Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 18. tammikuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Päätös olla vastustamatta täytäntöönpanotoimenpidettä: unionin rekisterin perustaminen
 Nigeria
 Ihmisoikeusaktivistien Wu Ganin, Xie Yangin, Lee Ming-chen, Tashi Wangchukin ja tiibetiläismunkki Choekyin tapaukset
 Kongon demokraattinen tasavalta
 Marrakeshin sopimus: julkaistujen teosten saatavuuden helpottaminen sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***
 Tuomioistuimen toimivalta, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälinen lapsikaappaus *
 Nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpano jäsenvaltioissa
 Ammattipätevyysdirektiivin täytäntöönpano ja ammattipalvelujen sääntelyn uudistamistarve

Päätös olla vastustamatta täytäntöönpanotoimenpidettä: unionin rekisterin perustaminen
PDF 230kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta ehdotusta komission asetukseksi unionin rekisterin perustamista koskevan komission asetuksen (EU) N:o 389/2013 muuttamisesta (D054274-02 – 2017/3013(RPS))
P8_TA(2018)0012B8-0041/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi unionin rekisterin perustamista koskevan komission asetuksen (EU) N:o 389/2013 muuttamisesta (D054274-02),

–  ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ja erityisesti sen 12 ja 19 artiklan(1),

–  ottaa huomioon edellä mainitun direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean 30. marraskuuta 2017 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon komission 5. joulukuuta 2017 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa ehdotusta asetukseksi,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan 11. tammikuuta 2018 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan(2),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 4 kohdan d alakohdan ja 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 17. tammikuuta 2018, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden suojelemiseksi järjestelmän ilmailualan toimijat ja muut toimijat eivät saa käyttää sellaisen jäsenvaltion myöntämiä päästöoikeuksia, jonka ilmailualan toimijoita ja muita toimijoita koskevat velvoitteet ovat päättyneet, ja tätä tarkoitusta varten on hyväksyttävä suojatoimenpiteitä;

B.  ottaa huomioon, että direktiivin 2003/87/EY 19 artiklassa valtuutetaan komissio hyväksymään toimenpiteitä, joissa noudatetaan standardoitua ja suojattua rekisterijärjestelmää valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti;

C.  ottaa huomioon, että komissio toimitti 8. joulukuuta 2017 virallisesti parlamentille ehdotuksen komission asetukseksi, jolla muutetaan komission asetusta (EU) N:o 389/2013 unionin rekisterin perustamisesta (valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn kuuluva toimenpideluonnos), mikä käynnisti parlamentille kuuluvan kolmen kuukauden tarkasteluajan vastustaa kyseistä ehdotusta asetukseksi;

D.  ottaa huomioon, että valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn kuuluvaan toimenpideluonnokseen sisältyvien suojatoimenpiteiden olisi tultava voimaan kiireellisesti, jotta toimenpiteitä sovelletaan siten, että oikeuksia voidaan myöntää ilmaiseksi, saada vaihdossa kansainvälisistä hyvityksistä tai kaupata vuonna 2018, ja ottaa huomioon, että jos parlamentti käyttäisi kolmen kuukauden tarkasteluajan kokonaisuudessaan, valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn kuuluvan toimenpideluonnoksen mukaiset toimenpiteet eivät ehtisi tulla voimaan ennen vuoden 2018 oikeuksien myöntämistä;

1.  ilmoittaa, että se ei vastusta ehdotusta komission asetukseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen komissiolle ja tiedoksi neuvostolle.

(1)EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.
(2)EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.


Nigeria
PDF 171kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 Nigeriasta (2018/2513(RSP))
P8_TA(2018)0013RC-B8-0045/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Nigeriasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, jonka Nigeria ratifioi 22. kesäkuuta 1983,

–  ottaa huomioon Nigerian liittotasavallan perustuslain ja etenkin sen uskonnonvapauden suojelua koskevat säännökset IV luvussa, joka koskee oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät sieppauksista Nigeriassa ja 9. helmikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Nigerian vaaleista,

–  ottaa huomioon presidentti Muhammadu Buharin Euroopan parlamentissa 3. helmikuuta 2016 pitämän puheen,

–  ottaa huomioon päätöksen Boko Haramin lisäämisestä EU:n nimettyjen terroristijärjestöjen luetteloon 28. toukokuuta 2014 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 583/2014 tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 214. kerran, joka tuli voimaan 29. toukokuuta 2014,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 7. toukokuuta 2017 antaman julkilausuman Boko Haramin Nigeriassa sieppaamien tyttöjen vapauttamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria on ratifioinut 29. lokakuuta 1993,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, jonka Nigeria ratifioi vuonna 1991,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen toisen tarkistamisen, jonka Nigeria ratifioi 27. syyskuuta 2010,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti myönsi vuoden 2005 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon ihmisoikeusaktivisti Hauwa Ibrahimille,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 pidettyjen Nigerian presidentinvaalien tuloksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n arvioiden mukaan Nigeriasta, joka on Afrikan väkirikkain ja kulttuurisesti monimuotoisin valtio (sen väestö on kasvanut 33 miljoonasta vuonna 1950 noin 190 miljoonaan nykyään), on vuoteen 2050 mennessä tulossa maailman kolmanneksi väkirikkain maa Kiinan ja Intian jälkeen;

B.  ottaa huomioon, että Nigeria on Afrikan väkirikkain maa, jossa on suurin kristitty väestö;

C.  ottaa huomioon, että Nigerian väestö jakautuu lähes tasan muslimien ja kristittyjen kesken;

D.  ottaa huomioon, että arviolta 30 miljoonaa kristittyä asuu Pohjois-Nigeriassa ja muodostaa suurimman uskonnollisen vähemmistön pääasiassa muslimien asuttamalla alueella;

E.  ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinoinnista vastaava virasto (OCHA) ilmoitti marraskuussa 2017, että Nigerian koillisosassa 8,5 miljoonaa ihmistä on elintärkeän avun tarpeessa ja että 6,9 miljoonalle ihmiselle kohdennettiin humanitaarista apua vuonna 2017;

F.  ottaa huomioon, että Nigerian keskiosan alue on kärsinyt vuosia etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen välisistä taloudellisista ja poliittisista jännitteistä, ja viime aikoina väkivaltaisuuksia on lietsonut paimentolais- ja maanviljelijäyhteisöjen välinen kilpailu vallasta ja maasta;

G.  toteaa, että Pohjois-Nigerian rauha ja vakaus ovat olleet uhattuina islamistijärjestö Boko Haramin vuodesta 2009 lähtien tekemistä jatkuvista hyökkäyksistä, murhista ja sieppauksista;

H.  ottaa huomioon, että Boko Haramin hyökkäysten alkamisen jälkeen yli 20 000 ihmistä on saanut surmansa, ja naapurimaat mukaan luettuina yli 2 miljoonaa on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan;

I.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 2014 Boko Haram sieppasi 276 tyttöä koulustaan Chibokissa, Pohjois-Nigeriassa ja että jotkut heistä on sittemmin palautettu perheidensä luokse, mutta huomattava osa tytöistä on edelleen vankeina tuntemattomassa paikassa;

J.  ottaa huomioon, että Boko Haram on alistanut naiset ja tytöt orjuuteen, raiskannut ja radikalisoinut heitä ja pakottanut heitä ”avioliittoon”; toteaa, että monet näistä hirvittävistä kokemuksista selvinneet naiset ovat nyt raskaana raiskaajilleen;

K.  ottaa huomioon, että turvallisuusjoukkoja on myös syytetty rauhanomaisten mielenosoitusten ja kokousten keskeyttämisestä käyttämällä joissakin tapauksissa väkivaltaa ja liiallista voimaa;

L.  ottaa huomioon, että lukuisia pappien ja nunnien sieppauksia on toteutettu kuluneen vuoden aikana, mukaan luettuina Eucharistic Heart of Jesus -luostarin kuusi nunnaa, jotka siepattiin Iguoriakhissa 13. marraskuuta 2017 ja vapautettiin hiljattain;

M.  ottaa huomioon, että yli 14 ihmistä kuoli ja monia haavoittui Omokussa, kun he olivat palaamassa uudenvuodenaaton jumalanpalveluksesta aamuyön tunteina; toteaa, että kristittyjen ja muslimien kuolonuhrien määrä on kasvanut viime aikoina, mikä korostaa molempien uskontojen huolestuttavaa tilannetta maassa;

N.  toteaa, että paimentolaisten ja viljelijöiden väliset konfliktit ovat lisääntyneet Nigeriassa, ja viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ne ovat levinneet ja kiihtyneet ja muodostavat tällä hetkellä uhan kansalliselle selviytymiselle; ottaa huomioon, että tuhannet ihmiset ovat saaneet surmansa, yhteisöjä on tuhottu ja suuri määrä viljelijöitä ja paimentolaisia on menettänyt henkensä ja omaisuutensa, kun surmatyöt ja tuhoaminen ovat yltyneet ja tuhonneet elinkeinot ja vaikuttaneet samalla myös kansalliseen yhteenkuuluvuuteen;

O.  ottaa huomioon, että pitkällä aikavälillä paimentolaisuus on uhattuna suuren väestönkasvun, maataloustuotannon laajentamisen sekä laidunmaiden ja karjareittien menettämisen vuoksi; ottaa huomioon, että samaan aikaan laiduntamista ei voida lopettaa tai kieltää, koska sen olemassaololle on vahvat kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset syyt;

P.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on todennut, että on perusteltuja syitä uskoa Boko Haramin syyllistyneen Nigeriassa Rooman perussäännön 7 artiklan mukaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, mukaan luettuna murhat ja vainoaminen;

Q.  toteaa, että Nigeriassa on monimutkainen oikeudellinen järjestelmä, jossa yhdistyvät yhteiset, perinteiset ja uskonnolliset lait ja useat hallintotasot, mikä vaikeuttaa ihmisoikeuksien asianmukaista täytäntöönpanoa;

R.  toteaa, että vastuuvelvollisuus, oikeus, oikeusvaltioperiaate ja rankaisemattomuuden torjunta ovat rauhan ja konfliktinratkaisun sekä sovinto- ja jälleenrakennusponnistelujen perustekijöitä;

S.  ottaa huomioon, että kuolemanrangaistus on voimassa Nigeriassa; ottaa huomioon, että vuonna 2016 Nigeriassa tuomittiin 527 henkilöä kuolemaan, mikä on kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2015; ottaa huomioon, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kieltoa on noudatettu vuodesta 2006 lähtien, vaikka tämä kielto ei ollutkaan voimassa vuosina 2013 ja 2016;

T.  ottaa huomioon, että Nigerian riippumaton kansallinen vaalilautakunta on ilmoittanut, että presidentinvaalit ja kansalliskokouksen vaalit pidetään 16. helmikuuta 2019;

U.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestö asetti Nigerian sijalle 136 kaikkiaan 175 maasta vuoden 2016 korruptioindeksissään;

V.  ottaa huomioon, että uudistetun Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti EU on sitoutunut käymään säännöllistä poliittista vuoropuhelua Nigerian kanssa ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista, mukaan luettuna etnisyyteen, uskontoon ja rotuun perustuva syrjintä;

1.  on erittäin huolissaan lisääntyvistä etnisten ryhmien välisistä konflikteista Nigerian keskiosan paimentolaisten ja viljelijöiden välillä, sillä nämä konfliktit ovat lisänneet entisestään Nigerian turvallisuushaasteita; pitää valitettavana, ettei todellista edistystä näiden kysymysten käsittelyssä ole tapahtunut;

2.  tuomitsee jyrkästi kristittyihin ja muslimeihin kohdistuvan väkivallan Nigeriassa, mukaan luettuna uskonnollisiin instituutioihin ja uskonnonharjoittajiin kohdistuva väkivalta, kuten ainakin 48 kristityn surma Plateaun osavaltion kylissä ja moskeijan räjäyttäminen pommilla Nigerian koillisosassa, Mubissa, jossa ainakin 50 ihmistä sai surmansa; kehottaa presidentti Buharia ja Nigerian hallitusta lisäämään ponnistelujaan väkivallan lopettamiseksi, puolustamaan nigerialaisten oikeutta harjoittaa uskontoa vapaasti ja suojelemaan maan kaikkien kansalaisten oikeuksia aiempaa tiukemmin maan lakien ja perustuslain mukaisesti; ilmaisee osanottonsa jatkuvan väkivallan kaikkien uhrien perheille; muistuttaa lisäksi, että 1970-luvulle saakka paimentolaisten ja maanviljelijöiden rinnakkaiselo oli rauhanomaista, ja pitää valitettavana, että nykyinen maankäyttöoikeuteen liittyvä väkivalta on pahentunut siksi, että tehokkaat sovittelujärjestelmät ovat kadonneet ja konfliktia pidetään uskonnollisena, mikä yksinkertaistaa ongelmaa liiaksi;

3.  kehottaa hallitusta keskittymään ihmisoikeuksien ja ihmisarvon ylläpitämiseen kaikessa politiikassa rauhanomaisen rinnakkaiselon varmistamiseksi kansalaisten keskuudessa riippumatta heidän uskonnostaan, vakaumuksestaan ja poliittisesta suuntautumisestaan;

4.  kehottaa painokkaasti Nigerian hallitusta neuvottelemaan kansallisesta politiikasta, joka suojaisi sekä viljelijöiden että karjankasvattajien etuja, ja kehottaa kansainvälisiä kumppaneita lisäämään investointeja karjankasvattajapaimentolaisten ja viljelijöiden välisten konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi tukemalla yhteistyötä taloudellisten resurssien ja luonnonvarojen yhteistä hallintaa koskevissa aloitteissa;

5.  pitää valitettavana Nigerian pohjoisosissa jatkuvaa väkivaltaa ja hyökkäyksiä, joiden kohteina ovat olleet kristittyjen yhteisöt; panee merkille, että Boko Haram on kohdistanut erottelematta hyökkäyksiä muslimeihin, kristittyihin ja muiden uskontojen edustajiin;

6.  toteaa, että Nigerian armeija on vallannut takaisin Boko Haramin alueita ja pidättänyt joitakin sen jäseniä, mutta katsoo, että hallituksen muut kuin sotilaalliset toimet Boko Haramin pysäyttämiseksi ovat edelleen alkutekijöissään;

7.  kehottaa Buharin hallitusta puolustamaan kansalaisiaan terrorismia vastaan, mutta pitää kiinni siitä, että tällaiset toimet on toteutettava kunnioittaen täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta; antaa tunnustusta Buharin hallituksen edistymiselle Nigerian turvallisuushaasteiden ja korruption torjunnassa; tukee tämän tavoitteen saavuttamista ja pyrkimyksiä katkaista korruption ja terrorismin välinen kytkös;

8.  muistuttaa silti, että hallituksen toimet Boko Haramia ja muita terroristijärjestöjä vastaan eivät saisi ruokkia väkivallan kasvua; kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan Nigerian valtion turvallisuusjoukkojen ja myös poliisin toimintaa sekä tutkimusmenetelmiä tapauksissa, jotka koskevat ihmisoikeusloukkauksia, mukaan lukien laittomat teloitukset, kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja väärinkäytökset, joihin liittyy kiristystä;

9.  kehottaa Nigerian hallitusta puuttumaan väkivallan perimmäisiin syihin varmistamalla kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön;

10.  tuomitsee naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja Boko Haramin ja muiden terroristiryhmien toteuttamat naisten ja lasten sieppaukset, raiskaukset, pakkoavioliitot ja itsemurhapommitukset; on lisäksi huolestunut siitä, että riittämätön humanitaarinen apu pakolaisleireille on johtanut myös väärinkäytösten ja seksuaalisen hyväksikäytön yleistymiseen;

11.  kehottaa Nigerian viranomaisia antamaan tarvittavaa psykososiaalista tukea radikalisoitumisen uhreille, erityisesti naisille, lapsille ja nuorille, ennen kuin heidät integroidaan takaisin yhteiskuntaan; vaatii kaikkia kansainvälisiä toimijoita yhteistoimiin väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja uudelleensopeuttamiseen ja radikalismista luopumiseen tähtäävien ohjelmien kehittämiseksi;

12.  kannustaa torjumaan tehokkaammin korruptiota, joka on vaivannut Nigerian yhteiskuntaa vuosikymmenten ajan, ja katsoo, että Buharin hallituksen laajempaa poliittista, taloudellista ja sosiaalista toimintaohjelmaa ei voida toteuttaa ilman kyseisten rikosten kitkemiseen tarvittavia tiukkoja toimia; kehottaa Nigerian viranomaisia tehostamaan toimia korruption torjumiseksi ja korostaa, että jollei näin tehdä, edessä on vielä vuosia köyhyyttä, eriarvoisuutta, maineen vahingoittumista, ulkomaisten investointien vähenemistä ja maan kansalaisten mahdollisuuksien kaventumista; muistuttaa, että korruptio johtaa tyytymättömyyteen julkisia laitoksia kohtaan ja hallituksen legitiimiyden heikkenemiseen kansalaisten silmissä;

13.  kehottaa parantamaan Nigerian oikeusjärjestelmän tehokkuutta ja riippumattomuutta, jotta rikosoikeutta voidaan käyttää tehokkaasti väkivallan, terrorismin ja korruption torjumiseksi;

14.  kehottaa Nigerian viranomaisia lopettamaan kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon ja ottamaan tavoitteekseen kuolemanrangaistuksen poistamisen;

15.  muistuttaa Nigerian hallitusta sen velvollisuudesta varmistaa, että vaalit pidetään sen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti, ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet vapaiden, läpinäkyvien ja uskottavien vaalien varmistamiseksi;

16.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita seuraamaan Libyasta Nigeriaan palaavien muuttajien uudelleenkotouttamista ja varmistamaan, että EU:n rahoitus käytetään tehokkaasti; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille näiden uudellenkotoutustoimien tuloksista;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Nigerian liittotasavallan presidentille, Afrikan unionin puheenjohtajalle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja ECOWASin edustajille.


Ihmisoikeusaktivistien Wu Ganin, Xie Yangin, Lee Ming-chen, Tashi Wangchukin ja tiibetiläismunkki Choekyin tapaukset
PDF 174kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 ihmisoikeusaktivistien Wu Ganin, Xie Yangin, Lee Ming-chen, Tashi Wangchukin ja tiibetiläismunkki Choekyin tapauksista (2018/2514(RSP))
P8_TA(2018)0014RC-B8-0043/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kiinasta ja etenkin 13. maaliskuuta 2014 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston 25. istunnossa(1), 16. joulukuuta 2015 EU:n ja Kiinan suhteista(2), 24. marraskuuta 2016 Kiinassa vangitun kustantajan Gui Minhain tapauksesta(3), 15. joulukuuta 2016 tiibetiläisen Larung Gar -buddhalaisakatemian ja Ilham Tohtin tapauksesta(4) ja 6. heinäkuuta 2017 Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapauksista(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden, joka käynnistettiin vuonna 2003, ja komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan 22. kesäkuuta 2016 antaman tiedonannon ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat”,

–  ottaa huomioon 1.–2. kesäkuuta 2017 Brysselissä pidetyn EU:n ja Kiinan huippukokouksen,

–  ottaa huomioon, että Kiinan kansankongressin pysyvä komitea hyväksyi 1. heinäkuuta 2015 uuden kansallista turvallisuutta koskevan lain ja että 5. toukokuuta 2015 julkaistiin toinen luonnos uudeksi ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevaksi hallintolaiksi,

–  ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen sekä 4 pykälän, jolla suojellaan ”vähemmistökansallisuuksien” oikeuksia,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995 ja jonka 35. kierros käytiin Brysselissä 22. ja 23. kesäkuuta 2017,

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti myönsi mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon vuonna 1996 Wei Jingshengille ja vuonna 2008 Hu Jialle,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ulkoasioista ja turvallisuuspolitiikasta sekä Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan tiedottajan 27. joulukuuta 2017 antaman lausunnon Wu Ganin ja Xie Yangin tuomioista Kiinassa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin valtuuskunnan antaman paikallisen julkilausuman kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä 8. joulukuuta 2017,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi oltava EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen ytimessä, sillä EU on sitoutunut ylläpitämään juuri näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa niiden kunnioittamiseen omassa kehitysyhteistyössään ja kansainvälisessä yhteistyössään;

B.  ottaa huomioon, että presidentti Xi Jinpingin valtaantulon jälkeen Kiinan ihmisoikeustilanne on heikentynyt entisestään ja hallitus suhtautuu yhä vihamielisemmin rauhanomaiseen toisinajatteluun, sanan- ja uskonnonvapauteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen; ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset ovat pidättäneet ja asettaneet syytteeseen satoja ihmisoikeuksien puolustajia, lakimiehiä ja toimittajia;

C.  ottaa huomioon, että Tianjinissa 26. joulukuuta 2017 tuomioistuin tuomitsi aktivisti Wu Ganin kahdeksan vuoden vankeuteen syytettynä valtion vastaisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että Wu Gan oli jatkuvasti kampanjoinut arkaluonteisissa kysymyksissä, jotka liittyvät hallituksen vallan väärinkäyttöön, sekä verkossa että sen ulkopuolella; ottaa huomioon, että Wu Ganin asianajajan mukaan hän hylkäsi viranomaisten tarjoaman sopimuksen, jonka perusteella hän olisi saanut ehdollisen rangaistuksen, jos hän olisi myöntänyt syyllisyytensä;

D.  ottaa huomioon, että samana päivänä Hunanissa ihmisoikeusjuristi Xie Yang sai myös tuomion, mutta häneen ei kohdistettu rikosoikeudellisia seuraamuksia, koska hän oli aikaisemmin tunnustanut syyllisyytensä kumouksellista toimintaa koskevissa syytteissä; ottaa huomioon, että Wu Gan oli pidätetty kuukausia ennen ihmisoikeusasianajajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin vuonna 2015 kohdistettuja ennennäkemättömiä tukahduttamistoimia, joissa satoja ihmisiä koko maassa, myös Xie Yangia, kuulusteltiin tai pidätettiin muutaman viikon aikana; ottaa huomioon, että väitteiden mukaan kuulustelijat ovat kiduttaneet, hakanneet ja uhkailleet Xie Yangia;

E.  ottaa huomioon, että 28. marraskuuta 2017 Yueyangin väliasteen tuomioistuin tuomitsi demokratia-aktivisti Lee Ming-Chen viiden vuoden vankeuteen, koska hänen katsottiin syyllistyneen valtion vastaiseen toimintaan, ja riisti häneltä kaikki poliittiset oikeudet Kiinassa kahdeksi vuodeksi; ottaa huomioon, että Lee Ming-Chen julkinen tunnustus oli todennäköisesti tehty Kiinan viranomaisten painostuksen tuloksena; ottaa huomioon, että Lee Ming-Che katosi 19. maaliskuuta 2017 sen jälkeen, kun hän oli ylittänyt rajan Macaosta Zhuhaihin Kiinan Guangdongin maakunnassa;

