Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2224(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0295/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0295/2017

Keskustelut :

PV 23/10/2017 - 19
CRE 23/10/2017 - 19

Äänestykset :

PV 24/10/2017 - 5.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0402

Hyväksytyt tekstit
PDF 221kWORD 61k
Tiistai 24. lokakuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Legitiimit toimet yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi
P8_TA(2017)0402A8-0295/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä 2016/2224(INI)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943,

–  ottaa huomioon merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU,

–  ottaa huomioon markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä(1),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (TAXE 2)(2),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(3),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 1729 (2010) väärinkäytösten paljastajien suojelusta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen antaman päätöslauselman 2060 (2015) väärinkäytösten paljastajien suojelun parantamisesta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”Lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”(4),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon lisätoimenpiteistä läpinäkyvyyden parantamiseksi sekä verovilpin ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2016)0451),

–  ottaa huomioon G20-maiden korruptionvastaisen toimintasuunnitelman ja erityisesti siihen sisältyvät, väärinkäytösten paljastajia suojelevaa lainsäädäntöä koskevat ohjeet,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkaistun väärinkäytösten paljastajien suojeluun sitoutumista käsittelevän OECD:n raportin ”Committing to Effective Whistleblower Protection”,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen väärinkäytösten paljastamista koskevan oma-aloitteisen tutkimuksensa OI/1/2014/PMC päättämisestä,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2014)7 väärinkäytösten paljastajien suojelusta sekä sen tammikuussa 2015 julkaistun lyhyen oppaan kansallisen kehyksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2171 (2017), jossa kehotetaan kansallisia parlamentteja tunnustamaan, että väärinkäytöksien paljastaminen on oikeus,

–  ottaa huomioon eettisen käyttäytymisen parantamista julkisella sektorilla koskevaan OECD:n suositukseen sisältyvän periaatteen N:o 4,

–  ottaa huomioon kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption torjuntaa koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0295/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamisen ja että se näin ollen takaa kansalaistensa sananvapauden; katsoo, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, jotka molemmat on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, jonka noudattamisen ja soveltamisen takaaminen on EU:n tehtävä; ottaa huomioon, että EU edistää työntekijöiden suojelua ja työolojen parantamista;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni vahvistaa osaltaan korruption torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä kunnioittaen täysimääräisesti kansainvälisen oikeuden periaatteita, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta sekä kunkin valtion suvereniteettia;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 67 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan yhteinen turvapaikkapolitiikka kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan;

D.  katsoo, että avoimuus ja kansalaisten osallistuminen kuuluvat niihin kehityskulkuihin ja haasteisiin, joihin 2000-luvun demokratioiden on vastattava;

E.  toteaa, että talous-, velka- ja rahoituskriiseistä lähtien kansainvälisellä tasolla on käynnistetty lukuisia toimia veronkierron ja veropetosten torjumiseksi; katsoo, että avoimuuden lisääminen on tarpeen rahoituspalvelujen alalla, jotta voidaan torjua väärinkäytöksiä, ja että joillakin jäsenvaltioilla on jo kokemusta keskitetyistä palveluista, joiden avulla väärinkäytösten paljastajat voivat ilmoittaa rahoitusalan vakavaraisuutta koskevien sääntöjen todellisista tai mahdollisista rikkomuksista; ottaa huomioon, että vuonna 2003 YK hyväksyi korruption vastaisen yleissopimuksen(6); toteaa, että parlamentti on perustanut näiden paljastusten jälkeen kaksi erityisvaliokuntaa ja yhden tutkintavaliokunnan; toteaa kehottaneensa väärinkäytösten paljastajien suojeluun jo monissa päätöslauselmissa(7); katsoo, että kansainvälisen verotietojen vaihdon vahvistamiseksi jo sovitut aloitteet ovat olleet erittäin hyödyllisiä ja että lukuisat verotukseen liittyvät vuodot ovat paljastaneet suuren määrän tärkeää tietoa väärinkäytöksistä, jotka eivät olisi muuten nousseet esiin;

F.  ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastajilla on merkittävä rooli yleistä etua ja yhteiskuntiemme toimintaa vahingoittavista laittomista toimista tai väärinkäytöksistä ilmoittamisessa ja että voidakseen toimia niin he paljastavat työnantajalleen, viranomaisille tai suoraan yleisölle tietoja tällaisista yleistä etua vahingoittavista toimista;

G.  toteaa, että näin toimiessaan he auttavat jäsenvaltioita ja etulinjassa olevia instituutioita sekä EU:n elimiä ehkäisemään ja torjumaan etenkin sellaisia lahjomattomuuden periaatteen rikkomisia ja vallan väärinkäyttöä, jotka uhkaavat tai heikentävät kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta, varainhoidon loukkaamattomuutta, taloutta, ihmisoikeuksia, ympäristöä tai oikeusvaltion periaatetta tai jotka lisäävät työttömyyttä, rajoittavat tai vääristävät reilua kilpailua ja heikentävät kansalaisten luottamusta unionin ja kansallisen tason demokraattisiin institutioihin ja menettelyihin;

H.  toteaa, että korruptio on tällä hetkellä vakava ongelma unionissa, koska se voi estää valtiota suojelemasta väestöä, työntekijöitä, oikeusvaltioperiaatetta ja taloutta sekä johtaa julkisten instituutioiden ja palvelujen sekä talouskasvun ja kilpailukyvyn heikkenemiseen monilla aloilla, mikä horjuttaa luottamusta julkisten ja yksityisten instituutioiden sekä teollisuuden avoimuutta ja demokraattista oikeutusta kohtaan; ottaa huomioon, että korruption on arvioitu maksavan EU:n taloudelle vuosittain 120 miljardia euroa eli 1 prosentin EU:n BKT:stä;

I.  katsoo, että vaikka kansainvälisissä korruption torjuntapyrkimyksissä on tähän saakka keskitytty pääasiassa julkisen sektorin väärinkäytöksiin, viimeaikaiset vuodot ovat tuoneet esiin rahoituslaitosten, rahoitusneuvojien ja muiden yksityisyritysten roolin korruptiossa;

J.  ottaa huomioon, että erinäiset julkisuutta saaneet väärinkäytösten paljastamistapaukset ovat osoittaneet, että väärinkäytösten paljastajien toiminnalla voidaan saattaa yleisön ja poliittisten päättäjien tietoon yleistä etua koskevaa tietoa, kuten laittomia toimia ja väärinkäytöksiä tai muita vakavia rikkomuksia yksityisellä ja julkisella sektorilla; toteaa, että joihinkin näistä teoista on puututtu;

