Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 17. toukokuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2016/008 FI/Nokia Network Systems
 Vuosikertomus 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
 FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen
 Ajoneuvorekisteritietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Kroatian kanssa *
 Delegoitun säädöksen vastustaminen: suuririskisten kolmansien maiden, joilla on strategisia puutteita, yksilöiminen
 Muuntogeeninen puuvilla GHB119
 Muuntogeeninen maissi DAS-40278-9
 Unkarin tilanne
 Elinikäistä oppimista koskeva eurooppalainen tutkintojen viitekehys

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2016/008 FI/Nokia Network Systems
PDF 260kWORD 43k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Suomen hakemus – EGF/2016/008 FI/Nokia Network Systems) (COM(2017)0157 – C8-0131/2017 – 2017/2058(BUD))
P8_TA(2017)0209A8-0196/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0157 – C8-0131/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0196/2017),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että unioni edistää globalisaatiota; ottaa huomioon, että unioni huolehtii yksityishenkilöistä, joihin muutokset globaaleilla markkinoilla vaikuttavat hetkellisesti; toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaansaamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, nostetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että Suomi jätti hakemuksen EGF/2016/008 FI/Nokia Network Systems rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 26 (tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistus) luokitellulla toimialalla pääasiassa NUTS 2 -tason alueilla Helsinki-Uusimaa (Uusimaa) (FI1B), Länsi-Suomi (Pirkanmaa) (FI19) ja Pohjois- ja Itä-Suomi (Pohjois-Pohjanmaa) (FI1D) toimivan yrityksen Nokia Oy (Nokia Network Systems) ja sen kolmen tavarantoimittajan ja jatkojalostajan palveluksesta oli vähennetty työntekijöitä; ottaa huomioon, että kaikkiaan EGR:n tukeen oikeutetuista 945 vähennetystä työntekijästä 821:n odotetaan osallistuvan toimenpiteisiin;

E.  ottaa huomioon, että hakemuksen perustana käytettiin EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toimintakriteeriä, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi Suomi on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 2 641 800 euroa eli 60 prosenttia 4 403 000 euron kokonaiskustannuksista;

2.  toteaa, että Suomi jätti EGR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen 22. marraskuuta 2016 ja että Suomen toimitettua nopeasti lisätietoja komissio sai hakemusta koskevan arvionsa valmiiksi 7. huhtikuuta 2017 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

3.  muistuttaa, että tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistuksen alalla on tähän mennessä jätetty viisitoista EGR-hakemusta, joista Suomi on tehnyt kolme(4), ja ne kaikki perustuvat globalisaatiokriteeriin; toteaa, että näistä viidestätoista hakemuksesta neljä koskee Nokian yrityksiä; panee merkille, että vuoden 2012 tapausta koskevien loppuraporttien mukaan 44 prosenttia EGR-toimiin osallistuneista henkilöistä oli työssä kahden vuoden kuluttua päivämäärästä, jolloin Suomi jätti EGR-hakemuksen, ja vuoden 2013 tapausta koskevien tietojen mukaan työssä oli 65 prosenttia; odottaa, että komission väliarvioinnissa(5), jonka on määrä valmistua 30. kesäkuuta 2017, esitetään yksityiskohtaisia tietoja EGR-tukea saaneiden pitkän aikavälin uudelleenintegroitumisasteesta, kuten 15. syyskuuta 2016 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa jo kehotettiin(6);

4.  muistuttaa, että tieto- ja viestintäteknologia-alalla on keskeinen rakenteellinen asema Suomen taloudessa; katsoo, että Nokia Oy:n viimeisimmät työntekijävähennykset kuvastavat Suomen teknologiateollisuuteen kaiken kaikkiaan vaikuttavaa kehitystä, jossa työllisyysluvut ovat olleet kahden viime vuoden aikana erittäin epävakaat tehokkuuden lisäämisestä ja tuotteiden kilpailukyvyn säilyttämisestä johtuvan huomattavan paineen vuoksi;

5.  muistuttaa, että tieto- ja viestintätekninen teollisuus on erittäin altis globaalien markkinoiden muutoksille; panee merkille, että alan kilpailu on globaalia, mikä tarkoittaa, että kaikki markkinatoimijat voivat kilpailla samoista asiakkaista ja että henkilöstön sijainnin ja kulttuuritaustan merkitys on rajallinen;

6.  toteaa, että Nokia Oy:n työntekijävähennykset ovat osa yhtiön maailmanlaajuista muutosohjelmaa, jota yhtiö tarvitsee voidakseen kilpailla itäaasialaisten kilpailijoidensa kanssa;

7.  huomauttaa, että perustettuaan Siemensin kanssa verkkoteknologian alan yhteisyrityksen Nokia Oy toteutti useita toimenpiteitä, muun muassa siirsi resurssejaan tulevaisuuden teknologiaan ja vähensi henkilöstöään pyrkimyksenä pienentää vuotuisia toimintamenojaan 900 miljoonalla eurolla vuoden 2018 loppuun mennessä;

8.  panee merkille, että kaikilla Nokia Oy:n palveluksesta työttömiksi vuonna 2016 jääneillä on joko yliopistotason (40 prosenttia) tai keskitason koulutus (60 prosenttia), he työskentelivät ohjelmoinnissa ja suunnittelussa mutta monien asiantuntemus oli päässyt vanhentumaan; panee merkille, että 21 prosenttia toimenpiteiden kohteena olevista edunsaajista on yli 54-vuotiaita; toteaa, että tämä on ikä, jossa uudelleentyöllistyminen työvoimamarkkinoilla on huomattavan vaikeaa; toteaa lisäksi, että kahdella hakemuksen kohteena olevista kolmesta alueesta työttömyysaste on jo pitkään ollut koko maan työttömyysastetta korkeampi, että korkeasti koulutettujen työttömyys on kaiken kaikkiaan korkealla tasolla kyseisillä alueilla ja että yli 50-vuotiaiden työntekijöiden tilanne on erityisen vaikea;

9.  toteaa, että Suomi on laatinut yksilöllisiä palveluita koskevan koordinoidun paketin sidosryhmiä kuullen ja että työ- ja elinkeinoministeriö on kutsunut koolle Nokian työntekijävähennyksiä käsittelevän työryhmän, johon kuuluu kohteena olevien edunsaajien, työmarkkinaosapuolten sekä kansallisten ja alueellisten kumppanien edustajia;

10.  toteaa, että Suomi suunnittelee seitsemänlaisia toimenpiteitä, joita ovat i) valmennukset ja muut valmistelutoimet, ii) työllisyys- ja yrityspalvelut, iii) koulutus, iv) starttirahat, v) asiantuntija-arvioinnit, vi) palkkatuki sekä vii) matka- ja yöpymiskustannukset ja muuttokustannukset; toteaa, että kyseiset toimet ovat aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä; panee merkille, että nämä toimenpiteet auttavat irtisanottuja työntekijöitä työllistymään uudelleen;

11.  toteaa, että tulotukitoimenpiteiden osuus on 13,34 prosenttia yksilöllisten palvelujen koko paketista, eli selvästi EGR-asetuksessa asetetun 35 prosentin enimmäismäärän alapuolella ja että näiden toimien edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EURES-verkoston kautta toimitetaan suomalaisille työnhakijoille ulkomaisia työpaikkailmoituksia; ottaa huomioon, että yhteistyössä EGR:n ja EURES-palvelujen kanssa järjestetään alueellisesti kansainvälisiä rekrytointitapahtumia; suhtautuu myönteisesti näihin toimiin sekä siihen, että Suomen viranomaiset kannustavat työttömäksi jääneitä työntekijöitä käyttämään kattavasti hyväkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

13.  pitää myönteisenä tarjottavien koulutus- ja neuvontapalvelujen valikoimaa sekä tukea henkilöille, jotka etsivät työtä Suomen ulkopuolelta, ja tukea uusyrityksille; pitää tällaisia toimia erityisen sopivina asianomaisten työntekijöiden ikäprofiilin ja taitojen vuoksi;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että Suomen viranomaiset aloittivat yksilöllisten palvelujen tarjoamisen vähennetyille työntekijöille 2. kesäkuuta 2016 eli hyvissä ajoin ennen EGR:n tuen hakemista ehdotetulle koordinoidulle paketille;

15.  muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti EGR:n varoilla tuetun yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin on oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

16.  pitää myönteisenä tiedotukseen ja tiedonvälitykseen myönnettyä 59 000 euron määrää ja korostaa, että sitä tarvitaan kannustamaan tukikelpoisia edunsaajia osallistumaan EGR:stä tuettuihin toimenpiteisiin;

17.  toteaa, että valvontaa ja raportointia varten on osoitettu riittävästi varoja; panee merkille, että järjestelmällinen raportointi EGR:stä tuetuista palveluista tehostaa varojen asianmukaista käyttöä; pitää myönteisenä, että valvontaan ja raportointiin on myönnetty 20 000 euron määrä;

18.  panee merkille, että Nokia Network Systems on täyttänyt oikeudelliset velvoitteensa ja kuullut kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä;

19.  korostaa Suomen viranomaisten vahvistaneen, ettei edellä tarkoitetuille tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä;

20.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä vähennettyjen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

21.  muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten; toteaa Suomen vahvistaneen, ettei EGR:n rahoitustuki korvaa kyseisiä toimenpiteitä;

22.  suosittelee jäsenvaltioille, että ne etsivät synergioita muiden kansallisista tai unionin rahastoista rahoitettujen toimien kanssa ja hyödyntävät EGR-toimien rinnalla unionin muita ohjelmia;

23.  pyytää komissiota varmistamaan EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden;

24.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

25.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Suomen hakemuksen johdosta – EGF/2016/008 FI/Nokia Network Systems

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2017/951.)

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)EGF/2007/004 FI/Perlos, EGF/2012/006 FI/Nokia Salo, EGF/2013/001 FI/Nokia.
(5)Asetuksen (EU) N:o 1309/2013 20 artikla.
(6)Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2016 Euroopan globalisaatiorahaston toiminnasta, vaikutuksesta ja lisäarvosta 2007–2014 (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0361).


Vuosikertomus 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista
PDF 231kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 vuosikertomuksesta 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (2015/2283(INI))
P8_TA(2017)0210A8-0114/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja sopimuksen viimeisimmän version eli 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä,

–   ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista(1),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n sääntelyn tila ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet – 19. kertomus, ’Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011’”(2),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)(3),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja alueiden komitean 5. helmikuuta 2014 allekirjoittaman yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (COM(2015)0315),

–  ottaa huomioon alueiden komitean toissijaisuusperiaatetta koskevan selvityksen vuodelta 2014,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2014, 14. marraskuuta 2014, 6. toukokuuta 2015 ja 4. marraskuuta 2015 annetut COSACin puolivuosittaiset kertomukset parlamentaarisen valvonnan menettelyjen ja käytäntöjen kehityksestä Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 ja 132 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0114/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 komissio sai 21 perusteltua lausuntoa 15 ehdotuksestaan ja vastaanotettujen kannanottojen kokonaismäärä oli 506, mukaan luettuina poliittisessa vuoropuhelussa esitetyt näkemykset;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 kolme kansallista parlamenttia (Tanskan kansankäräjät, Alankomaiden parlamentin alahuone ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone) esitti antamissaan kertomuksissa yksityiskohtaisia ehdotuksia siitä, miten kansallisten parlamenttien asemaa päätöksentekoprosessissa voitaisiin vahvistaa;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti ja alueiden komitea ovat 5. helmikuuta 2014 tekemässään yhteistyösopimuksessa sitoutuneet lisäämään Euroopan unionin legitiimiyttä;

D.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 19. toukokuuta 2015 sääntelyn parantamista koskevan toimenpidepaketin sekä uudet, yhdennetyt paremman sääntelyn suuntaviivat, mukaan lukien ajantasaistetut ohjeet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen arvioimiseksi uusien aloitteiden vaikutustenarvioinnin yhteydessä;

E.  toteaa, että vuonna 2014 Euroopan parlamentin vaikutustenarviointiyksikkö laati 31 alustavaa arviointia, kaksi yksityiskohtaista arviointia ja kolme korvaavaa tai täydentävää vaikutustenarviointia komission vaikutustenarvioinneista sekä yhden tarkistuksia koskevan vaikutustenarvioinnin;

F.  ottaa huomioon, että unionin säädöksissä myönnetään delegoituja valtuuksia, mikäli tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta, eikä niitä voida saavuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; katsoo, että käsiteltävää aihetta koskevien sääntöjen hyväksyminen kuuluu lainsäätäjille;

G.  katsoo, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ovat keskeisiä myös takautuvan arvioinnin kannalta, kun arvioidaan, onko EU:n toimilla todella saavutettu toivottuja tuloksia tehokkuuden, tuloksellisuuden, johdonmukaisuuden, merkityksellisyyden ja EU:n tason lisäarvon näkökulmasta;

1.  pitää myönteisenä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden jatkuvaa huomioon ottamista, koska ne ovat perussopimusten mukaisesti Euroopan unionin toimintaa ohjaavia periaatteita ja niitä olisi pidettävä EU:n päätöksentekoprosessin erottamattomina osina; muistuttaa, että perussopimuksen mukaan komission on tarkastettava jokaisesta uudesta lainsäädäntöaloitteesta, onko EU:lla oikeus toteuttaa toimia, ovatko ne perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen nojalla ja onko kunkin aloitteen liitteenä perustelut, joissa annetaan selvitys muun muassa siitä, missä määrin aloite on näiden periaatteiden mukainen;

2.  korostaa, että jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien suorittama toissijaisuuden valvonta on yksi tärkeistä keinoista vähentää niin kutsuttua demokratiavajetta ja ylläpitää yhteistyötä unionin ja jäsenvaltioiden kansallisten elinten välillä; toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että päätökset tehdään mahdollisimman tehokkaasti ja lähellä kansalaisia; korostaa, että säädösten antaminen edellyttää suurta enemmistöä neuvostossa – joka koostuu kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ministereistä, jotka ovat poliittisesti vastuussa kansallisille parlamenteilleen – ja että tämä on toinen tapa ottaa toissijaisuusperiaate täysimääräisesti huomioon;

3.  panee merkille, että kansallisilta parlamenteilta saatujen perusteltujen lausuntojen määrä väheni merkittävästi vuonna 2014; toteaa kuitenkin, että niiden väheneminen voi olla seurausta komission tekemien lainsäädäntöesitysten vähenemisestä; kiinnittää huomiota siihen, että vuonna 2014 yhdenkään komission ehdotuksen perusteella ei käytetty toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaista toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismia eli ns. keltaisen tai oranssin kortin menettelyä; muistuttaa, että aiemmin ”keltaisen kortin” menettely on pantu alulle kaksi kertaa (kerran vuonna 2012 ja kerran vuonna 2013), mikä osoittaa, että järjestelmä on toimiva;

4.  toteaa, että vain 15 kansallisen parlamentin kamaria antoi perustellun lausunnon vuonna 2014 ja että se merkitsee noin 50 prosentin vähennystä kaikkien 41 kamarin osallistumisasteeseen vuoteen 2013 verrattuna;

5.  pitää myönteisenä, että kaikki EU:n toimielimet pyrkivät vuonna 2014 aktiivisesti varmistamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen valvonnan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti; pitää myönteisenä, että komission ja kansallisten parlamenttien välinen poliittinen vuoropuhelu tehostui muun muassa komission jäsenten kansallisiin parlamentteihin tekemien vierailujen avulla;

6.  toteaa kuitenkin, että suurimman osan kansallisten parlamenttien lausunnoista antavat vain muutamat kamarit; kannustaa muita kamareita osallistumaan aktiivisemmin eurooppalaiseen keskusteluun;

7.  toteaa, että eräät kansalliset parlamentit ovat painottaneet, että toissijaisuuden tai suhteellisuuden perustelut eivät tietyissä komission lainsäädäntöehdotuksissa ole riittävät tai että niitä ei ole lainkaan; kehottaa komissiota parantamaan perustelujaan esittämällä aina yksityiskohtaisen, kattavan ja tosiasioihin perustuvan analyysin ehdotuksistaan toissijaisuuden ja suhteellisuuden kannalta, mikä auttaisi kansallisia parlamentteja tarkastelemaan kyseisiä ehdotuksia tehokkaammin;

