Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 6. heinäkuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Turkkia koskeva vuoden 2016 kertomus
 Terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustaminen, sen toimivalta, jäsenmäärä ja toimikausi
 Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapaukset
 Eritrea ja erityisesti Abune Antoniosin ja Dawit Isaakin tapaukset
 Burundi
 Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) sekä EKKR:n takuun ja EKKR:n takuurahaston perustaminen***I
 Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
 Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston esteettömien kappaleiden rajatylittävä vaihto unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
 Kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismit EU:ssa *
 Kestävyyttä edistävät EU:n toimet
 Yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistäminen EU:n syrjäisimmillä alueilla

Turkkia koskeva vuoden 2016 kertomus
PDF 199kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Turkkia koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2308(INI))
P8_TA(2017)0306A8-0234/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n ja Turkin välisistä suhteista(1) ja 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman toimittajien tilanteesta Turkissa(2),

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeellä(3) ja 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Armenian kansanmurhan satavuotismuistopäivästä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 9. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2016 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2016)0715) ja Turkkia koskevan vuoden 2016 edistymiskertomuksen (SWD(2016)0366),

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 13. joulukuuta 2016 antamat päätelmät ja edelliset asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen ja erityisesti sen 5 kohdan neuvotteluihin sovellettavista periaatteista,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/157/EY Turkin tasavallan liittymiskumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista(5) (”liittymiskumppanuus”) sekä aiemmat, vuosina 2001, 2003 ja 2006 tehdyt neuvoston päätökset liittymiskumppanuudesta,

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2015 pidetyssä EU:n ja Turkin huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman sekä EU:n ja Turkin yhteisen toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden antama hyväksyntä on välttämätön osatekijä neuvotteluissa ja että Turkin on pantava konkreettisesti täytäntöön Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirja kaikkien jäsenvaltioiden osalta poistamalla kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet rajoituksitta ja ilman syrjintää,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita asioissa, joiden osapuolina ne ovat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnot, erityisesti perustuslain tarkistuksista, jotka edellyttävät valtakunnallista kansanäänestystä, äskettäisissä poikkeustilalaeissa lehdistönvapauden osalta säädetyistä toimenpiteistä ja rikosasioita käsittelevien rauhantuomareiden tehtävistä, toimivallasta ja toiminnasta 10. ja 11. maaliskuuta 2017 annetut lausunnot, 15. heinäkuuta 2016 epäonnistuneen vallankaappauksen jälkeen hyväksytyistä poikkeustilalaeista nro 667–676 9. ja 10. joulukuuta 2016 annetun lausunnon ja perustuslain 83 pykälän toisen momentin (parlamentaarinen koskemattomuus) väliaikaisesta kumoamisesta 14. ja 15. lokakuuta 2016 annetun lausunnon,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 26. heinäkuuta 2016 antaman lausunnon poikkeustilan aikana toteutetuista toimista Turkissa,

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle 2. maaliskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen ensimmäisestä vuosikertomuksesta (COM(2017)0130) ja Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle 2. maaliskuuta 2017 annetun viidennen kertomuksen EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0204),

–  ottaa huomioon, että Turkki on sitoutunut Kööpenhaminan arviointiperusteiden täyttämiseen, riittäviin ja tehokkaisiin uudistuksiin, hyviin naapuruussuhteisiin ja asteittaiseen EU:n lainsäädäntöön mukautumiseen; toteaa, että nämä pyrkimykset olisi pitänyt nähdä Turkin mahdollisuutena lujittaa toimielimiään ja jatkaa demokratisointi- ja nykyaikaistamisprosessiaan,

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission suosituksen neuvoston päätökseksi luvan antamisesta aloittaa Turkin kanssa neuvottelut etuuskohtelun soveltamisalan laajentamista kahdenvälisissä kauppasuhteissa ja tulliliiton uudistamista koskevasta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, mukaan lukien erityisesti vallanjako, demokratia, ilmaisunvapaus ja vapaa tiedonvälitys, ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet ja uskonvapaus, yhdistymisvapaus ja vapaus rauhanomaiseen mielenosoitukseen, ovat Euroopan unionin jäsenyyttä koskevien Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaan neuvotteluprosessin ytimessä,

–  ottaa huomioon, että Turkki arvioitiin 155. sijalle 26. huhtikuuta 2017 julkaistussa tiedotusvälineiden vapautta maailmassa mittaavassa indeksissä, mikä on sen kaikkien aikojen huonoin sijoitus, sekä yhdeksi valtioista, joissa toimittajiin kohdistuu eniten uhkia, fyysisiä hyökkäyksiä ja oikeudellista häirintää, muun muassa pidätyksiä ja vankilatuomioita,

–  ottaa huomioon, että marraskuussa 2016 parlamentti kehotti komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan Turkin kanssa käynnissä olevien liittymisneuvottelujen väliaikaisen jäädyttämisen ja sitoutui tarkistamaan kantaansa heti, kun Turkin poikkeustilaan kuuluvat suhteettomat toimenpiteet on poistettu ja on arvioitu, onko oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen palautettu koko maassa,

–  ottaa huomioon Syyrian kriisin, tulitaukoon ja rauhanomaiseen ratkaisuun tähtäävät toimenpiteet ja Turkin velvoitteet lisätä vakautta ja edistää hyviä naapuruussuhteita tehokkailla toimenpiteillä, jotta jäljellä olevat kahdenväliset kysymykset, kiistat ja konfliktit maa- ja merirajoista ja ilmatilasta naapurimaiden kanssa voidaan ratkaista kansainvälisten sopimusten, myös YK:n merioikeusyleissopimuksen ja YK:n peruskirjan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Venäjän toiminnan lisääntymisen Syyriassa, myös sen tuen Syyrian asevoimien kemiallisten aseiden käytölle, mikä aiheuttaa maassa lisää epävakautta ja kasvattaa Turkista ja EU:sta turvaa hakevien pakolaisten määrää,

–  ottaa huomioon Turkin turvallisuustilanteen, joka on heikentynyt sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja maassa tehdyt terrori-iskut,

–  ottaa huomioon, että Turkissa on maailman suurin pakolaisväestö, johon kuuluu YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) mukaan lähes kolme miljoonaa rekisteröityä pakolaista Syyriasta, Irakista ja Afganistanista,

–  ottaa huomioon Turkin taloudellisen ja rahoitustilanteen, joka johtuu osittain viimeaikaisista hyökkäyksistä ja poliittisesta epävakaudesta, mutta myös syvemmistä talouden ongelmista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston helmikuussa 2017 antaman raportin ihmisoikeustilanteesta Kaakkois-Turkissa,

–  ottaa huomioon, että Turkki on ollut ihailtavan vastaanottavainen maassa eläville lukuisille pakolaisille,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kansanäänestysten tarkkailuryhmän 17. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon alustavista tuloksista ja päätelmistä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 25. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 2156 demokraattisten instituutioiden toiminnasta Turkissa, jonka seurauksena seurantamenettely käynnistettiin uudelleen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8–0234/2017),

A.  ottaa huomioon, että miljoonat turkkilaiset ja turkkilaista alkuperää olevat ihmiset ovat asuneet vuosikymmeniä jäsenvaltioissa ja antaneet panoksensa niiden menestykseen;

Johdanto

1.  korostaa, että vuosi 2016 oli Turkin väestölle vaikea Syyriassa jatkuvan sodan, pakolaisten suuren määrän, maan kaakkoisosan konfliktin, vastenmielisten terrori-iskujen sarjan ja 248 ihmisen kuolemaan johtaneen väkivaltaisen vallankaappausyrityksen vuoksi; toistaa tuomitsevansa ankarasti vallankaappausyrityksen 15. heinäkuuta 2016 ja ilmaisee solidaarisuutensa Turkin kansalle; toteaa, että Turkin hallituksella on oikeus ja velvollisuus ryhtyä toimiin syyllisten saamiseksi oikeuden eteen samalla, kun se takaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

2.  korostaa kuitenkin, että poikkeustilan nojalla toteutetuilla toimenpiteillä on laajoja, suhteettomia ja pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia suureen määrään kansalaisia sekä perusvapauksien suojeluun maassa; tuomitsee virkamiesten ja poliisien joukkoirtisanomisen, tiedotusvälineiden laajamittaisen lopettamisen ja toimittajien, tutkijoiden, tuomareiden, ihmisoikeuksien puolustajien, vaaleilla valittujen ja muiden virkailijoiden, turvallisuusjoukkojen jäsenten ja tavallisten kansalaisten pidätykset sekä heidän omaisuutensa, varallisuutensa ja passiensa takavarikoinnin, monien koulujen ja yliopistojen sulkemisen ja tuhansien Turkin kansalaisten matkustuskiellot poikkeustilalakien nojalla ilman yksilöllisiä päätöksiä ja ilman mahdollisuutta oikea-aikaisiin oikeussuojakeinoihin; on huolestunut turkkilaisten yksityisten yritysten takavarikoinnista ja joissakin tapauksissa kansallistamisesta; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki vangit, joita pidetään vangittuina ilman näyttöä heidän osallisuudestaan rikoksiin; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että parlamentin lainsäätämisoikeudet on vaarannettu vakavalla tavalla;

3.  korostaa EU:n ja Turkin välisten hyvien suhteiden strategista merkitystä ja molempien osapuolten kohtaamien haasteiden ratkaisemisessa tehtävän yhteistyön suurta lisäarvoa; toteaa, että sekä Turkki että EU ovat käyneet läpi omia sisäisiä muutosprosessejaan sen jälkeen, kun liittymisneuvottelut avattiin vuonna 2004; pitää valitettavana, että liittymisvälineitä ei ole käytetty niin paljon kuin mahdollista, että Kööpenhaminan kriteerien keskiössä olevat oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien alat ovat taantuneet ja että vuosien mittaan Turkin täydellinen liittyminen EU:hun on menettänyt julkista tukea molemmilla puolilla; pysyy sitoutuneena yhteistyöhön ja rakentavan ja avoimen vuoropuhelun jatkamiseen Turkin hallituksen kanssa yhteisten haasteiden ja painopisteiden, kuten alueellisen vakauden, Syyrian tilanteen, muuttoliikkeen ja turvallisuuden käsittelemiseksi;

4.  panee merkille tulokset kansanäänestyksestä, joka järjestettiin 16. huhtikuuta 2017 poikkeustilan aikaan ja olosuhteissa, jotka estivät oikeudenmukaisen kampanjoinnin ja perustellun valinnan, koska kampanjan kummallakin osapuolella ei ollut yhtäläisiä mahdollisuuksia ja koska perustuslakiuudistuksen vastustajien oikeuksia rikottiin; on syvästi huolissaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöön (Etyj) kuuluvan demokraattisen instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODHIR) tarkkailijaryhmän 17. huhtikuuta 2017 julkaistusta raportista löydetyistä väitteistä, että kansanäänestyksessä olisi esiintynyt väärinkäytöksiä ja laajalle levinnyttä vaalivilppiä, mikä antaa aihetta vakaville epäilyksille tuloksen paikkansapitävyydestä ja oikeutuksesta; tukee riippumattoman tutkimuksen toteuttamista kaikista väärinkäytöksiin liittyvistä väitteistä, joita Etyj/ODHIR ovat lausunnossaan luetelleet; panee merkille Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöksen avata uudelleen Turkin seurantamenettely;

5.  painottaa, että Turkin on täytettävä sitoumuksensa Euroopan neuvoston jäsenvaltiona; kehottaa Turkkia noudattamaan sitoumuksiaan Euroopan neuvostossa ja panemaan täytäntöön perustuslakia ja oikeuslaitosta koskevat muutokset ja uudistukset yhteistyössä Venetsian komission kanssa ja sen kriteerien mukaisesti;

6.  tuomitsee jyrkästi Turkin presidentin ja monien muiden poliitikkojen toistuvasti esittämän tuen kuolemanrangaistuksen palauttamiselle; muistuttaa, että kuolemanrangaistuksen yksiselitteinen tuomitseminen on olennainen EU-jäsenyyden edellytys, ja korostaa, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen rikkoisi Turkin kansainvälisiä sitoumuksia ja asettaisi Turkin jäsenyyden Euroopan neuvostossa kyseenalaiseksi ja johtaisi EU:hun liittymistä koskevien neuvottelujen ja liittymistä valmistelevan tuen loppumiseen välittömästi; toteaa, että jos Turkissa järjestetään kansanäänestys kuolemanrangaistuksen palauttamisesta, jäsenvaltioilla on oikeus kieltäytyä äänestyksen järjestämisestä omassa maassaan;

7.  muistuttaa marraskuussa 2016 omaksumastaan kannasta Turkin liittymisprosessin jäädyttämiseksi;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelukehyksen puitteissa keskeyttämään viipymättä liittymisneuvottelut Turkin kanssa, jos perustuslakipaketti pannaan täytäntöön muuttumattomana; panee merkille Venetsian komission huomautukset perustuslakiuudistuksesta ja korostaa, että ehdotetuissa peruslain tarkistuksissa ei kunnioiteta vallanjaon eikä asianmukaisen keskinäisen valvontajärjestelmän perusperiaatteita ja että ne eivät ole Kööpenhaminan kriteerien mukaisia; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Turkkia käymään avoimen ja rehellisen keskustelun molemmille merkittävillä aloilla, joilla tehostettu yhteistyö olisi mahdollista; painottaa, että EU:n ja Turkin välisten mahdollisten uusien suhteiden olisi perustuttava demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamista koskeviin ennakkoehtoihin;

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet

9.  panee huolestuneena merkille, että poikkeustilan julistamisen jälkeen toteutetut suhteettoman jyrkät toimet, jotka pidätysten, irtisanomisten, vangitsemisten ja omaisuuden takavarikointien muodossa on kohdistettu tuhansiin Gülenin liikkeen väitettyihin jäseniin/kannattajiin ja yleisesti toisinajattelijoihin sekä erityisesti opposition poliittisiin puolueisiin; odottaa yhä pitäviä todisteita vallankaappausyritykseen syyllistyneistä; tuomitsee ankarasti yhdentoista Kansan demokraattisen puolueen (HDP) kansanedustajajäsenen, muun muassa sen yhteispuheenjohtajien Figen Yuksekdagin ja Selahattin Demirtasin, ja 85 kunnan kurdipormestarin vangitsemisen; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan poikkeustilan välittömästi; varoittaa käyttämästä terrorismin vastaisia toimia väärin ihmisoikeuksien tukahduttamisen oikeuttamiseksi; kehottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta antamaan välittömästi ensimmäiset esimerkkitapaukset ja saattamaan ensimmäiset menettelyt päätökseen mahdollisimman nopeasti, koska kansallisia oikeussuojakeinoja ei näytä olevan olemassa;

10.  pyytää Turkin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti useiden ihmisoikeusjärjestöjen väitteet vankien törkeistä pahoinpitelyistä ja saattamaan ihmisoikeuksia loukanneet edesvastuuseen ja rankaisemaan heitä; on syvästi huolissaan vankilaoloista; vaatii, että kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Euroopan neuvoston komitean raportit julkistetaan viipymättä ja kehottaa Turkin viranomaisia sallimaan turkkilaisten ja kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyn valvomaan vankilaoloja;

11.  kehottaa Turkin hallitusta takaamaan kaikille rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleville henkilöille asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja sekä laillisuusvalvonnan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti; painottaa, että syyttömyysolettama on perustavaa laatua oleva periaate jokaisessa perustuslaillisessa valtiossa; toteaa, että Turkin nykyisessä poikkeustilassa pidätetyillä kansalaisilla ei ole oikeutta oikeusapuun pidätyksensä viiden ensimmäisen vuorokauden aikana ja pitää valitettavana, että heidän tapaamisiaan lakimiestensä kanssa rajoitetaan vakavasti; painottaa, että heinäkuun 2016 jälkeen Turkin perustuslakituomioistuimessa on nostettu yli 100 000 kannetta, ja tuomioistuin on ilmoittanut, ettei se ole toimivaltainen poikkeustila-asetusten piiriin kuuluvissa asioissa; kehottaa Turkkia muuttamaan kiireellisesti poikkeustilan aikaisia käytäntöjä käsittelevää tutkintakomissiota siten, että siitä tulee vakaa, riippumaton ja täysin toimivaltainen elin, joka pystyy käsittelemään kaikki tapaukset yksilöllisesti, käsittelemään saamansa valtavan hakemusmäärän tehokkaasti ja takaamaan, että laillisuusvalvontaa ei viivytetä epäasianmukaisesti;

12.  tuomitsee ankarasti vakavan periaatteista luopumisen ja ilmaisunvapauden loukkaukset ja lehdistönvapauden vakavat rikkomukset, mukaan lukien tiedotusvälineiden sivustojen ja sosiaalisen median suhteettomat kiellot; panee huolestuneena merkille noin 170 tiedotusvälineen sulkemisen – muun muassa lähes kaikkien kurdinkielisten tiedotusvälineiden – ja yli 150 toimittajan pidättämisen; korostaa, että Turkin päätös kieltää pääsy Wikipediaan on vakava hyökkäys vapaata tiedonvälitystä vastaan; panee merkille Turkin sijoituksen jatkuvan laskun Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä, jossa Turkki on nyt kaikkiaan 180 valtion joukossa sijalla 155; muistuttaa, että vapaa ja moniarvoinen lehdistö, johon sisältyy vapaa ja avoin internet, on kaikkien demokratioiden olennainen osa, ja kehottaa Turkin hallitusta vapauttamaan kaikki laittomasti pidätetyt toimittajat välittömästi; kehottaa Turkin hallitusta sallimaan Euroopan parlamentin entisen jäsenen ja parlamentaarisen sekavaliokunnan puheenjohtajan Joost Lagendijkin palata perheensä luo Turkkiin mahdollisimman pian;

13.  ilmaisee vakavan huolensa Kaakkois-Turkin tilanteen jatkuvasta heikkenemisestä erityisesti alueilla, joilla on otettu käyttöön ulkonaliikkumiskieltoja, käytetty liiallista voimaa ja sovellettu kaikkiin asukkaisiin kollektiivisia rangaistuksia, joilla on tietojen mukaan tapettu noin 2 000 ihmistä turvallisuusoperaatioiden yhteydessä ja joilla arviolta puoli miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään vuoden 2015 heinäkuun ja vuoden 2016 joulukuun välisenä aikana; panee merkille, että paikalliset syyttäjät ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet aloittamasta tutkintaa ilmoitetuista tapoista ja että riippumattomilta tarkkailijoilta on kielletty alueelle pääsy; muistuttaa, että Turkin hallituksella on vastuu suojella kaikkia kansalaisiaan riippumatta heidän kulttuurisesta tai uskonnollisesta alkuperästään tai vakaumuksestaan; pitää valitettavana laajalle levinnyttä pakkolunastuskäytäntöä, joka kohdistuu myös kuntien ja jopa kirkon omaisuuteen, mikä on uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien rikkomista; on vakuuttunut siitä, että vain kurdikysymyksen oikeudenmukaisella poliittisella ratkaisulla voidaan saada aikaan kestävä vakaus ja vauraus sekä alueella että koko Turkissa; kehottaa siksi molempia osapuolia palaamaan neuvottelupöytään; panee merkille, että useat peräkkäin annetut lait, terroristijärjestöjen vastaiseen toimintaan osallistuvien turvallisuusjoukkojen oikeusturvasta vuonna 2016 hyväksytty laki nro 6722 mukaan luettuna, ovat luoneet turvallisuusjoukkoja koskevan järjestelmällisen rankaisemattomuuden ilmapiirin;

14.  tuomitsee Turkin parlamentin päätöksen pidättää perustuslain vastaisesti koskemattomuus lukuisilta parlamentin jäseniltä, myös 55:ltä Kansandemokraattisen puolueen (HDP) kansanedustajalta 59-jäsenisessä parlamenttiryhmässä, mikä helpottaa oppositiopoliitikkojen pidätyksiä ja vahingoittaa vakavasti parlamentin imagoa demokraattisena instituutiona; painottaa, että Turkin kansalliskokouksen olisi oltava keskeinen instituutio Turkin demokratiassa ja edustettava kaikkia kansalaisia yhdenveroisesti, ja pitää valitettavana vaalien korkeaa äänikynnystä;

15.  on huolissaan siitä, että tuomareihin ja syyttäjiin kohdistuu edelleen vahvaa poliittista painostusta ja että lähes neljäsosa tuomareista ja syyttäjistä (noin 4 000) on irtisanottu tai pidätetty ja joissakin tapauksissa heidän omaisuutensa on takavarikoitu; kehottaa Turkkia palauttamaan ja panemaan täytäntöön kaikki oikeudelliset takuut, jotta voidaan varmistaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden täydellinen kunnioitus, muun muassa muuttamalla tuomareiden ja syyttäjien korkeaa neuvostoa (HSYK) koskevaa lakia, jotta kyseisessä neuvostossa voidaan vähentää hallituksen vaikutusvaltaa; on erityisen huolissaan siitä, että vallassa olleen hallituksen kesäkuussa 2014 nimittämät rikosasioita käsittelevät rauhantuomarit näyttävät muuttuneen kiusaamisvälineeksi, jolla tukahdutetaan oppositio ja hallitaan suuren yleisön saatavilla olevia tietoja;

16.  on vakavasti huolestunut uskonnonvapauden kunnioittamisen puutteesta, kristittyjen ja alaviittien kaltaisten uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnästä, uskonnollisesta väkivallasta sekä sanallisista ja fyysisistä hyökkäyksistä, leimaamisesta ja sosiaalisesta paineesta kouluissa sekä ongelmista, jotka liittyvät laillisen pyhätön perustamiseen; kehottaa Turkin viranomaisia edistämään myönteisiä ja vaikuttavia uudistuksia ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden alalla mahdollistamalla sen, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden, sallimalla hyväntekeväisyyssäätiöiden valita omat hallintoelimensä ja poistamalla kaikki pappien koulutusta, nimittämistä ja virassa seuraamista koskevat rajoitukset, kunnioittamalla asianomaisia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita sekä noudattamalla Venetsian komission suosituksia ja poistamalla kaikenlaisen uskontoon perustuvan syrjinnän ja kaikenlaiset uskontoon perustuvat esteet; kehottaa Turkkia kunnioittamaan ekumeenisen patriarkaatin erillisluonnetta ja merkitystä ja antamaan sille oikeushenkilöyden; toteaa, että on sallittava Halkin pappisseminaarin uudelleen avaaminen ja poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta; on huolestunut äskettäisestä kirkkojen takavarikoinnista Diyarbakirin alueella; kehottaa hallitusta palauttamaan ne laillisille omistajilleen; kehottaa Turkin viranomaisia torjumaan vakavasti kaikkia antisemitismin ilmenemismuotoja yhteiskunnassa;

17.  kehottaa Turkkia suojelemaan haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia; pitää valitettavana, että hlbti-henkilöiden mielenilmaisut Ankarassa ja Istanbulissa kiellettiin kolmantena vuonna peräkkäin ja niihin kohdistui tukahduttamistoimia ja poliisin väkivaltaa; on erittäin huolissaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, syrjinnästä, vihapuheesta vähemmistöjä kohtaan, viharikoksista ja hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien loukkauksista; kehottaa Turkkia toteuttamaan asianmukaisia toimia, jotta ehkäistään vähemmistöihin tai vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin kohdistuvia vihapuheita tai rikoksia ja rangaistaan niistä; kehottaa Turkkia yhdenmukaistamaan kansallisen lainsäädäntönsä vuonna 2014 ratifioimansa Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen kanssa; suhtautuu myönteisesti hallituksen romaneja koskevaan kansalliseen strategiaan ja toimintasuunnitelmaan ja kehottaa Turkin hallitusta panemaan strategian täytäntöön sekä perustamaan seuranta- ja arviointimekanismit; kannustaa viranomaisia puuttumaan romanien sosiaalisen osallisuuden tärkeimpiin esteisiin; kehottaa Turkkia myöntämään täysimääräisen tasa-arvon kaikille kansalaisille ja ryhtymään toimiin vähemmistöjen ongelmien ja erityisesti koulutus- ja omistusoikeusongelmien ratkaisemiseksi; toteaa, että Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaisesti vähemmistöillä olisi oltava myös oikeus saada koulutusta äidinkielellään julkisissa kouluissa; muistuttaa, että on tärkeää panna täytäntöön Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma Imbrosin ja Tenedosin saarista, ja kehottaa Turkkia auttamaan sellaisten ulkomailla asuvien vähemmistöperheiden paluuta, jotka ovat halukkaita muuttamaan takaisin saarille; pitää myönteisenä edistysaskeleena kreikkalaisvähemmistön koulun perustamista Imbrosin saarelle;

18.  kehottaa Turkin hallitusta noudattamaan täysin antamiaan oikeudellisia sitoumuksia ja panemaan ne kokonaisuudessaan täytäntöön, mukaan luettuina kulttuuriperinnön suojelemista koskevat määräykset, ja erityisesti teettämään vilpittömästi inventaarion viime vuosisadalla tuhotusta tai raunioituneesta armenialaisesta, kreikkalaisesta, assyrialaisesta ja muusta kulttuuriperinnöstä; kehottaa Turkkia ratifioimaan vuoden 2005 Unescon yleissopimuksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä; kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden, kuten erityisesti Euroopan neuvoston, kanssa, jotta ehkäistään ja torjutaan laitonta kauppaa ja kulttuuriperinnön tarkoituksellista tuhoamista;

19.  suhtautuu myönteisesti yksittäisten jäsenvaltioiden toimiin, joilla nopeutetaan poikkeustilasäädöksien nojalla vainottujen Turkin kansalaisten turvapaikkamenettelyjä;

EU:n ja Turkin väliset suhteet

20.  kehottaa syventämään EU:n ja Turkin välisiä suhteita yhteistä etua koskevilla keskeisillä aloilla, kuten terrorismin torjunnassa, muuttoliikkeessä, energia-alalla, taloudessa ja kaupassa; kehottaa jälleen ylläpitämään ja kannustamaan vuoropuhelua ja yhteistyötä; katsoo, että EU:n ja Turkin välinen yhteistyö näillä aloilla edustaa sijoitusta sekä Turkin että EU:n vakauteen ja vaurauteen ainoastaan, jos se perustuu siihen, että kaikki osapuolet kunnioittavat perusoikeuksia ja -vapauksia koskevia sitoumuksiaan; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan jäsenien välinen yhteistyö on keskeisen tärkeää, ja kehottaa painokkaasti tiivistämään näitä yhteyksiä;

21.  kehottaa Turkkia jatkamaan sen ulkopolitiikan mukauttamista unionin ulkopolitiikkaan; kehottaa tiivistämään yhteistyötä ja koordinoimaan ulkopolitiikan haasteita EU:n ja Turkin välillä; katsoo, että Turkin ulkoministeri olisi aina tarvittaessa kutsuttava ulkoasiainneuvoston kokouksiin tapauskohtaisesti; suosittelee, että neuvosto kutsuu Turkin hallituksen huippukokoukseen, jossa keskustellaan EU:n ja Turkin suhteista;

22.  katsoo, että kauppasuhteiden vahvistaminen voisi tuoda konkreettisia etuja kansalaisille Turkissa ja EU:ssa, ja tukee tulliliiton nykyisten ongelmien vuoksi komission ehdotusta neuvottelujen aloittamisesta tulliliiton parantamiseksi; muistuttaa, että EU on Turkin suurin kauppakumppani ja että kaksi kolmasosaa Turkkiin tehtävistä suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU:n jäsenvaltioista; korostaa myös Turkin taloudellista merkitystä EU:lle kasvumarkkinana; katsoo, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen neuvotteluihin on ratkaisevan tärkeää; kehottaa komissiota sisällyttämään Turkin ja EU:n parannettuun tulliliittoon ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevan lausekkeen, joka tekee ihmisoikeuksista ja perusvapauksista keskeisen ehdon; muistuttaa, että tulliunionin potentiaalia kyetään hyödyntämään täysimääräisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että Turkki noudattaa lisäpöytäkirjoja täydellisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden suhteen; ottaa huomioon komission päätelmän siitä, että kaupallinen yhdentyminen EU:n kanssa lisääntyisi, jos Turkki poistaisi tulliliiton toimintaa koskevat esteet;

23.  huomauttaa, että viisumivapaus on erittäin tärkeää Turkin kansalaisille, erityisesti liikemiehille ja turkkilaista alkuperää oleville ihmisille EU:ssa ja että se edistää ihmisten välisiä yhteyksiä; kannustaa Turkin hallitusta noudattamaan viimeisiä jäljellä olevia kriteereitä viisumivapautta koskevan etenemissuunnitelman osoittamalla tavalla; tähdentää, että Turkin terrorismin vastaisen lainsäädännön uudelleentarkastelu on ratkaiseva ehto perusoikeuksien ja -vapauksien varmistamiseksi ja että viisumivapaus on mahdollinen ainoastaan, jos kaikki ehdot on täytetty;

24.  painottaa korruption torjunnan tärkeyttä ja muistuttaa komission havainnoista, joiden mukaan korruptiota esiintyy edelleen monilla aloilla ja se on yhä vakava ongelma; on huolestunut siitä, että korkean tason korruptiotapauksissa toteutetaan edelleen vain vähän tutkintaa, syytteeseenpanoa ja tuomioiden määräämistä koskevia toimia;

25.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon uusimmat kehityskulut Turkissa, kun se tekee liittymistä valmistelevan tukivälineen varojen väliarvioinnin vuonna 2017, ja lopettamaan kaiken liittymistä valmistelevan tuen erityisesti liittymisneuvottelujen päätyttyä; kehottaa komissiota käyttämään tämän vaihtoehdon toteutuessa kyseistä tukea Turkin kansalaisyhteiskunnan tueksi ja suoraan Turkissa olevien pakolaisten tueksi sekä sijoittamaan aiempaa enemmän ihmisten välisiin vaihto-ohjelmiin, kuten opiskelijoiden, tutkijoiden ja toimittajien Erasmus+-ohjelmaan;

26.  tuomitsee mitä jyrkimmin kaikki Turkissa tehdyt terrori-iskut ja pysyy lujasti Turkin väestön rinnalla yhteisessä taistelussamme terrorismia vastaan; panee merkille EU:n jäsenvaltioiden ja Turkin kahdenväliset suhteet terrorismin torjunnassa tehtävässä vierastaistelijoita koskevassa yhteistyössä; painottaa terrorismin tehokkaan torjumisen edellyttävän, että Europol ja Turkin lainvalvontavirastot toteuttavat tiivistä yhteistyötä; muistuttaa tuomitsevansa EU:n terroristijärjestöjen luettelossa vuodesta 2002 alkaen olleen Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) palaamisen väkivaltaan ja vaatii sitä laskemaan aseensa ja käyttämään rauhanomaisia ja laillisia keinoja odotustensa julkituomiseen; painottaa, että kurdikysymyksen rauhanomainen ratkaisu on myös välttämätön Turkin demokraattisen tulevaisuuden kannalta ja että siihen päästään vain ottamalla kaikki osapuolet ja demokraattiset voimat mukaan; kehottaa jatkamaan neuvotteluja kattavan ja kestävän ratkaisun löytämiseksi kurdikysymykseen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, jolla kielletään EU:n terroristijärjestöluettelossa olevien järjestöjen merkkien ja symbolien käyttäminen;

27.  pitää valitettavana Turkin hallituksen päätöstä estää saksalaisia parlamentin jäseniä vierailemasta Saksan liittotasavallan joukkojen luona Incirlikissä, koska tämän vuoksi joukot siirretään Naton ulkopuoliseen maahan, mikä on suuri takaisku Nato-liittolaisten väliselle tehokkaalle yhteistyölle terrorismin torjunnassa;

28.  antaa tunnustusta Turkin hallituksen ja paikallisten kansalaisjärjestöjen sitoutumisesta sekä väestön osoittamasta vieraanvaraisuudesta noin kolmen miljoonan pakolaisen majoittamisessa; panee merkille EU:n ja Turkin julkilausuman muuttoliikkeestä ja kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan vapaaehtoisen uudelleensijoitusjärjestelmän Turkissa oleville haavoittuvimmassa asemassa oleville pakolaisille; kehottaa komissiota varmistamaan pitkäaikaisinvestoinnit sekä pakolaisiin että heidät vastaanottaviin yhteisöihin Turkissa ja varojen asianmukaisen käytön; kannustaa Turkin hallitusta myöntämään työluvat kaikille syyrialaispakolaisille ja päästämään kaikki syyrialaislapset kouluun; kehottaa Turkin hallitusta ja unionia jatkamaan koordinoitua valvontatoimintaansa Egeanmerellä, tehostamaan ihmisten salakuljetuksen vastaisia toimia ja panemaan täysimääräisesti ja vaikuttavasti täytäntöön EU:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen ja Bulgarian ja Kreikan kanssa allekirjoitetut kahdenväliset takaisinottosopimukset;

29.  tuomitsee ankarasti presidentti Erdoğanin viimeaikaiset toistuvat lausunnot, joissa hän syyttää joitakin EU:n johtajia natsien kaltaisesta toiminnasta ja haukkuu EU:n kansalaisia natseiksi; huomauttaa, että sellaisten perusteettomien lausuntojen jatkaminen heikentää Turkin uskottavuutta poliittisena kumppanina ja että maan sisäisen konfliktien siirto uhkaa vakavasti yhteiskuntien rauhanomaista rinnakkaiseloa niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa on merkittävä turkkilaista alkuperää oleva vähemmistö; painottaa, että Turkin hallituksen on pidättäydyttävä järjestelmällisistä pyrkimyksistä saada jäsenvaltioissa asuvat ulkoturkkilaiset liikkeelle omien tarkoitusperiensä mukaisesti; panee huolestuneena merkille tiedot jäsenvaltioissa asuvien ulkoturkkilaisten henkilöiden väitetystä painostamisesta ja tuomitsee sen, että Turkin viranomaiset valvovat ulkomailla asuvia kansalaisia, joilla on kaksoiskansalaisuus; on huolissaan passien suuren määrän mitätöimisestä, minkä vuoksi ihmisistä tulee kansalaisuudettomia, mikä rikkoo vuonna 1954 tehtyä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevaa YK:n yleissopimusta ja vuonna 1961 tehtyä valtiottomuuden poistamista koskevaa YK:n yleissopimusta; on myös huolissaan tiedoista, joiden mukaan Turkin konsulaateissa ei ole suostuttu palvelemaan monia sen omia kansalaisia;

