Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/0337(CNS)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0050/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0050/2018

Keskustelut :

PV 14/03/2018 - 15
CRE 14/03/2018 - 15

Äänestykset :

PV 15/03/2018 - 10.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0088

Hyväksytyt tekstit
PDF 546kWORD 71k
Torstai 15. maaliskuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Yhteinen yhteisöveropohja *
P8_TA(2018)0088A8-0050/2018

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhteisöveropohjasta (COM(2016)0685 – C8-0472/2016 – 2016/0337(CNS))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0685),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0472/2016),

–  ottaa huomioon Tanskan kansankäräjien, Irlannin edustajainhuoneen, Irlannin senaatin, Luxemburgin edustajainhuoneen, Maltan parlamentin, Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Alankomaiden parlamentin alahuoneen ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0050/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhteisöverojärjestelmiä on 28. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne molemmat luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Toimissa näiden ongelmien korjaamiseksi olisi sen vuoksi puututtava molemmantyyppisiin markkinoiden toimintapuutteisiin.
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhteisöverojärjestelmiä on 28. Globalisaation ja digitalisoitumisen aikakautena erityisesti taloudellisen ja henkisen pääoman verotusta lähdemaan perusteella on yhä vaikeampaa seurata ja yhä helpompaa manipuloida. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Talouden alojen yleinen digitalisoituminen ja digitaalisen talouden nopea kehitys asettavat kyseenalaiseksi fyysisissä toimipaikoissa toimivia yrityksiä varten suunniteltujen unionin yhteisöveromallien soveltuvuuden jopa siinä määrin, että arvostamis- ja laskentaperusteet voitaisiin määritellä uudelleen, jotta ne ilmentäisivät 2000-luvun kaupallista toimintaa. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne kaikki luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, ja aikaansaavat vääristymiä suurten yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten välille. Unionin uuden vakiomuotoisen yhteisöveromallin avulla olisi sen vuoksi puututtava tällaisiin markkinoiden toimintapuutteisiin samalla, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden tavoitteet ja verotuksen neutraaliuden periaate. Kansallisten verojärjestelmien lähentyminen vähentää merkittävästi rajatylittävää toimintaa unionissa harjoittavien yritysten kustannuksia ja hallinnollista rasitusta. Vaikka veropolitiikka kuuluu kansallisen toimivallan piiriin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklassa määrätään selvästi, että neuvosto antaa yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista.
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät ja niillä on kiinteä toimipaikka. Kun otetaan huomioon liiketoimintaympäristössä tapahtuneet digitaaliset muutokset, on varmistettava, että yhtiöitä, jotka tuottavat tuloa jäsenvaltiossa ilman, että niillä on fyysistä kiinteää toimipaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta joilla on digitaalinen kiinteä toimipaikka tässä jäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin yhtiöitä, joilla on fyysinen kiinteä toimipaikka. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista. Yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan luovan järjestelmän keskeinen osatekijä on yhdistäminen, sillä vain sen avulla voidaan poistaa rajatylittävää toimintaa harjoittavien samaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden unionissa kohtaamat merkittävät veroesteet. Yhdistämisen avulla poistetaan siirtohinnoittelumuodollisuudet ja kaksinkertainen verotus ryhmän sisällä.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä.
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Kun CCCTB on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, sen avulla varmistetaan, että verot maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja missä yhtiöillä on kiinteä toimipaikka. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä. Sisämarkkinoiden toiminnan tehostaminen on tärkein kasvua ja työllisyyttä lisäävä tekijä. CCCTB:n käyttöönotto lisäisi talouskasvua ja johtaisi uusien työpaikkojen syntymiseen unionissa vähentämällä yhtiöiden välistä haitallista verokilpailua.
__________________
__________________
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Komissio katsoo 21 päivänä syyskuuta 2017 oikeudenmukaisen ja tehokkaan yhteisöverojärjestelmän käyttöönottamisesta Euroopan unionissa digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi antamassaan tiedonannossa, että CCCTB tarjoaa perustan digitaalitalouden aiheuttamien vero-ongelmien käsittelyyn.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on tarpeen jakaa kunnianhimoinen CCCTB-aloite kahdeksi eri ehdotukseksi. Ensimmäisessä vaiheessa olisi hyväksyttävä yhteistä yhteisöveropohjaa koskevat säännöt ennen kuin toisessa vaiheessa ryhdytään käsittelemään veropohjien yhdistämistä.
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on hyvin tärkeää varmistaa yhteistä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin samanaikainen voimaantulo. Koska tässä järjestelmän vaihdossa on kyse merkittävästä askeleesta kohti sisämarkkinoiden toteuttamista, tarvitaan joustavuutta, jotta uutta järjestelmää voidaan käyttää asianmukaisesti alusta alkaen. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat sisämarkkina-aluetta, CCCTB olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Jos neuvostossa ei päästä yksimieliseen sopimukseen CCCTB:n luomista koskevasta ehdotuksesta, komission olisi annettava uusi ehdotus, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklaan, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit. Viimeisenä keinona jäsenvaltioiden olisi aloitettava tiivistetty yhteistyö, johon sen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden olisi voitata liittyä milloin tahansa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. On valitettavaa, että yhteistä yhteisöveropohjaa ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevista ehdotuksista ei kummastakaan ole tehty riittävän yksityiskohtaista arviointia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat jäsenvaltioiden yhteisöverotuloihin maakohtaisesti tarkasteltuna.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä kynnysarvo käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. CCCTB-aloitteen kahden eri vaiheen keskinäisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi lisäksi oltava pakolliset yhtiöille, jotka katsottaisiin ryhmäksi, jos koko aloite toteutuu. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi oltava vaihtoehtona myös sellaisten yhtiöiden saatavilla, jotka eivät täytä näitä perusteita.
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava alkuvaiheessa pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä alkukynnysarvo 750 000 000 euroa käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. Koska tällä direktiivillä luodaan uusi vakiomuotoinen kaikkia unionin yrityksiä koskeva yhteisöveropohjan malli, kynnysarvo olisi laskettava nollaan enintään seitsemän vuoden kuluessa. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi ensimmäisessä vaiheessa oltava vaihtoehtona myös sellaisten yhtiöiden saatavilla, jotka eivät täytä näitä perusteita.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  On tarpeen määritellä unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan käsite, kun kiinteä toimipaikka kuuluu verotuksellista kotipaikkaansa unionissa pitävälle verovelvolliselle. Tavoitteena olisi varmistaa, että kaikilla asianomaisilla verovelvollisilla on yhteinen käsitys asiasta, ja sulkea pois se mahdollisuus, että erilaisista määritelmistä aiheutuu eroavuuksia. Sitä vastoin ei tulisi pitää olennaisena yhteisen määritelmän vahvistamista sellaisille kiinteille toimipaikoille, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat unionissa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle. Tämä ulottuvuus olisi parasta jättää kahdenvälisiin verosopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön, koska sen yhteydet kansainvälisiin sopimuksiin ovat monimutkaiset.