F.  ottaa huomioon, että Tashi Wangchuk, tiibetiläinen kauppias ja kielellisten oikeuksien puolustaja, pidätettiin 27. tammikuuta 2016 sen jälkeen, kun New York Timesissa oli julkaistu video, jossa hän kannatti tiibetiläisten oikeutta oppia ja opiskella omalla äidinkielellään; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2016 Tashi Wangchukia oli syytetty ”yllyttämisestä separatismiin” ja häntä odottaa enintään 15 vuoden vankeusrangaistus, vaikka hän oli kertonut sanomalehdelle nimenomaisesti, ettei hän ollut vaatimassa Tiibetin itsenäisyyttä;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 Phurbun luostarista Sichuanin Sedan piirikunnasta kotoisin oleva tiibetiläinen munkki Choekyi oli vangittu hänen vietettyään maanpaossa elävän henkisen johtajan dalai-laman syntymäpäivää; ottaa huomioon, että sen jälkeen kun Choekyita oli syytetty, häntä pidettiin vankilassa Kangdingin piirikunnan Ganzin prefektuurissa ja hänet lähetettiin lopulta Mianyangin vankilaan Sichuaniin neljäksi vuodeksi; ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden mukaan Choekyilla on ollut munuaisvaivoja, keltatauti ja muita terveysongelmia, jotka ovat pahentuneet pidätyksen takia;

H.  toteaa, että asianajajat ovat edelleen joutuneet kohtaamaan pelottelua ja vangitsemisia, esimerkiksi merkittävä lakimies Li Yuhan, joka on ollut eristettynä marraskuusta 2017 lähtien, ja Wang Quanzhang, joka pidätettiin heinäkuussa 2015 ja jota on pidetty eristyksissä yli 800 päivää ja tiettävästi kidutettu; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajia, jotka esittävät vetoomuksia ja matkustavat suuriin kaupunkeihin ajamaan paikallisia asioita, pidätetään ja vangitaan, kuten Xiaoling Li, joka on ollut vangittuna kesäkuusta 2017 lähtien ja kärsii edelleen vakavasta glaukoomasta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, kuten Ding Lingjie, Liu Feiyue ja Zhen Jianghua, jotka ovat tarjonneet alustan vetoomusten esittäjille ja muille ihmisoikeuksien puolustajille, ovat myös joutuneet pidätetyiksi;

I.  ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on hyväksynyt uusia lakeja, erityisesti lait valtion turvallisuudesta, terrorismin torjunnasta, kyberturvallisuudesta ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen hallinnasta, joissa julkista aktivismia ja hallituksen rauhanomaista arvostelua pidetään uhkana valtion turvallisuudelle ja joissa tiukennetaan sensuuria, valvontaa ja yksilöiden ja yhteiskuntaryhmien kontrolloimista sekä estetään henkilöitä kampanjoimasta ihmisoikeuksien puolesta;

J.  ottaa huomioon, että EU:n strategiakehyksessä ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa neuvosto lupaa, että EU edistää demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kaikilla ulkoisen toimintansa aloilla poikkeuksetta ja asettaa ihmisoikeudet keskeiselle sijalle suhteissaan kaikkiin kolmansiin maihin, myös sen strategisiin kumppaneihin;

1.  on edelleen hyvin huolissaan Kiinan hallituksen suhtautumisesta ihmisoikeuksien puolustajiin, aktivisteihin ja lakimiehiin; muistuttaa Kiinaa sen vastuusta globaalina suurvaltana ja kehottaa Kiinan viranomaisia varmistamaan kaikissa olosuhteissa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ja muiden Kiinan allekirjoittamien tai ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti; kehottaa Kiinan viranomaisia myös lopettamaan maan kaikkien ihmisoikeusaktivistien kaikenlaisen häirinnän, jotta he voivat tehdä työtään esteettä;

2.  kehottaa Kiinan viranomaisia vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, aktivistit, asianajajat, toimittajat ja vetoomusten esittäjät, joita pidetään vangittuina heidän ihmisoikeustyönsä takia, ja lopettamaan heihin kohdistetut jatkuvat tukahduttamistoimet, jotka ilmenevät pidätyksinä, oikeudellisena häirintänä ja pelotteluna;

3.  kehottaa Kiinan kansantasavallan hallitusta vapauttamaan Wu Ganin välittömästi ja ehdoitta, koska hän on ollut vangittuna ainoastaan siksi, että hän on käyttänyt rauhanomaisesti oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen, ja varmistamaan, että siihen asti kunnes hänet vapautetaan hänellä on säännöllinen, rajoittamaton yhteys perheeseensä ja itse valitsemiinsa asianajajiin ja että häntä ei kiduteta tai kohdella muulla tavalla huonosti; kehottaa suorittamaan nopean, tehokkaan ja puolueettoman tutkinnan kidutuksesta ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

4.  korostaa tarvetta tutkia Xie Yangin kidutusta koskevat väitteet;

5.  kehottaa Kiinan viranomaisia vapauttamaan Lee Ming-chen välittömästi ja ehdoitta ja varmistamaan, että siihen asti kunnes hänet vapautetaan häntä suojellaan kidutukselta ja muulta huonolta kohtelulta ja että hänellä on mahdollisuus ottaa yhteyttä perheeseensä ja itse valitsemiinsa asianajajiin sekä saada asianmukaista sairaanhoitoa;

6.  ilmaisee syvän huolensa Tashi Wangchukin pidätyksestä ja jatkuvasta vangittuna pitämisestä sekä siitä, että hänen oikeuttaan oikeusapuun on rajoitettu ja että häntä vastaan ei ole esitetty todisteita, sekä rikostutkinnan sääntöjenvastaisuuksista; vaatii vapauttamaan Tashi Wangchukin välittömästi ja ehdoitta;

7.  kehottaa Kiinan viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta tiibetiläismunkki Choekyin; kehottaa Kiinan hallitusta sallimaan, että hänen sukulaisensa ja hänen itse valitsemansa asianajajat vierailevat hänen luonaan ja erityisesti että hän saa asianmukaista sairaanhoitoa;

8.  kehottaa Kiinan hallitusta kunnioittamaan omaa perustuslakiaan, erityisesti sen 4 artiklaa, jolla suojellaan kansallisia vähemmistöjä, 35 artiklaa, jolla suojellaan sanan-, lehdistön-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä kulkueiden ja mielenosoitusten järjestämisen vapautta, 36 artiklaa, jossa tunnustetaan oikeus uskonnonvapauteen ja 41 artiklaa, jossa taataan oikeus arvostella ja tehdä ehdotuksia, jotka koskevat valtion elimiä tai virkamiehiä;

9.  kehottaa jälleen Kiinan hallitusta toimimaan yhdessä hänen pyhyytensä dalai laman ja hänen edustajiensa kanssa ja ilmaisee tukensa Tiibetin kysymyksen ratkaisemiselle rauhanomaisesti vuoropuhelun ja neuvottelun keinoin, jotta Tiibetille voidaan myöntää todellinen itsehallinto Kiinan perustuslain puitteissa;

10.  tuomitsee lisäksi ”isänmaallisen kasvatuksen” avulla toteutetut buddhalaisuuden vastaiset kampanjat, mukaan luettuina toimenpiteet, joilla Tiibetin buddhalaisluostarit otetaan valtion hallintaan; on huolestunut siitä, että Kiinan rikoslakia käytetään väärin tiibetiläisten ja buddhalaisten vainoamiseen rinnastamalla heidän uskonnollinen toimintansa separatismiin; pitää valitettavana sitä, että mahdollisuudet buddhalaisuuden harjoittamiseen Tiibetissä ovat heikentyneet huomattavasti tiibetiläisten maaliskuussa 2008 tekemien protestien jälkeen Kiinan hallituksen ryhdyttyä toteuttamaan ”isänmaallista kasvatusta” entistä tiukemmin;

11.  on huolissaan turvallisuutta koskevan lakipaketin hyväksymisestä ja sen vaikutuksesta Kiinan vähemmistöihin, erityisesti terrorismintorjuntalaista, joka saattaa johtaa Tiibetin kulttuurin ja uskonnon rauhanomaisen ilmaisun säätämiseen rangaistavaksi, sekä kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen hallinnointia koskevasta laista, joka asettaa ihmisoikeusryhmät hallituksen tiukan valvonnan alaisiksi, sillä tässä on kyseessä selvästi ylhäältä alas -lähestymistapa, sen sijaan että kannustettaisiin paikallis- ja keskushallinnon ja kansalaisyhteiskunnan väliseen kumppanuuteen;

12.  korostaa, että Kiinan viranomaisten on varmistettava, että kaikki eristysvankeudessa olevat saavat välittömästi yhteyden perheenjäseniinsä ja asianajajiinsa, ja että kaikkien pidätettyjen olojen on täytettävä vaatimukset, mukaan lukien mahdollisuus saada terveydenhoitoa, jotka esitetään ”pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevat YK:n periaatteissa”, jotka hyväksyttiin 9. joulukuuta 1988 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 43/173;

13.  on erittäin huolissaan syytöksistä, että ihmisoikeusaktivisteja on kidutettu; kehottaa siksi Kiinan hallitusta kunnioittamaan varauksetta kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen ehdotonta ja sitovaa kieltoa Kiinan 4. lokakuuta 1988 ratifioiman YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 2 ja 16 artiklan mukaisesti;

14.  kehottaa Kiinan hallitusta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen allekirjoittamisen 20. vuosipäivän lähestyessä ratifioimaan sen ja varmistamaan sen täysimääräisen täytäntöönpanon muun muassa lopettamalla epäasianmukaiset käytännöt ja mukauttamaan tarvittaessa lainsäädäntöään;

15.  muistuttaa, että on tärkeää, että EU ottaa esille Kiinan ihmisoikeusloukkaukset, erityisesti Tiibetin ja Xinjiangin vähemmistöjen tapauksen, kaikessa Kiinan viranomaisten kanssa käytävässä poliittisessa ja ihmisoikeuksia koskevassa vuoropuhelussa, mukaan lukien vuosittaiset ihmisoikeusvuoropuhelut, noudattaen EU:n sitoumusta käyttää vahvaa, selvää ja yhtenäistä ääntä maata koskevassa lähestymistavassa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei vuotuisissa EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuheluissa ole saavutettu konkreettisia tuloksia; muistuttaa lisäksi, että maassa meneillään olevassa uudistusprosessissa ja lisääntyvässä kansainvälisessä osallistumisessa Kiina on valinnut ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen kehyksen allekirjoittamalla useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia; pyytää näin ollen, että vuoropuhelua Kiinan kanssa jatketaan kyseisten sitoumusten noudattamiseksi;

16.  kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita hyväksymään tinkimättömän, arvoihin perustuvan lähestymistavan Kiinaa kohtaan ja odottaa, että ne eivät toteuta omia aloitteita ja toimia, jotka saattaisivat vaarantaa EU:n tason toimien yhtenäisyyden, tehokkuuden ja johdonmukaisuuden; pitää erittäin valitettavana, että EU ei kesäkuussa 2017 YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä kyennyt esittämään julkilausumaa Kiinan ihmisoikeuksista; panee tyytyväisenä merkille, että julkilausuma hyväksyttiin seuraavassa istunnossa ja odottaa, että EU pitää yhä Kiinaa maana, joka edellyttää ihmisoikeusneuvoston erityistä huomiota niin kauan kuin se kieltäytyy toteuttamasta oikeuksia koskevia merkittäviä uudistuksia; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita nostamaan määrätietoisesti esiin huolenaiheita Kiinan tulevan yleisen määräaikaisarvioinnin aikana ja varmistamaan erityisesti, että Kiinan kansalaisyhteiskunta voi osallistua vapaasti tähän prosessiin;

17.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita hyväksymään ulkoasioiden neuvoston Kiinaa koskevat päätelmät, joissa korostetaan ihmisoikeuksien ratkaisevaa merkitystä EU:n ja Kiinan suhteissa, ja välittämään selkeän huolestumisensa Kiinassa ilmenneistä kielteisistä suuntauksista tässä asiassa sekä odotukset, että Kiinan viranomaiset ryhtyvät erityisiin toimiin niihin vastaamiseksi; korostaa, että päätelmien avulla voitaisiin sitoa 28 EU:n jäsenvaltiota ja EU:n toimielimet Kiinan ihmisoikeuksia koskevan yhteisen lähestymistavan taakse;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 378, 9.11.2017, s. 239.
(2)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 92.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0444.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0505.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0308.


Kongon demokraattinen tasavalta
PDF 174kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 Kongon demokraattisesta tasavallasta (2018/2515(RSP))
P8_TA(2018)0015RC-B8-0054/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kongon demokraattisesta tasavallasta, erityisesti 14. kesäkuuta 2017(1), 2. helmikuuta 2017(2) ja 1. joulukuuta 2016(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin ja hänen tiedottajansa lausumat Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan 9. marraskuuta 2017 antaman lausuman Kongon demokraattisessa tasavallassa pidettävien vaalien aikataulun julkaisemisesta,

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2017 hyväksytyn YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman ihmisoikeuksien alan teknisestä avusta ja valmiuksien kehittämisestä Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä lokakuussa 2017 annetun pääsihteerin raportin Yhdistyneiden kansakuntien vakauttamisoperaatiosta Kongon demokraattisessa tasavallassa (MONUSCO),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 julkistetun YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen täytäntöönpanoa Kongon demokraattisessa tasavallassa koskevan neljännen määräaikaisarvioinnin loppuhuomautukset,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2348 (2017) MONUSCO-operaation toimeksiannon jatkamisesta,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/2282, jolla Kongon demokraattisessa tasavallassa esiintyneistä väkivaltaisuuksista ja vakavista ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa oleviin kohdistettuja pakotteita jatketaan 12. joulukuuta 2018 saakka,

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta ja 11. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Kongon demokraattisesta tasavallasta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n suhtautumisesta kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2016 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman vaaleja edeltävästä tilanteesta ja turvallisuustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti myönsi vuoden 2014 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon tohtori Denis Mukwegelle,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 laaditun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2017 annetut Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan suuntaviivat yhdistymis- ja kokoontumisvapauden turvaamiseksi,

–  ottaa huomioon 18. helmikuuta 2006 hyväksytyn Kongon demokraattisen tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuosi 31. joulukuuta 2016 allekirjoitetun uudenvuodenaaton poliittisen sopimuksen (Accord du Saint Sylvestre) jälkeen yleinen tilanne Kongon demokraattisessa tasavallassa heikkenee edelleen tasaisesti ja väkivaltaisia sortotoimia, murhia ja laajamittaisia ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu kaikkialla maassa; toteaa, että vuosi 2017 oli yksi Kongon demokraattisen tasavallan lähihistorian väkivaltaisimmista vuosista;

B.  ottaa huomioon, että YK on luokitellut Kongon demokraattisen tasavallan kriisin tason kolme humanitaariseksi hätätilaksi, eli korkeimman tason hätätilaksi; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al Hussein kehotti 8. maaliskuuta 2017 perustamaan tutkintakomission tutkimaan Kasain maakunnan väkivaltaisuuksia;

C.  ottaa huomioon, että poliittinen kriisi syveni presidentti Kabilan kieltäydyttyä vuonna 2016 vetäytymästä vallasta perustuslaillisen virkakautensa päätyttyä; ottaa huomioon, että Kongon kansallisen episkopaalisen konferenssin (CENCO) alaisuudessa tehdyn uudenvuodenaaton poliittisen sopimuksen mukaisesti vaalit oli määrä järjestää viimeistään joulukuussa 2017; toteaa, että tästä määräajasta ei pidetty kiinni ja että riippumaton kansallinen vaalilautakunta (CENI) asetti uudeksi vaalipäiväksi 23. joulukuuta 2018;

D.  ottaa huomioon, että CENI jatkaa vaalien logistiikkaan liittyviä valmisteluja, kuten talousarviojärjestelyt ja äänestäjärekisterin laatiminen;

E.  ottaa huomioon, että hallituksen tukemat joukot vastasivat äärimmäisen kovalla väkivallalla poliittista tilannetta vastustaviin mielenosoituksiin;

F.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on todennut turvallisuusjoukkojen aikoneen tietoisesti tukahduttaa kansalais- ja poliittiset oikeudet muun muassa käyttämällä siviileitä, joiden joukossa oli alttaripoikia, vastaan kovia panoksia, kyynelkaasua ja kumiluoteja, kieltämällä YK:lta pääsyn sairaaloihin, ruumishuoneille ja vankiloihin sekä estämällä YK:ta tarkkailemasta mielenosoituksia;

G.  toteaa, että Kongon demokraattinen tasavalta ei ole ratifioinut Afrikan peruskirjaa demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta;

H.  ottaa huomioon, että Kongon demokraattisen tasavallan armeijan ja paikallisten puolisotilaallisten joukkojen väliset aseelliset yhteenotot jatkuvat erityisesti Kasain alueella; ottaa huomioon tämän johtaneen vakavaan humanitaariseen kriisiin sekä murhiin, kidutuksiin ja raiskauksiin sekä kotien, terveysasemien ja koulujen tuhoamiseen, ja toteaa, että Kasaissa on löydetty 40 joukkohautaa; ottaa huomioon, että rikoksiin syyllistyneiden saattamisessa oikeuden eteen ei ole edistytty;

I.  ottaa huomioon, että konfliktin johdosta Kongon demokraattisen tasavallan osuus maailman uusista maan sisällä siirtymään joutuneista henkilöistä on suurin; ottaa huomioon, että tammikuun 2017 jälkeen 1,9 miljoonaa henkilöä on joutunut siirtymään Kongon demokraattisen tasavallan sisällä ja että heitä on maassa kaikkiaan 4,25 miljoonaa pääasiassa Kasain, Tanganjikan ja Kivun maakunnissa; ottaa huomioon, että Kongon demokraattinen tasavalta on myös ottanut vastaan Burundista, Keski-Afrikan tasavallasta ja Etelä-Sudanista peräisin olevia pakolaisia; toteaa, että EU on myöntänyt 5 miljoonaa euroa hätäapuna Kasain väkivaltaisuuksien uhreille;

J.  toteaa, että maaliskuussa 2017 MONUSCO-operaatioon osallistuvien sotilaiden määrää vähennettiin ja että kesäkuussa 2017 sen talousarviota leikattiin 8 prosenttia;

K.  ottaa huomioon, että Kongon demokraattisen tasavallan viranomaiset ovat järjestelmällisesti häirinneet kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Lutte pour le Changement -järjestöä (Lucha), Filimbi-järjestöä, katolista kirkkoa sekä Comité Laïc de Coordination -komiteaa (CLC); ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kongon demokraattisessa tasavallassa on ainakin 358 poliittista vankia;

L.  ottaa huomioon, että 29. ja 30. joulukuuta 2017 pidätettiin ja vangittiin ilman pidätysmääräystä seitsemän kansalaisyhteiskunnan liikkeeseen ”Filimbi” kuuluvaa ihmisoikeuksien puolustajaa – Carbone Beni, Mino Bompomi, Roger Katanga Mwenyemali, Bony Dickson Mputu, Grâce Tshiunza, Cedrick Kalonji ja Arciel Beni – ja että ihmisoikeuksien puolustajan Palmer Kabeyan olinpaikka on tuntematon;

M.  ottaa huomioon, että avustustyöntekijöihin ja rauhanturvajoukkojen edustajiin kohdistettujen sieppausten ja hyökkäysten määrä on kasvussa, mikä pakottaa humanitaarisia järjestöjä lykkäämään avun toimittamista ja keskeyttämään toimintansa;

N.  toteaa, että kolme Kongon kansalliskokouksessa esiteltyä lakiesitystä, jotka koskevat kansalaisjärjestöjen sääntelyä, ihmisoikeuksien puolustajia ja terrorismin torjuntaa, on nykymuodossaan ristiriidassa alueellisten ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa ja muodostaa ennennäkemättömän uhan kansalaisyhteiskunnan riippumattomalle toiminnalle Kongossa;

O.  ottaa huomioon, että EU päätti jatkaa joulukuuhun 2018 saakka rajoittavia toimia niitä henkilöitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet vaaliprosessin estämiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin;

1.  ilmaisee syvän huolensa Kongon demokraattisen tasavallan humanitaarisen, poliittisen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä; tuomitsee voimakkaasti kaikki ihmisoikeusloukkaukset sekä väkivallanteot, erityisesti rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan, mukaan luettuina rauhanomaisia julkisia mielenosoituksia koskeva kielto sekä toimintapolitiikat, joilla on tarkoitus pelotella, pidättää ja vangita eriäviä mielipiteitä esittäviä henkilöitä; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia vapauttamaan viipymättä ja ehdoitta kaikki mielipidevangit sekä toteuttamaan joulukuussa 2017 järjestettyjen mielenosoitusten väkivaltaista tukahduttamista sekä löydettyjä joukkohautoja koskevan riippumattoman tutkimuksen;

2.  muistuttaa, että Kongon demokraattisella tasavallalla on ensisijainen vastuu suojella sen alueella olevia ja sen lainkäyttövaltaan kuuluvia siviilejä myös sotarikoksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan;

3.  pitää äärimmäisen huolestuttavina ihmisoikeusjärjestöjen esittämiä todisteita, erityisesti Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) joulukuussa 2017 julkistamaa Kasain alueen joukkomurhia koskevaa tutkimusraporttia, jonka mukaan Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuusjoukot ja hallituksen tukemat puolisotilaallisten joukot noudattavat Kasain maakunnassa tietoisesti kauhua ja tuhoa kylvävää strategiaa, joka on johtanut rikoksiin ihmisyyttä vastaan; vaatii Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja YK:ta tutkimaan nämä väitteet;

4.  on huolestunut naisten ja lasten tilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa; tuomitsee jyrkästi raiskausten, seksuaalisen väkivallan ja kidutuksen käytön; pitää hälyttävinä väitteitä, joiden mukaan Kongon demokraattisen tasavallan tukemat puolisotilaalliset joukot ovat laittomasti värvänneet ja käyttäneet lapsisotilaita, ja katsoo, että Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön ensisijaisena tavoitteena on oltava lapsisotilaiden käytön lopettaminen;