K.  katsoo, että luottamuksellisuuden suojaaminen edistää sellaisten entistä tehokkaampien paljastuskanavien luomista, joiden avulla voidaan raportoida petoksista, korruptiosta ja muista rikkomuksista, ja katsoo, että tietojen arkaluonteisuuden vuoksi puutteet luottamuksellisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin tietovuotoihin sekä unionin ja jäsenvaltioiden yleisen edun vahingoittamiseen;

L.  katsoo, että omaisuudenhoitopalveluiden tarjoajien ja vastaavanlaisten oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia edunsaajia koskevien julkisten rekisterien käyttöönotto sekä muut sijoitusvälineisiin liittyvät avoimuustoimenpiteet voivat toimia ehkäisevänä pelotteena sellaisille väärinkäytöksille, joihin väärinkäytösten paljastajat yleensä puuttuvat;

M.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyden ja heidän paljastamiensa tietojen luottamuksellisuuden turvaaminen edistää osaltaan sellaisten entistä tehokkaampien paljastuskanavien luomista, joiden avulla voidaan ilmoittaa petoksista, korruptiosta, laittomuuksista, väärinkäytöksistä ja muista vakavista rikkomuksista, ja katsoo, että tiedon arkaluonteisuudesta johtuen puutteet luottamuksellisuudessa saattavat johtaa ei-toivottuihin tietovuotoihin ja yleisen edun vahingoittamiseen unionissa; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu julkisella sektorilla voi helpottaa julkisten varojen väärinkäytön, petosten ja muunlaisen, kansalliseen tai EU:n etuun liittyvän rajatylittävän korruption havaitsemista;

N.  pitää valitettavana, että sellaisten olemassa olevien kanavien käyttäminen, jotka on tarkoitettu monikansallisten yritysten väärinkäytöksiä koskevien virallisten valitusten tekemiseen, johtaa vain harvoin konkreettisten seuraamuksien määräämiseen laittomuuksista;

O.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien toiminta on osoittautunut hyödylliseksi monilla sekä julkisen että yksityisen sektorin aloilla, joista mainittakoon kansanterveys, verotus, ympäristö, kuluttajien suojelu, korruption ja syrjinnän torjunta sekä sosiaalisten oikeuksien vaaliminen;

P.  katsoo, että tapaukset on määriteltävä tarkasti ottaen huomioon työtehtävien luonne sekä paljastettujen tekojen tai riskien vakavuus;

Q.  pitää tärkeänä, että ilmiannon ja väärinkäytösten paljastamisen välistä rajaa ei ylitetä; katsoo, ettei ole tarkoitus tietää kaikkea kaikista vaan tunnistaa, milloin demokratiaan kohdistuvaan uhkaan ei ole puututtu;

R.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa väärinkäytösten paljastajiin kohdistuu kostotoimenpiteitä, uhkailua ja painostusta, joilla heitä pyritään estämään tekemästä ilmoitusta tai heidät yritetään saada luopumaan sen tekemisestä tai heitä rangaistaan ilmoituksen tekemisestä; toteaa, että tällaista painostusta esiintyy erityisen usein sellaisilla työpaikoilla, joissa yleisen edun hyväksi tietoja paljastaneet työntekijät voivat työsuhteissaan olla heikommassa asemassa työnantajaansa nähden;

S.  ottaa huomioon usein ilmaistun vakavan huolen siitä, että yleisen edun hyväksi toimivat väärinkäytösten paljastajat voivat kohdata vihamielisyyttä, ahdistelua ja uhkailua sekä syrjäyttämistä työpaikallaan ja vaikeuksia uuden työpaikan saannissa ja he voivat menettää toimeentulonsa ja että usein vakavia uhkauksia kohdistetaan myös heidän perheenjäseniinsä ja kollegoihinsa; toteaa, että kostotoimien pelolla voi olla lannistava vaikutus väärinkäytösten paljastajiin ja se voi siten vaarantaa yleisen edun;

T.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla ja sitä olisi vahvistettava kaikkialla unionissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla edellyttäen, että heillä on ollut perusteltu syy toiminnalleen; katsoo, että tällaisten suojelumekanismien olisi oltava tasapainoisia ja niillä olisi taattava, että ilmoituksen kohteena olevien henkilöiden laillisia oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin; katsoo, että tällaisia suojelumekanismeja olisi sovellettava tutkiviin journalisteihin, jotka ovat haavoittuvaisia paljastaessaan arkaluonteisia tietoja ja suojelevat väärinkäytösten paljastajia lähdesuojan nimissä;

U.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot eivät ole varmistaneet väärinkäytösten paljastajien asianmukaista suojelua, kun taas monissa muissa on otettu käyttöön pitkälle meneviä ohjelmia heidän suojelemisekseen mutta ne eivät kuitenkaan aina ole johdonmukaisia ja tarjoavat siksi riittämätöntä suojelua; toteaa, että tämän seurauksena väärinkäytösten paljastajien suojelu unionissa on pirstaloitunutta, mikä aiheuttaa heille vaikeuksia, kun he haluavat tietoa oikeuksistaan ja ilmoitusten tekemistavoista, sekä oikeudellista epävarmuutta erityisesti rajatylittävissä tapauksissa;

V.  toteaa, että Euroopan oikeusasiamiehen toimistolla on selvä toimivalta tutkia unionin kansalaisten kanteluja, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia unionin toimielimissä, mutta väärinkäytösten paljastajien suojelu ei kuulu sen tehtäviin;

W.  toteaa, että väärinkäytösten paljastamista esiintyy hyvin usein myös muillakin kuin talous- ja rahoitusaloilla; katsoo, että riittävän suojelun puuttuminen voi estää väärinkäytösten paljastajia kosto- tai/ja vastatoimien pelossa raportoimasta väärinkäytöksistä; toteaa, että OECD raportoi vuonna 2015, että 86 prosentilla yrityksistä oli mekanismi, jolla voidaan ilmoittaa yritysten epäillyistä vakavista väärinkäytöksistä, mutta yli kolmasosalla yrityksistä ei ollut kirjallisia toimintaperiaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi kostotoimilta tai yritykset eivät tienneet, oliko sellaisia periaatteita olemassa; ottaa huomioon, että useita talous- tai rahoitusalaan liittyvien rikkomusten, väärinkäytösten tai laittomien toimien paljastajia on asetettu syytteeseen; toteaa, että yleisen edun nimissä väärinkäytöksistä ilmoittaviin tai tietoja paljastaviin henkilöihin sekä näiden perheenjäseniin ja kollegoihin kohdistuu usein kostotoimia, joista voi seurata esimerkiksi uramahdollisuuksien menetys; ottaa huomioon, että vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella on väärinkäytösten paljastajia koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö, väärinkäytösten paljastajien suojelu olisi taattava lailla; toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taataan sananvapaus ja oikeus hyvään hallintoon;