(6)  On tarpeen määritellä unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan käsite, kun kiinteä toimipaikka kuuluu verotuksellista kotipaikkaansa unionissa pitävälle verovelvolliselle. Monikansalliset yritykset siirtävät liian usein voittonsa suotuisiin verojärjestelmiin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteän toimipaikan käsite antaisi mahdollisuuden määritellä tarkasti ja sitovasti perusteet, jotka on täytettävä, jotta monikansallinen yhtiö voi osoittaa olevansa sijoittautunut tiettyyn maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yhtiöt maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla. Tavoitteena olisi varmistaa, että kaikilla asianomaisilla verovelvollisilla on yhteinen käsitys asiasta, ja sulkea pois se mahdollisuus, että erilaisista määritelmistä aiheutuu eroavuuksia. Samoin on tärkeää laatia yhteinen määritelmä sellaisille kiinteille toimipaikoille, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat unionissa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle. Jos siirtohinnoittelu aiheuttaa voiton siirtämistä alhaisen verotuksen lainkäyttöalueille, on parempi käyttää järjestelmää, jossa voiton jakaminen tapahtuu kaavaan perustuvan jaon avulla. Ottamalla käyttöön tällaisen järjestelmän unioni voi näyttää muille maille esimerkkiä nykyaikaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta. Komission olisi laadittava suuntaviivoja siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden kohdennusmenetelmien kanssa toimittaessa kolmansien maiden kanssa, mutta kaavamaisen jaon olisi tultava lopulta vakiojakomenetelmäksi. Komission olisi annettava ehdotus eurooppalaisesta verosopimuksen mallista, jolla voitaisiin lopulta korvata kaikkien eri jäsenvaltioiden tekemät tuhannet kahdenväliset verosopimukset.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Digitaaliset tuotteet ovat erittäin liikkuvia ja aineettomia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaaliala on laajasti mukana aggressiivisessa verosuunnittelussa, koska liiketoimiin asiakkaiden kanssa ja voittojen tekemiseen ei monissa liiketoimintamalleissa tarvita lainkaan fyysistä infrastruktuuria. Tämän vuoksi suurimmat digitaalialan yhtiöt voivat välttyä lähes kokonaan tulojensa verotukselta. Jäsenvaltiot menettävät miljardien eurojen verotulot, koska ne eivät voi verottaa digitaalialan monikansallisia yhtiöitä. Jotta tähän todelliseen ja kiireellisiä toimenpiteitä vaativaan yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen voitaisiin puuttua, nykyinen yhteisöverolainsäädäntö on tarpeen ulottaa koskemaan uutta merkittävään digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa kiinteän toimipaikan muodostavaa digitaalista yhteyttä. Vastaavanlaisille liiketoimintamalleille on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta voidaan vastata digitalisaatioon liittyviin verotuksen ongelmiin luomatta kuitenkaan esteitä digitaalialan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti OECD:n tasolla tehty työ kansainvälisesti yhdenmukaisen säännöstön luomiseksi.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Veronalaisista tuloista olisi vähennettävä liiketoiminnan menot ja eräät muut erät. Vähennyskelpoisiin liiketoiminnan menoihin olisi tavallisesti kuuluttava kaikki myyntiin liittyvät menot sekä tulojen synnyttämiseen, säilyttämiseen ja turvaamiseen liittyvät menot. Talouden innovoinnin tukemiseksi ja sisämarkkinoiden nykyaikaistamiseksi olisi säädettävä tutkimus- ja kehitysmenojen vähennyksistä, myös ylimääräisistä vähennyksistä, ja menot olisi kirjattava kokonaan kuluiksi sinä vuonna, jona ne aiheutuivat (lukuun ottamatta kiinteää omaisuutta). Erityisen innovatiivisia pieniä aloittelevia yhtiöitä, joilla ei ole etuyhteydessä olevia yrityksiä, (luokka, joka kattaa erityisesti startup-yritykset) olisi myös tuettava tutkimus- ja kehitysmenojen lisätyllä ylimääräisellä vähennyksellä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi myös laadittava luettelo vähennyskelvottomista menoista.
(8)  Veronalaisista tuloista olisi vähennettävä liiketoiminnan menot ja eräät muut erät. Vähennyskelpoisiin liiketoiminnan menoihin olisi tavallisesti kuuluttava kaikki myyntiin liittyvät menot sekä tulojen synnyttämiseen, säilyttämiseen ja turvaamiseen liittyvät menot. Talouden innovoinnin tukemiseksi ja sisämarkkinoiden nykyaikaistamiseksi olisi säädettävä henkilöstöä, alihankkijoita, vuokratyöntekijöitä ja freelance-työntekijöitä koskeviin kustannuksiin liittyvien tutkimus- ja kehitysmenojen vähennyksistä ja verovelvollisten olisi saatava verohyvitystä niihin liittyvistä aidoista menoista, ja menot olisi kirjattava kokonaan kuluiksi sinä vuonna, jona ne aiheutuivat (lukuun ottamatta kiinteää omaisuutta). Vähennysten väärinkäytön estämiseksi tarvitaan selkeä määritelmä aidoista tutkimus- ja kehitysmenoista. Oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi myös laadittava luettelo vähennyskelvottomista menoista.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Viimeaikaisessa kansainvälisen verotuksen kehityksessä on korostunut se, että pyrkiessään alentamaan kokonaisverojaan kansainväliset yritysryhmät ovat yhä useammin ryhtyneet veronkiertojärjestelyihin, joissa maksetaan liiallisia korkoja. Järjestelyt johtavat veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuutta, jotta estettäisiin tällaisia käytäntöjä. Tässä yhteydessä korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuus olisi sallittava ilman rajoituksia ainoastaan siihen määrään asti kuin kyseiset menot voidaan tasata veronalaisilla korkotuloilla (ja muilla rahoitustuloilla). Ylimeneviin korkomenoihin olisi kuitenkin sovellettava vähennyskelpoisuuden rajoituksia, joiden määrityksessä on käytettävä perusteena verovelvollisen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (’EBITDA’).
(9)  Viimeaikaisessa kansainvälisen verotuksen kehityksessä on korostunut se, että pyrkiessään alentamaan kokonaisverojaan kansainväliset yritysryhmät ovat yhä useammin ryhtyneet veronkiertojärjestelyihin, joissa maksetaan liiallisia korkoja. Järjestelyt johtavat veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuutta, jotta estettäisiin tällaisia käytäntöjä. Tässä yhteydessä korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuus olisi sallittava ilman rajoituksia ainoastaan siihen määrään asti kuin kyseiset menot voidaan tasata veronalaisilla korkotuloilla (ja muilla rahoitustuloilla). Ylimeneviin korkomenoihin olisi kuitenkin sovellettava vähennyskelpoisuuden rajoituksia, joiden määrityksessä on käytettävä perusteena verovelvollisen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (’EBITDA’). Jäsenvaltiot voisivat rajoittaa entisestään korkomenojen ja muiden rahoitusmenojen vähennyskelpoisuutta korkeatasoisemman suojan takaamiseksi.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Se, että lainan korot voidaan vähentää verovelvollisen veropohjasta mutta voitonjakoa ei, tuo ratkaisevaa etua velkarahoitukselle oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen verrattuna. Koska tämä aiheuttaa yhtiöiden velkaantumisriskejä, on olennaisen tärkeää säätää toimenpiteistä, joilla neutralisoidaan oman pääoman ehtoista rahoitusta rajoittava nykyinen kehys. Tämän perusteella tarkoituksena on myöntää verovelvollisille kasvu- ja investointivähennys siten, että verovelvollisen oman pääoman lisäykset voitaisiin vähentää verovelvollisen veropohjasta tietyin edellytyksin. Olisi olennaisen tärkeää varmistaa, ettei järjestelmä kärsi peräkkäisistä vaikutuksista, minkä vuoksi olisi tarpeen jättää soveltamisen ulkopuolelle sellaisten osuuksien verotusarvo, jotka verovelvollisella on etuyhteydessä olevassa yrityksessä. Jotta vähennysjärjestelmä olisi lisäksi riittävän vahva, olisi säädettävä verojen kiertämisen estämistä koskevista säännöistä.
