Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2114(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0310/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0310/2017

Keskustelut :

PV 25/10/2017 - 13
CRE 25/10/2017 - 13

Äänestykset :

PV 26/10/2017 - 10.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0418

Hyväksytyt tekstit
PDF 218kWORD 63k
Torstai 26. lokakuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroalueen talouspolitiikka
P8_TA(2017)0418A8-0310/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. lokakuuta 2017 euroalueen talouspolitiikasta (2017/2114(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT), erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja 136 artiklan sekä pöytäkirjat N:o 1 ja N:o 2,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2017 maakohtaisista suosituksista (COM(2017)0500),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuinen kasvuselvitys 2017(1),

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso 2017: kasvua koskevien haasteiden arviointi, makrotalouden epätasapainojen ehkäisy ja korjaaminen sekä asetuksen (EU) N:o 1176/2011 nojalla tehtyjen perusteellisten tarkastelujen tulokset” (COM(2017)0090),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2017” (COM(2016)0725), kertomukset ”Varoitusmekanismi – vuosi 2017” (COM(2016)0728) ja ”Komission ja neuvoston luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi 2017” (COM(2016)0729) sekä komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2015)0692),

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroalueelle tavoitteeksi positiivinen finanssipolitiikan viritys” (COM(2016)0727),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 julkaistun Euroopan finanssipoliittisen komitean kertomuksen ”Assessment of the prospective fiscal stance appropriate for the euro area”,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2017 julkaistun euroalueen finanssipolitiikan viritystä koskevan Euroopan keskuspankin Occasional Paper -sarjan julkaisun nro 182,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen euroalueen talouspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät perusteellisista tarkasteluista ja vuoden 2016 maakohtaisten suositusten täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät kahden jäsenvaltion liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen lopettamisesta sekä talous- ja finanssipolitiikasta,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2017 annetut komission kevään 2017 talousennusteet,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 julkaistut Eurostatin tilastot reaalisesta BKT:sta henkeä kohti, kasvuprosentista ja kokonaismääristä,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 julkaistut OECD:n tilastot kokonaisverotuloista,

–  ottaa huomioon sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta,

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastokonferenssissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn COP 21‑sopimuksen,

–  ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011(3),

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU(4),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011(5),

–  ottaa huomioon liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta 8. marraskuuta 2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1177/2011(6),

–  ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011(7),

–  ottaa huomioon julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1173/2011(8),

–  ottaa huomioon alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 473/2013(9),

–  ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0310/2017),

A.  toteaa, että komission ennusteiden mukaan vuonna 2016 euroalueen BKT kasvoi 1,8 prosenttia, sen ennakoidaan säilyvän vakaasti 1,7 prosentissa vuonna 2017 ja koko EU:n kasvuprosentti vuonna 2017 on 1,9 prosenttia, mikä ylittää ennen kriisiä vallinneen tason mutta on silti riittämätön; toteaa, että kasvuprosenteissa on edelleen merkittäviä eroja eri puolilla EU:ta; ottaa huomioon, että yksityinen kulutus on ollut viime vuosina kasvun tärkein moottori mutta se on mahdollisesti ollut maltillisempaa tänä vuonna väliaikaisesta kuluttajahintainflaatiosta johtuen; toteaa, että kotimaisen kysynnän odotetaan kuitenkin parantavan kasvunäkymiä keskipitkällä aikavälillä; katsoo, että kasvu on EU:ssa edelleen liian alhaista uusien työpaikkojen luomiseksi jäsenvaltioissa ja paljon alhaisempaa kuin koko maailman ennustettu kasvu;

B.  toteaa, että euroalueen ja EU28-alueen työttömyysasteet huhtikuussa 2017 olivat 9,3 ja 7,8 prosenttia eli alhaisimmat maaliskuun 2009 ja joulukuun 2008 jälkeen; toteaa, että ne ovat kuitenkin korkeammat ennen kriisiä vallinneeseen tasoon nähden; ottaa huomioon, että työttömyysasteissa on edelleen merkittäviä eroja eri puolilla EU:ta matalimman ollessa 3,2 prosenttia ja korkeimman 23,2 prosenttia; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyysasteet olivat huhtikuussa 2017 edelleen korkeat euroalueella (18,7 prosenttia) ja EU28-alueella (16,7 prosenttia);

C.  ottaa huomioon, että euroalueella julkistalouden alijäämän ennakoidaan olevan 1,4 prosenttia vuonna 2017 ja 1,3 prosenttia vuonna 2018 ja että eri jäsenvaltioiden luvuissa odotetaan olevan eroja; ottaa huomioon, että julkisen velan ja BKT:een suhteen ennustetaan olevan euroalueella 90,3 prosenttia vuonna 2017 ja 89,0 prosenttia vuonna 2018;

D.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talouskasvu on edelleen haurasta ja euroalueen taloutta vaivaavat kasvava epävarmuus sekä huomattavat sisä- ja ulkopoliittiset haasteet;

E.  toteaa, että EU:n liian alhainen tuottavuus ja maailmanlaajuinen kilpailukyky edellyttävät sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, jatkuvia finanssipoliittisia toimenpiteitä ja investointeja jäsenvaltioissa, jotta saadaan aikaan kestävää ja osallistavaa kasvua ja työllisyyttä sekä ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä muiden globaalien talouksien kanssa ja EU:n sisällä;

F.  toteaa, että euroalueen työllisyysaste kasvoi 1,4 prosentilla vuonna 2016; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2017 työttömyysaste oli 9,5 prosenttia, mikä oli vähemmän kuin maaliskuun 2016 10,2 prosenttia; toteaa, että viimeaikaisista parannuksista huolimatta työttömyysasteet eivät ole vielä palanneet kriisiä edeltäneelle tasolle;

G.  toteaa, että työllisyysaste kasvoi 1,2 prosentilla vuonna 2016 EU28-alueella ja että 234,2 miljoonaa ihmistä oli työssä vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä, mikä on kaikkien aikojen suurin kirjattu määrä(11); katsoo kuitenkin, että huomattava määrä talouskasvun yhteydessä luotuja työpaikkoja kätkee haasteita, kuten tehtyjen työtuntien määrän epätäydellinen elpyminen ja vaatimaton tuottavuuden kasvu; katsoo, että tämän jatkuessa kyseiset tekijät voivat aiheuttaa lisäpaineita EU:n pitkän aikavälin kasvunäkymille ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle(12);

