Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2016/2241(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0129/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0129/2018

Keskustelut :

PV 16/04/2018 - 26
CRE 16/04/2018 - 26

Äänestykset :

PV 17/04/2018 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0104

Hyväksytyt tekstit
PDF 192kWORD 50k
Tiistai 17. huhtikuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Kehitysmaiden velan kestävyyden parantaminen
P8_TA(2018)0104A8-0129/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 kehitysmaiden velan kestävyyden parantamisesta (2016/2241(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Addis Abeban toimintasuunnitelman velkaa ja velan kestävyyttä koskevan osuuden(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteerin 22. heinäkuuta 2014, 2. elokuuta 2016 ja 31. heinäkuuta 2017 antamat raportit ulkomaanvelan kestävyydestä ja kehityksestä,

–  ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet,

–  ottaa huomioon UNCTAD:n valtionvelkojen kestävää järjestelyä koskevan etenemissuunnitelman (huhtikuu 2015),

–  ottaa huomioon G20-maiden laatimat kestävää rahoitusta koskevat toimintaohjeet,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman nro 68/304 ”Towards the establishment of a multilateral legal framework for sovereign debt restructurings” (Kohti valtionvelan uudelleenjärjestelyä koskevan monenvälisen oikeudellisen kehyksen luomista),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 10. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman nro 69/319 valtionvelan uudelleenjärjestelyä koskevista perusperiaatteista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun laatimat ulkomaanvelkaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta(2) ja erityisesti sen kohdat 10, 26, 40, 46 ja 47,

–  ottaa huomioon Global Financial Integrity -mietintäryhmän raportit, joissa arvioidaan laittomien rahoitusvirtojen laajuutta ja koostumusta,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2015 annetun Belgian lain korppikotkarahastojen toiminnan torjunnasta (Belgian virallinen lehti, 11. syyskuuta 2015),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0129/2018),

A.  toteaa, että kehitysmaiden valtionvelkaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen on tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä ja että näin voidaan edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista kehitysmaissa;

B.  katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen kehitysmaissa edellyttää valtavia investointeja, ja toteaa rahoitusvajetta olevan tätä nykyä vuodessa noin 2,5 biljoonaa dollaria(3);

C.  toteaa, että lainat ovat yksi kehityksen mahdollisista rahoituslähteistä; katsoo, että lainanoton on oltava vastuuntuntoista ja ennakoitavaa; katsoo, että lainakustannukset on korvattava kokonaan kyseisten investointien tuotolla ja että velkaantumiseen liittyvät riskit on arvioitava ja punnittava huolella;

D.  toteaa, että kehitysmaiden velkakriisi 80- ja 90-luvuilla ja suuri velkahelpotuskampanja johtivat siihen, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailmanpankki käynnistivät voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskevan aloitteen ja monenvälisen velkahelpotusaloitteen, jotta tällaiset maat voisivat edistyä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa;

E.  katsoo, että voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskeva aloite ja monenvälinen velkahelpotusaloite eivät riitä velkakriisin ratkaisemiseen;

F.  katsoo, että nämä aloitteet ja raaka-aineiden hintojen nousu ovat vahvistaneet useiden kehitysmaiden taloutta ja että vuoden 2008 rahoituskriisistä asti poikkeuksellisen alhaiset korkotasot ovat myös edistäneet velkakestävyyttä; panee kuitenkin merkille, että raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet vuodesta 2008 lähtien; ottaa huomioon, että köyhtyneissä maissa on alkanut uusi velkakriisi, eivätkä Mosambik, Tšad, Kongo ja Gambia pysty maksamaan velkojaan;

G.  ottaa huomioon, että hyödykkeiden hintojen laskun ja pääomavirtojen heilahtelujen käynnistämä velkakriisi uhkaa velkakestävyyttä etenkin kehitysmaissa, jotka ovat edelleen riippuvaisia raaka-aineiden viennistä;

