Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2037(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0178/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0178/2018

Keskustelut :

PV 28/05/2018 - 25
CRE 28/05/2018 - 25

Äänestykset :

PV 30/05/2018 - 13.8
CRE 30/05/2018 - 13.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0224

Hyväksytyt tekstit
PDF 217kWORD 83k
Keskiviikko 30. toukokuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus
P8_TA(2018)0224A8-0178/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (2018/2037(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (COM(2017)0713),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 38 ja 39 artiklan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja sen tavoitteiden toteuttamisesta,

–  ottaa huomioon SEUT:n 40 ja 42 artiklan maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä sekä sen, missä määrin kilpailusääntöjä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 13 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 349 artiklan, jossa määritetään syrjäisimpien alueiden asema ja esitetään edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin,

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2393(1) (koontiasetus),

–  ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelusta 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY(2),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 19. maaliskuuta 2018 julkaiseman katsauksen YMP:n tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi(3) sekä 10. lokakuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden kansallisista toimintasuunnitelmista ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0587),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta, sen tehtävistä, jäsenten määrästä ja toimikaudesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen” ja nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava”,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon maaseudun kehittämisestä vuonna 2016 järjestetyssä eurooppalaisessa konferenssissa annetun Cork 2.0 -julistuksen ”Parempi elämä maaseutualueilla”,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n lampaan- ja vuohenliha-alan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä(5),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman unionin strategiasta valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi: valkuais- ja palkokasvien tuotannon lisääminen unionin maataloudessa(6),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(7),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n mehiläishoitoalan näkymistä ja haasteista(8),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?”(9),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(10),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman YMP-välineistä hintojen epävakauden vähentämiseksi maatalousmarkkinoilla(11),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”(12),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa(13),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n maitoalan tulevaisuudennäkymistä: maitoalan paketin täytäntöönpanon tarkastelu(14),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu”(15),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”YMP vuoden 2020 jälkeen”(16),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, josta useimmat ovat merkityksellisiä YMP:n kannalta,

–  ottaa huomioon maatalousmarkkinoiden työryhmän marraskuussa 2016 antaman raportin ja päätelmät, jotka koskevat markkinatulosten parantamista ja viljelijöiden aseman vahvistamista tuotantoketjussa (”Improving Market Outcomes: enhancing the position of farmers in the supply chain”),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP21) tehdyn Pariisin sopimuksen ja erityisesti Euroopan unionin tekemät sitoumukset ”kansallisesti määriteltyinä panoksina” (NDC) sopimuksen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien maatalousalan erityistoimenpiteiden järjestelmän (Posei) täytäntöönpanosta (COM(2016)0797),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 ilmoitetun (COM(2016)0316) ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin, joka on väline EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan tavoitteiden tukemiseksi yrityksiä ja kansalaisia hyödyttävän paremman täytäntöönpanon avulla,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0178/2018),

A.  ottaa huomioon, että ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta annetussa komission tiedonannossa todetaan, että YMP on yksi EU:n vanhimmista ja yhdennetyimmistä politiikoista, sillä on maailmanlaajuista strategista merkitystä ja se olisi suunniteltava niin, että sen avulla EU:n maa- ja metsätalousala voi vastata kansalaisten perusteltuihin vaatimuksiin, jotka koskevat elintarviketurvan ja elintarvikkeiden turvallisuuden, laadun ja kestävyyden lisäksi myös ympäristönsuojelua, biologisen monimuotoisuuden ja luonnonvarojen suojelua, ilmastonmuutostoimia, maaseudun kehittämistä, terveyttä, eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja vaatimuksia ja työllisyyttä;

B.  katsoo, että YMP:tä on uudistettava nyt, jotta sillä voidaan vastata paremmin sen ensisijaisena kohteena olevien viljelijöiden mutta myös kaikkien kansalaisten tarpeisiin;

C.  toteaa, että YMP:llä on valtava merkitys kaikkialla Euroopassa noin 12 miljoonalle maatilalle;

D.  toteaa, että maatalousmaa kattaa 47 prosenttia Euroopan alueesta ja että EU:ssa on 22 miljoonaa viljelijää ja maataloustyöntekijää;

E.  toteaa, että YMP:n tavoitteiden olisi oltava elintarviketurvallisuuden ja ‑omavaraisuuden takaaminen sekä EU:n maatalousjärjestelmien ja -alueiden kestokyvyn ja kestävän kehityksen varmistaminen;

F.  toteaa, että EU:n yleisenä tavoitteena on monimuotoinen ja monipuolinen maa- ja metsätalous, joka luo työpaikkoja, on oikeudenmukainen, perustuu kestäviin maatalouskäytänteisiin ja mahdollistaa sellaisten elinkelpoisten pientilojen ja perheviljelmien säilyttämisen, jotka ovat saatavilla ja jotka voidaan siirtää seuraaville sukupolville; katsoo tämän yleisen tavoitteen olevan edelleen keskeisessä asemassa, jotta saadaan aikaan myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja tuotetaan yhteistä hyvää (elintarvikkeita ja muita tuotteita sekä palveluja), jota Euroopan kansalaiset haluavat;

G.  katsoo, että on erittäin tärkeää jarruttaa nykyistä vallan keskittymistä suurille kauppaketjuille ja suurille teollisille toimijoille ja kääntää tämä suuntaus;

