Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2279(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0138/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0138/2018

Keskustelut :

PV 16/04/2018 - 27
CRE 16/04/2018 - 27

Äänestykset :

PV 17/04/2018 - 6.14
CRE 17/04/2018 - 6.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0105

Hyväksytyt tekstit
PDF 168kWORD 55k
Tiistai 17. huhtikuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen EU:ssa
P8_TA(2018)0105A8-0138/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2018 taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus (2017/2279(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(5),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2017 julkaistun komission kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme: Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COM(2017)0583),

–  ottaa huomioon Amsterdamissa 30. toukokuuta 2016 pidetyssä kaupunkiasioista vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Amsterdamin julkilausuman, jolla perustetaan EU:n kaupunkiagenda,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman tuomion(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Koheesiopolitiikasta kansalaisten kannalta tehokkaampaa, merkityksellisempää ja näkyvämpää”(7),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan synergiat ja yksinkertaistaminen”(8),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä (COM(2017)2025),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta (COM(2017)0206),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta (COM(2017)0240),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä (COM(2017)0291),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness in low-income and low-growth regions: report on the regions whose development is lagging behind” (Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – kehityksessä jälkeen jääneitä alueita koskeva kertomus) (SWD(2017)0132),

–  ottaa huomioon komission työasiakirjan alueellisen kehityksen merkityksestä Euroopan talouden tulevaisuudelle ”Why Regional Development matters for Europe’s Economic Future”(9),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” COM(2017)0623,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 11. toukokuuta 2017 antaman lausunnon ”Koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen – Tavoitteena vahva ja vaikuttava eurooppalainen koheesiopolitiikka vuoden 2020 jälkeen”(10),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous-ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”(11),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(12),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(13),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(14),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa(15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(16),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(17),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(18),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(19),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(20),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano(21),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(22),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(23),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(24),

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI‑rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason ryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8‑0138/2018),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla pyritään edistämään koko unionin ja sen alueiden sopusointuista ja tasapainoista kehitystä, joka johtaa sen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen, yhteisvastuun hengessä ja siten, että tavoitteena on kestävän kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja alueiden välisten ja sisäisten erojen sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden vähentäminen perussopimusten mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännestä koheesiokertomuksesta käy ilmi, että alueelliset erot ovat jälleen kaventumassa mutta tilanne vaihtelee suuresti sekä BKT:llä asukasta kohden että työllisyydellä tai muilla indikaattoreilla mitattuna ja että tietyt erot ovat pysyneet ennallaan tai ne siirtyvät tai kasvavat alueiden ja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä, myös euroalueella;

C.   ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitetään huolestuttavia tietoja työttömyydestä, muun muassa nuorisotyöttömyydestä, joka ei monilla alueilla ole palannut kriisiä edeltävälle tasolle, sekä kilpailukyvystä, köyhyydestä ja sosiaalisesta osallisuudesta;

D.  ottaa huomioon, että 24 prosenttia eurooppalaisista eli melkein 120 miljoonaa on köyhiä, elää köyhyysrajalla tai kärsii vakavasta aineellisesta puutteesta ja/tai elää kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on matala; ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa ja että työttömien nuorten määrä on edelleen korkea;

E.  toteaa, että työttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat unionissa vähentyneet asteittain vuodesta 2013 lähtien mutta ne ovat edelleen vuoden 2008 tasojen yläpuolella (joulukuussa 2017 työttömyysaste oli 7,3 prosenttia ja nuorisotyöttömyysaste 16,1 prosenttia )(25) ja työttömyydessä on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä sekä erityisesti joissakin finanssikriisistä eniten kärsineissä EU:n jäsenvaltioissa; toteaa alueellisten erojen alkaneen kaventua; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työttömyysasteissa on edelleen merkittäviä eroja ja että viimeisimpien lukujen mukaan ne vaihtelevat 2,4 prosentista Tšekissä ja 3,6 prosentista Saksassa 16,3 prosenttiin Espanjassa ja 20,9 prosenttiin Kreikassa(26); toteaa, että piilotyöttömyys (piilotyötön on työtön henkilö, joka on halukas tekemään työtä mutta joka ei aktiivisesti hae työpaikkaa) oli 18 prosenttia vuonna 2016;

F.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin alueiden suuri moninaisuus, jota ilmenee myös nykyisten alueluokkien sisällä ja joka johtuu alueiden erityisolosuhteista (muun muassa erittäin syrjäinen sijainti, harva asutus, alhainen tulotaso tai heikko kasvu), minkä vuoksi tarvitaan ehdottomasti räätälöityä alueellista lähestymistapaa;

G.  ottaa huomioon, että yksi seitsemännen koheesiokertomuksen tärkeimmistä ansioista on sellaisten alueiden määrittäminen, jotka näyttävät kärsivän ”kehityksen pysähtymisestä keskitulotasoon” ja jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen muista tai joiden talouskasvu on vaarassa pysähtyä;

H.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin köyhyyssaarekkeiden olemassaolo, alueellisen pirstaloitumisen vaara ja alueita pienempien yksiköiden erojen syveneminen myös suhteellisen vaurailla alueilla;

