Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2003(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0195/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0195/2017

Keskustelut :

PV 14/06/2017 - 20
CRE 14/06/2017 - 20

Äänestykset :

PV 15/06/2017 - 7.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0271

Hyväksytyt tekstit
PDF 206kWORD 61k
Torstai 15. kesäkuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma
P8_TA(2017)0271A8-0195/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta (2017/2003(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista(1),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta strategiasta(2),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten liikennealan yritysten uusista mahdollisuuksista ja yhteistyöhön perustuvista liiketoimintamalleista(3),

–  ottaa huomioon neuvoston kilpailukykyä ja kasvua tarkastelevan korkean tason työryhmän 12. syyskuuta 2016 pidetyn kokouksen ja puheenjohtajavaltion asiaa koskevan tausta-asiakirjan(4),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat: Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2016 pidetyn kilpailuneuvoston kokouksen ja sen tulokset,

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(5) (palveludirektiivi),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)(6),

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(7) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY(8),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa koskevista ohjeista (SWD(2016)0163),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(9),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon ”Yhteistyötalous ja verkkoalustat: kaupunkien ja alueiden yhteinen näkemys”(10),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteistyötaloudesta(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0195/2017),

A.  toteaa, että yhteistyötalous on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy käyttäjämäärissä, liiketoimissa ja tuloissa, tuotteiden ja palvelujen tarjoamistavan muutoksissa ja vakiintuneiden liiketoimintamallien haastamisessa monilla aloilla;

B.  toteaa, että yhteistyötalous on sosiaalisesti hyödyllinen Euroopan unionin kansalaisille;

C.  ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat merkittävin Euroopan taloutta vauhdittava voima ja että vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan niiden osuus kaikista muiden alojen kuin rahoitusalan yrityksistä oli 99,8 prosenttia ja niiden osuus kaikista työpaikoista oli kaksi kolmannesta;

D.  toteaa, että vain 1,7 prosenttia EU:n yrityksistä hyödyntää kehittynyttä digitaalitekniikkaa täysimääräisesti ja 41 prosenttia ei käytä sitä lainkaan; toteaa, että kaikkien alojen digitalisoituminen on ratkaisevan tärkeää EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että komission äskettäisen tutkimuksen mukaan 17 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on käyttänyt yhteistyötalouden palveluja ja 52 prosenttia on tietoisia tällaisten palvelujen tarjonnasta(12);

F.  toteaa, että ei ole olemassa virallisia tilastoja yhteistyötalouden työpaikkojen määrästä;

G.  toteaa, että yhteistyötalous tarjoaa työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia nuorille, maahanmuuttajille, osa-aikaisille työntekijöille ja ikääntyneille;

H.  toteaa, että yhteistyötalouden mallit voivat auttaa edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille ja talouteen tarjoamalla joustavan yrittäjyyden ja työllistymisen mahdollisuuksia;

I.  ottaa huomioon, että vaikka äskettäin julkaistu komission tiedonanto ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” on hyvä lähtökohta tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle, on alaa koskevissa analyyseissa ja suosituksissa otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma ja noudatettava syrjinnän vastaisen lainsäädännön säännöksiä;

J.  toteaa, että unionin sisämarkkinoiden tavoitteena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti myös edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua;

Yleiset näkökohdat

1.  pitää yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta annettua tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että sen olisi merkittävä ensimmäistä askelta kohti tähän kysymykseen sovellettavaa tasapainoista, aiempaa kattavampaa ja kunnianhimoista unionin strategiaa;

2.  katsoo, että jos yhteistyötaloutta kehitetään vastuullisesti, sillä luodaan merkittäviä mahdollisuuksia kansalaisille ja kuluttajille, jotka hyötyvät tehostuneesta kilpailusta, räätälöidyistä palveluista, lisääntyneestä valinnanvarasta ja alentuneista hinnoista; painottaa, että alan kasvu on kuluttajavetoista ja mahdollistaa kuluttajien aktiivisemman osallistumisen;

3.  painottaa tarvetta antaa yrityksille mahdollisuus kasvaa poistamalla rajatylittävää kehitystä haittaavat esteet, päällekkäisyydet ja sirpaleisuus;

4.  kannustaa jäsenvaltioita selventämään tilannetta oikeudellisesti ja välttämään yhteistyötalouden tulkitsemista uhaksi perinteiselle taloudelle; painottaa, että yhteistyötaloutta on säänneltävä tavalla, joka pikemminkin helpottaa toimintaa ja tarjoaa siihen mahdollisuuksia kuin rajoittaa sitä;

5.  on samaa mieltä siitä, että yhteistyötalous luo uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia yrittäjille sekä työpaikkoja ja kasvua ja että sillä on usein tärkeä rooli tehtäessä talousjärjestelmästä paitsi tehokkaampi myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpi, mikä mahdollistaa muutoin alikäytettyjen resurssien ja varojen paremman jaon ja edistää siten kiertotalouteen siirtymistä;

