Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 5. heinäkuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen maksamismääräysmenettely
 Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely
 Tutustuminen luottamuksellisiin tietoihin (työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohdan ja 210 a artiklan tulkinta
 Otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan muuttamista koskeva Kigalissa hyväksytty sopimus ***
 Yleissopimus valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämiseksi ***
 Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (hyväksyntä) ***
 Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (päätöslauselma)
 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston ja Eurojustin välinen yhteisymmärryspöytäkirja *
 Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunta rikosoikeudellisin keinoin ***II
 Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I
 Euroopassa lisääntyvät hiv-, tuberkuloosi- ja hepatiitti B- ja C-virustartuntaepidemiat
 Talousarvio 2018 – trilogin neuvotteluvaltuudet
 Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia
 Suositus neuvostolle YK:n yleiskokouksen 72. istunnosta
 Kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittäminen strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa

Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen maksamismääräysmenettely
PDF 234kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteen I korvaamisesta 19. kesäkuuta 2017 annettua komission delegoitua asetusta (C(2017)03984 – 2017/2747(DEA))
P8_TA(2017)0291B8-0437/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)03984),

–  ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 22. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006(1) sellaisena, kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2421(2), ja erityisesti sen 30 artiklan ja 31 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 4. heinäkuuta 2017, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteissä vahvistetaan sen soveltamisen helpottamiseksi käytettävät lomakkeet;

B.  ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 1896/2006 muutettiin asetuksella (EU) 2015/2421, jota aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017; katsoo, että eurooppalaiseen maksamismääräysmenettelyyn tehtyjen muutosten olisi heijastuttava asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liitteeseen I;

C.  katsoo, että asetuksen (EY) N:o 1896/2006 liite I on tarpeen korvata ja että uutta liitettä I olisi alettava soveltaa samaan aikaan kuin asetusta (EU) 2015/2421;

D.  ottaa huomioon, että asetukseen (EY) N:o 1896/2006 tehtyjä muutoksia aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017 ja että delegoidun asetuksen olisi näin ollen tultava voimaan 14. heinäkuuta 2017;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 399, 30.12.2006, s. 1.
(2)EUVL L 341, 24.12.2015, s. 1.


Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely
PDF 235kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteiden I, II, III ja IV korvaamisesta 19. kesäkuuta 2017 annettua komission delegoitua asetusta (C(2017)03982 – 2017/2748(DEA))
P8_TA(2017)0292B8-0438/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2017)03982),

–  ottaa huomioon komission 19. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 22. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007(1) sellaisena, kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2421(2), ja erityisesti sen 26 artiklan ja 27 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 4. heinäkuuta 2017, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteissä vahvistetaan sen soveltamisen helpottamiseksi käytettävät lomakkeet;

B.  ottaa huomioon, että asetusta (EY) N:o 861/2007 muutettiin asetuksella (EU) 2015/2421, jota aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017; katsoo, että eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn tehtyjen muutosten olisi heijastuttava edellä mainittuihin, liitteissä oleviin lomakkeisiin;

C.  katsoo, että asetuksen (EY) N:o 861/2007 liitteet I–IV on tarpeen korvata ja että uusia liitteitä I–IV olisi alettava soveltaa samaan aikaan kuin asetusta (EU) 2015/2421;

D.  ottaa huomioon, että asetukseen (EY) N:o 861/2007 tehtyjä muutoksia aletaan soveltaa 14. heinäkuuta 2017 ja että delegoidun asetuksen olisi näin ollen tultava voimaan 14. heinäkuuta 2017;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 199, 31.7.2007, s. 1.
(2)EUVL L 341, 24.12.2015, s. 1.


Tutustuminen luottamuksellisiin tietoihin (työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohdan ja 210 a artiklan tulkinta
PDF 146kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätös 5. heinäkuuta 2017, joka koskee tutustumista luottamuksellisiin tietoihin (työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohdan ja 210 a artiklan tulkinta) (2017/2095(REG))
P8_TA(2017)0293

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 23. kesäkuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 226 artiklan,

1.  päättää lisätä työjärjestyksen 5 artiklan 5 kohtaan tulkinnan seuraavasti:"”Oikeuteen tutustua luottamuksellisiin tietoihin sovelletaan sääntöjä, jotka on vahvistettu parlamentin tekemissä toimielinten välisissä sopimuksissa luottamuksellisten tietojen käsittelystä1a ja parlamentin toimivaltaisten elinten niiden täytäntöönpanemiseksi hyväksymissä sisäisissä säännöissä1b.____________________1a Toimielinten välinen sopimus, tehty 20 päivänä marraskuuta 2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä, neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi (EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1).Puitesopimus, tehty 20 päivänä lokakuuta 2010, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista (EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47).Toimielinten välinen sopimus, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä neuvoston hallussa olevien, muita kysymyksiä kuin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa koskevien turvallisuusluokiteltujen tietojen toimittamisesta Euroopan parlamentille ja niiden käsittelemisestä Euroopan parlamentissa (EUVL C 95, 1.4.2014, s. 1).1b Euroopan parlamentin päätös, tehty 23 päivänä lokakuuta 2002, neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamista Euroopan parlamentin tutustuttavaksi koskevan toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanosta (EYVL C 298, 30.11.2002, s. 4).Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös, tehty 15 päivänä huhtikuuta 2013, luottamuksellisten tietojen käsittelyä Euroopan parlamentissa koskevista säännöistä (EUVL C 96, 1.4.2014, s. 1).”"

2.  päättää lisätä työjärjestyksen 210 a artiklaan tulkinnan seuraavasti:"”Tätä artiklaa sovelletaan siltä osin kuin luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevissa oikeudellisissa puitteissa annetaan mahdollisuus tutustua luottamuksellisiin tietoihin turvallisen alueen ulkopuolella suljetuin ovin pidettävässä kokouksessa.”"

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.


Otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan muuttamista koskeva Kigalissa hyväksytty sopimus ***
PDF 231kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevaan Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (07725/2017 – C8-0157/2017 – 2017/0016(NLE))
P8_TA(2017)0294A8-0237/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07725/2017),

–  ottaa huomioon Montrealin pöytäkirjaan tehdyn Kigalin muutoksen, joka hyväksyttiin Montrealin pöytäkirjan osapuolten Kigalissa Ruandassa lokakuussa 2016 pidetyssä 28. kokouksessa,

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0157/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0237/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä muutoksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Yleissopimus valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämiseksi ***
PDF 229kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevaan vuoden 1999 pöytäkirjaan tehtävän muutoksen hyväksymisestä Euroopan unionin puolesta (07524/2017 – C8-0143/2017 – 2013/0448(NLE))
P8_TA(2017)0295A8-0241/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07524/2017),

–  ottaa huomioon happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä koskevan vuoden 1999 pöytäkirjan tekstiin ja liitteisiin II–IX tehdyt muutokset sekä uusien liitteiden X ja XI lisäämisen (07524/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0143/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0241/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjaan tehtävän muutoksen hyväksymiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (hyväksyntä) ***
PDF 232kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12502/2016 – C8-0517/2016 – 2016/0298(NLE))
P8_TA(2017)0296A8-0232/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12502/2016),

–  ottaa huomioon esityksen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välillä (12504/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 209 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0517/2016),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1), esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0232/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kuuban tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0297.


Poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen tekeminen (päätöslauselma)
PDF 282kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12502/2016 – C8-0517/2016 – 2016/0298(NLE)2017/2036(INI))
P8_TA(2017)0297A8-0233/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että EU ja Kuuba solmivat diplomaattisuhteet toukokuussa 1988,

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12502/2016),

–  ottaa huomioon esityksen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaksi sopimukseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välillä (12504/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 209 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0517/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen V osaston unionin ulkoisesta toiminnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, erityisesti sen viidennen osan, osastot I-III ja V,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 annetun Kuubaa koskevan yhteisen kannan 96/697/YUTP, jonka neuvosto on määritellyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen J.2 artiklan perusteella(1),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2016 tehdyn neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/2233, jolla kumottiin yhteinen kanta 96/697/YUTP Kuubasta(2),

–  ottaa huomioon 17. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta,

–  ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unioni ja Latinalainen Amerikka: globaalien toimijoiden kumppanuus” (COM(2009)0495),

–  ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan, Karibian ja Euroopan unionin valtioiden ja hallitusten päämiesten tähän mennessä pidetyissä huippukokouksissa antamat julkilausumat ja erityisesti 10. ja 11. kesäkuuta 2015 Brysselissä pidetyssä toisessa EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden yhteisön (CELAC) välisessä huippukokouksessa teemalla ”Yhteinen tulevaisuutemme: menestyvien, yhtenäisten ja kestävien yhteiskuntien rakentaminen kansalaisillemme”, jossa annettiin poliittinen julkilausuma ”Seuraavan sukupolven kumppanuus”,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n ja Karibian yhteisestä strategiasta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan kuulemisen 12. lokakuuta 2016 pidetyssä ulkoasiainvaliokunnan ja parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan yhteisistunnossa EU:n ja Kuuban välisen ihmisoikeusvuoropuhelun tuloksista,

–  ottaa huomioon Kuuban kansalaisyhteiskunnan järjestöjen raportit,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi(3),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kuubasta, erityisesti 17. marraskuuta 2004 Kuubasta(4), 2. helmikuuta 2006 EU:n politiikasta Kuuban hallituksen suhteen(5), 21. kesäkuuta 2007 Kuubasta(6) ja 11. maaliskuuta 2010 Kuuban mielipidevangeista(7) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0233/2017),

A.  ottaa huomioon Euroopan ja Kuuban väliset syvät historialliset, taloudelliset ja kulttuuriset siteet;

B.  ottaa huomioon EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden suhteiden moninaisuuden ja laajan kirjon;

C.  toteaa, että EU pitää yllä suhteita Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisöön (CELAC); ottaa huomioon, että CELAC suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen laajentaa EU:n ja Kuuban välisiä suhteita;

D.  toteaa, että Kuuba oli ainoa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maa, jonka kanssa EU ei ollut allekirjoittanut minkäänlaista sopimusta; toteaa, että 20 jäsenvaltiota on allekirjoittanut erityyppisiä kahdenvälisiä sopimuksia saarivaltion kanssa ja ylläpitää hyviä suhteita siihen;

E.  ottaa huomioon, että yhteinen kanta 96/697/YUTP kumottiin 6. joulukuuta 2016 tehdyllä neuvoston päätöksellä (YUTP) 2016/2233;

F.  toteaa, että vuonna 2008 EU:n ja Kuuban välinen korkean tason vuoropuhelu käynnistettiin uudelleen ja kahdenvälinen kehitysyhteistyö aloitettiin jälleen; toteaa, että neuvosto käynnisti vuonna 2010 pohdinnan EU:n ja Kuuban suhteiden tulevaisuudesta ja antoi helmikuussa 2014 neuvotteluohjeet, minkä jälkeen neuvottelut poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta aloitettiin virallisesti huhtikuussa 2014 ja saatiin päätökseen 11. maaliskuuta 2016;

G.  toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa määritellään EU:n ja Kuuban suhteen periaatteet ja tavoitteet, mukaan lukien kolme keskeistä lukua poliittisesta vuoropuhelusta, yhteistyöstä ja alakohtaisista politiikoista käytävästä vuoropuhelusta sekä kaupasta ja kauppayhteistyöstä;

H.  toteaa, että ihmisoikeudet ovat mukana sekä poliittista vuoropuhelua että yhteistyötä koskevissa luvuissa; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet vahvistavat kunnioittavansa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia siten kuin ne määritellään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa asiaa koskevissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet vahvistavat sitoutuvansa vahvistamaan Yhdistyneiden kansakuntien roolia sekä kaikkia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteita ja tavoitteita; katsoo, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan unionin toiminnan olisi perustuttava demokratian periaatteisiin, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien – kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet mukaan luettuina – ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä YK:n peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; toteaa, että tässä mielessä ihmisoikeuksien noudattamisen ja demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamisen on oltava poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen keskeinen ehto;

I.  toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on niin sanottu ihmisoikeuslauseke, joka on vakiomuotoinen keskeinen osatekijä EU:n kansainvälisissä sopimuksissa ja jonka perusteella sopimuksen soveltaminen voidaan keskeyttää, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan;

J.  toteaa, että osapuolet ovat sopineet yhteistyötä koskevan luvun pääasiallisista menettelytavoista ja yhteistyöaloista, mukaan lukien ihmisoikeuksiin, hallintotapaan, oikeuteen ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvissä asioissa;

K.  toteaa, että Kuuba on valmis hyväksymään yhteistyön EU:n kanssa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa; toteaa, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen keskeiset tavoitteet ovat demokratian tukeminen, kehittäminen ja lujittaminen kolmansissa maissa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja noudattamisen tehostaminen; toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa molemmat osapuolet tunnustavat, että demokratia perustuu ihmisten vapaasti ilmaisemaan tahtoon määrätä omasta poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta järjestelmästään ja heidän täysimääräiseen osallistumiseensa kaikilla elämänalueilla;

L.  toteaa, että EU:n ja Kuuban välinen ihmisoikeusvuoropuhelu, jota käydään ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan johdolla, perustettiin vuonna 2015; toteaa, että ihmisoikeustilanne on edelleen huolestuttava;

M.  toteaa, että Kuubassa kesäkuussa 2016 pidetyssä ihmisoikeusvuoropuhelun toisessa kokouksessa, johon osallistuivat vastuuministeriöt ja virastot, käsiteltyihin asioihin kuuluivat yhdistymisvapauteen ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvät asiat monenvälisissä puitteissa, esimerkiksi kuolemanrangaistus; ottaa huomioon, että ihmisoikeusvuoropuhelun kolmas kokous pidettiin Brysselissä 22. toukokuuta 2017;

N.  toteaa, että parlamentti on myöntänyt mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon kolmasti kuubalaisille aktivisteille, Oswaldo Payálle vuonna 2002, Naiset valkoisissa -liikkeelle vuonna 2005 ja Guillermo Fariñasille vuonna 2010;

O.  toteaa, että EU:sta on tullut Kuuban suurin ulkomainen investoija ja sen tärkein vienti- ja kauppakumppani, ja kaupan kokonaisarvo ja EU:n vienti Kuubaan ovat kaksinkertaistuneet vuosina 2009–2015;

P.  toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on omistettu luku kansainvälisen kaupan periaatteille ja siinä käsitellään tullialan yhteistyötä, kaupan helpottamista ja monipuolistamista, teknisiä standardeja ja normeja, kestävää kauppaa ja vakaan, avoimen ja syrjimättömän liiketoiminta- ja investointijärjestelmän edistämistä; katsoo, että kaupan vapauttaminen, talous- ja rahoitusinvestoinnit, teknologinen innovointi ja yleiset markkinavapaudet mahdollistaisivat saarivaltion talouden nykyaikaistamisen;

Q.  ottaa huomioon julkisen keskustelun jälkeen vuonna 2011 hyväksyttyihin Kuuban talous- ja sosiaalipolitiikan suuntaviivoihin sisältyvän uudistus-, mukautus- ja nykyaikaistamisehdotuksen;

R.  toteaa, että vuonna 2016 Kuubassa aloitettiin kaksi uutta julkista keskustelua aiheista ”taloudellisen ja sosiaalisen mallin määrittely” ja ”vuoteen 2030 ulottuva kansallinen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen malli: näkemys kansakunnasta, prioriteetit ja strategiset alat”;

S.  toteaa, että EU ja Kuuba ovat sopineet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta kaikilla yhteistyön aloilla ja erityishuomion kiinnittämisestä kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen;

T.  toteaa, että Kuuba on allekirjoittanut 18:sta YK:n ihmisoikeusyleissopimuksesta 11 ja ratifioinut kahdeksan niistä; ottaa huomioon, että Kuuba ei ole ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta eikä sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta;

U.  toteaa, että Kuuba on ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kaikki kahdeksan keskeistä yleissopimusta;

V.  toteaa, että Kuuban kansalliskokous kuuluu kansainväliseen parlamenttien väliseen liittoon (IPU) vuodesta 1977;

W.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt yhteensä 26 päätöslauselmaa, joissa pyydetään lopettamaan Yhdysvaltain harjoittama Kuuban kauppasaarto ja että ensimmäistä kertaa päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti lokakuussa 2016;

X.  toteaa perinteisen, useissa yhteyksissä esitetyn ja unionin toimielimille yhteisen kantansa mukaisesti vastustavansa lakeja, jotka sisältävät ekstraterritoriaalisia elementtejä, koska ne vahingoittavat suoraan Kuuban kansaa ja vaikuttavat eurooppalaisten yritysten toimintaan;

1.  on tyytyväinen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen allekirjoittamiseen Brysselissä 12. joulukuuta 2016 ja katsoo, että se on väline, jonka avulla voidaan tarjota uudet puitteet EU:n ja Kuuban välisille suhteille ja samalla säilyttää EU:n intressit ja korvata vuoden 1996 yhteinen kanta; korostaa, että sopimuksen onnistuminen on riippuvainen sen täytäntöönpanosta ja noudattamisesta;

2.  vahvistaa, että EU:n ja Kuuban suhteet ovat strategisesti erittäin arvokkaat;

3.  katsoo, että sopimuksen rakenne, sisältö ja dynamiikka ovat EU:n toimielinten ulkosuhteissa vahvistamien periaatteiden ja arvojen mukaisia;

4.  korostaa, että neuvosto sopi uusien puitteiden laatimisesta EU:n ja Kuuban suhteille ja päätti aloittaa neuvottelut ja viedä ne menestykselliseen päätökseen huomattavan nopeasti;

5.  korostaa Kuuban sitoutumista EU:hun ja molempien osapuolten vastuuta sopimuksen määräysten täyttämisestä myös poliittisen vuoropuhelun avulla;

6.  muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus ensimmäisenä EU:n ja Kuuban välisenä sopimuksena on käännekohta osapuolten kahdenvälisissä suhteissa; panee tyytyväisenä merkille, että osapuolet ovat sopineet suhteen kehittämisestä jäsennellyllä tavalla ja ovat vastavuoroisesti sitoutuneet kumpaakin osapuolta velvoittaviin asialistaan ja velvoitteisiin;

7.  korostaa, että poliittista vuoropuhelua koskevan luvun lisääminen ja EU:n ja Kuuban virallistetun ihmisoikeusvuoropuhelun toteuttaminen ovat merkittäviä seikkoja; kehottaa EU:ta tukemaan parlamentin näkemyksiä demokratiasta, yleismaailmallisista ihmisoikeuksista ja sananvapauden, kokoontumisen ja poliittisen järjestäytymisen vapauden sekä tiedonvälityksen vapauden kaltaisista perusvapauksista kaikissa muodoissaan sekä EU:n maailmanlaajuista ihmisoikeuksien puolustajia tukevaa politiikkaa tämän vuoropuhelun puitteissa; kannustaa molempia osapuolia takaamaan ihmisoikeuksien puolustajien työn ja koko kansalaisyhteiskunnan ja poliittisen opposition toimijoiden aktiivisen osallistumisen tähän vuoropuheluun ilman rajoituksia; panee kuitenkin merkille, että ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole tähän mennessä saanut loppumaan poliittisin perustein tehtyjä summittaisia pidätyksiä Kuubassa ja että päinvastoin Kuuban ihmisoikeuksien ja kansallisen sovinnon komission tietojen mukaan viime aikoina ratsioita on ollut yhä enemmän;

8.  korostaa EU:n ja Kuuban ihmisoikeusvuoropuhelun tärkeyttä ja panee tyytyväisenä merkille, että se aloitettiin ennen poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta käytyjen neuvottelujen päätökseen saattamista; korostaa, että EU:n Kuuban-politiikan tavoitteisiin on sisällytettävä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä Kuuban kansalaisten elintason parantamiseen tähtäävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistamisen helpottaminen;

9.  panee merkille Kuuban työn YK:n ihmisoikeuksia ja työelämän oikeuksia koskevien perusperiaatteiden saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystään ja kehottaa Kuubaa ratifioimaan jäljellä olevat YK:n ihmisoikeusyleissopimukset, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; panee merkille Kuuban seksuaalikasvatuksen kansallisen keskuksen työn; kehottaa Kuuban hallitusta jatkamaan toimia hlbti-yhteisön kaikenlaisen syrjinnän ja marginalisoinnin lopettamiseksi;

10.  kehottaa Kuuban hallitusta yhdenmukaistamaan ihmisoikeuspolitiikkansa peruskirjoissa, julistuksissa ja kansainvälisissä välineissä, jotka Kuuba on allekirjoittanut, määriteltyjen kansainvälisten normien mukaiseksi; painottaa, että keiden tahansa vainoaminen ja vangitseminen heidän ihanteidensa ja rauhanomaisen poliittisen toimintansa takia rikkoo ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa esitettyjä määräyksiä, ja kehottaa sen vuoksi vapauttamaan kaikki tällaisissa olosuhteissa vangitut henkilöt;

11.  muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on määräys, jonka perusteella sopimuksen soveltaminen voidaan keskeyttää, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) varmistamaan, että parlamentin kanssa vaihdetaan säännöllisesti tietoa poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevasta sopimuksesta, sopimuksessa määrättyjen keskinäisten velvoitteiden täyttämisestä ja erityisesti kaikkien tässä päätöslauselmassa mainittujen ihmisoikeuksia, ympäristöä ja työntekijöiden oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta; kehottaa EUH:ta tekemään erityisesti EU:n edustuston kautta parhaansa ja seuraamaan tiiviisti ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien tilannetta Kuubassa, kun poliittista vuoropuhelua ja yhteystyötä koskevaa sopimusta pannaan täytäntöön, ja raportoimaan siitä parlamentille;

12.  korostaa, että sopimuksella olisi osaltaan parannettava Kuuban kansalaisten elinoloja ja sosiaalisia oikeuksia, ja muistuttaa, että on tärkeää työskennellä järjestelmällisesti demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien edistämiseksi, mukaan luettuna sananvapaus, yhdistymisvapaus ja kokoontumisvapaus;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa on nimenomainen viittaus kansalaisyhteiskuntaan yhteistyön toimijana; ilmaisee syvän myötätuntonsa kuubalaisille pyrkimyksissä kohti demokratiaa sekä perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä; kannustaa molempia sopimuspuolia edistämään Kuuban kansalaisyhteiskunnan aktiivista roolia sopimuksen täytäntöönpanovaiheen aikana;

14.  muistuttaa Kuuban kansalaisyhteiskunnan tärkeästä roolista maan taloudellisessa ja demokraattisessa kehityksessä; korostaa, että kansalaisyhteiskunnalla on oltava johtava asema kaikilla tämän sopimuksen aloilla, myös kehitysavun alalla; muistuttaa, että parlamentti tukee Saharov-palkinnon myöntämisen kautta Kuuban kansalaisyhteiskuntaa sen edistäessä ihmisoikeuksia ja demokratiaa Kuubassa;

15.  palauttaa mieliin, että internetyhteydet Kuubassa ovat maailman huonoimpien joukossa ja että pääsy verkkoon on erittäin kallista ja sisältöjä rajoitetaan; panee tyytyväisenä merkille, että useammat kuubalaiset pääsevät internetiin, mutta uskoo, että hallituksen olisi ryhdyttävä lisätoimiin sensuroimattoman pääsyn tukemiseksi ja kansalaisten digitaalisten oikeuksien parantamiseksi;

16.  pyytää EUH:ta tiedottamaan parlamentille sopivin väliajoin ja sopimuksessa määrätyn koordinointijärjestelmän mukaisesti sopimuksen kehityksestä ja sen toteuttamisesta;

17.  panee merkille Kuuban ja Yhdysvaltojen suhteiden normalisointiprosessin ja diplomaattisuhteiden palauttamisen vuonna 2015 ja kannustaa lisätoimiin;

18.  toistaa perinteisen, unionin muiden toimielinten kanssa yhteisen ja useissa yhteyksissä hyväksytyn doktriininsa, jonka mukaisesti parlamentti vastustaa lakeja ja toimenpiteitä, joilla on ekstraterritoriaalisia vaikutuksia, koska ne vahingoittavat Kuuban kansaa ja vaikuttavat eurooppalaisten yritysten normaaliin kehitykseen;

19.  toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus voi edistää jo ehdotettuja uudistus-, mukautus- ja nykyaikaistamisprosesseja Kuubassa, erityisesti kun on kyse Kuuban kansainvälisten kumppanien monipuolistamisesta ja poliittisen ja taloudellisen kehityksen yleisten kehysten luomisesta; korostaa, että tiiviimmillä poliittisilla ja taloudellisilla suhteilla Kuuban kanssa voitaisiin edistää poliittisia uudistuksia maassa Kuuban kansalaisten pyrkimysten mukaisesti; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tukemaan Kuuban taloudellista ja poliittista muutosta kannustamalla kehitystä kohti kaikkien kansalaisten perusoikeuksia noudattavia demokratia- ja vaalinormeja; tukee eri EU:n ulkopoliittisten välineiden ja erityisesti Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen käyttöä EU:n ja Kuuban kansalaisyhteiskunnan ja Kuuban rauhanomaista siirtymistä demokratiaan tukevien tahojen välisen vuoropuhelun vahvistamiseksi;

20.  panee merkille, että kaikkien aikojen ensimmäisenä EU:n ja Kuuban välisenä sopimuksena poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus muodostaa uuden lainsäädäntökehyksen näille suhteille ja sisältää kauppaa ja kauppayhteistyötä koskevan luvun, jolla pyritään luomaan ennakoitavampi ja avoimempi ympäristö paikallisille ja eurooppalaisille talouden toimijoille;

21.  korostaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen kauppaa ja kauppayhteistyötä koskevassa osassa Kuuballe ei myönnetä kauppaetuuksia; muistuttaa, että tähän osaan sisältyvät tulliyhteistyö, kaupan helpottaminen, teollis- ja tekijänoikeudet, terveys- ja kasvinsuojelutoimet, kaupan tekniset esteet, perinteiset ja käsiteollisuustuotteet, kauppa ja kestävä kehitys, kaupan suojatoimia koskeva yhteistyö, alkuperäsäännöt ja investoinnit;

22.  toteaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus tarjoaa mahdollisuuden laajentaa kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita ja luoda tavanomaiset perusteet EU:n ja Kuuban kauppa- ja taloussuhteille;

23.  tukee pitkäaikaista käytäntöä, jonka myös komission jäsen Cecilia Malmström vahvisti kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014, olla soveltamatta poliittisesti tärkeiden sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä väliaikaisesti, ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä; kehottaa neuvostoa, komissiota ja EUH:ta jatkamaan tätä käytäntöä ja soveltamaan sitä kaikkiin EU:n ulkoiseen toimintaan liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin kauppaa koskevien näkökohtien osalta, kuten poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen tapauksessa;

24.  katsoo, että sopimuksella voidaan edistää vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä ja helpottaa ennakoitavaa ja avointa liiketoimintaympäristöä sekä vahvempien ja vakaampien kehysten kehittämistä tulevaisuudessa, jolloin varmistetaan, että kuubalaiset voivat osallistua investointeihin yhdessä EU:sta tulevien yritysten ja henkilöiden kanssa;

25.  kehottaa myös Kuubassa toimivia eurooppalaisia yrityksiä, etenkin niitä yrityksiä, jotka saavat luottoa tai taloudellista tukea julkisista lähteistä, soveltamaan samoja työelämää koskevia ja eettisiä normeja, joita edellytetään niiden alkuperämaissa;

26.  pitää myönteisenä, että Kuuba on ratifioinut kaikki kahdeksan keskeistä Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusta ja vaatii maata sitoutumaan panemaan ne nopeasti täytäntöön; kehottaa painokkaasti Kuubaa ja kaikkia maita, joiden kanssa se on tehnyt sopimuksia tai neuvottelee niistä, ratifioimaan ILO:n normit ja ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ja noudattamaan niitä sekä kieltämään kaikenlaisen työvoiman hyväksikäytön; huomauttaa, että näillä aloilla on sosiaalisiin ja työelämää koskeviin oikeuksiin liittyviä ongelmia, kuten Kuuban valtion omistamien yhtiöiden työhönottokäytännöt ja palkkojen pidättämiskäytännöt matkailualalla; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien työntekijöiden on voitava nauttia keskeisistä työntekijöiden oikeuksista sekä asianmukaisesta sosiaaliturvasta ILO:n yleissopimusten mukaisesti, ja kehottaa molempia osapuolia työskentelemään tämän päämäärän hyväksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen 38 artiklan mukaisesti;

27.  huomauttaa, että EU on Kuuban tärkein vientikumppani ja toiseksi suurin kauppakumppani sekä sen suurin ulkomainen investoija; huomauttaa, että EU:n ulkomaankauppapolitiikassa ei myönnetä kauppaetuuksia Kuuballe ja EU:n tariffeja sovelletaan Maailman kauppajärjestön (WTO) ilmoituksen mukaisesti; muistuttaa, että EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) uudistuksen seurauksena Kuuba menetti tammikuusta 2014 alkaen kauppaetuutensa EU:hun vientiä varten, koska Kuuba oli noussut ylemmän keskitulotason maaksi eikä enää täyttänyt etuuksien ehtoja; korostaa myös, että kaupalla on edelleen vain kohtalainen merkitys Kuuban taloudelle ja viennin ja tuonnin osuus on yhteensä 26,4 prosenttia BKT:stä;

28.  katsoo, että olisi tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa Kuuba mukaan EU:n ja CARIFORUMin talouskumppanuussopimukseen, joka sisältää useita yksityiskohtaisia ja hyödyllisiä kauppayhteistyötä koskevia lukuja ja joka tarjoaisi Kuuballe mahdollisuuden parempaan alueelliseen yhdentymiseen;

29.  huomauttaa, että Kuuba on WTO:n jäsen, ja korostaa sen vuoksi, että on noudatettava WTO:n perusperiaatteita, joita ovat kaupan helpottaminen, kaupan esteitä koskevat sopimukset, terveys- ja kasvinsuojelutoimet ja kaupan suojatoimet;

30.  kehottaa Kuubaa ratifioimaan helmikuussa 2017 voimaan tulleen WTO:n kaupan helpottamissopimuksen; pitää myönteisenä, että maahan on perustettu kaupan helpottamista käsittelevä komitea, ja pyytää tässä yhteydessä komissiota ja EUH:ta antamaan teknistä tukea;

31.  toteaa, että tulliyhteistyö on keskeinen ala, jota on kehitettävä, jotta voidaan vastata merkittäviin haasteisiin muun muassa rajaturvallisuuden, kansanterveyden, maantieteellisten merkintöjen suojelun, väärennettyjen tuotteiden torjunnan ja terrorismin torjunnan aloilla; kehottaa komissiota ja EUH:ta antamaan teknistä ja taloudellista tukea ja luomaan keskinäisiin sopimuksiin perustuvia kahdenvälisiä välineitä, joilla autetaan Kuubaa panemaan täytäntöön kauppaa helpottavia toimenpiteitä ja tiedotuspalveluja;

32.  korostaa tarvetta monipuolistaa Kuuban vientiä perinteisistä tuotteista muihin tuotteisiin ja pyytää komissiota perustamaan tilapäisiä kaupankäynnin yhteyspisteitä parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja tarvittavien tietojen tarjoamiseksi Kuuban viejille, jotta parannetaan tavaroiden pääsyä EU:n markkinoille;

33.  pitää myönteisenä, että Maailman tullijärjestö (WCO) tarjoaa Mercator-ohjelmassa strategista tukea Kuuban tullille (Aduanas General de la República, AGR), jotta voidaan arvioida tämän valmiutta panna WTO:n kaupan helpottamissopimus täytäntöön; korostaa sen merkitystä, että AGR toimii ennakoivasti kaupan helpottamissopimuksen täytäntöönpanossa, ja pyytää komissiota avustamaan Kuubaa tässä prosessissa;

34.  panee merkille Kuuban viranomaisten toteuttamat toimenpiteet yritystoiminnan ja talouden vapauttamisen kannustamiseksi; korostaa yksityisen sektorin asteittaisen vahvistamisen merkitystä; korostaa, että vahvan ulkomaisen investoinnin kehittäminen maan fyysisen ja teknologisen infrastruktuurin parantamiseksi ja kilpailukykyisen kuubalaisen tuotantojärjestelmän rakentamiseksi edellyttää täydentäviä talous- ja rahoitustoimia sekä säädöksiä, joilla annetaan maalle oikeusvarmuutta myös riippumattomien, avointen ja puolueettomien instituutioiden avulla ja taloudellista vakautta; huomauttaa, että Kuuba voi hyödyntää EU:n jäsenvaltioiden kokemuksia tässä asiassa;

35.  pyytää Kuuban sisällyttämistä EIP:n ulkoisiin lainanantovaltuuksiin sitä mukaa kuin se täyttää EIP:n edellyttämät vaatimukset;

36.  panee tyytyväisenä merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen on sisällytetty Kuuban taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä tukevia määräyksiä, joissa sitoudutaan esimerkiksi kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 toteuttamiseen ja sen kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen kehitysrahoitusta koskevan Addis Abeban toimintaohjelman pohjalta; kehottaa sopimuspuolia käynnistämään poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan sopimuksen ratifioinnin jälkeen viipymättä vuoropuhelun Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanosta;

37.  palauttaa mieliin, että EU:n ja Kuuban diplomaattisuhteet solmittiin vuonna 1988, että Kuuba on saanut EU:lta kehitysapua tai humanitaarista apua vuodesta 1984 alkaen ja että se saa tätä nykyä 50 miljoonaa euroa tukea kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen nojalla kaudeksi 2014–2020;

38.  muistuttaa, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus helpottaa Kuuban osallistumista EU:n ohjelmiin ja monivuotisen maaohjelman 2014–2020 tehostettua täytäntöönpanoa, jotta voidaan helpottaa Kuuban hallituksen hyväksymää talouden ja yhteiskunnan nykyaikaistamisstrategiaa;

39.  pitää huolestuttavana, että Kuuba, jonka OECD:n kehitysapukomitea (DAC) on luokitellut ylemmän keskitulotason maaksi, saattaa asteittain menettää kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen nojalla annettavan tuen; arvioi, että Kuuban tilanne kehittyvänä saarivaltiona ja maan talouden nykytila, jota yksipuolisten pakotteiden kielteiset vaikutukset pahentavat, ovat peruste sille, että hyväksytään toimia, jotka mahdollistavat EU:n Kuuballe antaman tuen jatkamisen, ja että tätä pitäisi käsitellä kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen tulevan puolivälin arvioinnin yhteydessä;

40.  tukee sopimuspuolten kantaa, että kaikkien kehittyneiden maiden olisi osoitettava 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan viralliseen kehitysapuun ja että kehittyvien talouksien ja ylemmän keskitulotason maiden olisi asetettava tavoitteekseen kansainvälisen julkisen rahoitusosuutensa kasvattaminen;

41.  pitää hyvänä sukupuolinäkökulman edistämistä kaikilla asianomaisilla yhteistyön aloilla, mukaan luettuna kestävän kehityksen alalla;

42.  panee tyytyväisenä merkille Kuuban tärkeän roolin etelä–etelä-yhteistyössä ja sen sitoutuneisuuden ja kansainvälisen yhteisvastuullisuuden humanitaariseen apuun liittyvissä tehtävissä etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alalla;

43.  panee merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus merkitsee Kuuballe mahdollisuutta osallistua ja päästä laajemmin mukaan EU:n ohjelmiin, mukaan lukien Horisontti 2020, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma ja koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma Erasmus+, mikä puolestaan edistää tiiviimpää akateemista ja ihmisten välistä vaihtoa;

44.  panee merkille, että poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskeva sopimus on samalla väline, jolla voidaan edistää monenkeskisillä foorumeilla yhteisiä ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen, terrorismin torjuntaan ja ilmastonmuutokseen;

45.  vahvistaa päätöksensä lähettää Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan virallinen valtuuskunta Kuubaan; pyytää Kuuban viranomaisia sallimaan parlamentin valtuuskuntien maahantulon ja antamaan niille mahdollisuuden tavata keskustelukumppaneitaan;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kuuban hallitukselle ja parlamentille.

