Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 16. helmikuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Ihmisoikeus- ja demokratiatilanne Nicaraguassa ja Francisca Ramirezin tapaus
 Teloitukset Kuwaitissa ja Bahrainissa
 Guatemala ja etenkin ihmisoikeuksien puolustajien tilanne
 Terrorismin torjuminen ***I
 Tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistaminen ulkorajoilla ***I
 Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdolliset kehityskulut ja mukautukset
 Euroopan unionin toiminnan parantaminen hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia
 Euroalueen budjettikapasiteetti
 Robotiikkaa koskevat yksityisoikeudelliset säännöt
 Eurooppalainen pilvipalvelualoite
 Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi
 Ilmailustrategia Euroopalle
 ERI-rahastojen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet

Ihmisoikeus- ja demokratiatilanne Nicaraguassa ja Francisca Ramirezin tapaus
PDF 165kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ihmisoikeus- ja demokratiatilanteesta Nicaraguassa ja Francisca Ramirezin tapauksesta (2017/2563(RSP))
P8_TA(2017)0043RC-B8-0156/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nicaraguasta, erityisesti 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvista hyökkäyksistä, kansalaisvapauksista ja demokratiasta Nicaraguassa(1) ja 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 16. elokuuta 2016 antaman julkilausuman, joka koski Nicaraguan viimeaikaista päätöstä erottaa kansalliskokouksen jäseniä, sekä korkean edustajan / varapuheenjohtajan 19. marraskuuta 2016 antaman julkilausuman Nicaraguan presidentinvaalien lopullisista tuloksista,

–  ottaa huomioon Nicaraguassa 6. marraskuuta 2011 pidettyjä parlamentti- ja presidentinvaaleja tarkkailleen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan kertomuksen,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön pääsihteeristön 16. lokakuuta 2016 antaman Nicaraguan vaaliprosessia koskevan lausunnon,

–  ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön pääsihteeristön 20. tammikuuta 2017 antaman Nicaraguaa koskevan raportin,

–  ottaa huomioon vuonna 2012 tehdyn Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan elokuussa 2013, ja sen ihmisoikeuslausekkeet,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat kesäkuulta 2004,

–  ottaa huomioon kehitysmaiden maapolitiikan laatimista ja suunnittelua koskevan ohjauksen tarjoamiseksi vuonna 2004 annetut EU:n maapolitiikkasuuntaviivat,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1998 antaman julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP),

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (nro 169), jonka Nicaragua on ratifioinut,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja vahvistamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamisen on oltava olennainen osa EU:n ulkoista toimintaa, mihin kuuluu myös Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välinen assosiaatiosopimus vuodelta 2012;

B.  ottaa huomioon, että demokratia ja oikeusvaltio ovat heikentyneet Nicaraguassa viime vuosina;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 Nicaragua hyväksyi lain nro 840, jolla myönnettiin Nicaraguan halkaisevan merenkulkukanavan satavuotinen käyttöoikeus yksityiselle kiinalaiselle yritykselle HK Nicaragua Canal Development Investment Company Ltd:lle (HKND);

D.  ottaa huomioon, että HKND:lle annettiin laissa valtuudet pakkolunastaa maata ja yhtiö vapautettiin paikallisveroista ja kaupankäyntisäännöksistä; ottaa huomioon, että laissa annettiin HKND:lle myös takuut siitä, ettei sopimuksen rikkomisesta aiheutuisi rikosoikeudellisia seuraamuksia;

E.  ottaa huomioon, että 27. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2016 mielenosoittajat eri puolilta Nicaraguaa kokoontuivat pääkaupunkiin vastustaakseen merenkulkukanavan rakentamista, sillä se on jättihanke, jonka vuoksi tuhannet pienviljelijät ja alkuperäiskansat kanavahankkeen lähistöltä joutuisivat siirtymään muualle, ja arvostellakseen 6. marraskuuta 2016 pidettyjen presidentinvaalien avoimuuden puutetta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat kertoivat poliisin käyttäneen kyynelkaasua sekä kumi- ja lyijyluoteja mielenosoittajia vastaan;

F.  ottaa huomioon, ettei mitään tutkimusta ympäristövaikutuksista tehty eikä alkuperäiskansojen ennakkokuulemista järjestetty, mikä on ILO:n yleissopimuksen nro 169 vastaista; ottaa huomioon, että kanavan ehdotettu reitti kulkisi alkuperäisväestön maiden läpi ja 30 000–120 000 alkuperäisväestöön kuuluvaa jouduttaisiin siirtämään;

G.  ottaa huomioon, että tiedejärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että kanava kulkisi Nicaragua-järven läpi ja vaarantaisi Keski-Amerikan suurimman makeanveden lähteen; ottaa huomioon, että tiedejärjestöt ovat pyytäneet Nicaraguan hallitusta keskeyttämään hankkeen, kunnes on tehty riippumattomia tutkimuksia ja niistä on keskusteltu julkisesti;

H.  ottaa huomioon, että maata, järviä ja suvereniteettia puolustavan kansallisen neuvoston koordinaattori Francisca Ramirez esitti joulukuussa 2016 virallisen valituksen Nueva Guineassa tapahtuneista sortotoimista ja hyökkäyksistä; ottaa huomioon, että Francisca Ramirezia on uhkailtu, hänet on pidätetty mielivaltaisesti ja hänen perheenjäseniinsä on kohdistettu väkivaltaisia hyökkäyksiä hänen aktivisminsa vuoksi;

I.  ottaa huomioon, että Nicaraguassa toimittajiin kohdistuu häirintää ja uhkailuja, heitä on vangittu ja he ovat saaneet tappouhkauksia;

J.  ottaa huomioon, että elokuussa 2016 ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoijan Michel Forstin Nicaraguan vierailu peruttiin Nicaraguan hallituksen asettamien esteiden vuoksi;

K.  toteaa, että opposition ehdokkaiden ulkopuolelle jättäminen osoittaa, että vapaiden ja rehellisten vaalien edellytykset eivät selvästikään täyttyneet ja että yhdistymisvapaus, poliittinen kilpailu ja moniarvoisuus ovat selvästi heikentyneet;

L.  toteaa, että tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevä YK:n erityisraportoija kiinnitti huomiota vuoden 2014 yleisen määräaikaisarviointimenettelyn yhteydessä korkeimman oikeuden tuomareiden nimityksiin, joihin kohdistuu voimakasta poliittista vaikuttamista; ottaa huomioon, että vuonna 2013 tehdyt perustuslain muutokset presidentin uudelleen valitsemiseksi tehtiin kiertämällä lainsäädäntöä tavalla, joka ei ollut avoin; toteaa, että Nicaraguan perustuslain 147 pykälässä kielletään presidentin verisukulaisia tai niitä, joiden sukulaisuus perustuu avioliittoon, asettumasta presidentti- tai varapresidenttiehdokkaiksi;

M.  ottaa huomioon, että julkisen sektorin korruptio, jossa on mukana myös presidentin perheenjäseniä, on edelleen yksi suurimmista haasteista; ottaa huomioon, että viranomaisten lahjominen, laittomat takavarikoinnit sekä tulli- ja veroviranomaisten mielivaltaiset arvioinnit ovat hyvin yleisiä;

1.  ilmaisee huolensa Nicaraguan jatkuvasti heikkenevästä ihmisoikeustilanteesta ja pitää valitettavana, että valtion viranomaisia lähellä olevat yksityishenkilöt, poliittiset voimat ja elimet ovat kohdistaneet ihmisoikeusjärjestöihin ja niiden jäseniin sekä riippumattomiin toimittajiin ja tiedotusvälineiden edustajiin hyökkäyksiä ja häirintää;

2.  kehottaa hallitusta lopettamaan häirinnän ja sortotoimet Francisca Ramirezia ja muita ihmisoikeuksien puolustajia vastaan heidän laillisen toimintansa takia; kehottaa Nicaraguan viranomaisia lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajien vastaisiin rikoksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen; tukee ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeutta ilmaista protestinsa ilman kostotoimia; kehottaa Nicaraguaa käynnistämään riippumattoman ympäristövaikutuksen arvioinnin ennen jatkotoimiin ryhtymistä ja tekemään koko prosessista julkisen;

3.  kehottaa Nicaraguan hallitusta noudattamaan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti vuonna 2008 allekirjoitettua YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta sekä ILO:n yleissopimusta nro 169;

4.  kehottaa Nicaraguan hallitusta suojelemaan alkuperäiskansojen maita jättihankkeiden rakentamisen vaikutuksilta, sillä ne vaikuttavat heidän alueidensa elämää ylläpitäviin edellytyksiin, asettavat alkuperäisväestön yhteisöt konfliktitilanteisiin ja altistavat heidät väkivallalle;

5.  on erittäin huolissaan siitä, että opposition jäsenet erotettiin Nicaraguan kansalliskokouksesta, ja päätöksestä, jolla oppositiopuolueen johtorakennetta muutettiin;

6.  kehottaa Nicaraguaa kunnioittamaan täysimääräisesti demokraattisia arvoja, myös vallanjakoa, ja palauttamaan kaikkien oppositiopuolueiden aseman sallimalla kriittiset äänet poliittisessa järjestelmässä ja yhteiskunnassa yleensä; muistuttaa, että opposition täysimääräinen osallistuminen, oikeuslaitoksen polarisoitumisen vähentäminen, rankaisemattomuuden lopettaminen ja riippumaton kansalaisyhteiskunta ovat olennaisia tekijöitä minkä tahansa demokratian onnistumiselle;

7.  muistuttaa oikeuslaitosjärjestelmän vastaisista laittomista toimista, jotka johtivat presidentin virkakauden rajoitukset poistaviin perustuslain muutoksiin, joiden ansiota Daniel Ortega sai pysyä vallassa vuosikausia;

8.  huomauttaa, että EU:n toimielimet ja Amerikan valtioiden järjestö arvostelivat voimakkaasti vuosina 2011 ja 2016 pidettyjä vaaleja niiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi; panee merkille, että Amerikan valtioiden järjestön kanssa on meneillään vuoropuhelu ja että yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitetaan 28. helmikuuta 2017, mikä saattaa parantaa tilannetta;

9.  toteaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on erittäin tärkeää demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle; kehottaa Nicaraguan viranomaisia palauttamaan tiedotusvälineiden monimuotoisuuden;

10.  muistuttaa, että Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen valossa Nicaraguaa on muistutettava tarpeesta noudattaa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita, joita EU puolustaa ja edistää; kehottaa EU:ta valvomaan tilannetta ja arvioimaan tarpeen mukaan, mihin toimiin olisi mahdollisesti ryhdyttävä;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, Keski-Amerikan parlamentille ja Nicaraguan tasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 89.
(2)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 74.


Teloitukset Kuwaitissa ja Bahrainissa
PDF 171kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 teloituksista Kuwaitissa ja Bahrainissa (2017/2564(RSP))
P8_TA(2017)0044RC-B8-0150/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista, erityisesti 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Bahrainista ja Mohammed Ramadanin tapauksesta(1), 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselmansa Bahrainista(2) ja 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin tiedottajan 15. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Bahrainissa suoritetuista teloituksista sekä 25. tammikuuta 2017 annetun julkilausuman äskettäisistä teloituksista Kuwaitin valtiossa,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin EU:n puolesta ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin 10. lokakuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman eurooppalaisesta ja kansainvälisestä kuolemanrangaistuksen vastaisesta päivästä,

–  ottaa huomioon mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Agnes Callamardin sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan Nils Melzerin 25. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman, jossa vaaditaan Bahrainin hallitusta estämään uudet teloitukset, sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun Rupert Colvillen tiedottajan 17. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Bahrainista,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta, kidutusta, ilmaisunvapautta ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu kaikkien unionin politiikkojen keskiöön,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan ja siihen liitetyt pöytäkirjat nro 6 ja 13,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Persianlahden arabimaiden yhteistyöneuvoston peruskirjan osapuolten välisen yhteistyösopimuksen vuodelta 1988,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 järjestetyn EU:n ja Persianlahden arabimaiden yhteisen neuvoston 25. kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta moratoriosta, erityisesti 18. joulukuuta 2014 hyväksytyn päätöslauselman sekä viimeisimmän, 19. joulukuuta 2016 hyväksytyn päätöslauselman,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joiden kaikkien sopimuspuolina Kuwait ja Bahrain ovat,

–  ottaa huomioon toimet kuolemaantuomittujen oikeuksien turvaamiseksi, jotka hyväksyttiin 25. toukokuuta 1984 annetussa talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselmassa 1984/50,

–  ottaa huomioon 11. elokuuta 2016 hyväksytyt YK:n ihmisoikeuskomitean loppupäätelmät Kuwaitin kolmannesta määräaikaisraportista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 15 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 18 artiklan ja kuolemanrangaistusta koskevan toisen valinnaisen pöytäkirjan, sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1954 ja valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen vuodelta 1961,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan yli 160 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiota on joko poistanut kuolemanrangaistuksen tai ei sovella sitä, ja toteaa, että nämä valtiot ovat hyvin erilaisia oikeusjärjestelmiltään, perinteiltään, kulttuureiltaan sekä uskonnollisilta taustoiltaan;

B.  ottaa huomioon, että 25. tammikuuta 2017 Kuwaitin viranomaiset teloittivat seitsemän ihmistä, joiden joukossa oli myös yksi kuningasperheen jäsen; toteaa, että teloitetut olivat Mohammad Shahed Mohammad Sanwar Hussain, Jakatia Midon Pawa, Amakeel Ooko Mikunin, Nasra Youseff Mohammad al-Anzi, Sayed Radhi Jumaa, Sameer Taha Abdulmajed Abduljaleel ja Faysal Abdullah Jaber Al Sabah ja että useimmat tuomittiin murhasta; ottaa huomioon, että vangituista viisi oli ulkomaalaisia: kaksi egyptiläistä, yksi bangladeshilainen, yksi filippiiniläinen ja yksi etiopialainen, ja että kolme oli naisia; ottaa huomioon, että teloitukset olivat maassa ensimmäisiä sitten vuoden 2013, jolloin Kuwaitin viranomaiset teloittivat viisi ihmistä kuusivuotisen täytäntöönpanon lykkäämisen jälkeen;

C.  ottaa huomioon, että Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskus (Gulf Centre for Human Rights) ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat dokumentoineet Kuwaitin rikosoikeusjärjestelmässä oikeudenkäyntimenettelyn loukkauksia, joiden vuoksi vastaajien on vaikea saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä; ottaa huomioon, että kotitaloustyöntekijät ovat erityisen haavoittuvia, sillä heillä ei ole sosiaaliturvaa eikä oikeussuojaa;

D.  ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2017 Bahrain teloitti ampumalla Ali Al-Singacen, Abbas Al-Samean ja Sami Mushaiman, mikä päätti kuusi vuotta kestäneen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisen;

E.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan teloitukset loukkasivat vakavalla tavalla oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia; ottaa huomioon, että kolmea miestä syytettiin Manamassa vuonna 2014 tehdystä pommi-iskusta, jossa kuoli useita ihmisiä, muun muassa kolme poliisia; ottaa kuitenkin huomioon, että saatujen tietojen mukaan kaikkia kolmea kidutettiin niin, että he tunnustivat, mitä käytettiin sitten heidän tuomioidensa ensisijaisena todistelukeinona; ottaa huomioon, että syytettyjen kansalaisuus peruutettiin, heidän ei annettu tavata asianajajaa ja heidät teloitettiin alle viikon kuluttua tuomiosta eikä heidän perheilleen annettu mitään ennakkotietoa eikä heille annettu mahdollisuutta anoa armahdusta;

F.  ottaa huomioon, että mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija julisti kyseiset teloitukset ”laittomiksi teloituksiksi” sen perusteella, että kenellekään kolmesta miehestä ei annettu oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, josta määrätään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa;

G.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ilmoitti olevansa ”järkyttynyt” teloituksista ja että sen mukaan miesten oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä oli ”vakavia epäilyksiä”;

H.  ottaa huomioon, että Bahrainissa kuolemantuomio uhkaa kahta muuta miestä, Mohammad Ramadania ja Hussein Moussaa; ottaa huomioon, että molemmat miehet väittävät, että heitä kidutettiin, kunnes he antoivat väärän tunnustuksen rikoksista, joista voidaan langettaa kuolemantuomio, ja toteaa, että heidät voidaan teloittaa minä hetkenä hyvänsä;

I.  ottaa huomioon, että Bahrainin ja Tanskan kansalainen Abdulhadi al-Khawaja, joka on Persianlahden maiden ihmisoikeuskeskuksen perustaja ja johtaja, sekä Khalil Al Halwachi, joka on aiemmin Ruotsissa asunut matematiikan opettaja, ovat edelleen vankilassa syytettyinä mielipiteidensä rauhanomaisesta ilmaisusta;

1.  pitää erittäin valitettavana Kuwaitin ja Bahrainin päätöstä palata kuolemanrangaistuksen käyttöön; toteaa jälleen kerran tuomitsevansa kuolemanrangaistuksen käytön ja kannattaa vakaasti kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lykkäämistä askeleena kohti kuolemanrangaistuksen poistamista;

2.  kehottaa hänen majesteettiaan Bahrainin sheikki Hamad bin Isa Al Khalifaa estämään Mohamed Ramadanin ja Hussein Moosan teloitukset ja kehottaa Bahrainin viranomaisia varmistamaan asian uudelleenkäsittelyn kansainvälisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti; palauttaa mieliin, että kaikki menettelyn aikana tapahtuneet väitetyt ihmisoikeusloukkaukset on tutkittava asianmukaisesti;

3.  korostaa, että lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa nimenomaisesti kielletään kuolemanrangaistus alle 18-vuotiaiden henkilöiden tekemistä rikoksista;

4.  kehottaa Kuwaitin ja Bahrainin hallitusta esittämään kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle välittömän ja avoimen kutsun vierailla maassa ja sallimaan esteettömän pääsyn pidätettyjen luokse ja kaikkiin säilöönottopaikkoihin;

5.  palauttaa mieliin, että Euroopan unioni vastustaa kuolemanrangaistusta ja pitää sitä julmana ja epäinhimillisenä rangaistuksena, joka ei toimi rikollisen toiminnan pelotteena ja joka on virheen sattuessa peruuttamaton;

6.  kehottaa Kuwaitia ja Bahrainia allekirjoittamaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja ratifioimaan sen;

7.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita jatkamaan kuolemanrangaistuksen käytön vastaista työtä; vaatii voimakkaasti Bahrainia ja Kuwaitia noudattamaan kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia ja kaventamaan kuolemanrangaistuksen soveltamisalaa ja vähentämään sen käyttöä; kehottaa EUH:ta pitämään edelleen tarkasti silmällä tapahtumia näissä kahdessa maassa ja Persianlahden maiden alueella yleensä sekä hyödyntämään kaikkia käytössään olevia vaikutuskeinoja;

8.  katsoo, että kolmansissa maissa toimivien eurooppalaisten yritysten on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; tuomitsee jyrkästi sopimukset, jotka koskevat asekauppaa ja ihmisoikeuksien loukkaamiseen käytettävää teknologiaa;

9.  kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita ottamaan asian puheeksi Bahrainin hallituksen kanssa, jotta voidaan vedota Nabeel Rajabin ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat pidätettyinä ainoastaan siitä syystä, että he harjoittivat rauhanomaisesti ilmaisun- ja kokoontumisvapauttaan, ja vaatimaan Bahrainin hallitusta lopettamaan liiallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan tai kansalaisuuden peruuttamista mielivaltaisesti koskevan käytännön;

10.  kehottaa vapauttamaan Abdulhadi al-Khawajan ja Khalil Al Halwachin;

11.  kehottaa Bahrainin hallitusta panemaan kaikilta osin täytäntöön Bahrainin riippumattoman tutkintakomission raportin, yleisen määräaikaisarvioinnin ja kansallisen ihmisoikeuselimen suositukset; kannustaa Kuwaitia jatkamaan uudistuksia;

12.  kehottaa Bahrainin viranomaisia käymään kansallisen konsensuksen vuoropuhelua, jotta voidaan saada aikaan pysyvä ja osallistava kansallinen sovinto ja löytää kriisiin kestäviä poliittisia ratkaisuja; huomauttaa, että kestävässä poliittisessa prosessissa olisi voitava vapaasti esittää oikeutettua ja rauhanomaista arvostelua;

13.  panee merkille Bahrainissa vuoden 2011 kansannousun kuusivuotispäivän johdosta järjestettävät mielenosoitukset; kehottaa Bahrainin viranomaisia varmistamaan, että turvallisuusjoukot kunnioittavat kaikilta osin rauhanomaisten mielenosoittajien oikeuksia ja pidättäytyvät liiallisesta voimankäytöstä, mielivaltaisista pidätyksistä, kidutuksesta ja muista ihmisoikeuksia rikkovista toimista;

14.  kannustaa vuoropuheluun ja kahdenvälisiin ja monenvälisiin aloitteisiin Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden ja Persianlahden alueen maiden, myös Kuwaitin ja Bahrainin, välillä ihmisoikeuksiin liittyvistä aiheista ja muilla yhteisen edun mukaisilla aloilla; kehottaa EUH:ta ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Federica Mogherinia vaatimaan virallisen ihmisoikeusvuoropuhelun aloittamista Kuwaitin ja Bahrainin viranomaisten kanssa ihmisoikeusvuoropuheluja koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille, Kuwaitin valtion hallitukselle ja parlamentille sekä Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0044.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0315.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0348.


Guatemala ja etenkin ihmisoikeuksien puolustajien tilanne
PDF 178kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 Guatemalasta ja etenkin ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta (2017/2565(RSP))
P8_TA(2017)0045RC-B8-0152/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen joulukuulta 2005,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeusloukkauksista, myös päätöslauselmansa keskusteluista ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Guatemalasta(1) ja 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman, joka koskee EU:n ja Keski-Amerikan välisen assosiaatiosopimuksen tekemistä(2),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan helmikuussa 2016 tekemän vierailun Meksikoon ja Guatemalaan sekä valiokunnan mietinnön,

–  ottaa huomioon suhteista Keski-Amerikan maihin vastaavan valtuuskunnan 16.–20. helmikuuta 2015 tekemän matkan Guatemalaan ja Hondurasiin,

–  ottaa huomioon 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2016(3),

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan antaman raportin ihmisoikeuksien puolustajien kohtaamista maailmanlaajuisista uhista ja naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen 2016 toimistonsa toiminnasta Guatemalassa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan äskettäisen vierailun Guatemalassa,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2015–2019,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2017 koskevan unionin etenemissuunnitelman, joka koskee yhteistyötä kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan kanssa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat unionin suuntaviivat ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan unionin strategiakehyksen, joissa sitoudutaan yhteistyöhön ihmisoikeuksien puolustajien kanssa,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa YK:n ihmisoikeusneuvosto päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä,

–  ottaa huomioon itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen vuodelta 1989 (ILO:n yleissopimus nro 169),

–  ottaa huomioon EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimuksen ja vuodesta 2013 voimassa olleen EU:n ja Keski-Amerikan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ihmisoikeuksia koskevat lausekkeet,

–  ottaa huomioon Guatemalaa koskevan monivuotisen maaohjelman 2014–2020, jossa sitoudutaan konfliktien ratkaisemisen, rauhan ja turvallisuuden edistämiseen,

–  ottaa huomioon Guatemalan oikeusalaa tukevat ohjelmat ja etenkin SEJUST-hankkeen,

–  ottaa huomioon Amerikan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 2014 antaman tuomion asiassa ihmisoikeuksien puolustajat v. Guatemala, sekä Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan 31. joulukuuta 2015 antaman selonteon Guatemalan ihmisoikeustilanteesta (OEA/Ser.L/V/II. Doc. 43/15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 25 artiklan, joka koskee Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan turvaamistoimia koskevaa mekanismia,

–  ottaa huomioon vuonna 2009 annetut neuvoston päätelmät demokratiakehityksestä EU:n ulkosuhteissa,

–  ottaa huomioon unionin vuonna 2009 antamat suuntaviivat ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Federica Mogherinin 9. joulukuuta 2016 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman, joka koskee 10. joulukuuta 2016 vietettävää ihmisoikeuksien päivää,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 17. elokuuta 2016 antaman julkilausuman ihmisoikeuksien puolustajista Guatemalassa,

–  ottaa huomioon unionin ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön 25–26. lokakuuta 2016 pitämässä ministerikokouksessa annetun Santo Domingon julistuksen,

–  ottaa huomioon niin kutsutun kolmentoista ryhmän 1. helmikuuta 2017 antaman julkilausuman oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisesta sekä korruption ja rankaisemattomuuden torjumisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan, 18, 21, 27 ja 47 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan,

A.  toteaa, että Guatemala on Keski-Amerikan kolmanneksi suurin EU:n myöntämän kahdenvälisen kehitysavun saaja ja että sen kaudella 2014–2020 saaman avun arvo on 187 miljoonaa euroa ja että kehitysapu keskitetään elintarviketurvaan, konfliktien ratkaisemiseen, rauhaan, turvallisuuteen ja kilpailukykyyn;

B.  toteaa, että Guatemalan strateginen sijainti on Keski-Amerikan ja Yhdysvaltojen välisen huumeliikenteen ja laittoman maahanmuuton reitillä; toteaa, että guatemalalaiset ovat edelleen toiseksi suurin Yhdysvalloista karkotettujen ryhmä; toteaa, että vuosikymmeniä jatkunut Guatemalan sisäinen konflikti, korkea köyhyysaste ja syvälle juurtunut rankaisemattomuuden kulttuuri ovat ruokkineet maan väkivaltaisuuksia ja turvallisuusuhkia; katsoo, että korkea rikollisuusaste vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajiin, kansalaisjärjestöihin ja paikallisviranomaisiin;

C.  panee merkille, että vuonna 2017 vietetään Guatemalan rauhansopimuksen 20-vuotisjuhlaa; pitää olennaisena vastustaa rankaisemattomuutta, etenkin aiempien epädemokraattisten hallintojen kaudella tehtyjen vakavien rikosten kohdalla; katsoo, että Guatemalan viranomaisten on lähetettävä ihmisoikeuksien puolustajia kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa käyttäville selkeä viesti siitä, että tällainen toiminta ei jää rankaisematta;

D.  ottaa huomioon, että Guatemalan ihmisoikeuksien puolustajien suojeluyksikkö (UDEFEGUA) kirjasi tammikuun–marraskuun 2016 välisenä aikana neljätoista Guatemalan ihmisoikeuksien puolustajien murhaa ja seitsemän murhayritystä; ottaa huomioon, että samojen lähteiden mukaan ihmisoikeuksien puolustajia vastaan hyökättiin vuonna 2016 kaikkiaan 213 kertaa, mukaan lukien heitä vastaan käynnistetyt 68 uutta oikeudenkäyntiä; toteaa, että ympäristöaktivistit ja maaoikeuksien puolustajat sekä oikeuden ja rankaisemattomuuden puoltajat olivat niitä ihmisoikeuksien puolustajia, joita vastaan hyökättiin useimmiten;

E.  toteaa, että vuonna 2017 on tähän mennessä jo surmattu ihmisoikeuksien puolustajat Laura Leonor Vásquez Pineda ja Sebastián Alonzo Juan ja että vuonna 2016 on tietojen mukaan surmattu toimittajat Victor Valdés Cardona, Diego Esteban Gaspar, Roberto Salazar Barahona ja Winston Leonardo Túnchez Cano;

F.  pitää ihmisoikeustilannetta edelleen erittäin huolestuttavana; katsoo, että naisten ja alkuperäisväestön, etenkin ihmisoikeuksia puolustavien, ja muuttajien tilanne on vakava ja että muita huolenaiheita ovat esimerkiksi oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, vankilaolot, poliisien käyttäytyminen, sekä kidutussyytökset, joihin yhdistyvät laajana rehottava korruptio, lehmänkaupat ja rankaisemattomuus;

G.  panee merkille, että Guatemala on allekirjoittanut ILO:n yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista ja ILO:n yleissopimuksen nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta; panee merkille eräät myönteiset signaalit, kuten Mesa Sindical del Ministerio Público -ministeriön perustamisen; toteaa, että Guatemalan lainsäädäntö ei velvoita ennakolta järjestettävään, vapaaseen ja tietoon perustuvaan kuulemiseen, kuten ILO:n yleissopimuksessa nro 169 vaaditaan;

H.  toteaa, että Amerikan ihmisoikeustuomioistuin teki vuonna 2014 sitovan päätöksen, jossa peräänkuulutettiin toimintaperiaatteita ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi; toteaa, että edellä mainittujen periaatteiden toteuttamiseksi on käynnistetty EU:n rahoittama kuulemisprosessi;

I.  ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin valtioihin ja kaikkiin yrityksiin, toisin sanoen sekä yrityksiin, joiden toiminta on valtioiden rajat ylittävää, että muihin yrityksiin riippumatta niiden koosta, toimialasta, sijainnista, omistuksesta tai rakenteesta, mutta tehokas valvonta- ja seuraamusmekanismi ovat edelleen haaste suuntaviivojen maailmanlaajuisessa täytäntöönpanossa; toteaa, että Guatemalan ihmisoikeustilannetta tarkastellaan uudelleen marraskuussa 2017 pidettävässä YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevassa mekanismissa;

J.  toteaa, että Guatemalana ihmisoikeusvaltuutettu, ministeriö ja oikeuslaitos ovat toteuttaneet merkittäviä toimenpiteitä rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja ihmisoikeuksien edistämiseksi;

K.  toteaa Guatemalan toteuttaneen eräitä myönteisiä toimenpiteitä, kuten Guatemalan kansainvälisen rankaisematta jättämisen vastaisen komitean (CICIG) toimeksiannon jatkamisen vuoteen 2019 saakka; toteaa, että lokakuussa 2016 annettu perustuslain uudistusta koskeva ehdotus, jonka toimeenpanovaltaa käyttävä presidentti, kongressin puhemies ja Guatemalan oikeusjärjestelmän presidentti esittelivät kongressille, perustuu muun muassa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytyihin pyöreän pöydän keskusteluihin, ja sillä pyritään lujittamaan oikeusjärjestelmää soveltaen oikeudellisen uran, oikeudellisen moniarvoisuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatteita;

L.  toteaa, että häirinnän vastaista kampanjaa on jumiutettu erinäisillä näytösluonteisilla korruptioon ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyihin liittyvillä tapauksilla, joihin ihmisoikeuksien puolustajat ovat paneutuneet ja joissa tuomareita ja lakimiehiä on peloteltu ja heitä vastaan on nostettu tekaistuja kanteita; toteaa, että CICIG:in puheenjohtajaa Iván Velasquezia vastaan on myös nostettu syytteitä ja häntä vastaan on käynnistetty herjauskampanja; toteaa, että siirtymäkauden oikeusjärjestelyihin liittyvät näytösluonteiset oikeudenkäynnit etenevät ja että niissä ovat osallisina muun muassa Molina Theissen ja CREOMPAZ ja että lisäksi käydään oikeutta La Linea y Coparacha ‑korruptiotapauksissa;

M.  ottaa huomioon, että eräät unionin jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusta, joten poliittista vuoropuhelua koskeva osio ei ole vielä voimassa; toteaa, että unionin ulkoisten toimien ytimeen kuuluvat ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate sekä kestävä talouskehitys ja sosiaalinen kehitys;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Laura Leonor Vásquez Pinedan ja Sebastián Alonzo Juanin äskettäiset murhat, toimittajien Victor Valdés Cardonan, Diego Esteban Gasparin, Roberto Salazar Barahonan ja Winston Leonardo Túnchez Canon murhat sekä muut Guatemalassa vuonna 2016 tehdyt 14 muun ihmisoikeuksien puolustajien murhat; esittää vilpittömät surunvalittelunsa kaikkien näiden ihmisoikeuksien puolustajien perheille ja ystäville;

2.  on huolissaan siitä, että jatkuvat väkivaltaisuudet ja kehno turvallisuustilanne haittaavat ihmisoikeuksien puolustajia näiden pyrkiessä jatkamaan toimintaansa täysipainoisesti ja vapaasti: osoittaa kunnioitusta kaikille Guatemalan ihmisoikeuksien puolustajille ja vaatii, että edellä mainitut ja niitä aiemmat murhat tutkitaan välittömästi, riippumattomasti, puolueettomasti ja perinpohjaisesti; korostaa, että tarvitaan elinvoimaista yhteiskuntaa, jotta valtion vastuu toteutuisi paremmin kaikilla tasoilla ja jotta valtiosta tulisi herkemmin reagoiva, osallistavampi ja vaikuttavampi, mikä antaisi sille vahvemman oikeutuksen;

3.  pitää myönteisenä Guatemalan toimia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, pyytää näiden toimien tehostamista ja ottaa huomioon, kuinka suunnattoman vaikeaa on turvata turvallisuus ja vapaus kaikille kansalaisille huumeisiin kytkeytyvässä väkivallan ilmapiirissä; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita antamaan Guatemalalle teknistä tukea ja rahoitusta, jotta maata voidaan auttaa korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa; katsoo, että tämä on asetettava etusijalle kahdenvälisissä yhteistyöohjelmissa;

4.  muistuttaa, että on kehitettävä ihmisoikeuksien puolustajien suojelemista koskevia periaatteita, kuten Amerikan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 2014 antamassaan lausunnossa; panee merkille äskettäin käynnistetyn kansallisen vuoropuhelun; kehottaa Guatemalan viranomaisia varmistamaan, että toimintaperiaatteita kehitetään laajan osallistamisen prosessissa ja että tällöin puututaan ihmisoikeuksien puolustajien asemaa heikentäviin rakenteellisiin syihin; kehottaa liikemaailmaa tukemaan näitä toimenpiteitä;

5.  pitää myönteisenä, että unionin Guatemalan-edustusto avustaa taloudellisesti ohjelmasta käytäviä keskusteluja ja sitä koskevaa kuulemisprosessia, ja kannustaa edustustoa jatkamaan ihmisoikeuksien puolustajien tukemista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia suunnittelemaan ja toteuttamaan politiikkaa, jolla ihmisoikeuksien puolustajia suojellaan tiiviissä yhteistyössä useiden sidosryhmien kanssa; kehottaa viranomaisia jatkamaan uudistuksia riippumattoman oikeuslaitoksen luomiseksi, rankaisemattomuuden torjumiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen vakiinnuttamiseksi;

6.  edellyttää, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan suosittelemat ennaltavarautumistoimet pannaan pikaisesti täytäntöön; kehottaa viranomaisia kumoamaan päätöksen, jolla yksipuolisesti lakkautettiin ihmisoikeuksien puolustajia hyödyttävät toimenpiteet;

7.  muistuttaa vuosina 2014 ja 2015 vilpittömässä mielessä järjestetyn 93:n yhteisöjen kuulemistilaisuuden tuloksista; muistuttaa käynnissä olevasta osallistumisprosessista ja kehottaa Guatemalan viranomaisia vauhdittamaan menettelyjä, jotta voidaan varmistaa kansallisen mekanismin käyttöönotto vapaita ja tietoon perustuvia ennalta kuulemisia varten ILO:n yleissopimuksessa nro 169 edellytetyllä tavalla; kehottaa Guatemalan hallitusta käynnistämään yhteiskunnassa laajemmat kuulemiset vesivoimaloista, kaivoshankkeista ja öljy-yhtiöistä; kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan, että unionin myöntämällä tuella ei edistetä eikä mahdollisteta kehityshankkeita ennen kuin velvoite alkuperäisyhteisöjen ennakolta järjestettävästä, vapaasta ja tietoon perustuvasta kuulemisesta on täytetty;

8.  pitää myönteisenä oikeuslaitoksen uudistamista koskevaa aloitetta, jonka toimeenpanovallan, tuomiovallan ja lainsäädäntövallan käyttäjät esittelivät kongressille kehittääkseen edelleen asiantuntevaa ja demokraattista oikeusjärjestelmää, joka perustuu oikeuslaitoksen todelliseen riippumattomuuteen; edellyttää Guatemalan kongressilta yhteistyöhenkeä, jotta oikeuslaitoksen uudistus voidaan toteuttaa kokonaisuudessaan ja täysipainoisesti vuonna 2017; kehottaa siksi Guatemalan viranomaisia kohdentamaan riittävästi varoja ja henkilöresursseja oikeuslaitosta ja etenkin yleisen syyttäjän virastoa varten; tukee CICIG-komission (rankaisematta jättämistä Guatemalassa vastustava kansainvälinen komissio) työtä;

9.  pitää myönteisenä muutoksenhakutuomioistuimen ensimmäisen kamarin ratkaisua, jossa vahvistettiin jälleen kerran, että maan aiempaa diktaattoria Rios Monttia vastaan nostetussa oikeudenkäynnissä ei sovelleta rajoituksia joukkotuhontarikosten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten osalta; pitää ratkaisua virstanpylväänä rankaisemattomuuden torjumisessa;

10.  kehottaa Guatemalan valtiota yhteistyöhön yleismaailmallista määräaikaistarkastelua koskevan mekanismin kanssa ja kehottaa sitä toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet mekanismin antamien suositusten täytäntöön panemiseksi;

11.  pyytää unionia tukemaan yleisen syyttäjän virastoa; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen painostuksen, pelottelun ja vaikutusyritykset, jotka saattaisivat vaarantaa riippumattomuuden, oikeudellisen moniarvoisuuden ja puolueettomuuden; kannustaa Guatemalan viranomaisia jatkamaan yhteistyötä sisäministeriön alaisen ihmisoikeuksien puolustajia vastaan tehtyjä iskuja tutkivan yksikön sekä yleisen syyttäjän viraston alaisen ihmisoikeusjaoksen kanssa;

12.  kehottaa unionin toimielimiä yhteistyöhön, jotta saadaan aikaan kansainvälisesti sitovia sopimuksia, joilla parannetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista, etenkin kun on kyse unioniin sijoittautuneista kolmansissa maissa toimivista yrityksistä;

13.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimusta, tekemään sen mahdollisimman pian; pyytää unionia ja jäsenvaltioita hyödyntämään assosiaatiota ja poliittista vuoropuhelua koskevassa sopimuksessa tarkoitettuja mekanismeja ja kannustaa painokkaasti Guatemalaa toteuttamaan kunnianhimoista ihmisoikeusohjelmaa ja torjumaan rankaisemattomuutta; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita kohdentamaan tähän tehtävään riittävästi varoja ja teknistä tukea;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Amerikan valtioiden järjestölle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Guatemalan tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Keski-Amerikan taloudellisen yhdentymissopimuksen sihteeristölle (SIECA) ja Keski-Amerikan parlamentille (Parlacen).

(1)EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 257.
(2)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 181.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0020.


Terrorismin torjuminen ***I
PDF 245kWORD 53k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi terrorismin torjumisesta sekä terrorismin torjumisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta (COM(2015)0625 – C8-0386/2015 – 2015/0281(COD))
P8_TA(2017)0046A8-0228/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0625),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan sekä 82 artiklan 2 kohdan c alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0386/2015),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. maaliskuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 28. syyskuuta 2001 antaman päätöslauselman 1373(2001), 24. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman 2178(2014), 19. joulukuuta 2014 antaman päätöslauselman 2195(2014), 12. helmikuuta 2015 antaman päätöslauselman 2199(2015), 20. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2249(2015) ja 17. joulukuuta 2015 antaman päätöslauselman 2253(2015),

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2005 tehdyn terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan, joka hyväksyttiin 19. toukokuuta 2015,

–  ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) antamat suositukset,

–  ottaa huomioon Washingtonissa 1. huhtikuuta 2016 pidetyn ydinturvahuippukokouksen tiedonannon,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. marraskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0228/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. helmikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2017/541.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen julkilausuma terrorismin torjumista koskevan direktiivin antamisen yhteydessä

Euroopassa viime aikoina tehdyt terrori-iskut ovat korostaneet tarvetta tehostaa pyrkimyksiä turvallisuuden suojaamiseksi edistämällä samalla yhteisten arvojemme, mukaan lukien oikeusvaltion periaatteen ja ihmisoikeuksien, kunnioittamista. Jotta muuttuvaan terrorismin uhkaan vastattaisiin kattavasti, tehostettuja rikosoikeudellisia puitteita terrorismin torjumiseksi on täydennettävä tehokkailla toimenpiteillä terrorismiin johtavan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja toimivalla terrorismirikoksia koskevalla tietojenvaihdolla.

EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sitoutuvat tässä hengessä ja toimivaltaansa kuuluvalla alalla kehittämään edelleen tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja investoimaan niihin osana kokonaisvaltaista monialaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki asiaankuuluvat politiikat, mukaan lukien erityisesti koulutuksen, sosiaalisen osallisuuden ja integroitumisen alan toimintalinjat, ja johon osallistuvat kaikki sidosryhmät, mukaan lukien kansalaisjärjestöt, paikallisyhteisöt ja teollisuuskumppanit.

Komissio tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä erityisesti antamalla rahoitustukea hankkeille, joilla on tarkoitus kehittää välineitä radikalisoitumisen torjumiseksi, ja EU:n laajuisten aloitteiden ja verkostojen kuten radikalisoitumisen torjunnan verkoston välityksellä.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio korostavat, että unionin toimivaltaisten viranomaisten on tärkeää vaihtaa keskenään tehokkaasti ja oikea-aikaisesti kaikkia merkityksellisiä tietoja terrorismirikosten ehkäisyä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyvää syytteeseenpanoa varten. Tältä osin keskeisintä on hyödyntää täysimääräisesti kaikkia unionin välineitä, kanavia ja virastoja tietojen vaihtamiseksi ja panna pikaisesti täytäntöön tällä alalla hyväksytty unionin lainsäädäntö kokonaisuudessaan.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio vahvistavat tarpeen arvioida yleisesti EU:n tietojenvaihdon toimivuutta ja puuttua konkreettisesti mahdollisiin puutteisiin. Tässä on otettava huomioon etenemissuunnitelma oikeus- ja sisäasioiden alan tietojenvaihdon ja tiedonhallinnan tehostamiseksi yhteentoimivuusratkaisut mukaan lukien.

(1)EUVL C 177, 18.5.2016, s. 51.


Tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistaminen ulkorajoilla ***I
PDF 232kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistamisesta ulkorajoilla (COM(2015)0670 – C8-0407/2015 – 2015/0307(COD))
P8_TA(2017)0047A8-0218/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0670),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0407/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. joulukuuta 2016 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0218/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. helmikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten vahvistamisesta ulkorajoilla

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/458.)


Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdolliset kehityskulut ja mukautukset
PDF 235kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista (2014/2248(INI))
P8_TA(2017)0048A8-0390/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 1–3, 6, 9, 10, 14–17, 48 ja 50 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 119–133, 136–144, 194 ja 352 artiklan sekä SEUT‑sopimukseen liitetyt pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan tiiviissä yhteistyössä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, EKP:n pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa 22. kesäkuuta 2015 laatiman kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”(1),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2013 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta(2) ja 19. marraskuuta 2013 tekemänsä päätöksen talousarviota koskevaa kurinalaisuutta, talousarvioyhteistyötä ja moitteetonta varainhoitoa koskevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä(3),

–  ottaa huomioon monivuotisen rahoituskehyksen(4) ja toimielinten välisen sopimuksen(5) sellaisena kuin se hyväksyttiin 2. joulukuuta 2013,

–  ottaa huomioon omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän joulukuussa 2016 antaman loppuraportin ja suositukset(6),

–  ottaa huomioon 18. ja 19. helmikuuta 2016 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevasta uudesta järjestelystä Euroopan unionissa ja toteaa, että tämä järjestely on rauennut Yhdistyneen kuningaskunnan päätettyä erota unionista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneessä kuningaskunnassa unionin jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen, jonka tulos oli, että maa eroaa unionista;

–  ottaa huomioon syksyllä 2015 valmistuneen Eurobarometri-kyselyn nro 84 ”Public opinion in the European Union” ja Euroopan parlamentin kesäkuussa 2016 valmistuneen erityiseurobarometrin ”Eurooppalaiset 2016: näkemykset ja odotukset, terrorismin ja radikalisoitumisen torjunta”,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon 2/13 sopimusluonnoksesta, joka koskee Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (Euroopan ihmisoikeussopimus)(7),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2013 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen Euroopan parlamentin kokoonpanosta(8),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista(9),

–  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kauden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista: kokemukset ja tulevat vaiheet(10),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleista(11) ja 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien käytännön järjestelyjen tehostamisesta(12),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toimielinten kotipaikan sijainnista(13),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta(14),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta(15) ja ehdotuksensa Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestyksen perusteella tehtävästä päätöksestä erota EU:sta(16),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(17),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(18),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(19),

–  ottaa huomioon Euroopan raja- ja rannikkovartiostosta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624(20),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(21) ja 8. heinäkuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon(22),

–  ottaa huomioon julistuksen ”Greater European Integration: the Way Forward”, jonka Italian parlamentin, Ranskan kansalliskokouksen, Saksan liittopäivien ja Luxemburgin edustajainhuoneen puhemiehet allekirjoittivat 14. syyskuuta 2015 ja jota nykyisin tukevat useat unionin kansalliset parlamentit,

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon ”EU:n kansalaisuuden lujittaminen: EU:n kansalaisten vaalioikeuksien edistäminen”(23),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A8‑0390/2016),

A.  toteaa, että tämän päätöslauselman tarkoituksena on tarjota ratkaisuja, joita ei voida saavuttaa perussopimuksissa nykyisin määrätyillä välineillä ja jotka ovat mahdollisia ainoastaan tulevan perussopimusmuutoksen kautta, kun edellytykset täyttyvät;

B.  ottaa huomioon, että unionin toimielimet eivät kykene selviämään unionin edessä tällä hetkellä olevista syvistä ja moninaisista kriiseistä ja niiden rahoituksellisista, taloudellisista, sosiaalisista ja muuttoliikkeeseen liittyvistä seurauksista sekä populististen ja kansallismielisten liikkeiden noususta; toteaa, että kaikki tämä on johtanut nykyisen Euroopan unionin väestön yhä suuremman osan kasvavaan tyytymättömyyteen;

C.  toteaa, että jäsenvaltiot eivät voi vastata näihin unionin suuriin haasteisiin yksin vaan ainoastaan toimimalla yhdessä unionin kautta;

D.  toteaa, että kehitystä kohti unionia, joka todella kykenee tuottamaan tuloksia ja saavuttamaan tavoitteensa, haittaa hallinnon tehottomuus, joka johtuu jatkuvasta ja järjestelmällisestä yksimielisyyden tavoittelusta neuvostossa (joka yhä perustuu niin sanottuun Luxemburgin kompromissiin) ja sellaisen yhden uskottavan täytäntöönpanoviranomaisen puuttumisesta, jolla on täydellinen demokraattinen oikeutus ja toimivalta toteuttaa tehokkaita toimia useilla eri politiikanaloilla; ottaa huomioon, että äskettäiset tapahtumat, kuten pakolaisvirtojen riittämätön hallinta, pankkien hidas tervehdyttäminen rahoituskriisin puhjettua ja se, ettei ole toteutettu välittömiä yhteisiä toimia vastauksena sisäiseen ja ulkoiseen terrorismin uhkaan, ovat osuvasti osoittaneet, että unioni ei kykene reagoimaan tehokkaasti ja nopeasti;

E.  ottaa huomioon, että unioni ei voi täyttää kansalaistensa odotuksia, koska nykyisten perussopimusten mahdollisuuksia ei käytetä täysin hyväksi eivätkä ne tarjoa kaikkia tarvittavia välineitä, toimivaltuuksia ja päätöksentekomenettelyjä, joilla näihin yhteisiin päämääriin voidaan pyrkiä;

F.  toteaa, että tämä ongelma yhdessä sen kanssa, että jäsenvaltioilla ei ole yhteistä näkemystä mantereemme tulevaisuudesta, on nostanut euroskeptisyyden ennenäkemättömälle tasolle, mikä on johtamassa nationalismin paluuseen ja uhkaa heikentää unionia ja mahdollisesti jopa hajottaa sen;

G.  katsoo, että järjestelmä, jossa jäsenvaltiot turvautuvat à la carte -ratkaisuihin ja jota entisestään vahvistettiin Lissabonin sopimuksella, ei ole vahvistanut unionia vaan lisännyt sen monimutkaisuutta ja korostanut eriytymistä sen sisällä; toteaa, että perussopimusten tarjoamasta joustosta huolimatta lukuisia primaarilainsäädäntöön tehtäviä poikkeuksia on myönnetty monille jäsenvaltioille, mikä on luonut vaikeaselkoisen tosiaan leikkaavien yhteistyökehien järjestelmän ja estänyt demokraattisen valvonnan ja vastuullisuuden;

H.  ottaa huomioon, että perussopimukset tarjoavat sekundaarilainsäädännön tasolla tiiviimmän ja rakenteellisen yhteistyön välineiden kautta joustavia ja eriytyneitä integraation muotoja, joita olisi käytettävä ainoastaan muutamissa politiikoissa ja osallistavasti siten, että kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua niihin; ottaa huomioon, että kaksikymmentä vuotta käyttöönottamisensa jälkeen tiiviimmän yhteistyön vaikutus on edelleen vähäinen; ottaa huomioon, että tiiviimpään yhteistyöhön on annettu lupa kolmessa tapauksessa, eli kun on kyse kansainvälisten parien avioeroihin sovellettavaa lainsäädäntöä koskevista yhteisistä säännöistä, vaikutukseltaan yhtenäisistä eurooppapatenteista ja finanssitransaktioveron käyttöönotosta; toteaa, että tiiviimpää yhteistyötä on käytettävä ensimmäisenä askeleena kohti politiikkojen, kuten yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP), suurempaa yhdentymistä eikä keinona helpottaa à la carte -ratkaisuja;

I.  katsoo, että yhteisömenetelmä on säilytettävä ja että sitä ei saa vaarantaa hallitustenvälisillä ratkaisuilla, ei edes aloilla, joilla kaikki jäsenvaltiot eivät täytä osallistumisen ehtoja;

J.  ottaa huomioon, että vaikka euro on unionin valuutta (SEU:n 3 artiklan 4 kohta), Yhdistynyt kuningaskunta sai poikkeuksen liittymisestä euroon (pöytäkirja N:o 15), Tanskalla on perustuslaillinen poikkeus (pöytäkirja N:o 16), Ruotsi on lopettanut euroa koskevien lähentymisperusteiden noudattamisen ja Eurooppa-neuvostossa keskustellaan avoimesti siitä, että Kreikka saattaa jättää yhteisen valuutan; toteaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on velvollisuus liittyä valuuttaan heti kun ne täyttävät kaikki vaaditut perusteet, mutta aikataulua jäsenvaltioiden liittymiselle euroon ei ole asetettu sen luomisen jälkeen;

K.  ottaa huomioon, että Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Irlannille annettiin mahdollisuus olla osallistumatta (opt-out) Schengenin järjestelmää, ihmisten vapaata liikkuvuutta ja niistä johtuvaa sisärajatarkastusten poistamista koskeviin järjestelyihin, jotka kaikki on muodollisesti kirjattu perussopimuksiin; ottaa huomioon, että tämän lisäksi neljä muuta jäsenvaltiota ei osallistu näihin järjestelyihin, vaikka niillä on siihen velvoite, kun taas osallistumista (opt-in) koskevia järjestelyjä on myönnetty kolmelle unionin ulkopuoliselle maalle; toteaa, että tämä hajanaisuus paitsi estää eräiden jäljellä olevien sisärajojen täydellisen poistamisen myös vaikeuttaa todellisten sisämarkkinoiden ja täysin yhdentyneen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomista; muistuttaa, että Schengenin alueeseen liittymisen on oltava jatkossakin unionin kaikkien jäsenvaltioiden tavoitteena;

L.  toteaa, että yksittäisille jäsenvaltioille myönnetyt opt-out-järjestelyt vaarantavat unionin lainsäädännön yhdenmukaisen soveltamisen, johtavat hallinnon liialliseen monimutkaisuuteen, vaarantavat unionin yhteenkuuluvuuden ja heikentävät kansalaisten välistä yhteisvastuuta;

M.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksesta lähtien ja talous-, rahoitus-, muuttoliike- ja turvallisuuskriisien vauhdittamana Eurooppa-neuvosto on laajentanut rooliaan päivittäiseen hallinnointiin hyväksymällä hallitustenvälisiä unionin kehyksen ulkopuolisia välineitä, vaikka Eurooppa-neuvoston tehtävänä ei ole hoitaa lainsäädäntötehtäviä vaan antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määritellä sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet (SEU:n 15 artiklan 1 kohta);

N.  ottaa huomioon, että riippuvuus yksimielisyydestä Eurooppa-neuvostossa ja Eurooppa-neuvoston kyvyttömyys saavuttaa tällaista yksimielisyyttä on johtanut siihen, että on hyväksytty hallitustenvälisiä unionin kehyksen ulkopuolisia välineitä, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM), sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus tai finanssipoliittinen sopimus); ottaa huomioon, että sama koskee myös Turkin kanssa tehtyä sopimusta Syyrian pakolaiskriisistä;

O.  ottaa huomioon, että vaikka vakaussopimuksen 16 artiklassa määrätään, että viiden vuoden kuluessa sen voimaantulopäivästä (eli 1. tammikuuta 2018 mennessä) on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sopimuksen liittämiseksi osaksi unionin oikeutta, ja että vaikka samankaltaisia säännöksiä on sisällytetty hallitustenväliseen sopimukseen vakausmaksujen siirrosta yhteiseen kriisiratkaisurahastoon ja rahasto-osuuksien yhdistämisestä, on selvää, että euroalueen kestävyyttä, mukaan luettuna pankkiunionin toteuttaminen, ei voida saavuttaa syventämättä entisestään finanssipolitiikkaa ja luomatta uskottavampaa, tehokkaampaa ja demokraattisempaa hallintoa;

P.  ottaa huomioon, että tämä uusi ohjaus- ja hallintajärjestelmä edellyttää, että komissiosta tulee aito hallitus, joka on vastuussa parlamentille ja joka kykenee laatimaan ja panemaan täytäntöön euroalueen tarvitsemia yhteisiä finanssi- ja makrotalouspolitiikkoja, ja että sillä on oltava sen tehtävien laajuuden mukaiset resurssit ja määrärahat; katsoo, että tämä vaatii voimassa olevan primaarilainsäädännön puitteissa toteutettavien toimien lisäksi Lissabonin sopimuksen tarkistamista;

Q.  ottaa huomioon, että sama koskee myös koko unionin taloudellisten resurssien välttämätöntä uudistusta ja nykyaikaistamista; ottaa huomioon, että sopimus nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä saatiin aikaan vasta pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen ja että siihen liittyi päätös perustaa unionin omia varoja koskevan tulojärjestelmän tarkistamista käsittelevä korkean tason työryhmä, jonka on määrä antaa raportti vuonna 2016; ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys rajoittaa vakavasti unionin taloudellista ja poliittista riippumattomuutta, koska suurin osa tuloista koostuu jäsenvaltioiden kansallisista maksuosuuksista ja suuri osa menoista on jo määrätty ennakolta palautuksiksi samoille jäsenvaltioille; ottaa huomioon, että BKTL-varojen perusteella lasketuista kansallisista maksuosuuksista on tullut selvästi suurin tulonlähde;

