Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 5. lokakuuta 2017 - StrasbourgLopullinen painos
Albinismista kärsivien henkilöiden tilanne Malawissa ja muissa Afrikan maissa
 Krimin tataarijohtajien Ahtem Chiigozin ja Ilmi Umerovin sekä toimittaja Mikola Semenan tapaukset
 Malediivien tilanne
 Tiiviimpi yhteistyö: Euroopan syyttäjänvirasto ***
 Vankilajärjestelmät ja -olot

Albinismista kärsivien henkilöiden tilanne Malawissa ja muissa Afrikan maissa
PDF 171kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2017 henkilöiden, joilla on albinismi, tilanteesta Afrikassa, erityisesti Malawissa (2017/2868(RSP))
P8_TA(2017)0381RC-B8-0543/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa henkilöiden, joilla on albinismi, tilanteesta Afrikassa ja erityisesti 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman henkilöiden, joilla on albinismi, tilanteesta Afrikassa, erityisesti Malawissa(1) sekä 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman albiinojen tapoista Tansaniassa(2),

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2017 ja 18. tammikuuta 2016 julkistetut henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeuksien toteutumista käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan raportit,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) lehdistötiedotteen kansainvälisestä albinismitietoisuuspäivästä,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston lehdistötiedotteen uraauurtavasta toimenpiteestä noituuteen liittyviä ihmisoikeusrikkomuksia koskevan rankaisemattomuuden torjumiseksi sekä 28. heinäkuuta 2017 annetun lehdistötiedotteen, jonka mukaan henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan tehtyjä iskuja koskevat ilmoitukset ovat vähentyneet Tansaniassa mutta iskuihin johtavat perussyyt ovat YK:n asiantuntijan mukaan vielä yleisiä maaseutualueilla;

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/170 kansainvälisestä albinismitietoisuuspäivästä,

–  ottaa huomioon 23. joulukuuta 2015 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 70/229 henkilöistä, joilla on albinismi,

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman 263 henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuvien iskujen ja syrjinnän estämisestä,

–  ottaa huomioon Afrikassa henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan tehtyjen iskujen lopettamista koskevan alueellisen toimintasuunnitelman 2017–2021 sekä 22. toukokuuta 2017 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan siihen liittyvän päätöslauselman,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1992 annetun YK:n julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että albinismi on perinnöllinen geneettinen häiriö, joka koskee yhtä ihmistä 20 000:sta maailmassa ja huomattavasti tätä suurempaa osuutta ihmisistä Saharan eteläpuolisissa maissa, erityisesti Tansaniassa, Malawissa ja Burundissa, joissa henkilöiden, joilla on albinismi, esiintymistiheys on kaikkein suurin;

B.  ottaa huomioon, että Afrikassa suurimman uhan henkilöille, joilla on albinismi, muodostavat tautia koskevat harhaanjohtavat ja taikauskoon perustuvat uskomukset; toteaa, että albinismin virheellinen yhdistäminen taikavoimiin on vakavin henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistuva uhka; toteaa, että tällaiset myytit johtavat väkivaltaan ja siihen, että kyseisten henkilöiden ruumiinosilla käydään laitonta kauppaa onnen, terveyden ja vaurauden saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että naiset, joilla on albinismi, joutuvat raiskausten uhreiksi, koska sukupuoliyhteyttä heidän kanssaan pidetään virheellisesti keinona parantaa hiv/aids;

C.  toteaa, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Afrikassa on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana raportoitu yli 600 iskua sellaisia henkilöitä vastaan, joilla on albinismi, vaikka onkin hyvin todennäköistä, että luku on todellisuudessa tätä suurempi; toteaa, että viime vuosina tällaisten iskujen määrä on lisääntynyt merkittävästi erityisesti Malawissa, Tansaniassa ja Mosambikissa;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 murhattiin 172 henkilöä, joilla on albinismi, ja heitä vastaan tehtiin 276 muuta iskua 25:ssä Afrikan maassa; ottaa huomioon, että Malawin lisäksi Burundissa, Mosambikissa, Sambiassa ja Tansaniassa on tänä vuonna ilmoitettu iskuista henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan ja että kyseisissä tapauksissa suurin osa uhreista oli lapsia;

E.  ottaa huomioon, että puutteet Malawin rikosoikeusjärjestelmässä ovat vuoden 2017 alusta lukien saaneet aikaan uuden murhien ja iskujen aallon henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan ja että näiden puutteiden vuoksi tämän haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän jäsenet ovat jääneet rikollisjärjestöjen armoille; toteaa, että tammikuun 2017 jälkeen on surmattu ainakin kaksi henkilöä, joilla on albinismi, ja että seitsemän muuta henkilöä ovat ilmoittaneet heitä vastaan kohdistuneista rikoksista kuten murha- ja sieppausyrityksistä;

F.  ottaa huomioon, että huolimatta Malawissa vuonna 2016 käyttöön otetuista lainsäädännön tiukennuksista, kuten rikoslain ja anatomialain uudistus, tähän heikossa asemassa olevaan ryhmään kohdistuneiden surmien ja iskujen määrä on jälleen lisääntynyt pääasiassa lain valvonnan ja oikeusviranomaisten valmiuksien puutteiden, perimmäisten syiden ja yhteiskunnallisten ja kulttuuristen olosuhteiden vuoksi; toteaa, että tekoihin syyllistyneitä juurikaan saada kiinni, tuoda oikeuden eteen tai tuomita;

G.  ottaa huomioon, että henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistetaan äärimmäisiä ihmisoikeusloukkauksia alkaen häirinnästä, vainosta, yhteiskunnallisesta syrjinnästä ja sulkemisesta yhteiskunnan ulkopuolelle ja ulottuen sieppauksiin, raiskauksiin ja murhiin;

H.  ottaa huomioon, että naiset ja lapset, joilla on albinismi, ovat erityisen alttiita sosiaaliselle syrjäytymiselle; ottaa huomioon, että vauvoja hylätään sen vuoksi, että heillä on albinismi; ottaa huomioon, että näiden lasten koulunkäynti kärsii, koska heitä kiusataan ja heidät leimataan ja he elävät jatkuvassa pelossa joutua iskun kohteeksi;

I.  ottaa huomioon, että Tansanian hallitus on ryhtynyt mittaviin ja konkreettisiin toimiin noituuden kitkemiseksi maasta, minkä johdosta muun muassa perinteisten parantajien lupia on peruttu ja useita noitatohtoreita on pidätetty; ottaa huomioon, että Tansanian presidentti nimitti ensimmäistä kertaa henkilön, jolla on albinismi, parlamentin jäseneksi vuonna 2008 ja ensimmäistä kertaa tällaisen henkilön varaministeriksi joulukuussa 2015;

J.  ottaa huomioon, että vastatoimena iskuille Mosambik, Nigeria ja Kenia ovat hyväksyneet toimintasuunnitelman, jossa keskitytään albinismia koskevan kansalaiskasvatuksen edistämiseen ja sitä koskevan tietoisuuden lisäämiseen perheissä ja yhteisöissä, henkilöiden, joilla on albinismi, suojelun ja sosiaaliavun takaamiseen, oikeusavun, menettelyiden ripeyden ja iskujen ehkäisemisen varmistamiseen, tuomioistuinten ratkaisuista tiedottamiseen ja niiden julkistamiseen pelotekeinona sekä lisätutkimuksiin, joilla on tarkoitus parantaa suunnitelmassa määritettyjä toimia ja tukea näyttöön perustuvaa päätöksentekoa;

K.  ottaa huomioon, että Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta hyväksyi kesäkuussa 2017 henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan tehtyjen iskujen lopettamista koskevan alueellisen toimintasuunnitelman 2017–2021, jolle YK ja useat alueelliset ja kansainväliset sidosryhmät antoivat tukensa; toteaa, että tällä toimintasuunnitelmalla on tarkoitus edistää yhteisiä ponnisteluja ja toimia henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan kohdistetun väkivallan torjumiseksi ja heidän ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemiseksi;

L.  ottaa huomioon, että kansainvälisen näkyvyyden lisääntymisestä ja asianomaisia maita koskevan uuden lainsäädännön antamisesta huolimatta asiaa koskevia syytetoimia ja tuomioita on hyvin vähän ja rikokset ja kidutukset jatkuvat edelleen täysin rankaisematta monissa Afrikan maissa;

M.  toteaa, että surmat, silpomiset, syrjintä, häirintä ja leimaaminen ovat ajaneet satoja henkilöitä, joilla on albinismi, hakemaan turvaa tilapäisistä suojista; ottaa huomioon, että tästä tilanteesta on aiheutunut henkilöille, joilla on albinismi, enemmän epävarmuutta ja turvattomuutta ja se rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada peruspalveluja, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta, heidän työllistymismahdollisuuksiaan ja heidän osallistumistaan yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että henkilöt, joilla on albinismi, saavat kohtaamiensa vaikeuksien vuoksi vain rajoitetusti asianmukaista lääketieteellistä hoitoa, kuten ihosyövän hoitoon tarkoitettua ennaltaehkäisevää lääkitystä, ja katsoo, että näistä vaikeuksista voitaisiin päästä eroon kehittämällä alueen terveydenhuoltolaitoksia ja alan asiantuntemusta;

N.  toteaa, että elinikäinen pelko ja syrjintä aiheuttaa pitkäaikaista ja jopa pysyvää psykososiaalista vahinkoa;

O.  ottaa huomioon, että YK nimitti maaliskuussa 2015 ensimmäisen henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeuksien riippumattoman asiantuntijan Ikponwosa Eron ja julisti virallisesti kesäkuun 13. päivän kansainväliseksi albinismitietoisuuspäiväksi;

P.  ottaa huomioon, että EU on toteuttanut julkisia kampanjoita herättääkseen laajempaa tietoisuutta asiasta ja tukenut kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista ja paikallisviranomaisten valmiuksien kehittämistä henkilöiden, joilla on albinismi, surmien torjumisessa;

Q.  ottaa huomioon, että henkilöt, joilla on albinismi, kärsivät suhteettomasti köyhyydestä heihin kohdistetun väkivallan ja syrjinnän sekä marginalisoitumisensa johdosta;

1.  on erittäin huolissaan jatkuvasta ja laajalle levinneestä syrjinnästä ja vainosta, joita henkilöt, joilla on albinismi, joutuvat kohtaamaan Afrikassa ja erityisesti Malawissa viimeaikaisen väkivallan lisääntymisen seurauksena; tuomitsee voimakkaasti kaikki surmat, sieppaukset, silpomiset ja muun epäinhimillisen ja halventavan kohtelun, joista henkilöt, joilla on albinismi, kärsivät, ja ilmaisee osanottonsa ja myötätuntonsa uhrien perheille; tuomitsee myös keinottelun henkilöiden, joilla on albinismi, ruumiinosilla;

2.  on edelleen hyvin huolestunut siitä, että Malawissa käyttöön otetusta aiempaa tiukemmasta lainsäädännöstä huolimatta ei ole voitu estää iskujen lisääntymistä viime aikoina sellaisia henkilöitä vastaan, joilla on albinismi; on tyytyväinen rikoslain ja anatomialain uudistamiseen; kehottaa kuitenkin Malawin viranomaisia tutkimaan perusteellisesti henkilöihin, joilla on albinismi, hiljan kohdistettujen rikosten sarjan sekä saattamaan albinismiin liittyviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen;