X.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu Euroopan unionissa ei saisi rajoittua ainoastaan eurooppalaisiin tapauksiin vaan sitä olisi sovellettava myös kansainvälisiin tapauksiin;

Y.  katsoo, että työpaikkojen on ylläpidettävä työympäristöä, jossa ihmiset voivat huoletta tuoda esiin mahdollisia väärinkäytöksiä, kuten puutteita, virheellisiä menettelyjä, huonoa hallintoa, petoksia tai laittomuuksia; katsoo, että on erittäin tärkeää edistää oikeanlaista kulttuuria, jossa ihmiset voivat tuoda ongelmia esiin pelkäämättä kostotoimia, jotka voivat vaikuttaa heidän senhetkiseen ja tulevaan työtilanteeseensa;

Z.  ottaa huomioon, että monissa maissa työntekijöillä on etenkin yksityisellä sektorilla tiettyihin tietoihin kohdistuva salassapitovelvollisuus, minkä seurauksena väärinkäytösten paljastajat saattavat joutua kurinpitotoimien kohteeksi ilmoitettuaan väärinkäytöksistä työpaikkansa ulkopuolelle;

AA.  ottaa huomioon, että OECD:n tutkimuksen mukaan yli kolmanneksella raportointimekanismia käyttävistä organisaatioista ei ole kirjallisia toimintaperiaatteita väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta kostotoimilta tai niillä ei ole tietoa tällaisista periaatteista;

AB.  toteaa, että EU:n oikeus sisältää jo nyt tiettyjä sääntöjä, joilla väärinkäytösten paljastajia suojellaan tietynlaisilta kostotoimilta eri aloilla, mutta komissio ei ole vielä ehdottanut asianmukaisia lainsäädäntötoimia, joilla väärinkäytösten paljastajia ja heidän oikeuksiaan suojellaan tehokkaasti ja yhdenmukaisesti EU:ssa;

AC.  ottaa huomioon, että kaikki unionin toimielimet ovat henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaan 1. päivästä tammikuuta 2014 lähtien velvollisia ottamaan käyttöön sisäisiä sääntöjä unionin toimielimissä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

AD.  toteaa kehottaneensa useaan otteeseen ottamaan käyttöön laaja-alaisia toimia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi unionissa;

AE.  ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi, 25. marraskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, 16. joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin sekä 14. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa parlamentti kehotti komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee väärinkäytösten paljastajien suojelemiseen tähtäävän tehokkaan ja kattavan eurooppalaisen ohjelman perustamista ja jolla suojellaan henkilöitä, jotka ilmoittavat epäillyistä yleistä etua tai Euroopan unionin taloudellisia etuja haittaavista petoksista tai laittomuuksista;

AF.  katsoo, että kaikkien kolmansien maiden kansalaisten, joiden aseman väärinkäytösten paljastajana Euroopan unioni tai jokin sen jäsenvaltioista on tunnustanut, on voitava nauttia kaikista sovellettavista suojelutoimista, jos he työtehtäviensä yhteydessä tai muutoin ovat saaneet haltuunsa – ja paljastaneet – tietoja, jotka koskevat laitonta toimintaa tai vakoilua, jonka on suorittanut joko kolmas maa tai kotimainen tai monikansallinen yritys ja joka vahingoittaa valtiota, kansakuntaa tai unionin kansalaisia ja heidän tietämättään vaarantaa valtion yhtenäisyyden, kansallisen turvallisuuden tai yhteisön tai yksilön vapaudet;

AG.  ottaa huomioon, että lähes kaikki unionin toimielimet ja virastot ovat 1. heinäkuuta 2014 alkaen lisänneet määräysten mukaisesti sisäisiin työjärjestyksiinsä toimenpiteitä virkamiehinä työskentelevien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi henkilöstösääntöjen 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti;

AH.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ja OECD:n kaltaiset kansainväliset organisaatiot ovat hyväksyneet nyt jo vakiintuneita periaatteita ja myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö on vakiintunut;

AI.  toteaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelun merkitys on vahvistettu kaikissa merkittävissä korruptiota koskevissa kansainvälisissä oikeudellisissa asiakirjoissa ja väärinkäytösten paljastajien toimintaa koskevat periaatteet on esitetty korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa (UNCAC), Euroopan neuvoston suosituksessa CM/Rec(2014)7 ja OECD:n vuonna 2009 antamassa lahjonnan vastaisessa suosituksessa;

AJ.  pitää olennaisen tärkeänä, että perustetaan kiireellisesti horisontaalinen kattava kehys, jolla vahvistetaan oikeudet ja velvollisuudet ja siten suojellaan tehokkaasti väärinkäytösten paljastajia kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sekä EU:n toimielimissä, elimissä, toimistoissa ja virastoissa;

Väärinkäytösten paljastajien rooli ja tarve suojella heitä

1.  kehottaa komissiota tekemään aluksi arvion asianmukaisesta oikeusperustasta, joka mahdollistaa EU:n jatkotoimet, ja esittämään ennen vuoden loppua laaja-alaisen lainsäädäntöehdotuksen, jolla perustetaan kattava yhteinen sääntelykehys, jolla taataan väärinkäytösten paljastajien korkeatasoinen suojelu EU:ssa kaikilla aloilla julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä kansallisissa ja unionin toimielimissä, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalliset ja unionin elimet, toimistot ja virastot, ja jossa otetaan huomioon kansallinen tilanne eikä rajoiteta jäsenvaltioiden mahdollisuutta ryhtyä lisätoimiin; korostaa, että nykyisin on olemassa erilaisia mahdollisia oikeusperustoja, joiden ansiosta unioni voi ryhtyä toimeen asiassa; kehottaa komissiota harkitsemaan niitä ja ehdottamaan laajaa yhtenäistä ja tehokasta välinettä; muistuttaa komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen pitkäaikaisen oikeuskäytännön myötä kehittämästä doktriinista, joka koskee unionin implisiittisen toimivallan käsitettä, joka mahdollistaa usean oikeusperustan käytön;

2.  painottaa, että on kohtuutonta ja huolestuttavaa, että kansalaiset ja toimittajat asetetaan pikemminkin syytteeseen kuin oikeudellisen suojelun kohteeksi, kun he paljastavat yleisen edun nimissä tietoja muun muassa epäillystä väärinkäytöksestä, rikkomuksesta, petoksesta tai laittomasta toiminnasta, ja erityisesti silloin, kun on kyseessä EU:n perusperiaatteita loukkaava toiminta, kuten veronkierto, veropetos ja rahanpesu;

3.  kehottaa sisällyttämään rahoituspalveluja, verotusta ja kilpailua koskeviin kansainvälisin sopimuksiin määräyksiä väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