R.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys on nimellismääräisesti pienempi kuin aiempi rahoituskehys vaikka olosuhteet edellyttävät voimakkaita talousarviotoimia pakolaisten auttamiseksi ja talouskasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja rahoituksen vakauden edistämiseksi;

S.  ottaa huomioon, että yksimielisyysvaatimus veropolitiikassa on esteenä, kun käsitellään Euroopan unionin sisällä olevia veroparatiiseja ja jäsenvaltioiden haitallisia veropolitiikkoja; ottaa huomioon, että monet näistä käytännöistä vääristävät sisämarkkinoiden toimintaa, vaarantavat jäsenvaltioiden tulot ja viime kädessä siirtävät taakan kansalaisille ja pk-yrityksille;

T.  toteaa, että unioni on oikeusvaltion periaatteeseen perustuva perustuslaillinen järjestelmä; toteaa, että perussopimuksia on muutettava siten, että Euroopan unionin tuomioistuimelle annetaan lainkäyttövalta unionin lainsäädännön kaikkiin näkökohtiin vallanjaon periaatteen mukaisesti;

U.  ottaa huomioon, että unioni perustuu myös sellaisille arvoille kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; toteaa, että unionin olemassa olevat välineet, joilla arvioidaan näiden periaatteiden rikkomista jäsenvaltioissa ja määrätään rikkomisesta seuraamuksia, ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ottaa huomioon, että rikkomismenettelyt, joita on käynnistetty jäsenvaltioiden tietyistä säädöksistä tai toimista, joilla rikotaan unionin lainsäädäntöä, eivät riitä käsittelemään unionin perusarvojen systemaattista rikkomista; ottaa huomioon, että SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti neuvosto tekee ratkaisunsa jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä todetessaan perusoikeuksien vakavaa loukkausta koskevan selkeän vaaran, ja SEU:n 7 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti todetessaan vakavan ja jatkuvan rikkomisen; ottaa tämän johdosta huomioon, että sen enempää SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kuin 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisia seuraamusmekanismeja ei ole otettu käyttöön;

V.  toteaa, että unioni näyttää kykenevän paremmin vaikuttamaan perusoikeuksia, oikeusvaltiota ja korruptiota koskeviin politiikkoihin silloin, kun maat ovat vielä ehdokkaina unionin jäseniksi; katsoo, että oikeusvaltiomekanismia olisi sovellettava yhtä voimakkaasti kaikissa jäsenvaltioissa;

W.  ottaa huomioon, että uudelleentarkastelua tarvitaan myös unionin toiminnan tasapainon palauttamiseen ja merkittävään korjaamiseen siten, että siinä olisi vähemmän byrokraattista sääntelyä ja enemmän tehokasta päätöksentekoa, joka on lähempänä kansalaisten tarpeita; ottaa huomioon, että unionilla on oltava tarvittava toimivalta voidakseen edetä kohti joitakin sen ilmaistuista tavoitteista, kuten sisämarkkinoiden saattaminen valmiiksi, mukaan luettuna energiaunioni, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja täystyöllisyys, oikeudenmukainen ja yhteinen muuttoliike- ja turvapaikka-asioiden hallinnointi sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuuspolitiikka;

X.  ottaa huomioon, että järjestelmällisen vuoropuhelun rakentaminen kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen kaikilla tasoilla SEUT-sopimuksen 11 artiklassa määrätyn periaatteen mukaisesti on keskeistä sille, että voitetaan euroskeptisyys ja vahvistetaan unionin solidaarisuusulottuvuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallistavan demokratian rakentamista edustuksellisen demokratian täydentäjänä;

Y.  ottaa huomioon, että kuluneiden kymmenen vuoden aikana Euroopan ja erityisesti sen lähialueiden turvallisuustilanne on merkittävästi heikentynyt; katsoo, että yksittäinen jäsenvaltio ei enää voi turvata sisäistä ja ulkoista turvallisuuttaan yksin;

Z.  toteaa, että unionin puolustusvoimavarojen heikentyminen rajoittaa sen mahdollisuuksia ulottaa vakautta unionin välittömiä rajoja pitemmälle; ottaa huomioon, että tämän lisäksi liittolaisemme Yhdysvallat on haluton puuttumaan asioihin, jos Eurooppa ei ole valmis ottamaan kohtuullista osuuttaan vastuusta; ottaa huomioon, että EU:n puolustuspolitiikkaa olisi vahvistettava ja että olisi perustettava kattava EU:n ja Naton välinen kumppanuus ja varmistettava samalla, että unionilla on mahdollisuus toimia riippumattomasti ulkomaisissa operaatioissa lähinnä naapurialueidensa vakauttamiseksi; ottaa huomioon, että tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden välille tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja että niiden jotkut puolustusvoimavarat integroidaan Euroopan puolustusyhteisöön; katsoo, että tämä on sopusoinnussa Euroopan uuden turvallisuusstrategian kanssa;

AA.  toteaa, että yhtäkään Lissabonin sopimuksessa määrätyistä siirtymälausekkeista unionin hallintomallin yksinkertaistamiseksi ei ole otettu eikä todennäköisesti oteta käyttöön nykyisissä olosuhteissa; ottaa huomioon, että poikkeuslauseketta käytettiin sen sijaan välittömästi, mikä johtui Eurooppa-neuvoston 18.–19. kesäkuuta 2009 pidetyssä kokouksessa tehdystä päätöksestä vähentää komission jäsenten lukumäärää Lissabonin sopimuksessa suunnitellulla tavalla;

AB.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 pidetyt Euroopan parlamentin vaalit johtivat ensimmäistä kertaa komission puheenjohtajaehdokkaan suoraan nimittämiseen; ottaa huomioon, että valitettavasti kansalaiset eivät kuitenkaan voineet äänestää ehdokkaita suoraan; katsoo, että Euroopan parlamentin vaalien ylikansallista luonnetta olisi entisestään vahvistettava ottamalla käyttöön selkeä oikeusperusta, jolla varmistetaan, että tämä järjestelmä säilytetään ja että sitä kehitetään; ottaa lisäksi huomioon, että kansalaiset voivat hädin tuskin ymmärtää komission ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien välistä suhdetta;

AC.  ottaa huomioon, että unionin uudistamisen kiireellinen tarve on korostunut voimakkaasti sen johdosta, että Yhdistynyt kuningaskunta päätti kansanäänestyksessä erota unionista; toteaa, että neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan erojärjestelyistä on otettava huomioon myös sen tulevaa suhdetta unioniin koskeva kehys; ottaa huomioon, että tästä sopimuksesta on neuvoteltava SEUT-sopimuksen 218 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja että sopimuksen tekee unionin puolesta neuvosto määräenemmistöllä sen jälkeen, kun on saatu Euroopan parlamentin hyväksyntä; ottaa huomioon, että parlamentin olisi siten osallistuttava täysimääräisesti neuvotteluprosessin kaikkiin vaiheisiin;

AD.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista voi tarjota mahdollisuuden vähentää unionin monimutkaisuutta ja selventää, mitä unionin jäsenyys itse asiassa merkitsee; ottaa huomioon, että jatkossa tarvitaan selkeä kehys unionin suhteille sen naapurustossa olevien kolmansien maiden kanssa (Yhdistynyt kuningaskunta, Norja, Sveitsi, Turkki, Ukraina jne.); ottaa huomioon, että jo unionin perustajat kaavailivat eräänlaista liitännäisjäsenen asemaa;

AE.  ottaa huomioon, että tässä tärkeässä asiassa perussopimukset antavat Euroopan parlamentille kuusi erioikeutta: oikeus ehdottaa muutoksia perussopimuksiin (SEU-sopimuksen 48 artiklan 2 kohta), oikeus tulla Eurooppa-neuvoston kuulemaksi perussopimusten muuttamisesta (SEU-sopimuksen 48 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta), oikeus vaatia kutsumaan koolle valmistelukunta Eurooppa-neuvoston toiveiden vastaisesti (SEU-sopimuksen 48 artiklan 3 kohdan toinen alakohta), oikeus tulla kuulluksi Eurooppa-neuvoston päätöksestä muuttaa SEUT-sopimuksen kolmannen osan määräyksiä kokonaan tai osittain (SEU-sopimuksen 48 artiklan 6 kohdan toinen alakohta), oikeus tehdä aloite parlamentin paikkojen uudelleenjaosta ennen seuraavia vaaleja (SEU-sopimuksen 14 artiklan 2 kohta) ja oikeus ehdottaa yhtenäistä vaalimenettelyä (SEUT-sopimuksen 223 artiklan 1 kohta);

AF.  ottaa huomioon, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ja alueiden komitea (AK) on turvattava kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden institutionaalisina edustajina ottaen huomioon, että niiden lausunnot auttavat osaltaan lisäämään politiikan muotoilun ja lainsäädäntöprosessien demokraattista oikeutusta;

AG.  ottaa huomioon, että unionin alue- ja paikallishallintojen selkeä enemmistö on toistuvasti ilmaissut alueiden komitean kautta näkemyksensä sellaisen yhdentyneemmän unioninpuolesta, jolla on tehokas hallintomalli;

1.  katsoo, että aika kriisin hallitsemiseksi tilapäisillä ja vähittäisillä päätöksillä on ohi, sillä tämä johtaa ainoastaan toimiin, jotka ovat usein liian vähäisiä ja myöhässä; on vakuuttunut siitä, että nyt on aika perusteellisesti miettiä, miten käsitellään Euroopan unionin hallintomallin puutteita, ja käynnistää Lissabonin sopimuksen kattava ja syvällinen uudistus; katsoo, että sillä välin voidaan löytää lyhyen ja pitkän aikavälin ratkaisuja käyttämällä täysin hyväksi nykyisten perussopimusten mahdollisuudet;

2.  panee merkille, että unionin uudistamisen suuntana olisi oltava nykyaikaistaminen siten, että luodaan uusia välineitä ja tehokkaita eurooppalaisia valmiuksia ja tehdään päätöksentekomenettelyistä demokraattisempia sen sijaan, että palattaisiin takaisin kansalliselle tasolle lisäämällä hallitustenvälisyyttä;

3.  korostaa, että äskettäiset Eurobarometri-kyselyt(24) osoittavat, että toisin kuin yleisesti uskotaan, unionin kansalaiset ovat edelleen täysin tietoisia aitojen eurooppalaisten ratkaisujen tärkeydestä ja että he tukevat niitä muun muassa turvallisuuden, puolustuksen ja muuttoliikkeen aloilla;

4.  panee erittäin huolestuneena merkille, että jäsenvaltioista on muodostunut alaryhmiä, mikä murentaa unionin yhtenäisyyttä, heikentää avoimuutta ja vähentää ihmisten luottamusta; katsoo, että sopiva muoto keskustelujen pitämiselle unionin tulevaisuudesta on EU-27; korostaa, että keskustelun pirstoutuminen jäsenvaltioiden useisiin muotoihin ja ryhmiin olisi epätarkoituksenmukaista;

5.  painottaa, että perussopimusten kattava ja demokraattinen uudistus on saavutettava keskustelemalla unionin tulevaisuudesta ja sopimalla visiosta unionin kansalaisten nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten valmistelukunnassa, jossa taataan osallisuus siten, että sen kokoonpanossa on edustajia kansallisista parlamenteista, kaikkien jäsenvaltioiden hallituksista, komissiosta, Euroopan parlamentista ja unionin neuvoa-antavista elimistä, kuten alueiden komiteasta ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteasta, ja joka on asianmukainen keskustelu- ja osallistumisfoorumi myös unionin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnalle;

À la carte -Euroopan lopettaminen

6.  pitää valitettavana, että joka kerta kun Eurooppa-neuvosto päättää soveltaa hallitusten välisiä menetelmiä ja ohittaa ”yhteisö- tai unionimenetelmän”, joka on määritelty perussopimuksissa, tuloksena on paitsi vähemmän tehokas päätöksenteko myös avoimuuden, demokraattisen vastuullisuuden ja valvonnan vähentyminen; katsoo, että eriyttäminen olisi nähtävä vain tilapäisenä toimenpiteenä tiellä kohti tehokkaampaa ja yhdentyneempää unionin päätöksentekoa;

7.  katsoo, että unionimenetelmä on ainoa demokraattinen lainsäädäntömenetelmä, joka takaa, että kaikki edut ja erityisesti yhteinen eurooppalainen etu otetaan huomioon; toteaa, että unionimenetelmä on lainsäädäntömenettely, jossa komissio osana täytäntöönpanovaltaansa tekee lainsäädäntöaloitteita, kansalaisia edustava parlamentti ja jäsenvaltioita edustava neuvosto päättävät asioista yhteispäätöksellä enemmistöäänestyksellä (neuvostossa yksimielisyysvaatimuksista tulee ehdottomia poikkeuksia), ja tuomioistuin tarkkailee ja huolehtii viime kädessä oikeudellisesta valvonnasta; vaatii, että unionimenetelmää olisi noudatettava myös kiireellisissä asioissa;

8.  pitää oleellisen tärkeänä, että näissä olosuhteissa vahvistetaan ”yhä läheisempi Euroopan kansojen välinen liitto” (SEU:n 1 artikla), jotta heikennetään mahdollisesti esiintyviä hajaantumistrendejä ja selvennetään jälleen kerran unionin moraalista, poliittista ja historiallista tarkoitusta sekä sen perustuslaillista luonnetta;

9.  ehdottaa, että tiiviimmälle ja rakenteelliselle yhteistyölle asetettujen vaatimusten olisi oltava vähemmän rajoittavia muun muassa siten, että vähennetään osallistuvien jäsenvaltioiden vähimmäislukumäärää;

10.  ehdottaa, että perussopimusten seuraavassa tarkistuksessa olisi järkiperäistettävä nykyistä sekavaa eriyttämistä lopettamalla yksittäisille jäsenvaltioille unionin primaarilainsäädännön tasolla myönnettävät opt-out- ja opt-in-käytännöt ja muut poikkeukset tai ainakin vähentämällä niitä voimakkaasti;

11.  suosittelee, että kumppanuus määritellään ja sitä kehitetään, jotta voidaan luoda unionia ympäröivä kumppanien kehä valtioille, jotka eivät voi tai halua liittyä unioniin mutta haluavat kuitenkin olla läheisessä suhteessa unioniin; katsoo, että tähän suhteeseen olisi liityttävä siihen sisältyviä oikeuksia vastaavia velvoitteita, kuten maksuosuus, ja mikä vieläkin tärkeämpää: velvoite kunnioittaa unionin perusarvoja ja oikeusvaltion periaatetta;

12.  katsoo, että yhteinen toimielinkehys olisi säilytettävä, jotta voidaan saavuttaa unionin yhteiset tavoitteet ja taata kaikkien kansalaisten ja jäsenvaltioiden tasa-arvon periaate;

Yhdistyneen kuningaskunnan ero Euroopan unionista

13.  panee merkille, että tämä uudentyyppinen kumppanuus voisi olla myös yksi mahdollinen lopputulos, jossa otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten enemmistön toive erota EU:sta; painottaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on yksi suurimmista jäsenvaltioista ja suurin euroalueen ulkopuolinen jäsenvaltio ja sen eroaminen vaikuttaa unionin vahvuuteen ja institutionaaliseen tasapainoon;

14.  korostaa, että unionin perustuslailliset osatekijät, erityisesti sisämarkkinoiden eheys ja se, että sitä ei voida erottaa unionin neljästä perusvapaudesta (pääomien, ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus), ovat unionin oleellisia ja erottamattomia pilareita, samoin kuin oikeusvaltio, jonka Euroopan unionin tuomioistuin on taannut; korostaa, että tätä perustuslaillista yhtenäisyyttä ei saa hävittää neuvotteluissa Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta unionista;

15.  kehottaa siirtämään Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan lääkeviranomaisen päätoimipaikat, jotka molemmat ovat tällä hetkellä Lontoossa, muuhun jäsenvaltioon, koska Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ovat valinneet eroamisen unionista;

Uusi talouden ohjaus- ja hallintajärjestelmä talouskasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja rahoituksen vakautta varten

16.  on erittäin huolissaan kasvavista taloudellisista ja sosiaalisista eroista ja talousuudistuksen ja rahoituksen vakauden puuttumisesta talous- ja rahaliitossa (EMU) sekä monien sen jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyvyn heikkenemisestä; katsoo, että tämä johtuu erityisesti yhteisen vero- ja talouspolitiikan puuttumisesta; katsoo siksi, että yhteisen vero- ja talouspolitiikan olisi kuuluttava unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan;

17.  katsoo, että nykyisessä muodossaan vakaus- ja kasvusopimus sekä avustamiskieltolauseke (SEUT:n 125 artikla) eivät valitettavasti saavuta asetettuja tavoitteita; katsoo, että unionin on torjuttava yritykset palata protektionistisiin kansallisiin politiikkoihin ja pysyttävä avoimena taloutena myös tulevaisuudessa; varoittaa, että tätä ei voida saavuttaa sosiaalisen mallin purkamisella;

18.  panee lisäksi merkille, että nykyinen järjestelmä ei riittävällä tavalla takaa maakohtaisten suositusten kansallista omavastuullisuutta; on tässä yhteydessä kiinnostunut neuvoa-antavan Euroopan finanssipoliittisen komitean tarjoamista mahdollisuuksista ja sen tulevasta tehtävästä komission neuvonantajana sellaisesta finanssipolitiikan virityksestä, joka olisi tarkoituksenmukainen koko euroalueelle;

19.  on tietoinen siitä, että unionin toteuttamien monien viimeaikaisten kriisinhallintatoimenpiteiden tehokkuutta olisi tarkasteltava uudelleen ja että primaarilainsäädäntöön olisi kodifioitava tiettyjä päätöksentekomenettelyjä sekä vakiinnutettava rahoitusalan uuden sääntelykehyksen oikeusperustat; hyväksyy Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan kertomuksen näkemyksen, jonka mukaan avoin koordinointimenetelmä unionin talousstrategian perustana ei ole toiminut;

20.  ehdottaa siksi, että vakaus- ja kasvusopimuksen lisäksi annetaan niin sanottu lähentymistä koskeva säännöstö tavallista lainsäätämismenettelyä noudattaen säädöksenä, jossa asetetaan lähentymisen tavoitteet (verotuksen, työmarkkinoiden, investointien, tuottavuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, valtionhallinnon sekä hyvää hallintoa koskevan valmiuden alalla); korostaa, että talouden ohjausjärjestelmän puitteissa lähentymistä koskevan säännöstön noudattaminen olisi asetettava ehdoksi täysimääräiselle osallisuudelle euroalueen yhteisessä rahoituskapasiteetissa, ja edellyttää, että kukin jäsenvaltio antaa ehdotuksia säännöstössä asetettujen kriteereiden saavuttamiseksi; painottaa, että parlamentti on määritellyt normit ja verokannustimet päätöslauselmassaan euroalueen budjettikapasiteetista;

21.  pitää vahvaa sosiaalista ulottuvuutta välttämättömänä kattavan talous- ja rahaliiton kannalta ja katsoo, että SEUT-sopimuksen 9 artikla nykyisessä muodossaan ei riitä takaamaan asianmukaista tasapainoa sosiaalisten oikeuksien ja taloudellistan vapauksien välillä; kehottaa siksi antamaan näille oikeuksille yhtäläisen aseman ja turvaamaan työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun;

22.  kehottaa sisällyttämään finanssipoliittisen sopimuksen unionin lainsäädäntökehykseen ja ottamaan EVM:n ja yhteisen kriisinratkaisurahaston osaksi unionin lainsäädäntöä niiden täytäntöönpanoa koskevan kattavan arvion perusteella ja huolehtimaan siitä, että parlamentilla on vastaava demokraattinen valvontavalta sen varmistamiseksi, että valvonta ja vastuullisuus ovat näihin järjestelmiin osallistuvien vastuulla; kehottaa myös kehittämään edelleen 13 artiklassa määrättyä parlamenttien välistä kokousta niin, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit voivat tarvittaessa keskustella perusteellisesti ja ajoissa;

23.  katsoo, että rahoitusvakauden parantamiseksi, rajatylittävien epäsymmetristen ja symmetristen häiriöiden lieventämiseksi, taantuman vaikutusten vähentämiseksi ja asianmukaisen investointitason varmistamiseksi euroalue tarvitsee rahoituskapasiteetin, joka perustuu aitoihin omiin varoihin, ja Euroopan finanssiministeriön, joka kykenee lainanottoon; toteaa, että komission olisi hoidettava tätä rahoitusjärjestelmää, johon on sovellettava demokraattista valvontaa ja josta komissio on vastuussa parlamentille ja neuvostolle;

24.  huomauttaa, että koska sääntöjen noudattaminen on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahaliiton toiminnalle, tarvitaan vahvempia viranomaistehtäviä kuin mitä komissio ja/tai euroryhmä nykyisin tarjoavat sekä täyttä demokraattista valvontaa siten, että Euroopan parlamentti osallistuu talous- ja rahaliiton kaikkiin näkökohtiin; katsoo, että samaan aikaan sitoutumisen parantamiseksi vastuullisuus on varmistettava sillä tasolla, jolla päätökset tehdään tai pannaan täytäntöön, ja kansallisten parlamenttien on valvottava kansallisia hallituksia ja Euroopan parlamentin on valvottava unionin toimeenpanevaa elintä;

25.  kehottaa siksi keskittämään täytäntöönpanovallan komissioon unionin finanssiministerille, antamaan komissiolle valmiudet määritellä ja toteuttaa unionin yhteistä talouspolitiikkaa, jossa yhdistyvät makrotaloudelliset sekä finanssi- ja rahapolitiikan välineet, ja tukemaan niitä euroalueen budjettikapasiteetilla; katsoo, että finanssiministerin olisi oltava vastuussa EVM:n ja muiden yhdistettyjen välineiden, mukaan luettuna budjettikapasiteetti, toiminnasta ja oltava euroalueen ainoa ulkoinen edustaja kansainvälisissä järjestöissä erityisesti finanssialalla;

26.  pitää välttämättömänä, että finanssiministerille annetaan oikeasuhteinen toimivalta puuttua asioihin, jotta voidaan seurata lähentymissäännöstön noudattamista, ja toimivalta käyttää edellä kuvattuja verokannustimia;

27.  pitää välttämättömänä, että Euroopan vakausmekanismille annetaan mahdollisuus toimia ensimmäisenä hätärahoittajana rahoituslaitoksille, jotka ovat suoraan Euroopan keskuspankin valvonnan alaisina, tämän kuitenkaan vaikuttamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmän tehtäviin; pitää lisäksi välttämättömänä, että Euroopan keskuspankilla on keskuspankin täydet valtuudet samalla kun se säilyttää riippumattomuutensa;

28.  kehottaa lopuksi toteuttamaan pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin asteittain mutta mahdollisimman pian ja nopeutetussa aikataulussa;

29.  pitää välttämättömänä, että tiettyjen verokäytäntöjen osalta poistetaan yksimielisyysvaatimus, jotta unioni voi varmistaa sisämarkkinoiden oikeudenmukaisen ja tehokkaan toiminnan ja välttää jäsenvaltioiden harjoittamia haitallisia veropolitiikkoja; kehottaa tekemään veropetosten, verovilpin ja veroparatiisien torjumisesta Euroopan unionin perustavoitteen;

Uudet haasteet

30.  tunnustaa geopoliittisen, taloudellisen ja ympäristöön liittyvän tarpeen luoda aidosti eurooppalainen energiaunioni; korostaa, että ilmastonmuutos on yksi unionin edessä olevista merkittävistä maailmanlaajuisista haasteista; painottaa lisäksi, että Pariisin sopimus on täysimääräisesti ratifioitava ja pantava täytäntöön ja unionin sitovia ilmastotavoitteita ja -toimia mukautettava ja että sen lisäksi on muutettava rajoitusta, että unionin politiikka ei saa vaikuttaa jäsenvaltion oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eikä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen (SEUT-sopimuksen 194 artiklan 2 kohta), jotta varmistetaan yhteisten puhdasta ja uusiutuvaa energiaa koskevien politiikkatoimien onnistunut täytäntöönpano;

31.  painottaa, että uusien ja uusiutuvien energialähteiden kehittäminen olisi sisällytettävä perussopimuksiin ensisijaisena tavoitteena sekä unionille että jäsenvaltioille;

32.  panee merkille, että perussopimuksissa määrätään monista keinoista humaanin, hyvin toimivan muuttoliikkeen hallinnan ja turvapaikkajärjestelmän luomiseksi ja että näihin kuuluu Euroopan raja- ja rannikkovartiosto, ja on tyytyväinen edistymiseen tässä asiassa; katsoo kuitenkin, että perussopimukset ja varsinkin SEUT-sopimuksen 79 artiklan 5 kohta ovat liian rajoittavia muuttoliikkeen muiden näkökohtien ja erityisesti aidosti eurooppalaisen laillista muuttoliikettä koskevan järjestelmän perustamisen osalta; korostaa, että unionin tulevan muuttoliikejärjestelmän on saatava aikaan synergiaetuja unionin ulkomaanavun ja ulkopolitiikan kanssa ja että on yhdenmukaistettava turvapaikan myöntämistä ja työmarkkinoille pääsyä koskevat kansalliset kriteerit; korostaa, että parlamentin harjoittamaa demokraattista valvontaa tarvitaan rajavalvonta-, turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkojen, kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten, mukaan lukien takaisinottoa ja palauttamista koskeva yhteistyö, täytäntöönpanossa ja että kansallisen turvallisuuden varmistamista ei saa käyttää tekosyynä unionin toimien kiertämiselle;

33.  pitää terrorismin uhan voimakkuuden vuoksi välttämättömänä, että päivitetään unionin valmiuksia torjua terrorismia ja kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta; painottaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja virastojen koordinoinnin vahvistamisen lisäksi Europolin ja Eurojustin olisi saatava todelliset tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevat toimivaltuudet ja valmiudet mahdollisesti muuttamalla ne todelliseksi Euroopan tiedustelu- ja terrorismintorjuntavirastoksi, jota parlamentti valvoo;

34.  toteaa, että Euroopan maaperällä tehdyt monet terroristihyökkäykset ovat osoittaneet, että turvallisuus voitaisiin varmistaa paremmin, jos se ei kuuluisi jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; ehdottaa siksi, että turvallisuus olisi siirrettävä jaettuun toimivaltaan, jotta voidaan luoda Europoliin eurooppalaisia tutkinta- ja tiedusteluvalmiuksia, jotka ovat oikeuslaitoksen valvonnassa; toteaa, että tätä odotettaessa ei ole mitään estettä sille, että jäsenvaltiot luovat SEUT-sopimuksen 73 artiklan mukaisesti tällaisen yhteistyön omien yksikköjensä välille;

Ulkopolitiikkamme vahvistaminen

35.  pitää valitettavana, että unioni ei ole saavuttanut edistystä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevien päätöksenteko- ja täytäntöönpanovalmiuksien kehittämisessä, kuten todetaan 16. helmikuuta 2017 annetussa parlamentin päätöslauselmassa Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia; toteaa, että unionin pyrkimykset yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käynnistämiseksi eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin varsinkaan kustannusten ja vastuiden jakamisen osalta;

36.  panee merkille, että ainoastaan tehostamalla yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa unioni voi tarjota uskottavia vastauksia uusiin turvallisuusuhkiin ja -haasteisiin ja siten torjua terrorismia ja tuoda rauhan, vakauden ja järjestyksen naapurustoonsa;

37.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen puitteissa olisi tehtävä ja voitaisiin tehdä enemmän muun muassa soveltamalla määräyksiä toimimisesta määräenemmistöllä, mutta katsoo, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja olisi nimitettävä unionin ulkoministeriksi ja että hänen pyrkimyksiään tulla unionin tärkeimmäksi ulkoiseksi edustajaksi kansainvälisillä foorumeilla, varsinkin YK:ssa, olisi tuettava; katsoo, että ulkoministerin olisi voitava nimittää poliittisia apulaisministereitä; ehdottaa Euroopan ulkosuhdehallinnon nykyisten toimintojen ja myös asianmukaisten talousarvioresurssien tarpeen uudelleentarkastelua;

38.  korostaa, että Euroopan puolustusunioni olisi perustettava pikaisesti vahvistamaan unionin alueen puolustusta; katsoo, että se antaisi unionille, joka toimii strategisessa kumppanuussuhteessa Naton kanssa, mahdollisuuden toteuttaa itsenäisiä ulkoisia operaatioita lähinnä naapurialueidensa vakauttamiseksi ja kehittää siten unionin roolia oman puolustuksensa takaajana ja turvallisuuden tarjoajana Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti; kehottaa kiinnittämään huomiota Ranskan ja Saksan syyskuussa 2016 tekemään aloitteeseen sekä Italian elokuussa 2016 tekemään aloitteeseen, joissa esitetään hyödyllisiä ajatuksia tästä asiasta; painottaa, että Euroopan parlamentti olisi otettava täysimääräisesti mukaan Euroopan puolustusunionin perustamisen kaikkiin vaiheisiin ja että parlamentilla on oltava oikeus antaa hyväksyntä ulkoisille operaatioille; katsoo, että perussopimuksissa olisi määrättävä mahdollisuudesta perustaa Euroopan puolustusunioni, koska asia on tärkeä; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon lisäksi olisi perustettava puolustuksen pääosasto, joka vastaa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisäisistä näkökohdista;

39.  painottaa, että olisi lisättävä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan osoitettuja määrärahoja, jotta voidaan varmistaa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tai Euroopan puolustusunionin puitteissa toteutettujen sotilasoperaatioiden kustannukset jaetaan oikeudenmukaisemmin;

40.  ehdottaa, että perustetaan Euroopan tiedusteluvirasto tukemaan YUTP:tä;

Perusoikeuksien kunnioittaminen

41.  toistaa, että komissio on perussopimusten ja unionin arvojen vartija, kuten SEU‑sopimuksen 2 artiklassa todetaan; katsoo, että SEU-sopimuksen 7 artiklan mukainen nykyinen menettely on riittämätön ja hankala, kun ajatellaan monia mahdollisia unionin arvojen rikkomisia lukuisissa jäsenvaltioissa;

42.  painottaa, että unionin perusarvojen noudattaminen ja turvaaminen ovat unionin kulmakiviä arvoihin perustuvana yhteisönä ja että nämä perusarvot sitovat jäsenvaltioita yhteen;

43.  ehdottaa, että muutetaan SEUT-sopimuksen 258 artiklaa siten, että siinä sallitaan nimenomaisesti, että komissio voi käynnistää ”järjestelmällistä rikkomista koskevan menettelyn” perusarvoja loukkaavia jäsenvaltioita vastaan; ymmärtää, että ”järjestelmällistä rikkomusta koskevalla menettelyllä” niputetaan yhteen toisiinsa liittyvät yksittäiset rikkomukset, joissa jäsenvaltio väitetysti rikkoo vakavasti ja pysyvästi SEU-sopimuksen 2 artiklaa;

44.  ehdottaa, että SEUT-sopimuksen 258 ja 259 artiklan tarkistuksella laajennetaan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joihin jokin toiminta vaikuttaa suoraan ja erikseen, oikeutta nostaa unionin tuomioistuimessa kanne unionin toimielinten tai jonkin jäsenvaltion syyllistyttyä väitetysti perusoikeuskirjan loukkauksiin;

45.  suosittelee, että kumotaan perusoikeuskirjan 51 artikla ja että perusoikeuskirja muutetaan oikeuksia koskevaksi unionin laiksi;

46.  katsoo lisäksi, että kansalaisilla olisi oltava unionin tasolla käytössään useampia osallistuvan demokratian välineitä; ehdottaa siksi, että arvioidaan mahdollisuutta sisällyttää perussopimuksiin määräys unionin tason kansanäänestyksestä unionin toiminnan kannalta merkityksellisissä asioissa;

Lisää demokratiaa, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta

47.  ehdottaa, että komissiosta tehdään unionin tärkein täytäntöönpanoviranomainen tai hallitus, jotta voidaan vahvistaa unionimenetelmää, lisätä avoimuutta ja parantaa unionin tasolla toteutettavien toimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

48.  toistaa kehotuksensa supistaa huomattavasti uudistetun komission kokoa ja vähentää komission varapuheenjohtajien lukumäärä kahteen: finanssiministeriin ja ulkoministeriin; ehdottaa, että tilintarkastustuomioistuinta supistetaan samalla tavalla;

49.  pitää myönteisenä uutta onnistunutta menettelyä, jossa Euroopan tason poliittiset puolueet esittävät kärkiehdokkaitaan unionin täytäntöönpanoelimen puheenjohtajaksi, jonka Euroopan parlamentti valitsee Eurooppa-neuvoston ehdotuksesta, mutta katsoo, että näiden henkilöiden olisi voitava olla virallisia ehdokkaita seuraavissa vaaleissa kaikissa jäsenvaltioissa;

50.  korostaa, että kansalaisten ottaminen mukaan asuinmaidensa poliittisiin prosesseihin auttaa kehittämään unionin demokratiaa; kehottaa laajentamaan sellaisten unionin kansalaisten, jotka asuvat muussa kuin siinä jäsenvaltioissa, jonka kansalaisia he ovat, kuten määrätään SEUT-sopimuksen 22 artiklassa, vaalioikeudet kattamaan kaikki muutkin vaalit;

51.  hyväksyy Eurooppa-neuvoston 28. kesäkuuta 2013 tekemän päätöksen sellaisen järjestelmän perustamisesta, joka antaa mahdollisuuden jakaa ennen jokaisia Euroopan parlamentin vaaleja edustajanpaikat uudelleen jäsenvaltioille tavalla, joka on tasapuolinen, oikeudenmukainen, kestävä ja avoin, alenevan suhteellisuuden periaatetta noudattaen ja ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden lukumäärän mahdolliset muutokset ja väestönkehityksen;

52.  muistuttaa lukuisista lausunnoista, joiden mukaan Euroopan parlamentille olisi määritettävä yksi toimipaikkavalinnan symbolisen arvon ja sen tuottaman todellisen säästön vuoksi;

53.  toistaa kehotuksensa yhden toimipaikan käyttöönottamisesta Euroopan parlamentille ja sitoutumisensa SEU-sopimuksen 48 artiklan mukaisen tavanomaisen perussopimusten tarkistusmenettelyn käynnistämiseen sellaisten muutosten ehdottamiseksi SEUT-sopimuksen 341 artiklaan ja pöytäkirjaan N:o 6, jotka ovat tarpeen, jotta parlamentti voisi päättää kotipaikkansa sijainnista ja sisäisestä organisaatiostaan;

54.  ehdottaa, että neuvoston kaikki kokoonpanot ja Eurooppa-neuvosto muutetaan valtioiden neuvostoksi, jolloin Eurooppa-neuvoston pääasiallisena tehtävänä olisi tarjota ohjausta ja yhtenäisyyttä muille kokoonpanoille;

55.  katsoo, että tämän neuvoston ja sen alakohtaisten kokoonpanojen olisi unionin toisena lainsäätäjänä korvattava puolivuosittain kiertävä puheenjohtajuus neuvoston itse valitsemien pysyvien puheenjohtajien järjestelmällä, jotta varmistetaan asiantuntemus, ammattimaisuus ja jatkuvuus; ehdottaa, että neuvoston päätökset tehtäisiin yhdessä ainoassa lainsäädäntöneuvostossa ja että nykyiset alakohtaiset lainsäädäntöneuvostojen kokoonpanot muutettaisiin valmisteleviksi, parlamentin valiokuntien kaltaisiksi elimiksi;

56.  ehdottaa, että jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määritellä kansallisen edustuksensa kokoonpano alakohtaisissa neuvoston kokoonpanoissa ja käyttää kokoonpanossa edustajia kansallisista parlamenteista, hallituksista tai niiden yhdistelmästä;

57.  painottaa, että unionin finanssiministerin tehtävän perustamisen jälkeen euroryhmää olisi pidettävä virallisena alakohtaisena neuvoston kokoonpanona, jolla on lainsäädäntö- ja valvontatehtäviä;

58.  kehottaa vähentämään entisestään menettelyjä, joissa neuvosto äänestää yksimielisesti, asioissa, joissa sitä yhä sovelletaan, esimerkiksi ulko- ja puolustusasioissa, veroasioissa ja sosiaalipolitiikkaa koskevissa asioissa, ja muuttamaan ne määräenemmistöäänestyksiksi, muuttamaan nykyiset erityiset lainsäädäntömenettelyt tavanomaisiksi lainsäädäntömenettelyiksi ja täysin poistamaan kuulemismenettelyn ja korvaamaan sen parlamentin ja neuvoston välisellä yhteispäätösmenettelyllä;

59.  katsoo, että euroalueen hallinnon vahvistamisessa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota niiden jäsenvaltioiden etuihin, jotka eivät vielä kuulu euroalueeseen (ns. pre‑in-maat);

60.  toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on merkittävä rooli unionin nykyisessä toimielinjärjestelmässä, erityisesti unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että niillä voisi olla merkittävä rooli myös jäsenvaltioiden edustajien neuvostossa, myös sen alakohtaisissa kokoonpanoissa, tekemien lainsäädäntöpäätösten ja toimintapoliittisten valintojen ennakko- ja jälkivalvonnassa; ehdottaa siksi kansallisten parlamenttien toimivallan täydentämistä ja tehostamista ottamalla käyttöön vihreän kortin menettely, jolla kansalliset parlamentit voivat antaa lainsäädäntöehdotuksia neuvoston käsiteltäväksi;

61.  arvostaa kansallisten parlamenttien roolia ja toissijaisuusperiaatetta mutta tunnustaa unionin yksinomaisen toimivallan yhteisessä kauppapolitiikassa; kehottaa tässä yhteydessä selkeästi määrittelemään toimivallan rajat unionin ja jäsenvaltioiden välillä; panee merkille, että tällä määrittelemisellä olisi myönteinen vaikutus työpaikkoihin ja kasvuun sekä unionissa että sen kauppakumppaneissa;

62.  ehdottaa myös, että joidenkin jäsenvaltioiden yleisen käytännön mukaisesti unionin molemmille lainsäätäjille eli neuvostolle ja erityisesti parlamentille, joka on ainoa kansalaisten suoraan valitsema toimielin, olisi annettava oikeus esittää lainsäädäntöaloitteita, tämän kuitenkaan vaikuttamatta komission perustavaan aloiteoikeuteen;

63.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 245 ja 247 artiklan mukaisesti paitsi neuvostolla ja komissiolla myös parlamentilla olisi oltava oikeus nostaa kanne unionin tuomioistuimessa, jos komission jäsen tai entinen jäsen rikkoo perussopimusten mukaisia velvoitteitaan, syyllistyy vakavaan virkavirheeseen tai ei enää täytä tehtäviensä hoitamisen edellytyksiä;

64.  korostaa, että parlamentin tutkintaoikeutta olisi vahvistettava ja sille olisi annettava erityiset, aidot ja selvästi rajatut valtuudet, jotka vastaavat paremmin sen poliittista merkitystä ja toimivaltaa, mukaan lukien oikeus kutsua todistajia, tutustua täysimääräisesti asiakirjoihin, suorittaa tutkimuksia paikalla ja määrätä seuraamuksia noudattamatta jättämisestä;

65.  on vakuuttunut, että unionin talousarvion tukena olisi oltava todellisten omien varojen järjestelmä, jonka ohjaavina periaatteina ovat yksinkertaisuus, tasapuolisuus ja avoimuus; tukee omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suosituksia unionin talousarvion tulojen, mukaan lukien uudet omat varat, monipuolistamisesta unionin talousarvioon suoritettavien BKTL-maksuosuuksien osuuden pienentämiseksi, jotta voidaan päästä eroon jäsenvaltioiden ”oikeudenmukainen palautuma” -asenteesta; vaatii tässä yhteydessä luopumaan vaiheittain kaikenlaisista alennuksista;

66.  ehdottaa tässä yhteydessä, että omia varoja ja monivuotista rahoituskehystä koskevassa päätöksentekomenettelyssä käytetään yksimielisyyden sijasta määräenemmistöäänestystä ja saadaan siten aikaan todellinen yhteispäätös neuvoston ja parlamentin välillä kaikissa talousarvioasioissa; toistaa lisäksi kehotuksensa, että monivuotisen rahoituskehyksen kestosta tehdään yhtenevä parlamentin ja unionin täytäntöönpanoelimen toimikauden kanssa, ja korostaa, että kaikkien unionin virastojen rahoituksen olisi oltava kiinteä osa unionin talousarviota;

67.  korostaa, että monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymisessä on noudatettava tavallista lainsäätämisjärjestystä, jotta se voidaan mukauttaa käytännössä kaikkia unionin monivuotisia ohjelmia ja niiden määrärahoja sekä unionin talousarviota koskevaan päätöksentekomenettelyyn; katsoo, että hyväksyntämenettely vie parlamentilta päätöksentekovallan, joka sillä on vuotuisten talousarvioiden hyväksymisen suhteen, ja että neuvoston yksimielisyyssääntö johtaa siihen, että aikaansaatu sopimus edustaa pienintä yhteistä nimittäjää, jolla pystytään välttämään yksittäisen jäsenvaltion veto-oikeuden käyttö.

68.  toteaa, että SEU-sopimuksen 13 artiklan mukainen toimielinten luettelo poikkeaa varainhoitoasetuksen 2 artiklassa tarkoitetusta luettelosta; katsoo, että varainhoitoasetus vastaa jo nykyistä käytäntöä;

69.  toteaa, että joissakin tapauksissa SEUT-sopimuksen kirjain poikkeaa sopimuksen käytännöstä ja hengestä; katsoo, että nämä epäjohdonmukaisuudet on korjattava demokratian ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti;

70.  muistuttaa, että kullakin varainhoitoasetuksen 2 artiklan b alakohdassa määritellyllä toimielimellä on toimivalta toteuttaa itsenäisesti sitä koskevaa talousarvion pääluokkaa varainhoitoasetuksen 55 artiklan nojalla; huomauttaa, että tähän itsenäiseen toimivaltaan kuuluu huomattava vastuu myönnetyn rahoituksen käytöstä;

71.  toteaa, että EU:n talousarvion toteuttamista koskeva toimielinten ja elinten tehokas valvonta edellyttää lojaalia ja tehokkaampaa yhteistyötä parlamentin kanssa ja rahoituksen käyttöä koskevaa täyttä avoimuutta sekä sitä, että kaikki toimielimet toimittavat vuotuisen seuranta-asiakirjan vastuuvapautta koskevista Euroopan parlamentin suosituksista; pitää valitettavana, että neuvosto ei noudata tätä menettelyä, ja katsoo, että tämä pitkään jatkunut asiaintila on perusteeton ja vahingoittaa koko unionin mainetta;

72.  toteaa, että menettely, jossa vastuuvapaus myönnetään erikseen kullekin EU:n toimielimelle ja elimelle, on pitkäaikainen käytäntö, jonka luomisella on pyritty varmistamaan avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus EU:n veronmaksajia kohtaan, ja se on keino tarkistaa EU:n varojen käytön asianmukaisuus ja avoimuus; korostaa, että tämä tosiasiassa takaa sen, että parlamentille annetaan koko EU:n talousarviota koskeva valvontaoikeus ja -velvoite; muistuttaa komission tammikuussa 2014 esittämästä näkemyksestä, että kaikki toimielimet poikkeuksetta kuuluvat kaikilta osin parlamentin vastuuvapausmenettelyssä esittämien huomautusten seurantaprosessin piiriin ja että niiden olisi tehtävä järjestelmällistä yhteistyötä vastuuvapausmenettelyn toimivuuden varmistamiseksi;

73.  toteaa, että toimielinten on toimitettava parlamentille vuotuiset toimintakertomuksensa suoraan ja annettava parlamentille kaikki tiedot vastatessaan sen vastuuvapausmenettelyn aikana esittämiin kysymyksiin, jotta parlamentti voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä;

74.  katsoo, että SEUT-sopimuksessa on varmistettava parlamentin oikeus valvoa koko EU:n talousarviota eikä ainoastaan komission hallinnoimaa osaa siitä; vaatii siksi, että SEUT-sopimuksen II osaston 4 luku – Varainhoitoa koskevat määräykset – saatetaan ajan tasalle siten, että kyseisessä luvussa tarkoitetut oikeudet ja velvollisuudet koskevat kaikkia toimielimiä ja elimiä ja että ne ovat sopusoinnussa varainhoitoasetuksen kanssa;

75.  painottaa, että kaikki jäsenvaltiot olisi velvoitettava antamaan vuosittainen selvitys EU‑varojen käytöstään;

76.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimella on ratkaiseva rooli EU:n talousarvion paremman ja järkevämmän käytön varmistamisessa, petosten, korruption ja EU:n varojen laittoman käytön jäljittämisessä sekä asiantuntijalausunnon antamisessa EU:n varojen paremmasta hallinnoinnista; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimella on merkittävä tehtävä unionin julkisena tilintarkastuselimenä;

77.  katsoo, että koska Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on tärkeä tehtävä EU:n varojen keräämisen ja käytön tarkastamisessa, on ehdottoman tärkeää, että toimielimet ottavat huomioon kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset;

78.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen kokoonpanosta ja nimitysmenettelystä määrätään SEUT-sopimuksen 285 ja 286 artiklassa; katsoo, että parlamentin ja neuvoston olisi oltava tasa-arvoisia tilintarkastustuomioistuimen jäseniä nimitettäessä, jotta varmistetaan demokraattinen legitiimiys, avoimuus ja kyseisten jäsenten täysi riippumattomuus; kehottaa neuvostoa hyväksymään kaikilta osin päätökset, jotka parlamentti on tehnyt tilintarkastustuomioistuimen jäseniksi nimettyjä ehdokkaita kuultuaan;

79.  pitää valitettavana, että tietyt nimitysmenettelyt ovat aiheuttaneet ehdokkaita koskevaa ristiriitaa parlamentin ja neuvoston välillä; korostaa, että ehdokkaiden arvioiminen on perussopimuksen mukainen parlamentin velvollisuus; korostaa, että nämä ristiriidat saattavat vahingoittaa tilintarkastustuomioistuimen hyviä työskentelysuhteita edellä mainittujen toimielinten kanssa ja niillä saattaa mahdollisesti olla vakavia kielteisiä vaikutuksia tilintarkastustuomioistuimen uskottavuuteen ja siten myös sen toimien vaikuttavuuteen; katsoo, että neuvoston olisi EU:n toimielinten välisen hyvän yhteistyön hengessä hyväksyttävä päätökset, jotka parlamentti on tehnyt kuulemisten jälkeen;

80.  kehottaa ottamaan käyttöön oikeusperustan, jonka avulla voidaan perustaa unionin virastoja, jotka voivat suorittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti niille osoittamia erityisiä täytäntöönpanotehtäviä;

81.  painottaa, että perussopimusten mukaisesti parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden talousarvion toteuttamisesta; katsoo, että koska kaikki unionin toimielimet ja elimet hallinnoivat talousarvioitaan riippumattomasti, parlamentille olisi annettava nimenomainen toimivalta myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille ja elimille, jotka olisi velvoitettava toimimaan täydessä yhteistyössä parlamentin kanssa;

82.  katsoo lisäksi, että nykyinen perussopimusten ratifiointimenettely on liian kankea soveltuakseen unionin kaltaiselle ylikansalliselle yhteisölle; ehdottaa, että jos perussopimusten muutokset eivät tule voimaan EU:n laajuisella kansanäänestyksellä, ne voisivat tulla voimaan kun jäsenvaltioiden neljän viidesosan määräenemmistö on ratifioinut ne ja kun on saatu parlamentin hyväksyntä;

83.  kehottaa antamaan unionin tuomioistuimelle täyden tuomiovallan kaikissa oikeudellisissa kysymyksissä kaikilla EU:n politiikan aloilla, kuten on asianmukaista demokraattisessa järjestelmässä, joka perustuu oikeusvaltion periaatteeseen ja vallanjakoon;

Perustuslaillinen prosessi

84.  sitoutuu toimimaan johtavassa asemassa näissä merkittävissä perustuslaillisissa kehityskuluissa ja on päättänyt tehdä hyvissä ajoin omia ehdotuksiaan perussopimusten muuttamiseksi;

85.  katsoo, että Rooman sopimuksen 60-vuotisjuhla olisi sopiva hetki aloittaa mietintä Euroopan unionin tulevaisuudesta ja sopia näkymistä unionin kansalaisten nykyistä sukupolvea ja tulevia sukupolvia varten niin, että voidaan kutsua koolle valmistelukunta, jonka tehtävänä on valmistaa unionia tulevia vuosikymmeniä varten;

o
o   o

86.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan keskuspenkille, tilintarkastustuomioistuimelle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/5-presidents-report_fi.pdf
(2)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 49.
(3)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 47.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(5)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(6)http://ec.europa.eu/budget/mff/hlgor/library/reports-communication/hlgor-report_20170104.pdf
(7)Unionin tuomioistuimen lausunto 2/13, 18. joulukuuta 2014.
(8)EUVL L 181, 29.6.2013, s. 57.
(9)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 176.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0378.
(11)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 185.
(12)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 109.
(13)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 2.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0382.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0395.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0294.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0049.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0050.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.
(20)EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1.
(21)EUVL C 13, 15.1.2016, s. 183.
(22)EUVL C 313, 22.9.2015, s. 9.
(23)EUVL C 62, 2.3.2013, s. 26.
(24)Eurobarometri nro 84, syksy 2015 ja Euroopan parlamentin erityiseurobarometri, kesäkuu 2016.