H.  toteaa, että nykyisen YMP:n muutosten on perustuttava strategisiin tavoitteisiin vahvistaa kilpailukykyä ja varmistaa terveelliset ja turvalliset elintarvikkeet;

I.  ottaa huomioon, että yli 25 vuoden aikana YMP:tä on uudistettu säännöllisesti, mihin ovat olleet syynä EU:n maatalouden avaaminen kansainvälisille markkinoille ja uusien haasteiden syntyminen esimerkiksi ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla; katsoo, että tässä jatkuvassa mukautusprosessissa on nyt otettava uusi askel, jotta YMP:tä voidaan yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa ja jotta sen suuntaa voidaan muuttaa siten, että sillä turvataan viljelijöiden tulot ja vastataan tehokkaammin koko yhteiskunnan odotuksiin etenkin elintarvikkeiden laadun ja elintarviketurvan, ilmastonmuutoksen, kansanterveyden ja työllisyyden aloilla ja varmistetaan samalla politiikan varmuus ja alan taloudellinen turva, jotta voidaan tehdä maaseutualueista kestäviä, käsitellä elintarviketurvaa, varmistaa EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja lisätä EU:n tuomaa lisäarvoa;

J.  toteaa, että vaikka komissio on antanut YMP:n uudistusta käsittelevälle tiedonannolleen otsikon ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus”, se ei ole antanut minkäänlaisia takeita YMP:n määrärahojen säilyttämisestä, ja katsoo, että tätä asiaa on käsiteltävä ennen kuin annetaan uusia lainsäädäntöehdotuksia; katsoo, että näissä ehdotuksissa on varmistettava, että YMP:tä ei kansallisteta uudelleen, ei vaaranneta sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, YMP:tä yksinkertaistetaan tosiasiallisesti tuensaajien kannalta EU:n tason lisäksi myös jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla sekä tilojen tasolla ja lisätään joustavuutta ja oikeusvarmuutta viljelijöiden ja metsänomistajien kannalta; katsoo, että ehdotuksissa on myös asetettava kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja varmistettava, että uuden YMP:n tavoitteet saavutetaan lisäämättä jäsenvaltioita koskevia uusia rajoitteita ja näin ollen uusia mutkikkaita rakenteita, jotka johtaisivat viivästyksiin kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa;

K.  katsoo, että uudella täytäntöönpanomallilla olisi varmistettava EU:n ja eurooppalaisten viljelijöiden välinen suora suhde;

L.  katsoo, että YMP:llä on oltava tärkeä rooli alan pitkän aikavälin tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistamisessa ja maataloustulojen pysähtyneisyyden ja epävakauden ehkäisemisessä, koska tuotannon keskittymisestä ja tehostumisesta sekä tuottavuuden kasvusta huolimatta ne ovat edelleen keskimäärin alhaisemmat kuin muilla toimialoilla;

M.  toteaa, että suorilla tuilla mahdollistetaan vakauden ensimmäinen merkittävä kerros ja maataloustulojen turvaverkko, koska ne muodostavat merkittävän osan vuotuisesta maataloustulosta tai jopa 100 prosenttia maataloustulosta tietyillä alueilla; katsoo, että niiden olisi edelleen mahdollistettava viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansien maiden kanssa;

N.  toteaa, että biotalouden uudet maaseudun arvoketjut voivat tarjota maaseutualueille hyviä kasvu- ja työllisyysnäkymiä;

O.  katsoo, että suorat tuet olisi kohdennettava paremmin viljelijöille, koska juuri he edistävät osaltaan maaseutualueiden vakautta ja tulevaisuutta ja kohtaavat taloudellisia markkinariskejä;

P.  ottaa huomioon, että viime vuosina viljelijät ovat joutuneet tekemisiin entistä epävakaampien hintojen kanssa, ja toteaa, että hintojen epävakaus on heijastanut hintavaihteluita maailmanlaajuisilla markkinoilla ja makrotalouden kehityksen, ulkoisten toimien, kuten kauppaan, politiikkaan ja diplomatiaan liittyvien ongelmien, elintarvikehygieniaan liittyvien kriisien, eräiden eurooppalaisten alojen ylituotannon, ilmastonmuutoksen ja EU:ssa entistä tavallisempien äärimmäisten sääolojen aiheuttamaa epävarmuutta;

Q.  katsoo, että Välimeren aloja koskevat erityisvälineet olisi säilytettävä ensimmäisessä pilarissa;

R.  katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota joustavia ja reagoivia välineitä herkkien ja strategisten alojen auttamiseksi selviytymään rakennemuutoksista, kuten brexitin mahdollisista vaikutuksista tai EU:n tärkeimpien kumppanien kanssa hyväksyttyjen kahdenvälisten kauppasopimusten vaikutuksista;

S.  toteaa, että hedelmiä ja vihanneksia, viiniä ja mehiläishoitoa koskevien alakohtaisten strategioiden olisi oltava jatkossakin pakollisia tuottajamaille ja että asiaa koskevien välineiden ja sääntöjen erityispiirteet olisi säilytettävä;

