Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 12. syyskuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Simon Busuttilin nimittäminen SEUT-sopimuksen 255 artiklassa tarkoitettuun komiteaan
 EU:n ja Islannin välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskeva sopimus ***
 EU:n ja Islannin välinen sopimus lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa ***
 Sovitteludirektiivin täytääntöönpano
 Franchise-toiminta vähittäisalalla
 Euroopan avaruusstrategia
 Akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu osana elinikäisen oppimisen eurooppalaista strategiaa
 Sisävesiliikenteen ja maanteiden tavarakuljetusten alan vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen ***I
 Paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantaminen ***I
 Toimet kaasunsaannin turvaamiseksi ***I
 Norjan valaanpyynti
 Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekeminen EU:n osalta
 Kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutus globaaleihin arvoketjuihin

Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 244kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätös 12. syyskuuta 2017 Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2017/2063(IMM))
P8_TA(2017)0317A8-0259/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan tasavallan oikeusministeriön Pariisin ylioikeuden syyttäjän 14. huhtikuuta 2017 esittämän pyynnön perusteella välittämän pyynnön, joka liittyy Pariisin alioikeudessa (“pôle financier”) tutkintatuomareiden esitutkinnassa vireillä olevaan asiaan, joka koskee muun muassa luottamusaseman väärinkäyttöä erään nimeltä mainitun parlamentin jäsenen avustajan työsopimuksen perusteella saatujen varojen yhteydessä, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 26. huhtikuuta 2017,

–  on kuullut Jean-François Jalkhia Marie-Christine Boutonnet’n sijaisena työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0259/2017),

Α.  ottaa huomioon, että Pariisin alioikeuden tutkintatuomarit ovat pyytäneet Marie-Christine Boutonnet’n parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä kuullakseen häntä rikosepäilyyn liittyen;

Β.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

D.  toteaa, että tutkintatuomareiden mukaan alustavan tutkinnan ja esitutkinnan puitteissa tehdyt tutkimukset näyttävät vahvistavan Euroopan parlamentin julki tuomat alustavat epäilyt, jotka koskevat eräitä Kansalliseen rintamaan (Front national) kuuluvien Euroopan parlamentin jäsenten avustajia;

E.  huomauttaa erityisesti, että helmikuussa 2015 julkaistussa Kansallisen rintaman organisaatiokaaviossa oli ilmeisesti 15 Euroopan parlamentin jäsentä, 21 paikallista avustajaa ja viisi valtuutettua avustajaa; ottaa huomioon, että eräät avustajat ilmoittivat Kansallisen rintaman Nanterressa sijaitsevan puoluetoimiston työpaikakseen, joissakin tapauksissa kokoaikaiseksi työpaikakseen; toteaa, että useimmissa avustajien työsopimuksissa kuvattiin samanlaisia yleisiä tehtäviä yksityiskohtia mainitsematta;

F.  ottaa huomioon, että tehdyissä tutkimuksissa tuli myös ilmi kolme tilannetta, joissa oli epätodennäköistä, että kyseiset avustajat olisivat tosiasiallisesti toimineet Euroopan parlamenttiin liittyvissä tehtävissä:

   Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset sijoittuivat ajallisesti kahden Kansallisen rintaman kanssa tehdyn työsopimuksen väliin
   Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset Euroopan parlamentissa olivat samanaikaisia Kansallisen rintaman kanssa tehtyjen työsopimusten kanssa
   Kansallisen rintaman kanssa tehdyt työsopimukset alkoivat välittömästi Euroopan parlamentin jäsenten kanssa tehtyjen työsopimusten päättymisen jälkeen;

G.  toteaa, että Kansallisen rintaman puoluetoimistossa helmikuussa 2016 tehdyssä kotietsinnässä takavarikoitiin eräitä asiakirjoja Kansallisen rintaman varainhoitajan toimistosta ja että niistä käy ilmi kyseisen puolueen halu ”säästää” antamalla Euroopan parlamentin maksaa puolueen työntekijöiden palkat sillä perusteella, että nämä ovat parlamentin jäsenten avustajia;

H.  ottaa huomioon, että tutkintatuomareiden mukaan on välttämätöntä kuulla Marie-Christine Boutonnet’n selvitys tietyn nimeltä mainitun avustajan työsopimuksen perusteella saaduista varoista; toteaa, että kyseinen avustaja sai 6. maaliskuuta 2017 syytteen luottamusaseman väärinkäytön salaamisesta syyskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana; ottaa huomioon, että kahden tutkintatuomarin kuulustellessa avustajaa tämä vetosi oikeuteensa vaieta;

I.  toteaa, että Marie-Christine Boutonnet on kieltäytynyt noudattamasta tutkijoiden ja tutkintatuomareiden esittämiä kehotuksia saapua kuulemisiin, jotta voitaisiin selvittää, olisiko hänet asetettava syytteeseen luottamusaseman väärinkäytöstä syyskuun 2014 ja helmikuun 2015 välisenä aikana;

J.  toteaa, että tutkintatuomarit ovat ilmeisesti sittemmin kuulleet Marie-Christine Boutonnet’ta Pariisissa;

K.  katsoo, että on silti asianmukaista pidättää kyseisen jäsenen koskemattomuus, sillä ainoastaan parlamentilla on oikeus pidättää jäseneltä koskemattomuus;

L.  ottaa huomioon, että on selvästikin perusteltua tutkia koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö, ja että fumus persecutionis ‑tilanteesta ei ole todisteita, mikä ilmenee erityisesti siitä, että samanlaisten syytteiden perusteella on parhaillaan vireillä menettelyjä muihin poliittisiin ryhmiin kuuluvia tai muita kansalaisuuksia edustavia jäseniä vastaan;

1.  päättää pidättää Marie-Christine Boutonnet’n koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Marie-Christine Boutonnet’lle.

(1)Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Simon Busuttilin nimittäminen SEUT-sopimuksen 255 artiklassa tarkoitettuun komiteaan
PDF 139kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätös 12. syyskuuta 2017 ehdotuksesta Simon Busuttilin nimittämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaiseen komiteaan (2017/2132(INS))
P8_TA(2017)0318B8-0503/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 255 artiklan toisen kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 120 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunan ehdotuksen (B8-0503/2017),

A.  katsoo, että Simon Busuttil täyttää SEUT:n 255 artiklan toisessa kohdassa määrätyt edellytykset;

1.  ehdottaa Simon Busuttilin nimittämistä kyseiseen komiteaan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen unionin tuomioistuimen presidentille.


EU:n ja Islannin välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskeva sopimus ***
PDF 224kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Islannin välisen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan sopimuksen tekemisestä (11782/2016 – C8-0123/2017 – 2016/0252(NLE))
P8_TA(2017)0319A8-0254/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11782/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Islannin väliseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaksi sopimukseksi (12124/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0123/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0254/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Islannin välinen sopimus lisäetuuksista maataloustuotteiden kaupassa ***
PDF 227kWORD 43k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi lisäetuuksia maataloustuotteiden kaupassa koskevan Euroopan unionin ja Islannin välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (12146/2016 – C8-0129/2017 – 2016/0293(NLE))
P8_TA(2017)0320A8-0256/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12146/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen lisäetuuksia maataloustuotteiden kaupassa koskevaksi kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Islannin välillä (12147/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0129/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0256/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin hallituksille ja parlamenteille.


Sovitteludirektiivin täytääntöönpano
PDF 175kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY (sovitteludirektiivi) täytäntöönpanosta (2016/2066(INI))
P8_TA(2017)0321A8-0238/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY(1) (sovitteludirektiivi),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY soveltamisesta (COM(2016)0542),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston selvityskokoelman ”The implementation of the Mediation Directive – 29 November 2016”(2),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Study for an evaluation and implementation of Directive 2008/52/EC – the ”Mediation Directive””(3),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Rebooting the Mediation Directive: Assessing the limited impact of its implementation and proposing measures to increase the number of mediations in the EU”(4),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) vaikutusten jälkiarvioinnin yksikön tekemän Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin sovitteludirektiivistä(5),

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston tutkimuksen ”Quantifying the cost of not using mediation – a data analysis”(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan ja 81 artiklan 2 kohdan g alakohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0238/2017),

A.  ottaa huomioon, että direktiivi 2008/52/EY on ollut erittäin tärkeä virstanpylväs sovittelumenettelyjen käyttöönoton ja käyttämisen kannalta Euroopan unionissa; ottaa huomioon, että sen täytäntöönpano on kuitenkin vaihdellut huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä sen mukaan, oliko jäsenvaltiossa jo ennen direktiivin antamista käytössä kansallinen sovittelujärjestelmä vai ei, sillä osa jäsenvaltioista on pannut direktiivin säännökset täytäntöön melko kirjaimellisesti, osassa jäsenvaltioista direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheutti huomattavia muutoksia olemassa olevaan sovitteluympäristöön (kuten Italiassa, jossa käytetään sovittelua kuusi kertaa enemmän kuin muualla Euroopassa) ja osa jäsenvaltioista katsoi, että niiden nykyinen lainsäädäntö jo vastasi sovitteludirektiiviä;

B.  ottaa huomioon, että useimmat jäsenvaltiot ovat ulottaneet niiden toimenpiteiden soveltamisen, joilla ne ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, rajatylittävistä riita-asioista myös kansallisiin tapauksiin – vain kolme jäsenvaltiota on saattanut direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään niin, että sitä sovelletaan ainoastaan rajatylittäviin tapauksiin(7) – ja että tällä soveltamisalan laajentamisella on ollut erittäin myönteinen vaikutus jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja asianomaisiin riitatapaustyyppeihin;

C.  ottaa huomioon, että direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ilmenneet ongelmat heijastavat suurelta osin eroavaisuuksia kansallisten oikeusjärjestelmien oikeuskulttuureissa; ottaa huomioon, että oikeusalan ammattilaisten eurooppalaisissa verkostoissa on ensin unionin direktiivin antamisen yhteydessä ja sen jälkeen saatettaessa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä toistuvasti esitetty, että olisi ensisijaisesti pyrittävä muuttamaan ajattelutapaa kehittämällä sovinnolliseen riidanratkaisuun perustuvaa sovittelukulttuuria;

D.  ottaa huomioon, että sovitteludirektiivin täytäntöönpano on tuonut EU:lle lisäarvoa lisäämällä kansallisten lainsäätäjien tietoisuutta sovittelun eduista ja lisäämällä jäsenvaltioiden prosessioikeuden ja erilaisten käytäntöjen yhdenmukaisuutta;

E.  ottaa huomioon, että sovittelu tuomioistuinten ulkopuolisena vaihtoehtoisena, vapaaehtoisena ja luottamuksellisena riidanratkaisumenettelynä voi tietyissä tapauksissa olla hyödyllinen väline ylikuormitettujen tuomioistuinjärjestelmien tilanteen helpottamiseksi sillä edellytyksellä, että tarvittavia suojatoimenpiteitä noudatetaan, koska se antaa luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille mahdollisuuden ratkaista riita-asioita tuomioistuinten ulkopuolella nopeasti ja edullisesti – pitäen mielessä, että oikeudenkäyntien liiallinen kesto rikkoo perusoikeuskirjaa – edistäen samalla oikeussuojan saatavuuden tehokkaampaa turvaamista ja edesauttaen talouskasvua;

F.  ottaa huomioon, että sovitteludirektiivin 1 artiklassa esitettyjä tavoitteita, jotka koskevat sovittelun käytön edistämistä ja sen varmistamista, että sovittelu ja tuomioistuinkäsittely ovat tasapainoisessa suhteessa toisiinsa, ei selvästikään ole saavutettu, sillä sovittelua käytetään keskimäärin alle yhdessä prosentissa oikeudenkäynneistä suurimmassa osassa jäsenvaltioita(8);

G.  ottaa huomioon, että sovitteludirektiivillä ei ole saatu aikaan varsinaista unionin vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen järjestelmää lukuun ottamatta erityisiä säännöksiä, jotka koskevat sovittelumenettelyn aikana tapahtuvaa oikeudenkäyntien määrä- tai vanhentumisaikojen umpeutumista ja sovittelijoiden ja sovittelumenettelyyn osallistuvien henkilöiden luottamuksellisuutta koskevia velvoitteita;

Tärkeimmät päätelmät

1.  panee tyytyväisenä merkille, että monissa jäsenvaltioissa sovittelujärjestelmiä on muutettu ja tarkistettu viime aikoina ja että sovellettavaa lainsäädäntöä aiotaan joissakin jäsenvaltioissa tarkistaa(9);

2.  pitää valitettavana, että kolme jäsenvaltiota on saattanut direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä niin, että sitä sovelletaan ainoastaan rajatylittäviin tapauksiin, ja panee merkille kansallisten sovittelujärjestelmien käytännön toimintaa koskevat tietyt vaikeudet, jotka liittyvät lähinnä vastakkainasettelua luovaan perinteeseen ja siihen, että jäsenvaltioista puuttuu sovittelukulttuuri, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita sovittelun tuntemus on riittämätöntä, että tiedot siitä, miten rajatylittävissä tapauksissa toimitaan, ovat riittämättömät ja että sovittelijoiden laadunvalvontakeinojen toimivuudessa on ongelmia(10);

3.  korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa tuomioistuimet voivat kehottaa asianosaisia käyttämään sovittelua tai ainakin osallistumaan sovittelua koskeviin tiedotustilaisuuksiin; toteaa, että muutamassa jäsenvaltiossa tällaisiin tiedotustilaisuuksiin osallistuminen on pakollista, jos tuomari tekee asiassa aloitteen(11) tai jos laki sitä edellyttää tietyissä riita-asioissa, kuten perheoikeudellisissa asioissa(12); toteaa lisäksi, että jotkut jäsenvaltiot edellyttävät, että asianajajat kertovat asiakkailleen mahdollisuudesta käyttää sovittelua tai että tuomioistuimelle osoitettavissa hakemuksissa vahvistetaan, onko sovittelua yritetty tai onko olemassa syitä, jotka estäisivät sovitteluyritykset; toteaa kuitenkin, että sovitteludirektiivin 8 artiklassa varmistetaan, että sovitteluun käytetty aika ei estä sovittelun valinneita osapuolia panemasta myöhemmin vireille oikeudenkäyntiä; korostaa, että jäsenvaltiot eivät näytä ottaneen esille mitään erityistä kysymystä tämän kohdan suhteen;

4.  toteaa lisäksi, että monet jäsenvaltiot liittävät sovittelun käyttöön taloudellisia kannustimia, joita tarjotaan maksujen alentamisen tai oikeusavun muodossa, tai seuraamuksia, mikäli osapuolet kieltäytyvät perusteettomasti harkitsemasta sovittelua; toteaa, että näissä maissa aikaansaadut tulokset osoittavat, että sovittelulla voidaan ratkaista riitoja kustannustehokkaasti ja nopeasti ilman oikeudenkäyntiä osapuolten tarpeisiin mukautettujen menettelyjen avulla;

5.  pitää menettelysääntöjen hyväksymistä tärkeänä työkaluna, jolla sovittelun laatu voidaan varmistaa; panee merkille, että eurooppalaiset menettelysäännöt sovittelijoille ovat tässä yhteydessä keskeiset, koska joko sidosryhmät soveltavat niitä suoraan tai kansalliset tai alakohtaiset menettelysäännöt perustuvat niihin; panee lisäksi merkille, että useimmissa jäsenvaltioissa sovittelijoiden on läpäistävä pakollinen akkreditointimenettely ja/tai sovittelijoista pidetään rekisteriä;

6.  pitää valitettavana, että sovittelusta on hyvin vaikeaa saada kattavia tilastotietoja esimerkiksi soviteltujen tapausten lukumääristä, sovittelumenettelyjen keskimääräisestä kestosta ja onnistumisasteesta; panee merkille, että luotettavan tietokannan puuttuessa on hyvin vaikeaa edistää sovittelun käyttöä ja lisätä yleistä luottamusta siihen; korostaa kuitenkin Euroopan oikeudellisen verkoston kasvavaa roolia unionin siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, sillä se parantaa sovitteludirektiivin soveltamista koskevien kansallisten tietojen keruuta;

7.  panee tyytyväisenä merkille sovittelun tärkeyden erityisesti perheoikeudellisissa tapauksissa (eritoten oikeusprosesseissa, jotka koskevat lasten huoltajuutta, tapaamisoikeuksia ja lapsikaappaustapauksia), joissa sen avulla voidaan luoda rakentava keskusteluilmapiiri ja varmistaa vanhempien väliset vilpittömät menettelyt; toteaa lisäksi, että sovinnolliset ratkaisut ovat todennäköisesti pitkäkestoisia ja lapsen parhaan edun mukaisia, sillä niillä voidaan sopia lapsen pääasiallisen asuinpaikan lisäksi myös vierailujärjestelyistä ja elatuksesta; korostaa tässä yhteydessä Euroopan oikeudellisen verkoston tärkeää roolia siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ja sen laatimia suosituksia, joiden tarkoituksena on lisätä perhesovittelun käyttöä rajatylittävissä asioissa, erityisesti lapsikaappaustapauksissa;

8.  korostaa, että on tärkeää, että Euroopan oikeusportaaliin kehitetään erillinen rajatylittävää sovittelua perheasioissa käsittelevä osio, jota ylläpidetään ja jossa kerrotaan kansallisista sovittelujärjestelmistä;

9.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio osarahoittaa erilaisia hankkeita, joilla pyritään edistämään sovittelua ja parantamaan tuomarien ja oikeusalan toimijoiden koulutusta jäsenvaltioissa;

10.  korostaa, että sovittelun vapaaehtoisuuteen perustuvasta luonteesta huolimatta on toteutettava lisätoimia, joilla varmistetaan sovittelusopimusten täytäntöönpano nopeasti ja edullisesti perusoikeuksia ja unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä täysimääräisesti kunnioittaen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että julkisen viranomaisen on yleensä vahvistettava osapuolten jäsenvaltiossa aikaansaaman sopimuksen kansallinen täytäntöönpanokelpoisuus, mistä aiheutuu lisäkustannuksia, mikä on aikaa vievää sovitteluun osallistuville ja mikä voi näin ollen vaikuttaa kielteisesti ulkomaisiin sovitteluratkaisuihin erityisesti pienimuotoisten riita-asioiden tapauksessa;

Suositukset

11.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joilla kannustetaan sovittelun käyttöön siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvissa riita-asioissa, esimerkiksi asianmukaisilla tiedotuskampanjoilla tarjoamalla kansalaisille ja oikeushenkilöille asianmukaista ja kattavaa tietoa menettelyn päälinjoista ja sen ajan- ja rahansäästöön liittyvistä eduista, ja varmistamaan tätä tarkoitusta varten, että oikeusalan ammattilaiset tehostavat yhteistyötään; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen vaihtaa parhaita käytäntöjä kansallisten lainkäyttöalueiden välillä, mikä asianmukaisilla unionin tason toimenpiteillä tuettuna auttaa lisäämään tietoisuutta sovittelun hyödyllisyydestä;

12.  pyytää komissiota arvioimaan, onko tarpeen kehittää sovittelupalveluiden tarjoamista koskevat unionin laajuiset laatuvaatimukset erityisesti yhdenmukaisuuden varmistavilla vähimmäisvaatimuksilla siten, että samalla otetaan huomioon perusoikeus oikeussuojan saantiin ja sovittelukulttuurien paikalliset eroavuudet, keinona edistää entisestään sovittelun käyttöä;

13.  pyytää komissiota lisäksi arvioimaan, olisiko jäsenvaltioiden perustettava sovittelutapauksia varten kansalliset rekisterit ja ylläpidettävä niitä; toteaa, että komissio saisi niistä tietoa ja kansalliset sovittelijat voisivat niiden avulla hyödyntää Euroopan laajuisia parhaita käytäntöjä; korostaa, että tällaisia rekistereitä mahdollisesti perustettaessa on noudatettava tinkimättä yleistä tietosuoja-asetusta (asetus (EU) 2016/679)(13);

14.  pyytää komissiota tekemään yksityiskohtaisen tutkimuksen ulkomaisten sovittelusopimusten vapaan liikkuvuuden esteistä unionissa ja erilaisista vaihtoehdoista edistää sovittelun käyttämistä luotettavana, edullisena ja tehokkaana tapana ratkaista kansalliset ja rajatylittävät riitatapaukset unionissa ottaen huomioon oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen kehityksen tällä alalla;

15.  pyytää komissiota säännöksiä tarkistaessaan etsimään ratkaisuja, joilla sovittelun käyttöä voidaan lisätä laajentamalla soveltamisala kattamaan mahdollisuuksien mukaan myös muut siviili- ja hallinto-oikeudelliset asiat; korostaa kuitenkin, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vaikutuksiin, joita sovittelulla voi olla tiettyihin sosiaalisiin asioihin, kuten perheoikeuteen; suosittaa tässä yhteydessä, että komissio ja jäsenvaltiot soveltavat ja ottavat käyttöön sovittelumenettelyissä asianmukaiset suojatoimenpiteet heikommille osapuolille aiheutuvien riskien rajoittamiseksi ja suojatakseen heidät siltä, että vahvemmat osapuolet käyttävät väärin menettelyä tai asemaansa, ja tarjoavat asiaankuuluvat ja kattavat tilastotiedot; korostaa, että on myös tärkeätä varmistaa, että kustannuksiin sovelletaan oikeudenmukaisia kriteerejä erityisesti sen vuoksi, että turvataan heikommassa asemassa olevien ryhmien edut; toteaa kuitenkin, että sovittelu saattaa menettää houkuttavuuttaan ja lisäarvoaan, jos osapuolille määrätään liian tiukkoja vaatimuksia.

o
o   o

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 136, 24.5.2008, s. 3.
(2)PE 571.395.
(3)http://bookshop.europa.eu/fi/study-for-an-evaluation-and-implementation-of-directive-2008-52-ec-the-mediation-directive--pbDS0114825/
(4)PE 493.042.
(5)PE 593.789.
(6)PE 453.180.
(7)Katso COM(2016)0542, s. 5.
(8)PE 571.395, s. 25.
(9)Kroatia, Viro, Kreikka, Unkari, Irlanti, Italia, Liettua, Alankomaat, Puola, Portugali, Slovakia ja Espanja.
(10)Katso COM(2016)0542, s. 4.
(11)Esimerkiksi Tšekin tasavalta.
(12)Esimerkiksi Liettua, Luxemburg, Englanti ja Wales.
(13)EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.


Franchise-toiminta vähittäisalalla
PDF 182kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 franchise-toiminnasta vähittäisalalla (2016/2244(INI))
P8_TA(2017)0322A8-0199/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi(1) ja erityisesti sen 29 kohdan,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa(2),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokunnan huhtikuussa 2016 teettämän tutkimuksen franchise-toiminnasta(3),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokunnan syyskuussa 2016 teettämän tutkimuksen ”Legal Perspective of the Regulatory Framework and Challenges for Franchising in the EU”(4),

–  ottaa huomioon katsauksen ”Future Policy Options in Franchising in the EU: Confronting Unfair Trading Practices”(5),

–  ottaa huomioon IMCO-valiokuntaa varten 12. heinäkuuta 2016 järjestetyn seminaarin aiheesta ”Relations between franchisors and franchisees: regulatory framework and current challenges”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0199/2017),

A.  toteaa, ettei franchisingille ole yhteistä eurooppalaista määritelmää ja franchisingsopimuksissa on yritysten välisiä eroja, mutta että yksi tällaisten sopimusten peruselementti on toisistaan oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vapaaehtoinen sopimusperusteinen kumppanuus, jossa yksi osapuoli (franchise-antaja) myöntää toiselle osapuolelle (franchise-yrittäjä) oikeuden käyttää franchise-malliaan, nimeään ja tavaramerkkejään ja hyödyntämällä franchise-antajan teknistä ja taloudellista asiantuntemusta ja apua jakaa taitotietoa sopimuksen voimassaoloaikana ja jossa asiakkaat luottavat franchising-järjestelmän yhtenäisyyteen franchise-antajan ja franchise-yrittäjän pyrkiessä pääsemään nopeasti uusille markkinoille vähäisillä investoinneilla ja suuremmin onnistumisen mahdollisuuksin;

B.  toteaa, että parlamentti piti 11. joulukuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa franchisingia myönteisenä liiketoimintamallina, joka tukee uusia yrityksiä ja pienyrittäjyyttä, mutta huomautti, että tietyissä tapauksissa sopimusehdot ovat kohtuuttomat, ja kehotti laatimaan avoimia ja oikeudenmukaisia sopimusehtoja; lisäksi se kiinnitti komission ja jäsenvaltioiden huomiota erityisesti sellaisten franchise-yrittäjien ongelmiin, jotka haluavat myydä yrityksensä tai muuttaa liiketoimintamalliaan ja kuitenkin jatkaa toimintaansa samalla alalla, sekä pyysi, että komissio tarkastelee franchisingjärjestelmien jälleenmyyntihinnan määräämismekanismien kieltämistä ja pitkäaikaisten kilpailulausekkeiden, osto-optioiden ja useiden samanaikaisten franchisingsopimusten kieltämisen vaikutuksia;

C.  toteaa, että franchisingilla on täydet mahdollisuudet toimia liiketoimintamallina, joka kykenee edistämään vähittäiskauppa-alan sisämarkkinoiden päätökseen saattamista, koska se voi olla sopiva tapa perustaa yritys franchise-antajan ja franchise-yrittäjän yhteisellä investoinnilla; on siksi pettynyt siihen, että sen mahdollisuuksia hyödynnetään EU:ssa liian vähän ja sen osuus BKT:sta on vain 1,89 prosenttia, kun sen osuus Yhdysvalloissa on 5,95 prosenttia ja Australiassa 10,83 prosenttia, ja että 83,5 prosenttia franchise-toiminnan liikevaihdosta keskittyy vain seitsemään jäsenvaltioon(6); toteaa, että siksi on tärkeää kannustaa tämän liiketoimintamallin levittämiseen koko EU:hun;

D.  katsoo, että franchisingilla on merkittävä potentiaalinen rajat ylittävä ulottuvuus ja toteaa, että se on tärkeä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja voi siten edistää työpaikkojen luomista, pk-yritysten ja yrittäjyyden kehittämistä sekä uusien kykyjen ja taitojen hankkimista;

E.  ottaa huomioon, että franchisingia liiketoimintamallina koskeva lainsäädäntö vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain, mikä aiheuttaa teknisiä esteitä ja saattaa estää franchise-antajia ja franchise-yrittäjiä laajentamasta toimintaansa rajojen yli; toteaa, että tämä voi puolestaan vaikuttaa loppukuluttajiin rajoittamalla heidän valinnanvapauttaan;

F.  toteaa, että ”kovan” ja ”pehmeän” franchisingin välillä on franchisingsopimuksen ehdoista johtuvia eroja; toteaa lisäksi, että sellaisilla vaihtoehtoisilla malleilla kuten ”itsenäisten vähittäiskauppiaiden ryhmät” on erityispiirteitä ja ainoastaan franchisingia koskevien sääntöjen pitäisi vaikuttaa niihin, jos ne täyttävät franchisingin määritelmän;

G.  toteaa, että alojen välisestä franchise-toiminnasta ei ole riittävästi tietoja, koska asianomaisia tietoja ei kirjata tai niitä esiintyy usein vain franchisingsopimukseen liitetyissä saatekirjeissä, jotka ovat luottamuksellisia eivätkä siis julkisia, eikä EU:n tasolla ole järjestelmää tietojen keräämiseksi mahdollisista kohtuuttomista sopimusehdoista tai sopimusten epäoikeudenmukaisesta täytäntöönpanosta; toteaa, että tämän vuoksi tarvitaan foorumia, jossa nämä tärkeät tiedot ovat saatavilla, jotta sekä franchise-antajien että franchise-yrittäjien tietoisuutta heidän velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan voidaan lisätä;

