Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 14. helmikuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
EU:n ja Cookinsaarten välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus ***
 EU:n ja Cookinsaarten välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus (päätöslauselma)
 Komission asiantuntijaryhmien kokoonpano ja niitä koskevan rekisterin valvonta
 Väärinkäytösten paljastajien merkitys EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa
 Luettelo kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia *
 Uuden psykoaktiivisen aineen metyyli 2-[[1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indoli-3-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyylibutanoaatti (MDMB-CHMICA) saattaminen valvontatoimenpiteiden piiriin *
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Alankomaiden hakemus – EGF/2016/005 NL/Drenthe Overijssel Retail
 Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelu
 EU:n kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
 Sukupuolten tasa-arvon edistäminen mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa
 Painopisteet naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 61. istuntoa varten

EU:n ja Cookinsaarten välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus ***
PDF 228kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. helmikuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Cookinsaarten hallituksen välisen kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ja sen täytäntöönpanopöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07592/2016 – C8-0431/2016 – 2016/0077(NLE))
P8_TA(2017)0019A8-0010/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07592/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Cookinsaarten hallituksen väliseksi kestävää kalastusta koskevaksi kumppanuussopimukseksi ja sen täytäntöönpanopöytäkirjaksi (07594/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0431/2016),

–  ottaa huomioon esityksestä neuvoston päätökseksi 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(1), joka ei liity lainsäädäntöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0010/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Cookinsaarten hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0020.


EU:n ja Cookinsaarten välinen kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus (päätöslauselma)
PDF 255kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 14. helmikuuta 2017, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Cookinsaarten hallituksen välisen kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen ja sen täytäntöönpanopöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07592/2016 – C8‑0431/2016 – 2016/0077(NLE)2016/2230(INI))
P8_TA(2017)0020A8-0015/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07592/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0431/2016),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017(1) antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Cookinsaarten välisestä kalastuskumppanuussopimuksesta ja sen pöytäkirjasta kesäkuussa 2013 tehdyn ennakkoarviointikertomuksen,

–  ottaa huomioon paikallisen kalatalousalan kehittämistä koskevat Cookinsaarten viranomaisten strategiset suuntaviivat, jotka sisältyvät erityisesti asiakirjaan ”Cook Islands Offshore Fisheries Policy”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 2, 9, 10 ja 14,

–  ottaa huomioon Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomission (WCPFC) tieteellisen komitean 12. kokouksen päätelmät ja suositukset laajasti vaeltavien kalakantojen pitkän aikavälin säilyttämisestä ja kestävästä käytöstä läntisellä ja keskisellä Tyynellämerellä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0015/2017),

A.  ottaa huomioon, että komissio on neuvotellut Cookinsaarten hallituksen kanssa uuden Euroopan unionin ja Cookinsaarten välisen kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, joka on voimassa kahdeksan vuotta, ja sen täytäntöönpanopöytäkirjan, joka on voimassa neljä vuotta;

B.  ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen EU:n ja Cookinsaarten välinen kalastuskumppanuussopimus itäisellä Tyynellämerellä sen jälkeen, kun Kiribatin kanssa tehtyä sopimusta ei uudistettu (ja kun Mikronesian ja Salomonsaarten kanssa allekirjoitettiin sopimukset mutta niitä ei pantu täytäntöön);

C.  toteaa, että EU:n ja Cookinsaarten välisen kalastuskumppanuussopimuksen ja pöytäkirjan yleisenä tavoitteena on lisätä kalastusalan yhteistyötä Euroopan unionin ja Cookinsaarten välillä molempien osapuolten hyväksi luomalla kumppanuuspuitteet, joilla edistetään kestävää kalastuspolitiikkaa ja kalavarojen hyödyntämistä Cookinsaarten talousvyöhykkeellä;

D.  katsoo, että unionin läsnäololla alueella olisi edistettävä kestävää kalastuspolitiikkaa ja vastuuntuntoista kalavarojen hyödyntämistä siten, että taataan Tyynenmeren tonnikalavarojen asianmukainen hoito;

E.  toteaa, että EU:n ja Cookinsaarten välinen kalastuskumppanuussopimus perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin ja siinä noudatetaan WCPFC:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä käytettävissä olevan ylijäämän rajoissa;

F.  ottaa huomioon, että ongelmia ilmenee tarkastuksessa ja valvonnassa, ja toteaa, että laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön (LIS) kalastus on ongelma, jota on vaikea ratkaista, kun pidetään mielessä alueen ja kalavarojen hajanainen luonne;

G.  ottaa huomioon, että Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueella on useita EU:n jäsenvaltioiden aluksia ja että muiden voimassa olleiden kalastussopimusten voimassaolo alueella on päättynyt;

H.  ottaa huomioon tehdyn sitoumuksen, jonka mukaan muille, unionin ulkopuolisille laivastoille ei myönnetä sopimuksessa määrättyjä ehtoja edullisempia ehtoja, ja toteaa, että sopimukseen sisältyy ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltiota koskeva Cotonoun sopimuksen lauseke;

I.  katsoo, että EU:n ja Cookinsaarten välisen kalastuskumppanuussopimuksen tarkoituksena on edistää saariryhmän kalastusalan sekä alaan liittyvän teollisuuden ja toimintojen tehokkaampaa ja kestävämpää kehitystä Cookinsaarten kansallisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti erityisesti tukemalla tieteellistä tutkimusta ja pienimuotoista kalastusta, entistä suurempien saalismäärien purkamista paikallisiin satamiin, kalastustoiminnan seuranta-, tarkkailu- ja valvontavalmiuksien lisäämistä sekä LIS-kalastuksen torjuntaa kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden puitteiden mukaisesti;

J.  toteaa, että Cookinsaarten kalastuspolitiikan kehittämisen tukemiseen tarkoitetut korvaukset, joiden osuus kaikista siirretyistä määristä on 47,6–50 prosenttia, ovat prosentuaalisesti merkittäviä;

K.  ottaa huomioon, että vuodesta 2012 lähtien isosilmätonnikalan kannat ovat pienentyneet ja että sen seurauksena WCPFC otti käyttöön hoitotoimenpiteen, josta neuvotellaan uudelleen vuonna 2017, ja toteaa, että kuorenuotta-alusten saaliit vähentyivät 26 prosenttia vuonna 2015 vuoteen 2014 verrattuna; toteaa lisäksi, että Cookinsaarten vesialueilta pidetään ”haiden turvapaikkana”, vaikka onkin korostettava, että tämä laji ei ole uuden sopimuksen mukaisesti unionin laivaston kohdelaji näillä vesialueilla;

L.  toteaa, että EU:n pitkäsiima-alusten saaliit ovat yleensä peräisin lämpimämmiltä vesialueilta Cookinsaarten eteläpuolelta; ottaa huomioon haiden suojelua koskevassa Cookinsaarten asetuksessa säädetyt vaatimukset; ottaa huomioon, että ennakkoarvioinnissa todettiin, että EU:n pitkäsiima-alusten intressien mukaista ei olisi kalastaa tulevaisuudessa Cookinsaarten talousvyöhykkeellä;

M.  ottaa huomioon, että Cookinsaaret ovat suuresti riippuvaisia elintarvikkeiden tuonnista;

1.  katsoo, että EU:n ja Cookinsaarten välisellä kalastuskumppanuussopimuksella olisi edistettävä tehokkaasti kestävää kalastusta Cookinsaarten vesialueilla EU:n asianmukaisen alakohtaisen tuen avulla ja pyrittävä kahteen yhtä tärkeään tavoitteeseen: 1) kalastusmahdollisuuksien tarjoaminen EU:n aluksille Cookinsaarten kalastusalueella parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella siten, että noudatetaan asianmukaisesti WCPFC:n hoitotoimenpiteitä käytettävissä olevan ylijäämän rajoissa ja sen laskemisessa otetaan huomioon maan kalastuskapasiteetin täysipainoinen kehitys, ja 2) EU:n ja Cookinsaarten välisen yhteistyön edistäminen siten, että otetaan huomioon kestävä kalastuspolitiikka ja Cookinsaarten kalastusalueen kalavarojen vastuullinen hyödyntäminen, ja Cookinsaarten kalastusalan kestävän kehityksen edistäminen taloudellisen, rahoituksellisen, teknisen ja tieteellisen yhteistyön avulla tätä kehitystä koskevia kyseisen maan suvereeneja valintoja kunnioittaen;

2.  ottaa huomioon EU:n ja Cookinsaarten kalastuskumppanuussopimuksesta ja sen pöytäkirjasta kesäkuussa 2013 tehdyn ennakkoarviointikertomuksen päätelmät, joiden mukaan aikaisemmat kalastuskumppanuussopimukset ja pöytäkirjat alueella (Kiribati ja Salomonsaaret) eivät ole edistäneet merkittävästi paikallisen kalastusalan kehitystä etenkään yhteisten liiketoiminta-aloitteiden (joihin sisältyy yhteisiä investointeja) ja kalanjalostuksen paikallisten valmiuksien kehittämisen osalta; katsoo, että EU:n ja Cookinsaarten välisellä kalastuskumppanuussopimuksella olisi edistettävä mahdollisimman paljon paikallisen kalastusalan kehitystä varmistamalla kotimaiseen kulutukseen tarvittavan kalan saanti ja sen myötä sovittamalla yhteen EU:n uuden sukupolven kalastussopimusten ilmoitetut tavoitteet ja kestävää kehitystä koskevat tavoitteet;

3.  pitää valitettavana, että muut alueen maat eivät ole tehneet kumppanuussopimuksia EU:n kanssa ja että ne ovat avaamassa kalastusalueitaan muille maailman maille ja alueille, jotka harjoittavat toisinaan kalastuskäytäntöjä, joissa ei oteta huomioon käytettävissä olevia resursseja, sen sijaan, että ne valitsisivat EU:n kanssa tehtävän sopimuksen, jolla edistetään kestävää kalastusta ja myönnetään alakohtaista tukea;

4.  suhtautuu myönteisesti siihen, että sopimukseen on sisällytetty velvoite, jonka mukaisesti Cookinsaaret julkistaa kaikki sopimukset, joiden nojalla ulkomaisille laivastoille myönnetään lupa kalastaa sen vesialueilla, mutta pitää valitettavana yleistä pyyntiponnistusta koskevan tarkkuuden puutetta, koska sitä on edellytetty tietyissä muissa sopimuksissa, joihin EU on liittynyt;

5.  korostaa, että EU:n ja Cookinsaarten välisen kalastuskumppanuussopimuksen ja sen pöytäkirjan täytäntöönpanon, mahdollisen tarkistamisen ja uudistamisen yhteydessä on otettava huomioon Cookinsaarten kalastusalan kehittämistä koskeva saarten viranomaisten laatima strategia ja toimittava sen mukaisesti erityisesti siten, että

   tuetaan Cookinsaarten kalavarojen ja maan vesialueilla harjoitettavan kalastustoiminnan seurantaan, valvontaan ja tarkastamiseen liittyvien valmiuksien tehostamista keskittymällä erityisesti LIS-kalastuksen torjuntaan
   lisätään käytettävissä olevaa tieteellistä tietämystä paikallisten meriekosysteemien tilasta sekä Cookinsaarten vesialueen kalavarojen kehityksestä
   tuetaan erityisesti paikallisen pienimuotoisen kalastuksen ja siitä riippuvaisten yhteisöjen kehittämistä lisäämällä sen osuutta paikallisessa taloudessa, parantamalla alusten turvallisuutta ja kalastajien tuloja sekä tukemalla omille markkinoille tai vientiin tarkoitetun kalan jalostustoimintaan ja markkinointiin liittyvien paikallisten infrastruktuurien kehittämistä;

6.  katsoo, että alakohtaiseen kehittämiseen myönnetty tuki on tärkeä osa kumppanimaan kestävyyden edistämistä, koska sillä parannetaan sen tekniseen itsenäisyyteen liittyviä valmiuksia, vahvistetaan sen kehittämisstrategiaa ja varmistetaan sen suvereniteetti;

7.  katsoo, että paikallisten merimiesten mahdollisuudet työllistyä EU:n kalastusaluksilla ovat kansainvälisten vaatimusten mukaisia; muistuttaa, että on noudatettava ILO:n periaatteita ja edistettävä yleissopimuksen nro 188 ratifiointia ja samalla kunnioitettava työntekijöiden yhdistymisvapauden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden sekä työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisen yleisiä periaatteita; korostaa kuitenkin, että koska ammattitaitoisista merimiehistä on pulaa, Cookinsaarten viranomaiset eivät ole vaatineet pääsyä EU:n laivaston aluksiin;

8.  katsoo, että EU:n ja Cookinsaarten välisellä kalastuskumppanuussopimuksella ja asiaankuuluvalla pöytäkirjalla olisi mahdollistettava laittoman kalastuksen torjuntaa koskevan kahdenvälisen yhteistyön tehostaminen ja tarjottava Cookinsaarille keinot rahoittaa valvontaohjelmia, ja katsoo, että toimenpiteitä Cookinsaarten talousalueella harjoitettavan LIS-kalastuksen estämiseksi olisi lisättävä myös tehostamalla seurantaa, valvontaa ja tarkkailua hyödyntämällä satelliittiseurantajärjestelmää, lokikirjoja ja tarkastajia sekä panemalla alueellisten kalastusjärjestöjen päätökset täytäntöön;

9.  pitää toivottavana kaikkia saaliita (kohdesaaliita ja sivusaaliita) koskevien tietojen määrän ja luotettavuuden sekä yleensä kalavarojen suojelun tilan parantamista, jotta sopimuksen vaikutusta meriekosysteemiin ja kalastusyhteisöihin voidaan mitata tarkemmin kalastajajärjestöjen mukana ollessa; kehottaa komissiota edistämään sopimuksen soveltamista käsittelevien seurantaorganisaatioiden säännöllistä ja avointa toimintaa sekä WCPFC:n tieteellisten arviointien tehostamista;

10.  kehottaa komissiota siksi harkitsemaan ennalta varautumisen periaatteen soveltamista yhteisen kalastuspolitiikan sääntöihin ja analysoimaan kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien kelluvien välineiden käyttöä alueella ja sen vaikutusta tonnikalan ekologiaan sekä tekemään saatujen tulosten perusteella välineiden käyttöä koskevia ehdotuksia;

11.  pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille ajoissa sekakomitean tulevista kokouksista ja välittämään parlamentille sopimuksen 6 artiklan mukaisesti sekakomitean kokousten pöytäkirjat ja johtopäätökset, pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitetun monivuotisen alakohtaisen ohjelman sekä asiaankuuluvien vuotuisten arviointien tulokset ja helpottamaan Euroopan parlamentin edustajien osallistumista sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina sekä edistämään Cookinsaarten kalastusyhteisöjen osallistumista;

12.  kehottaa komissiota ja neuvostoa antamaan toimivaltansa rajoissa parlamentille välittömästi kaikki tiedot kaikissa pöytäkirjaan ja sen mahdolliseen uusimiseen liittyvän menettelyn kaikissa vaiheissa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Cookinsaarten hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0019.


Komission asiantuntijaryhmien kokoonpano ja niitä koskevan rekisterin valvonta
PDF 172kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 komission asiantuntijaryhmien kokoonpanosta ja niitä koskevan rekisterin valvonnasta (2015/2319(INI))
P8_TA(2017)0021A8-0002/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2016 annetun komission päätöksen komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa koskevien horisontaalisten sääntöjen vahvistamisesta (C(2016)3301),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon komissiolle ”Framework for Commission expert groups: horizontal rules and public register” (komission asiantuntijaryhmiä koskevat puitteet: horisontaaliset säännöt ja julkinen rekisteri) (C(2016)3300),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista(1),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0002/2017),

A.  toteaa ilmaisseensa huolensa komission asiantuntijaryhmien aiemman, marraskuussa 2010 vahvistetun rakenteen toimivuudesta(3) ja toteaa, että tämän rakenteen luomisella pyrittiin käynnistämään merkittäviä toiminnallisia innovaatioita, joilla parannettaisiin toimielinten välisen työn avoimuutta ja koordinointia;

B.  ottaa erityisesti huomioon, että budjettivaliokunta pani merkille eräiden asiantuntijaryhmien puutteellisen avoimuuden ja epätasapuolisen kokoonpanon ja piti aiheellisena varmistaa, että asiantuntemus ja ryhmässä edustetut näkemykset ovat oikeassa tasapainossa asiantuntijaryhmien kokoonpanossa, ja että se hyväksyi siksi vuosina 2011 ja 2014 asiaan liittyviä talousarviovarauksia ja esitti ryhmien uudistamiseksi pyyntöjä, joihin ei ole vielä suostuttu;

C.  toteaa, että valiokunnan äskettäin teettämässä selvityksessä kävi ilmi, että eräiden asiantuntijaryhmien avoimuus on hyvin puutteellista ja niiden kokoonpano on epätasapuolinen(4);

D.  toteaa, että jotta asiantuntemuksessa voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon sääntelytoimien tarve ja jotta voidaan edistää sen ja sääntelytoimien legitiimiyttä unionin kansalaisten silmissä, on ehdottoman välttämätöntä, että ryhmien kokoonpano on tasapuolinen ja toiminta avointa;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies esitti strategisessa tutkinnassaan(5) suosituksen komission asiantuntijaryhmien kokoonpanosta ja korosti erityisesti, että asiantuntijaryhmien työn avoimuutta on parannettava;

F.  toteaa, että ennen päätöksen antamista komissio oli yhteydessä parlamentin edustajiin ja Euroopan oikeusasiamieheen;

G.  toteaa, että komissio esitteli parlamentille komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa vastattiin parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan esittelijän työasiakirjaan sisältyviin suosituksiin;

H.  ottaa huomioon, että tästä huolimatta komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ja komission päätöksessä ei valitettavasti esitetä ratkaisuja kaikkiin parlamentin esittämiin huolenaiheisiin;

1.  suhtautuu myönteisesti 30. toukokuuta 2016 annettuun komission päätökseen komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa koskevien horisontaalisten sääntöjen vahvistamisesta mutta pitää valitettavana, että komissio ei järjestänyt täysimittaista julkista kuulemista, vaikka monet kansalaisjärjestöt olivat ilmaisseet kiinnostuksensa; pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten osallistumismuotoja tehostetaan unionin toimielinten avoimuuden ja toimivuuden kaltaisissa hyvin tärkeissä asioissa;

2.  korostaa, että uusien horisontaalisten sääntöjen hyväksyminen ilmeisesti vastaa moniin parlamentin aiemmin esittämiin huolenaiheisiin, erityisesti niihin, jotka koskevat julkisten hakumenettelyjen tarvetta valittaessa asiantuntijaryhmien jäseniä, komission asiantuntijaryhmiä koskevan rekisterin tarkistamista, synergian luomista tämän rekisterin ja komission ja parlamentin avoimuusrekisterin välille ja eturistiriitojen välttämisen tarpeellisuuteen liittyviä sääntöjä, varsinkin kun kyseessä ovat yksityishenkilöinä nimitettävät asiantuntijat;

3.  toteaa, että toimielinten välisten toimien avoimuudella ja niiden koordinoinnilla on erittäin suuri merkitys, sillä niiden avulla voidaan varmistaa riittävä tasapaino asiantuntijaryhmien kokoonpanossa ryhmissä edustettuna olevan asiantuntemuksen ja mielipidekirjon näkökulmasta ja niiden toimintaa voidaan parantaa; pitää siksi myönteisenä, että asiantuntijaryhmien jäsenet valitaan nyt julkisella menettelyllä; korostaa tässä yhteydessä, että asiantuntijoiden käytännön kokemuksen ja pätevyyden on käytävä selvästi ilmi; katsoo, että valintamenettelyllä kokonaisuudessaan olisi taattava laaja avoimuus ja että sen olisi perustuttava aiempaa selkeämpiin ja ytimekkäämpiin kriteereihin, joissa korostetaan erityisesti ehdokkaiden käytännön kokemusta heidän akateemisten tutkintojensa ohella sekä asiantuntijoiden mahdollisia eturistiriitoja;

4.  pitää myönteisenä, että komission asiantuntijaryhmiä koskevan rekisterin ja avoimuusrekisterin välille on jo luotu yhteys ja siten parannettu avoimuutta;

5.  pitää valitettavana, että yritys järjestää julkinen kuuleminen uusien sääntöjen vahvistamisesta epäonnistui; kehottaa komissiota toimimaan avoimesti ja vastaamaan toimistaan unionin kansalaisille;

6.  muistuttaa, että avoimuuden puute vaikuttaa kielteisesti kansalaisten unionin toimielimiä kohtaan tuntemaan luottamukseen; toteaa, että komission asiantuntijaryhmäjärjestelmän vaikuttava uudistaminen avoimuuden ja tasapuolisen kokoonpanon periaatteiden perusteella parantaa tietojen saatavuutta ja luotettavuutta, mikä puolestaan lujittaa kansalaisten luottamusta unioniin;

7.  tähdentää, että uusia sääntöjä olisi sovellettava nimestä riippumatta (erikoisryhmät, korkean tason ja muut ”poikkeukselliset” ryhmät, viralliset ja epäviralliset ryhmät) tiukasti ja yhdenmukaisesti kaikkiin komission asiantuntijaryhmiin, jotka eivät koostu yksinomaan jäsenvaltioiden edustajista tai joihin ei sovelleta 20. toukokuuta 1998 tehtyä komission päätöstä 98/500/EY Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta; toteaa jälleen, että uusilla säännöillä on varmistettava tasapuolinen edustus siten, että kaikkien sidosryhmien edustajat voivat osallistua;

8.  katsoo, että komission olisi edistyttävä asiantuntijaryhmien kokoonpanon tasapainottamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei taloudellisia ja muita kuin taloudellisia etuja edustavien tahojen välillä toistaiseksi tehdä yksiselitteistä eroa mahdollisimman suuren avoimuuden ja tasapainon saavuttamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että komission on ilmoitettava selvästi julkisessa hakumenettelyssä, kuinka se määrittelee tasapuolisen kokoonpanon ja minkä etujen se haluaa tulevan edustetuiksi, kun asiantuntijaryhmiä perustetaan; pitää siksi tärkeänä varmistaa parlamentin ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean osallistuminen, jotta kyseinen ero määritellään aiempaa tasapainoisemmin;

9.  kehottaa komissiota uusia asiantuntijaryhmiä perustaessaan tai nykyisten kokoonpanoa muuttaessaan ilmoittamaan selvästi julkisessa hakumenettelyssä, kuinka se määrittelee tasapuolisen kokoonpanon ja minkä etujen se haluaa tulevan edustetuiksi ja miksi, sekä perustelemaan kaikki mahdolliset poikkeamiset etukäteen määritellystä tasapuolisesta kokoonpanosta, kun asiantuntijaryhmiä perustetaan;

10.  panee tässä yhteydessä merkille, kuten oikeusasiamiehen edellä mainitun lausunnon 34–45 kohdassakin todetaan, että vaikka komissio ei ole vielä määritellyt muodollisesti ”tasapuolisuuden” käsitettään, sitä ei saa pitää laskutoimituksen lopputuloksena vaan sellaisten ponnistelujen tuloksena, joilla varmistetaan, että asiantuntijaryhmän jäsenet edustavat yhdessä vaadittua teknistä asiantuntemusta ja näkökulmien kirjoa kyseisen asiantuntijaryhmän toimeksiannon toteuttamiseksi; katsoo, että tasapuolisuuden käsite olisi näin ollen ymmärrettävä niin, että se liittyy aina tiiviisti kunkin asiantuntijaryhmän nimenomaiseen toimeksiantoon; katsoo, että asiantuntijaryhmän tasapuolisuuden arviointiin sovellettaviin kriteereihin olisi sisällyttävä muun muassa ryhmän tehtävät, vaadittava tekninen asiantuntemus, sidosryhmät, joita asia todennäköisimmin koskee, sidosryhmien organisaatio sekä taloudellisten ja muiden kuin taloudellisten etunäkökohtien välinen asianmukainen suhde;

11.  kehottaa komissiota tutkimaan pikaisesti, tarvitaanko uutta valitusmekanismia, jos sidosryhmät vastustavat tasapuolisen kokoonpanon määritelmää, vai ovatko nykyiset järjestelyt riittäviä; kehottaa ottamaan parlamentin mukaan tähän valvontamekanismiin;

12.  muistuttaa, että aiemmin komissio ei aina löytänyt riittävästi pk-yrityksiä, kuluttajia, ammattiyhdistyksiä tai muita yleisen edun mukaisia organisaatioita edustavia asiantuntijoita ja että tämä johtui usein asiaan liittyvistä kustannuksista, joita aiheutui loman ottamisesta tai esimerkiksi pk-yritysten tapauksessa sijaisten löytämisestä asiantuntijaryhmissä käytetyksi ajaksi; toteaa, että näitä kutsutaan jäljempänä ”vaihtoehtoiskustannuksiksi”;

13.  kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tapoja helpottaa ja kannustaa aliedustettuina olevien järjestöjen tai yhteiskunnan ryhmien osallistumista asiantuntijaryhmiin ja arvioimaan tässä tarkoituksessa muun muassa sääntöjään, jotka koskevat asiantuntijoiden kustannusten korvaamista tehokkaasti ja tasapuolisesti, mukaan lukien mahdolliset tavat tällaisten vaihtoehtoiskustannusten kattamiseen, ottaen suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon;

14.  pyytää komissiota arvioimaan sellaisen hyvitysjärjestelmän kehittämistä, jolla tuetaan aliedustettuja ryhmiä niiden hankkiessa täysipainoisen asiantuntijaryhmään osallistumisen edellyttämää asiantuntemusta;

15.  kehottaa komissiota antamaan eurooppalaisille kansalaisjärjestöille mahdollisuuden olla edustettuina asiantuntijaryhmissä lähettämällä niihin edustajia kansallisista jäsenjärjestöistään, mikäli eurooppalaiset järjestöt ovat antaneet näille selkeän valtuutuksen;

16.  kehottaa komissiota varmistamaan, että vaikka erityisjärjestelyistä huolimatta vielä ei ole mahdollista löytää riittävästi kaikkia asiaan liittyviä etuja edustavia asiantuntijoita, kyseessä oleva asiantuntijaryhmä toteuttaa kaikki tarvittavat toimet ja käyttää esimerkiksi painotettua äänestysmenettelyä varmistaakseen, että asiantuntijaryhmien loppukertomuksissa todella otetaan tasapuolisesti huomioon kaikki asiaan liittyvät edut;

17.  palauttaa mieliin, että sekä parlamentti että Euroopan oikeusasiamies ovat suositelleet komissiolle asiantuntijaryhmien esityslistojen, tausta-asiakirjojen, kokouspöytäkirjojen ja keskustelujen julkistamista, ellei niiden jäsenten määräenemmistö päätä, että tietyn kokouksen tai sen osan olisi oltava salainen; pitää valitettavana, että komissio on pitänyt kiinni järjestelmästä, jossa asiantuntijaryhmien kokoukset ovat salaisia, ellei niiden jäsenten yksinkertainen enemmistö päätä, että keskustelut julkistetaan; pitää mahdollisimman laajan avoimuuden toteuttamista olennaisen tärkeänä ja kehottaa komissiota tekemään kokouksista ja pöytäkirjoista julkisia;

18.  korostaa, että käyttäjille on annettava mahdollisuus tutustua monenlaisiin asiakirjoihin (esityslistat, viiteasiakirjat, erilaiset raportit), jotta asianomaiset sidosryhmät voivat harjoittaa tehokasta valvontaa; katsoo myös, että asiantuntijaryhmiä koskevan rekisterin verkkosivuston olisi oltava – joko itsessään tai muille asiaan liittyville verkkosivustoille johtavien hyperlinkkien avulla – yksi välineistä tai mekanismeista, joiden avulla voidaan hankkia jatkuvasti ajantasaistettua tietoa toimintapolitiikan muutoksista ja taata siten laaja avoimuus;

19.  kehottaa komissiota laatimaan sidosryhmiä, myös parlamenttia, kuullen viipymättä suuntaviivat, joissa selitetään, kuinka se tulkitsee määräystä, jonka mukaan asiantuntijaryhmien pöytäkirjojen olisi oltava merkityksellisiä ja täydellisiä, erityisesti kun kokoukset eivät ole julkisia, ja kehottaa komissiota takaamaan asiassa mahdollisimman suuren avoimuuden Euroopan oikeusasiamiehen suosituksen mukaisesti, mukaan lukien esityslistan, tausta-asiakirjojen, äänestystulosten, yksityiskohtaisten pöytäkirjojen ja mahdollisten eriävien mielipiteiden julkistaminen;

20.  palauttaa mieliin, että yksityishenkilöinä nimitettyjen asiantuntijoiden lisäksi myös korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, asianajotoimistojen, eurooppalaisten ja muiden ajatushautomoiden sekä konsulttiyritysten edustajilla saattaa olla eturistiriitoja, ja kehottaa komissiota selventämään, kuinka se aikoo välttää eturistiriidat näiden asiantuntijakategorioiden ollessa kyseessä;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan nykyisten myönteisten esimerkkien perusteella, että parannetut horisontaaliset säännöt pannaan järjestelmällisesti täytäntöön, valvomalla niiden täytäntöönpanoa keskitetysti sen sijaan, että se delegoisi tämän tehtävän yksittäisille pääosastoille;

22.  kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi resursseja erityisesti rekisteriin liittyvään toimintaan ja kehittämään innovatiivisia ja erityisen vaikuttavia menetelmiä, jotta rekisteri pidetään ajan tasalla eikä se sisällä asiavirheitä eikä puutteita ja se mahdollistaa tietojen siirtämisen koneellisesti luettavassa muodossa;

23.  panee merkille komission ilmoituksen, että kaikkien pääosastojen on pantava komission asiantuntijaryhmiä koskevat uudet puitteet täytäntöön vuoden 2016 loppuun mennessä, ja kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille täytäntöönpano- ja arviointikertomuksen viimeistään vuoden kuluttua päätöksen hyväksymisestä eli ennen 1. kesäkuuta 2017; kehottaa komissiota varmistamaan osana parlamentin kanssa käytävää jäsenneltyä vuoropuhelua, että kertomus voidaan esitellä ensimmäisen kerran suullisesti jo kuuden seuraavan kuukauden kuluessa;

24.  korostaa lisäksi, että komission on varmistettava delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan ja strategisia suuntaviivoja määrittäessään, että kaikki asiakirjat, myös säädösehdotukset, toimitetaan parlamentille ja neuvostolle samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(2)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 27.
(3)C(2010)7649, 10. marraskuuta 2010.
(4)Talousarvioasioiden politiikkayksikkö D, ”Composition of the Commission’s expert groups and the status of the register of expert groups”, 2015.
(5)OI/6/2014/NF.


Väärinkäytösten paljastajien merkitys EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa
PDF 185kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa (2016/2055(INI))
P8_TA(2017)0022A8-0004/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 325 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(1),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen ilmiantamista koskevan oma‑aloitteisen tutkimuksen OI/1/2014/PMC päättämisestä,

–  ottaa huomioon julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943(2),

–  ottaa huomioon lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston siviilioikeudellisen yleissopimuksen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen 22 artiklan a alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston suosituksen CM/Rec(2014)7 väärinkäytösten paljastajien suojelusta,

–  ottaa huomioon korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 8, 13 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon eettisen käyttäytymisen parantamista julkisella sektorilla koskevaan OECD:n suositukseen sisältyvän periaatteen N:o 4,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen toimiston 2. maaliskuuta 2015 päivätyn tutkimuksen ja unionin toimielimille osoitetun kehotuksen ottaa käyttöön vaaditut väärinkäytösten paljastajia koskevat säännöt,

–  ottaa huomioon väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan OECD:n julkaisun ”Committing to effective whistle-blower protection”,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 12. helmikuuta 2008 tekemän päätöksen asiassa Guja v. Moldova, hakemus nro 14277/04,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys-, ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0004/2017),

A.  toteaa, että parlamentti tarvitsee vastuuvapausmenettelyssä mahdollisimman paljon tietoa kaikista väärinkäytöksistä; katsoo, että toimielinten sisäisiä väärinkäytöksiä koskevissa tapauksissa parlamentilla olisi oltava oikeus tutustua kaikkiin tietoihin niin, että se voi hoitaa vastuuvapausmenettelyn tosiasioista täysin tietoisena;

B.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen parlamentille toimittamat tiedot ovat erinomainen perusta parlamentin tutkimuksille mutta ne eivät voi kattaa kaikkia yksittäisiä menoja;

C.  ottaa huomioon, että myös komissio ja muut unionin toimielimet antavat parlamentille informatiivisia raportteja menoistaan mutta ne käyttävät myös virallisia raportointimekanismeja;

D.  ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat yhdessä monia unionin rahastoja, minkä vuoksi komission on vaikea raportoida yksittäisiä hankkeita koskevista väärinkäytöksistä;

E.  ottaa huomioon, että parlamentti saa säännöllisesti yksittäisiltä kansalaisilta tai valtiosta riippumattomilta järjestöiltä tietoja kokonaan tai osittain unionin talousarviosta rahoitettuja yksittäisiä hankkeita koskevista väärinkäytöksistä;

F.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajilla on siten tärkeä rooli unionin talousarvioon liittyviin menoihin kohdistuvien väärinkäytösten estämisessä ja havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä korruptiotapausten tunnistamisessa ja julkistamisessa; toteaa, että olisi luotava unionin yleistä etua edistävä luottamuksen kulttuuri ja edistettävä sitä, jotta voidaan antaa sekä unionin virkamiehille ja muulle henkilöstölle että suurelle yleisölle mahdollisuus tuntea olevansa hyvien hallinnointikäytäntöjen suojaamia ja jotta voidaan osoittaa, että unionin toimielimet tukevat, suojelevat ja kannustavat mahdollisia väärinkäytösten paljastajia;

G.  katsoo, että on erittäin tärkeää luoda pikaisesti laaja-alainen oikeudellinen kehys, jossa vahvistetaan oikeudet ja velvollisuudet ja suojellaan näin väärinkäytösten paljastajia kaikkialla unionissa sekä unionin toimielimissä (nimettömyyden suoja, oikeusavun sekä psykologisen ja tarvittaessa myös taloudellisen tuen tarjoaminen, mahdollisuus käyttää erilaisia tiedotuskanavia, nopean toiminnan mekanismit jne.);

H.  ottaa huomioon, että useimmat unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet YK:n korruptiosopimuksen, joka velvoittaa suojelemaan väärinkäytösten paljastajia asianmukaisesti ja tehokkaasti;

I.  toteaa, että väärinkäytösten paljastaminen on olennaisen tärkeä tiedonlähde järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja julkisen sektorin korruption tutkinnassa;

J.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla on erityisen tärkeä rooli korruption ja petosten havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa, koska tällaiseen rikolliseen toimintaan suoraan osalliset toimijat yrittävät aktiivisesti piilottaa sen kaikkien virallisten raportointimekanismien ulottumattomiin;

K.  toteaa, että väärinkäytösten paljastaminen, joka perustuu avoimuuden ja lahjomattomuuden periaatteisiin, on olennaisen tärkeää; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi siksi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla unionissa mutta vain, jos heidän toimintansa tarkoituksena on suojella yleistä etua toimimalla hyvässä uskossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

L.  katsoo, että viranomaiset eivät saisi rajoittaa tai heikentää väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien mahdollisuuksia dokumentoida ja paljastaa laittomia, sääntöjenvastaisia tai haitallisia käytäntöjä, kun tällaisen tiedon paljastaminen tapahtuu hyvässä uskossa ja etusijalla on yleinen etu;

M.  ottaa huomioon, että kaikki unionin toimielimet ovat henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaan olleet 1. tammikuuta 2014 lähtien velvollisia ottamaan käyttöön sisäisiä sääntöjä unionin toimielimissä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi ja että henkilöstösääntöihin liittyvistä asioista vastaavan toimielinten välisen valmistelukomitean työryhmä, joka käsittelee väärinkäytösten paljastajien suojelua, ei ole vielä saanut työtään päätökseen; katsoo, että osana työryhmän työtä olisi oltava niiden väärinkäytösten paljastajien tilanteen arviointi, jotka ovat kärsineet kielteisistä seurauksista toimielimissä, jotta voidaan vahvistaa parhaat käytännöt aiemman kokemuksen perusteella; ottaa huomioon, että näissä sisäisissä säännöissä on otettava huomioon hallintorakenne sekä erilaisten henkilöstösääntöjen piiriin kuuluvien henkilöstöryhmien erityispiirteet;

N.  ottaa huomioon, ettei väärinkäytösten paljastajien suojelua ole vielä toteutettu kaikissa jäsenvaltioissa eikä yhdenmukaistettu jäsenvaltioiden tasolla, mikä tarkoittaa, että väärinkäytösten paljastajille voi aiheutua henkilökohtaisia ja ammatillisia riskejä väärinkäytöksiä koskevien tietojen toimittamisesta parlamentille siinäkin tapauksessa, että on kyse unionin taloudellisten etujen vaarantumisesta; ottaa huomioon, että nimenomaan suojelun puuttumisesta johtuva seuraamusten pelko sekä käsitys, että paljastaminen ei johda mihinkään, johtavat siihen, että väärinkäytöksiä ei paljasteta, mikä vahingoittaa unionin taloudellisia etuja;

O.  toteaa, että on tarpeen varmistaa, että kaikenlaisista väärinkäytösten paljastajiin kohdistetuista kostotoimista rangaistaan asianmukaisesti;

P.  ottaa huomioon, että parlamentti kehotti 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa komissiota esittämään vuoden 2013 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jolla luodaan tehokas ja kattava väärinkäytösten paljastajien eurooppalainen suojeluohjelma julkiselle ja yksityiselle sektorille niiden henkilöiden suojelemiseksi, jotka havaitsevat tehottomuutta hallinnoinnissa ja sääntöjenvastaisuuksia sekä ilmoittavat unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavasta kansallisesta ja rajat ylittävästä korruptiosta; toteaa, että lisäksi parlamentti kehotti jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia ja tehokkaita toimia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

Q.  ottaa huomioon, että unionin lainsäätäjä on jo säätänyt väärinkäytösten paljastajien suojelusta alakohtaisissa välineissä, joita ovat muun muassa merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta annettu direktiivi 2013/30/EU, markkinoiden väärinkäytöstä annettu asetus (EU) N:o 596/2014, rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta annettu direktiivi (EU) 2015/849 ja poikkeamien ilmoittamisesta annettu asetus (EU) N:o 376/2014;