5.  pitää hyvin valitettavana, että vaaleja ei pidetty vuoden 2017 määräaikaan mennessä; muistuttaa, että Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisilla ja instituutioilla on velvollisuus panna uusi vaaliaikataulu tehokkaasti täytäntöön Kongon demokraattisen tasavallan perustuslain ja uudenvuodenaaton poliittisen sopimuksen mukaisesti; vaatii, että avoimet, vapaat ja oikeudenmukaiset presidentti- ja parlamenttivaalit on pidettävä 23. joulukuuta 2018; palauttaa mieliin, että CENI:n on oltava riippumaton, puolueeton ja osallistava instituutio, ja kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta varmistamaan, että CENI:lle osoitetaan riittävästi resursseja; kehottaa lisäksi CENI:ä ja hallitusta ottamaan käyttöön vaaliaikatauluun sisällytettävät neljännesvuosittaiset määräajat edistyksen seuraamiseksi ja selkeänä osoituksena hallituksen sitoutumisesta vaalien järjestämiseen; muistuttaa, että vain uskottavat vaalit voivat lopettaa kriisin;

6.  korostaa, että maanpaossa olevien hallituksen vastustajien on voitava palata turvallisesti ja ilman ennakkoehtoja ja että kaikilla kansalaisilla on oltava oikeus asettua ehdolle vaaleissa; pitää myönteisenä, että Afrikan unionin (AU), ranskankielisten maiden järjestön (Organisation Internationale de la Francophonie, OIF), eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) ja YK:n tuella on perustettu asiantuntijoiden koordinoitu ryhmä, joka vastaa vaaliprosessin täytäntöönpanon tukemisesta sekä Kongon demokraattiselle tasavallalle myönnetyn taloudellisen, logistisen ja teknisen avun käyttöönoton helpottamisesta; tukee EU:n panosta Kongon demokraattisen tasavallan vaaliprosessin tukemiseen ja kehottaa EU:ta asettamaan mahdollisen vaalirahoituksen ehdoksi sen, että Kongon demokraattisen tasavallan hallitus toteuttaa konkreettisia toimia, joilla se osoittaa poliittisen tahtonsa järjestää vaalit 23. joulukuuta 2018, ja joihin kuuluu erityisesti realistisen vaalibudjetin julkistaminen sekä kaikkien perusoikeuksien ja -vapauksien takaaminen kaikille poliittisille puolueille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille;

7.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen kansalaisyhteiskuntaa ja valtiosta riippumattomia järjestöjä vastaan kohdistetun häirinnän ja uhkailun; pitää erityisen huolestuttavina äskettäisiä FIDH:ta ja sen kaltaisia järjestöjä vastaan esitettyjä tappouhkauksia; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia ja turvallisuusjoukkoja noudattamaan täysimääräisesti Cotonoun sopimuksessa sekä uudenvuodenaaton poliittisessa sopimuksessa vahvistettuja vaatimuksia ja erityisesti yksityishenkilöiden oikeutta käyttää ilmaisunvapautta sekä yhdistymis- ja mielenosoittamisen vapautta; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia ratifioimaan Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta mahdollisimman pian;

8.  tuomitsee Kongon kansalliskokouksessa esitellyt, kansalaisjärjestöjen sääntelyä, ihmisoikeuksien puolustajia ja terrorismin torjuntaa koskevat lakiesitykset; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia noudattamaan tinkimättä asianmukaista lainsäädäntöprosessia sekä mukauttamaan lakiesitykset ihmisoikeuksien suojelua ja edistämistä koskeviin kansainvälisiin ja alueellisiin normeihin;

9.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä lisäämään tukeaan ihmisoikeuksien puolustajille ja vahvistamaan heidän suojeluaan; kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia tutkimaan ihmisoikeuksien puolustajia vastaan tehdyt hyökkäykset ja toimet demokraattisten mielenosoitusten tukahduttamiseksi sekä saattamaan niihin syyllistyneet oikeuden eteen;

10.  on tyytyväinen YK:n pääsihteerin ilmoitukseen tutkimuksen käynnistämisestä MONUSCO-operaation sotilaita vastaan 7. joulukuuta 2017 tehdystä Liittoutuneiden demokraattisten voimien puolisotilaallisten joukkojen hyökkäyksestä, jossa 15 rauhanturvaajaa kuoli Pohjois-Kivun maakunnassa;

11.  esittää huolensa viimeisimmästä YK:n joukkoja ja määrärahoja koskevasta leikkauksesta; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa ja YK:n jäsenvaltioita varmistamaan, että MONUSCO-operaatiolle myönnetään riittävästi varoja, jotta se voi hoitaa tehtävänsä toimeksiantonsa mukaisesti; muistuttaa, että MONUSCO-operaation toimeksiantoon kuuluu myös siviilien suojelemisen tukeminen sekä poliittisen sopimuksen täytäntöönpanon edistäminen;

12.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita asettamaan ihmisoikeuksiin liittyvät arvot etusijalle; toteaa, että on tärkeää saattaa vastuuseen kaikki ne, jotka ovat syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin ja muihin tekoihin, jotka vaikeuttavat rauhanomaista ratkaisua Kongon demokraattisen tasavallan konfliktiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n kohdennettujen pakotteiden käyttöä ja kehottaa EU:ta harkitsemaan mahdollisia Cotonoun sopimuksen mukaisia lisätoimia, jos tilanne heikkenee entisestään eikä rauhanomaisen ratkaisun etsimisessä saavuteta merkittävää edistystä;

13.  muistuttaa, että YK:n ympäristöohjelman apulaisjohtaja Ibrahim Thiaw ilmoitti huhtikuussa 2015, että vuosittain luonnonvaroja hyödynnetään yli miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta ja että suurin osa – jopa 98 prosenttia – tuotosta päätyy kansainvälisille konserneille ja jäljelle jäävä kaksi prosenttia sisäisille aseellisille ryhmille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin sellaisia eurooppalaisia yrityksiä vastaan, jotka eivät noudata kansainvälisiä normeja tai jotka eivät maksa riittäviä korvauksia sellaisten ihmisoikeusrikkomusten uhreille, joista ne ovat suoraan tai epäsuorasti vastuussa; kehottaa panemaan täytäntöön pikaisesti jäsenvaltioiden 15. kesäkuuta 2016 aikaansaaman sopimuksen konfliktimineraaleja koskevasta EU:n asetuksesta (asetus (EU) 2017/821(4)) ja jatkamaan työtä EU:n ja YK:n tasolla tätä koskevan kansainvälisen lainsäädännön kehittämiseksi;

14.  toistaa tukevansa AU:ta, OIF:ää, SADC:tä sekä etenkin Angolaa niiden vaaliessa poliittista vuoropuhelua Kongon demokraattisessa tasavallassa ja koko alueella;

15.  pitää hälyttävänä koleraepidemian laajenemista ja kehottaa lisäämään humanitaarista apua epidemian saamiseksi hallintaan; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään taloudellista ja humanitaarista apuaan luotettavien järjestöjen kautta, jotta väestön kiireellisiin tarpeisiin voidaan vastata;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, AKT-EU-ministerineuvostolle ja yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Afrikan unionille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä Kongon demokraattisen tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0264.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0017.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0479.
(4)EUVL L 130, 19.5.2017, s.1.


Marrakeshin sopimus: julkaistujen teosten saatavuuden helpottaminen sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi ***
PDF 228kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. tammikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi julkaistujen teosten saatavuuden helpottamista sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi koskevan Marrakeshin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12629/2017 – C8-0375/2017 – 2014/0297(NLE))
P8_TA(2018)0016A8-0400/2017

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12629/2017),

–  ottaa huomioon julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta sokeiden, heikkonäköisten tai muulla tavoin lukemisesteisten hyväksi tehdyn Marrakeshin sopimuksen (5905/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0375/2017),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen (A8-0400/2017),

1.  antaa hyväksyntänsä Marrakeshin sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman henkisen omaisuuden järjestölle (WIPO).

(1)Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. helmikuuta 2017, 3/15, ECLI:EU:C:2017:114.


Tuomioistuimen toimivalta, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälinen lapsikaappaus *
PDF 468kWORD 62k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. tammikuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0411 – C8‑0322/2016 – 2016/0190(CNS))
P8_TA(2018)0017A8-0388/2017

