Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2742(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0565/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0565/2017

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 24/10/2017 - 5.16
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0401

Hyväksytyt tekstit
PDF 168kWORD 49k
Tiistai 24. lokakuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Pohdinta-asiakirja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta
P8_TA(2017)0401B8-0565/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta (2017/2742(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(3),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun komission lausuman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(4),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

1.  on vakuuttunut siitä, että keskustelua unionin tulevasta rahoituksesta ei voida käydä ottamatta huomioon aiemmista monivuotisista rahoituskehyksistä ja etenkin vuosien 2014–2020 rahoituskehyksestä saatuja kokemuksia; kiinnittää huomiota nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen vakaviin puutteisiin ja toteaa, että rahoituskehys on venytetty äärimmilleen, jotta unionille on voitu osoittaa tarvittavat resurssit monien vakavien kriisien ja uusien haasteiden ratkaisemiseen ja sen uusien poliittisten painopisteiden rahoittamiseen; korostaa olevansa vakuuttunut siitä, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen alhainen taso ei ollut riittävä todellisiin tarpeisiin vastaamiseksi ja unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevan pohdinta-asiakirjansa; toteaa, että komissio esittää talousarvion näkökulmasta maaliskuussa 2017 annetussa valkoisessa kirjassa esitellyt viisi mahdollista tulevaisuuden skenaariota unionille ja käsittelee joitakin unionin talousarvion ominaispiirteitä ja periaatteita; on yhtä mieltä esitetyistä menetelmistä ja suhtautuu myönteisesti komission lausumaan, jonka mukaan tulevan monivuotisen rahoituskehyksen on perustuttava selkeään näkemykseen unionin painopisteistä; katsoo, että asiakirjassa esitetään selkeä rakenne keskustelua varten ja se käynnistää kaivatun poliittisen keskustelun unionin talousarvion tavoitteista, tarkoituksesta ja koosta unionin perustavoitteiden ja tulevien haasteiden valossa; kehottaa jäsenvaltioita kuulemaan kansalaisia ja toimimaan aktiivisesti ja rakentavasti niiden määrittäessä EU:n talousarvion tulevaisuutta koskevaa visiotaan;

3.  pitää kuitenkin valitettavana, että viidestä esitetystä skenaariosta neljä (”Jatketaan entiseen tapaan”, ”Tehdään yhdessä vähemmän”, ”Jotkut tekevät enemmän” ja ”Perinpohjainen uudistus”) merkitsee itse asiassa unionin tavoitetason alenemista ja kahden perussopimuksissa vahvistetun unionin keskeisen pitkäaikaisen toimintapolitiikan ja Euroopan yhdentymishankkeen kulmakiven – yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan – heikentymistä; korostaa pitkäaikaista kantaansa, jonka mukaan uusien poliittisten painopisteiden rahoitus ei saisi haitata unionin nykyisiä toimintapolitiikkoja vaan ne olisi rahoitettava uusin varoin; pitää viidettä skenaariota (”Tehdään yhdessä paljon enemmän”) myönteisenä ja rakentavana lähtökohtana käynnissä olevalle keskustelulle unionin tulevasta rahoituksesta ja näin ollen unionin tulevasta mallista; kannustaa komissiota laatimaan skenaarion, jossa otetaan huomioon parlamentin suositukset, jotta voidaan vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin ja määrittää uusia painopisteitä;

4.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 311 artiklan mukaisesti unionilla on oltava tarvittavat keinot tavoitteidensa saavuttamiseksi; katsoo, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet, uusien ensisijaisten tavoitteiden laajuus ja Yhdistyneen kuningaskunnan eron vaikutus johtavat kaikki samaan johtopäätökseen: tuleviin haasteisiin vastaamiseksi on luovuttava menojen enimmäismäärästä, joka on asetettu siten, että se on yksi prosentti unionin bruttokansantulosta (BKTL), ja unionin talousarviota on näin ollen kasvatettava tuntuvasti; vastustaa tässä yhteydessä kaikkea EU:n talousarvion määrärahojen nimellistä vähentämistä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja katsoo siksi, että seuraavan rahoituskehyksen tasoksi olisi asetettava vähintään 1,23 prosenttia EU:n bruttokansantulosta; kehottaa jäsenvaltioita keskustelemaan asiasta keskenään;