(1)EYVL L 322, 12.12.1996, s. 1.
(2)EUVL L 337 I, 13.12.2016, s. 41.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0296.
(4)EUVL C 201 E, 18.8.2005, s. 83.
(5)EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 81.
(6)EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 377.
(7)EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 82.


Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston ja Eurojustin välinen yhteisymmärryspöytäkirja *
PDF 233kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta sille, että Eurojust tekee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston ja Eurojustin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan (07536/2017 – C8-0136/2017 – 2017/0804(CNS))
P8_TA(2017)0298A8-0215/2017

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ehdotuksen (07536/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0136/2017),

–  ottaa huomioon Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi 28. helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/187/YOS(1) ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0215/2017),

1.  hyväksyy neuvoston ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)EYVL L 63, 6.3.2002, s. 1.


Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunta rikosoikeudellisin keinoin ***II
PDF 244kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (06182/1/2017 – C8-0150/2017 – 2012/0193(COD))
P8_TA(2017)0299A8-0230/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06182/1/2017 – C8‑0150/2017),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0363),

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 a artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0230/2017),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, 16.4.2014, P7_TA(2014)0427.


Tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskeva unionin oikeudellinen kehys ***I
PDF 427kWORD 67k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä (COM(2013)0884 – C8‑0033/2014 – 2013/0432(COD))
P8_TA(2017)0300A8-0239/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0884),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 33 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0033/2014),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan, 33 artiklan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Liettuan parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. syyskuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0239/2016),

1.  vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan 25. lokakuuta 2016 hyväksytyn tekstin(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tullirikkomuksia ja -seuraamuksia koskevasta unionin oikeudellisesta kehyksestä

P8_TC1-COD(2013)0432


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 33 ja 114 artiklan, [tark. 1]

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tulliliittoa koskevat säännökset on yhdenmukaistettu unionin lainsäädännöllä. Niiden täytäntöönpanon valvonta kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan.

(1 a)   Tämän direktiivin olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013(5), jäljempänä ’koodeksi’ mukainen. [tark. 2]

(2)  Tullirikkomusten ja -seuraamusten osalta noudatetaan 28:aa erilaista oikeudellisten sääntöjen kokonaisuutta. Tästä johtuu, että unionin tullilainsäädännön rikkomista ei kohdella samalla tavalla kaikkialla unionissa ja että kussakin tapauksessa määrättävissä olevat seuraamukset ovat luonteeltaan ja vakavuudeltaan erilaisia riippuen siitä, missä jäsenvaltiossa ne määrätään, ja johtavat mahdollisesti jäsenvaltioiden tulojen menetyksiin ja vääristävät kaupankäyntiä. [tark. 3]

(3)  Tällainen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erilaisuus ei ainoastaan vaikuta kielteisesti tulliliiton optimaaliseen hallinnointiin ja avoimuuteen, joita tarvitaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseen sen suhteen, miten eri tulliviranomaiset käsittelevät rikkomuksia, vaan myös estää talouden toimijoiden, joihin sovelletaan jo erilaisia sääntöjä unionissa, tasavertaisten toimintamahdollisuuksien toteutumista tulliliitossa, koska se vaikuttaa toimijoiden mahdollisuuteen käyttää tulliyksinkertaistuksia ja -helpotuksia. [tark. 4]

(4)  Koodeksi laadittiin monikansallista sähköistä ympäristöä varten, jossa tulliviranomaisten välinen viestintä tapahtuu reaaliajassa ja jossa yhden jäsenvaltion tekemää päätöstä sovelletaan kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Kyseinen oikeudellinen kehys edellyttää sen vuoksi yhdenmukaistettua täytäntöönpanoa. Koodeksissa on myös säännös, jossa edellytetään, että jäsenvaltioiden määräämien seuraamusten on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

(5)  Tässä direktiivissä säädettävä unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa koskeva oikeudellinen kehys on johdonmukainen unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan voimassa olevan lainsäädännön ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… kanssa(6). Tässä direktiivissä säädettyyn kehykseen kuuluvat tullirikkomukset, jotka vaikuttavat kyseisiin taloudellisiin etuihin, mutta jotka eivät kuulu taloudellisten etujen suojaamista rikosoikeudellisin keinoin koskevan lainsäädännön soveltamisalaan, sekä tullirikkomukset, jotka eivät lainkaan vaikuta unionin taloudellisiin etuihin.

(6)  Olisi laadittava Tässä direktiivissä olisi esitettävä luettelo käyttäytymistavoista, joita olisi pidettävä unionin tullilainsäädäntöä rikkovina ja seuraamuksia aiheuttavina. Kyseisten tullirikkomusten olisi kokonaisuudessaan koskettava sellaisesta tullilainsäädännöstä johtuvia velvoitteita, jossa viitataan suoraan koodeksiin. Tässä direktiivissä ei määritetä, olisiko olisi säädettävä, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava hallinnollisia vai muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia kyseisiin tullirikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttää, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava. [tark. 5]

(7)  Ensimmäiseen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava ankaran vastuun alaiset tullirikkomukset, joissa ei tarvita minkäänlaisia subjektiivisia syitä, koska asianomaiset velvoitteet ovat luonteeltaan objektiivisia ja niiden täyttämisestä vastaavat henkilöt eivät voi jättää huomioimatta niiden olemassaoloa ja sitovuutta. [tark. 6]

(8)  Toiseen ja kolmanteen käyttäytymisluokkaan olisi kuuluttava tullirikkomukset, jotka tehdään tuottamuksellisesti tai tarkoituksellisesti ja joissa vastuun aiheutuminen edellyttää subjektiivista syytä. [tark. 7]

(9)  Tullirikkomuksena olisi pidettävä yllyttämistä ja avunantoa sellaiseen käyttäytymiseen, joka aiheuttaa tahallisen tullirikkomuksen, sekä tiettyjen tullirikkomusten tahalliseen yritykseen.

(10)  Oikeusvarmuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että koodeksissa tarkoitetut tulliviranomaisten erehdyksestä johtuvia toimia johtuvat toimet ja laiminlyöntejä ei tulisi pitää tullirikkomuksena laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta. [tark. 8]

(11)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sekä oikeushenkilöt että luonnolliset henkilöt voidaan saattaa vastuuseen samasta tullirikkomuksesta, kun tullirikkomus on tehty oikeushenkilön hyväksi.

(12)  Jäsenvaltioiden kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi olisi vahvistettava seuraamusten asteikko, joka kuvastaa tullirikkomusten eri luokkia ja niiden vakavuutta. Tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon erityiset raskauttavat tai lieventävät asianhaarat sovellettavien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määrittäessään. [tark. 9]

(12 a)   Ainoastaan tapauksissa, joissa vakavat rikkomukset eivät liity vilpin kohteena oleviin tulleihin, vaan asianomaisen tavaran arvoon, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien rikkomusten taikka kiellettyjen tai rajoitettujen tavaroiden tapauksissa, tulliviranomaisten määräämän seuraamuksen olisi perustuttava tavaroiden arvoon. [tark. 10]

(13)  Tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä vanhentumisaika olisi vahvistettava neljäksi vuodeksi, joka alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä tai, kun kyseessä on jatkuva tai toistuva rikkomus, päivänä, jona kyseisen rikkomuksen aiheuttava käyttäytyminen lakkaa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että samaa tullirikkomusta koskevaan tutkimukseen tai oikeudenkäyntiin liittyvä toimi tai rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimi keskeyttää vanhentumisajan kulumisen. Jäsenvaltiot voivat Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, missä tapauksissa vanhentumisaika keskeytyy on keskeytettävä. Näiden menettelyjen vireillepanon tai jatkamisen ei pitäisi enää olla mahdollista Kaikkia menettelyjä olisi pidettävä vanhentuneina vanhentumisajan keskeytymisestä huolimatta kahdeksan vuoden kuluttua, kun taas seuraamuksen toimeenpanon vanhentumisajan olisi oltava kolme vuotta. [tark. 11]

(14)  Olisi säädettävä mahdollisuudesta keskeyttää tullirikkomuksia koskevat hallinnolliset menettelyt, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta. Hallinnollisia menettelyjä olisi voitava jatkaa rikoskanteen päätöksen saattamisen jälkeen ainoastaan noudattaen tiukasti ne bis in idem -periaatetta, noudattaen jonka mukaan samasta rikoksesta ei voida rangaista kahta kertaa. [tark. 12]

(15)  Positiivisten lainkäyttövaltaa koskevien ristiriitojen välttämiseksi olisi annettava sääntöjä, joissa määritetään, minkä oikeudenkäyttövaltaisen jäsenvaltion olisi tutkittava asia.

(15 a)   Tämän direktiivin yleisenä tavoitteena on varmistaa unionin tullilainsäädännön tehokas täytäntöönpano. Tämän direktiivin tarjoama säädöskehys ei kuitenkaan mahdollista yhdennettyä lähestymistapaa täytäntöönpanoon, valvonta, tarkastukset ja tutkinta mukaan lukien. Komission olisi siksi laadittava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus näistä näkökohdista, yleisten riskienhallintapuitteiden täytäntöönpano mukaan lukien, jotta voidaan arvioida täydentävän lainsäädännön mahdollinen tarve. [tark. 13]

(16)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä jäsenvaltioiden ja komission välisestä yhteistyöstä tullirikkomusten vastaisten tehokkaiden toimien varmistamiseksi.

(17)  Tullirikkomusten tutkimisen helpottamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet tai mitkä tahansa muut rikkomuksen tekemisessä käytetyt välineet.

(18)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(7) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(18 a)   Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa tulliyhteistyötä lähentämällä tulliseuraamuksia koskevia kansallisia lainsäädäntöjä. Koska jäsenvaltioiden oikeusperinteet ovat tällä hetkellä hyvin erilaisia, yhdenmukaistaminen ei voi olla täydellistä. [tark. 14]

(19)  Tämän direktiivin tarkoituksena on laatia luettelo kaikille jäsenvaltioille yhteisistä tullirikkomuksista ja luoda perusta jäsenvaltioiden määräämille tosiasiallisille, varoittaville ja oikeasuhteisille seuraamuksille tulliliitossa, joka on täysin yhdenmukaistettu, joten jäsenvaltiot eivät erilaisten oikeusperinteidensä vuoksi voi riittävällä tavalla saavuttaa näitä tavoitteita, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutuksen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, ja unioni voi toteuttaa toimenpiteitä toissijaisuusperiaatetta noudattaen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.  Tässä direktiivissä säädetään Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja vahvistaa unionin tullilainsäädännön rikkomuksia koskeva kehys ja sekä säätää näistä rikkomuksista määrättävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset lähentämällä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä. [tark. 15]

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan unionin tullikoodeksista annetussa asetuksessa (EU) N:o 952/2013, jäljempänä ’koodeksi’, säädettyjen velvoitteiden rikkomiseen ja koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa määritellyn unionin tullilainsäädännön muissa osissa säädettyjen yhtäpitävien velvoitteiden rikkomiseen.

2 a.   Tämä direktiivi kattaa jäsenvaltioiden velvoitteet Euroopan unionin kauppakumppaneita sekä Maailman kauppajärjestöä (WTO) ja Maailman tullijärjestöä kohtaan, ja sen tarkoituksena on perustaa yhdenmukaiset ja toimivat sisämarkkinat sekä samalla helpottaa kauppaa ja tarjota varmuutta. [tark. 16]

2 artikla

Tullirikkomukset ja -seuraamukset Yleiset periaatteet

1.  Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä, jotka koskevat 3–6 3 ja 6 artiklassa vahvistetuista tullirikkomuksista määrättäviä seuraamuksia tiukasti ne bis in idem ‑periaatetta noudattaen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa vahvistetut teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen siitä riippumatta, tehdäänkö ne tuottamuksellisesti vai tahallisesti.

Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisesti rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä muiden kuin rikosoikeudellisen seuraamusten sijasta, jos asianomaisen rikkomuksen luonne ja vakavuus niin edellyttävät, jotta määrätty seuraamus on tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava.

2.  Tässä direktiivissä

a)  tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tuottamuksellisesti, eli siten, että rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ei noudattanut kohtuullista huolellisuutta toimintansa valvonnassa, tai että hänen toteuttamansa toimenpiteet ovat olleet selkeästi riittämättömiä rikkomuksen aiheuttaneiden olosuhteiden estämiseksi, jos rikkomuksen aiheutumisen riski oli kohtuudella ennakoitavissa;

b)  tulliviranomaisten on määritettävä, tehtiinkö rikkomus tahallisesti eli siten, että vastuussa ollut henkilö toimi tietoisena siitä, että hän teki rikkomuksen muodostavan teon tai laiminlyönnin, tai että henkilön harkittu ja tietoinen tavoite oli rikkoa tullilainsäädäntöä;

c)  rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön tekemät kirjoitus- tai laskuvirheet eivät muodosta tullirikkomusta, ellei kaikista tapaukseen liittyvistä seikoista ilmene selvästi, että ne tehtiin tahallisesti tai johtuivat laiminlyönnistä. [tark. 17]

2 a artikla

Kaupan helpottaminen

Noudattaakseen unionin velvoitteita, jotka johtuvat kaupan helpottamista koskevasta WTO:n sopimuksesta, jäsenvaltioiden on perustettava yhteistyössä kaikki jäsenvaltiot kattava yhteistyöjärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on koordinoida tulliseuraamusten keskeisiä tulosindikaattoreita (muun muassa muutoksenhakujen ja rikkomusten uusimisen lukumäärien analyysia), jakaa parhaita käytäntöjä (muun muassa valvonnan ja seuraamusten tehokkuutta sekä hallintokulujen vähentämistä) tulliviranomaisten välillä, välittää edelleen talouden toimijoiden kokemuksia ja luoda yhteyksiä toimijoiden välille, seurata tulliviranomaisten toimintatapoja ja laatia tilastoja kolmansista maista peräisin olevien yritysten tekemistä rikkomuksista. Yhteistyöjärjestelmässä kaikille jäsenvaltioille on ilmoitettava viipymättä tullirikkomuksia koskevasta tutkinnasta ja todeksi osoitetuista rikkomuksista tavalla, jolla voidaan helpottaa kauppaa, estää laittomien tuotteiden pääsy sisämarkkinoille ja tehostaa tarkastuksia. [tark. 18]

3 artikla

Ankaran vastuun alainen Tullirikkomus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen virheen subjektiivisesta syystä riippumatta:

a)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä ilmoituksessa, tiedoksiannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuutta ja täydellisyyttä;

b)  tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antava henkilö ei voi taata koodeksin 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä täydentävissä asiakirjoissa olevien tietojen aitoutta, oikeellisuutta ja täydellisyyttä;

c)  henkilö ei anna koodeksin 127 artiklassa säädettyä saapumisen yleisilmoitusta, koodeksin 133 artiklassa säädettyä tiedonantoa meri- tai ilma-aluksen saapumisesta, koodeksin 145 artiklassa säädettyä väliaikaisen varastoinnin ilmoitusta, koodeksin 158 artiklassa säädettyä tulli-ilmoitusta, koodeksin 244 artiklan 2 kohdassa säädettyä toimia vapaa-alueilla koskevaa ilmoitusta, koodeksin 263 artiklassa säädettyä lähtöä edeltävää ilmoitusta, koodeksin 270 artiklassa säädettyä jälleenvienti-ilmoitusta, koodeksin 271 artiklassa säädettyä poistumisen yleisilmoitusta tai koodeksin 274 artiklassa säädettyä jälleenvientitiedoksiantoa;

d)  talouden toimija ei täytä koodeksin 51 artiklassa säädettyä velvoitetta säilyttää tullimuodollisuuksien täyttämistä koskevat asiakirjat ja tiedot helppopääsyisellä tavalla tullilainsäädännössä vaadittavan ajan;

e)  unionin tullialueelle tuodut tavarat siirretään pois tullivalvonnasta ilman tulliviranomaisten lupaa koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan vastaisesti;

f)  tavarat siirretään pois tullivalvonnasta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan, 158 artiklan 3 kohdan tai 242 artiklan vastaisesti;

g)  unionin tullialueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta kuljettaa tavarat asianmukaiseen paikkaan tai ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä, kun koodeksin 137 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ei voida täyttää, tai ei ilmoita tavaroiden sijaintipaikkaa;

h)  vapaa-alueelle tavaroita tuova henkilö ei täytä koodeksin 135 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta tuoda tavarat suoraan kyseiselle vapaa-alueelle kulkematta unionin tullialueen muun osan kautta, kun vapaa-alue on rajakkain jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen maarajan kanssa;

i)  tavarat väliaikaiseen varastointiin tai tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei anna asiakirjoja tulliviranomaisille, vaikka tätä vaaditaan unionin lainsäädännössä tai vaikka tämä on tarpeen tullitarkastusten tekemiseksi koodeksin 145 artiklan 2 kohdan ja 163 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

j)  väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija tavarat väliaikaiseen varastointiin ilmoittava henkilö tai henkilö, joka varastoi tavaroita tapauksissa, joissa ne on varastoitu muihin kuin tulliviranomaisten osoittamiin tai hyväksymiin paikkoihin, ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne määräajassa;

k)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei tulli-ilmoituksen tai täydentävän ilmoituksen antamishetkellä pidä hallussaan eikä anna tulliviranomaisten käyttöön täydentäviä asiakirjoja, jotka tarvitaan kyseisen menettelyn soveltamiseksi koodeksin 163 artiklan 1 kohdan ja 167 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

l)  tavarat tullimenettelyyn ilmoittava henkilö ei koodeksin 166 artiklan mukaisen yksinkertaistetun ilmoituksen tai koodeksin 182 artiklan mukaisen ilmoittajan kirjanpitoon tehtävän merkinnän tapauksissa anna koodeksin 167 artiklan 1 kohdassa säädettyä täydentävää ilmoitusta toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan erityisen määräajan kuluessa;

m)  tulliviranomaisten tavaroihin, pakkauksiin tai kuljetusvälineisiin kiinnittämät tunnisteet poistetaan tai hävitetään ilman koodeksin 192 artiklan 2 kohdan mukaista tulliviranomaisten myöntämää ennakkolupaa;

n)  sisäisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 257 artiklassa säädetyssä määräajassa;

o)  ulkoisen jalostusmenettelyn luvanhaltija ei päätä tullimenettelyä koodeksin 262 artiklassa säädetyssä määräajassa;

p)  rakennuksia pystytetään vapaa-alueella ilman koodeksin 244 artiklan 1 kohdassa säädettyä tulliviranomaisten ennakolta antamaa hyväksyntää;

q)  velallinen ei maksa tuonti- tai vientitulleja koodeksin 108 artiklassa säädetyssä määräajassa.;

q a)   taloudellinen toimija ei anna tulliviranomaisten pyynnöstä tarvittavia asiakirjoja ja tietoja asianmukaisessa muodossa ja kohtuullisessa ajassa eikä kaikkea tarvittavaa apua muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten koodeksin 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

q b)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei noudata kyseisestä päätöksestä johtuvia velvoitteita koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

q c)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei ilmoita tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön koodeksin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

q d)  unionin passitusmenettelyn haltija ei esitä tavaroita muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

q e)  tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettavasta kuljetusvälineestä ilman tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet koodeksin 140 artiklan mukaisesti;

q f)  tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 ja 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;

q g)  luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvollisuuksia;

q h)  tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;

q i)  talouden toimija käyttää epätarkkoja tai puutteellisia tietoja taikka epäaitoja, epätarkkoja tai pätemättömiä asiakirjoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan

i)   tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi

ii)  käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta

iii)  käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia tai

iv)  soveltaa tavaroihin erityismenettelyjä koodeksin 211 artiklan mukaisesti;

q j)   tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä esittämättä niitä tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

q k)  tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;

q l)  hankitaan tai pidetään hallussa tämän artiklan q d ja q j alakohdassa tarkoitettuun tullirikkomukseen liittyviä tavaroita. [tark. 19]

4 artikla

Tuottamukselliset tullirikkomukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tuottamuksellisesti:

a)  väliaikaisessa varastossa olevista muista kuin unionitavaroista vastaava talouden toimija ei täytä koodeksin 149 artiklassa säädettyä velvoitetta asettaa kyseiset tavarat tullimenettelyyn tai jälleenviedä ne;

b)  talouden toimija ei täytä koodeksin 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta antaa tulliviranomaiselle kaikki tarvittava apu tullimuodollisuuksien tai tullitarkastusten loppuun suorittamista varten;

c)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;

d)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;

e)  talouden toimija ei täytä koodeksin 139 artiklassa säädettä velvoitetta esittää unionin tullialueelle tuodut tavarat tulliviranomaisille;

f)  unionin passitusmenettelyn luvanhaltija ei täytä koodeksin 233 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä velvoitetta esittää tavarat muuttumattomina määrätullitoimipaikassa säädetyssä määräajassa;

g)  talouden toimija ei täytä koodeksin 245 artiklassa säädettyä velvoitetta esittää vapaa-alueelle tuodut tavarat tullille;

h)  talouden toimija ei täytä koodeksin 267 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta esittää unionin tullialueelta vietävät tavarat tullille niiden poistumisen yhteydessä;

i)  tavarat puretaan tai lastataan uudelleen niitä kuljettaneesta kuljetusvälineestä toiseen ilman koodeksin 140 artiklassa säädettyä tulliviranomaisten myöntämää lupaa tai paikoissa, joita kyseiset viranomaiset eivät ole osoittaneet tai hyväksyneet;

j)  tavarat varastoidaan väliaikaisissa varastotiloissa tai tullivarastoissa ilman tulliviranomaisten koodeksin 147 tai 148 artiklan mukaisesti myöntämää lupaa;

k)  luvanhaltija tai menettelynhaltija ei täytä koodeksin 242 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä tullivarastomenettelyyn asetettujen tavaroiden varastoinnista johtuvia velvoitteita. [tark. 20]

5 artikla

Tarkoituksellisesti tehdyt tullirikkomukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat teot tai laiminlyönnit muodostavat tullirikkomuksen, kun ne tehdään tarkoituksellisesti:

a)  tulliviranomaisille koodeksin 15 tai 163 artiklan mukaisesti annettavat tiedot tai asiakirjat ovat virheellisiä;

b)  talouden toimija käyttää virheellisiä lausuntoja tai muita sääntöjenvastaisia keinoja saadakseen tulliviranomaisilta luvan

i)  tulla koodeksin 38 artiklan mukaiseksi valtuutetuksi talouden toimijaksi;

ii)  käyttää koodeksin 166 artiklan mukaista yksinkertaistettua ilmoitusta;

iii)  käyttää koodeksin 177, 179, 182 tai 185 artiklan mukaisia muita tulliyksinkertaistuksia;

iv)  asettaa tavarat erityismenettelyihin koodeksin 211 artiklan mukaisesti;

c)  tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai ne poistuvat sieltä ilman että niitä esitetään tulliviranomaisille koodeksin 139 tai 245 artiklan tai 267 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 1 kohdan mukaisia mainitusta päätöksestä johtuvia velvoitteita;

e)  tullilainsäädännön soveltamista koskevan päätöksen haltija ei täytä koodeksin 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa tulliviranomaisille viipymättä kaikista kyseisten viranomaisten tekemän päätöksen tekemisen jälkeen ilmenevistä seikoista, jotka vaikuttavat päätöksen voimassaoloon tai sisältöön;

f)  tavarat jalostetaan tullivarastossa ilman koodeksin 241 artiklan mukaista tulliviranomaisten myöntämää lupaa;

g)  jossakin 4 artiklan f alakohdassa tai tämän artiklan c alakohdassa vahvistetussa tullirikkomuksessa mukana olleiden tavaroiden hankinta tai niiden hallussapito. [tark. 21]

6 artikla

Yllytys, avunanto ja yritys

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että yllytys tai avunanto 5 artiklassa 8 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun toimeen tai laiminlyöntiin katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen.

2.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 5 3 artiklan b ja c q i tai q j alakohdassa tarkoitetun toimen tai laiminlyönnin yritys katsotaan tullirikkomukseksi muodostaa tullirikkomuksen. [tark. 22]

7 artikla

Tulliviranomaisten erehdys

Edellä 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetut toimia toimet tai laiminlyöntejä ei katsota tullirikkomuksiksi laiminlyönnit eivät muodosta tullirikkomusta, kun ne tapahtuvat tulliviranomaisten erehdyksen vuoksi koodeksin 119 artiklan mukaisesti. Tulliviranomaiset ovat vastuussa tällaisten erehdysten aiheuttamista vahingoista. [tark. 23]

8 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen 3 ja 6 artiklassa tarkoitetusta tullirikkomuksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi toteuttanut, joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä, henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu johonkin seuraavista:

a)  oikeuteen edustaa oikeushenkilöä;

b)  valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

c)  valtuuteen harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä. [tark. 24]

2.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilöt saatetaan vastuuseen, kun 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puuttuminen on mahdollistanut sen, että 1 kohdassa tarkoitetun henkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä tullirikkomuksia kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vastuu ei rajoita tullirikkomuksen tehneiden luonnollisten henkilöiden vastuuta.

3 a.   Tässä direktiivissä ’oikeushenkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa yhteisöä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä. [tark. 26]

8 a artikla

Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vähäisyyttä arvioitaessa

1.  Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 artiklassa tarkoitettu rikkomus vähäinen, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaankuuluvat, soveltuvat asianhaarat, muun muassa seuraavat:

a)  tullirikkomus tehtiin tuottamuksellisesti;

b)  asianomaisiin tavaroihin ei sovelleta koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;

c)  rikkomuksella on vähäinen vaikutus tai sillä ei ole lainkaan vaikutusta maksettavien tullien määrään;

d)  rikkomuksista vastaava henkilö toimii menettelyn aikana tehokkaassa yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

e)  rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö ilmoittaa vapaaehtoisesti rikkomuksesta edellyttäen, että rikkomus ei ole vielä sellaisen tutkinnan kohteena, josta rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tietoinen;

f)  rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö pystyy osoittamaan, että hän pyrkii merkittävällä tavalla noudattamaan unionin tullilainsäädäntöä osoittamalla esimerkiksi vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän avulla, että hänen toimintaansa valvotaan korkeatasoisesti;

g)  rikkomuksesta vastuussa oleva taho on pieni tai keskisuuri yritys, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta tulliin liittyvistä asioista.