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0411),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0322/2016),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja vetoomusvaliokunnan lausunnon (A8-0388/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/200334 on muutettu merkittävästi35. Koska siihen on tehtävä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.
(1)  Neuvoston asetusta (EY) N:o 2201/200334 on muutettu merkittävästi35. Koska siihen on tehtävä uusia välttämättömiä muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen. Tällaiset asetuksen muutokset auttavat parantamaan oikeusvarmuutta ja lisäävät joustavuutta sekä auttavat varmistamaan, että mahdollisuudet saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi paranevat ja että oikeudenkäyntimenettelyt tehostuvat. Samalla asetukseen tehtävät muutokset auttavat varmistamaan, että jäsenvaltiot säilyttävät täyden itsemääräämisoikeuden vanhempainvastuuta koskevan aineellisen oikeuden alalla.
__________________
__________________
34 Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1).
34 Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1).
35 Ks.  Liite V.
35 Ks. Liite V.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Unionin oikeusalueen sujuva ja asianmukainen toiminta on äärimmäisen tärkeää, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät ja -perinteet. Sen vuoksi olisi edelleen parannettava keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmien välillä. Unioni on ottanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja oikeussuojan saatavuus, ja pitää sitä yllä ja kehittää sitä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi olisi vahvistettava henkilöiden ja erityisesti lasten oikeuksia oikeudellisissa menettelyissä, jotta voidaan helpottaa oikeus- ja hallintoviranomaisten yhteistyötä ja sellaisten perheoikeudellisissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanoa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Siviiliasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista olisi tehostettava, oikeussuojakeinojen saatavuutta yksinkertaistettava ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä parannettava.
(3)  Unionin oikeusalueen sujuva ja asianmukainen toiminta on äärimmäisen tärkeää, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusjärjestelmät ja -perinteet. Sen vuoksi olisi edelleen parannettava keskinäistä luottamusta oikeusjärjestelmien välillä. Unioni on ottanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja oikeussuojan saatavuus, ja pitää sitä yllä ja kehittää sitä. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi on olennaisen tärkeää vahvistaa henkilöiden ja erityisesti lasten oikeuksia oikeudellisissa menettelyissä, jotta voidaan helpottaa oikeus- ja hallintoviranomaisten yhteistyötä ja sellaisten perheoikeudellisissa asioissa annettujen päätösten täytäntöönpanoa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Siviiliasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista olisi tehostettava, oikeussuojakeinojen saatavuutta yksinkertaistettava ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä parannettava huolehtimalla siitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten noudattamien menettelyjen ja käytäntöjen syrjimätön luonne varmistetaan tarkasti lapsen edun ja siihen liittyvien perusoikeuksien turvaamiseksi.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Tätä varten unioni toteuttaa muun muassa siviilioikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, etenkin silloin kun se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.
(4)  Tätä varten unioni toteuttaa muun muassa siviilioikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, etenkin silloin kun se on tarpeen henkilöiden vapaan liikkuvuuden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Oikeudellisen yhteistyön parantamiseksi yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, tarvitaan oikeudellista koulutusta erityisesti rajat ylittävän perheoikeuden osalta. Sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla tarvitaan koulutustoimintaa, kuten seminaareja ja vaihtoja, jotta voidaan jakaa tietoa tästä asetuksesta, sen sisällöstä ja seurauksista sekä rakentaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta niiden oikeuslaitosten suhteen.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen olisi katettava kaikki vanhempainvastuuta koskevat päätökset, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin tai muihin menettelyihin.
(6)  Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen olisi katettava kaikki vanhempainvastuuta koskevat päätökset, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaa koskevia sääntöjä olisi sovellettava myös kaikkiin lapsiin, jotka ovat unionin alueella ja joiden asuinpaikkaa ei voida varmuudella määrittää. Tällaisten sääntöjen soveltamisalaa olisi laajennettava kattamaan erityisesti pakolaislapset ja maastaan sosioekonomisten syiden tai levottomuuksien vuoksi siirtymään joutuneet lapset.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Tässä asetuksessa olisi täysin kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, vahvistettuja oikeuksia ja erityisesti sen 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, sen 7 artiklassa vahvistettua oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen sekä sen 24 artiklassa vahvistettuja lapsen oikeuksia.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja niitä olisi sovellettava sen mukaisesti. Viittauksia lapsen etuun olisi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan ja lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti.
(13)  Toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa olisi aina muotoiltava lapsen edun perusteella ja niitä olisi sovellettava tämä etu huomioon ottaen. Viittauksia lapsen etuun olisi tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 14, 22 ja 24 artiklan ja lapsen oikeuksista 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. On välttämätöntä, että jäsenvaltio, jonka viranomaiset ovat tämän asetuksen nojalla toimivaltaisia tutkimaan vanhempainvastuuta koskevan asian, varmistaa tehtyään lopullisen päätöksen lapsen palauttamisesta, että lapsen etu ja perusoikeudet suojataan hänen tultuaan palautetuksi, erityisesti silloin, jos hän on yhteydessä kumpaankin vanhempaansa.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  ’Asuinpaikan’ merkitys olisi tulkittava viranomaisten määritelmien perusteella tapauskohtaisesti asiaan liittyvät erityiset seikat huomioon ottaen.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Kun lapsen asuinpaikka vaihtuu laillisen muuton seurauksena, toimivallan olisi seurattava lasta, jotta voidaan noudattaa läheisyyden periaatetta. Tätä olisi sovellettava sekä silloin kun mitään menettelyä ei ole vireillä että silloin kun menettely on vireillä. Menettelyn ollessa vireillä osapuolet voivat kuitenkin oikeudenkäytön tehokkuuden vuoksi sopia, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä, niin kauan että asiassa on annettu lopullinen päätös, edellyttäen että tämä on lapsen edun mukaista. Tämä mahdollisuus on erityisen tärkeä silloin kun menettely on lähellä päättymistä ja toinen vanhemmista haluaa muuttaa lapsen kanssa toiseen jäsenvaltioon.
(15)  Kun lapsen asuinpaikka vaihtuu laillisen muuton seurauksena, toimivallan olisi seurattava lasta, jotta voidaan noudattaa läheisyyden periaatetta. Menettelyn ollessa vireillä osapuolet voivat kuitenkin oikeudenkäytön tehokkuuden vuoksi sopia, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä, niin kauan että asiassa on annettu lopullinen päätös, edellyttäen että tämä on lapsen edun mukaista. Vireillä olevat menettelyt, jotka koskevat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta, olisi toisaalta vietävä päätökseen lopullisen päätöksen avulla, jotta henkilöt, joilla on oikeus lapsen huoltoon, eivät vie lasta toiseen maahan välttyäkseen näin viranomaisen epäedulliselta päätökseltä, paitsi jos osapuolet sopivat, että vireillä oleva menettely olisi lopetettava.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Tämä asetus ei saisi estää sellaisen jäsenvaltion viranomaisia, jolla ei ole asiassa toimivaltaa, toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa siinä jäsenvaltiossa olevaa henkilöä tai lapsen omaisuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa, myös niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaisia, siihen asti että tällaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut aiheellisiksi katsomansa toimenpiteet. Yhden jäsenvaltion tuomioistuimessa annettuja toimenpiteitä olisi kuitenkin muutettava tai ne olisi korvattava ainoastaan tuomioistuimen antamilla toimenpiteillä siinä jäsenvaltiossa, jolla on toimivalta käsitellä pääasia. Jos viranomaiselle, jolla on toimivalta antaa ainoastaan väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä, tehdään pääasiaa koskeva hakemus, sen olisi oma-aloitteisesti todettava, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä sitä. Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, viranomaisen olisi ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen mukaisesti toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai keskusviranomaisen välityksellä. Se, ettei toimenpiteestä ole ilmoitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle, ei kuitenkaan saisi olla peruste olla tunnustamatta toimenpidettä.
(17)  Tämä asetus ei saisi estää sellaisen jäsenvaltion viranomaisia, jolla ei ole asiassa toimivaltaa, toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa, esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaa tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, siinä jäsenvaltiossa olevaa henkilöä tai lapsen omaisuutta koskevia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi tunnustettava ja pantava täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa, myös niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat tämän asetuksen mukaisesti toimivaltaisia, siihen asti että tällaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toteuttanut aiheellisiksi katsomansa toimenpiteet. Yhden jäsenvaltion tuomioistuimessa annettuja toimenpiteitä olisi kuitenkin muutettava tai ne olisi korvattava ainoastaan tuomioistuimen antamilla toimenpiteillä siinä jäsenvaltiossa, jolla on toimivalta käsitellä pääasia. Jos viranomaiselle, jolla on toimivalta antaa ainoastaan väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimenpiteitä, tehdään pääasiaa koskeva hakemus, sen olisi oma-aloitteisesti todettava, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä sitä. Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, viranomaisen olisi ilmoitettava viipymättä toteutetuista toimenpiteistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen mukaisesti toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai keskusviranomaisen välityksellä. Se, ettei toimenpiteestä ole ilmoitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle, ei kuitenkaan saisi olla peruste olla tunnustamatta toimenpidettä.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Poikkeustapauksissa sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsen asuinpaikka on, ei välttämättä ole parhaat edellytykset asian käsittelyyn. Lapsen edun mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin siirtää toimivaltansa tietyssä asiassa toisen jäsenvaltion viranomaiselle, jos tällä viranomaisella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Tällöin viranomaisen, jolle asia on siirretty, ei pitäisi kuitenkaan voida siirtää toimivaltaa edelleen kolmannelle viranomaiselle.
(18)  Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että poikkeustapauksissa, kuten tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaa tai sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsen asuinpaikka on, ei välttämättä ole parhaat edellytykset asian käsittelyyn. Toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin siirtää toimivaltansa tietyssä asiassa toisen jäsenvaltion viranomaiselle, jos tällä viranomaisella on paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Tällöin olisi ensin saatava sen viranomaisen suostumus, jolle asia on siirretty, sillä kun se on hyväksynyt asian, se ei voi siirtää toimivaltaa edelleen kolmannelle viranomaiselle. Ennen toimivallan siirtämistä on välttämätöntä tarkastella lapsen etua ja ottaa se täysimääräisesti huomioon.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Tämän asetuksen mukaisissa vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä sekä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisissa palauttamismenettelyissä olisi noudatettava lapsen oikeutta esittää näkemyksensä vapaasti, ja nämä näkemykset olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun arvioidaan lapsen etua. Lapsen kuulemisella on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan mukaisesti tärkeä merkitys tämän asetuksen soveltamisessa. Tällä asetuksella ei kuitenkaan pyritä säätämään siitä, miten lasta olisi kuultava, eli olisiko esimerkiksi tuomarin kuultava lasta henkilökohtaisesti vai olisiko erityisen koulutuksen saaneen asiantuntijan kuultava lasta ja esitettävä tuomioistuimelle raportti jälkikäteen tai olisiko lasta kuultava oikeussalissa vai jossakin muussa paikassa.
(23)  Tämän asetuksen mukaisissa vanhempainvastuuta koskevissa menettelyissä sekä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisissa palauttamismenettelyissä olisi noudatettava lapsen oikeutta esittää näkemyksensä vapaasti, ja nämä näkemykset olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun arvioidaan lapsen etua. Lapsen kuulemisella on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan, lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 12 artiklan sekä lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten osallistumista koskevan Euroopan neuvoston suosituksen1 a mukaisesti tärkeä merkitys tämän asetuksen soveltamisessa. Tällä asetuksella ei kuitenkaan pyritä säätämään lapsen kuulemista koskevista yhteisistä vähimmäisvaatimuksista, ja siihen sovelletaan edelleen jäsenvaltioiden kansallisia säännöksiä.
______________
1 a CM/Rec(2012)2, 28. maaliskuuta 2012.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  Jotta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukainen palauttamismenettely voitaisiin saada päätökseen mahdollisimman nopeasti, jäsenvaltioiden olisi keskitettävä näitä menettelyjä koskeva toimivalta yhdelle tai useammalle tuomioistuimelle ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kansallisen oikeushallintonsa rakenne. Toimivallan keskittäminen rajoitetulle määrälle tuomioistuimia yhdessä jäsenvaltiossa on olennainen ja tuloksellinen väline, jonka avulla voidaan nopeuttaa lapsikaappaustapausten käsittelyä useissa jäsenvaltioissa, koska tuomareille, jotka käsittelevät useita tällaisia tapauksia, muodostuu erityistä asiantuntemusta. Oikeusjärjestelmän rakenteesta riippuen lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta voitaisiin keskittää joko yhdelle tuomioistuimelle koko maan osalta tai rajoitetulle määrälle tuomioistuimia, käyttäen lähtökohtana esimerkiksi muutoksenhakutuomioistuinten lukumäärää ja keskittämällä kansainvälisiä lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta yhdelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kunkin muutoksenhakutuomioistuimen tuomiopiirissä. Jokaisen oikeusasteen olisi annettava päätöksensä viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä kun hakemus tai muutoksenhaku on toimitettu sen käsiteltäväksi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla tehtyyn, lapsen palauttamista tai palauttamatta jättämistä koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta vain kerran.
(26)  Jotta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukainen palauttamismenettely voitaisiin saada päätökseen mahdollisimman nopeasti, jäsenvaltioiden olisi keskitettävä näitä menettelyjä koskeva toimivalta rajoitetulle määrälle tuomioistuimia ottaen asianmukaisella tavalla huomioon kansallisen oikeushallintonsa rakenne. Toimivallan keskittäminen rajoitetulle määrälle tuomioistuimia yhdessä jäsenvaltiossa on olennainen ja tuloksellinen väline, jonka avulla voidaan nopeuttaa lapsikaappaustapausten käsittelyä useissa jäsenvaltioissa, koska tuomareille, jotka käsittelevät useita tällaisia tapauksia, muodostuu erityistä asiantuntemusta. Oikeusjärjestelmän rakenteesta riippuen lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta voitaisiin keskittää rajoitetulle määrälle tuomioistuimia käyttäen lähtökohtana esimerkiksi muutoksenhakutuomioistuinten lukumäärää ja keskittämällä kansainvälisiä lapsikaappaustapauksia koskeva toimivalta yhdelle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kunkin muutoksenhakutuomioistuimen tuomiopiirissä, heikentämättä kuitenkaan osapuolten oikeussuojan saatavuutta ja palauttamismenettelyjen määräaikojen noudattamista. Jokaisen oikeusasteen olisi annettava päätöksensä viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä kun hakemus tai muutoksenhaku on toimitettu sen käsiteltäväksi. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla tehtyyn, lapsen palauttamista tai palauttamatta jättämistä koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta vain kerran. Lisäksi olisi toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa annetut oikeuden päätökset tunnustetaan toisessa jäsenvaltiossa. Kun oikeusistuin on tehnyt päätöksen, on hyvin tärkeää, että se tunnustetaan kaikkialla Euroopan unionissa ennen kaikkea lasten edun takia.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Kaikissa lasta koskevissa tapauksissa ja erityisesti kun kyseessä on kansainvälinen lapsikaappaus, oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta saada aikaan sovintoratkaisu sovittelua ja muita asianmukaisia keinoja käyttäen ja tarvittaessa olemassa olevien, sovittelua vanhempainvastuuta koskevissa rajat ylittävissä riita-asioissa edistävien verkostojen ja tukirakenteiden avulla. Tällaisten toimien ei kuitenkaan pitäisi aiheettomasti pitkittää vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen perustuvaa palauttamismenettelyä.
(28)  Sovittelu voi edistää merkittävästi konfliktin ratkaisemista kaikissa lapsiin liittyvissä tapauksissa ja erityisesti rajat ylittävissä konflikteissa, joissa vanhemmat kiistelevät lapsen huoltajuudesta ja lapsen tapaamisoikeudesta, ja kun on kyse kansainvälisistä lapsikaappauksista. Kun otetaan lisäksi huomioon rajat ylittävien huoltajuuskiistojen lisääntyminen viimeaikaisten muuttoaaltojen seurauksena eri puolilla Euroopan unionia, jossa ei ole käytettävissä mitään kansainvälistä kehystä, sovittelu on usein osoittautunut ainoaksi oikeudelliseksi keinoksi, jolla voidaan auttaa perheitä saamaan aikaan sovintoon perustuvia ja nopeita ratkaisuja perhekiistoissa. Sovittelun edistämiseksi tällaisissa tapauksissa oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi tarvittaessa olemassa olevien, sovittelua vanhempainvastuuta koskevissa rajat ylittävissä riita-asioissa edistävien verkostojen ja tukirakenteiden avulla autettava osapuolia ennen oikeuskäsittelyä tai sen aikana asianmukaisten sovittelijoiden valinnassa ja sovittelun järjestämisessä. Osapuolille olisi myönnettävä taloudellista tukea sovittelun toteuttamiseen vähintään saman verran kuin heille on tai olisi myönnetty oikeusapua. Tällaisten toimien ei kuitenkaan pitäisi aiheettomasti pitkittää vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen perustuvaa palauttamismenettelyä eivätkä ne saisi johtaa millaisen tahansa väkivallan uhrien, perheväkivalta mukaan lukien, pakolliseen osallistumiseen sovittelumenettelyyn.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a)  Jotta kansallisissa tai kansainvälisissä perheoikeudellisissa riita-asioissa voidaan tarjota oikeudenkäyntimenettelylle tehokas vaihtoehto, on hyvin tärkeää, että asiaa käsittelevät sovittelijat ovat saaneet asiaankuuluvan erityiskoulutuksen. Koulutuksen olisi katettava erityisesti rajat ylittävien perheoikeudellisten riita-asioiden oikeudellinen kehys, monikulttuuriset taidot sekä keinot käsitellä vaikeita konfliktitilanteita ottaen aina huomioon lapsen etu. Koska tuomarit ovat mahdollisesti tärkeimpiä toimijoita, jotka ohjaavat asioita sovitteluun, heidän koulutuksessaan olisi käsiteltävä myös sitä, miten osapuolia voidaan rohkaista osallistumaan sovitteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja miten sovittelun voi yhdistää oikeudenkäyntimenettelyyn ja mukauttaa Haagin yleissopimuksen mukaisen lapsikaappauksia koskevan menettelyn aikatauluun ilman tarpeetonta viivästystä.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Kun sen jäsenvaltion tuomioistuin, johon lapsi on luvattomasti viety tai josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, päättää kieltäytyä palauttamasta lasta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla, sen olisi nimenomaisesti mainittava päätöksessään ne vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen artiklat, joihin kieltäytyminen perustuu. Tällainen päätös voidaan kuitenkin korvata myöhemmin päätöksellä, jonka sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, antaa huoltajuusmenettelyssä sen jälkeen kun on perusteellisesti selvitetty lapsen etu. Jos kyseisessä päätöksessä edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista päätöksen tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, jossa lapsi on.
(30)  Kun sen jäsenvaltion tuomioistuin, johon lapsi on luvattomasti viety tai josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, päättää kieltäytyä palauttamasta lasta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla, sen olisi nimenomaisesti mainittava päätöksessään ne vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen artiklat, joihin kieltäytyminen perustuu, ja ilmoitettava kieltäytymisen syyt. Tällainen päätös voidaan kuitenkin korvata myöhemmin päätöksellä, jonka sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, antaa huoltajuusmenettelyssä sen jälkeen kun on perusteellisesti selvitetty lapsen etu. Jos kyseisessä päätöksessä edellytetään lapsen palauttamista, lapsi olisi palautettava vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista päätöksen tunnustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiossa, jossa lapsi on.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Lapsia koskevien rajat ylittävien riita-asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi on lisäksi aiheellista poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa ennen täytäntöönpanoa toteutettava täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva menettely kaikkien vanhempainvastuuta koskevien päätösten osalta. Asetuksella (EY) N:o 2201/2003 tämä vaatimus poistettiin ainoastaan tapaamisoikeutta koskevien ja eräiden lapsen palauttamista koskevien päätösten osalta, mutta tässä asetuksessa otetaan käyttöön yksi ainoa menettely, jota sovelletaan kaikkiin vanhempainvastuuta koskevien päätösten rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Tämän seurauksena minkä tahansa jäsenvaltion viranomaisten antamaa päätöstä olisi kohdeltava niin kuin se olisi annettu täytäntöönpanojäsenvaltiossa, ellei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.
(33)  Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi on lisäksi aiheellista poistaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa ennen täytäntöönpanoa toteutettava täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva menettely kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien vanhempainvastuuta koskevien päätösten osalta. Näin voidaan erityisesti nopeuttaa lapsia koskevien rajat ylittävien riita-asioiden käsittelyä ja vähentää kustannuksia. Asetuksella (EY) N:o 2201/2003 tämä vaatimus poistettiin ainoastaan tapaamisoikeutta koskevien ja eräiden lapsen palauttamista koskevien päätösten osalta, mutta tässä asetuksessa otetaan käyttöön yksi ainoa menettely, jota sovelletaan kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien vanhempainvastuuta koskevien päätösten rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Tämän seurauksena minkä tahansa jäsenvaltion viranomaisten antamaa päätöstä olisi kohdeltava niin kuin se olisi annettu täytäntöönpanojäsenvaltiossa, ellei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 37 a kappale (uusi)
(37 a)  Tämän asetuksen mukaisen päätöksen tunnustamisesta kieltäytymisessä sen perusteella, että päätös on selvästi vastoin jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, olisi aina noudatettava perusoikeuskirjan 21 artiklaa.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 42 kappale
(42)  Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa yksittäistapauksissa keskuviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään avustaessaan sekä kansallisia viranomaisia että vanhempainvastuunkantajia. Tällaisen avustamisen tulisi kattaa erityisesti lapsen paikantaminen joko suoraan tai muiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, jos se on tarpeen tämän asetuksen nojalla esitetyn pyynnön toteuttamista varten, sekä menettelyjä varten tarvittavien lasta koskevien tietojen toimittaminen.
(42)  Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa yksittäistapauksissa keskusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään avustaessaan sekä kansallisia viranomaisia että vanhempainvastuunkantajia. Tällaisen avustamisen tulisi kattaa erityisesti lapsen paikantaminen joko suoraan tai muiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, jos se on tarpeen tämän asetuksen nojalla esitetyn pyynnön toteuttamista varten, sekä menettelyjä varten tarvittavien lasta koskevien tietojen toimittaminen. Tapauksissa, joissa toimivalta on jollakin muulla jäsenvaltiolla kuin sillä, jonka kansalainen lapsi on, sen jäsenvaltion keskusviranomaisten, jolla on toimivalta, on ilmoitettava asiasta ilman aiheetonta viivytystä sen jäsenvaltion keskusviranomaisille, jonka kansalainen lapsi on.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 44 kappale
(44)  Ellei kansallisen prosessilainsäädännön vaatimuksista muuta johdu, pyynnön esittäneen viranomaisen olisi voitava valita vapaasti sen käytettävissä oleva väline tarvittavien tietojen saamiseksi, esimerkiksi tuomioistuimen olisi voitava soveltaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 tai käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa, erityisesti tämän asetuksen nojalla nimettyjä keskusviranomaisia ja tuomarien ja yhteyshenkilöiden verkostoa, ja oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi voitava pyytää tietoja alalla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen kautta.
(44)  Ellei kansallisen prosessilainsäädännön vaatimuksista muuta johdu, pyynnön esittäneen viranomaisen olisi voitava valita vapaasti sen käytettävissä oleva väline tarvittavien tietojen saamiseksi, esimerkiksi tuomioistuimen olisi voitava soveltaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 tai käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa, erityisesti tämän asetuksen nojalla nimettyjä keskusviranomaisia ja tuomarien ja yhteyshenkilöiden verkostoa, ja oikeus- ja hallintoviranomaisten olisi voitava pyytää tietoja alalla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen kautta. Erikseen nimettyjen verkoston tuomarien tai yhteystuomarien olisi pantava alulle kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä ja viestintää kussakin jäsenvaltiossa ja/tai avustettava siinä. Euroopan oikeudellisen verkoston tehtävä olisi pidettävä erillään keskusviranomaisten tehtävästä.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 46 kappale
(46)  Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee vanhempainvastuuta koskevan päätöksen antamista, sen olisi voitava pyytää lapsen suojelua koskevia tietoja toisen jäsenvaltion viranomaisilta, jos lapsen etu sitä edellyttää. Tämä voi tilanteen mukaan tarkoittaa tietoja lapsen vanhempaa tai sisaruksia koskevista menettelyistä ja päätöksistä tai vanhemman kyvystä huolehtia lapsesta tai tavata lasta.
(46)  Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee vanhempainvastuuta koskevan päätöksen antamista, sen olisi oltava velvollinen pyytämään lapsen suojelua koskevia tietoja toisen jäsenvaltion viranomaisilta, jos lapsen etu sitä edellyttää. Tämä voi tilanteen mukaan tarkoittaa tietoja lapsen vanhempaa tai sisaruksia koskevista menettelyistä ja päätöksistä tai vanhemman tai perheen kyvystä huolehtia lapsesta tai tavata lasta. Kansalaisuuden, taloudellisen tai sosiaalisen aseman tai kulttuurisen tai uskonnollisen taustan ei tulisi olla ratkaisevia tekijöitä päätettäessä vanhemman kyvystä huolehtia lapsesta.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 46 a kappale (uusi)
(46 a)  Tuomarien, viranomaisten, keskusviranomaisten ja vanhempia avustavien ammattilaisten välistä sekä vanhempien keskinäistä viestintää olisi edistettävä kaikin keinoin, ja huomioon olisi otettava muun muassa se, että päätös olla palauttamatta lasta voi rikkoa lapsen perusoikeuksia yhtä paljon kuin päätös palauttaa lapsi.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 48 a kappale (uusi)
(48 a)  Lapsen edun niin vaatiessa tuomarien olisi oltava suoraan yhteydessä toisten jäsenvaltioiden keskusviranomaisiin tai toimivaltaisiin tuomioistuimiin.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 49 kappale
(49)  Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen on jo antanut vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tai harkitsee tällaista päätöstä, joka olisi pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, viranomainen voi pyytää tuon toisen jäsenvaltion viranomaisia avustamaan päätöksen täytäntöönpanossa. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi päätöksiin, joilla myönnetään valvottu tapaamisoikeus, joka on tarkoitus toteuttaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tapaamisoikeuden myöntävä viranomainen on, tai joihin liittyy muita liitännäistoimia, jotka päätöksen täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat.
(49)  Jos jonkin jäsenvaltion viranomainen on jo antanut vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tai harkitsee tällaista päätöstä, joka olisi pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, viranomaisen olisi pyydettävä tuon toisen jäsenvaltion viranomaisia avustamaan päätöksen täytäntöönpanossa. Tätä olisi sovellettava esimerkiksi päätöksiin, joilla myönnetään valvottu tapaamisoikeus, joka on tarkoitus toteuttaa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tapaamisoikeuden myöntävä viranomainen on, tai joihin liittyy muita liitännäistoimia, jotka päätöksen täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset antavat.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 50 kappale
(50)  Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee lapsen sijoittamista sijaisperheeseen tai laitokseen toisessa jäsenvaltiossa, ennen sijoitusta olisi toteutettava kuulemismenettely, jossa ovat mukana kummankin asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaiset. Sijoittamista suunnittelevan viranomaisen olisi saatava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, johon lapsi olisi sijoitettava, ennen kuin sijoituksesta päätetään. Koska sijoitukset ovat useimmiten kiireellisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada lapsi pois tilanteesta, jossa hänen etunsa ovat vaarassa, tällaiset päätökset on erityisen tärkeää tehdä kiireellisesti. Kuulemismenettelyn nopeuttamiseksi tässä asetuksessa säädetään sen vuoksi tällaista pyyntöä koskevat tyhjentävät vaatimukset ja määräaika, johon mennessä sen jäsenvaltion, johon lapsi olisi sijoitettava, on vastattava pyyntöön. Hyväksynnän myöntämistä tai siitä kieltäytymistä koskevat edellytykset määräytyvät kuitenkin edelleen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti.
(50)  Kun jäsenvaltion viranomainen harkitsee lapsen sijoittamista perheenjäsenten luokse, sijaisperheeseen tai laitokseen toisessa jäsenvaltiossa, ennen sijoitusta olisi toteutettava kuulemismenettely, jossa ovat mukana kummankin asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaiset. Sijoittamista suunnittelevan viranomaisen olisi saatava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä, johon lapsi olisi sijoitettava, ennen kuin sijoituksesta päätetään. Koska sijoitukset ovat useimmiten kiireellisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada lapsi pois tilanteesta, jossa hänen etunsa ovat vaarassa, tällaiset päätökset on erityisen tärkeää tehdä kiireellisesti. Kuulemismenettelyn nopeuttamiseksi tässä asetuksessa säädetään sen vuoksi tällaista pyyntöä koskevat tyhjentävät vaatimukset ja määräaika, johon mennessä sen jäsenvaltion, johon lapsi olisi sijoitettava, on vastattava pyyntöön. Hyväksynnän myöntämistä tai siitä kieltäytymistä koskevat edellytykset määräytyvät kuitenkin edelleen pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 51 kappale
(51)  Lapsen pitkäaikainen sijoittaminen ulkomaille olisi aina toteutettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdan (oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaan) ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 8, 9 ja 20 artiklan mukaisesti. Ratkaisuja pohdittaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti lapsen kasvatuksessa toivottu jatkuvuus ja lapsen etninen, uskonnollinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta.
(51)  Lapsen sijoittamista harkitsevien valtion viranomaisten olisi toimittava Euroopan unioninperusoikeuskirjan 24 artiklan 3 kohdan (oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita kumpaankin vanhempaan) ja lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 8, 9 ja 20 artiklan mukaisesti. Ratkaisuja pohdittaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti mahdollisuus sijoittaa sisarukset samaan sijaisperheeseen tai laitokseen sekä lapsen kasvatuksessa toivottu jatkuvuus ja lapsen etninen, uskonnollinen, kulttuurinen ja kielellinen tausta. Erityisesti kun on kyseessä lapsen pitkäaikainen sijoittaminen ulkomaille, toimivaltaisten viranomaisten olisi aina harkittava mahdollisuutta sijoittaa lapsi toisessa maassa asuvien sukulaisten luokse, jos lapsella on kiinteä suhde näihin perheenjäseniin, ja tehtävä ensin lapsen etua koskeva yksilöllinen arviointi. Tällaista pitkäaikaista sijoittamista olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen lapsen tarpeiden ja edun kannalta.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä, käsitelläänkö asiaa tuomioistuimessa vai viranomaisessa, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät
1.  Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä, käsitelläänkö asiaa tuomioistuimessa vai hallintoviranomaisessa tai muussa viranomaisessa, joka on toimivaltainen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
(b a)  kansainvälisiin lapsikaappauksiin;
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 2 kohta – d alakohta
(d)  lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen tai hoitolaitokseen;
(d)  lapsen sijoittaminen perheenjäsenten luokse, sijaisperheeseen tai turvalliseen hoitolaitokseen ulkomailla;
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  ’viranomaisella’ kaikkia jäsenvaltioiden oikeus- tai hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;
1.  ’viranomaisella’ kaikkia jäsenvaltioiden oikeus- tai hallintoviranomaisia tai muita viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
3.  ’jäsenvaltiolla’ kaikkia jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa;
3.  ’jäsenvaltiolla’ kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa;
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
4.  ’päätöksellä’ jäsenvaltion viranomaisen antamaa avioeroa, asumuseroa, avioliiton pätemättömäksi julistamista tai vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua, määräystä tai tuomiota;
4.  ’päätöksellä’ jäsenvaltion viranomaisen antamaa avioeroa, asumuseroa, avioliiton pätemättömäksi julistamista tai vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua, määräystä, tuomiota tai jäsenvaltiossa tehtyä ja siellä täytäntöönpanokelpoista virallista asiakirjaa tai jäsenvaltiossa tehtyä ja siellä täytäntöönpanokelpoista osapuolten välistä sopimusta;
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – johdantokappale
12.  ’lapsen luvattomalla poisviemisellä tai palauttamatta jättämisellä’ lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos
12.  ’kansainvälisellä lapsikaappauksella’ lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa. Kun lapsi muuttaa laillisesti jäsenvaltiosta toiseen ja saa siellä uuden asuinpaikan, toimivaltaisia ovat uuden jäsenvaltion viranomaiset.
1.  Jäsenvaltion viranomaiset ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa. Kun lapsi muuttaa laillisesti jäsenvaltiosta toiseen ja saa siellä uuden asuinpaikan, toimivaltaisia ovat uuden jäsenvaltion viranomaiset, paitsi jos osapuolet sopivat ennen muuttoa, että toimivalta jää sen jäsenvaltion viranomaiselle, jossa lapsen siihenastinen asuinpaikka on ollut.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Kun vireillä on huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevia menettelyjä, päätöksen antaneen jäsenvaltion viranomaisella on toimivalta menettelyn päättämiseen saakka, paitsi jos osapuolet sopivat, että menettely olisi lopetettava.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, jolle tapaamisoikeus on myönnetty, on hyväksynyt sen jäsenvaltion viranomaisten toimivallan, jossa lapsella on uusi asuinpaikka, osallistumalla menettelyyn kyseisissä viranomaisissa niiden toimivaltaa kiistämättä.
2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, jolle tapaamisoikeus on myönnetty, on siitä huolimatta, että aiemman vakituisen asuinmaan viranomainen on antanut hänelle tiedon oikeudellisista seurauksista, hyväksynyt sen jäsenvaltion viranomaisten toimivallan, jossa lapsella on uusi asuinpaikka, osallistumalla menettelyyn kyseisissä viranomaisissa niiden toimivaltaa kiistämättä.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta – b alakohta – i alakohta
(i)  lapsen palauttamispyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;
(i)  huolimatta siitä, että viranomaiset ovat antaneet tiedon lapsen palauttamispyynnön esittämistä koskevasta oikeudellisesta vaatimuksesta, tällaista pyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 5 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Nimettyjen tuomareiden on oltava virassa olevia ja kokeneita perheoikeustuomareita, ja erityisesti sellaisia, joilla on kokemusta asioista, joihin liittyy rajat ylittävää toimivaltaa koskeva ulottuvuus.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsi oleskelee tai jossa on hänelle kuuluvaa omaisuutta, on toimivalta toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat kyseistä lasta tai omaisuutta.
Sen jäsenvaltion viranomaisilla, jossa lapsi oleskelee tai jossa on hänelle kuuluvaa omaisuutta, on toimivalta toteuttaa kiireellisissä tapauksissa väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat kyseistä lasta tai omaisuutta. Tällaisilla toimenpiteillä ei saisi aiheettomasti viivyttää menettelyä ja lopullisia huoltajuus- ja tapaamisoikeutta koskevia päätöksiä.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, turvaamistoimia toteuttaneen viranomaisen on ilmoitettava niistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen nojalla toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai 60 artiklan nojalla nimetyn keskusviranomaisen välityksellä.
Jos lapsen edun suojelu niin vaatii, turvaamistoimia toteuttaneen viranomaisen on ilmoitettava niistä sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on tämän asetuksen nojalla toimivaltainen tutkimaan pääasian, joko suoraan tai 60 artiklan nojalla nimetyn keskusviranomaisen välityksellä. Kyseisen viranomaisen on varmistettava menettelyn kohteena olevien vanhempien tasapuolinen kohtelu ja sen on varmistettava, että heille tiedotetaan täysimääräisesti viipymättä kaikista asiaan liittyvistä toimenpiteistä kielellä, jota he täysin ymmärtävät.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta
2.  Edellä olevan 1 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen on keskeytettävä, kun sen jäsenvaltion viranomainen, joka on tämän asetuksen nojalla toimivaltainen tutkimaan pääasian, on toteuttanut soveltuviksi katsomansa toimenpiteet.
2.  Edellä olevan 1 kohdan nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltaminen on keskeytettävä, kun sen jäsenvaltion viranomainen, joka on tämän asetuksen nojalla toimivaltainen tutkimaan pääasian, on toteuttanut soveltuviksi katsomansa toimenpiteet, ja siitä hetkestä, kun se on antanut tiedon jäsenvaltion viranomaiselle, jossa väliaikaiset toimenpiteet on toteutettu.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
19 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sen viranomaisen pyynnöstä, jossa menettely on ensin aloitettu, kaikkien muiden viranomaisten, joissa menettely on aloitettu myöhemmin, on viipymättä ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle päivämäärä, jona asia on pantu vireille 15 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
20 artikla
20 artikla
20 artikla
Lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä
Lapsen oikeus ilmaista näkemyksensä
Kun jäsenvaltioiden viranomaiset käyttävät tämän luvun 2 jakson mukaista toimivaltaa, niiden on varmistettava, että lapsi, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, saa aidosti ja tuloksellisesti tilaisuuden vapaasti ilmaista näkemyksensä menettelyn kuluessa.
Kun jäsenvaltioiden viranomaiset käyttävät tämän luvun 2 jakson mukaista toimivaltaa, niiden on varmistettava, että lapsi, joka kykenee muodostamaan oman näkemyksensä, saa aidosti ja tuloksellisesti tilaisuuden vapaasti ilmaista näkemyksensä menettelyn kuluessa asiaa koskevien kansallisten menettelysääntöjen, perusoikeuskirjan 24 artiklan 1 kohdan, lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 12 artiklan ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioille lasten ja nuorten alle 18-vuotiaiden osallistumisesta antaman suosituksen1 a mukaisesti. Viranomaisten on esitettävä asiaa koskevat huomionsa päätöksessä.
Kun lapsi käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi, kuulemisen suorittaa tuomari tai erityisen koulutuksen saanut asiantuntija kansallisten määräysten mukaisesti ilman, että etenkään vanhemmat painostavat lasta, ja se suoritetaan kielen ja sisällön kannalta ikään sopivalla tavalla lapselle sopivassa ympäristössä, ja tällöin on huolehdittava kaikista takeista lapsen henkisen koskemattomuuden ja lapsen edun suojelemiseksi.
Lapsen kuulemista ei pidä toteuttaa menettelyn osapuolten eikä näiden oikeudellisten edustajien läsnä ollessa, mutta se tallennetaan ja lisätään asiakirjoihin niin, että osapuolet tai näiden oikeudelliset edustajat voivat tutustua kuulemispöytäkirjaan.
Viranomaisen on otettava lapsen näkemys asianmukaisella tavalla huomioon tämän iän ja kehitysasteen mukaisesti ja esitettävä huomionsa päätöksessä.
Viranomaisen on otettava lapsen näkemys asianmukaisella tavalla huomioon tämän iän ja kehitysasteen mukaisesti ottaen huomioon lapsen etu ja esitettävä huomionsa päätöksessä.
_______________
1 a CM/Rec(2012)2, 28. maaliskuuta 2012.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
23 artikla – 2 kohta
2.  Tuomioistuimen on menettelyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvitettävä, ovatko osapuolet halukkaat löytämään sovittelussa lapsen edun mukaisen sovintoratkaisun, edellyttäen että tämä ei aiheettomasti pitkitä menettelyä.
2.  Tuomioistuimen on menettelyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvitettävä, ovatko osapuolet halukkaat löytämään sovittelussa lapsen edun mukaisen sovintoratkaisun, edellyttäen että tämä ei aiheettomasti pitkitä menettelyä. Tässä tapauksessa tuomioistuin pyytää osapuolia käyttämään sovittelua.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 3 kohta
3.  Tuomioistuin voi julistaa lapsen palauttamista koskevan päätöksen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi, vaikka siihen olisi haettu muutosta, myös siinä tapauksessa että kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä tällaisesta väliaikaisesta täytäntöönpanokelpoisuudesta.
3.  Tuomioistuin voi julistaa lapsen palauttamista koskevan päätöksen väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi, vaikka siihen olisi haettu muutosta, myös siinä tapauksessa että kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä tällaisesta väliaikaisesta täytäntöönpanokelpoisuudesta, lapsen etu huomioon ottaen.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
25 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Kun oikeusviranomainen on määrännyt lapsen palautettavaksi, sen on ilmoitettava asiaa koskevasta päätöksestä ja sen voimaantulopäivästä sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
32 artikla – 4 kohta
4.  Jos päätöstä ei ole pantu täytäntöön kuuden viikon kuluessa siitä kun täytäntöönpanomenettely aloitettiin, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on ilmoitettava viivästymisestä ja siihen johtaneista syistä pyynnön esittäneelle päätöksen antaneen jäsenvaltion keskusviranomaiselle tai hakijalle, jos menettely aloitettiin ilman keskusviranomaisen apua.
4.  Jos päätöstä ei ole pantu täytäntöön kuuden viikon kuluessa siitä kun täytäntöönpanomenettely aloitettiin, täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimen on ilmoitettava viivästymisestä ja siihen johtaneista syistä asianmukaisesti pyynnön esittäneelle päätöksen antaneen jäsenvaltion keskusviranomaiselle tai hakijalle, jos menettely aloitettiin ilman keskusviranomaisen apua, ja esitettävä arvio täytäntöönpanon ajankohdasta.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
37 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään; tai
(a)  jos tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään, mutta tunnustamatta jättäminen ei saa johtaa perusoikeuskirjan 21 artiklassa kiellettyyn syrjintään; tai
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
38 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Vanhempainvastuuta koskevan päätöksen tunnustamisesta kieltäydytään asianosaisen hakemuksesta:
1.  Vanhempainvastuuta koskevaa päätöstä ei tunnusteta asianosaisen hakemuksesta:
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
38 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b)  jos päätös on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen päätöksen; tai
(b)  jos kyseinen päätös on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen päätöksen; tai
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
58 artikla – 1 kohta
Jos siinä jäsenvaltiossa, jossa päätös on annettu, hakijalle on myönnetty kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänelle myös 27 artiklan 3 kohdassa, 32, 39 ja 42 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä myönnettävä maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaan.
Jos siinä jäsenvaltiossa, jossa päätös on annettu, hakijalle on myönnetty kokonaan tai osittain maksuton oikeusapu, avustus sovittelun käyttämisestä aiheutuvien kulujen kattamiseksi tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta, on hänelle myös 27 artiklan 3 kohdassa ja 32, 39 ja 42 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä myönnettävä maksuton oikeusapu tai vapautus kulujen tai maksujen suorittamisesta niin laajalti kuin se on mahdollista täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaan.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  antaakseen toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä apua lapsen olinpaikan määrittämiseksi, jos vaikuttaa siltä, että lapsi saattaa olla pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion alueella ja lapsen olinpaikan määrittäminen on tarpeen tämän asetuksen perusteella tehdyn pyynnön täyttämistä varten;
(a)  antaakseen toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä apua lapsen olinpaikan määrittämiseksi, jos vaikuttaa siltä, että lapsi saattaa olla pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion alueella ja lapsen olinpaikan määrittäminen on tarpeen tämän asetuksen soveltamista varten;
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 1 kohta – d alakohta
(d)  viranomaisten keskinäisen viestinnän helpottamiseksi, varsinkin 14 artiklan, 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi;
(d)  tuomioistuinten viranomaisten keskinäisen viestinnän helpottamiseksi, varsinkin 14 ja 19 artiklan, 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan ja 26 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan täytäntöönpanemiseksi;
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
(e a)   antaakseen vanhempainvastuunkantajille tietoa oikeusavusta, esimerkiksi erikoistuneiden kaksikielisten asianajajien antamasta avusta, jotta vanhempainvastuunkantajat eivät antaisi suostumustaan ilman, että he ovat ymmärtäneet, mitä kaikkea tällainen suostumus pitää sisällään.
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
63 artikla – 1 kohta – g alakohta
(g)  sen varmistamiseksi, että kun ne aloittavat oikeudenkäyntimenettelyn tai helpottavat sen aloittamista lapsen palauttamiseksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen perusteella, tällaista menettelyä varten laadittu asiakirja-aineisto on täydellinen kuuden viikon kuluessa, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta.
(g)  sen varmistamiseksi, että kun ne aloittavat oikeudenkäyntimenettelyn tai helpottavat sen aloittamista lapsen palauttamiseksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen perusteella, tällaista menettelyä varten laadittu asiakirja-aineisto on täydellinen ja toimitettu tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle kuuden viikon kuluessa, paitsi jos se on poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta.
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Kun keskusviranomainen tai muu viranomainen sellaisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on läheinen yhteys, esittää asiaa koskevan perustellun pyynnön, sen jäsenvaltion keskusviranomainen, jossa lapsella on asuinpaikka ja jossa hän on, voi joko suoraan tai viranomaisten tai muiden elinten välityksellä:
1.  Kun keskusviranomainen tai muu viranomainen sellaisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella on läheinen yhteys, esittää asiaa koskevan perustellun pyynnön, sen jäsenvaltion keskusviranomaisen, jossa lapsella on asuinpaikka ja jossa hän on, tulee joko suoraan tai viranomaisten tai muiden elinten välityksellä:
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 2 kohta
2.  Kun vanhempainvastuuta koskevaa päätöstä harkitaan, jäsenvaltion viranomainen voi pyytää sellaista toisen jäsenvaltion viranomaista, jolla on lapsen suojelun kannalta merkityksellisiä tietoja, toimittamaan nämä tiedot, jos lapsen tilanne sitä edellyttää.
2.  Kun vanhempainvastuuta koskevaa päätöstä harkitaan, jäsenvaltion viranomaisen on pyydettävä sellaista toisen jäsenvaltion viranomaista, jolla on lapsen suojelun kannalta merkityksellisiä tietoja, toimittamaan nämä tiedot, jos lapsen tilanne sitä edellyttää.
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 а.   Kun arvioidaan vanhempainvastuuta koskevia asioita, sen jäsenvaltion keskusviranomaisen, jossa lapsen asuinpaikka on, on ilmoitettava viipymättä asiaa koskevasta menettelystä sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, jonka kansalainen lapsi tai yksi vanhemmista on.
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltion viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion viranomaisilta apua tämän asetuksen perusteella annettujen vanhempainvastuuta koskevien päätösten täytäntöönpanossa, erityisesti turvattaessa mahdollisuus tapaamisoikeuden sekä säännöllisen yhteydenpito-oikeuden tosiasialliseen toteutumiseen.
3.  Jäsenvaltion viranomaisen on pyydettävä toisen jäsenvaltion viranomaisilta apua tämän asetuksen perusteella annettujen vanhempainvastuuta koskevien päätösten täytäntöönpanossa, erityisesti turvattaessa mahdollisuus tapaamisoikeuden sekä säännöllisen yhteydenpito-oikeuden tosiasialliseen toteutumiseen.
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 5 kohta
5.  Sellaisen jäsenvaltion viranomaiset, jossa lapsella ei ole asuinpaikkaa, voivat kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan, tapaamisoikeuden vahvistamista tai sen säilyttämistä hakevan henkilön tai toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä hankkia asiaan liittyviä tietoja tai todisteita ja antaa lausunnon siitä, voidaanko kyseiselle henkilölle myöntää tapaamisoikeus, sekä ehdoista, joilla tapaamisoikeutta voidaan käyttää.
5.  Sellaisen jäsenvaltion viranomaiset, jossa lapsella ei ole asuinpaikkaa, voivat kyseisessä jäsenvaltiossa asuvan, tapaamisoikeuden vahvistamista tai sen säilyttämistä hakevan vanhemman tai perheenjäsenen tai toisen jäsenvaltion keskusviranomaisen pyynnöstä hankkia asiaan liittyviä tietoja tai todisteita ja antaa lausunnon siitä, voidaanko kyseisille henkilöille myöntää tapaamisoikeus, sekä ehdoista, joilla tapaamisoikeutta voidaan käyttää.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
64 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Jäsenvaltion viranomainen voi pyytää toisen jäsenvaltion keskusviranomaista antamaan tietoa kyseisen jäsenvaltion kansallisesta lainsäädännöstä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa, joilla on merkitystä tarkasteltaessa asiaa tämän asetuksen mukaisesti. Pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion viranomaisen on vastattava pyyntöön mahdollisimman pian.
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 1 kohta
1.  Jos tämän asetuksen nojalla toimivaltainen viranomainen suunnittelee lapsen sijoittamista hoitolaitokseen tai sijaisperheeseen toisessa jäsenvaltiossa, viranomaisen on ensin saatava hyväksyntä tämän toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Tätä varten sen on oman jäsenvaltionsa keskusviranomaisen kautta toimitettava sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, johon lapsi on tarkoitus sijoittaa, hyväksymistä koskeva pyyntö, joka sisältää lasta koskevan selvityksen ja syyt, joiden vuoksi sijoittamista tai hoitoa ehdotetaan.
1.  Jos tämän asetuksen nojalla toimivaltainen viranomainen suunnittelee lapsen sijoittamista perheenjäsenten luokse, sijaisperheeseen tai turvalliseen hoitolaitokseen toisessa jäsenvaltiossa, viranomaisen on ensin saatava hyväksyntä tämän toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta. Tätä varten sen on oman jäsenvaltionsa keskusviranomaisen kautta toimitettava sen jäsenvaltion keskusviranomaiselle, johon lapsi on tarkoitus sijoittaa, hyväksymistä koskeva pyyntö, joka sisältää lasta koskevan selvityksen ja syyt, joiden vuoksi sijoittamista tai hoitoa ehdotetaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava lapsen vanhempien ja sukulaisten säännöllinen tapaamisoikeus näiden asuinpaikasta riippumatta, paitsi tapauksissa, joissa se vaarantaisi lapsen hyvinvoinnin.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
65 artikla – 4 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jos toimivaltainen viranomainen aikoo lähettää sosiaalityöntekijöitä toiseen jäsenvaltioon sen selvittämiseksi, onko siellä toteutettava sijoittaminen yhteensopiva lapsen hyvinvoinnin kanssa, sen on ilmoitettava asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
66 artikla – 4 kohta
4.  Kukin keskusviranomainen vastaa omista kuluistaan.
4.  Kukin keskusviranomainen vastaa omista kuluistaan, elleivät pyynnön esittänyt jäsenvaltio ja pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio toisin sovi.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 1 kohta
Viimeistään [10 vuoden kuluttua soveltamisen alkamispäivästä] komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella kertomuksen tämän asetuksen jälkiarvioinnista ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntö ehdotuksia.
Viimeistään [5 vuoden kuluttua soveltamisen alkamispäivästä] komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella kertomuksen tämän asetuksen jälkiarvioinnista ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntö ehdotuksia.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
79 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi)
(a a)  vanhempainvastuuta koskevien, sovittelumenettelyssä käsiteltyjen tapausten ja annettujen päätösten lukumäärä;