(10)  Se, että lainan korot voidaan vähentää verovelvollisen veropohjasta mutta voitonjakoa ei, tuo ratkaisevaa etua velkarahoitukselle oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen verrattuna. Koska tämä aiheuttaa yhtiöiden velkaantumisriskejä, on olennaisen tärkeää säätää toimenpiteistä, joilla neutralisoidaan oman pääoman ehtoista rahoitusta rajoittava nykyinen kehys rajoittamalla mahdollisuutta vähentää lainan korot verovelvollisen veropohjasta. Tällainen koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö on kyseiseen tarkoitukseen sopiva ja riittävä väline.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jotta estettäisiin passiivisten tulojen (lähinnä rahoitustulojen) siirtämistä pois raskaasti verotetuista yhtiöistä, mahdollisten tappioiden, joita tällaisilla yhtiöillä saattaa olla verovuoden lopussa, olisi katsottava lähinnä vastaavan kaupankäyntitoiminnan tuloksia. Pitäen tätä lähtökohtana verovelvollisten olisi voitava säilyttää tappiontasausoikeus määräämättömän ajan niin, ettei vuosittain tehtävän vähennyksen määrää rajoiteta. Koska tappiontasauksen tarkoituksena on varmistaa, että verovelvollinen maksaa veron reaalitulostaan, tappiontasaukselle ei ole mitään syytä asettaa aikarajaa. Sikäli kuin kyseessä on taannehtiva tappiontasaus, tällaista sääntöä ei ole tarpeen ottaa käyttöön, sillä tämä käytäntö on jäsenvaltioissa melko harvinainen, ja yleensä se johtaa kohtuuttomaan monimutkaisuuteen. Lisäksi olisi vahvistettava veronkierron vastainen säännös, jotta voitaisiin estää, torjua ja vaikeuttaa sitä, että pyritään kiertämään tappioiden vähennyskelpoisuutta koskevia sääntöjä ostamalla tappiollisia yhtiöitä.
(12)  Jotta estettäisiin passiivisten tulojen (lähinnä rahoitustulojen) siirtämistä pois raskaasti verotetuista yhtiöistä, mahdollisten tappioiden, joita tällaisilla yhtiöillä saattaa olla verovuoden lopussa, olisi katsottava lähinnä vastaavan kaupankäyntitoiminnan tuloksia. Pitäen tätä lähtökohtana verovelvollisten olisi voitava säilyttää tappiontasausoikeus viiden vuoden ajan niin, että vuosittain tehtävän vähennyksen määrää rajoitetaan. Sikäli kuin kyseessä on taannehtiva tappiontasaus, tällaista sääntöä ei ole tarpeen ottaa käyttöön, sillä tämä käytäntö on jäsenvaltioissa melko harvinainen, ja yleensä se johtaa kohtuuttomaan monimutkaisuuteen. Neuvoston direktiivissä (EU) 2016/11641 a vahvistetaan yleinen veronkierron vastainen sääntö, jotta voitaisiin estää, torjua ja vaikeuttaa sitä, että pyritään kiertämään tappioiden vähennyskelpoisuutta koskevia sääntöjä ostamalla tappiollisia yhtiöitä. Kyseinen yleinen sääntö olisi myös otettava järjestelmällisesti huomioon tämän direktiivin soveltamisessa.
_________________
1 a Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Jotta parannettaisiin yritysten kassavirtavalmiuksia – esimerkiksi kompensoimalla jossakin jäsenvaltiossa aiheutuvia startup-vaiheen tappioita toisessa jäsenvaltiossa syntyvillä voitoilla – ja kannustettaisiin laajentumista yli rajojen unionissa, verovelvollisilla olisi oltava oikeus ottaa tilapäisesti huomioon tappiot, jotka ovat aiheutuneet niiden muissa jäsenvaltioissa sijaitseville välittömille tytäryhtiöille ja kiinteille toimipaikoille. Jäsenvaltiossa sijaitsevan emoyhtiön tai päätoimipaikan olisi tässä tarkoituksessa pystyttävä vähentämään veropohjastaan tiettynä verovuonna tappiot, jotka ovat aiheutuneet samana verovuonna sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville välittömille tytäryhtiöille tai kiinteille toimipaikoille, suhteessa sen osuuteen. Emoyhtiötä olisi sitten vaadittava sisällyttämään takaisin veropohjaansa –ottaen huomioon aiemmin vähennettyjen tappioiden määrän – näiden välittömien tytäryhtiöiden tai kiinteiden toimipaikkojen mahdolliset myöhemmät voitot. Koska on olennaisen tärkeää turvata kansalliset verotulot, vähennetyt tappiot olisi sisällytettävä takaisin veropohjaan ilman eri toimenpiteitä, jos tätä ei ole jo tehty tietyn vuosimäärän kuluttua tai jos edellytykset välittömäksi tytäryhtiöksi tai kiinteäksi toimipaikaksi katsomiselle eivät enää täyty.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  On olennaisen tärkeää säätää tarkoituksenmukaisista verojen kiertämisen estämistä koskevista toimenpiteistä, jotta yhteistä pohjaa koskevat säännöt saataisiin kestämään aggressiivisia verosuunnittelukäytäntöjä paremmin. Järjestelmään olisi erityisesti kuuluttava yleinen veronkierron vastainen sääntö (’GAAR’), jota täydennetään tietyntyyppisen veronkierron hillitsemiseen tarkoitetuilla toimenpiteillä. GAAR-sääntöjen tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä ole erityisesti kohdennettujen säännösten piirissä, joten niillä paikataan aukkoja. Tällä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, rajatylittävissä tilanteissa unionin sisällä ja rajatylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansiin maihin sijoittautuneita yhtiöitä, siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset eivät ole erilaiset.
(15)  On olennaisen tärkeää säätää tarkoituksenmukaisista verojen kiertämisen estämistä koskevista toimenpiteistä, jotta yhteistä pohjaa koskevat säännöt saataisiin kestämään aggressiivisia verosuunnittelukäytäntöjä paremmin. Järjestelmään olisi erityisesti kuuluttava voimakas ja tehokas yleinen veronkierron vastainen sääntö (’GAAR’), jota täydennetään tietyntyyppisen veronkierron hillitsemiseen tarkoitetuilla toimenpiteillä. GAAR-sääntöjen tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä ole erityisesti kohdennettujen säännösten piirissä, joten niillä paikataan aukkoja. Tällä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, rajatylittävissä tilanteissa unionin sisällä ja rajatylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansiin maihin sijoittautuneita yhtiöitä, siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset eivät ole erilaiset.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Kun otetaan huomioon, että verokohtelun eroavuudet johtavat tavallisesti kaksinkertaiseen vähennykseen (eli molemmissa valtioissa tehtävään vähennykseen) tai tulojen vähennykseen toisessa valtiossa sisällyttämättä tuloja toisen valtion veropohjaan, tällaiset tilanteet vaikuttavat selkeästi sisämarkkinoihin vääristämällä sen mekanismeja ja luomalla porsaanreikiä, joiden turvin veronkiertoa voidaan harjoittaa menestyksekkäästi. Koska eroavuudet johtuvat kansallisista eroista tietyntyyppisten yksiköiden tai rahallisten suoritusten oikeudellisessa luokittelussa, tällaisia eroavuuksia ei tavallisesti synny, jos yritykset soveltavat yhteisiä sääntöjä veropohjansa laskennassa. Eroavuuksia olisi kuitenkin edelleen yhteistä pohjaa koskevan kehyksen sekä kansallisten tai kolmansien maiden yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa. Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden perusteella toinen eroavuustilanteessa olevista kahdesta lainkäyttöalueesta evää maksun vähentämisen tai varmistaa, että vastaavat tulot sisällytetään yhteisöveropohjaan.