R.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelusta on tullut unionissa yhä kiireellisempi asia, koska liikesalaisuusdirektiivi rajoittaa väärinkäytösten paljastajien oikeuksia ja voi siten tahattomasti vaikuttaa lannistavasti henkilöihin, jotka haluavat ilmoittaa unionin rahoitukseen liittyvistä väärinkäytöksistä, joista yksittäiset yritykset ovat hyötyneet;

S.  ottaa huomioon, että kansainväliset järjestöt, kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Euroopan neuvosto, ovat jo tehneet tärkeää työtä laatiessaan suosituksia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

T.  ottaa huomioon, että OECD:n mukaan yli kolmanneksella organisaatioista, joissa oli käytössä raportointimekanismi, ei ollut ilmoittajien suojelemista kostotoimilta koskevia kirjallisia toimintaperiaatteita tai niillä ei ollut tietoa tällaisista periaatteista;

U.  ottaa huomioon, että myös valtiosta riippumattomat järjestöt, kuten Transparency International ja Whistleblowing International Network, ovat laatineet väärinkäytösten paljastajia koskevaa lainsäädäntöä varten kansainvälisiä periaatteita, joiden pitäisi toimia inspiraation lähteenä asiaa koskeville unionin aloitteille;

V.  toteaa, että Euroopan oikeusasiamiehen toimistolla on selvä toimivalta tutkia unionin kansalaisten kanteluja, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia unionin toimielimissä, mutta väärinkäytösten paljastajien suojelu jäsenvaltioissa ei kuulu sen tehtäviin;

W.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 1. tammikuuta 2014 voimaan tulleeseen uusimpaan versioon lisättiin useita väärinkäytösten paljastamista koskevia säännöksiä;

X.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on olennaisen tärkeää, jotta voidaan turvata yleinen etu ja unionin taloudelliset edut ja edistää julkisen vastuuvelvollisuuden ja lahjomattomuuden kulttuuria sekä julkisissa että yksityisissä organisaatioissa;

Y.  ottaa huomioon, että monilla lainkäyttöalueilla työntekijöillä on etenkin yksityisellä sektorilla tiettyihin tietoihin kohdistuva salassapitovelvollisuus, minkä vuoksi väärinkäytösten paljastajat saattavat joutua kurinpitotoimien kohteeksi ilmoitettuaan väärinkäytöksistä organisaationsa ulkopuolelle;

1.  pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi esittänyt lainsäädäntöehdotusta eurooppalaisten väärinkäytösten paljastajien suojelun vähimmäistason vahvistamiseksi;

2.  kehottaa komissiota esittämään viipymättä lainsäädäntöehdotuksen tehokkaan ja kattavan eurooppalaisen ohjelman laatimiseksi väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi ja sisällyttämään siihen yrityksiä, julkisyhteisöjä ja voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä koskevia mekanismeja; kehottaa komissiota erityisesti antamaan ennen tämän vuoden loppua lainsäädäntöehdotuksen väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi osana unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tarvittavia toimenpiteitä, niin että mahdollistetaan tehokas ja yhtäläinen suojelu jäsenvaltioissa sekä kaikissa unionin toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa;

3.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajat auttavat oleellisesti jäsenvaltioiden sekä unionin toimielimiä ja elimiä ehkäisemään ja torjumaan sellaisia lahjomattomuuden periaatteen rikkomisia ja vallan väärinkäyttöä, jotka uhkaavat tai heikentävät kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta, taloudenhoidon luotettavuutta, taloutta, ihmisoikeuksia, ympäristöä tai oikeusvaltion periaatetta unionin ja jäsenvaltioiden tasoilla tai jotka lisäävät työttömyyttä, rajoittavat tai vääristävät reilua kilpailua ja heikentävät kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin ja prosesseihin; korostaa, että tässä suhteessa väärinkäytösten paljastajat edistävät suuresti julkisten instituutioiden demokraattisuutta ja luottamusta niihin tekemällä niistä avoimempia ja suoraan vastuuvelvollisia kansalaisille;

4.  toteaa, että sekä väärinkäytösten paljastajien että asianomaisen julkisen elimen tai laitoksen olisi varmistettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansallisessa lainsäädännössä taattujen oikeuksien oikeudellinen suoja;

5.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat suurimpina unionin varojen vastaanottajina velvollisia valvomaan varojen käytön laillisuutta;

6.  panee merkille, että vain muutama jäsenvaltio on ottanut käyttöön riittävän edistyneitä väärinkäytösten paljastajia suojaavia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä vahvistaneet kansallisessa lainsäädännössään periaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, tekemään tämän mahdollisimman pian;

7.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan voimaan tehokkaita korruption vastaisia sääntöjä ja samanaikaisesti panemaan kansallisessa lainsäädännössään asianmukaisesti täytäntöön väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja ja suuntaviivoja;

8.  pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä ottaneet käyttöön erityisiä väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevia sääntöjä huolimatta siitä, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on olennaisen tärkeää korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja YK:n korruptiosopimuksen 33 artiklassa suositellaan väärinkäytösten paljastajien suojelua;

9.  painottaa, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien väärinkäytösten paljastaminen on väärinkäytösten, muun muassa korruption, petosten, eturistiriitojen, verovilpin ja veronkierron, rahanpesun ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumisen, ja minkä tahansa näistä väärinkäytöksistä salaamisen paljastamista tai niistä ilmoittamista;

10.  pitää tarpeellisena edistää eettisyyteen perustuvaa kulttuuria, jonka avulla voidaan varmistaa, ettei väärinkäytösten paljastajiin kohdistu kostotoimia eivätkä he joudu alttiiksi sisäisille konflikteille;

11.  painottaa, että väärinkäytösten paljastaja on velvollinen ilmoittamaan unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavista väärinkäytöksistä ja että väärinkäytösten paljastajien olisi aina toimittava yhteistyössä unionin toimivaltaisten viranomaisten kanssa jakamalla tietoa;

12.  painottaa, että väärinkäytösten paljastajilla on usein ulkopuolisia paremmat mahdollisuudet saada arkaluonteista tietoa ja siksi on todennäköisempää, että heille voi aiheutua ammattiuraansa kohdistuvia kielteisiä seurauksia tai heidän Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan nojalla suojattu henkilökohtainen turvallisuutensa saattaa vaarantua;

13.  korostaa, että väärinkäytösten paljastamisen määritelmään sisältyy niiden henkilöiden suojelu, joilla tietoja paljastaessaan on perusteltu syy uskoa, että tiedot pitävät paikkansa niiden paljastamishetkellä, sekä myös niiden henkilöiden suojelu, jotka tekevät virheellisiä paljastuksia mutta syynä on vilpitön erehdys;

14.  painottaa tutkivan journalismin roolia ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ehdotuksessa tutkiville journalisteille annetaan sama suoja kuin väärinkäytösten paljastajille;

15.  toteaa, että on tarpeen perustaa riippumaton unionin tiedonkeruu-, neuvonta- ja käsittelyelin, jolla on jäsenvaltioissa toimistoja, joilla on valmiudet vastaanottaa ilmoituksia väärinkäytöksistä, ja jolla on riittävästi määrärahoja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat, niin että se voi auttaa sisäisiä ja ulkopuolisia väärinkäytösten paljastajia käyttämään oikeita kanavia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien tietojen paljastamiseen ja samalla varjella luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja neuvontaa; toteaa, että elimen työ perustuisi ensimmäisessä vaiheessa pääasiassa saatujen tietojen luotettavaan todentamiseen;

16.  kehottaa unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi niin, että voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

17.  pitää myönteisenä, että Euroopan oikeusasiamies päätti vuonna 2014 käynnistää oma‑aloitteisen tutkimuksen väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta unionin toimielimissä, ja panee tyytyväisenä merkille tämän tutkimuksen erittäin positiiviset tulokset; kehottaa niitä unionin toimielimiä ja muita elimiä, jotka eivät vielä ole alkaneet soveltaa tutkimuksen päätteeksi laadittuja suuntaviivoja, tekemään näin viipymättä;

18.  pyytää unionin toimielimiä lisäämään tietoisuutta puolustuskyvyttömien väärinkäytösten paljastajien vakavista huolenaiheista; kehottaa siksi komissiota laatimaan pikaisesti asiaa koskevan kattavan toimintasuunnitelman;

19.  pyytää perustamaan parlamenttiin erityisyksikön, jossa on ilmoituslinja sekä erityispalveluja (esimerkiksi vihjelinjoja, verkkosivustoja ja yhteyspisteitä) ja joka ottaa vastaan väärinkäytösten paljastajilta unionin taloudellisiin etuihin liittyviä tietoja, antaa väärinkäytösten paljastajille myös neuvontaa ja auttaa heitä suojautumaan mahdollisilta vastatoimilta; katsoo, että yksikön on toimittava siihen asti, kun on perustettu 4 kohdassa tarkoitettu riippumaton unionin toimielin;

20.  kehottaa avaamaan verkkosivuston, jota kautta voi tehdä valituksia; korostaa, että verkkosivuston olisi oltava yleisön saatavilla ja sen tiedot olisi säilytettävä nimettöminä;

21.  kehottaa komissiota tarjoamaan selkeän oikeudellisen kehyksen, joka takaa sen, että laitonta tai epäeettistä toimintaa paljastavia henkilöitä suojellaan kosto- tai syytetoimilta;

22.  kehottaa komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia laittomuuksia ja väärinkäytöksiä paljastavien henkilöiden täysimääräisen suojelun varmistamiseksi ja laatimaan kattavan suunnitelman, jolla hillitään varainsiirtoja unionin ulkopuolisiin maihin, jotka suojelevat korruptoituneiden henkilöiden nimettömyyttä;

23.  katsoo tarpeelliseksi varmistaa, että raportointimekanismit ovat helposti saatavilla, turvallisia ja suojattuja ja että väärinkäytösten paljastajien väitteet tutkitaan ammattimaisesti;

24.  kehottaa komissiota ja Euroopan syyttäjänvirastoa, siinä määrin kuin asia sisällytetään sen tehtäviin perustamisen yhteydessä, luomaan tehokkaita viestintäkanavia asianomaisten osapuolten välille ja niin ikään ottamaan käyttöön menettelyjä tietojen vastaanottamiseksi henkilöiltä, jotka ilmoittavat unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvista väärinkäytöksistä, ja väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä ottamaan käyttöön väärinkäytösten paljastajia koskevan yhtenäisen toimintatavan;

25.  kehottaa unionin kaikkia toimielimiä ja elimiä toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että väärinkäytösten paljastajat saavat tunnustusta ja kunnioitusta ja heidät otetaan huomioon kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet heihin ja jotka Euroopan unionin tuomioistuin on tunnustanut sellaisiksi, ja huomauttaa, että tämä olisi tehtävä myös takautuvasti; kehottaa niitä lisäksi ilmoittamaan kyseisistä tuomioista julkisesti ja riittävällä tavalla koko toimielimelle;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmoittamaan parlamentille kaikki väärinkäytösten paljastajilta saadut unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat tiedot ja sisällyttämään vuotuisiin toimintakertomuksiinsa luvun väärinkäytösten paljastajien tekemistä ilmoituksista ja niitä koskevista jatkotoimista; kehottaa ryhtymään toimiin parlamentin tasolla tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä;

27.  kehottaa komissiota toteuttamaan julkisen kuulemisen pyytääkseen sidosryhmien näkemyksiä raportointimekanismeista ja kansallisen tason menettelyjen mahdollisista puutteista; toteaa, että julkisen kuulemisen tulokset antavat komissiolle arvokasta tietoa sen valmistellessa tulevaa ehdotusta väärinkäytösten paljastamisesta;

28.  kehottaa riippumatonta unionin elintä ja sen perustamiseen asti Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) laatimaan ja julkaisemaan vuotuisen kertomuksen, jossa arvioidaan väärinkäytösten paljastajien suojelua Euroopan unionissa;

29.  kehottaa lisäksi tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään vuosikertomuksiinsa erityisen osion väärinkäytösten paljastajien roolista unionin taloudellisten etujen suojelussa;

30.  kehottaa unionin virastoja laatimaan kirjalliset toimintaperiaatteet ilmoittajien suojelemiseksi vastatoimilta;

31.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti, komissio, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Euroopan ulkosuhdehallinto, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, Euroopan oikeusasiamies ja Euroopan tietosuojavaltuutettu ovat ottaneet käyttöön sisäisiä sääntöjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti; kehottaa kaikkia toimielimiä varmistamaan, että niiden hyväksymät väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat sisäiset säännöt ovat toimivat ja kattavat;

32.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään tietoja, viitearvoja ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

33.  muistuttaa, että komission täytäntöönpanodirektiivissä (EU) 2015/2392 vahvistetaan ilmoittamismenettelyt, säilyttämisvaatimukset ja väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat toimenpiteet; painottaa, että on tärkeää taata, että väärinkäytösten paljastajat voivat ilmoittaa rikkomuksista luottamuksellisesti ja että heidän nimettömyytensä turvataan asianmukaisesti ja täysimääräisesti, myös digitaalisessa ympäristössä, mutta pitää valitettavana, että tämä on yksi niitä harvoja alakohtaisia säädöksiä, joihin sisältyy väärinkäytösten paljastajia koskevia säännöksiä;

34.  kannustaa komissiota tutkimaan muualla maailmassa jo käytössä oleviin väärinkäytösten paljastajien suojeluun tarkoitettuihin ohjelmiin sisältyviä eri maiden parhaita käytäntöjä; huomauttaa, että joissakin olemassa olevissa järjestelmissä väärinkäytösten paljastajille maksetaan palkkioita (esimerkiksi prosenttiosuus määrätystä seuraamuksesta); katsoo, että vaikka tällaista järjestelmää täytyy hallinnoida huolellisesti mahdollisten väärinkäytösten estämiseksi, tällaiset palkkiot voisivat olla tärkeää tuloa henkilöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa paljastettuaan väärinkäytöksiä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään kriminalisoimasta väärinkäytösten paljastajien toimia heidän paljastaessaan tietoja laittomista toimista tai väärinkäytöksistä, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.
(2)EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1.


Luettelo kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia *
PDF 239kWORD 45k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. helmikuuta 2017 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi päätöksen 2009/935/YOS muuttamisesta siltä osin kuin on kyse niiden kolmansien valtioiden ja organisaatioiden luettelosta, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia (15778/2016 – C8-0007/2017 – 2016/0823(CNS))
P8_TA(2017)0023A8-0035/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (15778/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 36 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0007/2017),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/371/YOS Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta(1) ja erityisesti sen 26 artiklan 1 kohdan a alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0007/2017),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/934/YOS täytäntöönpanosääntöjen hyväksymisestä, jotka koskevat Europolin suhteita kumppaneihin, henkilötietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihto mukaan lukien(2), ja erityisesti sen 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/935/YOS luettelon määrittämiseksi kolmansista valtioista ja organisaatioista, joiden kanssa Europol tekee sopimuksia(3), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 2014/269/EU,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan ja Tanskan pääministerin 15. joulukuuta 2016 antaman julistuksen, jossa korostettiin Europolin ja Tanskan välille suunnitellun järjestelyn operatiivisia tarpeita mutta myös sen poikkeuksellista ja väliaikaista luonnetta,

–  ottaa huomioon edellä mainitun julistuksen, jossa korostettiin, että suunniteltu järjestely edellyttää, että Tanska säilyy unionin ja Schengen-alueen jäsenenä, että Tanska on velvollinen saattamaan direktiivin (EU) 2016/680(4) tietosuojasta poliisiasioissa täysimääräisesti osaksi Tanskan lainsäädäntöä 1. toukokuuta 2017 mennessä ja että Tanska hyväksyy Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiovallan sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun toimivallan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 22,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetystä pöytäkirjasta N:o 22 Tanskassa 3. joulukuuta 2015 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0035/2017),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa neuvostoa sisällyttämään Europolin ja Tanskan tulevaa järjestelyä koskeviin määräyksiin päättymispäivän, joka on viisi vuotta järjestelyn voimaantulosta, jotta varmistetaan sen väliaikainen luonne ennen täysjäsenyyttä tai SEUT 218 artiklan mukaisen kansainvälisen sopimuksen tekemistä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle ja Europolille.

(1)EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37.
(2)EUVL L 325, 11.12.2009, s. 6.
(3)EUVL L 325, 11.12.2009, s. 12.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).


Uuden psykoaktiivisen aineen metyyli 2-[[1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indoli-3-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyylibutanoaatti (MDMB-CHMICA) saattaminen valvontatoimenpiteiden piiriin *
PDF 234kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. helmikuuta 2017 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi metyyli 2-[[1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indoli-3-karbonyyli]amino]-3,3-dimetyylibutanoaatin (MDMB-CHMICA) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (12356/2016 – C8-0405/2016 – 2016/0262(NLE))
P8_TA(2017)0024A8-0024/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (12356/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0405/2016),

–  ottaa huomioon uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta 10. toukokuuta 2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS(1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0024/2017),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 127, 20.5.2005, s. 32.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: Alankomaiden hakemus – EGF/2016/005 NL/Drenthe Overijssel Retail
PDF 265kWORD 50k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Alankomaiden hakemus – EGF/2016/005 NL/Drenthe Overijssel Retail) (COM(2016)0742 – C8-0018/2017 – 2017/2014(BUD))
P8_TA(2017)0025A8-0036/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0742 – C8-0018/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0036/2017),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, nostetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Alankomaat jätti hakemuksen EGF/2016/005 NL/Drenthe Overijssel Retail EGR:n rahoitustuen saamiseksi sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 47 (vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)) luokitellulla toimialalla toimiva yritys oli vähentänyt työntekijöitä pääasiassa Drenthen (NL13) ja Overijsselin (NL21) NUTS 2 -tason alueella, ja ottaa huomioon, että EGR-asetuksen mukaiseen tukeen oikeutetusta 1 096 vähennetystä työntekijästä 800:n odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin;

E.  ottaa huomioon, että hakemus toimitettiin EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan toimintakriteerien nojalla ja siinä edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään yhdeksän kuukauden viiteajanjaksona jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä, joka toimii samalla NACE Rev. 2:n kaksinumerotasolla määritellyllä talouden alalla ja sijaitsee kahdella vierekkäisellä NUTS 2 -tason alueella;

F.  toteaa, että kuluttajien mielialat ovat muuttuneet merkittävästi, mikä ilmenee muun muassa keskihintaisten tuotteiden myynnin laskuna ja verkkokaupan suosion kasvuna; ottaa huomioon, että myös uusien ostoskeskusten rakentaminen moniin Alankomaiden kaupunkeihin keskustan ulkopuolelle ja kuluttajien vähentynyt luottamus talouteen vaikuttivat kielteisesti perinteisen vähittäiskaupan asemaan(4);

G.  ottaa huomioon Alankomaiden katsovan, että maailmanlaajuisena toimijana maan rahoitusalan on noudatettava kansainvälisiä sääntöjä, myös rahoitusvaroja koskevia sääntöjä, ja että pankeilla on aiempaa vähemmän resursseja käytettävissään talouden rahoittamista varten, koska niiden on toimittava uusien kansainvälisten standardien mukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että 1. elokuuta 2015 ja 1. toukokuuta 2016 välisenä aikana vähennettiin 1 096 työntekijää vähittäiskaupan alalla Drenthen ja Overijsselin alueella Alankomaissa;

I.  ottaa huomioon, että vaikka vähittäis- ja tukkukaupan alan palveluiden osuus unionin BKT:stä on 11 prosenttia ja osuus unionin kokonaistyöllisyydestä 15 prosenttia, ala on silti kärsinyt kriisistä;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Alankomaat on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 1 818 750 euroa eli 60 prosenttia 3 031 250 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että Alankomaat jätti EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 12. heinäkuuta 2016 ja että komissio sai kyseistä hakemusta koskevan arvionsa valmiiksi 29. marraskuuta 2016 ja ilmoitti asiasta parlamentille 23. tammikuuta 2017;

3.  toteaa, että vähittäiskaupan alalla (pois lukien moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa) on jätetty kuusi muuta EGR-hakemusta, jotka kaikki perustuvat maailmanlaajuiseen rahoitus- ja talouskriisiin(5);

4.  toteaa, että suurempien tavaratalojen heikon rahoitusaseman vuoksi ei ollut mahdollista investoida muun tyyppisiin kauppoihin tarvittavien muutosten toteuttamiseksi ja kilpailukyvyn palauttamiseksi;

5.  huomauttaa, että Alankomaissa työmarkkinat ovat vähitellen toipumassa kriisistä, jonka vaikutukset näkyvät edelleen tietyillä aloilla, ja että eräät alat, kuten vähittäiskauppa, ovat vasta hiljan alkaneet kärsiä rahoitus- ja talouskriisin seurauksista;

6.  panee merkille, että Alankomaiden vähittäiskaupan alalla on viime kuukausina vähennetty runsaasti työntekijöitä, kun alan suurimmat tavaratalot ovat ajautuneet konkurssiin, mikä johti vuosina 2011–2015 yhteensä 27 052 työntekijän vähentämiseen(6); panee merkille, että valitettavasti vähittäiskaupan alalla myytyjen tavaroiden määrä noudatti samaa suuntausta ja väheni kaksi prosenttia vuonna 2011 ja 4 prosenttia vuonna 2013, ja panee merkille, että kauppa on edelleen 2,7 prosenttia vähäisempää kuin vuonna 2008(7);

7.  korostaa, että vähittäiskaupan alan osuus Drenthen ja Overijsselin NUTS 2 -tason alueen työllisyydestä on huomattava (17–19 prosenttia); panee merkille, että kriisin alkamisen jälkeen 5 200 vähittäismyymälää on ajautunut konkurssiin ja että kriisi on vaikuttanut isoihin tavarataloihin vasta hiljattain; pitää valitettavana, että tästä syystä tammikuun 2015 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana työttömyyskorvauksen piirissä olevien henkilöiden lukumäärä on lisääntynyt 3 461:llä edellä mainittujen alueiden vähittäiskaupan alalla(8);

8.  pitää valitettavana, että vähennykset koskevat eniten nuoria työntekijöitä, sillä 67,1 prosenttia kohteena olevista edunsaajista on alle 30-vuotiaita;

9.  korostaa, että kohteena olevat edunsaajat joutuvat olemaan pitkiä aikoja joko ilman työtä tai koulutusmahdollisuuksia ja että myös aika viimeisen työntekijävähennyksen (1. toukokuuta 2016) ja sen hetken, jolloin tukea hakenut jäsenvaltio alkaa saada EGR‑tukea, välillä on pitkä;

10.  toteaa, että Alankomaat on ilmoittanut, että hakemuksen ja erityisesti yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu sidosryhmiä, työmarkkinaosapuolia sekä vähittäiskaupan ja asianomaisten alueiden edustajia;

11.  panee merkille, ettei hakemukseen sisälly lainkaan EGR-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja avustuksia tai kannustimia; on tyytyväinen päätökseen rajoittaa teknisen avun kustannukset neljään prosenttiin kokonaiskustannuksista, jolloin yksilöllisten palvelujen pakettia varten jää jäljelle 96 prosenttia;

12.  kehottaa komissiota tutkimaan uusia keinoja lyhentää EGR-tuen tarjoamista edeltävää viivettä purkamalla hakumenettelyyn liittyvää byrokratiaa;

13.  toteaa, että vähennetyille työntekijöille tarjottujen EGR:sta yhteisrahoitettujen yksilöllisten palveluiden joukossa on muun muassa osallistujien valmiuksien, potentiaalin ja työllistymisnäkymien kartoitus, työnhakuneuvonta ja yksittäisten tapausten hallinnointi, joustava liikkuvuusreservi, jota voivat käyttää sekä työnhakijat että työnantajat, joilla on tarjota määräaikaisia työpaikkoja, työhön sijoittumisen tuki sekä koulutus ja uudelleenkoulutus, myös yrittäjyyden edistäminen, koulutus ja valmennus sekä avustukset;

14.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti EGR:n varoilla tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

15.  toteaa Alankomaiden viranomaisten vahvistaneen, ettei ehdotetuille toimille saada rahoitustukea muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä, että kaksinkertainen rahoitus estetään, että ehdotetuilla toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia ja että kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädettyjä joukkovähentämisiin liittyviä vaatimuksia noudatetaan;

16.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä vähennettyjen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

17.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

18.  pyytää komissiota varmistamaan EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

19.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

20.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Alankomaiden hakemuksen johdosta – EGF/2016/005 NL/Drenthe Overijssel Retail

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/559.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)https://www.cbs.nl/nl-nl/nieuws/2016/11/consumentenvertrouwen-daalt-opnieuw
(5)EGF/2010/010 CZ/Unilever, COM(2011)0061; EGF/2010/016 ES/Aragón retail, COM(2010)0615; EGF/2011/004 EL/ALDI Hellas, COM(2011)0580; EGF/2014/009_EL/Sprider stores, COM(2014)0620; EGF/2014/013_EL/Odyssefs Fokas, COM(2014)0702; EGF/2015/011_GR/Supermarket Larissa, COM(2016)0210.
(6)http://www.consultancy.nl/nieuws/11992/de-25-grootste-faillissementen-van-retailketens-en-winkels
(7)Focus on consumption, Economic Agency ABN-AMRO Mathijs Deguelle ja Nico Klene. Volume development retail sector, 24. tammikuuta 2014. Retail sector prognoses, Economic Agency ABN-AMRO Sonny Duijn, kohta 1, 22. tammikuuta 2016.
(8)UWV:n luvut, huhtikuu 2016.


Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelu
PDF 252kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta (2016/2094(INI))
P8_TA(2017)0026A8-0020/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen joulukuulta 2005(1),

–  ottaa huomioon tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevan Busanin kumppanuuden(2) ja EU:n yhteisen kannan Nairobissa 28. marraskuuta – 1. joulukuuta 2016 järjestettyä tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden toista korkean tason kokousta varten(3),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2011 järjestetyn avun tuloksellisuutta käsittelevän neljännen korkean tason foorumin päätösasiakirjan, jolla käynnistettiin tuloksellista kehitysyhteistyötä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n (Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development)(4), joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon Addis Abeban toimintasuunnitelman kehitysrahoituksesta(5),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2010 annetun Dilin julistuksen rauhanrakentamisesta ja valtiorakenteiden kehittämisestä sekä 30. marraskuuta 2011 tehdyn sopimuksen hauraissa valtioissa toteutettavasta toiminnasta,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen mukaisen Pariisin sopimuksen (COP21)(6), joka hyväksyttiin 12. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

–  ottaa huomioon 23.–24. toukokuuta 2016 Istanbulissa järjestetyn humanitaarisen avun huippukokouksen ja sen toimintasitoumukset(7),

–  ottaa huomioon 17.–20. lokakuuta 2016 Quitossa, Ecuadorissa, järjestetyssä asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsitelleessä YK:n konferenssissa (Habitat III) hyväksytyn uuden kaupunkikehitysohjelman(8),

–  ottaa huomioon OECD:n ja YK:n kehitysohjelman (UNDP) vuoden 2014 edistymiskertomuksen ”Making Development Co-operation More Effective”(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kehitysyhteistyötä koskevan 208 artiklan, jossa määrätään, että ”unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan”, ja jossa määritellään EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteeksi köyhyyden vähentäminen ja poistaminen,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2012 annetut neuvoston päätelmät ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa”,

–  ottaa huomioon EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa(10),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kaikki ihmisoikeudet käsittävän oikeusperustaisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä(11),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian(12),

–  ottaa huomioon EU:n vuonna 2011 allekirjoittaman ja ratifioiman YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä YK:n loppupäätelmät yleissopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020) sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman (2015–2019),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseksi julistukseksi Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta ”Eurooppalainen konsensus”(13), 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantamisesta(14), 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysavun antajien koordinointia koskevista suosituksista komissiolle(15), 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä(16), 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(17), 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle(18), 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman yksityisestä sektorista ja kehitysyhteistyöstä(19), 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(20), 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(21) sekä 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(22),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (SWD(2015)0182) ja 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, joissa vahvistetaan vastaava toimintasuunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2020),

–  ottaa huomioon uuden sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävän EU:n toimintasuunnitelman ”Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)”,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(23),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja sen neljä yleistä periaatetta, jotka ovat syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen etu (3 artikla), oikeus elämään ja kehittymiseen sekä suojeluun (6 artikla) ja lapsen näkemysten huomioon ottaminen (12 artikla),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysvaliokunnan tulevan mietinnön aiheista ”Pakolais- ja muuttovirtojen käsittely: EU:n ulkoisen toimien merkitys” (2015/2342(INI) ja 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Kehitysyhteistyön tehokkuuden parantaminen”(24),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0020/2017),

A.  katsoo, että kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelu on ajankohtaista ja tarpeen, kun otetaan huomioon muuttuneet ulkoiset olosuhteet, kuten Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden hyväksyminen, Pariisin ilmastosopimus (COP21), Sendain toimintakehys katastrofiriskien vähentämiseksi, Addis Abeban toimintasuunnitelma kehitysrahoituksesta, tuloksellista kehitysyhteistyötä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus, uudet ja lisääntyvät maailmanlaajuiset haasteet, kuten ilmastonmuutos ja muuttoliike, toisistaan aiempaa enemmän eroavien kehitysmaiden monenlaiset ja erityiset kehitystarpeet, uudet avunantajat, uudet globaalit toimijat, kansalaisjärjestöjen kaventunut toimintatila ja EU:n sisäiset muutokset, kuten Lissabonin sopimuksesta, muutossuunnitelmasta ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta johtuvat muutokset;

B.  toteaa, että universaalin Agenda 2030:n ja siihen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden pyrkimyksenä on toteuttaa kestävää kehitystä planeettamme sietokyvyn rajoissa rakentaen kumppanuuksia, joissa ihmiset asetetaan etusijalle, ja tarjota ihmisille elintärkeitä resursseja, joita ovat muun muassa elintarvikkeet, vesi- ja jätevesihuolto, terveydenhuolto, energia sekä koulutus- ja työllisyysmahdollisuudet, sekä edistää rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja vaurautta kaikkien hyväksi; katsoo, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin noudattaen maiden omavastuullisuuden ja osallistavien kehityskumppanuuksien periaatetta sekä korostaen tuloksia, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; toteaa, että oikeusperustainen lähestymistapa on YK:n päätöslauselman 41/128 mukaan kestävän kehityksen edellytys ja että oikeus kehitykseen määritellään päätöslauselmassa luovuttamattomaksi ihmisoikeudeksi;

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaan ”unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan”;

D.  katsoo, että ilmastonmuutos on ilmiö, jota on käsiteltävä kiireellisesti, sillä se vaikuttaa voimakkaammin köyhiin ja haavoittuvimpiin maihin;

E.  ottaa huomioon, että kolme neljäsosaa maailman köyhistä elää keskitulotason maissa (MIC-maat); toteaa, että MIC-maat eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan niillä on hyvin erilaisia tarpeita ja haasteita ja sen vuoksi EU:n kehitysyhteistyötä on eriytettävä riittävästi;

F.  katsoo, että perussopimusten mukainen kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus vaatii EU:ta ottamaan kehitysyhteistyötavoitteet huomioon toimiessaan muilla politiikan aloilla, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin; katsoo, että kiinteästi toisiinsa liittyvät politiikan alat, kuten kauppa-, turvallisuus- ja muuttoliikepolitiikka sekä humanitaarinen apu ja kehityspolitiikka, on sen vuoksi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että ne vahvistavat toisiaan;

G.  toteaa, että muuttoliikkeestä on tullut yhä polttavampi kysymys, kun yli 65 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan eri puolilla maailmaa; ottaa huomioon, että valtaosa pakolaisista elää kehitysmaissa; toteaa, että valtioiden hauraus ja epävakaus sekä sodat, ihmisoikeusloukkaukset, äärimmäinen köyhyys ja tulevaisuudennäkymien puuttuminen ovat suurimpia syitä siihen, että ihmiset lähtevät kotiseudultaan; ottaa huomioon, että EU:hun on viime vuosina muuttanut tai paennut miljoonia ihmisiä;

H.  katsoo, että jotkut komission äskettäiset ehdotukset voidaan nähdä kehityspolitiikan uudelleenmäärittelynä uudenlaisten muuttoliikkeen hallinnan linjausten mukaisesti siten, pystytään toteuttamaan EU:n prioriteetteja, jotka usein on määritelty lyhyellä aikavälillä; korostaa, että kehitysavulle ei saa asettaa ehtoja, jotka liittyvät edunsaajamaiden yhteistyöhön muuttoliikekysymyksissä; ottaa huomioon, että EU:n nykyiseen muuttoliikekriisiin vastaamiseksi on perustettu rahastoja, kuten EU:n Afrikka-hätärahasto, ja käynnistetty EU:n ulkoinen investointiohjelma; katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisena tavoitteena on oltava köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen ja sen on perustuttava kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteisiin;

I.  katsoo, että terveydenhuolto ja koulutus ovat keskeisiä kestävän kehityksen edellytyksiä; toteaa, että investoinnit terveydenhuollon ja koulutuksen yleisen saatavuuden takaamiseksi ovat siksi tärkeässä asemassa Agenda 2030:ssä ja kestävän kehityksen tavoitteissa ja niihin olisi myönnettävä riittävästi rahoitusta, jotta vaikutukset heijastuisivat muille aloille;

J.  ottaa huomioon, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat kaikkialla maailmassa talouden selkäranka ja että ne ovat olennainen osa kehitysmaiden taloutta; toteaa, että hyvin toimivan julkisen sektorin ohella ne ovat keskeinen tekijä taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kasvun edistämisessä; ottaa huomioon, että pk-yrityksillä on usein rajalliset mahdollisuudet saada pääomaa, erityisesti kehitysmaissa;

K.  toteaa, että yli puolet maailman väestöstä elää nykyään kaupungeissa ja osuuden on ennustettu nousevan kahteen kolmasosaan vuoteen 2050 mennessä ja että noin 90 prosenttia kaupunkien kasvusta tapahtuu Afrikassa ja Aasiassa; katsoo, että tämä suuntaus vahvistaa kaupunkialueiden kestävän kehityksen tarvetta; katsoo, että kaupunkien turvallisuudesta on tulossa yhä suurempi haaste monissa kehitysmaissa;

L.  ottaa huomioon, että valtamerillä on suuri merkitys biologiselle monimuotoisuudelle, elintarviketurvalle, energia-alalle, työllisyydelle ja kasvulle samalla kun meriluonnonvarat ovat uhattuina ilmastonmuutoksen, liiallisen hyödyntämisen ja kestämättömän hallinnan vuoksi;

M.  toteaa, että metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen köyhdyttävät ekosysteemejä ja vaikuttavat merkittävästi ilmastonmuutokseen;

N.  katsoo, että EU:n kehityspolitiikka täydentää tärkeällä tavalla jäsenvaltioiden kehityspolitiikkoja ja että siinä olisi keskityttävä suhteellisen edun aloihin sekä tapoihin, joilla EU:n maailmanlaajuinen rooli organisaationa voi edistää sen kehityspolitiikan tavoitteita;

O.  katsoo, että kehityspolitiikka on olennainen osa EU:n ulkopolitiikkaa; toteaa, että EU on yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa maailman suurin kehitysavun antaja ja se antaa vuosittain yli puolet kaikesta maailman julkisesta kehitysavusta;

P.  ottaa huomioon, että tulo- ja varallisuuserot kasvavat kaikkialla maailmassa; katsoo, että tämä suuntaus saattaa heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lisätä syrjintää, poliittista epävakautta ja levottomuuksia; katsoo, että maiden omien voimavarojen käyttöönotto on oleellinen tekijä kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n täytäntöönpanossa ja käyttökelpoinen strategia, jolla voidaan pitkällä aikavälillä vähentää riippuvuutta ulkomaisesta avusta;

1.  korostaa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen merkitystä yhteisen ja johdonmukaisen kannan muodostamiseksi sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa kehityspolitiikan tavoitteista, arvoista, periaatteista ja pääpiirteistä ja sen täytäntöönpanosta; katsoo, että konsensussäännöstöä ja erityisesti sen kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja päätavoitetta köyhyyden torjumisesta ja lopulta sen poistamisesta on suojeltava uudelleentarkastelun yhteydessä; on lisäksi sitä mieltä, että tavoitteena on oltava myös eriarvoisuuteen puuttuminen, kuten kestävän kehityksen tavoitteissa todetaan; muistuttaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n kehityspolitiikkojen on tuettava ja täydennettävä toisiaan;

2.  varoittaa laajentamasta julkisen kehitysavun kriteerejä siten, että siihen sisällytettäisiin myös muita kuin suoraan edellä mainittuihin tavoitteisiin liittyviä kustannuksia; korostaa, että julkisen kehitysavun uudistamisessa on aina pyrittävä lisäämään kehitysvaikutuksia;

3.  pitää tärkeänä selkeää EU:n ulkoista strategiaa, jossa edellytetään politiikkajohdonmukaisuutta erityisesti rauhan, turvallisuuden, muuttoliikkeen, kaupan, ympäristön, ilmastonmuutoksen, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön suhteen; toteaa kuitenkin, että kehitystavoitteet ovat sinällään tärkeitä tavoitteita; muistuttaa perussopimuksiin perustuvasta unionin velvoitteesta ”ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin” (SEUT-sopimuksen 208 artikla); korostaa voimakkaasti voivansa hyväksyä vain sellaisen vahvan näkemyksen kehityspolitiikasta, joka perustuu SEUT-sopimuksen velvoitteisiin ja jossa korostetaan ensisijaisesti köyhyyden vastaisia toimia; palauttaa mieliin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaiset EU:n ulkoisen toiminnan periaatteet, jotka ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen;

4.  katsoo, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti kehitysyhteistyö on IHMISARVON puolustamista poistamalla KÖYHYYS;

EU:n kehitystavoitteet, -arvot ja -periaatteet

5.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden, Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien ulottuvuuksien on katettava EU:n kaikki sisäiset ja ulkoiset politiikat ja että nämä tavoitteet on sijoitettava konsensuksen keskiöön tunnustaen sen päämäärien ja tavoitteiden väliset tärkeät kytkökset; toteaa, että köyhyyden vähentämisen ja lopulta sen poistamisen on edelleen oltava EU:n kehityspolitiikan kaikenkattava ja ensisijainen tavoite ja on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein marginalisoituneimpiin ryhmiin ja pyrittävä siihen, että ketään ei jätetä osattomaksi; korostaa, että on tärkeää määritellä köyhyys konsensukseen sisältyvän määritelmän ja muutossuunnitelman mukaisesti ja Lissabonin sopimuksen puitteissa;

