Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2083(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0334/2017

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0334/2017

Keskustelut :

PV 14/11/2017 - 16
CRE 14/11/2017 - 16

Äänestykset :

PV 16/11/2017 - 7.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2017)0448

Hyväksytyt tekstit
PDF 213kWORD 55k
Torstai 16. marraskuuta 2017 - Strasbourg Lopullinen painos
EU:n Afrikka-strategia: kehityksen vauhdittaminen
P8_TA(2017)0448A8-0334/2017

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. marraskuuta 2017 EU:n Afrikka-strategiasta: kehityksen vauhdittaminen (2017/2083(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa”, joka esiteltiin Eurooppa‑neuvoston kokouksessa 28.–29. kesäkuuta 2016,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun parlamentin, neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sekä komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn päätösasiakirjan ”Muuttakaamme maailmamme: kestävän kehityksen agenda 2030” sekä kestävän kehityksen 17 tavoitetta,

–  ottaa huomioon maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin tehtäviä investointeja koskevat vastuullisen sijoittamisen periaatteet, jotka kehitettiin Maailman ruokaturvakomiteassa kestävän kehityksen tavoitteiden 1 ja 2 saavuttamisen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 hyväksytyn Addis Abeban toimintasuunnitelman kehityksen rahoituksesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2016 pidetyn Africa Action -huippukokouksen, joka vahvisti COP 22 -ilmastokokouksen afrikkalaista ulottuvuutta,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi (COM(2016)0087),

–  ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen(1) (Cotonoun sopimus) ja siihen vuonna 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset,

–  ottaa huomioon Afrikan valtioiden ja Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten Lissabonin huippukokouksessa 9. joulukuuta 2007 hyväksymän yhteisen Afrikka–EU-strategian (JAES) sekä Accrassa lokakuussa 2007 hyväksytyn toimintasuunnitelman (vuosille 2008–2010) ja Tripolissa marraskuussa 2010 hyväksytyn toimintasuunnitelman (vuosille 2011–2013),

–  ottaa huomioon Brysselissä 2.–3. huhtikuuta 2014 pidetyn neljännen EU–Afrikka-huippukokouksen päätelmät ja etenemissuunnitelman, jossa määritetään kokousten muoto (Kairon muoto) ja kyseisten mannerten välisen yhteistyön toimintalinjat vuosina 2014–2017, sekä EU:n ja Afrikan julkilausuman muuttoliikkeestä ja liikkuvuudesta,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2014 hyväksytyn Afrikan unionin Agenda 2063 ‑toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Paul Kagamén Afrikan unionin institutionaaliseen uudistukseen liittyvistä suositusehdotuksista laatiman kertomuksen ”The Imperative to Strengthen our Union”,

–  ottaa huomioon Tunisissa 11.–13. heinäkuuta 2017 järjestetyn kansalaisyhteiskunnan kolmannen mannertenvälisen foorumin julistuksen, jossa kehotettiin vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista ja nostamaan kansalaisyhteiskunnan yksilöt yhteisen Afrikka–EU-strategian keskipisteeseen,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Strateginen lähestymistapa selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa” (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1601 Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR‑takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Uudistettu kumppanuus Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa” (JOIN(2016)0052),

–  ottaa huomioon komission lukuisat tiedonannot EU:n ja Afrikan välisistä suhteista ja erityisesti 27. kesäkuuta 2007 annetun tiedonannon ”Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus” (COM(2007)0357), 17. lokakuuta 2008 annetun tiedonannon ”Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen” (COM(2008)0617) ja 10. marraskuuta 2010 annetun tiedonannon ”EU:n ja Afrikan suhteiden lujittamisesta: 1,5 miljardia asukasta, 80 maata, kaksi maanosaa, yksi yhteinen tulevaisuus” (COM(2010)0634),

–  ottaa huomioon 4. toukokuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Uutta vauhtia Afrikan ja EU:n kumppanuudelle” (JOIN(2017)0017) sekä 19. kesäkuuta 2017 samasta aiheesta annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon aikaisemmin antamansa päätöslauselmat unionin, Afrikan ja AKT‑maiden välisistä suhteista ja erityisesti 4. lokakuuta 2016 annetun päätöslauselman AKT-maiden ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta vuoden 2020 jälkeen(3),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU:n Afrikka‑hätärahasto: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset”(4),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta(5),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0334/2017),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Afrikan maiden välillä on historialliset yhteydet ja että niiden kohtalot ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa; ottaa huomioon, että EU on Afrikan tärkein kumppani talouden ja kaupan aloilla sekä kehitysyhteistyöhön, humanitaariseen apuun ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa;

B.  katsoo, että Afrikan ja EU:n kumppanuudelle on tarjottava uudenlainen visio, joka heijastaa kummankin maanosan poliittisen, taloudellisen, ympäristöön liittyvän ja sosiaalisen tilanteen kehitystä; katsoo, että on tarpeen mukautua uusiin toimijoihin kansainvälisellä näyttämöllä – Kiina mukaan lukien – ja siirtyä kohti tehostettua, uudenaikaista ja entistä poliittisempaa kumppanuutta, jossa keskitytään keskeisten yhteisten etujemme puolustamiseen;

C.  katsoo, että EU:n ja Afrikan välisten suhteiden on perustuttava keskinäisen ymmärtämisen ja yhteisten etujen periaatteisiin sekä yhteisiin arvoihin vastavuoroisen kumppanuuden puitteissa;

D.  ottaa huomioon, että EU:n ja Afrikan mantereen väliset suhteet perustuvat erilaisiin oikeudellisiin välineisiin ja poliittisiin strategioihin ja että niiden välistä synergiaa ja johdonmukaisuutta on lujitettava kumppanuuden tehostamiseksi ja sen kestävyyden edistämiseksi;