6.  myöntää samalla, että yhteistyötaloudella voi olla merkittävä vaikutus vakiintuneisiin säänneltyihin liiketoimintamalleihin monilla strategisilla aloilla, kuten liikenteessä, majoituspalveluissa, ravintola-alalla, palveluissa, vähittäiskaupassa ja rahoituksessa; ymmärtää haasteet, jotka liittyvät siihen, että samantapaisiin talouden toimijoihin sovelletaan erilaisia oikeudellisia normeja; katsoo, että yhteistyötalous lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, tarjoaa uusia työmahdollisuuksia ja voi helpottaa verolainsäädännön noudattamista, mutta korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, pitää työntekijöiden oikeudet täysimääräisesti voimassa ja varmistaa verolainsäädännön noudattaminen; panee merkille yhteistyötalouden vaikutukset sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön;

7.  huomauttaa, että yrittäjien, kuluttajien ja viranomaisten keskuudessa vallitsee epätietoisuus siitä, miten tietyillä aloilla nykyisiä asetuksia on sovellettava, ja toteaakin, että on puututtava sääntelyn harmaisiin alueisiin; pitää huolestuttavana sisämarkkinoiden sirpaloitumisen riskiä; toteaa, että jos näitä muutoksia ei hallita asianmukaisesti, ne saattavat johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen yksilön oikeuksiin ja kuluttajansuojaan sovellettavista säännöistä ja rajoituksista; katsoo, että sääntelyn on sovelluttava digitaaliaikaan, ja on syvästi huolissaan oikeudellisen epävarmuuden ja sääntöjen monimutkaisuuden kielteisestä vaikutuksesta yhteistyötalouteen osallistuviin eurooppalaisiin nuoriin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin;

8.  pitää dynaamisen, selkeän ja tarpeen mukaan yhdenmukaistetun oikeudellisen ympäristön ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista kukoistavan yhteistyötalouden EU:hun syntymisen keskeisenä edellytyksenä;

Yhteistyötalous unionissa

9.  korostaa, että yhteistyötaloutta on pidettävä sekä tavaroita ja palveluja tarjoavien uusien liiketoimintamallien kokoelmana että uutena talouden ja yhteiskunnan integroitumismuotona, jossa tarjotut palvelut perustuvat suhteiden laajaan kirjoon ja jossa taloussuhteet on sisällytetty sosiaalisiin suhteisiin ja jossa on otettu käyttöön uusia yhteisömuotoja ja liiketoimintamalleja;

10.  toteaa, että Euroopan yhteistyötaloudessa on eräitä erityispiirteitä, jotka kuvastavat myös Euroopan yritysrakennetta, joka koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä ja mikroyrityksistä; korostaa tarvetta taata sellainen liiketoimintaympäristö, jossa yhteistyöalustat voivat laajentaa toimintaansa ja olla erittäin kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla;

11.  toteaa, että eurooppalaiset yrittäjät ovat erittäin taipuvaisia luomaan yhteistyöalustoja sosiaalisia tarkoituksia varten, ja ottaa huomioon, että kiinnostus osuustoiminnallisiin liiketoimintamalleihin perustuvaa yhteistyötaloutta kohtaan kasvaa;

12.  painottaa, että on ehkäistävä syrjinnän kaikkia muotoja, jotta voidaan taata yhteistyöpalvelujen tehokas ja yhdenvertainen saatavuus;

13.  katsoo, että julkisesti mainostettavat ja korvausta vastaan yhteistyötaloudessa tarjottavat palvelut kuuluvat miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(13) soveltamisalaan, ja siksi niiden pitäisi olla miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia;

EU:n oikeudellinen kehys: kumppanit, kuluttajat, yhteistyöalustat

14.  toteaa, että vaikka eräät yhteistyötalouden osat kuuluvat sääntelyn piiriin, paikallisen ja kansallisen tason sääntely mukaan luettuna, muut osat voivat olla sääntelyn harmaalla alueella, sillä aina ei tiedetä varmasti, mitä EU:n asetuksia on sovellettava, mikä aiheuttaa huomattavia eroja jäsenvaltioiden välille erilaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten määräysten sekä oikeuskäytännön johdosta ja pirstouttaa siten sisämarkkinoita;

15.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo paneutua nykyiseen hajanaisuuteen, mutta pitää valitettavana, että tiedonannossa ei tehty riittävästi selkoa unionin nykyisen lainsäädännön sovellettavuudesta yhteistyötalouden eri malleihin; painottaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, ja kehottaa komissiota pyrkimään luomaan jäsenvaltioiden ponnisteluja tukevan valvontakehyksen erityisesti palveludirektiiviä ja kuluttajasäännöstöä varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä, tapauksissa, joissa lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti tai riittävästi täytäntöön;