H.  toteaa, että verkkokauppa laajenee ja kuluttajat käyttävät sitä yhä enemmän, minkä vuoksi se olisi otettava paremmin huomioon franchisingsopimuksissa; toteaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä olisi siksi kiinnitettävä erityistä huomiota franchise-antajan ja franchise-yrittäjän välillä mahdollisesti syntyviin sähköistä kaupankäyntiä koskeviin jännitteisiin, esimerkiksi kun on kyse franchise-yrittäjän yksinoikeudesta tietyllä maantieteellisellä alueella, sekä kuluttajatietojen kasvavaan merkitykseen franchisingliiketoimintamallin menestymiselle, etenkin kun franchisingsopimuksiin ei nykyisin sisälly määräyksiä näistä asioista, mikä aiheuttaa tarpeetonta epävarmuutta ja konflikteja;

I.  ottaa huomioon, että komissio on määritellyt hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ”käytännöiksi, jotka poikkeavat jyrkästi hyvästä kaupallisesta käytänteestä ja ovat vastoin kunniallista ja vilpitöntä kaupankäyntiä ja joita yksi kauppakumppani noudattaa yksipuolisesti suhteessa muihin”(7);

1.  katsoo, että koska franchisingia hyödynnetään liian vähän sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseen muihin kehittyneisiin talouksiin verrattuna, sillä saattaa vastedes olla tärkeämpi merkitys;

2.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot toteuttavat tehokkaita toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi franchisingalalla, mutta toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on vielä paljon eroja tässä asiassa; pitää siksi tärkeänä, että vähittäisalan franchise-toimintaan ryhdytään soveltamaan yhtenäisiä, vähittäisalan parhaisiin käytäntöihin perustuvia ei-lainsäädännöllisiä ohjeita;

3.  kehottaa komissiota esittämään franchisingsopimuksia koskevat suuntaviivat, jotta voidaan muokata paremmin franchisingsopimusten sääntelykehystä ja varmistaa työnormien ja asianmukaisten ja korkealaatuisten palvelustandardien noudattaminen;

4.  katsoo, että koska franchisingiin liittyy vahva rajat ylittävä ulottuvuus, on suositeltavaa ottaa käyttöön yhtenäinen lähestymistapa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen korjaamiseen EU:n tasolla;

5.  toteaa, että kansallisella tasolla lainsäädäntöä on pantu täytäntöön franchise-yrittäjien suojelemiseksi mutta painopiste on ollut sopimusta edeltävässä vaiheessa ilmoittamisvelvollisuuksien asettamiseksi franchise-antajalle; pitää valitettavana, ettei kansallisissa järjestelmissä ole otettu käyttöön täytäntöönpanomekanismeja, joiden avulla voidaan tehokkaasti varmistaa franchise-suhteen jatkuminen;

6.  toteaa, että franchise-yrittäjät ovat usein heikompi sopimuspuoli, varsinkin silloin, kun ne ovat pk-yrityksiä, koska franchise-malli on yleensä franchise-antajan kehittämä ja koska franchise-yrittäjät ovat tavallisesti taloudellisesti heikompia ja heillä saattaa siksi olla vähemmän tietoa kuin franchise-antajalla ja he voivat siksi olla riippuvaisia franchise-antajan asiantuntemuksesta; korostaa, että franchisingjärjestelmät ovat hyvin riippuvaisia franchise-antajan ja francise-yrittäjän toimivasta yhteistyöstä, koska niiden toimivuuden edellytyksenä on, että kaikki osapuolet toteuttavat osuutensa hyvin;

7.  muistuttaa, että franchising tarkoittaa kahden oikeudellisesti riippumattoman yrityksen välistä sopimussuhdetta;

8.  korostaa, että sääntelyllä pitäisi ylläpitää ja lisätä markkinoiden luottamusta franchise-toimintaan tapana harjoittaa liiketoimintaa, koska se edistää franchise-antajiksi ryhtyvien mikro- ja pk-yritysten mutta myös franchise-yrittäjiksi ryhtyvien henkilöiden yrittäjyyttä;

9.  toteaa, että franchise-antajat ovat järjestäytyneet sekä kansallisesti että Euroopan tasolla valvoakseen etujaan, kun taas franchise-yrittäjiltä puuttuu usein myös heitä edustava organisaatio, joka puolustaa heidän yhteisiä etujaan, ja he jatkavat toimintaansa pääasiassa yksittäin;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään franchise-antajien, franchise-yrittäjien ja päätöksentekijöiden välistä vuoropuhelua, helpottamaan franchise-yrittäjiä edustavien yhdistysten perustamista ja varmistamaan, että franchise-yrittäjiä kuullaan aina, kun valmistellaan heihin mahdollisesti vaikuttavia toimia tai lainsäädäntöä, jotta varmistetaan osapuolten tasapuolisempi edustus, samalla kun painotetaan, että näiden järjestöjen jäsenyyden on oltava vapaaehtoista;

11.  korostaa, että vähittäisalan franchise-toiminnasta puuttuu edelleen tietoja, ja kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission kanssa nimeämään yhteyspisteitä tietojen saamiseksi franchise-antajien ja franchise-yrittäjien kohtaamista ongelmista, mikäli niistä on saatavissa tietoja, ja kehottaa komissiota parantamaan tietojenkeruuta EU:n tasolla muun muassa yhteyspisteistä saatavien tietojen avulla siten, että näin hankittujen tietojen luottamuksellisuus taataan;

12.  kehottaa komissiota tutkimaan vähittäisalan franchise-toimintaa, kohtuuttomien sopimusehtojen tai muiden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen olemassaolo mukaan luettuna, sekä pyytämään Eurostatia kiinnittämään huomiota tähän malliin, kun se kerää tämän alan tilastotietoja, aiheuttamatta yrittäjille ylimääräistä hallinnollista tai muuta rasitusta;

13.  on periaatteessa tyytyväinen European Franchise Federationin laatimiin franchisingia koskeviin eurooppalaisiin eettisiin sääntöihin mahdollisesti tehokkaana välineenä edistää parhaita käytäntöjä franchisingalalla itsesääntelyn pohjalta, mutta toteaa myös, että franchise-yrittäjät ovat kohdistaneet sääntöihin perustavanlaatuista kritiikkiä ja huomauttaneet muun muassa, että franchise-antajien sitoumuksia koskevien sääntöjen sanamuoto oli tiukempi ennen kuin sääntöjä tarkistettiin vuonna 2016; kannustaa franchise-antajia ja franchise-yrittäjiä varmistamaan molempien osapuolten tasapuolisen ja oikeudenmukaisen edustuksen sopivan ratkaisun löytämiseksi;

14.  pitää kuitenkin valitettavana, että säännöt kattavat vain pienen osan EU:ssa toimivista franchise-antajista ja franchise-yrittäjistä, sillä valtaosa heistä ei kuulu European Franchise Federationiin eikä kansallisiin yhdistyksiin, jotka ovat ottaneet säännöt käyttöön, ja että monissa jäsenvaltioissa ei ole kansallisia franchisingyhdistyksiä;

15.  panee merkille huolestumisen siitä, ettei eurooppalaisiin eettisiin sääntöihin ole liitetty riippumatonta täytäntöönpanomekanismia, ja panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa on tämän riippumattoman täytäntöönpanon puuttumisen vuoksi otettu käyttöön lainsäädäntöä, jolla ehkäistään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä franchisingalalla ja puututaan niihin;

16.  muistuttaa, että eettiset säännöt koostuvat franchise-antajien hyväksymistä säännöistä ja lain edellyttämistä säännöistä; katsoo, että eettisten sääntöjen olisi aina tuotettava lisäarvoa niille, jotka haluavat noudattaa niitä;

17.  katsoo, että itsesääntelyjärjestelmän ja EU:n toimitusketjualoitteen tehokkuus on arvioitava, koska kansallisten franchise-yhdistysten jäsenyys on edellytys tähän aloitteeseen osallistumiselle;

18.  toteaa, että franchisingsopimuksissa olisi täysin noudatettava tasapainoisen kumppanuuden periaatteita, joiden mukaan franchise-antajan ja franchise-yrittäjän on toimittava toisiaan kohtaan kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti sekä ratkaistava valitukset, vääryydet ja kiistat avoimen, selkeän, järkevän ja suoran viestinnän avulla;

19.  kehottaa jäsenvaltioita välittämään komissiolle yhteyspisteen kautta tai muulla tavalla saamiaan valituksia ja muita merkityksellisiä tietoja; pyytää komissiota laatimaan näiden tietojen perusteella hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä ei-tyhjentävän luettelon, joka julkaistaan ja asetetaan kaikkien osapuolten saataville; kehottaa lisäksi komissiota perustamaan tarvittaessa asiantuntijafoorumin lisätietojen saamiseksi vähittäisalan franchise-käytännöistä ja erityisesti mahdollisista hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä;

20.  painottaa erityisesti tarvetta erityisiin periaatteisiin, joilla varmistetaan osapuolten tasapuoliset sopimusoikeudet ja -velvollisuudet, kuten selkeiden, oikeiden ja kattavien tietojen saaminen ennen sopimuksen tekoa, muun muassa siten, että tietoja franchise-mallin suorituskyvystä ja luottamuksellisuutta koskevista selkeistä rajoituksista sekä yleensä että kohdennetusti franchise-yrittäjän suunnitellulla sijaintipaikalla on saatavilla kirjallisesti ja hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjoittamista, ja tarvetta ottaa käyttöön peruuttamisaika sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, jos se on tarpeellista; toteaa myös, että franchise-antajan on tarvittaessa annettava franchise-yrittäjälle jatkuvasti kaupallista ja teknistä tukea sopimuksen keston ajan;

21.  korostaa, että franchise-antajan on annettava tarvittaessa erityistä alkukoulutusta ja asianmukaista opastusta ja tietoja franchise-yrittäjille sopimuksen voimassaoloaikana;

22.  muistuttaa franchise-yrittäjien velvoitteesta pyrkiä kaikin tavoin franchise-liiketoiminnan kasvattamiseen ja franchise-verkoston yhteisen imagon ja maineen säilyttämiseen sekä velvoitteesta tehdä tässä tarkoituksessa lojaalisti yhteistyötä kaikkien verkostoon kuuluvien kumppaneiden kanssa sekä kunnioittaa franchise-malliin liittyviä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä myös kilpailuoikeudellista lainsäädäntöä;

23.  toteaa kuitenkin, että joskus franchise-antajat edellyttävät franchise-yrittäjien ostavan tuotteita ja palveluja, jotka eivät liity franchise-malliin; katsoo, että tällaisen vaatimuksen ei pitäisi katsoa kuuluvan franchise-yrittäjillä olevaan franchise-verkoston yhteisen imagon ja maineen säilyttämistä koskevaan velvoitteeseen, sillä se voi usein olla hyvän kauppatavan vastainen käytäntö;

24.  korostaa, että kilpailukieltolausekkeet olisi muotoiltava selkeästi, niiden olisi oltava kohtuullisia ja oikeasuhteisia eikä niitä saisi soveltaa pitempään kuin on ehdottoman välttämätöntä, kun otetaan erityisesti huomioon franchise-yrittäjien mahdollinen tarve muuttaa franchise-malliaan, jos heidän lähiympäristönsä ja näin ollen myös tuotteiden ja palvelujen kysyntä muuttuu;

25.  panee merkille verkkokauppaan liittyvät kiistat, koska verkkokauppa muodostaa yhä suuremman osan franchise-liiketoimintamallista mutta ei sisälly perinteisiin franchisingsopimuksiin, joissa ei oteta huomioon internetmyynnin mahdollisia vaikutuksia sopimusten määräyksiin; kehottaa siksi sisällyttämään tarvittaessa verkkokauppaa koskevia lausekkeita franchisingsopimuksiin erityisesti tapauksissa, joissa franchise-antajan ja franchise-yrittäjän voimasuhteet ovat epätasapainossa ja varsinkin kun franchise-yrittäjä on pk-yritys;

26.  pyytää komissiota aloittamaan julkisen kuulemisen, jotta saadaan puolueetonta tietoa franchise-toiminnan todellisesta tilanteesta, ja laatimaan jäsenvaltioissa harjoitettavan vähittäisalan franchise-toiminnan parhaisiin käytäntöihin perustuvia muita kuin lainsäädännöllisiä ohjeita, joissa otetaan erityisesti huomioon viimeaikainen teknologian ja markkinoiden kehitys, kuten verkkokauppa, ja toimittamaan ne parlamentille viimeistään tammikuussa 2018; pyytää komissiota laatimaan analyysin olemassa olevista itsesääntelyvälineistä sekä jäsenvaltioiden lainsäädäntökäytännöistä vähittäisalan franchise-toiminnassa sekä toimittamaan analyysinsa tulokset parlamentille yhdessä franchise-alan edelleenkehittämistä EU:ssa koskevien suositusten kanssa;

27.  korostaa, että parlamentin olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkeen franchisingia vähittäisalalla koskevaan työhön, mukaan luettuna sitä koskevien asetusten ja direktiivien mukauttaminen sääntelykehyksen yhdenmukaistamiseksi ja johdonmukaistamiseksi;

Kilpailuoikeus

28.  painottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 20. huhtikuuta 2010 annettua komission asetusta (EU) N:o 330/2010(8) on sovellettava yhtenäisesti jäsenvaltioissa ja pitää valitettavana puutteellista tiedotusta sen soveltamisesta;

29.  katsoo, että komission on tutkittava, heikentääkö epäyhtenäinen soveltaminen jäsenvaltioissa tämän asetuksen vaikuttavuutta ja vastaako se, erityisesti sopimuksen tekemisen jälkeisiä poikkeuksia koskevien lausekkeiden ja ostoehtojen osalta, viimeaikaista markkinakehitystä;

30.  katsoo, että komission olisi tarkistettava, missä määrin asetuksen täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoon kuuluvan arviointijärjestelmän avulla; painottaa, että komission epäjohdonmukaiset jatkotoimet haittaavat rajat ylittävää vähittäiskauppaa eivätkä luo tasavertaisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla;

31.  katsoo, että asetuksen parempi soveltaminen kansallisella tasolla parantaisi jakelua ja muiden jäsenvaltioiden yritysten markkinoillepääsyä ja tarjoaisi loppukuluttajille mahdollisesti paremman aseman;

32.  katsoo, että komission olisi myös tutkittava kilpailulainsäädännön tahattomia vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa;

33.  kannustaa komissiota aloittamaan julkiset kuulemiset ja tiedottamaan parlamentille sen mallin soveltuvuudesta, johon tuleva ryhmäpoikkeusasetus perustuu;

34.  pyytää komissiota myös varmistamaan, että franchisingtoiminnassa veroetuina myönnetyt laittomat valtiontuet peritään takaisin, ja toimimaan päättäväisesti meneillään olevissa tutkimuksissa; korostaa lisäksi, että unioni tarvitsee selkeämpää veropäätöksiä koskevaa lainsäädäntöä; kehottaa komissiota puuttumaan kaikkiin rikkomuksiin franchise-toiminnan alalla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu koko sisämarkkinoilla;

35.  kehottaa komissiota korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita ja varmistamaan verovilpin ja veronkierron tehokkaan torjunnan franchise-toiminnan alalla;

36.  pyytää komissiota tutkimaan asetuksen tarkistamisen tarpeellisuuden ja tässä yhteydessä 1) varmistamaan horisontaalisen lähestymistavan vaikutuksen franchisingtoimintaan, 2) testaamaan, kuvastaako asetuksessa hyväksytty franchisingmalli markkinoilla vallitsevaa tilannetta, 3) arvioimaan, missä määrin niin sanotut sallitut vertikaaliset rajoitukset eli ehdot, joiden mukaisesti franchise-yrittäjät voivat ostaa, myydä tai jälleenmyydä tiettyjä tavaroita tai palveluja, ovat oikeasuhteisia ja missä määrin niillä on kielteinen vaikutus markkinoihin ja kuluttajiin, 4) tutkimaan, mitä uusia haasteita franchise-antajat ja franchise-yrittäjät kohtaavat verkkokaupan ja yleensä digitalisoinnin yhteydessä sekä 5) keräämään markkinatietoja uusista suuntauksista, verkosto-organisaatioiden markkinakehityksestä ja teknisestä kehityksestä;

37.  kehottaa komissiota tarkistamaan jäsenvaltioiden asetuksen täytäntöönpanoa koskevat säännöt, ja katsoo, että asetuksen soveltamisen olisi oltava oikeasuhteista sen päämäärän saavuttamiseksi;

o
o   o

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 140.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0250.
(3)IP/A/IMCO/2015-05, PE 578.978.
(4)IP/A/IMCO/2016-08, PE 587.317.
(5)PE 587.325.
(6)‘Legal perspective of the regulatory framework and challenges for franchising in the EU’, IMCO-valiokunnan teettämä tutkimus, syyskuu 2016, s. 12.
(7)”Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta yritysten välisessä elintarvikeketjussa”, COM(2014)0472.
(8)EUVL L 102, 23.4.2010, s. 1.


Euroopan avaruusstrategia
PDF 201kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 Euroopan avaruusstrategiasta (2016/2325(INI))
P8_TA(2017)0323A8-0250/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4 artiklan ja XIX osaston 189 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon Avaruusstrategia Euroopalle (COM(2016)0705),

–  ottaa huomioon 28. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta (COM(2013)0108),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon Kohti kansalaista hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa (COM(2011)0152),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Verkkoyhteydet kilpailukykyisillä digitaalisilla sisämarkkinoilla – Kohti eurooppalaista gigabittiyhteiskuntaa” (COM(2016)0587) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0300),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”5G-Eurooppa: toimintasuunnitelma” (COM(2016)0588) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0306),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sovelluksia koskevasta toimintasuunnitelmasta (COM(2010)0308),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 377/2014(1),

–  ottaa huomioon Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013(2),

–  ottaa huomioon avaruusesineiden valvonnan ja seurannan tukikehyksen perustamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 541/2014/EU(3),

–  ottaa huomioon Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 512/2014(4),

–  ottaa huomioon asiaa koskevat neuvoston päätelmät sekä verkkoon liitettyjä automatisoituja ajoneuvoja koskevasta yhteistyöstä 14. huhtikuuta 2016 ministeritasolla annetun Amsterdamin julistuksen,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 annetun Haagin manifestin avaruuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön yhteisestä näkemyksestä ja yhteisistä tavoitteista Euroopan avaruusalan tulevaisuudelle antaman yhteisen lausuman, jonka komissio ja avaruusjärjestö allekirjoittivat 26. lokakuuta 2016,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avaruusvoimavaroista Euroopan turvallisuudessa ja puolustuksessa(5),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avaruusmarkkinoille pääsystä(6),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta ja talouskasvun mahdollisuuksien hyödyntämisestä avaruusalalla(7),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa”(8),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien liikennesovellukset – EU:n politiikka lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä”(9),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2016 julkaistun tutkimuksen avaruusmarkkinoille pääsystä Euroopassa(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä kalatalousvaliokunnan lausunnot (A8-0250/2017),

A.  ottaa huomioon, että avaruus tuottaa yhteiskunnalle monenlaista hyötyä, joka voi lisätä unionin talouden kilpailukykyä, kun sen avulla kehitetään monia uusia tuotteita ja palveluja ja tuetaan maa-, metsä- ja kalataloutta sekä meriliikennettä; toteaa, että satelliittiteknologialla voidaan helpottaa viestintäteknologian ja sellaisten korkearesoluutioisten maanseurantajärjestelmien käyttöä, joilla voidaan vaihtaa tietoja reaaliaikaisesti, sekä reagoida nopeasti luonnonkatastrofeihin ja tehostaa raja- ja turvallisuusvalvontaa;

B.  ottaa huomioon, että avaruusteknologialla, -tiedolla ja -palveluilla voidaan tukea EU:n julkisen politiikan eri aloja ja keskeisiä painopistealoja, kuten digitaalisten sisämarkkinoiden edistämistä, unionin talouden vahvistamista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa;

C.  toteaa, että avaruusala ei ole EU:n kansalaisille kuluerä vaan investointi; katsoo, että kunnianhimoisella avaruusstrategialla voidaan varmistaa EU:n riippumattomuus ja asema strategisesti merkittävällä avaruusalalla ja se voi myös vauhdittaa kasvua, parantaa kilpailukykyä ja edistää uusien työpaikkojen luomista avaruusalan tuotantoteollisuudessa, toiminnassa ja toimintaketjun loppupään palvelutarjonnassa;

D.  toteaa, että parlamentin ja neuvoston vuonna 2007 tekemät poliittiset päätökset johtivat määrärahojen myöntämiseen eurooppalaisille satelliittinavigointiohjelmille eli Euroopan geostationaariselle navigointilisäjärjestelmälle (EGNOS) ja Galileolle ja päätöksissä sovittiin myös ohjelmien hallinnointirakenteesta;

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon Avaruusstrategia Euroopalle ja hyväksyy sen, että komissio on kaikin puolin sitoutunut maksimoimaan avaruuden taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyödyn, lisäämään avaruusteknologian ja ‑sovelluksien käyttöä julkisen politiikan tukemiseksi, tukemaan globaalisti kilpailukykyistä ja innovoivaa Euroopan avaruusalaa, lujittamaan Euroopan riippumattomuutta avaruudessa ja vahvistamaan Euroopan asemaa maailmanlaajuisena toimijana sekä edistämään avaruusalan kansainvälistä yhteistyötä;

2.  muistuttaa komissiota, että on ehdottoman välttämätöntä varmistaa EU:n avaruusohjelmien jatkuvuus ja tarkastella Galileo- ja Copernicus-ohjelmien tulevaa kehitystä erityisesti myönteisen ja ennakoitavan investointiympäristön luomiseksi alan toimintaketjun loppupäässä; katsoo, että tähän päästään vain, jos avaruuteen liittyvien lippulaivaohjelmien ja toimintaketjun loppupään tietoinfrastruktuurin pitkän aikavälin julkinen rahoitus taataan samalla kun tunnustetaan, että yksityissektorin merkittävä osallistuminen on välttämätöntä;

3.  korostaa tuloksia, joita jäsenvaltiot, Euroopan avaruusjärjestö (ESA) ja Euroopan sääsatelliittijärjestö (Eumetsat) ovat saavuttaneet avaruusalalla käyttäen uutta teknologiaa, tutkimusmatkoja sekä maan- ja säähavainnointivalmiuksia;

4.  pitää tärkeänä arvioida Galileo- ja Copernicus-ohjelmia ennen kuin komissio esittää uudet lainsäädäntöehdotuksensa osana seuraavaa monivuotista rahoituskehystä; katsoo, että tässä arvioinnissa olisi käsiteltävä muun muassa Euroopan GNSS-viraston (GSA) tulevaa roolia Galileossa ja sen mahdollista roolia Copernicuksessa, GSA:n ja ESAn suhteiden yksinkertaistamista sekä nykyistä jakoa viraston varsinaisiin tehtäviin ja muille siirrettyihin tehtäviin; kehottaakin komissiota varmistamaan, että GSA:lla on valmiudet ottaa vastaan uusia tehtäviä ennen kuin sille annetaan niitä;

5.  korostaa, että arvioinnin tuloksia olisi myös hyödynnettävä tulevissa keskusteluissa EU:n ja ESAn suhteista ottaen huomioon 26. lokakuuta 2016 allekirjoitettu EU:n ja ESAn yhteinen julkilausuma; kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä ESAn kanssa eri vaihtoehtoja, jotta voidaan yksinkertaistaa unionin avaruusasioiden hallinnoinnin monimutkaista institutionaalista toimintakehystä ja selkeyttää näin työnjakoa vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi;

6.  korostaa, että GSA:lla olisi oltava riittävästi henkilöstöä, jotta voidaan turvata Euroopan GNSS-ohjelmien sujuva toiminta ja hyödyntäminen; pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen GSA:lle varattujen resurssien riittävyyttä ottaen huomioon sen nykyiset ja tulevat tehtävät; katsoo, että henkilöstön rekrytointia koskevia periaatteita ja menettelyjä olisi GSA:lle annettujen uusien tehtävien vuoksi mukautettava 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti;

7.  korostaa, että nykyisiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseksi seuraavaan EU:n talousarvioon olisi varattava nykyistä enemmän määrärahoja avaruusalaa varten, jotta tuetaan koko arvoketjua (avaruus- ja maasegmentit, maanseuranta, navigointi ja viestintä), mikä on varmistettava tulevassa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa; muistuttaa, että toimintaketjun loppupään markkinoiden menestyksellinen kehittäminen riippuu erityisesti Galileo- ja Copernicus-ohjelmien oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta ja jatkuvasta kehittämisestä, minkä lisäksi näiden ohjelmien riittävää rahoitusta olisi pidettävä ensisijaisena asiana; painottaa tarvetta ylläpitää ja lisätä unionin lisäarvoa ja EU:n avaruusohjelmien ainutlaatuisia tuloksia, kun seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä tehdään määrärahapäätöksiä;

8.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia hyödyntää EU:n avaruusohjelmien synergioita, jotta voidaan lisätä vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta; katsoo myös, että EU:n avaruuspolitiikassa mukana olevien EU:n virastojen välistä tiedonvaihtoa olisi tehostettava synergiavaikutusten lisäämiseksi; huomauttaa, että eri toiminta-alat lähenevät toisiaan yhä enemmän; kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittaisen kertomuksen EU:n virastojen yhteistyön luonteesta ja laajuudesta;

9.  korostaa, että on tärkeää selvittää sisämarkkinoiden toiminnan esteet avaruusperusteisten tuotteiden ja palvelujen alalla ja puuttua näihin esteisiin;

Avaruudesta yhteiskunnalle ja EU:n taloudelle saatavan hyödyn maksimointi

10.  korostaa, että avaruusohjelmat ja niiden palvelut ovat keskeisessä asemassa sellaisilla politiikan ja talouden aloilla kuin energia-, ilmasto-, ympäristö-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, terveydenhuolto, maa-, metsä- ja kalatalous, liikenne, matkailu, digitaalimarkkinat ja matkaviestintä sekä aluepolitiikka ja asemakaavasuunnittelu; katsoo, että ne tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia vastata esimerkiksi muuttoliikkeen, rajavalvonnan ja kestävän kehityksen haasteisiin; korostaa myös Euroopan avaruusstrategian merkitystä kattavan EU:n meripolitiikan kannalta, ja toteaa, että kaukokartoitussatelliittien ja -järjestelmien taloudellisesta käytöstä on merkittävää hyötyä yhteiskunnalle;

11.  pyytää komissiota nopeuttamaan EGNOS-järjestelmän sekä Galileo- ja Copernicus-ohjelmien täysimääräistä taloudellista hyödyntämistä asettamalla asianmukaiset tavoitteet markkinoillepääsyä varten, parantamalla Copernicus-ohjelman tietoihin pääsyä ja niiden käsittelemistä, jotta yritykset ja varsinkin pk-yritykset ja uusyritykset voivat kehittää sovelluksia avaruusdatan pohjalta, ja parantamalla integrointia muihin digitaalisiin palveluihin, kuten älykkäisiin liikennejärjestelmiin, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmään, jokiliikenteen tietopalveluun, SafeSeaNet-järjestelmään ja tavanomaisiin navigointijärjestelmiin, sekä laajentamalla avaruusratkaisujen mahdollisuuksia; painottaa, että kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä satelliittinavigointi- ja maanseurantatiedoista ja -palveluista;

12.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin pilvipalvelualustojen hankkimiseksi maanseurantatietoja varten, niin että varmistetaan, että unioni saa kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn avaruuteen liittyvistä lippulaivaohjelmistaan, ja taataan käyttäjien kestävä pääsy tietoihin ja valmiuksien kehittäminen; kehottaa komissiota nopeuttamaan tämän alan työtään, jotta ensimmäiset tietoalustat ovat valmiit otettavaksi käyttöön vuonna 2018; katsoo, että kaikkien näitä alustoja koskevien tarjouksien olisi oltava avoinna yksityisille toimijoille;

