso ja paremmat mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, ja että niitä ei kohdistettu riittävästi heikoimmassa asemassa oleviin; viittaa EU:n tavoitteeseen vähentää koulutuksen keskeyttämistä ja köyhyyttä; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi kohdistettava Erasmus+ -ohjelma erityisesti koulutuksen keskeyttäneisiin, jotka muodostavat köyhyyden ja työttömyyden kannalta erittäin riskialttiin ryhmän; korostaa, että koulutuksen keskeyttäneille tarkoitetut ohjelmat eivät voi olla vakiomuotoista ammatillista koulutusta tai vaihto-ohjelmia, vaan niiden olisi keskityttävä heidän erityistarpeisiinsa, helppoon saatavuuteen ja yksinkertaiseen rahoitukseen, ja katsoo, että ne olisi toteutettava epävirallisessa tai virallisessa oppimisympäristössä;

23.  panee merkille yhteiskunnan uudet haasteet ja jatkuvasti kehittyvän työn sisällön; muistuttaa, että Erasmus+ -ohjelma myös valmentaa nuoria työhön, ja katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siirtymiseen työhön liittyvistä taidoista ”pehmeisiin taitoihin” tukemalla sellaisten monialaisten ja siirrettävissä olevien taitojen ja pätevyyksien hankkimista, joita ovat esimerkiksi yrittäjyys, tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät taidot, luova ajattelu, ongelmanratkaisu ja innovatiivisuus, itseluottamus, mukautumiskyky, ryhmähengen luominen, projektinhallinta, riskinarviointi ja riskinotto sekä sosiaaliset taidot ja kansalaistaidot, jotka ovat erittäin tärkeitä työmarkkinoilla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös työssä viihtyminen, hyvä työ- ja yksityiselämän tasapaino sekä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden integroiminen työmarkkinoille ja yhteiskuntaan;

24.  panee merkille, että opintolainojen takausjärjestelmä käynnistettiin vasta helmikuussa 2015 sen jälkeen, kun joulukuussa 2014 oli allekirjoitettu delegointisopimus Euroopan investointirahaston (EIR) kanssa, ja että tähän mennessä vasta neljä pankkia Ranskassa, Espanjassa ja Irlannissa osallistuu tähän innovatiiviseen välineeseen; pitää valitettavana, että tämä rahoitusväline jää kauas odotetuista tuloksista, sillä tähän mennessä mukana on vain 130 maisteriopiskelijaa; vaatii arvioimaan opintolainojen takausjärjestelmää kriittisesti ja pohtimaan sen tarkoitusta ja saatavuutta eri puolilla unionia ja kehottaa komissiota ehdottamaan yhteistyössä parlamentin kanssa strategiaa, jolla kohdennetaan uudelleen osa määrärahoista, joita ei todennäköisesti käytetä vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että opiskelijoiden kokonaisvelka-astetta olisi seurattava sen varmistamiseksi, että ohjelmassa käytettävillä kattavilla rahoitusvälineillä autetaan useampia henkilöitä;

25.  pitää valitettavana, että paikallistason amatööriurheilijoita ja erityisesti vammaisurheilijoita edustavat organisaatiot ovat hankkeisiin osallistujina erittäin aliedustettuja ruohonjuuritason urheiluhankkeiden täytäntöönpanossa; pitää tärkeänä askeleena, että perustetaan pienimuotoisia yhteistyökumppanuuksia, joihin sovelletaan vähäisempiä hallinnollisia vaatimuksia ja jotka mahdollistavat pienempien ruohonjuuritason urheilujärjestöjen osallistumisen ohjelmaan ja niiden toiminnan rikastuttamisen entisestään; painottaa, että eri alojen välinen toiminta, tässä tapauksessa urheilun ja koulutuksen tiiviimpi yhdistäminen, voi auttaa korjaamaan kyseisen puutteen; katsoo, että käytäntöä olisi laajennettava Erasmus+ -hankerahoituksen muille aloille, erityisesti vapaaehtoisjärjestöihin;

26.  pitää myönteisenä Erasmus+ -ohjelman erityistä osallistumista ruohonjuuritason urheilutoimintaan ja yhteistyöhön; kannustaa komissiota edistämään urheiluseurojen kaltaisten ruohonjuuritason toimijoiden pääsyä ja osallistumista ohjelmaan; kehottaa komissiota arvioimaan, hyödynnetäänkö Erasmus+ -ohjelmasta urheilulle kohdistettuja varoja riittävän tehokkaasti ja ruohonjuuritason urheilun hyväksi, ja mikäli näin ei tapahdu, kehottaa komissiota erittelemään tilannetta parantavat vaihtoehdot keskittymällä ruohonjuuritason urheiluun ja koulutukseen, jotta voidaan parantaa urheilun näkyvyyttä, edistää liikuntaa ja lisätä kaikkien EU:n kansalaisten mahdollisuutta harrastaa urheilua; kehottaa komissiota edistämään monialaista lähestymistapaa ruohonjuuritason urheiluun kaikissa asianmukaisissa Erasmus+ ‑toimissa ja koordinoimaan tämän alan toimia niiden tehokkuuden ja halutun vaikutuksen varmistamiseksi;

27.  korostaa Erasmus+ -ohjelman ammatillisen koulutuksen toimien lisäarvoa tuettaessa heikommassa asemassa olevien ryhmien integroitumista tai uudelleen integroitumista yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksiin heidän työmarkkinoille siirtymisensä helpottamiseksi;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä EU:n virastoja, kuten Cedefopia, parantamaan ammatillisen koulutuksen liikkuvuutta edistävien ohjelmien laatua, saatavuutta ja yhtäläisiä osallistumismahdollisuuksia, jotta näistä ohjelmista koituisi lisäarvoa kaikille osallistujille pätevyyden, sen tunnustamisen ja sisällön osalta, ja kehottaa varmistamaan laatuvaatimusten käyttöönoton oppisopimuskoulutusohjelmia varten;

29.  toteaa, että joidenkin jäsenvaltioiden korkea nuorisotyöttömyys huomioon ottaen Erasmus+ -ohjelman yhtenä ensisijaisena tavoitteena on nuorten valmentaminen työelämään; korostaa samaan aikaan erityisesti tarvetta säilyttää koulun, ammatillisen koulutuksen ja opiskelun ulkopuolella tapahtuvan toiminnan asema Erasmus+ ‑ohjelmassa;

30.  muistuttaa komissiota siitä, että vammaisilla henkilöillä, kuten kuulovammaisilla, on erityistarpeita, minkä vuoksi heidän on saatava riittävästi rahoitusta ja asianmukaista tukea, kuten viittomakielen tulkkeja, sekä enemmän tietoa ja kohtuullinen apuraha voidakseen osallistua Erasmus+ -ohjelmaan; kehottaa komissiota pyrkimään edelleen ottamaan käyttöön lisätoimenpiteitä, jotta vammaiset henkilöt voivat päästä esteettä ja syrjimättömästi kaikkiin Erasmus+ -ohjelman yhteydessä toteutettaviin stipendiohjelmiin; pitää hyödyllisenä, että kansallisiin toimistoihin nimitetään tarvittaessa niin kutsuttuja valmentajia, jotka opastavat rahoituksen parhaassa mahdollisessa käytössä;

31.  painottaa tarvetta tukea rahoituksen ja verohuojennusten avulla sellaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka tarjoavat ammatillista koulutusta Erasmus+ -ohjelman puitteissa;

Suositukset

32.  katsoo, että Erasmus+ -ohjelma on yksi keskeisistä välineistä, joiden avulla Euroopan väestö mukautuu elinikäiseen oppimiseen; kehottaa komissiota sen vuoksi hyödyntämään täysimääräisesti ohjelman elinikäisen oppimisen ulottuvuutta tehostamalla ja kannustamalla Erasmus+ -ohjelmassa monialaista yhteistyötä, jonka osuus on paljon suurempi kuin aiemmissa ohjelmissa, ja kehottaa arvioimaan monialaista yhteistyötä vuoden 2017 lopussa esitettävässä ohjelman väliarvioinnissa; toteaa, että monialaisiin hankkeisiin ja toimiin sisältyy mahdollisuuksia parantaa ohjelman vaikuttavuutta; vaatii, että koulutukseen liittyvä liikkuvuus sisällytetään osaksi korkeakoulutus- tai ammattikoulutusohjelmia, jotta voidaan parantaa korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestelmän laatua ja auttaa ihmisiä parantamaan ammattitaitoaan, osaamistaan ja urakehitystään sekä lisätä tietoisuutta liikkuvuuden aikana hankitusta osaamisesta kaikilla kohdennetuilla aloilla ja edistää tietoa oppimisesta, koulutuksesta ja nuorisotyöstä; vaatii ammatillisen koulutuksen opiskelijoille parempia mahdollisuuksia osallistua työharjoitteluun tai suorittaa osa opinnoistaan naapurimaissa, esimerkiksi siten, että rahoitetaan niiden opiskelijoiden matkakulut, jotka jäävät asumaan kotimaahansa;

