Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2260(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0052/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0052/2018

Keskustelut :

PV 13/03/2018 - 20
CRE 13/03/2018 - 20

Äänestykset :

PV 14/03/2018 - 8.12
CRE 14/03/2018 - 8.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0078

Hyväksytyt tekstit
PDF 244kWORD 62k
Keskiviikko 14. maaliskuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2018 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat
P8_TA(2018)0078A8-0052/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta: vuotuisen kasvuselvityksen 2018 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat (2017/2260(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 145, 148, 152, 153, 174 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston (Yhteisvastuu),

–  ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 3, 4, 5, 8 ja 10,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 annetun toimielinten välisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (COM(2017)0690),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun luonnoksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon vuotuisesta kasvuselvityksestä 2018 (COM(2017)0674),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2017)0677),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta (COM(2017)0770),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission asiakirjan ”Kertomus varoitusmekanismista – vuosi 2018” (COM(2017)0771),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2018 alustavien talousarviosuunnitelmien kokonaisarvioinnista (COM(2017)0800),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, jossa luodaan tilannekatsaus vuonna 2013 annettuun suositukseen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (SWD(2017)0258),

–  ottaa huomioon komission julkaiseman vuosittaisen raportin ”Employment and Social Developments in Europe” seitsemännen (2017) painoksen, jossa keskitytään sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen Euroopassa,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (COM(2016)0604),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lisätään Euroopan investointeja kasvuun ja työllisyyteen: Euroopan strategisten investointien rahaston toinen toimintakausi ja uusi Euroopan ulkoinen investointiohjelma” (COM(2016)0581),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä” (COM(2016)0381),

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127) ja sen liitteet,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2016)0071) ja 15. syyskuuta 2016 vahvistetun Euroopan parlamentin kannan kyseiseen ehdotukseen(2),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun sosiaalisia investointeja koskevan komission toimenpidepaketin sekä suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(3),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020) ja tästä tiedonannosta 16. kesäkuuta 2010 annetun parlamentin päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 22. kesäkuuta 2015 julkistaman kertomuksen ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely”,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,

–  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman eriarvoisuuden torjunnasta työpaikkojen luontia ja kasvua edistävänä tekijänä(5),

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen talouspolitiikasta(6),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa(7),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle(8),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(9),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa vuosina 2014–2015(10),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuisen kasvuselvityksen 2017 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdat”(11),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(12),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(13),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta(14),

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä(15),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen”(16),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(17)

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(18),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean loppupäätelmät Euroopan unionin ensimmäisestä kertomuksesta (syyskuu 2015),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen maaliskuussa 2017 julkaiseman erityiskertomuksen nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 25. syyskuuta 2017 antaman raportin työelämän kehityksestä Euroopassa ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review 2016” ja etenkin sen luvun, jossa tarkastellaan palkkaeroja koskevaa näyttöä, keskustelua ja toimia,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 18. heinäkuuta 2017 julkaiseman ajankohtaisen tutkimuksen palkkaeroista lähetettyjen työntekijöiden tapauksessa ”Pay inequalities experienced by posted workers: Challenging the equal treatment principle”, jossa esitetään yksityiskohtaisesti Euroopan hallitusten ja työmarkkinajärjestöjen kannat periaatteeseen samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 26. kesäkuuta 2017 antaman raportin työn muutoksista ja palkkaeroista ”Occupational change and wage inequality: European Jobs Monitor 2017”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 19. huhtikuuta 2017 antaman raportin sosiaalisesta liikkuvuudesta EU:ssa,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 13. maaliskuuta 2017 antaman raportin tuloeroista ja työllisyysmalleista Euroopassa ennen vaikeaa taantumaa ja sen jälkeen ”Income inequalities and employment patterns in Europe before and after the Great Recession”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 24. helmikuuta 2017 antaman raportin, joka koskee työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja vuoden 2016 tilanteen päivitystä, sekä Eurofound-säätiön 16. helmikuuta 2016 antaman raportin, joka koskee työmarkkinaosapuolten roolia ohjausjaksossa vuosina 2011–2014,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 17. marraskuuta 2016 antaman tiivistelmäraportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 12. maaliskuuta 2015 antaman raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

–  ottaa huomioon Eurofound-säätiön 29. lokakuuta 2013 antaman raportin naisten ja miesten työoloista ja -ehdoista Euroopassa ”Women, men and working conditions in Europe”,

–  ottaa huomioon kansallisten parlamenttien edustajien kanssa käydyt keskustelut talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson vuoden 2018 painopisteistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0052/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU:n työllisyysaste on nousussa ja että vuoden 2017 toisella neljänneksellä se oli 72,3 prosenttia, mikä tarkoittaa, että työssä olevien määrä oli noussut 235,4 miljoonaan ja että EU on saavuttamassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun tavoitteen nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin; toteaa, että monien jäsenvaltioiden työllisyysasteissa on edelleen tuntuvia eroja, sillä Kreikka, Kroatia, Italia ja Espanja jäävät selvästi alle EU:n keskiarvon, joka on 65 prosenttia, kun taas Alankomaissa, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ruotsissa työllisyysaste on yli 75 prosenttia, joten kriisistä toipumiseen ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian kansallisten tavoitteiden saavuttamiseen on vielä matkaa; toteaa, että kokeneiden, korkean osaamistason ja miespuolisten työntekijöiden keskuudessa työllisyys on kasvanut voimakkaammin kuin nuorten, matalan osaamistason ja naispuolisten työntekijöiden; ottaa huomioon, että työllisyys ilmaistuna työntekijän tekemien työtuntien määränä on koko EU:ssa edelleen 3 prosenttia alle kriisiä edeltävän tason ja euroalueella puolestaan 4 prosenttia alle kyseisen tason, mikä johtuu osa-aikatyön lisääntymisestä sekä kokoaikatyöntekijöiden työtuntien määrän pienenemisestä; ottaa huomioon, että nyt EU:ssa on yhä 18,9 miljoonaa ihmistä vailla työtä, investointeja on edelleen liian vähän, palkkojen kasvu on vähäistä ja työssäkäyvien köyhyys lisääntyy edelleen; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklassa todetaan, että unionin on pyrittävä täystyöllisyyteen;

B.  ottaa huomioon, että 18,9 miljoonaa ihmistä on edelleen vailla työtä EU:ssa, vaikka työttömyysaste on alimmillaan yhdeksään vuoteen niin koko EU:ssa (7,5 prosenttia) kuin euroalueella (8,9 prosenttia); toteaa lisäksi, että elpyminen jakaantuu hyvin epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken työttömyysasteen vaihdellessa noin 4 prosentista Saksassa liki 20 prosenttiin Espanjassa ja 23,6 prosenttiin Kreikassa; toteaa, että piilotyöttömyys (eli työttömät, jotka haluavat tehdä töitä, mutta eivät hae aktiivisesti työpaikkaa) oli 20 prosenttia vuonna 2016, kun taas EU:n pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen hälyttävän suuri eli yli 46,4 prosenttia (euroalueen vastaava osuus oli 49,7 prosenttia); toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa työttömyys pysyy korkeana olemattoman kasvun ja rakenteellisten heikkouksien vuoksi, toteaa, että korkean työttömyyden yhtenä syynä ovat riittämättömät työmarkkinauudistukset; katsoo, että pitkäaikaistyöttömien tukeminen on olennaisen tärkeää, sillä muuten tilanne alkaa vaikuttaa heidän itseluottamukseensa, hyvinvointiinsa ja tulevaan kehitykseensä, mikä saattaa heidät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraan ja vaarantaa sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden sekä Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden;

C.  ottaa huomioon, että osa-aikatyö on lisääntynyt 11 prosenttia vuodesta 2008 ja että samassa ajassa kokoaikainen työnteko on vähentynyt 2 prosenttia, ja toteaa, että muun kuin vapaaehtoisen osa-aikatyön osuus tällaisista työsopimuksista laski 29,3 prosentista (2013) 27,7 prosenttiin (2016), mikä kuitenkin vastaa edelleen neljännestä tällaisista sopimuksista;

D.  ottaa huomioon, että työmarkkinoiden lohkoutuminen vakituisiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin on edelleen huolestuttavaa, sillä määräaikaisten työsuhteiden osuus vaihtelee joissakin jäsenvaltioissa kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin, siirtyminen vakituiseen työsuhteeseen on erittäin vähäistä ja määräaikaisia työpaikkoja pidetään ennemminkin ”umpikujina” kuin välivaiheena ennen vakituista työpaikkaa; ottaa huomioon, että tämän ilmiön vuoksi suuri määrä työntekijöitä ei pääse hyötymään turvallisista, suhteellisen hyväpalkkaisista työsuhteista ja hyvistä tulevaisuudennäkymistä ja vakituisten ja määräaikaisten työntekijöiden välille kehittyy palkkaeroja;