2.  Toimivaltaiset viranomaiset pitävät rikkomusta vähäisenä ainoastaan, jos rikkomukseen ei liity 8 b artiklassa tarkoitettua raskauttavaa tekijää. [tark. 27]

8 b artikla

Huomioon otettavat tekijät rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa

1.  Kun jäsenvaltiot määrittävät, onko 3 tai 6 artiklassa tarkoitettu rikkomus vakava, niiden on tullirikkomuksen mahdollista toteutumista koskevan menettelyn alusta lähtien varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki soveltuvat asianhaarat, jotka ovat seuraavat:

a)  rikkomus tehtiin tahallisesti;

b)  rikkomuksen kestoaika oli pitkä, mikä osoittaa aikomusta sen jatkamiseen;

c)  samanlainen rikkomus tai siihen liittyvä rikkomus jatkuu tai toistuu eli se tehdään useammin kuin kerran;

d)  rikkomuksella on huomattava vaikutus vilpin kohteena olevien tuonti- tai vientitullien määrään;

e)  asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia;

f)  rikkomuksista vastaava henkilö kieltäytyy yhteistyöstä tai täysimääräisestä yhteistyöstä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

g)  rikkomuksesta vastuussa oleva henkilö on tehnyt aiempia rikkomuksia.

2.  Edellä 3 artiklan f, g, p, q i ja q j alakohdassa tarkoitetut rikkomukset ovat luonteeltaan vakavia rikkomuksia. [tark. 28]

9 artikla

Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 3 artiklassa tarkoitetuista vähäisistä tullirikkomuksista

1.  Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 a artiklan mukaan vähäisinä pidettävistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

a)  kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävän sakon suuruus on 1–5 enintään 70 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista;

b)  kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävä sakko on vähintään 150 euroa ja enintään 7 500 euroa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 29]

10 artikla

Seuraamukset 4 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 4 artiklasta tarkoitetuista tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

a)  kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita, perittävän sakon suuruus on enintään 15 prosenttia tavaroiden arvosta;

b)  kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita, perittävä sakko on enintään 22 500 euroa. [tark. 30]

11 artikla

Muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset 5 ja 6 artiklassa tarkoitetuista vakavista tullirikkomuksista

1.  Vilpin kohteena olevien tullien palauttamisen lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 3 ja 6 artiklasta artiklassa tarkoitetuista, 8 b artiklan mukaisesti vakavina pidetyistä tullirikkomuksista määrätään tosiasiallisia, oikeasuhteisia, ja varoittavia ja muita kuin rikosoikeudellisia seuraamuksia seuraavissa rajoissa:

a)  kun tullirikkomus koskee tiettyjä tavaroita liittyy vilpin kohteena oleviin tulleihin, perittävän sakon suuruus on enintään 30 70–140 prosenttia tavaroiden arvosta vilpin kohteena olevista tulleista;

a a)   kun tullirikkomus ei liity vilpin kohteena oleviin tulleihin vaan tavaroiden arvoon, perittävän sakon suuruus on 15–30 prosenttia tavaroiden arvosta;

b)  kun tullirikkomus ei koske tiettyjä tavaroita liity vilpin kohteena oleviin tulleihin eikä tavaroiden arvoon, perittävä sakko perittävän sakon suuruus on enintään 7 500–45 000 euroa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritettäessä seuraamusten tasoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa otetaan huomioon kaikki 8 a artiklassa ja 8 b artiklan 1 kohdassa luetellut asiaankuuluvat asianhaarat. [tark. 31]

11 a artikla

Täydentävät muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset vakavista rikkomuksista

1.  Edellä 11 artiklassa lueteltujen seuraamusten lisäksi ja koodeksin mukaisesti jäsenvaltiot voivat määrätä seuraavat, aineettomat seuraamukset vakavasta rikkomuksesta:

a)  tavaroiden tuomitseminen väliaikaisesti tai pysyvästi menetetyiksi;

b)  myönnetyn luvan keskeyttäminen.

2.  Koodeksin mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä, että valtuutetun talouden toimijan aseman myöntämistä koskevat päätökset kumotaan, jos tullilainsäädännön rikkomus on vakava tai toistuva. [tark. 32]

11 b artikla

Uudelleentarkastelu

1.  Komissio tarkastelee uudelleen 9 ja 11 artiklan mukaan sovellettavien sakkojen määriä yhdessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa uudelleen … [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Uudelleentarkastelumenettelyllä pyritään varmistamaan, että tulliliiton puitteissa määrättävien rahallisten sakkojen määrät ovat entistä johdonmukaisempia tulliliiton toiminnan yhdenmukaistamiseksi.

2.  Komissio julkaisee joka vuosi yksityiskohtaiset tiedot jäsenvaltioiden 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määräämistä seuraamuksista.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tullilainsäädäntöä noudatetaan koodeksin 5 artiklan 2 kohdassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012(8) tarkoitetulla tavalla. [tark. 33]

]

11 c artikla

Sovittelu

Jäsenvaltioiden on pidettävä saatavilla sovittelumenettely, jonka avulla toimivaltainen viranomainen voi päästä rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön kanssa sopimukseen tullirikkomusta koskevan asian ratkaisemiseksi siten, että vaihtoehtona oikeudenkäynnin vireillepanolle tai jatkamiselle asianomainen henkilö hyväksyy välittömästi toimeenpantavan seuraamuksen.

Jos oikeuskäsittely on kuitenkin aloitettu, toimivaltaiset viranomaiset voivat sovitella asiaa ainoastaan oikeusviranomaisen suostumuksella.

Komissio antaa sovittelumenettelyjä koskevat ohjeet sen varmistamiseksi, että rikkomuksesta vastuussa olevalle henkilölle annetaan mahdollisuus päästä sovintoon yhtäläisen kohtelun periaatteen mukaisesti ja avoimesti ja että kaikista loppuun saatetuista sovitteluista julkaistaan menettelyn tulos. [tark. 34]

12 artikla

Seuraamusten tosiasiallinen soveltaminen ja toimivaltaisten viranomaisten valtuudet määrätä seuraamuksia

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 artiklassa tarkoitetuista tullirikkomuksista määrättävien seuraamusten tyyppiä ja tasoa määritettäessä tulliviranomaiset ottavat huomioon asiaankuuluvat asianhaarat, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:

a)  rikkomuksen vakavuus ja kesto;

b)  se, että rikkomuksesta vastaava henkilö on valtuutettu talouden toimija;

c)  vilpin kohteena olevan tuonti- tai vientitullin määrä;

d)  se, että asianomaisiin tavaroihin sovelletaan koodeksin 134 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ja koodeksin 267 artiklan 3 kohdan alakohdassa tarkoitettuja kieltoja tai rajoituksia tai että ne aiheuttavat vaaran yleiselle turvallisuudelle:

e)  rikkomuksesta vastaavan henkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa;

f)  rikkomuksesta vastaavan henkilön aiemmat rikkomukset. [tark. 35]

12 a artikla

Vaatimusten noudattaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin tullilainsäädännön noudattamista ja noudattamisen jatkamista koskevat ohjeet ja julkaisut ovat kaikkien asianomaisten saatavilla helppokäyttöisessä, ymmärrettävässä ja päivitetyssä muodossa. [tark. 36]

13 artikla

Vanhentuminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja tullirikkomuksia koskevissa menettelyissä koskevien menettelyjen vireillepanon vanhentumisaika on neljä vuotta, joka ja että se alkaa kulua tullirikkomuksen tekopäivänä.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun tullirikkomus on jatkuva tai toistuva, vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona tullirikkomuksen muodostava toimi tai laiminlyönti päättyy.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisajan kuluminen keskeytyy, kun toimivaltainen viranomainen antaa kyseiselle henkilölle tiedon samaan tullirikkomukseen liittyvästä tutkimuksesta tai oikeudenkäynnin vireillepanosta taikka rikkomuksesta vastuussa olevan henkilön toimesta. Vanhentumisaika alkaa kulua Vanhentumisajan kuluminen jatkuu keskeyttävän toimen päivästä päivänä, jona keskeyttävä toimi päättyy.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevan menettelyn vireillepano tai jatkaminen ei ole mahdollista koskevat menettelyt ovat vanhentuneita riippumatta tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista vanhentumisajan keskeytyksistä, kun tämä artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä on kulunut kahdeksan vuotta, tämän kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan 2 kohdan soveltamista.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika seuraamuksen määräämisestä tehtävän päätöksen täytäntöönpanolle on kolme vuotta. Aika alkaa kulua päivänä, jona päätös saa lainvoiman.

6.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tapaukset, joissa 1, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vanhentumisaikojen kuluminen keskeytetään. [tark. 37]

14 artikla

Menettelyn keskeyttäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevat hallintomenettelyt keskeytetään, kun samaa henkilöä vastaan on pantu vireille rikoskanne samasta asiasta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä ei jatketa, jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikosoikeudenkäynti on viimein saatettu päätökseen. Muissa tapauksissa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettua tullirikkomusta koskevaa keskeytettyä hallintomenettelyä voidaan jatkaa.

15 artikla

Lainkäyttövalta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne käyttävät lainkäyttövaltaa 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuihin tullirikkomuksiin, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)  tullirikkomus on tehty kokonaan tai osittain kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)  tullirikkomuksen tehnyt henkilö on kyseisen jäsenvaltion kansalainen;

c)  tullirikkomukseen liittyvät tavarat ovat kyseisen jäsenvaltion alueella,

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos useampi kuin yksi jäsenvaltio pitää itseään toimivaltaisena saman tullirikkomuksen suhteen, lainkäyttövalta kuuluu jäsenvaltiolle, jossa rikoskanne on vireillä samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Kun lainkäyttövaltaa ei voida määrittää 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että lainkäyttövaltaa käyttää jäsenvaltio, jonka toimivaltainen viranomainen panee ensimmäisenä vireille tullirikkomuksia koskevan rikoskanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta.

16 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetun tullirikkomuksen muodostavaa toimea tai laiminlyöntiä koskevaa menettelyä varten tarvittavia tietoja erityisesti silloin tapauksissa, kun joissa useampi kuin yksi jäsenvaltio on nostanut kanteen samaa henkilöä vastaan samasta asiasta. Jäsenvaltioiden yhteistyön tavoitteena on oltava tavaroita koskevien tullitarkastusten tehostaminen ja unionin menettelyjen yhdenmukaistaminen. [tark. 38]

Komissio valvoo jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan laatia tullitarkastuksia ja -seuraamuksia koskevia keskeisiä tulosindikaattoreita, levittää parhaita käytäntöjä ja koordinoida tullivirkailijoiden koulutusta. [tark. 39]

17 artikla

Takavarikointi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaiselle on mahdollisuus takavarikoida väliaikaisesti kaikki tavarat, kuljetusvälineet ja tai muut välineet, joita on käytetty 3–6 3 ja 6 artiklassa tarkoitetuissa tullirikkomuksissa. Jos jäsenvaltio seuraamuksen määrättyään määrää tavarat pysyvästi menetetyiksi, se voi tarvittaessa päättää tavaroiden tuhoamisesta, uudelleenkäytöstä tai kierrättämisestä. [tark. 40]

18 artikla

Komission kertomus ja uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään [1 päivänä toukokuuta 2019] Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin soveltamista koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarvittavia toimenpiteitä tämän direktiivin noudattamiseksi.

Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 unionin tullilainsäädännön täytäntöönpanoa koskevista muista osatekijöistä, kuten valvonnasta, tarkastuksista ja tutkinnoista, Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin täydentämiseksi. [tark. 41]

18 a artikla

Jäsenvaltioiden raportointi

Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle rikkomuksia koskevat tilastotiedot, joista käy ilmi, mitä seuraamuksia rikkomuksista on määrätty, jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista. Nämä tiedot on lähetettävä vuosittain tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komissio voi käyttää näitä tietoja tämän direktiivin tarkistamisessa kansallisten seuraamusjärjestelmien lähentämiseksi. [tark. 42]

19 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2017. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0400.
(3)EUVL C 487, 28.12.2016, s. 57.
(4)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2017.
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/..., annettu 5. heinäkuuta 2017 unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L ...).
(7)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).


Euroopassa lisääntyvät hiv-, tuberkuloosi- ja hepatiitti B- ja C-virustartuntaepidemiat
PDF 195kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (2017/2576(RSP))
P8_TA(2017)0301B8-0436/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan,

–  ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(1),

–  ottaa huomioon terveydenhoitoalan hiv:n vastaisia toimia WHO:n Euroopan alueella koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) toimintasuunnitelman, jossa käsitellään kokonaisvaltaista strategiaa hiv:n torjumiseksi vuosina 2016–2021,

–  ottaa huomioon vuotta 2014 koskevan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) vuotuisen sukupuoliteitse tarttuvia infektioita, myös hi-virusta ja veren välityksellä tarttuvia viruksia, koskevan epidemiologisen raportin,

–  ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman järjestelmällisen katsauksen hepatiitti B:n ja C:n esiintyvyydestä EU:ssa/ETA:ssa,

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 hyväksytyn Euroopan parlamentin kirjallisen kannanoton hepatiitti C -tartuntoihin(2),

–  ottaa huomioon ECDC:n vuonna 2016 laatiman ohjeistuksen tuberkuloosin leviämisen ehkäisemisestä haavoittuvien ja vaikeasti tavoitettavien väestöryhmien keskuudessa,

–  ottaa huomioon tuberkuloosia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2016–2020(3),

–  ottaa huomioon Bratislavassa 3. ja 4. lokakuuta 2016 pidetyn EU:n terveysministerien epävirallisen kokouksen, jonka tuloksena jäsenvaltiot sopivat tukevansa hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan EU:n yhdennetyn toimintapoliittisen kehyksen laatimista,

–  ottaa huomion 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet”, jossa tarkastellaan kestävän kehityksen taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää ulottuvuutta sekä hallintoa EU:ssa ja muualla maailmassa ja jossa komissio toteaa osallistuvansa seuraamalla ja tarkastelemalla edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja raportoimalla siitä EU:n puitteissa (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon aiheesta 30. ja 31. maaliskuuta 2015 Riiassa pidetyssä ensimmäisessä itäisen kumppanuuden ministerikokouksessa annetun yhteisen julkilausuman tuberkuloosista ja sen monilääkeresistenttiydestä,

–  ottaa huomioon Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2016 hyväksytyn, virushepatiitin torjuntaa vuosina 2016–2021 koskevan WHO:n terveydenhuoltoalan ensimmäisen kokonaisvaltaisen strategian, jossa korostetaan yleisen terveydenhuollon keskeistä merkitystä ja jonka tavoitteet on yhdenmukaistettu kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa siten, että tavoitteena on uusien tapausten vähentäminen 90 prosentilla ja kuolleisuuden vähentäminen 65 prosentilla vuoteen 2030 mennessä sekä kansanterveydellisen uhan muodostavasta virushepatiitista kokonaan eroon pääseminen,

–  ottaa huomioon WHO:n Eurooppaa koskevan, virushepatiitin torjumiseen WHO:n Euroopan toiminta-alueella tähtäävän terveydenhuoltoalan toimintasuunnitelman, jonka kokonaisvaltaisena tavoitteena on virushepatiitin aiheuttamasta kansanterveydellisestä uhasta kokonaan eroon pääseminen Euroopan alueella vuoteen 2030 mennessä vähentämällä virushepatiitin ja siihen liittyvien komplikaatioiden aiheuttamaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta sekä varmistamalla suositeltujen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja testaus- ja hoitopalvelujen tasapuolinen saatavuus kaikille,

–  ottaa huomioon hi-virusta/aidsia koskevan WHO:n Euroopan alueen toimintasuunnitelman 2012–2015,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi(4), jossa komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan hyväksymään strategisia suunnitelmia varmistaakseen ihmishenkiä pelastavien lääkkeiden saatavuuden sekä koordinoimaan suunnitelmaa C-hepatiitin poistamiseksi Euroopan unionista käyttäen unionin lääkkeiden yhteisen hankinnan menettelyn kaltaisia välineitä,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kehyksen ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 3, johon sisältyy tavoite päästä eroon hiv- ja tuberkuloosiepidemioista vuoteen 2030 mennessä ja torjua hepatiittia,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2007 pidetyssä WHO:n Euroopan ministerikokouksessa annetun Berliinin julkilausuman tuberkuloosista (The Berlin Declaration on Tuberculosis – All Against Tuberculosis, EUR/07/5061622/5, WHO European Ministerial Forum, 74415),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (O-000045/2017 – B8-0321/2017),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ECDC:n mukaan joka seitsemäs hiv-tartunnan saanut henkilö ei ole perillä serostatuksestaan ja että tartunnan saamisen ja taudin diagnosoinnin välillä kuluu keskimäärin neljä vuotta; ottaa huomioon, että potilaat, joiden tautia ei ole diagnosoitu, tartuttavat hi-virusta 3,5 kertaa todennäköisemmin kuin potilaat, joiden tauti on diagnosoitu;

B.  ottaa huomioon, että kumppanuutta hiv:n/aidsin torjumiseksi Euroopassa ja Keski‑Aasiassa koskevalla Dublinin julistuksella on ollut suuri merkitys yhdenmukaistetun seurantakehyksen luomisessa EU:ssa ja naapurimaissa hiv:n torjunnassa tapahtuvan edistyksen seuraamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että profylaktisten lääkkeiden käyttö estää tartunnan tehokkaasti ja että antiretroviraalilääkityksen käyttö lähestulkoon poistaa tartuntariskin silloin, kun viruskuorma on pienenetty niin alhaiselle tasolle, ettei sitä voi havaita(5);

D.  toteaa, että vuonna 2015 joka neljäs kaikista uusista diagnosoiduista ja ilmoitetuista hiv‑tapauksista neljässä maassa aiheutui suonensisäisestä huumeiden käytöstä, vaikka uusien hiv-tartuntojen määrä huumeita suonensisäisesti käyttävien henkilöiden keskuudessa vähenee jatkuvasti useimmissa Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen valtioissa;

E.  ottaa huomioon, että uudet hiv-tartunnat, jotka johtuvat taudin siirtymisestä vanhemmalta lapseen ja verensiirrosta, on käytännössä saatu kitkettyä kokonaan EU:sta/ETA:sta;

F.  ottaa huomioon, että tuberkuloosi ja monilääkeresistentti tuberkuloosi ovat ilman kautta leviävän tekijän aiheuttamia tauteja ja muodostavat siten rajat ylittävän uhan globalisoituneessa maailmassa, jossa väestön liikkuvuus lisääntyy jatkuvasti;

G.  toteaa, että tuberkuloosin epidemiologia on erilainen eri puolella EU:ta/ETA:a ja on riippuvainen muun muassa siitä, missä vaiheessa jäsenvaltio on tiellä kohti tuberkuloosin hävittämistä kokonaan;

H.  toteaa, että kun vuoteen 2050 mennessä lääkeresistenssiin saattaa liittyä kaikkiaan 10 miljoonaa kuolemantapausta vuodessa, noin joka neljäs johtuu tuberkuloosin lääkeresistenteistä kannoista, ja ottaa huomioon, että viimeksi mainittujen maailmantaloudelle aiheuttamat kustannukset nousevat vähintään 16,7 miljardiin dollariin ja Euroopan talouden osalta vähintään 1,1 miljardiin dollariin;

I.  katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota yhtä aikaa esiintyviä tartuntoja koskevaan ongelmaan, erityisesti kun on kyse tuberkuloosista ja virushepatiitti B:stä ja C:stä; ottaa huomioon, että hiv-positiivisten henkilöiden keskuudessa tuberkuloosi ja virushepatiitti ovat erittäin yleisiä, ne etenevät nopeammin ja niiden aiheuttama sairastavuus ja kuolleisuus on merkittävä;

J.  katsoo, että epidemioihin puuttuminen edellyttää rajat ja toimialat ylittävää yhteistyötä;

K.  ottaa huomioon, että virushepatiitti on yksi laajimmista kansanterveydellisistä uhista koko maailmassa, sillä noin 240 miljoonaa henkilöä kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä(6) ja 150 miljoonaa kroonisesta hepatiitti C:stä; toteaa, että WHO:n Euroopan alueella arviolta 13,3 miljoonaa kärsii kroonisesta hepatiitti B:stä ja arviolta 15 miljoonaa hepatiitti C:stä; toteaa edelleen, että hepatiitti B aiheuttaa vuosittain noin 36 000 kuolemantapausta ja hepatiitti C noin 86 000 kuolemantapausta WHO:n Euroopan alueen jäsenvaltioissa;

L.  ottaa huomioon, että WHO on todennut ruiskuhuumeiden käytön olevan yksi tärkeä syy Euroopan alueella esiintyvään hepatiitti C -epidemiaan ja että suurin osa uusista tapauksista ilmenee ruiskuhuumeiden käyttäjien keskuudessa;

M.  ottaa huomioon, että terveysohjelmien saatavilla oleva kansainvälinen rahoitustuki vähenee Euroopan alueella nopeasti, mikä johtuu kansallisten tulotasojen yleisestä kasvusta ja ulkoisilta avunantajilta peräisin olevaa rahoitusta koskevien kelpoisuusehtojen muuttumisesta; toteaa, että tämä koskee erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maita, joissa hiv:n, tuberkuloosin ja hepatiitti C-virustartuntojen esiintyvyys on suurin, ja että näitä tauteja koskevien tehokkaiden vastatoimien toteuttaminen on siksi vakavasti uhattuna; ottaa huomioon, että WHO:n Euroopan alueella monien maiden terveysohjelmien rahoitus on edelleen merkittävässä määrin ulkoisen rahoitusavun varassa erityisesti haavoittuvien ryhmien ja asianomaisten keskeisten väestönosien auttamisen suhteen;

N.  ottaa huomioon, että komission on vaikea seurata edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa virushepatiitin osalta, koska useissa tapauksissa jäsenvaltioiden seurantatiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia;

O.  toteaa, että EU:lla on vieläkin kirjava lähestymistapa virushepatiitin torjuntaan ja että joiltakin jäsenvaltioilta puuttuu kokonaan kansallinen suunnitelma, kun taas jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet huomattavia rahoitussitoumuksia, laatineet strategioita ja kehittäneet kansallisia suunnitelmia virushepatiitin muodostaman taakan torjumiseksi kokonaisvaltaisella tavalla;

P.  ottaa huomioon, että koko maailmassa 130–150 miljoonalla henkilöllä on krooninen hepatiitti C -virusinfektio ja että joka vuosi noin 700 000 ihmistä kuolee hepatiitti C:hen liittyviin maksasairauksiin;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 28:ssa EU:n/ETA:n jäsenvaltiossa raportoitiin 35 321 hepatiitti C -tapausta, mikä merkitsee, että karkeasti arvioituna 100 000 henkilön joukosta 8,8 sairastaa sitä(7);

R.  ottaa huomioon, että vuosina 2006–2014 kaikissa EU:n/ETA:n jäsenvaltioissa diagnosoitujen ja raportoitujen tapausten kokonaismäärä kasvoi 28,7 prosenttia ja että eniten lisäystä on ilmennyt vuodesta 2010 lähtien(8);

S.  ottaa huomioon, että hepatiitti C:tä koskevien tietojen tulkintaa eri maissa vaikeuttavat seurantajärjestelmien, testauskäytäntöjen ja ohjelmien eroavuudet sekä vaikeudet tapausten luokittelussa akuuteiksi tai kroonisiksi(9);

Kattava yhdennetty unionin toimintapoliittinen kehys

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja virushepatiittia koskevan kattavan unionin toimintapoliittisen kehyksen, jossa otetaan huomioon erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet niissä EU:n jäsenvaltioissa ja niiden naapurivaltioissa, joissa hiv:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin aiheuttamat ongelmat ovat suurimmat;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteen 3 saavuttamiseksi otetaan käyttöön tarvittavasti varoja ja resursseja;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työtään yhteisöjen ja haavoittuvien ryhmien parissa monialaisen yhteistyön avulla siten, että varmistetaan valtiosta riippumattomien järjestöjen osallistuminen ja palvelujen tarjoaminen asianomaisille väestöryhmille;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan voimakkaan poliittisen kannan vuoropuhelussa Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta hiv-, virushepatiitti- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun hi‑virusta, virushepatiittia ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

5.  kehottaa komissiota keskustelemaan jäsenvaltioiden ja tulevien neuvoston puheenjohtajavaltioiden kanssa mahdollisuudesta päivittää Dublinin julistusta siten, että siihen sisältyisivät tasaveroisesti hi-virus, virushepatiitti ja tuberkuloosi;

Hiv/aids

6.  korostaa, että hiv on edelleen tarttuvista taudeista se, joka aiheuttaa suurinta sosiaalista leimautumista ja joka voi heikentää vakavasti asianomaisen henkilön elämänlaatua; korostaa, että vuonna 2015 diagnosoitiin melkein 30 000 uutta hiv-tartuntaa 31 EU/ETA-maassa eikä esiintyvyyden heikkenemisestä ole havaittavissa selkeitä merkkejä;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan kaikkien ja myös kaikkein haavoittuvimpien ryhmien mahdollisuuksia saada innovatiivista hoitoa sekä pyrkimään torjumaan hiv-tartuntaan liittyvää sosiaalista leimautumista;

8.  korostaa, että EU:ssa/ETA:ssa sukupuoliyhteys on ilmoitusten mukaan edelleen pääasiallisin hiv:n tartuntatie ennen suonensisäistä huumeidenkäyttöä; tähdentää naisten ja lasten haavoittuvaa asemaa infektion suhteen;

9.  pyytää komissiota ja neuvostoa lisäämään investointeja tutkimukseen tehokkaiden hoitokeinojen aikaansaamiseksi ja uusien välineiden sekä näiden tautien torjumiseen tarkoitettujen innovatiivisten ja potilaskeskeisten lähestymistapojen kehittämiseksi ja varmistamaan samalla näiden välineiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden sekä puuttumaan aiempaa tehokkaammin useiden tartuntojen, erityisesti tuberkuloosin ja virushepatiitti B:n ja C:n ja niiden aiheuttamien komplikaatioiden, samanaikaiseen esiintymiseen;

10.  korostaa, että ennaltaehkäisy on edelleen tärkein hiv:n/aidsin torjuntakeino, mutta panee merkille kahden kolmesta EU/ETA-maasta ilmoittaneen, että niiden ennaltaehkäisyä varten saatavilla olevat varat eivät riitä vähentämään uusien hiv-tartuntojen määrää;

11.  kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja neuvostoa jatkamaan hiv:n/aidsin ehkäisemisen ja siihen liittyvän hoidon tukemista toteuttamalla EU:n terveysohjelman puitteissa yhteisiä toimia ja hankkeita sekä edistämään hyviksi todettuja hiv:n ehkäisemistä koskevia kansanterveystoimenpiteitä, kuten huumeiden käyttäjille tarkoitettuja kattavia haittojen vähentämispalveluja, ennaltaehkäisevää hoitoa, kondomin käyttöä, ennen altistusta annettavien profylaktisten lääkkeiden käyttöä ja tehokasta seksuaaliterveyskasvatusta;

12.  kehottaa jäsenvaltioita keskittämään WHO:n suositusten mukaisesti hiv-testien tarjoamista koskevat palvelunsa siten, että ne tavoittavat keskeiset väestöryhmät ympäristöissä, joissa hiv:n esiintyvyys on suurin;

13.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaasti hiv-tartunnan riskiä lisääviä sukupuolitautitartuntoja;

14.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan ilmaisia hiv-testejä etenkin tartunnoille alttiille ryhmille, jotta varmistetaan tartuntojen havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja parannetaan tartuntojen määrää koskevaa raportointia, mikä on tärkeää, jotta taudista voidaan tiedottaa ja varoittaa riittävästi;

Tuberkuloosi

15.  painottaa, että Euroopan unionissa tuberkuloosia sairastavien henkilöiden määrät kuuluvat maailman pienimpiin, mutta muistuttaa, että noin 95 prosenttia tuberkuloosin aiheuttamista kuolemista kirjataan matalan tulotason ja keskitulotason maissa; korostaa myös, että monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy merkittävässä määrin WHO:n Euroopan alueella ja erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maissa ja niiden osuus koko maailman monilääkeresistentin tuberkuloosin esiintyvyydestä on noin neljännes: toteaa, että WHO:n mukaan 15 kaikkiaan 27 maasta, joissa monilääkeresistenttiä tuberkuloosia esiintyy runsaasti, sijaitsee Euroopan alueella;

16.  huomauttaa, että tuberkuloosi on hiv-tartunnan saaneiden henkilöiden merkittävin kuolinsyy, sillä noin joka kolmas hiv-tartunnan saaneista menehtyy tuberkuloosiin(10); korostaa, että tuberkuloosiin sairastuneiden henkilöiden määrä on noussut jo kolmena vuotena peräkkäin: potilaita vuonna 2013 oli 9 miljoonaa ja vuotta myöhemmin 9,6 miljoonaa; toteaa, että vain joka neljäs monilääkeresistentti tuberkuloositapaus diagnosoidaan, mikä osoittaa, että taudin havaitsemisessa ja diagnosoimisessa on suuria puutteita;

17.  huomauttaa, että mikrobilääkeresistenssi on yhä vakavammaksi muuttuva lääketieteellinen haaste infektioiden ja tautien, myös tuberkuloosin, torjunnassa;

18.  palauttaa mieliin, että hoidon keskeyttäminen on osasyy lääkeresistenssin kehittymiseen, tuberkuloosin leviämiseen ja yksittäisten potilaiden huonoihin hoitotuloksiin;

19.  korostaa, että jotta tuberkuloosin ehkäisemistä, havaitsemista ja sitä koskevien hoitosuositusten noudattamista voidaan tehostaa, komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tuberkuloosiohjelmia ja taloudellisia tukia lujittaakseen yhteisöjä ja tartunnalle alttiita henkilöitä koskevia toimiaan monialaisella yhteistyöllä, johon olisi otettava mukaan valtiosta riippumattomia järjestöjä etenkin kehitysmaissa; painottaa myös, että tuberkuloosihoitojen jatkuvuuden kannalta on keskeisen tärkeää, että kaikki toimijat osallistuvat taloudellisesti hoitojen tukemiseen, sillä niiden aiheuttamat kustannukset voivat olla kohtuuttoman korkeat;

20.  korostaa, että kehittymässä olevaan mikrobilääkeresistenssiongelmaan on tärkeä puuttua muun muassa rahoittamalla uusia rokotteita koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä rahoittamalla innovatiivisia ja potilaskeskeisiä lähestymistapoja tuberkuloosiin ja sitä koskevaa diagnostiikkaa ja hoitoa;

21.  kehottaa komissiota ja neuvostoa omaksumaan voimakkaan poliittisen roolin sen varmistamisessa, että mikrobilääkeresistenssin ja monilääkeresistentin tuberkuloosin välinen yhteys käy ilmi vuoden 2017 heinäkuussa Saksassa pidettävän G20‑huippukokouksen tuloksista sekä mikrobilääkeresistenssiä koskevasta EU:n uudesta toimintasuunnitelmasta, joka on määrä julkistaa vuonna 2017;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä sellaisten rajat ylittävien toimenpiteiden vahvistamiseksi, joilla ehkäistään tuberkuloosin leviäminen maiden välisten kahdenvälisten sopimusten sekä yhteisten toimien avulla;

23.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita lujittamaan tuberkuloosia ja monilääkeresistenttiä tuberkuloosia koskevaa eri aloilla tehtävää alueellista yhteistyötä ja virallistamaan sen korkeimmalla mahdollisella poliittisella tasolla sekä muodostamaan kumppanuuksia EU:n tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa tämän työn jatkamiseksi;