E.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimus yhdistää Euroopan unioniin 79 AKT-maata, joista 48 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja se on tärkein kumppanuussopimus EU:n ja Afrikan välillä; ottaa huomioon, että EU on solminut suhteita myös sellaisiin Afrikan maihin, jotka eivät ole Cotonoun sopimuksen osapuolia; ottaa huomioon, että EU:n ja AKT-maiden kumppanuus perustettiin aikana, jolloin AKT-maat eivät olleet vielä muodostaneet nykyisiä alueellisia tai maanosan laajuisia yhteistyörakenteitaan; katsoo, että on olennaisen tärkeää virtaviivaistaa EU:n ja Afrikan välisiä eri politiikkakehyksiä vuonna 2003 perustetun Afrikan unionin ja vuonna 2007 hyväksytyn yhteisen Afrikka–EU-strategian seurauksena; toteaa, että yhteisen Afrikka–EU-strategian johdannossa on selvästi ilmaistu tavoite pitää Afrikkaa yhtenä kokonaisuutena;

F.  ottaa huomioon, että EU käy Afrikan maiden kanssa tiivistä institutionaalista ja poliittista vuoropuhelua EU–Afrikka-huippukokousten, hallitustenvälisen organisaation Välimeren unionin ja AKT–EU-yhteistyöelinten, kuten AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, Välimeren unionin edustajakokouksessa toimivan parlamentin valtuuskunnan tai yleisafrikkalaisen parlamentin, avulla;

G.  ottaa huomioon, että yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (EKR) määrärahat ovat 30,5 miljardia euroa, joista 900 miljoonaa euroa on varattu Afrikan rauhanrahastoa varten, ja että 1,4 miljardia euroa EKR:n määrärahoista käytetään EU:n Afrikka‑hätärahastoa varten; ottaa huomioon, että yli 5 miljardia euroa on suunnattu Afrikan maiden tarpeisiin Euroopan naapuruusvälineen (ENI) yhteydessä ja että 845 miljoonaa on osoitettu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) alaiseen yleisafrikkalaiseen ohjelmaan yhteisen Afrikka–EU-strategian täytäntöönpanemiseksi;

H.  katsoo, että seuraava Afrikan unionin ja EU:n-huippukokous, joka pidetään Abidjanissa 29.–30. marraskuuta 2017 aiheesta ”Investointi nuoriin”, tarjoaa tilaisuuden luoda, tukea ja kehittää taloudellisia edellytyksiä keskeisiä yhteisiä etuja puolustavien kumppaneiden väliselle todelliselle tasavertaisuudelle;

I.  katsoo, että uusi yhteinen Afrikka–EU-strategia on sisällytettävä Cotonoun sopimuksen jälkeiseen uuteen sopimukseen;

J.  ottaa huomioon, että EU on Afrikan mantereen pitkäaikainen kumppani ja keskeinen turvallisuuden takaaja, mikä on äärimmäisen tärkeä seikka; ottaa huomioon, että Euroopan mantereen turvallisuus ja kestävä kasvu ovat tiiviisti ja välittömästi yhteydessä Afrikan mantereen vakauteen ja kehitykseen ja päinvastoin;

K.  katsoo, että Afrikan maanosan kehityksen ja vakauden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden tehokasta täytäntöönpanoa tuetaan jatkuvasti ja että Euroopan unioni, Afrikan unioni ja muut Afrikassa vaikuttavat kansainväliset toimijat ovat sitoutuneet asiaan;

L.  toteaa, että muuttoliike on tärkeässä asemassa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa ja ensisijainen teema EU:n ulkosuhteissa, kuten sen Afrikan-suhteissa; katsoo, että Afrikalla ja Euroopalla on yhteisiä etuja ja yhteinen vastuu muuttoliike- ja liikkuvuusasioissa, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjunta mukaan lukien, ja että muuttoliikkeen hallinta edellyttää maailmanlaajuisia ratkaisuja, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuteen, vastuunjakoon ja muuttajien oikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, ja kehitysyhteistyövälineiden tehokasta käyttämistä;

M.  ottaa huomioon, että yli 218 miljoonaa ihmistä elää Afrikassa äärimmäisessä köyhyydessä; ottaa huomioon, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on vähentynyt vuonna 1990 kirjatusta 56 prosentista 43 prosenttiin vuonna 2012; ottaa huomioon, että 47:stä vähiten kehittyneestä maasta 33 sijaitsee Afrikassa, minkä vuoksi EU:n ja Afrikan kumppanuus on keskeinen väline pantaessa täytäntöön kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 ja pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti köyhyyden poistamista koskeva tavoite;

N.  ottaa huomioon, että infrastruktuuritarpeet on arvioitu Afrikassa 75 miljardiksi euroksi vuodessa, kulutusmarkkinoiden arvon uskotaan nousevan 1 000 miljardiin dollariin vuonna 2020, suorat ulkomaiset investoinnit kasvavat jatkuvasti ja niiden arvioidaan nousevan 144 miljardiin dollariin vuonna 2020; toteaa myös, että Afrikan väkiluku on nykyisin miljardi asukasta;

O.  ottaa huomioon, että Afrikan vienti koostuu edelleen pääasiassa jalostamattomista tuotteista ja että suuri osa viennistä kohdistuu kauppaetuuksia myöntäviin maihin; katsoo, että useimpien afrikkalaisten tuotteiden vapaa markkinoillepääsy parantaa Afrikan maiden valmiuksia ja lisää niiden kilpailukykyä ja osallistumista maailmanmarkkinoille, kun siihen liittyy muun muassa toimia, joilla pyritään pysyvään kestävään teollistumiseen ja maaseutuelinkeinojen tuottavuuteen keskeisinä kehityssuuntauksina;

P.  katsoo, että väestökehitys on otettava huomioon, sillä Afrikan väkiluku saattaa joidenkin ennusteiden mukaan nousta vuoteen 2050 mennessä 2,5 miljardiin, ja suuri osa tästä väestöstä tulee olemaan nuoria, kun taas Euroopan väestön odotetaan ikääntyvän huomattavasti; pitää näin ollen ratkaisevan tärkeänä, että Afrikassa luodaan miljoonia työpaikkoja ja naisten ja nuorten vaikutusvallan vahvistamista edistetään ja tuetaan erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon saatavuuden ja ammatillisen koulutuksen avulla;

EU:n ja Afrikan välisen poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen on ennakkoehto uudistetulle strategiselle kumppanuudelle