H.  ottaa huomioon, että IMF:n ja Maailmanpankin kestämättömän velkataakan tai korkean tai keskisuuren riskin maiksi luokittelemien kehitysmaiden määrä on kasvanut ja että suurin osa matalan tulotason maista kuuluu nykyisin johonkin näistä luokista;

I.  ottaa huomioon, että IMF:n mukaan Saharan eteläpuolisen Afrikan mediaanivelan osuus BKT:sta nousi jyrkästi 34 prosentista 48 prosenttiin vuosina 2013–2017;

J.  ottaa huomioon, että monien maiden, kuten Etiopian, Ghanan ja Sambian, velkataso on vähintään 50 prosenttia BKT:sta, ja ottaa huomioon, että tämä on merkittävä velkataakka, kun otetaan huomioon useimpien Afrikan maiden alhainen veropohja;

K.  ottaa huomioon, että velanhoidon osuus hallituksen menoista on kasvanut huomattavasti vuodesta 2013, ja ottaa huomioon, että tämä vähentää merkittävästi mahdollisuuksia julkisiin investointeihin;

L.  katsoo, että julkisen velan maailmanlaajuinen tilanne on viime vuosikymmenten aikana muuttunut perusteellisesti, kun yksityisistä sijoittajista ja Kiinasta on tulossa keskeisiä toimijoita;

M.  katsoo, että kehitysmaiden velan koostumus on muuttunut siten, että yksityisen sektorin velkojien ja kaupallisten ehtojen merkitys on entisestään kasvanut, minkä vuoksi myös finanssimarkkinoiden epävakaudelle altistutaan entistä enemmän, millä on velan kestävyyteen liittyviä seurauksia; katsoo, että lainanotto kansallisessa valuutassa poistaa tehokkaasti vaihtokursseihin liittyvän riskin, mutta kansallisten pääomien puuttuminen voi tehdä tästä vaihtoehdosta epäsuotuisan tai mahdottoman toteuttaa;

N.  katsoo, että velkakestävyyteen kohdistuvia uhkia ovat muun muassa ulkomaankaupan vaihtosuhteen heikkeneminen, luonnonkatastrofit ja ihmisistä johtuvat katastrofit, kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden epäsuotuisat kehityssuunnat ja epävakaus sekä myös vastuuton lainananto ja -otto, huono julkisten varojen hoito, varojen väärinkäyttö ja korruptio; katsoo, että kotimaisten varojen käyttöönoton tehostaminen avaa merkittäviä mahdollisuuksia parantaa velan kestävyyttä;

O.  toteaa, että on autettava lisäämään veroviranomaisten valmiuksia ja osaamisen siirtoa kumppanimaissa;

P.  toteaa, että UNCTAD:n vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet ja kestävää kehitystä koskevat G20-maiden suuntaviivat ovat sääntelykehyksen vahvistamisen kannalta hyödyllisiä, mutta katsoo, että vastuuttomat käytännöt on ensisijaisesti estettävä läpinäkyvillä säännöillä, sitovilla ja täytäntöönpanokelpoisilla pelotteilla ja perustelluissa tapauksissa myös seuraamuksilla;

Q.  ottaa huomioon, että valtioiden velkakestävyys riippuu niiden velkakannan lisäksi suorista ja epäsuorista rahoitustakauksista (ehdolliset velat), joita ne ovat voineet antaa, sekä muista tekijöistä; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa esiintyy usein toisiinsa liittyviä takauksia ja että myös pankkien pelastamiseen liittyvät riskit voivat olla merkittäviä;

R.  katsoo, että velan kestävyyden analysoinnissa ei pidä keskittyä pelkästään taloudellisiin näkökohtiin, kuten velallisen valtion talouskasvunäkymiin sekä valtion valmiuksiin varmistaa lainanhoito, vaan siinä on otettava huomioon myös vaikutus, joka velkataakasta aiheutuu maan valmiuksiin kunnioittaa kaikkia ihmisoikeuksia;