I.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa todetaan, että ”globalisaation, maahanmuuton, köyhyyden ja innovaatioiden puutteen, ilmastonmuutoksen, energiasiirtymän ja saastumisen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan vähemmän kehittyneille alueille”;

J.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla on ollut merkittävä asema EU:n talouden elpymisessä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämisen kautta mutta tästä huolimatta julkiset investoinnit ovat EU:ssa yhä kriisiä edeltäneen tason alapuolella ja joissakin kriisistä pahiten kärsineissä jäsenvaltioissa vajetta on erittäin paljon, sillä julkiset investoinnit laskivat 3,4 prosentista BKT:stä vuonna 2008 aina 2,7 prosenttiin vuonna 2016;

K.   toteaa, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitellään selkeästi koheesiopolitiikan tulokset, jotka liittyvät kasvuun, työpaikkoihin, liikenteeseen, energiaan, ympäristöön ja koulutukseen ja joista ohjelmakaudella 2014–2020 on osoituksena 1,1 miljoonan pk-yrityksen tukeminen, joka johtaa suoraan 420 000 lisätyöpaikan syntymiseen ja auttaa yli 7,4:ää miljoonaa työtöntä löytämään töitä ja lisäksi yli 8,9:ää miljoonaa ihmistä parantamaan pätevyyttään; toteaa, että koheesiopolitiikka onkin liima, joka pitää Euroopan koossa;

Koheesiopolitiikan lisäarvo

1.   pitää ratkaisevan tärkeänä, että koheesiopolitiikka kattaa uudella ohjelmakaudella edelleen riittävän hyvin kaikki unionin alueet ja säilyy unionin tärkeimpänä julkisten investointien välineenä, joka perustuu pitkän aikavälin strategiaan ja näkymiin ja jolla on nykyisten ja uusien haasteiden mukaiset määrärahat, jotta varmistetaan koheesiopolitiikan perustavoitteiden saavuttaminen; korostaa, että koheesiopolitiikan keskittäminen ainoastaan vähiten kehittyneisiin alueisiin haittaisi koko unionin poliittisten painopisteiden toteuttamisen etenemistä;

2.  korostaa, että koheesiopolitiikalla luodaan eurooppalaista lisäarvoa edistämällä eurooppalaisia julkishyödykkeitä ja unionin painopisteitä (joita ovat muun muassa kasvu, sosiaalinen osallisuus, innovointi ja ympäristönsuojelu) sekä julkisia ja yksityisiä investointeja ja että se on olennainen väline pyrittäessä perussopimuksessa asetetun tavoitteen mukaisesti torjumaan eroja elintason nostamiseksi ja vähentämään muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä;

3.  muistuttaa kannattavansa voimakkaasti jaettua hallinnointia ja kumppanuusperiaatetta, jotka olisi säilytettävä ja joita olisi vahvistettava vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, sekä monitasohallintoa ja toissijaisuutta, jotka vahvistavat koheesiopolitiikan tuomaa lisäarvoa; korostaa, että tämän politiikan lisäarvo perustuu pääasiassa sen kykyyn ottaa huomioon kansalliset kehitystarpeet sekä eri alueiden tarpeet ja ominaispiirteet sekä tuoda unioni lähemmäksi kansalaisia;

4.  korostaa, että eurooppalainen lisäarvo näkyy vahvasti Euroopan alueellisessa yhteistyössä ja kaikissa sen ulottuvuuksissa (sekä sisäisessä että ulkoisessa rajat ylittävässä, kansainvälisessä ja alueiden välisessä yhteistyössä) siinä, että alueellinen yhteistyö edistää taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden yleisiä tavoitteita ja yhteisvastuuta; kehottaa jälleen korottamaan sen osuutta koheesiopolitiikan määrärahoista ja samalla parantamaan eri ohjelmien välistä koordinointia päällekkäisyyksien välttämiseksi; muistuttaa makroaluestrategioiden toteuttamisen merkityksestä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.   panee merkille, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanolla yhdellä alueella voidaan saada aikaan ulkoisvaikutuksia sekä suoria ja epäsuoria seurannaishyötyjä kaikkialla unionissa muun muassa kaupankäynnin lisääntymisen ja sitä kautta sisämarkkinoiden vahvistumisen ansiosta; huomauttaa kuitenkin, että nämä hyödyt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat riippuvaisia erityisesti maantieteellisestä läheisyydestä ja jäsenvaltioiden talouksien rakenteesta;

6.  korostaa tarvetta kehittää menetelmä koheesiopolitiikan puuttumisesta aiheutuvien kustannusten määrittämiseksi, jotta voidaan esittää lisää mitattavissa olevaa näyttöä koheesiopolitiikan tuomasta eurooppalaisesta lisäarvosta ottaen esimerkkiä Euroopan parlamentin työstä, jota se tekee Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten arvioimiseksi;

Alueellinen ulottuvuus

7.  toteaa, että kaupunkialueilla yhdistyvät yhtäältä merkittävät kasvuun, investointeihin ja innovointiin liittyvät mahdollisuudet ja toisaalta erilaiset ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet, jotka johtuvat muun muassa väestön keskittymisestä ja köyhyyssaarekkeiden olemassaolosta, myös suhteellisen vauraissa kaupungeissa; korostaa siksi, että köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen keskeinen haaste;

