Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 4. huhtikuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Kalastusalusten ominaisuudet ***I
 Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
 Palmuöljy ja sademetsien metsäkato
 Naiset ja heidän asemansa maaseutualueilla
 Autoalan päästömittauksia käsittelevä tutkimus

Kalastusalusten ominaisuudet ***I
PDF 238kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalastusalusten ominaisuuksista (uudelleenlaadittu teksti) (COM(2016)0273 – C8-0187/2016 – 2016/0145(COD))
P8_TA(2017)0096A8-0376/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0273),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0187/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kalatalousvaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 17. lokakuuta 2016 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 15. helmikuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0376/2016),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, tekee siihen huomattavia muutoksia tai aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. huhtikuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi kalastusalusten ominaisuuksista (uudelleenlaadittu teksti)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1130.)

(1)EUVL C 34, 2.2.2017, s. 140.
(2)EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(3)EUVL C 419, 16.12.2015, s. 167.


Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
PDF 1036kWORD 139k
Euroopan parlamentin tarkistukset 4. huhtikuuta 2017 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (COM(2016)0031 – C8-0015/2016 – 2016/0014(COD))(1)
P8_TA(2017)0097A8-0048/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on taattava tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinasääntöjen olisi oltava avoimia, yksinkertaisia ja yhdenmukaisia ja siten varmistettava oikeusvarmuus ja selkeys sekä yrityksille että kuluttajille.
(1)  Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on taattava tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinasääntöjen olisi oltava avoimia, yksinkertaisia, yhdenmukaisia ja tehokkaita ja siten varmistettava oikeusvarmuus ja selkeys sekä yrityksille että kuluttajille.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Arvioinnissa todettiin kuitenkin, että tyyppihyväksyntävaatimusten täydennykseksi tarvitaan markkinavalvontasäännöksiä, että takaisinkutsu- ja suojamenettelyjä sekä olemassa olevien ajoneuvotyyppien hyväksynnän laajentamisehtoja olisi selkeytettävä ja että tyyppihyväksyntäjärjestelmän täytäntöönpanon valvontaa olisi parannettava yhdenmukaistamalla ja tehostamalla jäsenvaltioiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten soveltamia tyyppihyväksyntään ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyviä menetelmiä. Lisäksi olisi selkeytettävä toimitusketjussa toimivien talouden toimijoiden ja järjestelmän täytäntöönpanossa mukana olevien viranomaisten ja osapuolten rooleja ja velvollisuuksia sekä parannettava vaihtoehtoisten tyyppihyväksyntäjärjestelmien (kansalliset piensarjahyväksynnät ja yksittäishyväksynnät) ja monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn soveltuvuutta asianmukaisen joustonvaran tarjoamiseksi pienille erikoismarkkinoille ja pk-yrityksille heikentämättä kuitenkaan yhtäläisiä toimintaedellytyksiä.
(4)  Arvioinnissa todettiin kuitenkin, että tyyppihyväksyntävaatimusten täydennykseksi tarvitaan markkinavalvontasäännöksiä, että takaisinkutsu- ja suojamenettelyjä sekä olemassa olevien ajoneuvotyyppien hyväksynnän laajentamisehtoja olisi selkeytettävä ja että tyyppihyväksyntäjärjestelmän täytäntöönpanon valvontaa olisi parannettava yhdenmukaistamalla ja tehostamalla jäsenvaltioiden viranomaisten ja tutkimuslaitosten soveltamia tyyppihyväksyntään ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseen liittyviä menetelmiä. Lisäksi olisi rajattava selvästi toimitusketjussa toimivien talouden toimijoiden ja järjestelmän täytäntöönpanossa mukana olevien viranomaisten ja osapuolten roolit ja velvollisuudet, jotta niiden osalta ei esiinny päällekkäisyyksiä ja jotta voidaan taata näiden toimijoiden, viranomaisten ja osapuolten riippumattomuus ja välttyä eturistiriidoilta, sekä parannettava vaihtoehtoisten tyyppihyväksyntäjärjestelmien (kansalliset piensarjahyväksynnät ja yksittäishyväksynnät) ja monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn soveltuvuutta asianmukaisen joustonvaran tarjoamiseksi pienille erikoismarkkinoille ja pk-yrityksille heikentämättä kuitenkaan yhtäläisiä toimintaedellytyksiä.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Lisäksi tyyppihyväksyntäjärjestelmän täytäntöönpanossa hiljattain havaitut vaikeudet ovat paljastaneet järjestelmässä olevia erityisiä heikkouksia ja osoittaneet, että sitä on tarkistettava perusteellisesti, jotta saadaan aikaan vankat, avoimet, ennakoitavat ja kestävät sääntelypuitteet, joilla tarjotaan korkeatasoinen turvallisuus sekä suoja terveydelle ja ympäristölle.
(5)  Lisäksi tyyppihyväksyntäjärjestelmän täytäntöönpanossa hiljattain havaitut vaikeudet ovat paljastaneet järjestelmässä olevia erityisiä heikkouksia ja osoittaneet, että näitä sääntelypuitteita on edelleen vahvistettava, jotta varmistetaan, että ne ovat vankat, avoimet, ennakoitavat ja kestävät ja että ne tarjoavat korkeatasoisen turvallisuuden sekä suojan terveydelle ja ympäristölle.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Koska kuluttajansuoja on unionissa painopiste, unionissa liikkuvien ajoneuvojen valmistajia olisi sen vuoksi vaadittava tekemään ajoneuvoilleen testejä ennen niiden markkinoille saattamista ja koko niiden elinkaaren ajan. Jäsenvaltioiden ja komission olisi taattava tämä kaksinkertainen valvonta, sillä siinä missä toinen epäonnistuu, toinen voi aina toimia.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)   Unionin olisi tehtävä kaikkensa estääkseen autonvalmistajien huijaukset, joiden tarkoituksena on manipuloida päästöjä ja polttoaineen kulutusta koskevia testejä väärien tulosten tuottamiseksi tai kiertää muita sääntöjä. Tällainen manipulointi olisi saatava loppumaan.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 c kappale (uusi)
(5 c)   Tämän asetuksen tarkoituksena puuttua ajoneuvojen takaisinkutsumisen hitaaseen tahtiin unionissa. Nykyisellä menettelyllä ei voida taata unionin kansalaisille tehokasta suojaa toisin kuin Yhdysvaltojen menettelyssä, jossa voitiin toimia nopeasti. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää antaa komissiolle valtuudet velvoittaa talouden toimijat toteuttamaan kaikki tarvittavat rajoittavat toimenpiteet, muun muassa ajoneuvojen takaisinkutsu, jotta vaatimusten vastaiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja muut erilliset tekniset yksiköt saadaan tämän asetuksen mukaisiksi.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 d kappale (uusi)
(5 d)   Mikäli liikenteessä olevissa ajoneuvoissa havaitaan sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat vastoin alkuperäistä lupaa koskevia sääntöjä ja/tai vaarantavat kuluttajien turvallisuuden tai ylittävät päästörajoja, on unionin kuluttajien edun mukaista voida luottaa nopeisiin, asianmukaisiin ja koordinoituihin korjaaviin toimiin, joihin kuuluu tarvittaessa ajoneuvojen takaisinkutsu ja joita sovelletaan koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kaikki hallussaan olevat tiedot, jotta se voi toimia asianmukaisesti ja nopeasti sisämarkkinoiden eheyden takaamiseksi.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Yrityksiä ja kuluttajia hyödyttävän sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan sekä korkeatasoisen turvallisuuden ja terveyden ja ympäristön suojan varmistamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt ja periaatteet moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää ja ajoneuvojen yksittäishyväksyntää varten.
(6)  Jotta voidaan varmistaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmentamista koskevien laadukkaiden normien yhdenmukainen soveltaminen ja mahdollistaa yrityksiä hyödyttävä sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta siten, että kuluttajien oikeudet otetaan kaikin tavoin asianmukaisesti huomioon, sekä tarjota korkeatasoinen turvallisuuden ja terveyden ja ympäristön suoja, tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt ja periaatteet moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää ja ajoneuvojen yksittäishyväksyntää varten.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tässä asetuksessa vahvistetaan sisällölliset tekniset ja hallinnolliset tyyppihyväksyntävaatimukset luokkien M ja N ajoneuvoille ja niiden perävaunuille (luokka O) sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitetuille järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille, jotta varmistetaan, että ne ovat turvallisuudeltaan ja ympäristöominaisuuksiltaan asianmukaisella tasolla. Näihin luokkiin kuuluvat matkustajien kuljettamiseen tarkoitetut moottoriajoneuvot, tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut moottoriajoneuvot sekä näiden ajoneuvojen perävaunut.
(7)  Tässä asetuksessa vahvistetaan sisällölliset tekniset ja hallinnolliset tyyppihyväksyntävaatimukset luokkien M ja N ajoneuvoille ja niiden perävaunuille (luokka O) sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitetuille järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille, jotta varmistetaan, että ne ovat turvallisuudeltaan ja ympäristöominaisuuksiltaan korkealla tasolla. Näihin luokkiin kuuluvat matkustajien kuljettamiseen tarkoitetut moottoriajoneuvot, tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut moottoriajoneuvot sekä näiden ajoneuvojen perävaunut.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)   Tällä asetuksella olisi taattava luotettavat, yhdenmukaistetut ja avoimet tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontamenettelyt jäsenvaltioissa.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)   Tällä asetuksella olisi varmistettava, että kansalliset tyyppihyväksyntäviranomaiset tulkitsevat, soveltavat ja panevat täytäntöön asetuksen vaatimukset kaikkialla unionissa. Komissiolla olisi oltava valtuudet valvoa kansallisten viranomaisten työtä tekemällä säännöllisiä tarkastuksia, testaamalla uudelleen myönnetyistä tyyppihyväksynnöistä satunnaisesti valittuja otoksia sekä valvomalla yleensä asetuksen yhdenmukaista soveltamista.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)   Tätä asetusta noudatettaessa olisi kiinnitettävä huomiota Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/45/EU1 a säännöksiin.
__________________
1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 51).
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Tyyppihyväksyntävaatimusten tehokas täytäntöönpano olisi varmistettava vahvistamalla tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyviä säännöksiä muun muassa säätämällä vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmiin ja asianomaisten tuotteiden jatkuvaan vaatimustenmukaisuuteen kohdistettavista pakollisista määräaikaistarkastuksista ja tehostamalla vaatimuksia, jotka sovelletaan kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntään liittyviä testejä tyyppihyväksyntäviranomaisten vastuulla suorittavien tutkimuslaitosten pätevyyteen, velvollisuuksiin ja suoritustasoon. Tutkimuslaitosten asianmukainen toiminta on olennaista varmistettaessa korkeatasoinen turvallisuuden ja ympäristön suojelu ja kansalaisten luottamus järjestelmään. Direktiivissä 2007/46/EY säädetyt tutkimuslaitosten nimeämistä koskevat perusteet olisi vahvistettava yksityiskohtaisempina, jotta niitä sovellettaisiin yhdenmukaisesti. Erot jäsenvaltioiden soveltamissa tutkimuslaitosten arviointimenetelmissä näyttävät kasvavan entisestään, kun tutkimuslaitosten työ monimutkaistuu. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa menettelyllisiä velvoitteita, joilla varmistetaan tiedonvaihto ja se, että jäsenvaltioiden tutkimuslaitostensa arviointiin, nimeämiseen, ilmoittamiseen ja seurantaan soveltamia käytäntöjä valvotaan. Näillä menettelyllisillä velvoitteilla pitäisi pystyä poistamaan eroavaisuudet käytetyissä menetelmissä ja tutkimuslaitosten nimeämisperusteiden tulkinnassa.
(9)  Tyyppihyväksyntävaatimusten tehokas täytäntöönpano olisi varmistettava vahvistamalla tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyviä säännöksiä, antamalla tiedot paremmin saataville, asettamalla tiukat rajat laboratoriotestauksissa käytettäville optimointimenetelmille ja kiinnittämällä erityistä huomiota laittomien estolaitteiden riskiin, joiden käyttö on kielletty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 715/200711 a, säätämällä vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmiin ja asianomaisten tuotteiden jatkuvaan vaatimustenmukaisuuteen kohdistettavista pakollisista määräaikaistarkastuksista ja tehostamalla ja yhdenmukaistamalla vaatimuksia, joita sovelletaan kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntään liittyviä testejä tyyppihyväksyntäviranomaisten vastuulla suorittavien tutkimuslaitosten pätevyyteen, velvollisuuksiin ja suoritustasoon. Tutkimuslaitosten asianmukainen toiminta on olennaista varmistettaessa korkeatasoinen turvallisuuden ja ympäristön suojelu ja kansalaisten luottamus järjestelmään. Direktiivissä 2007/46/EY säädetyt tutkimuslaitosten nimeämistä koskevat perusteet olisi vahvistettava yksityiskohtaisempina, jotta varmistetaan, että niitä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Erot jäsenvaltioiden soveltamissa tutkimuslaitosten arviointimenetelmissä näyttävät kasvavan entisestään, kun tutkimuslaitosten työ monimutkaistuu. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa menettelyllisiä velvoitteita, joilla varmistetaan tiedonvaihto ja se, että jäsenvaltioiden tutkimuslaitostensa arviointiin, nimeämiseen, ilmoittamiseen ja seurantaan soveltamia käytäntöjä valvotaan. Näillä menettelyllisillä velvoitteilla pitäisi pystyä poistamaan eroavaisuudet käytetyissä menetelmissä ja tutkimuslaitosten nimeämisperusteiden tulkinnassa. Jotta varmistetaan riittävä valvonta ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa, hakijatutkimuslaitoksen arviointiin olisi sisällyttävä paikan päällä tehtävä arviointi ja varsinaisten tyyppihyväksyntätestien suora seuranta.
___________________
1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1).
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Nimeävillä viranomaisilla on yhä suurempi tarve valvoa ja seurata tutkimuslaitoksia, sillä tekniikan kehitys on lisännyt riskiä siitä, että tutkimuslaitoksilla ei ole niiden nimeämisen alalla käyttöön otettavien uusien teknologioiden tai laitteiden testaamisen edellyttämää pätevyyttä. Koska tekniikan kehitys lyhentää tuotesyklejä ja koska nimeävien viranomaisten laitoksissa tekemien valvonta-arviointien ja seurantatoimien toteuttamistiheys vaihtelee, olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset tutkimuslaitosten valvonnan ja seurannan toteuttamistiheydelle.
(10)  Tutkimuslaitosten sertifioinnin, valvonnan ja seurannan tarve on yhä suurempi, sillä tekniikan kehitys on lisännyt riskiä siitä, että tutkimuslaitoksilla ei ole niiden nimeämisen alalla käyttöön otettavien uusien teknologioiden tai laitteiden testaamisen edellyttämää pätevyyttä. Koska direktiivin 2007/46/EY tämänhetkisen täytäntöönpanon tulkinnassa ja sen säännösten soveltamisessa tyyppihyväksyntämenettelyihin esiintyy suuria eroja, tutkimuslaitosten välillä on huomattavia eroja. Sertifiointi, valvonta ja seuranta olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava ja niitä olisi lisättävä, jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset unionin sisämarkkinoilla. Koska tekniikan kehitys lyhentää tuotesyklejä ja koska nimeävien viranomaisten laitoksissa tekemien valvonta-arviointien ja seurantatoimien toteuttamistiheys vaihtelee, olisi vahvistettava vähimmäisvaatimukset tutkimuslaitosten valvonnan ja seurannan toteuttamistiheydelle.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja keskinäistä luottamusta sekä yhdenmukaistaa ja kehittää perusteita, joita sovelletaan tutkimuslaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen sekä laajentamis- ja uusimismenettelyihin. Jäsenvaltioiden olisi kuultava toisiaan ja komissiota kysymyksissä, joilla on yleistä merkitystä tämän asetuksen soveltamisen kannalta, ja toimitettava toisilleen ja komissiolle arviointia koskevan tarkistuslistansa malli.
(12)  Jäsenvaltioiden olisi luotava mekanismit niiden keskenään ja komission kanssa tekemälle yhteistyölle, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja keskinäistä luottamusta sekä yhdenmukaistaa ja kehittää perusteita, joita sovelletaan tutkimuslaitosten arviointiin, nimeämiseen ja ilmoittamiseen sekä laajentamis- ja uusimismenettelyihin. Jäsenvaltioiden olisi kuultava toisiaan ja komissiota kysymyksissä, joilla on yleistä merkitystä tämän asetuksen soveltamisen kannalta, ja toimitettava toisilleen ja komissiolle arviointia koskevan tarkistuslistansa malli. Tällä asetuksella perustetaan verkkotietokanta, joka yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/20121 a perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän kanssa voisi tarjota hallintoyhteistyön helpottamiseksi ja parantamiseksi hyödyllisen sähköisen menetelmän, jolla hallinnoidaan tietojenvaihtoa yksinkertaisten ja yhtenäisten menettelyjen pohjalta. Tätä varten komission olisi harkittava olemassa olevien verkkotietokantojen, kuten ETAES- tai Eucaris-järjestelmien, hyödyntämistä.
__________________
1 a  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)   Tyyppihyväksynnän alalla vallitsevat ongelmat ovat paljastaneet merkittäviä heikkouksia nykyisissä kansallisissa markkinavalvonnan ja tyyppihyväksynnän valvonnan järjestelmissä. Välittömänä vastauksena näin esiintulleisiin puutteisiin on siten aiheellista valtuuttaa komissio toteuttamaan asianmukaisia valvontatehtäviä.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Jos nimeäminen perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/200812 tarkoitettuun akkreditointiin, akkreditointielinten ja nimeävien viranomaisten olisi vaihdettava tietoja, joilla on merkitystä tutkimuslaitosten pätevyyden arvioinnin kannalta.
(13)  Jos nimeäminen perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/200812 tarkoitettuun akkreditointiin, akkreditointielinten ja nimeävien viranomaisten olisi varmistettava tutkimuslaitosten pätevyys ja riippumattomuus.
__________________
__________________
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)   Jäsenvaltioiden olisi perittävä maksuja tutkimuslaitosten nimeämisestä ja valvonnasta, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden niihin kohdistama seuranta on kestävällä pohjalla, ja luoda tutkimuslaitoksille tasapuoliset toimintaedellytykset. Jäsenvaltioiden olisi avoimuuden varmistamiseksi ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille, ennen kuin ne päättävät maksujen tasosta ja rakenteesta.
Poistetaan.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että talouden toimijat eivät maksa suoraan tutkimuslaitokselle maksuja, joilla katetaan tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontatoimien kustannukset. Tällä säännöksellä ei pitäisi rajoittaa talouden toimijoiden mahdollisuuksia valita haluamansa tutkimuslaitos näitä toimintoja varten.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)   Tutkimuslaitosten riippumattomuus valmistajiin nähden olisi varmistettava muun muassa välttämällä se, että valmistajat maksavat niille suoraan tai välillisesti niiden tekemistä tyyppihyväksyntätarkastuksista ja -testeistä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava käyttöön tyyppihyväksyntämaksujärjestelmä, jolla olisi katettava kaikki kustannukset, jotka aiheutuvat tyyppihyväksyntäviranomaisen nimeämien tutkimuslaitosten suorittamien tyyppihyväksyntätestien ja -tarkastusten toteuttamisesta, ne hallinnolliset kustannukset, jotka aiheutuvat tyyppihyväksyntien myöntämisestä, sekä kustannukset, jotka aiheutuvat jälkikäteen suoritettavista vaatimustenmukaisuuden varmentamistesteistä ja -tarkastuksista.
Poistetaan.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)   Markkinavoimien toimimisen mahdollistamiseksi tutkimuslaitosten olisi sovellettava tyyppihyväksyntämenettelyjen sääntöjä täysin avoimesti ja yhdenmukaisesti aiheuttamatta tarpeetonta taakkaa talouden toimijoille. Jotta taataan kaikkien talouden toimijoiden korkeatasoinen tekninen asiantuntemus ja oikeudenmukainen kohtelu, olisi varmistettava, että tyyppihyväksyntämenettelyjen sääntöjä sovelletaan teknisesti yhdenmukaisella tavalla. Tyyppihyväksyntäviranomaisten olisi vaihdettava tietoja sertifioimiensa eri tutkimuslaitosten toiminnasta tällä asetuksella perustetussa foorumissa.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Jotta tämän asetuksen mukaiset vaatimukset täyttyvät, käytössä on oltava vankka vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmä. Autoteollisuutta sääntelevässä lainsäädännössä vahvistettujen tyyppihyväksyntään ja tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvien vaatimusten noudattamisen varmistaminen olisi säilytettävä hyväksyntäviranomaisten keskeisenä tehtävänä, koska tämä velvollisuus on tiiviisti kytköksissä tyyppihyväksynnän myöntämiseen ja edellyttää tarkkoja tietoja hyväksynnän sisällöstä. Sen vuoksi on tärkeää, että hyväksyntäviranomaisten toiminta tarkastetaan säännöllisesti vertaisarvioinneilla, jotta voidaan varmistaa, että kaikki hyväksyntäviranomaiset valvovat tyyppihyväksyntävaatimusten noudattamista yhtä laadukkaasti ja tiukasti. Lisäksi on tärkeää säätää itse tyyppihyväksynnän asianmukaisuuden varmentamisesta.
(18)  Jotta tämän asetuksen mukaiset vaatimukset täyttyvät, käytössä on oltava vankka vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmä. Autoteollisuutta sääntelevässä lainsäädännössä vahvistettujen tyyppihyväksyntään ja tuotannon vaatimustenmukaisuuteen liittyvien vaatimusten noudattamisen varmistaminen olisi säilytettävä hyväksyntäviranomaisten keskeisenä tehtävänä, koska tämä velvollisuus on tiiviisti kytköksissä tyyppihyväksynnän myöntämiseen ja edellyttää tarkkoja tietoja hyväksynnän sisällöstä. Sen vuoksi on tärkeää, että hyväksyntäviranomaisten toimintaa valvotaan säännöllisillä unionin tason tarkastuksilla, riippumattomat tarkastukset mukaan luettuina, jotta voidaan varmistaa, että kaikki hyväksyntäviranomaiset valvovat tyyppihyväksyntävaatimusten noudattamista yhtä laadukkaasti ja tiukasti. Lisäksi on tärkeää säätää, että kolmas ja riippumaton osapuoli varmentaa unionin tasolla itse tyyppihyväksynnän asianmukaisuuden.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)   Mahdollisten eturistiriitatilanteiden välttämiseksi tyyppihyväksyntäviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten ei pitäisi olla yhteydessä toisiinsa, kun ne hoitavat tehtäviään. Niinpä nämä viranomaiset olisi organisoitava erillisiksi yksiköiksi kansallisen hallinnon rakenteen mukaisesti eikä niillä pitäisi olla yhteisiä henkilöstön jäseniä tai laitoksia kansallisten viranomaisten rakenteiden ja toimivaltuuksien mukaisesti.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
(19 b)   Täytäntöönpanon valvontafoorumin olisi tarjottava alusta tietojenvaihtoa ja riippumatonta arviointia varten, ja sillä olisi tuettava tämän asetuksen toiminnan ja täytäntöönpanon parantamista. Tietojenvaihdon yhteydessä komissio saattaa tulla siihen johtopäätökseen, että yksi tai useampi tyyppihyväksyntäviranomainen ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen. Tällaisissa tilanteissa komission olisi voitava ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi muun muassa antamalla ohjeita, suosituksia tai muita välineitä ja hyödyntämällä muita menettelyjä tarvittavaa suhteellisuutta noudattaen. Jos kyseessä on vakava rikkomus, komission olisi voitava vaatia, että viranomaisen valtuudet hyväksyä hakemuksia uusiksi tyyppihyväksynnöiksi peruutetaan tai keskeytetään, jotta varmistetaan kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkea taso.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Tähän asetukseen on tarpeen sisällyttää markkinavalvontaa koskevia sääntöjä, joilla vahvistetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia, varmistetaan viranomaisten markkinavalvontatoimien tehokas koordinointi ja selkeytetään sovellettavia menettelyjä.
(21)  Tähän asetukseen on olennaisen tärkeää sisällyttää markkinavalvontaa koskevia sääntöjä, joilla vahvistetaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia, varmistetaan viranomaisten markkinavalvontatoimien tehokas koordinointi ja selkeytetään sovellettavia menettelyjä.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)   On tarpeen varmistaa, että markkinavalvontaviranomaiset ja tyyppihyväksyntäviranomaiset voivat suorittaa asianmukaisesti tässä asetuksessa säädetyt tehtävät. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi erityisesti myönnettävä niille tarvittavat resurssit.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)  Jotta voitaisiin lisätä hyväksyntämenettelyn avoimuutta ja helpottaa markkinavalvontaviranomaisten, hyväksyntäviranomaisten ja komission välistä tiedonvaihtoa ja riippumatonta varmentamistoimintaa, tyyppihyväksyntäasiakirjat olisi toimitettava sähköisessä muodossa ja asetettava julkisesti saataville, ellei tästä ole kaupallisten etujen ja henkilötietojen suojaamisen vuoksi syytä poiketa.
(22)  Jotta voitaisiin lisätä hyväksyntämenettelyn avoimuutta ja helpottaa markkinavalvontaviranomaisten, hyväksyntäviranomaisten, komission ja kolmansien osapuolten välistä tiedonvaihtoa ja riippumatonta varmentamistoimintaa, ajoneuvo- ja testaustietojen julkistaminen on tarpeen tällaisten tarkastusten suorittamiseksi. Asiaankuuluvat tiedot olisi toimitettava huolto- ja korjaustarkoitusta varten sähköisessä muodossa ja asetettava julkisesti saataville, ellei tästä ole kaupallisten etujen ja henkilötietojen suojaamisen vuoksi syytä poiketa. Näitä tarkoituksia varten julkistettavat tiedot eivät saisi olla sellaisia, että ne loukkaavat omistajuutta koskevien tietojen luottamuksellisuutta ja teollis- ja tekijänoikeuksia.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)
(23 a)   Kolmansien osapuolten, jotka suorittavat itse testinsä ja varmentavat sen, ovatko ajoneuvot tämän asetuksen vaatimusten mukaisia, olisi noudatettava avoimuuden ja selkeyden periaatteita myös omistajuuden ja rahoitusrakenteiden ja -mallien suhteen. Näiden kolmansien osapuolten olisi myös testejä suorittaessaan noudatettava samoja tieteellisiä ja menettelystandardeja koskevia vaatimuksia, joita edellytetään nimetyiltä tutkimuslaitoksilta.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Näihin tässä asetuksessa säädettyihin kansallisten viranomaisten tarkempiin velvollisuuksiin olisi sisällyttävä riittävän suurelle määrälle markkinoille saatettuja ajoneuvoja tehtävät vaatimustenmukaisuuden jälkikäteistestit ja -tarkastukset. Vaatimustenmukaisuuden jälkikäteistarkistukseen otettavien ajoneuvojen valinnassa olisi käytettävä asianmukaista riskinarviointia, jossa otetaan huomioon mahdollisen vaatimustenvastaisuuden vakavuus ja sen toteutumisen todennäköisyys.
(24)  Näihin tässä asetuksessa säädettyihin kansallisten viranomaisten tarkempiin velvollisuuksiin olisi sisällyttävä riittävän suurelle määrälle markkinoille saatettuja ajoneuvoja tehtävät vaatimustenmukaisuuden jälkikäteistestit ja -tarkastukset. Vaatimustenmukaisuuden jälkikäteistarkistukseen otettavien ajoneuvojen valinnassa olisi käytettävä asianmukaista riskinarviointia, jossa otetaan huomioon mahdollisen vaatimustenvastaisuuden vakavuus ja sen toteutumisen todennäköisyys. Lisäksi jälkikäteistarkistusten olisi perustuttava selkeisiin ja yksityiskohtaisiin kriteereihin, ja satunnaisessa prosenttiosuudessa tarkistuksista olisi käsiteltävä muun muassa kaikkia nykyisiä malleja, ajoneuvoja, joihin on asennettu uusi moottori tai uutta teknologiaa, ajoneuvoja, joiden polttoaineenkulutus on suuri tai hyvin pieni, sekä ajoneuvoja, joita myydään erittäin paljon. Lisäksi niissä olisi otettava huomioon mahdollinen aiempi vaatimustenmukaisuus, kuluttajilta saadut vihjeet, kaukokartoitustestauksen tulokset sekä riippumattomien tutkimuslaitosten esittämät huolenaiheet.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)
(24 a)   On keskeisen tärkeää, että komissio voi tarkistaa, että noudatetaan tyyppihyväksyntiä ja ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin sovellettavaa lainsäädäntöä, ja varmistaa tyyppihyväksyntien säännönmukaisuuden järjestämällä, tekemällä tai vaatimalla tehtäväksi markkinoille jo saatettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden testejä ja tarkastuksia.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)
(25 a)   Kolmansien osapuolten, jotka suorittavat itse testinsä ja varmistavat sen, ovatko ajoneuvot tämän asetuksen vaatimusten mukaisia, olisi noudatettava avoimuuden ja selkeyden periaatteita myös omistajuuden ja rahoitusrakenteiden ja -mallien suhteen. Näiden kolmansien osapuolten olisi myös samanlaista toimintamallia kuin nimettyjen tutkimuslaitosten noudattamalla samoja standardeja, kun ne suorittavat ja tulkitsevat testejä.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 b kappale (uusi)
(25 b)   Markkinavalvonnassa olisi otettava huomioon myös riskiperusteinen lähestymistapa kiinnittäen huomiota muun muassa teiden varsille sijoitetuista etävalvontayksiköistä saataviin tietoihin, valituksiin, määräaikaiskatsastusten raportteihin, ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden odotettavissa olevaan käyttöikään ja niissä aiemmin havaittuihin ongelmiin.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 c kappale (uusi)
(25 c)   Ajoneuvojen päästöjen tarkistamiseksi markkinavalvontaviranomaisten olisi käytettävä apuna muun muassa kaukokartoitustekniikkaa määrittääkseen, mitä tekijöitä, kuten merkittävää ilman- tai melusaasteen määrää, ja mitä ajoneuvomalleja olisi tutkittava tarkemmin. Tässä yhteydessä viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ja sovitettava toimintansa yhteen määräaikaiskatsastuksista vastaavien viranomaisten kanssa moottoriajoneuvojen määräaikaiskatsastuksia koskevan direktiivin 2014/45/EU mukaisesti.
Tarkistus 347
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 d kappale (uusi)
(25 d)   Tukeakseen jäsenvaltioita estolaitteiden havaitsemisessa komissio julkisti 26 päivänä tammikuuta 2017 ohjeet päästöjenrajoituksen lisästrategioiden arvioimiseksi ja estolaitteiden asennuksen selvittämiseksi. Kyseisten ohjeiden mukaisesti komission, tyyppihyväksyntäviranomaisten ja tutkimuslaitosten testaustoiminnan, jonka tarkoituksena on estolaitteiden havaitseminen, olisi pysyttävä luonteeltaan ennalta-arvaamattomana myös poikkeamalla määräysten mukaisista testiolosuhteista ja ‑parametreista, jotta estolaitteita voidaan torjua tehokkaasti.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  Jotta voidaan varmistaa ajoneuvojen toimintaturvallisuuden, ajoneuvon matkustajien ja muiden tienkäyttäjien suojelun ja ympäristönsuojelun korkea taso, olisi ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä sovellettavien teknisten vaatimusten ja ympäristövaatimusten oltava jatkossakin yhdenmukaistettuja ja ne olisi mukautettava tieteen ja tekniikan kehitykseen.
(26)  Jotta voidaan varmistaa ajoneuvojen toimintaturvallisuuden, ajoneuvon matkustajien ja muiden tienkäyttäjien suojelun ja ympäristönsuojelun ja kansanterveyden suojelun korkea taso, olisi ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä sovellettavien teknisten vaatimusten ja ympäristövaatimusten oltava jatkossakin yhdenmukaistettuja ja ne olisi mukautettava tieteen ja tekniikan kehitykseen.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a)   Jotta voidaan varmistaa ajoneuvojen toimintaturvallisuuden, ajoneuvon matkustajien ja muiden tienkäyttäjien suojelun sekä ympäristönsuojelun korkea taso sekä parantaa sitä jatkuvasti, olisi helpotettava tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen perustuvien uusien teknologioiden käyttöönottoa. Tämä olisi tehtävä rajoittamalla testejä ja asiakirjoja, joita vaaditaan EU:n tyyppihyväksynnän myöntämiseen tällaisille teknologioille.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Tämän asetuksen tavoitteita ei saisi vaarantaa se, että tiettyjä järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä taikka osia tai varusteita voidaan asentaa ajoneuvoon sen jälkeen, kun ajoneuvo on saatettu markkinoille, rekisteröity tai otettu käyttöön. Sen vuoksi olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että hyväksyntäviranomainen tarkastaa ennen markkinoille saattamista, rekisteröintiä tai käyttöönottoa ne järjestelmät, komponentit, erilliset tekniset yksiköt, osat ja varusteet, jotka on mahdollista asentaa ajoneuvoihin ja jotka voivat merkittävästi haitata ympäristönsuojelun tai toimintaturvallisuuden kannalta olennaisten järjestelmien toimintaa.
(27)  Tämän asetuksen tavoitteita ei saisi vaarantaa se, että tiettyjä järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä taikka osia tai varusteita voidaan asentaa ajoneuvoon sen jälkeen, kun ajoneuvo on saatettu markkinoille, rekisteröity tai otettu käyttöön. Sen vuoksi olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että hyväksyntäviranomainen tarkastaa ennen markkinoille saattamista, rekisteröintiä tai käyttöönottoa ne järjestelmät, komponentit, erilliset tekniset yksiköt, osat ja varusteet, jotka on mahdollista asentaa ajoneuvoihin ja jotka voivat haitata ympäristönsuojelun tai toimintaturvallisuuden kannalta olennaisten järjestelmien toimintaa.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Tuotannon vaatimustenmukaisuus on yksi EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmän kulmakivistä, minkä vuoksi toimivaltaisen viranomaisen tai tarkoitusta varten nimetyn tutkimuslaitoksen, jolla on alalla tarvittava tekninen pätevyys, olisi hyväksyttävä järjestelyt, jotka valmistaja on vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi ottanut käyttöön, ja varmennettava ne säännöllisesti riippumattomilla määräaikaisilla tarkastuksilla. Lisäksi hyväksyntäviranomaisten olisi varmistettava, että asianomaisten tuotteiden jatkuva vaatimustenmukaisuus varmennetaan.
(29)  Tuotannon vaatimustenmukaisuus on yksi EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmän kulmakivistä, minkä vuoksi toimivaltaisen viranomaisen tai tarkoitusta varten nimetyn tutkimuslaitoksen, jolla on alalla tarvittava tekninen pätevyys, olisi hyväksyttävä järjestelyt, jotka valmistaja on vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi ottanut käyttöön, ja varmennettava ne säännöllisesti. Lisäksi hyväksyntäviranomaisten olisi varmistettava, että asianomaisten tuotteiden jatkuva vaatimustenmukaisuus varmennetaan.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Tyyppihyväksyntien pysyminen voimassa edellyttää sitä, että valmistaja ilmoittaa ajoneuvotyypin hyväksyneelle viranomaiselle muutoksista, jotka liittyvät tyypin ominaisuuksiin tai tyyppiin sovellettaviin turvallisuus- ja ympäristöominaisuusvaatimuksiin. Sen vuoksi on tärkeää, että myönnettyjen tyyppihyväksyntätodistusten voimassaoloaika on rajoitettu ja että todistukset voidaan uusia vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen on varmennuksen jälkeen vakuuttunut, että ajoneuvotyyppi edelleen täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset. Lisäksi olisi selkeytettävä tyyppihyväksyntien laajentamisen ehtoja, jotta menettelyjä sovellettaisiin ja tyyppihyväksyntävaatimusten toimeenpanoa valvottaisiin yhtenäisesti koko unionissa.
(30)  Tyyppihyväksyntien pysyminen voimassa edellyttää sitä, että valmistaja ilmoittaa ajoneuvotyypin hyväksyneelle viranomaiselle muutoksista, jotka liittyvät tyypin ominaisuuksiin tai tyyppiin sovellettaviin turvallisuus- ja ympäristöominaisuusvaatimuksiin. Sen vuoksi on tärkeää, että myönnettyjen tyyppihyväksyntätodistusten voimassaoloaika on rajoitettu ja että todistukset voidaan uusia vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen on varmennuksen jälkeen vakuuttunut, että ajoneuvotyyppi edelleen täyttää kaikki sovellettavat vaatimukset. Lisäksi olisi selkeytettävä tyyppihyväksyntien laajentamisen ehtoja, jotta menettelyjä sovellettaisiin ja tyyppihyväksyntävaatimusten toimeenpanoa valvottaisiin yhtenäisesti koko unionissa. Tiettyjen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden, esimerkiksi taustapeilien, tuulilasin pyyhkijöiden ja renkaiden, luonteen vuoksi nämä vaatimukset ovat kuitenkin pysyvämpiä. Tietyissä tapauksissa, esimerkiksi päästöjenhallintaan liittyvissä järjestelmissä, voimassaoloaikaa saattaa olla tarpeen rajoittaa, kuten ajoneuvojen osalta. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta laatia luettelo kyseisistä järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä, joita voimassaolorajoitukset koskevat.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Ilmoitetut vakavat turvallisuusriskit ja kansanterveys- ja ympäristöhaitat olisi arvioitava kansallisella tasolla, mutta jos ilmoitettu riski tai haitta voi ulottua yhden jäsenvaltion aluetta laajemmalle, olisi huolehdittava unionin tason koordinoinnista pyrkien jakamaan resursseja ja varmistamaan, että havaitun riskin ja haitan korjaamiseksi toteutettava toimet ovat yhdenmukaisia.
(31)  Ilmoitetut vakavat turvallisuusriskit ja kansanterveys- ja ympäristöhaitat olisi arvioitava kansallisella tasolla, mutta jos ilmoitettu riski tai haitta voi ulottua yhden jäsenvaltion aluetta laajemmalle, olisi huolehdittava unionin tason koordinoinnista pyrkien jakamaan resursseja ja varmistamaan, että havaitun riskin ja haitan korjaamiseksi toteutettava toimet ovat yhdenmukaisia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä korvaaviin laitteisiin, järjestelmiin ja teknisiin yksiköihin, jotka vaikuttavat pakokaasujärjestelmän ympäristövaikutuksiin, ja niihin olisi tarvittaessa sovellettava lupavaatimuksia.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Ajoneuvoja pieninä sarjoina valmistaville valmistajille olisi tarjottava asianmukaista joustonvaraa vaihtoehtoisilla tyyppihyväksyntäjärjestelmillä. Näiden valmistajien pitäisi pystyä hyödyntämään unionin sisämarkkinoiden etuja, kunhan niiden ajoneuvot täyttävät pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevat erityiset EU-tyyppihyväksyntävaatimukset. Tietyissä rajoitetuissa tapauksissa on aiheellista sallia kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä. Väärinkäytösten estämiseksi olisi mahdolliset pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevat yksinkertaistetut menettelyt rajattava tapauksiin, joissa tuotanto on hyvin vähäistä. Sen vuoksi on tarpeen määritellä pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen määritelmä tarkasti valmistettujen ajoneuvojen lukumäärän, noudatettavien vaatimusten ja ajoneuvojen markkinoille saattamisen ehtojen perusteella. Yhtä tärkeää on määritellä vaihtoehtoinen hyväksyntäjärjestelmä yksittäisille ajoneuvoille etenkin siksi, että tarjotaan riittävästi joustonvaraa useassa vaiheessa valmistettujen ajoneuvojen hyväksyntään.
(33)  Ajoneuvoja pieninä sarjoina valmistaville valmistajille olisi tarjottava asianmukaista joustonvaraa vaihtoehtoisilla tyyppihyväksyntäjärjestelmillä. Näiden valmistajien pitäisi pystyä hyödyntämään unionin sisämarkkinoiden etuja, kunhan niiden ajoneuvot täyttävät pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevat erityiset EU-tyyppihyväksyntävaatimukset. Tietyissä rajoitetuissa tapauksissa on aiheellista sallia kansallinen piensarjatyyppihyväksyntä. Väärinkäytösten estämiseksi olisi mahdolliset pieninä sarjoina valmistettavia ajoneuvoja koskevat yksinkertaistetut menettelyt rajattava tämän asetuksen mukaisesti tapauksiin, joissa tuotanto on hyvin vähäistä. Sen vuoksi on tarpeen määritellä pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen määritelmä tarkasti valmistettujen ajoneuvojen lukumäärän, noudatettavien vaatimusten ja ajoneuvojen markkinoille saattamisen ehtojen perusteella. Yhtä tärkeää on määritellä vaihtoehtoinen hyväksyntäjärjestelmä yksittäisille ajoneuvoille etenkin siksi, että tarjotaan riittävästi joustonvaraa useassa vaiheessa valmistettujen ajoneuvojen hyväksyntään.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 35 a kappale (uusi)
(35 a)   Jotta voitaisiin varmistaa toimiva kilpailu ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin liittyvien palvelujen markkinoilla ja jotta voidaan selventää, että kyseisiin tietoihin kuuluvat myös tiedot, jotka on toimitettava muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille, jolloin varmistetaan, että riippumattomat ajoneuvojen korjaus- ja huoltomarkkinat kokonaisuudessaan voivat kilpailla valtuutettujen jälleenmyyjien kanssa riippumatta siitä, antaako ajoneuvon valmistaja tällaiset tiedot valtuuttamilleen jälleenmyyjille ja korjaamoille suoraan, on tarpeen säätää yksityiskohtaisesti tiedoista, jotka on annettava ajoneuvojen korjaamisen ja huoltoon tarvittavien tietojen saamista varten.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 36 a kappale (uusi)
(36 a)   Koska ajoneuvojen valmistajien ja riippumattomien toimijoiden välistä ajoneuvojen komponentteja koskevien tietojen vaihtoa varten ei tällä hetkellä ole yhteistä jäsenneltyä prosessia, on tarpeen laatia tällaista tietojenvaihtoa koskevia periaatteita. Euroopan standardointikomitean (CEN) olisi laadittava virallisesti vaihdettavien tietojen standardoitua muotoa koskeva yhteinen jäsennelty prosessi, jossa CENille annetussa toimeksiannossa ei määritellä ennalta, kuinka yksityiskohtaisesta tiedosta standardilla määrätään. CENin olisi työssään erityisesti otettava tasapuolisesti huomioon ajoneuvojen valmistajien ja riippumattomien toimijoiden edut ja tarpeet, ja sen olisi tarkasteltava myös muita ratkaisuja, kuten avoimia tietomuotoja, jotka kuvaillaan hyvin määritellyillä metatiedoilla, nykyisen tietoteknisen infrastruktuurin huomioon ottamiseksi.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 37 a kappale (uusi)
(37 a)   Jotta voitaisiin varmistaa toimiva kilpailu ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin liittyvien palvelujen markkinoilla, on syytä korostaa, että kyseiset tiedot kattavat myös tiedot, jotka on toimitettava myöhemmän sähköisen käsittelyn sallivassa muodossa muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille, jotta voidaan varmistaa, että riippumattomat ajoneuvojen korjaus- ja huoltomarkkinat voivat kokonaisuudessaan kilpailla valtuutettujen jälleenmyyjien kanssa riippumatta siitä, antaako ajoneuvon valmistaja tällaisia tietoja valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille suoraan.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 37 b kappale (uusi)
(37 b)   Rajoittamatta ajoneuvojen valmistajien velvollisuutta toimittaa korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja verkkosivustojensa kautta ajoneuvojen tietojen olisi oltava edelleen suoraan ja itsenäisesti riippumattomien toimijoiden käytettävissä.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 40 kappale
(40)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä ja varmistettava, että näitä sääntöjä sovelletaan. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on raportoitava asettamistaan seuraamuksista komissiolle vuosittain, jotta näiden säännösten täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta voidaan valvoa.
(40)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä ja varmistettava, että näitä sääntöjä sovelletaan. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on raportoitava asettamistaan seuraamuksista komissiolle säännöllisesti verkkotietokannan avulla, jotta näiden säännösten täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta voidaan valvoa.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 40 a kappale (uusi)
(40 a)   Testituloksia olisi katsottava väärennetyn, kun asiasta vastaava viranomainen ei voi empiirisesti varmentaa tuloksia, vaikka kaikki testin parametrit ovat vastaavat tai ne on otettu huomioon.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 40 b kappale (uusi)
(40 b)   Komission keräämiä hallinnollisia sakkoja voitaisiin käyttää markkinavalvontatoimiin ja sellaisten henkilöjen tukemiseen, joihin tämän asetuksen rikkominen on vaikuttanut kielteisesti, tai muihin toimiin asiasta kärsineiden kuluttajien eduksi sekä tarvittaessa ympäristön suojeluun.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 40 c kappale (uusi)
(40 c)   Jos vaatimuksia ei noudateta, kuluttajaan henkilönä tai hänen omaisuutensa voi kohdistua vahinkoa. Tällaisissa tapauksissa kuluttajalla olisi oltava oikeus hakea korvausta tuotevastuuta tai virheellisiä tavaroita koskevan lainsäädännön nojalla, mukaan lukien neuvoston direktiivi 85/374/ETY1 a, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY1 b ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY1 c soveltuvin osin. Lisäksi kuluttaja voi hyödyntää sopimusoikeuteen perustuvia keinoja, sellaisena kuin sitä sovelletaan hänen jäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti.
_____________
1 a  Neuvoston direktiivi 85/374/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1985, tuotevastuuta koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 210, 7.8.1985, s. 29).
1 b  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista (EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12).
1 c  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21).
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 45 a kappale (uusi)
(45 a)   Jotta voitaisiin varmistaa toimiva kilpailu ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittaviin tietoihin liittyvien palvelujen markkinoilla, olisi selkeytettävä, että kyseiset tiedot kattavat myös tiedot, jotka on toimitettava myöhemmän sähköisen käsittelyn sallivassa muodossa muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille, jotta voidaan varmistaa, että riippumattomat ajoneuvojen korjaus- ja huoltomarkkinat voivat kokonaisuudessaan kilpailla valtuutettujen jälleenmyyjien kanssa riippumatta siitä, antaako ajoneuvon valmistaja tällaisia tietoja valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille suoraan.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Seuraavien ajoneuvojen ja koneiden tapauksessa valmistaja voi hakea ajoneuvon yksittäishyväksyntää tämän asetuksen mukaisesti, kunhan ajoneuvot täyttävät tämän asetuksen olennaiset vaatimukset:
3.  Seuraavien ajoneuvojen ja koneiden tapauksessa valmistaja voi hakea ajoneuvon yksittäishyväksyntää tämän asetuksen mukaisesti, kunhan ajoneuvot täyttävät tämän asetuksen vaatimukset:
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)  ajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu asevoimien, väestönsuojelun, palolaitosten ja yleisestä järjestyksestä vastaavien voimien käyttöön
b)  ajoneuvot, jotka on suunniteltu ja rakennettu asevoimien, väestönsuojelun, palolaitosten, katastrofihallinnasta vastaavien elinten ja yleisestä järjestyksestä vastaavien voimien käyttöön
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – johdantokappale
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
Tässä asetuksessa ja liitteessä IV luetelluissa unionin säädöksissä, jollei niissä toisin säädetä, tarkoitetaan
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
(2)  ’markkinavalvonnalla’ kansallisten viranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoilla saataville asetetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt sekä osat ja varusteet ovat asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja;
(2)  ’markkinavalvonnalla’ kansallisten viranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoilla saataville asetetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt sekä osat ja varusteet ovat asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta, ympäristöä tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja kuluttajan oikeudet mukaan luettuina;
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 7 a alakohta (uusi)
(7 a)   ’alkuperäisillä osilla tai varusteilla’ osia tai varusteita, jotka valmistetaan ajoneuvon valmistajan kyseisen ajoneuvon kokoonpanoa varten tuotettaville osille ja varusteille laatimien eritelmien ja tuotantostandardien mukaisesti; tämä käsittää myös osat ja varusteet, jotka valmistetaan samalla tuotantolinjalla kuin kyseiset osat ja varusteet; jollei toisin osoiteta, osien oletetaan olevan alkuperäisiä varaosia, jos osien valmistaja todistaa, että osat vastaavat laadultaan kyseisen ajoneuvon kokoonpanossa käytettyjä osia ja että ne on valmistettu ajoneuvon valmistajan antamien eritelmien ja tuotantostandardien mukaisesti;
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 9 alakohta
(9)  ’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka vastaa kaikista ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntään, ajoneuvon yksittäishyväksyntään tai osien ja varusteiden lupamenettelyyn liittyvistä seikoista, tuotannon vaatimustenmukaisuudesta sekä valmistetun ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen markkinavalvontaan liittyvistä seikoista, riippumatta siitä, osallistuuko henkilö suoraan kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikkiin suunnittelu- ja valmistusvaiheisiin;
(9)  ’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka vastaa sellaisten hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten noudattamisesta, joita sovelletaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnän tai ajoneuvon yksittäishyväksynnän saamiseksi, tai osien ja varusteiden lupamenettelystä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta sekä ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen markkinavalvontasäännösten noudattamisen edistämisestä, riippumatta siitä, osallistuuko henkilö suoraan kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikkiin suunnittelu- ja valmistusvaiheisiin;
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 16 alakohta
(16)  ’rekisteröinnillä’ ajoneuvolle tieliikennekäyttöä varten myönnettyä pysyvää tai tilapäistä hallinnollista käyttöönottolupaa, jonka yhteydessä ajoneuvo on tunnistettu ja sille on annettu sarjanumero;
(16)  ’rekisteröinnillä’ ajoneuvolle tieliikennekäyttöä varten myönnettyä hallinnollista käyttöönottolupaa, jonka yhteydessä se on tunnistettu ja sille on annettu sarjanumero eli rekisterinumero ja joka on voimassa pysyvästi tai tilapäisesti, myös lyhytaikaisesti;
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 35 alakohta
(35)  ’ajoneuvotyypillä’ tietyn luokan ajoneuvoja, jotka ovat vähintään liitteessä II olevassa B osassa vahvistettujen olennaisien kriteerien osalta samanlaiset ja jotka voivat sisältää kyseisessä osassa tarkoitettuja variantteja ja versioita;
(35)  ’ajoneuvotyypillä’ tietyn ryhmän ajoneuvoja, jotka ovat vähintään liitteessä II olevassa B osassa vahvistettujen olennaisien kriteerien osalta samanlaiset ja jotka voivat sisältää kyseisessä osassa tarkoitettuja variantteja ja versioita;
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 37 alakohta
(37)  ’perusajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota käytetään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn ensimmäisen vaiheen aikana;
(37)  ’perusajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota käytetään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn ensimmäisen vaiheen aikana, riippumatta siitä, onko se moottoriajoneuvo;
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 42 alakohta
(42)  ’ajoneuvon yksittäishyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että yksittäinen ajoneuvo, joka voi olla myös muu kuin ainoa kappale, on siihen sovellettavien ajoneuvon EU‑yksittäishyväksyntää ja ajoneuvon kansallista yksittäishyväksyntää koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen;
(42)  ’ajoneuvon yksittäishyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että yksittäinen ajoneuvo, joka voi olla myös muu kuin ainoa kappale, on siihen sovellettavien ajoneuvon EU‑yksittäishyväksyntää tai ajoneuvon kansallista yksittäishyväksyntää koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen;
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 46 alakohta
(46)  ’ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavilla tiedoilla’ kaikkia ajoneuvon vianmääritystä, huoltoa, tarkastusta, määräaikaishuoltoa, korjaamista, uudelleenohjelmointia tai uudelleenalustusta sekä osien ja varusteiden asentamista ajoneuvoon koskevia tietoja, jotka valmistajat antavat valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille, mukaan luettuina kaikki muutokset ja lisäykset tällaisiin tietoihin;
(46)  ’ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavilla tiedoilla’ kaikkia ajoneuvon vianmääritystä, huoltoa, tarkastusta, katsastusta, korjaamista, uudelleenohjelmointia tai uudelleenalustusta sekä osien ja varusteiden asentamista ajoneuvoon koskevia tietoja, joita valmistajat ja niiden valtuutetut kumppanit, jälleenmyyjät, korjaamot ja verkosto käyttävät tai antavat tarjotakseen tuotteita tai palveluja ajoneuvojen korjaamista ja huoltamista varten, mukaan luettuina kaikki muutokset ja lisäykset tällaisiin tietoihin;
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 55 alakohta
(55)  ’paikan päällä suoritettavalla arvioinnilla’ tyyppihyväksyntäviranomaisen tekemää tarkastusta tutkimuslaitoksen tai jonkin sen alihankkijan tai tytäryhtiön toimitiloissa;
(55)  ’paikan päällä suoritettavalla arvioinnilla’ tarkastusta tutkimuslaitoksen tai jonkin sen alihankkijan tai tytäryhtiön toimitiloissa;
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – 56 a alakohta (uusi)
(56 a)   ’estolaitteella’ rakenteeseen kuuluvaa toiminnallista laitetta, joka asianmukaisesti toimiessaan estää ajoneuvon hyväksyttyjen hallinta- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan sekä hyväksyntävaatimusten noudattamisen kaikissa todellisissa ajo‑olosuhteissa;
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Siirretään komissiolle 88 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä II siltä osin kuin kyse on ajoneuvojen alaluokkien, ajoneuvotyyppien ja korityyppien luokituksesta liitteen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.
Siirretään komissiolle 88 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä II siltä osin kuin kyse on ajoneuvotyypeistä ja korityypeistä liitteen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tyyppihyväksyntäviranomaiset ja markkinavalvontaviranomaiset sitoutuvat tehtäviensä ja vastuualueidensa tiukkaan erottamiseen ja toimivat toisistaan riippumatta.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Jos useampi kuin yksi hyväksyntäviranomainen vastaa ajoneuvojen tyyppihyväksynnästä, yksittäistyyppihyväksyntä mukaan luettuna, jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on nimettävä yksi tyyppihyväksyntäviranomainen, joka vastaa tietojen vaihtamisesta muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa ja tämän asetuksen XV luvussa vahvistettujen velvoitteiden täyttämisestä.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa ja markkinoille tulevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tarkastuksia asetuksen (EY) N:o 765/2008 III luvun mukaisesti.
4.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa ja markkinoille tulevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tarkastuksia asetuksen (EY) N:o 765/2008 III luvun mukaisesti kyseisen asetuksen 18 artiklan 5 kohtaa lukuun ottamatta.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että markkinavalvontaviranomaiset voivat tarpeellisiksi ja perustelluiksi katsomissaan tapauksissa päästä talouden toimijoiden tiloihin ja ottaa ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä tarvittavat näytteet vaatimustenmukaisuuden testaamista varten.
5.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että markkinavalvontaviranomaiset voivat tarpeellisiksi ja perustelluiksi katsomissaan tapauksissa päästä talouden toimijoiden tiloihin alueellaan ja ottaa ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä tarvittavat näytteet vaatimustenmukaisuuden testaamista varten.
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 6 kohta
6.  Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava tyyppihyväksyntätoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran neljässä vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisen jäsenvaltion on saatettava tulosten tiivistelmä julkisesti saataville etenkin siltä osin kuin kyse on myönnettyjen tyyppihyväksyntien lukumäärästä ja asianomaisista valmistajista.
6.  Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava tyyppihyväksyntätoimintansa toimivuutta ja tämän asetuksen mukaisesti myönnettyjen tyyppihyväksyntien vaatimustenmukaisuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran kolmessa vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja komissiolle. Edellä olevan 10 artiklan nojalla perustettu foorumi käsittelee näitä tuloksia. Asianomaisen jäsenvaltion on saatettava kattava raportti tuloksista julkisesti saataville, ja siihen on sisällytettävä etenkin myönnettyjen tai hylättyjen tyyppihyväksyntien lukumäärä, tyyppihyväksyntätodistuksen kohde sekä asianomaisten valmistajien ja tyyppihyväksyntätestien valvonnasta vastaavien tutkimuslaitoksien tunnistetiedot.