33.  pitää Erasmus+ -ohjelmaa tärkeänä välineenä ammatillisen koulutuksen parantamisessa EU:ssa; korostaa, että osallistavalla korkealaatuisella ammatillisella koulutuksella ja ammatilliseen koulutukseen liittyvällä liikkuvuudella on Euroopassa olennaisen tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen rooli nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla, sillä ne tarjoavat nuorille ja aikuisille työelämään ja elämään liittyviä taitoja, joita tarvitaan siirryttäessä koulutuksesta työhön; korostaa, että ammatillisen koulutuksen ja ammatilliseen koulutukseen liittyvän liikkuvuuden olisi tuettava kaikkien kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjimättömyyttä ja sosiaalista osallisuutta mukaan lukien naiset, jotka ovat aliedustettuina ammatillisessa koulutuksessa, ja haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, mukaan lukien romanit, työttömät nuoret, vammaiset henkilöt, syrjäisten ja syrjäisimpien alueiden asukkaat ja maahanmuuttajat; ehdottaa myös, että keskitytään heikosti koulutettuihin edunsaajiin, jotta voidaan lisätä heidän osallistumistaan ja parantaa näin ohjelmien ulottuvuutta;

34.  huomauttaa, että liikkuvuuteen osallistumiseen liittyy joissakin jäsenvaltioissa jatkuvaa sosiaalista valikoivuutta; pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden sisäinen ja niiden välinen eriarvoisuus vaikeuttaa ohjelmaan pääsyä, koska se luo esteitä hakijoille, erityisesti pienituloisille opiskelijoille; panee merkille, että suuri osa liikkuvuuteen osallistuvista opiskelijoista saa tukea kolmansilta osapuolilta (perheeltä, vanhemmilta, kumppanilta tai edunsaajia lähellä olevilta paikallisilta toimijoilta); toteaa, että monet työssäkäyvät opiskelijat peruuttavat osallistumisensa liikkuvuuteen mahdollisen tulonmenetyksen vuoksi; toteaa, että liikkuvuuden esteiden, kuten taloudellisten esteiden, poistaminen ja kansainvälisen työn tai opiskelun tulosten parempi tunnustaminen ovat tärkeitä välineitä avaintoimen 1 tavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään entisestään rahoitustukea niille, jotka eivät pysty osallistumaan ohjelmaan taloudellisten rajoitusten vuoksi, ja etsii uusia mahdollisuuksia helpottaa näiden henkilöiden liikkuvuutta, jotta Erasmus+ olisi aidosti kaikkien saatavilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan sukupuolten tasa-arvon ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistua ohjelmaan;

35.  kehottaa komissiota takaamaan Euroopan laajuisen liikkuvuuden myös kriisiaikoina ja säilyttämään vaihtoehtoja, joiden avulla myös eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen osallistuvat maat voivat päästä Erasmus+ -ohjelmaan;

36.  on edelleen huolissaan siitä, että nuoret ja suuri yleisö pitävät Erasmus+ -ohjelmaa lähinnä korkeakouluopintoihin liittyvänä ohjelmana; suosittaa siksi antamaan Euroopan tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla enemmän näkyvyyttä eri aloille, joille ihmiset voivat hakea, kuten yleissivistävälle koulutukselle, korkeakoulutukselle, kansainväliselle korkeakoulutukselle, ammatilliselle koulutukselle, aikuiskoulutukselle, nuorisolle ja urheilulle sekä vapaaehtoistyölle, ja kehottaa korostamaan mahdollisuutta monialaisiin hankkeisiin etenkin kaikkien ohjelmien sisältöä koskevan tiedotuskampanjan ja pr-työn avulla;

37.  katsoo, että pitkäaikaiset markkinointinimet (Comenius, Erasmus, Erasmus Mundus, Leonardo da Vinci, Grundtvig ja Youth in Action) ja niiden logot ovat tärkeitä välineitä ohjelman monimuotoisuuden edistämisessä; toteaa lisäksi, että Erasmus+ -nimi on tulossa tunnetuimmaksi erityisesti uusien tulokkaiden keskuudessa; painottaa, että ohjelman olisi puolustettava uutta nimeään Erasmus+ ja käytettävä lisäksi eri keinoja edistääkseen tietoisuutta siitä; ehdottaa, että komission olisi korostettava enemmän Erasmus+ -ohjelman suhdetta aiempiin markkinointinimiin ja lukuisiin eri alaohjelmiin; kehottaa lisäämään yksittäisiin ohjelmiin nimen Erasmus+ (niin että ohjelmat ovat Erasmus+ Comenius, Erasmus+ Mundus, Erasmus+ Leonardo da Vinci, Erasmus+ Grundtvig ja Erasmus+ Youth In Action); kehottaa kaikkia sidosryhmiä jatkamaan näiden nimien käyttöä erityisesti julkaisuissa ja esitteissä, jotta säilytetään ja vahvistetaan alakohtaisten ohjelmien identiteettiä, varmistetaan niiden parempi tunnistaminen ja poistetaan edunsaajien mahdollinen epätietoisuus; kehottaa komissiota jäsentelemään Erasmus+ -ohjelmaoppaan vakiintuneiden markkinointinimien mukaan ja käyttämään niitä oppaassa johdonmukaisesti;

38.  kehottaa komissiota vahvistamaan toimiaan, joilla pyritään luomaan avoin, kuunteleva ja läpinäkyvä työtapa, ja parantamaan entisestään yhteistyötään työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa (tarpeen mukaan esimerkiksi vanhempainyhdistysten, opiskelijoiden, opettajien, muun henkilöstön ja nuorisojärjestöjen kanssa) täytäntöönpanon kaikilla tasoilla; korostaa, että Erasmus+ -ohjelmasta olisi tultava Euroopan unionin avoimuuden lippulaiva, jonka kansalaiset tunnistaisivat sellaiseksi ja joka kehittyisi niin, että kaikki sen päätökset ja prosessit olisivat täysin läpinäkyviä, varsinkin taloudellisilta näkökohdiltaan; muistuttaa, että täysin läpinäkyvät päätökset ovat selvästi ymmärrettävämpiä niiden hankkeiden ja hakijoiden kannalta, joiden hakemukset on hylätty;

39.  painottaa ohjelmakomitealle Erasmus+ -ohjelman perustamista koskevassa asetuksessa (EU) N:o 1288/2013 annettua tärkeää roolia ohjelman täytäntöönpanon keskeisenä toimijana ja eurooppalaisen lisäarvon edistäjänä Erasmus+ -ohjelman ja kansallisen tason toimien lisääntyneen täydentävyyden ja yhteisvaikutusten kautta; vaatii vahvistamaan ohjelmakomitean asemaa ja sen roolia poliittisessa päätöksenteossa; pyytää komissiota antamaan edelleen ohjelmakomitealle yksityiskohtaista tietoa keskitettyjen varojen jakamisesta;

40.  painottaa, että tietoteknisiä välineitä ei saisi pitää ainoastaan hallinnan, haun ja hallinnollisten prosessien välineinä, sillä ne voivat tarjota myös arvokkaita tapoja pitää yhteyttä edunsaajiin, helpottaa heidän keskinäistä yhteydenpitoaan ja mahdollisesti tukea monia muita prosesseja, kuten palautteen saamista edunsaajilta, vastavuoroista mentorointia ja ohjelman näkyvyyden parantamista;

41.  kehottaa komissiota varmistamaan säännöllisen tietojenvaihdon ja hyvän yhteistyön Euroopan tasolla kansallisten viranomaisten, täytäntöönpanoelinten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansallisten toimistojen välillä sekä hajautetuissa että keskitetyissä ohjelmatoimissa; kehottaa kansallisia toimistoja asettamaan kaikki tarvittavat tiedot saataville verkkosivustoillaan samassa muodossa ja mahdollisuuksien mukaan samansisältöisinä;