Euroopan unionin toiminnan parantaminen hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia
PDF 266kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia (2014/2249(INI))
P8_TA(2017)0049A8-0386/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 9. toukokuuta 1950 annetun julistuksen, jossa todettiin, että Euroopan hiili- ja teräsyhteisön luominen merkitsi ”ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen vaikutuksesta Euroopan unionin institutionaalisen tasapainon kehittymiseen(2),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanosta Euroopan parlamentin osalta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 16. syyskuuta 2015 antaman lausunnon(4),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. heinäkuuta 2015 antaman päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon EU:n tulevaisuutta vuoteen 2030 saakka pohtivan mietintäryhmän selvityksen Eurooppa-neuvostolle,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan parlamentin puhemiehen, euroryhmän puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtajan kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista(6) sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kyseisestä mietinnöstä antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A8‑0386/2016),

A.  toteaa, että Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on edessään suuria haasteita, joista yksikään jäsenvaltio ei selviä yksinään;

B.  ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset ovat lisäksi muun muassa talous-, finanssi- ja sosiaalikriisin vuoksi pettyneitä Euroopan yhdentymishankkeeseen, mistä ovat osoituksena myös jatkuvasti alhainen äänestysprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa sekä euroskeptisten tai avoimesti EU-vastaisten poliittisten voimien esiinmarssi;

C.  katsoo, että tietyt ehdotukset, joilla pyritään ratkaisemaan unionin edessä olevat haasteet ja lujittaa sen yhdentymistä sen toiminnan parantamiseksi sen kansalaisten hyödyksi, voidaan toteuttaa täysimääräisesti vain perussopimuksia muuttamalla; katsoo, että EU:n uudistamisessa tarvitaan kaksivaiheista lähestymistapaa (perussopimusten puitteissa ja niitä muuttamalla); toteaa, että Lissabonin sopimuksen ja sen pöytäkirjojen määräysten kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty ja että tässä päätöslauselmassa pyritään ainoastaan esittämään arvio perussopimuksiin sisältyvistä oikeudellisista mahdollisuuksista EU:n toiminnan parantamiseksi;

D.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston hallitseva rooli merkitsee yhteisömenetelmän ja sen kaksitahoiseen legitiimiyteen perustuvan mallin jatkuvaa torjumista;

E.  katsoo, että yhteisömenetelmä on säilytettävä eikä sitä saa heikentää hallitustenvälisillä päätöksillä, ei edes aloilla, joilla kaikki jäsenvaltiot eivät täytä osallistumisen ehtoja; katsoo, että komission roolia olisi lujitettava niin, että se pystyy hoitamaan tehtävänsä yhteisömenetelmän moottorina täysipainoisesti ja vaikuttavasti;

F.  katsoo, että sisämarkkinat, joilla helpotetaan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta, ovat EU:n kulmakivi;

G.  ottaa huomioon, että yleisillä, välittömillä vaaleilla demokraattisesti valittu ja siten demokratian ytimessä unionin tasolla oleva Euroopan parlamentti on koko unionin parlamentti ja sillä on keskeinen rooli EU:n päätösten legitiimiyden ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa, ja tähän sisältyy myös demokraattinen vastuuvelvollisuus euroaluetta koskevien toimien ja päätösten yhteydessä;

H.  huomauttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentti edustaa unionin kansalaisia näiden kansalaisuudesta riippumatta ja neuvosto edustaa jäsenvaltioiden kansalaisia kansallisten hallitusten kautta;

I.  katsoo, että olisi tehostettava kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä poliittista vuoropuhelua ja lisättävä käytännön mahdollisuuksia käyttää toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismia eli ns. keltaisen ja oranssin kortin menettelyä;

J.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston työskentelytapojen olisi oltava avoimempia parlamentin suuntaan ja sen olisi hoidettava tehtävänsä perussopimusten määräysten rajoissa;

K.  toteaa, että sellaisen aidon kaksikamarisen lainsäädäntöjärjestelmän luomiseksi, joka on päätöksenteossaan demokraattinen ja avoin, neuvoston päätökset olisi tehtävä yhdessä ainoassa lakiasäätävässä neuvostossa ja nykyiset alakohtaiset lakiasäätävät neuvoston kokoonpanot olisi muutettava valmisteluelimiksi parlamentin valiokuntien tapaan;

L.  katsoo, että vastuun ja valvonnan yhtenäisyys on keskeinen edellytys minkä tahansa toimielinrakenteen vakaudelle, etenkin talous-, finanssi- ja raha-asioissa; huomauttaa, että EU:n talouspolitiikka perustuu jäsenvaltioiden vahvaan kansalliseen omavastuullisuuteen, mukaan luettuna Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 125 artiklassa määrätty yhteisvastuullisuuskiellon (”no bailout”) periaate; toteaa, että unionin tasolle siirretyn toimivallan lisääminen merkitsee sopimusta jäsenvaltioiden kansallisen itsemääräämisoikeuden vähentämisestä;

M.  katsoo, että EU:n olisi edistettävä mahdollisimman korkeaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun tasoa ja että on taattava, että EU, sen toimielimet ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja vaalivat näitä oikeuksia ja vapauksia;

N.  huomauttaa, että komission roolia täytäntöönpanoelimenä olisi vahvistettava talous- ja finanssipolitiikassa;

O.  toteaa, että euroryhmästä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 14 olevassa 2 artiklassa ei määrätä, että euroryhmän puheenjohtaja olisi valittava sen jäsenten keskuudesta;

P.  katsoo, että komission poliittisen legitiimiyden lujittamiseksi talouden ohjausjärjestelmän ja finanssipolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa on olennaisen tärkeää, että komission puheenjohtaja valitaan selkeällä ja ymmärrettävällä menettelyllä Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä;

Q.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin oikeudellinen kehys, jonka nojalla tilintarkastustuomioistuin voi edistää julkista vastuuvelvollisuutta ja avustaa parlamenttia ja neuvostoa EU:n talousarvion toteutuksen valvonnassa ja siten edistää kansalaisten taloudellisten etujen suojelua; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 318 artiklassa määrätään parlamentin ja komission välisestä vuoropuhelusta, jolla olisi edistettävä tuloskulttuuria EU:n talousarvion toteutuksessa;

R.  katsoo, että EU:n toimielinten, elinten ja laitosten, erityisesti alueiden komitean, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja varsinkin Euroopan parlamentin, olisi päivittäisessä toiminnassaan valvottava unionin horisontaalisen ja vertikaalisen toissijaisuuden periaatteen noudattamista; toteaa, että EU:n toimielinten olisi pidettävä mielessä alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean rooli lainsäädäntöjärjestelmässä sekä se, että on tärkeää ottaa huomioon niiden lausunnot;

S.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 137 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 14 määrätään euroryhmän perustamisesta epävirallisena elimenä;

T.  huomauttaa, että euroryhmälle talouspolitiikan ohjauspaketissa ja budjettikuripaketissa annetut uudet tehtävät sekä se, että samat henkilöt muodostavat euroryhmän ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) hallintoneuvoston ja sama henkilö toimii euroryhmän ja EVM:n hallintoneuvoston puheenjohtajana, antavat euroryhmälle tosiasiallisesti keskeisen roolin euroalueen talouden ohjauksessa ja hallinnassa;

U.  katsoo, että makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä ei nykyisin käytetä riittävästi; toteaa, että jos sen mahdollisuuksia hyödynnettäisiin täysin, se voisi auttaa korjaamaan makrotalouden epätasapainon varhaisessa vaiheessa, antaa tarkan yleiskuvan kunkin jäsenvaltion ja koko unionin tilanteesta, estää kriisit ja osaltaan parantaa kilpailukykyä; huomauttaa, että rakenteellista lähentymistä on lisättävä jäsenten välillä, sillä näin voidaan edistää kestävää kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta; katsoo sen vuoksi, että on viipymättä toteutettava talous- ja rahaliiton viimeistely ja toteutettava toimia, joilla lisätään sen institutionaalisen rakenteen legitiimiyttä ja demokraattista vastuuvelvollisuutta;

V.  katsoo, että talous- ja rahaliiton institutionaalisesta rakenteesta olisi tehtävä entistä vaikuttavampi ja demokraattisempi siten, että parlamentti ja neuvosto toimisivat yhdenvertaisina lainsäätäjinä, komissio vastaisi roolistaan täytäntöönpanoelimenä, kansalliset parlamentit valvoisivat entistä paremmin kansallisten hallitusten toimia unionin tasolla, Euroopan parlamentti valvoisi unionin tason päätöksentekoa ja tuomioistuimella olisi nykyistä vahvempi rooli;

W.  katsoo, että unionissa voimassa olevaa talouspoliittista kehystä on sovellettava ja valvottava asianmukaisesti ja että lisäksi tarvitaan uusia talouspoliittisia sääntöjä ja välttämättömiä rakenneuudistuksia kilpailukyvyn, kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aloilla;

X.  katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson menettelyä olisi yksinkertaistettava ja siitä olisi tehtävä kohdennetumpi ja demokraattisempi vahvistamalla parlamentin roolia sen valvonnassa ja antamalla sille merkittävämpi rooli neuvottelujen eri vaiheissa;

Y.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksessa asetettiin parlamentti yhdenvertaiseen asemaan neuvoston kanssa vuosittaisessa talousarviomenettelyssä; huomauttaa, että Lissabonin sopimus on talousarvioasioissa pantu vain osittain täytäntöön, mikä johtuu etenkin todellisten omien varojen puuttumisesta;

Z.  katsoo, että unionin talousarvion käyttöä olisi virtaviivaistettava ja sen tulot olisi saatava todellisista omista varoista eikä pääosin bktl-osuuksista ja että monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskeva menettely voitaisiin perussopimusten nojalla siirtää yksimielisyyssäännön puitteista määräenemmistöpäätöksenteon piiriin;

AA.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (”varainhoitoasetus”) 21 artiklan mukaan talousarvion yleiskatteisuusperiaate ei estä jäsenvaltioiden muodostamaa ryhmää osoittamasta rahoitusosuutta EU:n talousarvioon tai tiettyjä tuloja tiettyjä menoja varten, kuten on jo tehty esimerkiksi suurvuoreaktorin osalta päätöksen 2012/709/Euratom perusteella;

AB.  toteaa, että varainhoitoasetuksen 21 artiklassa tarkoitetut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot eivät monivuotisesta rahoituskehyksestä annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 johdanto-osan 8 kappaleen mukaan ole rahoituskehyksen osa eivätkä rahoituskehyksen enimmäismäärät siten koske niitä;

AC.  huomauttaa, että omien varojen järjestelmässä ei kielletä omia varoja, jotka rahoittaa vain osa jäsenvaltioista;

AD.  katsoo, että unionin investointikapasiteettia olisi lisättävä varmistamalla nykyisten rakennerahastojen optimaalinen käyttö ja käyttämällä Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) sekä lisäämällä Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan investointirahaston (EIR) ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kapasiteettia;

AE.  toteaa, että yhteisen rahoituskapasiteetin käyttöönotto euroalueella sekä sen rakenne, rahoitus, toimintatavat ja unionin talousarvioon sisällyttämistä koskevat ehdot ovat vielä harkinnassa;

AF.  katsoo, että sisämarkkinoiden kasvupotentiaalia olisi hyödynnettävä paremmin palvelujen, digitaalisten sisämarkkinoiden, energiaunionin, pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin aloilla;

AG.  ottaa huomioon, että perussopimusten mukaisesti unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa sekä sukupolvien välistä yhteisvastuuta;

AH.  toteaa, että sisämarkkinoiden vahvistamisen yhteydessä olisi myös parannettava verotuksen yhteensovittamista;

AI.  katsoo, että oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja työntekijöiden oikeudet olisi taattava ja säilytettävä hyödyntämällä täysin Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia;

AJ.  huomauttaa, että unionin lainsäätäjä voi toteuttaa SEUT-sopimuksen 48 artiklan nojalla sosiaaliturvan alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta työntekijät voivat käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen; toteaa, että se voi toteuttaa SEUT-sopimuksen 153 artiklan nojalla toimenpiteitä työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien suojelemiseksi riippumatta siitä, käyttävätkö nämä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

AK.  ottaa huomioon, että unionin lainsäätäjä voi toteuttaa SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan a–i alakohdan mukaisesti vähimmäistason yhdenmukaistamistoimenpiteitä sosiaalipolitiikan alalla; toteaa, että tällainen lainsäädäntö ei saa rajoittaa jäsenvaltioille tunnustettua oikeutta määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusperiaatteet; huomauttaa, että tällainen lainsäädäntö ei saa vaikuttaa olennaisesti kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien rahoituksen tasapainoon; toteaa, että kyseiset rajoitukset sosiaalipolitiikan yhdenmukaistamisessa jättävät silti unionin lainsäätäjälle jonkin verran hyödyntämätöntä liikkumavaraa toteuttaa toimenpiteitä sosiaalipolitiikan alalla;

AL.  huomauttaa, että SEUT-sopimuksen 157 artiklassa vahvistettua periaatetta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, ei vieläkään noudateta;

AM.  ottaa huomioon, että eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan välineen toimivuudessa ja toteutuksessa on puutteita, ja katsoo, että sen vuoksi sitä on parannettava, jotta se toimisi tehokkaasti ja olisi aito osallistuvan demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden väline;

AN.  toteaa, että vapaa liikkuvuus, etenkin työntekijöiden vapaa liikkuvuus, on perussopimuksissa (SEUT-sopimuksen 45 artiklassa) vahvistettu oikeus ja sisämarkkinoiden toteuttamisen keskeinen liikevoima;

AO.  katsoo, että unionin on lisättävä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) vaikuttavuutta, johdonmukaisuutta ja vastuullisuutta ja että tämä voidaan toteuttaa käyttämällä perussopimusten nykyisiä määräyksiä siten, että yhä useammalla ulkoisen toiminnan alalla siirrytään yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon, ja soveltamalla tarvittaessa määräyksiä joustavuudesta ja tiiviimmästä yhteistyöstä;

AP.  toteaa, että viimeaikaiset turvallisuushaasteet, joista osa on EU:n rajojen välittömässä läheisyydessä, ovat tuoneet esille tarpeen siirtyä asteittain yhteisen puolustuspolitiikan ja mahdollisesti yhteisen puolustuksen käyttöönottoon; toteaa, että perussopimuksissa ja erityisesti SEU-sopimuksen 41, 42, 44 ja 46 artiklassa on jo selkeitä määräyksiä siitä, miten tämä voitaisiin toteuttaa;

AQ.  katsoo, että ulkoinen edustus on taattava unionin edun mukaisesti, kun kyse on unionin yksinomaisesta toimivallasta ja unionin jaetusta toimivallasta, jota unioni on jo käyttänyt; huomauttaa, että aloilla, joilla unioni ei ole vielä käyttänyt jaettua toimivaltaansa, jäsenvaltiot ovat velvollisia tekemään unionin kanssa vilpitöntä yhteistyötä ja pidättymään toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin edun;

AR.  katsoo, että unionilla ja jäsenvaltioilla on oltava koordinoitu ja jäsennelty kanta kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisillä foorumeilla, jotta unionin ja sen jäsenvaltioiden vaikutusvaltaa näissä järjestöissä ja näillä foorumeilla voidaan lisätä;

AS.  toteaa, että kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti eivät saa jäädä pelkiksi kumileimasimiksi, kun unioni tekee tai jäsenvaltiot tekevät kansainvälisiä sitoumuksia;

AT.  toteaa pakolaiskriisin osoittaneen, että tarvitaan yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, jolla olisi varmistettava myös turvapaikanhakijoiden oikeudenmukainen jakaminen EU:ssa;

AU.  toteaa, että kaikenlainen syrjintä, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen (poliittiseen tai muuhun), kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään, sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, on edelleen ongelma jokaisessa jäsenvaltiossa;

AV.  huomauttaa viimeaikaisten kriisien tuoneen esille, että lainsäädännön lähentäminen ei riitä varmistamaan sisämarkkinoiden toimivuutta tai vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta yhdenmukaistettujen säännösten täytäntöönpanossa olevien erojen vuoksi;

AW.  ottaa huomioon, että unionin lainsäätäjä ei voi antaa unionin virastoille harkintavaltaa, joka edellyttää poliittisia valintoja;

AX.  toteaa, että unionin lainsäätäjän on varmistettava unionin virastojen päätösten ja toiminnan riittävä poliittinen valvonta;

AY.  toteaa, että jäsenvaltiot eivät noudata unionin huippukokouksissa ja Eurooppa-neuvoston kokouksissa hyväksyttyjä sopimuksia, mikä vaarantaa vakavasti unionin toimielinten uskottavuuden, joten sopimusten täytäntöönpano olisi taattava entistä paremmin;

1.  toteaa, että Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on ratkaistavanaan ennennäkemättömiä haasteita, kuten pakolaiskriisi, ulkopoliittiset haasteet lähialueilla, terrorismin torjunta, globalisaatio, ilmastonmuutos, väestönkehitys, työttömyys, finanssi- ja velkakriisin syyt ja seuraukset, kilpailukyvyn puute ja sen sosiaaliset seuraukset useissa jäsenvaltioissa sekä tarve vahvistaa EU:n sisämarkkinoita; katsoo, että kaikkiin näihin haasteisiin on puututtava entistä tehokkaammin;

2.  korostaa, että jäsenvaltiot eivät yksinään pysty riittävällä tavalla ratkaisemaan näitä haasteita, vaan tarvitaan unionin yhteisiä toimia monitasoisen hallinnon periaatetta kunnioittaen;

3.  toteaa jälleen, että sisämarkkinat, joilla helpotetaan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaata liikkuvuutta, ovat EU:n kulmakivi; toteaa myös, että sisämarkkinoilla sovellettavat poikkeukset luovat kilpailun vääristymiä unionin tasolla ja tuhoavat tasapuoliset toimintaedellytykset;

4.  korostaa, että unionin on kyettävä palauttamaan kansalaistensa menetetty luottamus lisäämällä päätöksentekonsa avoimuutta ja toimielintensä, virastojensa ja epävirallisten elintensä (kuten euroryhmän) vastuullisuutta, lujittamalla yhteistyötä toimielinten välillä ja parantamalla toimintakykyään;

5.  toteaa, että kaikkia Lissabonin sopimuksen määräyksiä ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti, vaikka niihin sisältyy tärkeitä välineitä, joita soveltamalla olisi voitu estää osa unionia kohdanneista kriiseistä tai joita voitaisiin käyttää nykyisten haasteiden ratkaisemiseksi ilman perussopimusten tarkistamista lyhyellä aikavälillä;

6.  korostaa, että yhteisömenetelmä soveltuu parhaiten unionin toimintaan ja siinä on useita etuja hallitustenväliseen menetelmään verrattuna, sillä se on ainoa, joka mahdollistaa avoimuuden lisäämisen, tehokkuuden, neuvoston määräenemmistöpäätöksenteon ja parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisen lainsäätämisoikeuden ja estää institutionaalisten vastuiden pirstaloitumisen ja toimielinten keskinäisen kilpailutilanteen syntymisen;

7.  katsoo, että hallitustenvälisiä ratkaisuja olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona ja tiukoin ehdoin, joita ovat etenkin unionin oikeuden noudattaminen, Euroopan yhdentymisen syventämistä koskeva tavoite ja ei-osallistuvien jäsenvaltioiden mahdollisuus osallistua, ja että ne olisi korvattava unionin menettelyillä mahdollisimman pian, myös aloilla, joilla kaikki jäsenvaltiot eivät täytä osallistumisen ehtoja, jotta unioni pystyisi hoitamaan tehtävänsä yhden toimielinrakenteen puitteissa; vastustaa tässä yhteydessä uusien toimielinten luomista unionin kehyksen ulkopuolelle ja pyrkii edelleen sisällyttämään unionin oikeuteen EVM:n edellyttäen, että asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus toteutuu, sekä finanssipoliittisen sopimuksen asiaa koskevat määräykset, kuten itse vakaussopimuksessakin todetaan, sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin perusteella; korostaa, että tosiasiallista päätöksentekoa ja finanssipoliittista vastuuta ei saa erottaa toisistaan;

8.  korostaa, että välittömillä vaaleilla valitulla Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli unionin legitiimiyden varmistamisessa ja se tekee unionin päätöksentekojärjestelmästä vastuuvelvollisen kansalaisille varmistamalla unionin tason täytäntöönpanovallan käytön asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan ja antamalla lainsäädäntöä yhteispäätösmenettelyssä, jonka soveltamisalaa olisi laajennettava;

9.  toteaa jälleen, että Euroopan parlamentti on koko unionin parlamentti, ja katsoo, että asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus on varmistettava myös aloilla, joille kaikki jäsenvaltiot eivät osallistu, kuten euroaluetta koskevien toimien ja päätösten yhteydessä;

10.  katsoo, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välistä poliittista vuoropuhelua olisi tehostettava ja siitä olisi tehtävä tarkoituksenmukaisempi ja keskeisempi tekijä ylittämättä kuitenkaan kummankaan perustuslaillisia valtuuksia; toteaa, että kansalliset parlamentit ovat parhaita valvomaan kansallisella tasolla hallitustensa toimia EU-asioissa, kun taas Euroopan parlamentin olisi varmistettava unionin täytäntöönpanovallan käytön demokraattinen vastuuvelvollisuus ja legitiimiys;

11.  pitää erittäin tärkeänä lujittaa toimielinten läpinäkyvyyttä ja avoimuutta EU:ssa sekä sitä, miten poliittisesta päätöksenteosta EU:ssa tiedotetaan; kehottaa tehostamaan toimia Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 ja niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun direktiivin 93/109/EY tarkistamiseksi;

12.  toteaa jälleen, että parlamentin tutkintaoikeutta ja eurooppalaista kansalaisaloitetta on mahdollista lujittaa unionin johdetun oikeuden kautta, ja toistaa komissiolle esittämänsä vetoomuksen, että se ehdottaisi kansalaisaloitteesta annetun asetuksen tarkistamista;

13.  pitää välttämätöntä, että komissio uudistaa kansalaisaloitetta demokraattiseen toimintaan osallistumisen toimivana välineenä ottaen huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman(8), ja kehottaa komissiota muun muassa lisäämään yleisön tietoisuutta aloitteesta ja nostamaan sen profiilia, tekemään sen allekirjoitusten keräämiseen verkossa tarkoitetusta ohjelmistosta entistä käyttäjäystävällisemmän ja vammaisille henkilöille esteettömän, antamaan asianmukaista ja kattavaa oikeudellista ja käytännön neuvontaa, harkitsemaan oman kansalaisaloitetoimiston perustamista edustustoihinsa kussakin jäsenvaltiossa, selvittämään yksityiskohtaisesti kansalaisaloitteen hylkäämisen syyt ja kehittämään tapoja ohjata asiaankuuluvien viranomaisten käsiteltäviksi sellaisiin aloitteisiin sisältyvät ehdotukset, jotka eivät välttämättä kuulu komission toimivaltaan;

14.  katsoo, että eurooppalaisella vapaaehtoispalvelulla on olennainen osa unionin kansalaisuuden rakentamisessa, ja suosittaa sen vuoksi, että komissio tarkastelisi, miten nuorten osallistumista siihen voitaisiin helpottaa;

Toimielinrakenne, demokratia ja vastuuvelvollisuus

Parlamentit

15.  painottaa, että on taattava parlamentin lainsäädäntövalta ja valvontaoikeudet ja näitä on lujitettava ja vahvistettava, esimerkiksi toimielinten välisillä sopimuksilla ja siten, että komissio käyttää asiaankuuluvaa oikeusperustaa;

16.  katsoo, että Euroopan parlamentin on tulevista haasteista selviytyäkseen uudistettava työskentelymenetelmiään tehostamalla tehtäviensä hoitamista komission poliittisessa valvonnassa, myös kun on kyse unionin säännöstön täytäntöönpanosta ja soveltamisesta jäsenvaltioissa, ja soveltamalla sopimukseen pääsemistä ensimmäisessä käsittelyssä vain kiireellisissä poikkeustapauksissa ja silloin, kun asiasta on tehty harkittu ja nimenomainen päätös, ja kehottaa sitä näissä tapauksissa parantamaan tällaiseen sopimukseen pääsemiseen johtavan menettelyn avoimuutta; palauttaa tässä yhteydessä mieliin myös parlamentin ehdotukset, jotka koskevat sen oman vaalimenettelyn yhdenmukaistamista entisestään ja jotka sisältyivät sen Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta 11. marraskuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan(9);

17.  ilmaisee aikovansa hyödyntää entistä enemmän valiokunta-aloitteisia lainsäädäntömietintöjä SEUT-sopimuksen 225 artiklan nojalla;

18.  katsoo, että parlamentin olisi otettava käyttöön sisääntulorekisteri päätoimipaikassaan ja kaikissa jäsenvaltioiden edustustoissa, jotta kansalaiset voivat luovuttaa siellä henkilökohtaisesti asiakirjoja, joiden sisältö voidaan varmentaa;

19.  katsoo, että olisi otettava käyttöön Euroopan parlamentin sähköinen virallinen lehti, jotta voidaan todentaa kaikki sen hyväksymät päätöslauselmat ja mietinnöt;

20.  kannustaa tarpeen vaatiessa käymään poliittista vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa säädösehdotusten sisällöstä; korostaa kuitenkin, että päätökset on tehtävä perustuslaillisten valtuuksien tasolla ja että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin päätöksentekovaltuudet on rajattu selvästi siten, että kansallisten parlamenttien on harjoitettava EU-toimintaansa omien maidensa valtiosäännön perusteella ja erityisesti valvomalla Eurooppa-neuvoston ja neuvoston jäseninä toimivia kansallisia hallituksiaan, sillä tällä tasolla ne voivat parhaiten vaikuttaa suoraan unionin lainsäädäntöprosessin sisältöön ja valvoa sitä; vastustaa sen vuoksi sellaisten uusien yhteisten parlamentaaristen elinten luomista, joilla on päätöksentekovaltuuksia;

21.  pitää tärkeänä, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit tekevät yhteistyötä yhteisissä elimissä, joita ovat esimerkiksi unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssi (COSAC), yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä parlamenttien välinen kokous (YUTP-IPC) ja talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan mukainen kokous; katsoo, että asiassa olisi noudatettava konsensuksen, tietojenvaihdon ja keskinäisen kuulemisen periaatteita, jotta parlamentit voivat valvoa omia hallintoelimiään; kehottaa komissiota ja neuvostoa osallistumaan parlamenttien välisiin kokouksiin korkealla poliittisella tasolla; korostaa tarvetta tiivistää yhteistyötä Euroopan parlamentin valiokuntien ja kansallisten parlamenttien valiokuntien välillä näissä yhteisissä elimissä lujittamalla johdonmukaisuutta, avoimuutta ja keskinäistä tietojenvaihtoa;

22.  kannustaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan parlamentaarisen valvonnan parhaita käytäntöjä, kuten järjestämään säännöllisesti keskusteluja ministerien ja eri valiokuntien välillä kansallisissa parlamenteissa ennen neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen sekä komission jäsenten kanssa sopivin määräajoin, ja kehottaa järjestämään kokouksia kansallisten parlamenttien kanssa keskustelujen käymiseksi Euroopan parlamentin jäsenten kanssa; kannustaa käynnistämään instituutioiden ja poliittisten ryhmien toimihenkilöiden vaihto-ohjelmia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien hallintojen välillä;

23.  katsoo, että on varottava tarkasti kaikenlaista EU:n lainsäädännön ”kultausta” jäsenvaltioissa ja että kansallisilla parlamenteilla on tässä keskeinen tehtävä;

Eurooppa-neuvosto

24.  pitää valitettavana, että neuvosto on aivan liian usein siirtänyt lainsäädäntöasioita Eurooppa-neuvostolle, kun se ei ole soveltanut määräenemmistöpäätöksentekoa; katsoo, että Eurooppa-neuvoston käytäntö, jonka mukaan se antaa neuvostolle tehtäviä, menee sille perussopimuksissa annettua, strategisten suuntaviivojen määrittelyä koskevaa tehtävää pidemmälle ja on siten vastoin perussopimusten kirjainta ja henkeä, sillä SEU-sopimuksen 15 artiklan 1 kohdassa määrätään, että Eurooppa-neuvosto määrittelee unionin yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet muttei toimi lainsäätäjänä; katsoo, että on tarpeen parantaa työskentelysuhteita Eurooppa-neuvoston ja parlamentin välillä;

25.  toteaa, että Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston ehdotuksesta ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalien tuloksen sen jälkeen, kun asiaankuuluvat kuulemiset on pidetty, ja että sen vuoksi, kuten vuonna 2014 toimittiin, Euroopan tason poliittisten puolueiden on nimettävä kärkiehdokkaita, jotta kansalaiset voivat valita, kenet valitaan komission puheenjohtajaksi; pitää tervetulleena komission puheenjohtajan ehdotusta Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen muuttamisesta siltä osin kuin on kyse komission jäsenten osallistumisesta ehdokkaina Euroopan parlamentin vaaleihin;

26.  toteaa lisäksi, että on mahdollista yhdistää Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtävä ja komission puheenjohtajan tehtävä, vaikka tämä ei olekaan Euroopan parlamentin edun mukaista;

27.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa käyttämään ns. siirtymälauseketta (SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohta), jonka perusteella neuvosto voisi siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon tapauksissa, joissa perussopimuksissa nykyisin edellytetään yksimielisyyttä;

28.  kehottaa Euroopan parlamentin puhemiestä ilmoittamaan puheenjohtajakokoukselle ennalta näkemyksistä, joita hän aikoo esittää puheessaan Eurooppa-neuvostolle;

Neuvosto

29.  ehdottaa, että neuvosto muutettaisiin todelliseksi lainsäädäntöelimeksi vähentämällä Eurooppa-neuvoston päätöksellä neuvoston kokoonpanojen määrää ja luomalla näin aidosti kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä, johon kuuluisivat neuvosto ja parlamentti ja jossa komissio toimisi täytäntöönpanoelimenä; ehdottaa, että nykyiset alakohtaiset lakiasäätävät neuvoston kokoonpanot toimisivat julkisesti kokoontuvan yhden ainoan lakiasäätävän neuvoston valmistelueliminä samaan tapaan kuin Euroopan parlamentin valiokunnat;

30.  korostaa, että on tärkeää taata yleisesti neuvoston lainsäädännöllisen päätöksenteon avoimuus ja samalla parantaa asiakirjojen ja tietojen vaihtoa parlamentin ja neuvoston välillä sekä mahdollistaa parlamentin edustajien pääsy tarkkailijoina neuvoston ja sen elinten kokouksiin etenkin, kun niissä käsitellään lainsäädäntöä;

31.  katsoo, että on mahdollista yhdistää euroryhmän puheenjohtajan ja talous- ja rahoitusasioista vastaavan komission jäsenen tehtävät, ja ehdottaa, että siinä tapauksessa komission puheenjohtaja nimittäisi kyseisen komission jäsenen komission varapuheenjohtajaksi; katsoo, että tälle komission jäsenelle voitaisiin, kunhan rahoituskapasiteetti ja Euroopan valuuttarahasto on luotu, antaa kaikki tarvittavat keinot ja valmiudet soveltaa voimassa olevaa talouden ohjaus- ja hallintakehystä ja valvoa sen täytäntöönpanoa sekä optimoida euroalueen kehitys yhteistyössä euroalueen jäsenvaltioiden valtiovarainministerien kanssa, kuten sen euroalueen budjettikapasiteetista 16. helmikuuta 2017 annetussa päätöslauselmassa(10) todetaan;

32.  vaatii, että nykyisten perussopimusten kehyksessä euroryhmän puheenjohtajaan ja jäseniin sovelletaan asianmukaisia mekanismeja, joilla varmistetaan demokraattinen vastuuvelvollisuus Euroopan parlamenttia kohtaan, ja että varsinkin euroryhmän puheenjohtaja vastaa parlamentin esittämiin kysymyksiin; kehottaa lisäksi hyväksymään sisäisen työjärjestyksen ja julkaisemaan tulokset;

33.  vaatii neuvostoa siirtymään kokonaan määräenemmistöpäätöksentekoon aina, kun tämä on mahdollista perussopimusten nojalla, ja luopumaan käytännöstä, jonka mukaan se siirtää kiistanalaisia lainsäädäntöaloja Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi, mikä on vastoin perussopimusten kirjainta ja henkeä, sillä perussopimuksissa määrätään, että Eurooppa-neuvosto voi ja sen pitäisi päättää yksimielisesti vain laajoista poliittisista päämääristä, ei lainsäädännöstä;

34.  haluaa määrätietoisesti panna perussopimusten määräykset tiiviimmästä yhteistyöstä täysimääräisesti täytäntöön ja on päättänyt antaa hyväksyntänsä uusille tiiviimpää yhteistyötä koskeville ehdotuksille ainoastaan, jos osallistuvat jäsenvaltiot puolestaan sitoutuvat soveltamaan SEUT-sopimuksen 333 artiklan erityistä siirtymälauseketta, joka mahdollistaa siirtymisen yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon ja erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä tavalliseen;

35.  korostaa, että on tärkeää hyödyntää täysin SEU-sopimuksen 20 artiklassa vahvistettua tiiviimmän yhteistyön menettelyä, etenkin euroalueen jäsenvaltioiden kesken, jotta ne jäsenvaltiot, jotka haluavat tehdä keskenään tiiviimpää yhteistyötä osana unionin ei-yksinomaista toimivaltaa, voivat tämän mekanismin kautta edistää unionin tavoitteiden saavuttamista ja lujittaa yhdentymisprosessiaan SEUT-sopimuksen 326–334 artiklassa määrätyissä rajoissa ja niissä vahvistettujen järjestelyjen mukaisesti;

Komissio

36.  haluaa määrätietoisesti vahvistaa parlamentin roolia komission puheenjohtajan valinnassa tehostamalla poliittisten ryhmiensä ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan välisiä virallisia kuulemisia, kuten esitetään Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa N:o 11, jotta voidaan varmistaa, että Eurooppa-neuvosto ottaa vaalituloksen täysin huomioon esittäessään parlamentin valittavaksi ehdokkaan, kuten vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa;

37.  toteaa, että kaikkien komission ehdotusten on oltava täysin perusteltuja ja niihin on liitettävä yksityiskohtainen vaikutustenarviointi, myös ihmisoikeusarviointi;

38.  katsoo, että komission puheenjohtajan riippumattomuutta voitaisiin lisätä, jos jokainen jäsenvaltio nimeäisi vähintään kolme ehdokasta, jotka edustavat kumpaakin sukupuolta ja joita valittu komission puheenjohtaja voisi harkita komissionsa jäseniksi;

39.  kehottaa varmistamaan unionin/euroalueen paremman koordinoinnin ja mahdollisuuksien mukaan edustuksen kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja huomauttaa, että SEUT-sopimuksen 138 artiklan 2 kohta on oikeusperusta, jonka nojalla voidaan hyväksyä toimenpiteitä unionin/euroalueen yhtenäisen edustuksen varmistamiseksi kansainvälisissä laitoksissa ja konferensseissa;

40.  kehottaa käynnistämään Euroopan parlamentissa järjestettävän virallisen ja säännöllisen vuoropuhelun asioista, jotka koskevat unionin ulkoista edustusta;

41.  muistuttaa, että komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin sekä neuvoston on toimivaltansa rajoissa autettava varmistamaan unionin oikeuden ja perusoikeuskirjan selvästi nykyistä parempi soveltaminen ja täytäntöönpano;

Tilintarkastustuomioistuin

42.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on keskeinen rooli EU:n varojen paremman ja järkevämmän käytön varmistamisessa; muistuttaa, että sen lisäksi, että tilintarkastustuomioistuimella on tärkeä velvollisuus toimittaa tietoja tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, sillä on erinomaiset mahdollisuudet toimittaa parlamentille tiedot, joita se tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä ja mandaattinsa unionin talousarvion demokraattisessa valvonnassa, sekä antaa tietoa unionin rahoittaman toiminnan ja toimintapolitiikan tuloksista, jolloin voidaan parantaa niiden taloudellisuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta; suosittaa siksi tilintarkastustuomioistuimen aseman vahvistamista; edellyttää tilintarkastustuomioistuimen säilyttävän riippumattomuutensa, lahjomattomuutensa, puolueettomuutensa ja ammattimaisuutensa ja samalla kehittävän vahvaa yhteistyötä sidosryhmiensä kanssa;

43.  katsoo, että neuvoston jatkuva yhteistyöhaluttomuus tekee parlamentin kannalta mahdottomaksi tietoon perustuvan päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä, millä on pysyvä kielteinen vaikutus EU:n toimielinten uskottavuuteen kansalaisten silmissä ja heidän käsitykseensä EU:n varojen käytön avoimuudesta; katsoo, että yhteistyöhaluttomuus vaikuttaa kielteisesti myös toimielinten toimintaan ja heikentää perussopimuksissa vahvistettua talousarvion toteuttamisen poliittista valvontaa koskevaa menettelyä;

44.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen kokoonpanosta ja nimitysmenettelystä määrätään SEUT-sopimuksen 285 ja 286 artiklassa; katsoo, että parlamentin ja neuvoston olisi oltava yhdenvertaisia tilintarkastustuomioistuimen jäseniä nimitettäessä, jotta varmistetaan demokraattinen legitiimiys, avoimuus ja kyseisten jäsenten täysi riippumattomuus; kehottaa neuvostoa kunnioittamaan päätöksiä, jotka parlamentti tekee tilintarkastustuomioistuimen jäseniksi nimettyjä ehdokkaita kuultuaan;

Alueiden komitea ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea

45.  kehottaa parlamenttia, neuvostoa ja komissiota parantamaan yhteistyömenetelmiä alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa, myös lainsäädäntöä edeltävässä vaiheessa vaikutustenarviointeja tehtäessä, jotta voidaan varmistaa, että niiden lausunnot ja arviot voidaan ottaa huomioon koko lainsäädäntöprosessin ajan;

Erillisvirastot

46.  korostaa, että täytäntöönpanovallan siirtäminen unionin virastoille edellyttää, että unionin lainsäätäjä voi riittävässä määrin valvoa niiden päätöksiä ja toimia; toteaa, että tehokas valvonta kattaa muun muassa unionin viraston johtohenkilöstön nimittämisen ja erottamisen, osallistumisen unionin viraston hallintoneuvostoon, veto-oikeuden tiettyihin unionin viraston päätöksiin, tiedottamisvelvoitteet ja avoimuutta koskevat säännöt sekä talousarviota koskevat oikeudet unionin viraston talousarvion yhteydessä;

47.  harkitsee puiteasetuksen antamista unionin virastoille, jotka voivat käyttää täytäntöönpanovaltaa, ja toteaa, että puiteasetus sisältäisi unionin lainsäätäjän tarvittavan poliittisen valvontamekanismin ja esimerkiksi myös Euroopan parlamentin oikeuden nimittää ja erottaa unionin viraston johtohenkilöstöä sekä osallistua unionin viraston hallintoneuvostoon, Euroopan parlamentin veto-oikeuden tiettyihin unionin viraston päätöksiin, tiedottamisvelvoitteet ja avoimuutta koskevat säännöt sekä talousarviota koskevat Euroopan parlamentin oikeudet unionin viraston talousarvion yhteydessä;

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen

48.  pitää tärkeinä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistettua toissijaisuusperiaatetta, joka sitoo kaikkia unionin toimielimiä ja elimiä, sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehtyyn pöytäkirjaan N:o 2 sisältyviä välineitä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin kansallisille parlamenteille ja alueiden komitealle annetut tehtävät; ehdottaa, että pöytäkirjassa vahvistettua määräaikaa, jonka kuluessa esitykset lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi on toimitettava, sovellettaisiin joustavasti, ja kehottaa komissiota parantamaan perusteltuihin lausuntoihin antamiensa vastausten laatua;

49.  muistuttaa kansallisia parlamentteja niiden keskeisestä roolista toissijaisuusperiaatteen soveltamisen valvonnassa; huomauttaa, että kansallisten parlamenttien viralliset keinot varmistaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen tarjoavat tähän laajoja mahdollisuuksia, mutta käytännön yhteistyötä kansallisten parlamenttien välillä on tehostettava, jotta ne muun muassa voivat tiiviissä yhteistyössä keskenään saavuttaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarvittavan äänimäärän tapauksissa, joissa ehdotuksen väitetään olevan toissijaisuusperiaatteen vastainen;

50.  korostaa SEUT-sopimuksen 9 artiklan merkitystä varmistettaessa, että EU:n lainsäädäntö- ja politiikkatoimien sosiaaliset seuraukset otetaan huomioon;

Talous- ja rahaliiton laajentaminen ja syventäminen

51.  muistuttaa, että talous- ja rahaliiton jatkokehittämisen on perustuttava nykyiseen lainsäädäntöön ja sen täytäntöönpanoon sekä myös liityttävä sosiaalisen ulottuvuuden syventämiseen;

52.  kehottaa toteuttamaan institutionaalisia lisäuudistuksia, jotta talous- ja rahaliitosta tehdään entistä tehokkaampi ja demokraattisempi siten, että sillä on parempi toimintavalmius ja se on sisällytetty unionin toimielinrakenteeseen, jossa komissio käyttää täytäntöönpanovaltaa ja parlamentti ja neuvosto yhdessä lainsäädäntövaltaa;

Uusi talouspoliittinen säädös

53.  muistuttaa 12. joulukuuta 2013 Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista antamastaan päätöslauselmasta(11), jossa esitettiin ajatus tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttävästä lähentymistä koskevasta säännöstöstä, jonka avulla saataisiin talouspolitiikan yhteensovittamiselle tehokkaampi kehys (johon kuuluisi useita lähentymiskriteereitä, jotka on määriteltävä), johon voisivat osallistua kaikki jäsenvaltiot ja jonka tukena olisi kannustinmekanismi;

54.  katsoo, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun Euroopan sosiaalisen markkinatalouden lujittamiseksi olisi vahvistettava rajoitettu määrä rakenneuudistusten kannalta keskeisiä aloja, joilla pyritään viiden vuoden aikana parantamaan kilpailukykyä, lisäämään kasvupotentiaalia, edistämään talouksien todellista lähentymistä ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

55.  pitää tärkeänä, että rajataan selkeästi toimivaltuudet unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä ja vahvistetaan jäsenvaltioiden sitoutumista täytäntöönpano-ohjelmiin sekä kansallisten parlamenttien roolia asiassa;

56.  kehottaa hyödyntämään tehokkaammin SEUT-sopimuksen 136 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia välineitä, jotta voidaan helpottaa uusien toimien hyväksymistä ja täytäntöönpanoa euroalueella;

Yksinkertaisempi, kohdennetumpi ja demokraattisempi eurooppalainen ohjausjakso

57.  toteaa, että tarvitaan vähemmän mutta kohdennetumpia maakohtaisia suosituksia, jotka perustuvat lähentymistä koskevassa säännöstössä ja vuotuisessa kasvuselvityksessä vahvistettuun toimintakehykseen sekä kunkin jäsenvaltion esittämiin konkreettisiin ehdotuksiin, jotka ovat niiden tärkeimpien uudistustavoitteiden mukaisia, joita ovat erilaiset rakenneuudistukset, kilpailukyvyn parantaminen, talouksien tosiasiallinen lähentäminen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen;

58.  korostaa väestönkehityksen merkitystä eurooppalaiselle ohjausjaksolle ja kehottaa painottamaan tätä indikaattoria enemmän;

59.  muistuttaa, että taloudellisen vuoropuhelun mekanismit ovat jo olemassa, sillä talouspolitiikan ohjauspaketilla ja budjettikuripaketilla on luotu taloudellinen vuoropuhelu; katsoo, että tämä on tehokas väline, jonka avulla parlamentille voidaan antaa merkittävämpi rooli eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa parlamentin, neuvoston, komission ja euroryhmän välisen vuoropuhelun tehostamiseksi, ja ehdottaa parlamentin roolin virallistamista eurooppalaisen ohjausjakson valvonnassa toimielinten välisen sopimuksen avulla, kuten parlamentti on useaan otteeseen vaatinut; suhtautuu myös myönteisesti ja kannustaa kansallisten parlamenttien osallistumiseen kansallisella tasolla sekä kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin väliseen yhteistyöhön eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa ja yleisemmin talouden ohjauksessa, esimerkiksi EU:n parlamentaarisen viikon ja 13 artiklan mukaisen konferenssin välityksellä; katsoo edelleen, että työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon voitaisiin parantaa;

60.  kehottaa sisällyttämään finanssipoliittisen sopimuksen asiaankuuluvat säännökset unionin lainsäädäntökehykseen sen täytäntöönpanosta laaditun kattavan arvion perusteella ja siltä osin kuin sitä ei ole jo sisällytetty olemassa olevaan johdettuun oikeuteen;

EU:n talousarvion rooli talous- ja rahaliitossa

61.  viittaa mahdollisuuteen siirtyä monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksymisessä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon käyttämällä SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan määräyksiä tulevaa monivuotista rahoituskehystä hyväksyttäessä; pitää tärkeänä, että yhdenmukaistetaan parlamentin vaalikauden pituus, komission toimikausi ja monivuotisen rahoituskehyksen soveltamisaika, joka voidaan lyhentää viideksi vuodeksi SEUT-sopimuksen 312 artiklan 1 kohdan nojalla; kehottaa mukauttamaan tulevat monivuotiset rahoituskehykset parlamentin seuraavaan vaalikauteen; kehottaa neuvostoa toimimaan tämän demokraattisen vaatimuksen mukaisesti;

62.  pitää myönteisenä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raporttia; haluaa palata perussopimusten kirjaimeen ja henkeen ja vaihtaa nykyisen bruttokansantuloperusteisiin maksuosuuksiin perustuvan järjestelmän järjestelmään, joka perustuu EU:n todellisiin omiin varoihin ja lopulta euroalueen talousarvioon, jota varten on esitetty monia erilaisia ideoita;

63.  huomauttaa, että vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 24 artiklan mukaisesti kaikki unionin ja Euratomin menot ja tulot on sisällytettävä unionin yleiseen talousarvioon varainhoitoasetuksen 7 artiklan mukaisesti;

EU:n suurempi investointikapasiteetti

64.  kehottaa käyttämään olemassa olevia rakennerahastoja optimaalisesti EU:n kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja EU:n investointikapasiteetin lisäämiseksi hyödyntämällä innovatiivisia lähestymistapoja, esimerkiksi ESIR-rahastoa, johon sisältyy erityisiä välineitä, joilla rahoitetaan ja taataan unionin edun mukaisia infrastruktuurihankkeita;

65.  vaatii panemaan täysimääräisesti täytäntöön talouspolitiikan ohjauspaketin ja budjettikuripaketin sekä eurooppalaisen ohjausjakson ja korostaa tarvetta puuttua erityisesti makrotalouden epätasapainoon ja varmistaa alijäämän ja yhä erittäin korkean velkatason pitkän aikavälin valvonta kasvua edistävällä julkisen talouden vakauttamisella ja tehostamalla varojen käyttöä, priorisoimalla tuottavia investointeja, kannustamalla oikeudenmukaisiin ja kestäviin rakenneuudistuksiin ja ottamalla huomioon suhdannejakson olosuhteet;

Yhteisen rahoituskapasiteetin luominen euroalueelle käyttämällä osaa unionin talousarviosta

66.  muistuttaa, että unionin rahayksikkö on euro ja että EU:n talousarviolla on tarkoitus täyttää SEU-sopimuksen 3 artiklassa määrätyt unionin tavoitteet ja rahoittaa yhteisiä toimintalinjoja, auttaa heikkoja alueita soveltamalla yhteisvastuun periaatetta, toteuttaa sisämarkkinat, edistää eurooppalaisia synergioita ja vastata olemassa oleviin ja uusiin haasteisiin, jotka edellyttävät yleiseurooppalaista lähestymistapaa, koska sellaiset myös auttavat vähemmän kehittyneitä jäsenvaltioita kuromaan välimatkaa umpeen ja täyttämään euroalueeseen pääsyn ehdot;

67.  ottaa huomioon budjettikapasiteetin luomista euroalueella koskevat erilaiset ehdotukset; huomauttaa, että näissä ehdotuksissa annetaan tällaiselle kapasiteetille erilaisia tehtäviä ja niissä voidaan noudattaa erilaisia malleja; muistuttaa, että parlamentti on vaatinut, että tällaista kapasiteettia olisi kehitettävä EU:n kehyksessä;

68.  huomauttaa, että vaikka uuden budjettikapasiteetin mallista, tehtävästä ja koosta riippuu, voidaanko tällainen kapasiteetti luoda nykyisten perussopimusten kehyksessä, perussopimusten puitteissa on mahdollista nostaa omien varojen enimmäismääriä, perustaa uusia omien varojen luokkia (vaikka sellaiset omat varat tulisivat ainoastaan joistakin jäsenvaltioista) sekä sitoa joidenkin tulojen käyttötarkoitus määrättyjen menoerien rahoittamiseen; korostaa lisäksi, että EU:n talousarvio tarjoaa jo nyt takuita tietyille luottojärjestelyille ja että on olemassa useita joustovälineitä, joita varten voidaan ottaa käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät ylittävää rahoitusta;

69.  muistuttaa puoltavansa EVM:n liittämistä unionin säädöskehykseen edellyttäen, että asianmukainen demokraattinen vastuuvelvollisuus toteutuu;

70.  katsoo, että EU:n rahoituskapasiteetin ja Euroopan valuuttarahaston luominen voivat olla vaiheita prosessissa, jossa perustetaan Euroopan finanssiministeriö, jonka olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille;

71.  kehottaa ottamaan aiheellisesti huomioon komission asettaman asiantuntijaryhmän tärkeimmät päätelmät lunastusrahaston perustamisesta;

Sisämarkkinat ja finanssimarkkinoiden yhdentyminen

72.  katsoo, että sisämarkkinat ovat yksi EU:n kulmakivistä ja olennainen tekijä unionin vaurauden, kasvun ja työllisyyden kannalta; huomauttaa, että sisämarkkinoilla, jotka tarjoavat konkreettisia etuja sekä yrityksille että kuluttajille, on kasvupotentiaalia, jota ei ole vielä täysin hyödynnetty, erityisesti digitaalisten sisämarkkinoiden, rahoituspalvelujen, energia-alan, pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin osalta; kehottaa siksi tiukentamaan nykyisen säännöstön asianmukaisen soveltamisen valvontaa ja säännöstön noudattamista näillä aloilla;

73.  kehottaa saattamaan pikaisesti mutta vaiheittain valmiiksi pankkiunionin, joka perustuu yhteiseen valvontamekanismiin, yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin ja eurooppalaiseen talletussuojajärjestelmään ja jossa on riittävät ja finanssipoliittisesti neutraalit varautumisjärjestelyt; arvostaa sopimusta siltarahoitusmekanismista siihen asti kunnes yhteinen kriisinratkaisurahasto saadaan toimintaan ja kehottaa perustamaan Euroopan maksukyvyttömyysmenettelyn;

74.  muistuttaa, että Euroopan valvontaviranomaisten olisi pyrittävä toiminnallaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti turvaamalla korkeatasoisen, tehokkaan ja yhdenmukaisen sääntelyn ja valvonnan ottaen huomioon kaikkien jäsenvaltioiden erilaiset edut ja finanssimarkkinoiden toimijoiden erilaisen luonteen; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava esiin kaikkia jäsenvaltioita koskevia kysymyksiä ja keskusteltava ja tehtävä päätöksiä niistä ja että tasapuolisten toimintaedellytysten vahvistamiseksi sisämarkkinoilla on olennaista, että otetaan käyttöön yhteinen säännöstö, jota sovelletaan kaikkiin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin EU:ssa, jotta vältetään rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden pirstoutumista ja tasapuolisten toimintaedellytysten puuttumisesta johtuvaa epäreilua kilpailua;

75.  kehottaa perustamaan todellisen pääomamarkkinaunionin;

76.  suosittaa perustamaan kilpailukykyviranomaisjärjestelmän, joka saattaa yhteen jäsenvaltioissa kilpailukyvyn edistymisen seurannasta vastaavat kansalliset elimet, ja ehdottaa, että komissio hoitaa järjestelmän edistymisen seurannan;

77.  pitää välttämättömänä, että parannetaan kansallisten veroviranomaisten välistä automaattista tietojenvaihtoa veropetosten ja verovilpin, verosuunnittelun, veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen estämiseksi, ja että edistetään koordinoituja toimia veroparatiisien torjumiseksi; kehottaa antamaan direktiivin yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta ja määrittelemään siinä vähimmäisveroasteen ja yhteiset tavoitteet asteittaisen lähentymisen aikaansaamiseksi; pitää välttämättömänä ryhtyä nykyisen alv-lainsäädännön perusteelliseen uudelleentarkasteluun, jossa käsitellään muun muassa alkuperämaaperiaatteen käyttöön ottamista;

Demokraattisempi institutionaalinen rakenne talous- ja rahaliitolle

78.  muistuttaa tarpeesta varmistaa demokraattinen legitiimiys ja vastuuvelvollisuus päätöksentekotasolla niin, että kansalliset parlamentit valvovat jäsenvaltioiden hallituksia ja Euroopan parlamentilla on suurempi valvontarooli unionin tasolla ja yhdessä neuvoston kanssa keskeinen rooli lähentymistä koskevan säännöstön hyväksymisessä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

79.  puoltaa SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun siirtymälausekkeen yleistä käyttöä; muistuttaa, että komissio ehdotti hahmotelmassaan tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi(12) SEUT-sopimuksen 136 artiklaan tai 352 artiklaan perustuvan lähentymis- ja kilpailukykyvälineen luomista, tarvittaessa yhteistyötä tiivistämällä; huomauttaa, että tiiviimmän yhteistyön tapauksessa SEUT-sopimuksen 333 artiklan 2 kohdan soveltaminen eli siinä määrätyn tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttö vahvistaisi EU:n hallinnon demokraattista legitimiteettiä ja tehokkuutta sekä parlamentin roolia siinä;

80.  katsoo, että parlamenttien välisen yhteistyön ei pitäisi johtaa siihen, että perustetaan uusi parlamentaarinen elin tai uusi instituutio, sillä euro on EU:n rahayksikkö ja Euroopan parlamentti on EU:n parlamentti; muistuttaa, että talous- ja rahaliiton on perustanut unioni, jonka kansalaisia edustaa unionin tasolla suoraan Euroopan parlamentti, jonka on löydettävä keinoja varmistaa euroaluetta koskevien päätösten demokraattinen vastuuvelvollisuus ja kyettävä ottamaan ne käyttöön;

81.  vaatii antamaan komissiolle valtuudet panna täytäntöön nykyiset ja mahdolliset uudet välineet talous- ja rahaliiton alalla ja valvoa niiden noudattamista;

82.  pitää välttämättömänä korjata heikkoudet talous- ja rahaliiton nykyisessä toimielinrakenteessa, erityisesti sen demokratiavajeen, ottaen huomioon myös, että tuomioistuin voi valvoa perussopimusten tiettyjä aloja mutta toisia taas ei; katsoo, että tarvitaan talouspolitiikan tiiviimpää yhteensovittamista koskevien SEUT-sopimuksen 121 artiklan 3 ja 4 kohdan yksityiskohtaisen täytäntöönpanon parlamentaarista valvontaa;

83.  katsoo, että eriytetyn yhdentymisen periaatteen olisi oltava kaikkien jäsenvaltioiden valittavissa;

84.  muistuttaa, että tavalliset lainsäätämis- ja budjettimenettelyt EU:n tasolla olisi asetettava etusijalle ja että tarvittaessa voidaan käyttää poikkeuksia ja luoda erityisiä budjettikohtia; toteaa, että muita määräyksiä, kuten määräyksiä euroalueesta tai tiiviimmästä yhteistyöstä, olisi käytettävä vain silloin kun edellä mainitut menettelyt eivät ole oikeudellisesti tai poliittisesti mahdollisia;

Sisämarkkinoiden toteuttaminen kasvun ensisijaiseksi moottoriksi

85.  on ehdottomasti sitä mieltä, että talous- ja rahaliiton syventämisen olisi kuljettava käsi kädessä sisämarkkinoiden toteuttamisen kanssa niin, että poistetaan vielä jäljellä olevat sisäiset esteet erityisesti energiaunionin, digitaalisten sisämarkkinoiden ja palvelumarkkinoiden osalta;

86.  kehottaa panemaan nykyisen energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täysimääräisesti täytäntöön SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti energiaunionin perustamiseksi;

87.  kannattaa sitä, että vahvistetaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) tehtäviä ja toimivaltuuksia, kunnes lopulta perustetaan Euratomin perustamissopimuksen 54 artiklan nojalla Euroopan energiavirasto, yhdennetään energiamarkkinat ja luodaan Euroopan strateginen varmuusvarasto, joka perustuu kansallisten varmuusvarastojen yhdistämiseen, ja perustetaan energiantoimittajien kanssa yhteinen neuvotteluelin, jotta energiaunionille saadaan institutionaalinen rakenne;

88.  kannustaa käyttämään läheisessä yhteistyössä EIP:n kanssa hankejoukkolainoja, joilla rahoitetaan infrastruktuuri- ja energiahankkeita;

89.  kehottaa komissiota käyttämään SEUT-sopimuksen 116 artiklaa, joka tarjoaa parlamentille ja neuvostolle tarvittavan oikeusperustan toimimiselle tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sellaisten käytäntöjen poistamiseksi, jotka johtavat kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla haitallisten veropolitiikkojen vuoksi;

Sosiaalinen ulottuvuus

90.  korostaa, että unionin vakaan sosiaalisen perustan varmistamiseksi olisi turvattava työntekijöiden oikeudet, erityisesti heidän käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, sekä heidän sosiaaliset oikeutensa hyödyntäen täysimittaisesti SEUT-sopimuksen kolmannen osan IV, IX ja X osastossa tarjottuja asiaankuuluvia oikeudellisia välineitä ja noudattaen EU:n perusoikeuskirjaa; viittaa tässä yhteydessä erityisesti Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetusta direktiivistä 2004/38/EY ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetusta asetuksesta (EU) N:o 492/2011 juontuviin oikeuksiin;

91.  korostaa, että on tärkeää luoda sosiaalinen Eurooppa, jotta Euroopan yhdentymishankkeella on jatkossakin työntekijöiden tuki;

92.  muistuttaa, että on tärkeää edistää ajatusta vähimmäispalkasta, jonka määrittelisi kukin jäsenvaltio; huomauttaa, että se, että tutkittaisiin vaihtoehtoja työttömyyskorvauksen vähimmäismääräjärjestelmälle, edellyttäisi EU:n työmarkkinoiden yhteisiä sääntöjä ja ehtoja, ja ehdottaa, että annettaisiin perussopimusten nykyisten määräysten mukaisesti säädösehdotus, jotta voitaisiin vähentää työntekijöiden tiellä vielä olevia esteitä;

93.  kiinnittää huomiota unionin tarjoamiin välineisiin ja tarpeeseen ottaa nuoria työntekijöitä aktiivisesti mukaan työmarkkinoille sekä edistää edelleen nuorten työntekijöiden vaihtoa SEUT-sopimuksen 47 artiklan mukaisesti;

94.  kehottaa komissiota sisällyttämään työllisyyskriteerit jäsenvaltioiden makrotaloudellisen tuloksellisuuden arviointiin ja suosittamaan ja tukemaan rakenneuudistuksia siten, että myös varmistetaan alueellisten ja sosiaalirahastojen parempi käyttö;

95.  kehottaa komissiota sopusoinnussa 13. huhtikuuta 2016 paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten sopimuksen kanssa arvioimaan asianmukaisesti EU:n toimien tarvetta sekä toimintapoliittisten vaihtoehtojen mahdollisia taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia ennen kuin se ehdottaa uusia aloitteita (esimerkiksi lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita, täytäntöönpanosäädöksiä ja delegoituja säädöksiä);

96.  kehottaa tekemään uuden yhteiskuntasopimuksen (joka voisi olla sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan muodossa), jonka tarkoituksena olisi edistää Euroopan sosiaalista markkinataloutta ja vähentää eriarvoisuutta sekä varmistaa, että kaikkien kansalaisten perusoikeuksia kunnioitetaan, mukaan luettuna muun muassa kollektiivinen neuvotteluoikeus ja liikkumisvapaus; katsoo, että tällaisella sopimuksella voitaisiin tehostaa jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamista;