4.  korostaa tarvetta turvata väärinkäytösten paljastajia suojelevien säännösten ja määräysten oikeusvarmuus, koska selkeyden puute ja hajanainen lähestymistapa estävät mahdollisia väärinkäytösten paljastajia tulemasta esiin; korostaa näin ollen, että asiaankuuluvassa EU:n lainsäädännössä olisi luotava selkeä menettely, jonka mukaan paljastuksia käsitellään asianmukaisesti ja väärinkäytösten paljastajia suojellaan tehokkaasti;

5.  muistuttaa, että mahdollisessa tulevassa sääntelykehyksessä on otettava huomioon työelämää ohjaavat ja siihen vaikuttavat säännöt, oikeudet ja velvollisuudet; korostaa lisäksi, että tällöin on kuultava työmarkkinaosapuolia ja noudatettava työehtosopimuksia;

6.  kehottaa varmistamaan lainsäädännössä, että yhtiöt, joiden on yksiselitteisesti todettu kohdistavan kostotoimia väärinkäytösten paljastajiin, eivät voi hyötyä unionin varoista eivätkä tehdä sopimuksia julkisten elinten kanssa;

7.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään kriteereitä ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen 33 artiklan, jossa korostetaan väärinkäytösten paljastajien merkitystä korruption torjunnassa ja ehkäisyssä;

9.  pitää valitettavana, että vain muutama jäsenvaltio on ottanut käyttöön riittävän edistyneitä väärinkäytösten paljastajia suojaavia järjestelmiä; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä vahvistaneet tällaisia järjestelmiä tai asiaa koskevia periaatteita kansallisessa lainsäädännössään, tekemään tämän mahdollisimman pian;

10.  painottaa, että liiketalouden ja siihen liittyvien alojen opetusohjelmissa on kiinnitettävä enemmän huomiota liiketoimintaetiikkaan;

11.  kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä edistämään väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista muun muassa tiedotuskampanjoilla; kehottaa erityisesti komissiota laatimaan asiaa koskevan kattavan suunnitelman; katsoo, että julkisella sektorilla ja työpaikoilla on tarpeen edistää eettisyyteen perustuvaa kulttuuria, jotta voidaan korostaa, kuinka tärkeää on tiedottaa työntekijöille väärinkäytösten paljastamista koskevista nykyisistä oikeudellisista kehyksistä yhteistyössä ammattijärjestöjen kanssa;

12.  kehottaa komissiota seuraamaan väärinkäytösten paljastajiin liittyviä jäsenvaltioiden säännöksiä, jotta voidaan edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jonka avulla väärinkäytösten paljastajille voidaan tarjota tehokkaampi suojelu kansallisella tasolla;

13.  kehottaa komissiota esittämään kattavan suunnitelman, jotta torjutaan varojen siirtoa EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa korruptoituneiden henkilöiden nimettömyyttä suojellaan;

14.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajia ovat kaikki henkilöt, jotka yleisen edun, myös unionin yleisen edun, hyväksi ilmoittavat tai paljastavat tietoja, jotka koskevat esimerkiksi lainvastaisia, luvattomia, uhkaavia tai haitallisia tekoja ja yleistä etua vahingoittavia tai vaarantavia tekoja, jotka yleensä mutta ei aina liittyvät heidän työsuhteeseensa yksityisellä tai julkisella sektorilla, sopimussuhteeseensa tai ammattiyhdistys- tai järjestötyöhönsä; korostaa, että tämä koskee myös henkilöitä, jotka ovat perinteisen työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ulkopuolella, kuten konsultit, alihankkijat, harjoittelijat, vapaaehtoiset, työssä käyvät opiskelijat, määräaikaiset työntekijät ja entiset henkilöstön jäsenet, ja joilla on todisteita tällaisista teoista ja perusteltu syy uskoa, että ilmoitettu tieto pitää paikkansa;

15.  katsoo, että henkilöille, jotka ovat perinteisen työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ulkopuolella, kuten konsultit, alihankkijat, harjoittelijat, vapaaehtoiset, työssä käyvät opiskelijat, määräaikaiset työntekijät, entiset henkilöstön jäsenet ja kansalaiset, olisi myös annettava mahdollisuus käyttää raportointikanavia ja nauttia asianmukaisesta suojelusta, kun he paljastavat tietoja laittomasta tai luvattomasta teosta tai yleistä etua vahingoittavasta teosta;

16.  toteaa, että tarvitaan selkeä ratkaisu väärinkäytösten paljastajille, jotka työskentelevät EU:hun rekisteröidyissä, mutta EU:n ulkopuolelle sijoittautuneissa yhtiöissä;

17.  toteaa, että yleistä etua vahingoittaviksi asioiksi katsotaan muun muassa korruptio, rikokset, laillisen velvollisuuden rikkominen, virheelliset tuomiot, vallan väärinkäyttö, eturistiriidat, julkisten varojen luvaton käyttö, harkintavallan väärinkäyttö, laittomat rahavirrat sekä ympäristön, terveyden, yleisen turvallisuuden, kansallisen ja maailmanlaajuisen turvallisuuden ja yksityisyyden suojan ja henkilötietojen suojelun vaarantaminen, veronkierto, kuluttajien oikeuksien loukkaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja muiden sosiaalisten oikeuksien vahingoittaminen sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ja toimet näiden rikkomusten salaamiseksi;

18.  katsoo, että yleisen edun olisi oltava etusijalla paljastettujen tietojen yksityisyyteen tai taloudelliseen arvoon verrattuna ja että olisi oltava mahdollista paljastaa tietoja yleiseen etuun kohdistuvasta vakavasta uhasta, vaikka ne ovat lailla suojattuja; katsoo kuitenkin, että ammattietiikan noudattamiseen liittyviin tietoihin sekä kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviin luottamuksellisiin tietoihin olisi sovellettava erityismenettelyjä; katsoo, että tällaisissa tapauksissa ilmoitus olisi tehtävä toimivaltaiselle viranomaiselle;

19.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajille on aina taattava tehokas suojelu, vaikka paljastukset eivät koskekaan laittomia toimia, jos tiedon paljastamisen tarkoituksena on estää yleisen edun vahingoittuminen;

20.  korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava Euroopan neuvoston suositusta väärinkäytösten paljastajien suojelusta;