H.  ottaa huomioon, että naisten työllisyysaste on yleensä matalampi: vuonna 2015 miesten työllisyysaste ikäryhmässä 20–64 vuotta oli EU28-maissa 75,9 prosenttia, kun taas naisten työllisyysaste oli 64,3 prosenttia;

I.  toteaa, että maaliskuussa 2017 euroalueen nuorisotyöttömyysaste oli 19,4 prosenttia, kun vastaava luku maaliskuussa 2016 oli 21,3 prosenttia; katsoo, että nuorisotyöttömyys on kuitenkin edelleen liian korkealla tasolla; ottaa huomioon, että vuonna 2015 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli edelleen suuri, 14,8 prosenttia 15–29‑vuotiaista eli 14 miljoonaa nuorta; ottaa huomioon, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten arvioidaan maksavan EU:lle 153 miljardia euroa (1,21 prosenttia BKT:sta) vuodessa etuuksina ja menetettyinä ansioina ja veroina(13), kun taas arvioidut kokonaiskustannukset nuorisotakuujärjestelmien perustamisesta euroalueelle olisivat 21 miljardia euroa vuodessa eli 0,22 prosenttia BKT:sta; toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteeseen on osoitettu tällä hetkellä yhden miljardin euron määrärahat, joita täydennetään miljardilla eurolla Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) kaudella 2017–2020;

J.  katsoo, että vaikka pitkäaikaistyöttömyys EU28-alueella laski vuoden 2014 viidestä prosentista neljään prosenttiin vuonna 2016, se on edelleen huolenaihe ja sen osuus on lähes puolet kokonaistyöttömyydestä; panee huolestuneena merkille, että erittäin pitkään työttömänä olleiden määrä vuonna 2016 oli 2,5 prosenttia, mikä on edelleen yhden prosenttiyksikön enemmän kuin vuonna 2008; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen suuria eroja;

K.  ottaa huomioon, että monessa jäsenvaltiossa työikäisen väestön ja työvoiman määrä vähenee jatkuvasti etenkin alhaisen syntyvyyden vuoksi; katsoo, että naisten työllistyvyys sekä maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden saapuminen tarjoavat jäsenvaltioille mahdollisuuksia ratkaista tämä ongelma ja lisätä työvoimaa EU:ssa;

L.  toteaa, että yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteesta on pyrkiä vähentämään vähintään 20 miljoonalla niiden henkilöiden määrää, jotka elävät köyhyydessä tai ovat sosiaalisesti syrjäytyneitä tai ovat vaarassa ajautua köyhyyteen ja syrjäytyä; toteaa, että köyhyys on vähentymässä, sillä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oli vuonna 2015 4,8 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin vuonna 2012; ottaa huomioon, että tämä vuoden 2015 lukema ylittää vuoden 2008 lukeman edelleen 1,6 miljoonalla; toteaa, että 32,2 miljoonaa vammaista henkilöä oli unionissa köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa vuonna 2012; toteaa, että vuonna 2013 EU28-alueella 26,5 miljoonaa lasta oli vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä; katsoo, että köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä on edelleen sietämättömän korkealla 23,7 prosentin tasolla, ja luvut ovat hyvin suuria joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että lisäksi energiaköyhyys on edelleen niin suurta, että 11 prosentilla EU:n väestöstä se johtaa taloudellisen huono-osaisuuden kierteeseen;

M.  toteaa, että työmarkkinaolosuhteissa ja -tilanteessa esiintyy jäsenvaltioiden välillä merkittäviä eroja, vaikka nämä eroavuudet ovat vähentymässä;

N.  toteaa, että työllistymisen ja työn uudet muodot leviävät yhä laajemmalle työmarkkinoiden digitaalisen vallankumouksen myötä;

1.  pitää myönteisenä Euroopan talouden parantunutta suorituskykyä, joka on yhä laaja‑alaisempi ja jota tukevat kriisiä edeltävää tasoa suurempi BKT:een kohtuullinen kasvu ja edelleen korkean työttömyysasteen aleneminen; katsoo, että myönteinen suuntaus johtuu viime vuosina harjoitetusta politiikasta; panee merkille, että hienoinen elpyminen on edelleen haurasta ja jakautuu epätasaisesti yhteiskunnassa ja alueiden välillä samalla kun henkeä kohti lasketun BKT:een kehitys on lähes olematonta; pitää valitettavana, että kriisin seuraukset haittaavat edelleen talouden kehitystä; toteaa, että huomattavasta edistyksestä huolimatta monen jäsenvaltion velkataso ylittää edelleen vakaus- ja kasvusopimuksessa määritetyn kynnysarvon;

2.  pitää huolestuttavana, että BKT:een ja tuottavuuden kasvu ei edelleenkään ole sillä tasolla, jolla se voisi olla; korostaa, että tämän vuoksi ei ole aihetta itsetyytyväisyyteen; toteaa, että tämä maltillinen elpyminen edellyttää tinkimättömiä toimia, jotta talouden sietokyky vahvistuisi ja saavutettaisiin keskipitkän tai pitkän aikavälin kestävyyttä kasvun ja työllisyystilanteen parantumisen myötä;

3.  toteaa, että Euroopassa on käyttämätöntä taloudellista potentiaalia, sillä kasvu ja työllisyys etenevät epätahtiin; painottaa, että tämä johtuu eroista jäsenvaltioiden talouksien suorituskyvyissä; painottaa, että sosiaalisesti tasapainoisten rakenneuudistusten täytäntöönpano ja yksityisten ja julkisten investointien lisääminen sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla nostaisivat kasvuprosenttia ainakin yhdellä prosenttiyksiköllä; toteaa, että talous- ja finanssipolitiikan koordinoinnin olisi edelleen oltava yksi talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson painopisteistä ja että sillä voitaisiin edistää lähentymisen ja vakauden varmistamista EU:ssa;

4.  katsoo, että EU:n ja euroalueen elpymisen jatkuminen pidemmällä aikavälillä edellyttäisi myös suurempaa ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä ja yleisen kilpailukyvyn parantumista; katsoo, että nykyiset taloudelliset ja työllisyyttä koskevat indikaattorit ovat välttämättömiä kestävän ja osallistavan kasvun takaamiseksi;