42.  kehottaa komissiota ja vastaavasti komission koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosastoa (EAC) sekä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirastoa (EACEA) mahdollistamaan hajautettujen toimien, kuten avaintoimi 2:n, edistämisen esittämällä riittävää ja toimien kokoon suhteutettua rahoitusta;

43.  kannustaa tehostamaan edelleen kansallisten toimistojen ja EACEA:n välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää Erasmus+ -ohjelman keskitettyjä toimia, antaa tarvittavaa tukea, lisätä tietoisuutta ohjelmasta, antaa lisätietoja ohjelmasta mahdollisille hakijoille ja antaa palautetta täytäntöönpanon parantamisesta; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä kansallisten toimistojen kanssa eurooppalaiset täytäntöönpano-ohjeet kansallisille toimistoille; pyytää helpottamaan yhteydenpitoa komission, kansallisten toimistojen, ohjelman edunsaajien, kansalaisjärjestöjen edustajien ja EACEA:n välillä kehittämällä tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon tarkoitetun viestintäalustan, jossa kaikki asianmukaiset sidosryhmät voivat vastaanottaa laadukasta tietoa sekä jakaa kokemuksiaan ja ehdotuksiaan ohjelman parantamiseksi; korostaa tarvetta ottaa sidosryhmät ja edunsaajat mukaan ohjelmakomitean kokouksiin; korostaa, että tätä voitaisiin asetuksen (EU) N:o 1288/2013 mukaisesti helpottaa perustamalla pysyviä alakomiteoita, joissa olisi mukana sidosryhmien ja edunsaajien edustajia, alakohtaisia kansallisia toimistoja, Euroopan parlamentin jäseniä ja jäsenvaltioiden edustajia;

44.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kansallisille toimistoille suoritettavien maksujen järjestelyjä, hakemusten määräaikoja ja käsittelyaikoja ja mukauttamaan niitä tarvittaessa; huomauttaa, että kansallisille toimistoille olisi mahdollistettava enemmän joustavuutta pidempiä ulkomailla oleskeluja koskevien liikkuvuusapurahojen ja hallintokustannusten suhteen; kannustaa komissiota antamaan kansallisille toimistoille enemmän joustoa varojen siirtämiseen avaintoimissa, jotta voidaan täyttää edunsaajien tarpeisiin perustuvat mahdolliset rahoitusvajeet; ehdottaa tämän prosessin antamista kansallisten toimistojen vastuulle, sillä ne ovat perehtyneitä mahdollisiin rahoitusvajeisiin omissa maissaan; toteaa, että jouston lisääminen edellyttää sitä koskevaa valvontaa ja läpinäkyvyyttä;

45.  ilmaisee huolensa Leonardo-ohjelmaan kuuluvien yhteishankkeiden vähentymisestä ja kehottaa antamaan kansallisille toimistoille enemmän päätösvaltaa hallintomenoja koskevien tukien määrän suhteen, jotta ne voivat ottaa paremmin huomioon kansalliset erityispiirteet, kuten harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän järjestelmän;

46.  on huolestunut siitä, että kansallisilla toimistoilla on vaikeuksia ohjelman sääntöjen tulkinnassa ja soveltamisessa, ja muistuttaa, että 82:ta prosenttia Erasmus+ -määrärahoista hallinnoidaan hajautetuissa toimissa; kehottaa komissiota tarkentamaan määritelmiä ja parantamaan hajautettujen toimien ohjeistusta sekä varmistamaan ohjelman sääntöjen ja säännösten johdonmukaisen soveltamisen kaikissa kansallisissa toimistoissa yleisiä laatuvaatimuksia, hankkeiden arviointia ja hallinnollisia menettelyjä noudattaen ja varmistamaan näin Erasmus+ -ohjelman yhtenäisen ja johdonmukaisen täytäntöönpanon, parhaat tulokset unionin talousarvion kannalta ja virhetasojen välttämisen;

47.  katsoo, että kansallisten toimistojen suorituksia olisi arvioitava säännöllisesti ja niitä olisi parannettava EU:n rahoittamien toimien laadun varmistamiseksi; toteaa, että osallistumistasojen sekä osanottajien ja kumppaneiden kokemusten olisi oltava avainasemassa tältä osin;

48.  ehdottaa, että asianomaisten komission yksiköiden organisaatiorakenne mukautetaan ohjelman rakenteeseen;

49.  kehottaa parantamaan edelleen asiaankuuluvia tietoteknisiä välineitä ja keskittymään virtaviivaistamiseen, käyttäjäystävällisyyteen ja eri välineiden välisten yhteyksien parantamiseen sen sijaan, että kehitetään uusia välineitä; muistuttaa tässä yhteydessä, että uudet tietotekniset välineet ovat nuorten kansalaisten keskuudessa suosituimpia vuorovaikutusvälineitä verkossa; korostaa, että tietotekniikka voi olla keskeisessä asemassa ohjelman näkyvyyden lisäämisessä;

50.  kehottaa komissiota kehittämään edelleen tietotekniikka-alustoja, kuten eTwinning, School Education Gateway, Open Education Europe, EPALE, Euroopan nuorisoportaali ja VALOR, jotta niistä tulisi kiinnostavampia ja käyttäjäystävällisempiä; pyytää komissiota sisällyttämään näiden alustojen arvioinnin Erasmus+ -ohjelman väliarviointiin, joka on määrä esitellä vuoden 2017 lopussa;

51.  kehottaa komissiota optimoimaan tietoteknisten välineiden, kuten Mobility Tool, tai muiden tietoteknisten alustojen, kuten Electronic Platform for Adult Learning in Europe (EPALE), suorituskykyä ja käyttäjäystävällisyyttä, jotta varmistetaan, että ohjelman edunsaajat voivat hyödyntää mahdollisimman tarkkaan kokemustaan, ja jotta edistetään rajatylittävää yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

52.  kehottaa komissiota vahvistamaan ohjelman kouluopetuksen ulottuvuutta siten, että lisätään oppilaiden mahdollisuuksia liikkuvuuteen ja yksinkertaistetaan koulujen ja epävirallisen koulutuksen tarjoajien rahoitusta ja hallintomenettelyjä hyödyntämällä näin Erasmus+ -ohjelman yleistä tarkoitusta edistää monialaista yhteistyötä, jotta voidaan kannustaa epävirallisen koulutuksen tarjoajia luomaan kumppanuuksia koulujen kanssa; kehottaa komissiota lujittamaan nuorisotyön ja epävirallisen koulutuksen kehittämiskäytäntöjä ohjelman puitteissa tukemalla nuorisojärjestöjä ja muita nuorisotyön tekijöitä sekä tukemalla edelleen EU:n ja Euroopan neuvoston kumppanuutta nuorisoalalla;

53.  suhtautuu myönteisesti kahdentyyppisten strategisten kumppanuuksien käyttöönottoon ensimmäisenä ja merkittävänä positiivisena askeleena pyrittäessä lisäämään pienten organisaatioiden mahdollisuuksia osallistua ohjelmaan, sillä niillä on usein vaikeuksia täyttää vaatimuksia ja siksi niitä syrjitään, mikä vahingoittaa ohjelman mainetta ja vakuuttavuutta; kehottaa komissiota tekemään parannuksia, joilla ohjelmasta tehdään vielä houkuttelevampi, jotta useammat pienet organisaatiot voivat osallistua ohjelman toimintaan niin, että lopullinen tavoite on lisätä niiden osuutta ohjelmassa laatuvaatimuksia unohtamatta; suhtautuu myönteisesti eurooppalaisten täytäntöönpano-ohjeiden ja yksityiskohtaisemman usein kysyttyjen kysymysten sivuston perustamiseen valintaperusteita koskevien vastauksien virtaviivaistamiseksi ja valittujen hankkeiden esittelemiseksi niin, että voidaan selventää valintoja ja tukea paremmin pieniä organisaatioita; korostaa tarvetta ottaa mukaan erilaisia osallistujaorganisaatioita ohjelman toimiin ja säilyttää niiden välinen tasapaino;