16.  korostaa, että perussopimusten ja sovellettavan sekundäärilainsäädännön mukaisesti yhteistyöalustojen ja palveluntarjoajien markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten on oltava tarpeellisia, perusteltuja ja oikeasuhteisia sekä yksinkertaisia ja selkeitä; painottaa, että tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai yksityishenkilöt, jotta kumppanitarjoajiin voidaan soveltaa kevyempiä oikeudellisia vaatimuksia samalla kun varmistetaan laatuvaatimukset ja kuluttajansuojan korkea taso ja jotta voidaan ottaa huomioon alakohtaiset eroavuudet;

17.  toteaa, että vakiintuneiden toimijoiden, digitaalisiin alustoihin liittyneiden uusien toimijoiden ja palvelujen sekä yhteistyötalouden on voitava kehittyä liiketoiminnalle suotuisassa ympäristössä, jossa kilpailu on terveellä pohjalla ja lainsäädäntömuutokset ovat avoimia; on samaa mieltä siitä, että kun jäsenvaltiot arvioivat, ovatko markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset palveludirektiivin mukaisia, niiden tulisi ottaa huomioon yhteistyötalouden yritysten erityispiirteet;

18.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisää ohjeita, jotka koskevat vaikuttavien kriteereiden vahvistamista kumppaneiden ja ammattilaisten erottamiseksi toisistaan, koska se on ratkaisevaa yhteistyötalouden oikeudenmukaisen kehityksen kannalta; huomauttaa, että kyseisillä ohjeilla olisi huolehdittava selvyydestä ja oikeusvarmuudesta ja että niissä olisi otettava huomioon muun muassa jäsenvaltioiden lainsäädännölliset erot ja niiden taloudelliset realiteetit, kuten tulotaso, alojen erityispiirteet, mikroyritysten ja pienten yritysten olosuhteet sekä toiminnan kaupallinen tarkoitus; katsoo, että tässä voitaisiin päästä eteenpäin vahvistamalla EU-tasolla yleisiä periaatteita ja kriteereitä sekä kansallisella tasolla kynnysarvoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaa koskevan tutkimuksen;

19.  kiinnittää huomiota siihen, että vaikka asettamalla kynnysarvoja voidaan saada aikaan asianmukainen raja kumppaneiden ja yritysten välille, ne voivat samalla johtaa eriarvoisuuteen yhtäältä mikroyritysten ja pienten yritysten ja toisaalta kumppaneiden välillä; pitää hyvin suositeltavana luoda yhdenvertaiset toimintaedellytykset palveluntarjoajien toisiinsa verrattavissa oleville luokille; kehottaa poistamaan tarpeettomat sääntelyrasitteet ja perusteettomat markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset kaikilta yrittäjiltä ja etenkin mikroyrityksiltä ja pieniltä yrityksiltä, sillä ne rajoittavat osaltaan innovointia;

20.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo varmistaa kuluttajansuojalainsäädännön riittävyyden ja ehkäistä yhteistyötalouden väärinkäytökset lainsäädännön kiertämiseksi; katsoo, että kuluttajilla olisi oltava korkeatasoinen ja tehokas suoja riippumatta siitä, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai kumppanit, ja korostaa erityisesti kuluttajansuojan merkitystä yksityishenkilöiden välisissä liiketoimissa, mutta ottaa huomioon, että suoja voidaan toteuttaa osittain itsesääntelyn muodossa;

21.  kehottaa varmistamaan, että satunnaisesti palveluja tarjoavat toimijat soveltavat kuluttajansuojaa koskevia normeja kaikilta osin ja noudattavat niitä jatkuvasti samalla tai vastaavalla tavalla kuin ammattimaisesti palveluja tarjoavat toimijat;

22.  toteaa, että tiedon siitä, onko palveluntarjoaja mahdollisesti vaikuttanut palvelunkäyttäjien arvosteluihin esim. maksetun mainoksen kautta, tulisi olla kuluttajien saatavilla;

23.  korostaa, että kuluttajien suojaa on täsmennettävä kiistojen varalta, ja kehottaa yhteistyöalustoja varmistamaan, että valitusmenettelyjä ja kiistojen ratkaisemista varten on otettu käyttöön tehokkaita järjestelmiä, jotta kuluttajat voivat käyttää oikeuksiaan helpommin;

24.  korostaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit perustuvat pääasiassa hyvään maineeseen, ja painottaa, että avoimuus on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa; katsoo, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit lisäävät usein kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja antavat heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti teknologian tuen turvin; korostaa, että yhteistyötaloudessa tarvitaan edelleen kuluttajia suojaavia sääntöjä erityisesti silloin, kun markkinat ovat tiettyjen toimijoiden hallitsemia, tiedot ovat epäsymmetrisiä eikä valinnanmahdollisuutta tai kilpailua ole; korostaa, että on tärkeää taata kuluttajille riittävät tiedot kuhunkin liiketoimeen sovellettavasta oikeusjärjestelmästä sekä siitä seuraavista oikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista;