8.  tähdentää, että koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden vahvistamistoimissa on otettava paremmin huomioon kaupunkien lähiympäristöjen ja maaseudun ongelmat paikallisviranomaisten asiantuntemusta hyväksi käyttäen ja kiinnittäen erityistä huomiota kunkin jäsenvaltion keskikokoisiin kaupunkeihin;

9.  korostaa, että on tärkeää tukea maaseutualueiden koko kirjoa tuomalla esiin niiden potentiaali, kannustamalla investointeja paikallistalouksia tukeviin hankkeisiin sekä liikenneyhteyksien parantamiseen, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen ja erittäin nopeisiin laajakaistayhteyksiin sekä auttamalla maaseutualueita selviämään kohtaamistaan haasteista, joita ovat muun muassa maaseudun autioituminen, sosiaalinen osallisuus, työllistymismahdollisuuksien, yrittäjyyskannustimien ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, väestökato, kaupunkien keskustojen kuihtuminen ja terveyspalvelujen heikko saatavuus paikallisesti; painottaa tässä mielessä YMP:n toisen pilarin merkitystä maaseudun kestävän kehityksen edistämisessä;

10.  kehottaa ottamaan investointiprioriteettien määrittelyssä paremmin huomioon tietyt alueelliset erityispiirteet, esimerkiksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan kolmannessa kohdassa mainittujen alueiden, kuten saaristo-, vuoristo-, maaseutu-, rajaseutu-, rannikko- ja syrjäseutualueiden ja pohjoisimpien alueiden, erityispiirteet; painottaa, että on tärkeää luoda näitä erilaisia alueita varten räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia tai jopa tutkia mahdollisuutta käynnistää uusia erityisohjelmia ottaen mallia EU:n kaupunkiagendasta ja Amsterdamin julkilausumasta;

11.  muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen erityistilanne oikeuttaa SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti erityistoimenpiteiden toteuttamisen muun muassa siltä osin kuin on kyse niiden ERI-rahastojen tarjoaman rahoituksen saannin edellytyksistä; korostaa tarvetta pitää pysyvästi voimassa kaikki poikkeukset, joiden tarkoituksena on kompensoida näiden alueiden rakenteellisia haittoja, sekä parantaa niitä varten toteutettavia erityistoimenpiteitä mukauttamalla niitä aina tarpeen vaatiessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nojautumaan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antamaan tuomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siltä osin kuin on kyse rakennerahastorahoituksen saannin edellytyksistä; esittää varsinkin, että syrjäisimpien alueiden erityismääräraha laajennetaan koskemaan sosiaalista ulottuvuutta siten, että säilytetään unionin yhteisrahoituksen nykyinen taso kyseisillä alueilla, ja temaattista keskittämistä räätälöidään paremmin; tähdentää syrjäisimpien alueiden potentiaalia esimerkiksi ensisijaisina alueina kokeiluhankkeita toteutettaessa;

12.  katsoo, että yhdennettyjen kestävän kaupunkikehityksen strategioiden käyttöön ottaminen on ollut myönteinen kokemus ja niitä olisi siksi kehitettävä sekä otettava käyttöön myös muissa aluetasoa pienemmissä yksiköissä esimerkiksi ottamalla temaattisten tavoitteiden rinnalle käyttöön yhdennetty alueellinen lähestymistapa haittaamatta kuitenkaan temaattista keskittämistä; korostaa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen merkitystä, sillä se parantaa koheesiopolitiikan mahdollisuuksia ottaa mukaan paikalliset toimijat; korostaa tarvetta tutkia mahdollisuutta valmistella yhdennettyihin alueellisiin strategioihin ja älykkään erikoistumisen strategioihin perustuvia kansallisia ja alueellisia toimenpideohjelmia;

”Keskitulotason alueet”: parannetaan kestokykyä ja ehkäistään heikossa asemassa olevien alueiden jälkeenjääminen

13.  korostaa, että ”keskitulotason alueilla” ei ole tapahtunut samanlaista kasvua kuin alhaisen tulotason alueilla (jotka eivät edelleenkään ole saavuttaneet muun unionin tasoa) ja erittäin korkean tulotason alueilla, sillä niiden haasteena on kehityksen pysähtyminen keskitulotasoon, joka johtuu liian korkeista kustannuksista alhaisen tulotason alueisiin verrattuna ja liian heikoista innovointijärjestelmistä erittäin korkean tulotason alueisiin verrattuna; toteaa, että näille alueille on lisäksi luonteenomaista heikentynyt valmistusteollisuusala ja niiden alttius globalisaation ja siitä johtuvien sosioekonomisten muutosten aiheuttamille häiriöille;

14.  on vakuuttunut, että yksi tulevan koheesiopolitiikan merkittävistä haasteista on asianmukaisen tuen antaminen keskitulotason alueille muun muassa investoinneille suotuisan ilmapiirin luomiseksi ja että koheesiopolitiikan on sekä vähennettävä eroja ja eriarvoisuutta että ehkäistävä haavoittuvien alueiden jälkeenjääminen ottamalla huomioon erilaiset suuntaukset, dynamiikat ja olosuhteet;