8.  panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunta katsoi, että noin 32 prosentissa sen vuonna 2014 tarkastamista vaikutustenarvioinneista ei ollut riittävästi analysoitu toissijaisuusperiaatetta tai suhteellisuusperiaatetta tai molempia; toteaa, että tämä osuus on samanlainen kuin edellisvuosina, ja katsoo näin ollen, että parannusta ehkä tarvitaan;

9.  panee merkille vaikutustenarviointien ratkaisevan tärkeän merkityksen päätöksenteon tukena lainsäädäntömenettelyssä ja painottaa, että toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyvät kysymykset on otettava asianmukaisesti huomioon; pitää tältä osin myönteisenä komission 19. toukokuuta 2015 hyväksymää, sääntelyn parantamista koskevaa toimenpidepakettia, jolla pyritään varmistamaan, että EU:n lainsäädännössä otetaan paremmin huomioon kansalaisten edut, ja jossa käsitellään muun muassa vaikutustenarviointilautakunnan esiin tuomia toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevia huolia; pitää myönteisenä, että toimenpidepakettiin on sisällytetty komission yksityiskohtaisempi selvitys siitä, miten lainsäädäntöehdotukset täyttävät toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevat oikeudelliset velvoitteet, myös sen vaikutustenarvioinneissa; korostaa joka tapauksessa, että sääntelyn parantamista koskevaa pakettia on käytettävä vahvan eurooppalaisen lainsäädännön luomiseen aloilla, joilla todellista edistystä ja lisäarvoa voidaan saavuttaa parhaiten EU:n tasolla;

10.  korostaa komission toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta laatimien vuosikertomusten merkitystä; pyytää komissiolta entistä yksityiskohtaisempia toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevia vuosikertomuksia, joissa suhteellisuusperiaatetta analysoidaan perusteellisemmin;

11.  on ilahtunut siitä, että jotkin kansalliset parlamentit, erityisesti Tanskan kansankäräjät, Alankomaiden parlamentin alahuone ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, ovat laatineet asiaa koskevia kertomuksia, jotka ovat arvokas lisä keskusteluun kansallisten parlamenttien roolista EU:n päätöksentekoprosessissa, ja panee merkille niihin sisältyvät ehdotukset; toteaa, että kertomuksiin sisältyy ajatuksia siitä, kuinka voidaan laajentaa toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin soveltamisalaa, ja niissä ehdotetaan, että perustelluissa lausunnoissa pitäisi käsitellä myös suhteellisuusperiaatteen noudattamista; katsoo kuitenkin, että näiden ehdotusten käyttökelpoisuus edellyttää huolellista arviointia ja perussopimusten ja niihin liittyvien pöytäkirjojen tarkistamista, sillä ne eivät perustu nykyisiin perussopimuksiin; kannustaa muita kansallisia parlamentteja ilmaisemaan näkemyksensä kansallisten parlamenttien roolista EU:n päätöksentekoprosessissa; iloitsee siitä, että kansalliset parlamentit osallistuvat Euroopassa käytävään keskusteluun, ja kannustaa niitä tekemään vielä tiiviimpää yhteistyötä toistensa ja Euroopan parlamentin kanssa;

12.  ehdottaa, että perussopimusten ja niihin liitettyjen pöytäkirjojen mahdollisessa tarkistamisessa voitaisiin kiinnittää huomiota siihen, pitäisikö perusteltujen lausuntojen rajoittua koskemaan toissijaisuuden perusteiden tutkimista vai sisältää myös suhteellisuuden arviointia ja mikä olisi ns. keltaisen tai oranssin kortin menettelyn aloittamiseksi tarvittavien kansallisilta parlamenteilta saatujen lausuntojen sopiva määrä sekä mitä seurauksia tämän määrän täyttymisestä olisi toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 2 kohdan mukaan;

13.  huomauttaa, että unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssissa (COSAC) useat kansalliset parlamentit ovat ilmoittaneet olevansa halukkaita ottamaan käyttöön ”vihreän kortin” menettelyn poliittisen vuoropuhelun parantamisen yhteydessä; katsoo, että olisi harkittava tämän ”vihreän kortin” menettelyn käyttöönottoa, sillä se antaisi kansallisille parlamenteille mahdollisuuden ehdottaa lainsäädäntöaloitetta komission harkittavaksi; ehdottaa tältä osin, että voitaisiin pohtia, kuinka monta kansallista parlamenttia tarvitaan tällaisen menettelyn aloittamiseen ja mitä vaikutuksia menettelyllä olisi; korostaa, että tämän menettelyn mahdollinen käyttöönotto ei saisi heikentää EU:n toimielimiä ja tavallista lainsäätämisjärjestystä;

14.  panee merkille joidenkin kansallisten parlamenttien esittämän pyynnön sen kahdeksan viikon pituisen ajanjakson pidentämisestä, jonka aikana ne voivat antaa pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukaisen perustellun lausunnon; katsoo tältä osin, että olisi harkittava sitä, että kansalliset parlamentit ja komissio sopisivat keskenään siitä, mikä on asianmukainen ajanjakso, joka kansallisilla parlamenteilla olisi oltava perusteltujen lausuntojen antamiseen, jos ne haluavat pyytää sitä ajan puutteen vuoksi tai perusteltujen objektiivisten syiden perusteella, kuten luonnonkatastrofien tai lomakausien vuoksi; katsoo, että tämä voitaisiin saavuttaa ensisijaisesti toimielinten ja kansallisten parlamenttien poliittisella sitoumuksella ilman, että se viivyttää asiaa koskevan lainsäädännön hyväksymistä; korostaa, että tämän ajanjakson olisi perustuttava oikeudenmukaiseen tasapainoon sen oikeuden, joka kansallisilla parlamenteilla on esittää vastalauseita toissijaisuuden perusteella, ja sen tehokkuuden välillä, millä unionin olisi vastattava kansalaistensa vaatimuksiin; toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on mahdollisuus esittää näkemyksiään toissijaisuusperiaatteen noudattamisesta ennen komission lainsäädäntöaloitteiden esittämistä myös vihreiden ja valkoisten kirjojen tai sen vuotuisen työohjelman esittelyn yhteydessä; katsoo, että kansallisten parlamenttien osallistuminen EU-asioihin on lisääntynyt merkittävästi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen, mukaan luettuna kansallisten parlamenttien välisen säännöllisen yhteydenpidon myötä;

15.  katsoo, että jos jäsenvaltiot sopivat sen määräajan pidentämisestä, jonka kuluessa kansallisten parlamenttien on annettava pöytäkirjan N:o 2 6 artiklassa tarkoitettu perusteltu lausunto, asia olisi sisällytettävä tulevaan perussopimuksen tarkistamiseen; toteaa, että määräajan pidennys voitaisiin siten määrittää myös johdetussa oikeudessa;

16.  muistuttaa, että kansalliset parlamentit voivat milloin tahansa esittää toissijaisuutta koskevia huolenaiheita kuulemismenettelyssä tai poliittisessa vuoropuhelussa antamalla komissiolle lausunnon;

17.  kehottaa kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia tehostamaan yhteistyötään muun muassa luomalla epävirallisia yhteyksiä Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten parlamenttien jäsenten välille eri toiminta-aloilla;

18.  katsoo, että on tärkeää tukea kansallisia ja alueellisia parlamentteja tietojenvaihdon mahdollistavilla välineillä esimerkiksi luomalla tietotekninen järjestelmä, johon EU:n kansalaisilla on pääsy; korostaa, että erityisesti siitä syystä, että kansallisilta parlamenteilta vuonna 2014 saatujen perusteltujen lausuntojen lukumäärä säilyi muuttumattomana komission ehdotusten lukumäärään verrattuna, olisi kehitettävä mekanismi, jolla lisätään kansallisten parlamenttien osallistumista EU:n lainsäädäntöprosessiin, kunnioittaen kuitenkin täysimääräisesti kunkin toimielimen toimivaltaa ja toissijaisuusperiaatetta;

19.  kannustaa parlamenttien väliseen yhteistyöhön kansallisten parlamenttien aseman vahvistamiseksi EU:n lainsäädäntöprosessissa; korostaa, että on hyödynnettävä paremmin kansallisten parlamenttien käytettävissä olevia parlamenttien välisiä foorumeja, kuten COSACia, Euroopan parlamentin järjestämiä parlamenttien välisiä kokouksia ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevaa parlamenttien välistä konferenssia;

20.  katsoo, että on tärkeää lisätä kansallisten parlamenttien tietoisuutta niiden erityisasemasta EU:n päätöksenteossa ja edistää edelleen EU:n parlamenttien väliseen tietojenvaihtoon tarkoitetun tietokannan (IPEX) käyttöä, koska se helpottaa tietojenvaihtoa; muistuttaa, että komission säännöllisesti järjestämät julkiset kuulemiset voisivat olla tietolähde, mutta kansallisten parlamenttien jäsenet eivät juurikaan käytä niitä;

21.  suosittaa, että käytetään edelleen kansallisten parlamenttien edustajien verkkoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ja IPEX‑tietokannan toiminnan parantamiseksi;

22.  katsoo, että kaikkien unionin toimielinten on otettava kansallisten parlamenttien pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämät perustellut lausunnot asianmukaisesti huomioon unionin päätöksenteossa, ja kannustaa unionin toimielimiä toteuttamaan tarvittavat järjestelyt;

23.  muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ”unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi”; painottaa, että unionin tuomioistuin on todennut, että suhteellisuusperiaate ”edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi”;

24.  kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisesti perusteellisempia suhteellisuusperiaatteen toteutumisen arviointeja kunkin lainsäädäntöehdotuksen osalta ja analysoimaan asianmukaisesti myös käytettävissään olevat eri lainsäädäntövaihtoehdot sekä laatimaan kattavan selvityksen siitä, mitkä ovat valitun vaihtoehdon mahdolliset ympäristövaikutukset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ja mahdolliset vaikutukset kilpailukykyyn ja pk-yrityksiin; katsoo, että nämä perusteellisemmat suhteellisuusperiaatteen toteutumisen arvioinnit auttaisivat komissiota hylkäämään vaihtoehdot, jotka ovat ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa tai joista aiheutuu kohtuutonta rasitetta asianomaisille yksittäisille henkilöille, yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, kansalaisyhteiskunnalle, työntekijöille tai muille asianomaisille yhteisöille, ja näiden arviointien avulla voitaisiin paremmin tarkastella ehdotuksia siltä kannalta, ovatko ne suhteellisuusperiaatteen mukaisia; katsoo, että voitaisiin harkita perusteltujen lausuntojen soveltamisalan laajentamista siten, että siihen sisällytetään suhteellisuusperiaatteen noudattaminen;

25.  kehottaa komissiota arvioimaan kansallisten parlamenttien avustuksella, olisiko mahdollista määritellä ohjeelliset suuntaviivat kansallisten parlamenttien avuksi, kun ne arvioivat sitä, noudatetaanko lainsäädäntöehdotuksissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

26.  suhtautuu myönteisesti Italian edustajainhuoneen, Ranskan kansalliskokouksen, Saksan liittopäivien ja Luxemburgin edustajainhuoneen puhemiesten antamaan julistukseen, jossa korostettiin, että tarvitaan enemmän eikä vähemmän EU:n toimia, jotta voidaan vastata Euroopan kohtaamiin sekä sisäisiin että ulkoisiin haasteisiin;

27.  muistuttaa, että jo nyt voitaisiin tehdä useita aloitteita EU:n toimielinten ja kansallisten parlamenttien välisen yhteistyön parantamiseksi ja tehostamiseksi, ja ehdottaa erityisesti, että

   kansallisten parlamenttien SEUT- ja SEU-sopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan nojalla antamat perustellut lausunnot toimitetaan lainsäädäntövallan käyttäjille viipymättä
   komissio voisi laatia suuntaviivat toissijaisuuskysymyksiä koskeville perustelluille lausunnoille, siten että kansalliset parlamentit osallistuvat laadintaan eikä niiden harkintavaltaa heikennetä
   kannustetaan kansallisia parlamentteja jakamaan näkemyksiään komission arvioinneista;

28.  katsoo, että komission, neuvoston ja parlamentin olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota alueiden komitean tekemiin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattamisen arviointeihin sen esittäessä lainsäädäntöehdotuksia koskevia lausuntoja;

29.  korostaa, että lainsäädännön olisi oltava ymmärrettävää ja selkeää, annettava osapuolille mahdollisuus ymmärtää vaivattomasti oikeuksiaan ja velvoitteitaan, sisällettävä asianmukaisia raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimuksia, vältettävä kohtuuttomia kustannuksia sekä oltava täytäntöönpanon kannalta käytännöllistä;

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0103.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0061.
(3)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
(4)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.


FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen
PDF 294kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 aiheesta ”FinTech: teknologian vaikutus rahoitusalan tulevaisuuteen” (2016/2243(INI))
P8_TA(2017)0211A8-0176/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman virtuaalivaluutoista(1),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa(2),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta vähittäisrahoituspalveluista(3),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pääomamarkkinaunioni – Vauhtia uudistuksiin” (COM(2016)0601),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 3. toukokuuta 2016 esittämän valmisteluasiakirjan ”Crowdfunding in the EU Capital Markets Union” (SWD(2016)0154),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 esitetyn komission julkisen kuulemisasiakirjan ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” (COM(2017)0009),

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten 16. joulukuuta 2016 esittämän raportin rahoitusalan neuvonnan automatisoinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten 19. joulukuuta 2016 esittämän keskusteluasiakirjan massadatan käytöstä rahoituslaitoksissa (JC 2016 86),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen 26. helmikuuta 2015 antaman lausunnon lainanantoon perustuvasta joukkorahoituksesta (EBA/Op/2015/03),

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen 4. toukokuuta 2016 esittämän keskusteluasiakirjan kuluttajatietojen innovoivasta käytöstä rahoituslaitoksissa (EBA/DP/2016/01),

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 18. joulukuuta 2014 antaman lausunnon investointeihin perustuvasta joukkorahoituksesta (ESMA/2014/1378),

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen 7. tammikuuta 2017 esittämän raportin arvopaperimarkkinoihin sovellettavasta hajautetun tilikirjan teknologiasta,

–  ottaa huomioon Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitean 7. syyskuuta 2016 esittämän raportin EU:n rahoitusjärjestelmän riskeistä ja heikkouksista,

–  ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen riskikojelaudan, joka perustuu vuoden 2016 kolmannen neljänneksen tietoihin,

–  ottaa huomioon Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen maaliskuussa 2016 esittämän riskikojelaudan,

–  ottaa huomioon Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 16. joulukuuta 2016 esittämän viidennen kulutussuuntauskatsauksen (EIOPA-BoS-16-239),

–  ottaa huomioon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen riskikojelaudan, joka perustuu vuoden 2016 neljännen neljänneksen tietoihin,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin Occasional Papers -julkaisusarjassa huhtikuussa 2016 julkaistun asiakirjan nro 172 ”Distributed ledger technologies in securities post-trading: Revolution or evolution?”,

–  ottaa huomioon maksujärjestelmä- ja markkinainfrastruktuurikomitean helmikuussa 2017 julkaiseman asiakirjan ”Distributed ledger technology in payment, clearing and settlement: An analytical framework”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0176/2017),

A.  katsoo, että finanssiteknologia (FinTech) olisi määriteltävä uuden teknologian mahdollistamiksi tai sen avulla tarjottaviksi rahoituspalveluiksi, ja se vaikuttaa koko rahoitusalaan ja kaikkiin sen osiin pankkitoiminnasta vakuutuksiin, eläkerahastoihin, sijoitusneuvontaan, maksupalveluihin ja markkinainfrastruktuuriin;

B.  ottaa huomioon, että rahoituspalvelut ovat aina olleet riippuvaisia teknologiasta ja että ne ovat kehittyneet teknologisten innovaatioiden myötä;

C.  toteaa, että mikä tahansa toimija voi olla FinTech riippumatta siitä, millainen oikeushenkilö on kyseessä; panee merkille, että rahoituspalveluiden arvoketjuun kuuluu entistä enemmän vaihtoehtoisia toimijoita, kuten uusyrityksiä ja teknologiajättejä; katsoo, että tämä käsite sisältää siten laajan valikoiman yrityksiä ja palveluita, jotka eroavat suuresti toisistaan, luovat erilaisia haasteita sekä edellyttävät erilaista sääntelykohtelua;