25.  kehottaa komissiota mahdollisimman pian selkeyttämään entisestään yhteistyöalustojen vastuujärjestelmiä, jotta voidaan edistää vastuullista käyttäytymistä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta ja lisätä näin käyttäjien luottamusta; panee merkille erityisesti epävarmuuden sen osalta, tarjoaako alusta palvelua vai pelkästään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaista tietoyhteiskunnan palvelua; kehottaakin komissiota antamaan lisäohjeistusta näitä näkökohtia varten ja harkitsemaan, tarvitaanko lisätoimia sääntelykehyksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa samalla yhteistyöalustoja ryhtymään tässä asiassa vapaaehtoisiin toimiin;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vähentää epävarmuutta yhteistyötalouden liiketoimintamalleihin sovellettavista säännöistä ja taata niitä koskevan oikeusvarmuuden vahvistuminen, sekä arvioimaan, onko asianmukaista muuttaa sääntöjä tai ottaa käyttöön kokonaan uusia sääntöjä erityisesti aktiivisten välittäjien ja niihin liittyviä tietoja ja avoimuutta koskevien vaatimusten sekä täyttämättä jättämistä ja vastuullisuutta koskevien kysymysten osalta;

27.  katsoo, että mahdollisella uudella sääntelykehyksellä olisi edistettävä alustojen itsehallintavalmiuksia ja vertaisarviointimekanismeja, sillä ne ovat osoittaneet vaikuttavuutensa ja niissä otetaan huomioon kuluttajien tyytyväisyys yhteistyöpalveluihin; on vakuuttunut, että yhteistyöalustat voivat itse ottaa aktiivisen roolin tällaisen uuden sääntely-ympäristön luomisessa korjaamalla epäsymmetrisiä tietoja etenkin soveltamalla digitaalisia mainetta lisääviä mekanismeja käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi; toteaa samalla, että yhteistyöalustan itsesääntelyvalmiudet eivät korvaa tarvetta pitää voimassa nykyisiä sääntöjä, kuten palveludirektiiviä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä ja mahdollisia muita sääntöjä;

28.  katsoo näin ollen, että digitaaliset luottamusta lisäävät mekanismit ovat olennainen osa yhteistyötaloutta; on tyytyväinen kaikkiin yhteistyöalustojen käyttöön ottamiin toimiin ja aloitteisiin vääristymien välttämiseksi sekä pyrkimyksiin lisätä luokitus- ja arviointijärjestelmien luotettavuutta ja avoimuutta, vahvistaa luotettavia mainetta koskevia kriteereitä, ottaa käyttöön takeita tai vakuutuksia ja järjestelyjä kumppaneiden ja tuottajakuluttajien henkilöllisyyden tarkistamiseksi sekä kehittää turvallisia ja avoimia maksujärjestelmiä; katsoo, että nämä teknologiset uutuudet, kuten kaksisuuntaiset luokitusmekanismit, sekä arviointien riippumattomat tarkastukset ja sertifiointijärjestelmien vapaaehtoinen käyttöönotto ovat hyviä esimerkkejä keinoista välttää väärinkäytöksiä, manipulointia, petoksia ja väärennettyä palautetta; kehottaa yhteistyöalustoja hyödyntämään parhaita käytäntöjä sekä lisäämään tietoisuutta käyttäjiensä oikeudellisista velvoitteista;

29.  korostaa, että on tärkeää selventää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset automatisoidut päätöksentekojärjestelmät toimivat, jotta varmistetaan algoritmien oikeudenmukaisuus ja avoimuus; pyytää komissiota tarkastelemaan kysymystä myös EU:n kilpailulainsäädännön näkökulmasta; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin ja asianomaisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteistyötä vahvistaakseen tehokkaita kriteereitä, joiden avulla kehitetään algoritmien vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita tietopohjaisia yhteistyöalustoja varten;

30.  tähdentää, että on arvioitava datan käyttöä tapauksissa, joissa se voi vaikuttaa eri tavoin yhteiskunnan eri segmentteihin, jotta ehkäistään syrjintää, ja että on selvitettävä massadatasta yksityisyydelle mahdollisesti aiheutuva haitta; muistuttaa, että EU:ssa on jo kehitetty kattava tietosuojakehys, ja kehottaakin yhteistyötalouden alustoja olemaan lyömättä laimin tietosuojakysymystä vaan toimittamaan palveluntarjoajille ja käyttäjille avointa tietoa keräämistään henkilötiedoista ja siitä, miten ne käsittelevät kyseisiä tietoja;

31.  toteaa, että monia EU:n säännöstön sääntöjä voidaan jo soveltaa yhteistyötalouteen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko sisämarkkinoiden hajanaisuuden pahenemisen ehkäisemiseksi tarpeen kehittää EU:n oikeudellista kehystä paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti ja jäsenvaltioiden kokemusten perusteella; katsoo, että kyseinen kehys olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava, että sen olisi oltava joustava, teknologianeutraali sekä tulevaisuuden kannalta kestävä ja että sen olisi koostuttava yleisten periaatteiden ja erityisten sääntöjen yhdistelmästä ja mahdollisesti tarvittavasta alakohtaisesta sääntelystä;