13.  pyytää komissiota arvioimaan Copernicus-ohjelman täytäntöönpanosta vastaavien tahojen toimintaa, erityisesti niiden hankintamenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi, jotta helpotetaan hakumenettelyjä pk-yrityksien kannalta;

14.  korostaa, että tarvitaan ”avaruudenkestävää” lainsäädäntöä, ja pyytää samoin kuin jo edellä mainitussa päätöslauselmassaan avaruusmarkkinoille pääsystä, että komissio tekee järjestelmällisen ”avaruustarkastuksen” aina ennen uusien lainsäädäntöehdotusten ja muiden ehdotusten esittämistä; kehottaa komissiota poistamaan tekijät, jotka estävät avaruustekniikan käytön julkisella sektorilla, esimerkiksi uuden ja voimassa olevan EU:n lainsäädännön noudattamisen valvomiseksi; katsoo, että yleistä järjestystä voidaan parantaa huomattavasti käyttämällä avaruustekniikkaa, josta esimerkkejä ovat eCall-hätäviestijärjestelmä ja digitaalinen ajopiirturi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan unionin ja jäsenvaltioiden viranomaisia sekä alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön avaruusteknologiaa esimerkiksi hankkimalla eurooppalaisia maanseurantatietoja tai -palveluja ja käyttämällä niitä toimintansa tavoitteiden saavuttamiseksi;

15.  muistuttaa avaruuden siistimisen kokeiluhankkeesta, joka perustuu kiertoradalta poistamiseen ja innovatiivisten materiaalien käyttöön avaruuskalustossa ja jonka tarkoituksena on testata avaruusalalla sovellettavan tulevan yhteisen teknologia-aloitteen toteutettavuutta ja vaikuttavuutta; toteaa, että tarvitaan riittävästi sekä julkisia että yksityisiä varoja, jotta voidaan varmistaa unionin avaruusalan kestävyys ja kilpailukyky ja kehittää unionin roolia avaruusalan maailmanlaajuisena toimijana;

16.  katsoo, että Copernicuksen roolia ilmastonmuutoksen torjumisessa olisi kehitettävä edelleen; kehottaa komissiota ottamaan mahdollisimman pian käyttöön Horisontti 2020 -ohjelman(11) puitteissa parhaillaan kehitteillä olevat Copernicus-ohjelmaan perustuvat valmiudet seurata hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä, jotta voidaan vastata COP21-sopimuksesta johtuviin tarpeisiin ja mahdollistaa sopimuksen tehokas täytäntöönpano; tukee hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä seuraavien tulevien satelliittien kehittämistä;

17.  suhtautuu myönteisesti 15. joulukuuta 2016 annettuun julkilausumaan, joka koskee Galileon ensimmäisiä palveluja; korostaa, että Galileo-signaalin yleinen käyttö on edellytys vahvojen toimintaketjun loppupään markkinoiden kehittämiseksi avaruusperusteisille sovelluksille ja palveluille ja että olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, tarvittaessa myös sääntelytoimenpiteitä, jotta EU:ssa myytäviltä laitteilta vaadittaisiin täyttä yhteensopivuutta Galileo- ja EGNOS-järjestelmien kanssa ja edistettäisiin sellaisten laitteiden pääsyä globaaleille markkinoille, joilla on Galileo- ja EGNOS-valmius; kehottaa myös komissiota harkitsemaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan GNSS-toimialojen loppupään toimijoiden kilpailukykyä;

18.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kriittisessä infrastruktuurissa käytettävillä GNSS-pohjaisilla kelloilla on Galileo- ja EGNOS-valmius, ja katsoo, että tämä on erittäin merkityksellistä turvallisuuden kannalta;

19.  korostaa, että satelliittien avulla voidaan tarjota keskeytymättömiä erittäin nopeita yhteyksiä erityisesti syrjäisillä alueilla, mikä on tärkeää digitaalisen kuilun poistamiseksi, nopeiden verkkojen kehittämiseksi ja esineiden internetin laajentamiseksi, niin että erilaiset palvelut kuten itseohjautuva ajaminen, älykkäät kalustonseuranta- ja rahdinhallintatoiminnot, sähköinen viranomaisasiointi, verkko-oppiminen ja sähköiset terveyspalvelut tulevat mahdollisiksi; painottaa maa- ja avaruussijoitteisen teknologian keskinäistä täydentävyyttä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen luomisessa; kehottaa komissiota ottamaan huomioon tämän ja myös satelliittien merkityksen tällä alalla; korostaa myös tarvetta varata asianmukaiset taajuusalueet näiden satelliittipalvelujen toimintaa varten ja kehottaa ottamaan tämän huomioon televerkkoja koskevassa nykyisessä lainsäädäntötyössä ja investoimaan asianmukaisesti tutkimukseen ja kehittämiseen; katsoo, että Euroopan avaruusstrategiaa olisi toteutettava koordinoidusti komission digitaalistrategioiden kanssa jäsenvaltioiden ja teollisuuden tuella, jotta edistetään satelliittiviestinnän tehokasta ja kysyntäperusteista käyttöä yleisen yhteenliitettävyyden edistämiseksi kaikkialla EU:ssa;

20.  painottaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) tärkeää roolia avaruusalan toimintaketjun loppupään markkinoiden edistämisessä ennen kaikkea julkisten hankintojen avulla ja myös maissa, joilla ei vielä ole laajaa avaruusalaa; katsoo, että tätä olisi käsiteltävä koheesiopolitiikan tulevaisuudesta parhaillaan käytävissä keskusteluissa; tukee kohdennettujen toimien käyttöönottoa valmiuksien kehittämiseksi, jotta avustetaan sellaisia jäsenvaltioita ja alueita, joilla on orastavia avaruusvalmiuksia; korostaa alueellisen ulottuvuuden tärkeyttä avaruudesta saatavien hyötyjen tuomiseksi kansalaisten ulottuville ja toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen voi johtaa synergioihin älykkäiden erikoistumisstrategioiden ja EU:n kaupunkiagendan kanssa; tukee siksi alue- ja paikallisviranomaisten laajempaa osallistumista EU:n tuloksekkaaseen avaruuspolitiikkaan, myös unionin syrjäisimmillä sekä merentakaisilla alueilla; painottaa, että alueiden komitean olisi oltava Copernicus-käyttäjäfoorumin jäsen, jotta korostetaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden merkitystä Copernicus-ohjelman tietojen käyttäjinä;

21.  korostaa, että käyttäjät, kuten pk-yritykset sekä alue- ja paikallisviranomaiset, eivät vielä tiedä tarpeeksi Galileo- tai Copernicus-ohjelmiin liittyvien hankkeiden rahoitusmahdollisuuksista, mukaan lukien Euroopan investointipankin rahoitus, ja että on parannettava viipymättä kohdennettua tiedotusta näistä mahdollisuuksista;

22.  toteaa, että avaruusteknologialla ja avaruuteen liittyvillä EU:n kahdella lippulaivaohjelmalla on oma roolinsa maa-, meri-, ilma- ja avaruusliikenteen tekemisessä älykkäämmäksi, turvallisemmaksi, varmemmaksi ja kestävämmäksi ja sen integroinnissa tulevaisuuden strategisiin aloihin, kuten itseohjautuviin ja verkkoon liitettyihin autoihin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin; katsoo, että avaruusstrategian avulla voidaan täyttää paremmin uudet tarpeet liikenteen turvallisuudesta ja saumattomasta liitettävyydestä, luotettavammasta paikannuksesta, intermodaalisuudesta ja yhteentoimivuudesta; kannustaa komissiota ottamaan liikennealan sidosryhmät mukaan avaruusalan kanssa käytävään vuoropuheluun, jotta voidaan varmistaa avoimuus, ja helpottamaan Euroopan avaruusteknologian pääsyä liikennemarkkinoille, jotta parannetaan EU:n liikennepalvelujen kilpailukykyä eurooppalaisilla ja globaaleilla markkinoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota avaruusmatkailun kehitykseen;

23.  kehottaa komissiota tukemaan EGNOS-perusteisen menetelmän soveltamista ilma-alusten laskeutumiseen niin pienemmille kuin suuremmillekin lentoasemille; muistuttaa, että EGNOS-järjestelmän avulla voitaisiin saavuttaa taloudellista etua ja parantaa tarkkuutta, häiriönsietokykyä ja turvallisuutta, kun käytetään turvallisuuden kannalta kriittisiä sovelluksia esimerkiksi ilma-alusten laskeutumiseen; muistuttaa myös, että on tärkeää laajentaa EGNOS-järjestelmän kattavuutta ensin Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan ja sitten Afrikkaan ja Lähi-itään; katsoo, että Galileolla voisi olla keskeinen rooli lennonjohdossa, sillä se voisi toimia tärkeänä tukena siirryttäessä tutkaperusteisesta satelliittiperusteiseen valvontaan;

24.  korostaa lisäksi, että on tärkeää varustaa ilma-alukset automatiikkaan perustuvan valvonnan lähetyksiin (ADS-B) perustuvalla avaruusperusteisella teknologialla ja velvoittaa toiminnanharjoittajat asentamaan ilma-aluksiin ADS-B-teknologiaa, jotta kyetään takaamaan ilma-alusten reaaliaikaisen jäljittämisen täsmällisyys ja luotettavuus sekä säästämään polttoainetta;

25.  korostaa EU:n avaruusohjelmien merkitystä meri- ja merenkulkuasioissa, kalastuksessa ja yleisemmin sinisessä taloudessa, kun on kyse esimerkiksi laittoman, ilmoittamattoman tai sääntelemättömän kalastuksen torjunnasta, valtamerien ja kalakantojen tilan ja terveyden kartoittamisesta ja arvioinnista, kalankasvatuksen tuottavuuden edistämisestä, merten tutkimuksen helpottamisesta, etsintä- ja pelastuspalvelujen järjestämisestä sekä satelliittiyhteyksien tarjoamisesta laivojen lääkinnällisten laitteiden tarpeisiin; toteaa, että tämän vuoksi tarvitaan avaruusperusteisia valmiuksia valtamerten valvontaan sekä Galileo-, EGNOS- ja Copernicus-palvelujen tehokasta koordinointia;

Maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen ja innovatiivisen eurooppalaisen avaruusalan tukeminen

26.  korostaa, että onnistuminen avaruusalalla ja myös alan kilpailukyky sekä teknisten läpimurtojen kehittäminen riippuvat paljolti tutkimuksesta ja innovoinnista; kehottaa lisäämään ja laajentamaan yhdeksännen puiteohjelman mukaista avaruusalaa koskevaa budjettikohtaa; painottaa EU:n, ESAn ja jäsenvaltioiden täysipainoisen yhteistyön merkitystä, jotta varmistetaan tehokkuus ja vältetään päällekkäisyydet erityisesti sellaisilla aloilla, joilla useat toimijat myöntävät tutkimusrahoitusta; katsoo, että tutkimusta ja innovointia olisi kannustettava ja rahoitettava siten, että monet erilaiset avaruusteknologiat hyötyvät niistä; kehottaa komissiota laajentamaan sekä Horisontti 2020 -ohjelmassa että tulevissa puiteohjelmissa pk-yrityksiä koskevan välineen käyttöä, jotta edistetään liiketoimintamahdollisuuksia avaruusperusteisten tuotteiden ja palvelujen alalla;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan julkisten hankintojen yhteydessä, että EU:n yrityksiä kohdellaan oikeudenmukaisesti kolmansien maiden yrityksiin nähden erityisesti ottamalla huomioon hinnat, joita yritykset perivät muilta asiakkailta maailmanlaajuisesti, jotta voitaisiin varmistaa, että sääntöjä noudatetaan ja että markkinatoimijat noudattavat rehellisiä menettelytapoja, tasapuolisten kilpailuedellytysten takaamiseksi; muistuttaa, että Euroopan avaruusteollisuutta on vastassa yhä kovempi kansainvälinen kilpailu; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen uudenlaisten hankintajärjestelmien käytön vahvistamisesta;

28.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa Euroopan teollista perustaa ja taata EU:n strateginen riippumattomuus monimuotoistamalla hankintalähteitä ja hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla monia EU:n tarjoajia; katsoo siksi, että on edistettävä tasapainoisesti toimialan osallistumista kaikilla eri tasoilla, ja kehottaa komissiota tukemaan Euroopan avaruusalaa sen arvoketjun koko pituudelta; katsoo, että avaruusalan klustereilla voi olla hyödyllinen rooli avaruusteollisuusstrategiassa;

29.  kehottaa komissiota tukemaan sitä, että kehitetään Euroopan laajuisesti uusia avaruusliiketoiminnan malleja ja avaruusteknologioita, jotka voivat mullistaa alan ja alentaa kustannuksia (esimerkiksi pienten satelliittien avaruuteen lähettämisen mahdollistavaa eurooppalaista teknologiaa, kuten uudelleenkäytettävät ilmapallot ja kantoraketit);

30.  pyytää komissiota tarkastelemaan pk-yritysten tilannetta ja tarpeita määritellessään avaruusinfrastruktuurin ja -palvelujen alan hankintasopimusten keston, jotta avaruusalan yrityksillä olisi tasapuoliset toimintaedellytykset;

31.  tähdentää tarvetta investoida päättäväisemmin EU:n kansalaisten avaruusalan koulutukseen, jotta nämä voivat muun muassa hyödyntää kaikkia avaruusalan luomia mahdollisuuksia siirryttäessä digitaaliyhteiskuntaan; korostaa avaruuspolitiikan saavutusten merkitystä tulevia sukupolvia innoittavavana tekijänä ja eurooppalaisen identiteetin edistäjänä; painottaa siksi, että on tarpeen jatkaa ja laajentaa eurooppalaisen avarauusalan koulutuksen koordinoitua tarkastelua, jotta voidaan houkutella nuoria avaruustieteen ja -teknologian alan työurille;

32.  tähdentää, että osallistuminen ESAn valinnaisiin ohjelmiin, joissa eurooppalaiset yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset voivat osallistua huipputeknologian kehittämiseen avaruuslentoja ja -järjestelmiä varten, on perustava ja olennainen väline Euroopan avaruusteollisuuden valmiuksien kehittämisessä; korostaa, että osallistuminen tällaisiin ohjelmiin tarjoaa väylän alan yrittäjyyteen ja pääsyn erittäin teknologia- ja tietämysvaltaisiin tiedehankkeisiin, jotka saattavat hyödyttää myös liikennealaa;

Euroopan autonomian lujittaminen avaruuteen pääsyssä ja sen käytössä varmassa ja turvallisessa ympäristössä

33.  muistuttaa, että EU:n avaruusohjelmat ovat siviililuonteisia, ja vahvistaa sitoumuksensa siihen, että avaruutta ei militarisoida; on kuitenkin tietoinen, että avaruusalalla on EU:lle myös strateginen ulottuvuus ja että on tarpeen parantaa siviilinäkökohtien ja turvallisuus- ja puolustusnäkökohtien synergioita ja hyödyntää avaruusvalmiuksia turvallisuustarpeisiin vastaamiseksi ja ottaa tässä huomioon myös geopoliittinen ympäristö sekä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka; katsoo, että komission olisi tarkasteltava EU:n avaruusohjelmien ja marraskuussa 2016 esitetyn Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelman synergioita, jotta varmistetaan yleinen yhdenmukaisuus tällä strategisella alalla;

34.  kehottaa komissiota kokoamaan yhteen EU:n ja sen jäsenvaltioiden institutionaalisten asiakkaiden tarpeet, jotta varmistetaan riippumaton, kustannustehokas ja luotettava pääsy avaruuteen EU:n Ariane- ja Vega-kantorakettien sekä niiden tulevien kehitysmuotojen avulla; pitää tätä strategisesti erittäin tärkeänä varautumisen ja kriisinhallinnan sekä tarkoituksenmukaisen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta;

35.  tukee komission tavoitetta arvioida eri tapoja tukea EU:n laukaisuinfrastruktuuriin liittyviä laitteistoja ja palveluja silloin, kun se on tarpeen EU:n politiikkatavoitteiden ja ‑tarpeiden täyttämiseksi sekä riippumattomuuden, turvallisuuden ja kilpailukyvyn kannalta; korostaa sen vuoksi Kouroussa Ranskan Guayanassa sijaitsevan Euroopan avaruussataman strategista merkitystä ja tarvetta kiinnittää erityistä huomiota avaruussatamasta sen sijaintialueelle koituviin taloudellisiin ja sosiaalisiin hyötyihin;

36.  muistuttaa, että riippumatonta pääsyä avaruuteen ei voida tarkastella erillään EU:n riippumattomista valmiuksista luoda, kehittää, laukaista, käyttää ja hyödyntää avaruusjärjestelmiä;

37.  toteaa, että Euroopan kantorakettiohjelman jatkumisesta seuraavia 3–4 vuotta pitemmälle (Ariane 6 ja Vega C) ja ohjelman taloudellisesta tilanteesta ei ole riittävää selvyyttä; on huolissaan keskipitkän ja pitkän aikavälin kantorakettiohjelmien puuttumisesta; kehottaa komissiota esittämään työohjelman, joka koskee Euroopan kantoraketteja seuraavien 20 vuoden ajalla;

38.  kehottaa komissiota kannustamaan vaihtoehtoisten laukaisuteknologioiden kehittämiseen ja ympäristömyötäisen tuotesuunnittelun periaatteiden huomioon ottamiseen kaikissa kantoraketeissa ja avaruusresursseissa;

39.  katsoo, että seuraavan sukupolven satelliittijärjestelmissä olisi kehitettävä edelleen Galileo-infrastruktuurin turvallisuutta, mukaan lukien maasegmentti, ja Galileo- ja Copernicus-ohjelmien kaksikäyttövalmiutta sekä parannettava tarkkuutta ja salausta; muistuttaa, että Galileo-ohjelman julkisesti säänneltyjen palvelujen rajaaminen valtiovallan hyväksymiin käyttäjiin saattaisi tulevaisuudessa olla tärkeää reagoitaessa voimistuviin uhkiin erityisesti kriisitilanteissa;

40.  kiinnittää huomiota siihen, että avaruusinfrastruktuuri on alttiina valtiollisten ja muiden toimijoiden aiheuttamille häiriöille ja niiden hyökkäyksille ja monille muille uhille, kuten törmäyksille avaruusromuun tai muihin satelliitteihin; muistuttaa, että on tärkeää turvata kriittiset infrastruktuurit ja viestintäyhteydet sekä kehittää häiriöitä paremmin sietävää teknologiaa; panee merkille avaruuden ja avaruusteknologian kasvavan merkityksen kaksikäyttötarkoituksissa, erityisesti viestinnässä, tiedustelussa, valvonnassa ja tunnistuksessa, katastrofeihin reagoimisessa ja asevalvonnassa, ja korostaa avaruusvalmiuksien ratkaisevaa merkitystä terrorismin torjunnassa; kannustaa lisäksi investointeihin, joilla vauhditetaan uusien avaruusvalmiuksien ja uuden avaruusteknologian kehittämistä; pitää välttämättömänä, että parannetaan valmiuksia vastata uusiin uhkiin avaruudessa, mikä puolestaan vahvistaisi Euroopan avaruusalan kykyä reagoida markkinoiden, toimijoiden ja teknologioiden muuttumiseen;

41.  kehottaa komissiota lieventämään avaruusromun aiheuttamia riskejä tehostamalla nykyisiä avaruusesineiden valvontaan ja seurantaan liittyviä palveluja pyrkien luomaan ohjelman, jolla otetaan käyttöön riippumaton järjestelmä, joka pystyy tunnistamaan avaruusromusta Euroopan avaruusinfrastruktuurille aiheutuvia uhkia, edistämään toimenpiteitä törmäysten välttämiseksi avaruudessa ja pidemmällä aikavälillä poistamaan aktiivisesti romua; kannattaa suunnitelmia näiden EU:n palvelujen laajentamisesta kattamaan myös avaruusperusteiset sääennusteet ja ehdottaa, että maapallon lähelle tulevien esineiden valvontaa ja seurantaa tehostetaan edelleen, jotta estetään niiden törmäyksestä maapalloon mahdollisesti aiheutuvat katastrofaaliset seuraukset; painottaa, että muun muassa ESAssa saatavilla olevia näiden alojen valmiuksia ja asiantuntemusta olisi käytettävä perustana ja laajennettava niitä; korostaa tarvetta tuottaa mahdollisimman paljon avointa dataa, jotta edistetään tutkimusta ja innovointia;

42.  muistuttaa kyberturvallisuuden kasvavasta merkityksestä avaruusohjelmissa ja huomauttaa, että tämä ongelma on erityisen vakava, koska taloutemme on suurelta osin riippuvainen avaruusperusteisista palveluista; kehottaa komissiota vähentämään EU:n avaruusresursseihin liittyviä riskejä toteuttamalla asianmukaisia toimia, joilla suojataan avaruusinfrastruktuuria kyberuhkien varalta tarvittaessa myös salauksen avulla; pyytää komissiota varmistamaan, että kaikilla asiaankuuluvilla virastoilla on varautumissuunnitelmia mahdollisten kyberhyökkäysten varalta;

43.  katsoo, että suunniteltu Govsatcom-aloite on hyvin lupaava toimenpide, jolla varmistetaan EU:n institutionaalisten toimijoiden turvallisten, tehokkaiden ja kustannustehokkaiden palvelujen saanti samalla kun vastataan käyttäjien tarpeisiin monilla eri aloilla ja kannustetaan kasvua, kilpailukykyä ja innovointia koko EU:n satelliittiteleviestinnän alalla; pyytää komissiota siinä tapauksessa, että vaikutustenarviointi on riittävän myönteinen, suunnittelemaan Govsatcom-aloitteen kustannustehokkaalla tavalla, mihin voi kuulua valmiuksien yhteiskäyttö ja jakaminen tai palvelujen hankkiminen sertifioiduilta kaupallisilta viestintäsatelliiteilta, ja varmistamaan, että aloitteella luodaan merkittävää lisäarvoa ja vältetään päällekkäisyyttä olemassa olevien rakenteiden kanssa;

44.  korostaa sellaisen kattavan Euroopan avaruuspolitiikan merkitystä, jolla edistetään tehokkaasti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista antamalla asiaankuuluville elimille riippumatonta tiedustelutietoa, kuten ajantasaisen tilannetietoisuuden mahdollistavaa tietoa;

Euroopan aseman vahvistaminen maailmanlaajuisena toimijana ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen

45.  pyytää komissiota edistämään EU:n avaruusresursseja ja avaruusteollisuuden valmiuksia kaikilla ulkosuhteidensa asiaankuuluvilla osa-alueilla;

46.  katsoo, että rauhallinen ja turvallinen avaruusympäristö edellyttää yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta voidaan edistää vastuullisen toiminnan ja kestävyyden periaatteita erityisesti avaruuden tutkimuksen yhteydessä, ja pyytää komissiota toimimaan tiiviissä yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja jäsenvaltioiden kanssa;

47.  korostaa tarvetta avaruusliikenteen ja -romun hallinnan kansainväliseen koordinointiin, koska niiden määrä kasvaa, kun suunnitteilla olevat valtavat satelliittikokonaisuudet otetaan käyttöön ja kun maapallon lähellä olevat kiertoradat mahdollisesti ruuhkautuvat satelliittien laukaisukustannusten jatkuvan laskun seurauksena;

48.  pyytää komissiota seuraamaan yksityisen sektorin nykyisiä pyrkimyksiä esimerkiksi avaruuden kaivostoiminnan alalla ja tarkastelemaan näiden mahdollisia vaikutuksia nykyiseen oikeudelliseen kehykseen ja erityisesti ulkoavaruussopimukseen; katsoo, että sopimuksen perusperiaatteet olisi pidettävä voimassa ja että on vältettävä kilpailu avaruuden ehtyvistä resursseista; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään kohti koordinoitua eurooppalaista lähestymistapaa ja kehottaa komissiota johtamaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi käytäviä neuvotteluja; toteaa, että avaruus on ihmiskunnan yhteistä perintöä;

49.  on erittäin tyytyväinen komission aikeisiin luoda talousdiplomatian keinoin uusia liiketoimintamahdollisuuksia Euroopan avaruusteollisuudelle; korostaa, että komission ja tapauksen mukaan jäsenvaltioiden viranomaisten, joko yksittäin tai ESA:n välityksellä, sekä Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) ja muiden elinten olisi tuettava eurooppalaisia toimijoita kolmansien maiden markkinoilla; suosittaa, että suunnitelmat tällaista koordinoitua tukea varten laaditaan etukäteen;

Tuloksellisuuden varmistaminen

50.  korostaa, että parlamentilla olisi oltava aktiivinen rooli EU:n avaruuspolitiikan kehittämisessä ja että sen olisi osallistuttava kaikkeen tietojenvaihtoon, jota komission, neuvoston, EUH:n ja ESA:n välillä tapahtuu avaruuteen liittyvistä aiheista;

51.  katsoo, että demokraattinen tuki on tärkeää avaruuteen investoimisessa; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisesti suunnitellun ja kattavan viestintästrategian, jossa tarkastellaan avaruustekniikan kansalaisille ja yrityksille tuottamaa hyötyä; kehottaa komissiota perustamaan strategian täytäntöönpanon seuraaville kolmelle pilarille, joista kukin koskee tiettyä tärkeää kohderyhmää: a) yleisen tietoisuuden lisääminen avaruusinvestointien tarpeellisuudesta, b) tiedottaminen pk-yrityksille ja yrittäjille avaruusalan lippulaivaohjelmiin liittyvistä mahdollisuuksista ja c) avaruusalan sisällyttäminen koulutukseen osaamisvajeen poistamiseksi; pyytää komissiota esittämään parlamentille etenemissuunnitelman, joka koskee tämän viestintästrategian luomista mahdollisimman nopeasti;

52.  pyytää komissiota laatimaan aikataulun strategiassa ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa varten, raportoimaan säännöllisesti sen täytäntöönpanosta, ehdottamaan tarvittaessa lainsäädäntöä ja suunnittelemaan konkreettisia ja selkeitä lisätoimia, joita tarvitaan strategiassa määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi hyvissä ajoin;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan avaruusjärjestölle.

(1)EUVL L 122, 24.4.2014, s. 44.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1.
(3)EUVL L 158, 27.5.2014, s. 227.
(4)EUVL L 150, 20.5.2014, s. 72.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0267.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0268.
(7)EUVL C 468, 15.12.2016, s. 12..
(8)EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 16.
(9)EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 1.
(10)Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle tehty tutkimus avaruusmarkkinoille pääsystä Euroopassa, sisäasioiden pääosasto, osasto A, 2016, ISBN 978-92-823-8537-1.
(11)https://ec.europa.eu/research/participants/data/ref/h2020/wp/2016_2017/main/h2020-wp1617-leit-space_en.pdf, s. 48.


Akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu osana elinikäisen oppimisen eurooppalaista strategiaa
PDF 212kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 akateemisesta jatkokoulutuksesta ja etäopiskelusta osana elinikäisen oppimisen eurooppalaista strategiaa (2016/2142(INI))
P8_TA(2017)0324A8-0252/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2002 annetun Kööpenhaminan julistuksen ammatillisen koulutuksen tehostetusta yhteistyöstä Euroopassa,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(1),

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuoden 2012 raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta – ”Koulutus älykkäässä, kestävässä ja osallistavassa Euroopassa”(2),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät tehokkaasta opettajankoulutuksesta,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuoden 2015 raportin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta – ”Eurooppalaisen koulutusyhteistyön uudet painopisteet”(3),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman uudistetusta eurooppalaisesta aikuiskoulutusohjelmasta(4),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (COM(2012)0669),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutukseen investoimisesta – vastaus komission tiedonantoon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” sekä vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013(5),

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1720/2006/EY(6),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen avaintaidoista 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/962/EY(7),

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta(8),

–  ottaa huomioon epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen(9),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen(10),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät koulutusta tukevasta laadunvarmistuksesta(11),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Erasmus+ ja muut välineet ammatillisen koulutuksen liikkumisen edistämiseksi – elinikäisen oppimisen lähestymistapa”(12),

–  ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) seurannasta(13),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta 2014 antaman lausunnon aiheesta ”Avoin koulutus”(14),

–  ottaa huomioon komission tutkimuksen ”Education and Training 2020: Improving Policy and Provision for Adult Learning in Europe(15),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä(16),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät Euroopan tasa-arvosopimuksesta kaudelle 2011–2020(17),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2017 annetun ehdotuksen neuvoston päätelmiksi naisten ja miesten osaamisen parantamisesta EU:n työmarkkinoilla(18),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman uudistetusta eurooppalaisesta aikuiskoulutusohjelmasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan tarkistuksina esitetyn kannan (A8-0252/2017),

A.  ottaa huomioon, että koulutusjärjestelmillä on edessään huomattavia haasteita, jotka ovat seurausta opetus- ja oppimisprosesseihin vaikuttavasta digitalisaatiokehityksestä ja tarpeesta vahvistaa valmiuksia sosiaaliseen osallisuuteen ja kansalaisvaikuttamiseen sekä henkilökohtaiseen kehittymiseen ja lujittaa Euroopan demokraattisia arvoja ja suvaitsevaisuutta, jotta voidaan edistää avarakatseisuutta ja torjua kaikenlaista suvaitsemattomuutta; katsoo, että digitaalisten valmiuksien ja itseluottamuksen vahvistaminen on olennainen ennakkoedellytys vahvojen yhteiskuntien rakentamiselle ja yhtenäisyys- ja yhdentymisprosessien edistämiselle EU:ssa;

B.  ottaa huomioon, että unionin elinikäisen oppimisen strategiaa olisi vahvistettava; ottaa huomioon, että jokaisella henkilöllä olisi oltava kaikissa elämän vaiheissa mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, jotta he voivat hankkia tietoja ja taitoja, joita he tarvitsevat sekä henkilökohtaisessa kehityksessä että ammatillisessa edistymisessä; ottaa huomioon, että virallisessa ja epävirallisessa yhteydessä sekä arjessa tapahtuva elinikäinen oppiminen, joka tukee aktiivista kansalaisuutta ja työllistettävyyttä, on keskeinen tekijä koulutuksessa, johon nämä muutokset vaikuttavat;

C.  katsoo, että lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan parantaa koulutuksen ja työelämän välistä synergiaa sekä helpottamalla pääsyä työmarkkinoille että antamalla yksilöille mahdollisuus päivittää jatkuvasti osaamistaan tai oppia uusia taitoja koko työuransa ajan; katsoo, että jäsenvaltioiden on löydettävä keinoja suojella tai edistää pitkän aikavälin investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin;

D.  ottaa huomioon, että akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu edistävät merkittävästi yksilön henkilökohtaista kehitystä ja inhimillisen pääoman muodostumista, ja niistä olisi tehtävä olennainen osa Euroopan elinikäisen oppimisen strategiaa;

E.  ottaa huomioon, että akateemisella jatkokoulutuksella ja etäopiskelulla on yhä tärkeämpi rooli helpotettaessa työntekijöiden sopeutumista taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin koko työuran ajan; ottaa huomioon, että vuoteen 2025 mennessä 49 prosenttia EU:n kaikista avoimista työpaikoista (sisältää uudet ja korvaavat työpaikat) edellyttää korkea-asteen tutkintoa, 40 prosenttia keskiasteen tutkintoa ja vain 11 prosenttia alempaa tutkintoa tai ei lainkaan tutkintoa;

F.  ottaa huomioon, että akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu ovat tärkeitä välineitä tarjottaessa joustavia ja yksilöllisiä koulutusmahdollisuuksia kaikille ilman syrjintää(19); korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa koulutukseen pääsyn laajentamista koskevat strategiat;

G.  toteaa, että jatkokoulutus ja etäopiskelu sekä uusien tekniikoiden käyttö voivat lisätä tyttöjen ja naisten tietoisuutta uusista uravaihtoehdoista erityisesti aloilla, joilla he ovat aliedustettuja; toteaa, että vaikka yhä useammilla naisilla on ylemmän keskiasteen tutkinto tai korkea-asteen tutkinto, naisten määrää on tarpeen lisätä sekä ammattikoulutuksessa että luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-aineet) alalla;

H.  ottaa huomioon, että etäopiskelu on yksi mahdollinen lähestymistapa akateemisessa jatkokoulutuksessa, koska juuri sen joustavuuden ansiosta voidaan varmistaa tasapaino opiskelun ja työelämän välillä;

I.  toteaa, että etäopiskelulla(20) tarkoitetaan opetuksen organisointitapaa, joka tarjoaa runsaasti joustoa oppimiseen uuden teknologian käytön avulla, ja että sillä ei korvata oppilaitoksissa annettavaa opetusta vaan se tarjoaa vaihtoehdon niille oppijoille, jotka eivät voi osallistua siihen;

J.  toteaa, että etäopiskelulla tarkoitetaan opetusmenetelmää, joka tarjoaa joustoa oppimiseen uuden teknologian käytön avulla, ja että sillä ei korvata oppilaitoksissa annettavaa opetusta vaan se tarjoaa vaihtoehdon niille oppijoille, jotka eivät voi osallistua siihen, ja työssäkäyville, jotka haluavat yhdistää työnteon ja opiskelun; toteaa, että digitalisointia voitaisiinkin käyttää välineenä, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia päästä korkea-asteen koulutukseen;

K.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on perussopimuksissa vahvistettu Euroopan unionin perusperiaate sekä yksi unionin tavoitteista ja tehtävistä; katsoo, että tasa-arvo koulutuksessa tarjoaa naisille parempia mahdollisuuksia ja tukee yhteiskunnan sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kehitystä; toteaa, että koulutus on perusväline sukupuolistereotypioiden torjumisessa;

L.  ottaa huomioon, että naisten keskimääräinen työllisyysaste on suoraan yhteydessä heidän koulutustasoonsa niin, että korkea-asteen koulutuksen loppuun saattaneiden 25–49-vuotiaiden naisten työllisyysaste on yli 20 prosenttia korkeampi kuin naisten, joilla on vain alle perusasteen tai perusasteen taikka alemman keskiasteen koulutus;

M.  katsoo, että etäopiskelulla voi olla myönteisiä vaikutuksia naisten tieto- ja viestintäteknisiin taitoihin; toteaa, että naisten määrän kasvu tieto- ja viestintätekniikan alalla vauhdittaisi näitä markkinoita, joille on ennustettu työvoimapulaa, ja naisten tasavertainen osallistuminen auttaisi tuottamaan EU:n BKT:hen vuosittain noin yhdeksän miljardia euroa; toteaa, että naiset ovat edelleen suuresti aliedustettuina tieto- ja viestintätekniikan alan tutkinto-ohjelmissa, joissa naisten osuus valmistuneista on noin 20 prosenttia, ja vain kolmella prosentilla kaikista korkea-asteen tutkinnon suorittaneista naisista on tieto- ja viestintätekniikan alan loppututkinto;

N.  katsoo, että etäohjelmat saavuttavat huomattavan määrän naisia yhteiskunnissa, joissa naisilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua tavanomaiseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, koska naiset käyttävät yhä miehiä enemmän aikaa palkattomaan kotityöhön ja perheenjäsenten hoitoon; katsoo, että tällaiset kurssit tarjoavat heille joustavuutta työ- ja yksityiselämän tasapainon saavuttamisessa ja että etäopiskelu on erityisesti tarkoitettu muille kuin perinteisiin opiskelijoihin kuuluville ryhmille;

O.  toteaa, että akateeminen jatkokoulutus on yksi korkeakoulutuksen julkisen palvelun tehtävistä, ja sillä tarkoitetaan akateemisessa laitoksessa annettavaa opetusta, jota seurataan usein kokopäivätyön ohessa ja joka edellyttää yleensä työkokemusta ja yliopistotutkintoa;

P.  katsoo, että sopeutuminen kiihtyvään taloudelliseen ja teknologiseen muutokseen on suuri haaste ikääntyville työntekijöille ja tähän haasteeseen vastaaminen on yksi tärkeimmistä tekijöistä EU:n talouden kilpailukyvyn varmistamisessa;

Q.  katsoo, että elinikäistä oppimista ja urakehitystä koskevia politiikkatoimia voitaisiin tehostaa aiemman oppimisen tunnustamisella;

R.  ottaa huomioon, että kun ihmisten annetaan ottaa vapaata itsensä kehittämiseen ja koulutukseen elinikäisen oppimisen yhteydessä, heidän hyvinvointinsa ja heidän panoksensa yhteiskunnalle paranee, sillä he hankkivat parempia henkilökohtaisia ja ammatillisia taitoja; katsoo, että akateeminen etäopiskelu tarjoaa joustavia opintomuotoja, joiden avulla työ- ja yksityiselämä ovat paremmin tasapainossa; ottaa huomioon, että korkeakoulujen elinikäisen oppimisen (ULLL) olisi oltava osa eurooppalaista digitalisaatiostrategiaa;

S.  katsoo, että digitalisaatio mahdollistaa koulutusprosessin joustavuuden ja vuorovaikutteisuuden ja on keskeinen tekijä akateemisen jatkokoulutuksen ja etäopiskelun kehittämisessä edelleen;

T.  katsoo, että teknologinen muutos edellyttää tiiviimpiä ja jatkuvampia yhteyksiä koulutuksen ja työelämän välillä;

U.  ottaa huomioon, että korkeakoulujen taipumus staattisuuteen tekee opetussuunnitelmien, kursseja ja kokeita koskevien sääntöjen ja pääsyvaatimusten uudistamisesta haastavaa;

V.  ottaa huomioon, että akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu ovat nopeasti kasvavia aloja, joilla on merkittäviä mahdollisuuksia talouskasvun ja työllistämisen näkökulmasta;

W.  toteaa, että akateemisella jatkokoulutuksella ja etäopiskelukursseilla on vielä useita esteitä(21);

Jatkokoulutus ja etäopiskelu yhteiskunnallisen ja taloudellisen muutoksen tukena

1.  panee merkille, että verkko-oppiminen ja avoin oppiminen muuttavat koulutuksen resursointia, tarjoamista ja hyödyntämistä; korostaa tässä yhteydessä avointen oppimisresurssien merkitystä, koska niillä varmistetaan kaikkien oikeus koulutukseen ja parannetaan työllistyvyyttä tukemalla elinikäistä oppimisprosessia;

2.  panee merkille, että monilla perus- ja ammattikoulutuslaitoksilla on vaikeuksia reagoida asianmukaisesti yhteiskuntiemme ja talouksiemme perinpohjaisiin ja monimutkaisiin muutoksiin ja tarpeeseen muuttaa hallintoa, organisaatiorakenteita ja toimintatapoja; korostaa, että uusilla, joustavilla ja helposti saatavilla olevilla sekä kaikenikäisille sopivilla elinikäisen oppimisen muodoilla voidaan vastata menestyksellisesti joihinkin näistä haasteista, esimerkiksi sosiaaliseen syrjäytymiseen, koulunkäynnin keskeyttämiseen ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen;

3.  toteaa, että digitalisaatio ja yhteisten koulutusalustojen perustaminen yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista varten ovat keskeisen tärkeitä näihin haasteisiin vastaamisessa;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotta voidaan kuroa umpeen hyvin varustettujen oppilaitosten ja niiden, jotka eivät sitä ole, välistä teknologista kuilua osana kansallisia digitaalitaitojen strategioita;

5.  korostaa, että elinikäiseen oppimiseen liittyvät toimet ovat ratkaisevan tärkeä keino tarjota naisille niitä taitoja, joiden ansiosta he voivat palata työelämään tai parantaa työllisyyttään, tulojaan ja työolojaan; korostaa, että on edelleen panostettava naisten määrän lisäämiseen ja parannettava heidän mahdollisuuksiaan päästä korkeampiin akateemisiin virkoihin;

6.  korostaa koulutuksen merkitystä sukupuolistereotypioiden torjumisessa; kehottaa siksi komissiota edistämään aloitteita, joilla tuetaan etäopetuksena toteutettavien naisten ammatillisen koulutuksen ohjelmien täytäntöönpanoa, mukaan lukien tieteen, teknologian ja tietotekniikan alan korkea-asteen koulutus, kehitetään koulutusalan ammattilaisille suunnattuja sukupuolten tasa-arvoa koskevia koulutusohjelmia ja ehkäistään stereotypioiden siirtymistä opinto-ohjelmien ja oppimateriaalien välityksellä;

7.  korostaa, että akateemisten laitosten on valmennettava kansalaisia osaamisyhteiskuntaa ja jatkuvasti muuttuvia kansantalouksia varten ja tarjottava heille taitotietoa itsenäistä oppimista varten sekä yrittäjähenkinen ajattelutapa ja laaja-alaisia taitoja, kuten ongelmanratkaisu- ja sopeutumiskyky, jotta he voivat löytää oman polkunsa ja hyödyntää koko potentiaalinsa;

8.  korostaa myös, että korkeakouluilla on merkittävä asema aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä, ja niiden on annettava opiskelijoille monialaisia taitoja, kuten yhteiskunnallisia ja sosiaalisia sekä kansalaisuuteen liittyviä taitoja;

9.  toteaa, että koulutuksen opiskelijakeskeinen lähestymistapa alentaa koulunkäynnin keskeyttäneiden osuutta ja antaa opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää koko potentiaalinsa(22); painottaa tässä suhteessa kaikille tarjottavan elinikäisen uraohjauksen merkitystä;

10.  toteaa, että tiedon jakamisen avulla voidaan lisätä kansalaisten aktiivista osallistumista sekä kansainvälistä ymmärrystä jatkuvasti muuttuvissa yhteiskunnissa;

11.  toteaa, että on tehostettava tiivistä yhteistyötä koulutuslaitosten, paikallisyhteisöjen ja talouselämän välillä; korostaa lisäksi tarvetta parantaa synergiaa virallista, epävirallista oppimista ja arkioppimista tarjoavien koulutusalan toimijoiden välillä, jotta edistetään kaikkien mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen;

12.  katsoo, että kaikilla on oltava oikeus oppimis- ja koulutustilaisuuksiin kaikissa elämänvaiheissa, jotta voidaan hankkia monialaisia taitoja, kuten laskutaito, digitaaliset taidot ja medialukutaito, kriittinen ajattelu, sosiaaliset taidot ja muut asiaan liittyvät taidot, jotta voidaan sopeutua paremmin tulevaisuudessa;

13.  korostaa, että on pantava täytäntöön räätälöity tuki työpaikalla oppijoille, oppisopimuskoulutuksessa oleville ja työntekijöille, jotta voidaan varmistaa kaikkien osallistuminen työmarkkinoille; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää sisällyttää uutta teknologiaa opetus- ja oppimisprosesseihin, jotta ihmisille voidaan antaa tarvittavat taidot, pätevyydet ja tiedot, joiden avulla he pystyvät käyttämään digitaalitekniikkaa innovatiivisella ja luovalla tavalla;

14.  vaatii, että henkilöiden on päästävä paremmin työmarkkinoille ja voitava pysyä siellä, ja katsoo, että tätä on tuettava parantamalla heidän taitojaan akateemisella jatkokoulutuksella ja etäopiskelulla sekä ammatillisella koulutuksella; korostaa, että on lisättävä ammatillisen koulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien houkuttelevuutta ja niitä koskevaa tietoa nuorille ja heidän perheilleen; muistuttaa tämän osalta, että Erasmus+-ohjelman oppimiseen liittyvän liikkuvuuden tavoitetta ei ole läheskään tavoitettu ammatillisen koulutuksen alalla, ja siihen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota;

15.  korostaa ohjelmien Erasmus+ ja Horisontti 2020 merkitystä elinikäisen oppimisen edistämisessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita tutkimaan perusteellisesti näiden ohjelmien potentiaalia, ja korostaa, että tarvittaisiin akateemiseen jatkokoulutukseen räätälöityjä ohjelmia, joissa keskitytään työllisyyteen;

16.  toteaa, että osallistavan laadukkaan koulutuksen saatavuus on olennaisen tärkeää, ja siksi tarvitaan toimia, joilla tuetaan avointa opetusta ja etäopetusta niiden henkilöiden erityistarpeisiin vastaamiseksi, joita ei voida tavoittaa perinteisillä järjestelmillä – erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien; kehottaa jäsenvaltioita kanavoimaan investointeja tähän tarkoitukseen;

Koulutuksen laadun ja joustavuuden merkitys

17.  katsoo, että sekä virallisen että epävirallisen koulutuksen laadun jatkuva parantaminen on olennaisen tärkeää unionin pyrkimyksille varmistaa sosiaalinen yhteenkuuluvuus, kilpailukyky ja kestävä kasvu;

18.  korostaa, että kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parhaiden menestymismahdollisuuksien tarjoamiseksi sekä matalan että korkean osaamistason työntekijöille yritysten on tarjottava yhdessä perus- ja ammattikoulutuslaitosten kanssa opetusta ja urakeskeistä koulutusta ihmisten koko työelämän ajan;

19.  korostaa, että laadukkaat menetelmät tietojen ja taitojen sekä osaamisen välittämiseksi ovat erityisen tärkeitä koulutustulosten kannalta; korostaa tarvetta investoida ja tukea ammatillista kehittymistä ja opetushenkilöstön ammattitaidon jatkuvaa parantamista; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa etäopiskelun korkea taso ja että on tärkeää kehittää uusia opetuksen ja oppimisen malleja osana innovaatioprosessia ja koulutuksen asteittaista digitalisointia; toteaa tässä yhteydessä, että asianmukainen infrastruktuuri ja resurssit ovat elintärkeitä tekijöitä opetuksen laadun parantamisessa;

20.  toteaa, että tämä edellyttää opettajien huomioon ottamista ja arvostamista, houkuttelevia palkkoja ja työoloja, parempaa pääsyä jatkokoulutukseen työaikana, erityisesti digitaalisessa didaktiikassa;

21.  kehottaa yliopistoja keskittymään etäopetukseen entistä laajemmin ja ulottamaan sen koskemaan myös lyhytaikaisia ammatillisia kursseja;

22.  korostaa, että etäopetuskursseja seuraaville opiskelijoille olisi varmistettava mahdollisuuksia olla yhteydessä opettajiin ja saada heiltä palautetta, jotta varmistetaan, että opiskelijoilla on asianmukainen tuki, ohjaus ja kannustus koko heidän opintojensa ajan;

23.  toteaa, että joustavat oppimisen muodot kuten etä- ja yhdistelmäopetus mahdollistavat työssäkäyville ihmisille työn ja/tai koulutuksen ja perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisen;

24.  toteaa, että etäopiskelulla on keskeinen rooli henkilöille, joiden fyysiset edellytykset estävät heitä osallistumasta oppilaitoksissa annettavaan opetukseen;

25.  kannattaa ajatusta räätälöidystä oppimisesta ja täydennyskursseista niille korkea-asteen koulutukseen haluaville, jotka tarvitsevat lisäkoulutusta täyttääkseen opiskelijaksi hyväksymistä koskevat vaatimukset;

26.  tähdentää, että on omaksuttava joustavampi ja yksilöllisempi lähestymistapa työntekijän urakehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen läpi työuran; toteaa, että etenkin julkisen mutta myös yksityisen sektorin osapuolilla voi olla rooli tämän mahdollistamisessa ja että opastus- ja neuvontapalveluiden, joilla vastataan yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin ja joissa keskitytään yksilöllisten taitojen arviointiin ja laajentamiseen, on oltava koulutusta ja taitoja koskevan toiminnan keskiössä koulutuksen alkuvaiheista lähtien;

27.  pitää vuorovaikutteisuutta tärkeänä, kun etäopetuksen laatua pyritään parantamaan käyttämällä nykyaikaisia viestintämenetelmiä, jotka mahdollistavat käytännön harjoitukset, oppijoiden osallistumisen opetusprosessiin ja opettajien ammattitaidon kehittämisen;

28.  kannattaa ajatusta elinikäisen oppimisen mahdollisuuden varmistamisesta erityisesti työvoimaan palaamisen helpottamiseksi myös naisille ja hoivatyön tekijöille;

29.  korostaa tarvetta etäopetuksen jatkuvaan seurantaan osana parhaillaan tehtävää opetusmenetelmien ja välineiden nykyaikaistamista;

30.  korostaa, että nuorten on kehitettävä itsenäisen oppimisen taitoja (mukaan lukien työn järjestäminen, tietojen käsittely, kriittinen ajattelu ja motivaatio) niin, että he voivat käyttää tulevaisuudessa huipputeknologiaa tehokkaasti taitojensa kehittämiseksi etäopiskelun avulla;

Jatkokoulutus ja etäopiskelu yliopistojen kehityksen välineinä

31.  toteaa, että akateeminen jatkokoulutus ja etäopiskelu tarjoavat korkea-asteen oppilaitoksille mahdollisuuksia kehittyä ja laajentaa toimialaansa sekä monipuolistaa tarjoamiaan ohjelmia, jotta ne voivat saada uusia kohderyhmiä ja monipuolistaa tulonhankintaansa, kun otetaan huomioon, että etäopetuksen kustannukset ovat alhaisemmat kuin oppilaitoksissa annettava opetus;

32.  toteaa, että etäopetus kannustaa kehittämään monitieteisiä aloja ja kansainvälisiä opintoja;

33.  kehottaa yliopistoja laajentamaan etäopetuksen tarjontaa;

34.  pitää älykkääseen erikoistumiseen tähtääviä tutkimus- ja innovointistrategioita (RIS3) tärkeinä keskeisen alueellisen potentiaalin kehittämisessä työmarkkinoiden tarpeiden pohjalta;

Teknologiset haasteet

35.  toteaa, että on pysyttävä nopean teknologisen muutoksen vauhdissa erityisesti etäopiskelun alalla ja että tieto- ja viestintätekniikan merkitystä ja riippuvuutta siitä ei voida kylliksi korostaa; katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka on merkittävä väline, jonka avulla koulutukseen ja kehitykseen liittyviä haasteita voitaisiin käsitellä parhaalla mahdollisella ja kustannustehokkaalla tavalla; katsoo, että toimia olisi myös tuettava merkittävillä investoinneilla koulutukseen esimerkiksi käyttämällä Euroopan sosiaalirahastoa, jotta voidaan kehittää digitaalisia taitoja ja medialukutaitoa kaikilla tasoilla;

36.  panee pahoitellen merkille, että tieto- ja viestintäteknisten taitojen puute on tällä hetkellä merkittävä ongelma opettajien ja opiskelijoiden keskuudessa; muistuttaa teknisen pätevyyden merkityksestä, jotta voidaan hyödyntää etäopiskelun mahdollisuuksia ja helpottaa uusien opetus- ja oppimismenetelmien käyttöönottoa;

37.  nostaa esiin tarpeen puuttua digitaaliseen kahtiajakoon sekä varmistaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalista teknologiaa sekä valmiudet, asenteet ja motivaatio, joita tarvitaan merkitykselliseen digitaaliseen osallistumiseen;

38.  huomauttaa, että ainoastaan yksi neljäsosa koululaisista Euroopassa saa opetusta tietotekniset taidot hallitsevilta opettajilta, mikä on suuri este uusien opetusmenetelmien leviämiselle; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita tarjoamaan enemmän tukea kouluille ja mahdollisuuksia ammattitaidon parantamiselle esimerkiksi tietotekniikan ja medialukutaidon opetuksella sekä elinikäisiä uramahdollisuuksia opettajille;

39.  korostaa, että on investoitava opettajien ammatilliseen kehittämiseen ja tuettava sitä kaikilla koulutussektoreilla ja että on perustettava neuvontapalveluja elinikäistä oppimista varten;

40.  toteaa uusien digitaalisten koulutusalustojen olevan tärkeitä mutta nostaa esille myös turvallisuuteen ja yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset, jotka koskevat sekä akateemisia laitoksia että opiskelijoita;

41.  korostaa STEM-taitojen merkitystä ja pitää jälleen valitettavana sukupuolten epätasapainoa tällä alalla;

Taloudelliset haasteet

42.  toteaa, että tarvitaan riittävästi rahoitusta laadukkaaseen koulutukseen ja räätälöityyn opetukseen; korostaa, että etäopetus voi tarjota oppijakeskeistä laadukasta koulutusta alhaisemmilla kustannuksilla; painottaa, että teollisuuden ja yritysten merkittävämpi taloudellinen ja käytännön osallistuminen ammatilliseen koulutukseen on tärkeää;

43.  tähdentää, että koulutuskustannuksia on pidettävä pitkän aikavälin investointina, joka tuo pitkäaikaisia hyötyjä;

44.  katsoo, että kustannukset eivät saa olla opiskelijaksi ilmoittautumisen ja koulutukseen osallistumisen esteenä, ja panee samalla merkille taustalla olevat ongelmat, jotka johtavat korkeisiin kustannuksiin ja siihen, että joissakin jäsenvaltioissa kansalaiset eivät pysty maksamaan ilmoittautumismaksuja; kannustaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään paremmin etäopiskelua laadukkaana, kohtuuhintaisena, joustavana ja yksilöllisenä koulutusvaihtoehtona;

Sääntelypuitteita koskevat haasteet

45.  toteaa, että perinteisen ammattikoulutuksen, akateemisen jatkokoulutuksen ja etäopiskelun sääntelypuitteissa on eroavaisuuksia; korostaa, että etäopiskelu olisi hyväksyttävä samojen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti kuin oppilaitoksissa annettava opetus siten, että asiaankuuluvia indikaattoreita ja kriteerejä mukautetaan vastaavasti;

46.  toteaa aktiivisen hallinnoinnin ja sidosryhmien osallistumisen merkityksen;

47.  myöntää laadunvarmistamisen merkityksen etäoppimisessa ja sen tulosten hyväksymisessä;

48.  muistuttaa, että monia olemassa olevia eurooppalaisia avoimuutta lisääviä välineitä, kuten eurooppalaista tutkintojen viitekehystä (EQF) ja ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaista siirtojärjestelmää (ECVET) on kehitetty erillään; toteaa, että jotta ihmiset pystyvät paremmin mittaamaan edistystään ja mahdollisuuksiaan sekä hyödyntämään eri yhteyksissä saavuttamiaan oppimistuloksia, näitä välineitä on koordinoitava paremmin ja tuettava laadunvarmistusjärjestelmin ja ne on sisällytettävä kansallisten tutkintojen viitekehykseen luottamuksen kasvattamiseksi eri alojen ja toimijoiden, myös työnantajien, keskuudessa;

49.  panee merkille sekä sulautuvan oppimisen että verkko-oppimisen jatkuvan merkityksen erityisesti ammatillisessa koulutuksessa; painottaa, että korkealaatuisten digitaalisten teknologioiden ja henkilökohtaisten oppimismahdollisuuksien yhdistelmä parantaa opiskelijoiden suorituksia, ja kannustaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään sulautuvaa oppimista entistä paremmin;

50.  kehottaa komissiota vahvistamaan unionin elinikäisen oppimisen strategiaa ja tekemään akateemisesta jatkokoulutuksesta ja etäopiskelusta sen erottamattoman osan, jotta voidaan edistää ikääntyvien työntekijöiden sopeutumista taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin; kehottaa lisäksi komissiota tutkimaan mahdollisuutta lisätä akateemisen jatkokoulutuksen ja etäopiskelun rahoitusta nykyisillä ja tulevilla ohjelmilla;