21.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien rooli yleistä etua vahingoittavien vakavien tapausten paljastamisessa on osoittautunut merkittäväksi jo vuosien ajan ja että he tukevat osaltaan demokratiaa, politiikan ja talouden avoimuutta ja kansalaisten tiedonsaantia ja olisi tunnustettava, että he ovat välttämättömiä laittomien toimien estämiseksi; korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat osoittautuneet keskeiseksi tiedonlähteeksi tutkivalle journalismille ja riippumattomalle lehdistölle; muistuttaa, että lähdesuojan takaaminen on olennaisen tärkeää lehdistön vapaudelle; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajien oikeutta olla paljastamatta tietolähdettään suojellaan tehokkaasti; katsoo, että myös toimittajat ovat haavoittuvaisia ja heidänkin olisi saatava oikeudellista suojaa;

22.  panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat viime vuosina ryhtyneet toimiin väärinkäytösten paljastajien oikeuksien vahvistamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että väärinkäytösten paljastajat ovat edelleen siviili- ja rikosoikeudellisten menettelyjen kohteena joissakin jäsenvaltioissa, erityisesti silloin kun olemassa olevat keinot heidän puolustamisekseen, tukemisekseen ja suojelemisekseen ovat olemattomia, riittämättömiä tai tehottomia; panee lisäksi merkille, että jäsenvaltioiden väliset erot aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta ja oikeuspaikkakeinottelua ja saattavat johtaa eriarvoiseen kohteluun;

23.  uskoo, että väärinkäytösten paljastajien asianmukaisen suojelun puutteella on kielteinen vaikutus EU:n taloudellisen edun suojeluun;

24.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevien kattavien lainsäännösten käyttöön ottamisella edistetään julki tuomisen kulttuuria ja että väärinkäytösten paljastamiseen olisi kannustettava ja sitä olisi pidettävä hyvään kansalaisuuteen kuuluvana toimintana; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä tuomaan esiin väärinkäytösten paljastajien myönteistä roolia sekä tiedottamaan heidän usein haavoittuvaista asemaansa ja puolustuskyvyttömyyttään koskevista vakavista huolenaiheista muun muassa tiedotus- ja suojelukampanjoilla, viestinnällä ja koulutuksella; suosittaa erityisesti komissiota esittämään asiaa koskevan kattavan suunnitelman; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan verkkosivuston, jolla tarjotaan hyödyllistä tietoa väärinkäytösten paljastajien suojelusta ja jonne voi jättää valituksia; korostaa, että tämän verkkosivuston olisi oltava helposti yleisön saatavilla ja sen tiedot olisi säilytettävä nimettöminä;

25.  vaatii toimia, joilla muutetaan yleistä käsitystä ja erityisesti poliitikkojen, työnantajien ja tiedotusvälineiden käsitystä väärinkäytösten paljastajista ja joissa korostettaisiin heidän positiivista rooliaan varhaisvaroitusmekanismina ja estävänä tekijänä, jonka avulla voidaan havaita ja estää väärinkäytöksiä ja korruptiota, sekä vastuuvelvollisuuteen liittyvänä mekanismina, joka mahdollistaa julkisen vallan ja yritysten julkisen tarkastelun;

26.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään sekä julkisella että yksityisellä sektorilla sellaista avointa työpaikkakulttuuria, jossa organisaatiot tai yritykset voivat noudattaa tiukkoja eettisiä periaatteita ja työntekijät voivat luottavaisesti ilmoittaa väärinkäytöksistä, mikä mahdollistaa uhkia tai vahinkoja ehkäisevät tai korjaavat toimet;

27.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti toteuttamisensa toimien tehokkuutta ja ottamaan huomioon yleisen mielipiteen asenteista väärinkäytösten paljastamista tai paljastusten tekijöitä kohtaan, ilmoitusten vastaanottamisesta ja käsittelystä vastaavan johtohenkilöstön keskuudessa tehtyjen monialaisten tutkimusten tulokset ja väärinkäytösten paljastamisesta työpaikoilla tehtyjen riippumattomien tutkimusten tulokset;

28.  kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole antaneet väärinkäytösten paljastamista koskevaa lainsäädäntöä, tekemään niin lähitulevaisuudessa ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen jäsenvaltioiden foorumin perustamista, jossa vaihdetaan alan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä mutta myös kolmansien maiden kanssa;

29.  korostaa tutkimuksen ja hyvien käytäntöjen merkitystä, jotta voidaan kannustaa väärinkäytösten paljastajien parempaan suojeluun unionin tasolla;

30.  kehottaa sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuinta että Euroopan oikeusasiamiehen toimistoa julkaisemaan vuoden 2017 loppuun mennessä 1) erityiskertomuksia, joihin sisältyy unionin toimielimissä, yrityksissä, yhdistyksissä, järjestöissä ja muissa unioniin rekisteröidyissä elimissä ilmenneitä väärinkäytösten paljastustapauksia koskevat tilastot ja selkeät lopputulokset, 2) asianomaisten toimielinten paljastettuja tapauksia koskevat jatkotoimet, jotka perustuvat komission nykyisiin suuntaviivoihin ja sääntöihin, 3) väärinkäytöksen paljastajalta saadun tiedon perusteella aloitettujen tutkimusten lopputulokset ja 4) väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi suunnitellut toimet kussakin tapauksessa;

Ilmoittamismekanismi

31.  panee merkille, että selkeästi määriteltyjen suojakeinojen ja turvallisen ilmoitusmenettelyn puuttuminen sekä seurannan mahdollinen puuttuminen muodostavat esteen väärinkäytösten paljastajien toiminnalle, voivat saada heidät luopumaan paljastuksista ja johtavat siihen, että monet väärinkäytösten paljastajat vaikenevat; on huolissaan väärinkäytösten paljastajiin kohdistuvista kostotoimista ja painostuksesta, silloin kun he ottavat yhteyttä väärään henkilöön tai tahoon organisaationsa sisällä;

32.  katsoo, että on laadittava yhtenäinen, uskottava ja luotettava järjestelmä, jonka avulla voidaan tehdä ilmoituksia organisaation sisällä ja sen ulkopuolella sekä toimivaltaisille viranomaisille; katsoo, että tällainen järjestelmä helpottaisi sen puitteissa tehtyjen ilmoitusten uskottavuuden ja todenperäisyyden arviointia;

33.  kehottaa komissiota tutkimaan järjestelmää, jonka avulla voidaan tehdä ilmoituksia organisaation sisällä ja sen ulkopuolella; korostaa, että tämän mahdollistamiseksi olisi perustettava selkeitä, oikeudenmukaisia ja tasapuolisia menettelyjä, joilla varmistetaan, että sekä väärinkäytösten paljastajan että epäillyn väärintekijän perusoikeuksia ja laillisia oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin; katsoo, että työnantajia olisi kannustettava ottamaan käyttöön sisäisiä ilmoittamismenettelyjä ja että jokaisessa organisaatiossa olisi oltava yksi riippumaton ja puolueeton henkilö tai taho, jonka tehtäviin kuuluu ilmoitusten vastaanottaminen; katsoo, että työntekijöiden edustajat olisi otettava mukaan kyseisen vastuutahon nimittämiseen; korostaa, että ilmoituksen vastaanottajan on ryhdyttävä asianmukaisiin jatkotoimiin kunkin vastaanotetun ilmoituksen osalta ja tiedotettava väärinkäytöksen paljastajalle seurannan tuloksista kohtuullisen ajan kuluessa;