T.  katsoo, että on tärkeää varmistaa kaikille viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset, oikeudenmukaiset hinnat ja kohtuullinen elintaso eri alueilla ja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, millä varmistetaan, että maatalous säilyy kaikissa EU:n osissa, myös luonnonhaitta-alueilla, sekä kohtuulliset hinnat kansalaisille ja kuluttajille; katsoo, että on tärkeää edistää laadukkaiden elintarvikkeiden kulutusta ja saatavuutta sekä mahdollisuutta terveelliseen ja kestäväpohjaiseen ruokavalioon ja edistää samalla sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä, ilmastotoimia, terveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä ja hyvinvointia koskevien sitoumusten toteutumista sekä maaseutualueiden tasapainoista kehittämistä;

U.  toteaa, että vesi ja maatalous liittyvät olennaisesti toisiinsa ja että vesivarojen kestävä hoito maatalousalalla on olennainen tekijä hyvälaatuisen ja riittävän elintarviketuotannon takaamisessa ja vesivarojen säilymisen varmistamisessa;

V.  toteaa, että YMP:ssä tarvitaan asianmukaisia välineitä, jotta voidaan puuttua maatalouden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle ja samalla vähentää alan sisävesivaroihin kohdistamaa painetta, koska alan osuus EU:n makean veden käytöstä on 50 prosenttia;

W.  toteaa, että tarvitaan päivitetty, yksinkertaistettu ja entistä oikeudenmukaisempi tukijärjestelmä tasapuolisuuden ja legitiimiyden lisäämiseksi;

X.  toteaa, että nykyisestä YMP:stä puuttuvat tarvittavat välineet asianmukaisten tulojen varmistamiseksi, jotta ikääntyneet viljelijät voisivat elää ihmisarvoista elämää;

Y.  toteaa, että saatavilla ei ole asianmukaisia välineitä, joilla rohkaistaisiin tilojen sukupolvenvaihdokseen;

Z.  toteaa, että maaliskuussa 2018 annetun YMP:n tulevaisuutta koskevan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen mukaan vuonna 2010 sataa yli 55-vuotiasta tilanhoitajaa kohti oli 14 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa; toteaa, että vuonna 2013 suhdeluku laski entisestään ja oli 10,8 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa sataa yli 55-vuotiasta kohti; toteaa, että vuosina 2004–2013 viljelijöiden keski-ikä nousi unionissa 49,2 vuodesta 51,4 vuoteen; toteaa, että pienimmät tilat ovat useimmiten iäkkäämpien viljelijöiden omistuksessa;

AA.  katsoo, että maailmanlaajuisen kaupan lisääntyminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita, jotka liittyvät muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, vesien suojeluun, maatalousmaan puutteeseen ja maaperän huonontumiseen; toteaa tämän edellyttävän kansainvälisen kaupan sääntöjen mukauttamista siten, että voidaan luoda tavaroiden ja palvelujen vaihdolle tiukkoihin vaatimuksiin ja oikeudenmukaisiin ja kestäviin ehtoihin perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset, ja sellaisten uudistettujen ja tehokkaiden kaupan suojatoimien käyttöön ottoa, jotka vastaavat nykyisiä EU:n sosiaali-, talous-, ympäristö-, terveys-, hygienia- ja kasvinterveysnormeja sekä eläinten hyvinvointia koskevia normeja;

AB.  katsoo, että näitä tiukkoja normeja on ylläpidettävä ja niitä on edistettävä maailmanlaajuisesti erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa ja että on turvattava eurooppalaisten tuottajien ja kuluttajien edut varmistamalla EU:n normien noudattaminen maahantuontia koskevissa kauppasopimuksissa;

AC.  toteaa, että noin 80 prosenttia EU:ssa tarvitusta valkuaisesta tuodaan kolmansista maista eikä YMP:ssä ole tähän mennessä toteutettu lähimainkaan riittävää valkuaisstrategiaa;

AD.  katsoo, että vaikka keskittyminen sekä resursseja säästävän tuoteinnovoinnin että prosessi-innovoinnin tutkimukseen ja kehittämiseen on tervetullutta, lisätoimet ovat tarpeen tutkimusvalmiuksien ja infrastruktuurin kehittämiseksi, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa elintarvike- ja viljelyalan käytännöiksi ja kestäviksi peltometsätalouden käytännöiksi riittävän tuen avulla, ja sellaisen useisiin toimijoihin perustuvan lähestymistavan edistämiseksi, jonka keskiössä ovat viljelijät ja jonka tukena ovat riippumattomat, avoimet ja riittävillä määrärahoilla varustetut, kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla tarjottavat EU:n laajuiset maatalouden neuvontapalvelut sekä jäsenvaltioiden tasolla tietojenvaihto- ja koulutuspalvelut;

AE.  katsoo, että suora investointituki olisi kohdennettava paremmin taloudellisen tuloksen ja ympäristönsuojelun tason paranemisen tarpeisiin ja että olisi otettava huomioon tilojen omat tarpeet;

AF.  toteaa, että Euroopan unioni on kehittänyt useita avaruusohjelmia (EGNOS ja Galileo) sekä maanhavainnointiohjelmia (Copernicus), joita olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti seurattaessa YMP:n täytäntöönpanoa, Euroopan maatalouden siirtymistä kohti täsmäviljelyä sekä tilojen ympäristönsuojelun tasoa ja taloudellista suorituskykyä;