E.  toteaa, että vaikka nuorten työttömyysasteessa on havaittavissa pientä paranemista, se on edelleen 16,6 prosenttia (18,7 prosenttia euroalueella), joka on hälyttävän korkea taso; ottaa huomioon, että yhteisen työllisyysraportin luonnoksen mukaan nuoret työskentelevät muita useammin epätavanomaisissa tai epätyypillisissä työsuhteissa, kuten määräaikaisissa töissä, ei-vapaaehtoisessa osa-aikatyössä ja heikommin palkatuissa töissä; ottaa huomioon, että vuonna 2016 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia 15–24-vuotiaita nuoria oli edelleen 6,3 miljoonaa; toteaa, että jäsenvaltiot voivat puuttua nuorisotyöttömyyteen kehittämällä ja panemalla täytäntöön työmarkkinoita koskevia sääntelykehyksiä, koulutusjärjestelmiä ja aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, sillä ikään perustuva syrjintä on kielletty SEUT-sopimuksen 19 artiklassa ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetussa neuvoston direktiivissä 2000/78/EY;

F.  huomauttaa, että vaikka jäsenvaltioiden työttömyysasteiden väliset erot ovat kaventuneet, ne ovat kuitenkin edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen kriisiä; ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyyden osuus kokonaistyöttömyydestä on edelleen 50 prosenttia eräissä jäsenvaltioissa ja keskimäärin 46,6 prosenttia EU:ssa ja 49,7 prosenttia euroalueella; toteaa, että työttömyysastetta määritettäessä huomioon otetaan vain henkilöt, joilla ei ole työtä ja jotka ovat aktiivisesti etsineet työpaikkaa neljän viime viikon aikana, ja että pitkäaikaistyöttömyysasteessa kyse on ainoastaan niistä taloudellisesti aktiivisista 15–74-vuotiaista henkilöistä, jotka ovat olleet työttöminä vähintään 12 kuukauden ajan;

G.  ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero on edelleen olemassa ja se on nyt 11,6 prosenttiyksikköä koko EU:ssa: miesten työllisyysaste on 76,9 prosenttia ja naisten 65,3 prosenttia; toteaa, että ero on tätäkin suurempi EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten ja romaninaisten osalta; ottaa huomioon, että osa-aikatyössä sukupuolten välinen ero on vieläkin suurempi ja se oli 23 prosenttiyksikköä vuonna 2016 ja yli 30 prosenttiyksikköä neljässä jäsenvaltiossa; toteaa, että ei-vapaaehtoista osa-aikatyötä tekevistä 23,5 prosenttia oli naisia; ottaa huomioon, että niiden naisten työllisyysaste, joilla on vähintään yksi alle kuusivuotias lapsi, on 9 prosenttiyksikköä matalampi kuin lapsettomien naisten ja että 19 prosenttia EU:n potentiaalisesta naistyövoimasta oli työelämän ulkopuolella vuonna 2016, koska he hoitivat lapsia tai hoivaa tarvitsevia aikuisia; ottaa huomioon, että alhaisemman kokoaikavastaavan työllisyysasteen johdosta naiset kärsivät merkittävästä palkkaerosta, joka oli EU:ssa vuonna 2015 keskimäärin 16,3 prosenttia vaihdellen 26,9 prosentista Virossa 5,5 prosenttiin Italiassa ja Luxemburgissa;

H.  ottaa huomioon, että eräillä jäsenvaltioilla on rakenteellisia työmarkkinahaasteita, kuten alhainen osallistumisaste sekä osaamisen ja pätevyyden kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus; ottaa huomioon, että tarve ryhtyä konkreettisiin toimiin työelämän ulkopuolella olevan työvoiman integroimiseksi (uudelleen) työmarkkinoille kasvaa, jotta työmarkkinoiden tarpeisiin voidaan vastata;

I.  toteaa, että EU:n yhteiskunnat ikääntyvät (lähes 20 prosenttia Euroopan väestöstä on yli 65-vuotiaita ja arvioiden mukaan tämä osuus kasvaa 25 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä) ja vanhushuoltosuhde kasvaa, mistä aiheutuu lisähaasteita jäsenvaltioille, jotka saattavat siksi joutua tekemään mukautuksia kyetäkseen edelleen varmistamaan hyvin rahoitetut ja vahvat sosiaaliturva-, terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmät ja täyttämään virallisia ja epävirallisia hoitopalveluja koskevat tarpeet; katsoo, että omaishoitajat ovat yhteiskunnan elintärkeä resurssi; ottaa huomioon, että elinajanodote syntymähetkellä lyheni hieman 28 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2015 ja että sen arvioitiin olevan keskimäärin 80,6 vuotta (0,3 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014) naisten odotteen ollessa 83,3 vuotta (0,3 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014) ja miesten 77,9 vuotta (0,2 vuotta vähemmän kuin vuonna 2014); toteaa, että elinajanodote lyheni 28 jäsenvaltion EU:ssa ensimmäisen kerran sitten vuoden 2002, jolloin elinajanodotetta koskevat tiedot tulivat saataville EU:n kaikkien jäsenvaltioiden osalta, ja että lyheneminen on havaittavissa useimmissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan vielä ei voida sanoa, onko vuosien 2014 ja 2015 välillä todettu elinajanodotteen lyheneminen luonteeltaan tilapäistä vai jatkuuko se tulevinakin vuosina;

J.  ottaa huomioon, että väestönkehityksen haasteita ovat muun muassa väestökato ja haja-asutus, jotka jarruttavat asianomaisten alueiden kasvua ja uhkaavat EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

K.  ottaa huomioon, että koulunkäynnin keskeyttäneiden nuorten osuus on noin 20 prosenttia useissa jäsenvaltioissa, kuten Maltassa, Espanjassa ja Romaniassa, ja on edelleen yli EU:n asettaman 10 prosentin tavoitteen Portugalissa, Bulgariassa, Italiassa, Unkarissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kreikassa; toteaa, että koulunkäynnin keskeyttäminen muodostaa monimutkaisen haasteen henkilökohtaisella, kansallisella ja unionin tasolla; ottaa huomioon, että sosioekonomisesti epäedullinen asema, maahanmuuttotausta ja erityistarpeet ovat merkittävimmät tekijät, jotka liittyvät alhaiseen koulutustasoon ja koulunkäynnin keskeyttämiseen, kun otetaan huomioon, että luonnontieteiden alalla heikosti suoriutuneiden keskimääräinen osuus EU:ssa oli alimmassa sosioekonomisessa kvartiilissa vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa noin 34 prosenttia, mikä on 26 prosenttiyksikköä enemmän kuin ylimmässä sosioekonomisessa kvartiilissa;

L.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden alalla toimii 2 miljoonaa yritystä (noin 10 prosenttia kaikista yrityksistä EU:ssa) ja että ne työllistävät yli 14 miljoonaa henkilöä (noin 6,5 prosenttia EU:n työvoimasta); toteaa, että tämä ala on tärkeässä asemassa nykypäivän yhteiskuntien pyrkiessä vastaamaan lukemattomiin haasteisiinsa, joista väestön ikääntyminen ei ole vähäisin;

M.  ottaa huomioon, että 80 miljoonalla eurooppalaisella on jokin vamma; toteaa, että heille tarkoitettujen esteettömyystoimenpiteiden täytäntöönpano ei ole edelleenkään ajan tasalla;

N.  katsoo, että vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä onkin edistytty jonkin verran, yhteiskunnassa on edelleen huono-osaisia ryhmiä ja Euroopan eri osissa on 119 miljoonaa ihmistä, mukaan lukien 25 miljoonaa lasta eli enemmän kuin yksi neljästä EU:ssa elävästä lapsesta, jotka ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa, mitä ei voida hyväksyä, ja alueellisia eroja on edelleen niin jäsenvaltioiden kuin koko unionin tasolla, joten EU on jäämässä kauaksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista; toteaa, että tuloerot kasvavat edelleen kahdessa kolmasosassa EU:n jäsenvaltioista; ottaa huomioon, että koko EU:ssa kotitalouksien rikkaimman 20 prosentin osuus tuloista oli 5,1 kertaa niin suuri kuin köyhimmän 20 prosentin osuus ja että eräissä Itä- ja Etelä-Euroopan maissa kyseinen suhdeluku oli 6,5 tai sitä suurempi eli liki kaksi kertaa suurempi kuin joissakin Keski-Euroopan tai Pohjoismaiden parhaiten suoriutuvissa maissa; ottaa huomioon, että suuri eriarvoisuus muodostaa edelleen esteen tasapuoliselle mahdollisuuksille saada koulutusta ja sosiaalista suojelua ja murenta siten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä kestävää talouskasvua;