97.  kehottaa komissiota elvyttämään EU:n sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten välisillä sitovilla sopimuksilla SEUT:n 151–161 artiklan mukaisesti;

Ulkoiset toimet

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääminen

98.  katsoo, että unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin olisi vahvistettava ottamalla eri toimijat ja välineet tiiviimmin mukaan kaikkiin konfliktinratkaisun vaiheisiin;

99.  vaatii käyttämään SEU-sopimuksen 22 artiklan määräyksiä yleisen strategisen kehyksen laatimiseksi sellaisia SEU-sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettuja strategisia etuja ja tavoitteita varten, jotka voivat ulottua YUTP:ta laajemmin muillekin ulkoisen toiminnan aloille ja jotka edellyttävät yhtäpitävyyttä muiden politiikkojen kuten kauppa-, maatalous- ja kehitysapupolitiikan kanssa, ja niitä koskevien päätösten tekemiseksi; katsoo, että tällaisen strategian perusteella tehtyjä päätöksiä voitaisiin panna täytäntöön määräenemmistöllä; huomauttaa, että tällaisten päätösten demokraattinen legitiimiys voisi vahvistua, jos neuvosto ja parlamentti hyväksyisivät yhteisiä strategia-asiakirjoja Euroopan komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan esittämien ehdotusten pohjalta;

100.  kehottaa vahvistamaan unionin ulkoisen toiminnan parlamentaarista valvontaa muun muassa jatkamalla säännöllisiä neuvotteluja Euroopan komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja komission kanssa ja saattamaan päätökseen neuvottelut, joilla on tarkoitus korvata vuoden 2002 toimielinten välinen sopimus mahdollisuudesta tutustua neuvoston arkaluonteisiin YUTP:n alan tietoihin;

101.  katsoo, että EU:n erityisedustajat olisi integroitava EUH:n rakenteisiin ja erityisedustajien määrärahat olisi siirrettävä YUTP:n budjettikohdista EUH:n budjettikohtiin, mikä lisäisi unionin toiminnan johdonmukaisuutta;

102.  kehottaa käyttämään SEU-sopimuksen 31 artiklan 2 kohtaa, jolla neuvosto valtuutetaan tekemään tiettyjä YUTP-päätöksiä määräenemmistöllä, sekä SEU-sopimuksen 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua siirtymälauseketta, jotta voidaan siirtyä asteittain määräenemmistöpäätöksiin niissä YUTP:n alaan kuuluvissa asioissa, joilla ei ole sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 2 kohta, jossa määrätään tiiviimmästä yhteistyöstä, antaa jäsenvaltioille lisämahdollisuuksia edistyä YUTP:n alalla, joten sitä olisi myös käytettävä;

103.  katsoo, että ulkoista toimintaa koskevia rahoitussääntöjä olisi tehtävä joustavammiksi, jotta voidaan välttää viivästykset EU-rahoituksen operatiivisissa maksuissa ja parantaa näin EU:n kykyä reagoida kriiseihin nopeasti ja tehokkaasti; pitää siksi tarpeellisena luoda nopeutettu menettely, jolla varmistetaan, että humanitaarinen apu saadaan toimitetuksi mahdollisimman tehokkaalla ja vaikuttavalla tavalla;

104.  kehottaa neuvostoa, EUH:ta ja komissiota noudattamaan velvollisuuttaan tiedottaa parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisistä sopimusneuvotteluista ja sopimusten tekemisestä kaikissa niiden vaiheissa, kuten määrätään SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdassa ja kuten on sovittu komission ja neuvoston kanssa tehdyillä toimielinten välisillä sopimuksilla;

105.  huomauttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että parlamentilla on SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti oikeus siihen, että sille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa neuvoteltaessa ja tehtäessä kansainvälisiä sopimuksia, myös kun on kyse YUTP:sta, jotta se voi käyttää toimivaltaansa täysin tietoisena unionin toiminnasta kokonaisuudessaan; odottaa näin ollen, että tulevissa toimielinten välisissä neuvotteluissa käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta kansainvälisten sopimusten neuvottelemisen ja tekemisen yhteydessä otetaan asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö;

Kohti yhteistä puolustuspolitiikkaa

106.  kehottaa siirtymään asteittain yhteiseen puolustuspolitiikkaan (SEU-sopimuksen 42 artiklan 2 kohta) ja mahdollisesti yhteiseen puolustukseen, joka voidaan perustaa Eurooppa-neuvoston yksimielisellä päätöksellä, sekä myös vahvistamaan siviili- ja kansalaisyhteiskuntaa konfliktien estämistä ja ratkaisemista koskevien, väkivallattomuuteen perustuvien lähestymistapojen pohjalta, erityisesti lisäämällä sovitteluun, vuoropuheluun, sovinnontekoon ja kansalaisjärjestöihin perustuvaan välittömään kriisinhallintaan varattuja taloudellisia, hallinnollisia ja henkilöresursseja;

107.  ehdottaa, että ensi askeleena pannaan täytäntöön SEU-sopimuksen 46 artiklan määräykset pysyvän rakenteellisen yhteistyön luomisesta neuvoston määräenemmistöllä, koska tämän välineen avulla asiaa kannattavat jäsenvaltiot voisivat tehdä koordinoidusti tiiviimpää yhteistyötä puolustusasioissa EU:n puitteissa, ja että jäsenvaltiot voisivat käyttää tässä EU:n toimielimiä, välineitä ja määrärahoja;

108.  suosittelee sellaisen pysyvän puolustusministerien neuvoston perustamista, jonka puheenjohtajana toimii korkea edustaja / varapuheenjohtaja ja joka koordinoi jäsenvaltioiden puolustuspolitiikkoja, erityisesti kyberturvallisuuden ja terrorismin torjunnan osalta, sekä kehittämään yhdessä EU:n puolustusalan strategiaa ja painopisteitä;

109.  vaatii laatimaan EU:n valkoisen kirjan turvallisuudesta ja puolustuksesta varapuheenjohtajan / korkean edustajan esittelemän EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian sekä Bratislavan toimintaohjelman pohjalta; katsoo, että tässä asiakirjassa voitaisiin määritellä myös EU:n strategiset turvallisuus- ja puolustusalan tavoitteet sekä nykyiset ja jatkossa tarvittavat voimavarat; kehottaa komissiota perustamaan parhaillaan tehtävän Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaa koskevan valmistelutyön tuloksiin, joita saadaan tulevasta turvallisuutta ja puolustusta koskevasta EU:n valkoisesta kirjasta, jossa olisi myös käsiteltävä kysymystä siitä, miten ja missä olosuhteissa sotilasjoukkojen käyttö on asianmukaista ja legitiimiä;

110.  pitää tärkeänä, että määritellään voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskeva eurooppalainen politiikka (SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohta), johon sisältyisivät sotilasvoimavarojen yhteinen suunnittelu, kehittäminen ja hankkiminen ja jossa esitettäisiin lisäksi ehdotuksia keinoiksi, joilla voitaisiin reagoida kyber-, hybridi- ja epäsymmetrisiin uhkiin; kannustaa komissiota laatimaan EU:lle kattavan puolustuspoliittisen toimintasuunnitelman, joka mainittiin vuoden 2016 työohjelmassa;

111.  korostaa Euroopan puolustusvirastoon liittyviä suuria mahdollisuuksia sellaisten puolustusalan sisämarkkinoiden kehittämisessä, jotka ovat kilpailukykyiset, tehokkaat, intensiivisillä tutkimus- ja kehitys- sekä innovointitoimilla vahvistetut ja kohdennetut luomaan erityisosaamista vaativia työpaikkoja, sekä suosittaa tässä tarkoituksessa mahdollisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tutkimista; muistuttaa kiireellisestä tarpeesta vahvistaa Euroopan puolustusvirastoa antamalla sille tarvittavat resurssit ja poliittinen tuki, jotta se voisi johtavassa asemassa koordinoida voimavarojen kehittämistä, tutkimusta ja hankintaa; toistaa näkemyksensä, että tämä olisi paras tehdä rahoittamalla viraston henkilöstö- ja toimintakuluja unionin talousarviosta;

112.  muistuttaa SEU-sopimuksen 44 artiklasta, johon sisältyy joustavia lisämääräyksiä ja jolla luodaan mahdollisuus antaa kriisinhallintatehtävien toteuttaminen jäsenvaltioiden ryhmälle, joka hoitaisi tällaisia tehtäviä EU:n nimissä ja poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ja EUH:n poliittisessa valvonnassa ja strategisessa ohjauksessa;

113.  ehdottaa, että perustetaan SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden rahoitusosuuksista koostuva käynnistysrahasto, josta rahoitetaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) valmistelutoimet, joita ei oteta menoina unionin talousarvioon;

114.  pitää tärkeänä yhteisen rahoituksen ulottamista sotilaallisiin YTPP-tehtäviin myös Athene-järjestelmän välityksellä, sillä näin voitaisiin vähentää jäsenvaltioiden taloudellisia pidäkkeitä osallistua sotilaallisiin YTPP-tehtäviin ja operaatioihin ja parantaa samalla EU:n kykyä reagoida kriiseihin;

115.  kehottaa perustamaan pysyvän siviili- ja sotilasesikunnan, joka käsittää sotilas- ja siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavarat; kehottaa sisällyttämään erilaiset eurooppalaiset sotilaalliset rakenteet (muun muassa eri taisteluosastot, EUFOR-joukot, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusyhteistyö sekä Benelux-maiden ilmatorjuntayhteistyö) osaksi EU:n kehystä ja parantamaan EU:n taisteluosastojen käytettävyyttä, muun muassa lisäämällä yhteistä rahoitusta ja harkitsemalla lähtökohtaisesti niiden lähettämistä ensimmäisenä paikan päälle etujoukoiksi tulevissa kriisinhallintatilanteissa;

116.  toteaa, että pysyvä pääesikunta voisi osallistua pysyvään vaihtoehtosuunnitteluun ja toimia keskeisenä koordinoijana SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan soveltamisessa; toteaa, että tähän artiklaan sisältyy keskinäistä puolustusta koskeva lauseke, johon Ranska vetosi 17. marraskuuta 2015 pidetyssä ulkoasiainneuvoston kokouksessa, ja että sen nojalla voi olla mahdollista kehittää edelleen unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja saada näin kaikki jäsenvaltiot sitoutumaan lujemmin asiaan;

117.  katsoo, että olisi tehostettava EU:n ja Naton yhteistyötä kaikilla tasoilla, esimerkiksi voimavarojen kehittämisessä ja vaihtoehtosuunnitelmien laatimisessa hybridiuhkien varalta, ja vahvistettava toimia jäljellä olevien poliittisten esteiden poistamiseksi; kehottaa perustamaan kattavan EU:n ja Naton välisen poliittisen ja sotilaallisen kumppanuuden;

118.  kehottaa toteuttamaan päättäväisiä toimia kehityspolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti ja vaatii parantamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden vaikutustenarviointijärjestelmää sekä perustamaan riitojenratkaisumekanismin korjaamaan mahdolliset ristiriitaisuudet EU:n eri politiikoissa, antamaan komission puheenjohtajalle poliittisen vastuun sen laajoista suuntaviivoista ja ratkaisemaan asiat kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevien EU:n sitoumusten mukaisesti;

Oikeus- ja sisäasiat

119.  korostaa, että samalla kun noudatetaan perusoikeuksia ja -vapauksia sekä pidetään kiinni terrorismin vastaisen toimintapolitiikan demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan tarpeesta, järjestelmällinen, pakollinen ja jäsennelty tietojenvaihto kansallisten lainvalvontaviranomaisten ja tiedustelupalvelujen välillä sekä Europolin, Frontexin ja Eurojustin kanssa on ehdottoman välttämätöntä, kun otetaan huomioon äskettäiset hyökkäykset ja kasvava terrorismiuhka, ja se on otettava käyttöön mahdollisimman pian;

120.  huomauttaa, että aiempien terrori-iskujen tekijöiden lailla Pariisin iskuihin syyllistyneet olivat ennestään tuttuja turvallisuusviranomaisille ja he olivat jo olleet tutkinnan ja valvonnan kohteina; ilmaisee huolestumisensa siitä, että tällaisista henkilöistä olemassa olevia tietoja ei vaihdettu jäsenvaltioiden välillä SEUT-sopimuksen 88 artiklan vaatimuksista huolimatta; kehottaa neuvostoa ottamaan SEUT-sopimuksen 352 artiklan perusteella käyttöön pakollisen tietojenvaihdon jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että olisi hyödynnettävä tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia, jos yksimielisyyteen ei voida päästä;

121.  kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä ja etenkin siitä, miten ne on toteutettu jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä EU:n erillisvirastojen – erityisesti Europolin ja Eurojustin – kanssa tällä alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan SEUT-sopimuksen 70 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen arvion jäljellä olevista puutteista ja siitä, ovatko toimenpiteet EU:n perusoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia;

122.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 222 artiklaan sisältyy yhteisvastuulauseke, joka voidaan ja pitäisi ottaa käyttöön, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi;

123.  pitää valitettavana, ettei tilapäistä suojelua koskevaa direktiiviä ole otettu käyttöön pakolaiskriisin takia, vaikka se on laadittu kolmansien maiden kansalaisten laajamittaisen maahantulon kaltaisia tilanteita varten;

124.  korostaa, että tarvitaan oikeudenmukainen ja tehokas EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu solidaarisuuden, syrjimättömyyden ja palauttamiskiellon sekä kaikkien jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön periaatteille, ja että siinä olisi varmistettava myös turvapaikanhakijoiden oikeudenmukainen jakaminen EU-maiden kesken; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava tällaiseen politiikkaan; muistuttaa jäsenvaltioita niiden nykyisistä velvoitteista tällä alalla ja korostaa, että uuden turvapaikka- ja muuttoliikelainsäädännön olisi perustuttava maahanmuuttajan perusoikeuksiin;

125.  huomauttaa, että tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä tulee aidosti yhdenmukainen järjestelmä; kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lainsäädäntöään ja käytäntöjään niiden kriteerien osalta, joita käytetään ratkaistaessa, kuka on oikeutettu saamaan kansainvälistä suojelua, sekä kansainvälisen suojelun menettelyjä ja vastaanotto-olosuhteita koskevien takuiden osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön sekä jäsenvaltioissa vakiintuneiden parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

126.  pitää myönteisenä asetuksen (EU) 2016/1624 hyväksymistä ja toteaa, että sillä laajennetaan Frontexin tehtäviä ja toimivaltaa sekä annetaan sen uudeksi nimeksi Euroopan raja- ja merivartiovirasto; katsoo, että virastoa voitaisiin tarvittaessa tukea sotilaallisilla välineillä, kuten Euroopan merivoimilla (Euromarfor) ja tehostetulla euroarmeijakunnalla (Eurocorps), sekä pysyvän rakenteellisen yhteistyön kautta yhdistetyillä resursseilla; korostaa, että asetuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi oman etunsa ja muiden jäsenvaltioiden edun vuoksi tallennettava tietoja eurooppalaisiin tietokantoihin; ehdottaa, että huolehdittaisiin myös rajavalvontavirastojen, kuten Eurodacin, tietokantojen yhteentoimivuudesta sekä yhteentoimivuudesta Europolin tietokantojen kanssa;

127.  kehottaa tarkistamaan kiireellisesti Dublin-asetusta ja perustamaan pysyvän EU:n laajuisen ja oikeudellisesti sitovan järjestelmän, jolla turvapaikanhakijat jaetaan jäsenvaltioiden kesken ja joka perustuu oikeudenmukaiseen ja pakolliseen kohdentamiseen;

128.  huomauttaa, että unionin ulkorajoille on saapunut ja saapuu jatkuvasti ennennäkemättömiä ihmisvirtoja ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden määrä kasvaa tasaisesti, joten unioni tarvitsee uudelleensijoittamiselle sitovan ja pakollisen lainsäädäntökehyksen, kuten komission muuttoliikeagendassa todetaan;

129.  kehottaa allekirjoittamaan turvallisten kolmansien maiden kanssa sopimuksia, joiden avulla voidaan valvoa ja vähentää muuttovirtoja ennen kuin muuttajat saapuvat unionin rajoille; vaatii samanaikaisesti tiukkojen menettelyjen noudattamista niiden hakijoiden palauttamisessa, joiden hakemukset ovat perusteettomia;

130.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään turvapaikka-asioiden asiantuntijoiden koulutukseen käytettäviä menoja ja tehostamaan turvapaikan hakumenettelyjä;

131.  toteaa, että ulkoisessa ulottuvuudessa olisi keskityttävä yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa Eurooppaan suuntautuvien laittomien muuttovirtojen perimmäisten syiden käsittelemiseksi ja ratkaisemiseksi; katsoo, että jatkossakin olisi keskityttävä kumppanuuteen ja yhteistyöhön keskeisten lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa; suosittaa, että kaikessa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa olisi arvioitava kyseisten maiden turvapaikkajärjestelmiä, niiden pakolaisille antamaa tukea ja niiden kykyä ja halukkuutta torjua näihin maihin suuntautuvaa ja niiden kautta kulkevaa ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta; toteaa, että unionin palauttamisjärjestelmän tehokkuutta on parannettava, mutta katsoo, että maahanmuuttajien palauttaminen olisi tehtävä ainoastaan turvallisissa olosuhteissa ja kunnioittaen täysin kyseisten henkilöiden perusoikeuksia ja prosessuaalisia oikeuksia;

132.  pitää myönteisenä, että Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetussa uudessa asetuksessa (EU) 2016/1624 säädetään, että jos ulkorajojen valvonta muuttuu siinä määrin tehottomaksi, että se uhkaa vaarantaa Schengen-alueen toiminnan, joko siksi, että jäsenvaltio ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, tai siksi, että jäsenvaltio ei ole pyytänyt Frontexilta riittävää tukea tai ei pane tällaista tukea täytäntöön, komission olisi tehtävä neuvostolle päätösehdotus, jossa yksilöidään toimenpiteet, jotka viraston on pantava täytäntöön, ja edellytetään, että asianomainen jäsenvaltio tekee viraston kanssa yhteistyötä kyseisten toimenpiteiden panemiseksi täytäntöön; huomauttaa lisäksi, että asetukseen sisältyy myös säännöksiä, jotka koskevat ryhmän jäsenten siviili- ja rikosoikeudellista vastuuta sekä valitusmekanismia, jolla valvotaan perusoikeuksien kunnioittamista kaikissa viraston toiminnoissa ja turvataan se;

133.  katsoo, että Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) inhimillisiä ja taloudellisia voimavaroja on lisättävä, jos virastoa pyydetään koordinoimaan kaikkia EU:n turvapaikkahakemuksia ja jos sitä käytetään tukemaan kovan muuttopaineen alaisina olevia jäsenvaltioita turvapaikkahakemusten käsittelyssä, muun muassa niiden valtuuksien puitteissa, jotka virastolla on käynnistää yhteisiä operaatioita, kokeiluhankkeita ja nopeita interventiotehtäviä, jotka ovat vastaavanlaisia kuin asetuksella (EU) N:o 1168/2011 Frontexin toimivaltuuksiin lisätyt tehtävät;

134.  painottaa, että on tärkeää parantaa EASOn, Frontexin ja Euroopan oikeusasiamiehen välistä koordinointia, jotta voidaan helpottaa varhaisvaroitusilmoitusten hyväksymistä erityisen voimakkaissa muuttopaineissa, jotka uhkaavat vaarantaa turvapaikanhakijoiden perusvapauksien kunnioittamisen; katsoo, että komissio voisi käyttää tällaisia varhaisvaroitusilmoituksia perusteena SEUT-sopimuksen 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimenpiteiden käynnistämiselle;

135.  vaatii vahvistamaan parlamentin asemaa neuvoston kanssa yhdenvertaisena lainsäätäjänä käyttämällä SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohtaa, jossa annetaan mahdollisuus käyttää tavallista lainsäätämisjärjestystä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, jos neuvosto päättää asiasta yksimielisesti parlamenttia kuultuaan; kehottaa siirtymään kaikessa muussa oikeus- ja sisäasioiden päätöksenteossa tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen käyttämällä SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua siirtymälauseketta;

136.  kehottaa komissiota SEUT-sopimuksen 83 artiklan perusteella ehdottamaan vähimmäissääntöjä, jotka koskevat määritelmiä ja seuraamuksia, jotka liittyvät terrorismin, ihmiskaupan sekä naisten ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön, laittoman huumausainekaupan, laittoman asekaupan, rahanpesun, lahjonnan, maksuvälineiden väärentämisen, tietokonerikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan;

137.  vaatii toteuttamaan käytännössä Lissabonin sopimuksessa vahvistetut periaatteet, erityisesti jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja vastuunjaon periaatteet, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluvan politiikan täytäntöönpanossa (SEUT-sopimuksen 70 artikla) sekä EU:n perusoikeuskirjan määräykset;

138.  katsoo, että EU:n on taattava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelu sekä Kööpenhaminan kriteereiden jatkuva kunnioittaminen ja varmistettava, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja yhteisiä arvoja;

139.  korostaa, että on tärkeää saattaa menettelyllisten takeiden paketti valmiiksi, erityisesti laatimalla hallinnollista säilöönottoa sekä alaikäisten säilöönottoa koskevaa lainsäädäntöä, sillä nämä ovat aloja, joilla monien jäsenvaltioiden säännökset eivät ole täysin ihmisoikeusnormien ja muiden kansainvälisten normien mukaisia;

140.  korostaa, että on tärkeää edistyä edelleen eurooppalaisen rikosoikeuden kehittämisessä, erityisesti rikosoikeudellisten tuomioiden keskinäisen tunnustamisen ja niiden täytäntöönpanon osalta;

141.  korostaa, että eurooppalaisen oikeuskulttuurin kehittäminen on keskeinen edellytys pyrittäessä konkretisoimaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisille ja varmistettaessa EU:n lainsäädännön entistä parempi soveltaminen;

142.  katsoo, että on nimitettävä Euroopan syyttäjä, jotta voidaan torjua järjestäytynyttä rikollisuutta, petoksia ja korruptiota, suojella unionin taloudellisia etuja ja vähentää Euroopan lainvalvonta-alueen pirstoutuneisuutta;

143.  korostaa, että SEUT-sopimuksen 86 artiklan mukaisesti Euroopan syyttäjänvirasto voidaan perustaa torjumaan EU:n taloudellisiin etuihin vaikuttavia rikoksia (PIF-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia rikoksia) ainoastaan Euroopan parlamentin hyväksynnällä; muistuttaa näin ollen 12. maaliskuuta 2014(13) ja 29. huhtikuuta 2015(14) antamissaan päätöslauselmissa annetuista suosituksista, jotka koskevat Euroopan syyttäjänviraston yksityiskohtaista järjestämistä, sekä korostaa, että Euroopan syyttäjänvirastosta annettu asetus olisi hyväksyttävä viipymättä, jotta virasto voi saada valtuudet tutkia kaikkia PIF-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia rikoksia, mukaan luettuina alv-petokset, ja nostaa syytteitä rikoksista epäiltyjä vastaan;

144.  muistuttaa unionin velvollisuudesta liittyä SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen ja kehottaa käynnistämään viipymättä uudelleen tätä koskevat neuvottelut Euroopan neuvoston kanssa ja ottamaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 18. joulukuuta 2014 antaman lausunnon; muistuttaa pääneuvottelijan asemassa olevaa komissiota siitä, että tällainen liittyminen parantaa kaikkien EU:n kansalaisten ihmisoikeuksien suojelua;

145.  muistuttaa, että tällä päätöslauselmalla pyritään vain antamaan arvio oikeudellisista mahdollisuuksista perussopimuksissa ja että sen olisi oltava perustana Euroopan unionin toiminnan parantamiselle lyhyellä aikavälillä; muistuttaa, että vastaiset perustavanlaatuiset lisäuudistukset edellyttäisivät perussopimusten muuttamista;

o
o   o

146.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, EKP:lle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 25.
(2)EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 82.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0249.
(4)EUVL C 13, 15.1.2016, s. 183.
(5)EUVL C 313, 22.9.2015, s. 9.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0103.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0382.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0395.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0050.
(11)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 176.
(12)COM(2012)0777, 28. marraskuuta 2012.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0234.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0173.


Euroalueen budjettikapasiteetti
PDF 168kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI))
P8_TA(2017)0050A8-0038/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A8-0038/2017),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen poliittinen ilmapiiri ja globaalistuneessa maailmassa kohdattavat nykyiset taloudelliset ja poliittiset haasteet edellyttävät EU:lta johdonmukaisia ja määrätietoisia päätöksiä ja toimia tietyillä aloilla, kuten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, rajavalvonnan ja muuttoliikepolitiikan, naapuruusalueen vakauttamisen ja kasvun ja työllisyyden alalla etenkin nuorisotyöttömyyden torjumiseksi sekä Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2015 ilmastonmuutoskonferenssin sopimusten täytäntöönpanon alalla;

B.  ottaa huomioon, että euron onnistuneen alun jälkeen on ilmennyt, että euroalueella lähentyminen, poliittinen yhteistyö ja omistajuus on ollut puutteellista;

C.  katsoo, että eri kriisit ja maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät, että euroalueella otetaan mahdollisimman pian laadullinen harppaus kohti integraatiota;

D.  toteaa, että yhteisvaluutta-alueen jäsenyys edellyttää unionin tasolla yhteisiä välineitä ja yhteisvastuullisuutta sekä velvoitteiden noudattamista ja vastuullisuutta kunkin osallistuvan jäsenvaltion osalta;

E.  katsoo, että euroalueen sisäinen luottamus on palautettava;

F.  katsoo, että on laadittava hyvin määritelty ja kattavaan lähestymistapaan perustuva etenemissuunnitelma yhteisvaluutan kaikkien hyötyjen turvaamiseksi ja sen kestävyyden varmistamiseksi sekä sille asetettujen vakautta ja täystyöllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

G.  katsoo, että tämä tarkoittaa muun muassa pankkiunionin päätökseen saattamista sovitusti, entistä vahvempaa finanssipoliittista kehystä, joka kykenee selviytymään häiriöistä, sekä kasvua edistävien rakennemuutosten toteuttamiseen tarkoitettuja kannustimia, joilla täydennetään nykyisiä rahapolitiikan alan toimenpiteitä;

H.  katsoo, että yhteinen rahoituskapasiteetti ja lähentymistä koskeva säännöstö ovat keskeisiä tekijöitä tässä hankkeessa, joka voi menestyä vain, jos vastuullisuus ja yhteisvastuu kytketään tiiviisti yhteen;

I.  katsoo, että euroalueen yhteisen rahoituskapasiteetin ratkaiseminen on vain yksi tämän palapelin pala ja siihen on liityttävä kiinteästi selvä eurooppalainen uudelleenperustamisen henki euroalueen nykyisten ja tulevien jäsenten keskuudessa;

1.  hyväksyy seuraavan etenemissuunnitelman:

i. Yleiset periaatteet

Rahapolitiikkaa koskevan itsemääräämisoikeuden siirtäminen edellyttää vaihtoehtoisia mukautusmekanismeja, kuten kasvua edistävien rakennemuutosten toteuttamista, sisämarkkinoita, pankkiunionia ja pääomamarkkinaunionia, jotta voidaan luoda aiempaa turvallisempi rahoitusala ja yhteinen rahoituskapasiteetti makrotalouden häiriöistä selviämiseksi ja jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyvyn ja vakauden lisäämiseksi ja muuttaa näin euroalue optimaaliseksi valuutta-alueeksi.

Lähentyminen, hyvä hallinto sekä ehdollisuus, jonka noudattamisesta demokraattisen vastuuvelvollisuuden piiriin euroalueella ja/tai jäsenvaltioissa kuuluvat instituutiot huolehtivat, ovat keskeisiä tekijöitä erityisesti pysyvien siirtojen, moraalikadon sekä kestämättömän julkisten riskien jakamisen ehkäisemiseksi.

Sitä mukaa kuin yhteinen rahoituskapasiteetti kasvaa ja sen uskottavuus lisääntyy, se myötävaikuttaa finanssimarkkinoiden luottamuksen palautumiseen euroalueen julkisen talouden kestävyyteen ja mahdollistaa periaatteessa veronmaksajien suojelun tehostamisen sekä julkisten ja yksityisten riskien vähentämisen.

Yhteisen rahoituskapasiteetin on sisällettävä Euroopan vakausmekanismi (EVM) ja lisäksi erityinen euroalueen budjettikapasiteetti. Budjettikapasiteetti on luotava siten, että se täydentää EVM:ää eikä heikennä se toimintaa.

Ensivaiheessa erityisen euroalueen budjettikapasiteetin olisi oltava osa unionin talousarviota siten, että se ei vaikuta monivuotisen rahoituskehyksen nykyisiin enimmäismääriin, ja euroalueen ja muiden osallistuvien maiden olisi rahoitettava se sellaisesta lähteestä saatavilla tuloilla, josta sovitaan osallistuvien jäsenvaltioiden kesken ja josta saatuja tuloja on pidettävä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja takauksina; vakaassa tilassa olevaa yhteistä rahoituskapasiteettia voitaisiin rahoittaa omilla varoilla EU:n tulevaa rahoitusta koskevassa Montin raportissa annettujen suositusten mukaisesti.

Euroopan vakausmekanismia olisi kehitettävä edelleen – samalla kun se jatkaa nykyisten tehtävien hoitamista – ja se olisi muutettava Euroopan valuuttarahastoksi, jolla on riittävät lainananto- ja lainanottovalmiudet ja selkeästi määritetty toimeksianto, jotta se kykenee torjumaan epäsymmetrisiä ja symmetrisiä häiriöitä.

ii.Yhteisen rahoituskapasiteetin kolme pilaria euroalueen lähentämiseksi ja vakauttamiseksi

Yhteisellä rahoituskapasiteetilla olisi hoidettava kolmea tehtävää:

   ensinnäkin euroaluetta olisi kannustettava lähentymään taloudellisesti ja sosiaalisesti, jotta edistetään rakennemuutoksia, nykyaikaistetaan talouksia sekä parannetaan kunkin jäsenvaltion kilpailukykyä ja euroalueen selviytymiskykyä, jolloin samalla kohennetaan jäsenvaltioiden valmiuksia selvitä epäsymmetrisistä ja symmetrisistä häiriöistä;
   toiseksi euroalueen jäsenvaltioiden suhdannevaihteluiden erot, jotka johtuvat rakenteellisista eroista tai talouden yleisestä haavoittuvuudesta, aiheuttavat tarpeen puuttua epäsymmetrisiin häiriöihin (tilanteet, joissa taloudellinen tapahtuma vaikuttaa yhteen talouteen muita enemmän, esimerkiksi silloin, kun kysyntä romahtaa sellaisen ulkoisen häiriön johdosta, johon jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, tietyssä jäsenvaltiossa mutta ei muissa);
   kolmanneksi symmetrisiin häiriöihin (tilanteet, joissa taloudellinen tapahtuma vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin talouksiin, kuten öljynhintojen muutokset vaikuttavat kaikkiin euroalueen maihin) olisi puututtava koko euroalueen selviytymiskyvyn parantamiseksi.

Näiden tavoitteiden huomioon ottamiseksi on tarkasteltava, mitkä tehtävät voidaan hoitaa unionin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä ja mitkä edellyttävät perussopimusten mukauttamista tai muuttamista.

Pilari 1: lähentymistä koskeva säännöstö

Nykyisessä taloustilanteessa tarvitaan julkisen talouden vakauttamistoimien rinnalle investointistrategiaa sekä vastuullisuutta, joka ilmenee talouden ohjausjärjestelmän mukaisena toimintana.

Vakaus- ja kasvusopimuksen ohella olisi lähentymistä koskevassa säännöstössä, joka hyväksytään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä maakohtaiset suositukset huomioon ottaen, keskityttävä viiden vuoden ajan lähentymiskriteereihin, jotka koskevat verotusta, työmarkkinoita, investointeja, tuottavuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja valtiontaloutta ja -hallintoa sekä hyvää hallintoa koskevia valmiuksia nykyisten perussopimusten puitteissa.

Talouden ohjausjärjestelmän puitteissa lähentymistä koskevan säännöstön noudattaminen olisi asetettava ehdoksi täysimääräiselle osallisuudelle yhteisessä rahoituskapasiteetissa, ja siinä olisi edellytettävä, että kukin jäsenvaltio antaa ehdotuksia säännöstössä asetettujen kriteereiden saavuttamiseksi.

Euroalueen yhteistä rahoituskapasiteettia olisi täydennettävä euroalueen maiden velkakestävyyttä, velan vähentämistä sekä kasvun ja investointien lisäämistä koskevalla pitkän aikavälin strategialla, jolla pienennettäisiin jälleenrahoituksen kokonaiskustannuksia ja velan suhdetta BKT:hen.

Pilari 2: epäsymmetrisistä häiriöistä selviäminen

Huolimatta kaikista ponnisteluista jäsenvaltioiden politiikkojen koordinoinnin, lähentymisen ja kestävien rakenneuudistusten hyväksi, koko euroalueen vakauteen vaikuttavien epäsymmetristen häiriöiden mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois, kun otetaan huomioon euroalueen jäsenvaltioiden tiivis keskinäinen integraatio.

EVM:n ja Euroopan valuuttarahaston kautta toteutettuja vakauttamistoimia olisi täydennettävä automaattisilla häiriöiden vaimentamismekanismeilla.

Vakauttamisella on kannustettava hyviä käytäntöjä ja ehkäistävä moraalikatoa.

Tällaisessa järjestelmässä on oltava selkeät säännöt maksuja ja takaisinmaksuja koskevista mahdollista aikatauluista, ja sen koko ja rahoitusmekanismit on määriteltävä tarkasti samalla kun sen pitkän aikavälin talousarviovaikutusten on oltava neutraalit.

Pilari 3: symmetrisistä häiriöistä selviäminen

Tulevat symmetriset häiriöt voivat horjuttaa koko euroaluetta, sillä valuutta-alueella ei ole vielä välineitä, joita se tarvitsee selvitäkseen uudesta kriisistä, joka on yhtä vakava kuin edellinen kriisi.

Tapauksissa, joissa symmetrinen häiriö johtuu sisäisen kysynnän puutteesta, taloutta ei voida elvyttää yksinomaan rahapolitiikan keinoin etenkään koron liikkuessa nollatason alapuolella. Euroalueen talousarvion olisi oltava riittävän suuri, jotta sillä voidaan puuttua tällaisiin symmetrisiin häiriöihin rahoittamalla investointeja, joilla pyritään kasvattamaan kokonaiskysyntää ja saavuttamaan täystyöllisyys Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti.

iii. Hallinto, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja valvonta

Euroalueen talouden ohjausjärjestelmässä olisi ensisijaisesti sovellettava yhteisömenetelmää.

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asemaa olisi vahvistettava uudistetussa talouden ohjauskehyksessä demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa muun muassa talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa koskevan kansallisen omavastuullisuuden lisäämistä sekä finanssipoliittisen sopimuksen 13 artiklassa tarkoitetun parlamenttien välisen kokouksen uudistamista siten, että sen painoarvo lisääntyy, jotta vahvistetaan parlamenttien ja kansalaisten mielipiteitä. Omavastuullisuuden lisäämiseksi kansallisten parlamenttien olisi valvottava kansallisia hallituksia ja Euroopan parlamentin puolestaan olisi valvottava unionin toimeenpanevia elimiä.

Euroryhmän puheenjohtajan ja talous- ja rahoitusasioista vastaavan komission jäsenen tehtävät voidaan yhdistää, ja siinä tapauksessa komission puheenjohtajan olisi nimitettävä kyseinen komission jäsen komission varapuheenjohtajaksi.

Komission sisällä toimivalle, täydessä demokraattisessa vastuussa olevalle talousministerille ja finanssiministeriölle olisi annettava kaikki tarvittavat keinot ja valmiudet soveltaa voimassa olevaa talouden ohjaus- ja hallintakehystä ja valvoa sen täytäntöönpanoa sekä huolehtia euroalueen optimaalisesta kehityksestä yhteistyössä euroalueen jäsenvaltioiden valtiovarainministereiden kanssa.

Euroopan parlamentin olisi tarkasteltava uudelleen sääntöjään ja organisaatiotaan sen varmistamiseksi, että yhteinen rahoituskapasiteetti on täydessä demokraattisessa vastuussa siihen osallistuvia jäsenvaltioita edustavia Euroopan parlamentin jäseniä kohtaan;

2.  kehottaa

   Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan viimeistään EU:n Rooman kokouksessa (maaliskuu 2017) edellä kuvatut suuntaviivat sekä euroalueen pitkän aikavälin kestävää vakauttamista koskevan kehyksen;
   komissiota antamaan valkoisen kirjan, joka sisältää kunnianhimoisen euroaluetta käsittelevän ydinluvun ja asiaan liittyvät vuonna 2017 annettavat lainsäädäntöehdotukset, joissa hyödynnetään kaikkia nykyisten perussopimusten sallimia keinoja ja jotka koskevat muun muassa lähentymistä koskevaa säännöstöä, euroalueen talousarviota ja automaattisia vakauttajia, sekä asettamaan tarkan aikataulun näiden toimenpiteiden täytäntöönpanolle;

3.  vakuuttaa olevansa valmis saattamaan päätökseen kaikki lainsäädäntötoimenpiteet, jotka eivät edellytä perussopimusten muuttamista komission ja Euroopan parlamentin nykyisen toimikauden aikana, ja luomaan edellytykset tarvittaville perussopimusten muutoksille kestävän euroalueen mahdollistamiseksi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, neuvostolle, euroryhmälle, Euroopan keskuspankille, Euroopan vakautusmekanismin toimitusjohtajalle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.


Robotiikkaa koskevat yksityisoikeudelliset säännöt
PDF 342kWORD 73k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä (2015/2103(INL))
P8_TA(2017)0051A8-0005/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 85/374/ETY(1),

–  ottaa huomioon tieteellisten ja teknisten vaihtoehtojen arviointiyksikön (STOA) paneelin puolesta laaditun ja parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston alaisen tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikön (STOA) hallinnoiman tutkimuksen ”Ethical Aspects of Cyber-Physical Systems”;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8‑0005/2017),

Johdanto

A.  ottaa huomioon, että esimerkiksi Mary Shelleyn Frankensteinin hirviö, klassinen Pygmalionin taru, tarina Prahan Golemista ja sanan ”robotti” keksineen Karel Čapekin robotti ovat osoituksia ihmisten pitkään unelmoimasta mahdollisuudesta rakentaa älykkäitä koneita ja että nämä koneet ovat olleet hyvin usein ihmistä muistuttavia androideja;

B.  ottaa huomioon, että ihmiskunta on siirtymässä uudelle aikakaudelle, jolla entistä hienostuneemmat robotit, botit, androidit ja muut tekoälyn ilmentymät vaikuttavat olevan valmiita käynnistämään uuden, todennäköisesti yhteiskunnan kaikkia kerrostumia koskettavan teollisen vallankumouksen, jonka oikeudelliset ja eettiset seuraukset lainsäätäjän on ehdottomasti otettava huomioon innovointia kuitenkaan tukahduttamatta;

C.  toteaa, että on kehitettävä yleisesti hyväksytty robotin ja tekoälyn määritelmä, joka on joustava eikä estä innovointia;

D.  ottaa huomioon, että vuosina 2010–2014 robottien myynti lisääntyi keskimäärin 17 prosenttia vuodessa ja että vuonna 2014 myynti kasvoi 29 prosenttia, mikä oli kaikkien aikojen suurin vuosittainen myynnin lisäys, ja että autonosien toimittajat ja sähkö- ja elektroniikkateollisuus ovat tämän kasvun tärkeimpiä moottoreita; ottaa huomioon, että robotiikan alan teknologiaan liittyvien patenttihakemusten määrä on kolminkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana;

E.  ottaa huomioon, että viimeisten 200 vuoden aikana työllisyysluvut ovat kasvaneet jatkuvasti teknisen kehityksen myötä; ottaa huomioon, että robotiikan ja tekoälyn kehittyminen saattaa muuttaa arkeamme ja työtapojamme, parantaa tehokkuutta, tuottaa säästöjä, lisätä turvallisuutta ja tehostaa palvelujen tarjontaa; ottaa huomioon, että robotiikka ja tekoäly voivat parantaa tehokkuutta ja tuoda kustannussäästöjä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tuotannon ja kaupankäynnin lisäksi liikenteessä, sairaanhoidossa, pelastuspalvelussa, koulutuksessa ja maataloudessa ja että robotiikan ja tekoälyn avulla voidaan myös estää ihmisiä altistumasta vaarallisille tilanteille, kuten myrkyllisesti saastuneiden kohteiden puhdistamiselle;

F.  ottaa huomioon, että nykylääketieteen ja elinolojen kehityksen seurauksena elinajanodote on pidentynyt, ja sen myötä väestö on ikääntynyt, mikä on yksi 2000‑luvun suurimmista poliittisista, sosiaalisista ja taloudellisista haasteista eurooppalaisille yhteiskunnille; ottaa huomioon, että vuoteen 2025 mennessä yli 20 prosenttia eurooppalaisista on 65-vuotiaita tai vanhempia, ja yli 80-vuotiaiden määrä lisääntyy erityisen nopeasti, mikä muuttaa perusteellisesti sukupolvien välistä tasapainoa yhteiskunnissamme; toteaa, että on yhteiskunnan edun mukaista, että ikäihmiset pysyvät mahdollisimman pitkään terveinä ja hyväkuntoisina;

G.  toteaa, että pitkällä aikavälillä nykyinen suuntaus johtaa siihen, että kehitetään älykkäitä ja autonomisia koneita, joita kyetään kouluttamaan ja jotka pystyvät tekemään päätöksiä itsenäisesti, ja että tämä tuottaa taloudellisia etuja mutta myös monenlaista huolta siitä, miten ne vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti koko yhteiskuntaan;

H.  ottaa huomioon, että koneoppiminen tarjoaa yhteiskunnalle valtavia taloudellisia ja innovatiivisia hyötyjä parantamalla huomattavasti tietojen analysointikykyä, mutta se tuo mukanaan myös haasteita, jotka liittyvät syrjimättömyyden, oikeusturvan, avoimuuden ja ymmärrettävyyden varmistamiseen päätöksentekoprosesseissa;

I.  toteaa, että vastaavasti on arvioitava taloudellisia muutoksia sekä robotiikan ja koneoppimisen vaikutusta työllisyyteen; katsoo, että robotiikan tuomista kiistattomista hyödyistä huolimatta on mahdollista, että sen käyttöönotto aiheuttaa muutoksia työmarkkinoilla, ja toteaa, että sen vuoksi on tarpeen pohtia koulutus-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tulevaisuutta;

J.  toteaa, että robottien laajamittainen käyttö ei välttämättä johda automaattisesti työpaikkojen menetykseen, mutta vähäistä ammattitaitoa vaativat työpaikat työvoimavaltaisilla aloilla voidaan helpoiten korvata automaatiolla; toteaa, että tämä suuntaus voisi tuoda tuotantoprosesseja takaisin EU:hun; ottaa huomioon, että tutkimuksissa on todettu, että työllisyys kasvaa huomattavasti nopeammin ammateissa, joissa käytetään enemmän tietokoneita; toteaa, että työpaikkojen automatisointi voi vapauttaa ihmisiä yksitoikkoisesta, manuaalisesta työstä ja antaa heille mahdollisuuden siirtyä luovempiin ja mielekkäämpiin tehtäviin; toteaa, että automaatio edellyttää, että valtiot investoivat koulutukseen ja muihin uudistuksiin, jotta voidaan siirtyä sellaisiin taitoihin, joita tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat;

K.  toteaa, että yhteiskunnan lisääntyvän jakautumisen ja keskiluokan supistumisen edessä on tärkeää ottaa huomioon, että lisääntyvä robotiikka voi johtaa vaurauden ja vaikutusvallan keskittymiseen pienelle vähemmistölle;

L.  korostaa, että robotiikan ja tekoälyn kehittyminen vaikuttaa varmasti työelämään, mikä voi herättää uusia vastuuvelvollisuuskysymyksiä ja ratkaista entisiä; katsoo, että oikeudellista vastuuta on tarpeen selventää sekä liiketoimintamallien että työntekijöiden toiminnan kannalta hätä- tai ongelmatilanteissa;

M.  toteaa automaatiosuuntauksen edellyttävän, että tekoälysovellusten kehittämiseen ja kaupallistamiseen osallistuvat paneutuvat turvallisuuteen ja etiikkaan alusta alkaen ja ottavat siten huomioon, että heidän on oltava valmiita kantamaan oikeudellinen vastuu tuottamansa teknologian laadusta;

N.  toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679(2) (yleinen tietosuoja-asetus) vahvistetaan oikeudellinen järjestelmä henkilötietojen suojaa varten; toteaa, että tietojen saatavuuteen ja henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan liittyviä näkökohtia on mahdollisesti pohdittava tarkemmin, kun otetaan huomioon, että yksityisyyttä koskevia ongelmia voi edelleen syntyä sen takia, että sovellukset ja laitteet kommunikoivat keskenään ja tietokantojen kanssa ilman ihmisten osallistumista;

O.  toteaa, että robotiikka ja tekoäly voidaan ja ne pitäisi suunnitella niin, että yksilön ihmisarvo, itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus säilyvät, erityisesti hoidon ja seuran tarjoamisessa ihmisille ja lääkinnällisissä laitteissa, joilla ”korjataan” tai parannellaan ihmisiä;

P.  katsoo, että viime kädessä on mahdollista, että tekoäly ohittaa pitkällä aikavälillä ihmisen älylliset valmiudet;

Q.  toteaa, että automatisoidun ja algoritmeihin perustuvan päätöksenteon kehittyminen pidemmälle ja sen yleistyminen vaikuttavat epäilemättä yksityishenkilön (kuten yrityksen tai internetin käyttäjän) sekä hallinto-, oikeus- tai muun viranomaisen valintoihin, kun ne tekevät lopullista kuluttajia, yrityksiä tai viranomaisia koskevaa päätöstään; toteaa, että automatisoituun ja algoritmeihin perustuvaan päätöksentekoon on rakennettava sisään suojatoimia sekä mahdollisuus ihmisen suorittamaan valvontaan ja varmennukseen;

R.  ottaa huomioon, että useilla ulkomaisilla lainkäyttöalueilla, kuten Yhdysvalloissa, Japanissa, Kiinassa ja Etelä-Koreassa, harkitaan robotiikkaa ja tekoälyä koskevia sääntelytoimia, joita on jo jossakin määrin toteutettu, ja että joissakin jäsenvaltioissa on myös alettu pohtia mahdollista oikeussääntöjen laatimista tai lainsäädännöllisiä muutoksia näiden teknologioiden osalta kehittymässä olevien sovellusten huomioimiseksi;

S.  katsoo, että Euroopan teollisuus voisi hyötyä tehokkaasta, johdonmukaisesta ja avoimesta lähestymistavasta sääntelyyn unionin tasolla, minkä avulla taattaisiin ennustettavissa olevat ja riittävän selkeät olosuhteet, joissa yritykset voisivat kehittää sovelluksia ja suunnitella liiketoimintamallejaan koko Euroopan tasolla, samalla kun varmistettaisiin, että unioni ja sen jäsenvaltiot säilyttävät itsellään sääntelyvaatimusten hallinnan, jotta niitä ei voida pakottaa hyväksymään muiden eli myös robotiikan ja tekoälyn kehittämisen eturintamassa olevien kolmansien maiden määrittelemiä vaatimuksia ja elämään niiden kanssa;

Yleiset periaatteet

T.  toteaa, että on katsottava, että robotiikan kolme pääsääntöä eli ns. Asimovin lait(3) on tarkoitettu robottien, myös autonomisten ja itseoppivien robottien, suunnittelijoille, valmistajille ja käyttäjille, sillä näitä lakeja ei voida muuntaa konekoodiksi;

U.  katsoo, että säännöt, jotka liittyvät erityisesti vastuuseen, avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen, ovat hyödyllisiä ja heijastavat perusluonteeltaan eurooppalaisia ja yleismaailmallisia, eurooppalaisille yhteiskunnille ominaisia humanistisia arvoja; toteaa, että nämä säännöt ovat tarpeellisia; katsoo, etteivät kyseiset säännöt saa vaikuttaa robotiikan alan tutkimukseen, innovointiin ja kehitykseen;

V.  toteaa, että unionilla voi olla tärkeä rooli robottien ja tekoälyn kehittämisessä, ohjelmoinnissa ja käytössä noudatettavien eettisten perusperiaatteiden määrittelemisessä ja niiden sisällyttämisessä osaksi unionin lainsäädäntöä ja menettelysääntöjä, jotta teknologinen vallankumous voidaan ohjata palvelemaan ihmiskuntaa ja jotta kehittyneen robotiikan ja tekoälyn hyödyt voidaan jakaa laajasti samalla kun vältetään mahdollisimman hyvin mahdolliset sudenkuopat;

W.  ottaa huomioon, että tämän päätöslauselman liitteenä on parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston tulevaisuuden ennakoinnin tutkimusyksikön avustuksella laadittu robotiikan peruskirja, jossa ehdotetaan robotiikkainsinöörien eettisiä menettelysääntöjä, tutkimuseettisten toimikuntien sääntöjä, suunnittelijoiden ”lisenssiä” ja käyttäjien ”lisenssiä”;

X.  toteaa, että unionin olisi noudatettava Jean Monnet’n(4) kannattamaa asteittain etenevää, pragmaattista ja varovaista lähestymistapaa tulevissa robotiikkaa ja tekoälyä koskevissa aloitteissa sen varmistamiseksi, ettei innovointia tukahduteta;

Y.  toteaa, että robotiikan ja tekoälyn kehittämisessä saavutetun vaiheen perusteella on asianmukaista lähteä liikkeelle yksityisoikeudellisista vastuukysymyksistä;

Vastuu

Z.  toteaa, että viimeisen vuosikymmenen aikana saavutettujen vaikuttavien teknologisten edistysaskeleiden ansiosta nykyiset robotit suoriutuvat toiminnoista, jotka kuuluivat aiemmin tyypillisesti ja yksinomaan ihmisille, mutta tiettyjen autonomisten ja kognitiivisten ominaisuuksien – esimerkiksi kyky oppia kokemuksista ja tehdä lähes itsenäisiä päätöksiä – kehittyminen on tehnyt roboteista yhä enenevässä määrin samanlaisia kuin muista toimijoista, jotka ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja kykenevät muuttamaan sitä merkittävästi; katsoo, että robottien haitallisesta toiminnasta aiheutuvasta oikeudellisesta vastuusta muodostuu tällaisessa tilanteessa ratkaiseva kysymys;

AA.  katsoo, että robotin autonomisuus voidaan määritellä kyvyksi tehdä päätöksiä ja panna niitä täytäntöön ulkopuolisessa maailmassa ilman ulkopuolelta tapahtuvaa hallintaa tai vaikutusta; toteaa, että tällainen autonomisuus on luonteeltaan täysin teknologista ja että autonomisuuden aste riippuu siitä, miten hienostuneeksi robotin vuorovaikutus ympäristönsä kanssa on suunniteltu;

AB.  toteaa, että mitä autonomisempia robotit ovat, sitä vähemmän niitä voidaan pitää vain muiden toimijoiden (kuten valmistajan, operaattorin, omistajan, käyttäjän jne.) käsissä olevina yksinkertaisina työkaluina; toteaa, että tämän seurauksena herää kysymys siitä, riittävätkö tavalliset vastuuta koskevat säännöt vai tarvitaanko uusia periaatteita ja sääntöjä selkeyttämään eri toimijoiden oikeudellista vastuuta ja heidän vastuutaan robottien teoista ja laiminlyönneistä silloin, kun syytä ei voida jäljittää tiettyyn ihmistoimijaan, ja siitä, olisiko robottien haitalliset teot tai laiminlyönnit voitu estää;

AC.  toteaa, että viime kädessä robottien autonomisuus nostaa esiin kysymyksen niiden luonteesta nykyisten oikeudellisten kategorioiden perusteella ja mahdollisesta tarpeesta luoda roboteille oma kategoriansa, jolla on omat ominaispiirteensä;

AD.  ottaa huomioon, että nykyisen oikeudellisen kehyksen nojalla robottien ei voida katsoa olevan vastuussa kolmansille osapuolille vahinkoja aiheuttaneista teoista tai laiminlyönneistä; ottaa huomioon, että nykyiset vastuuta koskevat säännöt kattavat tapaukset, joissa robotin teon tai laiminlyönnin syy voidaan jäljittää tiettyyn ihmistoimijaan, kuten valmistajaan, operaattoriin, omistajaan tai käyttäjään, ja joissa kyseinen toimija olisi voinut ennakoida ja estää robotin haitallisen käytöksen; toteaa lisäksi, että valmistajat, operaattorit, omistajat tai käyttäjät voivat olla ehdottomasti vastuussa robotin teoista tai laiminlyönneistä;

AE.  ottaa huomioon, että nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaisesti robottien tai tekoälyn aiheuttamiin vahinkoihin sovelletaan tuotevastuuta, jonka mukaan tuotteen tuottajalla on vastuu viasta, ja haitallisia toimia koskevia vastuusääntöjä, joiden mukaan tuotteen käyttäjällä on vastuu vahinkoon johtaneesta toiminnasta;

AF.  toteaa, että tilanteessa, jossa robotti voi tehdä autonomisesti päätöksiä, perinteiset säännöt eivät riitä synnyttämään oikeudellista vastuuta robotin aiheuttamasta vahingosta, koska niiden perusteella ei voida määritellä korvauksen maksamisesta vastuussa olevaa osapuolta ja vaatia tätä osapuolta korvaamaan robotin aiheuttamaa vahinkoa;

AG.  ottaa huomioon, että nykyisen oikeudellisen kehyksen puutteet ovat ilmeisiä myös sopimusvastuun osalta, sillä koneet, jotka on suunniteltu valitsemaan vastapuolensa, neuvottelemaan sopimusehdoista, tekemään sopimuksia ja päättämään niiden täytäntöönpanosta ja sen keinoista, tekevät perinteisistä säännöistä täytäntöönpanokelvottomia; katsoo tämän korostavan tarvetta uusille, tehokkaille ja ajan tasalla oleville säännöille, jotka vastaavat teknologista kehitystä ja vasta ilmestyneitä ja markkinoilla käytettäviä innovaatioita;

AH.  toteaa, että sopimuksenulkoisen vastuun osalta direktiivi 85/374/ETY voi kattaa ainoastaan robotin valmistusvioista aiheutuvat vahingot sillä edellytyksellä, että vahinkoa kärsinyt kykenee näyttämään toteen vahingon, tuotteen puutteellisen turvallisuuden sekä puutteellisen turvallisuuden ja vahingon välisen syy-yhteyden, joten ehdoton vastuu tai tuottamuksesta riippumaton vastuu ei välttämättä riitä;