S.  ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet kehitysmaissa EU:n ulkoisen investointiohjelman ja G20-maiden Compact with Africa -aloitteen yhteydessä voivat lisätä valtioiden velkaantuneisuutta; ottaa huomioon, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sijoittajia suojellaan kahdenvälisillä investointisopimuksilla ja etenkin niiden sijoittajan ja valtion välisillä riitojenratkaisumekanismeilla, joiden avulla sijoittajat voivat käydä oikeutta isäntävaltioita vastaan;

T.  ottaa huomioon, että vastenmieliset velat, joita valtionhallinnot ovat ottaneet mahdollistaakseen korruptoituneita liiketoimia tai muita velkojien laittomina tuntemia toimia, muodostavat huomattavan rasitteen erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleville väestönosille;

U.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden hallituksille myönnettyjä lainoja koskeva avoimuus on tärkeää, jotta voidaan varmistaa lainanantoon liittyvä vastuuvelvollisuus; ottaa huomioon, että puutteellisella avoimuudella oli keskeinen rooli, kun Mosambikille annettiin vastuuttomasti lainoja, ja toteaa, ettei maan kykyä maksaa velka takaisin tarkistettu huolellisesti, minkä jälkeen lainat piilotettiin rahoitusmarkkinoilta ja Mosambikin kansalaisilta;

V.  ottaa huomioon, että vastenmielinen velka määritellään jonkin valtion hallinnon ottamaksi velaksi, jota käytetään valtion kansalaisten edun vastaisten toimien rahoittamiseen, mistä velkojat ovat tietoisia, ja jossa on kyse vallanpitäjien henkilökohtaisesta velasta, joka on otettu velkojilta, jotka ovat toimineet täysin tietoisina velan ottajien aikeista; ottaa huomioon, ettei tästä käsitteestä ole kuitenkaan saatu aikaan konsensusta, koska jotkin velkojat vastustavat sitä kynsin hampain;

W.  katsoo, että kotimaisten varojen käyttöönottoa estävät erityisesti verovilppi ja haitallinen verokilpailu sekä monikansallisten yritysten voitonsiirrot;katsoo, että OECD:n aloite veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS) on tervetullut mutta riittämätön tapa reagoida tähän ilmiöön; katsoo, että kuten se kehotti veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(4), YK:n tasolla olisi perustettava hallitusten välinen elin verotusyhteistyötä varten, jotta kehitysmaat voisivat osallistua yhdenvertaisesti nykyisten kansainvälisten verosääntöjen maailmanlaajuiseen uudistamiseen;

X.  toteaa, että laittomien rahavirtojen arvioidaan olevan kehitysmaissa ja nousevan talouden maissa biljoona dollaria vuodessa ja että ne vievät näiltä mailta jatkuvasti erityisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavia kansallisia resursseja; katsoo, että nämä virrat vauhdittavat lainanottoa ulkomailta ja heikentävät lainojen takaisinmaksuvalmiuksia;

Y.  ottaa huomioon, että Agenda 2030:n ja Addis Abeban toimintasuunnitelman toteuttaminen edellyttää, että pohditaan uusia kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitusvaihtoehtoja, kuten finanssitransaktioveron ja ulkomaanrahamääräisten tapahtumien veron käyttöönottoa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) arvion mukaan perimällä ulkomaanrahamääräisistä tapahtumista veroa 0,1 prosenttia rahoitettaisiin helposti kestävän kehityksen tavoitteita kaikissa matalan tulotason ja alemman keskitulotason maissa(5);

Z.  katsoo, että on tarpeen pureutua laittomiin rahoitusvirtoihin niiden tyrehdyttämiseksi pysyvästi vuoteen 2030 mennessä muun muassa siten, että torjutaan verovilppiä ja tehostetaan kansainvälistä yhteistyötä toimenpiteillä, joilla helpotetaan verotietojen ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille ja parannetaan verotuksen läpinäkyvyyttä sekä lähtö- että kohdemaissa;