54.  suosittaa, että koulujen välisen yhteistyön alalla tukimääriä supistetaan tuettujen hankkeiden määrän hyväksi, jotta oppilasvaihtoa voidaan tukea suoraan ja mahdollistetaan näin eri kulttuuri- ja kielialueilta tulevien ihmisten henkilökohtaisemmat kohtaamiset; korostaa, että henkilökohtainen kokemus kulttuuritaustaltaan erilaisista ihmisistä on tärkeää eurooppalaisen identiteetin ja Euroopan yhdentymisen perusajatuksen edistämiseksi, ja suosittaa, että pyritään antamaan mahdollisimman monille mahdollisuus osallistua, minkä olisi tietenkin koskettava kaikkia ohjelman tavoitteita; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti jo aikaansaatuihin parannuksiin, mutta odottaa, että kansalliset toimistot ja komissio tekevät säännöistä joustavampia osana strategisia kumppanuuksia;

55.  ottaa huomioon monikielisyyden merkityksen nuorten työllistettävyyden parantamisessa(19); katsoo, että monikielisyyttä olisi pyrittävä edistämään ja tukemaan ponnekkaammin Erasmus+ -ohjelmassa;

56.  panee merkille Euroopan uusien yhteiskunnallisten haasteiden yhteydessä tarpeen vahvistaa eurooppalaista lähestymistapaa yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin vastaamiseksi tukemalla laajamittaisia innovointihankkeita koulutus- ja nuorisoalalla kansalaisyhteiskunnan eurooppalaisten verkostojen kautta; korostaa, että tämä voitaisiin toteuttaa kohdentamalla osa Erasmus + -ohjelman kokonaisrahoituksesta avaintoimen 2 ”Innovointia ja hyvien käytäntöjen vaihtoa edistävä yhteistyö” keskitettyihin toimiin;

57.  toteaa, että 75 prosenttia kansallisista toimistoista ilmoitti suuresta hallinnollisesta rasitteesta, joka vähentää EU:n talousarvion investointikapasiteettia ja uhkaa vaikuttaa suoraan edunsaajiin; kehottaa koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosastoa ja EACEA:a parantamaan täytäntöönpanon laatua etenkin hakumenettelyssä;

58.  pitää myönteisenä yksikkökustannusjärjestelmän käyttöönottoa ohjelmassa hallinnollisen rasitteen minimoimiseksi; pitää myönteisenä myös komission vuonna 2016 tekemiä ja vuodeksi 2017 suunniteltuja mukautuksia; panee merkille, että sääntelyvaatimuksien vuoksi jotkin jäsenvaltiot eivät voi soveltaa tätä järjestelmää tai pitävät kustannustasoa riittämättömänä tosiasiallisiin kustannuksiin verrattuna; katsoo, että yksikkökustannusten tason lisäkorottaminen on tarpeen, jotta voidaan tarjota riittävää taloudellista tukea hankkeisiin osallistuville, ja korostaa tarvetta varmistaa, että syrjäisten alueiden ja raja-alueiden osallistujat ja organisaatiot eivät joudu epäedulliseen asemaan yksikkökustannusjärjestelmän vuoksi; kehottaa palkitsemaan asianmukaisesti erityisesti monien vapaaehtoisten, opettajien sekä kaikkien muiden hakijoiden suuren henkilökohtaisen panoksen; vaatii ottamaan (uudelleen) käyttöön hankkeen käynnistysrahoituksen, jotta voidaan ottaa yhteyttä mahdollisiin yhteistyökumppaneihin tai järjestää valmistelutapaamisia, tai myöntämään riittävän kertakorvauksen esimerkiksi tällaisten kustannusten kattamiseksi; korostaa, että tämän alan avoimuus on keskeinen osa avoimuusvaatimuksia ja -tavoitteita koko Erasmus+ -ohjelmassa;

59.  suhtautuu myönteisesti kertakorvausten ja kiinteämääräisen rahoituksen käytön mahdollistamaan yksinkertaistamiseen; kannustaa komissiota etsimään keinoja, joilla voitaisiin parantaa edelleen hakijoiden kannalta monimutkaisia hallintomenettelyjä ohjelman eri aloilla; on huolestunut siitä, että kansalliset toimistot ilmoittavat valvontaan liittyvän rasitteen lisääntyneen;

60.  panee merkille tarpeen lisätä operationaalista tukea eurooppalaisille verkoille avaintoimessa 3 ”Politiikan uudistamisen tuki”, jotta voidaan maksimoida Erasmus+ ‑ohjelman tarjoamien mahdollisuuksien edistämistä ja levittämistä;

61.  kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, jotta vapaaehtoistyötä voidaan käyttää hankkeen budjetin oman osuuden lähteenä, sillä tämä helpottaa pienempien organisaatioiden osallistumista erityisesti urheilualalla, kun pidetään mielessä, että Erasmus+ antaa mahdollisuuden tunnustaa vapaaehtoisaika yhteisrahoitukseksi luontoissuorituksen muodossa ja että komission uusi ehdotus taloudellisista suuntaviivoista sisältää tämän mahdollisuuden; korostaa, että vapaaehtoistyön panos on tunnustettava ja että sen näkyvyys on taattava, koska sillä on ohjelmalle erityinen merkitys, edellyttäen että sitä seurataan, jotta voidaan varmistaa, että vapaaehtoistyö täydentää mutta ei korvaa julkisia investointeja;

62.  tunnustaa vapaaehtoistyön taloudellisen ja yhteiskunnallisen arvon ja kehottaa komissiota tukemaan paremmin vapaaehtoisjärjestöjä kaikissa ohjelman toimissa;

63.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; kannustaa komissiota ottamaan vapaaehtoisjärjestöt mukaan tämän uuden aloitteen kehittämiseen, jotta varmistetaan sen lisäarvo ja täydentävä arvo vapaaehtoistyön vahvistamisessa EU:ssa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan talousarviotoimia tämän uuden aloitteen mukauttamiseksi ilman että muita nykyisiä ja ensisijaisia ohjelmia alirahoitetaan ja kehottaa tarkastelemaan mahdollisuuksia integroida se Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, jotta vapaaehtoistyötä voitaisiin lisätä EU:ssa ilman päällekkäisiä aloitteita ja ohjelmia;

64.  korostaa, että vapaaehtoistyö ilmentää yhteisvastuuta, vapautta ja vastuullisuutta ja vahvistaa osaltaan aktiivista kansalaisuutta ja henkilökohtaista inhimillistä kehitystä; katsoo, että vapaaehtoistoiminta on myös keskeinen sosiaalisen osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden väline, jolla on merkitystä myös koulutuksessa ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa, samalla kun se edistää merkittävästi eurooppalaisten arvojen levittämistä; katsoo, että Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun merkitys olisi tunnustettava sellaisen ammattitaidon ja sellaisen osaamisen edistämisessä, jotka voivat helpottaa Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun osallistuvien pääsyä työmarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan vapaaehtoisille asianmukaiset työskentelyolosuhteet ja valvomaan vapaaehtoisia työntekijöitä koskevien sopimusten täysimääräistä noudattamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun osallistuvia pidetä tai käytetä koskaan työntekijöiden korvaajina;

65.  vaatii, että päätöksenteon kesto pidetään mahdollisimman lyhyenä, että hakemukset arvioidaan yhtenäisesti ja koordinoidusti ja että hylkäävä päätös perustellaan avoimesti ja ymmärrettävästi, jotta käyttäjien kiinnostus EU:n ohjelmiin ei vähene huomattavasti;

66.  kannustaa voimakkaasti lisäämään hakemusten arvioinnin avoimuutta ja antamaan laadukasta palautetta kaikille hakijoille; kehottaa komissiota varmistamaan ohjelman tuensaajille tehokkaan palautejärjestelmän, jonka avulla he voivat ilmoittaa komissiolle kaikista sääntöjenvastaisuuksista, joita he mahdollisesti havaitsevat Erasmus+ ‑ohjelman täytäntöönpanossa; kehottaa lisäksi komissiota parantamaan ja lisäämään tiedonkulkua ohjelman täytäntöönpanosta vastaavien EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten välillä; kehottaa kansallisia toimistoja ja EACEA:a tarjoamaan ohjelman täytäntöönpanon parantamiseksi koulutusmahdollisuuksia arvioijille ja järjestämään säännöllisiä tapaamisia edunsaajien kanssa ja vierailuja hankkeisiin;

67.  panee merkille, että on tärkeää lujittaa Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun paikallista ulottuvuutta; ehdottaa, että Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun vapaaehtoistyöntekijöitä tuetaan paremmin sekä ennen heidän lähtöään että myös heidän palattuaan paikallisyhteisöihinsä työn jälkeen toteutettavien ja yhdistettävien koulutusmuotojen kautta, jotta heitä voidaan auttaa jakamaan Euroopassa saamaansa kokemusta edistämällä paikallista vapaaehtoistyötä;