6.  painottaa Agenda 2030:n universaalia ja muutoksia aikaansaavaa luonnetta; korostaa sen vuoksi, että kehittyneet ja kehitysmaat ovat yhdessä vastuussa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta ja että EU:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevan strategian on sisällettävä johdonmukaisia sisäisiä ja ulkoisia politiikkoja ja sitoumuksia sekä monipuolisia kehityspoliittisia välineitä;

7.  painottaa, että kehityspolitiikassa on otettava johdonmukaisemmin huomioon unionin keskittyminen hauraisiin valtioihin, nuorisotyöttömyyteen sekä naisiin ja tyttöihin, joihin kohdistuu sukupuoliperusteista väkivaltaa ja vahingollisia käytäntöjä, sekä konfliktien keskellä eläviin; palauttaa mieliin EU:n sitoumuksen osoittaa vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavustaan sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen;

8.  tähdentää, että koulutus on edellytys omavaraisten yhteiskuntien kehittymiselle; kehottaa EU:ta yhdistämään laadukkaan yleissivistävän, teknisen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön elinkeinoelämän kanssa olennaisena edellytyksenä nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; katsoo, että koulutusmahdollisuuksien luomisella hätä- ja kriisitilanteissa on ratkaiseva merkitys sekä lasten kehitykselle että heidän suojelulleen;

9.  painottaa, että rakenteellisilla syillä, kuten sukupuolten epätasa-arvolla, toimintatapojen luomilla esteillä ja valta-asemien epätasapainolla, on terveysvaikutuksia ja että on välttämätöntä taata yhtäläinen pääsy ammattitaitoisen, koulutetun ja pätevän terveydenhuoltohenkilöstön tuottamiin laadukkaisiin terveyspalveluihin; toteaa, että uuden konsensuksen olisi sen vuoksi edistettävä investoimista terveydenhuollon käytännön työntekijöihin sekä heidän toimintamahdollisuuksiensa lisäämistä, sillä he ovat usein ratkaisevassa asemassa pyrittäessä varmistamaan terveyspalvelut syrjäisillä, köyhillä ja alhaisen palvelutason alueilla sekä konfliktialueilla; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että edistetään uusien terveydenhuollon menetelmien tutkimusta ja kehittämistä, jotta voidaan puuttua uusiin terveysuhkiin, kuten epidemioihin ja mikrobilääkeresistenssiin;

10.  vaatii EU:lta jatkuvaa vahvaa sitoutumista sääntöperusteiseen globaaliin hallintaan ja sen edistämiseen ja erityisesti kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen kumppanuuteen;

11.  korostaa, että EU:n kaikkien kehityspoliittisten toimien tavoitteena on oltava maiden sisäisen ja niiden välisen eriarvoisuuden, syrjinnän ja erityisesti sukupuoliperusteisen syrjinnän, epäoikeudenmukaisuuden ja selkkausten torjunta sekä rauhan, osallistuvan demokratian, hyvän hallintotavan, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien, osallistavien yhteiskuntien ja kestävän kasvun edistäminen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen haasteisiin vastaaminen; kehottaa panemaan Agenda 2030:n täytäntöön kokonaisuudessaan koordinoidusti ja johdonmukaisesti Pariisin ilmastosopimuksen kanssa ja ottamaan huomioon myös tarpeen tehostaa kiireesti toimia ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi sekä lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämää työtä ja rahoitusta; muistuttaa EU:n sitoumuksesta kohdentaa 20 prosenttia sen vuosien 2014–2020 talousarviosta (noin 180 miljardia euroa) ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä unionin ulkoisten toimien että kehitysyhteistyön kautta;

12.  painottaa, että kehitysyhteistyön lähtökohtana voivat olla osallisuus, luottamus ja innovointi, joiden perustana on kaikkien kumppanien sitoutuminen soveltamaan kansallisia strategioita ja maakohtaisia tuloskehyksiä;

13.  panee merkille kestävän kehityksen hyvää hallintotapaa koskevan ulottuvuuden erityisaseman; kehottaa EU:ta vahvistamaan taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien välistä tasapainoa tukemalla laaja-alaisia kansallisia kestävän kehityksen strategioita sekä oikeita hyvän hallintotavan mekanismeja ja prosesseja kiinnittäen erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen; korostaa, että hallinnon ja julkistalouden hajauttamiseen liittyvät uudistukset ovat tärkeitä hyvän hallinnon edistämisen tapoja paikallistasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

14.  vaatii, että EU:n kehitysyhteistyössä kannustetaan kumppanimaita ”glokalisoimaan” kestävän kehityksen tavoitteet kansallista ja paikallista kansalaisyhteiskuntaa kuullen, jotta niistä voidaan muokata kussakin toimintaympäristössä merkityksellisiä kansallisia ja alueellisia tavoitteita, jotka perustuvat kansallisiin kehitysstrategioihin, -ohjelmiin ja ‑talousarvioihin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannustamaan kumppanimaitaan ottamaan marginalisoituneiden yhteisöjen äänen huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja edistämään konkreettisia mekanismeja, joiden avulla tämä on mahdollista, ”ketään ei jätetä osattomaksi” -periaatteen mukaisesti;

15.  katsoo, että EU:n kehityspolitiikassa on Addis Abeban toimintasuunnitelman mukaisesti ja täysimittaisesti eriyttämisperiaatetta noudattaen asetettava jatkossakin etusijalle vähiten kehittyneiden ja matalan tulotason maiden (LDC- ja LIC-maat) sekä pienten kehittyvien saarivaltioiden (SIDS-maat) tukeminen, minkä lisäksi on otettava huomioon keskitulotason maiden (MIC-maat) monenlaiset ja erityiset tarpeet, sillä suurin osa maailman köyhistä elää näissä maissa; kehottaa valtavirtaistamaan alueellisen lähestymistavan kehitystoimissa, jotta voidaan lisätä paikallis- ja aluehallintojen toimintamahdollisuuksia ja puuttua tehokkaammin maiden sisäiseen eriarvoisuuteen;

16.  pitää tärkeänä demokraattisen omistajuuden periaatetta, jonka mukaan kehitysmailla on päävastuu omasta kehityksestään mutta myös kansallisilla parlamenteilla, puolueilla, paikallis- ja alueviranomaisilla, kansalaisyhteiskunnalla ja muilla toimijoilla on mahdollisuus toimia täysimääräisesti omassa roolissaan kansallisten hallitusten rinnalla ja osallistua aktiivisesti päätöksentekoon; painottaa, että sekä ylös- että alaspäin suuntautuvaa vastuuvelvollisuutta on parannettava, jotta voidaan vastata paremmin paikallisiin tarpeisiin ja edistää kansalaisten demokraattista omistajuutta;

17.  kehottaa EU:ta jatkamaan ja lujittamaan tukeaan paikallisten ja alueellisten valmiuksien kehittämiselle ja hajauttamisprosesseille, jotta voidaan parantaa paikallis- ja aluehallintojen toimintamahdollisuuksia ja lisätä niiden avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta niin että ne voivat vastata paremmin kansalaistensa tarpeisiin ja vaatimuksiin;

18.  kehottaa huolehtimaan yhdessä vastuuvelvollisuudesta kaikissa yhteisissä toimissa kumppanuusperiaatteen mukaisesti ja edistämään näin mahdollisimman suurta avoimuutta; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään kansallisten parlamenttien, paikallis- ja aluehallintojen sekä kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamista poliittisessa ja talousarvioon liittyvässä seurannassa sekä demokraattisessa valvonnassa; kehottaa torjumaan korruptiota ja rankaisemattomuutta yhdessä kaikin tavoin ja kaikilla politiikan tasoilla;

19.  toteaa, että EU:n ja kumppanimaiden ja -alueiden poliittisen vuoropuhelun on oltava keskeinen osa EU:n kaikkea kehitysyhteistyötä ja että tällaisessa vuoropuhelussa on keskityttävä yhteisiin arvoihin ja siihen, miten niitä voidaan edistää; kehottaa lisäämään parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista poliittiseen vuoropuheluun;

20.  korostaa moniarvoisen ja osallistavan demokratian merkitystä ja kehottaa EU:ta edistämään puolueiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja dynaamista kansalaisyhteiskuntaa kaikissa toimissaan muun muassa valmiuksien kehittämisen ja kumppanimaiden kanssa käytävän vuoropuhelun avulla, jotta kansalaisyhteiskunnalle voidaan taata riittävä toimintatila, johon sisältyy kansalaislähtöisiä ja osallistavia seuranta- ja vastuumekanismeja kansallisella tasolla ja eri aluetasoilla, ja jotta varmistetaan kansalaisjärjestöjen osallistuminen kehityspolitiikkojen suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan, tarkistamiseen ja vastuuvelvollisuuden toteutumiseen; kehottaa EU:ta tunnustamaan, että kansalaisyhteiskunnan kuuleminen kuuluu ratkaiseviin menestystekijöihin kaikilla ohjelmasuunnittelun aloilla osallistavan hallinnon toteuttamiseksi;

21.  tunnustaa kansalaisyhteiskunnan merkityksen, kun pyritään lisäämään kansalaisten tietoisuutta ja toteuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla maailmankansalaisuutta korostavassa valistuksessa ja tiedotuksessa;

22.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen toimintamahdollisuuksien ja oikeuksien edistämisen on oltava EU:n kehityspolitiikassa sekä itsenäinen tavoite että kaikessa toiminnassa sovellettava tavoite EU:n sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan suunnitelman ja Agenda 2030:n mukaisesti, kuten 26. toukokuuta 2015 annetuissa sukupuolten tasa-arvoa kehityksen yhteydessä koskevissa neuvoston päätelmissä todetaan; kehottaa toteuttamaan politiikkalähtöisiä toimia tähän liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi; vaatii EU:lta lisää toimia, jotta edistetään naisten ja nuorten tärkeää roolia kehityksen ja muutoksen aikaansaajina; korostaa, että sukupuolten tasa‑arvo kattaa kaikenikäiset tytöt, pojat, naiset ja miehet ja että ohjelmissa olisi kannustettava tasa-arvoista osallistumista sekä oikeuksien ja palvelujen edistämistä, erityisesti koulutuksen sekä lisääntymisterveydenhuollon ja muun terveydenhuollon saatavuutta, ilman sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää;

23.  muistuttaa, että on tarpeen edistää ja suojella kaikkia ihmisoikeuksia ja turvata niiden toteutuminen; korostaa, että ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, että naisten ja tyttöjen oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto ja -oikeudet turvataan ja että kitketään kaikenlainen seksuaalinen ja sukupuoliperusteinen väkivalta ja syrjintä, mukaan lukien lapsiin kohdistuvat haitalliset käytännöt, lapsi- ja pakkoavioliitot ja naisten sukuelinten silpominen; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikkien saatavilla on kohtuuhintaista, kattavaa ja laadukasta tiedotusta ja valistusta seksuaali- ja lisääntymisterveys- sekä perhesuunnittelupalveluista; vaatii lisätoimia, jotta voidaan tehostaa pyrkimyksiä saavuttaa sukupuolten tasa-arvo ja lisätä naisten toimintamahdollisuuksia siten, että syvennetään monien sidosryhmien kumppanuuksia ja vahvistetaan valmiuksia sukupuolitietoiseen budjetointiin ja suunnitteluun sekä varmistetaan naisjärjestöjen osallistuminen;

24.  kehottaa EU:ta laatimaan kehitysstrategioita, joilla voidaan saavuttaa, suojella ja tukea paremmin haavoittuvia ja marginalisoituneita väestöryhmiä, kuten naisia, lapsia, hlbti‑henkilöitä, vanhuksia, vammaisia, pientuottajia, osuuskuntia, kielellisiä ja etnisiä vähemmistöjä ja alkuperäiskansoja, jotta heille voidaan tarjota samat mahdollisuudet ja oikeudet kuin kaikille muille ”ketään ei jätetä osattomaksi” -periaatteen mukaisesti;

25.  muistuttaa, että EU on sitoutunut investoimaan lasten ja nuorten kehitykseen parantamalla raportointia lapsiin keskittyvästä kehitysyhteistyöstä ja kansallisista resursseista sekä vahvistamaan nuorten valmiuksia osallistua vastuuvelvollisuuden edellyttämiin toimiin;

26.  kehottaa auttamaan hauraita ja konflikteista kärsiviä maita käyttämään resursseja ja kumppanuuksia, joita tarvitaan kehitysprioriteettien toteuttamiseksi, sekä edistämään näiden maiden välistä vertaisoppimista ja vahvistamaan kytköksiä kehitys-, rauhanrakentamis-, turvallisuus- ja humanitaaristen kumppanien ja toimien välillä;

27.  korostaa, että nykyisen eurooppalaisen konsensuksen inhimillistä kehitystä koskevassa luvussa määritellyt tavoitteet ovat yhä tärkeitä; korostaa tarvetta yhdistää nämä tavoitteet kestävän kehityksen tavoitteisiin ja asettaa laaja-alainen terveydenhuoltojärjestelmien vahvistaminen (muu kuin tiettyjä tauteja koskevien vertikaalisten ohjelmien tukeminen) terveydenhuollon kehittämisohjelmien keskiöön, niin että samalla vahvistetaan kykyä selviytyä Länsi-Afrikassa vuosina 2013–2014 puhjenneen ebolaepidemian kaltaisista terveyskriiseistä ja taataan perusoikeus yleiseen terveydenhoitoon, sellaisena kuin se on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa ja Maailman terveysjärjestön (WHO) perussäännössä; palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu on varmistettava kaikkien unionin politiikkojen ja toimien määrittelyssä ja toteuttamisessa; vaatii lääkealan politiikan johdonmukaisempaa innovointia ja kehittämistä, jotta taataan kaikille mahdollisuus saada lääkkeitä;

28.  ottaa huomioon, että väestönkasvu erityisesti Afrikassa ja LDC-maissa on nopeaa, sillä 21:stä korkeimman hedelmällisyysluvun maasta 19 sijaitsee Afrikassa, Nigeriassa on maailman nopeimmin kasvava väestö ja ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä maailman väestöstä yli puolet asuu Afrikassa, mikä on ongelma kestävälle kehitykselle, ja toteaa, että EU:n kehitysyhteistyössä olisi korostettava enemmän tähän liittyviä ohjelmia;

29.  suhtautuu myönteisesti siihen, että elintarvike- ja ravitsemusturvasta on tullut uuden globaalin kehityksen toimintakehyksen painopisteala, ja on tyytyväinen, että kehykseen on sisällytetty itsenäinen tavoite, joka koskee nälän poistamista, elintarviketurvan saavuttamista ja ravitsemuksen parantamista sekä kestävän maatalouden tukemista; toteaa, että nälkä ja köyhyys eivät ole onnettomuuksia vaan seurausta kaikilla tasoilla esiintyvästä sosiaalisesta ja taloudellisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja eriarvoisuudesta; muistuttaa, että konsensuksessa olisi painotettava EU:n jatkuvaa tukea yhtenäisille ja monialaisille lähestymistavoille, jotka lisäävät valmiutta monipuoliseen paikalliseen elintarviketuotantoon ja joihin sisältyy erityisesti ravitsemukseen liittyviä ja ravitsemustietoisia toimia, joissa puututaan nimenomaisesti sukupuolten epätasa-arvoon;

30.  painottaa, että tarvitaan vastuuvelvollisuusmekanismeja, joita käytetään seurattaessa ja toteutettaessa kestävän kehityksen tavoitteita sekä tavoitetta, jonka mukaan julkisen kehitysavun osuuden on oltava 0,7 prosenttia bktl:stä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita esittämään aikataulun näiden päämäärien ja tavoitteiden asteittaiselle saavuttamiselle sekä raportoimaan asiasta vuosittain Euroopan parlamentille;

31.  painottaa, että tarvitaan monialaisia yhtenäisiä lähestymistapoja, jotta selviytymiskykyä voidaan kehittää tehokkaasti, ja että tätä varten on pyrittävä yhdistämään paremmin kehitystoimet, jotka liittyvät muun muassa humanitaariseen apuun, katastrofiriskien vähentämiseen, sosiaaliseen suojeluun, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, luonnonvarojen hallintaan ja konfliktien lievittämiseen; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään osallistavaa hallintoa, jolla puututaan marginalisoitumiseen ja eriarvoisuuteen, jotka lisäävät haavoittuvuutta; toteaa, että haavoittuville väestöryhmille on annettava mahdollisuuksia hallita riskejä ja osallistua päätöksentekoon, joka vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa;

32.  korostaa kulttuurin roolia kestävässä inhimillisessä, sosiaalisessa ja taloudellisessa kehityksessä ja painottaa, että kulttuurinen ulottuvuus on otettava huomioon olennaisena osana unionin yhteisvastuuta, yhteistyötä ja kehitysapua koskevaa politiikkaa; kehottaa edistämään kulttuurista monimuotoisuutta, tukemaan kulttuuripolitiikkaa ja ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet siinä määrin kuin sillä voidaan edistää kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamista;

33.  korostaa, että kaupunkiväestön ennustetaan kasvavan 2,5 miljardilla vuoteen 2050 mennessä ja että lähes 90 prosenttia kasvusta keskittyy Aasiaan ja Afrikkaan; on tietoinen miljoonakaupunkien räjähdysmäisen kasvun aiheuttamista ongelmista sekä haasteista, joita tämä ilmiö asettaa yhteiskunnan ja ympäristön kestävyydelle; vaatii tasapainottamaan alueellista kehitystä ja muistuttaa, että tehostamalla maaseudun ja pienten kaupunkien taloudellista toimintaa vähennetään paineita muuttaa miljoonakaupunkeihin ja lievennetään siten hallitsemattoman kaupungistumisen ja muuttoliikkeen ongelmia;

Eriyttäminen

34.  korostaa, että EU:n kehitysstrategia voi olla tehokas vain, jos EU saa kehitysmaat edistämään vaurauden tasapuolista uudelleenjakoa kansallisten talousarvioiden avulla eli sekä maiden sisällä että niiden välillä; korostaa, että EU:n kehitysavussa olisi ensisijaisesti otettava huomioon yksittäisten maiden tilanteiden ja kehitystarpeiden väliset erot sen sijaan, että apu perustuisi ainoastaan mikrotaloudellisiin indikaattoreihin tai poliittisiin näkökohtiin;

35.  korostaa, että EU:n kehitysyhteistyötä olisi toteutettava niin, että sillä vastattaisiin kaikkein tärkeimpiin tarpeisiin ja pyrittäisiin saavuttamaan mahdollisimman laajoja vaikutuksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä; painottaa, että tarvitaan räätälöityjä, paikallisesti päätettyjä ja suunniteltuja kehitysstrategioita, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisten maiden tai maaryhmien, kuten pienten kehittyvien saarivaltioiden, hauraiden valtioiden ja sisämaassa sijaitsevien kehitysmaiden, kohtaamat erityiset haasteet;

36.  kehottaa laatimaan erityisiä strategioita yhteistyössä MIC-maiden kanssa niiden kehityksen lujittamiseksi ja eriarvoisuuden, syrjäytymisen, syrjinnän ja köyhyyden torjumiseksi erityisesti edistämällä oikeudenmukaisia ja progressiivisia verojärjestelmiä ja korostaa samalla, että MIC-maat eivät ole yhtenäinen ryhmä, minkä vuoksi kunkin maan erityistarpeet on otettava huomioon räätälöityjen politiikkojen avulla; korostaa, että MIC-maille myönnettävä rahoitustuki on vaiheittain lopetettava vastuullisesti ja että sen sijaan on keskityttävä muihin yhteistyömuotoihin, kuten tekniseen tukeen, teollisen taitotiedon ja tietämyksen jakoon, julkisen sektorin toimijoiden välisiin kumppanuuksiin, joilla voidaan tukea globaaleja julkishyödykkeitä, esimerkiksi tiedettä, teknologiaa ja innovointia, parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja alueelliseen yhteistyöhön, etelä–etelä-yhteistyöhön sekä kolmenväliseen yhteistyöhön; pitää tärkeinä vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten kansallisten tulojen käyttöönottoa, markkinaehtoisia tai vähemmän edullisin ehdoin myönnettäviä lainoja, yhteistyötä teknisissä sekä verotukseen, kauppaan ja tutkimukseen liittyvissä asioissa ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia;

Kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja kehitysrahoitus

Kehitysyhteistyön tuloksellisuus

37.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä muille kehitysyhteistyön toimijoille ja sitoutumaan uudelleen tuloksellisen kehitysyhteistyön periaatteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon sekä asettamaan etusijalle mekanismit, keinot ja välineet, joiden avulla suurempi osa voimavaroista saadaan ohjattua lopullisille hyödynsaajille ja joita ovat maiden sitoutuminen kehitysprioriteetteihin, yhteensovittaminen kumppanimaiden kansallisten kehitysstrategioiden ja -järjestelmien kanssa, tuloskeskeisyys, avoimuus, yhteinen vastuuvelvollisuus ja kaikkien sidosryhmien demokraattinen osallistaminen; korostaa, että EU:n on vahvistettava toimiaan, jotta kehitysyhteistyö olisi mahdollisimman tuloksellista, niin että Agenda 2030:ssä asetetut kunnianhimoiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa ja kehitysapuun kohdistetut julkiset ja yksityiset varat voitaisiin käyttää parhaalla mahdollisella tavalla; vaatii, että EU:n uudessa kehityspolitiikkaa koskevassa konsensuksessa viitataan selvästi kehitysyhteistyön tuloksellisuuteen;

38.  muistuttaa, että on tärkeää lisätä Euroopan kansalaisten tietämystä ja heidän aktiivista osallistumistaan kehityksestä käytäviin laajoihin keskusteluihin sekä pyrkimyksiin poistaa köyhyys maailmasta ja edistää kestävää kehitystä; korostaa, että epävirallinen kehityskasvatus ja -tiedotus on tämän vuoksi säilytettävä jatkossakin olennaisena osana EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikkoja, muun muassa jatkamalla ja laajentamalla DEAR-ohjelmaa (kehityskasvatusta ja -tiedotusta koskeva ohjelma);

39.  katsoo, että rahoitus- ja hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen saattaa auttaa parantamaan tuloksellisuutta; vaatii EU:lta uudistusta täytäntöönpanon nopeuttamiseksi (mitä on jo käsitelty kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vuonna 2005 annetun yhteisen julkilausuman 122 kohdassa) ja toteaa, että uudistuksessa on vastattava tarpeeseen tarkistaa valintamenettelyjä, jotta niissä keskityttäisiin enemmän hakijaan eli identiteettiin, asiantuntemukseen, kokemukseen, työsuorituksiin ja luotettavuuteen alalla (eikä ainoastaan virallisiin kelpoisuusvaatimuksiin);

40.  toteaa, että valmiuksien kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan parantaa kansalaisten, järjestöjen, hallitusten ja yhteiskuntien kykyä täyttää täysimääräisesti tehtävänsä kestävän kehityksen strategioiden suunnittelussa, toteuttamisessa, seurannassa ja arvioinnissa;

41.  suhtautuu myönteisesti saavutettuun edistykseen mutta vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan ja laajentamaan yhteistä ohjelmasuunnittelua sekä yhteisiä täytäntöönpanotoimia, jotta voidaan yhdistää resursseja, parantaa maiden sisäistä työnjakoa, vähentää transaktiokustannuksia, välttää päällekkäisyyksiä ja avun pirstoutumista, parantaa EU:n näkyvyyttä paikan päällä ja edistää maiden omavastuullisuutta kehitysstrategioista ja yhteensovittamista kumppanimaiden prioriteettien kanssa; painottaa, että on tärkeää, että yhteinen ohjelmasuunnitteluprosessi toteutetaan eurooppalaisten toimijoiden kesken ja että muut avunantajat voivat osallistua siihen ainoastaan silloin, kun se on paikallisen tilanteen kannalta perusteltua, vääristämättä kuitenkaan prosessin eurooppalaista luonnetta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin toimintojaan muiden avunantajien ja organisaatioiden, kuten uusien avunantajien, kansalaisjärjestöjen, yksityisten hyväntekijöiden, rahoituslaitosten ja yksityissektorin yritysten, kanssa; panee huolestuneena merkille, että vuoden 2015 puoliväliin mennessä vain viisi EU:n jäsenvaltiota oli julkaissut suunnitelmansa Busanin julistuksen täytäntöönpanosta; kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan täytäntöönpanosuunnitelmansa ja raportoimaan vuosittain kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevista toimistaan;

42.  palauttaa mieliin pyyntönsä(25) kehitysavun mekanismien ja käytäntöjen kodifioimisesta ja vahvistamisesta, jotta voitaisiin parantaa unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden kehitysaputoimien täydentävyyttä ja tehostaa niiden yhteensovittamista sekä laatia selkeät ja täytäntöönpanokelpoiset säännöt, joilla varmistetaan kansallisen tason demokraattinen omavastuullisuus, yhdenmukaisuus, yhteensovittaminen maiden omien strategioiden ja järjestelmien kanssa, varojen ennakoitavuus, avoimuus ja keskinäinen vastuuvelvollisuus;

43.  korostaa, että kehitysyhteistyön tuloksellisuuden olisi oltava yksi EU:n uuden kehityspolitiikan tärkeimmistä lähtökohdista; muistuttaa, että tuloksellisuus riippuu avunantajien toimien lisäksi siitä, onko kehitysmaassa tehokkaat ja vastaanottavaiset instituutiot, noudatetaanko maassa kestäviä toimintaperiaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta, onko hallinto demokraattista ja osallistavaa ja onko käytössä korruption ja laittomien kansainvälisten rahavirtojen vastaisia suojatoimia;

44.  panee merkille paikallis- ja alueviranomaisten merkityksen kehitykselle ja erityisesti eurooppalaisten ja kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten hajautetun yhteistyön, jota käytetään tehokkaana keinona keskinäisessä valmiuksien vahvistamisessa, sekä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon paikallistasolla;

Kehitysrahoitus

45.  toteaa jälleen, että julkisen kehitysavun olisi edelleen oltava EU:n kehityspolitiikan selkäranka; palauttaa mieliin EU:n sitoumuksen saavuttaa tavoite, jonka mukaan julkista kehitysapua myönnetään 0,7 prosenttia bktl:stä vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että on tärkeää, että muutkin maat – sekä kehittyneet että nopeasti kehittyvät maat – lisäävät julkista kehitysapuaan; korostaa julkisen kehitysavun tärkeää roolia muutoksen katalysaattorina ja keinona saada myös muita varoja käyttöön; palauttaa mieliin, että EU on sitoutunut ottamaan käyttöön varoja kehitysmaissa toteutettavia ilmastotoimia varten, vastaamaan osuudestaan kehittyneiden maiden sitoumuksesta antaa käyttöön 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa sekä säilyttämään kaksinkertaisena biologisen monimuotoisuuden suojeluun tarkoitetun rahoituksen kehitysmaille;

46.  vaatii ottamaan käyttöön objektiiviset ja avoimesti esitetyt perusteet kehitysapuvarojen kohdentamiselle sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa; katsoo, että näiden perusteiden on perustuttava tarpeisiin, vaikutustenarviointeihin ja poliittiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen toimintakykyyn, jotta varoja voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti; korostaa kuitenkin, että näiden varojen kohdentamisen ei pitäisi koskaan riippua toiminnasta aloilla, jotka eivät liity suoraan kehitystavoitteisiin; korostaa, että olisi kannustettava hyviä tuloksia tuottavaan toimintaan kohti yhteisesti sovittuja tavoitteita ja että siitä olisi palkittava; painottaa, että tarvitaan alueellisesti eriteltyjä tietoja, jotta voidaan arvioida paremmin julkisen kehitysavun vaikutusta;

47.  toteaa, että yleisellä budjettituella edistetään maiden omavastuullisuutta, yhteensovittamista kumppanimaiden kansallisten kehitysstrategioiden kanssa, tuloskeskeisyyttä, avoimuutta ja keskinäistä vastuuvelvollisuutta, mutta korostaa kuitenkin, että sitä olisi sovellettava vain silloin, kun olosuhteet ovat oikeat ja käytössä on tehokkaat valvontajärjestelmät; muistuttaa, että budjettituki on sopivin väline sellaisen todellisen poliittisen vuoropuhelun edistämiseen, jolla voidaan lisätä vaikutusmahdollisuuksia ja omistajuutta;

48.  uskoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kehitysrahoitusta ja -toimia, jotka ulottuvat julkista kehitysapua ja julkisia toimia pidemmälle; korostaa, että tarvitaan kansallista ja kansainvälistä sekä yksityistä ja julkista rahoitusta samoin kuin toimia, joissa yhdistetään julkiset ja yksityiset kehitystä edistävät toimet ja luodaan kasvua ja sen oikeudenmukaista jakamista kansallisten talousarvioiden välityksellä edistävä toimintaympäristö;

49.  muistuttaa, että kehitysmailla on suuria ongelmia verotulojen keräämisessä ja että yritysten verovilppi ja laittomat rahavirrat vaikuttavat erityisesti niihin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta tällä alalla, tutkimaan ulkoisvaikutuksia, joita niiden omilla verojärjestelyillä ja -laeilla on kehitysmaihin, ja puolustamaan kehitysmaiden edustuksen parantamista kansainvälisillä foorumeilla, joita on perustettu kansainvälisen veropolitiikan uudistamiseksi;

50.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan matalan tulotason ja keskitulotason maita oikeudenmukaisten, progressiivisten, läpinäkyvien ja tehokkaiden verojärjestelmien luomisessa ja muissa kansallisten varojen käyttöönoton tavoissa, jotta voidaan parantaa tällaisen rahoituksen ennustettavuutta ja vakautta ja vähentää riippuvuutta kehitysavusta; pyytää antamaan tällaista tukea muun muassa verohallintoa, julkista varainhoitoa, oikeudenmukaisia uudelleenjakojärjestelmiä, korruption vastaisia toimia sekä virheellisen siirtohinnoittelun, verovilpin ja muiden laittomien rahavirtojen muotojen torjuntaa varten; painottaa julkistalouden hajauttamisen merkitystä ja tarvetta kehittää valmiuksia alueellisten hallintojen tukemiseksi paikallisten verojärjestelmien ja veronkannon suunnittelussa;

51.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön pakollisen maakohtaisen raportoinnin monikansallisista yrityksistä sekä yritysten toimintaa koskevien kattavien ja vertailukelpoisten tietojen pakollisen julkistamisen avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarkastelemaan ulkoisvaikutuksia, joita niiden omat veropolitiikat, -järjestelyt ja -lait aiheuttavat kehitysmaissa, ja toteuttamaan tarvittavia uudistuksia sen varmistamiseksi, että kehitysmaissa voittoa tekevät eurooppalaiset yritykset maksavat kohtuullisen osuutensa veroista näissä maissa;

52.  painottaa, että on yhdistettävä rahoituslähteitä ja perustettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta voidaan houkutella rahoitusta julkisen kehitysavun lisäksi ja noudattaa tehokkaasti kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteita, mutta korostaa, että näiden menettelyjen on perustuttava avoimesti esitettyihin perusteisiin ja niiden täydentävyys ja myönteiset kehitysvaikutukset on osoitettava selvästi, jotta ei heikennettäisi laadukkaiden julkisten peruspalvelujen yleistä saatavuutta, ja kaikissa maksuissa on noudatettava avoimuutta; painottaa, että rahoitettavien hankkeiden on oltava sitovasti kansallisten kehitystavoitteiden, kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien mukaisia ja niissä on otettava huomioon paikallisen väestön tarpeet ja oikeudet sekä kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevat periaatteet; panee merkille, että perinteistä maankäyttöä, jota harjoittavat esimerkiksi pientilalliset ja paimentolaiset, ei useinkaan ole dokumentoitu mutta sitä on kunnioitettava ja suojeltava; toteaa, että kehityskumppanuuksiin osallistuvien yritysten on kunnioitettava yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita sekä YK:n perusperiaatteita ja OECD:n toimintaohjeita kaikissa toimissaan ja edistettävä eettisiä yritystoiminnan käytäntöjä; toteaa, että kehityspolitiikka ja -ohjelmat tuottavat kaksinkertaisen hyödyn silloin, kun kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteet toteutuvat; kehottaa kaikkia kehitystoimijoita noudattamaan näitä periaatteita täysimääräisesti kaikissa toimissaan;

53.  kehottaa EU:ta edistämään investointeja, joiden avulla luodaan kunnollisia työpaikkoja Kansainvälisen työjärjestön vaatimusten ja Agenda 2030:n mukaisesti; korostaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun arvoa sekä yksityissektorin avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden tarpeellisuutta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa sekä silloin, kun kehitysvaroja käytetään rahoituslähteiden yhdistämisessä;

54.  korostaa, että kun kehitysvaroja käytetään ehdotetussa ulkoisessa investointiohjelmassa ja nykyisissä hätärahastoissa, on noudatettava julkisen kehitysavun kanssa sopusoinnussa olevia kehitystavoitteita ja uusia kestävän kehityksen tavoitteita; kehottaa ottamaan käyttöön mekanismeja, joiden avulla Euroopan parlamentti voi harjoittaa sen tehtäviin kuuluvaa valvontaa, kun EU:n kehitysvaroja käytetään EU:n tavallisten talousarviomenettelyjen ulkopuolella, erityisesti myöntämällä sille tarkkailijan asema ulkoisen investointiohjelman ja hätärahaston hallituksissa ja muissa strategisissa hallituksissa, joissa päätetään ohjelmien ja hankkeiden painopisteistä ja soveltamisaloista;

55.  panee merkille paikallisten mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, osuuskuntien, osallistavien liiketoimintamallien sekä tutkimuslaitosten roolin kasvun, työllisyyden ja paikallisen innovoinnin moottoreina ja toteaa tämän edistävän osaltaan kestävän kehityksen tavoitteita; kehottaa edistämään investointien, teollistumisen, liiketoiminnan, tieteen, teknologian ja innovoinnin kannalta suotuisaa ympäristöä, jotta voidaan lisätä ja vauhdittaa maiden omaa taloudellista ja inhimillistä kehitystä, ja kehottaa edistämään myös koulutusohjelmia sekä säännöllistä julkisen ja yksityisen sektorin välistä vuoropuhelua; panee merkille Euroopan investointipankin (EIP) roolin EU:n ulkoisessa investointiohjelmassa ja korostaa, että sen aloitteiden olisi keskityttävä erityisesti nuoriin ja naisiin ja että sen olisi kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteiden mukaisesti edistettävä investointeja sosiaalisesti tärkeille aloille, kuten vesihuoltoon, terveydenhuoltoon ja koulutukseen, sekä yrittäjyyden ja paikallisen yksityissektorin tukemiseen; pyytää EIP:tä lisäämään varoja mikrorahoitukseen painottaen voimakkaasti sukupuolinäkökulmaa; kehottaa EIP:tä myös työskentelemään yhdessä Afrikan kehityspankin (AfDB) kanssa kestävää kehitystä edistävien pitkän aikavälin investointien rahoittamiseksi ja muita kehityspankkeja ehdottamaan mikroluottovälinettä, jonka avulla tuettaisiin kestäviä lainoja perhetiloille;

56.  pitää välttämättömänä, että uudessa konsensuksessa viitataan EU:n vahvaan sitoutumiseen sellaisen oikeudellisesti sitovan kansainvälisen kehyksen luomiseen, jonka perusteella yritykset joutuvat vastaamaan väärinkäytöksistään maissa, joissa ne toimivat, sillä niillä on vaikutuksia yhteiskunnan kaikilla aloilla – lapsityövoiman hyväksikäytöstä riittämättömään palkkaan, öljyvuodoista laajoihin metsäkatoihin, ihmisoikeuksien puolustajien häirinnästä maananastukseen;

57.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään sitovia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että monikansalliset yhtiöt maksavat veroja niihin maihin, joissa arvoa luodaan tai joista sitä otetaan, sekä edistämään yksityisen sektorin pakollista maakohtaista raportointia ja siten parantamaan kyseisten maiden kykyä ottaa käyttöön kansallisia resursseja; kehottaa analysoimaan ulkoisvaikutuksia mahdollisten voitonsiirtokäytäntöjen tarkastelua varten;

58.  kehottaa soveltamaan ihmisten tarpeisiin perustuvaa lähestymistapaa velanhoitokykyyn sellaisten sitovien periaatteiden pohjalta, joiden avulla määritellään vastuullinen lainananto ja lainanotto, velkojen tarkastaminen ja oikeudenmukainen velanhoitokyvyn palauttamismekanismi, jossa on arvioitava maiden velkataakkojen hyväksyttävyyttä ja kestävyyttä;

Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus

59.  vaatii EU:n laajuista keskustelua kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta, jotta voidaan selventää sen ja kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden välistä yhteyttä; korostaa, että kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden periaatteiden soveltaminen on ratkaisevan tärkeää kaikilla EU:n politiikan aloilla; painottaa, että tällaisen politiikkajohdonmukaisuuden olisi oltava keskeinen tekijä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavassa EU:n strategiassa; toteaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on lisättävä ponnistelujaan kehitysyhteistyötavoitteiden huomioon ottamiseksi kaikissa sellaisissa sisä- ja ulkopolitiikoissa, jotka vaikuttavat todennäköisesti kehitysmaihin, jotta voidaan löytää tehokkaita mekanismeja ja käyttää parhaita käytäntöjä jäsenvaltioissa kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden arvioimiseksi, sen toteuttamiseksi sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen ja kaikkien asianosaisten kuten kansalaisjärjestöjen ja paikallis- ja alueviranomaisten osallistamiseksi tähän prosessiin;

60.  ehdottaa, että kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden varmistamiseksi otetaan käyttöön välimiesmenettely, joka toimisi komission puheenjohtajan johdolla, ja että jos unionin eri politiikat olisivat keskenään epäyhtenäisiä, komission puheenjohtaja kantaisi täyden poliittisen vastuun yleisestä toimintamallista ja tekisi asiassa päätöksen niiden sitoumusten perusteella, joita unioni on tehnyt politiikkajohdonmukaisuudesta; katsoo, että ongelmien määrittämisen jälkeen voitaisiin harkita komission yksiköiden ja yksiköiden väliseen yhteistyöhön liittyvien päätöksentekomenettelyjen uudistusta;