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 7 kohta
7.  Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava valvontatoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran neljässä vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisen jäsenvaltion on julkistettava tiivistelmä tuloksista.
7.  Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava valvontatoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran kolmessa vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja komissiolle. Edellä olevan 10 artiklan nojalla perustettu foorumi käsittelee näitä tuloksia. Asianomaisen jäsenvaltion on julkistettava tiivistelmä tuloksista, ja siihen on sisällytettävä etenkin testauksen tai muun arvioinnin kohteena olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden määrä. Tiivistelmän on sisällettävä luettelo niistä ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä, joiden on mahdollisesti todettu olevan tämän asetuksen vaatimusten vastaisia, asianomaisten valmistajien tunnistetiedot ja lyhyt kuvaus vaatimustenvastaisuuden luonteesta.
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 7 a kohta (uusi)
7 a.   Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen täydentämiseksi 88 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset perusteet kansallisen tason hyväksyntäviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten nimittämistä, uudelleentarkastelua ja arviointia varten.
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Tyyppihyväksyntäviranomaisten on pantava täytäntöön tämän asetuksen vaatimukset ja valvottava niiden täytäntöönpanoa yhtenäisesti ja johdonmukaisesti, jotta taataan yhtäläiset toimintaedellytykset ja estetään toisistaan poikkeavien standardien soveltaminen unionissa. Viranomaisten on tehtävä kaikilta osin yhteistyötä foorumin ja komission kanssa sen suorittaessa tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä tarkastus- ja valvontatehtäviä ja toimitettava pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 2 kohta
2.  Hyväksyntäviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus, jos se on tarpeen liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 3 kohdassa säädettyä tiedottamisvelvollisuutta, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja unionissa.
2.  Hyväksyntäviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus, jos se on tarpeen talouden toimijoiden liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 3 kohdassa säädettyä tiedottamisvelvollisuutta, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja unionissa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden, joissa ajoneuvojen hyväksynnästä yksittäishyväksyntä mukaan luettuna vastaa useampi kuin yksi hyväksyntäviranomainen, on nimettävä yksi tyyppihyväksyntäviranomainen, joka vastaa tietojen vaihtamisesta muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa ja tämän asetuksen XV luvussa vahvistetuista velvoitteista.
Poistetaan.
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä, muun muassa jakamalla asemansa ja tehtäviensä kannalta merkityksellisiä tietoja.
Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on otettava käyttöön menettelyjä varmistaakseen tehokkaan ja tuloksellisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon, joka on niiden aseman ja tehtävien kannalta merkityksellistä.
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, se ilmoittaa siitä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissio ilmoittaa asiasta täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenille välittömästi tämän ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen.
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 5 kohta
5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset perusteet hyväksyntäviranomaisten nimittämiseen, uudelleentarkasteluun ja arviointiin kansallisella tasolla. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poistetaan.
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Markkinavalvontaviranomaisten on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia, joissa varmennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt ovat tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten ja tyyppihyväksyntien mukaisia. Tarkastukset on suoritettava riittävässä laajuudessa; on tehtävä asiakirjatarkastuksia sekä todellisissa ajo‑olosuhteissa ja laboratoriossa suoritettavia testejä tilastollisesti edustavien otosten perusteella. Tätä tehdessään markkinavalvontaviranomaisten on otettava huomioon riskinarviointia koskevat vakiintuneet periaatteet, valitukset ja muut tiedot.
1.  Markkinavalvontaviranomaisten on tehtävä 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen kansallisten vuosiohjelmien mukaisia säännöllisiä testejä ja tarkastuksia, joissa varmennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tyyppihyväksyntiä ja sovellettavaa lainsäädäntöä. Testit ja tarkastukset on tehtävä muun muassa laboratorioissa ja todellisissa ajo-olosuhteissa suoritettavina testeinä tilastollisesti edustavien otosten perusteella ja niitä on täydennettävä asiakirjatarkastuksilla. Jäsenvaltioiden on tehtävä testejä tai tarkastuksia vuosittain tyyppimäärälle, joka on vähintään 20 prosenttia niiden tyyppien määrästä, jotka on saatettu markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa edellisenä vuonna. Tätä tehdessään markkinavalvontaviranomaisten on otettava huomioon riskinarviointia koskevat vakiintuneet periaatteet, perustellut valitukset ja muut merkitykselliset tiedot, muun muassa tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemat testitulokset, markkinoilla olevat uudet teknologiat, määräaikaiskatsastusten raportit ja teiden varsille sijoitetuista etävalvontayksiköistä saadut tiedot.
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Markkinavalvontaviranomaiset voivat käyttää riippumattomia testauslaitoksia teknisten tehtävien, kuten testien tai tarkastusten, suorittamiseen. Vastuu tuloksista on kuitenkin markkinavalvontaviranomaisella. Jos tutkimuslaitoksia käytetään tämän artiklan soveltamista varten, markkinavalvontaviranomaisten on varmistettava, että testeissä käytetään eri tutkimuslaitosta kuin sitä, joka suoritti ensimmäisen tyyppihyväksyntätestin.
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b.   Markkinavalvontaviranomaisten on valmisteltava ja annettava komissiolle hyväksyttäväksi vuotuinen tai monivuotinen kansallinen markkinavalvontaohjelma. Jäsenvaltiot voivat laatia yhdessä yhteisiä ohjelmia tai toimia.
Kansallisten markkinavalvontaohjelmien on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:
a)   suunnitellun markkinavalvontatoiminnan laajuus ja ala;
b)   yksityiskohdat siitä, kuinka markkinavalvontatoimet toteutetaan, mukaan lukien tiedot asiakirjatarkastuksista, fyysisistä ja laboratoriotesteistä, sekä siitä, kuinka niissä huomioidaan riskinarvioinnin periaatteet ja kuinka niiden avulla käsitellään perusteltuja valituksia, tiettyjen jäsenvaltion alueella käytettävien ajoneuvomallien suuria määriä ja niiden osia, uuden moottorin tai teknologian ensimmäistä sovellusta, määräaikaiskatsastusten raportteja ja muita merkityksellisiä tietoja, kuten talouden toimijoilta saatuja tietoja tai tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemia testituloksia;
c)   yhteenveto edellisen ohjelman toimista, mukaan lukien asiaa koskevat tilastotiedot toteutettujen toimien laajuudesta, jatkotoimet ja toimien tulokset; jos kyseessä on monivuotinen ohjelma, komissiolle ja täytäntöönpanon valvontafoorumille valmistellaan ja esitetään vuosittain yhteenveto toimista; ja
d)   yksityiskohdat 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoitetuista maksujärjestelyistä ja markkinavalvontaan osoitetuista henkilöstöresursseista sekä niiden riittävyydestä suunniteltuun markkinavalvontatoimintaan.
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Markkinavalvontaviranomaisten on vaadittava talouden toimijoita asettamaan saataville asiakirjat ja tiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi.
2.  Markkinavalvontaviranomaisten on vaadittava talouden toimijoita asettamaan saataville asiakirjat ja tiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi. Tähän sisältyy mahdollisuus käyttää ohjelmistoja, algoritmeja, moottoreiden valvontayksikköjä ja muita markkinavalvontaviranomaisten tarpeellisiksi katsomia teknisiä eritelmiä.
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 3 kohta
3.  Markkinavalvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon talouden toimijoiden esittämät tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuustodistukset.
3.  Markkinavalvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon talouden toimijoiden esittämät tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuustodistukset, tyyppihyväksyntämerkit tai tyyppihyväksyntätodistukset.
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varoittaakseen kohtuullisen ajan kuluessa alueillaan olevia käyttäjiä mihin tahansa ajoneuvoon, järjestelmään, komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön liittyvistä vaaroista, jotka ne ovat todenneet, ehkäistäkseen loukkaantumisen tai muun haitan riskin tai lieventääkseen sitä.
Markkinavalvontaviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varoittaakseen kohtuullisen ajan kuluessa alueillaan olevia käyttäjiä minkä tahansa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenvastaisuudesta, jonka ne ovat todenneet, ehkäistäkseen loukkaantumisen tai muun haitan riskin tai lieventääkseen sitä. Nämä tiedot on asetettava saataville markkinavalvontaviranomaisen verkkosivustolla selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä.
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 5 kohta
5.  Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiset päättävät vetää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön pois markkinoilta 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on ilmoitettava asiasta asianomaiselle talouden toimijalle ja tapauksen mukaan asianomaiselle hyväksyntäviranomaiselle.
5.  Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiset päättävät vetää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön pois markkinoilta 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on ilmoitettava asiasta asianomaiselle talouden toimijalle ja asianomaiselle hyväksyntäviranomaiselle.
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Jos markkinavalvontaviranomainen katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, se ilmoittaa siitä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Komissio ilmoittaa asiasta täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenille välittömästi tämän ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen.
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 6 kohta
6.  Markkinavalvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus, jos se on tarpeen liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 3 kohdassa säädettyä tiedottamisvelvollisuutta niin täysimääräisesti kuin on tarpeen, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja Euroopan unionissa.
6.  Markkinavalvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Niiden on säilytettävä luottamuksellisuus talouden toimijoiden liikesalaisuuksien suojelemiseksi, noudattaen kuitenkin 9 artiklan 3 kohdassa säädettyä tiedottamisvelvollisuutta niin täysimääräisesti kuin on tarpeen, jotta voidaan suojella käyttäjien etuja Euroopan unionissa.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 7 kohta
7.   Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava ja arvioitava valvontatoimintansa toimivuutta. Tällaisia tarkasteluja ja arviointeja on suoritettava vähintään kerran neljässä vuodessa, ja niiden tulokset on ilmoitettava toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisen jäsenvaltion on julkistettava tiivistelmä tuloksista.
Poistetaan.
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 8 kohta
8.   Eri jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten on koordinoitava markkinavalvontatoimintaansa, tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä jaettava toimintansa tulokset toistensa ja komission kanssa. Markkinavalvontaviranomaisten on soveltuvissa tapauksissa sovittava työnjaosta ja erikoistumisesta.
Poistetaan.
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 9 kohta
9.  Jos markkinavalvonnasta tai ulkorajatarkastuksista vastaa jäsenvaltiossa useampi kuin yksi viranomainen, kyseisten viranomaisten on toimittava keskenään yhteistyössä, muun muassa jakamalla asemansa ja tehtäviensä kannalta merkityksellisiä tietoja.
9.  Jos markkinavalvonnasta tai ulkorajatarkastuksista vastaa jäsenvaltiossa useampi kuin yksi viranomainen, kyseisten viranomaisten on otettava käyttöön menettelyjä varmistaakseen tehokkaan ja tuloksellisen koordinoinnin ja tietojenvaihdon, joka on niiden aseman ja tehtävien kannalta merkityksellistä.
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 10 kohta
10.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan perusteet 1 kohdassa tarkoitettujen otosten vaatimustenmukaisuuden varmennustarkastusten laajuudelle, alalle ja toteuttamistiheydelle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poistetaan.
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 10 a kohta (uusi)
10 a.   Markkinavalvontaviranomaiset asettavat julkisesti saataville raportin havainnoistaan, jotka ne ovat tehneet suorittamissaan vaatimustenmukaisuuden todentamistestauksissa, ja toimittavat havaintonsa jäsenvaltioille ja komissiolle. Komissio toimittaa tämän raportin täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenille. Raportti sisältää yksityiskohtaista tietoa arvioiduista ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä ja asianomaisten valmistajien tunnistetiedot sekä lyhyen kuvauksen havainnoista, myös mahdollisten vaatimustenvastaisuuksien luonteesta.
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komissio järjestää ja tekee tai vaatii tehtäväksi jo markkinoilla saataville asetetuille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille riittävässä laajuudessa testejä ja tarkastuksia, joilla todennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tyyppihyväksyntiä ja sovellettavaa lainsäädäntöä, ja varmistetaan tyyppihyväksyntien oikeellisuus.
Komissio järjestää ja tekee tai vaatii tehtäväksi jo markkinoilla saataville asetetuille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille riittävässä laajuudessa ottaen asianmukaisesti huomioon 8 artiklan mukaisesti hyväksytyt markkinavalvontatoiminnan kansalliset ohjelmat testejä ja tarkastuksia, joilla todennetaan, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tyyppihyväksyntiä ja sovellettavaa lainsäädäntöä, ja varmistetaan tyyppihyväksyntien oikeellisuus.
Komission järjestämissä ja tekemissä tai sen valtuuttamissa testeissä ja tarkastuksissa käsitellään ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta.
Testit ja tarkastukset on tehtävä muun muassa laboratorioissa ja todellisissa ajo‑olosuhteissa suoritettavina testeinä tilastollisesti edustavien otosten perusteella ja niitä on täydennettävä asiakirjatarkastuksilla.
Tätä tehdessään komissio ottaa huomioon riskinarviointia koskevat vakiintuneet periaatteet, perustellut valitukset ja muut merkitykselliset tiedot, muun muassa tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemat testitulokset, markkinoilla olevat uudet teknologiat, määräaikaiskatsastusten raportit ja teiden varsille sijoitetuista etävalvontayksiköistä saadut tiedot.
Tarkistus 92
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista, jos komissio jäsenvaltioiden antamien tietojen, täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenen pyynnön tai tunnustettujen kolmansien osapuolten julkaisemien testitulosten perusteella katsoo, että jokin jäsenvaltio ei täytä asianmukaisesti tästä asetuksesta johtuvia tyyppihyväksyntää ja markkinavalvontaa koskevia velvoitteitaan, komissio järjestää ja tekee itse tai vaatii tehtäväksi jo markkinoille saataville asetetuille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille testejä ja tarkastuksia.
Tarkistus 93
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)
Komissio voi käyttää riippumattomia testauslaitoksia teknisten tehtävien, kuten testien tai tarkastusten, suorittamiseen. Vastuu tuloksista on kuitenkin komissiolla. Jos tutkimuslaitoksia käytetään tämän artiklan soveltamista varten, komissio varmistaa, että testeissä käytetään eri tutkimuslaitosta kuin sitä, joka suoritti ensimmäisen tyyppihyväksyntätestin.
Tarkistus 94
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Valmistajien, joilla on tyyppihyväksyntä, tai asianomaisten talouden toimijoiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle riittävä määrä tuotantoa edustavia komission valitsemia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka edustavat ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka tyyppihyväksynnän nojalla voidaan saattaa markkinoille. Nämä ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on toimitettava testattavaksi sinä aikana ja siihen paikkaan ja sellaiseksi ajaksi, jotka komissio vaatii.
2.  Valmistajien, joilla on tyyppihyväksyntä, tai asianomaisten talouden toimijoiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle riittävä määrä tuotantoa edustavia komission valitsemia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka edustavat ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka tyyppihyväksynnän nojalla voidaan saattaa markkinoille. Nämä ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on toimitettava testattavaksi sinä aikana ja siihen paikkaan ja sellaiseksi ajaksi, jotka komissio vaatii tilanteen mukaan.
Tarkistus 95
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarpeellinen apu ja toimitettava kaikki komission asiantuntijoiden pyytämä asiakirjamateriaali ja muu tekninen tuki, jotta nämä voivat suorittaa testit, kokeet ja tarkastukset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komission asiantuntijoilla on pääsy kaikkiin tiloihin tai tilojen osiin ja että heillä on käytettävissään kaikki tiedot, mukaan luettuina laskentajärjestelmät ja ohjelmistot, joilla on merkitystä heidän tehtäviensä hoitamisen kannalta.
Tarkistus 96
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Jotta komissio voi tehdä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun testauksen, jäsenvaltioiden on asetettava komission saataville kaikki tiedot, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi tehtävien testauksen kohteena olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntään. Näiden tietojen on sisällettävä vähintään tyyppihyväksyntätodistukseen ja sen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin liitteisiin sisältyvät tiedot.
Jotta komissio voi tehdä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun testauksen, jäsenvaltioiden on asetettava välittömästi komission saataville kaikki tiedot, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi tehtävien testauksen kohteena olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntään. Näiden tietojen on sisällettävä vähintään tyyppihyväksyntätodistukseen ja sen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin liitteisiin sisältyvät tiedot.
Tarkistus 97
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 kohta
4.  Ajoneuvonvalmistajien on julkaistava tiedot, joita tarvitaan kolmansien osapuolten suorittamaa vaatimustenmukaisuuden todentamisen testausta varten. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään julkaistavat tiedot ja julkaisemisen ehdot ottaen huomioon liikesalaisuuksien suojeleminen ja henkilötietojen säilyttäminen unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4.  Ajoneuvonvalmistajien on asetettava saataville maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä tiedot, joita tarvitaan tunnustettujen kolmansien osapuolten suorittamaa vaatimustenmukaisuuden todentamisen testausta varten. Näiden tietojen on sisällettävä erityisesti parametrit ja asetukset, joita tarvitaan siihen, että voidaan toistaa tarkasti testiolot, joita tyyppihyväksyntätestissä sovellettiin. Kaikkia näitä tietoja käsitellessä noudatetaan yritystietojen lainmukaista suojelua. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään saataville asetettavat tiedot ja sen ehdot, mukaan lukien ehdot, jotka koskevat tutustumista tietoihin 10 a artiklassa tarkoitetun sähköisen tietokannan kautta, ottaen huomioon liikesalaisuuksien suojeleminen ja henkilötietojen säilyttäminen unionin säädösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 98
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.   Komissio järjestää ja tekee tyyppihyväksyntäviranomaisten ja kansallisten markkinavalvontaviranomaisten yhteistarkastuksia sen varmentamiseksi, että ne panevat yhtenäisesti täytäntöön tämän asetuksen vaatimukset ja suorittavat tehtävänsä riippumattomasti ja huolellisesti. Foorumia kuultuaan komissio hyväksyy yhteistarkastuksia koskevan vuosisuunnitelman, jossa otetaan huomioon aiempien arviointien tulokset arviointitiheyttä määritettäessä. Jos komissiolla on syytä katsoa, että jokin tyyppihyväksyntäviranomainen ei täytä tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksiaan, komissio voi vaatia, että yhteistarkastuksia tehdään vuosittain.
Tarkistus 99
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b.   Tätä tehtävää hoitaessaan komissio käyttää kolmansina osapuolina riippumattomia tarkastajia, joiden kanssa on tehty sopimus avointen tarjouskilpailujen perusteella. Tarkastajien on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Tarkastajien on säilytettävä luottamuksellisuus liikesalaisuuksien suojelemiseksi sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarpeellinen apu ja annettava kaikki tarkastajien pyytämä asiakirjamateriaali ja tuki, jotta nämä voivat suorittaa tehtävänsä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajilla on pääsy kaikkiin tiloihin tai tilojen osiin ja että heillä on käytettävissään kaikki tiedot, mukaan luettuina laskentajärjestelmät ja ohjelmistot, joilla on merkitystä heidän tehtäviensä hoitamisen kannalta. Jäsenvaltioille voidaan pyynnöstä myöntää oikeus lähettää tarkkailija tämän artiklan mukaisesti järjestettyyn yhteistarkastukseen. Tarkkailijoilla ei ole vaikutusvaltaa yhteistarkastuksen tuloksiin liittyviin päätöksiin.
Tarkistus 100
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 c kohta (uusi)
4 c.   Yhteistarkastuksen tuloksista on tiedotettava kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle, ja tiivistelmä tuloksista on asetettava julkisesti saataville. Edellä olevan 10 artiklan nojalla perustettu foorumi käsittelee näitä tuloksia.
Tarkistus 101
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 d kohta (uusi)
4 d.   Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille tiedot siitä, miten se on toiminut 4 a kohdassa tarkoitetun yhteistarkastuksen johdosta esitettyjen suositusten suhteen.
Tarkistus 102
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 4 e kohta (uusi)
4 e.   Komissio voi pyytää lisätietoja jäsenvaltioilta ja niiden kansallisilta tyyppihyväksyntäviranomaisilta ja markkinavalvontaviranomaisilta, kun sillä on syytä uskoa sen jälkeen, kun asiaa on käsitelty foorumissa, että tätä asetusta ei ole kaikissa tapauksissa noudatettu. Jäsenvaltioiden ja niiden viranomaisten on annettava lisätiedot ilman aiheetonta viivytystä.
Tarkistus 103
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 5 kohta – 2 alakohta
Jos kyseisten testien ja tarkastusten perusteella on syytä epäillä itse tyyppihyväksynnän oikeellisuutta, komissio ilmoittaa asiasta asianomaisille viranomaisille ja täytäntöönpanon valvonnan tietojenvaihtofoorumille.
Jos kyseisten testien ja tarkastusten perusteella on syytä epäillä itse tyyppihyväksynnän oikeellisuutta, komissio ilmoittaa asiasta välittömästi hyväksyntäviranomaiselle tai asianomaisille viranomaisille sekä jäsenvaltioille ja täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenille.
Tarkistus 104
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 5 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varoittaakseen kohtuullisen ajan kuluessa unionin alueella olevia käyttäjiä ja asianomaisia tyyppihyväksyntäviranomaisia minkä tahansa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenvastaisuudesta, jonka se on todennut, ehkäistäkseen loukkaantumisen tai muun haitan riskin tai lieventääkseen sitä. Nämä tiedot on asetettava saataville asianomaisten markkinavalvontaviranomaisten verkkosivustolla selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä.
Tarkistus 105
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 5 kohta – 3 alakohta
Komissio julkaisee kertomuksen havainnoistaan, jotka se on tehnyt suorittamassaan vaatimustenmukaisuuden todentamistestauksessa.
Komissio asettaa julkisesti saataville kertomuksen havainnoistaan, jotka se on tehnyt suorittamissaan vaatimustenmukaisuuden todentamistestauksissa, ja toimittaa havaintonsa jäsenvaltioille ja täytäntöönpanon valvontafoorumin jäsenille. Raportti sisältää yksityiskohtaista tietoa arvioiduista ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä ja asianomaisten valmistajien tunnistetiedot sekä lyhyen kuvauksen havainnoista, myös mahdollisten vaatimustenvastaisuuksien luonteesta, ja siinä esitetään tarvittaessa jäsenvaltioille suosituksia jatkotoimista.
Tarkistus 106
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta
1.  Komissio perustaa täytäntöönpanon valvonnan tietojenvaihtofoorumin, jäljempänä ’foorumi’, ja toimii sen puheenjohtajana.
1.  Komissio perustaa täytäntöönpanon valvontafoorumin, jäljempänä ’foorumi’, toimii sen puheenjohtajana ja hallinnoi sitä.
Tarkistus 107
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Foorumi koostuu jäsenvaltioiden nimittämistä jäsenistä.
Foorumi koostuu jäsenvaltioiden nimittämistä jäsenistä, jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaiset mukaan luettuina.
Tarvittaessa ja vähintään kerran vuodessa foorumi kutsuu myös tarkkailijoita kokouksiinsa. Kutsuttuihin tarkkailijoihin kuuluu Euroopan parlamentin, tutkimuslaitosten, tunnustettujen kolmansien osapuolten testausorganisaatioiden, toimialan tai muiden asiaanliittyvien talouden toimijoiden, turvallisuus- ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjen ja kuluttajaryhmien edustajia. Foorumin kokouksiin kutsuttujen tarkkailijoiden on edustettava laajalti ja tasapuolisesti erilaisia unionin ja kansallisia elimiä, jotka edustavat asiaankuuluvia sidosryhmiä.
Tarkistus 108
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan kokousten aikataulun, esityslistat ja pöytäkirjat, joihin sisältyvät läsnäololuettelot.
Tarkistus 109
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Foorumi koordinoi tyyppihyväksynnästä ja markkinavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten verkostoa.
Foorumi koordinoi tyyppihyväksynnästä ja markkinavalvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten verkostoa helpottaakseen tämän asetuksen täytäntöönpanoa, erityisesti nimettyjen elinten arviointia, nimeämistä ja valvontaa koskevien vaatimusten sekä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten yleisen soveltamisen osalta;
Tarkistus 110
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Sen neuvoa-antavien tehtävien aiheisiin kuuluvat muiden muassa hyvien käytäntöjen edistäminen, tietojen vaihtaminen täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä ongelmista, työmenetelmien ja ‑välineiden kehittäminen, sähköisen tiedonvaihtomenettelyn kehittäminen, yhdenmukaistettujen täytäntöönpanohankkeiden arviointi, seuraamukset ja yhteistarkastukset.
Sen tehtäviin kuuluvat
a)   mahdollista vaatimustenvastaisuutta koskevien ja tunnustettujen kolmansien osapuolten esittämien perusteltujen valitusten, todisteiden tai muun merkityksellisen tiedon käsittely
b)   kansallisten markkinavalvontaohjelmien yhteinen käsittely ja arviointi sen jälkeen kun ne on toimitettu komissiolle
c)   tietojenvaihto markkinoille saatavilla asetetuista tai asetettavista uusista teknologioista
d)   sekä 6 artiklan 6 kohdan mukaisten että 71 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen yhteistarkastusten jälkeen tehtävien tyyppihyväksyntäviranomaisten toiminnan arviointien tulosten tarkastelu
e)   markkinavalvonnan toiminnan arviointien tulosten tarkastelu
f)   sekä 80 artiklan 3 a kohdan mukaisten että 80 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen yhteistarkastusten jälkeen tehtävien tutkimuslaitosten toiminnan arviointien tulosten tarkastelu ja
g)   vähintään joka toinen vuosi tapahtuva täytäntöönpanotoimien tehokkuuden arviointi, mukaan luettuna tarvittaessa jäsenvaltioiden soveltaman korjauksen, takaisinkutsun tai seuraamuksen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden arviointi, kun vaatimustenvastaisuus on koskenut useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa markkinoille saatettuja ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä.
Tarkistus 111
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Jos komissiolla sen jälkeen, kun foorumi on käsitellyt asiaa, on syytä uskoa, että tätä asetusta ei ole kaikissa tapauksissa noudatettu, komissio voi pyytää lisätietoja jäsenvaltioilta ja niiden kansallisilta tyyppihyväksyntäviranomaisilta ja markkinavalvontaviranomaisilta. Jäsenvaltioiden ja niiden viranomaisten on annettava lisätiedot ilman aiheetonta viivytystä.
Tarkistus 112
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b.   Komissio asettaa vuosittain julkisesti saataville kertomuksen foorumin toiminnasta. Kertomus sisältää yksityiskohtaista tietoa foorumin käsittelemistä asioista, näiden tarkastelujen johdosta tehdyistä toimista ja niiden perusteluista, myös silloin kun toimiin ei ryhdytä. Komissio esittää joka vuosi kertomuksen foorumin toiminnasta Euroopan parlamentille.
Tarkistus 113
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 c kohta (uusi)
2 c.   Jos komissio osoittaa yhteistarkastuksen jälkeen, että kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen on rikkonut jotakin tämän asetuksen vaatimuksista, se ilmoittaa asiasta välittömästi jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja komissiolle. Komissio voi ryhtyä tarvittaviin toimiin vaatimustenvastaisuuteen puuttumiseksi. Tietyissä tapauksissa ja vaatimustenvastaisuuden luonne huomioon ottaen komissiolla on valta keskeyttää tai peruuttaa kyseisen hyväksyntäviranomaisen lupa hyväksyä 21 artiklassa tarkoitettuja EU‑tyyppihyväksyntähakemuksia.
Tarkistus 114
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 c kohta – 1 a alakohta (uusi)
Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on keskeyttänyt tai peruuttanut kyseisen luvan 3 kohdan nojalla, se toimittaa jäsenvaltioille kertomuksen vaatimustenvastaisuutta koskevista havainnoistaan. Jos jo markkinoilla olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden turvallisuuden varmistamiseksi on tarpeen, komissio kehottaa asianomaisia hyväksyntäviranomaisia peruuttamaan kohtuullisen ajan kuluessa kaikki virheellisin perustein annetut todistukset määräajaksi tai kokonaan.
Tarkistus 115
Ehdotus asetukseksi
10 aartikla (uusi)
10 a  artikla
Verkkotietokanta
1.   Komissio perustaa verkkotietokannan, jossa vaihdetaan sähköisesti turvallisesti tyyppihyväksyntämenettelyjä, myönnettyjä lupia, markkinavalvontaa ja muita asiaankuuluvia toimia koskevia tietoja kansallisten tyyppihyväksyntäviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten, jäsenvaltioiden ja komission välillä.
2.   Komissio vastaa tietokannassa säilytettävien tietojen saatavuuden ja säännöllisten päivitysten koordinoinnista asiaan liittyvien viranomaisten kanssa sekä tietoturvasta ja salassapitovelvollisuudesta.
3.   Jäsenvaltioiden on annettava 25 artiklassa edellytetyt tiedot tietokantaan. Lisäksi jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset tiedot rekisteröityjen ajoneuvojen valmistenumeroista ja ajoneuvoille neuvoston direktiivin 1999/37/EY1 a mukaisesti annetuista ajoneuvon rekisterinumeroista ja annettava niistä komissiolle säännöllisesti päivityksiä. Tietojen on oltava saatavilla muodossa, jossa voi tehdä hakuja.
4.   Komissio perustaa rajapinnan tämän tietokannan ja EU:n nopean tietojenvaihtojärjestelmän (RAPEX) sekä markkinavalvonnassa käytettävän tiedotus- ja viestintäjärjestelmän (ICSMS) välille helpottaakseen markkinavalvontatoimintaa ja varmistaakseen kuluttajille ja kolmansille osapuolille annettavien tietojen koordinoinnin, johdonmukaisuuden ja paikkansapitävyyden.
5.   Komissio perustaa myös julkisesti saatavilla olevan rajapinnan, joka sisältää liitteen IX sisältämät tiedot ja yksityiskohtaista tietoa 24 artiklassa tarkoitettuja tyyppihyväksyntätodistuksia myöntävistä hyväksyntäviranomaisista sekä tutkimuslaitoksista, jotka ovat suorittaneet 28 artiklassa edellytettyjä testejä. Komissio varmistaa, että tiedot esitetään muodossa, jossa voi tehdä hakuja.
Komissio antaa saataville myös todentamistesteihin tarvittavia tietoja 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä täytäntöönpanosäädöksiä noudattaen.
6.   Osana tietokantaa komissio kehittää välineen, jolla siihen siirretään kolmansien osapuolten testituloksia ja valituksia ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja muiden teknisten yksiköiden suorituskyvystä. Tämän välineen kautta toimitetut tiedot otetaan huomioon 8 ja 9 artiklassa tarkoitetussa markkinavalvontatoiminnassa.
7.   Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) käytön soveltuvuuden testaamiseksi tämän artiklan nojalla tapahtuvassa tietojenvaihdossa on käynnistettävä pilottihanke viimeistään ... [kolmen kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].
__________________
1 a  Neuvoston direktiivi 1999/37/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista (EYVL L 138, 1.6.1999, s. 57).
Tarkistus 116
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 1 kohta
1.  Valmistajan on huolehdittava siitä, että sen valmistamat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, on valmistettu ja hyväksytty tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.
1.  Valmistajan on huolehdittava siitä, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, on valmistettu ja hyväksytty tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti ja että ne täyttävät edelleen kyseiset vaatimukset käytetystä testausmenetelmästä riippumatta.
Tarkistus 117
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Valmistaja on vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista hyväksyntämenettelyn tekijöistä sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta käytetystä testausmenetelmästä riippumatta.
Tarkistus 118
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 4 kohta
4.  Unionin ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan on EU‑tyyppihyväksyntää varten nimettävä unioniin sijoittautunut edustaja, joka edustaa valmistajaa hyväksyntäviranomaiseen nähden. Tällaisen valmistajan on lisäksi nimettävä markkinavalvontaa varten yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka voi olla sama kuin EU-tyyppihyväksyntää varten nimetty edustaja.
4.  Unionin ulkopuolelle sijoittautuneen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajan on EU‑tyyppihyväksyntää varten nimettävä unioniin sijoittautunut edustaja, joka edustaa valmistajaa hyväksyntäviranomaiseen nähden. Tällaisen valmistajan on lisäksi nimettävä markkinavalvontaa varten yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka voi olla sama kuin EU-tyyppihyväksyntää varten nimetty edustaja.
Tarkistus 119
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.   EU:n tyyppihyväksyntää hakiessaan valmistajan on varmistettava, ettei ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä suunniteltaessa oteta käyttöön strategioita tai muita keinoja, joilla tarpeettomasti muutetaan sovellettavien testausmenetelmien aikana osoitettua suorituskykyä, kun ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja ja erillisiä teknisiä yksiköitä käytetään olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana.
Valmistajan on annettava tiedot kaikista moottorinohjausstrategioista, joita voidaan käyttää joko laitteistojen tai ohjelmistojen avulla. Valmistajan on annettava kaikki asiaankuuluvat tiedot tällaisista ohjausstrategioista, mukaan lukien käytetyt ohjelmistot, näiden strategioiden parametrit ja tekniset perustelut, joissa selvitetään, miksi niitä tarvitaan.
Tarkistus 120
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 5 kohta
5.   Valmistaja on vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista hyväksyntämenettelyn tekijöistä sekä tuotannon vaatimustenmukaisuudesta riippumatta siitä, onko valmistaja suoraan osallistunut ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikkiin valmistusvaiheisiin.
Poistetaan.
Tarkistus 121
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.   Valmistajan on ympäristön sekä kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tutkittava markkinoille saattamistaan ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista, erillisistä teknisistä yksiköistä, osista tai varusteista tehdyt valitukset ja niiden vaatimustenvastaisuudet pidettävä kirjaa niistä sekä tiedotettava maahantuojille ja jakelijoille tällaisesta seurannasta.
Jos turvallisuuteen tai päästöihin liittyviä varusteita koskevien valitusten ja vaatimustenvastaisuuksien määrä ylittää 30 tapausta tai on enemmän kuin 1 prosentti kaikista tietyntyyppisistä ajoneuvoista, sen mukaan kumpi arvo on alhaisempi, tiettyä tyyppiä, varianttia ja/tai versiota edustavista järjestelmistä, komponenteista, erillisistä teknisistä yksiköistä, osista tai varusteista, jotka on saatettu markkinoille, ajoneuvosta, järjestelmästä, komponentista, erillisestä teknisestä yksiköstä, osasta tai varusteesta on lähetettävä viipymättä yksityiskohtaiset tiedot vastaavalle asiaankuuluvalle hyväksyntäviranomaiselle ja komissiolle.
Tietojen on sisällettävä kuvaus asiasta ja yksityiskohdat, joiden perusteella ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen kyseinen tyyppi, variantti tai versio voidaan tunnistaa. Näiden ennakkovaroitustietojen avulla pyritään havaitsemaan mahdollisia suuntauksia kuluttajien valituksissa ja tutkitaan tarvetta valmistajan käynnistämiin takaisinkutsuihin ja jäsenvaltioiden ja komission markkinavalvontatoimiin.
Tarkistus 122
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 7 a kohta (uusi)
7 a.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvon käyttäjä hyväksyy ennakkotietojen perusteella kaikkien ajoneuvon käytön aikana syntyvien tietojen käsittelyn ja siirtämisen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/6791 a mukaisesti. Jos tietojen käsittely ja lähettäminen ei ole pakollista ajoneuvon turvallisen toiminnan kannalta, valmistajan on varmistettava, että ajoneuvon käyttäjällä on mahdollisuus katkaista tiedonsiirto helposti.
__________________
1 aEuroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
Tarkistus 123
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jos valmistaja katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö, joka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, ei ole tämän asetuksen mukainen, tai että tyyppihyväksyntä on myönnetty virheellisten tietojen perusteella, valmistajan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin asianmukaisiin toimenpiteisiin kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi tapauksen mukaan.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 124
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta
2.  Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, valmistajan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista toimenpiteistä niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla tai otettu käyttöön.
2.  Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, valmistajan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja riskistä sekä toteutetuista toimenpiteistä niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla tai otettu käyttöön.
Tarkistus 125
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Valmistajan on säilytettävä 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat kymmenen vuoden ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamisen jälkeen.
Valmistajan on säilytettävä 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat ja lisäksi ajoneuvon valmistajan on pidettävä hyväksyntäviranomaisten saatavilla jäljennös 34 artiklassa tarkoitetusta vaatimustenmukaisuustodistuksesta kymmenen vuoden ajan ajoneuvon EU‑tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen.
Tarkistus 126
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Ajoneuvon valmistajan on pidettävä hyväksyntäviranomaisten saatavilla jäljennös 34 artiklassa tarkoitetuista vaatimustenmukaisuustodistuksista.
Poistetaan.
Tarkistus 127
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Valmistajan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä toimitettava sille hyväksyntäviranomaisen välityksellä jäljennös EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luvasta, joka osoittaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuuden, kielellä, jota kansallinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää.
Valmistajan on kansallisen viranomaisen tai komission perustellusta pyynnöstä toimitettava viranomaiselle tai komissiolle hyväksyntäviranomaisen välityksellä jäljennös EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luvasta, joka osoittaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen vaatimustenmukaisuuden, vaivattomasti ymmärrettävällä kielellä.
Tarkistus 128
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Valmistajan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti valmistajan markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.
Valmistajan on kansallisen viranomaisen tai komission perustellusta pyynnöstä tehtävä viranomaisen tai komission kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti valmistajan markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.
Tarkistus 129
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – otsikko
Markkinavalvontaan liittyvät valmistajan edustajaa koskevat velvoitteet
Valmistajan edustajaa koskevat velvoitteet
Tarkistus 130
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Valmistajan edustajan, joka on nimetty markkinavalvontaa varten, on suoritettava valmistajalta saamassaan toimeksiannossa määritellyt tehtävät. Tässä toimeksiannossa edustajalle on annettava ainakin seuraavat tehtävät:
1.  Valmistajan edustajan on suoritettava valmistajalta saamassaan toimeksiannossa määritellyt tehtävät. Tässä toimeksiannossa edustajalle on annettava ainakin seuraavat tehtävät:
Tarkistus 131
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  Sen on saatava käyttöönsä 22 artiklassa tarkoitetut valmistusasiakirjat ja 34 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuustodistus jollakin unionin virallisella kielellä. Nämä asiakirjat on asetettava hyväksyntäviranomaisten saataville kymmenen vuoden ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamisen jälkeen.
a)  Sen on saatava käyttöönsä tyyppihyväksyntätodistus ja sen liitteet sekä vaatimustenmukaisuustodistus jollakin unionin virallisella kielellä. Nämä asiakirjat on asetettava hyväksyntäviranomaisten sekä markkinavalvontaviranomaisten saataville kymmenen vuoden ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamisen jälkeen.
Tarkistus 132
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  Sen on toimitettava hyväksyntäviranomaisen perustellusta pyynnöstä kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi.
b)  Sen on toimitettava hyväksyntäviranomaisen perustellusta pyynnöstä kyseiselle viranomaiselle kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, mukaan lukien kaikki tyyppihyväksyntään liittyvät tekniset eritelmät ja mahdollisuus käyttää ohjelmistoja ja algoritmeja.
Tarkistus 133
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 3 kohta – johdantokappale
3.  Edustajan vaihtumista koskevissa järjestelyissä on käsiteltävä ainakin seuraavat seikat:
3.  Toimeksiantojen vaihtumista koskevissa järjestelyissä on käsiteltävä ainakin seuraavat seikat:
Tarkistus 134
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Maahantuojan on ennen tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamista tarkistettava, että hyväksyntäviranomainen on laatinut 24 artiklan 4 kohdan mukaiset hyväksyntäasiakirjat ja että kyseisessä järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu tyyppihyväksyntämerkki ja se on 11 artiklan 7 kohdan mukainen.
Maahantuojan on ennen tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamista tarkistettava, että sillä on voimassaoleva tyyppihyväksyntätodistus ja että kyseisessä komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu tyyppihyväksyntämerkki ja se on 11 artiklan 7 kohdan mukainen.
Tarkistus 135
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Jos maahantuoja katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen ja erityisesti ettei se vastaa tyyppihyväksyntäänsä, maahantuoja ei saa saattaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä markkinoille, sallia sen käyttöönottoa eikä rekisteröidä sitä ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Jos maahantuoja katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojan on tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkinavalvontaviranomaisille. Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tyyppihyväksytty, maahantuojan on tiedotettava asiasta myös kyseisen tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 136
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 6 kohta
6.  Maahantuojan on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tutkittava ajoneuvosta, järjestelmästä, komponentista, erillisestä teknisestä yksiköstä, osasta tai varusteesta tehdyt valitukset ja pidettävä kirjaa näistä valituksista ja niihin liittyvistä takaisinkutsuista sekä tiedotettava jakelijoille tällaisesta valvonnasta.
6.  Maahantuojan on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tutkittava ajoneuvosta, järjestelmästä, komponentista, erillisestä teknisestä yksiköstä, osasta tai varusteesta tehdyt valitukset ja niiden vaatimustenvastaisuudet ja pidettävä kirjaa näistä valituksista ja vaatimustenvastaisuuksista ja niihin liittyvistä takaisinkutsuista sekä tiedotettava jakelijoille näistä valituksista ja takaisinkutsuista.
Tarkistus 137
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.   Maahantuojan on ilmoitettava asianomaiselle valmistajalle välittömästi valituksista ja raporteista, jotka koskevat sen markkinoille saattamiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin, erillisiin teknisiin yksiköihin, osiin tai varusteisiin liittyviä riskejä, vaaratilanne-epäilyjä tai vaatimustenvastaisuutta.
Tarkistus 138
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 kohta
1.  Jos maahantuojan markkinoille saattama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, maahantuojan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin asianmukaisiin toimenpiteisiin kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi tapauksen mukaan.
1.  Jos maahantuojan markkinoille saattama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, maahantuojan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin asianmukaisiin toimenpiteisiin kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi valmistajan valvonnassa, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi tapauksen mukaan. Maahantuojan on myös tiedotettava asiasta valmistajalle ja tyyppihyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle.
Tarkistus 139
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on saatettu markkinoille.
Jos markkinoille saatettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on saatettu markkinoille.
Tarkistus 140
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta
Jakelijan on ennen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön asettamista saataville markkinoilla, rekisteröintiä tai käyttöönottoa tarkistettava, että ajoneuvossa, järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu lakisääteinen kilpi tai tyyppihyväksyntämerkki, että sen mukana ovat vaaditut asiakirjat sekä 63 artiklassa vaaditut ohjeet ja turvallisuustiedot asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja että maahantuoja ja valmistaja ovat noudattaneet 11 artiklan 7 kohdassa sekä 14 artiklan 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
1.   Jakelijan on ennen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön asettamista saataville markkinoilla, rekisteröintiä tai käyttöönottoa tarkistettava, että ajoneuvossa, järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu lakisääteinen kilpi tai tyyppihyväksyntämerkki, että sen mukana ovat vaaditut asiakirjat sekä 63 artiklassa vaaditut ohjeet ja turvallisuustiedot asianomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja että maahantuoja ja valmistaja ovat noudattaneet 11 artiklan 7 kohdassa sekä 14 artiklan 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
2.   Jakelijan on ympäristön sekä kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tutkittava valitukset ja vaatimustenvastaisuudet, jotka koskevat sen markkinoille saattamia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä, osia tai varusteita. Kaikista ajoneuvon ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtiin liittyvistä valituksista ja/tai vaatimustenvastaisuuksista on myös ilmoitettava viipymättä maahantuojalle tai valmistajalle.
Tarkistus 141
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 1 kohta
1.  Jos jakelija katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelija ei saa asettaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä saataville markkinoilla, rekisteröidä sitä eikä ottaa sitä käyttöön ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.
1.  Jos jakelija katsoo, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelijan on tiedotettava asiasta valmistajalle, maahantuojalle ja tyyppihyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle eikä jakelija saa saattaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä markkinoille, rekisteröidä sitä eikä ottaa sitä käyttöön ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.
Tarkistus 142
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 2 kohta
2.  Jos jakelija katsoo, että sen markkinoilla saataville asettama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelijan on ilmoitettava asiasta valmistajalle tai maahantuojalle sen varmistamiseksi, että tarvittavat asianmukaiset toimenpiteet kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi tai tarvittaessa sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi toteutetaan 12 artiklan 1 kohdan tai 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
2.  Jos jakelija katsoo, että sen markkinoilla saataville asettama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelijan on ilmoitettava asiasta valmistajalle, maahantuojalle ja tyyppihyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle sen varmistamiseksi, että tarvittavat asianmukaiset toimenpiteet kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi tai tarvittaessa sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi toteutetaan 12 artiklan 1 kohdan tai 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 143
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 3 kohta
3.  Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, jakelijan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajalle, maahantuojalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla. Jakelijan on tiedotettava näille myös mahdollisista toteutetuista toimenpiteistä ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vakavasta riskistä ja valmistajan toteuttamista korjaavista toimenpiteistä.
3.  Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, jakelijan on viipymättä ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vakavasta riskistä valmistajalle, maahantuojalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla. Jakelijan on tiedotettava näille myös mahdollisista toteutetuista toimenpiteistä ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot valmistajan toteuttamista korjaavista toimenpiteistä.
Tarkistus 144
Ehdotus asetukseksi
17 artikla – 4 kohta
4.  Jakelijan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti jakelijan markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.
4.  Jakelijan on kansallisen viranomaisen tai komission perustellusta pyynnöstä tehtävä viranomaisen tai komission kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti jakelijan markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.
Tarkistus 145
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 2 kohta
2.  Järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä sovelletaan vain yksivaiheista tyyppihyväksyntämenettelyä.
2.  Järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä sovelletaan vain yksivaiheista tyyppihyväksyntämenettelyä tämän kuitenkaan rajoittamatta liitteessä IV lueteltujen säädösten vaatimusten soveltamista.
Tarkistus 146
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 4 kohta
4.  Lopullisen valmistusvaiheen EU‑tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vasta, kun hyväksyntäviranomainen on varmentanut, että lopullisessa vaiheessa tyyppihyväksytty ajoneuvo täyttää hyväksyntähetkellä kaikki sovellettavat tekniset vaatimukset. Varmentamisessa tarkastetaan kaikkia niitä vaatimuksia koskevat asiakirjat, jotka monivaiheisessa menettelyssä keskeneräiselle ajoneuvolle myönnetty EU-tyyppihyväksyntä kattaa, vaikka se olisi myönnetty eri ajoneuvoluokalle.
4.  Lopullisen valmistusvaiheen EU‑tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vasta, kun hyväksyntäviranomainen on varmentanut liitteessä XVII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, että lopullisessa vaiheessa tyyppihyväksytty ajoneuvo täyttää hyväksyntähetkellä kaikki sovellettavat tekniset vaatimukset. Varmentamisessa tarkastetaan kaikkia niitä vaatimuksia koskevat asiakirjat, jotka monivaiheisessa menettelyssä keskeneräiselle ajoneuvolle myönnetty EU‑tyyppihyväksyntä kattaa, myös silloin kun se on myönnetty eri ajoneuvoluokalle. Lisäksi tarkistetaan, että erikseen tyyppihyväksynnän saaneiden järjestelmien suorituskyky on yhä kyseisten tyyppihyväksyntien mukainen, kun järjestelmät on liitetty valmiin ajoneuvon osaksi.
Tarkistus 147
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 5 kohta
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hyväksyntämenettelyn valinta ei vaikuta niihin sovellettaviin aineellisiin vaatimuksiin, jotka hyväksyttävän ajoneuvotyypin on täytettävä silloin, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään.
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hyväksyntämenettelyn valinta ei vaikuta kaikkiin sovellettaviin vaatimuksiin, jotka hyväksyttävän ajoneuvotyypin on täytettävä silloin, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään.
Tarkistus 148
Ehdotus asetukseksi
20 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.   Valmistajan on asetettava hyväksyntäviranomaisen saataville sellainen määrä ajoneuvoja, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, jota vaadittavien testien suorittaminen asiaa koskevien säädösten mukaisesti edellyttää.
Tarkistus 149
Ehdotus asetukseksi
21 artikla – 2 kohta
2.  Kustakin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypistä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus ja ainoastaan yhteen jäsenvaltioon.
2.  Kustakin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypistä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus ja ainoastaan yhteen jäsenvaltioon. Kun hakemus on jätetty, valmistaja ei voi keskeyttää menettelyä ja jättää toista hakemusta samasta tyypistä toiselle hyväksyntäviranomaiselle tai tutkimuslaitokselle. Jos tyyppihyväksyntä evätään tai testi epäonnistuu tutkimuslaitoksessa, valmistaja ei voi myöskään jättää toista hakemusta samasta tyypistä toiselle hyväksyntäviranomaiselle tai toiselle tutkimuslaitokselle.
Tarkistus 150
Ehdotus asetukseksi
22 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  ilmoituslomake noudattaen liitteessä I yksivaiheisen tai yhdistetyn tyyppihyväksynnän tai liitteessä III asteittaisen tyyppihyväksynnän osalta vahvistettua mallia;
a)  ilmoituslomake noudattaen liitteessä I yksivaiheisen tai yhdistetyn kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän tai liitteessä III asteittaisen kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän osalta tai asiaa koskevissa säädöksissä järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön hyväksynnän tapauksessa vahvistettua mallia;
Tarkistus 151