34.  katsoo, että jokaisen organisaation olisi perustettava selkeitä ilmoittamiskanavia, joiden avulla väärinkäytösten paljastajat voivat tehdä ilmoituksia oman organisaationsa sisällä; korostaa että kaikille työntekijöille olisi tiedotettava asianmukaisesta ilmoittamismenettelystä, jonka luottamuksellisuus sekä ilmoituksen käsittely kohtuullisen ajan kuluessa olisi taattava; korostaa, että väärinkäytöksen paljastajan on voitava kääntyä asiasta vastaavan viranomaisen, kansalaisjärjestöjen tai tiedotusvälineiden puoleen erityisesti, jos organisaatiolta ei saada myönteistä vastausta tai jos sisäinen ilmoitus tai toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoittaminen heikentäisi ilmiselvästi paljastuksen tehoa, jos tilanne aiheuttaa väärinkäytösten paljastajalle vaaraa tai jos jokin tieto on saatava julki kiireellisesti;

35.  muistuttaa, että kansalaisilla on oikeus saada tietoa yleistä etua vahingoittavista väärinkäytöksistä; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien olisi aina voitava paljastaa julkisesti tietoja laittomasta tai luvattomasta teosta tai yleistä etua vahingoittavasta teosta;

36.  muistuttaa, 14. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa parlamentti kehotti unionin toimielimiä ottamaan käyttöön ja toteuttamaan yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa kaikki tarvittavat toimenpiteet tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi; kehottaa siksi perustamaan valvotun verkkosivuston, jonne valituksia voidaan jättää täysin luottamuksellisesti;

37.  katsoo, että ilmoituksen tekeminen organisaation ulkopuolella, myös suoraan yleisölle, siten, että sisäinen ilmoittaminen jätetään väliin, ei voi olla peruste ilmoituksen hylkäämiselle, syytteeseen asettamiselle tai suojelun myöntämisen kieltämiselle; katsoo, että kyseinen suojelu olisi myönnettävä valitusta ilmoituskanavasta riippumatta, paljastetun tiedon perusteella ja edellyttäen, että väärinkäytöksen paljastajalla oli perustellut syyt uskoa tiedon todenperäisyyteen;

Suojelun myöntäminen ilmoituksen tekemisen jälkeen

38.  on huolissaan väärinkäytösten paljastajiin heidän työpaikoillaan kohdistuvista riskeistä ja erityisesti heidän työnantajansa ja tämän alaisuudessa työskentelevien tai tämän nimissä toimivien henkilöiden suorittamista mahdollisista välittömistä tai välillisistä kostotoimista; korostaa, että kostotoimet tarkoittavat useimmiten syrjäyttämistä, urakehityksen hidastamista tai pysäyttämistä, jopa irtisanomista, sekä työpaikkakiusaamista; painottaa, että nämä kostotoimet jarruttavat väärinkäytösten paljastajien toimintaa; katsoo, että on otettava käyttöön kostotoimia torjuvia suojelutoimenpiteitä; katsoo, että kostotoimista on määrättävä tehokkaita rangaistuksia ja seuraamuksia; korostaa, että heti kun henkilön asema väärinkäytösten paljastajana on tunnustettu, häntä olisi suojeltava, häntä vastaan käynnistetyt mahdolliset kostotoimet on peruttava ja hänelle olisi myönnettävä täysimääräinen korvaus hänelle aiheutuneesta haitasta ja vahingosta; katsoo, että nämä säännökset olisi sisällytettävä komission ehdotukseen väärinkäytösten paljastajien suojelemista koskevaksi laaja-alaiseksi direktiiviksi;

39.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla olisi oltava mahdollisuus hakea välitointa kostotoimenpiteiden, kuten erottamisen, estämiseksi siihen saakka kun on saatu virallinen tulos hallinnollisesta, oikeudellisesta tai muusta menettelystä;

40.  korostaa, ettei mikään työsuhde saisi rajoittaa kenenkään oikeutta sananvapauteen eikä ketään saisi syrjiä tapauksissa, joissa he ovat käyttäneet kyseistä oikeuttaan;

41.  toteaa, että mahdollisessa tulevassa sääntelykehyksessä olisi otettava huomioon säännöt, oikeudet ja velvollisuudet, jotka ohjaavat työelämää ja vaikuttavat siihen; korostaa lisäksi, että työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava siihen ja että siinä olisi noudatettava työehtosopimuksia;

42.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajilla, heidän perheenjäsenillään ja kaikilla heitä avustaneilla henkilöillä, joiden henki tai turvallisuus on vaarassa, on oltava oikeus asianmukaiseen ja tehokkaaseen suojeluun, joka koskee heidän fyysistä, henkistä ja sosiaalista koskemattomuuttaan sekä heidän elinkeinoaan ja johon kuuluu heille myönnettävä mahdollisimman korkea-asteinen luottamuksellisuus;

43.  korostaa, että suojelutoimenpiteitä olisi sovellettava myös silloin kun väärinkäytösten paljastajat ilmoittavat jonkin jäsenvaltion toimintaan liittyvistä teoista;

44.  toteaa, että tutkivat journalistit ja riippumaton lehdistö ovat usein yksinäinen ammattikunta, johon voi kohdistua monenlaisia paineita, ja näin ollen on välttämätöntä suojella näitä kaikenlaisilta pelotteluyrityksiltä;

45.  ehdottaa, että sellaisten henkilöiden, jotka ovat joutuneet kostotoimenpiteiden, erityisesti työpaikan menetyksen, kohteiksi tehtyään yleistä etua koskevan ilmoituksen tai paljastuksen, olisi voitava hakea välitointa siviilioikeudellisen menettelyn tulosta odottaessa;

46.  tuomitsee käytännöt, joissa väärinkäytösten paljastaja haastetaan oikeuteen tai häntä uhataan oikeustoimilla, joiden tarkoituksena ei ole hakea oikeutta vaan saada hänet harjoittamaan itsesensuuria tai ajaa hänet taloudellisen, henkisen ja psykologisen uupumuksen partaalle; katsoo, että tällaisesta menettelyjen väärinkäytöstä olisi määrättävä rikosoikeudellisia rangaistuksia ja seuraamuksia;