1.  panee merkille uuden tiedonannon ”Uutta vauhtia Afrikan ja EU:n kumppanuudelle”, jolla pyritään antamaan uutta pontta Afrikan ja EU:n kumppanuudelle sen vahvistamiseksi ja syventämiseksi niin, että keskitytään kummankin maanosan vaurauteen ja vakauteen kestävän kehityksen tavoitteiden, uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, joka tarjoaa suuntaviivat unionin kehityspolitiikalle, Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ja Agenda 2063 -toimintaohjelman yhteydessä tehtyjen sitoumusten mukaisesti;

2.  palauttaa mieliin Afrikan merkityksen EU:n keskeisenä strategisena kumppanina ja pitää ratkaisevan tärkeänä vahvistaa EU:n ja Afrikan unionin suhteita tarkistetun ja laajennetun vuoropuhelun avulla, johon sisällytetään avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteet, jotta päästään kumpaakin osapuolta hyödyttävään tilanteeseen ja voidaan tasa-arvoisen ja kestävän yhteistyön avulla vastata yhteisiin haasteisiin ja turvata yhteiset edut ja varmistaa samalla omavastuullisuuden periaatteen toteutuminen ja kunkin kumppanimaan erityisolosuhteiden ja kehityksen tason huomioon ottaminen;

3.  pyytää, että tulevassa kumppanuudessa keskitytään sekä Afrikan unionin että EU:n tunnistamiin ensisijaisiin aloihin, joita ovat muun muassa

   taloudellinen kehitys (kaupan, talouskumppanuussopimusten, tehostetun alueellisen yhdentymisen, talouden monipuolistumisen, kestävän teollistumisen ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen avulla)
   hyvä hallintotapa, ihmisoikeudet mukaan lukien
   inhimillinen kehitys perustarpeet kattavien julkisten palvelujen avulla, joita ovat muun muassa koulutus, terveydenhuolto, vesi- ja jätevesihuolto, sukupuolten tasa-arvo, tiede, teknologia ja innovointi
   turvallisuus ja terrorismin torjunta
   muuttoliike ja liikkuvuus
   ympäristö, ilmastonmuutos mukaan lukien;

4.  palauttaa mieliin, että talousarviotuki on paras tapa myöntää avustusta, sillä se antaa hallituksille mahdollisuuden määritellä tarpeet ja painopisteet; palauttaa mieliin, että yleisen tai alakohtaisen talousarviotuen avulla voidaan tukea kehityspolitiikkoja ja maksimoida määrärahojen käyttö;

5.  pitää myönteisenä, että Norsunluurannikolla marraskuussa 2017 pidettävän Afrikan unionin ja EU:n viidennen huippukokouksen keskeisenä teemana on nuoret, koska nuoret ovat tärkeässä asemassa kummankin maanosan tulevaisuuden kannalta;

6.  palauttaa mieliin AKT–EU-yhteistyön merkityksen ja tehokkuuden sekä kehityksen alalla saavutetut tulokset; korostaa, että tämä oikeudellisesti sitova kehys on säilytettävä vuoden 2020 jälkeen; korostaa, että tätä yhteistyötä on tehostettava samalla kun kehitetään alueellista ulottuvuutta muun muassa lujittamalla yhteistyötä Afrikan unionin, alueellisten talousyhteisöjen ja muiden alueellisten järjestöjen kanssa; pyytää, että Cotonoun jälkeisestä sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa poliittista vuoropuhelua käsitellään aikaisempaa strategisemmalla, pragmaattisemmalla, kattavammalla ja jäsennellymmällä tavalla;

7.  pyytää, että AKT–EU-yhteistyön parlamentaarista ulottuvuutta lisätään; korostaa, että EU:n ja AKT:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on ainutlaatuinen keskustelufoorumi, jolla on tärkeä asema vahvistettaessa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista;

8.  korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudelleentarkastelu tarjoaa tilaisuuden tehostaa naapuruuspolitiikan ja muita Afrikan valtioita koskevan politiikan koordinointia laajentamalla yhteistyön puitteita koskemaan myös alueellisia kysymyksiä kuten turvallisuutta, energiaa ja jopa muuttoliikettä;

9.  palauttaa mieliin, että Afrikan ja EU:n kumppanuudessa on noudatettava koordinoitua lähestymistapaa EU:n jäsenvaltioiden kesken sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä SEUT-sopimuksen 210 artiklassa tarkoitetulla tavalla; palauttaa vastaavasti mieliin, että EU:n ja Afrikan harjoittamissa politiikoissa ja toteuttamissa aloitteissa on tarpeen kunnioittaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa EU:n periaatetta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

10.  kehottaa noudattamaan tinkimättä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta EU:n ja Afrikan kauppasuhteissa, mikä merkitsee täytäntöönpanokelpoisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lausekkeiden sisällyttämistä kaikkiin EU:n Afrikan maiden kanssa tekemiin kauppasopimuksiin komission ”Kaikkien kauppa” ‑strategian yhteydessä tekemien sitoumusten mukaisesti;

11.  toteaa pitävänsä tärkeänä sitä, että jäsenvaltiot täyttävät sitoumuksensa kohdistaa 0,7 prosenttia BKT:staan viralliseen kehitysapuun, jotta voidaan vahvistaa Afrikan kanssa tehtävää yhteistyötä;

12.  kannattaa pyrkimystä syventää EU:n ja Afrikan välistä liittoutumista globaalihallintaan liittyvien asioiden käsittelemiseksi; korostaa tässä yhteydessä, että Afrikan unionin kanssa käytävää vuoropuhelua on vahvistettava ja Afrikan unionin taloudellinen itsenäisyys on taattava rahoitusta koskevan Kigalin päätöksen mukaisesti vähentämällä sen riippuvuutta ulkopuolisesta rahoituksesta; panee merkille Paul Kagamén kertomuksessa esitetyt Afrikan unionin vahvistamiseen liittyvät ehdotukset, joiden avulla voidaan antaa pontta Afrikan poliittiselle yhdentymisprosessille;