Ehdotus asetukseksi
22 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  kaikki muut tiedot, joita hyväksyntäviranomainen pyytää hakemusmenettelyn yhteydessä;
d)  kaikki muut tiedot, joita hyväksyntäviranomainen pyytää tyyppihyväksyntämenettelyn yhteydessä.
Tarkistus 152
Ehdotus asetukseksi
22 artikla – 2 kohta
2.  Valmistusasiakirjat on annettava komission vahvistamassa sähköisessä muodossa, ja ne voidaan antaa myös paperimuodossa.
2.  Valmistusasiakirjat on annettava sähköisessä muodossa.
Tarkistus 153
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Asteittaista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklan mukaisten valmistusasiakirjojen lisäksi kaikki EU-tyyppihyväksyntätodistukset testausselosteineen, joita liitteessä IV luetelluissa sovellettavissa säädöksissä vaaditaan.
Asteittaista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklan mukaisten valmistusasiakirjojen lisäksi kaikki EU-tyyppihyväksyntätodistukset testausselosteineen ja tietoa sisältävät asiakirjat, joita liitteessä IV luetelluissa säädöksissä vaaditaan.
Tarkistus 154
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Kun haetaan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntää, joka myönnetään liitteessä IV lueteltujen sovellettavien säädösten mukaisesti, valmistusasiakirjojen on oltava hyväksyntäviranomaisen saatavilla, kunnes kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään tai evätään.
Kun haetaan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntää, joka myönnetään liitteessä IV lueteltujen säädösten mukaisesti, valmistusasiakirjojen ja ilmoituslomakkeiden on oltava hyväksyntäviranomaisen saatavilla, kunnes kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään tai evätään.
Tarkistus 155
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Yhdistettyä tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklan mukaisten valmistusasiakirjojen lisäksi kaikki EU-tyyppihyväksyntätodistukset testausselosteineen, joita liitteessä IV luetelluissa sovellettavissa säädöksissä vaaditaan.
Yhdistettyä tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklan mukaisten valmistusasiakirjojen lisäksi kaikki EU-tyyppihyväksyntätodistukset testausselosteineen ja ilmoituslomakkeineen, joita liitteessä IV luetelluissa säädöksissä vaaditaan.
Tarkistus 156
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta
a)  ensimmäisessä vaiheessa valmistusasiakirjojen ja EU‑tyyppihyväksyntätodistusten ne osat, jotka vastaavat perusajoneuvon valmistusvaihetta;
a)  ensimmäisessä vaiheessa valmistusasiakirjojen ja EU‑tyyppihyväksyntätodistusten sekä testausselosteiden ne osat, jotka vastaavat perusajoneuvon valmistusvaihetta;
Tarkistus 157
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – b alakohta
b)  toisessa ja seuraavissa vaiheissa valmistusasiakirjojen ja EU‑tyyppihyväksyntätodistusten ne osat, jotka vastaavat senhetkistä valmistusvaihetta, sekä jäljennös ajoneuvon EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta, joka on annettu edellisessä valmistusvaiheessa, samoin kuin täydelliset tiedot valmistajan ajoneuvoon mahdollisesti tekemistä muutoksista ja lisäyksistä.
b)  toisessa ja seuraavissa vaiheissa valmistusasiakirjojen ja EU‑tyyppihyväksyntätodistusten ne osat, jotka vastaavat senhetkistä valmistusvaihetta, sekä jäljennös kokonaisen ajoneuvon EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta, joka on annettu edellisessä valmistusvaiheessa, samoin kuin täydelliset tiedot valmistajan ajoneuvoon mahdollisesti tekemistä muutoksista ja lisäyksistä.
Tarkistus 158
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan toimittaa 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 159
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisella ja tutkimuslaitoksilla on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä ajoneuvossa käytetyt ohjelmistot ja algoritmit.
Tyyppihyväksyntäviranomaisella ja tutkimuslaitoksilla on oltava mahdollisuus saada käyttöönsä ajoneuvossa käytetyt ohjelmistot, laitteistot ja algoritmit sekä asiakirjat tai muut tiedot, joiden avulla voidaan ymmärtää riittävällä ja asianmukaisella tasolla järjestelmiä, mukaan luettuna järjestelmien kehittämisprosessit ja järjestelmäratkaisut, sekä toimintoja, jotka sisältyvät ohjelmistoihin ja laitteistoihin, joiden avulla ajoneuvo täyttää tämän asetuksen vaatimukset.
EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon aikana annetaan mahdollisuus käyttää ajoneuvon ohjelmistoja, laitteistoja ja algoritmeja, jotta voidaan varmentaa, että määräaikaiskatsastuksissa noudatetaan tämän asetuksen vaatimuksia. Tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolon päätyttyä ja siinä tapauksessa, että sitä ei uusita, käyttömahdollisuus myönnetään pyynnöstä. Näitä nimenomaisia tarkoituksia varten julkistettavat tiedot eivät saa loukata omistajuutta koskevien tietojen luottamuksellisuutta ja teollis- ja tekijänoikeuksia. Valmistajan on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle ja tutkimuslaitokselle vakiomuodossa oleva versio turvallisuuteen liittyviä järjestelmiä, komponentteja ja asetuksia hallinnoivasta ohjelmistosta tai muista päästöihin liittyviin järjestelmiin ja komponentteihin sovellettavista kalibroinneista tyyppihyväksynnän soveltamisajankohtana. Ohjelmistoon myöhemmin mahdollisesti tehtävien laittomien muutosten havaitsemiseksi tutkimuslaitoksella on oltava oikeus merkitä ohjelmisto asettamalla vastaavat parametrit.
Tarkistus 160
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 2 kohta – d alakohta
d)  kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, jossa noudatetaan asteittaista, yhdistettyä tai monivaiheista menettelyä, hyväksyntäviranomaisen on varmennettava 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että järjestelmillä, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä on erilliset tyyppihyväksynnät, jotka ovat koko ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntämishetkellä sovellettavien vaatimusten mukaiset.
d)  kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, jossa noudatetaan asteittaista, yhdistettyä tai monivaiheista menettelyä, hyväksyntäviranomaisen on varmennettava 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että järjestelmillä, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä on erilliset voimassa olevat tyyppihyväksynnät, jotka ovat koko ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntämishetkellä sovellettavien vaatimusten mukaiset.
Tarkistus 161
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Hyväksyntäasiakirjoissa on oltava hakemisto, jossa ilmoitetaan selvästi kunkin asiakirjan kaikki sivut ja muoto ja esitetään aikajärjestyksessä EU‑tyyppihyväksynnän eri hallinnolliset vaiheet.
Hyväksyntäasiakirjoja voidaan säilyttää sähköisesti, ja niissä on oltava hakemisto, jossa ilmoitetaan selvästi kunkin asiakirjan kaikki sivut ja muoto ja esitetään aikajärjestyksessä EU-tyyppihyväksynnän eri hallinnolliset vaiheet.
Tarkistus 162
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 5 kohta
5.  Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää sovellettavat vaatimukset mutta aiheuttaa silti vakavan riskin turvallisuudelle tai voi vahingoittaa vakavasti ympäristöä tai kansanterveyttä, sen on evättävä EU-tyyppihyväksyntä. Tällöin viranomaisen on välittömästi lähetettävä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle yksityiskohtaiset tiedot, joissa selostetaan päätöksen syyt ja esitetään näyttö, joihin käsitys perustuu.
5.  Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää sovellettavat vaatimukset mutta aiheuttaa silti riskin turvallisuudelle tai voi vahingoittaa vakavasti ympäristöä tai kansanterveyttä, sen on evättävä EU‑tyyppihyväksyntä. Tällöin viranomaisen on välittömästi lähetettävä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle yksityiskohtaiset tiedot, joissa selostetaan päätöksen syyt ja esitetään näyttö, joihin käsitys perustuu.
Tarkistus 163
Ehdotus asetukseksi
24 artikla – 6 kohta – 1 alakohta
Kun kyse on asteittaisesta, yhdistetystä tai monivaiheisesta tyyppihyväksyntämenettelystä, tyyppihyväksyntäviranomaisen on 20 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti kieltäydyttävä myöntämästä tyyppihyväksyntää, jos se havaitsee, etteivät järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ole tässä asetuksessa tai liitteessä IV luetelluissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisia.
Kun kyse on asteittaisesta, yhdistetystä tai monivaiheisesta tyyppihyväksyntämenettelystä, tyyppihyväksyntäviranomaisen on 20 artiklan mukaisesti kieltäydyttävä myöntämästä tyyppihyväksyntää, jos se havaitsee, etteivät järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ole tässä asetuksessa tai liitteessä IV luetelluissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisia.
Tarkistus 164
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 1 kohta
1.  Hyväksyntäviranomaisen on yhden kuukauden kuluessa EU‑tyyppihyväksyntätodistuksen myöntämisestä tai muuttamisesta lähetettävä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle jäljennös EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta liitteineen, 23 artiklassa tarkoitetut testausselosteet mukaan luettuina, jokaisen hyväksymänsä ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypin osalta. Jäljennös on lähetettävä yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä tai suojattuna sähköisenä tiedostona.
1.  Hyväksyntäviranomaisen on yhden kuukauden kuluessa EU‑tyyppihyväksyntätodistuksen myöntämisestä tai muuttamisesta toimitettava verkkotietokantaan tiedot, jotka sisältävät EU-tyyppihyväksyntätodistuksen liitteineen, 23 artiklassa tarkoitetut testausselosteet mukaan luettuina, jokaisen hyväksymänsä ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypin osalta.
Tarkistus 165
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 3 kohta
3.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen tai komission pyynnöstä kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta lähetettävä pyynnön esittäneelle hyväksyntäviranomaiselle yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä jäljennös pyydetystä EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta liitteineen.
Poistetaan.
Tarkistus 166
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 4 kohta
4.  Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle epäämistään tai peruuttamistaan EU-tyyppihyväksynnöistä ja päätöksensä syistä.
4.  Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle epäämistään tai peruuttamistaan EU-tyyppihyväksynnöistä ja päätöksensä syistä. Hyväksyntäviranomaisen on myös päivitettävä nämä tiedot verkkotietokantaan.
Tarkistus 167
Ehdotus asetukseksi
26 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän tapauksessa täytetty vaatimustenmukaisuustodistus.
d)  kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän tapauksessa täytetty ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuustodistus.
Tarkistus 168
Ehdotus asetukseksi
28 artikla – 1 kohta
1.  Tässä asetuksessa ja liitteessä IV luetelluissa säädöksissä vahvistettujen teknisten vaatimusten noudattaminen on osoitettava asianmukaisin nimettyjen tutkimuslaitosten liitteessä IV lueteltujen säädösten mukaisesti suorittamin testein.
1.  EU-tyyppihyväksyntiä varten hyväksyntäviranomaisen on varmennettava tämän asetuksen teknisten vaatimusten ja liitteessä IV lueteltujen asiaankuuluvien säädösten noudattaminen asianmukaisin nimettyjen tutkimuslaitosten suorittamin testein.
Testausselosteiden muodon on oltava liitteen V lisäyksessä 3 vahvistettujen yleisten vaatimusten mukainen.
Tarkistus 169
Ehdotus asetukseksi
28 artikla – 2 kohta
2.  Valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, joita vaadittavien testien suorittaminen liitteessä IV lueteltujen soveltuvien säädösten mukaisesti edellyttää.
2.  Valmistajan on toimitettava asianomaisille tutkimuslaitoksille ja hyväksyntäviranomaiselle ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, joita vaadittavien testien suorittaminen liitteessä IV lueteltujen soveltuvien säädösten mukaisesti edellyttää.
Tarkistus 170
Ehdotus asetukseksi
28 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Vaadittavat testit on tehtävä liitteessä IV lueteltujen asiaa koskevien säädösten mukaisesti. Jos asiaa koskevissa säädöksissä vahvistetuissa testausmenetelmissä on säädetty arvojen vaihteluväli, tutkimuslaitokset voivat määrätä 1 kohdassa tarkoitettujen asianmukaisten testien suorittamisessa käytettävät parametrit ja olosuhteet. Jos kyseessä on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä, viranomaisten on varmistettava, että testaukseen valitut ajoneuvot edustavat huonointa tapausta suhteessa sovellettavien perusteiden noudattamiseen ja että niiden perusteella ei päädytä tuloksiin, jotka systemaattisesti poikkeavat kyseisten ajoneuvojen suorituskyvystä silloin, kun niitä käytetään olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana.
Tarkistus 348
Ehdotus asetukseksi
28 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.   Varmistaakseen asetuksen (EY) N:o 715/2007 3 artiklan 10 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan noudattamisen komissio, tyyppihyväksyntäviranomaiset ja tutkimuslaitokset voivat poiketa tavanomaisista testimenettelyistä ja arvojen vaihteluväleistä ja muuttaa olosuhteita ja parametreja ennalta-arvaamattomasti, ja ne voivat myös toimia tällä tavalla erityisesti jättämättä noudattamatta liitteessä IV luetelluissa säädöksissä määrättyjä arvoja ja menettelyitä.
Tarkistus 171
Ehdotus asetukseksi
29 artikla – 2 kohta
2.  Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava tilastollisesti edustavasta määrästä otannalla poimittuja ajoneuvoja ja vaatimustenmukaisuustodistuksia, että ne ovat 34 ja 35 artiklan mukaisia, ja varmennettava, että vaatimustenmukaisuustodistusten tiedot ovat oikeat.
2.  Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava riittävästä ja tilastollisesti edustavasta määrästä otannalla poimittuja ajoneuvoja ja vaatimustenmukaisuustodistuksia, että ne ovat 34 ja 35 artiklan mukaisia, ja varmennettava, että vaatimustenmukaisuustodistusten tiedot ovat oikeat.
Tarkistus 172
Ehdotus asetukseksi
29 artikla – 4 kohta
4.  Varmentaakseen, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on hyväksytyn tyypin mukainen, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tehtävä EU-tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevat tarkastukset tai testit näytteille, jotka on otettu valmistajan tiloissa, tuotantolaitos mukaan luettuna.
4.  Varmentaakseen, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on hyväksytyn tyypin mukainen, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tehtävä EU-tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevat tarkastukset tai testit näytteille, jotka on otettu valmistajan tiloissa, tuotantolaitos mukaan luettuna. Hyväksyntäviranomaisen on suoritettava ensimmäiset tarkastukset vuoden kuluessa vaatimustenmukaisuustodistusten myöntämispäivästä. Hyväksyntäviranomaisen on suoritettava seuraavat tarkastukset määrittäminsä satunnaisin väliajoin vähintään kerran vuodessa.
Tarkistus 173
Ehdotus asetukseksi
29 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.   Tyyppihyväksyntäviranomaisen on nimitettävä 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen todentamistestausten suorittamista varten eri tutkimuslaitos kuin se, jota käytettiin alkuperäisessä tyyppihyväksyntätestauksessa.
Tarkistus 174
Ehdotus asetukseksi
29 artikla – 5 kohta
5.  Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen toteaa, ettei valmistaja enää valmista ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä hyväksytyn tyypin mukaisesti tai etteivät vaatimustenmukaisuustodistukset enää vastaa 34 ja 35 artiklan vaatimuksia, vaikka tuotantoa jatketaan, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotannon vaatimustenmukaisuusmenettelyä noudatetaan asianmukaisesti, tai peruutettava tyyppihyväksyntä.
5.  Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen toteaa, ettei valmistaja enää valmista ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä hyväksytyn tyypin, tämän asetuksen vaatimusten tai liitteessä IV lueteltujen säädösten vaatimusten mukaisesti tai etteivät vaatimustenmukaisuustodistukset enää vastaa 34 ja 35 artiklan vaatimuksia, vaikka tuotantoa jatketaan, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia järjestelyjä noudatetaan asianmukaisesti, tai peruutettava tyyppihyväksyntä. Hyväksyntäviranomainen voi päättää toteuttaa kaikki tarvittavat rajoittavat toimenpiteet 53 ja 54 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 175
Ehdotus asetukseksi
30 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on perustettava kansallinen maksujärjestelmä, jolla katetaan kustannukset, jotka aiheutuvat niiden tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontatoimista sekä niiden nimeämien tutkimuslaitosten tekemistä tyyppihyväksyntätesteistä ja tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevista testeistä ja tarkastuksista.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustannukset, jotka aiheutuvat niiden tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontatoimista, katetaan. Jäsenvaltiot voivat soveltaa maksuperusteista järjestelmää tai rahoittaa toimintaa kansallisista talousarvioistaan taikka soveltaa näiden menetelmien yhdistelmää. Tutkimuslaitokset eivät saa periä maksuja suoraan.
Tarkistus 176
Ehdotus asetukseksi
30 artikla – 2 kohta
2.  Nämä kansalliset maksut on perittävä valmistajilta, jotka ovat hakeneet tyyppihyväksyntää asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tutkimuslaitokset eivät saa periä maksuja suoraan.
2.  Jos sovelletaan maksuperusteista järjestelmää, nämä kansalliset maksut on perittävä valmistajilta, jotka ovat hakeneet tyyppihyväksyntää asianomaisessa jäsenvaltiossa. Jos tuotannon vaatimustenmukaisuuteen sovelletaan maksuperusteista järjestelmää, jäsenvaltio perii kansalliset maksut valmistajalta jäsenvaltiossa, jossa tuotanto tapahtuu.
Tarkistus 177
Ehdotus asetukseksi
30 artikla – 3 kohta
3.  Kansallisella maksujärjestelmällä on lisäksi katettava komission 9 artiklan mukaisesti tekemien vaatimustenmukaisuuden todentamistarkastusten ja -testien kustannukset. Nämä maksut ovat Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavia varainhoitoasetuksen26 21 artiklan 4 kohdan mukaisia ulkoisia käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja.
3.  Komission on varmistettava, että komission 9 artiklan mukaisesti valtuuttamien tarkastusten ja testien kustannukset katetaan. Tätä varten käytetään Euroopan unionin yleistä talousarviota.
__________________
26 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1–96).
Tarkistus 178
Ehdotus asetukseksi
30 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tiedot kansallisesta maksujärjestelmästään toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Ensimmäinen ilmoitus on tehtävä [date of entry into force of this Regulation + 1 year]. Seuraavat kansallista maksujärjestelmää koskevat päivitykset on ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille vuosittain.
4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tiedot rahoitusmekanismistaan tai ‑mekanismeistaan toisille jäsenvaltioille ja komissiolle. Ensimmäinen ilmoitus on tehtävä [tämän asetuksen voimaantulopäivä + 1 vuosi]. Seuraavat kansallista maksujärjestelmää koskevat päivitykset on ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille vuosittain.
Tarkistus 179
Ehdotus asetukseksi
30 artikla – 5 kohta
5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin maksuihin sovellettava 3 kohdassa tarkoitettu lisäosuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Poistetaan.
Tarkistus 180
Ehdotus asetukseksi
31 artikla – 5 kohta
5.  Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että hyväksyntäasiakirjoihin kirjatut tiedot ovat muuttuneet olennaisesti ja siinä määrin, ettei muutoksia voida ottaa huomioon laajentamalla voimassa olevaa tyyppihyväksyntää, sen on kieltäydyttävä muuttamasta tyyppihyväksyntää ja pyydettävä valmistajaa hakemaan uutta EU-tyyppihyväksyntää.
5.  Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että hyväksyntäasiakirjoihin kirjattuja tietoja koskevia muutoksia ei voida ottaa huomioon laajentamalla voimassa olevaa tyyppihyväksyntää, sen on kieltäydyttävä muuttamasta tyyppihyväksyntää ja pyydettävä valmistajaa hakemaan uutta EU‑tyyppihyväksyntää.
Tarkistus 181
Ehdotus asetukseksi
32 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)
b a)   komission tai markkinavalvontaviranomaisten suorittaman todentamistestauksen tulokset osoittavat jonkin unionin turvallisuus- tai ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisen;
Tarkistus 182
Ehdotus asetukseksi
33 artikla – 1 kohta
1.  Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnät myönnetään viiden vuoden ajaksi, eikä niiden voimassaoloaikaa voida jatkaa. Voimassaolon päättymispäivä on mainittava tyyppihyväksyntätodistuksessa. Kun tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolo on päättynyt, se voidaan uusia valmistajan hakemuksesta ja vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen on varmistanut, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää kaikki sovellettavissa säädöksissä saman tyypin uusille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille tai erillisille teknisille yksiköille säädetyt vaatimukset.
1.  Luokkiin M1 ja N1 kuuluvien ajoneuvojen ja 1 a kohdan mukaisesti lueteltujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnät myönnetään seitsemän vuoden ajaksi ja luokkiin N2, N3, M2, M3 ja O kuuluvien ajoneuvojen kymmenen vuoden ajaksi. Voimassaolon päättymispäivä on mainittava EU‑tyyppihyväksyntätodistuksessa.
Ennen kuin tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolo on päättynyt, se voidaan uusia valmistajan hakemuksesta ja vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen on varmistanut, että ajoneuvon tyyppi kokonaisuudessaan täyttää kaikki sovellettavissa säädöksissä tämän hyväksytyn tyypin uusille ajoneuvoille säädetyt vaatimukset, testausprotokollat mukaan lukien. Jos hyväksyntäviranomainen päättää, että tätä alakohtaa sovelletaan, ei tarvitse toistaa 28 artiklassa tarkoitettuja testejä.
Jotta hyväksyntäviranomainen voi hoitaa tehtävänsä, valmistajan on esitettävä hakemuksensa aikaisintaan 12 kuukautta ja viimeistään kuusi kuukautta ennen EU-tyyppihyväksyntätodistuksen voimassaolon päättymispäivää.
Tarkistus 183
Ehdotus asetukseksi
33 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnät myönnetään periaatteessa ilman päättymispäivää. Koska tietyt järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt voivat luonteensa tai teknisten ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää useammin tapahtuvaa päivitystä, niitä koskevat tyyppihyväksynnät myönnetään seitsemän vuoden ajaksi. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 88 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi laatimalla luettelo järjestelmistä, komponenteista ja erillisistä teknisistä yksiköistä, joille voidaan niiden luonteen vuoksi myöntää tyyppihyväksyntä ainoastaan määräajaksi.
Tarkistus 184
Ehdotus asetukseksi
33 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisten ajoneuvojen tuotanto lopetetaan vapaaehtoisesti;
b)  hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisten ajoneuvojen tuotanto lopetetaan vapaaehtoisesti, minkä katsotaan joka tapauksessa tapahtuneen, kun kyseisen tyyppisiä ajoneuvoja ei ole valmistettu kahden edellisen vuoden aikana;
Tarkistus 185
Ehdotus asetukseksi
34 artikla – 4 kohta
4.  Vaatimustenmukaisuustodistukset allekirjoittamaan valtuutettujen henkilöiden on oltava valmistajan palveluksessa, ja heillä on oltava asianmukaiset valtuudet ottaa kannettavaksi valmistajan täysi lakisääteinen vastuu ajoneuvon suunnittelusta ja valmistamisesta tai ajoneuvon tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.
4.  Vaatimustenmukaisuustodistukset allekirjoittamaan valtuutettujen henkilöiden on oltava valmistajan palveluksessa, ja heillä on oltava asianmukaiset valtuudet ottaa kannettavaksi valmistajan lakisääteinen vastuu ajoneuvon suunnittelusta ja valmistamisesta tai ajoneuvon tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.
Tarkistus 186
Ehdotus asetukseksi
36 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Talouden toimijat saavat saattaa markkinoille ainoastaan sellaisia ajoneuvoja, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka on merkitty tämän asetuksen mukaisella tavalla.
Tarkistus 187
Ehdotus asetukseksi
38 artikla – 3 kohta
3.  Jos tarvittavia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukauttamiseksi ei ole toteutettu, komissio voi tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion pyynnöstä antaa päätöksellä luvan tilapäisen EU‑tyyppihyväksynnän laajentamiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3.  Jos tarvittavia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukauttamiseksi ei ole toteutettu, komissio voi tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion pyynnöstä antaa päätöksellä luvan tilapäisen EU‑tyyppihyväksynnän voimassaoloajan pidentämiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 188
Ehdotus asetukseksi
40 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetun ajoneuvotyypin yhdestä tai useammasta liitteessä IV lueteltujen säädösten aineellisesta vaatimuksesta edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot vahvistavat soveltuvat vaihtoehtoiset vaatimukset.
2.  Jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetun ajoneuvotyypin yhden tai useamman liitteessä IV lueteltujen säädösten vaatimusten noudattamisesta edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot vahvistavat soveltuvat vaihtoehtoiset vaatimukset.
Tarkistus 189
Ehdotus asetukseksi
40 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.   Lisäksi on sallittava enemmän joustavuutta pk-yrityksille, joiden tuotanto on pientä ja jotka eivät pysty noudattamaan samoja aikarajoituksia kuin suuret valmistajat.
Tarkistus 190
Ehdotus asetukseksi
41 artikla – 3 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Jos yhtään vastalausetta ei ole esitetty ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden ajanjakson kuluessa, kansallinen tyyppihyväksyntä katsotaan hyväksytyksi.
Tarkistus 191
Ehdotus asetukseksi
42 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntä ajoneuvolle, joka täyttää liitteessä IV olevan I osan lisäyksessä 2 taikka erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapauksessa liitteessä IV olevassa III osassa vahvistetut vaatimukset.
1.  Jäsenvaltioiden on myönnettävä ajoneuvon EU-yksittäishyväksyntä ajoneuvolle, joka täyttää liitteessä IV olevan I osan lisäyksessä 2 taikka erikoiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen tapauksessa liitteessä IV olevassa III osassa vahvistetut vaatimukset. Tämä säännös ei koske keskeneräisiä ajoneuvoja.
Tarkistus 192
Ehdotus asetukseksi
42 artikla – 2 kohta
2.  Ajoneuvon EU‑yksittäishyväksyntähakemuksen jättää valmistaja tai ajoneuvon omistaja taikka tämän edustaja, jonka on oltava sijoittautunut unioniin.
2.  Ajoneuvon EU‑yksittäishyväksyntähakemuksen jättää ajoneuvon omistaja, valmistaja tai valmistajan edustaja, jonka on oltava sijoittautunut unioniin.
Tarkistus 193
Ehdotus asetukseksi
43 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltiot voivat siitä riippumatta, onko kyseessä ajoneuvon ainoa kappale, päättää myöntää tietylle ajoneuvolle vapautuksen yhdestä tai useammasta tämän asetuksen säännöksestä tai liitteessä IV lueteltujen säädösten aineellisesta vaatimuksesta edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot vahvistavat soveltuvat vaihtoehtoiset vaatimukset.
1.  Jäsenvaltiot voivat siitä riippumatta, onko kyseessä ajoneuvon ainoa kappale, päättää myöntää tietylle ajoneuvolle vapautuksen yhdestä tai useammasta tämän asetuksen säännöksestä tai liitteessä IV lueteltujen säädösten vaatimuksesta edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot vahvistavat soveltuvat vaihtoehtoiset vaatimukset.
Tarkistus 194
Ehdotus asetukseksi
43 artikla – 2 kohta
2.  Ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksyntähakemuksen jättää valmistaja tai ajoneuvon omistaja taikka tämän edustaja, jonka on oltava sijoittautunut unioniin.
2.  Ajoneuvon kansallisen yksittäishyväksyntähakemuksen jättää ajoneuvon omistaja, valmistaja tai valmistajan edustaja, jonka on oltava sijoittautunut unioniin.
Tarkistus 195
Ehdotus asetukseksi
43 artikla – 6 kohta – 1 alakohta
Kansallisen yksittäishyväksyntätodistuksen on perustuttava liitteessä VI vahvistettuun EU-tyyppihyväksyntätodistuksen malliin, ja siihen on sisällytettävä vähintään ne tiedot, joita tarvitaan neuvoston direktiivissä 1999/37/EY28 säädetyn rekisteröinnin hakemiseen.
Kansallisen yksittäishyväksyntätodistuksen on perustuttava liitteessä VI vahvistettuun EU-tyyppihyväksyntätodistuksen malliin, ja siihen on sisällytettävä vähintään ne tiedot, jotka sisältyvät liitteessä IV vahvistettuun EU‑yksittäishyväksyntätodistuksen malliin.
__________________
28 Neuvoston direktiivi 1999/37/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1999, ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista (EYVL L 138, 1.6.1999, s. 57).
Tarkistus 196
Ehdotus asetukseksi
44 artikla – 3 kohta
3.  Jos jokin jäsenvaltio on myöntänyt ajoneuvolle kansallisen yksittäishyväksynnän 43 artiklan mukaisesti, toisen jäsenvaltion on sallittava sen saattaminen markkinoille, rekisteröinti ja käyttöönotto, jollei tällä jäsenvaltiolla ole perusteltua syytä uskoa, että ne tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti ajoneuvo on hyväksytty, eivät vastaa sen omia vaatimuksia.
3.  Jos jokin jäsenvaltio on myöntänyt ajoneuvolle kansallisen yksittäishyväksynnän 43 artiklan mukaisesti, toisen jäsenvaltion on sallittava sen saattaminen markkinoille, rekisteröinti ja käyttöönotto, jollei tällä jäsenvaltiolla ole perusteltua syytä uskoa, että ne tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti ajoneuvo on hyväksytty, eivät vastaa sen omia vaatimuksia tai että ajoneuvo ei täytä kyseisiä vaatimuksia.
Tarkistus 197
Ehdotus asetukseksi
45 artikla – 1 kohta
1.  Edellä 43 ja 44 artiklassa vahvistettuja menettelyjä voidaan monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisesti soveltaa myös johonkin tiettyyn ajoneuvoon sen valmiiksi saattamisen perättäisten vaiheiden aikana.
1.  Edellä 42 ja 43 artiklassa vahvistettuja menettelyjä voidaan monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisesti soveltaa myös johonkin tiettyyn ajoneuvoon sen valmiiksi saattamisen perättäisten vaiheiden aikana. Ajoneuvoihin, jotka on hyväksytty monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn mukaisesti, sovelletaan liitettä XVII.
Tarkistus 198
Ehdotus asetukseksi
45 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 43 ja 44 artiklassa vahvistetuilla menettelyillä ei voida korvata mitään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tavanomaiseen kulkuun kuuluvaa välivaihetta, eikä niitä voida käyttää ensimmäisen vaiheen hyväksynnän hankkimiseen ajoneuvolle.
2.  Edellä 42 ja 43 artiklassa vahvistetuilla menettelyillä ei voida korvata mitään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tavanomaiseen kulkuun kuuluvaa välivaihetta, eikä niitä voida käyttää ensimmäisen vaiheen hyväksynnän hankkimiseen ajoneuvolle.
Tarkistus 199
Ehdotus asetukseksi
46 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Keskeneräisten ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla on sallittua, mutta ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavat kansalliset viranomaiset voivat päättää olla sallimatta tällaisen ajoneuvon rekisteröintiä ja käyttöä tieliikenteessä.
Keskeneräisten ajoneuvojen asettaminen saataville markkinoilla on sallittua, mutta ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavat kansalliset viranomaiset voivat päättää olla sallimatta tällaisen ajoneuvon rekisteröintiä, käyttöönottoa ja käyttöä tieliikenteessä.
Tarkistus 201
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain ajoneuvoihin, jotka olivat jo unionin alueella ja joita ei ollut asetettu saataville markkinoilla, rekisteröity tai otettu käyttöön ennen niiden EU‑tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymistä.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain ajoneuvoihin, jotka olivat jo unionin alueella ja joita ei ollut rekisteröity tai otettu käyttöön ennen niiden EU‑tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymistä.
Tarkistus 202
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Jos valmistaja haluaa saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön sarjan viimeisiä ajoneuvoja 1 kohdan mukaisesti, sen on toimitettava asiaa koskeva pyyntö EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion kansalliselle viranomaiselle. Pyynnössä on eriteltävä ne tekniset tai kaupalliset syyt, joiden vuoksi kyseiset ajoneuvot eivät ole uusien tyyppihyväksyntävaatimusten mukaisia, ja mainittava kyseisten ajoneuvojen valmistenumerot.
Jos valmistaja haluaa saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön sarjan viimeisiä ajoneuvoja 1 kohdan mukaisesti, sen on toimitettava asiaa koskeva pyyntö EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Pyynnössä on eriteltävä ne tekniset tai kaupalliset syyt, joiden vuoksi kyseiset ajoneuvot eivät ole uusien tyyppihyväksyntävaatimusten mukaisia, ja mainittava kyseisten ajoneuvojen valmistenumerot.
Tarkistus 203
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Kyseisen kansallisen viranomaisen on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, hyväksyykö se kyseisten ajoneuvojen asettamisen saataville markkinoilla, rekisteröinnin ja käyttöönoton alueellaan, ja määritettävä niiden ajoneuvojen lukumäärä, joiden osalta lupa voidaan myöntää.
Kyseisen kansallisen tyyppihyväksyntäviranomaisen on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, hyväksyykö se kyseisten ajoneuvojen asettamisen saataville markkinoilla, rekisteröinnin ja käyttöönoton alueellaan, ja määritettävä niiden ajoneuvojen lukumäärä, joiden osalta lupa voidaan myöntää.
Tarkistus 204
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 4 kohta
4.  Ainoastaan sellaisia sarjan viimeisiä ajoneuvoja, joiden voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus on ollut voimassa vähintään kolme kuukautta sen antamisesta mutta joiden tyyppihyväksyntä on päättynyt 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, voidaan asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön unionissa.
4.  Ainoastaan sellaisia sarjan viimeisiä ajoneuvoja, joiden voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus on ollut voimassa vähintään kolme kuukautta sen antamisesta mutta joiden tyyppihyväksyntä on päättynyt 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, voidaan rekisteröidä tai ottaa käyttöön unionissa.
Tarkistus 205
Ehdotus asetukseksi
47 artikla – 6 kohta
6.  Jäsenvaltioiden on pidettävä kirjaa niiden ajoneuvojen valmistenumeroista, joiden asettamisen saataville markkinoilla, rekisteröinnin tai käyttöönoton ne ovat sallineet tämän artiklan mukaisesti.
6.  Jäsenvaltioiden on pidettävä kirjaa niiden ajoneuvojen valmistenumeroista, jotka ne ovat rekisteröineet tai ottaneet käyttöön tämän artiklan mukaisesti.
Tarkistus 206
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – otsikko
Kansallisen tason menettely vakavan riskin aiheuttavia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä varten
Kansallinen arviointi mahdollisesti vakavan riskin aiheuttaville tai vaatimuksenvastaisille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille tai erillisille teknisille yksiköille
Tarkistus 207
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 1 kohta
1.  Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan ja tämän asetuksen 8 artiklan nojalla tai kun niillä on riittävä syy uskoa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille, näiden viranomaisten on viipymättä tiedotettava havainnoistaan hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
1.  Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaisella on markkinavalvontatoiminnan tai hyväksyntäviranomaisilta, valmistajilta tai valituksista saamansa tiedon perusteella syytä uskoa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille tai että se ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, tämän markkinavalvontaviranomaisen on suoritettava asianomaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Asiaankuuluvien talouden toimijoiden on tehtävä kattavaa yhteistyötä markkinavalvontaviranomaisten kanssa.
Tarkistus 208
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hyväksyntäviranomaisen on suoritettava asianomaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä asetuksessa vahvistetut vaatimukset. Asianomaisten talouden toimijoiden on toimittava täydessä yhteistyössä hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten kanssa.
Poistetaan.
Tarkistus 209
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklaa sovelletaan tuotteen riskinarviointiin.
Tarkistus 210
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
Toisessa alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa.
Poistetaan.
Tarkistus 211
Ehdotus asetukseksi
49 artikla – 3 kohta
3.   Asianomaisen hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka talouden toimija on velvoitettu toteuttamaan.
Poistetaan.
Tarkistus 212
Ehdotus asetukseksi
49 aartikla (uusi)
49 a  artikla
Kansallinen menettely vakavan riskin aiheuttavia tai vaatimustenvastaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä varten
1.   Jos jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomaiset havaitsevat suoritettuaan 49 artiklan mukaisen arvioinnin, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille tai että se ei ole tämän asetuksen mukainen, niiden on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseinen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei markkinoille saatettaessa, rekisteröitäessä tai käyttöönoton jälkeen enää aiheuta kyseistä riskiä tai ole vaatimustenvastainen.
2.   Talouden toimijan on 11–19 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden mukaisesti varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien kyseisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka se on saattanut markkinoille, rekisteröinyt tai ottanut käyttöön unionissa.
3.   Jos talouden toimija ei suorita riittäviä korjaavia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitetussa ajassa tai jos riski edellyttää nopeita toimia, kansallisten viranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin tilapäisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, joilla kielletään kyseisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville, rekisteröinti tai käyttöönotto kyseisen maan markkinoilla taikka rajoitetaan sitä tai poistetaan kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt näiltä markkinoilta tai järjestetään niiden takaisinkutsu.
Tässä kohdassa tarkoitettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa.
Tarkistus 213
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – otsikko
Kansallisen tason rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvät ilmoitus- ja vastustamismenettelyt
Korjaavat ja rajoittavat toimenpiteet unionin tasolla
Tarkistus 214
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Kansallisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille 49 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisesti toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä.
Jäsenvaltion, joka toteuttaa 50 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti korjaavia ja rajoittavia toimenpiteitä, on viipymättä ilmoitettava siitä komissiolle ja toisille jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 765/2008 22 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän kautta. Kyseisen jäsenvaltion on myös viipymättä tiedotettava havainnoistaan hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
Tarkistus 215
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Niiden on annettava kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamiseksi ja sen alkuperän, väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonteen sekä toteutettujen kansallisten toimenpiteiden laadun ja keston määrittämiseksi, sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perusteet.
2.   Niiden on annettava kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamiseksi ja sen alkuperän, vaatimustenvastaisuuden ja/tai riskin luonteen sekä toteutettujen kansallisten korjaavien ja rajoittavien toimenpiteiden laadun ja keston määrittämiseksi, sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perusteet. Sen on myös ilmoitettava, johtuuko riski jommastakummasta seuraavista:
a)   ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei täytä vaatimuksia, jotka liittyvät ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun tai muihin tämän asetuksen piiriin kuuluviin yleisten etujen suojeluun liittyviin seikkoihin;
b)   liitteessä IV luetelluissa sovellettavissa säädöksissä on puutteita.
Tarkistus 216
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 2 kohta
2.   Edellä 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus jommastakummasta seuraavista:
Poistetaan.
a)   ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei täytä vaatimuksia, jotka liittyvät ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun tai muihin tämän asetuksen piiriin kuuluviin yleisten etujen suojeluun liittyviin seikkoihin;
b)   liitteessä IV luetelluissa sovellettavissa säädöksissä on puutteita.
Tarkistus 217
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 3 kohta
3.   Muiden jäsenvaltioiden kuin menettelyn käynnistäneen jäsenvaltion on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille kaikista toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä ja toimitettava kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä.
Poistetaan.
Tarkistus 218
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Jos kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen yksikään jäsenvaltio tai komissio ei ole esittänyt vastalausetta jäsenvaltion toteuttamasta korjaavasta tai rajoittavasta toimenpiteestä, mainitun toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. Muiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta toteutetaan viipymättä vastaavat korjaavat tai rajoittavat toimenpiteet.
Tarkistus 219
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 4 kohta
4.  Jos jokin toinen jäsenvaltio tai komissio esittää kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta vastalauseen jäsenvaltion toteuttamasta rajoittavasta toimenpiteestä, komissio arvioi kyseisen toimenpiteen 51 artiklan mukaisesti.
4.  Jos jokin toinen jäsenvaltio tai komissio esittää kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen vastalauseen jäsenvaltion toteuttamasta korjaavasta tai rajoittavasta toimenpiteestä tai jos komissio on katsonut, että kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio kuulee viipymättä kyseisiä jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai toimijoita.
Tarkistus 220
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 5 kohta
5.  Jos kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole esittänyt vastalausetta yhden jäsenvaltion toteuttamasta rajoittavasta toimenpiteestä, mainitun toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. Muiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta toteutetaan vastaavat rajoittavat toimenpiteet.
5.  Komissio hyväksyy tämän kuulemisen tulosten perusteella täytäntöönpanosäädöksiä unionin tasolla toteutettavista yhtenäisistä korjaavista tai rajoittavista toimenpiteistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio osoittaa täytäntöönpanosäädökset kaikille jäsenvaltioille ja antaa ne viipymättä tiedoksi asianomaisille talouden toimijoille. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä täytäntöönpanosäädöksiä viipymättä. Niiden on tiedotettava tästä komissiolle.
Tarkistus 221
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Jos komissio katsoo, ettei kansallinen toimenpide ole oikeutettu, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla velvoitetaan kyseinen jäsenvaltio peruuttamaan toimi tai mukauttamaan sitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 222
Ehdotus asetukseksi
50 artikla – 5 b kohta (uusi)
5 b.   Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi ja vaatimustenvastaisuuden riskin katsotaan johtuvan puutteista liitteessä IV tarkoitetuissa säädöksissä, komissio ehdottaa toimenpiteitä seuraavasti:
a)   jos kyse on säädöksistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaiseen säädökseen;
b)   jos on kyse E-säännöistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaisiin E-sääntöihin neuvoston päätöksen 97/836/EY liitteen III mukaisesti.
Tarkistus 223
Ehdotus asetukseksi
51 artikla
51 artikla
Poistetaan.
Unionin suojamenettely
1.   Jos 50 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn aikana on esitetty jonkin jäsenvaltion toteuttamaa rajoittavaa toimenpidettä koskevia vastalauseita tai jos komissio on katsonut, että kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio arvioi kyseisen kansallisen toimenpiteen viipymättä kuultuaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai toimijoita. Komissio tekee tämän arvioinnin tulosten perusteella päätöksen siitä, onko kansallinen toimenpide oikeutettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi asianomaisille talouden toimijoille. Jäsenvaltioiden on pantava komission päätös täytäntöön viipymättä ja ilmoitettava siitä komissiolle.
2.   Jos komissio katsoo, että kansallinen toimenpide on oikeutettu, kaikkien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö poistetaan niiden markkinoilta, ja ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos komissio katsoo, ettei kansallinen toimenpide ole oikeutettu, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava se tai mukautettava sitä 1 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen mukaisesti.
3.   Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi ja sen katsotaan johtuvan puutteista liitteessä IV tarkoitetuissa säädöksissä, komissio ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä seuraavasti:
a)   jos kyse on säädöksistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaiseen säädökseen;
b)   jos on kyse E-säännöistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia soveltuviin E-sääntöihin neuvoston päätöksen 97/836/EY liitteen III mukaisesti.
Tarkistus 224
Ehdotus asetukseksi
51 aartikla (uusi)
51 a  artikla
Komission markkinavalvontatoiminnan johdosta toteutettavat korjaavat ja rajoittavat toimenpiteet
1.   Jos komissio havaitsee suoritettuaan 9 artiklan mukaisia tarkastuksia, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille tai että se ei ole tämän asetuksen mukainen, se vaatii viipymättä asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseinen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei markkinoille saatettaessa, rekisteröitäessä tai käyttöönoton jälkeen enää aiheuta kyseistä riskiä tai ole vaatimustenvastainen.
Jos talouden toimija ei suorita riittäviä korjaavia toimenpiteitä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa ajassa tai jos riski edellyttää nopeita toimia, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan unionin korjaavat tai rajoittavat toimenpiteet, joiden komissio katsoo olevan tarpeen unionin tasolla. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio osoittaa täytäntöönpanosäädökset kaikille jäsenvaltioille ja antaa ne viipymättä tiedoksi asianomaisille talouden toimijoille. Jäsenvaltioiden on sovellettava täytäntöönpanosäädöksiä viipymättä. Niiden on tiedotettava tästä komissiolle.
2.   Jos vaatimustenvastaisuuden riskin katsotaan johtuvan puutteista liitteessä IV tarkoitetuissa säädöksissä, komissio ehdottaa toimenpiteitä seuraavasti:
a)   jos kyse on säädöksistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaiseen säädökseen;
b)   jos on kyse E-säännöistä, komissio ehdottaa tarvittavia muutoksia asianomaisiin E-sääntöihin neuvoston päätöksen 97/836/EY liitteen III mukaisesti.
Tarkistus 225
Ehdotus asetukseksi
52 artikla
52 artikla
Poistetaan.
Vaatimustenmukaiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka aiheuttavat vakavan turvallisuusriskin tai vakavaa vahinkoa terveydelle ja ympäristölle
1.   Jos jäsenvaltio havaitsee suoritettuaan 49 artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö siitä huolimatta, että se on sovellettavien vaatimusten mukainen tai asianmukaisesti merkitty, aiheuttaa vakavan riskin turvallisuudelle tai voi vakavasti vahingoittaa ympäristöä tai kansanterveyttä, sen on vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että asianomainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei markkinoille saatettaessa, rekisteröitäessä tai käyttöönoton jälkeen enää aiheuta kyseistä riskiä, tai poistamaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoilta tai järjestämään sen takaisinkutsun sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka määräytyy riskin luonteen mukaan.
Jäsenvaltio voi kieltäytyä rekisteröimästä tällaista ajoneuvoa, kunnes talouden toimija on toteuttanut kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet.
2.   Talouden toimijan on varmistettava, että kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta toteutetaan asianmukaiset korjaavat toimenpiteet.
3.   Kyseisen jäsenvaltion on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille kaikki saatavilla olevat tiedot, erityisesti ne, jotka ovat tarpeen kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamista ja sen alkuperän ja toimitusketjun, siihen liittyvän riskin luonteen ja toteutettujen kansallisten korjaavien toimenpiteiden luonteen ja keston määrittämistä varten.
4.   Komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai toimijoita ja etenkin tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja arvioi toteutetun kansallisen toimenpiteen. Komissio päättää tämän arvioinnin perusteella, onko 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen toimenpide oikeutettu, ja ehdottaa tarvittaessa aiheellisia toimenpiteitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
5.   Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi asianomaisille talouden toimijoille.
Tarkistus 226
Ehdotus asetukseksi
53 artikla
53 artikla
Poistetaan.
Vaatimustenvastaisiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät yleiset säännökset
1.   Jos ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, joiden mukana on vaatimustenmukaisuustodistus tai joissa on hyväksyntämerkki, eivät vastaa hyväksyttyä tyyppiä tai tätä asetusta tai ne on hyväksytty virheellisten tietojen perusteella, tyyppihyväksyntäviranomaiset, markkinavalvontaviranomaiset tai komissio voivat toteuttaa asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklan mukaisesti tarvittavat rajoittavat toimenpiteet, joilla kielletään vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville markkinoilla, rekisteröinti tai käyttöönotto markkinoilla taikka rajoitetaan sitä tai poistetaan ne kyseisiltä markkinoilta tai järjestetään niiden takaisinkutsu, mukaan luettuna EU‑tyyppihyväksynnän myöntäneen tyyppihyväksyntäviranomaisen toteuttama tyyppihyväksynnän peruuttaminen, kunnes asianomainen talouden toimija on toteuttanut kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt saatetaan vaatimusten mukaisiksi.
2.   Poikkeamien EU‑tyyppihyväksyntätodistuksesta tai hyväksyntäasiakirjoista on 1 kohtaa sovellettaessa katsottava merkitsevän sitä, ettei hyväksytyn tyypin mukaisuus täyty.
Tarkistus 227
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – otsikko
Vaatimustenvastaisiin ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät ilmoitus- ja vastustamismenettelyt
Vaatimustenvastainen EU‑tyyppihyväksyntä
Tarkistus 228
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 1 kohta
1.  Jos hyväksyntäviranomainen tai markkinavalvontaviranomainen havaitsee, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt eivät ole tämän asetuksen mukaisia tai että tyyppihyväksyntä on myönnetty virheellisten tietojen perusteella tai että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, joiden mukana on vaatimustenmukaisuustodistus tai joissa on hyväksyntämerkki, eivät vastaa hyväksyttyä tyyppiä, se voi toteuttaa kaikki asianmukaiset rajoittavat toimenpiteet 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
1.  Jos hyväksyntäviranomainen havaitsee, että myönnetty tyyppihyväksyntä ei ole tämän asetuksen mukainen, sen on kieltäydyttävä tunnustamasta tällaista hyväksyntää. Sen on ilmoitettava asiasta EU‑tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle, muille jäsenvaltioille sekä komissiolle.
Tarkistus 229
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 2 kohta
2.  Hyväksyntäviranomaisen tai markkinavalvontaviranomaisen tai komission on lisäksi kehotettava EU‑tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista varmentamaan, että tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat edelleen hyväksytyn tyypin mukaisia tai tapauksen mukaan että markkinoille jo saatetut ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt saatetaan tyypin mukaisiksi.
2.  Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen vahvistaa tyyppihyväksynnän vaatimustenvastaisuuden kuukauden kuluessa ilmoituksesta, tämä hyväksyntäviranomainen peruuttaa tyyppihyväksynnän.
Tarkistus 230
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 3 kohta
3.   Kun kyse on kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä, 2 kohdassa tarkoitettu pyyntö on siinä tapauksessa, että ajoneuvon vaatimustenvastaisuus johtuu järjestelmästä, komponentista tai erillisestä teknisestä yksiköstä, osoitettava myös kyseisen järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU‑tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
Poistetaan.
Tarkistus 231
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 4 kohta
4.   Kun kyse on monivaiheisesta tyyppihyväksynnästä, 2 kohdassa tarkoitettu pyyntö on siinä tapauksessa, että valmistuneen ajoneuvon vaatimustenvastaisuus johtuu järjestelmästä, komponentista tai erillisestä teknisestä yksiköstä, joka on keskeneräisen ajoneuvon osa, tai itse keskeneräisestä ajoneuvosta, osoitettava myös kyseisen järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön tai keskeneräisen ajoneuvon EU‑tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
Poistetaan.
Tarkistus 232
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 5 kohta
5.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on 1–4 kohdassa tarkoitetun pyynnön saatuaan suoritettava asianomaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksikköjä koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä asetuksessa vahvistetut vaatimukset. Hyväksyntäviranomaisen on lisäksi tarkastettava hyväksynnän myöntämisen perusteena olleet tiedot. Asianomaisten talouden toimijoiden on toimittava täydessä yhteistyössä hyväksyntäviranomaisten kanssa.
Poistetaan.
Tarkistus 233
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 6 kohta
6.   Jos ajoneuvolle, järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen havaitsee vaatimustenvastaisuuden, tämän hyväksyntäviranomaisen on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa toteuttamaan kaikki tarvittavat korjaavat toimenpiteet kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, ja EU‑tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tarvittaessa toteutettava 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön päivämäärästä.
Poistetaan.
Tarkistus 234
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 7 kohta
7.   Kun kansalliset viranomaiset toteuttavat rajoittavia toimenpiteitä 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti, niiden on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle ja toisille jäsenvaltioille.
Poistetaan.
Tarkistus 235
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 8 kohta – 1 alakohta
Jos kuukauden kuluessa siitä, kun hyväksyntäviranomaisen tai markkinavalvontaviranomaisen 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamista rajoittavista toimenpiteistä on ilmoitettu, jokin toinen jäsenvaltio on esittänyt ilmoitettua rajoittavaa toimenpidettä koskevan vastalauseen tai jos komissio toteaa vaatimustenvastaisuuden 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita sekä asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita ja erityisesti tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista sekä arvioi toteutetun kansallisen toimenpiteen. Arvioinnin perusteella komissio voi päättää toteuttaa 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarvittavat rajoittavat toimenpiteet täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Jos kuukauden kuluessa siitä, kun hyväksyntäviranomaisen epäämästä tyyppihyväksynnästä on ilmoitettu, EU‑tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen on esittänyt vastalauseen, komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja erityisesti tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja asianomaista talouden toimijaa.