3.  palauttaa mieliin, että valtion ensisijainen tehtävä on kansalaistensa suojeleminen, haavoittuvat ryhmät mukaan luettuina, ja kehottaa Malawin hallitusta tarjoamaan henkilöille, joilla on albinismi, tehokasta suojelua ja takaamaan heidän oikeutensa elämään ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen maan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ja -sitoumusten mukaisesti;

4.  kehottaa Malawin viranomaisia toimimaan ennakoivasti sellaisia rikollisjärjestöjä vastaan, jotka harjoittavat noituutta ja ihmiskauppaa, antamaan poliisille asianmukaista koulutusta ja riittävästi resursseja, tutkimaan albinismiin liittyvät rikokset perusteellisesti, tekemään lopun rankaisemattomuudesta sekä hankkimaan kiireesti kansainvälistä tukea voidakseen tutkia puolueettomasti ja tehokkaasti kaikki ilmoitetut iskut henkilöitä, joilla on albinismi, vastaan niihin syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen ja vastuuseen;

5.  kehottaa asianomaisia Afrikan maita tarvittaessa laajentamaan lainsäädäntöään ruumiinosien hallussapidon ja kaupan kriminalisoimiseksi;

6.  kehottaa Malawin hallitusta vastaamaan tehokkaammin henkilöiden, jolla on albinismi, lääketieteellisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin takaamalla heille yhdenvertaiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon ja koulutukseen osana osallisuutta edistävää politiikkaa; muistuttaa, että terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuus on edelleen suuri haaste henkilöille, joilla on albinismi, ja siihen on puututtava; kehottaa lisäämään investointeja asianmukaisten sosiaalisten ja hoito- ja neuvontajärjestelmien luomiseksi uhreja ja etenkin naisia ja lapsia varten sekä vastaamaan tehokkaammin heidän lääketieteellisiin ja psykologisiin tarpeisiinsa; vaatii ottamaan käyttöön toimintapolitiikkoja, joilla helpotetaan uhrien paluuta yhteisöihinsä;

7.  korostaa, että albinismia koskeva yleinen ymmärryksen ja terveystiedon puute saattaa pahentaa sellaisen henkilön terveydentilaa, jolla on albinismi; korostaa, että on varmistettava heidän mahdollisuutensa saada terveydenhuoltopalveluja erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; katsoo, että terveydenhuoltohenkilöstölle olisi annettava tietoisuutta albinismista lisäävää koulutusta; kehottaa tehostamaan albinismia koskevaa opettajien ja kouluhallinnon koulutusta ja kehottaa Malawin viranomaisia helpottamaan henkilöiden, joilla on albinismi, pääsyä koulutukseen ja kouluttautumista;

8.  pitää myönteisinä Tansanian hallituksen toimia henkilöiden, jolla on albinismi, syrjinnän torjumiseksi ja sen päätöstä kieltää noitatohtoreiden toiminta pyrittäessä lopettamaan tämän ryhmän jäsenten näiden henkilöiden surmaaminen; toteaa kuitenkin, että liian vähän tapauksia saatetaan oikeuden käsiteltäväksi; suhtautuu myönteisesti myös Mosambikissa, Keniassa ja Nigeriassa toteutettuihin toimiin;

9.  toteaa jälleen, että olisi tehostettava toimia tällaisen syrjinnän ja väkivallan perimmäisiin syihin puuttumiseksi julkisten tiedotuskampanjoiden avulla; korostaa paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ratkaisevaa roolia henkilöiden, joilla on albinismi, oikeuksien edistämisessä, kansalaisten valistamisessa sekä albinismia koskevien myyttien ja ennakkoluulojen hälventämisessä;

10.  on huolissaan niistä erityisistä haasteista, joita naiset ja lapset, joilla on albinismi, kohtaavat, sillä he ovat alttiimpia köyhyydelle, turvattomuudelle ja eristyneisyydelle; vaatii, että kaikkien uhrien olisi saatava asianmukaista lääketieteellistä ja psykologista hoitoa, ja että olisi otettava käyttöön asianmukaisia toimia, joilla edistetään heidän uudelleenintegroitumistaan omiin yhteisöihinsä;

11.  kehottaa asianomaisten maiden viranomaisia sitoutumaan yhdessä kansainvälisten ja alueellisten kumppaneidensa kanssa torjumaan vahingollisia taikauskoja, jotka pitävät yllä henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistettuja vainoja, kaikkien tarvittavien toimien toteuttamiseen henkilöiden, joilla on albinismi, ruumiinosilla käytävän kaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, tutkimaan uudelleen epäiltyjä hautaryöstöjä koskevat tapaukset, jäljittämään ja selvittämään ruumiinosien kysynnän lähteen ja saattamaan henkilöiden, joilla on albinismi, ”metsästäjät” oikeuden eteen;

12.  palauttaa mieliin, että henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistettu väkivalta on usein luonteeltaan rajat ylittävää, ja korostaa tarvetta tiivistää alueellista yhteistyötä tällä alalla; on näin ollen tyytyväinen kaikkiin alueellisen ja kansainvälisen tason aloitteisiin, joilla torjutaan henkilöihin, joilla on albinismi, kohdistettua väkivaltaa, ja erityisesti Afrikan unionin ja YK:n hiljan hyväksymään henkilöitä, joilla on albinismi, koskevaan alueelliseen toimintasuunnitelmaan 2017–2021, ja pitää sitä myönteisenä ja konkreettisena merkkinä Afrikan päättäjien sitoutumisesta; kehottaa panemaan toimintasuunnitelman viipymättä ja tehokkaasti täytäntöön;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan yhteistyötä asianomaisten maiden kanssa, jotta voidaan tehokkaasti tukea niiden pyrkimyksiä laatia toimintalinjoja, joilla vastataan henkilöiden, joilla on albinismi, erityistarpeisiin ja suojellaan heidän oikeuksiaan syrjimättömyyden ja sosiaalisen osallisuuden pohjalta, ja tarjoamaan niille tarvittavaa taloudellista ja teknistä apua;

14.  kehottaa EU:ta seuraamaan edelleen tiiviisti henkilöiden, joilla on albinismi, ihmisoikeustilannetta Afrikassa, erityisesti siten, että EU:n edustustot raportoivat siitä säännöllisesti ja toteuttavat jatkotoimia, sekä edistämään heidän suojelunsa ja sosiaalisen integraationsa merkittävää parantamista;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Malawin ja Tansanian hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionille ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0314.
(2)EUVL C 295 E, 4.12.2009, s. 94.


Krimin tataarijohtajien Ahtem Chiigozin ja Ilmi Umerovin sekä toimittaja Mikola Semenan tapaukset
PDF 257kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2017 Krimin tataarijohtajien Ahtem Tšijgozin ja Ilmi Umerovin sekä toimittaja Mykola Semenan tapauksista (2017/2869(RSP))
P8_TA(2017)0382RC-B8-0545/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen sekä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja Krimistä, Euroopan naapuruuspolitikasta sekä itäisestä kumppanuudesta ja erityisesti 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista(1), 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta(2), 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Krimin tataareista(3) sekä 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ukrainalaisista vangeista Venäjällä ja Krimin tilanteesta(4),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 25. syyskuuta 2017 esittämän kertomuksen ihmisoikeustilanteesta tilapäisesti miehitetyssä Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolin kaupungissa (Ukraina),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta ja 19. joulukuuta 2016 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 71/205 Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin (Ukraina) ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon neuvoston päätökset Krimin niemimaan laittoman liittämisen vuoksi Venäjän federaatiolle asetettujen pakotteiden jatkamisesta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja etenkin sen määräykset, jotka koskevat miehitettyjä alueita sekä siviiliväestön kohtelua ja suojelua,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että lukuisissa uskottavissa kertomuksissa ja viimeksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun esittämässä kertomuksessa todistetaan Krimillä yleistyvistä ihmisoikeusloukkauksista, jotka kohdistuvat Krimin tataarien edustajiin, toimittajiin, media-alan työntekijöihin, bloggaajiin sekä tavallisiin ihmisiin, jotka vastustavat venäläismiehitystä tai vain yrittävät dokumentoida valtaapitävien viranomaisten julmuuksia;

B.  panee merkille, että ihmisoikeustilannetta tilapäisesti miehitetyssä Krimin autonomisessa tasavallassa sekä Sevastopolin kaupungissa (Ukraina) koskevassa YK:n ihmisoikeustoimiston 25. syyskuuta 2017 esittämässä kertomuksessa todettiin, että on todisteita vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten mielivaltaisista pidätyksistä ja vangitsemisista, tahdonvastaisista katoamisista, huonosta kohtelusta ja kidutuksesta ja ainakin yhdestä laittomasta teloituksesta;

C.  panee merkille, että Krimin tataarijohtaja ja Mejlisin varapuheenjohtaja Ilmi Umerov sai Krimin niemimaan laitonta liittämistä vastustettuaan kahden vuoden vankeustuomion, joka perustui Venäjän rikoslain 280.1 pykälään, ”julkinen kehottaminen Venäjän alueellista koskemattomuutta loukkaavaan toimintaan”;

D.  toteaa, että Mejlisin varapuheenjohtaja Ahtem Tšijgoz tuomittiin kahdeksan vuoden vankeuteen ”massalevottomuuksien järjestämisestä” 26. helmikuuta 2014;

E.  toteaa, että toimittaja Mykola Semena sai kahden ja puolen vuoden ehdollisen vankeustuomion ja kolmivuotisen kiellon harjoittaa toimittajan ammattia, mikä perustui Venäjän rikoslain 280.1 pykälään, ”julkinen kehottaminen Venäjän alueellista koskemattomuutta loukkaavaan toimintaan”;

F.  panee merkille, että viimeaikaiset tuomioistuinten päätökset ovat osoittaneet, että oikeusjärjestelmää käytetään poliittisena välineenä Venäjän suorittamaa Krimin laitonta liittämistä vastustavien tahojen tukahduttamiseen;

G.  toteaa, että monissa tapauksissa on raportoitu sieppauksista, tahdonvastaisista katoamisista sekä kidutuksesta ja julmasta ja alentavasta kohtelusta pidätyslaitoksissa; panee merkille, että kidutusta on käytetty väärien todisteiden saamiseksi syyllisyydestä; toteaa, että näitä väitteitä ei ole vielä tutkittu asianmukaisesti;

H.  toteaa, että Krimillä on suoritettu laajamittaista julkisen ja yksityisen omaisuuden pakkolunastusta ilman korvausta ja noudattamatta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräyksiä, jotka suojelevat omaisuutta takavarikoinnilta ja tuhoamiselta;

I.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan liikkumatilaa Krimillä on kavennettu merkittävästi, kun tiedotusvälineitä on suljettu, mikä on kohdistunut suhteettomasti Krimin tataariyhteisöön ja vaikuttanut heidän oikeuteensa saada tietoa ja ylläpitää kulttuuriaan ja identiteettiään;

J.  toteaa, että Venäjän federaatio liitti Krimin alueeseensa laittomasti ja rikkoi tällöin kansainvälistä oikeutta ja sekä Venäjän federaation että Ukrainan allekirjoittamia Eurooppa-sopimuksia, kuten YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa, vuonna 1994 tehtyä Budapestin muistiota samoin kuin vuonna 1997 tehtyä Ukrainan ja Venäjän federaation välistä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimusta;