68.  tukee vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamista laaja-alaisempien hankkeiden avulla; toteaa kuitenkin, että pienten ja suurten hakijaryhmien välillä on oltava tasapaino;

69.  kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan ilmoitettujen ennakkomaksujen tasot mahdollisimman hyvin koko ohjelmassa, jotta kaikille edunsaajille annetaan samat edut ja helpotetaan hankkeen täytäntöönpanoa erityisesti pienten organisaatioiden kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei suuria oppilaitoksia aseteta pieniä ja vähemmän vakiintuneita oppilaitoksia parempaan asemaan ohjelmien hakijoina;

70.  toteaa, että Erasmus+ -ohjelmasta rahoitettuihin toimiin osallistumisessa on alueellisia eroja EU:ssa ja jäsenvaltioiden sisällä; on huolestunut siitä, että sen toimien onnistumisaste on verrattain alhainen ja vaihteleva unionin eri puolilla; kehottaa toteuttamaan kohdennettuja ja oikea-aikaisia toimia, joilla pyritään lisäämään osallistumista ja parantamaan onnistumisastetta hakijoiden alkuperästä riippumatta ja suuntaamaan osa rahoituksesta erityisiin edistämis- ja tiedotustoimiin erityisesti niillä alueilla, joilla määrärahojen käyttö on vielä suhteellisen vähäistä;

71.  panee merkille, että EU:n alueilla on Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanossa erilaisia rahoitustarpeita ja toiminta-alojen painotuksia, joiden takia joidenkin jäsenvaltioiden on kohdennettava ohjelman toiminta uudelleen varmistaakseen, että varojen käyttö on kustannustehokasta;

72.  panee merkille perusteettomat apurahojen erot eri maiden ja niiden kohdentamismenetelmien välillä; kannustaa komissiota tutkimaan tällaisten erojen seurauksia pyrkimällä minimoimaan sosioekonomiset erot EU:ssa; kehottaa lisäämään entisestään apurahaosuuksia ja tehostamaan niiden mukauttamista vastaamaan elinkustannuksia liikkuvuuden kohteena olevassa maassa, jotta kannustetaan sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien opiskelijoiden, sellaisten opiskelijoiden ja henkilöstön, joilla on erikoistarpeita, sekä syrjäisiltä alueilta tulevien opiskelijoiden ja henkilöstön osallistumista;

73.  toteaa, että itäisessä ja eteläisessä Euroopassa Erasmus+ -ohjelman liikkuvuusapurahojen myönteisempien vaikutusten ja suuremman kysynnän vastapainona on ohjelman rajallinen kokonaisbudjetti, mikä johtaa hylättyjen hakemusten suureen osuuteen; kehottaa komissiota tehostamaan ponnisteluja liikkuvuuden edistämiseksi läntisestä Euroopasta itäiseen Eurooppaan;

74.  pitää valitettavana, että lisääntyvä eriarvoisuus joidenkin jäsenvaltioiden sisällä ja välillä ja EU:n korkea nuorisotyöttömyysaste vaikeuttavat ohjelmaan osallistumista, sillä ne muodostavat esteitä sellaisilta matalan tulotason alueilta tulevien hakijoiden liikkuvuudelle, jotka ovat kärsineet muita enemmän talouskriisistä ja leikkauksista; katsoo, että Erasmus+ -ohjelma ja ammatillinen koulutus on ulotettava myös EU:n syrjäisille alueille ja raja-alueille; katsoo, että ohjelmaan pääsyn ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoaminen näiden alueiden asukkaille on erittäin myönteinen askel ja väline nuorisotyöttömyyden vähentämiseen ja talouden elvyttämiseen;

75.  korostaa, että henkilöiden liikkuvuutta Erasmus+ -ohjelman puitteissa tukevat apurahat olisi jätettävä verotuksen ja sosiaalimaksujen ulkopuolelle;

76.  kehottaa komissiota tunnustamaan sellaisten hankkeiden ja liikkuvuutta koskevien toimien erityisluonteen, joihin osallistuu henkilöitä, joilla on erityistarpeita, sekä heikommista lähtökohdista tulevia henkilöitä; kannustaa edistämään voimakkaammin sellaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua ohjelmaan, joilla on erityistarpeita ja jotka tulevat heikommista lähtökohdista, pakolaiset mukaan luettuina, ja pyytää, että heidän pääsyään ohjelmaan helpotetaan;

77.  painottaa, että vaikka ulkomailla suoritetun epävirallisen ja arkioppimisen kautta saatujen opintojaksojen, opintopisteiden, osaamisen ja taitojen tunnustamisessa on edistytty, nämä muodostavat edelleen haasteita; korostaa, että kansainvälisten tutkintojen tunnustaminen on keskeistä liikkuvuudelle ja muodostaa perustan yhteistyön jatkamiselle eurooppalaisella korkeakoulutusalueella; korostaa, että on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti kaikkia EU:n välineitä, joilla validoidaan tutkintojen tunnustamiselle keskeiset tiedot, taidot ja pätevyydet;

78.  korostaa, että Erasmus-järjestelmän kautta ulkomailla suoritettujen opintojaksojen määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2008 alkaen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisistä huolimatta; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että samanaikaisesti työharjoittelujen määrä ulkomailla on lisääntynyt räjähdysmäisesti; toteaa siksi, että nuoret pitävät työharjoitteluja selvästi loistavana tilaisuutena parantaa työllistettävyyttään; suosittaa, että komissio ja kansalliset toimistot, hankkeiden järjestäjät ja oppilaitokset ottavat huomioon tämän kehityksen;

79.  painottaa, että eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen(20) ansiosta yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tutkintotodistusten, todistusten, opintopisteiden, ammattitaitoon liittyvien todistusten ja pätevyystodistusten tunnustamis- ja validointijärjestelmät ovat parantuneet selvästi, mutta toteaa, että ongelmia esiintyy silti edelleen; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että osaaminen ja pätevyydet, joita on kehitetty kansainväliseen liikkuvuuteen liittyvissä oppimiskokemuksissa kaikenlaisissa oppimisympäristöissä – virallisessa oppimisympäristössä, työharjoittelussa yrityksissä tai vapaaehtoistyössä ja nuorisotoiminnassa – dokumentoidaan, validoidaan ja tunnustetaan asianmukaisesti ja niistä tehdään vertailukelpoisia kotimaan järjestelmässä; kehottaa komissiota uudistamaan eurooppalaista tutkintojen viitekehystä ja edistämään sen vahvistamista nykyisestä suosituksesta vahvemmaksi ja vapaata liikkuvuutta tukevaksi välineeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään järjestelmällisesti nykyisiä eurooppalaisia välineitä, kuten Europass, Youthpass ja ECVET, ja kehittämään niitä edelleen; kannustaa kehittämään ammatillisen koulutuksen yhteisiä tutkintoja, joilla voidaan varmistaa tutkintojen kansainvälinen tunnustaminen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista;

80.  korostaa, että epävirallinen aikuiskoulutus edistää perustaitoja ja pehmeitä taitoja, kuten sosiaalisia taitoja ja kansalaistaitoja, jotka ovat tärkeitä työmarkkinoilla, sekä hyvinvointia työssä ja hyvää työ- ja yksityiselämän tasapainoa; korostaa, että epävirallisella aikuiskoulutuksella on keskeinen asema yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien ryhmien saavuttamisessa ja niiden auttamisessa kehittämään taitoja, jotka tukevat niiden työmarkkinoille pääsyä sekä kestävän ja laadukkaan työn löytämistä, tai niiden työllisyystilanteen parantamisessa sekä demokratian vahvistamisessa Euroopassa;

81.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota edistämään ammatillisen koulutuksen ohjelmia ja korostaa, että harjoittelu- ja työharjoittelujärjestelmät ovat kehittäviä mahdollisuuksia, jotka eivät korvaa kokoaikaisia työtehtäviä, että niiden on taattava kohtuulliset työolot ja riittävä korvaus harjoittelijoille ja että edunsaajan suorittamilla tehtävillä ei saisi milloinkaan korvata työntekijän tehtäviä;

82.  panee merkille, että kansallisilta toimistoilta edellytetään vaativampaa täytäntöönpanotyötä nykyisessä ohjelmassa; kehottaa komissiota antamaan kansallisille toimistoille riittävästi resursseja ja tarvittavaa tukea, jotta ohjelman täytäntöönpano olisi tehokkaampaa ja jotta kansalliset toimistot voisivat tarttua uusiin haasteisiin määrärahojen lisäämisen ansiosta;