30.  muistuttaa hyvien naapuruussuhteiden merkityksestä; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia lisäämään ponnistelujaan jäljellä olevien kahdenvälisten kysymysten ratkaisemiseksi, mukaan lukien oikeudellisten velvoitteiden täyttämättä jättäminen sekä Turkin ja sen maa- ja merirajanaapureiden välisten ja ilmatilaa koskevien kiistojen ratkaiseminen YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS); kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Kreikan ilmatilan ja aluevesien toistuvat loukkaukset sekä kunnioittamaan kaikkien naapureidensa alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta; pitää valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle osoittamaa ”casus belli” -vaatimusta ei ole vielä kumottu;

31.  kehottaa Turkkia ja Armeniaa tavoittelemaan suhteidensa normalisointia; korostaa, että Turkin ja Armenian välisen rajan avaaminen saattaisi johtaa maiden suhteiden parantumiseen erityisesti rajat ylittävän yhteistyön ja taloudellisen yhdentymisen myötä;

32.  kehottaa Turkin hallitusta keskeyttämään Akkuyuun rakennettavaa ydinvoimalaa koskevat suunnitelmansa; toteaa, että suunniteltu rakennustyömaa sijaitsee alueella, joka on tunnettu vakavista maanjäristyksistä, minkä vuoksi se uhkaa merkittävästi paitsi Turkkia myös Välimeren aluetta; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään Espoon yleissopimukseen, joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää tässä tarkoituksessa Turkin hallitusta ottamaan jatkossa naapurimaidensa, kuten Kreikan ja Kyproksen, hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen suhteen;

33.  korostaa, että Kyproksen ongelman ratkaisemisella olisi myönteinen vaikutus koko alueeseen ja että ennen kaikkea se hyödyttäisi sekä kyproksenkreikkalaisia että kyproksenturkkilaisia; pitää 11. helmikuuta 2014 päivättyä yhteistä julkilausumaa myönteisenä perustana sovinnolle ja antaa tunnustusta kyproksenkreikkalais- ja kyproksenturkkilaisyhteisöjen johtajille merkittävän edistyksen saavuttamisesta ratkaisuneuvotteluissa; pitää myönteisenä näiden kahden yhteisön johtajien sopimusta luottamusta lisäävistä toimista ja vaatii, että kaikki sovitut toimet pannaan täytäntöön; suhtautuu myönteisesti tähän mennessä ennennäkemättömään kummankin osapuolen ensisijaisten karttojen vaihtamiseen ja takaajavaltioiden kanssa Genevessä järjestettyyn ensimmäiseen Kyprosta tarkastelleeseen konferenssiin, ja tukee sen jatkamista keskinäisesti hyväksyttävän sopimuksen saavuttamiseksi turvallisuutta ja takuita koskevasta luvusta; tukee oikeudenmukaista, kattavaa ja toteuttamiskelpoista ratkaisua, joka perustuu sellaiseen kahden yhteisön ja kahden alueen liittovaltioon, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöys, yksi itsemääräämisoikeus ja yksi kansalaisuus ja jonka kaksi yhteisöä ovat poliittisesti yhdenvertaisia YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvien päätöslauselmien, kansainvälisen oikeuden ja EU:n säännöstön mukaisesti ja unionin perustana olevien periaatteiden kunnioittamisen perusteella; suhtautuu myönteisesti osapuolten entistä tiiviimpään sitoutumiseen Kyproksen ongelman ratkaisemiseen; odottaa Turkin osoittavan, että se tukee aktiivisesti neuvottelujen nopeaa ja menestyksellistä päätökseen saattamista, ja muistuttaa, että sen sitoutuminen ja osallistuminen kattavaan ratkaisuun on edelleen olennaisen tärkeää; kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia tukemaan aktiivisesti neuvotteluprosessia, edistämään myönteistä lopputulosta ja hyödyntämään tällä hetkellä tarjoutuvaa tilaisuutta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia keinojaan tukeakseen yhdentymisprosessin saattamista menestyksellisesti päätökseen kokonaisuudessaan;

34.  kehottaa Turkkia jälleen aloittamaan joukkojensa vetämisen Kyprokselta, siirtämään Famagustan alueen YK:lle YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 550 (vuodelta 1984) mukaisesti ja pidättymään toimista, joilla muutetaan saaren väestötasapainoa laittomien siirtokuntien politiikalla; toteaa, että EU:n säännöstön täytäntöönpanon on jo oltava hyvin valmisteltua tulevassa Kyproksen turkkilaisessa osavaltiossa, kun ratkaisua koskeva sopimus tulee voimaan; toteaa tältä osin, että unioniin valmistautumista käsittelevän kahden yhteisön tilapäisen valtuuskunnan toiminta jatkuu; sitoutuu tehostamaan pyrkimyksiään saada kyproksenturkkilaiset mukaan valmisteluihin, jotka koskevat täyttä integroitumista unioniin, ja pyytää komissiota toimimaan samoin; ylistää kateissa olevien henkilöiden komitean, joka etsii sekä kyproksenturkkilaisia että kyproksenkreikkalaisia kateissa olevia henkilöitä, tekemää merkittävää työtä ja kiittää komitean pääsyn helpottamisesta kaikkiin asiaankuuluviin paikkoihin myös sotilasalueilla; kehottaa Turkkia avustamaan kateissa olevien henkilöiden komiteaa antamalla tietoja sotilasarkistostaan; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon kateissa olevien henkilöiden komitean tekemän työn ja pitää tässä suhteessa erinomaisena ratkaisuna, että Euroopan parlamentti on nimennyt kateissa olevien henkilöiden kysymykselle pysyvän esittelijän;

35.  toteaa, että Kyproksen tasavallalla on oikeus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jotka koskevat sen talousvyöhykettä; kehottaa Turkkia jälleen unionin säännöstön ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti kunnioittamaan unionin kaikkien jäsenvaltioiden täysivaltaisia oikeuksia, myös niitä, jotka liittyvät luonnonvarojen etsimiseen ja hyödyntämiseen; kehottaa Turkkia keskittymään kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidättymään uhkailuista tai toimista, joilla saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia hyville naapurisuhteille;

36.  on painokkaasti sitä mieltä, että ainoastaan uskottavalla poliittisella ratkaisulla voidaan varmistaa Syyrian vakaus ja mahdollistaa ISIS/Da’eshin ja muiden YK:n nimeämien terroristiryhmien lopullinen nujertaminen Syyriassa; vahvistaa uudelleen YK:n johtaman Geneven prosessin ensisijaisuutta; on tietoinen Astanan kokouksissa toteutetuista toimista vihollisuuksien lopettamiseksi kaikilta osin ja sen kolmenvälisen mekanismin vakiinnuttamisesta, jolla valvotaan tulitaukoa ja varmistetaan sen täydellinen noudattaminen; kehottaa painokkaasti kaikkia takaajia, kuten Turkkia, täyttämään niiden sitoumukset, jotta varmistetaan tulitauon täysimääräinen täytäntöönpano ja saavutetaan edistymistä, jotta voitaisiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2268 mukaisesti turvata humanitaarisen avun täysin esteetön pääsy koko maahan, purkaa piiritykset ja vapauttaa kaikki mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, varsinkin naiset ja lapset; kehottaa jälleen Turkkia kunnioittamaan täysimääräisesti sen kaikkien naapureiden alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta;

37.  pyytää, että tämä päätöslauselma käännetään turkiksi;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja jäsenvaltioille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0450.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0423.
(3)EUVL C 285, 5.8.2016, s. 11.
(4)EUVL C 328, 6.9.2016, s. 2.
(5)EUVL L 51, 26.2.2008, s. 4.


Terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustaminen, sen toimivalta, jäsenmäärä ja toimikausi
PDF 168kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätös 6. heinäkuuta 2017 terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan perustamisesta, sen toimivallasta, jäsenmäärästä ja toimikaudesta (2017/2758(RSO))
P8_TA(2017)0307B8-0477/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen ehdotuksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 197 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on SEUT:n 67 artiklan nojalla selkeää toimivaltaa korkean turvallisuustason varmistamisessa ja kansallisilla viranomaisilla on toimivaltaa terrorismin torjunnassa, kuten todetaan SEUT:n 73 artiklassa; muistuttaa, että rajatylittävään yhteistyöhön liittyy laajempia Euroopan unionin sisäistä turvallisuutta koskevia velvoitteita, kuten todetaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevassa SEUT:n V osastossa;

B.  katsoo, että tässä asetettavan erityisvaliokunnan olisi pyrittävä tarkastelemaan terrorismin torjunnan käytännöllisiä ja lainsäädännöllisiä puutteita Euroopan unionissa sekä kansainvälisten kumppanien ja toimijoiden kanssa keskittyen erityisesti yhteistyöhön ja tiedonvaihtoon;

C.  katsoo, että kansallisten lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon puutteiden ja aukkojen poistaminen sekä tiedonjakoon käytettävien eurooppalaisten tietokantojen yhteentoimivuus on äärimmäisen tärkeää sekä Schengen-alueen moitteettoman toiminnan varmistamiseksi että unionin ulkorajojen suojelemiseksi ja se muodostaa erityisvaliokunnan toimeksiannon ytimen;

D.  toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;

1.  päättää asettaa terrorismia käsittelevän erityisvaliokunnan, joka tarkoin määritellyn toimivaltansa mukaisesti:

   a) tarkastelee, analysoi ja arvioi puolueettomasti jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, asiasta vastaavien unionin virastojen ja tunnustettujen asiantuntijoiden toimittamia tietoja Euroopassa vallitsevan terroriuhan laajuudesta ja esittää aiheellisia toimenpiteitä, joiden avulla unionia ja jäsenvaltioita autetaan torjumaan ja tutkimaan terrorismiin liittyviä rikoksia ja nostamaan niistä syytteitä;
   b) havaitsee ja analysoi puolueettomasti ja näyttöön perustuvan lähestymistavan pohjalta mahdollisia puutteita ja virheitä, jotka ovat mahdollistaneet eri jäsenvaltioissa viime aikoina tapahtuneet terroriteot, erityisesti keräämällä, kokoamalla ja analysoimalla kaikki jäsenvaltioiden tiedustelupalveluilla tai lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilla tekijöistä ennen terrori-iskua olleet tiedot;
   c) tarkastelee ja arvioi ulkorajojen valvonnan eri aloilla käytössä olevien toimenpiteiden ja välineiden täytäntöönpanoa, mukaan luettuna ulkorajojen tarkastusten toimintapuutteet, jotka ovat mahdollistaneet henkilöiden pääsyn Eurooppaan väärien asiakirjojen avulla, sekä arvioi, miksi jotkut jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet panemaan täytäntöön velvoitteita, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 (SIS II)(1); kokoaa ja analysoi tietoja siitä, mitä mahdollisia puutteita jäsenvaltioiden ja komission toiminnassa on ollut niiden pyrkiessä varmistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399(2) (Schengenin rajasäännöstö) tähän liittyvien säännösten täyden täytäntöönpanon, sekä ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä havaittujen puutteiden korjaamiseksi;
   d) havaitsee puutteita, joita esiintyy oikeudellisten, lakien täytäntöönpanon ja tiedustelusta saatavien tietojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken; tutkii erityisesti väitettyjä laajamittaisia puutteita, joita ilmenee kerättäessä, analysoitaessa ja välitettäessä tietoja, jotka voisivat auttaa estämään iskuja, ja tässä yhteydessä erityisesti:
   analysoi ja arvioi unionin tietokantojen, kuten Schengenin tietojärjestelmän (SIS), viisumitietojärjestelmän (VIS) ja yhteisen eurooppalaisen tietojenvaihtomallin (EIXM), toimintaa, ja sitä, miten jäsenvaltiot ovat mahdollisesti epäonnistuneet pannessaan täytäntöön nykyisiä säädöksiä, kuten neuvoston päätöstä 2008/615/YOS(3) tai neuvoston puitepäätöstä 2006/960/YOS(4); analysoi erityisesti mahdollisia syitä, joiden vuoksi jotkut jäsenvaltiot eivät ole pystyneet osaltaan syöttämään tietoja näihin tietokantoihin, erityisesti kun otetaan huomioon velvoitteet, jotka niille on vahvistettu Schengenin tietojärjestelmää koskevassa asetuksessa ja neuvoston päätöksessä 2007/533/YOS(5);
   analysoi, ovatko jäsenvaltiot jättäneet täyttämättä niille neuvoston asetuksen 2005/671/YOS(6) 2 artiklan 3 kohdassa vahvistetun velvollisuuden varmistaa, että kyseisen viranomaisen kokoamat tuon artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan Europolille ja Eurojustille;
   kokoaa tietoja ja analysoi, miten jäsenvaltioiden viranomaiset ovat noudattaneet puitepäätöksen 2006/960/YOS 3 ja 7 artiklassa vahvistettua velvollisuutta erityisesti varmistaa, että kyseiset lainvalvontaviranomaiset toimittavat muiden asianomaisten jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisille tietoa ja tiedustelutietoja tapauksissa, joissa on todellista syytä uskoa, että tiedot ja tiedustelutieto saattaisivat auttaa neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(7) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen rikosten paljastamisessa, ehkäisemisessä tai tutkimisessa;
   tarkastelee, onko Europol täysin noudattanut sille neuvoston päätöksen 2009/371/YOS(8) (kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/794(9)) 17 artiklassa vahvistettua tiedonantovelvollisuutta;
   tarkastelee, ovatko jäsenvaltioiden kansalliset yksiköt täysin noudattaneet päätöksen 2009/371/YOS (kumottu asetuksella (EU) 2016/794) 8 artiklan 4 kohdan a alakohdassa vahvistettua velvollisuutta toimittaa Europolille oma-aloitteisesti tiedustelutietoja ja muita tietoja, joita se tarvitsee tehtäviensä suorittamisessa;
   tutkii unionin virastojen välisen tiedonvaihdon mahdollisia puutteita sekä näiden virastojen oikeudellisia keinoja ja tarpeita käyttää Schengenin tietojärjestelmää ja muita asiaankuuluvia unionin tietojärjestelmiä;
   arvioi jäsenvaltioiden tiedusteluyksiköiden nykyistä epävirallista yhteistyötä ja arvioi tehokkuutta tietojen vaihdon ja käytännön yhteistyön kannalta;
   arvioi Euroopan unionin ja kolmansien maiden sekä kansainvälisten virastojen suhdetta terrorismin torjunnassa, mukaan luettuna terrorismin torjunnassa tehtävä nykyinen kansainvälinen yhteistyö ja siinä käytetyt välineet, kuten parhaiden käytäntöjen vaihto, sekä nykyisen tietojen vaihdon tason tehokkuutta;
   e) arvioi EU:n terrorismin vastaisen lainsäädännön ja sen täytäntöönpanon vaikutusta perusoikeuksiin;
   f) arvioi kaikkien niiden resurssien käytettävyyttä ja tehokkuutta, jotka on kohdennettu terrorismin torjuntaan osallistuville jäsenvaltioiden ja EU:n toimivaltaisille viranomaisille (poliisi-, sotilas-, talousarvio-, tiedustelu-, valvonta-, tieto- ja tietotekniikkaviranomaiset jne.); analysoi poliisiyhteistyön mahdollisia puutteita ja rajatylittävän käytännön lainvalvontayhteistyön esteitä tutkinnoissa, jotka liittyvät terrorismin torjuntaan, sekä tunnistaa tutkintavalmiuksien teknisiä, rakenteellisia ja oikeudellisia heikkouksia;
   g) tarkastelee oikeuslaitoksen ja oikeudellisen yhteistyön puutteita EU:n tasolla sekä erityisesti sellaisissa rajatylittävissä tutkinnoissa tehtävän yhteistyön puutteita, jotka tapahtuvat Eurojustin, Euroopan oikeudellisen verkoston, yhteisten tutkintaryhmien, eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja eurooppalaisen tutkintamääräyksen avulla; tunnistaa tutkinta- ja syytetoimivalmiuksien teknisiä, rakenteellisia ja oikeudellisia heikkouksia;
   h) tarkastelee nykyistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja yhteistyötä kansallisten viranomaisten ja asianmukaisten EU:n elinten välillä pehmeiden kohteiden suojaamisessa, mukaan lukien kauttakulkualueet, kuten lento- ja rautatieasemat, sekä elintärkeän infrastruktuurin suojaamisessa neuvoston direktiivin 2008/114/EY(10) mukaisesti;
   i) tarkastelee terrorismin uhrien käytettävissä tällä hetkellä olevia mekanismeja, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2012/29/EU(11), ja tunnistaa olemassa olevia vaihdettavaksi soveltuvia hyviä käytäntöjä;
   j) kerää tietoja radikalisoitumisesta ja analysoi sitä sekä joissakin jäsenvaltioissa käyttöön otettujen radikalismista luopumista edistävien ohjelmien tehokkuutta; tunnistaa sellaisia nykyisiä hyviä käytäntöjä, jotka soveltuvat vaihdettaviksi, ja selvittää, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet aiheelliset toimenpiteet tässä suhteessa;
   k) arvioi jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja myös toimivaltaisten viranomaisten, ilmoitusvelvollisten laitosten ja henkilöiden sekä lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön tehokkuutta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY(12) mukaisesti sekä vaihtaa pankkisektorin asianmukaisten toimijoiden sekä petostutkinta- ja lainvalvontaviranomaisten kanssa tietoja, jotta tunnistetaan terrorismin rahoituksen uudet muodot sekä terrorismin yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen;
   l) antaa tarpeellisiksi katsomiaan suosituksia kaikissa edellä mainituissa asioissa ja luo tässä tarkoituksessa tarvittavat yhteydet, tekee vierailuja ja järjestää kuulemistilaisuuksia yhdessä EU:n toimielinten ja asiaankuuluvien virastojen kanssa sekä kansainvälisten ja kansallisten laitosten, jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden parlamenttien ja hallitusten, päivittäiseen terrorismin torjuntaan osallistuvien virkamiesten, kuten lainvalvontayksiköiden, poliisiviranomaisten, tiedustelupalveluiden ja tuomareiden, sekä tiedeyhteisön, liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajien, uhrien järjestöt mukaan lukien, kanssa;

2.  korostaa, että toimivaltaisten pysyvien valiokuntien on huolehdittava kaikkien erityisvaltiokunnan antamien suositusten jatkotoimista;

3.  päättää, että erityisvaliokunnan vastuualueeseen liittyvän EU:n lainsäädännön antamista, seurantaa ja täytäntöönpanoa koskevia asioita käsittelevien parlamentin pysyvien valiokuntien toimivaltuudet, henkilöstö ja käytettävissä olevat resurssit säilyvät ennallaan;

4.  päättää, että erityisvaliokunnan kokoukset on pidettävä suljetuin ovin aina, kun sen työhön sisältyy turvallisuusluokiteltujen todistusaineistojen käsittelyä, henkilötietoja tai salaisuuksia sisältävien todistajanlausuntojen kuulemista tai näkemysten vaihtoa tai kuulemistilaisuuksia eri viranomaisten ja elinten kanssa salaisista, luottamuksellisista, turvallisuusluokitelluista tai arkaluonteisista asioista kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvissä tarkoituksissa; päättää, että todistajilla ja asiantuntijoilla on oikeus antaa lausuntonsa yleisön läsnä olematta;

5.  päättää, että erityisvaliokunnan vastaanottamat salaiset tai luottamukselliset asiakirjat käsitellään työjärjestyksen 210 a artiklan mukaista menettelyä noudattaen, jotta varmistetaan, että ainoastaan puheenjohtaja, esittelijä, varjoesittelijät, koordinaattorit ja nimetyt virkamiehet voivat tutustua niihin henkilökohtaisesti ja että tällaisia tietoja käytetään ainoastaan erityisvaliokunnan välimietinnön ja lopullisen mietinnön laatimiseen; päättää, että kokoukset pidetään sellaisella tavalla varustetuissa tiloissa, että asiattomat eivät voi kuulla asian käsittelyä;

6.  päättää, että kaikille parlamentin jäsenille ja virkamiehille on tehtävä voimassaolevien sisäisten sääntöjen ja menettelyjen mukainen luotettavuusselvitys ennen kuin he saavat tutustua turvallisuusluokiteltuihin tietoihin tai kuulla todistusaineistoa, johon voi liittyä riski kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle turvallisuudelle;

7.  päättää, että erityisvaliokunnan hankkimia tietoja käytetään yksinomaan sen tehtävien hoitamiseen eikä niitä paljasteta kolmansille osapuolille; päättää, että tällaisia tietoja ei saa julkistaa, jos ne sisältävät salassapidettäviä tai luottamuksellisia seikkoja tai jos niissä mainitaan henkilöitä nimeltä;

8.  päättää, että erityisvaliokuntaan kuuluu 30 jäsentä;

9.  päättää, että erityisvaliokunnan toimikausi on 12 kuukautta, paitsi jos parlamentti jatkaa toimikautta ennen sen umpeutumista, ja että toimikausi alkaa kulua erityisvaliokunnan järjestäytymiskokouksen päivämäärästä; päättää, että erityisvaliokunta antaa parlamentille välimietinnön ja lopullisen mietinnön, johon sisällytetään todetut tosiseikat ja suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi.

(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1987/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4).
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).
(3)Neuvoston päätös 2008/615/YOS, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi (EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1).
(4)Neuvoston puitepäätös 2006/960/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 89).
(5)Neuvoston päätös 2007/533/YOS, tehty 12 päivänä kesäkuuta 2007, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 205, 7.8.2007, s. 63).
(6)Neuvoston päätös 2005/671/YOS, tehty 20 päivänä syyskuuta 2005, terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä (EUVL L 253, 29.9.2005, s. 22).
(7)Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).
(8)Neuvoston päätös 2009/371/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11. toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53).
(10)Neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).


Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapaukset
PDF 167kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapauksista (2017/2754(RSP))
P8_TA(2017)0308RC-B8-0459/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinan tilanteesta, etenkin 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kiinan ihmisoikeusloukkauksista ja erityisesti Liu Xiaobon tapauksesta(1), 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista(2) ja 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 30. kesäkuuta 2017 antaman julkilausuman Liu Xiaobon asemasta,

–  ottaa huomioon 22.–23. kesäkuuta 2017 Brysselissä pidetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 35. kierroksen ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan (DROI) tämän vuoropuhelun yhteydessä antaman lausuman,

–  ottaa huomioon 1.–2. kesäkuuta 2017 Brysselissä pidetyn EU:n ja Kiinan huippukokouksen,

–  ottaa huomioon EU:n 14. maaliskuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvoston (UNHCR) 34. istunnossa antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) 9. joulukuuta 2016 antaman julkilausuman kansainvälisestä ihmisoikeuksien päivästä,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 käynnistyneen EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden sekä 22. kesäkuuta 2016 annetun komission ja EUH:n yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle otsikolla ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat”,

–  ottaa huomioon ”peruskirja 08:n” eli julkilausuman, jonka on laatinut yli 350 kiinalaista poliittista aktivistia, tutkijaa ja ihmisoikeuksien puolustajaa, jossa kehotetaan toteuttamaan yhteiskunnallinen, oikeudellinen ja hallinnollinen uudistus ja joka julkaistiin 10. joulukuuta 2008, siis ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistuksen hyväksymisen 60-vuotispäivänä,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että huomattava kiinalainen kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Liu Xiaobo on ollut virallisesti vangittuna neljä kertaa kuluneiden 30 vuoden aikana; ottaa huomioon, että vuonna 2009 Liu Xiaobo tuomittiin 11 vuodeksi vankeuteen ”yllyttämisestä kumoukselliseen toimintaan valtiovaltaa vastaan” sen jälkeen, kun hän oli auttanut kirjoittamaan peruskirja 08:n nimellä tunnetun julkilausuman; ottaa huomioon, että Liu Xiaobon oikeudenkäynnissä noudatetuissa muodollisissa menettelyissä hänelle ei sallittu edustusta eikä hänen sallittu olla itse läsnä virallisissa käsittelyissä ja että reilun kymmenen maan, joiden joukossa oli useita EU:n jäsenvaltioita, diplomaatteja estettiin pääsemästä tuomioistuimeen oikeudenkäynnin aikana;

B.  ottaa huomioon, että Liu Xiaobon vaimo Liu Xia, jota ei ole koskaan syytetty mistään rikoksesta, on ollut kotiarestissa siitä lähtien, kun hänen puolisolleen myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2010, ja että häneltä on siitä lähtien kielletty lähes kaikki inhimilliset kontaktit lähintä perhepiiriä ja muutamia ystäviä lukuun ottamatta;

C.  ottaa huomioon, että 8. lokakuuta 2010 Nobel-komitea myönsi Liu Xiaobolle Nobelin rauhanpalkinnon tunnustuksena hänen ”pitkään kestäneestä ja väkivallattomasta toiminnastaan perusihmisoikeuksien hyväksi Kiinassa”;

D.  ottaa huomioon, että Liu Xiaobo siirrettiin äskettäin Kiinan koillisosassa Lianonigin maakunnassa sijaitsevasta vankilasta sairaalaan maakunnan pääkaupunkiin Shenyangiin, jossa hän on hoidettavana huonon terveydentilansa vuoksi sen jälkeen, kun hänellä todettiin pitkälle edennyt maksasyöpä;

E.  ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset ovat torjuneet Liu Xiaobon ja hänen vaimonsa pyynnöt hakeutua lääketieteelliseen hoitoon Kiinan ulkopuolelle tai siirtää hänet kotiinsa Pekingiin;

F.  ottaa huomioon, että 29. kesäkuuta 2017 154 Nobel-palkittua julkaisi Kiinan kansantasavallan presidentille osoitetun yhteisen kirjeen, jossa kehotetaan Kiinan hallitusta antamaan Liu Xiaobolle ja hänen vaimolleen Liu Xialle luvan matkustaa ulkomaille lääketieteelliseen hoitoon;

G.  ottaa huomioon, että huomattava taiwanilainen demokratia-aktivisti Lee Ming-che, joka tunnetaan ihmisoikeuksien puolustamisesta sosiaalisessa mediassa, katosi 19. maaliskuuta 2017 siirryttyään Macaosta Zhuhaihin, Kiinan Guangdongin maakuntaan; ottaa huomioon, että Kiinan Taiwanin asioita käsittelevä virasto vahvisti lehdistötilaisuudessa, että ”asiaankuuluvat viranomaiset” ovat pidättäneet Leen ja käynnistäneet häneen kohdistuvan tutkinnan epäiltynä ”osallistumisesta toimintaan, joka vaarantaa kansallisen turvallisuuden”;

H.  ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset eivät ole tarjonneet uskottavia todisteita Lee Ming-chetä koskevista vakavista väitteistä; ottaa huomioon, että Leen pidättäminen tapahtui tilanteessa, jossa Manner-Kiinan ja Taiwanin väliset suhteet ovat heikkenemässä; ottaa huomioon, että Lee oli aktiivisesti antanut tietoja Taiwanin demokraattisesta poliittisesta kulttuurista ystävilleen Kiinassa käyttäen verkkofoorumeita, joita Kiinan viranomaisten on helppo seurata;

I.  ottaa huomioon, että Kiina on viime vuosina edistynyt taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa, mikä on vastannut sen korostamaa ihmisten oikeutta toimeentuloon; toteaa kuitenkin, että vuodesta 2013 Kiinan ihmisoikeustilanne on huonontunut jatkuvasti, kun hallitus on tullut yhä vihamielisemmäksi rauhanomaista toisinajattelua, oikeusvaltioperiaatetta, ilmaisunvapautta ja uskonnonvapautta kohtaan, mistä osoituksena on äskettäinen tapaus, kun 18. toukokuuta 2017 piispa Peter Shao Zhumin poistettiin väkivalloin hiippakunnastaan Wenzhousta;

J.  ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on antanut uusia lakeja, erityisesti valtion turvallisuuslain, terrorismin vastaisen lain, kyberturvallisuuslain ja ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevan hallintolainulkomaisten kansalaisjärjestöjen hallintoa koskevan lain, joita on käytetty julkiseen aktivismiin ja rauhanomaiseen hallituksen arvosteluun osallistuvien vainoamiseen käyttäen perusteena valtion turvallisuusuhkia, sensuurin vahvistamiseen, yksityishenkilöiden ja yhteiskunnallisten ryhmien seurantaan ja valvontaan sekä torjumaan sellaisten ihmisten aikeita, jotka haluavat kampanjoida ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen puolesta;

K.  ottaa huomioon, että viime kuussa Kreikan hallitus kieltäytyi hyväksymästä aktivistien ja toisinajattelijoiden tukahduttamista Kiinassa arvostelevan EU:n julkilausuman, joka oli määrä esittää 15. kesäkuuta 2017 Genevessä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle; ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun EU ei kyennyt esittämään tällaista julkilausumaa YK:n korkeimmassa ihmisoikeuselimessä;

L.  katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen ytimessä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa juuri näiden arvojen kunnioittamiseen omassa kehitys- ja kansainvälisessä yhteistyössään;

1.  kehottaa Kiinan hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta vuoden 2010 Nobel-palkinnon voittajan Liu Xiaobon vankeudesta ja hänen vaimonsa Liu Xian kotiarestista ja sallimaan Liu Xiaobon hankkia lääketieteellistä hoitoa mistä haluaa;

2.  kehottaa Kiinan viranomaisia sallimaan Liu Xiaobolle rajoittamattoman mahdollisuuden tavat perhettä, ystäviä ja oikeusavustajaa;

3.  kehottaa Kiinan viranomaisia välittömästi vapauttamaan Lee Ming-chen, sillä mitään hänen tapaustaan koskevia uskottavia todisteita ei ole esitetty, ilmoittamaan hänen tarkan olinpaikkansa ja varmistamaan sillä välin, että Lee Ming-chetä suojellaan kidutukselta ja muulta huonolta kohtelulta ja että hänen sallitaan tavata perhettään ja valitsemaansa asianajajaa ja saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa;

4.  on yhä erittäin huolissaan Kiinan hallituksen jatkuvista pyrkimyksistä hiljentää kansalaisyhteiskunnan toimijat, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, aktivistit ja aisanajajat;

5.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU ottaa esille Kiinan ihmisoikeusloukkaukset kaikessa Kiinan viranomaisten kanssa käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa, noudattaen EU:n sitoumusta käyttää vahvaa, selvää ja yhtenäistä ääntä maata koskevassa lähestymistavassa, mukaan lukien säännölliset ja tulossuuntautuneemmat ihmisoikeusvuoropuhelut; muistuttaa lisäksi, että maassa meneillään olevan uudistusprosessin ja lisääntyvän kansainvälisen osallistumisen kontekstissa Kiina on valinnut ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen kehyksen allekirjoittamalla useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia; kehottaa siksi jatkamaan Kiinan kanssa vuoropuhelua, jotta nämä sitoumukset voivat toteutua;

6.  kehottaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

7.  pitää valitettavana, että EU ei kesäkuussa 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä kyennyt esittämään julkilausumaa Kiinan ihmisoikeuksista; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään tinkimättömän, arvoihin perustuvan lähestymistavan Kiinaa kohtaan ja odottaa, että ne eivät toteuta omia aloitteita ja toimia, jotka saattaisivat vaarantaa EU:n tason toimien yhtenäisyyden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 9.
(2)EUVL C 36, 29.1.2016, s. 126.
(3)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 141.