AG.  toteaa, että suurin osa bioteknologian tutkimuksesta tehdään nykyisin EU:n ulkopuolella, jossa tavallisesti tutkitaan sellaisia maatalouteen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät ole merkityksellisiä EU:n maataloudelle, ja tämä taas saattaa johtaa investointitappioihin ja vääriin painopisteisiin;

AH.  toteaa, että nykyisten kokemusten perusteella katsotaan, että luonnollisten prosessien hyödyntäminen ja siihen rohkaiseminen tuotoksen ja kestokyvyn lisäämiseksi todennäköisesti auttavat laskemaan tuotantokustannuksia;

AI.  katsoo, että kilpailukykyisellä maatalous-, elintarvike- ja metsätalousalalla on oltava jatkossakin vahva asema niiden EU:n ympäristönsuojelu- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, jotka on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Pariisin sopimuksessa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, ja että viljelijöitä on kannustettava antamaan oma panoksensa, heidät on palkittava panoksestaan ja heitä on tuettava vähentämällä heidän toteuttamiinsa toimenpiteisiin liittyvää tarpeetonta sääntelytaakkaa ja hallinnollista tarpeetonta rasitetta;

AJ.  ottaa huomioon, että 2000-luvulle ennustettu maapallon pinnan keskilämpötilan nousu ja sen välittömät seuraukset ilmasto-olosuhteille ovat niin merkittävät, että ne edellyttävät ekologisesti kestävää elintarvikejärjestelmää, joka takaa turvallisen ja runsaan tuotannon eikä jätä unionia riippuvaiseksi muista markkinoista;

AK.  toteaa, että tulevan YMP:n on tärkeää olla johdonmukainen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin sopimuksen ja unionin politiikkatoimien kanssa, erityisesti kestävän kehityksen, ympäristön, ilmaston, kansanterveyden ja elintarvikkeiden aloilla;

AL.  toteaa, että maatalous on yksi niistä talouden aloista, joiden odotetaan edistävän osaltaan vuoden 2030 tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna taakanjakoasetuksen mukaisesti;

AM.  toteaa, että pientilojen osuus EU:n tiloista on lähes 40 prosenttia mutta ne saavat ainoastaan kahdeksan prosenttia YMP:n tuista;

AN.  toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta merkitsevät uusia ja selkeitä tavoitteita vuoden 2020 jälkeiselle YMP:lle;

AO.  katsoo, että ympäristötavoitteet on sisällytetty vaiheittain YMP:hen, kun on varmistettu, että sen säännöt ovat unionin lainsäädännön ympäristövaatimusten mukaisia ja että viljelijät noudattavat niitä ja edistävät kestäviä viljelykäytäntöjä, joilla vaalitaan ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta;

AP.  toteaa, että tyydyttyneiden rasvojen ja punaisen lihan kulutus ylittää unionissa edelleen reilusti suositellut ravintoaineiden saannin arvot ja elintarviketeollisuus edistää edelleen merkittävästi kasvihuonekaasujen syntymistä ja typpipäästöjä;

AQ.  katsoo, että suljetut tuotantoprosessit, joissa tuotanto-, jalostus- ja pakkausprosessit tapahtuvat samalla alueella, säilyttävät lisäarvon kyseisellä alueella ja turvaavat näin enemmän paikallista työllistymistä, mikä voi auttaa elvyttämään maaseutualueita;

AR.  ottaa huomioon, että YMP:llä pyritään saavuttamaan toisistaan erottamattomia taloudellisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita ja että tämä kahdenlaisiin tavoitteisiin perustuva lähestymistapa on säilytettävä ja sitä on jopa vahvistettava ensimmäisen pilarin ja viherryttämisvälineen yhteydessä ja edistettävä siten siirtymistä kohti kestävää ja tehokasta eurooppalaista maatalousmallia;

AS.  katsoo, että EU:n on tulevassa YMP:ssä pyrittävä rajoittamaan tiukasti antibioottien käyttöä maatalous- ja elintarvikealalla kestävän maanviljelyn vahvistamiseksi;

AT.  toteaa, että maatalousjärjestelmien ja alueiden pitkän aikavälin sietokyvyn ja kestävyyden lisäämisestä on hyötyä koko EU:lle;

AU.  ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että viherryttämisvaatimukset ilmentävät usein lähinnä tavanomaisia käytäntöjä, minkä vuoksi vuoden 2013 uudistuksen osana käyttöön otetut viherryttämistuet lisäsivät monimutkaisuutta ja byrokratiaa, niitä on vaikea ymmärtää ja tilintarkastustuomioistuimen mukaan ne eivät rakenteensa vuoksi lisää riittävästi YMP:n tuloksellisuutta ympäristön ja ilmaston kannalta, mikä on tärkeää pitää mielessä suunniteltaessa YMP:n uutta vihreää rakennetta;

AV.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut toisen pilarin täytäntöönpanossa merkittäviä puutteita ja erityisesti sen, että hyväksymisprosessi on pitkä ja että maaseudun kehittämisohjelmat ovat luonteeltaan monimutkaisia ja byrokraattisia;

AW.  toteaa, että näyttöön perustuvassa tieteellisten tutkimusten meta-arvioinnissa (fitness check) todettiin, että viherryttämistoimenpiteet eivät parantaneet merkittävästi ympäristönsuojelun tasoa, mikä johtui pitkälti siitä, että kyseiset vaatimukset oli jo täytetty;