5.  toteaa, että tämän toteutuminen edellyttäisi kasvun rakenteellisten edellytysten parantamista; toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden mahdollisen kasvun olisi noustava pitkällä aikavälillä vähintään kolmeen prosenttiin; toteaa, että tämän mahdollistamiseksi olisi lisättävä taloudellisen lähentymisen painoarvoa ja luotava selkeitä vertailukohtia jäsenvaltioiden mahdollisen kasvun parantamisesta, jolloin politiikkatoimille saataisiin tarvittavaa opastusta; huomauttaa, että tällaisessa säännöllisessä vertailuanalyysissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden rakenteelliset vahvuudet ja heikkoudet ja pyrittävä saamaan aikaan osallistavaa ja kestävää kasvua; katsoo, että olisi analysoitava digitaalitalouden, palvelualan ja energiamarkkinoiden kaltaisia aloja ja myös julkisten palvelujen laatua, investointien edellytyksiä sekä koulutusjärjestelmien osallistavuutta ja valmiutta;

6.  korostaa, että tämä täydentäisi parhaillaan toteutettavia toimia kansallisten talousarvioiden laadun ja hallinnoinnin parantamiseksi käsittelemällä kasvua aktivoivia tekijöitä unionin finanssipolitiikan sääntöjen mukaisesti kunnioittaen täysin niiden voimassa olevia joustavuuslausekkeita;

Rakennepolitiikka

7.  katsoo, että euroalueen kasvun ja työllisyyden epätasapainoinen tilanne edellyttää talouspolitiikan parempaa koordinointia etenkin kansallisen omavastuullisuuden ja sen johdonmukaisuuden lisäämisen sekä maakohtaisten suositusten moitteettoman täytäntöönpanon avulla, millä edistetään myös ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä muun muassa parantamalla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista; korostaa, että uudistuksissa on otettava asianmukaisesti huomioon kunkin jäsenvaltion yksilöllinen tilanne ja haasteet; kehottaa komissiota varmistamaan rakenneuudistusten ja EU:n menojen välisen johdonmukaisuuden; muistuttaa tässä yhteydessä teknisen tuen tärkeydestä, kun autetaan jäsenvaltioita valmiuksien kehittämisessä ja lähentymisessä; katsoo, että kumppanuuteen perustuvalla lähestymistavalla voitaisiin lisätä vastuuvelvollisuutta ja omavastuullisuutta maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon osalta;

8.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on edelleen liian korkealla tasolla euroalueen maissa ja että korkea ja jatkuva nuorisotyöttömyys on pitkän aikavälin rakenteellinen riski; katsoo, että on edelleen ensisijaisen tärkeää käsitellä kriisin seurauksia aina pitkäaikaistyöttömyydestä, taitojen ja valmiuksien täyden potentiaalin käyttämättä jättämisestä työelämässä ja yhteiskuntien ikääntymisestä korkeisiin yksityisiin ja julkisiin velkatasoihin, mikä edellyttää kestävien ja osallistavien uudistusten täytäntöönpanoa;

9.  katsoo, että kriisin seuraukset, kuten joidenkin talouden alojen korkea velkaantuneisuus- ja työttömyysaste, estävät edelleen kestävän kasvun ja aiheuttavat kasvun heikkenemisriskejä; kehottaa jäsenvaltioita alentamaan korkeita velkaantumisasteitaan; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa siitä, järjestämättömien lainojen taso pysyy sitkeästi korkealla joissakin jäsenvaltioissa, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia muihin jäsenvaltioihin sekä pankkien ja valtioiden välillä aiheuttaen riskin Euroopan talouden vakaudelle; toteaa, että pääomapuskureita on vahvistettu rahoitusalalla, mutta heikko kannattavuus ja järjestämättömien lainojen korkea taso aiheuttavat haasteita; on vakuuttunut siitä, että järjestämättömien lainojen käsittelemistä koskeva EU:n strategia voisi olla kokonaisvaltaisempi ratkaisu, jossa yhdistettäisiin toisiaan täydentäviä kansallisen ja tarvittaessa EU:n tason politiikkatoimia;

10.  katsoo, että tarvitaan liiketoimintaympäristöä parantavia uudistuksia ja aloitteita euroalueen tuottavuuden, hintakilpailukyvyn ja reaalisen kilpailukyvyn sekä investointien ja työllisyyden lisäämiseksi; katsoo, että tarvitaan lisätoimia, joilla parannetaan pk-yritysten rahoituksen saantia, mikä on ratkaiseva tekijä yritysten innovoinnin ja laajentumisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan tulevaisuuteen suuntautuvia uudistuksia, jotka mukautetaan kysyntä- ja tarjontapuolen tarpeisiin;

11.  toteaa, että hyvin toimivat ja tuottavat työmarkkinat, joihin liittyy tasoltaan riittävä sosiaaliturva ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, auttavat lisäämään työllisyyttä ja takaamaan kestävän kasvun; korostaa jo kerran saavutetun korkean työllisyysasteen ylläpitämisen merkitystä; panee merkille, että myös osaamisvaje, yhteiskuntien ikääntyminen ja monet muut haasteet rajoittavat työllisyyden kasvua ja työttömyyden vähentämistä eri jäsenvaltioissa;

12.  korostaa, miten tärkeää on vastuullinen ja kasvua edistävä palkkakehitys, joka takaa hyvän ja tuottavuuden mukaisen elintason ja jossa otetaan huomioon kilpailukyky; panee merkille, että palkkojen nousun ennustetaan olevan suhteellisen vaatimatonta; katsoo, että tuottavuuden kasvun olisi oltava rakenneuudistusten ensisijainen tavoite; on komission kanssa samaa mieltä siitä, että palkkoja voidaan korottaa, mikä voisi vaikuttaa myönteisesti kokonaiskulutukseen;

13.  painottaa, että veroasteilla olisi myös tuettava kilpailukykyä, investointeja ja työpaikkojen luomista; vaatii verotusuudistuksia, joilla parannetaan veronkantoa, ehkäistään veron välttelyä, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua, puututaan työhön kohdistuvaan verorasitteeseen, joka on Euroopassa suuri, ja taataan sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys; katsoo, että työhön kohdistuvan verorasitteen kevennys lisäisi työllisyyttä ja edistäisi kasvua; korostaa, että finanssipoliittisella elvytyksellä, mahdollisuuksien mukaan myös verojen alentamisella, voidaan tukea kotimaista kysyntää, sosiaaliturvaa sekä investointien ja työvoiman tarjontaa;