K.  toteaa, että niin kauan kuin alue on liitettynä Venäjään, Venäjän federaatio on vastuussa Krimin asukkaiden ja kansalaisten suojelemisesta alueella läsnä olevien valtaapitävien viranomaisten avulla;

1.  ei hyväksy Krimin tataarijohtajan ja Mejlisin varapuheenjohtajan Ilmi Umerovin, Mejlisin varapuheenjohtajan Ahtem Tšijgozin sekä toimittaja Mykola Semenan tuomitsemista, vaatii näiden tuomioiden välitöntä kumoamista sekä Umerovin ja Tšijgozin välitöntä vapauttamista ehdoitta ja vaatii luopumaan kaikista Semenaan kohdistuvista syytteistä välittömästi ja ehdoitta;

2.  tuomitsee voimakkaasti kaikki tuomiot, joita on annettu Krimin tataariyhteisön johtajille ja muille Venäjän suorittamaa liittämistä vastustaneille, joihin kuuluvat Uzair Abdullajev, Tejmur Abdullajev, Zevri Abseutov, Rustem Abiltarov, Muslim Alijev, Refat Alimov, Ali Asanov, Volodymyr Baluh, Enver Bekirov, Oleksiy Bessarabov, Hlib Šabliy, Oleksi Tširni, Mustafa Degermenji, Emil Džemadenov, Arsen Džeparov, Volodymyr Dudka, Pavlo Gryb, Rustem Ismailov, Mykola Karpjuk, Stanislav Klyh, Andri Kolomijets, Oleksandr Koltšenko, Oleksandr Kostenko, Emir-Usein Kuku, Sergei Litvinov, Enver Mamutov, Remzi Memethov, Jevhen Panov, Juri Primov, Volodymyr Prisitš, Ferat Sajfullajev, Eider Saledinov, Oleg Sentsov, Vadym Siruk, Oleksi Stogni, Redvan Suleimanov, Roman Suštšenko, Mykola Šhiptur, Dmytro Štyblikov, Viktor Štšur, Rustem Vaitov, Valentyn Vyhivsky, Andri Zahtey ja Ruslan Zejtullajev, farssimaisten oikeudenkäyntien ja kyseenalaisten syytteiden jälkeen; vaatii kumoamaan heille annetut tuomiot ja vapauttamaan pidätettyinä olevat henkilöt välittömästi;

3.  tuomitsee niin kutsuttujen viranomaisten harjoittaman syrjintäpolitiikan, joka kohdistuu etenkin Krimin alkuperäiseen tataariyhteisöön, tataarien omistusoikeuksien loukkaamisen sekä tämän yhteisön ja kaikkien Venäjän suorittamaa liittämistä vastustavien tahojen yhä kasvavan poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen ahdistelun;

4.  katsoo, että Krimin tataarien oikeuksia loukattiin vakavasti, kun Mejlisin toiminta kiellettiin ja se julistettiin äärijärjestöksi 26. huhtikuuta 2016 ja kun sen johtajilta evättiin pääsy niemimaalle; kehottaa jälleen painokkaasti kumoamaan välittömästi nämä päätökset ja niiden vaikutukset ja kehottaa noudattamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen 19. huhtikuuta 2017 antamaa määräystä turvaamistoimenpiteistä Ukrainan Venäjää vastaan käynnistämissä menettelyissä; toteaa, että määräyksen mukaan Venäjän federaatio ei saa pitää yllä tai asettaa rajoituksia Krimin tataariyhteisön mahdollisuuksille säilyttää edustukselliset toimielimensä, Mejlis mukaan lukien,

5.  muistuttaa, että harjoitetut tukahduttamistoimet ja ääriliikkeitä, terrorismia ja separatismia koskevan lainsäädännön soveltaminen ovat johtaneet Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteen jyrkkään huononemiseen sekä laajoihin sanan- ja yhdistymisvapauden loukkauksiin; toteaa, että Venäjän kansalaisuuteen pakottamisesta on tullut järjestelmällistä eikä perusvapauksia taata Krimin niemimaalla; vaatii syrjivän lainsäädännön kumoamista ja korostaa, että niemimaalla ihmisoikeusrikkomuksiin ja ‑loukkauksiin syyllistyneet on asetettava pikaisesti vastuuseen;

6.  tuomitsee voimakkaasti nykyisen käytännön, jossa vankeja kuljetetaan Venäjän kaukaisille alueille, koska tämä haittaa merkittävästi heidän yhteydenpitoaan heidän perheisiinsä ja ystäviinsä ja heikentää ihmisoikeusjärjestöjen mahdollisuuksia seurata vankien hyvinvointia; korostaa, että käytäntö rikkoo voimassa olevaa Venäjän lainsäädäntöä ja erityisesti rikosoikeuden täytäntöönpanoa koskevan lain 73 pykälää, jonka mukaan tuomiot on suoritettava alueella, jolla tuomitut asuvat tai jolla tuomiot on annettu;

7.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n Venäjän-valtuuskuntaa seuraamaan tiiviisti käynnissä olevia oikeudenkäyntejä ja kiinnittämään huomiota pidätettyjen kohteluun; on erityisen huolissaan kertomuksista, joiden mukaan psykiatrista hoitoa käytetään rangaistuksena; odottaa EU:n valtuuskunnan, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen seuraavan oikeudenkäyntejä tiiviisti ja pyrkivän tapaamaan pidätettyjä ennen heidän oikeudenkäyntejään, niiden aikana ja niiden jälkeen;

8.  kehottaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta käsittelemään kaikkia Krimiltä saatuja muutoksenhakuanomuksia mahdollisimman nopeasti, koska Venäjän oma oikeusjärjestelmä ei takaa eikä se pysty takaamaan muutoksenhakukeinoja näissä tapauksissa;

9.  tuomitsee vähemmistöyhteisöjä edustavien tiedotusvälineiden ahdistelun ja kehottaa Venäjän viranomaisia pidättäytymään oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden asettamisesta niiden toiminnalle;

10.  kehottaa myöntämään kansainvälisille ihmisoikeustarkkailijoille sekä YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston erityisrakenteille esteettömän pääsyn Krimin niemimaalle tilanteen tutkimista varten ja kehottaa perustamaan riippumattomia valvontamekanismeja; antaa tukensa Ukrainan johtamille aloitteille, joiden tarkoituksena on käsitellä näitä asioita YK:n ihmisoikeusneuvostossa ja yleiskokouksessa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja ihmisoikeuksista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa kiinnittämään jatkuvasti huomiota Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen ja pitämään parlamentin ajan tasalla;

11.  kehottaa komissiota tukemaan hankkeita ja vaihtoa, joiden avulla pyritään parantamaan ihmisten välisiä yhteyksiä ja edistämään rauhan rakentamista, konfliktien ratkaisua, sovintoa sekä kulttuurien välistää vuoropuhelua, myös Krimillä; kehottaa välttämään byrokraattisia esteitä ja kannustaa soveltamaan entistä joustavampia menettelyjä, jotka helpottavat kansainvälisten tarkkailijoiden sekä parlamenttien jäsenten pääsyä niemimaalle Kiovan suostumuksella ja niin, ettei tätä tulkita liittämisen tunnustamiseksi;

12.  korostaa, että rajoittavia toimenpiteitä olisi kohdistettava kaikkiin henkilöihin, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, ja myös Krimin ja Venäjän viranomaisiin, jotka ovat suoraan vastuussa Ahtem Tšijgozin, Mykola Semenan ja Ilmi Umerovin syytteeseenasettamisesta ja tuomitsemisesta; katsoo, että toimien tulisi käsittää EU:n pankeissa olevien varojen jäädyttäminen sekä matkustuskiellot; toistaa tukensa EU:n päätökselle kieltää tuonti Krimiltä samoin kuin tiettyjen tuotteiden ja tekniikan vienti Krimille, mikä koskee myös investointeja, kauppaa ja palveluita;

13.  pitää valitettavana sellaisten lasten kohtaloa Krimillä, jotka joutuvat kasvamaan ilman isiään, kun näiden vapaus on riistetty laittomasti ja he ovat käytännössä poliittisia vankeja tai kun heidät on siirretty Venäjän federaation kaukaisiin osiin; katsoo tämän loukkaavan räikeästi kansainvälisiä ihmisoikeuksia, lasten oikeuksia sekä Venäjän federaation kansainvälisiä velvoitteita, kuten YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista; kehottaa Venäjän viranomaisia ja Krimin valtaapitäviä viranomaisia sallimaan edellä mainituille henkilöille säännöllisen yhteydenpidon perheenjäsentensä ja erityisesti alaikäisten perheenjäsentensä kanssa;

14.  muistuttaa Venäjän viranomaisia siitä, että kun niillä miehittäjinä on käytännössä mahdollisuus valvoa Krimiä tehokkaasti, ne ovat täysin vastuussa Krimin kansalaisten suojelusta mielivaltaisilta oikeudellisilta ja hallinnollisilta toimilta; toteaa, että niitä sitoo samalla myös kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ne ovat näin velvollisia takaamaan ihmisoikeuksien suojelun niemimaalla;

15.  antaa tukensa Ukrainan itsemääräämisoikeudelle, riippumattomuudelle, yhtenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja toteaa jälleen tuomitsevansa sen, että Venäjän federaatio liitti Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin laittomasti alueeseensa; tukee EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkaa, jonka mukaan Krimin niemimaan laitonta liittämistä ei tunnusteta ja asiassa sovelletaan rajoittavia toimia; on erittäin huolissaan Venäjän harjoittamasta Krimin niemimaan jatkuvasta suurimittaisesta militarisoinnista, joka uhkaa alueen ja koko Euroopan turvallisuutta;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, Ukrainan presidentille, Ukrainan ja Venäjän federaation hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisille yleiskokouksille, Krimin tataarikansan Mejlisille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0018.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0043.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0218.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0087.