Eritrea ja erityisesti Abune Antoniosin ja Dawit Isaakin tapaukset
PDF 182kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Eritreasta ja erityisesti Abune Antoniosin ja Dawit Isaakin tapauksista (2017/2755(RSP))
P8_TA(2017)0309RC-B8-0464/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Eritreasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eritreasta ja Dawit Isaakin tapauksesta(1) sekä 10. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Eritrean tilanteesta(2),

–  ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 23. kesäkuuta 2017 antaman raportin,

–  ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan ihmisoikeusneuvoston 35. istunnossa 14. kesäkuuta 2017 esittämän julkilausuman,

–  ottaa huomioon Eritrean ihmisoikeuksia tarkastelevan YK:n tutkintakomission 8. kesäkuuta 2016 antaman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 751 (1992), 1882 (2009), 1907 (2009), 2023 (2011) ja 2244 (2015) sekä päätöslauselman 2317 (2016), jolla Eritreaa koskevaa asevientikieltoa jatkettiin 15. marraskuuta 2017 asti,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 4. toukokuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Afrikan ja EU:n kumppanuuden vauhdittamisesta,

–  ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuosina 2005 ja 2010, jonka allekirjoittajavaltio Eritrea on,

–  ottaa huomioon Eritreaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä 1. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/127/YUTP(3) sellaisena kuin se on muutettuna 26. heinäkuuta 2010 annetulla neuvoston päätöksellä 2010/414/YUTP(4) ja edelleen 15. lokakuuta 2012 annetulla neuvoston päätöksellä 2012/632/YUTP(5),

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnalle Dawit Isaakin ja muiden poliittisten vankien puolesta esitetyn asian 428/12 (2012),

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan 60. istunnon 22. toukokuuta 2017 esittämän loppujulistuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon vuonna 2015 julkaiseman raportin Eritrean ja EU:n kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 voimaan tulleen Eritrean maaohjelman, joka kuuluu yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1997 hyväksytyn Eritrean perustuslain, jossa taataan kansalaisvapaudet, uskonnonvapaus mukaan luettuna,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Eritrean ihmisoikeustilanne on yksi maailman pahimmista, ihmisoikeusloukkaukset ovat maassa tavallisia ja niitä esiintyy päivittäin eikä tilanne ole parantunut millään tavalla viime vuosina; panee merkille, että Eritrean hallitus on käynnistänyt laajan kampanjan tarkoituksena ylläpitää kansaan kohdistuvaa valvontaa ja rajoittaa perusvapauksia käyttäen tekosyynä valtion koskemattomuuden puolustamista;

B.  ottaa huomioon, että Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n tutkintakomission havaintojen mukaan teloitukset ilman oikeudenkäyntiä, kidutus (mukaan lukien seksuaalinen kidutus ja seksiorjuus), orjuuden muodon saanut kansallispalvelus, pakkotyö ja ampuminen tappamistarkoituksessa rajoilla saattavat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan;

C.  panee merkille, että syyskuussa 2001 Eritrean viranomaiset pidättivät kymmenittäin kansalaisia heidän kannatettuaan avointa kirjettä, jolla vaadittiin demokraattisia uudistuksia; toteaa, ettei pidätettyjä ole syytetty mistään rikoksesta eikä heille ole järjestetty oikeudenkäyntiä ja suurin osa heistä on edelleen vangittuina; toteaa, että ihmisoikeusryhmien ja kansainvälisten tarkkailijoiden esittämistä laajoista vetoomuksista huolimatta monien näistä ihmisistä on ilmoitettu kuolleen vankiloissa; toteaa, että 20. kesäkuuta 2016 Eritrean ulkoministeri Osman Saleh kuitenkin puhui pidätetyistä poliittisina vankeina ja totesi heidän kaikkien olevan hengissä ja että he joutuisivat oikeuteen, kun hallitus niin päättää;

D.  toteaa, että Dawit Isaak, jolla on Eritrean ja Ruotsin kaksoiskansalaisuus, pidätettiin 23. syyskuuta 2001 sen jälkeen, kun Eritrean hallitus oli julistanut yksityisomistuksessa olevat tiedotusvälineet laittomiksi; toteaa, että hänestä on kuultu viimeksi vuonna 2005; toteaa, että Isaakin vangitsemisesta on tullut kansainvälinen symboli Eritrean lehdistönvapautta puolustavalle taistelulle ja se tunnustettiin viimeksi, kun tiedotusvälineiden alan ammattilaisten riippumaton kansainvälinen tuomaristo myönsi Isaakille vuoden 2017 Unescon Guillermo Canon maailman lehdistövapauden palkinnon tunnustuksena rohkeudesta, vastarinnasta ja sitoutumisesta sananvapauteen;

E.  toteaa, että Dawit Isaakin perhe on joutunut kokemaan sietämätöntä ahdistusta ja epävarmuutta Isaakin katoamisen jälkeen eikä perheellä ole juuri tietoa läheisensä hyvinvoinnista, olinpaikasta tai tulevaisuudennäkymistä;

F.  toteaa, että vuoden 2001 syyskuun voimatoimien yhteydessä pidätettiin 11 poliitikkoa – jotka kaikki olivat vallassa olevan Kansan demokratian ja oikeuden rintama -puolueen (PFDJ) keskusneuvoston entisiä jäseniä ja joihin kuului entinen ulkoministeri Petros Solomon – heidän julkaistuaan avoimen kirjeen hallitukselle ja presidentti Isaias Afwerkille vaatien uudistusta ja demokraattista vuoropuhelua; toteaa, että seuraavan viikon aikana pidätettiin 10 toimittajaa, joiden joukossa oli myös Isaak;

G.  ottaa huomioon, että valtava määrä eritrealaisia on pidätetty erilaisista perusteettomista syistä, kuten riippumattomien mielipiteiden ilmaisemisesta, tai ilman mitään nimenomaista syytä ja määräämättömäksi ajaksi; toteaa, että pidätettyjä, joiden joukossa on myös lapsia, pidetään äärimmäisen karuissa oloissa, joihin liittyy joissakin tapauksissa kidutusta ja lääketieteellisen hoidon epäämistä; toteaa, ettei kansainvälisille järjestöille ole suotu pääsyä vankiloihin lukuun ottamatta yhtä Asmarassa sijaitsevaa maanpäällistä vankilaa;

H.  toteaa, että maassa sallitaan vain neljä uskontoa: Eritrean ortodoksikirkko, katolinen kirkko, luterilainen kirkko ja islam; toteaa, että kaikki muut uskonnot ovat kiellettyjä ja niiden kannattajia sekä heidän perheenjäseniään pidätetään ja vangitaan; panee merkille uskontojen harjoittajiin kohdistuneen ahdistelun ja väkivallan pahenemisen vuodesta 2016; toteaa, että Christian Solidarity Worldwide -järjestön (CSW) arvion mukaan Eritreassa vangittiin 160 kristittyä pelkästään toukokuussa 2017;

I.  toteaa, että Eritrean ortodoksikirkon, joka on maan suurin uskonnollinen yhteisö, patriarkka Abune Antonios on ollut pidätettynä vuodesta 2007 hänen kieltäydyttyään erottamasta kirkosta 3 000:ta seurakuntalaista, jotka olivat vastustaneet hallitusta; toteaa, että häntä on sen jälkeen pidetty tuntemattomassa paikassa ja häneltä on evätty lääketieteellinen hoito;

J.  toteaa, ettei Eritreassa ole riippumatonta oikeuslaitosta eikä kansalliskokousta; toteaa, että maan demokraattisten instituutioiden puuttuminen on johtanut hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltiota koskevaan tyhjiöön, mikä on aikaansaanut ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden;

K.  ottaa huomioon, että maassa on vain yksi laillinen poliittinen puolue, Kansan demokratian ja oikeuden rintama (PFDJ); toteaa, että muut poliittiset puolueet on kielletty; ottaa huomioon, että Freedom House -järjestön mukaan PFDJ ja armeija ovat käytännössä ainoat poliittisesti merkitykselliset instituutiot Eritreassa ja että molemmat ovat tiukasti presidentin alaisuudessa;

L.  toteaa, että lehdistönvapautta ei ole, koska riippumattomat tiedotusvälineet ovat kiellettyjä Eritreassa, ja että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan Eritrea on ollut viimeisellä sijalla 170–180 arvioidusta maasta kahdeksana vuonna peräkkäin;

M.  toteaa, että vuodeksi 1997 suunniteltuja presidentin- ja parlamenttivaaleja ei koskaan pidetty ja että samana vuonna ratifioitua perustuslakia ei ole koskaan pantu täytäntöön; toteaa, ettei maassa ole järjestetty kansallisia vaaleja 24 vuoteen eikä maassa ole käytännössä lainkaan riippumatonta oikeuslaitosta, toimivaa kansalliskokousta eikä kansalaisyhteiskuntaa;

N.  toteaa, että YK:n kehitysohjelman vuoden 2016 inhimillisen kehityksen raportin mukaan Eritrea oli 188 maan joukossa sijalla 179 vuoden 2016 inhimillisen kehityksen indeksissä;

O.  toteaa, että vuonna 2016 maastaan pakenevia eritrealaisia oli lukumääräisesti neljänneksi eniten vaaralliselle matkalle Eurooppaan lähtevistä ihmisistä (syyrialaisten, irakilaisten ja afganistanilaisten jälkeen), jotka ovat säälimättömien ihmissalakuljettajien armoilla ylittäessään vaarallisesti Välimerta; toteaa, että Eritrean tilanne vaikuttaa siksi välittömästi Eurooppaan, sillä jos maassa kunnioitettaisiin ja noudatettaisiin ihmisoikeuksia ja ihmiset voisivat elää pelkäämättä, eritrealaiset voisivat palata kotimaahansa;

P.  toteaa, että YK:n pakolaisvaltuutetun (UNHCR) mukaan yli 400 000 eritrealaista eli 9 prosenttia koko väestöstä on paennut maasta; toteaa, että UNHCR:n arvion mukaan maasta lähtee noin 5 000 ihmistä kuukaudessa, mikä johtuu paljolti vakavista ja jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että vuonna 2015 turvapaikkaa EU:ssa hakeneista eritrealaisista 69 prosentille myönnettiin pakolaisasema ja 27 prosentille annettiin toissijaista suojelua, mikä kuvastaa vainon vakavuutta Eritreassa;

Q.  toteaa, että Eritrea kannattaa Khartumin prosessia (EU:n ja Afrikan unionin 28. marraskuuta 2014 käynnistämä aloite, jonka tarkoituksena on käsitellä muuttoliikettä ja ihmiskauppaa koskevaa kysymystä), johon sisältyy konkreettisten hankkeiden täytäntöönpano, mukaan luettuina oikeuslaitoksen valmiuksien tehostaminen ja tietämyksen lisääminen;

R.  toteaa, että monet nuoret ovat lähteneet maasta paetakseen sortohallitusta ja pakollista värväämistä armeijaan, joka tapahtuu usein värvättävien ollessa vielä hyvin nuoria; toteaa, että monet eritrealaiset palvelevat määräämättömän pitkän ajan; toteaa, että suurin osa asepalveluksessa olevista on käytännössä edelleen orjuudessa, jossa kaikkea työtä, työhakemuksia ja mahdollisuutta perhe-elämään kontrolloidaan; toteaa, että tällä hetkellä arvioilta 400 000 ihmistä on rajoittamattomassa ja pakollisessa asepalveluksessa ja heistä monet tekevät pakkotyötä pienellä palkalla tai palkatta; toteaa, että palvelukseen värvätyt naiset joutuvat kestämään kotiorjuutta ja seksuaalista hyväksikäyttöä;

S.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa esiintyy kaikkialla Eritrean yhteiskunnassa; toteaa, että naisiin kohdistuu äärimmäinen seksuaalisen väkivallan riski armeijassa ja armeijan koulutusleireillä, mutta myös koko yhteiskunnassa; toteaa, että arviolta 89 prosentille eritrealaisista tytöistä on tehty sukuelinten silpominen; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2007 hallitus kuitenkin ilmoitti, että naisten sukuelinten silpominen on julistettu rikokseksi, että sen harjoittaminen on kielletty ja että vuonna 2007 hallitus tukee ohjelmia, joilla käytäntöä vastustetaan;

T.  toteaa, että hallinto vahvistaa maan ulkopuolella elävää yhteisöä koskevaa totalitaarista otettaan ulkomailla asuvien 2 prosentin tuloverolla, vakoilemalla diasporaa ja ottamalla kohteikseen Eritreaan jääneet perheenjäsenet;

U.  toteaa, että Eritrean hallinto on vuodesta 2011 kieltänyt, että maassa on nälänhädän riski; toteaa, että vuonna 2017 koko Itä-Afrikkaa koetteli poikkeuksellinen kuivuus ja että Eritrean tilannetta koskeva huoli vain pahenee; toteaa, että Unicefin mukaan vuoden 2017 tammikuussa 1,5 miljoonaa eritrealaista kärsi puutteellisesta elintarviketurvasta ja heistä 15 000 oli aliravittuja lapsia;

V.  ottaa huomioon, että EU antaa Eritrealle merkittävää kehitysapua; toteaa, että EU ja Eritrea allekirjoittivat Euroopan parlamentin vakavasta huolesta ja vastustuksesta huolimatta tammikuussa 2016 Eritrean uuden maaohjelman, joka käsitti 200 miljoonan euron tuen yhdennentoista EKR:n yhteydessä; toteaa, että toimissa olisi keskityttävä etenkin uusiutuviin energialähteisiin, hallintoon ja julkiseen varainhoitoon energiasektorilla;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin Eritrean järjestelmälliset, laajat ja räikeät ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa Eritrean hallitusta lopettamaan opposition, toimittajien, uskonnollisten johtajien ja viattomien siviilien pidätykset; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki Eritrean mielipidevangit ja erityisesti Dawit Isaakin ja muut syyskuusta 2001 asti pidätettyinä olleet toimittajat samoin kuin Abune Antoniosin; vaatii Eritrean hallitusta antamaan yksityiskohtaiset tiedot kaikkien fyysisen vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtalosta ja olinpaikasta;

2.  muistuttaa Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan toukokuussa 2017 tekemästä päätöksestä ja vaatii, että Eritrea vahvistaa välittömästi Dawit Isaakin hyvinvoinnin, vapauttaa hänet, antaa hänen tavata perhettään ja oikeudellisia edustajia ja myöntää hänelle asianmukaisen korvauksen hänen vankeusvuosistaan; kehottaa lisäksi Eritreaa myös poistamaan riippumattomien tiedotusvälineiden kiellon Afrikan toimikunnan päätöksen mukaisesti;

3.  toteaa, että jättämällä noudattamatta Afrikan toimikunnan päätöstä Eritrea osoittaa edelleen räikeää välinpitämättömyyttä kansainvälisistä normeista ja perusoikeuksista, jotka käsittävät oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kidutuksen kieltämisen, sananvapauden sekä oikeuden perheeseen, ja katsoo, että jokaisen maan on noudatettava ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaa Afrikan peruskirjaa;

4.  kehottaa Eritrean hallitusta vapauttamaan Abune Antoniosin ja sallimaan hänen palaavan virkaansa patriarkkana ja kehottaa lopettamaan hallituksen puuttumisen uskonnon rauhanomaiseen harjoittamiseen maassa; muistuttaa, että uskonnonvapaus on perusoikeus, ja tuomitsee voimakkaasti kaiken uskontoon perustuvan väkivallan ja syrjinnän;

5.  kehottaa järjestämään syytetyille oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä lopettamaan kidutuksen ja muun halventavan kohtelun, kuten ruuan, veden ja lääketieteellisen hoidon saannin rajoittamisen; muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että sillä on asianmukaisen huolellisuuden velvoite järjestää tutkinta laittomista teloituksista;

6.  muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että monet sen toimet ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan ja että vaikka Eritrea ei olekaan Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan Rooman perussäännön osapuoli, monet Rooman perussäännön määräykset heijastavat Eritreaa sitovaa kansainvälistä tapaoikeutta; korostaa tukevansa YK:n tutkintakomission suositusta ja Eritrean viranomaisten väitettyjen vakavien ihmisoikeusloukkausten ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten perinpohjaista tutkintaa sen varmistamiseksi, että kaikki syyllisiksi todetut asetetaan vastuuseen;

7.  antaa täyden tukensa Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan työlle; kehottaa EU:ta yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa seuraamaan tiiviisti Eritrean yleistä tilannetta ja raportoimaan kaikista ihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkauksista;

8.  vaatii Eritreaa noudattamaan täysin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta ja panemaan sen välittömästi täytäntöön sekä noudattamaan täysin velvoitteitaan, jotka johtuvat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjasta, joissa kummassakin kielletään kidutus; panee huolestuneena merkille, että hallituksen valvonnalla rajoitetaan ankarasti julkisia ja yksityisiä toimijoita, yritykset mukaan luettuina; toteaa, että julkisen varainhoidon täydellinen puute samoin kuin kansallisen talousarvion puuttuminen tekevät talousarvion valvonnasta mahdotonta;

9.  kehottaa Eritrean hallitusta sallimaan muiden poliittisten puolueiden perustamisen ensisijaisena välineenä, jolla maan demokratiaa edistetään, ja kehottaa sallimaan ihmisoikeusjärjestöille vapaan toiminnan maassa;

10.  palauttaa mieliin, että EU:n ja Eritrean välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet ovat sitoutuneita kunnioittamaan ja panemaan täytäntöön sopimuksen ehtoja etenkin, mitä tulee ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiseen; kehottaa siksi EU:ta varmistamaan apunsa ehdollisuuden ja esimerkiksi sen, että Eritrean hallituksen olisi noudatettava ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä velvoitteitaan ja poliittiset vangit olisi vapautettava, ennen kuin EU antaa Eritrealle lisää apua; kehottaa lisäksi EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä ja työkaluja sen varmistamiseksi, että Eritrean hallitus noudattaa velvoitteitaan, jotka liittyvät perusoikeuksien suojeluun ja takaamiseen, ja kehottaa myös harkitsemaan Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisten neuvotteluiden aloittamista; pyytää yksityiskohtaista ja kattavaa arviota Eritrealle myönnetyistä varoista, joita EU ja jäsenvaltiot rahoittavat;

11.  tuomitsee Eritrealle myönnettävän merkittävän EU-avun jatkamisen ja etenkin 200 miljoonan euron maasopimuksen allekirjoittamisen; kehottaa komissiota tarkistamaan parlamentin kanssa käytössä olevat valvontajärjestelynsä, käsittelemään tarkasti parlamentin esittämät huolenaiheet ja ehdotukset ja takaamaan sen, että niistä ilmoitetaan Euroopan kehitysrahastokomitealle; katsoo, että EKR-komitean olisi pitänyt ottaa huomioon parlamentin aiemmat suositukset olla hyväksymättä maaohjelmaa ilman uusia keskusteluja;

12.  kehottaa komissiota varmistamaan, että myönnetty rahoitus ei hyödytä Eritrean hallitusta vaan se kohdistetaan yksinomaan ja avoimesti Eritrean kansan kehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintoa ja turvallisuutta sekä sanavapautta, lehdistön vapautta ja kokoontumisvapautta koskevien tarpeiden täyttämiseen; kehottaa EU:ta varmistamaan hiljattain sovitun avun ehdollisuuden ja sen, että maaohjelma tukee Eritreaa sen pyrkiessä toteuttamaan energiapolitiikassaan merkittävän muutoksen, jotta energia voidaan tuoda kaikkien saataville erityisesti maaseudulla, missä sähköä ei vieläkään ole; katsoo lisäksi, että maaohjelman hallinnollisessa osassa olisi keskityttävä voimakkaasti panemaan täytäntöön YK:n johdolla toteutetun ihmisoikeuksien yleisen määräaikaisarvioinnin suositukset;

13.  vaatii komissiota hankkimaan Eritrean hallitukselta selvät takeet siitä, että se panee täytäntöön demokraattiset uudistukset ja varmistaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen myös panemalla täytäntöön yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän 18. istunnossa esitetyt suositukset, jotka se hyväksyi 7. helmikuuta 2014;

14.  kehottaa neuvostoa arvioimaan uudestaan EU:n ja Eritrean suhdetta sekä sen kehitysapua maalle vastauksena maan huonoon ihmisoikeustilanteeseen; kehottaa julkistamaan avustusohjelmien avulla viime vuosina saadut konkreettiset tulokset; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita käyttämään kaikkia mahdollisia toimia etenkin Cotonoun sopimuksen avulla sen varmistamiseksi, että Eritrean viranomaiset noudattavat kansainvälisiä sitoumuksiaan;

15.  korostaa, että Eritrean on sallittava kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeuselinten ja erityisraportoijien esteetön pääsy maahaan seuraamaan mahdollista kehitystä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan aktiivisesti Eritrean ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan mandaatin uusimista; kannustaa Eritrean hallitusta ryhtymään kiireellisiin uudistuksiin ja muun muassa höllentämään maan yksipuoluejärjestelmää ja jatkamaan kansalliskokouksen toimintaa ja vaalien järjestämistä;

16.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin alueellaan asuvilta Eritrean kansalaisilta perittävää diasporaveroa vastaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2023 (2011) mukaisesti; muistuttaa Eritrean hallitusta siitä, että oikeus lähteä omasta maasta on kirjattu ihmisoikeuksia koskevaan kansainväliseen oikeuteen; kehottaa hallitusta sallimaan vapaan liikkuvuuden ja lopettamaan diasporaveron keräämisen ulkomailla asuvilta eritrealaisilta; kehottaa hallitusta lopettamaan yhteissyyllisyyttä koskevat toimintatavat, jotka kohdistuvat niiden henkilöiden perheenjäseniin, jotka välttelevät asepalvelusta, yrittävät paeta Eritreasta tai eivät maksa kahden prosentin tuloveroa, jonka Eritrean hallitus on määrännyt Eritreasta pois muuttaneille;

17.  kehottaa Eritrean hallitusta noudattamaan palvelusaikasäädöstä, pidättymään kansalaistensa käyttämisestä pakkotyöhön, lopettamaan käytännön, jonka mukaan ulkomaiset yritykset voivat käyttää asevelvollisia maksua vastaan, antamaan mahdollisuuden kieltäytyä asevelvollisuudesta omantunnon syistä ja varmistamaan asevelvollisten suojelun;

18.  muistuttaa Eritreaa sille ILO:n yleissopimusten nojalla kuuluvista velvoitteista ja etenkin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja ammattiliittojen mahdollisuudesta järjestäytyä, järjestää rauhanomaisia mielenosoituksia, osallistua julkisiin asioihin sekä kampanjoida työntekijöiden oikeuksien parantamiseksi; kehottaa Eritrean hallitusta kumoamaan politiikan, jolla kielletään kansalaisjärjestöt, joilla ei ole pankkitilillään vähintään kahta miljoonaa Yhdysvaltain dollaria; on huolissaan liike-elämän, politiikan ja korruption laajalle levinneesti yhteydestä Eritreassa; tuomitsee ulkomaiset yritykset, jotka osallistuvat pakkotyövoiman käyttöön, ja pyytää kaikkia Eritreassa toimivia käyttämään entistä parempia vastuuvelvollisuus- ja raportointijärjestelmiä sekä asianmukaisen huolellisuuden järjestelmiä;

19.  panee merkille EU:n yhteistyöpyrkimykset Eritrean kanssa muuttoliikkeen alalla; panee merkille, että EU:n jäsenvaltiot ovat myöntäneet hyvin usein turvapaikan tai antaneet toissijaista suojelua eritrealaisille, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita olemaan palauttamatta Euroopasta turvapaikkaa hakeneita eritrealaisia Geneven sopimuksen mukaisesti; vaatii EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni palautuskiellon käsitteestä ja muistuttaa niitä siitä, että Eritreaan palaavat turvapaikanhakijat todennäköisesti vangitaan mielivaltaisesti ja heitä kidutetaan maastapakoyrityksen vuoksi;

20.  kannustaa Eritreaa tekemään yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa ihmisoikeuksien alalla; pyytää YK:n ihmisoikeusneuvostoa tekemään yhteistyötä Eritrean kanssa oikeusjärjestelmän valmiuksien kehittämisessä järjestämällä seminaareja ja koulutusta tuomareille ja lakimiehille rakentavana askeleena eteenpäin; panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston valtuuskunta vierailee Eritreassa heinäkuussa 2017, ja kehottaa valtuuskuntaa raportoimaan näkemästään ja pyrkimään pääsemään maan kaikkiin osiin ja erityisesti vankiloihin tutkimaan olosuhteita ja raportoimaan niistä;

21.  toteaa jälleen olevansa erittäin huolissaan Afrikan sarven ja myös Eritrean tämänhetkisistä tuhoisista ilmasto-olosuhteista sekä niiden aiheuttamasta vakavasta elintarvike- ja humanitaarisen kriisin riskistä; kehottaa EU:ta yhdessä sen kansainvälisten kumppaneiden kanssa lisäämään tukeaan kärsivälle väestölle ja varmistamaan tarpeellisen rahoituksen ja avun antamisen;

22.  tuomitsee Eritrean hallituksen käytännön kumota kansalaisuus mielivaltaisesti ja kehottaa kohtelemaan kaikkia Eritrean kansalaisia oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti lain edessä; korostaa, että etusijalle on asetettava puuttuminen oikeusvajeeseen Eritrean demokraattisessa hallinnossa ja oikeusvaltion palauttaminen siten, että tehdään loppu autoritaarisesta hallinnosta, jonka aiheuttaman pelon perustana ovat mielivaltaiset pidätykset ja vankeus erityksissä sekä kidutus ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joista jotkut saattavat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionin neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle, YK:n pääsihteerille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Eritrean viranomaisille.

(1)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 146.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0090.
(3)EUVL L 51, 2.3.2010, s. 19.
(4)EUVL L 195, 27.7.2010, s. 74.
(5)EUVL L 282, 16.10.2012, s. 46.


Burundi
PDF 177kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 Burundin tilanteesta (2017/2756(RSP))
P8_TA(2017)0310RC-B8-0465/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta annetun Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 (2016) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen tutkimuskomission 15. kesäkuuta 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostolle esittämän raportin,

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2017 julkaistun YK:n pääsihteerin ensimmäisen raportin Burundista,

–  ottaa huomioon turvallisuusneuvoston Burundin tilanteesta 9. maaliskuuta 2017 antaman lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon 30. ja 31. tammikuuta 2016 Addis Abebassa Etiopiassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 26. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyn päätöksen rauhan ja turvallisuuden neuvoston toiminnasta ja Afrikan rauhan ja turvallisuuden tilasta (Assembly/AU/Dec.598(XXVI)),

–  ottaa huomioon 17. ja 18. heinäkuuta 2016 Kigalissa Ruandassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 27. sääntömääräisessä vuosikokouksessa hyväksytyt Afrikan unionin vuosikokouksen päätökset ja julkilausumat (Assembly/AU/Dec.605-620(XXVII)),

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön (EAC) huippukokouksessa 31. toukokuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat Burundista ja erityisesti 9. heinäkuuta 2015(1), 17. joulukuuta 2015(2) ja 19. tammikuuta 2017(3) annetut päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755 sekä neuvoston päätökset (YUTP) 2015/1763 ja (YUTP) 2016/1745 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 ja 15. helmikuuta 2016 annetut Burundia koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. toukokuuta 2015, 19. joulukuuta 2015 ja 21. lokakuuta 2016 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -ihmisoikeusjärjestön kieltämisestä Burundissa,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Burundi ajautui syvään poliittiseen kriisiin ja levottomuuksiin, kun presidentti Pierre Nkurunziza ilmoitti huhtikuussa 2015 pyrkivänsä Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen vastaisesti kolmannelle kaudelle, ja muistuttaa, että Burundin perustuslaissa presidentin toimikaudet rajataan kahteen; toteaa, että hallitus tukahdutti presidentin uudelleenvalinnan herättämän voimakkaan vastarinnan erittäin ankarin keinoin, minkä seurauksena maan ihmisoikeustilanne huononi hälyttävästi;

B.  katsoo, että kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan hallitus on tukahduttanut presidentin uudelleenvalinnasta heinäkuussa 2015 puhjenneen vastarinnan varsin ankarin toimin; toteaa, että YK:n tietojen mukaan väkivaltaisuuksissa on niiden alkamisesta lähtien kuollut 500 ihmistä; katsoo, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuolleita olisi yli 1 200 ja 400–900 ihmistä olisi joutunut tahdonvastaisen katoamisen uhriksi, useita satoja ja jopa tuhansia ihmisiä olisi kidutettu ja yli 10 000 ihmistä olisi edelleen mielivaltaisesti pidätettyinä;

C.  toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza ei sulje pois mahdollisuutta muuttaa perustuslakia siten, että hän voisi pyrkiä neljännelle kaudelle vuodesta 2020 lähtien, ja toteaa, että käynnissä on sisäinen prosessi, jolla pyritään poistamaan presidentin toimikausia koskevat rajoitukset; katsoo, että tämä olisi ristiriidassa presidentti Pierre Nkurunzizan aiempien lausuntojen kanssa ja vaarantaisi yhteiset pyrkimykset löytää kriisiin kestävä pitkän aikavälin ratkaisu;

D.  ottaa huomioon, että Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) raportissa kerrotaan, että monet todisteet osoittavat, että maassa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä, joiden taustalla ovat pääasiassa olleet turvallisuusjoukot ja viranomaiset; ottaa huomioon, että huhtikuusta 2017 lähtien väkivaltaisuuksiin ja vihapitoon yllyttäminen on kiihtynyt, etenkin valtaapitävän CNDD–FDD-puolueen puolisotilaallisen nuoriso-osaston (Imbonerakure) kokoontumisten yhteydessä; ottaa huomioon, että väärinkäytökset kohdistuvat pääasiassa opposition ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin, etenkin ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja asianajajiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission odotetaan antavan loppuraporttinsa syyskuussa 2017;

E.  ottaa huomioon, että raportoituihin väkivaltaisuuksiin kuuluu tappoja, sieppauksia, tahdonvastaisia katoamisia, kidutusta, raiskauksia ja mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia; katsoo, että viranomaisten korruptio ja passiivisuus pitävät yllä rankaisemattomuuden kulttuuria, joka estää saattamasta oikeuteen monia väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä, joihin kuuluu myös lainvalvontaviranomaisten edustajia ja tiedustelupalvelujen jäseniä;

F.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2016 Burundin viranomaiset kielsivät viiden ihmisoikeusjärjestön toiminnan ja että tammikuussa 2017 myös maan ihmisoikeusjärjestöistä vanhin, Ligue Iteka, kiellettiin; ottaa huomioon, että joulukuussa 2016 parlamentti hyväksyi lain, jolla kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toimintaa valvotaan tiukasti;

G.  toteaa, että riippumattomia tiedotusvälineitä ja lehdistöä koskevat rajoitukset ovat lisääntyneet; toteaa, että toimet riippumattomien tiedotusvälineiden sensuroimiseksi, niiden toiminnan keskeyttämiseksi tai estämiseksi ja/tai niiden sulkemiseksi jatkuvat; toteaa, että toimittajia on kadonnut ja he ovat joutuneet uhkailun, fyysisten hyökkäysten tai oikeudellisen ajojahdin kohteeksi; toteaa, että kaikki riippumattomat radiokanavat on suljettu; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistön vapautta mittaavassa indeksissä Burundi on 180 valtion joukossa sijalla 160;

H.  toteaa, että YK:n virkamiehet ovat raportoineet, että Burundin viranomaisilla on taipumus kylvää epäsopua, mikä saattaa johtaa väkivallan kierteeseen ja kriisin muuttumiseen etniseksi; toteaa, että raporttien mukaan CNDD-FDD-puolue ja Imbonerakure-joukot eli puolueen nuoriso-osasto ovat harjoittaneet laajamittaista väkivaltaa ja pelottelua;

I.  toteaa, että lokakuussa 2016 Burundi käynnisti menettelyn vetäytyäkseen Rooman perussäännöstä ja ilmaisi näin aikomuksensa erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun rikostuomioistuin oli päättänyt aloittaa alustavan tutkinnan maan väkivaltaisuuksista ja ihmisoikeusloukkauksista;

J.  toteaa, että elokuussa 2016 Burundin hallitus kielsi sijoittamasta maahan YK:n poliisioperaation joukkoja, joiden oli tarkoitus seurata maan tilannetta; toteaa, että Burundin hallitus päätti keskeyttää yhteistyönsä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa ja kieltäytyi tekemästä yhteistyötä YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman tutkimuskomission kanssa;

K.  toteaa, että Burundin parlamentti hylkäsi 21. joulukuuta 2015 ehdotuksen Afrikan unionin rauhanturvajoukkojen lähettämisestä maahan ja korosti, että mahdollinen Afrikan unionin aseellisten joukkojen maahantulo olisi verrattavissa miehitysjoukkojen maahantunkeutumiseen;

L.  toteaa, että Euroopan unioni käynnisti 8. joulukuuta 2015 neuvottelumenettelyn Burundin hallituksen kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti ja että menettelyyn osallistui AKT-valtioiden ryhmän, Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön ja YK:n edustajia; ottaa huomioon, että EU päätti nämä neuvottelut maaliskuussa 2016 tultuaan siihen johtopäätökseen, että Burundin hallituksen ehdottamat ihmisoikeuksia, demokraattisia periaatteita ja oikeusvaltiota koskevat sitoumukset olivat riittämättömiä;

M.  toteaa, että tämän menettelyn päätteeksi EU määritteli tiettyjä toimenpiteitä, jotka Burundin hallituksen on toteutettava, jotta yhteistyö voidaan käynnistää jälleen täysimittaisesti ja kaikilta osin;

N.  ottaa huomioon, että EU on keskeyttänyt Burundin hallitukselle myönnetyn suoran taloudellisen tuen, myös budjettituen; ottaa huomioon, että EU aikoo pitää kiinni väestölle annettavasta taloudellisesta tuesta ja humanitaarisesta avusta, joka kattaa myös peruspalvelujen saatavuutta koskevat hankkeet;

O.  toteaa, että EU on hyväksynyt kohdennettuja pakotteita niitä henkilöitä, yhteisöjä tai elimiä kohtaan, jotka vaarantavat demokratian tai estävät poliittisen ratkaisun etsimisen Burundissa; toteaa, että myös Afrikan unioni suunnittelee paraikaa pakotteiden hyväksymistä;

P.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvoston mielestä Burundin sisäinen vuoropuhelu, jota käydään Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja EU:n tuella, on ainoa toteuttamiskelpoinen ja kestävä poliittinen ratkaisu Burundin tilanteeseen; huomauttaa, että tämän vuoropuhelun on oltava avointa kaikille, myös oppositiopuolueille, kansalaisyhteiskunnan edustajille ja maasta paenneille;

Q.  toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja ja taloudellisen tilanteen huonontuminen aiheuttavat vakavia seurauksia maan väestölle; katsoo, että YK:n pakolaisviraston arvion mukaan yli 420 000 ihmistä on paennut Burundista etsiäkseen turvapaikkaa naapurimaista; toteaa, että YK:n apulaispääsihteerin mukaan maan sisäisiä pakolaisia on tällä hetkellä 209 000; toteaa, että 3 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja 2,6 miljoonan ihmisen ravinnonsaanti on erittäin epävarmaa; toteaa, että 700 000 ihmistä on riippuvaisia elintarvikehätäavusta, vaikka hallitus onkin poistanut tiettyjä rajoituksia; toteaa, että tämä tilanne on erittäin vakava uhka alueen vakaudelle;

1.  on erittäin huolissaan Burundin poliittisesta tilanteesta ja turvallisuustilanteesta; tuomitsee jyrkästi väkivallan, tapot ja muut ihmisoikeusloukkaukset, joita Burundissa on tapahtunut vuodesta 2015 lähtien; vaatii tehokkaita ja oikeasuhteisia toimia uusien väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi;

2.  on huolissaan laajalle levinneestä rankaisemattomuuden käytännöstä, joka koskee etenkin väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusloukkauksia ja näihin tekoihin syyllistyneitä; muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen ja alueellisen oikeuden mukaisesti velvoite taata, suojella ja edistää perusoikeuksia, joihin kuuluvat myös kansalaisten kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet; pyytää tässä yhteydessä tekemään perusteellisen ja riippumattoman tutkimuksen tapoista ja väärinkäytöksistä, joita Burundissa on viime vuosina tapahtunut, ja vaatii näiden tekijöitä vastuulle teoistaan;

3.  pitää erittäin valitettavana, että Burundin hallitus on käynnistänyt menettelyn, jolla maa vetäytyy Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöstä; kehottaa Burundin hallitusta luopumaan vetäytymismenettelystä ja huolehtimaan siitä, että maa jatkaa täysipainoista osallistumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan;

4.  kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan täysin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2303 (2016) ja sallimaan YK:n poliisioperaation yksikön tulon maahan seuraamaan maan turvallisuustilannetta;

5.  suhtautuu myönteisesti Burundin ihmisoikeuksia tarkastelevaan YK:n tutkintakomissioon, joka perustettiin marraskuussa 2016 tutkimaan Burundissa huhtikuusta 2015 lähtien tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa Burundin viranomaisia tekemään täysipainoista yhteistyötä tutkintakomission jäsenten kanssa;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että YK:n pääsihteeri António Guterres nimitti äskettäin Burundiin uuden erityislähettilään, Michel Kafandon, jonka tehtävänä on selvittää maassa meneillään olevaa poliittista prosessia;

7.  painottaa olevansa sitoutunut sananvapauteen ja korostaa kansalaisyhteiskunnan, asianajajien, ihmisoikeusjärjestöjen ja tiedotusvälineiden tärkeää roolia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa tässä mielessä Burundin viranomaisia kumoamaan näille asetetut kiellot ja rajoitukset, tarkistamaan ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaa uutta lainsäädäntöään ja varmistamaan, että maassa toimivat toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat voivat toimia täysin vapaassa ja turvallisessa ilmapiirissä;

8.  on huolissaan siitä suuresta vaarasta, että nykytilanne syventää entisestään etnisten ryhmien välistä kuilua; tuomitsee kriisin etnistämisen käyttämällä etniseen ideologiaan perustuvaa propagandaa; vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään sellaisista toimista tai puheista, jotka voivat lietsoa entisestään väkivaltaa tai pahentaa kriisiä taikka vaikuttaa kielteisesti alueen vakauteen pitkällä aikavälillä, ja noudattamaan kaikilta osin Arushan sopimusta;

9.  tuomitsee Imbonerakure-nuoriso-osaston johtajien harjoittaman yllyttämisen vihanpitoon ja väkivaltaan pakolaisia ja opposition edustajia vastaan ja tuomitsee erityisesti julkiset kehotukset opposition edustajien vaimojen raiskauksiin ja vaatii riisumaan nämä puolisotilaalliset joukot välittömästi aseista; on erittäin huolissaan kansallisten vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen liittyvän uuden lain hyväksymisestä, koska se voisi antaa oikeutuksen tällaisten puolisotilaallisten joukkojen toiminnalle;

10.  vaatii osapuolia luomaan asianmukaiset edellytykset luottamuksen palauttamiselle ja edistämään kansallista yhtenäisyyttä avoimen, läpinäkyvän ja täysin osallistavan kansallisen vuoropuhelun avulla, jossa osapuolina ovat hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ja jota käydään Burundin perustuslain ja Arushan sopimuksen mukaisesti ja maan kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen;

11.  huomauttaa, että Burundin tilanteesta aiheutuu erittäin haitallisia seurauksia koko alueelle; pitää tässä mielessä myönteisinä Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin tuella käytäviä neuvotteluja ja vaatii Burundin viranomaisia osallistumaan niihin ja tekemään yhteistyötä, jotta tähän konfliktiin löytyisi välitön ja kestävä pitkän aikavälin ratkaisu, mutta toteaa olevansa äärimmäisen huolestunut vuoropuhelun hitaasta edistymisestä;

12.  kehottaa EU:ta tukemaan alueellisten toimijoiden toimia kriisin ratkaisemiseksi; kehottaa panemaan täytäntöön Itä-Afrikan yhteisön välittäjäksi nimitetyn Tansanian entisen presidentin William Mkapan etenemissuunnitelman;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto on päättänyt hyväksyä afrikkalaisen ennaltaehkäisy- ja suojeluoperaation toteuttamisen Burundissa poliittisen ratkaisun edistämiseksi; painostaa Burundin hallitusta kunnioittamaan täysin sitoumusta, jolla helpotetaan ihmisoikeustarkkailijoiden ja -asiantuntijoiden nopeaa sijoittamista maahan, ja kehottaa sitä erityisesti järjestämään tässä tarkoituksessa vaaditut viisumit välittömästi ja hoitamaan muut muodollisuudet hyvin nopeasti;

14.  katsoo, että ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta saattaisi parantaa huomattavasti kansainvälisten tarkkailijoiden näkyvämpi läsnäolo Burundissa; kehottaa lähettämään maahan siellä jo olevien 30 tarkkailijan lisäksi 200 muuta Afrikan unionin sotilastarkkailijaa ja ihmisoikeustarkkailijaa;

15.  pitää välttämättömänä selkeyttää koordinoidusti Afrikan unionin kanssa AMISOM-operaation yhteydessä burundilaisille sotilaille uskottujen varojen jäljitettävyyttä;

16.  katsoo, että suhteiden normalisointi EU:hun ja sen jäsenvaltioihin edellyttää, että Burundin viranomaiset panevat täytäntöön kaikki Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisia neuvotteluja koskevan sitoumustaulukon määräykset;

17.  panee merkille, että neuvoteltuaan Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti EU päätti keskeyttää suoran rahoitustuen Burundin hallitukselle, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n hyväksymät varojen siirtoon liittyvät rajoitukset ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistetaan rauhanpyrkimyksiä tai ihmisoikeuksia sabotoiviin tahoihin; tähdentää, että EU pitää kokonaisuudessaan ennallaan taloudellisen tukensa Burundin kansalle, myös pakolaisille, avainaloilla, joita ovat terveydenhuolto, elintarvikeapu ja koulutus, sekä ilman välikäsiä tarjottavan humanitaarisen avun; tukee EU:n uudelleen vahvistamia pakotteita sekä EU:n neuvoston päätöstä keskeyttää Burundille annettava budjettituki 96 artiklan mukaisesti käytyjen neuvottelujen perusteella;

18.  on erittäin huolissaan Burundista lähteneiden pakolaisten virrasta naapurimaihin ja maan sisäisten pakolaisten hälyttävästä humanitaarisesta tilanteesta ja toteaa jälleen tukevansa alueella toimivia humanitaarisia järjestöjä ja pakolaisia vastaanottavia naapurimaita; kehottaa painokkaasti EU:ta ja muita avunantajia lisäämään taloudellista tukeaan ja humanitaarista apuaan maan sisäisille ja muille pakolaisille; muistuttaa jäsenvaltioita näiden sitoumuksesta noudattaa Geneven yleissopimusta;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan komissiolle ja Euroopan unionin ministerineuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioille ja elimille sekä YK:n pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0275
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0474.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0004.