47.  muistuttaa väärinkäytösten paljastajia uhkaavista rikos- ja siviilioikeudellisista seuraamuksista; korostaa, että he ovat oikeudenkäynnissä usein heikompi osapuoli; katsoo siksi, että tapauksissa, joissa väärinkäytösten paljastajaan väitetään kohdistuneen kostotoimia, työnantajan on esitettävä näyttöä siitä, että kyseiset toimet ei liity millään tavalla väärinkäytösten paljastajan tekemään ilmoitukseen; katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelun perustana olisi oltava paljastettu tieto eikä heidän aikomuksensa; korostaa kuitenkin, että väärinkäytösten paljastajan on täytynyt ilmoittaa tietoja, joiden hän uskoi olevan totta; katsoo, että luottamuksellisuus olisi taattava koko menettelyn ajan ja että väärinkäytösten paljastajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa ilman hänen suostumustaan; korostaa, että henkilöllisyyttä koskevan luottamuksellisuuden rikkomisesta ilman väärinkäytöksen paljastajan suostumusta olisi määrättävä seuraamuksia, myös rikosoikeudellisia;

48.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajia vastaan ei saisi nostaa rikossyytteitä tai siviilioikeudellisia kanteita eikä määrätä hallinnollisia tai kurinpidollisia seuraamuksia heidän tekemiensä ilmoitusten vuoksi;

49.  katsoo, että jos väärinkäytösten paljastajat voisivat tehdä ilmoituksen nimettömänä, se mahdollistaisi sellaisten tietojen paljastamisen, joista ei olisi ilmoitettu muissa olosuhteissa; korostaa näin ollen, että olisi otettava käyttöön selvästi säännellyt keinot jättää ilmoituksia nimettömänä kansalliselle tai eurooppalaiselle riippumattomalle elimelle, joka vastaa ilmoitusten vastaanottamisesta, niiden uskottavuuden tarkistamisesta, saatujen vastausten seurannasta sekä väärinkäytösten paljastajille tarjottavasta neuvonnasta myös digitaalisessa ympäristössä, ja samalla olisi määriteltävä tarkasti ne tapaukset, joissa ilmoitus voidaan jättää nimettömänä; korostaa, että väärinkäytösten paljastajan henkilöllisyyttä tai muuta tietoa, jonka avulla hänet voidaan tunnistaa, ei saisi paljastaa ilman hänen suostumustaan; katsoo, että kaikista tapauksista, joissa rikotaan oikeutta nimettömyyteen, on määrättävä seurauksia;

50.  korostaa, että kukaan ei saisi menettää suojelua vain siksi, että hän on tehnyt tosiseikkoja koskevan arviointivirheen tai että yleisen edun vaarantamista koskeva uhka ei toteutunutkaan, edellyttäen, että ilmoituksen tekemisen hetkellä henkilöllä on ollut perusteltua syytä uskoa sen todenmukaisuuteen; muistuttaa, että jos syytökset ovat perättömiä, niiden esittäjät on saatettava vastuuseen eikä heille saa myöntää väärinkäytösten paljastajille annettavaa suojelua; korostaa, että kaikille henkilöille, joille aiheutuu suoraa tai välillistä vahinkoa perättömän tai harhaanjohtavan tiedon ilmoittamisesta tai paljastamisesta, olisi myönnettävä oikeus käyttää tehokkaista oikeussuojakeinoja pahansuopien tai perättömien ilmoitusten tekoa vastaan;

51.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää keinoja, joilla voidaan kieltää kaikenlaiset kostotoimet, mukaan lukien passiivinen erottaminen tai passiiviset toimet; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään väärinkäytösten paljastajien toimien kriminalisoinnista heidän paljastaessaan tietoja laittomista tai luvattomista teoista tai yleistä etua vahingoittavista tai vaarantavista teoista;

52.  muistuttaa tässä yhteydessä, että sekä unionin toimielinten että jäsenvaltioiden on sovellettava voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä asianmukaisesti ja tulkittava sitä yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on jo todettu tärkeäksi mekanismiksi EU:n lainsäädännön tehokkaan soveltamisen varmistamisessa; kehottaa siksi jäsenvaltioita pidättymään sellaisten väärinkäytösten paljastajien toimien kriminalisoinnista, jotka paljastavat tietoja yleisen edun hyväksi;

Väärinkäytösten paljastajien tukeminen

53.  korostaa viranomaisten, ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen roolia väärinkäytösten paljastajien tukemisessa ja auttamisessa heidän toimissaan organisaationsa sisällä;

54.  korostaa, että ammattiin liittyvän riskin lisäksi väärinkäytösten paljastajiin ja heitä auttaviin henkilöihin kohdistuu henkilökohtaisia, psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia riskejä; katsoo, että tarpeen mukaan on annettava psykologista tukea, että oikeusapua olisi annettava sitä pyytäville varattomille väärinkäytösten paljastajille, että sosiaalista ja taloudellista tukea olisi annettava niille väärinkäytösten paljastajille, jotka perustelevat asianmukaisesti avuntarpeensa, myös suojatoimenpiteenä, jos väärinkäytösten paljastajaa vastaan on nostettu on siviili- tai rikosoikeudellinen menettely, kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti; katsoo lisäksi, että korvausta olisi maksettava riippumatta siitä, millaista vahinkoa väärinkäytösten paljastaja on kärsinyt ilmoituksen tekemisen seurauksena;

55.  mainitsee tässä yhteydessä, että Euroopan oikeusasiamies on ilmoittanut parlamentissa olevansa halukas tutkimaan mahdollisuutta perustaa tällainen elin oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen; kehottaa komissiota tutkimaan, onko näiden tehtävien antaminen Euroopan oikeusasiamiehelle, jolla on jo valtuudet tutkia valituksia EU:n toimielimissä tapahtuvista väärinkäytöksistä, mahdollista toteuttaa;

56.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä yhdessä kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten kanssa ryhtymään kaikkiin mahdollisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tiedonlähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi, jotta estetään kaikki syrjivät toimet tai uhat, ja perustamaan avoimia kanavia tiedon paljastamiseksi, perustamaan riippumattomia kansallisia ja unionin viranomaisia väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi sekä harkitsemaan erityisten tukivarojen myöntämistä kyseisille viranomaisille; kehottaa perustamaan eurooppalaisen keskusviranomaisen, joka vastaa väärinkäytösten paljastajien ja heitä auttavien henkilöiden tehokkaasta suojelusta kansallisen tietosuojaviranomaisjärjestelmän tarjoaman mallin mukaisesti;

57.  kehottaa komissiota näiden toimien vaikuttavuuden varmistamiseksi kehittämään välineitä, joilla suojellaan perusteettomilta syytteiltä, taloudellisilta seuraamuksilta ja syrjinnältä;