32.  painottaa johdonmukaisen lainsäädännön tarvetta, jotta voidaan taata kaikille sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, ja kehottaa komissiota turvaamaan nykyiset säännöt sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön ennen sellaisen uuden lainsäädännön esittämistä, joka voisi aiheuttaa hajanaisuutta sisämarkkinoilla;

Kilpailu ja verosäännösten noudattaminen

33.  on tyytyväinen siihen, että yhteistyötalous on lisännyt kilpailua ja haastanut nykyisiä toimijoita keskittymään kuluttajien todellisiin tarpeisiin; kannustaa komissiota edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä toisiinsa verrattavia palveluja tarjoavien yhteistyöalustojen keskinäistä sekä niiden ja perinteisten yritysten välistä kilpailua varten; korostaa, että on kartoitettava ja poistettava esteet, jotka haittaavat yhteistyöyritysten ja etenkin nuorien yritysten kehittymistä ja kasvua; korostaa tässä yhteydessä vapaan tietovirran sekä tietojen siirrettävyyden ja yhteentoimivuuden tarvetta, koska niillä helpotetaan alustan vaihtamista toiseen ja ehkäistään lukkiutuminen, sillä nämä ovat keskeisiä tekijöitä avoimessa ja oikeudenmukaisessa kilpailussa ja yhteistyöalustojen käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; korostaa, että samalla on otettava huomioon kaikkien markkinatoimijoiden oikeutetut edut ja suojeltava käyttäjä- ja henkilötietoja;

34.  pitää myönteisenä, että verkkoalustat ovat mahdollistaneet paremman liiketoimien jäljitettävyyden verosäännösten noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, mutta pitää huolestuttavina eräillä aloilla tähän mennessä ilmenneitä ongelmia; painottaa, että yhteistyötaloutta ei saisi koskaan käyttää keinona välttää verovelvoitteita; tähdentää myös, että toimivaltaisten viranomaisten ja yhteistyöalustojen on kiireesti tehtävä yhteistyötä verosäännösten noudattamisen ja verojen keräämisen saralla; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa näihin kysymyksiin on otettu kantaa, ja panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin onnistuneen yhteistyön tällä alalla; kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä sekä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla parannetaan verosäännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan myös poistaa rajatylittävien veropetosten riski; kehottaa yhteistyöalustoja olemaan aktiivinen osapuoli näissä ponnisteluissa; kannustaa jäsenvaltioita selkeyttämään tiedot, jotka yhteistyötalouteen osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaisille antaessaan tietoja verovelvoitteistaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tekemään yhteistyötä tältä osin;

35.  on samaa mieltä siitä, että verrattavissa olevia palveluja tarjoaviin yrityksiin ja yhteistyöalustoihin olisi sovellettava toiminnallisesti vastaavia verovelvoitteita sekä perinteisessä taloudessa että yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että verot olisi maksettava sinne, missä tuotetaan voittoa ja missä ei ole kyse pelkästään kustannusten maksamisesta, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta sekä kansallisia ja paikallisia verosäädöksiä;

Vaikutukset työmarkkinoihin ja työntekijöiden oikeuksiin

36.  korostaa, että digitaalinen vallankumous vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin ja että yhteistyötaloudessa ilmenevät suuntaukset ovat osa nykysuuntausta yhteiskunnan yleisessä digitalisaatiossa;

37.  toteaa, että samaan aikaan yhteistyötalous avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia joustavia työllistymiskeinoja kaikille käyttäjille ja erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille, työttömille ja henkilöille, jotka ovat tällä hetkellä kaukana työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka eivät muutoin voisi osallistua niihin, ja että se voisi siten toimia työmarkkinoiden sisääntuloreittinä etenkin nuorille ja syrjäytyneille ryhmille; toteaa kuitenkin, että joissakin olosuhteissa tällainen kehitys voi myös aiheuttaa epävarmuutta; painottaa yhtäältä työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä jäsenvaltioiden tavat ja perinteet huomioon ottaen;

38.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin nykyisiä unionin sääntöjä voidaan soveltaa digitaalisiin työmarkkinoihin, ja varmistamaan asianmukaisen täytäntöönpanon ja valvonnan; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa proaktiivisesti ja johdonmukaisen ennakoinnin perusteella tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä etuuksien siirrettävyyden ja jaksojen yhteenlaskemisen varmistamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti; kannustaa työmarkkinaosapuolia ajantasaistamaan tarvittaessa työehtosopimuksia, jotta nykyiset työsuojelunormit voidaan säilyttää myös digitalisoituneessa työelämässä;

39.  korostaa, että on ehdottoman tärkeää taata työntekijöiden oikeudet yhteistyöpalveluissa, ja pitää tässä yhteydessä ensisijaisena työntekijöiden oikeutta järjestäytyä, neuvotella työehtosopimuksia ja toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti; muistuttaa, että kaikki yhteistyötaloudessa työskentelevät työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidät olisi luokiteltava sellaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan omien toimivaltuuksiensa puitteissa oikeudenmukaiset työolot sekä asianmukaisen oikeus- ja sosiaaliturvan kaikille yhteistyötalouden työntekijöille heidän asemastaan riippumatta;