(17)  Kun otetaan huomioon, että alan ja verokohtelun eroavuudet johtavat tavallisesti kaksinkertaiseen vähennykseen (eli molemmissa valtioissa tehtävään vähennykseen) tai tulojen vähennykseen toisessa valtiossa sisällyttämättä tuloja toisen valtion veropohjaan, tällaiset tilanteet vaikuttavat selkeästi sisämarkkinoihin vääristämällä sen mekanismeja ja luomalla porsaanreikiä, joiden turvin veronkiertoa voidaan harjoittaa menestyksekkäästi. Koska eroavuudet johtuvat kansallisista eroista tietyntyyppisten yksiköiden tai rahallisten suoritusten oikeudellisessa luokittelussa, tällaisia eroavuuksia ei tavallisesti synny, jos yritykset soveltavat yhteisiä sääntöjä veropohjansa laskennassa. Eroavuuksia olisi kuitenkin edelleen yhteistä pohjaa koskevan kehyksen sekä kansallisten tai kolmansien maiden yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa. Verokohtelun eroavuuksien tai niihin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan verokohtelun eroavuuksia ja käänteisen hybridin verokohtelun eroavuuksia koskevat säännöt. Kyseiset säännöt olisi otettava järjestelmällisesti huomioon tämän direktiivin soveltamisessa.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)  Jäsenvaltioita ei pitäisi estää ottamasta käyttöön veronkierron torjumiseksi toteutettavia lisätoimia, jotta vähennetään kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat voittojen siirtämisestä matalan verotuksen kolmansiin maihin, jotka eivät välttämättä vaihda automaattisesti verotietoja unionin vaatimusten mukaisesti.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 b kappale (uusi)
(17 b)  Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan yritysten rikkoessa tämän direktiivin mukaisesti annettuja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, ja ilmoitettava käyttöön ottamisesta komissiolle.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen, iii) veronkierron torjuntaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen useilla erityisillä aloilla, jotka ovat merkityksellisiä kasvu- ja investointivähennyksen kannalta, iv) liisattujen omaisuuserien laillisen ja taloudellisen omistusoikeuden käsitteiden yksityiskohtaisempi määrittely, v) leasingmaksujen pääoma- ja korko-osuuden laskenta ja liisattujen omaisuuserien poistopohjan laskenta ja vi) poistokelpoisen käyttöomaisuuden luokkien tarkempi määrittely On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(19)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen, iii) liisattujen omaisuuserien laillisen ja taloudellisen omistusoikeuden käsitteiden yksityiskohtaisempi määrittely, iv) leasingmaksujen pääoma- ja korko-osuuden laskenta ja liisattujen omaisuuserien poistopohjan laskenta v) poistokelpoisen käyttöomaisuuden luokkien tarkempi määrittely ja vi) suuntaviivojen antaminen siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden kohdennusmenetelmien kanssa toimittaessa kolmansien maiden kanssa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Komission olisi valvottava, että tämän direktiivin täytäntöönpano on yhdenmukaista, jotta vältetään tilanne, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset valvovat kukin erilaisen järjestelmän noudattamista. Kirjanpitosääntöjen yhdenmukaistamisen puute unionissa ei saisi lisätä mahdollisuuksia verosuunniteluun ja keinotteluun. Kirjanpitosääntöjen yhdenmukaistaminen voisikin vahvistaa yhteistä järjestelmää erityisesti jos ja kun kaikki unionin yritykset kuuluvat tähän järjestelmään.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
(23)  Koska tämä direktiivi sisältää merkittävän muutoksen yhteisöverotussääntöihin, komission olisi arvioitava perusteellisesti tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tämän täytäntöönpanokertomuksen olisi sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: tämän direktiivin mukaisen verojärjestelmän vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin, järjestelmän hyvät ja huonot puolet pk-yritysten kannalta, vaikutus veronkannon oikeudenmukaisuuteen jäsenvaltioiden välillä, vaikutus sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen kilpailun mahdollinen vääristyminen tässä direktiivissä annettuja uusia sääntöjä sovellettaessa sekä niiden yritysten lukumäärä, jotka kuuluvat soveltamisalaan siirtymävaiheen aikana. Komission olisi tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista kymmenen vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava sen toiminnasta kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden verottamiselle ja säädetään kyseisen pohjan laskentaa koskevat säännöt.
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden verottamiselle unionissa ja säädetään kyseisen pohjan laskentaa koskevat säännöt, mukaan luettuina veronkierron ehkäisemistä ja ehdotetun verojärjestelmän kansainvälistä ulottuvuutta koskevat toimenpiteet.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin ja digitaalisiin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana;
(c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana. Kynnysarvo lasketaan nollaan enintään viiden vuoden aikana;
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 kohta
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset mutta joka ei täytä mainitun kohdan c tai d alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä viiden verovuoden ajan. Tätä ajanjaksoa pidennetään ilman eri toimenpiteitä viiden verovuoden pituisten peräkkäisten soveltamiskausien ajaksi, jollei anneta 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua lopettamisilmoitusta. Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdan edellytysten on täytyttävä joka kerta, kun pidennys tehdään.
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset mutta joka ei täytä mainitun kohdan c tai d alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 4 kohta
4.  Direktiivin sääntöjä ei sovelleta erityisen verotusjärjestelyn alaisiin laivayhtiöihin. Erityisen verotusjärjestelyn alaiset laivayhtiöt otetaan huomioon määritettäessä yhtiöitä, jotka kuuluvat samaan ryhmään 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
Poistetaan.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  sillä on oikeus käyttää yli 50 prosenttia äänioikeuksista; ja
(a)  sillä on oikeus käyttää äänioikeuksia, jotka ovat yli 50 prosenttia; ja
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
(12)  ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen mukaiset maksut, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tämän direktiivin 11 artiklassa tarkoitettu nettopääomalisäysten määritetty tuotto, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;
(12)  ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen mukaiset maksut, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 a alakohta (uusi)
(30 a)  ’veroasioissa yhteistyöhaluttomalla lainkäyttöalueella’ lainkäyttöaluetta, johon pätee jokin seuraavista seikoista:
a)  lainkäyttöalue ei noudata avoimuutta koskevia kansainvälisiä normeja;
b)  lainkäyttöalueella on mahdollisesti käytössä veroetuusjärjestelmiä;
c)  lainkäyttöalueella on käytössä verojärjestelmä, josta yhtiövero puuttuu tai jossa on lähes olematon yhtiövero;
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 b alakohta (uusi)
(30 b)  ’taloudellisella sisällöllä’ osatekijöitä, jotka kattavat myös digitaalitalouden ja joiden avulla yrityksen verotuksellinen läsnäolo voidaan määritellä tosiasioiden perusteella, kuten yrityksen henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, hallinnollinen itsenäisyys, oikeudellinen asema, sen tuottamat tulot ja soveltuvissa tapauksissa omaisuuserien luonne;
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 c alakohta (uusi)
(30 c)  ’postilaatikkoyhtiöillä’ kaikenlaisia oikeushenkilöitä, joilla ei ole taloudellista sisältöä ja jotka on perustettu ainoastaan verotussyistä;
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 d alakohta (uusi)
(30 d)  ’rojaltikustannuksella’ kustannuksia, jotka maksetaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnittelun, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta tai muusta aineettomasta omaisuudesta; maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojaltikustannuksiksi;
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 e alakohta (uusi)
(30 e)  ’siirtohinnoilla’ hintoja, joita yritys käyttää siirtäessään aineellista tai aineetonta omaisuutta tai suorittaessaan palveluja kanssaan etuyhteydessä oleville yrityksille;
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 31 alakohta
(31)  ’verokohtelun eroavuudella’ verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevan verovelvollisen ja etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä, joissa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisessa luonnehdinnassa tai siinä, miten kaupallista läsnäoloa kohdellaan kiinteänä toimipaikkana:
(31)  ’verokohtelun eroavuudella’ direktiivin (EU) 2016/1164 2 artiklan 9 kohdassa määriteltyä verokohtelun eroavuutta;
(a)  samat maksut, menot tai tappiot vähennetään veropohjasta sekä sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on tai jolla menot kertyvät tai tappiot kärsitään, että toisella lainkäyttöalueella, jäljempänä ’kaksinkertainen vähennys’;
(b)  maksu vähennetään veropohjasta sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on, sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä’;
(c)  jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon kohtelussa kiinteänä toimipaikkana, tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä’.