58.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan riippumattomia elimiä, joilla on riittävästi talousarviovaroja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat ja joiden tehtävänä on ilmoitusten vastaanottaminen, niiden uskottavuuden tarkistaminen, saadun vastauksen seuranta, väärinkäytösten paljastajien ohjaaminen, erityisesti jos organisaatiosta ei saada myönteistä vastausta, sekä heidän ohjaamisensa asianmukaisen taloudellisen tuen piiriin erityisesti rajatylittävissä tapauksissa tai tapauksissa, jotka koskevat suoraan jäsenvaltioita tai EU:n toimielimiä; ehdottaa, että kyseinen elin julkaisee vuotuisen kertomuksen saaduista ilmoituksista ja niiden käsittelystä noudattaen mahdollisesti käynnissä olevien tutkintojen luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia;

59.  korostaa, että olisi harkittava tiedonsaannin helpottamista ja luottamuksellisen neuvonannon tekemistä maksuttomaksi henkilöille, jotka aikovat tehdä yleistä etua koskevan ilmoituksen tai paljastaa laittomia tai luvattomia tekoja, jotka heikentävät tai vaarantavat julkista etua; toteaa, että tällaisia tietoja ja neuvoja tarjoavat rakenteet olisi yksilöitävä ja niiden yhteystiedot asetettava suuren yleisön saataville;

60.  korostaa, että kaikkien väärinkäytösten paljastajille myönnettävien suojatoimien lisäksi on välttämätöntä taata näille väärinkäytösten paljastajille erityisesti vastaanottojärjestelyt, majoitus ja heidän turvallisuutensa sellaisessa jäsenvaltiossa, jolla ei ole luovutussopimusta kyseessä olevat teot tehneen maan kanssa; kehottaa komissiota tapauksissa, joissa unionilla on luovutussopimus asianomaisen kolmannen maan kanssa, käyttämään SEU-sopimuksen turvapaikkapolitiikkaa koskevan 67 artiklan 2 kohdan mukaista toimivaltaansa ja ryhtymään kaikkiin tarvittaviin turvatoimenpiteisiin näiden väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi, sillä he ovat erityisen alttiita vakaville kostotoimenpiteille maassa, jonka laittomia tai vilpillisiä käytäntöjä he ovat saattaneet yleiseen tietoisuuteen;

61.  kehottaa komissiota ehdottamaan, että perustetaan samankaltainen unionin tason elin, jolla on riittävästi talousarviovaroja, riittävät toimivaltuudet ja asianmukaiset asiantuntijat ja jonka tehtävänä on koordinoida jäsenvaltioiden toimia erityisesti rajatylittävissä tilanteissa; katsoo, että tällaisen unionin tason elimen olisi myös pystyttävä vastaanottamaan ilmoituksia, tarkistamaan niiden uskottavuus, antamaan sitovia suosituksia ja ohjaamaan väärinkäytösten paljastajia, jos jäsenvaltion tai kansallisten elinten antama vastaus ei selvästikään ole asianmukainen; ehdottaa, että kyseinen elin julkaisee vuotuisen kertomuksen saaduista ilmoituksista ja niiden käsittelystä noudattaen mahdollisesti käynnissä olevien tutkintojen luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia; katsoo, että Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltuuksia voitaisiin laajentaa tämän tehtävän hoitamiseen;

62.  katsoo, että sen jälkeen kun ilmoitus on todettu vakavasti otettavaksi, sen johdosta olisi tehtävä asianmukaisia tutkimuksia ja sopivia jatkotoimia; korostaa, että tutkimuksen aikana väärinkäytösten paljastajille olisi annettava mahdollisuus selventää valitustaan ja antaa lisätietoja tai -todisteita;

63.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään tietoja, kriteereitä ja indikaattoreita, jotka kattavat väärinkäytösten paljastajia koskevat toimintaperiaatteet julkisella ja yksityisellä sektorilla;

64.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen 24. heinäkuuta 2014 antaman oma-aloitteisen kertomuksen, jossa uusien henkilöstösääntöjen 22 c artiklan mukaisesti kehotetaan kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan käyttöön eettisiä varoitusmekanismeja ja väärinkäytösten paljastajia koskevia sääntelykehyksiä, jotka perustuvat suoraan oikeusasiamiehen toimiston sisäisiin sääntöihin; vahvistaa tekevänsä niin;

65.  katsoo, että väärinkäytösten paljastajilla olisi oltava oikeus tarkastella ja kommentoida heidän paljastukseensa liittyvän tutkimuksen tulosta;

66.  kehottaa EU:n toimielimiä ja muita elimiä näyttämään esimerkkiä soveltamalla viipymättä Euroopan oikeusasiamiehen antamaa ohjeistusta; kehottaa komissiota panemaan kaikilta osin täytäntöön sekä omassa organisaatiossaan että EU:n virastoissa niiden omat väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat suuntaviivat komission vuonna 2012 hyväksymien henkilöstösääntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota toimimaan tehokkaasti yhteistyössä ja koordinoimaan toimintaansa muiden toimielinten, kuten Euroopan syyttäjänviraston, kanssa väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi;

67.  korostaa, että yritysten väärinkäytöksiä koskevia ilmoituksia varten on luotava parempi järjestelmä, jolla täydennetään ja tehostetaan nykyisiä, monikansallisille yrityksille suunnattujen OECD:n toimintaohjeiden mukaisia kansallisia yhteyspisteitä;

68.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien esille tuomien ongelmien tutkinta olisi tehtävä riippumattomasti ja mahdollisimman nopeasti ja samalla olisi suojeltava myös niiden henkilöiden oikeuksia, joita paljastus koskee; painottaa, että sekä väärinkäytösten paljastajan että kaikkien niiden, joita paljastus koskee, olisi voitava antaa lisätietoja ja -näyttöä koko tutkimuksen ajan ja heille olisi tiedotettava paljastuksen käsittelystä;

69.  pitää ilahduttavana, että komissio on lopultakin ottanut käyttöön väärinkäytösten paljastajille tarkoitetun kanavan, jolla voidaan ilmoittaa tai paljastaa tietoa kilpailu- ja kartellisopimuksista, mutta korostaa, että menettelyjä on yksinkertaistettava eikä kanavia saisi olla liian monta;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
(3)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0457.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.
(6)https://www.unodc.org/documents/treaties/UNCAC/Publications/Convention/08-50027_F.pdf
(7)Ks. esimerkiksi 6. heinäkuuta 2016 annettu päätöslauselma veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä ja 16. joulukuuta 2015 annettu päätöslauselma, johon sisältyy suosituksia komissiolle läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja yhdentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikkoihin.

Oikeudellinen huomautus