D.  toteaa, että monenlaista FinTechiin liittyvää kehitystä tuetaan uudella teknologialla, kuten hajautetun tilikirjan teknologiaan liittyvillä sovelluksilla, innovoivilla maksuilla, robottien antamalla neuvonnalla, massadatalla, pilvipalveluiden käytöllä, asiakassuhteen aloittamista ja asiakkaiden tunnistamista koskevilla innovatiivisilla ratkaisuilla, joukkorahoitusalustoilla ja monilla muilla sovelluksilla;

E.  ottaa huomioon, että investoinnit FinTech-sovelluksiin ovat miljardeja euroja ja että ne kasvavat edelleen joka vuosi;

F.  toteaa, että tekniset sovellukset kehittyvät erilaiseen tahtiin ja että niiden kehityksen laajuus ja vaikutus on edelleen epäselvä; toteaa, että ne voivat kuitenkin muuttaa rahoitusalaa hyvin merkittävällä tavalla; toteaa, että joistakin FinTech-sovelluksista voi tulla nopeasti järjestelmään olennaisesti kuuluvia;

G.  toteaa, että FinTechin kehityksen olisi edistettävä Euroopan rahoitusjärjestelmän ja talouden kehitystä ja kilpailukykyä sekä unionin kansalaisten hyvinvointia ja samanaikaisesti parannettava rahoitusvakautta, ja samalla olisi ylläpidettävä korkeinta kuluttajansuojan tasoa;

H.  toteaa, että FinTech voi tuoda huomattavia etuja, kuten entistä nopeammat, halvemmat, paremmin räätälöidyt, osallistavammat, entistä sietokykyisemmät, entistä avoimemmat ja paremmat rahoituspalvelut kuluttajille ja yrityksille, ja se voi avata eurooppalaisille yrittäjille monia uusia liiketoimintamahdollisuuksia; toteaa, että vähittäisrahoituspalveluiden alalla kuluttajakokemus on markkinaosapuolten liikkeellepaneva voima; toteaa, että rahoitusalan kehitys ja innovointi eivät saa estää käteisen käyttöä maksuvälineenä;

I.  toteaa, että uusien rahoituspalveluiden kehittäminen ja nykyisten palveluiden digitalisoituminen muuttavat rahoituspalvelualan markkinadynamiikkaa, kun syntyy uusia kilpailun, innovoinnin ja kumppanuuksien muotoja ja uudenlaista toimijoiden harjoittamaa ja toimijoiden välistä ulkoistamista;

J.  toteaa, että reilun kilpailun edistäminen, mahdollisten ylisuurten tuottojen poistaminen ja rahoitusalan yhtäläisten toimintaedellytysten luominen ovat edellytyksenä FinTechin edistämiselle unionissa sekä kaikkien toimijoiden väliselle yhteistyölle;

K.  toteaa taloudellisen tutkimuksen osoittaneen, että rahoitusjärjestelmän kustannustehokkuus voi tuoda kuluttajille rahoitustuotteiden ja -palveluiden halvemmat vähittäishinnat; toteaa, että FinTech voi edistää tätä hintojen laskua;

L.  toteaa, että FinTech-sovellukset voivat parantaa pääoman saantia etenkin pk-yritysten kannalta, kun käytetään rajatylittäviä rahoituspalveluita sekä vaihtoehtoisia lainananto- ja investointikanavia, kuten joukkorahoitusta ja vertaislainoja, mikä vahvistaa pääomamarkkinaunionia;

M.  toteaa, että FinTechin kehitys voi myös edistää rajatylittäviä rahavirtoja sekä Euroopan pääomamarkkinoiden integroitumista, mikä edistää rajatylittävää liiketoimintaa ja mahdollistaa näin pääomamarkkinaunionin loppuunsaattamisen;

N.  ottaa huomioon, että FinTechin kehitys etenkin kotimaan sekä rajatylittävien maksuratkaisujen yhteydessä voi myös tukea tavaroiden ja palveluiden sisämarkkinoiden jatkuvaa kehitystä ja edistää G20:n ja G8:n ”5x5”-tavoitteiden saavuttamista eli rahalähetysten kulujen pienentämistä;

O.  toteaa, että FinTech voi olla tehokas taloudellista osallisuutta edistävä väline, joka mahdollistaa räätälöityjen rahoituspalveluiden käytön niille, jotka eivät ole aiemmin voineet käyttää niitä, mikä tekee kasvusta entistä osallistavampaa; toteaa, että unionin kansalaisten rahoitusalan koulutukseen ja digitaaliseen koulutukseen liittyviä ongelmia on käsiteltävä, jotta FinTechin avulla saataisiin aikaan todellinen taloudellinen osallisuus;

P.  toteaa, että lainsäädäntö, sääntely ja valvonta on mukautettava innovointiin ja niiden yhteydessä on saatava aikaan asianmukainen tasapaino sellaisten kannustimien välillä, joilla edistetään innovoivaa kuluttajansuojaa ja sijoittajien suojaa sekä rahoitusvakautta; toteaa, että FinTech edellyttää entistä tasapainoisempaa menettelyä laitosten sääntelyn ja toiminnan sääntelyn välillä; toteaa, että FinTechin ja nykyisen sääntelyn välinen monimutkainen vuorovaikutus voi johtaa epätasapainoon niin, että yrityksiä ja palveluntarjoajia säännellään eri tavoin silloinkin, kun ne suorittavat olennaisilta osiltaan samanlaisia toimia, ja toiminnan määritelmä ja/tai laajuus nykyisessä sääntelyssä eivät kata asianmukaisesti joitakin toimia; toteaa, ettei EU:n nykyisessä rahoituspalveluiden kuluttajansuojaa ja sijoittajien suojaa koskevassa kehyksessä käsitellä asianmukaisesti kaikkia FinTech-innovaatioita;

Q.  toteaa, että Euroopan valvontaviranomaiset ovat alkaneet määrittää innovoivan rahoitusalan teknologian mahdollisia riskejä ja hyötyjä; ottaa huomioon, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset seuraavat tätä teknistä kehitystä ja ovat omaksuneet erilaisia lähestymistapoja; ottaa huomioon, että tähän asti FinTech-ekosysteemin kehittymistä Euroopassa ovat haitanneet jäsenvaltioiden toisistaan poikkeava sääntely ja yhteistyön puute markkinoilla; katsoo, että määrätietoinen EU:n toiminta, jonka tarkoituksena on edistää yhteistä lähestymistapaa FinTechiin, on tärkeää vahvan FinTech-ekosysteemin kehittämiseksi Euroopassa;

R.  ottaa huomioon, että FinTech voi edistää rahoitusjärjestelmän riskien vähentämistä hajauttamalla ja levittämällä riskejä, nopeuttamalla käteismaksujen ja arvopaperikauppojen selvittämistä ja maksamista ja parantamalla vakuuksien hoitoa ja pääoman optimointia;

S.  ottaa huomioon, että FinTechin kehityksen voidaan odottaa vaikuttavan huomattavimmin kaupankäynnin jälkeiseen arvoketjuun, joka sisältää selvityksen, maksamisen, varojen säilytyksen ja sääntelyraportoinnin kaltaisia palveluita, joissa hajautetun tilikirjan teknologian kaltaisilla teknologioilla voitaisiin muokata uudelleen koko alaa; katsoo, että tässä arvoketjussa jotkin välittäjät, kuten säilytysyhteisöt, keskusvastapuolet ja arvopaperikeskukset, voisivat pitkällä aikavälillä käydä tarpeettomiksi, kun taas riippumattomien säänneltyjen tahojen on oltava edelleen vastuussa tiettyjen muiden toimintojen suorittamisesta;

T.  toteaa, että RegTech voi tuoda huomattavia etuja rahoituslaitoksille ja valvojille, kun se mahdollistaa uuden teknologian käytön sääntelyyn ja sääntöjen noudattamiseen liittyvien vaatimusten entistä avoimempaan ja tehokkaampaan käsittelyyn tosiaikaisesti;

U.  toteaa, että InsurTech viittaa uuden teknologian mahdollistamiin tai sen avulla tarjottaviin vakuutuspalveluihin, joissa käytetään esimerkiksi automaattista neuvontaa, riskinarviointia ja massadataa mutta myös kyberhyökkäysten kaltaisten uusien riskien varalta vakuuttamista;

V.  toteaa, että FinTech-tuotteita ja -palveluita tarjoavien yritysten rahoituksensaantia sekä näiden tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen tarvittavaa teknologista materiaalia palveluntarjoajille toimittavien innovatiivisten liikekumppaneiden rahoituksensaantia on parannettava nopeasti, jotta voidaan edistää unionin rahoitusalan innovointia erityisesti uusyritysten kasvun mahdollistamiseksi; toteaa, että tässä yhteydessä riskipääoman saanti rahoituslähteenä ja vahvan teknologiasektorin olemassaolo ovat keskeisiä tekijöitä dynaamisen FinTech-ekosysteemin edistämisessä unionissa;

W.  toteaa, että kyberhyökkäykset ovat yhä suurempi uhka kaikelle digitaaliselle infrastruktuurille ja näin myös rahoitusalan infrastruktuurille; toteaa, että rahoitusalalla hyökkäysten riski on kolme kertaa suurempi kuin muilla aloilla; toteaa, että alaa kohtaan tunnetun julkisen luottamuksen takaaminen edellyttää alan palveluiden turvallisuutta, luotettavuutta ja jatkuvuutta; toteaa, että vähittäisasiakkaat ovat myös hyvin haavoittuvia samanlaisille hyökkäyksille ja identiteettivarkauksille;

X.  ottaa huomioon, että liitetyt laitteet ovat olennainen osa FinTech-palveluita; ottaa huomioon, että esineiden internet on erityisen altis kyberhyökkäyksille ja on siten erityinen haaste kyberturvallisuudelle; ottaa huomioon, että liitetty järjestelmä on vain niin turvallinen kuin sen heikoin osa;

Y.  toteaa, että FinTechin kehittyessä kuluttajien ja sijoittajien on voitava edelleenkin luottaa kuluttajansuojan ja sijoittajien suojan, tietosuojan, yksityisyyden suojan sekä oikeudellisen vastuun korkeaan tasoon rahoituspalveluiden tarjoajien puolelta;

Z.  katsoo, että FinTechin edistämiseksi on tärkeää luoda yhtenäinen ja tukea antava sääntelykehys sekä kilpailua tukeva ympäristö, joka voi mahdollistaa FinTechin kehittämisen ja erilaisten innovoivien välineiden käytön turvallisessa salauksessa ja verkkotunnistuksessa ja -varmennuksessa yksinkertaisen käyttöliittymän kautta;

AA.  toteaa, että rahoitusalan kuten muidenkin alojen automatisointi voi häiritä nykyisiä työllisyysmalleja; katsoo, että osaamista parantavan ja kehittävän koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen on oltava kaikkien eurooppalaisten FinTech-strategioiden ytimessä;

AB.  toteaa, että monella digitaalitalouden alalla markkinoiden rakenne on verkostovaikutusten takia muuttumassa siihen suuntaan, että jäljelle jää vain muutamia markkinaosapuolia, mikä asettaa kilpailuoikeuteen ja kartellilainsäädäntöön liittyviä haasteita;

EU:n FinTech-kehyksen määrittäminen

1.  pitää myönteisenä FinTechin uusinta kehitystä ja kehottaa komissiota laatimaan pääomamarkkinaunionia sekä digitaalisia sisämarkkinoita koskevien strategioiden puitteissa kattavan FinTech-toimintasuunnitelman, joka voi edistää yleisesti tehokkaan, kilpailukykyisen sekä entistä syvemmän, integroidumman ja vakaamman sekä kestävän eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän aikaansaamista ja tuoda pitkän aikavälin hyötyä reaalitaloudelle ja jonka avulla voidaan käsitellään kuluttajansuojaan ja sijoittajien suojaan sekä sääntelyvarmuuteen liittyviä tarpeita;

2.  pitää myönteisenä äskettäin perustettua FinTech-työryhmää, jonka tehtävänä on arvioida alan innovointia ja samalla laatia strategioita FinTechin aiheuttamien mahdollisten haasteiden kohtaamista varten ja käynnistää FinTechiä koskeva komission julkinen kuuleminen; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin mukaan FinTech-työryhmään; pitää komission viimeaikaisia aloitteita perustavina askelina kohti komission kehittämää kattavaa FinTech-strategiaa sekä FinTechiin liittyvän sääntelyllisen epävarmuuden vähentämistä;

3.  katsoo, että FinTech voi auttaa pääomamarkkinaunionin aloitteita menestymään esimerkiksi monipuolistamalla EU:ssa käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia; kannustaa komissiota hyödyntämään FinTechin etuja pääomamarkkinaunionia koskevan hankkeen edistämisessä;

4.  kehottaa komissiota noudattamaan FinTechiä koskevassa työssään suhteellista, monialaista ja kokonaisvaltaista toimintatapaa, hyödyntämään muiden lainkäyttöalueiden toimista saatuja kokemuksia ja mukautumaan toimijoiden sekä käytettävien liiketoimintamallien monimuotoisuuteen; kehottaa komissiota tekemään tarvittaessa ensimmäisen siirron suotuisan toimintaympäristön luomiseksi Euroopan FinTech-keskittymille ja yritysten toiminnan laajentamiselle;

5.  korostaa, että rahoituspalveluita koskevaa lainsäädäntöä sekä EU:ssa että kansallisella tasolla olisi tarkistettava tarvittaessa, ja sen olisi tuettava innovointia riittävässä määrin niin, että toimijoiden kesken voidaan saavuttaa yhtäläiset toimintaedellytykset ja ylläpitää niitä; suosittelee erityisesti, että ”innovointiperiaatteen” mukaisesti lainsäädännön mahdollisia innovointiin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan asianmukaisesti osana vaikutustenarviointia niin, että tällaisen kehityksen avulla voidaan saavuttaa täysimääräisesti merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja;

6.  korostaa, että yhtäläisten toimintaedellytysten mahdollistamiseksi niin, että samalla helpotetaan uusien tulokkaiden pääsyä markkinoille ja estetään sääntelyeroilla keinottelu jäsenvaltioiden kesken ja oikeudellisen aseman suhteen, FinTechiä koskevan lainsäädännön ja valvonnan olisi perustuttava seuraaville periaatteille:

   a) samat palvelut ja sama riski: olisi sovellettava samoja sääntöjä riippumatta asianomaisen oikeushenkilön tyypistä tai sen sijainnista unionissa
   b) teknologianeutraalius
   c) riskiperusteinen toimintatapa, jossa otetaan huomioon lainsäädännöllisten ja valvontaan liittyvien toimien suhteellisuus riskeihin ja riskien olennaisuuteen nähden;

7.  suosittelee, että toimivaltaiset viranomaiset sallisivat uuden teknologian valvotun kokeilun sekä uusille tulokkaille että markkinoilla jo oleville toimijoille ja edistäisivät sitä; toteaa, että tällainen valvottu kokeiluympäristö voi olla eräänlainen sellaisten FinTech-palveluiden sääntelyllinen ”hiekkalaatikko”, jotka voivat tuoda etuja yhteiskunnalle, joiden avulla voidaan koota yhteen hyvin erilaisia markkinaosapuolia ja joista on jo saatu hyviä kokemuksia monissa jäsenvaltioissa; korostaa, että viranomaisten aktiivinen ja tulevaisuuteen suuntautuva osallistuminen sekä markkinaosapuolten ja kaikkien muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu ovat tarpeen, ja näin voidaan auttaa valvojia ja sääntelijöitä kehittämään teknistä asiantuntemusta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia harkitsemaan Euroopan järjestelmäriskikomitean työtä täydentävää rahoituksellisten ja/tai toiminnallisten stressitestivälineiden kehittämistä FinTech-sovelluksille, kun on olemassa järjestelmäriskien mahdollisuus;

8.  korostaa, että jotkin keskuspankit kokeilevat jo keskuspankin digitaalivaluuttaa (CBDC) sekä muuta uutta teknologiaa; kehottaa unionin toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan keskuspankin digitaalivaluutan hajautettuun tilikirjaan perustuvan version mahdollisten riskien ja hyötyjen vaikutusta sekä niihin liittyviä tarvittavia vaatimuksia, jotka koskevat kuluttajansuojaa ja avoimuutta; kehottaa viranomaisia myös suorittamaan kokeita markkinakehityksen tasalla pysymiseksi;

9.  pitää tärkeänä, että sääntelijät ja valvojat kehittävät riittävän teknisen asiantuntemuksen, jotta ne voivat seurata asianmukaisesti yhä monimutkaisemmiksi käyviä FinTech-palveluita; korostaa, että jatkuvan valvonnan ansioista sääntelijät voivat havaita ja ennakoida eri tekniikoille ominaisia riskejä ja toimia tarvittaessa välittömästi ja selvää suunnitelmaa noudattaen;