AI.  toteaa, että direktiivin 85/374/ETY soveltamisalasta huolimatta nykyinen oikeudellinen kehys ei riitä kattamaan uuden sukupolven robottien aiheuttamia vahinkoja sikäli kuin nämä robotit voidaan varustaa mukautumis- ja oppimiskyvyillä, joiden seurauksena robottien käytöksestä tulee jossakin määrin ennakoimatonta, kun robotit oppivat autonomisesti omista ja vaihtelevista kokemuksistaan ja ovat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ainutlaatuisella ja ennalta arvaamattomalla tavalla;

Siviilikäyttöön tarkoitetun robotiikan ja tekoälyn kehittämistä koskevat yleiset periaatteet

1.  kehottaa komissiota ehdottamaan kyberfyysisille järjestelmille, autonomisille järjestelmille, älykkäille autonomisille roboteille ja niiden alaluokille yhteisiä unionin määritelmiä, joissa otetaan huomioon seuraavat älykkään robotin ominaispiirteet:

   autonominen toiminta antureiden avulla ja/tai vaihtamalla tietoja ympäristönsä kanssa (yhteenliitettävyys) sekä näiden tietojen vaihtaminen ja analysointi
   itseoppivuus kokemuksesta ja vuorovaikutuksen kautta (valinnainen peruste)
   ainakin jonkinlainen fyysinen tukirakenne
   kyky mukauttaa käytöstään ja toimintojaan ympäristönsä mukaan
   elottomuus biologisessa merkityksessä;

2.  katsoo, että kehittyneiden robottien kattava unionin rekisteröintijärjestelmä olisi otettava käyttöön unionin sisämarkkinoilla, mikäli tämä on olennaista ja välttämätöntä tietyille robottien luokille, ja pyytää komissiota laatimaan perusteet rekisteröitävien robottien luokittelulle; kehottaa siksi komissiota selvittämään, olisiko suotavaa, että erillinen EU:n robotiikka- ja tekoälyvirasto hallinnoi robottien rekisteröintijärjestelmää ja itse rekisteriä;

3.  korostaa, että robottiteknologian kehittämisessä olisi keskityttävä ihmisen kykyjen täydentämiseen eikä niiden korvaamiseen; katsoo, että robotiikan ja tekoälyn kehittämisessä on erittäin tärkeää taata, että ihmisellä on milloin tahansa mahdollisuus valvoa älykkäiden koneiden toimintaa; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että ihmisten ja robottien välille voi muodostua tunneside, etenkin kun on kyse haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä (lapset, iäkkäät ja vammaiset henkilöt), ja korostaa kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, että tällaisella kiintymyksellä saattaa olla syvällisiä henkisiä tai fyysisiä vaikutuksia ihmisiin;

4.  korostaa, että unionin tason lähestymistapa voi edistää kehitystä estämällä sisämarkkinoiden sirpaloitumista; korostaa samalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen merkitystä robottien ja robottijärjestelmien rajatylittävässä käytössä; muistuttaa, että testausta, sertifiointia ja lupaa markkinoille saattamiseen olisi edellytettävä vain yhdessä jäsenvaltiossa; korostaa, että tähän lähestymistapaan olisi liityttävä tehokas markkinavalvonta;

5.  pitää tärkeinä toimenpiteitä, joilla autetaan robotiikka-alan pk- ja uusyrityksiä, jotka luovat alalle uusia markkinasegmenttejä tai käyttävät robotteja;

Tutkimus ja innovointi

6.  korostaa, että monet robotiikkaan liittyvät sovellukset ovat yhä kokeiluvaiheessa; suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot ja unioni rahoittavat tutkimushankkeita yhä enenevässä määrin; pitää olennaisena, että unioni ja jäsenvaltiot pysyvät julkisen rahoituksen turvin johtavassa asemassa robotiikan ja tekoälyn tutkimisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan robotiikkaan ja tieto- ja viestintätekniikoihin liittyvien tutkimushankkeiden rahoitusvälineitä, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, ja toteuttamaan tutkimuspolitiikoissaan avoimen tieteen ja vastuullisen eettisen innovoinnin periaatteet; korostaa, että teknologian kehittymisen ja siihen liittyvien sovellusten aiheuttamien sosiaalisten, eettisten, oikeudellisten ja taloudellisten haasteiden ratkaisemista varten on osoitettava riittävästi resursseja;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tutkimusohjelmia ja kannustamaan tutkimusta robottiteknologian ja tekoälyn mahdollisista pitkäaikaisista riskeistä ja mahdollisuuksista sekä rohkaisemaan siihen, että kyseisen teknologian kehittämisen seurauksista aletaan käydä mahdollisimman pian jäsenneltyä julkista keskustelua; kehottaa komissiota lisäämään monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa Horisontti 2020 -puiteohjelmasta rahoitettavan SPARC-ohjelman rahoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään kaikki ponnistelunsa sen takaamiseksi, että voidaan valvoa ja sujuvoittaa näiden teknologioiden etenemistä tutkimuksesta kaupallisiin käyttötarkoituksiin ja käyttöön markkinoilla, kun turvallisuutta on ensin arvioitu ennalta varautumisen periaatetta noudattaen;

8.  korostaa, että innovointi robotiikan ja tekoälyn alalla sekä robotiikan ja tekoälyn integroiminen talouteen ja yhteiskuntaan edellyttävät digitaalista infrastruktuuria, joka tarjoaa yhteyden saatavuuden kaikkialla; kehottaa komissiota luomaan edellytykset unionin digitaalisen tulevaisuuden yhteysvaatimusten täyttämiseksi ja varmistamaan, että laajakaista- ja 5G-verkkojen saatavuudessa noudatetaan täysin verkon neutraaliuden periaatetta;

9.  on vahvasti sitä mieltä, että turvallisuuteen ja sisäänrakennettuun yksityisyyden suojaan perustuva järjestelmien, laitteiden ja pilvipalvelujen välinen yhteentoimivuus on olennaisen tärkeää reaaliaikaiselle tiedonsiirrolle, jonka avulla roboteista ja tekoälystä tulee joustavampia ja autonomisempia; pyytää komissiota edistämään avointa toimintaympäristöä, joka ulottuu avoimista standardeista ja innovatiivisista lisensointimalleista aina avoimiin alustoihin ja läpinäkyvyyteen, jotta voidaan välttää riippuvuus valmistajakohtaisista järjestelmistä, jotka rajoittavat yhteentoimivuutta;

Eettiset periaatteet

10.  panee merkille, että robotiikan käytön avulla tapahtuvan voimaannuttamisen mahdollisuuksia värittävät useat jännitteet tai riskit, joita olisi arvioitava huolellisesti ihmisten turvallisuuden, terveyden ja varmuuden, vapauden, yksityisyyden, koskemattomuuden ja ihmisarvon, itsemääräämisoikeuden, syrjimättömyyden ja henkilötietojen suojan näkökulmasta;

11.  katsoo, että unionin nykyistä oikeudellista kehystä on päivitettävä ja tarvittaessa täydennettävä ohjaavilla eettisillä periaatteilla, joissa otetaan huomioon robotiikan monimutkaisuus ja sen monet sosiaaliset, lääketieteelliset ja bioeettiset vaikutukset; katsoo, että robottien kehittämistä, suunnittelua, valmistusta, käyttöä ja muuttamista varten tarvitaan selkeitä, tiukkoja ja tehokkaita ohjaavia eettisiä puitteita, joilla täydennetään mietinnön oikeudellisia suosituksia ja olemassa olevaa kansallista ja unionin säännöstöä; ehdottaa päätöslauselman liiteosassa peruskirjan muodossa olevia puitteita, jotka koostuvat robotiikkainsinöörien menettelysäännöistä, tutkimuseettisten toimikuntien robotiikkaan liittyvien protokollien tarkistamista koskevista säännöistä sekä suunnittelijoille ja käyttäjille tarkoitettujen lisenssien malleista;

12.  painottaa avoimuusperiaatetta eli sitä, että aina olisi voitava esittää perusteet kaikille tekoälyn avulla tehdyille päätöksille, joilla voi olla merkittävä vaikutus yhden tai useamman ihmisen elämään; katsoo, että aina on oltava mahdollisuus esittää tekoälyjärjestelmien tekemät laskelmat ihmiselle ymmärrettävässä muodossa; katsoo, että edistyneissä roboteissa olisi oltava eräänlainen musta laatikko, joka kirjaa tietoja kaikista koneen suorittamista toiminnoista, mukaan lukien päätöksentekoa ohjannut logiikka;

13.  huomauttaa, että ohjaavien eettisten puitteiden olisi perustuttava hyvään pyrkimisen, vahinkojen välttämisen, itsemääräämisoikeuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteisiin, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja perusoikeuskirjaan kirjattuihin periaatteisiin ja arvoihin, kuten ihmisarvoon, tasa-arvoon, oikeuteen ja kohtuuteen, syrjimättömyyteen, tietoon perustuvaan ennakkosuostumukseen, yksityis- ja perhe-elämän suojaan ja tietosuojaan sekä muihin unionin oikeudessa vaikuttaviin periaatteisiin ja arvoihin, kuten leimaamattomuuteen, avoimuuteen, itsemääräämisoikeuteen, yksilön vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen ja olemassa oleviin eettisiin käytäntöihin ja sääntöihin;

14.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä robotteihin, jotka ovat merkittävä uhka luottamuksellisuudelle, kun otetaan huomioon niiden sijoittaminen perinteisesti suojattuihin ja yksityisiin tiloihin ja niiden kyky poimia ja välittää henkilötietoja ja arkaluonteisia tietoja;

Eurooppalainen virasto

15.  katsoo, että tarvitaan jäsenvaltioiden ja komission tehostettua yhteistyötä, jotta unionissa voidaan taata yhdenmukaiset ja rajojen yli sovellettavat säännöt, joilla kannustetaan eurooppalaisten teollisuudenalojen yhteistyöhön ja mahdollistetaan se, että koko unionissa voidaan käyttää robotteja, jotka täyttävät edellytetyn turvallisuustason vaatimukset ja jotka ovat unionin oikeuteen kirjattujen eettisten periaatteiden mukaisia;

16.  pyytää komissiota harkitsemaan Euroopan robotiikka- ja tekoälyviraston nimeämistä, jotta asiaankuuluville julkisille toimijoille sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla voidaan antaa tarvittavaa teknistä, eettistä ja sääntelyyn liittyvää asiantuntemusta niiden pyrkimyksissä varmistaa oikea-aikaiset, eettiset ja tietoon perustuvat toimet robotiikkaan liittyvän teknologian kehittymisen myötä syntyvien uusien mahdollisuuksien ja haasteiden yhteydessä esimerkiksi liikenteen alalla;

17.  katsoo, että robotiikan käyttöön liittyvien mahdollisuuksien ja ongelmien sekä tämänhetkisen investointikehityksen vuoksi on perusteltua antaa tälle eurooppalaiselle virastolle asianmukainen talousarvio sekä ottaa sen palvelukseen sääntelyviranomaisia ja ulkopuolisia teknisiä ja eettisiä asiantuntijoita, joiden tehtävänä on eri aloilla seurata monialaisesti robotiikkaan perustuvia sovelluksia, määrittää parhaan käytännön mukaisia vaatimuksia ja tarvittaessa suositella sääntelytoimia, määritellä uusia periaatteita sekä puuttua mahdollisiin kuluttajansuojakysymyksiin ja systeemisiin haasteisiin; pyytää komissiota ja mahdollisesti perustettavaa eurooppalaista virastoa raportoimaan Euroopan parlamentille vuosittain robotiikan viimeaikaisesta kehityksestä sekä mahdollisista tarvittavista toimenpiteistä;

Teollis- ja tekijänoikeudet ja datavirrat

18.  panee merkille, että nimenomaan robotiikkaan sovellettavia säännöksiä ei ole olemassa, mutta nykyisiä oikeusjärjestelmiä ja -teorioita voidaan soveltaa vaivatta robotiikkaan, vaikka jotkut seikat vaikuttavat edellyttävän erityistä huomiota; kehottaa komissiota tukemaan sitä, että teollis- ja tekijänoikeuksiin sovelletaan monialaista ja teknologianeutraalia lähestymistapaa eri aloilla, joilla robotiikkaa voidaan hyödyntää;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että robotiikkaa koskevat yksityisoikeuden säännökset ovat yhteensopivia yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon robotiikan alan nopean teknologisen kehityksen, myös kyberfyysisten järjestelmien kehittymisen, ja varmistamaan, ettei unionin oikeus jää jälkeen teknologian kehittymisestä ja käyttöönotosta;

20.  korostaa, että oikeus yksityiselämän kunnioittamiseen ja henkilötietojen suojaan on kirjattu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artiklaan, joita sovelletaan kaikilla robotiikan aloilla, ja että on noudatettava tinkimättä tietosuojaa koskevaa unionin oikeudellista kehystä; pyytää tähän liittyen yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanokehyksen yhteydessä selvennystä sääntöihin ja perusteisiin, jotka koskevat kameroiden ja sensoreiden käyttöä roboteissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että tietosuojan periaatteita, kuten sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa ja oletusarvoista yksityisyyden suojaa, datan minimointia ja käyttötarkoituksia koskevia rajoituksia, rekisteröityjä koskevia avoimia valvontamekanismeja sekä unionin tietosuojalainsäädännön mukaisia muutoksenhakukeinoja, noudatetaan ja asianmukaisia suosituksia ja vaatimuksia edistetään ja ne sisällytetään unionin politiikkaan;

21.  korostaa, että datan vapaa liikkuvuus on erittäin tärkeää digitaalitaloudelle ja robotiikan ja tekoälyn kehittämiselle; korostaa, että robotiikkajärjestelmien, myös niiden sisäisten tietojärjestelmien ja datavirtojen, korkeatasoinen turvallisuus on ratkaisevan tärkeää robottien ja tekoälyn asianmukaisen käytön kannalta; painottaa, että yhteenliitettyjen robotti- ja tekoälyverkostojen suojelu on varmistettava, jotta estetään mahdolliset tietoturvaloukkaukset; korostaa, että turvallisuuden ja henkilötietojen suojan korkea taso sekä yksityisyyden kunnioittaminen ovat ihmisten, robottien ja tekoälyn välisen kommunikaation kulmakiviä; painottaa robottien ja tekoälyn kehittäjien olevan vastuussa siitä, että kehitetyt tuotteet ovat turvallisia ja soveltuvat tarkoitukseensa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan tarpeellisen teknologian kehittämistä, mukaan lukien sisäänrakennettu turvallisuus;

Standardointi ja turvallisuus

22.  korostaa, että standardien määrittely ja yhteentoimivuuden mahdollistaminen ovat keskeinen tekijä tekoälyn ja robottiteknologioiden alan tulevalle kilpailulle; kehottaa komissiota jatkamaan työtään teknisten standardien kansainvälisen yhdenmukaistamisen parissa ja erityisesti yhteistyössä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön kanssa, jotta edistetään innovointia, vältytään sisämarkkinoiden pirstoutumiselta ja taataan korkeatasoinen tuotteiden turvallisuus ja kuluttajansuoja, mukaan lukien tarvittaessa työympäristön vähimmäisturvavaatimukset; korostaa laillisten takaisinmallinnusten ja avoimien standardien merkitystä, jotta voidaan maksimoida innovoinnin arvo ja varmistaa, että robotit voivat kommunikoida keskenään; pitää siksi myönteisenä, että on perustettu erityisiä teknisiä komiteoita, kuten ISO/TC 299 Robotics, jonka yksinomaisena tehtävänä on kehittää robotiikkaa koskevia standardeja;

23.  korostaa, että robottien testaaminen tosielämän tilanteissa on välttämätöntä niiden mahdollisten riskien tunnistamiseksi ja arvioimiseksi sekä niihin liittyvän teknologian kehittämiseksi täysin kokeellista laboratoriovaihetta pidemmälle; painottaa tässä yhteydessä, että robottien testaaminen tosielämän tilanteissa, etenkin kaupungeissa ja maanteillä, herättää useita kysymyksiä muun muassa testausvaiheiden kehittämistä hidastavista esteistä ja edellyttää tehokasta strategiaa ja valvontamekanismia; kehottaa komissiota laatimaan kaikkia jäsenvaltioita koskevat yhdenmukaiset perusteet, joita yksittäisten jäsenvaltioiden on käytettävä sellaisten alueiden määrittelemiseksi, joilla roboteilla tehtävät kokeet ovat sallittuja, ennalta varautumisen periaatetta noudattaen;

Autonomiset liikennevälineet

a)Autonomiset ajoneuvot

24.  korostaa, että autonominen liikenne kattaa kaikki kauko-ohjattavat, automatisoidut, verkkoon liitetyt ja autonomiset tie-, raide-, vesi- ja lentoliikenteen muodot, mukaan lukien ajoneuvot, junat, alukset, lautat, ilma-alukset, miehittämättömät ilma-alukset sekä kaikki tulevat tämän alan kehitysaskeleet ja innovaatiot;

25.  katsoo, että autoalalla tarvitaan kiireellisimmin tehokkaat unionin säännöt ja maailmanlaajuiset säännöt, joilla taataan automatisoitujen ja autonomisten ajoneuvojen rajatylittävä kehittäminen, jotta niiden taloudelliset mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja jotta voidaan hyötyä teknologisten suuntausten myönteisistä vaikutuksista; korostaa, että sääntelyyn liittyvien lähestymistapojen pirstoutuminen haittaisi autonomisten liikennejärjestelmien täytäntöönpanoa ja vaarantaisi eurooppalaisen kilpailukyvyn;

26.  kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että kuljettajan reaktioaika on ratkaisevan tärkeä silloin, kun ajoneuvon ohjaimien haltuunotto tapahtuu suunnittelematta, ja kehottaa tämän vuoksi sidosryhmiä esittämään realistisia arvoja turvallisuus- ja vastuukysymysten ratkaisemista silmällä pitäen;

27.  katsoo, että autonomisiin ajoneuvoihin siirtyminen vaikuttaa seuraaviin seikkoihin: yksityisoikeudellinen vastuu (vastuu ja vakuutus), tieliikenneturvallisuus, kaikki ympäristöön liittyvät asiat (esimerkiksi energiatehokkuus, uusiutuvien teknologioiden ja energialähteiden käyttö), tietoihin liittyvät kysymykset (tiedonsaanti, henkilötietojen ja yksityisyyden suoja ja tietojen jakaminen), tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuria koskevat kysymykset (esimerkiksi tehokkaan ja luotettavan viestinnän suurtiheys) ja työllisyyttä koskevat kysymykset (esimerkiksi työpaikkojen syntyminen ja häviäminen, raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen kuljettajien kouluttaminen automatisoitujen ajoneuvojen käyttöön); korostaa, että tarvitaan tuntuvia investointeja tie-, energia- ja tieto- ja viestintätekniikkainfrastruktuuriin; kehottaa komissiota harkitsemaan edellä mainittuja seikkoja, kun se käsittelee autonomisia ajoneuvoja;

28.  korostaa, että Euroopan satelliittinavigointia koskevien ohjelmien Galileo ja EGNOS avulla saatavilla luotettavilla paikannus- ja ajanmääritystiedoilla on ratkaiseva merkitys autonomisten ajoneuvojen käyttöönotolle; painottaa tässä yhteydessä, että Galileon paikannusjärjestelmän viimeistely edellyttää satelliittien viimeistelemistä ja radalle laukaisemista;

29.  pyytää kiinnittämään huomiota autonomisten ajoneuvojen tuomaan korkeaan lisäarvoon liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta, sillä tällaisten ajoneuvojen ansiosta he voivat tehokkaammin osallistua tieliikenteeseen omin avuin, mikä helpottaa heidän päivittäistä elämäänsä;

b) Miehittämättömät ilma-alukset (kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmä)

30.  ottaa huomioon miehittämättömien ilma-alusten tekniikasta koituvat edut etenkin etsintä- ja pelastustehtävissä; korostaa miehittämättömien ilma-alusten käyttöä koskevan unionin kehyksen merkitystä unionin kansalaisten turvallisuuden ja yksityisyyden suojelemisessa ja kehottaa komissiota noudattamaan etäohjattujen ilma-alusjärjestelmien (RPAS) turvallisesta käytöstä siviili-ilmailun alalla 29. lokakuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman suosituksia(5); vaatii komissiota tekemään arvioita miehittämättömien ilma-alusten laajamittaiseen käyttöön liittyvistä turvallisuusnäkökohdista; kehottaa komissiota tutkimaan, onko tarpeen ottaa käyttöön RPAS-järjestelmiä koskeva pakollinen jäljitys- ja tunnistusjärjestelmä, jonka avulla voidaan määritellä ilma-aluksen reaaliaikainen sijainti käytön aikana; muistuttaa, että miehittämättömien ilma-alusten yhdenmukaisuus ja turvallisuus olisi varmistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2008(6) säädetyillä toimenpiteillä;

Hoivarobotit

31.  korostaa, että ikääntyneille tarkoitettujen hoivarobottien tutkimuksesta ja kehityksestä on ajan mittaan tullut yleisempää ja edullisempaa, jolloin tehdään tuotteita, joilla on enemmän toimintoja ja laajempi kuluttajien hyväksyntä; toteaa, että tällaisille teknologioille on olemassa monia käyttötarkoituksia, joiden kirjo ulottuu ennaltaehkäisystä, avustamisesta ja tarkkailusta virikkeiden ja kumppanuuden tarjoamiseen ikääntyneille, vammaisille henkilöille ja dementiaa, kognitiivisia häiriöitä tai muistinmenetystä poteville henkilöille;

32.  huomauttaa, että ihmiskontakti on yksi inhimillisen hoidon peruspiirteistä; katsoo, että ihmisten korvaaminen roboteilla voisi epäinhimillistää hoitokäytäntöjä; toteaa toisaalta, että robotit voisivat suorittaa automatisoituja hoitotehtäviä ja helpottaa hoiva-avustajien työtä, samalla kun ne voivat olla merkittävänä lisänä ihmisten antamalle hoidolle ja tehdä kuntoutusprosessista kohdennetumman, jolloin hoitohenkilökunta ja hoivatyön tekijät voivat käyttää enemmän aikaa diagnosointiin ja paremmin suunniteltuihin hoitovaihtoehtoihin; painottaa, että vaikka robotiikalla voidaan edistää vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden liikkuvuutta ja sosiaalisuutta, ihmisiä tarvitaan silti edelleen hoivanantajina tarjoamaan tärkeää sosiaalista kanssakäymistä, joka ei ole täysin korvattavissa;

Lääketieteelliset robotit

33.  korostaa terveydenhuollon ammattilaisten, kuten lääkäreiden ja hoitajien, asianmukaisen koulutuksen ja varautumisen merkitystä, jotta voidaan taata paras mahdollinen ammattitaito ja turvata potilaiden terveys ja suojella sitä; painottaa tarvetta määritellä ammatilliset vähimmäisvaatimukset, jotka kirurgin on täytettävä ennen kuin hän voi tehdä leikkauksia ja käyttää kirurgisia robotteja; katsoo, että on erittäin tärkeää noudattaa robottien valvotun autonomian periaatetta, jonka pohjalta alustava hoitosuunnitelma ja hoidon toteuttamisen valinta kuuluvat aina ihmiskirurgille; korostaa robottien käyttäjille tarjottavan koulutuksen erityistä merkitystä, jotta he voivat perehtyä alan teknologisiin vaatimuksiin; kiinnittää huomiota nousevaan suuntaukseen kohti itsensä diagnosointia käyttämällä apuna mobiilirobottia, jolloin lääkäreitä on koulutettava käsittelemään tapauksia, joissa diagnoosi on tehty itse; katsoo, että tällaisten teknologioiden käyttö ei saa heikentää eikä vahingoittaa lääkärin ja potilaan välistä suhdetta, vaan niiden on toimittava lääkärin apuna potilaan diagnosoinnissa ja/tai hoidossa vähentäen inhimillisen erehdyksen riskiä, parantaen elämänlaatua ja pidentäen elinajanodotetta;

34.  katsoo, että lääketieteelliset robotit valtaavat edelleen alaa suurta tarkkuutta vaativissa leikkauksissa ja toistuvien tehtävien suorittamisessa ja että ne saattavat parantaa kuntouttamistuloksia ja tarjota erittäin tehokasta logistista tukea sairaaloissa; katsoo, että lääketieteelliset robotit saattavat myös vähentää terveydenhuollon kustannuksia, kun terveydenhuollon ammattilaiset voivat keskittyä hoidon sijasta ennaltaehkäisyyn ja kun käytettävissä on enemmän varoja, joiden avulla voidaan mukautua paremmin potilaiden erilaisiin tarpeisiin, huolehtia terveydenhuollon ammattilaisten jatkuvasta koulutuksesta ja tehdä tutkimustyötä;

35.  kehottaa komissiota varmistamaan ennen lääkinnällisiä laitteita koskevan asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisen aloittamista, että uusien lääketieteellisten robottilaitteiden testaamisessa käytettävät menetelmät ovat turvallisia, erityisesti silloin, kun kyseisiä laitteita istutetaan ihmiskehoon;

Ihmisten korjaaminen ja parantelu

36.  panee merkille robotiikan tuottamat merkittävät edut ja erittäin hyvät mahdollisuudet vaurioituneiden elinten ja ihmisten toimintojen korjaamisessa ja korvaamisessa, mutta huomauttaa myös monimutkaisista kysymyksistä, jotka koskevat erityisesti ihmisten parantelun mahdollisuuksia, koska lääketieteelliset robotit ja erityisesti kyberfyysiset järjestelmät saattavat muuttaa ihmisten käsitystä terveestä kehosta, koska niitä voidaan kantaa suoraan tai ne voidaan asentaa ihmiskehoon; korostaa, että on tärkeää perustaa kiireellisesti sairaaloihin ja muihin terveydenhoitolaitoksiin robottietiikkaa käsitteleviä toimikuntia, joissa on riittävästi henkilöstöä ja joiden tehtävänä on käsitellä ja auttaa ratkaisemaan epätavanomaisia ja monimutkaisia eettisiä ongelmia, jotka liittyvät potilaiden hoitoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan suuntaviivat, jotka toimivat apuna tällaisten toimikuntien perustamisessa ja toiminnassa;

37.  huomauttaa, että elintärkeiden lääketieteellisten sovellusten, kuten robottiproteesien, alalla on varmistettava huollon, parannusten ja erityisesti toimintahäiriöitä ja haavoittuvuuksia korjaavien ohjelmistopäivitysten jatkuva saatavuus;

38.  suosittaa perustamaan riippumattomia luotettuja elimiä säilyttämään välineet, joita tarvitaan tarjoamaan elintärkeitä ja kehittyneitä lääkinnällisiä laitteita käyttäville ihmisille palveluja, kuten huoltoa, korjauksia ja parannuksia, mukaan lukien ohjelmistopäivityksiä, erityisesti tapauksessa, jossa alkuperäinen toimittaja ei enää tarjoa tällaisia palveluja; ehdottaa velvoitetta, jonka mukaan valmistajat toimittavat näille riippumattomille luotetuille elimille kattavat suunnitteluohjeet sekä lähdekoodin samaan tapaan kuin julkaisusta annetaan kansalliskirjastoon vapaakappale;

39.  kiinnittää huomiota siihen riskiin, että ihmiskehoon integroidut kyberfyysiset järjestelmät on mahdollista hakkeroida tai sammuttaa ja niiden muisti tyhjentää, koska tällainen toiminta voi vaarantaa ihmisen terveyden tai jopa hengen, mistä syystä tällaisten järjestelmien suojaaminen on ensisijaisen tärkeää;

40.  tähdentää, että kaikille ihmisille on taattava yhdenvertaisesti tällaisten teknologisten innovaatioiden, välineiden ja toimenpiteiden saatavuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään avustavien teknologioiden kehittämistä, jotta voidaan edistää näiden teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa niitä tarvitsevien ihmisten keskuudessa noudattaen unionin allekirjoittaman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 4 artiklaa;

Koulutus ja työllisyys

41.  kiinnittää huomiota komission ennusteeseen, jonka mukaan Eurooppaa voi kohdata vuoteen 2020 mennessä 825 000 tieto- ja viestintätekniikan ammattilaisen pula ja että 90 prosenttia työpaikoista edellyttää vähintään digitaalisia perustaitoja; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen ehdotuksesta etenemissuunnitelman laatimiseksi digitaalisen osaamisen kehyksen ja digitaalisen osaamisen kuvaajien mahdollista käyttöä ja tarkistamista varten kaikentasoisten oppijoiden osalta ja kehottaa komissiota tukemaan merkittävästi kaikkien ikäryhmien digitaalisten taitojen kehittämistä ammattiasemasta riippumatta, mikä olisi ensimmäinen askel kohti työmarkkinoiden vajauksen ja kysynnän parempaa tasapainoa; korostaa, että robotiikka-alan kasvu edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät entistä joustavampia koulutusjärjestelmiä, jotta varmistetaan, että osaamisstrategiat kohtaavat robottitalouden tarpeet;

42.  katsoo, että yhä useamman nuoren naisen kiinnostuminen digitaalisesta urasta ja naisten määrän lisääminen digitaalisissa työpaikoissa hyödyttäisivät digitaaliteollisuutta, naisia itseään ja Euroopan taloutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään aloitteita naisten tukemiseksi tieto- ja viestintätekniikoissa ja heidän digitaalisten taitojensa tehostamiseksi;

43.  kehottaa komissiota aloittamaan työhön liittyvien keskipitkän ja pitkän aikavälin suuntausten analysoinnin ja tiiviimmän seurannan ja kiinnittämään erityistä huomiota työpaikkojen luomiseen, siirtymiseen ja häviämiseen eri ammattialoilla, jotta tiedetään, mille aloille työpaikkoja luodaan ja miltä aloilta työpaikkoja häviää robottien käytön lisääntymisen seurauksena;

44.  korostaa, että on tärkeää ennakoida yhteiskunnan muutoksia, kun otetaan huomioon, millaisia vaikutuksia robotiikan ja tekoälyn kehittämisellä ja käytöllä saattaa olla; pyytää komissiota analysoimaan erilaisia mahdollisia skenaarioita ja niiden seurauksia jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien kestävyydelle;

45.  korostaa taitoja koskevan joustavuuden sekä sosiaalisten, luovien ja digitaalisten taitojen merkitystä opetuksessa; on varma siitä, että tavoitteena oleva elinikäinen oppiminen edellyttää paitsi kouluissa annettavaa akateemista opetusta myös elinikäistä aktiivisuutta;

46.  toteaa, että robotiikka tarjoaa huikeita mahdollisuuksia työsuojelun parantamiseen siten, että vaarallisia ja haitallisia tehtäviä siirretään ihmisiltä roboteille, mutta samalla se saattaa aiheutua uusia riskejä, kun ihmiset ja robotit ovat yhä useammin vuorovaikutuksessa työpaikalla; korostaa tässä yhteydessä, että ihmisten ja robottien vorovaikutukseen on sovellettava tiukkoja ja tulevaisuuteen varautuvia sääntöjä, jotta työpaikalla voidaan taata terveys ja turvallisuus sekä perusoikeuksien kunnioittaminen;

Ympäristövaikutukset

47.  huomauttaa, että robotiikkaa ja tekoälyä olisi kehitettävä siten, että ympäristövaikutukset jäävät rajallisiksi tehokkaan energiankulutuksen, energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen ja materiaalien niukan käytön sekä vähäisen jätemäärän, kuten sähkö- ja elektroniikkaromun, ja korjattavuuden avulla; kannustaa siksi komissiota sisällyttämään kiertotalouden periaatteet kaikkeen robotiikkaa koskevaan unionin toimintapolitiikkaan; huomauttaa myös, että robotiikan käytöllä on myönteisiä ympäristövaikutuksia varsinkin maataloudessa, elintarvikehuollossa ja liikenteessä erityisesti koneiden pienemmän koon, lannoitteiden, energian ja veden käytön vähenemisen, täsmäviljelyn sekä reittien optimoinnin ansiosta;

48.  korostaa, että kyberfyysiset järjestelmät johtavat sellaisten energia- ja infrastruktuurijärjestelmien kehittämiseen, jotka pystyvät valvomaan sähkövirtaa tuottajalta kuluttajalle, ja että niiden seurauksena syntyy tuottajakuluttajia, jotka sekä tuottavat että kuluttavat energiaa; katsoo, että tämä tuo huomattavia ympäristöhyötyjä;

Vastuu

49.  katsoo, että yksityisoikeudellinen vastuu robottien aiheuttamista vahingoista on erittäin tärkeä kysymys, jota on analysoitava ja joka on ratkaistava unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa sama tehokkuuden, avoimuuden ja yhdenmukaisuuden taso oikeusvarmuuden toteuttamisessa koko unionissa kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille;

50.  toteaa, että robotiikan kehittyminen edellyttää, että ymmärretään paremmin, millaista yhteistä pohjaa tarvitaan ihmisten ja robottien yhteistoiminnalle, jonka olisi perustuttava kahteen keskeiseen riippuvuussuhteeseen eli ennustettavuuteen ja ohjattavuuteen; korostaa, että nämä kaksi riippuvuussuhdetta ovat olennaisen tärkeitä sen määrittämisessä, mitä tietoa on jaettava ihmisten ja robottien kesken ja kuinka saavutetaan ihmisten ja robottien välinen yhteinen perusta, jotta ihmisten ja robottien välinen yhteistyö olisi sujuvaa;

51.  pyytää komissiota antamaan SEUT 114 artiklan perusteella ehdotuksen lainsäädäntövälineeksi, joka koskee robotiikan ja tekoälyn kehittämiseen ja käyttöön seuraavien 10–15 vuoden aikana liittyviä oikeudellisia kysymyksiä, sekä muita kuin lainsäädännöllisiä välineitä, kuten suuntaviivoja ja käytännesääntöjä, joihin oheisen liitteen suosituksissa on viitattu;

52.  katsoo, että riippumatta siitä, millainen oikeudellinen ratkaisu tehdään robottien aiheuttamia vahinkoja koskevan yksityisoikeudellisen vastuun osalta muissa kuin omaisuusvahinkoa koskevissa tapauksissa, tulevalla lainsäädäntövälineellä ei saa rajoittaa millään tavalla korvattavien vahinkojen tyyppiä tai laajuutta tai vahinkoa kärsineelle tarjottavia korvausmuotoja pelkästään sillä perusteella, että vahingon on aiheuttanut muu toimija kuin ihminen;

53.  katsoo, että tulevan lainsäädäntövälineen olisi perustuttava komission tekemään perusteelliseen arviointiin, jossa määritellään, olisiko sovellettava ehdotonta vastuuta tai riskinhallinnan lähestymistapaa;

54.  huomauttaa samalla, että ehdoton vastuu edellyttää ainoastaan näyttöä siitä, että vahinko on tapahtunut, ja sitä, että osoitetaan syy-yhteys robotin haitallisen käytöksen ja vahingon kärsineen kärsimästä vahingosta;

55.  panee merkille, että riskinhallinnan lähestymistavassa ei keskitytä ihmiseen, joka toimi varomattomasti ja on yksin vastuussa, vaan henkilöön, joka tietyissä olosuhteissa kykenee minimoimaan riskit ja käsittelemään kielteisiä vaikutuksia;

56.  katsoo, että vahingosta viime kädessä vastuussa olevien osapuolten määrittämisen jälkeen heidän vastuunsa pitäisi olla periaatteessa suhteessa robotille annettujen ohjeiden todelliseen tasoon ja robotin autonomiaan siten, että mitä suurempi robotin oppimiskyky tai autonomia on ja mitä pidempään robotin koulutus on kestänyt, sitä suurempi olisi sen kouluttajan vastuun oltava; panee merkille erityisesti, että robotille annetusta koulutuksesta peräisin olevia taitoja ei pidä sekoittaa täysin robotin itseoppimiskyvystä riippuviin taitoihin, kun pyritään määrittämään henkilö, jonka syytä robotin haitallinen käytös itse asiassa on; toteaa, että ainakin nykyisessä vaiheessa vastuun on kuuluttava ihmiselle eikä robotille;

57.  huomauttaa, että mahdollinen ratkaisu monimutkaiseen kysymykseen, joka koskee yhä autonomisempien robottien aiheuttamista vahingoista vastuussa olevien osoittamista, voisi olla pakollinen vakuutusjärjestelmä, jollainen on jo käytössä esimerkiksi autojen osalta; panee kuitenkin merkille, että toisin kuin tieliikenteen vakuutusjärjestelmässä, jossa vakuutus korvaa ihmisten teot ja laiminlyönnit, robotiikan vakuutusjärjestelmässä olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset ketjun vastuualueet;

58.  toteaa, että tällaista vakuutusjärjestelmää voitaisiin täydentää moottoriajoneuvojen vakuutusten tavoin rahastolla, jonka avulla varmistetaan, että vahingot voidaan korvata myös tilanteissa, joissa vakuutussuojaa ei ole olemassa; kehottaa vakuutusalaa kehittämään uusia tuotteita ja vakuutustyyppejä robotiikan kehittymisen mukaisesti;

59.  kehottaa komissiota tutkimaan, analysoimaan ja harkitsemaan tulevaan lainsäädäntövälineeseen liittyvän vaikutustenarvioinnin yhteydessä kaikkien mahdollisten ja muun muassa seuraavien oikeudellisten ratkaisujen seurauksia:

   a) perustetaan pakollinen vakuutusjärjestelmä, mikäli se on olennaista ja välttämätöntä tietyille robottien luokille, siten, että robottien valmistajien tai omistajien on hankittava jo autojen osalta käytössä olevan järjestelmän tavoin vakuutussuoja robottiensa mahdollisesti aiheuttamille vahingoille;
   b) taataan, että korvausrahaston avulla ei pelkästään taata korvausta tilanteissa, joissa vakuutus ei kata robotin aiheuttamaa vahinkoa;
   c) sallitaan, että valmistaja, ohjelmoija, omistaja tai käyttäjä hyötyy rajatusta vastuusta maksaessaan osuuksia korvausrahastoon ja ottaessaan yhdessä vakuutuksen, jolla taataan korvaus, kun vahingon aiheuttaa robotti;
   d) päätetään, perustetaanko yleinen rahasto kaikille älykkäille autonomisille roboteille vai yksittäinen rahasto kullekin robottiluokalle ja maksetaanko osuus kertaluonteisena maksuna, kun robotti tuodaan markkinoille, vai säännöllisinä maksuina, joita maksetaan robotin koko elinkaaren ajan;
   e) varmistetaan, että robotin ja sen rahaston välinen yhteys käy ilmi robottikohtaisesta rekisteröintinumerosta, joka löytyy erityisestä unionin rekisteristä ja jonka avulla jokainen robotin kanssa vuorovaikutuksessa oleva henkilö voi saada tietoja rahaston luonteesta, omaisuusvahinkoihin liittyvistä vastuun rajoituksista, maksajien nimistä ja tehtävistä sekä kaikista muista asiaankuuluvista asioista;
   f) luodaan ajan mittaan roboteille erityinen oikeudellinen asema, jotta vähintään pisimmälle kehitetyt autonomiset robotit voidaan luokitella sähköisiksi henkilöiksi, jotka ovat vastuussa kaikista mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista, ja jotta sähköistä henkilöllisyyttä voidaan soveltaa tilanteissa, joissa robotit tekevät autonomisia päätöksiä tai ovat muilla tavoin itsenäisesti vuorovaikutuksessa kolmansien osapuolten kanssa;

Kansainväliset näkökohdat

60.  toteaa, että unionissa nykyisin sovellettavia liikenneonnettomuuksia koskevia kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä ei tarvitse muuttaa kiireellisesti niiden mukauttamiseksi autonomisten ajoneuvojen kehittymiseen, mutta sovellettavan lain määrittelemistä koskevan nykyisen kaksinkertaisen järjestelmän (joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 864/2007(7) ja 4. toukokuuta 1971 tehtyyn Haagin yleissopimukseen tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavasta laista) yksinkertaistaminen parantaisi oikeusvarmuutta ja rajoittaisi oikeuspaikkakeinottelun mahdollisuuksia;

61.  huomauttaa, että muutoksia on harkittava myös kansainvälisiin sopimuksiin, kuten 8. marraskuuta 1968 tehtyyn Wienin tieliikennesopimukseen ja tieliikenneonnettomuuksissa sovellettavaa lakia koskevaan Haagin yleissopimukseen;

62.  odottaa komission varmistavan, että jäsenvaltiot panevat yhdenmukaisesti täytäntöön kansainvälisen oikeuden, kuten Wienin tieliikennesopimuksen, jota on muutettava, jotta kuljettajaton ajo olisi mahdollista, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja teollisuudenalaa panemaan Amsterdamin julistuksen tavoitteet mahdollisimman pian täytäntöön;

63.  kannustaa vahvasti kansainväliseen yhteistyöhön yhteiskunnallisten, eettisten ja oikeudellisten haasteiden tarkastelussa ja tämän jälkeen sääntelystandardien määrittelemisessä Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa;

64.  huomauttaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009(8) säädettyjä kaksikäyttötuotteiden – tavarat, ohjelmistot ja teknologiat, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin ja/tai jotka voivat edesauttaa joukkotuhoaseiden leviämistä – kauppaa koskevia rajoituksia ja vaatimuksia olisi sovellettava myös robotiikkaan liittyviin sovelluksiin;

Viimeiset näkökohdat

65.  pyytää SEUT 225 artiklan nojalla komissiota esittämään SEUT 114 artiklan perusteella ehdotuksen direktiiviksi robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä oheisessa liitteessä esitettyjä suosituksia noudattaen;

66.  toteaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

67.  katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella olisi rahoitusvaikutuksia vain silloin, jos perustetaan uusi eurooppalainen virasto;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

”Älykkäiden robottien” määrittely ja luokittelu

”Älykkäille” autonomisille roboteille on laadittava yhteinen eurooppalainen määritelmä, joka sisältää tarvittaessa niiden alaluokat ja jossa otetaan huomioon seuraavat ominaispiirteet:

–  kyky toimia autonomisesti antureiden avulla ja/tai vaihtamalla tietoja ympäristönsä kanssa (yhteenliitettävyys) ja analysoimalla näitä tietoja

–  kyky oppia kokemusten ja vuorovaikutuksen avulla

–  robotin fyysisen tukirakenteen muoto

–  kyky mukauttaa käytöstään ja toimintojaan ympäristönsä mukaan.

Älykkäiden robottien rekisteröinti

Jäljitettävyyden ja tulevien suositusten täytäntöönpanon helpottamista varten käyttöön on otettava robottien luokittelua varten laadittuihin perusteisiin pohjautuva kehittyneiden robottien rekisteröintijärjestelmä. Rekisteröintijärjestelmän ja rekisterin on oltava unionin laajuisia ja katettava sisämarkkinat. Niiden hallinnasta voisi vastata tehtävään nimetty Euroopan robotiikka- ja tekoälyvirasto, jos tällainen virasto perustetaan.

Yksityisoikeudellinen vastuu

Millään valitulla robottien ja tekoälyn vastuuseen muissa kuin omaisuusvahinkoa koskevissa tapauksissa sovellettavalla oikeudellisella ratkaisulla ei saa rajoittaa millään tavalla korvattavien vahinkojen tyyppiä tai laajuutta tai vahinkoa kärsineelle tarjottavan korvauksen muotoja pelkästään sillä perusteella, että vahingon on aiheuttanut muu toimija kuin ihminen.

Tulevan lainsäädäntövälineen olisi perustuttava komission tekemään perusteelliseen arviointiin, jossa määritetään, olisiko sovellettava ehdotonta vastuuta tai riskinhallinnan lähestymistapaa.

On perustettava pakollinen vakuutusjärjestelmä, joka voisi perustua valmistajan velvollisuuteen vakuuttaa valmistamansa autonomiset robotit.

Vakuutusjärjestelmää on täydennettävä rahastolla, jotta varmistetaan, että vahingot voidaan korvata myös tilanteissa, joissa vakuutussuojaa ei ole olemassa.

Kaikki päätökset robotteihin ja tekoälyyn sovellettavista yksityisoikeudellista vastuuta koskevista säännöistä olisi tehtävä ottamalla asianmukaisesti huomioon Euroopan laajuinen robotiikkaan ja neurotieteeseen keskittyvä tutkimus- ja kehityshanke niin, että tutkijat ja asiantuntijat voivat arvioida kaikkia tähän liittyviä riskejä ja seurauksia.

Yhteentoimivuus, koodin saatavuus ja teollis- ja tekijänoikeudet

Keskenään vuorovaikutuksessa olevien, verkkoon liitettyjen autonomisten robottien yhteentoimivuus on varmistettava. Lähdekoodin, syöttötietojen ja rakentamista koskevien yksityiskohtien on oltava tarvittaessa saatavilla älykkäiden robottien aiheuttamien onnettomuuksien ja vahinkojen tutkimiseksi sekä niiden jatkuvan toiminnan, saatavuuden, luotettavuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Robotiikan peruskirja

Komission olisi otettava huomioon robotiikkaan liittyviä säädöksiä ehdottaessaan seuraavassa robotiikan peruskirjassa määritellyt periaatteet.

ROBOTIIKAN PERUSKIRJA

Ehdotetut robotiikkaa koskevat eettiset menettelysäännöt luovat pohjan suunnittelu- ja kehitysvaiheen eettisten perusperiaatteiden määrittelylle, valvonnalle ja noudattamiselle.

Kehys, joka laaditaan ottamalla huomioon Euroopan laajuinen robotiikkaan ja neurotieteeseen keskittyvä tutkimus- ja kehityshanke, on suunniteltava reflektiivisesti, jotta sitä voidaan mukauttaa erikseen tapauskohtaisesti sen arvioimiseksi, onko kyseessä oleva käyttäytyminen oikein vai väärin kyseessä olevassa tilanteessa, ja päätösten tekemiseksi ennalta määritellyn arvohierarkian mukaisesti.

Näiden menettelysääntöjen ei ole tarkoitus korvata tarvetta ratkaista kaikki alaan liittyvät merkittävät oikeudelliset haasteet, vaan sääntöjen olisi oltava luonteeltaan täydentäviä. Menettelysäännöt auttavat robotiikan eettisessä luokittelussa, alaan liittyvän vastuullisen innovoinnin vahvistamisessa ja kansalaisten huolenaiheiden ratkaisemisessa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä asiaankuuluvan teknologian kehityskaareen liittyviin tutkimus- ja kehitysvaiheisiin (suunnitteluprosessi, eettinen arviointi, tarkistukset jne.). Menettelysääntöjen avulla pyritään varmistamaan, että tutkijat, toiminnanharjoittajat, käyttäjät ja suunnittelijat noudattavat eettisiä vaatimuksia. Lisäksi otetaan käyttöön menettely, jonka avulla voidaan kehittää keino asiaankuuluvien eettisten kysymysten ratkaisemiseksi ja näiden järjestelmien eettisen toiminnan mahdollistamiseksi.

ROBOTIIKKAINSINÖÖRIEN EETTISET MENETTELYSÄÄNNÖT

JOHDANTO

Menettelysäännöissä kehotetaan kaikkia tutkijoita ja suunnittelijoita toimimaan vastuullisesti ja kunnioittamaan toiminnassaan täysimääräisesti ihmisten ihmisarvoa, yksityisyyttä ja turvallisuutta.

Menettelysäännöissä kehotetaan kaikkien alojen väliseen tiiviiseen yhteistyöhön sen varmistamiseksi, että robotiikan tutkimusta harjoitetaan turvallisesti, eettisesti ja tehokkaasti Euroopan unionissa.

Menettelysäännöt kattavat kaiken robotiikan alan tutkimus- ja kehitystoiminnan.

Menettelysäännöt ovat vapaaehtoisia ja tarjoavat joukon yleisiä periaatteita ja suuntaviivoja kaikkien asianosaisten toimenpiteille.

Robotiikan tutkimuksen rahoituselimiä, tutkimusorganisaatioita, tutkijoita ja eettisiä toimikuntia kannustetaan ottamaan huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tutkittavina olevien teknologioiden tai esineiden tulevaisuuden vaikutukset ja luomaan vastuullisuuden kulttuuri tulevaisuudessa mahdollisesti esiin nousevia haasteita ja mahdollisuuksia ajatellen.

Robotiikan julkisten ja yksityisten tutkimusrahoituselinten olisi vaadittava, että jokaisen robotiikan tutkimusta koskevan tukihakemuksen yhteydessä suoritetaan ja esitetään riskinarviointi. Näissä säännöissä on pidettävä vastuullisina toimijoina ihmisiä, ei robotteja.

Robotiikan alan tutkijoiden on sitouduttava korkeimpia eettisiä ja ammatillisia vaatimuksia noudattavaan toimintaan ja noudatettava seuraavia periaatteita:

Hyvään pyrkiminen – robottien on toimittava ihmisten edun mukaisesti.

Vahinkojen välttäminen – oppi, jonka mukaan ”ensin on varmistettava, ettei aiheuteta vahinkoa”, mikä tarkoittaa, että robotit eivät saa vahingoittaa ihmisiä.

Itsemääräämisoikeus – kyky tehdä tietoisia, vapaaehtoisia päätöksiä vuorovaikutuksesta robottien kanssa.

Oikeudenmukaisuus – robotiikkaan liittyvien hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen ja erityisesti kotihoidon ja terveydenhuollon robottien kohtuuhintaisuus.

Perusoikeudet

Robotiikkaan liittyvissä tutkimustoimissa on kunnioitettava perusoikeuksia, ja tutkimustoimien suunnittelussa, toteutuksessa, levityksessä ja käytössä on pyrittävä edistämään yksilöiden ja laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia ja itsemääräämisoikeutta. Ihmisarvoa ja riippumattomuutta – sekä fyysistä että henkistä – on aina kunnioitettava.

Varotoimenpiteet

Robotiikan tutkimustoimissa on noudatettava ennalta varautumisen periaatetta eli ennakoitava tutkimuksen tulosten mahdollisia turvallisuusvaikutuksia ja toteutettava asianmukaiset varotoimenpiteet, jotka ovat oikeassa suhteessa suojan tasoon, samalla kun tuetaan edistystä yhteiskunnan ja ympäristön hyödyksi.

Osallisuus

Robotiikkainsinöörit takaavat avoimuuden ja kunnioittavat kaikkien asianosaisten perusteltua tiedonsaantioikeutta. Osallisuus mahdollistaa kaikkien robotiikkaan liittyvässä tutkimustoiminnassa mukana olevien tai siihen liittyvien asianosaisten osallistumisen päätöksentekoprosesseihin.

Vastuuvelvollisuus

Robotiikkainsinöörien on oltava vastuussa robotiikan mahdollisista sosiaalisista ja ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvistä vaikutuksista nykyisille ja tuleville sukupolville.

Turvallisuus

Robottien suunnittelijoiden on otettava huomioon ihmisten fyysinen hyvinvointi, turvallisuus, terveys ja oikeudet ja kunnioitettava niitä. Robotiikkainsinöörin on suojeltava ihmisten hyvinvointia ja kunnioitettava ihmisoikeuksia sekä ilmoitettava viipymättä tekijöistä, jotka voivat olla vaaraksi ihmisille tai ympäristölle.

Palautuvuus

Palautuvuus on ohjattavuuden edellytys ja ratkaisevan tärkeä käsite ohjelmoitaessa robotteja käyttäytymään turvallisesti ja luotettavasti. Palautettavuusmalli kertoo, mitkä robotin toiminnot ovat palautettavissa ja miten ne voidaan siinä tapauksessa palauttaa. Mahdollisuus perua viimeisin toiminto tai toimintosarja antaa käyttäjille mahdollisuuden perua ei-toivotut toiminnot ja palata takaisin työnsä ”hyvään” vaiheeseen.

Yksityisyys

Oikeutta yksityisyyteen on aina kunnioitettava. Robotiikkainsinöörin on varmistettava, että yksityisiä tietoja säilytetään turvallisesti ja käytetään vain asianmukaisella tavalla. Lisäksi robotiikkainsinöörin on taattava, että henkilöt eivät ole tunnistettavissa, lukuun ottamatta poikkeuksellisia tilanteita, joissa se on myös mahdollista ainoastaan selvän, yksiselitteisen ja tietoisen suostumuksen perusteella. Ihmisen tietoinen suostumus on pyydettävä ja saatava ennen ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta. Näin ollen robotiikan suunnittelijoiden vastuulla on pätevän suostumuksen, luottamuksellisuuden, nimettömyyden, oikeudenmukaisen kohtelun ja asianmukaiset menettelyt takaavien menettelyjen kehittäminen ja noudattaminen. Suunnittelijoiden on noudatettava aina pyyntöä asiaankuuluvien tietojen tuhoamiseksi ja poistamiseksi aineistoista.

Hyötyjen maksimointi ja vahinkojen minimointi

Tutkijoiden on pyrittävä maksimoimaan työnsä hyödyt kaikissa vaiheissa työn aloittamisesta levittämiseen. On vältettävä aiheuttamasta vahinkoa tutkimukseen osallistujille, tutkimuksen kohteena oleville ihmisille, kokeeseen, kokeiluun tai tutkimukseen osallistujille tai niiden kohteena oleville. Jos riskit ovat välttämätön ja olennainen osa tutkimusta, on kehitettävä perusteelliset riskien arviointia ja hallintaa koskevat menettelyt ja noudatettava niitä. Vahingon riski ei saa olla tavallisesti suurempi kuin tavallisessa elämässä, eli ihmisiä ei saa altistaa heidän tavallista elämäänsä suuremmille tai useammille riskeille. Robotiikkajärjestelmän toiminnan on perustuttava aina perusteelliseen riskinarviointiprosessiin, jonka on perustuttava ennalta varautumisen ja suhteellisuuden periaatteisiin.

TUTKIMUSEETTISTEN TOIMIKUNTIEN SÄÄNNÖT

Periaatteet

Riippumattomuus

Eettistä arviointia koskevan prosessin on oltava riippumaton itse tutkimuksesta. Tämä periaate korostaa tarvetta estää eturistiriitoja tutkijoiden ja eettisiä käytäntöjä arvioivien toimijoiden sekä arvioijien ja organisatoristen hallintorakenteiden välillä.

Toimivalta

Eettisen arvioinnin suorittavat asianmukaisella tavalla asiantuntevat arvioijat. Huomioon on otettava jäsenten toiminta-alue ja tutkimuseettisten toimikuntien eettisyyttä painottava koulutus.

Avoimuus ja vastuullisuus

Arvioinnin on oltava vastuullinen ja avoin tarkkailulle. Tutkimuseettisten toimikuntien on tunnustettava vastuunsa, ja niiden on oltava asianmukainen osa organisaatioiden rakenteita, jotta voidaan taata toimikuntien läpinäkyvyys ja menettelyt standardien ylläpitämiseksi ja arvioimiseksi.

Tutkimuseettisen toimikunnan rooli

Tutkimuseettinen toimikunta vastaa tavallisesti kaikkien sellaisten tutkimusten arvioimisesta, joissa on osallisina ihmisiä ja joita suorittavat kyseessä olevassa laitoksessa työskentelevät tai sen puolesta toimivat henkilöt, sen varmistamisesta, että eettinen arviointi suoritetaan riippumattomasti, pätevästi ja ajallaan, tutkimukseen osallistujien ihmisarvon, oikeuksien ja hyvinvoinnin suojelemisesta, tutkijoiden turvallisuuden huomioon ottamisesta, muiden asianosaisten perusteltujen etujen huomioon ottamisesta, ehdotusten tieteellisiä ansioita koskevien tietoon perustuvien päätösten tekemisestä ja tietoon perustuvien suositusten antamisesta tutkijalle, jos ehdotus vaikuttaa joltakin osin puutteelliselta.