61.  kehottaa vahvistamaan EU:n ja kehitysmaiden välistä vuoropuhelua, jossa käsitellään EU:n kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden edistämistä ja täytäntöönpanoa; katsoo, että EU:n kumppanien antama palaute politiikkajohdonmukaisuuden edistymisestä voi olla keskeisessä asemassa sen vaikutusten tarkassa arvioinnissa;

62.  kehottaa kehittämään kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta edistäviä hallintoprosesseja kansainvälisellä tasolla ja kehottaa EU:ta näyttämään esimerkkiä ja edistämään politiikkajohdonmukaisuuden periaatetta kansainvälisissä yhteyksissä;

Kauppa ja kehitys

63.  korostaa oikeudenmukaisen ja asianmukaisesti säännellyn kaupankäynnin merkitystä alueellisen yhdentymisen edistämisessä, kestävän kasvun edistämisessä ja köyhyyden torjunnassa; painottaa, että EU:n kauppapolitiikan on oltava osa kestävän kehityksen ohjelmaa ja vastattava EU:n kehityspolitiikan tavoitteita;

64.  korostaa, että kehityksen tukemiseksi käytetään edelleen yksipuolisia kauppaetuuksia sellaisten kehitysmaiden hyväksi, jotka eivät kuulu vähiten kehittyneisiin maihin; katsoo myös, että uudessa konsensuksessa olisi viitattava siihen, että EU on sitoutunut edistämään oikeudenmukaisia ja eettisiä kauppajärjestelyjä, joita sovelletaan kehitysmaiden pientuottajiin;

65.  panee tyytyväisenä merkille, että reilun kaupan vahva panos YK:n Agenda 2030:n täytäntöönpanossa tunnustetaan; kehottaa EU:ta toteuttamaan sitoumuksensa tukea reilun kaupan järjestelmien käyttöönottoa EU:ssa ja kumppanimaissa sekä kehittämään sitä edelleen, jotta voidaan edistää kestäviä kulutus- ja tuotantomalleja unionin kauppapolitiikan avulla;

66.  korostaa, että EU:n tukea kehitysmaille on lisättävä kaupankäyntivalmiuksien parantamisessa sekä infrastruktuurin ja paikallisen yksityisen sektorin kehittämisessä, jotta kehitysmaat voivat saada tuotteilleen lisäarvoa, monipuolistaa tuotantoaan ja lisätä kaupankäyntiään;

67.  toteaa, että terveellinen ympäristö, vakaa ilmasto mukaan lukien, on välttämätön köyhyyden poistamiseksi; tukee EU:n pyrkimyksiä lisätä luonnonvarojen hallinnan, hyödyntämisen ja kaupankäynnin avoimuutta ja vastuullisuutta, edistää kestävää kulutusta ja tuotantoa ja estää muun muassa mineraalien, puutavaran ja villieläinten laiton kauppa; uskoo vahvasti, että maailmanlaajuisesti on tehostettava toimia, jotta voidaan kehittää toimitusketjujen sääntelykehyksiä ja laajentaa yksityisen sektorin vastuuvelvollisuutta luonnonvarojen kestävän hallinnan ja kaupankäynnin varmistamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että luonnonvaroiltaan rikkaat maat ja niiden kansalaiset, jotka suojelevat paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksia, voivat hyötyä enemmän tällaisesta kaupankäynnistä ja biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien kestävästä hallinnasta; pitää myönteisenä Bangladeshin kestävyyssopimuksen tekemisen jälkeen saavutettua edistystä ja kehottaa komissiota laajentamaan sitovien kehysten soveltamista muille aloille; kehottaa komissiota laajentamaan unionin puutavara-asetusta täydentävien yritysten yhteiskuntavastuun ja due diligence -aloitteiden soveltamista ehdotettuun konfliktialueiden mineraaleja koskevaan unionin asetukseen muita aloja varten;

68.  pitää valitettavana, että vieläkään ei ole olemassa sääntelykehystä sille, miten yritysten on noudatettava ihmisoikeuksia sekä sosiaali- ja ympäristönormeja koskevia velvoitteita, koska tämä antaa joillekin valtioille ja yrityksille mahdollisuuden kiertää näitä säännöksiä tulematta rangaistuksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n ympäristöohjelman työhön sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, jonka perusteella monikansalliset yritykset voidaan saada vastaamaan tekemistään ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristönormien rikkomisista;

69.  korostaa, että on koordinoitava ja nopeutettava toimia aliravitsemukseen puuttumiseksi, jotta voidaan panna täytäntöön Agenda 2030 ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoite 2 nälän poistamisesta;

70.  muistuttaa metsien keskeisestä merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja köyhyyden vähentämisessä ja kehottaa EU:ta edistämään metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämistä ja korjaamista sekä kestävää metsien hoitoa kehitysmaissa;

Turvallisuus ja kehitys

71.  panee merkille, että turvallisuus ja kehitys liittyvät suoraan toisiinsa, mutta korostaa, että on seurattava tarkasti äskettäistä julkisen kehitysavun uudistusta, joka koski kehitysvälineiden käyttöä turvallisuuspoliittisiin tarkoituksiin, soveltamalla selvää köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen edistämisen tavoitetta; korostaa, että tavoitteen rauhallisista ja osallistavista yhteiskunnista, joissa oikeussuoja on kaikkien saatavilla, olisi johdettava EU:n ulkoiseen toimintaan, jossa kaikkia niitä paikallisia toimijoita tukemalla, jotka voivat auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen, parannetaan selviytymiskykyä, lisätään ihmisten turvallisuutta, vahvistetaan oikeusvaltiota, palautetaan luottamus ja puututaan turvattomuuteen, haavoittuvuuteen ja demokratiaan siirtymiseen liittyviä monimutkaisiin haasteisiin;

72.  katsoo, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja kehitysvälineiden välisiä synergioita on edistettävä, jotta voidaan löytää oikea tasapaino konfliktien ehkäisyn, konfliktien ratkaisun ja konfliktien jälkeisen kunnostamisen ja kehittämisen välille; korostaa, että tähän tarkoitettujen ulkoisten ohjelmien ja toimenpiteiden on oltava kattavia ja maan tilanteen mukaan räätälöityjä, minkä lisäksi niiden on osaltaan edistettävä julkiselle kehitysavulle määriteltyjä keskeisiä kehitystavoitteita, jos ohjelmat ja toimenpiteet rahoitetaan kehitysvaroista; korostaa, että kehitysyhteistyön ydintehtäviin kuuluu yhä maiden tukeminen niiden pyrkimyksissä luoda vakaita ja rauhallisia valtioita, joissa noudatetaan hyvän hallinnon ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioitetaan ihmisoikeuksia, ja sellaisten kestävästi toimivien markkinatalouksien muodostaminen, joiden tarkoituksena on tuottaa vaurautta kansalle ja täyttää kaikki ihmisten perustarpeet; korostaa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hyvin vähäistä rahoitusta on tässä yhteydessä lisättävä, jotta sitä voidaan käyttää laajemmin muun muassa kehityksen hyväksi kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden mukaisesti;

Muuttoliike ja kehitys

73.  korostaa kehitysyhteistyön keskeistä roolia pyrittäessä puuttumaan pakkomuuton ja kotiseudulta pois siirtymisen perimmäisiin syihin, kuten valtioiden haurauteen, konflikteihin, turvattomuuteen, marginalisoitumiseen, köyhyyteen, eriarvoisuuteen, syrjintään, ihmisoikeusloukkauksiin, terveydenhuollon ja koulutuksen ja muiden peruspalvelujen huonoon saatavuuteen ja ilmastonmuutokseen; toteaa, että seuraavat päämäärät ja tavoitteet ovat sellaisten vakaiden, selviytymiskykyisten valtioiden edellytyksiä, jotka ovat vähemmän alttiita joutumaan tilanteisiin, jotka lopulta johtavat pakkomuuttoon: edistetään ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa, demokratian rakentamista, hyvää hallintoa, oikeusvaltiota, sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta, taloudellisia mahdollisuuksia ja kunnollisia työpaikkoja sekä ihmiskeskeisiä yrityksiä ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia; kehottaa suuntaamaan kehitysyhteistyön näiden päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseen, jotta voidaan parantaa selviytymiskykyä, ja kehottaa antamaan muuttoliikkeeseen kytkeytyvää kehitysapua hätätilanteissa, jotta tilanne voidaan vakauttaa, ylläpitää valtioiden toimintakykyä ja mahdollistaa siirtymään joutuneille ihmisarvoinen elämä;

74.  muistuttaa muuttajien myönteisestä vaikutuksesta kestävään kehitykseen, kuten YK:n Agenda 2030:ssä korostetaan, mukaan lukien heidän rahalähetyksensä, joiden siirtokustannuksia olisi entisestään vähennettävä; korostaa, että muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin ja kriiseihin voidaan vastata yhdessä tarkoituksenmukaisella tavalla, kun toimitaan paremmin koordinoidulla, järjestelmällisemmällä ja jäsennellymmällä tavalla ja sovitetaan yhteen alkuperä- ja kohdemaiden edut; korostaa, että suurta määrää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita voidaan auttaa tehokkaasti parantamalla olosuhteita ja tarjoamalla sekä humanitaarista apua että kehitysapua; vastustaa kaikkia yrityksiä kytkeä apu rajavalvontaa, siirtolaisvirtojen hallintaa tai takaisinottoa koskeviin sopimuksiin;

75.  korostaa, että siirtolaisten alkuperä- ja kauttakulkumaat tarvitsevat räätälöityjä kehitysratkaisuja, jotka soveltuvat niiden poliittiseen ja sosioekonomiseen tilanteeseen; korostaa, että tällaisessa yhteistyössä on edistettävä kaikkien ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa, hyvää hallintoa sekä rauhan ja demokratian rakentamista ja että sen on perustuttava yhteisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin sekä kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen;

76.  painottaa, että muuttoliikkeen hallintaa koskevien sopimusten ja muuttoliikkeeseen liittyvän kehitysvarojen käytön on oltava tarkassa parlamentaarisessa valvonnassa ja seurannassa; korostaa tiiviin yhteistyön ja tietojen vaihtoa koskevan hyvän käytännön luomisen merkitystä toimielinten välillä erityisesti muuttoliikkeen ja turvallisuuden aloilla; palauttaa mieliin erityisrahastojen käytön lisääntymistä koskevat huolensa, kuten vähäisen avoimuuden ja kuulemisen sekä alueellisen vastuun puuttumisen;

77.  huomauttaa pakkomuuton perimmäisten syiden torjuntaa koskeneiden EU:n äskettäisten toimenpiteiden vuoksi, että EU:n kehityspolitiikan on kuuluttava OECD:n kehitysapukomitean määritelmän piiriin ja perustuttava kehitystarpeisiin ja ihmisoikeuksiin; korostaa edelleen, että kehitysapuun ei pidä liittää ehtoja yhteistyöstä muuttoliikeasioissa, kuten rajavalvonnassa tai takaisinottosopimuksissa;

Humanitaarinen apu

78.  korostaa, että humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö on liitettävä tiiviimmin yhteen, jotta voidaan korjata rahoitusvajeita, välttää päällekkäisyyksiä ja rinnakkaisten järjestelmien luomista ja luoda olosuhteet sellaiselle kestävälle kehitykselle, johon luontaisesti sisältyy kyky selviytyä ja työkaluja tehokkaampaan kriisien ehkäisemiseen ja niihin varautumiseen; kehottaa EU:ta täyttämään sitoumuksensa kohdentaa vuoteen 2020 mennessä vähintään 25 prosenttia humanitaarisesta avustaan mahdollisimman suoraan paikallisille ja kansallisille toimijoille, kuten esitetään nk. kattavassa sopimuksessa (Grand Bargain);

79.  palauttaa mieliin humanitaarisen avun perusperiaatteet eli inhimillisyyden, puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden; pitää myönteisenä komission päättäväisyyttä olla yhdistämättä kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta ja humanitaarista apua koskevaa eurooppalaista konsensusta;

80.  korostaa, että on lisättävä kansainvälistä apua, koordinointia ja resursseja, jotta voidaan antaa hätäapua sekä tukea katastrofien jälkeistä toipumista ja jälleenrakennusta;

81.  panee tyytyväisenä merkille sitoumuksen tukea sekä tieto- ja viestintäteknologian edistämistä kehitysmaissa että digitaalitaloudelle suotuisten toimintaympäristöjen toteuttamista parantamalla ilmaisia, avoimia ja turvallisia yhteyksiä; palauttaa mieliin, että satelliitit voivat tarjota edullisia ratkaisuja resurssien ja ihmisten yhdistämiseksi syrjäisillä alueilla, ja kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään tämän mielessään tällä alalla tekemässään työssä;

Globaalit julkishyödykkeet ja haasteet

82.  uskoo vahvasti, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kansainvälisen läsnäolonsa vuoksi hyvässä asemassa toimiakseen jatkossakin johtavassa kansainvälisessä roolissa pyrittäessä ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät globaaleihin julkishyödykkeisiin, ja muita globaaleja haasteita, sillä nämä asiat ovat yhä huolestuttavampia ja vaikuttavat suhteettomasti köyhiin; kehottaa sisällyttämään globaalit julkishyödykkeet ja ympäristöhaasteet konsensukseen läpäisyperiaatteella ja toteaa, että näitä ovat muun muassa inhimillinen kehitys, ympäristö, mukaan lukien ilmastonmuutos ja veden saanti, turvattomuus ja hauraat valtiot, muuttoliike, kohtuuhintaiset energiapalvelut, elintarviketurva sekä aliravitsemuksen ja nälän poistaminen;

83.  muistuttaa, että pienviljelyllä ja perheviljelmillä, jotka ovat yleisin maatalousmalli koko maailmassa, on keskeinen asema kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska ne edistävät huomattavasti elintarviketurvaa, maaperän eroosion ja luonnon monimuotoisuuden menetyksen torjuntaa ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja tarjoavat myös työpaikkoja; korostaa, että EU:n pitäisi edistää toisaalta viljelijäjärjestöjen ja -osuuskuntien perustamista ja toisaalta kestävää maataloutta kiinnittäen huomiota erityisesti ympäristön huomioon ottaviin maatalouskäytäntöihin, perheviljelmien tuottavuuden parantamiseen, talonpoikien oikeuksiin, maankäyttöoikeuksiin sekä epävirallisiin kylvömenetelmiin ja pyrkien näin varmistamaan elintarviketurva, paikallisten ja alueellisten markkinoiden toiminta sekä viljelijöiden oikeudenmukaiset tulot ja ihmisarvoinen elämä;

84.  muistuttaa, että ”yksityissektori” ei ole yhdenmukainen joukko toimijoita; korostaa, että käsitellessään yksityissektoria EU:n ja jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi sisällytettävä kehityspolitiikkaansa eriytettyjä strategioita, joiden tarkoituksena olisi saada mukaan erityyppisiä yksityissektorin toimijoita, kuten tuottajajohtoisen yksityissektorin toimijoita, mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, osuuskuntia sekä yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksiä;

85.  toteaa, että kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden varmistaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä (kestävän kehityksen tavoite 7) on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan täyttää ihmisten perustarpeet, joita ovat muun muassa puhtaan veden saanti, jätevesihuolto, terveydenhoito ja koulutus, ja se on välttämätöntä myös paikallisen yritystoiminnan luomisen ja kaikenlaisen taloudellisen toiminnan tukemiseksi sekä merkittävä kehitystä edistävä tekijä;

86.  korostaa, että pienviljelijöiden tuottavuuden lisääminen sekä kestävien ja ilmastonmuutokseen sopeutuvien maatalous- ja elintarvikejärjestelmien toteuttaminen ovat keskeisessä asemassa, kun pyritään saavuttamaan kestävän kehityksen tavoite 2 ja toteuttamaan kestävän kulutuksen ja tuotannon periaatetta (kestävän kehityksen tavoite 12), joka menee kiertotalouden periaatteita pidemmälle ja kattaa ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset ja vaikutukset ihmisoikeuksiin; painottaa, että EU:n olisi keskityttävä edistämään kestävää elintarviketuotantoa ja sopeutumiskykyisiä maatalouskäytäntöjä, jotka lisäävät tuottavuutta ja tuotantoa; kiinnittää huomiota elintarviketurvaan liittyviin naisviljelijöiden erityistarpeisiin;

87.  korostaa, että on tärkeää jatkaa työtä vesi- ja jätevesihuollon sekä hygienian parantamiseksi, sillä ne ovat laaja-alaisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten saavutetaan muut vuoden 2015 jälkeisen ohjelman tavoitteet, jotka liittyvät esimerkiksi terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sukupuolten tasa-arvoon;

88.  kehottaa EU:ta edistämään kansainvälisiä aloitteita, joilla pyritään käsittelemään nopean kaupungistumisen haasteita ja luomaan turvallisempia, osallistavampia, elinvoimaisempia ja kestävämpiä kaupunkeja; suhtautuu myönteisesti uuden kaupunkikehitysohjelman äskettäiseen hyväksymiseen asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsittelevässä YK:n konferenssissa (Habitat III); toteaa, että ohjelmassa haetaan parempia tapoja suunnitella, rahoittaa, kehittää, hallinnoida ja johtaa kaupunkeja, jotta voidaan auttaa torjumaan köyhyyttä ja nälkää, parantamaan terveyttä ja suojelemaan ympäristöä;

89.  kehottaa EU:ta tehostamaan toimia valtamerien ja meriluonnonvarojen suojelemiseksi; suhtautuu myönteisesti komission hiljattain tekemiin aloitteisiin, joilla pyritään parantamaan valtamerien kansainvälistä hallinnointia ja tuetaan näin valtamerien parempaa hoitoa sekä hillitään ilmastonmuutoksen vaikutuksia meriin ja ekosysteemeihin;

90.  korostaa, että on otettava huomioon kytkökset, joita liittyy kestävän maatalouden ja kalastuksen parempaan tuottavuuteen, joka vähentää ruuan hävikkiä ja tuhlausta ja edistää luonnonvarojen hallinnan seurattavuutta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista;

EU:n kehityspolitiikka

91.  muistuttaa EU:n kehitystoimien tarjoamista suhteellisista eduista, joita ovat muun muassa sen kansainvälinen läsnäolo, monien välineiden ja toimintamenetelmien tarjoama joustavuus, sen osallistuminen ja sitoutuminen kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen ja koordinointiin, sen oikeus- ja demokratiaperusteinen lähestymistapa, sen toiminnan laajuus avun kriittisen massan luomiseksi ja sen jatkuva tuki kansalaisyhteiskunnalle;

92.  korostaa, että EU:n suhteellisten etujen on käytännössä merkittävä toiminnan keskittämistä tietyille politiikan aloille, joita ovat muun muassa demokratia, hyvä hallinto ja ihmisoikeudet, globaalit julkishyödykkeet ja haasteet, kauppa ja alueellinen integraatio, sekä turvattomuuden ja pakkomuuton taustalla oleviin syihin puuttumiseen; painottaa, että tällainen keskittäminen on mukautettava kunkin kehitysmaan ja alueen tarpeisiin ja prioriteetteihin omistajuuden ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti;

93.  muistuttaa urheilun kasvavasta merkityksestä kehitykselle ja rauhalle, sillä se edistää suvaitsevaisuutta ja keskinäistä kunnioitusta, ja toteaa, että urheilu edistää myös naisten, nuorten, yksilöiden ja yhteisöjen voimaannuttamista sekä terveyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta;

94.  korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön kollektiivinen, kattava, avoimesti toimiva ja ajantasainen vastuuvelvollisuusjärjestelmä, jonka avulla EU ja jäsenvaltiot voivat seurata ja arvioida Agenda 2030:n ja konsensuksen täytäntöönpanoa; korostaa myös, että vastuuvelvollisuuden ja parlamentaarisen valvonnan kannalta on edelleen tarpeen raportoida vuosittain kaikkien kehityspoliittisten sitoumusten toteutumisesta, mukaan mukien tuloksellisuuteen, kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen ja julkiseen kehitysapuun liittyvät sitoumukset; pitää valitettavina viimeaikaisia ja odotettavissa olevia raportoinnin puutteita; suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmiin suorittaa väliarviointi konsensuksen täytäntöönpanosta;

o
o   o

95.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
(2)http://www.oecd.org/dac/effectiveness/49650173.pdf
(3)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-14684-2016-INIT/fi/pdf
(4)http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1&Lang=E
(5)http://www.un.org/esa/ffd/wp-content/uploads/2015/08/AAAA_Outcome.pdf
(6)https://unfccc.int/resource/docs/2015/cop21/eng/l09r01.pdf
(7)https://www.worldhumanitariansummit.org/
(8)https://habitat3.org/the-new-urban-agenda/
(9)http://effectivecooperation.org/wp-content/uploads/2016/05/4314021e.pdf
(10)Neuvoston päätelmät 15.5.2007.
(11)Neuvoston päätelmät 19.5.2014.
(12)Neuvoston asiakirja 10715/16.
(13)EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 484.
(14)EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 77.
(15)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 73.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0196.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0265.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0137.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0246.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0299.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.
(25)11. joulukuuta 2013 annettu päätöslauselma.


EU:n kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
PDF 272kWORD 78k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (2016/2100(INI))
P8_TA(2017)0027A8-0001/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2016 annetun komission kertomuksen kilpailupolitiikasta vuonna 2015 (COM(2016)0393) sekä sen oheisasiakirjana samana päivänä julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0198),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 39, 42 ja 101–109 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyden arviointiin tarkoitetun yleisen SAFA-viitekehyksen, jonka YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on kehittänyt,

–  ottaa huomioon kilpailua koskevat asianomaiset komission säännöt, suuntaviivat, päätöslauselmat, tiedonannot ja asiakirjat,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uusiutuvan energian tilannekatsauksesta(2),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 2014(4) ja 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 2013(5),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 tehdyn komission päätöksen sähköistä kaupankäyntiä koskevan tutkimuksen käynnistämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklan mukaisesti (C(2015)3026),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–  ottaa huomioon korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/751(6),

–  ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014(7) (”ryhmäpoikkeusasetus”),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta(8),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2014 päivätyn valkoisen kirjan ”Sulautumien valvonnan tehostaminen EU:ssa” (COM(2014)0449),

–  ottaa huomioon komission vastaukset Euroopan parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin E‑000344/2016, E-002666/2016 ja E-002112/2016,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmailualasta(9) ja erityisesti sen 6, 7 ja 11 kohdat, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 868/2004 tarkistamista siten, että asetuksella turvataan oikeudenmukainen kilpailu unionin ulkoisissa ilmailusuhteissa ja vahvistetaan unionin ilmailualan kilpailuasemaa, ehkäistään aiempaa tehokkaammin epäoikeudenmukaista kilpailua, varmistetaan vastavuoroisuus ja lopetetaan epäoikeudenmukaiset käytännöt, myös tietyissä kolmansissa maissa lentoyhtiöille myönnetyt ja markkinoita vääristävät tuet ja valtionavut, koska oikeudenmukaisen kilpailun lausekkeen taloudellinen avoimuus on olennainen tekijä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta(10) (”yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin 14. joulukuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1218/2010(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0001/2017),

A.  ottaa huomioon, että vahva ja tehokas EU:n kilpailupolitiikka on aina ollut sisämarkkinoiden kulmakivi, sillä se kannustaa taloudelliseen tehokkuuteen ja luo suotuisan ympäristön kasvulle, innovoinnille ja tekniselle edistykselle ja laskee samalla hintoja;

B.  ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikka on keskeinen väline sisämarkkinoiden pirstoutumisen torjunnassa ja siten tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa yrityksille koko EU:ssa;

C.  toteaa, että Euroopan unionin olisi komission johdolla edistettävä kilpailukulttuuria EU:ssa ja koko maailmassa;

D.  toteaa, että kilpailupolitiikka on sinänsä eurooppalaista demokratiaa turvaava väline, koska se estää taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallisen keskittymisen harvoihin käsiin, mikä vaarantaisi EU:n poliittisen vallan riippumattomuuden suurista teollisuus- ja pankkialan ryhmittymistä;

E.  toteaa, että kilpailusääntöjen (mukaan luettuina kartellien vastaiset säännöt) asianmukaisen täytäntöönpanon pitäisi yhdessä sosiaalisen markkinatalouden kanssa estää taloudellisen ja rahoituksellisen vallan liiallinen keskittyminen harvojen yksityisten yritysten käsiin ja myös kannustaa toimijoita dynaamisuuteen, innovatiivisuuteen ja erottumaan kilpailijoistaan markkinoilla;

F.  ottaa huomioon, että oikeudenmukaisen kilpailupolitiikan avulla markkinat pysyvät tehokkaina ja avoimina, mikä johtaa hintojen alenemiseen, uusien toimijoiden syntymiseen, tuotteiden ja palvelujen laadun paranemiseen ja kuluttajien valinnanvaran kasvamiseen ja edistää myös tutkimusta ja innovointia sekä talouskasvua ja vahvistaa yritysten kestokykyä;

G.  toteaa, että kilpailupolitiikalla voidaan edistää ja olisi edistettävä merkittävästi keskeisiä poliittisia tavoitteita, kuten innovointia, laadukkaiden työpaikkojen luomista, ilmastonmuutoksen torjuntaa, kestävää kasvua ja kestävää kehitystä, investointeja, resurssitehokkuutta, kuluttajien suojelua ja ihmisten terveyttä samalla kun lujitetaan sisämarkkinoita erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden ja energiaunionin osalta;

H.  ottaa huomioon, että onnistuneessa kilpailupolitiikassa ei saa keskittyä yksinomaan kuluttajahintojen alentamiseen vaan siinä on otettava huomioon myös Euroopan teollisuuden innovointikyky ja investoinnit sekä pienten ja keskisuurten yritysten erityiset kilpailuedellytykset;

I.  toteaa, että EU:n kilpailupolitiikkaa määrittelevät myös sellaiset arvot kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus, poliittinen riippumattomuus, avoimuus ja oikeudenmukainen menettely;

J.  ottaa huomioon, että EU:n kilpailupolitiikka on riippuvainen EU:n muista tärkeistä politiikoista, kuten vero-, teollisuus- ja digitaalipolitiikoista, joiden koordinoinnin avulla pyritään varmistamaan perussopimuksissa vahvistettujen perusperiaatteiden, erityisesti avoimuuden ja lojaaliuden, noudattaminen;

K.  ottaa huomioon, että verovilppi, veropetokset ja veroparatiisit maksavat EU:n veronmaksajille miljardeja euroja (joidenkin arvioiden mukaan jopa biljoona euroa) vuodessa tulonmenetyksinä ja vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla omat veronsa maksavien ja maksamatta jättävien yritysten välillä;

L.  katsoo, että kilpailusääntöjen täytäntöönpanon valvontaa koskeva maailmanlaajuinen yhteistyö auttaa välttämään korjauskeinoihin ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tuloksiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia sekä auttaa yrityksiä vähentämään noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia;

M.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja komission päätöksentekokäytännössä tulkitaan käsitettä ”taloudellinen toiminta” eri tavoin sen mukaan, ovatko kyseessä sisämarkkinasäännöt vai kilpailusäännöt; toteaa, että tämä hämmentävä käytäntö sumentaa jo ennestään hankalaa ”taloudellisen toiminnan” käsitettä;

N.  katsoo, että kilpailupolitiikan mukauttamisessa maatalouden erityispiirteisiin selkeä, johdonmukainen ja toimiva sääntely-ympäristö voi osaltaan vahvistaa viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa puuttumalla vallan epätasapainoon toimijoiden välillä, lisäämällä markkinoiden tehokkuutta ja varmistamalla oikeusvarmuuden ja tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

O.  ottaa huomioon, että taloudellisten riskien muotoa, voimakkuutta ja ajankohtaa on vaikea ennakoida ja että markkinasuuntautuneessa yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) on tuettava viljelijöitä ja otettava käyttöön määräaikaisia lisäpoikkeuksia kilpailusääntöihin vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa; ottaa huomioon, että maitokriisin yhteydessä komissio päätti soveltaa viimeisenä keinona yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklaa ja vapauttaa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteisen maidontuotannon suunnittelun kilpailulainsäädännön soveltamisesta;

P.  ottaa huomioon, että kilpailupolitiikka ei yksin riitä poistamaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarvikeketjusta;

Q.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 102 artiklassa todetaan selvästi, että kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen suoraan tai välillisesti elintarvikeketjun muille sektoreille on kyseisen sopimuksen vastaista;

R.  toteaa, että maatalousmarkkinoiden työryhmä on perustettu parantamaan viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa kartoittamalla mahdollisuuksia heidän asemansa lujittamiseksi, mukaan lukien oikeudelliset mahdollisuudet sopimussuhteiden luomiseen ja viljelijöiden kollektiivisten toimien järjestämiseen; katsoo siksi, että maatalousmarkkinoiden työryhmän päätelmät on otettava soveltuvin osin huomioon tulevia keskusteluja ja toimia varten;

1.  on tyytyväinen kilpailupolitiikkaa koskevaan komission vuosikertomukseen, joka osoittaa sen, että asianmukainen EU:n kilpailupolitiikka voi auttaa palauttamaan riittävän investointien ja innovoinnin tason luomalla yhtäläiset kilpailuedellytykset kaikille; suhtautuu myönteisesti siihen, että kertomuksessa keskitytään kilpailupolitiikan osuuteen esteiden ja vääristävien valtiontukitoimenpiteiden poistamisessa sisämarkkinoiden eduksi; toteaa myös, että unionin tulevaisuuden olisi perustuttava innovointiin, sosiaaliseen markkinatalouteen ja resurssitehokkuuteen, millä luodaan korkea elintaso kaikille unionin kansalaisille;

Sisämarkkinoiden yhdentymiskehitys

2.  pitää myönteisenä komission tavoitetta avata kansalaisille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia ja muistuttaa, että pääoman, palvelujen, tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus muodostaa sisämarkkinoiden neljä vapautta ja että niiden täytäntöönpano on keskeinen tekijä unionin lähentämisessä kansalaisiin; painottaa, että ilman tehokasta EU:n kilpailupolitiikkaa sisämarkkinat eivät voi saavuttaa täyttä potentiaaliaan; on tyytyväinen siihen, että komissio hyödyntää erilaisia käytettävissään olevia välineitä, kuten yrityskeskittymien valvontaa, määräävän aseman väärinkäytön ja kilpailunvastaisten menettelyjen torjuntaa, kartellien torjuntaa, valtiontukien valvontaa, koordinointia kansallisten ja tarvittaessa alueellisten kilpailuviranomaisten kanssa sekä alakohtaisia selvityksiä;

3.  muistuttaa, että tehokkaassa kilpailupolitiikassa on pidettävä mielessä erityiset markkinaolosuhteet, jotka vaikuttavat pieniin ja keskisuuriin (pk-) yrityksiin, mikroyrityksiin ja uusyrityksiin, ja että sen on taattava työntekijöiden oikeuksien suojelu ja oikeudenmukainen verotus;

4.  kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä panostamaan Brexitin jälkeisten sisämarkkinoiden vahvistamiseen varmistamalla EU:n kilpailulainsäädännön täysimääräisen noudattamisen ja lisäämällä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä verotusasioissa; toteaa myös, että Brexit voi vaikuttaa kielteisesti EU:n kilpailupolitiikkaan; korostaa, että vaarana on erityisesti menettelyjen päällekkäisyys, joka voi kasvattaa hallinnollisia kustannuksia ja viivästyttää tutkimusprosesseja;

5.  toistaa, että oikeudenmukainen verokilpailu on unionin sisämarkkinoiden eheyden kannalta olennaista ja että siksi kaikkien markkinatoimijoiden olisi maksettava oikeudenmukainen osuus veroista ja että verot on maksettava paikassa, jossa tuotot syntyvät; korostaa, että Luxleaks-paljastuksesta lähtien unioni on tiedostanut – sisämarkkinoiden oikeudenmukaisen kilpailun vahvistamiseksi – että se tarvitsee yksinkertaisia ja avoimia veropolitiikkoja ja sääntelyä, ja se on myös tiedostanut, että on tehtävä loppu jäsenvaltioiden epäoikeudenmukaisesta verokilpailusta (mukaan luettuina laittomat veroedut), joka aiheuttaa moraalikatoa ja raskaamman verotaakan rehellisille veronmaksajille ja estää pk-yritysten kehittymisen myös silloin, kun uusia yrittäjiä ja vain yhdessä maassa toimivia pk-yrityksiä rangaistaan verrattuna monikansallisiin yrityksiin, jotka voivat siirtää voittoja tai panna täytäntöön muita aggressiivisen verosuunnittelun muotoja erilaisilla päätöksillä ja välineillä, jotka ovat vain niiden käytettävissä; korostaa, että on tutkittava perusteellisesti kaikki tapaukset, joissa epäillään, että tavoitteena on monikansallisten yritysten verotuksen optimointi; pitää myönteisenä komission perusteellisia tutkimuksia kilpailunvastaisista käytännöistä, joita ovat muun muassa valikoivat veroedut, joihin voi sisältyä ylivoittoihin sovellettavia veropäätösjärjestelmiä, ja pitää myönteisenä myös tutkimuksista saatuja tuoreita tuloksia, jotka osoittavat, että valikoivat veroedut ovat unionin kilpailulainsäädännön vastaista laitonta valtiontukea; korostaa tarvetta varmistaa, että komissiolla on mahdollisuus saada laajasti tietoja, jotta voidaan aloittaa lisää tutkimuksia epäilyttävistä tapauksista; kehottaa komissiota laatimaan selkeät suuntaviivat veroihin liittyvistä valtiontuista epäoikeudenmukaista kilpailua edustavien tapausten toteamiseksi ja myös käyttämään kilpailulainsäädännön mukaista toimivaltaansa täysimääräisesti auttaakseen jäsenvaltioita haitallisten verokäytäntöjen torjumisessa; muistuttaa, että tarvitaan lisätoimia myös aggressiivisten verokäytäntöjen varalta; painottaa, että erityisesti jäsenvaltioiden veroviranomaisten keskenään vaihtamat verotuspäätöksiä ja siirtohinnoittelujärjestelyjä koskevat tiedot ovat ratkaisevia; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät anna kilpailun pääosastolle näitä tietoja; suosittaa kansallisten viranomaisten välisen tiedonjaon lisäämistä ja kehottaa myös jäsenvaltioita julkistamaan veropäätöksiään koskevat tiedot ja ehdottaa niiden esittämistä tarvittaessa alueittain jaoteltuina; katsoo, että komission päätökset, joissa on annettu selvät menetelmät sille, miten lasketaan arvo ja aiheeton kilpailuetu, joista virheellisiin päätöksiin osallisina olleet yritykset ovat hyötyneet, tarjoavat hyvän oikeusperustan lähentymisen jatkamiselle;

6.  korostaa, että julkisiin hankintoihin liittyvällä korruptiolla on vakavat markkinoita vääristävät vaikutukset Euroopan kilpailukykyyn; toteaa, että julkiset hankinnat ovat yksi korruptiolle altteimmista valtion toimista; korostaa, että tietyissä jäsenvaltioissa unionin rahoittamilla hankinnoilla on suurempi korruption riski kuin kansallisesti rahoitetuilla hankinnoilla; muistuttaa, että räätälöityjä tarjouspyyntöjä käytetään paljon markkinakilpailun rajoittamiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan unionin varojen väärinkäytön estämiseksi ja julkisten hankintojen vastuullisuuden lisäämiseksi; kehottaa perustamaan Euroopan syyttäjänviraston, jolla on riittävät valtuudet tutkia entistä paremmin unionin varoihin kohdistuneita rikoksia;

7.  korostaa, että valtiontukia koskevilla menettelyillä ei yksinään kyetä kokonaan lopettamaan unionin jäsenvaltioissa vallitsevaa vääristynyttä verokilpailua; suosittelee siksi, että otetaan käyttöön yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja (CCCTB), joka auttaa eliminoimaan kilpailuvääristymät ja antaa takeet siitä, että voittoja ei viedä unionista verottamatta, julkistetaan veropäätöksiä koskevat asiaankuuluvat tiedot, tarkistetaan arvonlisäverodirektiiviä petosten estämiseksi ja velvoitetaan kansainvälisesti toimivat suuryritykset ilmoittamaan julkisesti ja maakohtaisesti liikevaihtonsa ja voittonsa, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään verotuskäytäntöjensä avoimuutta ja ottamaan käyttöön vastavuoroiset ilmoitusvelvollisuudet; toteaa, että on pantava täytäntöön verojen kiertämisen estämistä koskeva paketti, säännöt jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta ja arvonlisäveropetosten vastainen nopean reagoinnin mekanismi, niin että voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu;

8.  katsoo, että verosuunnittelu voi haitata oikeudenmukaista kilpailua; on tyytyväinen komission suositukseen mukauttaa kiinteän toimipaikan määritelmää niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltioissa, joissa niillä on taloudellista toimintaa; korostaa, että tässä määritelmässä olisi myös puututtava digitaalialan erityistilanteisiin, jotta täysin aineetonta toimintaa harjoittavilla yrityksillä katsotaan olevan pysyvä toimipaikka jäsenvaltiossa, jos ne ovat digitaalisesti merkittävästi läsnä kyseisen maan taloudessa;

9.  korostaa, että sisämarkkinasäännöt on pantava täytäntöön myös jäsenvaltioiden tasolla ja rikkomuksiin on puututtava sisämarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi;

10.  kehottaa parantamaan keskitettyä yhteyspistettä digitaalisia tuotteita koskevasta pienimuotoisesta keskitetystä yhteyspisteestä tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella; toteaa, että pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin voi kohdistua huomattava hallinnollinen rasitus myös pienimuotoista keskitettyä yhteyspistettä käytettäessä;

11.  korostaa, että sisämarkkinoita on edelleen vahvistettava poistamalla jäljellä olevat esteet;

12.  muistuttaa komissiota, että sisämarkkinoiden sujuva toiminta edellyttää, että kansalliset ja alueelliset viranomaiset voivat puuttua tilanteisiin, jotka johtuvat maantieteellisistä haitoista, jotka estävät markkinoita kukoistamasta taloudellisesti ja sosiaalisesti;

13.  painottaa, että verotuksellista ja sosiaalista polkumyyntiä, vilpillistä verosuunnittelua ja veronkiertoa on torjuttava oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi koko sisämarkkinoilla;

14.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen täytäntöönpanon, varmistamaan infrastruktuurin haltijan ja rautatieyritysten välisen rahaliikenteen täyden avoimuuden ja tarkistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on vahva ja riippumaton kansallinen sääntelyviranomainen;