(1)EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpano jäsenvaltioissa
PDF 224kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (2017/2039(INI))
P8_TA(2018)0018A8-0406/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(1),

–  ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1304/2013 muuttamisesta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaville toimenpideohjelmille maksettavan ylimääräisen ensimmäisen ennakkomaksun osalta 20. toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/779(2),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2015 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 3/2015 ”EU:n nuorisotakuu: toiminta käynnistetty mutta edessä täytäntöönpanoon kohdistuvia riskejä”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2017 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisotakuun menojen valvonnasta ja kustannustehokkuuden seurannasta(4),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 julkaistun parlamentin talousarvioasioiden politiikkayksikön selvityksen nuorisotyöllisyysaloitteen arvioinnista (”Assessment of Youth Employment Initiative”),

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi taitotakuun perustamisesta (COM(2016)0382),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Mahdollisuuksia nuorisolle -aloitteesta(5),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen lisäpöytäkirjan ja sen 1. heinäkuuta 1999 voimaan tulleen uudistetun laitoksen,

–  ottaa huomioon vuoteen 2030 ulottuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 8 ”edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja”, jotka YK hyväksyi vuonna 2015 ja jotka koskevat koko maailmaa, myös EU:ta,

–  ottaa huomioon Jean-Claude Junckerin tiiviissä yhteistyössä Donald Tuskin, Jeroen Dijsselbloemin, Mario Draghin ja Martin Schulzin kanssa laatiman, 22. kesäkuuta 2015 julkaistun kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä (”viiden puheenjohtajan kertomus”), 26. huhtikuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta, 31. toukokuuta 2017 annetun pohdinta-asiakirjan Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisestä ja 1. maaliskuuta 2017 annetun valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta (COM(2017)0250) ja 26. huhtikuuta 2017 annetun komission suosituksen (EU) 2017/761 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(6),

–  ottaa huomioon Eurofoundin, Cedefopin, Kansainvälisen työjärjestön (ILO), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (ETUC) ja Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI), BusinessEuropen, Käsiteollisuuden ja pienten ja keskisuurten yritysten eurooppalaisen liiton (UEAPME), Julkisten työnantajien ja julkisten yritysten eurooppalaisen keskuksen (CEEP), Eurocities-verkoston ja Euroopan nuorisofoorumin tekemän työn ja tutkimuksen,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin 13. syyskuuta 2017 pitämän puheen unionin tilasta, etenemissuunnitelman kohti yhtenäisempää, vahvempaa ja demokraattisempaa unionia (luonnos komission työohjelmaksi 2018) ja Euroopan parlamentin puhemiehelle Antonio Tajanille ja Viron pääministerille Jüri Ratasille osoitetun, 13. syyskuuta 2017 päivätyn komission aiekirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0406/2017),

A.  ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyysaste kasvoi rahoitus- ja talouskriisin johdosta vuoden 2008 15 prosentista ja saavutti huippunsa alkuvuonna 2013, jolloin se oli 24 prosenttia, ja toteaa, että näiden keskimääräisten lukujen taakse kätkeytyy valtavia eroja jäsenvaltioiden ja alueiden välillä; ottaa huomioon, että vuonna 2013 nuorisotyöttömyysaste pysyi lähellä 10:tä prosenttia Saksassa, Itävallassa ja Alankomaissa mutta lähestyi 40:tä prosenttia tai jopa ylitti sen Italiassa, Espanjassa, Kroatiassa ja Kreikassa;

B.  toteaa, että toimenpiteet, joilla on vähennetty julkisia menoja, ovat osoittaneet, että koulutukseen, työpaikkojen luomiseen ja tukipalveluihin tehdyistä leikkauksista aiheutuu erityisesti nuorille välittömiä kielteisiä vaikutuksia;

C.  ottaa huomioon, että nuoria koskevia toimintapolitiikkoja on kehitetty ilman että kyseiset nuoret ja heidän edustajansa on otettu siihen mukaan;

D.  ottaa huomioon, että pitkät työttömyysjaksot voivat johtaa nuorten syrjäytymiseen ja joutumiseen yhteiskunnan ulkopuolelle, niin että he menettävät tunteen kuulumisesta johonkin; toteaa, että ne voivat jättää jälkiä pidemmäksikin aikaa, eli on todennäköisempää, että nuori joutuu uudelleen työttömäksi ja hänen tulonsa ovat alhaisemmat ja uranäkymät heikommat koko työelämän aikana; toteaa, että nuorten syrjäytyminen merkitsee julkisten ja yksityisten investointien menetyksiä ja johtaa laajalti epävarmoihin työsuhteisiin ja taitojen rapautumiseen, kun otetaan huomioon siitä johtuva inhimillisen potentiaalin käyttämättä jättäminen ja sen heikkeneminen;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 yksi kolmesta eurooppalaisesta työntekijästä oli joko yli- tai alikoulutettu työhönsä nähden(7) ja että nuoret työntekijät ovat tyypillisesti todennäköisemmin ylikoulutettuja ja työskentelevät ikääntyneempiä työntekijöitä todennäköisemmin työssä, joka ei vastaa heidän taitojaan;

F.  toteaa, että nuoret työntekijät ovat muita suuremmassa vaarassa joutua epävarmoihin työsuhteisiin; toteaa, että alle 25-vuotiaan työntekijän todennäköisyys joutua työsuhteeseen, jossa on monenlaisia epäkohtia, on kaksinkertainen 50 vuotta täyttäneisiin työntekijöihin nähden(8);

G.  ottaa huomioon, että onnistunut siirtyminen koulusta tai työelämän ulkopuolelta työelämään ja ensimmäinen oikea työpaikka lisää nuorten mahdollisuuksia ja motivoi heitä, auttaa nuoria kehittämään henkilökohtaisia ja ammatillisia taitojaan, niin että heistä tulee itsenäisiä ja itseensä luottavia kansalaisia; toteaa, että se myös antaa heidän työurilleen hyvän alun;

H.  ottaa huomioon, että sen jälkeen kun nuorisotyöttömyysaste EU-28:ssa oli vuonna 2013 huipussaan 24 prosentissa, se on laskenut tasaisesti, niin että vuonna 2017 se oli alle 17 prosenttia; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyyden taso on edelleen korkea, niin että vain muutamassa jäsenvaltiossa (Itävalta, Tšekki, Alankomaat, Malta, Unkari ja Saksa) nuorisotyöttömyysaste on alle 11 prosenttia; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja;

I.  toteaa, että analysoitaessa koko- ja osa-aikatyön jakautumista sukupuolten välillä eri puolilla Eurooppaa käy ilmi, että sukupuolten välinen kuilu on pysynyt ennallaan vuosina 2007–2017 ja että miesten osuus kokoaikaista työtä tekevistä 15–24-vuotiaista on edelleen 60 prosenttia ja heidän osuutensa saman ikäryhmän osa-aikatyötä tekevistä noin 40 prosenttia;

J.  toteaa, että tilastollisesti katsottuna nuorisotyöttömyysaste on valitettavasti yleensä noin kaksi kertaa yleisen työttömyysasteen suuruinen sekä talouskasvun että laman aikana;

Nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu

K.  ottaa huomioon, että neuvosto perusti 22. huhtikuuta 2013 neuvoston suosituksella nuorisotakuun, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat siihen, että nuorille tarjotaan laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä;

L.  katsoo, että koska monet jäsenvaltiot eivät ole tähän asti juurikaan onnistuneet hyödyntämään nuorisotyöttömyyden torjunnassa olemassa olevia säädöksiä ja mahdollisuuksia, näissä jäsenvaltioissa olisi korostettava voimakkaammin Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksen ja välineiden vaikuttavaa käyttöä;

M.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2013 neuvosto sopi perustavansa nuorisotyöllisyysaloitteen, joka käynnistettiin tärkeimpänä –ESR:ään liittyvänä – EU:n talousarviovälineenä jäsenvaltioiden sellaisten alueiden auttamiseksi, joilla nuorisotyöttömyys on erityisen korkea, erityisesti ottamalla käyttöön nuorisotakuujärjestelmiä;

N.  ottaa huomioon, että nuorisotakuu on EU:n laajuinen sitoumus mutta nuorisotyöllisyysaloite on kohdennettu niille jäsenvaltioille ja alueille, joissa nuorisotyöttömyysaste on yli 25 prosenttia, ja toteaa, että yhteensä 20 jäsenvaltiota on osittain tai kokonaan tukikelpoisia;

O.  ottaa huomioon, että keskittämällä nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja ohjelmakauden alkuun vuosille 2014 ja 2015 pyrittiin varojen nopeaan käyttöönottoon ja siten maksimoimaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavien toimenpiteiden vaikutukset; toteaa, että täytäntöönpanon viivästyttyä sekä kansallisella että aluetasolla määrärahojen keskittämisellä ohjelmakauden alkuun ei kuitenkaan saavutettu haluttuja tavoitteita; toteaa, että vuonna 2015 ennakkorahoituksen osuutta nostettiin tietyin ehdoin yhdestä prosentista 30 prosenttiin ja että suurin osa tukikelpoisista jäsenvaltioista sovelsi tätä toimenpidettä menestyksekkäästi;