Tutkimuseettisen toimikunnan kokoonpano

Tutkimuseettisen toimikunnan olisi oltava tavallisesti monialainen, sen olisi koostuttava sekä miehistä että naisista, ja sen jäsenillä olisi oltava laaja kokemus ja asiantuntemus robotiikan tutkimuksen alalta. Nimitysmekanismin avulla on varmistettava, että toimikunnan jäsenten kokoonpanolla on asianmukainen tasapaino tieteellisen asiantuntemuksen, filosofisten, oikeudellisten tai eettisten taustojen ja maallikkonäkemysten välillä ja että toimikunnissa on vähintään yksi jäsen, jolla on erityistä asiantuntemusta etiikan alalta, terveydenhoidon, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen erityispalvelujen käyttäjiä, jos tällaiset palvelut ovat tutkimustoiminnan kohteina, ja jäseniä, joilla on erityistä metodologista asiantuntemusta arvioimansa tutkimuksen kannalta asiaankuuluvalta alalta. Toimikunnan jäsenet on lisäksi valittava siten, että vältytään eturistiriidoilta.

Seuranta

Kaikissa tutkimusorganisaatioissa on määriteltävä asianmukaiset menettelyt eettisen hyväksynnän saaneen tutkimustoiminnan seuraamiseksi sen päättymiseen asti ja sen varmistamiseksi, että arviointeja jatketaan, jos tutkimussuunnitelmassa on ennakoitu tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia, jotka edellyttävät toimenpiteitä. Seurannan on oltava oikeasuhteista tutkimuksen luonteen ja siihen liittyvien riskien kanssa. Jos tutkimuseettinen toimikunta katsoo, että seurantaraportin perusteella tutkimuksen eettiseen suorittamiseen liittyy merkittäviä huolenaiheita, toimikunnan on pyydettävä täydellinen ja yksityiskohtainen selvitys tutkimuksesta täydellistä eettistä arviointia varten. Jos tarkastuksen tuloksena on, että tutkimus on suoritettu epäeettisellä tavalla, toimikunnan olisi harkittava antamansa hyväksynnän kumoamista, ja tutkimus olisi keskeytettävä tai lopetettava kokonaan.

SUUNNITTELIJOIDEN LISENSSI

–  Sinun on otettava huomioon ennen tällaisten teknologioiden suunnittelua, kehittämistä ja toimittamista, sen aikana ja sen jälkeen eurooppalaisiin arvoihin kuuluvat ihmisarvo, itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus, vapaus ja oikeudenmukaisuus ja myös tarve olla vahingoittamatta, loukkaamatta, pettämättä tai hyväksikäyttämättä (haavoittuvia) käyttäjiä.

–  Sinun on otettava käyttöön luotettavat järjestelmäsuunnittelua koskevat periaatteet robottien toiminnan kaikilla osa-alueilla sekä laitteisto- että ohjelmistosuunnittelun osalta ja myös alustalla tai sen ulkopuolella tapahtuvaa tietojen käsittelyä varten turvallisuuden takaamiseksi.

–  Sinun on otettava käyttöön yksityisyyden oletusarvoisesti takaavat ominaisuudet sen varmistamiseksi, että yksityiset tiedot säilytetään turvallisesti ja että niitä käytetään ainoastaan asianmukaisella tavalla.

–  Sinun on sisällytettävä selvät opt-out-mekanismit (hätä-seis-painikkeet), joiden on oltava sopusoinnussa kohtuullisen suunnittelun tavoitteiden kanssa.

–  Sinun on varmistettava, että robotti toimii paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten eettisten ja oikeudellisten periaatteiden mukaisesti.

–  Sinun on varmistettava, että robotin päätöksenteon vaiheet ovat toisinnettavissa ja jäljitettävissä.

–  Sinun on varmistettava, että robotiikan järjestelmien ohjelmoinnin vaatimuksena on mahdollisimman suuri läpinäkyvyys ja robottien käyttäytymisen ennakoitavuus.

–  Sinun on analysoitava ihmis-robottijärjestelmän ennakoitavuus ottamalla huomioon tulkintaan ja toimintaan liittyvät epävarmuudet ja mahdolliset robottien tai ihmisten virheet.

–  Sinun on kehitettävä jäljitystyökalut robottien suunnitteluvaiheessa. Nämä työkalut auttavat tutkimaan ja selvittämään – edes rajallisesti – robotin käyttäytymistä eri tasoilla, jotka on tarkoitettu asiantuntijoille, operaattoreille ja käyttäjille.

–  Sinun on laadittava suunnittelua ja arviointia koskevat protokollat ja tehtävä yhteistyötä mahdollisten käyttäjien ja asianosaisten kanssa robotiikkaan liittyvien hyötyjen ja riskien, mukaan lukien kognitiiviset, psykologiset ja ympäristöön liittyvät hyödyt ja riskit, arvioimisessa.

–  Sinun on varmistettava, että robotit ovat tunnistettavissa roboteiksi, kun ne ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

–  Sinun on suojeltava robotiikan kanssa vuorovaikutuksessa ja kosketuksissa olevien ihmisten turvallisuutta ja terveyttä, kun otetaan huomioon, että robotit tuotteina on suunniteltava käyttämällä prosesseja, joiden avulla taataan niiden turvallisuus. Robotiikkainsinöörin on suojeltava ihmisten hyvinvointia ja kunnioitettava samalla ihmisoikeuksia, eikä hän saa ottaa käyttöön robottia varmistamatta järjestelmän toiminnan turvallisuutta, tehokkuutta ja palautettavuutta.

–  Sinun on saatava myönteinen lausunto tutkimuseettiseltä toimikunnalta ennen robotin testaamista todellisessa ympäristössä tai ihmisten kanssa robotin suunnittelu- ja kehittämismenettelyjen yhteydessä.

KÄYTTÄJIEN LISENSSI

–  Sinulla on oikeus käyttää robottia ilman fyysisen tai psykologisen vahingon vaaraa tai pelkoa.

–  Sinulla on oltava oikeus odottaa, että robotti suoriutuu kaikista tehtävistä, joita varten se on nimenomaisesti suunniteltu.

–  Sinun on otettava huomioon, että robotilla voi olla havainnollisia, kognitiivisia ja toimintaan liittyviä rajoitteita.

–  Sinun on kunnioitettava ihmisten fyysisiä ja psykologisia heikkouksia ja tunne-elämän tarpeita.

–  Sinun on otettava huomioon henkilöiden yksityisyyttä koskevat oikeudet, mukaan lukien videomonitoreiden poistaminen käytöstä intiimeissä tilanteissa.

–  Sinulla ei ole oikeutta kerätä, käyttää tai luovuttaa henkilötietoja ilman sen henkilön nimenomaista suostumusta, jota tiedot koskevat.

–  Sinulla ei ole oikeutta käyttää robottia millään tavalla, joka on vastoin eettisiä tai oikeudellisia periaatteita ja vaatimuksia.

–  Sinulla ei ole oikeutta muokata robottia siten, että se toimisi aseena.

(1)Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(3)1) Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta tuottaa ihmiselle vahinkoa. 2) Robotin on toteltava ihmisen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa. 3) Robotin on varjeltava omaa olemassaoloaan niin kauan kuin tällainen varjeleminen ei ole ristiriidassa ensimmäisen eikä toisen pääsäännön kanssa (ks. I. Asimov, ”Runaround”, 1943). Lisäksi 0) robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa eikä laiminlyönnin johdosta tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa.
(4)Vrt. Schumanin julistus (1950: ”Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus.”)
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0390.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20. helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta (EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).
(8)Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1).


Eurooppalainen pilvipalvelualoite
PDF 227kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta (2016/2145(INI))
P8_TA(2017)0052A8-0006/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SWD(2016)0106,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SWD(2015)0100,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta” (COM(2014)0442),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (COM(2012)0529),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Suurteholaskenta: Euroopan asema globaalissa kilpajuoksussa” (COM(2012)0045),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät siirtymisestä avoimen tieteen järjestelmään,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät avoimesta, verkostoituneesta ja dataintensiivisestä tutkimuksesta nopeamman ja laajemman innovoinnin vauhdittajana,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(1),

–  ottaa huomioon eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA²‑ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2015/2240(2),

–  ottaa huomioon julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun direktiivin 2003/98/EY muuttamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/37/EU(3),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Kohti menestyvää datavetoista taloutta”(4),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(5),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(6),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa”(7),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (TEN/494),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (2016 TEN/592 EESC-2016),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta ja tieto- ja viestintätekniikan standardisoinnin prioriteeteista digitaalisia sisämarkkinoita varten annetun alueiden komitean lausunnon 2016 (SEDEC-VI-012),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(8),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148(9) (verkko- ja tietoturvadirektiivi),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat: Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä” (COM(2015)0626),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tieto- ja viestintätekniikan standardointiprioriteeteista digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0176),

–  ottaa huomioon avointa innovointia, avointa tiedettä ja avointa kansainvälistä yhteistyötä koskevan ja toukokuussa 2016 julkistetun komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston julkaisun ”Open Innovation, Open Science, Open to the World – A vision for Europe”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0006/2017),

A.  ottaa huomioon, että koska unionin nykyinen pilvikapasiteetti on riittämätöntä ja unionin tutkimuslaitosten ja teollisuuden tuottamaa dataa käsitellään sen vuoksi usein muualla, eurooppalaiset tutkijat ja innovoijat muuttavat paikkoihin, joissa suuri data- ja laskentakapasiteetti on helpommin saatavilla;

B.  katsoo, että tiedon jakamiseen kannustavan selkeän rakenteen puute, tieteellisten tietojärjestelmien yhteentoimimattomuus ja tieteellisen tiedon infrastruktuurien sirpaloituminen yli tieteenalojen ja rajojen estävät datavetoisen tieteen koko potentiaalin hyödyntämisen;

C.  katsoo, että unioni on jäänyt jälkeen suurteholaskennan alalla, mikä johtuu siitä, että unionissa ei investoida riittävästi kattavan suurteholaskentajärjestelmän luomiseen, kun taas Yhdysvaltain, Kiinan, Japanin ja Venäjän kaltaisissa maissa investoidaan merkittävästi näihin järjestelmiin, ne on asetettu strategiseksi painopistealaksi ja on otettu käyttöön kansallisia ohjelmia niiden kehittämiseksi;

D.  ottaa huomioon, että unionin pilvipalvelujen koko potentiaali on hyödynnettävissä vasta, kun tieto voi liikkua vapaasti unionissa selkeiden sääntöjen mukaisesti, ja että kansainväliset tietovirrat ovat entistä tärkeämpiä unionin taloudessa ja maailmantaloudessa;

E.  ottaa huomioon, että massadatan analysointi- ja hyödyntämiskyky muuttaa tapaa, jolla tieteellistä tutkimusta tehdään;

F.  ottaa huomioon, että komission tiedonannossa ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” tunnustetaan avoimen tieteen ja pilvipalvelujen muutosvaikutus osana Euroopan digitaalitaloutta;

G.  ottaa huomioon, että verkostointia sekä tietojen säilytystä ja käsittelyä koskevat toimintatavat vaihtelevat jäsenvaltioittain, minkä seurauksena syntyy erillisiä saarekkeita ja tiedonkierto hidastuu;

H.  ottaa huomioon, että yleisellä tietosuoja-asetuksella, verkko- ja tietoturvadirektiivillä ja digitaalisten sisämarkkinoiden strategialla voidaan luoda perusta kilpailukykyiselle ja menestyvälle Euroopan digitaalitaloudelle, joka on avoin kaikille sääntöjä noudattaville markkinatoimijoille;

I.  ottaa huomioon, että tieto on digitaalitalouden raaka-aine ja että tieto on olennaisen tärkeässä asemassa unionin tieteen ja teollisuuden digitalisoinnin sekä uuden tekniikan kehittämisen ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta;

J.  ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytyssä yleisessä tietosuoja-asetuksessa annetaan henkilötietojen suojaa koskevat vahvat turvatakeet ja että olisi varmistettava yhteensovitettu lähestymistapa asetuksen täytäntöönpanoon;

K.  ottaa huomioon, että komission vuonna 2015 julkistamassa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa luvattiin poistaa tiedon vapaan liikkuvuuden esteet ja perusteettomat datan sijaintia koskevat rajoitukset datan säilytyksen ja käsittelyn yhteydessä;

L.  katsoo, että komission on esitettävä vakaalla pohjalla olevia ehdotuksia, jotta poistetaan tiedon vapaan liikkuvuuden rajoitukset parhaiden mahdollisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi ja täytäntöön panemiseksi;

M.  ottaa huomioon, että pilvipalvelujen käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyy haasteita, koska unionissa ei ole riittävästi tarvittavia suurinopeuksisia infrastruktuureja ja verkkoja;

N.  katsoo, että pyrkimykset tutkimus- ja tietoinfrastruktuurin – mukaan lukien maailmanluokan suurteholaskentakeskukset ja muut tutkimusinfrastruktuuriverkot – täytäntöönpanon ja pitkän aikavälin kestävyyden helpottamiseen ja tukemiseen auttavat yhteistyön tiivistämisen ja tuloksien vaihtamisen kautta vastaamaan tieteen, teollisuuden ja yhteiskunnan suuriin haasteisiin;

O.  ottaa huomioon, että datan määrä kasvaa ennennäkemättömällä vauhdilla siten, että vuonna 2020 dataa on yli 16 triljoonaa gigabittiä, mikä vastaa 236 prosentin vuotuista kasvua datan tuotannossa;

P.  ottaa huomioon, että datavetoinen talous riippuu laajemmasta TVT-ekosysteemistä, kuten esineiden internetistä hankintaa varten, suurinopeuksisista laajakaistaverkoista datan siirtämistä ja pilvipalveluista datan käsittelyä varten sekä osaavista tutkijoista ja työntekijöistä;

Q.  katsoo, että eurooppalaisten tutkijoiden välinen yhteistyö, tiedon käyttö ja vaihto tietosuojaviranomaisten vaatimuksia aina noudattaen sekä uusien teknisten ratkaisujen käyttö, mukaan lukien pilvipalvelut ja eurooppalaisen tieteen digitalisointi, ovat keskeisessä asemassa digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä; toteaa, että eurooppalaiset avoimen tieteen pilvipalvelut vaikuttavat myönteisesti tieteen kehitykseen Euroopassa; katsoo, että niitä on kehitettävä ja käytettävä siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet;

Yleistä

1.  suhtautuu myönteisesti eurooppalaisiin avoimen tieteen pilvipalveluihin mallina pilvipalvelujen käytöstä yksityisellä ja julkisella sektorilla; suhtautuu myönteisesti komission suunnitelmaan laajentaa käyttäjäpohjaa kattamaan mahdollisimman nopeasti teollisuus ja hallitukset;

2.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” ja katsoo, että tämä on ensimmäinen askel luotaessa asianmukaista perustaa avoimille ja kilpailukykyisille unionin toimille pilvipalvelujen ja suurteholaskennan alalla;

3.  suhtautuu myönteisesti komission eurooppalaiseen pilvipalvelualoitteeseen osana digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa ja Euroopan teollisuuden digitalisointia koskevaa pakettia, jolla edistetään Euroopan digitaalitalouden kasvua, lisätään eurooppalaisten yritysten ja palvelujen kilpailukykyä ja parannetaan niiden globaalia markkina-asemaa; kehottaa komissiota varmistamaan selkeästi määriteltyjen toimenpiteiden avulla, että aloite on tarkoituksenmukainen, tulevaisuuteen suuntautunut ja sen vaatimukset huomioon ottava eikä luo suhteettomia tai perusteettomia esteitä;

4.  korostaa, että on tärkeää tehdä unionista maailmanlaajuisen tutkimuksen keskus, hankkia kriittistä massaa ja perustaa osaamiskeskuksia; painottaa, että tarvitaan sekä resursseihin liittyvää kapasiteettia että houkutteleva ympäristö, jotta unioni houkuttelisi maailmanlaajuisesti johtavia tutkijoita; korostaa lisäksi, että on erittäin tärkeää suhtautua avoimesti kansainvälisiin tutkijoihin ja siten houkutella kansainvälisiä investointeja, jotta unionista tulee maailman kilpailukykyisin tietotalous;

5.  korostaa, että olisi nopeutettava pilvipalvelujen standardointitoimia; painottaa, että parantamalla standardeja ja yhteentoimivuutta mahdollistetaan eri pilvijärjestelmien välinen viestintä ja vältetään riippuvuussuhteen syntyminen yhteen pilvituotteiden ja ‑palvelujen tarjoajaan; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä kaupallisten pilvipalvelujen tarjoajien kanssa alan avoimien standardien kehittämiseksi;

6.  korostaa, että tämän eurooppalaisen aloitteen lisäarvo perustuu avoimen tiedon jakamiseen sekä luotettavan ja avoimen ympäristön kehittämiseen tiedeyhteisölle tieteellisen datan ja tulosten säilyttämistä, jakamista ja uudelleenkäyttöä varten;

7.  korostaa, että on ratkaisevan tärkeää lisätä tietoisuutta pilvipalvelujen hyödyistä, koska niiden kysyntä on edelleen liian vähäistä unionissa; huomauttaa, että pilvipalvelujen kustannustehokkuudella ja skaalattavuudella edistetään talouskasvua; muistuttaa, että pk-yritykset ovat tärkein työpaikkoja ja kasvua unionissa edistävä tekijä; painottaa, että pilvipalvelujen tuottama hyöty voi olla erityisen tärkeä pk-yritysten kannalta, koska niiltä puuttuu usein resursseja investoida paikan päällä sijaitseviin laajamittaisiin fyysisiin tietoteknisiin järjestelmiin;

8.  suhtautuu myönteisesti avoimen tieteen malliin ja sen rooliin Euroopan osaamistalouden rakentamisessa ja siihen, että se edistää edelleen tutkimuksen laatua ja sen kehittämistä Euroopan unionissa; korostaa, että teollisuus ja erityisesti pk-yritykset eivät tällä hetkellä hyödynnä parhaalla mahdollisella tavalla kerätyn tutkimusdatan arvoa, mikä johtuu siitä, että rajat ylittävän datan vapaa liikkuvuus on puutteellista eikä saatavilla ole yhteistä alustaa tai portaalia, ja panee merkille komission tavoitteen, jonka mukaan kaiken Horisontti 2020 -ohjelmassa tuotetun tieteellisen tiedon olisi lähtökohtaisesti oltava avointa;

9.  painottaa, että eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen lisäksi olisi otettava käyttöön kattava kyberturvallisuusstrategia, koska tiedeyhteisö tarvitsee luotettavan tietoinfrastruktuurin, jota voidaan hyödyntää ilman uhkaa tietojen menettämisestä tai korruptoitumisesta tai niihin tunkeutumisesta; kehottaa komissiota ottamaan kyberturvallisuuteen liittyvät seikat huomioon kaikkien tietotekniikka-aloitteidensa alkuvaiheista alkaen;

10.  kehottaa komissiota näyttämään esimerkkiä ja varmistamaan, että kaikkien unionin ohjelmista – kuten Horisontti 2020, Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), Euroopan rakenne ja investointirahastot (ERI) ynnä muut – rahoitettujen tutkimusten tiedot ja tulokset ovat oletusarvoisesti avoimia löydettävyyttä, saatavuutta, yhteentoimivuutta ja uudelleenkäyttöä koskevien FAIR-periaatteiden pohjalta;

11.  on huolestunut Euroopan pilvipalvelualoitteen 4,7 miljardin euron rahoitusvajeesta; kehottaa komissiota määrittämään asianmukaiset rahoitusmekanismit eurooppalaisia avoimen tieteen pilvipalveluja ja Euroopan datainfrastruktuuria varten; kehottaa lisäksi komissiota osoittamaan riittävät varat tätä toimintapolitiikan alaa varten Horisontti 2020 -ohjelmassa ja yhdeksättä puiteohjelmaa koskevassa komission ehdotuksessa;

12.  suosittaa, että komissio varmistaisi, että eurooppalaiset avoimen tieteen pilvipalvelut hyödyttävät kaikkia unionin alueita, ja että tutkitaan mahdollisuutta käyttää aluekehitysrahastoja aloitteen laajentamiseksi;

13.  korostaa, että tällä hetkellä vain 12 prosenttia ESIR-rahoituksesta menee digitaalisiin toimiin; kehottaa komissiota esittämään kohdennettuja toimia, joilla voitaisiin aidosti edistää kaikkien unionin rahastojen ja erityisesti ESIR-rahaston käyttöä digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvissä hankkeissa, mukaan luettuina tietojen yhteiskäyttö, digitaalinen saatavuus, infrastruktuuri ja Euroopan laajuiset digitaaliset yhteydet, ja kohdistamaan lisävaroja eurooppalaisen tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tehostamiseen muun muassa yksityisyyttä parantavien teknologioiden ja avoimen lähdekoodin turvallisuuden aloilla; katsoo, että tätä aloitetta olisi kehitettävä yhdessä muiden Horisontti 2020 -ohjelmien kanssa, jotka liittyvät esimerkiksi yksityisiin pilvipalveluihin ja sähköisiin viranomaispalveluihin;

14.  katsoo, että yksityinen sektori olisi sisällytettävä eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen käyttäjäpohjaan alusta alkaen esimerkiksi tarjoamalla sovelluspalveluja; huomauttaa, että unionin yritysten odotetaan osallistuvan eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen 4,7 miljardin euron suuruisen rahoitusvajeen paikkaamiseen; toteaa, että on epätodennäköistä, että yritykset investoivat ohjelmaan, jos ne eivät pysty samalla hyödyntämään sen tuottamia etuja;

15.  korostaa, että alansa huippua edustava supertietokoneinfrastruktuuri on ratkaisevan tärkeä unionin kilpailukyvyn kannalta; kehottaa komissiota mahdollistamaan käyttövalmiiden eksa-luokan tietokoneiden saatavuuden unionissa vuoteen 2022 mennessä;

16.  kehottaa komissiota kannustamaan unionin pk-yrityksiä ja teollisuudenaloja osallistumaan unionin tietoinfrastruktuurin laitteistojen ja ohjelmistojen valmistamiseen, millä edistetään unionin taloutta, kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista;

17.  kehottaa komissiota ottamaan jäsenvaltiot ja muut tutkimuksen rahoittajat mukaan hallintoa ja rahoitusta koskevan etenemissuunnitelman laadintaan ja täytäntöönpanoon, millä varmistetaan tarkoituksenmukaisten resurssien osoittaminen aloitetta varten ja helpotetaan kansallisten toimien koordinointia välttäen tarpeettomat päällekkäisyydet ja kustannukset;

18.  kannattaa ajatusta siitä, että yhteentoimivuus ja tiedon siirrettävyys ovat keskeisiä tekijöitä vastattaessa merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka edellyttävät tehokasta tietojen yhteiskäyttöä sekä monialaista ja useisiin toimijoihin perustuvaa lähestymistapaa; toteaa, että komission tiedonannossa eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta (COM(2016)0178) mainittu toimintasuunnitelma on väline, jota tarvitaan vähentämään sirpaloitumista ja varmistamaan, että tutkimustietoa käytetään FAIR-periaatteiden mukaisesti;

19.  pyytää komissiota esittämään toimintasuunnitelman, joka perustuu täyden avoimuuden ja tiedonantovelvollisuuden periaatteisiin, jossa on selkeät toimenpidepaketit ja aikataulut ja jossa määritellään saavutettavat tulokset, rahoituslähteet ja koko prosessiin osallistuvat sidosryhmät;

20.  tukee eurooppalaisia avoimen tieteen pilvipalveluja osana eurooppalaista pilvipalvelualoitetta, joka luo virtuaaliympäristön, jossa kaikkien alueiden tutkijat ja ammattilaiset voivat tallentaa, jakaa, hallita, analysoida ja käyttää uudelleen tutkimusdataansa ja myös julkisin varoin rahoitettua tutkimusdataa yli tieteenalojen ja valtioiden rajojen, millä voidaan ehkäistä sisämarkkinoiden hajanaisuutta; kehottaa komissiota soveltamaan avoimeen tieteeseen kattavaa ja avoimen tieteen yhteisön ja riippumattomien tutkijoiden kannalta osallistavaa lähestymistapaa, selventämään tiedonannossa käytettyjä määritelmiä ja erityisesti eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen ja eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen välistä eroa sekä päivittämään lainsäädäntöä tutkimustulosten uudelleenkäytön helpottamiseksi;

21.  katsoo, että eurooppalaisella pilvipalvelualoitteella varmistetaan tiede- ja tutkimusalan investoinnit, jotta luodaan kannustimia ja välineitä tiedon jakamiseksi ja käyttämiseksi mahdollisimman laaja-alaisesti, ja että sen tueksi olisi luotava vakaa unionin pilvipalvelu- ja tietoinfrastruktuuri;

22.  korostaa, että pk-yritykset ovat unionin talouden ydin ja että tarvitaan lisää toimia edistämään unionin pk-yritysten ja uusyritysten kansainvälistä kilpailukykyä, jotta voidaan korkealaatuisen tiedon, data-analyysin, turvallisten palvelujen ja odotustenmukaisen kustannustehokkuuden avulla luoda mahdollisimman hyvä ympäristö uusien lupaavien teknologisten edistysaskelien käyttöönotolle;

23.  kehottaa komissiota luomaan taloudellisesti elinkelpoisen perustan eurooppalaisille pilvipalveluille ja toteuttamaan selkeitä toimia kannustaakseen pk-yrityksiä tarjoamaan jäsenvaltioissa toteutettavia kilpailukykyisiä ratkaisuja tietojen käsittelyä ja säilytystä varten;

24.  muistuttaa olemassa olevien yleiseurooppalaisten rakenteiden avulla saavutetuista myönteisistä tuloksista ja kansallisissa tiedontallennusjärjestelmissä saatavilla olevasta avoimesta datasta; toteaa, että sisämarkkinoilla on edelleen useita esteitä, jotka estävät tämän aloitteen täyden hyödyntämisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan jo saatavilla olevan datan potentiaalia ja varmistamaan avointa dataa koskevan johdonmukaisen strategian ja tämän datan uudelleenkäytettävyyden kaikissa jäsenvaltioissa; panee merkille, että komission ja jäsenvaltioiden on tutkittava tarvetta investoida enemmän rajat ylittävään fyysiseen infrastruktuuriin ja erityisesti suurteholaskentaa, suurinopeuksisia laajakaistaverkkoja ja massadatan säilytyspalveluja yhdistäviin hankkeisiin, jotta datavetoinen talous voidaan toteuttaa onnistuneesti unionissa; kehottaa komissiota analysoimaan maailmanlaajuisia yritysjohtoisia ja muita kansainvälisiä kumppanuuksia tässä asiassa;

25.  toteaa, että on jatkettava kannustamista pilvipalvelujen käyttöönottoon unionin pk‑yrityksissä; toteaa, että eurooppalaisten pilvipalvelujen tarjoajat tarvitsevat koordinoitua lisätukea, kun osallistutaan digitaaliseen maailmaan, parannetaan käyttäjäpuolen luottamusta ja lisätään tietoisuutta pilvipalvelujen käyttöönottoon liittyvistä hyödyistä;

26.  korostaa, että yritysten ja kansalaisten internet-laajakaistayhteyksien saatavuus on olennainen osa kilpailukykyistä tieto- ja osaamistaloutta unionissa; katsoo tältä osin, että pilvipalvelujen kehittämisen olisi oltava tiiviisti sidoksissa aloitteisiin, joilla edistetään yritysten ja kansalaisten internet-laajakaistayhteyksien saatavuutta erityisesti maaseutualueilla;

27.  ottaa huomioon, että eri sukupolvien digitaaliset koulutustoimet, kybertaidot mukaan lukien, ovat ratkaisevassa asemassa pilvipalvelujen kehityksen kannalta, jotta voidaan havaita tärkeimmät tekniikkaan ja tehokkuuteen liittyvät osaamisvajeet ja saavuttaa digitaaliset tavoitteet; suhtautuu myönteisesti komission äskettäin hyväksytyn uuden osaamisohjelman puitteissa esitettyihin ehdotuksiin ja painottaa riittävien rahoitusvarojen tarvetta;

28.  uskoo, että pilvipalveluita tarjoavissa uusyrityksissä kehitetään erityisratkaisuja, joilla nopeutetaan ja helpotetaan pilvipalveluita sekä lisätään niiden luotettavuutta, joustavuutta ja turvallisuutta;

29.  painottaa, että pilvipalvelujen kehityksen kannalta tärkeää suurteholaskentaa olisi kohdeltava Euroopan datainfrastruktuurin olennaisena osana koko ekosysteemissä ja eduista olisi tiedotettava laajalti;

30.  toteaa, että olisi kannustettava tiedemaailman, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien osallisuutta, jotta ylläpidetään ja tuetaan integroidun tieteellisen tiedon infrastruktuureja ja suurteholaskentaa;

31.  toteaa, että yksityisen sektorin ja EU:n ulkopuolisten maiden nykyisten ja tulevaisuudessa tarjoamien palvelujen vuoksi eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen on tarjottava sekä kannustimia että uusia palveluja, jotta päästään irti nykyisten tutkimuskäytäntöjen kangistuneista kaavoista;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulevaisuuteen suuntautunut unionin kasvu asetetaan painopisteeksi, jotta unionissa voidaan kehittää kilpailukykyistä pilvipalvelualaa; painottaa, että on tärkeää varmistaa, että pilviratkaisujen markkinakysyntä jatkaa kasvamistaan ja että pilvipalvelujen käyttöönottoa kannustetaan rahoituksen, verotuksen ja sosiaaliturvan, valmistuksen, pankkitoiminnan, terveydenhuollon, tiedotusvälineiden ja viihteen sekä maatalouden kaltaisilla vertikaalisilla teollisuudenaloilla;

33.  katsoo, että yleinen tietosuoja-asetus muodostaa henkilötietojen suojelun kehyksen; toteaa kuitenkin, että sen täytäntöönpanon hajanaisuus jäsenvaltioissa vaikeuttaisi tutkijoiden työtä ja tulosten jakamista, mikä puolestaan heikentäisi pyrkimyksiä luoda tutkijoiden välille pilvipalvelujen mahdollistamaa yhteistyötä; vaatii siksi, että tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta huolehditaan asianmukaisesti;

34.  painottaa, että eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen mukaisia ratkaisuja olisi kehitettävä ottaen asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ja erityisesti tietosuojaa, yksityisyyttä, vapautta ja turvallisuutta koskevat oikeudet;

35.  ottaa huomioon, että tietotalous on vasta aivan alkutekijöissään, liiketoimintamalleja kehitetään edelleen ja olemassa olevia malleja ollaan jo nyt purkamassa ja muuttamassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki alan sääntely on teknologianeutraalin innovointiperiaatteen mukaista eikä siinä aseteta merkittäviä esteitä innovoinnille, teollisuuden digitalisoinnille sekä esineiden internetin ja tekoälyn kaltaisen uuden tekniikan kehittämiselle unionissa;

36.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kaikkien sidosryhmien kanssa ja osallistumaan tarvittavien täytäntöönpanotoimien määrittelyyn, jotta maksimoidaan eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen potentiaali; katsoo, että avoin innovointi ja avoin tiede osallistavat innovointiprosessiin paljon enemmän toimijoita, kuten tutkijoita, yrittäjiä, käyttäjiä, hallituksia ja kansalaisyhteiskunnan;

Avoimen tieteen pilvipalvelut

37.  panee merkille tärkeimpien sidosryhmien aliedustuksen keskusteluissa ja suuren mittakaavan pilottihankkeissa; katsoo, että samaan aikaan, kun on vältettävä hallinnollista rasitusta, on tehokkaan tiedonvaihdon ennakkoehtona oltava, että julkisen ja yksityisen alan sidosryhmät sekä kansalaisyhteiskunta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla osallistuvat aktiivisesti aloitteeseen; korostaa, että eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen olisi vastattava muidenkin kuin tiedeyhteisön tarpeisiin eikä se saisi hyödyttää ainoastaan sitä, vaan sen olisi hyödytettävä myös teollisuutta, kuten pk- ja uusyrityksiä, sekä julkishallintoa ja kuluttajia;

38.  korostaa, että eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehittämisessä on otettava asianmukaisesti huomioon perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet ja erityisesti tietosuojaa, yksityisyyttä, vapautta ja turvallisuutta koskevat oikeudet ja että siinä on noudatettava sisäänrakennetun ja oletusarvoisen yksityisyyden suojan periaatteita sekä suhteellisuuden, välttämättömyyden, tietojen minimoinnin ja käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteita; toteaa, että kun henkilötietoja käytetään massadatasovelluksissa tai pilvipalveluissa, riskien vähentämiseksi ja asianomaisten rekisteröityjen suojelun parantamiseksi voidaan soveltaa lisäsuojatoimenpiteitä, joista voidaan mainita salanimien käyttö, tietojen anonymisointi tai salaustekniikat, mukaan luettuna salaus; muistuttaa, että tietojen anonymisointi on peruuttamaton prosessi, ja kehottaa komissiota laatimaan ohjeita tietojen anonymisoinnista; toistaa, että arkaluontoiset tiedot vaativat erityistä suojelua nykyisen lainsäädännön mukaisesti; korostaa, että edellä mainitut periaatteet sekä laatua, luotettavuutta ja luottamuksellisuutta koskevat korkeat standardit ovat tarpeen, jotta kuluttajat luottaisivat eurooppalaiseen pilvipalvelualoitteeseen;

39.  painottaa, että eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen pohjalta olisi luotava pilvipalvelut, joihin kaikki luottavat, niin tutkijat, yritykset kuin julkiset palvelutkin;

40.  katsoo, että tutkimustiedon hallinnoimiseksi, analysoimiseksi, jakamiseksi, uudelleen käyttämiseksi ja säilyttämiseksi on tarpeen edistää avointa ja luotettavaa yhteistyöfoorumia, jonka pohjalta voidaan kehittää ja tuottaa innovoivia palveluita tietyin edellytyksin;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan asianmukaisia hallinto- ja rahoituskehyksiä ottaen riittävällä tavalla huomioon olemassa olevat aloitteet ja niiden kestävyyden ja kyvyn edistää yhtäläisiä toimintaedellytyksiä kaikkialla Euroopassa; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi harkittava kansallisten rahoitusohjelmiensa integroimista unionin rahoitusohjelmiin;

42.  kehottaa komissiota analysoimaan kaikkia rahoituslähteitä eurooppalaisten pilvipalvelujen käyttöönottoa varten ja vahvistamaan nykyisiä välineitä kehityksen nopeuttamiseksi keskittyen erityisesti parhaisiin käytäntöihin;

43.  pyytää komissiota varmistamaan, että kaikki Horisontti 2020 -ohjelman tuottamat tieteelliset tutkimukset ja tulokset ovat oletusarvoisesti avoimia, ja pyytää jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisia tutkimusohjelmiaan vastaavasti;

44.  on tietoinen siitä, että eurooppalaisilla avoimen tieteen pilvipalveluilla mahdollistetaan digitaalinen tiede siten, että tietotekniikka valtavirtaistetaan palveluna EU:n julkiseen tutkimusalaan; kehottaa laatimaan ”tieteen alan pilvipalvelujen liittovaltiomallin”, jossa yhdistyvät julkiset tutkimusorganisaatiot, sidosryhmät, pk-yritykset, uusyritykset ja sähköiset infrastruktuurit sekä kaupalliset toimittajat ja jonka tarkoituksena on luoda yhteinen foorumi, jolla tarjotaan monenlaisia palveluja EU:n tutkimusyhteisöille;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä sidosryhmien kanssa etenemissuunnitelman, jossa vahvistetaan mahdollisimman pian selkeä aikataulu eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalveluissa kaavailtujen toimien täytäntöönpanolle;

46.  kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti unionin julkisten tutkimusohjelmien tutkijoiden tarpeita, jotta havaitaan pilvipalvelujen infrastruktuurin tarjonnan mahdolliset puutteet; katsoo, että jos puutteita havaitaan, komission olisi kehotettava EU:n pilvipalveluinfrastruktuurin tarjoajia antamaan tietoja kehitystään koskevista etenemissuunnitelmista, jotta voidaan arvioida, riittävätkö yksityiset investoinnit puutteiden korjaamiseen vai edellyttääkö se julkisen lisärahoituksen myöntämistä;

47.  pyytää komissiota varmistamaan, että kaikki Horisontti 2020 -ohjelman tuottamat tieteelliset tutkimukset ja tulokset hyödyttävät unionin yrityksiä ja kansalaisia yleensä; kehottaa muuttamaan kannustinrakenteita siten, että tutkijat, teollisuus ja julkispalvelut jakavat tietojaan ja parantavat tiedonhallintaa, koulutusta, teknistä osaamista ja digitaalista lukutaitoa;

48.  suhtautuu myönteisesti siihen, että pilvipalvelualoitteessa keskitytään laajakaistaverkkojen, laajamittaisten säilytysjärjestelmien, suurteholaskennan ja EU:n massadataekosysteemin rakentamiseen;

49.  korostaa, että 5G-tekniikan kehittämisen ja eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön sääntöjen avulla olisi lisättävä eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen houkuttelevuutta korkealaatuisten internetyhteyksien ja uuden huippuluokan infrastruktuurin myötä;

50.  pitää myönteisenä, että komissio pyrkii siihen, että unioni pystyy käsittelemään suuria määriä tietoa infrastruktuureilla, joita hyödyntävät palvelut käyttävät reaaliaikaista tietoa, joka saadaan sensoreista tai sovelluksista, jotka yhdistelevät eri lähteistä peräisin olevaa tietoa; toteaa, että eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen tavoitteena on varmistaa paremmat ja yhtenäisemmät toimet infrastruktuurin kehittämiseksi;

51.  tukee GÉANT-verkon kehittämisen jatkamista, jotta siitä tulee edistynein kansainvälinen verkko ja jotta ylläpidetään unionin johtoasemaa tutkimusalalla;

52.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan sidosryhmien kanssa koordinointitoimia, jotta vähennetään digitaalisten infrastruktuurien sirpaloitumista ottamalla käyttöön toimintaa koskeva etenemissuunnitelma ja rahoittajat, hankkijat ja käyttäjät osallistava vakaa hallintorakenne, ja painottaa tarvetta edistää avoimen tieteen periaatteita tiedon hallinnan ja yhteiskäytön osalta siten, että ei haitata innovointia eikä loukata yksityisyyttä ja henkisen omaisuuden suojaa digitaalisella aikakaudella;

53.  pitää tärkeänä, että eurooppalainen pilvipalvelualoite perustuu Verkkojen Eurooppa -välineen rakenneosiin ja etenkin sähköiseen tunnistamiseen ja sähköisiin allekirjoituksiin, jotta lujitetaan käyttäjien luottamusta turvalliseen, yhteentoimivaan ja saumattomaan sähköiseen viestintään kaikkialla unionissa;

54.  kehottaa komissiota kohdistamaan lisävaroja unionin pilvipalvelualan tutkimuksen, kehityksen, innovoinnin ja koulutuksen edistämiseksi ja painottaa sellaisten infrastruktuurien ja prosessien tarvetta, joilla suojataan avointa tietoa ja käyttäjien yksityisyyttä;

55.  painottaa, että standardien on mahdollistettava helppo ja täydellinen siirrettävyys sekä hyvä yhteentoimivuus pilvipalvelujen välillä;

56.  uskoo vahvasti, että avoimen tieteen pilvipalveluja koskevan aloitteen olisi perustuttava avoimeen standardiin, jotta varmistetaan yhteentoimivuus ja saumaton viestintä sekä estetään riippuvuussuhteen syntyminen yhteen tarjoajaan;

57.  korostaa, että avointen standardien ja maksuttoman ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö on erittäin tärkeää, kun pyritään takaamaan avoimuus siitä, miten henkilötietoja ja muita arkaluontoisia tietoja suojellaan;

58.  toteaa, että EU:n talous on entistä riippuvaisempi supertietokoneiden kyvystä kehittää innovoivia ratkaisuja, alentaa kustannuksia ja lyhentää tuotteiden ja palvelujen markkinoilletuontiaikaa; tukee komission toimia eurooppalaiseen laitteistotekniikkaan perustuvan eksa-luokan supertietokonejärjestelmän kehittämiseksi;

59.  katsoo, että unioni tarvitsee täysimittaista suurteholaskentaekosysteemiä, jotta se voi hankkia huippuluokan supertietokoneita, turvata suurteholaskentajärjestelmien tarjonnan ja tarjota suurteholaskentapalveluja teollisuudelle ja pk-yrityksille simulointia, visualisointia ja prototyyppien luomista varten; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa, että EU sijoittuu maailman johtavien supertietokonevaltojen joukkoon vuoteen 2022 mennessä;

60.  katsoo, että eurooppalainen teknologiayhteisö ja suurteholaskentaa koskeva sopimusperusteinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus ovat ratkaisevassa asemassa määritettäessä unionin tutkimusalan painopisteitä, kun kehitetään eurooppalaista tekniikkaa kaikissa suurteholaskentaratkaisujen tarjontaketjun segmenteissä;

61.  suhtautuu myönteisesti Quantum Manifesto -kvanttimanifestin mukaiseen komission ehdotukseen yhden miljardin euron suuruisen lippulaiva-aloitteen alulle panemisesta kvanttitekniikan alalla;

62.  muistuttaa komissiota siitä, että pilvipalveluala on jo investoinut miljardeja euroja huippuluokan infrastruktuurin rakentamiseen EU:ssa; toteaa, että unionin tiedemiehet ja tutkivat voivat nykyään käyttää pilvipalveluinfrastruktuuria, jonka avulla he voivat toteuttaa nopeita kokeita ja innovointeja monenlaisia palveluja käyttäen ja maksaen ainoastaan siitä, mitä he käyttävät, millä vähennetään tutkimukseen kuluvaa aikaa; toteaa, että unionin ratkaisevaa tukea tutkimukselle ja kehitykselle ei pitäisi käyttää olemassa olevien varojen toisintamiseen vaan sen sijaan kannustamaan kasvua ja kilpailukykyä edistävillä uusilla tieteenaloilla saavutettaviin läpimurtoihin;

63.  painottaa, että tiedeyhteisö tarvitsee turvallisen, vakaan ja avoimeen lähdekoodiin perustuvan ja suurkapasiteettisen infrastruktuurin, jotta edistetään tutkimusta ja estetään mahdolliset turvallisuusrikkomukset, kyberhyökkäykset tai henkilötietojen väärinkäyttö erityisesti silloin, kun kerätään, säilytetään ja käsitellään suuria tietomääriä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tarpeellisen teknologian, mukaan lukien salaustekniikat, kehittämistä ja kannustamaan siihen ottaen huomioon sisäänrakennettuun turvallisuuteen perustuvan lähestymistavan; pitää myönteisenä, että komissio pyrkii lisäämään yhteistyötä, jota viranomaiset, eurooppalainen teollisuus (mukaan luettuina pk- ja uusyritykset) sekä tutkijat ja yliopistomaailman edustajat tekevät massadatan ja kyberturvallisuuden alalla aina tutkimus- ja innovointiprosessin varhaisista vaiheista alkaen, jotta voidaan mahdollistaa innovatiivisten ja luotettavien eurooppalaisten ratkaisujen ja markkinarakojen löytäminen ja varmistaa samalla asianmukainen turvallisuustaso;

64.  katsoo, että kehittämällä pilvipalvelujen yhteentoimivuutta, tiedon siirrettävyyttä ja palvelutasosopimuksia koskevia selkeitä normeja taataan varmuus ja avoimuus sekä pilvipalvelujen tuottajille että loppukäyttäjille;

65.  painottaa, että luotettavuus, turvallisuus ja henkilötietojen suojelu ovat kuluttajien luottamuksen edellytyksiä ja että luottamuksella luodaan terveen kilpailukyvyn perusta;

66.  toteaa, että teollisuuden olisi oltava keskeisessä asemassa kehitettäessä laajalti hyväksyttyjä standardeja, jotka vastaavat digitaalisen ajan vaatimuksia, ja että näillä standardeilla lisättäisiin pilvipalvelujen tarjoajien halua innovointiin ja käyttäjien halua laajentaa pilvipalvelujen käyttöä edelleen unionissa;

67.  kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman eri alojen ja kielialueiden välisten sekä rajat ylittävien yhteentoimivuuden ja pilvipalvelustandardien edistämiseksi sekä yksityisyyttä suojaavien, luotettavien, turvallisten ja energiatehokkaiden pilvipalvelujen tukemiseksi olennaisena osana yhteistä strategiaa, jossa keskitytään maksimoimaan mahdollisuudet kehittää standardeja, joista voi tulla maailmanlaajuisia;

68.  katsoo, että tarvitaan tiedon yhteentoimivuutta koskeva toimintasuunnitelma, jotta voidaan hyödyntää unionin tutkijoiden tuottamaa merkittävää tiedon määrää ja parantaa sen uudelleen käytettävyyttä tutkimuksen ja teollisuuden alalla; kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä keskeisten tieteellisten sidosryhmien kanssa tehokkaita järjestelmiä, joilla tiedosta – mukaan lukien metatieto, yhteiset eritelmät ja dataobjektien tunnistimet – tehdään löydettävää, saatavilla olevaa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävää (FAIR-periaatteet);

69.  toteaa, että unionissa ei investoida suurteholaskentaekosysteemiin yhtä paljon kuin muilla maailman alueilla ja että tämä ei vastaa sen taloudellista ja tiedollista potentiaalia;

70.  kehottaa komissiota edistämään yhteentoimivuutta ja estämään riippuvuussuhteen syntymisen yhteen toimittajaan kannustamalla siihen, että useat unionin pilvipalveluinfrastruktuurin tarjoajat asettavat saataville valikoiman kilpailukykyisiä, yhteentoimivia ja siirrettäviä infrastruktuuripalveluja;

71.  vaatii toimenpiteitä, joilla säilytetään korkealaatuinen standardointijärjestelmä, jolla voidaan houkutella parasta teknologista panostusta; pyytää komissiota omaksumaan toimintalinjoja, joilla poistetaan liialliset esteet innovatiivisilta aloilta, jotta voidaan kannustaa tutkimus- ja kehitysinvestointeihin sekä unionin laajuiseen standardointiin;

72.  kehottaa komissiota kaikin tavoin välttämään tilannetta, jossa heti alusta muodostuu riippuvuussuhde yhteen tarjoajaan digitaalisilla markkinoilla erityisesti eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen kaltaisilla kehittyvillä aloilla;

73.  tunnustaa yhteentoimivuuden ja standardien merkityksen edistettäessä tieto- ja viestintätekniikan alan kilpailukykyä; pyytää komissiota määrittämään, mitä puutteita eurooppalaisia tieteen pilvipalveluja koskevissa standardeissa on muun muassa pk- ja uusyritysten ja keskeisten unionin alojen kannalta; tukee markkinavetoisten, vapaaehtoisten, teknologianeutraalien, avointen, maailmanlaajuisesti yhteensopivien ja markkinoiden kannalta merkityksellisten standardien kehittämistä;

74.  katsoo, että ISA2-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden laatia yhteentoimivuusstandardeja, joita voidaan soveltaa massadatan hallintaan julkishallinnossa sekä hallintoelinten toiminnassa yritysten ja kansalaisten kanssa;

75.  katsoo, että standardien olisi vastattava alan ja muiden sidosryhmien ilmeisiin tarpeisiin; korostaa, että on kehitettävä yhteiset korkeat standardit ja sovittava niistä, jotta voidaan varmistaa tietojen tehokas käyttö ja jakaminen, joka ulottuu yksittäisiä tieteenaloja, laitoksia ja kansallisia rajoja pitemmälle; kehottaa komissiota määrittämään tarvittaessa parhaat sertifiointijärjestelmät eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan yhdessä asianomaisten sidosryhmien kanssa laatia kysyntään perustuvat yleiseurooppalaiset standardit, jotka mahdollistavat tietojen yhteiskäytön ja perustuvat avoimiin ja globaaleihin standardeihin aina, kun tämä on perusteltua; korostaa, että eurooppalaisen pilvipalvelualoitteen yhteydessä toteutettavissa toimissa on varmistettava, että niissä otetaan huomioon sisämarkkinoiden tarpeet ja ne pysyvät maailmanlaajuisesti avoimina ja seuraavat tekniikan kehitystä;

76.  tukee komission aikomusta poistaa datan ja datapalvelujen vapaan liikkuvuuden esteet ja etenkin tekniset ja oikeudelliset esteet ja datan säilytystä koskevat kohtuuttomat vaatimukset sekä edistää datan yhteentoimivuutta liittämällä toisiinsa eurooppalainen pilvipalvelualoite ja datan vapaata liikkuvuutta koskeva aloite; toteaa, että digitaalisen yhteiskunnan aikaansaamiseksi datan vapaa liikkuvuus on katsottava sisämarkkinoiden viidenneksi vapaudeksi; panee merkille, että massadatan hallintaa koskeva selkeä lainsäädäntökehys sekä riittävät taidot ja resurssit ja asiaa koskevien ammattipätevyyksien tunnustaminen ovat ennakkoedellytyksiä pilvipalvelujen täyden potentiaalin hyödyntämiselle; kehottaa komissiota määrittämään yhdessä sidosryhmien ja erityisesti alan teollisuuden kanssa massadataa ja koodausta koskevat alan koulutusmahdollisuudet myös uuden osaamisohjelman puitteissa ja luomaan sidosryhmille ja etenkin pk- ja uusyrityksille kannustimia käyttää, avata ja jakaa dataa sisämarkkinoilla;

77.  suhtautuu myönteisesti Quantum Manifesto -kvanttimanifestin mukaiseen komission ehdotukseen yhden miljardin euron suuruisen lippulaiva-aloitteen alulle panemisesta kvanttitekniikan alalla; korostaa kuitenkin sidosryhmien läpinäkyvän ja avoimen kuulemisen merkitystä, jotta nopeutetaan kehittämistoimia ja kaupallisten tuotteiden saattamista julkisille ja yksityisille käyttäjille;

Avoimen tiedon yhteiskäyttö, tutkimustiedon yhteiskäyttö

78.  suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehityksen myötä tutkijat ja tutkimusalan ammattilaiset saavat paikan, jossa säilyttää, jakaa, käyttää ja uudelleenkäyttää tietoa, ja luodaan perusta datavetoiselle innovoinnille unionissa; painottaa, että tiedon yhteiskäyttöön liittyvä hyöty on tunnustettu laajalti;

79.  toteaa, että tiedosta on tullut keskeinen tekijä paikallisen, kansallisen ja maailmanlaajuisen päätöksenteon kannalta; toteaa, että tiedon yhteiskäytöstä seuraa merkittävää hyötyä myös paikallis- ja alueviranomaisille ja että julkistamalla viranomaistietoja edistetään demokratiaa ja luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia;

80.  tukee sitä, että komissio pyrkii unionin teollisuuden tutkijoiden ja tiedemaailman kanssa kehittämään julkisen ja yksityisen sektorin Big Data Value -kumppanuuden, jolla on yhteisvaikutuksia suurteholaskentaa koskevan sopimusperusteisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kanssa, millä lisätään tietoon ja suurteholaskentaan perustuvaa yhteisöjen luomista sekä luodaan pohja kukoistavalle datavetoiselle taloudelle unionissa; tukee kyberturvallisuutta koskevaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, jolla edistetään julkisten ja yksityisten toimijoiden välistä yhteistyötä tutkimus- ja innovointiprosessin varhaisessa vaiheessa, jotta saavutetaan innovoivia ja luotettavia ratkaisuja unionissa;

81.  korostaa, että komission olisi oltava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tiiviissä yhteydessä teollisuuden kumppaneihin ja erityisesti pk- ja uusyrityksiin, jotta taataan, että yritysten ja teollisuuden vaatimukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja sisällytetään aloitteen myöhempään vaiheeseen;

82.  kannustaa julkishallintoja ottamaan turvalliset, luotettavat ja varmat pilvipalvelut huomioon laatimalla selkeän oikeudellisen kehyksen ja toteuttamalla lisätoimia pilvipalvelukohtaisten sertifiointijärjestelmien kehittämiseksi; toteaa, että yritysten ja kuluttajien on voitava suhtautua luottavaisesti uuden tekniikan käyttöönottoon;

83.  katsoo, että julkishallinnossa olisi sovellettava oletusarvoisesti hallinnon julkisen avoimen datan periaatetta; kehottaa edistämään tasoa ja nopeutta, jolla tietoa julkistetaan avoimen tiedon muodossa, määrittämään saataville asetettavat keskeiset tietueet ja kannustamaan avoimen tiedon uudelleenkäyttöä avoimessa muodossa;

84.  toteaa, että digitaaliteknologian hämmästyttävä kasvu on keskeinen tekijä tuotettaessa laajamittaisia raakadatan virtoja pilvipalveluympäristössä ja että raakadatan virtojen laajamittainen kerääminen massadatajärjestelmiin lisää pilvipalveluvetoisten tiedonlouhintajärjestelmien laskennan monimutkaisuutta ja resurssien käyttöä; toteaa, että malliin perustuvan tiedon yhteiskäytön käsitteellä mahdollistetaan paikallinen tiedonkäsittely lähellä tietolähteitä ja muutetaan raakadatan virrat toteutuskelpoisiksi tietämysmalleiksi; toteaa, että näihin tietämysmalleihin liittyy kaksitahoinen hyöty, eli paikallisten tietämysmallien saatavuus välittömien toimien toteuttamista ja osallistumiseen perustuvan tiedon yhteiskäyttöä varten pilvipalveluympäristöissä;

85.  tukee toukokuussa 2016 annettuja neuvoston päätelmiä, jotka koskevat siirtymistä avoimen tieteen järjestelmään, ja erityisesti päätelmää siitä, että tutkimustiedon optimaalisen uudelleenkäytön perusperiaatteena tulisi olla ”niin avointa kuin on mahdollista, niin suljettua kuin on tarpeen”;

Tekstin- ja tiedonlouhinta

86.  korostaa, että julkisen datan asettaminen kaikilta osin saataville eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehyksessä ei riitä poistamaan kaikkia tietopohjaisen tutkimuksen esteitä;

87.  toteaa, että aloitetta on täydennettävä nykyaikaisella tekijänoikeuskehyksellä, jonka avulla olisi voitava estää EU:n datatutkimusprosessin sirpaloituminen ja yhteentoimivuuden puute;

88.  katsoo, että aloitteella olisi säilytettävä tasapaino tutkijoiden, oikeudenhaltijoiden ja muiden tiedeyhteisön toimijoiden oikeuksien välillä noudattaen täysipainoisesti tekijöiden ja julkaisijoiden oikeuksia ja tukien samalla innovatiivista tutkimusta unionissa;