83.  kehottaa komissiota valvomaan laatukriteerejä, joita kansalliset toimistot käyttävät hankkeiden arvioinneissa ja parhaiden käytänteiden vaihdossa tässä yhteydessä; kannustaa järjestämään koulutusta arvioijille, jotta he voivat kehittää itseään edelleen erityisesti monialaisten hankkeiden kautta, ja antamaan heille mahdollisuuden antaa laadukasta palautetta kaikille hakijoille, jotta he saisivat kimmokkeen saavuttaa tavoitteensa tulevissa hankkeissa ja parantaa tulevien hakijoiden suoritusta;

84.  katsoo, että laadun mittauksen olisi oltava yhtä tärkeää kuin määrällisen mittauksen; kehottaa kehittämään laadun mittausta Erasmus+ -ohjelman yhteydessä;

85.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita validoimaan ja tunnustamaan epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen sekä oppisopimukset; kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan tietojen antamista nuorille oppisopimusoppilaille tarjolla olevista mahdollisuuksista ja tukemaan koulutuskeskuksia, jotka haluavat osallistua Erasmus+ -ohjelmaan, mutta kehottaa lisäksi auttamaan naapurimaissa rajat ylittävää liikkuvuuttaan hyödyntäviä oppisopimusoppilaita asunnon hankkimisessa ja matkojen järjestämisessä;

86.  tukee liikkuvuuden lisäämistä koulutuksessa, oppisopimusohjelmissa ja työharjoittelujaksoissa nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä, jotta voidaan vähentää korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja EU:n sisäistä maantieteellistä eriarvoisuutta;

87.  kehottaa komissiota kartoittamaan eroja ammatillisten oppilaitosten nykyisessä osallistumisessa EU:n liikkuvuusohjelmiin jäsenvaltioissa ja alueilla, jotta näitä eroja voidaan pienentää siten, että parannetaan yhteistyötä ja tietojenvaihtoa Erasmus+ -ohjelman kansallisten toimistojen välillä, tuetaan ryhmätyötä ammatillisten oppilaitosten keskuudessa luomalla kokeneiden ammatillisten oppilaitosten ja muiden oppilaitosten välille yhteyksiä, tarjotaan tukitoimenpiteitä ja konkreettisia ehdotuksia ammatillisille oppilaitoksille ja parannetaan nykyisiä ammatillisten oppilaitosten tukijärjestelmiä;

88.  kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan opettajien, luennoitsijoiden ja muun henkilöstön osallistumisen liikkuvuusohjelmiin tärkeäksi osaksi heidän uransa etenemistä, jotta heidän liikkuvuuttaan voidaan edistää, ja mahdollisesti ottamaan käyttöön liikkuvuusohjelmiin osallistumiseen liitetyn palkitsemisjärjestelmän esimerkiksi taloudellisten etujen tai työmäärän vähentämisen muodossa;

89.  kehottaa kansallisia toimistoja varmistamaan täyden avoimuuden arvioidessaan hankkeita julkaisemalla luettelon valituista hankkeista ja niiden etenemisestä sekä valitusta taloudellisesta tuesta;

90.  kannustaa jatkamaan avaintoimessa 1 Comenius-ohjelman parhaita toimintakäytäntöjä, kuten koululuokkien välisten vaihtojen edistäminen ja koulujen henkilöstön mahdollisuus hakea henkilökohtaisia liikkuvuusapurahoja avaintoimesta 1;

91.  huomauttaa, että huolimatta avaintoimen 2 hankkeiden korkeasta laadusta, monet hankkeista on hylätty rajallisen rahoituksen vuoksi; kannustaa komissiota panemaan merkille nämä hankkeet, jotta niihin onnistuttaisiin houkuttelemaan investointeja muista lähteistä; kannustaa jäsenvaltioita antamaan tunnustusta merkille pannuille hankkeille asettamalla ne etusijalle julkisten varojen saannissa niiden toteuttamiseksi, mikäli tällaisia varoja on saatavilla;

92.  kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan ratkaistakseen Brysseliin sijoittautuneiden eurooppalaisten organisaatioiden rahoitushaasteen, jotta voidaan edistää niiden osallistumista unionin toimien kehittämiseen koulutus-, nuoriso- ja urheilualalla;

93.  panee merkille kansallisten toimistojen haasteet opintopisteitä kerryttävän kansainvälisen liikkuvuuden täytäntöönpanossa; vaatii kansallisille toimistoille enemmän joustomahdollisuuksia varojen kohdentamisessa joistakin maista ja alueista toisille maille ja alueille, jotta korkeakoulujen yhteistyön painopisteet saavutettaisiin;

94.  panee merkille liikkuvuusohjelmien yksittäisten osallistujien määrän laskun Erasmus+ ‑ohjelman ulkopuolella, mikä johtuu eurooppalaisten korkeakoulujen vakiintuneeseen liikkuvuusjärjestelmään kohdistamasta erityiskohtelusta; kannustaa komissiota ja kansallisia viranomaisia uusimaan yksittäisten hakijoiden mahdollisuuksia osallistua liikkuvuuteen;

95.  kehottaa komissiota vahvistamaan ammattikoulutusjärjestelmää edistämällä Leonardo da Vinci -alaohjelmia uusien organisaatioiden ja pienempien oppilaitosten keskuudessa sekä tukemaan niitä asiaankuuluvan rahoituksen hakemisessa tarjoamalla lisää neuvontaa, verkkokoulutusta ja yksilöllistä tukea laadukkaiden rahoitushakemusten laatimiseen ollen yhteydessä Erasmus+ -ohjelmien kansallisiin toimistoihin;

96.  kehottaa edistämään eurooppalaista korkeakoulutusaluetta ympäri maailman sekä kehittämään yksilöllistä osaamista maailmanlaajuisesti tehostamalla kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien (jäsenvaltiot, korkeakoulut, korkeakoulujärjestöt) mahdollisuuksia tehdä Erasmus Mundus -maisteriohjelmista houkuttelevampia korkeakouluille ja mahdollisille hakijoille;

97.  suosittaa, että kansallisten toimistojen osallistumista koulutus-, nuoriso- ja urheilutoimien kehittämiseen lisätään vahvistamalla yhteyksiä komission, jäsenvaltioiden ja kansallisten toimistojen välillä;

Seuraava ohjelmakausi

98.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiä yksinkertaistaa menettelyjä ja vähentää etenkin sellaisten Erasmus+ -ohjelman hankkeisiin osallistuvien opiskelijoiden, oppilaitosten ja vastaanottavien yritysten merkittävää hallinnollista rasitetta, jotka eivät vielä käytä tätä mahdollisuutta riittävässä määrin, jotta yhtäläisiä mahdollisuuksia sekä rekisteröinti-, validointi- ja tunnustamisprosesseja voidaan parantaa ja helpottaa; katsoo, että ohjelmaan liittyviä tietoja on tarjottava EU:n kaikilla virallisilla kielillä osallistumisen lisäämiseksi; kehottaa komissiota ja kansallisia toimistoja yhdenmukaistamaan pääsyvaatimukset, jotta ohjelmaan pääsy voidaan varmistaa mahdollisimman monelle hakijalle;

99.  ehdottaa, että pidettäisiin ensisijaisena sitä, ettei ohjelman rakennetta harmonisoida enempää ja ettei siihen tehdä merkittäviä muutoksia, vaan turvataan ja vakiinnutetaan saavutukset ja tehdään tarvittaessa vähittäisiä parannuksia;

100.  suosittaa, että epävirallisen koulutuksen merkitystä ja näkyvyyttä olisi lisättävä sekä nuorisotyöllisyyden että aikuiskoulutuksen kannalta Erasmus+ -ohjelmassa, sillä epävirallinen koulutus on tärkeää Euroopan kansalaisuuden alalla ja demokratian ja arvokasvatuksen edistämisessä; toteaa, että ohjelma liitetään kuitenkin usein viralliseen koulutukseen vain nimen vuoksi;

101.  kehottaa komissiota ottamaan asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan seuraavan rahoitusta koskevan ohjelmakauden työhön ja mahdollisten parannusten käyttöönottoon ohjelman menestymisen jatkumisen ja lisäarvon varmistamiseksi;