Hepatiitti C

24.  korostaa, että Euroopan unionissa virushepatiitin pääasiallinen tartuntareitti on suonensisäinen huumeidenkäyttö, johon liittyy saastuneiden neulojen jakamista ja likaisten välineiden käyttöä ruiskutettaessa huumeita suoneen; korostaa, että terveydenhuoltoalan ammattilaisten hepatiittitartunnat ovat edelleen keskimääräistä yleisempiä neulanpistovahinkojen vuoksi; korostaa, että haittojen vähentämispalvelujen tarjoaminen, opioidikorvaushoito ja neulojen- ja ruiskujenvaihto-ohjelmat mukaan luettuina, on olennaisen tärkeä virushepatiitin torjuntastrategia, kuten myös toimenpiteet leimautumisen ja syrjinnän torjumiseksi; korostaa, että hepatiitti C -viruksen ja hepatiitti B -pinta-antigeenin (HbsAg) testaaminen ei useinkaan sisälly korvattaviin terveystarkastuksiin; painottaa, että virus voi harvoissa tapauksissa levitä sukupuoliyhteydessä tai terveydenhoitoon ja kosmetiikan alan hoitoon liittyvissä olosuhteissa riittämättömien infektioiden hallintakäytäntöjen johdosta tai tautiin sairastuneelta äidiltä perinataalisesti vauvalle;

25.  korostaa, että yli 90 prosenttia potilaista on täysin oireettomia tartunnan saatuaan ja että tauti yleensä havaitaan sattumalta kokeissa tai oireiden ilmaantuessa, mikä selittää sen, että tauti kehittyy krooniseksi hepatiitiksi 55–85 prosentissa tapauksista; toteaa, että näissä tapauksissa on 15–30 prosentin riski sairastua maksakirroosiin 20 vuoden sisällä ja että tämä taas on hepatosellulaarisen karsinooman tärkein syy;

26.  korostaa, että 75 prosentissa hepatosellulaarisen karsinooman tapauksista potilaalla on hepatiitti C -virus;

27.  korostaa, ettei jäsenvaltioilla ole käytössä yhdenmukaista menettelyä hepatiitti C ‑tartuntojen seulomiseksi ja että sitä sairastavien ihmisten määrä on saatettu arvioida todellista pienemmäksi;

28.  korostaa, että WHO päivitti huhtikuussa 2016 kroonisesta hepatiitti C:stä kärsivien henkilöiden seulontaa ja hoitoa koskevia suuntaviivojaan ja että kyseiset suuntaviivat täydentävät WHO:n olemassa olevia, veren välityksellä tarttuvien virusten, myös hepatiitti C:n, tarttumisen ehkäisemistä koskevia ohjeita; huomauttaa, että kyseiset suuntaviivat sisältävät keskeisiä suosituksia näillä osa-alueilla ja niissä käsitellään mahdollisia tapoja niiden täytäntöön panemiseksi;

29.  korostaa, että hepatiitti C -infektio on hoidettavissa varsinkin, jos se havaitaan ajoissa ja sitä hoidetaan asianmukaisilla viruslääkkeiden yhdistelmillä, ja huomauttaa erityisesti, että viruslääkehoidolla voidaan nykyään parantaa yli 90 prosenttia hepatiitti C ‑tartunnan saaneista henkilöistä; korostaa, että hepatiitti B:tä voidaan ennaltaehkäistä rokotuksilla mutta lähes 50 prosenttia krooniseen virushepatiittiin sairastuneista henkilöistä diagnosoidaan vasta vuosikymmeniä tartunnan saamisesta;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten virushepatiitin hävittämissuunnitelmien kestävän rahoituksen sekä hyödyntämään EU:n rakennerahastoja ja muuta saatavilla olevaa EU:n rahoitusta;

31.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön EU:n laajuisia yhdenmukaistettuja tartuntojen seurantaohjelmia, joilla voidaan ajoissa havaita virushepatiitin, tuberkuloosin ja hiv:n esiintyminen, arvioida niiden esiintyvyyden kehittymistä, laatia arvioita taudeista aiheutuvista kustannuksista ja jäljittää reaaliajassa tautien diagnosointia, hoitoa ja hoitotoimenpiteiden priorisointia myös haavoittuvassa asemassa olevissa erityisryhmissä;

32.  kehottaa komissiota käymään jäsenvaltioiden kanssa keskusteluja siitä, miten ensivaiheen hoitoa (kuten hepatiitti C -viruksen torjumisen ja hepatiitti B ‑pinta‑antigeenin (HbsAg) löytämisen sisällyttäminen terveystarkastuksiin, anamneesi, seurantatestit ja hoitoon ohjaaminen) antavat terveydenhuoltoalan ammattilaiset voidaan parhaiten varustaa kohtaamaan diagnoosien määrän kasvu ja varmistamaan ohjeiden mukainen hoito;

33.  pitää valitettavana, ettei tällä hetkellä ole tarjolla rokotusta hepatiitti C:tä vastaan, mikä tekee primaari- ja sekundaariennaltaehkäisystä olennaisen tärkeää; korostaa kuitenkin, että hepatiitti C -infektion ominaispiirteet ja yhdenmukaisten seulontamenetelmien puute monissa tapauksissa vaikeuttavat taudin hallintaa;

34.  kehottaa komissiota ottamaan ECDC:n johdolla käyttöön monitieteellisen, jäsenvaltioiden kanssa koordinoidun suunnitelman hepatiitti C:n hävittämiseksi EU:sta vuoteen 2030 mennessä sekä seulonta-, testaus ja hoitomenetelmien yhdenmukaistamiseksi;

o
o   o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Maailman terveysjärjestölle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
(2)EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 247.
(3)http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0007/283804/65wd17e_Rev1_TBActionPlan_150588_withCover.pdf
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061.
(5)https://thinkprogress.org/massive-hiv-treatment-study-found-zero-transmissions-between-mixed-status-couples-73d4a497f77b
(6)http://www.euro.who.int/en/health-topics/communicable-diseases/hepatitis/data-and-statistics
(7)ECDC:n vuotuinen epidemiologinen raportti.http://ecdc.europa.eu/en/healthtopics/hepatitis_C/Documents/aer2016/AER-hepatitis-C.pdf
(8)Ks. edellinen alaviite.
(9)Ks. edellinen alaviite.
(10)WHO:n laatima maailman tuberkuloosiraportti 2015.


Talousarvio 2018 – trilogin neuvotteluvaltuudet
PDF 377kWORD 62k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 varainhoitovuoden 2018 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista (2017/2043(BUD))
P8_TA(2017)0302A8-0249/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2017 antaman esityksen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018 (COM(2017)0400),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuoden 2018 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio(4),

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2017 antamat päätelmät varainhoitovuoden 2018 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (06522/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 86 a artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0249/2017),

Vuoden 2018 talousarvioesitys: kasvua, työllisyyttä ja turvallisuutta edistävä talousarvio

1.  palauttaa mieliin vahvistaneensa 15. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, että kestävä kasvu, ihmisarvoiset, laadukkaat ja vakaat työpaikat, sosioekonominen koheesio, turvallisuus, muuttoliike ja ilmastonmuutos ovat keskeisiä seikkoja ja tärkeimpiä painopisteitä unionin vuoden 2018 talousarviossa;

2.  katsoo, että komission ehdotus on yleisesti ottaen hyvä lähtökohta tämän vuoden neuvotteluille, koska unionin vuoden 2018 talousarvion on oltava sellainen, että unioni pystyy sen avulla edelleen luomaan kestävää kasvua ja työpaikkoja ja varmistamaan kansalaistensa turvallisuuden sekä vastaamaan muuttoliikkeen aiheuttamiin haasteisiin; pitää valitettavana, että komission ehdotus ei vastaa täysin parlamentin kehotusta toimia ilmastonmuutosta vastaan;

3.  pitää myönteisenä, että komissio päätti sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 välitarkistuksen tulokset talousarvioesitykseen jo ennen kuin neuvosto oli hyväksynyt sen virallisesti ja lähetti siten vahvan viestin tämän monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen merkityksestä ja tarpeesta lisätä unionin talousarvioon joustavuutta, jonka avulla unioni voisi pystyä vastaamaan tehokkaasti uusiin hätätilanteisiin ja rahoittamaan poliittisia painopisteitään;

4.  toteaa jälleen olevansa ehdottoman vakuuttunut, että investointien lisääminen tutkimukseen, innovointiin, infrastruktuuriin, koulutukseen ja pk-yrityksiin on keskeisen tärkeää, jotta unionissa saadaan aikaan kestävää kasvua ja voidaan luoda vakaita ja laadukkaita työpaikkoja; on sen vuoksi ilahtunut ehdotetuista määrärahojen lisäyksistä Horisontti 2020 -puiteohjelmaan, Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja Erasmus+-ohjelmaan, sillä nämä ohjelmat edistävät suoraan kyseisten tavoitteiden saavuttamista; katsoo kuitenkin, että määrärahoja olisi edelleen lisättävä, erityisesti kun otetaan huomioon näiden toimien rahoituksen leikkaukset, jotka tehtiin ESIR-rahoituksen hyväksi;

5.  muistuttaa pk-yritysten ratkaisevasta asemasta työpaikkojen luomisessa ja investointivajeen umpeen kuromisessa ja korostaa, että niiden riittävän rahoituksen on pysyttävä yhtenä EU:n talousarvion tärkeimmistä painopisteistä; pitää tämän osalta valitettavana, että COSME-ohjelmalle ehdotetut määrärahat ovat 2,9 prosenttia pienemmät kuin vuoden 2017 talousarviossa ja aikoo lisätä tämän ohjelman määrärahoja vuoden 2018 talousarviossa; huomauttaa, että pk-yrityksiä on tuettava enemmän ja kehottaa pysymään kaikissa ohjelman rahoitussitoumuksissa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppukaudella; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen yksinkertaistaa pk-yritysten rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmassa;

6.  pitää myönteisenä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) merkitystä investointivajeen kuromisessa umpeen kaikkialla EU:ssa ja EU:n alueiden välillä ja autettaessa toteuttamaan strategisia investointeja, jotka tarjoavat huomattavasti lisäarvoa taloudelle, ympäristölle ja yhteiskunnalle; kannattaa näin ollen rahaston toiminnan jatkamista vuoteen 2020; korostaa varojen nopeaa käyttöönottoa ESIR-rahaston pk-yrityksiä koskevassa osuudessa ja suhtautuu myönteisesti sen aiottuun laajentamiseen; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että pk-yritysten rahoitukseen ei ole kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka ansiosta käytettävissä olevista kokonaisvaroista saataisiin selkeä yleiskäsitys; korostaa käynnissä olevissa lainsäädäntöneuvotteluissa omaksumaansa kantaa, että unionin nykyisten ohjelmien määrärahoja ei pitäisi enää leikata tämän jatkokauden rahoittamiseksi; korostaa, että ESIR-rahastolla, jonka takuurahasto rahoitetaan pääosin EU:n talousarviosta, ei pitäisi tukea yhteisöjä, jotka on perustettu tai rekisteröity oikeudenkäyttöalueilla, jotka kuuluvat asiaankuuluvassa EU:n toimintapolitiikassa määriteltyihin yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin tai joilla ei tosiasiallisesti noudateta EU:n tai kansainvälisiä verostandardeja avoimuudesta ja tietojenvaihdosta;

7.  pitää myönteisinä puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehitystä ja hankintoja koskevia unionin aloitteita, joiden avulla alalla saadaan aikaan mittakaavaetuja ja lisätään koordinointia jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että jos aloitteita kehitetään oikein, ne johtavat puolustusmenojen järkeistämiseen ja säästöihin kansallisella tasolla; korostaa myös, että on parannettava Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä ja innovointia; palauttaa mieliin aiemman kantansa, että tämän alan uudet aloitteet olisi rahoitettava lisävaroin eikä nykyisten ohjelmien, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kustannuksella;

8.  panee merkille, ettei komissio ole noudattanut parlamentin pyyntöä toteuttaa ”Interrail‑kortti Eurooppaan 18 vuotta täyttäville” -hanketta koskeva arviointi ja esittää asiaa koskevia ehdotuksia; katsoo, että tällaisilla hankkeilla voidaan lisätä eurooppalaista tietoisuutta ja identiteettiä; korostaa kuitenkin, että uudet hankkeet olisi rahoitettava uusilla rahoitusvaroilla ja ilman, että ne vaikuttavat olemassa oleviin ohjelmiin, ja että niiden pitäisi olla yhteiskunnallisesti mahdollisimman kattavia; kehottaa komissiota jälleen esittämään asiaa koskevia ehdotuksia;

9.  pitää myönteisenä, että vuoden 2018 talousarvioesitykseen sisältyy lisämääräraha nuorisotyöllisyysaloitetta varten, ja toteaa, että parlamentin aiempiin pyyntöihin ohjelman jatkamisesta on näin ollen vastattu; panee merkille myös ehdotuksen lisätalousarvioesitykseksi nro 3/2017, johon sisältyy 500 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina nuorisotyöllisyysaloitteelle, kuten parlamentti ja neuvosto sopivat varainhoitovuotta 2017 koskeneessa talousarviosovittelussa; on vakuuttunut, että ehdotetut määrät eivät selvästikään riitä nuorisotyöllisyysaloitteen tavoitteiden saavuttamiseen, ja katsoo, että jotta nuorisotyöttömyysongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti, nuorisotyöllisyysaloitteen avulla olisi edelleenkin tuettava kasvua ja työllisyyttä koskevan unionin ensisijaisen tavoitteen saavuttamista; tähdentää, että nuorisotyöttömyyteen on löydettävä toimivia ratkaisuja kaikkialla unionissa, ja korostaa, että nuorisotyöllisyysaloitetta voidaan vielä parantaa ja tehostaa, erityisesti varmistamalla, että se tuo todellista eurooppalaista lisäarvoa nuorisotyöllisyyttä koskeviin toimintalinjoihin jäsenvaltioissa ja että sillä ei korvata aiempien kansallisten toimintalinjojen rahoitusta;

10.  muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on ensisijainen asema EU:n kehityksessä ja kasvussa; painottaa, että koheesiopolitiikan ohjelmien odotetaan pääsevän vuonna 2018 jälleen täyteen vauhtiin; korostaa parlamentin sitoutuneen varmistamaan, että näille ohjelmille myönnetään riittävät määrärahat, sillä ne ovat yksi EU:n keskeisistä toimintalinjoista; on kuitenkin huolissaan siitä, että kansallisella tasolla toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa esiintyy kohtuuttomia viipeitä; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että hallinto-, tarkastus- ja todentamisviranomaisten nimittäminen saadaan päätökseen ja täytäntöönpano nopeutuu; myöntää, että oikeusperustaa koskevien pitkien neuvottelujen vuoksi niihin osallistuneet EU:n toimielimet ovat osaltaan vastuussa matalasta toteuttamisasteesta; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot katsovat, että koheesiorahastojen olisi oltava väline yhteisvastuun takaamiseksi unionin toimintapolitiikassa;

11.  on erityisen huolissaan siitä, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppua kohti saattaa muodostua jälleen suorittamatta jääneiden maksujen suma, ja muistuttaa, että vuoden 2014 lopussa määrä oli ennennäkemättömät 24,7 miljardia euroa; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio esitti monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä ensimmäistä kertaa vuoteen 2020 ulottuvan maksuennusteen, mutta korostaa, että se on päivitettävä asianmukaisesti joka vuosi, jotta budjettivallan käyttäjä voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ajoissa; varoittaa vahingollisista seurauksista, joita uudella maksukriisillä voisi olla erityisesti EU:n talousarvion edunsaajille; on vakuuttunut, että unionin uskottavuus riippuu myös sen kyvystä varmistaa, että unionin talousarviossa on riittävä määrä maksumäärärahoja, joiden turvin sen on mahdollista pitää kiinni sitoumuksistaan; korostaa maksujen myöhästymisen haitallista vaikutusta yksityiselle sektorille ja erityisesti EU:n pk-yrityksille, joilla on sopimuksia julkisten elinten kanssa;

12.  korostaa sen merkitystä, että EU noudattaa sitoumustaan saavuttaa COP21-kokouksessa asetetut tavoitteet, erityisesti Yhdysvaltojen hallinnon äskettäisen sopimuksesta vetäytymistä koskevan päätöksen valossa; painottaa tähän liittyen, että ilman lisätoimenpiteitä on olemassa suuri riski, että tavoitetta osoittaa vähintään 20 prosenttia EU:n menoista monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 ilmastoon liittyviin toimiin ei saavuteta; panee huolestuneena merkille luonnon monimuotoisuudelle osoitetun vaatimattoman 0,1 prosentin lisäyksen; korostaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelun sisällyttäminen koko EU:n talousarvioon on tärkeää, ja palauttaa mieliin aikaisemman kehotuksensa laatia seurantamenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikki luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot ja niiden tehokkuus; korostaa myös, että EU:n rahoittamilla hankkeilla ei saisi olla kielteisiä vaikutuksia ilmastonmuutoksen lieventämiseen tai siirtymiseen vähähiiliseen kiertotalouteen;

13.  korostaa, että ennennäkemätön erityisvälineiden käyttöönotto on osoittanut, että unionin talousarviota ei alun perin ollut suunniteltu nykyisen muuttoliike- ja pakolaiskriisin kaltaisiin ongelmiin puuttumiseen; katsoo, että on ennenaikaista siirtyä kriisin jälkeiseen toimintamalliin; vastustaa tämän vuoksi otsakkeeseen 3 vuoden 2017 talousarvioon verrattuna tehtyjä leikkauksia, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, että unioni on luvannut hoitaa muuttoliike- ja pakolaiskriisin tehokkaasti; korostaa kuitenkin, että kiireelliseen ja ennennäkemättömään tilanteeseen reagoimisen jälkeen tarvitaan järjestelmällisempää ja ennakoivampaa lähestymistapaa, jota olisi täydennettävä EU:n talousarviovarojen tehokkaalla käytöllä; toistaa, että kansalaisten turvallisuus on EU:n painopiste;

14.  toteaa jälleen, että puuttumalla muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisiin syihin ja EU:n naapuruston vakauttamisella saadaan aikaan kestävä pitkän aikavälin ratkaisu ja että investoinnit muuttajien ja pakolaisten alkuperämaihin ovat keskeisiä tämän tavoitteen saavuttamisessa; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ulkoiseen investointiohjelmaan ja toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR), ja kehottaa panemaan rahaston nopeasti täytäntöön; panee siksi yllättyneenä merkille otsakkeeseen 4 tehdyt leikkaukset, joita ei voida täysin perustella aiemmilla määrärahalisäyksillä tai alhaisella toteuttamisasteella; toteaa jälleen, että muuttoliikkeen perimmäisiin syihin on puututtava muun muassa käsittelemällä köyhyyttä, työttömyyttä, koulutusta ja taloudellisia mahdollisuuksia sekä epävakautta, konflikteja ja ilmastonmuutosta;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan naapuruusvälineen itäiselle ulottuvuudelle on ehdotettu lisää määrärahoja ja parlamentin aiemmin esittämiin pyyntöihin on siten vastattu; on vakuuttunut, että unionin tuki erityisesti assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneille maille on olennaista, jotta ne voivat yhdentyä edelleen EU:hun ja lähentyä sitä taloudellisesti ja jotta demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksia voidaan edistää itäisessä naapurustossa; korostaa, että tätä tukea olisi sovellettava niin kauan kuin kyseiset maat täyttävät tukikelpoisuuskriteerit, erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, korruption torjunnan ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisen osalta;

16.  korostaa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston (EUSR) merkitystä, sillä se perustettiin vastaamaan suuriin luonnonkatastrofeihin ja ilmaisemaan eurooppalaisten solidaarisuutta katastrofeista kärsineitä Euroopan alueita kohtaan, ja panee merkille EUSR:n maksusitoumus- ja maksumäärärahoihin ehdotetun lisäyksen; kehottaa komissiota arvioimaan viipymättä, onko määrärahoja lisättävä enemmän ottaen erityisesti huomioon Italian maanjäristykset ja Espanjan ja Portugalin metsäpalot, joissa on menetetty ihmishenkiä ja joilla on ollut järkyttävä ja mittava vaikutus ihmisten elämään etenkin jo ennestään puutetta kärsivillä seuduilla; kehottaa mukauttamaan tämän rahaston varojen käyttöönottoa koskevia sääntöjä, jotta käyttöönotosta saadaan entistä joustavampaa ja nopeampaa ja jotta se kattaa enemmän erityyppisiä katastrofeja, joilla on huomattavia vaikutuksia, ja jotta voidaan lyhentää aikaa katastrofin tapahtumisesta varojen saataville saamiseen;

17.  panee merkille, että vuoden 2018 talousarvioesitys jättää hyvin vähän tai tuskin lainkaan liikkumavaraa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin nähden kauttaaltaan otsakkeissa 1, 3 ja 4; pitää tätä seurauksena siitä, että vuodesta 2014 alkaen on toteutettu merkittäviä uusia aloitteita (ESIR-rahasto, muuttoliikkeeseen liittyvät ehdotukset ja tuoreet ehdotukset puolustusalan tutkimuksesta ja Euroopan solidaarisuusjoukoista), jotka on ahdettu vuonna 2013 sovittujen monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien muodostamiin raameihin; muistuttaa, että monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyy erityisesti sen välitarkistuksen jälkeen joustavuussäännöksiä, joita olisi käytettävä täydessä laajuudessaan niiden rajallisuudesta huolimatta, jotta voidaan pitää kiinni tuloksekkaiden ohjelmien tavoitetasosta ja tarttua uusiin ja ennennäkemättömiin haasteisiin; toteaa aikovansa esittää lisää tällaisia joustavuussäännöksiä osana tarkistusprosessia; kehottaa jälleen kerran ottamaan käyttöön uudet aidosti omat varat EU:n talousarviossa;

18.  panee tässä yhteydessä merkille talousarvioesityksessä olevat lukuisat viittaukset tarpeeseen antaa oikaisukirjelmä, mikä voi osittain vähentää parlamentin kannan merkitystä talousarviomenettelyssä; pitää valitettavana, että komissio on ilmoittanut, että turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyviä mahdollisia uusia aloitteita sekä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen mahdollista voimassaolon jatkamista saatetaan ehdottaa osana tulevaa oikaisukirjelmää sen sijaan, että komissio olisi jo sisällyttänyt ne talousarvioesitykseen; kehottaa komissiota antamaan näistä tulevista ehdotuksista yksityiskohtaiset tiedot hyvissä ajoin, jotta budjettivallan käyttäjä voi tutustua niihin asianmukaisesti; korostaa, että näissä mahdollisissa aloitteissa ei pitäisi jättää huomiotta eikä niillä etenkään pitäisi korvata pyyntöjä ja tarkistuksia, joita parlamentti esittää tämän talousarviomenettelyn aikana;

19.  muistuttaa tuestaan tulosperusteista talousarviota koskevan komission strategian täytäntöönpanolle ja kehottaa parantamaan jatkuvasti tuloksellisuutta kuvaavien tietojen laatua ja esittämistä, jotta voidaan tarjota täsmällistä, selkeää ja ymmärrettävää tietoa EU:n ohjelmien tuloksellisuudesta;

Alaotsake 1 a – Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

20.  panee merkille, että vuoteen 2017 verrattuna komission ehdotuksessa vuodeksi 2018 lisätään alaotsakkeen 1 a maksusitoumusmäärärahoja 2,5 prosentilla 21 841,3 miljoonaan euroon; pitää myönteisenä, että suuri osa tästä lisäyksestä on tarkoitettu Horisontti 2020 -puiteohjelmalle, Verkkojen Eurooppa -välineelle ja Erasmus+-ohjelmalle, sillä niiden maksusitoumusmäärärahat nousevat 7,3 prosenttia, 8,7 prosenttia ja 9,5 prosenttia, mutta panee kuitenkin merkille, että määrä jää hiukan niiden rahoitussuunnitelmaa pienemmäksi; nostaa esille erityisesti Horisontti 2020 ‑ohjelman hakemusten erittäin alhaisen hyväksymisasteen;

21.  toteaa kuitenkin hämmästyneenä, että COSME-ohjelman maksusitoumusmäärärahoja on vähennetty 2,9 prosenttia ja maksumäärärahoja 31,3 prosenttia, vaikka pk-yritysten tukeminen on määritelty yhdeksi unionin tärkeimmistä painopisteistä;

22.  muistuttaa ESIR-rahaston toiminnan jatkamiseen liittyen, että parlamentti vastustaa uusia leikkauksia Verkkojen Eurooppa -välineeseen ja katsoo, että EU:n takuuseen kohdennetut ylimääräiset 1,1 miljardia euroa olisi rahoitettava kohdentamattomista liikkumavaroista (650 miljardia euroa) ja odotettavissa olevasta nettotulosta (450 miljardia euroa); palauttaa mieliin, että Verkkojen Eurooppa -välineen kokonaisrahoitukseen (TVT-osio) sisältyy myös uusi Wifi4EU-aloite; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen talousarviossa on järjestelmällisesti ylivarauksia riittämättömien määrärahojen vuoksi, erityisesti infrastruktuuriosiossa;

23.  panee merkille komission ehdotuksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen perustamisesta; toteaa kuitenkin huolestuneena, että parlamentin varoituksista huolimatta 30. toukokuuta 2017 hyväksytyssä lainsäädäntöehdotuksessa kaavaillaan, että kolme neljäsosaa joukkojen määrärahoista rahoitettaisiin siirroilla nykyisten ohjelmien ja pääasiassa Erasmus+-ohjelman (197,7 miljoonaa euroa) määrärahoista; on huolestunut siitä, että tämä tilanne saattaa vaarantaa kyseiset unionin ohjelmat, ja aikoo vahvistaa edelleen Erasmus+-ohjelmaa vuoden 2018 talousarviossa; muistuttaa siitä, että kaikki uudet poliittiset sitoumukset olisi rahoitettava uusilla määrärahoilla eikä siirtämällä määrärahoja nykyisistä ohjelmista;

24.  pitää myönteisenä ehdotettua lisäystä puolustusalan tutkimusta koskevan valmistelutoimen määrärahoihin ja sitä, että komissio on esittänyt lainsäädäntöehdotuksen puolustusteollisuuden kehittämisohjelmasta;

Alaotsake 1 b – Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

25.  panee merkille, että alaotsakkeen 1 b maksusitoumusmäärärahat ovat yhteensä 55 407,9 miljoonaa euroa, mikä merkitsee 2,4 prosentin lisäystä vuoden 2017 talousarvioon nähden – kun mukaan on laskettu lisätalousarvioesitys nro 3;

26.  toteaa, että ehdotettu 46 763,5 miljoonan euron määrä maksumäärärahoina on 25,7 prosenttia suurempi kuin vuonna 2017, mikä heijastaa suurelta osin vuonna 2017 koettua määrärahojen vähenemistä, joka johtui viipeestä ennen uusien toimintaohjelmien tehokasta käyntiin saamista; muistuttaa, että jäsenvaltioiden tekemät epätarkat ennusteet johtivat siihen, että alaotsakkeen 1 b maksumäärärahoja jäi vuonna 2016 käyttämättä huomattava määrä, yli 11 miljardia euroa, ja toteaa, että vuodeksi 2018 ehdotettuja määriä on jo tarkistettu 1,6 miljardilla eurolla alaspäin edellisistä ennusteista;

27.  korostaa, että vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon on päästävä täyteen vauhtiinsa, ja katsoo ehdottomasti, että epänormaalia suorittamatta jääneiden maksujen kasaantumista on vältettävä tulevaisuudessa; pyytää tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan ensi tilassa mahdolliset ratkaisematta olevat seikat, jotka liittyvät viivästyksiin jäsenvaltioiden hallinto- ja todentamisviranomaisten nimittämisessä, samoin kuin muut maksuhakemusten toimittamiseen vaikuttavat pullonkaulat; toivoo vilpittömästi, että sekä kansalliset viranomaiset että komissio ovat parantaneet maksutarpeita koskevia ennusteitaan vuoden 2018 talousarviossa ja että ehdotetut maksumäärärahat käytetään kokonaisuudessaan; toteaa, että oikeusperustasta käydyt pitkät neuvottelut EU:n toimielinten välillä ovat yksi monista syistä tähän nykyiseen matalaan toteuttamisasteeseen;

28.  pitää myönteisenä komission ehdotusta nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen jatkamisesta ja panee merkille ehdotuksen ottaa käyttöön 233,3 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen viimeaikaisen kertomuksen huomautuksia; muistuttaa, että aina kun nuorisotyöllisyysaloitteelle kohdennettuja määrärahoja lisätään, Euroopan sosiaalirahastosta olisi otettava käyttöön vastaavat määrät; aikoo tutkia kaikki mahdollisuudet lisätä edelleen tämän ohjelman määrärahoja vuoden 2018 talousarviossa;

29.  korostaa vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston (FEAD) merkitystä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa, ja pyytää osoittamaan vuoden 2018 talousarviossa riittävästi varoja, jotta kohderyhmien tarpeet voidaan täyttää ja rahaston tavoitteet voidaan saavuttaa asianmukaisesti;

Otsake 2 – Kestävä kasvu: luonnonvarat

30.  panee merkille, että otsakkeen 2 maksusitoumusmäärärahojen ehdotettu määrä on 59 553,5 miljoonaa euroa (1,7 prosentin lisäys vuoteen 2017 nähden) ja maksumäärärahojen määrä 56 359,8 miljoonaa euroa (2,6 prosentin lisäys), joten maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärään nähden jää 713,5 miljoonan euron liikkumavara; toteaa, että Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) vuoden 2018 tarpeiden rahoittamiseen kohdennetut määrärahalisäys (2,1 prosenttia) johtuu suurelta osin siitä, että vuonna 2018 oletetaan olevan käytettävissä merkittävästi pienempi määrä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja;

31.  panee merkille, että komissio on jättänyt 713,5 miljoonan euron liikkumavaran otsakkeen 2 enimmäismääriin nähden; huomauttaa, että maatalousmarkkinoiden yhä suurempi epävakaus, kuten havaittiin maitoalan kriisin yhteydessä, saattaa johtaa siihen, että tämä liikkumavara on otettava käyttöön; kehottaa komissiota varmistamaan, että enimmäismääriin nähden jää riittävästi liikkumavaraa, jotta pystytään vastaamaan mahdollisiin kriiseihin;

32.  korostaa, että tiettyjä hedelmiä, joiden markkinatilanne on edelleen vaikea, koskevien poikkeuksellisten tukitoimenpiteiden voimassaoloaikaa on jatkettu; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ei tällä hetkellä ehdota tukitoimenpiteitä kotieläintuotantoalalla ja erityisesti maitoalalla Venäjän asettaman EU:sta suuntautuvan tuonnin kiellon vuoksi, ja odottaa siksi muutosta tähän; toivoo näin ollen, että jos otsakkeen 2 liikkumavara otetaan käyttöön, osa siitä osoitetaan maidontuottajille maissa, joihin Venäjän tuontikielto eniten vaikuttaa; odottaa lokakuussa 2017 esitettäväksi aiottua komission oikaisukirjelmää, jonka pitäisi perustua päivitettyihin tietoihin maataloustukirahaston rahoituksesta maatalousalan todellisten tarpeiden todentamiseksi ja jossa otettaisiin asianmukaisesti huomioon Venäjän tuontikiellon ja muiden markkinoiden epävakauksien vaikutukset;

33.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) (2,4 prosenttia) ja LIFE+-ohjelman (5,9 prosenttia) rahoitussuunnitelman mukaiset maksusitoumusmäärärahojen lisäykset, mutta pitää valitettavana, että huomattavasti vähennetyt maksumäärärahat näyttävät osoittavan, että nämä kaksi ohjelmaa eivät ole kaudella 2014–2020 päässeet vieläkään vauhtiin;