Malediivien tilanne
PDF 167kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2017 Malediivien tilanteesta (2017/2870(RSP))
P8_TA(2017)0383RC-B8-0549/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Malediiveista ja etenkin 16. syyskuuta 2004(1), 30. huhtikuuta 2015(2) ja 17. joulukuuta 2015(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Malediivit on,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 2, 7 ja 19 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin António Guterresin 27. heinäkuuta 2017 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 8.–9. helmikuuta 2016 pidetyn viidennen EU:n ja Malediivien parlamenttien välisen kokouksen raportin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Malediivien edustuston yhdessä EU:n jäsenvaltioiden, Kanadan, Norjan, Sveitsin ja Yhdysvaltojen Malediiveilla toimivien suurlähetystöjen kanssa 25. heinäkuuta 2017 antaman julkilausuman Malediivien tilanteesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 14. maaliskuuta 2016 antaman julkilausuman Malediivien entiselle presidentille Mohamed Nasheedille langetetusta tuomiosta,

–  ottaa huomioon mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Agnès Callamardin 3. elokuuta 2017 antaman julkilausuman teloitusten välittömästä jatkamisesta Malediiveilla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:lla on pitkäaikaiset suhteet Malediivien kanssa ja että Malediiveilla käy vuosittain satojatuhansia eurooppalaisia matkailijoita;

B.  ottaa huomioon, että Malediivien ihmisoikeustilanne on heikentynyt dramaattisesti vuonna 2008 järjestettyjen maan ensimmäisten demokraattisten vaalien jälkeen ja sen jälkeen, kun maan ensimmäinen demokraattisesti valittu presidentti Mohamed Nasheed syrjäytettiin vallasta vuonna 2012;

C.  ottaa huomioon, että Malediivien edistyspuolueen entisen johtajan, presidentti Abdulla Yameenin ja hänen hallituksensa pyrkiessä kiristämään otettaan vallasta kansalaisvapauksien ja poliittisen vapauden tila on heikentynyt, oppositiojohtajia on pidätetty mielivaltaisesti, tiedotusvälineitä vastaan on hyökätty ja lisääntyvää uskonnollista konservatiivisuutta syytetään uskonnonvapauden ja suvaitsevaisuuden heikentymisestä;

D.  ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot sulkivat voimakeinoin maan parlamentin (Majlis) 22. elokuuta 2017 ja että oppositioon kuuluvat kansanedustajat kuvasivat tapahtumaa yritykseksi estää aloite syytteen nostamiseksi parlamentin puhemiestä vastaan;

E.  ottaa huomioon, että oppositiopuolueiden jäsenten, riippumattomien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien mukaan uhkailu ja hyökkäykset viranomaisten, poliisin ja ääriryhmien suunnalta ovat lisääntyneet;

F.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2015 Malediivien ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti Mohamed Nasheed tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen terrorismisyytteiden perusteella; toteaa, että 85 kansanedustajasta 12:ta oppositioon kuuluvaa vastaan on käynnissä oikeudenkäynti, ainakin kolmen passi on takavarikoitu ja ainakin yksi on edelleen mielivaltaisesti pidätettynä; toteaa, että presidentinvaalit on tarkoitus pitää vuonna 2018;

G.  toteaa, että Malediivien erittäin politisoituneesta oikeuslaitoksesta on kannettu huolta, sillä vuosien varrella se on käyttänyt väärin valtaansa ja toiminut nykyisen hallitsevan puolueen tahdon mukaisesti ja oppositiopoliitikkoja vastaan; toteaa, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei edelleenkään turvata ja että nämä periaatteet ovat olennainen osa oikeusvaltiota;

H.  ottaa huomioon, että Malediivien parlamentti hyväksyi 9. elokuuta 2016 maineen ja hyvän nimen sekä sananvapauden suojelua koskevan lain, jossa vahvistetaan useita sananvapauden rajoituksia ja annetaan hallitukselle valta peruuttaa kokonaan tai toistaiseksi lähetystoiminnan harjoittajien, julkaisujen, verkkosivustojen tai muiden tiedotusvälineiden toimilupia;

I.  ottaa huomioon, että Malediivien presidentti ratifioi elokuussa 2016 useita kokoontumisvapauslakiin tehtyjä muutoksia, joilla rajoitetaan laillisille protesteille tarkoitettuja alueita;

J.  toteaa, että Malediivit on Parlamenttienvälisen liiton parlamentaarikkojen ihmisoikeuksia käsittelevän komitean mukaan yksi maailman pahimmista maista opposition kansanedustajiin kohdistuvien hyökkäysten suhteen, sillä oppositiopoliitikot joutuvat jatkuvasti uhkailun, pidätysten ja vangitsemisten kohteeksi; toteaa, että sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus, yhdistymisvapaus ja demokraattinen monimuotoisuus ovat yhä enemmän uhattuina, sillä satoja hallituksen vastaisia mielenosoittajia on pidätetty ja asetettu syytteeseen; toteaa, että on yhä enemmän todisteita siitä, että presidentti Yameenin poliittisiin vastustajiin kohdistetut rikossyytteet olisivat olleet poliittisesti perusteltuja;

K.  ottaa huomioon, että presidentti Yameen on toistuvasti ilmaissut aikomuksensa ottaa jälleen käyttöön valtion hyväksymät teloitukset ja päättää näin 60 vuotta kestäneen kiellon; toteaa, että kaksikymmentä Aasian ja Tyynenmeren alueen valtiota on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen ja seitsemän muuta on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen käytännössä;

L.  toteaa, että Malediiveilla on tällä hetkellä ainakin 20 kuolemaan tuomittua henkilöä, joista ainakin viisi oli pidätyshetkellä alle 18-vuotiaita; toteaa, että Malediivien lainsäädännössä sallitaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti alaikäisten tuomitseminen siirrettyyn kuolemanrangaistukseen, joka pannaan täytäntöön henkilön täyttäessä 18 vuotta; toteaa, että mielivaltaisia teloituksia käsittelevä YK:n erityisraportoija on pyytänyt, ettei Malediivien hallitus aloittaisi teloituksia uudelleen;

M.  ottaa huomioon, että Malediivien korkein oikeus on ainakin kolmessa asiassa eli Hussein Humaam Ahmedin, Ahmed Murrathin ja Mohamed Nabeelin tapauksissa vahvistanut kuolemanrangaistuksen, vaikka oikeudenkäynneissä ei ollut noudatettu kansainvälisesti tunnustettuja normeja; toteaa, että nämä kolme henkilöä ovat nyt välittömässä vaarassa joutua teloitetuksi;

N.  toteaa, että Kansainvälinen lakimieskomissio on äskettäin tuominnut 56 malediivilaisen lakimiehen, mikä vastaa kolmannesta maan lakimiehistä, erottamisen määräajaksi; toteaa, että kaikki heistä olivat osallistuneet oikeuslaitoksen uudistamista koskeviin aloitteisiin, joilla oli määrä turvata oikeuslaitoksen riippumattomuus;

O.  toteaa, että huolta kannetaan myös nousussa olevasta radikaalista islamismista ja väitteiden mukaan Isisiin (Da’esh) liittyneistä monista radikalisoituneista nuorista miehistä ja naisista;

P.  toteaa, että bloggaaja ja äänekäs hallituksen vastustaja Yameen Rasheed murhattiin 23. huhtikuuta 2017; toteaa, että toimittaja Ahmen Rilwan on ollut kadoksissa elokuusta 2014 lähtien ja hänen pelätään kuolleen; toteaa, että bloggaaja Ismail Rasheed haavoittui puukotuksessa vuonna 2012;

1.  ilmaisee syvän huolensa Malediivien heikentyvästä poliittisesta ja ihmisoikeustilanteesta sekä presidentti Abdulla Yameenin ja hänen hallituksensa voimistuvasta autoritaarisesta hallinnosta, joka on luonut pelon ilmapiirin ja vaarantanut maassa viime vuosina saavutetun edistyksen ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion osalta, erityisesti vuonna 2018 pidettävien vaalien yhteydessä;

2.  tuomitsee vuonna 2016 hyväksytyn kunnianloukkauksia ja sananvapautta koskevan lain, jolla pyritään rajoittamaan sananvapautta, ja kokoontumisvapauslakiin vuonna 2016 tehdyt muutokset, joilla rajoitetaan kokoontumisoikeutta; kehottaa Malediivien hallitusta saattamaan kaikki kansallinen lainsäädäntö kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden mukaiseksi ja kumoamaan edellä mainitut lait tai muuttamaan niitä;

3.  pitää valitettavana poliittisiin vastustajiin kohdistettuja ankaria toimenpiteitä Malediiveilla ja kehottaa hallitusta vapauttamaan entisen presidentin Mohamed Nasheedin kaikista syytteistä ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittisista syistä pidätettyinä olevat, myös Jumhoory-puolueen johtajan Qasim Ibrahimin; muistuttaa hallitusta sen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisista kansainvälisistä velvoitteista kunnioittaa perusvapauksia ja -oikeuksia, joihin kuuluvat myös oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat vähimmäistakuut;

4.  kehottaa Malediivien korkeinta oikeutta perumaan välittömästi syyskuussa 2017 tehdyn 56 lakimiehen erottamisen määräajaksi niiden osalta, jotka ovat edelleen erotettuina; kehottaa jälleen hallitusta varmistamaan oikeuslaitoksen täyden riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja takaamaan kaikille kansalaisille oikeuden oikeudenmukaiseen ja avoimeen oikeusjärjestelmään, johon ei vaikuteta poliittisesti;

5.  muistuttaa, että EU vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta; kehottaa luopumaan kuolemanrangaistuksesta kaikkialla maailmassa; tuomitsee voimakkaasti ilmoituksen kuolemanrangaistuksen palauttamisesta Malediiveilla ja kehottaa Malediivien hallitusta ja parlamenttia kunnioittamaan yli 60 vuotta voimassa ollutta kuolemanrangaistuksen kieltoa;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan julkisesti presidentti Yameenia ja Malediivien hallitusta tarkastelemaan uudelleen kaikkia kuolemanrangaistukseen johtaneita tapauksia sen varmistamiseksi, että kansainvälisesti tunnustettua ja perustuslain turvaamaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kunnioitetaan; kehottaa hallitusta kumoamaan välittömästi kaikki alaikäisille määrätyt kuolemanrangaistukset ja kieltämään alaikäisten rikoksentekijöiden teloittamisen;

7.  katsoo, että Malediivien demokratian, ihmisoikeuksien ja vapauksien tilan heikentyminen voidaan lopettaa vain aloittamalla aito vuoropuhelu kaikkien poliittisten puolueiden ja muiden kansalaisyhteiskunnan johtajien välillä;

8.  kehottaa Malediivien hallitusta kunnioittamaan ja tukemaan täysin mielenosoitusoikeutta, sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta ja omantunnon-, uskonnon- ja uskonvapautta enemmistöuskonnosta riippumatta;

9.  kehottaa Malediivien hallitusta tekemään lopun niiden järjestyksenvalvojien rankaisemattomuudesta, jotka ovat käyttäneet väkivaltaa uskonnollista suvaitsevaisuutta tukevia ihmisiä, rauhanomaisia mielenosoittajia, kriittisiä tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan;

10.  tuomitsee Malediivien Majlisin sulkemisen voimakeinoin sen jäseniltä ja vaaleilla valittujen kansanedustajien ahdistelun, pelottelun ja pidättämisen;

11.  tuomitsee toimittajien, bloggaajien ja ihmisoikeuksien puolustajien jatkuvan pelottelun ja uhkailun Malediiveilla, toimittajien pidätykset ja uutistoimistoihin tehdyt ratsiat ja niiden pakkosulkemiset;

12.  kehottaa Malediivien hallitusta varmistamaan Yameen Rasheedin kuoleman ja Ahmed Rilwanin kaappauksen puolueettoman ja riippumattoman tutkinnan, jotta kaikki syylliset löydetään ja saatetaan oikeuden eteen;

13.  kehottaa Malediivien viranomaisia varmistamaan, että Malediivien ihmisoikeuslautakunta, lahjomattomuutta valvova kansallinen lautakunta ja vaalilautakunta voivat toimia riippumattomasti ilman hallituksen vaikutusta; kehottaa Malediivien hallitusta toimimaan täysin yhteistyössä YK:n ihmisoikeuselinten kanssa, myös YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen ja ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa;

14.  kehottaa EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittamisen edistämiseksi Malediiveilla ja myös harkitsemaan väliaikaisten pakotteiden käyttöön ottamista ihmisoikeuksia rajoittavia henkilöitä kohtaan;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistolle, Euroopan neuvostolle ja Malediivien hallitukselle.

(1)EUVL C 140 E, 9.6.2005, s. 165.
(2)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 60.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0464.