AA.  katsoo, että kyseisissä valtioissa lainanhoitoon liittyvien maksulaiminlyöntien käsittelyyn sovellettavat järjestelyt poikkeavat olennaisesti yrityksille kansallisessa lainsäädännössä vahvistetuista maksukyvyttömyysmenettelyistä siinä mielessä, että tuomioistuimessa ei ole puolueetonta välimiesmenettelyä; ottaa huomioon, että lyhytaikaiset lainat, joiden saamiseen liittyy ehtoja ja jotka maksetaan erissä, antaa IMF, jonka tehtävänä on varmistaa kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vakaus; ottaa huomioon, että velkojavaltioiden Pariisin klubi päättää vain jäsentensä julkisen sektorin kahdenvälistä lainanantoa koskevasta velkahelpotuksesta; ottaa huomioon, että yksityisten velkojien Lontoon klubi päättää vain jäsentensä liikepankkien lainoista; toteaa, että ei ole pysyvää elintä, jossa kaikki velkojat voisivat tehdä koordinoituja päätöksiä velkaongelmaisen maan velkojen uudelleenjärjestelystä;

AB.  ottaa huomioon, että pääasiallinen valtionvelkojen uudelleenjärjestelyä käsittelevä elin on IMF ja että sillä on huomattavasti vaikutusvaltaa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa;

AC.  katsoo, että epätoivoisia velallisia kohteeksi etsivien ja niiden lainojen uudelleenjärjestelyprosessiin sekaantuvien korppikotkarahastojen ei pidä saada oikeudellista ja lainsäädännöllistä tukea näihin tuhoisiin toimintoihin, ja katsoo, että tältä osin on toteutettava lisätoimenpiteitä;

AD.  ottaa huomioon, että vaikka velkahelpotus on antanut matalan tulotason maille uusia mahdollisuuksia, on pantava merkille, että tämä on kertaluonteinen toimenpide, jolla palautetaan maan velkakestävyys mutta jolla ei puututa velan kestämättömän kertymisen perussyihin; katsoo, että ensisijaisesti on vastattava korruption, heikkojen instituutioiden ja ulkoisille häiriöille altistumisen kaltaisiin haasteisiin;

1.  korostaa, että vastuuntuntoinen ja ennakoitava lainanotto on kehitysmaille välttämätön keino, jonka avulla niille taataan ihmisarvoinen tulevaisuus; korostaa samalla, että kestävä velka on edellytys Agenda 2030:n toteutumiselle; toteaa kutenkin, että lainarahoituksen olisi oltava vain täydentävä ja toissijainen vaihtoehto muille kuin velkaa kasvattaville välineille, kuten vero- ja tariffituloille ja julkiselle kehitysavulle, sillä velkarahoitukseen liittyy luontaisia ja merkittäviä riskejä, joiden vuoksi on perustettava laitoksia, joiden tehtävänä on ehkäistä ja ratkaista velkakriisejä;

2.  huomauttaa, että pääsy kansainvälisille rahoitusmarkkinoille antaa kehitysmaille mahdollisuuden saada varoja kehitystavoitteiden toteuttamiseen;

3.  panee huolestuneena merkille, että lainananto köyhtyneille maille on lisääntynyt selvästi vuodesta 2008 alkaen; on huolissaan mahdollisesta uudesta velkakriisistä; korostaa, että on lisättävä avoimuutta, parannettava lainanantajien sääntelyä, taattava verotuksen oikeudenmukaisuus ja autettava maita vähentämään riippuvuuttaan raaka-aineiden viennistä;

4.  muistuttaa, että lainanotto on tärkeä väline niiden investointien tukemiseksi, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä kestävän kehityksen, myös kestävän kehityksen tavoitteiden, saavuttamiseksi;

5.  toteaa, että lainat ovat erottamaton osa muita kehitysalan rahoitusmuotoja, joita ovat erityisesti kaupankäynnistä saadut tuotot, verotulot, maastamuuttajien rahalähetykset kehitysmaihin sekä julkinen kehitysapu; muistuttaa erityisesti, että kotimaisten resurssien hankinta verotuksen avulla on kestävän kehityksen tärkein rahoituslähde; kehottaa tässä tarkoituksessa EU:ta lisäämään kehitysmaiden valmiuksien kehittämiseen antamaansa apua laittomien rahoitusvirtojen torjumiseksi ja tehokkaan, edistyksellisen ja avoimen verotusjärjestelmän tukemiseksi hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti sekä tukemaan tehokkaammin korruption torjuntaa ja laittomin keinoin hankitun omaisuuden palauttamista;