Euroopan kestävän kehityksen rahasto (EKKR) sekä EKKR:n takuun ja EKKR:n takuurahaston perustaminen***I
PDF 232kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan kestävän kehityksen rahastosta (EKKR) ja siihen liittyvän EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta (COM(2016)0586 – C8-0377/2016 – 2016/0281(COD))
P8_TA(2017)0311A8-0170/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0586),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 209 artiklan ensimmäisen kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0377/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 28. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja budjettivaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0170/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1601.)


Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
PDF 234kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käytöistä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta (COM(2016)0596 – C8-0381/2016 – 2016/0278(COD))
P8_TA(2017)0312A8-0097/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0596),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0381/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. tammikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0097/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/… antamiseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston tietyistä sallituista käyttötarkoituksista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi sekä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2017/1564.)

(1)EUVL C 125, 21.4.2017, s. 27.


Tiettyjen teosten ja muun suojatun aineiston esteettömien kappaleiden rajatylittävä vaihto unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***I
PDF 232kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston esteettömien kappaleiden rajatylittävästä vaihdosta unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi (COM(2016)0595 – C8-0380/2016 – 2016/0279(COD))
P8_TA(2017)0313A8-0102/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0595),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0380/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 5. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0102/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. heinäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/... antamiseksi tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen tiettyjen teosten ja muun aineiston saavutettavassa muodossa olevien kappaleiden rajatylittävästä vaihdosta unionin ja kolmansien maiden välillä sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1563.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismit EU:ssa *
PDF 466kWORD 59k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (COM(2016)0686 – C8-0035/2017 – 2016/0338(CNS))
P8_TA(2017)0314A8-0225/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0686),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0035/2017),

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015(1) ja 6. heinäkuuta 2016(2) antamansa päätöslauselmat veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0225/2017),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

5.  kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta poistaa asteittain kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23. heinäkuuta 1990 tehty yleissopimus(3) ehdotetun direktiivin hyväksymisen jälkeen ja siten vahvistamaan unionin koordinoitua lähestymistapaa riitojenratkaisuun ehdotetulla direktiivillä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Tilanteet, joissa eri jäsenvaltiot verottavat samaa tuloa tai pääomaa kahteen kertaan, voivat aiheuttaa vakavia verotuksellisia esteitä rajojen yli toimiville yrityksille. Ne aiheuttavat liiallisia verorasituksia ja todennäköisesti talouden vääristymistä ja tehottomuutta sekä vaikuttavat kielteisellä tavalla investointeihin rajojen yli ja kasvuun.
(1)  Oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotuksen periaatteen mukaisesti kaikkien yritysten olisi maksettava veronsa siellä, missä voitot ja lisäarvo luodaan, mutta olisi välitettävä kaksinkertaista verotusta sekä verottamatta jättämistä. Tilanteet, joissa eri jäsenvaltiot verottavat samaa tuloa tai pääomaa kahteen kertaan, voivat aiheuttaa vakavia verotuksellisia esteitä rajojen yli toimiville yrityksille ja etupäässä pk‑yrityksille ja siten vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. Ne aiheuttavat yrityksille liiallisia verorasituksia, oikeudellista epävarmuutta, tarpeettomia kustannuksia ja todennäköisesti talouden vääristymistä ja tehottomuutta. Lisäksi ne vaikuttavat kielteisellä tavalla investointeihin rajojen yli ja kasvuun.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Euroopan parlamentti antoi 25 päivänä marraskuuta 2015 päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä ja asetti siinä kyseenalaiseksi kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen1 a (”välimiesmenettely-yleissopimuksen”) käyttökelpoisuuden ja katsoi, että tämä väline olisi muotoiltava uudelleen ja siitä olisi tehtävä entistä tehokkaampi tai se olisi korvattava unionin riitojenratkaisumekanismilla ja entistä tehokkaammilla vastavuoroisilla sopimusmenettelyillä. Euroopan parlamentti antoi 6 päivänä heinäkuuta 2016 päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä, ja painotti siinä, että selkeän aikataulun asettaminen riitojenratkaisumekanismille on avain järjestelmien tehokkuuden parantamiseen.
___________
1 a EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
(1 b)   Euroopan parlamentti hyväksyi 16 päivänä joulukuuta 2015 suosituksia komissiolle sisältäneen päätöslauselman läpinäkyvyyden, koordinoinnin ja lähentymisen lisäämisestä unionin yhtiöveropolitiikoissa ja kehotti siinä komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä rajaylittävien veroriitojen ratkaisemisen helpottamiseksi unionissa ja keskittymään kaksinkertaista verotusta koskevien tapausten lisäksi myös kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen. Päätöslauselmassa vaadittiin myös entistä selvempiä sääntöjä, tiukempia määräaikoja ja avoimuutta.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 c kappale (uusi)
(1 c)   Pyrkimykset poistaa kaksinkertainen verotus ovat usein johtaneet ”kaksinkertaiseen verottamatta jättämiseen”, kun yritykset ovat veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen avulla onnistuneet jättämään voittonsa verotettaviksi niissä jäsenvaltioissa, joissa yhteisövero on lähellä nollaa. Tällainen nykykäytäntö vääristää kilpailua, haittaa kotimaisia yrityksiä ja heikentää verotusta kasvun ja työpaikkojen vahingoksi.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Tästä syystä on tarpeen, että unionissa on käytettävissä mekanismit kaksinkertaista verotusta koskevien riitojen ratkaisemisen varmistamiseksi ja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tosiasiallisesti.
(2)  Nykyiset riitojenratkaisumekanismit ovat liian pitkiä ja kalliita eivätkä ne aina johda sopimukseen, kun jotkut tapaukset eivät saa lainkaan tunnustusta. Jotkut yritykset hyväksyvät tällä hetkellä mieluummin kaksinkertaisen verotuksen kuin käyttävät rahaa ja aikaa hankaliin menettelyihin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Tästä syystä on keskeistä, että unionissa on käytettävissä mekanismit kaksinkertaista verotusta koskevien riitojen tehokkaan, nopean ja toteuttamiskelpoisen ratkaisemisen varmistamiseksi ja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi tosiasiallisesti ja nopeasti ja että verovelvollisille tiedotetaan säännöllisesti ja tehokkaasti.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Nykyiset kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyt mekanismit eivät kaikissa tapauksissa poista ajoissa kaksinkertaista verotusta kokonaisuudessaan. Voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY)7, jäljempänä ’unionin välimiesmenettely-yleissopimus’, soveltamisala on suppea, sillä sitä sovelletaan ainoastaan siirtohinnoittelua koskeviin riitoihin ja voittojen jakamiseen kiinteille toimipaikoille. Unionin välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanon osana suoritetussa seurannassa kävi ilmi eräitä merkittäviä puutteita varsinkin menettelyn saatavuuden sekä menettelyn pituuden ja tosiasiallisen päätökseen saattamisen osalta.
(3)  Nykyiset kahdenvälisissä kaksinkertaista verotusta koskevissa sopimuksissa määrätyt mekanismit eivät kaikissa tapauksissa poista ajoissa kaksinkertaista verotusta kokonaisuudessaan. Kyseisissä sopimuksissa määrätyt mekanismit ovat usein pitkiä, kalliita, vaikeasti saatavilla, eivätkä aina johda sopimukseen. Unionin välimiesmenettely-yleissopimuksen soveltamisala on suppea, sillä sitä sovelletaan ainoastaan siirtohinnoittelua koskeviin riitoihin ja voittojen jakamiseen kiinteille toimipaikoille. Unionin välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanon osana suoritetussa seurannassa kävi ilmi eräitä merkittäviä puutteita varsinkin menettelyn saatavuuden, oikeussuojakeinojen puutteen, menettelyn pituuden sekä sen lopullisen, sitovan ja tosiasiallisen päätökseen saattamisen puuttumisen osalta. Kyseiset puutteet muodostavat investointien esteen, ja ne on poistettava.
_________________
7 EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)   Jotta voidaan luoda oikeudenmukainen, selkeä ja vakaa verotusympäristö ja vähentää veroriitoja sisämarkkinoilla, yhteisöveropolitiikkaa on lähennettävä edes tietyn vähimmäismäärän verran. Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto komission ehdottamalla tavalla1 a on tehokkain keino poistaa yritysten kaksinkertaisen verotuksen riski.
______________
1 a Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683).
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Oikeudenmukaisemman verotusympäristön luomiseksi läpinäkyvyyssääntöjä on parannettava ja veron kiertämisen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä lujitettava. Samalla on oikeudenmukaisen verojärjestelmän hengessä tarpeen varmistaa, että verovelvollisia ei veroteta kahteen kertaan samasta tulosta ja että riitojenratkaisumekanismit ovat kattavia, vaikuttavia ja kestäviä. Kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeja on tarpeen parantaa myös sen vuoksi, että voitaisiin vastata kaksin- tai monikertaiseen verotukseen liittyvien, mahdollisesti suuria summia koskevien riita-asioiden lisääntymisen riskiin, mikä on seurausta verohallintojen aiempaa säännöllisemmistä ja kohdennetummista tarkastuskäytänteistä.
(4)  Oikeudenmukaisemman verotusympäristön luomiseksi unionissa toimiville yrityksille läpinäkyvyyssääntöjä on parannettava ja veron kiertämisen ja välttelyn estämiseen tähtääviä toimenpiteitä lujitettava kansallisesti, unionissa ja koko maailmassa. Kaksinkertaisen verottamatta jättämisen välttäminen on säilytettävä unionin painopisteenä. Samalla on oikeudenmukaisen verojärjestelmän hengessä tarpeen varmistaa, että verovelvollisia ei veroteta kahteen kertaan samasta tulosta ja että riitojenratkaisumekanismit ovat kattavia, vaikuttavia ja kestäviä. Kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismeja on erittäin tärkeää parantaa myös sen vuoksi, että voitaisiin vastata kaksin- tai monikertaiseen verotukseen liittyvien, mahdollisesti suuria summia koskevien riita-asioiden lisääntymisen riskiin, mikä on seurausta verohallintojen aiempaa säännöllisemmistä ja kohdennetummista tarkastuskäytänteistä.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Sen vuoksi on oikeudenmukaisen ja tehokkaan unionin yhtiöverojärjestelmän saavuttamiseksi välttämätöntä ottaa käyttöön vaikuttava ja tehokas veroriitojen ratkaisemisessa käytettävä järjestelmä, joka takaa oikeusvarmuuden ja yritystoimintaa suosivan ympäristön investoinneille. Kaksinkertaista verotusta koskevilla riitojenratkaisumekanismeilla olisi myös saatava aikaan yhdenmukaistettu ja läpinäkyvä kehys kaksinkertaiseen verotukseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi, mikä hyödyttäisi kaikkia verovelvollisia.
(5)  Sen vuoksi on oikeudenmukaisen ja tehokkaan unionin yhtiöverojärjestelmän saavuttamiseksi välttämätöntä ottaa käyttöön vaikuttava ja tehokas veroriitojen ratkaisemisessa käytettävä järjestelmä, joka takaa oikeusvarmuuden ja tukee investointeja. Jäsenvaltioiden olisi osoitettava toimivaltaisille viranomaisille riittävät henkilöstöresurssit sekä tekniset resurssit ja rahoitus tätä tarkoitusta varten.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Unionista voisi tulla esikuva ja maailmanlaajuinen johtaja verotuksen avoimuuden ja koordinoinnin alalla. Kaksinkertaista verotusta koskevilla riitojenratkaisumekanismeilla olisi siksi myös saatava aikaan yhdenmukaistettu ja läpinäkyvä kehys kaksinkertaiseen verotukseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi, mikä hyödyttäisi kaikkia verovelvollisia. Kaikki lopulliset päätökset olisi julkistettava kokonaan, ja komission olisi asetettava ne saataville yleisessä tietomuodossa myös keskitetysti hallinnoidulla verkkosivustolla, elleivät asianomaiset veronmaksajat ole osoittaneet, että päätöksen joitakin arkaluonteisia kaupallisia, teollisia tai ammatillisia tietoja ei pidä julkistaa. Lopullisten päätösten julkistaminen on yleisen edun mukaista, sillä se auttaa ymmärtämään, miten sääntöjä on tulkittava ja sovellettava. Tästä direktiivistä saadaan kaikki hyöty vain, jos myös kolmannet valtiot panevat täytäntöön vastaavia määräyksiä. Siksi komission olisi edistettävä myös kansainvälisellä tasolla sitovien riitojenratkaisumekanismien perustamista.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)   Tehokas kehys tarjoaa jäsenvaltioille mahdollisuuden ehdottaa riitojen ratkaisemiseksi vaihtoehtoisia mekanismeja, joissa otetaan entistä paremmin huomioon pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, erityispiirteet ja jotka voivat johtaa kustannusten pienenemiseen, byrokratian vähenemiseen, tehokkuuden lisääntymiseen ja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen entistä nopeammin.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kaksinkertainen verotus olisi poistettava menettelyllä, jonka ensimmäisessä vaiheessa asia saatetaan asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisten käsittelyyn riidan ratkaisemiseksi keskinäisellä sopimusmenettelyllä. Jos tällaiseen sopimukseen ei päästä tietyssä määräajassa, asia olisi saatettava käsittelyyn neuvoa-antavassa toimikunnassa tai vaihtoehtoisessa riitojenratkaisutoimikunnassa, joissa molemmissa on asianomaisten veroviranomaisten edustajia ja luotettaviksi tunnettuja riippumattomia henkilöitä. Veroviranomaisten olisi tehtävä lopullinen, sitova päätös neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon perusteella.
(6)  Kaksinkertainen verotus olisi poistettava menettelyllä, joka on asianomaisten osapuolten kannalta yksinkertainen. Sen ensimmäisessä vaiheessa asia saatetaan asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisten käsittelyyn riidan ratkaisemiseksi keskinäisellä sopimusmenettelyllä. Jos tällaiseen sopimukseen ei päästä tietyssä määräajassa, asia olisi saatettava käsittelyyn neuvoa-antavassa toimikunnassa tai vaihtoehtoisessa riitojenratkaisutoimikunnassa, joissa molemmissa on asianomaisten veroviranomaisten edustajia ja luotettaviksi tunnettuja riippumattomia henkilöitä, joiden nimet ovat luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden julkisessa rekisterissä. Veroviranomaisten olisi tehtävä lopullinen, sitova päätös neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon perusteella.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)   Tässä direktiivissä säädetty kaksinkertaisen verotuksen riitojenratkaisumekanismissa on kyse muiden vaihtoehtojen ohella verovelvollisen riitojenratkaisusta. Tähän kuuluu keskinäinen sopimusmenettely kahdenvälisten kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten tai unionin välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisesti. Tässä direktiivissä säädettyä riitojenratkaisumekanismia olisi suosittava muihin vaihtoehtoihin nähden, sillä siinä annetaan riitojenratkaisua varten koordinoitu unionin laajuinen lähestymistapa, joka sisältää selvät ja toteuttamiskelpoiset määräykset, velvollisuuden poistaa kaksinkertainen verotus sekä määräajan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)   Tällä hetkellä on epäselvää, mikä on tämän direktiivin suhde nykyisiin kahdenvälisten verosopimusten mukaisiin välimiesmenettelyihin ja nykyiseen unionin välimiesmenettely-yleissopimukseen. Näin ollen komission olisi selvitettävä kyseiset suhteet, niin että verovelvolliset voivat tarvittaessa valita tarkoituksenmukaisimman menettelyn.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
(7 c)   Monissa kaksinkertaista verotusta koskevissa tapauksissa on mukana kolmansia maita. Näin ollen komission olisi pyrittävä luomaan maailmanlaajuinen kehys, mieluiten OECD:n puitteissa. Ennen tällaisen OECD:n kehyksen toteutumista komission olisi pyrittävä nykyisen vapaaehtoisen sopimusmenettelyn sijasta pakolliseen ja sitovaan sopimusmenettelyyn kaikissa tapauksissa, joihin voi liittyä rajatylittävää kaksinkertaista verotusta.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)   Direktiivin soveltamisalaa olisi laajennettava mahdollisimman pian. Direktiivissä annetaan kehys vain liiketoiminnasta saatujen voittojen kaksinkertaista verotusta koskevien riitojen ratkaisulle. Tulojen, kuten eläkkeiden ja palkkojen, kaksinkertaista verotusta koskevia riitoja ei ole sisällytetty direktiivin soveltamisalaan, vaikka niiden vaikutus yksityishenkilöihin voi olla merkittävä. Jäsenvaltioiden erilaiset verosopimuksen tulkinnat voivat johtaa taloudelliseen kaksinkertaiseen verotukseen, esimerkiksi jos toinen jäsenvaltio tulkitsee tulolähteen palkaksi ja toinen jäsenvaltion tulkitsee saman tulolähteen voitoksi. Näin ollen tuloverotuksen tulkintaerot jäsenvaltioiden välillä olisi myös sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän direktiivin soveltamista viiden vuoden kuluttua, ja jäsenvaltioiden olisi tuettava komissiota tässä uudelleentarkastelussa asianmukaisella tavalla,
(11)  Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän direktiivin soveltamista viiden vuoden kuluttua, ja tähän olisi sisällyttävä sen määrittäminen, sovelletaanko direktiiviä edelleen vai muutetaanko sitä. Jäsenvaltioiden olisi tuettava komissiota tässä uudelleentarkastelussa asianmukaisella tavalla. Komission olisi tarkastelunsa jälkeen esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sekä arvio tämän direktiivin soveltamisalan laajentamisesta kattamaan kaikki rajatylittävät kaksinkertaisen verotuksen ja kaksinkertaisen verottamatta jättämisen tilanteet, ja sen olisi tarvittaessa esitettävä ehdotus lainsäädännön muuttamiseksi,
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 4 kohta
Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallista lainsäädäntöä tai kansainvälisten sopimusten määräyksiä silloin, kun se on tarpeen verovilpin, veropetoksen tai veron kiertämisen estämiseksi.
Tämä direktiivi ei estä soveltamasta kansallista lainsäädäntöä tai kansainvälisten sopimusten määräyksiä silloin, kun se on tarpeen verovilpin, veron välttelyn, veropetoksen tai veron kiertämisen estämiseksi.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Kaikki kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi joutuneet verovelvolliset ovat oikeutettuja jättämään kaksinkertaisen verotuksen ratkaisemista koskevan kantelun asianomaisen jäsenvaltion kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus kaksinkertaiseen verotukseen johtaneesta toimesta otettiin vastaan riippumatta siitä, käyttävätkö ne minkä tahansa asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja vai eivät. Verovelvollisen on ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle osoittamassaan kantelussa, mitä muita jäsenvaltioita asia koskee.
1.  Kaikki kaksinkertaisen verotuksen kohteeksi joutuneet verovelvolliset ovat oikeutettuja jättämään kaksinkertaisen verotuksen ratkaisemista koskevan kantelun asianomaisen jäsenvaltion kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen ilmoitus kaksinkertaiseen verotukseen johtaneesta toimesta otettiin vastaan riippumatta siitä, käyttävätkö ne minkä tahansa asianomaisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä oikeussuojakeinoja vai eivät. Verovelvollisen on jätettävä kantelu molemmille asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille samaan aikaan ja ilmoitettava kullekin asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle osoittamassaan kantelussa, mitä muita jäsenvaltioita asia koskee. Komissio ylläpitää kaikilla unionin kielillä toimivaa keskusyhteyspistettä, johon yleisön on helppo ottaa yhteys ja joka tarjoaa kunkin toimivaltaisen viranomaisen ajantasaiset yhteystiedot sekä kokonaiskuvan sovellettavasta unionin lainsäädännöstä ja verosopimuksista.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava ottaneensa kantelun vastaan yhden kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta. Niiden on ilmoitettava kantelun vastaanottamisesta myös muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
2.  Jokaisen toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava kantelun vastaanottaminen ja ilmoitettava siitä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kahden viikon kuluessa kantelun vastaanottamisesta.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – a alakohta
a)  nimi, osoite, verotunniste ja muut tarvittavat tiedot, joista voidaan yksilöidä kantelun toimivaltaisille viranomaisille esittänyt verovelvollinen (esittäneet verovelvolliset) ja mahdolliset muut verovelvolliset, joita asiaa koskee suoraan;
a)  nimi, osoite, verotunniste ja muut tarvittavat tiedot, joista voidaan yksilöidä kantelun toimivaltaisille viranomaisille esittänyt verovelvollinen (esittäneet verovelvolliset) ja kantelijan tietojen mukaan mahdolliset muut verovelvolliset, joita asiaa koskee suoraan;
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – d alakohta
d)   sovellettavat kansalliset säännöt ja kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset;
Poistetaan.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – e alakohta – iii alakohta
iii)  verovelvollisen sitoumus vastata mahdollisimman kattavalla ja nopealla tavalla kaikkiin asianmukaisiin toimivaltaisen viranomaisen esittämiin pyyntöihin ja antaa kaiken toimivaltaisten viranomaisten pyytämän asiakirja-aineiston;
iii)  verovelvollisen sitoumus vastata mahdollisimman kattavalla ja nopealla tavalla kaikkiin asianmukaisiin toimivaltaisen viranomaisen esittämiin pyyntöihin ja antaa kaiken toimivaltaisten viranomaisten pyytämän asiakirja-aineiston niin, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat asianmukaisesti huomioon mahdolliset pyydettyjen asiakirjojen saatavuutta koskevat rajoitukset ja ulkoiset viivytykset;
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 3 kohta – f alakohta
f)  toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti pyytämät erityiset lisätiedot.
f)  toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti pyytämät erityiset lisätiedot, jotka ovat olennaisia veroriidan kannalta.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 5 kohta
5.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös verovelvollisen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta kuuden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava päätöksestään verovelvollisille ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
5.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös verovelvollisen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta kolmen kuukauden kuluessa kantelun vastaanottamisesta ja ilmoitettava päätöksestään hänelle ja toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kirjallisesti kahden viikon kuluessa.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät hyväksyä kantelun 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on pyrittävä poistamaan kaksinkertainen verotus keskinäistä sopimusmenettelyä noudattaen kahden vuoden kuluessa siitä, kun viimeisin ilmoitus jäsenvaltion päätöksestä hyväksyä kantelu otettiin vastaan.
Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät hyväksyä kantelun 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti, niiden on pyrittävä poistamaan kaksinkertainen verotus keskinäistä sopimusmenettelyä noudattaen vuoden kuluessa siitä, kun viimeisin ilmoitus jäsenvaltion päätöksestä hyväksyä kantelu otettiin vastaan.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden vuoden määräaikaa voidaan pidentää enintään kuudella kuukaudella asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jos pyynnön esittävä toimivaltainen viranomainen antaa perustelut kirjallisena. Pidennys edellyttää verovelvollisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vuoden määräaikaa voidaan pidentää enintään kolmella kuukaudella asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jos pyynnön esittävä toimivaltainen viranomainen antaa perustelut kirjallisena. Pidennys edellyttää verovelvollisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, asianomaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kyseinen sopimus verovelvolliselle päätöksenä, joka sitoo viranomaisia ja jonka nojalla verovelvollinen voi saattaa oikeutensa voimaan, edellyttäen että verovelvollinen luopuu oikeudesta kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseinen päätös on pantava täytäntöön asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädetyistä määräajoista riippumatta.
3.  Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, asianomaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kyseinen sopimus verovelvolliselle viiden päivän kuluessa päätöksenä, joka sitoo viranomaisia ja jonka nojalla verovelvollinen voi saattaa oikeutensa voimaan, edellyttäen että verovelvollinen luopuu oikeudesta kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Kyseinen päätös on pantava täytäntöön viipymättä asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti säädetyistä määräajoista riippumatta.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 1 kohdassa säädetyssä määräajassa päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, kunkin asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta verovelvollisille ja kerrottava syyt siihen, miksi sopimukseen ei päästy.
4.  Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole 1 kohdassa säädetyssä määräajassa päässeet sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, kunkin asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta verovelvollisille kahden viikon kuluessa ja kerrottava syyt siihen, miksi sopimukseen ei päästy, sekä ilmoitettava muutoksenhakua koskevat vaihtoehdot ja muutoksenhakuelinten yhteystiedot.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää hylätä kantelun, kun kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi tai kyseessä ei ole kaksinkertainen verotus tai kun 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa ei ole noudatettu.
1.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää hylätä kantelun, kun kantelua ei voida ottaa käsiteltäväksi tai kyseessä ei ole kaksinkertainen verotus tai kun 3 artiklan 1 kohdassa säädettyä kolmen vuoden määräaikaa ei ole noudatettu. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava verovelvolliselle kantelun hylkäyksen syistä.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet päätöstä kantelusta kuuden kuukauden kuluessa verovelvollisen kantelun vastaanottamisesta, kantelu on katsottava hylätyksi.
2.  Kun asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet päätöstä kantelusta kolmen kuukauden kuluessa verovelvollisen kantelun vastaanottamisesta, kantelu on katsottava hylätyksi ja verovelvolliselle on ilmoitettava päätöksestä kuukauden kuluessa mainitusta kolmen kuukauden kaudesta.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 kohta
3.  Kun kantelu hylätään, verovelvollisella on oikeus hakea muutosta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätökseen kansallisten sääntöjen mukaisesti.
3.  Jos kantelu hylätään, verovelvollisella on oikeus hakea muutosta asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätökseen kansallisten sääntöjen mukaisesti. Verovelvollisella on oikeus hakea muutosta kummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tahansa. Sen toimivaltaisen viranomaisen, jolta muutosta haetaan, on ilmoitettava muutoksenhausta toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, ja näiden kahden toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä yhteistyötä muutoshakemuksen käsittelyssä. Pk‑yritysten tapauksessa kantelun alun perin hylänneen toimivaltaisen viranomaisen on maksettava kustannukset, jos asia ratkaistaan muutoksenhaussa verovelvollisen hyväksi.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Neuvoa-antavan toimikunnan on tehtävä päätös kantelun ottamisesta käsiteltäväksi ja hyväksymisestä kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona ilmoitus otettiin vastaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viimeisimmästä päätöksestä hylätä kantelu 5 artiklan 1 kohdan nojalla. Jos mistään päätöksestä ei ole ilmoitettu kuuden kuukauden määräajan kuluessa, kantelu katsotaan hylätyksi.
Neuvoa-antavan toimikunnan on tehtävä päätös kantelun ottamisesta käsiteltäväksi ja hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona ilmoitus otettiin vastaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten viimeisimmästä päätöksestä hylätä kantelu 5 artiklan 1 kohdan nojalla. Jos mistään päätöksestä ei ole ilmoitettu kolmen kuukauden määräajan kuluessa, kantelu katsotaan hylätyksi.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Kun neuvoa-antava toimikunta vahvistaa kaksinkertaisen verotuksen olemassaolon ja kantelun käsiteltäväksi ottamisen, 4 artiklassa säädetty keskinäinen sopimusmenettely on pantava vireille jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kyseisestä pyynnöstä neuvoa-antavalle toimikunnalle, muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja verovelvollisille. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kahden vuoden määräajan kuluminen alkaa päivänä, jona neuvoa-antava toimikunta tekee päätöksen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta.
Kun neuvoa-antava toimikunta vahvistaa kaksinkertaisen verotuksen olemassaolon ja kantelun käsiteltäväksi ottamisen, 4 artiklassa säädetty keskinäinen sopimusmenettely on pantava vireille jonkin toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kyseisestä pyynnöstä neuvoa-antavalle toimikunnalle, muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja verovelvollisille. Edellä 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn vuoden määräajan kuluminen alkaa päivänä, jona neuvoa-antava toimikunta tekee päätöksen kantelun hyväksymisestä ja käsiteltäväksi ottamisesta.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisten on asetettava neuvoa-antava toimikunta, kun ne eivät ole päässeet keskinäisessä sopimusmenettelyssä sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.
Jos asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet keskinäisessä sopimusmenettelyssä sopimukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 4 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa, neuvoa-antavan antavan toimikunnan on annettava 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti lausunto kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava 50 kalenteripäivän kuluessa 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn kuuden kuukauden määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 1 kohdan mukaisesti.
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava kuukauden kuluessa 3 artiklan 5 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 1 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava 50 kalenteripäivän kuluessa 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 2 kohdan mukaisesti.
Neuvoa-antava toimikunta on asetettava kuukauden kuluessa 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan päättymisestä, jos neuvoa-antava toimikunta perustetaan 2 kohdan mukaisesti.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ole nimittänyt vähintään yhtä luotettavaksi tunnettua riippumatonta, pätevää henkilöä ja hänen varajäsentä, verovelvollinen voi pyytää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta nimittämään riippumattoman henkilön ja varajäsenen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta luettelosta.
Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ole nimittänyt vähintään yhtä luotettavaksi tunnettua riippumatonta, pätevää henkilöä ja hänen varajäsentä, verovelvollinen voi pyytää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta nimittämään riippumattoman henkilön ja varajäsenen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta luettelosta kolmen kuukauden kuluessa.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jos yhdenkään asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä, verovelvollinen voi pyytää kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia tuomioistuimia nimittämään kaksi luotettaviksi tunnettua riippumatonta henkilöä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti. Näin nimitetyt luotettaviksi tunnetut riippumattomat henkilöt nimittävät puheenjohtajan arpomalla sellaisten riippumattomien henkilöiden luettelosta, jotka ovat 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti päteviä toimimaan puheenjohtajana.
Jos yhdenkään asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet tätä, verovelvollinen voi pyytää kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia tuomioistuimia nimittämään kaksi luotettaviksi tunnettua riippumatonta henkilöä 8 artiklan 4 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti. Komission on asetettava kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten tuomioistuinten tiedot selvästi saataville keskusyhteyspisteen verkkosivustolle kaikilla unionin virallisilla kielillä. Näin nimitetyt luotettaviksi tunnetut riippumattomat henkilöt nimittävät puheenjohtajan arpomalla sellaisten riippumattomien henkilöiden luettelosta, jotka ovat 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti päteviä toimimaan puheenjohtajana.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdan mukainen riippumattomien henkilöiden ja niiden varajäsenten nimittäminen siirretään jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun 50 päivän määräaika on päättynyt, ja kahden viikon kuluessa kyseisen määräajan päättymisestä.
2.  Edellä 1 kohdan mukainen riippumattomien henkilöiden ja niiden varajäsenten nimittäminen siirretään jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu kuukauden määräaika on päättynyt, ja kahden viikon kuluessa kyseisen määräajan päättymisestä.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 3 kohta
3.  Toimivaltaisen tuomioistuimen on tehtävä 1 kohdan mukainen päätös ja ilmoitettava siitä hakijalle. Jos jäsenvaltiot eivät nimitä riippumattomia henkilöitä, toimivaltainen tuomioistuin soveltaa samaa menettelyä kuin välimiesmenettelyä siviili- ja kaupallisissa asioissa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sovelletaan silloin, kun tuomioistuin nimittää välimiehiä, koska osapuolet eivät ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Toimivaltaisen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka alun perin olivat jättäneet neuvoa-antavan toimikunnan asettamatta. Kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jos tämä sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Hylkäämistapauksessa hakijalla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen kansallisia menettelysääntöjä noudattaen.
3.  Toimivaltaisen tuomioistuimen on tehtävä 1 kohdan mukainen päätös ja ilmoitettava siitä hakijalle kuukauden kuluessa. Jos jäsenvaltiot eivät nimitä riippumattomia henkilöitä, toimivaltainen tuomioistuin soveltaa samaa menettelyä kuin välimiesmenettelyä siviili- ja kaupallisissa asioissa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti sovelletaan silloin, kun tuomioistuin nimittää välimiehiä, koska osapuolet eivät ole päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Toimivaltaisen tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka alun perin olivat jättäneet neuvoa-antavan toimikunnan asettamatta. Kyseisellä jäsenvaltiolla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jos tämä sallitaan kansallisessa lainsäädännössä. Hylkäämistapauksessa hakijalla on oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen kansallisia menettelysääntöjä noudattaen.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta
c)  yksi tai kaksi luotettavaksi tunnettua riippumatonta henkilöä, jotka kukin toimivaltainen viranomainen nimittää 4 kohdassa tarkoitetusta henkilöiden luettelosta.
c)  yksi tai kaksi luotettavaksi tunnettua riippumatonta henkilöä, jotka kukin toimivaltainen viranomainen nimittää 4 kohdassa tarkoitetusta henkilöiden luettelosta, lukuun ottamatta oman jäsenvaltion ehdottamia henkilöitä.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Jäsenvaltiot voivat päättää nimittää ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut edustajat pysyvästi.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)  kyseinen henkilö omistaa tai on omistanut suuren osan yhdestä tai kustakin verovelvollisesta tai hän on tai on ollut verovelvollisen tai verovelvollisten työntekijä tai neuvonantaja
b)  kyseinen henkilö tai hänen sukulaisensa omistaa tai on omistanut suuren osan yhdestä tai kustakin verovelvollisesta tai hän on tai on ollut verovelvollisen tai verovelvollisten työntekijä tai neuvonantaja
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia ja asuttava unionissa. Heidän on oltava päteviä ja itsenäisiä.
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia ja asuttava unionissa, mieluiten verooikeuden alalla työskenteleviä virkamiehiä tai hallinto-oikeuden jäseniä. Heidän on oltava päteviä, itsenäisiä, puolueettomia ja luotettavia.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 alakohta
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämiensä luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden nimet. Jäsenvaltiot voivat eritellä kyseisessä ilmoituksessa, ketkä nimeämistään viidestä henkilöstä voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Niiden on myös annettava komissiolle täydelliset ja ajantasaiset tiedot kyseisten henkilöiden ammatillisesta ja akateemisesta taustasta, pätevyydestä, asiantuntevuudesta ja eturistiriidoista. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä muutoksista riippumattomien henkilöiden luetteloon.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämiensä luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden nimet. Jäsenvaltioiden on eriteltävä kyseisessä ilmoituksessa, ketkä nimeämistään viidestä henkilöstä voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Niiden on myös annettava komissiolle täydelliset ja ajantasaiset tiedot kyseisten henkilöiden ammatillisesta ja akateemisesta taustasta, pätevyydestä, asiantuntevuudesta ja eturistiriidoista. Kyseisiä tietoja päivitetään, jos riippumattomien henkilöiden ansioluettelot muuttuvat. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä muutoksista riippumattomien henkilöiden luetteloon.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Komissiolle on annettava valta tarkastaa kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tiedot jäsenvaltioiden nimeämistä luotettaviksi tunnetuista riippumattomista henkilöistä. Tällaiset tarkastukset on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tiedot on saatu jäsenvaltioista. Jos komissio epäilee nimetyn henkilön riippumattomuutta, se voi pyytää jäsenvaltiota antamaan lisätietoja, ja jos epäilyksiä jää jäljelle, se voi pyytää jäsenvaltiota poistamaan henkilön luettelosta ja nimeämään jonkun toisen.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla – 4 kohta – 3 b alakohta (uusi)
Luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon on oltava julkisesti saatavilla.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta
1.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia asettavansa neuvoa-antavan toimikunnan asemesta vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon antamiseksi kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 13 artiklan mukaisesti.
1.  Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia asettavansa neuvoa-antavan toimikunnan asemesta vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon antamiseksi kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 13 artiklan mukaisesti. Vaihtoehtoista riitojenratkaisutoimikuntaa on kuitenkin käytettävä niin harvoin kuin mahdollista.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 2 kohta
2.  Vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan kokoonpano ja muoto voivat olla erilaiset kuin neuvoa-antavalla toimikunnalla, ja se voi soveltaa sovittelu-, välitys-, asiantuntemus- ja arviointimenettelyä tai muita riitojenratkaisuprosesseja ja -tekniikkoja riidan ratkaisemiseksi.
2.  Vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan kokoonpano ja muoto voivat olla erilaiset kuin neuvoa-antavalla toimikunnalla, ja se voi soveltaa sovittelu-, välitys-, asiantuntemus- ja arviointimenettelyä tai muita tehokkaita ja tunnustettuja riitojenratkaisuprosesseja ja ‑tekniikkoja riidan ratkaisemiseksi.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta
4.  Vaihtoehtoiseen riitojenratkaisutoimikuntaan sovelletaan 11–15 artiklaa, lukuun ottamatta 13 artiklan 3 kohdassa säädettyjä määräenemmistösääntöjä. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia erilaiset määräenemmistösäännöt vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan toimintasäännöissä.
4.  Vaihtoehtoiseen riitojenratkaisutoimikuntaan sovelletaan 11–15 artiklaa, lukuun ottamatta 13 artiklan 3 kohdassa säädettyjä määräenemmistösääntöjä. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia erilaiset määräenemmistösäännöt vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan toimintasäännöissä edellyttäen, että riitoja ratkaisemaan nimettyjen henkilöiden riippumattomuus ja esteettömyys taataan.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kukin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn 50 kalenteripäivän määräajan kuluessa verovelvolliselle seuraavat:
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kukin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn kuukauden määräajan kuluessa verovelvolliselle seuraavat:
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on vahvistettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan asettamisesta.
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu päivämäärä on vahvistettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan asettamisesta.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toimintasäännöistä ei ole ilmoitettu verovelvollisille tai niitä ei ole ilmoitettu kokonaisuudessaan, riippumattomien henkilöiden ja puheenjohtajan on täydennettävä toimintasääntöjä liitteen II mukaisesti ja lähetettävä ne verovelvolliselle kahden viikon kuluessa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn 50 kalenteripäivän pituisen määräajan päättymisestä. Kun riippumattomat henkilöt ja puheenjohtaja ovat eri mieltä toimintasäännöistä tai eivät ilmoita niitä verovelvollisille, verovelvolliset voivat siirtää asian asuin- tai sijoittautumisvaltionsa toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn oikeudellisten seurausten vahvistamiseksi ja toimintasääntöjen panemiseksi täytäntöön.
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toimintasäännöistä ei ole ilmoitettu verovelvollisille tai niitä ei ole ilmoitettu kokonaisuudessaan, riippumattomien henkilöiden ja puheenjohtajan on täydennettävä toimintasääntöjä liitteen II mukaisesti ja lähetettävä ne verovelvolliselle kahden viikon kuluessa 6 artiklan 4 kohdassa säädetyn kuukauden pituisen määräajan päättymisestä. Kun riippumattomat henkilöt ja puheenjohtaja ovat eri mieltä toimintasäännöistä tai eivät ilmoita niitä verovelvollisille, verovelvolliset voivat siirtää asian asuin- tai sijoittautumisvaltionsa toimivaltaisen tuomioistuimen käsittelyyn oikeudellisten seurausten vahvistamiseksi ja toimintasääntöjen panemiseksi täytäntöön.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Edellä 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltamiseksi asianomainen verovelvollinen voi (asianomaiset verovelvolliset voivat) antaa neuvoa-antavalle toimikunnalle tai vaihtoehtoiselle riitojenratkaisutoimikunnalle kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat, joilla voi olla merkitystä päätöksen tekemisessä. Verovelvollisen (verovelvollisten) ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan pyynnöstä. Tällaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin kieltäytyä antamasta tietoja neuvoa-antavalle toimikunnalle jossakin seuraavista tapauksista:
1.  Edellä 6 artiklassa tarkoitetun menettelyn soveltamiseksi asianomaisen verovelvollisen tai asianomaisten verovelvollisten on annettava neuvoa-antavalle toimikunnalle tai vaihtoehtoiselle riitojenratkaisutoimikunnalle kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat, joilla voi olla merkitystä päätöksen tekemisessä. Verovelvollisen tai verovelvollisten ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava kaikki tiedot, todisteet tai asiakirjat neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan pyynnöstä. Tällaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin kieltäytyä antamasta tietoja neuvoa-antavalle toimikunnalle jossakin seuraavista tapauksista:
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 1 kohta
1.  Neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan on annettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille lausuntonsa kuuden kuukauden kuluessa toimikunnan asettamispäivästä.
1.  Neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan on annettava asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa toimikunnan asettamispäivästä.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta
2.  Kun neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta laatii lausuntoaan, sen on otettava huomioon sovellettava kansalliset säännöt ja kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei ole kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta, neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta voi lausuntoa laatiessaan viitata verotukseen liittyviin kansainvälisiin käytänteisiin, kuten viimeisimpään OECD:n malliverosopimukseen.
2.  Kun neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta laatii lausuntoaan, sen on otettava huomioon sovellettava kansalliset säännöt ja kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ei ole kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta, neuvoa-antava toimikunta tai vaihtoehtoinen riitojenratkaisutoimikunta voi lausuntoa laatiessaan viitata verotukseen liittyviin kansainvälisiin käytänteisiin, kuten viimeisimpään OECD:n malliverosopimukseen ja viimeisimpään kaksinkertaista verotusta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien malliyleissopimukseen.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 1 kohta
1.  Toimivaltaisten viranomaisten on sovittava kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kuuden kuukauden kuluessa neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon ilmoittamisesta.
1.  Toimivaltaisten viranomaisten on sovittava kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kolmen kuukauden kuluessa neuvoa-antavan toimikunnan tai vaihtoehtoisen riitojenratkaisutoimikunnan lausunnon ilmoittamisesta.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva lopullinen päätös verovelvollisille 30 kalenteripäivän kuluessa sen tekemisestä. Jos verovelvolliselle ei ole ilmoitettu päätöksestä 30 kalenteripäivän kuluessa, verovelvollinen voi hakea muutosta asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiossaan kansallisten sääntöjen mukaisesti.
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva lopullinen päätös verovelvollisille 30 kalenteripäivän kuluessa sen tekemisestä. Jos verovelvolliselle ei ole ilmoitettu mainitusta päätöksestä 30 kalenteripäivän kuluessa, verovelvollinen voi hakea muutosta asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltiossaan kansallisten sääntöjen mukaisesti.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Riidan saattaminen keskinäiseen sopimusmenettelyyn tai riitojenratkaisumenettelyyn ei estä jäsenvaltiota aloittamasta tai jatkamasta samaa asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä tai menettelyä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi.
2.  Riidan saattaminen keskinäiseen sopimusmenettelyyn tai riitojenratkaisumenettelyyn estää jäsenvaltiota aloittamasta tai jatkamasta samaa asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä tai menettelyä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseksi.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta – a alakohta
a)  3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden määräaika;
a)  3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kolmen kuukauden määräaika;
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)  4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kahden vuoden määräaika.
b)  4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vuoden määräaika.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 6 kohta
6.  Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, asianomaiset jäsenvaltiot voivat evätä pääsyn riitojenratkaisumenettelyyn silloin, kun kyseessä on veropetos, tahallinen laiminlyönti tai törkeä huolimattomuus.
6.  Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, asianomaiset jäsenvaltiot voivat evätä pääsyn riitojenratkaisumenettelyyn silloin, kun kyseessä on rikosoikeudellisessa menettelyssä tai hallintomenettelyssä lainvoimaisella tuomiolla toteen näytetty veropetos, tahallinen laiminlyönti tai törkeä huolimattomuus samassa asiassa.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 2 kohta
2.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava 14 artiklassa tarkoitettu lopullinen päätös, jos kaikki asianomaiset verovelvolliset antavat suostumuksensa.
2.  Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava 14 artiklassa tarkoitettu lopullinen päätös kokonaan. Jos joku verovelvollisista kuitenkin väittää, että jotkut päätöksen kohdat sisältävät arkaluontoista kaupallista, teollista tai ammatillista tietoa, toimivaltaisten viranomaisten on otettava väitteet huomioon ja julkaistava päätöksestä mahdollisimman paljon tietoja poistaen arkaluontoiset kohdat. Samalla kun suojataan verovelvollisten perustuslaillisia oikeuksia etenkin sellaisten tietojen osalta, joiden julkaiseminen paljastaisi selvästi ja ilmeisesti teollisesti ja kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijoille, toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä takaamaan mahdollisimman suuri avoimuus julkaisemalla lopullinen päätös.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Kun verovelvollinen ei anna suostumusta koko lopullisen päätöksen julkaisemiseen, toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava lopullisesta päätöksestä tiivistelmä, jossa on kuvaus asiasta ja kohteesta, päivämäärä, asianomaiset tilikaudet, oikeusperusta, tuotannonala ja lyhyt kuvaus lopputuloksesta.
Poistetaan.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 4 kohta
4.  Komissio vahvistaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa käytettävät vakiolomakkeet täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset on annettava 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
4.  Komissio vahvistaa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisessa käytettävät vakiolomakkeet täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset on annettava 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 5 kohta
5.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava julkaistavat tiedot komissiolle viipymättä 3 kohdan mukaisesti.
5.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava julkaistavat tiedot komissiolle viipymättä 3 kohdan mukaisesti. Komissio asettaa nämä tiedot saataville yleisesti käytetyssä tietomuodossa keskitetysti hallinnoidulla verkkosivustolla.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 1 kohta
1.  Komissio asettaa verkkoon saataville ja pitää ajan tasalla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon, jossa ilmoitetaan, ketkä henkilöt voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Luettelossa on ainoastaan näiden henkilöiden nimet.
1.  Komissio asettaa verkkoon saataville avoimessa tietomuodossa ja pitää ajan tasalla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luotettaviksi tunnettujen riippumattomien henkilöiden luettelon, jossa ilmoitetaan, ketkä henkilöt voidaan nimittää puheenjohtajaksi. Luettelossa on näiden henkilöiden nimet, sidonnaisuudet, ansioluettelot sekä tiedot heidän pätevyydestään ja käytännön kokemuksesta, ja sen liitteenä toimitetaan ilmoitukset mahdollisista eturistiriidoista.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
21 a artikla (uusi)
21 a artikla
Uudelleentarkastelu
Komissio aloittaa viimeistääm … päivänä …kuuta … [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] julkisen kuulemisen ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta tämän direktiivin soveltamisen ja soveltamisalan uudelleentarkastelun. Komissio arvioi myös parantaisiko pysyväksi tarkoitettu neuvoa-antava komitea (”pysyvä neuvoa-antava toimikunta”) riitojenratkaisumenettelyjen vaikuttavuutta ja tehokuutta.
Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen lainsäädännön muuttamiseksi.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – otsikko 5 – 2 a rivi (uusi)
Gewerbesteuer
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – otsikko 12 – 2 a rivi (uusi)
Imposta regionale sulle attività produttive