40.  kehottaa komissiota julkistamaan ohjeet siitä, miten unionin lainsäädäntöä sovelletaan erityyppisiin alustatalouden liiketoimintamalleihin, jotta voidaan tarvittaessa korjata sääntelyn puutteet työllisyyden ja sosiaaliturvan alalla; katsoo, että alustatalouden suuri avoimuuspotentiaali mahdollistaa hyvän jäljitettävyyden nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan verkkoalustoihin riittävästi työsuojelutarkastuksia ja määräämään seuraamuksia, jos sääntöjä on rikottu erityisesti työehtojen ja -olojen osalta, sekä asettamaan erityisiä pätevyysvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tällä alalla erityistä huomiota pimeään työhön ja näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä lisäämään alustatalouden pimeän työn vastaisen EU-foorumin toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit tarkastuksia varten;

41.  korostaa, että on tärkeää varmistaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti, perusoikeudet ja sosiaaliturvan riittävyys, sillä he ovat keskeisessä asemassa yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että tämä koskee myös oikeutta neuvotella työehtosopimuksia ja sopia palkkioista sekä toteuttaa työtaistelutoimia;

42.  kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että yhteistyötalouteen liittyy myös häiriöitä, ja valmistautumaan tämän vuoksi tietyillä aloilla tukitoimenpiteisiin sekä koulutuksen ja uudelleensijoittautumisen tukemiseen;

43.  painottaa, että yhteistyöalustojen työntekijöiden on voitava hyötyä luokitusten ja arviointien siirrettävyydestä, sillä ne muodostavat heidän digitaalisen markkina-arvonsa, ja korostaa, että on tärkeää helpottaa luokitusten ja arviointien siirrettävyyttä ja kertymistä eri alustojen välillä samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa ja kaikkien osapuolten yksityisyyden suojaa; panee merkille, että verkossa esitettyihin luokituksiin voi liittyä epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia käytäntöjä, mikä voi vaikuttaa yhteistyöalustojen työntekijöiden työoloihin ja etuuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada työtä; katsoo, että luokitus- ja arviointijärjestelmien kehittämisen olisi tapahduttava avoimesti ja että työntekijöille olisi tiedotettava ja heitä olisi kuultava asianmukaisilla tasoilla ja jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kyseisten järjestelmien kehittämiseksi sovelletuista yleisistä kriteereistä;

44.  painottaa ajantasaisten taitojen merkitystä muuttuvassa työelämässä ja tarvetta varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on tarvittavat, digitaaliyhteiskunnan ja -talouden edellyttämät taidot; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja yhteistyötalouden yrityksiä mahdollistamaan elinikäisen oppimisen ja digitaalisten taitojen kehittämisen; katsoo, että elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja ja rahoitusmahdollisuuksia etenkin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä varten;

45.  korostaa etätyöskentelyn ja älykkään työskentelyn merkitystä yhteistyötaloudessa ja puolustaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa nämä työtavat samaan asemaan perinteisten työtapojen kanssa;

46.  kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin vuokratyödirektiiviä (2008/104/EY(14)) voidaan soveltaa verkkoalustoihin; katsoo, että monet välittäjinä toimivat verkkoalustat ovat rakenteellisesti samanlaisia kuin työvoiman vuokrausyritykset (kolmikantainen sopimussuhde vuokratyöntekijän / alustataloudessa työskentelevän työntekijän – työvoiman vuokrausyrityksen /verkkoalustan – käyttäjäyrityksen/asiakkaan välillä);

47.  kehottaa kansallisia julkisia työvoimapalveluja ja Eures-verkostoa tiedottamaan entistä paremmin yhteistyötalouden tarjoamista mahdollisuuksista;

48.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan alustataloudessa työskenteleville työntekijöille riittävästi tietoa työoloista ja -ehdoista ja työntekijöiden oikeuksista sekä heidän työsuhteestaan niin alustoihin kuin käyttäjiinkin; katsoo, että alustojen olisi toimittava ennakoivasti, kun on kyse sovellettavaa sääntelykehystä koskevien tietojen toimittamisesta niiden käyttäjille ja työntekijöille lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi;

49.  kehottaa kiinnittämään huomiota yhteistyötalouden aiheuttamia työelämän muutoksia koskevien tietojen puuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään myös yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa aiempaa luotettavampia ja kattavampia tietoja tästä näkökohdasta, ja kannustaa jäsenvaltioita nimittämään nykyisten kansallisten toimivaltaisten elinten joukosta yhden seuraamaan ja arvioimaan yhteistyötalouden työmarkkinoiden esiin nousevia suuntauksia; korostaa jäsenvaltioiden tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä tässä yhteydessä; korostaa, että on tärkeää seurata työmarkkinoita sekä yhteistyötalouden työoloja laittomien käytäntöjen torjumiseksi;