15.  kehottaa komissiota puuttumaan EU:n keskiarvoon verrattuna alhaisesta kasvusta kärsivien keskitulotason alueiden kohtaamiin haasteisiin siten, että edistetään unionin sopusointuista kokonaiskehitystä; muistuttaa, että jotta voidaan tukea näitä alueita ja tarjota ratkaisuja niiden ongelmiin, tulevassa koheesiopolitiikassa olisi asianmukaisesti katettava ne, tuettava niitä ja sisällytettävä ne seuraavaan ohjelmakauteen muun muassa laatimalla ja toteuttamalla räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia; muistuttaa tässä yhteydessä BKT:tä täydentävien lisäindikaattoreiden merkityksestä, jotta voidaan luoda täsmällisempi kuva näiden erityisalueiden sosioekonomisista olosuhteista; katsoo, että olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota haavoittuvuuksien varhaiseen tunnistamiseen, jotta koheesiopolitiikalla voidaan tukea alueiden kestokykyä ja estää uusien erojen kehittyminen kaiken tyyppisillä alueilla;

16.  suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään pilottihankkeeseen, jonka tarkoituksena on tarjota teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden erityisiin haasteisiin räätälöityä tukea; kehottaa komissiota hyödyntämään pilottihankkeesta saatuja kokemuksia ja odottaa näkevänsä tavoiteltavia tuloksia mahdollisimman pian; katsoo, että älykkään erikoistumisen strategiat tarjoavat mahdollisuuden tukea kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla näitä alueita paremmin niiden kehitysstrategioissa ja yleisemmin edistää eriytettyä täytäntöönpanoa aluetasolla mutta niiden lisäksi voitaisiin myös lisätä yhteistyötä ja tietojen ja kokemusten vaihtoa alueiden kesken; suhtautuu myönteisesti sellaisiin toimiin kuin Vanguard-aloite, joissa käytetään älykkään erikoistumisen strategiaa kasvun ja teollisuuden uudistumisen vauhdittamiseen painopistealueilla unionissa;

17.  korostaa, että sosiaalinen ja verotuksellinen lähentyminen edistää yhteenkuuluvuutta ja parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaa; katsoo, että alan tämän alan toisistaan poikkeavat käytännöt voivat olla yhteenkuuluvuuden tavoitteen vastaisia ja voivat aiheuttaa lisäongelmia jälkeen jääneille tai globalisaation suhteen kaikkein haavoittuvimmille alueille ja korostaa vähemmän kehittyneiden alueiden jatkuvaa tarvetta saavuttaa muun unionin taso; katsoo, että koheesiopolitiikan avulla voitaisiin osaltaan edistää sosiaalista ja verotuksellista lähentymistä (taloudellisen ja alueellisen lähentymisen rinnalla) tarjoamalla myönteisiä kannustimia; korostaa tässä yhteydessä mahdollisuutta turvautua esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin; kehottaa komissiota ottamaan tämän näkökohdan paremmin huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa, jotta koheesiopolitiikan sosiaalinen ulottuvuus voitaisiin integroida paremmin talouspolitiikkaan, sekä ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset asianmukaisesti mukaan tähän prosessiin sen tehokkuuden ja omavastuullisuuden lisäämiseksi;

Toiminta-alat

18.  kannattaa voimakasta temaattista keskittymistä rajalliseen määrään painopisteitä, jotka liittyvät unionin tärkeisiin poliittisiin tavoitteisiin, ja sitä, että hallintoviranomaisille annetaan enemmän joustovaraa laatia alueelliset strategiat tarpeiden ja potentiaalin pohjalta sen jälkeen, kun kumppanuussopimusten valmistelussa on kuultu osallistavalla tavalla paikallis- ja aluetasoa; korostaa, että työllisyyden (nuorisotyöllisyys mukaan lukien), sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden torjunnan, innovoinnin tukemisen, digitalisaation, pk-yritysten ja uusyritysten tukemisen, ilmastonmuutoksen, kiertotalouden ja infrastruktuurin olisi oltava tulevan koheesiopolitiikan painopistealoja;

19.  pitää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksymistä myönteisenä edistysaskeleena sosiaalisen Euroopan rakentamisessa; palauttaa mieliin sitoutuneensa Euroopan sosiaalirahastoon vahvana olennaisena osana ERI-rahastoja sekä nuorisotakuuseen, nuorisotyöllisyysaloitteeseen ja Euroopan solidaarisuusjoukkoihin, joilla pyritään vastaamaan työllisyyteen, talouskasvuun, sosiaaliseen osallisuuteen, oppimiseen ja ammattikoulutukseen liittyviin haasteisiin;

20.  korostaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa olisi keskityttävä aiempaa enemmän globalisaation kielteisistä vaikutuksista (toiminnan siirto, työpaikkojen menetykset) sekä vastaavista unionin sisäisistä suuntauksista kärsivien yhteisöjen ja alueiden suojeluun ja tukemiseen; kehottaa tutkimaan, onko rakennerahastojen ja Euroopan globalisaatiorahaston toimia mahdollista koordinoida soveltuvissa tapauksissa, jotta voidaan kattaa muun muassa unionin sisäiset toiminnan siirrot;