Verokohtelun eroavuus syntyy ainoastaan sikäli kuin kyseisillä kahdella lainkäyttöalueella vähennetyt samat maksut, kertyneet menot tai kärsityt tappiot ylittävät sen tulon määrän, joka lisätään veropohjaan molemmilla lainkäyttöalueilla ja jonka voidaan katsoa olevan peräisin samasta lähteestä.
Verokohtelun eroavuudeksi katsotaan myös rahoitusvälineen siirto strukturoidussa järjestelyssä, johon verovelvollinen osallistuu, jos perusteena olevaa siirretyn rahoitusvälineen tuottoa kohdellaan verotuksellisesti useamman kuin yhden järjestelyn osapuolen samanaikaisesti saamana tulona ja osapuolten verotuksellinen kotipaikka on eri lainkäyttöalueilla, mikä johtaa mihin tahansa seuraavista tuloksista:
(a)  perusteena olevaan tuottoon liittyvän maksun vähentäminen sisällyttämättä tällaista maksua vastaavasti veropohjaan, paitsi jos perusteena oleva tuotto on sisällytetty jonkun asiaan liittyvän osapuolen veronalaiseen tuloon;
(b)  verohyöty, joka syntyy siitä, että lähdevero, joka peritään siirretystä rahoitusvälineestä johtuvasta maksusta, hyvitetään useammalle kuin yhdelle asianomaiselle osapuolelle;
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 32 alakohta
(32)  ’strukturoidulla järjestelyllä’ järjestelyä, johon liittyy järjestelyn ehtoihin hinnoiteltu verokohtelun eroavuus, tai järjestelyä, joka on suunniteltu tuottamaan verokohtelun eroavuudesta johtuva lopputulos, paitsi jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen ei voitu kohtuudella odottaa olevan tietoinen verokohtelun eroavuudesta eikä se hyötynyt verokohtelun eroavuudesta johtuvan veroetuuden arvosta;
Poistetaan.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 33 a alakohta (uusi)
(33 a)  ’digitaalisella kiinteällä toimipaikalla’ sellaisen verovelvollisen merkittävää digitaalista läsnäoloa, joka tarjoaa lainkäyttöalueella palveluja, jotka on suunnattu kuluttajille tai yrityksille kyseisellä lainkäyttöalueella, 5 artiklan 2 a kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 33 b alakohta (uusi)
(33 b)  ’eurooppalaisella verotunnisteella’ tai ’TIN:llä’ komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, määriteltyä numeroa.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta
Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 66 artiklan mukaisesti määritelläkseen lisää käsitteitä.
Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 66 artiklan mukaisesti saattaakseen nykyiset määritelmät ajan tasalle tai määritelläkseen lisää käsitteitä.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, silloin kun sillä on kyseisessä muussa jäsenvaltiossa pysyvä paikka, jonka kautta sen liiketoiminta hoidetaan kokonaan tai osittain ja joka voi olla erityisesti
1.  Verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka tai digitaalinen kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, silloin kun sillä on kyseisessä muussa jäsenvaltiossa pysyvä liikepaikka tai digitaalinen läsnäolo, jonka kautta sen liiketoiminta hoidetaan kokonaan tai osittain ja joka voi olla erityisesti
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)
(f a)  digitaalinen alusta tai muu digitaalinen liiketoimintamalli, joka perustuu tietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen kaupallisiin tarkoituksiin.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos yhdellä lainkäyttöalueella asuva verovelvollinen tarjoaa pääsyn digitaaliseen alustaan tai tarjoaa digitaalisen alustan, kuten sähköisen sovelluksen, tietokannan, verkossa sijaitsevan markkinapaikan tai sähköisen varaston, tai tarjoaa hakukoneen tai mainontapalveluja verkkosivustolla tai sähköisessä sovelluksessa, kyseisellä verovelvollisella katsotaan olevan digitaalinen kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen kokonaistulot edellä mainituilla digitaalisilla alustoilla toteutetuista liiketoimista muulla lainkäyttöalueella kuin sillä, jossa on verovelvollisen kotipaikka, ylittävät 5 000 000 euroa vuodessa ja kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a)  kuukaudessa vähintään tuhat yksittäistä rekisteröityä käyttäjää, joilla on kotipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on kirjautunut sisään verovelvollisen digitaaliseen alustaan tai vieraillut sillä;
b)  kuukaudessa on tehty vähintään tuhat digitaalista sopimusta sellaisten asiakkaiden tai käyttäjien kanssa, joiden kotipaikka verovuoden aikana on muulla lainkäyttöalueella kuin sillä, jossa on verovelvollisen kotipaikka;
(c)  verovelvollisen verovuonna keräämän digitaalisen sisällön määrä ylittää 10 prosenttia ryhmän yhteensä säilyttämästä digitaalisesta sisällöstä.
Siirretään komissiolle valta antaa 66 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä direktiiviä mukauttamalla tämän kohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjä tekijöitä kansainvälisissä sopimuksissa saavutetun edistyksen perusteella.
Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tuloihin perustuvan kynnysarvon lisäksi yhtä tai useampaa tämän kohdan a, b ja c alakohdassa määritellyistä kolmesta digitaalisesta tekijästä voidaan soveltaa tietyn jäsenvaltion verovelvolliseen, on katsottava, että tämän kiinteä toimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.
Verovelvollisen on edellytettävä ilmoittavan veroviranomaisille kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia kiinteän toimipaikan tai digitaalisen kiinteän toimipaikan määrittelemisen kannalta tämän artiklan mukaisesti.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Niiden määrien lisäksi, jotka voidaan vähentää tutkimus- ja kehitysmenoina 2 kohdan mukaisesti, verovelvollinen voi vielä vähentää verovuosikohtaisesti 50 prosenttia lisää tällaisista kyseisen vuoden aikana aiheutuneista menoista, lukuun ottamatta irtaimiin aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin liittyviä menoja. Jos tutkimus- ja kehitysmenot ylittävät 20 000 000 euroa, verovelvollinen voi vähentää 25 prosenttia lisää ylimenevästä määrästä.
Verovelvollinen saa henkilöstöön, myös palkkoihin, alihankkijoihin, vuokratyöntekijöihin ja freelance-työntekijöihin, liittyvistä tutkimus- ja kehitysmenoista 20 000 000 euroon saakka 10 prosentin verohyvityksen.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, verovelvollinen voi vielä vähentää 100 prosenttia lisää tutkimus- ja kehitysmenoistaan aina 20 000 000 euroon saakka, jos verovelvollinen täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
Poistetaan.