Otsake 3 — Turvallisuus ja kansalaisuus

34.  panee merkille, että otsakkeen 3 maksusitoumusmäärärahojen ehdotettu määrä on 3 473,1 miljoona euroa; korostaa, että muuttoliike- ja pakolaistilanteeseen sekä siihen liittyviin haasteisiin tarvitaan yhteisiä, kattavia ja kestäviä ratkaisuja;

35.  pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä turvallisuustoimiin kohdennettua rahoitusta 800 miljoonalla eurolla – etenkin useiden EU:n alueella tehtyjen terrori-iskujen jälkeen;

36.  katsoo, että otsakkeen 3 maksusitoumus- (18,9 prosenttia) ja maksumäärärahoihin (21,7 prosenttia) vuoden 2017 talousarvioon nähden ehdotetut merkittävät leikkaukset, erityisesti leikkaukset turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF), sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) ja oikeusalan ohjelman määrärahoihin, eivät ole sopusoinnussa näiden asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden kanssa; kehottaa antamaan näille rahastoille riittävät määrärahat; katsoo ehdottomasti, että nämä leikkaukset eivät ole perusteltavissa viipeillä sovittujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ja uusien lainsäädäntöehdotusten hyväksymisessä; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että käytettävissä on riittävästi talousarviomäärärahoja ja että mahdollisiin lisätarpeisiin reagoidaan nopeasti;

37.  pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole ollut tehokasta uudelleenjakojärjestelmää, mikä on aiheuttanut joillekin jäsenvaltioille, erityisesti Italialle ja Kreikalle, kohtuutonta kuormitusta; palauttaa mieliin, että vuonna 2016 Eurooppaan saapui 361 678 pakolaista ja maahanmuuttajaa, joista 181 405 saapui Italiaan ja 173 447 Kreikkaan, ja että vuonna 2017 Italia on jo tähän mennessä ottanut vastaan 85 prosenttia Eurooppaan saapuneista pakolaisista ja maahanmuuttajista; pitää valitettavana, että Italia on tähän mennessä saanut AMIF-rahastosta vain 147,6 miljoonaa euroa, mikä on vain kolme prosenttia muuttoliikekriisin hallinnasta maalle koituneista kokonaiskustannuksista;

38.  uskoo lisäksi, että jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä turvallisuusasioissa voitaisiin tehostaa tukemalla sitä enemmän unionin talousarviosta; pitää kyseenalaisena, voidaanko tällainen tavoite saavuttaa, jos sisäisen turvallisuuden rahastoa koskevien budjettikohtien määrärahoja vähennetään merkittävästi vuoden 2017 talousarvioon verrattuna; korostaa, että on taattava tarvittava rahoitus EU:n matkustustieto- ja lupajärjestelmän ja rajanylitystietojärjestelmän kaltaisten ehdotettujen uusien tieto- ja rajavalvontajärjestelmien täytäntöönpanoa varten;

39.  katsoo, että vuosi 2018 on ratkaiseva Euroopan muuttoliikeagendan laatimisen kannalta, sillä useita sen keskeisistä osa-alueista kehitetään parhaillaan; korostaa tarvetta arvioida huolellisesti käsiteltävinä olevien erinäisten lainsäädäntöehdotusten talousarviovaikutuksia ja tarkastella mahdollisuutta siirtää niiden hyväksymistä myöhemmäksi ja toteaa, että näihin ehdotuksiin kuuluvat esimerkiksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän (Dublin-järjestelmä) uudistus sekä uusi rajanylitystietojärjestelmä ja uusi EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmä; korostaa, että on tärkeää myöntää riittävästi rahoitusta, jotta asiaa koskevat unionin tavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta voidaan saada nopeasti aikaan vaikuttava Euroopan turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikka, jossa noudatetaan tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen;

40.  huomauttaa, että jo kolmantena vuonna peräkkäin komission ehdotuksessa ei jätetä lainkaan liikkumavaraa otsakkeen 3 enimmäismäärään nähden, mikä osoittaa, että monivuotisen rahoituskehyksen pienimmän otsakkeen koko on ajastaan jäljessä, kuten parlamentti totesi välitarkistusprosessin aikana; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen ottaa joustovälineestä käyttöön 817 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina, mikä on mahdollista vain monivuotista rahoituskehystä koskevassa tarkistetussa asetuksessa aikaansaadun lisäjouston ansiosta; korostaa, että menotaso on edelleen riittämätön, ja pitää valitettavana, että komissio on lykännyt uusien ehdotusten tekemistä tulevan oikaisukirjelmän esittämiseen asti;

41.  palauttaa mieliin, että parlamentti on johdonmukaisesti tukenut voimakkaasti kulttuuri- ja media-alan ohjelmia; on ilahtunut Luova Eurooppa -ohjelmaan vuoden 2017 talousarvioon nähden ehdotetuista lisäyksistä, samoin kuin lisäyksistä osana multimediatoimia toteutettavan kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden rahoitukseen; vaatii lisäksi, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalle on annettava riittävästi rahoitusta; kehottaa komissiota tarkistamaan multimediatoimien budjettikohtaan kuuluvat aloitteet, jotta voidaan varmistaa, että määrärahoilla tuetaan tosiasiallisesti laadukasta ja riippumatonta tiedottamista EU:n asioista; muistuttaa tukevansa Euranet+-verkon kestävää monivuotista rahoitusjärjestelyä; suhtautuu myönteisesti myös elintarvikkeita ja rehuja koskevan ohjelman ja kuluttajaohjelman maksusitoumusmäärärahoihin tehtyihin lisäyksiiin vuoden 2017 talousarvioon verrattuna; korostaa lopuksi vahvan terveysalan toimintaohjelman ja sen riittävien määrärahojen merkitystä, jotta terveysalalla voidaan tehdä eurooppalaista yhteistyötä, joka kattaa muun muassa terveydenhoidon uudet innovaatiot, epätasa-arvon terveydenhuollossa, kroonisten sairauksien aiheuttaman taakan, mikrobilääkeresistanssin, rajatylittävän terveydenhuollon ja hoidon saatavuuden;

Otsake 4 – Globaali Eurooppa

42.  pitää valitettavana, että otsakkeen 4 rahoitus on kokonaisuutena tarkastellen vähentynyt ja että sen määrä on 9,6 miljardia euroa (5,6 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2017 talousarviossa) maksusitoumusmäärärahoina; toteaa, että otsakkeen 4 tärkeimpiä välineitä koskevat leikkaukset liittyvät suurelta osin aiempiin, vuoden 2017 talousarviossa hyväksyttyihin määrärahalisäyksiin, jotka kohdennettiin Turkin‑pakolaisavun koordinointivälineelle ja Euroopan muuttoliikeagendaan perustuvalle uudelle kumppanuuskehykselle;

43.  katsoo, etteivät kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen (DCI) ja Euroopan naapuruusvälineeseen (ENI), etenkin sen eteläiseen ulottuvuuteen, kohdistetut leikkaukset ole perusteltuja, kun otetaan huomioon kumppanuuskehykseen sisältyviä muuttoliikesopimuksia pidemmälle ulottuvien, muuttoliikettä koskevien unionin toimien pitkän aikavälin tarpeet; pyytää tähän liittyen lisäämään rauhanprosessia varten osoitettuja taloudellisia resursseja ja rahoitusapua Palestiinalle ja UNRWA:lle; muistuttaa, että riittävien varojen varmistaminen eteläistä naapurustoa varten on tärkeää, koska Lähi-idän vakaus on keskeinen tekijä muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumisessa;

44.  on kuitenkin ilahtunut lisäyksistä, joita on ehdotettu Euroopan naapuruusvälineen itäiselle ulottuvuudelle ja joiden avulla edistetään demokraattisten uudistusten tukemista ja taloudellista yhdentymistä unioniin erityisesti maissa, jotka ovat allekirjoittaneet assosiaatiosopimuksen unionin kanssa;

45.  pitää valitettavana, että Turkille myönnettävää tukea poliittisiin uudistuksiin (IPA II) on lisätty – erityisesti nyt, kun maa on taantunut oikeusvaltion, sananvapauden ja perusoikeuksien suhteen; kehottaa komissiota keskeyttämään liittymistä edeltävän tuen antamisen, jos liittymisneuvottelut keskeytyvät, ja pyytää siinä tapauksessa käyttämään kyseisiä varoja suoraan Turkin kansalaisyhteiskunnan tueksi ja investoimaan enemmän opiskelijoille, tutkijoille ja toimittajille tarkoitettujen henkilöiden välisiin vaihto-ohjelmiin, kuten Erasmus+-ohjelmaan; toivoo kuitenkin riittävää rahoitusta liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) tuensaajina oleville Länsi-Balkanin maille, jotka tarvitsevat kiireellisesti taloudellista tukea uudistuksia varten;

46.  katsoo, että opiskelijoiden liikkuvuuden ja akateemisen yhteistyön EU:n naapuruuspolitiikkaan kuuluvien maiden välillä olisi saatava jatkuvaa tukea, koska korkeakoulutus on tärkeää kumppanimaiden uudistuksille yleisesti; pitää siksi valitettavina vähennyksiä teknisen ja taloudellisen tuen määrärahoihin kolmessa ulkoisessa välineessä – IPA, ENI ja DCI – jotka on tarkoitettu edistämään korkeakoulutuksen kansainvälistä ulottuvuutta Erasmus+-ohjelman täytäntöön panemiseksi;

47.  panee merkille komission ehdotuksen jättää 232 miljoonan euron liikkumavara enimmäismäärään nähden; on vakuuttunut, että unionin ulkoisiin toimiin liittyvien haasteiden ratkaiseminen edellyttää jatkuvaa rahoitusta, jonka määrä on otsakkeeseen 4 osoitettua nykyistä rahoitusta suurempi; muistuttaa, että ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa käytettiin vuoden 2017 talousarviossa mahdollistamaan enimmäismäärän yli menevä rahoitus; katsoo, että uusia aloitteita olisi rahoitettava uusilla määrärahoilla ja että kaikkia joustavuusvaihtoehtoja olisi hyödynnettävä kattavasti monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksen yhteydessä sovitun tason mukaisesti;

48.  toteaa, että komissio viittaa toistuvasti mahdolliseen Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkamiseen, ja kehottaa sitä esittämään mahdollisimman pian varsinaisen ehdotuksen sen jatkamisesta, jos se on sen aikomus; palauttaa mieliin, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet varmistamaan, että Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ja erityisrahastojen perustaminen tapahtuu avoimesti ja selkeästi ja kunnioittaen unionin talousarvion yhtenäisyyden periaatetta ja budjettivallan käyttäjän oikeuksia, parlamentaarinen valvonta mukaan lukien; kehottaa jäsenvaltioita jälleen kerran noudattamaan ajallaan Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ja erityisrahastojen rahoittamista koskevia sitoumuksiaan;

49.  antaa täyden tukensa lupauksille, jotka unioni antoi Brysselin Syyria-konferenssissa ja joilla vahvistettiin aiemmat Lontoossa annetut lupaukset; hyväksyy sekä Euroopan naapuruusvälineen että humanitaarisen avun rahoituksen lisäämisen 120 miljoonalla eurolla niiden lunastamiseksi;

Otsake 5 – Hallinto

50.  panee merkille, että otsakkeen 5 menoja lisätään 3,1 prosentilla vuoden 2017 talousarvioon nähden ja että ne ovat yhteensä 9 682,4 miljoonaa euroa (+287,9 miljoonaa euroa); toteaa, että yli kolmannes (108,5 miljoonaa euroa) tästä nimellislisäyksestä selittyy eläkkeisiin tarvittavilla lisämäärärahoilla; panee merkille, että lisämäärärahat johtuvat pääasiassa ennakoidusta eläkeläisten määrän kasvusta (+4,2 prosenttia); toteaa lisäksi, että eläkeläisten määrän odotetaan edelleen kasvavan tulevina vuosina; panee merkille hallintomenoihin sovelletun tiukan lähestymistavan sekä kaikkien muiden kuin palkkoihin liittyvien menojen nimellisen jäädyttämisen;

51.  toteaa, että todellinen liikkumavara enimmäismäärään nähden on 93,6 miljoonaa euroa sen jälkeen, kun on korvattu ennakoimattomiin menoihin varatusta liikkumavarasta otsakkeen 3 menoihin vuonna 2017 käyttöön otetut 570 miljoonaa euroa; korostaa, että otsakkeen 5 osuus unionin talousarviosta on eläkkeiden vuoksi hivenen kasvanut ja on nyt 6,0 prosenttia (maksusitoumusmäärärahoina);

Pilottihankkeet ja valmistelutoimet

52.  korostaa, että pilottihankkeet ja valmistelutoimet ovat tärkeitä välineitä poliittisten painopisteiden muotoilussa ja sellaisten uusien aloitteiden käyttöönotossa, joista voi tulla unionin pysyviä toimintoja ja ohjelmia; aikoo määrittää tasapainoisen pilottihankkeita ja valmistelutoimia koskevan paketin; toteaa, että nykyisessä ehdotuksessa joidenkin otsakkeiden liikkumavara on varsin pieni tai jopa olematon, ja aikoo tarkastella, miten mahdollisille pilottihankkeille ja valmistelutoimille voitaisiin tehdä tilaa vähentämättä muihin poliittisiin painopisteisiin kohdennettua rahoitusta; katsoo, että pilottihankkeiden ja valmistelutoimien täytäntöönpanossa komission olisi tiedotettava jokaisessa vaiheessa niitä ehdottaneille Euroopan parlamentin jäsenille, jotta ehdotusten henkeä kunnioitettaisiin kaikin puolin;

Virastot

53.  panee merkille, että erillisvirastoille kohdennettua rahoitusta on kokonaisuudessaan lisätty vuoden 2018 talousarvioesityksessä 3,1 prosentilla (kun käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja ei ole otettu huomioon) ja että niille on myönnetty 146 uutta tointa, mutta korostaa, että täydessä toimintavalmiudessa olevien virastojen (-11,2 prosenttia) ja uusia tehtäviä hoitavien virastojen (+10,5 prosenttia) välillä on suuri ero; olettaa näiden lukujen kuvastavan asianmukaisesti sitä, että useimmat virastot ovat vuoden 2013 jälkeen saavuttaneet tai jopa ylittäneet tavoitteen leikata henkilöstöä 5 prosentilla (osa saavuttaa tavoitteen vuonna 2018), kun taas henkilöstölisäykset on samaan aikaan rajoitettu koskemaan vain muuttoliike- ja turvallisuusasioita käsitteleviä virastoja (+183 tointa), rahoitusvalvontaviranomaisia (+28 tointa) ja eräitä uusia tehtäviä hoitavia virastoja (rautatievirasto, lentoturvallisuusvirasto ja GNSS-virasto) (+18 tointa); muistuttaa kehottaneensa vuotta 2015 koskeneessa vastuuvapausmenettelyssä(5) turvaamaan riittävät resurssit ja tarvittaessa lisäämään niitä, jotta varmistetaan virastojen asianmukainen toiminta, mukaan lukien virastojen verkoston pysyvän sihteeristön (nykyinen ”yhteinen tukivirasto” (Shared Support Office)) toiminta;

54.  muistuttaa kannastaan, että oikeus- ja sisäasioiden alalla toimiville unionin virastoille on kiireellisesti myönnettävä tarvittavat toimintamäärärahat ja henkilöstö, joiden turvin ne voivat selviytyä niille viime vuosina annetuista lisätehtävistä ja uusista vastuualueista; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille Euroopan raja- ja merivartiovirastolle (Frontex) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) ehdotetut henkilöstölisäykset ja katsoo, että tämä on vähintä, mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että nämä virastot voivat toimia tehokkaasti; korostaa, että Europolille ehdotetut määrärahat ja henkilöstömäärä eivät riitä sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, koska komissio ja jäsenvaltiot ovat edellisinä vuosina päättäneet vahvistaa jäsenvaltioiden yhteistyötä erityisesti terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, kyberrikollisuuden ja ihmiskaupan torjunnan sekä ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelun alalla; nostaa esille nykyisessä tietojenvaihtoarkkitehtuurissa havaitut puutteet ja kehottaa komissiota antamaan tietotekniikkavirastolle riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit sille tämän osalta äskettäin siirrettyjen lisätehtävien ja -velvollisuuksien täyttämiseksi; korostaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) merkitystä jäsenvaltioiden tukemisessa turvapaikkahakemusten käsittelyssä, erityisesti silloin kun turvapaikanhakijoita on enemmän; pitää valitettavana Eurojustin toimintarahoituksen (23,6 prosentin vähennys vuoteen 2017 nähden) ja henkilöstömäärän (4 prosenttia) vähentämistä, sillä sen käsittelemien tapausten määrä on tällä hetkellä lisääntynyt;

55.  panee merkille, että työllisyyden ja koulutuksen (Cedefop, ETF, EU-OSHA, Eurofound) sekä ympäristötoimien (ECDC, ECHA, EYK, EFSA, EMA) alalla toimivat EU:n virastot ovat erityisesti henkilöstöleikkausten kohteena (5 ja 12 paikkaa vähemmän); katsoo, että tämä on vastoin yleistä unionin politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda ihmisarvoisia, laadukkaita ja vakaita työpaikkoja ja torjua ilmastonmuutosta; suhtautuu myönteisesti henkilöstö- ja määrärahalisäyksiin ACER:ssa ja GNSS-virastossa mutta korostaa, että nämä lisäykset eivät riitä siihen, että virastot voisivat täyttää tehtävänsä asianmukaisesti;

56.  panee merkille, että vuosi 2018 on kolmas REACH-rekisteröinnin määräaika ja että se koskee suurta määrää yrityksiä Euroopassa ja tähän mennessä suurinta määrää pk-yrityksiä, millä on huomattava vaikutus kemikaaliviraston työmäärään; kehottaa siksi komissiota pidättäytymään suunnitellusta kuuden väliaikaisen toimihenkilön paikan vähentämisestä vuonna 2018 ja lykkäämään tätä vähennystä vuoteen 2019, jotta kemikaalivirasto voi panna tehokkaasti täytäntöön koko vuoden 2018 työohjelmansa; panee tässä yhteydessä merkille, että kemikaalivirasto on jo vähentänyt REACH‑henkilöstöä kymmenen prosenttia vuodesta 2012 lähtien;

o
o   o

57.  muistuttaa, että tasa-arvon valtavirtaistaminen on suoraan perussopimuksista johtuva oikeudellinen velvoite; vaatii toteuttamaan sukupuolitietoista budjetointia talousarviomenettelyssä ja käyttämään talousarviovaroja vaikuttavana välineenä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi; suosittelee talousarviosuunnitelman laatimista sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen täytäntöönpanemiseksi EU:n toimielimissä hyväksytyn pilottihankkeen mukaisesti ja erityisen budjettikohdan käyttöönottamista tulevaisuudessa, jotta tasa-arvon valtavirtaistamista voidaan hallinnoida ja koordinoida kaikissa EU:n toimielimissä;

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

YHTEINEN LAUSUMA TALOUSARVIOMENETTELYN AIKATAULUSTA JA SOVITTELUKOMITEAN TYÖSKENTELYN TOIMINTATAVOISTA VUONNA 2018

A.  Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen liitteessä olevan A osan mukaisesti Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat seuraavista vuoden 2018 talousarviomenettelyn keskeisistä ajankohdista:

1.  Trilogi kutsutaan koolle 13. heinäkuuta aamulla ennen neuvoston kannan hyväksymistä.

2.  Komissio pyrkii esittelemään vuoden 2018 ennakkoarvion toukokuun loppupuoleen mennessä.

3.  Neuvosto pyrkii vahvistamaan kantansa ja lähettämään sen Euroopan parlamentille viikkoon 37 (syyskuun kolmanteen viikkoon) mennessä, jotta asiasta voitaisiin sopia hyvissä ajoin Euroopan parlamentin kanssa.

4.  Euroopan parlamentin budjettivaliokunta pyrkii äänestämään tarkistuksista neuvoston kantaan viimeistään viikon 41 loppuun (lokakuun puoliväliin) mennessä.

5.  Trilogi kutsutaan koolle 18. lokakuuta iltapäivällä ennen Euroopan parlamentin käsittelyä.

6.  Euroopan parlamentin täysistunto äänestää käsittelyssä viikolla 43 (täysistunto 23.–26. lokakuuta).

7.  Sovittelujakso alkaa 31. lokakuuta. SEUT 314 artiklan 4 kohdan c alakohdan määräysten mukaisesti sovittelujakso päättyy 20. marraskuuta 2017.

8.  Sovittelukomitea kokoontuu 6. marraskuuta iltapäivällä Euroopan parlamentin isännöimänä ja 17. marraskuuta neuvoston isännöimänä, ja sitä jatketaan tarpeen mukaan. Sovittelukomitean kokoukset valmistellaan trilogissa (tarvittaessa trilogeissa). Trilogi on määrä pitää 9. marraskuuta aamulla. Lisäksi 21 päivää kestävän sovittelujakson kuluessa, mahdollisesti myös 13. tai 14. marraskuuta (Strasbourg), voidaan järjestää muita trilogeja.

B.  Sovittelukomitean työskentelyn toimitavat on esitetty edellä mainitun toimielinten välisen sopimuksen liitteen E osassa.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0085.
(5)Katso Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2017 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0155).


Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia
PDF 313kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 aiheesta ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (2016/2240(INI))
P8_TA(2017)0303A8-0220/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 167 artiklan 3 ja 4 kohdan,

‒  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2347,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteet 4 ja 17,

‒  ottaa huomioon komission ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan parlamentille ja neuvostolle 8. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (JOIN(2016)0029),

‒  ottaa huomioon komission 10. toukokuuta 2007 esittämän tiedonannon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta (COM(2007)0242),

–  ottaa huomioon kulttuuria EU:n ulkosuhteissa koskevan valmistelutoimen sekä sen yhteydessä esitetyt suositukset(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe – A Global Strategy for the European Union’s Foreign and Security Policy),

‒  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman kulttuuria koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(2),

‒  ottaa huomioon komission kertomuksen kulttuuria koskevan Euroopan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta (COM(2010)0390),

‒  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi(3),

‒  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Euroopan neuvoston puitesopimuksen kulttuuriperinnön arvosta yhteiskunnalle (Faron yleissopimus)(4),

‒  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa(5),

‒  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta(6),

‒  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(7),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”EU:n rooli YK:ssa – Miten EU:n ulkopolitiikan tavoitteet voitaisiin saavuttaa paremmin?”(8),

‒  ottaa huomioon 23. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta (2015–2018)(9),

‒  ottaa huomioon Unescon vuoden 1972 yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta,

‒  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa”(10),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston päätöslauselman CM/Res(2010)53 kulttuurireittejä koskevasta laajennetusta osittaisesta sopimuksesta,

‒  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuutta ja luovaa alaa koskevasta EU:n johdonmukaisesta politiikasta(11),

‒  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kulttuurista EU:n ulkosuhteissa ja erityisesti kehitysyhteistyössä(12),

‒  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta ja etenkin sen 3 kohdan, jossa kehotetaan varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ”käyttämään kulttuuridiplomatian ja kulttuurien välisen vuoropuhelun keinoja eri yhteisöjen väliseen sovintoon ja tuhottujen kohteiden jälleenrakentamisessa”(13),

‒  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(14),

‒  ottaa huomioon koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvoston 21. ja 22. marraskuuta 2016 pidetyn 3502. kokouksen tulokset,

‒  ottaa huomioon parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä tehdyn tutkimuksen ”Euroopan kulttuuri-instituutit ulkomailla”(15),

‒  ottaa huomioon parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä tehdyn tutkimuksen Euroopan kulttuuripääkaupungeista (menestystarinat ja pitkäaikaisvaikutukset)(16),

‒  ottaa huomioon komission ulkopolitiikan välineiden hallintoyksikön teettämän tutkimuksen vuodelta 2015 EU:n ja sen politiikan kuvasta ulkomailla(17),

‒  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon tiedonannosta ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia”,

‒  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon tiedonannosta ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia”,

‒  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018) (COM(2016)0543),

‒  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan solidaarisuusjoukoista (COM(2016)0942),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen 27. syyskuuta 2016 tekemän päätöksen, jossa se totesi Ahmad al-Faqi al-Mahdin syylliseksi useiden mausoleumien tuhoamiseen Timbuktussa ja jossa katsottiin ensimmäistä kertaa Rooman perussäännön mukaisesti, että kulttuuriperinnön tuhoaminen voidaan katsoa sotarikokseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0220/2017),

A.  toteaa, että EU:sta on tulossa kansainvälisissä suhteissa yhä merkittävämpi toimija ja sen olisi osoitettava lisää resursseja ja energiaa yhteisen kulttuurinsa, kulttuuriperintönsä, taiteellisen luovan toiminnan ja innovoinnin edistämiseen pitäen arvossa alueellista monimuotoisuutta SEUT-sopimuksen 167 artiklan mukaisesti;

B.  toteaa, että EU on kansainvälisessä politiikassa tärkeä toimija, jolla on yhä suurempi merkitys maailmassa, myös edistämällä kulttuurillista ja kielellistä monimuotoisuutta kansainvälisissä suhteissa;

C.  toteaa, että kulttuurilla on jo sinällään arvoa ja EU:n kokemukset ovat osoittaneet, että kulttuurivaihto voi edistää unionin ulkoisia tavoitteita ja toimia yhdistävänä siltana etniseltä, uskonnolliselta ja sosiaaliselta taustaltaan erilaisten ihmisten välillä etenkin, koska se vahvistaa kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja vastavuoroista ymmärtämystä myös ulkosuhdehallinnon (EUH) toimien kautta; katsoo tähän liittyen, että kulttuurin olisi oltava keskeinen osa poliittista vuoropuhelua, jota käydään kolmansien maiden kanssa, ja että kulttuuri on sisällytettävä järjestelmällisesti hankkeisiin ja ohjelmiin;

D.  toteaa, että jotta EU voisi edistää kulttuurien välistä ymmärrystä, sen on laajennettava yhteisiä viestintävälineitä, kuten Artea, Euronewsia ja Euranetia, aidosti eurooppalaisina tiedotusvälineinä;

E.  toteaa, että kulttuuri ja kulttuurin suojelu liittyvät erottamattomasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen;

F.  toteaa, että tieteellinen yhteistyö on olennainen ulkopolitiikan osa, jolla rakennetaan siltoja valtioiden välille, vahvistetaan kansainvälisen tutkimuksen laatua ja kohotetaan tiedediplomatian profiilia;

G.  toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on laajat yhteiset kulttuuriset, kielelliset, historialliset ja uskonnolliset juuret ja perintö; katsoo, että Euroopan kulttuurisen, uskonnollisen ja humanistisen perinnön toimiessa inspiraationa jäsenvaltioista on voinut tulla moninaisuudessaan yhtenäisiä; toteaa, että eurooppalaiset kulttuurit ja – sekä aineellinen että aineeton – kulttuuriperintö edustavat eurooppalaisten yhteiskuntien ja alueiden moninaisuutta sekä yhtä lailla valtaväestön kuin vähemmistöjen kulttuureja;

H.  toteaa, että kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla Pariisissa maaliskuussa 2015 annetussa julistuksessa korostetaan tarvetta edistää aktiivista vuoropuhelua kulttuurien välillä sekä maailmanlaajuista solidaarisuutta ja keskinäistä kunnioitusta;

I.  toteaa, että kautta EU:n historian kulttuurisuhteet ovat keskeinen sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää taloudellista ja inhimillistä kehitystä edistävä tekijä ja niillä on merkittävä asema kansalaisyhteiskunnan kapasiteetin lisäämisessä, ihmisten välisten kontaktien edistämisessä sekä radikalisoitumisen estämisessä niin, että suojellaan kulttuuriperintöä, vahvistetaan demokratiaprosesseja ja osallistutaan konfliktien estämiseen ratkaisuun sekä selviytymiskyvyn parantamiseen;

J.  katsoo, että kulttuuridiplomatialla olisi edistettävä kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja myös vähemmistökielten säilyttämistä, ja olisi tunnustettava tällaisen toiminnan itseisarvo ja sen Euroopan kulttuuriperintöä edistävä vaikutus;

K.  toteaa, että ihmisoikeuksiin sisältyvät myös kulttuuriset oikeudet, minkä vuoksi olisi kiinnitettävä samalla tavoin huomiota jokaisen yksilön oikeuteen osallistua kulttuurielämään ja nauttia omasta kulttuuristaan kunnioittaen samalla kaikkien perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia;

L.  panee merkille, että joulukuussa 2014 otettiin käyttöön toimia syyrialaisten kulttuuriesineiden kaupan estämiseksi; toteaa, että on olemassa selvä tarve perustaa kulttuuriperinnön tuhoamisen sekä kulttuuriesineiden poisviennin havaitsemiseen ja torjumiseen liittyvä nopean toiminnan mekanismi, jota sovellettaisiin myös konfliktialueilla ja -valtioissa; toteaa, että tällaisia toimia käytetään konfliktien yhteydessä usein pelotteluun tai sokkivaikutuksen aikaansaamiseen ja ne voidaan joissakin tapauksissa katsoa ”kulttuuriseksi puhdistukseksi”;

M.  toteaa, että kulttuuri on yhteistä omaisuutta ja että kehityspolitiikkaa koskevan uuden eurooppalaisen konsensuksen kehittämiseen on kuuluttava yhteisen julkisen omaisuuden talteenotto myös kulttuurin alalla;

N.  toteaa, että EU ja yksittäiset jäsenvaltiot vastaavat yli puolesta koko maailman kehitysavusta ja että tämä edellyttää nykyistä parempaa tunnustusta;

O.  toteaa, että kulttuuriperintö on universaali perintö, jonka suojeleminen on siksi ennakkoedellytys rauhan ja selviytymiskyvyn kehittämiselle;

P.  toteaa, että yhteinen tiedonanto ”Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia” tarjoaa kehyksen EU:n kansainvälisille kulttuurisuhteille; toteaa, ettei siinä kuitenkaan aseteta temaattisia eikä maantieteellisiä prioriteetteja tai konkreettisia tavoitteita eikä määritetä tuloksia, kohderyhmiä, yhteisiä etuja ja aloitteita, rahoitusta koskevia sääntöjä, moitteetonta varainhoitoa, paikallista ja alueellista näkökulmaa ja haasteita eikä täytäntöönpanoon liittyviä menettelyjä;

Q.  toteaa, että ihmisten väliset yhteydet, kuten nuorisovaihto, ystävyyskaupunkitoiminta ja ammatilliset kumppanuudet, ovat olleet merkittäviä välineitä kulttuurien välisen ymmärryksen edistämisessä ja että EU:n on edistettävä niitä ulkopoliittisissa suhteissaan;

R.  katsoo, että liikkuvuus on olennainen osa EU:n kansainvälisiä kulttuurisuhteita ja se edellyttää sellaisten mekanismien perustamista, joiden avulla kulttuurialan ammattilaisten, tutkijoiden, yliopistoissa toimivien, opettajien, opiskelijoiden ja EU:n ohjelmiin aiemmin osallistuneiden henkilöiden alumniverkostojen viisuminsaantia voidaan helpottaa(18) kolmansiin maihin ja kolmansista maista matkustamisen yhteydessä;

S.  ottaa huomioon EU:n ja sen naapurivaltioiden välisen historiallisen kulttuurisen vuorovaikutuksen;

T.  katsoo, että taitelijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten yhteistyö, koulutus ja liikkuvuus heidän teoksensa mukaan lukien myös eurooppalaisten ja kansainvälisten verkkojen kautta sekä taitelijaresidenssit ovat keskeisiä tekijöitä levitettäessä, vaihdettaessa, edistettäessä ja kehitettäessä eurooppalaista ja muuta kuin eurooppalaista kulttuuria ja taidetta;