15.  vaatii neuvostoa hyväksymään nopeasti komission ehdotuksen yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan (CCCTB) yhdenmukaistamisesta;

16.  katsoo, että euron käyttöönotto jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä ole liittyneet euroalueeseen, vahvistaisi vapaata kilpailua sisämarkkinoilla;

Digitaaliset sisämarkkinat

17.  suhtautuu myönteisesti digitaalisia sisämarkkinoita koskevaan komission strategiaan ja korostaa kilpailupolitiikan ratkaisevaa roolia digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattamisessa; kannattaa myös komission aikomusta varmistaa, että digitaalisiin sisämarkkinoihin sovelletaan täysipainoisesti unionin kilpailupolitiikkaa, koska kilpailu parantaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja takaa yhdenvertaiset lähtökohdat; pitää valitettavana, että unionin digitaalisen kehyksen puuttuminen tuo korostetusti esille sen, että suurten ja pienten tarjoajien etuja ei ole kyetty saamaan tasapainoon; korostaa, että perinteiset kilpailupolitiikan markkinamallit eivät yleensä ole riittävän tarkoituksenmukaisia digitaalisille sisämarkkinoille; vaatii kiinnittämään enemmän huomiota digitaaliyritysten käyttämiin uusiin liiketoimintamalleihin; toistaa, että yhtenäiset digitaaliset sisämarkkinat voisivat luoda satojatuhansia uusia työpaikkoja ja tuottaa 415 miljardia euroa vuodessa unionin talouteen;

18.  korostaa, että komission olisi saatettava päätökseen kaikki muut meneillään olevat kartellitutkimukset huolellisesti laatua vaarantamatta, jotta sen digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian uskottavuus säilyy; kehottaa nopeuttamaan menettelyjä, jotta tuloksia voidaan saavuttaa mahdollisimman pian; on siksi tyytyväinen komission lähettämään täydentävään väitetiedoksiantoon hintaseurantapalvelusta sekä väitetiedoksiantoon Android-tapauksesta; kehottaa komissiota edelleen tutkimaan määrätietoisesti kaikkia sen tutkimuksissa havaittuja huolenaiheita, mukaan luettuina muut hakujen painottamisen alueet (hotellit, paikallishaut, lennot), koska tällä varmistetaan osaltaan tasapuoliset kilpailuedellytykset kaikille digitaalisten markkinoiden toimijoille; kehottaa tutkimaan hallitsevia hotellivarausalustoja;

19.  on tyytyväinen verkkokauppaa koskevaan komission alakohtaiseen tutkimukseen, jonka alustavissa tuloksissa on tunnistettavissa tiettyjä tätä alaa koskevia liiketoimintakäytäntöjä, jotka voivat rajoittaa verkkokaupan kilpailua; pitää myös myönteisenä komission sitoutumista Euroopan digitaalisiin sisämarkkinoihin ja ehdotusta geoblokkauksesta ja muista syrjinnän muodoista, jotka perustuvat asiakkaan kansallisuuteen ja asuinpaikkaan; kehottaa komissiota toteuttamaan kunnianhimoisia toimia verkkokaupan kilpailun perusteettomien esteiden poistamiseksi, jotta varmistetaan esteetön verkkokauppa EU:n kuluttajille, jotka ostavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta myyjiltä; katsoo, että tavaroiden ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi tarvitaan kunnianhimoisia ja kohdennettuja toimia ja että on erityisesti poistettava perusteettomat maarajoitukset ja kohtuuton hintasyrjintä maantieteellisen sijainnin tai kansallisuuden perusteella, sillä ne johtavat usein monopolien syntymiseen ja siihen, että jotkut kuluttajat turvautuvat laittomaan sisältöön; vaatii myös unionin tasoista sivustojen laatumerkintää, jotta voidaan taata tarjottujen palvelujen tai tuotteiden olemassaolo ja laatu sekä varmistaa entistä korkeampi oikeudenmukaisen kilpailun taso ja myös vahvistaa kuluttajansuojaa;

20.  katsoo, että pk-yritysten osallistumisen lisäämisen olisi oltava keskeisessä asemassa yhtenäisten digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisessä, ja korostaa tarvetta arvioida, miten kaikki aloitteet ja erityisesti ne, joilla pyritään edistämään sähköistä kaupankäyntiä ja selkeyttämään ”kiinteän toimipaikan” asemaa digitaalialalla, vaikuttavat pk-yritysten valmiuksiin hyötyä digitaalisista sisämarkkinoista;

21.  muistuttaa, että verkon neutraalius on erittäin tärkeää sen varmistamiseksi, ettei internetpalvelujen välillä esiinny syrjintää ja että kilpailu on täysin taattua (ˮverkon neutraaliudellaˮ tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kaikkea internetliikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta);

22.  korostaa, että digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntävien ja erityisesti internetin ja matkapuhelinsovellusten alalla toimivien uusien yritysten nousu nykyisten operaattorien rinnalle on avannut kuluttajille uusia kanavia löytää, vertailla ja valita tavaroita ja palveluja sisämarkkinoilla, mikä on johtanut kuluttajien voimaantumiseen ja siihen, että he tekevät tietoon perustuvia päätöksiä henkilökohtaisten tarpeidensa ja tavoitteidensa pohjalta;

23.  korostaa, että jakamistalous tarjoaa unionin kuluttajille monia innovatiivisia tuotteita ja palveluita; korostaa, että jakamistalouden foorumeilla on nostettu esiin ajatus määräävässä markkina-asemassa olevien perinteisten toimijoiden haastamisesta, jotta luodaan entistä kilpaillumpi ympäristö kuluttajille ja yrityksille; toistaa, että komission olisi tarkasteltava verotukseen, hallinnollisiin puitteisiin ja turvallisuuteen liittyvien näkökohtien ohella myös kilpailuun liittyviä näkökohtia ja poistettava yritysten markkinoille pääsyn esteitä tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseksi; korostaa, että tämän tyyppinen talous on vakiintunut jo vuosia sitten ja että oikeudellisen johdonmukaisuuden vuoksi mahdolliset epäselvyydet olisi ratkaistava unionin tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on tarpeen taata kuluttajien ja henkilötietojen korkeatasoinen suojelu; kehottaa komissiota luomaan välineistön, joka on tarpeen, jotta jakamistalouden lukuisat muodot ja muunnelmat voivat saada tukea unionin tasolla ja myös yksittäisissä jäsenvaltioissa ja jotta niitä voidaan soveltaa, ne saavat uskottavuutta ja saavuttavat luottamuksen, ja on tietoinen siitä, että salliva ja tukea tarjoava sääntelykehys ei johda kilpailun vääristymiseen; pyytää komissiota käsittelemään uudelleen näitä huolenaiheita, jotta näiden liiketoimintamallien yhteiskunnalle tarjoamat edut toteutuisivat lainsäädännön puitteissa;

24.  kehottaa komissiota tarkastelemaan laaja-alaisesti nykyisten kilpailuoikeudellisten välineiden tehokkuutta digitaalisella aikakaudella ja tarvittaessa kehittämään niitä edelleen;

25.  painottaa, että juuri digitaalitalouden kaltaisella dynaamisella sektorilla on ehdottoman tärkeää, että kilpailuoikeudelliset prosessit saatetaan loppuun nopeasti, jottei määräävän markkina-aseman väärinkäyttö voi johtaa markkinoiden häiriintymiseen;

26.  kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota digitaalisten markkinoiden lisääntyvään lähentymiseen esimerkiksi vertaamalla pikaviestintäsovellusten kaltaisia palveluja yleisen televiestintäalan tarjoamiin vastaaviin palveluihin;

27.  panee tyytyväisenä merkille komission tutkimuksen, joka koskee erinäisten yritysten ja erityisesti internet- ja televiestintäjättien ja muiden mediayritysten, elokuvastudioiden ja tv-jakeluyhtiöiden tiettyjä kilpailunvastaisia menettelytapoja; kehottaa komissiota nopeuttamaan kaikkia EU:n kilpailusääntöjä rikkovien käytäntöjen vastaisia menettelyitä;

28.  pitää myönteisenä Applen valtiontukien tapauksessa tehtyä komission takaisinperimispäätöstä, joka muodostaa tärkeän virstanpylvään veroetujen kautta annettavien laittomien valtiontukien torjunnassa; muistuttaa kuitenkin, että unioni tarvitsee tiukempaa veropäätöksiä koskevaa lainsäädäntöä, jossa säädetään myös tehokkaasta järjestelmästä ja saatavien perintämekanismista unionin talousarvion omiin varoihin; kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin rikkomuksiin, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu koko sisämarkkinoilla;

29.  kehottaa komissiota esittelemään sääntelystrategian, jossa otetaan huomioon teknologioiden lähentyminen ja alustojen määrän lisääntyminen; muistuttaa, että tämän vuoksi alakohtaisissa ennakkoasetuksissa on sovitettava yhteen moniarvoisuuden suojelu, ilmaisunvapaus ja henkilötietojen suoja, kuluttajan riippumattomuuden ja valinnanvapauden suojelu sekä se, että edistetään tasavertaisesti kilpailevia tarjouksia Euroopassa sekä menestyvien eurooppalaisten yritysten vastaavia tarjouksia kansainvälisessä kilpailussa; katsoo, että arvon tasapuolisen jakautumisen kannalta on tärkeää korjata voimasuhteiden epätasapaino ja höllentää taloudellisten toimijoiden välisiä riippuvuuksia;

30.  pitää myönteisenä, että digitaalisten markkinoiden markkinavoiman toteamisessa kiinnitetään enemmän huomiota verkostovaikutuksiin sekä tietojen keräämiseen ja analysointiin; katsoo, että tiedolla on suuri merkitys digitaalisessa taloudessa, ja siksi se olisi sisällytettävä kilpailuoikeudelliseen arviointiin;

31.  katsoo, että internetin hakupalvelujen ja televiestinnän alojen kilpailu on tärkeää paitsi digitaalitalouden verkkoinnovoinnille ja -investoinneille niin myös kohtuullisille hinnoille ja palvelujen valinnanvaralle kuluttajien kannalta; kehottaa siksi komissiota turvaamaan kilpailun näillä aloilla myös internetpalvelujen ja taajuuksien jakamisen osalta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission aikomusta ottaa televiestintäpaketin strategiset tavoitteet huomioon laajakaistaverkkojen valtiontukea koskevien suuntaviivojen soveltamisessa; on tyytyväinen komission päätökseen estää matkapuhelinpalveluntarjoajien O2 ja Three fuusio Yhdistyneessä kuningaskunnassa eurooppalaisten kuluttajien hyväksi; toteaa, että on tärkeää soveltaa sähköistä viestintää koskevia EU:n käytännesääntöjä ja parantaa yhteyksiä koko unionissa;

32.  katsoo, että verkkovierailumaksujen poistaminen ei riitä ja että unionin sisäisiä puheluita on myös säänneltävä samalla lailla kuin paikallispuheluita; kehottaa komissiota antamaan unionin sisäisiä puheluita koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

33.  katsoo, että toimet kuluttajilta perittävien verkkovierailumaksujen lopettamiseksi unionissa eivät riitä pitkällä aikavälillä, jos sisämarkkinoita aiotaan syventää edelleen, ja että on kehitettävä kannustimet unionin sisäisten puhelujen laskemiseksi samalle tasolle kuin paikallispuhelut helpottamalla investointeja täysin eurooppalaisiin tai jaettuihin verkkoihin; kehottaa komissiota kuulemaan huolellisesti verkko-operaattoreita ja asianomaisia sidosryhmiä siitä, miten unionin sisäisten puhelujen maksut lasketaan tehokkaimmin paikallispuhelujen tasolle ja kannustetaan samalla investointeihin ja turvataan maailmanlaajuinen kilpailukyky ja innovointi;

34.  kehottaa komissiota käyttämään poliittisia välineitään ja rahoitusvälineitään ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää investointeja erilaisille perinteisille aloille ja pk-yrityksiin, jotka ovat jääneet jälkeen digitaalisen teollisen vallankumouksen kehityksestä;

35.  korostaa, että Euroopan unionin olisi kannustettava kaikkia yrityksiä (määräävässä markkina-asemassa olevia ja myös uusyrityksiä) innovointiin;

36.  kehottaa komissiota olemaan yhtä päättäväinen meneillään olevassa tutkimuksessaan McDonald’sista ja ilmoittaessaan sen tuloksesta;

Valtiontuki

37.  pitää valtiontukisääntöjen tarkistamista myönteisenä ja ehdottaa, että parlamentille lähetetään erityinen vuosikertomus; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tarkoituksena oli kohdentaa tukitoimet paremmin pitkäaikaiseen, kestävään talouskasvuun, laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen siten, että samalla taataan tasapuoliset kilpailuedellytykset ja sosiaalisen markkinatalouden vapaa toiminta; korostaa, että jäsenvaltioilla on entistä suurempi vastuu tukien myöntämisestä ilman ennakkoilmoitusta komissiolle; korostaa, että komission olisi annettava riittävä kilpailulainsäädännöllinen oikeusperusta matkailun vahvistamiseksi unionin talouden tärkeänä osatekijänä ja että julkisten matkailuorganisaatioiden rahoittamisen olisi siten kuuluttava yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin; kehottaa komissiota arvioimaan kaikki jäsenvaltion viime hetken transaktiot ottamatta huomioon viimeksi mainitun harjoittamaa poliittista painostusta; muistuttaa komissiota myös tarpeesta estää tiettyjä hallituksia toimimasta vilpillisessä mielessä, mistä on kyse niiden käyttäessä väärin unionin varoja;

38.  korostaa, että valtiolliset tai alueelliset kannustimet ovat toimintapoliittisia välineitä, joilla voidaan varmistaa palvelut, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä taloudellisten ja sosiaalisten olojen tukemiseksi unionin eristyksissä olevilla, kaukaisilla tai syrjäisillä alueilla ja saarilla, mutta että olisi myös otettava huomioon aikaisemmat kokemukset eikä näiden välineiden pitäisi olla sisämarkkinaperiaatteiden vastaisia; korostaa, että syrjäisten saarialueiden yhteyksistä huolehtiminen on myös olennaista, ja pitää myönteisenä, että syrjäisten alueiden asukkaiden liikkumisen sosiaalinen tukeminen on sisällytetty ryhmäpoikkeusasetukseen, kun yhteysongelmia havaitaan; pyytää komissiota ottamaan käynnissä olevassa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tarkistuksessa kaikilta osin huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätyt Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, koska yhteydet ovat elintärkeitä syrjäisimpien alueiden paikallisille pk-yrityksille ja vaikuttavat myös hyvin epätodennäköisesti kilpailuun sisämarkkinoilla;

39.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta valtiontuesta osana valtiontukiuudistusta koskevaa aloitetta; toteaa, että yksinkertaisemmista säännöistä on hyötyä, koska ne tuovat varmuutta sekä viranomaisille että yrityksille; kehottaa komissiota samalla arvioimaan tarkemmin kiellettyjä valtiontukia, joilla on suuri kielteinen vaikutus sisämarkkinoihin;

40.  kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ohjeasiakirjan valtiontuen käsitteestä oikeuskäytännön ja täytäntöönpanon valvontakäytäntöjen tärkeiden muutosten vuoksi oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi;

41.  kehottaa komissiota laatimaan pienempää mutta paremmin kohdennettua valtiontukea varten etenemissuunnitelman, jolla pyritään mahdollistamaan valtiontuen vähentäminen alentamalla veroja, jolloin kannustetaan pikemminkin uusia yrityksiä ja edistetään oikeudenmukaista kilpailua kuin tuetaan vanhoja rakenteita ja markkinoilla jo olevia toimijoita;

42.  korostaa, että kun käytetään valtiontukea yleishyödyllisten palvelujen edistämiseksi, ratkaisevaa on kuluttajien ja kansalaisten etu eikä yksittäisille yrityksille tai julkisille laitoksille aiheutuva etu;

43.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti yleishyödyllisten palvelujen uudelleen kansallistamista jäsenvaltioissa ja estämään laittoman valtiontuen myöntämisen julkisista palveluista maksettavan korvauksen muodossa;

44.  kehottaa komissiota vaatimaan yhdenmukaista valtiontuen määritelmää kansainvälisissä kilpailuorganisaatioissa, kuten kansainvälisessä kilpailuverkostossa;

45.  painottaa, että täysin toimivan energiaunionin luomiseksi ja valtiontukisääntöjen noudattamatta jättämisen sekä unionin varojen väärinkäytön välttämiseksi on seurattava tiukasti ja tutkittava perusteellisesti kaikkia valtiontukitapauksia ja julkisia hankintoja koskevia sääntöjenvastaisuuksia, jotka liittyvät energia- ja ympäristöinvestointeihin, kuten Unkarin Paksin ydinvoimalaitoksen kiisteltyyn laajennushankkeeseen;

46.  korostaa, että kuten komissio on vuotuisessa kilpailukertomuksessaan todennut kuudennen kerran, rahoitusalan väliaikaisia valtiontukia pidettiin tarpeellisina maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi mutta niitä on nopeasti vähennettävä tai ne on poistettava kokonaan ja arvioitava uudelleen mahdollisimman pian; kehottaa komissiota ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (ESMA) varmistamaan, että kaikkea kuluttajansuojalainsäädäntöä, kuten rahoitusvälineiden markkinoista annettua asetusta ja vakuutusedustusdirektiiviä, sovelletaan johdonmukaisesti kaikkialla sisämarkkinoilla, ja kehottaa komissiota ja arvopaperimarkkinaviranomaista varmistamaan, että tämän lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä ei ilmene sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta asettaa pankkien valtiontuen ehdoksi pk-yrityksille myönnettävät lainat;

47.  muistuttaa kannastaan, joka koskee komission tutkimusta useiden jäsenvaltioiden pankkialaa hyödyttävistä laskennallisista verosaamisista ja -veloista (DTA/DTC:t); katsoo, että DTA/DTC:t olisi hyväksyttävä valtiontukea koskevissa säännöksissä takautuvasti, jos ne ovat sidoksissa nimenomaisiin ehtoihin, jotka koskevat reaalitalouden kohteiden rahoittamista;

48.  pitää valitettavana, että komissio ei ole toteuttanut toimia korjatakseen yksityisten pankkien rakenneuudistuksissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, jotka vaikuttavat pientallettajiin ja etuoikeutettujen osakkeiden kaltaisten rahoitusvälineiden omistajiin, koska monessa tapauksessa osakkeet on myyty noudattamatta täysimääräisesti unionin lainsäädäntöä; vaatii komissiota puuttumaan rahoitustuotteiden väärin perustein myymisen laajalle levinneisiin vaikutuksiin, mitä ei tehty talouskriisin koettelemien pankkien rakennemuutoksen yhteydessä;

49.  kehottaa jälleen komissiota tutkimaan, onko pankkiala kriisin alusta lähtien saanut etua implisiittisestä avusta ja epätavanomaisen maksuvalmiustuen kautta annetusta valtiontuesta;

50.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut valtiontukeen liittyviä virheitä noin viidesosassa tarkastamistaan hankkeista, jotka ovat saaneet yhteisrahoitusta koheesio-ohjelmista vuosina 2010–2014 ja joissa vaikutti olevan kyse valtiontuesta(12); toteaa, että kolmasosalla näistä virheistä arvioitiin olevan taloudellista vaikutusta ja niiden katsotaan vaikuttaneen koheesiopolitiikan virhetasoon; katsoo siksi, että koheesiopolitiikan alalla on parantamisen varaa siinä, miten valtiontukea koskevien sääntöjen noudattamatta jättämiseen puututaan; katsoo, että on erityisesti välttämätöntä parantaa valtiontukea koskevien sääntöjen tuntemusta vastaanottajamaissa, jotta vältetään hyvässä uskossa tehdyt virheet, sekä parantaa sääntöjenvastaisuuksien kirjaamista, jotta saadaan asiasta parempi näkemys;

51.  katsoo, että laittomien valtiontukien luokittelu olisi tunnettava paremmin paikallisella ja kansallisella tasolla; on tyytyväinen komission uusimpiin päätöksiin, jotka selventävät, mitä julkisia edistämistoimia jäsenvaltiot voivat toteuttaa ilman komission suorittamaa valtiontuen arviointia; katsoo, että nämä päätökset tarjoavat paikallisille ja kunnallisille hankkeille hyödyllistä ohjeistusta, jonka avulla voidaan vähentää hallinnollista rasitusta ja samalla lisätä oikeusvarmuutta;

52.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten asiaankuuluvia kilpailusäännöksiä tulkitaan talletusvakuusdirektiivin yhteydessä, jotta voidaan todella käyttää unionin lainsäätäjien mahdollistamia varhaisvaiheen vakautusvälineitä;

53.  korostaa komission verotukseen liittyvien valtiontukien alalla tekemien tutkimusten merkitystä, sillä niistä saadaan tarvittavaa tukea eurooppalaiselle ja kansainväliselle verotusta koskevalle toimintaohjelmalle erityisesti aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa;

54.  kehottaa komissiota kohdentamaan lisää resursseja valtiontueksi epäiltyjen veropäätösten tutkimiseen ja tekemään näitä tutkimuksia järjestelmällisesti; toteaa, että komissio luokittelee joissakin jäsenvaltioissa eräistä monikansallisista yrityksistä tehdyt epämääräiset veropäätökset laittomiksi valtiontuiksi, sillä ne vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla; pitää myös myönteisenä, että nykyään tiedostetaan paremmin yhteydet yhtäältä veropolitiikkojen ja verotuksen alan hallinnollisten käytäntöjen ja toisaalta kilpailupolitiikan välillä; kehottaa komissiota julkaisemaan edellisenä vuotena tehdyistä keskeisistä veropäätöksistä turvallisen keskusrekisterin tietojen perusteella yhteenvedon, joka sisältää ainakin veropäätöksessä käsiteltyjen kysymysten kuvauksen ja kuvauksen kriteereistä, joiden avulla ennakkohinnoittelusopimus on määritelty, ja jossa määritellään jäsenvaltiot, joihin se todennäköisimmin vaikuttaa;

Kilpailuoikeus, kartellien vastaiset menettelyt ja yrityskeskittymien valvonta

55.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä laatia ohjeita, jotka koskevat sen menettelyjä ja unionin oikeudellisen kehyksen jatkuvaa arviointia;

56.  korostaa, että on tärkeää hajottaa kartellit unionin kansalaisten ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, edun vuoksi; kannustaa komissiota yhtenäistämään tätä koskevia hallinnollisia menettelyjä käsittelyjen nopeuttamiseksi;

57.  katsoo, että ehdotetut maailman suurimpien maatalouskemikaali- ja siemenyritysten sulautumat aiheuttavat siementen hintojen nousuriskin ja vähentävät mahdollisuuksia valita maanviljely- ja ympäristöoloihin sopeutuneita lajikkeita; korostaa, että jos nämä sulautumat toteutuvat, 61 prosenttia maailmanlaajuisista siemenmarkkinoista ja 65 prosenttia maailmanlaajuisista torjunta-ainemarkkinoista olisi vain kolmen yhtiön hallinnassa;

58.  kehottaa komissiota tehostamaan toimintaansa maailmanlaajuisesti sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kilpailusäännöt eivät ole ristiriidassa unionin määräysten kanssa eurooppalaisten yritysten edun vastaisesti;

59.  kehottaa komissiota toteuttamaan edelleen tiukasti ja tehokkaasti kartellien vastaisia toimiaan kaikissa niissä tapauksissa, joissa on riittäviä todisteita kartellien vastaisten sääntöjen rikkomisesta; muistuttaa, että kilpailupolitiikan avulla myös kilpailijat voivat tehdä yhteistyötä innovoinnin alalla ilman, että tätä yhteistyötä käytetään väärin kilpailunvastaisiin tarkoituksiin; panee merkille viisi viimevuotista päätöstä, jotka koskevat yhteensä noin 365 miljoonan euron sakkoja, mikä on dokumentoitu komission kilpailupolitiikkaa koskevan vuoden 2015 kertomukseen liittyvässä yksiköiden valmisteluasiakirjassa;

60.  katsoo, että rikkomuksista määrättäviä sakkoja koskevia voimassa olevia sääntöjä voitaisiin täydentää määräämällä vastuussa oleville toimijoille pidemmälle meneviä rangaistuksia; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta täydentää kartellisakkoja yritysten päätöksentekijöihin kohdennetuilla henkilökohtaisilla seuraamuksilla sekä yksittäisillä seuraamuksilla työntekijöille, jotka ovat tosiasiallisessa vastuussa siitä, että yritys on rikkonut kilpailulainsäädäntöä – komission olisi näin ollen voitava tarvittaessa määrätä sellaisia toimenpiteitä kuin liiketoimintakieltoja tai henkilökohtaisia sakkoja;

61.  katsoo, että yhä korkeammat sakot ainoana välineenä kilpailuoikeuden rikkomisen käsittelyssä voi olla liian jäykkä menettely; korostaa, että suurien sakkojen langettamista ei pidä käyttää vaihtoehtoisena talousarvion rahoituskeinona; kannattaa ”keppi ja porkkana” -strategiaa, jossa seuraamukset toimivat tehokkaana pelotteena ennen kaikkea rikkomusten uusijoille ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

62.  panee merkille, että ilmoitettujen sulautumien määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2015; pyytää näin ollen, että asiasta vastaaville yksiköille annetaan käyttöön tarvittavat resurssit (henkilöstön sisäisen uudelleensijoittamisen kautta), jotta ne voivat edelleen käsitellä tehokkaasti tätä tilannetta;

63.  on tyytyväinen komission hiljattain järjestämään kuulemiseen yrityskeskittymien EU-valvonnan tietyistä menettelyteknisistä ja oikeudellisista näkökohdista; kehottaa komissiota tarkistamaan suunnitellun yrityskeskittymien valvontaa koskevan asetuksen uudistuksen yhteydessä huolellisesti, otetaanko nykyisessä arviointikäytännössä riittävästi huomioon digitaalisten markkinoiden näkökohdat ja markkinoiden kansainvälistyminen; katsoo, että ennen kaikkea digitaalisessa taloudessa sulautumien arvioinnissa käytettäviä kriteerejä on mukautettava;

64.  on huolissaan käynnissä olevista Bayer AG:n ja Monsanto Company Inc.:n sulautumista koskevista neuvotteluista; kiinnittää huomiota siihen, että suunniteltu sulautuma voisi johtaa eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen oligopoliin, jos sen annetaan toteutua; painottaa, että tämä sulautuma johtaisi monopolitilanteeseen siemen- ja torjunta-ainemarkkinoilla, jotka ovat maatalousalan kannalta tärkeitä; pyytää siksi komissiota tekemään tästä sulautumasta ennakkoarvioinnin ja toivoo selkeää kuvaa komission aikataulusta;

65.  katsoo, että unionin yrityskeskittymien valvonnassa olisi otettava ostohinta huomioon puuttumiskriteerinä, koska digitaalisten markkinoiden sulautumat ovat tehneet selväksi sen, että liikevaihtoon perustuvat raja-arvot eivät riitä;

66.  kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla luodaan yrityskeskittymien valvonnasta vastaavien kansallisten kilpailuviranomaisten unionin tason koordinointikehys;

67.  kehottaa jälleen komissiota valvomaan tarkasti vahingonkorvauskanteita kartelliasioissa koskevan direktiivin 2014/104/EU täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; toteaa, että tämä direktiivi on saatettava asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä 27. joulukuuta 2016 mennessä; pitää erittäin valitettavana sitä, että saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ollut toistaiseksi hyvin hidasta ja moni jäsenvaltio ei ole vielä tehnyt säädösesitystä; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana muistuttamaan jäsenvaltioita niiden velvollisuuksista;

Alakohtaiset näkökohdat

68.  on tyytyväinen komission esittämään joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaan puitestrategiaan ja on samaa mieltä sen viidestä toisiinsa liittyvästä poliittisesta ulottuvuudesta; korostaa, että energiayhdistelmää koskevien päätösten tekeminen on jäsenvaltioiden vastuulla;

69.  panee tyytyväisenä merkille kilpailusääntöjen rikkomista koskevat eri tutkimukset ja erityisesti Gazpromia ja Bulgargazia koskevat tutkimukset, joiden avulla pyritään varmistamaan energiaunionin markkinoiden yhdentyminen; pitää kuitenkin valitettavana eräiden jäsenvaltioiden tapaa ostaa kaasua offshore-yritysten kautta, sillä sellainen käytäntö on tyypillinen esimerkki veronkierrosta ja toiminnasta, joka on asianmukaisesti toimivan energiaunionin vastaista; korostaa myös, että on tärkeää estää markkinarakenteet, jotka voisivat haitata tehokasta kilpailua energia-alalla;

70.  panee merkille komission pyrkimykset edistää uusiutuvien energialähteiden integroimista markkinoille kilpailun vääristymien välttämiseksi; korostaa kuitenkin jäsenvaltioiden tehneen COP21-ilmastokonferenssissa oikeudellisesti sitovia sitoumuksia, jotka eivät voi toteutua ilman konkreettisia (valtiollisia) toimenpiteitä uusiutuvan energian tuotannon ja käytön edistämiseksi ja rahoittamiseksi;

71.  painottaa, että unionin kilpailupolitiikalla on suuret mahdollisuudet edistää korkeampia sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja; pitää valitettavana, että Unkarin hallitus vääristää kilpailua uusiutuvan energian alalla soveltamalla korkeita veroja ja estämällä energiatehokkaiden ja uusiutuvien energiateknologioiden käyttöönoton; kehottaa komissiota tukemaan edelleen uusiutuvan energian käyttöä Euroopassa, jotta voidaan saavuttaa Euroopan unionin kymmenvuotisessa Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa asetetut ympäristötavoitteet; kehottaa komissiota edelleen tukemaan ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön vaatimusten sisällyttämistä julkisiin hankintamenettelyihin;

72.  kehottaa komissiota tarkistamaan komission asetusta (EU) N:o 267/2010, jossa on säädetty poikkeuksen soveltamisesta tiettyihin sopimuksiin vakuutusalalla, sillä riskien arvioimiseen ja riskien yhteiseen kattamiseen tarvittavien tietojen vaihto lisää alan oikeusvarmuutta ja kilpailukykyä ja helpottaa siten uusien yritysten tuloa markkinoille ja lisää kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja parantaa taloudellisia toimintaedellytyksiä;

73.  korostaa tarvetta erottaa käsitteellisesti ja politiikan tasolla toisistaan kilpailusäännöt ja kunkin jäsenvaltion sosiaalipolitiikka; tunnustaa, että jokainen hallitus on velvollinen toimimaan välttääkseen kansalaistensa energiaköyhyyden;

74.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään energiatuotteiden verorasitusta ja torjumaan tehokkaasti energiaköyhyyttä;

75.  palauttaa mieliin, että energiajärjestelmä on verkkoinfrastruktuuri, joka edellyttää erityiskohtelua ja joka mahdollistaa oman tuotannon ja myös edistää sitä;

76.  toteaa, että nykyiset valtion monopolit, kuten rahapelimonopolit, voivat johtaa epäoikeudenmukaisiin ja kilpailunvastaisiin käytäntöihin; kiinnittää huomiota vaaraan, että jos lisenssejä myönnetään ilman toimilupaa koskevia tarjouskilpailuja tai jos tarjouskilpailut ovat läpinäkymättömiä tai kyseenalaisia, jäsenvaltioiden hallitukset pystyvät suosimaan tiettyjä yrityksiä muihin nähden, mistä syntyy hyvin kilpailunvastainen ympäristö; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti nykyisiä valtion monopoleja ja toimilupaa koskevien tarjouskilpailujen lainmukaisuutta kilpailun liiallisen vääristymisen ehkäisemiseksi;

77.  kehottaa komissiota ehdottamaan muutoksia asetukseen (EY) N:o 261/2004 samantasoisen suojelun varmistamiseksi kolmansista maista tulevien lentojen matkustajille riippumatta siitä, onko liikenteenharjoittaja unionista vai sen ulkopuolelta;

78.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 42 artiklassa annetaan maatalousalalle erityisasema kilpailupolitiikan soveltamisen alalla, mikä vahvistettiin YMP:n edellisen uudistuksen yhteydessä sallimalla joukko poikkeuksia ja vapautuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan määräyksistä; katsoo, että nykyinen maatalousalan kriisi heikentää entisestään maanviljelijöiden valmiiksi heikkoa asemaa elintarvikeketjussa;

79.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen yhteiset toimet esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja myyntineuvotteluissa ja tarvittaessa sopimusehtoja koskevissa neuvotteluissa ovat tarpeen SEUT-sopimuksen 39 artiklassa määriteltyjen YMP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, joten niiden olisi oletettava periaatteessa olevan sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 101 artiklan kanssa; toteaa, että nykyisiä poikkeuksia ei käytetä kaikessa laajuudessaan ja että poikkeusten selkeyden puute, niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet ja kansallisten kilpailuviranomaisten epäyhtenäinen tapa soveltaa niitä eivät tarjoa maanviljelijöille ja heidän organisaatioilleen riittävää oikeusvarmuutta, estävät viljelijöiden oma-aloitteisen järjestäytymisen ja haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa siksi komissiota parantamaan käytettävissä olevia välineitä varmistamalla, että kilpailupolitiikassa otetaan paremmin huomioon maatalousalan erityispiirteet, ja täsmentämällä asianmukaisesti maatalouden yleisen poikkeuksen soveltamisalaa, maito‑ , oliiviöljy-, naudanliha-, vasikanliha- ja peltokasvialalla sovellettavia erityisiä sääntöjä sekä SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisia yksittäisiä poikkeuksia;

80.  kehottaa komissiota torjumaan elintarvikeketjussa esiintyviä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka haittaavat maanviljelijöitä ja kuluttajia, ja antamaan unionin tasolla sitovaa niiden vastaista sääntelyä; kehottaa komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia vastaamaan kysymyksiin siitä, miten jakelualan kansallisen tason nopea keskittyminen sekä keskeisten jakelijoiden kansainvälisten ja unionin tasoisten yhteenliittymien kehittyminen vaikuttavat kumulatiivisesti elintarvikeketjun yläpäässä sekä jälleenmyyjien ja kuluttajien kannalta; katsoo, että tämä rakenteellinen kehitys voi johtaa hintojen heittelehtimiseen ja maanviljelijöiden tulojen laskuun ja että se herättää huolta mahdollisista strategisista mukautuksista, kilpailun vähenemisestä ja elintarvikeketjussa innovointia varten käytettävissä olevan investointimarginaalin kapenemisesta;

81.  korostaa, että kilpailupolitiikassa puolustetaan kuluttajien etuja mutta ei oteta huomioon maataloustuottajien etuja; korostaa, että kilpailupolitiikassa on asetettava maataloustuottajien etujen puolustaminen samalle tasolle kuluttajien etujen puolustamisen kanssa ja varmistettava, että kilpailun ja sisämarkkinoille pääsyn edellytykset ovat oikeudenmukaiset, jotta voidaan edistää investointeja, työllisyyttä ja innovointia, maatalousyritysten elinkelpoisuutta sekä unionin maaseutualueiden tasapainoista kehitystä;

82.  painottaa, että oikeudenmukaisen hinnan käsite ei saa tarkoittaa vain alinta mahdollista hintaa kuluttajalle, vaan hinnan on oltava kohtuullinen ja mahdollistettava kohtuullinen palkkio kaikille elintarvikeketjun osapuolille;

83.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja neuvostolle tiedot siitä, kuinka paljon viljelijät eri jäsenvaltioissa käyttävät yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen 225 artiklan mukaisia nykyisiä poikkeuksia, ja selkeyttämään asianmukaisesti tällaisten poikkeusten ja SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan mukaisten yksittäisten kilpailusääntöpoikkeusten soveltamisalaa; kehottaa komissiota selvittämään erityisesti, voidaanko kestävyyssopimukset, joita tehtiin elintarvikeketjussa yhteiskunnallisten vaatimusten täyttämiseksi ja joiden määräykset ovat pakollisia vaatimuksia tiukempia, vapauttaa kilpailulainsäädännön noudattamisesta, jos niillä vaikutetaan tuotannon parantamiseen ja innovoinnin edistämiseen samalla, kun kuluttajat hyötyvät;

84.  kehottaa komissiota noudattamaan laaja-alaisempaa lähestymistapaa, kun määritellään ”määräävä asema” ja se, onko yksittäinen maatalousyritys tai useampi horisontaalisen sopimuksen nojalla toisiinsa sidoksissa oleva maatalousyritys käyttänyt väärin tällaista asemaa, ja ottamaan tässä huomioon keskittymisasteen sekä tuotantopanos-, valmistus- ja vähittäismyyntialojen neuvotteluvoimasta seuraavat rajoitukset;

85.  katsoo, että maatalouden sisämarkkinoilla ”merkityksellisten markkinoiden” määritelmän olisi kehityttävä ja se olisi ymmärrettävä ensi sijassa unionin laajuisesta näkökulmasta ennen alempien tasojen huomioon ottamista, jotta ei vaaranneta maataloustuotteiden tarjonnan keskittämisen tavoitetta sillä, että lokeroidaan tiukasti alat, joilla maatalousalan yritys saa toimia;

86.  katsoo, että viljelijöille kaikilla tuotannon aloilla olisi taattava oikeus keskitettyyn sopimiseen, johon sisältyy mahdollisuus sopia vähimmäishinnoista;

87.  katsoo, että viljelijöiden olisi tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden kanssa, mukaan lukien tuottajaosuuskunnat, niiden yhdistykset ja eri alojen yhteiset elimet, ja hyödynnettävä niiden mahdollisuuksia; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisia kollektiivisia itseavun välineitä kehittämään osaamistaan ja tehostamaan toimintaansa selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla niihin sovellettavia sääntöjä, jotta vahvistetaan viljelijöiden neuvotteluvoimaa ja kilpailukykyä siten, että samalla varmistetaan SEUT-sopimuksen 39 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattaminen;

88.  kehottaa komissiota varmistamaan, että yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 222 artiklan säännökset otetaan käyttöön nopeasti, jos markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, ja arvioimaan edelleen tämän toimenpiteen tehokkuutta, kun sitä sovelletaan maitoalan markkinoilla, jotta voidaan ehdottaa kilpailulainsäädännön ja menettelyjen tilapäistä mukauttamista vakavien markkinahäiriöiden tapauksessa;