Tarkistus 236
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 8 a kohta (uusi)
8 a.   Tämän arvioinnin pohjalta komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät päätöksen siitä, onko 1 kohdan mukaisesti tehty EU-tyyppihyväksynnän epääminen oikeutettu. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 237
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 8 b kohta (uusi)
8 b.   Jos komissio 9 artiklan mukaisten tarkastusten jälkeen katsoo, että myönnetty tyyppihyväksyntä ei ole tämän asetuksen mukainen, komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja erityisesti tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja asianomaista talouden toimijaa. Kuulemisten jälkeen komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät päätöksen siitä, onko myönnetty tyyppihyväksyntä tämän asetuksen mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 238
Ehdotus asetukseksi
54 artikla – 9 kohta
9.  Jos kuukauden kuluessa siitä, kun 53 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutetuista rajoittavista toimenpiteistä on ilmoitettu, mikään jäsenvaltio tai komissio ei ole esittänyt vastalausetta yhden jäsenvaltion toteuttamasta rajoittavasta toimenpiteestä, mainitun toimenpiteen katsotaan olevan oikeutettu. Muiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta toteutetaan vastaavat rajoittavat toimenpiteet.
9.  Vaatimustenvastaisen tyyppihyväksynnän kattamiin tuotteisiin, jotka on jo asetettu saataville markkinoilla, sovelletaan 49–53 artiklaa.
Tarkistus 239
Ehdotus asetukseksi
55 artikla
[...]
Poistetaan.
Tarkistus 240
Ehdotus asetukseksi
56 artikla
[...]
Poistetaan.
Tarkistus 241
Ehdotus asetukseksi
57 artikla
57 artikla
Poistetaan.
Ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden takaisinkutsuun liittyvät yleiset säännökset
1.   Jos valmistajan, jolle on myönnetty kokonaisen ajoneuvon EU‑tyyppihyväksyntä, on tämän asetuksen 12 artiklan 1 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 2 kohdan, 49 artiklan 1 kohdan, 49 artiklan 6 kohdan, 51 artiklan 4 kohdan, 52 artiklan 1 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti järjestettävä ajoneuvojen takaisinkutsu, sen on välittömästi ilmoitettava siitä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
2.   Jos järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajan, jolle on myönnetty EU‑tyyppihyväksyntä, on tämän asetuksen 12 artiklan 1 kohdan, 15 artiklan 1 kohdan, 17 artiklan 2 kohdan, 49 artiklan 1 kohdan, 49 artiklan 6 kohdan, 51 artiklan 4 kohdan, 52 artiklan 1 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti järjestettävä järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden takaisinkutsu, sen on välittömästi ilmoitettava siitä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.
3.   Valmistajan on ehdotettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle asianmukaisia korjaustoimia, joilla kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt saatetaan vaatimusten mukaisiksi tai, tapauksen mukaan, joilla asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklassa tarkoitettu vakava riski voidaan poistaa.
Hyväksyntäviranomaisen on tehtävä arviointi, jolla selvitetään, ovatko ehdotetut korjaustoimet riittäviä ja riittävän nopeasti toteutettuja, ja viipymättä ilmoitettava hyväksymistään korjaustoimista muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle.
Tarkistus 242
Ehdotus asetukseksi
58 artikla
[...]
Poistetaan.
Tarkistus 243
Ehdotus asetukseksi
59 artikla
59 artikla
Poistetaan.
Talouden toimijoiden oikeus tulla kuulluksi, päätöksistä ilmoittaminen ja muutoksenhakukeinot
1.   Lukuun ottamatta tapauksia, jotka edellyttävät välittömiä toimia ihmisten terveyteen, turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvan vakavan riskin vuoksi, asianomaiselle talouden toimijalle on annettava tilaisuus esittää kannanottonsa kansalliselle viranomaiselle asianmukaisen ajanjakson kuluessa, ennen kuin jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset hyväksyvät toimenpiteitä 49–58 artiklan nojalla.
Mikäli toimenpiteitä on toteutettu talouden toimijaa kuulematta, talouden toimijalla on oltava tilaisuus esittää kannanottonsa mahdollisimman pian ja kansallisen viranomaisen on arvioitava toteutettu toimenpide viipymättä uudelleen sen jälkeen.
2.   Kaikille kansallisten viranomaisten hyväksymille toimenpiteille on esitettävä täsmälliset perustelut.
Jos toimenpide kohdistuu tiettyyn talouden toimijaan, siitä on ilmoitettava viipymättä asianomaiselle talouden toimijalle, jolle on samalla ilmoitettava asianomaisen jäsenvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaiset muutoksenhakukeinot ja muutoksenhaun määräajat.
Jos toimenpide on luonteeltaan yleinen, se on asianmukaisesti julkaistava kansallisessa virallisessa lehdessä tai vastaavassa julkaisumuodossa.
3.   Kansallisten viranomaisten hyväksymä toimenpide on välittömästi peruutettava tai sitä on muutettava, kun talouden toimija on osoittanut toteuttaneensa tehokkaat korjaavat toimenpiteet.
Tarkistus 244
Ehdotus asetukseksi
60 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Kyseisessä delegoidussa säädöksessä asetetaan päivämäärät E-säännön tai sen muutosten pakolliselle soveltamiselle ja vahvistetaan tarvittaessa siirtymäsäännöksiä.
Kyseisessä delegoidussa säädöksessä asetetaan päivämäärät E-säännön tai sen muutosten pakolliselle soveltamiselle ja vahvistetaan siirtymäsäännöksiä, kun tämä on asianmukaista ja erityisesti tyyppihyväksyntää, ajoneuvojen ensirekisteröintiä ja käyttöönottoa sekä järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinoilla saataville asettamista varten, kun tämä on tarpeen.
Tarkistus 245
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 1 kohta
1.  Valmistaja ei saa toimittaa mitään tässä asetuksessa eikä tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä säädettyihin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppiä koskeviin tietoihin liittyviä teknisiä tietoja, jotka eroavat hyväksyntäviranomaisen hyväksymän tyypin tiedoista.
1.  Valmistaja ei saa toimittaa mitään tässä asetuksessa eikä tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä tai liitteessä IV luetelluissa säädöksissä säädettyihin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppiä koskeviin tietoihin liittyviä teknisiä tietoja, jotka eroavat hyväksyntäviranomaisen hyväksymän tyypin tiedoista.
Tarkistus 246
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Valmistajien on annettava ajoneuvojen OBD-järjestelmän tiedot, vianmääritykseen käytettävät ja muut laitteet, työkalut asiaankuuluvat ohjelmistot mukaan luettuina ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot riippumattomien toimijoiden käyttöön rajoittamattomasti ja vakiomuodossa.
Valmistajien on annettava ajoneuvojen OBD-järjestelmän tiedot, vianmääritykseen käytettävät ja muut laitteet, työkalut asiaankuuluvat sovellettavien ohjelmistojen täydelliset viitetiedot ja saatavilla olevat ladattavat tiedostot mukaan luettuina ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot riippumattomien toimijoiden käyttöön rajoittamattomasti, vakiomuodossa ja syrjimättömästi. Tiedot on annettava saataville helposti koneellisesti luettavina ja sähköisesti käsiteltävinä tietokokonaisuuksina. Riippumattomilla toimijoilla on oltava pääsy etädiagnostiikkapalveluihin, joita valmistajat ja valtuutetut jälleenmyyjät ja korjaamot käyttävät.
Tarkistus 247
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on oltava saatavilla valmistajien verkkosivustoilla vakiomuodossa tai, jos tämä ei ole tietojen luonteen vuoksi mahdollista, muussa sopivassa muodossa. Tiedot on erityisesti annettava käyttöön tavalla, joka ei ole syrjivä verrattuna siihen, miten tiedot annetaan tai toimitetaan valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille.
Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on oltava saatavilla valmistajien verkkosivustoilla vakiomuodossa tai, jos tämä ei ole tietojen luonteen vuoksi mahdollista, muussa sopivassa muodossa. Tiedot on annettava muille riippumattomille toimijoille kuin korjaamoille myös koneellisesti luettavissa olevassa muodossa, jota voidaan käsitellä sähköisesti yleisesti saatavilla olevilla tietotekniikkavälineillä ja ohjelmistoilla, niin että riippumattomat toimijat voivat suorittaa liiketoimintaansa liittyvät tehtävät jälkimarkkinoiden toimitusketjussa.
Tarkistus 248
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Ajoneuvon OBD-järjestelmää, vianmääritystä, korjausta ja huoltoa varten suora ajoneuvotietojen virta on asetettava saataville standardoidun liittimen kautta, kuten E-säännön nro 83 liitteen XI lisäyksessä 1 olevassa 6.5.1.4 kohdassa ja E-säännön nro 49 liitteessä 9B määritellään.
Tarkistus 249
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 10 kohta
10.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 88 artiklan mukaisesti liitteen XVIII muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys tai estetään väärinkäytökset ajantasaistamalla vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta, sekä vahvistamalla ja ottamalla käyttöön 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut standardit.
10.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 88 artiklan mukaisesti liitteen XVIII muuttamiseksi siten, että otetaan huomioon tekniikan ja sääntelyn kehitys tai estetään väärinkäytökset ajantasaistamalla vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta, sekä vahvistamalla ja ottamalla käyttöön 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut standardit. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säännöksiä 88 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi laatimalla liite XVIII A tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi langattoman suuralueverkon kautta tapahtuvan digitaalisen tiedonvaihdon alalla, jotta voidaan varmistaa, että ajoneuvojen tiedot ja resurssit ovat jatkuvasti riippumattomien toimijoiden saatavilla suoraan, sekä lisäksi varmistaa neutraali kilpailu teknisen suunnittelun kautta.
Tarkistus 250
Ehdotus asetukseksi
66 artikla – 2 kohta
2.  Lopullinen valmistaja vastaa koko ajoneuvoa koskevien tietojen toimittamisesta riippumattomille toimijoille.
2.  Kun kyse on monivaiheisesta tyyppihyväksynnästä, lopullinen valmistaja on vastuussa ajoneuvon OBD‑järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen toimittamisesta omien valmistusvaiheidensa ja edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.
Tarkistus 251
Ehdotus asetukseksi
67 artikla – 1 kohta
1.  Valmistaja saa veloittaa kohtuullisen ja kustannuksiin nähden oikeasuhteisen maksun ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamisesta lukuun ottamatta 65 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua kirjanpitoa. Maksu ei saa johtaa tietojen käyttämättä jättämiseen sen vuoksi, että maksussa ei ole huomioitu sitä, kuinka paljon riippumaton toimija niiden saatavuutta hyödyntää.
1.  Valmistaja saa veloittaa kohtuullisen ja kustannuksiin nähden oikeasuhteisen maksun ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamisesta lukuun ottamatta 65 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua kirjanpitoa. Maksu ei saa johtaa tietojen käyttämättä jättämiseen sen vuoksi, että maksussa ei ole huomioitu sitä, kuinka paljon riippumaton toimija niiden saatavuutta hyödyntää.
Tarkistus 252
Ehdotus asetukseksi
69 artikla – 3 kohta
3.  Jos riippumaton toimija tai riippumattomia toimijoita edustava toimialajärjestö tekee hyväksyntäviranomaiselle valituksen siitä, ettei valmistaja noudata 65–70 artiklaa, hyväksyntäviranomaisen on tehtävä tarkastus, jolla varmennetaan, että valmistaja noudattaa vaatimuksia.
3.  Jos riippumaton toimija tai riippumattomia toimijoita edustava toimialajärjestö tekee hyväksyntäviranomaiselle valituksen siitä, ettei valmistaja noudata 65–70 artiklaa, hyväksyntäviranomaisen on tehtävä tarkastus, jolla varmennetaan, että valmistaja noudattaa vaatimuksia. Hyväksyntäviranomainen pyytää kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista tutkimaan valituksen ja sen jälkeen vaatimaan ajoneuvon valmistajalta todisteita siitä, että järjestelmä on asetuksen mukainen. Tutkimuksen tuloksista on ilmoitettava kolmen kuukauden kuluessa pyynnöstä kansalliselle hyväksyntäviranomaiselle ja kyseiselle riippumattomalle toimijalle tai kyseiselle toimialajärjestölle.
Tarkistus 253
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltion 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimeämä hyväksyntäviranomainen, jäljempänä ’tyyppihyväksyntäviranomainen’, vastaa tutkimuslaitosten, mukaan luettuina tapauksen mukaan näiden tutkimuslaitosten alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden, arvioimisesta, nimeämisestä, ilmoittamisesta ja valvomisesta.
1.  Jäsenvaltion 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimeämä hyväksyntäviranomainen tai asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu akkreditointielin, jäljempänä yhdessä ’nimeävä elin’, vastaavat kyseisessä jäsenvaltiossa tutkimuslaitosten, mukaan luettuina tapauksen mukaan näiden tutkimuslaitosten alihankkijoiden ja tytäryhtiöiden, arvioimisesta, nimeämisestä, ilmoittamisesta ja valvomisesta.
Tarkistus 254
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 2 kohta
2.  Tyyppihyväksyntäviranomaisen on oltava toteutukseltaan, organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellainen, että sen objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu ja että vältetään kaikki eturistiriidat tutkimuslaitosten kanssa.
2.  Nimeävän elimen on oltava toteutukseltaan, organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellainen, että sen objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu ja että vältetään kaikki eturistiriidat tutkimuslaitosten kanssa.
Tarkistus 255
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 3 kohta
3.  Tyyppihyväksyntäviranomaisen organisaation on oltava sellainen, että tutkimuslaitoksen ilmoittaa henkilöstö, joka on eri kuin tutkimuslaitoksen arvioinnin suorittanut henkilöstö.
3.  Nimeävän elimen organisaation on oltava sellainen, että tutkimuslaitoksen ilmoittaa henkilöstö, joka on eri kuin tutkimuslaitoksen arvioinnin suorittanut henkilöstö.
Tarkistus 256
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 4 kohta
4.  Tyyppihyväksyntäviranomainen ei saa suorittaa toimintoja, joita tutkimuslaitokset suorittavat, eikä konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein.
4.  Nimeävä elin ei saa suorittaa toimintoja, joita tutkimuslaitokset suorittavat, eikä konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein.
Tarkistus 257
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 5 kohta
5.  Tyyppihyväksyntäviranomaisen on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus.
5.  Nimeävän elimen on turvattava saamiensa tietojen luottamuksellisuus.
Tarkistus 258
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 6 kohta
6.  Tyyppihyväksyntäviranomaisella on oltava käytettävissään riittävästi pätevää henkilöstöä, jotta se pystyy hoitamaan tässä asetuksessa säädetyt tehtävät asianmukaisesti.
6.  Nimeävällä elimellä on oltava käytettävissään riittävästi pätevää henkilöstöä, jotta se pystyy hoitamaan tässä asetuksessa säädetyt tehtävät asianmukaisesti.
Tarkistus 259
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 8 kohta
8.   Tyyppihyväksyntäviranomaiselle on tehtävä joka toinen vuosi vertaisarviointi, jonka suorittaa kaksi muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaista.
Poistetaan.
Jäsenvaltioiden on laadittava vuotuinen vertaisarviointisuunnitelma, jolla varmistetaan asianmukainen tehtäväkierto arviointia suorittavien ja arvioinnin kohteena olevien tyyppihyväksyntäviranomaisten välillä, ja toimitettava se komissiolle.
Vertaisarvioinnin yhteydessä on tehtävä käynti arvioidun viranomaisen vastuulla olevaan tutkimuslaitokseen. Komissio voi osallistua arviointiin ja päättää osallistumisestaan riskinarvioinnin perusteella.
Tarkistus 260
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 9 kohta
9.   Vertaisarvioinnin tulokset on ilmoitettava kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle, ja tiivistelmä tuloksista on saatettava julkisesti saataville. Edellä olevalla 10 artiklalla perustettu foorumi käsittelee näitä tuloksia komission niistä tekemän arvion perusteella ja antaa suosituksia.
Poistetaan.
Tarkistus 261
Ehdotus asetukseksi
71 artikla – 10 kohta
10.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille tiedot siitä, miten se on toiminut vertaisarvioinnissa esitettyjen suositusten suhteen.
Poistetaan.
Tarkistus 262
Ehdotus asetukseksi
72 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  luokka B: tässä asetuksessa ja liitteessä IV luetelluissa säädöksissä tarkoitettujen testien valvonta, jos testit tehdään valmistajan tai kolmannen osapuolen tiloissa;
b)  luokka B: tässä asetuksessa ja liitteessä IV luetelluissa säädöksissä tarkoitettujen testien valvonta, mukaan luettuna testien valmistelu, jos testit tehdään valmistajan tai kolmannen osapuolen tiloissa; tutkimuslaitoksesta tulevan valvojan on suoritettava testien valmistelu ja valvonta;
Tarkistus 263
Ehdotus asetukseksi
72 artikla – 3 kohta
3.  Tutkimuslaitos on perustettava jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja sillä on oltava oikeushenkilöllisyys, paitsi jos kyse on 76 artiklassa tarkoitetusta valmistajan akkreditoidusta tutkimuslaitoksesta.
3.  Tutkimuslaitos on perustettava jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja sillä on oltava oikeushenkilöllisyys, paitsi jos kyse on tutkimuslaitoksesta, joka kuuluu tyyppihyväksyntäviranomaiselle, tai 76 artiklassa tarkoitetusta valmistajan akkreditoidusta tutkimuslaitoksesta.
Tarkistus 264
Ehdotus asetukseksi
73 artikla – 5 kohta
5.  Tutkimuslaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa tietoonsa suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti; vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta hyväksyntäviranomaiseen nähden eikä tapauksissa, joissa unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä toisin vaaditaan.
5.  Tutkimuslaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa tietoonsa suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti; vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta nimeävään viranomaiseen nähden eikä tapauksissa, joissa unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä toisin vaaditaan.
Tarkistus 265
Ehdotus asetukseksi
74 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tutkimuslaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki ne toimet, joita varten se hakee nimeämistä 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen on osoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle seuraavat:
1.  Tutkimuslaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki ne toimet, joita varten se hakee nimeämistä 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sen on osoitettava nimeävälle viranomaiselle tai akkreditointitapauksessa kansalliselle akkreditointielimelle seuraavat:
Tarkistus 266
Ehdotus asetukseksi
75 artikla – 1 kohta
1.  Tutkimuslaitos voi, jos siitä on sovittu nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa, teettää alihankintana osan toimista, joita varten se on nimetty 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai teettää kyseiset toimet tytäryhtiöllään.
1.  Tutkimuslaitos voi, jos siitä on sovittu nimeävän viranomaisen tai akkreditointitapauksessa kansallisen akkreditointielimen kanssa, teettää alihankintana osan toimista, joita varten se on nimetty 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai teettää kyseiset toimet tytäryhtiöllään.
Tarkistus 267
Ehdotus asetukseksi
75 artikla – 2 kohta
2.  Jos tutkimuslaitos teettää tiettyjä niiden toimintaluokkien toimia, joita varten se on nimetty, alihankintana tai tytäryhtiöllä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 73 ja 74 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta tyyppihyväksyntäviranomaiselle.
2.  Jos tutkimuslaitos teettää tiettyjä niiden toimintaluokkien toimia, joita varten se on nimetty, alihankintana tai tytäryhtiöllä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 73 ja 74 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta nimeävälle viranomaiselle tai akkreditointitapauksessa kansalliselle akkreditointielimelle.
Tarkistus 268
Ehdotus asetukseksi
75 artikla – 4 kohta
4.  Tutkimuslaitosten on pidettävä tyyppihyväksyntäviranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia ja niiden suorittamia tehtäviä.
4.  Tutkimuslaitosten on pidettävä nimeävän viranomaisen tai akkreditointitapauksessa kansallisen akkreditointielimen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia ja niiden suorittamia tehtäviä.
Tarkistus 269
Ehdotus asetukseksi
75 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.   Tutkimuslaitosten alihankkijat on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, ja komission on julkaistava niiden nimet.
Tarkistus 270
Ehdotus asetukseksi
76 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)   se tarkastetaan 80 artiklan mukaisesti lukuun ottamatta sitä, että sana ”tyyppihyväksyntäviranomainen” korvataan kaikkialla tekstissä sanalla ”yhteinen tarkastuskomitea”, ja se suorittaa tehtävät vastaavasti; tarkastuksessa on osoitettava, että a, b ja c alakohtia noudatetaan;
Tarkistus 271
Ehdotus asetukseksi
76 artikla – 3 kohta
3.  Valmistajan omaa tutkimuslaitosta ei tarvitse ilmoittaa komissiolle 78 artiklan mukaisesti, mutta valmistajan yrityksen, jonka osa laitos on, tai kansallisen akkreditointielimen on tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava tutkimuslaitoksen akkreditointia koskevat tiedot kyseiselle viranomaiselle.
3.  Valmistajan oma tutkimuslaitos on ilmoitettava komissiolle 78 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 272
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – -1 kohta (uusi)
-1.   Hakijatutkimuslaitoksen on jätettävä virallinen hakemus sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle, jossa se pyytää tulla nimetyksi liitteen V lisäyksessä 2 olevan 4 osan mukaisesti. Hakijatutkimuslaitoksen on eriteltävä hakemuksessaan kaikki ne toimet, joita varten se hakee nimeämistä 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 273
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Ennen tutkimuslaitoksen nimeämistä tyyppihyväksyntäviranomaisen on arvioitava se noudattaen arviointitarkistuslistaa, joka käsittää ainakin liitteen V lisäyksessä 2 luetellut vaatimukset. Arvioinnin on sisällettävä nimeämistä hakevan tutkimuslaitoksen paikan päällä tehtävä arviointi ja tapauksen mukaan tytäryhtiön tai alihankkijan arviointi riippumatta siitä, sijaitseeko tämä unionissa vai sen ulkopuolella.
Ennen kuin tyyppihyväksyntäviranomainen nimeää tutkimuslaitoksen, tyyppihyväksyntäviranomaisen tai 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun akkreditointielimen on arvioitava se noudattaen yhdenmukaistettua arviointitarkistuslistaa, joka käsittää ainakin liitteen V lisäyksessä 2 luetellut vaatimukset. Arvioinnin on sisällettävä nimeämistä hakevan tutkimuslaitoksen paikan päällä tehtävä arviointi ja tapauksen mukaan tytäryhtiön tai alihankkijan arviointi riippumatta siitä, sijaitseeko tämä unionissa vai sen ulkopuolella.
Tarkistus 274
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Vähintään kahden muun jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen edustajien on koordinoidusti sen jäsenvaltion, johon kyseinen tutkimuslaitos on sijoittautunut, tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa ja yhdessä komission edustajan kanssa muodostettava yhteisarviointiryhmä ja osallistuttava hakijatutkimuslaitoksen arviointiin, paikan päällä tehtävä arviointi mukaan luettuna. Sen jäsenvaltion, johon hakijatutkimuslaitos on sijoittautunut, nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava ripeästi näiden edustajien käyttöön asiakirjat, joita tarvitaan hakijatutkimuslaitoksen arviointiin.
1 b.   Jos arvioinnin suorittaa tyyppihyväksyntäviranomainen, komission edustaja osallistuu nimeävän viranomaisen kanssa yhteisarviointiryhmään, joka suorittaa hakijatutkimuslaitoksen arvioinnin, myös arvioinnin paikan päällä. Tätä tehtävää hoitaessaan komissio käyttää kolmansina osapuolina riippumattomia tarkastajia, joiden kanssa on tehty sopimus avointen tarjouskilpailujen perusteella. Tarkastajien on hoidettava tehtävänsä riippumattomasti ja puolueettomasti. Tarkastajien on säilytettävä luottamuksellisuus liikesalaisuuksien suojelemiseksi sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarpeellinen apu ja toimitettava kaikki tarkastajien pyytämä asiakirjamateriaali ja tuki, jotta nämä voivat suorittaa tehtävänsä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastajilla on pääsy kaikkiin tiloihin tai tilojen osiin ja että heillä on käytettävissään kaikki tiedot, mukaan luettuina laskentajärjestelmät ja ohjelmistot, joilla on merkitystä heidän tehtäviensä hoitamisen kannalta.
(77 artiklan alussa muutetaan kohtien järjestystä ja kohdat numeroidaan uudelleen.)
Tarkistus 275
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.   Jos arvioinnin suorittaa akkreditointielin, hakijatutkimuslaitoksen on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle voimassa oleva akkreditointitodistus ja vastaava arviointiraportti, joka todistaa, että liitteen V lisäyksessä 2 esitetyt vaatimukset täyttyvät niiden toimien osalta, joita varten hakijatutkimuslaitos hakee nimeämistä.
(77 artiklan alussa muutetaan kohtien järjestystä ja kohdat numeroidaan uudelleen.)
Tarkistus 276
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 1 c kohta (uusi)
1 c.   Jos tutkimuslaitos on pyytänyt nimeämistä useilta tyyppihyväksyntäviranomaisilta 78 artiklan 3 kohdan mukaisesti, arviointi suoritetaan ainoastaan kerran sillä edellytyksellä, että arviointi kattaa tutkimuslaitoksen nimeämisen alan.
(77 artiklan alussa muutetaan kohtien järjestystä ja kohdat numeroidaan uudelleen.)
Tarkistus 277
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi niiden tyyppihyväksyntäviranomaisen edustajien nimet, joita voidaan kutsua kulloiseenkin yhteisarviointitehtävään.
5.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi niiden nimeävän viranomaisen edustajien nimet, joita voidaan kutsua kulloiseenkin yhteisarviointitehtävään.
Tarkistus 278
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 7 kohta – 1 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on toimitettava arviointiraportti komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden nimeäville viranomaisille, ja sen mukana on toimitettava asiakirjatodisteita tutkimuslaitoksen pätevyydestä ja niistä järjestelyistä, joilla varmistetaan, että tutkimuslaitosta valvotaan säännöllisesti ja että se jatkossakin täyttää tämän asetuksen vaatimukset.
Nimeävän viranomaisen on toimitettava arviointiraportti komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden nimeäville viranomaisille, ja sen mukana on toimitettava asiakirjatodisteita tutkimuslaitoksen pätevyydestä ja niistä järjestelyistä, joilla varmistetaan, että tutkimuslaitosta valvotaan säännöllisesti ja että se jatkossakin täyttää tämän asetuksen vaatimukset.
Tarkistus 279
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 7 kohta – 2 alakohta
Ilmoittavan tyyppihyväksyntäviranomaisen on lisäksi toimitettava todisteet siitä, että käytettävissä on pätevää henkilöstöä tutkimuslaitoksen valvomiseksi 71 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Nimeävän viranomaisen, joka toimittaa arviointiraportin, on lisäksi toimitettava todisteet siitä, että käytettävissä on pätevää henkilöstöä tutkimuslaitoksen valvomiseksi 71 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 280
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 8 kohta
8.  Muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaiset ja komissio voivat tarkastella arviointiraporttia ja asiakirjatodisteita, esittää kysymyksiä tai huolenaiheita ja pyytää lisää asiakirjatodisteita kuukauden kuluessa siitä, kun arviointiraportti ja asiakirjatodisteet annettiin niille tiedoksi.
8.  Muiden jäsenvaltioiden nimeävät viranomaiset ja komissio voivat tarkastella arviointiraporttia ja asiakirjatodisteita, esittää kysymyksiä tai huolenaiheita ja pyytää lisää asiakirjatodisteita kuukauden kuluessa siitä, kun arviointiraportti ja asiakirjatodisteet annettiin niille tiedoksi.
Tarkistus 281
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 9 kohta
9.  Sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, on vastattava kysymyksiin, huolenaiheisiin ja lisäasiakirjatodisteita koskeviin pyyntöihin neljän viikon kuluessa niiden vastaanottamisesta.
9.  Sen jäsenvaltion nimeävän viranomaisen, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, on vastattava kysymyksiin, huolenaiheisiin ja lisäasiakirjatodisteita koskeviin pyyntöihin neljän viikon kuluessa niiden vastaanottamisesta.
Tarkistus 282
Ehdotus asetukseksi
77 artikla – 10 kohta
10.  Muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaiset tai komissio voivat yksinään tai yhdessä esittää suosituksia sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaiselle, johon hakijatutkimuslaitos on sijoittautunut, neljän viikon kuluessa 9 kohdassa tarkoitetun vastauksen vastaanottamisesta. Tämän tyyppihyväksyntäviranomaisen on otettava suositukset huomioon päättäessään tutkimuslaitoksen nimeämisestä. Jos kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen päättää olla noudattamatta muiden jäsenvaltioiden tai komission sille osoittamia suosituksia, sen on esitettävä päätökselleen perusteet kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä.
10.  Muiden jäsenvaltioiden nimeävät viranomaiset tai komissio voivat yksinään tai yhdessä esittää suosituksia sen jäsenvaltion nimeävälle viranomaiselle, johon hakijatutkimuslaitos on sijoittautunut, neljän viikon kuluessa 9 kohdassa tarkoitetun vastauksen vastaanottamisesta. Tämän nimeävän viranomaisen on otettava suositukset huomioon päättäessään tutkimuslaitoksen nimeämisestä. Jos kyseinen nimeävä viranomainen päättää olla noudattamatta muiden jäsenvaltioiden tai komission sille osoittamia suosituksia, sen on esitettävä päätökselleen perusteet kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä.
Tarkistus 283
Ehdotus asetukseksi
78 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltio tai komissio voi 28 päivän kuluessa ilmoituksen tekemisestä esittää perusteltuja kirjallisia vastalauseita, jotka koskevat joko tutkimuslaitosta tai tyyppihyväksyntäviranomaisen suorittamaa tutkimuslaitoksen valvontaa. Mikäli jäsenvaltio tai komissio esittää vastalauseita, ilmoituksen voimaantuloa on lykättävä. Tällöin komissio kuulee asianomaisia osapuolia ja päättää täytäntöönpanosäädöksellä, voidaanko ilmoituksen voimaantulon lykkääminen keskeyttää. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Jäsenvaltio tai komissio voi kuukauden kuluessa ilmoituksen tekemisestä esittää perusteltuja kirjallisia vastalauseita, jotka koskevat joko tutkimuslaitosta tai nimeävän viranomaisen suorittamaa tutkimuslaitoksen valvontaa. Mikäli jäsenvaltio tai komissio esittää vastalauseita, ilmoituksen voimaantuloa on lykättävä. Tällöin komissio kuulee asianomaisia osapuolia ja päättää täytäntöönpanosäädöksillä, voidaanko ilmoituksen voimaantulon lykkääminen keskeyttää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 284
Ehdotus asetukseksi
78 artikla – 3 kohta
3.  Useat tyyppihyväksyntäviranomaiset voivat nimetä ja näiden tyyppihyväksyntäviranomaisten jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle saman tutkimuslaitoksen riippumatta siitä, minkä toimintaluokan tai -luokkien toimintoja sen on määrä suorittaa 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
3.  Useat nimeävät viranomaiset voivat nimetä ja näiden nimeävien viranomaisten jäsenvaltiot voivat ilmoittaa komissiolle saman tutkimuslaitoksen riippumatta siitä, minkä toimintaluokan tai -luokkien toimintoja sen on määrä suorittaa 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 285
Ehdotus asetukseksi
78 artikla – 4 kohta
4.  Jos liitteessä IV luetellussa säädöksessä edellytetään, että tyyppihyväksyntäviranomaisen on nimettävä tietty organisaatio tai toimivaltainen elin suorittamaan toimintaa, joka ei sisälly 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaluokkiin, jäsenvaltion on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus.
4.  Jos liitteessä IV luetellussa säädöksessä edellytetään, että nimeävän viranomaisen on nimettävä tietty organisaatio tai toimivaltainen elin suorittamaan toimintaa, joka ei sisälly 72 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaluokkiin, jäsenvaltion on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus.
Tarkistus 286
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jos tyyppihyväksyntäviranomainen on todennut tai saanut tietää, että tutkimuslaitos ei enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, kyseisen viranomaisen on rajoitettava nimeämistä taikka peruutettava se määräajaksi tai kokonaan sen mukaan, miten vakavaa kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen on ollut.
Jos nimeävä viranomainen on todennut tai saanut tietää, että tutkimuslaitos ei enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, kyseisen viranomaisen on rajoitettava nimeämistä taikka peruutettava se määräajaksi tai kokonaan sen mukaan, miten vakavaa kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen on ollut.
Tarkistus 287
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on viipymättä tiedotettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille ilmoituksen peruuttamisesta määräajaksi, rajoittamisesta tai peruuttamisesta kokonaan.
Nimeävän viranomaisen on viipymättä tiedotettava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille ilmoituksen peruuttamisesta määräajaksi, rajoittamisesta tai peruuttamisesta kokonaan.
Tarkistus 288
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Jos tutkimuslaitoksen vaatimustenvastaisuus vaikuttaa tyyppihyväksyntätodistuksiin, jotka on annettu sen tutkimuslaitoksen laatimien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella, jota ilmoituksen muutos koskee, tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava siitä muille tyyppihyväksyntäviranomaisille ja komissiolle.
Jos tutkimuslaitoksen vaatimustenvastaisuus vaikuttaa tyyppihyväksyntätodistuksiin, jotka on annettu sen tutkimuslaitoksen laatimien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella, jota ilmoituksen muutos koskee, nimeävän viranomaisen on ilmoitettava siitä muille nimeäville viranomaisille ja komissiolle.
Tarkistus 289
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on ilmoittanut muutoksista ilmoitukseen, toimitettava komissiolle ja muille tyyppihyväksyntäviranomaisille kertomus vaatimustenvastaisuutta koskevista havainnoistaan. Jos jo markkinoilla olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden turvallisuuden varmistamiseksi on tarpeen, nimeävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on kehotettava asianomaisia tyyppihyväksyntäviranomaisia peruuttamaan kohtuullisen ajan kuluessa kaikki virheellisin perustein annetut todistukset määräajaksi tai kokonaan.
Nimeävän viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on ilmoittanut muutoksista ilmoitukseen, toimitettava komissiolle ja muille nimeäville viranomaisille kertomus vaatimustenvastaisuutta koskevista havainnoistaan. Jos jo markkinoilla olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden turvallisuuden varmistamiseksi on tarpeen, nimeävän viranomaisen on kehotettava asianomaisia hyväksyntäviranomaisia peruuttamaan kohtuullisen ajan kuluessa kaikki virheellisin perustein annetut todistukset määräajaksi tai kokonaan.
Tarkistus 290
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 4 kohta – johdantokappale
4.  Muut todistukset, jotka on annettu sen tutkimuslaitoksen laatimien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella, jota koskeva ilmoitus on peruutettu määräajaksi, sitä on rajoitettu tai se on peruutettu kokonaan, pysyvät voimassa seuraavissa tapauksissa:
4.  Tyyppihyväksyntätodistukset, jotka on annettu sen tutkimuslaitoksen laatimien tarkastus- ja testausselosteiden perusteella, jota koskeva ilmoitus on peruutettu määräajaksi, sitä on rajoitettu tai se on peruutettu kokonaan, pysyvät voimassa seuraavissa tapauksissa:
Tarkistus 291
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 4 kohta – a alakohta
a)  kun ilmoitus peruutetaan määräajaksi, sillä edellytyksellä, että tyyppihyväksyntätodistuksen antanut tyyppihyväksyntäviranomainen vahvistaa kolmen kuukauden kuluessa määräaikaisesta peruuttamisesta muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisille ja komissiolle kirjallisesti, että se ottaa hoitaakseen tutkimuslaitoksen tehtävät määräaikaisen peruuttamisen aikana;
a)  kun nimeäminen peruutetaan määräajaksi, sillä edellytyksellä, että tyyppihyväksyntätodistuksen antanut tyyppihyväksyntäviranomainen vahvistaa kolmen kuukauden kuluessa määräaikaisesta peruuttamisesta muiden jäsenvaltioiden tyyppihyväksyntäviranomaisille ja komissiolle kirjallisesti, että se ottaa hoitaakseen tutkimuslaitoksen tehtävät määräaikaisen peruuttamisen aikana;
Tarkistus 292
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 4 kohta – b alakohta
b)  kun ilmoitusta rajoitetaan tai se peruutetaan kokonaan, kolmen kuukauden ajan ilmoituksen rajoittamisesta tai peruuttamisesta. Todistukset antanut tyyppihyväksyntäviranomainen voi jatkaa todistusten voimassaoloa kolmella kuukaudella kerrallaan yhteensä enintään kahdeksitoista kuukaudeksi, kunhan se ottaa täksi ajaksi hoitaakseen sen tutkimuslaitoksen tehtävät, jota ilmoituksen rajoittaminen tai peruuttaminen kokonaan koskee.
b)  kun nimeämistä rajoitetaan tai se peruutetaan kokonaan, kolmen kuukauden ajan ilmoituksen rajoittamisesta tai peruuttamisesta. Todistukset antanut tyyppihyväksyntäviranomainen voi jatkaa todistusten voimassaoloa kolmella kuukaudella kerrallaan yhteensä enintään kahdeksitoista kuukaudeksi, kunhan se ottaa täksi ajaksi hoitaakseen sen tutkimuslaitoksen tehtävät, jota ilmoituksen rajoittaminen tai peruuttaminen kokonaan koskee.
Tarkistus 293
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 6 kohta
6.  Tutkimuslaitoksen nimeäminen voidaan uusia vain sen jälkeen, kun tyyppihyväksyntäviranomainen on varmentanut, että tutkimuslaitos on edelleen tämän asetuksen vaatimusten mukainen. Arviointi on tehtävä 77 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
6.  Tutkimuslaitoksen nimeäminen voidaan uusia vain sen jälkeen, kun nimeävä viranomainen on varmentanut, että tutkimuslaitos on edelleen tämän asetuksen vaatimusten mukainen. Arviointi on tehtävä 77 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
Tarkistus 294
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on jatkuvasti valvottava tutkimuslaitoksia varmistaakseen, että tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset täyttyvät.
Nimeävän viranomaisen tai akkreditointitapauksessa kansallisen akkreditointielimen on jatkuvasti valvottava tutkimuslaitoksia varmistaakseen, että tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset täyttyvät.
Tarkistus 295
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Tutkimuslaitosten on pyynnöstä toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joiden perusteella kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen voi varmentaa, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.
Tutkimuslaitosten on pyynnöstä toimitettava kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joiden perusteella kyseinen nimeävä viranomainen tai akkreditointitapauksessa kansallinen akkreditointielin voi varmentaa, että kyseiset vaatimukset täyttyvät.
Tarkistus 296
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Tutkimuslaitosten on viipymättä ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikista etenkin niiden henkilöstöön, tiloihin, tytäryhtiöihin tai alihankkijoihin liittyvistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistettujen vaatimusten täyttymiseen taikka niiden kykyyn suorittaa ne ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, joita varten ne on nimetty.
Tutkimuslaitosten on viipymättä ilmoitettava nimeävälle viranomaiselle tai akkreditointitapauksessa kansalliselle akkreditointielimelle kaikista etenkin niiden henkilöstöön, tiloihin, tytäryhtiöihin tai alihankkijoihin liittyvistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistettujen vaatimusten täyttymiseen taikka niiden kykyyn suorittaa ne ajoneuvoihin, järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin liittyvät vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, joita varten ne on nimetty.
Tarkistus 297
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, on varmistettava, että tutkimuslaitos täyttää sille 2 kohdassa asetetun velvoitteen, jollei sen täyttämättä jättämiselle ole oikeutettua perustetta.
Sen jäsenvaltion nimeävän viranomaisen, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut, on varmistettava, että tutkimuslaitos täyttää sille 2 kohdassa asetetun velvoitteen, jollei sen täyttämättä jättämiselle ole oikeutettua perustetta.
(Komission ehdotuksessa on virhe numeroinnissa, sillä siinä on kaksi 3 kohtaa.)
Tarkistus 298
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 3 kohta – 4 alakohta
Tutkimuslaitos tai tyyppihyväksyntäviranomainen voi vaatia, että toisen jäsenvaltion viranomaisille tai komissiolle toimitettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.
Tutkimuslaitos tai nimeävä viranomainen voi vaatia, että toisen jäsenvaltion viranomaisille tai komissiolle toimitettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.
(Komission ehdotuksessa on virhe numeroinnissa, sillä siinä on kaksi 3 kohtaa.)
Tarkistus 299
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on vähintään 30 kuukauden välein arvioitava kukin sen vastuulla oleva tutkimuslaitos sen selvittämiseksi, että laitos edelleen täyttää tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset. Arviointi sisältää käynnin jokaiseen sen vastuulla olevaan tutkimuslaitokseen.
Nimeävän viranomaisen on vähintään kolmen vuoden välein arvioitava kukin sen vastuulla oleva tutkimuslaitos sen selvittämiseksi, että laitos edelleen täyttää tämän asetuksen 72–76, 84 ja 85 artiklassa sekä liitteen V lisäyksessä 2 vahvistetut vaatimukset, ja toimitettava arviointi vastuussa olevalle jäsenvaltiolle. Yhteisarviointiryhmän, joka nimetään 77 artiklan 1–4 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen, on suoritettava tämä arviointi, ja arviointi sisältää käynnin jokaiseen sen vastuulla olevaan tutkimuslaitokseen.
(Komission ehdotuksessa on virhe numeroinnissa, sillä siinä on kaksi 3 kohtaa.)
Tarkistus 300
Ehdotus asetukseksi
80 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on kahden kuukauden kuluessa tutkimuslaitoksen arvioinnin saattamisesta päätökseen raportoitava näistä valvontatoimista komissiolle ja toisille jäsenvaltioille. Raportissa on esitettävä arvioinnista tiivistelmä, joka on asetettava julkisesti saataville.
Arvioinnin tulokset on ilmoitettava kaikille jäsenvaltioille ja komissiolle, ja tiivistelmä tuloksista on asetettava julkisesti saataville. Edellä olevan 10 artiklan nojalla perustettu foorumi käsittelee näitä tuloksia.
(Komission ehdotuksessa on virhe numeroinnissa, sillä siinä on kaksi 3 kohtaa.)
Tarkistus 301
Ehdotus asetukseksi
81 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Komissio tutkii kaikki tapaukset, joissa sen tietoon saatetaan epäilys tutkimuslaitoksen pätevyydestä tai siitä, täyttääkö tutkimuslaitos edelleen sitä tämän asetuksen mukaisesti koskevat vaatimukset ja velvollisuudet. Se voi käynnistää tällaisia tutkimuksia myös omasta aloitteestaan.
Komissio tutkii yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa kaikki tapaukset, joissa sen tietoon saatetaan epäilys tutkimuslaitoksen pätevyydestä tai siitä, täyttääkö tutkimuslaitos edelleen sitä tämän asetuksen mukaisesti koskevat vaatimukset ja velvollisuudet. Se voi käynnistää tällaisia tutkimuksia myös omasta aloitteestaan.
Tarkistus 302
Ehdotus asetukseksi
81 artikla – 2 kohta
2.  Komissio kuulee 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen yhteydessä sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaista, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut. Kyseisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki merkitykselliset tiedot, jotka liittyvät asianomaisen tutkimuslaitoksen toimintaan ja sen riippumattomuutta ja pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttymiseen.
2.  Komissio tekee yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen yhteydessä sen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa, johon tutkimuslaitos on sijoittautunut. Kyseisen jäsenvaltion tyyppihyväksyntäviranomaisen on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki merkitykselliset tiedot, jotka liittyvät asianomaisen tutkimuslaitoksen toimintaan ja sen riippumattomuutta ja pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttymiseen.
Tarkistus 303
Ehdotus asetukseksi
82 artikla – 4 kohta
4.  Tietojenvaihtoa koordinoi 10 artiklassa tarkoitettu foorumi.
4.  Tietojenvaihtoa koordinoi 10 artiklan nojalla perustettu foorumi.
Tarkistus 304
Ehdotus asetukseksi
83 artikla – 1 kohta
1.  Jos tutkimuslaitoksen nimeäminen perustuu asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettuun akkreditointiin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tyyppihyväksyntäviranomainen tiedottaa tietyn tutkimuslaitoksen akkreditoineelle kansalliselle akkreditointielimelle poikkeuksellisia tapahtumia koskevista ilmoituksista ja muista tiedoista, jotka liittyvät tutkimuslaitoksen valvonnassa oleviin asioihin, jos tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä kyseisen tutkimuslaitoksen toiminnan arvioinnissa.
1.  Jos tutkimuslaitoksen nimeäminen perustuu myös asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettuun akkreditointiin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tyyppihyväksyntäviranomainen tiedottaa tietyn tutkimuslaitoksen akkreditoineelle kansalliselle akkreditointielimelle poikkeuksellisia tapahtumia koskevista ilmoituksista ja muista tiedoista, jotka liittyvät tutkimuslaitoksen valvonnassa oleviin asioihin, jos tällaiset tiedot ovat merkityksellisiä kyseisen tutkimuslaitoksen toiminnan arvioinnissa.
Tarkistus 305
Ehdotus asetukseksi
84 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  annettava hyväksyntäviranomaisen tarkkailla tutkimuslaitoksen suorittamaa vaatimustenmukaisuuden arviointia;
a)  annettava hyväksyntäviranomaisen tai 77 artiklan 1 kohdassa kuvatun yhteisarviointiryhmän tarkkailla tutkimuslaitoksen toimintaa tyyppihyväksyntään liittyvän testauksen yhteydessä;
Tarkistus 306
Ehdotus asetukseksi
88 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 55 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 56 artiklan 2 kohdassa, 60 artiklan 3 kohdassa, 65 artiklan 10 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
2.  Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 7 a kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 33 artiklan 1 a kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 60 artiklan 3 kohdassa, 65 artiklan 10 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 307
Ehdotus asetukseksi
88 artikla – 3 kohta
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 55 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 56 artiklan 2 kohdassa, 60 artiklan 3 kohdassa, 65 artiklan 10 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 7 a kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa, 24 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 33 artiklan 1 a kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 60 artiklan 3 kohdassa, 65 artiklan 10 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa ja 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 308
Ehdotus asetukseksi
88 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
Tarkistus 309
Ehdotus asetukseksi
88 artikla – 5 kohta
5.  Edellä olevan 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan, 24 artiklan 3 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 2 kohdan, 28 artiklan 5 kohdan, 29 artiklan 6 kohdan, 34 artiklan 2 kohdan, 55 artiklan 2 ja 3 kohdan, 56 artiklan 2 kohdan, 60 artiklan 3 kohdan, 65 artiklan 10 kohdan, 76 artiklan 4 kohdan tai 90 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
5.  Edellä olevien 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 7 a kohdan, 10 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan, 24 artiklan 3 kohdan, 25 artiklan 5 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan, 28 artiklan 5 kohdan, 29 artiklan 6 kohdan, 33 artiklan 1 a kohdan, 34 artiklan 2 kohdan, 60 artiklan 3 kohdan, 65 artiklan 10 kohdan, 76 artiklan 4 kohdan ja 90 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 353
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – otsikko
Seuraamukset
Seuraamukset ja vastuut
Tarkistus 310
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita määrätään talouden toimijoille tai tutkimuslaitoksille, jotka ovat rikkoneet niille tässä asetuksessa ja etenkin sen 11–19, 72–76, 84 ja 85 artiklassa säädettyjä velvoitteita, ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita määrätään talouden toimijoille tai tutkimuslaitoksille, jotka ovat rikkoneet niille tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita, ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Seuraamusten on erityisesti oltava oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion markkinoilla rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen taikka kyseisen jäsenvaltion markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään.
Tarkistus 311
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  väärien tietojen antaminen hyväksyntä- tai takaisinkutsumenettelyn kuluessa;
a)  väärien tietojen antaminen hyväksyntämenettelyn tai XI luvun mukaisesti asetettujen korjaaviin tai rajoittaviin toimenpiteisiin johtavan menettelyn yhteydessä;
Tarkistus 312
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  tyyppihyväksynnän testitulosten väärentäminen;
b)  tyyppihyväksynnän tai markkinavalvonnan testitulosten väärentäminen, mukaan lukien hyväksynnän myöntäminen väärien tietojen perusteella;
Tarkistus 313
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)   tutkimuslaitokset eivät täytä nimeämistään koskevia vaatimuksia asianmukaisesti;
Tarkistus 354
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 2 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)   jos testien tai vaatimustenmukaisuustarkastusten tai vaihtoehtoisten keinojen avulla havaitaan, että ajoneuvot, järjestelmät tai erilliset tekniset yksiköt eivät vastaa tässä asetuksessa tai jossakin muussa liitteessä IV luetellussa säädöksessä asetettuja tyyppihyväksyntävaatimuksia, tai jos tyyppihyväksyntä on myönnetty väärien tietojen perusteella.
Tarkistus 314
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)  hyväksyntää edellyttävien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla ilman tällaista hyväksyntää taikka asiakirjojen tai merkintöjen väärentäminen tässä tarkoituksessa.
b)  hyväksyntää edellyttävien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla ilman tällaista hyväksyntää taikka asiakirjojen, vaatimustenmukaisuustodistusten, lakisääteisten kilpien tai hyväksyntämerkkien väärentäminen tässä tarkoituksessa.
Tarkistus 315
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioiden on raportoitava määräämistään seuraamuksista komissiolle vuosittain.
5.  Jäsenvaltioiden on lähetettävä ilmoitus määrätyistä seuraamuksista 25 artiklalla perustettuun verkkotietokantaan. Ilmoitukset on tehtävä kuukauden kuluessa seuraamuksen määräämisestä.
Tarkistus 355
Ehdotus asetukseksi
89 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.   Jos havaitaan, että ajoneuvot, komponentit, järjestelmät tai erilliset tekniset yksiköt eivät täytä tässä asetuksessa tai muussa liitteessä IV luetellussa säädöksessä esitettyjä tyyppihyväksyntävaatimuksia, talouden toimijoiden pitäisi vastata kaikista kyseisten ajoneuvojen omistajille vaatimustenvastaisuuden tai takaisinvedon vuoksi aiheutuneista vahingoista.
Tarkistus 316
Ehdotus asetukseksi
90 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jos 9 artiklan 1 ja 4 kohdassa tai 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komission tekemässä vaatimustenmukaisuuden todentamisessa osoittautuu, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukainen, komissio voi määrätä asianomaiselle talouden toimijalle hallinnollisia sakkoja tämän asetuksen rikkomisesta. Hallinnollisten sakkojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sakkojen on erityisesti oltava oikeassa suhteessa unionin markkinoilla rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen taikka unionin markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään.
Jos 9 artiklan 1 ja 4 kohdassa tai 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa komission tekemässä tai 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa markkinavalvontaviranomaisten tekemässä vaatimustenmukaisuuden todentamisessa osoittautuu, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukainen, komissio voi määrätä asianomaiselle talouden toimijalle hallinnollisia sakkoja tämän asetuksen rikkomisesta. Hallinnollisten sakkojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sakkojen on erityisesti oltava oikeassa suhteessa unionin markkinoilla rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen taikka unionin markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään.
Tarkistus 317
Ehdotus asetukseksi
90 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Komission määräämiä hallinnollisia sakkoja ei saa määrätä niiden seuraamusten lisäksi, jotka jäsenvaltiot ovat 89 artiklan mukaisesti määränneet samasta rikkomuksesta, ja niiden määrä saa olla enintään 30 000 euroa vaatimustenvastaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä kohti.
Komission määräämiä hallinnollisia sakkoja ei saa määrätä niiden seuraamusten lisäksi, jotka jäsenvaltiot ovat 89 artiklan mukaisesti määränneet samasta rikkomuksesta.
Komission määräämien hallinnollisten sakkojen määrä saa olla enintään 30 000 euroa vaatimustenvastaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä kohti.
Tarkistus 318
Ehdotus asetukseksi
91 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 715/2007
5 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
3 a)   Lisätään 5 artiklan 2 kohtaan c alakohdan jälkeen alakohdat seuraavasti:
”Valmistajien, jotka hakevat EU‑tyyppihyväksyntää ajoneuvolle, jossa käytetään peruspäästöstrategiaa (BES), lisäpäästöstrategiaa (AES) tai estolaitetta, siten kuin ne on määritelty tässä asetuksessa tai asetuksessa (EU) 2016/646, on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle kaikki tiedot, tekniset perustelut mukaan luettuina, joita tyyppihyväksyntäviranomainen voi kohtuudella vaatia sen määrittämiseksi, onko peruspäästöstrategia tai lisäpäästöstrategia estolaite ja sovelletaanko tämän artiklan mukaista estolaitteiden käyttökieltoon myönnettävää poikkeusta.
Tyyppihyväksyntäviranomainen ei voi myöntää EU-tyyppihyväksyntää, ennen kuin se on saanut arviointinsa päätökseen ja määrittänyt, että kyseistä ajoneuvotyyppiä ei ole varustettu kielletyllä estolaitteella tämän artiklan ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 mukaisesti.”
Tarkistus 345
Ehdotus asetukseksi
91 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Asetus (EY) N:o 715/2007
11 aartikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)   todellisissa ajo-olosuhteissa määritetyt polttoaineenkulutus- ja hiilidioksidipäästöarvot asetetaan julkisesti saataville.
Tarkistus 346
Ehdotus asetukseksi
91 artikla – 1 kohta – 6 a alakohta (uusi)
Asetus (EY) N:o 715/2007
14 aartikla (uusi)
6 a)   Lisätään 14 a artikla seuraavasti:
”14 a artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee uudelleen liitteessä I vahvistettuja päästörajoja ilmanlaadun parantamiseksi unionissa ja unionin ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ja WHO:n suosittelemien tasojen saavuttamiseksi, ja se esittää tarvittaessa ehdotuksia uusista teknologianeutraaleista Euro 7 ‑päästörajoista, joita sovelletaan vuoteen 2025 mennessä kaikkiin unionin markkinoille saatettaviin M1- ja N1-luokkien ajoneuvoihin.”
Tarkistus 319
Ehdotus asetukseksi
Liite XII – 1 kohta - 2 sarake
Yksikkömäärä
Yksikkömäärä
1 000
1500
0
0
1000
1500
0
1500
0
0
0
0
Tarkistus 320
Ehdotus asetukseksi
Liite XII – 2 kohta - 2 sarake
Yksikkömäärä
Yksikkömäärä
100
250
250
250
500 31.  lokakuuta 2016 saakka
500 31.  lokakuuta 2016 saakka
250 1.  marraskuuta 2016 alkaen
250 1.  marraskuuta 2016 alkaen
250
250
500
500
250
250
Tarkistus 321
Ehdotus asetukseksi
Liite XIII – 1 osa – taulukko