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0408.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.
(3)EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10.


Kestävyyttä edistävät EU:n toimet
PDF 254kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 kestävyyttä edistävistä EU:n toimista (2017/2009(INI))
P8_TA(2017)0315A8-0239/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”(1),

–  ottaa huomioon sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 ja 5 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”, sekä SEUT:n 11 artiklan,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi tammikuussa 2011,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(2),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016”,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista(3),

–  ottaa huomioon komission EU:n poliittisen strategian keskuksen 20. heinäkuuta 2016 julkaiseman strategia-asiakirjan ”Sustainability Now! A European Voice for Sustainability”(4),

–  ottaa huomioon luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020(5) ja sen väliarvioinnin(6) sekä 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(7),

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman alaisen luonnonvarojen kestävää hallintaa edistävän kansainvälisen paneelin raportit ”Policy Coherence of the Sustainable Development Goals” (2015), ”Global Material Flows and Resource Productivity” (2016) ja ”Resource Efficiency: Potential and Economic Implications” (2017),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049),

–  ottaa huomioon asumista ja kaupunkien kestävää kehitystä käsittelevässä YK:n konferenssissa (Habitat III) Quitossa 20. lokakuuta 2016 tehdyn uutta kaupunkikehitysohjelmaa koskevan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0239/2017),

A.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n (jäljempänä ’Agenda 2030’) sekä kestävän kehityksen tavoitteet;

B.  toteaa, että YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta ovat parempaan yhteiskuntaan ja maailmaan tähtäävä suunnitelma ja että ne voidaan saavuttaa käytännöllisten ja mitattavissa olevien toimien avulla ja niiden ansiosta muun muassa saavutetaan entistä parempia ja tasa-arvoisempia terveyteen liittyviä tuloksia, parannetaan kansalaisten hyvinvointia ja koulutusta, lisätään yleistä vaurautta, torjutaan ilmastonmuutosta ja autetaan säilyttämään ympäristöä tuleville sukupolville; katsoo, että tämän vuoksi nämä tavoitteet olisi huomioitava horisontaalisesti kaikilla unionin työn osa-alueilla;

C.  toteaa, että talouskasvu on tulevaisuudessa mahdollista vain ottaen täysimääräisesti huomioon planeettamme rajat, jotta voidaan taata ihmisarvoinen elämä kaikille;

D.  katsoo, että Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia ja se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän torjuntaa, vaurauden edistämistä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo näiden tavoitteiden edellyttävän välittömiä toimia, jotta toimintaohjelma voidaan panna tehokkaasti täytäntöön kokonaisuudessaan;

E.  toteaa, että komissio ei ole vielä laatinut Agenda 2030:n täytäntöön panemiseksi kattavaa strategiaa, joka kattaisi kaikki asiaankuuluvat sisä- ja ulkopolitiikan alat ja yksityiskohtaisen aikataulun vuoteen 2030 asti, kuten parlamentti on pyytänyt Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista 12. toukokuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; toteaa, että komissio ei ole myöskään huolehtinut täysipainoisesti kansallisen tason toimien yleisestä koordinoinnista; katsoo, että tehokas täytäntöönpanostrategia sekä seuranta- ja arviointimekanismi ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

F.  toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 osatavoitetta liittyvät kaikkeen unionin politiikkaan;

G.  toteaa, että monet kestävän kehityksen tavoitteista liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten lisäksi suoraan EU:n toimivaltaan, joten niiden täytäntöönpano edellyttää aitoa monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, joka käsittää myös kansalaisyhteiskunnan aktiivisen ja laaja-alaisen osallistumisen;

H.  toteaa, että ilmastonmuutos ei ole yksittäinen ympäristöasia, vaan YK:n mukaan(8) se on yksi aikamme suurimmista haasteista ja uhkaa vakavasti kestävää kehitystä, ja että sen laaja-alaiset ennennäkemättömät vaikutukset rasittavat kohtuuttomasti köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia ja että se lisää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä; katsoo, että välittömät ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ovat olennainen osa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

I.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian ilmastonmuutosta ja kestävää energiaa koskevien tavoitteiden mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia, 20 prosenttia EU:n energiantarpeesta täytetään uusiutuvilla energialähteillä ja energiatehokkuutta parannetaan 20 prosenttia; toteaa, että EU on sitoutunut vähentämään sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 2005 tasoon nähden Pariisin sopimuksen korotusmekanismin mukaisesti; toteaa vaatineensa 40 prosentin sitovaa energiatehokkuustavoitetta vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 30 prosentin sitovaa uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitetta ja painottaa, että nämä tavoitteet olisi pantava täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

J.  toteaa, että EU ja kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet rajoittamaan maapallon lämpenemisen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen, millä pyritään rajoittamaan ilmastonmuutoksen pahimpia riskejä; toteaa, että ilmastonmuutos haittaa mahdollisuutta saada aikaan kestävää kehitystä;

K.  toteaa, että terveet meret ja valtameret ovat elintärkeitä laajan biologisen monimuotoisuuden tukemisessa, ruokaturvan varmistamisessa ja kestävien elinkeinojen turvaamisessa;

L.  toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti;

M.  toteaa, että arvioitaessa kestävän kehityksen tavoitteiden nykyistä ja tulevaa tehokkuutta unionissa olisi otettava huomioon tämänhetkiset onnistumiset mutta myös tarkasteltava tulevia toimia ja malleja; katsoo, että arvioinnissa olisi tarkasteltava huolellisesti myös EU:n politiikkojen puutteita kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta, myös aloilla, joilla EU ei ole saavuttanut kestävän kehityksen tavoitteita, sekä tarkasteltava nykyisten politiikkojen täytäntöönpanon heikkouksia ja mahdollisia ristiriitoja eri politiikanalojen välillä;

N.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan on hyvin todennäköistä, ettei 11:tä ympäristöä koskevan toimintaohjelman 30 ensisijaisesta tavoitteesta saavuteta ennen ohjelman päättymistä vuonna 2020;

O.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka edellyttää vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) ja muiden kuin rahoitusvälineiden käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus voi täydentää julkista rahoitusta muttei korvata sitä;

P.  katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin;

Q.  katsoo, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää selviytymiskykyä, jota olisi vaalittava noudattamalla unionin ulkoisessa toiminnassa monitahoista lähestymistapaa ja soveltamalla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta; toteaa, että jäsenvaltioiden ja unionin politiikoilla on sekä tavoiteltuja että tahattomia vaikutuksia kehitysmaihin, ja katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden parantaa kehitysmaita koskevaa johdonmukaisuutta ja niitä koskevien politiikkojen oikeudenmukaisuutta;

R.  toteaa, että kansainvälinen kauppa voi edistää tehokkaasti kehitystä ja talouskasvua ja että suuri osa EU:n tuonnista on peräisin kehitysmaista; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä kauppa tunnustetaan yhdeksi keinoksi saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

S.  katsoo, että muuttoliikkeen haasteiden ja maailman kasvavan väestön tarpeiden käsitteleminen on välttämätöntä kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta; ottaa huomioon, että Agenda 2030:ssä korostetaan muuttoliikkeen roolia mahdollisena kehitystä edistävänä tekijänä; ottaa huomioon, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että unionin kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen;

1.  panee merkille komission tiedonannon kestävyyttä edistävistä EU:n toimista, jossa kartoitetaan nykyisiä poliittisia aloitteita ja välineitä unionin tasolla ja joka on vastaus Agenda 2030:een; painottaa kuitenkin, että on arvioitava kattavasti kaikkia unionin nykyisiä politiikkoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikilla aloilla, myös politiikan puutteita ja trendejä, epäjohdonmukaisuuksia ja täytäntöönpanon puutteita sekä mahdollisia oheishyötyjä ja synergioita; korostaa, että arviointi on suoritettava koordinoiduilla toimilla sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa tämän vuoksi komissiota, neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan sekä unionin virastoja ja elimiä aloittamaan tämän työn viipymättä;

2.  painottaa, että Agenda 2030:n tavoitteena on kaikkien parempi hyvinvointi ja että kestävän kehityksen kolme samanveroista pilaria eli sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöön liittyvä kehitys ovat välttämättömiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; painottaa, että kestävä kehitys on SEU:n 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu perustavoite ja sen on oltava keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa;

3.  pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut valtavirtaistamaan kestävän kehityksen tavoitteet kaikkiin EU:n politiikkoihin ja aloitteisiin yleismaailmallisuuden ja yhdentymisen periaatteiden perusteella; kehottaa komissiota laatimaan viipymättä johdonmukaisen, koordinoidun, kattavan ja kaikkia koskevan puitestrategian 17 kestävän kehityksen tavoitteen ja 169 osatavoitteen täytäntöön panemiseksi unionissa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja ottamaan siinä huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäiset kytkökset ja yhdenvertaisuuden soveltamalla monitasoiseen hallintoon perustuvaa monialaista lähestymistapaa; painottaa lisäksi tarvetta sisällyttää kaikki Agenda 2030:n näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja varmistaa parlamentin täysipainoinen osallistuminen prosessiin; kehottaa komission ensimmäistä varapuheenjohtajaa, jolla on monialainen vastuu kestävästä kehityksestä, johtamaan tätä työtä; painottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tavoitteiden ja osatavoitteiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon, niin käytännössä kuin periaatteessa;

4.  korostaa Agenda 2030:n perustana olevan ”ketään ei jätetä” -periaatteen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään päättäväisiin toimiin, jotta voidaan käsitellä eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä, koska eriarvoisuus voimistaa muiden maailmanlaajuisten haasteiden vaikutuksia ja haittaa kestävän kehityksen edistymistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään politiikoissaan tutkimusta ja tietojen jaottelua, jotta varmistetaan heikoimmassa asemassa olevien ja kaikkein syrjäytyneimpien osallisuus ja etusijalle asettaminen;

5.  pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen sen paremman sääntelyn agendaan ja painottaa, että paremman sääntelyn välineitä voidaan käyttää strategisesti EU:n politiikan johdonmukaisuuden arvioimiseen Agenda 2030:n osalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita koskevan tarkistuksen kaikessa uudessa politiikassa ja lainsäädännössä ja varmistamaan politiikan täyden johdonmukaisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, jotta voidaan edistää synergioita, saada oheishyötyjä ja välttää kompromisseja sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla; painottaa tarvetta sisällyttää kestävä kehitys kiinteäksi osaksi vaikutustenarviointien yleiskehystä, eikä tarkastella sitä erillisenä vaikutustenarviointina kuten komission nykyisissä parempaa sääntelyä koskevissa välineissä; kehottaa parantamaan välineitä, joilla mitataan ja kvantifioidaan keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia ympäristöön vaikutustenarvioinneissa; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT) arvioinneissa ja toimivuustarkastuksissa arvioidaan, auttaako tietty politiikka tai lainsäädäntö panemaan kestävän kehityksen tavoitteet kunnianhimoisesti täytäntöön vai haittaako se tosiasiassa täytäntöönpanoa; kehottaa määrittelemään selkeästi ja eriyttämään sen hallinnon tason, jolla tavoitteet olisi pantava täytäntöön, ja painottaa, että on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa laatimaan selkeitä ja johdonmukaisia kestävää kehitystä koskevia suunnitelmia kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tai paikallisella tasolla niissä jäsenvaltioissa, joissa tätä ei vielä ole tehty; painottaa, että komission olisi ohjattava tätä prosessia sen yhdenmukaisen muodon varmistamiseksi;

6.  korostaa, että seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma on jo itsessään tärkeä väline kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, vaikka joillakin aloilla tähän mennessä toteutetut toimet eivät vielä riitä varmistamaan tavoitteiden saavuttamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön ja sisällyttämään seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman arviointiin myös sen tarkastelemisen, missä määrin sen tavoitteet vastaavat kestävän kehityksen tavoitteita, ja ottamaan tulokset huomioon, kun laaditaan suositusta ohjelman seuraajasta; kehottaa komissiota ehdottamaan oikea-aikaisesti unionin ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa vuoden 2020 jälkeiselle ajanjaksolle, kuten SEUT:n 192 artiklan 3 kohdassa edellytetään, koska tällä on vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen Euroopassa;

7.  kehottaa komissiota noudattamaan Rion julistuksessa ja Agenda 2030:ssä sovittua hallintosuunnitelmaa sekä Johannesburgin täytäntöönpanosuunnitelmaa vuodelta 2002 ja YK:n kestävää kehitystä käsittelevän Rio+20-konferenssin päätösasiakirjaa vuodelta 2012;

8.  katsoo, että komission olisi kannustettava jäsenvaltioita edistämään kestävän kehityksen neuvostojen perustamista tai niiden vahvistamista kansallisella tasolla, myös paikallisella tasolla; katsoo, että olisi myös edistettävä kansalaisyhteiskunnan ja muiden asianomaisten sidosryhmien osallistumista ja tosiasiallista sitoutumista kansainvälisiin foorumeihin ja edistettävä tämän osalta avoimuutta ja kansalaisten ja kumppanien laajaa osallistumista kestävän kehityksen toteuttamiseen;

9.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää useiden sidosryhmien osallistumista EU:lta, jäsenvaltioiden paikallis- ja alueviranomaisilta, kansalaisyhteiskunnalta, kansalaisilta, yrityksiltä sekä kolmansilta osapuolilta; kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedonannossa esitetystä usean sidosryhmän foorumista tehdään malli parhaasta käytännöstä Agenda 2030:n suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja tarkistuksen helpottamista varten; painottaa, että foorumissa olisi hyödynnettävä keskeisten alojen asiantuntemusta, edistettävä innovointia ja sen varmistamista, että luodaan tehokkaat yhteydet sidosryhmien kanssa, sekä kannustettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa kestävän kehityksen edistämistä; painottaa myös, että foorumin toiminnan olisi oltava vertaisoppimisfoorumia laajempaa ja sen olisi mahdollistettava sidosryhmien tosiasiallinen sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon suunnitteluun ja seurantaan; kehottaa komissiota edistämään synergioita muiden asianomaisten foorumien kanssa, joita ovat muun muassa REFIT-foorumi, kiertotalousfoorumi, kilpailukykyä ja kasvua tarkasteleva korkean tason työryhmä sekä kestävää taloutta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, ja raportoimaan parlamentille ja neuvostolle, millaisiin jatkotoimiin foorumin suositusten johdosta ryhdytään;

10.  kehottaa tämän vuoksi komissiota vauhdittamaan kestävän kehityksen tavoitteiden hallinnon helpottamista ja varmistamaan, että

   i) se on monialainen perustamalla kansallinen koordinointirakenne, joka vastaa Agenda 21:n jatkotoimista ja hyödyntää kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta
   ii) se on monitasoinen luomalla tehokas kaikkien tasojen kestävää kehitystä koskeva institutionaalinen kehys
   iii) siihen osallistuu useita toimijoita lisäämällä kansalaisten tietoisuutta ja rohkaisemalla osallistumaan asettamalla tietoa laajalti saataville
   iv) siinä keskitytään parantamaan tieteen ja politiikan rajapintaa
   v) siinä asetetaan selkeä aikataulu, joka kattaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin näkökohdat;

kehottaa komissiota siksi varmistamaan, että usean sidosryhmän foorumin tulokset johtavat voimavarojen yhteiskäytön lisäksi myös kestävän kehityksen tavoitteita koskevien käytännön tietojen jakamiseen ja että foorumi vaikuttaa poliittiseen toimintasuunnitelmaan; pyytää tämän vuoksi, että komissio perustaa parlamentin ja neuvoston avustuksella sidosryhmäfoorumin, johon otetaan mukaan toimijoita eri aloilta; katsoo, että foorumissa olisi oltava vähintään 30 sidosryhmää, joiden olisi edustettava yrityksiä ja teollisuutta, kuluttajaryhmiä, ammattiliittoja, sosiaalialan kansalaisjärjestöjä, ympäristö- ja ilmastoalan kansalaisjärjestöjä, kehitysyhteistyöalan kansalaisjärjestöjä sekä paikallishallintoa ja kaupunkeja; katsoo, että kokousten olisi oltava avoimia mahdollisimman monille toimijoille ja että niitä olisi voitava laajentaa, jos mielenkiinto foorumiin kasvaa ajan myötä; katsoo, että foorumin olisi neljännesvuosittaisissa kokouksissaan määritettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kulloinkin haittaavat seikat; katsoo, että parlamentin olisi harkittava kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän työryhmän perustamista, jotta varmistetaan aihetta koskeva horisontaalinen yhteistyö parlamentissa; katsoo, että työryhmään olisi kuuluttava parlamentin jäseniä mahdollisimman monesta valiokunnasta; katsoo, että komission ja parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti sidosryhmäfoorumin kokouksiin; katsoo, että komission olisi esitettävä foorumille vuosittain uusimmat tiedot tulevista suunnitelmistaan kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä asiakirja, joka olisi kaikissa jäsenvaltioissa kaikkien tahojen saatavilla, parhaista käytännöistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ennen kesä-/heinäkuussa pidettävää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevaa korkean tason kokousta; katsoo, että alueiden komitean olisi toimittava paikallisten ja kansallisten toimijoiden välisenä yhdyslinkkinä;

11.  on tyytyväinen, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitukseen osoitettu institutionaalinen ja yksityinen pääoma on kasvanut, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kestävän kehityksen kriteerit EU:n institutionaalisille menoille, määrittämään mahdolliset sääntelyesteet ja kannustimet kestävän kehityksen tavoitteita koskeville investoinneille sekä tarkastelemaan julkisten ja yksityisten investointien lähentymisen ja yhteistyön mahdollisuuksia;

12.  pitää myönteisenä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnin mahdollista panosta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa sitä kautta, että jäsenvaltiot parantavat unionin säännöstön täytäntöönpanoa; varoittaa kuitenkin, että tämän arvioinnin ei pidä katsoa korvaavan muita välineitä, kuten rikkomismenettelyjä;