6.  on huolissaan siitä, että sekä yksityinen että julkinen velka on kasvanut useassa kehitysmaassa huomattavasti ja että tämä vaikuttaa kielteisesti niiden valmiuksiin rahoittaa terveyteen ja koulutukseen, talouteen, infrastruktuureihin sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan tehtyihin investointeihin liittyviä kuluja;

7.  palauttaa mieliin, että ylivelkaantuneiden valtioiden 90-luvulla soveltamat rakennesopeutussuunnitelmat muodostavat suuren esteen perussosiaalialojen kehittymiselle ja vähentävät niiden valmiuksia hoitaa keskeisiä turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä valtiollisia tehtäviä;

8.  korostaa, että velkahelpotustoimien ei pidä vaikeuttaa peruspalvelujen toimittamista tai vaikuttaa kielteisesti minkään ihmisoikeuden, erityisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien, toteutumiseen tai edunsaajavaltion kehitykseen;

9.  katsoo, että ensisijaisesti vastuu valtion (ulkomaan)velan liikakasvusta on sitä hallinnoivilla poliittisilla päättäjillä, mutta velallisten ja velkojien on vastattava yhdessä kestämättömien velkatilanteiden ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta; korostaa lisäksi, että velalliset ja velkojat vastaavat yhdessä velkakriisin ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta vastuullisemmalla lainanannolla ja lainanotolla;

10.  korostaa, että rahoituslähteiden yhdistäminen voi aiheuttaa velkakuplan varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Karibian maissa, mikä voi johtaa siihen, että tällaisilla mailla on käytettävissään rajallisesti tuloja velkojen takaisin maksamiseen; kehottaa siksi kehitysavun antajia antamaan suurimman osan tuestaan vähiten kehittyneille maille avustuksien muodossa; muistuttaa, että päätökset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden käytön tukemisesta kehitysmaissa rahoituslähteitä yhdistämällä on perustettava näiden mekanismien perusteelliseen arviointiin etenkin kehityksen ja taloudellisen täydentävyyden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kannalta ja aiemmista kokemuksista opittuihin asioihin; kehottaa sisällyttämään Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) uudelleentarkasteluun selkeät velkakestävyyden kriteerit;

11.  korostaa, että on tärkeää määrittää suojamekanismi, jolla ehkäistään sitä, että valtion vastuusitoumukset heikentävät kehitysmaiden velkakestävyyttä; kehottaa erityisesti monenvälisiä kehityspankkeja toteuttamaan ennakkoon yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeiden rahoitusriskejä koskevia vaikutustenarviointeja (ja ottamaan niissä huomioon rahoitusriskit yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeiden koko elinkaaren aikana), jottei heikennetä kehitysmaiden velkakestävyyttä; katsoo, että IMF:n ja Maailmanpankin olisi otettava huomioon velanhoitokyvyn analyysissaan kaikki yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien menot;

12.  katsoo, että tällä hetkellä voimassa olevat säännöt tai välineet eivät joko riitä tai ne eivät ole tarpeeksi sitovia;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita torjumaan aktiivisesti veroparatiiseja, veronkiertoa ja laittomia rahoitusvirtoja, jotka vain lisäävät kehitysmaiden velkataakkaa, sekä tekemään kehitysmaiden kanssa yhteistyötä aggressiivisten veronkiertomenettelyjen kitkemiseksi ja etsimään keinoja kehitysmaiden tukemiseksi, kun ne pyrkivät vastustamaan paineita osallistua verokilpailuun, joka vaikeuttaisi kansallisten varojen käyttöä kehityksen hyväksi;

14.  katsoo, että tilanteissa, joissa hallinnon paljastetaan käyttäneen väärin julkisia varoja, luotonantajien olisi käynnistettävä varoittavat toimenpiteet ja niiden osoittautuessa tehottomiksi seuraamukset, jotka käsittävät lakkauttamisen ja jopa velvoittamisen lainan takaisinmaksuun ennen sen sopimusehtojen mukaista erääntymistä;