89.  panee tyytyväisenä merkille äskettäin julkaistut suuntaviivat, jotka koskevat näiden sääntöjen soveltamista; katsoo kuitenkin, että niiden oikeudellinen soveltamisala on liian rajallinen ja täytettävät kriteerit ovat liian tiukkoja ja heterogeenisiä eri aloilla taatakseen riittävän oikeudellisen selkeyden oikeusvarmuuden viljelijöille, jotka haluavat hyödyntää näitä poikkeuksia;

90.  katsoo, että merkittävien markkinoiden kategorisointi ei sovi oliiviöljyalan nykytilanteeseen, ja ehdottaa siksi, että oliiviöljyn kuluttajamarkkinoita olisi pidettävä sisämarkkinoina, jotta voidaan parantaa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 169 artiklan sääntöjen täytäntöönpanoa;

91.  katsoo, että koska oliiviöljytuotannon vaihtelut johtuvat yleensä sääoloista ja jotta taattaisiin tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen jäsenten tavoitteet, olisi otettava huomioon tapaukset, joissa tuottajaorganisaatiot joutuvat hankkimaan oliiviöljyä muilta kuin jäseniltä, samalla, kun taataan tämän toiminnan liitännäinen luonne suhteessa organisaatioiden omien jäsenten tuotteiden markkinointiin;

92.  ehdottaa, että naudan- ja vasikanlihantuotantoa koskevien 170 artiklan säännösten soveltamisalaa laajennetaan koskemaan lihakarja-alaa, jotta niiden täytäntöönpano olisi tehokkaampaa;

93.  suhtautuu sokerialan kiintiöiden poistamisen yhteydessä myönteisesti sopimuskehyksen(13) säilyttämiseen sokerijuurikkaanviljelijöiden, viljelijäjärjestöjen ja sokerialan yritysten välillä, jotta muun muassa määritetään arvon jakoperusteet sokerimarkkinoiden tai muiden raaka-ainemarkkinoiden kehityksen perusteella; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä mahdollisuutta tarjotaan kaikille alan toimijoille, jotta säilytetään yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen tavoite ja näin varmistetaan sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullinen tasapaino;

94.  kehottaa komissiota arvioimaan, mikä on jakelijoiden vaikutus yrityksiin, jotka valmistavat niiden omien merkkien tuotteita;

95.  muistuttaa parlamentin myönteisestä kannasta(14) EU:n puitelainsäädännön antamiseen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kitkemiseksi elintarvikeketjusta; korostaa, että kyseisellä lainsäädännöllä on varmistettava, että unionin viljelijöillä ja kuluttajilla on mahdollisuus hyötyä oikeudenmukaisista myynti- ja ostoehdoista;

96.  katsoo, että maitoalan paketin(15) täysimääräinen ja tyydyttävä täytäntöönpano on välttämätöntä maitoalan vahvistamisen kannalta, ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen maitoalan paketin voimassaoloajan jatkumisesta vuoden 2020 puolivälin jälkeen ja tarkastelemaan mahdollisuutta soveltaa sen sääntöjä myös muihin maatalouden aloihin;

97.  panee merkille päätelmät, jotka esitettiin kilpailun pääosaston tutkimuksessa uudenaikaisen vähittäiskauppa-alan vaikutuksesta unionin elintarvikealan valikoimaan ja innovointiin, mukaan luettuna elintarvikemarkkinoille tulevien oman merkin tuotteiden mahdollisesti kielteinen vaikutus innovointiin; kehottaa komissiota tekemään parlamentille selkoa kaikista käynnissä olevista neuvotteluista, joissa pyritään määrittämään, vähentääkö tämä kielteinen vaikutus innovointia ja kuluttajien saatavilla olevaa tuotevalikoimaa ja mikä olisi sen pitkäaikainen vaikutus toimitusketjuun ja maanviljelijöiden tilanteeseen;

98.  muistuttaa jälleen tarpeesta kehittää vaiheittain unionin kilpailupuitteita siten, että elintarvikeketjun valvontaan Euroopassa sisällytetään elintarvike- ja maatalousjärjestelmien kestävyyttä mittaavat Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n SAFA-indikaattorit, oikeudenmukaista hinnoittelua ja avoimia sopimuksia (S.2.1.1.) ja tavarantoimittajien oikeuksia (S.2.2.1) koskevat indikaattorit mukaan luettuina;

99.  korostaa, että minkä tahansa teollisuudenalan liiallinen verotus voisi helposti tuhota kilpailun ja olisi vastoin kuluttajien etua;

100.  kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä, jotta voidaan tehostaa maatalouselintarvikealan kriisien havaitsemista parempien ja eritellympien tietojen avulla; korostaa tämän osalta tarvetta ottaa maanviljelijäjärjestöt mukaan tietojen määrittelyyn ja keruuseen;

101.  kehottaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon kolmansien maiden kanssa tehdyistä kauppasopimuksista mahdollisesti seuraavat markkinavääristymät eurooppalaisten maataloustuottajien kannalta, koska he ovat taloudellisesti haavoittuvassa tilanteessa ja heillä on perustavaa laatua oleva asema yhteiskunnassamme; katsoo, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sopimuksiin sellaisten valtioiden kanssa, joissa maataloutta ja terveyttä säännellään huomattavasti vähemmän kuin unionissa;

102.  kehottaa komissiota tutkimaan vähittäismarkkinoiden vääristymien luonnetta ja sisältöä sekä sisällyttämään tähän jakelijoita koskevien alueellisten toimitusrajoitusten mahdollisen vaikutuksen, koska vääristyminen johtaa markkinoiden pirstaloitumiseen ja suurilla supermarketeilla on mahdollisuus hallita markkinoita ja vääristää kilpailua toimitusketjuissa; painottaa sen merkitystä, että kaikki sidosryhmät antavat tarvittavat tiedot; kehottaa komissiota aloittamaan uudelleen vähittäismyyntihinnan määräämistä koskevat tutkimukset;

103.  katsoo, että komission olisi vahvistettava entisestään kilpailupolitiikan ja liikennepolitiikan välistä yhteyttä; panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2014 todetaan, että alueellisten lentoasemien tai syrjäisillä alueilla sijaitsevien lentoasemien muodostamia erityistapauksia lukuun ottamatta yhteyksien on Euroopassa perustuttava taloudelliseen kestävyyteen; pitää valitettavana, että lentoasemainvestoinneilla ei aina ole saavutettu ennakoituja tuloksia; kehottaa siksi komissiota määrittämään onnistuneet ja epäonnistuneet lentoasemahankkeet; kehottaa komissiota tarkistamaan asetusta (EY) N:o 868/2004 siten, että vahvistetaan unionin ilmailualan kilpailuasemaa, ehkäistään aiempaa tehokkaammin epäoikeudenmukaista kilpailua, varmistetaan vastavuoroisuus ja lopetetaan epäoikeudenmukaiset käytännöt, myös eräiden kolmansien maiden kaikille lentoyhtiöille myönnettävät tuet ja valtionavut; kehottaa komissiota tutkimaan, haittaavatko tietyt käytännöt – jotka perustuvat jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden välisiin bilateraalisiin lentoliikennesopimuksiin – lentoyhtiöiden ja lentoasemien välistä tervettä kilpailua ja ovatko ne eurooppalaisten kuluttajien etujen vastaisia; kehottaa myös komissiota torjumaan tehokkaasti kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka voivat heikentää eurooppalaisten kuluttajien mahdollisuuksia käyttää eri verkkokanavia, myös metahakuun perustuvia vertailupalveluja ja verkkomatkatoimistoja;

104.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän poliittista tahtoa liikenteen sisämarkkinoiden syventämiseksi ja vahvistamiseksi edelleen ja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi, jotta varmistetaan avoin ja oikeudenmukainen kilpailu julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä liikenne-, posti- ja matkailualoilla noudattamalla sen yhteydessä muita unionin politiikkoja, tavoitteita ja periaatteita, mukaan lukien sosiaalinen ulottuvuus, joka on tärkeä liikenteen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta;

105.  korostaa, että liikenneyhteydet ja -infrastruktuurit ovat tärkeitä syrjäisten ja kaukaisten alueiden elinvoimaisuuden, taloudellisen kehityksen sekä julkisten ja yksityisten palveluiden kannalta;

106.  pitää toivottavana kattavan TEN-T-verkon loppuunsaattamista;

107.  painottaa, että tarvetta taata liikennealan työntekijöiden oikeuksien entistä tehokkaampi suojelu väärinkäytöksiltä ei pidä käyttää verukkeena avoimen kilpailun rajoittamiselle eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota noudattamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laatiessaan lainsäädäntöä, jolla on merkittävä vaikutus liikenteen sisämarkkinoiden toimintaan;

108.  panee merkille haasteet, joita postipalvelualan toimijat ovat kohdanneet digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen johdosta; painottaa, että tämän kunnianhimoisen hankkeen onnistuminen riippuu varsinkin sähköisen kaupankäynnin alalla suuresti postipakettilähetysten markkinoiden tulevasta muodosta; painottaa tarvetta taata oikeudenmukaiset ja tasapuoliset rajat ylittävät kilpailuedellytykset kaupallisia palveluja tarjoaville yksityisille tahoille ja julkisille toimijoille;

109.  korostaa, että kaikessa kilpailupolitiikassa on kunnioitettava asianomaisten alojen kaikkien toimijoiden sosiaalisia oikeuksia;

110.  korostaa, että jäsenvaltiot panevat unionin liikennelainsäädäntöä usein puutteellisesti täytäntöön eikä perussopimusten periaatteita noudateta etenkään jäsenvaltioissa, joissa liikennettä hallinnoi monopoliasemassa oleva keskushallinto; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan asianmukaisesti täytäntöön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta keskeisen voimassa olevan unionin lainsäädännön ja valvomaan sen noudattamista yritysten ja teollisuuden, kuluttajien, työntekijöiden sosiaaliolojen ja ympäristön kannalta hyödyllisten lisähyötyjen aikaansaamiseksi;

111.  korostaa, että on tärkeää poistaa fyysiset, tekniset ja sääntelyyn liittyvät esteet jäsenvaltioiden väliltä, jotta estetään sisämarkkinoiden pirstaloituminen ja helpotetaan rajat ylittävää liikkuvuutta ja alueellista yhteistyötä ja siten edistetään kilpailua;

112.  pyytää komissiota kiinnittämään huomiota epäsuoriin kilpailun esteisiin, jotka ovat seurausta verotusta, turvallisuutta, ajo- ja lepoaikojen eroja, tyyppihyväksyntiä ja matkustajien oikeuksia koskevien sääntöjen eroista;

113.  pitää myönteisenä liikenteen ja matkailun alalla tapahtunutta digitaaliteknologian kehitystä, joka edistää kilpailua, luo työpaikkoja, helpottaa pk-yritysten pääsyä suuremmille markkinoille ja on kuluttajille konkreettisesti hyödyllistä; korostaa, että digitalisointi ja yhteisötalouden myönteinen kehitys saavat aikaan merkittäviä muutoksia alojen toimintaympäristössä ja että tarvitaan asianmukainen ja selkeä oikeuskehys, jotta digitalisointiprosessista voidaan hyötyä;

114.  painottaa, että uusien liiketoimintamallien mukaisesti toimivat toimijat vaikuttavat myönteisellä tavalla unionin liikenne- ja matkailumarkkinoihin erityisesti helpottamalla palveluiden saatavuutta ja parantamalla niiden laatua;

115.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen neuvotella ulkoiset ilmailusopimukset useiden maailman keskeisten maiden ja alueiden kanssa; katsoo, että ne eivät pelkästään paranna markkinoille pääsyä vaan myös avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia maailman huippuluokkaa olevalle Euroopan ilmailualalle, auttavat luomaan korkealaatuisia työpaikkoja, pitävät yllä tiukkoja turvallisuusnormeja ja ottavat huomioon työntekijöiden oikeudet alalla ja ovat kuluttajille hyödyllisiä; korostaa, että parlamentilla on tärkeä rooli näissä neuvotteluissa;

116.  kehottaa komissiota näistä ulkoisista ilmailusopimuksista neuvotellessaan sisällyttämään niihin oikeudenmukaista kilpailua koskevan lausekkeen, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

117.  katsoo, että satamapalvelujen osalta Euroopan julkisille satamille on luotava yhä avoimempi, kilpailukykyisempi ja läpinäkyvämpi sääntelykehys samalla kun lisätään työllistymismahdollisuuksia;

118.  uskoo, että unionin maanteiden tavaraliikenteen markkinoiden asteittaisen avaamisen mukanaan tuoma kilpailun lisääntyminen voi hyödyttää kuluttajia, mutta tuomitsee voimakkaasti sen, että joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamat eräät toimenpiteet heikentävät sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä tällä alalla; tukee komission kantaa tällaisten toimenpiteiden vastustamisesta;

119.  pitää toivottavana, että tavaraliikenteen markkinoiden avaaminen ei aiheuta lisää sosiaalista polkumyyntiä, ja pitää lisäksi valitettavana niin sanottuihin postilaatikkoyrityksiin liittyvää ilmiötä;

120.  pitää lisäksi valitettavana, että unionin politiikassa ei ole käsitelty asianmukaisella tavalla pienempiä pakettiautoja huolimatta siitä, että niitä käytetään yhä enemmän kiertämään työ-, turvallisuus- ja ympäristölainsäädännön moitteetonta soveltamista;

121.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti oligopolistisia polkumyyntisuuntauksia erityisesti ilmailualalla ja pitkän matkan linja-autoliikenteen aloilla ja vaatii unionin lainsäädännön asianmukaista soveltamista sekä oikeudenmukaisia ja kilpailtuja toimintaedellytyksiä liikennemuotojen kesken;

122.  kehottaa saattamaan neljättä rautatiepakettia koskevat neuvottelut pikaisesti päätökseen ja uskoo, että siten voidaan avata rautatiealan matkustajaliikennettä entisestään, ja parantaa rautatiealan tehokkuutta siten, että samalla taataan julkisen palvelun velvoitteiden laatu ja jatkuvuus;

123.  pitää myönteisenä neljännen rautatiepaketin teknisten näkökohtien pilarin hyväksymistä ja katsoo, että tämä lisää rautatieturvallisuutta ja poistaa samalla kilpailun teknisiä esteitä yhteentoimivuuden kautta;

124.  korostaa matkailun merkitystä tärkeänä talouskasvua ja työpaikkoja luovana tekijänä ja kehottaa komissiota proaktiivisesti edistämään Euroopan matkailualan kilpailukykyä ja luomaan suotuisan ympäristön sen kasvulle ja kehitykselle;

125.  korostaa, että postipalvelut ja erityisesti rajat ylittävät pakettipalvelut ovat erittäin tärkeitä sähköisen kaupankäynnin alan kehittymisen kannalta koko unionissa; suhtautuu myönteisesti komission kilpailunrajoitusselvitykseen sähköisen kaupankäynnin alalla ja kehottaa komissiota jatkamaan paketti- ja postimarkkinoiden kehittymisen seurantaa;

126.  korostaa tarvetta rahoittaa kestäviä, esteettömiä ja turvallisia liikennehankkeita, joilla voidaan edistää koko eurooppalaisen liikennejärjestelmän toimivuutta;

127.  kehottaa käyttämään unionin rahastoja, kuten Verkkojen Eurooppa -välinettä, koheesiorahastoa, aluekehitysrahastoa ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, Euroopan kuljetusinfrastruktuurien kehittämiseen sekä palvelujen määrän ja laadun parantamiseen;

128.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään riittävästi huomiota rajatylittävien infrastruktuurihankkeiden valmiiksi saattamiseen sekä koordinoimaan keskeisimmät liikennesuunnitelmansa naapurijäsenvaltioiden kanssa;

129.  pitää tärkeänä hyödyntää täysimääräisesti innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, sillä ne soveltuvat kasvua ja kilpailukykyä tukevien liikennealan hankkeiden rahoittamiseen; korostaa kuitenkin, että ESIR-rahastoon osoitettavat varat eivät saa vaikuttaa kielteisesti Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan, jotka ovat keskeisiä välineitä liikennealan yhteismarkkinoiden kehittämiselle;

130.  painottaa, että rautatiekuljetusten markkinoiden täysimääräisestä avaamisesta voisi koitua monia etuja kaikkien jäsenvaltioiden toimijoille ja matkustajille; toteaa kuitenkin, että tässä on otettava huomioon rautatieinfrastruktuurin eriasteinen kehitys eri jäsenvaltioissa; painottaa tarvetta säilyttää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä investointien nykyinen taso rautatieinfrastruktuurien eroavuuksien tasoittamiseksi;

131.  painottaa, että tarvetta taata liikennealan työntekijöiden oikeuksien entistä tehokkaampi suojelu väärinkäytöksiltä ei pidä käyttää verukkeena avoimen kilpailun rajoittamiselle eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota noudattamaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita laatiessaan lainsäädäntöä, jolla on merkittävä vaikutus liikenteen sisämarkkinoiden toimintaan;

132.  kannustaa komissiota kehittämään analyysimenetelmiä, joiden avulla voidaan määritellä uusia merkittäviä markkinoita talouden digitalisoinnin ja erityisesti teknologioiden lähentymisen ja henkilötietojen laajamittaisen kaupallisen käytön yhteydessä;

133.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan kaupunkialueiden ympäristössä sijaitsevia teitä koskevien toimilupien myöntämisen, mikäli lupien johdosta aletaan periä tiemaksuja, jotta voidaan taata todellinen kilpailu eurooppalaisten tiekuljetusyritysten välillä;

134.  kehottaa komissiota tutkimaan väitettyjä alv-petoksia sianliha-alalla; pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä käynnistänyt tätä koskevaa tutkimusta huolimatta maataloustuottajayhdistyksiltä saamistaan kanteluista;

135.  toteaa, että käyttö- ja säästötileistä ei pidä periä maksuja käyttäjiltä, jos tileihin ei liity erityisiä palveluja;

136.  toistaa huolensa (jonka se on esittänyt sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa 11. kesäkuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(16)) komission kilpailupolitiikan alalla esittämästä suppeasta sosiaalisen asumisen määritelmästä; kehottaa komissiota selventämään tätä määritelmää jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihdon perusteella ottaen huomioon sen, että sosiaalinen asuminen käsitetään ja sitä hallinnoidaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa, alueilla ja paikallisyhteisöissä;

137.  pitää valitettavana, ettei komissio ole reagoinut nopeasti ja päättäväisesti joidenkin jäsenvaltioiden yrityksiin rajoittaa vapaata kilpailua liikenteen alalla; vaatii lakkauttamaan tällaiset käytännöt ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta varmistetaan, että kaikilla alan toimijoilla kaikista jäsenvaltioista on yhtäläinen pääsy sisämarkkinoille samoin edellytyksin;

138.  pitää tärkeänä taata rahoituspalvelujen ja myös vakuutuspalvelujen kilpailu sisämarkkinoilla, minkä vuoksi on turvattava mahdollisuus hankkia näitä palveluja yli rajojen;

139.  kehottaa jälleen komissiota julkistamaan elintarviketuotannon, energian, liikenteen ja median alojen kilpailukäytäntöjä koskevien meneillään olevien tutkimusten tulokset;

140.  torjuu vaatimuksen siitä, että käyttäjän kotipaikan olisi oltava rahoitus- tai vakuutuslaitoksen sijoittautumisjäsenvaltiossa, jotta käyttäjä voisi käyttää kyseisen laitoksen palveluja, sillä tämä vaatimus on ristiriidassa vähittäisrahoituspalvelujen sisämarkkinoiden tavoitteen kanssa;

141.  kehottaa tutkimaan välittömästi Formula 1 -kilpailuja koskevat kilpailuoikeudelliset huolet;

142.  kehottaa komissiota kilpailupolitiikkaa kehittäessään ja täytäntöönpannessaan ottamaan huomioon, että mikro- ja pk-yritykset muodostavat pääosan EU:ssa toimivista yrityksistä; korostaa tässä yhteydessä, että pienet yritykset tarvitsevat käyttäjäystävällisiä kilpailusääntöjä, jos ne haluavat toimia sisämarkkinoilla verkossa ja yli rajojen;

143.  muistuttaa lisäksi komissiota siitä, että rahoituslaitokset edelleen mitätöivät maksukortit, jos niiden haltija muuttaa toiseen jäsenvaltioon, ja kehottaa ryhtymään tätä koskeviin toimiin, mukaan lukien jäsenvaltioiden viranomaisille ilmoittaminen;

144.  painottaa tarvetta varmistaa lääkkeiden saatavuus torjumalla lääketeollisuuden väärinkäytöksiä; panee merkille tarpeen kannustaa jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä rinnakkaislääkkeiden käyttöä, kun sellaisia on saatavilla;

145.  korostaa, että käteisen saatavuus pankkiautomaateista on välttämätön yleispalvelu, jota on tarjottava ilman syrjiviä, kilpailunvastaisia tai epäoikeudenmukaisia käytäntöjä ja josta ei siksi saa periä kohtuuttomia maksuja;

146.  korostaa tarvetta torjua epäoikeudenmukaisia yleisiä boikotteja, jotka määritellään tilanteeksi, jossa kilpailijoiden ryhmä päättää sulkea pois todellisen tai mahdollisen kilpailijan tavoitteenaan kilpailun rajoittaminen;

147.  ilmaisee huolensa unionin viranomaisiin liittyvistä ”pyöröovi”-skandaaleista ja erityisesti entisen kilpailusta vastaavan komission jäsenen Neelie Kroesin tapauksesta, koska tämä lobbaa Uberin puolesta ja hänen nimensä on tullut esiin Bahaman tietovuotojen paljastuksissa;

EU:n kansallisten kilpailuviranomaisten toiminnan tehostaminen

148.  pitää myönteisenä EU:n kilpailusääntöjen hajautettua täytäntöönpanoa unionissa, mutta katsoo, että kansalaisten ja yritysten tehokas suojelu kilpailunvastaisilta käytänteiltä ei saisi riippua ainoastaan asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiosta; katsoo, että kartelliasetus (EY) N:o 1/2003 on edistänyt olennaisesti tasapuolisten toimintaedellytysten luomista yrityksille koko Euroopan sisämarkkinoilla; huomauttaa kuitenkin, että kansallisten järjestelmien ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä on edelleen eroja erityisesti riippumattomuudessa, sakkojen määräämisessä sekä sakkojen lieventämistä koskevissa ohjelmissa; katsoo, että tehokkaat ja yhtenäiset prosessuaaliset säännökset ovat olennaisia, jotta unionin kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan valvoa ja jotta kuluttajille ja yrityksille voidaan taata oikeusvarmuus; vaatii jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisia hyödyntämään laajasti eurooppalaisen yhteistyön mahdollisuuksia Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston kautta;

149.  pitää näin ollen erittäin tärkeänä, että EU:n kansallisilla kilpailuviranomaisilla on käytettävissään tarvittavat keinot ja välineet, joiden avulla ne voivat valvoa tehokkaasti EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa, mukaan lukien välineet, joiden avulla ne voivat havaita ja käsitellä rikkomuksia ja määrätä niistä seuraamuksia, sekä seuraamusten lieventämistä koskevat ohjelmat, jotka ovat ratkaisevia sille, että yritykset saadaan kertomaan totuus kartelleista kaikkialla Euroopassa;

150.  toistaa, että kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuus on erittäin tärkeää ja että tähän sisältyy sen varmistaminen, että niillä on tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseen;

151.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission kuulemista, jonka seurauksena tehtäneen lainsäädäntöehdotus niin sanotusta ECN+-aloitteesta eli sääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tarkoitettujen, kansallisten kilpailuviranomaisten käytettävissä olevien välineiden vahvistamisesta; muistuttaa, että jos useat viranomaiset valvovat täytäntöönpanoa samoissa tai toisiinsa liittyvissä tapauksissa, vaarana ovat päällekkäiset ja mahdollisesti epäjohdonmukaiset toimet, mikä vähentää oikeusvarmuutta ja aiheuttaa yrityksille tarpeettomia kustannuksia; kehottaa siksi komissiota esittämään ehdotuksen proaktiivisista unionin toimista, joilla varmistetaan, että kansalliset kilpailuviranomaiset ovat tehokkaampia täytäntöönpanon valvojia ja toimivat johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti, jotta voidaan hyödyntää EU:n kilpailusääntöjen noudattamisen valvonnan hajautetun järjestelmän koko potentiaalia; kehottaa ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan päätöksentekoon yhteispäätösmenettelyn puitteissa;

152.  painottaa, että kilpailuviranomaisten kansainvälinen yhteistyö on globalisoituneessa maailmassa välttämätöntä; tukee siksi komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten aktiivista osallistumista kansainväliseen kilpailuviranomaisverkkoon; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä useampien kolmansien maiden kanssa kilpailuoikeudellinen sopimus, jolla mahdollistetaan tietojen vaihto tutkivien viranomaisten välillä; painottaa, että tähän mennessä Sveitsin ja Kanadan kanssa tehdyt kilpailusopimukset voivat tässä yhteydessä toimia uusien sopimusten esikuvana; katsoo, että kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa olisi oltava vahva kilpailua koskeva luku;

153.  kehottaa komissiota kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuteen puuttumatta arvioimaan rikkomuksista jäsenvaltioissa määrättävien kansallisten seuraamusten eri tasoja sekä tarkastelemaan näiden erojen yhdenmukaistamisen mahdollisuutta ja suotavuutta;

154.  katsoo, että komission on edelleen edistettävä kansallisten kilpailuviranomaisten välisen yhteistyön parantamista unionissa;

155.  korostaa, että kilpailun pääosaston riippumattomuus on hyvin tärkeää, jotta se voi menestyksekkäästi saavuttaa tavoitteensa; vaatii erottamaan tiukasti toisistaan suuntaviivoja laativat yksiköt ja ne yksiköt, jotka vastaavat kyseisten suuntaviivojen soveltamisesta; kehottaa komissiota siirtämään kilpailun pääosastolle riittävästi taloudellisia resursseja ja henkilöresursseja; vaatii, että komissiolla on käytettävissään riittävästi teknisesti taitavia insinöörejä tutkiessaan korkean teknologian yrityksiä; kehottaa komissiota saattamaan kilpailun pääosaston pääekonomistien ryhmän eettiset säännöt vastaamaan muihin komission virkamiehiin sovellettavia käytäntöjä;

Kilpailupolitiikan demokraattinen vahvistaminen

156.  on tyytyväinen kilpailusta vastaavan komission jäsen Vestagerin pyrkimyksiin käydä säännöllistä jäsenneltyä vuoropuhelua parlamentin ja erityisesti sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan sekä kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän kanssa; pyytää komissiota antamaan kattavampia vastauksia parlamentin vuotuisessa kilpailumietinnössään esittämiin erityisiin pyyntöihin; katsoo, että erityisellä jäsennellyllä vuoropuhelulla voitaisiin edistää perusteellisempaa vuotuisten kilpailukertomusten seurantamenettelyä;

157.  pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt julkista kuulemista yrityskeskittymien valvonnan soveltamisesta, ja kehottaa keskustelemaan tuloksista parlamentin kanssa;

158.  kehottaa laajentamaan vuoropuhelua unionin toimielinten ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä erityisesti Euroopan parlamentin valiokuntien kanssa käytäviin keskusteluihin;

159.  kehottaa jälleen komissiota sisällyttämään sakkojen määrittämistä koskevat suuntaviivat sitoviin säädöksiin;

Kilpailupolitiikan kansainvälinen ulottuvuus

160.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut maailmanlaajuiseen avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun kilpailuasioissa; on tyytyväinen eräiden vapaakauppasopimusten kilpailua koskevien määräysten alalla saavutettuun edistymiseen, mutta kehottaa komissiota jatkamaan työtään kilpailua ja valtiontukea koskevien määräysten sisällyttämiseksi kaikkiin vapaakauppasopimuksia koskeviin neuvotteluihin;

161.  painottaa, että kaupan, palvelujen ja investointien alan oikeudenmukaisella kilpailulla on myönteinen vaikutus unionin ja sen kauppakumppanien sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa pian saattamaan päätökseen kaupan suojatoimien nykyaikaistamista koskeva työnsä; toteaa, että suojatoimia tarvitaan turvaamaan terve kilpailu unionin markkinoilla, ja katsoo, että kauppasopimuksissa olisi järjestelmällisesti vastattava kolmansien maiden käyttämien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen haasteeseen;

162.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kauppakumppanien kanssa sen varmistamiseksi, että niiden markkinat ovat avoimempia unionin yrityksille erityisesti energian, liikenteen, televiestinnän, julkisten hankintojen ja palvelujen alalla, mukaan luettuina säänneltyjen ammattien harjoittamisen yhteydessä tarjotut palvelut;

163.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin kauppasopimuksiin kilpailua koskevia kunnianhimoisia määräyksiä ja huolehtimaan tehokkaasta seurannasta sen varmistamiseksi, että osapuolet panevat nämä määräykset asianmukaisesti täytäntöön kaikkien sääntöjen (myös valtiontukisäännöt) ja kaikkien talouden toimijoiden (myös valtionyhtiöt) osalta;

164.  korostaa, että on tärkeää tukea kehitysmaita niiden pyrkiessä edistämään ja panemaan täytäntöön kilpailusääntöjä käytännössä;

165.  kehottaa komissiota tukemaan toimia, joilla luodaan kattava ja käyttäjäystävällinen tietokanta, joka sisältää vapaakauppasopimuksista koottuja kilpailua koskevia määräyksiä ja jota voisi pitää yllä Maailman kauppajärjestön sihteeristö;

166.  pitää myönteisenä Nairobissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa saavutettua edistystä vientitukien vähentämisessä, jolla varmistetaan vääristymätön kilpailu maataloustuotteiden kansainvälisillä markkinoilla; korostaa tässä yhteydessä maatalousalan herkkyyttä ja tarvetta toteuttaa myös WTO-sopimusten puitteissa selkeitä ja tehokkaita toimenpiteitä, joilla annetaan unionin tuottajille mahdollisuus säilyä kilpailukykyisinä kansainvälisillä markkinoilla;

167.  toteaa, että luonnonvarojen, myös energianlähteiden, yhtäläinen saatavuus on ratkaisevan tärkeää maailmanmarkkinoiden oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kilpailun kannalta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kauppasopimuksiin määräyksiä, joilla parannetaan näiden resurssien saatavuutta, mukaan lukien määräykset valtionyhtiöiden kilpailunvastaisista käytännöistä, syrjimättömyydestä ja kauttakulusta;

168.  korostaa, että kilpailupolitiikka on perussopimuksen mukaisesti sisämarkkinoiden tärkeä osa; toteaa, että kilpaillut ja täysin toimivat sisämarkkinat ovat tarpeen kestävän kasvun, työllisyyden ja innovointien vauhdittamiseksi unionissa ja että pyrkimykset pitää yllä oikeudenmukaista kilpailua koko unionissa palvelevat kuluttajien, uusyritysten ja pk-yritysten etua; katsoo, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ei pitäisi heikentää turvautumalla muodollisten rikkomusmenettelyiden sijaan EU Pilot -hankkeen käyttöön ja että on tarpeen pyrkiä ylläpitämään kilpailua;

169.  toivoo, että komissio ei kohdista kaikkia pyrkimyksiään oikeudenmukaisen kilpailun turvaamiseen paljon näkyvyyttä saaviin tapauksiin tunnettuja suuryhtiöitä vastaan; muistuttaa komissiota siitä, että oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta on tärkeää myös pk-yrityksille;

170.  kehottaa vahvistamaan kuluttajien valinnanvapautta; katsoo, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädetty oikeus tietojen siirrettävyyteen on hyvä lähestymistapa kuluttajien oikeuksien ja kilpailun vahvistamiseksi; korostaa tarvetta tutkia, kuinka digitaalisten verkkojen välinen yhteentoimivuus voidaan taata avointen standardien ja rajapintojen avulla;

171.  kehottaa komissiota selvittämään ja korjaamaan sellaisten itsenäisten vähittäiskauppiaiden tilanteen, jotka saavat kilpailulainsäädännön mukaan tehdä yhteistyötä kivijalkamyymälöidensä kautta mutta joita kuitenkin syytetään epäoikeudenmukaisesta kilpailusta, jos ne tekevät yhteisiä tarjouksia myös verkkokaupassa;

172.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin julkisia hankintoja koskevat säännöt pannaan täytäntöön nopeasti, erityisesti sähköisiä hankintoja koskevat säännöt ja uudet säännöt, joilla kannustetaan jakamaan sopimukset osiin, koska se on tärkeää innovoinnin ja kilpailun lisäämiseksi ja pk-yritysten tukemiseksi hankintamarkkinoilla;

173.  kehottaa komissiota välttämään monopolien ja suljettujen arvoketjujen luomista standardoinnin kautta; katsoo, että käyttöön olisi otettava valitusmenettelyt standardien arvioimiseksi tilanteissa, joissa vaarana ovat kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset;

174.  on viimeaikaisten yritysfuusioiden valossa huolissaan toiminnan merkittävästä keskittymisestä joillakin aloilla, kuten kemian alalla; pyytää komissiota selittämään, miten se ottaa huomioon etenkin uusyritysten mahdollisen markkinoillepääsyn; pyytää komissiota tutkimaan, olisiko yrityksen tietoihin ja tietojen käsittelyyn perustuva markkinavoima sekä tiedon käyttäjien lukumäärä otettava huomioon yhtenä yrityskeskittymien valvonnan testiperusteena; kehottaa pohtimaan, voisiko tietojen ja erityisesti asiakkaita koskevien tietojen yhdistäminen johtaa kilpailun vääristymiseen;

175.  katsoo, että televiestintäalan kilpailu on erittäin tärkeää innovoinnin ja verkkoihin tehtävien investointien edistämiseksi ja myös palvelujen valinnan vapauden takaamiseksi kuluttajille; katsoo, että nopean laajakaistan laajentaminen on keskeistä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio ottaa huomioon televiestintäpaketissa määritetyt strategiset liitettävyyden tavoitteet, kun se soveltaa laajakaistaverkkoihin liittyvistä valtiontuista annettuja suuntaviivoja;

176.  viittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeisimpään kertomukseen, jossa käsitellään valtiontukisääntöjen noudattamatta jättämistä koheesiopolitiikassa ja jossa huomautetaan merkittävän korkeasta noudattamatta jättämisen tasosta ja kehotetaan panemaan täytäntöön useita suosituksia; pitää huolestuttavana näitä havaintoja, sillä kyseinen noudattamatta jättäminen heikentää hyvin toimivia sisämarkkinoita, ja pyytääkin komissiota ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen antamat suositukset ja lisäämään toimiaan uusien puutteiden välttämiseksi;

177.  tukee komission kartellien vastaisen toiminnan alalla toteuttamia toimia, kuten äskettäisiä toimia elintarvikkeiden vähittäismyynnin ja optisten levyasemien aloilla; toteaa, että näillä toimilla komissio pyrkii takaamaan oikeudenmukaiset hinnat kuluttajille;

178.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, liittyykö sisämarkkinoilla tapahtuvaan tuotteiden myyntiin eroavuuksia, joilla saattaa olla kielteinen vaikutus paikallisiin tuottajiin ja erityisesti pk-yrityksiin;

179.  muistuttaa, että EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta vuodelta 2014 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota seuraamaan tiiviisti Euroopan suurten jakelijoiden kumppanuuksia, ja suhtautuu myönteisesti komission haluun keskustella näiden kumppanuuksien vaikutuksesta tuottajiin ja kuluttajiin Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa;

o
o   o

180.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille ja tarvittaessa myös alueellisille kilpailuviranomaisille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0292.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0346.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0004.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0051.
(6)EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1.
(7)EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.
(8)EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0394.
(10)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(11)EUVL L 335, 18.12.2010, s. 43.
(12)Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2016: ”Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi” – http://www.eca.europa.eu/Lists/ECADocuments/SR16_24/SR_STATE_AIDS_FI.pdf
(13)Komission delegoitu asetus (EU) N:o 2016/1166, annettu 17 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteen X muuttamisesta sokerialalla 1 päivästä lokakuuta 2017 sovellettavien sokerijuurikkaan ostoehtojen osalta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 17).
(14)Euroopan parlamentin päätöslauselma 7. kesäkuuta 2016 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa (P8_TA(2016)0250).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 261/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 38).
(16)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 40.