O.  ottaa huomioon, että komission julkaisun ”Employment and Social Developments in Europe 2017” mukaan vuonna 2015 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oli 118,8 miljoonaa ihmistä eli 1,7 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2008 jääden kauaksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetuista tavoitteista, joiden mukaan köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrää vähennetään 20 miljoonalla, ja toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja, sillä syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osuus on 5 prosenttia tai vähemmän Tšekin tasavallassa ja Saksassa ja noin 20 prosenttia Kreikassa ja Espanjassa; ottaa huomioon, että vuonna 2016 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten (0–17-vuotiaat) osuus oli 26,4 prosenttia eli suurempi kuin aikuisten (16–64-vuotiaat) 24,2 prosentin osuus ja melkein 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ikäihmisten (yli 65-vuotiaat) osuus (18,3 prosenttia); toteaa, että köyhyyttä kokevien lasten määrä – tällä hetkellä yli 25 miljoonaa – on hälyttävän suuri Euroopassa ja että lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa koko loppuelämään, mikä vahvistaa huono-osaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle; pitää sosiaalipolitiikkaa merkittävänä, jotta saadaan aikaan yhteenkuuluvuutta ja saadaan kansalaiset tuntemaan unioni läheisemmäksi;

P.  ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä lisääntyy edelleen koko unionissa ja että heitä on eniten Espanjassa (13,1 prosenttia), Kreikassa (14 prosenttia) ja Romaniassa (18,6 prosenttia); toteaa tämän osoittavan, että työpaikka yksinään ei aina riitä nostamaan ihmistä köyhyydestä ja että ilmiön taustalla on erilaisia työmarkkinamalleja, kuten osa-aikatyö ja/tai määräaikainen työ, palkkatasot, kotitalouksien työssäkäyntiasteet ja heikot työehdot; ottaa huomioon, että palkkojen nousu jatkui hitaana EU:ssa ja ne nousivat alle yhden prosentin kahden viimeisen vuoden aikana ja että työntekijöille maksetaan EU:ssa sangen erisuuruisia korvauksia alkaen 4,6 eurosta tehtyä työtuntia kohti Bulgariassa 43,3 euroon Luxemburgissa; ottaa huomioon, että reaalipalkkojen kasvu oli pienempi kuin tuottavuuden keskimääräinen kasvu 18 jäsenvaltiossa 28:sta ja jäi jälkeen jopa työttömyyden vähenemisestä; katsoo, että palkkatasosta päättäminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan;

Q.  toteaa koulutuksen olevan ratkaiseva tekijä siinä, miten nuoret integroituvat työmarkkinoille ja katsoo sen kuuluvan ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle, joskin komissio tukee niitä tässä tehtävässä; katsoo, että laadukkaan koulutuksen on oltava kaikkien saatavilla, kun pidetään mielessä, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden (20–34-vuotiaiden) nuorten työllisyysaste on EU:ssa 82,8 prosenttia eli yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin toisen asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten työllisyysaste; ottaa huomioon, että ammatillisen koulutuksen uskottavuus on vähitellen lisääntymässä niin unionin nuorten kuin nuorten kyvyt merkille panevien yritystenkin silmissä; toteaa, että myös epävirallisissa yhteyksissä hankittu koulutus tarjoaa unionin kansalaisille työmarkkinoilla tarvittavia olennaisia välineitä;

R.  ottaa huomioon, että vaikka digitaalinen muutos edellyttää, että työntekijöillä on vähintään digitaaliset perustaidot, arviolta 44 prosentilla EU:n väestöstä ei ole näitä taitoja(19);

S.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu; katsoo, että tämä edistäisi sosiaalista osallisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa; ottaa huomioon, että teknologiset ja tieteelliset edistysaskeleet, jotka pannaan tyytyväisenä merkille tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä, mahdollistavat parempien, tehokkaampien ja kohtuuhintaisempien hoitojen ja lääkkeiden kehittämisen; katsoo, että tämä edistyminen auttaa osaltaan varmistamaan, että tietyistä kroonisista sairauksista kärsivät henkilöt voivat päästä työmarkkinoille tai jatkaa työntekoa paljon pidempään; katsoo, että eräiden lääkkeiden korkea hintataso vaarantaa nykyisin tämän tavoitteen saavuttamisen;

T.  katsoo, että jäsenvaltioiden finanssipolitiikka vaikuttaa makrotaloudellisen ympäristön vakauttamiseen ja sillä pyritään myös muihin tavoitteisiin, kuten julkisen talouden kestävyyteen ja tulojen uudelleenjakoon;

U.  ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmien tarjoaminen ja hallinta kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU koordinoi niitä mutta ei yhdenmukaista;

V.  toteaa, että henkeä kohti lasketut kotitalouksien käytettävissä olevat bruttotulot eivät edelleenkään ole eräissä jäsenvaltioissa palanneet kriisiä edeltävälle tasolle ja että joissain tapauksissa ne ovat 20–30 prosenttiyksikköä matalammat kuin vuonna 2008;

W.  ottaa huomioon, että EU:n talouden kyky tuottaa pitkän aikavälin kasvua on heikompi kuin EU:n pääasiallisten kilpailijoiden; toteaa komission arvioineen, että EU:n talous voi mahdollisesti kasvaa noin 1,4 prosenttia, kun Yhdysvaltojen vastaava luku on 2 prosenttia;

X.  toteaa, että pimeä työ estää työntekijöitä käyttämästä oikeuksiaan, kannustaa sosiaaliseen polkumyyntiin, aiheuttaa vakavia seurauksia talousarvioille ja vaikuttaa kielteisesti työllisyyteen, tuottavuuteen, työn laatuun, osaamisen kehitykseen sekä eläke-etuusjärjestelmien tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen; katsoo, että on jatkettava toimia pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi;

Y.  toteaa, että syrjäisimpien alueiden on selvittävä niiden erityispiirteistä kumpuavista valtavista vaikeuksista, jotka rajoittavat niiden kasvumahdollisuuksia; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla työttömyysasteet vaihtelevat 11,2:n ja 27,1 prosentin välillä ja pitkäaikaistyöttömyysasteet 54,5:n ja 80,9 prosentin välillä; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla nuorisotyöttömyysaste on yli 40 prosenttia;

Z.  ottaa huomioon, että Eurofound-säätiön tutkimusten mukaan työmarkkinaosapuolten osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen paranee vähitellen useimmissa jäsenvaltioissa, vaikka kansallisten työmarkkinaosapuolten talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon osallistumisen laadussa ja vaikuttavuudessa ilmenee edelleen merkittäviä eroja;

AA.  ottaa huomioon, että Eurofound-säätiön tulevassa raportissa, joka koskee työmarkkinaosapuolten osallistumista talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, on työmarkkinoiden toiminnan tehostamista koskevan työllisyyden suuntaviivan 7 mukaisesti määrä tarkastella osallistumisen vakiintumista ja tietoisuuden lisääntymistä; toteaa, että työmarkkinaosapuolet korostavat kuitenkin tarvetta varmistaa asianmukainen osallistuminen helpottamalla merkityksellisiä ja oikea-aikaisia kuulemisia, kannanottojen vaihtamista ja palautteen antamista sekä antamalla näkyvyyttä työmarkkinaosapuolten kannoille;

1.  pitää myönteisinä vuotuista kasvuselvitystä 2018 ja siihen nivoutuvaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja toteaa niiden olevan merkittävä osa laadukkaita työpaikkoja, ja kestävää kasvua ja investointia koskevaa yleisempää politiikkaa, jolla pyritään tuottavuuden ja palkkojen parantamiseen, työpaikkojen luomiseen, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen, sosiaalisen suojelun parantamiseen ja julkisten palvelujen saatavuuden ja laadun kohentamiseen; toteaa, että vuotuinen kasvuselvitys perustuu investointien, rakenneuudistusten ja vastuullisen finanssipolitiikan strategiaan ja että tähän olisi liitettävä politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla huolehditaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden ja tavoitteiden toteutumisesta; korostaa, että komission olisi talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa parannettava toimintapolitiikkojen yhteensovittamista, jotta voidaan paremmin seurata, ehkäistä ja korjata kielteisiä kehityssuuntauksia, jotka saattaisivat lisätä eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista edistystä; toteaa, että tällä tavoin talouden koordinointi voitaisiin yhdistää työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tuloksellisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita pitämään kiinni selvityksessä ja siihen liitetyssä yhteisessä työllisyysraportissa määritetyistä painopisteistä, kun ne laativat kansallisia politiikkoja ja strategioita, joilla edistetään kasvua, kestävää talouskehitystä, laadukkaita työpaikkoja, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta; toteaa, että on tärkeää suojella työntekijöiden oikeuksia ja edistää heidän neuvotteluvoimaansa;