51.  toteaa, että tarvitaan kattavaa monialaista ja monitieteellistä lähestymistapaa yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, mukaan lukien elinikäinen oppiminen, ja sektorienvälistä yhteistyötä koulutuspolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

Suositukset Euroopan tasolla

52.  korostaa, että on edistettävä yhteistyötä ja hyvien käytänteiden vaihtoa koulutusjärjestelmien välillä; kannustaa myös vaihtamaan kansallisten laadunvarmistuselinten hyviä käytäntöjä uusien opetuksen ja oppimisen mallien tunnustamista koskevien kriteerien kehittämisessä;

53.  vaatii tarkistamaan eurooppalaista tutkintojen viitekehystä, jotta voidaan parantaa tutkintojen vertailtavuutta EQF:n piiriin kuuluvien maiden ja muiden maiden (erityisesti naapuruusmaiden ja muiden maiden, joilla on kehittyneet tutkintojärjestelmät) välillä, mikä auttaisi ymmärtämään paremmin ulkomailla hankittuja tutkintoja ja saattamaan maahanmuuttajataustaiset henkilöt elinikäisen oppimisen pariin ja työelämään;

54.  kehottaa komissiota tehostamaan huomattavasti tukea akateemiselle jatkokoulutukselle ja etäopiskelulle Erasmus+-ohjelman kautta edistämällä eurooppalaisten verkostojen kehittämistä ja helpottamalla hyvien käytäntöjen vaihtoa, perustamalla hankkeita, joihin osallistuu useiden jäsenvaltioiden instituutioita, sekä lisäämällä muiden Euroopan ja kolmansien maiden opiskelijoiden pääsymahdollisuuksia;

55.  kannattaa käyttäjäystävällisen verkkoalustan perustamista keskitetyksi asiointipisteeksi, jossa koulutuksen ammattilaiset ja oppijat voivat helpottaa hyvien käytänteiden vaihtoa;

56.  kehottaa komissiota kehittämään turvallisen ja yhdentyneen oppimisfoorumin, joka on suunniteltu eurooppalaisille koulutuslaitoksille ja jota tarjotaan niille maksutta, ja kannustamaan samalla verkko-oppimisen käyttämistä eri puolilla EU:ta;

57.  toteaa, että on tarpeen kehittää edelleen eTwinning- ja School Education Gateway ‑hankkeita, joilla tuetaan rakentavia yhteyksiä opettajien ja muiden opetusalan ammattilaisten välillä;

58.  kannustaa vahvistamaan yhteyksiä jatkuvan akateemisen jatkokoulutuksen (joka ei ole pelkästään tutkimussuuntautunutta) ja taitojen hankkimiseen tarkoitetun ammatillisen koulutuksen välillä, sekä ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että molemmat voidaan suorittaa ja niihin voidaan hakea milloin tahansa;

59.  kehottaa vahvistamaan elinikäisen oppimisen toimia eurooppalaisella digitalisaatiostrategialla ja laatimaan arvioinnin ehdotettujen toimien vaikutuksista eri sukupuoliin;

60.  panee tyytyväisenä merkille kunnianhimoisen suunnitelman tarjota ultranopeat internetyhteydet perus- ja keskiasteen kouluille ja kirjastoille vuoteen 2025 mennessä, koska nopeammat ja paremmat yhteydet tarjoavat valtavia mahdollisuuksia parantaa opetusmenetelmiä, edistää tutkimusta ja kehittää korkealaatuisia koulutuspalveluja verkossa; korostaa, että näiden teknologioiden käyttöönotto luo aiempaa paremmat mahdollisuudet etäoppimiseen erityisesti maaseudulla ja kaikkein syrjäisimmillä alueilla; korostaa, että tällaiset mahdollisuudet edistävät lasten ja opiskelijoiden digitaalisia taitoja ja medialukutaitoa;

61.  korostaa, että on olennaisen tärkeää mukauttaa koulutusjärjestelmiä, jotta voidaan vastata EU:ssa jatkuvasti kasvavaan digitaalisesti pätevien ammattilaisten kysyntään; korostaa, että todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden aikaansaamiseksi Euroopassa on ryhdyttävä lisätoimiin, joilla parannetaan kansalaisten ja etenkin lasten medialukutaitoa;

62.  korostaa, että on tärkeää vauhdittaa EU:n pyrkimyksiä tehdä elinikäisen oppimisen strategiasta todellisuutta kaikille siten, että tavoitteena on myös tarjota mahdollisuuksia opiskeluun henkilökohtaista kehitystä ja itsensä toteuttamista varten; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elinikäistä oppimista ja investoimaan siihen erityisesti maissa, joissa osallistumisaste jää 15 prosentin alapuolelle;

63.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään yhteistyötä ja lujittamaan synergiaetuja virallista ja epävirallista oppimista sekä arkioppimista tarjoavien koulutusalan toimijoiden välillä, jotta saavutetaan laajempi ryhmä ihmisiä ja voidaan ottaa heidän erityistarpeensa paremmin huomioon;

64.  suosittelee, että etäopiskeluna suoritettavien kurssien opettajilla olisi oltava hyväksytty erityiskoulutus;

Suositukset jäsenvaltioiden tasolla

65.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kokonaisvaltaisen toimintamallin koulutuksen alalla ja tarjoamaan opiskelijoille aitoja, monipuolisia ja tasapuolisia oppimismahdollisuuksia, jotka kehittävät heidän pyrkimyksiään sekä taitoja, joita tarvitaan menestymiseen koko ajan muuttuvassa globaalissa taloudessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa;

66.  kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään olemassa olevia validointijärjestelyjä taitojen parantamisen väylien kautta hankittujen taitojen arvioimiseksi ja todistamiseksi ja varmistamaan niiden tunnustamisen tutkintoa varten kansallisten tutkintokehysten ja järjestelmien mukaisesti;

67.  korostaa, että ottamalla digitaalista infrastruktuuria käyttöön entistä laajemmin erityisesti harvaan asutuilla alueilla edistetään sosiaalista ja kulttuurista yhteenkuuluvuutta, nykyaikaisia koulutus- ja tiedotusprosesseja sekä alueellista kulttuuritaloutta;

68.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan saataville mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan koulutukseen ja digitaalisten taitojen ja medialukutaidon kehittämiseen kaikilla koulutustasoilla;

69.  muistuttaa, että korkeakoulujen ja oppilaitosten on vastattava nopeasti yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muutoksiin ja mukautettava työskentelytapojaan niiden mukaisesti ja annettava opiskelijoille mahdollisuudet kehittää taitojaan; korostaa, että koulutus on elinikäinen oppimisprosessi, jonka olisi autettava kansalaisia saavuttamaan henkilökohtaista kehitystä, luovuutta ja hyvinvointia;

70.  kehottaa korkeakouluja ennakoimaan yhteiskunnan ja työmarkkinoiden muutoksia ja sopeuttamaan työskentelytapojaan niiden mukaisesti; panee merkille, että tulevaisuuteen suuntautuneiden alojen, erityisesti vihreän talouden ja kiertotalouden, kehitys pitkälti ratkaisee, minkä tyyppistä osaamista tarvitaan;

71.  kehottaa korkeakouluja tarjoamaan monikielisiä kursseja, jotka on kohdistettu maahanmuuttajien taitoihin ja helpottamaan heidän pääsyään koulutusohjelmiin;

72.  korostaa, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien olisi oltava joustavampia, jotta mahdollistetaan avointen ja digitaalisten opetusmenetelmien tehokkaampi käyttö;

73.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan helpommin saataville tiedot, jotka koskevat loppututkinnon suorittaneiden työllisyyttä ja sosiaalista tilannetta (”uraseuranta”), mukaan luettuna ammatillisen koulutuksen alaa koskevat tiedot;

74.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön ”koulutuskäytäviä” edistämällä sopimuksia eurooppalaisten yliopistojen kanssa, kuten Välimeren alueen yliopistojen liitto (UNIMED) ja konfliktialueilta tulevia pakolaisopiskelijoita vastaanottavien etäyliopistojen verkostot, mukaan lukien akateemista etäopiskelua koskevat ohjelmat;

75.  painottaa akateemiseen jatkokoulutukseen ja etäopiskeluun erikoistuneen koulujen ja yliopistojen opettajainkoulutuksen merkitystä, jotta opettajat voivat vastata opiskelijoidensa tarpeisiin;

76.  painottaa tarvetta tunnustaa virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitut pätevyydet ja taidot laadunvarmistuksen ja hyväksyntöjen avulla erityisesti haavoittuvassa tai muita heikommassa asemassa olevien ihmisten, esimerkiksi alhaisen osaamistason aikuisten tai pakolaisten, vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi; pitää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoimista tärkeänä oppijoiden tavoittamiseksi ja voimaannuttamiseksi;

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.
(2)EUVL C 70, 8.3.2012, s. 9.
(3)EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.
(4)EUVL C 372, 20.12.2011, s. 1.
(5)EUVL C 64, 5.3.2013, s. 5.
(6)EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45.
(7)EUVL L 394, 30.12.2006, s. 10.
(8)EUVL C 327, 4.12.2010, s. 11.
(9)EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.
(10)EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1.
(11)EUVL C 183, 14.6.2014, s. 30.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0107.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0291.
(14)EUVL C 126, 26.4.2014, s. 20.
(15)http://ec.europa.eu/dgs/education_culture/repository/education/library/reports/policy-provision-adult-learning_en.pdf
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0321.
(17)https://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/lsa/119628.pdf
(18)http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-6268-2017-INIT/fi/pdf
(19)Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti;
(20)Esimerkiksi saksankielisissä maissa etäopiskelussa tehdään ero akateemisten ja ei-akateemisten alojen välillä.
(21)Etäopiskelun opetussuunnitelma kaikkialla läsnä olevasta tietotekniikasta: https://www.researchgate.net/publication/312312226_A_distance_learning_curriculum_on_pervasive_computing.
(22)Economics of Education Editors: Dominic J. Brewer, Patrick J. McEwan, Equity and Quality in Education – Supporting disadvantaged students and schools: https://www.oecd.org/education/school/50293148.pdf.


Sisävesiliikenteen ja maanteiden tavarakuljetusten alan vanhentuneen lainsäädännön kumoaminen ***I
PDF 234kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1101/89 sekä asetusten (EY) N:o 2888/2000 ja (EY) N:o 685/2001 kumoamisesta (COM(2016)0745 – C8-0501/2016 – 2016/0368(COD))
P8_TA(2017)0325A8-0228/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0745),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 91 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0501/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. maaliskuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. heinäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0228/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2888/2000 ja (EY) N:o 685/2001 sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1101/89 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1952.)

(1)EUVL C 209, 30.6.2017, s. 58.


Paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantaminen ***I
PDF 248kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 muuttamisesta paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantamisen osalta (COM(2016)0589 – C8-0378/2016 – 2016/0287(COD))
P8_TA(2017)0326A8-0181/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0589),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 172 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0378/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. tammikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. kesäkuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä mainittu kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0181/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 muuttamisesta paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantamisen osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1953.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION YHTEINEN LAUSUMA

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio katsovat, että WiFi4EU-aloitteen olisi oltava vaikutukseltaan ja skaalautuvuudeltaan merkityksellinen. Sen vuoksi ne toteavat, että jos Verkkojen Eurooppa -välineen täytäntöönpanoon televiestintäalalla varattujen määrärahojen lisäys 25 000 000 eurosta 50 000 000 euroon ei toteudu täysimääräisesti, komissio voisi esittää näiden määrärahojen uudelleen kohdentamista, jotta voidaan edistää paikallisyhteisöjen internetyhteyksien parantamisen 120 000 000 euron suuruisen kokonaisrahoituksen toteutumista.

(1)EUVL C 125, 21.4.2017, s. 69.
(2)EUVL C 207, 30.6.2017, s. 87.


Toimet kaasunsaannin turvaamiseksi ***I
PDF 246kWORD 56k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (COM(2016)0052 – C8‑0035/2016 – 2016/0030(COD))
P8_TA(2017)0327A8-0310/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0052),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0035/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Itävallan liittoneuvoston ja Bulgarian parlamentin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. syyskuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 10. toukokuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0310/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2017/1938.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KAASUNSAANNIN TURVAAMISTA KOSKEVAN ASETUKSEN 16 ARTIKLAA KOSKEVA KOMISSION LAUSUMA

Komissio panee tyytyväisenä merkille asetusehdotuksen 16 artiklassa säädetyt yhteistyömekanismit tärkeänä välineenä, jolla varmistetaan ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmien johdonmukaisuus jäsenvaltioiden ja energiayhteisön sopimuspuolten kanssa.

Komissio korostaa, että on tärkeää tehokkaalla tavalla varmistaa, etteivät energiayhteisön sopimuspuolet ryhdy mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka saattavat vaikuttaa kielteisesti toimitusvarmuustilanteeseen EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa tai päinvastoin.

Tältä osin komissio harkitsee, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission 16. helmikuuta 2016 antamaa alkuperäistä ehdotusta, SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisen suosituksen ehdottamista aikanaan neuvostolle energiayhteisön perustamissopimuksen muuttamista koskevista neuvottelusta, joilla luotaisiin asianmukainen oikeudellinen kehys ja mekanismit, jotta asetuksen tiettyjä säännöksiä ja muita energia-alaa koskevan unionin säännöstön asiaankuuluvia osia voidaan soveltaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä energiayhteisön sopimuspuolten välillä. Tällä taattaisiin kaasun toimitusvarmuuden vahvistetun kehyksen tehokas täytäntöönpano.

(1)EUVL C 487, 28.12.2016, s. 70.


Norjan valaanpyynti
PDF 167kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 Norjan valaanpyynnistä (2017/2712(RSP))
P8_TA(2017)0328B8-0499/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Kansainvälisen valaanpyyntikomission (IWC) kaupallista valaanpyyntiä koskevan sopimuksen, jolla pyynti rajoitetaan nollaan ja joka tuli voimaan vuonna 1986 (”moratorio”),

–  ottaa huomioon IWC:n päätöslauselman 2016-3, joka koskee valaita ja niiden roolia ekosysteemin toiminnassa,

–  ottaa huomioon IWC:n päätöslauselman 2014-2, joka koskee laajasti vaeltavia valaita,

–  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen yhteydessä sovitut Aichin biodiversiteettitavoitteet,

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(1),

–  ottaa huomioon 4. toukokuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 865/2006(2) ja 23. elokuuta 2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 791/2012(3),

–  ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 säädettyjen lupien, todistusten ja muiden asiakirjojen mallia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja komission asetuksen (EY) N:o 865/2006 muuttamisesta 23. elokuuta 2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 792/2012(4),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n strategisista tavoitteista luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten konferenssin 17. kokouksessa(5),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman valaanpyyntiin liittyvistä yhteisön toimista(6),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 tehdyn EU:n toimintasuunnitelman luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen valaanpyynnistä Norjassa (O‑000058/2017 – B8‑0324/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) esitti vuonna 1982 kaiken kaupallisen valaanpyynnin keskeyttämistä suojellakseen lajeja ja populaatioita sukupuutolta ja mahdollistaakseen niiden elpymisen; ottaa huomioon, että keskeyttäminen tuli voimaan vuonna 1986 ja se on edelleen voimassa;

B.  toteaa, että Norja on tästä kansainvälisestä kiellosta huolimatta jatkanut valaanpyyntiä ja maa käynnisti vuonna 1993 kaupallisen valaanpyynnin uudelleen täydessä laajuudessaan esittäen virallisen vastalauseen keskeyttämistä vastaan ja esittäen entisten varaumien jatkamisen ohella myös uusia varaumia CITES-luetteloita kohtaan;

C.  ottaa huomioon, että Norjasta tuli CITES-yleissopimuksen osapuoli 19. joulukuuta 1979, eli se on ensimmäisiä maita, joka on sitoutunut noudattamaan kyseistä yleissopimusta;

D.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden mukaan noin 90 prosenttia Norjan pyytämistä valaista on ollut naaraita, joista useimmat ovat olleet tiineinä; toteaa tämän johtuvan näiden valaiden hitaammasta reagoinnista;

E.  ottaa huomioon, että keskeyttämisen tultua voimaan vuonna 1986 Norja on tappanut yli 13 000 valasta(7);

F.  toteaa, että valaanpyynti aiheuttaa suurta kärsimystä yksittäisille eläimille ja uhkaa vakavasti niin näiden älykkäiden nisäkkäiden monimutkaisia sosiaalisia rakenteita kuin valaskantojen suojelutilannetta kokonaisuudessaan;

G.  ottaa huomioon, että kaikki suuret valaslajit on lueteltu neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 liitteessä A, mikä tarkoittaa, että niitä uhkaa sukupuutto ja että minkä tahansa tasoinen kaupankäynti vaarantaisi lajien säilymisen; toteaa, että kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa kielletään liitteessä A lueteltujen lajien yksilöiden ostaminen, tarjoaminen ostettavaksi, hankkiminen kaupallisiin tarkoituksiin, kaupallisessa tarkoituksessa näytteille asettaminen, käyttö hyötymistarkoituksessa ja myynti, hallussapito myyntiä varten, myytäväksi tarjoaminen tai myymistä varten kuljettaminen;

H.  toteaa, että on yhä enemmän tieteellistä näyttöä, jonka nojalla on syytä olettaa, että valaat parantavat ekosysteemin tuottavuutta ja että niillä saattaa olla merkitystä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksien sääntelyssä;

I.  toteaa Norjan asettavan omat saalisrajoituksensa yksipuolisesti; toteaa, että Norja nosti valaanpyyntikaudella 2017 lahtivalaiden pyyntikiintiönsä 999 valaaseen (vuonna 2016 vastaava kiintiö käsitti 880 valasta);

J.  toteaa, että Norjan valaanlihan vienti on kasvanut huomattavasti viime vuosina; toteaa, että osa tästä viennistä kulkee EU:n satamien kautta;

K.  toteaa, että pelkästään lokakuussa 2016 norjalaisia valasperäisiä tuotteita vietiin havaintojen mukaan Japaniin 2 948 kiloa, ja tuotteet kulkivat ainakin kolmen EU:n sataman kautta(8);

L.  toteaa, että valaanlihan kuljetus EU:n satamien kautta on sallittua, mikäli lähetysten mukana on neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 edellytetyt ja voimassaolevat CITES-asiakirjat;

M.  toteaa, että CITES-yleissopimuksen ensisijaisena tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja erityisesti lajien säilyminen; toteaa, että unionin luontotyyppidirektiivissä, jossa määritellään valaita (ja delfiinejä) koskeva unionin kanta, ei sallita minkään valaskannan kaupallisen pyynnin uudelleen käynnistämistä unionin vesillä;

N.  toteaa, että Norja on assosioitunut tiiviisti unioniin ja sen politiikkoihin, sillä maa kuuluu Euroopan talousalueeseen; toteaa tämän varmistaneen, että niin Norjan kuin EU:nkin kansat ja hallitukset ovat vaalineet vahvoja kulttuurisia sidoksia ja tervettä kauppasuhdetta ja sitoutuneet suojelemiseen;

1.  kehottaa Norjaa lopettamaan kaiken kaupallisen valaanpyynnin ja noudattamaan siten IWC:n edellyttämää pyynnin keskeyttämistä;

2.  kehottaa Norjaa peruuttamaan varaumat, joita se on esittänyt CITES-yleissopimuksen liitteessä I olevaa suurten valaslajien luettelointia kohtaan, ja lopettamaan kaiken valaanlihaa ja valasperäisiä tuotteita koskevan kaupankäynnin;

3.  pitää valitettavana, että Norja tukee valasteollisuutta ja edistää valaanpyyntiin perustuvien tuotteiden kulutusta ja käyttöä; kehottaa Norjaa lakkauttamaan kyseisen tuen;

4.  kannattaa vahvasti kaupallisen valaanpyynnin keskeyttämistä maailmanlaajuisesti ja valastuotteiden kansainvälistä kauppaa koskevan kiellon säilyttämistä;

5.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet EU:n toimintasuunnitelman luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi; ottaa huomioon, että kyseisen suunnitelman toimessa 9 kehotetaan jäsenvaltioita ja komissiota kehittämään strategioita, joilla parannetaan luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevan EU-lainsäädännön noudattamista kansallisella tasolla;

6.  pitää valitettavana, että komissio ei parlamentin täysistunnossa 6. heinäkuuta 2017 käydyssä keskustelussa voinut tai halunnut antaa parlamentille tietoja EU:n satamien kautta kuljetetusta valaanlihasta; kehottaa komissiota keräämään ja esittämään tarvittavat tiedot;

7.  kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkia mahdollisia tapoja sen varmistamiseksi, että valaanlihaa ei voi enää jatkossa kuljettaa laillisesti EU:n satamien kautta, muun muassa suosittamalla, että tällaiset kuljetukset kielletään poikkeuksellisena toimenpiteenä;

8.  pitää valitettavana, että Norja ei ole tähän mennessä harkinnut uudelleen kantaansa huolimatta aiemmista ja nykyisistä diplomaattitason reaktioista ja laajoista kansainvälisistä protesteista; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja neuvostoa hyödyntämään kahden- ja monenvälisiä väyliä saadakseen Norjan lopettamaan kaiken kaupallisen valaanpyynnin;

9.  kehottaa neuvostoa ja komissiota soveltamaan tulevassa IWC67 -kokouksessa valaanpyyntiin yhteistä lähestymistapaa, jossa noudatetaan vähintään saman tasoista ennalta varautumista kuin nykyisessä yhteisessä kannassa; kehottaa niitä myös yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa, jotta enemmistö kannattaisi valaiden suojelualueiden perustamista;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Norjan hallitukselle ja parlamentille.

(1)EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.
(2)EUVL L 166, 19.6.2006, s. 1.
(3)EUVL L 242, 7.9.2012, s. 1.
(4)EUVL L 242, 7.9.2012, s. 13.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0356.
(6)EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 46.
(7)https://iwc.int/table_objection
(8)http://www.maritime-executive.com/article/norways-whaling-comes-under-fire


Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekeminen EU:n osalta
PDF 292kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (COM(2016)01092016/0062(NLE))
P8_TA(2017)0329A8-0266/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0109),

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, jäljempänä ’Istanbulin sopimus’,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 8 artiklan, 19 artiklan, 157 artiklan, 216 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21, 23, 24, 25 ja 26 artiklan,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevat YK:n oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen naisen syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja palauttamiskiellon periaatteen sekä lasten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka osapuoli EU on, mukaan lukien YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean (UNCRPD) vuonna 2015 EU:lle esittämät loppupäätelmät, joissa EU:ta kehotetaan liittymään Istanbulin yleissopimukseen keinona suojella vammaisia naisia ja lapsia väkivallalta,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanosta laatimansa mietinnön, jossa kehotetaan EU:ta liittymään Istanbulin yleissopimukseen lisätoimena vammaisiin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi,

–  ottaa huomioon YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän komitean 26. elokuuta 2016 hyväksymän yleisen huomautuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimuksen 6 artiklaan (vammaiset tytöt ja naiset),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(2), 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(3) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen(4),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(5), ja ottaa huomioon Euroopan tason lisäarvon arvioinnin,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla(7),

–  ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(8),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/99/EU(9) sekä yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013(10),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU(11) sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun direktiivin 2011/93/EU(12),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa ja neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla, joissa määritellään ja tuomitaan häirintä ja sukupuolinen häirintä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman EU:n mahdollisesta liittymisestä Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 16. marraskuuta 2016 antaman kolmannen neljännesvuosittaisen toimintakertomuksen Istanbulin sopimukseen sisältyvän sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän osalta,

–  ottaa huomioon puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin 3. helmikuuta 2017 Maltassa antaman yhteisen lausuman, jossa kehotettiin EU:ta nopeasti liittymään naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta tehtyyn Istanbulin sopimukseen,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(13) ja 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013(14),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkönsä vuonna 2016 tekemän tutkimuksen ”Knowledge and Know-How: The Role of Self-Defence in the Prevention of Violence against Women” erityisesti liittyen itsepuolustuskoulutuksen edistämiseen Istanbulin sopimuksen 12 artiklan panemiseksi täytäntöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0266/2017),

A.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista ja että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden oikeus on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vaalittu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin, edistettävä ja sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja päivittäisessä elämässä; toteaa, että tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU:n jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta on naisten ja miesten välisen eriarvoisuuden syy ja myös sen seuraus;

B.  ottaa huomioon, että EU:ssa esiintyy edelleen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan muotoja, jotka koskevat pääasiassa naisia;

C.  katsoo, että jäsenvaltioiden on tunnustettava, että silloin kun väkivaltaa tapahtuu, yhteiskunta on epäonnistunut ennen kaikkea suojeluvelvollisuudessaan ja ainoa jäljellä oleva keino ovat reaktiiviset toimenpiteet, kuten korvausten maksaminen uhreille ja rikollisten asettaminen syytteeseen;

D.  ottaa huomioon, että EU:n on toteutettava kaikki tarpeelliset toimet yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistääkseen ja suojellakseen kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elää vapaana sekä fyysisestä että psyykkisestä väkivallasta sekä julkisessa että yksityiselämässä;

E.  katsoo, että sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ei saisi suhtautua vähättelevästi eikä sitä saisi pitää asiana, jota voidaan lykätä myöhemmin käsiteltäväksi, koska se vaikuttaa yksistään EU:ssa yli 250 miljoonaan naiseen ja tyttöön, vaikuttaa negatiivisesti yhteiskuntaan, lisää pelkoa ja jakautuneisuutta, stressiä ja mielenterveysongelmia, koska se on turvallisuusuhka puolelle väestöstä; toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan sukupuoleen perustuva väkivalta aiheuttaa EU:ssa yhteiskunnalle 226 miljardin euron kustannukset vuodessa;

F.  toteaa, että naisiin(15) kohdistuva väkivalta ja sukupuoleen perustuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta ovat yleisiä EU:ssa ja niitä on pidettävä äärimmäisen syrjinnän muotoina ja naisiin kohdistuvana ihmisoikeuksien loukkauksena, joka vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on suuri este naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiselle myös taloudellisesti ja poliittisesti; katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan kannustaa väkivallan uhriksi joutuneita naisia ilmoittamaan kokemastaan ja hakemaan apua sekä varmistaa, että he saavat tarpeidensa mukaista tukea, että heille tiedotetaan heidän oikeuksistaan ja että he saavat oikeussuojaa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen;

G.  toteaa, että maaliskuussa 2014 julkaistussa Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomuksessa ”Violence against women: an EU-wide survey” osoitetaan, että kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysisiä tai seksuaalisia väkivallantekoja ainakin kerran aikuisikänsä aikana, 20 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää internetissä, yksi 20 naisesta on raiskattu ja useampi kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, johon on liittynyt voimankäyttöä;

H.  ottaa huomioon, että yksi nainen kymmenestä on joutunut seksuaalisen häirinnän tai vainon (stalking) kohteeksi uuden teknologian kautta ja että 75 prosenttia korkeassa päättäjän asemassa olevista naisista on joutunut sietämään seksuaalista häirintää, mikä osoittaa, että yksikään nainen tai tyttö ei ole iästä ja asemastaan riippumatta elämässään turvassa sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

I.  katsoo, että on ryhdyttävä toimiin sukupuoleen perustuvan väkivallan verkossa yleistyvän ilmiön torjumiseksi, mukaan lukien erityisesti nuorten naisten ja tyttöjen sekä hlbti-ihmisten kiusaaminen, häirintä ja pelottelu;