89.  katsoo, että tutkimustietoa voidaan jakaa eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen puitteissa puuttumatta tutkijoiden tai tutkimuslaitosten omistamiin tekijänoikeuksiin siten, että tarvittaessa otetaan käyttöön lisenssimalleja; ottaa huomioon, että asiaan liittyvät parhaat käytännöt on vahvistettu Horisontti 2020 ‑ohjelman avointa tutkimustietoa koskevassa kokeiluhankkeessa;

90.  katsoo, että tietokantadirektiivissä 96/9/EY, jota on aiheellista tarkistaa, rajoitetaan tiedon käyttöä, jos sillä ei ole taloudellista tai tieteellistä lisäarvoa;

Tietosuoja, perusoikeudet ja tietoturva

91.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen edistämiseksi, jotta voidaan välttää oikeudenkäytön epäselvyydet ja hajanaisuus ja varmistaa avoimuus digitaalisilla sisämarkkinoilla;

92.  katsoo, että Euroopan unioni on yksityisyyden suojan alalla edelläkävijä, ja kannustaa noudattamaan korkeaa yksityisyyden suojelun tasoa kaikkialla maailmassa;

93.  korostaa, että tietosuojaviranomaisten, poliittisten päättäjien ja teollisuuden on noudatettava koordinoitua lähestymistapaa, jotta autetaan organisaatioita tässä siirtymässä huolehtimalla noudattamisen mahdollistavista keinoista ja velvoitteiden yhdenmukaisesta tulkinnasta ja soveltamisesta sekä lisäämällä tietoisuutta kansalaisten ja yritysten kannalta keskeisistä kysymyksistä;

94.  korostaa, että EU on digitaalipalvelujen maailmanlaajuinen tuoja ja viejä ja että sen kilpailukyky edellyttää vakaata pilvipalvelu- ja tietotaloutta; kehottaa komissiota toimimaan edelläkävijänä pyrittäessä luomaan yhdenmukaisia ja maailmanlaajuisesti hyväksyttyjä henkilötietojen suojaa koskevia standardeja;

95.  katsoo, että maailmanlaajuiset tietovirrat ovat keskeisen tärkeitä kansainvälisen kaupan ja talouskasvun kannalta ja että tiedon vapaata liikkuvuutta koskevalla komission aloitteella olisi mahdollistettava se, että unionissa ja erityisesti pilvipalvelujen kasvavalla alalla toimivat yritykset ovat maailmanlaajuisen innovointikilpailun eturintamassa; painottaa, että aloitteella olisi myös pyrittävä poistamaan mielivaltaiset rajoitukset, joita sovelletaan siihen, mihin yritysten olisi sijoitettava infrastruktuurinsa tai missä niiden olisi säilytettävä tietonsa, koska näin haitataan unionin talouden kehitystä;

96.  katsoo, että unionin nykyinen tietosuojalainsäädäntö, erityisesti äskettäin hyväksytyt yleinen tietosuoja-asetus ja direktiivi lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta (direktiivi (EU) 2016/680)(10), takaa henkilötietojen suojelua koskevat voimakkaat suojatoimet, mukaan luettuina henkilötiedot, joita kerätään, yhdistetään ja esitetään salanimellä tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, ja terveyteen liittyvät arkaluontoiset tiedot sekä erityisehdot niiden julkaisemiselle ja julkistamiselle, rekisteröityjen oikeus vastustaa jatkokäsittelyä sekä säännöt, jotka koskevat lainvalvontaviranomaisten pääsyä tietoihin rikostutkinnan yhteydessä; kehottaa komissiota ottamaan nämä suojatoimet huomioon eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehittämisessä sekä pilvipalveluissa säilytettäviin tietoihin pääsyä koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa; on tietoinen siitä, että yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoa koskeva yhdenmukaistettu lähestymistapa, johon kuuluvat esimerkiksi ohjeet sekä keinot sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi samoin kuin kansalaisille, tutkijoille ja yrityksille suunnatut tiedotuskampanjat, on keskeisen tärkeä erityisesti eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen kehittämiselle sekä tutkimusyhteistyön edistämiselle esimerkiksi suurteholaskennan avulla;

97.  katsoo, että vapaasta datavirrasta on hyötyä digitaaliselle taloudelle sekä tieteen ja tutkimuksen kehittämiselle; korostaa, että tiedon vapaata liikkuvuutta koskevalla komission aloitteella olisi mahdollistettava se, että eurooppalaisten pilvipalvelujen kasvava ala on maailmanlaajuisen innovointikilpailun eturintamassa, tieteelliset ja innovointitarkoitukset mukaan luettuina; palauttaa mieliin, että aina siirrettäessä henkilötietoja pilvipalveluinfrastruktuureihin tai muille unionin ulkopuolella sijaitseville vastaanottajille olisi noudatettava yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyjä siirtoa koskevia sääntöjä ja että tiedon vapaata liikkuvuutta koskevan komission aloitteen olisi oltava näiden säännösten mukainen; korostaa, että aloitteella olisi myös pyrittävä vähentämään rajoitteita sen suhteen, mihin yritysten olisi sijoitettava infrastruktuuri tai missä niiden olisi säilytettävä tietoa, sillä rajoitukset heikentäisivät unionin talouden kehitystä ja estäisivät tutkijoita saamasta täyttä hyötyä datavetoisesta tieteestä, ja korostaa, että samalla olisi säilytettävä tietosuojalainsäädännön mukaiset rajoitukset, jotta voidaan estää eurooppalaisten avoimen tieteen pilvipalvelujen mahdolliset väärinkäytökset tulevaisuudessa;

98.  uskoo vahvasti, että unionin olisi oltava henkilötietojen, myös arkaluontoisten tietojen, turvallisuuden ja suojelun etulinjassa ja unionin olisi toimittava maailmanlaajuisesti tietosuojan ja tietoturvan korkean tason puolesta; katsoo, että unionin tietosuojakehys yhdistettynä osallistavaan kyberturvallisuusstrategiaan, jolla varmistetaan luotettavat tietoinfrastruktuurit, jotka on suojattu tietojen menetystä, tunkeutumista tai hyökkäyksiä vastaan, voisivat muodostaa eurooppalaisille yrityksille yksityisyyteen liittyvän kilpailuedun; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaiset pilvipalvelut säilyttävät tieteellisen riippumattomuuden ja tutkimuksen puolueettomuuden ja suojelevat unionin tiedeyhteisön työtä;

99.  kehottaa komissiota varmistamaan, että perusoikeuksia, yksityisyyden suojaa, tietosuojaa, teollis- ja tekijänoikeuksia sekä arkaluontoisia tietoja koskevia kysymyksiä käsitellään yleistä tietosuoja-asetusta ja tietosuojadirektiiviä (95/46/EY) tiukasti noudattaen; korostaa, että pilvi-infrastruktuureihin kohdistuvista turvallisuusuhkista on tullut kansainvälisempiä, hajanaisempia ja mutkikkaampia, ne hidastavat niiden käytön tehostamista ja edellyttävät unionin laajuista yhteistyötä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia Euroopan verkko- ja tietoturvavirastoa (ENISA) kuullen tekemään yhteistyötä turvallisen ja luotettavan digitaali-infrastruktuurin luomiseksi ja kyberturvallisuuden korkean tason saavuttamiseksi verkko- ja tietoturvadirektiivin mukaisesti;

100.  kehottaa komissiota varmistamaan, että aloite on tarkoituksenmukainen, tulevaisuuteen suuntautunut ja sen vaatimukset huomioon ottava sekä teknologianeutraali, ja korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on otettava mallia markkinoista ja pilvipalvelualasta, jotta ne voivat parhaiten täyttää alan nykyiset ja tulevat vaatimukset ja edistää innovointia pilvipalveluihin perustuvan tekniikan alalla;

101.  ottaa huomioon massadataan liittyvän potentiaalin, kun pyritään nopeuttamaan teknistä innovointia ja rakentamaan tietotaloutta; ottaa huomioon, että vähentämällä tietojen yhteiskäytön esteitä lisätään yritysten kilpailukykyä hyödyttäen samalla paikallis- ja alueviranomaisia; korostaa tiedon siirrettävyyden helpottamisen merkitystä;

102.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään teollisuusvetoisia standardointialoitteita, joilla varmistetaan, että sisämarkkinat pysyvät avoimina kolmansille maille ja reagoivat teknologian kehitykseen, jolloin vältetään innovointia ja kilpailukykyä unionissa haittaavia tekijöitä; toteaa, että tietoturvaan ja yksityisyyteen liittyvä standardointi on tiiviisti sidoksissa lainkäyttövaltaa koskevaan kysymykseen ja että kansalliset viranomaiset ovat keskeisessä asemassa;

103.  korostaa, että on myös otettava huomioon nykyiset aloitteet, jotta vältetään päällekkäisyydet, jotka saattavat estää avoimuuden, kilpailukyvyn ja kasvun, ja että tietojen yhteiskäyttöä koskevien markkinavetoisten yleiseurooppalaisten standardien on oltava kansainvälisten standardien mukaisia;

104.  korostaa, että on saatettava tasapainoon perustellut tietosuojaa koskevat huolet sekä tarve turvata toistaiseksi hyödyntämätön ”datan vapaa liikkuvuus”; peräänkuuluttaa nykyisten tietosuojasääntöjen noudattamista avoimen massadatan markkinoilla;

105.  kannattaa ehdotusta avoimen tutkimusdatan asettamisesta oletusvaihtoehdoksi uusissa Horisontti 2020 -ohjelman hankkeissa, koska julkisin varoin rahoitettu tutkimusaineisto on julkishyödyke, joka on tuotettu yhteisen edun nimissä ja joka olisi asetettava avoimesti saataville mahdollisimman vähin rajoituksin oikea-aikaisesti ja vastuullisesti;

106.  toteaa, että eurooppalaisessa pilvipalvelualoitteessa keskitytään mahdollisesti arkaluonteisiin T&K-aloihin sekä sähköisen hallinnon portaaleihin; muistuttaa, että pilvipalvelujen kyberturvallisuutta on paras käsitellä verkko- ja tietoturvadirektiivin puitteissa;

107.  ottaa huomioon, että on tärkeää helpottaa verkostoihin sisältyvien eri laitteistojen yhteentoimivuutta, antaa turvatakuut ja edistää komponenttien toimitusketjuja, jotka ovat kaikki tärkeitä tekniikan kaupallistamisen kannalta;

o
o   o

108.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45.
(2)EUVL L 318, 4.12.2015, s. 1.
(3)EUVL L 175, 27.6.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0089.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(6)EUVL C 482, 23.12.2016, s. 89.
(7)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 19.
(8)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(9)EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.
(10)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.


Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi
PDF 297kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi (2016/2148(INI))
P8_TA(2017)0053A8-0385/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’)(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(5),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(6),

–  ottaa huomioon Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014(7),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta(9),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(10),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(11),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous-ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”(12),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 annetun alueiden komitean lausunnon kumppanuussopimuksia ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tuloksista(13),

–  ottaa huomioon kuudennen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen (COM(2014)0473),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) kesäkuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja muiden EU:n välineiden synergioiden maksimointi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiseksi”,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) syyskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi”,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (politiikkayksikkö B: rakenne- ja koheesiopolitiikka) syyskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen aiheesta ”Rahoitusvälineet ohjelmakaudella 2014–20: jäsenvaltioiden ensimmäiset kokemukset”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0385/2016),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on merkittävä osa EU:n talousarviosta ja muodostaa noin kolmanneksen sen kaikista menoista;

B.  toteaa, että kaudelle 2014–2020 varatulla 454 miljardin euron talousarviollaan Euroopan rakenne- ja koheesiorahastot (ERI-rahastot) ovat EU:n investointipolitiikan keskeisin väline ja monien jäsenvaltioiden julkisen rahoituksen merkittävä lähde, jonka ansiosta kaikkialle EU:n alueelle saadaan lisää työpaikkoja, kasvua ja investointeja ja joka vähentää eroja alueellisella ja paikallisella tasolla ja edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

C.  ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset muodostavat komission 16 artiklan 3 kohdan edellyttämän kertomuksen perustan;

D.  ottaa huomioon, että neuvottelut kumppanuussopimuksista ja toimintaohjelmista vuosiksi 2014–2020 ovat olleet uudenaikaistettu, voimakkaasti muokattu ja rankka prosessi, jossa uusi tulosbudjetointi, ennakkoehdot ja temaattinen keskittäminen ovat johtaneet myös vakaviin viivytyksiin koheesiopolitiikan täytäntöönpanon varsinaisessa aloittamisessa, myös monen alueen ja jäsenvaltion hallinnollisten valmiuksien selkeiden puutteiden vuoksi; toteaa, että nimeämismenettely on aiheuttanut lisää viivytyksiä;

E.  toteaa, että toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästyminen johtuu kiistatta sääntelykehyksen pitkien neuvottelujen vuoksi viivästyneestä hyväksymisestä vuoden 2013 lopussa sekä monivuotisen rahoituskehyksen myöhäisestä hyväksymisestä; katsoo tämän vuoksi, että toimenpideohjelmien täytäntöönpano käynnistyi hitaasti, mikä vaikutti politiikan käynnistymiseen paikallistasolla;

F.  toteaa, että yhteiset säännökset vahvistettiin kaikille viidelle ERI-rahastolle, mikä lujittaa niiden välisiä suhteita;

G.  toteaa, että tällä jaksolla koheesiopolitiikan edessä on monia finanssikriisistä ja muuttoliikekriisistä johtuvia poliittisia ja taloudellisia haasteita, jotka johtavat julkisten investointien vähenemiseen monissa jäsenvaltioissa, mikä jättää ERI-rahastot ja jäsenvaltioiden yhteisrahoituksen monien jäsenvaltioiden tärkeimmäksi julkisten investointien välineeksi, ja jotka johtuvat muuttoliikekriisistä;

H.  toteaa, että koheesiopolitiikka on ohjelmakaudella 2014–2020 muodostunut keskitetymmäksi temaattisen keskittämisen sekä unionin painopistealueiden ja tavoitteiden tukemisen avulla;

I.  toteaa, että ERI-rahastot ovat tällä kaudella tulosorientoituneempia ja perustuvat investointiympäristöön, jossa on mahdollista lisätä vaikuttavuutta;

J.  toteaa, että koheesiopolitiikan mukaisten investointien pitäisi olla tiukemmin suuntautuneita älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategiaan ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

K.  ottaa huomioon, että paremman täytäntöönpanon työryhmä on auttanut poistamaan esteitä ja korjaamaan viivästyksiä rahastojen kohdentamisessa;

Tulosten, viestinnän ja näkyvyyden jakaminen

1.  toteaa, että Eurooppa on käynyt läpi vaikeaa ajanjaksoa niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, joten nyt jos koskaan tarvitaan kehityspainotteiseen talouskasvuun ja työllisyyteen kohdistuvaa investointipolitiikkaa, joka on lähellä kansalaisia ja soveltuvampaa alueellisiin tarpeisiin ja jolla pyritään torjumaan työttömyyttä ja sosiaalista eriarvoisuutta unionissa ja luomaan Euroopan tason lisäarvoa; toteaa, että kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi EU:n on pantava sopeutusprosessit täytäntöön SEUT-sopimuksen 9 artiklassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti;

2.  toteaa, että ohjelmakaudeksi 2014–2020 koheesiopolitiikka on uudistettu kokonaan, mikä on edellyttänyt ajattelutavan ja työmenetelmien muuttamista kaikilla hallinnon tasoilla, myös horisontaalisen koordinoinnin ja sidosryhmien osallistumisen sekä mahdollisuuksien mukaan paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) osalta; huomauttaa, että hiljattain toteutetut ja esimerkilliset uudistukset sivuutetaan usein ja koheesiopolitiikkaa pidetään edelleen usein perinteisenä menopolitiikkana eikä konkreettisia tuloksia tuottavana kehittämis- ja investointipolitiikkana;

3.  katsoo, että koheesiopolitiikan hankkeita koskevassa tärkeimmässä viestinnässä olisi keskityttävä unionille aiheutuvaan lisäarvoon, solidaarisuuteen ja menestystarinoiden näkyvyyteen samalla kun painotetaan, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä ja ottaa opiksi hankkeista, joissa tavoitteita ei onnistuttu saavuttamaan; vaatii, että ERI-rahastoja koskevaa viestintää olisi uudenaikaistettava ja tehostettava; vaatii, että koheesiopolitiikan tuloksista viestiviä välineitä on yksilöitävä ja uusia välineitä täytäntöönpantava; pitää tärkeänä investoida alueellisiin selvityksiin ja tiedonkeräämiseen osana tietokantojen jatkuvaa luomista ja päivittämistä, kun otetaan huomioon paikalliset ja alueelliset tarpeet, erityispiirteet ja painopisteet, kuten tapahtuu jo olemassa olevalla S3-foorumilla, jonka avulla asiasta kiinnostuneet tahot voivat selvittää hankkeiden eurooppalaisen lisäarvon;

4.  korostaa, että viestinnän parantamiseksi ja ERI-rahastojen näkyvyyden lisäämiseksi täytyy kiinnittää enemmän huomiota sidosryhmien ja vastaanottajien osallistumiseen ja kansalaisten osallistamiseen mielekkäällä tavalla koheesiopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; vaatii lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja kertomaan tarkemmin koheesiopolitiikan saavutuksista ja kokemuksista sekä esittämään koordinoidun ja kohdennetun toimintasuunnitelman;

Temaattinen keskittäminen

5.  pitää temaattista keskittämistä myönteisenä, sillä se on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi täsmällisen politiikan luomisessa ja EU:n painopisteiden ja Eurooppa 2020 ‑strategian tehokkuuden parantamisessa ja tukenut prosessia, jossa osaaminen muunnetaan innovoinniksi, työpaikoiksi ja kasvuksi; kehottaa jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia päättämään selkeästi investointien painopisteistä ja valitsemaan hankkeita, jotka perustuvat ainoastaan ERI-rahastoille asetettuihin selkeisiin painopisteisiin, ja käyttämään yksinkertaistettuja ja tehokkaita täytäntöönpanoprosesseja;

6.  katsoo, että temaattisen keskittämisen analyysillä olisi osoitettava, miten jäsenvaltioiden strategiset valinnat ja varojen osoittaminen temaattisille tavoitteille täyttävät alueiden erityistarpeet; pitää valitettavana, että tämä näkökohta ei ole ilmeinen 16 artiklan edellyttämässä komission kertomuksessa;

7.  katsoo, että parempi kommunikointi koheesiopolitiikan tuloksista ja hyödyistä on tärkeää myös siksi, jotta luottamus eurooppalaiseen hankkeeseen palautuisi;

8.  katsoo, että koheesiopolitiikkaa olisi siis yhä kohdennettava temaattisesti, mutta kunkin alueen sekä erityisesti vähemmän kehittyneiden alueiden erityistarpeiden huomioon ottaminen säädösten mukaisesti edellyttää kuitenkin riittävää joustavuutta; kehottaa jatkamaan ERI-rahastojen varojen käyttöä siirtymäalueilla, jotta jo toteutettujen toimien ja pyrkimysten vaikutukset säilytetään;

9.  painottaa erityisesti sitä, että kaupunkimaisten tai maaseutumaisten alueiden, taantuvien alueiden, siirtymävaiheessa olevien alueiden sekä pysyvistä luonnonoloihin tai maantieteeseen liittyvistä haitoista kärsivien alueiden, jotka ilman koheesiopolitiikkaa tuskin pystyisivät pääsemään kehittyneiden maiden tasolle, olosuhteet olisi otettava huomioon ja laadittava asianmukaiset tukitoimet niiden kehittämiseksi; kehottaa komissiota noudattamaan ja kehittämään kaupunkeja koskevan toimintasuunnitelman toteuttamisstrategioita yhdessä EU:n kasvun ytimiksi tarkoitettujen kuntien ja suurkaupunkialueiden kanssa; muistuttaa myös, että on tärkeää antaa riittävästi joustavuutta jäsenvaltioille ja alueille, jotta ne voivat tukea politiikan uusia, esimerkiksi maahanmuuttoon liittyviä, haasteita (pitäen samalla mielessä koheesiopolitiikan alkuperäiset ja edelleen merkitykselliset tavoitteet ja alueiden erityistarpeet) sekä koheesiopolitiikan väljästi ymmärrettyä digitaalista ulottuvuutta (mukaan luettuna tietotekniikkaa ja laajakaistan saatavuutta koskevat kysymykset, jotka liittyvät digitaalisten sisämarkkinoiden valmiiksi saattamiseen); kehottaa kiinnittämään huomiota energiaunionia koskevaan strategiaan, kiertotaloutta koskevaan strategiaan sekä EU:n Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin sitoumuksiin, sillä ERI-rahastoilla on tärkeä rooli sen toteuttamisessa;

10.  katsoo, että seutukuntiin, joille kertyy merkittävästi haasteita ja jotka usein ovat köyhyyden saarekkeita, eristyneitä yhteisöjä ja köyhiä asuinalueita, joilla romanien kaltaiset marginalisoituneet ryhmät ovat yliedustettuina, olisi kiinnitettävä enemmän huomiota;

11.  kannattaa painopisteen asteittaista siirtämistä suurista infrastruktuurihankkeista tietotaloutta, innovointia ja sosiaalista osallistamista edistäviin hankkeisiin sekä valmiuksien kehittämiseen ja koheesiopolitiikan ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksien parantamiseen ottaen samalla huomioon sellaisten vähemmän kehittyneiden alueiden erityispiirteet, jotka tarvitsevat edelleen tukea infrastruktuurin kehittämiseen ja joille ei aina ole olemassa markkinaperustaisia ratkaisuja, ja ottaen samalla huomioon, että jokaisella jäsenvaltiolla olisi oltava käytössään riittävästi joustavuutta tehdä investointeja omien kumppanuussopimuksissa määriteltyjen painopisteidensä mukaisesti taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen edistämiseksi;

12.  katsoo, että ERI-rahastoja ja erityisesti Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia olisi käytettävä laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja edistämiseen, elinikäisen oppimisen ja ammatillisen (uudelleen)koulutuksen edistämiseen, koulujen infrastruktuuri mukaan lukien, jotta työntekijät voivat sopeutua työelämän muutoksiin hyvissä oloissa, kestävän kasvun, kilpailukyvyn ja kehityksen sekä yhteisen vaurauden lisäämiseen sosiaalisesti oikeudenmukaisen, kestävän ja osallistavan Euroopan saavuttamiseksi samalla, kun erityistä huomiota kiinnitetään vähiten kehittyneisiin alueisiin ja rakenteellisten ongelmien aloihin sekä yhteiskunnan vähäosaisimpien ryhmien, kuten nuorten ja vähiten koulutettujen henkilöiden tukemiseen (yhdessä Erasmus+:n kaltaisten ohjelmien kanssa), sekä työllisyyden edistämiseen kiertotalouden avulla ja koulutuksen keskeyttämisen torjumiseksi; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että ESR on investointiväline, jolla tuetaan yleisen edun mukaisten politiikkatoimien täytäntöönpanoa;

13.  on huolissaan siitä, että työttömyysaste, erityisesti nuorten ja naisten työttömyysaste sekä työttömyysaste maaseudulla ovat monien jäsenvaltioiden kaikista pyrkimyksistä huolimatta erittäin korkeita ja koheesiopolitiikalla on vastattava myös tähän haasteeseen; kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota koheesiopolitiikkojen vaikutuksiin, jotka edistävät työllisyyttä ja vähentävät työttömyyttä; toteaa tähän liittyen, että nuorisotyöllisyysaloite on sisällytetty 34:ään Euroopan rakennerahaston ohjelmaan 20:ssä mukana olevassa jäsenvaltiossa, minkä ansiosta nuoret työttömät voivat hyötyä nuorisotyöllisyysaloitteesta ja kartoittaa pätevyyksiään ja tutkintojaan; on kuitenkin huolissaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon viivästymisestä ja tavasta, jolla nuorisotakuu pannaan täytäntöön tietyillä alueilla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään, jotta investoiduilla varoilla ja etenkin ennakkomaksujen muodossa käyttöön annetuilla varoilla saadaan aikaan merkittäviä ja konkreettisia tuloksia nopeasti ja onnistuneesti, ja kehottaa niitä panemaan nuorisotyöllisyysaloitteen asianmukaisesti täytäntöön ja varmistamaan nuorten työntekijöiden kohtuulliset työskentelyolosuhteet; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon elinkeinoelämän todelliset tarpeet, kun ERI-rahastoja käytetään koulutustarpeiden täyttämiseen, jotta voidaan luoda todellisia työllistymismahdollisuuksia ja saada aikaan pitkän aikavälin työllisyyttä; katsoo, että Euroopan nyt ja keskipitkällä aikavälillä kohtaamien nuorisotyöttömyyden torjunnan, sosiaalisen osallistamisen ja tulevien demografisten haasteiden olisi oltava pääasialliset alat, joille koheesiopolitiikka on kohdennettava; kehottaa jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta vuoden 2016 jälkeen, jotta toimet nuorisotyöttömyyden torjumiseksi jatkuvat, ja samalla tekemään siitä perusteellisen operatiivisen analyysin, jonka tarkoituksena on saada tehdyksi tarvittavat korjaukset, jotta aloitteesta tulee entistä tehokkaampi;

14.  on erittäin huolestunut siitä, että komissio ei ole tehnyt kustannus-hyötyanalyysiä nuorisotakuujärjestelmästä, jolle myönnetään vuosina 2014–2020 yhteensä 12,7 miljardia euroa Euroopan sosiaalirahastosta ja erityisestä nuorisotyöllisyysaloitteesta ja jota pidetään tämän rahoituksen perusteella jo nyt nuorten työllisyyttä edistävien toimien liikkeellepanevana voimana, vaikka kaikissa merkittävissä komission aloitteissa kustannus-hyötyanalyysin tekeminen on vakiomenettely; toteaa näin ollen, että takuun täytäntöönpanosta koko EU:ssa aiheutuvista mahdollisista kokonaiskustannuksista ei ole riittävästi tietoa ja että on olemassa riski, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että rahoituksen kokonaismäärä osoittautuu riittämättömäksi;

15.  korostaa viestinnän ja erityisesti digitaalisen viestinnän merkitystä, koska sen kautta välitettävä tieto koulutuksen, harjoittelupaikan tai EU:n varoista osarahoitetun työpaikan löytämiseen liittyvästä mahdollisesta avusta voi saavuttaa mahdollisimman suuren määrän nuoria; kehottaa lisäämään tiedotusta, jolla edistetään DROP'PINin ja EURESin kaltaisia portaaleja ja lisätään nuorten mahdollisuuksia liikkuvuuteen sisämarkkinoilla, sillä liikkuvuutta pidetään suurimpana käyttämättömänä mahdollisuutena torjua työttömyyttä EU:ssa;

16.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta pannessaan täytäntöön ERI-rahastoista tuettavia hankkeita, mukaan luettuna tavoite vammaisten henkilöiden siirtymisestä laitosasumisesta yhteisössä elämiseen;

17.  muistuttaa, että TEN-T-runkoverkon valmiiksi saattaminen on yhteisen liikennepolitiikan painopiste ja että ERI-rahastot ovat erittäin tärkeä väline tämän hankkeen toteuttamisessa; painottaa, että ERI-rahastojen potentiaalia on hyödynnettävä, jotta voidaan yhdistää TEN-T-hankkeen runkoverkon ja kattavan verkon potentiaali alueelliseen ja paikalliseen liikenneinfrastruktuuriin; on tietoinen koheesiorahaston merkityksestä infrastruktuurin ja liikenneyhteyksien parantamiselle EU:ssa ja vaatii, että rahasto säilytetään uudessa vuoden 2020 jälkeisessä rahoituskehyksessä;

18.  korostaa, että liikenteen multimodaalisuuden olisi oltava keskeinen tekijä ERI-rahastoista rahoitettujen infrastruktuurihankkeiden arvioinnissa, mutta se ei saisi olla ainoa kriteeri ehdotettujen hankkeiden arvioinnissa etenkään jäsenvaltioissa, joissa on suuria investointitarpeita liikenneinfrastruktuurin alalla;

19.  korostaa tarvetta säilyttää perinteiset elinkeinot, muun muassa käsiteollisuusperinne ja siihen liittyvät taidot, sekä laatia strategioita perinteisiin elinkeinoihin liittyvän yrittäjyyden kasvun tukemiseksi ja sitä kautta perinteisten elinkeinoalojen kulttuuri-identiteetin ylläpitämiseksi; muistuttaa, että on tärkeää tukea ammatilliseen koulutukseen liittyvää työntekoa ja nuorten käsityöläisten liikkuvuutta;

Ennakkoehdot

20.  painottaa, että ennakkoehtojen tehokas seuranta on tarpeen, jotta pyrkimyksiä ja saavutuksia voidaan kirjata; katsoo, että ennakkoehdot ja etenkin älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovointistrategiat ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi, ja ehdottaa, että niitä parannetaan entisestään; huomauttaa, että mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten vahvistamiseen olisi kiinnitettävä lisää huomiota;

21.  kiinnittää huomiota siihen, että huomattava osuus ennakkoehdoista on edelleen täyttämättä; kehottaa siksi analysoimaan nykyistä tilannetta ja toteuttamaan kohdennettuja toimia tähän vastaamiseksi ja olemaan samalla vaarantamatta rahoituksen tehokasta käyttöä tai koheesiopolitiikan vaikuttavuutta;

Tulosbudjetointi

22.  korostaa, että vuosien 2014–2020 sääntelykehys ja kumppanuussopimukset ovat johtaneet voimakkaasti tulosperustaisiin painotuksiin koheesio-ohjelmissa ja että tämä lähestymistapa voi toimia esimerkkinä myös muille EU:n talousarvion meno-osille; on tyytyväinen yhteisten indikaattorien käyttöönottoon, koska se mahdollistaisi tulosten mittaamisen ja vertailutietoja koskevat tulokset; katsoo, että indikaattoreita koskevaa työtä on jatkettava, jotta voidaan parantaa ERI-rahastojen rahoitusta koskevaa näyttöä sekä hankevalinnan tehokkuutta;

23.  toteaa, että temaattisen keskittämisen aloittaminen on ollut merkittävä innovaatio, sillä investoinnit on keskitetty tiettyihin tavoitteisiin ja painopisteisiin, jotka vastaavat kaikille teemoille erityisesti sovittuja tulosindikaattoreita ja tavoitteita;

24.  muistuttaa, että kaikille jäsenvaltioille otettiin käyttöön suoritusvaraus, joka vastaa kuutta prosenttia ERI-rahastoille kohdennetuista varoista; muistuttaa, että vuoden 2017 kansallisten kertomusten ja vuoden 2019 suorituskyvyn tarkastuksen perusteella varaus kohdennetaan ainoastaan niille ohjelmille ja painopisteille, jotka ovat saavuttaneet tavoitteensa; toivoo joustavuutta uusien sitoumusten käynnistämiseen suoritusvarauksesta, kun ohjelmat ovat saavuttaneet erityistavoitteensa ja välitavoitteensa tulevina vuosina; pyytää komissiota arvioimaan, aiheuttaako suoritusvaraus todella lisäarvoa vai onko se lisännyt byrokratiaa;

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso

25.  panee merkille, että jäsenvaltiot ovat ohjelmatyössä katsoneet yli kahden kolmasosan vuonna 2014 annetuista maakohtaisista suosituksista käsittelevän koheesiopoliittisten investointien kannalta merkityksellisiä asioita, ja panee merkille, että ne ovat ottaneet tämän huomioon ohjelmiensa painopisteissä; katsoo, että maakohtaiset suositukset voivat johtaa lähitulevaisuudessa ERI-rahastojen ohjelmien muutoksiin, joilla varmistetaan tuki jäsenvaltioiden rakenneuudistuksille; painottaa, että maakohtaiset suositukset ja kansalliset uudistusohjelmat muodostavat selkeän yhteyden ERI-rahastojen ja eurooppalaisen ohjausjakson prosessien välille;

26.  pitää tärkeänä tasapainoisen yhteyden luomista koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson välille, sillä molemmilla pyritään saavuttamaan samat tavoitteet Eurooppa 2020 -strategian puitteissa rajoittamatta sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamista perussopimuksen mukaisen eroavaisuuksien vähentämisen kautta; katsoo, että olisi harkittava uudelleen ERI-rahoituksen keskeyttämisen järkevyyttä tilanteessa, jossa poiketaan eurooppalaisen ohjausjakson tavoitteista, koska se voisi haitata kasvun ja työpaikkojen lisäämistä;

Synergia ja rahoitusvälineet

27.  toteaa, että ERI-rahastojen sääntelykehys vuosiksi 2014–2020 tukee rahoitusvälineitä; painottaa kuitenkin, että avustusten käyttö on edelleen välttämätöntä; panee merkille, että vaikuttaa siltä, että avustuksista ollaan hiljalleen siirtymässä lainoihin ja takuisiin; painottaa, että tätä kehityskulkua ovat vahvistaneet Euroopan investointisuunnitelma ja vasta perustettu Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR); toteaa myös, että monen rahaston käyttämiseen perustuva lähestymistapa vaikuttaa edelleen hankalalta; ottaa huomioon kyseisten välineiden monimutkaisuuden ja korostaa, että on erittäin tärkeää antaa alue- ja paikallisviranomaisille asianmukaista tukea rahoitusvälineiden hallinnoinnista vastaavien virkamiesten koulutuksessa; muistuttaa, että rahoitusvälineet voisivat tarjota ratkaisuja EU:n talousarvion tehokkaampaan käyttöön ja tukevat avustusten avulla sellaisten investointien toteutumista, joilla edistetään taloudellista kasvua ja luodaan kestäviä työpaikkoja;

28.  panee merkille, että Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR) on erilaiset tavoitteet, ja sitä pidetään menestystarinana nopean täytäntöönpanonsa ja aiempien tulostensa ja nykyisen toimintansa ansiosta huolimatta merkittävistä puutteista, joita ovat esimerkiksi täydentävyyden puute; pyytää tämän perusteella komissiota toimittamaan täsmällisiä tietoja ESIR:n vaikutuksista kasvuun ja työllisyyteen ja esittämään arvioinnin jälkeen vinkkejä siitä, miten ERI-rahoitusta voidaan käyttää onnistuneemmin uudella ohjelmakaudella vuoden 2021 jälkeen; pyytää täydentämään tilintarkastustuomioistuimen lausuntoa nro 2/2016(14) analyysillä ESIR:n osallisuudesta ERI-rahastojen tavoitteisiin ja katsauksella ESIR:n saavutuksista omilla painopistealueillaan;

29.  toteaa, että rahoitusvälineillä saavutetuista tuloksista ei ole olemassa näyttöä ja että kyseisten rahoitusvälineiden ja EU:n kokonaistavoitteiden ja painopisteiden välinen yhteys on löyhä;

30.  toteaa, että 16 artiklan edellyttämä komission kertomus tarjoaa niukasti tietoa eri ohjelmien ja muiden toimintalohkojen välineiden välisestä koordinoinnista ja synergiasta ja että erityisesti se ei varsinkaan ole aina antanut luotettavaa tietoa Euroopan sosiaalirahaston ja nuorisotyöllisyysaloitteen odotetuista tuloksista; painottaa, että viiden ERI-rahaston yhteinen sääntely on lisännyt synergiaa rahastojen välillä, etenkin yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin puitteissa; on vakuuttunut siitä, että synergioita muiden politiikanalojen ja välineiden, myös ESIRin ja muiden rahoitusvälineiden kanssa olisi lisättävä investointien vaikutuksen maksimoimiseksi; korostaa, että valtion tukia koskevia sääntöjä sovelletaan ERI-rahastoihin, mutta ei ESIRiin eikä Horisontti 2020 -ohjelmaan, ja että tämä aiheuttaa ongelmia rahastojen, ohjelmien ja välineiden keskeisen synergian lisäämisessä; korostaa, että ESIRn, rahoitusvälineiden ja ERI-rahastojen välisen tarpeellisen täydentävyyden ja synergian varmistamiseksi on valtion tukia koskevia sääntöjä tarkasteltava edelleen, jotta niitä voidaan vastaavasti selkeyttää, yksinkertaistaa ja muokata; kehottaa komissiota antamaan hallintoviranomaisille kattavaa ohjeistusta ESIRin yhdistämisestä yhteisiin ja välittömiin hallintavälineisiin, myös ERI-rahastoihin, Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Horisontti 2020 -ohjelmaan;

31.  kehottaa jatkamaan rahoitusvälineiden tasapainoista käyttöä siten, että niillä on lisäarvoa eivätkä ne ole riippuvaisia koheesiopolitiikan perinteisestä tuesta; painottaa kuitenkin, että tämän tulisi tapahtua vasta sen jälkeen, kun rahoitusvälineiden osuus koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa on arvioitu huolellisesti; korostaa, että kaikilla alueilla on oltava monipuolisesti erilaisia rahoitusvälineitä, sillä avustukset ovat sopivin väline kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi tietyillä aloilla; kehottaa komissiota kehittämään tätä päämäärää tukevia kannustimia, joilla varmistetaan, että hallintoviranomaiset ovat täysin perehtyneitä rahoitusvälineiden käytön ja niiden soveltamisalan tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja analysoimaan yhteistyössä hallinnoitavien ja keskitetysti hallinnoitavien ohjelmien avustusten ja takaisin maksettavan tuen hallintokustannuksia; painottaa, että rahoitusvälineiden tehokkaan täytäntöönpanon kannalta avainasemassa ovat selkeät, johdonmukaiset ja kohdennetut rahoitusvälineitä koskevat säännöt, jotka auttavat tekemään valmistelu- ja täytäntöönpanomenettelyistä yksinkertaisemmat rahastonhoitajille ja tuensaajille; kehottaa kiinnittämään huomiota tulevaan aluekehitysvaliokuntansa valiokunta-aloitteiseen mietintöön aiheesta ”Oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa” (2016/2302(INI));

Yksinkertaistaminen

32.  toteaa, että yksi ohjelmakauden 2014–2020 pääasiallisista tavoitteista on ERI-rahastojen yksinkertaistaminen entisestään edunsaajien osalta, ja toteaa, että yksinkertaistaminen on yksi tärkeistä tekijöistä rahoituksen saatavuuden kannalta;

33.  pitää myönteisenä, että ERI-rahastojen nykyinen uudenaikaistettu sääntelykehys tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia yksinkertaistamiseen kysymyksissä, jotka koskevat yhteisiä tukikelpoisuussääntöjä, yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja ja sähköistä hallinnointia; pitää kuitenkin valitettavana, että komission tiedonannossa maakohtaisten suositusten 16 artiklan 3 kohdasta ei esitetä erityisiä tietoja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytöstä; painottaa, että tarvitaan lisäponnistuksia yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen koko potentiaalin kehittämiseksi, jotta niillä helpotettaisiin hallinnollista taakkaa; toteaa, että merkittäviä yksinkertaistamistoimenpiteitä tarvitaan edelleen sekä edunsaajien että hallintoviranomaisten kannalta ja niiden on kohdistuttava julkisiin hankintoihin, hankejohtamiseen ja tarkastuksiin toimien aikana ja niiden jälkeen;

34.  kehottaa komissiota arvioimaan jatkuvasti hallinnollista rasitetta ja etenkin siihen sisältyviä kustannuksia, aikaa ja paperitöitä EU:n rahoituksessa sekä avustuksista että rahoitusvälineistä ohjelmakauden 2007–2013 ja vuonna 2014 alkaneen uuden ohjelmakauden alun tietojen perusteella;

35.  suosittelee vuonna 2021 alkavan uuden ohjelmakauden osalta, että kaikki hallinnon tasot pyrkivät kohti yhdellä tilintarkastuksella toteutettavaa järjestelmää, jonka avulla poistetaan tarpeettomat päällekkäiset tarkastukset hallinnon eri tasoilla; kehottaa komissiota selventämään nykyisiä ERI-rahastoja koskevia ohjeita ja niiden oikeudellista asemaa sekä kehittämään tiiviissä yhteistyössä hallintoviranomaisten ja asiasta vastaavien tarkastusviranomaisten tasojen kanssa yhteisen tulkinnan tarkastusnäkökohdista; muistuttaa, että yksinkertaistamisen alalla tarvitaan lisätoimia etenkin nuorisolle suunnatuissa ohjelmissa muun muassa parantamalla valvonnan oikeasuhteisuutta; odottaa mielenkiinnolla EU:n komission henkiin herättämän yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason ryhmän alustavia tuloksia;

36.  suosittelee standardimenettelyjen perustamista operatiivisten ohjelmien ja hallintomenettelyjen laadintaa varten, varsinkin useiden alueelliseen yhteistyöhön liittyvien ohjelmien ollessa kyseessä;

Hallinnolliset valmiudet

37.  toteaa, että jäsenvaltioilla on politiikkakehyksissään erilaisia hallintokulttuureja ja suoritusten tasoja, mutta ennakkoehtojen pitäisi auttaa tämän vaihtelun tasoittamisessa; korostaa tarvetta parantaa hallinnollisia valmiuksia painopistealueena koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa erityisesti jäsenvaltioissa, joissa varojen käyttöönotto on ollut vähemmän tehokasta; toteaa, että rahoituksen hakemisessa on tarjottava teknistä, ammatillista ja käytännön apua jäsenvaltioille, alueille ja paikallisyhteisöille; arvostaa Jaspers-välineen vaikutusta ja toteaa, että huono investointisuunnittelu johtaa pitkiin viivytyksiin hankkeiden valmiiksi saattamisessa ja rahoituksen käytön tehottomuuteen;

38.  muistuttaa, että ohjelman hidas aloittaminen, monimutkaisten hankkeiden hallinnan puute, hankkeiden loppuunsaattamisen viivästyminen, jäsenvaltioiden hallinnollinen taakka, ylisääntely sekä virheet julkisissa hankintamenettelyissä ovat pääasiallisia esteitä koheesiopolitiikkojen täytäntöönpanossa; pitää oleellisen tärkeänä tunnistaa jaetun hallinnon tarpeettoman monimutkaiset prosessit ja menettelyt, jotka luovat lisärasitteita viranomaisille ja edunsaajille, ja yksinkertaistaa niitä; painottaa, että hallinnollisia valmiuksia on jatkuvasti lisättävä, valvottava ja lujitettava; katsoo siksi, että tässä suhteessa on tarpeen hyödyntää toimivia ja joustavia sähköisen hallinnon ratkaisuja sekä parantaa jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja koordinointia; painottaa lisäksi tarvetta keskittää enemmän toimia hallintohenkilöstön koulutukseen;

39.  toteaa, että yksinkertaistamiseen räätälöidyt sääntelykehykset, ehdot ja ratkaisut (kuten eri alueiden välinen Taiex Regio Peer 2 Peer -vaihtomekanismi) voivat vastata alueiden tarpeisiin ja haasteisiin tehokkaammin silloin, kun kyse on hallinnollisista valmiuksista;

Euroopan alueellinen yhteistyö

40.  korostaa erityisesti rajaseutujen välisten erojen vähentämisen näkökulmasta, että Euroopan alueellisesta yhteistyöstä unionille aiheutuvan lisäarvon pitäisi näkyä tämän koheesiopolitiikan tavoitteen määrärahojen lisäyksenä ja että se olisi otettava käyttöön mahdollisimman nopeasti; kehottaa samanaikaisesti jäsenvaltioita antamaan käyttöön tarvittavan yhteisrahoituksen; painottaa tarvetta säilyttää tämä väline yhtenä koheesiopolitiikan keskeisenä osatekijänä vuoden 2020 jälkeen;

41.  korostaa makroalueellisten strategioiden merkitystä, sillä kyseiset strategiat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi alueellisen yhteistyön ja mukana olevien alueiden talouskehityksen kannalta; muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat ratkaisevassa asemassa kyseisten strategioiden mukaisten aloitteiden onnistumisen kannalta;

42.  suosittelee, että muutettua ja laajennettua oikeudellista välinettä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymää (EAYY) käytetään entistä enemmän oikeusperustana alueellisessa yhteistyössä;

43.  ehdottaa pysyvän EU:n laajuisen yhteyden luomista älykästä erikoistumista koskevien tutkimus- ja innovointistrategioiden ja alueiden välisen yhteistyön välille mieluiten siten, että ne muodostavat pysyvän osan Interreg-ohjelmaa;

44.  painottaa, että tulossuuntautuneisuuden käsite edellyttää, että Interreg-ohjelmissa varmistetaan korkealaatuinen yhteistyö hanketasolla ja että arviointimenetelmiä ja ‑perusteita mukautetaan kunkin ohjelman erityisluonteen huomioon ottamiseksi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan keskenään tietoja ja hyviä käytäntöjä sen varmistamiseksi, että tulossuuntautuneisuus pannaan täytäntöön ja kohdennetaan mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon Euroopan alueellisen yhteistyön erityispiirteet;

45.  painottaa mahdollisuutta käyttää Interreg-ohjelmissa sellaisia rahoitusvälineitä, joilla autetaan tukemaan pk-yrityksiä ja kehittämään tutkimusta ja innovointia täydentävien avustusten avulla lisäämällä investointeja, luomalla uusia työpaikkoja, mahdollistamalla parempien tulosten saavuttaminen ja lisäämällä hankkeiden vaikuttavuutta;

46.  pitää valitettavana Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmia koskevan tietoisuuden puutetta ja riittämätöntä näkyvyyttä ja kehottaa viestittämään tehokkaammin loppuunsaatettujen hankkeiden saavutuksista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia luomaan mekanismeja ja laaja-alaisia institutionaalisia foorumeita paremman näkyvyyden ja tietoisuuden varmistamiseksi; kehottaa komissiota kartoittamaan Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja hankkeiden tähänastisia saavutuksia;

Kumppanuusperiaate ja monitasoinen hallinto

47.  pitää myönteisenä nykyistä tukikautta koskevissa neuvotteluissa hyväksyttyjä käytännesääntöjä, joissa esitellään pääpiirteittäin vähimmäisvaatimukset hyvin toimivalle kumppanuudelle; panee merkille, että käytännesäännöt ovat parantaneet kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa useimmissa jäsenvaltioissa, mutta pitää silti valitettavana sitä, että monet jäsenvaltiot ovat keskittäneet suuren osan kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien neuvotteluista ja täytäntöönpanosta; korostaa, että paikallis- ja alueviranomaiset sekä muut sidosryhmät on otettava aktiivisesti mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin, ja kehottaa takaamaan vastaisuudessa niiden tosiasiallisen osallistumisen neuvotteluihin ja täytäntöönpanomenettelyyn valtioiden erityisten rakenteiden osalta; katsoo, että liiallinen keskittäminen ja luottamuksen puute ovat myös viivästyttäneet ERI-rahastojen täytäntöönpanoa, kun tietyt jäsenvaltiot ja hallintoviranomaiset ovat vähemmän halukkaita siirtämään enemmän vastuuta EU:n varojen hallinnoinnista paikallis- ja alueviranomaisille;

48.  korostaa, että komission on annettava selvitys jäsenvaltioiden ja alueiden suoriutumisesta maakohtaisten suositusten 5 artiklan periaatteiden osalta, ja sen yhteydessä on korostettava sitä, miten hallintoa voidaan kannustaa kumppanuusperiaatteen täysimittaiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että jaettu omistus on ennakkoehtona EU:n koheesiopolitiikan painokkaammalle tunnustamiselle;

49.  kannattaa komission uutta lähestymistapaa, jossa se muodostaa erityisiä työryhmiä tai projektitoimintaryhmiä, jotka on tarkoitettu parempaan ERI-rahastojen hallintaan jäsenvaltioissa, ja kehottaa kehittämään tällaista lähestymistapaa edelleen;

50.  korostaa, että tulevaan koheesiopolitiikkaan on kuuluttava myös tukitoimia, joilla autetaan pakolaisia integroitumaan EU:n työmarkkinoille, mikä edistää sekä talouskasvua että yleisen turvallisuuden takaamista EU:ssa;

Koheesiopolitiikan tulevaisuus

51.  korostaa, että ERI-rahastot vaikuttavat osaltaan jäsenvaltioiden BKT:hen, työpaikkoihin ja kasvuun, jotka ovat tärkeitä elementtejä vuonna 2017 odotettavissa olevan seitsemännen koheesiokertomuksen kannalta; huomauttaa lisäksi, että huomattavat investoinnit vähemmän kehittyneisiin alueisiin vaikuttavat myös kehittyneempien jäsenvaltioiden BKT:hen; katsoo, että jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus panee SEU-sopimuksen 50 artiklan virallisesti täytäntöön, seitsemännessä koheesiokertomuksessa olisi otettava huomioon myös brexitin mahdolliset vaikutukset rakennepolitiikkaan;

52.  katsoo, että BKT ei ehkä olekaan ainoa oikeutettu indikaattori kuvaamaan rahoituksen oikeudenmukaista jakamista ja että ohjelma-alueiden kehittämiseksi olisi otettava huomioon alueelliset erityistarpeet ja ohjelmien hyväksyttyjen painopisteiden merkitys päätettäessä varojen tulevasta jakautumisesta; pitää tärkeänä, että tulevaisuudessa harkitaan myös uusien dynaamisten indikaattorien lisäämistä BKT:n rinnalle; toteaa, että monilla Euroopan alueilla on edessään työttömyyden kasvu ja väestökato; kehottaa komissiota harkitsemaan väestönkehitystä kuvaavan indikaattorin mahdollista laatimista ja käyttöönottoa;

53.   muistuttaa, että paikallisella ja alueellisella tasolla tehdään huomattavia määriä julkisia investointeja; korostaa, että Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä (EKT) ei saa rajoittaa alueellisten viranomaisten kykyä tarpeellisten investointien toteuttamiseen, sillä se estäisi jäsenvaltioita antamasta yhteisrahoitusta hankkeisiin, jotka ovat rakennerahoituskelpoisia, jolloin ne eivät voisi käyttää tätä tärkeää rahoituslähdettä talouskriisistä selviytyäkseen ja kasvun ja työllisyyden palauttamiseksi; kannustaa komissiota voimakkaasti arvioimaan uudelleen EKT:n tiukasti vuotuista lähestymistapaa, niin että EKT:stä rahoitettujen julkisten menojen katsottaisiin olevan pääomainvestointeja eikä pelkästään velkaa tai toimintakuluja;

54.  korostaa, että Lissabonin sopimuksella käyttöön otettua Euroopan alueellista yhteistyötä, joka on laajemman alueellisen yhteistyön periaatteen mukainen, voidaan vielä parantaa; kannustaa siksi kaikkia koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskeviin neuvotteluihin osallistuvia sidosryhmiä lujittamaan tätä alueellisen koheesion ulottuvuutta; kehottaa komissiota antamaan Euroopan alueelliselle yhteistyölle asianmukaisen painoarvon seitsemännessä koheesiokertomuksessa;

55.  katsoo, että temaattista keskittämistä on jatkettava tulevaisuudessa, koska se on osoittanut käyttökelpoisuutensa; odottaa, että komissio esittelee katsauksen koheesiopolitiikan temaattisen keskittämisen saavutuksiin;

56.  on ehdottomasti sitä mieltä, että tulevan tulossuuntautuneen koheesiopolitiikan pohjana on oltava asianmukaiset tiedot ja indikaattorit ponnistusten, tulosten ja aikaansaatujen vaikutusten mittaamiseksi sekä aiemmat alueelliset ja paikalliset kokemukset alalla (tulosbudjetointi, ennakkoehdot ja temaattinen keskittäminen), koska näin saadaan selkeät käytännön suuntaviivat periaatteiden soveltamisesta paikallisille ja alueellisille viranomaisille, myös niille, jotka eivät aiemmin ole yrittäneet tämän lähestymistavan soveltamista;

57.  korostaa, että tulevaisuudessa on vauhditettava saatavilla olevien varojen käyttöönottoa lisäämällä kustannuksia tasaisemmin ohjelmakauden aikana, jotta voidaan välttää säännöllinen turvautuminen elvytyssuunnitelman mukaisiin hankkeisiin, joita rahoitetaan usein ainoastaan maksusitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan vapauttamisen välttämiseksi ohjelmakauden lopulla; toteaa, että yleisen asetuksen sekä rahastokohtaisten asetusten hyväksymisen jälkeen toimintaohjelmien täytäntöönpano voidaan vuonna 2021 alkavana tukikautena käynnistää nopeammin, sillä jäsenvaltioilla on jo kokemusta tulosperustaisesta politiikasta koheesiopolitiikan yhteydessä ohjelmakaudella 2014–2020; toteaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden olisi vältettävä viivytyksiä toimintaohjelmia hallinnoivien viranomaisten nimityksissä;

58.  painottaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskeva lainsäädäntömenettely olisi saatava päätökseen vuoden 2018 loppuun mennessä, jotta tulevaa koheesiopolitiikkaa koskeva sääntelykehys voidaan hyväksyä pian sen jälkeen ja se voi tulla voimaan viivästyksittä 1. tammikuuta 2021;

59.  katsoo, että koheesiopolitiikkaa on jatkossakin sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin ja kaikkiin Euroopan alueisiin ja että EU:n varojen saannin yksinkertaistaminen on ehdoton edellytys kyseisen politiikan menestykselle tulevaisuudessa;

60.  katsoo, että innovointihalukkuuden ja älykkään erikoistumisen sekä kestävän kehityksen on säilyttävä koheesiopolitiikan tärkeänä voimanlähteenä; painottaa, että älykkään erikoistumisen olisi oltava tärkein mekanismi tulevassa koheesiopolitiikassa;

61.  korostaa, että on olemassa suuri riski, että otsakkeen 1 b maksupyynnöt kasautuvat nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla, ja kehottaa antamaan vuosittain käyttöön riittävät maksumäärärahat nykyisen rahoituskehyksen loppuun asti, jotta maksamattomia laskuja ei enää pääsisi kertymään; korostaa tämän vuoksi, että unionin kolmen toimielimen on syytä laatia ja hyväksyä vuosiksi 2016–2020 uusi yhteinen maksusuunnitelma, jossa olisi esitettävä selkeä strategia kaikkiin maksutarpeisiin vastaamiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun asti;

62.  kehottaa komissiota analysoimaan ESI-rahastoinvestointien todellista vaikutusta edellisen ohjelmakauden toteutumiseen ja investoituja varoja koskevien eurooppalaisten tavoitteiden täyttymiseen sekä vetämään johtopäätökset myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista lähtökohtanaan tuoda investointiprosessiin lisäarvoa;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(6)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(7)EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1.
(8)EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.
(12)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 94.
(13)EUVL C 313, 22.9.2015, s. 31.
(14)Tilintarkastustuomioistuimen lausunto nro 2/2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta ja sen liitteenä olevasta asetuksen (EU) 2015/1017 18 artiklan 2 kohdan mukaisesta komission arvioinnista


Ilmailustrategia Euroopalle
PDF 210kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ilmailustrategiasta Euroopalle (2016/2062(INI))
P8_TA(2017)0054A8-0021/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Ilmailustrategia Euroopalle” (COM(2015)0598),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan b ja g alakohdan, ja 16 artiklan sekä VI ja X osaston,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2016 antaman lausunnon komission tiedonannosta ”Ilmailustrategia Euroopalle”(1),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission päätöksen 2012/21/EU Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille”(3),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä(4),