2.  korostaa tarvetta toteuttaa sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia, joilla on tarkoitus päästä parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon, tehostamalla osallistavia työmarkkina- ja sosiaalipolitiikkoja, joilla huolehditaan työntekijöiden ja heikossa asemassa olevien ryhmien tarpeista, jotta vauhditetaan investointeja ja luodaan laadukkaita työpaikkoja, autetaan työvoimaa hankkimaan tarvitsemansa taidot, edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja oikeudenmukaisia työehtoja, lisätään työn tuottavuutta, tuetaan palkkojen kasvua ja kestäviä ja riittäviä sosiaalisen suojelun järjestelmiä sekä parannetaan kaikkien kansalaisten elintasoa; painottaa, että on vahvistettava yritysten ja työntekijöiden kannalta suotuisaa ympäristöä, jotta voidaan luoda pysyvämpää työllisyyttä ja pyrkiä tasapainoon sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden välillä ja tehdä päätöksiä yhteisesti ja täydentävällä tavalla; kehottaa jäsenvaltioita siirtymään asteittain työn verotuksesta muihin verolähteisiin vaarantamatta sosiaaliturvaa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan sosiaalisia normeja ja vähennetään eriarvoisuutta;

3.  korostaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat tärkeimpiä keinoja, joilla työnantajat ja ammattiyhdistykset voivat vahvistaa oikeudenmukaiset palkat ja työehdot, ja että vankat työehtosopimusjärjestelmät lisäävät jäsenvaltioiden kykyä selviytyä talouskriiseistä; muistuttaa, että oikeus keskitettyyn sopimiseen on kaikkia eurooppalaisia työntekijöitä koskeva asia, jolla on ratkaisen tärkeitä vaikutuksia demokratiaan ja oikeusvaltioon ja myös perustavien sosiaalisten oikeuksien kunnioittamiseen; korostaa, että keskitetty sopiminen on eurooppalainen perusoikeus, jota unionin toimielinten on EU:n perusoikeuskirjan 28 artiklan mukaisesti noudatettava; vaatii tässä suhteessa toimintapolitiikkoja, joissa kunnioitetaan, edistetään ja vahvistetaan keskitettyä sopimista ja työntekijöiden asemaa palkanmuodostusjärjestelmissä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa korkeatasoisten työolojen ja -ehtojen aikaansaamisessa; katsoo, että tavoitteena tässä olisi oltava kokonaiskysynnän ja talouden elpymisen tukeminen, palkkaerojen vähentäminen sekä työssäkäyvien köyhyyden torjuminen;

4.  kehottaa sitoutumaan vahvemmin köyhyyden ja lisääntyvän eriarvoisuuden torjumiseen ja edistämään sosiaalisia investointeja, sillä niistä saadaan taloudellista tuottoa ja sosiaalisia etuja; muistuttaa, että taloudet, joissa tehdään enemmän sosiaalisia investointeja, kestävät paremmin häiriöitä, kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota suomaan vakaus-ja kasvusopimuksen nykyisten määräysten puitteissa liikkumavaraa, jotta voidaan tehdä julkisia sosiaalisia investointeja sekä tarvittaessa lisätä investointeja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville tarkoitettuun sosiaaliseen infrastruktuuriin ja tukeen, jotta eriarvoisuuteen voidaan puuttua asianmukaisesti, etenkin riittävää ja oikein kohdennettua tulotukea tarjoavilla sosiaalisen suojelun järjestelmillä; kehottaa komissiota arvioimaan tarvittaessa perusteellisemmin, minkä tyyppisiä menoja voidaan kiistatta pitää sosiaalisina investointeina;

5.  pitää tärkeänä edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua, jotta helpotetaan muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pääsyä työmarkkinoille ja integroitumista yhteiskuntaan; esittää huolensa etnisten vähemmistöjen edelleen vähäisestä osallistumisesta työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita panemaan direktiivit 2000/78/EY ja 2000/43/EY asianmukaisesti täytäntöön; muistuttaa, että uudet tulijat tuovat mukanaan uusia taitoja ja tietämystä, ja kehottaa kehittämään ja edistämään edelleen välineitä monikielisen tiedon tarjoamiseksi virallisen oppimisen ja arkioppimisen, ammatillisen koulutuksen, harjoitteluiden ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksista;

6.  kehottaa komissiota käynnistämään toimia, joilla autetaan tietyntyyppisistä terveysongelmista, kuten kroonisesta kivusta, kärsiviä pääsemään työmarkkinoille tai pysymään niillä; katsoo, että työmarkkinoiden on oltava varautuneita tällaisiin tilanteisiin ja niiden on muututtava joustavammiksi ja syrjimättömämmiksi, jotta varmistetaan, että kyseiset henkilöt voivat antaa oman panoksensa EU:n talouskehitykseen ja helpottaa siten sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvia paineita;

7.  pitää myönteisenä komission tukea ympäristön kestävyyden parantamiseksi tehtäville investoinneille sekä niissä piilevien, koko taloutta hyödyttävien mahdollisuuksien tunnustamista; on samaa mieltä siitä, että tukemalla siirtymistä kierto- ja vihreään talouteen työpaikkojen nettokasvua voidaan lisätä merkittävästi;

8.  on tyytyväinen toimielinten väliseen julistukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja katsoo, että talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla olisi tuettava sen kahtakymmentä keskeistä periaatetta, jotka koskevat yhtäläisiä mahdollisuuksia ja työmarkkinoille pääsyä, oikeudenmukaisia työehtoja sekä sosiaalista suojelua ja osallisuutta ja joita olisi pidettävä lähtökohtana ja suosituksena pantaessa täytäntöön talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvää politiikan koordinointisykliä, jotta Eurooppa voi aidosti päästä parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon, luoda talouskasvua ja saada aikaan sellaisen ennustettavan ja kestävän taloudellisen tilanteen, joka vastaa talous- ja työllisyyspoliittisia tavoitteita ja palvelee siten Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettuja ensisijaisia päämääriä; huomauttaa, että talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson koordinointiprosessi on keskeinen väline sosiaalisten oikeuksien pilarin synnyttäneen Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on kyse ensimmäisestä askeleesta, jolla luodaan sosiaalisten oikeuksien suojelemista ja kehittämistä unionissa koskeva yhteinen lähestymistapa, joka olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamissa toimenpiteissä; kehottaa siksi komissiota antamaan konkreettisia ehdotuksia, jotta sosiaalisia oikeuksia voidaan vahvistaa konkreettisilla ja erityisillä välineillä (lainsäädäntö, poliittisen päätöksenteon mekanismit ja rahoitusvälineet) ja saada aikaan konkreettisia tuloksia; korostaa perusoikeuksien ensisijaisuutta;

9.  panee merkille toteutetut toimet, joilla vahvistetaan ohjausjakson sosiaalista ulottuvuutta; kehottaa ryhtymään lisätoimiin sosiaalisten ja taloudellisten painopisteiden saattamiseksi tasapainoon sekä sosiaalialan seurannan ja suositusten laadun parantamiseksi;

10.  suhtautuu myönteisesti uuteen tulostauluun, joka käsittää 14 pääindikaattoria jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalipoliittisten tulosten seuraamiseksi sosiaalisessa pilarissa määritetyn kolmen laajan ulottuvuuden puitteissa;

11.  korostaa, että EU:ssa 14 pääindikaattorista keskimäärin 11 osoitti tilanteen parantuneen vuonna, jota viimeisimmät saatavilla olevat tiedot koskevat, mikä vahvistaa työmarkkinoiden ja sosiaalisen tilanteen kohentuneen tasaisesti talouden elpymisen myötä; panee kuitenkin merkille, että sosiaalisessa pilarissa määritettyjen ulottuvuuksien mukaisen ylöspäin suuntautuvan sosiaalisen lähentymisen toteutuminen edellyttää toimenpiteitä, kuten komissio on todennut, ja että pääindikaattoreiden tarkastelu osoittaa, että 17 jäsenvaltiossa 28:sta on vähintään yksi ”kriittinen tilanne”;