AX.  ottaa huomioon, että parempaa elämää maaseutualueilla koskevan Cork 2.0 -julistuksen tavoitteet koskevat elinvoimaisia maaseutualueita, älykästä monitoiminnallisuutta, biologista monimuotoisuutta maa- ja metsätalousalalla ja sen ulkopuolella, harvinaisia eläinrotuja ja ympäristöä säästäviä viljelykasveja sekä luonnonmukaista viljelyä, epäsuotuisten alueiden tukemista ja Natura 2000 -ohjelman yhteydessä tehtyjä sitoumuksia; ottaa huomioon, että julistuksessa korostetaan myös tarvetta pyrkiä pysäyttämään maaseutualueiden väestökato, naisten ja nuorten roolia tässä prosessissa sekä tarvetta hyödyntää entistä paremmin maaseutualueiden omia resursseja panemalla täytäntöön integroituja strategioita ja monialaisia toimintatapoja, joilla vahvistetaan alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa ja sidosryhmien välisiä synergioita ja jotka edellyttävät investoimista maaseutualueiden elinkelpoisuuteen, luonnonvarojen säilyttämistä ja entistä parempaa hallintaa, ilmastotoimiin kannustamista, osaamisen ja innovoinnin edistämistä, maaseutualueiden hallinnon vahvistamista ja maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamista ja täytäntöönpanoa;

AY.  katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi myös epäsuotuisammilla alueilla YMP:ssä olisi otettava huomioon nämä alueet, ja toteaa, että epäsuotuisampia alueita ovat esimerkiksi sellaiset alueet, joilla kaupunkikehitys ja maatalous kilpailevat voimakkaasti toisiaan vastaan, sillä tästä aiheutuu lisärajoituksia maan saantiin;

AZ.  katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisilla epäsuotuisilla alueilla YMP:stä olisi jatkossakin maksettava korvausta näille alueille niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista;

BA.  katsoo, että YMP:ssä olisi tunnustettava tiettyjen alojen, kuten lampaiden, vuohien ja valkuaiskasvien kasvattamisen, tuottamat suuret ympäristöhyödyt;

BB.  toteaa, että mehiläishoitoala on EU:lle elintärkeä ala ja edistää merkittävästi yhteiskunnan kehitystä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta;

BC.  katsoo, että on tärkeää vahvistaa edelleen viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ja varmistaa reilu kilpailu sisämarkkinoilla laatimalla oikeudenmukaiset ja avoimet säännöt, joissa otetaan huomioon maatalouden erityinen luonne tuottajien ja elintarvikeketjun muiden toimijoiden välisissä suhteissa ketjun alku- ja loppupäässä; katsoo, että olisi tarjottava kannustimia riskien vähentämiseksi ja kriisien ehkäisemiseksi tehokkaasti, myös aktiivisilla hallintavälineillä, joilla tarjonta voidaan sovittaa vastaamaan paremmin kysyntää ja joita viranomaiset voivat ottaa käyttöön alakohtaisesti, kuten maatalousmarkkinoiden työryhmän raportissa todettiin; toteaa, että myös sellaiset kilpailukykyyn ja viljelijöiden tasapuolisiin toimintaedellytyksiin vaikuttavat näkökohdat, jotka eivät kuulu YMP:n soveltamisalaan, on otettava asianmukaisesti huomioon ja niitä on seurattava;

BD.  ottaa huomioon EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevassa komission pohdinta-asiakirjassa ilmoitetut EU:n poliittiset painopisteet ja toteaa, että niihin kuuluviin elintarviketurvaan ja -omavaraisuuteen liittyvät Euroopan maatalouden uudet haasteet edellyttävät, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä maatalouden kiinteähintaiset määrärahat säilytetään ennallaan tai niitä lisätään sekä nykyisiä että uusia haasteita varten;

BE.  toteaa, että yhteiskunta odottaa viljelijöiden muuttavan käytäntöjään, jotta ne olisivat täysin kestäviä, ja katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava tässä siirtymässä julkisin varoin;

BF.  katsoo, että nykyistä YMP:tä koskevat mahdolliset muutokset on tehtävä siten, että varmistetaan alan vakaus sekä viljelijöiden ja metsänomistajien oikeusvarmuus ja suunnitteluvarmuus asianmukaisilla siirtymäajoilla ja -toimenpiteillä;

BG.  katsoo, että parlamentin on toimittava merkittävässä roolissa laadittaessa selkeää politiikkakehystä, jonka avulla säilytetään yhteiset pyrkimykset Euroopan tasolla ja jatketaan demokraattista keskustelua strategisista kysymyksistä, joilla on vaikutusta kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään, kun kyseessä ovat kestävä luonnonvarojen käyttö, vesi, maa ja ilma mukaan luettuina, elintarvikkeiden laatu, maataloustuottajien rahoitusvakaus, elintarvikkeiden turvallisuus, terveys sekä maatalous- ja hygieniakäytäntöjen nykyaikaistaminen kestävällä tavalla, kun tavoitteena on saada aikaan EU:n tason yhteiskuntasopimus tuottajien ja kuluttajien kesken;