U.  toteaa, että taiteilijoiden ja kulttuurialojen ammattilaisten viisumipolitiikalla on suuri merkitys menestyksekkäälle yhteistyölle ja teosten vapaalle liikkuvuudelle eurooppalaisten ja kansainvälisten verkostojen kautta sekä sille, että varmistetaan taiteilijoiden aktiiviset residenssiohjelmat, joihin osallistuvat kansalaisyhteiskunnat maailman eri maista ja alueilta;

V.  katsoo, että hyvän lähtökohdan tarjoaisi sen selvittäminen, mitä kulttuuria koskevan EU:n toimintasuunnitelman avulla on saatu aikaan, ja sen jälkeen voitaisiin kehittää ja parantaa edelleen strategiaa, asettaa selkeitä ja mitattavissa olevia kunkin maan ominaispiirteitä vastaavia tavoitteita, prioriteetteja ja realistisia tuloksia sekä ottaa oppia parhaista käytännöistä;

W.  katsoo, että EU:n kannattaa Yhdistyneiden kansakuntien keskeisenä kumppanina toimia tiiviissä yhteistyössä Unescon kanssa maailman kulttuuriperinnön suojelemiseksi;

X.  katsoo, että EU:n ohjelmien ja resurssien välisellä koordinoinnilla olisi vahvistettava EU:n ulkosuhteiden kulttuurista ulottuvuutta, jotta voidaan luoda yhteinen vuoropuhelutila kulttuurien väliselle ymmärrykselle ja luottamukselle;

Y.  katsoo, että EU:n aloitteiden ja toimien näkyvyyttä kolmansissa maissa ja erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan kattamissa maissa olisi lisättävä ja niiden tulosten kohdentamista, arviointia ja levittämistä olisi parannettava(19);

Z.  toteaa, että audiovisuaalisen ja kulttuurialan sekä luovien alojen tuotteiden ja palveluiden määrä kasvaa samoin kuin niiden osuus BKT:stä ja niiden kansainvälinen levitys;

AA.  toteaa, että monet Euroopan neuvoston vahvistamista kulttuurireiteistä kattavat EU:n naapurivaltioita idässä ja kaakossa sekä ehdokasmaita, mikä vahvistaa osaltaan EU:n ja sen naapurimaiden välisiä yhteyksiä;

AB.  ottaa huomioon unionin pyrkimykset vahvistaa yhteiskunnan kestävyyttä syventämällä kulttuuria, koulutusta ja nuorisoa koskevaa työtä sekä edistämällä moniarvoisuutta, rinnakkaiseloa ja kunnioitusta;

Tavoitteet

1.  pitää myönteisenä yhteistä tiedonantoa, jossa annetaan yleiskuva kaikista sellaisista EU:n ja sen jäsenvaltioiden tukemista ja toteuttamista välineistä, toimista, aloitteista, ohjelmista ja hankkeista, joiden yhteisenä nimittäjänä on kulttuuri; kehottaa kehittämään kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevan EU:n tehokkaan strategian;

2.  panee merkille, että yhteisellä tiedonannolla pyritään edistämään kulttuuriyhteistyötä EU:ssa ja sen kumppanuusvaltioiden kanssa ja tukemaan globaalia järjestystä, joka perustuu rauhan säilyttämiseen, ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen torjuntaan kulttuurien sekä uskontojen välisen vuoropuhelun, konfliktien estämisen ja demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamisen, ilmaisunvapauden, taiteellisen vapauden, vastavuoroisen ymmärtämyksen, ihmisoikeuksien, kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden sekä perusarvojen avulla; korostaa siksi kulttuuridiplomatian, koulutuksen ja kulttuurivaihdon merkitystä yleismaailmallisten arvojen yhteisen ytimen vahvistamisessa;

3.  panee merkille Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimykset vahvistaa tiede- ja tutkimuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta ja kehottaa komissiota vaalimaan kunnianhimoisen tiedediplomatian kehitystä;

4.  kehottaa edistämään kulttuurisia oikeuksia, jotka ovat keskeisiä ja perustavia ihmisoikeuksia, ja kehottaa pitämään kulttuuria sen itseisarvon vuoksi neljäntenä erillisenä ja kattavana kestävän kehityksen pilarina yhdessä sosiaalisten, taloudellisten sekä ympäristöön liittyvien ulottuvuuksien kanssa;

5.  on tyytyväinen yhteisessä tiedonannossa valittuun lähestymistapaan, jossa määritetään kolme toimintalinjaa: kulttuurin tukeminen kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kasvun moottorina; kulttuurin ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi yhteisöjen välillä; kulttuuriperintöön liittyvän yhteistyön lujittaminen;

6.  kehottaa edistämään taiteellista ilmaisunvapautta Euroopan unionin arvona ja tavoitteena, joka edistää vapaata vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kansainvälisellä tasolla;

7.  korostaa, että EU:lla on monia ja monenlaisia kokemuksia osallistavasta hallinnosta ja sen voimana on olla monimuotoisuudessaan yhtenäinen, mikä on EU:n tuoman lisäarvon perusta;

8.  katsoo, että vaikka kulttuurin alalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta – myös ottaen huomioon EU:n sekä jäsenvaltioiden yhteiset kulttuuriset juuret ja perintö sekä pitkäaikaisen taiteellisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen tulokset – yhdessä työskentelyn ja luomisen perinteen hyödyt ovat luoneet perustan muiden kulttuurien kunnioittamiselle ja ymmärtämiselle;

9.  korostaa, että EU on foorumi, jolla kaikki jäsenvaltiot yhdistävät voimansa vahvistaakseen rooliaan kansainvälisissä kulttuurisuhteissa hyödyntäen yhteistyön kaikille osapuolille tuomia etuja;

10.  ehdottaa, että kukin jäsenvaltio voisi käynnistää yhdessä EU:n kanssa yhteisiä toimia, joiden avulla nostetaan esiin EU:n eri jäsenvaltiota kunakin vuonna esimerkiksi järjestämällä näyttelyjä ja toteuttamalla yhteistuotantoja; katsoo, että näin olisi pyrittävä saamaan EU:lle ja jäsenvaltioille lisäarvoa ja parantamaan niiden toimien ja aloitteiden näkyvyyttä ulkomailla myös EU:n edustustojen avulla siten, että niille osoitetaan tätä varten erityisiä henkilöresursseja ja rahoitusta;

11.  katsoo, että jäsenvaltiot ja erityisesti pienemmät jäsenvaltiot ja niiden kulttuurilaitokset ja -toimijat voisivat saada lisäarvoa hyödyntämällä EU:ta kulttuuristen saavutustensa edistämiseen ja jakamiseen ulkomailla;

12.  katsoo, että kulttuuridiplomatia voi toimia EU:n ja sen jäsenvaltioiden edustajana;

13.  muistuttaa aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön liittyen jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten keskinäisen yhteistyön tärkeydestä tutkimuksen, edistämisen, säilyttämisen ja hallinnan yhteydessä sekä laittoman kaupan, taideteosten ryöstelyn ja tuhoamisen torjumisessa; katsoo, että tällaisia toimia olisi toteutettava myös alueellisesti osoitettujen varojen ja tuen ja rajat ylittävän poliisiyhteistyön avulla sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

14.  painottaa riippumattomien tiedotusvälineiden tehtävää kulttuurisen moninaisuuden ja monikulttuuristen taitojen edistämisessä sekä tarvetta vahvistaa tällaisia tiedotusvälineitä luotettavan tiedon lähteinä erityisesti EU:n naapurialueilla;

15.  on tyytyväinen siihen, että yhteisessä tiedonannossa esitetään kulttuuriala ja luovat toimialat merkittävänä osatekijänä kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevassa EU:n strategiassa; toteaa, että nämä alat voivat edistää unionin ”pehmeää voimaa” toimiessaan eurooppalaisten arvojen lähettiläinä, mikä koskee erityisesti alueellisia luovia keskuksia ja kulttuuriverkkoja; suosittelee, että ne tunnistetaan ja niille annetaan kannustusta ja niihin liittyviä taitoja kehitetään; kehottaa komissiota edistämään luovan alan ja kulttuurialan toimijoiden verkostoja ja keskittymään etenkin pk-yrityksiin, luoviin eurooppalaisiin alueisiin sekä luoviin keskuksiin, joiden moninaiset vaikutukset ja innovointi heijastuvat myös muille aloille;

16.  pyytää komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kulttuurialan toimijoista olennaisen osan yhteisen tiedonannon täytäntöönpanoa ja selventämään, että niiden olisi katettava muiden ryhmien ohella muun muassa taiteilijat, kulttuurialan ja luovan alan ammattilaiset, kulttuurilaitokset, yksityiset ja julkiset säätiöt, korkeakoulut, kulttuurialan ja luovan alan yritykset;

Hallinto ja välineet

17.  kehottaa komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään tätä alaa koskevia vuotuisia ja monivuotisia toimintasuunnitelmia, jotka käsittävät toimia, strategisia temaattisia ja maantieteellisiä prioriteetteja ja yhteisiä tavoitteita; kehottaa tarkastelemaan yhteisen tiedonannon täytäntöönpanoa säännöllisesti ja raportoimaan tarkastelun tuloksista parlamentille;

18.  korostaa, että kolmansiin maihin liittyvien EU:n politiikkatoimien johdonmukaisuutta on parannettava; painottaa tarvetta hyödyntää nykyisiä tutkimustuloksia, parhaita käytäntöjä ja muita kulttuuriperinnön suojelua koskevia EU:n rahoittamia aloitteita ja välineitä, joista voi olla hyötyä kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle; kehottaa lisäämään synergiavaikutuksia kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden ja muiden sellaisten EU:n rahoittamien aloitteiden välillä, joista voi olla hyötyä strategian tavoitteiden saavuttamisessa, resurssitehokkuuden, optimaalisten tulosten sekä EU:n toimien ja aloitteiden tehokkaiden vaikutusten varmistamisessa; suosittelee nykytilanteen selvittämistä tehokkaan menettelyn varmistamiseksi;

19.  kehottaa komissiota esittämään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä erityisen budjettikohdan, jolla tuetaan kansainvälisiä kulttuurisuhteita nykyisissä ohjelmissa ja tulevissa ehdotuspyynnöissä, erityisesti kulttuuria ja koulutusta koskevien ohjelmien seuraavassa sukupolvessa, jotta niiden kansainvälisiä toimia voidaan kehittää asianmukaisesti;

20.  ehdottaa, että laaditaan erityinen EU-ohjelma ja keskitetään resursseja kansainväliseen liikkuvuuteen ja vaihto-ohjelmiin, kuten residenssiohjelmiin, jotka on suunnattu erityisesti nuorille kulttuuri- ja luovan alan ammattilaisille ja taiteilijoille;

21.  ehdottaa tässä yhteydessä, että Erasmus-ohjelman ja muiden koulutusta ja vapaaehtoistyötä koskevien liikkuvuusohjelmien aiempien osallistujien alumniverkostoja olisi rohkaistava hyödyntämään kulttuurienvälisiä taitojaan muiden eduksi ja niistä olisi tultava vaikutusvaltaisia toimijoita kulttuuristen ulkosuhteiden alan kumppanuuksien kehittämisessä;

22.  kehottaa komissiota kehittämään kulttuurimatkailua niin, että jäsenvaltiot voivat suunnitella ja vaihtaa esimerkiksi ohjelmia ja parhaita käytäntöjä, mikä helpottaisi kansainvälistä liikkuvuutta ja vaihto-ohjelmia kolmansien maiden kansalaisten kanssa sekä pääsyä kulttuurihyödykkeiden pariin;

23.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan kansainväliset kulttuurisuhteet horisontaalisesti mukaan kansainvälisiin yhteistyövälineisiin ja -ohjelmiin sekä välitarkasteluihin, jotta voidaan taata johdonmukaisuus ja tehdä kansainvälisistä kulttuurisuhteista tehokas väline;

24.  kehottaa komissiota vahvistamaan kulttuuriulottuvuuden vaikutusta kansainvälisissä suhteissa sisällyttämällä kulttuuriulottuvuuden järjestelmällisesti neuvotteluihin ja assosiaatiosopimuksiin; painottaa, että EU:n on vahvistettava toimintaperiaatteet yhteistyökumppanien kanssa kansainvälisissä hankkeissa ja luotava joustava kehys, jolla helpotetaan rajoja poistavaa kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä;

25.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen kulttuurisuhteita naapuruusvaltioiden kanssa teknisen avun, valmiuksien kehittämisen ohjelmien, koulutuksen, pätevyyksien kehittämisen ja tietämyksen siirtämisen avulla, myös tiedotusvälineiden alalla, jotta voidaan parantaa hallintoa ja suosia uusia kumppanuuksia kansallisella, alueellisella, paikallisella sekä rajat ylittävällä tasolla; katsoo, että samalla on jatkettava alueellisia ohjelmia eteläisissä ja itäisissä naapuruusvaltioissa, myös Länsi-Balkanilla;

26.  painottaa, että kestävän kehityksen vuoksi EU:n ulkoisten kulttuurirahoitustoimien on perustuttava paikallisten kumppanien vahvaan osallistumiseen, ohjelmien paikalliseen todellisuuteen mukauttamiseen ja hankkeiden rahoituksen jälkeisen ajanjakson, myös kansalliseen rahoitukseen tai muuhun tulomalliin siirtymisen asianmukaiseen tarkasteluun;

27.  painottaa kulttuuri- ja ihmisoikeusaloitteiden merkitystä ja katsoo, että niillä olisi pyrittävä tukemaan kulttuurialan ammattilaisia valtioissa tai alueilla, joilla näiden oikeudet ovat uhattuina; kehottaa rahoittamaan näitä ohjelmia yhdessä eurooppalaisen demokratiarahaston ja Euroopan naapuruusvälineen kanssa;

28.  korostaa, että aktiivinen kansalaisyhteiskunta voi auttaa merkittävästi EU:n tukemien arvojen levittämisessä kumppanuusvaltioissa, minkä vuoksi on tärkeää, että EU kahdenvälisiä suhteita ylläpitäessään tukee kulttuurialan kansalaisjärjestöjä kumppanuusvaltioissa;

29.  kehottaa komissiota ottamaan kulttuurin mukaan kaikkiin nykyisiin ja tuleviin kahden- ja monenvälisiin yhteistyösopimuksiin ja osoittamaan sille asianmukaiset määrärahat talousarviosta ottaen asianmukaisesti huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta koskevan Unescon yleissopimuksen, jotta voidaan painottaa entistä enemmän kulttuuriperinnön sekä kulttuurialan ja luovien alojen osuutta kestävän kehityksen edistämisessä myös kasvun ja työpaikkojen alalla sekä niiden vaikutusta sosiaaliseen hyvinvointiin; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi uutta kumppanuutta AKT-maiden kanssa vuoden 2020 jälkeen koskevien seuraavien neuvotteluvaltuuksien yhteydessä; kehottaa kehittämään alaa koskevia EU:n indikaattoreita keinona edistää kulttuuripolitiikkaa koskevaa keskustelua;

30.  korostaa, että nuorten liikkuvuutta ja yliopistojen yhteistyötä koskevat ohjelmat ovat erittäin arvokas väline pitkäaikaisten akateemisten ja kulttuurisuhteiden luomisessa;

31.  kehottaa komissiota vahvistamaan Erasmus-, Luova Eurooppa-, Kansalaisten Eurooppa- sekä Horisontti 2020 -ohjelmien kansainvälistä ulottuvuutta; muistuttaa tältä osin EU:n ohjelmien keskeisestä asemasta kulttuurin, koulutuksen, nuorten ja urheilun alalla keskeisinä tekijöinä, joilla torjutaan suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja sekä edistetään yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittamista; kehottaa komissiota edistämään unionin lähimpien kumppanuusvaltioiden osallistumista näihin ohjelmiin etenkin Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä;

32.  arvostaa komission pyrkimyksiä edistää tieteen, tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuuriyhteistyön asemaa pehmeänä välineenä unionin ulkosuhteissa; painottaa, että tiede- ja kulttuurivaihto edistävät valmiuksien kehittämistä ja konfliktien ratkaisua erityisesti suhteissa EU:n naapurimaihin;

33.  kehottaa komissiota vahvistamaan ja laajentamaan COSME-ohjelmaa siten, että se kattaa kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategian ulottuvuuden, ja vahvistamaan kolmansissa maissa kulttuurin alalla toimivia eurooppalaisia pk-yrityksiä EU:n aihekohtaisten ohjelmien avulla;

34.  painottaa alueiden komitean sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan asemaa strategian laatimisessa;

35.  korostaa, että parlamentilla, myös sen tiedotus- ja yhteystoimistoilla, olisi oltava aktiivinen rooli kulttuurin edistämisessä EU:n ulkoisissa toimissa;

36.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa määrittämään kuhunkin EU:n edustustoon yhteyspisteen, joka on yhteydessä jäsenvaltioiden kansallisiin kulttuuri-instituutteihin, edustajiin ja paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan, toimijoihin sekä viranomaisiin noudattaen jäsennellyn vuoropuhelun menettelyä tarkoituksena selvittää yhdessä etusijalle asetettavia yhteisiä aloja, tarpeita sekä yhteistyömenetelmiä, ja kehottaa antamaan tähän riittävästi määrärahoja ja koulutusta; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan Euroopan parlamentille täytäntöönpanon tilasta ja saavutetuista tuloksista kahden vuoden välein;

37.  kehottaa osoittamaan Euroopan ulkosuhdehallinnossa asianmukaiset henkilöstöresurssit ja rahoituksen kansainvälisiä kulttuurisuhteita varten niin, että Euroopan ulkosuhdehallinto voi toimia liikkeellepanevana voimana ja suunnannäyttäjänä erilaisille EU:n yksiköille, jotka hoitavat kansainvälisiä kulttuurisuhteita;

38.  kannustaa lisäämään kansainvälisiin kulttuurisuhteisiin liittyvää koulutusta ja tutkimusta alan toimijoiden valmiuksien parantamiseksi sekä vahvistamaan kulttuurista osallistumista koulutuksen avulla muun muassa antamalla EU:n henkilöstölle asianmukaista koulutusta kulttuuriosaamisesta;

39.  kehottaa määrittämään selkeästi jäsenvaltioiden kulttuuri-instituuttien roolin liittyen EU:n kulttuurivaikutukseen unionin rajojen ulkopuolella ja kehittämään sitä osallistavalla ja yhteisellä eurooppalaisella narratiivilla muun muassa EU:n kansallisten kulttuuri-instituuttien verkoston (EUNIC) ja muiden foorumien avulla; kehottaa soveltamaan kaikkiin sidosryhmiin osallistavaa ja yhdenmukaista menettelyä, kansalaisyhteiskunta mukaan lukien; antaa tältä osin tunnustuksen jäsenvaltioiden kulttuuri-instituutioiden alalla tähän mennessä tekemälle työlle; kannustaa lisäämään yhteistyötä ulkomailla tavoitteena optimoida jäsenvaltioiden intressit kiinnittäen erityistä huomiota pienempien jäsenvaltioiden ja sellaisten jäsenvaltioiden, joilla ei ole kulttuuri-instituutteja ulkomailla, kulttuurisen edustuksen tarpeisiin;

40.  kehottaa vahvistamaan strategista kumppanuutta Unescon kanssa yhteisen tiedonannon täytäntöönpanossa ja hyödyntämään sen uskottavuutta Euroopassa sekä sen maailmanlaajuista ulottuvuutta kaikkien EU:n ja sen ulkopuolisten sidosryhmien yhteisten toimien vaikutusten moninkertaistamiseksi; katsoo, että voitaisiin harkita sen ottamista mukaan tuleviin työryhmiin tai neuvoa-antaviin komiteoihin auttamaan tiedonannon täytäntöönpanossa;

41.  painottaa tarvetta määritellä uudelleen kansallisten kulttuuri-instituuttien tärkeä asema kulttuurienvälisessä vaihdossa ottaen huomioon, että joillain niistä on tässä pitkät perinteet ja paljon yhteyksiä kolmansiin maihin, minkä ansiosta ne voivat toimia vankkana perustana erilaisten eurooppalaisten toimijoiden väliselle yhteistyölle ja viestinnälle; panee myös merkille niiden mahdollisuudet edistää ja helpottaa valtioiden välisiä kahdenvälisiä suhteita ja auttaa kehittämään ja panemaan täytäntöön eurooppalaista kulttuuridiplomatiaa koskevaa strategiaa;

42.  kehottaa komissiota sekä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan edelleen erikseen räätälöidyn EU:n vierailijaohjelman kehittämistä vahvana välineenä vahvistaa vuoropuhelua, edistää demokratiaa ja toimia pysyvänä alustana kolmansien maiden nuorten ja tulevien johtajien ja mielipidevaikuttajien sekä unionin toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen keskeisten keskustelukumppanien välillä;

43.  pitää myönteisenä kulttuuridiplomatian foorumin perustamista ja kehottaa tekemään siitä kestävän sekä arvioimaan säännöllisesti sen tavoitteita, tuloksia ja hallintoa; panee merkille kansainvälisten kulttuurisuhteiden alalla toimivat monet erilaiset institutionaaliset ja muut kuin institutionaaliset sidosryhmät(20), ja kehottaa komissiota edistämään jäsenneltyä vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kesken myös avointa koordinointimenettelyä noudattaen;

44.  kehottaa perustamaan viipymättä mekanismin, joka tarjoaa mahdollisuuden vaarassa olevan kulttuuriperinnön tuhoamisen estämiseen, sen arviointiin ja jälleenrakentamiseen sekä menetysten arviointiin ja joka käsittää myös nopean toiminnan mekanismin konfliktivaltioiden perinnön turvaamiseksi käyttäen pohjana YK:n ”kulttuurinturvajoukkoja” koskevasta aloitteesta saatuja kokemuksia ja toimien tiiviissä ja jäsennellyssä yhteistyössä Unescon kanssa Copernicus-ohjelman (Euroopan maanseurantaohjelma) teknisellä tuella; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 2347, jossa vahvistetaan, että kulttuuriperinnön tuhoaminen voidaan katsoa sotarikokseksi; kehottaa EU:ta ja EUH:ta tekemään yhteistyötä kaikkien kumppanien kanssa, jotta voidaan edistää konfliktien estämistä, rauhanrakentamista ja palauttamista- ja sovintoa kaikilla alueilla, joihin konfliktit ovat vaikuttaneet;

45.  pyytää EU:n tason koordinointia aseellisten konfliktien ja sotien yhteydessä varastettujen kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjumiseksi sekä tällaisten esineiden palauttamiseksi; katsoo, että tällainen koordinointi on keskeisessä asemassa pyrittäessä estämään terroristiryhmien rahoitus;

46.  painottaa tarvetta vahvistaa EU:n ja Unescon strategista kumppanuutta luomalla kestävä alusta yhteisiä prioriteetteja koskevaa yhteistyötä ja viestintää varten, jotta voidaan vastata tehokkaasti yhteisiin haasteisiin kulttuuri- ja koulutusalalla;

47.  ehdottaa, että Euroopan kulttuurifoorumissa ja EU:n kehitysyhteistyöpäivillä kiinnitetään erityistä huomiota EU:n kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskevaan jäsenneltyyn vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan ja sidosryhmien kanssa;

48.  kehottaa komissiota järjestämään erityisen kulttuuri- ja kehitysyhteistyöalan toimijoiden kollokvion/foorumin EU:n ja AKT-maiden Brysselissä huhtikuussa 2009 antaman julkilausuman perusteella ja katsoo, että sen pitäisi olla avoin EU:n naapurimaiden ja muiden strategisten kumppanimaiden toimijoille;

49.  katsoo, että kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta (2018) tehty päätös tarjoaa mahdollisuuden osallistua kulttuuriperinnön edistämiseen yhdennetyn lähestymistavan avulla ja EU:n kansainvälisen ulottuvuuden merkittävänä osatekijänä niiden intressien pohjalta, joita kumppanimailla on Euroopan perintöä ja asiantuntemusta kohtaan;

50.  kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön nykyisiä oikeudellisia välineitä kulttuuriperinnön, tekijänoikeuksien ja immateriaalioikeuksien suojelun parantamiseksi; pyytää komissiota esittämään suunnitellun lainsäädäntöehdotuksen kulttuuriesineiden EU:hun tuonnin sääntelemiseksi, erityisesti konfliktialueilta tulevien esineiden osalta, laittoman kaupan torjumiseksi;

51.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet kulttuuri‑ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon vuoden 2005 yleissopimuksen ja näin sitoutuneet sen täytäntöönpanoon, tukemaan yhteisiä toimia sen täytäntöönpanemiseksi;

Ns.ihmiseltä ihmiselle -lähestymistapa

52.  on samaa mieltä yhteisen tiedonannon ehdotuksesta, jonka mukaan ylhäältä alas suuntautuvasta esittelymenettelystä siirryttäisiin ihmisten väliseen (people-to-people, P2P) lähestymistapaan; korostaa yhdessä luomiseen ja tuottamiseen perustuvia menetelmiä kulttuurialalla ja luovilla aloilla; katsoo, että kulttuurin on saavutettava kaikki kansalaiset;

53.  katsoo, että nuoret ovat yksi EU:n ja kumppanimaiden tärkeimmistä kohderyhmistä, ja katsoo, että esittävät taiteet, kuvataiteet, katutaide, musiikki, elokuva, kirjallisuus, sosiaalinen media ja digitaaliset alustat yleensä ovat parhaita kanavia heidän saavuttamisekseen;

54.  kehottaa hyödyntämään EU:n ja kolmansien maiden välisiä yhteisiä hankkeita kulttuuriperinnön digitoinnin tutkimuksen ja kehittämisen alalla myös tiedonsaannin, uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämisen helpottamiseksi ja uuden kulttuurimatkailun edistämiseksi;

55.  kehottaa sisällyttämään kulttuurisisällön, jonka yksi suurimmista tuottajista Eurooppa on, unionin politiikkoihin myös digitaalialalla, jotta saadaan aikaan maailmanlaajuisesti toimivia kansalaisten virtuaaliverkostoja ja lisätään kulttuuriin osallistumista ja kulttuurivaihtoa;

56.  kehottaa laatimaan EU:n yhteysaloitteen maantieteellisistä haitoista kärsivien nuorten tukemiseksi, jotta he voivat osallistua aktiivisemmin;

57.  on tyytyväinen komission aloitteisiin, jotka Med Culture -ohjelman tavoin koskevat nuorten kulttuurialan yrittäjien vertaisoppimista tai More Europen kaltaisiin kulttuurienvälisten suhteiden koulutusta tukeviin aloitteisiin;

58.  kannattaa sitä, että kolmansien maiden sallitaan osallistua rajat ylittäviin ja yhteisiin hankkeisiin, kuten Euroopan neuvoston kulttuurireitit, ja kannattaa heidän ottamistaan mukaan toimijoiksi tulevaan strategiaan, jota kolmansissa maissa oleville EU:n edustustoille on ehdotettu ja jonka kautta ne voivat hyödyntää kolmansissa maissa tekemässään työssä täysin EU:n kulttuuritoimintaa, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkia ja Lux-palkintoa; muistuttaa, että digitaaliset välineet, tekniset alustat, kuten Europeana, ja kulttuuriverkot voivat olla keskeisellä sijalla saavutettaessa entistä suurempia yleisöjä ja levitettäessä parhaita käytäntöjä;

59.  kehottaa luomaan nykyisen tiedealan viisumiohjelman mukaisen kulttuurialan viisumiohjelman kolmansien maiden kansalaisille, taiteilijoille ja muille kulttuurialan ammattilaisille tavoitteena edistää kulttuurisuhteita ja poistaa liikkuvuuden esteitä kulttuurialalta;

60.  kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyömuotoja Euroopan neuvoston kanssa, etenkin ohjelmissa, joissa pyritään korostamaan kulttuurin merkitystä demokratian, kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuuriperinnön ja audiovisuaalialan edistäjänä;

61.  katsoo, että tarvitaan perusteellista tietämystä alasta, paikallisista toimijoista sekä kansalaisyhteiskunnasta, jotta voidaan parantaa näiden toimijoiden pääsyä ohjelmiin ja mahdollisuuksia saada rahoitusta; katsoo, että samalla on varmistettava, että hyödynnetään heidän EU:n ohjelmiin ja aloitteisiin osallistumisensa avulla saatavat kerrannaisvaikutukset; kehottaa kuulemaan paikallisia toimijoita, myös paikallisviranomaisia, ja ottamaan heidät mukaan ohjelmien suunnitteluun; kehottaa kehittämään innovoivia yhteistyömenettelyjä, joissa hyödynnetään jo olemassa olevia välineitä ja verkkoja (avustukset ja edelleen myönnetyt avustukset)(21); kehottaa toteuttamaan niiden johdosta jatkotoimia ja ottamaan huomioon sukupuolten tasa-arvon;

62.  panee merkille, että kehitysstrategiat ja -ohjelmat keskittyvät vahvasti aineelliseen puutteeseen ja sosiokulttuuriseen köyhyyteen; kehottaa parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen saavuttamista myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi;

63.  kehottaa parantamaan EU:n ja jäsenvaltioiden kulttuurialan toimien näkyvyyttä ja levittämistä kansainvälisellä tasolla myös määrittämällä yhteisiä suuntaviivoja(22) sekä kohdentamalla ne kohdeyleisölle paikallisella kielellä;

64.  kehottaa suhtautumaan uudella tavalla medianäkyvyyteen ja ottamaan käyttöön EU:n kulttuuriportaalin ja hyödyntämään eurooppalaisen kulttuurin taloja ja festivaaleja ja kehottaa ottamaan tähän mukaan myös paikallisen median yhteistyössä muun muassa EBUn, EURONEWSin ja EURANETin kanssa;

65.  rohkaisee EU:ta hyödyntämään täysimääräisesti multimediatutkimuksen tarjoamia mahdollisuuksia kehitysmaiden nykyisten haasteiden ja mahdollisuuksien ymmärtämiseksi, myös kulttuurialalla, ja kulttuurin aseman arvioimiseksi kehitysyhteistyössä ja kansainvälisessä yhteistyössä;

EU:n globaalistrategia

66.  korostaa kulttuurin tärkeää asemaa EU:n ulkopolitiikassa pehmeän vallan välineenä, rauhanturvaamisen, vakauden ja sovittelun liikkeellepanevana voimana ja kestävää sosioekonomista ja inhimillistä kehitystä edistävänä tekijänä;

67.  painottaa koulutuksen ja kulttuurin ratkaisevaa merkitystä kansalaisuuden ja kulttuurienvälisten taitojen edistämisessä sekä parempien sosiaalisten, inhimillisten ja taloudellisten näkymien luomisessa;

68.  antaa tunnustuksen sille, että EU:n globaalistrategiassa korostetaan kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä vastavuoroisen ymmärtämyksen lisäämisessä; pitää kuitenkin valitettavana, ettei kulttuurin ja taiteen itseisarvoa radikalismia ja terrorismia estävänä tekijänä mainita; pyytää tämän vuoksi, että vahvistetaan erityisesti kulttuurialan vahvistamiseen ja yhteistyöhön tarkoitettuja välineitä;

69.  kehottaa komissiota lujittamaan yhteistyötään kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n, Unescon, Interpolin, Maailman tullijärjestön ja Kansainvälisen museoneuvoston kanssa, jotta voidaan torjua tehokkaammin kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa, josta saatuja varoja voidaan käyttää rikollisen toiminnan rahoittamiseen, terroristijärjestöjen toiminta mukaan lukien;