Investoinnit

14.  katsoo, että talouden piristymistä on tuettava julkisilla ja yksityisillä investoinneilla erityisesti innovointiin, ja toteaa, että euroalueella on edelleen investointivajetta; pitää myönteisenä, että eräissä jäsenvaltioissa investoinnit ovat jo ylittäneet kriisiä edeltäneen tason, mutta pitää valitettavana, että toisissa jäsenvaltioissa investoinnit ovat edelleen alhaisella tasolla eivätkä kasva riittävän nopeasti; korostaa, että tarvitaan lisätoimia myös kriisin puhkeamisesta saakka kasvaneeseen investointivajeeseen puuttumiseksi;

15.  toteaa, että julkisten ja yksityisten investointien esteitä poistavilla uudistuksilla mahdollistettaisiin välitön tuki taloudelliselle toiminnalle ja edistettäisiin samalla edellytysten luomista pitkän aikavälin kestävälle kasvulle; huomauttaa, että investoinnit koulutukseen, innovointiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen auttaisivat sopeutumaan paremmin tietotalouteen; korostaa myös, että pääomamarkkinaunionin loppuunsaattaminen on keskeinen tekijä investointien houkuttelemisessa ja lisäämisessä ja edistää kasvun ja työpaikkojen rahoittamista;

16.  katsoo, että tutkimus, tekniikka ja koulutus ovat elintärkeitä euroalueen pitkän aikavälin talouskehityksen kannalta; korostaa jäsenvaltioiden välisiä eroja näiden alojen investoinneissa ja huomauttaa, että investoinnit edistäisivät osaltaan innovoinnin kehittämistä ja mahdollistaisivat paremman sopeutumisen tietotalouteen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

17.  pitää myönteisenä, että saatiin oikea-aikaisesti aikaan uudistettu Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) koskeva sopimus, mikä auttaa parantamaan tämän välineen tehokkuutta ja auttaa korjaamaan sen täytäntöönpanossa tähän mennessä ilmenneitä puutteita helpottamalla entistä useampien erittäin potentiaalisten hankkeiden rahoitusta noudattaen tiukasti täydentävyysperiaatetta; katsoo, että sopimus myös parantaa välineen maantieteellistä kattavuutta ja käyttöastetta, kun tuetaan investointeja, jotka eivät muuten olisi toteutuneet;

18.  huomauttaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla (ERI) ja ESIR:llä on erilaiset tavoitteet, mistä syystä myös ERI-rahastot ovat edelleen tärkeitä esimerkiksi kestävien rakenneuudistusten tukemiseksi;

19.  korostaa, että täysin toimiva pääomamarkkinaunioni voi pitkällä aikavälillä tarjota pk‑yrityksille uudenlaista rahoitusta, joka täydentää pankkialalta saatavaa rahoitusta; painottaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden tukiranka, mistä syystä niiden rahoitusmahdollisuuksien lisääminen ja niiden liiketoimintaan liittyvän epävarmuuden torjuminen olisi otettava keskeiseksi painopisteeksi euroalueen kilpailukyvyn parantamiseksi; korostaa, että on vähennettävä byrokratiaa sekä järkiperäistettävä ja tehostettava viranomaispalveluja;

Finanssipolitiikka

20.  toteaa, että järkevällä ja tulevaisuuteen suunnatulla finanssipolitiikalla on keskeinen rooli euroalueen ja koko unionin vakauden kannalta; painottaa, että finanssipolitiikan voimakas koordinointi ja unionin sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja noudattaminen tällä alalla, mukaan lukien voimassa olevien joustavuuslausekkeiden täysimääräinen kunnioittaminen, ovat oikeudellinen velvoite ja keskeisiä talous- ja rahaliiton (EMU) asianmukaisen toiminnan kannalta;

21.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että julkinen talous näyttää kehittyvän parempaan suuntaan, kun euroalueen julkistalouden alijäämien ennakoidaan pienenevän; huomauttaa kuitenkin, että on jatkettava velkataakan vähentämiseen tähtääviä toimia ja edistettävä talouskasvua, jotta jäsenvaltiot eivät olisi alttiita ulkoisille häiriöille;

22.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että julkinen velka on edelleen suuri eräissä jäsenvaltioissa ja että julkisesta taloudesta on tehtävä kestävää ja on samalla edistettävä talouskasvua ja työpaikkojen luomista; huomauttaa tässä yhteydessä, että alhaiset korkomaksut, elvyttävä rahapolitiikka, kertaluonteiset toimet ja muut nykyistä velkataakkaa helpottavat tekijät ovat vain väliaikaisia; korostaa siksi, että julkisesta taloudesta on tehtävä kestävää ja että on otettava huomioon myös tulevaisuuden vastuut ja tavoiteltava pitkän aikavälin kasvua; muistuttaa mahdollisuudesta, että velanhoitokustannukset nousevat; korostaa, että on laskettava yleistä velkatasoa;

23.  tähdentää, että kansallisen tason ja euroaluetason finanssipolitiikan virityksillä on tasapainotettava julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys täysin vakaus- ja kasvusopimuksen ja sen sisältämien joustavuussäännösten mukaisesti sekä edistettävä makrotalouden lyhyen aikavälin vakauttamista;

24.  toteaa, että euron nykyinen finanssipolitiikan kokonaisviritys oli yleisesti neutraali vuonna 2016 ja sen odotetaan jatkuvan sellaisena vuonna 2017; muistuttaa, että vuonna 2016 annetussa komission tiedonannossa peräänkuulutettiin positiivista finanssipolitiikan viritystä; toteaa, että euroryhmä katsoi yleisesti neutraalin finanssipolitiikan virityksen vuonna 2017 johtaneen asianmukaiseen tasapainoon, mistä syystä se päätti korostaa tarvetta löytää asianmukainen tasapaino kestävyyden turvaamisen tarpeen ja investointien tukemisen tarpeen välille, jotta vahvistetaan elpymistä ja edistetään siten tasapainoisemman politiikkojen yhdistelmän luomista; panee tässä yhteydessä merkille riippumattoman Euroopan finanssipoliittisen komitean 20. kesäkuuta 2017 julkaistun ensimmäisen arvioinnin mahdollisesta euroalueelle sopivasta finanssipolitiikan virityksestä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan vallitseviin olosuhteisiin sopivaa finanssipolitiikan viritystä;

25.  painottaa kuitenkin, että kokonaisnäkemyksessä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset tilanteet ja tarve eritellä kunkin jäsenvaltion tarvitsema finanssipolitiikka; korostaa, että finanssipolitiikan kokonaisviritys ei tarkoita sitä, että eri jäsenvaltioiden ylijäämät ja alijäämät tasapainottaisivat toisensa;