Komission teksti

Osan/ varusteen numero

Osan/ varusteen kuvaus

Suorituskyky-vaatimus

Testimenettely

Merkintä-vaatimus

Pakkaus-vaatimukset

1

[…]

 

 

 

 

2

 

 

 

 

 

3

 

 

 

 

 

Tarkistus

Osan/ varusteen numero

Osan/ varusteen kuvaus

Suorituskyky-vaatimus

Testimenettely

Merkintä-vaatimus

Pakkaus-vaatimukset

1

Pakokaasukatalyytit ja niiden substraatit

NOx-päästöt

EURO-standardit

Ajoneuvon tyyppi ja malli

 

2

Turboahtimet

Hiilidioksidi- ja NOx-päästöt

EURO-standardit

Ajoneuvon tyyppi ja malli

 

3

Polttoaine- ja ilmaseoksen kompressorijärjestel-mät lukuun ottamatta turboahtimia

Hiilidioksidi- ja NOx-päästöt

EURO-standardit

Ajoneuvon tyyppi ja malli

 

4

Dieselhiukkas-suodattimet

Hiukkaset

EURO-standardit

Ajoneuvon tyyppi ja malli

 

Tarkistus 322
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 2 kohta – johdanto-osa
2.  Ajoneuvon OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus
2.  Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus
Tarkistus 323
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 2 osa – 2.8 alakohta
2.8.  Kun kyse on asetuksen (EY) N:o 595/2009 soveltamisalaan kuuluvien luokkien ajoneuvoista, on 2.6.2 kohtaa sovellettaessa silloin, kun valmistajat käyttävät luvakeverkostossaan standardin ISO 22900 ”Modular Vehicle Communication Interface, MVCI” tai standardin ISO 22901 ”Open Diagnostic Data Exchange, ODX” mukaisia vianmääritys- ja testaustyökaluja, ODX‑tiedostot saatettava riippumattomien toimijoiden saataville valmistajan verkkosivuston kautta.
2.8.  Edellä olevaa 2.6.2 kohtaa sovellettaessa silloin, kun valmistajat käyttävät luvakeverkostossaan standardin ISO 22900 ”Modular Vehicle Communication Interface, MVCI” tai standardin ISO 22901 ”Open Diagnostic Data Exchange, ODX” mukaisia vianmääritys- ja testaustyökaluja, ODX‑tiedostot on saatettava riippumattomien toimijoiden saataville valmistajan verkkosivuston kautta.
Tarkistus 324
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 2 kohta – 2.8 a alakohta (uusi)
2.8  a. Ajoneuvon OBD-järjestelmää, vianmääritystä, korjausta ja huoltoa varten suora ajoneuvotietojen virta on asetettava saataville sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta, kuten E-säännön nro 83 liitteen 11 lisäyksessä 1 olevassa 6.5.1.4 kohdassa ja E-säännön nro 49 liitteessä 9B olevassa 4.7.3 jaksossa määritellään.
Tarkistus 325
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 6 kohta – 6.1 alakohta – 3 alakohta
Tiedot kaikista ajoneuvon osista, joilla ajoneuvon valmistaja on varustanut ajoneuvon, sellaisena kuin se voidaan tunnistaa ajoneuvon valmistenumeron ja mahdollisten lisäperusteiden, kuten akselivälin, moottorin tehon ja viimeistelytason tai -vaihtoehtojen avulla, ja jotka voidaan korvata varaosilla, joita ajoneuvon valmistaja tarjoaa valtuuttamilleen korjaamoille tai jälleenmyyjille taikka kolmansille osapuolille viittaamalla alkuperäiseen osanumeroon, on tarjottava saataville tietokannassa, joka on helposti riippumattomien toimijoiden saatavilla.
Tiedot kaikista ajoneuvon osista, joilla ajoneuvon valmistaja on varustanut ajoneuvon, sellaisena kuin se voidaan tunnistaa ajoneuvon valmistenumeron ja mahdollisten lisäperusteiden, kuten akselivälin, moottorin tehon ja viimeistelytason tai -vaihtoehtojen avulla, ja jotka voidaan korvata varaosilla, joita ajoneuvon valmistaja tarjoaa valtuuttamilleen korjaamoille tai jälleenmyyjille taikka kolmansille osapuolille viittaamalla alkuperäiseen osanumeroon, on tarjottava saataville koneellisesti luettavina ja sähköisesti käsiteltävinä tietokokonaisuuksina tietokannassa, joka on riippumattomien toimijoiden saatavilla.
Tarkistus 326
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 6 kohta – 6.3 alakohta
6.3.  Edellä 70 artiklassa tarkoitettu ajoneuvojen tietojen saatavuutta käsittelevä foorumi täsmentää näiden vaatimusten täyttymistä koskevat parametrit tuoreimman tietämyksen mukaan. Riippumattomat toimijat hyväksytään ja niille myönnetään lupa sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka osoittavat, että ne harjoittavat laillista liiketoimintaa eikä niitä ole tuomittu rikoksista.
6.3.  Edellä 70 artiklassa tarkoitettu ajoneuvojen tietojen saatavuutta käsittelevä foorumi täsmentää näiden vaatimusten täyttymistä koskevat parametrit tuoreimman tietämyksen mukaan. Riippumattomat toimijat hyväksytään ja niille myönnetään lupa sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka osoittavat, että ne harjoittavat laillista liiketoimintaa eikä niitä ole tuomittu asiaan liittyvistä rikoksista.
Tarkistus 327
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 6 kohta – 6.4 alakohta
6.4.  Kun kyse on asetuksen (EY) N:o 595/2009 soveltamisalaan kuuluvista ajoneuvoista, valvontayksiköiden uudelleenohjelmointi tehdään standardin ISO 22900–2 tai SAE J2534 tai TMC RP1210B vaatimusten mukaisesti käyttämällä avointa laitteistoa. Lisäksi voidaan käyttää Ethernet- tai sarjakaapeleita tai lähiverkkorajapintoja (LAN) sekä CD- ja DVD-levyjen tai puolijohdemuistien kaltaisia vaihtoehtoisia tietoviihdejärjestelmien (esim. navigointijärjestelmät, puhelin) välineitä käyttää edellyttäen, ettei tarvita mitään valmistajakohtaisia tietoliikenneohjelmistoja (esim. ajureita tai lisämoduuleja) ja -laitteita. Jotta ISO 22900–2 tai SAE J2534- tai TMC RP1210B -standardin mukaisen valmistajakohtaisen sovelluksen ja ajoneuvon viestintäliittymän (VCI) yhteensopivuus voidaan varmentaa, valmistajan on tarjottava joko riippumattomasti laadittujen VCI:iden validointi tai ne tiedot ja mahdollisesti lainattava erityislaitteisto, joita VCI:n valmistaja tarvitsee tehdäkseen tällaisen validoinnin itse. Tällaisen validoinnin tai tietojen ja laitteiston maksuihin sovelletaan 67 artiklan 1 kohdan edellytyksiä.
6.4.  Valvontayksiköiden uudelleenohjelmointi tehdään standardin ISO 22900-2 tai SAE J2534 tai TMC RP1210 vaatimusten mukaisesti käyttämällä avointa laitteistoa.
Jos uudelleenohjelmointi tai vianmääritys tehdään käyttämällä standardin ISO 13400 DoIP-tekniikkaa, sen on vastattava ensimmäisessä alakohdassa mainittujen standardien vaatimuksia.
Jos ajoneuvovalmistajat käyttävät muita valmistajakohtaisia tietoliikenneprotokollia, protokollien määritelmät on annettava riippumattomien toimijoiden saataville.
Jotta ISO 22900–2 tai SAE J2534 tai TMC RP1210 -standardin mukaisen valmistajakohtaisen sovelluksen ja ajoneuvon viestintäliittymän (VCI) yhteensopivuus voidaan varmentaa, valmistajan on tarjottava kuuden kuukauden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämisestä riippumattomasti laadittujen VCI:iden validointi ja testiympäristö, mukaan lukien ne tiedot tietoliikenneprotokollan eritelmistä ja mahdollisesti lainattava erityislaitteisto, joita VCI:n valmistaja tarvitsee tehdäkseen tällaisen validoinnin itse. Tällaisen validoinnin tai tietojen ja laitteiston maksuihin sovelletaan 67 artiklan 1 kohdan edellytyksiä.
Vaatimustenmukaisuuden noudattaminen on varmistettava joko valtuuttamalla CEN kehittämään asianmukaiset vaatimustenmukaisuusstandardit tai käyttämällä olemassa olevia standardeja, muun muassa standardia SAE J2534-3.
Tällaisen validoinnin tai tietojen ja laitteiston maksuihin sovelletaan 67 artiklan 1 kohdan edellytyksiä.
Tarkistus 328
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 6 kohta – 6.8 a alakohta (uusi)
6.8  a. Jos valmistajan verkkosivustoilla olevien ajoneuvon OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen perusteella ei voida kunnolla suunnitella ja valmistaa vaihtoehtoisten polttoaineiden jälkiasennettavia järjestelmiä, jokaisen, joka haluaa valmistaa tällaisia järjestelmiä, on voitava saada liitteessä 1 esitetyn ilmoituslomakkeen 1, 3 ja 4 jaksoissa vaaditut tiedot pyytämällä niitä suoraan valmistajalta. Valmistajan verkkosivustolla on esitettävä selkeästi yhteystiedot tätä varten, ja tiedot on annettava 30 päivän kuluessa. Tällaiset tiedot on annettava vain vaihtoehtoisten polttoaineiden jälkiasennettavista järjestelmistä, joihin sovelletaan E‑sääntöä nro 115, tai tällaisten järjestelmien komponenteista, ja ne on tarjottava vain, jos pyynnössä selkeästi tarkennetaan sen ajoneuvon mallin eritelmät, jota varten tietoja pyydetään, ja jos pyynnössä erityisesti vahvistetaan, että tietoja tarvitaan E-säännön nro 115 alaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden jälkiasennettavien järjestelmien tai komponenttien kehittämiseen.
Tarkistus 329
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 7 a kohta (uusi)
7 a.   Ajoneuvovalmistajien on asetettava saataville verkkopalvelun kautta tai ladattavana tiedostona sähköinen tietokokonaisuus, joka sisältää kaikki ajoneuvojen valmistenumerot (tai pyydetty alakokonaisuus) sekä niihin liittyvät alun perin ajoneuvoon sisäänrakennetut kokoonpanopiirteet.
Tarkistus 330
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 7 b kohta (uusi)
7 b.   Elektroniikkalaitteiston suojausta koskevat määräykset
7 b.  1. Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos ne ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava ja niillä on varmistettava vähintään sama suojelun taso kuin standardin ISO DIS 15031-7, päivätty 15. maaliskuuta 2001 ((SAE J2186, lokakuu 1996). Kalibrointiin käytettävien irrotettavien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa, tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla, eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä. Ainoastaan päästöjen kalibrointiin tai ajoneuvovarkauden estämiseen liittyvät tekijät voidaan suojata tällä tavalla.
7 b.  2. Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit).
7 b.  3. Jos puristussytytysmoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanista pumppua, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana.
7 b.  4. Valmistajat voivat hakea hyväksyntäviranomaiselta vapautusta jostakin 8 jakson vaatimuksesta niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä hyväksyntäviranomaiset ottavat huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän tai muitakin tekijöitä.
7 b.  5. Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä, ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen, johon myös riippumattomilla toimijoilla on pääsy 6.2 jaksossa ja 6.4 kohdassa määriteltyjen turvatoimien mukaisesti. Viranomaisten on hyväksyttävä menetelmät, joilla turvataan riittävä suojaus.
Tarkistus 331
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 2 lisäys – 3.1.1 alakohta
3.1.1.  mahdolliset yhteyskäytäntöä koskevat lisätiedot, jotka tarvitaan täydelliseen vianmääritykseen E-säännön nro 49 liitteen 9B kohdassa 4.7.3 asetettujen vaatimusten lisäksi, mukaan lukien yhteyskäytäntötiedot, jotka liittyvät laitteistoihin tai ohjelmistoihin, parametrien tunnisteisiin, siirtotoimintoihin, vikamuistien vaatimuksiin tai virhetilanteisiin
3.1.1.  mahdolliset yhteyskäytäntöä koskevat lisätiedot, jotka tarvitaan täydelliseen vianmääritykseen E-säännön nro 49 liitteen 9B kohdassa 4.7.3 ja E‑säännön nro 83 liitteen 11 kohdassa 6.5.1.4 asetettujen vaatimusten lisäksi, mukaan lukien yhteyskäytäntötiedot, jotka liittyvät laitteistoihin tai ohjelmistoihin, parametrien tunnisteisiin, siirtotoimintoihin, vikamuistien vaatimuksiin tai virhetilanteisiin
Tarkistus 332
Ehdotus asetukseksi
Liite XVIII – 2 lisäys – 3.1.2 alakohta
3.1.2.  yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hankitaan ja tulkitaan kaikkia virhekoodeja, jotka eivät vastaa E-säännön 49 liitteen 9B kohdassa 4.7.3 asetettuja vaatimuksia
3.1.2.  yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hankitaan ja tulkitaan kaikkia virhekoodeja, jotka eivät vastaa E-säännön 49 liitteen 9B kohdassa 4.7.3 ja E-säännön nro 83 liitteen 11 kohdassa 6.5.1.4 asetettuja vaatimuksia

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8‑0048/2017).