Sukupuolten tasa-arvon edistäminen mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa
PDF 230kWORD 66k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2017 sukupuolten tasa-arvon edistämisestä mielenterveyspalveluissa ja kliinisessä tutkimuksessa (2016/2096(INI))
P8_TA(2017)0028A8-0380/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan ja 168 artiklan, jonka mukaan ”ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun” varmistaminen kuuluu unionin kaikkien politiikkojen tavoitteisiin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21, 23 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 536/2014,

–  ottaa huomioon hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisissä tutkimuksissa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/20/EY (”kliinisiä tutkimuksia koskeva direktiivi”),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia” (COM(2005)0484),

–  ottaa huomioon mielenterveyttä edistäviä toimia koskevan mekanismin ”EU-Compass for Action on Mental Health and Well-being”,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) mielenterveyttä koskevan toimintaohjelman vuosiksi 2013–2020 ”Comprehensive Mental Health Action Plan 2013–2020”,

–  ottaa huomioon naisten, lasten ja nuorten terveyttä koskevan WHO:n maailmanlaajuisen strategian vuosiksi 2016–2030 ”Global Strategy for Women’s, Children’s and Adolescents’ Health 2016-2030”,

–  ottaa huomioon WHO:n, Euroopan komission ja Euroopan neuvoston allekirjoittaman Euroopan mielenterveysjulistuksen 2005,

–  ottaa huomioon mielenterveyttä koskevan WHO:n eurooppalaisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2013–2020 ”European Mental Health Action Plan 2013‑2020”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Euroopan mielenterveys- ja hyvinvointisopimuksen,

–  ottaa huomioon mielenterveyttä ja henkistä hyvinvointia koskevan komission yhteisen toiminnan (2013–2016),

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän komitean yleisen huomion nro 14 oikeudesta mahdollisimman hyvään terveyteen (YK:n asiakirja E/C.12/2000/4) ja yleisen huomion nro 20 syrjimättömyydestä taloudellisissa, sosiaalisissa ja sivistyksellisissä oikeuksissa (YK:n asiakirja E/C.12/GC/2009),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 jäsenvaltioille toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0380/2016),

A.  katsoo, että oikeus mahdollisimman hyvään fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen on perusihmisoikeus, johon sisältyy syrjimättömyysvelvoite; katsoo, että terveydenhuollon olisi oltava kaikkien saatavilla; katsoo, että mielenterveyspalveluiden saatavuudella on keskeinen merkitys Euroopan kansalaisten elämänlaadun parantamiselle, yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiselle sekä unionin taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle;

B.  ottaa huomioon, että nykyisessä maailmantilanteessa, jossa talouskriisi jatkuu ja työttömyys on lisääntynyt voimakkaasti etenkin nuorten ja naisten keskuudessa, mielenterveyden häiriöiden, kuten masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, skitsofrenian, ahdistuksen ja dementian, määrä kasvaa jatkuvasti;

C.  ottaa huomioon, että WHO on määritellyt mielenterveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi eikä vain sairauksien tai vammojen puuttumiseksi, ottaa huomioon, että WHO:n mukaan ”mielenterveysongelmat” tarkoittavat erilaisia mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöitä, kuten masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, skitsofreniaa, ahdistuneisuushäiriöitä, dementiaa ja autismia; ottaa huomioon, että WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on emotionaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tila, jossa yksilö kykenee hyödyntämään kognitiivisia tai emotionaalisia valmiuksiaan, toimimaan yhteiskunnassa, vastaamaan arkielämän tavallisiin vaatimuksiin, luomaan tyydyttäviä ja kypsiä suhteita muihin ihmisiin, osallistumaan rakentavasti sosiaalisiin muutoksiin sekä sopeutumaan ulkoisiin olosuhteisiin ja sisäisiin ristiriitoihin;

D.  katsoo, että mielenterveys on nähtävä ja sitä on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat, mikä edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa psykososiaalista lähestymistapaa mahdollisimman hyvän henkisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi kaikille kansalaisille;

E.  katsoo, että mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevassa kokonaisvaltaisessa strategiassa on oltava elinkaarinäkökulma, jossa huomioidaan eri-ikäisiin ihmisiin vaikuttavat eri tekijät; katsoo, että teini-ikäisten tyttöjen ja vanhempien naisten erityiset haavoittuvuudet on otettava huomioon;

F.  toteaa, että fyysinen terveys ja mielenterveys liittyvät toisiinsa ja molemmat ovat keskeisiä yleisen hyvinvoinnin kannalta; ottaa huomioon, että heikon mielenterveyden on todettu johtavan kroonisiin fyysisiin sairauksiin ja että kroonisista fyysisistä sairauksista kärsiville on todettu kehittyvän helpommin mielenterveyshäiriöitä; toteaa, että näistä tunnetuista yhteyksistä huolimatta fyysistä terveyttä koskeva tutkimus asetetaan usein etusijalle mielenterveystutkimukseen nähden;

G.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen mielenterveyteen vaikuttavat haitallisesti monet tekijät, kuten vallitsevat sukupuolistereotypiat ja -syrjintä, esineistäminen, sukupuoleen perustuva väkivalta ja häirintä, työympäristö, työ- ja yksityiselämän tasapaino, sosioekonomiset olosuhteet, mielenterveyskoulutuksen puute tai huono laatu sekä mielenterveyspalvelujen rajallinen saatavuus;

H.  ottaa huomioon, että lähes yhdeksän kymmenestä mielenterveysongelmista kärsivästä henkilöstä sanoo tulleensa leimatuksi ja syrjityksi ja että yli seitsemän kymmenestä sanoo leimautumisen ja syrjinnän heikentävän elämänlaatuaan;

I.  katsoo, että on otettava huomioon mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät maantieteelliset seikat sekä kaupunki- ja maaseutuympäristöjen erot, kuten väestörakenteen, hoitoon pääsyn ja palvelutarjonnan erot;

J.  ottaa huomioon, että vaihdevuosien aikana ja niiden jälkeen tapahtuvat hormonaaliset muutokset saattavat vaikuttaa naisen henkiseen terveyteen ja aiheuttaa mielenterveysongelmia, kuten masennusta ja ahdistusta; ottaa huomioon, että yliherkkyys oireille saattaa estää ajoissa tapahtuvan toteamisen ja asianmukaisen hoidon;

K.  toteaa, että mielenterveyden ja hyvinvoinnin ratkaisevat tekijät vaihtelevat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan; toteaa, että muun muassa sukupuolten epätasa-arvo, tuloerot, naisten suurempi altistuminen köyhyydelle ja liikarasitukselle, sosioekonominen syrjintä, sukupuoleen perustuva väkivalta, aliravitsemus ja nälkä ovat tekijöitä, jotka lisäksi altistavat naisia mielenterveysongelmille; ottaa huomioon, että WHO:n mukaan vakavissa mielenterveyshäiriöissä ei ole huomattavaa eroa sukupuolten välillä, mutta naisilla on enemmän masennusta, ahdistusta, stressiä, somatisaatiota ja syömishäiriöitä, kun taas miehillä esiintyy enemmän päihteiden väärinkäyttöä ja epäsosiaalista persoonallisuutta; ottaa huomioon, että masennus on kaikkein yleisin neuropsykiatrinen häiriö ja naiset kärsivät siitä miehiä todennäköisemmin; toteaa, että se on myös kaikkein yleisin sairaus 15–44-vuotiaiden naisten keskuudessa;

L.  toteaa, että mielenterveyshäiriöt ja henkinen hyvinvointi jätetään usein huomiotta, sivuutetaan tai salataan leimautumisen, ennakkoluulojen ja tiedon tai resurssien puutteen vuoksi; toteaa tämän johtavan siihen, että monet mielenterveyshäiriöistä kärsivät eivät hakeudu hoitoon ja että lääkärit eivät osaa diagnosoida sairautta tai tekevät joskus väärän diagnoosin; toteaa, että mielenterveyshäiriöiden diagnosointi on tiukasti sidoksissa sukupuoleen, sillä tiettyjä häiriöitä diagnosoidaan naisilla todennäköisemmin kuin miehillä;

M.  ottaa huomioon, että varsinkin lesboilla ja biseksuaalisilla naisilla sekä transihmisillä ja intersukupuolisilla on erityisiä mielenterveysongelmia, jotka johtuvat vähemmistöön kuulumiseen liittyvästä stressistä, kuten ennakkoluulojen, leimautumisen ja syrjinnän kokemisen aiheuttamasta suuresta ahdistuksesta ja stressistä, sekä lääketieteellistämisestä ja patologisoinnista; katsoo, että hlbti-henkilöillä saattaa olla erityisiä mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita, jotka on otettava huomioon mielenterveyttä koskevissa strategioissa;

N.  ottaa huomioon, että naisten keskuudessa yleisimmin esiintyviä ja naisilla miehiä todennäköisemmin diagnosoituja somatisaation muotoja ovat fibromyalgia ja krooninen väsymys, joiden yleisimpiä oireita ovat kipu ja uupumus, mutta naisilla on monia muita oireita, joita esiintyy muissakin sairauksissa;

O.  ottaa huomioon, että transsukupuoli-identiteetit eivät ole patologisia, mutta niitä pidetään valitettavasti yhä mielenterveyshäiriönä, ja useimmissa jäsenvaltioissa tämä diagnoosi vaaditaan sukupuolen lailliseen vahvistamiseen tai transsukupuolisuuteen liittyvään terveydenhoitoon pääsemiseksi, vaikka tutkimukset osoittavat ”sukupuoli-identiteettihäiriön” diagnoosin aiheuttavan huomattavaa ahdistusta transihmisille;

P.  toteaa, että kaikista neuropsykiatristen häiriöiden aiheuttamista vajaakuntoisuustapauksista masennuksen osuus on 41,9 prosenttia naisilla ja 29,3 prosenttia miehillä;

Q.  toteaa, että Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että masennuksesta kärsii maailmassa 350 miljoonaa ihmistä; toteaa, että vuoteen 2020 mennessä tämä sairaus on toiseksi suurin työkyvyttömyyden syy;

R.  katsoo, että sukupuoleltaan moninaisiin esimurrosikäisiin lapsiin kohdistuu yhä tarpeettomia ja haitallisia diagnostisia käytäntöjä, vaikka jokaisen lapsen tulisi saada turvallisesti tutustua omaan sukupuoli-identiteettiinsä ja sukupuolen ilmaisuunsa;

S.  toteaa, että naisilla esiintyy masennusta noin kaksi kertaa enemmän kuin miehillä, mikä johtuu useista eri tekijöistä, joista useimmat liittyvät erilaisiin sukupuolirooleihin, sukupuolten epätasa-arvoon ja syrjintään, ja että itsemurha-aikeet ja -yritykset ovat transihmisillä huomattavasti muita yleisempiä; toteaa tutkimusten osoittavan, että pakotetut perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat kielteisesti naisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

T.  katsoo, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä ja työpaikoilla ei kiinnitetä riittävästi huomiota mielenterveyteen ja hyvinvointiin, sillä mielenterveyteen liittyy usein paljon leimautumista tai se on vaiettu puheenaihe; katsoo, että mielenterveyskoulutuksella torjutaan aiheeseen liittyvän leimautumista ja sillä olisi puututtava myös sukupuolikohtaiseen haavoittuvuuteen, sukupuolistereotypioihin sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan syrjintään;

U.  toteaa, että miehillä ja pojilla on sukupuolisidonnaisia mielenterveyshäiriöitä; toteaa, että Euroopassa miehet tekevät itsemurhan lähes viisi kertaa naisia todennäköisemmin ja että itsemurha on alle 35-vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy; toteaa, että miehistä tulee alkoholiriippuvaisia kolme kertaa naisia todennäköisemmin ja miehet käyttävät laittomia huumausaineita (ja kuolevat niihin) naisia todennäköisemmin; toteaa, että miehet pääsevät psykoterapiaan naisia epätodennäköisemmin; toteaa, että miehiin ja poikiin kohdistuu maskuliinisuuteen liittyviä stereotypioita, jotka voivat aiheuttaa tunteiden patoamista tai vihaan turvautumista, ja tämä vaikuttaa miesten mielenterveyteen sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan ilmenemiseen;

V.  ottaa huomioon, että EU:ssa tehdään vuosittain lähes 58 000 itsemurhaa ja neljännes niistä on naisten tekemiä ja että itsemurha on edelleen merkittävä kuolinsyy;

W.  katsoo, että psykososiaalinen, koko yhteiskunnan kattava lähestymistapa mielenterveyteen edellyttää johdonmukaista hyvinvointipolitiikkaa, jossa koordinoidaan terveydenhoito, koulutus, työllisyys sekä talous- ja sosiaalipoliittiset toimet henkisen hyvinvoinnin yleisen tason nostamiseksi;

X.  ottaa huomioon, että anoreksian ja bulimian kaltaisia syömishäiriöitä esiintyy yhä enemmän murrosikäisten tyttöjen ja murrosiän ohittaneiden nuorten naisten keskuudessa;

Y.  toteaa, että anoreksian ja bulimian kaltaisten syömishäiriöiden pitkän aikavälin vaikutuksista fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen on olemassa paljon aineistoa, aivan kuten niiden syiden sukupuoliulottuvuudestakin;

Z.  toteaa, että työympäristössä naiset ovat alttiimpia kiusaamiselle ja/tai seksuaaliselle häirinnälle, joista aiheutuu uhrille psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia;

AA.  katsoo, että kansanterveysohjelmissa olisi otettava huomioon sellaiset sosiaalipalveluiden mallit, joissa mielisairauksiin liittyvä ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus toteutetaan urheilun, taiteiden tai sosiaalisen toiminnan muodossa;

AB.  toteaa, että vammaiset henkilöt ovat alttiita vaikeammille mielenterveyshäiriöille;

AC.  katsoo, että seksuaali- ja suhdekasvatus on ratkaisevan tärkeää sukupuolistereotypioiden poistamiseksi, sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi ja sekä tyttöjen ja poikien että naisten ja miesten mielenterveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi;

AD.  ottaa huomioon, että mielenterveyshäiriöt ja mielisairaudet ovat yksi tärkeimmistä työkyvyttömyyden syistä ja vaikuttavat kielteisesti terveyteen, koulutukseen, talouteen, työmarkkinoihin sekä unionin sosiaalihuoltojärjestelmiin aiheuttamalla merkittäviä taloudellisia kustannuksia ja heikentämällä huomattavasti unionin taloutta, mikä lisää tarvetta hoitaa mielenterveyttä kokonaisvaltaisella, kattavalla ja sukupuolierot huomioon ottavalla tavalla; ottaa huomioon, että European Depression Association -järjestön mukaan EU:ssa yksi työntekijä kymmenestä on ollut pois töistä masennuksen vuoksi, mikä on aiheuttanut yhteiskunnalle noin 92 miljardin euron kustannukset lähinnä tuottavuuden menetyksenä;

AE.  katsoo, että biologisia ominaisuuksia enemmän naisten mielenterveyteen vaikuttavat muun muassa seuraavat tekijät: heidän saamansa koulutus ja se, kuinka paljon he ovat sisäistäneet sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja, normeja ja stereotypioita, kuinka he ovat selviytyneet omista kokemuksistaan ja käsitelleet niitä, mikä on heidän asenteensa toisia ihmisiä ja itseään kohtaan, mitä rooleja he esittävät ja mitä esteitä ja paineita heihin kohdistuu;

AF.  toteaa, että naisten moninaisuuden ja heidän miehiin verrattuna erilaisen fysiologiansa huomioon ottaminen ja näiden seikkojen sisällyttäminen naisille tarjottaviin, sekä ennalta ehkäiseviin että hoidollisiin terveyspoliittisiin toimiin ja erityistoimien kohdistaminen haavoittuvaisiin ja marginalisoituneisiin ryhmiin lisäisivät näiden toimien vaikuttavuutta;

AG.  toteaa, että naiset on eri syistä jätetty toksikologisten tai biolääketieteellisten tutkimusten sekä kliinisten kokeiden ulkopuolelle ja että sukupuolieroja koskevan tutkimuksen puutteellisuus rajoittaa tietämystämme naisten ja miesten terveyden eroista; toteaa seurauksena olleen sen, että biolääketieteellisessä tutkimuksessa on keskitytty pääasiassa miesnäkökulmaan ja oletettu virheellisesti naisten ja miesten olevan samanlaisia sellaisilla alueilla, joilla esiintyy fysiologisia eroja; toteaa, ettei intersukupuolisten naisten erityistarpeita ole tutkittu;

AH.  katsoo, että naisten syrjäyttäminen ja aliedustus tutkimuskohteina sekä sukupuolen huomioimatta jättäminen biolääketieteellisessä tutkimuksessa ja kliinisissä kokeissa vaarantaa naisten hengen ja terveyden;

AI.  toteaa, että ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 536/2014 mukaan sukupuoli on otettava huomioon tutkimuksissa, mutta tämän asetuksen täytäntöönpanoa on arvioitava; toteaa, että asetuksessa ei oteta naisia erityisesti huomioon, paitsi kun kyseessä ovat raskaana olevat ja imettävät naiset;

AJ.  toteaa, että Euroopan lääkevirasto (EMA) ei ole kehittänyt erityisstrategioita, jotta otettaisiin käyttöön suuntaviivat sukupuolierojen tutkimiseksi ja arvioimiseksi lääkkeiden kliinisessä arvioinnissa, huolimatta siitä, että se on todennut, että jotkut tekijät, jotka vaikuttavat lääkkeen tehoon väestössä, voivat olla tärkeitä, kun otetaan huomioon miesten ja naisten vasteiden mahdolliset erot, ja että sukupuolikohtaiset tekijät voivat myös vaikuttaa merkittävästi lääkkeen tehoon(1);

AK.  katsoo, että siitä, miten tällaisten lääkkeiden käyttö ehkäisyvälineinä, masennuslääkkeinä ja rauhoittavina lääkkeinä vaikuttaa naisten fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen, on edelleen vain vähän tietoa ja että asiaa on tutkittava lisää haitallisten sivuvaikutusten poistamiseksi ja hoidon parantamiseksi;

AL.  toteaa, että terveyden sukupuoliulottuvuudet merkitsevät sitä, että naiset kohtaavat joitakin erityisiä terveysriskejä elämänsä aikana;

AM.  ottaa huomioon, että transihmisille tarkoitetuista, saatavilla olevista, kohtuuhintaisista ja laadukkaista terveyspalveluista ei ole vertailukelpoisia tietoja ja että hormonihoidossa käytettäviä tuotteita ei ole testattu ja lisensoitu asianmukaisesti;

AN.  toteaa, että äitiyskuolleisuuden katsotaan olevan tärkeä terveydenhuoltojärjestelmän tehokkuuden, laadun ja suorituskyvyn mittari;

AO.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien, muun muassa turvallisten ja laillisten aborttipalvelujen, puute vaarantaa naisten, tyttöjen ja kaikkien lisääntymiskykyisten henkilöiden hengen ja terveyden, lisää äitien kuolleisuutta ja sairastuvuutta ja johtaa elintärkeän hoidon epäämiseen ja lisää laittomien aborttien lukumäärää;

AP.  ottaa huomioon, että kaikissa maissa, joista on saatavilla tietoja, sosioekonomisten ryhmien sekä naisten ja miesten välillä on huomattavia terveyseroja, jotka ilmenevät siten, että sairastuvuus ja kuolleisuus ovat järjestelmällisesti korkeampia sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden koulutus-, työ- ja/tai tulotaso ovat alhaisemmat; katsoo, että nämä terveyserot ovat nykyisin yksi suurimmista kansanterveyspolitiikan haasteista; toteaa, että huonoilla sosioekonomisilla olosuhteilla, köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on merkittävä kielteinen vaikutus mielenterveyteen ja hyvinvointiin;

AQ.  ottaa huomioon, että kattava, ikätasolle sopiva, näyttöön perustuva, tieteellisesti paikkansapitävä ja ei-tuomitseva seksuaalikasvatus, laadukkaat perhesuunnittelupalvelut ja ehkäisyvälineiden saatavuus auttavat estämään tahattomia ja ei-toivottuja raskauksia, vähentävät abortin tarvetta sekä edistävät HIV-tartuntojen ja sukupuolitautien ehkäisemistä; toteaa, että kun nuoria opetetaan ottamaan vastuuta omasta seksuaali- ja lisääntymisterveydestään, sillä on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia, jotka kestävät heidän elinaikansa ja vaikuttavat myönteisesti yhteiskuntaan;

AR.  ottaa huomioon, että tätä nykyä EU:ssa joka neljäs lapsi syntyy keisarileikkauksella ja että siihen liittyvät äitien ja lasten terveysongelmat lisääntyvät tilastollisesti;

AS.  katsoo, että synnytyssairaaloiden sulkeminen ja kätilöiden ja synnytyslääkäreiden määrän voimakas supistaminen on jo aiheuttanut joissakin jäsenvaltioissa vaarallisia puutteita hoidossa;

AT.  toteaa, että kansallisten hallitusten tekemät julkisen terveydenhuollon ja koulutuksen rajoitukset ja määrärahojen leikkaukset vaikeuttavat terveys- ja mielenterveyspalveluihin pääsyä entisestään, mikä vaikuttaa suhteettoman paljon naisiin, erityisesti yksinhuoltajaäiteihin ja suurperheisiin;

AU.  toteaa, että naispuolisilla maahantulijoilla, pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla voi olla lisäksi joskus hyvinkin vakavia sairauksia, jotka johtuvat asianmukaisen hoidon puutteesta, tai erityisiä lisääntymisterveyteen liittyviä ongelmia, kuten raskaus- tai synnytyskomplikaatioita, ja mahdollisesti myös psykologisia traumoja, kuten synnytystä edeltävää tai synnytyksen jälkeistä masennusta, ja he ovat myös alttiita traumaattiselle (seksuaaliselle) väkivallalle ja hyväksikäytölle tai niiden seurauksille ja lisäksi heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa kohdistuu erityisiä riskejä; ottaa huomioon, että mielenterveyspalvelujen tarjoamiseen näille ihmisryhmille liittyy monia erityisiä haasteita, joiden suuruus riippuu useista tekijöistä, kuten siitä, mistä henkilöt ovat tulleet ja kuinka kauan he ovat olleet vastaanottajamaassa;

AV.  ottaa huomioon, että naiset sairastavat tietyntyyppisiä syöpäsairauksia, kuten rinta- ja kohtusyöpää ja kohdunkaulan syöpää, joita esiintyy pääasiallisesti tai pelkästään naisilla;

AW.  toteaa, että syöpään sairastuneet naiset, joita on hoidettu leikkauksella sekä invasiivisilla hoitotoimenpiteillä, kuten säde- ja kemoterapialla, ovat yleensä muita taipuvaisempia masennukseen;

AX.  toteaa, että kymmenen EU:n jäsenvaltiota on asettanut tavoitteen, että 100 prosenttia naispuolisesta väestöstä kävisi rintasyöpäseulonnassa, ja kahdeksan pyrkii samaan tavoitteeseen kohdunkaulan syövän seulonnassa;

AY.  toteaa, että osteoporoosin sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmien kaltaisilla sairauksilla sekä keskushermoston sairauksilla, kuten Alzheimerin taudilla ja/tai dementialla, on yhteys hormonaalisiin muutoksiin, joita naiset kokevat vaihdevuosien aikana tai niitä ennen hormonihoitojen vuoksi; toteaa, että vaikka näiden sairauksien tiedetään esiintyvän naisilla paljon useammin kuin miehillä, on niitä koskevan tutkimuksen sukupuoliulottuvuus ollut heikkoa;

AZ.  ottaa huomioon, että endometrioosi on parantumaton sairaus, josta kärsii yksi nainen ja tyttö kymmenestä (eli noin 180 miljoonaa naista maailmassa ja 15 miljoonaa EU:ssa); ottaa huomioon, että tämä sairaus johtaa yleisesti hedelmättömyyteen ja aiheuttaa usein erittäin kovia kipuja ja mielenterveysongelmia, joista seuraa toimintakyvyttömyyttä monilla työ- ja yksityiselämän sekä sosiaalisen elämän alueilla;

BA.  toteaa, että fyysinen ja henkinen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä naisiin kohdistuva väkivalta ja niiden vaikutus uhrien terveyteen ovat perustavanlaatuinen este sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle ja sille, että naiset nauttisivat täysimääräisesti perusihmisoikeuksien takaamista vapauksista;

BB.  toteaa, että sukuelinten silpominen aiheuttaa vakavia pitkän ja lyhyen aikavälin vaikutuksia naisten ja tyttöjen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydelle;

BC.  toteaa, että intersukupuolisten henkilöiden sukuelinten silpominen vaikuttaa myös heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä;

BD.  ottaa huomioon, että 13 jäsenvaltiossa transihmisiä pakkosteriloidaan yhä sukupuolen vahvistamiseen liittyvissä menettelyssä;

BE.  katsoo, että järjestelmällinen ja riittävä tiedonkeruu naisiin kohdistuvasta väkivallasta on ratkaisevan tärkeää tehokkaan päätöksenteon varmistamiseksi alalla, niin keskushallinnon tasolla kuin alueellisella ja paikallisellakin tasolla, sekä lainsäädännön täytäntöönpanon valvomiseksi;

BF.  toteaa, että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kokeneet naiset kärsivät usein loppuelämänsä ajan heidän fyysiseen ja psyykkiseen terveyteensä vaikuttaneista seurauksista; toteaa, että Maailman terveysjärjestön julkaiseman Väkivalta ja terveys maailmassa -raportin(2) mukaan sukupuoleen perustuvan väkivallan vaikutukset naisiin voivat olla monenlaisia: fyysiset vaikutukset (kuten ruhjeet, murtumat, krooninen kipuoireyhtymä, vammautuminen, fibromyalgia, ruoansulatushäiriöt), psykologiset ja käyttäytymiseen kohdistuvat vaikutukset (kuten alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö, masennus ja ahdistus, syömis- ja unihäiriöt, häpeän ja syyllisyyden tunteet, fobiat ja paniikkihäiriö, heikko itsetunto, traumanjälkeinen stressihäiriö, psykosomaattiset häiriöt, itsetuhoinen käyttäytyminen, epävarmuus myöhemmissä suhteissa), seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen kohdistuvat vaikutukset (kuten gynekologiset häiriöt, hedelmättömyys, raskausajan komplikaatiot, keskenmenot, seksuaaliset toimintahäiriöt, sukupuolitaudit, ei-toivottu raskaus) ja kuolemaan johtavat vaikutukset (kuten murha, itsemurha, sukupuolitaudin aiheuttama kuolema);

Sukupuolten tasa-arvo mielenterveyspalveluissa

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan mielenterveyttä edistäviä toimia koskevaa mekanismia ”EU-Compass for Action on Mental Health and Well-being” kunnianhimoisella uudella mielenterveysstrategialla, jolla edistetään kokonaisvaltaista, koko yhteiskunnan kattavaa psykososiaalista lähestymistapaa, joka sisältää vahvan sukupuolikysymyksiä koskevan pilarin ja takaa mielenterveyspolitiikan johdonmukaisuuden;

2.  panee merkille, että 27 prosenttia EU:n aikuisväestöstä, miehet ja naiset mukaan luettuina, on käynyt läpi ainakin yhden mielisairausjakson;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin ja myöntämään riittävästi resursseja varmistaakseen terveydenhuoltopalveluiden ja erityisesti mielenterveyspalveluiden, mukaan lukien naisten turvakodit, saatavuuden kaikille naisille riippumatta heidän oikeudellisesta asemastaan, vammaisuudestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuoliominaisuuksistaan, rodustaan tai etnisestä alkuperästään, iästään tai uskonnostaan; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota puuttumaan mielenterveyspalveluiden saatavuudessa esiintyviin eroihin;

4.  panee merkille, että sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös sanallisen ja henkisen väkivallan, häirinnän ja pelottelun, vaikutuksia mielenterveyteen on tutkittava lisää;

5.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisia viranomaisia varmistamaan, että niiden mielenterveysstrategioissa käsitellään hlbti-henkilöiden mahdollisesti kokemia mielenterveyden ongelmia; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston asiakirjaan CM/Rec2010(5) sisältyvät suositukset sekä ottamaan huomioon lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten erityistarpeet terveyttä koskevia toimintapolitiikkoja, ohjelmia ja käytäntöjä laadittaessa;

6.  kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan syöpäpotilaiden psykologisten tukikeskusten perustamista, jotta potilaille voidaan tarjota psykologista tukea heidän hoitojensa ja kuntoutuksensa ajan;

7.  kiinnittää huomiota vammaisten naisten vakavaan tilanteeseen, sillä he ovat muita alttiimpia vaikeuksille, jotka liittyvät suoraan heidän vammaansa sekä lisääntyvään sosiaaliseen eristyneisyyteen ja tahdosta riippumattomaan työmarkkinoiden ulkopuolella olemiseen; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään järjestelmällisesti vammaisten naisten ennaltaehkäisevän psykologisen hoidon saatavuutta sekä mahdollistamaan psykologisen tuen vakavasti vammaisista lapsistaan huolehtiville äideille; korostaa tarvetta laatia vammaisten naisten ja tyttöjen mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeva strategia sekä jakaa niitä koskevia parhaita käytäntöjä;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään mielenterveysongelmia koskevia tiedotus- ja ennaltaehkäisykampanjoita ja muita aloitteita, jotta asia tulisi yleisesti tunnetuksi ja vältettäisiin leimautuminen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan kaikille ikäryhmille suunnattuun, mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevaan viralliseen ja epäviralliseen opetukseen sekä arkioppimiseen, joissa keskitytään sukupuolisensitiivisiin mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen, ahdistukseen tai päihteiden väärinkäyttöön; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kouluilla on asianmukaiset valmiudet mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden tunnistamiseksi ja tukemiseksi sukupuolinäkökohdat huomioon ottaen, ja varmistamaan mielenterveyspalveluiden saatavuuden; panee merkille, että 70 prosenttia mielenterveysongelmia kokeneista lapsista ja nuorista ei ole saanut asianmukaista hoitoa riittävän varhaisessa iässä;

9.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia lisäämään mielenterveyttä, ja erityisesti masennuksen esiintyvyyttä, koskevan tiedon säännöllistä keräämistä unionin ja kansallisella tasolla siten, että kerätyt tiedot on eritelty vähintään sukupuolen, ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman mukaan ja niihin sisältyy seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreita;

10.  katsoo, että politiikan, terveydenhoito-, koulutus- ja sosiaalialan johtohahmojen sekä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen olisi osallistuttava EU:n tasolla toteutettaviin mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeviin toimiin; pitää tärkeänä, että mielenterveyttä lakataan pitämästä tabuna tietyissä sosiaalisissa ympäristöissä;

11.  korostaa, että sosioekonomisten olosuhteiden yhteys mielenterveyteen ja hyvinvointiin on ratkaisevan tärkeä mielenterveyspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta, sillä köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen johtavat suurempiin mielenterveysongelmiin; toteaa, että köyhyyden naisistuminen ja naisiin suhteettoman paljon vaikuttavat säästötoimet vaarantavat naisten henkisen hyvinvoinnin entisestään;

12.  korostaa, että mielenterveyden sosiaalinen hoito esimerkiksi urheilun, musiikin, taiteen ja kulttuurin muodossa on terveydenhuoltopalvelujen tärkeä osa, joka vähentää mielenterveysongelmista yksittäisille ihmisille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvia taloudellisia ja inhimillisiä kustannuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan enemmän mielenterveyden sosiaalisiin hoito-ohjelmiin, kuten sosiaalisiin hoitomääräyksiin;

13.  panee huolestuneena merkille, että WHO:n tietojen mukaan vain 13:lla EU:n jäsenvaltiolla on kansallinen itsemurhien estostrategia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan kansallisen itsemurhien estostrategian ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla vähennetään itsemurhaan liittyviä riskitekijöitä, kuten alkoholin väärinkäyttöä, huumeita, sosiaalista syrjäytymistä, masennusta ja stressiä; pyytää myös luomaan järjestelmiä itsemurhayritysten jälkeisen tuen tarjoamiseksi;

14.  panee merkille viestimien, erityisesti internetin ja sosiaalisen median, vaikutuksen varsinkin nuorten naisten ja tyttöjen mielenterveyteen ja hyvinvointiin ja katsoo, että aiheesta on tehtävä lisätutkimusta; toteaa, että mediakulttuuri, joka korostaa naisten ikää ja ulkonäköä, voi mahdollisesti vaikuttaa kielteisesti naisten ja tyttöjen mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin ja aiheuttaa ahdistuneisuutta, masennusta tai pakko-oireista käyttäytymistä; painottaa, että verkkokiusaamisen ja -häirinnän sekä esineistämisen torjumiseksi on kehitettävä tehokkaita työkaluja, myös oikeudellisia toimenpiteitä; korostaa tarvetta laatia mielenterveyttä ja hyvinvointia verkossa koskeva kunnianhimoinen strategia ja tehdä yhteistyötä sidosryhmien kanssa uusien verkkoterapiamuotojen kehittämiseksi; on tietoinen, että mielenterveyttä koskevaan mediastrategiaan on saatava mukaan kaikki sidosryhmät, myös kustantajat ja mainosala, joiden on omaksuttava eettisiä normeja, jotta vältetään naisten esineistämistä ja sukupuolistereotypioiden edistämistä;

15.  toteaa, että joissakin tapauksissa naisilla on vääristynyt kuva kehostaan, mikä johtuu mediasta, stereotyyppisestä mainonnasta ja sosiaalisista paineista, ja he sairastuvat syömis- ja käyttäytymishäiriöihin, kuten anoreksiaan, bulimiaan, ortoreksiaan, ahmimishäiriöön ja bigoreksiaan; tukee sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa lähestymistapaa syömishäiriöihin ja pitää tarpeellisena sen valtavirtaistamista terveyttä koskevaan keskusteluun ja kansalaisille kohdistettuun tietoon; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kouluihin avustus- ja tukiyksiköitä, jotka tarjoavat psykologista tukea oppilaille, erityisesti murrosikäisille tytöille, jotka ovat taipuvaisempia syömishäiriöihin;

16.  pitää myönteisenä, että maailman johtajat tunnustavat ensimmäistä kertaa mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä päihteiden väärinkäytön ennaltaehkäisyn ja hoidon ensisijaisina terveystavoitteina maailmanlaajuisessa kehitysohjelmassa;

17.  on erittäin huolissaan mielenterveyspalvelujen tarjonnasta pakolaisnaisille ja -tytöille Euroopassa, erityisesti niille, jotka elävät tilapäisoloissa eri jäsenvaltioissa; korostaa, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden säilöönotto ilman heidän turvapaikkahakemuksiensa tehokasta ja tuloksellista käsittelyä on kansainvälisen oikeuden vastaista ja vaikuttaa haitallisesti heidän mielenterveyteensä ja hyvinvointiinsa; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan säilöön otettuja naispuolisia turvapaikanhakijoita ja korostaa, että näille naisille on tarjottava välittömästi suojelua, heidät on vapautettava säilöönotosta, heidän siirtoaan on nopeutettava ja heille on annettava tukea ja neuvontaa; kehottaa jäsenvaltioita erottamaan terveyspolitiikan maahanmuuttovalvonnasta sallimalla pääsyn terveydenhuollon peruspalveluihin ja poistamalla terveydenhuollon ammattilaisilta velvollisuuden tehdä ilmoitus paperittomista maahanmuuttajista; pyytää myös jäsenvaltioita panemaan täytäntöön pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien mielenterveyden ja psykososiaalisen hyvinvoinnin suojelua ja tukemista koskevat suuntaviivat, jotka WHO-Europe, YK:n pakolaisjärjestö ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö ovat yhdessä laatineet;

18.  toteaa, että naisten on usein tehtävä kaksinkertaista työpäivää, toisin sanoen yksi työpäivä työpaikalla ja toinen työpäivä kotona, koska miehet eivät osallistu riittävästi kotitaloustöihin eivätkä lasten kasvattamiseen, mikä aiheuttaa monille naisille masennusta, ahdistusta, stressiä sekä syyllisyyden tunteita siitä, etteivät he pysty huolehtimaan perheestään riittävällä tavalla, sillä tämä rooli lankeaa perinteisesti naisille;

19.  tuomitsee laajalle levinneen uuden seksistisen stereotypian, jonka mukaan nykyaikaisen naisen on loistettava opinnoissaan ja työssään mutta myös täytettävä perinteiset odotukset olemalla hyvä vaimo ja kotiäiti sekä täydellinen äiti, samalla kun hän pitää huolta ulkonäöstään; toteaa, että tämä käyttäytymismalli aiheuttaa monille naisille stressiä ja ahdistusta;

20.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia laatimaan erityisiä räätälöityjä toimintapolitiikkoja mielenterveyspalvelujen tarjoamiseksi marginalisoituneiden yhteisöjen haavoittuville naisille sekä moniperusteisen syrjinnän kohteena oleville naisille, kuten pakolais- ja maahantulijanaisille, köyhyydessä eläville ja sosiaalisesti syrjäytyneille naisille, inter- ja transsukupuolisille henkilöille, etnisiin vähemmistöihin kuuluville naisille, vammaisille naisille, ikääntyneille naisille ja maaseudulla asuville naisille;

21.  korostaa, että mielenterveyden alalla on tärkeää noudattaa elinkaariajattelua, jossa jokaisen ikäryhmän tarpeet otetaan huomioon johdonmukaisella ja kattavalla tavalla ja jossa pääpaino on murrosikäisissä tytöissä ja vanhemmissa naisissa, jotka ovat keskimäärin tyytymättömämpiä elämäänsä kuin saman ikäluokan miehet;

22.  suosittaa, että raskaudenaikainen mielenterveyshoito alkaisi mahdollisimman pian, jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, jotta voidaan tunnistaa mahdollisesti seurantaa edellyttävät erityiset vaivat, tunnistaa sosiaaliset ongelmat, joihin nainen voi tarvita sosiaali- tai mielenterveyspalveluiden apua, ja antaa naiselle tietoa raskauteen liittyvistä kysymyksistä; katsoo, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa olisi taattava entistä paremmin synnytykseen liittyvien kattavien hoitojen, mukaan lukien kätilöt ja synnytyslääkärit, saatavuus lähellä asuinpaikkaa; korostaa tämän haasteen erityistä merkitystä maaseudulle; korostaa, että psyykkinen terveydenhuolto on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen terveydenhuolto, ja toteaa, että 10–15 prosenttia juuri synnyttäneistä naisista EU:ssa kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta; korostaa keskenmenon jälkeisen psykologisen ja lääketieteellisen hoidon saatavuuden merkitystä naisille sekä hienovaraisen ja yksilöllisen lähestymistavan tarpeellisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään, kehittämään ja tarjoamaan lapsivuodepsykoosin ja synnytysmasennuksen varhaista toteamista ja hoitoa;

23.  korostaa, että sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa, erityisesti työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevissa toimissa, on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa naisten mielenterveys ja henkinen hyvinvointi otetaan huomioon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ammattiyhdistysten, työnantajien, terveydenhuollon ammattilaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta kehitetään kokonaisvaltainen ja sukupuolisensitiivinen lähestymistapa henkiseen hyvinvointiin työpaikalla; pitää tärkeänä mielenterveyttä koskevan koulutuksen antamista johtotehtävissä toimiville henkilöille sekä yksityisellä että julkisella sektorilla;

24.  on tietoinen virallisten ja epävirallisten hoitajien, joista ylivoimaisesti suurin osa on naisia, tärkeästä roolista mielenterveyden hoidossa; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota virallisten hoitajien ja omaishoitajien, varsinkin naispuolisten, rooliin mielenterveysalalla sekä toimiin näiden hoitajien oman mielenterveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvät haasteet, joita miehet ja pojat kohtaavat sukupuolistereotypioiden vuoksi ja jotka johtavat suurempaan päihteiden väärinkäytön ja itsemurhan todennäköisyyteen kuin naisten keskuudessa; korostaa, että miesten mielenterveyttä koskevissa toimintapolitiikoissa on otettava huomioon myös ikä ja elinkaari, sosioekonominen tilanne, sosiaalinen syrjäytyminen ja maantieteelliset tekijät;

Sukupuolten tasa-arvo kliinisissä kokeissa

26.  korostaa, että lääkkeiden kliinisiä kokeita on tehtävä sekä miehillä että naisilla ja niiden olisi oltava osallistavia ja syrjimättömiä, ne olisi toteutettava tasa-arvoa ja osallistamista noudattaen ja marginalisoitumista torjuen ja niiden olisi vastattava kohtuullisella tavalla tuotteita käyttävää väestöä; ehdottaa, että kliinisissä kokeissa otetaan huomioon myös erityiset haavoittuvaiset väestöryhmät, kuten lapsipotilaat, ikääntyneet potilaat sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt; katsoo, että sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa olisi kerättävä myös valmisteen markkinoille saattamisen jälkeen, jotta eri sivuvaikutukset voidaan rekisteröidä asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan tutkimuksen ja tietojen ohella;