102.  suosittaa, että Erasmus+ -ohjelmalla kehitetään entisestään henkilöiden monialaista liikkuvuutta avaintoimessa 1, jotta oppijat, opettajat, kouluttajat, valmentajat, harjoittelijat, työntekijät ja nuoret voivat osallistua täysipainoisesti monialaiseen liikkuvuuteen;

103.  pyytää laatimaan selkeän määritelmän monialaisille hankkeille, jotta vältetään hankkeiden väärästä nimeämisestä johtuvat sekaannukset;

104.  kehottaa turvaamaan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoituksen nykyisen tason seuraavaa ohjelmasukupolvea varten mutta katsoo, että määrärahojen lisääminen entisestään siten, että varmistetaan seuraavaa ohjelmasukupolvea varten rahoituksen vuosittainen taso, joka on vähintään sama kuin nykyisen kehyksen viimeisenä toimeenpanovuonna, on ehdottoman tärkeä ennakkoehto ohjelman jatkuvalle menestymiselle; ehdottaa, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia ennakkorahoituksen kasvattamiseen;

105.  suhtautuu myönteisesti ohjelman rakenteeseen ja kehottaa komissiota säilyttämään seuraavaa ohjelmasukupolvea koskevassa esityksessä erilliset koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevat luvut ja erilliset määrärahat niiden erityispiirteiden vuoksi ja mukauttamaan hakulomakkeet, raportointijärjestelmät ja kehitettyjä tuotteita koskevat vaatimukset alakohtaisesti;

106.  kehottaa kansallisia toimistoja saattamaan määrärahat avaintoiminnoittain ja aloittain helposti käyttöön kunkin hakukierroksen jälkeen, jotta hakijat voivat suunnitella tulevia toimiaan strategisesti, ja kehottaa julkaisemaan tulokset valituista hankkeista ja budjettikohdista, jotta ohjelman riittävä ulkoinen valvonta voidaan toteuttaa;

107.  kehottaa komissiota tarkastelemaan säännöllisesti uudelleen taloudellisen tuen tasoa, kuten kiinteämääräisiä matkakorvauksia ja päivärahoja, jotta varmistetaan, että ne vastaavat todellisia elinkustannuksia, ja jotta vältetään harjoittelujakson aiheuttama velkaantuminen ja autetaan näin välttämään vähemmän varakkaiden henkilöiden ja/tai henkilöiden, joilla on erityistarpeita, syrjintä ja laiminlyönti;

108.  tuo esiin, että heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kiinnitetään erityistä huomiota nuorisoalalla; ehdottaa, että osallisuus- ja monimuotoisuusstrategia laajennetaan koskemaan ohjelman kaikkia aloja, jotta voidaan edistää sellaisten ihmisten sosiaalista osallisuutta ja osallistumista, joilla on erityistarpeita, tai joilla on muihin verrattuna vähemmän mahdollisuuksia osallistua Erasmus+ -ohjelmaan;

109.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen oppisopimusta koskevasta laadukkaasta järjestelmästä ja ehdotuksen oppisopimusoppilaiden liikkuvuuden lisäämisestä ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ne, jotta oppisopimusoppilaille, harjoittelijoille ja ammatillisen koulutuksen oppijoille taataan tietyt oikeudet ja riittävä suoja ja se, ettei tällaisilla liikkuvuusohjelmilla korvata koskaan tavanomaisia työsopimuksia; vaatii laadukkaita ja palkattuja harjoittelupaikkoja ja kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan tilanteista, joissa Erasmus+ -ohjelman edunsaajien tehtävien ehtoja tai heidän oikeuksiaan rikotaan;

110.  kehottaa komissiota työskentelemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tiiviimmän yhteistyön aikaansaamiseksi oppilaitosten ja keskeisten sidosryhmien (paikalliset tai alueelliset viranomaiset, työmarkkinaosapuolet, yksityissektori, nuorison edustajat, ammatilliset oppilaitokset, tutkimusjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt) kanssa, jotta koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmät voidaan saattaa vastaamaan paremmin työmarkkinoiden todellisia tarpeita ja jotta voidaan varmistaa, että tämä yhteistyö heijastuu Erasmus+ -ohjelmaan; uskoo, että edunsaajien ja kaikkien sidosryhmien aktiivinen osallistuminen ohjelman suunnitteluun, organisointiin, seurantaan, toteutukseen ja arviointiin varmistaa sen toimivuuden, menestyksen ja lisäarvon;

111.  kannattaa sitä, että liikkuvat opiskelijat saavat yhdistää ulkomailla suorittamansa opinnot opintoihin liittyvään työharjoitteluun ohjelman puitteissa niin, että heidän ulkomailla oleskeluaan helpotetaan, vähennetään sosiaalista valikoivuutta, lisätään liikkuvien opiskelijoiden määrää, päivitetään opiskelijoiden taitoja ja parannetaan korkea-asteen koulutuksen ja työelämän välisiä yhteyksiä; kehottaa komissiota kiinnittämään Erasmus+ -apurahojen jakamisessa erityistä huomiota oppisopimusoppilaiden pitkäaikaiseen liikkuvuuteen;

112.  panee merkille jäsenvaltioiden välisen epätasapainon Erasmus+ -ohjelman pääsyvaatimusten osalta; vaatii komissiota varmistamaan, että ohjelman sääntöjä sovelletaan kansallisissa toimistoissa yhdenmukaisella tavalla yhteisiä laatuvaatimuksia ja menettelytapoja noudattaen ja että näin varmistetaan Erasmus+ -ohjelman sisäinen ja ulkoinen johdonmukaisuus ja tehdään siitä todellinen eurooppalainen ohjelma; kehottaa tähän liittyen komissiota laatimaan kansallisille toimistoille Erasmus+ -ohjelman eurooppalaiset täytäntöönpano-ohjeet; kehottaa kansallisia toimistoja, joiden on oltava keskeisellä sijalla seurantaprosessissa, keskittymään myös sellaisen foorumin perustamiseen tai tukemiseen, jolla voidaan käydä rakentavaa vuoropuhelua kunkin jäsenvaltion koulutus- ja työvoimapolitiikasta vastaavien viranomaisten välillä; kannustaa voimakkaasti parantamaan toimistojen välistä koordinointia, jotta samoja asioita koskevia hankkeita voidaan sovittaa yhteen;

113.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ammatillisia koulutusmahdollisuuksia ulkomailla ja asettamaan ammatillisen koulutuksen etusijalle työn löytämisessä ja lupaavan uran käynnistämisessä; kehottaa varmistamaan kaikille ja kaikenikäisille kansalaisille pääsyn ammatilliseen koulutukseen ja antamaan riittävää rahoitusta, koska ammatilliselle koulutukselle varatut määrärahat eivät ole oikeassa suhteessa(21) tarjolla olevien liikkuvuuteen liittyvien ohjelmien potentiaalisiin hakijamääriin nähden; tukee voimakkaasti ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden edistämistä ja kannustamista naisten keskuudessa ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi asetettava tätä koskevia kunnianhimoisia tavoitteita ja edistystä olisi seurattava tarkoin;

114.  korostaa, että työpaikkoja ja osaamista määritellään uudelleen erityisesti nyt, kun siirrytään digitaaliseen talouteen ja esiin nousee uusia liiketoimintaan liittyviä tarpeita sekä tulevaisuuteen suuntautuneita aloja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että Erasmus+ -ohjelma heijastaa tätä todellisuutta;

115.  kehottaa edistämään enemmän ylemmän asteen korkeakoulutuksen liikkuvuusohjelmia, jotta voidaan varmistaa liikkuvuus eurooppalaisten tutkimuskeskusten välillä ja saavuttaa eurooppalaisten yliopistojen kansainvälistymistä koskeva tavoite;

116.  painottaa tarvetta vahvistaa tietoisuutta Erasmus+ -välineestä keinona kehittää omia taitoja sisällyttämällä ne laajempaan yhteyteen, millä varmistettaisiin välineen oikeanlainen hyödyntäminen sen tehokkuuden takaamiseksi ja vältettäisiin riski siitä, että väline tarjoaisi vain elämänkokemusta;