21.  panee merkille, että ilmastonmuutokseen liittyvä haavoittuvuus vaihtelee suuresti alueesta toiseen; katsoo, että ERI-rahastoja olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan auttaa unionia täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) mukaiset sitoumuksensa, jotka koskevat muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa etenkin asuntosektorilla, sekä ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet; painottaa, että luonnonkatastrofin sattuessa yhteisvastuun välineistä annettava rahoitus olisi asetettava saataville niin nopeasti kuin olosuhteet sallivat ja aina koordinoidusti;

22.  katsoo, että ERI-rahastoja olisi käytettävä siten, että vastataan kestävällä tavalla väestörakenteen haasteisiin (ikääntyminen, väestökato, väestönpaine, kykenemättömyys houkutella riittävästi henkilöpääomaa tai säilyttää se), jotka vaikuttavat eri tavoin Euroopan eri alueisiin; korostaa erityisesti tarvetta tarjota riittävää tukea sellaisille alueille kuin tietyille syrjäisimmille alueille;

23.  vaatii luomaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla erityisen rahoitusmekanismin vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi maahanmuuttajien kotouttamiseksi syrjäisimmillä alueilla, joihin kohdistuu erityispiirteidensä vuoksi suurempi muuttopaine, ja myötävaikuttamaan näin näiden alueiden kestävään kehitykseen;

24.  katsoo, että unionin rahastoissa on noudatettava vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja niiden avulla olisi edistettävä edelleen laitoshoidosta luopumista;

25.  korostaa kulttuuriin, koulutukseen, kulttuuriperintöön, nuorisoon, urheiluun ja kestävään matkailuun tehtävien lisäinvestointien potentiaalia työpaikkojen ja etenkin nuorille suunnattujen laadukkaiden työpaikkojen luomisessa sekä kasvun luomisessa ja sosiaalisen koheesion parantamisessa samalla, kun torjutaan köyhyyttä ja syrjintää, mikä on erityisen tärkeää esimerkiksi syrjäisimmille alueille, maaseutualueille ja syrjäisille alueille; tukee innovointiin ja luovuuteen tiiviisti kytköksissä olevien kulttuurialan ja luovien toimialojen kehittämistä;

Vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnittelukehys

26.  tähdentää, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin se, että varojen myöntämisessä on tarpeen ottaa huomioon henkeä kohti laskettua BKT:tä täydentäviä indikaattoreita, jotka tarjoavat tarkemman kuvan sosioekonomisista oloista, muun muassa alueita pienemmissä yksiköissä yksilöityjen haasteiden ja tarpeiden mukaisesti; toteaa, että BKT:n pitäisi kuitenkin edelleen säilyä tärkeimpänä indikaattorina; pitää tärkeänä sitä, että perustana käytettävät tiedot ovat laadukkaita, luotettavia, ajantasaisia, jäsenneltyjä ja saatavilla; pyytää siksi komissiota ja Eurostatia tuottamaan mahdollisimman yksityiskohtaisia ja maantieteellisesti mahdollisimman tarkasti jaoteltuja koheesiopolitiikan kannalta merkityksellisiä tilastototietoja, jotta ohjelmasuunnittelussa voidaan ottaa riittävästi huomioon alueiden tarpeet; kannattaa sosiaalisten kriteerien sekä ympäristö- ja väestökriteerien, erityisesti työttömyysasteen ja nuorisotyöttömyysasteen, käyttöä;

27.  kannattaa yhtenäisten lähestymistapojen tehostamista ja painottaa voimakkaasti, että Euroopan sosiaalirahaston on jatkossakin oltava erottamaton osa unionin aluepolitiikkaa sen olennaisen koheesioon liittyvän ulottuvuuden vuoksi;

28.  korostaa, että avustusten olisi säilyttävä koheesiopolitiikan tärkeimpänä rahoitusvälineenä, mutta toteaa, että rahoitusvälineillä voi olla tehokas vipuvaikutus ja niiden käyttöä olisi edistettävä, kun ne tuovat lisäarvoa ja kun niitä käytetään asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella; painottaa kuitenkin, että niiden käytöstä ei saa tulla itsetarkoitus, että niiden vaikuttavuuden ratkaisevat monet eri tekijät (hankkeen, alueen tai riskin luonne) ja että kaikkien alueiden on voitava määrittää vapaasti, mikä rahoitus sopii niille parhaiten, olipa niiden kehitystaso mikä hyvänsä; vastustaisi kaikkia rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä sitovia tavoitteita;

29.  kehottaa yksinkertaistamaan rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä ehtoja ja helpottamaan rahoitusvälineiden ja avustusten välistä koordinointia täydentävyyden ja tehokkuuden parantamiseksi ja alueellisten realiteettien huomioon ottamiseksi; korostaa hallinnollisten valmiuksien ja hallinnon laadun merkitystä sekä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten täydentävän roolin merkitystä pantaessa täytäntöön paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä rahoitusvälineitä; katsoo, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa rahoitusvälineitä koskevia sääntöjä mahdollisimman paljon, olipa niiden hallinnointitapa mikä hyvänsä; ehdottaa lisäksi, että jo olemassa olevien koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden lisäksi olisi edistettävä myös osallistavia rahoitusvälineitä;