Palmuöljy ja sademetsien metsäkato
PDF 317kWORD 65k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. huhtikuuta 2017 palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta (2016/2222(INI))
P8_TA(2017)0098A8-0066/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet vuosiksi 2015–2030,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon komission tutkimusraportin ”The impact of EU consumption on deforestation” (2013-063)(1),

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (COM(2008)0645),

–  ottaa huomioon maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta 7. joulukuuta 2015 annetun Amsterdamin julkilausuman ”Towards Eliminating Deforestation from Agricultural Commodity Chains with European Countries”, jossa kannatetaan täysin kestävän palmuöljyn toimitusketjun toteuttamista vuoteen 2020 mennessä sekä laittoman metsänhakkuun lopettamista vuoteen 2020 mennessä,

–  ottaa huomioon Amsterdamin julkilausuman allekirjoittaneiden viiden jäsenvaltion (Tanska, Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat) lupauksen valtion tuesta suunnitelmalle, joka koskee palmuöljyteollisuuden tekemistä täysin kestäväksi vuoteen 2020 mennessä,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2016 esitetyn vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen strategian sekä 30. marraskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0767),

–  ottaa huomioon komission teettämän ja rahoittaman 4. lokakuuta 2016 julkaistun tutkimuksen EU:ssa käytettävien biopolttoaineiden vaikutuksista maankäytön muutoksiin (”The land use change impact of biofuels consumed in the EU: Quantification of area and greenhouse gas impacts”),

–  ottaa huomioon biopolttoaineita koskevan, vuoden 2020 jälkeisen politiikan perustaa koskevan raportin ”Globiom: the basis for biofuel policy post-2020”,

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 18/2016 kestäviä biopolttoaineita koskevasta EU:n sertifiointijärjestelmästä,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen biologisesta monimuotoisuudesta,

–  ottaa huomioon luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES-sopimus),

–  ottaa huomioon geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta Nagoyassa Japanissa 29. lokakuuta 2010 hyväksytyn pöytäkirjan, joka tuli voimaan 12. lokakuuta 2014,

–  ottaa huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020 ja sen väliarvioinnin(2),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(3),

–  ottaa huomioon Havaijilla vuonna 2016 pidetyn Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n maailmankongressin ja siellä esitetyn aloitteen 066 toimista, joilla lievennetään palmuöljytuotannon laajentamisen ja siihen liittyvän toiminnan vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (UNDRIP),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0066/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on ratifioinut Pariisin sopimuksen ja sen olisi toimittava ratkaisevassa roolissa pyrittäessä saavuttamaan ilmastonmuutoksen torjunnan, ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen alalla asetetut tavoitteet;

B.  ottaa huomioon, että unionilla oli keskeinen rooli asetettaessa kestävän kehityksen tavoitteita, jotka liittyvät läheisesti palmuöljyä koskevaan kysymykseen (tavoitteet 2, 3, 6, 14, 16, 17 ja erityisesti 12, 13 ja 15);

C.  toteaa, että EU on kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030) sitoutunut edistämään kaikentyyppisten metsien kestävää hoitoa, pysäyttämään metsäkadon, ennallistamaan huonokuntoisia metsiä ja lisäämään metsitystä ja uudelleenmetsitystä merkittävästi koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä; toteaa EU:n sitoutuneen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa myös kestävien kulutus- ja tuotantomallien varmistamiseen, yritysten kannustamiseen omaksumaan kestäviä käytäntöjä ja sisällyttämään kestävyyttä koskevia tietoja raportointiohjelmiinsa sekä kestävien menettelyjen edistämiseen julkisissa hankinnoissa kansallisten politiikkojen ja globaalien prioriteettien mukaisesti vuoteen 2020 mennessä;

D.  toteaa, että globaaliin metsäkatoon on monia syitä, kuten soijan, naudanlihan, maissin ja palmuöljyn kaltaisten maataloushyödykkeiden tuotanto;

E.  ottaa huomioon, että lähes puolet (49 prosenttia) viime aikojen trooppisesta metsäkadosta johtuu laittomasta maan raivaamisesta kaupallista maataloutta varten ja että tätä tuhoa edistää maataloushyödykkeiden, kuten palmuöljyn, naudanlihan, soijan ja puutuotteiden, ulkomainen kysyntä; toteaa, että trooppisten metsien laiton muuttaminen kaupallisen maatalouden käyttöön tuottaa arvioiden mukaan 1,47 gigatonnia hiiltä vuodessa, mikä vastaa 25:tä prosenttia EU:n vuotuisista fossiilisiin polttoaineisiin liittyvistä päästöistä(4);

F.  toteaa, että vuoden 2015 maastopalot Indonesiassa ja Borneossa olivat pahimpia lähes 20 vuoteen ja ne aiheutuivat globaalista ilmastonmuutoksesta, maankäytön muutoksista ja metsäkadosta; toteaa, että kyseisten alueiden äärimmäisestä kuivuudesta tulee jatkossa todennäköisesti vielä tavallisempaa, ellei tulipalojen estämiseksi ryhdytä yhteisiin toimiin;

G.  toteaa, että Indonesian ja Borneon maastopalot altistivat 69 miljoonaa ihmistä epäterveellisille ilman epäpuhtauksille ja ovat syypäänä tuhansiin ennenaikaisiin kuolemiin;

H.  ottaa huomioon, että Indonesian maastopalot aiheutuvat tyypillisesti maan raivaamisesta öljypalmun viljelyä ja muuta maatalouskäyttöä varten; ottaa huomioon, että 52 prosenttia Indonesian maastopaloista vuonna 2015 syntyi hiilipitoisilla turvesoilla, minkä vuoksi Indonesiasta tuli yksi huomattavimmista maapallon lämpenemisen aiheuttajista(5);

I.  toteaa, että palmuöljylupia koskevien tarkkojen karttojen ja julkisten maarekisterien puuttuminen monissa tuottajamaissa tekee metsäpaloista vastuussa olevien määrittämisen vaikeaksi;

J.  toteaa, että EU sopi metsiä koskevan New Yorkin julistuksen yhteydessä auttavansa saavuttamaan yksityisen sektorin tavoitteen, jonka mukaan palmuöljy-, soija-, paperi- ja naudanlihatuotteiden kaltaisten maataloushyödykkeiden tuotannon aiheuttama metsäkato estetään vuoteen 2020 mennessä, ja panee merkille, että joillakin yrityksillä on vielä kunnianhimoisempia tavoitteita;

K.  toteaa, että vuonna 2008 EU sitoutui vähentämään metsäkatoa vähintään 50 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja pysäyttämään globaalin metsäkadon vuoteen 2030 mennessä;

L.  ottaa huomioon, että arvokkaisiin trooppisiin ekosysteemeihin, jotka kattavat vain 7 prosenttia maapallon pinta-alasta, kohdistuu yhä enemmän painetta metsäkadon vuoksi; toteaa, että öljypalmuviljelmien perustaminen aiheuttaa laajoja metsäpaloja, jokien kuivumista, maan eroosiota, turvesoiden kuivumista, vesistöjen pilaantumista ja ylipäätään biologisen monimuotoisuuden vähenemistä, mikä puolestaan johtaa monien ekosysteemipalvelujen häviämiseen ja vaikuttaa huomattavasti ilmastoon, luonnonvarojen säilymiseen ja globaalin ympäristön säilymiseen nykyisille ja tuleville sukupolville;

M.  toteaa, että palmuöljyn ja siitä jalostettujen tuotteiden kulutus on keskeisellä sijalla siinä, miten EU:n kulutus vaikuttaa globaaliin metsäkatoon;

N.  ottaa huomioon, että yleisesti ottaen kasviöljyjen käyttö on kasvamaan päin(6), ja panee merkille, että palmuöljyn kysynnän on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä(7); toteaa, että 1970-luvulta lähtien palmuöljyn tuotannon kasvusta 90 prosenttia on keskittynyt Indonesiaan ja Malesiaan; ottaa lisäksi huomioon, että öljypalmun viljely on kasvamassa myös muissa Aasian maissa sekä Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa perustetaan jatkuvasti uusia viljelmiä ja olemassa olevia laajennetaan, mikä vahingoittaa ympäristöä yhä enemmän; toteaa kuitenkin, että palmuöljyn korvaaminen muilla kasviöljyillä loisi tarpeen ottaa lisää maata viljelykäyttöön;

O.  ottaa huomioon, että palmuöljyn laaja käyttö johtuu ensisijaisesti sen alhaisesta hinnasta, jonka on mahdollistanut öljypalmuviljelmien lukumäärän lisääntyminen metsäkatoalueilla; ottaa lisäksi huomioon, että palmuöljyn käyttö elintarviketeollisuudessa kulkee käsi kädessä kestämättömän massatuotannon ja ‑kulutuksen kanssa, joka on ristiriidassa luomutuotannon, korkean laadun ja paikallisten raaka-aineiden ja tuotteiden käytön ja edistämisen kanssa;

P.  ottaa huomioon, että palmuöljyn käyttö biopolttoaineena ja jalostetuissa elintarvikkeissa on lisääntynyt ja noin 50 prosenttia pakatuista tuotteista sisältää nykyisin palmuöljyä;

Q.  ottaa huomioon, että jotkin palmuöljyllä kauppaa käyvät yritykset eivät pysty osoittamaan varmasti, että niiden toimitusketjun palmuöljy ei ole yhteydessä metsäkatoon, turvesoiden kuivumiseen tai ympäristön saastumiseen ja että se on tuotettu noudattaen täysimääräisesti ihmisen perusoikeuksia sekä asianmukaisia sosiaalisia vaatimuksia;

R.  toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöohjelman yhteydessä arvioitava globaalia ympäristövaikutusta, joka elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksella unionissa on, ja tarvittaessa kehitettävä toimintapoliittisia ehdotuksia tällaisten arviointien tulosten käsittelemiseksi sekä harkittava metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevan unionin toimintaohjelman kehittämistä;

S.  panee merkille, että komissio suunnittelee tutkimuksia metsäkadosta ja palmuöljystä;

T.  toteaa, että palmuöljyyn liittyvien maankäytön muutosten aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä ei ole tiedossa; toteaa, että asian tieteellistä arviointia on parannettava;

U.  ottaa huomioon, että tuottajamaissa ei ole saatavilla luotettavia tietoja öljypalmun viljelyyn käytetystä maa-alasta, oli sitten kyse luvallisesta tai ilman lupaa tapahtuvasta viljelystä; toteaa, että tämä on alusta pitäen vaikeuttanut toimenpiteitä palmuöljyn kestävyyden varmistamiseksi;

V.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 energiasektorin osuus EU:n palmuöljyn tuonnista oli 60 prosenttia, ja panee merkille, että 45 prosenttia tuodusta palmuöljystä käytettiin liikenteen polttoaineena (kuusinkertainen lisäys vuodesta 2010) ja 15 prosenttia sähkön ja lämmön tuotantoon;

W.  toteaa, että arvioiden mukaan vuoteen 2020 mennessä maa-ala, joka muutetaan koko maailmassa biodieselin valmistukseen käytettävän palmuöljyn tuotantoon, on miljoona hehtaaria, josta 0,57 miljoonaa hehtaaria koskee Kaakkois-Aasian aarniometsiä(8);

X.  toteaa, että vuoteen 2020 ulottuvan EU:n biopolttoainemandaatin aiheuttama maankäytön kokonaismuutos on 8,8 miljoonaa hehtaaria, josta 2,1 miljoonaa hehtaaria koskee Kaakkois-Aasiaa öljypalmun viljelyn laajenemisen aiheuttaman paineen seurauksena, ja toteaa, että puolet tästä muutoksesta tapahtuu trooppisten metsien ja turvesoiden kustannuksella;

Y.  toteaa, että sademetsien metsäkato tuhoaa luonnollisia elinympäristöjä yli puolelta maapallon eläinlajeista ja yli kahdelta kolmannekselta maapallon kasvilajeista vaarantaen niiden selviytymisen; ottaa huomioon, että sademetsissä elää eräitä maailman harvinaisimpiin kuuluvia, usein kotoperäisiä lajeja, jotka on sisällytetty Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) punaiselle listalle äärimmäisen uhanalaisina lajeina, joiden populaation on havaittu, arvioitu, päätelty tai epäilty vähentyneen yli 80 prosenttia kuluneiden 10 vuoden tai kolmen sukupolven aikana; toteaa, että EU:n kuluttajien olisi saatava enemmän tietoa toimista näiden eläin- ja kasvilajien suojelemiseksi;

Z.  toteaa useissa tutkimuksissa paljastuneen monissa maissa laajoja ihmisen perusoikeuksien loukkauksia öljypalmuviljelmien perustamisen ja käytön yhteydessä, muun muassa pakkosiirtoja, aseellista väkivaltaa, lapsityövoimaa, velkavankeutta ja alkuperäisyhteisöjen syrjintää;

AA.  panee merkille huolestuttavat tiedot(9), joiden mukaan huomattavassa osassa maailman palmuöljyn tuotannosta rikotaan ihmisen perusoikeuksia ja asianmukaisia sosiaalisia vaatimuksia ja joiden mukaan lapsityövoiman käyttö on yleistä ja paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen sekä palmuöljylupien haltijoiden välillä on runsaasti maankäyttöön liittyviä kiistoja;

Yleiset näkökohdat

1.  muistuttaa, että kestävä maatalous, elintarviketurva ja kestävä metsänhoito ovat keskeisiä kestävän kehityksen tavoitteita;

2.  muistuttaa, että metsät ovat oleellisia ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta;

3.  panee merkille, että globaalia metsäkatoa vauhdittavat monenlaiset tekijät, kuten maan raivaaminen karjaa ja peltokasveja varten ja erityisesti soijarehun tuottamiseksi unionin karjankasvatusta varten sekä palmuöljyn tuotanto, kaupunkirakenteen hajautuminen, puunhakkuu ja muu intensiivinen maataloustoiminta;

4.  toteaa, että 73 prosenttia globaalista metsäkadosta johtuu maan raivaamisesta maataloushyödykkeitä varten ja 40 prosenttia siirtymisestä laajamittaiseen pelkästään öljypalmuun keskittyvään viljelyyn(10);

5.  toteaa, että palmuöljyn tuotanto ei ole ainoa metsäkadon syy, vaan ongelmaan vaikuttavat myös laittomien hakkuiden yleistyminen ja demografiset paineet;

6.  toteaa, että muilla kasvipohjaisilla öljyillä, joita valmistetaan soijapavuista, rapsista ja muista viljelykasveista, on paljon suurempi ympäristöjalanjälki ja ne edellyttävät palmuöljyä paljon laajempaa maankäyttöä; toteaa, että muihin öljykasveihin liittyy tavallisesti laajempaa torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä;

7.  panee huolestuneena merkille, että globaali kilpajuoksu maan perässä johtuu yhä enemmän biopolttoaineiden ja raaka-aineiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta sekä keinottelusta maalla ja maataloushyödykkeillä;

8.  muistuttaa, että unioni tuo runsaasti tuotteita, jotka ovat tulosta metsien hävittämisestä, joka vaikuttaa tuhoisasti biologiseen monimuotoisuuteen;

9.  toteaa, että (arvoltaan) vähän alle neljännes kaikista laittoman metsänhävityksen avulla saaduista maataloushyödykkeistä, joilla käydään kansainvälistä kauppaa, suuntautuu unioniin, mukaan lukien 27 prosenttia kaikesta soijasta, 18 prosenttia kaikesta palmuöljystä, 15 prosenttia kaikesta naudanlihasta ja 31 prosenttia kaikesta nahasta(11);

10.  korostaa, että maataloushyödykkeiden kulutukseen liittyvän metsäkadon tehokas torjuminen edellyttää, että EU:n toimissa otetaan huomioon paitsi palmuöljyn tuotanto myös kaikki tällainen maataloustuonti;

11.  palauttaa mieliin, että Malesia ja Indonesia ovat palmuöljyn suurimmat tuottajat noin 85–90 prosentin osuudella koko maailman tuotannosta, ja pitää myönteisenä, että Malesian aarniometsät ovat lisääntyneet vuodesta 1990, mutta on edelleen huolestunut nykyisestä metsäkadosta Indonesiassa, jossa metsiä hävitetään 0,5 prosenttia kokonaismäärästä viiden vuoden aikajanalla;

12.  muistuttaa, että Indonesiasta on äskettäin tullut maailman kolmanneksi suurin hiilidioksidisaastuttaja, sen biologinen monimuotoisuus on vähentynyt ja useat uhanalaiset luonnonvaraiset kasvi- ja eläinlajit uhkaavat hävitä kokonaan;

13.  muistuttaa, että palmuöljyn osuus kaikkien kasviöljyjen maailmanlaajuisesta kaupasta on noin 40 prosenttia ja että EU on maailman toiseksi suurin palmuöljyn tuoja noin seitsemän miljoonan tonnin vuosittaisella määrällä;

14.  on huolestunut siitä, että noin puolet laittomasti raivatusta metsäalasta käytetään EU:n markkinoille tarkoitetun palmuöljyn tuotantoon;

15.  toteaa, että palmuöljyä käytetään ainesosana ja/tai korvaavana tuotteena elintarviketeollisuudessa sen tuottavuuden ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi ja esimerkiksi sen säilytyksen helppouden, sen sulamispisteen ja sen muita alhaisemman raaka-ainehinnan vuoksi;

16.  panee lisäksi merkille, että palmunydinkakkua käytetään EU:ssa rehuissa erityisesti lypsy- ja lihakarjan kasvatuksessa;

17.  korostaa tässä yhteydessä, että EU:ssa noudatetaan tiukempia sosiaalisia vaatimuksia sekä terveys- ja ympäristövaatimuksia;

18.  on täysin tietoinen, että palmuöljyä koskeva kysymys on monimutkainen, ja korostaa, että on tärkeää kehittää monien toimijoiden kollektiiviseen vastuuseen perustuva globaali ratkaisu; suosittelee voimakkaasti tätä periaatetta kaikille palmuöljyn toimitusketjuun osallistuville, mukaan lukien EU ja muut kansainväliset organisaatiot, jäsenvaltiot, rahoituslaitokset, tuottajamaiden hallitukset, alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, palmuöljyn tuotantoon, jakeluun ja jalostamiseen osallistuvat kansalliset ja monikansalliset yritykset, kuluttajajärjestöt ja kansalaisjärjestöt; on lisäksi vakuuttunut, että kaikkien näiden toimijoiden on tehtävä osansa koordinoimalla toimensa palmuöljyn kestämättömään tuotantoon ja kulutukseen liittyvien monien vakavien ongelmien ratkaisemiseksi;

19.  korostaa jaettua globaalia vastuuta kestävän palmuöljyn tuotannon aikaansaamisessa ja painottaa myös elintarviketeollisuuden tärkeää asemaa kestävästi tuotettujen vaihtoehtojen hankkimisessa;

20.  toteaa, että monet hyödykkeiden tuottajat ja välittäjät sekä vähittäiskauppiaat ja muut toimitusketjun osat, mukaan lukien eurooppalaiset yritykset, ovat antaneet lupauksia täysin metsäkatoa aiheuttamattomasta hyödykkeiden tuotannosta ja kaupasta, hiilipitoisten turvesoiden jättämisestä muuttamatta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, avoimuudesta, jäljitettävyydestä, kolmannen osapuolen suorittamasta todentamisesta sekä vastuullisista hoitokäytännöistä;

21.  katsoo, että sademetsien ja koko maailman biologisen monimuotoisuuden suojelu ovat erittäin tärkeitä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, mutta korostaa, että suojelutoimet on yhdistettävä maaseudun kehityspolitiikan välineisiin, jotta voidaan estää köyhyyttä ja edistää työllisyyttä asianomaisten alueiden pienissä viljelijäyhteisöissä;

22.  katsoo, että metsäkadon pysäyttämistoimiin on sisällyttävä paikallisten valmiuksien kehittämistä, teknologista tukea ja parhaiden käytäntöjen jakamista yhteisöjen kesken sekä tukea pienviljelijöille, jotta nämä voivat käyttää nykyisiä viljelymaitaan mahdollisimman tehokkaasti eivätkä joudu enää muuttamaan metsiä muuhun käyttöön; korostaa tässä yhteydessä ekologisia menetelmiä noudattavan maatalouden vahvaa potentiaalia maksimoida ekosysteemitoiminnot erittäin monipuolisen sekaistutusjärjestelmän, peltometsäviljelyn ja permakulttuuritekniikoiden avulla ilman panosriippuvuuteen tai monokulttuuriin tukeutumista;

23.  toteaa, että öljypalmun viljely voi vaikuttaa myönteisesti maiden talouskehitykseen ja tarjota viljelijöille toimivia taloudellisia mahdollisuuksia edellyttäen, että viljely on vastuullista ja kestävää ja että määrätään kestävää viljelyä koskevista tiukoista ehdoista;

24.  panee merkille erilaiset vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät, kuten RSPO, ISPO ja MSPO, ja pitää myönteisenä niiden roolia öljypalmun kestävän viljelyn edistämisessä; panee kuitenkin merkille, että näihin järjestelmiin sisältyvien vaatimusten kestävyyskriteerejä on kritisoitu etenkin ekologisen ja sosiaalisen eheyden suhteen; korostaa, että erilaisten järjestelmien olemassaolo aiheuttaa kuluttajille sekaannusta ja lopullisena tavoitteena olisi oltava sellaisen yhden sertifiointijärjestelmän kehittäminen, joka parantaisi kestävän palmuöljyn näkyvyyttä kuluttajien kannalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että tällä sertifiointijärjestelmällä taataan, että unionin markkinoille pääsee vain kestävästi tuotettua palmuöljyä;

25.  toteaa, että myös unionin ulkopuoliset kumppanit on saatava tietoisemmiksi roolistaan kestävyyttä ja metsäkatoa koskevien ongelmien ratkaisemisessa, mukaan lukien kyseisten maiden hankintakäytäntöjen avulla;

Suositukset

26.  kehottaa komissiota noudattamaan EU:n kansainvälisiä sitoumuksia, muun muassa Pariisin ilmastokonferenssin (COP21), YK:n metsäfoorumin (UNFF)(12), biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (UNCBD)(13), metsiä koskevan New Yorkin julistuksen ja metsäkadon pysäyttämistä vuoteen 2020 mennessä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen(14) yhteydessä annettuja sitoumuksia;

27.  panee merkille potentiaalin, joka sisältyy metsiä koskevan New Yorkin julistuksen(15) kaltaisiin aloitteisiin, joilla pyritään auttamaan saavuttamaan yksityisen sektorin tavoitteet poistaa maataloushyödykkeiden, kuten palmuöljyn, soijan, paperin ja naudanlihan, tuotannosta aiheutuva metsäkato vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että joillakin yrityksillä on kunnianhimoisempia tavoitteita, mutta toteaa, että vaikka 60 prosenttia palmuöljyalalla toimivista yrityksistä on sitoutunut tällaisiin aloitteisiin, tällä hetkellä vain kaksi prosenttia niistä pystyy jäljittämään myymänsä palmuöljyn sen lähteeseen(16);

28.  panee merkille elintarviketeollisuuden ponnistukset CSPO-öljyn hankkimiseksi ja siinä saavutetun edistyksen; kehottaa kaikkia palmuöljyä käyttäviä teollisuudenaloja tehostamaan toimiaan CSPO-öljyn hankkimiseksi;

29.  kehottaa komissiota ja kaikkia niitä EU:n jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tätä tehneet, osoittamaan esimerkiksi allekirjoittamalla ja panemalla täytäntöön Euroopan maiden maatalouden hyödykeketjujen aiheuttaman metsäkadon torjumisesta annettu Amsterdamin julkilausuma, että ne ovat sitoutuneita toteuttamaan toimia, joilla otetaan käyttöön EU:n laajuinen kansallinen sitoumus, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 100 prosenttia hankinnoista on sertifioitua vastuullisesti tuotettua palmuöljyä, ja osoittamaan esimerkiksi allekirjoittamalla ja panemalla täytäntöön täysin kestävästä palmuöljyn toimitusketjusta annettu Amsterdamin julkilausuma, että ne ovat sitoutuneita toteuttamaan toimia, joilla otetaan käyttöön teollisuutta koskeva sitoumus;

30.  kehottaa palmuöljyä viljeleviä yrityksiä noudattamaan Bangkokin sopimusta metsäkadon torjumiseen liittyviä sitoumuksia koskevasta yhteisestä menettelystä ja käyttämään ns. high carbon stock -lähestymistapaa, jonka avulla voidaan määrittää alueet, jotka soveltuvat öljypalmujen istuttamiseen, kuten heikentyneet maa-alueet, joihin on sitoutunut vain vähän hiiltä tai joiden luontoarvo on vähäinen;

31.  kehottaa EU:ta noudattamaan antamiaan sitoumuksia, vauhdittamaan käynnissä olevia neuvotteluja FLEGT-välineen vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista ja varmistamaan, että lopullisissa sopimuksissa katetaan öljypalmuviljelmien kehittämisestä saatu jalostettu puutavara; korostaa tarvetta varmistaa, että nämä sopimukset vastaavat kansainvälistä oikeutta ja sitoumuksia, jotka koskevat ympäristönsuojelua, ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä, ja että ne johtavat asianmukaisiin toimiin metsien säilyttämiseksi ja niiden hoitamiseksi kestävällä tavalla; katsoo, että samalla on otettava huomioon paikallisyhteisöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet; toteaa, että samanlaista menettelyä voitaisiin soveltaa myös varmistettaessa palmuöljyn toimitusketjujen vastuullisuus; ehdottaa, että palmuöljyalaa koskeva EU:n politiikka perustuisi usean sidosryhmän vuoropuhelua koskeviin FLEGT-periaatteisiin ja että siinä käsiteltäisiin syvään juurtuneita hallintoon liittyviä ongelmia tuottajamaissa samoin kuin tuotantoa tukevaa EU:n tuontipolitiikkaa; toteaa, että nämä toimenpiteet voisivat johtaa palmuöljyalan parempaan valvontaan kohdemaissa;

32.  toteaa, että tärkeällä sijalla on tuottajamaiden kanssa tehtävä yhteistyö niin, että vaihdetaan tietoja kestävistä ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisista käytännöistä ja kaupankäyntimenettelyistä; tukee tuottajamaita niiden pyrkimyksissä kehittää kestäviä käytäntöjä, jotka voivat auttaa parantamaan elämänlaatua ja taloutta näissä maissa;

33.  kehottaa komissiota edistämään avoimuutta koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja yhteistyötä hallitusten ja palmuöljyä käyttävien yritysten välillä ja tekemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa kansallisen lainsäädännön laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi ja yhteisöjen perinteisten maaoikeuksien kunnioittamiseksi siten, että varmistetaan metsien, metsistä riippuvaisten kansojen ja heidän elinkeinojensa suojelu;

34.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko tarpeen ottaa vapaaehtoisen FLEGT‑kumppanuussopimuksen yhteydessä käyttöön mekanismeja, joilla puututaan metsien muuttamiseen kaupalliseen maatalouskäyttöön ja lisätään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, alkuperäisyhteisöjen ja viljelijä-maanomistajien vaikutusmahdollisuuksia kyseisessä prosessissa;

35.  kehottaa EU:ta laatimaan vapaaehtoisten kumppanuussopimusten täydentäväksi elementiksi tällaisia sopimuksia koskevaa, palmuöljyä käsittelevää jatkolainsäädäntöä, jossa käytetään mallina unionin puutavara-asetusta ja joka koskee sekä yrityksiä että rahoituslaitoksia; toteaa, että EU on säännellyt puutavaran, kalastuksen ja konfliktialueiden mineraalien toimitusketjuja mutta ei vielä toimitusketjuja, jotka koskevat metsien kannalta riskejä aiheuttavia maataloushyödykkeitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan puutavara-asetuksen panemiseksi täytäntöön, jotta voidaan paremmin mitata sen tehokkuutta ja varmistaa, missä määrin sitä mahdollisesti voidaan pitää mallina uudelle unionin säädökselle, jolla pyritään estämään kestämättömällä tuotetun palmuöljyn myynti unionissa;

36.  kehottaa komissiota käynnistämään yhteistyössä sekä julkisen että yksityisen sektorin kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa tiedotuskampanjoita ja tarjoamaan kuluttajille kattavasti tietoa palmuöljyn kestävän tuotannon myönteisistä ympäristöön kohdistuvista, sosiaalisista ja poliittisista seurauksista; kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajille annetaan kaikissa palmuöljyä sisältävissä tuotteissa olevan välittömästi tunnistettavan merkin avulla tiedot, joissa vahvistetaan, että tuote on kestävästi tuotettu, ja suosittelee painokkaasti, että tämä merkki sisällytetään tuotteeseen tai pakkaukseen tai että se on teknisten toimintojen avulla helposti saatavilla;

37.  kehottaa komissiota työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden merkittävien palmuöljyn kuluttajien, kuten Kiinan, Intian ja tuottajamaiden, kanssa tietoisuuden lisäämiseksi ja yhteisten ratkaisujen löytämiseksi trooppista metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevaan ongelmaan;

38.  odottaa metsäkatoa ja palmuöljyä koskevia komission tutkimuksia, jotka esiteltäneen mahdollisimman pian niiden valmistuttua;

39.  pyytää komissiota esittämään kattavat tiedot palmuöljyn käytöstä ja kulutuksesta Euroopassa ja sen tuonnista Euroopan unioniin;

40.  kehottaa komissiota tehostamaan tutkimusta tietojen keräämiseksi eurooppalaisen kulutuksen ja eurooppalaisten investointien vaikutuksesta metsäkadon kehittymiseen, sosiaalisiin ongelmiin, uhanalaisiin lajeihin ja ympäristön pilaantumiseen kolmansissa maissa sekä vetoamaan EU:n ulkopuolisiin kauppakumppaneihin, jotta ne toimisivat samalla tavoin;

41.  kehottaa komissiota kehittämään teknologiaa ja esittämään konkreettisen toimintasuunnitelman, johon sisältyy myös tiedotuskampanjoita, jotta voidaan vähentää eurooppalaisen kulutuksen ja eurooppalaisten investointien vaikutusta metsäkatoon kolmansissa maissa;

42.  toteaa, että nykyiset sertifiointijärjestelmät ovat osaltaan vaikuttaneet myönteisesti, mutta panee huolestuneena merkille, että RSPO, ISPO, MSPO ja kaikki muut merkittävät tunnustetut sertifiointijärjestelmät eivät tuloksellisesti estä jäseniään muuntamasta sademetsiä tai turvesoita palmuviljelmiksi; katsoo näin ollen, että tällaiset merkittävät sertifiointijärjestelmät eivät onnistu tuloksellisesti rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjä viljelmien perustamisen ja toiminnan aikana, joten niillä ei ole kyetty estämään valtavia metsä- ja turvepaloja; kehottaa komissiota huolehtimaan näiden sertifiointijärjestelmien riippumattomasta tarkastamisesta ja seurannasta sen varmistamiseksi, että EU:n markkinoille saatettu palmuöljy täyttää kaikki tarvittavat vaatimukset ja on kestävästi tuotettua; toteaa, että kestävyyttä koskevaa kysymystä ei voida palmuöljyn alalla lähestyä yksinomaan vapaaehtoisin toimenpitein ja politiikoin vaan olisi lisäksi otettava käyttöön palmuöljyä tuottavia yrityksiä koskevia sitovia sääntöjä ja niitä koskeva pakollinen sertifiointijärjestelmä;

43.  kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön EU:n markkinoille tulevan palmuöljyn ja palmuöljyä sisältävien tuotteiden kestävyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset ja varmistamaan, että EU:hun tulevan palmuöljyn tuotanto

   ei ole aiheuttanut suoraan tai välillisesti ekosysteemin rappeutumista, kuten aarniometsien ja sekundäärimetsien katoaminen ja turvesoiden tai muiden ekologisesti arvokkaiden luontotyyppien tuhoutuminen tai rappeutuminen, eikä aiheuta biologisen monimuotoisuuden vähenemistä varsinkaan minkään uhanalaisten eläin- ja kasvilajien osalta,
   ei ole aiheuttanut muutoksia maankäytön käytäntöihin siten, että niillä on kielteisiä ympäristövaikutuksia,
   ei ole aiheuttanut taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristöön liittyviä ongelmia tai konflikteja, mukaan luettuina erityiset lapsityötä, pakkotyötä, maananastusta tai alkuperäis- tai paikallisyhteisöjen häätämistä koskevat ongelmat,
   on täysin ihmisen perusoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien sekä asianmukaisten sosiaalisten vaatimusten ja työelämän normien mukaista siten, että turvataan työntekijöiden turvallisuus ja hyvinvointi,
   antaa pienille palmuöljyn tuottajille mahdollisuuden osallistua sertifiointijärjestelmään ja turvaa heille oikeudenmukaisen osuuden tuotosta,
   tapahtuu viljelmillä, joita hoidetaan nykyaikaisia agroekologisia tekniikkoja käyttäen, jotta edistetään siirtymistä kestäviin maatalouskäytäntöihin kielteisten ympäristövaikutusten ja sosiaalisten seurauksien minimoimiseksi;

44.  toteaa, että vastuullista palmuöljyn tuotantoa varten on jo käytettävissä vahvoja normeja, kuten palmuöljyn innovointiryhmän POIG:n laatimat normit, mutta niitä ei ole vielä omaksuttu laajalti yrityksissä ja sertifiointijärjestelmissä, RSPO Next -järjestelmää lukuun ottamatta;

45.  pitää tärkeänä, että toimitusketjun kaikki toimijat voivat erottaa toisistaan kestävästi ja ei-kestävästi tuotetun palmuöljyn ja sen jäämät ja sivutuotteet; pitää tärkeänä hyödykkeiden jäljitettävyyttä ja avoimuutta toimitusketjun kaikissa vaiheissa;

46.  kehottaa EU:ta luomaan sitovan sääntelykehyksen, jolla varmistetaan, että raaka-aineen alkuperä voidaan jäljittää kaikissa maataloushyödykkeiden tuojien toimitusketjuissa;

47.  kehottaa komissiota lisäämään EU:hun tuodun palmuöljyn jäljitettävyyttä ja, kunnes aletaan soveltaa yhtä sertifiointijärjestelmää, harkitsemaan sellaisten erilaisten tullijärjestelyjen soveltamista, jotka heijastavat tarkemmin ympäristökuormitukseen liittyviä todellisia kustannuksia; pyytää komissiota harkitsemaan myös palmuöljyn hiilijalanjälkeen perustuvien syrjimättömien tulliesteiden ja muiden kuin tulliesteiden käyttöönottamista ja soveltamista; kehottaa soveltamaan aiheuttamisperiaatetta täysimääräisesti metsäkadon yhteydessä;

48.  pyytää komissiota määrittelemään selkeästi sääntöjen noudattamatta jättämisestä langetettavat seuraamukset ja säilyttämään samalla kauppasuhteet kolmansiin maihin;

49.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä aloittamaan Maailman tullijärjestön harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän nimikkeistön uudistuksen, jotta voidaan erottaa toisistaan kestävän kehityksen mukaiseksi sertifioitu ja kestävän kehityksen vastainen palmuöljy ja niiden johdannaistuotteet;

50.  kehottaa komissiota sisällyttämään viipymättä kauppa- ja kehitysyhteistyösopimustensa kestävää kehitystä koskeviin lukuihin velvoittavia sitoumuksia, jotta voidaan estää metsäkatoa, mukaan luettuna erityisesti metsäkadon torjuntatakuu tuottajamaiden kanssa tehtävissä kauppasopimuksissa, ja jotta voidaan tarjota vahvoja ja toteuttamiskelpoisia toimenpiteitä kestämättömien metsätalouskäytäntöjen torjumiseksi tuottajamaissa;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään sellaisten välineiden kehittämiseen, joilla voidaan helpottaa suojelukysymysten sisällyttämistä kehitysyhteistyöhön; panee merkille, että tällainen lähestymistapa auttaa varmistamaan, että kehitystoiminta ei johda tahattomiin ympäristöongelmiin vaan sitä harjoitetaan synergiassa suojelutoimien kanssa;

52.  panee merkille, että heikot maarekisterijärjestelmät tuottajamaissa ovat merkittävä este öljypalmuviljelmien kasvun hillitsemiselle ja että ne myös rajoittavat pientilallisten mahdollisuuksia saada lainoja, joita he tarvitsevat viljelmiensä kestävyyden parantamiseksi; toteaa, että hallinto- ja metsätalouslaitosten vahvistaminen paikallisella ja kansallisella tasolla on tehokkaan ympäristöpolitiikan ehto; kehottaa komissiota tarjoamaan teknistä apua ja rahoitusapua tuottajamaille, jotta ne voivat kehittää maarekisterijärjestelmiään ja parantaa öljypalmuviljelmien ympäristöllistä kestävyyttä; panee merkille, että kartoitus tuottajamaissa, myös satelliittiteknologian ja geomatiikan avulla, on ainoa tapa seurata öljypalmutoimilupia ja ottaa käyttöön kohdennettuja strategioita, joilla edistetään metsittämistä ja uudelleen metsittämistä sekä luodaan ekologisia käytäviä; kehottaa komissiota tukemaan metsäpalojen ehkäisyjärjestelmien käyttöönottamista tuottajamaissa;

53.  tukee Indonesian hallituksen äskettäin käyttöön ottamaa turvesoiden raivauksen pysäyttämistä, millä pitäisi voida estää viljelmien laajentaminen metsitetyille turvesoille; kannattaa turvesoiden ennallistamisviraston perustamista, jotta voidaan ennallistaa 2 miljoonaa hehtaaria palanutta turvesuota;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kyseisten maiden kanssa käytävässä keskustelussa tukemaan öljypalmun viljelyalan jäädyttämistä muun muassa siten, että keskeytetään uusien toimilupien myöntäminen, jotta jäljellä olevia sademetsiä voidaan suojella;

55.  on huolissaan siitä, että maankäyttöä koskevissa liiketoimissa saatetaan loukata ILO:n yleissopimuksen nro 169 mukaista paikallisyhteisöjen vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että unioniin sijoittautuneet investoijat noudattavat kaikilta osin vastuullisia ja kestäviä maatalousinvestointeja koskevia kansainvälisiä normeja, erityisesti YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja OECD:n maatalousalan toimitusketjujen vastuullisuutta koskevia ohjeita, FAO:n maanhallintaa koskevia vapaaehtoisia suuntaviivoja, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille; korostaa, että olisi toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että yritysten väärinkäytösten uhreilla on käytettävissään oikeussuojakeinoja;

56.  kehottaa sen vuoksi asianomaisten maiden viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös metsien asukkaiden maaoikeuksia, ja lujittamaan ympäristöä koskevia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä sitoumuksia sekä ottamaan huomioon maanhallintaa koskevat FAO:n vapaaehtoiset suuntaviivat(17);

57.  kehottaa unionia tukemaan maaseudun paikallisia mikro-, pien- ja perheyrityksiä ja edistämään maanomistuksen tai maan hallussapidon kansallista ja paikallista oikeudellista rekisteröintiä;

58.  korostaa, että metsäkato on vähäistä alkuperäisväestöjen mailla, joilla on säilytetty perinteiset maanhallintajärjestelmät ja resurssienhallinta ja joilla on hyvät mahdollisuudet vähentää päästöjä kustannustehokkaasti ja turvata globaalit ekosysteemipalvelut; kehottaa käyttämään kansainvälisiä ilmasto- ja kehitysrahastoja alkuperäisväestöjen ja -yhteisöjen maiden suojelemiseen ja tukemaan sellaisia alkuperäiskansoja ja -yhteisöjä, jotka panostavat maidensa suojeluun;

59.  muistuttaa, että maaseudun köyhien naisten toimeentulo riippuu voimakkaasti metsävaroista; painottaa, että sukupuolinäkökulma on otettava huomioon kansallisissa metsäpolitiikoissa ja -instituutioissa niin, että edistetään naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia omistaa metsää ja muita resursseja;

60.  muistuttaa komissiota sen tiedonannosta ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (COM(2008)0645), jossa korostetaan kokonaisvaltaista suhtautumista trooppiseen metsäkatoon ja otetaan huomioon kaikki metsäkatoa edistävät tekijät, mukaan lukien palmuöljyn tuotanto; muistuttaa komissiota sen COP21-neuvotteluihin liittyvästä tavoitteesta pysäyttää maapallon metsien kato viimeistään vuoteen 2030 mennessä ja vähentää trooppisten metsien bruttokatoa vähintään 50 prosenttia nykyisistä tasoista vuoteen 2020 mennessä;

61.  kehottaa komissiota jatkamaan sellaisen metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevan EU:n toimintasuunnitelman laatimista, joka sisältää seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti konkreettisia sääntelytoimia sen varmistamiseksi, etteivät mitkään EU:hun liittyvät toimitusketjut ja liiketoimet aiheuta metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä, sekä palmuöljyä koskevan EU:n toimintasuunnitelman kehittämistä; kehottaa komissiota vahvistamaan yhden yhteisen määritelmän käsitteelle ’metsäkatoa aiheuttamaton’;

62.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan käyttöön metsää koskevan määritelmän, johon sisältyy biologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen monimuotoisuus, jotta voidaan estää yksipuolisesta laajamittaisesta palmuöljytuotannosta aiheutuva maananastus ja trooppisten metsien hävittäminen, koska nämä ilmiöt vaarantaisivat unionin antamien ilmastonmuutosta koskevien sitoumusten toteutumisen; korostaa, että etusijalle on asetettava alkuperäiset lajit, millä suojellaan ekosysteemejä, elinympäristöjä ja paikallisyhteisöjä;

63.  kehottaa komissiota esittämään vastuullista yritystoimintaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman;

64.  vaatii, että kehitysrahoituslaitokset varmistavat, että niiden ympäristö- ja sosiaalitakuita koskeva toimintapolitiikka on sitovaa ja täysin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaista; kehottaa lisäämään yksityisten rahoituslaitosten ja julkisten rahoituselinten rahoituksen avoimuutta;

65.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön pakollisia vaatimuksia, joilla suositaan kestävästi tuotettua palmuöljyä kaikissa kansallisissa julkisissa hankintamenettelyissä;

66.  panee huolestuneena merkille, että kaupallinen maatalous on yhä merkittävä globaalin metsäkadon aiheuttaja ja että noin puolet kaikesta trooppisen metsän häviämisestä vuodesta 2000 on johtunut metsien laittomasta muuttamisesta kaupallisen maatalouden käyttöön; katsoo, että tähän saattaa myös liittyä konfliktin vaara; kehottaa parantamaan metsäpolitiikan, kaupallista maataloutta koskevan politiikan, maankäyttöpolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan koordinointia, jotta kyetään saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja täyttämään ilmastonmuutosta koskevat sitoumukset; korostaa, että myös tällä alalla tarvitaan kehitystä tukevaa politiikkojen johdonmukaisuutta, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin politiikka;

67.  kehottaa kiinnittämään huomiota ongelmiin, jotka liittyvät yhteen viljelykasviin keskittyvästä tuotannosta, kuten öljypalmuviljelmistä, aiheutuvaan maanomistuksen keskittymiseen ja maankäytön muutoksiin;

68.  kehottaa komissiota edelleen tukemaan lisätutkimusta maankäytön muutoksen, mukaan lukien metsäkato ja bioenergian tuotanto, vaikutuksesta kasvihuonekaasupäästöihin;

69.  kehottaa komissiota olemaan esimerkkinä muille maille säätämällä hoidetuilta kosteikoilta tulevia kasvihuonekaasupäästöjä ja kosteikkojen maankäytön muutoksia koskevista tilinpitosäännöistä unionin lainsäädännössä;

70.  panee merkille suurten yksinomaan öljypalmuun keskittyneiden viljelmien vaikutukset, sillä niiden vuoksi tuholaiset yleistyvät ja vesien saastuminen lisääntyy maatalouskemikaalien käytön ja maaperän eroosion vuoksi, ja toteaa, että ne vaikuttavat koko alueen hiilinieluihin ja ekologiaan ja vaikeuttavat eläinlajien muuttoa;

71.  toteaa, että uusimman tutkimuksen mukaan öljypalmuviljelmillä harjoitettava useiden lajikkeiden viljely voi tarjota samanaikaisesti monenlaista hyötyä, joka liittyy biologiseen monimuotoisuuteen, tuottavuuteen sekä myönteisiin sosiaalisiin tuloksiin;

72.  kehottaa komissiota varmistamaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja EU:n muiden politiikkojen johdonmukaisuuden ja vahvistamaan niiden välisiä synergioita sekä varmistamaan, että niitä toteutetaan tavalla, joka on metsäkadon torjumista kehitysmaissa koskevien ohjelmien, kuten REDD-ohjelman, mukaista; kehottaa komissiota varmistamaan, ettei YMP-uudistus johda suoraan tai välillisesti entistä suurempaan metsäkatoon ja että se tukee globaalin metsäkadon pysäyttämistä koskevaa tavoitetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että palmuöljyn tuotannon aiheuttamaan metsäkatoon liittyviin ympäristöongelmiin puututaan vuoteen 2020 ulottuvassa luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa asetettujen tavoitteiden valossa, joiden olisi oltava oleellinen osa unionin ulkoista toimintaa tällä alalla;

73.  kehottaa komissiota tarjoamaan tukea organisaatioille, jotka keskittyvät pääasiassa paikan päällä – mutta myös muualla – kaikkien niiden eläinlajien suojeluun, jotka kärsivät palmuöljyn tuotantoon liittyvästä metsäkadosta johtuvan elinympäristöjen häviämisen vaikutuksista;

74.  kehottaa tekemään EU-tasolla enemmän kestävästi tuotettua rehua koskevaa tutkimusta, jotta EU:n maataloudelle voidaan kehittää öljypalmutuotteiden vaihtoehtoja;

75.  panee merkille, että 70 prosenttia EU:ssa kulutetusta biopolttoaineesta kasvatetaan ja tuotetaan EU:ssa ja että EU:hun tuodusta biopolttoaineesta 23 prosenttia on pääasiassa Indonesiasta peräisin olevaa palmuöljyä ja kuusi prosenttia puolestaan soijaa(18);

76.  panee merkille EU:n biopolttoainekysynnän epäsuorat vaikutukset, jotka liittyvät trooppisten metsien tuhoutumiseen;

77.  korostaa, että kun epäsuorat maankäytön muutokset otetaan huomioon, viljelykasveista saadut biopolttoaineet voivat joissakin tapauksissa jopa johtaa kasvihuonekaasupäästöjen nettolisäykseen, kun esimerkiksi poltetaan paljon hiiltä sisältäviä alueita, kuten trooppisia metsiä ja turvesoita; on huolissaan, että epäsuorien maankäytön muutosten vaikutuksia ei oteta huomioon komission toteuttamassa vapaaehtoisten järjestelmien arvioinnissa;

78.  kehottaa unionin toimielimiä sisällyttämään uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudistuksen yhteydessä tämän direktiivin mukaiseen vapaaehtoiseen järjestelmään erityisiä varmennusmenettelyjä, jotka koskevat maanhallintaan liittyviä konflikteja, pakko- ja lapsityötä, viljelijöiden huonoja työoloja sekä terveys- ja turvallisuusuhkia; kehottaa lisäksi EU:ta ottamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin uudistuksessa huomioon epäsuorien maankäytön muutosten vaikutukset ja sisällyttämään siihen yhteiskuntavastuuta koskevia vaatimuksia;

79.  kehottaa sisällyttämään EU:n biopolttoainepolitiikkaan tehokkaat kestävyyskriteerit, joilla suojellaan biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaita maa-alueita, maa-alueita, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, ja turvesoita, ja katsoo, että niihin olisi sisällytettävä sosiaalisia kriteerejä;

80.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen uusimman kertomuksen(19), jossa analysoidaan biopolttoaineiden nykyisiä sertifiointijärjestelmiä ja todetaan, että sertifiointijärjestelmistä puuttuu kestävyyttä koskevia tärkeitä näkökohtia, sillä niissä ei esimerkiksi oteta huomioon kysynnän epäsuoria vaikutuksia, varmennus on puutteellista ja ne eivät pysty takaamaan, että sertifioidut biopolttoaineet eivät aiheuta metsäkatoa ja siihen liittyviä kielteisiä sosioekonomisia vaikutuksia; on tietoinen avoimuutta koskevista huolenaiheista sertifiointijärjestelmien arvioinnissa; kehottaa komissiota parantamaan kestävyysjärjestelmien avoimuutta muun muassa laatimalla asianmukaisen luettelon näkökohdista, jotka olisi tutkittava, kuten vuotuiset raportit ja mahdollisuus pyytää riippumattomien kolmansien osapuolten tekemiä tarkastuksia; kehottaa antamaan komissiolle laajennetun toimivallan ohjelmien, raporttien ja toimintojen varmentamista ja seurantaa varten;

81.  kehottaa panemaan tilintarkastustuomioistuimen asiaa koskevat suositukset täytäntöön, kuten komissio on sopinut;

82.  panee huolestuneena merkille, että 46 prosenttia palmuöljyn kokonaistuonnista unioniin käytetään biopolttoaineiden tuotantoon ja että tämä edellyttää, että tähän tarkoitukseen käytetään noin miljoona hehtaaria trooppisen alueen maata; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lopetetaan vaiheittain sellaisten kasviöljyjen käyttö biopolttoaineiden ainesosana, joiden tuotanto edistää metsäkatoa, mukaan luettuna palmuöljy, mieluiten vuoteen 2020 mennessä;

83.  panee merkille, että pelkkä palmuöljyn käytön kielto tai sen käytön vaiheittainen lopettaminen saattaa johtaa sellaisten korvaavien trooppisten kasviöljyjen käyttöön biopolttoaineen tuotannossa, joita tuotetaan varsin todennäköisesti samoilla ekologisesti herkillä alueilla kuin palmuöljyä ja joilla saattaa olla paljon suurempi vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen, maankäyttöön ja kasvihuonekaasupäästöihin kuin konsanaan palmuöljyllä; suosittelee, että etsitään ja edistetään kestävämpiä vaihtoehtoja biopolttoainekäyttöä varten, kuten öljyjä, joita saadaan Euroopassa viljellyn rypsin ja auringonkukan siemenistä;

84.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan samanaikaisesti toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden edelleen kehittämistä, jotta vähennetään riskiä epäsuorasta maankäytön muuttumisesta unionissa ja edistetään siirtymistä kohti kehittyneitä biopolttoaineita direktiivin (EU) N:o 2015/1513 mukaisesti pyrkien samalla unionin kiertotaloutta, resurssitehokkuutta ja vähäpäästöistä liikennettä koskeviin tavoitteisiin;

o
o   o

85.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf
(2)Komission tiedonanto ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244).
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034.
(4)Lähde: Forest Trends: Consumer Goods and Deforestation: Consumer Goods and Deforestation: An Analysis of the Extent and Nature of Illegality in Forest Conversion for Agriculture and Timber Plantations (http://www.forest-trends.org/documents/files/doc_4718.pdf).
(5)Lähde: World Resources Institute (http://www.wri.org/blog/2015/10/indonesia%E2%80%99s-fire-outbreaks-producing-more-daily-emissions-entire-us-economy).
(6)http://www.fao.org/docrep/016/ap106e/ap106e.pdf (FAO, World Agriculture Towards 2030/2050 – The 2012 Revision).
(7)http://wwf.panda.org/what_we_do/footprint/agriculture/palm_oil/ (WWF).
(8)Lähde: Globiom-raportti (https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/Final%20Report_GLOBIOM_publication.pdf).
(9)Ks. esimerkiksi: Amnesty International – The Great Palm Oil Scandal (https://www.amnesty.org/en/documents/asa21/5243/2016/en/) and Rainforest Action Network – The Human Cost of Conflict Palm Oil (https://d3n8a8pro7vhmx.cloudfront.net/rainforestactionnetwork/pages/15889/attachments/original/1467043668/The_Human_Cost_of_Conflict_Palm_Oil_RAN.pdf?1467043668).
(10)The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation, 2013, Euroopan komissio, (http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/1.%20Report%20analysis%20of%20impact.pdf) (s. 56).
(11)Lähde: FERN: Stolen Goods: The EU’s complicity in illegal tropical deforestation (http://www.fern.org/sites/fern.org/files/Stolen%20Goods_EN_0.pdf).
(12)YK:n metsäfoorumin päätelmät.
(13)Biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus, Aichin tavoitteet: https://www.cbd.int/sp/targets/
(14)Kestävän kehityksen tavoitteet, metsäkadon pysäyttämistä koskeva tavoite 15.2 https://sustainabledevelopment.un.org/sdg15
(15)Vuoden 2014 YK:n ilmastokokous.
(16)http://forestdeclaration.org/wp-content/uploads/2015/09/2016-NYDF-Goal-2-Assessment-Report.pdf
(17)FAO:n asiakirja ”Voluntary Guidelines on the Responsible Governance of Tenure of Land, Fisheries and Forests in the Context of National Food Security”, Rooma 2012, http://www.fao.org/docrep/016/i2801e/i2801e.pdf
(18)EUROSTAT – Supply, transformation and consumption of renewable energies; annual data (nrg_107a), Globiom-tutkimus ”The land use change impact of biofuels consumed in the EU”, 2015, ja http://www.fediol.be/.
(19)Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin: Biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmässä ilmeni tunnustamiseen ja valvontaan liittyviä puutteita (http://www.eca.europa.eu/Lists/News/NEWS1607_21/INSR_BIOFUELS_FI.pdf).