13.  korostaa kansalaisyhteiskunnan – mukaan lukien kansalaisjärjestöt, uskonnolliset järjestöt, nuorten ja naisten oikeuksia edistävät järjestöt, yksityissektori, ammattiyhdistykset, parlamentaariset yleiskokoukset, paikallisviranomaiset ja muuttajayhteisö – merkitystä EU:n ja Afrikan välisen poliittisen vuoropuhelun lujittamisessa, jotta voidaan taata ihmisiin keskittyvä kumppanuus;

14.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista Afrikan ja EU:n kumppanuuteen on vahvistettava edistämällä sen valmiuksien lujittamista erityisesti välittämällä taitotietoa ja varmistamalla kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistuminen asiaankuuluvien uudistuksien ja politiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; katsoo, että kansalaisjärjestöjen osallistuminen on tärkeää julkisen vastuuvelvollisuuden kannalta; kannattaa toteutettuja järjestelyjä, joilla pyritään tekemään kansalaisyhteiskunnasta keskeinen kumppanuuden osatekijä, ja erityisesti yhteistä vuotuista foorumia, jonka tavoitteena on panna täytäntöön EU:n ja Afrikan etenemissuunnitelma; pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhteinen vuotuinen foorumi ole vielä kertaakaan kokoontunut, ja kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia laatimaan tarvittavat taloudelliset ja poliittiset puitteet, joilla varmistetaan kaikkien sidosryhmien tarkoituksenmukaisen osallistuminen kumppanuuteen, Afrikan unionin ja EU:n viides huippukokous mukaan lukien;

Luodaan kaikkia ihmisiä ja erityisesti nuoria varten yhä selviytymiskykyisempiä valtioita ja yhteiskuntia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi

15.  katsoo, että selviytymiskyvystä – ja sen viidestä eri osa-alueesta – on tehtävä uuden Afrikka–EU-strategian keskeinen toimintalinja;

Poliittinen selviytymiskyky

16.  korostaa, että hyvää hallintotapaa, demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista on vahvistettava ja lisäksi korruption torjuntaan on sitouduttava kummassakin maanosassa, sillä ne ovat erottamattomia kestävän kehityksen osatekijöitä;

17.  kehottaa sen vuoksi käymään avointa ja osallistavaa, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa vuoropuhelua näistä arvoista ja periaatteista ja tekemään niistä keskeisen yhteistyön toimintalinjan erityisesti siten, että kehitysavun ehtona olisi näiden arvojen ja periaatteiden ehdoton kunnioittaminen;

18.  korostaa, että päättäväisempi hallintoon liittyvien haasteiden käsitteleminen kummassakin maanosassa on ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan rakentaa oikeudenmukaisempia, vakaampia ja turvallisempia yhteiskuntia; painottaa, että omavastuullisuuden vahvistamiseksi on tarpeen jatkaa ihmisoikeuksien ja hallinnon ylläpitämistä ja edistämistä olemassa olevien kansainvälisten oikeudellisten välineiden, sääntöjen, periaatteiden ja mekanismien perusteella, mukaan lukien Afrikan alueellisten hallintoelinten oikeudelliset välineet, säännöt, periaatteet ja mekanismit, joita ovat Afrikan peruskirja ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista ja sen pöytäkirjat, Afrikan peruskirja demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta, Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuin;

19.  muistuttaa, että kansainvälisellä rikostuomioistuimella on tärkeä merkitys rankaisemattomuuden torjunnassa sekä rauhan, turvallisuuden, yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden, oikeussuojan ja korvausten saatavuuden vaalijana; pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioita ja Afrikan valtioita jatkamaan Rooman perussäännön ja kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista; kehottaa kaikkia Rooman perussäännön allekirjoittajia ratifioimaan sen mahdollisimman pian;

20.  kannattaa Afrikan unionin ja EU:n yhteisen korkean tason konferenssin järjestämistä vaalimenettelyistä, demokratiasta ja hallinnosta Afrikassa ja Euroopassa ja pyytää, että Euroopan parlamentti, yleisafrikkalainen parlamentti, AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous ja Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous otetaan täysimääräisesti mukaan järjestelyihin; kehottaa vahvistamaan eri edustajakokouksien välisiä yhteyksiä synergioiden ja toteutettavien toimien johdonmukaisuuden edistämiseksi;

Turvallisuuteen liittyvä selviytymiskyky

21.  panee jälleen merkille, että turvallisuus ja kehitys ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa; toteaa, että on tarpeen ottaa entistä paremmin huomioon turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ja kehitystavoitteet hauraiden valtioiden erityisongelmien käsittelemiseksi ja kestävämpien valtioiden ja yhteiskuntien edistämiseksi; toteaa, että tämä olisi toteutettava erityisten välineiden ja lisärahoituksen avulla;

22.  pyytää vahvistamaan EU:n ja Afrikan välistä yhteistyötä turvallisuuden ja oikeuden alalla kansainvälisen oikeudellisen kehyksen osalta, jotta ongelmien käsittelyyn voidaan soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja torjua aikaisempaa paremmin järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa ja -salakuljetusta erityisesti lasten osalta ja terrorismia; katsoo, että EU:n toiminnalla ja Afrikan maiden hyväksymillä strategioilla, erityisesti Agenda 2063 -toimintaohjelmassa esitetyillä rauhan ja turvallisuuden strategioilla, olisi oltava synergiaetuja;

23.  korostaa, että EU:n, Afrikan unionin, alueellisten järjestöjen ja muiden Afrikassa toimivien asiaankuuluvien poliittisten toimijoiden on toimittava yhteistyössä turvallisuuden alalla kehitysmaiden valmiuksien lisäämiseksi, maiden turvallisuussektorien uudistamiseksi ja toimien tukemiseksi aseistariisunnan alalla ja entisten taistelijoiden demobilisoinnissa ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa (DDR‑toiminta);