30.  pitää myös koheesiopolitiikan kytkemistä investointeja, tehokkuutta ja varojen asianmukaista käyttöä tukevan ympäristön takaamiseen hyödyllisenä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta mutta korostaa, ettei koheesiopolitiikkaa ole tarkoitus supistaa painopisteitä palvelevaksi välineeksi, jolla ei ole yhteyttä omiin tavoitteisiinsa; korostaa, että on tarpeen soveltaa vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää suhdannetilanteeseen, rakenneuudistuksiin ja julkisyhteisöjen investointeihin liittyvää joustoa koskevaa yhteisesti sovittua kantaa; katsoo, että toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 tarkoitetulla tavalla, olisi analysoitava huolellisesti, myös ottaen mukaan kaikki sidosryhmät; katsoo, että komission olisi harkittava mukautuksia koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson niveltymiseen, jotta voidaan vahvistaa ohjausjakson alueellista ja sosiaalista ulottuvuutta, sekä otettava huomioon yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat muut tekijät, esimerkiksi todellinen lähentyminen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ja eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarkastelemaan alueellista ja kansallista yhteisrahoitusta ERI‑rahastoissa ja sen vaikutusta kansallisiin alijäämiin;

31.  kehottaa tehostamaan älykkään erikoistumisen strategioita, jotka tarjoavat uudenlaisen keinon investoida pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin nopean teknologisen muutoksen ja globalisaation maailmassa; myöntää ennakkoehtojen hyödyllisyyden mutta korostaa, että ne ovat joissakin tapauksissa olleet mutkistavaa ja hidastava tekijä ohjelmasuunnittelussa ja ohjelmasuunnitelman käynnistämisessä; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 15/2017 esittämät ennakkoehtoja koskevat huomautukset; kehottaa komissiota harkitsemaan tarvittaessa ennakkoehtojen määrän vähentämistä ja parantamaan tällä alalla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden noudattamista tukeutuen mahdollisimman paljon nykyisiin strategia-asiakirjoihin, jotka voisivat täyttää tulevat ennakkoehdot; korostaa, että ennakkoehtojen olisi kytkeydyttävä tiiviisti investointien vaikuttavuuteen, samalla kun varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu;

32.  toteaa, että julkishallintojen laatu ja vakaus, joiden ehtona ovat hyvä koulutus ja paikallisesti saatavilla oleva neuvonta-apu, ovat edelleen määräävä tekijä alueiden kasvun ja ERI-rahastojen vaikuttavuuden kannalta; korostaa tarvetta parantaa hallinnon laatua ja varmistaa, että käytettävissä on riittävästi teknistä tukea, koska näillä seikoilla on suuri vaikutus koheesiopolitiikan moitteettomaan täytäntöönpanoon ja ne voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltioissa, mikä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla; kehottaa komissiota erityisesti arvioimaan tulevaa JASPERS-ohjelmaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten valossa;

33.  tukee koheesiopolitiikan muuttamista siten, että keskitytään aiempaa enemmän tuloksiin ja sisältöön ja siirrytään tilinpitokeskeisestä lähestymistavasta suorituskeskeiseen toimintatapaan ja jätetään hallintoviranomaisille enemmän joustovaraa sen suhteen, kuinka tavoitteet saavutetaan, noudattaen muun muassa kumppanuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita;

34.  pitää välttämättömänä jatkaa petosten torjuntaa ja kehottaa soveltamaan korruptioon nollatoleranssia;

Yksinkertaistettu koheesiopolitiikka

35.  kehottaa komissiota ottamaan yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason ryhmän suositukset huomioon tulevissa säädösehdotuksissa;

36.  korostaa, että tarvitaan kehys, joka takaa yksinkertaisten, selkeiden ja ennakoitavien sääntöjen avulla oikeudellisen vakauden erityisesti hallinnon ja tarkastusten osalta, jotta varmistetaan asianmukainen tasapaino suorituskyky- ja yksinkertaistamistavoitteiden välillä; kehottaa vähentämään seuraavalla ohjelmakaudella säädösten sekä ohjeiden ja suuntaviivojen määrää (mutta harkiten, jotta turvataan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa tarvittava asianomaisille tahoille ja hallintoviranomaisille tuttujen sääntöjen ja menettelyjen jatkuvuus); kehottaa varmistamaan, että asiaankuuluvat asiakirjat käännetään kaikille unionin kielille, ja välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaista sääntöjen taannehtivaa soveltamista ja tulkintaa; peräänkuuluttaa rajat ylittäviä hankkeita koskevaa yhtenäistä säädöskehystä sekä niitä koskevia yhtenäisiä ohjeita ja suuntaviivoja;

37.  korostaa samalla tarvetta välttää ylisääntelyä ja tehdä toimenpideohjelmista todellisia strategia-asiakirjoja, jotka ovat entistä tiiviimpiä ja joustavampia, sekä laatia yksinkertainen menettely, jolla niitä voidaan muuttaa kohdennetusti ohjelmasuunnitelman aikana (esimerkiksi luonnonkatastrofien tapauksessa) siten, että ne vastaisivat asianmukaisesti muuttuviin globaaleihin realiteetteihin ja alueelliseen kysyntään;