15.  pyytää komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaita edistettäessä niiden valtionvelkaa koskevan julkisen tiedon saatavuutta sekä siihen liittyvää yhteiskunnallista kasvatusta, sillä yksityiskohtaiset tiedot julkisen talouden tilasta ovat kehitysmaissa harvoin kansalaisyhteiskunnan käytettävissä;

16.  pyytää laatimaan sääntelyä, jonka avulla estetään lainojen myöntäminen selvästi korruptoituneille hallituksille ja jossa säädetään seuraamuksista sellaisille lainanantajille, jotka täysin tietoisesti myöntävät niille lainoja;

17.  pyytää komissiota laatimaan yhteistyössä kaikkien tärkeimpien kansainvälisten toimijoiden ja asianomaisten maiden kanssa valkoisen kirjan, johon sisältyy todellinen strategia kehitysmaiden pelastamiseksi liialliselta velkaantumiselta siten, että omaksutaan monenvälinen lähtökohta, täsmennetään kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden oikeudet, velvollisuudet ja vastuut sekä pohditaan institutionaalisia järjestelyjä, jotka parhaiten sopisivat tasapuolisen ja kestävän lähestymistavan varmistamiseen velkaongelmaan; kehottaa laatimaan lainojen hallinnointia koskevat menettelysäännöt, jotka koskevat institutionaalisia, poliittisia ja yksityisiä toimijoita;

18.  painottaa, että suurin osa kestävän kehityksen tavoitteista on verrattavissa ihmisoikeuksiin ja että ne muodostavat siten sellaisenaan köyhyyden torjumiseen liittyvän tavoitteen, toisin kuin velan takaisinmaksu, joka on vain keino saavuttaa tavoitteet;

19.  hyväksyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ulkomaanvelkaa ja ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat, joiden mukaan velan takaisinmaksun velvoitetta tärkeämpänä olisi pidettävä oikeutta saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa EU:n jäsenvaltioita edistämään ihmisoikeuksia koskevien vaikutustenarviointien järjestelmällistä käyttöä osana IMF:n ja Maailmanpankin velkakestävyysanalyyseja;

20.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan näitä periaatteita kahdenvälisessä lainanannossaan ja kansainvälisiin rahoituslaitoksiin liittyvissä toimissaan;

21.  panee merkille, että lainanantajat käyttävät yleensä IMF:n ja Maailmanpankin velkakestävyysanalyysia apuna lainanannossaan; korostaa, että on puututtava analyysien sudenkuoppiin ja etenkin yksityisen ulkomaanvelan seurantaan sekä siihen, ettei ihmisoikeuksia oteta analyyseissa riittävällä tavalla huomioon;

22.  kehottaa kehitysalan toimijoita teettämään arvioinnin lainanhoidon vaikutuksesta erittäin velkaantuneiden maiden rahoitusvalmiuksiin ottaen huomioon kestävän kehityksen tavoitteet, joiden saavuttamisesta on saatava tuloksia vuoteen 2030 mennessä ja jotka on asetettava niiden velkojien oikeuksien edelle, jotka ovat täysin tietoisesti myöntäneet lainoja korruptoituneille hallituksille;

23.  kannattaa UNCTAD:n suositusta perustaa Afrikan raaka-aineiden hintojen vakauttamisrahasto, jonka avulla vähennetään tarvetta turvautua lainanottoon raaka-aineiden hintojen pudotessa;

24.  pyytää jäsenvaltioita ja muita asianomaisia velkojavaltioita tarjoamaan enemmän rahoitusta kestävän kehityksen tavoitteisiin tehtävien investointien rahoittamiseen ja pitämään pitkäaikaisen lupauksensa antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta julkiseen kehitysapuun; pyytää niitä antamaan tämän rahoituksen mieluummin avustuksien kuin lainojen muodossa, kun arviointikertomuksista käy ilmi, että julkisen varainhoidon heikentyminen vaarantaa pysyvästi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen; kehottaa velkojavaltioita luomaan uusia innovatiivisia ja monipuolisia rahoituslähteitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten ulkomaanrahamääräisistä tapahtumista perittävä vero ja finanssitransaktiovero, joilla voidaan edistää kunkin maan velkakestävyyttä etenkin finanssikriisin aikana;