BH.  katsoo, että YMP olisi laadittava uudelleen, jotta se toimisi niin kuin pitää, ja että on ehdottoman tärkeää antaa lainsäädäntövallan käyttäjille keinot tehdä työnsä kokonaan määrätyn aikarajan puitteissa; ottaa huomioon myös brexitiin liittyvät epävarmuustekijät;

BI.  toteaa, että elintarviketurva on varmistettava Euroopassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että 27 jäsenvaltion EU:ssa ja että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan se, että elintarvikkeiden tuotannossa ja saatavuudessa aiheutuu molemmissa mahdollisimman vähän häiriöitä; toteaa, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan yhtenäiset ympäristöä ja elintarviketurvallisuutta koskevat normit sen varmistamiseksi, että niin Yhdistyneen kuningaskunnan kuin EU:nkaan kansalaiset eivät kohtaa minkäänlaisia heikennyksiä elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden suhteen;

BJ.  toteaa, että yksi maaseudun kehittämisen kuudesta keskeisestä painopisteestä EU:ssa on maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen myös Natura 2000 -alueilla;

BK.  toteaa, että EU laatii parhaillaan valkuaisstrategiaa edistääkseen valkuaiskasvien omavaraisuutta;

BL.  ottaa huomioon, että vuonna 2017 kohonnut puutteellinen elintarviketurva vaikutti 124 miljoonaan henkilöön 51 valtiossa, ja toteaa, että kasvu on 16 miljoonaa henkilöä vuoteen 2016 verrattuna; toteaa, että puutteellinen elintarviketurva vaikuttaa pääasiassa maaseutualueiden asukkaisiin;

BM.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista; katsoo, että monet maaseutualueiden naisten tehtävät auttavat pitämään maatalousyritykset ja maaseutuyhteisöt elinkelpoisina; toteaa, että pyrkimykset pysäyttää maaseudun väestökato ovat yhteydessä naisille ja nuorille tarjottaviin mahdollisuuksiin; toteaa, että maaseutualueiden naiset kohtaavat edelleen useita haasteita, koska maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikassa ei ole riittävän vahvaa sukupuoliulottuvuutta; toteaa, että naiset ovat hakijoiden ja tuensaajien joukossa edelleen aliedustettuina, vaikka suorien tukien tai maaseudun kehittämistuen saajien sukupuoli ei olekaan luotettava ohjelmien vaikutusten indikaattori;

BN.  katsoo, että YMP:n määrärahojen perustelemiseksi eurooppalaisille veronmaksajille YMP:n tuleva rahoitus on yhdistettävä turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon ja selkeään yhteiskunnalliseen lisäarvoon, joka liittyy kestävään maatalouteen, kunnianhimoisten ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, kansanterveyttä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin sekä YMP:n muihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotta voidaan luoda aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa ja sen ulkopuolella;

BO.  toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksessa 442, joka koski eurooppalaisten suhtautumista eläinten hyvinvointiin, todettiin, että 82 prosenttia Euroopan kansalaisista katsoo, että tuotantoeläinten hyvinvointia olisi parannettava;

BP.  toteaa, että torjunta-aineiden käytöllä, biologisen monimuotoisuuden heikkenemisellä ja muutoksilla maatalousympäristöön voi olla kielteinen vaikutus pölyttäjien ja pölyttäjälajien määrään; toteaa, että pölyttäjiä, sekä kasvatettuja että luonnonvaraisia pölyttäjiä, koskevat haasteet ovat merkittäviä ja vaikutukset EU:n maatalouteen ja elintarviketurvaan voivat olla haitallisia, koska EU:n tuotanto on pääosin riippuvaista pölyttäjien palveluista; toteaa, että pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen yhteydessä tammikuussa 2018 käynnistettiin julkinen kuuleminen, jotta voidaan määrittää paras lähestymistapa ja tarvittavat toimenpiteet, joilla torjutaan pölyttäjien määrän vähenemistä EU:ssa;

BQ.  katsoo, että maaseudun kehittämisessä on suunniteltava erityinen toimenpide, jossa keskitytään EU:n integroidun tuholaisten torjunnan kahdeksaan periaatteeseen, jotta voidaan kannustaa vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja edistää muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käyttöön ottamista;

BR.  katsoo, että vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisten epäsuotuisien alueiden olisi edelleen saatava YMP:stä korvausta niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista maanviljelyn säilyttämiseksi näillä alueilla;

BS.  katsoo, että sovellettaessa YMP:n kehystä syrjäisimpiin alueisiin olisi hyödynnettävä täysimääräisesti SEUT:n 349 artiklaa, koska nämä alueet ovat erityisen epäsuotuisassa asemassa sosioekonomisen kehityksen kannalta esimerkiksi väestön ikääntymisen ja väestökadon vuoksi; toteaa, että Posei on tehokas väline, jonka tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa tuotannonalojen rakennejärjestelyjä ja vastata siten syrjäisimpien alueiden maatalouden erityisongelmiin; muistuttaa, että komissio totesi parlamentille ja neuvostolle 15. joulukuuta 2016 antamassaan kertomuksessa Posein täytäntöönpanosta, että ”kun otetaan huomioon [...] järjestelmän arviointi, perusasetuksen (EU) N:o 228/2013 muuttamista ei katsota tarpeelliseksi”;