5.  pitää valitettavana, että unionin talousarvio rahoitetaan pääasiallisesti bruttokansantuloon perustuvilla kansallisilla rahoitusosuuksilla eikä aidoilla omilla varoilla, kuten perussopimuksissa määrätään; toteaa jälleen sitoutuneensa uudistamaan unionin omien varojen järjestelmää perusteellisesti siten, että sen ohjaavina periaatteina ovat yksinkertaisuus, tasapuolisuus ja avoimuus, kuten omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä suositteli; korostaa, että tällaiseen järjestelmään pitäisi sisältyä tasapainoinen kokonaisuus uusia unionin omia varoja, joilla on tarkoitus tukea EU:n toimintapolitiikan tavoitteita ja jotka olisi otettava käyttöön asteittain, jotta unionin rahoituksesta tulisi oikeudenmukaisempi ja vakaampi; korostaa lisäksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista tarjoaa tilaisuuden luopua kaikista maksuosuuksien alentamisista; odottaa komission antavan asiaa koskevia kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia ja huomauttaa, että tulevissa neuvotteluissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuolta käsitellään yhtenä pakettina;

6.  on vakuuttunut siitä, että ellei neuvosto suostu korottamaan merkittävästi unionin talousarvioon maksettavia kansallisia rahoitusosuuksia, unionin uusien omien varojen käyttöönotto on ainoa vaihtoehto seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rahoittamiseksi asianmukaisesti siten, että sen taso vastaa unionin todellisia tarpeita ja poliittisia tavoitteita; odottaa siksi neuvoston vahvistavan poliittisen kannan tähän kysymykseen, koska enää ei ole mahdollista käytännössä pysäyttää unionin omien varojen järjestelmän uudistusta; muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikki omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän jäsenet, myös neuvoston nimittämät jäsenet, hyväksyivät raportin yksimielisesti;

7.  on tyytyväinen komission aikomukseen suunnitella unionin tuleva talousarvio siten, että sen perustana ovat unionin lisäarvo, keskittyminen tuloksellisuuteen, vastuuvelvollisuus, joustavuuden lisääminen vakaissa puitteissa ja yksinkertaisemmat säännöt, kuten pohdinta-asiakirjassa esitetään;

8.  korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää arvioida perusteellisesti EU:n nykyisten toimintapolitiikkojen, ohjelmien ja välineiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta; odottaa tältä osin kiinnostuneena meneillään olevan menojen tarkastelun tuloksia ja edellyttää, että ne otetaan huomioon suunniteltaessa vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä; painottaa erityisesti tarvetta varmistaa yhtäältä niiden EU-ohjelmien, joiden osalta ehdotuspyynnöt ylittävät määrärahat selvästi, onnistumisaste ja toisaalta selvittää määrärahojen vajaakäyttöön johtaneet syyt; pitää tärkeänä saada aikaan synergiaetuja EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välillä sekä huolehtia resursseista, joiden avulla kansallisten ja unionin menojen määrää ja vaikuttavuutta voidaan seurata;

9.  toteaa, että pyrkimys unionin lisäarvoon on perustavanlaatuinen kysymys, johon on pureuduttava, ja on yhtä mieltä siitä, että unionin talousarvion olisi toimittava muun muassa välineenä perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä eurooppalaisten julkisten hyödykkeiden tarjoamiseksi; huomauttaa kuitenkin, että unionin lisäarvo on monitahoinen ja monitulkintainen kysymys, ja varoittaa mahdollisista pyrkimyksistä käyttää sen määritelmää unionin toimintapolitiikkojen ja ohjelmien merkityksen kyseenalaistamiseen pelkästään määrällisin tai lyhyen aikavälin taloudellisin perustein; katsoo, että unionin tason toimenpide tarjoaa selkeää lisäarvoa, kun

   sen soveltamisala on laajempi kuin mihin päästäisiin kansallisilla, alueellisilla tai paikallisilla toimilla (heijastusvaikutus),
   sillä kannustetaan ryhtymään kansallisen, alueellisen tai paikallistason toimiin, joihin ei muuten ryhdyttäisi, EU:n perussopimuksissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi,
   sillä tuetaan toimia, joita voidaan niiden hyvin suurten rahoitustarpeiden johdosta rahoittaa ainoastaan yhdistämällä resursseja EU:n tasolla, tai
   sillä myötävaikutetaan rauhan ja vakauden aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen unionin naapurimaissa ja muualla;

kannustaa komissiota kehittämään eurooppalaisen lisäarvon käsitettä edelleen alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen; kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaisia tulosindikaattoreita tätä varten;