25.  on huolissaan OECD:n kehitysapukomitean toteuttamasta julkisen kehitysavun ilmoittamista koskevien vaatimusten tarkistamisesta etenkin yksityisen sektorin välineiden osalta, sillä laajennetut ilmoittamista koskevat vaatimukset luovat kannustimia tiettyjen apumuotojen ja etenkin lainojen ja takauksien käytölle; panee merkille, että tätä keskustelua käytäessä kehitysavun antajat saavat jo ilmoittaa tietyt lainat ja takuut julkiseksi kehitysavuksi, vaikkei tätä koskevista säännöistä ole vielä sovittu; korostaa tarvetta ottaa käyttöön avoimuuteen ja velkaantuneisuuteen liittyviä suojatoimia;

26.  korostaa, että on edistettävä avoimuutta, jotta parannetaan asianomaisten toimijoiden vastuuvelvollisuutta; korostaa, että on tärkeää jakaa velanhoitokyvyn palauttamiseen liittyviä tietoja ja prosesseja;

27.  hyväksyy periaatteet, jotka YK:n yleiskokous on määritellyt kaupankäynnistä ja kehityksestä vastuullista luotonantopolitiikkaa varten ja joissa painotetaan erityisesti velkojien ja luotonottajien yhteisvastuuta (UNCTAD:n vastuuntuntoista lainanantoa valtioille ja valtioiden lainanottoa koskevat periaatteet) sekä julkisen rahoituksen alan toimien osalta välttämätöntä parlamentaarista valvontaa, ja pyytää unionia tukemaan näiden periaatteiden toteuttamista; katsoo, että UNCTAD:n vastuuntuntoisen lainanannon ja lainanoton periaatteista olisi tehtävä oikeudellisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen väline;

28.  katsoo, että avoimuus ja vastuuvelvollisuus ovat olennaisia edellytyksiä vastuuntuntoisen valtioiden lainanannon ja lainanoton tukemiselle; kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita noudattamaan Addis Abeban toimintasuunnitelmassa ja G20-maiden laatimissa kestävää rahoitusta koskevissa toimintaohjeissa tehtyjä sitoumuksia, jotta lisätään lainanantajien vastuuta lainoistaan kaivannaisteollisuudessa voimassa olevien avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti (kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskeva aloite, EITI); kehottaa lisäksi edistämään valtionvelkaa, myös ehdollista velkaa, koskevien tietojen julkista saatavuutta kokoamalla nämä tiedot keskitettyyn julkiseen rekisteriin; kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan järjestelmällisesti tietoa niiden kehitysmaille myöntämistä lainoista;

29.  korostaa tarvetta sopia kansainvälisistä sitovista säännöistä vastenmielisten tai laittomien velkojen käsittelemiseksi; katsoo näin ollen, että velan uudelleenjärjestelyä olisi tuettava riippumattomalla velkojen tilintarkastuksella, jotta laittomat ja vastenmieliset lainat voidaan erottaa muista lainosta; korostaa, että laittomat ja vastenmieliset lainat olisi peruutettava;

30.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät hyväksyneet vuonna 2015 neuvoston 7. syyskuuta 2015 antaman yhteisen kannan(6) perusteella valtion velan uudelleenjärjestelyä koskevista perusperiaatteista annettua YK:n päätöslauselmaa nro 69/319, jonka YK:n yleiskokous oli hyväksynyt 10. syyskuuta 2015 ääntensä enemmistöllä;

31.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa johdonmukaisia toimia IMF:n tasolla ja YK:n organisaatioissa ja koordinoida mahdollisimman hyvin jäsenvaltioiden kantoja;