10.  pitää siksi hyvin tärkeänä sääntely- ja valvontaviranomaisten alaisuudessa toimivaa FinTech-palveluntarjoajien ja -käyttäjien keskitettyä palvelupistettä; tunnustaa tarpeen purkaa eri alojen väliset valvontarajat ja suosittelee rahoitusalan valvojien tiivistä yhteistyötä muiden sellaisten relevanttien kansallisten sekä unionin tason elinten kanssa, joilla on vaadittava tekninen asiantuntemus;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan ja tukemaan entistä useampia FinTechiin liittyviä tutkimushankkeita;

12.  korostaa rahoitusalan innovoinnin vauhdittamisen merkitystä Euroopassa; kehottaa helpottamaan rahoituksen saatavuutta innovatiivisille rahoituspalveluiden tarjoajille ja niille näiden palveluiden tarjoamiseen tarvittavia materiaaleja toimittaville innovatiivisille yrityksille;

13.  korostaa, että FinTech-yritykset edistävät rahoitusvälityksen kehittämistä mutta ne myös luovat uusia rahoitusvakauteen liittyviä riskejä; panee merkille, että sääntely- ja valvontaviranomaiset saavat vakiintuneiden rahoituslaitosten taseista paljon tietoa, joka liittyy monien sääntelypuitteiden täytäntöönpanoon, kuten pääomavaatimuksiin, velkaantuneisuusasteeseen ja maksuvalmiusasteeseen ja muihin seikkoihin, kun taas muussa kuin pankkien lainaustoiminnassa, kuten joukkorahoituksessa ja vertaisrahoituksessa, taseista on vaikeaa saada riittävää tietoa rahoitusvälitystoimista; kehottaa siksi sääntely- ja valvontaviranomaisia miettimään, miten ne voisivat saada asianmukaisia valvontatietoja rahoitusvakauden säilyttämiseksi, ja tarvittaessa määräämään sääntelyrajoituksia taseille, jotta rahoitusvakaus voidaan saada aikaan ja säilyttää;

14.  korostaa, että RegTech voi parantaa sääntöjen noudattamiseen liittyviä menettelyjä ja etenkin valvontaa koskevien tietojen laatua ja oikea-aikaisuutta tekemällä niistä selkeämpiä ja kustannustehokkaampia; kehottaa viranomaisia selventämään oikeudellisia ehtoja, joiden mukaisesti sääntöjen noudattamiseen liittyvien toimien ulkoistaminen kolmansille osapuolille sallitaan niiden valvomissa yksiköissä, ja varmistamaan, että käytössä ovat asianmukaiset kolmansia osapuolia koskevat valvontamenettelyt ja että oikeudellinen vastuu sääntöjen noudattamisesta jää edelleen valvotulle yksikölle; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ja etenkin komissiota osana sen kaupan jälkeisten toimien eurooppalaista foorumia koskevaa työtä soveltamaan aktiivista toimintatapaa pyrittäessä ymmärtämään uusien FinTech- ja RegTech-ratkaisujen käytön esteitä kauppaa edeltävissä ja kaupan jälkeisissä prosesseissa, jotka kuuluvat rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin, Euroopan markkinainfrastruktuuriasetuksen ja arvopaperikeskusasetuksen soveltamisalaan; kehottaa, mikäli esteitä ei ole, selventämään toimijoiden oikeutta käyttää tällaisia ratkaisuja täyttääkseen edellä mainitun lainsäädännön mukaiset velvoitteensa;

15.  muistuttaa, että innovoivien rahoituspalveluiden olisi oltava saatavissa koko EU:ssa, eikä rajat ylittävää palveluiden tarjoamista unionissa saisi sen vuoksi estää tarpeettomasti; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia seuraamaan ja välttämään päällekkäistä sääntelyä, markkinoille tulon uusia esteitä ja kyseisten palveluiden kansallisia esteitä; kehottaa komissiota estämään kansallisten järjestelmien epäjohdonmukaisuuksista johtuvia esteitä jäsenvaltioiden välillä ja edistämään parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden sääntelymenettelyissä; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia hakemaan tarvittaessa koko unionin käsittävää toimilupaa uusien koko unionissa tarjottavien rahoituspalveluiden tarjoajille; tukee komission pyrkimyksiä käsitellä sitä, miten EU voi auttaa parantamaan vähittäisrahoituspalveluiden valikoimaa, avoimuutta ja kilpailukykyä eurooppalaisten kuluttajien eduksi, ja korostaa, että tämän tavoitteen pitäisi täydentää rahoitusjärjestelmän tehokkuuden edistämistä koskevaa tavoitetta;

16.  pitää myönteisinä eri puolille EU:ta syntyneitä elinvoimaisia FinTech-yhteisöjä; kehottaa komissiota ja asiaankuuluvia EU:n talouden ohjauksesta vastaavia viranomaisia tekemään tiivistä yhteistyötä FinTech-keskittymien kanssa ja lisäämään näiden yhteisöjen ja niiden toimenpiteiden älykästä yrittäjyyttä kannustamalla ja rahoittamalla innovointia ja suhtautumalla niihin EU:n rahoitusalan tulevan kilpailuedun lähteenä;

17.  panee merkille, että FinTech-uusyritykset ovat erityisen alttiita patenttien väärinkäyttäjille eli tahoille, jotka ostavat patentteja aikomuksenaan käyttää niitä teknologiaoikeuksia jo käyttäviä yrityksiä vastaan uhkaamalla patenttirikkomusta koskevilla syytteillä; kehottaa komissiota analysoimaan tätä tilannetta ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla voidaan vastustaa patenttien väärinkäyttäjiä FinTech-alalla;

18.  korostaa FinTechin mahdollista merkitystä julkisten palveluiden digitalisoinnissa, kun ne parantavat tehokkuutta esimerkiksi verojen keräämisen ja veropetosten torjunnan yhteydessä;

19.  korostaa, että monella digitaalitalouden alalla markkinoiden rakenne on verkostovaikutusten takia muuttumassa siihen suuntaan, että jäljelle jää vain muutamia markkinaosapuolia, mikä asettaa kilpailuoikeuteen ja kartellilainsäädäntöön liittyviä haasteita; kehottaa komissiota tutkimaan kilpailuoikeudellisen kehyksen soveltuvuutta digitaalitalouden haasteisiin yleensä ja erityisesti rahoitusteknologian alalla;

20.  korostaa, että rajatylittäviin maksuihin sovellettavissa maksutavoissa on edelleen parantamisen varaa; tukee tällaisten maksutapojen kehittämistä Euroopassa ja pitää valitettavana unionin verkkopankkimarkkinoiden suurta pirstaleisuutta ja EU:n laajuisen, eurooppalaisomisteisen luotto- tai pankkikorttijärjestelmän puuttumista; katsoo, että eurooppalaista sähköistä kaupankäyntiä ja rahoituspalveluiden rajatylittävää kilpailua edistävä sähköinen maksujärjestelmä on keskeisen tärkeä asianmukaisesti toimivalle pääomamarkkinaunionille ja ratkaisevan tärkeä osa digitaalisia sisämarkkinoita; kehottaa komissiota yksilöimään toimet, joiden avulla luodaan soveltuva toimintaympäristö tällaisen järjestelmän kehittämiselle; tiedostaa, että tällainen järjestelmä tarvitaan muiden innovatiivisten maksuratkaisujen rinnalle, ja tarvittaessa sen pitäisi olla niiden kanssa yhteentoimiva kilpailun edun nimissä;

21.  korostaa, että kuluttajat ovat FinTechin nousua edistävä voima; painottaa, että tulevien lainsäädäntömuutosten päämääränä olisi oltava kuluttajien tukeminen tässä muutoksessa;

Tiedot

22.  muistuttaa, että tietojen kerääminen ja analysointi on keskeisellä sijalla FinTechissä, ja korostaa siksi, että nykyistä tietolainsäädäntöä on sovellettava yhdenmukaisesti ja teknologianeutraalisti, mikä koskee esimerkiksi yleistä tietosuoja-asetusta, tarkistettua maksupalveludirektiiviä, sähköisiä tunnistus- ja todentamispalveluita koskevaa asetusta, neljättä rahanpesun vastaista asetusta sekä verkko- ja tietoturvadirektiiviä; korostaa, että innovoivan rahoituksen lisääminen Euroopassa edellyttää tiedon vapaata kulkua unionissa; kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että rahoituspalveluiden tarjonnan yhteydessä käytetään vain puolueettomia ja asiaankuuluvia tietoalkioita; pitää myönteisenä komission 10. tammikuuta 2017 järjestämää julkista kuulemistilaisuutta ”Euroopan datavetoisen talouden rakentamisesta” (COM(2017)0009), jolla pyritään saamaan näyttöä asiasta ja määrittämään, onko unionissa tiedon vapaan kulun esteitä;

23.  korostaa, että tiedon omistamiselle, saatavuudelle ja siirrolle tarvitaan entistä selkeämpiä sääntöjä; painottaa, että kehittyviin teknologioihin, kuten koneoppimiseen, perustuvat koneet tai prosessit tuottavat jatkuvasti enemmän tietoa; tähdentää, että yleinen tietosuoja-asetus tarjoaa selkeän oikeudellisen kehyksen henkilötiedoille mutta muita tietoluokkia varten tarvitaan enemmän oikeusvarmuutta; katsoo tämän osalta, että käsittelemättömien tietojen ja lisäkäsittelystä saatavien tietojen välille on tehtävä selkeä ero;

24.  korostaa, että avoin pankkitoiminta ja tiedonjako auttavat varmistamaan, että kaikki FinTech-liiketoimintamallit voivat kasvaa samanaikaisesti, mikä hyödyttää kuluttajia; korostaa tässä suhteessa tarkistetun maksupalveludirektiivin avulla aikaansaatua viimeaikaista kehitystä maksujen käynnistämisessä ja tilitietoihin pääsyssä;

25.  korostaa etuja, joita pilvipalveluilla voi olla kuluttajille ja rahoituspalveluiden tarjoajille kustannustehokkuuden, markkinoille pääsyyn kuluvan ajan vähenemisen ja TVT-resurssien käytön paranemisen kannalta; toteaa, ettei ole olemassa selkeitä ja kattavia unionin sääntöjä tai suuntaviivoja rahoitusalan tietojen ulkoistamisesta pilvipalveluihin; korostaa tarvetta kehittää tällaiset suuntaviivat ja yhteinen pilvipalveluiden käyttöä koskeva toimintatapa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kesken; painottaa, että kyseisiä sääntöjä tai suuntaviivoja tarvitaan joustavoittamaan ja nopeuttamaan pilvipalveluiden omaksumista; tähdentää, että tietosuojan ja kuluttajansuojan korkean tason olisi oltava osa näitä suuntaviivoja; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia tutkimaan tässä suhteessa erilaisia mahdollisuuksia, kuten etukäteen hyväksyttyjä sopimuksia pilvipalveluiden tarjoajien ja rahoituslaitosten välillä;

26.  huomauttaa, että kuluttajia on valistettava enemmän heidän henkilötietojensa arvosta; toteaa, että kuluttajat voivat tehdä sopimuksia digitaalisen sisällön jakamisesta maksua vastaan; korostaa, että tämä voi tuoda taloudellista hyötyä, mutta sitä voidaan myös käyttää syrjivästi; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuutta eurooppalaiseen tietojen jakamista koskevaan strategiaan, jonka tavoitteena on saada kuluttajat valvomaan omia tietojaan; katsoo, että selkeä ja kuluttajaan keskittyvä toimintamalli lisää luottamusta pilvipohjaisiin palveluihin ja vauhdittaa erilaisten toimijoiden rahoitusalan arvoketjussa tarjoamia uusia innovatiivisia palveluita, esimerkiksi käyttämällä sovellusrajapintoja tai helpottamalla tietojen suoraa saatavuutta sähköisiä maksupalveluita varten; pyytää komissiota selvittämään henkilötietojen hallintajärjestelmän (PIMS) tulevia mahdollisuuksia kuluttajien teknisinä työkaluina henkilötietojen hallinnassa;

27.  palauttaa mieliin tilanteessa, jossa rahoituslaitokset käyttävät yhä enemmän asiakastietoja ja massadataa, yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset, joiden mukaan rekisteröidyllä on oikeus saada selvitys automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella tehdystä päätöksestä ja riitauttaa päätös(4); korostaa tarvetta varmistaa, että vääriä tietoja voidaan muuttaa ja että käytetään vain todennettavia ja relevantteja tietoja; kehottaa kaikkia sidosryhmiä lisäämään ponnistuksiaan näiden oikeuksien toteutumisen takaamiseksi; katsoo, että henkilötietojen käyttöön annetun suostumuksen on oltava dynaaminen ja että rekisteröidyn on voitava muuttaa ja muokata suostumustaan;

28.  toteaa, että asiakastietojen ja massadatan käytön lisääntyminen rahoituslaitoksissa voi tuoda asiakkaille etuja, kuten entistä räätälöidympiä, segmentoidumpia ja halvempia tarjouksia, jotka perustuvat riskin ja pääoman entistä tehokkaampaan jakamiseen; panee toisaalta merkille dynaamisen hinnoittelun kehittymisen ja sen mahdollisuuden johtaa vastakkaiseen tulokseen, mikä voi haitata tarjousten vertailukelpoisuutta ja tehokasta kilpailua sekä riskien keskittämistä ja jakamista esimerkiksi vakuutusalalla;

29.  panee merkille yhä tavallisemman henkilötietojen yhdistämisen algoritmeihin esimerkiksi robottien antaman neuvonnan kaltaisten palveluiden tarjoamiseksi; korostaa robottien antaman neuvonnan mahdollista tehokkuutta ja sen mahdollisia myönteisiä vaikutuksia taloudelliseen osallisuuteen; korostaa, että algoritmien sekä perustana olevien tietojen virheet ja painotukset voivat mahdollisesti aiheuttaa järjestelmäriskejä ja vahingoittaa kuluttajia esimerkiksi lisäämällä syrjäytymistä; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia seuraamaan näitä riskejä sen varmistamiseksi, että rahoitusneuvonnan automatisaation avulla voidaan toteuttaa parempaa, avoimempaa, saatavissa olevaa ja kustannustehokasta neuvontaa; kehottaa käsittelemään tilannetta, jossa on yhä vaikeampaa jäljittää tällaisten riskien vastuuta tietojen käyttöä koskevan tämän hetkisen oikeudellisen vastuun kehyksessä; korostaa, että robottien antamaan neuvontaan olisi sovellettava samoja kuluttajansuojaa koskevia vaatimuksia kuin henkilökohtaiseen asiakasneuvontaan;

Kyberturvallisuuteen ja tietotekniikkaan liittyvät riskit

30.  korostaa tarvetta toteuttaa aukoton turvallisuus rahoituspalveluiden koko arvoketjussa; viittaa kyberhyökkäysten aiheuttamiin suuriin ja monimuotoisiin riskeihin, kun hyökkäykset kohdistuvat rahoitusmarkkinoidemme infrastruktuuriin, esineiden internetiin, valuuttoihin ja tietoihin; kehottaa komissiota tekemään kyberturvallisuudesta FinTech-toimintasuunnitelman tärkeimmän prioriteetin ja kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia ja EKP:tä sen pankkivalvontaa koskevan tehtävän yhteydessä tekemään siitä sääntely- ja valvontaohjelmiensa keskeisen tekijän;

31.  kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa tarkastelemaan säännöllisesti rahoituslaitosten tietotekniikkariskejä koskevia nykyisiä toiminnallisia standardeja; kehottaa lisäksi laatimaan näiden riskien valvontaa koskevat Euroopan valvontaviranomaisten suuntaviivat, koska eri jäsenvaltioiden kyberturvallisuusstrategiat tarjoavat eritasoisen suojan; korostaa Euroopan valvontaviranomaisten teknisen taitotiedon merkitystä sille, miten ne hoitavat tehtäviään; kehottaa lisäämään alaa koskevaa tutkimusta;