27.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että naisten terveys ja henki vaarantuu, jos he eivät ole nykyistä paremmin edustettuina kliinisissä kokeissa ja biolääketieteellisessä tutkimuksessa; korostaa, että kliinisten kokeiden menetelmien ja suunnittelun on mahdollistettava iän ja sukupuolen mukaan ositettu analyysi; korostaa siksi kiireellistä tarvetta sisällyttää sukupuolten väliset erot mielenterveysalan kliinisiin toimenpiteisiin;

28.  pitää erittäin tärkeänä kliinisten kokeiden tulosten julkaisemista, jotta niiden metodiikka on avoin ja helposti saatavilla;

29.  muistuttaa, että tartuntatauteja (esim. HIV ja malaria) ja raskaudenaikaisia ongelmia (esim. kohtukuolema) esiintyy eniten alemman keskitulotason maissa; kehottaa ottamaan raskaana olevia naisia mukaan kliinisiin kokeisiin keinona vähentää äitien ja pikkulasten sairastuvuutta ja kuolevuutta;

30.  kehottaa merkitsemään lääkkeiden etiketteihin selvästi, onko kokeisiin osallistunut naisia vai ei ja onko miehille ja naisille odotettavissa erilaisia sivuvaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita edistämään tutkimusta hormonikorvaushoidossa käytettävien tuotteiden pitkän aikavälin vaikutuksista;

31.  pyytää komissiota tukemaan unionin tason hankkeita, joissa keskitytään siihen, kuinka naisia kohdellaan kliinisissä kokeissa; katsoo, että tällaisiin hankkeisiin olisi otettava mukaan terveysviranomaiset kaikilla tasoilla sekä lääketeollisuus, jotta voidaan laatia erityisiä strategioita niiden suuntaviivojen toteuttamiseksi, jotka koskevat sukupuolierojen tutkimusta ja arviointia kliinisessä lääketutkimuksessa;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan valistuskampanjoihin, joilla kannustetaan naisia osallistumaan kliinisiin kokeisiin;

33.  kehottaa Euroopan lääkevirastoa laatimaan erilliset ohjeet naisista erityisenä väestönosana kliinisissä kokeissa;

34.  kehottaa jäsenvaltioita ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista annettua asetusta (EU) N:o 536/2014 soveltaessaan käyttämään kliinisissä kokeissa menetelmää, jolla taataan miesten ja naisten riittävä edustus, ja kiinnittämään erityistä huomiota osallistujien sukupuolijakautumaa koskevaan avoimuuteen ja – tarkastellessaan tämän asetuksen asianmukaista täytäntöönpanoa – valvomaan erityisesti, kuinka hyvin miehet ja naiset ovat edustettuina;

35.  kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan lääkevirastoa ja asianomaisia sidosryhmiä varmistamaan, että sukupuoleen liittyvät tekijät otetaan huomioon lääkkeiden tutkimuksen ja kehittämisen ensimmäisissä vaiheissa jo ennen kliinisten kokeiden vaihetta; korostaa tarvetta parantaa asiaa koskevien parhaiden käytäntöjen jakamista tutkimuslaitosten ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien keskuudessa kaikkialla Euroopassa;

36.  korostaa, että pikaiset toimet ovat tarpeen sukupuolten edustuksen erojen korjaamiseksi kliinisissä kokeissa sellaisilla terveydenhuollon aloilla, joilla nämä erot ovat erityisen haitallisia, kuten Alzheimerin taudin, syövän ja aivohalvauksen hoidossa sekä masennuslääkkeiden ja sydän- ja verisuonitautien kohdalla;

37.  korostaa, että tutkijoiden ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien on toimittava yhdessä erityisesti naisia koskevien lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, ehkäisymenetelmien ja muiden lääkkeiden, haitallisten sivuvaikutusten poistamiseksi, jotta parannetaan naisten terveyttä ja terveydenhuollon laatua;

38.  panee huolestuneena merkille, että kehitysmaiden terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja koskevassa tutkimuksessa ilmenee sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja eriarvoisuutta, mikä vaikeuttaa asianmukaisten ja kohdennettujen hoitojen kehittämistä; korostaa erityisesti, että kehitysmaiden potilaat eivät ole riittävästi edustettuina farmakologisessa tutkimuksessa; toteaa, että tiettyjä väestöryhmiä, kuten lapsia ja raskaana olevia naisia, on laiminlyöty tuberkuloosilääkkeen kehittämisessä; korostaa tarvetta kerätä ja varastoida näytteitä tulevissa, sukupuoleen perustuvissa kliinisissä kokeissa tehtävää farmakogeneettistä tutkimusta varten; toteaa, että naisten erilaisen biologisen ja fysiologisen rakenteen vuoksi tarvitaan asianmukaista tietoa lääkkeiden vaikutuksesta heidän elimistöönsä;

39.  panee huolestuneena merkille, että lääkkeiden testauksen siirtäminen enenevässä määrin Afrikkaan ja muille alikehittyneille alueille voi aiheuttaa vakavia eettisiä rikkomuksia ja unionin perusperiaatteiden, joihin kuuluu muun muassa oikeus terveyden suojeluun ja terveydenhoitoon, rikkomuksia; korostaa, että kohtuuhintaisen terveydenhuollon, sairausvakuutuksen tai kohtuuhintaisten lääkkeiden puuttuessa haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä, etenkin naisilla, ei ole sairaanhoidon saamiseksi muuta mahdollisuutta kuin osallistua kliinisiin kokeisiin mahdollisesti tietämättöminä niihin liittyvistä riskeistä;

40.  toteaa, että on kiistattomasti todistettu, että naiset käyttävät miehiä enemmän psyykenlääkkeitä, mutta sitä, vaikuttavatko nämä miehille naisille samalla tavoin ja samanlaisin annostuksin määrättävät lääkkeet eri tavalla eri sukupuoliin, on tutkittu hyvin vähän; on huolissaan siitä, että naiset kärsivät enemmän psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista, koska heitä ei oteta mukaan kliinisiin kokeisiin eikä naisten fysiologiaa siten oteta mitenkään huomioon; toteaa, että naiset myös turvautuvat miehiä useammin psykoterapiaan mielenterveysongelmiensa ratkaisemiseksi;

Yleiset huomautukset

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita

   a) edistämään terveydenhuoltoa varmistamalla palveluiden helpon saatavuuden sekä miesten ja naisten erityistarpeiden mukaan räätälöidyn asianmukaisen tiedottamisen sekä hyvien käytäntöjen vaihdon mielenterveyden ja kliinisen tutkimuksen aloilla;
   b) arvioimaan naisten ja miesten terveyteen liittyvät erityistarpeet ja varmistamaan, että sukupuolinäkökulma sisällytetään niiden terveyspoliittisiin toimiin, ohjelmiin ja tutkimuksiin niiden kehittämisestä ja suunnittelusta vaikutustenarviointiin ja budjetointiin saakka;
   c) varmistamaan, että ennaltaehkäisystrategiat kohdistetaan erityisesti naisiin, jotka ovat vaarassa joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, kuten romaninaisiin, vammaisiin naisiin, lesboihin, biseksuaalisiin naisiin, maahantulija- ja pakolaisnaisiin, köyhyydessä eläviin naisiin sekä trans- ja intersukupuolisiin ihmisiin;
   d) tunnustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan kansanterveysongelmaksi, joka vaikuttaa suoraan naisten mielenterveyteen ja hyvinvointiin, kuten todetaan 25. toukokuuta 1996 annetussa WHO:n päätöslauselmassa WHA49.25;
   e) huolehtimaan siitä, että kehitetään nopeasti sukupuoleen perustuvan väkivallan esiintyvyyttä koskeva, Euroopan tilastojärjestelmässä täytäntöönpantava EU:n laajuinen tutkimus Eurostatin vuoden 2016 työohjelman mukaisesti, ja keräämään säännöllisesti erityisesti masennuksen esiintyvyydestä eriteltyjä tietoja, jotka olisi eriteltävä ainakin sukupuolen, ikäryhmän ja sosioekonomisen aseman perusteella;
   f) tukemaan kansalais- ja naisjärjestöjä, jotka edistävät naisten oikeuksia, ja työskentelemään sen varmistamiseksi, että naiset saavat äänensä kuuluviin eurooppalaisissa ja kansallisissa terveyspolitiikan kysymyksissä ja että eurooppalaisella ja kansallisella terveyspolitiikalla vastataan heidän tarpeisiinsa;
   g) kannustamaan sellaisten ohjelmien laatimiseen, joilla puututaan naisten erityistarpeisiin, jotka koskevat osteoporoosin sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmien kaltaisia sairauksia sekä keskushermoston sairauksia, kuten Alzheimerin tautia ja/tai dementiaa, sekä sellaisten ohjelmien laatimiseen, joilla tiedotetaan naisille ennaltaehkäisevistä menetelmistä ja tarjotaan koulutusta hoitohenkilöstölle;
   h) kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten naisten erityistarpeisiin, joilla on diagnosoitu krooninen väsymysoireyhtymä tai fibromyalgia, tarjoamalla heille asianmukaisia laadukkaita terveydenhuoltopalveluja;
   i) lisäämään rahoitusta endometrioosin syitä ja mahdollisia hoitoja koskevan tutkimuksen sekä hoitosuositusten laatimisen ja tietokeskusten perustamisen tukemiseksi; edistämään endometrioosia koskevia tiedotus-, ennaltaehkäisy- ja valistuskampanjoita sekä tukemaan erikoistuneen terveydenhuoltohenkilöstön kouluttamista ja tutkimusaloitteita;

42.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään toimia, joilla parannetaan väestön keskimääräistä terveyden tasoa poistamalla heikossa sosioekonomisessa asemassa oleviin ryhmiin vaikuttavia terveyseroja; vaatii tässä yhteydessä aktiivista osallistumista monen toimintapolitiikan alalla, kansanterveyden ja julkisen terveydenhuoltojärjestelmän lisäksi myös koulutuksen, sosiaaliturvan, työ- ja yksityiselämän tasapainon sekä kaupunkisuunnittelun alalla siten, että sukupuolten tasa-arvon näkökulma otetaan selvästi huomioon;

43.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman mielenterveyspolitiikassa ja kehittämään toimintalinjoja ja ohjelmia, joissa käsitellään sekä naisten mielenterveyshoidon erityistarpeita että henkisen ahdistuksen yhteiskunnallista alkuperää; panee huolestuneena merkille, että erityisesti vähiten kehittyneissä maissa naisten jääminen biolääketieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle johtuu usein tiedon ja valistuskampanjoiden puutteesta, heidän rooleistaan äiteinä ja hoivaajina sekä siitä, että heiltä puuttuu vapaus tehdä päätöksiä kotitaloudessaan; on vahvasti sitä mieltä, että sukupuolten välisiä eroja mielenterveyden alalla voitaisiin entisestään vähentää saattamalla paremmin tasapainoon sukupuoliroolit ja velvollisuudet, toimeentuloturva, yhdenvertainen pääsy koulutukseen, työmarkkinoille osallistuminen ja integroituminen, tehokkaammat toimenpiteet etenkin yksinhuoltajaäitien työ- ja perhe-elämän tasapainon edistämiseksi, sosiaalisten turvaverkkojen kehittäminen ja köyhyyden vähentäminen;

44.  katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin kuuluvat laillisen ja turvallisen abortin, luotettavan, turvallisen ja kohtuuhintaisen ehkäisyn sekä kattavan seksuaali- ja ihmissuhdekasvatuksen saatavuus;

45.  pitää valitettavana, että monissa EU:n jäsenvaltioissa seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat erittäin rajoitettuja ja/tai niihin liittyy tiettyjä ehtoja;

46.  katsoo, että se, että jäsenvaltioissa yhä useammat terveydenhuollon ammattilaiset kieltäytyvät tekemästä aborttia, on uhka naisten terveydelle ja oikeuksille; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että sairaaloissa on ainakin vähimmäismäärä terveydenhuollon ammattilaisia, jotka voivat tehdä abortteja;

47.  kehottaa jäsenvaltioita estämään ja kieltämään naisten pakkosterilisaation ja asettamaan siihen syyllistyneet syytteeseen; toteaa, että ilmiöstä kärsivät erityisesti vammaiset naiset, trans- ja intersukupuoliset henkilöt ja romaninaiset;

48.  korostaa, että syövän alkuvaiheessa toteutetun seulontamenettelyn sekä tiedotusohjelmien katsotaan kuuluvan tehokkaimpiin toimiin syövän torjumiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaiset seulonnat ovat kaikkien naisten ja tyttöjen saatavilla;

49.  korostaa, että naisten mahdollisuuksien lisääminen ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ovat erittäin tärkeitä kestävän kehityksen vauhdittamisessa ja siten kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän, myös mielenterveydessä ja kliinisessä tutkimuksessa ilmenevän syrjinnän, lopettamisessa; katsoo, että kyseessä ei ole ainoastaan perustavanlaatuinen ihmisoikeus, vaan sillä on kerrannaisvaikutuksia myös kaikilla muilla kehityksen aloilla (YK:n kestävän kehityksen tavoite 5);

50.  katsoo, että jäsenvaltioilla on velvollisuus taata synnytykseen liittyvien hoitojen saatavuus lähellä asuinpaikkaa osana yleishyödyllisiä palveluja sekä varmistaa, että kätilöitä on saatavilla myös maaseudulla ja vuoristoalueilla;

51.  kehottaa jäsenvaltioiden terveysviranomaisia tunnustamaan endometrioosin toimintakyvyttömyyttä aiheuttavaksi sairaudeksi, minkä ansiosta siitä kärsivät naiset saisivat ilmaista hoitoa, jopa kalliiden hoitojen ja/tai leikkausten tapauksessa, sekä erityistä sairauslomaa työstä kaikkien akuuteimpina ajankohtina, jotta vältettäisiin leimautuminen työpaikalla;

52.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asianomaisia virastoja varmistamaan kaikille pakolaisille, turvapaikanhakijoille ja maahantulijoille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville naisille ja tytöille, täysimääräisen pääsyn korkealaatuiseen fyysiseen terveydenhoitoon ja mielenterveyspalveluihin yleismaailmallisena ihmisoikeutena ja valmistelemaan pitkällä aikavälillä ja asianmukaisesti kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiään tulevia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita varten; korostaa, että maahanmuutto-, turvapaikka- ja lainvalvontahenkilöstölle sekä pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen, kanssa toimiville virkailijoille on annettava sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa mielenterveyskoulutusta; katsoo, että näihin tarpeellisiin terveydenhoitotoimenpiteisiin sisältyy turvallisen majoituksen ja saniteettitilojen järjestäminen naisille ja lapsille, oikeudellinen neuvonta sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat palvelut ja oikeudet, kuten ehkäisy, seksuaalisen väkivallan uhreille annettava tuki sekä laillinen ja turvallinen abortti;

53.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lopettamaan heti nykyiset säästötoimet ja julkisten menojen leikkaukset, jotka kohdistuvat sellaisiin palveluihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä korkeatasoisen terveydenhoidon tarjoamiseksi kaikille naisille ja miehille sekä tytöille ja pojille EU:ssa heidän taustastaan ja oikeudellisesta asemastaan riippumatta;

54.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan maksuttoman terveydenhuollon naisille, jotka ovat työttömiä, asuvat maaseudulla tai ovat pienituloisia eläkeläisiä ja joilla ei ole varaa terveystarkastuksiin tai lääketieteelliseen hoitoon;

55.  suosittelee, että vammaisen lapsen tai hengenvaarallista sairautta sairastavan lapsen syntymän jälkeen naisille olisi tarjottava erityistukea, muun muassa ilmaista ja pitkäaikaista lapsen kotihoitoa, lapsen palliatiivista hoitoon sekä erikoistunutta ja helposti saatavilla olevaa psykologista tukea;

56.  korostaa, että oikeus terveyteen kuuluu kaikille ja sen saavuttaminen on teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua tärkeämpää ja riippuu investoinneista eurooppalaiseen terveystutkimukseen, kuten tutkimukseen, joka käsittelee köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia koskevia terveydenhuollon menetelmiä ja lääkkeitä;

57.  pitää valitettavana jäsenvaltioiden julkisten terveydenhuoltomenojen leikkauksia ja on pettynyt siihen, että sukupuoleen perustuvan väkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen tarkoitetut vuosittaiset määrärahat ovat kaikissa jäsenvaltioissa paljon alhaisemmat kuin tällaisen väkivallan todelliset kustannukset, olivatpa ne luonteeltaan taloudellisia, sosiaalisia tai moraalisia; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta sellaisten ohjelmien tukemiseksi, joilla pyritään ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä auttamaan ja suojelemaan uhreja tehokkaasti;

58.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan terveydenhoitoalalla toimenpiteitä, joilla sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit voidaan havaita varhaisessa vaiheessa ja heitä voidaan tukea, sekä käyttämään uhrien pahoinpitelytapauksissa terveyspöytäkirjoja, jotka toimitetaan asianomaisille tuomioistuimille oikeuskäsittelyn nopeuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan oikeuden saada tietoa ja yhdennettyä sosiaaliapua, joka tarjotaan monialaisiin asiantuntijapalveluihin erikoistuneiden vakituisten päivystyspalveluiden avulla;

59.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin, jotta EU ratifioisi Istanbulin sopimuksen, ja pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sitä; kehottaa neuvostoa varmistamaan EU:n liittymisen Istanbulin sopimukseen mahdollisimman pian;

60.  korostaa, että prostituutio on myös terveyteen liittyvä kysymys, koska sillä on haitallisia terveysvaikutuksia prostituutiota harjoittaviin henkilöihin, jotka kärsivät muita todennäköisemmin seksuaalisista, fyysisistä ja henkisistä terveysongelmista, huume- ja alkoholiriippuvuudesta, itsekunnioituksen puutteesta sekä korkeammasta kuolleisuudesta kuin väestö keskimäärin; korostaa lisäksi, että monet seksinostajista pyytävät suojaamatonta maksullista seksiä, mikä lisää haitallisten terveysvaikutusten riskiä sekä prostituutiota harjoittaville henkilöille että ostajille;

61.  kehottaa jäsenvaltioita estämään ja kieltämään naisten sekä intersukupuolisten henkilöiden sukuelinten silpomisen ja asettamaan siihen syyllistyneet syytteeseen sekä tarjoamaan mielenterveyspalveluja ja fyysistä hoitoa sen uhreille ja sen kohteeksi todennäköisesti joutuville henkilöille;

62.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja käynnistämään ohjelmia, joilla puututaan niiden tilanteeseen;

63.  katsoo, että verrannollisten, kattavien, luotettavien ja säännöllisesti päivitettävien sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen puuttuminen johtaa naisten terveyteen liittyvään syrjintään;

64.  muistuttaa, että terveydenhuolto ja terveyspolitiikka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että komission tehtävänä on täydentää kansallista politiikkaa;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EMEA/CHMP/3916/2005 - ICH http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2010/01/WC500059887.pdf
(2)Krug, Dahlberg, Mercy, Zwi ja Lozano, 2002.


Painopisteet naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 61. istuntoa varten
PDF 250kWORD 50k
Euroopan parlamentin suositus 14. helmikuuta 2017 neuvostolle Euroopan unionin painopisteistä naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 61. istuntoa varten (2017/2001(INI))
P8_TA(2017)0029A8-0018/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Constance Le Gripin PPE-ryhmän puolesta ja Maria Arenan S&D‑ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle Euroopan unionin painopisteistä naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 61. istuntoa varten (B8‑1365/2016),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä ja uudesta maailmanlaajuisesta kumppanuudesta köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi vuoden 2015 jälkeen sekä 16. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vuoden 2015 jälkeisestä muutosohjelmasta,

–  ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan (CSW) 61. istunnon, jonka pääteemana on naisten taloudellinen voimaannuttaminen muuttuvassa työelämässä,

–  ottaa huomioon Pekingissä syyskuussa 1995 pidetyn YK:n neljännen naisten maailmankonferenssin, Pekingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n Peking +5 -erityisistunnossa 9. kesäkuuta 2000, Peking +10 -erityisistunnossa 11. maaliskuuta 2005, Peking +15 -erityisistunnossa 2. maaliskuuta 2010 ja Peking +20 -erityisistunnossa 9. maaliskuuta 2015 hyväksytyt päätösasiakirjat, jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteuttamiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW-sopimus),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0018/2017),

A.  ottaa huomioon, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on EU:n perusperiaate, josta määrätään Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa; ottaa lisäksi huomioon, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi unionin tavoitteista ja tehtävistä ja että tämä periaate on unionin ohjenuorana myös sen ulkoisissa toimissa, koska nämä kaksi ulottuvuutta olisi sovitettava yhteen;

B.  ottaa huomioon, että naisten ihmisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo eivät ole vain perusihmisoikeuksia, vaan myös edellytys kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle sekä välttämätön perusta kestävälle ja vauraalle maailmalle, jossa vallitsee rauha;

C.  toteaa, että naisiin kohdistuvaan ahdisteluun ja väkivaltaan sisältyy monenlaisia ihmisoikeusloukkauksia; ottaa huomioon, että kaikista näistä väärinkäytöksistä voi jäädä syviä henkisiä arpia, niihin voi sisältyä fyysistä tai seksuaalista vahingoittamista tai kärsimystä tai tällaisilla teoilla uhkaamista ja pakottamista, ne voivat vahingoittaa naisten ja tyttöjen terveyttä ja myös heidän lisääntymis- ja seksuaaliterveyttään ja että ne voivat joissakin tapauksissa johtaa kuolemaan;

D.  ottaa huomioon, että 23. tammikuuta 2017 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump palautti niin sanotun global gag ‑säännön, joka estää kansainvälisiä järjestöjä saamasta yhdysvaltalaista maailmanlaajuista terveysalan tukea, jos ne tarjoavat aborttipalveluita, antavat aborttineuvontaa, ohjaavat aborttipalveluihin tai edistävät niitä, myös silloin, kun ne tekevät tätä itsenäisesti ilman yhdysvaltalaista rahoitusta ja silloin, kun abortti on kyseisissä maissa laillinen; ottaa huomioon, että nyt kärsimään joutuvat myös ohjelmat, jotka koskevat HI-virusta/aidsia, äitien ja lasten terveyttä, zikaviruksen torjuntaa ja muita terveyteen ja sairauksiin liittyviä kysymyksiä; ottaa huomioon, että tämä sääntö taannuttaa vuosikausiksi saavutuksia, joita on tehty yhteisöjen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi maailmassa erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien osalta ja voi heikentää miljoonien ihmisten pääsyä terveydenhuoltoon kaikkialla maailmassa;

E.  ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite on sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen sekä kaikkien naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että viides kestävän kehityksen tavoite on itsenäinen tavoite, mikä tarkoittaa, että se on saatettava yleisesti osaksi Agenda 2030:a ja kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista; toteaa, että naisten voimaannuttaminen merkitsee sitä, että heille annetaan tarvittavat työkalut, jotta heistä voi tulla taloudellisesti riippumattomia, jotta he voivat olla tasapuolisesti edustettuina yhteiskunnassa, toimia yhdenvertaisessa asemassa elämän kaikilla osa-alueilla, saada enemmän valtaa julkisessa elämässä ja ohjata kaikkia omaan elämäänsä vaikuttavia päätöksiä;

F.  toteaa, että naiset ovat tärkeitä talouden toimijoita maailmanlaajuisesti ja että naisten osallistuminen talouselämään voi piristää kansantalouksia, auttaa luomaan työpaikkoja ja lisätä osallistavaa vaurautta; ottaa huomioon, että maat, jotka arvostavat naisia ja mahdollistavat heidän täysimääräisen osallistumisensa työelämään ja päätöksentekoon, ovat vakaampia, vauraampia ja turvallisempia; ottaa huomioon, että sukupuolitietoinen budjetointi on älykästä taloustiedettä ja auttaa varmistamaan, että julkisten menojen avulla edistetään naisten ja miesten tasa-arvoa;

G.  ottaa huomioon, että naisten luovuus ja yrittäjyyspotentiaali ovat talouskasvun ja työpaikkojen lähteitä, joita ei ole hyödynnetty riittävällä tavalla ja joiden kehittämistä on jatkettava;

H.  ottaa huomioon, että vaikka on olemassa vankkoja todisteita siitä, että naisten voimaannuttaminen on tärkeää köyhyyden vähentämiseksi ja kehityksen edistämiseksi sekä maailman kiireellisimpiin haasteisiin vastaamiseksi, EU:n jäsenvaltioiden hallitukset totesivat 20 vuotta Pekingin maailmankonferenssin jälkeen, ettei yksikään maa ole täysin saavuttanut miesten ja naisten tasa-arvoa sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamista koskevaa tavoitetta, että edistyminen on ollut hidasta ja epätasaista, että miehiä ja naisia kohdellaan edelleen eriarvoisesti ja monenlaista syrjintää esiintyy ja että toimintasuunnitelman kahdentoista ongelmakohdan täytäntöönpanon yhteydessä on tullut esiin uusia haasteita;

I.  toteaa, että unionilla on tärkeä rooli naisten ja tyttöjen voimaannuttamisen edistämisessä taloudellisin ja poliittisin keinoin EU:ssa ja myös maailmanlaajuisesti; toteaa, että EU:n on oltava keskeisessä asemassa suojelemassa naisten ihmisoikeuksista YK:ssa ja EU:ssa sovittuja kantoja;

J.  ottaa huomioon, että naiset tuottavat yhä noin 80 prosenttia ruoasta köyhimmissä maissa ja ovat nykyisin luonnon monimuotoisuuden ja viljelykasvien siementen tärkeimpiä suojelijoita;

K.  ottaa huomioon, että maa ei ole vain tuotantoväline vaan myös kulttuuriin ja identiteettiin liittyvä paikka; toteaa, että siksi maan saanti on yksi elämän perustekijöistä ja viljelijöille ja alkuperäisväestön naisille kuuluva luovuttamaton oikeus;

1.  suosittaa, että neuvosto

Naisten ja tyttöjen voimaannuttamisen yleiset ehdot

Naisten taloudellisen voimaannuttamisen lisääminen ja työmarkkinoilla olevien esteiden poistaminen

Naisten tasapuolisen edustuksen varmistaminen kaikilla päätöksenteon tasoilla

Kaikkein syrjäytyneimpien naisten tarpeiden täyttäminen

Edellä olevien sitoumusten muuntaminen menoiksi ja niiden näkyvämmiksi tekeminen

   a) vahvistaa sitoutumisensa Pekingin toimintaohjelmaan ja siinä esitettyihin naisten ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskeviin toimiin; vahvistaa sitoutumisensa kaksitahoiseen naisten ihmisoikeuksia koskevaan lähestymistapaan valtavirtaistamalla sukupuolinäkökohtia kaikilla politiikanaloilla ja ryhtymällä erityisiin toimenpiteisiin naisten ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon puolesta;
   b) kannustaa toimiin, joilla investoidaan naisten ja tyttöjen yhtäläiseen pääsyyn korkealaatuiseen koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, mukaan lukien virallinen ja epävirallinen koulutus sekä arkioppiminen, ja joilla poistetaan sukupuolten välisiä eroja näillä ja kaikilla muilla aloilla sekä erityisesti miesten hallitsemilla aloilla;
   c) torjuu naisiin ja tyttöihin julkisissa ja yksityisissä tiloissa kohdistuvaa kaikkinaista väkivaltaa, joka on vakava rikos heidän fyysistä ja psyykkistä itsemääräämisoikeuttaan vastaan ja estää heitä käyttämästä kaikkia mahdollisuuksiaan ja kykyjään; kehottaa edistämään sitä, että kaikki osapuolet ratifioivat täysimääräisesti Istanbulin sopimuksen;
   d) katsoo, että tullakseen entistä tehokkaammiksi maailmanlaajuisiksi toimijoiksi YK:n, EU:n ja sen jäsenvaltioiden on lisättävä sisäisiä ponnistelujaan naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi; kehottaa sen vuoksi jälleen komissiota ehdottamaan EU:n strategiaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, vähimmäisvaatimuksia koskeva direktiivi mukaan luettuna; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia osapuolia allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta;
   e) suunnittelee ihmisarvoisten työpaikkojen luomista ja kaikkien naisten täystyöllisyyttä edistäviä ja tukevia politiikkoja;
   f) varmistaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan terveydenhuollon yleisen saatavuuden ja lisääntymisoikeudet Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja Pekingin toimintaohjelman sekä niitä koskevien tarkistuskonferenssien päätösasiakirjojen mukaisesti; tarjoaa seksuaalivalistusta tytöille ja nuorille naisille, jotta voidaan vähentää nuorena raskaaksi tulemista ja sukupuolitautien leviämistä;
   g) tuomitsee jyrkästi niin sanotun global gag -säännön, joka estää kansainvälisiä organisaatioita saamasta yhdysvaltalaista perhesuunnittelurahoitusta, jos ne tarjoavat aborttipalveluita, antavat aborttineuvontaa, ohjaavat aborttipalveluihin tai edistävät niitä; pitää tätä sääntöä suorana hyökkäyksenä naisten ja tyttöjen oikeuksien alalla tehtyjä saavutuksia vastaan ja askel taaksepäin; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kiireellisesti toteuttamaan toimia, joilla torjutaan global gag ‑säännön vaikutuksia, lisäämällä merkittävästi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin tarkoitettua rahoitusta ja käynnistämällä kansainvälisen rahaston, josta rahoitetaan mahdollisuuksia syntyvyyden säännöstelyyn ja turvalliseen ja lailliseen aborttiin käyttäen sekä kansallista että unionin kehitysapurahoitusta, jotta täytetään rahoitusvaje, joka syntyi Trumpin hallinnon toimista, joilla lopetetaan rahoitus kaikille ulkomailla toimiville apujärjestöille, jotka tarjoavat seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja ‑oikeuksiin liittyviä palveluja;
   h) poistaa sukupuolten väliset palkkoihin, elinikäisiin ansioihin ja eläkkeisiin liittyvät erot;
   i) tekee lopun kaikista naisiin kohdistuvista syrjinnän muodoista lainsäädännön ja politiikkojen kaikilla tasoilla;
   j) torjuu kaikkia sukupuolistereotypioiden muotoja, jotka pitävät yllä eriarvoisuutta, väkivaltaisuutta ja syrjintää yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla;
   k) tukee naisten järjestöjä niiden työssä kaikilla tasoilla; osallistaa näitä järjestöjä kumppaneina päätöksenteossa ja varmistaa riittävän rahoituksen saannin;
   l) soveltaa sukupuolitietoista budjetointia sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisen työkaluna kaikkiin julkisiin menoihin;
   m) kehottaa kaikkia osapuolia ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW-sopimus) siten, että kiinnitetään erityistä huomiota 1, 4, 10, 11, 13, 14 ja 15 artiklaan;
   n) kehottaa kaikkia osapuolia hyväksymään toimia ja säätämään lakeja, joilla varmistetaan tasa-arvoinen työllistyminen ja se, että samasta ja samanarvoisesta työstä maksetaan samaa palkkaa;
   o) jatkaa ja tehostaa toimia, joilla tuetaan ja edistetään naisten yrittäjyyttä ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen yhteydessä ja joilla poistetaan kaikki esteet ja sosiaaliset ennakkoluulot, joita liittyy yritysten perustamiseen ja yritystoiminnan harjoittamiseen, muun muassa parantamalla rahoituspalvelujen, luottojen ja riskipääoman saantia ja markkinoillepääsyä yhtäläisin ehdoin sekä edistämään liiketoimintaan liittyvän tiedon, koulutuksen ja verkostojen saatavuutta; on tietoinen yhteisötalouden yritysten, osuuskuntien ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien merkityksestä naisten voimaannuttamisen kannalta ja haluaa edelleen edistää niiden asemaa;
   p) panee merkille, että makrotaloudellisilla politiikoilla ja erityisesti budjettikurilla ja julkisilla palveluilla on kohtuuttoman suuri vaikutus naisiin ja että päätöksentekijöiden on otettava huomioon nämä sukupuolivaikutukset;
   q) edistää uusia investointeja sosiaaliturvaa koskeviin infrastruktuureihin, koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä saatavilla oleviin, kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin hoitopalveluihin koko elämänkaaren aikana, mukaan lukien lastenhoitopalvelut ja muiden hoitoa tarvitsevien henkilöiden sekä vanhusten hoitopalvelut; varmistaa raskaana olevien naisten vahvan suojelun ja työoikeudet raskauden aikana ja sen jälkeen;
   r) tukee toimia, joilla edistetään kotitöiden ja hoitotyön tasapuolista jakautumista miesten ja naisten välillä;
   s) kannattaa ILO:n yleissopimuksen tekemistä sellaisten kansainvälisten normien laatimiseksi, joilla voidaan puuttua työpaikalla esiintyvään sukupuoliperusteiseen väkivaltaan;
   t) panee täytäntöön politiikkoja, joilla puututaan naisiin kohdistuvan poliittisen väkivallan ilmiöön, mukaan lukien fyysinen väkivalta, pelottelu ja verkkohäirintä;
   u) ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin lapsityövoiman käytön lopettamiseksi, sillä miljoonat tyttölapset joutuvat hyväksikäytetyiksi; lisää nykyiseen EU:n lainsäädäntöön uusia mekanismeja, joilla estetään sellaisten tuotteiden tuonti, jotka on tuotettu käyttäen lapsityövoimaa;
   v) kannustaa naisia ja tyttöjä tiedotuskampanjoiden ja tukiohjelmien avulla pyrkimään akateemiselle uralle ja tutkijan uralle kaikilla tieteen aloilla ja erityisesti teknologian ja digitaalisen talouden alalla;
   w) varmistaa unionin sisäisten ja ulkoisten toimien ja kestävän kehityksen tavoitteiden välisen johdonmukaisuuden;
   x) suojelee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia ja auttaa varmistamaan sukupuolten tasapuolisen edustuksen kaikilla päätöksenteon tasoilla, poliittinen päätöksenteko, talouspolitiikka ja -ohjelmat, työpaikat, liike-elämä ja tieteen alat mukaan luettuina;
   y) osallistaa työmarkkinaosapuolet, kansalaisjärjestöt ja naisten järjestöt taloutta koskevaan päätöksentekoon;
   z) vahvistaa naisten roolia johtotehtävissä ja naisten osallistumista konflikteja ja niiden jälkeisiä tilanteita koskevaan päätöksentekoon ja varmistaa konflikteista toipuvissa maissa naisten mahdollisuudet päästä työhön ja markkinoille sekä osallistua politiikkaan ja toimia johtotehtävissä, mikä kaikki on olennainen edellytys näiden maiden vakaudelle;
   aa) edistää naisten oikeutta maan omistamiseen sekä maaseudulla asuvien naisten lainansaantia, edistää ja tukee naisten yrittäjyyttä koskevia aloitteita maaseudulla ja mahdollistaa naisten taloudellisen riippumattomuuden ja osallistumisen täysimääräisesti maaseudun kehittämiseen ja kestävään kehitykseen sekä sen, että naiset pääsevät hyötymään siitä; suojelee ja edistää lyhyitä elintarvikkeiden toimitusketjuja aktiivisten politiikkojen avulla sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella;
   ab) laatii sisäisiä ja kansainvälisiä sääntöjä, joilla taataan pienomistajien ja erityisesti naisten etujen vastaisten laajojen maananastusten rajoittaminen;
   ac) kehottaa maaseudulla toimivia naisjärjestöjä osallistumaan paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen ja maailmanlaajuiseen päätöksentekoon ja tukemaan naisten verkostoja kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdossa erityisesti asioissa, joita koskevat päätökset voivat vaikuttaa naisten elämään;
   ad) kehottaa kaikkia maita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja myös sen 6 artiklan, jonka otsikkona on ”Vammaiset naiset”;
   ae) painottaa naispuolisten siirtotyöläisten, erityisesti kotitalouksissa työskentelevien naispuolisten maahanmuuttajien ja pakolaisten, oikeutta ihmisarvoisiin työoloihin ja yhdenvertaiseen sosiaaliturvaan; kehottaa ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ILO:n yleissopimuksen nro 189;
   af) kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön politiikkoja, joilla taataan pakolaisnaisten ja -tyttöjen oikeudet ja ihmisarvoinen kohtelu;
   ag) varmistaa, että sukupuoleen perustuva vaino katsotaan turvapaikkahakemuksen perusteeksi pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n vuoden 1951 yleissopimuksen nojalla;
   ah) korostaa, että hlbti-naisten oikeuksia on suojeltava ja edistettävä;
   ai) kehottaa YK:n naisten asemaa käsittelevää toimikuntaa yhdessä naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean kanssa vakiinnuttamaan moniperusteisen lähestymistavan analyyseihinsa ja edistämään moniperusteisen syrjinnän torjumista monialaisen analyysin avulla kaikissa YK:n elimissä;
   aj) harjoittaa politiikkaa, jolla puututaan köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien naisten tilanteeseen;
   ak) panee merkille naisten roolin virallisina ja epävirallisina hoitajina ja panee täytäntöön heidän hoitotyön harjoittamiseen liittyvän asemansa parantamiseksi laadittavia politiikkoja;
   al) antaa käyttöön naisten taloudellisten oikeuksien toteutumiseen tarvittavat varat ja vähentää sukupuolten epätasa-arvoa myös käyttämällä olemassa olevia välineitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, kuten sukupuolivaikutusten arviointia; soveltaa sukupuolitietoista budjetointia kaikkiin julkisiin menoihin naisten ja miesten välisen tasa-arvon varmistamiseksi ja kaiken sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamiseksi;
   am) varmistaa parlamentin ja sen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan täysimääräisen osallistumisen päätöksentekoon, joka koskee EU:n kantaa naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 61. istunnossa;
   an) ilmaisee voimakkaan tukensa YK:n tasa-arvojärjestön (UN Women) työlle, sillä järjestö on YK:n järjestelmässä keskeinen toimija, joka pyrkii poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan maailmanlaajuisesti ja saattamaan yhteen kaikki merkittävät sidosryhmät poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi ja toimien koordinoimiseksi kehottaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita sekä EU:ta lisäämään rahoitustaan YK:n tasa-arvojärjestölle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle.

Oikeudellinen huomautus