Tiiviimpi yhteistyö: Euroopan syyttäjänvirasto ***
PDF 222kWORD 37k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. lokakuuta 2017 esityksestä neuvoston asetukseksi tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (09941/2017 – C8-0229/2017 – 2013/0255(APP))
P8_TA(2017)0384A8-0290/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston asetukseksi (09941/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0229/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0290/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Vankilajärjestelmät ja -olot
PDF 209kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. lokakuuta 2017 vankilajärjestelmistä ja -oloista (2015/2062(INI))
P8_TA(2017)0385A8-0251/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 19, 47, 48 ja 49 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) (3 ja 8 artikla), Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, vuoden 1987 eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi sekä kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean (CPT) raportit,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (3 ja 5 artikla), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (7 artikla) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit: nro 10 (2007) lasten oikeudesta nuoriso-oikeusjärjestelmään, nro 13 (2011) lapsen oikeudesta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista sekä nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuuriin ja taiteisiin (31 artikla),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vankien kohtelua koskevat vähimmäissäännöt sekä YK:n yleiskokouksen antamat julistukset ja periaatteet; ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen antamat vähimmäissäännökset nuoriso-oikeudesta (Beijingin säännöt); ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä; ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean suositukset, etenkin suosituksen CM/Rec (2006)2 Euroopan vankilasäännöistä, suosituksen CM/Rec (2006)13 tutkintavankeuden käytöstä, sen ehdoista ja varatoimenpiteistä väärinkäyttöä vastaan, suosituksen CM/Rec (2008)11 nuorille rikoksentekijöille aiheutuvia seuraamuksia tai toimia koskevista eurooppalaisista säännöistä, suosituksen CM/Rec (2010)1 Euroopan neuvoston ehdonalaissäännöistä ja suosituksen CM/Rec (2017)3 Euroopan yhdyskuntaseuraamusten ja -toimenpiteiden säännöistä ja toimenpiteitä koskevista eurooppalaisista säännöistä; ottaa huomioon myös Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen hyväksymät suositukset,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 1996 huonoista vankeusoloista Euroopan unionin vankiloissa(1), 17. joulukuuta 1998 vankilaoloista Euroopan unionissa: järjestelyt ja korvaavat rangaistukset(2), 25. marraskuuta 2009 vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevasta monivuotisesta ohjelmasta (2010–2014) (Tukholman ohjelma)(3) ja 15. joulukuuta 2011 vankeusolosuhteista EU:ssa(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(5),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa(6) (”vankien siirrot”),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS(7) (”valvonta ja vaihtoehtoiset seuraamukset”),

–  ottaa huomioon vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona 23. lokakuuta 2009 annetun neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS(8),

–  ottaa huomioon rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomuksen vangitsemisesta ja sen vaihtoehdoista: perusoikeudet jäsenvaltioiden välisissä siirroissa (‘Criminal detention and alternatives: fundamental rights aspects in EU cross-border transfers’),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2011 annetun komission vihreän kirjan "Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä" (COM(2011)0327),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C‑404/15 ja C-659/15 PPU, Pál Aranyosi ja Robert Căldăraru,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä(10) ja YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) käsikirjan väkivaltaisten ekstremististen vankien hallinnasta ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisestä vankiloissa(11),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2011 antamansa kirjallisen kannanoton 0006/2011 pidätettyjen perusoikeuksien rikkomisesta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston vankila-asioita koskevat yleissopimukset, suositukset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston 28. syyskuuta 2016 antaman valkoisen kirjan vankiloiden ylikansoituksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2012)12 ulkomaalaisista vangeista, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 10. lokakuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerineuvoston jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec (2012)5 vankilahenkilökunnan eettisistä säännöistä, jonka Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi 12. huhtikuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston radikalisoitumista ja väkivaltaisia ääriliikkeitä koskevan käsikirjan vankiloita ja rikosseuraamuslaitoksia varten,

–  ottaa huomioon Euroopan vankiloiden seurantakeskuksen (European Prison Observatory) tutkimukset ”From national practices to European guidelines: interesting initiatives in prisons management” (2013) sekä ”National monitoring bodies of prison conditions and the European standards” (2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0251/2017),

A.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 Euroopan unionissa oli yli puoli miljoonaa henkilöä vangittuina ja että tähän lukuun sisältyivät lopullista rangaistustaan kärsivät tuomitut henkilöt ja rikoksesta syytetyt tutkintavankeudessa olevat henkilöt;

B.  ottaa huomioon, että vankeusolot ja vankiloiden hallinto kuuluvat jäsenvaltioiden vastuulle mutta myös EU:lla on tarpeellinen tehtävä vankien perusoikeuksien suojelussa ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisessa; ottaa huomioon, että hyvien käytäntöjen vaihdon edistäminen jäsenvaltioiden välillä kuuluu EU:n toimivaltaan, kun otetaan huomioon yhteiset ongelmat, jotka liittyvät todellisiin turvallisuusuhkiin koko Euroopassa;

C.  toteaa, että vankiloiden tilanne ja toisinaan alentavat ja epäinhimilliset olot ovat joissakin jäsenvaltioissa hyvin huolestuttavat, kuten muun muassa Euroopan neuvoston kidutuksen estämistä käsittelevän eurooppalaisen komitean raportit osoittavat;

D.  ottaa huomioon, että vankiloiden tilanpuute on jatkuva ongelma unionissa, kuten esimerkiksi Euroopan neuvoston 14. maaliskuuta 2017 julkaisemien viimeisimpien rikosoikeudellisten SPACE-tilastojen kaltaiset raportit osoittavat; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitää tätä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan rikkomuksena;

E.  ottaa huomioon, että tilanpuute vaikeuttaa tuomittujen vankien luovutusta tai siirtoa, koska huonot vankilaolot vastaanottavassa valtiossa herättävät huolta; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa tilanne pahenee edelleen entisestään niin, että se on kestämätön joissakin niiden vankiloista;

F.  ottaa huomioon, että vankiloiden tilanpuute heikentää vankeusolojen laatua, se voi edistää radikalisoitumista, sillä on kielteisiä vaikutuksia vankien terveydentilaan ja hyvinvointiin, se on este sosiaalistamistavoitteelle ja se tekee osaltaan vankilan henkilökunnan työympäristöstä turvattoman, hankalan ja vaarallisen;

G.  ottaa huomioon, että 6. lokakuuta 2005 antamassaan päätöksessä asiassa Hirst v. Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti, että vankien äänioikeuden yleinen ja automaattinen kieltäminen ei ole demokratian mukaista; ottaa huomioon, että vuonna 2011 Puolassa vangituiksi joutuneista henkilöistä, joilla on oikeus äänestää, 58,7 prosenttia äänesti parlamenttivaaleissa;

H.  ottaa huomioon, että rangaistusten ankaruuden ja rikosten määrän välillä ei ole yhteyttä;

I.  ottaa huomioon, että vankeus sopii erittäin huonosti joillekin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten alaikäisille, vanhuksille, raskaana oleville naisille sekä vakavista mielenterveysongelmista tai fyysisistä sairauksista ja vammoista kärsiville; ottaa huomioon, että tällaiset henkilöt tarvitsevat yksilöllistä ja asianmukaista kohtelua;

J.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 37 artiklassa määrätään, että lasten vapaudenriistoon ”on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona” ja ”lasta on pidettävä erillään aikuisista”, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin;

K.  ottaa huomioon, että Eurostatin tietojen mukaan vuonna 2014 yli 20 prosenttia vankiloissa olevasta väestöstä oli tutkintavankeudessa;

L.  toteaa, että tutkintavankeuteen olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona; toteaa, että lapsia ei tulisi pitää laitoksessa, jossa he altistuvat kielteisille vaikutuksille; toteaa, että olisi aina otettava huomioon lasten kehitysvaiheen mukaiset erityiset tarpeet;

M.  ottaa huomioon, että vankeutta, myös tutkintavankeutta, olisi määrättävä vain laillisesti perustelluissa tapauksissa, ja vapauden menettämistä korvaavia vaihtoehtoisia rangaistuksia, kuten kotiarestia tai muita toimenpiteitä, olisi harkittava ensisijaisesti sellaisten vankien kohdalla, jotka eivät aiheuta vakavaa vaaraa yhteiskunnalle, jolloin heille taattaisiin avoin ja tuttu ympäristö ja sosiaalipalvelujen ja hoidon parempi saatavuus ja parempi mahdollisuus integroitua uudelleen yhteiskuntaan;

N.  toteaa, että nuorisorikollisilla olisi periaatteessa aina oltava oikeus vaihtoehtoihin heidän tekemästään rikoksesta riippumatta;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston vuotta 2015 koskevien tietojen mukaan jopa 10,8 prosenttia eurooppalaisten vankiloiden vangeista on ulkomaalaisia ja vuonna 2014 määrä nousi 13,7 prosenttiin ja että heitä pidetään useimmin tutkintavankeudessa oletetusti merkittävämmän pakenemisriskin vuoksi;

P.  toteaa, että vankilahenkilökunta toteuttaa ratkaisevan tärkeää tehtävää yhteiskunnassa ja että heidän työehtojensa olisi vastattava heidän pätevyyttään ja niissä olisi otettava huomioon heidän työnsä vaativa luonne; ottaa huomioon, että vankilahenkilökunnalle olisi heidän tehtäviensä vaikean ja arkaluonteisen luonteen vuoksi muun muassa annettava parempaa perustason koulutusta ja jatkuvaa koulutusta, heille kohdennettua rahoitusta olisi lisättävä, olisi jaettava parhaita käytäntöjä, heille olisi taattava kunnolliset ja turvalliset työolot ja heidän määräänsä olisi lisättävä, jotta on mahdollista taata hyvät vankilaolot; ottaa huomioon, että jatkuva koulutus tukisi vankilahenkilökuntaa uusiin haasteisiin, kuten vankilassa radikalisoitumiseen, pureutumisessa;

Q.  ottaa huomioon, että motivoitunut, asialleen omistautunut ja kunnioitettu vankilahenkilökunta on ennakkoedellytys inhimillisille vankilaoloille sekä näin ollen sellaisten vankilamallien menestykselle, jotka on suunniteltu parantamaan vankiloiden hallinnointia, onnistunutta uudelleenintegroitumista takaisin yhteiskuntaan sekä pienentämään radikalisoitumisen ja rikosten uusimisen riskiä;

R.  ottaa huomioon, että vankien itsensä vahingoittamisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen aiheuttaa usein vankiloiden tilanpuute ja erittäin huonot vankilaolot; ottaa huomioon, että tilannetta heikentää se, että henkilöstö ei ole asianmukaisesti koulutettua ja pätevää; ottaa huomioon, että useissa vankiloissa ilmenevät jännitteet tekevät vankilahenkilökunnan työoloista erityisen vaikeat, mikä on johtanut useissa tapauksissa työtaistelutoimiin jäsenvaltioissa;

S.  toteaa, että tehokkaan vankeinhoitojärjestelmän on saatava riittävä rahoitus ja henkilökunta turvallisuutta ja yhteiskuntaan sopeutumista koskevien tehtäviensä toteuttamiseksi;

T.  ottaa huomioon, että kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto on yleismaailmallinen normi, jota sovelletaan sekä aikuisiin että lapsiin, ja että kaikki vankien perusoikeuksien rikkomukset, jotka eivät johdu vapauden menetykseen liittyvistä välttämättömistä rajoituksista, loukkaavat ihmisarvoa;