12.  toteaa, että vaikka talous- ja työllisyystilanne on parantunut viime vuosina kaikkialla EU:ssa, tämä ei aina ole hyödyttänyt kaikkia tasapuolisesti ja köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien ihmisten määrä on edelleen liian suuri; pitää huolestuttavana eriarvoisuuden lisääntymistä EU:ssa ja jäsenvaltioissa sekä köyhyyden vaarassa olevien – niin osa-aikaisten kuin kokoaikaisten – työntekijöiden osuuden kasvua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan toimiaan näiden ihmisten olojen parantamiseksi sekä tunnustamaan aiempaa selvemmin kansalaisjärjestöjen, köyhyyden vastaista työtä tekevien järjestöjen ja itse köyhyydessä elävien ihmisten työn ja asiantuntemuksen sekä edistämään näiden osallistumista hyvien käytänteiden vaihtoon; katsoo, että suuri eriarvoisuus vähentää talouden tuottoa ja mahdollisuuksia kestävään kasvuun; korostaa, että pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroiminen yksilöllisten kohdistettujen toimenpiteiden avulla on yksi merkittävä tekijä torjuttaessa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistettäessä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyttä; edellyttää, että perustetaan ja kehitetään kumppanuuksia, joissa ovat mukana kaikki asianomaiset sidosryhmät, jotta voidaan antaa välineidä reagoida tehokkaammin työmarkkinoiden tarpeisiin, kehittää tehokkaita ratkaisuja ja ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä; korostaa tarvetta harjoittaa tehokasta työmarkkinapolitiikkaa pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi autettava työttömiä vieläkin enemmän tarjoamalla heille kohtuuhintaisia, helppokäyttöisiä ja laadukkaita työnetsintään, koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen liittyviä tukipalveluja ja suojeltava samalla niitä, jotka eivät kykene osallistumaan näihin tukipalveluihin;

13.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaaliset kehitystavoitteet antaessaan toimintapoliittisia suosituksia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

14.  toteaa jälleen kerran olevansa huolissaan eri jäsenvaltioiden työllisyys- ja työttömyysasteiden eroista ja varoittaa erityisesti vajaatyöllisyyden ja piilotyöttömyyden huolestuttavasta tasosta; on erityisen huolissaan korkeasta nuorisotyöttömyydestä, joka on EU:ssa yli 11 prosenttia lukuun ottamatta muutamaa jäsenvaltiota (Itävalta, Tšekin tasavalta, Alankomaat, Unkari, Malta ja Saksa); pitää erityisen huolestuttavana, että useissa maissa on edelleen paljon työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia ja koulunkäynnin keskeyttäneitä nuoria; pitää tässä suhteessa myönteisenä nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä 2,4 miljardilla eurolla vuosiksi 2017–2020; korostaa, että tarvittaessa kyseiseen aloitteeseen olisi harkittava EU:n tason lisärahoitusta ja että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nuorisotakuu on täysin avoin kaikille ryhmille, mukaan lukien heikossa asemassa olevat henkilöt; muistuttaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”;

15.  jakaa komission näkemyksen, jonka mukaan ”sosiaalisen suojelun järjestelmien olisi taattava oikeus vähimmäistoimeentuloetuuksiin”; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään köyhyysrajan ylittävän asianmukaisen vähimmäistulon kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten myötävaikutuksella ja varmistamaan, että se on kaikkien saatavilla ja se kohdennetaan sitä kipeimmin tarvitseviin; katsoo, että ollakseen tehokkaita köyhyyden torjumisessa vähimmäistulojärjestelmiin olisi yhdistettävä mahdollisuus käyttää laadukkaita ja kohtuuhintaisia julkishyödykkeitä, palveluja ja toimia, joilla edistetään yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja helpotetaan heikossa asemassa olevien henkilöiden pääsyä tai paluuta työmarkkinoille, jos he ovat työkykyisiä;

16.  kehottaa komissiota luomaan eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen, jotta tietojenvaihto helpottuu ja voidaan koota yhteen tiedot kansalaisten nykyisistä ja entisistä etuuksista ja jotta väärinkäytökset voidaan ehkäistä;

17.  muistuttaa komissiolle, että sosiaalisen suojelun saatavuus on olennaisen tärkeää oikeudenmukaisten työehtojen luomisen kannalta ja että työmarkkinaosapuolten kuulemisten perusteella on tarpeen laatia konkreettisia ehdotuksia, joilla varmistetaan, että kaikenlaisen työn tekeminen kerryttää sosiaaliturvaetuuksia, myös asianmukaisia eläkkeitä;

18.  kehottaa komissiota lisäämään Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ponnistelujaan tukeakseen jäsenvaltioiden kattavia julkisia politiikkoja siten, että keskitytään tasoittamaan siirtymistä koulutuksesta ja (pitkään jatkuneesta) työttömyydestä työelämään; kehottaa erityisesti varmistamaan pitkäaikaistyöttömien työmarkkinoille integroinnista annetussa neuvoston suosituksessa(20) esitettyjen kansallisten toimenpiteiden täysimääräisen täytäntöönpanon; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään erityisesti iäkkäämpien työntekijöiden elinikäistä oppimista, jotta nämä voivat mukauttaa osaamistaan ja parantaa työllistettävyyttään;

19.  on huolestunut köyhyyden edelleen korkeasta tasosta EU:ssa melkein vuosikymmen kriisin puhkeamisen jälkeenkin sekä kuilusta, jonka kriisi tuotti sukupolvien välille, myös niissä jäsenvaltioissa, joissa on vähemmän köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevia; pitää erityisen huolestuttavana lapsiköyhyyden ja työssäkäyvien köyhien määrän lisääntymistä useissa jäsenvaltioissa huolimatta siitä, että makrotalous on elpynyt viime vuosina; panee merkille, että varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten osuus on kriittinen yli kolmasosassa jäsenvaltioista; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita rakenneuudistusten suunnittelussa ja toteuttamisessa ja arvioimaan niiden sosiaalisia vaikutuksia ja vaikutusten kohdentumista;

20.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään kaikki tarvittavat toimenpiteet köyhyyden ja etenkin lapsiköyhyyden vähentämiseksi merkittävästi unionissa; pyytää erityisesti antamaan konkreettisia ehdotuksia, joilla lapset asetetaan etusijalle nykyisissä köyhyyden lieventämistoimissa, komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin”, EU:n talousarvioissa 2017 ja 2018 vahvistettujen valmistelutoimien sekä Euroopan parlamentin päätöslauselmien mukaisesti; katsoo, että olisi varmistettava, että käytössä on toimenpiteitä, joilla jokaiselle köyhyyden vaarassa olevalle lapselle taataan maksuton terveydenhuolto, maksuton opetus, maksuton päivähoito, asianmukaiset asuinolot ja asianmukainen ravitsemus; korostaa, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä lapsiköyhyyden vähentämiseen tähtääviä kansallisia suunnitelmia, joissa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalisten tulonsiirtojen vähäisiin vaikutuksiin köyhyysriskin vähentämisessä;

21.  pitää myönteisenä, että vuotuisessa kasvuselvityksessä 2018 keskitytään asianmukaiseen sosiaaliseen asuntotuotantoon ja muuhun asumistukeen, kuten heikossa asemassa olevien henkilöiden suojelemiseen perusteettomalta häädöltä ja ulosmittaukselta, sekä asunnottomuuden torjuntaan; kehottaa tehostamaan asunnottomuuden ja asuntomarkkinoilta syrjäytymisen seurantaa ohjausjaksossa sekä antamaan tarvittaessa suosituksia;

22.  on tyytyväinen komission ehdotukseen avoimia ja ennakoitavia työehtoja EU:ssa koskevaksi direktiiviksi, jolla korvataan nykyinen kirjallista ilmoitusta koskeva direktiivi;

23.  korostaa, että nuorten ja matalan osaamistason työntekijöiden työttömyysaste on korkeampi kuin aikuisten ja korkean osaamistason työntekijöiden työttömyysaste; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan uuden osaamisohjelman täytäntöönpanoa, sillä ohjelmalla pyritään kohentamaan tiettyjen taitojen puutteesta kärsivien henkilöiden osaamista, jotta he voivat palata työmarkkinoille;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan toimensa, jotta saadaan investointeja kohtuuhintaiseen, kaikkien saatavilla olevaan ja laadukkaaseen koulutukseen, työn tuottavuuden lisäämistä tukevaan innovointiin, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan, sosiaaliseen osallisuuteen, työmarkkinoille integroimiseen sekä tehokkaampiin ja räätälöityihin julkisiin ja yksityisiin työnvälityspalveluihin, jotta varmistetaan, että hankitut taidot vastaavat työmarkkinoiden kysyntää, lisätään ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja varmistetaan heidän työmarkkinoille integroitumisensa sekä vähennetään koulunkäynnin keskeyttäneiden määrää; toteaa, että tällöin on otettava huomioon yksittäisten alueiden ja maiden maantieteelliset sekä väestörakennetta ja tulotasoa koskevat erot; korostaa tässä suhteessa digitaalisten ja muiden monialaisten taitojen kasvavaa kysyntää ja painottaa, että tällaisten taitojen kehittäminen on kiireellistä ja erityisen tarpeellista ja sen piiriin olisi otettava kaikki yhteiskuntaryhmät kiinnittäen erityistä huomiota matalan osaamistason työntekijöihin ja nuoriin; korostaa, että on tärkeää käynnistää aloitteita, joilla tuetaan opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden nuorten pitkän aikavälin liikkuvuutta, mikä mahdollistaa ammattitaitoisen ja liikkuvan työvoiman kehittämisen aloilla, joilla on työllistämispotentiaalia;