J.  katsoo, että unionin kansalaisia ja asukkaita ei suojella yhdenvertaisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, mikä johtuu siitä, että ei ole olemassa eurooppalaista strategiaa eikä asiaa koskevaa säädöstä, ja siitä, että jäsenvaltioiden toimintapolitiikat ja säädökset eroavat toisistaan muun muassa rikkomusten määrittelyssä ja lainsäädännön soveltamisessa, ja siksi naiset ovat yhä suojattomia tällaista väkivaltaa vastaan; ottaa huomioon, että EU:ssa on myös tiedottamista, suojaan pääsyä ja suojan tarjoamista, tukipalveluja ja oikeuksia koskevia eroja;

K.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy vallan jakautumiseen epätasa-arvoisesti naisille ja miehille, seksismiin ja sukupuolistereotypioihin, minkä johdosta miehet ovat hallinneet ja syrjineet naisia ja naisten täysimittainen eteneminen on estynyt;

L.  katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta vaikuttaa sukupuoleen perustuvan epätasa-arvon säilymiseen, koska se vaikeuttaa uhrien työhön pääsyä, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän taloudelliseen riippumattomuutensa ja talouteen yleisesti;

M.  katsoo, että yksi tärkeä syy siihen, että naiset eivät ilmoita sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, on heidän taloudellinen riippuvuutensa tekijästä;

N.  toteaa, että äärimmäinen köyhyys lisää riskiä väkivaltaan ja muihin hyväksikäytön muotoihin, jotka vaikeuttavat naisten täysimääräistä osallistumista kaikkiin elämän osa-alueisiin ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamista;

O.  katsoo, että on toteutettava lisätoimia, joilla helpotetaan ja kannustetaan naisten osallistumista politiikkaan sekä talous- ja sosiaalialoille, ja lisätään naisten näkyvyyttä johtotehtävissä ja torjutaan siten esineistämistä ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kulttuuria;

P.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksessa vaaditaan, että on varmistettava kaikkien sen määräysten täytäntöönpano, erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella;

Q.  toteaa, että vammaiset naiset joutuvat 1,5–10 kertaa muita todennäköisemmin sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi, ja koska he ovat toisesta henkilöstä riippuvaisia, heidän on sitäkin vaikeampaa ilmoittaa väkivallasta; toteaa, että vammaiset naiset ja tytöt eivät ole yhdenmukainen ryhmä vaan pikemminkin ryhmä, johon kuuluu erilaisessa asemassa ja monissa eri tilanteissa olevia naisia ja naisia, joilla on erityyppisiä vammoja, kuten fyysisiä, psykososiaalisia, älyllisiä ja aisteihin liittyviä sairauksia, joihin saattaa liittyä toimintarajoitteita; toteaa, että YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevä komitea edellyttää sopimuspuolia toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että vammaiset naiset voivat nauttia täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista;

R.  katsoo, että jotkin naisten ja tyttöjen ryhmät, kuten maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset, vammaiset naiset ja tytöt, hlbti-naiset ja romaninaiset, ovat moninkertaisen syrjinnän vaarassa ja siksi vieläkin alttiimpia väkivallalle, joka perustuu paitsi seksismiin, myös rasismiin, vierasvihaan, homofobiaan, transfobiaan ja intersukupuolisiin kohdistuvaan fobiaan tai ikään, vammaisuuteen, etniseen ryhmään tai uskontoon perustuvaan syrjintään liittyviin syihin; katsoo, että naiset kohtaavat Euroopassa moninkertaisia ja moninaisia syrjinnän muotoja, jotka estävät heitä saamasta oikeussuojaa ja tuki- ja suojelupalveluja sekä nauttimasta perusoikeuksistaan; katsoo, että suojelutoimenpiteitä täytäntöön pantaessa naisille olisi tarjottava erityistukipalveluja;

S.  toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, myös perheväkivalta, katsotaan liian usein yksityisasiaksi ja sitä siedetään liian helposti; katsoo, että se on todellisuudessa perusoikeuksien rakenteellinen loukkaus ja vakava rikos, josta on rangaistava; katsoo, että rankaisematta jättämisen on loputtava niin, että varmistetaan tekijöiden syytteeseen asettaminen ja että väkivallasta selvinneet naiset ja tytöt saavat asianmukaista tukea ja tunnustusta oikeusjärjestelmältä, jotta väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten ja tyttöjen hiljaisuuden ja yksinäisyyden noidankehä voidaan rikkoa riippumatta heidän maantieteellisestä alkuperästään tai sosiaalisesta asemastaan;

T.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia kulttuurieroja siinä, miten todennäköisesti naiset ilmoittavat raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta, ja että viralliset tilastot kuvaavat tätä suuntausta paremmin kuin raiskausten tai seksuaalisten väkivaltatekojen todelliset määrät kussakin maassa;

U.  toteaa, että useimmiten naisen murhaan syyllistynyt on uhrin aviomies, entinen aviomies, kumppani tai entinen kumppani, joka ei hyväksy avioliiton tai suhteen päättymistä;

V.  katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijä on usein uhrin jo tuntema henkilö, josta hän on usein riippuvainen, ja siksi väkivallasta ilmoittaminen pelottaa vieläkin enemmän;

W.  katsoo, että maailmanlaajuisesti verkossa ja sen ulkopuolella sekä julkisessa elämässä että yksityiselämässä esiintyvät sukupuolistereotypiat ja seksismi, seksistinen vihapuhe mukaan lukien, ovat yksi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan perussyistä;

X.  ottaa huomioon, että altistumisella fyysiselle, seksuaaliselle tai psykologiselle väkivallalle tai hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia uhreihin ja tämä voi aiheuttaa fyysistä, seksuaalista, emotionaalista tai psykologista vahinkoa tai taloudellisia menetyksiä; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa myös perheisiin ja sukulaisiin sekä koko yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että vaikka lapset eivät olisi suoraan väkivallan kohteita, heitä voidaan silti pitää uhreina, koska myös perheväkivallan todistaminen on traumatisoivaa;

Y.  ottaa huomioon Istanbulin sopimuksen 3 artiklan, jossa ”sukupuoleen perustuva väkivalta” tarkoittaa ”väkivaltaa, joka kohdistetaan naiseen hänen naiseutensa vuoksi tai joka kohdistuu suhteellisesti useimmin naisiin”, ja lisäksi ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”;

Z.  katsoo, että ilmoittamattomien tapausten määrän arvioimiseksi jäsenvaltioissa on oltava riittävät käytännöt, jotta naiset tuntisivat olonsa turvalliseksi ja pystyisivät ilmoittamaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

AA.  katsoo, että ainoastaan lainsäädännöllisiä ja ei-lainsäädännöllisiä toimia yhdistävällä politiikan yhdistelmällä, johon sisältyy rakenteellisia, oikeudellisia sekä kulttuuriin, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltoon liittyviä toimia ja toimenpiteitä uhrien auttamiseksi löytämään asunto ja työpaikka, sekä tarjoamalla uhreille suojaa ja naisille yhtäläinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan, voidaan merkittävästi vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja sen seurauksia; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisjärjestöjen osuus kaikenlaisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa on hyvin tärkeä ja niiden työ olisi siksi tunnustettava ja niitä olisi kannustettava ja tuettava niin, että ne voivat tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla;

AB.  ottaa huomioon, että tyttöjen ja naisten koulutus on tärkeä eurooppalainen arvo, perusihmisoikeus ja olennainen tekijä naisten ja tyttöjen mahdollisuuksien parantamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat nauttia täysimääräisesti sosiaalisista, taloudellisista, kulttuurisista ja poliittisista oikeuksistaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä;

AC.  ottaa huomioon, että vain valtiot voivat tarjota ilmaista ja kaikkien saatavilla olevaa oppivelvollisuuskoulutusta, mikä on ehdoton edellytys sille, että taataan yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolten välillä;

AD.  toteaa, että Istanbulin sopimuksessa painotetaan, että ajattelutapaa ja asenteita on tärkeä muuttaa, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan jatkuminen päätetään; katsoo, että tätä varten tarvitaan kaikilla tasoilla ja kaikenikäisille henkilöille koulutusta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, ei-stereotyyppisistä sukupuolirooleista ja henkilökohtaisen koskemattomuuden kunnioittamisesta; katsoo, että itsepuolustuskoulutus on yksi tehokas keino vähentää uhriksi joutumista ja sen kielteisiä vaikutuksia, kyseenalaistaa sukupuolistereotypiat ja voimaannuttaa naisia ja tyttöjä;

AE.  toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi konkreettisesti yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä;

AF.  katsoo, että EU:n täytyy edistää taistelua sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi naapurustossaan ja ympäri maailmaa osana maailmanlaajuista pyrkimystä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, mukaan lukien seksuaalisen väkivallan käytön vastustaminen sodankäynnin välineenä;

AG.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimus on sekasopimus, johon EU voi liittyä samanaikaisesti jäsenvaltioiden kanssa;

AH.  toteaa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Istanbulin sopimuksen, mutta vain 14 on ratifioinut sen; ottaa huomioon, että EU:n liittyminen Istanbulin sopimukseen ei vapauta jäsenvaltioita sen ratifioinnista;

AI.  ottaa huomioon, että Istanbulin sopimuksen ratifiointi edellyttää asianmukaista valvontaa, tehokasta täytäntöönpanoa ja riittävien taloudellisten ja henkilöstöresurssien kohdentamista;

1.  pitää myönteisenä, että komissio ehdotti 4. maaliskuuta 2016 EU:n liittymistä kansainvälisen tason Istanbulin sopimukseen, joka on ensimmäinen kattava ja oikeudellisesti sitova asiakirja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta(16), ehkäisemisestä ja torjumisesta;

2.  pitää myönteisenä, että 13. kesäkuuta 2017 unionin liittyminen Istanbulin yleissopimukseen vahvistettiin allekirjoituksella; pitää kuitenkin valitettavana, että rajoittuminen kahteen alueeseen, eli asioihin, jotka koskevat oikeusyhteistyötä rikosasioissa sekä turvapaikkaa ja palauttamiskieltoa, synnyttää oikeudellista epävarmuutta EU:n liittymisen soveltamisalasta ja huolta yleissopimuksen täytäntöönpanosta;

3.  tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan kaikki muodot ja pitää valitettavana, että naiset ja tytöt ovat usein alttiina perheväkivallalle, seksuaaliselle ahdistelulle, psykologiselle ja fyysiselle väkivallalle, vainoamiselle, seksuaaliselle väkivallalle, raiskauksille, pakkoavioliitoille, naisten sukuelinten silpomiselle, pakkoabortille, pakkosteriloinnille, seksuaaliselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle ja muunlaisille rikoksille, jotka ovat vakavia naisiin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia ja loukkaavat heidän ihmisarvoaan; painottaa, että Istanbulin sopimuksessa vahvistetaan, että kulttuuri, tapa, uskonto, perinne tai niin sanottu ”kunnia” ei oikeuta mitään naisiin kohdistuvia väkivallantekoja; tuomitsee sen, että yhä useammat naiset ja tytöt joutuvat sukupuoleen perustuvan väkivallan kohteeksi internetissä ja sosiaalisessa mediassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään käytännön toimenpiteitä, joilla puututaan näihin uusiin rikoksen muotoihin, kuten seksuaaliseen kiristämiseen, verkkoviettelyyn, tirkistelyyn ja kostopornografiaan, ja suojellaan uhreja, jotka voivat saada joskus jopa itsemurhaan johtavan vakavan trauman;

4.  painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden, kuten turvallisen ja laillisen abortin, kieltäminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; korostaa, että naisilla ja tytöillä on oltava päätösvalta omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan kattavan seksuaalikasvatuksen, naisten perhesuunnittelupalvelujen helpon saatavuuden sekä yleisten lisääntymisterveys- ja seksuaalipalvelujen, kuten nykyaikaisten ehkäisymenetelmien ja turvallisen ja laillisen abortin, saatavuuden;

5.  painottaa, että pakkoraskaus määritellään rikokseksi ihmisyyttä vastaan 17. heinäkuuta 1998 hyväksytyn Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 7 artiklassa, ja on naiseen kohdistuva sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien vakava rikkomus ja ihmisarvon loukkaus;

6.  korostaa, että Istanbulin sopimuksessa noudatetaan kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrin oikeudet asetetaan keskiöön ja käsitellään laajasta näkökulmasta naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta, ongelmia, ja säädetään sellaisista toimenpiteistä kuin väkivallan ennaltaehkäisy, syrjinnän torjunta, rikosoikeudelliset toimenpiteet rankaisematta jättämisen torjumiseksi, uhrien suojelu ja tukeminen, lastensuojelu, naispuolisten turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten suojelu ja parempi tiedonkeruu sekä tiedotuskampanjat tai -ohjelmat, joihin kuuluu yhteistyö kansallisten ihmisoikeus- ja tasa-arvoelinten, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

7.  korostaa, että Istanbulin sopimus on vankka perusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa synnyttävien, legitimoivien ja pahentavien sosiaalisten rakenteiden muuttamiselle ja tarjoaa välineitä toimenpiteiden käyttöönottoon tätä tarkoitusta varten; korostaa, että sopimuksessa käsitellään samanaikaisesti ehkäisyä, suojelua ja syytteeseen asettamista (kolmiportainen lähestymistapa) ja sovelletaan kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, joka juontaa juurensa huolellisuusperiaatteesta ja asettaa valtioille positiivisen velvoitteen toteuttaa tehokkaasti toimia kaikissa väkivaltatapauksissa (sopimuksen 5 artikla);

8.  korostaa, että EU:n liittyminen tarjoaa yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeuskehyksen, jolla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojellaan ja tuetaan uhreja EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa, ja merkitsee myös sopimukseen liittyvän EU:n lainsäädännön, ohjelmien ja rahastojen parempaa valvontaa, tulkintaa ja täytäntöönpanoa sekä sitä, että EU:n tasolla kerätään paremmin vertailukelpoisia eriteltyjä tietoja; katsoo, että liittymällä sopimukseen EU:sta tulee tehokkaampi globaali toimija naisten oikeuksien alalla;

9.  pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon seuraavat suositukset:

   a) Niiden olisi vaadittava jäsenvaltioita vauhdittamaan Istanbulin sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa koskevia neuvotteluja. Niiden on tuomittava jyrkästi yritykset vetäytyä Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi jo toteutetuista toimista.
   b) Niiden olisi kehotettava komissiota aloittamaan viipymättä tai lykkäyksettä rakentava vuoropuheluneuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä Euroopan neuvoston kanssa, jotta vastataan jäsenvaltioiden varauksiin, vastalauseisiin ja huolenilmauksiin ja varsinkin selkeytetään Istanbulin sopimuksen harhaanjohtavia tulkintoja erityisesti 3 artiklan c ja d kohdan sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän ja sukupuolen määritelmän osalta Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun yleisten huomautusten perusteella.
   c) Niiden olisi pidettävä parlamentti ajan tasalla neuvotteluiden asiaankuuluvista näkökohdista kaikissa vaiheissa, jotta se voi asianmukaisesti käyttää oikeuksia, jotka sille on annettu perustamissopimuksissa SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti.
   d) Niiden olisi varmistettava EU:n laaja-alainen liittyminen sopimukseen ilman rajoituksia, vaikka EU:n liittyminen Istanbulin yleissopimukseen on allekirjoitettu.
   e) Niiden olisi varmistettava, että jäsenvaltiot panevat sopimuksen asianmukaisesti täytäntöön, ja myönnettävä riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivalta, ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseksi ja uhrien suojelemiseksi niin, että he voivat saada korvausta, erityisesti jos uhrit asuvat alueilla, joilla ei ole uhrien suojelupalveluja tai ne ovat hyvin suppeita.
   f) Niiden olisi kehotettava komissiota laatimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskeva kokonaisvaltainen EU:n strategia, joka sisältää kattavan suunnitelman kaikenlaisten sukupuolten eriarvoisuuksien torjumiseksi ja yhdistää EU:n kaikki pyrkimykset poistaa naisiin kohdistuva väkivalta.
   g) Niiden olisi nimitettävä EU-koordinaattori, joka toimii EU:n edustajana osapuolten komiteassa Euroopan neuvostossa sen jälkeen, kun EU on ratifioinut Istanbulin sopimuksen. Koordinaattorin olisi vastattava kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevien politiikkojen ja toimenpiteiden koordinoinnista, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista.
   h) Niiden olisi varmistettava, että parlamentti sitoutuu täysin Istanbulin sopimuksen seurantaprosessiin EU:n liityttyä siihen, ja pyrittävä nopeasti sopimukseen käytännesäännöistä, jotka koskevat EU:n ja sen jäsenvaltioiden sopimuksen täytäntöönpanoa varten tekemää yhteistyötä, johon olisi otettava mukaan myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiota, erityisesti naisten oikeuksia ajavia organisaatioita.
   i) Niiden olisi kehotettava komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan käytännön ohjeita ja strategioita Istanbulin sopimuksen soveltamisesta sen sujuvan soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat jo ratifioineet sen, ja vastattava niiden maiden huolenaiheisiin, jotka eivät vielä ole ratifioineet sitä, ja kannustettava niitä ratifiointiin.
   j) Niiden olisi varmistettava asianmukainen koulutus, menettelyt ja ohjeet kaikille ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan uhrien kanssa, jotta varmistetaan, että syrjintä tai uudelleen uhriksi joutuminen vältetään oikeudellisissa ja lääketieteellisissä menettelyissä ja poliisin käsittelyssä.
   k) Niiden olisi varmistettava, että saatavana on ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten vammaisten naisten, pakolaisnaisten, lapsiuhrien, raskaana olevien naisten, lbti-naisten ja lisätukitarpeita omaavien naisten erityistarpeisiin vastataan, mukaan lukien asiantuntijoiden tarjoamat riittävät terveydenhuollon palvelut ja turvallinen majoitus sukupuoleen perustuvan väkivallan uhriksi joutuneille naisille ja heidän lapsilleen.
   l) Niiden olisi huoltajuus- ja vierailuoikeuksista päättäessään otettava huomioon naisiin kohdistuvat merkittävät väkivaltatapaukset ja sukupuoleen perustuvan väkivallan merkittävät tapaukset, mukaan lukien perheväkivalta. Niiden olisi otettava huomioon myös lapsitodistajien oikeudet ja tarpeet tarjotessaan uhreille suojelu- ja tukipalveluja.
   m) Niiden olisi edistettävä aktiivisesti asenteiden ja käyttäytymisen muutosta, torjuttava seksismiä ja stereotyyppisiä sukupuolirooleja myös edistämällä sukupuolineutraalia kieltä sekä pyrkimällä yhteisillä ponnisteluilla tarttumaan median ja mainonnan keskeiseen osaan tässä asiassa ja kannustamalla kaikkia, myös miehiä ja poikia, osallistumaan aktiivisesti kaikenlaisen väkivallan ehkäisemiseen. Niiden olisi siksi kehotettava jäsenvaltioita hyväksymään ja toteuttamaan aktiivisia politiikkoja, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua, seksuaali- ja suhdekasvatusta, ihmisoikeuskoulutusta ja syrjinnänvastaisuutta, sekä tarjoamaan sukupuolten tasa-arvokoulutusta lainvalvontaviranomaisille ja oikeusalan ammattilaisille, ja kannustettava jäsenvaltioita ottamaan koulutusjärjestelmiensä tavoitteeksi poistaa kaikki esteet, jotka ovat sukupuolten todellisen tasa-arvon tiellä, ja täysipainoisesti edistämään tätä päämäärää.
   n) Niiden olisi kannustettava jäsenvaltioita toteuttamaan politiikkaa, jonka tavoitteena on rakentaa väkivallattomia yhteiskuntia, ja hyödyntää siten Istanbulin sopimusta.
   o) Niiden olisi varmistettava, että väkivallan vastaisissa ennakoivissa toimenpiteissä tunnustetaan sukupuoleen perustuva todellisuus, jossa ehdoton enemmistö tekijöistä on miehiä. Niiden olisi kannustettava jäsenvaltioita käyttämään näyttöön perustuvia väkivallan vähentämistaktiikoita tämän ongelman ratkaisemiseksi.
   p) Niiden olisi toteutettava maahanmuuttoa ja turvapaikkaa koskevan sopimuksen 60 ja 61 artiklan mukaisia tarvittavia toimenpiteitä ja otettava huomioon se, että laillisilla ja laittomilla maahanmuuttajanaisilla ja -tytöillä ja naispuolisilla turvapaikanhakijoilla on oikeus elää vapaana väkivallasta sekä julkisessa että yksityiselämässä ja että he ovat erityisen alttiita sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, kun muistetaan, että sukupuoleen perustuva väkivalta, naisten sukuelinten silpominen mukaan lukien, voidaan tunnustaa yhdeksi vainoamisen muodoksi, ja että uhrit voivat näin saada vuoden 1951 pakolaisyleissopimuksen tarjoaman suojan; niiden olisi varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa kaikissa turvapaikka- ja vastaanottomenettelyissä ja noudattavat palauttamiskiellon periaatetta.
   q) Niiden olisi edistettävä sukupuolitietoista budjetointia keinona ehkäistä ja torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa asiaankuuluvilla politiikanaloilla sekä varmistettava voimavarat ja rahoitus väkivallan uhrien ja siitä selvinneiden oikeusturvan takaamiseksi.
   r) Niiden olisi parannettava ja edistettävä Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kaikenlaisia väkivaltatapauksia koskevan asiaankuuluvan eritellyn ja vertailtavan tiedon keräämistä yhteistyössä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa mukaan lukien tekijöiden iän ja sukupuolen sekä tekijän ja uhrin välisen suhteen mukaan eriytetyt tiedot, jotta luodaan yhteiset menetelmät tietokantojen ja dataan perustuvien arviointien vertaamiseen, varmistetaan ongelman ymmärtäminen paremmin sekä lisätään tietoisuutta ja arvioidaan ja parannetaan jäsenvaltioiden toimia, joilla ehkäistään ja torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

10.  painottaa, että jotta toimenpiteet naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi olisivat tehokkaampia, niihin olisi liitettävä toimia, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa taloudellista eriarvoisuutta ja edistetään naisten taloudellista riippumattomuutta;

11.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoliperusteisen väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa;

12.  pyytää neuvostoa käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan (ja muun sukupuoleen perustuvan väkivallan) sisällyttämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa mainittujen rikosten joukkoon;

13.  kehottaa komissiota tarkistamaan voimassa olevaa EU:n puitepäätöstä rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin niin, että siihen sisällytetään seksismi sekä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoliominaisuuksiin perustuvat viharikokset ja vihaan yllyttäminen;

14.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013 ja uhrien suojelusta annetun direktiivin 2012/29/EU sekä ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetun direktiivin 2011/36/EU ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU;

15.  kehottaa jälleen kerran komissiota perustamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen (nykyisen Euroopan tasa-arvoinstituutin antaman mallin mukaisesti);

16.  kehottaa puheenjohtajavaltiota Viroa nopeuttamaan Istanbulin sopimuksen ratifiointia;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.
(2)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.
(3)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(4)EUVL C 24, 22.1.2016, s. 8.
(5)EUVL C 285, 29.8.2017, s. 2.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0451.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0312.
(8)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(9)EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.
(10)EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.
(11)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(12)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.
(14)EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.
(15)Istanbulin yleissopimuksessa termi ”nainen” sisältää alle 18-vuotiaat tytöt (3 artikla).
(16)Katso määritelmiä Istanbulin yleissopimuksen 3 artiklassa.


Kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutus globaaleihin arvoketjuihin
PDF 240kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2017 kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin (2016/2301(INI))
P8_TA(2017)0330A8-0269/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(1),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(2),

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman tullin toiminnan ja hallinnon ulkoisten näkökohtien arvioinnista kaupan helpottamisen ja laittoman kaupan torjumisen välineenä(3),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(4),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista(5),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta(6),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta(7),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset komissiolle palvelukauppasopimusta (TiSA) koskeviin neuvotteluihin(8),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset komissiolle transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevista neuvotteluista(9),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa(10),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta(11) (konfliktimineraaleista annettu asetus),

–  ottaa huomioon metsälainsäädännön soveltamisen valvonnan, metsähallinnon ja puukaupan (FLEGT) toimintasuunnitelman (COM(2003)0251) ja FLEGT:n vapaaehtoiset kumppanuussopimukset,

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(12) (puutavara-asetus),

–  ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012(13) (GSP-asetus),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(14) (Bryssel I -asetus),

–  ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU(15) (muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva direktiivi),

–  ottaa huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden vuoden 2007 yhteisstrategian ”Kauppaa tukeva apu: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen”,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2017 päivätyn vaatetusalan kestäviä arvoketjuja käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Sustainable garment value chains through EU development action” (SWD(2017)0147),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen,

–  ottaa huomioon 105. ILO-konferenssin neljännen raportin ihmisarvoisesta työstä globaaleissa toimitusketjuissa,

–  ottaa huomioon YK:n vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon ILO:n keskeiset yleissopimukset lapsityöstä, pakkotyöstä, syrjinnästä sekä yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät ”EU ja vastuulliset globaalit arvoketjut”,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan nykyajan orjuutta torjuvan Modern Slavery Actin (2015) ja Ranskan monikansallisten yritysten huolellisuusvelvollisuutta koskevan lain,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat ja YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon YK:n kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

–  ottaa huomioon uuden pakkotyötä koskevan ILO:n pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 26/9, jossa ihmisoikeusneuvosto päätti perustaa avoimen hallitustenvälisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi laatia oikeudellisesti sitova ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen asiakirja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä,

–  ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille ja useat alakohtaiset OECD:n suuntaviivat (talous, maatalous, mineraalit, vaatteet ja jalkineet),

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kauppa- ja kehitysraportit vuosilta 2013 ja 2016,

–  ottaa huomioon UNCTAD:n kestävää kehitystä koskevan investointipoliittisen kehyksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksen kaupan teknisistä esteistä,

–  ottaa huomioon WTO:n tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja Unicefin, YK:n Global Compact -verkoston ja Pelastakaa Lapset -järjestön laatimat lapsen oikeuksia ja liiketoimintaa koskevat periaatteet(16),

–  ottaa huomioon vapaaehtoiset maakohtaiset kumppanuudet, kuten Bangladeshin kestävyyssopimuksen ja työntekijöiden oikeuksia koskevan aloitteen Myanmarin kanssa,

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät lapsityövoimasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön, ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysvaliokunnan lausunnot sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0269/2017),

A.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa on harjoitettava EU:n ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti; ottaa huomioon SEUT:n 208 artiklan, jossa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja asetetaan päätavoitteeksi köyhyyden poistaminen; ottaa huomioon, että komission ”Kaikkien kauppa” ‑tiedonannon mukaan EU:n kauppapolitiikka perustuu kolmeen keskeiseen periaatteeseen, jotka ovat tehokkuus, avoimuus ja arvot; ottaa huomioon, että tiedonannossa on globaalien arvoketjujen nousuun vastaamista ja toimitusketjujen vastuullista hallintaa koskeva osuus ja että jälkimmäisessä muistutetaan, että hallinta on monimutkaista ja että on suunnattava ajatukset tulevaisuuteen, otettava mukaan julkisia, yksityisiä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja käytettävä sekä pehmeää sääntelyä ja innovatiivisia välineitä että lainsäädäntömuutoksia;

B.  toteaa, että vapaakauppaan kohdistuu nykyisin yhä enemmän julkista valvontaa ja huolet kaupan hyötyjen ja kuormituksen epätasaisesta jakautumisesta ovat tuoneet esille laajalti kannatetun näkemyksen, jonka mukaan sosiaaliset arvot ja ympäristöarvot sekä avoimuus ja vastuullisuus on asetettava kauppapolitiikan keskiöön;