Naiset ja heidän asemansa maaseutualueilla
PDF 210kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. huhtikuuta 2017 naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla (2016/2204(INI))
P8_TA(2017)0099A8-0058/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan,

–  ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin vuonna 1979,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19. joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(3),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013 7 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta EU:n maaseutualueilla(6),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten asemasta maataloudessa ja maaseudulla(7),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreän työllisyyden aloitteesta: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen(8),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perheyrityksistä Euroopassa(9),

–  ottaa huomioon YK:n Maailman ruokaturvakomitean 17. lokakuuta 2016 karjankasvatuksesta ja maailman elintarviketurvasta antamat suositukset ja erityisesti sukupuolten tasa-arvoon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen liittyvät suositukset,

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0058/2017),

Naisten roolien monimuotoisuus maaseutualueilla

A.  toteaa, että sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet ja elinolot ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosikymmeninä ja ne eroavat varsin merkittävästi jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä;

B.  ottaa huomioon, että naisilla on merkittävä rooli maaseudun taloudessa ja että monipuolistamiseen liittyvät toimet ja monimuotoisuuden käsite, jotka muodostavat kestävän kehityksen strategioiden olennaisen perustan, vaikkei niitä hyödynnetäkään täysimäärisesti kaikilla aloilla, ovat avanneet uusia mahdollisuuksia naisille innovoinnin ja sellaisten uusien konseptien avulla, joiden ansiosta maatalouteen saadaan uutta dynamiikkaa;

C.  ottaa huomioon, että naiset ovat hyvin usein edelläkävijöitä maatilalla ja sen ulkopuolella harjoitettavan maataloustuotannon alaan kuulumattoman muun toiminnan kehittämisessä, mikä tuo maaseudulla harjoitettavaan toimintaan todellista lisäarvoa;

D.  ottaa huomioon, että maaseudulla asuvat naiset eivät ole homogeeninen ryhmä, sillä heidän tilanteensa, ammattinsa, yhteiskunnan toimintaan osallistumisensa ja viime kädessä heidän tarpeensa ja mielenkiintonsa kohteet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä;

E.  ottaa huomioon, että naiset osallistuvat aktiivisesti maataloustoimintaan, yrittäjyyteen ja matkailuun ja että he ovat merkittävässä asemassa maaseudun kulttuuriperinteiden säilyttämisessä, ja toteaa, että nämä perinteet voivat myötävaikuttaa alueellisen identiteetin rakentamiseen ja/tai vahvistamiseen;

F.  toteaa, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden perusperiaatteisiin ja sen edistäminen niiden tärkeimpiin tavoitteisiin; toteaa, että sukupuolten tasa‑arvo on EU:n perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusarvo ja EU:n erityistehtävänä on sisällyttää se kaikkeen toimintaansa; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on tärkeä väline tämän periaatteen sisällyttämisessä EU:n toimintapolitiikkoihin, toimenpiteisiin ja toimiin, joilla pyritään edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa ja torjumaan syrjintää, jotta voidaan lisätä naisten aktiivista osallistumista työmarkkinoille sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan; ottaa huomioon, että tätä välinettä voidaan soveltaa myös EU:n rakenne- ja investointirahastoihin sekä maaseuturahastoon;

G.  toteaa, että perhetilat ovat yleisin viljelytoiminnan malli EU:n 28 jäsenvaltiossa ja että 76,5 prosenttia työstä tekee tilan haltija tai hänen perheenjäsenensä(11), ja katsoo, että niitä olisi tämän vuoksi tuettava ja suojeltava; toteaa perhetilojen edistävän sukupolvien välistä yhteisvastuuta sekä sosiaalista ja ympäristöön liittyvää vastuuta ja myötävaikuttavan näin maaseutualueiden kestävään kehitykseen;

H.  katsoo, että kaupungistumisen lisääntyessä jatkuvasti aktiivisen, dynaamisen ja vauraan väestön pysyminen maaseudulla ja erityishuomion kiinnittäminen luonnonhaitta-alueisiin on olennaisen tärkeää, koska ympäristön ja maiseman säilyminen riippuu näistä seikoista;

I.  ottaa huomioon, että väestön ikääntyminen yhdessä maataloustoiminnasta luopumisen ja EU:n maaseutualueiden taloudellisen taantuman kanssa ovat pääasiallisia syitä maaseudun väestökatoon ja siihen, että naiset muuttavat pois maaseutualueilta, mikä vaikuttaa kielteisesti paitsi työmarkkinoihin myös sosiaaliseen infrastruktuuriin; katsoo, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten on toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet lisätäkseen naisten tekemän työn arvostusta ja heille kuuluvien oikeuksien tunnustamista sekä huolehtiakseen siitä, että maaseudulla on tarvittavat palvelut, jotka mahdollistavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen;

J.  ottaa huomioon, että maaseutumatkailu, johon kuuluu tuotteiden ja palvelujen tarjoaminen maaseudulla perheyritysten ja osuuskuntien kautta, on matalariskinen ala, joka luo työpaikkoja ja mahdollistaa yksityis- ja perhe-elämään liittyvien velvollisuuksien yhdistämisen työhön ja kannustaa maaseudun väestöä ja erityisesti naisia jäämään maaseudulle;

K.  toteaa, että talouskriisi on vaikuttanut Euroopan unioniin ja että se on vaikuttanut voimakkaasti varsinkin moniin maaseutualueisiin; ottaa huomioon, että kriisin seuraukset ovat yhä näkyviä ja maaseutualueiden nuoriin vaikuttava työttömyys, köyhyys ja väestökato ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet ja koskettavat erityisesti naisia; toteaa, että naiset kokevat kriisin vaikutukset suoraan maatilojensa ja kotiensa hoidossa;

L.  ottaa huomioon, että tämä tilanne on vakava haaste yhteiselle maatalouspolitiikalle (YMP), jonka avulla olisi varmistettava maaseutualueiden kehittäminen ja edistettävä niiden mahdollisuuksia;

M.  katsoo, että on tarpeen säilyttää kestävä ja elinvoimainen maatalousala maaseutualueiden tärkeänä taloudellisena, ympäristöön liittyvänä sekä sosiaalisena perustana, koska sillä edistetään maaseudun kehitystä, kestävää elintarviketuotantoa, luonnon monimuotoisuutta ja työpaikkojen luomista;

N.  toteaa, että pien- ja perhetilojen asemaa ensisijaisina elintarvikealan alkutuottajina olisi parannettava ja niiden maa- ja karjatalouden toiminta olisi säilytettävä edistämällä innovointia ja tarjoamalla asianmukaisia taloudellisia resursseja ja toimenpiteitä EU:n tasolla; ottaa huomioon, että EU:sta hävisi vuosina 2005–2010 2,4 miljoonaa maatilaa, joista suurin osa oli pien- ja perhetiloja, mikä on lisännyt työttömyyttä maaseutualueilla;

O.  katsoo, että tuotannon monipuolistamistoimien edistäminen ja lyhyiden toimitusketjujen kehittäminen sekä tuottajaorganisaatioiden edistäminen voivat myötävaikuttaa alan kestävyyteen, joka on tarpeen, kun otetaan huomioon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja yhä epävakaampien markkinoiden aiheuttamat haasteet;

P.  pitää tärkeänä, että tuetaan ja edistetään naisten osallistumista maatalouselintarvikkeiden arvoketjuun, koska naisten toiminta keskittyy etupäässä tuotantoon ja jalostukseen;

Q.  katsoo, että mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, mahdollisuus validoida epävirallisessa oppimisessa hankittuja taitoja sekä mahdollisuus säilyttää ja hankkia taitoja, joita voi käyttää nopeasti kehittyvillä työmarkkinoilla, ovat keskeisiä edellytyksiä naisten työllisyyden lisäämiselle maaseudulla;

R.  katsoo, että osuuskunnilla, keskinäisillä yhtiöillä, yhteisötalouden yrityksillä ja muilla vaihtoehtoisilla liiketoimintamalleilla on valtavasti potentiaalia kestävän ja osallistavan talouskasvun tukemiseen sekä maaseudun naisten voimaannuttamiseen maatalousalalla;

S.  toteaa, että naisten ja tyttöjen osallistuminen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen etenkin luonnontieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alalla (STEM-aineet) sekä heidän yrittäjyytensä ovat tarpeen sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi maataloudessa ja elintarvikkeiden jalostuksessa samoin kuin matkailussa ja muilla maaseudun aloilla;

Naisten haasteet maaseutualueilla

T.  ottaa huomioon, että vaikka naisten osuus unionin maaseutualueiden koko työikäisestä väestöstä on hieman alle 50 prosenttia, heidän osuutensa koko työvoimasta on ainoastaan 45 prosenttia; ottaa huomioon, että monet eivät ole koskaan ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi eikä heitä oteta huomioon työttömyystilastoissa ja ettei naisten osallistumisesta maanviljelyyn joko tilanomistajina tai työntekijöinä ole tarkkoja tietoja;

U.  toteaa, että EU:n alueilla, jotka olivat pääosin maatalousalueita, vain 61 prosenttia 20–64-vuotiaista naisista oli työssä vuonna 2009(12); toteaa, että monissa jäsenvaltioissa maaseudun naisten mahdollisuudet saada työtä ovat rajalliset ja heidän mahdollisuutensa työskennellä maanviljelyn parissa ovat suhteellisen heikot, mutta heillä on kuitenkin edelleen tärkeä asema maaseudun kehityksessä ja maaseudun sosiaalisen rakenteessa, koska he osallistuvat tulojen hankkimiseen kotitalouksille ja elinolojen parantamiseen;

V.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 naisten osuus oli noin 35 prosenttia maaseudun kokonaistyöajasta ja heidän tekemänsä osa-aikatyön osuus oli 53,8 prosenttia ja kokoaikatyön osuus 30,8 prosenttia; toteaa, että näin ollen naisten panos maataloustuotannossa on merkittävä; toteaa, että vaimojen ja muiden naispuolisten perheenjäsenten maatiloilla tekemä työ on usein välttämätöntä ja siinä on kyse todellisesta ”näkymättömästä työstä” ilman ammatillista asemaa, joka mahdollistaisi työn tunnustamisen ja sen, että asianomaiset naiset voisivat kuulua sosiaaliturvan piiriin, mikä estäisi mahdollisen etujen, kuten oikeuden sairaus- ja äitiyslomaan, menetyksen ja varmistaisi heidän taloudellisen riippumattomuutensa;

W.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa, esimerkiksi Ranskassa, tilalla säännöllisesti työskenteleville puolisoille on erilaisia oikeudellisia asemia (työntekijä, palkansaaja tai tilan hoitaja), mikä mahdollistaa sen, että naiset voivat nauttia asianmukaista sosiaaliturvaa, joka vakuuttaa heidät riskien ja vastoinkäymisten varalta henkilökohtaisessa ja työelämässä;

X.  ottaa huomioon, että keskimäärin vain 30 prosenttia EU:n maatiloista on naisten johtamia; ottaa huomioon, että maataloudessa työskentelee huomattava määrä naispuolisia työntekijöitä ja että suurin osa naisista luokitellaan maatilan haltijan puolisoiksi, niin että heidän osuutensa oli 80,1 prosenttia kaikista puolisoista vuonna 2007(13);

Y.  ottaa huomioon, että maatilan omistaja on pankin asiakirjoissa sekä tukien ja karttuneiden oikeuksien yhteydessä mainittu henkilö ja myös ainoa henkilö, joka voi edustaa tilaa yhdistyksissä ja muissa elimissä; toteaa, että jos henkilö ei ole tilan omistaja, hänellä ei ole lainkaan omistajan asemaan liittyviä oikeuksia (tilatukioikeutta, oikeutta emolehmien lukumäärän perusteella laskettavaan tukeen, viinin istutusoikeutta, tuloja ja niin edelleen), mikä asettaa naisviljelijät haavoittuvaan ja epäsuotuisaan asemaan;

Z.  ottaa huomioon, että jotta naiset voisivat hyötyä positiivisista tukiohjelmista maataloudessa työskentelevien naisten hyväksi, heidät olisi tunnustettava omistajiksi tai yhteisomistajiksi; katsoo, että EU:n olisi edistettävä naisten tilanomistajuutta tai yhteisomistajuutta, joilla olisi myönteinen vaikutus heidän tilanteeseensa työmarkkinoilla, sosiaalietuuksiinsa ja taloudelliseen riippumattomuuteensa, jolloin varmistettaisiin heidän parempi näkyvyytensä (ja heidän talouteen ja tulonhankintaan antamansa panoksen tunnustaminen) maaseutualueilla ja parannettaisiin heidän mahdollisuuksiaan maanhankintaan;

AA.  katsoo, että maaseudun naisten näkyvyyttä unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla laadittavissa tilastoissa on lisättävä, jotta voidaan tuoda esiin naisten tilanne ja rooli;

AB.  katsoo, että nuorten ja naisten maanhankintamahdollisuuksien parantaminen helpottaisi sukupolvenvaihdosta maataloustoiminnassa ja edistäisi talouskasvua ja sosiaalista hyvinvointia;

AC.  toteaa, että laadukkaiden ja kohtuuhintaisten julkisten ja yksityisten palvelujen, kuten lasten, vanhusten ja muiden huollettavien, kuten vammaisten henkilöiden, hoidon saatavuus on tärkeää kaikille maaseudun asukkaille; toteaa, että tällaiset palvelut ovat erityisen tärkeitä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta erityisesti naisten tapauksessa, koska he ovat enemmän huolehtineet nuorista, huollettavista ja ikääntyneistä perheenjäsenistä;

AD.  ottaa huomioon, että naisilla on maaseutualueilla monitoiminnallinen rooli ja että tällaisten palvelujen ansiosta he voisivat käydä työssä ja kehittää uraansa samalla, kun varmistettaisiin perheeseen ja hoitotehtäviin liittyvän vastuun oikeudenmukainen jakautuminen;

AE.  ottaa huomioon, että perustana elämänlaadun parantamiselle maaseutualueilla on se, että siellä on tarjolla infrastruktuuria, kuten liikenneyhteyksiä, erittäin nopea laajakaistayhteys, mobiilipalveluja, energiahuolto sekä laadukkaita sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja;

AF.  toteaa, että maaseudun laajakaistapeitto on edelleen jäljessä kansallisesta peitosta 28 jäsenvaltion EU:ssa; toteaa, että vuonna 2015 maaseudun kotitalouksista 98,4 prosentin käytettävissä oli ainakin yksi laajakaistateknologia, mutta vain 27,8 prosentilla oli mahdollisuus käyttää seuraavan sukupolven palveluita; ottaa huomioon, että digitaalinen infrastruktuuri, joka ei ole täysin kehittynyttä EU:n kaikilla maaseutualueilla, voi auttaa suuresti tiedon ja koulutusmahdollisuuksien saamisessa, tiedon jakamisessa ja hyvien käytäntöjen vaihdossa maaseudun naisten kesken ja se voi olla keskeisessä asemassa sen edistämisessä, että naiset saadaan jäämään maaseudulle;

AG.  katsoo, että koulutus on keskeinen väline tasa-arvon edistämiseksi ja sitä olisi edistettävä laaja-alaisesti koulujen lisäksi myös ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti alkutuotantoalan koulutuksessa;

AH.  toteaa, että maaseudun yleisten elinolojen parantaminen parantaa maaseudun naisten asemaa;

AI.  ottaa huomioon, että se merkittävä panos, jolla naiset vaikuttavat paikalliseen ja maaseudun kehittämiseen, ei näy riittävästi heidän osallistumisessaan vastaaviin päätöksentekoprosesseihin, koska maaseudulla asuvat naiset ovat usein aliedustettuina esimerkiksi maatalousosuuskuntien, ammattiliittojen ja kuntien päätöksentekoelimissä; katsoo, että naisten edustuksen lisääminen näissä elimissä on erittäin tärkeää;

AJ.  toteaa, että maaseutualueiden naiset kärsivät myös sukupuolten välisistä palkka- ja eläke-eroista, jotka kasvavat joissakin jäsenvaltioissa; katsoo näin ollen, että ajantasaisten tilastojen laatimiseen naisten työllisyystilanteesta maaseudulla sekä heidän työ- ja elinoloistaan on kiinnitettävä enemmän huomiota;

AK.  ottaa huomioon, ettei ”Maaseutualueiden naiset” -ohjelmaan liittyviä temaattisia alaohjelmia ole vielä luotu ja että naisten osallistuminen maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa vuoteen 2014 saatavilla olleiden välineiden käyttöön oli valitettavan vähäistä; toteaa, että 6,1 miljoonasta koulutustoimiin osallistuneesta henkilöstä vain 28 prosenttia oli naisia; toteaa, että vain 19 prosenttia tilojen aineellisten investointien edunsaajista ja 33 prosenttia monimuotoistamistoimien edunsaajista oli naisia; toteaa, että 3. toimintalinjan (maaseudun talouden monipuolistaminen) toimien seurauksena luotujen työpaikkojen edunsaajista naisia oli vain 38 prosenttia;

1.  korostaa naisten aktiivista roolia maaseutualueilla ja toteaa, että naiset antavat merkittävän panoksen maaseudun elinkeinoelämään yrittäjinä, perheyritysten johtajina ja kestävän kehityksen edistäjinä; katsoo, että naisyrittäjyys muodostaa maaseudulla sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta tärkeän kestävän kehityksen tukipylvään ja että sitä olisi sen vuoksi edistettävä, kannustettava ja tuettava maaseudun kehittämisstrategioissa ja erityisesti koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen avulla, edistämällä naisten omistajuutta, yrittäjäverkostoja ja naisten mahdollisuuksia saada investointeja ja lainaa, edistämällä heidän edustustaan johtoelimissä sekä luomalla tarvittavat mahdollisuudet nuorten, itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien, osa-aikatyötä tekevien ja usein pienipalkkaisten naisten tukemiseen;

2.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tukemaan työn ja yksityiselämän onnistunutta yhteensovittamista tapana auttaa luomaan uusia työmahdollisuuksia, parantaa elämänlaatua maaseudulla sekä kannustaa naisia toteuttamaan omia hankkeitaan;

3.  panee tyytyväisenä merkille maaseudun naisten tukemisen sitä kautta, että toteutetaan aloitteita, joissa keskitytään heidän arvostukseensa yhteisössä ja verkostoitumiseen; korostaa erityisesti naisten keskeistä roolia perheviljelmillä, jotka ovat tärkein maaseutualueiden sosioekonominen solu, joka huolehtii elintarvikkeiden tuotannosta, perinteisten tietämyksen ja taitojen sekä alueellisten identiteettien säilyttämisestä ja ympäristön suojelusta; katsoo, että naispuolisilla viljelijöillä on merkittävä rooli pien- ja perheilojen säilymisen ja niiden tulevaisuudennäkymien takaamisessa;

4.  katsoo, että maaseudun naisten erilaisten roolien, ammattien ja tilanteiden vuoksi työllisyysnäkymien parantaminen edellyttää heidän tarpeisiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa mukautettua apua ja tukea;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan, kannustamaan, helpottamaan ja edistämään maaseudun naisten työmarkkinoille pääsyä ensisijaisena tavoitteena niiden tulevissa kehitystoimissa ja asettamaan tässä yhteydessä pysyvää palkkatyötä koskevia tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita myös sisällyttämään maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiinsa strategioita, joissa keskitytään erityisesti naisten panokseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa;

6.  toteaa, että naisten osallistuminen maaseudun työmarkkinoille käsittää monenlaisia töitä, jotka ulottuvat perinteistä maataloutta laajemmalle, ja korostaa tähän liittyen, että maaseudun naiset voivat edistää siirtymistä kestävään ja ekologiseen maatalouteen ja naisilla voi olla merkittävä asema vihreiden työpaikkojen luomisessa;

7.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään eurooppalaista Progress-mikrorahoitusjärjestelyä kohdennetummin ja edistämään tietoisuutta siitä sekä käyttämään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta rahoitettavia erityistoimia naisten työllistämiseen, tukemaan ja laajentamaan naisten erilaisia työjärjestelyjä ottaen huomioon maaseudun erityisolosuhteet, tarjoamaan erilaisia kannustimia uusyritysten ja pk-yritysten kestävyyden ja kehittämisen tukemiseksi ja esittämään aloitteita uusien maatalousalan työpaikkojen luomiseksi sekä olemassa olevien työpaikkojen säilyttämiseksi ja niiden tekemiseksi houkuttelevammiksi nuorten naisten kannalta;

8.  kannustaa jäsenvaltioita seuraamaan säännöllisesti maaseudun naisten tilannetta ja hyödyntämään mahdollisimman laajasti YMP:n erityisiä välineitä ja olemassa olevia toimenpiteitä, jotta voidaan lisätä naisten osuutta edunsaajina ja parantaa siten heidän tilannettaan;

9.  suosittelee, että komissio säilyttää ”Maaseutualueiden naiset” -ohjelmaan liittyvät temaattiset alaohjelmat edelleen tulevassa YMP:n uudistuksessa ja parantaa niitä ja suunnittelee ne niin, että ne perustuvat muun muassa markkinointiin sekä tuotteiden suoramyyntiin ja myynninedistämiseen paikallisella tai alueellisella tasolla, koska tämä voi auttaa luomaan naisille työpaikkoja maaseutualueilla;

10.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi EU:n ja jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista, kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvo sisällytetään kaikkiin EU:n ohjelmiin, toimiin ja hankkeisiin, ja kehottaa tästä syystä soveltamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista YMP:ssa ja maaseutua koskevassa koheesiopolitiikassa; ehdottaa, että toteutetaan uusia kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on kannustaa maaseudun naisia osallistumaan työmarkkinoille, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kautta;

11.  toivoo, että parempi ymmärrys maaseudun naisten tilanteesta mahdollistaa sen, että keskipitkällä aikavälillä laaditaan naisviljelijöitä koskevat eurooppalaiset perussäännöt, joissa määritellään tämä käsite ja yksilöidään maaseudun naisiin suoraan tai välillisesti kohdistuvan syrjinnän muodot sekä positiivisen erityiskohtelun välineet syrjinnän poistamiseksi;

12.  kehottaa jäsenvaltioita, ottaen huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon EU:n ja sen jäsenvaltioiden velvollisuutena ja keskeisenä tavoitteena sekä syrjimättömyyteen liittyvät ehdot, hyödyntämään enemmän ja entistä synergisemmin käytettävissä olevia Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, Leader+:n, Horisontti 2020:n ja Euroopan sosiaalirahaston välineitä parempien elin- ja työolojen luomiseksi maaseutualueilla, harjoittamaan erityistä mukautettua politiikkaa, jolla pyritään haavoittuviin ja syrjäytyneisiin ryhmiin kuuluvien naisten ja tyttöjen sosiaaliseen ja taloudelliseen osallistamiseen ja voimaannuttamiseen, ja lisäämään tietoisuutta maaseudun naisille kaikista nykyisen lainsäädännön mukaisesti tarjolla olevista mahdollisuuksista;

13.  korostaa, että on tärkeää harkita erityistoimia, joilla edistetään sellaisten haavoittuvimpien naisryhmien koulutusta, työllisyyttä ja oikeuksien suojelua, joilla on erityistarpeita, ja toteaa, että näitä ovat erityisesti vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, myös kausityöntekijät, pakolaiset ja vähemmistöihin kuuluvat naiset, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneet naiset, naiset, joilla on alhainen koulutustaso tai ei koulutusta lainkaan, yksinhuoltajaäidit ja niin edelleen;

14.  korostaa, että naisilla on usein keskeinen asema perhetilojen kirjanpidossa, ja kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tuen ja neuvonnan puutteeseen tilanteissa, joissa tila on taloudellisissa vaikeuksissa;

15.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten panos tilojen hoidossa tunnustetaan täysin ja että heidän mahdollisuuksiaan hankkia maata tai ryhtyä yhteisomistajiksi parannetaan ja helpotetaan;

16.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään tiedotusta ja teknisen avun toimenpiteitä sekä hyvien käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä avustavien puolisoiden sellaisesta ammatillisesta asemasta maataloudessa, joka mahdollistaa naisille yksilölliset oikeudet, erityisesti äitiysloman, sosiaaliturvan työtapaturmien varalta, mahdollisuuden päästä koulutukseen sekä vanhuuseläkeoikeudet;

17.  pyytää unionin toimielimiä mahdollistamaan sellaisen YMP:n, jossa tuet jaetaan tasapuolisesti, siten että taataan pientilojen tukeminen;

18.  korostaa olevan tärkeää tukea naisten osallistumista päätöksentekoon maaseutualueilla sellaisten koulutustoimien avulla, joilla kannustetaan naisten osallistumista sellaisilla aloilla ja toimialoilla, joilla he ovat aliedustettuina, sekä toteuttamalla tiedotuskampanjoita, joissa tuodaan esille naisten aktiivisen osallistumisen merkitystä osuuskunnissa sekä jäseninä että johtotehtävissä;

19.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa erilaisissa johto- ja edustuselimissä, jotta voidaan edistää naisten tasavertaista osallistumista ja valtaa ja laajempaa edustusta maaseudun kehittämisen alan työryhmissä ja seurantakomiteoissa sekä kaikentyyppisissä maatalousalan organisaatioissa, yhdistyksissä ja julkisissa elimissä, jotta päätöksentekoprosessi heijastaisi sekä naisten että miesten kantoja, ja kannustamaan heitä osallistutaan paikallisiin toimintaryhmiin ja paikallistason kumppanuuksien kehittämiseen Leader-ohjelman yhteydessä;

20.  pyytää tukea nais- ja viljelijäjärjestöiltä, sillä niillä on tärkeä tehtävä kehittämistä ja monipuolistamista koskevien uusien ohjelmien edistämisessä ja käynnistämisessä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön voimassa olevat säädökset, jotka liittyvät naisten ja miesten tasa-arvoiseen kohteluun myös sosiaaliturvaa ja äitiys- ja vanhempainlomaa koskevissa kysymyksissä; kehottaa niitä parantamaan naisten ja miesten tasa-arvoa työmarkkinoilla koskevaa lainsäädäntöä ja varmistamaan sosiaaliturvan sekä naisille että miehille, jotka työskentelevät maaseudulla;

22.  kehottaa komissiota valvomaan nykyisten säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta sen avulla voidaan puuttua maaseutualueilla asuvien ja työskentelevien naisten kohtaamiin haasteisiin ja syrjintään;

23.  korostaa tarvetta toteuttaa tehokkaita toimia EU:ssa ja kansallisella tasolla sukupuolten nykyisten palkka- ja eläke-erojen pienentämiseksi; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden ja asianomaisten alueellisten viranomaisten kanssa tarkastelemaan sukupuolten välisen eläkekuilun monitahoista luonnetta ja kehottaa suunnittelemaan EU:n maaseudun kehittämisstrategiaan sisältyviä erityisiä politiikkatoimia, koska monet tekijät, kuten työhön ja palkkaan liittyvät erot, työurien keskeytyminen, osa-aikatyö, avustavien puolisoiden epävirallinen työ, eläkejärjestelmien rakenne ja pienemmät eläkemaksut, voivat johtaa entistä suurempiin eläke-eroihin;

24.  kehottaa jäsenvaltioita niin ikään takaamaan kohtuulliset eläkkeet sekä kansallisen vähimmäiseläkkeen erityisesti maaseudun naisten auttamiseksi säilyttämään taloudellisen riippumattomuutensa eläkeiässä;

25.  katsoo, että maaseudun naisten elinoloja koskevissa unionin politiikoissa on otettava huomioon myös maatiloille kausityöntekijöiksi palkattujen naisten elin- ja työolot, ja katsoo, että heille on taattava etenkin sosiaaliturva, sairausvakuutus ja terveydenhoito; korostaa, että näiden naisten tekemälle työlle on annettava suurin mahdollinen arvo;

26.  kehottaa jäsenvaltioita lujittamaan työmarkkinaosapuolten ja sosiaalialan järjestöjen roolia yhdessä viranomaisten kanssa tehtävässä työlainsäädännön noudattamisen valvonnassa, pimeän työn torjunnassa ja sosiaalisten oikeuksien ja standardien ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen valvonnassa, mitä kautta ne edistävät kaikkien naispuolisten työntekijöiden, myös naispuolisten kausityöntekijöiden, muuttajien, kausityöntekijöiden ja pakolaisten, sosiaalis-taloudellista integroimista;

27.  kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia kehittämään jäsenvaltioiden tasolla tietokantoja ja verkkoja, jotta voidaan tallentaa maaseudun naisten taloudellista ja sosiaalista asemaa ja heidän yhteiskuntaan osallistumistaan koskevia tietoja ja parantaa tietämystä heidän asemastaan;

28.  kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan tilastosuunnitelmiaan siten, että niihin sisällytettäisiin mekanismeja, joilla voidaan mitata naisten kokonaispanosta maaseudun tuloihin ja talouteen, ja kehottaa mahdollisuuksien mukaan eriyttämään indikaattorit sukupuolen mukaan sekä optimoimaan saatavilla olevien, naisten taloudellista ja sosiaalista tilannetta maaseudulla sekä heidän osallistumistaan maaseudun toimintoihin koskevien tietojen käyttöä, jotta politiikkatoimia voidaan räätälöidä paremmin;

29.  kehottaa parantamaan YMP:n säännöllistä seurantaa, tietojen keruuta ja arvioinnissa käytettäviä indikaattoreita, jotta voidaan tunnistaa naisten roolit maataloudessa ja heidän tekemänsä ”näkymätön” työ;

30.  toteaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota ajantasaisten tilastojen laatimiseen naisten maanomistuksesta;

31.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kanssa toimittamaan ensinnäkin tiedotusmateriaalia erityisesti naisviljelijöille ja maaseutualueiden naisille tarkoitetuista tukimahdollisuuksista sekä järjestämään täydet mahdollisuudet maatalousalan ja kaikkien siihen liittyvien alojen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen saantiin, jatkokoulutus sekä yrittäjille ja maataloustuottajille suunnatut erityiset kurssit mukaan luettuina, tarjoamaan naisille mahdollisuuksia hankkia yritystoiminnan kehittämiseen liittyviä taitoja, tietoa sekä ja rahoitusta, myös mikrorahoitusta, yritystoiminnan käynnistämistä ja vakiinnuttamista varten ja jotta naiset voivat osallistua monenlaiseen tuotantotoimintaan maaseudulla ja jotta he voivat parantaa kilpailukykyään maataloudessa, maaseudulla ja myös maaseutumatkailussa, joka liittyy alueella harjoitettavan kaupallisen viljelyn osa-alueisiin;

32.  kehottaa tarjoamaan kattavaa ammatillista ja liiketoiminnan monipuolistamista koskevaa neuvontaa ja toteuttamaan toimenpiteitä naisten taloudellista voimaannuttamista silmällä pitäen, osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhteisötalouden yritysten ja vaihtoehtoisten liiketoimintamallien edistämiseksi sekä naisten yrittäjähengen ja -taitojen parantamiseksi;

33.  palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että komission uusi osaamisohjelma tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden yksilöidä paremmin ja todistaa virallisen koulutuksen ja ammattikoulutuksen ulkopuolella hankittu osaaminen sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyysriskin torjumiseksi;

34.  pyytää kannustamaan ja helpottamaan sellaisten naisten, joilla on ylempi maatalous-, karjatalous- tai metsätalousalan tutkinto, osallistumista koulutusohjelmiin, joiden avulla voidaan kehittää maatilojen neuvontaan ja innovointiin liittyviä toimia;

35.  ehdottaa, että maatalousalan erityisiin koulutusohjelmiin sisällytetään vähitellen tasa-arvoa käsitteleviä opetuskokonaisuuksia, että tasa-arvo otetaan huomioon opetusmateriaalien laadinnassa, että edistetään maaseudun tasa-arvoa ajavia julkisia kampanjoita ja että kiinnitetään erityistä huomiota tasa-arvoon maaseudun kouluissa;

36.  korostaa, että on tärkeää neuvoa ja tukea naisia, jotta he voivat kehittää innovatiivista maataloustoimintaa ja muuta toimintaa maaseudulla;

37.  korostaa olevan tärkeää edistää ja tukea maaseudun naisten järjestöjä esimerkiksi verkostojen, keskittymien, tietopankkien ja yhdistysten toimintaa edistämällä, sillä ne ovat avainasemassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja kulttuurisessa kehityksessä, koska ne luovat verkostoja ja kanavia tiedolle, koulutukselle ja työpaikkojen luomiselle, pyrkivät lisäämään kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa kaikilla tasoilla ja edistävät tietämystä maaseudun naisten sosiaalisesta ja taloudellisesta tilanteesta; tukee yritystoimintaa, yhdistyksiä, osuuskuntia ja naisia edustavia järjestöjä;

38.  kehottaa alueellisia toimijoita toteuttamaan toisen pilarin rahoituksen avulla valistusohjelmia, joiden tarkoituksena on korostaa kaikkien tehtävien sukupuolineutraaliutta ja päästä eroon tehtävien perinteisestä jakautumisesta, joka on edelleen erittäin yleistä maataloudessa;

39.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan naisten tasavertaisia mahdollisuuksia maanhankintaan, varmistamaan naisten omistus- ja perimysoikeuden ja helpottamaan heitän luotonsaantiaan, jotta heitä voidaan kannustaa jäämään maaseudulle ja antamaan oma panoksensa maatalousalalla; kehottaa niin ikään jäsenvaltioita käsittelemään maananastukseen ja maanomistuksen keskittymiseen liittyviä ongelmia EU:n tasolla;

40.  panee tyytyväisenä merkille maatalouden alan uudenlaiset lainansaantimahdollisuudet, jotka komission ja Euroopan investointipankin tiivis yhteistyö on mahdollistanut, ja suosittaa, että jäsenvaltiot käyttävät niitä mahdollisimman laajasti;

41.  kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallistason hallituksia tarjoamaan maaseudun jokapäiväiseen elämään liittyviä kohtuuhintaisia ja laadukkaita toimintoja ja julkisia ja yksityisiä palveluita erityisesti terveys-, koulutus- ja hoitoalalla; huomauttaa, että tämä edellyttäisi maaseudun lastenhoitoinfrastruktuurien, terveydenhoitopalvelujen, koulutuspalvelujen, ikääntyneiden ja huollettavien hoitokotien, sairaus- ja äitiyslomasijaispalvelujen sekä kulttuuripalvelujen saatavuutta;

42.  korostaa, että on tärkeää tarjota uusia palkkatyömahdollisuuksia varsinkin naisille, jotta maaseutuyhteisöt voivat säilyä, samalla kun luodaan edellytykset tyydyttävän työ- ja perhe-elämän tasapainon edistämiselle;

43.  kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään rakennerahastoja ja koheesiorahastoa lisätäkseen ja parantaakseen liikenneinfrastruktuureja ja tarjotakseen varman energiahuollon ja luotettavan ja erittäin nopean laajakaistainfrastruktuurin sekä palveluja maaseutualueilla; korostaa digitaalisen kehityksen merkitystä maaseudulla sekä kokonaisvaltaisten käsitteiden (ns. digitaaliset kylät) kehittämistä;

44.  kehottaa komissiota tunnustamaan merkityksen, joka on sen digitaalistrategian ulottamisella maaseutualueisiin, sillä digitaalinen kehitys voi osaltaan merkittävästi edistää uusien työpaikkojen luomista, itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä, kilpailukykyä ja matkailun kehittämistä sekä paremman tasapainon luomista työ- ja perhe-elämän välille;

45.  kehottaa paikallisia ja kansallisia viranomaisia sekä muita instituutioita turvaamaan siirtotyöläisten ja kausityöntekijöiden sekä heidän perheidensä perustavat ihmisoikeudet, mikä koskee erityisesti naisia ja nimenomaisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, ja kehottaa tukemaan heidän integroitumistaan paikallisiin yhteisöihin;

46.  kiinnittää huomiota lastenhoidon saatavuuden eroihin kaupunkialueilla ja maaseudulla sekä alueiden välisiin eroihin lastenhoitopalveluja koskevien Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpanossa;

47.  tuomitsee kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot ja toteaa, että uhrien auttaminen on keskeisellä sijalla; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alue- ja paikallishallituksia lähettämään voimakkaan viestin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevasta nollatoleranssista sekä panemaan täytäntöön toimintapolitiikkoja ja tarjoamaan maaseutualueiden olosuhteita varten räätälöityjä palveluja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja varmistamaan siten, että uhrien on mahdollista saada apua;

48.  kehottaa siksi jäsenvaltioita ja alue- ja paikallishallituksia varmistamaan, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät menetä yhtäläisiä mahdollisuuksia avunsaantiin; kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen niin pian kuin mahdollista;

49.  kehottaa jälleen komissiota esittämään ehdotuksen EU:n direktiiviksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta;

50.  painottaa, että jäsenvaltioiden maaseutualueilla on talouteen ja elintarviketurvaan liittyvä erittäin tärkeä rooli nyky-yhteiskunnassa, jossa yli 12 miljoonaa viljelijää tuottaa riittävästi terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita puolelle miljardille kuluttajalle kaikkialla Euroopan unionissa; korostaa, että näiden yhteisöjen säilyttäminen elinvoimaisina siten, että kannustetaan naisia ja perheitä jäämään niihin, on erittäin tärkeää;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vahvan ja asianmukaisesti rahoitetun YMP:n, joka palvelee EU:n viljelijöitä ja kuluttajia ja jolla edistetään maaseudun kehittämistä, hillitään ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja suojellaan ja parannetaan luonnonympäristöä huolehtien samalla laadukkaasta ja turvallisesta elintarviketuotannosta ja luoden lisää työpaikkoja;

52.  toteaa, että maaseutualueilla on usein luonnon- ja kulttuuriperintöä, jota on suojeltava ja kehitettävä yhdessä kestävän matkailun ja ympäristöä koskevan koulutuksen kanssa;

53.  korostaa monimuotoisuuden käsitettä ja toteaa, että monimuotoisuus kattaa maaseutualueilla harjoitettavan muun taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja ympäristöön liittyvän toiminnan, joka täydentää maataloustuotantoa ja joka synnyttää työpaikkoja erityisesti naisille; kannustaa jäsenvaltioita näin ollen edistämään toimia toiminnan monipuolistamiseksi, mistä voidaan mainita esimerkiksi tuotteiden suoramyynti, sosiaaliset palvelut, hoivapalvelut ja maatilamatkailu; katsoo, että koska tämäntyyppistä matkailua kohtaan tunnetaan yhä enemmän kiinnostusta, olisi perustettava alan yritysten verkosto ja jaettava parhaita käytäntöjä;

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24.
(2)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(3)EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.
(6)EUVL C 66 E, 20.3.2009, s. 23.
(7)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 13.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0264.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0290.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0427.
(11)Tilojen rakennetta koskeva Eurostatin tutkimus.
(12)Euroopan komissio (2011): ”Agriculture and Rural Development. EU Agricultural Economic Briefs. Rural Areas and the Europe 2020 Strategy – Employment”, katsaus nro 5, marraskuu 2011.
(13)Euroopan komissio (2012): ”Agricultural Economic Briefs. Women in EU agriculture and rural areas: hard work, low profile”, katsaus nro 7, kesäkuu 2012.