32.  korostaa tarvetta ratkaista velkakriisi oikeudenmukaisesti, nopeasti ja kestävästi ottamalla käyttöön kansainvälinen velanhoitokyvyn palauttamismekanismi, joka perustuu UNCTAD:n valtionvelkojen järjestelyä koskevaan etenemissuunnitelmaan ja niin sanotun Stiglitzin komitean ajatukseen perustaa velan uudelleenjärjestelyjä käsittelevä kansainvälinen tuomioistuin;

33.  pyytää jäsenvaltioita YK:n yleiskokouksen 10. syyskuuta 2015 hyväksymässä päätöslauselmassa nro 69/319 annetun valtuutuksen mukaisesti

   a) perustamaan varhaisvaroitusmekanismeja, jotka perustuvat velkakestävyyden voimakasta heikkenemistä koskeviin ilmoituksiin ja jotka auttaisivat tunnistamaan erittäin velkaantuneiden maiden riskit ja haavoittuvuudet varhaisessa vaiheessa
   b) sallimaan asiaa IMF:n kanssa koordinoiden sellaisen valtionvelan hallittua ja ennakoitavaa uudelleenjärjestelyä koskevan monenvälisen oikeudellisen kehyksen käyttöönoton, jonka avulla estetään se, että velasta tulisi kestämätöntä, ja parannetaan ennakoitavuutta sijoittajien näkökulmasta; vaatii, että kehitysmailla on tasapuolinen edustus kansainvälisten rahoituslaitosten päätöksenteko-organisaatioissa
   c) varmistamaan, että EU tukee kehitysmaita korruption, rikollisuuden, veronkierron ja rahanpesun torjunnassa;

34.  kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään kansainvälisissä elimissä ja yhdessä yksityisen sektorin kanssa sääntelykehyksen, jolla varmistetaan kehitysmaille annettavien lainojen ehtojen täysi avoimuus ja näiden lainojen omistajuus, kuten avointa lainanantoa koskeva sopimus, josta tietyt rahoituslaitokset parhaillaan keskustelevat;

35.  pitää valitettavana sitä, että esimerkiksi Tunisiaa painostetaan olemaan tekemättä valtionvelan tilintarkastuksia maan velkojen alkuperän ja ehtojen selvittämiseksi; kehottaa EU:ta yhteistyössä muiden kehitysavun antajien ja kansainvälisten elinten, kuten IMF:n, kanssa suojelemaan ja edistämään valtioiden oikeuksia tehdä valtionvelan tilintarkastuksia;

36.  vaatii, että hyväksytään sääntö, jota sovelletaan maksukyvyttömyyden uhatessa ja jonka mukaan tuomioistuimet voivat evätä velkojalta oikeuden vaatia velan maksamista, jos valtio on ottanut lainan kansallisen parlamenttinsa hyväksymän lainsäädännön vastaisesti;

37.  pyytää unionin jäsenvaltioita hyväksymään komission aloitteesta asetuksen, joka perustuu korppikotkarahastojen velkaan liittyvän keinottelun torjunnasta annettuun Belgian lakiin;

38.  pyytää institutionaalisia ja yksityisiä velkojia hyväksymään velanhoidon keskeyttämisen luonnonkatastrofin tai akuutin humanitaarisen kriisin, mukaan lukien laajamittainen maahanmuuttoaalto, seurauksena, jotta lainan ottanut valtio voisi käyttää kaikki resurssinsa palauttaakseen tilanteen normaaliksi;

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Ks. sivut 27–29.
(2)EUVL C 353, 27.9.2016, s. 2.
(3)World Investment Report 2014. Investing in the SDGs: An Action Plan, UNCTAD 2014, s. 140–145.
(4)EUVL C 101, 16.3.2018, s.79.
(5)”Revisiting Debt Sustainability in Africa”, tausta-asiakirja UNCTAD:n Afrikan talouskehitystä koskevalle vuoden 2016 raportille ”Debt Dynamics and Development Finance in Africa”.
(6)Asiakirja 11705/15.

Päivitetty viimeksi: 3. joulukuuta 2018Oikeudellinen huomautus