Yhteistyötalouden paikallinen ulottuvuus

50.  toteaa, että yhä useammat paikallisviranomaiset ja -hallinnot sääntelevät ja edistävät jo nyt aktiivisesti yhteistyötaloutta ja keskittyvät yhteistyötalouden käytänteisiin sekä harjoitettavan politiikan kohteina että yhteistyöhön perustuvan hallinnon sekä osallistavan demokratian uusien muotojen organisointiperiaatteena;

51.  toteaa, että kansallisilla viranomaisilla ja alue- ja paikallisviranomaisilla on runsaasti liikkumavaraa hyväksyä kontekstisidonnaisia toimenpiteitä, jotta selvästi määritettyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita voidaan pyrkiä saavuttamaan oikeasuhteisilla toimenpiteillä, jotka ovat täysin unionin lainsäädännön mukaisia; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioita poliittisessa päätöksenteossa ja unionin oikeuden mukaisten sääntöjen hyväksymisessä;

52.  toteaa, että ensimmäisenä liikkeelle ovat lähteneet kaupungit, joiden olosuhteet, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, suosivat yhteistyökäytänteiden hyväksymistä, jolloin painopiste on siirtynyt älykkäistä kaupungeista jakamiskaupunkeihin ja siirtyminen kansalaisystävällisempiin infrastruktuureihin on tullut helpommaksi; on sitä mieltä, että yhteistyötalous voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia myös unionin syrjäseuduille ja maaseutualueille sekä muita heikommassa asemassa oleville alueille, se voi luoda uusia ja osallistavia kehitysmuotoja, sillä voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus ja se voi auttaa syrjäytyneitä yhteisöjä tarjoamalla välillisiä etuja matkailualalle;

Yhteistyötalouden edistäminen

53.  korostaa riittävän pätevyyden, osaamisen ja koulutuksen merkitystä, jotta mahdollisimman moni voi osallistua aktiivisesti yhteistyötalouteen ja jotta kaikki siihen sisältyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää;

54.  painottaa, että tieto- ja viestintätekniikat antavat yhteistyötaloudessa mahdollisuuden kehittää nopeasti ja tehokkaasti innovatiivisia ideoita ja samalla yhdistää ja voimaannuttaa osallistujia, oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista, helpottamalla heidän pääsyään markkinoille ja osallistumistaan markkinoilla ja parantamalla syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden yhteyksiä;

55.  kehottaa komissiota toimimaan ennakoivasti ja rohkaisemaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä erityisesti sähköisen tunnistautumisen käyttöönoton osalta, lisäämään kuluttajien ja palveluntarjoajien luottamusta sähköisiin transaktioihin, kehittämään EU:n sähköisen tunnistautumisen vastavuoroisen tunnustamisen kehystä sekä puuttumaan muihin yhteistyötalouden kasvun esteisiin, kuten rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamisen esteisiin;

56.  korostaa, että 5G:n käyttöönotto mullistaa perusteellisesti talouden logiikan, tekee palveluista monimuotoisempia ja parantaa niiden saatavuutta; painottaa tässä yhteydessä, että on luotava kilpailukykyiset markkinat innovatiivisille yrityksille, joiden menestys määrittää lopulta talouden vahvuuden;

57.  panee merkille, että yhteistyötaloudet ovat yhä tärkeämpiä energiasektorilla ja antavat kuluttajille, tuottajille, yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti uusiutuvien energiasyklien useisiin hajautettuihin vaiheisiin, mukaan luettuina oma tuotanto ja käyttö sekä varastointi ja jakelu unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti;

58.  toteaa, että yhteistyötaloudet kukoistavat erityisesti yhteisöissä, joissa tiedon ja koulutuksen jakamisen mallit ovat vahvoja ja edistävät ja lujittavat näin ollen avoimen innovoinnin kulttuuria; painottaa johdonmukaisten toimintapolitiikkojen sekä laajakaista- ja ultralaajakaistaverkkojen käyttöönoton merkitystä, koska ne ovat ennakkoedellytys yhteistyötalouden koko potentiaalin kehittämiselle ja yhteistyömallin tarjoamien etujen hyödyntämiselle; muistuttaa tämän vuoksi, että on varmistettava kaikkien EU:n kansalaisten riittävä verkkoihin pääsy, erityisesti harvaan asutuilla, syrjäisillä ja maaseutualueilla, joilla riittäviä yhteyksiä ei vielä ole saatavilla;

59.  korostaa, että yhteistyötaloutta on tuettava, jotta se voi kehittyä ja laajentua ja jonka on investointeja houkutellakseen pysyttävä avoimena tutkimukselle, innovaatioille ja uusille teknologioille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö ja toimintapolitiikat ovat tulevaisuuden kannalta kestäviä ja että niissä on otettu huomioon erityisesti ei-yksinomaisten, koetoimintaan suuntautuvien tilojen avaaminen digitaalisen yhteenliitettävyyden ja lukutaidon edistämiseksi, eurooppalaisten yrittäjien ja nuorten yritysten tukeminen sekä kannustinten tarjoaminen Teollisuus 4.0 -innovaatiokeskuksille, klustereille ja hautomoille kehittäen samalla rinnakkainelon synergioita perinteisten liiketoimintamallien kanssa;