C.  toteaa, että globaalit arvoketjut ovat monimutkainen, teknologiavetoinen ja nopeasti muuttuva realiteetti, josta on tullut nykyisen globaalin talouden keskeinen piirre, joka voi auttaa kehitysmaita yhdentymään paremmin globaaliin talouteen, vähentämään köyhyyttä ja luomaan työpaikkoja sekä samalla lisäämään tuotantokapasiteettia; katsoo, että yhtäältä globaalit arvoketjut tarjoavat uusia mahdollisuuksia talouskasvun, kestävän kehityksen ja kansalaisyhteiskunnan, työntekijöiden ja yrittäjäjärjestöjen osallistumisen osalta sekä työpaikkojen luomisen osalta tuotantoketjuun kuuluvissa yrityksissä, kun ne voivat samanaikaisesti keskittyä tiettyihin tehtäviin ja lisätä keskinäistä riippuvuutta; katsoo, että toisaalta niiden äärimmäisen monimutkainen luonne, avoimuuden puute ja vastuiden heikentyminen voivat kasvattaa ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien loukkausten riskiä sekä lisätä tosiasiallista rankaisemattomuutta ympäristörikoksista ja laajamittaista veronkiertoa ja veropetoksia;

D.  katsoo, että kauppapolitiikalla on edistettävä avoimen tuotantoprosessin varmistamista koko arvoketjussa sekä perustavanlaatuisten sosiaalisten normien sekä ympäristö- ja turvallisuusnormien noudattamista;

E.  katsoo, että monenvälinen järjestelmä olisi säilytettävä unionin kauppa- ja investointipolitiikan kulmakivenä ja sen avulla on vahvistettava unionin asemaa oikeudenmukaisissa globaaleissa toimitusketjuissa mutta myös tarjottava välineitä, joilla voidaan luoda selkeitä sääntöjä ja vastuita hallituksille ja yrityksille, jotta varmistetaan kansainvälisten sitoumusten noudattaminen, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet mukaan lukien; katsoo, että kestävyys ja avoimuus eivät ole pelkästään arvoja vaan ne olisi nähtävä todellisina maailmanlaajuisen kaupan ja investointitoiminnan arvoa lisäävinä tekijöinä globaalien arvoketjujen yhteydessä;

F.  toteaa, että pk-yritykset(17) ovat tärkeä osa globaaleja arvoketjuja ja niillä on tärkeä rooli talouskasvun, kestävän kehityksen ja laadukkaiden työpaikkojen edistämisessä ja siinä, että ehkäistään paikallisväestön muuttamista pois omalta alueeltaan;

G.  katsoo, että osallistuminen globaaleihin arvoketjuihin on hyödyllistä pk-yrityksille kasvun ja kansainvälistymisen kannalta; ottaa huomioon, että vuonna 2015 tehdyn pk-yritysten kansainvälistymistä tarkastelleen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain 31 prosenttia EU:n pk-yrityksistä oli harjoittanut liiketoimia sisämarkkinoiden ulkopuolella kolmen viime vuoden aikana; toteaa, että useilla pk-yrityksillä on vaikeuksia varmistaa pääsy kansainvälisiin ja unionin alueen globaaleihin arvoketjuihin; katsoo, että kauppapolitiikalla ja kauppasopimuksilla voidaan auttaa poistamaan esteitä ja haasteita, joita pk-yritykset nykyisin kohtaavat pyrkiessään globaaleihin arvoketjuihin;

H.  ottaa huomioon, että talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä kansalaisjärjestöt käyttävät ja edistävät maailmanlaajuisesti vapaaehtoisia due diligence -järjestelmiä ja globaalien arvoketjujen avoimuusjärjestelmiä, joista saadaan merkittäviä positiivisia tuloksia;

I.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2016 annetuissa neuvoston päätelmissä korostettiin, että on tarpeen jatkaa kansainvälisesti sovittujen yritysten yhteiskuntavastuuta ja vastuullista yritystoimintaa koskevien periaatteiden, ohjeiden ja aloitteiden edistämistä myös muissa kuin OECD-maissa, ja todettiin, että näitä periaatteita, ohjeita ja aloitteita ovat muun muassa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, YK:n Global Compact -aloite, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva ILO:n kolmikantainen periaatejulistus ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, ja niillä voidaan edistää myös korruptiontorjuntatoimia luomalla avoimempia ja läpinäkyvämpiä liiketoimintaympäristöjä;

J.  katsoo, että globaalien arvoketjujen vastuullinen maailmanlaajuinen hallinta on välttämätöntä, jotta kauppapolitiikka voidaan mukauttaa perussopimuksissa vahvistettuihin unionin arvoihin; ottaa huomioon, että sekä komissio että jäsenvaltiot ovat olleet maailmanlaajuisesti aihetta koskevien keskustelujen eturintamassa;

K.  toteaa, että ihmisoikeusloukkauksia pyritään estämään useilla kansainvälisillä yleissopimuksilla, suuntaviivoilla ja säännöillä; ottaa huomioon, että erityisesti tuottajamailla on velvoite panna ne täytäntöön ja luoda asianmukaiset oikeudelliset ja taloudelliset olosuhteet yritysten toiminnalle ja osallistumiselle globaaleihin toimitusketjuihin; katsoo, että tuottajamaiden on myös voitava panna kansainväliset vaatimukset ja normit täytäntöön myös antamalla asianmukaista lainsäädäntöä, panemalla se täytäntöön ja valvomalla sen noudattamista erityisesti oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisen ja korruption torjunnan aloilla;

L.  katsoo, että EU:n olisi puututtava entistäkin voimakkaammin sosiaaliseen ja ympäristöön liittyvään polkumyyntiin ja epäreiluihin kilpailu- ja kauppakäytäntöihin ja varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset;

M.  ottaa huomioon, että EU on maailman suurin viejä ja tuoja tavaroiden ja palvelujen yhteismäärällä mitattuna, suurin ulkomaisten suorien investointien tekijä ja tärkein ulkomaisten suorien investointien kohde; katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä tätä vahvuuttaan niin, että siitä olisi etua sekä sen omille kansalaisille että ihmisille muualla maailmassa, etenkin maailman köyhimmissä maissa;

N.  ottaa huomioon, että EU on antanut yritysten due diligence -velvoitteita koskevia velvoittavia asetuksia tietyillä aloilla, kuten puutavara ja konfliktimineraalit, joilla ihmisoikeusloukkausten riski on suuri; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat säätäneet kansallisia lakeja, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan nykyajan orjuutta torjuva Modern Slavery Act, Ranskan monikansallisten yritysten huolellisuusvelvollisuutta koskeva laki, joka koskee suuria yli 5 000 työntekijän ranskalaisia yrityksiä, ja Alankomaiden lapsityövoimaa koskeva due diligence -laki; ottaa huomioon, että EU on käynnistänyt due diligence -periaatteiden edistämiseen tähtääviä aloitteita ja useissa parlamentin päätöslauselmissa on kehotettu unionia antamaan sitovia sääntöjä tällä alalla;

O.  ottaa huomioon, että EU on jo toteuttanut merkittäviä globaalien arvoketjujen vastuullisempaa hallintaa koskevia toimia maailmanlaajuisesti perustamalla erityisiä kumppanuuksia, kuten Bangladeshin kestävyyssopimus ja työntekijöiden oikeuksia koskeva aloite Myanmarin kanssa, ja joillakin aloilla, kuten konfliktialueen mineraaleja koskeva aloite, laittomia hakkuita koskevat säädökset, biopolttoaineiden kestävyyskriteerit, toimitusketjuihin liittyvä yritysraportointi ja yritysten avoimuus kaivos- ja metsäalan yritysten valtioille suorittamista maksuista, kuten ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossa korostetaan;

P.  ottaa huomioon, että komissio on ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossaan todennut edistävänsä kunnianhimoisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällyttämistä kaikkiin kauppa- ja investointisopimuksiin; toteaa, että äskettäin hyväksytyissä unionin kauppa- ja investointisopimuksissa on kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, joissa osapuolia kehotetaan sitoutumaan ihmisoikeuksien suojelemiseen, sosiaalisiin normeihin ja ympäristönormeihin sekä yritysten yhteiskuntavastuuseen; toteaa, että tällaisten lukujen tavoitetaso on vaihdellut peräkkäisissä EU:n kauppasopimuksissa; toteaa, että työ- ja ympäristönormit eivät rajoitu kaupan ja kestävän kehityksen lukuihin vaan niitä on sovellettava tehokkaasti kauppasopimusten kaikilla aloilla; toteaa, että vuoropuheluun keskittyvä lähestymistapa ei ole estänyt vakavia yhdistymisvapauden loukkauksia joissakin vapaakauppasopimuksissa;

Q.  ottaa huomioon erityistilanteen vientiteollisuuden vapaa-alueilla, jotka on joissakin maissa vapautettu paikallisen työlainsäädännön noudattamisesta ja kieltävät ammattiyhdistystoiminnan tai rajoittavat sitä ja joilla työntekijöillä ei ole oikeussuojaa, mikä rikkoo selkeästi ILO:n normeja;

R.  katsoo, että etiikan puute liiketoimissa on myös seurausta hyvän hallintotavan puutteesta ja kansalaisten etua ajavan puolueettoman julkisen vallan heikentymisestä tai poissaolosta; toteaa, että korruptio, globaalien arvoketjujen avoimuuden puute sekä vientiteollisuuden vapaa-alueilla myönnetyt vapautukset työlainsäädännöstä ja verotuksesta voivat vaikuttaa kielteisesti ihmisoikeuksiin ja erityisesti heikentää työn ihmisarvoisuutta ja ammattiyhdistyksiä;

S.  ottaa huomioon, että ILO:n mukaan maailmassa on 21 miljoonaa pakkotyövoiman uhria ja useita heistä käytetään globaaleissa arvoketjuissa; ottaa huomioon, että pakkotyövoiman käytön avulla saavutetaan yksityistaloudessa vuosittain 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria laitonta tuottoa;

T.  katsoo, että ILO, jolla on maailmanlaajuinen mandaatti, asiantuntemusta ja kokemusta, on sopivassa asemassa, jotta se voi johtaa yhdessä jäsentensä kanssa ihmisarvoisen työn edistämistä globaaleissa toimitusketjuissa; ottaa huomioon, että ihmisarvoista työtä globaaleissa toimitusketjuissa käsittelevä ILO:n komitea on kehottanut arvioimaan ongelmia, jotka aiheuttavat ihmisarvoisen työn puutteita globaaleissa toimitusketjuissa, ja pohtimaan tarvittavia aloitteita ja vaatimuksia, jotta voidaan edistää ihmisarvoista työtä ja helpottaa ihmisarvoisen työn puutteiden vähentämistä globaaleissa toimitusketjuissa;

U.  katsoo, että maailmanlaajuisen kaupan ja erityisesti globaalien arvoketjujen yhteydessä tarvitaan yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista ja ympäristön kestävyydestä koskeva monenvälinen, maailmanlaajuinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa; katsoo, että tästä syystä EU:n on jatkossakin johdettava aihetta koskevia keskusteluja maailmanlaajuisesti; toteaa, että EU on asettunut edelläkävijäksi sijoittajan ja valtion välisen riitojenratkaisumekanismin uudistamisessa erityisesti monenvälisen tuomioistuinjärjestelmän kehittämisen kautta; toteaa, että yhtäläistä edistymistä odotetaan myös muilla keskeisillä ongelma-alueilla, kuten sijoittajien velvollisuuksien vahvistamisessa ihmisoikeuksien suhteen;

V.  toteaa, että globaaleissa arvoketjuissa tuotanto jakaantuu useille lainkäyttöalueille, joilla ihmisoikeuksien suojelun sekä ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön valvonnan taso vaihtelee; toteaa, että sellaisten ihmisoikeusloukkausten uhreilla, joissa on osallisina monikansallisia yrityksiä, voi olla vastassaan moninaisia oikeussuojakeinojen saatavuuden esteitä;

W.  ottaa huomioon SEUT:n 8 artiklan, jossa vahvistetaan, että unioni edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikissa toimissaan; toteaa, että kauppa- ja investointisopimusten vaikutuksilla on tapana kohdistua eri tavalla naisiin ja miehiin sukupuolten rakenteellisen eriarvoisuuden vuoksi; katsoo, että sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma jätetään usein huomiotta globaalien arvoketjujen analyysissa; toteaa, että ILO:n mukaan vuonna 2012 maailmassa oli 21 miljoonaa pakkotyön uhria, joista 55 prosenttia oli naisia ja tyttöjä, ja heistä 90 prosenttia joutui yksityistalouden alalla yksityishenkilöiden tai yritysten hyväksikäytön kohteeksi;

X.  ottaa huomioon, että valmisvaate-, puutarhaviljely-, matkapuhelin- ja matkailualan globaalien toimitusketjujen tietyissä osissa suurin osa työntekijöistä on naisia, mutta heitä on usein keskittynyt miehiä enemmän matalapalkkaisiin tai heikosti arvostettuihin työmuotoihin, mikä johtaa ammatti- ja toimialatyyppien eriytymiseen sukupuolen mukaan, sukupuolten välisiin palkkojen ja työolosuhteiden eroihin sekä sukupuolikohtaisiin rajoitteisiin tuotantoresurssien, infrastruktuurin ja palvelujen saatavuudessa;

Y.  ottaa huomioon, että SEU:n 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni suojelee lasten oikeuksia; ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista;

Z.  ottaa huomioon, että palvelujen rooli globaaleissa arvoketjuissa on kasvanut erityisesti tehdasteollisuuden tuotannossa; katsoo, että palvelujen parempi integrointi globaaleihin arvoketjuihin edellyttää sopimuksia, joilla tuetaan digitaalitaloutta ja myös vapaata tiedonkulkua;

AA.  ottaa huomioon, että globaalien arvoketjujen kehitys edistää myös palvelujen integroimista tavaroiden tuotantoon; toteaa, että tuontituotteiden arvoa on lisätty merkittävästi tuojamaiden palveluilla;

AB.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot ovat maailman suurimpia rahoituspalvelujen viejiä ja tällä alalla on strategista merkitystä EU:n kauppapolitiikassa; toteaa, että rahoituspalveluja koskevien määräysten sisällyttäminen EU:n ulkoisiin sopimuksiin, myös vapaakauppasopimuksiin, on herättänyt oikeutetusti huolta niiden mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta rahanpesun, verovilpin ja veron kiertämisen osalta ja korostaa tarvetta pohtia keinoja puuttua näihin; katsoo, että kauppa- ja investointisopimukset tarjoavat hyvän tilaisuuden lisätä yhteistyötä korruption, rahanpesun, veropetosten, verovilpin ja veronkierron torjunnassa;

AC.  katsoo, että läpinäkyvät ja informatiiviset tuotemerkinnät voivat auttaa unionin kuluttajia tekemään parempiin tietoihin perustuvia ja sopivampia valintoja; katsoo, että tuotteen hinnan ja alkuperän lisäksi myös sosiaaliset ja ympäristöä koskevat kriteerit olisi asetettava EU:n kuluttajien saataville; katsoo, että tällaisten kriteerien laatimisessa voidaan teknisesti noudattaa WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevaa sopimusta, jossa määritetään tuotantoprosessia koskevat ehdot, joiden perusteella tuotteen myynti sallitaan;

AD.  katsoo, että sekä valtioiden että yritysten olisi noudatettava täysimääräisesti ihmisoikeuksia koko tuotantoketjussa ja elintarviketurvallisuusvaatimuksia sellaisten tavaroiden osalta, jotka luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionin markkinoilla; toteaa, että vastuuta ei pitäisi sälyttää yksinomaan kuluttajille, joiden valintoja rajoittavat sekä henkilökohtaiset resurssit (varat, aika ja tietämys) että ulkoiset tekijät (tiedot ja tarjonta);

AE.  ottaa huomioon, että alkuperäsäännöistä on tullut yhä tärkeämpiä globaaleissa arvoketjuissa, joissa tuotanto usein ulottuu useiden valtioiden alueelle; katsoo, että epämääräisillä alkuperäsäännöillä voidaan aiheuttaa ylimääräisiä esteitä toimitusketjujen suuremman avoimuuden ja vastuullisuuden luomiselle;

AF.  toteaa, että paremmat, yhdenmukaistetut ja tehokkaammat eurooppalaiset ja ulkomaiset tullausmenettelyt auttavat edistämään kauppaa, täyttämään kaupankäynnin helpottamista koskevat vaatimukset ja estämään väärentämistä sekä laittomien, polkumyynnillä tuotavien ja väärennettyjen tuotteiden sisämarkkinoille saapumista, joka heikentää unionin talouskasvua ja altistaa unionin kuluttajat huijauksille; katsoo, että parempi pääsy unioniin tuotavien tuotteiden tullitietoihin parantaisi globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

AG.  katsoo, että tuonnin ja viennin ero on hämärtynyt hajanaisissa tuotantoverkostoissa, sillä tuodut tuotantopanokset muodostavat merkittävän osan viennistä ja tariffit kumuloituvat aina, kun välipanoksia kaupataan rajojen yli; katsoo, että tehokkaat tulli- ja rajamenettelyt ovat erityisen tärkeitä tässä yhteydessä;

AH.  ottaa huomioon, että kauppaa koskevat GSP- ja GSP+-kannustimet tarjoavat kehitysmaille paremman markkinoille pääsyn sosiaalisten normien sekä työ- ja ympäristönormien noudattamista vastaan;

AI.  katsoo, että GSP+ on EU:n kauppapolitiikan keskeisin väline, jolla voidaan parantaa markkinoille pääsyä ja yhdessä tiukkojen valvontamekanismien kanssa edistää ihmisoikeuksia ja työelämää koskevia oikeuksia, ympäristön suojelua ja hyvää hallintotapaa heikommassa asemassa olevissa kehitysmaissa;

AJ.  katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja valvonta voisi edistää tehokkaasti syvempää globaaleihin arvoketjuihin integroitumista;

EU:n asema globaaleissa arvoketjuissa

1.  korostaa, että kauppa- ja investointipolitiikalla olisi pyrittävä tarjoamaan hyötyä, luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille yrityksille sekä edistämään Euroopan kilpailukykyä ja vaatimusten ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä; kehottaa komissiota varmistamaan unionin ympäristöä, kansanterveyttä, kauppaa, investointeja ja teollisuutta koskevien politiikkojen johdonmukaisuuden sekä edistämään eurooppalaista uudelleenteollistamisstrategiaa ja siirtymistä vähähiiliseen talouteen;

2.  katsoo, että EU:n syvempi integrointi globaaleihin arvoketjuihin ei saa tapahtua unionin sosiaalisen mallin ja sääntelymallin tai kestävän kasvun edistämisen kustannuksella;

3.  kehottaa komissiota tukemaan sekä EU:n kestävyyssuunnitelman että kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen puitteissa olemassa olevien reilun kaupan järjestelmien käyttöönottoa ja tietoisuuden lisäämistä niistä, kuten ”Kaikkien kauppa” ‑strategiassa mainitaan;

4.  kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vahvistettuja kaupan suojakeinoja, joilla torjutaan epärehellisiä kaupallisia menettelyjä ja joissa otetaan huomioon sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä polkumyynti;

5.  kehottaa komissiota arvioimaan EU:n ja kolmansien maiden käyttämien kaupan suojakeinojen vaikutusta EU:n yritysten tehokkaaseen integrointiin globaaleihin arvoketjuihin;

6.  korostaa, että tarvitaan kaikenlaisiin hyödykkeisiin ja tavaroihin sovellettavia jäsenvaltioiden tuontitulleja (mukaan luettuina sopimus-, polkumyynti- ja tasoitustullit) koskevat yhdenmukaistetut säännöt ja vahvempaa tuontitullien EU:n tason koordinointia ja soveltamisen valvontaa, etenkin kun on kyse virheellisistä alkuperäilmoituksista (sekä etuuskohteluun että muuhun kuin etuuskohteluun perustuvissa järjestelmissä), tavaroiden tullausarvon määrittämisestä alemmaksi ja niiden virheellisestä kuvauksesta;

Globaalit arvoketjut ja monenvälisyys

7.  kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti WTO:ssa, jotta voidaan lisätä avoimuutta sekä määritellä ja panna täytäntöön kauppaa ja myös globaalien arvoketjujen kestävää hallintaa koskevat monenväliset säännöt, joihin olisi kuuluttava erityisesti seuraavat:

   pakolliset toimitusketjujen due diligence- ja avoimuusvaatimukset, jotka perustuvat yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n ohjaaviin periaatteisiin
   terveyttä ja turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, joissa tunnustetaan erityisesti työntekijöiden oikeus perustaa työturvallisuustoimikuntia
   sosiaalinen perusturva ja ILO:n työnormien kunnioittaminen
   kollektiivinen neuvotteluoikeus;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti kaikkiin liiketoimintaa, globaaleja arvoketjuja, ihmis- ja työelämäoikeuksia, talouskasvua ja kestävää kehitystä koskeviin monenvälisiin foorumeihin sekä edistämään perussopimuksissa vahvistettuja eurooppalaisia arvoja ja pitämään mielessä perustavanlaatuisen tarpeen suojella pk-yritysten erityispiirteitä;

9.  pitää myönteisinä meneillään olevia neuvotteluja sitovasta monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevasta YK:n sopimuksesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan rakentavasti näihin neuvotteluihin ja ottamaan aktiivisen roolin niissä ja osallistumaan muun muassa oikeussuojakeinojen saatavuutta koskevien konkreettisten ehdotusten laatimiseen sekä pyrkimään parhaan kykynsä mukaan myönteiseen lopputulokseen ja kannustamaan kauppakumppaneita osallistumaan samalla tavalla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota pohtimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön kattavia pakollisia due diligence -velvoitteita myös kansainvälisellä tasolla;

10.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan nopeammin täytäntöön ja tehostamaan kansallisia toimintasuunnitelmia, joilla otetaan käyttöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet; korostaa, että 13:sta tähän mennessä hyväksytystä kansallisesta toimintasuunnitelmasta kahdeksan on EU:n jäsenvaltioiden laatimia, ja pitää myönteisenä, että EU:ssa ollaan parhaillaan laatimassa 11:tä uutta toimintasuunnitelmaa; kehottaa komissiota avustamaan näiden YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanossa ja edistämään sitä;

11.  pitää myönteisenä yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien lähentymistä erityisesti YK:n ohjaavien periaatteiden ja OECD:n monikansallisille yrityksille suunnattujen toimintaohjeiden välillä;

12.  pitää myönteisenä ihmisarvoisen työn ja ILO:n ihmisarvoisen työn ohjelman neljän pilarin ottamista olennaiseksi osaksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan näitä normeja tehokkaasti ja edistämään sitä, että ILO:ssa hyväksytään uusi ihmisarvoista työtä globaaleissa arvoketjuissa koskeva kansainvälinen työnormi, joka edellyttää erityisesti, että kaikki yritykset jatkuvasti hallitsevat riskejä, jotka koskevat niiden toiminnan vaikutusta työntekijöiden ja yhteisöjen ihmisoikeuksiin, ja toteuttavat tarvittavat toimet tällaisen toiminnan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sekä oikeussuojan tarjoamiseksi yritysten toiminnasta kärsiville;

13.  kannattaa kaikkia maailmanlaajuisia aloitteita korruption torjumiseksi, kuten kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta, Kimberleyn prosessia, Suurten järvien alueen kansainvälistä konferenssia, YK:n Global Compact -aloitteessa vahvistettuja periaatteita, OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille sekä konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevaa OECD:n due diligence -opasta; muistuttaa, että erityisesti tuottajamailla on velvollisuus panna täytäntöön asiaankuuluva lainsäädäntö ja valvoa sen noudattamista myös oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisen ja korruption torjunnan aloilla;

14.  muistuttaa, että tällä alalla mineraalien ja metallien tuonnin ja viennin lisäksi käyttöoikeuksien ja tullien avoimuus on välttämätöntä konflikti- tai riskialueiden kehityksen kannalta; korostaa näin ollen tarvetta laatia katsaus eurooppalaisten yritysten jo toteuttamista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista toimista ja vahvistaa koordinointia ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista, jotta voidaan tunnistaa hyvät käytännöt tehokkaammin ja edistää yhteisen eurooppalaisen toimintakehyksen luomista; kehottaa komissiota tehostamaan aloitteita, jotka koskevat yritysten yhteiskuntavastuuta ja due diligence -velvoitteita koko toimitusketjussa;

15.  muistuttaa, että luotettava raaka-aineiden saanti on merkittävää maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta;

16.  pitää tärkeänä voimassa olevan globaaleja arvoketjuja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa, noudattamisen valvontaa ja saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla;

Yritysten yhteiskuntavastuu

17.  korostaa, että kauppa ja ihmisoikeudet tukevat toisiaan ja elinkeinoelämällä on tärkeä rooli ihmisoikeuksien, demokratian ja yritysten yhteiskuntavastuun edistämistä koskevien myönteisten kannustimien tarjoajana;

18.  panee tyytyväisenä merkille yksityisen sektorin useat lupaavat aloitteet, kuten käytännesäännöt, merkinnät, itsearvioinnit ja sosiaalinäkökohtiin keskittyvät tarkastukset, jotka ovat vaikuttaneet huomattavasti viime vuosina ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevien vaatimusten parantumiseen globaaleissa toimitusketjuissa;

19.  on erittäin huolissaan ihmisoikeusloukkaustapauksista ja uhkista ympäristön kestävyydelle, jotka ovat seurausta joidenkin yhtiöiden johdossa tehdyistä päätöksistä;

20.  huomauttaa, että tarvitaan selkeät kansainväliset yritysten yhteiskuntavastuuta, globaaleja arvoketjuja ja due diligence -velvoitteita koskevat säännöt; pitää myönteisenä sääntelytoimien ja vapaaehtoisten toimien älykästä yhdistelmää, josta on saatu myönteisiä tuloksia viime vuosina ja jonka ansiosta yritykset ovat voineet löytää omat dynaamiset ja innovatiiviset toimenpiteensä; korostaa, että koordinointi, tiedon jakaminen ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen voivat osaltaan tehostaa yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita ja edistää myönteisten tulosten saavuttamista; muistuttaa kuitenkin, että yritysten vapaaehtoinen yhteiskuntavastuu voi myös luoda epäreilua kilpailua tavarantoimittajille, jotka ovat päättäneet noudattaa kansainvälisiä työ- ja ympäristönormeja, ja ettei se yksin riitä varmistamaan, että yritykset noudattavat täysimääräisesti kansainvälisiä normeja ja velvoitteita panemalla täytäntöön due diligence -toimintapolitiikkaa; korostaa näin ollen tarvetta laatia katsaus eurooppalaisten yritysten jo toteuttamista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista toimista, jotta voidaan tehokkaammin tunnistaa hyvät käytännöt ja edistää yhteisen eurooppalaisen toimintakehyksen luomista; uskoo vahvasti, että EU:n olisi viipymättä etsittävä tapoja kehittää globaalien arvoketjujen avoimuutta koskevia strategioita ja sääntöjä ja mahdollisesti myös pohdittava välittömiä toimia sitovien ja täytäntöönpanokelpoisten sääntöjen, niihin liittyvien oikeussuojakeinojen ja riippumattomien seurantamekanismien luomiseksi EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa varten; korostaa, että tällaisten sitoumusten olisi sisällettävä YK:n suuntaviivoissa ja OECD:n toimintaohjeissa vaaditut vaiheet, jotka koskevat ihmisoikeuksiin liittyvien riskien ennakoivaa tunnistamista, täsmällisten ja selkeiden toimintasuunnitelmien laatimista näiden riskien ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, soveltuvia toimia havaittuihin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi ja avoimuutta;