BT.  katsoo, että sekä metsänhoito että peltometsätalous, jossa ylemmän kerroksen muodostava puukasvusto yhdistetään laidunmaahan tai kasvinviljelymaahan, voivat edistää tilojen ja lähiseutujen sietokykyä ja vaadittuja ympäristötoimia ja ilmastonmuutoksen hillintätoimia; toteaa, että lisäksi ne tuottavat metsä- tai maataloustuotteita tai muita ekosysteemiin liittyviä palveluja ja edistävät siten YMP:n tavoitteita ja mahdollistavat kierto- ja biotalouden, jotka edistävät uusia viljelijöitä, metsänhoitajia ja maaseutualueita hyödyttäviä liiketoimintamalleja; toteaa, että EU:n metsästrategialla edistetään johdonmukaista ja kokonaisvaltaista näkemystä metsänhoidosta ja metsistä saatavia monenlaisia hyötyjä ja siinä käsitellään koko metsäalan arvoketjua; painottaa, että YMP:llä on keskeinen rooli metsästrategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja kiinnittää erityistä huomiota Välimeren alueen metsiin, jotka kärsivät muita enemmän ilmastonmuutoksesta ja metsäpaloista, jotka vaarantavat mahdollisen maataloustuotannon ja biologisen monimuotoisuuden;

Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja viljelijöiden välinen uusi suhde

1.  suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa YMP:tä taloudellisen hyödyn tuottamiseksi viljelijöille ja kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi mutta painottaa, että uudistuksen ensisijaisina tavoitteina on oltava Rooman sopimuksessa vahvistetut periaatteet, sisämarkkinoiden eheys ja aidosti yhteinen politiikka, jota EU asianmukaisesti rahoittaa, joka on nykyaikainen ja tulospainotteinen ja jolla tuetaan kestävää maataloutta ja varmistetaan turvalliset, laadukkaat ja monipuoliset elintarvikkeet sekä maaseutualueiden työpaikat ja kehitys;

2.  panee merkille komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ja on tyytyväinen tietoisuuteen siitä, että YMP:n tavoitteisiin olisi kuuluttava luonnonvarojen kestävä hallinta sekä EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden edistäminen;

3.  edellyttää YMP:tä, jonka ensisijaisena tavoitteena on, että jokainen EU:n tila muuttuu yritykseksi, jossa yhdistyvät taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset;

4.  painottaa, että YMP:n yhteydessä on ylläpidettävä EU:n lainsäätäjien, viljelijöiden ja kansalaisten välistä keskeistä suhdetta; torjuu mahdollisuuden kansallistaa YMP uudelleen, koska se lisäisi kilpailun epätasapainoa sisämarkkinoilla;

5.  kiinnittää huomiota pienten ja keskisuurten tilojen erittäin merkittävään rooliin, joka on tunnustettava ja jota on arvostettava;

6.  korostaa, että jäsenvaltioilla tällä hetkellä oleva liikkumavara perussäännöissä määriteltyjen vaihtoehtojen puitteissa mahdollistaa puuttumisen erityisiin tilanteisiin mutta samalla osoittaa, että joitakin YMP:n osia ei enää voida pitää yhteisinä; korostaa, että sisämarkkinoilla on noudatettava kilpailun ehtoja ja on varmistettava viljelijöiden yhdenvertainen tuensaanti eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla; korostaa, että tarvitaan myös tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta varmistetaan, että mahdolliset kilpailun vääristymisen riskit ja koheesiota uhkaavat riskit pysyvät mahdollisimman vähäisinä;

7.  katsoo, että jäsenvaltioilla olisi oltava kohtuullinen liikkumavara EU:n säännöistä, perusvaatimuksista, toimintavälineistä, valvonnasta ja varoista koostuvassa vahvassa yhteisessä kehyksessä, jonka EU:n lainsäätäjät ovat hyväksyneet EU:n tasolla, jotta varmistetaan viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset ja erityisesti ensimmäisestä pilarista annettavaa tukea koskeva EU:n lähestymistapa ja jotta taataan reilun kilpailun ehtojen noudattaminen;

8.  katsoo, että olisi virtaviivaistettava ensimmäisessä ja toisessa pilarissa saatavilla olevien EU:n tasolla määritettyjen välineiden puitteissa tehtäviä kansallisia valintoja YMP:n täytäntöönpanon vaikuttavuuden lisäämiseksi ja sen mukauttamiseksi vastaamaan entistä paremmin Euroopassa harjoitettavien maatalouden tyyppien realiteetteja; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi yhdessä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa suunniteltava omat johdonmukaiset ja näyttöön perustuvat kansalliset strategiansa, jotka pohjautuvat EU:n tavoitteisiin ja mahdollisten toimintavälineiden, jotka olisi myös määritettävä EU:n tasolla, tärkeimpiä tyyppejä ja niiden valintaperusteita koskeviin indikaattoreihin, selkeiden ja yhteisten, koko EU:ssa sovellettavien sääntöjen puitteissa noudattaen asianmukaisesti sisämarkkinasääntöjä ja -periaatteita;

9.  korostaa, että jäsenvaltioille olisi annettava lisää päätösvaltaa vain sillä ehdolla, että on vahvistettu vahvat ja yhteiset EU:n säännöt, tavoitteet, indikaattorit ja tarkastukset;