(a)  se on listaamaton yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 000 000 euroa;
(b)  se on ollut rekisteröityneenä enintään viiden vuoden ajan. Jos verovelvollisen ei tarvitse rekisteröityä, viiden vuoden ajanjakso voidaan katsoa alkavan hetkellä, jona yritys joko aloittaa taloudellisen toimintansa tai tulee sen osalta verovelvolliseksi;
(c)  se ei ole syntynyt sulautuman tuloksena;
(d)  sillä ei ole etuyhteydessä olevia yrityksiä.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla
[...]
Poistetaan.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b)  50 prosenttia edustusmenoista, enintään sellaiseen määrään, joka ei ylitä [x] prosenttia verovuoden tuloista;
(b)  50 prosenttia tavanomaisista ja välttämättömistä edustusmenoista, jotka liittyvät suoraan verovelvollisen liiketoimintaan tai ovat siihen yhteydessä, enintään sellaiseen määrään, joka ei ylitä [x] prosenttia verovuoden tuloista;
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  kertyneiden voittovarojen siirtäminen rahastoon, joka muodostaa osan yhtiön omasta pääomasta;
(c)  kertyneiden voittovarojen siirtäminen rahastoon, joka muodostaa osan yhtiön omasta pääomasta, lukuun ottamatta voittovaroja, jotka kertyvät osuustoiminnallisten yritysten ja osuustoiminnallisten yhteenliittymien rahastoon sekä yrityksen käynnissä olevan toiminnan aikana että sen päätyttyä, kansallisten verosääntöjen mukaisesti;
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – j a alakohta (uusi)
j a)  EU:n luettelossa veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista (niin kutsutut ”veroparatiisit”) olevissa maissa sijaitseviin edunsaajiin liittyvät kulut;
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 30 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 3 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi.
Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 10 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 1 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jos verovelvollisen sallitaan tai sen vaaditaan toimivan ryhmän puolesta, siten kuin ryhmä määritellään ryhmiin sovellettavan kansallisen verotusjärjestelmän säännöissä, tämän artiklan soveltamiseksi koko ryhmää kohdellaan verovelvollisena. Näissä olosuhteissa ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava koko ryhmän osalta. Edellä mainittu 3 000 000 euron määrä otetaan huomioon myös koko ryhmän osalta.
Jos verovelvollisen sallitaan tai sen vaaditaan toimivan ryhmän puolesta, siten kuin ryhmä määritellään ryhmiin sovellettavan kansallisen verotusjärjestelmän säännöissä, tämän artiklan soveltamiseksi koko ryhmää kohdellaan verovelvollisena. Näissä olosuhteissa ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava koko ryhmän osalta. Edellä mainittu 1 000 000 euron määrä otetaan huomioon myös koko ryhmän osalta.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 6 kohta
6.  Ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voi vähentää tiettynä verovuonna, voidaan vähentää seuraavina verovuosina ilman aikarajaa.
6.  Ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voi vähentää tiettynä verovuonna, voidaan vähentää viiden vuoden ajan.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
14 a artikla (uusi)
14 a artikla
Erityiset poikkeukset
Osuuskuntien ja yhteenliittymien sekä yrityksen käynnissä olevan toiminnan aikana että sen jälkeen rahastoon kertyneet voittovarat sekä osuuskuntien ja yhteenliittymien jäsenilleen myöntämät etuudet ovat aina vähennyskelpoisia, kun vähennyskelpoisuus sallitaan kansallisessa verolainsäädännössä.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla
29 artikla
29 artikla
Maastapoistumisverotus
Maastapoistumisverotus
1.   Määrää, joka on yhtä suuri kuin siirrettyjen varojen markkina-arvo varojen poistumishetkellä vähennettynä verotusarvolla, kohdellaan kertyneenä tulona missä tahansa seuraavista olosuhteista:
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä (EU) 2016/1164 säädettyjä maastapoistumisverotusta koskevia sääntöjä.
(a)  jos verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaansa;
(b)  jos verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan, sikäli kuin kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ei ole enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;
(c)  jos verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, lukuun ottamatta niitä varoja, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät ensimmäisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan;
(d)  jos verovelvollinen siirtää kiinteässä toimipaikassaan harjoitetun liiketoiminnan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, sikäli kuin kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ei enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.
2.  Jäsenvaltion, johon varat, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteässä toimipaikassa harjoitettu liiketoiminta siirretään, on hyväksyttävä verovelvollisen jäsenvaltion tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion vahvistama arvo varojen aloitusarvoksi verotustarkoituksissa.
3.  Tätä artiklaa ei sovelleta arvopapereiden rahoitukseen liittyviin varojen siirtoihin tai vakuudeksi asetettuun omaisuuteen taikka silloin, kun varojen siirto tehdään vakavaraisuusvaatimuksien täyttämiseksi tai likviditeetin hallinnan vuoksi, kun varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltioon 12 kuukauden kuluessa.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
41 artikla – 1 kohta
1.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävälle verovelvolliselle tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kiinteälle toimipaikalle verovuoden aikana syntyneet tappiot voidaan tasata ja vähentää seuraavina verovuosina, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.
1.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävälle verovelvolliselle tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kiinteälle toimipaikalle verovuoden aikana syntyneet tappiot voidaan tasata ja vähentää seuraavina verovuosina enintään viiden vuoden aikana.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
42 artikla
42 artikla
Poistetaan.
Tappioiden hyvitys ja sisällytys takaisin veropohjaan
1.  Jos unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen tuottaa edelleen voittoa sen jälkeen, kun se on vähentänyt omat tappionsa 41 artiklan nojalla, se voi vielä vähentää saman verovuoden tappiot, jotka ovat aiheutuneet sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille vaatimukset täyttäville välittömille tytäryhtiöille tai sen muissa jäsenvaltioissa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle (sijaitseville kiinteille toimipaikoille). Tappiot voidaan hyvittää rajoitetun ajan tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
2.  Vähennys on tehtävä suhteessa siihen osuuteen, joka unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävällä verovelvollisella on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa vaatimukset täyttävissä tytäryhtiöissä, ja täysimääräisesti kiinteiden toimipaikkojen osalta. Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen veropohjan vähennys ei saa koskaan johtaa negatiiviseen määrään.
3.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen on lisättävä takaisin veropohjaansa siihen määrään asti, joka aiemmin vähennettiin tappiona, 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien tytäryhtiöidensä tai kiinteiden toimipaikkojensa mahdolliset myöhemmät voitot.
4.  Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähennetyt tappiot on sisällytettävä takaisin ilman eri toimenpiteitä unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen veropohjaan missä tahansa seuraavista olosuhteista:
(a)  jos viidennen verovuoden lopussa sen jälkeen, kun tappioista tulee vähennyskelpoisia, veropohjaan ei ole sisällytetty takaisin voittoa tai takaisin sisällytetty voitto ei vastaa vähennettyjen tappioiden kokonaismäärää;
(b)  jos 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimukset täyttävä tytäryhtiö myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan kiinteäksi toimipaikaksi;
(c)  jos kiinteä toimipaikka myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan tytäryhtiöksi;
(d)  jos emoyhtiö ei enää täytä 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
45 a artikla (uusi)
45 a artikla
Efektiivinen vero-osuus
Niin kauan kuin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kynnysarvo on voimassa, jäsenvaltioiden on valvottava pk-yritysten ja monikansallisten yritysten efektiivistä vero-osuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja julkaistava niiden efektiiviset vero-osuudet, jotta jäsenvaltiot pystyvät varmistamaan samanlaisille yhtiöille tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa ja keventämään pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Poiketen siitä, mitä 8 artiklan c ja d alakohdassa säädetään, verovelvollista ei saa vapauttaa verosta sellaisen ulkomaisen tulon osalta, jonka verovelvollinen sai voitonjakona kolmannessa maassa olevalta yksiköltä tai tuottona kolmannessa maassa olevassa yksikössä pidettyjen osakkeiden luovutuksesta, kun kyseinen yksikkö on velvollinen maksamaan verotuksellisen kotipaikkansa sijaintimaassa lakisääteistä yhteisöveroa, jonka verokanta on alle puolet siitä lakisääteisestä verokannasta, joka verovelvollisen olisi pitänyt maksaa tällaisesta ulkomaisesta tulosta verotuksellisen kotipaikkansa sijaintivaltiossa.