U.  ottaa huomioon, että itsemurhien määrä EU:n vankiloissa on erityisen hälyttävä;

V.  ottaa huomioon, että radikalisoituminen on suuri huolenaihe monissa EU:n vankiloissa ja siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja puututtava asianmukaisesti kunnioittaen tinkimättä ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä velvoitteita; ottaa huomioon, että tämän ilmiön nousun takana voivat olla myös epäinhimilliset vankilaolot ja vankiloiden tilanpuute, jotka voivat lisätä väkivaltaisten ääriliikkeiden värvääjien vaikutusvaltaa;

W.  ottaa huomioon, että unioni on esittänyt Euroopan turvallisuusagendasta rahoitusta, jolla torjuttaisiin radikalisoitumista vankiloissa; ottaa huomioon, että Euroopassa vallitsevan turvallisuusuhan vuoksi jokaisen jäsenvaltion olisi pikaisesti ryhdyttävä torjumaan radikalisoitumista vankiloissa; ottaa huomioon, että hyvien käytäntöjen vaihto Euroopan laajuisesti on välttämätöntä;

X.  ottaa huomioon, että jotkut nykyisistä vankilajärjestelmistä ja laitoksista sekä merkittävä osuus vankilakäytössä olevista rakennuksista monissa unionin jäsenvaltioissa ovat peräisin 1800-luvulta; toteaa, että osa rakennuksista ei enää sovellu käyttöön 2000-luvulla, koska niiden huonot olot rikkovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia;

Y.  toteaa, että tutkimusten mukaan edustuksellisen demokratian ja rakentavan vuoropuhelun kehittäminen vankiloissa on ollut hyödyksi vangeille, henkilökunnalle ja laajemmin yhteiskunnalle sekä auttanut parantamaan vankien ja henkilökunnan välisiä suhteita;

1.  on hyvin huolissaan joidenkin jäsenvaltioiden nykyisistä vankilaoloista ja useiden eurooppalaisten vankiloiden tilasta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisen oikeuden ja Euroopan neuvoston normien mukaisia vangitsemista koskevia sääntöjä; muistuttaa, että vapauden menettäminen ei tarkoita ihmisarvon menettämistä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riippumattomat vankiloiden valvontamekanismit kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT) mukaisesti;

2.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan oikeusjärjestelmiään sekä investoimaan tuomarien koulutukseen;

3.  toteaa, että vankeusolot ovat ratkaiseva tekijä oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen täytäntöönpanemiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, kuten Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti asioissa Aranyosi ja Căldăraru; muistuttaa myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksessa määrätyn vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen perustavanlaatuisesta merkityksestä;

4.  pitää valitettavana, että ylikansoitus on Euroopan vankiloissa erittäin yleistä; on hyvin huolestunut uusista ennätyksellisen korkeista ylikansoitusluvuista tietyissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa; painottaa, että Euroopan neuvoston viimeisimpien, 14. maaliskuuta 2017 julkaistujen vuotuisten rikosoikeudellisten tilastojen mukaan vankien määrä ylittää edelleen saatavilla olevien paikkojen määrän kolmasosassa Euroopan rangaistuslaitoksista; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan neuvoston 28. syyskuuta 2016 antamassa valkoisessa kirjassa vankiloiden ylikansoituksesta esitettyjä suosituksia ja Euroopan neuvoston ministerikomitean 30. syyskuuta 1999 antamaa suositusta R(99) 22 vankiloiden ylikansoituksesta ja vankiloissa olevan väestön määrän kasvusta;

5.  muistuttaa, että jäsenvaltiot laskevat vankiloiden kapasiteetin ja näin ollen tilanpuutteen asteen tilaa koskevien muuttujien mukaisesti, jotka vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä, minkä vuoksi vertailua on vaikeaa ja jopa mahdotonta tehdä Euroopan unionin laajuisesti;

6.  pitää lisäksi valitettavana, että vankiloiden ylikansoituksella on usein dramaattisia seurauksia vankilahenkilökunnan ja vankien turvallisuudelle ja vaikutukset kohdistuvat myös elinoloihin ja terveyteen, tarjolla oleviin aktiviteetteihin, terveydenhuoltoon ja mielenterveyshuoltoon sekä vankien yhteiskuntaan sopeutumiseen ja valvontaan; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan järjestelmiä ja tietokantoja vankien vankilaolojen seuraamiseksi reaaliaikaisesti sekä varmistamaan vankien toimivan jakautumisen;

7.  katsoo, että vankilakapasiteetin lisääminen ei ole ainoa ratkaisu vankiloiden tilanpuutteeseen; vaatii kuitenkin jäsenvaltioita kohdentamaan riittävät resurssit vankiloiden uudelleenjärjestelyihin ja nykyaikaistamiseen, jotta voidaan suosia pieniä laitoksia, jotka vastaanottavat rajallisen määrän vankeja, varmistaa ihmisarvoiset vankilaolot, luoda toiminta- ja sosiaalistamistavoitteita vastaavia yhteistiloja, kannustaa yhteiskuntaan sopeutumiseen ja uudelleenintegroitumiseen, kehittää lisää koulutusvalmiuksia ja varmistaa turvallisempi ympäristö sekä vangeille että henkilökunnalle;

8.  katsoo, että vankien ja heidän vaarallisuutensa mukaan vaihtelevat vankilasäännöt ovat hyvä ratkaisu rikosten uusimisen ehkäisemiseksi ja heidän integroimisekseen uudelleen yhteiskuntaan; muistuttaa, että uudelleenintegroimistoimet on sisällytettävä rangaistukseen ja aloitettava vankeusrangaistuksen aikana; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vankien jakamista heidän tekemiensä rikosten perusteella siten, etteivät lyhytaikaiset ja vähäisistä rikoksista tuomitut vangit olisi tekemisissä pitkäaikaisvankien kanssa;

9.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan vangeille tasapainoisen toimintaohjelman ja mahdollisuuden viettää niin monta tuntia päivässä selliensä ulkopuolella kuin asianmukainen inhimillisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen taso ja turhautumisen ja väkivallan vähentäminen edellyttävät; painottaa, että vankien majoituksen ja erityisesti nukkumisolojen on oltava ihmisarvoisia, niissä on kunnioitettava yksityisyyttä ja niiden on täytettävä terveys- ja hygieniavaatimukset ja että on kiinnitettävä asianmukaista huomiota ilmasto-olosuhteisiin ja erityisesti lattiatilaan, ilman kokonaistilavuuteen, valaistukseen, korkean melutason välttämiseen, lämmitykseen ja tuuletukseen; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen määritelmän ”vähimmäistilasta”, joka kullakin vangilla olisi oltava; muistuttaa, että komissio on ottanut äskettäin esiin mahdollisuuden myöntää jäsenvaltioille tätä tarkoitusta varten EU:n rakennerahastojen varoja;

10.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vapaaehtoisten palkkaamista seuraamusten täytäntöönpanoa varten ammattihenkilökunnan tukemiseksi, jotta voidaan luoda yhteyksiä, jotka edistävät yksilöiden integroitumista uudelleen yhteiskuntaan; katsoo, että vapaaehtoisille suunnatut tehtävät olisi erotettava selkeästi ammattihenkilökunnan tehtävistä ja niiden olisi oltava heidän kykyjensä rajoissa;

11.  ehdottaa jäsenvaltioille, että ne perustaisivat vankiloita varten yleisiä valvontaelimiä, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo tehty, jotta voidaan hyödyntää vankilaoloja valvovien riippumattomien elinten työn tuloksia;

12.  on huolestunut vankeusjärjestelmien kasvavasta yksityistämisestä EU:ssa ja muistuttaa, että rangaistusjärjestelmien yksityistäminen jättää usein ratkaisematta monia kysymyksiä, jotka koskevat sen vaikutuksia vankilaoloihin ja perusoikeuksien kunnioittamiseen; pitää valitettavana, että vertailevia tutkimuksia on tehty hyvin vähän vankiloiden hoidon kustannusten ja laadun arvioimiseksi julkisten ja yksityisten vankiloiden välillä; korostaa, että keskeisten johtamis-, valvonta- ja tuomioistuinten hallintotoimien on edelleen oltava valtion vastuulla;

13.  korostaa, että tutkintavankeuden olisi oltava viimeinen keino, jota käytetään vain ehdottoman välttämättömissä tapauksissa ja mahdollisimman lyhyen aikaa sovellettavan kansallisen rikosprosessilain mukaisesti; pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa tutkintavankeutta käytetään järjestelmällisesti, mikä muun muassa huonoihin vankilaoloihin yhdistettynä merkitsee vankien perusoikeuksien rikkomusta; katsoo, että tutkintavankeuden liiallista käyttöä koskevan ongelman ratkaiseminen edellyttää innovatiivisia ratkaisuja, myös rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien lakien nykyaikaistamista ja oikeuslaitoksen vahvistamista;

14.  muistuttaa, että Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymissä Euroopan vankilasäännöissä painotetaan, että vankien olisi voitava osallistua vaaleihin ja kansanäänestyksiin ja muuhun julkiseen elämään siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö ei rajoita heidän oikeuksiaan toimia näin; muistuttaa, että vaaleihin osallistuminen antaa vangeille mahdollisuuden ryhtyä jälleen yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi, mikä auttaa heidän uudelleenintegroitumistaan; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan käytännössä vankien mahdollisuutta käyttää äänioikeuttaan esimerkiksi perustamalla vankiloihin äänestyspaikkoja vaalipäivinä;

15.  painottaa, että olisi otettava käyttöön tehokas vankeinhoitojärjestelmien pitkäaikaishallinto ja vähennettävä vankien määrää turvautumalla useammin rankaisutoimiin ilman vapauden menetystä, kuten yhdyskuntapalvelun tai elektronisten rannekkeiden kaltaisiin toimenpiteisiin, sekä minimoimalla tutkintavankeuden soveltaminen;

16.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vankeuden rangaistusnäkökulman lisäksi kiinnitetään huomiota myös vankien käytännön taitojen kehittämiseen ja yhteiskuntaan sopeutumiseen, jotta rangaistusta voidaan hallinnoida paremmin, yhteiskuntaan uudelleenintegrointi onnistuu ja rikosten uusiminen vähenee; muistuttaa, että lyhyiden vankeusrangaistusten tapauksessa vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin verrattuna vankeusrangaistus johtaa useammin rikosten uusimiseen;

17.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia rangaistusten mukauttamiseksi, erityisesti kaikkein lyhimpien rangaistusten kohdalla, muun muassa osittaisen vapautuksen muodossa, rangaistuksen suorittamisena loman aikana työpaikan menettämisen välttämiseksi, yhdyskuntapalveluna sekä kotiarestin ja elektronisen paikannuksen käyttöä lisäämällä; katsoo lisäksi, että rangaistusten olisi oltava yksilöllisempiä, jotta niiden suorittaminen sujuisi paremmin;

18.  katsoo, että jotta nämä uudet toimenpiteet, joihin ei kuulu vapauden menetystä, olisivat tehokkaita, niitä olisi täydennettävä muilla toimenpiteillä, kuten rikosoikeuden, koulutuksen ja sosiaalialan uudistuksilla, joilla pyritään edistämään uudelleenintegroitumista ja yhteyksiä vankilan ulkopuoliseen yhteiskuntaan ja talouteen; katsoo tässä yhteydessä, että vankeinhoitojärjestelmien olisi luotava vankkoja siteitä paikallisyhteisöihin ja tuotettava selittäviä asiakirjoja ja tilastollista näyttöä yleisen mielipiteen kääntämiseksi sille kannalle, että toimenpiteet, joihin ei liity vapauden menetystä, ovat tarpeen rikosten uusimisen vähentämiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden varmistamiseksi pitkällä ajanjaksolla; korostaa tässä yhteydessä Skandinavian maissa olemassa olevia hyviä käytäntöjä;