24.  palauttaa mieliin, että terrorismi on maailmanlaajuinen uhka alueelliselle rauhalle ja vakaudelle sekä kestävälle kehitykselle ja sisäiselle turvallisuudelle ja että kansallisten hallitusten, alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden ja EU:n virastojen on torjuttava sitä koordinoidulla tavalla; kehottaa tiivistämään yhteistyötä Afrikka–EU-strategian puitteissa, jotta voidaan torjua rankaisemattomuutta, edistää oikeusvaltioperiaatetta sekä poliisin ja oikeuslaitoksen valmiuksien laajentamista tiedonvaihdon ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi, ja jotta voidaan ennaltaehkäistä, estää ja torjua terrorismin rahoittamista ja edistää syytteeseen asettamista; katsoo, että terrorismin vastaiseen strategiaan olisi kuuluttava myös toimia, joilla edistetään uskontojen välistä vuoropuhelua ja ennaltaehkäistään väkivaltaiseen ääriliikehdintään johtavaa radikalisoitumista Afrikassa ja Euroopassa, erityisesti nuorten keskuudessa;

25.  palauttaa mieliin EU:n Afrikassa toteuttamien eri tehtävien ja operaatioiden merkityksen; panee tyytyväisenä merkille G5 Sahel -ryhmän perustamisen; kehottaa vahvistamaan eurooppalaisia rauhaa ja turvallisuutta edistäviä toimia yhteistyössä afrikkalaisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa ja tukemaan Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden (APSA) täysimääräiseen toimintavalmiuteen saattamista; pyytää EU:ta maksamaan alkurahoitusosuuden Afrikan unionin rauhanrahastolle sovitteluun ja diplomatiaan liittyviä toimia varten;

Ympäristöön liittyvä selviytymiskyky

26.  palauttaa mieliin, että Afrikka on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille; pitää olennaisen tärkeänä, että EU kehittää strategisen lähestymistavan, jolla edistetään ilmastoon liittyvää selviytymiskykyä ja tuetaan Afrikan maiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden pyrkimyksiä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sopeutua ilmastonmuutokseen; korostaa, että ilmastonmuutos on tekijä, joka moninkertaistaa konfliktien, kuivuuden, nälänhädän ja muuttoliikkeen riskit, kuten Etelä-Sudanissa, Nigeriassa ja Somaliassa hiljattain puhjennut nälänhätä on osoittanut; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on tärkeää edistää ja noudattaa Pariisissa vuonna 2015 tehtyä sitoumusta 100 miljardin dollarin myöntämisestä kehitysmaille vuoteen 2020 mennessä; pyytää hyödyntämään Afrikan ja EU:n kumppanuuden uusia muotoja, jotta teknologioiden rahoittamisen ja siirtämisen esteitä voidaan poistaa;

27.  korostaa, että Afrikan luonnonympäristö on runsas ja monimuotoinen; pyytää, että biologisen monimuotoisuuden suojeleminen asetetaan keskeiselle sijalle Afrikan unionin ja EU:n poliittisessa ohjelmassa; kehottaa panemaan Afrikka–EU-strategian täytäntöön yhdessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumista koskevan EU:n toimintasuunnitelman painopistealojen kanssa ja suojelemaan luonnonperintöä ja etenkin luonnonpuistoja;

28.  kannustaa lisäämään investointeja uusiutuvan energian ja kiertotalouden aloilla, jotta annetaan lisäpontta sellaisten toimien toteuttamiselle, joilla edistetään ympäristön kunnioittamista ja luodaan työllistymismahdollisuuksia; palauttaa mieliin, että kohtuuhintaisen, luotettavan, kestävän ja nykyaikaisen energian saatavuuden varmistaminen kaikille on elintärkeää ihmisten perustarpeiden täyttämiseksi ja välttämätöntä lähes kaikessa taloudellisessa toiminnassa sekä merkittävä kehitystä edistävä tekijä; kehottaa EU:ta jatkamaan tukeaan Afrikan uusiutuvaa energiaa koskevalle aloitteelle ja pitää myönteisenä komission ehdotusta käynnistää uusi ilmastonmuutosta ja kestävää energiaa koskeva EU:n ja Afrikan tutkimus- ja innovointikumppanuus;

29.  pyytää, että Afrikan ja EU:n kumppanuudessa keskitytään maatalouteen ja elintarviketurvaan pitkällä aikavälillä ja edistetään elintarviketurvan ja ilmastotoimien välistä synergiaa; kehottaa EU:ta tässä yhteydessä lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, peltometsäviljelylle ja agroekologisille menetelmille, jotka kunnioittavat perinteistä maankäyttöä ja varmistavat maan, veden ja open source -siemenien saatavuuden; pyytää lisäksi, että EU tukee erityisesti pienviljelijöitä, pientuottajia ja paimentolaisia elintarviketurvan saavuttamiseksi rakentamalla infrastruktuuria ja investoimalla siihen Maailman ruokaturvakomitean maatalouteen ja elintarvikejärjestelmiin tehtäviä investointeja koskevien vastuullisen sijoittamisen periaatteiden mukaisesti ja tukemalla osuuskuntien perustamista; korostaa lisäksi kansalaisjärjestöjen yhteisöissä hankkimia valmiuksia ja kokemusta kestävän maatalouden alalla;

30.  panee tyytyväisenä merkille EU:n aloitteet, joilla vaaditaan luonnonvarojen hoidon parantamista ja luonnonvaroilla käytävän kaupan avoimuuden lisäämistä; katsoo, että mineraalien, puutavaran ja luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön kaltaisten luonnonvarojen kestävä hoito ja niillä käytävä kauppa mahdollistaisi sen, että maat, joissa on runsaasti luonnonvaroja, ja niiden väestöt voisivat hyödyntää niitä vielä nykyistä enemmän; palauttaa mieliin, että konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskevan EU:n lainsäädännön mukaan on tarpeen ottaa käyttöön yhdennetyn lähestymistavan mukaisia liitännäistoimenpiteitä, joilla kannustetaan soveltamaan kansainvälisiä due diligence -normeja sellaisina kuin ne määritetään OECD:n due diligence -ohjeissa; kehottaa laatimaan EU:n ja Afrikan yhteisen peruskirjan luonnonvarojen kestävästä hoidosta;