38.  kehottaa laatimaan ERI-rahastoja koskevan aidosti yhteisen säännöstön ja yhdenmukaistamaan edelleen samaa temaattista tavoitetta edistäviä välineitä koskevia yhteisiä sääntöjä; pitää tarpeellisena yksinkertaistaa rahastoihin liittyviä hankintamenettelyjä ja vauhdittaa valtiontukimenettelyä niissä tapauksissa, joissa edellytetään sääntöjen noudattamista; kannattaa suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvien unionin varojen ja koheesiopolitiikan varojen yhdenmukaista ja johdonmukaisempaa kohtelua valtiotukien osalta ja tukee yleensäkin samoille edunsaajille tarkoitettuja unionin välineitä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista; pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikka ja unionin tuleva tutkimusohjelma täydentävät toisiaan paremmin, jotta katetaan kokonainen sykli perustutkimuksesta kaupallisiin sovelluksiin; katsoo, että temaattinen keskittyminen olisi säilytettävä, jotta eri rahoituslähteiden väliset synergiat olisivat mahdollisia hanketasolla;

39.  panee merkille toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista tarkastelevan työryhmän perustamisen ja odottaa siltä konkreettisia ehdotuksia näiden kahden periaatteen noudattamisen parantamiseksi koheesiopolitiikan puitteissa; tukee näiden periaatteiden soveltamisen varmistamista, jotta saadaan aikaan aidosti monitasoinen hallinto, mikä edellyttää sitä, että paikallis- ja alueviranomaisille sekä muille sidosryhmille annetaan asianmukaisesti vaikutusvaltaa;

40.  pitää valitettavana, että komissio ei ole saanut aikaan yhtenäisempää arviota monialaisista politiikoista ja että unionin eri politiikkojen välisistä synergiaeduista ei ole raportoitu; pyytää kunnianhimoisia strategioita, rahoitusta ja toimia, joilla lisätään EU:n muiden rahastojen kanssa saavutettavia synergiaetuja ja houkutellaan täydentävää rahoitustukea; korostaa, että on tarpeen optimoida entisestään synergiaetuja ERI‑rahastojen ja muiden välineiden välillä, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), sekä muiden keskitetysti hallinnoitujen ohjelmien kanssa, joista on esimerkkinä Horisontti 2020 -ohjelma, joka täydentää koheesiopolitiikkaa tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen osalta;

41.  katsoo, että ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelua, toteuttamista ja valvontaa koskevien vaatimusten olisi tulevaisuudessa perustuttava eriyttämis- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja pohjauduttava avoimiin ja oikeudenmukaisiin kriteereihin ja niissä olisi otettava huomioon ohjelmille myönnettyjen määrärahojen määrä, riskiprofiili, hallinnon laatu ja varojen saajien oman rahoituksen suuruus;

42.  pitää välttämättömänä, että komission ja hallintoviranomaisten suhteet kehittyvät ”luottamussopimuksen” suuntaan; muistuttaa tässä yhteydessä asianmukaisten ja toimivien monitasohallinnon puitteiden merkityksestä; kehottaa komissiota hyödyntämään julkisten varojen moitteetonta hoitoa koskevaa jo tehtyä työtä ja ottamaan käyttöön periaatteen, jonka mukaan hallintoviranomaiset, jotka ovat osoittaneet kykenevänsä noudattamaan sääntöjä, palkitaan uudella erityismerkinnällä; kehottaa turvautumaan valvontaa koskevissa asioissa aiempaa enemmän kansallisiin ja alueellisiin sääntöihin, kun niiden vaikuttavuus on todennettu ja vahvistettu;

43.  kehottaa vahvistamaan yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta, nopeuttamaan sähköisen koheesion täytäntöönpanoa ja ottamaan yksinkertaistetut ja standardoidut kustannukset käyttöön kaikkialla, sillä tämä on muun muassa osoittautunut helpommaksi toteuttaa eikä ole johtanut virheisiin; korostaa digitalisaation potentiaalia toiminnan valvonnassa ja raportoinnissa; katsoo, että asiantuntemuksen vaihtoa olisi helpotettava perustamalla hyvien käytännön vaihtamista varten tiedon jakamiseen tarkoitettu portaali;

44.  kehottaa komissiota esittämään ideoita siitä, miten koheesiopolitiikalla voidaan reagoida odottamattomiin tapahtumiin entistä paremmin, ja muistuttaa tässä yhteydessä kehotuksestaan perustaa eräänlainen reservi, jolla voidaan tarjota alueille lisää joustavuutta vaarantamatta toimenpideohjelmien pitkän aikavälin tavoitteita;