25.  katsoo, että tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen auttaa poistamaan Euroopan työmarkkinoiden osaamisvajeen ja hyödyttää myös työnhakijoita, etenkin nuoria; huomauttaa, että epävirallisen ja arkioppimisen yhteydessä hankitut pätevyydet ja taidot ovat tärkeitä siinä määrin kuin ne parantavat nuorten sekä hoivatehtäviensä vuoksi työmarkkinoilta pois olleiden henkilöiden työllistettävyyttä; toteaa siksi, että on tärkeää ottaa käyttöön järjestelmä, jolla validoidaan epävirallisen ja arkioppimisen kautta hankitut tiedot ja kokemukset ja erityisesti vapaaehtoistyössä hankitut kokemukset; pitää myönteisenä, että komissio on ottanut vuotuisessa kasvuselvityksessä huomioon kyseisten taitojen tunnustamisen merkityksen Euroopan uuden osaamisohjelman kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ammatillista koulutusta ja vahvistamaan työssäoppimista, myös laadukkaita oppisopimuspaikkoja;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan oppisopimuskoulutusohjelmia ja hyödyntämään täysimääräisesti harjoittelijoille saatavilla olevia Erasmus+ -varoja tällaisen koulutuksen laadun ja houkuttavuuden takaamiseksi; muistuttaa komissiota siitä, että on lisättävä syrjäisimpien alueiden nuorten osallistumista tähän ohjelmaan, kuten komission tiedonannossa ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” todettiin;

27.  kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan koulutusta ja nuorisoa koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanemiseksi ja parhaiden käytänteiden vaihdon edistämiseksi;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään mahdollisuuksia parempaan koulutukseen, taitojen hankkimiseen ja työhön, sekä varmistamaan, että kaikissa niiden toimissa osaamisen edistämiseksi keskitytään aiempaa voimakkaammin vihreään ja kiertotalouteen;

29.  katsoo, että tulevaisuuteen soveltuvaan osaamisohjelmaan olisi sisällytettävä kestävyyteen perehtyminen ja itse ohjelma olisi otettava mukaan laajempaan pohdintaan osaamisen kehittämisestä työpaikan tarpeiden mukaan eurooppalaisten yhteiskuntien digitalisoinnin ja robottien käytön lisääntyessä, ja toteaa, että olisi keskityttävä paitsi talouskasvuun myös oppijan henkilökohtaiseen kehitykseen ja hänen terveytensä ja hyvinvointinsa kohenemiseen;

30.  pitää myönteisenä 14. marraskuuta 2017 annettua komission tiedonantoa ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (COM(2017)0673), jossa esitetään rohkeita koulutusalan tavoitteita, etenkin eurooppalaisen koulutusalueen luomista ja kieltenopetuksen parantamista Euroopassa;

31.  muistuttaa, että luovat toimialat kuuluvat yrittäjähenkisimpiin aloihin ja että luovan toimialan koulutus kehittää muuallakin hyödyllisiä taitoja, kuten luovaa ajattelua, ongelmanratkaisua, kykyä työskennellä ryhmässä sekä kekseliäisyyttä; edellyttää, että taiteet ja luova oppiminen sisällytetään luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM-tieteet) opetukseen, kun otetaan huomioon luovuuden ja innovoinnin tiivis yhteys; muistuttaa lisäksi, että kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla on mahdollisuuksia säilyttää ja edistää Euroopan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja edistää talouskasvua, innovointia ja työllisyyttä sekä erityisesti nuorisotyöllisyyttä; tähdentää, että kulttuurialan ja luovien toimialojen edelleen edistäminen ja niihin investoiminen saattavat edistää merkittävästi investointeja, kasvua, innovointia ja työllisyyttä; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan kokonaisuutena mahdollisuuksia, joita kulttuuriala ja luovat toimialat ja etenkin kansalaisjärjestöt ja pienyhdistykset tarjoavat, esimerkiksi nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä;

32.  muistuttaa, että tyttöjä ja nuoria naisia on kannustettava tieto- ja viestintätekniikka-alan opintoihin, ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tyttöjä ja nuoria naisia opiskelemaan STEM-tieteitä siten, että myös taiteet ja humanistiset aineet otetaan huomioon; kehottaa myös lisäämään naisten edustusta STEM-aloilla;

33.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaikkiin tarvittaviin toimiin työ- ja yksityiselämän asianmukaisen yhteensovittamisen sekä sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta tärkeiden palveluiden ja sitä koskevan lainsäädännön parantamiseksi; pyytää kehittämään helposti saatavilla olevia, laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluita ja hoivaa tarvitseville henkilöille tarkoitettuja hoitopalveluita sekä luomaan suotuisat olosuhteet vanhemmille ja omaisiaan hoitaville mahdollistamalla kannattavien perhelomien pitämisen ja uuden tekniikan mahdollisuuksia hyödyntävien joustavien työjärjestelyiden soveltamisen, takaamaan sosiaalisen suojelun ja järjestämään tarvittaessa asianmukaista koulutusta; korostaa kuitenkin tarvetta keventää perheenjäsenille pakollisista hoitotehtävistä aiheutuvaa taakkaa ja pyytää kehittämään kotitalous- ja hoivatyön alaa koskevaa sääntelyä, jolla helpotetaan työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista tukien samalla työpaikkojen luomista; korostaa tässä yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarjoamia mahdollisuuksia ja sosiaalipalvelujen tarjoajien ja yhteisötalouden yritysten merkittävää roolia; korostaa painokkaasti, että on seurattava sosiaalista edistystä ja sukupuolten tasa-arvon kehitystä, otettava huomioon sukupuolinäkökulma ja harkittava uudistusten vaikutuksia pitkällä aikavälillä;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön Barcelonan tavoitteiden tapaisia ikäihmisten, vammaisten ja muiden hoivaa tarvitsevien henkilöiden hoitamista koskevia tavoitteita sekä valvontatyökalut, joilla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kaikkiin hoivapalveluihin sovellettavat laatuvaatimukset, mukaan lukien palvelujen saatavuutta, käytettävyyttä ja kohtuuhintaisuutta koskevat vaatimukset; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan huomioon työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston antamat päätelmät tehokkaammasta itsenäistä elämää tukevasta yhteisöperustaisesta hoidosta sekä laatimaan selkeän strategian nykyaikaisten laadukkaiden yhteisöperustaisten palveluiden kehittämiseksi ja huoltajille ja etenkin omaishoitajille suunnatun tuen lisäämiseksi ja edistämään näitä pyrkimyksiä voimakkailla investoinneilla;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan työn laatua sekä työolojen, työterveyden ja -turvallisuuden osalta että kunnollisen elannon ja perhesuunnittelun mahdollistavan palkkauksen osalta; korostaa, että pimeää työntekoa on torjuttava tehokkaasti yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja asianmukaisia sakkoja soveltaen; kehottaa jäsenvaltioita ponnistelemaan entistäkin lujemmin pimeän työn muuttamiseksi viralliseksi työksi vahvistamalla työsuojelutarkastustensa mekanismeja ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla harmaan talouden työntekijät voivat siirtyä viralliseen talouteen; muistuttaa jäsenvaltioita pimeän työn vastaisesta EU-foorumista, johon niiden olisi osallistuttava aktiivisesti käyttämällä sitä parhaiden käytänteiden vaihtamiseen ja pyrkiäkseen torjumaan pimeää työtä, postilaatikkoyrityksiä ja näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista, jotka kaikki vaarantavat niin työn laadun ja työntekijöiden mahdollisuudet turvautua sosiaalisen suojelun järjestelmiin kuin kansalliset julkiset taloudet ja jotka siten aiheuttavat epäoikeudenmukaista kilpailua eurooppalaisten yritysten välillä; on tyytyväinen komission ehdottamiin uusiin aloitteisiin, kuten Euroopan työviranomaisen perustamista koskevan julkisen kuulemisen käynnistäminen ja eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen käyttöönotto; kehottaa siksi jäsenvaltioita takaamaan työsuojeluviranomaisille tai muille asianomaisille julkisille elimille riittävät resurssit paneutua pimeän työn kysymykseen ja suunnitella toimenpiteitä, joilla autetaan työntekijöitä siirtymään harmaasta taloudesta viralliseen talouteen; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan työsuojelutarkastuspalvelujen välistä rajatylittävää yhteistyötä sekä tietojen sähköistä vaihtoa, jotta voidaan parantaa sellaisten tarkastusten tehokkuutta, joiden tarkoituksena on torjua ja ehkäistä sosiaaliturvan väärinkäytöksiä ja pimeää työtä sekä vähentää hallinnollista rasitusta;