Taloudellinen selviytymiskyky

31.  katsoo, että vakaa sääntely- ja institutionaalinen ympäristö sekä terve talous ovat kilpailukyvyn, investointien, työpaikkojen luomisen, elämänlaadun parantamisen ja kestävän kasvun kannalta olennaisia seikkoja; korostaa tässä yhteydessä, että yhtiöoikeutta koskevan tiedon sähköistä saatavuutta on parannettava; palauttaa mieliin, että talouskasvu ilman valtion puolueettomuutta ei välttämättä takaa yhteiskunnallista kehitystä tai edistystä, ja toteaa, että on varmistettava vaurauden uudelleenjako ja palvelujen tarjoaminen kansalaisille ja parannettava yhtäläisiä mahdollisuuksia;

32.  kehottaa tehostamaan yhteistyötä Euroopan ja Afrikan yksityissektoreiden välillä sekä keskittämään investoinnit erityisesti tiukkoihin eettisiin sääntöihin ja sosiaalisen vastuun periaatteiden kunnioittamiseen perustuvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla avainaloille, joita ovat muun muassa

   kestävä energiatalous, johon sisältyy sähkönsaannin varmistaminen kaikille
   perusinfrastruktuuri erityisesti liikenteen alalla, meriliikenne mukaan lukien
   luonnonvarojen kestävä käyttö
   kestävä maatalous
   sininen talous, meriteollisuus mukaan lukien
   tutkimus, tiede, teknologia ja innovointi sekä yhteistä etua koskevilla aloilla että erityisesti toista mannerta koskevilla aloilla, kuten köyhyyteen liittyvät ja laiminlyödyt sairaudet
   digitalisointi tärkeänä tekijänä taattaessa Afrikan taloudellinen kehitys ja yhdistettäessä kansoja keskenään;

33.  korostaa, että alueellinen yhdentyminen on taloudellisen kehityksen moottori ja välttämättömyys globaalissa maailmassa; kehottaa tukemaan etelä–etelä-yhteistyötä, joka heijastaa Afrikan mantereen asteittaista muutosta; kannattaa maanosan laajuisen vapaakauppa-alueen perustamista Afrikkaan sekä Afrikan sisäisen kaupan lisäämistä 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä; palauttaa myös mieliin kehitysnäkymät, jotka sisältyvät EU:n ja Afrikan maiden talouskumppanuussopimuksiin ja kauppasopimuksiin, joiden avulla voidaan edistää kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia ja reilua ja eettistä kauppaa; korostaa, että tarvitaan kehitystä tukevia alkuperäsääntöjä, tehokkaita suojalausekkeita, epäsymmetrisiä vapauttamisen aikatauluja, kehittymässä olevien teollisuudenalojen suojelua ja tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja avoimuutta; palauttaa mieliin, että talouskumppanuussopimusten tavoitteena on auttaa AKT-maita laajentamaan markkinoitaan, edistämään tavarakauppaa ja lisäämään investointeja ja että ne ennakoivat EU:n ja AKT-maiden välisen tavarakaupan hidasta, asteittaista ja epäsymmetristä avautumista;

34.  vaatii avoimuutta kauppasopimuksiin ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös kyseisten maiden kansalaisyhteiskuntien, täysimääräistä osallistumista virallisten kuulemisten kautta tuleviin neuvotteluihin ja tällä hetkellä neuvoteltavana olevien sopimusten täytäntöönpanoon;

35.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita parantamaan kauppaa tukevien kehitysapuohjelmien koordinointia ja lisäämään Afrikkaa koskevien investointipolitiikkojensa synergioita; kehottaa lisäksi sitoutumaan taloudellisesti entistä voimakkaammin kauppaa tukevaan kehitysapuun ja tekniseen apuun sekä valmiuksien kehittämistä koskeviin aloitteisiin, jotka ovat olennaisen tärkeitä Afrikan maille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille;

36.  katsoo, että yksityissektorilla – mikroyrityksistä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, osuuskuntiin ja monikansallisiin yhtiöihin – on keskeinen rooli työpaikkojen luomisessa ja kehitysprosessissa ja että se osallistuu kehitysprosessin rahoitukseen; korostaa pk‑yritysten ja pienten perheyritysten erityistä asemaa ja pyytää tukea erityisesti niitä koskevalle aloitteelle; panee tyytyväisenä merkille Euroopan kestävän kehityksen rahaston perustamisen ja toteaa, että sen tavoitteena olisi oltava yksityissektorin tukeminen Afrikan maissa ja erityisesti hauraissa maissa toimivien paikallisten yritysten ja pk-yritysten tukeminen ja siten investointien ja erityisesti naisille ja nuorille suunnattujen kestävien työpaikkojen luomisen edistäminen;

37.  palauttaa mieliin velvoitteet, jotka yksityissektorin on täytettävä Yhdistyneiden kansakuntien ja OECD:n suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa uudelleen EU:n ja Afrikan unionin jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten vastuuta ihmisoikeuksista tarkastelevaan YK:n hallitustenväliseen työryhmään, jotta laaditaan kansainvälisesti sitova sopimus, joka perustuu liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n suuntaviivoihin ja jossa tarkastellaan ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvien velvoitteiden noudattamista yrityksissä;

38.  korostaa, että Afrikan ja EU:n välisen kumppanuuden yhteydessä on luotava ihmisarvoisia työpaikkoja ja yhdistettävä ne investointeihin; pyytää tässä yhteydessä ILOn normien kunnioittamista; korostaa yhteiskunnallisten, taloudellisten ja institutionaalisten toimijoiden vuorovaikutuksen merkitystä ja pyytää, että työmarkkinaosapuolten asemaa vahvistetaan tehostamalla työmarkkinavuoropuhelua kaikilla merkityksellisillä tasoilla, millä edistetään työehtosopimusneuvotteluja;

39.  pitää valitettavana, että Afrikasta katoaa vuosittain laittomien rahavirtojen vuoksi noin 50 miljardia dollaria eli enemmän kuin julkisen kehitysavun vuotuinen määrä, mikä horjuttaa kansallisten tulojen käyttöön ottamiseksi toteutettavia toimia; kehottaa sen vuoksi molempia osapuolia

   ottamaan käyttöön tehokkaita välineitä, joilla torjutaan verkonkiertoa, verovilppiä ja korruptiota, mukaan lukien oikeushenkilöiden, trustien ja vastaavien oikeudellisten järjestelyjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen julkistaminen
   edistämään YK:n tukemia vastuullisen sijoittamisen periaatteita
   tukemaan aloitteita, joilla lisätään julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuutta ja avoimuutta;