P.  ottaa huomioon, että yksi nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun päätavoitteista on saavuttaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka ovat suurimmassa syrjäytymisvaarassa, ja toteaa, että tämä ryhmä kattaa monenlaisia alaryhmiä, joilla on erilaisia tarpeita;

Q.  ottaa huomioon, että nuorisotakuun avulla pyritään saamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret pysyvästi työmarkkinoille tarjoamalla yksilöllistä lähestymistapaa, joka johtaa laadukkaaseen tarjoukseen ja parantaa nuorten työllistettävyyttä, ja että laajemmassa mielessä tuetaan nuoria siirtymisessä koulusta työelämään ja pyritään ratkaisemaan osaamisen kohtaanto-ongelma työmarkkinoilla; katsoo, että tätä varten jäsenvaltioilla on oltava asianmukaisia palveluntarjonnan strategioita;

R.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 ILO arvioi nuorisotakuun täytäntöönpanon kustannukset EU-28:ssa 45 miljardiksi euroksi; ottaa huomioon, että ohjelmakaudella 2014–2020 nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ovat vaatimattomat 6,4 miljardia euroa, joilla on tarkoitus täydentää kansallista rahoitusta eikä korvata sitä;

S.  ottaa huomioon, että komissio ehdotti vuosia 2017–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja lisätään 1 miljardilla eurolla, jota täydennetään 1 miljardilla eurolla ESR:n maksusitoumusmäärärahoja; ottaa huomioon, että parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen mukaisesti summa nostettiin 1,2 miljardiin euroon; ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 5. syyskuuta 2017 lisätalousarvioesityksen nro 3/2017, jossa nuorisotyöllisyysaloitteelle osoitetaan 500 miljoonaa euroa lisävaroja vuonna 2017 ja joka rahoitetaan maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta; pitää kuitenkin valitettavana, että vuoden 2017 talousarviomenettely on viivästynyt, mikä johtuu siitä, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus ajautui umpikujaan neuvostossa, joka hyväksyi sen myöhässä;

T.  ottaa huomioon, että ensimmäisessä nuorisotakuuta käsitelleessä erityiskertomuksessaan tilintarkastustuomioistuin nosti esiin aloitteen (sekä EU:n että kansallisen) rahoituksen riittävyyteen, ”laadukkaan tarjouksen” määritelmään, selkeisiin välitavoitteisiin perustuvan strategian puuttumiseen sekä tulosten seurantaan ja niistä raportointiin liittyviä huolenaiheita; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin oli huolissaan myös siitä, ettei nuorisotakuun kehittämiseen ollut onnistuneesti sovellettu kumppanuuspohjaisia toimintamalleja 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti;

U.  ottaa huomioon, että tarvitaan aidosti toimivia mekanismeja, joiden avulla voidaan keskustella nuorisotakuun täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista ja ratkaista ne, minkä lisäksi jäsenvaltioiden olisi sitouduttava voimakkaasti nuorisotakuun laajamittaiseen täytäntöönpanoon ottaen erityisesti huomioon paikalliset olosuhteet sekä luomalla mahdollisuuksia kehittää taitoja ja ottamalla käyttöön asianmukaiset ja joustavat arviointirakenteet;

V.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nuorisotakuusta annetaan joitakin yleisiä kriteerejä sille, mitä ”laadukas tarjous” tarkoittaa, ja toteaa, että Slovakia on laatimassa käsitteelle oikeudellisesti sitovaa määritelmää, joka kattaa vähimmäistyöaikaa, työpaikan pysyvyyttä nuorisotyöllisyysaloitteen tuen päättymisen jälkeen ja edunsaajan terveydentilan huomioon ottamista koskevia säännöksiä;

W.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen äskettäin julkaisema toinen nuorisotyöllisyysaloitetta ja nuorisotakuuta käsittelevä erityiskertomus laadittiin seitsemän jäsenvaltion tietojen pohjalta ja että tilintarkastustuomioistuin esitti siinä huolensa siitä, että kaikki tiedot eivät ole helposti saatavilla, että edistyminen nuorisotakuun täytäntöönpanossa oli rajallista ja että tulokset eivät vastanneet alkuperäisiä odotuksia; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu ovat kaikesta huolimatta innovatiivisimmat ja kunnianhimoisimmat toimintapoliittiset keinot puuttua nuorisotyöttömyyteen talouskriisin jälkeen, minkä vuoksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueellisten elinten olisi jatkettava niiden täytäntöönpanon tukemista taloudellisesti ja poliittisesti tulevina vuosina;

X.  ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteen kustannustehokkuus ja nuorisotakuun lopullinen tavoite siitä, että nuoret saavat pysyvän työpaikan, voidaan saavuttaa vain, jos toimia seurataan asianmukaisesti luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen pohjalta, jos ohjelmat ovat tulossuuntautuneita ja jos tapauksissa, joissa havaitaan tehottomia ja kalliita toimenpiteitä, tehdään muutoksia;

Y.  katsoo, että jäsenvaltioiden on pyrittävä kohdistamaan tukeaan enemmän niille nuorille, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella, kuten vammaisille nuorille;

Z.  ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteella ja nuorisotakuulla on tärkeä tehtävä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin keskeisten periaatteiden toteuttamisessa;

AA.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei maininnut unionin tilaa vuonna 2017 koskevassa puheessaan Euroopan nuorten työttömyystilannetta, joka on edelleen hälyttävä; ottaa huomioon, että unionin tilaa vuonna 2017 koskevaan puheeseen liitetyssä aiekirjeessä annetaan tunnustusta nuorisotakuun roolille auttaa työpaikkojen luomisessa EU:ssa; ottaa huomioon, että työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden torjumisen olisi pysyttävä EU:n toiminnan painopisteenä;

AB.  ottaa huomioon, että tietojen mukaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavia toimenpiteitä koskevia maksuja on maksettu nuorille myöhässä ja että tämä on johtunut usein siitä, että hallintoviranomaiset ovat käynnistäneet toimenpiteitä myöhässä, tai kansallisten tai alueviranomaisten riittämättömästä hallintokapasiteetista;

AC.  ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettavilla toimenpiteillä, kuten harjoittelulla, olisi helpotettava siirtymistä työmarkkinoille eikä niillä pitäisi koskaan korvata normaaleja työsopimuksia;

AD.  ottaa huomioon, että maaseudulla asuvien nuorten naisten epäsäännölliset työjärjestelyt tai se, että he eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi, tekevät tilastotiedoista epätarkkoja ja luovat eriarvoisuutta heidän eläkkeidensä osalta; toteaa, että tämä käytäntö vaikuttaa kielteisesti koko yhteiskuntaan ja etenkin naisten hyvinvointiin ja muihin sosiaaliturvan muotoihin sekä mahdollisuuksiin vaihtaa uraa tai työllistyä tulevaisuudessa;

AE.  ottaa huomioon, että nuorisotakuujärjestelmien piiriin kuuluu 16 miljoonaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta ja että nuorisotyöllisyysaloitteesta on annettu suoraa tukea yli 1,6 miljoonalle nuorelle EU:ssa;

AF.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet nuorisotyöllisyysaloitteen nojalla yli 132 nuoriin kohdistuvaa työvoimapoliittista toimenpidettä;

AG.  ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoista 75 prosenttia on tarkoitukseensa sidottuja ja jäsenvaltiot ovat investoineet niistä jo 19 prosenttia, mikä tarkoittaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen talousarvion toteutusaste on korkein kaikista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot);

AH.  ottaa huomioon, että useat nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevat raportit osoittavat, että saatavilla olevat varat on suunnattu onnistuneesti alueellisen kysynnän mukaisesti kohdentamalla ne tietyille alueille ja edunsaajaryhmille, vaikka rahoituksen riittävyys ja tarvittavia kokonaisinvestointeja koskevat arviot herättävätkin huolta;

AI.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun Euroopan työllisyysstrategia vuonna 1997 käynnistettiin, komissio on tukenut erinäisiä nuorten työllisyys- ja koulutusnäkymien parantamiseen tähtääviä toimia(9); ottaa huomioon, että kriisin jälkeen EU:n toimissa on pantu erityistä painoa nuorisotakuulle ja nuorisotyöllisyysaloitteelle;

AJ.  ottaa huomioon, että nuorisotakuun rahoitus saadaan Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), jäsenvaltioiden talousarvioista ja nuorisotyöllisyysaloitteen varoista ja että nuorisotyöllisyysaloitteella voidaan rahoittaa suoraan aloitteen kohderyhmään kuuluvien nuorten työ-, oppisopimus- ja harjoittelupaikkoja tai täydennyskoulutusta tukikelpoisilla alueilla; ottaa huomioon, että nuorisotyöllisyysaloitteeseen liittyvien toimien kestoa ei ole ennalta määrätty, kun taas nuorisotakuussa tarjous on tehtävä neljän kuukauden kuluessa;

AK.  toteaa, että nuorisotakuu on johtanut monissa jäsenvaltioissa rakenteellisiin uudistuksiin, joilla on edistetty erityisesti koulutusmallien mukauttamista työmarkkinoiden tarpeisiin nuorisotakuun tavoitteiden saavuttamiseksi;

AL.  ottaa huomioon, että ulkoiset tekijät, kuten kunkin alueen taloudellinen tilanne tai tuotantomalli, vaikuttavat nuorisotakuussa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen;

Johdanto

1.  katsoo, että nuorisotakuun on oltava ensiaskel kohti nuorten työelämää koskevia tarpeita; muistuttaa työnantajien velvollisuudesta osallistua prosessiin, jossa nuorille tarjotaan ammatillisen koulutuksen ohjelmia, aloitustyöpaikkoja ja laadukkaita harjoittelupaikkoja;

2.  korostaa, ettei laadullinen näkökohta ihmisarvoisen työn tarjoamisesta nuorille saa koskaan vaarantua; painottaa, että työelämän perusnormien ja muiden työelämän laatuun liittyvien normien, jotka koskevat muun muassa työaikaa, vähimmäispalkkaa, sosiaaliturvaa sekä työterveyttä ja -turvallisuutta, on oltava keskeisessä asemassa toteutetuissa toimissa;

3.  toteaa, että EU:n 28 jäsenvaltion välillä on huomattavia eroja taloudellisessa suorituskyvyssä sekä talouskasvun että työllisyyden kasvun suhteen ja että tämä edellyttää päättäväisiä toimia; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot eivät ole vielä panneet täytäntöön tarvittavia rakenneuudistuksia; huomauttaa, että työpaikkoja luovat terve talouspolitiikka sekä työllisyys- ja investointipolitiikat, joista jäsenvaltiot ovat viime kädessä vastuussa; on huolissaan pitkän aikavälin vaikutuksista niiden alueiden taloudelliselle kehitykselle, jotka kärsivät korkeasti koulutettujen aivoviennistä;

4.  muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltioiden on valittava erilaisista ohjelman toteutustavoista (tätä tarkoitusta varten perustettu ohjelma, olemassa olevan toimenpideohjelman erityiset toimintalinjat tai useiden erityisten toimintalinjojen osa); toteaa, että täytäntöönpanon monista vaihtoehdoista johtuen ja saatujen tulosten pohjalta tarvitaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta tulokset voidaan ottaa huomioon ohjelman myöhemmissä vaiheissa;

5.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 5/2017 todetaan, että on olemassa riski siitä, että EU:n rahoituksella vain korvataan kansallinen rahoitus sen sijaan, että sillä luotaisiin lisäarvoa; muistuttaa, että täydentävyysperiaatteen mukaisesti nuorisotyöllisyysaloitteella pyritään täydentämään kansallista rahoitusta eikä korvaamaan jäsenvaltioiden omia toimintapolitiikkoja ja rahoitusta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; korostaa, että pelkästään nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoilla ei voida eikä koskaan ollut tarkoituskaan toteuttaa tavoitetta tarjota kaikille nuorille laadukas työ-, jatkokoulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä;

6.  tähdentää, että nuorisotyöllisyysaloitteella on kannustettava erityisesti toimintapolitiikkojen uudistuksiin ja parempaan koordinointiin työllisyyden ja koulutuksen aloilla, etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa on korkea nuorisotyöttömyysaste; katsoo, että on pyrittävä varmistamaan, että näissä jäsenvaltioissa omaksutaan nuorisotyöttömyyden torjumiseen yhtenäinen, kattava ja pitkäkestoinen toimintamalli, jolla parannetaan nuorten työllistettävyyttä ja tarjotaan heille parempia näkymiä ja joka johtaa pysyvään työllistymiseen, sen sijaan että sovelletaan (nykyisiä) hajanaisia toimintapolitiikkoja; pitää nuorisotyöllisyysaloitetta ja nuorisotakuuta tehokkaina välineinä kaikkein marginalisoituneimpien nuorten sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa; katsoo, että on tärkeää pyrkiä saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet työllisyyden, koulun keskeyttämisen ja sosiaalisen syrjäytymisen alalla;

7.  muistuttaa, että nuorisotakuun perustamisesta annetun neuvoston suosituksen mukaisesti nuorisotakuujärjestelmät on laadittava seuraavien kuuden suuntaviivan pohjalta: kumppanuuspohjaisten toimintamallien kehittäminen, varhainen puuttuminen ja aktivointi, työmarkkinoille integroitumista tukevat toimenpiteet, unionin rahastojen käyttö, järjestelmien arviointi ja jatkuva parantaminen ja niiden ripeä toteuttaminen. korostaa, että arviointikertomusten mukaan vain hyvin harvat jäsenvaltiot ovat toimittaneet tietoja ja kattavia arviointeja näistä näkökohdista;

8.  korostaa, että olisi panostettava enemmän maiden sisäiseen ja rajatylittävään liikkuvuuteen, jotta voitaisiin vähentää nuorisotyöttömyyttä ja puuttua osaamisen kohtaanto-ongelmaan; kehottaa sovittamaan työpaikkojen tarjontaa ja taitoja paremmin yhteen kysynnän kanssa helpottamalla liikkuvuutta alueiden, myös rajatylittävien alueiden, välillä; toteaa, että jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota parempien yhteyksien luomiseen koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välille rajatylittävillä alueilla esimerkiksi edistämällä naapurimaiden kielten opetusta;

9.  muistuttaa, että korkean nuorisotyöttömyysasteen syitä ovat maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset työmarkkinoihin, koulunkäynnin ennenaikainen keskeytys ilman riittävää pätevyyttä, tarvittavan osaamisen ja työkokemuksen puuttuminen, epävarmojen lyhytaikaisten työsuhteiden ja niitä seuraavien työttömyysjaksojen yleistyminen, rajalliset koulutusmahdollisuudet sekä riittämättömät tai huonosti soveltuvat aktiiviset työvoimapoliittiset ohjelmat;

10.  katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteen seurantaa on tuettava luotettavilla tiedoilla; katsoo, että saatavilla olevien tietojen ja tulosten seuranta on tällä hetkellä riittämätöntä, jotta voitaisiin arvioida kokonaisuudessaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa ja tuloksia EU:n tärkeimpänä nuorisotakuujärjestelmien rahoitusvälineenä, mikä johtuu etenkin jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien käynnistämisen viivästymisestä ja siitä, että niiden täytäntöönpanossa ollaan vasta melko alkuvaiheessa; korostaa tarvetta säilyttää nuorisotyöllisyys yhtenä EU:n toiminnan painopisteistä; on kuitenkin huolissaan tilintarkastustuomioistuimen äskeisen kertomuksen havainnoista, jotka koskevat nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun vaikutuksia nuorisotyöttömyyden torjumiseen tarkoitettuina unionin toimintapolitiikkoina, vaikka toteaakin kertomuksen olleen alueellisesti ja ajallisesti rajallinen;

11.  katsoo, että jotta nuorisotyöllisyyden elvyttämistä koskeva strategia olisi todella tehokas, olisi käytävä keskusteluja sidosryhmien kanssa, otettava huomioon alueellinen tilanne, jossa strategiaa on tarkoitus soveltaa, ja varmistettava kohdennettu koulutus, jolla pystytään vastaamaan yritysten tarpeisiin ja sovittamaan ne yhteen nuorten toiveiden ja taitojen kanssa; korostaa, että tällä strategialla olisi taattava laadukas koulutus ja täysi avoimuus koulutuslaitoksille osoitettujen varojen suhteen myös näiden varojen käytön tiiviin seurannan avulla;

12.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat antaneet sitoumuksensa vain neuvoston suosituksen kautta, joka ei ole sitova väline; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa nuorisotakuun tavoitteita ei ole vielä läheskään saavutettu;

Pyritään saavuttamaan kaikkein syrjäytyneimmät nuoret

13.  panee merkille, että vammaiset nuoret ovat vaarassa jäädä sekä nuorisotyöllisyysaloitteen että nuorisotakuun soveltamisalan ulkopuolelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan toimenpideohjelmiaan, jotta varmistetaan, että kaikki vammaiset nuoret voivat tosiasiallisesti osallistua nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettaviin toimenpiteisin, ja tarjoamaan vammaisille nuorille yhtäläiset osallistumismahdollisuudet sekä vastaamaan yksilöllisiin tarpeisiin;

14.  korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista huolehtiminen edellyttää tehokkaita ja pitkäkestoisia toimia kansallisilta viranomaisilta sekä eri alojen yhteistyötä, sillä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat heterogeeninen ryhmä ja heillä on erilaisia tarpeita ja taitoja; korostaa sen vuoksi tarvetta saada tarkkoja ja kattavia tietoja kaikista työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista, jotta heidät voidaan rekisteröidä ja saavuttaa tehokkaammin, sillä tarkemmin, myös alueittain, eriteltyjen tietojen avulla voitaisiin määrittää, mihin ryhmiin toimia olisi kohdennettava ja miten työllisyysaloitteet voitaisiin räätälöidä paremmin edunsaajille sopiviksi;

15.  katsoo, etteivät nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite voi korvata makrotaloudellisia eivätkä muita nuorisotyöllisyyden edistämisessä käytettäviä toimintapoliittisia välineitä; toteaa lisäksi, että nuorisotakuun täytäntöönpanon ja vaikutusten arvioimiseksi on tärkeää ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset makrotaloudelliset olosuhteet ja talousarviotilanteet; katsoo, että jos nuorisotakuun kestoa halutaan jatkaa, on sen rakennetta uudistettava pitkällä aikavälillä; korostaa selkeää tarvetta tehostaa koordinointia eri jäsenvaltioiden välillä;

16.  kannattaa sellaisten keskitettyjen asiointipisteiden kehittämistä, joilla voidaan varmistaa, että kaikki palvelut ja ohjeet ovat helposti ja maksuttomasti nuorten käytettävissä ja saatavilla yhdessä paikassa;

17.  on huolissaan ensimmäisistä havainnoista, jotka osoittavat, että on parannettava kaikkien työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten rekisteröintiä ja heidän saavuttamistaan, erityisesti kun kyseessä ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät itse hae aktiivisesti töitä tai joilla on vaikeuksia päästä takaisin työmarkkinoille; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan asianmukaisia räätälöityjä palveluntarjonnan strategioita, joilla pyritään saavuttamaan kaikki työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, ja noudattamaan yhtenäistä toimintamallia, jolla tarjotaan yksilöllisempää tukea ja palveluja useita esteitä kohtaavien nuorten tukemiseksi; vaatii jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota sellaisiin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin, jotka ovat muita heikommassa asemassa, ja karsimaan heitä kohtaan tunnetut epäluulot ja kielteiset asenteet;

18.  korostaa tarvetta laatia toimenpiteet paikallisiin tarpeisiin soveltuviksi niiden vaikutusten lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan maaseutualueilla erityisiä nuorisotyöllisyystoimia;

19.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan pikaisesti nykyisiä nuorille – etenkin niille ryhmille, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille – tarkoitettuja tukiohjelmia koskevaa viestintää sellaisten tiedotuskampanjoiden avulla, joissa käytetään sekä perinteisiä että nykyaikaisia viestintäkanavia, kuten sosiaalista mediaa;

Varmistetaan nuorisotyöllisyysaloitteen puitteissa tehtävien tarjousten laatu

20.  panee merkille kehotuksen määritellä, mitä nuorisotyöllisyysaloitteen puitteissa tehtävän ”laadukkaan tarjouksen” tulisi olla; korostaa tarvetta laatia kattava ja yhteisesti sovittu määritelmä, jossa voitaisiin ottaa huomioon komission, ILO:n ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa yhteistyössä työllisyyskomiteassa tehty työ; huomauttaa, että laadukas tarjous on moniulotteinen toimenpide, jonka seurauksena osallistujat saavat osaamistaan kehittämällä pysyvän työpaikan, jossa heidän taitonsa vastaa työnantajien tarpeita; katsoo, että sen tulisi vastata osallistujien pätevyystasoa ja profiilia ja siinä tulisi ottaa huomioon työvoiman kysyntä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että osallistujiin sovelletaan asiaankuuluvaa sosiaaliturvaa, työoloja koskevia sääntöjä ja palkkatasoa; kehottaa kiinnittämään huomiota laatuvaatimuksiin, jotka mainittiin komission vuonna 2015 julkaisemissa nuorisotyöllisyysaloitteen arviointiohjeissa, joissa määritetään työpaikkojen laadun arviointiin soveltuvina indikaattoreina työtarjousten ominaisuudet, niiden ja osallistujan tarpeiden vastaavuus, tarjousten tuottamat tulokset työmarkkinoilla ja niiden tarjousten osuus, joita ei ole hyväksytty tai jotka on hylätty ennenaikaisesti;

21.  muistuttaa, että ILO:n määritelmän mukaan ihmisarvoisella työllä tarkoitetaan tuottavaa työtä, joka tarjoaa kohtuullisen toimeentulon, turvallisen työympäristön, sosiaaliturvan ja paremmat mahdollisuudet henkilökohtaiseen kehitykseen ja sosiaaliseen integroitumiseen ja johon kuuluu henkilöiden vapaus ilmaista huolensa, järjestäytyä ja osallistua päätöksiin, jotka koskevat heidän elämäänsä, yhtäläiset mahdollisuudet sekä kaikkien naisten ja miesten yhtäläinen kohtelu; toteaa, että tämä vähimmäisnormi ei edelleenkään täyty työelämässä nuorten osalta;