Poiketen siitä, mitä 8 artiklan c ja d alakohdassa säädetään, verovelvollista ei saa vapauttaa verosta sellaisen ulkomaisen tulon osalta, joka ei perustu aktiiviseen liiketoimintaan ja jonka verovelvollinen sai voitonjakona kolmannessa maassa olevalta yksiköltä tai tuottona kolmannessa maassa olevassa yksikössä pidettyjen osakkeiden luovutuksesta, kun kyseinen yksikkö on velvollinen maksamaan verotuksellisen kotipaikkansa sijaintimaassa lakisääteistä yhteisöveroa, jonka verokanta on alle 15 prosenttia tällaisesta ulkomaisesta tulosta verotuksellisen kotipaikkansa sijaintivaltiossa.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 2 kohta
2.  Sovellettaessa 1 kohtaa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomaisesta tulosta siten, että verotuksellisen kotipaikan sijaintivaltiossa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään verovelvollisen kolmannessa maassa maksama vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti veronalaisiin tuloihin.
2.  Sovellettaessa 1 kohtaa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomaisesta tulosta siten, että verotuksellisen kotipaikan sijaintivaltiossa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään verovelvollisen kolmannessa maassa maksama vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti veronalaisiin tuloihin. Hyötyäkseen verovapautuksesta verovelvollisen on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta, mikä voitaisiin tehdä ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla tätä koskevalla todistuksella.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla
58 artikla
58 artikla
Yleinen veronkierron vastainen sääntö
Yleinen veronkierron vastainen sääntö
1.   Tämän direktiivin sääntöjen mukaisen veropohjan laskemisessa jäsenvaltion on jätettävä huomiotta sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, jotka on otettu käyttöön olennaisena tarkoituksenaan tämän direktiivin tavoitteen tai päämäärän vastaisen veroedun saavuttaminen ja jotka eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä (EU) 2016/1164 säädettyä yleistä veronkierron vastaista sääntöä.
2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa on pidettävä epäaitona siltä osin kuin sitä ei ole otettu käyttöön perustuen päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta.
3.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti huomiotta jätettyjä järjestelyjä tai järjestelyjen sarjoja on käsiteltävä veropohjan laskemisessa niiden taloudellisen sisällön perusteella.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voittoja ei veroteta tai jonka voitot on vapautettu verosta sen päätoimipakan jäsenvaltiossa, on kohdeltava ulkomaisena väliyhtiönä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Verovelvollisen jäsenvaltion on kohdeltava sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voittoja ei veroteta tai jonka voitot on vapautettu verosta kyseisessä jäsenvaltiossa, ulkomaisena väliyhtiönä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
(b)  yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan tosiasiallisesti maksama yhteisövero on alhaisempi kuin sen yhteisöveron, jota yksikköön tai kiinteään toimipaikkaan olisi sovellettu tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti, ja yksikön tai kiinteän toimipaikan näistä voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron välinen erotus.
(b)  yksikön voittoihin sovelletaan alempaa yhteisöverokantaa kuin 15 prosenttia; tämä verokanta arvioidaan voiton perusteella ennen niiden toimien täytäntöönpanoa, joita kyseiset maat ovat ottaneet käyttöön pienentääkseen veron määräytymisperustetta; tätä verokantaa tarkistetaan vuosittain maailmankaupan taloudellisen kehityksen mukaisesti.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi laskettaessa yhteisöveroa, jota olisi sovellettu yksikön voittoihin direktiivin sääntöjen mukaisesti verovelvollisen jäsenvaltiossa, huomioon ei oteta yksikön mahdollisen kiinteän toimipaikan tuloja, joita ei veroteta tai jotka on vapautettu verosta ulkomaisen väliyhtiön lainkäyttöalueella.
Poistetaan.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 2 kohta
2.  Jos yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa kohdellaan ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomia tuloja verotetaan sikäli kuin ne ovat peräisin seuraavista luokista:
2.  Kun yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa kohdellaan ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisen jäsenvaltion on sisällytettävä veropohjaan
(a)  yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:
(a)   korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;
(i)   korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;
(b)   rojaltit tai muut henkisestä omaisuudesta saatavat tulot;
(ii)   rojaltit tai muut teollis- ja tekijänoikeuksista saatavat tulot;
(c)   osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;
(iii)   osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;
(d)   rahoitusleasingistä saatavat tulot;
(iv)   rahoitusleasingistä saatavat tulot;
(e)   vakuutuksista, pankkitoiminnasta tai muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;
(v)   vakuutuksista, pankkitoiminnasta tai muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;
(f)   tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja joilla ei ole taloudellista lisäarvoa tai joiden taloudellinen lisäarvo on vähäinen.
(vi)   tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja joilla ei ole taloudellista lisäarvoa tai joiden taloudellinen lisäarvo on vähäinen.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta ulkomaiseen väliyhtiöön, jonka kotipaikka on tai joka sijaitsee jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, jos ulkomainen väliyhtiö on perustettu pätevistä liiketaloudellisista syistä, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. Tämän artiklan soveltamiseksi ulkomaisen väliyhtiön toimintaa on pidettävä todellisena taloudellisena toimintana, jos ulkomaisella väliyhtiöllä on tukenaan toiminnan laajuuteen suhteutettu henkilöstö, laitteet, varat ja tilat.
Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja. Jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka on tai jos se sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei ole ETA-sopimuksen osapuoli, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta ensimmäistä alakohtaa; tai
(b)  ne yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomat tulot, jotka syntyvät epäaidoista järjestelyistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroetuuden saaminen.
Tätä alakohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona siltä osin kuin yksikkö tai kiinteä toimipaikka ei omistaisi niitä varoja tai ei olisi ottanut niitä riskejä, joista se saa tulonsa kokonaan tai osittain, jollei yksikkö olisi sellaisen yrityksen määräysvallassa, jossa suoritetaan avainhenkilötoiminnot, jotka ovat olennaisia kyseisten varojen ja riskien kannalta sekä välttämättömiä väliyhtiön tulonmuodostukselle.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa ei kohdella 1 kohdassa tarkoitettuna ulkomaisena väliyhtiönä, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin 2 kohdan a–f alakohdan mukaisista luokista.
Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin 2 kohdan a alakohdan mukaisista luokista.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Rahoitusalan yrityksiä ei kohdella 1 kohdassa tarkoitettuina ulkomaisina väliyhtiöinä, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle 2 kohdan a–f alakohdan mukaisista luokista kertyvistä tuloista saadaan verovelvollisen tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoritettavista liiketapahtumista.
Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta rahoitusalan yrityksiä ulkomaisina väliyhtiöinä, jos kolmannes tai vähemmän yksikön 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista luokista peräisin olevista tuloista saadaan verovelvollisen tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoritettavista liiketapahtumista.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltiot voivat jättää 2 kohdan b alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle yksikön tai kiinteän toimipaikan, jonka
a)  kirjanpidollinen voitto on enintään 750 000 euroa ja muut tuotot enintään 75 000 euroa; tai
b)  jonka kirjanpidollinen voitto on enintään 10 prosenttia sen toimintakustannuksista tilikaudella.
Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa toimintakustannukset eivät saa sisältää niiden tavaroiden kustannuksia, jotka on myyty sen maan ulkopuolelle, jossa on yksikön verotuksellinen kotipaikka tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, eivätkä maksuja etuyhteydessä oleville yrityksille.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
61 artikla
61 artikla
61 artikla
Verokohtelun eroavuus
Verokohtelun eroavuus
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, vähennys on myönnettävä ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jolla maksun lähde on tai jossa menot kertyvät tai tappiot kärsitään.
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin (EU) 2016/1164 9 artiklassa säädettyjä verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, asianomaisen jäsenvaltion on evättävä kyseisten maksujen, menojen tai tappioiden vähennys, jollei kyseinen kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden väliset verokohtelun eroavuudet johtavat siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, maksajan jäsenvaltion on evättävä tällaisen maksun vähennys.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä:
(a)  jos maksun lähde on jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on evättävä vähennys, tai
(b)  jos maksun lähde on kolmannessa maassa, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään tällainen maksu veropohjaansa, jollei kolmas maa ole jo evännyt vähennystä tai vaatinut kyseisen maksun sisällyttämistä veropohjaan.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus, johon liittyy kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, jäsenvaltion, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmannessa maassa sijaitseva kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kolmannessa maassa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
4.  Sikäli kuin verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittama maksu tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, menoilla tai tappioilla, jotka verokohtelun eroavuuden vuoksi ovat vähennyskelpoiset kahdella eri lainkäyttöalueella unionin ulkopuolella, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, jollei jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista ole jo evännyt kahdella eri lainkäyttöalueella vähennyskelpoisen maksun, menojen tai tappioiden vähennystä.
5.  Sikäli kuin sellaisen maksun vastaava sisällyttäminen veropohjaan, jonka verovelvollinen suorittaa kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle ja joka on vähennyskelpoinen, tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, jota verokohtelun eroavuuden vuoksi ei sisällytetä maksunsaajan veropohjaan, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kyseisen, veropohjaan sisällyttämättä jätetyn maksun vähennyksen.
6.  Sikäli kuin verokohtelun eroavuus johtaa verohyötyyn, joka syntyy siitä, että siirretystä rahoitusvälineestä johtuvasta maksusta peritty lähdevero hyvitetään useammalle kuin yhdelle asianomaiselle osapuolelle, verovelvollisen jäsenvaltion on rajoitettava tällaisen verohyödyn tuomaa etua suhteessa tällaiseen maksuun liittyvään veronalaiseen nettotuloon.
7.  Tämän artiklan soveltamiseksi ’maksajalla’ tarkoitetaan yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jossa maksun lähde on tai jossa menot kertyvät tai tappiot kärsitään.
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
61 a artikla – otsikko
Verotuksellisen kotipaikan eroavuudet
Käänteisen hybridin verokohtelun eroavuudet
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
61 a artikla – 1 kohta
Jos verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka on sekä jäsenvaltiossa että kolmannessa maassa ja sikäli kuin kyseisen verovelvollisen maksut, menot tai tappiot voidaan kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan vähentää veropohjasta molemmilla lainkäyttöalueilla ja kyseiset maksut, menot tai tappiot voidaan tasata verovelvollisen jäsenvaltiossa veronalaisella tulolla, jota ei ole sisällytetty veropohjaan asianomaisessa kolmannessa maassa, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä maksun, menojen tai tappioiden vähennys, jollei asianomainen kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioiden on kohdeltava käänteisen hybridin verokohtelun eroavuuksia direktiivin (EU) 2016/1164 9 a artiklan mukaisesti.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
65 a artikla (uusi)
65 a artikla
Eurooppalainen verotunniste
Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä lainsäädäntöehdotuksen yhdenmukaisesta ja yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta, jonka tarkoituksena on tehdä verotietojen automaattisesta vaihdosta unionissa entistä tehokkaampaa ja luotettavampaa.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
65 b artikla (uusi)
65 b artikla
Automaattinen ja pakollinen tietojenvaihto verotuksen alalla
Tämän direktiivin täyden avoimuuden ja asianmukaisen täytäntöönpanon takaamiseksi tietojenvaihto verotuksen alalla on automaattista ja pakollista, kuten neuvoston direktiivissä 2011/16/EU1 a säädetään.
Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille verohallinnoilleen riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja budjettivaroja sekä resursseja verohallinnon henkilöstön koulutukseen, jossa keskitytään rajat ylittävään veroyhteistyöhön ja automaattiseen tiedonvaihtoon tämän direktiiviin täysimääräisen täytäntöönpanon takaamiseksi.
____________
1 a Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
2.  Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 5 artiklan 2 a kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 3 kohta
3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 5 artiklan 2 a kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 5 kohta
5.  Edellä olevan 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan 5 kohdan, 11 artiklan 6 kohdan, 32 artiklan 5 kohdan ja 40 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella] kuukaudella.
5.  Edellä olevan 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 2 a kohdan, 32 artiklan 5 kohdan ja 40 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella] kuukaudella.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
66 a artikla (uusi)
66 a artikla
Verosopimuksen väärinkäytön vastaiset toimet
Jäsenvaltioiden on tarkistettava kahdenvälisiä verosopimuksiaan tämän direktiivin mukaisesti sen varmistamiseksi, että sopimuksiin sisältyvät kaikki seuraavat seikat:
a)  lauseke, jolla varmistetaan, että sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joiden mukaisesti vero maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan;
b)  lisäys, jolla selvennetään, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen välttämisen lisäksi myös verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen;
c)  lauseke yleisestä veronkierron ehkäisemistä koskevasta säännöstä, joka perustuu päätarkoitusta koskevaan testiin.
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
68 a artikla (uusi)
68 a artikla
Valvonta
Komissio valvoo tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja julkistaa siitä tekemänsä johtopäätökset varmistaakseen siihen liittyvien toimien yhdenmukaisen tulkinnan jäsenvaltioissa.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
69 artikla
69 artikla
69 artikla
Uudelleentarkastelu
Täytäntöönpanokertomus ja uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta.
Komissio arvioi viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin toimintaa.
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, komissio tarkastelee kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta 11 artiklan toimintaa ja harkitsee tarkistuksia kasvu- ja investointivähennyksen määritelmään ja kalibrointiin. Komissio arvioi tarkkaan, miten kasvu- ja investointivähennyksellä voidaan kannustaa yhtiöitä, jotka voivat valita tämän direktiivin sääntöjen soveltamisen, rahoittamaan toimintaansa oman pääoman avulla.
Komissio tiedottaa havainnoistaan täytäntöönpanokertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen on sisällyttävä analyysi kaikista seuraavista seikoista:
a)   tämän järjestelmän vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin;
b)  järjestelmän hyvät ja huonot puolet pk-yritysten kannalta;
c)   vaikutus veronkannon oikeudenmukaisuuteen jäsenvaltioiden välillä;
d)   vaikutus sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen kilpailun mahdollinen vääristyminen tässä direktiivissä annettuja uusia sääntöjä sovellettaessa;
e)   niiden yritysten lukumäärä, jotka kuuluvat soveltamisalaan siirtymävaiheen aikana.
Komissio tarkastelee kymmenen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta.
Komissio tiedottaa havainnoistaan jäsenvaltioille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon kansallisten yhteisöverojärjestelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.
Komissio tiedottaa havainnoistaan kertomuksessa Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon kansallisten yhteisöverojärjestelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2019.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.
Päivitetty viimeksi: 6. marraskuuta 2018Oikeudellinen huomautus