40.  kehottaa lisäksi panemaan tehokkaasti täytäntöön YK:n ulkomaista velkaa ja ihmisoikeuksia koskevat perusperiaatteet sekä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vastuuntuntoisen lainanannon ja lainanoton periaatteet; panee tyytyväisenä merkille YK:ssa tehdyn työn, jolla pyritään saamaan aikaan julkisen talouden velanhoitokyvyn palauttamista koskeva kansainvälinen mekanismi;

41.  kehottaa parantamaan taloudellista osallisuutta Afrikassa, naiset mukaan lukien, kehittämällä sähköistä pankkitoimintaa afrikkalaisen yhteiskunnan polarisaation torjumiseksi; palauttaa mieliin, että rahalähetyksistä muodostuu kehitysmaihin suuntautuva rahavirta, joka on suurempi kuin koko virallinen kehitysapu yhteensä ja joka saattaa vaikuttaa merkittävästi Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamiseen; pyytää näin ollen, että EU jatkaa Afrikan unionin tukemista toimissa, jotka koskevat rahalähetysmekanismien parantamista;

Yhteiskunnallinen selviytymiskyky

42.  panee merkille väestörakenteen dynamiikan merkityksen Afrikassa, minkä vuoksi tarvitaan pitkän aikavälin strategista näkemystä kestävien, osallistavien ja osallistumiseen perustuvien yhteiskuntien kehittämiseksi; korostaa vastaavasti tarvetta varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ei syrjitä, mukaan lukien vammaiset henkilöt ja alkuperäisväestöt; katsoo, että Afrikan väestönkasvu on sekä haaste paikalliselle taloudelle että mahdollisuus koko maanosalle; kehottaa siksi EU:ta sitoutumaan edistämään asianmukaista julkista politiikkaa ja investointeja koulutukseen ja terveydenhuoltoon, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että nuorilla on riittävästi tietoa tehdäkseen tietoon perustuvia seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, sukupuolten tasa-arvoa ja lapsen oikeuksia koskevia päätöksiä, mitä ilman on mahdoton saavuttaa yhteiskunnallista, taloudellista ja ympäristöön liittyvää selviytymiskykyä;

43.  korostaa, että Afrikan kaupungistumisaste kasvaa jatkuvasti ja että se aiheuttaa yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä haasteita; pyytää ratkaisuja, joilla vähennetään tätä kaupungistumispainetta ja hillitään hallitsemattoman kaupungistumisen aiheuttamia ongelmia;

44.  kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia vahvistamaan Afrikan kansallisia koulutusjärjestelmiä, hallinnollisten valmiuksien parantaminen mukaan lukien, investoimalla vähintään 20 prosenttia kansallisista talousarvioista koulutukseen sekä lisäämällä EU:n tukea maailmanlaajuiselle koulutuskumppanuudelle ja Education Cannot Wait -rahastolle;

45.  korostaa, että tarvitaan yleinen, osallistava, tasapuolinen ja pitkäaikainen pääsy laadukkaaseen koulutukseen kaikilla tasoilla varhaislapsuudesta alkaen kaikille ja erityisesti tytöille ja myös hätä- ja kriisitilanteissa;

46.  korostaa, että on tarpeen investoida inhimilliseen pääomaan ja että nuorten on oltava tietoisia maailmanlaajuisista realiteeteista ja heillä on oltava taitoja, joilla vastataan työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin, ja että tätä varten on vahvistettava koulutusjärjestelmiä ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä – sekä virallisia järjestelmiä että arkioppimista – ja edistettävä itsenäisen ammatin harjoittamista ja yrittäjyyttä;

47.  katsoo, että Afrikan maita on autettava luomaan toimivat terveydenhuoltojärjestelmät ja varmistamaan kohtuuhintaisten ja korkealaatuisten terveyspalvelujen yleinen saatavuus ja samalla poistamaan tekijät, jotka estävät naisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten lasten, vammaisten henkilöiden ja HLBTI-ihmisten, pääsyn järjestelmien piiriin;

48.  pyytää ottamaan käyttöön yleisen vähimmäisvakuutuksen perustamalla horisontaalisia kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiä; korostaa tarvetta kouluttaa ennakoidusta poiketen nykyisten suuntausten perusteella vielä toiset miljoona terveydenhuoltoalan ammattilaista, jotta saavutetaan WHO:n vähimmäistaso vuoteen 2030 mennessä;

49.  korostaa, että tartuntataudit ovat merkittävä uhka yhteiskunnalliselle selviytymiskyvylle; kehottaa komissiota tehostamaan mantereiden välistä tieteellistä ja lääketieteellistä yhteistyötä, kuten Euroopan maiden ja kehitysmaiden välisiä kliinisiä tutkimuksia koskevaa kumppanuutta (EDCTP2), ja investoimaan tieteeseen, teknologiaan ja innovointiin, jotta pyritään ratkaisemaan köyhyyteen liittyviä ja laiminlyötyjä sairauksia koskeva edelleen merkittävä ongelma;

50.  toteaa, että äitiysterveydenhuollon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan terveydenhuollon saatavuuden parantamiseen tehtäviä investointeja on lisättävä, jotta vähennetään äiti- ja lapsikuolleisuutta ja torjutaan perinteisiä käytäntöjä, kuten naisten sukuelinten silpomista, ja pakko- ja/tai lapsiavioliittoja;

51.  painottaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen merkitystä EU:n ja Afrikan välisessä yhteistyössä; korostaa naisten positiivista roolia ja osallistumista politiikan ja talouden alalla sekä konfliktien ehkäisyn ja kestävän rauhan rakentamisen alalla;