21.  kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota näihin säännöksiin ja edistämään OECD:n alakohtaisten suuntaviivojen ja yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen käyttöönottoa; painottaa, että kansalaisyhteiskunta on otettava virallisesti mukaan täytäntöönpanoprosessiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa perustettujen rakenteiden kautta; kehottaa komissiota tukemaan Kansainvälisen standardisoimisjärjestön, myös ISO 26000:n, ja GRI-ohjeiston kaltaisten kansainvälisten standardointielinten työtä, jotta kannustetaan yrityksiä raportoimaan kestävyydestä ja lisäarvon luomisesta toimitusketjussa;

22.  kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaiset ja kansainväliset yritykset noudattavat monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n toimintaohjeita ja alakohtaisia OECD:n suuntaviivoja, kuten konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevaa OECD:n due diligence -opasta; suosittelee, että OECD:n kansallisten yhteyspisteiden roolia ja niiden yhteistyötä itsenäisten kansallisten ja alueellisten ihmisoikeusinstituutioiden kanssa vahvistetaan, jotta voidaan parantaa globaalien arvoketjujen hallintaa;

23.  kehottaa komissiota ajantasaistamaan lähestymistapansa yritysten yhteiskuntavastuuseen työ- ja ympäristönormien vahvistamiseksi ja erityisesti sen edistämiseksi, että EU:n neuvottelemiin kauppa- ja investointisopimuksiin sisällytetään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia määräyksiä;

24.  huomauttaa, että koordinointi ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen voivat osaltaan tehostaa yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita;

25.  muistuttaa vaatineensa vuonna 2010, että yritysten olisi julkistettava yhteiskuntavastuuta koskevat tuloksensa ja että olisi otettava käyttöön kaikkia yrityksiä koskevat due diligence -vaatimukset ja lujitettava yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä emoyhtiöiden suhteita koskevan yhdenmukaistetun määritelmän perusteella kunkin osapuolen oikeudellisen vastuun selkeyttämiseksi; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille, että muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin mukaisesti suurten yritysten on julkistettava muut kuin taloudelliset tiedot ja monimuotoisuutta koskevat tiedot vuodesta 2017 lähtien; huomauttaa kuitenkin, että suurten yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista ei ole vielä ulotettu koskemaan kaikkia globaaleihin arvoketjuihin osallistuvia toimijoita;

26.  panee merkille vihreää korttia koskevan aloitteen, jonka jotkin kansalliset parlamentit panivat alulle Ranskan monikansallisten yritysten huolellisuusvelvollisuutta koskevan lain hyväksymisen jälkeen; kehottaa komissiota ehdottamaan due diligence -velvoitteita yrityksille, jotka toimivat sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella, ja ottamaan huomioon Ranskan perustuslakineuvoston päätöksen kyseisestä ranskalaisesta laista ja seuraamusten suhteellisuudesta;

27.  muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa politiikassa on otettava huomioon pk-yritysten erityispiirteet ja politiikan riittävällä joustavuudella on varmistettava, että niille ei aiheudu kohtuutonta rasitetta; kehottaa siksi komissiota perustamaan pk-yrityksille erityisen neuvontapalvelun ja kiinnittämään erityistä huomiota pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin sekä tukemaan niitä räätälöidyillä valmiuksien kehittämisohjelmilla;

28.  korostaa, että globaalit arvoketjut eivät pääty siihen, kun tuote päätyy kuluttajalle, vaan ne sisältävät myös jätteen ja sen käsittelyn; kehottaa ottamaan huomioon tuotteiden koko elinkaaren ja laajentamaan globaaleja arvoketjuja koskevaa näkökulmaa säännöksiin, jotka koskevat jätteen loppukäsittelyä niin, että siitä ei aiheudu haittaa ihmisille tai ympäristölle; kehottaa EU:ta kannustamaan kansainväliseen yhteistyöhön ja lisäämään lainsäädännön johdonmukaisuutta käytöstä poistettujen tuotteiden ja materiaalien osalta ja auttamaan kumppanimaita vahvistamaan kansallista sääntelyään ja kehittämään täytäntöönpanovalmiuksiaan; kehottaa EU:ta varmistamaan, että jäljitettävyyttä sovelletaan tuotteen kestoiän tähän osa-alueeseen;

29.  kehottaa komissiota toimimaan nopeasti ja noudattamaan yksityiskohtaisia ehdotuksia, jotka sisältyvät parlamentin 25. lokakuuta 2016 antamaan päätöslauselmaan yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista;

Yksityissektorin aloitteiden roolin vahvistaminen

30.  korostaa yksityissektorin osallistumisesta saatuja tuloksia; korostaa, että yksityissektorin yritysten on noudatettava kestävyysstrategioita niiden maineelle aiheutuvan haitan ehkäisemiseksi ja myös siitä syystä, että tämä tarjoaa niille uusia mahdollisuuksia ja vähentää niiden riippuvuutta niukoista resursseista;

31.  painottaa kuluttajien keskeistä roolia ja kielteisen julkisuuden vaikutuksia; toteaa, että yksikään kuluttaja ei halua jatkaa lasten tai hyväksikäytettyjen miesten ja naisten tekemien tuotteiden tai suurta ympäristövahinkoa aiheuttaneiden tuotteiden ostamista;

32.  kehottaa komissiota etsimään uusia tapoja tukea yksityissektorin pyrkimyksiä tehdä globaaleista arvoketjuista kestävämpiä ja kehittää osallistavia liiketoimintamalleja ja niihin liittyviä yksityissektorin usean sidosryhmän kumppanuuksia;

33.  korostaa, että kestävien globaalien arvoketjujen edistämiseksi tarvitaan yksityisen ja julkisen rahoituksen älykästä yhdistelmää; katsoo, että tämän olisi perustuttava käytössä oleviin rakenteisiin ja ohjelmiin, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi vastuullisen liiketoiminnan edistämisessä;

34.  panee tyytyväisenä merkille yksityissektorin monet lupaavat aloitteet, kuten käytännesäännöt, merkinnät, itsearvioinnit ja sosiaalinäkökohtiin keskittyvät tarkastukset, ja katsoo YK:n Global Compact -aloitteen, yhteiskuntavastuuta koskevan ISO 26000 -standardin, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILO:n kolmikantajulistuksen sekä OECD:n monikansallisille yrityksille suunnattujen toimintaohjeiden olevan välineitä, joilla voidaan toteuttaa vastuullisuus yritysten liiketoiminnassa; kehottaa sekä eurooppalaisia että muita yrityksiä toimimaan ihmisoikeusasioissa due diligence -periaatetta noudattaen ja soveltamaan tuloksia sisäisissä toimintalinjoissa ja menettelyissä siten, että resursseja ja toimivaltaa kohdennetaan vastaavasti ja käytetään asianmukaisesti; painottaa, että tämä edellyttää riittäviä resursseja; korostaa, että avoimuus ja viestintä toimenpiteistä, joiden avulla pyritään välttämään ihmisoikeusloukkaukset kolmansissa maissa, ovat keskeisen tärkeitä, jotta mahdollistetaan toimiva demokraattinen valvonta ja tietoon perustuvien valintojen tekeminen kuluttajille;

Unionin vapaakauppasopimukset ja globaalit arvoketjut

35.  pitää myönteisenä EU:n uutta ”Kaikkien kauppa” -kauppa- ja investointistrategiaa; kehottaa komissiota käsittelemään kauppa- ja investointipolitiikassaan ja vapaakauppasopimuksissa globaalien arvoketjujen nousuun liittyviä haasteita ottamalla huomioon seuraavat toimenpiteet:

   a) vahvistetaan kaupan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointeja, lisätään ihmisoikeuksia ja sukupuolta koskevia arviointivaatimuksia ja tehdään yhdessä kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävistä kaupan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten jälkiarvioinneista pakollisia ja asetetaan ne julkisesti saataville
   b) pannaan täysin täytäntöön parlamentin vuosina 2010 ja 2016 antamat suositukset, jotka koskevat kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja vapaakauppasopimuksissa, joissa olisi oltava kattavia, täytäntöönpanokelpoisia ja kunnianhimoisia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja ja joissa olisi huomioitava seuraavat kohdat:
   i) kunkin osapuolen sitoumus ratifioida ja panna täytäntöön kahdeksan keskeistä ja neljä ensisijaista ILO:n yleissopimusta ja kansainväliset monenväliset ympäristösopimukset
   ii) yleisen riitojen ratkaisemisen ulottaminen ihmisoikeuslausekkeisiin ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin tasaveroisesti muiden sopimuksen osien kanssa
   iii) työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuus valittaa ja hakea muutosta valitusmenettelyllä
   iv) tehokkaat ehkäisevät toimenpiteet, myös rahallisten korvausten muodossa, kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten todetuissa vakavissa rikkomistapauksissa
   c) sisällytetään täytäntöönpanokelpoiset korruptionvastaiset ja väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevat määräykset kaikkiin unionin toimivaltaan kuuluviin tuleviin vapaakauppa- ja investointisopimuksiin; korostaa tässä yhteydessä, että kauppa- ja investointisopimusten allekirjoittajaosapuolten olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään yksityissektorin, kansalaisjärjestöjen ja kansallisten neuvoa-antavien ryhmien aktiivista osallistumista korruption torjuntaa koskevien ohjelmien ja kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa olevien lausekkeiden täytäntöönpanoon
   d) sisällytetään kaikkiin unionin vapaakauppasopimuksiin standstill-lausekkeet, joilla määritetään sosiaalisten, ympäristö- ja turvallisuusnormien vähimmäistaso myös eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta, jotta estetään osapuolia heikentämästä sosiaalisia normejaan sekä ympäristö- ja turvallisuusnormejaan edistääkseen vientiä ja houkutellakseen investointeja
   e) sisällytetään vapaakauppasopimuksiin verotuksen avoimuutta, OECD:n keskeiset avoimuusvaatimukset mukaan lukien, ja yhteistyötä rahanpesun, veropetosten, verovilpin ja veron kiertämisen torjunnassa koskevat määräykset, jotta ne otetaan asianmukaisesti huomioon rahoituspalvelumarkkinoiden avaamisen vaatimuksissa
   f) täydennetään kaikkia edellä mainittuja määräyksiä toteuttamalla kehitysmaita koskevia tukitoimia ja seuraamalla tarkasti niiden täytäntöönpanoa myös kansallisten parlamenttien ja sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, avustuksella
   g) vahvistetaan vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa varten kahdenvälisesti sovittujen painopisteiden yhteyttä EU:n kehitysyhteistyöohjelmista annettavaan rahoitustukeen;

36.  katsoo, että pk-yrityksillä voi olla merkittävä rooli globaaleissa arvoketjuissa ja niiden paremmasta integroinnista globaaleihin arvoketjuihin voi olla hyötyä; kehottaa komissiota sisällyttämään pk-yrityksiä koskevat luvut kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota myös arvioimaan globaaleihin arvoketjuihin osallisiksi pyrkivien pk-yritysten nykyisiä tukirakenteita sekä arvioimaan ja tarvittaessa päivittämään ”Pieni yritys, suuri maailma” -strategian vuodelta 2011, jotta edelleen helpotetaan pk-yritysten osallistumista globaaleihin arvoketjuihin;

37.  korostaa, että globaaleihin arvoketjuihin sisältyy usein tuotantoa ja palveluja vientiteollisuuden vapaa-alueilla, joilla sovelletaan muusta maasta poikkeavia ja usein rajoitettuja työ- ja ympäristönormeja; kehottaa komissiota varmistamaan, että vapaakauppasopimuksissa vahvistettuja sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja sovelletaan kauppakumppaneiden koko alueella, myös vientiteollisuuden vapaa-alueilla;

Tuotemerkinnät, jäljitettävyys ja tullitiedot

38.  kehottaa unionia etsimään sopivia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta koko tuotantoketjussa voidaan ottaa käyttöön avoin ja toimiva ”sosiaalisen ja ympäristöllisen jäljitettävyyden” pakollinen merkintäjärjestelmä WTO:n kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen mukaisesti, ja samalla edistämään samansuuntaisia toimia kansainvälisesti;

39.  kehottaa komissiota harkitsemaan unionin markkinoille tulevien tuotteiden alkuperän merkintäsääntöjä koskevan lainsäädännön antamista tai ehdottamaan sääntöjä, joilla turvataan tosiasiallinen jäljitettävyys;

40.  kehottaa komissiota ja kannustaa jäsenvaltioita etsimään keinoja, joilla tullitiedot, jotka on kerätty unioniin tuotavilla tuotteilla tai tavaroilla kauppaa tekeviltä osapuolilta, voidaan asettaa yleistä etua ajavien osapuolten saataville asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja yleisen edun suojaamiseksi tehdyn pyynnön perusteella;

Tuomioistuimen toimivalta ja oikeussuojakeinojen saatavuus

41.  muistuttaa jälleen, että monikansallisten yritysten ihmisoikeusloukkauksiin on puututtava tehokkaasti, kun niitä ilmenee, ja että yritysten toiminnan ekstraterritoriaalisesta ulottuvuudesta aiheutuviin ongelmiin on puututtava erityisesti vahvistamalla yhteiset oikeudelliset vastuut kaikkialla toimitusketjuissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta voidaan poistaa uhrien siviilioikeudenkäynneissä kohtaamia taloudellisia ja menettelyistä johtuvia esteitä;

42.  kehottaa jälleen komissiota pohtimaan Bryssel I -asetuksen toimivaltaa koskevien sääntöjen soveltamisen laajentamista kolmansista maista peräisin oleviin vastaajiin sellaisia yhtiöitä vastaan nostetuissa kanteissa, joilla on selkeä yhteys johonkin jäsenvaltioon tai joille EU on tärkeä markkina-alue; kehottaa komissiota tarvittaessa esittämään ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle viipymättä;

43.  muistuttaa, että liikeyritysten olisi perustettava operatiivisen tason valitusmekanismeja työntekijöille, jotka ovat kärsineet niiden toiminnasta, myös vientiteollisuuden vapaa-alueilla; kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta voidaan poistaa lailliset, menettelylliset ja institutionaaliset esteet muutoksenhakukeinojen käyttämiseltä;

Sukupuolten tasa-arvo ja lasten oikeudet

44.  muistuttaa, että SEUT:n 8 artiklan mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistetään kaikissa EU:n toimissa; pitää valitettavana, että ”Kaikkien kauppa” -strategiassa ei ole sukupuolinäkökulmaa, ja kehottaa komissiota ottamaan sukupuolinäkökulman ja naisten vaikutusvallan vahvistamisen huomioon strategian väliarvioinnissa; kehottaa komissiota varmistamaan, että sukupuolinäkökulma on mukana ja se valtavirtaistetaan kauppa- ja investointipolitiikassa, ”Kauppaa tukeva apu” -strategiassa sekä kaikissa tulevissa vapaakauppasopimuksissa ja vaikutustenarvioinneissa; kehottaa komissiota jatkamaan keskusteluja ja neuvotteluja WTO:ssa, jotta sukupuolinäkökulma otettaisiin huomioon WTO:n kauppa- ja investointipolitiikassa; kehottaa komissiota keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja globaaleista arvoketjuista erityisesti maatalousalalla ja ottamaan huomioon naisten vaikutusvallan vahvistamisen myös muuten kuin palkan osalta, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan johtavat tekijät ja sosiaaliset tekijät, kuten vanhempainvapaa ja terveys, jotta voidaan laatia oikeudellisia keinoja globaalien arvoketjujen kielteisten sivuvaikutusten torjumiseksi; pitää myönteisenä, että sukupuolten tasa-arvoa käsitellään EU:n ja Chilen välisen sopimuksen ajantasaistamisesta käytävissä neuvotteluissa ja tulevassa muutetussa sopimuksessa;

45.  vaatii tekemään kokonaisvaltaisen analyysin eroista ja eriarvoisuudesta globaaleissa arvoketjuissa ja tarkastelemaan i) ajankäytössä esiintyviä sukupuolten välisiä eroja, jotka johtuvat pääasiassa naisten ensisijaisesta vastuusta lapsiin liittyvässä työssä, ii) sukupuolten välisiä eroja tuotantopanosten ja -resurssien, erityisesti maan, luottojen, koulutuksen ja verkostojen saatavuudessa ja iii) sukupuolten välisiä eroja, jotka johtuvat markkinoiden ja instituutioiden toimintapuutteista ja syrjinnästä;

46.  korostaa, että naiset kärsivät tavallisesti eniten ja että hyvin usein naisten tapauksessa työvoiman saantiin liittyvää ihmiskauppaa esiintyy rinnakkain seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan ja naismurhien kanssa;

47.  ehdottaa, että kansainvälisen kaupan ja globaaleja arvoketjuja koskevan EU:n kauppapolitiikan tasolla olisi kehitettävä strategia, jolla pyritään suojelemaan virallisesti henkilöitä, jotka tuovat ilmi naismurhien, työvoiman saantiin liittyvän ihmiskaupan ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan kaltaisia käytäntöjä, ja puolustamaan uhreja; korostaa, että näille ilmiantajille olisi annettava vastaava tunnustus ja suojelu, joita vaaditaan kansainvälisen kaupan ja unionin kaupan alalla väärinkäytösten paljastajien tapauksessa;

48.  muistuttaa, että yhä useammat naiset käyvät töissä mutta naisten osuus on edelleenkin suhteettoman suuri vähän koulutusta vaativissa ja matalapalkkaisissa töissä ja että he eivät pääse sosiaalisen suojelun toimenpiteiden, esimerkiksi äitiyssuojelun, piiriin ja joutuvat liian usein syrjinnän ja seksuaalisen ahdistelun kohteeksi;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia yhteisöjä edistämään kestäviä julkisia hankintoja soveltamalla erityisvaatimuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden noudattamista erityisesti sukupuolten tasa-arvon edistämisen ja unionin kilpailusääntöjen osalta, sekä avoimuutta tavarantoimittajien ja niiden kansainvälisten toimitusketjujen suhteen;

50.  pitää tärkeänä, että valtiot, jotka eivät vielä ole ratifioineet lapsityön pahimpia muotoja koskevaa ILO:n yleissopimusta nro 182 ja työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevaa yleissopimusta nro 138, ratifioivat ne; muistuttaa, että EU on arvojensa mukaisesti sitoutunut poistamaan lapsityön pahimpia muotoja kansainvälisellä tasolla, mihin sisältyy SEU:n 21 artiklassa vahvistettu lapsityövoiman kielto unionin ulkoisessa toiminnassa; vaatii jälleen yhdenmukaistamaan ja vahvistamaan tuonti- ja toimitusketjujen valvontaa sen varmistamiseksi, että unionin markkinoille tuodaan vain ilman pakko- ja lapsityövoimaa ja nykyajan orjuutta valmistettuja tuotteita; painottaa tukevansa nykyisiä aloitteita, joilla tuetaan pk-yrityksiä ja pienviljelijäjärjestöjä ja pyritään kasvattamaan niiden osuutta globaaleissa arvoketjuissa, ja mainitsee esimerkkinä reilun kaupan; korostaa, että pakko- ja lapsityön torjunta on sisällytettävä kaikkiin EU:n vapaakauppasopimuksiin kestävän kehityksen lukujen kautta sen varmistamiseksi, että myös kauppakumppanit pyrkivät tähän tavoitteeseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puolustamaan tätä ehdotusta ponnekkaasti kaikilla kansainvälisillä foorumeilla, ILO, OECD, YK ja WTO mukaan luettuina, jotta pakko- ja lapsityön torjunnassa edistytään; painottaa tässä suhteessa, että ilman lapsityövoimaa valmistettujen tuotteiden tavoite voidaan saavuttaa vain, jos samalla varmistetaan toimeentuloon riittävä palkka lasten perheenjäsenille;

Kehitysmaat

51.  korostaa, että globaalit arvoketjut tarjoavat kehitysmaiden yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, tärkeän mahdollisuuden luoda yhteys globaaliin talouteen; painottaa, että tarvitaan erityisiä toimia ja liitännäistoimenpiteitä, jotta tämä voidaan saavuttaa ja jotta voidaan ulottaa mahdolliset hyödyt kauppakumppanimaiden kaikkiin työntekijöihin; katsoo, että tällaisia toimia ovat erityisesti hallintomenettelyjen tehostaminen ja asianomaisten yritysten auttaminen arvon lisäämisessä ja globaaleihin arvoketjuihin osallistumisen laajentamisessa samalla kun ne parantavat sosiaalisia normejaan ja ympäristönormejaan; toteaa, että GSP- ja GSP+-järjestelmien arviointiin olisi sisällyttävä myös ihmis- ja työelämäoikeuksia sekä ympäristönsuojelua koskevat sitovat säännöt; huomauttaa, että useilla kehitysmailla on rajalliset valmiudet ja resurssit valvoa tehokkaasti sosiaali- ja ympäristönormien ja -säännösten noudattamista; kehottaa EU:ta vahvistamaan valmiuksien kehittämistä ja antamaan kumppanikehitysmaiden hallituksille teknistä apua mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan;

52.  muistuttaa vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja sen kestävää tuotantoa, kestävää kulutusta ja ihmisarvoista työtä koskevista lähestymistavoista, ja kehottaa komissiota viittaamaan raportoinnissaan avoimesti kuhunkin kestävän kehityksen tavoitteeseen; palauttaa mieliin komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen käyttää kauppaa kestävän kehityksen ja hyvän hallintotavan edistämiseen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti; korostaa, että unionin ja kehitysmaiden välisten kauppa- ja investointisopimusten olisi oltava johdonmukaisia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa; korostaa kehitysmaiden oikeutta säännellä investointeja varmistaakseen kaikkia investoijia, myös ulkomaisia, koskevat velvoitteet ja tehtävät, jotta voidaan turvata ihmisoikeudet sekä työ- ja ympäristönormien noudattaminen;

53.  pitää myönteisenä kaupan helpottamissopimuksen voimaantuloa, sillä asianmukaisesti täytäntöönpantuna sopimus yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa tullimenettelyjä, jolloin kehitysmaiden, joilla on yleisesti suurempia rajojen muodostamia esteitä, on helpompi integroitua maailmanlaajuiseen kauppajärjestelmään;

54.  kehottaa komissiota tukemaan pk-yritysten tehokasta osallistumista globaaleihin arvoketjuihin tukemalla kehitysmaissa pk-yritysten ja pienviljelijäryhmien välisiä yhteistyösuhteita ja kumppanuuksia, kuten reilu kauppa, joilla pyritään takaamaan suurempi hyöty tuottajille ja samalla varmistamaan ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja ympäristöä koskevien oikeuksien suojelun korkea taso;

55.  kehottaa komissiota varmistamaan, että GSP-järjestelmässä myönnettyihin yksipuolisiin kauppaetuuksiin liittyviä ihmisoikeusehtoja valvotaan ja seurataan tehokkaasti ja että mahdollisissa tapauksissa, joissa näitä ehtoja ei noudateta, pannaan täytäntöön tätä varten säädettyjä menettelyjä täysin GSP-asetuksen mukaisesti;

56.  odottaa, että GSP-järjestelmän väliarvioinnissa selkeytetään määritelmiä ja arvioidaan perusteellisesti nykyistä järjestelmää; katsoo, että kauppapolitiikalla on kannustettava EU:n kauppakumppaneita soveltamaan korkeampia sosiaalisia normeja sekä työ- ja ympäristönormeja ja että tämä voitaisiin toteuttaa kannustimilla, kuten kestävästi tuotetuille tuotteille myönnettävillä lisätullietuuksilla; katsoo, että tavoitteen saavuttamiseksi on tarkistettava GSP-asetusta, ja ehdottaa tässä yhteydessä, että sen soveltamisalaan lisätään yritysten yhteiskuntavastuun ehdot sen varmistamiseksi, että monikansalliset yritykset noudattavat ihmisoikeuksia sekä työ- ja ympäristönormeja koskevia kansallisia ja kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota työelämä- ja ammattiyhdistystoimintaan liittyvien oikeuksien tilanteeseen vientiteollisuuden vapaa-alueilla ja vaatii komissiota käsittelemään tätä kysymystä GSP-järjestelmän arvioinnissa tiiviissä yhteistyössä ILO:n kanssa;

57.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n rahoittamat kehityshankkeet, mukaan lukien hankkeet, joissa käytetään rahoituslähteiden yhdistämistä, ovat täysin kansainvälisesti sovittujen kehitysavun tuloksellisuuden periaatteiden mukaisia, ja että niissä myös noudatetaan täysimääräisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta ILO:n yleissopimuksen nro 169 velvoittamalla tavalla;

Alkuperäsäännöt

58.  huomauttaa, että yksinkertaistetut, tehokkaat ja etuuskohteluun oikeuttavat alkuperäsäännöt ovat keskeisiä globaalien arvoketjujen yhteydessä; toteaa, että alkuperäsääntöjen joustamattomuus ja monimutkaisuus voivat heikentää kaupan rakenteiden tehokkuutta;

59.  kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan käyttämään monenvälisiä alkuperäsääntöjä etuuskohteluun oikeuttavina alkuperäsääntöinä vapaakauppasopimuksissa; kehottaa komissiota alentamaan lisäarvoa koskevia vaatimuksia sen laatiessa erityisiä etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjä vapaakauppasopimuksiin ja sallimaan tullialanimikkeen muutoksen ja ”merkittävän jalostuksen” alkuperäsäännöiksi;

60.  pyytää komissiota varmistamaan, että alkuperäsääntöjen laatimisella ei ohjailla talouden prosesseja, erityisesti sen neuvotellessa vapaakauppasopimuksista sellaisten maiden kanssa, joille myönnetään GSP- ja EBA-etuuksia;

61.  katsoo, että lisääntynyttä kumuloitumista vapaakauppasopimuksissa ei pitäisi nähdä verhottuna vapauttamisen välineenä vaan pikemminkin välineenä, jonka avulla valtiot voivat erikoistua talouden toimintoihin suhteellisen edun logiikan mukaisesti;

Teollis- ja tekijänoikeudet ja tietovirrat

62.  pitää myönteisenä komission WTO:ssa ja vapaakauppasopimuksissa tekemää sitoumusta suojella kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksien muotoja, mukaan luettuina patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet, suunnittelu, maantieteelliset merkinnät, alkuperämerkinnät ja lääkkeet, ja varmistaa kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus; kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia suojeltujen maantieteellisten merkintöjen ulottamiseksi mahdollisesti myös muihin kuin maataloustuotteisiin, sillä tällaisia merkintöjä käytetään jo useissa kolmansissa maissa eri oikeusjärjestelmien kautta; kehottaa kehittämään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa avoimessa ja osallistavassa prosessissa, jotta voidaan torjua petoksia ja väärennettyjä tuotteita, joiden yhteydessä käytetään hyväksi luottamusta tavaramerkkeihin ja markkinointinimiin;

63.  katsoo, että digitaalinen innovointi ja tietovirrat ovat merkittäviä palvelutaloutta edistäviä tekijöitä ja keskeinen osa perinteisen valmistusteollisuuden yritysten globaaleja arvoketjuja ja tästä syystä olisi mahdollisuuksien mukaan hillittävä pakollista paikantamista koskevia vaatimuksia Euroopassa ja sen ulkopuolella ja sallittava tarvittavat poikkeukset, jotka perustuvat oikeutettuihin yleisiin tavoitteisiin, kuten kuluttajansuojaan ja perusoikeuksien suojeluun; muistuttaa, että tietovirtojen suoja ja oikeus yksityisyyteen eivät ole kaupan esteitä vaan perusoikeuksia, jotka on vahvistettu SEU:n 39 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 12 artiklassa;

o
o   o

64.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä Maailman kauppajärjestölle ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0299.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0298.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0208.
(4)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0405.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0196.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0098.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0041.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0252.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0265.
(11)EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.
(12)EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(13)EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.
(14)EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.
(15)EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.
(16)http://childrenandbusiness.org
(17)Ks. pk-yrityksen määritelmä: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32003H0361&from=FI.com.

Oikeudellinen huomautus