Maakohtaiset suositukset

26.  panee merkille, että vuoden 2016 suosituksista jäsenvaltiot ovat ajan mittaan edistyneet ainakin jossain määrin kahden kolmasosan täytäntöönpanossa; katsoo kuitenkin, että maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on edelleen vähäistä, mikä haittaa euroalueen yhdentymisprosessia; katsoo, että jäsenvaltiot kantavat vastuun maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon laiminlyönnistä, ja odottaa siksi jäsenvaltioilta entistä vahvempaa sitoutumista toteuttaa sovittuihin maakohtaisiin suosituksiin perustuvia välttämättömiä politiikkatoimia;

27.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa finanssipolitiikan ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan aloilla mutta palvelualan kilpailun ja liiketoimintaympäristön osalta ei ole edistytty riittävästi; odottaa jäsenvaltioilta entistä vahvempaa sitoutumista toteuttaa maakohtaisiin suosituksiin perustuvia välttämättömiä politiikkatoimia, sillä suositusten täytäntöönpano on keskeistä euroalueen epätasapainon käsittelemiseksi;

28.  on tyytyväinen komission suositukseen lopettaa useiden jäsenvaltioiden liiallisia alijäämiä koskevat menettelyt; pitää myönteisenä aiempia ja meneillään olevia finanssipoliittisia ja uudistustoimia, joiden ansiosta nämä jäsenvaltiot ovat päässeet pois liiallisen alijäämän menettelystä, mutta vaatii, että näitä toimia jatketaan julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi myös pitkällä aikavälillä sekä kasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan vakaus- ja kasvusopimuksen asianmukaisen täytäntöönpanon soveltamalla sen sääntöjä johdonmukaisesti;

29.  toteaa, että 12 jäsenvaltiossa on eriasteisia ja eriluonteisia makrotalouden epätasapainoja ja kuudessa niistä epätasapaino on liiallista; panee merkille komission päätelmän, että tällä hetkellä ei ole perusteita makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn tehostamiselle minkään jäsenvaltion osalta;

30.  tähdentää, että makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely on tarkoitettu estämään epätasapainoja jäsenvaltioissa, jotta vältettäisiin heijastusvaikutukset muihin jäsenvaltioihin;

31.  pitää siksi välttämättömänä, että kaikki jäsenvaltiot toteuttavat tarpeelliset politiikkatoimet makrotalouden epätasapainojen käsittelemiseksi ja etenkin korkeaan velkaantumisasteeseen, vaihtotaseen ylijäämiin ja kilpailukyvyn epätasapainoihin puuttumiseksi ja että ne sitoutuvat sosiaalisesti tasapainoisiin ja osallistaviin rakenneuudistuksiin, joilla varmistetaan kunkin jäsenvaltion talouden kestävyys ja siten Euroopan talouden kokonaiskilpailukyky ja sietokyky;

Euroalueen talouspolitiikkaa koskevan mietinnön alakohtaiset osuudet

Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka

32.  katsoo, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta voidaan saattaa tasapainoon talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet sekä edistää sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, jotka vähentävät eriarvoisuutta, lisäävät ihmisarvoisia työpaikkoja ja johtavat laadukkaaseen työllisyyteen, kestävään kasvuun ja sosiaalisiin investointeihin; kannattaa sosiaali‑indikaattorien tulostaulun käyttöä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; vaatii keskittymään maakohtaisissa suosituksissa enemmän työmarkkinoiden rakenteelliseen epätasapainoon;

33.  toistaa vaatimuksen kolmen uuden työllisyyttä koskevan pääindikaattorin asettamisesta tasavertaiseen asemaan olemassa olevien taloudellisten indikaattorien kanssa, millä taataan, että sisäistä epätasapainoa arvioidaan paremmin, ja tehdään rakenneuudistuksista vaikuttavampia; ehdottaa, että maakohtaisiin suosituksiin lisätään sosiaalista epätasapainoa koskeva rankaisematon menettely, jotta voidaan estää sosiaalisten normien heikentämiskilpailu, ja että perustana käytetään sosiaalisten ja työllisyyttä koskevien indikaattorien tehokasta käyttöä makrotalouden seurannassa; panee merkille, että eriarvoisuus on lisääntynyt noin kymmenessä jäsenvaltiossa ja että se on yksi tärkeimmistä sosioekonomisista haasteista EU:ssa(14);

34.  korostaa, että yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vastuullisten uudistusten on perustuttava yhteisvastuullisuuteen, yhdentymiseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen; korostaa, että uudistuksissa olisi myös otettava huomioon sosiaalisen ja taloudellisen elpymisen kestävä tuki, luotava laadukkaita työpaikkoja, edistettävä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, suojeltava haavoittuvia ryhmiä ja parannettava kaikkien kansalaisten elintasoa;

35.  katsoo, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson olisi edistettävä nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamisen lisäksi myös tuleviin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamista, jotta varmistetaan suurempi taloudellinen tehokkuus yhdessä sosiaalisesti yhteenkuuluvamman unionin kanssa; toteaa tässä suhteessa, että on tarpeen arvioida EU:n politiikkojen yhteiskunnallisia vaikutuksia;

36.  kehottaa komissiota turvaamaan riittävän rahoituksen sietämättömän korkeana EU:ssa pysyttelevän nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja nuorisotyöllisyysaloitteen jatkamiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päätyttyä sekä samanaikaisesti parantamaan sen toimintaa ja täytäntöönpanoa sekä ottamaan huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen viimeisimmät havainnot nuorisotyöllisyydestä ja nuorisotyöllisyysaloitteen käytöstä; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja varmistamaan, että nuorisotakuu on täysin saatavilla; pitää valitettavana määrärahasiirtoja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloitteesta Euroopan solidaarisuusjoukkoihin, jotka olisi sen sijaan rahoitettava käyttämällä kaikkia voimassa olevan monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen puitteissa saatavilla olevia rahoitusvälineitä; tähdentää luotujen työpaikkojen laadullisen ja määrällisen arvioinnin tarvetta; korostaa, että EU:n rahoitusta ei pitäisi käyttää korvaamaan kansallisia sosiaaliturvamaksuja;

37.  korostaa, että nuorisotakuun täytäntöönpanoa olisi tehostettava kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, ja painottaa nuorisotakuun merkitystä koulusta työelämään siirryttäessä; huomauttaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota nuoriin naisiin ja tyttöihin, joilla voi olla sukupuoleen liittyviä esteitä hyvälaatuisten työtarjousten, jatkokoulutuksen, oppisopimuskoulutuksen tai harjoittelupaikan saamisessa; painottaa tarvetta varmistaa, että nuorisotakuu tavoittaa moninkertaisesti syrjäytyneet ja äärimmäisen köyhät nuoret;