52.  toteaa, että kulttuuri mahdollistaa kehityksen ja on myös sen tärkeä osatekijä, joka voi helpottaa sosiaalista osallisuutta, sananvapautta, identiteetin muodostumista, kansalaiskysymyksiin liittyvän vaikutusvallan lisäämistä ja konfliktien ehkäisemistä sekä lujittaa samalla talouskasvua; kehottaa sen vuoksi EU:ta ja Afrikan unionia edistämään kulttuurien välistä poliittista vuoropuhelua ja kulttuurista monimuotoisuutta sekä tukemaan strategioita, joilla suojellaan kulttuuria ja kulttuuriperintöä; korostaa, että demokratia on yleismaailmallinen arvo, joka voi toteutua kaikkien kulttuurien kautta; toteaa vastaavasti urheilun merkityksen yhteiskunnallisen osallisuuden ja sukupuolten tasa-arvon lähteenä ja edistäjänä;

Luodaan liikkuvuutta ja muuttoliikkeitä koskeva strategia kummankin mantereen kehityksen edistämiseksi

53.  palauttaa mieliin, että muuttoliikkeellä ja liikkuvuudella Euroopan ja Afrikan välillä ja mantereiden sisällä on taloudellisia, sosiaalisia, ympäristöön liittyviä ja poliittisia vaikutuksia, ja että tätä haastetta on käsiteltävä koordinoidusti ja kokonaisvaltaisesti EU:n ja Afrikan kesken ja yhteistyössä lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden kanssa siten, että maksimoidaan synergiaedut ja käytetään kaikkia asiaankuuluvia EU:n politiikkoja ja välineitä, jotka perustuvat yhteisvastuullisuuteen, vastuunjakoon, kunnioitukseen ja ihmisarvoon; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että vuoteen 2018 mennessä on tarkoitus laatia Yhdistyneiden kansakuntien avustuksella kaksi globaalia sopimusta muuttoliikkeestä ja pakolaisista, ja että on toivottavaa, että Afrikan ja EU:n välistä vuoropuhelua tehostetaan, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan määritellä yhteiset prioriteetit ennen neuvottelujen käynnistymistä;

54.  toteaa, että on tarpeen korostaa muuttoliikkeen ja liikkuvuuden myönteistä vaikutusta, jotta nämä ilmiöt nähdään näiden mantereiden molemminpuolisen kehityksen välineinä; korostaa, että tämä edellyttää huolellisesti suunniteltua, tasapainoista, näyttöön perustuvaa ja kestävää poliittista vastausta, johon sisältyy pitkän aikavälin strategia, jossa otetaan huomioon väestökehityksen näkymät ja muuttoliikkeen perussyyt;

55.  toteaa, että väkivaltaiset konfliktit, vaino, eriarvoisuus, ihmisoikeusloukkaukset, heikko hallinto, korruptio, terrorismi, sortohallinnot, luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos, työttömyys ja krooninen köyhyys ovat johtaneet viime vuosina väestön liikkumiseen ja Eurooppaan kohdistuvan muuttoliikkeen kasvuun; muistuttaa kuitenkin, että yli 85 prosenttia afrikkalaisten muuttoliikkeestä tapahtuu Afrikan mantereen sisällä;

56.  kannattaa Euroopan tasolla käynnistettyjä eri aloitteita, joilla pyritään ehkäisemään laittoman muuttoliikkeen perimmäisiä syitä; toteaa, että tällaisia aloitteita ovat maahanmuuttoa käsittelevät kumppanuudet, Afrikka-hätärahasto ja Euroopan kestävän kehityksen rahasto; kehottaa turvaamaan niiden täytäntöönpanon ja jatkamaan sitä joustavalla, tehokkaalla, johdonmukaisella ja avoimella tavalla ja lisäämään mahdollisia synergioita eri välineiden, ohjelmien ja toimintojen välillä niin sisäisissä kuin ulkoisissa toimissa; korostaa, että yhteistyötä on lisättävä rajavalvonnan alalla;

57.  kehottaa uudelleen luomaan väyliä lailliselle maahanmuutolle Vallettan toimintasuunnitelman suosituksien mukaisesti; korostaa lisäksi, että kehitysapuun ei pidä liittää ehtoja yhteistyöstä muuttoliikeasioissa;

58.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan uudelleensijoituspaikkoja suurelle määrälle pakolaisia; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan Euroopan uudelleensijoittamiskehyksen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä ja avustamaan sellaisia Afrikan valtioita, joissa pakolaiset liikkuvat tai joissa on pitkään jatkuneita kriisejä, jotta parannetaan kyseisten valtioiden turvapaikkakapasiteettia ja suojelujärjestelmiä;

59.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään rahoitusosuuksiaan erityisrahastoille ja muille vastaaville välineille, joilla tuetaan osallistavaa ja kestävää kehitystä ja kannustetaan työpaikkojen luomista sekä puututaan näin muuttoliikkeen perussyihin; pyytää myös lisäämään Euroopan parlamentin valvontaa sen varmistamiseksi, että muuttoliikekumppanuudet ja rahoitusvälineet ovat EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumuksien mukaisia;

60.  kehottaa EU:ta ja Afrikan unionia edistämään kahden mantereen välisiä opiskelijoiden, opettajien, yrittäjien ja tutkijoiden vaihtoja; panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen käynnistää afrikkalaiselle nuorisolle suunnattu ohjelma Erasmus+-ohjelman soveltamisalaa laajentamalla sekä EU:n ammatillista koulutusta koskeva väline; kehottaa käymään keskustelua afrikkalaisten koulujen ja korkeakoulujen tutkintotodistuksien tunnustamisesta EU:ssa; panee merkille, että kiertomuuton varmistaminen on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta ja jotta ehkäistään aivovuoto Afrikasta;

61.  panee merkille muuttajayhteisöjen erityisen merkityksen sekä vastaanottavissa maissa että lähtömaissa merkittävien rahalähetysten vuoksi ja kansallisen ja alueellisen kehityksen kumppaneina; toivoo, että muuttajayhteisöt voivat tarjota tietoa, joka on räätälöity vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin ja joka koskee laittomaan muuttoliikkeeseen liittyviä vaaroja ja kotoutumiseen vastaanottavissa maissa liittyviä haasteita;

o
o   o

62.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin komissiolle, AKT-ministerineuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen puheenjohtajistolle.

(1)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(2)EUVL L 249, 27.9.2017, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0371.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0337.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0246.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0437.

Oikeudellinen huomautus