60.  painottaa liikennealan monimutkaista luonnetta sekä yhteistyötaloudessa että sen ulkopuolella; toteaa, että alaa säännellään raskaasti; toteaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia edistää merkittävästi liikennejärjestelmien tehokkuutta, kestävää kehitystä (myös saumattomien multimodaalisen matkustamisen lippupalvelujen avulla ja hyödyntämällä yhteistyötalouden sovelluksia yksittäisiä matkoja varten) ja turvallisuutta sekä parantaa syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja vähentää liikenneruuhkien kielteisiä ulkoisvaikutuksia;

61.  pyytää asianomaisia viranomaisia edistämään yhteistyötalouden liikennepalvelujen ja perinteisen liikennejärjestelmän suotuisaa rinnakkaiseloa; kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyötalouden liikenteen uusia teknologioita koskevaan työhönsä (verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, integroidut digitaaliset lipunmyyntijärjestelmät, älykkäät liikennejärjestelmät) niiden vahvan vuorovaikutuksen ja luonnollisten synergioiden vuoksi;

62.  painottaa, että alustojen ja niiden käyttäjien oikeusvarmuudesta on huolehdittava, jotta varmistetaan yhteistyötalouden kehitys EU:n liikennealalla; toteaa, että liikkuvuuden alalla on tärkeää erottaa selkeästi toisistaan yhtäältä i) autojen yhteiskäyttö ja kustannusten jakaminen matkalla, jonka reitin kuljettaja on jo suunnitellut omaa tarkoitustaan varten, ja toisaalta ii) säännellyt matkustajaliikenteen palvelut;

63.  palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan vertaismajoitus on yhteistyötalouden suurin ala kaupankäynnin määrän perusteella mitattuna, kun taas alustojen tulojen perusteella mitattuna vertaisliikenne on suurin ala;

64.  painottaa, että matkailualalla asuntojen yhteiskäyttö merkitsee resurssien ja alikäytössä olevien tilojen erinomaista hyödyntämistä erityisesti alueilla, jotka eivät perinteisesti ole hyötyneet matkailusta;

65.  tuomitsee tässä tarkoituksessa joidenkin viranomaisten antamat määräykset, joilla pyritään rajoittamaan majoituspalvelujen tarjoamista matkailijoille yhteistyötaloudessa;

66.  muistuttaa, että eurooppalaisilla yhteistyöalustoilla on ollut hankaluuksia riskipääoman saamisessa ja laajentumisstrategioissaan, mitä korostavat kotimarkkinoiden pienuus ja hajanaisuus sekä rajatylittävien investointien kriittinen puute; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia rahoitusvälineitä investoidakseen yhteistyötalouden yrityksiin ja edistääkseen aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saatavuutta erityisesti nuorille yrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille sekä muille yrityksille;

67.  korostaa, että yhteistyötalouden rahoitusjärjestelmät, kuten joukkorahoitus, ovat merkittävä täydennys perinteisiin rahoituskanaviin osana tehokasta rahoitusekosysteemiä;

68.  toteaa, että pk-yritysten yhteistyötalouden alalla tarjoamat palvelut eivät aina ole riittävän räätälöityjä vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin; pyytää välineitä ja ohjelmia, joilla pyritään tukemaan näitä toimijoita ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet;

69.  kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään rahoituksen saamista asianmukaisista budjettikohdista yhteistyötalouden alalla toimiville eurooppalaisille yrittäjille, myös EU:n tutkimusta ja innovaatiota koskevasta Horisontti 2020 -puiteohjelmasta;

70.  toteaa, että innovatiiviset teknologiat ja digitaaliset välineet, kuten lohkoketjutus ja DLT-teknologia (distributed ledger technology, hajautetun tilikirjan teknologia) kehittyvät ja leviävät yhä laajemmalle, myös rahoitusalalle; painottaa, että näiden hajautettujen teknologioiden hyödyntäminen voi mahdollistaa tehokkaat yksityishenkilöiden väliset liiketoimet ja yhteydet yhteistyötaloudessa ja johtaa itsenäisten markkinoiden tai verkostojen luomiseen, jotka korvaavat tulevaisuudessa yhteistyöalustojen välittäjien tämänhetkiset tehtävät;

o
o   o

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0237.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0455.
(4)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11834-2016-INIT/en/pdf
(5)EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
(6)EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(7)EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(8)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11.
(9)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(10)ECON-VI/016.
(11)EUVL C 75, 10.3.2017, s. 33.
(12)Flash Eurobarometer 438 -julkaisu (maaliskuu 2016) nimeltä ”The use of collaborative platforms”.
(13)EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(14)EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.

Oikeudellinen huomautus