38.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille 15. helmikuuta 2016 annettuun neuvoston suositukseen(15) sisältyvät ehdotukset;

39.  katsoo, että aktiivisen ja kestävän työmarkkinapolitiikan ulottuvuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta olisi lisättävä asianmukaisella ja riittävällä rahoituksella ja olisi keskityttävä ympäristön, työnantajien, työntekijöiden, terveyden ja kuluttajien suojeluun; katsoo, että työssäkäyvien köyhyyteen on puututtava;

40.  pitää valitettavana, että komissio on jättänyt yhteisötalouden huomiotta arviointi- ja suosituspaketissaan; huomauttaa, että yhteisötaloudessa toimii kaksi miljoonaa yritystä, jotka työllistävät yli 14 miljoonaa henkilöä ja edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan yhteisötalouden yrityksille enemmän tunnustusta ja korkeamman profiilin yhteisötaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman avulla; katsoo, että tunnustuksen puute vaikuttaa kielteisesti rahoituksen saantiin; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen yhdistysten, säätiöiden ja keskinäisten yhtiöiden eurooppalaiseksi peruskirjaksi;

41.  muistuttaa tarpeesta tukea ja vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, keskitettyä sopimista ja työntekijöiden asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa korkeatasoisten työolojen aikaansaamisessa; korostaa, että työlainsäädännöllä ja korkeatasoisilla sosiaalisilla normeilla on ratkaisevan tärkeä asema sosiaalisessa markkinataloudessa, tulojen tukemisessa ja valmiuksiin tehtäviin investointeihin kannustamisessa; painottaa, että unionin lainsäädännössä on kunnioitettava ammattiyhdistysoikeuksia ja -vapauksia, noudatettava työehtosopimuksia jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti ja toteutettava yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa;

42.  kehottaa komissiota esittämään parlamentin antaman päätöslauselman perusteella kunnianhimoisia ehdotuksia vahvaksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariksi ja noudattamaan täysin perussopimusten sosiaalisia tavoitteita, jotta voidaan parantaa kaikkien elin- ja työoloja ja tarjota hyviä mahdollisuuksia kaikille;

43.  varoittaa työtulojen osuuden pienentymisestä EU:ssa, palkka- ja tuloerojen kasvusta ja työssäkäyvien köyhyyden lisääntymisestä; muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä ILOn vuoden 1919 perussäännössä tunnustetaan työntekijän tarve saada toimeentuloon riittävä palkka ja että kaikissa ihmisoikeuksia koskevissa julistuksissa ollaan yhtä mieltä siitä, että palkan olisi oltava riittävä perheen elättämiseen;

44.  korostaa, että työntekijöiden on pystyttävä palkallaan kattamaan omat ja perheensä tarpeet ja että kaikkien työntekijöiden EU:ssa olisi saatava toimeentuloon riittävä palkka, joka riittää kattamaan ruokaan, suojaan ja vaatetukseen liittyvien perustarpeiden lisäksi myös terveydenhoitoon, koulutukseen, liikenteeseen ja virkistäytymiseen liittyvät tarpeet ja tuottaa jonkin verran säästöjä, jotka auttavat selviämään ennakoimattomista tilanteista, kuten sairauksista ja tapaturmista; korostaa, että tämä on kohtuullinen elintaso, jonka toimeentuloon riittävän palkan olisi pystyttävä takaamaan työntekijöille ja heidän perheilleen EU:ssa;

45.  pyytää komissiota tarkastelemaan, miten voitaisiin määrittää, mitä toimeentuloon riittävään palkkaan voisi sisältyä ja miten sitä olisi mitattava, jotta työmarkkinaosapuolet voisivat käyttää sitä vertailukohtana ja se voisi auttaa vaihtamaan asiaan liittyviä parhaita käytäntöjä;

46.  muistuttaa, että kohtuulliset palkat ovat tärkeitä sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden että vahvan talouden ja tuottavan työvoiman ylläpitämisen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia työpaikkojen laadun parantamiseksi ja palkkahajonnan vähentämiseksi;

47.  huomauttaa, että on jatkuvasti tarpeen koordinoida paremmin unionin tasolla sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka ovat jäsenvaltioiden vastuulla; korostaa, että on ehdottoman tärkeää varmistaa sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys ja oikeudenmukaisuus, sillä ne ovat eurooppalaisen yhteiskuntamallin kulmakiviä; korostaa, että riittävät ja kestävät eläkkeet ovat yleismaailmallinen oikeus; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävät ja kestävät eläkkeet jatkuvan väestörakenteen muutoksen valossa; korostaa, että eläkejärjestelmien olisi taattava riittävät, köyhyysrajan ylittävät eläketulot ja annettava eläkeläisille mahdollisuus säilyttää asianmukainen elintaso; katsoo, että paras tapa varmistaa kestävät, turvalliset ja riittävät eläkkeet naisille ja miehille on nostaa yleistä työllisyysastetta ja kaikissa ikäryhmissä saatavilla olevien kunnollisten työpaikkojen määrää sekä parantaa työehtoja ja työoloja; toteaa, että sukupuolten välinen eläkekuilu on edelleen merkittävä ja sillä on kielteisiä sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia; pitää tältä osin tärkeänä naisten integroitumista työmarkkinoille sekä muita aiheellisia toimenpiteitä, joilla torjutaan sukupuolten palkkaeroa ja vanhuusiän köyhyyttä; katsoo, että eläkejärjestelmien ja erityisesti eläkeiän uudistuksissa olisi otettava huomioon myös työmarkkinasuuntaukset, syntyvyys, terveys- ja varallisuustilanne, työolot ja huoltosuhde;

48.  katsoo, että näissä uudistuksissa on myös otettava huomioon, että miljoonat eurooppalaiset työntekijät ja erityisesti naiset, nuoret ja itsenäiset ammatinharjoittajat joutuvat epävarmoihin työsuhteisiin, jäävät tahtomattaan työttömiksi ja joutuvat tekemään lyhennettyä työaikaa;

49.  kehottaa komissiota kiinnittämään edelleen erityistä huomiota lastenhoitopalvelujen parantamiseen ja joustaviin työaikajärjestelyihin sekä ikääntyneiden miesten ja naisten sekä muiden huollettavien henkilöiden tarpeisiin pitkäaikaishoidon osalta;