13.  kehottaa komissiota kehittämään tehokkaita seuranta-, jäljitys- ja tarkistusmekanismeja kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista varten; kehottaa komissiota yhteistyössä Eurostatin kanssa ottamaan käyttöön erityisiä edistymisindikaattoreita kestävän kehityksen tavoitteiden EU:n tason täytäntöönpanoa varten; kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain EU:n edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; painottaa, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden johdonmukaisessa raportoinnissa; kehottaa parlamenttia ryhtymään kumppaniksi tässä prosessissa ja erityisesti vuoden 2020 jälkeisessä työn toisessa toimintalinjassa ja kehottaa parlamentin, neuvoston ja komission väliseen vuoropuheluun ja raportointiin, joka johtaa kertomuksen laatimiseen; vaatii, että tulosten on oltava sekä avoimia että helposti ymmärrettävissä ja välitettävissä erilaisille vastaanottajille; painottaa avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä Agenda 2030:n seurannassa EU:ssa ja painottaa tämän vuoksi lainsäätäjien roolia tässä prosessissa; katsoo, että SEUT:n 295 artiklan mukaisen sitovan toimielinten välisen sopimuksen tekeminen mahdollistaisi asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt tässä asiassa;

14.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan YK:lle edistymisestään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että nämä jäsenvaltioiden raportit olisi laadittava yhteistyössä toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa; painottaa, että jäsenvaltioissa, joissa on liittovaltion tason tai hajautettu hallinto, on määritettävä yksityiskohtaisesti näiden hallinnon tasojen erityiset haasteet ja velvoitteet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

15.  kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, myös korruption torjunnan, avoimuuden, veronkierron torjunnan ja vastuullisen yritystoiminnan kaltaisilla aloilla;

16.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden on oltava keskeisenä periaatteena kaikissa unionin tulevaisuutta koskevissa visioissa ja että näin jäsenvaltioiden on siirryttävä kohti kestäviä talouden malleja ja että EU:n roolin kestävän kehityksen saavuttamisessa olisi siten oltava keskiössä keskusteluissa, jotka käynnistettiin komission 1. maaliskuuta 2017 antamalla valkoisella kirjalla Euroopan tulevaisuudesta (COM(2017)2025), kun tarvitaan vahvempi kestävyyttä koskeva ulottuvuus talouskasvun yhteydessä; katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n saavuttaminen on elintärkeää EU:lle ja tavoitteiden saavuttamisen olisi oltava unionin perintö seuraaville sukupolville; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat unionin periaatteiden ja arvojen mukaisia, joten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on luonnollinen seuraus unionin suunnitelmista luoda Euroopalle parempi, terveempi ja kestävämpi tulevaisuus;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhdennetyn arvioinnin, teknologisen ja institutionaalisen innovoinnin ja varojen käyttöönoton valmiuksia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

18.  toteaa, että suurin osa Euroopan valtioista, niin unionin jäsenvaltioista kuin muista maista, on allekirjoittanut kestävän kehityksen tavoitteita koskevan sopimuksen; katsoo, että Euroopan tulevaisuudesta käytävien keskustelujen yhteydessä olisi otettava huomioon yleiseurooppalaisen kehyksen kehittäminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle EU:n jäsenvaltioiden, ETA-maiden, EU:n assosiaatiosopimusten osapuolten, ehdokasmaiden ja unionista eroamisen jälkeen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kesken;

19.  korostaa kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin tärkeää roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa ja kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan sitä, että EU:lla on johtava asema Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja sopimaan EU:n yhteisistä kannoista ja EU:n yhteisestä raportoinnista, joka perustuu jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten koordinoituun raportointiin, ennen YK:n yleiskokouksen alaisuudessa toimivaa kestävän kehityksen foorumia; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä toimia tulevassa korkean tason poliittisessa foorumissa ja myös tiettyjä tarkasteltavia kestävän kehityksen tavoitteita;

20.  katsoo, että EU:n olisi oltava maailman edelläkävijä siirtymisessä vähähiiliseen talouteen ja kestävään tuotanto-kulutusjärjestelmään; kehottaa komissiota suuntaamaan tiedettä, teknologiaa ja innovointia koskevan politiikkansa kohti kestävän kehityksen tavoitteita ja laatimaan tiedonannon tieteestä, teknologiasta ja innovoinnista kestävän kehityksen kannalta, kuten Rio+20-konferenssin ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden seurantaa käsittelevä komission asiantuntijaryhmä suositteli, jotta voidaan hahmotella ja tukea politiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta pitkällä aikavälillä;

21.  painottaa, että tiede, tekniikka ja innovointi ovat erityisen tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta; korostaa, että kestävän kehityksen käsite ja yhteiskunnalliset haasteet on integroitava paremmin Horisontti 2020 ‑ohjelmaan ja tuleviin tutkimusta koskeviin puiteohjelmiin;

22.  palauttaa mieliin 12. toukokuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, että parlamentilla olisi oltava selkeä rooli Agenda 2030:n täytäntöönpanossa EU:ssa;

23.  pitää myönteisinä viimeaikaisia aloitteita resurssitehokkuuden edistämiseksi esimerkiksi edistämällä jätteen syntymisen ehkäisemistä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, rajoittamalla energian talteenottoa kierrätykseen kelpaamattomiin materiaaleihin ja lopettamalla asteittain kierrätettävän ja hyödynnettävissä olevan jätteen kaatopaikalle sijoittamisen, kuten esitetään kiertotaloutta koskevassa toimintasuunnitelmassa ja ehdotuksessa EU:n entistä kunnianhimoisemmiksi jätealan tavoitteiksi, jotka muun muassa edistävät kestävän kehityksen tavoitetta 12 ja merten roskaantumisen vähentämistä; painottaa, että resurssitehokkuuden lisääminen on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kustannustehokkaalla tavalla ja että pelkästään paremmalla resurssitehokkuudella voidaan vuoteen 2050 mennessä vähentää vuotuisia maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä 19 prosenttia ja G7-maiden kasvihuonekaasupäästöjä jopa 25 prosenttia; toteaa, että 17:stä kestävän kehityksen tavoitteesta 12 perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön; painottaa, että on tärkeää edistää kestävää kulutusta ja tuotantoa lisäämällä tehokkuutta sekä vähentämällä saastumista, resurssien kysyntää ja jätettä; painottaa, että on erotettava toisistaan talouskasvu, resurssien käyttö ja ympäristövaikutukset; kehottaa komissiota laatimaan säännöllisesti kiertotaloutta koskevan kertomuksen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti sen tila ja suuntaukset ja jonka avulla voidaan mukauttaa nykyisiä politiikkoja objektiivisen, luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon pohjalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että kiertotalouden avulla saadaan aikaan merkittävä vähennys ensiömateriaalien käytössä ja materiaalijätteessä ja voidaan pidentää tuotteiden käyttöikää ja hyödyntää aiemmin jätevirraksi katsottuja valmistusteollisuuden sivutuotteita ja ylimääräisiä materiaaleja; kehottaa komissiota esittämään kunnianhimoisen ja kattavan muoveja koskevan strategian ja noudattamaan samalla kemikaalien ympäristöystävällistä käsittelyä koskevaa vuoden 2020 tavoitetta sekä ottamaan huomioon seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa asetetun myrkyttömien materiaalien kiertoa koskevan tavoitteen; katsoo, että ruoan haaskauksen koordinoitu torjunta unionissa on keskeistä kestävän kehityksen tavoitteen 2 kannalta; korostaa EU:n tavoitetta vähentää elintarvikejätettä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä;

24.  korostaa, että päätöksessä N:o 1386/2013/EU todetaan, että maailmantalouden nykyiset tuotanto- ja kulutusjärjestelmät tuottavat suuria määriä jätettä ja lisäksi tavaroiden ja palvelujen kysyntä lisääntyy ja luonnonvarat ovat vähällä loppua, minkä johdosta keskeisten raaka-aineiden, mineraalien ja energian hinnat nousevat, epäpuhtauksia ja jätettä syntyy yhä enemmän, kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt lisääntyvät sekä maaperän huonontuminen ja metsäkato nopeutuvat; toteaa, että tämän vuoksi EU:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia tuotteiden ja palvelujen elinkaarianalyysin takaamiseksi, jotta voidaan arvioida niiden todellisia vaikutuksia kestävyydelle;

25.  muistuttaa, että talouskasvun erottaminen resurssien kulutuksesta on olennaista, jotta voidaan rajoittaa ympäristövaikutuksia sekä parantaa EU:n kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista;

26.  painottaa, että jotta EU saavuttaisi Agenda 2030:n tavoitteet, on tärkeää, että tavoitteet otetaan kattavasti huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa myös siten, että tarkastellaan vihreitä työpaikkoja, resurssitehokkuutta sekä kestäviä investointeja ja innovointia; panee merkille, että resurssitehokkaalla taloudella on suuret mahdollisuudet luoda uusia työpaikkoja ja talouskasvua, sillä se lisäisi maailmantalouteen vielä kaksi biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä ja tuottaa G7-maiden BKT:hen 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2050 mennessä;

27.  kehottaa komissiota korostamaan kaikille sidosryhmille, myös sijoittajille, ammattiliitoille ja kansalaisille, etuja, joita saadaan muuttamalla ei-kestävää tuotantoa toiminnaksi, joka mahdollistaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon, ja kouluttamalla työvoimaa pysyvästi uudelleen vihreisiin, puhtaisiin ja korkealaatuisiin työpaikkoihin;

28.  painottaa, että on tärkeää saavuttaa EU:n tasolla kestävää maataloutta koskeva kestävän kehityksen tavoite 2 sekä saastumisen ja veden liikakäytön estämistä (6.3 ja 6.4), maaperän laadun parantamista (2.4 ja 15.3) ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistä (15) koskevat tavoitteet;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan merkittäviin viivästyksiin vesipuitedirektiivissä säädetyn asianmukaisen veden laadun saavuttamisessa takaamaan kestävän kehityksen tavoitteen 6 saavuttamisen; huomauttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan yli puolet Euroopan jokien ja järvien pintavesistä ei ole ekologiselta tilaltaan hyviä ja että vesiekosysteemien heikkeneminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen on edelleen merkittävää; kehottaa komissiota tukemaan kestävää vesihuoltoa koskevia innovatiivisia lähestymistapoja, kuten jäteveden potentiaalin hyödyntäminen, ja soveltamaan vesihuoltoon kiertotalouden periaatteita toteuttamalla toimenpiteitä jäteveden turvallisen uudelleenkäytön edistämiseksi maataloudessa sekä teollisuudessa ja kunta-alalla; painottaa, että noin 70 miljoonaa eurooppalaista kärsii vesistressistä kesäkuukausien aikana; huomauttaa lisäksi, että noin kahdelta prosentilta EU:n kokonaisväestöstä puuttuu juomaveden täysimääräinen saatavuus, mistä suhteettoman suuri osuus on heikoimmassa asemassa olevia ja syrjäytyneitä ryhmiä; muistuttaa, että epäpuhtaan veden ja heikon jätevesihuollon ja hygienian vuoksi kuolee Euroopassa päivittäin kymmenen ihmistä;

30.  on tyytyväinen komission vastuullisesta valtamerten hoidosta antamaan yhteiseen tiedonantoon, jossa ehdotetaan 50:tä toimea sen varmistamiseksi, että valtameret ovat turvallisia, puhtaita ja kestävästi hoidettuja Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ja että saavutetaan kestävän kehityksen tavoite 14; katsoo, että tämä tavoite on saavutettava viipymättä, jotta varmistetaan sekä Euroopan merien että maailmanlaajuisten valtamerien nopea elpyminen;

31.  korostaa biologisen monimuotoisuuden merkittävää vaikutusta ympäristölle ja sen sosioekonomisia hyötyjä; panee merkille, että uusimman planeettamme sietokykyä koskevan kertomuksen mukaan biologisen monimuotoisuuden nykytasoinen väheneminen on ylittänyt planetaarisen rajan ja että biosfäärin eheys katsotaan keskeiseksi rajaksi, jonka ylittyminen muuttaa maapallon tilaa; panee huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman merkittäviä lisätoimia; muistuttaa, että lähes 60 prosenttia eläinlajeista ja 77 prosenttia suojelluista luontotyypeistä eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa(9); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa panemalla luontodirektiivit täysimääräisesti täytäntöön ja tunnustamalla ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden tuoman lisäarvon Euroopan ympäristölle sekä kohdistamalla riittävät resurssit, myös biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevassa talousarviossa, erityisesti Natura 2000 -verkostolle ja LIFE-ohjelmalle; toteaa jälleen, että on otettava käyttöön yhteinen seurantamenetelmä, jossa otetaan huomioon kaikki biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät suorat ja epäsuorat menot ja näiden menojen tehokkuus, ja painottaa, että EU:n kokonaismenoilla ei saa olla kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen vaan niillä on tuettava biologista monimuotoisuutta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista;

32.  korostaa, että luontodirektiivien täysimääräinen täytäntöönpano, soveltaminen ja riittävä rahoittaminen on ratkaisevan tärkeä ennakkoedellytys biologista monimuotoisuutta koskevan strategian menestykselle ja sen päätavoitteen saavuttamiselle; pitää myönteisenä komission päätöstä olla tarkistamatta luontodirektiivejä;

33.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita pikaisesti täydentämään ja vahvistamaan ekologista Natura 2000 -verkostoa tehostamalla toimia ja pyrkimään entistä tehokkaammin varmistamaan, että verkostoa varten osoitetaan riittävä määrä erityisiä suojelutoimialueita luontotyyppidirektiivin mukaisesti ja että kyseisten alueiden osoittamisen lisäksi toteutetaan tehokkaita toimia Euroopan biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi;

34.  toteaa, että tutkimusten mukaan kestämätön maatalous on keskeinen maaperän orgaanisen hiilen ja maaperän biologisen monimuotoisuuden katoamisen aiheuttaja; kehottaa EU:ta edistämään menetelmiä, joilla parannetaan maaperän laatua, kuten kierrot myös palkokasvien ja karjankasvatuksessa, jotta mahdollistetaan se, että EU saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet 2.4 ja 15.3;

35.  katsoo, että unionin on tehtävä paljon enemmän kestävän kehityksen tavoitteen 15 saavuttamiseksi; kehottaa erityisesti komissiota puuttumaan ensisijaisesti ympäristön puhdistamiseen ehdottamalla yhdenmukaistettuja vaatimuksia maankäytön ja maaperän huonontumisen torjumiseksi ja esittämällä mahdollisimman pian metsäkadon ja metsien tilan huonontumisen torjumista koskevan, useaan otteeseen mainitun toimintasuunnitelman sekä sen täytäntöönpanoon liittyvän aikataulun;

36.  toteaa, että maaperän biologisen monimuotoisuuden ja maaperän orgaanisen hiilen muutokset ovat pääasiassa seurausta hoitokäytäntöjen ja maankäytön muutoksista sekä ilmastonmuutoksesta, jolla on vakavia kielteisiä vaikutuksia koko ekosysteemeihin ja yhteiskuntaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota maaperään liittyviin kysymyksiin tulevassa kahdeksannessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa;

37.  painottaa, että eläinten soijarehun tuonti EU:hun edistää osaltaan metsäkatoa Etelä-Amerikassa ja vaarantaa näin metsäkatoa, ilmastonmuutosta ja biologista monimuotoisuutta koskevat kestävän kehityksen tavoitteet;

38.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan globaalina toimijana arktisen alueen merkittävän ekologian ja ympäristön suojelussa; kehottaa voimakkaasti komissiota torjumaan politiikkaa, jolla tehostetaan arktisen alueen hyödyntämistä fossiilisten polttoaineiden tuottamisessa;

39.  pitää myönteisenä keskittymistä biologiseen monimuotoisuuteen, luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin sekä tunnustettua yhteyttä näiden tekijöiden ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin välillä; korostaa sekä ihmisten, eläinten että ympäristön terveyden kattavan ”One Health” -lähestymistavan merkitystä ja muistuttaa, että on olennaisen tärkeää investoida tutkimukseen ja innovointiin, joilla kehitetään uutta terveysteknologiaa, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa komissiota toteuttamaan kiireesti analyysin voidakseen vastata OECD:n ”EU Health at a glance” -julkaisuun, jonka mukaan elinajanodote ei ole pidentynyt useassa EU:n jäsenvaltiossa; toteaa, että yhdenvertainen pääsy laadukkaaseen terveydenhuoltoon on keskeisessä asemassa kestävissä terveydenhuoltojärjestelmissä, koska sillä voidaan vähentää eriarvoisuutta; painottaa, että tarvitaan lisätoimia terveydenhuoltoon pääsyn moniulotteisten esteiden poistamiseksi yksilön, palveluntarjoajan ja terveydenhuoltojärjestelmän tasoilla; painottaa tarvetta jatkaa investointeja lääketieteen tutkimukseen ja innovointiin sekä Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukseen, jotta kehitetään saatavilla olevia ja kestäviä terveysratkaisuja, joilla voidaan torjua maailmanlaajuisia vitsauksia, kuten HIV:tä/aidsia, tuberkuloosia, hepatiitti C:tä ja muita infektiotauteja, jotka ovat jääneet vaille huomiota ja jotka liittyvät usein köyhyyteen; muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää investoida maailmanlaajuiseen lääketieteen alan tutkimukseen ja kehitykseen, jotta voidaan käsitellä uusia terveydenhuollon haasteita, kuten epidemioita ja antibioottiresistenssiä;

40.  korostaa, että valtameritalous eli niin sanottu sininen talous tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia merten tarjoamien luonnonvarojen kestävään käyttöön ja suojeluun, ja toteaa, että asianmukainen valmiuksien kehittämistä koskeva tuki suunnitteluvälineiden ja hallintojärjestelmien kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi voi antaa kehitysmaille mahdollisuuden hyödyntää näitä mahdollisuuksia; korostaa, että EU:lla on oltava tässä yhteydessä keskeinen rooli;

41.  toteaa, että kalavarojen hyödyntämisen ja suojelemisen sekä kaupan välillä on kiistaton yhteys; toteaa, että tämän vuoksi haitallisiin kalastustukiin puuttumatta jättämisen kustannukset voivat olla hyvin suuria ja että ilman lisätoimia köyhdytetään kalavarat, luodaan puutteita ruokaturvaan ja tuhotaan juuri ne työpaikat, jotka pyritään säilyttämään;

42.  muistuttaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja ovat näin sitoutuneet sen tavoitteisiin, jotka edellyttävät maailmanlaajuisia toimia; korostaa, että näihin tavoitteisiin on yhdistettävä hiilestä irtautumista koskeva pitkän aikavälin tavoite, jotta voidaan rajoittaa maapallon lämpeneminen alle kahden celsiusasteen ja jatkaa pyrkimyksiä rajoittaa lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen;

43.  muistuttaa, että komission ehdotuksessa vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehyksestä esitetään kolme päätavoitetta vuodeksi 2030, jotka ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 40 prosentilla, EU:n energiantarpeesta vähintään 27 prosentin kattaminen uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuuden parantaminen vähintään 30 prosentilla; palauttaa mieliin parlamentin kannat näihin tavoitteisiin; painottaa, että näitä tavoitteita on tarkasteltava ja on laadittava EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategia, jossa esitetään kustannustehokas suunnitelma Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi ottamalla huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet unionissa;

44.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehokkaasti valtavirtaistamaan kehityspolitiikkaan ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen; korostaa, että on tarpeen edistää teknologiansiirtoja energiatehokkaisiin ja puhtaisiin teknologioihin ja tukea investointeja pienimuotoisiin, verkon ulkopuolisiin hajautettuihin uusiutuvan energian hankkeisiin; kehottaa unionia lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, jotta selviydytään ilmastonmuutoksesta, ja suuntamaan tukensa pienviljelijöille, viljelyn monipuolistamiseen, peltometsätalouteen ja agroekologisiin maatalouskäytäntöihin;

45.  toteaa, että ympäristön tilan heikkeneminen ja ilmastonmuutos muodostavat merkittäviä riskejä rauhan ja oikeuden saavuttamiselle ja ylläpitämiselle; toteaa, että on lisättävä tietoisuutta siitä, että ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen edistävät globaalia muuttoliikettä sekä köyhyyttä ja nälänhätää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltiota säilyttämään ilmastonmuutoksen strategisena prioriteettina globaalissa diplomaattisessa vuoropuhelussa, korkean tason kahdenvälisissä ja alueiden välisissä vuoropuheluissa G7- ja G20-maiden kanssa, YK:ssa ja Kiinan kaltaisten kumppanimaiden kanssa jatkaakseen myönteistä ja aktiivista vuoropuhelua, jolla nopeutetaan puhtaan energian käyttöön siirtymistä ja vältetään vaarallinen ilmastonmuutos;

46.  panee merkille Yhdysvalloissa toimivan ilmasto- ja turvallisuuskeskuksen työn arvon ilmastonmuutoksen ja kansainvälisen turvallisuuden välisten yhteyksien määrittämisessä, jossa ilmastonmuutos katsotaan ”uhkakertoimeksi”, joka voi edellyttää enemmän humanitaarisia tai sotilaallisia toimenpiteitä ja johtaa yhä vakavampiin myrskyihin, jotka uhkaavat kaupunkeja ja sotilastukikohtia;

47.  korostaa, että energiaköyhyys, joka usein määritellään tilanteeksi, jossa henkilöillä tai kotitalouksilla ei ole mahdollisuutta lämmitykseen tai saada muita tarvittavia energiapalveluja koteihinsa kohtuulliseen hintaan, on ongelma useissa jäsenvaltioissa; toteaa, että energiaköyhyys johtuu energian hintojen noususta, taantuman vaikutuksesta kansallisiin ja alueellisiin talouksiin sekä asuntojen heikosta energiatehokkuudesta; toteaa, että EU:n tulo- ja elinolotilastojen mukaan 54 miljoonan unionin kansalaisen (10,8 prosenttia EU:n väestöstä) olleen vuonna 2012 kykenemättömiä pitämään kotinsa riittävän lämpimänä ja että vastaavia lukuja raportoitiin kaasu-, sähkö- ja vesilaskuja koskevien maksujen viivästymisen tai huonojen asuinolojen osalta; katsoo, että jäsenvaltioiden on tärkeää myöntää ongelma ja puuttua siihen, koska energiaa koskevien peruspalvelujen tarjonta on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että yhteisöihin ei kohdistu kielteisiä terveysvaikutuksia, että niiden köyhyys ei vakiinnu ja että ne voivat säilyttää hyvän elämänlaadun, ja koska on varmistettava, että tukea tarvitsevien kotitalouksien menot eivät muodostu liian raskaiksi; painottaa, että nykyaikaiset energiapalvelut ovat keskeisiä ihmisten hyvinvoinnin ja valtion talouskehityksen kannalta; muistuttaa kuitenkin, että maailmassa on 1,2 miljardia ihmistä ilman sähköä ja yli 2,7 miljardia ihmistä ilman puhtaita ruuanlaittomahdollisuuksia; toteaa lisäksi, että yli 95 prosenttia näistä ihmisistä elää joko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai Aasian kehitysmaissa ja 80 prosenttia maaseudulla; toteaa, että energia on keskeisessä asemassa lähes kaikissa maailmassa nykyisin kohdattavissa haasteissa ja mahdollisuuksissa; korostaa, että olipa kyse sitten työpaikoista, turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta, elintarvikkeiden tuotannosta tai tulojen lisäämisestä, kaikissa näissä energian saanti on olennaista, ja että kestävä energia muodostaa mahdollisuuden, koska se muuttaa elämää, taloutta ja planeettaamme;

48.  suosittaa, että ilmastotoimet sisällytetään kokonaisuudessaan EU:n talousarvioon eli valtavirtaistetaan siihen sen varmistamiseksi, että toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sisällytetään kaikkiin investointipäätöksiin Euroopassa;

49.  kehottaa komissiota esittämään joka viides vuosi, alkaen kuuden kuukauden kuluttua vuoden 2018 YK:n puitesopimuksen mukaisesta taustoittavasta vuoropuhelusta, kertomuksen EU:n ilmastolainsäädännöstä, myös taakanjakoa koskevasta asetuksesta ja EU:n päästökauppadirektiivistä, sen selvittämiseksi, onko tämä lainsäädäntö riittävää EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi ja onko nykyinen päästövähennyspolku riittävä, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin sopimuksen tavoitteet; pyytää komissiota myös tarkistamaan ja laajentamaan vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehystä sekä EU:n kansallisesti määriteltyä panosta viimeistään vuonna 2020, jotta ne ovat riittävän yhdenmukaisia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; kehottaa komissiota hyödyntämään kasvihuonekaasupäästöjen mahdollisia poistumia kannustamalla kehittämään politiikkatoimia, jotka tukevat uudelleenmetsitystä ja asianmukaisia metsänhoidon käytäntöjä ottaen huomioon, että EU on Agenda 2030:n mukaisesti sitoutunut edistämään metsien kestävää hoitoa, pysäyttämään metsäkadon, ennallistamaan huonokuntoisia metsiä ja lisäämään metsitystä ja uudelleenmetsitystä koko maailmassa vuoteen 2020 mennessä;

50.  painottaa, että toimet ilmaston lämpenemisen lieventämiseksi eivät estä talouskasvua ja työpaikkojen luomista, vaan vähähiiliseen talouteen siirtyminen olisi pikemminkin nähtävä uuden ja kestävän talouskasvun ja uusien työpaikkojen keskeisenä lähteenä; panee kuitenkin merkille, että samalla, kun siirrytään kohti uutta taloudellista ja yhteiskunnallista mallia, perinteiseen teollisuuteen keskittyvissä yhteisöissä kohdataan todennäköisesti haasteita; painottaa tuen merkitystä tässä siirtymässä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan rahoitusta esimerkiksi EU:n päästökauppajärjestelmästä nykyaikaistamisen ja oikeudenmukaisen siirtymän rahoittamiseksi, jotta voidaan auttaa tällaisia yhteisöjä ja edistää sellaisten parhaiden tuotantotekniikoiden ja -käytäntöjen käyttöönottoa, joilla taataan parhaat ympäristöstandardit sekä turvalliset, vakaat ja kestävät työpaikat;

51.  toteaa, että jatkuva biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä metsäkadon ja ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset voivat johtaa kasvavaan kilpailuun elintarvikkeiden ja energian kaltaisista resursseista, lisääntyvään köyhyyteen ja maailmanlaajuiseen poliittiseen epävakauteen sekä väestöjen siirtymiseen asuinsijoiltaan ja uusiin maailmanlaajuisiin muuttoliikkeisiin; vaatii komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nämä seuraukset kaikissa ulkosuhteiden ja kansainvälisen diplomatian näkökohdissa ja lisäämään huomattavasti julkista kehitysapua; kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita pyrkimään kaikessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa kolmansien maiden kanssa vähentämään päästöjä edistämällä uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta, biologista monimuotoisuutta ja metsien suojelua sekä ilmanmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista;

52.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ulkopolitiikka on kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista, ja yksilöimään alat, joilla tarvitaan lisätoimia tai täytäntöönpanoa sen varmistamiseksi, että politiikka tukee kestävän kehityksen tavoitteiden tosiasiallista täytäntöönpanoa ja että se ei ole ristiriidassa tavoitteiden ja täytäntöönpanon kanssa muilla alueilla, erityisesti kehitysmaissa; kehottaa komissiota perustamaan tätä varten luotettavan menettelyn, joka käynnistyy uusien aloitteiden ja ehdotusten osalta ennuste-/varhaisvaroitusmenetelmällä ja käsittää myös nykyisen lainsäädännön tarkistamisen, ja tekemään ehdotuksen ulkoisesta kestävän kehityksen yleisstrategiasta; korostaa käytettävissä olevia välineitä ja foorumeita, kuten Euroopan kestävän kehityksen rahastoa, UNECE:n kestävän kehityksen alueellista foorumia, kestävän kehityksen korkean tason poliittista foorumia ja YK:n keskitettyä foorumia; kehottaa toteuttamaan korkean tason poliittisessa foorumissa vapaaehtoisen tarkistuksen Agenda 2030:n mukaisesti, jossa jäsenvaltioita kannustetaan tarkastelemaan edistymistä säännöllisesti ja kattavasti; painottaa tässä yhteydessä säännöllisten ja asianmukaisten ennakkoon tehtävien vaikutustenarviointien merkitystä; palauttaa mieliin perussopimukseen perustuvan velvoitteen ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

53.  korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä ja muistuttaa, että se on keskeinen väline pyrkimyksissä saavuttaa Agenda 2030:n tavoitteet, kitkeä köyhyys sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja torjua eriarvoisuutta; toteaa kuitenkin, että kehitysapu ei sinällään riitä auttamaan kehitysmaita pois köyhyydestä; painottaa, että on tarpeen edistää sellaisia välineitä, kuten budjettitukea, joilla voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan viipymättä uudelleen sitoumuksensa tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja esittämään aikataulun siitä, miten lisätä asteittain julkista kehitysapua, jotta kyseinen taso voidaan saavuttaa; muistuttaa EU:n sitoutuneen osoittamaan vähintään 20 prosenttia julkisesta kehitysavusta inhimilliseen kehitykseen ja sosiaaliseen osallisuuteen ja pyytää uusimaan tämän sitoumuksen; vaatii komissiota noudattamaan OECD:n kehitysapukomitean suositusta, jonka mukaan avustusten on oltava keskimäärin 86 prosenttia kaikesta julkisesta kehitysavusta; kehottaa suojelemaan julkista kehitysapua vinoutumiselta ja noudattamaan kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön vaikuttavuutta koskevia periaatteita, siten että pitäydytään julkisen kehitysavun perimmäisessä tavoitteessa eli köyhyyden poistamisessa ja keskitytään erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin yhteyksiin; katsoo, että on mentävä avunantaja/-saajasuhdetta pidemmälle laajemmassa kehitystä koskevassa toimintaohjelmassa;

54.  painottaa, että Agenda 2030:n rahoituksen kannalta on keskeistä taata verotuksen oikeudenmukaisuus ja avoimuus, torjua veronkiertoa, poistaa laittomat rahoitusvirrat ja veroparatiisit ja parantaa julkisten varojen hallinnointia ja lisätä kestävää talouskasvua ja kotimaisten resurssien käyttöönottoa; kehottaa EU:ta luomaan rahoitusohjelman (DEVETAX 2030), jolla autetaan erityisesti verotusrakenteiden perustamista nouseviin markkinatalouksiin ja autetaan kehitysmaita luomaan uusia alueellisia verovirastoja; kehottaa jälleen kerran ottamaan köyhyyttä koskevien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi käyttöön maailmanlaajuisen rahoitustoimiveron, tutkimaan kaikkien kansallisten ja unionin veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin ja varmistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen noudattamisen annettaessa lainsäädäntöä tällä alalla;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita muuttamaan suhtautumistaan muuttoliikkeeseen, jotta voidaan luoda kestävän kehityksen tavoitteen 10 mukaista muuttoliikepolitiikkaa ja saada tosiseikkoihin perustuva käsitys muuttajista ja turvapaikanhakijoista ja torjua muukalaisvihaa ja muuttajiin kohdistuvaa syrjintää, samalla kun pyritään investoimaan inhimillistä kehitystä edistäviin tekijöihin; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että uusia toimia ja rahoitusvälineitä, joilla käsitellään laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiä syitä, voidaan panna täytäntöön kehitystavoitteiden kustannuksella, ja pyytää tässä yhteydessä itselleen vahvempaa valvontaroolia sen varmistamiseksi, että uudet rahoitusvälineet ovat yhdenmukaisia EU:n oikeusperustan, periaatteiden ja sitoumusten, erityisesti Agenda 2030:n, kanssa; muistuttaa, että kehitysyhteistyön päätavoite on köyhyyden poistaminen ja pitkän aikavälin taloudellinen ja sosiaalinen kehitys;

56.  pitää myönteisenä nuoriin panostamista, koska he ovat kestävän kehityksen tavoitteiden tärkeimpiä täytäntöönpanijoita; korostaa, että väestöosinkoa on hyödynnettävä kehitysmaissa asianmukaisilla nuorten koulutusta ja terveyttä, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, koskevilla julkisilla toimilla ja investoinneilla; korostaa, että nyt on tilaisuus viimeinkin edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden olennaisena osatekijänä; kehottaa EU:ta valtavirtaistamaan nämä kysymykset kaikilla ulkoisen toiminnan aloilla; katsoo, että nämä inhimillisen kehityksen ja inhimillisen pääoman kannalta keskeiset tekijät on asetettava etusijalle, jotta turvataan kestävä kehitys;

57.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat resurssit ja poliittista huomiota sen varmistamiseen, että sukupuolten tasa-arvon periaate sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen on keskeisessä asemassa Agenda 2030:n täytäntöönpanossa;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että julkiset talousarviot eivät ole ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; katsoo, että EU:ssa tarvitaan vihreiden investointien, innovoinnin ja kasvun merkittävää vauhdittamista, jotta Agenda 2030:n täytäntöönpano voi tapahtua oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi, ja että uudet rahoitusvälineet ja erilaiset lähestymistavat nykyiseen investointipolitiikkaan, kuten ympäristölle haitallisista tuista ja suuripäästöisistä hankkeista luopuminen, ovat välttämättömiä; vaatii strategiaa, jossa yhdistyvät monikansallisten yhtiöiden ja yritysten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät niiden liiketoimintamalleissa ja institutionaalisten sijoittajien investointistrategiat, jotta voidaan siirtää varoja kestävään talouteen ja irrottautua fossiilisista polttoaineista;

59.  toivoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin talousarviota suunnattaisiin kohti Agenda 2030:n täytäntöönpanoa takaamalla asianmukainen rahoitus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa varmistamaan kestävän kehityksen kattavamman valtavirtaistamisen kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin, ja painottaa jälleen, että politiikan pitkän aikavälin johdonmukaisuudella on suuri merkitys kustannusten minimoimisessa; painottaa koheesiopolitiikan merkitystä EU:n pääasiallisena investointipolitiikkana ja muistuttaa, että kestävyyskriteerien ja suoritustasoon perustuvien tavoitteiden laaja-alainen soveltaminen kaikissa EU:n rakenne- ja investointirahastoissa, myös Euroopan strategisten investointien rahastossa, on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa laaja-alainen siirtyminen kestävään ja osallistavaan talouskasvuun;

60.  kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) varmistamaan, että se noudattaa eurooppalaisia arvoja panemalla täytäntöön vahvoja kestävyyskriteerejä lainanannossaan ja että energia- ja liikennealoille annetut lainat kohdennetaan vähähiilisiin ja kestäviin hankkeisiin;

61.  kehottaa EIP:tä sitomaan 40 prosenttia lainasalkustaan vähähiilistä ja ilmaston kannalta kestävää kasvua koskeviin hankkeisiin vuoteen 2030 mennessä;

62.  kehottaa EIP:tä osoittamaan lisää varoja ELENA-aloitteelle avustusten myöntämiseksi tekniseen tukeen, jossa keskitytään energiatehokkuutta, hajautettua uusiutuvaa energiaa ja kaupunkiliikennettä koskevien hankkeiden ja ohjelmien toteutukseen;