22.  katsoo, että myös nuoret olisi otettava mukaan tarjousten laadun seurantaan;

23.  korostaa, että laadukasta harjoittelupaikkaa koskevan sopimuksen on täytettävä laatuvaatimukset, joihin sisältyvät seuraavat takuut: harjoittelujaksosta on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa esitetään avoimesti sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet sekä määritellään konkreettiset tavoitteet ja laadukkaan harjoittelun pääpiirteet, on nimettävä mentori tai valvoja, joka arvioi harjoittelijan suoritusta harjoittelun päätteeksi, harjoittelujaksolla on oltava tietty kesto, samalle työnantajalle tehtäville harjoittelujaksoille on määritettävä enimmäiskesto ja sopimuksessa on oltava selvät määräykset sosiaaliturvajärjestelmien kattavuudesta sekä maksettavasta korvauksesta;

24.  kannustaa jäsenvaltioita asteittain päivittämään ja tarkistamaan nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettavia toimenpideohjelmiaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen kanssa, jotta ohjelmien toimia voidaan mukauttaa nuorten ja työmarkkinoiden todellisten tarpeiden perusteella;

25.  korostaa, että sen määrittäminen, onko nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat käytetty hyvin ja onko nuorisotyöllisyysaloitteen perimmäinen tavoite auttaa työttömiä nuoria saamaan pysyvä työpaikka saavutettu, on mahdollista vain, jos toimia seurataan tiiviisti ja avoimesti luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen avulla ja jos niitä jäsenvaltioita, joissa edistymistä ei ole tapahtunut, tuetaan kunnianhimoisemmin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kiireellisesti seurantaa, raportointia ja tietojen laatua ja takaamaan nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevien luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen ja lukujen keräämisen ja niiden asettamisen saataville ajoissa ja useammin kuin ESR-asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisessa vuotuisessa raportointivelvoitteessa edellytetään; kehottaa komissiota tarkistamaan tiedonkeruuta koskevia ohjeitaan tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti, jotta tulosten liioittelun riski olisi mahdollisimman vähäinen;

26.  panee merkille jäsenvaltioiden nuorisotyöllisyysaloitteen nojalla laatimat ehdotukset erityyppisiksi ohjelmiksi; katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa kansallisen sääntelyn tavoitteet ja toimintamallit ovat olleet epämääräisiä, sääntelyn sanamuoto on ollut epäselvää ja se on tarjonnut vähän vaihtoehtoja työllisyyden parantamiseksi; katsoo, että huomattava harkinnanvara ja selkeiden valvontamekanismien puuttuminen ovat johtaneet joissakin tapauksissa siihen, että työpaikkoja on korvattu nuorisotyöllisyysaloitteen piiriin kuuluvilla tarjouksilla;

27.  on huolissaan tiedoista, joiden mukaan nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitettavia toimenpiteitä käytetään epäasianmukaisesti esimerkiksi siten, että nuorille suoritettavissa maksuissa on viivästyksiä tai harjoittelupaikkoja käytetään väärin, esimerkiksi perustamalla niitä liikaa; haluaa torjua tällaisia käytäntöjä; katsoo, että mahdollinen nuorisotakuun toistuva käyttöön ottaminen ei saa olla vastoin työmarkkinoille aktivoinnin henkeä ja pysyvän työllistymisen tavoitetta;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään, vaihtamaan ja tekemään tunnetuksi parhaita käytäntöjä, joilla pyritään vastavuoroiseen oppimiseen toimintapolitiikoista ja tosiasioihin perustuvien toimintapolitiikkojen suunnitteluun ja täytäntöönpanoon; korostaa, että muutokset työmarkkinoilla ja talouden digitalisoituminen edellyttävät uusia toimintamalleja nuorisotyöllisyyden alalla; toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteella on pyrittävä vähentämään nuorisotyöttömyyttä tehokkain keinoin eikä siinä pitäisi vain käyttää vanhoja ja tehottomia työllisyyspoliittisia toimia;

29.  muistuttaa, että neuvoston suosituksessa nuorisotakuun perustamisesta kumppanuuspohjaisia toimintamalleja pidetään ratkaisevan tärkeinä nuorisotakuujärjestelmien toteuttamisessa ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kumppanuuspohjaista toimintamallia ja aktiivisesti määrittämään ja ottamaan mukaan asiaankuuluvat sidosryhmät sekä tekemään nuorisotakuuta paremmin tunnetuksi yritysten ja erityisesti pk-yritysten ja pienten perheyritysten parissa; korostaa, että niissä jäsenvaltioissa kerätyt tiedot, jotka olivat jo toteuttaneet nuorisotakuun kaltaista toimintaa ennen ohjelman käyttöönottoa, osoittavat, että onnistunut toimintatapa sidosryhmien suhteen on ratkaisevaa onnistuneen täytäntöönpanon kannalta;

30.  korostaa nuorisojärjestöjen tärkeää tehtävää välittäjinä nuorten ja julkisten työvoimapalvelujen välillä; kannustaa näin ollen jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä nuorisojärjestöjen kanssa kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti nuorisotyöllisyysaloitetta koskevassa viestinnässä, sen suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

31.  korostaa osaavien ja uudenaikaisten julkisten työvoimapalvelujen merkitystä räätälöityjen palvelujen tarjoamisessa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille; kehottaa jäsenvaltioita nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon yhteydessä koordinoimaan paremmin julkisia työvoimapalvelujaan EU:n tasolla Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston puitteissa; kannustaa kehittämään lisää synergiaa julkisten ja yksityisten työnantajien, yritysten ja koulutusjärjestelmien välillä; kannustaa sähköisen hallinnon laaja-alaiseen käyttöön byrokratian vähentämiseksi;

32.  kehottaa komissiota laatimaan maakohtaisen arvion nuorisotakuun tehokkaasta täytäntöönpanosta kullekin jäsenvaltiolle aiheutuvista vuosittaisista kustannuksista ja ottamaan tässä huomioon ILO:n arvion;

33.  korostaa, että on tärkeää lisätä nuorisotakuun puitteissa tarjolla olevien harjoittelupaikkojen määrää, sillä niiden osuus tähän mennessä hyväksytyistä tarjouksista on vain 4,1 prosenttia;

Loppuhuomautukset

34.  korostaa tarvetta kehittää strategia, jolla nuorisotyöllisyysaloite muutetaan kriisintorjuntavälineestä pysyvämmäksi EU:n rahoitusvälineeksi, jolla torjutaan nuorisotyöttömyyttä vuoden 2020 jälkeen ja varmistetaan varojen nopea ja yksinkertainen käyttöönotto ja jolla vahvistetaan vaatimus yhteisrahoituksesta jäsenvaltioiden ensisijaisen vastuun korostamiseksi; toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen kestoa jatkettaessa olisi otettava huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomautukset; korostaa, että ohjelman yleinen tavoite on nuorten saaminen pysyvästi työmarkkinoille; korostaa, että on asetettava selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet; painottaa, että näistä osatekijöistä olisi keskusteltava seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa jatkuvuus, kustannustehokkuus ja lisäarvo;

35.  toteaa jälleen tukevansa nuorisotyöllisyysaloitetta; korostaa, että tarvitaan ehdottomasti lisätoimenpiteitä ja jatkuvaa poliittista ja taloudellista sitoutumista nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; muistuttaa erityisesti, että on tärkeää varmistaa nuorisotyöllisyysaloitteelle vähintään 700 miljoonan euron määrärahat vuosiksi 2018–2020, kuten monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa sovittiin; kehottaa myös osoittamaan riittävät maksumäärärahat, jotta varmistetaan nuorisotyöllisyysaloitteen asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano;

36.  korostaa tarvetta parantaa nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun puitteissa esitettävien tarjousten laatua ja kehottaa käymään jatkossa keskustelua tuen piiriin hyväksyttävien ikärajoista;

37.  katsoo, että nuorisotyöllisyyden laatupuitteiden käyttöön ottamiseksi olisi pyrittävä hyväksymään suositus, jonka oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 292 ja 153 artikla; toteaa, että lisäksi olisi toteutettava erilaisia tiedotustoimenpiteitä, kuten perustettava helppokäyttöinen verkkosivusto, jota päivitetään asiaankuuluvilla tiedoilla harjoittelua koskevista säännöistä eri jäsenvaltioissa;

38.  toteaa, että nuorisotyöllisyysaloite on rahoitusväline, jolla on tarkoitus täydentää jäsenvaltioiden aloitteita korkean nuorisotyöttömyysasteen torjumiseksi, ja että jäsenvaltioilta vaaditaan enemmän ponnisteluja parempien yhteyksien luomiseksi koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välille, jotta nuoret saavat pysyvän työpaikan; pitää myönteisinä nykyisiä toimenpiteitä ja toimintapolitiikkoja, joilla pyritään ratkaisemaan olemassa olevia osaamisen kohtaanto-ongelmia; toteaa, että osaamisen hyödyntäminen on edelleen haastavaa kaikkialla Euroopassa, ja pitää näin ollen välttämättömänä, että ammattitaidon kysyntä ja tarjonta sovitetaan paremmin yhteen;

39.  katsoo, että nuorisotyöllisyysaloite ja nuorisotakuu ovat ratkaisevan tärkeitä pantaessa täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin sisältyviä seuraavia keskeisiä periaatteita: suositus 1, joka koskee opetusta, koulutusta ja elinikäistä oppimista, suositus 4, joka koskee työllisyyden aktiivista tukemista, suositus 5, joka koskee varmaa ja sopeutuvaa työllisyyttä, suositus 6, joka koskee palkkoja, suositus 8, joka koskee työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden osallistumista, suositus 10, joka koskee terveellistä, turvallista ja asianmukaista työympäristöä ja tietosuojaa, suositus 12, joka koskee sosiaalista suojelua, suositus 13, joka koskee työttömyysetuuksia, ja suositus 14, joka koskee vähimmäistoimeentuloa;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteisiä toimiaan ILO:n kanssa ja tarjoamaan räätälöityä tietoa sekä vahvistamaan kansallisia valmiuksia toteuttaa ja arvioida nuorisotakuujärjestelmiä seuraavat näkökohdat huomioon ottaen: varmistetaan, että aloite pannaan täytäntöön kattavasti ja kestävästi, parannetaan sen mahdollisuuksia saavuttaa rekisteröimättömät koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret ja nuoret, joilla on alhainen koulutustaso, sekä vahvistetaan valmiuksia ja parannetaan tarjousten laatua;

41.  toteaa, ettei komissio ole vielä julkaissut jäsenvaltioiden toimittamia lopullisia tietoja, mutta vuoden 2015 lopulla nuorisotyöllisyysaloitteesta tuetun ohjelman suorittaneiden nuorten määrän arvioidaan olevan noin 203 000 eli 4 prosenttia osallistujista; on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa suuri määrä nuorisotyöllisyysaloitteeseen osallistujista ei ole suorittanut ohjelmaa loppuun; katsoo, että on tärkeää vahvistaa kannustimia sen varmistamiseksi, että nuoret pitävät nuorisotyöllisyysaloitetta hyödyllisenä;

42.  muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteesta olisi tuettava taloudellisesti toimenpiteitä, joilla edistetään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten pääsyä työmarkkinoille, mukaan lukien pääsyä palkattuun harjoittelu- tai oppisopimuspaikkaan, mutta sillä ei pitäisi korvata varsinaista ansiotyötä;

43.  ehdottaa, että perustetaan EU:n vihjepuhelin nuorten oikeuksien loukkaamisen torjumiseksi, jotta nuoret voivat ilmoittaa suoraan komissiolle kaikista kielteisistä kokemuksistaan heidän osallistuessaan nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettaviin toimenpiteisiin, ja mahdollistetaan näin tietojen keruu ja EU:n rahoittamien toimien toteutukseen liittyviä mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien ilmoitusten tutkinta;

44.  suhtautuu myönteisesti puheenjohtaja Junckerin puheeseen unionin tilasta vuonna 2017 liitettyyn aiekirjeeseen sisältyvään viittaukseen ehdotuksesta Euroopan työvoimaviranomaisen perustamisesta, jotta voitaisiin tehostaa työmarkkinaviranomaisten yhteistyötä kaikilla tasoilla ja parantaa rajatylittävien tilanteiden hallinnointia, samoin kuin muihin oikeudenmukaista liikkuvuutta tukeviin aloitteisiin;

45.  panee merkille, että nuorisotyöllisyysaloite on onnistunut nuorisotyöttömyyden vähentämisessä ja erityisesti sukupuolten tasapuolisen osallistumisen varmistamisessa, sillä aloitteen kautta tukea saaneista noin 48 prosenttia on miehiä ja 52 prosenttia naisia;

46.  kehottaa panemaan nuorisotyöllisyysaloitteen yhteydessä täysimääräisesti täytäntöön sekä direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista että direktiivin 2010/41/EU miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin;

47.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ehdotettava myönteisiä toimenpiteitä, joilla taataan, että nuoret naiset ja tytöt saavat laadukkaita työpaikkatarjouksia eivätkä työllisty tai juutu epävarmoihin, alipalkattuihin ja tilapäisiin työsuhteisiin, joissa työntekijällä on vain vähän tai ei lainkaan oikeuksia;

48.  kehottaa jäsenvaltioita kokoamaan sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja, jotta komissio voi aloittaa vaikutustenarvioinnin nuorisotyöllisyysaloitteesta ja sen vaikutuksesta sukupuolten tasapuoliseen osallistumiseen, jotta voidaan tehdä aloitteen täytäntöönpanoa koskeva perusteellinen arviointi ja analyysi;

49.  kehottaa jäsenvaltioita etsimään keinoja, joilla tuetaan nuorten naisten paluuta työmarkkinoille tai koulutukseen varmistamalla tasa-arvoiset mahdollisuudet työhön pääsyssä, urakehityksessä ja työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa sekä lasten ja aikuisten hoitopalvelujen saatavuus ja edistämällä miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen noudattamista;

50.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan, jotta voidaan parantaa koulutusjärjestelmissä toteutettavia toimia niiden nuorten suojelemiseksi, jotka ovat vaarassa jäädä työelämän tai koulutuksen ulkopuolelle;

51.  panee huolestuneena merkille viimeisimmät arviointikertomukset(10), joista käy ilmi, että nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin enimmäkseen korkeasti koulutettuihin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin eikä vähän koulutettuihin ja julkisten työvoimapalvelujen rekisterien ulkopuolella oleviin nuoriin, jotka eivät hae aktiivisesti töitä;

52.  kehottaa siksi jäsenvaltioita käsittelemään tätä vakavaa puutetta nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanossa ja kehittämään muun muassa erityisiä seurantatoimia, jotta voidaan panna täytäntöön enemmän näyttöön perustuvia, tehokkaita ja jatkuvia nuorisopolitiikkatoimia;

53.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan lainsäädännössään, että kaikki nuorisotyöllisyysaloitteen kohdeikäryhmään kuuluvat nuoret voivat rekisteröityä ja heillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua aloitteeseen(11);

54.  tuo esille, että avointen markkinoiden harjoittelupaikkatarjousten sääntelyssä on puutteita työhönoton, keston ja tunnustamisen avoimuuden osalta, ja huomauttaa, että vain harvat jäsenvaltiot ovat asettaneet vähimmäislaatukriteereitä, joita voitaisiin käyttää myös nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen seurannassa;

55.  toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen kautta tehdyt investoinnit unionin talousarviosta ovat olleet vaikuttavia ja nopeuttaneet nuorten työmahdollisuuksien lisääntymistä; katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteella on selkeä EU:n lisäarvo, sillä monia nuorten työllistämisjärjestelmiä ei olisi voitu toteuttaa ilman EU:n sitoumusta;

56.  toteaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäiset määrärahat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 olivat 6,4 miljardia euroa, josta 3,2 miljardia euroa sitä koskevasta budjettikohdasta ja saman suuruinen osuus ESR:stä;

57.  toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistuksessa annettiin poliittinen hyväksyntä 1,2 miljardin euron lisäykselle nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoihin vuosiksi 2017–2020 ja että sille on tarkoitus osoittaa saman verran varoja ESR:stä; korostaa kuitenkin, että ohjelmalle osoitettavien määrärahojen lopullinen määrä vahvistetaan tulevissa vuotuisissa talousarviomenettelyissä;

58.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin vaatimuksesta varainhoitovuoden 2018 talousarviota koskevan sovittelun tuloksena nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäisiin erityismäärärahoihin lisättiin 116,7 miljoonaa euroa uusia määrärahoja, jolloin niiden kokonaismäärä nousee 350 miljoonaan euroon vuonna 2018; panee merkille komission yksipuolisen sitoumuksen ehdottaa nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä edelleen lisätalousarvion kautta edellyttäen, että aloitteessa pystytään hyödyntämään tämä lisäys;

59.  katsoo, että nuorisotyöllisyysaloitteen kokonaistalousarvio ei riitä kattamaan todellisia tarpeita ja tarvittavia resursseja, joilla voitaisiin varmistaa, että ohjelma saavuttaa tavoitteensa; muistuttaa, että tuki on tavoittanut keskimäärin vain 42 prosenttia työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista ja joissakin jäsenvaltioissa osuus on jäänyt alle 20 prosentin; kehottaa sen vuoksi lisäämään merkittävästi nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa jäsenvaltioita varaamaan rahoitusta nuorisotyöllisyysjärjestelmille omissa talousarvioissaan;

60.  kehottaa komissiota varmistamaan nuorisotyöllisyyteen tehtävien investointien johdonmukaisuuden kannustamalla synergioihin käytettävissä olevien lähteiden välillä ja laatimalla yhtenäiset säännöt sisältävä kattava opas, jotta vaikutuksia, synergioita, vaikuttavuutta ja yksinkertaistamista olisi mahdollista tehostaa paikan päällä toteutettavissa toimissa; muistuttaa, että on ensisijaisen tärkeää vähentää hallintoviranomaisiin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta; korostaa nuorisotakuujärjestelmien rahoitusta koskevien maakohtaisten raporttien merkitystä ja toteaa, että niillä seurataan myös kansallisten talousarvioiden ja unionin talousarvion synergiavaikutuksia; korostaa lisäksi tarvetta parantaa koordinointia ja tiivistää yhteistyötä prosessin keskeisten sidosryhmien välillä;

61.  kehottaa komissiota parantamaan vuoden 2020 jälkeisten nuorisotyöllisyysinvestointien suunnittelua soveltamalla kaikilta osin ERI-rahastojen suunnittelussa käytettävää menettelyä, jossa rahoitus perustuu kattavaan alustavaan suunnitelmaan ja kumppanuussopimuksia edeltävään ennakkoarviointiin; katsoo, että tällainen lähestymistapa lisää EU:n varojen vaikuttavuutta; panee merkille nuorisotyöllisyysaloitteen menestyksekkään täytäntöönpanon jäsenvaltioissa, joissa toteutettiin nimenomaan siihen liittyviä toimenpideohjelmia ja kansallisista ja alueellisista talousarvioista saadut määrärahat olivat huomattavia;

62.  kehottaa lisäksi komissiota muuttamaan nykyistä arviointimekanismia, niin että keskitytään yhtenäisiin tulosperusteisiin ja tuloksellisuuden tarkastuksiin vuotuisen ja lopullisen raportointiprosessin yhteydessä, jotta voidaan paremmin seurata EU:n rahoitusosuuden vaikutusta; kehottaa soveltamaan EU:n laajuisesti indikaattoreita, kuten niiden nuorisotyöllisyysaloitteeseen osallistuneiden osuus, jotka siirtyivät yleisille työmarkkinoille EU:n rahoittamien toimien tuloksena;

63.  painottaa kuitenkin, että suunnittelun ja raportoinnin uudistaminen ei saisi viivästyttää talousarvion toteutusta eikä aiheuttaa liiallista hallinnollista rasitetta hallintoviranomaisille eikä etenkään lopullisille edunsaajille;

64.  myöntää, että nykyinen hallinnollinen rasite heikentää EU:n talousarvion investointivalmiuksia, erityisesti sellaisissa nuorisotyöllisyysaloitteiden kaltaisissa välineissä, joiden täytäntöönpanoajanjakso on lyhyt; kehottaa tämän vuoksi virtaviivaistamaan tarjousmenettelyjä ja painottamaan tarjousten nopeampaa valmistelua ja lyhyempiä muutoksenhakumenettelyjä; panee merkille yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käytön myönteiset vaikutukset nuorisotyöllisyysaloitteen menoihin; kehottaa ottamaan yksinkertaistetut kustannusvaihtoehdot käyttöön EU:n laajuisesti nuorisotyöllisyysaloitteen hankkeissa, jotta voidaan vähentää merkittävästi byrokratiaa ja nopeuttaa talousarvion toteutusta;

65.  korostaa, että kaikista ERI-rahastoista nuorisotyöllisyysaloite suoriutuu tällä hetkellä parhaiten rahoituksen toteutuksessa;

66.  pitää myönteisenä, että nuorisotyöllisyysaloitteen toimenpiteillä on tuettu yli 1,6:ta miljoonaa nuorta ja että niiden ansiosta jäsenvaltiot ovat vakiinnuttaneet toimintaa yli neljän miljardin euron edestä;

67.  toteaa, että puutteelliset tiedot järjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltiossa aiheutuvista kustannuksista voivat saada aikaan sen, että järjestelmän täytäntöönpanoon ja sen tavoitteiden saavuttamiseen varattava rahoitus on riittämätön; kehottaa jäsenvaltioita tekemään ennakkoanalyysin ja laatimaan yleiskatsauksen nuorisotakuun täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet vähemmän byrokraattisten ja enemmän ajan tasalla olevien seurantajärjestelmien kehittämiseksi nuorisotyöllisyysaloitteen jäljellä olevaa rahoitusta varten;

69.  kehottaa keskittymään nuorisotyöllisyysaloitteesta saatuihin tuloksiin määrittelemällä konkreettisia indikaattoreita, jotka koskevat aloitteen avulla perustettuja uusia palveluja ja työvoimapoliittisia tukitoimenpiteitä jäsenvaltioissa sekä tarjottujen vakinaisten työsopimusten määrää;

70.  katsoo aloitteen vaikuttavuuden arvioinnin kannalta tarpeelliseksi arvioida kaikki sen osa-alueet, myös sitä, miten malli tarjoaa rahoille vastinetta; panee merkille edellä mainitut ILO:n ja Eurofoundin antamat ennakkoarviot ja pyytää komissiota vahvistamaan nämä ennusteet tai päivittämään niitä;

71.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan realistisia ja saavutettavissa olevia päämääriä, arvioimaan eroja, analysoimaan markkinoita ennen järjestelmien käyttöönottoa sekä parantamaan valvonta- ja ilmoitusjärjestelmiä;

o
o   o

72.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(2)EUVL L 126, 21.5.2015, s. 1.
(3)EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0390.
(5)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 69.
(6)EUVL L 113, 29.4.2017, s. 56.
(7)Komission selvitys työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa vuonna 2013 (”Employment and Social Developments in Europe 2013”), joulukuu 2013.
(8)Eurofoundin raportti ammattiprofiileista ja työoloista sekä monista epäkohdista kärsivien ryhmien tunnistamisesta (”Occupational profiles in working conditions: Identification of groups with multiple disadvantages”), elokuu 2014.
(9)Muita toimenpiteitä ovat syyskuussa 2010 käynnistetty Nuoret liikkeellä -aloite, joulukuussa 2011 käynnistetty Mahdollisuuksia nuorille -aloite ja tammikuussa 2012 perustetut nuorisotyöttömyyttä käsittelevät toimintaryhmät.
(10)Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2017 nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta, komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston loppuraportti nuorisotyöllisyysaloitteen ensimmäisistä tuloksista (kesäkuu 2016), komission tiedonanto nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta kolmen vuoden kuluttua (COM(2016)0646) (4. lokakuuta 2016), parlamentin talousarvioasioiden politiikkayksikön selvitys ”Youth Employment Initiative: European Implementation Assessment” (kesäkuu 2016).
(11)Eräiden maiden lainsäädännössä pidetään joitakin nuoria, erityisesti vaikeasti vammaisia nuoria, ”työhön kykenemättöminä”. He eivät voi rekisteröityä julkisiin työvoimapalveluihin eivätkä näin ollen osallistua nuorisotyöllisyysaloitteeseen.