50.  korostaa, että riittämätön ja heikosti kohdennettu investoiminen taitojen kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen, erityisesti digitaalitaitoihin ja ohjelmointiin sekä muihin vihreän talouden kaltaisilla kasvualoilla tarvittaviin taitoihin, voi heikentää unionin kilpailuasemaa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan paremman tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon ja yhteistyön unionin tasolla, jotta voidaan auttaa edistämään taitojen kehittämistä päivittämällä osaamista sekä vastaavalla koulutuksella, opetusohjelmilla ja opintosuunnitelmilla; panee merkille epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen yhteydessä hankittujen taitojen ja osaamisen merkityksen; korostaa tämän vuoksi, että on tärkeää luoda validointijärjestelmä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen yhteydessä, erityisesti vapaaehtoistoiminnassa, hankittuja tietoja varten;

51.  katsoo, että osaamisen kohtaannon ja tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen parantaminen ovat tarpeen osaamisvajeiden ja osaamisen kohtaanto-ongelmien korjaamiseksi; painottaa ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen asemaa tässä yhteydessä; kehottaa komissiota kehittämään Euroopan laajuisen osaamistarpeita ennakoivan välineen, mukaan lukien kasvavilla sektoreilla tarvittava osaaminen; katsoo, että tulevien osaamistarpeiden ennakoimiseksi työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava vahvasti kaikilla tasoilla;

52.  kehottaa komissiota nuorten liikkuvuuden lisäämiseksi ottamaan käyttöön kaikki sopivat mekanismit, mukaan lukien oppisopimukset; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan oppisopimuskoulutusta ja hyödyntämään kattavasti oppisopimuskoulutukseen saatavilla olevia Erasmus+ -varoja tällaisen koulutuksen laadun ja houkuttelevuuden takaamiseksi; kehottaa panemaan EURES-asetuksen paremmin täytäntöön; painottaa, että julkishallinnon ja sidosryhmien parempi yhteistyö paikallisella tasolla sekä parempi synergia hallinnon eri tasojen välillä lisäisivät ohjelmien vaikutusalaa ja vaikutusta;

53.  on sitä mieltä, että koulutukseen pääsyä ja sen laatua on parannettava; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on taata pääsy laadukkaaseen koulutukseen kohtuullisin kustannuksin riippumatta työmarkkinoiden tarpeista kaikkialla EU:ssa; toteaa, että monessa jäsenvaltiossa tarvitaan lisätoimia työvoiman koulutuksen saralla, mukaan lukien aikuiskoulutusta ja ammatillista koulutusta koskevat mahdollisuudet; painottaa elinikäisen oppimisen merkitystä myös naisten osalta, sillä se tarjoaa tilaisuuden täydentää osaamista jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla; kehottaa edelleen kannustamaan tyttöjä STEM-aineiden (luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan) pariin, jotta voidaan puuttua nykyisiin koulutuksen stereotypioihin ja torjua pitkäaikaisia sukupuolten työllisyys-, palkka- ja eläke-eroja;

54.  painottaa tarvetta investoida ihmisiin elinkaaren mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi nuorella iällä; kehottaa tämän vuoksi varmistamaan kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien lasten pääsyn laadukkaaseen, osallistavaan ja kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen; korostaa lisäksi tarvetta torjua stereotypioita pienestä pitäen koulussa edistämällä sukupuolten tasa-arvoa kaikilla koulutustasoilla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön suosituksen ˮInvestoidaan lapsiinˮ ja seuraamaan tiiviisti sen täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan lapsitakuun kaltaisia aloitteita, joissa lapset asetetaan köyhyyden lieventämistä koskevien nykyisten politiikkatoimien ytimeen;

55.  korostaa tulevaisuuden työmarkkinoiden perinpohjaista muutosta, jonka tekoälyn kehittyminen tuo tullessaan; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään välineitä ja kumppanuusaloitteita, joihin työmarkkinaosapuolet osallistuvat ja joilla parannetaan tämän alan osaamista varhais-, perus- ja jatkokoulutuksen avulla;

56.  vaatii tätä varten ja myös työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamiseksi, että työmarkkinaosapuolten kanssa tarkastellaan joustoturvaa lujittavia järjestelyjä, muun muassa etätyötä ja joustavaa työaikaa;

57.  korostaa inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien merkitystä, sillä se on kasvutekijä sekä kilpailukyvyn ja kehityksen liikkeellepaneva voima;

58.  korostaa, että parempi työ- ja yksityiselämän tasapaino ja vahvempi sukupuolten tasa‑arvo ovat olennaisen tärkeitä naisten työmarkkinoille osallistumisen tukemisessa; korostaa, että naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä keskeistä on muuttaa ja mukauttaa työmarkkinoita ja sosiaaliturvajärjestelmiä naisten elinkaaren huomioon ottamiseksi;

59.  suhtautuu myönteisesti työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevaan direktiiviehdotukseen ensimmäisenä myönteisenä edistysaskeleena, jolla varmistetaan lapsiaan ja muita huollettavia henkilöitä hoitavien miesten ja naisten työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen ja lisätään naisten osallistumista työmarkkinoille; korostaa, että asianmukaisen korvauksen ja vahvan sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun varmistaminen ovat keskeisiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan muutokseen tähtääviä politiikkatoimia ja investoimaan tiedotuskampanjoihin sukupuolistereotypioiden murtamiseksi sekä hoito- ja kotitaloustyön tasapuolisemman jakautumisen edistämiseksi sekä keskittymään lisäksi miesten oikeuteen ja tarpeeseen kantaa vastuuta joutumatta leimatuksi tai rangaistuksi;

61.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ennakoivia politiikkatoimia ja asianmukaisia investointitoimia, jotka on räätälöity ja suunniteltu tukemaan naisia ja miehiä, jotka tulevat tai palaavat työmarkkinoille ja pysyvät työmarkkinoilla perhe- ja hoitovapailla vietettyjen poissaolojaksojen jälkeen, varmistamalla, että he saavat kestävää ja laadukasta työtä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 27 artiklan mukaisesti;