63.  toteaa, että vahva ja kestävä infrastruktuuri on keskeinen tekijä vähähiilisen kestävän tulevaisuuden toteuttamisessa ja se tuo mukanaan monia oheishyötyjä, kuten kestävyyttä ja parempaa suojaa paloilta ja tulvilta; katsoo, että siirtyminen kestävään yhteiskuntaan voidaan saavuttaa noudattamalla periaatetta ”energiatehokkuus etusijalle” ja jatkamalla laitteiden, sähköverkkojen ja rakennusten energiatehokkuuden parantamista; toteaa, että suurin energiatehokkuuspotentiaali on rakennuksissa, ja kehottaa unionia sitoutumaan sellaisen täysin kestävän, hiilestä vapaan ja energiatehokkaan rakennuskannan aikaansaamiseen vuoteen 2050 mennessä, jonka energiantarve on lähes nolla ja jonka jäännöskysyntä katetaan useista erilaisista uusiutuvista lähteistä; kehottaa nopeuttamaan uusiutuvan energian osuuden lisäämistä unionin energiayhdistelmässä; varoittaa lukkiutumisesta kestämättömään infrastruktuuriin ja kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, jotta voidaan siirtyä sujuvasti kestävään vähähiiliseen talouteen ja toteuttaa perusteellinen muutos infrastruktuurin kehittämisessä runsaasti hiiltä sisältäviin investointeihin liittyvien systeemisten taloudellisten riskien lieventämiseksi;

64.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle kestävän liikkuvuuden parantamalla paikallisia julkisen liikenteen järjestelmiä maiden erityispiirteitä kunnioittaen ja kansalaisten todellisten tarpeiden pohjalta; katsoo, että EU:n liikenteen ja infrastruktuurin kehitykseen osoittaman rahoitustuen avulla on pyrittävä tavoitteisiin, jotka tuovat todellista lisäarvoa jäsenvaltioille;

65.  korostaa, että korruptio vaikuttaa vakavasti ympäristöön ja myös uhanalaisten eläinlajien, mineraalien ja jalokivien sekä metsätaloustuotteiden, kuten puutavaran, laiton kauppa liittyy erottamattomasti korruptioon; korostaa myös, että eläinten laiton kauppa voi vaarantaa uhanalaisia lajeja, ja laittomat hakkuut voivat johtaa biologisen monimuotoisuuden häviämiseen ja lisätä hiilipäästöjä, jotka puolestaan edistävät ilmastonmuutosta; painottaa, että järjestäytyneille rikollisryhmille tuotot ovat hyviä ja riskit vähäisiä, koska hakkuurikoksista ei usein joudu syytteeseen eivätkä rangaistukset usein vastaa rikosten vakavuutta; toteaa, että korruption vastainen YK:n yleissopimus, jossa paneudutaan laaja-alaisesti korruption ehkäisyyn, tehokkaaseen lainvalvontaan, kansainväliseen yhteistyöhön ja varojen takaisinperintään, voi olla tehokas väline korruption torjuntaan ympäristöalalla; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristölainsäädäntöönsä ja -politiikkaansa avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kaltaisia korruption vastaisia strategioita ja vahvistamaan demokratiaa ja hyvää hallintotapaa; painottaa, että korruptioon puuttuminen ympäristöalalla auttaa varmistamaan keskeisten resurssien, kuten veden ja puhtaan ympäristön, yhdenvertaisen saatavuuden, ja on olennaista ympäristömme suojelemiseksi ja kestävän kehityksen varmistamiseksi;

66.  muistuttaa kulttuurin ja kulttuurisen osallistumisen merkityksestä kestävän kehityksen tavoitteita koskevan toimintaohjelman toteuttamisessa sekä kulttuurin merkityksestä ulkosuhteissa ja kehityspolitiikassa; kehottaa tukemaan asianmukaisesti kulttuurilaitoksia ja -järjestöjä kestävän kehityksen tavoitteita koskevan toimintaohjelman toteuttamisessa sekä tutkimuksen, tieteen, innovoinnin ja taiteen yhteyksien vahvistamisessa;

67.  muistuttaa, että kulttuurinen osallistuminen parantaa fyysistä ja henkistä terveyttä ja hyvinvointia, vaikuttaa myönteisesti suoriutumiseen koulussa ja työssä, auttaa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia ihmisiä pääsemään työmarkkinoille ja edistää näin osaltaan suuresti monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

68.  on erittäin huolestunut jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien tulosten eroista sellaisina kuin ne ilmenevät tuoreimmista PISA-raporteista; painottaa, että kaikkien saatavilla olevat julkiset koulutusjärjestelmät, joiden resurssit ovat riittävät, ovat olennaisen tärkeitä tasa-arvon ja sosiaalisen osallisuuden samoin kuin kestävän kehityksen tavoitteeseen 4 sisältyvien päämäärien saavuttamisen kannalta ja että korkealaatuisella koulutuksella pystytään voimaannuttamaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, vähemmistöjä, henkilöitä, joilla on erikoistarpeita, sekä naisia ja tyttöjä; pitää sitkeää korkean nuorisotyöttömyyden ongelmaa valitettavana; huomauttaa, että omavaraisten yhteiskuntien kehittäminen edellyttää koulutusta; kehottaa EU:ta yhdistämään laadukkaan yleissivistävän, teknisen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyöhön teollisuuden kanssa olennaisena edellytyksenä nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin;

69.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suojelemaan alueellisia kieliä, vähemmistökieliä ja vähemmän käytettyjä kieliä sekä kielellistä monimuotoisuutta ja varmistamaan, ettei kielellistä syrjintää suvaita, kun kestävän kehityksen tavoitteet integroidaan EU:n poliittiseen toimintakehykseen ja komission nykyisiin ja tuleviin painopisteisiin;

70.  katsoo, että kulttuurista moninaisuutta ja luonnonperinnön suojelua olisi edistettävä EU:n poliittisessa toimintakehyksessä, muun muassa koulutuksen avulla;

71.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle teollisuusalueiden ympäristön ja talouden uudistamisen, sillä kyseiset alueet aiheuttavat ympäristön osille monilla Euroopan alueilla suuria saastemääriä ja altistavat paikallisväestöt huomattaville terveysriskeille;

72.  korostaa EU:n kaupunkikehitysohjelman merkitystä globaalin uuden kaupunkikehitysohjelman toteuttamisessa ja on tyytyväinen toimintapoliittisiin kehityssuuntauksiin, joilla valtuutetaan kaupungit ja alueet tekemään synergisiä vihreitä investointeja; pitää myönteisinä myös aloitteita, kuten Green Leaf -palkinto ja maailmanlaajuinen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus, ja korostaa edelleen kaupunkien ja alueiden keskeistä merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska kestävä kehitys edellyttää yhteistyöhön perustuvia ja pitkäaikaisia lähestymistapoja kaikilta hallinnon tasoilta ja kaikilta aloilta;

73.  toteaa, että Agenda 2030:n mukaan ruokaa, toimeentuloa ja luonnonvarojen hallintaa ei enää voida tarkastella erikseen; katsoo, että keskittyminen maaseudun kehittämiseen ja maatalouden investointeihin – viljelykasveihin, karjaan, metsätalouteen, kalastukseen ja vesiviljelyyn – ovat voimakkaita keinoja lopettaa köyhyys ja nälänhätä sekä saada aikaan kestävää kehitystä; toteaa, että maataloudella on merkittävä asema ilmastonmuutoksen torjunnassa; painottaa, että kestävän kehityksen kunnianhimoiset tavoitteet ovat saavutettavissa ainoastaan yhteistyöllä – pohjoinen–etelä-, etelä–etelä- ja kolmikantayhteistyöllä – sekä globaaleilla kumppanuuksilla, joihin osallistuu useita toimijoita useilta aloilta;

74.  pitää myönteisenä aietta valtavirtaistaa kauppa- ja investointipolitiikka, johon on integroitu kestävä kehitys, ja kehottaa ottamaan paremmin huomioon lähdehyödykkeiden ja luonnonvarojen hankinnan EU:sta tai sen ulkopuolelta vaikutukset EU:n poliittisessa päätöksenteossa EU:n sisällä ja sen ulkopuolella; kehottaa tarkastelemaan uudelleen investointipolitiikkaa ja käyttämään laajasti innovatiivisia rahoitusvälineitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan avoimen kestävän kehityksen tarkistuksen kaikkien tulevien kauppasopimusten osalta;

75.  kehottaa komissiota suunnittelemaan asianomaisten sidosryhmien kanssa ja tarjoamaan erityistä räätälöityä tukea syrjäytyneille pienituloisille kotitalouksille ja ryhmille, esimerkiksi romaneille, jotta varmistetaan terve elämä ja peruspalvelujen saatavuus sekä turvalliset ja puhtaat luonnonvarat, kuten ilma, vesi, kohtuuhintainen ja nykyaikainen energiansaanti ja terveellinen ravinto, mikä myös edistäisi osaltaan köyhyyden poistamista, eriarvoisuuden vähentämistä sekä rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien tukemista koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden 1, 10 ja 15 saavuttamista;

76.  panee merkille, kuten Agenda 2030:ssä todetaan, että vammaisilla henkilöillä on erittäin suuri riski joutua elämään köyhyydessä ja ilman asianmukaista mahdollisuutta käyttää perusoikeuksia, kuten koulutus, terveydenhoito ja työnteko;

77.  katsoo, että EU:n aloitteissa kestävän tulevaisuuden luomiseksi on otettava huomioon myös laajempi keskustelu eläinten asemasta tuntevina olentoina ja niiden hyvinvoinnista, jota usein laiminlyödään hallitsevissa tuotannon ja kulutuksen järjestelmissä; painottaa, että unionin on korjattava eläinten hyvinvointia koskevat nykyiset poliittiset ja lainsäädännölliset puutteet, mitä vaativat myös yhä useammat unionin kansalaiset;

78.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan ja lisäämään rahoitusta tietoisuuden lisäämiseksi sekä kohdennettujen koulutuskampanjoiden ja kansalaisten kestävää kehitystä koskevien sitoumusten ja toimien tukemiseksi;

79.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan vuoteen 2020 mennessä kannustimet palmuöljystä ja soijasta tuotetuille biopolttoaineille, koska ne johtavat metsäkatoon ja turvesoiden vahingoittumiseen; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön sellaisen yhdennetyn sertifiointijärjestelmän EU:n markkinoille tulevalle palmuöljylle, jolla voidaan todistaa tuotteen sosiaalisesti vastuullinen alkuperä;

80.  vaatii komissiota edelleen tehostamaan toimiaan, jotta löydetään tehokkaita keinoja puuttua huonoon ilmanlaatuun, joka aiheuttaa EU:ssa vuosittain yli 430 000 ennenaikaista kuolemaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että uutta ja nykyistä lainsäädäntöä valvotaan, jotta voidaan nopeuttaa oikeudellisia toimia niitä jäsenvaltioita kohtaan, jotka eivät noudata ilmansaasteita koskevaa lainsäädäntöä, ja ehdottamaan uutta tehokasta lainsäädäntöä, myös alakohtaista lainsäädäntöä, jolla ehkäistään huonoa ilmanlaatua ja torjutaan eri lähteistä aiheutuvaa saastumista ja myös puututaan metaanipäästöihin; painottaa, että EU on edelleen kaukana sille asetettujen ilmanlaatua koskevien tasojen saavuttamisesta, ja huomauttaa, että nämä tasot ovat huomattavasti alhaisempia kuin WHO:n suosittelemat tasot;

81.  toteaa, että komissio on puuttunut huonon ilmanlaadun ongelmaan käynnistämällä joitakin rikkomismenettelyjä erityisesti direktiivissä 2008/50/EY asetettujen typpidioksidia koskevien raja-arvojen jatkuvien ylitysten vuoksi;

82.  muistuttaa, että melusaasteen vähentäminen on yksi niistä laatuvaatimuksista, joita ei saavuteta vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että unionissa kuolee vuosittain ennenaikaisesti vähintään 10 000 ihmistä melulle altistumisen aiheuttamiin sydän- ja verisuonitauteihin ja aivohalvauksiin ja että vuonna 2012 lähes neljäsosa unionin väestöstä altistui enimmäisrajat ylittäville melutasoille; pyytää jäsenvaltioita asettamaan melutasojen seurannan etusijalle ulko- ja sisäympäristöjen raja-arvojen noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa lisäksi ryhtymään toimiin melusaasteeseen puuttumiseksi;

83.  painottaa, että komission tietojen mukaan yli 50 prosenttia EU:n viljantuotannosta käytetään eläinten ruokkimiseen; toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on varoittanut, että viljan käytön jatkaminen eläinten ruokintaan voi vaarantaa elintarviketurvan vähentämällä ihmisten kulutukseen saatavilla olevan viljan määrää;

84.  korostaa karjankasvatuksen merkitystä unionin talouden ja kestävän maatalouden kannalta etenkin, kun se integroidaan viljelytuotantojärjestelmiin; kiinnittää huomion aktiiviseen ravinnekierron hallintaan liittyvään potentiaaliin karjankasvatusalalla hiilidioksidi-, ammoniakki- ja nitraattipäästöjen ympäristövaikutusten vähentämisessä; kiinnittää myös huomiota integroidun maatalouden mahdollisuuksiin edistää paremmin toimivaa maatalouden ekosysteemiä ja ilmastoa säästävää maataloutta;

85.  toteaa, että kehitysmaissa viljelyalalla toimivat naiset voisivat kasvattaa tilakohtaisia satoja 20–30 prosenttia, jos heillä olisi käytettävissään samat resurssit kuin miehillä; korostaa, että tällaiset sadot voisivat vähentää maailman nälkäänäkevien määrää 12–17 prosentilla;

86.  korostaa erityisesti, että naiset ovat erittäin tärkeässä asemassa perhetiloilla, jotka ovat maaseutualueiden ensisijaisia sosioekonomisia soluja, ja pitävät huolta elintarvikkeiden tuotannosta, perinteisten taitojen ja osaamisen ylläpitämisestä, kulttuuri-identiteetistä ja ympäristönsuojelusta; ottaa huomioon, että maaseutualueiden naiset kärsivät myös palkka- ja eläke-eroista;

87.  muistuttaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava unionin kulutuksesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti; painottaa, että kestävillä elintavoilla voi olla myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen; muistuttaa komissiota, että kestävän kehityksen tavoite 12.8 edellyttää, että kansalaiset saavat tietoa ja tulevat tietoisiksi kestävästä kehityksestä ja kestävistä elintavoista; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi erilaisten kulutuksen muotojen vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, elintarviketurvaan ja ilmastonmuutokseen; kehottaa komissiota julkistamaan viipymättä tiedonannon kestävästä eurooppalaisesta elintarvikejärjestelmästä;

88.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoite 12.8 velvoittaa hallitukset varmistamaan, että ihmiset saavat kaikkialla tietoa ja ovat tietoisia kestävästä kehityksestä ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevasta elintavasta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia yleisen tietämyksen lisäämiseksi kulutustasojen vaikutuksista ihmisten terveyteen, ympäristöön, elintarviketurvaan ja ilmastonmuutokseen;

89.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kattavan EU:n poliittisen toimintakehyksen HIV:n/aidsin, tuberkuloosin, hepatiitti C:n ja mikrobilääkeresistenssin kaltaisiin maailmanlaajuisiin terveyshaasteisiin puuttumiseksi ottaen huomioon niiden EU:n jäsenvaltioiden ja näiden naapurimaiden erilaiset tilanteet ja erityiset haasteet, joissa HIV:n ja monilääkeresistentin tuberkuloosin taakka on suurin; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan voimakkaan poliittisen roolin vuoropuhelussa suuren tautirasitteen maiden, myös Afrikassa, Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa sijaitsevien naapurimaiden, kanssa ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta HIV- ja tuberkuloosiohjelmat toimivat tehokkaasti, jatkuvasti ja aiempaa laaja-alaisemmin sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut, ja kehottaa jatkamaan tiivistä yhteistyötä näiden maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun HIV:tä ja tuberkuloosia koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

90.  toteaa PrEP-lääkkeiden saatavuuden merkityksen HIV:n/aidsin ennaltaehkäisyssä; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta tunnustamaan, että HIV:n/aidsin hoitoon kuuluu myös ennaltaehkäisy;

91.  katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat keskeinen tekijä, jolla on potentiaalia vaikuttaa moniulotteisen köyhyyden poistamiseen ja että ne olisi aina tunnustettava sekä terveen elämän että sukupuolten tasa-arvon ennakkoedellytykseksi; katsoo, että tässä suhteessa on kiinnitettävä enemmän huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, joita edelleen valitettavasti tarkastellaan merkityksettömänä erillisenä seikkana, vaikka niillä on valtava merkitys sukupuolten tasa-arvolle, nuorten voimaannuttamiselle ja inhimilliselle kehitykselle sekä viime kädessä köyhyyden poistamiselle; katsoo, että EU:n lähestymistavassa ei ole juurikaan edistytty eikä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia keskeisenä kestävän kehityksen osatekijänä vieläkään tunnusteta; huomauttaa, että EU:n kanta ei ole ollut johdonmukainen tällä alalla; katsoo, että epäjohdonmukaisuus tulee ilmi siitä, että komissio mainitsee Agenda 2030:tä koskevassa tiedonannossa tämän alan EU:n toimet vain terveyteen liittyvinä, mutta tiedonannossa kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta vain sukupuolten tasa-arvoon liittyvinä; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita edelleen vaatimaan, että Yhdysvallat harkitsee uudelleen kantaansa niin kutsuttuun global gag rule -sääntöön;

92.  painottaa tarvetta edistää lääketieteellistä tutkimusta uusien ja parempien, esteettömien, kohtuuhintaisten ja soveltuvien lääketieteellisten ratkaisujen kehittämiseksi HIV:hen/aidsiin, tuberkuloosiin ja muihin köyhyyteen liittyviin ja laiminlyötyihin sairauksiin, uusiin epidemioihin ja mikrobilääkeresistenssiin;

93.  huomauttaa, että unionin maatalous edistää jo nyt kestävää kehitystä; toteaa kuitenkin, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on pystyttävä vastaamaan paremmin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; kehottaa komissiota selvittämään, kuinka yhteisellä maatalouspolitiikalla ja kestävillä maatalousjärjestelmillä voidaan parhaiten edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, jotta voidaan taata elintarvikkeiden riittävyys, turvallisuus ja ravinteikkuus sekä suojella ja lisätä luonnonvaroja samalla kun torjutaan ilmastonmuutosta; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan tulevan tiedonannon yhteydessä ehdotuksia viherryttämistoimien tehostamiseksi entisestään ja kestävän kehityksen tavoitteiden 2, 3, 6, 12, 13, 14 ja 15 saavuttamisen varmistamiseksi; kehottaa komissiota myös tukemaan paikallisesti ja ekologisesti tuotettuja elintarvikkeita, joiden hiili-, maa- ja vesijalanjälki on pieni; korostaa maatalouden ekosysteemien ja kestävän metsänhoidon merkitystä ja tähdentää, että on lisättävä kannustimia käytöstä poistettujen viljelyalojen kestävälle ennallistamiselle; painottaa tarvetta varmistaa, että kaikilla EU:n politiikanaloilla tosiasiallisesti saavutetaan asetetut tavoitteet noudattamalla tiukasti sääntöjä ja politiikanalojen laajemman johdonmukaisuuden avulla; painottaa, että tämä on erityisen tärkeää luonnonvarojen kestävän hallinnan ja tätä koskevien yhteisen maatalouspolitiikan välineiden osalta;

94.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maatalousekologista siirtymävaihetta sekä minimoimaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisten torjunta-aineiden käytön ja toteuttamaan yhteisessä maatalouspolitiikassa luonnonmukaista ja biodynaamista maataloutta suojelevia ja tukevia toimenpiteitä;

95.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uudistamaan mahdollisimman pian torjunta-aineiden hyväksyntää koskevia unionin sääntöjä ja määrittämään torjunta-aineiden käytön vähentämistä koskevat sitovat tavoitteet;

96.  toteaa, että unionin maatalousala luo maaseudulla miljoonia työpaikkoja maataloudessa ja muilla aloilla ja turvaa elintarvikkeiden saannin ja elintarviketurvan sekä maaseudun houkuttelevuuden elinympäristönä samoin kuin työntekoon ja virkistäytymiseen käytettävänä ympäristönä; toteaa lisäksi, että suuri biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoltaan merkittävät maisemat houkuttelevat ihmisiä maaseudulle ja tuovat lisäarvoa maaseutualueille; panee merkille maaseudun kehityspolitiikan suuren merkityksen elinkelpoisten, vakaiden ja elävien maaseutuyhteisöjen ja -talouksien rakentamisessa; toteaa, että viljelijöiden resurssien saatavuuden parantaminen on keskeisellä sijalla tämän saavuttamisessa;

97.  vaatii maatalouden kehittämistä niin, että keskiöön asetetaan perhetilat ja parannetaan unionin rahastojen, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR), käyttöä ja kiinnitetään erityistä huomiota pieniin ja keskisuuriin tiloihin, jaetaan ja siirretään asiantuntemusta ja hyödynnetään paikallisten ja alueellisten arvo- ja tuotantoketjujen etuja ja alueellista työllistämistä painottaen entistä enemmän yhteyksiä kasvukeskuksien ulkopuolisiin alueisiin samoin kuin suoramyyntiä, jotka ovat olleet menestyksellinen malli monissa unionin osissa; katsoo, että viljelijöiden mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus on unionin maatalouden kestävyyden ehto ja viljelijöiden hyvinvoinnin tae;

98.  muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukaiset julkiset palvelut ja erityisesti lasten ja vanhusten hoitopalvelut, sillä ne ovat erityisen tärkeitä naisten kannalta, koska naiset ovat perinteisesti etupäässä vastanneet nuorten ja ikääntyneiden perheenjäsenten hoitamisesta;

99.  panee merkille perinteisen tietämyksen ja perinteisten elintarvikkeiden merkityksen etenkin unionin kaikkein syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla sekä muita huonommassa asemassa olevilla alueilla; panee myös merkille eurooppalaisten laatujärjestelmien, kuten suojatun alkuperämerkinnän, paikallisille alueille antaman taloudellisen panoksen; muistuttaa kannattavansa yksimielisesti tällaisen suojan laajentamista kattamaan laajempi alueellisesti tuotettujen hyödykkeiden valikoima; korostaa tässä yhteydessä myös EU:n laatujärjestelmien (SAN, SMM, APT) merkitystä toimeentulon tarjoamisessa ja elinkeinojen säilyttämisessä näillä alueilla; panee merkille, että nämä järjestelmät ovat laajemmin tunnettuja vain joissakin jäsenvaltioissa, ja kehottaa lisäämään tietämystä niiden eduista koko unionissa;

100.  korostaa, että Välimeren metsät ja dehesaksi kutsuttu peltometsätalousjärjestelmä, jossa kestävä ja laajamittainen karjanhoito yhdistetään saumattomasti viljelyyn ja metsänhoitoon, antavat merkittävän panoksen biologisen monimuotoisuuden kestävyyden säilyttämisen ja turvaamisen tavoitteisiin, ja vaatii siksi antamaan niille asianmukaisen tunnustuksen ja tuen yhteisessä maatalouspolitiikassa;

101.  korostaa bioenergian merkitystä tiloille ja biotaloudelle sekä bioenergialaitteiston merkitystä uusiutuvan energian tuottamisessa, varastoinnissa, jakelussa ja käytössä tiloilla, koska nämä tekijät auttavat viljelijöitä varmistamaan tulonsa tarjoamalla heille lisätuotteen, jota he voivat myydä; katsoo, että tämä auttaa luomaan ja säilyttämään korkealaatuisia työpaikkoja maaseudulla; korostaa kuitenkin, että bioenergiaa on kehitettävä kestävällä tavalla eikä se saa haitata elintarvikkeiden eikä rehun tuotantoa; korostaa, että energiatarpeet on täytettävä sen sijaan edistämällä sellaisten jätteiden ja sivutuotteiden käyttöä, joita ei voida hyödyntää missään muussa prosessissa;

102.  ottaa huomioon, että viljelemällä palkokasveja viljelykiertomenetelmää noudattaen hyödytetään viljelijöitä, eläimiä, biologista monimuotoisuutta sekä ilmastoa; kehottaa komissiota esittämään proteiinisuunnitelman, joka kattaa palkokasvien viljelyn viljelykiertomenetelmää noudattaen;

103.  pitää täsmäviljelyn, digitalisoinnin, energian järkevän käytön, kasvien ja eläinten jalostuksen sekä integroidun kasvinsuojelun valtavirtaistamisen jatkuvaa kehitystä tarpeellisena, koska kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toiminnalliseen biologiseen monimuotoisuuteen perustuva tehokkuuden parantaminen auttaa vähentämään sekä maantarvetta että viljelyn ympäristövaikutuksia; katsoo, että jos biologinen monimuotoisuus saataisiin hyödyttämään viljelijöitä, se voisi parantaa heidän tulojaan, maaperän terveyttä ja tuottavuutta ja auttaa tuholaisten torjunnassa sekä pölytyksessä; pitää siksi tärkeänä entistä parempaa sääntelykehystä, jotta voidaan taata oikea-aikaiset, tehokkaat ja tulokselliset päätöksentekomenettelyt; katsoo, että tällaisten ”älykkäiden” ratkaisujen avulla olisi kannustettava ja tuettava sellaisten pienten tilojen tarpeisiin räätälöityjä aloitteita, jotka eivät voi hyödyntää mittakaavaetuja, jotta ne voisivat hyödyntää uutta tekniikkaa;

104.  pitää olennaisen tärkeänä, että paikallisten rotujen tuottavuus säilytetään ja sitä kehitetään, koska niillä on kyky sopeutua alkuperäisen ympäristönsä ominaispiirteisiin, ja että kunnioitetaan viljelijöiden oikeuksia jalostaa kasveja itsenäisesti sekä varastoida ja vaihtaa eri lajien ja lajikkeiden siemeniä, jotta voidaan varmistaa maatalouden geneettinen monimuotoisuus; torjuu kaikki pyrkimykset elämän, kasvien ja eläinten, geneettisen materiaalin ja olennaisten biologisten prosessien patentoimiseksi erityisesti silloin, kun on kyse alkuperäisistä kannoista, lajikkeista ja ominaisuuksista;

105.  kehottaa komissiota esittämään toimintasuunnitelman ja perustamaan asiantuntijaryhmän, jotta voidaan kehittää entistä kestävämpi integroitu kasvinsuojelujärjestelmä; korostaa sellaisen kasvinsuojelujärjestelmän tarvetta, jonka avulla parannetaan kasvinjalostustoimien, luonnollisten torjuntamenetelmien ja torjunta-aineiden käytön välistä vuorovaikutusta;

106.  pitää tarpeellisena edistää laajakaistayhteyksien saatavuutta ja liikenneyhteyksien parantamista maaseutualueilla, jotta voidaan edistää ympäristön kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamista ja myös auttaa edistämään ympäristön kannalta, taloudellisesti ja sosiaalisesti kaikin puolin kestävää kasvua maaseutualueilla;

107.  painottaa, että on tehtävä kulttuurista olennainen osa kestävyyttä koskevia komission toimia ja painotettava selkeästi sen asemaa talouskehityksessä, työpaikkojen luomisessa, demokratian edistämisessä, sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa ja solidaarisuudessa, koheesion edistämisessä, sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden sekä sukupolvierojen ja väestörakenteellisten erojen torjumisessa; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kulttuurin kestävän kehityksen tavoitteita koskevan strategiansa tavoitteisiin, määritelmiin, välineisiin ja arviointikriteereihin;

108.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)A/RES/70/1.
(2)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, 20. marraskuuta 2013 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0224.
(4)https://ec.europa.eu/epsc/sites/epsc/files/strategic_note_issue_18.pdf
(5)Komission 3. toukokuuta 2011 antama tiedonanto ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244).
(6)Komission 2. lokakuuta 2015 antama kertomus ”Väliarviointi luonnon monimuotoisuutta koskevasta EU:n strategiasta vuoteen 2020” (COM(2015)0478).
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0034.
(8)https://unstats.un.org/sdgs/report/2016/goal-13/
(9)Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 30/2016 ”Environmental indicator report 2016 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”: https://www.eea.europa.eu/publications/environmental-indicator-report-2016.


Yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistäminen EU:n syrjäisimmillä alueilla
PDF 206kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. heinäkuuta 2017 yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano (2016/2250(INI))
P8_TA(2017)0316A8-0226/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 52 artiklan, jonka ensimmäisessä kohdassa todetaan, että perussopimuksia sovelletaan jäsenvaltioihin, ja jonka toisessa kohdassa todetaan, että perussopimusten alueellinen soveltamisala täsmennetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 355 artiklassa,

–  ottaa huomioon 29. lokakuuta 2010 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöksellä Saint Barthélemyn saaren aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (2010/718/EU) ja 11. heinäkuuta 2012 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöksellä Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (2012/419/EU) muutetun SEUT-sopimuksen 355 artiklan ensimmäisen alakohdan 1 alakohdan, jossa määrätään, että perussopimusten määräyksiä sovelletaan unionin syrjäisimpiin alueisiin SEUT‑sopimuksen 349 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, jossa tunnustetaan unionin syrjäisimpien alueiden erityisasema, jonka mukaan hyväksytään ”erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat” ja jossa määrätään, että kyseiset toimenpiteet koskevat erityisesti mutteivat yksinomaan ”tulli- ja kauppapolitiikkaa, veropolitiikkaa, tullittomia alueita, maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, raaka-aineiden ja välttämättömien kulutustavaroiden toimittamisehtoja, valtiontukia sekä edellytyksiä rakennerahastoihin ja laaja-alaisiin unionin ohjelmiin osallistumiselle”,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan, jonka mukaan tuki taloudellisen kehityksen edistämiseen unionin syrjäisimmillä alueilla voi soveltua sisämarkkinoille,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen XVIII osaston, jossa määrätään taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevasta tavoitteesta ja määritellään rakenteelliset rahoitusvälineet tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 7 artiklan, jossa määrätään, että unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen ja annetun toimivallan periaatetta noudattaen,

–  ottaa huomioon kaikki syrjäisimpiä alueita koskevat komission tiedonannot,

–  ottaa huomioon kaikki syrjäisimpiä alueita koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 18. huhtikuuta 2012 hyväksytyn päätöslauselman koheesiopolitiikan tehtävistä Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä(1) sekä 26. helmikuuta 2014 hyväksytyn päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoimisesta luomalla synergioita Euroopan unionin rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman tuomion(3),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien maatalousalan erityistoimenpiteiden järjestelmän (Posei) täytäntöönpanosta (COM(2016)0797),

–  ottaa huomioon EU:n valtiontukiuudistuksesta annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle (COM(2012)0209),

–  ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden Cayennessa 5. maaliskuuta 1999 allekirjoittaman pöytäkirjan, jota täydennettiin toukokuussa 2010 allekirjoitetulla Espanjan, Ranskan ja Portugalin sekä syrjäisimpien alueiden yhteisellä pöytäkirjalla, jonka mukaan unionin olisi edistettävä syrjäisimpien alueiden kestävää kehitystä syrjäisimpien alueiden runsaita luonnonvaroja ja kulttuurista rikkautta hyödyntäen ja edistettävä samalla yhtäläisten mahdollisuuksien ja kumppanuuden periaatteita, suhteellisuusperiaatetta ja unionin politiikkojen johdonmukaisuutta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden johtajien 22. ja 23. syyskuuta 2016 pidetyn 21. kokouksen loppujulkilausuman sekä Brysselissä 30. ja 31. maaliskuuta 2017 pidetyn neljännen unionin syrjäisimpiä alueita käsittelevän foorumin yhteydessä allekirjoitetun yhteisen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0226/2017),

A.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tunnustetaan unionin syrjäisimpien alueiden taloudellinen ja sosiaalinen erityistilanne, jota vaikeuttavat tietyt tekijät (niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto ja riippuvuus muutamista harvoista tuotteista), joiden pysyvyys ja yhteisvaikutukset haittaavat suuresti näiden alueiden kehitystä;

B.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen suuri jaosto tulkitsi huolellisesti 15. joulukuuta 2015 antamassaan tuomiossa SEUT-sopimuksen 349 artiklaa;

C.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa erityisesti, että säädökset, joiden tavoitteena on ottaa käyttöön syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimia, voidaan hyväksyä 349 artiklan muodostaman oikeusperustan nojalla, että tämän oikeusperustan avulla voidaan poiketa sekä primäärioikeudesta että johdetusta oikeudesta ja että 349 artiklan sanamuodossa katettujen alojen luettelo ei ole tyhjentävä, koska ”SEUT‑sopimuksen laatijoiden tarkoituksena” ei ”ollut vahvistaa tyhjentävää luetteloa toimenpidetyypeistä, jotka kyseisen artiklan nojalla voidaan hyväksyä”;

D.  ottaa huomioon, että sovellettaessa perussopimuksia syrjäisimpiin alueisiin SEU‑sopimuksen 52 artikla ja SEUT-sopimuksen 349 ja 355 artikla liittyvät toisiinsa, ja ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 355 artiklan ensimmäisen alakohdan 1 alakohdan nojalla perussopimusten määräyksiä sovelletaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti syrjäisimpiin alueisiin ja että tämä viittaus perussopimuksiin pitää sisällään johdetun oikeuden;

E.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklaa on tarkasteltava yhdessä sopimuksen muiden artiklojen ja erityisesti 7 artiklan kanssa, jossa todetaan, että ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”;

F.  ottaa huomioon, että yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden nojalla on perusteltua soveltaa eriytettyä kohtelua eri tilanteissa, jotta voidaan varmistaa yhdenvertaisuus EU:n lainsäädännön soveltamisessa;

G.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan tavoitteena on varmistaa syrjäisimpien alueiden kehittäminen ja niiden sisällyttäminen sekä unionin alueeseen että niiden omaan maantieteelliseen alueeseen mahdollistaen samalla, että ne hyötyvät sellaisista toimintapolitiikoista ja tarvittaessa erityistoimenpiteistä, jotka on mukautettu niiden realiteetteihin ja tarpeisiin;

H.  katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat etuoikeutetussa asemassa geostrategiselta sekä ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tutkimusalojen kannalta;

I.  toteaa, että komission arvion mukaan sininen talous tarjoaa noin 5,4 miljoonaa työpaikkaa ja noin 500 miljardin euron vuotuisen arvonlisän bruttona;