Ammattipätevyysdirektiivin täytäntöönpano ja ammattipalvelujen sääntelyn uudistamistarve
PDF 172kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. tammikuuta 2018 direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanosta ammattipalvelujen sääntelyn ja uudistamistarpeen osalta (2017/2073(INI))
P8_TA(2018)0019A8-0401/2017

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45, 49 ja 56 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 15 ja 16 artiklan,

–  ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY(1),

–  ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ammattipalvelujen sääntelyn uudistamista koskevista suosituksista (COM(2016)0820),

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ammatteihin pääsyä koskevien kansallisten säännösten arvioinnista (COM(2013)0676),

–  ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman sisämarkkinastrategiasta(2),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta(3),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta sisämarkkinoiden hallinnoinnista osana eurooppalaista ohjausjaksoa 2017(4),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon(5),

–  ottaa huomioon vapaita ammatinharjoittajia koskevia toimintalinjoja käsittelevän komission työryhmän loppuraportin vapaiden ammatinharjoittajien toiminnan tukemisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0401/2017),

A.  ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus EU:ssa ovat sisämarkkinoiden selkäranka ja tuovat monia etuja kansalaisille ja yrityksille;

B.  ottaa huomioon, että vaikka palvelujen osuus on 71 prosenttia BKT:stä ja 68 prosenttia kokonaistyöllisyydestä, palvelujen sisämarkkinoiden täyttä potentiaalia ei ole hyödynnetty;

C.  katsoo, että yhdenmukaistamisen puuttuessa jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää ammattien sääntelystä edellyttäen, että kansalliset toimet ovat läpinäkyviä, syrjimättömiä, perusteltuja ja oikeasuhteisia;

D.  toteaa, että älykkäällä sääntelyllä, joka on asianmukaisesti perusteltu yleisen edun mukaisten oikeutettujen tavoitteiden suojelemisella, voidaan saada positiivisia vaikutuksia sisämarkkinoihin, turvata kuluttajansuojan korkea taso ja tarjottujen palvelujen parempi laatu; katsoo siksi, että sääntelyn vapauttaminen ei saisi olla tavoite sinänsä;

E.  ottaa huomioon, että monissa tapauksissa ammattien sääntely on perusteltua, mutta katsoo, että ammattipalvelujen perusteettomat esteet ovat haitallisia kansalaisten perusoikeuksien ja jäsenvaltioiden talouksien kannalta; katsoo, että sen vuoksi ammattien sääntelyä on mukautettava säännöllisesti, jotta otetaan huomioon teknologian, yhteiskunnan ja markkinoiden kehitys;

F.  ottaa huomioon, että 7. syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY ammattipätevyyden tunnustamisesta säädetään eräiden ammattien automaattisesta tunnustamisesta yhdenmukaistettujen koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten, ammattipätevyyden tunnustamista koskevan yleisen järjestelmän, ammattikokemusta koskevan automaattisen tunnustamisjärjestelmän ja rajatylittävää palvelujen tarjoamista koskevan uuden järjestelmän perusteella säänneltyjen ammattien yhteydessä;

G.  ottaa huomioon, että direktiiviä 2005/36/EY muutettiin vuonna 2013 yleisen edun mukaisten tavoitteiden perusteella oikeasuhtaisen sääntelykehyksen saavuttamiseksi lisäämällä 59 artiklaan avoimuutta ja keskinäistä arviointia koskeva vaatimus kaikista jäsenvaltioissa säännellyistä ammateista riippumatta siitä, säännelläänkö niitä kansallisten sääntöjen vai EU:n tasolla yhdenmukaistettujen sääntöjen perusteella;

H.  toteaa, että kaikkia direktiivin 2005/36/EY säännöksiä ja etenkään 59 artiklaa ei ole vielä pantu kaikilta osin täytäntöön jäsenvaltioissa, vaikka määräaika on jo umpeutunut;

I.  toteaa, että jäsenvaltioiden oli määrä toimittaa kansalliset toimintasuunnitelmansa komissiolle 18. tammikuuta 2016 mennessä ja niissä oli määrä olla tiedot ammatteja koskevan sääntelyn säilyttämistä tai muuttamista koskevista päätöksistä; toteaa, että kuusi jäsenvaltiota ei vielä ole toimittanut kansallisia toimintasuunnitelmiaan;

J.  ottaa huomioon, että direktiivin 2005/36/EY 59 artiklan mukaan komission oli määrä esittää viimeistään 18. tammikuuta 2017 päätelmänsä keskinäisestä arvioinnista sekä tarvittaessa ehdotukset uusiksi aloitteiksi;

K.  ottaa huomioon, että 10. tammikuuta 2017 komissio antoi tiedonannon ammattipalvelujen sääntelyn uudistamistarpeista, analysoi ammatteja koskevaa sääntelyä seitsemällä toimialalla ja esitti niitä koskevia suosituksia jäsenvaltioille;

L.  toteaa, että keskinäisen arvioinnin prosessi paljasti, että ammattien sääntelyn taso vaihtelee merkittävästi jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että tarvitaan lisäselvityksiä erityisesti niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet uusien ammatillisen sääntelyn muotojen käyttöönotosta arvioinnin valmistumisen jälkeen;

Ammattien sääntely Euroopan unionissa ja direktiivin 2005/36/EY 59 artiklan täytäntöönpanon nykytila

1.  korostaa, että säännellyillä ammateilla on keskeinen asema EU:n taloudessa, niillä on merkittävä vaikutus työllisyyteen ja työvoiman liikkuvuuteen ja ne luovat merkittävää lisäarvoa unionissa; katsoo lisäksi, että korkealaatuiset ammattipalvelut ja tehokas sääntely-ympäristö ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen mallin säilyttämisessä ja EU:n kilpailukyvyn vahvistamisessa kasvun, innovoinnin ja työpaikkojen luomisen osalta;

2.  muistuttaa, että EU:ssa on yli 5 500 säänneltyä ammattia, jotka vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltioittain ja edustavat 22:a prosenttia työvoimasta kaikilla toiminnan aloilla, joita ovat muun muassa terveys- ja sosiaalipalvelut, yrityspalvelut, rakennusala, verkkopalvelut, liikenne, matkailu, kiinteistöala, julkiset palvelut ja koulutus;

3.  pitää myönteisenä komission aloitetta antaa jäsenvaltioille keskinäistä arviointia koskevaa ohjausta ja järjestää muun muassa perusteellisia keskusteluja kansallisten viranomaisten kanssa, ja korostaa, että kansallisten viranomaisten olisi otettava kaikki asiaankuuluvat osapuolet mukaan, jotta voidaan kerätä merkityksellistä tietoa säännösten vaikutuksista;

4.  katsoo, että komission 10. tammikuuta 2017 antama tiedonanto voisi auttaa jäsenvaltioita sääntelemään paremmin ammattipalveluja ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotta voidaan ymmärtää muiden jäsenvaltioiden sääntelyvalintoja, sillä eräät jäsenvaltiot säätävät muita valtioita intensiivisempiä ammatteja koskevia säännöksiä; painottaa kuitenkin, että säännösten laadun arvioiminen on tarpeen, sillä kunkin jäsenvaltion sääntely-ympäristön toiminnan arvioimiseksi kokonaisvaltaisesti tarvitaan pelkkää taloudellista analyysia pidemmälle meneviä analyyseja;

5.  pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole antaneet tietoja ammateista, joita ne sääntelevät, ja vaatimuksista, joita ne niihin pääsylle asettavat; kehottaa jäsenvaltioita merkittävästi parantamaan ilmoittamisprosessia ammattipätevyysdirektiivin yhteydessä;

6.  korostaa, että säänneltyihin ammatteihin pääsyyn ja niiden harjoittamiseen sovellettavien vaatimusten avoimuuden ja vertailukelpoisuuden parantaminen voisi lisätä ammatillista liikkuvuutta ja että sen vuoksi ja direktiivin 2005/36/EY mukaisesti kaikista kansallisista vaatimuksista olisi ilmoitettava ja ne olisi asetettava julkisesti saataville säänneltyjen ammattien tietokantaan selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla;

7.  toteaa, että komissio on tehnyt säänneltyjen ammattien tietokantaan parannuksia esimerkiksi ottamalla käyttöön interaktiivisen kartan, jonka avulla kansalaiset voivat tarkistaa ammatteihin pääsyä koskevat vaatimukset kaikkialla EU:ssa ja joka havainnollistaa selkeämmin, mitkä ammatit ovat säänneltyjä missäkin jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota parantamaan säänneltyjen ammattien tietokantaa entisestään, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat helpommin ilmoittaa tiedot ajoissa ja täsmällisesti ja siten parantaa avoimuutta EU:n kansalaisten kannalta;

8.  panee merkille jäsenvaltioiden väliset erot säänneltyjen ammattien lukumäärän ja vastaavien ammattien kattamien toimialojen suhteen, mikä selittää kunkin jäsenvaltion valitsemat erilaiset ammatteja koskevan sääntelyn muodot; kehottaa komissiota parantamaan eri ammattien vertailukelpoisuutta ja määrittämään yhteiset toimet jokaiselle tietokannassa olevalle ammatille, jotta vapaaehtoista yhdenmukaistamista helpotettaisiin kaikkialla EU:ssa;

9.  pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole esittäneet kansallista toimintasuunnitelmaa, kuten direktiivissä 2005/36/EY edellytetään, ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita ryhtymään viivytyksettä toimiin; panee merkille, että esitettyjen toimintasuunnitelmien tavoitteellisuus, perusteellisuus ja yksityiskohtaisuus vaihtelevat;

10.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin 2005/36/EY 59 artiklan täysimääräisesti täytäntöön ja tehostamaan toimiaan ammatillisen sääntelynsä avoimuuden lisäämisen varmistamiseksi, mikä on keskeisen tärkeää ammatinharjoittajien liikkuvuuden kannalta kaikkialla EU:ssa, sillä ainoastaan kaikkia jäsenvaltioita koskevien kaikkien tietojen perusteella voidaan asettaa saataville kokonaisvaltainen kuva säännellyistä ammateista kansallisella ja EU:n tasolla;

11.  pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät kansallista toimintasuunnitelmaa valmistellessaan kuulleet asiaankuuluvia sidosryhmiä asianmukaisella tavalla; katsoo, että avoin tiedonkulku julkisten laitosten ja sidosryhmien välillä on tarpeen, jotta ammatteja koskeviin kysymyksiin ja haasteisiin vastataan tehokkaasti; kehottaa ottamaan tulevaisuudessa kaikki sidosryhmät laajemmin mukaan paitsi kansallisten toimintasuunnitelmien valmistelemiseen myös ennen ammattien sääntelyn uudistamista toteutettaviin toimiin, jotta kaikilla asiaankuuluvilla osapuolilla olisi mahdollisuus ilmaista mielipiteensä;

12.  korostaa, että ammattipalvelujen tehokkaan sääntelyn olisi oltava eduksi sekä kuluttajille että ammatinharjoittajille; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti ottaa käyttöön uusia säännöksiä tai muuttaa voimassa olevia sääntöjä, joilla rajoitetaan pääsyä säänneltyihin ammatteihin tai niiden harjoittamista, sen mukaan, millainen visio niillä on yhteiskunnasta, ja niiden sosioekonomisen tilanteen mukaan, sikäli kuin säännökset ja säännöt ovat perusteltuja yleisen edun mukaisten tavoitteiden kannalta; katsoo, että ammattipalvelujen sääntely, joka on oikeasuhteista ja markkinatodellisuuden mukaista, voi johtaa markkinadynamiikan paranemiseen, kuluttajahintojen alenemiseen ja sektorin parempaan ja tehokkaampaan toimintaan;

13.  katsoo samalla, että syrjivät, perusteettomat ja kohtuuttomat vaatimukset voivat olla erityisen epäoikeudenmukaisia varsinkin nuoria ammatinharjoittajia kohtaan, haitata kilpailua ja vaikuttaa negatiivisesti palvelujen vastaanottajiin, kuten kuluttajiin;

14.  toteaa, että ammattien sääntely on tärkeää julkisen edun mukaisten tavoitteiden suojelun korkean tason saavuttamiselle, joko niiden, jotka on nimenomaisesti mainittu perustamissopimuksessa, kuten yleinen järjestys, yleinen turvallisuus ja kansanterveys, tai niiden, joita voidaan perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, mukaan lukien unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetut syyt, joita voivat olla muun muassa sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksen tasapainon turvaaminen, kuluttajien, palvelujen vastaanottajien ja työntekijöiden suojelu, hyvän oikeudenkäytön suojaaminen, liiketoimien rehellisyys, petostentorjunta, veron kiertämisen ja verovilpin estäminen, verovalvonnan tehokkuus, tieliikenneturvallisuus, käsiteollisuustöiden laadun takaaminen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistäminen, ympäristön ja kaupunkiympäristön suojelu, eläinten terveys, henkisen omaisuuden suojelu, kansallisen historiallisen ja taideperinnön säilyttäminen, sosiaalipolitiikan tavoitteet ja kulttuuripolitiikan tavoitteet; panee merkille, että jäsenvaltioilla on harkintavalta määritellä tavat, joilla edellä mainitut tavoitteet saavutetaan syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita noudattaen;

15.  panee merkille, että kuluttajien, ammatinharjoittajien tai kolmansien osapuolten riskit huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat varata oikeuden harjoittaa tiettyä toimintaa vain päteville ammatinharjoittajille erityisesti silloin, kun ei ole olemassa vähemmän rajoittavia keinoja saavuttaa samaa tulosta; painottaa, että tällaisissa tapauksissa ammattikohtaisilla säännöksillä on varmistettava, että säännellyn ammatin laillista harjoittamista ja tarvittaessa sen eettisiä sääntöjä valvontaan tehokkaasti;

16.  panee tässä yhteydessä merkille suhteellisuusarviointia koskevan ehdotuksen, jossa säädetään yhteisestä kehyksestä ennen säänneltyihin ammatteihin sovellettavien uusien toimenpiteiden käyttöönottoa tai nykyisten toimenpiteiden muuttamista tehtäville suhteellisuusarvioinneille, ja toisaalta kansallisten säännösten arviointiin seitsemällä toimialalla perustuvien, uudistamista koskevien suositusten, välisen yhteyden; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan ja tarvittaessa mukauttamaan ammattien sääntelyään erityisten uudistamissuositusten mukaisesti;

17.  korostaa, että uudistussuositukset eivät voi korvata täytäntöönpanotoimia, ja kehottaa komissiota perussopimusten valvojana toteuttamaan toimia ja käynnistämään rikkomismenettelyjä tapauksissa, joissa se havaitsee syrjivää, perusteetonta tai kohtuutonta sääntelyä;

Rajoittavuusindikaattorin hyödyllisyys ja tarve edistää korkealaatuisia palveluita Euroopassa

18.  panee merkille, että komissio on antanut uuden rajoittavuusindikaattorin, ja pitää myönteisenä parannusta OECD:n nykyiseen tuotemarkkinasääntelyn rajoittavuusindikaattoriin verrattuna, koska asiaankuuluvia aloja analysoidaan nyt yksityiskohtaisesti;

19.  korostaa, että tämä indikaattori, joka osoittaa jäsenvaltioiden kokonaissääntelyn tehokkuutta vapaan liikkuvuuden nykyisiä esteitä koskevan yksinomaan määrällisen datan perusteella, olisi nähtävä puhtaasti suuntaa-antavana välineenä eikä välineenä, joka antaa mahdollisuuden tehdä päätelmiä siitä, onko joidenkin jäsenvaltioiden mahdollisesti tiukempi sääntely kohtuutonta;

20.  muistuttaa, että laadittaessa kokonaisanalyysi säännösten vaikutuksista jäsenvaltioissa olisi tehtävä paitsi määrällinen myös laadullinen arviointi, joka kattaa yleisen edun mukaiset tavoitteet ja tarjottujen palvelujen laadun, mukaan lukien mahdolliset epäsuorat edut kansalaisille ja työmarkkinoille; panee merkille, että rajoittavuusindikaattoriin liittyy pidemmälle menevä analyysi, josta saadaan lisätietoja paikalla vallitsevasta tilanteesta, ja kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan tätä indikaattoria yhdessä laadullisen datan kassa, jotta voidaan vertailla niiden toimintaa valikoiduilla toimialoilla;

Säänneltyjen ammattien tulevaisuus

21.  korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden tehokkaan sääntelykehyksen lisäksi tarvitaan konkreettisia ja koordinoituja toimia EU:n ammatinharjoittajien tukemiseksi ja EU:n ammattipalvelujen kilpailukyvyn, innovointivalmiuksien ja laadun lujittamiseksi;

22.  painottaa, että ammatinharjoittajat voivat harjoittaa säänneltyjä ammatteja joko luonnollisina tai oikeushenkilöinä ammattiyrityksen muodossa ja että molempien näkökulmien tarkasteleminen on tärkeää pantaessa täytäntöön uusia toimia; on tässä mielessä vakuuttunut siitä, että taloudelliset välineet on yhdistettävä toimiin, joilla pyritään vahvistamaan ammattipalvelujen yrittäjyyttä ja inhimillistä pääomaa;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä ammattialajärjestöjen kanssa niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla seuraamaan asianmukaisesti vapaita ammatinharjoittajia koskevia toimintalinjoja käsittelevän työryhmän suosituksia;

24.  korostaa, että koulutus, taitojen kehittäminen ja yrittäjäkoulutus ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ammatinharjoittajat säilyvät kilpailukykyisinä ja kykenevät kohtaamaan perustavaa laatua olevia muutoksia, jotka vaikuttavat vapaisiin ammatteihin innovoinnin, digitalisoinnin ja globalisaation seurauksena; korostaa, että ammatinharjoittajien tietämys liittyy läheisesti tarjottavan palvelun laatuun; toteaa, että korkeamman asteen koulutuksella ja tutkimuslaitoksilla olisi oltava merkittävä rooli tässä asiassa muun muassa digitaalista lukutaitoa koskevien hankkeiden kautta;

25.  huomauttaa, että ammattipätevyyden tasoa olisi voitava vertailla paremmin, jotta voidaan lisätä muodollisen pätevyyden näytön yhdenmukaisuutta EU:ssa ja luoda siten tasapuolisemmat toimintaedellytykset ammatteihin tuleville nuorille vastavalmistuneille ja edistää siten heidän liikkuvuuttaan kaikkialla EU:ssa;

26.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään asianmukaisen markkina-analyysin, jotta voidaan varmistaa palveluntarjoajien nopeampi mukautuminen markkinoiden tarpeisiin ja kehittää toimia, jotka tekevät EU:n ammattipalveluista tulevina vuosikymmeninä kilpailukykyisiä maailmanlaajuisesti;

Innovointi ja digitalisointi ammattipalveluissa

27.  panee merkille, että tieteellisellä edistyksellä, teknologisella innovoinnilla ja digitalisoinnilla on huomattavia vaikutuksia ammattipalveluihin, sillä ne tuovat ammatinharjoittajille uusia mahdollisuuksia mutta luovat myös haasteita työmarkkinoille ja palvelujen laadulle;

28.  on tyytyväinen siihen, että komissio pitää tarpeellisena pohtia uusien teknologioiden vaikutuksia ammattipalveluihin erityisesti oikeudellisella ja kirjanpitoalalla, joilla menettelyjä voitaisiin parantaa; toteaa, että on kiinnitettävä erityisesti huomiota riskeihin, joita tällaisesta muutoksesta aiheutuu palvelujen vastaanottajille, kuten kuluttajille, joita ei saa jättää osattomiksi uusista teknologioista;

29.  korostaa, että uusilla teknologioilla ei todennäköisesti voi korvata ihmisiä eettisten ja moraalisten päätösten tekemisessä; toteaa tässä suhteessa, että ammattien järjestelyä koskevilla säännöillä, julkisten elinten tai ammattialajärjestöjen valvontaa koskevat säännöt mukaan luettuna, voisi olla tärkeä asema digitalisaation etujen tasapuolisessa jakamisessa tasapuolisemmin; toteaa, että tietyillä aloilla markkinavetoiset mekanismit, kuten kuluttajapalaute, voivat osaltaan parantaa tietyn palvelun laatua;

30.  korostaa, että ammattipalvelujen sääntelyn on sovelluttava tarkoitukseensa ja sitä on uudelleenarvioitava säännöllisesti, jotta otetaan huomioon teknologisen innovoinnin ja digitalisoinnin vaikutukset;

31.  kehottaa komissiota tiedottamaan jatkossakin parlamentille säännöllisesti direktiivin 2005/36/EY noudattamisen tilanteesta jäsenvaltioissa;

o
o   o

32.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0237.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0271.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0040.
(5)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Oikeudellinen huomautus