32.  korostaa tarvetta vaihtaa tietoa ja parhaita käytäntöjä valvojien sekä sääntelijöiden ja hallitusten ja markkinaosapuolten välillä vastaavilla tasoilla että tutkijoiden ja markkinaosapuolten kesken samoin kuin markkinaosapuolten kesken; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, markkinaosapuolia sekä Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastoa tutkimaan avoimuuden ja tiedon jakamisen käyttökelpoisuutta kyberhyökkäysten vastaisina välineinä; ehdottaa, että tutkittaisiin mahdollisia etuja, joita saataisiin tätä kysymystä koskevalla markkinaosapuolten yhdellä yhteyspisteellä, ja että harkittaisiin entistä koordinoidumpaa lähestymistapaa kyberrikollisuuden tutkintaan rahoituspalveluiden alalla niiden jatkuvasti vahvistuvan rajatylittävän luonteen vuoksi;

33.  korostaa, että rahoituspalveluinfrastruktuurin tarjoamista koskevassa asetuksessa on säädettävä asianmukaisista kannustinrakenteista palveluntarjoajille, jotta kyberturvallisuuteen investoidaan riittävästi;

34.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan verkko- ja tietoturvadirektiivin nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään; pitää myönteisenä komission äskettäin käynnistämää uutta verkkoturvallisuuden alan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, johon rahoitusala osallistuu; pyytää komissiota kehittämään uusia ja konkreettisia aloitteita, joilla vahvistetaan alan FinTech-yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja uusyritysten kestävyyttä verkkohyökkäyksiä vastaan;

35.  toteaa, että tätä tekniikkaa koskeva julkinen luottamus on elintärkeää FinTechin tulevan kasvun kannalta ja että on parannettava koulutusta ja tietämystä FinTechin myönteisestä vaikutuksesta jokapäiväiseen toimintaan mutta myös kansalaisten ja yritysten ja etenkin pk-yritysten verkko- ja tietoturvariskeihin;

36.  suhtautuu myönteisesti jatkuviin standardoinnin alan pyrkimyksiin, jotka lisäävät liitettyjen laitteiden turvallisuutta; korostaa kuitenkin, että turvallisuus on taattava standardoinnin vähimmäistasoa paremmin, erityisesti siksi, että yhtenäiset standardoidut turvallisuuteen liittyvät varotoimet lisäävät suurempien turvallisuusrikkomusten riskiä mahdollisen dominovaikutuksen vuoksi; kannustaa voimakkaasti yrityksiä kehittämään muista poikkeavia omia ratkaisuja laitteidensa ja toimiensa suojaksi;

Lohkoketjut

37.  korostaa lohkoketjusovellusten mahdollisuuksia käteisen ja arvopapereiden siirrossa sekä sellaisia ”älykkäitä sopimuksia” edistävinä tekijöinä, jotka avaavat hyvin monenlaisia mahdollisuuksia rahoitussopimusten molemmille osapuolille; katsoo, että tämä koskee erityisesti kaupan rahoituksen ja yrityslainojen järjestelyjä, jotka voivat yksinkertaistaa monimutkaisia kaupallisia ja rahoitukseen liittyviä sopimussuhteita sekä yritysten välillä että yritysten ja kuluttajien välillä; korostaa, että lohkoketjualustat soveltuvat myös yritysten välisten sekä yritysten ja kuluttajien välisten monimutkaisten transaktioiden yksinkertaistamiseen;

38.  muistuttaa luvattomien lohkoketjusovellusten eduista ja riskeistä; kehottaa komissiota järjestämään asiaa käsittelevän vuotuisen ja eri sidosryhmät käsittävän konferenssin; on huolissaan luvattomien lohkoketjusovellusten yhä yleisemmästä käytöstä rikolliseen toimintaan, veronkiertoon, verojen välttämiseen sekä rahanpesuun; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti näitä kysymyksiä samoin kuin ”miksereiden” ja ”sekoittajien” osuutta menettelyssä ja kehottaa käsittelemään niitä kertomuksessa;

Yhteentoimivuus

39.  pitää sovellusrajapintoja kuluttajan mahdollisesti käyttämiä muita työkaluja täydentävänä tärkeänä tekijänä, joka mahdollistaa uusille toimijoille pääsyn rahoitusinfrastruktuuriin; suosittelee, että luodaan joukko standardoituja avoimia sovellusrajapintoja, joita toimittajat voivat käyttää esimerkiksi avoimessa pankkitoiminnassa, sen ohella, että kyseiset toimittajat voivat suunnitella itse omat ohjelmistonsa;

40.  katsoo, että FinTech-palveluiden yhteentoimivuus sekä Euroopassa että toimittaessa kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueilla ja muilla taloudenaloilla on keskeinen edellytys eurooppalaisen FinTech-alan tulevalle kehitykselle sekä sen luomien mahdollisuuksien täysimittaiselle toteuttamiselle; kehottaa helpottamaan tätä standardoimalla tietomuotoja mahdollisuuksien mukaan tarkistetun maksupalveludirektiivin mukaisesti;

41.  kehottaa komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden ja markkinaosapuolten työtä, jotta voidaan varmistaa erilaisten kansallisten sähköisten tunnistusjärjestelmien yhteentoimivuus; korostaa, että tällaisten järjestelmien käytön olisi oltava avointa yksityissektorille; katsoo, että etätunnistuskeinot, joista ei säädetä eIDAS-asetuksessa, pitäisi myös voida hyväksyä, kunhan niiden turvallisuustaso vastaa eIDAS-asetuksessa tarkoitettua olennaista varmuustasoa ja ne ovat siten sekä turvallisia että yhteentoimivia;

42.  korostaa perinteisten ja uusien maksuratkaisujen yhteentoimivuuden merkitystä yhdennettyjen ja innovatiivisten eurooppalaisten maksumarkkinoiden saavuttamisessa;

43.  pyytää Euroopan valvontaviranomaisia määrittämään, missä tapauksissa kohdennettu tai riskipohjainen tunnistaminen voi olla vaihtoehto vahvalle tunnistamiselle; pyytää lisäksi komissiota selvittämään, voivatko myös muut tahot kuin pankit suorittaa vahvan tunnistamisen prosesseja;

44.  kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia yhteistyössä kansallisten valvontaviranomaisten kanssa kehittämään asiakkaiden yksityisyyttä kunnioittavia teknologianeutraaleja standardeja ja lisenssejä asiakkaiden tunnistukseen käytettävälle tekniikalle esimerkiksi biometrisia vaatimuksia soveltaen;

Rahoitusvakaus sekä kuluttajansuoja ja sijoittajien suoja

45.  kehottaa komissiota kiinnittämään FinTech-toimintasuunnitelman laadinnassa erityistä huomiota vähittäissijoittajien tarpeisiin ja riskeihin, joille nämä saattavat olla alttiita, kun otetaan huomioon FinTech-palveluiden jatkuva laajeneminen ei-ammattimaisiin asiakkaisiin esimerkiksi joukkorahoituksessa ja vertaislainoissa; korostaa, että FinTech-palveluita koskevat samat kuluttajansuojanormit kuin muitakin rahoituspalveluita riippumatta jakelukanavasta tai asiakkaan sijaintipaikasta;

46.  kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia jatkamaan ja nopeuttamaan jo käynnissä olevaa työtään teknisen kehityksen seuraamiseksi ja sen etujen ja mahdollisten riskien arvioimiseksi etenkin kuluttajansuojan ja sijoittajien suojan sekä taloudellisen osallisuuden kannalta;

47.  kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin FinTech voi auttaa antamaan kuluttajille aiempaa laadukkaampaa rahoitusneuvontaa ja riittääkö neuvontaa käsittelevä EU:n hajanainen sääntelykehys tämän toteuttamiseen;

48.  katsoo, että InsurTechiin liittyy edelleen huomattavasti sääntelyn epävarmuutta, ja korostaa, että siihen on puututtava turvallisuuden, yksityisyydensuojan, oikeudenmukaisen kilpailun ja rahoitusvakauden varmistamiseksi; korostaa, että oikeusvarmuuden parantaminen auttaa varmistamaan, että heikosti säänneltyjen InsurTech-yritysten kuluttajat eivät joudu tappioiden tai väärin perustein suoritetun myynnin uhreiksi, ja se auttaa sekä yrityksiä että kuluttajia hyödyntämään paremmin InsurTech-ratkaisuja;

49.  korostaa, että on varmistettava rahoitusvakauden edistäminen FinTech-ratkaisujen kehittämisen ohella; kannustaa tutkimaan avoimen lähdekoodin vertaisarvioitua teknologiaa keinona tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa Euroopan valvontaviranomaisia muodostamaan kumppanuuksia yksityisen sektorin toimijoiden kanssa sellaisten innovatiivisten teknologioiden kehittämiseksi ja arvioimiseksi, joilla voidaan taata rahoitusvakaus ja lisätä kuluttajansuojaa, esimerkiksi lieventämällä painotuksia algoritmeissa tai lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kyberuhista;

50.  panee merkille, että markkinatoimijoiden moninaisuus ja kilpailu ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä rahoitusvakauden edistämisessä; kehottaa sääntelijöitä ja valvojia seuraamaan digitoinnin vaikutusta kilpailutilanteeseen kaikissa rahoitusalan asiaankuuluvissa osissa ja suunnittelemaan ja ottamaan käyttöön välineitä, joilla voidaan estää tai korjata kilpailunvastainen käytös tai kilpailun vääristymät;

Talousvalistus ja tietotekniset taidot

51.  korostaa, että sekä rahoitusalan lukutaito että digitaalinen lukutaito ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä FinTechin tehokkaassa käytössä ja FinTech-ympäristön riskien vähentämisessä;

52.  korostaa, että vähittäiskuluttajien ja sijoittajien asianmukainen rahoitusalan koulutus on tarpeen, jotta FinTechistä voisi tulla taloudellisen osallisuuden väline ja jotta kuluttajat ja sijoittajat, joille osoitetaan yhä suoremmin välittömästi saatavissa olevia räätälöityjä rahoitusalan sijoitustuotteita ja -palveluita, voisivat tehdä näistä tarjouksista asianmukaisia taloudellisia päätöksiä itsenäisesti ja jotta he ymmärtäisivät kaikki tämän innovoivan tekniikan käytöstä seuraavat riskit; kehottaa komissiota ja Euroopan valvontaviranomaisia lisäämään tukeaan rahoitusalan koulutusta parantaville aloitteille; korostaa, että ammattikoulutuksen sekä kuluttajien ja sijoittajien oikeuksia koskevien tietojen olisi oltava helposti saatavissa;

53.  palauttaa mieliin komission ennusteen, jonka mukaan Euroopassa voi vuoteen 2020 mennessä olla jopa 825 000 TVT-ammattilaisen vaje; katsoo, että tarvitaan lisää tietotekniikan asiantuntijoita, ja kannustaa jäsenvaltioita valmistautumaan työmarkkinoiden muutoksiin, jotka voivat tapahtua nopeammin kuin tällä hetkellä osataan odottaa;

54.  korostaa tarvetta parantaa digitaalisia taitoja rahoitusalalla, sääntelyelimissä ja koko yhteiskunnassa, ammattikoulutus mukaan lukien; kehottaa komissiota esittämään parhaita käytäntöjä digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävän koalition yhteydessä;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0228.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0358.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0434.
(4)Katso yleisen tietosuoja-asetuksen johdanto-osan 71 kappale.


Ajoneuvorekisteritietoja koskeva automaattinen tietojenvaihto Kroatian kanssa *
PDF 228kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. toukokuuta 2017 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi ajoneuvorekisteritietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Kroatian kanssa (05318/2017 – C8-0033/2017 – 2017/0801(CNS))
P8_TA(2017)0212A8-0171/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (05318/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0033/2017),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0171/2017),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.


Delegoitun säädöksen vastustaminen: suuririskisten kolmansien maiden, joilla on strategisia puutteita, yksilöiminen
PDF 242kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 24. maaliskuuta 2017 annetusta komission delegoidusta asetuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta siten, että poistetaan Guyana liitteessä olevan I kohdan taulukosta ja lisätään siihen Etiopia (C(2017)01951 – 2017/2634(DEA))
P8_TA(2017)0213B8-0294/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)01951) (”delegoidun asetuksen muuttamisesta annettu delegoitu asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja neuvoston ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849(1) (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 64 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2016 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita,(2) ja erityisesti sen liitteen,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman komission 24. marraskuuta 2016 antamasta delegoidusta asetuksesta direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 päivätyn, delegoidun asetuksen muuttamisesta annettuun delegoituun asetukseen liitetyn komission kirjeen,

–  ottaa huomioon parlamentin kahden erityisvaliokunnan, veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän valiokunnan sekä rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan, tekemän työn ja tähänastiset päätelmät,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdan,

A.  toteaa, että delegoidun asetuksen, sen liitteen ja delegoidun asetuksen muuttamisesta annetun delegoidun asetuksen tarkoituksena on yksilöidä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita siinä, miten torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, jotka uhkaavat EU:n rahoitusjärjestelmää ja joiden vuoksi neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla EU:n ilmoitusvelvollisten on tehostettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä;

B.  toteaa, että viimeisin komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675 direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita, on ollut voimassa 23. syyskuuta 2016 alkaen;

C.  toteaa, että komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675 pysyy voimassa, vaikka asetus delegoidun asetuksen muuttamisesta hylätään;

D.  toteaa, että maiden luettelo vastaa myös komission 24. maaliskuuta 2017 hyväksymässä muutetussa delegoidussa asetuksessa tehtyjen muutosten jälkeen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) 29. kokouksessaan 20.–24. helmikuuta 2017 yksilöimien maiden luetteloa;

E.  toteaa, että kuten neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin johdanto-osan 28 kappaleessa todetaan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 perusteluissa (C(2016)04180) toistetaan, komission arviointi on riippumaton prosessi; toteaa, että komissio on näin ollen vapaa ylittämään FATF:n normit joko säilyttämällä kolmannen maan luettelossaan, vaikka FATF olisi poistanut sen, tai ottamalla mukaan muita kolmansia maita edellyttäen, että tämä on neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen erityisten perusteiden mukaista;

F.  toteaa, että komission arviointi on riippumaton prosessi, joka on toteutettava kattavasti ja puolueettomasti siten, että kaikkia kolmansia maita arvioidaan neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen samojen kriteerien perusteella;

G.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi aiemman delegoidun asetuksen muuttamisesta annetun delegoidun asetuksen (C(2016)07495) sillä perusteella, että komission prosessi ei ollut tarpeeksi riippumaton eikä siinä otettu huomioon perusteluluettelon ei‑tyhjentävää luonnetta (”erityisesti”) rahanpesun vastaisen direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa ja että se sulki siten ulkopuolelle verorikosten tyyppiset rahanpesun esirikokset;

H.  ottaa huomioon, että parlamentti katsoo yhä, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa koskevat puutteet saattavat säilyä useiden 9 artiklan 2 kohdan näkökohtien osalta tietyissä maissa, joita ei ole sisällytetty delegoidun asetuksen muuttamisesta annetun delegoidun asetuksen luetteloon suuririskisistä kolmansista maista;

I.  ottaa huomioon, että parlamentti on ottanut asianmukaisesti huomioon komission 24. maaliskuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa mainitaan komission meneillään olevat toimet, joilla kartoitetaan mahdollisuuksia vähentää komission riippuvuutta ulkoisista tietolähteistä; ottaa huomioon, että yhtenä arvioitavana vaihtoehtona on käynnistää riippumaton arviointiprosessi korkeariskisiä kolmansia maita koskevasta EU:n luettelosta, kuten parlamentti on pyytänyt;

J.  arvostaa sitä, että komissio on valmis käyttämään riippumattoman arviointiprosessin kehittämiseen aikaa ja resursseja, joita tämä työ mahdollisesti edellyttää, varsinkin kun otetaan huomioon, että komission käytettävissä on hyvin rajallinen määrä henkilöstöä ja resursseja talousrikosten ehkäisemiseen; odottaa kuitenkin komissiolta voimakkaampaa sitoutumista asetettuihin kunnianhimoisiin merkkipaaluihin (kuten etenemissuunnitelmaan), jotta voidaan antaa selkeä viesti toimielinten yhteisestä sitoutumisesta rahanpesun, veronkierron ja terrorismin rahoittamisen torjuntaan;

K.  ottaa huomioon, että parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunta ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta ovat yhdessä pyytäneet tästä delegoidusta säädöksestä vastaavaa komission jäsentä saapumaan valiokuntien kuultavaksi, jotta ehdotuksesta ja parlamentin sitä koskevasta vastustuksesta voidaan keskustella asianmukaisesti;

1.  vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

3.  pyytää komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon edellä mainitut huolenaiheet, myös parlamentin suosituksen sellaisen etenemissuunnitelman hyväksymisestä, joka tekee arviointiprosessista riippumattoman;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73.
(2)EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0008.