19.  kehottaa komissiota toteuttamaan vertailevan tutkimuksen vaihtoehtoisten toimenpiteiden analysoimiseksi jäsenvaltioissa sekä tukemaan kansallisten parhaiden käytäntöjen jakamista;

20.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan entistä tehokkaampia vankien seurantatoimia heidän vankilasta ulospääsynsä jälkeen silloin, kun heidät on tuomittu vankeuteen vakavista teoista; ehdottaa seurantatoimien käyttöönottoa vapautuksen jälkeen kutsumalla koolle tuomarin johtaman kuulemisen, johon osallistuu valvonnasta ja uudelleenintegroinnista vastaavia työntekijöitä yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisen ja rikosten uusimisriskin arvioimiseksi;

21.  korostaa, että valvontaa ja vaihtoehtoisia seuraamuksia koskevassa puitepäätöksessä säädetään vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmistä, joita sovelletaan jäsenvaltioissa käytettyihin toimenpiteisiin, kuten matkustusrajoitukset, yleishyödyllinen työskentely, viestintää koskeva rajoitukset ja palautukset, ja että Euroopan laajuista valvontaa koskevassa puitepäätöksessä säädetään samoin tutkintavankeudesta;

22.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan erityissuosituksia, jotka koskevat haavoittuvassa asemassa olevien vankien vankilaoloja; pitää valitettavana, että vangituiksi joutuu ja jää toisinaan mielisairaita henkilöitä yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei vankilalaitoksen ulkopuolella ole asianmukaisia palveluja, ja muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan mielisairaudesta kärsivien henkilöiden riittämätön hoito saattaa merkitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan ja itsemurhatapauksissa 2 artiklan (oikeus elämään) rikkomusta;

23.  pitää valitettavana sitä, että ikääntyneiden ja vammaisten vankien muita heikompaa tilannetta ei oteta täysin huomioon joissain jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vajaakykyisiksi tulevat ikääntyneet vangit vapautetaan ja että vammaisille vangeille tarjotaan tarvittava infrastruktuuri;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin kaikenlaisen sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi vankien kohtelussa ja takaamaan vankien oikeuden seksuaalisuuteen;

25.  korostaa, että naisvangeilla on erityistarpeita ja heillä täytyy olla pääsy asianmukaisiin terveyspalveluihin ja lääkärintarkastuksiin sekä hygieniatoimenpiteisiin; vaatii jäsenvaltioita noudattamaan voimassa olevia naisvankien kohtelua koskevia suosituksia ja välttämään kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

26.  pitää olennaisen tärkeänä, että vankilassa olevien naisten tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota raskauden aikana ja myös synnytyksen jälkeen tarjoamalla asianmukaiset tilat imetystä varten sekä pätevää ja erikoistunutta lapsenhoitoa; katsoo, että on syytä harkita vaihtoehtoisia malleja, joissa otetaan huomioon lasten hyvinvointi vankiloissa; katsoo, että lapsen ja äidin automaattinen erottaminen luo merkittäviä tunnetilan häiriöitä lapsessa ja voi olla lisärangaistus sekä äidille että lapselle;

27.  on huolissaan itsemurhien suuresta määrästä vankiloissa; kehottaa jokaista jäsenvaltiota laatimaan kansallisen toimintasuunnitelman itsemurhien ehkäisemiseksi vankiloissa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että vangeilla on säännölliset yhteydet perheisiinsä ja ystäviinsä sallimalla heidän suorittaa rangaistuksensa lähellä kotiaan, edistämällä vierailumahdollisuuksia, puheluita ja sähköisen viestinnän käyttöä tuomarin luvalla ja vankilahallinnon valvonnassa perhesiteiden säilyttämiseksi; muistuttaa, että perheen käsitettä on tulkittava laajasti siten, että siihen sisällytetään epäviralliset suhteet; pitää tärkeänä taata, että asianmukaiset edellytykset tällaisten siteiden ylläpitämiseen taataan;

29.  tuomitsee joidenkin jäsenvaltioiden soveltaman vankiloiden hajauttamiskäytännön, koska se on lisärangaistus vankien perheille; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kaikki kauas kotoaan sijoitetut vangit siirretään lähemmäs, elleivät oikeusviranomaiset toisin päätä laillisesti perustelluista syistä; muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan henkilön sijoittaminen vankilaan, joka on niin kaukana hänen perheestään, että se tekee perheen vierailuista vaikeaa tai jopa mahdotonta, on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan rikkomusta (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta);

30.  vahvistaa, että on varmistettava, että vankilassa olevien alaikäisten kohtelussa otetaan huomioon heidän etunsa, muun muassa erotetaan heidät aina aikuisista, myös vankien siirron aikana, ja annetaan heidän olla yhteydessä perheisiinsä, ellei oikeudessa toisin päätetä; pitää valitettavana, että joissain jäsenvaltioissa nuorisorikollisia pidetään samoissa laitoksissa aikuisten kanssa, mikä altistaa heidät hyväksikäytölle ja väkivallalle ja estää heiltä erityisen hoidon, jota haavoittuva ryhmä tarvitsee; muistuttaa, että lapsia koskeviin menettelytakeisiin liittyvän direktiivin (EU) 2016/800 mukaan etusija on annettava vaihtoehtoisille toimenpiteille; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan nuoria varten keskuksia, joissa näistä huolehditaan;

31.  muistuttaa, että vankilassa olevien lasten olisi saatava hoivaa, suojelua ja kaikki tarvittava yksilöllinen tuki (sosiaalinen, koulutusta koskeva, ammatillinen, psykologinen, lääketieteellinen ja fyysinen tuki), jota he voivat ikänsä, sukupuolensa tai persoonansa puolesta tarvita; kehottaa jäsenvaltioita suosimaan vankeusrangaistusten sijasta suljettuja kasvatuslaitoksia, joissa tarjotaan lasten psykiatrista hoitoa lapsille, jotka ovat kaikkein vaikeimpia tapauksia; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vankilassa oleville lapsille erityistä hoivaa ja suojelua;

32.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan nuorille asianmukaiset koulutuspalvelut vankiloissa; toteaa, että vankilassa olevilla lapsilla on oltava pääsy ohjelmiin, joissa heitä valmistetaan ennalta paluuseen yhteisöönsä ja joissa kiinnitetään kaikin tavoin huomiota heidän emotionaalisiin ja fyysisiin tarpeisiinsa, heidän perhesuhteisiinsa, asumisoloihin, koulunkäyntiin ja työllistymismahdollisuuksiin sekä sosioekonomiseen asemaan;

33.  kehottaa komissiota perustamaan parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi erityisiä työryhmiä, joihin kuuluu jäsenvaltioiden oikeusministeriöiden ja kansallisten viranomaisten sekä alalla toimien kansalaisjärjestöjen edustajia;

34.  korostaa, että vankilassa olevien lasten olisi säilytettävä säännölliset ja merkitykselliset yhteydet vanhempiinsa, perheeseen ja ystäviin vierailujen ja kirjeenvaihdon avulla lukuun ottamatta rajoituksia, joita oikeus ja lapsen edut edellyttävät; muistuttaa, että tämän oikeuden rajoittamista ei saisi koskaan käyttää rangaistuksena;

35.  pyytää komissiota edistämään sellaisia toimintapolitiikkoja, joilla pyritään poistamaan syrjintä, jota vankilassa olevien vanhempien lapset saattavat kokea, jotta voidaan parantaa sosiaalista integroitumista ja rakentaa osallistava ja oikeudenmukainen yhteiskunta;

36.  toteaa lasten oikeuden säilyttää suorat yhteydet vankilassa olevaan vanhempaan sekä vangin oikeuden vanhemmuuteen; katsoo, että tämän vuoksi vankiloissa olisi oltava lapsille soveltuva tila, jossa lapsia valvovat asianmukaisesti koulutetut vankilaviranomaiset, sosiaalityöntekijät ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoiset, jotka voivat tukea lapsia ja perheitä vankilavierailujen aikana;

37.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta laatia yhteisymmärryspöytäkirja unionin tasolla niin, että voidaan varmistaa vankilassa olevien vanhempien vanhemmuussuhteen säilyminen ja antaa vanhemmille mahdollisuus olla läsnä lastensa koulunkäynnin tärkeissä hetkissä ja siten turvata alaikäisten edut;

38.  painottaa, että vangeilla, jotka ovat vangittuina toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä missä asuvat, on enemmän vaikeuksia pitää yhteyttä perheisiinsä;

39.  vaatii jäsenvaltioita noudattamaan voimassa olevia ulkomaisten vankien kohtelua koskevia suosituksia, jotka perustuvat heidän oikeuteensa tulla kohdelluiksi syrjimättä, erityisesti edistämällä kulttuurin välittäjien toimia;

40.  kehottaa jäsenvaltioita turvautumaan eristämiseen vasta viimeisenä keinona tai silloin, kun vanki aiheuttaa vaaraa muille vangeille tai itselleen, ja ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset mekanismit väärinkäytön estämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan eristämisen soveltamisen alaikäisiin;

41.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin laittomien aineiden ja huumeiden laitonta kauppaa vankiloissa;

42.  muistuttaa periaatteesta yleismaailmallisesta oikeudesta terveyteen ja kehottaa jäsenvaltioita takaamaan riittävien terveydenhuoltopalvelujen ja asianmukaisten lääkintäpalvelujen saannin vankiloissa ja varmistamaan, että vangeilla on aina tarvittaessa pääsy terveydenhuoltoon siten, että kuhunkin vankilaan on nimetty riittävästi lääkäreitä; on huolissaan siitä, että erinäisissä jäsenvaltioissa vangeilla on ollut vaikeuksia päästä lääkärin vastaanotolle tai saada psyykkistä tukea;

43.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että vakavia tai kroonisia sairauksia, syöpä mukaan luettuna, sairastavat vangit saavat tarvittavan erikoissairaanhoidon;

44.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät jo toimi niin, mukauttamaan vakavasti sairaiden vankien tuomioita humanitaarisin perustein oikeusviranomaisten luvalla ja ottaen huomioon vankien vaarallisuuden asteen sekä asiantuntijakomitean lausunnon;

45.  vaatii jäsenvaltioita torjumaan yleistyvää radikalisoitumisilmiötä vankiloissa samalla, kun turvataan uskonnonvapaus ja vältetään tietyn uskonnon harjoittamiseen perustuvaa syrjintää; painottaa, että tiettyä vankiryhmää, esimerkiksi radikalisoituneiksi katsottuja vankeja, koskevissa erityisissä ohjelmissa on noudatettava samoja ihmisoikeuskriteereitä ja kansainvälisiä velvoitteita kuin muidenkin vankien osalta; suosittaa, että vankilahallinto tiedottaa toimivaltaisille viranomaisille yksilöiden radikalisoitumisesta;

46.  korostaa, että epäasianmukaiset vankilaolot, huono kohtelu ja tilanpuute voivat olla radikalisoitumisriskiä lisääviä tekijöitä;