10.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteessa unionin talousarvion olisi oltava helppolukuisempi ja ymmärrettävämpi unionin kansalaisille ja siinä olisi voitava esittää selvemmin unionin kaikki menoalat; muistuttaa samalla, että suunnittelussa tarvitaan jatkuvuutta ja otsakkeiden sisällä joustoa; katsoo, että kaiken kaikkiaan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen olisi ilmennettävä poliittista keskustelua unionin menojen keskeisistä pilareista ja tavoitteista, kuten kestävä kehitys, kasvu ja innovointi, ilmastonmuutos, yhteisvastuu, turvallisuus ja puolustus; on siksi vakuuttunut, että monivuotisen rahoituskehyksen nykyisiä otsakkeita on mukautettava;

11.  katsoo, että unionin talousarvion on oltava avoin ja demokraattinen; muistuttaa sitoutuneensa lujasti unionin talousarvion yhtenäisyyteen ja pitää kyseenalaisena monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolelle perustettavien uusien välineiden tarpeellisuutta ja niiden tuottamaa lisäarvoa; muistuttaa olleensa jo kauan sitä mieltä, että Euroopan kehitysrahasto sekä muut monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset välineet olisi sisällytettävä unionin talousarvioon; korostaa, että tällaisesta sisällyttämisestä olisi seurattava, että kyseisten välineiden määrärahat on lisättävä monivuotisen rahoituskehyksen nykyisiin enimmäismääriin, jotta ei vaaranneta muiden EU-toimintapolitiikkojen ja -ohjelmien rahoitusta;

12.  huomauttaa, että budjettivallan käyttäjä hyväksyi rahoituskehysasetuksen joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden laajamittaisen käyttöönoton sen jälkeen, kun kaikki käytettävissä olevat liikkumavarat oli käytetty loppuun, jotta voitiin turvata kriiseihin liittyvien toimien ja uusien poliittisten prioriteettien rahoittamiseksi vaadittavat lisämäärärahat nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa poistettiin monia rahoituskehyksen joustomekanismien esteitä, jotta voidaan lisätä nykyisen rahoituskehyksen joustomahdollisuuksia;

13.  tähdentää tässä yhteydessä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava suoraan riittävän joustava, jotta unioni voi vastata odottamattomiin tilanteisiin ja rahoittaa kehittyviä poliittisia painopisteitään; katsoo siksi, että rahoituskehyksen joustosäännöksillä olisi mahdollistettava kaikkien käyttämättä jäävien liikkumavarojen sekä vapautettujen määrärahojen siirtäminen rajoituksetta seuraaville varainhoitovuosille ja annettava budjettivallan käyttäjälle mahdollisuus ottaa ne vuotuisessa talousarviomenettelyssä käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun käyttötarkoitukseen; kehottaa myös lisäämään huomattavasti monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden rahoitusta sisällyttämättä sitä kuitenkaan maksusitoumus- ja maksumäärärahoille monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettuihin enimmäismääriin, ja kehottaa luomaan erillisen kriisivarauksen, josta voitaisiin hätätapauksissa ottaa välittömästi resursseja käyttöön;

14.  kannattaa täytäntöönpanosääntöjen todellista ja konkreettista yksinkertaistamista edunsaajia varten sekä hallinnollisten rasitteiden vähentämistä; kannustaa tässä yhteydessä komissiota kartoittamaan ja poistamaan sellaisista EU:n talousarvion tarjoamista välineistä aiheutuvat päällekkäisyydet, joilla on samoja tavoitteita ja joilla toteutetaan samanlaisia toimenpiteitä; katsoo kuitenkin, että tällainen yksinkertaistaminen ei saisi johtaa avustusten korvaamiseen rahoitusvälineillä ja että se ei saa aiheuttaa EU:n ohjelmien ja toimintapolitiikkojen lohkoutumista vaan sillä olisi taattava monialaisen ja täydentävyyteen perustuvan lähestymistavan soveltaminen; kehottaa yhdenmukaistamaan säännöt laaja-alaisesti ja pyrkimään laatimaan yhteisen sääntökirjan kaikkia EU:n välineitä varten;