Muuntogeeninen puuvilla GHB119
PDF 267kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D050182 – 2017/2675(RSP))
P8_TA(2017)0214B8-0293/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D050182),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 27. maaliskuuta 2017 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 21. syyskuuta 2016 hyväksymän lausunnon(3), joka julkaistiin 21. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa(4), joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 2011 Bayer toimitti Alankomaiden kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen, joka koski puuvillaa GHB119 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamista markkinoille; toteaa, että hakemus kattoi myös muuntogeenisen puuvillan GHB119 saattamisen markkinoille sitä sisältävissä tai siitä koostuvissa tuotteissa minkä tahansa muun puuvillan tavoin muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta;

B.  ottaa huomioon, että 21. syyskuuta 2016 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 21. lokakuuta 2016;

C.  toteaa, että puuvillalle GHB119 osoitettu yksilöllinen tunniste BCS-GHØØ5-8 ilmentää PAT-proteiinia, jonka ansiosta se kestää glufosinaattiammoniumiin pohjautuvia rikkakasvien torjunta-aineita, ja Cry2Ae-proteiinia, joka antaa suojan tiettyjä perhostuholaisia vastaan; toteaa, että tällaisen puuvillan tuonnin salliminen unioniin epäilemättä johtaisi sen viljelyn lisääntymiseen muualla maailmassa ja että glufosinaattiammoniumiin pohjautuvien rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö lisääntyisi vastaavasti;

D.  ottaa huomioon, että glufosinaatti on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja sen tähden se kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009(5) säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamisalaan; ottaa huomioon, että glufosinaatin hyväksynnän voimassaolo päättyy 31. heinäkuuta 2018;

E.  toteaa, että riippumattomissa tutkimuksissa on tuotu esiin huoli vertailevan arvioinnin suurista puutteista, joista mainittakoon esimerkiksi se, että vaikka monien yhdisteiden koostumuksessa havaittiin tilastollisesti merkittäviä eroja, lisätutkimusten ei katsottu olevan tarpeen; toteaa, että myös toksikologisessa arvioinnissa oli vakavia puutteita, esimerkiksi, että tarkasteltiin vain yhtä Bt-toksiinien vaikutustapaa, että yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan ja että torjunta-ainejäämistä ei ole tehty arviointia; toteaa, että huolta aiheutti myös epäluotettava arviointi mahdollisista vaikutuksista immunologiseen järjestelmään(6);

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot esittivät monia kriittisiä huomioita kolmen kuukauden kuulemisjakson aikana; toteaa, että kyseisissä huomioissa viitataan muun muassa seuraaviin seikkoihin: elintarvikkeissa ja rehuissa käytettävien muuntogeenisten kasvien ja siementen torjunta-aine- ja metaboliittijäämien tunnistamista ja kvantifiointia koskevat puutteelliset tiedot, ympäristöriskien arviointia ja ympäristönseurantasuunnitelmaa koskevat puutteet, jotka liittyvät muun muassa eriäviin näkemyksiin siitä, onko kasvien luonnonvaraisia sukulaislajeja havaittu Euroopassa, tai puutteelliset tiedot tuontisiementen itävyydestä sekä se, että mitään ei-toivottuja vaikutuksia ei otettu huomioon; toteaa, että eräissä kommenteissa kritisoitiin lisäksi hyvin suppeaa tietopohjaa yleisesti ja erityisesti sitä, että huomioon oli otettu vain hyvin pieni määrä tutkimuksia ja että esimerkiksi asianmukaista myrkyllisyystestiä puuvilla GHB119:n kasvimateriaalista ei ollut tehty, ei myöskään asianmukaisia tutkimuksia muuntogeenisen puuvillan vaikutuksista ihmisten ja eläinten terveyteen, ja että esitettyä ravitsemusta koskevaa tutkimusta ei pidetty hyväksyttävänä(7);

G.  toteaa, että EFSA ei kaikista näistä huolenilmaisuista huolimatta katsonut tarpeelliseksi puuvillasta GHB119 valmistettujen elintarvikkeiden ja rehun seurantaa markkinoille saattamisen jälkeen;

H.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 27. maaliskuuta 2017 toimitetussa äänestyksessä ei annettu lausuntoa; toteaa, että 15 jäsenvaltiota äänesti päätöstä vastaan, kun taas vain 11 jäsenvaltiota, jotka edustavat vain 38,69:ää prosenttia unionin väestöstä, äänesti sen puolesta ja kaksi jäsenvaltiota pidättäytyi äänestämästä;

I.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttöä tai kieltää se alueellaan 22. huhtikuuta 2015 tekemänsä lainsäädäntöehdotuksen perusteluissa (COM(2015)0177) sekä asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta 14. helmikuuta 2017 tehdyn lainsäädäntöehdotuksen perusteluissa komissio piti valitettavana, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulosta alkaen komissio on hyväksynyt lupapäätökset ilman jäsenvaltioiden komiteassa antamaa puoltavaa lausuntoa ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on muodostunut säännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii; toteaa, että komission puheenjohtaja Juncker on pitänyt tätä käytäntöä useissa yhteyksissä valitettavana ja epädemokraattisena(8);

J.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä(9) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

K.  ottaa huomioon, että yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan selvästi, että ”kun komissio harkitsee, hyväksyykö se muita ehdotuksia täytäntöönpanosäädöksiksi, jotka koskevat erityisen arkoja aloja, kuten verotusta, kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönsuojelua, se pyrkii tasapainoisen ratkaisun löytääkseen mahdollisuuksien mukaan välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti syntyvästä täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta enemmistön kannasta”;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin oikeuden mukainen, sillä se ei ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tavoitteen kanssa; toteaa, että kyseisenä tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(10) vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti luoda edellytykset ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen yhteydessä, samalla kun varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten tekemistä muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että otetaan huomioon nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)Saatavana osoitteessa https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4586.
(4)– Päätöslauselma 16. tammikuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110)– päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2015)0456)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0040)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0039)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0038)– päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0271)– päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-275314) markkinoille saattamisesta (P8_TA(2016)0272)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (P8_TA(2016)0388)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0389)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (P8_TA(2016)0386)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (P8_TA(2016)0387)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0390)– päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (P8_TA(2017)0123).
(5)EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(6)Bauer-Panskus/Then: Testbiotechin kommentointi tieteellisestä lausunnosta Bayer CropScience AG:n hakemuksesta (EFSA-GMO-NL-2011-96) muuntogeenisen hyönteisille vastustuskykyisen ja torjunta-aineita sietävän puuvillan GHB119 saattamisesta markkinoille, saatavana osoitteessa https://www.testbiotech.org/node/1860.
(7)http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2011-00311
(8)Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0379.
(10)EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.


Muuntogeeninen maissi DAS-40278-9
PDF 268kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D050183 – 2017/2674(RSP))
P8_TA(2017)0215B8-0292/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D050183),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan, 19 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 27. maaliskuuta 2017 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 26. lokakuuta 2016 hyväksymän lausunnon(3), joka julkaistiin 5. joulukuuta 2016,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa(4), joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 11. marraskuuta 2010 Dow AgroSciences Europe toimitti Alankomaiden kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen, joka koski maissia DAS‑40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamista markkinoille; toteaa, että hakemus kattoi myös muuntogeenisen maissin DAS-40278-9 saattamisen markkinoille sitä sisältävissä tai siitä koostuvissa tuotteissa minkä tahansa muun maissin tavoin muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta;

B.  ottaa huomioon, että 26. lokakuuta 2016 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon(5), joka julkaistiin 5. joulukuuta 2016;

C.  ottaa huomioon, että maissi DAS-40278-9 ilmentää AAD-1-proteiinia, jonka ansiosta se kestää rikkakasvien torjunta-aineena käytettävää 2,4-dikloorifenoksietikkahappoa (2,4‑D) ja aryloksifenoksipropionaattia (AOPP);

D.  ottaa huomioon, että riippumattomissa tutkimuksissa on tuotu esiin huoli 2,4-D:n tehoaineen sikiön kehitykseen, synnynnäisiin epämuodostumiin ja hormonitoiminnan häiriöihin liittyvistä riskeistä; toteaa, että ei ole selvää, sisältävätkö 2,4-D-tuotteet ja missä määrin ne mahdollisesti sisältävät epäpuhtauksina erittäin myrkyllisiä dioksiineja ja furaaneja, jotka aiheuttavat ihmiselle syöpää ja hormonitoiminnan häiriöitä ja jotka säilyvät ympäristössä ja rikastuvat ravintoketjussa(6);

E.  ottaa huomioon, että tehoaineen 2,4-D hyväksyntä uusittiin vuonna 2015; toteaa, että dioksiinin ja furaanin kaltaisia epäpuhtauksia on todettu esiintyvän tiettyjä pitoisuuksia vähemmän ja että hakija ei ole vielä toimittanut tietoa aineen mahdollisista vaikutuksista hormonitoimintaan(7);

F.  toteaa, että maissin DAS-40278-9 unioniin tuonnin salliminen johtaa epäilemättä sen viljelyn lisääntymiseen muualla maailmassa, kuten Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Argentiinassa, ja vastaavasti 2,4-D- ja AOPP-torjunta-aineiden käytön lisääntymiseen; ottaa huomioon, että riippumattomissa tutkimuksissa on myös tuotu esiin huoli siitä, että vertailevissa arvioinneissa on ollut huomattavia ja toksikologisissa arvioinneissa vakavia puutteita (esimerkiksi rehututkimuksessa ei pyydetty koko kasvin testaamista, pitkän aikavälin vaikutuksia ja rikastumisen vaikutuksia ei tarkasteltu ja eläintesteissä oli metodologisia heikkouksia) ja mahdollisista vaikutuksista immunologiseen järjestelmään tehty arviointi oli epäluotettava(8);

G.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot esittivät monia kriittisiä huomioita kolmen kuukauden kuulemisjakson aikana; toteaa, että näissä huomioissa viitataan muun muassa seuraaviin seikkoihin: tietojen puuttuminen tai riittämättömyys, selitysten puuttuminen, hakemuksen ristiriitaiset toteamukset, testauksen koeasetelman puutteellisuudet, puuttuvat testit esimerkiksi allergeenisuudesta, turvallisuuden arviointitutkimusten kyseenalaiset tulokset, koko elintarvikkeesta tehtävän 90 vuorokauden subkroonisen myrkyllisyystutkimuksen puuttuminen, jonka vuoksi on mahdotonta arvioida tästä maissista tehtyjen elintarvikkeiden käyttämisen mahdollisesti aiheuttamaa riskiä, ja riskinarvioinnissa huomioon otettujen tutkimusten valinta ja koeasetelmat(9);

H.  toteaa, että EFSA ei kaikista näistä huolenilmaisuista huolimatta katsonut tarpeelliseksi maissista DAS-40278-9 valmistettujen elintarvikkeiden ja rehun seurantaa markkinoille saattamisen jälkeen;

I.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 27. maaliskuuta 2017 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa; toteaa, että 16 jäsenvaltiota äänesti päätöstä vastaan, kun taas vain yhdeksän jäsenvaltiota, jotka edustavat vain 36,22:ta prosenttia unionin väestöstä, äänesti sen puolesta ja kolme jäsenvaltiota pidättäytyi äänestämästä;

J.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen käyttöä tai kieltää se alueellaan 22. huhtikuuta 2015 tekemänsä lainsäädäntöehdotuksen perusteluissa (COM(2015)0177) sekä asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta 14. helmikuuta 2017 tehdyn lainsäädäntöehdotuksen perusteluissa komissio piti valitettavana, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulosta alkaen komissio on hyväksynyt lupapäätökset ilman jäsenvaltioiden komiteassa antamaa puoltavaa lausuntoa ja että muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvista päätettäessä on muodostunut säännöksi, että asia palautetaan komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus siitä, miten menettely kokonaisuutena toimii; toteaa, että komission puheenjohtaja Juncker on pitänyt tätä käytäntöä useissa yhteyksissä valitettavana ja epädemokraattisena(10);

K.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä(11) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

L.  ottaa huomioon, että yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan selvästi, että ”kun komissio harkitsee, hyväksyykö se muita ehdotuksia täytäntöönpanosäädöksiksi, jotka koskevat erityisen arkoja aloja, kuten verotusta, kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristönsuojelua, se pyrkii tasapainoisen ratkaisun löytääkseen mahdollisuuksien mukaan välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti syntyvästä täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta enemmistön kannasta”;

1.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin oikeuden mukainen, sillä se ei ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tavoitteen kanssa; toteaa, että kyseisenä tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(12) vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti luoda edellytykset ihmisten hengen ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoiselle suojelulle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen yhteydessä, samalla kun varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksensa täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten tekemistä muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että otetaan huomioon nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3)https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4633
(4)– Päätöslauselma 16. tammikuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110)– päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2015)0456)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0040)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0039)– päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0038)– päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0271)– päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (P8_TA(2016)0272)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (P8_TA(2016)0388)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0389)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (P8_TA(2016)0386)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (P8_TA(2016)0387)– päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (P8_TA(2016)0390)– päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (P8_TA(2017)0123).
(5)Saatavilla osoitteessa https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/4633
(6)http://www.pan-europe.info/sites/pan-europe.info/files/public/resources/reports/pane-2014-risks-of-herbicide-2-4-d.pdf
(7)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2033, annettu 13. marraskuuta 2015, tehoaineen 2,4-D hyväksynnän uusimisesta kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta (EUVL L 298, 14.11.2015, s. 8).
(8)Bauer-Panskus/Then: Testbiotechin kommentointi EFSA:n tieteellisestä lausunnosta DOW AgroSciences LLC:n hakemuksesta (EFSA-GMO-NL-2010-89) muuntogeenisen torjunta-aineita sietävän maissin DAS-40278-9 saattamisesta markkinoille, saatavilla osoitteessa https://www.testbiotech.org/node/1862
(9)Katso EFSAn kysymysrekisteri, liite G kysymykseen nro EFSA-Q-2010-01326, joka on saatavilla osoitteessa http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2010-01326
(10)Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0379.
(12)EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.