70.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan kulttuurikysymyksille erityisen roolin EU:n globaalistrategian etenemissuunnitelman toteutuksessa;

71.  korostaa, että EU:n, jonka peruskivinä ovat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen, olisi rakennuttava ulkopolitiikassa saaduille kokemuksille ja opeille, ja että tämä olisi otettava huomioon kehitettäessä suhteita kolmansiin maihin kulttuurin ja kulttuuriperinnön avulla; toteaa, että tämä antaisi myös EU:lle mahdollisuuden esitellä ja viedä kulttuurisia arvojaan;

72.  kehottaa toteuttamaan kohdennettuja kulttuuri- ja koulutustoimia, joilla voidaan tukea EU:n keskeisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita sekä osaltaan vahvistaa demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien suojelua; muistuttaa, että vuonna 2018 tulee kuluneeksi 70 vuotta ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen antamisesta;

73.  toteaa, että EU:n kulttuurinen vaikutusvalta antaa sille mahdollisuuden suunnitella kansainvälisten asioiden näkyvyyttä moninaisen kulttuuri-identiteettinsä kanavien kautta;

74.  muistuttaa, että koulutus ja kulttuuri ovat ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, joilla helpotetaan kestävän kehityksen vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamista, ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä kaupunkien elpymiseen ja kaupunkeihin Euroopassa ja kaikkialla maailmassa; kehottaa tämän vuoksi painottamaan kulttuurin merkitystä ja edistämään kulttuuri-ilmaisua ehdotuksessa kehityspolitiikkaa koskevaksi uudeksi eurooppalaiseksi konsensukseksi;

75.  kehottaa vahvistamaan kansainvälisiä kulttuurisuhteita muuttoliike- ja pakolaispolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa; kehottaa EU:ta, joka on moninaisuudessaan yhtenäinen ja siten vahva, omaksumaan tasapainoisen menettelytavan, jossa kunnioitetaan kulttuurieroja ja jossa keskeisellä sijalla ovat maahanmuuttajayhteisöt; korostaa, että kulttuurin olisi oltava silta, joka edistää vastavuoroista ymmärtämystä ja entistä sopuisampaa rinnakkaiseloa;

76.  toteaa, että EU toimii myös erityisympäristöissä, joissa poliittinen konteksti ja kulttuurisuhteiden toteutumista koskevat oikeudelliset kehykset ovat vihamielisiä ja ahdasmielisiä; toteaa, että EU kärsii usein kolmansissa maissa epätarkkojen, osittaisten ja subjektiivisten tietojen seurauksista ja siihen kohdistetaan suoranaista propagandaa; kehottaa ottamaan käyttöön tätä koskevia erityisiä toimenpiteitä ja asianmukaisia toimia;

77.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita vahvistamaan koulutuksen ja kulttuurin saatavuuden resursseja erityisesti alaikäisten maahanmuuttajien ja pakolaisten osalta EU:ssa ja kolmansissa maissa; kehottaa tukemaan EU:n korkeakoulujen koulutusväyliä korkeakouluopiskelijoille yhteistyössä myös telemaattisten korkeakoulujen kanssa kunnioittaen aina kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta;

78.  kehottaa komissiota ja EU:n ulkosuhdehallintoa edistämään kulttuurisuhteita EU:n lähinaapureiden kanssa, jotta voidaan edistää konkreettisia toimia kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi(23) ja käsitellä EU:n kohtaamia muuttoliikettä, turvallisuutta ja radikalisoitumista koskevia kysymyksiä;

79.  suosittelee, että EU tekee yhteistyötä kaikkien alalla toimivien asianomaisten elinten ja paikallisten kumppanien kanssa saavuttaakseen kansainvälisiin kulttuurisuhteisiin liittyvät tavoitteensa sekä tekemällä monenvälistä yhteistyötä kansainvälisissä järjestöissä että hyödyntämällä kumppanuuksia keskeisten toimijoiden kanssa paikalla;

80.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan yhteistyötä Euroopan neuvoston kulttuurireittejä koskevan laajennetun osittaisen sopimuksen yhteydessä; toteaa, että se on institutionaalinen väline ruohonjuuritason kulttuurisuhteiden vahvistamiselle myös kolmansien maiden kanssa, kulttuurisen moninaisuuden perusarvojen, kulttuurien välisen vuoropuhelun ja vähemmän tunnettujen kulttuurikohteiden kestävän aluekehityksen edistämiseksi samalla, kun säilytetään niiden yhteinen kulttuuriperintö;

81.  kehottaa EU:ta tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien valtioiden kanssa, jotka jakavat sen tavoitteet ja arvot ja ovat valmiita toimimaan niiden tukemiseksi; korostaa, että tämä on erityisen tärkeää, jotta voidaan toteuttaa EU:n legitiimejä ja vakaita toimia niin, että EU tunnustetaan globaaliksi toimijaksi;

o
o   o

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)http://ec.europa.eu/culture/library/publications/global-cultural-citizenship_en.pdf
(2)EUVL C 287, 29.11.2007, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0441.
(4)http://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/treaty/199
(5)EUVL C 320, 16.12.2008, s. 10.
(6)EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 135.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0005.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0403.
(9)EUVL C 463, 23.12.2014, s. 4.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0293.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0486.
(12)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 41.
(13)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 55.
(14)EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 32.
(15)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/563418/IPOL_STU(2016)563418_EN.pdf
(16)http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/etudes/join/2013/513985/IPOL-CULT_ET(2013)513985_EN.pdf
(17)http://ec.europa.eu/dgs/fpi/showcases/eu_perceptions_study_en.htm
(18)Esimerkiksi Erasmus-, Horisontti 2020- ja Luova Eurooppa -ohjelmat.
(19)Esimerkiksi parlamentin ja komission vuonna 1974 perustama EU:n vierailijaohjelma on yksittäinen opiskeluohjelma EU:n ulkopuolisten maiden lupaaville nuorille johtajille ja mielipidevaikuttajille ja sen tunnuslause on ”EU:n arvojen jakaminen koko maailmassa vuodesta 1974”.
(20)Komission pääosastot (etenkin koulutus, nuorisoasiat, urheilu ja kulttuuri (EAC), kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat (DEVCO), naapuruuspolitiikka ja laajentumisneuvottelut (NEAR), tutkimus ja innovointi (RTD) ja viestintäverkot, sisältö ja teknologia (CNECT)), Euroopan ulkosuhdehallinto, ulkopolitiikan välineiden hallinto (FPI), EU:n edustustot, jäsenvaltioiden edustustot, jäsenvaltioiden ulkomailla sijaitsevat kulttuuri-instituutit, Euroopan neuvosto, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea, Euroopan unionin kansallisten kulttuuri-instituuttien verkosto (EUNIC), Kansainvälinen museoneuvosto (ICOM), Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälinen tutkimuskeskus (ICCROM), Unesco, kansainväliset järjestöt, kansalaisyhteiskunnan järjestöt, kansalaisjärjestöt, paikalliset kulttuuritoimijat, katutaitelijat ja muut foorumit ja verkostot.
(21)Esimerkiksi EU:n rahoittama Med Culture -ohjelma, jolla pyritään kulttuuripolitiikan sekä kulttuurialaan liittyvien politiikkatoimien ja käytäntöjen kehittämiseen ja parantamiseen. Osallistava menettely käsittää kansalaisyhteiskunnan toimijat, ministeriöt sekä yksityiset ja julkiset laitokset, jotka toimivat kulttuurin alalla samoin kuin muilla asiaan liittyvillä aloilla.
(22)Yksi ehdotus voisi olla sellaisten ”kulttuurilähettiläiden” käyttöönotto, jotka ovat sitoutuneet sekä Euroopan integroitumiseen että kansainvälisiin suhteisiin ja tukevat niitä (YK:n hyväntahdon lähettiläiden esimerkkiä seuraten). Kulttuurilähettiläät voisivat olla muun muassa taitelijoita, muusikoita ja kirjailijoita.
(23)Esimerkiksi EU:n rahoittama hanke Young Arab Voice.


Suositus neuvostolle YK:n yleiskokouksen 72. istunnosta
PDF 211kWORD 58k
Euroopan parlamentin suositus 5. heinäkuuta 2017 neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 72. istunnosta (2017/2041(INI))
P8_TA(2017)0304A8-0216/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n ihmisoikeusyleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 21, 34 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. täysistunnon,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000), 1820 (2009), 1888 (2009) 1889 (2010), 1960 (2011), 2106 (2013), 2122 (2013) ja 2242 (2015) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2017(1),

–  ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman sairaaloihin ja kouluihin kohdistetuista hyökkäyksistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomisena(2),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 71. istunnosta(3),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n painopisteistä YK:n 71. yleiskokouksessa,

–  ottaa huomioon tarkistetut EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman Euroopan unionin osallistumisesta YK:n työhön, jossa EU:lle myönnetään oikeus käyttää puheenvuoroja yleiskokouksessa, esittää suullisesti ehdotuksia ja muutoksia, joista äänestetään jäsenvaltion pyynnöstä, sekä vastata puheenvuoroon,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman A/71/L.48, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen oikeuden mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syyttämisessä,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(4),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0216/2017),

A.  toteaa, että EU:n sitoutuminen tehokkaaseen monenvälisyyteen ja maailmanlaajuiseen hyvään hallintotapaan, jonka ytimessä on YK, on olennainen osa EU:n ulkopolitiikkaa ja perustuu varmuuteen siitä, että yleismaailmallisiin normeihin ja arvoihin perustuvan monenvälisen järjestelmän avulla voidaan parhaiten käsitellä maailmanlaajuisia kriisejä, haasteita ja uhkia;

B.  toteaa, että useat nationalistiset ja protektionistiset liikkeet kaikkialla maailmassa kyseenalaistavat yhteistyöhön, vuoropuheluun, vapaaseen ja oikeudenmukaiseen kauppaan sekä ihmisoikeuksiin perustuvan kansainvälisen järjestyksen;

C.  katsoo, että EU:n olisi oltava ennakoivasti mukana rakentamassa YK:ta, joka voi tehokkaasti myötävaikuttaa maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, kehitykseen, demokratiaan ja oikeusvaltioon perustuvaan kansainväliseen järjestykseen; toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa sovittaakseen yhteen ja yhdistääkseen jatkossakin toimiaan YK-järjestelmään kuuluvissa järjestöissä ja elimissä SEU-sopimuksen 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

D.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen suurin yksittäinen YK:n toiminnan rahoittaja, jonka osuus on lähes 50 prosenttia kaikista YK:lle maksetuista rahoitusosuuksista, ja jäsenvaltioiden osuus on noin 40 prosenttia YK:n sääntömääräisestä talousarviosta; katsoo, että EU:n YK:lle antaman rahoituksen olisi oltava näkyvämpää;

E.  toteaa, että EU pyrkii parantamaan ympäristön kestävyyttä ja etenkin ilmastonmuutoksen torjumista edistämällä kansainvälisiä toimia, joiden tavoitteena on säilyttää ympäristön laatu ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä;

F.  toteaa, että EU kuuluu niihin toimijoihin, jotka ovat erityisen voimakkaasti sitoutuneet puolustamaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusvapauksia, kulttuuriarvoja, monimuotoisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

G.  katsoo, että EU:n turvallisuusympäristö on yhä epävakaampi ja häilyvämpi useiden pitkäaikaisten tai hiljattain ilmenneiden uusien haasteiden vuoksi; toteaa, että näitä haasteita ovat muun muassa väkivaltaiset konfliktit, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, propaganda ja kybersodankäynti, ennakoimattomat pakolaisaallot ja muuttopaineet sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset, joita on mahdoton ratkaista kansallisella tasolla, sillä ne edellyttävät alueellisia ja maailmanlaajuisia ratkaisuja sekä aktiivista ja rakentavaa yhteistyötä;

H.  katsoo, että EU:n ja YK:n olisi oltava merkittävässä asemassa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 täytäntöönpanossa köyhyyden poistamiseksi, yhteisen vaurauden luomiseksi, eriarvoisuuksiin puuttumiseksi, turvallisemman ja oikeudenmukaisemman maailman luomiseksi sekä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja luonnonympäristön suojelemiseksi; toteaa, että YK:n yleiskokous on päättänyt tehostaa järjestön pyrkimyksiä uuden kestävän kehityksen toimintaohjelman panemiseksi täytäntöön;

1.  suosittaa neuvostolle, että

Rauha ja turvallisuus

Terrorismin torjunta

Aseiden leviämisen estäminen ja aseistariisunta

Muuttoliike

Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate

Kehitys

Ilmastonmuutos

EU ja YK-järjestelmän uudistus

   a) kehotetaan edelleen kunnioittamaan täysin Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maiden, tarkemmin ottaen Georgian, Moldovan ja Ukrainan, itsemääräämisoikeutta, kansainvälisesti tunnustettuja rajoja ja alueellista koskemattomuutta, kun otetaan huomioon kansainvälisen oikeuden rikkomukset näillä alueilla; tuetaan ja tehostetaan diplomaattisia toimia näiden meneillään olevien ja pitkittyneiden konfliktien sekä Vuoristo-Karabahin konfliktin, rauhanomaiseksi ja kestäväksi ratkaisemiseksi sekä ihmisoikeuksien ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseksi, voimatoimista pidättäytymiseksi sekä alueen kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä noudattamaan järkähtämättä linjausta, jonka mukaan Krimin laitonta Venäjään liittämistä ei tunnusteta; lisätään aktiivisesti painetta YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä toimivaa Venäjää kohtaan, jotta voidaan ratkaista Ukrainan kriisi Minskin sopimuksen mukaisesti sekä lopettaa Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian alueiden miehitys; pyritään saamaan aikaan sellainen geopoliittinen tasapaino, jolla estetään kaikki toiveet yksinomaisista vaikutuspiireistä;
   b) tuetaan edelleen täysin YK:n ponnisteluja kattavan ratkaisun löytämiseksi Kyproksen kahtiajaon päättämiseksi ja painottaa, että Kyproksen ongelman ratkaisemisella olisi myönteinen vaikutus koko alueeseen ja sekä kyproksenkreikkalaisten että kyproksenturkkilaisten yhteisöön; kehottaa neuvostoa tukemaan täysin ja kaikin mahdollisin tavoin saaren jälleenyhdistymisprosessin saattamista menestyksellisesti päätökseen sekä tukemaan YK:n roolia;
   c) tuetaan YK-johtoisia ponnisteluja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nimikysymyksen ratkaisemiseksi Makedonian ja Kreikan hallitusten välisellä sopimuksella;
   d) kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita asettamaan saataville kaikki tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit paikallisen väestön avustamiseksi aseellisissa selkkauksissa ja pakolaisten auttamiseksi ja kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita täyttämään YK:lle antamansa taloudelliset sitoumukset;
   e) puolustetaan Iranin sekä turvallisuusneuvoston jäsenten ja Saksan välistä ydinsopimusta kansainvälisen ja erityisesti EU:n diplomatian merkittävänä menestyksenä ja jatketaan Yhdysvaltojen painostamista sen käytännön täytäntöönpanoon;
   f) käytetään kaikkia saatavilla olevia välineitä, joilla tehostetaan valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden toiminnassa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista; tuetaan Punaisen ristin kansainvälisen komitean johtamia pyrkimyksiä tehokkaan mekanismin perustamiseksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen vahvistamiseksi;
   g) edistetään vahvempia monenvälisiä sitoumuksia kestävien poliittisten ja rauhanomaisten ratkaisujen löytämiseksi meneillään oleviin konflikteihin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, varsinkin Syyriassa, Irakissa, Jemenissä ja Libyassa; tehostetaan diplomaattisia toimia lukkiutuneiden konfliktien ratkaisemiseksi eri puolilla maailmaa; tuetaan edelleen YK:n erityislähettiläiden työtä, toimintaa ja aloitteita näiden konfliktien ratkaisemiseksi; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä antamaan edelleen humanitaarista, taloudellista ja poliittista tukea, jotta voidaan vastata humanitaarisiin hätätilanteisiin ja pyrkiä väkivallan välittömään lopettamiseen; estetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden rikkominen, myös siviili-infrastruktuuriin ja siviiliväestöön kohdistuvat suorat hyökkäykset, ja tuomitaan jyrkästi nämä rikkomukset Syyriassa; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita asettamaan kaikki tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit saataville konfliktialueiden väestön avustamiseksi; tuetaan YK:n toimia kestävän ratkaisun löytämiseksi Syyrian ja Irakin konfliktiin ja jatketaan EU:n roolin tukemista humanitaarisen avun alalla sekä EU:n alueellisen aloitteen tukemista; kehotetaan kansainvälistä yhteisöä pyrkimään kaikin sen toimivaltaan kuuluvin keinoin tuomitsemaan jyrkästi Syyrian konfliktin aikana sotarikoksiin, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhaan syyllistyneet joko kansallisissa oikeusjärjestelmissä, kansainvälisissä tuomioistuimissa tai tilapäisissä tuomioistuimissa; tuetaan YK:n rauhansuunnitelma-aloitetta Jemenissä ja puututaan meneillään olevaan humanitaariseen kriisiin kiireellisesti; kehotetaan kaikkia osapuolia kunnioittamaan kaikkien Jemenin kansalaisten ihmisoikeuksia ja vapauksia ja painotetaan, että on tärkeää parantaa kaikkien maassa rauhanturvaoperaatioissa ja humanitaarisissa operaatioissa työskentelevien turvallisuutta; kannustetaan Irania ja Saudi-Arabiaa keskinäiseen lähentymiseen olennaisena tekijänä, jotta voidaan lievittää alueellisia jännitteitä ja pohjustaa Jemenin ja muiden konfliktien ratkaisemista; kannustetaan edelleen tällaisiin toimiin terrorismin ja ääriliikehdinnän perimmäisiin syihin puuttumiseksi, koska ne uhkaavat kansainvälistä turvallisuutta ja alueellista vakautta; kehotetaan lisäämään tukea YK:n tukemalle Libyan hallitukselle ja toimimaan keskeisessä asemassa Libyan vakauttamisessa sekä maan yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden säilyttämisessä Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen puitteissa; muistutetaan, että kaikki aseelliset joukot on kiireellisesti yhdistettävä laillisten siviiliviranomaisten valvonnassa Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen mukaisesti; uudistetaan tuki YK:n Lähi-idän rauhanprosessin koordinaattorin ja YK:n pääsihteerin Länsi-Saharan-erityisedustajan toimille näiden pitkäaikaisten konfliktien ratkaisemiseksi; kehotetaan panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Lähi-idästä;
   h) tuetaan Syyrian sisäisiä neuvotteluja, joiden ohjenuorana käytetään YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2254 (2015); painotetaan, että osapuolten olisi pyrittävä puitesopimukseen, joka käsittäisi poliittisen paketin, jotta neuvottelujen kohteena oleva siirtymävaiheen poliittinen prosessi voidaan panna täytäntöön päätöslauselmassa 2254 (2015) esitettyjen selkeiden jaksotusten ja määräaikojen mukaisesti; painotetaan, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi on esitetty selkeä toimintaohjelma, joka käsittää neljä koria; ilmaistaan huoli siitä, että jatkuvat taistelut Syyriassa vaarantavat 30. joulukuuta 2016 voimaan tulleen tulitaukojärjestelmän, millä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia Syyrian siviilien turvallisuuteen, humanitaarisen avun saatavuuteen ja poliittisen prosessin etenemiseen; tuetaan YK:n pääsihteerin Syyrian-erityislähettilään Syyrian tulitauon takaajavaltioille esittämää kehotusta toteuttaa kiireellisiä toimia tulitaukojärjestelmän säilyttämiseksi;
   i) toimitaan unionin tuomioistuimen Länsi-Saharaa koskevan tuomion johdosta;
   j) varmistetaan, että YK:n yleiskokouksessa huolehditaan yhteistyössä EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa kaikista välineistä, joilla varmistetaan kestävä ja todellinen kahden valtion ratkaisu, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää turvallisten ja tunnustettujen rajojen mukaisen turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, ja että nämä valtiot elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä;
   k) kehotetaan tukemaan enemmän Irakin instituutioita ja lisäämään niiden vaikutusvaltaa ja kehotetaan pyrkimään osallistavampaan yhteiskuntaan ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen uudelleenkotouttamiseen, myös Pohjois-Irakissa, jossa Mosulissa ja sen ympäristössä toteutettavan sotilasoperaation päätyttyä on löydettävä rauhanomainen ja osallistava konfliktinjälkeinen ratkaisu; muistutetaan, että on ratkaisevan tärkeää suojella jatkuvasti siviilejä ja noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta Irakia koskevissa sotilasstrategioissa;
   l) vastataan vakaviin turvallisuusuhkiin Sahelissa, Saharassa ja Tšad-järvellä, Suurten järvien alueella sekä Afrikan sarven alueilla tavoitteena poistaa Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan liittolaisten sekä Boko Haramin tai muiden siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien aiheuttama terroriuhka;
   m) työskennellään yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa Afrikan mantereen, erityisesti Somalian, Etelä-Sudanin, Sudanin, Keski-Afrikan tasavallan, Malin, Nigerian, Burundin ja yleisesti Suurten järvien alueen humanitaaristen ja turvallisuuskriisien ratkaisemiseksi; kannustetaan YK:n jäsenvaltioita tehostamaan tukeaan Afrikan unionin roolin ja omien valmiuksien lisäämiseksi sovittelun ja kriisinhallinnan aloilla samalla kun pyritään täydentämään YK:n rauhanrakentamisen tukiviraston toimia; huolehditaan siitä, että Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiota Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO) mukautetaan nopeasti sen uuden toimeksiannon mukaisesti ja pannaan erityisesti täytäntöön 31. joulukuuta 2016 tehty sopimus;
   n) kehotetaan kansainvälistä yhteisöä toimimaan yhdessä Kongon demokraattisen tasavallan nykyisen poliittisen kriisin hallitsemiseksi ja valtion romahduksen välttämiseksi;
   o) painotetaan, että on tärkeää investoida enemmän konfliktien ehkäisyyn ottaen huomioon poliittisen tai uskonnollisen radikalisoitumisen, vaaleihin liittyvän väkivallan, väestön siirtymiset kotiseudultaan sekä ilmastonmuutoksen kaltaiset tekijät;
   p) kiinnitetään YK:n jäsenten, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston jäsenten, huomio eräiden Länsi-Balkanin maiden välillä lisääntyneisiin jännitteisiin; kehotetaan näiden maiden johtajia osoittamaan pidättyvyyttä alueellisessa politiikassaan ja EU:ta ja YK:ta osallistumaan täysipainoisesti keskinäisiä erimielisyyksiä koskevien kestävien ratkaisujen etsimiseen muun muassa toimimalla sovittelijoina tarpeen mukaan; tuomitaan Venäjän toimet Länsi-Balkanilla, koska ne uhkaavat horjuttaa haurasta uudistusprosessia alueen valtioissa ja vaarantavat niiden EU:ta ja Natoa koskevat tavoitteet;
   q) kannustetaan YK:n toimia rauhan aikaansaamiseksi Afganistanissa ja maan herkän turvallisuusympäristön korjaamiseksi;
   r) tuomitaan jyrkästi Pohjois-Korean johdon toimet, jotka uhkaavat Korean niemimaan ja sen ulkopuolisten alueiden rauhaa ja turvallisuutta; kehotetaan Kiinaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä painostamaan edelleen Pohjois-Korean hallintoa, jotta se lopettaisi aggressiiviset toimensa, jotka uhkaavat alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta; suunnitellaan ja toteutetaan laajan ja riittävän vankan kansainvälisen konsensuksen tuella tehokkaita toimia, jotta voidaan estää Pohjois-Korean hallintoa kehittämästä edelleen vihamielisiä ydinasevalmiuksia ja tekemästä ekstraterritoriaalisia murhia, iskuja ja sieppauksia;
   s) kehotetaan YK:n yleiskokousta ja YK:n turvallisuusneuvostoa keskustelemaan jännitteistä Etelä-Kiinan merellä tavoitteena tuoda yhteen kaikki asianomaiset osapuolet käytännesääntöjä koskevien neuvottelujen saattamiseksi päätökseen;
   t) suhtaudutaan myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymään päätöslauselmaan 2307 (2016) ja onnitellaan Kolumbian hallitusta ja kansaa niiden rauhanpyrkimyksestä;
   u) lisätään merkittävästi jäsenvaltioiden tukea sellaisille YK:n rauhanturva- ja rauhanrakennusoperaatioille, joihin sisältyy ihmisoikeustyötä ja selkeitä vetäytymisstrategioita, erityisesti tarjoamalla henkilöstöä ja välineistöä, ja vahvistetaan tähän liittyvää EU:n välittäjän roolia; varmistetaan tämän tuen ja rahoituksen parempi näkyvyys; kehitetään edelleen EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamista koskevia menettelyjä YK:n operaatioiden tueksi, samalla kun otetaan riittävässä määrin huomioon monitahoisen kriisinhallinnan eri näkökulmat, kuten ihmisoikeudet, kestävä kehitys ja joukkomuuttoliikkeen perimmäiset syyt; tuetaan YK:n turvallisuusneuvoston uudistusta, joka koskee veto-oikeuden käyttöä tilanteissa, joissa on näyttöä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan;
   v) tuetaan YK:n pääsihteeriä tämän pyrkimyksissä lisätä YK:n osallistumista rauhanneuvotteluihin;
   w) tuetaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanoa kaikilta osin; kehotetaan edistämään naisten tasapuolista ja täysimääräistä osallistumista aktiivisina toimijoina; edistetään naisten aktiivista osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaan; muistutetaan, että raiskauksen kaltaista seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana ja että se on sotarikos; varmistetaan turvallinen sairaanhoito sodanaikaisten raiskausten uhreille; kehotetaan vahvistamaan naisten ja tyttöjen suojelua konfliktitilanteissa erityisesti seksuaalisen väkivallan osalta, tuetaan ja tehostetaan YK:n välityksellä toteutettavia kansainvälisiä toimia, joilla pyritään lopettamaan lasten käyttäminen aseellisissa konflikteissa ja varmistamaan sukupuolianalyysi sekä sukupuolten oikeuksien ja ihmisoikeuksien huomioon ottaminen kaikessa YK:n toiminnassa; kehotetaan laatimaan indikaattoreita, joilla mitataan edistymistä naisten osallistumisessa rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen;
   x) käsitellään kiireellisenä asiana kaikkia näkökohtia, jotka koskevat 15. toukokuuta 2015 annettua YK:n arviointiraporttia YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyvistä valvontatoimista ja kuntoutusavusta, ja perustetaan väitettyjä väärinkäytöksiä koskeva toimiva ja avoin valvonta- ja vastuumekanismi; kehotetaan tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja tuomitsemaan viipymättä sotilas- ja siviilihenkilöstö, joka on syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan;
   y) vahvistetaan edelleen suojeluvastuuta merkittävänä periaatteena konfliktien ratkaisemista, ihmisoikeuksia ja kehitystä koskevassa YK:n jäsenvaltioiden työssä; tuetaan edelleen pyrkimyksiä, joilla edistetään suojeluvastuun toteuttamista, ja tuetaan edelleen YK:ta sen erittäin tärkeässä tehtävässä avustaa maita suojeluvastuun täytäntöönpanossa, jotta voidaan ylläpitää ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; edistetään ihmisten turvallisuutta ja suojeluvastuun periaatetta koskevaa laveaa määritelmää;
   z) kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimus jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron kieltämisestä ja niiden hävittämisestä;
   aa) käydään YK:n yleiskokouksen kaikkien jäsenten kanssa julkista ja kattavaa keskustelua siitä, kuinka tärkeää on noudattaa presidentin toimikaudelle perustuslaissa asetettuja rajoituksia kaikkialla maailmassa;
   ab) tuomitaan terrorismi yksiselitteisesti ja annetaan täysi tuki toimille, joiden tavoitteena on terrorijärjestöjen, erityisesti Isisin/Da’eshin, voittaminen ja hävittäminen, koska se on selkeä uhka alueelliselle ja kansainväliselle turvallisuudelle; edellytetään, että kaikissa terrorisminvastaisissa toimissa olisi noudatettava kaikilta osin kansainvälistä humanitaarista ja ihmisoikeuksia koskevaa oikeutta;
   ac) autetaan YK:ta tekemään terrorismin torjunnasta olennainen osa terrorismin ennaltaehkäisyn toimintaohjelmaa terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjuntaa koskevien EU:n ennaltaehkäisevien toimien mukaisesti; vahvistetaan EU:n ja YK:n yhteisiä toimia äärimmäisen väkivallan ja terrorismin perimmäisten syiden torjumisessa, hybridiuhkien torjumisessa ja kyberpuolustuksen tutkimuksen ja valmiuksien kehittämisessä; edistetään koulutusta keinona torjua väkivaltaista ääriliikehdintää ja tukeudutaan paikallisten toimijoiden perustamiin olemassa oleviin rauhanrakennusaloitteisiin, joiden avulla laaditaan, toteutetaan ja kehitetään toimintatapoja radikalisoitumisen ja terroristien värväyksen torjumiseksi ja edistetään samalla kansainvälisiä toimia väkivaltaan syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen; tuetaan EU:n laajempaa osallistumista valmiuksien kehittämistä koskeviin YK:n aloitteisiin, jotka koskevat vierastaistelijoiden ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän torjumista;
   ad) tehostetaan pyrkimyksiä tiukentaa rekrytoinnin valvontaa ja torjua terroristien propagandaa, jota levitetään paitsi sosiaalisen median foorumeilla myös radikalisoituneiden ja vihaa lietsovien saarnaajien verkostoissa; tuetaan toimia, joilla vahvistetaan ääriliikkeiden propagandan kohteena olevien ja radikalisoitumisalttiiden yhteisöjen selviytymiskykyä, myös puuttumalla siihen johtaneisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin syihin; tuetaan radikalisoitumisen torjuntaa ja radikalismista luopumista koskevia toimia väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemistä koskevan YK:n toimintaohjelman mukaisesti; muistutetaan, että ihmisoikeuksien edistäminen ja suojeleminen sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat keskeisiä tekijöitä terrorismin vastaisissa toimissa;
   ae) pyritään yhdessä YK:n yleiskokouksen kanssa torjumaan terrorismin rahoitusta ja luomaan mekanismeja, joiden avulla voidaan nimetä terroristeja ja terroristijärjestöjä ja vahvistaa varojen jäädyttämistä koskevia mekanismeja maailmanlaajuisesti, samalla kun noudatetaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia kansainvälisiä normeja ja oikeusvaltioperiaatetta;
   af) tehostetaan kansainvälistä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa; suhtaudutaan myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2322 (2016) ja painotetaan tarvetta nopeuttaa kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön prosesseja, vahvistaa kansainvälisen poliisiyhteistyön nykyisiä mekanismeja ja päivittää keskus- ja oikeusviranomaisten välistä yhteysverkkoa;
   ag) tuetaan YK:n pyrkimyksiä estää muita kuin valtiollisia toimijoita ja terroristiryhmiä kehittämästä, valmistamasta, hankkimasta tai siirtämästä joukkotuhoaseita ja niiden maaliinsaattamisjärjestelmiä; vaaditaan ydinsulkusopimuksen, kemiallisten aseiden kieltosopimuksen ja biologisten aseiden kieltosopimuksen täytäntöönpanoa kaikilta osin sekä aktiivisten toimien toteuttamista maailmanlaajuisen aseistariisunnan toteuttamiseksi;
   ah) edistetään asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa kaikilta osin ja kannustetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan asekauppasopimus;
   ai) pyritään tehokkaampiin toimiin aseiden ja ampumatarvikkeiden, pienaseet ja kevyet aseet mukaan luettuina, tarkoituksenvastaisten siirtojen ja laittoman kaupan torjumiseksi erityisesti kehittämällä aseiden seurantajärjestelmää; pyydetään YK:n jäseniä toteuttamaan aktiivisesti toimia maailmanlaajuisen aseistariisunnan toteuttamiseksi;
   aj) kiinnitetään erityistä huomiota teknologiseen kehitykseen robottien aseistamisen alalla ja erityisesti aseistettuihin robotteihin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin ja siihen, että ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia; laaditaan miehittämättömiä ilma-aluksia ja aseistettuja robotteja koskeva oikeuskehys nykyisen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti, jotta estetään tämän teknologian väärinkäyttö valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden laittomassa toiminnassa;
   ak) kehotetaan vahvistamaan maailmanlaajuisia ratkaisuja muuttoliikkeeseen tukeutumalla 19. syyskuuta 2016 pidettyyn laajojen pakolais- ja muuttoliikevirtojen käsittelyä koskeneeseen menestyksekkääseen YK:n yleiskokouksen korkean tason kokoukseen ja puututaan haasteisiin ja turvallisuushuoliin, joita laittomasta muuttoliikkeestä aiheutuu ja joita ovat muun muassa ihmissalakuljetus ja ihmiskauppa, ja kehotetaan toteuttamaan toimia laillisten muuttoväylien luomiseksi; painotetaan tarvetta sitoutua tehokkaasti ja pikaisesti siihen, että puututaan humanitaaristen kriisien ja ennakoimattomien muutto- ja pakolaisvirtojen perimmäisiin syihin;
   al) tehostetaan UNHCR:n työn tukemista sen pannessa täytäntöön pakolaisten sekä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, lasten ja vammaisten henkilöiden, suojelemista koskevaa kansainvälistä toimeksiantoaan; painotetaan UNHCR:n rahoitustarpeiden ja sen saaman rahoituksen välistä huomattavaa kuilua ja vaaditaan suurempaa maailmanlaajuista solidaarisuutta; edellytetään, että UNHCR:n keskeisiä toimintoja rahoitetaan suuremmassa määrin YK:n sääntömääräisestä talousarviosta, jotta voidaan taata UNHCR:n toiminta; vaaditaan poliittista sitoutumista, rahoitusta ja konkreettisia solidaarisia toimia pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman tukemiseksi;
   am) puolustetaan ja suojellaan homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (hlbti-henkilöiden) oikeuksia; kehotetaan kumoamaan YK:n jäsenvaltioiden lainsäädäntö, jossa kriminalisoidaan ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella, ja edistetään kansainvälisiä toimia homofobisten ja transfobisten viharikosten torjumiseksi;
   an) edistetään ja suojellaan mielipiteen- ja sananvapautta sellaisena kuin se esitetään ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklassa ja painotetaan vapaan lehdistön merkitystä terveessä yhteiskunnassa ja jokaisen kansalaisen asemaa siinä;
   ao) kehotetaan vahvistamaan lastensuojelujärjestelmiä ja tuetaan pakolais- ja maahanmuuttajalasten edun mukaisia konkreettisia toimia lapsen oikeuksien yleissopimuksen perusteella;
   ap) vaaditaan tehostamaan ponnisteluja laittoman muuttoliikkeen ehkäisemiseksi ja ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi erityisesti torjumalla rikollisverkostojen toimintaa vaihtamalla asiaa koskevia tiedustelutietoja oikea-aikaisesti ja tehokkaasti; parannetaan uhrien tunnistamista ja suojelemista koskevia menetelmiä ja tehostetaan kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tällaisen rikollisen toiminnan jäljittämiseksi sekä siitä saatujen voittojen takavarikoimiseksi ja takaisinperimiseksi; korostetaan YK:n tasolla, kuinka tärkeää on ratifioida ja panna kokonaisuudessaan täytäntöön kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus sekä siihen liitetyt lisäpöytäkirjat eli lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä ja lisäpöytäkirja ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta;
   aq) kehotetaan kaikkia valtioita, myös EU:n jäsenvaltioita, ratifioimaan pikaisesti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan, jolla perustetaan valitus- ja tutkintamenettelyt;
   ar) kehotetaan kaikkia valtioita ja etenkin EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti YK:n pakolaisvaltuutetun Geneven toimistossa käytäviin neuvotteluihin monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevasta sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta;
   as) muistutetaan selkeästi ja lujasti, että kaikki YK:n yleissopimuksissa vahvistetut ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä ja että näiden oikeuksien kunnioittamista on valvottava; edellytetään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien laajempaa suojelua niiden kaikissa ilmentymismuodoissa, myös uusien teknologioiden yhteydessä; rohkaistaan edelleen kaikkia YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja noudattamaan näiden välineiden mukaisia raportointivelvoitteitaan; vaaditaan mielipiteen- ja sanavapauden puolustamista; korostetaan vapaan median merkitystä;
   at) kehotetaan kaikkia YK:n jäseniä panemaan täytäntöön rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykyisiä muotoja koskevat YK:n erityisraportoijan suositukset; edistetään, vahvistetaan ja valtavirtaistetaan naisten ja miesten tasa-arvoa tukevia toimia; kehotetaan vahvistamaan edelleen naisten ja tyttöjen vaikutusvaltaa, lujittamaan naisten johtajuutta ja osallistumista kaikilla päätöksentekotasoilla ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmistöryhmien naisten osallisuuteen; kehotetaan poistamaan kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ottamalla huomioon myös sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuva väkivalta; edistetään lasten oikeuksia huolehtimalla erityisesti lasten oikeudesta koulutukseen ja varmistamalla aseistettuihin joukkoihin värvättyjen lasten kuntouttaminen ja uudelleensopeuttaminen ja lopettamalla lapsityövoiman käyttö, lasten kidutus, lasten syyttäminen noituudesta, lapsikauppa, lapsiavioliitot ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö; edistetään aktiivisesti hlbti-henkilöiden oikeuksien loukkaamisen torjuntaa koskevia toimia; tuetaan hlbti-henkilöiden ja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen tiivistä seurantaa maissa, joissa on hlbti-henkilöitä syrjivää lainsäädäntöä;
   au) puolustetaan edelleen uskonnon- ja vakaumuksenvapautta; kehotetaan lisäämään ponnisteluja uskonnollisten ja muiden vähemmistöjen oikeuksien suojelemiseksi; kehotetaan suojelemaan uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä paremmin vainolta ja väkivallalta; kehotetaan kumoamaan lait, joissa kriminalisoidaan jumalanpilkka tai uskosta luopuminen ja joita voidaan käyttää tekosyynä uskonnollisten vähemmistöjen ja uskonnottomien vainoamiseen; tuetaan uskonnonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työtä; pyritään aktiivisesti siihen, että YK tunnustaa Isisin/Da’eshin harjoittaman uskonnollisten, etnisten ja muiden vähemmistöjen joukkotuhonnan ja saattaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen ratkaistavaksi epäillyt rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset tai joukkotuhonnan; tuetaan YK:n työtä, jolla torjutaan kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta, joukkoteloituksia ja teloituksia myös huumausaineisiin liittyvistä rikoksista;
   av) tuomitaan jälleen yksiselitteisesti kaikki ihmisoikeuksien puolustajiin, väärinkäytösten paljastajiin, toimittajiin tai bloggaajiin kohdistuva väkivalta, ahdistelu, pelottelu tai vaino; kannatetaan toimittajien turvallisuutta käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan nimittämistä;
   aw) muistutetaan YK:n yleiskokouksen velvollisuudesta sen valitessa jäseniä YK:n ihmisoikeusneuvostoon (UNHRC) ottaa huomioon ehdokkaiden sitoutuminen ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian edistämiseen ja suojeluun; edellytetään, että UNHRC:n jäsenyyttä varten otetaan käyttöön selkeät ihmisoikeuksien toteutumisen varmistamiseen perustuvat kriteerit;
   ax) vahvistetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän asemaa vastuuvelvollisuuden edistämiseksi ja rankaisemattomuuden lopettamiseksi; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita liittymään Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ratifioimalla Rooman perussääntö ja kannustetaan ratifioimaan Kampalan tarkistukset; annetaan Kansainväliselle rikostuomioistuimelle voimakasta diplomaattista, poliittista ja taloudellista tukea;
   ay) muistutetaan, että EU:n kanta kuolemanrangaistukseen on nollatoleranssi; ylläpidetään vahvaa sitoutumista kuolemanrangaistuksen maailmanlaajuisen lakkauttamisen edistämiseen; kehotetaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämiseen ja pyritään sen yleismaailmalliseen poistamiseen; käynnistetään aloite sellaisen kansainvälisen kehyksen edistämiseksi, jolla torjutaan kidutukseen ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon käytettäviä välineitä asiaa koskevasta neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1236/2005 saatujen kokemusten perusteella;
   az) vaaditaan vahvempaa sitoutumista oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen, koska se on monialainen kysymys, joka yhdistää YK:n kolme pilaria: rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeudet ja kehityksen; tehdään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa Venezuelan viranomaisten taivuttamiseksi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja kunnioittamaan vallanjakoa;
   ba) tuetaan YK:n pyrkimyksiä ottaa käyttöön urheilua ja ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen kehys, jolla edistetään suuriin urheilutapahtumiin liittyvien ihmisoikeusrikkomusten ehkäisyä ja seurantaa sekä niitä koskevien oikeussuojakeinojen tarjontaa;
   bb) tuetaan edelleen YK:n ihmisoikeusvaltuutetun työtä, jolla lisätään vastuuvelvollisuutta yritystoiminnan yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ja parannetaan uhrien mahdollisuuksia käyttää oikeussuojakeinoja oikeudenmukaisen ja tehokkaamman kansallisen oikeussuojajärjestelmän edistämiseksi erityisesti yrityssektorin vakavien ihmisoikeusrikkomusten yhteydessä; kehotetaan kaikkia hallituksia täyttämään velvollisuutensa ja takaamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeussuojan saatavuuden uhreille, joilla on sekä käytännön että oikeudellisia vaikeuksia käyttää oikeussuojakeinoja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla silloin, kun on kyse yritystoiminnan yhteydessä tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista;
   bc) korostetaan EU:n johtavaa roolia prosessissa, joka johti YK:n yleiskokouksen syyskuussa 2015 hyväksymään kestävän kehityksen toimintaohjelmaan 2030 (Agenda 2030) ja sen 17:ään kestävän kehityksen tavoitteeseen; toteutetaan konkreettisia toimia, jotta varmistetaan Agenda 2030:n ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitteen tehokas täytäntöönpano ennaltaehkäisyn ja kestävän kehityksen tärkeinä työkaluina; pyritään parantamaan tulevien sukupolvien elämää sekä kannustetaan ja tuetaan maita ottamaan omaa vastuuta ja perustamaan kansalliset puitteet 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseksi; kannustetaan YK:n jäsenvaltioita noudattamaan tekemiään kehitysapua koskevia sitoumuksia ja kehotetaan ottamaan käyttöön asianmukaisia indikaattoreita sekä käyttämään tilastotietoja, joilla seurataan edistystä ja varmistetaan vastuuvelvollisuus kehitysmaiden tilanteen arvioimiseksi; painotetaan, että BKT:n lisäksi on käytettävä muita indikaattoreita, jotta voidaan arvioida tarkemmin kehitysmaiden todellista tilannetta ja toteuttaa tehokkaita toimia, joilla torjutaan köyhyyttä ja tuetaan kestävää kehitystä erityisesti keskitulotason maissa; vaaditaan EU:n laajuisia aloitteita naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi; kehotetaan panemaan täysimääräisesti täytäntöön Pekingin toimintaohjelma ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelma sekä kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus;
   bd) jatketaan pyrkimyksiä kehitystä tukevaan politiikkajohdonmukaisuuteen kaikessa EU:n politiikassa, koska se on ratkaisevaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja edistetään myös YK:n tasolla politiikkajohdonmukaisuutta tavoitteen 17.14 mukaisesti; tuetaan YK:n pyrkimyksiä vauhdittaa yhtenäisen ja koordinoidun politiikkatuen antamista Agenda 2030:n täytäntöönpanolle ja edistää näin YK:n kehitysjärjestelmää, joka toimii yhtenäisemmällä tavalla järjestöjen välisen tehokkaamman toiminnan ja hankkeiden yhteisen täytäntöönpanon ansiosta, ja lujittaa erityisesti turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä; kehotetaan YK:ta sisällyttämään järjestelmällisesti valmiuksien kehittäminen ja hyvä hallinto pitkän aikavälin kehitysstrategioihin köyhyyden ja nälän poistamiseksi, konfliktien ehkäisemiseksi ja selviytymiskyvyn kehittämiseksi tehokkaasti, jotta voidaan edistää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä, ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseksi sekä humanitaarisen avun antamiseksi väestölle; korostetaan, että turvallinen, luotettava ja kohtuuhintainen vesihuolto ja mahdollisuus käyttää asianmukaisia sanitaatiopalveluja parantavat elintasoa, kasvattavat paikallista taloutta ja lisäävät mahdollisuuksia luoda enemmän ihmisarvoisia työpaikkoja;
   be) vaaditaan, että kestävän kehityksen korkean tason poliittisesta foorumista olisi tultava pääasiallinen päätöksentekoelin, jolla on toimivalta varmistaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon johdonmukainen, tosiasiallinen ja kattava seuranta ja arviointi; tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten toimijoiden merkittävä asema Agenda 2030:n menestyksekkäässä täytäntöönpanossa ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; tunnustetaan kestävän kehityksen tavoitteiden ratkaiseva merkitys ja vaikutus kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen;
   bf) varmistetaan, että EU on edelleen ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa ja tekee jatkossakin yhteistyötä YK:n kanssa tällä alalla; kehotetaan kaikkia YK:n jäsenvaltioita noudattamaan Pariisin sopimusta ja varmistamaan vuonna 2015 järjestetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa tehtyjen päätösten nopea täytäntöönpano;
   bg) tehdään tiivistä yhteistyötä niiden pienten saarivaltioiden ja muiden maiden kanssa, joita uhkaavat ilmastonmuutoksen vakavimmat seuraukset, jotta voidaan varmistaa, että niiden näkemykset ja tarpeet otetaan huomioon YK:n eri foorumeilla;
   bh) kehotetaan EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan tiiviimmin toimiaan YK-järjestelmään kuuluvissa järjestöissä ja elimissä ja sitoutumaan edistämään edelleen EU:n tarkkailijan asemaa tietyissä YK:n alajärjestöissä; vahvistetaan viestintää ja varmistetaan, että jäsenvaltioiden kannat EU:n tasolla ovat entistä koordinoidumpia; pyritään yhteneviin kantoihin ehdokasvaltioiden, kumppanivaltioiden ja muiden samanmielisten valtioiden kanssa;
   bi) pyritään toteuttamaan toimia, joilla tehostetaan verotusalan kansainvälistä yhteistyötä ja tuetaan YK-järjestelmän sisällä toimivan kansainvälisen verotusta käsittelevän elimen perustamista; torjutaan verovilppiä ja rahanpesua veroasioita koskevan maailmanlaajuisen automaattisen tietojenvaihdon avulla ja laatimalla yhteinen maailmanlaajuinen ”musta lista” verokeitaista;
   bj) tuetaan aktiivisesti YK:n turvallisuusneuvoston kattavaa uudistusta laajan konsensuksen perusteella, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon uudet maailman realiteetit ja vastata tehokkaammin nykyisiin ja tuleviin turvallisuushaasteisiin; pyritään saavuttamaan EU:n pitkän aikavälin tavoite saada paikka uudistetussa YK:n turvallisuusneuvostossa; kehotetaan YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä pidättymään veto-oikeuden käytöstä tapauksissa, joissa on kyse rikoksista ihmisyyttä vastaan; edistetään YK:n yleiskokouksen työn uudistamista ja kaikkien YK:n instituutioiden toiminnan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden tehostamista, millä parannettaisiin järjestelmän tehokkuutta, vaikuttavuutta, oikeutusta, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, valmiuksia ja edustuksellisuutta, jotta globaaleihin haasteisiin kyettäisiin vastaamaan nopeammin;
   bk) tuetaan voimakkaasti hiljattain valitun YK:n pääsihteerin uudistussuunnitelmaa; edistetään YK:n rauhan ja turvallisuuden rakenteen uudistusta sekä sihteeristön toimintaa ja rakennetta yksinkertaistamisen, hajauttamisen ja joustavuuden avulla ja rahoitusjärjestelmää virtaviivaistamalla; otetaan käyttöön tehokas järjestelmä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi YK:ssa;
   bl) tuetaan aktiivisesti YK:n pääsihteerin pyrkimyksiä nimittää enemmän naisia ylemmän tason johtotehtäviin YK:n päämajassa;
   bm) edistetään parlamenttien ja alueellisten edustuselinten asemasta YK-järjestelmässä käytävää keskustelua ja keskustelua Yhdistyneiden kansakuntien parlamentaarisen yleiskokouksen perustamisesta, jotta voitaisiin kohottaa järjestön demokraattista profiilia ja lisätä sen sisäistä demokratiaa sekä antaa maailman kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuus osallistua suoraan päätöksentekomenettelyihin;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle sekä tiedoksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0089.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0201.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0317.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0051.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0422.


Kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittäminen strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa
PDF 174kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2017 kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (2017/2732(RSP))
P8_TA(2017)0305RC-B8-0440/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 9, 151 ja 152 artiklan, 153 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 173 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti SEU:n 5 artiklan 3 kohdan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (COM(2010)0682),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi(1),

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin laatimat poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”,

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan(2),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 ja 23. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät teollisuuden kilpailukykytavoitteiden edistämisestä, Euroopan teollisuuden digitalisaatiokehityksestä ja digitaalisten sisämarkkinoiden teknologioiden ja julkisten palvelujen nykyaikaistamista koskevasta paketista,

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta(3),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista(4),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n tulevasta teollisuuspoliittisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. lokakuuta 2016 ratifioiman Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (O-000047/2017 – B8-0319/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että unionin teollisuus on maailman johtava toimija monilla teollisuudenaloilla, sen osuus unionin viennistä on yli puolet ja tutkimukseen ja kehittämiseen suunnatuista investoinneista noin 65 prosenttia, ja se tarjoaa yli 50 miljoonaa työpaikkaa (suoraan ja epäsuorasti), mikä merkitsee 20:tä prosenttia unionin työpaikoista;

B.  toteaa, että unionin valmistusteollisuuden osuus EU:n BKT:stä on laskenut 19 prosentista alle 15,5 prosenttiin viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana ja sen osuus tutkimus- ja kehittämistoiminnan työpaikoista ja investoinneista on laskenut kyseisenä ajanjaksona;

C.  toteaa, että teollisen perustamme vahvistaminen on siksi olennaista, jotta asiantuntemus ja taitotieto voidaan säilyttää unionissa;

D.  toteaa, että EU:n politiikalla on annettava unionin teollisuudelle mahdollisuus säilyttää kilpailukykynsä ja investointikapasiteettinsa Euroopassa, käsiteltävä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, myös ilmastonmuutosta, ja säilytettävä yhteiskunta- ja ympäristövastuuta koskeva EU:n johtoasema;

E.  toteaa, että kiertotaloudella voi olla merkittävä myönteinen vaikutus Euroopan uudelleenteollistamiseen, energiankulutuksen laskuun ja riippuvuuteen kolmansista maista tuotavista raaka-aineista, ja ottaa huomioon, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen ovat merkittävässä asemassa edistettäessä sellaista teollisuuden uudistamista, joka pystyy luomaan myönteisiä kerrannaisvaikutuksia;

F.  ottaa huomioon, että kunnianhimoinen innovointipolitiikka, joka suosii laadukkaiden, innovatiivisten ja energiatehokkaiden tuotteiden tuotantoa ja edistää kestäviä prosesseja, antaa EU:lle mahdollisuuden parantaa kilpailukykyään maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että innovointi ja investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen, työpaikkoihin ja taitojen kehittämiseen ovat keskeisiä kestävän kasvun kannalta; toteaa, että innovatiivinen teollisuus on suuresti riippuvainen EU:n tutkimuskapasiteetista, tutkimuksen edistymisestä ja erityisesti tutkimusyhteistyöstä;

G.  painottaa, että niin pienimuotoinen kuin laajamittainenkin eurooppalainen teollisuus kilpailee maailmanlaajuisesti, ja toteaa, että yhdentyneet ja toimivat sisämarkkinat sekä avoin ja reilu kauppa kolmansien maiden kanssa ovat olennaisia EU:n teollisuuden kannalta ja että teollisuustuotteiden reilussa kaupassa on noudatettava EU:n normeja;

H.  toteaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset), jotka muodostavat suuren enemmistön unionin yrityksistä ja jotka ovat EU:n teollisuudenalojen selkäranka, on edessään suuria haasteita talouden globaalien muutosten sekä rahoitukseen ja hallintoon liittyvien esteiden vuoksi;

I.  toteaa, että 31 prosenttia EU:ssa itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivista henkilöistä on naisyrittäjiä ja uusyrityksissä toimivista yrittäjistä heitä on 30 prosenttia ja että he ovat tällä hetkellä aliedustettuina useimmissa tieteenharjoittamisen, insinööritieteen ja johtamistason viroissa;

J.  toteaa, että nykyään yli 60 prosenttia kaikista yrityksistä on perheyrityksiä ja että ne tarjoavat jopa 50 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työpaikoista Euroopan unionissa;

K.  ottaa huomioon, että teollisuuden digitalisoitumiskehityksen tukemista koskeva strategia on Euroopan talouden kilpailukyvyn keskeinen edellytys;

L.  toteaa, että EU:n rahoitusvälineillä ja ohjelmilla on strateginen rooli kilpailukyvyn edistämisessä ja investointien houkuttelemisessa EU:hun sekä investointivuodon estämisessä;

1.  korostaa teollisuuden keskeistä asemaa kestävän kasvun, työllisyyden ja innovoinnin moottorina Euroopassa;

2.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa ja nykyaikaistaa Euroopan teollista perustaa, ja palauttaa mieliin EU:n tavoitteen, jonka mukaan teollisuuden osuuden unionin BKT:stä olisi oltava 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

3.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vuoden 2018 alkuun mennessä johdonmukaista ja kattavaa teollisuuspolitiikkaa koskevan unionin strategian ja toimintaohjelman, joilla pyritään Euroopan uudelleenteollistamiseen ja joihin sisältyy tavoitteita, indikaattoreita, toimenpiteitä ja aikatauluja; kehottaa komissiota perustamaan tämän strategian teollisuuspolitiikan virtaviivaistamisen vaikutuksista EU:n strategisiin politiikka-aloitteisiin tehtyyn arviointiin ja kattavaan vuoropuheluun asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa sekä ottamaan huomioon teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävyyden kaikissa tärkeimmissä toimintapoliittisissa aloitteissaan; painottaa, että tällaisen unionin strategian on perustuttava muun muassa digitalisaatioon, energia- ja resurssitehokkaaseen talouteen sekä elinkaariajatteluun ja kiertotalouteen pohjautuvaan lähestymistapaan;

4.  katsoo, että unionin sääntelykehyksen sekä julkisten ja yksityisten investointien avulla olisi mahdollistettava teollisuudenalojen mukautuminen asiaan liittyviin muutoksiin ja ennakoiviin toimiin ryhtyminen työpaikkojen luomisen, kasvun ja alueellisen lähentymisen edistämiseksi;

5.  korostaa pk-yritysten roolia EU:n teollisuuden selkärankana ja painottaa, että on vahvistettava pk-yritysten, markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten ja suurten yritysten välisiä vankkoja arvoketjuja ja että on tarpeen harjoittaa pk-yrityksille sopivaa EU:n teollisuuspolitiikkaa, jolla vastataan pk-yritysten kohtaamiin haasteisiin; korostaa tarvetta tukea yrityksille suotuisan ympäristön luomista vahvistamalla tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille EU:n pk-yrityksille, aloitteleville yrityksille ja toimintaansa laajentaville yrityksille, nuorille yrittäjille erityisesti kaikkein innovatiivisimmilla alueilla sekä yhteisötalouden yrityksille;

6.  korostaa, että kilpailukykyklusterit, yritysverkostot sekä digitaaliset innovaatiokeskukset ovat hyvin hyödyllinen ratkaisu asiaan liittyvien sidosryhmien yhteen saattamiseksi; kehottaa EU:ta tukemaan julkisia investointeja innovointiin strategisena toimenpiteenä kyseisellä alalla; pyytää komissiota tukemaan näitä klustereita ja niiden yhteistyötä unionin tasolla sekä varmistamaan pk-yritysten, tutkimuskeskusten ja yliopistojen osallistumisen alueellisella ja paikallisella tasolla; kehottaa komissiota kehittämään älykkään erikoistumisen foorumeja, joilla edistetään eri alojen ja tieteenalojen välisiä yhteyksiä; korostaa tarvetta tehostaa alueiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan kehittää valtioiden rajat ylittäviä mahdollisuuksia sekä monialaisia innovointiyhteenliittymiä;

7.  kehottaa komissiota yksilöimään haasteita ja esteitä, joita naisilla on yrittäjäksi ryhtymisessä, ja edistämään ja tukemaan naisten johtajuutta sekä keinoja, joilla voidaan puuttua palkkaeroihin ja eriarvoisiin mahdollisuuksiin päästä kaikkiin työtehtäviin;

8.  on vakuuttunut, että eurooppalainen teollisuus olisi nähtävä unionin kilpailukyvyn ja kestävyyden strategisena voimavarana; korostaa, että ainoastaan vahva ja sitkeä teollisuus ja tulevaisuuteen suuntautuva teollisuuspolitiikka antavat EU:lle mahdollisuuden selvitä tulevista haasteista, mukaan luettuina unionin kestävä uudelleenteollistaminen, maailmanlaajuinen kilpailu, teknologian nopea kehitys sekä laadukkaiden työpaikkojen luominen;

9.  korostaa, että energiaunioni, digitaaliset sisämarkkinat, digitaalistrategia ja Euroopan yhteenliitettävyys riittävän, tulevaisuuden vaatimukset täyttävän ja tehokkaan infrastruktuurin avulla ovat tärkeitä;

10.  korostaa sen tärkeyttä, että EU tukee eurooppalaisten tuotteiden laadun nostamista uudelleenteollistamiseen tähtäävillä prosesseilla erityisesti tutkimuksen ja digitalisoinnin avulla, jotta Euroopan kilpailukyky paranee;

11.  korostaa, että jotta voidaan tukea unionin teollisuutta nopeista talouden ja sääntelyn muutoksista johtuvien haasteiden kohtaamisessa nykypäivän globaalistuneessa maailmassa, on olennaista lisätä Euroopan teollisuuden houkuttelevuutta eurooppalaisten ja ulkomaisten suorien investointien kannalta;

12.  korostaa, että on tärkeää hyväksyä ajoissa unionin teollisuusstrategia, ja muistuttaa tässä yhteydessä tarpeesta säilyttää teollisuudelle osoitettavat varat riittävinä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja etenkin erityisvälineissä ja -rahastoissa (kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 -puiteohjelma, Euroopan strategisten investointien rahasto, Verkkojen Eurooppa -väline ja COSME-ohjelma);

13.  palauttaa mieliin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti annetut EU:n sitoumukset; kehottaa sisällyttämään EU:n teollisuusstrategiaan tehokkaita rahoitusvälineitä ja toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää hiiliriskiä ja puuttua hiilivuodon riskiin;

14.  korostaa tarvetta hyödyntää täysin teollisuuden mahdollisuudet, erityisesti kun on kyse ympäristöteknologioista, sekä varmistaa, että teollisuudenalat kehittyvät jatkuvasti ja jakavat parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa ja kehittyviä innovaatioita;

15.  korostaa, että yritysten hallinnollista rasitusta ja niille vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia on vähennettävä samalla kun varmistetaan kuluttajia, terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristönsuojelua koskevan EU:n lainsäädännön vaikuttavuus;

16.  korostaa yhteisiin sääntöihin ja tasavertaisiin toimintaedellytyksiin perustuvan vapaan ja reilun kansainvälisen kaupan merkitystä EU:n teollisuudelle; kehottaa suurempaan johdonmukaisuuteen kauppapolitiikan ja teollisuuspolitiikan välillä, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet, jotka voivat aiheuttaa tuotannon siirtämisiä ja syventää EU:n teollisuuden taantumista;

17.  painottaa, että on tarpeen estää se, että EU:n kauppapolitiikka edistää kilpailunvastaisia menettelytapoja; korostaa, että EU:ssa tarvitaan johdonmukaista, WTO-yhteensopivaa ja tehokasta polkumyynnin ja tukien vastaista strategiaa;

18.  painottaa, että eurooppalainen teollisuus kilpailee maailmanlaajuisesti, ja kehottaa tästä syystä komissiota arvioimaan markkinamääritelmien asianmukaisuuden sekä EU:n nykyisten kilpailusääntöjen riittävyyden, jotta voidaan ottaa huomioon globaalien markkinoiden kehittyminen sekä kolmansien maiden merkittävien kansallisten toimijoiden esiinnousu;

19.  kehottaa komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota sellaisten ulkomaihin sijoittautuneiden valtionyhtiöiden rooliin, joita asianomaisten maiden hallitukset tukevat ja joille ne maksavat tukia tavoilla, jotka EU:n sisämarkkinoiden säännöt kieltävät EU:n yhteisöiltä;

20.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kolmansien maiden suoria ulkomaisia investointeja EU:n strategisiin teollisuudenaloihin, infrastruktuureihin ja tulevaisuuden keskeisiin teknologioihin tai muihin kohteisin, jotka ovat tärkeitä edellä mainittujen turvallisen ja suojatun hyödyntämisen kannalta, ja ottamaan samalla huomioon, että unioni on suurelta osin riippuvainen suorista ulkomaisista investoinneista;

21.  korostaa, että tarvitaan EU:n koordinoituja ja kaikkien asiaan liittyvien kumppaneiden, myös työmarkkinaosapuolten ja tiedeyhteisön kuulemiseen perustuvia toimia, jotta voidaan edistää uusia taitoja sekä uudelleenkoulutusta, täydennyskoulutusta ja elinikäistä oppimista, kuten komissio esittää uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmassaan;

22.  muistuttaa EU:n standardoinnin tärkeästä asemasta ja kannattaa vahvaa keskittymistä EU:n johtavaan roolin kansainvälisissä standardointijärjestöissä;

23.  panee merkille tarpeen koordinoida EU:n toimia, joilla pyritään vähentämään resurssiriippuvuutta kolmansista maista siten, että keskitytään neljään painopisteeseen, jotka ovat

   a) oikeudenmukainen resurssien saanti kansainvälisillä markkinoilla
   b) kestävä kaivosteollisuus
   c) innovaatiot tehokkuutta lisäävien teknologioiden alalla
   d) kiertotalous;

24.  painottaa, että uudessa teollisuuspoliittisessa strategiassa eri politiikan alat, etenkin kauppaa, ympäristöä, tutkimusta, terveyttä, investointeja, kilpailua, energiaa ja ilmastoa sekä luovia toimialoja koskevat politiikat, on saatettava teollisuuspolitiikan mukaisiksi niin, että lähestymistavasta tulee johdonmukainen;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 482, 23.12.2016, s. 89.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0377.
(3)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0240.

Oikeudellinen huomautus