Autoalan päästömittauksia käsittelevä tutkimus
PDF 213kWORD 61k
Euroopan parlamentin suositus 4. huhtikuuta 2017 neuvostolle ja komissiolle autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkimuksen johdosta (2016/2908(RSP))
P8_TA(2017)0100B8-0177/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 226 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 19. huhtikuuta 1995 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY(1),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöksen (EU) 2016/34 autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä(2),

–  ottaa huomioon moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007(3),

–  ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5. syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY(4),

–  ottaa huomioon ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY(5),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman autoalan päästömittauksista(6),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman autoalan päästömittauksia käsittelevästä tutkimuksesta(7) (väliaikaisen mietinnön A8-0246/2016 perusteella),

–  ottaa huomioon autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan lopullisen kertomuksen (perustuu välikertomukseen A8-0049/2017),

–  ottaa huomioon autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkintavaliokunnan suositusluonnoksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 198 artiklan 12 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan parlamentti voi SEUT-sopimuksen 226 artiklan nojalla asettaa väliaikaisen tutkintavaliokunnan tutkimaan epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneista rikkomuksista tai hallinnollisista epäkohdista tämän rajoittamatta kansallisten ja unionin tuomioistuinten toimivaltaa, ja toteaa tämän olevan tärkeä osa parlamentin valvontavaltaa;

B.  toteaa, että parlamentti päätti puheenjohtajakokouksen ehdotuksesta 17. joulukuuta 2015 asettaa tutkintavaliokunnan tutkimaan väitettyjä laiminlyöntejä autoalan päästömittauksia koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa ja että tutkintavaliokunnan on määrä esittää asiassa tarpeellisina pitämiään suosituksia;

C.  toteaa, että tutkintavaliokunta aloitti työnsä 2. maaliskuuta 2016 ja hyväksyi 28. helmikuuta 2017 lopullisen kertomuksensa, jossa esitetään tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja tutkimuksen päätelmät;

D.  ottaa huomioon, että dieselhenkilöautojen markkinaosuus on kasvanut Euroopan unionissa viime vuosikymmeninä siinä määrin, että niiden osuus myydyistä uusista ajoneuvoista on nyt yli puolet lähes kaikissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että tämä dieselajoneuvojen markkinaosuuden jatkuva kasvu johtuu myös EU:n ilmastopolitiikasta, koska dieselteknologia on hiilidioksidipäästöjen suhteen bensiinimoottoreita puhtaampaa; ottaa huomioon, että bensiinimoottoreihin verrattuna dieselmoottorit tuottavat polttovaiheessa paljon enemmän muita epäpuhtauksia kuin hiilidioksidia, jotka ovat erityisen ja suoraan haitallisia kansanterveydelle, kuten typen oksideja (NOx), rikkioksideja (SOx) ja hiukkasia; ottaa huomioon, että kyseisille epäpuhtauksille on olemassa vähennystekniikoita, joita on otettu markkinoilla käyttöön;

E.  toteaa, että nykyään on käytettävissä teknologiaa, jolla dieselajoneuvojen Euro 6 NOx‑normien noudattaminen myös todellisissa ajo-olosuhteissa on mahdollista ilman, että hiilidioksidipäästöt siitä kasvavat;

F.  toteaa, että EU:n olisi hyvä ottaa mallia Yhdysvalloissa sovellettavista parhaista käytännöistä, joissa sekä bensiini- että dieselajoneuvoille on asetettu tiukemmat päästönormit, sekä maan tiukemmasta valvontapolitiikasta;

G.  toteaa, että kansanterveyden ja ympäristön suojelun olisi oltava koko yhteiskunnan yhteinen huolenaihe ja velvollisuus, jossa kaikilla sidosryhmillä, myös autoalalla, on oma tärkeä tehtävänsä;

1.  kehottaa puhemiestä ryhtymään tarvittaviin toimiin tutkintavaliokunnan lopullisen kertomuksen julkaisemiseksi työjärjestyksen 198 artiklan 11 kohdan ja päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

2.  kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että tutkimuksen päätelmät ja sen johdosta annetut suositukset johtavat käytännön toimiin päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY mukaisesti;

3.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille viimeistään 18 kuukauden kuluttua tämän suosituksen antamisesta ja sen jälkeen säännöllisesti kattavan kertomuksen toimista, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tutkintavaliokunnan päätelmien ja suositusten johdosta;

4.  kehottaa puhemiestä pyytämään ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sekä liikenne- ja matkailuvaliokuntaa valvomaan toimenpiteitä, joihin tutkintavaliokunnan päätelmien ja suositusten perusteella on ryhdytty, työjärjestyksen 198 artiklan 13 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa puhemiestä pyytämään, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa ryhtyy toimiin niiden tutkintavaliokunnan suositusten johdosta, jotka koskevat parlamentin tutkintaoikeuden rajoituksia;

Laboratoriotestit ja todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvät päästöt

6.  vaatii komissiota muuttamaan sisäistä rakennettaan niin, että kollegiaalisuusperiaatteen mukaisesti yksittäisen komission jäsenen (ja pääosaston) vastuualueeseen kuuluu samalla myös vastuu ilmanlaatua koskevasta lainsäädännöstä ja epäpuhtauspäästöjen lähteitä koskevista politiikkatoimista; vaatii lisäämään ajoneuvoista, ajoneuvojen järjestelmistä ja päästövähennystekniikoista vastaavaa henkilöstöä ja teknisiä resursseja komissiossa ja pyytää yhteistä tutkimuskeskusta kehittämään edelleen komission yksiköiden teknistä asiantuntemusta;

7.  kehottaa komissiota tätä varten muuttamaan sisäistä rakennettaan ja tarkistamaan vastuujakoaan niin, että kaikki ajoneuvojen päästöjä koskeva lainsäädäntövastuu siirretään sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosastolta (GROW) ympäristöasioiden pääosastolle (ENV);

8.  pyytää komissiota varmistamaan, että yhteisellä tutkimuskeskuksella on riittävät henkilöresurssit, tekniset resurssit ja riittävän laaja itsehallinto ja että perehtyneisyys ajoneuvo- ja päästötekniikkaan ja ajoneuvojen testaukseen säilyy organisaatiossa; huomauttaa, että yhteinen tutkimuskeskus saattaa uuden markkinavalvonta- ja tyyppihyväksyntäasetuksen myötä saada lisää vaatimusten noudattamisen todentamistehtäviä;

9.  pyytää asettamaan kaikki yhteisen tutkimuskeskuksen testitulokset saataville kokonaisuudessaan ja nimiä poistamatta julkisessa tietokannassa; pyytää lisäksi, että yhteisen tutkimuskeskuksen ajoneuvopäästölaboratorio (VELA) raportoi valvontaelimelle, joka koostuu jäsenvaltioiden sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun alalla toimivien järjestöjen edustajista;

10.  pyytää lainsäätäjiä varmistamaan asetusta (EY) N:o 715/2007 parhaillaan muutettaessa, että 5 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään delegoiduilla säädöksillä, jotta parlamentti ja neuvosto voivat asianmukaisesti valvoa niitä ja jotta voidaan samalla pienentää mahdollisuutta, että toimenpiteiden hyväksyminen viivästyy tarpeettomasti; vastustaa voimakkaasti vaihtoehtoa, jossa kyseiset toimenpiteet vahvistettaisiin täytäntöönpanosäädöksillä;

11.  pyytää hyväksymään nopeasti todellisia ajonaikaisia päästöjä (RDE) koskevan kolmannen ja neljännen sääntelypaketin, jotta uuden tyyppihyväksyntämenettelyn lainsäädäntökehys olisi täydellinen ja sitä voitaisiin alkaa soveltaa ripeästi; palauttaa mieliin, että jotta RDE-testeillä voidaan tehokkaasti vähentää laboratoriossa ja ajon aikana mitattujen päästöjen eroja, testin ja arviointimenettelyjen eritelmät olisi laadittava hyvin huolellisesti ja niiden olisi katettava suuri määrä erilaisia ajo-olosuhteita, kuten lämpötila, moottorin kuormitus, ajoneuvon nopeus, korkeus merenpinnasta, tietyyppi sekä muita unionin ajo-olosuhteissa mahdollisia parametreja;

12.  panee merkille useiden EU:n kaupunkien nostaman toisen RDE-paketin kumoamiskanteen, jonka perusteena on, että ottaessaan käyttöön typen oksidien (NOx) päästöjen uudet korotetut raja-arvot komissio muuttaa perussäädöksen keskeistä osaa ja rikkoo näin olennaista menettelymääräystä sekä ilmanlaadusta annetun direktiivin 2008/50/EY säännöksiä dieselajoneuvojen typpipäästöjen enimmäistasoista;

13.  kehottaa painokkaasti komissiota tarkastelemaan vuonna 2017 uudelleen NOx-päästöjen RDE-testeissä sovellettavaa vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua kuten toisessa RDE‑paketissa edellytetään; kehottaa komissiota jatkossakin tarkistamaan vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua vuosittain tekniikan kehityksen mukaan, jotta se voitaisiin alentaa 1:een viimeistään vuonna 2021;

14.  pyytää komissiota tarkastelemaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä uudelleen sen selvittämiseksi, voidaanko muita ajoneuvojen järjestelmiä – tai muita tuotteita – mahdollisesti saattaa markkinoille puutteellisten testimenetelmien perusteella, kuten ajoneuvopäästöjen tapauksessa, tai onko muita aloja, joilla markkinavalvontatoimet ovat yhtä lailla puutteellisia, sekä antamaan asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia sisämarkkinoiden normien valvonnan varmistamiseksi;

15.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia EU:n tason ympäristötarkastuksista tuotteiden ympäristöominaisuuksia koskevien vaatimusten, toimilupiin liittyvien päästöraja-arvojen ja yleisesti EU:n ympäristölainsäädännön noudattamisen valvomiseksi;

16.  kehottaa komissiota jatkamaan työtään PEMS-laitteiden suorituskyvyn parantamiseksi, niiden tarkkuuden lisäämiseksi ja virhemarginaalin pienentämiseksi; katsoo, että hiukkasten osalta PEMS-laitteiden olisi pystyttävä käsittelemään alle 23 nanometrin kokoisia hiukkasia, jotka ovat kaikkein vaarallisimpia ihmisten terveydelle;

17.  pitää komission 30. toukokuuta 2016 hyväksymiä horisontaalisia sääntöjä komission asiantuntijaryhmien perustamisesta ja toiminnasta vanhoja sääntöjä parempina esimerkiksi siksi, että niissä velvoitetaan pitämään kokouksista selkeää ja täydellistä pöytäkirjaa; kehottaa komissiota tarkistamaan sääntöjä ja lujittamaan määräyksiä asiantuntijaryhmien tasapainoisesta kokoonpanosta; kehottaa komissiota panemaan (päivitetyt) horisontaaliset säännöt tiukasti ja välittömästi täytäntöön sekä antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan täytäntöönpanoa;

18.  pyytää julkaisemaan komiteamenettelyn komiteoiden, kuten moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean (TCMV), sekä komission asiantuntijaryhmien, kuten moottoriajoneuvoja käsittelevän työryhmän ja kevyiden ajoneuvojen todellisia ajonaikaisia päästöjä tarkastelleen RDE-LDV-ryhmän, osallistujaluettelot ja kokouspöytäkirjat;

19.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta ja kansallisten parlamenttiensa mahdollisuuksia tutustua TCMV-komitean kokousasiakirjoihin;

20.  kehottaa komissiota muuttamaan merkittävästi nykyistä tietojen arkistointi- ja tallennuspolitiikkaa ja varmistamaan, että muistiot, yksiköiden väliset tiedonannot, luonnokset sekä komission, jäsenvaltioiden ja neuvoston ja niiden edustajien väliset epäviralliset viestit arkistoidaan oletusarvoisesti; pitää valitettavana julkisten arkistojen puutteita, jotka ovat seurausta arkistoitavien asiakirjojen aivan liian suppeasta valikoimasta, minkä vuoksi asiakirjojen arkistoiminen edellyttää aktiivisia toimia;

Estolaitteet

21.  katsoo, että vaikka RDE-menettely minimoi estolaitteiden käytön riskin, se ei täysin estä mahdollista turvautumista laittomiin käytäntöihin; suosittaa siksi, että tyyppihyväksyntätestaukseen ja käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksiin sisällytetään Yhdysvaltojen viranomaisten toimintamallin mukaisesti tekijöitä, jotka eivät ole ennakoitavissa ja joilla estetään mahdollisten porsaanreikien hyväksikäyttö ja varmistetaan säännösten noudattaminen ajoneuvon koko elinkaaren ajan; pitää siksi hyvänä estolaitteita koskevaa testausprotokollaa, joka sisältyy komission 26. tammikuuta 2017 antamiin ohjeisiin päästöjenrajoituksen lisästrategioiden arvioimisesta ja estolaitteiden asennuksen selvittämisestä ja jota sovelletaan jo markkinoilla oleviin ajoneuvoihin; odottaa jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten soveltavan tätä protokollaa ripeästi markkinavalvontatoimiinsa ja suorittavan ajoneuvojen testauksen suositellusti olosuhteissa, jotka poikkeavat ennakoimattomasti tavanomaisista testiolosuhteista esimerkiksi ympäristön lämpötilan, ajonopeuden vaihtelun, ajoneuvon kuormituksen ja testin keston osalta, ja tehden harkinnanvaraisesti myös ”yllätystestejä”;

22.  panee huolestuneena merkille, että ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutuksen virallinen testaus tehdään myös jatkossa yksinomaan laboratoriotestimenettelyllä (WLTP), mikä tarkoittaa, että estolaitteiden laiton käyttö on yhä mahdollista ja saattaa jäädä havaitsematta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ajoneuvojen etävalvontajärjestelmiä, joissa käytetään tienvarteen sijoitettuja anturilaitteita ja/tai ajoneuvoon asennettuja sensoreita valvomaan käytössä olevan kaluston ympäristöominaisuuksia ja paljastamaan mahdollisia laittomia käytäntöjä, jotka saattaisivat johtaa virallisten ja todellisten tulosten välillä olevien erojen säilymiseen;

23.  kehottaa komissiota analysoimaan tarkemmin syitä, joiden vuoksi raskaita ajoneuvoja koskevia tiukempia estolaitesäännöksiä ei sisällytetty kevyitä ajoneuvoja koskevaan lainsäädäntöön;

24.  kehottaa komissiota toteuttamaan sisäisen tarkastuksen varmentaakseen väitteen, jonka mukaan yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimustulokset ja komission yksiköissä herännyt huoli valmistajien mahdollisista laittomista käytännöistä eivät koskaan tulleet ylemmän portaan tietoon; kehottaa komissiota raportoimaan päätelmistään parlamentille;

25.  katsoo, että komissiossa olisi otettava käyttöön selkeä raportointimekanismi sen varmistamiseksi, että kun yhteinen tutkimuskeskus havaitsee vaatimustenvastaisuuksia, niistä tehdään selkoa kaikille asiaankuuluville tasoille komission organisaatiossa;

26.  kehottaa komissiota valtuuttamaan yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimaan edelleen yhdessä kansallisten viranomaisten ja riippumattomien tutkimuslaitosten kanssa elokuussa 2016 useissa autoissa havaittuja epäilyttäviä päästöarvoja;

27.  ottaa huomioon vastikään voimaan tulleen autonvalmistajien velvoitteen ilmoittaa perus- ja lisäpäästöstrategiansa ja kehottaa jäsenvaltioita asettamaan autonvalmistajille vaatimuksen, jonka mukaan niiden on annettava selitys ajoneuvojen mahdolliseen erikoiseen päästökäyttäytymiseen testaustilanteessa ja osoitettava toteen tarve soveltaa poikkeuksia, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdassa; vaatii jäsenvaltioita toimittamaan tutkimustensa tulokset ja teknisten testien tiedot komissiolle ja parlamentille;

28.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkkaan estolaitteiden käyttökiellosta myönnettyjen poikkeuksien soveltamisen valvontaa jäsenvaltioissa; pitää tässä yhteydessä tervetulleina lisäpäästöstrategioiden teknisen arvioinnin menetelmiä, jotka sisältyvät komission 26. tammikuuta 2017 antamiin ohjeisiin; kehottaa komissiota käynnistämään tarpeen mukaan rikkomusmenettelyjä;

Tyyppihyväksyntä ja käytönaikainen vaatimustenmukaisuus

29.  pyytää kuluttajien ja ympäristön suojelemiseksi hyväksymään nopeasti ehdotuksen asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (2016/0014(COD))(8), jolla korvataan nykyinen tyyppihyväksyntää koskeva puitedirektiivi, ja pyytää saattamaan sen voimaan viimeistään vuonna 2020; pitää komission alkuperäisen ehdotuksen kunnianhimoisten tavoitteiden säilyttämistä erityisesti järjestelmälle kaavaillun EU:n valvonnan suhteen ehdottomana vähimmäisedellytyksenä EU:n järjestelmän parantamiselle; katsoo, että asiasta käytävissä toimielinten välisissä neuvotteluissa tavoitteena olisi oltava entistä kattavampi ja koordinoidumpi tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontajärjestelmä, johon sisältyvät EU:n valvonta, yhteiset tarkastukset sekä yhteistyö kansallisten viranomaisten kanssa ja niiden kesken;

30.  katsoo, että vain tiukemmalla EU:n tason valvonnalla voidaan varmistaa, että EU:n ajoneuvolainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että markkinavalvontatoimet suoritetaan unionissa tehokkaasti ja vaikuttavasti; kehottaa komissiota varmistamaan uuden tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontakehyksen täydellisen ja yhtenäisen täytäntöönpanon, koordinoimaan kansallisten tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten työtä ja sovittelemaan mahdollisia erimielisyyksiä;

31.  vaatii lujittamaan markkinavalvontaa radikaalisti määrittelemällä säännöt selvästi ja huolehtimalla selkeämmästä vastuunjaosta EU:n uudessa tyyppihyväksyntäkehyksessä, jotta saadaan luotua entistä parempi, tehokas ja toimiva järjestelmä;

32.  katsoo, että EU:n uusissa tyyppihyväksyntäpuitteissa suoritettavassa EU-valvonnassa olisi testattava jo markkinoilla saataville asetettuja ajoneuvoja, järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä uudelleen riittävässä laajuudessa, monenlaisin testein ja käyttäen tilastollisesti edustavia otoksia, jotta niiden voidaan todentaa olevan tyyppihyväksyntien ja sovellettavan lainsäädännön mukaisia, ja valvonnan yhteydessä olisi pantava alulle korjaavia toimenpiteitä, joihin voi sisältyä ajoneuvojen takaisinveto, tyyppihyväksynnän peruuttaminen ja hallinnollisia sakkoja; pitää yhteisen tutkimuskeskuksen asiantuntemusta tässä asiassa keskeisen tärkeänä;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan Yhdysvalloissa yleistä käytäntöä tehdä ajoneuvoille sattumanvaraisia testejä tuotannon ja käytön aikana sekä tekemään tarvittavat johtopäätökset parantaakseen omia markkinavalvontatoimiaan;

34.  ehdottaa, että vähintään 20 prosentille unionin markkinoille vuosittain saatetuista uusista henkilöajoneuvomalleista tehdään satunnaisia markkinavalvontatestejä, myös täsmentämättä testiprotokollaa, ja että myös vanhemmista malleista testataan edustava määrä sen tarkistamiseksi, ovatko ajoneuvot käytön aikana unionin turvallisuus- ja ympäristölainsäädännön mukaisia; katsoo, että valittaessa EU:n tasolla testattavia ajoneuvoja olisi huolehdittava perusteltujen valitusten jatkokäsittelystä ja otettava huomioon kolmansien osapuolten testit, etävalvontatiedot, raportit määräaikaiskatsastuksista ja muut tiedot;

35.  huomauttaa, että asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten olisi järjestelmällisesti valvottava ajoneuvojen tuotannon vaatimustenmukaisuutta ja käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta ja että tätä toimintaa olisi puolestaan koordinoitava ja valvottava EU:n tasolla; katsoo, että tuotannon vaatimustenmukaisuutta ja käytönaikaista vaatimustenmukaisuutta koskevien testien suorittamisesta vastaavan tutkimuslaitoksen olisi oltava eri kuin kyseisen ajoneuvon tyyppihyväksynnästä vastannut laitos ja että valmistajan oman tutkimuslaitoksen ei pidä voida suorittaa tyyppihyväksyntään vaadittavia päästötestejä; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita tekemään lopullisesti selväksi, mikä viranomainen vastaa markkinavalvonnasta niiden alueella, varmistamaan tämän viranomaisen olevan tietoinen tehtävistään ja antamaan tiedon myös komissiolle; uskoo, että jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisten ja komission välisen yhteistyön huomattava tiivistäminen ja tietojen jakaminen myös kansallisista markkinavalvontasuunnitelmista voi ylipäänsä tehdä markkinavalvonnasta EU:ssa tasokkaampaa ja auttaa komissiota havaitsemaan kansallisten markkinavalvontajärjestelmien heikkoudet;

36.  uskoo, että parantamalla tyyppihyväksyntäviranomaisten ja komission toiminnan koordinointia ja mahdollistamalla niiden vuoropuhelu foorumissa, jonka puheenjohtajana toimii komissio, voidaan edistää hyviä käytäntöjä, joilla pyritään varmistamaan tyyppihyväksyntä- ja markkinavalvontasääntelyn tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano;

37.  uskoo, että mahdollisuus suorittaa tyyppihyväksyntätulosten, myös vierintäkokeista saatujen tulosten, riippumaton ja kattava tarkistus parantaa sääntelykehyksen vaikuttavuutta, ja katsoo, että asiaankuuluvien tahojen olisi saatava asiaan liittyvät merkitykselliset tiedot;

38.  kehottaa huolehtimaan tyyppihyväksynnän, markkinavalvonnan ja tutkimuslaitosten toimintojen asianmukaisesta ja riippumattomasta rahoituksesta esimerkiksi perustamalla maksujärjestelmän, osoittamalla varat jäsenvaltioiden talousarviosta tai yhdistämällä nämä kaksi rahoituslähdettä; katsoo, että tyyppihyväksyntäviranomaiset olisi velvoitettava tarkistamaan ajoneuvojen ja niiden osien valmistajien sekä tutkimuslaitosten väliset liikesuhteet ja taloudelliset sidokset, jotta voidaan ehkäistä niiden välisiä eturistiriitoja;

39.  kiinnittää huomiota Yhdysvaltojen tyyppihyväksyntäjärjestelmään, jossa sertifiointi- ja vaatimustenmukaisuusohjelmien kustannukset katetaan valmistajilta kerätyillä maksuilla maan valtiovarainministeriöön ja kongressi vuorostaan myöntää varoja Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirastolle (EPA) sen ohjelmien toteuttamista varten, ja pitää sitä hyödyllisenä mallina, jota voitaisiin käyttää parantamaan EU:n järjestelmän riippumattomuutta;

40.  pyytää hyväksymään ja panemaan täytäntöön pikaisesti PEMS-laitteiden käyttöä käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksissa ja kolmansien osapuolten suorittamia testejä sääntelevän neljännen RDE-paketin ja soveltamaan sitä; kehottaa komissiota antamaan uudessa tyyppihyväksyntäkehyksessä yhteiselle tutkimuskeskukselle tehtäväksi suorittaa PEMS-laitteilla päästötestejä osana Euroopan tason käytönaikaisen vaatimuksenmukaisuuden tarkastuksia;

41.  pyytää lainsäätäjiä perustamaan tulevassa asetuksessa moottoriajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta EU:n laajuisen etävalvontaverkoston, jolla seurataan autokannan todellisia ajonaikaisia päästöjä ja tunnistetaan liikaa saastuttavat ajoneuvot, jotta voidaan paremmin kohdentaa käytönaikaisen vaatimuksenmukaisuuden tarkastukset ja jäljittää ajoneuvot, joita on mahdollisesti muutettu asentamalla laittomia laitteita (esimerkiksi pakokaasujen takaisinkierrätyksen estäminen levyllä tai läpällä taikka dieselhiukkassuodattimen tai selektiivisen katalyyttisen pelkistyksen poistaminen) tai ohjelmia (laiton moottorin ohjausyksikön uudelleenohjelmointi);

42.  kehottaa komissiota hyödyntämään sille moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista annetun direktiivin 2014/45/EU 17 artiklassa siirrettyä säädösvaltaa ja saattamaan ajoneuvojen määräaikaiskatsastusten testimenetelmät ajan tasalle ajoneuvojen NOx-päästöjen mittaamiseksi;

43.  odottaa tyyppihyväksyntäviranomaisten, markkinavalvontaviranomaisten ja tutkimuslaitosten huolehtivan tehtävistään; katsoo, että niiden olisi parannettava osaamistaan huomattavasti ja jatkuvasti, ja pyytää aloittamaan niiden pätevyyden säännölliset, riippumattomat tarkastukset;

44.  pyytää komissiota arvioimaan, voitaisiinko valmistajat velvoittaa ilmoittamaan valitsemansa tutkimuslaitos komissiolle, jotta komissio olisi varmasti täysin selvillä tilanteesta;

45.  kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan autonvalmistajia ilmoittamaan ja perustelemaan päästöstrategiansa tyyppihyväksyntäviranomaisille, kuten on käytäntönä raskaiden ajoneuvojen tapauksessa;

46.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan, ovatko ”vakioidut” ratkaisut, joita valmistajat ovat ehdottaneet huijausjärjestelmillä varustettujen ajoneuvojen korjaamiseksi, tosiasiassa päästösäännösten mukaisia, ja suorittamaan uusille korjatuille ajoneuvoille satunnaistarkistuksia;

Täytäntöönpanon valvonta ja seuraamukset

47.  vaatii valvomaan tiukemmin ja tehokkaammin ajoneuvojen päästöjä koskevien säännösten täytäntöönpanoa EU:ssa; ehdottaa, että henkilöautojen päästöjä koskeva hallintorakenne uudistetaan viipymättä ja saatetaan linjaan muiden liikenteen alojen kanssa;

48.  muistuttaa, että päästömittaussäännöillä pyritään parempaan ilmanlaatuun, jota ei aiemmin ole saavutettu osittain heikon lainvalvonnan ja osittain joidenkin autonvalmistajien vilpillisen menettelyn vuoksi; katsoo, että asiaankuuluvien viranomaisten olisi tarkasteltava henkilöautojen päästöjä ja ilmanlaadun kehitystä koskevia tietoja arvioidakseen, onko tavoitteet saavutettu;

49.  esittää, että perustetaan päästöjä koskeva pysyvä kansainvälinen yhteistyökehys, jonka ansiosta viranomaiset voivat vaihtaa tietoja ja suorittaa yhteisiä valvontatoimia; toteaa, että tällaisia toimia käytetään jo EU:ssa muiden tuotteiden tapauksessa;

50.  kehottaa painokkaasti komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole perustaneet voimassa olevassa lainsäädännössä vaadittua tehokasta markkinavalvontajärjestelmää ja kansallista seuraamusjärjestelmää EU:n lainsäädännön rikkomusten varalta;

51.  esittää, että komissiolle olisi annettava valta määrätä ajoneuvojen valmistajille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia sakkoja sekä määrätä ne suorittamaan korjaavia toimenpiteitä, kun niiden ajoneuvojen vaatimustenvastaisuus on näytetty toteen; katsoo, että mahdollisiin seuraamuksiin olisi kuuluttava tyyppihyväksynnän peruuttaminen ja EU:n laajuisten takaisinveto-ohjelmien toteuttaminen;

52.  katsoo, että ajoneuvojen valmistajille määrättävien sakkojen, EU:n päästölainsäädäntöä rikkoneita jäsenvaltioita vastaan käynnistettyjen rikkomusmenettelyjen ja uusien henkilöautojen liikapäästömaksujen (budjettikohta 711) tuotto olisi käytettävä käyttötarkoitukseen sidottuina tuloina erityisiin ilmanlaadun tai ympäristönsuojelun alan EU-hankkeisiin tai -ohjelmiin eikä jäsenvaltioiden BKTL-perusteisia maksuosuuksia EU:n talousarvioon pitäisi tämän vuoksi pienentää; kehottaa sisällyttämään unionin lainsäädäntöön aiheelliset asiaa koskevat säännökset; esittää, että jäsenvaltiot voisivat käyttää sakoilla kerättävät varat osaksi myös vahingonkorvauksiin henkilöille, joille rikkomisesta on aiheutunut haittaa, ja muihin kuluttajia hyödyttäviin toimiin tai tarvittaessa ympäristönsuojeluun jäsenvaltiossa;

53.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että säännökset, jotka koskevat valmistajille asetuksen (EY) N:o 715/2007 säännösten rikkomisen johdosta määrättäviä seuraamuksia, ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja annetaan nopeasti tiedoksi komissiolle;

54.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tiukempiin toimenpiteisiin päästöhuijausskandaalin johdosta; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden tyyppihyväksyntäviranomaisia tarkastelemaan tietoja perus- ja lisäpäästöstrategioista – jotka autonvalmistajien on ilmoitettava – tyyppihyväksyttyjen Euro 5 ja Euro 6 -normien mukaisten autojen osalta, joissa on testiohjelmien aikana mitattu erikoisia päästöarvoja, sekä tarkistamaan niiden vaatimustenmukaisuuden estolaitesäännösten tulkintaa koskevien komission ohjeiden mukaisesti; vaatii, että jäsenvaltiot määräävät vaatimustenvastaisuustapauksissa käytettävissä olevia seuraamuksia, pakolliset takaisinveto-ohjelmat ja tyyppihyväksynnän peruuttaminen mukaan lukien; pyytää komissiota varmistamaan, että takaisinveto-ohjelmiin sovelletaan eri puolilla EU:ta koordinoitua lähestymistapaa;

55.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään kyseessä olevien ajoneuvojen omistajille selväksi ajoneuvon mahdollisen korjaustarpeen, korjaamisen oikeudelliset seuraukset päästösäännösten noudattamisen suhteen, ajoneuvojen katsastamista koskevat velvollisuudet, verotukselliset asiat, ajoneuvon mahdollisen uudelleenluokittelun seuraukset jne.;

56.  panee merkille, että tietojen kerääminen jäsenvaltioissa sovellettavista seuraamuksista on vaikeaa, koska niistä ei ole kansallisia tilastoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kokoamaan säännöllisesti asiaa koskevia tilastoja;

57.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lujittamaan eurooppalaisia täytäntöönpanomekanismeja, kuten Euroopan unionin verkostoa ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi (IMPEL);

Kuluttajien oikeudet

58.  katsoo, että dieselautohuijauksessa mukana olleiden autonvalmistajien on maksettava asianmukaiset taloudelliset korvaukset kuluttajille, joihin huijaus on vaikuttanut, ja että takaisinveto-ohjelmia, joita on pantu täytäntöön vasta osittain, ei pidä katsoa riittäväksi korjaavaksi toimeksi;

59.  kehottaa siksi komissiota esittelemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla perustetaan kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva järjestelmä, jotta mahdollistetaan EU:n kuluttajien kannalta yhdenmukaistettu järjestelmä, jolloin vältetään useimmissa jäsenvaltiossa vallitseva nykyinen tilanne, jossa kuluttajilla ei ole suojaa; kehottaa komissiota arvioimaan unionin sisällä ja ulkopuolella olevat järjestelmät parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi, jotta ne voidaan sisällyttää kyseiseen lainsäädäntöehdotukseen;

60.  katsoo, että jos ajoneuvon tyyppihyväksyntä on peruttu vaatimustenvastaisuuden vuoksi, ajoneuvon omistajalle olisi maksettava täysi korvaus ajoneuvon hankinnasta;

61.  katsoo, että kuluttajalla olisi oltava oikeus asianmukaiseen korvaukseen, kun osoitetaan, että valmistajan takaisinveto-ohjelmassa toteutettavat tekniset korjaukset tai muutokset vaikuttavat kielteisesti ajoneuvon alkuperäiseen suorituskykyyn (esimerkiksi polttoaineen kulutuksen, tehokkuuden, osien kestävyyden, päästöjen jne. suhteen);

62.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuluttajille annetaan yksityiskohtaiset ja kattavat tiedot siitä, mitä muutoksia takaisinveto-ohjelmien aikana ja huoltotarkastuksissa on tehty, jotta voidaan lisätä kuluttajille tiedottamisen avoimuutta ja heidän luottamustaan autonvalmistajia kohtaan;

63.  pitää valitettavana, että eurooppalaisia kuluttajia kohdellaan huonommin kuin yhdysvaltalaisia kuluttajia; toteaa myös, että asianomaisille kuluttajille tiedotetaan usein epäselvästi ja puutteellisesti kyseessä olevista ajoneuvoista ja niiden korjausvelvollisuudesta sekä sen seurauksista;

64.  pitää valitettavana, että EU:lla ei ole yhtenäistä yhdenmukaistettua järjestelmää, jonka avulla kuluttajat voisivat puolustaa oikeuksiaan yhteistoimin, ja toteaa, että nykyisellään kuluttajilla ei ole monessa jäsenvaltiossa mahdollisuutta osallistua tällaisiin toimiin;

65.  painottaa, että takaisinvedon jälkeen ajoneuvojen on oltava EU:n lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia; huomauttaa myös, että takaisinveto-ohjelmien ohella olisi harkittava muitakin korvausmuotoja; kehottaa siksi komissiota arvioimaan voimassa olevia EU:n kuluttajansuojasääntöjä ja tekemään tarvittaessa ehdotuksia;

66.  painottaa, että on tärkeää tarjota kuluttajille realistista, täsmällistä ja vankkaa tietoa autojen polttoaineen kulutuksesta ja epäpuhtauspäästöistä kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi ja näiden tukemiseksi tietoon perustuvien autonostopäätösten tekemisessä; kehottaa tarkistamaan autojen merkintää koskevaa direktiiviä 1999/94/EY ja harkitsemaan sitä, että polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä koskevien tietojen lisäksi olisi esitettävä tiedot typen oksidien ja hiukkasten kaltaisista muista epäpuhtauspäästöistä;

67.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuluttajat saavat oikeudenmukaiset ja riittävät korvaukset, mieluiten kollektiivisia oikeussuojakeinoja käyttäen;

Puhtaat ajoneuvot

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia sitoutumaan täysimääräisesti vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevaan strategiaan ja panemaan sen täytäntöön;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan, ovatko kaupunkien nykyiset vähäpäästöiset vyöhykkeet tuloksellisia, kun otetaan huomioon, että kevyiden ajoneuvojen Euro-normit eivät ole vastanneet todellisissa ajo-olosuhteissa syntyviä päästöjä, sekä tarkastelemaan, olisiko hyödyllistä myöntää erityinen merkintä tai normi erittäin vähäpäästöisille ajoneuvoille, jotka noudattavat päästöraja-arvoja todellisissa ajo-olosuhteissa;

70.  kehottaa komissiota ja lainsäätäjiä noudattamaan yhdennetympää lähestymistapaa pyrkiessään parantamaan ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia, jotta voidaan varmistaa edistyminen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisessä että ilmanlaatutavoitteiden saavuttamisessa, ja esimerkiksi edistämään autokannan sähköistämistä tai siirtymistä vaihtoehtoisiin moottoreihin;

71.  kehottaa siksi komissiota tarkistamaan direktiiviä (2014/94/EU) puhtaasta energiasta liikenteen alalla sekä antamaan asetusehdotuksen vuodesta 2025 alkaen markkinoille saatettaviin ajoneuvoihin sovellettavista hiilidioksidinormeista ja sisällyttämään siihen nollapäästöisiä ajoneuvoja ja erittäin vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskevat toimeksiannot, joissa velvoitetaan lisäämään merkittävästi nollapäästöisten ja erittäin vähäpäästöisten ajoneuvojen osuutta autokannasta ja asetetaan tavoitteeksi luopua uusista hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista autoista vaiheittain vuoteen 2035 mennessä;

72.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevaa politiikkaa siten, että viranomaiset hankkivat nollapäästöisiä tai erittäin vähäpäästöisiä ajoneuvoja omaan käyttöönsä tai käytettäviksi (osittain) julkisissa ajoneuvojen yhteiskäyttöohjelmissa;

73.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen asetuksen (EY) N:o 715/2007 liitteessä I vahvistettuja päästörajoja ilmanlaadun parantamiseksi unionissa ja unionin ilmanlaatua koskevien raja-arvojen ja Maailman terveysjärjestön suosittelemien tasojen saavuttamiseksi sekä antamaan tarvittaessa viimeistään vuoteen 2025 mennessä ehdotuksia uusista teknologianeutraaleista Euro 7 -päästörajoista, joita sovelletaan kaikkiin unionin markkinoille saatettaviin M1- ja N1-luokkien ajoneuvoihin;

74.  kehottaa komissiota harkitsemaan ympäristövastuuta koskevan direktiivin (2004/35/EY) tarkistamista siten, että siihen sisällytetään henkilöautojen päästöjä koskevaa EU-lainsäädäntöä rikkovien autonvalmistajien aiheuttamasta ilman saastumisesta johtuvat ympäristövahingot; uskoo, että jos autonvalmistajat voitaisiin asettaa taloudelliseen korvausvastuuseen aiheuttamiensa ympäristövahinkojen korjaamisesta, ennaltaehkäisyyn ja ennalta varautumiseen kiinnitettäisiin todennäköisesti enemmän huomiota;

75.  kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tavalliset autoalan työntekijät eivät joudu kärsimään päästöskandaalin seurauksena; katsoo, että tätä varten jäsenvaltioiden ja autonvalmistajien olisi koordinoitava ja edistettävä ammatillista koulutusta koskevia suunnitelmia sen takaamiseksi, että tavalliset työntekijät, joiden työllisyystilanteeseen päästöskandaali on vaikuttanut kielteisesti, saavat kaiken tarvitsemansa suojan ja heillä on mahdollisuus koulutukseen, jotta voidaan varmistaa, että heidän taitojaan voidaan hyödyntää esimerkiksi kestävien liikennemuotojen yhteydessä;

Tutkintavaliokunnan valtuudet ja rajoitukset

76.  kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota sitoutumaan siihen, että neuvottelut parlamentin ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta saatetaan pikaisesti päätökseen;

77.  pitää toimeenpanovallan käyttäjän toiminnan demokraattisen valvonnan kannalta erittäin tärkeänä, että Euroopan parlamentille annetaan samanlaiset tutkintavaltuudet kuin unionimaiden kansallisilla parlamenteilla; katsoo, että voidakseen harjoittaa demokraattista valvontatehtäväänsä Euroopan parlamentilla on oltava valtuudet kutsua todistajia ja velvoittaa heidät saapumaan kuultavaksi sekä velvoittaa toimittamaan pyydetyt asiakirjat; katsoo, että näiden oikeuksien harjoittamiseksi jäsenvaltioiden on suostuttava panemaan täytäntöön sellaisille yksittäisille henkilöille määrätyt seuraamukset, jotka eivät saavu kuultavaksi tai toimita asiakirjoja kansallisia parlamentaarisia tutkimuksia säätelevän kansallisen lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa Euroopan parlamentin tukevan kantaa, joka esitettiin tästä asiasta vuonna 2012 annetussa mietinnössä;

78.  katsoo, että Euroopan parlamentin tutkintavaliokuntien valtuuksien olisi vastattava paremmin kansallisten parlamenttien tutkintavaliokuntien valtuuksia, jotta voidaan erityisesti varmistaa yksittäisten henkilöiden tuloksekas kutsuminen kuultavaksi ja osallistuminen tutkimukseen sekä määrätä seuraamuksia, jos yhteistyöstä kieltäydytään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan käsiteltävänä olevan Euroopan parlamentin ehdotuksen asiaan liittyviä säännöksiä;

79.  kehottaa komissiota tarkistamaan kiireellisesti komission jäsenten toimintasääntöjä ja sisällyttämään niihin määräyksiä entisten komission jäsenten velvollisuudesta tehdä tutkintavaliokunnan suorittamaa tutkimusta varten selkoa toimikautensa aikaisesta päätöksenteosta ja lainsäädännästä;

80.  pyytää komissiota hyödyntämään sen ajan, joka kuluu täysistunnon päätöksestä asettaa tutkintavaliokunta valiokunnan varsinaisen työn aloittamiseen, kootakseen valmiiksi tutkintavaliokunnan toimeksiantoon liittyviä asiakirjoja, jotta voidaan nopeuttaa tietojen toimittamista ja tällä tavoin helpottaa tutkintavaliokunnan työtä alusta alkaen; pitää tätä varten tarpeellisena tarkastella uudelleen ja parantaa komission sääntöjä asiakirjojen arkistoinnista ja välittämisestä, jotta tiedusteluihin olisi vastaisuudessa helpompi saada vastaus;

81.  ehdottaa, että komissioon perustetaan yksi yhteyspiste, joka vastaa suhteista parlamentin tutkintavaliokuntiin etenkin silloin, kun asia koskee useita pääosastoja, jotta voidaan yhtäältä sujuvoittaa tiedonkulkua ja toisaalta hyödyntää tähänastisia hyviä käytäntöjä;

82.  toteaa, että komissio ja neuvosto ovat useiden viimeaikaisten tutkinta- ja erityisvaliokuntien tapauksessa jättäneet toisinaan toimittamatta pyydettyjä asiakirjoja tai toimittaneet pyydetyt asiakirjat vasta pitkän ajan kuluttua; pitää tarpeellisena ottaa käyttöön vastuumekanismi sen varmistamiseksi, että tutkintavaliokunnan tai erityisvaliokunnan pyytämät asiakirjat, joihin sillä on oikeus tutustua, toimitetaan parlamentille välittömästi ja varmasti;

83.  kehottaa komissiota parantamaan valmiuksiaan käsitellä sekä tutkintavaliokuntien että toimittajien ja kansalaisten esittämät asiakirjapyynnöt kuhunkin tapaukseen sovellettavien asiakirjajulkisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti, oikea-aikaisesti ja riittävän laadun varmistaen; kehottaa komissiota luovuttamaan asiakirjat alkuperäisessä muodossaan ja pidättymään aikaa vievästä ja mahdollisesti sisältöön vaikuttavasta formaatin muuttamisesta tai muuntamisesta; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että tiedot, joita säilytetään koneellisesti luettavassa muodossa, kuten tietokannassa, myös luovutetaan koneellisesti luettavassa muodossa;

84.  huomauttaa, että on tutkintavaliokunnan tehtävä määrittää, ovatko sen pyytämät tiedot merkityksellisiä valiokunnan työn kannalta; toteaa, että asiakirjapyynnön vastaanottava taho ei voi päättää asiaa valiokunnan puolesta; kehottaa komissiota ilmaisemaan selvästi ohjeissaan asiakirjoihin tutustumista koskevien pyyntöjen käsittelystä, kenelle tämä tehtävä kuuluu;

85.  kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita täyttämään oikeudelliset velvoitteensa tutkintavaliokuntia kohtaan, kuten päätöksessä 95/167/EY, Euratom, EHTY ja erityisesti sen 3 artiklassa määrätään; ottaa huomioon huomattavat viiveet vastaamisessa ja kehottaa siksi jäsenvaltioita myös avustamaan tutkintavaliokuntia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrättyä vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen;

86.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat suorittaneet kansallisia tutkimuksia henkilöautojen epäpuhtauspäästöistä, toimittamaan komissiolle ja parlamentille viipymättä täydelliset tiedot ja tulokset tutkimuksistaan;

87.  katsoo, että tutkintavaliokunnan toimikauden alussa olisi keskityttävä kirjallisten todisteiden keräämiseen ja analysointiin ja että julkiset kuulemiset olisi aloitettava vasta tämän jälkeen; pitää hyödyllisenä jättää kuulemisten päättymisen ja lopullisen kertomuksen laatimisen väliin aikaa, jotta todisteiden kerääminen saadaan päätökseen ja ne saadaan analysoitua asianmukaisesti ja otettua täysimääräisesti huomioon kertomuksessa;

88.  katsoo, että tutkintavaliokunnan 12 kuukauden pituinen toimikausi on keinotekoinen ja usein riittämätön; uskoo, että tutkintavaliokunnan jäsenet ovat parhaat henkilöt määrittämään, onko tutkimukseen varattua aikaa jatkettava ja kuinka pitkään;

89.  huomauttaa, että parlamentin työjärjestyksen 198 artiklassa olisi määriteltävä selkeämmin, milloin tutkintavaliokunnan toimikauden olisi alettava; ehdottaa, että asiassa ollaan tarpeeksi joustavia, jotta voidaan varmistaa, että tutkimusten suorittamiseen on riittävästi aikaa; kehottaa aloittamaan tutkintavaliokunnan työn vasta, kun pyydetyt asiakirjat on saatu EU:n toimielimiltä;

90.  katsoo, ettei tuleviin toimeksiantoihin tarvitse välttämättä sisällyttää välikertomusta, jottei tutkimuksen lopullisia päätelmiä ilmaistaisi ennenaikaisesti;

91.  katsoo, että vastaisuudessa tutkintavaliokunnat olisi organisoitava eri tavalla, jotta ne voivat järjestää ja suorittaa työnsä tehokkaammin ja vaikuttavammin etenkin julkisten kuulemisten aikana;

92.  painottaa, että parlamentin sisäiset hallinnolliset säännöt vastaavat pysyvien valiokuntien vakiintunutta käytäntöä eivätkä siksi usein sovellu tapauskohtaisille ja luonteeltaan väliaikaisille tutkintavaliokunnille, jotka toimivat epätavallisissa olosuhteissa ja joiden toimeksianto ja toimikauden kesto on tarkkaan rajattu; uskoo tehokkuuden lisääntyvän, jos tutkintavaliokuntien varsinaista toimintaa varten laaditaan selvät säännöt, jotka koskevat esimerkiksi kuulemisten ja tiedonhankintamatkojen toteuttamista tavalla, jolla taataan oikeudenmukainen poliittinen edustus; pitää mahdollisena, että taloudelliset rajoitteet saattavat estää tutkintavaliokuntia kuulemasta kaikkia asiantuntijoita, joita valiokunta pitää tarpeellisena kuulla tehtävänsä suorittamiseksi; pitää tarpeellisena joustavoittaa määräaikoja sisäisen luvan saamiseksi kuulemisia ja virkamatkoja varten;

93.  katsoo, että tutkintavaliokunnilla olisi oltava ensisijainen käyttöoikeus ja kohdennettuja varoja asiaankuuluvissa parlamentin yksiköissä, jotta kyseiset yksiköt voivat käsitellä etenkin tutkimuksia, katsauksia ym. koskevat pyynnöt sääntöjen sallimassa määräajassa;

94.  panee merkille, että nykyiset säännöt, jotka koskevat turvallisuusluokiteltujen ja muiden luottamuksellisten tietojen saamista neuvostolta, komissiolta tai jäsenvaltioilta Euroopan parlamentille tutkinnan yhteydessä, eivät ole oikeudellisesti täysin yksiselitteiset, vaan niitä tulkitaan usein siten, että parlamentin jäsenten valtuutetuilla avustajilla ei ole oikeutta tutustua turvallisuusluokittelemattomiin ”muihin luottamuksellisiin tietoihin” ja analysoida niitä turvallisessa lukusalissa; panee merkille, että monet parlamentin jäsenet katsovat tämän säännön estävän tehokkaan ja perusteellisen tutustumisen kyseisen kaltaisiin asiakirjoihin tutkintavaliokuntien käytettävissä olevassa rajallisessa ajassa ja että TAX2-valiokunta (veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevä erityisvaliokunta), jonka toimikaudella parlamentin jäsenten valtuutetuilla avustajilla oli väliaikaisesti ja poikkeuksellisesti oikeus tutustua asiakirjoihin, pystyi hyödyntämään näitä resursseja kattavammin ja tehokkaammin; kehottaa tämän vuoksi ottamaan uudelleen neuvoteltavassa toimielinten välisessä sopimuksessa käyttöön selkeäsanaisen määräyksen, jolla taataan parlamentin jäsenten valtuutettujen avustajien oikeus tutustua asiakirjoihin tarpeellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenten työn tukemiseksi; kehottaa asianomaisia elimiä vauhdittamaan asiaa koskevia neuvotteluja, jottei parlamentin tulevien ja käynnissä olevien tutkimusten tehokkuutta ja vaikuttavuutta estettäisi;

o
o   o

95.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen ja tutkintavaliokunnan lopullisen kertomuksen neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)EYVL L 113, 19.5.1995, s. 1.
(2)EUVL L 10, 15.1.2016, s. 13.
(3)EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.
(4)EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(5)EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0375.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0322.
(8)Ks. myös Hyväksytyt tekstit 4.4.2017, P8_TA(2017)0097.

Oikeudellinen huomautus