Unkarin tilanne
PDF 173kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 Unkarin tilanteesta (2017/2656(RSP))
P8_TA(2017)0216B8-0295/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2, 6 ja 7 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 12, 13, 14, 16, 18 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti asiat Szabó ja Vissy v. Unkari, Karácsony ja muut v. Unkari, Magyar Keresztény Mennonita Egyház ja muut v. Unkari, Baka v. Unkari ja Ilias ja Ahmed v. Unkari,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja YK:n lukuisat ihmisoikeussopimukset, jotka sitovat kaikkia jäsenvaltioita,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta(1) ja 10. kesäkuuta 2015(2) antamansa päätöslauselmat Unkarin tilanteesta ja 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman perusoikeustilanteesta: standardit ja käytännöt Unkarissa(3), 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä(4) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä(5),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 27. helmikuuta 2017 järjestämän kuulemisen Unkarin tilanteesta,

–  ottaa huomioon täysistunnossa 26. huhtikuuta 2017 käydyn keskustelun Unkarin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 27 jäsenvaltion sekä Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission johtajien 25. maaliskuuta 2017 antaman Rooman julistuksen,

–  ottaa huomioon Unkarin parlamentin 17. joulukuuta 2007 hyväksymän lain CLXVIII, joka koskee Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan yhteisön perustamissopimusta muuttavan Lissabonin sopimuksen vahvistamista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 27. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 2162 (2017), joka koskee hälyttäviä kehityskulkuja Unkarissa, kansalaisyhteiskuntaa rajoittavaa kansalaisjärjestöjä koskevaa lakiehdotusta sekä European Central University -yliopiston mahdollista sulkemista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 8. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman, joka koskee turvapaikanhakijoiden automaattisen pidättämisen mahdollistavaa Unkarin uutta lakia, sekä tämän Unkarin parlamentin puhemiehelle lähettämän, 27. huhtikuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa kehotetaan luopumaan ulkomailta rahoitettuja kansalaisjärjestöjä koskevasta lakiehdotuksesta,

–  ottaa huomioon komission tekemän päätöksen rikkomusmenettelyn käynnistämisestä Unkaria vastaan maan korkea-asteen koulutusta koskevaa lakia muuttavan lain vuoksi sekä muu vireillä olevat ja tulevat rikkomusmenettelyt Unkaria vastaan,

–  ottaa huomioon komission vastineen Unkarissa järjestettyyn Brysselin-vastaiseen kansalliseen kuulemiseen (”Stop Brussels”),

–  ottaa huomioon komission jäsenen Avramopoulosin 28. maaliskuuta 2017 tekemän vierailun Unkariin,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan varapuheenjohtaja Timmermansille lähettämän kirjeen, jossa pyydettiin komissiolta lausuntoa raja-valvontamenettelyjä tiukentavia tiettyjä lakeja muuttavan lain yhdenmukaisuudesta turvapaikka-asioita koskevan unionin säännöstön kanssa sekä yhdenmukaisuudesta perusoikeuskirjan kanssa, kun kyseisessä laissa tarkoitettuja toimenpiteitä pannaan täytäntöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä arvot ovat yleismaailmallisia ja jäsenvaltioille yhteisiä (SEU:n 2 artikla);

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirja on osa unionin primaarioikeutta, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan;

C.  ottaa huomioon, että Unkari on ollut unionin jäsenvaltio vuodesta 2004 lähtien ja että mielipidetiedustelujen mukaan selvä enemmistö Unkarin kansalaisista kannattaa maan EU-jäsenyyttä;

D.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa edellytetään, että taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan ja akateemista vapautta kunnioitetaan; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjassa taataan myös vapaus perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen;

E.  toteaa, että yhdistymisvapautta olisi suojeltava ja että aktiivisella kansalaisyhteiskunnalla on ratkaiseva rooli edistettäessä kansalaisten osallistumista demokraattisiin prosesseihin ja huolehdittaessa oikeudellisten velvoitteiden mukaisesta hallitusvastuusta, mukaan lukien perusoikeuksien ja ympäristön suojeleminen ja korruption torjuminen;

F.  toteaa, että oikeus turvapaikkaan on taattu 28. heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja siihen 31. tammikuuta 1967 liitetyn, pakolaisten asemaa koskevan pöytäkirjan määräysten nojalla ja SEU:n sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisesti;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 jätetyistä turvapaikkahakemuksista hylättiin 91,54 prosenttia; ottaa huomioon, että Unkarin hyväksyttyä vuonna 2015 uusia lakeja ja menettelyjä turvapaikka-asioissa kaikki Unkariin saapuvat turvapaikanhakijat joutuvat maan kauttakulkualueelle, jonne otetaan vuorokaudessa vain rajattu määrä hakijoita, tällä haavaa kymmenen henkilöä; toteaa kansalaisjärjestöjen raportoineen toistuvasti, että Unkarin rajoille saapuvia muuttajia käännytetään mielivaltaisesti takaisin Serbiaan ja että heitä kohdellaan toisinaan julmasti ja väkivaltaisesti piittaamatta siitä, että he hakevat suojelua; toteaa, että Unkarin hallitus ei ole kyennyt täyttämään velvoitettaan turvapaikanhakijoiden siirtämisestä unionin oikeuden mukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun mukaan Unkarin tehtyä viime kuukausina rajuja muutoksia turvapaikkalainsäädäntöönsä ja ‑käytäntöihinsä on olemassa huomattava riski siitä, että sinne palautettujen turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia loukataan; toteaa lausunnon liittyneen ihmisoikeusvaltuutetun 17. joulukuuta 2016 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle esittämiin kirjallisiin lausuntoihin, jotka koskivat kahta Itävaltaa vastaan tehtyä valitusta, kun turvapaikanhakijoita oli siirretty Itävallasta Unkariin Dublin III ‑asetuksen mukaisesti;

I.  toteaa, että 16. syyskuuta 2016 eli päivä sen jälkeen, kun Unkari sulki Serbian vastaisen rajansa, yksitoista pakolaista (”Röszke 11”) sai syytteen terroriteosta ja heidät tuomittiin vankilaan; toteaa, että yksi heistä oli Kyproksessa oleskellut syyrialainen Ahmed H., joka sai kymmenen vuoden vankeustuomion marraskuussa 2016 pidetyssä epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä pelkästään sen vuoksi, että hän oli käyttänyt megafonia lievittääkseen jännitteitä ja heittänyt kolme esinettä päin rajavartijoita;

J.  toteaa, että 16. joulukuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jälkeen on otettu esille erinäisiä huolenaiheita, jotka koskevat julkisten varojen käyttöä, kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan tehtyjä iskuja, turvapaikanhakijoiden oikeuksia, kansalaisten laajamittaista valvontaa, yhdistymisvapautta, ilmaisunvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja Népszabadság-sanomalehden sulkemista, romanien oikeuksia, mukaan lukien romanien karkottaminen Miskolcista ja romanilasten erotteleminen opetuksessa, hlbti-ihmisten oikeuksia, naisten oikeuksia, oikeuslaitosjärjestelmää, mukaan lukien mahdollisuus elinkautisen vankeustuomion langettamiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen, Roma Parliament- ja Phralipe Independent Gypsy Organisation ‑kansalaisjärjestöjen häätämistä päämajoistaan ja Lukács-arkistojen mahdollista sulkemista;

K.  toteaa, että Brysselin-vastaisen kansallisen Stop Brussels -kuulemisen, joka koski maahanmuuttoa ja terrorismia ja jota täydennettiin hallituksen mainoskampanjoilla, sisältö ja kielenkäyttö on erittäin harhaanjohtavaa ja puolueellista;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa Szabó ja Vissy v. Unkari, että Unkarin vuonna 2011 käyttöön ottama terroristien salaista seurantaa koskeva lainsäädäntö loukkaa oikeutta yksityis- ja perhe-elämän suojaan, kotirauhaa ja kirjesalaisuutta; ottaa huomioon, että asiassa Ilias ja Ahmed v. Unkari tuomioistuin totesi, että Unkari on loukannut oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja Röszken kauttakulkualueen olosuhteisiin liittyen ja hakijoiden Serbiaan karkottamisen osalta oikeutta saada suojelua epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta; ottaa huomioon, että asiassa Baka v. Unkari tuomioistuin totesi, että Unkari on loukannut maan entisen korkeimman oikeuden presidentin András Bakan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja hänen ilmaisunvapauttaan;

M.  toteaa, että Unkarin äskettäiset kehityskulut eli raja-valvonta- ja turvapaikkamenettelyjen tiukentamista koskevia tiettyjä lakeja muuttava laki, kansallista korkea-asteen koulutusta koskevaa lakia muuttava laki, joka käytännössä uhkaa Central European University -yliopistoa ja joka on kohdannut laajaa vastustusta julkisuudessa, ja ehdotettu laki, joka koskee ulkomailta tukea saavien järjestöjen avoimuutta (Unkarin parlamentin lakiehdotus T/14967), ovat herättäneet huolta niiden yhdenmukaisuudesta unionin oikeuden ja perusoikeuskirjan kanssa;

1.  muistuttaa, että unionin kaikkien jäsenvaltioiden on vaalittava SEU:n 2 artiklaan kirjattuja arvoja;

2.  pitää valitettavana, että Unkarin tapahtumat ovat rapauttaneet viime vuosina vakavasti oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa ja perusoikeuksia ja muun muassa ilmaisunvapautta, akateemista vapautta, muuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapautta; pitää valitettavana, että lisäksi on rajoitettu ja estetty kansalaisjärjestöjen toimintaa, oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun, vähemmistöjen kuten romanien, juutalaisten ja hlbti‑ihmisten oikeuksia, sosiaalisia oikeuksia, perustuslaillisen järjestelmän toimivuutta ja oikeuslaitoksen ja muiden laitosten riippumattomuutta ja että on esitetty useita huolestuttavia syytöksiä korruptiosta ja eturistiriidoista; katsoo, että kaikki tämä yhdessä saattaa merkitä sitä, että kyseisen jäsenvaltion oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuu systeeminen riski; katsoo, että Unkari on testi, jolla EU voi osoittaa kykynsä ja halukkuutensa reagoida omia perusarvojaan koskeviin uhkiin ja rikkomuksiin jäsenvaltiossa; panee huolestuneena merkille eräissä muissa jäsenvaltioissa esiintyneet merkit Unkarin kaltaisesta oikeusvaltioperiaatteen heikentämisestä;

3.  kehottaa Unkarin hallitusta käymään komission kanssa vuoropuhelua kaikista tässä päätöslauselmassa mainituista kysymyksistä ja erityisesti muuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksista, yhdistymisvapaudesta, opetuksen ja yliopistotutkimuksen vapaudesta, romanien erottelemisesta opetuksessa ja raskaana olevien työntekijöiden suojelemisesta; toteaa jälleen kerran, että kummankin osapuolen olisi käytävä vuoropuhelua objektiivisesti, näyttöön perustuen ja yhteistyön hengessä; kehottaa komissiota pitämään parlamentin ajan tasalla arviointiensa suhteen;

4.  ilmaisee huolensa Unkarin hallituksen uusimmista julistuksista ja aloitteista, erityisesti Brysselin-vastaisen kuulemiskampanjan jatkamisesta sekä Central European University -yliopiston ulkomaisia työntekijöitä koskevasta tutkinnasta samoin kuin maata hallitsevan puolueen johtajien lausunnoista, joissa vastustetaan kaikkia lainsäädännön muutoksia, joilla reagoitaisiin EU:n toimielinten ja kansainvälisten organisaatioiden antamiin suosituksiin; pitää tällaisia signaaleja valitettavina, koska ne eivät osoita Unkarin viranomaisten sitoutuneen selvästi varmistamaan, että niiden toimet ovat täysin unionin primaarioikeuden ja johdetun oikeuden mukaisia;

5.  kehottaa komissiota seuraamaan tiukasti, miten Unkarin hallitus käyttää EU-varoja etenkin turvapaikka- ja muuttoliikeasioissa, julkisessa viestinnässä, opetuksessa, sosiaalisen osallisuuden alalla ja talouskehityksessä, jotta voidaan varmistaa, että kaikki yhteisrahoitusta saavat hankkeet ovat täysin unionin primaari- ja sekundaarioikeuden mukaisia;

6.  kehottaa Unkarin hallitusta kumoamaan rajavalvonta- ja turvapaikkamenettelyjen tiukentamista koskevan ja tiettyjä lakeja muuttavan lain ja kansallista korkea-asteen koulutusta koskevaa lakia muuttavan lain sekä peruuttamaan ulkomailta tukea saavien järjestöjen avoimuutta koskevan ehdotetun lain (Unkarin parlamentin lakiehdotus T/14967);

7.  kehottaa Unkarin hallitusta keskeyttämään välittömästi kaikki maan korkea-asteen koulutusta koskevaa lakia muuttavassa laissa asetetut määräajat, käynnistämään viipymättä vuoropuhelun Yhdysvaltojen toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotta voidaan taata Yhdysvaltojen akkreditoimia oppiarvoja myöntävän Central European University ‑yliopiston tuleva toiminta, sekä antamaan julkisesti takeet siitä, että yliopisto voi jatkaa toimintaansa Budapestissä vapaana oppilaitoksena;

8.  pitää valitettavana, että komissio ei ole reagoinut parlamentin kehotukseen ottaa käyttöön oikeusvaltioperiaatetta lujittava EU:n järjestelmä, kuten Unkarin tilannetta koskevissa, 10. kesäkuuta 2015 ja 16. joulukuuta 2015 annetuissa päätöslauselmissa todetaan, jotta asianomaisen jäsenvaltion kanssa käytävällä vuoropuhelulla voitaisiin estää oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvan systeemisen riskin voimistuminen; katsoo, että komission nykylinja keskittyy lähinnä lainsäädännön marginaalisiin teknisiin näkökohtiin ja jättää huomiotta suuntaukset, käyttäytymismallit ja toimenpiteiden yhteisvaikutuksen oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin; katsoo, että etenkään rikkomusmenettelyt eivät useimmiten ole johtaneet todellisiin muutoksiin ja tilanteen laaja-alaisempaan käsittelyyn;

9.  katsoo, että Unkarin nykyinen tilanne merkitsee selkeää vaaraa siitä, että SEU:n 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja loukataan vakavasti, ja antaa aihetta käynnistää SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn;

10.  kehottaa siksi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa käynnistämään työjärjestyksen 83 artiklan mukaiset menettelyt ja laatimaan erityisen mietinnön, jotta täysistunnossa äänestettäisiin perustellusta ehdotuksesta, jolla kehotetaan neuvostoa toimimaan SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

11.  toteaa, että tarvitaan säännöllistä valvontaa ja vuoropuhelua, johon kaikki jäsenvaltiot osallistuvat, jotta voidaan turvata demokratiaa, perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat unionin perusarvot neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin myötävaikutuksella, kuten sen 25. lokakuuta 2016 antamassa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamista käsittelevässä päätöslauselmassa(6) todetaan, ja jotta voidaan välttää kaksoisstandardeja;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Unkarin presidentille, hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0461.
(2)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 46.
(3)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 52.
(4)EUVL C 249 E, 30.8.2013, s. 27.
(5)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.


Elinikäistä oppimista koskeva eurooppalainen tutkintojen viitekehys
PDF 180kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi (2016/2798(RSP))
P8_TA(2017)0217B8-0298/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta (COM(2016)0383),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. huhtikuuta 2008 antaman suosituksen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi(1),

–  ottaa huomioon yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi 15. joulukuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2241/2004/EY(2) (Europass), jonka avulla ihmiset voivat esittää tiedot taidoistaan ja tutkinnoistaan,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvat eurooppalaisen koulutusyhteistyön uudet painopisteet, jotka on vahvistettu vuonna 2015 annetussa neuvoston ja komission yhteisessä raportissa eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. joulukuuta 2012 antaman suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(4),

–  ottaa huomioon Eurydice-verkon katsauksen aiemman epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamisesta korkeakoulutuksessa,

–  ottaa huomioon monikielisen eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun (ESCO), jossa käytetään yhdessä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF) kanssa yhteistä mallia tutkintotietojen julkaisemiseen sähköisesti ehdotuksessa olevan liitteen VI mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 18. kesäkuuta 2009 antaman suosituksen ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta(5) (EQAVET),

–  ottaa huomioon riippumattoman Euroopan korkeakoulutuksen laadunvarmistusrekisterin(6), luettelon laadunvarmistuselimistä, jotka ovat osoittaneet noudattavansa eurooppalaisia korkeakoulutuksen laadunvarmistusstandardeja ja -ohjeita olennaisilta osin,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen korkeakoulutusalueen yhteydessä kehitetyn eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän (ECTS)(7) ja ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET), joka perustettiin 18. kesäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksella(8),

–  ottaa huomioon korkeakouluopetukseen liittyvän Bolognan prosessin, vuonna 2015 Jerevanissa annetun ministerien julkilausuman ja eurooppalaista korkeakoulutusaluetta ja Bolognan prosessin täytäntöönpanoa koskevan vuonna 2015 laaditun raportin ”European Higher Education Area in 2015: Bologna process implementation report”,

–  ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013(9),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen korkea-asteen koulutusta koskevien tutkintojen tunnustamisesta Euroopan alueella (Lissabonin yleissopimus) ja tutkintojen viitekehysten käytöstä ulkomaisten tutkintojen tunnustamisessa annetun suosituksen, jossa viitataan nimenomaisesti EQF:ään akateemisten tutkintojen tunnustamisen välineenä,

–  ottaa huomioon tasa-arvoa ja kasvua edistävän osallistumisen laajentamista ja sosiaalisen osallisuuden ja elinikäisen oppimisen kehittämistä eurooppalaisella korkeakoulutusalueella vuoteen 2020 mennessä koskevan strategian ”Widening Participation for Equity and Growth: A Strategy for the Development of the Social Dimension and Lifelong Learning in the European Higher Education Area to 2020”, joka kattaa kaikki EQF:ään osallistuvat maat,

–  ottaa huomioon Unescon vuoden 2015 raportin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamisesta, validoinnista ja akkreditoinnista Unescon jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(10), jota on muutettu 20. marraskuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU(11),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen elinikäistä oppimista koskevasta eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (O-000038/2017 – B8-0218/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että taitojen tunnustaminen, ymmärtäminen ja arviointi ulottuu työmarkkinoiden vaatimuksia laajemmalle; katsoo, että taidot, jotka ovat saatavilla ja joille on kysyntää työmarkkinoilla, hyötyisivät EQF:stä, jossa nämä taidot voidaan määrittää ja sovittaa yhteen ja joka voi siten tarjota sosiaalisia ja taloudellisia etuja; katsoo, että on olennaisen tärkeää auttaa ihmisiä omaksumaan ja päivittämään osaamistaan ja taitojaan koko elämän ajan;