36.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden aktiiviset työmarkkinapolitiikat ovat tehokkaita ja vaikuttavia ja että ne on suunniteltu tukemaan liikkuvuutta alojen välillä ja työntekijöiden uudelleenkoulutusta, mikä on entistä tärkeämpää työmarkkinoiden sopeutuessa talouksiemme digitaaliseen muutokseen;

37.  korostaa pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja elvyttää koko taloutta; pitää elintärkeänä tarkastella toimintansa lopettamaan joutuneiden startup-yritysten suurta määrää, jotta tulevaisuutta varten voidaan ottaa opiksi, ja tukea yrittäjyyttä, mukaan lukien yhteisötalouden ja kiertotalouden mallien kehittäminen ja tukeminen; pitää lisäksi elintärkeänä parantaa liiketoimintaympäristöä poistamalla hallinnollisia esteitä ja mukauttamalla vaatimuksia, helpottamalla rahoituksen saantia ja edistämällä pk-yrityksiä, yrittäjiä, itsenäisiä ammatinharjoittajia, mikroyrityksiä, startup-yrityksiä sekä yhteisötalouden yrityksiä suosivien veromallien ja verosäännösten noudattamiseen liittyvien yksinkertaistettujen menettelyjen kehittämistä sekä ehkäistä verovilppiä ja tilanteita, joissa luotettavien tietojen puute estää selvittämästä veropohjia ja todellisia omistajia; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintapolitiikkoja, joilla edistetään vastuullista ja vaikuttavaa yrittäjyyskulttuuria nuorten keskuudessa jo varhaisiästä ja joilla heille tarjotaan mahdollisuuksia päästä harjoittelijaksi ja vierailla yrityksissä ja saada oikeanlaista tietämystä epäonnistumisten välttämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota jatkamaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan järjestöjä ja aloitteita, jotka auttavat nuoria yrittäjiä kehittämään innovatiivisia hankkeita;

38.  korostaa, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on kasvava ala, joka voi elvyttää taloutta ja lievittää samalla huono-osaisuutta, sosiaalista syrjäytymistä sekä muita yhteiskunnallisia ongelmia; katsoo siksi, että yrittäjyyskoulutukseen olisi sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja siinä olisi käsiteltävä sellaisia aiheita kuin reilua kauppaa, yhteiskunnallisia yrityksiä ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, kuten osuuskuntia, jotta voidaan pyrkiä kohti entistä sosiaalisempaa, osallistavampaa ja kestävämpää taloutta;

39.  huomauttaa, että yhteisötalouden yritykset olivat ratkaisevassa asemassa kriisin vaikutusten minimoimisessa; korostaakin tarvetta lisätä tukea kyseisille yrityksille erityisesti helpottamalla erilaisten rahoitusmuotojen, unionin myöntämä rahoitus mukaan luettuna, saatavuutta ja vähentämällä niiden hallinnollista rasitusta; korostaa, että näille yrityksille on vahvistettava oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan niiden toiminta EU:ssa ja jolla ehkäistään epäoikeudenmukainen kilpailu; pitää valitettavana, että niiden toimintaa ei ole otettu huomioon vuotuisessa kasvuselvityksessä parlamentin pyynnöstä huolimatta;

40.  toteaa, että naiset ovat edelleen aliedustettuja työmarkkinoilla; katsoo tämän osalta, että joustavilla työsopimuksilla, muun muassa omasta tahdosta tehtävää tilapäis- ja osa‑aikatyötä koskevilla sopimuksilla, voi olla merkittävä tehtävä sellaisten ryhmien osallistumisen lisäämisessä, jotka muuten saattaisivat syrjäytyä työmarkkinoilta, mukaan lukien naiset;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimukseen ja edistämään uusien tuotantomenetelmien ja palvelujen kehittämistä oikeudenmukaisen siirtymän yhteydessä; korostaa niiden tarjoamia mahdollisuuksia lisätä tuottavuutta ja kestävyyttä, luoda laadukkaita uusia työpaikkoja ja edistää pitkän aikavälin kehitystä;

42.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja tutkimuksen ja kehittämisen alaan Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti; toteaa, että tällä alalla tehdyillä investoinneilla tuetaan talouden kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamista ja edistetään siten vakaiden työpaikkojen luomista ja korkeampien palkkojen maksamista;

43.  korostaa, että on tärkeää varmistaa laajakaistayhteyksien saatavuus kaikilla alueilla, myös maaseutualueilla sekä vakavista ja pysyvistä luonnonhaitoista tai väestöongelmista kärsivillä alueilla, jotta edistetään sopusointuista kehitystä kaikkialla EU:ssa;

44.  pitää väestön vähenemistä, joka vaikuttaa vaihtelevasti EU:n eri alueilla, yhtenä vakavana kehitystä EU:ssa haittaavana esteenä, johon paneutuminen edellyttää erilaisia lähestymistapoja ja sitoumuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia tähän haasteeseen vastaamiseksi; painottaa, että väestön vähenemisen torjuminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka olisi sisällettävä välttämättömän infrastruktuurin mukauttaminen, laadukkaiden, palkkatasoltaan kunnollisten työpaikkojen luominen, julkisten palvelujen tehostaminen ja vapaaehtoisten joustavien työjärjestelyjen käyttöönotto, samalla kun olisi huolehdittava riittävästä työsuhdeturvasta ja sosiaalisen suojelun saatavuudesta;

45.  pitää myönteisenä, että komissio on sisällyttänyt Euroopan tilasto-ohjelmaansa tarpeen laatia tilastoja väestörakenteeseen liittyvistä haasteista, kuten väestökato ja asutuksen hajanaisuus; katsoo, että kyseiset tiedot antavat tarkan kuvan kyseisten alueiden ongelmista ja mahdollistavat siten parempien ratkaisujen löytämisen; kehottaa komissiota ottamaan kyseiset tilastot huomioon tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

46.  palauttaa mieliin, että elinajanodotteen pitenemisen vuoksi eläkejärjestelmiä on muutettava, jotta varmistetaan järjestelmien kestävyys sekä ikäihmisten hyvä elämänlaatu; korostaa, että tämä on toteutettavissa alentamalla elatussuhdetta, mihin sisältyy asianmukaisten työehtojen tarjoaminen, jotta halukkailla on mahdollisuus työskennellä pidempään, arvioimalla jäsenvaltioiden tasolla ja yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, onko tarpeen varmistaa sekä lakisääteisen että todellisen eläköitymisiän kestävyys ottamalla huomioon elinajanodotteen piteneminen ja vakuutusmaksujen suorittamisvuosien määrä, ehkäisemällä ennenaikaista työmarkkinoilta poistumista ja ottamalla nuoret, pakolaiset ja muuttajat mukaan työmarkkinoille; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita julkisten eläkejärjestelmien ja työeläkejärjestelmien lujittamisessa ja sellaisten hoitohyvitysten luomisessa, joilla korvataan naisten ja miesten lastenhoito- ja pitkäaikaishoitovastuiden takia menettämät eläkemaksut keinona kuroa umpeen sukupuolten välisiä eläke-eroja ja huolehtia riittävistä, köyhyysrajan ylittävistä eläketuloista, jotka mahdollistavat ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan aktiivisen ikääntymisen, ikäihmisten sosiaalisen osallisuuden ja sukupolvien välisen solidaarisuuden politiikkaa; muistuttaa, että tuottavuuden kannalta keskeisessä asemassa ovat myös kustannustehokkaammat terveydenhuoltojärjestelmät ja pitkäaikaishoito, joissa varmistetaan oikea-aikainen pääsy kohtuuhintaiseen, laadukkaaseen, ennaltaehkäisevään ja parantavaan terveydenhuoltoon;