Haasteet ja näkymät

45.  pitää erittäin huolestuttavina komission äskettäin esittämiä skenaarioita, jotka koskevat koheesiopolitiikan määrärahoihin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä mahdollisesti tehtäviä leikkauksia, joiden vuoksi monet alueet poistuisivat koheesiopolitiikan piiristä; haluaa, että koheesiopolitiikka saa alueiden kohtaamien haasteiden tasalla olevan kunnianhimoisen talousarvion, ja toteaa, että koheesiopolitiikasta ei saa tehdä joustotekijää; huomauttaa, että kaikkien unionin alueiden kuuluminen koheesiopolitiikan piiriin on asia, josta Euroopan parlamentti ei tingi; korostaa, että ”taloudellisen kehityksen kerhojen” teoria vahvistaa sen, että on tärkeää antaa eriytettyä tukea kaikille unionin alueille, myös alueille, joiden tulotaso on erittäin korkea, sillä niiden on pysyttävä kilpailukykyisinä globaaleihin kilpailijoihinsa nähden;

46.  katsoo, että koheesiopolitiikka voi auttaa vastaamaan uusiin haasteisiin, kuten turvallisuuteen ja kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien pakolaisten kotouttamiseen; korostaa kuitenkin, ettei koheesiopolitiikka voi olla ratkaisu kaikkiin kriiseihin, sekä vastustaa koheesiopolitiikan varojen käyttöä sen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvien lyhyen aikavälin rahoitustarpeiden kattamiseen ja muistuttaa, että koheesiopolitiikan tarkoituksena on EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen edistäminen;

47.  panee merkille ESIR-rahastosta saadut myönteiset tulokset mutta toteaa, että sen investointien on oltava vielä nykyistäkin avoimempia ja määrätietoisempia; korostaa, että koheesiopolitiikka ja ESIR-rahasto perustuvat erilaisiin toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin, jotka voivat tietyissä tapauksissa olla toisiaan täydentäviä mutta eivät toisiaan korvaavia, olipa alueiden kehitystaso mikä hyvänsä, etenkin siksi, että rakennerahastoista poiketen ESIR perustuu pääosin lainarahoitukseen; muistuttaa, että on tärkeää tehdä asianmukainen ero ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä etsiä selkeitä mahdollisuuksia niiden yhdistämiseen;

48.  toteaa jälleen olevansa sitoutunut pitkän aikavälin ohjelmasuunnitteluun; katsoo, että ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto nykyiselle seitsemän vuoden kestolle on monivuotisen rahoituskehyksen 5+5 vuoden jakso, johon liittyy väliarviointi; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle;

49.  kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta vältetään viivästykset ohjelmasuunnittelussa uudella kaudella, jotta ehkäistään maksuviivästyksiä ja määrärahojen vapauttamisia, jotka vaikeuttavat koheesiopolitiikan myönteisten tulosten saavuttamista; pitää erittäin tärkeänä, että kaikki tulevaan säädöskehykseen liittyvät asiakirjat annetaan ajoissa kaikilla virallisilla kielillä, jotta kaikki edunsaajat saavat tiedot tasapuolisesti ja oikeaan aikaan;

50.  kehottaa parantamaan viestintää unionin kansalaisille ja lisäämään näin yleistä tietoisuutta koheesiopolitiikan konkreettisista saavutuksista; kehottaa komissiota lujittamaan sellaisten hallintoviranomaisten ja hankkeiden toteuttajien asemaa, jotka käyttävät innovatiivisia paikallisviestintäkeinoja tiedottaakseen ihmisille varojen käytön tuloksista kyseisillä alueilla; korostaa tarvetta parantaa tiedottamista ja viestintää ei pelkästään ketjun loppupäässä (ERI-rahastojen saavutukset) vaan myös alkupäässä (rahoitusmahdollisuudet), erityisesti pienten hankkeiden toteuttajien keskuudessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja ja laaja-alaisia institutionalisoituja yhteistyöfoorumeita näkyvyyden parantamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi;

51.  toteaa, että jotkut Euroopan alueet ovat erityisen alttiita brexitin vaikutuksille; korostaa, että tulevan koheesiopolitiikan on lievennettävä mahdollisimman paljon brexitin kielteisiä vaikutuksia Euroopan muihin alueisiin, ja kehottaa harkitsemaan tarkkaan mahdollisuutta jatkaa kumppanuuksia alueellisen yhteistyön puitteissa;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(5)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(6)Unionin tuomioistuimen asioissa C-132/14–C-136/14, parlamentti ja komissio v. neuvosto, 15. joulukuuta 2015 antama tuomio, ECLI:EU:C:2015:813.
(7)Asiak. 8463/17.
(8)Asiak. 14263/17.
(9)Iammarino, S., Rodriguez-Pose, A., Storper, M. (2017), Why Regional Development Matters for Europe’s Economic Future, Working Papers 07/2017, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, Euroopan komissio.
(10)EUVL C 306, 15.9.2017, s. 8.
(11)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 94.
(12)EUVL C 316, 22.9.2017, s. 132.
(13)EUVL C 316, 22.9.2017, s. 124.
(14)EUVL C 76, 28.2.2018, s. 2.
(15)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254.
(20)Hyväksytyt tekstit, P8 TA(2017)0245.
(21)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316.
(22)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(25)http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8631691/3-31012018-BP-EN.pdf/bdc1dbf2-6511-4dc5-ac90-dbadee96f5fb
(26)http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8701418/3-01032018-AP-EN/37be1dc2-3905-4b39-9ef6-adcea3cc347a

Päivitetty viimeksi: 3. joulukuuta 2018Oikeudellinen huomautus