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 651/2014 muuttamisesta(5),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetun komission ehdotuksen yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 kumoamisesta (COM(2015)0613),

–  ottaa huomioon Brysselissä 4. kesäkuuta 2015 pidetyn korkean tason konferenssin ”A Social Agenda for Transport” päätelmät(6),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman saarten erityistilanteesta(7),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vuonna 2016 pidetyn yleiskokouksen 39. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmailusta(8),

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman tarvittavien radiotaajuusalueiden osoittamisesta Maailman radioviestintäkonferenssissa, joka pidettiin 2.–27. marraskuuta 2015 Genevessä (WRC-15), sellaisen satelliitteihin perustuvan teknologian kehittämiseksi tulevaisuudessa, joka mahdollistaa maailmanlaajuiset lentoseurantajärjestelmät(9),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksen mukaisista kansainvälisistä ilmailusopimuksista(10),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisen ilmailualueen (ECAA) perustamisesta(11),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (uudelleenlaadittu)(12),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta(13),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 261/2004 ja matkustajien ja heidän matkatavaroidensa ilmakuljetusta koskevasta lentoliikenteenharjoittajien korvausvastuusta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta(14),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lähtö- ja saapumisaikojen jakamista Euroopan unionin lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä (uudelleenlaadittu)(15),

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman yleisesti miehittämättöminä ilma-aluksina (UAV) tunnettujen etäohjattujen ilma-alusjärjestelmien (RPAS) turvallisesta käytöstä siviili-ilmailun alalla(16),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n ulkoinen ilmailupolitiikka – Tulevat haasteet”(17),

–  ottaa huomioon Schipholin lentoasemalla Amsterdamissa (Alankomaat) 20. ja 21. tammikuuta 2016 pidetyn Euroopan ilmailualan huippukokouksen päätelmät(18),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 1944 tehdyn Chicagon yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0021/2017),

A.  toteaa, että EU:n liikennepolitiikalla pyritään viime kädessä palvelemaan Euroopan kansalaisia ja yrityksiä tuottamalla yhä parempia yhteyksiä, korkein mahdollinen turvallisuuden ja turvatoimien taso sekä esteettömät markkinat;

B.  katsoo, että tiukkojen turvallisuusvaatimusten olisi säilyttävä keskeisenä tavoitteena pyrittäessä parantamaan lentoliikenteen kilpailukykyä;

C.  katsoo, että EU:n ilmailualan sisämarkkinat ovat erittäin onnistunut esimerkki lentoliikenteen alueellisesta vapauttamisesta, joka on edistänyt voimakkaasti ennennäkemättömiä lentoliikenteen yhteyksiä lisäämällä matkustusmahdollisuuksia Euroopassa ja sen ulkopuolella ja alentamalla samalla hintoja; toteaa, että ilmailuala on oleellinen osa Euroopan liikenneverkkoa ja välttämätön yhteyksien toimivuuden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi EU:n sisällä ja maailmanlaajuisesti; katsoo, että syrjäisimpien alueiden syrjäisen sijainnin ja eristyneisyyden takia lentoliikenne on niille ainoa vaihtoehto, toisin kuin sijainniltaan keskeisille ja hyvin integroituneille alueille; katsoo, että tuettaessa lentoliikenneyhteyksien parantamista tavoitteena ei saisi olla ainoastaan yhteysverkkojen laajentaminen vaan myös yhteyksien riittävän laadun varmistaminen niin lentojen tiheyden kuin yhteysverkon kattavuuden ja aikataulujen sopivuuden osalta;

D.  toteaa, että ilmailuala on kasvava ala, jolla on kerrannaisvaikutuksia kasvuun ja työpaikkojen luomiseen ja joka on innovointia, kauppaa ja työpaikkojen laatua edistävä EU:n talouden merkittävä pilari, jolla on huomattavia välittömiä ja välillisiä etuja kansalaisille; toteaa, että lentoliikenteen kasvu ja saatavuus sekä lentoyhteyksien moninaisuus edistävät talouskasvua, mikä tarkoittaa, että lentoliikenne toimii talouskehityksen katalysaattorina; katsoo, että myös alueellisilla ja paikallisilla lentoasemilla on tärkeä rooli alueiden kehittämisessä, sillä ne lisäävät alueiden kilpailukykyä ja edistävät matkailua;

E.  ottaa huomioon, että lentoliikenne, lentoasemat ja niihin liittyvä valmistusteollisuus työllistävät unionissa 4,7 miljoonaa ihmistä välittömästi (1,9 miljoonaa) ja välillisesti (2,8 miljoonaa); ottaa huomioon, että unionin ilmailuala tukee lisäksi 917 000:ta työpaikkaa muilla maailmantalouden aloilla; katsoo, että ilmailualan liikkuvan ja ylikansallisen luonteen vuoksi on vaikea havaita sosiaalista väärinkäyttöä sekä työelämän normien kiertämistä, minkä vuoksi ongelmia on mahdotonta ratkaista yksinomaan kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että ILOn viimeaikaisten tutkimusten mukaan ilmailualan työolot ovat heikentyneet; ottaa huomioon, että sopimusten monimuotoistuminen saattaa lisätä joustavuutta, mutta sitä voidaan myös käyttää väärin sääntökeinotteluun sosiaaliturvamaksujen kiertämiseksi;

F.  panee merkille, että EU:n lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon ja neuvoston poliittisen tahdon puute estävät ilmailualaa toteuttamasta kaikkia mahdollisuuksiaan, mikä haittaa sen kilpailukykyä ja johtaa kustannusten nousuun yritysten, matkustajien ja talouden kustannuksella;

G.  toteaa, että suuria investointeja ja kehittynyttä infrastruktuuria edellyttävällä teknologia‑, tutkimus- ja innovaatiovetoisella alalla strategian onnistumiseen vaaditaan kykyä omaksua pitkän aikavälin visioita ja asianmukaisesti suunniteltuja investointeja sekä kaikkien liikennemuotojen täysimääräistä huomioon ottamista;

H.  toteaa, että lentoliikenteellä on merkittävä rooli EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, kun se ottaa käyttöön kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä toimia;

I.  ottaa huomioon, että vaikka yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta annetussa asetuksessa on säädetty toiminnallisten ilmatilalohkojen perustamisesta, on niiden toteuttaminen viivästynyt huomattavasti; toteaa komission arvioineen, että vuodessa menetetään noin viisi miljardia euroa, koska tässä asiassa ei tapahdu etenemistä;

J.  ottaa huomioon, että turvallisuus on yksi kaikkein suorimmin ilmailualaan kohdistuvista haasteista;

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ilmailustrategiasta Euroopalle ja sen toimia alaa edistävien tekijöiden havaitsemiseksi uusia markkinamahdollisuuksia löytämällä ja esteitä poistamalla; suhtautuu myönteisesti sen ehdotuksiin uusien haasteiden kohtaamiseksi ja niiden ennakoimiseksi yhteisen eurooppalaisen vision pohjalta nykyaikaisia sääntelykehyksiä kehittämällä; katsoo, että pitkällä aikavälillä olisi omaksuttava kokonaisvaltaisempi ja kunnianhimoisempi lähestymistapa, jotta annetaan tarvittavaa pontta kestävälle ja kilpailukykyiselle eurooppalaiselle lentoliikennealalle;

2.  katsoo, että turvallisuus on eurooppalaisen ilmailustrategian ohjaava periaate ja että sitä on jatkuvasti parannettava; pitää näin ollen myönteisenä Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) perusasetuksen (EY) N:o 216/2008 tarkistamista, jonka tavoitteena on ilmailun turvallisuuden mahdollisimman korkea taso; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa myöntämään EASAlle riittävästi määrärahoja ja henkilöstöä korkeiden turvallisuusnormien varmistamiseksi ja sen kansainvälisen roolin vahvistamiseksi;

3.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita viimeinkin etenemään ripeästi muissa keskeisissä kysymyksissä, joiden käsittely on pysähdyksissä, kuten yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanoasetuksen (SES2+) uudelleenlaadinnassa sekä lähtö- ja saapumisaikoja koskevan asetuksen sekä matkustajien oikeuksia koskevien asetusten tarkistuksessa; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen meneillään olevia aloitteita ja ehdottamaan kestäviä vaihtoehtoja, joilla korjataan ilmailualan puutteita, jotka johtuvat muun muassa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan EU:n lainsäädännön myöhäisestä ja puutteellisesta täytäntöönpanosta; korostaa, että jos halutaan varmistaa oikeudellinen selkeys ja oikeusvarmuus, ei sinällään hyödyllisten suuntaviivojen julkaisemisella voida korvata nykyisen sääntelyn asianmukaista tarkistamista;

4.  korostaa, että niiden ilmailualan kysymysten, joiden käsittely ei etene neuvostossa, tarkoituksena on antaa EU:lle parempi oikeusvarmuus ja vahvat puitteet lentomatkustajien oikeuksien turvaamiseksi, tehostaa ja rationalisoida EU:n ilmatilan käyttöä sekä parantaa säännöksiä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöön panemiseksi; katsoo, että nämä kaikki ovat olennaisia tekijöitä ilmailustrategian toteuttamiseksi; kehottaa neuvostoa ryhtymään toimiin näitä kysymyksiä koskevien neuvottelujen eteenpäin viemiseksi;

Ilmailustrategian kansainvälinen ulottuvuus

5.  suhtautuu myönteisesti asetuksen (EY) N:o 868/2004 tarkistamisesta annettuun komission ehdotukseen, jolla puututaan nykyisiin epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin, kuten valtiontukeen, jota ei voida hyväksyä, sillä se ei ole asianmukaista eikä tehokasta; toteaa, että komission ehdotus tuo selvyyttä suurimpiin huolenaiheisiin, jotka koskevat unionin sääntöjen luomia mahdollisia kilpailun vääristymiä; painottaa kuitenkin, ettei suuntaus kohti protektionismia, jota on mahdoton hyväksyä, sen paremmin kuin tasapuolisen kilpailun varmistavat toimenpiteetkään yksinään takaa EU:n ilmailualan kilpailukykyä;

6.  katsoo, että vaikka uudet kilpailijat, joista monet ovat käyttäneet lentoliikennettä kansainvälisen kehityksen strategisena välineenä, kohdistavat yhä enemmän paineita Euroopan ilmailualaan, ala voi sopeutua maailmanlaajuiseen kilpailuympäristöön rakentamalla ja kehittämällä edelleen omia vahvuuksiaan, kuten turvallisuutta ja turvatoimia koskevia tiukkoja vaatimuksia, EASAn roolia, maantieteellistä paikannusta, innovatiivista teollisuutta sekä sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita; uskoo vahvasti, että jos kilpailu kolmansista maista on reilua, sitä olisi pidettävä mahdollisuutena kehittää edelleen innovatiivista Euroopan ilmailumallia, jolla on potentiaalia tarjota ainutlaatuinen ja kilpailukykyinen vastaus kilpailijoiden tarjontaan;

7.  katsoo, että mahdollisuus houkutella ulkomaisia investointeja on tärkeää EU:n lentoyhtiöiden kilpailukyvylle eikä sitä saisi heikentää; pitää siksi myönteisenä komission aikomusta antaa ohjeita, joilla selvennetään asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 vahvistettuja omistusta ja määräysvaltaa koskevia sääntöjä ja kiinnitetään erityistä huomiota ”tosiasiallisen määräysvallan” kriteereihin, jotta varmistetaan kyseisten sääntöjen vaikuttavuus;

8.  pitää myönteisenä myös aloitetta unionin tasoisista lentoliikennesopimuksista ja kahdenvälisistä ilmailun turvallisuutta koskevista sopimuksista sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka edustavat nousevia ja strategisia markkinoita (Kiina, Japani, ASEAN, Turkki, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Armenia, Meksiko, Bahrain, Kuwait, Oman ja Saudi-Arabia), ja kannustaa nopeisiin ja rakentaviin neuvotteluihin; muistuttaa, että kaikkien osapuolten on pantava uudet sopimukset täytäntöön asianmukaisesti ja niihin on sisällyttävä kansainvälisiin standardeihin (ICAO, ILO) perustuva oikeudenmukaista kilpailua koskeva lauseke; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan Euroopan parlamentin täysimääräisesti mukaan neuvottelujen kaikkiin vaiheisiin SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti;

9.  kehottaa komissiota asettamaan kolmansien maiden kanssa tehtävien ilmailusopimusten neuvottelemisen ehdoiksi, että kyseiset maat noudattavat tiukkoja turvallisuusvaatimuksia sekä asianmukaisia työ- ja sosiaalinormeja ja osallistuvat lentoliikenteen päästöjä koskevaan markkinaehtoiseen ilmastonsuojeluvälineeseen; kehottaa varmistamaan, että ilmailusopimuksiin sisältyy yhtäläinen markkinoille pääsy, omistussuhteita koskevat tasapuoliset ehdot ja vastavuoroisuuteen perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset;

10.  kehottaa komissiota saattamaan meneillään olevat neuvottelut nopeasti päätökseen ja aloittamaan tulevaisuudessa uusia ilmailualaa koskevia vuoropuheluita muiden strategisten ilmailualan kumppaneiden kanssa; korostaa, että lentoliikennesopimukset vaikuttavat osaltaan myös teknologisen kehityksen edistämiseen sekä muiden unionin toimintapolitiikkojen, kuten naapuruuspolitiikan, täytäntöönpanoon ja vahvistamiseen;

EU:n sisämarkkinoiden vahvistaminen ilmailualalla

11.  muistuttaa, että ilmatila on myös osa EU:n sisämarkkinoita ja sen tehottomasta käytöstä sekä kansallisista käytänteistä (muun muassa toimintamenetelmistä, veroista ja maksuista) johtuva pirstoutuminen aiheuttaa pidempiä lentoaikoja, viivästyksiä, ylimääräistä polttoaineen kulutusta ja suurempia hiilidioksidipäästöjä sen lisäksi, että se vaikuttaa kielteisesti markkinoiden muihin osiin ja heikentää EU:n kilpailukykyä;

12.  panee merkille, että asetuksen (EY) N:o 551/2004 3 artiklassa säädetään yhtenäisen eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen perustamisesta, sen vaikuttamatta jäsenvaltioiden suvereniteettiin niiden ilmatilassa; kehottaa komissiota toteuttamaan eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen, sillä sen avulla ratkaistaan alueelliset pullonkaulat ja mahdollistetaan lentoliikennepalveluiden jatkuminen ilmatilan tiheimmin liikennöidyissä osissa ennakoimattomissa tilanteissa tai ilmaliikenteen toimintahäiriöiden aikana; katsoo, että eurooppalaisen ylemmän lentotiedotusalueen avulla voidaan asteittain perustaa ilmaliikenteen Euroopan laajuiset verkot, jotka olisivat seuraava askel kohti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista ja unionin ilmatilan kustannustehokasta hallintaa; suhtautuu myönteisesti lentoliikenteen hallinnassa jo saavutettuun edistykseen tehokkuuden parantamisessa ja kustannusten ja päästöjen vähentämisessä, erityisesti verkon hallinnoijan työn ansiosta, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toiminnalliset ilmatilalohkot viipymättä, jotta voidaan edesauttaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista;

13.  uskoo vahvasti, että ilmailualan olisi hyödynnettävä täysimääräisesti EGNOSin ja Galileon kaltaista eurooppalaista satelliittiteknologiaa, joka mahdollistaa turvallisemmat ja tehokkaammat suunnistus- ja lähestymismenetelmät sekä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) täysimääräisen käyttöönoton; korostaa siksi tarvetta näiden teknologioiden laajamittaiseen täytäntöönpanoon; huomauttaa, että SESARin asianmukaisen käyttöönoton varmistamiseksi ja globaalin yhteentoimivuuden saavuttamiseksi sen täytäntöönpanoa varten olisi myönnettävä erilliset ja mittavat määrärahat, joita ei oteta Verkkojen Eurooppa -välineestä;

14.  panee merkille lentoliikenteen määrän, joka on nykyisin huomattava ja jonka ennakoidaan kasvavan lähivuosina, sekä eurooppalaisten lentoasemien rajalliset valmiudet, sillä niiltä jää puuttumaan vuonna 2035 noin 2 miljoonan lennon verran kapasiteettia; korostaa, että tämä edellyttää koordinoitua ja tehokasta lentoasemien ja ilmatilan käyttöä, jotta vähennetään ruuhkautumista;

15.  korostaa ilmailualan ratkaisevaa merkitystä kasvun, työpaikkojen luomisen ja matkailun kehittämisen kannalta; korostaa, että pienillä ja alueellisilla lentoasemilla on keskeinen rooli yhteyksien toimivuuden, alueellisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen osallisuuden ja talouskasvun edistämisessä erityisesti syrjäisimmillä alueilla ja saarilla; katsoo näin ollen, että Euroopan lentoasemajärjestelmä tarvitsee strategista suunnittelua, jolla määritetään nykyinen kapasiteetti, ennakoitu kysyntä, nykyiset pullonkaulat ja tulevat infrastruktuuritarpeet EU:n tasolla ja voidaan säilyttää lentoliikennepalveluiden saatavuus EU:n kansalaisille;

16.  on tietoinen unionissa vallitsevasta huomattavasta yhteyksien puutteesta, jolle on ominaista lentoyhteyksien vähäinen määrä tietyissä osissa unionia, ja alueellisten yhteyksien merkityksestä (mukaan lukien TEN-T:hen kuulumattomat maantieteelliset alueet); kannustaa komissiota jatkamaan lentoyhteyksien seurantaa ja parantamista unionissa;

17.  katsoo, että monet huomattavat kasvun rajoitukset ilmassa ja maalla (esimerkiksi kapasiteettipula, infrastruktuurien vajaakäyttö ja liikakäyttö, erilaiset lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat tai investointien rajallisuus) sekä lentoyhteyksien puutteet EU:n eri alueiden välillä voidaan ratkaista asettamalla kaikentasoisten (kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten) yhteyksien toimivuuden parantaminen yhdeksi tärkeimmistä indikaattoreista, kun alan toimintaa arvioidaan ja suunnitellaan;

18.  toteaa, että yhteyksien toimivuuden ei pitäisi rajoittua vain lentoliikennepalvelujen lukumäärään, tiheyteen ja laatuun, vaan sitä olisi arvioitava myös yhdennetyn nykyaikaisen liikenneverkon yhteydessä ja siihen olisi liitettävä muitakin kriteerejä, kuten aika, alueellinen jatkuvuus, verkoston parempi integrointi, esteettömyys, liikennevaihtoehtojen saatavuus, kohtuuhintaisuus ja ympäristökustannukset, jotta reitin todellinen lisäarvo kävisi ilmi; kehottaa siksi komissiota tutkimaan mahdollisuuksia muihin olemassa oleviin indekseihin sekä Eurocontrolin ja lentoasemien seurantakeskuksen jo tekemään valmistelutyöhön perustuvan EU:n indikaattorin kehittämiseksi;

19.  katsoo, että tällaisella yhteysindeksillä, johon sisältyy myönteinen kustannus-hyötyanalyysi, olisi tarkasteltava lentoyhteyksiä laajasta näkökulmasta kuitenkaan heikentämättä EU:n alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta, jota vahvistetaan tulevilla, julkisen palvelun velvoitteisiin liittyviä sääntöjä koskevilla tulkintaohjeilla; korostaa, että tämä indeksi voi olla hyödyksi strategisessa kokonaissuunnittelussa, jotta vältetään veronmaksajien rahojen tuhlaaminen erottelemalla taloudellisesti elinkelpoiset mahdollisuudet kannattamattomista hankkeista, jotta voidaan muun muassa suosia taloudellisesti kannattavaa lentoasemien erikoistumista, mukaan lukien lentoasemaklusterit tai -verkostot, välttämällä tulevaisuudessa ”aavelentokenttien” ilmestymistä sekä varmistamalla lentokenttäkapasiteetin ja ilmatilan tehokas käyttö ja myös löytämällä intermodaalisia, kustannustehokkaita ja kestäviä ratkaisuja;

20.  katsoo, että kaikkien liikennemuotojen täydentävyyden etuja olisi käytettävä hyödyksi liikkuvuuden parantamiseksi ja joustavan, käyttäjien edun mukaisen liikenneverkoston rakentamiseksi sekä matkustajaliikenteessä että rahdinkuljetuksessa; huomauttaa, että intermodaalisuus, joka mahdollistaa liikennemuotosiirtymän, on ainoa tapa varmistaa EU:n kilpailukykyisen ilmailualan dynaaminen ja kestävä kehitys; painottaa, että intermodaalisuus mahdollistaa infrastruktuurin tehokkaamman käytön laajentamalla ja ottamalla huomioon lentoaseman markkina-alueet ja välttämällä niiden päällekkäisyyksiä, mikä myös vapauttaisi lähtö- ja saapumisvuoroja ja osaltaan auttaisi luomaan suotuisan ympäristön kaupalle, matkailulle ja tavaraliikenteelle; on tietoinen raide- ja lentoliikenteen infrastruktuurien yhdistämisellä saavutetusta menestyksestä tällä alalla ja kannustaa jatkamaan kehitystä tässä asiassa;

21.  muistuttaa, että TEN–T-käytävät ovat multimodaalisten vaihtoehtojen kehittämisen selkäranka ja lentoasemat ovat solmukohtia; pitää valitettavana, että multimodaalisuutta koskevat aloitteet Euroopassa ovat hajanaisia ja lukumäärältään vähäisiä; korostaa, että tarvitaan nopeita, tehokkaita ja käyttäjäystävällisiä yhteyksiä julkisen liikenteen verkkojen ja lentoasemien infrastruktuurin välillä; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita asettamaan multimodaaliset ratkaisut selkeämmin etusijalle TEN‑T‑käytävien puitteissa ja poistamaan samalla pullonkauloja; kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksensa multimodaalisista ja yhteentoimivista liikenneratkaisuista siten, että ilmailuala on täysin integroitu muihin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin käytössään olevia rahoitusvälineitä intermodaalisten yhteyksien edistämiseksi;

22.  katsoo, että intermodaalisen liikenteen edistämiseksi koko Euroopassa olisi kaikille matkustajille (myös liikuntaesteisille henkilöille) tarjottava esteettömiä ratkaisuja, reaaliaikaisia tietoja ja integroituja palveluita (esimerkiksi yhtenäinen lipunmyynti); huomauttaa, että EU:n rahoittamilla hankkeilla on osoitettu, että multimodaalisten tieto- ja lipunmyyntijärjestelmien kehittäminen on teknisesti mahdollista; kehottaa näin ollen komissiota tukemaan niiden tosiasiallista tarjoamista kaikille matkustajille unionissa;

23.  ottaa huomioon, että liikenteenharjoittajat ja palveluntarjoajat pyrkivät löytämään intermodaalisia ja multimodaalisia ratkaisuja, jos EU:n sääntelykehyksellä tarjotaan selkeyttä ja oikeusvarmuutta matkustajan oikeuksien, korvausvastuun, viivytysten ja peruutusten, turvallisuusselvitysten ja avoimen datan ja tietojen yhteiskäyttöä koskevien vaatimusten suhteen; kehottaa komissiota toimimaan tässä asiassa;

24.  toteaa, että ilmailualan julkinen ja yksityinen rahoitus on elintärkeää alueellisen yhteenkuuluvuuden takaamiseksi, innovoinnin edistämiseksi ja alan eurooppalaisen johtajuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi; muistuttaa, että kaikessa rahoituksessa on noudatettava EU:n valtiontukisääntöjä ja kilpailulainsäädäntöä; korostaa, että julkista tukea myönnettäessä on varmistuttava investointien kustannustehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lentokentille ja lentoyhtiöille maksettavia valtiontukia koskevien komission suuntaviivojen sekä SEUT‑sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen soveltamisalasta annetun komission ilmoituksen mukaisesti pitämään yllä pitkän aikavälin strategiaa, jolla puututaan toisaalta liian moniin tappiollisiin lentoasemiin alueilla, joilla muita liikennemuotoja on tarjolla, ja toisaalta käsitellään sivulentoasemien panosta EU:n alueiden kehitykseen, kilpailukykyyn ja integrointiin;

26.  toteaa, että suotuisa sääntelykehys on lentoasemille tärkeä yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja liikkeelle saamiseksi; katsoo, että komission arvioinnilla lentoasemamaksuista annetusta direktiivistä, lentoyhtiöiden/lentoasemien asianmukaisen kuulemisen lisäksi, olisi selvennettävä sitä, ovatko nykyiset säännökset tehokas väline kilpailun edistämisessä monopoliaseman väärinkäytön vaaraa vastaan sekä eurooppalaisten kuluttajien etujen ja kilpailun edistämisessä, vai olisiko niiden uudistaminen tarpeen; on tietoinen, että muut kuin ilmailuun liittyvät tulot parantavat osaltaan lentoasemien kaupallista kannattavuutta;

27.  toteaa, että komissio ilmoitti joulukuussa 2015 julkaistussa ilmailustrategiassaan pääsyä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla koskevan direktiivin 96/67/EY arvioinnista; kannattaa maahuolinnan sisällyttämistä Euroopan lentoturvallisuusviraston toimivaltaan, kun tavoitteena on kattaa koko ilmailun turvallisuusketju;

Ilmailustrategia: tulevaisuuden näkymät

28.  katsoo, että koko ilmailualan arvoketjulla on mahdollisuus olla strateginen investointiala ja että tätä on hyödynnettävä lisää asettamalla pitkän aikavälin tavoitteita ja myöntämällä kannustimia älykkäille aloitteille, jotka täyttävät kyseiset tavoitteet, joista mainittakoon vihreämmät lentoasemat tai ilma-alukset, melun vähentäminen sekä lentoasemien ja julkisen liikenteen väliset yhteydet; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan kyseisiä aloitteita edistäviä lisätoimia, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tehokas käyttäminen, sekä jatkamaan Clean Skyn ja SESARin kaltaisten rahoitusohjelmien edistämistä ja rahoitusta; painottaa, että ilmailuteollisuus edistää osaltaan merkittävästi kasvua unionin ilmailualalla ja tukee vahvasti puhtaamman teknologian edistämistä ja SESARin käyttöönottoa;

29.  panee merkille ilmailualan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt; korostaa erilaisia toimia, joita on jo toteutettu ja toteutetaan hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, sekä teknisesti kehittämällä vaihtoehtoisia polttoaineita ja tehokkaampia ilma-aluksia että poliittisesti noudattamalla kansainvälisiä sopimuksia; pitää myönteisenä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön 39. yleiskokouksessa 6. lokakuuta 2016 saavutettua sopimusta kansainvälisen ilmailun aiheuttamien päästöjen vähentämistä koskevan maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen (GMBM) hyväksymisestä sekä sitä, että 65 maata sitoutui osallistumaan vapaaehtoiseen vaiheeseen vuoteen 2027 mennessä, mikä tarkoittaa, että noin 80 prosenttia vuoden 2020 tason ylittävistä päästöistä kompensoidaan tällä järjestelmällä vuoteen 2035 mennessä; korostaa, että on tärkeää pitää voimassa 31. joulukuuta 2016 jälkeenkin päästökauppajärjestelmän puitteissa myönnetty poikkeus, joka koskee SEUT‑sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetulla syrjäisimmällä alueella sijaitsevasta lentopaikasta lähtevien ja sinne saapuvien lentojen päästöjä; pitää myönteisenä komission aikomusta tarkistaa EU:n toimia ilmailun hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tämän sopimuksen valossa;

30.  ottaa huomioon komission kiertotalouspaketin ja katsoo, että olisi kannustettava uusiin aloitteisiin ympäristöalan kapasiteetin lisäämiseksi ja lentoasemille tuloon ja niiltä lähtöön liittyvästä sekä niiden sisällä tapahtuvasta operatiivisesta toiminnasta aiheutuvien päästöjen ja melun vähentämiseksi esimerkiksi ottamalla käyttöön uusiutuvia polttoaineita (esimerkiksi biopolttoaineita), kehittämällä tehokkaita, ympäristöystävällisiä ja sertifioituja kierrätysjärjestelmiä, purkamalla ja uusiokäyttämällä ilma-aluksia, edistämällä ”vihreitä lentoasemia” ja ”vihreitä reittejä lentoasemille” sekä kehittämällä mahdollisimman tehokas logistiikkahallinto;

31.  kehottaa keräämään ja jakamaan alan parhaita käytäntöjä päästöjen vähentämiseksi ja pitämään mielessä, että tiukat ympäristönormit on säilytettävä ja niitä on tiukennettava ajan mittaan, jotta varmistetaan, että ilmailuala kehittyy kestävällä tavalla;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan tiukasti kesäkuusta 2016 lähtien voimassa olleita uusia menettelyjä melun vähentämiseksi sekä kaupunkien ja asutuskeskusten läheisyydessä sijaitsevilta lentoasemilta lentoon lähtevien lentokoneiden pakokaasujen aiheuttamien pienhiukkaspäästöjen vähentämiseksi, jotta voidaan parantaa elämänlaatua ja erityisesti ilmanlaatua;

33.  on tietoinen turvatoimien huomattavista kustannuksista; korostaa, että ilmailualaan kohdistuvat turvaamiseen liittyvät uhat, myös kyberuhat, lisääntyvät tulevaisuudessa, mikä edellyttää välitöntä siirtymistä enemmän riskeihin ja tiedusteluun perustuvaan lähestymistapaan sekä reaktiiviseen turvallisuusjärjestelmään, joka parantaa lentoasemien tilojen turvallisuutta ja mahdollistaa muuttuviin uhkiin sopeutumisen siten, ettei niihin jatkuvasti vastata uusilla toimenpiteillä tai vain siirtämällä riskiä vähentämättä sitä;

34.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ilmailun turvatarkastuslaitteita koskevan unionin sertifiointijärjestelmän perustamisesta; pitää erittäin tarpeellisena henkilöstön työhönottoa ja koulutusta koskevien nykyisten sääntöjen johdonmukaista soveltamista; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta syventää yhden turvatarkastuksen käsitettä ja kehittää EU:n alueen matkustajille ennakkotarkastusjärjestelmä, jonka ansiosta etukäteen rekisteröityneet EU:n matkustajat voisivat käydä turvatarkastuksen läpi entistä tehokkaammin; pyytää jäsenvaltioita sitoutumaan tiedustelutietojen järjestelmälliseen jakamiseen ja lentoasemien turvajärjestelyjä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen;

35.  panee merkille konfliktialueita koskevan korkean tason raportin ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että raportin suositukset pannaan täytäntöön, mukaan lukien tiedonjako, jotta varmistetaan EU:n riskinarvioinnin kehittäminen ja kyky jakaa tietoa nopeasti; painottaa myös, että yhteistyöhaluttomien sotilaslentokoneiden, joiden transponderit on kytketty pois päältä, aiheuttamia turvallisuushuolia on käsiteltävä jatkossakin;

36.  korostaa, että innovointi on kilpailukykyisen eurooppalaisen ilmailualan ennakkoedellytys; toteaa, että muihin liikennemuotoihin verrattuna ilmailuala on jo nyt johtavassa asemassa digitalisaation, tieto- ja viestintäteknologian sekä avoimen datan hyödyntämisessä; kannustaa alaa jatkamaan edelläkävijän roolia tässä prosessissa samalla kuitenkin varmistaen reilun kilpailun, järjestelmien yhteentoimivuuden, puolueettomuuden sekä selkeän ja ytimekkään tiedon avoimen saatavuuden kaikille käyttäjille, esimerkiksi silloin, kun kuluttajat varaavat kokonaisen matkan tai kuljetusyritykset osallistuvat lentorahtitoimintaan; pitää myönteisenä komission ehdotusta ilmailun massadatahankkeesta ja pyytää selvitystä sen täytäntöönpanosta;

37.  palauttaa mieliin komission ja kansallisten lainvalvontaelinten matkapalveluja tarjoaviin verkkosivustoihin vuonna 2013 kohdistaman tehotarkastuksen koko unionissa; toteaa, että tehotarkastuksessa havaittiin merkittäviä puutteita yli kahdessa kolmasosassa tarkastetuista verkkosivustoista; kehottaa komissiota raportoimaan laajemmin siitä, miten matkasivustojen mukauttamisessa unionin lainsäädäntöön on edistytty, sekä sen täytäntöönpanoa koskevista tulevista suunnitelmistaan, jotka koskevat sekä verkossa että sen ulkopuolella tapahtuvaa lentolippujen myyntiä; muistuttaa, että kuluttajilla on aina oltava käytettävissään väylä valitusten esittämiseen elinkeinonharjoittajille ja korvausten hakemiseen; katsoo, että tällaisen väylän olisi oltava saatavilla tavalla, joka ei estä kuluttajia käyttämästä oikeuksiaan, ja että se olisi saatettava selkeästi kuluttajien tietoon; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten lainvalvontaelinten kanssa, jotta varmistetaan, että elinkeinonharjoittajat täyttävät nämä vaatimukset;

38.  suhtautuu myönteisesti innovointiin ja talouskehitykseen, joita voidaan edistää kehittämällä edelleen kauko-ohjatun ilma-aluksen käytön kokonaisjärjestelmän (RPAS) siviilikäyttöä; panee merkille, että RPAS:n markkinat kehittyvät nopeasti ja tällaisia ilma-aluksia käytetään yhä enemmän yksityisiin tarkoituksiin, kaupallisessa toiminnassa sekä viranomaisten tehtävien suorittamisessa; korostaa tarvetta hyväksyä kiireellisesti RPAS:ää koskeva selkeä, oikeasuhtainen, yhdenmukaistettu ja riskiperusteinen sääntelykehys alan investointien ja innovoinnin edistämiseksi ja sen valtavan potentiaalin hyödyntämiseksi täysimääräisesti samalla kun säilytetään tiukimmat mahdolliset turvallisuusvaatimukset;

39.  muistuttaa, että ilmailualan sääntelyssä olisi otettava huomioon yleisilmailun erityistarpeet siten, että säädetään lentoliikenteen yksilöllisistä ratkaisuista sekä ilmailuharrastustoiminnasta;

Ilmailustrategian sosiaalinen toimintaohjelma

40.  on tietoinen siitä, että ”kotiasema” ja ”päätoimipaikka” käsitteiden määritelmiä on selvennettävä, jotta varmistetaan, että niitä voidaan soveltaa johdonmukaisesti ja siten tehokkaasti torjua mukavuuslippu- ja sääntökeinottelukäytäntöjä; muistuttaa, että yksi EASAn tärkeimmistä tehtävistä on myöntää sekä lentotoimintalupia että lupia kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajille, minkä tarkoituksena on turvallisuuden takaaminen ja osallistuminen työolojen parantamiseen;

41.  kehottaa EASAa ja jäsenvaltioita jatkamaan uusien liiketoiminta- ja työllistämismallien valvontaa, jotta varmistetaan ilmailun turvallisuus; kehottaa komissiota antamaan säädöksiä tarpeen vaatiessa; toteaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota muun muassa nollatuntisopimuksiin, lentokokemuksen hankkimista maksua vastaan koskeviin järjestelyihin, näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä kolmansista maista tulevan miehistön käyttämiseen EU:hun rekisteröidyssä ilma-aluksessa; korostaa poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla annetun asetuksen merkitystä sekä oikeudenmukaisen toimintakulttuurin tärkeyttä turvallisuusvaatimusten sekä terveyden ja työolojen vahvistamiseksi ja parantamiseksi;

42.  muistuttaa, että korkeatasoinen koulutus edistää osaltaan ilmailun turvallisuutta; korostaa EASAn keskeistä osuutta lentäjiä, miehistön jäseniä ja lennonjohtajia koskevien yhteisten koulutus- ja turvallisuusvaatimusten perustamisessa, myös virtuaalisen koulutuskeskuksensa avulla; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen ilmailualan arvoketjun kaikissa osissa, koska EU:n ilmailualan menestys on erittäin riippuvainen ammattitaitoisesta työvoimasta ja innovoinnista; on tietoinen, että mahdollisesti ilmeneviin osaamisvajeisiin on puututtava; pitää tärkeänä koulutuslaitosten, tutkimuskeskusten ja työmarkkinaosapuolten välistä kumppanuutta, jotta koulutusohjelmat voidaan saattaa ajan tasalle ja varmistaa, että ne vastaavat työmarkkinoiden tarpeita;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan ilmailutekniikan oppisopimuskoulutus- ja täydennyskoulutusjärjestelmiä ja laajentamaan niitä kansainvälisen yhteistyön avulla;

44.  kannustaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille ilmailualan työntekijöille kunnolliset työolot, mukaan lukien työterveys ja -turvallisuus, riippumatta työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, asemapaikasta tai työsopimuksesta;

45.  toteaa, että kaikkien Euroopan unionissa toimivien lentoyhtiöiden on noudatettava täysimääräisesti EU:n ja jäsenvaltioiden sosiaalisia ja työelämän vaatimuksia; toteaa, että työoloissa ja sosiaaliturvassa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä ja että yritykset käyttävät hyväkseen sijoittautumisvapautta vähentääkseen kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan tämän haitallisen kilpailun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ehdotuksia siitä, kuinka estetään epäsuorien työsuhteiden väärinkäyttäminen EU:n ja kansallisen verotus- ja sosiaaliturvalainsäädännön kiertämiseksi ilmailualalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita estämään sosiaalisen väärinkäytön ja työelämän normien kiertämisen takaamalla niiden henkilöiden suojelun, jotka antavat tietoja, ja helpottamalla avointa raportointia sekä parantamalla kansallisten työsuojeluviranomaisten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kussakin jäsenvaltiossa toimivat lehtoyhtiöt noudattavat työ- ja sosiaalilainsäädäntöä sekä työehtosopimuksia ja että niitä valvotaan asianmukaisesti;

46.  korostaa, että oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin sekä ryhtyä työtaistelutoimiin ovat perusoikeuksia, joita on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan mukaisesti; torjuu kaikki pyrkimykset heikentää ilmailualan lakko-oikeutta; pitää tärkeänä sitä, että ilmailualalla on vahvat ja riippumattomat työmarkkinaosapuolet sekä säännöllinen ja vakiintunut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu kaikilla tasoilla ja että työntekijöillä on omat edustajansa ja he osallistuvat yrityksen asioihin; painottaa asianmukaisen kuulemisprosessin ja työmarkkinaosapuolten vahvistetun vuoropuhelun merkitystä ennen ilmailualaa koskevien EU:n aloitteiden antamista; suhtautuu myönteisesti työmarkkinaosapuolten pyrkimykseen neuvotella EU:n ilmailualan työntekijöiden työoloja ja sosiaalioikeuksia koskevasta sopimuksesta; kannustaa työmarkkinaosapuolia neuvottelemaan työmarkkinasopimuksista kaikilla alan osa-alueilla kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti, sillä tällaiset sopimukset ovat tehokas tapa torjua sosiaali-, työ- ja työllisyysnormien heikentämiskilpailua ja varmistaa asianmukainen palkkaus kaikille työntekijöille;

47.  katsoo, että yhdenkään työntekijän ei pitäisi olla epätietoinen sovellettavasta työlainsäädännöstä tai siitä, missä hän on oikeutettu sosiaaliturvaan; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota ilmailualan paljon liikkuvien työntekijöiden erityistilanteeseen ja kehottaa koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä paremmin unionin sisällä; korostaa, että sen arvioiminen, onko tarpeen tehdä lisäselvityksiä siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan ilmailualan liikkuvien työntekijöiden työsopimuksiin ja mitkä tuomioistuimet ovat asiassa toimivaltaisia, olisi tehtävä tiiviissä yhteistyössä näiden työntekijöiden edustajien kanssa;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)ETSK – AC TEN/581.
(2)EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3.
(3)EUVL C 99, 4.4.2014, s. 3.
(4)EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1.
(5)EUVL C 382, 15.10.2016, s. 1.
(6)https://ec.europa.eu/transport/media/events/event/high-level-conference-2015-social-agenda-transport_en
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0049.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0394.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0392.
(10)EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 5.
(11)EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 658.
(12)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0220.
(13)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0221.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0092.
(15)EUVL C 434, 23.12.2015, s. 217.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0390.
(17)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 2.
(18)https://english.eu2016.nl/documents/reports/2016/01/20/report-aviation-summit-2016


ERI-rahastojen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet
PDF 257kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 ERI-rahastojen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästymisestä – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet (2016/3008(RSP))
P8_TA(2017)0055B8-0149/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta(1),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä(2),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea‑aikaisesti(3),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 välitarkistuksesta(4),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(5),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020”(6),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästymisestä – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet (O-000005/2017 – B8-0202/2017),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 käydyt neuvottelut saatiin päätökseen myöhässä ja ERI‑rahastoja koskevat asetukset annettiin myöhään ja että tämä johti viivästyksiin kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa, hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisten nimeämisessä, ennakkoehtojen määrittämisessä ja täyttämisessä sekä hankkeiden täytäntöönpanossa paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että vaikka viivästymisen syistä ei ole tosiasiallista tietoa eikä niitä ole analysoitu, ne vaikuttavat ohjelmakauden ensimmäisessä osassa siihen, voidaanko ERI-rahastojen avulla lisätä kilpailukykyä sekä edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

B.  ottaa huomioon, että 564 ERI-rahastojen toimenpideohjelmaa on nyt hyväksytty ja että komissio on saanut 374 toimenpideohjelman osalta ilmoituksen viranomaisten nimeämisestä; ottaa huomioon, että välimaksuja ei voida suorittaa, ellei hallintoviranomaisia ole nimetty; ottaa huomioon, että 30. marraskuuta 2016 saatavilla olleiden tietojen mukaan välimaksuja on suoritettu ainoastaan 14,750 miljardin euron arvosta, mikä viittaa siihen, että maksutarpeet ovat alkuperäisiä arvioita pienemmät;

C.  ottaa huomioon, että huolimatta samankaltaisista viivästyksistä sekä hallinto- ja valvontajärjestelmiä koskevaan vaatimukseen liittyneistä teknisistä esteistä edellisen ohjelmakauden vastaavassa vaiheessa välimaksusuorituksia oli kirjattu jo heinäkuussa 2009 ja että vuoden 2010 talousarvioon otettujen maksumäärärahojen mukaan koheesiopolitiikan ohjelmien täytäntöönpanon oletettiin pääsevän täyteen vauhtiin jo samana vuonna;

D.  toteaa, että välimaksujen tämänhetkinen taso on suhteellisen alhainen verrattuna ohjelman kokonaismäärärahoihin, kun otetaan huomioon ohjelmakauden eteneminen; ottaa huomioon, että parlamentti on huolissaan, että jäsenvaltioiden syksyn 2016 ennusteiden mukaan tilanne etenisi samalla vauhdilla myös jatkossa;

E.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanon viivästyminen ja siitä seurannut maksutarpeiden väheneminen johti otsakkeen 1b maksumäärärahojen vähentämiseen 7,2 miljardilla eurolla jo vuonna 2016 (lisätalousarvioesitys nro 4/2016); ottaa huomioon, että tällaista lisätalousarvioesitystä ei tarvittu vastaavassa vaiheessa ohjelmakaudella 2007–2013; ottaa huomioon, että vuoden 2017 talousarviossa maksumäärärahoja on vähennetty lähes 24 prosentilla vuoteen 2016 verrattuna;

F.  toteaa, että jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten välisen yhteistyön tiivistäminen on erittäin suositeltavaa, jotta varmistetaan, että koheesiopolitiikkaan kohdennettavat maksumäärärahat saadaan vakautettua tyydyttävälle tasolle unionin vuoden 2018 talousarviossa ja että vuosiksi 2014–2020 tehtyä yleistä maksusuunnitelmaa noudatetaan tai tarvittaessa mukautetaan nykytilanteeseen;

G.  ottaa huomioon, että hallinnolliset valmiudet sekä kansallisella että alueellisella ja paikallisella tasolla ovat tärkein ennakkoedellytys koheesiopolitiikan onnistuneelle täytäntöönpanolle;

1.  palauttaa mieliin, että ERI-rahastoista tehtävät investoinnit vähentävät osaltaan Euroopan alueiden välisiä taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja sekä luovat älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä työpaikkoja; ilmaisee tämän vuoksi huolensa siitä, että lisäviivästykset koheesiopolitiikan toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa vaikuttavat kielteisesti näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja omalta osaltaan lisäävät alueiden kehityseroja;

2.  toteaa, että ottamalla käyttöön useita uusia vaatimuksia, kuten temaattinen keskittäminen, ennakkoehdot ja taloushallinto, varmistettiin ohjelmien tuloksellisuuden paraneminen, mutta samalla ne osaltaan viivästyttivät täytäntöönpanoa lainsäädäntöpuitteiden hyväksymisen myöhästyttyä; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että nykyinen täytäntöönpanovauhti uhkaa johtaa siihen, että tulevina vuosina joudutaan purkamaan suuri määrä maksusitoumuksia, ja korostaa, että sen mahdollisuuden välttämiseksi olisi toteutettava tarvittavat toimet; kehottaa komissiota ilmoittamaan toimet, jotka se aikoo tältä osin toteuttaa;

3.  korostaa, että näiden täytäntöönpanoviivästysten vuoksi ERI-rahastojen toimenpideohjelmiin sisältyvien rahoitusvälineiden käyttöä saattaisivat uhata vielä nykyistäkin enemmän alhaiset maksatusasteet, liian suuri perustamispääoma, heikot mahdollisuudet houkutella riittävästi yksityistä pääomaa, alhainen vipuvaikutus ja ongelmallinen uusiutuvuus; toteaa, että tarvitaan lisäselvennyksiä ja toimia, jotta jäsenvaltioissa saavutetaan yhtäläiset valmiudet rahoitusvälineiden käyttöön vipuvälineinä, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kyseisiä komission ja EIP:n käyttöönottamia välineitä tasapainoisella tavalla; muistuttaa myös mahdollisuudesta yhdistää ERI-rahastoista ja Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) tarjottavaa rahoitusta investointivajeen pienentämiseksi erityisesti niillä aloilla, joilla on suurimmat mahdollisuudet lisätä kasvua ja työllisyyttä;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoamaa joustavuutta, koska monissa jäsenvaltioissa talouskriisi on aiheuttanut likviditeettiongelmia ja johtanut siihen, että hallituksilla on käytettävissään vähemmän rahaa julkisiin investointeihin ja koheesiopolitiikan rahoituksesta on tulossa julkisten investointien ensisijainen lähde;

5.  kehottaa näin ollen komissiota esittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa nykyviipeiden syiden objektiivisen analyysin perusteella koheesiopolitiikan täytäntöönpanon nopeuttamista koskevan suunnitelman vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä, jotta ERI-rahastojen toimenpideohjelmien nopeutettu täytäntöönpano helpottuisi; painottaa kuitenkin tässä yhteydessä, että alhaiset virhetasot, petostentorjunta sekä hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen kansallisella, alueellisella ja myös paikallisella tasolla on tarpeen varmistaa ennakkoedellytykseksi oikea-aikaisten ja erinomaisten tulosten aikaansaamiselle; katsoo, että olisi laadittava räätälöityjä toimenpiteitä, jotka perustuvat komission vuoden 2016 lopussa saataville asettamaan analyysiin, jossa arvioitiin ohjelmien vuosien 2014 ja 2015 täytäntöönpanosta laadittuja kertomuksia koskevaa yhteenvetokertomusta, ja kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan jatkuvasti hankkeiden täytäntöönpanon edistymistä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta keskittää voimavarat temaattisiin tavoitteisiin ensisijaisilla aloilla; kehottaa lisäksi komissiota tarjoamaan jatkossakin tukea parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän kautta ja asettamaan parlamentin saataville työryhmän toimia koskevan toimintasuunnitelman;

6.  on huolissaan viivytyksistä hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisten nimeämisessä, sillä tämä johtaa viivästyksiin maksatushakemusten jättämisessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita saattamaan päätökseen nimeämisprosessin ja komissiota antamaan tarvittavaa teknistä apua ja neuvontapalveluja hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisille, jotta toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa helpotetaan ja vauhditetaan paikan päällä; toteaa, että täytäntöönpano käsittää hankejatkumoiden valmistelun, taloushallinnon ja valvontajärjestelmän yksinkertaistamisen ja nopeuttamisen sekä sopimuksenteko- ja seurantamenettelyt;

7.  toteaa, että ERI-rahastojen toimenpideohjelmien nopeampi ja tehokkaampi täytäntöönpano on suoraan yhteydessä pidemmälle menevään yksinkertaistamiseen; panee tässä yhteydessä merkille koontiasetusta koskevan ehdotuksen yhteydessä asetetut painopisteet; toteaa kuitenkin, että lisätoimet olisivat tarpeen ja että niissä olisi erityisesti käsiteltävä projektinhallintakustannuksia, heterogeenisyyttä ja toistuvia sääntömuutoksia, suurhankkeiden hyväksyntämenettelyjen monimutkaisuutta, julkista hankintaa, ratkaisemattomia omaisuussuhteita, pitkään kestäviä menettelyjä lupien ja päätösten saamiseksi, tarkastusta ja valvontaa koskevien sääntöjen taannehtivaa soveltamista, edunsaajille suoritettavien maksujen viivästyksiä, ERI-rahastoista tarjottavan rahoituksen yhdistämiseen muiden rahoituslähteiden kanssa liittyviä vaikeuksia, valtiontukisääntöjä ja hidasta riidanratkaisua; kehottaa komissiota varmistamaan asianmukaisen koordinoinnin, yksinkertaistamaan huomattavasti valtiontukisääntöjä ja varmistamaan niiden johdonmukaisuuden koheesiopolitiikan kanssa; muistuttaa, että myös ERI-rahastojen investointien tuloksia koskevaa viestintää on tarpeen parantaa;

8.  kehottaa komissiota harkitsemaan ja kehittämään ratkaisuja ja lisäämään joustavuuden muotoja, kuten joustavoittamaan painopisteiden ja toimenpideohjelmien valintaa asiaankuuluvien hallintoviranomaisten pyynnöstä, Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti varmistamalla samalla vaaditun vakauden ja ennakoitavuuden; kehottaa komissiota myös pohtimaan tulevaa ohjelmakautta ajatellen, että unionin talousarvioon palautetaan, kuten on jo ehdotettu, rahoitettavien toimien osittaisen tai täydellisen toteuttamatta jättämisen seurauksena vapautuneet määrärahat, mukaan lukien otsakkeesta 1b vapautuneet määrärahat;

9.  kehottaa lisäämään toimia, joiden tarkoituksena on varmistaa EU:n rahoitusmahdollisuuksien, kuten ERI-rahastojen, Horisontti 2020 -ohjelman ja ESIR‑rahaston välinen synergia ja edistää sitä yhteisrahoituksen, toimivaltaisten viranomaisten tiiviin yhteistyön ja älykästä erikoistumista koskevien toimien tukemisen avulla sekä tiivistämällä koordinointia niiden kansallisten elinten kanssa, jotka hyväksyvät edullisin ehdoin myönnettäviä, täytäntöönpano-ohjelmien tavoitteiden mukaisia lainoja;

10.  kehottaa parantamaan tiedonkulkua komission eri tahojen välillä (asianomaiset pääosastot), komission ja jäsenvaltioiden välillä sekä kansallisten ja alueviranomaisten välillä, sillä tämä on välttämätön ennakkoedellytys varojen käyttöasteen kohoamiselle ja koheesiopolitiikan toimien laadulle;

11.  palauttaa mieliin tulossuuntautuneen lähestymistavan omaksumisesta saatavan lisäarvon ja pitää myönteisinä komission toimia, joilla varmistetaan toiminnan tuloksellisuus käytännössä; panee merkille ohjelmien vuosien 2014 ja 2015 täytäntöönpanosta laadittuja kertomuksia koskevan yhteenvetokertomuksen päätelmät, ja odottaa tulevaa, vuoden 2017 lopuksi suunniteltua komission strategiaraporttia, jossa annetaan enemmän tietoa painopisteiden täytäntöönpanosta rahoitustietojen, yhteisten ja ohjelmakohtaisten indikaattorien ja määrällisten tavoitearvojen sekä välitavoitteiden edistymisen perusteella sekä myös tietoa vielä täyttymättömiä ennakkoehtoja koskevien toimintasuunnitelmien tilasta;(7)

12.  kiinnittää huomiota nykyiseen vuosiksi 2014–2020 laadittuun maksusuunnitelmaan; ottaa huomioon maksusitoumusten vapauttamissäännöt ja kehottaa komissiota vahvistamaan riittävän maksusuunnitelman vuoteen 2023 asti sekä ehdottamaan otsakkeen 1b maksumäärärahojen ylärajan korottamista tarvittaessa nykyisen ohjelmakauden loppuun saakka; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään sähköisestä koheesiosta täysin toimivan ja helppokäyttöisen, jotta maksusuunnitelmaa voidaan mukauttaa konkreettisten muutosten perusteella ja laatia koheesiopolitiikan täytäntöönpanon nopeuttamissuunnitelma; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita syöttämään tietoja hankejatkumoista ja hankintasuunnitelmista (tarjouskilpailujen, sopimusten tekemisen ja täytäntöönpanon suunnitellut ja toteutuneet ajankohdat mukaan luettuina) sekä kaikki rahoitus- ja kirjanpitotiedot, jotka liittyvät esimerkiksi laskuihin, yhteisrahoitukseen ja menojen tukikelpoisuuteen;

13.  odottaa komission jatkavan keskusteluja näistä asioista koheesiofoorumissa ja esittävän ratkaisuja seitsemännessä koheesiokertomuksessa varmistaakseen koheesiopolitiikan täysimääräisen täytäntöönpanon ja tyydyttääkseen EU:n investointitarpeet; kehottaa myös toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta vuoden 2020 jälkeinen ohjelmakausi käynnistyisi oikea-aikaisesti;

14.  pyytää komissiota ottamaan oppia vuotuisissa kertomuksissa esitetyistä tiedoista vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevaa keskustelua varten;

15.  kehottaa komissiota esittämään seuraavaa ohjelmakautta koskevan lainsäädäntöpaketin viimeistään vuoden 2018 alkuun mennessä ja helpottamaan mahdollisuuksia neuvotella sujuvasti ja hyvissä ajoin vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä sääntelyyn ja menettelyihin liittyvästä puskurista, jotta vältetään koheesiopolitiikan investointeihin ja täytäntöönpanoon kohdistuvat järjestelmähäiriöt; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansanäänestystulos sekä tulevat brexit-järjestelyt olisi otettava asianmukaisesti huomioon;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, alueiden komitealle, jäsenvaltioille sekä niiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217.
(2)EUVL C 289, 9.8.2016, s. 50.
(3)EUVL C 482, 23.12.2016, s. 56.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0412.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.
(7)Ohjelmien vuosien 2014 ja 2015 täytäntöönpanosta laadittuja kertomuksia koskevan yhteenvetokertomuksen julkaisun jälkeinen tarpeellinen päivitys.

Oikeudellinen huomautus