B.  katsoo, että tutkintojen parempi vertailtavuus parantaa kaikkien siirtotyöläisten työllistymisen ja ammatillisen kasvun mahdollisuuksia;

C.  katsoo, että digitaaliset taidot olisi asetettava painopisteeksi ja että olisi otettava käyttöön rakenteellisia toimenpiteitä, joilla ihmisiä autetaan hankkimaan ja validoimaan näitä taitoja;

D.  katsoo, että ottamalla huomioon yhteiskunnan asettamat uudet haasteet ja teknologian ja väestörakenteen muutokset EQF:ssä voidaan sen edelleen kehittämisen avulla tukea elinikäistä oppimista sekä tukemalla yhtäläisiä mahdollisuuksia ja oikeudenmukaisuuden toteutumista koulutuksessa että parantamalla eri koulutustasojen ja -lajien välisiä siirtymismahdollisuuksia; katsoo, että koulutuksella pitäisi auttaa ihmisiä sopeutumaan kaikkiin olosuhteisiin, joita heidän eteensä voi tulla, parantamalla heidän taitojaan ja kouluttamalla heitä kokonaisvaltaisesti, jotta heistä tulee kriittisiä, itsevarmoja ja riippumattomia ja jotta he myös hankkivat 2000-luvulla tarvittavat taidot;

E.  katsoo, että jatkuva tietojen, taitojen ja osaamisen kehittäminen eli elinikäinen oppiminen voi auttaa parantamaan ihmisten yksilöllisiä työ- ja yksityiselämää koskevia valintoja ja auttaa heitä saavuttamaan henkilökohtaista kehitystä ja käyttämään kaikkia mahdollisuuksiaan ja siten tuomaan hyötyä yhteiskunnalle sekä parantamaan heidän mahdollisuuksiaan löytää työpaikka ja turvata uransa;

F.  katsoo, että yhtenä EQF:n tavoitteista on helpottaa koulutusjärjestelmien välistä vertailua ja vauhdittaa siten muutosta ja uudistuksia kansallisesti ja toimialakohtaisesti, jotta voitaisiin saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian ja ET 2020 -puitteiden tavoitteet;

G.  toteaa, että jäsenvaltioiden kunnianhimottomuuden vuoksi ja huolimatta tähän mennessä osoitetusta sitoutumisesta tutkintojen selkeydessä on edelleen puutteita ja ulkomaisten tutkintojen tunnustamisaste on alhainen; katsoo, että EQF:ään tarvitaan mukautuksia, joilla tutkinnoista tehdään entistä selkeämpiä ja vertailtavissa olevia;

H.  toteaa, että EQF:n olisi tarjottava käyttäjille metakehys ja helpotettava yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, ammattiliittojen, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien välillä kansainvälisellä tasolla;

I.  ottaa huomioon, että vain Alankomailla ja Ruotsilla on kansallisissa tutkintojen viitekehyksissään käytössä erityismenettelyt epävirallisen oppimisen huomioon ottamiseksi ja että millään jäsenvaltiolla ei ole kansallisissa tutkintojen viitekehyksissään erityismenettelyjä arkioppimista varten;

J.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi otettava mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2018 käyttöön EQF:n mukaisia järjestelyjä, joilla ne validoivat epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kansallisten tutkintojen viitekehysten yhteydessä, myös vapaaehtoistoiminnassa hankitut taidot;

K.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat nimenomaisesti sitoutuneet vuoden 2015 Jerevanin julkilausumassa tarkistamaan kansallisia lainsäädäntöjä, jotta ne ovat täysin yhdenmukaisia tutkintojen tunnustamista koskevan Lissabonin yleissopimuksen kanssa, sekä tarkistamaan kansallisia tutkintojen viitekehyksiään, jotta voidaan varmistaa, että määrättyyn kehykseen kuuluvat oppimispolut takaavat asianmukaisesti aiemman oppimisen tunnustamisen;

L.  toteaa, että jäsenvaltioiden vastuulle ja yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu taata opetuksen sisällön laatu ja toteuttaa koulutusjärjestelmät; toteaa, että EQF ei vaikuta millään tavalla tähän vastuuseen;

M.  katsoo, että tutkintojen tunnustamisessa on tällä hetkellä eroja alueiden välillä, erityisesti raja-alueilla, mistä seuraa eroja työllistyvyydessä;

N.  katsoo, että julkiset ja yksityiset kirjastot tukevat merkittävästi elinikäistä oppimista ja parantavat lukutaitoa sekä digitaalisia taitoja;

O.  ottaa huomioon, että EQF:ään osallistuu tällä hetkellä yhteensä 39 maata: EU:n jäsenvaltiot, ETA-maat, EU:n jäsenehdokasmaat, mahdolliset ehdokasmaat (Bosnia ja Hertsegovina ja Kosovo) ja Sveitsi;

1.  panee merkille komission aloitteen EQF:n tarkistamisesta ja eurooppalaisten koulutusjärjestelmien nykyaikaistamisen tukemisesta edelleen kunnioittaen kansallista toimivaltaa ja taaten, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien yksilöllisten piirteiden säilyminen turvataan;

2.  huomauttaa, että kriittisen ajattelun ja epäsovinnaisen ajattelun edistäminen on olennaisen tärkeää tulevaisuudessa tarvittavien uusien taitojen kehittämiseksi;

3.  pitää tärkeänä suojella erittäin monipuolista osaamiskulttuuria, joka välittää teknisten taitojen lisäksi myös sellaisia kädentaitoja, joiden ansiosta käsiteollisuustuotanto on voinut kehittyä ja kasvaa ja joita on ylläpidettävä jäsenvaltioiden oman identiteetin säilyttämiseksi;

4.  toteaa, että yhtenä EQF:n tehtävänä on parantaa jäsenvaltioissa hankittujen pätevyyksien vertailtavuutta ja samalla suojata kansallisten koulutusjärjestelmien erityispiirteitä;

5.  huomauttaa, että unionin olisi tarjottava kaikille iästä ja asemasta riippumatta mahdollisuus saada taitonsa ja osaamisensa, myös vapaaehtoistoiminnassa hankitut, entistä näkyvämmin esiin, arvostetummiksi ja selkeällä ja helpolla tavalla tunnustetuiksi erityisesti raja-alueilla riippumatta siitä, missä ja miten ne on hankittu; korostaa, että jäsenvaltioiden on panostettava enemmän pätevyyksien nopeampaan ja tehokkaampaan tunnustamiseen sekä EQF:n asianomaiseen tasoon viittaamiseen;

6.  muistuttaa, että EQF:n täytäntöönpanoa on korostettava tämän viitekehyksen laadun ja mahdollisuuksien parantamiseksi;

7.  suosittelee lisäämään joustavuutta, joka koskee kansallisten tutkintojen viitekehyksen EQF:ää koskevien viittauksien pitämistä ajan tasalla;

8.  muistuttaa, että yhtenä EQF:n päätehtävistä on tutkintojen siirron sekä virallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamisen validoinnin helpottaminen ja edistäminen erilaisten koulutusjärjestelmien välillä, jotta mahdollistetaan kansainvälinen ammatillinen ja oppimiseen liittyvä liikkuvuus, puututaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen eurooppalaisilla työmarkkinoilla ja vastataan paremmin kansalaisten henkilökohtaisiin tarpeisiin ja koko yhteiskunnan tarpeisiin;

9.  kehottaa komissiota harkitsemaan, olisiko näitä kolmea horisontaalista aluetta (tiedot, taidot ja osaaminen) tarkistettava uudelleen, jotta niistä saadaan ymmärrettävämpiä ja selkeämpiä; kehottaa hyödyntämään vuonna 2006 esitettyjä Euroopan avaintaitojen puitteita arvokkaana resurssina ja pääasiallisena viiteasiakirjana, jotta voidaan yhdenmukaistaa terminologiaa erilaisten EU:n kehysten välillä ja siten viime kädessä aikaansaada aito oppimistuloksiin perustuva lähestymistapa;

10.  huomauttaa, että on tärkeää analysoida ja kehittää työkaluja tulevien osaamistarpeiden ennakoimiseksi; kannustaa siksi jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, kuten työnantajia, jakamaan hyviä käytäntöjä tässä tarkoituksessa;

11.  korostaa harjoittelujärjestelmien ja oppisopimuskoulutuksen merkitystä osaamisen muokkaamisessa; tähdentää siksi, että jäsenvaltioissa on edistettävä kaksiosaisia koulutusjärjestelmiä, joissa yhdistetään harjoittelu yrityksissä ja opetus ammatillisissa oppilaitoksissa; muistuttaa, että työnantajat ja yrittäjät ovat olennaisen tärkeässä asemassa työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa sekä oppisopimuskoulutuksen tarjoamisessa, ja katsoo, että heidän asemaansa olisi tuettava ja kehitettävä edelleen;

12.  suosittelee, että EQF kytkettäisiin riittävässä määrin yhteiskunnan tarpeisiin, myös työmarkkinoiden vaatimuksiin, jotta voidaan parantaa Euroopan talouden kilpailukykyä ja auttaa ihmisiä kehittämään potentiaaliaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

13.  korostaa, että EQF:n tarjoamia mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti, jotta opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa voidaan edistää ja helpottaa ja siten edistää myös elinikäistä oppimista ja kannustaa liikkuvan ja joustavan työvoiman kehittämistä koko Euroopassa taloushaasteiden ja markkinoiden globaalistumisen aikana;

14.  korostaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat edelleen EQF:n kahdeksaan tasoon perustuvien yksilöllisten kansallisten tutkintojen viitekehystensä täytäntöönpanon alkuvaiheissa; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita varmistamaan, että tämä prosessi jatkuu edelleen;

15.  korostaa ESCO-aloitteen merkitystä ja toteaa, että siinä yksilöidään ja luokitellaan EU:n työmarkkinoiden ja koulutuksen kannalta merkityksellisiä taitoja, osaamista, pätevyyksiä ja ammatteja 25 kielellä;

16.  kehottaa antamaan vahvaa tukea epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen prosessien järjestämistä ja ripeää validointia ja tunnustamista koskeville yhteisille eurooppalaisille periaatteille ja edistämään niitä, koska tämä on erityisen tärkeää ”epätyypillisten” oppijoiden osallistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä toimialapohjaisten koulutusten määrän kasvua ja katsoo, että ne olisi sisällytettävä validointiprosessiin, sekä korostaa tarvetta kiinnittää erityistä huomiota vanhusten, vammaisten, pitkäaikaistyöttömien, ikääntyneiden työntekijöiden ja muiden ryhmien pätevyyden osoittaviin asiakirjoihin; kannustaa komissiota arvioimaan, voiko ECVET-opintopisteitä käyttää epävirallisen ja arkioppimisen validointiin ja tunnustamiseen; katsoo, ettei se saa johtaa virallisten suoritusten arvon alenemiseen;

17.  korostaa, että EQF:n ja muiden nykyisten tunnustamis- ja avoimuustyökalujen, kuten ECVET:n, ECTS:n ja Europass-ansioluettelon, välistä koordinointia on parannettava laadunvarmistusjärjestelmien avulla, jotta voidaan luoda synergiaa ja lisätä avoimuustyökalujen tehokkuutta;

18.  suosittelee, että komissio laatii työnantajille itsearviointityökalun EQF:n tehokkaamman käytön takaamiseksi; kannustaa työnantajia arvioimaan kriittisesti työssä tarvittavien taitojen ja tutkintojen tasoja;

19.  korostaa oppimistulosten määrittelyyn EQF:ssä liittyviä mahdollisia riskejä, sillä ne voivat vaikuttaa opintosuunnitelmiin; tähdentää koulutusjärjestelmien moninaisuuden merkitystä EU:ssa ja osallistuvissa maissa;

20.  kehottaa viimeisiäkin jäsenvaltioita yhdistämään nopeasti kansalliset tutkintojen viitekehyksensä EQF:ään; vaatii etenemään nopeammin kaikkien tunnustamisen tiellä vielä olevien esteiden poistamiseksi;

21.  suosittelee, että komissio arvioi uudelleen EQF:n parantamisen kustannukset, koska tällä hetkellä ei ole odotettavissa lisäkustannuksia; on huolissaan siitä, että EQF:n tarkistamistyön laajuutta on aliarvioitu;

22.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sosiaalista ulottuvuutta koskevat strategiat koulutusjärjestelmiään varten, jotta voidaan lisätä yhtäläisten mahdollisuuksien tukemista ja parantaa oikeudenmukaisuuden toteutumista koulutuksessa, torjua eriarvoisuutta ja varmistaa paremmat siirtymismahdollisuudet koulutustasojen ja -lajien välillä; kehottaa komissiota tukemaan tässä yhteydessä jäsenvaltioita;

23.  kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen tuloksiin perustuvan rahoituksen edistämistä ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa sekä lukukausimaksuissa nykyaikaistamisohjelman puitteissa, jotta voidaan turvata koulutusjärjestelmien sosiaalinen tehtävä ja varmistaa tutkintojen saatavuus;

24.  kehottaa komissiota selkeyttämään, mitä tehtäviä ECVET:n ja vastaavasti ECTS:n odotetaan hoitavan, jotta voidaan taata tarkistuksen avoimuuden lisääminen suhteessa sidosryhmiin;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota sitoumukseen sisällyttää tällä hetkellä useimpien kansallisten tutkintojen viitekehysten ja siten EQF:n ulkopuolella olevat epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen menetelmät, erityisesti arkioppiminen, joka tällä hetkellä on kokonaan ulkopuolella;

26.  painottaa tarvetta ymmärtää paremmin EU:n ulkopuolella hankittuja tutkintoja niiden validoinnin ja tunnustamisen helpottamiseksi, jotta edistetään maahanmuuttajien ja pakolaisten integroitumista eurooppalaiseen yhteiskuntaan, EU:n työmarkkinoille ja koulutusjärjestelmiin EU:ssa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä suositusta, jolla luodaan perusta kolmansien maiden kansallisten ja alueellisten tutkintojen viitekehysten, jäsenvaltioiden kansallisten tutkintojen viitekehysten ja EQF:n välisille suhteille, erityisesti vaihtoehtoa jäsennellystä vuoropuhelusta sellaisten EU:n naapurimaiden kanssa, joilla on assosiaatiosopimus EU:n kanssa, mikä mahdollisesti johtaa niiden kansallisten tutkintojen viitekehysten vahvistamiseen EQF:n ja EU:n avulla, sekä kolmansille maille kansallisten tutkintojen viitekehysten kehittämiseksi (esim. kehitysyhteistyön avulla) annettavan tuen vahvistamiseen;

27.  toteaa, että kolmansien maiden edun mukaista on käyttää EQF:ää vertailukohtana niiden omille tutkintojärjestelmille ja se, että EQF:ää tarkistetaan, jotta kolmansissa maissa hankitun pätevyyden muodollinen vertailu hankittuihin pätevyyksiin olisi yksinkertaisempaa;

28.  korostaa, että asiaankuuluvien sidosryhmien, muun muassa julkisten työvoimapalvelujen, työmarkkinaosapuolten, koulutuksen tarjoajien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien, olisi oltava mukana ja tehtävä tiivistä yhteistyötä EQF:n luomisessa, täytäntöönpanossa, edistämisessä ja seurannassa EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, jotta EQF saisi taakseen laajan kannatuksen;

29.  katsoo, että EQF:n kaltainen väline edellyttää jatkuvaa päivittämistä ja mukauttamista ja sen vuoksi sitä olisi tuettava ja parannettava säännöllisellä seurannalla, erityisesti sen käyttäjäystävällisyyden, läpäisevyyden ja avoimuuden osalta; korostaa, että EQF menestyy vain, jos jäsenvaltiot todella sitoutuvat sen täytäntöönpanoon ja käyttämiseen;

30.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.
(2)EUVL L 390, 31.12.2004, s. 6.
(3)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.
(4)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(5)EUVL C 155, 8.7.2009, s. 1.
(6)https://www.eqar.eu
(7)http://ec.europa.eu/education/library/publications/2015/ects-users-guide_en.pdf
(8)EUVL C 155, 8.7.2009, s. 11.
(9)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.
(10)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(11)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 132.

Oikeudellinen huomautus