15.  panee merkille rahoitusvälineiden potentiaalin tukia ja avustuksia täydentävänä rahoituksen muotona; varoittaa kuitenkin, että ne eivät sovellu kaiken tyyppisiin toimiin kaikilla politiikanaloilla, sillä ne eivät ole kaikki yhtä markkinavetoisia; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä ja edistämään mahdollisuuksia yhdistää erilaisia unionin resursseja yhdenmukaisten sääntöjen mukaisesti luomalla yhteisvaikutuksia ja välttämällä erilaisten rahoitusmuotojen välistä kilpailua; ilmaisee huolensa pohdinta-asiakirjassa tässä yhteydessä esitetystä vaihtoehdosta, että unionin tason rahoitusvälineet yhdistettäisiin yhteen ainoaan rahastoon, joka tarjoaisi lainoja, takauksia ja riskinjakovälineitä eri politiikan alojen tilanteisiin, ja aikoo tutkia ehdotuksen tarkasti;

16.  toistaa kantansa, että monivuotisen rahoituskehyksen kesto olisi sovitettava sekä parlamentin että komission poliittiseen sykliin, mikä varmistaisi pitkän aikavälin ohjelmasuunnittelun; korostaa tässä yhteydessä, että monivuotisen rahoituskehyksen kestossa olisi otettava täysimääräisesti huomioon tarve huolehtia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteisesti hallinnoitujen ohjelmien täytäntöönpanon pitkän aikavälin ennakoitavuudesta, sillä kyseisiä ohjelmia ei voida toteuttaa ilman vähintään seitsemän vuoden pituisen sitoumuksen takaamaa vakautta; ehdottaakin, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi olisi sovittava 5+5 vuotta pakollinen väliarviointi mukaan luettuna;

17.  panee merkille komission puheenjohtajan unionin tilaa koskevaan puheeseen sisältyneen ilmoituksen tulevasta ehdotuksesta erityiseksi euroalueen budjettikohdaksi; kehottaa komissiota toimittamaan ehdotuksesta yksityiskohtaista lisätietoa; palauttaa mieliin parlamentin 16. helmikuuta 2017 antaman päätöslauselman, jossa todetaan, että erityisen euroalueen budjettikapasiteetin olisi oltava osa unionin talousarviota siten, että se ei vaikuta monivuotisen rahoituskehyksen nykyisiin enimmäismääriin, ja että euroalueen ja muiden osallistuvien maiden olisi rahoitettava se sellaisesta lähteestä saatavilla tuloilla, josta sovitaan osallistuvien jäsenvaltioiden kesken ja josta saatuja tuloja on pidettävä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja takauksina;

18.  odottaa komission antavan sekä tulevaa monivuotista rahoituskehystä että omia varoja koskevat ehdotuksensa toukokuuhun 2018 mennessä; toteaa aikovansa esittää sopivana ajankohtana oman kantansa kaikkiin tähän liittyviin näkökohtiin ja odottaa, että parlamentin näkemykset sisällytetään kokonaisuudessaan tuleviin komission ehdotuksiin;

19.  on valmis ryhtymään jäsenneltyyn vuoropuheluun komission ja neuvoston kanssa, jotta tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä päästään lopulliseen sopimukseen ennen parlamentin meneillään olevan vaalikauden loppua; on vakuuttunut siitä, että monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen varhaisessa vaiheessa mahdollistaa kaikkien alakohtaisten säädösten hyväksymisen ajoissa, jotta uudet ohjelmat ovat valmiina seuraavan kauden alussa; korostaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen piiriin kuuluvien ohjelmien myöhäisestä käynnistymisestä aiheutui haitallisia vaikutuksia; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyödyntämään tässä yhteydessä SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jonka nojalla neuvosto voi äänestää monivuotisesta rahoituskehyksestä määräenemmistösäännöin;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(2)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0050.

Oikeudellinen huomautus