117.  kehottaa komissiota laatimaan ja antamaan saataville päivitettyjä tilastoja ja suorittamaan seurantatutkimuksia Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanosta ja etenkin sen hyödyntämisasteesta nuorten keskuudessa alue- ja sukupuolikohtaisesti; kehottaa tarkastelemaan samalla sen vaikutusta työllistettävyyteen sekä työllisyyden tyyppiin, työllisyysasteeseen ja palkkoihin samoin kuin siihen, miten sitä voitaisiin mahdollisesti parantaa; kehottaa komissiota arvioimaan, miksi jotkin maat pyytävät enemmän liikkuvuutta ammatillisessa koulutuksessa, missä sukupuolten välinen ero on suurin ja mistä ero johtuu ja missä on eniten vammaisia hakijoita; kehottaa laatimaan suunnitelman siitä, miten muiden maiden osallistumista lisätään; kehottaa siksi jäsenvaltioiden kansallisia toimistoja tekemään tiivistä yhteistyötä tietojen ja tilastotietojen vaihtamisessa; katsoo, että tutkimusten ja tilastojen tulokset on otettava huomioon seuraavassa Erasmus+ -ohjelman väliarvioinnissa ja sisällytettävä siihen;

118.  muistuttaa, että EU:n perusarvoihin liittyvän erityisen kriisin yhteydessä Erasmus+ ‑väline voi muodostaa perustavanlaatuisen mahdollisuuden edistää integroitumista, yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta nuorten keskuudessa; kehottaa siksi edistämään nuorten integroitumista erilaisten kulttuurien ja perinteiden tuntemuksen ja niiden keskinäisen ja tarpeellisen kunnioituksen kautta;

119.  ehdottaa, että komissio säilyttää yrittäjyyskoulutuksen yhtenä tulevan Erasmus+ ‑ohjelman tavoitteista seuraavalla rahoitusohjelmakaudella (vuoden 2020 jälkeen), mukaan lukien liikkuvuus, ja sisällyttää ohjelmaan seuraavat osat:

   i) sellaisten nykyisten toimien vaikutusten huolellinen arviointi, joilla edistetään yrittäjyyttä koulutuksen avulla, ja mahdollisesti toimien mukauttaminen niin, että erityistä huomiota kiinnitetään aliedustettuihin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin;
   ii) paremmin määriteltyjen oppimissisältöjen ja kaikille opiskelijoille tarkoitettujen virallisen ja epävirallisen oppimisen välineiden tukeminen sekä teoreettisissa että käytännön osissa, kuten opiskelijoiden yrityshankkeissa;
   iii) kumppanuuksien edistäminen oppilaitosten, yritysten, yleishyödyllisten järjestöjen ja epävirallista koulutusta tarjoavien tahojen välillä sopivien kurssien laatimiseksi ja vaadittavan käytännön kokemuksen ja mallien tarjoamiseksi opiskelijoille;
   iv) ammattitaidon kehittäminen sellaisilla aloilla kuten yrittäjyysprosessit, talouslukutaito, tieto- ja viestintätekniikkataidot ja luova ajattelu, ongelmanratkaisu ja innovoiva ajattelutapa, itseluottamus, sopeutumiskyky, ryhmähengen luominen, projektinhallinta, riskinarviointi ja riskinotto sekä liiketoimintaan liittyvä erityisosaaminen ja tietämys;
   v) epävirallisen ja arkioppimisen korostaminen tärkeänä tapana hankkia yrittäjyydessä tarvittavia taitoja;

120.  kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan edelleen nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaan ja tekemään sitä tunnetuksi sellaisten nuorten keskuudessa, jotka ovat halukkaita osallistumaan yrityshankkeisiin, jotta he voisivat saada kokemuksia ulkomailta ja kartuttaa uusia taitoja, joiden ansiosta he kykenevät viemään yrityshankkeitaan menestyksekkäästi eteenpäin;

121.  kannustaa voimakkaasti vertaisoppimiseen, joka liittyy opintoihin, koulutukseen ja työkokemukseen ulkomailla, jotta Erasmus+ -ohjelman vaikutusta paikallisyhteisöihin voidaan lisätä; korostaa, että hyvien käytäntöjen jakaminen on keskeistä Erasmus+ ‑ohjelman hankkeiden laadun parantamiseksi; pitää myönteisenä Erasmus+ ‑alustaa hankkeiden tulosten levittämiseen ja vaatii vahvempaa lähestymistapaa kansallisten toimistojen, kumppanien ja ohjelman tuensaajien hyvien toimintatapojen jakamiseen ja kansainväliseen näkemysten vaihtoon; kehottaa komissiota tukemaan ohjelman hakijoita ja etsimään kansainvälisiä kumppaneita kehittämällä käyttäjäystävällisiä alustoja, joiden avulla yhdistetään julkisia tietoja erilaisista edunsaajista ja näiden hankkeista;

122.  kehottaa komissiota parantamaan ohjelmaopasta ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän ja ymmärrettävämmän sekä laatimaan erityisiä esitteitä kustakin avaintoiminnosta; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan hakuprosessia hallinnollisen rasitteen osalta;

123.  tukee aikuisoppilaitosten kehittämistä opettajille, koulujen johtajille, kouluttajille ja muulle opetushenkilöstölle tarkoitetuilla jatkuvilla ammatillisilla kehittämistoimilla ja liikkuvuusmahdollisuuksilla; kannustaa kehittämään taitoja ja osaamista ja erityisesti tietotekniikan tehokasta käyttöä aikuisopiskelussa parempien oppimistulosten vuoksi; korostaa parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä;

124.  pitää myönteisinä pilottihankkeita, kuten hanketta ”Oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevat eurooppalaiset puitteet: Euroopan kansalaisuuden ja taitojen kehittäminen integroimalla nuoret työmarkkinoille”, jonka tarkoituksena on toteuttaa kustannustehokkaita rajatylittäviä oppisopimuskoulutettavien liikkuvuutta koskevia järjestelmiä ammatillisten oppilaitosten, yritysten ja/tai muiden asiaankuuluvien organisaatioiden välillä sekä tunnustaa virallisesti ja validoida oppimistulokset ja tukea tutkintojen vastavuoroista tunnustamista, sekä hanketta ”Nuorten liikkuvuus ammattikoulutuksessa – nuorten liikkuvuuden parantaminen”, jolla pyritään lisäämään ammattikoulutuksessa olevien nuorten liikkuvuutta; kehottaa komissiota panemaan tehokkaasti täytäntöön nämä kaksi pilottihanketta ja integroimaan ne pitkällä aikavälillä Erasmus+ -ohjelmaan;

125.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan merkittävämmän ja pidemmän aikavälin rakenteellisen tuen eurooppalaisille kansalaisyhteiskunnan järjestöille koulutus-, nuoriso- ja urheilualalla toiminta-avustuksina, koska kyse on järjestöistä, jotka tarjoavat oppimismahdollisuuksia ja osallistumisympäristön Euroopan kansalaisille ja asukkaille unionin politiikkojen kehittämiseksi ja täytäntöönpanemiseksi;

126.  kehottaa komissiota tarkastelemaan asianmukaista ratkaisua sellaisten Brysseliin sijoittuneiden unionin tason kansalaisjärjestöjen tilanteeseen, jotka hakevat tukea Belgian kansallisilta toimistoilta;

o
o   o

127.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.
(2)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(3)EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.
(4)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.
(5)EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 77.
(6)EUVL C 372, 20.12.2011, s. 1.
(7)EUVL C 372, 20.12.2011, s. 31.
(8)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(9)EUVL C 70, 8.3.2012, s. 9.
(10)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 32.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0292.
(12)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.
(13)EUVL C 172, 27.5.2015, s. 17.
(14)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 36.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0106.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0291.
(18)http://ec.europa.eu/dgs/education_culture/repository/education/library/study/2014/erasmus-impact_en.pdf
(19)Kieliä ja työllistettävyyttä koskeva yhteisen tutkimuskeskuksen raportti (JRC Science and Policy Report on Languages and Employability), 2015.
(20)EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.
(21)Komission mukaan Erasmus+ -ohjelman ammatillisen koulutuksen liikkuvuusohjelmien hyväksyttyjen hakemusten osuus oli vuonna 2016 rahoituksen puutteesta johtuen 42 prosenttia. Tilanne on pahentunut vuosien mittaan – vuonna 2014 hyväksymisprosentti oli 54, ja vuonna 2015 se oli 48. Vaikka käytettävissä olevan rahoituksen määrä onkin kasvanut jonkin verran vuosien mittaan, kysyntä on kasvanut paljon nopeammin. Erasmus+ -ohjelman rajalliset resurssit eivät kuitenkaan mahdollista kysyntään vastaamista.

Oikeudellinen huomautus