1.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 7 artiklassa komissiolle annetaan perussopimusten vartijan tehtävä; korostaa, että syrjäisimmät alueet ovat täysin yhdentyneet Euroopan unioniin ja mukautuneet sen oikeusjärjestykseen ja että niiden erityisasema tunnustetaan perussopimuksissa ja eritoten SEUT-sopimuksen 349 artiklassa, jossa vahvistetaan periaate, joka mahdollistaa unionin eri politiikkojen mukauttamisen;

2.  painottaa, että vaikka maantieteellinen etäisyys unionista aiheuttaa syrjäisimmille alueille merkittävää haittaa, niillä on myös monia huomattavia vahvuuksia, kuten lisääntyvään matkailuun, siniseen kasvuun, merkittävien uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen, kiertotalouden kehittämiseen sekä rikkaan luonnonperintönsä ja vertaansa vailla olevaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvien toimintojen tarjoama potentiaali;

3.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklaa on hyödynnetty rajoitetusti ja sitä voitaisiin myös tulkita innovatiivisemmin ja positiivisemmin, erityisesti tilapäisten ohjelmien ja uusien alakohtaisten toimintapolitiikkojen luomiseksi syrjäisimpien alueiden vahvuuksiin tukeutuen, jotta syrjäisimmillä alueilla voitaisiin hyödyntää niitä erityisesti uusiutuvan energian, sinisen kasvun, tutkimuksen ja kehittämisen, kestävän matkailun, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen aloilla; muistuttaa tässä yhteydessä unionin tehtävästä tarjota syrjäisille alueille mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan ja hyödyntää vahvuuksiaan, mutta painottaa samalla, että asianomaisten jäsenvaltioiden on kannettava enemmän vastuuta käyttäessään unionin välineitä, joilla voidaan tukea syrjäisimpien alueiden kestävää kehitystä;

SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpanon tilanne

4.  ilmaisee huolensa siitä, ettei syrjäisimpiä alueita koskevia perussopimusten artikloja ole tähän mennessä pantu täytäntöön mahdollisimman laajalti, mikä rajoittaa alueiden kykyä hyödyntää kaikin tavoin unionin jäsenyyttä ja parantaa kilpailukykyään omalla maantieteellisellä alueellaan;

5.  katsoo, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan laajempi täytäntöönpano auttaisi syrjäisimpiä alueita yhdentymään paremmin unioniin sekä tukisi niiden kehitystä ja mahdollisuuksia, kun otettaisiin kaikin tavoin huomioon niiden erityispiirteet ja rakenteelliset rajoitteet mutta myös vahvuudet;

6.  muistuttaa lainsäätäjien poliittisesta tahdosta kehittää kokonaisvaltainen strategia ja liittää siihen eri politiikanaloihin liittyviä toimenpiteitä ja välineitä laadittaessa SEUT‑sopimuksen 299 artiklan toista alakohtaa ja myöhemmin 349 artiklaa;

7.  muistuttaa, että syrjäisestä sijainnista ja saaristoluonteesta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeva Posei-ohjelma on ohjelma, jossa otetaan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet kaikilta osin huomioon nimenomaan sitä koskevalla, niin SEUT‑sopimuksen 349 artiklaan kuin 42 artiklan ensimmäiseen alakohtaan ja 43 artiklan 2 kohtaan perustuvalla asetuksella, jossa tunnustetaan kaksi periaatetta ensinnäkin syrjäisimpien alueiden EU:hun kuulumisesta sekä toisekseen unionin yhteisen toimintapolitiikan täysimääräisestä mukauttamisesta syrjäisimpien alueiden realiteetteihin; katsoo, että tämän vuoksi ohjelmaa on tärkeää jatkaa ja että olisi harkittava muita unionin toimintapolitiikkoja koskevien uusien Posei-ohjelmien käyttöönottoa;

8.  katsoo, että Posei-ohjelman menestys tukee syrjäisimpiä alueita koskevien erityisjärjestelyjen säilyttämistä sen sijaan, että ne otettaisiin osaksi laaja-alaisia unionin ohjelmia;

9.  ottaa huomioon, että komissio on hyväksynyt lukuisia syrjäisimpiä alueita koskevia tiedonantoja; pitää valitettavana, että erilaiset syrjäisimpiä alueita koskevat unionin strategiat on pantu tähän mennessä vain osittain täytäntöön ja ne ovat konkretisoituneet vain osittain;

10.  kehottaa nyt komissiota ehdottamaan toimintasuunnitelmaa ja liittämään siihen tarvittaessa lainsäädäntöaloitteita, jotta voidaan panna täytäntöön sellainen johdonmukainen ja tehokas syrjäisimpiä alueita koskeva strategia, jossa hyödynnettäisiin kattavasti SEUT-sopimuksen 349 artiklan tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti syrjäisimpien alueiden kestävään kehitykseen liittyviin tarpeisiin mukautettujen ohjelmien ja alakohtaisten toimintapolitiikkojen laadinnassa muun muassa innovoinnin ja pitkän aikavälin investointien alalla; painottaa tarvetta tehdä tiivistä yhteistyötä syrjäisimpien alueiden alueviranomaisten ja sidosryhmien kanssa; kehottaa näin ollen unionin toimielimiä avaamaan yhdessä syrjäisimpien alueiden viranomaisten kanssa uuden luvun unionin ja syrjäisimpien alueiden välisissä suhteissa,

11.  on tyytyväinen komission aikaansaamaan syrjäisimpiä alueita koskevaan uudistettuun strategiaan, joka hyväksytään viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä; kehottaa komissiota sisällyttämään strategiaan yksityiskohtaisen kuvauksen syrjäisimpiä alueita koskevasta lähestymistavastaan sekä investointitarpeisiin kohdennettuja strategisia kehyksiä täsmällisine, saavutettavissa ja arvioitavissa olevine tavoitteineen; kehottaa Ranskaa, Espanjaa ja Portugalia tukemaan enemmän syrjäisimpiä alueitaan;

12.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla syrjäisimmille alueille myönnetään joustaviin menettelyihin perustuen niille koituvien lisäkustannuksien korvaamiseksi toimintatukea, jota ei ole rajoitettu ajallisesti ja joka ei ole asteittain alenevaa; toteaa, että nämä poikkeukset koskevat sekä unionin rahoitusvälineitä että valtiontukia;

13.  painottaa, että on tarpeen taata käyttöön otettujen järjestelyjen, määräysten ja poikkeusten pitkäkestoisuus syrjäisimpien alueiden rakenteelliselle kehittämiselle otollisen vakauden varmistamiseksi ja ottaa siinä huomioon tehdyt arvioinnit;

14.  kehottaa komissiota laatimaan täsmällisen arvion syrjäisimpiä alueita koskevasta lähestymistavasta ja käsittelemään kunkin syrjäisen alueen taloudellista ja sosiaalista tilannetta, jotta voidaan taata unionin aluekehityspolitiikan tavoitteiden parempi toteuttaminen, erityisesti mitä tulee jälkeenjääneisyyksien umpeen kuromiseen ja kestävään kehitykseen, niin että syrjäisimmät alueet voivat lähentyä unionin keskimääräistä kehitystasoa;

15.  kehottaa komissiota vahvistamaan eri pääosastojensa välistä koordinointia syrjäisimpien alueiden kannalta merkittävissä asiakokonaisuuksissa, jotta syrjäisimpien alueiden ongelmia voidaan käsitellä asianmukaisesti unionin toimintaohjelmissa ja strategioissa; painottaa tältä osin pääsihteeristön ratkaisevaa roolia, jotta varmistetaan SEUT‑sopimuksen 349 artiklan asianmukainen soveltaminen, kun otetaan huomioon, että Euroopan unionin politiikan mukauttaminen syrjäisimpien alueiden erityispiirteisiin edellyttää, että päätöksiä tehdään korkeimmalla poliittisella tasolla;

Maatalouspolitiikka

16.  pitää tervetulleena komission hiljattain laatimaa kertomusta (COM(2016)0797), jossa se tuli siihen johtopäätökseen, että Posei-ohjelmat olivat yleisesti ottaen tuloksellisia vuosina 2006–2014, piti kyseistä järjestelmää ratkaisevan tärkeänä syrjäisimpien alueiden tuotannon säilyttämisen kannalta ja katsoi, että se on YMP:n uusien tavoitteiden mukainen; toteaa, että komissio suositteli nykyisen perusasetuksen säilyttämistä, pitäen kuitenkin mielessä, että määrärahoja saatetaan joutua mukauttamaan sellaisten vapaakauppasopimusten voimaantulon seurauksena, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa huomattavasti syrjäisimpien alueiden tuotantoon;

17.  katsoo, että Posei-ohjelma on ollut todellinen menestys perustamisestaan alkaen;

18.  kannattaa komission kertomuksen päätelmää, jossa pyydetään lujittamaan Posei-järjestelmän perusominaisuuksia siten, että voidaan välttää maataloustuotannosta luopumisen vaara ja siitä aiheutuvat kielteiset vaikutukset työllisyyteen, ympäristöön ja syrjäisimpien alueiden alueelliseen ulottuvuuteen;

19.  katsoo, että on tarpeen parantaa tukea tuotannon monipuolistamiselle syrjäisimmillä alueilla ja ottaa käyttöön kohdennettuja toimia, joilla voidaan ratkaista markkinakriisejä tietyillä aloilla, kuten tomaatinviljely- ja karjanhoitoalalla, ja tukea pientilojen, erityisesti pienten maitotilojen, kehittämistä;

20.  huomauttaa, ettei maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn toisiaan seuranneissa uudistuksissa ole otettu riittävästi huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteitä, ja kehottaa ottamaan ne paremmin huomioon tulevaisuudessa;

21.  toteaa, että vuonna 2005 toteutetun sokerin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen käynnistämä kiintiöiden ja takuuhintojen poistuminen heikentää syrjäisimpien alueiden sokeriruo’on tuottajien asemaa; painottaa, että on tarpeen tehdä SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla käyttöön otetuista erityisjärjestelyistä pysyviä, jotta varmistetaan alan kestävä kilpailukyky; pyytää perustamaan mekanismin sokeriruo’on viljelijöiden tukemiseksi siltä varalta, että sokerin maailmanmarkkinahinta laskee;

22.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon maidontuotannon keskeisen merkityksen Azoreilla, jatkamaan tukea tuottajille ja varautumaan lisätoimien toteuttamiseen mahdollisen markkinakriisin johdosta;

23.  muistuttaa, että banaanintuotanto on ratkaisevassa asemassa tiettyjen syrjäisimpien alueiden sosioekonomisessa rakenteessa; kehottaa siksi jatkamaan ja tarvittaessa lisäämään tuottajille myönnettävää tukea;

24.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön välineissään, joita käytetään markkinakriisien havaitsemiseksi ja niiden käsittelemiseksi eri maatalousaloilla, kuten banaani-, sokeri-, rommi- ja kalastusalalla ja maitoalalla maitomarkkinoiden seurantakeskuksen kanssa, selkeän määritelmän syrjäisimmillä alueilla vallitsevalle markkinakriisille ja mukauttamaan indikaattoreitaan näillä alueilla vallitsevaan tilanteeseen;

25.  pitää valitettavana, että luomusertifiointia koskevat järjestelyt vaihtelevat kolmansien maiden ja unionin jäsenvaltioiden välillä ja vääristävät siten kilpailua markkinoilla ja aiheuttavat haittaa niin syrjäisimmillä alueilla toimiville unionin tuottajille kuin eurooppalaisille kuluttajillekin, jotka eivät näin ollen tunne tuotteiden todellisia tuotanto-olosuhteita; kehottaa siksi korvaamaan nykyisen vastaavuusjärjestelyn niiden neuvottelujen yhteydessä, joita käydään parhaillaan luomutuotteiden tuotantoa ja merkintöjä koskevista tulevista unionin normeista, jotta varmistetaan syrjäisimpien alueiden ja kolmansien maiden tasapuoliset toimintaedellytykset;

26.  katsoo, että on tarpeen hyväksyä SEUT-sopimuksen 349 artiklaan perustuva luomutuotantoon sovellettava oikeudellinen kehys ja terveys- ja kasvinsuojelualaan sovellettava oikeudellinen kehys, joissa otetaan huomioon trooppisten syrjäisimpien alueiden maatalouden ominaispiirteet;

27.  kehottaa komissiota kannustamaan syrjäisimpien alueiden viljelijöitä tekemään tunnetuksi tuottamiaan korkealaatuisia tuotteita tukemalla syrjäisimpien alueiden logon ja muiden laatusertifikaattien käyttöä;

28.  korostaa, että monipuolistaminen ja erikoistuminen voivat myös vauhdittaa ja edistää paikallista tuotantoa sekä elintarvikkeiden jalostamista ja kaupanpitoa ja siten vähentää olemassa olevia eroavaisuuksia syrjäisimpien alueiden ja unionin muiden alueiden välillä;

29.  painottaa politiikkojen johdonmukaisuuden nimissä, että unionin ja kolmansien maiden välillä allekirjoitetut vapaakauppasopimukset eivät saa vaarantaa syrjäisimmillä alueilla toteutettuja ponnisteluja niiden tuotannonalojen uudenaikaistamiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi;

Euroopan unionin kauppapolitiikka

30.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kolmansien maiden kanssa neuvoteltujen sopimusten on oltava ”unionin sisäisten politiikkojen ja sääntöjen mukaisia”;

31.  toteaa, että kolmansien maiden – joihin kuuluu maailman suurimpia banaanin- ja sokerintuottajia – kanssa tehtyjen kauppasopimusten määrän kasvaessa myös markkinoiden jako muuttuu, syntyy hintapainetta ja näitä elintarvikkeita viljelevien unionin tuottajien kilpailukyky saattaa heiketä;

32.  katsoo, että unionin kauppapolitiikassa ei pitäisi vaarantaa syrjäisimpien alueiden tuotannonaloja, koska ne ovat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta merkittäviä;

33.  kannustaa ottamaan unionin käymissä kauppaneuvotteluissa jatkossa huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja herkät tuotteet, kuten banaanit, sokeri, rommi, tomaatit ja kalastustuotteet;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tarkkaavaisesti huomiota syrjäisimpien alueiden etujen puolustamiseen brexit-neuvotteluissa;

35.  pyytää komissiota sen 20. kesäkuuta 2012 antamassa tiedonannossa tekemän sitoumuksen mukaisesti liittämään ”kauppasopimuksia, kuten talouskumppanuussopimuksia, koskeviin ehdotuksiin vaikutustenarvioinnit, ja niissä olisi tarpeen mukaan otettava huomioon syrjäisimmät alueet”; katsoo, että niiden olisi sisällettävä syrjäisimpiin alueisiin kohdistuvat ympäristö-, sosiaaliset, taloudelliset ja alueelliset vaikutukset; pyytää, että vaikutustenarvioinneissa tarkasteltaisiin myös kauppasopimusten kerrannaisvaikutuksia syrjäisimmillä alueilla;

36.  pitää valitettavana, että toistaiseksi ei ole tutkittu vapaakauppasopimusten vaikutuksia syrjäisimpien alueiden maatalousalaan; pitää myös valitettavana, että Posei-ohjelman sääntöjen vastaisesti syrjäisimpiä alueita ei otettu huomioon kauppasopimusten kerrannaisvaikutuksista 15. joulukuuta 2016 annetussa komission kertomuksessa;

37.  kehottaa ottamaan syrjäisimpien alueiden heikomman kilpailuaseman huomioon unionin kauppapolitiikassa; kehottaa tarvittaessa säilyttämään tulliesteet ja tullien ulkopuoliset esteet, kun ne ovat tarpeen syrjäisimpien alueiden tuotteiden suojelemiseksi, ja aktivoimaan suojalausekkeet ja vakauttamismekanismit tehokkaasti, mikäli syrjäisimpien alueiden tuotteet kärsivät tai ovat vaarassa kärsiä huomattavasti;

38.  nostaa erityisesti luomutuotteiden kohdalla esille vastaavuusperiaatteen rajat, sillä se mahdollistaa tuotteiden tuonnin Euroopan unioniin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät noudata kaikkia unionin vaatimuksia; kehottaa soveltamaan välittömästi vaatimustenmukaisuuden periaatetta ja vahvistamaan valvontatoimia;

39.  kannustaa vahvistamaan syrjäisimpien alueiden roolia Euroopan unionin ulkopolitiikassa sen naapurimaihin nähden, jotta unioni voisi vahvistaa ulkopolitiikkaansa köyhyyden torjunnan, ympäristön kestävyyden, demokratian vahvistamisen, kulttuurivaihdon ja sukupuolten tasa-arvon aloilla;

Kestävä meri- ja kalastuspolitiikka sekä sininen kasvu

40.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpien alueiden hyväksi erityistoimenpiteitä myös kalastusalalla;

41.  pyytää komissiota harkitsemaan kestävän kalastuksen tukijärjestelmän perustamista syrjäisimpiä alueita varten SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla samaan tapaan kuin mitä on tehty maatalousalalla Posei-ohjelman yhteydessä;

42.  kehottaa komissiota ja neuvostoa panemaan täytäntöön kaikki parlamentin 27. huhtikuuta 2017 antamassa päätöslauselmassa kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla esitetyt suositukset(5);

43.  kehottaa unionia tekemään itsestään syrjäisimpien alueiden avulla maailmanlaajuisen merimahdin;

44.  painottaa, että sekä valtamerten tarjoamat rikkaudet että tämänhetkinen ja tuleva tekninen kehitys voivat tarjota ennennäkemättömiä kasvumahdollisuuksia syrjäisimmille alueille; katsoo, että kestävän sinisen kasvun avulla voidaan vähentää syrjäisimpien alueiden ja Manner-Euroopan välistä rakenteellista eriarvoisuutta ja edistää syrjäisimpien alueiden asettamista tulevaisuuteen suuntautuvan unionin politiikan ytimeen;

45.  muistuttaa, että syrjäisimmät alueet ovat sijaintinsa vuoksi tärkeässä asemassa merialueiden hallinnassa, rannikkovesien hoidossa, laittoman kalastuksen torjunnassa ja kuljetusten turvallisuuden parantamisessa;

46.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita investoimaan enemmän meriin ja valtameriin erityisesti syrjäisimpien alueiden osalta, jotta voidaan varmistaa niiden talousvyöhykkeiden kestävä ja tuntuva taloudellinen kehitys;

47.  pitää tervetulleena komission käynnistämää tutkimusta kestävän sinisen kasvun potentiaalista syrjäisimmillä alueilla ja kehottaa perustamaan varsinaisen unionin ohjelman, jonka kohteena olisivat syrjäisimmät alueet ja jonka avulla pyrittäisiin vastaamaan elintarviketurvan, merten ja rannikkoalueiden tutkimuksen sekä biotalouden haasteisiin; painottaa kuitenkin, että joillakin öljyn ja kaasun merenpohjasta poraamisen sekä vedenalaisten mineraaliesiintymien hyödyntämisen kaltaisilla toiminnoilla voi olla vakavia vaikutuksia herkkiin merialueisiin ja ne voivat vahingoittaa haavoittuvia lajeja ja ekosysteemejä;

48.  muistuttaa merellisten suojelualueiden merkityksestä syrjäisimmillä alueilla;

Koheesiopolitiikka

49.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään erityisedellytyksistä syrjäisimpien alueiden rakennerahastoihin osallistumiselle ja että kaikki syrjäisimmät alueet olisi näin ollen katsottava vähiten kehittyneiksi alueiksi; on tyytyväinen toimiin, joita komissio on toteuttanut syrjäisimpien alueiden hyväksi neljän syrjäisimpiä alueita koskevan tiedonannon (2004, 2007, 2008 ja 2012) yhteydessä; korostaa unionin rahoitustuen merkitystä kaikille syrjäisimmille alueille ja toteaa, että se on kaudella 2014–2020 13 miljardia euroa;

50.  toteaa jälleen, että koheesiopolitiikan on säilyttävä yhtenä unionin toiminnan tärkeimmistä välineistä vuoden 2020 jälkeen erityisesti syrjäisimmillä alueilla, joilla alueelliset erot ovat edelleen huomattavia;

51.  kehottaa jäsenvaltioita toissijaisuusperiaate ja jäsenvaltioille kuuluva vastuu huomioon ottaen täyttämään kaikki ennakkoedellytykset, erityisesti niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla toteutettaviin investointeihin nähden, jotta parannetaan unionin varoilla ja politiikoilla aikaansaatavia tuloksia syrjäisimmillä alueilla;

52.  on sitä mieltä, että seuraavaa ohjelmakautta varten voitaisiin harkita syrjäisimpien alueiden osalta lisää joustoa temaattisessa keskittämisessä, kun määritetään tiettyjä niiden painopistealueita rakennerahastojen varojen käyttöä varten, silloin kun kyseessä on kestävä kehitys; pyytää säilyttämään syrjäisimmille alueille myönnetyt talousarviomäärärahat, korvausjärjestelmän lisäkustannuksia varten sekä kaikki asianmukaisesti perustellut poikkeustoimenpiteet alueiden rakenteellisten haittojen kompensoimiseksi;

53.  pyytää, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sovelletaan tiukasti rakennerahastoja koskevassa yleisasetuksessa määriteltyjä perusteita määrärahojen vahvistamiseksi;

54.  muistuttaa, että yhteisenä tavoitteena on syrjäisimpien alueiden kahtalainen integroituminen; kehottaa syventämään kaikkia mekanismeja, jotka tähtäävät syrjäisimpien alueiden, merentakaisten maiden ja alueiden ja niiden maantieteelliseen ympäristöön kuuluvien kolmansien maiden väliseen rajatylittävään yhteistyöhön, ja saattamaan ne toimintavalmiiksi, erityisesti ylläpitämällä ja parantamalla EKR:stä ja EAKR:stä annettujen asetusten oikeudellisten ja rahoitukseen liittyvien järjestelyjen yhteisvaikutusta;

55.  korostaa, että on tärkeää mukauttaa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön strategioita, jotta voidaan vähentää syrjäisestä sijainnista aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja edistää yhteistyötä;

56.  suosittaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) täytäntöönpanossa kiinnitetään enemmän huomiota syrjäisimpiin alueisiin sekä vähiten kehittyneisiin ja eristyneimpiin alueisiin;

57.  muistuttaa syrjäisimpien alueiden nuorten työttömyysasteeseen liittyen, että on tarpeen tehostaa unionin toimia syrjäisimpien alueiden nuorten tukemiseksi ja kouluttamiseksi esimerkiksi nuorisotyöllisyysaloitteen kautta;

58.  muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on koulutuksen ja työllisyyden kannalta tärkein rahasto; kehottaa komissiota ottamaan ESR:n puitteissa käyttöön lisämäärärahoja, joilla tuetaan työllistettävyyttä, liikkuvuutta ja koulutusta syrjäisimmillä alueilla, syrjäisimpien alueiden työttömyyden rakenteellinen luonne ja uhkaava taso huomioon ottaen ja SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla, jossa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityisedellytykset varojen saamiselle rakennerahastosta;

59.  korostaa, että on tärkeää panostaa jatkossakin älykkääseen erikoistumisen tutkimus- ja innovointistrategioihin (RIS3) syrjäisimmillä alueilla, sillä ne ovat koheesiopolitiikan täytäntöönpanon keskeinen osa-alue;

60.  palauttaa mieleen paikallisen kehittämisen välineiden, kuten paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) ja yhdennettyjen alueellisten investointien, merkityksen alhaalta ylöspäin suuntautuvana lähestymistapana paikallisiin rakenteellisiin haasteisiin vastaamiseksi samalla kun edistetään paikallisyhteisöjen omaa panosta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja asianosaisia jäsenvaltioita kartoittamaan keinoja lisätä CLLD:n käyttöä joustavana ja innovatiivisena vastauksena syrjäisimpien alueiden ilmaisemaan mukauttamistarpeeseen;

61.  vaatii ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden väestörakenteen muutokset tekijänä, joka määrittää niitä koskevien politiikkojen laatimista erityisesti koulutuksen ja työllisyyden alalla;

Kilpailupolitiikka ja valtiontukipolitiikka

62.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpiä alueita koskevia erityistoimenpiteitä esimerkiksi tulli- ja kauppapolitiikan, veropolitiikan, tullittomien alueiden, raaka-aineiden ja välttämättömien kulutustavaroiden toimittamisehtojen ja valtiontukien alalla;

63.  muistuttaa myös, että SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaan tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen syrjäisimmillä alueilla niiden rakenteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne huomioon ottaen voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana;

64.  kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän 107 artiklan 3 kohdan a alakohtaa ja SEUT-sopimuksen 349 artiklaa, alueelliseen valtiontukeen liittyviä suuntaviivoja ja yleistä ryhmäpoikkeusasetusta, jotta voidaan edistää syrjäisimpien alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja ottaa nämä alueet paremmin huomioon;

65.  korostaa, että kun otetaan huomioon niiden markkinoiden syrjäisyys ja pienuus, SEUT‑sopimuksen 349 ja 42 artiklaan perustuvien kilpailuoikeutta koskevien poikkeuksien vahvistaminen ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä horjuta sisämarkkinoita;

66.  pitää valitettavana, että yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ja alueelliseen valtiontukeen liittyvien suuntaviivojen yksinkertaistamista koskevissa alkuperäisissä ehdotuksissa ei ole alun perin eikä myöhemminkään esitetty sääntöjen mukauttamista syrjäisimpien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen varmistamiseksi tosiasiallisesti;

67.  kehottaa komissiota vahvistamaan toimia, joita se toteuttaa torjuakseen suuria monopoleja syrjäisimmillä alueilla, koska ne edistävät toiminnallaan paikallisväestön elinkustannuksien nousua, erityisesti tuontialoilla, jotka kilpailevat paikallisen talouden kehittämisen kanssa sekä energia-, liikenne- ja televiestintäaloilla;

68.  pyytää komissiota jatkamaan syrjäisimpiin alueisiin sovellettavia verotusta koskevia poikkeusjärjestelyjä vuoden 2020 jälkeen alueiden tilanteen perusteellisen arvioinnin pohjalta ja varmistamaan samalla pyrkimisen oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin verotusjärjestelmiin sekä tehostamaan veropetosten torjuntaa unionissa ja kolmansissa maissa;

69.  varoittaa poistomarkkinoiden kaltaisista kaupallisista käytännöistä, jotka voivat horjuttaa saarialueiden paikallisten talouksien mikromarkkinoita;

Tutkimus, ympäristö, koulutus, kulttuuri, liikenne, energia ja televiestintä

70.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 349 artiklassa määrätään, että komissio voi ehdottaa syrjäisimpien alueiden hyväksi erityistoimenpiteitä myös unionin laaja-alaisten ohjelmien piiriin pääsyä koskevien edellytysten osalta;

71.  katsoo, että unionin laaja-alaisiin ohjelmiin on sisällyttävä syrjäisimpien alueiden pääsyä niiden piiriin koskevia erityisedellytyksiä, jotta ne voisivat tosiasiallisesti osallistua niihin ja jotta näiden alueiden vahvuuksia voitaisiin hyödyntää muun muassa Horisontti 2020-, Life-, Cosme- ja Luova Eurooppa -ohjelmissa;

72.  kehottaa komissiota liittämään syrjäisimmät alueet Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoihin;

73.  muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden kestävästä energiaomavaraisuudesta on tarpeen tehdä painopistealue; painottaa, että syrjäisimmillä alueilla on monia vahvuuksia uusiutuvien energialähteiden, energiatehokkuuden ja kiertotalouden kehittämisen suhteen;

74.  painottaa tutkimus- ja innovointitoiminnan kehittämisen synnyttämää merkittävää potentiaalia luotettavan ja kestävän kehityksen kannalta; kehottaa optimoimaan syrjäisimpien alueiden mahdollisuudet saada varoja ERI-rahastosta ja Horisontti 2020 ‑ohjelmasta, jotta niiden yliopistoja, tutkimuskeskuksia ja innovatiivisia yrityksiä voitaisiin auttaa verkostoitumaan paremmin, jotta syrjäisimmistä alueista voidaan tehdä houkuttelevia ja myös jotta voitaisiin edistää henkilöiden ja instituutioiden välisten yhteyksien lisäämistä syrjäisimpien alueiden lisäksi Manner-Euroopan, merentakaisten maiden ja alueiden sekä kolmansien maiden kanssa;

75.  muistuttaa pk-yrityksien keskeisestä roolista syrjäisimpien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta; kehottaa näin ollen komissiota ottamaan syrjäisimpien alueiden tilanteen paremmin huomioon Cosme-ohjelmien tai työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) puitteissa;

76.  katsoo, että syrjäisimpien alueiden ja niiden naapureina olevien kolmansien maiden välisiä vaihtoja ja yhteistyötä tutkimuksen ja innovoinnin, kulttuurin ja koulutuksen aloilla olisi edistettävä entisestään niiden alueellisen yhdentymisen edistämiseksi;

77.  pitää myönteisenä, että uudessa Erasmus+-ohjelmassa rohkaistaan syrjäisimpien alueiden opiskelijoita ja nuoria yrittäjiä liikkuvuuteen tarjoamalla enimmäismäärä tukea; kehottaa sisällyttämään samanlaisia säännöksiä Luova Eurooppa -ohjelmaan; toivoo kuitenkin, että syrjäisimpien alueiden yhteiset piirteet otettaisiin paremmin huomioon Erasmus-ohjelmassa edistämällä erityisesti syrjäisimpien alueiden välisiä vaihtoja; pitää valitettavana, että huolimatta siitä, että Erasmus+-ohjelmasta annetun asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa todetaan, että ”unionin syrjäisimpien alueiden ja merentakaisten maiden ja alueiden syrjäisestä sijainnista johtuvat rajoitteet olisi otettava huomioon ohjelman toteuttamisen yhteydessä”, Erasmus-ohjelman liikkuvuuskorvaukset ovat usein riittämättömiä eivätkä kata todellisia kustannuksia, jotka aiheutuvat ohjelmaan osallistuvien, syrjäisimpien alueiden opiskelijoiden matkustamisesta mantereelle;

78.  kehottaa komissiota laajentamaan uuden nuorille tarkoitetun liikkuvuusohjelman ”Move2Learn, Learn2Move” soveltamisalaa syrjäisimmillä alueilla asuviin unionin kansalaisiin ja mukauttamaan heille tarjotun matkustamismuodon korvaukset todellisiin kustannuksiin, joita aiheutuu matkoista syrjäisimpien alueiden ja Manner-Euroopan välillä; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen olla rajoittamatta järjestelyä ainoastaan rautatieliikenteeseen, koska siten merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla asuvat nuoret jäisivät sen ulkopuolelle;

79.  toteaa, ettei Natura 2000 -ohjelmaa sovelleta Ranskan syrjäisimmillä alueilla, vaikka niiden luonnon monimuotoisuus on vertaansa vailla ja muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat sitä; kehottaa täten panemaan täytäntöön erityisiä suojelutoimenpiteitä sekä jatkamaan Best-valmistelutoimea luomalla pysyvän mekanismin, jolla rahoitetaan luonnon monimuotoisuuteen, ekosysteemipalvelujen hyödyntämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviä hankkeita unionin merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla;

80.  ehdottaa, että toteutetaan vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan mahdollisuuksia soveltaa Natura 2000 -ohjelmaa Ranskan syrjäisimmillä alueilla, jotta voidaan määrittää välineet, joilla voidaan parhaiten suojella luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä näillä alueilla;

81.  muistuttaa, että komission lokakuussa 2015 julkaisemassa biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnissa, johon Euroopan tilintarkastustuomioistuin viittaa erityiskertomuksessaan nro 1/2017, todetaan, että vaikka ensimmäisen tavoitteen toimissa oli edistytty huomattavasti vuodesta 2011, jäljellä olivat suurimmat haasteet eli saada valmiiksi Natura 2000 -verkoston meriä koskevan osa-alueen toteuttaminen ja varmistaa Natura 2000 -alueiden tehokas hallinnointi ja Natura 2000 -verkoston tueksi tarvittava rahoitus, jotka ovat molemmat keskeisiä tekijöitä syrjäisimmille alueille;

82.  muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin katsoi erityiskertomuksessaan nro 1/2017, että jäsenvaltioilta edellytetään huomattavaa edistymistä ja komissiolta lisäponnistuksia, jotta vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian kunnianhimoisia tavoitteita edistettäisiin paremmin.

83.  muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin katsoi erityiskertomuksessaan nro 1/2017, että ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”;

84.  muistuttaa siitä roolista, joka internetyhteyden parantamisella on alueellisessa yhteenkuuluvuudessa sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisessä, työpaikkojen luomisessa ja ihmisten elinolojen parantamisessa syrjäisimmillä alueilla;

85.  kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden erityispiirteet, kun se käsittelee digitaalisen verkon kattavuuteen liittyviä kysymyksiä;

86.  kehottaa perustamaan Posei-ohjelman kaltaisen liikennealaa koskevan ohjelman, jotta voidaan edistää alueellista, sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta näillä alueilla ja vähentää niiden saaristoluonnetta, joka joillakin syrjäisimmillä alueilla on kahtalaista; painottaa, että ohjelmalla olisi tuettava henkilöiden ja tavaroiden liikkumista syrjäisimpien alueiden ja mantereen välillä, syrjäisimmillä alueilla ja toisiaan lähellä sijaitsevien syrjäisimpien alueiden, kuten Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten, välillä; painottaa, että ohjelmalla olisi myös edistettävä näiden alueiden välistä kauppaa;

87.  korostaa, että syrjäisimmät alueet ovat suosittuja matkailualueita ja että on erittäin tärkeää investoida laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen liikenneverkkoon erityisesti sisämarkkinoiden kannalta;

88.  vaatii, että Euroopan unionin olisi ponnisteltava päättäväisesti syrjäisimpien alueiden yhteyksien kansainvälistämiseksi ja niiden liittämiseksi infrastruktuurien ja liikennereittien avulla sekä Manner-Eurooppaan, naapurimaihin että muualle maailmaan;

89.  kehottaa ottamaan syrjäisimmillä alueilla käyttöön todellisen unionin teollisuusstrategian, jolla luodaan työpaikkoja, jotka eivät ole siirrettävissä muualle, ja joka perustuu yritysten kykyyn vahvistaa paikallisia kytkentöjään;

90.  katsoo, että syrjäisimmät alueet voivat soveltua erinomaisesti alueiksi, joilla toteutetaan pilottihankkeita toimenpiteistä, jotka on tarkoitus panna täytäntöön kauttaaltaan eri jäsenvaltioissa;

o
o   o

91.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille ja niiden alueille sekä alueiden komitealle.

(1)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.
(3)Unionin tuomioistuimen asioissa C-132/14–C-136/14, parlamentti/komissio v. neuvosto, 15. joulukuuta 2015 antama tuomio, ECLI:EU:C:2015:813.
(4)EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.

Oikeudellinen huomautus