62.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suojelua työ- ja yksityiselämän tasapainoon liittyvältä syrjinnältä ja laittomalta irtisanomiselta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan toimintapolitiikkoja, joilla parannetaan syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa työpaikoilla, myös lisäämällä tiedotuskampanjoiden avulla tietoisuutta laillisista oikeuksista yhdenvertaiseen kohteluun, soveltamalla käänteistä todistustaakkaa ja valtuuttamalla kansalliset tasa-arvoelimet suorittamaan omasta aloitteestaan tasa-arvokysymyksiä koskevia virallisia tutkimuksia sekä auttamaan syrjinnän mahdollisia uhreja;

63.  korostaa, että pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroiminen yksilöllisten kohdistettujen toimien avulla on keskeinen tekijä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistää loppujen lopuksi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä; pitää tällaista integraatiota tarpeellisena, kun otetaan huomioon näiden kansalaisten sosiaaliset olot ja heidän tarpeensa, jotka liittyvät riittäviin tuloihin, asianmukaiseen asumiseen, julkiseen liikenteeseen, terveydenhuoltoon ja lastenhoitoon; korostaa tarvetta parantaa kansallisen tason täytäntöönpanemien toimintapolitiikkojen seurantaa unionin tasolla;

64.  korostaa, että on tärkeää ymmärtää työllistymisen ja työn uusia muotoja sekä kerätä vertailukelpoista tietoa tästä asiasta, jotta voidaan tehostaa työmarkkinalainsäädäntöä ja viime kädessä lisätä työllisyyttä ja kestävää kasvua;

65.  kehottaa laatimaan yhdennetyn köyhyyden torjuntastrategian, jotta Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyyttä koskeva tavoite voidaan saavuttaa; korostaa jäsenvaltioiden vähimmäistoimeentulojärjestelmien merkitystä pyrittäessä vähentämään köyhyyttä, erityisesti kun niihin liittyy sosiaalista osallisuutta koskevia toimia, joihin edunsaajat osallistuvat; pyytää jäsenvaltioita vähitellen toteuttamaan vähimmäistoimeentuloa koskevat järjestelmät, jotka paitsi ovat riittäviä niin myös takaavat tarvittavan kattavuuden ja käyttöasteen; katsoo, että riittävä vähimmäistoimeentulo tarkoittaa tuloa, joka on välttämätön ihmisarvoista elämää ja täysimääräistä yhteiskuntaan osallistumista varten koko elämän ajan; huomauttaa, että riittävän vähimmäistoimeentulon on oltava köyhyysrajan yläpuolella, jotta voidaan täyttää ihmisten perustarpeet, myös muut kuin rahalliset tarpeet, kuten pääsy koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, kohtuullinen asuminen, laadukkaat terveydenhuoltopalvelut, sosiaaliset aktiviteetit ja kansalaisvaikuttaminen;

66.  vaatii, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset käyttävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) tehokkaammin, kohdennetummin ja huolellisemmin valvotusti, jotta voidaan edistää investointeja laadukkaisiin sosiaali-, terveys-, koulutus- ja työllisyyspalveluihin ja puuttua energiaköyhyyteen, kasvaviin elinkustannuksiin, sosiaaliseen syrjäytymiseen, asunnottomuuteen ja asuntokannan heikkoon laatuun;

67.  kehottaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita laatimaan erityisiä investointiohjelmia alueilleen, joilla työttömyys-, nuorisotyöttömyys- ja pitkäaikaistyöttömyysaste ylittää 30 prosenttia;

68.  kehottaa komissiota omistamaan Eurooppa-neuvoston seuraavan kevätkokouksen yhteiskunnallisille investoinneille aloihin, joilla on vahvaa näyttöä siitä, että ne edistävät sosiaalista ja taloudellista tuottoa (esim. varhaiskasvatus, perus- ja keskiasteen koulutus, ammatillinen koulutus ja aktiivinen työvoimapolitiikka, kohtuuhintainen ja sosiaalinen asuntotarjonta ja terveydenhuolto);

69.  vaatii menettelyä, jossa parlamentin kanta nousee merkittävämpään osaan ja otetaan huomioon ennen neuvoston päätöksentekoa; vaatii lujittamaan TSTK-neuvoston asemaa talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa;

70.  vaatii yhteisiä lisätoimia, joilla parannetaan maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden integroimista työmarkkinoille;

Aluepolitiikka

71.  pitää myönteisenä, että koheesiopolitiikan rahoituksen määrä vuosina 2014–2020 on 454 miljardia euroa käypinä hintoina; korostaa kuitenkin, ettei EU:n koheesiopolitiikka ole ainoastaan väline vaan pitkän aikavälin rakennepolitiikka, jolla pyritään vähentämään alueellisia kehityseroja ja edistämään investointeja, työllisyyttä, kilpailukykyä, kestävää kehitystä ja kasvua, ja toteaa, että koheesiopolitiikka on yksi tärkeimmistä ja kattavimmista politiikoista taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamisen kannalta kaikissa jäsenvaltioissa riippumatta siitä, kuuluvatko ne euroalueeseen vai eivät; muistuttaa, että EU:n talousarvio on 50 kertaa pienempi kuin EU28-alueen julkisten menojen yhteissumma, eli noin yksi prosentti EU28:n BKT:sta; korostaa sen vuoksi, että olisi luotava synergiavaikutusta EU:n ja sen jäsenvaltioiden talousarvioiden, poliittisten painopisteiden sekä sellaisten toimien ja hankkeiden välillä, joilla pyritään saavuttamaan EU:n tavoitteet samalla, kun pidetään EU:n politiikkojen taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet tasapainossa; toteaa, että ERI-rahastojen yhteisrahoitusta koskevat vaatimukset auttavat merkittävällä tavalla luomaan synergiavaikutuksia; katsoo, että EU:n talousarvion yhtenäisyys on säilytettävä; suhtautuu myönteisesti nykyisellä ohjelmakaudella käyttöönotettuihin toimenpiteisiin, joilla parannetaan koheesiopolitiikan mukauttamista älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua tukevaan Eurooppa 2020 -strategiaan;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille sekä Euroopan keskuspankille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0038.
(2)EUVL C 92, 24.3.2017, s. 1.
(3)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12.
(4)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41.
(5)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 8.
(6)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 33.
(7)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.
(8)EUVL L 306, 23.11.2011, s. 1.
(9)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11.
(10)EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1.
(11)Employment and Social Developments in Europe, Annual Review 2017, s. 11.
(12)Ibid., s. 46.
(13)Eurofoundin raportti nuorisotyöttömyydestä.
(14)Employment and Social Developments in Europe, Annual Review 2017, s. 47.
(15)EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1.

Oikeudellinen huomautus