48.  katsoo, että koheesiopolitiikka on Euroopan unionin pääasiallisena investointipolitiikkana osoittanut vaikuttavuutensa epätasa-arvon vähentämisessä sekä osallisuuden vahvistamisen ja köyhyyden vähentämisen edistämisessä ja että sen talousarviomäärärahoja olisi siksi lisättävä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; katsoo, että ESR:n olisi säilyttävä EU:n tärkeimpänä välineenä, jolla työntekijöitä autetaan pääsemään ja palaamaan työmarkkinoille ja jolla tuetaan sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumista edistäviä toimia sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamista; kehottaa komissiota kasvattamaan ESR:ää, jotta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä voidaan tukea Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamista;

49.  korostaa, että ESIR-rahaston avulla on tuettava kasvua ja työllisyyttä suuririskisissä investointihankkeissa ja paneuduttava nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen; on kuitenkin huolestunut rahaston käyttöön liittyvästä valtavasta epätasapainosta EU15- ja EU13-maiden välillä; korostaa myös työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) merkitystä työpaikkojen laadukkuuden ja kestävyyden edistämisessä, asianmukaisen ja ihmisarvoisen sosiaalisen suojelun takaamisessa sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumisessa;

50.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan, voisivatko ne alentaa välttämättömien hyödykkeiden ja erityisesti elintarvikkeiden verotusta, ja katsoo, että kyse olisi mitä perustavammasta toimenpiteestä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla parannetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille, poistamalla lainsäädännöllisiä esteitä, torjumalla syrjintää, sopeuttamalla työpaikkoja ja luomalla kannustimia heidän työllistämisekseen; palauttaa mieliin, että vammaisten henkilöiden tarpeiden mukaan mukautettu työympäristö, heidän ottamisensa mukaan kaikille koulutuksen tasoille ja heille kohdennettu rahoitustuki ovat olennaisia toimenpiteitä, joilla autetaan heitä osallistumaan kaikilta osin niin työmarkkinoille kuin koko yhteiskuntaan; kehottaa komissiota sisällyttämään sosiaaliseen tulostauluun vammaisten henkilöiden sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille osallistumista koskevia indikaattoreita;

52.  pitää myönteisenä, että vammaisten henkilöiden oikeudet on sisällytetty läpäisyperiaatteella ehdotettuihin jäsenvaltioiden työpolitiikkaa koskeviin uusiin suuntaviivoihin, jotka ovat vuotuisen kasvuselvityksen 2018 liitteenä; edellyttää kuitenkin, että niihin sisällytetään konkreettisia toimenpiteitä, jotta kyetään saavuttamaan ilmoitetut tavoitteet, jotka vastaavat velvoitteita, joita vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta YK:n yleissopimuksesta aiheutuu unionille ja jäsenvaltioille;

53.  kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tarvittavat toimenpiteet pakolaisten sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja muuttajataustaisten ihmisten sosiaalisen osallisuuden takaamiseksi;

54.  korostaa, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus on ongelma, joka koskee työnantajia EU:n kaikilla alueilla, mukaan lukien kaikkein kehittyneimmät alueet, ja että tätä ongelmaa ei voida ratkaista epävarmoilla eikä epävakailla työsuhteilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, joilla helpotetaan työntekijöiden liikkuvuutta työpaikoista, aloilta ja paikoista toiseen, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata niin vähemmän kuin enemmän kehittyneillä alueilla, samalla kun varmistetaan pysyvyys ja kunnolliset työehdot ja mahdollistetaan ammatillinen kehitys ja yleneminen; toteaa, että EU:n sisällä tapahtuva työntekijöiden liikkuvuus jäsenvaltiosta toiseen edesauttaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään lisäksi erityistä huomiota rajatyöntekijöiden sekä syrjäseutujen ja syrjäisimpien alueiden työntekijöiden erityisiin olosuhteisiin;

55.  pitää hyvin valitettavana, että parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta syrjäisimpiä alueita ei edelleenkään ole sisällytetty vuotuiseen kasvuselvitykseen; kehottaa komissiota pyrkimään takaamaan alueiden välisen oikeudenmukaisuuden ja edistämään ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä, josta on keskusteltu laajasti, ja tehostamaan siksi SEUT:n 349 artiklan soveltamista, jotta syrjäisimmät alueet voidaan integroida paremmin EU:hun; korostaa, että syrjäisimmille alueille osoitettu erityinen huomio ei saa hiipua, ei pelkästään varojen kohdentamisen jatkumisen vaan myös sen vaikutuksen vuoksi, joka unionin toimintapolitiikoilla voi olla alueiden sosiaalisiin oloihin ja työllisyyteen;

56.  korostaa, että palkkojen reaalikasvu jäi kaudella 2014 – 2016 jälkeen tuottavuuden kasvusta, vaikka työmarkkinoilla ilmeni parannuksia; muistuttaa, että tuottavuuden lisääntymisestä seuraava reaalipalkkojen kasvu on ratkaisevan tärkeää eriarvoisuuden torjumiseksi;

57.  korostaa työmarkkinaosapuolten, kansallisten työmarkkinavuoropuhelun käytäntöjen ja kansalaisyhteiskunnan roolia uudistusprosessissa sekä eri sidosryhmien osallistumisen tarjoamaa lisäarvoa uudistusten laatimisessa, jaksottamisessa ja täytäntöönpanossa; korostaa, että osallistumalla tosiasiallisesti politiikkojen suunnitteluun työmarkkinaosapuolet voivat kokea olevansa tiiviimmin mukana ohjausjaksossa annettujen maakohtaisten suositusten mukaisesti hyväksytyissä kansallisissa uudistuksissa ja siksi ne sitoutuvat viime kädessä lujemmin uudistusten tuloksiin; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan kaikkien sidosryhmien asianmukaiseen osallistumiseen tähtääviä suuntaviivoja; tukee näkemystä, jonka mukaan globaalien markkinoiden uudet työllisyysmuodot edellyttävät uudenlaista työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan näiden työmarkkinavuoropuhelun uusien muotojen käyttöön ottamista sekä suojelun ulottamista koskemaan myös näitä uusia työllisyysmuotoja; korostaa, että kaikkien työntekijöiden on saatava tietää oikeuksistaan ja että heitä on suojeltava tapauksissa, joissa väärinkäytösten paljastamisella tuodaan esille epäasianmukaisia käytäntöjä; katsoo, että jotta ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä voidaan edistää, työmarkkinavuoropuhelua olisi käytävä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson jokaisessa vaiheessa; toteaa, että jäsenvaltioiden on autettava kansalaisia hankkimaan työmarkkinoilla kaivattuja taitoja;

58.  korostaa, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) ja Eurooppa 2020 -tulostaulun mukaan osaamisen jakautuminen työvoiman keskuudessa vastasi suurelta osin työmarkkinoiden pätevyysvaatimuksia vuonna 2016 ja että työvoiman tarjonta oli kysyntää suurempi kaikkien pätevyysluokkien osalta ja tarjonta oli erityisen suurta matalan ja keskitason pätevyystason osalta; painottaa Cedefopin ennusteiden osoittavan, että osaamisen kysyntä ja tarjonta lisääntyy samaan tahtiin vuoteen 2025 asti ja että työvoiman osaamistason arvioidaan muuttuvan nopeammin kuin työmarkkinoiden vaatimusten; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan huolellisesti uudelleen työmarkkinoille pääsemiseen liittyvät vaikeudet; on huolestunut ylikoulutettujen työntekijöiden osuuden kasvusta (25 prosenttia vuonna 2014);

59.  korostaa, että sukupuoleen liittyvää syrjintää esiintyy edelleen paljon, mistä todistavat sukupuolten väliset palkkaerot ja miesten ja naisten työllisyysasteen erot sekä se, että miespuolisten työntekijöiden keskimääräinen tuntipalkka on noin 16 prosenttia suurempi kuin naispuolisilla työntekijöillä; korostaa, että nämä erot ovat seurausta naisten aliedustuksesta hyvin palkatuilla aloilla, syrjinnästä työmarkkinoilla sekä osa-aikatyötä tekevien naisten suuresta määrästä; katsoo, että näiden erojen umpeenkuromiseksi on toteutettava uudistuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Eurooppa 2020 -strategiaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan pilarin ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan yleistavoitteen;

60.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden sekä naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen kansallisiin uudistusohjelmiinsa sekä vakaus- ja lähentymisohjelmiinsa asettamalla laadullisia tavoitteita ja määrittämällä toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan vallitseviin sukupuolieroihin;

61.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0355.
(3)EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.
(4)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 57.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0451.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0418.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0403.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0360.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0260.
(10)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0073.
(11)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0039.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.
(14)EUVL C 35, 31.1.2018, s. 157..
(15)EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19.
(16)EUVL C 265, 11.8.2017, s. 48.
(17)EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130.
(18)EUVL C 65, 19.2.2016, s. 40.
(19)Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi, Euroopan komissio.
(20)EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 6. marraskuuta 2018Oikeudellinen huomautus