47.  katsoo, että radikalisoitumiseen voidaan puuttua tehokkaasti muun muassa parantamalla ilmiön varhaisten merkkien havaitsemista (esim. kouluttamalla henkilökuntaa ja parantamalla vankiloiden tiedustelutoimintaa), parantamalla mekanismeja äärimieliseen käytökseen puuttumiseksi, kehittämällä koulutustoimia ja tukemalla uskontojen välistä vuoropuhelua ja viestintää; katsoo, että parempi mentorointi, psyykkisen hoidon lisääminen ja yhteydet radikalismista luopuneisiin henkilöihin ovat olennaisia radikalisoitumisen torjunnassa; muistuttaa, että nuoret ovat erityisen haavoittuvia terroristijärjestöjen levittämän propagandan edessä; kannustaa jäsenvaltioita perustamaan radikalismista luopumista edistäviä ohjelmia;

48.  katsoo, että jäsenvaltioiden valvontatoimiin olisi sisällytettävä se, että oikeusviranomaiset ja/tai terrorismin torjunnasta vastaavat kansalliset viranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota kaikkein vaarallisimpiin radikalisoituneisiin vankeihin;

49.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä vankiloissa ja alaikäisten rangaistuslaitoksissa tapahtuvan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; muistuttaa, että EU on antanut rahoitusta Euroopan turvallisuusagendan yhteydessä vankilahenkilökunnan koulutuksen tukemiseen radikalisoitumisen torjumiseksi vankiloissa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti radikalisoitumisen tunnistamisverkoston osaamiskeskusta ja erityisesti jakamaan edelleen asiantuntemusta sen vankiloita ja ehdonalaista käsittelevässä työryhmässä;

50.  huomauttaa, että eriytetyt vankeussäännöt radikalisoituneina pidetyille vangeille tai terroristijärjestöjen värväämille vangeille ovat yksi mahdollinen keino rajoittaa radikalisoitumista vankiloissa; varoittaa kuitenkin, että tällaisia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön vain tapauskohtaisesti, niiden olisi perustuttava oikeuden päätökseen ja toimivaltaisten oikeusviranomaisten olisi tarkastettava ne;

51.  painottaa, että vankilahenkilökunta tekee hyvin vaativaa työtä yhteisön puolesta, joten sen on saatava riittävä korvaus työstään ja sille on taattava asianmukaiset työolot, myös maksuton psykologinen neuvonta ja erityinen tukipuhelin sellaisten henkilökuntaan kuuluvien tukemiseksi, jotka kohtaavat mahdollisesti työhönsä vaikuttavia ongelmia;

52.  muistuttaa, että vankilahenkilökunnalle annettava yhteiskunnallinen tunnustus ja järjestelmällinen koulutus ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan taata turvalliset ja asianmukaiset vankilaolot; kannustaa jäsenvaltioita jakamaan tietoja ja vaihtamaan ja soveltamaan hyviä käytäntöjä sekä ottamaan käyttöön vankilahenkilökuntaa koskevat eettiset säännöt; kehottaa tätä tarkoitusta varten kutsumaan koolle vankeinhoitolaitosten yleiskokouksen, johon myös vankilahenkilökunnan edustajien olisi osallistuttava;

53.  muistuttaa vankilahenkilökunnan kanssa käytävän työmarkkinavuoropuhelun perustavanlaatuisesta merkityksestä sekä sen merkityksestä, että henkilökunta osallistuu tiedottamisen ja kuulemisen avulla erityisesti sellaisten uusien vankilamallien kehittämiseen, joilla on tarkoitus parantaa vankilajärjestelmiä ja -oloja, myös radikalisoitumisuhan hillitsemiseksi;

54.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vankien ja vankilahenkilökunnan välisen säännöllisen vuoropuhelun, koska henkilökunnan ja vankien välinen hyvä työskentelysuhde on dynaamisen turvallisuuden olennainen osatekijä pyrittäessä liennyttämään potentiaalisia välikohtauksia tai palauttamaan hyvä järjestys vuoropuheluprosessin avulla;

55.  kehottaa jäsenvaltioita rohkaisemaan vankilanjohtajia sitoutumaan vankilaneuvostojen kehittämiseen kaikissa laitoksissa;

56.  kehottaa komissiota perustamaan vankilaoloja tarkastelevan eurooppalaisen foorumin kannustaakseen parhaiden käytäntöjen vaihtoon asiantuntijoiden ja ammattilaisten kesken kaikissa jäsenvaltioissa;

57.  kehottaa komissiota ja EU:n toimielimiä ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin toimivaltansa puitteissa, jotta taataan vankien ja etenkin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, lasten, mielisairaiden, vammaisten ja naisten perusoikeuksien suojelu muun muassa siten, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät yhteiset vangitsemista koskevat eurooppalaiset normit ja säännöt;

58.  kehottaa komissiota seuraamaan ja keräämään tietoja ja tilastoja vankiloiden oloista kaikissa jäsenvaltioissa sekä tapauksista, joissa vankien perusoikeuksia on rikottu, toissijaisuusperiaatetta noudattaen; kehottaa jäsenvaltioita sallimaan Euroopan parlamentin jäsenille esteettömän pääsyn vankiloihin ja säilöönottokeskuksiin;

59.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vankiloita koskevan eurooppalaisen peruskirjan Euroopan neuvoston 27. huhtikuuta 2004 antaman suosituksen 1656/2004 mukaisesti;

60.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään politiikkaa, jolla pyritään integroimaan vangit uudelleen yhteiskuntaan, erityisesti toimia, jolla pyritään poistamaan rakenteellisia esteitä, jotka haittaavat entisten vankien uudelleenintegroitumista yhteiskuntaan, ja ottamaan käyttöön seurantaa ja rangaistusten mukauttamista koskevia menettelyjä; muistuttaa, että rikosten uusiminen on vähäisempää silloin, kun vangit siirtyvät asteittain elämästä vankilan sisällä elämään vankilan ulkopuolella;

61.  katsoo, että rikosoikeudellisten järjestelmien restoratiivinen ja suojeleva näkökulma johtaa automaattisesti yksilön ihmisarvon kunnioittamiseen, koska siinä pyritään suojelemaan yhteiskuntaa ja henkilön kuntouttamiseen helpottamalla rangaistuksen uudelleenkoulutuksellisten tavoitteiden saavuttamista, yhteiskuntaan uudelleenintegroitumista ja rikosten uusimisen vähentämistä; pitää valitettavana, että suurimmasta osasta EU:n jäsenvaltioita puuttuu lähes kokonaan sovittelun ja restoratiivisten käytäntöjen kehittäminen kurinpitomenettelyjen sijaan; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle politiikkatoimet ja lainsäädännön, joiden tavoitteena on oikeudenmukaisen tilanteen palauttamiseen ja sovitteluun tähtäävä oikeus, jossa käytetään sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia välineitä pelkästään rankaisemiseen tähtäävien sijasta;

62.  korostaa vangeille tarjottavan koulutuksen ja ammattikoulutuksen varmistamisen tärkeyttä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille vangeille mielekästä toimintaa, kuten koulutusta tai työmahdollisuuksia kansainvälisten standardien mukaisesti vankien sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan ja keinojen tarjoamiseksi rikoksista vapaaseen elämään vankeusajan jälkeen; kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vangit tekevät työtä tai suorittavat tutkintoon johtavia opintoja tai ammatillisia opintoja vankeusrangaistuksen aikana ajanhallintansa parantamiseksi ja yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisen valmistelemiseksi; pitää keskeisenä, että alaikäisillä on mahdollisuus saada kouluopetusta ja ammatillista opetusta;

63.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään välineitä, joilla tuetaan vankien paluuta työelämään pyrkimällä tunnistamaan työmahdollisuudet alueen tarpeiden mukaan, järjestämään ja valvomaan koulutusta ja työtä mahdollisimman yksilöllisesti sekä keskustelemaan jatkuvasti työnantajien edustajien kanssa; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan koulutusjärjestelmiä, joilla pyritään rohkaisemaan työnantajia ja yksityisiä yrityksiä tarjoamaan vangeille ammatillista koulutusta tarkoituksena ottaa nämä työhön vankila-ajan jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita luomaan kannustimia työnantajille, jotka haluavat työllistää vankeja, tai rohkaisemaan entisiä vankeja perustamaan yrityksiä, taloudelliset kannustimet ja veroedut mukaan luettuina; kehottaa jäsenvaltioita myös perustamaan vankilasta vapautuneille yhteyspisteitä, jotka tarjoavat tietoa ja tukea työnhakuun, sekä tarjoamaan pakollista ja tiukasti valvottua etäopiskelua;

64.  muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto on unionin rahoitusväline, jolla pyritään parantamaan miljoonien eurooppalaisten, erityisesti vaikeasti työllistettävien, kuten vankien ja entisten rikoksentekijöiden, työllistymisnäkymiä; on tyytyväinen sellaisten hankkeiden käynnistämiseen, joilla autetaan vankeja yhteiskuntaan uudelleenintegroitumisessa heidän suoritettuaan rangaistuksensa;

65.  painottaa, että vankien tekemää työtä ei saa pitää rangaistusmuotona ja että on torjuttava mahdollista hyväksikäyttöä; korostaa, että vangeille tarjottavien työmahdollisuuksien olisi oltava nykyaikaisten työstandardien ja -tekniikoiden mukaisia ja ne olisi järjestettävä toimimaan nykyaikaisissa hallintojärjestelmissä ja tuotantoprosesseissa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vankilassa työskentelystä maksetaan parempaa palkkaa kuin nykyään; kehottaa komissiota toteuttamaan vertailevan tutkimuksen vankien palkoista jäsenvaltioissa tarkoituksena määrittää oikeudenmukaiset ja kestävät palkkiotasot, jotka antaisivat jokaiselle vangille mahdollisuuden tehdä työtä;

66.  rohkaisee jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä koulutusta, yhteiskuntaan sopeutumista ja uudelleenintegroitumista koskevien ohjelmien osalta erityisesti uudelleenintegroitumisen parantamiseksi ja rikosten uusimisen sekä radikalisoitumistapausten ehkäisemiseksi vankilasta pääsyn jälkeen;

67.  kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan teknisesti ja taloudellisesti mahdollisuuksien mukaan vankilajärjestelmien ja -olojen parantamista erityisesti vakavista rahoitusongelmista kärsivissä jäsenvaltioissa;

68.  kehottaa komissiota julkaisemaan yksityiskohtaisia raportteja tilanteesta eurooppalaisissa vankiloissa viiden vuoden välein tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen ja toivoo, että raportit sisältävät perusteellisen analyysin vangeille tarjotun koulutuksen laadusta sekä arvion vapauden menettämiselle vaihtoehtoisten toimenpiteiden tuloksista (myös uusimisasteen);

69.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulle ja Euroopan neuvoston kidutuksen estämistä käsittelevälle eurooppalaiselle komitealle.

(1)EYVL C 32, 5.2.1996, s. 102.
(2)EYVL C 98, 9.4.1999, s. 299.
(3)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 12.
(4)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 82.
(5)EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.
(6)EUVL L 327, 5.12.2008, s. 27.
(7)EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.
(8)EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.
(9)EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0410.
(11)www.unodc.org/documents/brussels/News/2016.10_Handbook_on_VEPs.pdf

Oikeudellinen huomautus