10.  kehottaa komissiota tekemään seuraavaan YMP:hen tarvittavat mukautukset, jotta voidaan toteuttaa parlamentin pyyntö, ettei mitään maataloustukia käytetä härkätaisteluihin käytettävien härkien jalostukseen;

11.  korostaa kansallisen ja alueellisen tason ylisääntelyn riskejä ja viljelijöille aiheutuvaa suurta epävarmuutta, joka liittyy mahdollisuuteen, että jäsenvaltiot voivat itse laatia kansalliset suunnitelmansa ja tarkastella päätöksiään uudelleen vuosittain, sillä tämä riippuu kulloinkin vallassa olevan hallituksen kannasta; kehottaa siksi komissiota toimittamaan lainsäätäjille lainsäädäntöehdotustensa ohessa selkeän ja yksinkertaisen kansallisen strategisen suunnitelman mallin, jotta lainsäätäjät voivat arvioida tällaisten suunnitelmien laajuutta, yksityiskohtaisuutta ja sisältöä, jotka ovat komission tulevan ehdotuksen keskeisiä osia, ja selkeyttämään perusteita, joiden mukaisesti näitä kansallisia strategioita arvioidaan;

12.  kehottaa komissiota asettamaan käyttöön välineitä, joilla pyritään lisäämään synergioiden käyttöä YMP:n ja koheesiopolitiikan rahoituksen välillä;

13.  korostaa, että tulevan YMP:n yhteydessä on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa täysimääräisesti vallanjakoa, josta on usein säädetty niiden perustuslaissa, ja kunnioitettava erityisesti EU:n alueiden oikeudellista toimivaltaa, kun toimintapolitiikkoja, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, suunnitellaan, hallinnoidaan ja pannaan täytäntöön; painottaa tarvetta varmistaa, että viljelijät ja muut tuensaajat otetaan asianmukaisesti mukaan kaikkiin politiikan kehittämisen vaiheisiin;

14.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin ottaa käyttöön tulosperusteinen lähestymistapa ohjelmien suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa, jotta edistetään pikemminkin tuloksellisuutta kuin vaatimusten noudattamista, samalla kun varmistetaan asianmukainen ja riskiperusteinen seuranta EU:n tasolla selkeästi määriteltyjen, aiempaa yksinkertaisempien ja vähemmän byrokraattisten (mukaan luettuna ylisääntelyn ehkäisy), vankkojen, avointen ja mitattavissa olevien indikaattoreiden avulla, jäsenvaltioiden toimenpiteiden sekä ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ja seuraamusten asianmukainen valvonta mukaan luettuna; katsoo, että on otettava käyttöön yhtenäiset peruskriteerit, joiden perusteella määrätään samanlaisia seuraamuksia samanlaisista vaatimusten noudattamatta jättämisistä, joita havaitaan jäsenvaltioiden tai alueiden EU:n vahvistamien yhteisten yleistavoitteiden saavuttamiseksi toteuttamien erilaisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa;

15.  painottaa, että pelkästään tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyisi riski siitä, että sellaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät pystyisi tietyissä tilanteissa saavuttamaan kaikkia niiden kansallisissa suunnitelmissa esitettyjä tuloksia, kansallisia määrärahoja vähennettäisiin jälkikäteen ja niille myönnetty rahoitus keskeytettäisiin;

16.  toteaa, että uusi täytäntöönpanomalli edellyttää hienosäätöä ja tarkistamista useiden vuosien aikana, jotta voidaan varmistaa, että viljelijöitä ei rangaista tulosperusteiseen malliin siirtymisen seurauksena;

17.  toteaa kuitenkin, että YMP:n strategisten suunnitelmien hyväksymisen mahdollinen viivästyminen saattaa aiheuttaa maksujen viivästymistä, mikä on estettävä;

18.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat ensimmäisessä pilarissa valita ohjelmia EU:n laatimasta painopisteiden luettelosta;

19.  vaatii sellaisen järjestelmän laatimista, jossa on asianmukaiset institutionaaliset ja oikeudelliset mukautukset täytäntöönpanomallin muuttamista varten, jotta vältetään lisäkustannusten muodostuminen ja varojen käytön väheneminen jäsenvaltioissa;

20.  katsoo, että tiedonkeruun olisi perustuttava pikemminkin satelliittikuviin ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokantoihin kuin yksittäisten viljelijöiden ilmoittamiin tietoihin;

21.  kehottaa komissiota kehittämään asiaan liittyviä synergioita EU:n avaruusalan lippulaivaohjelmien ja YMP:n välille ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon erityisesti Copernicus-ohjelman, joka on erityisen merkittävä viljelijäyhteisölle ilmastonmuutoksen ja ympäristön seurannan kannalta;

22.  kehottaa ottamaan käyttöön toimenpiteitä ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi; kehottaa mukauttamaan maatalouden rakennepolitiikan ympäristötukijärjestelmään esimerkiksi yhdistämällä kasvi- ja eläintuotanto aiempaa paremmin;

23.  pyytää säilyttämään yksinkertaistetun pienviljelijäjärjestelmän;

24.  katsoo, että viljelijöiden, joiden tilan pinta-ala on alle viisi hehtaaria, olisi voitava osallistua vapaaehtoisesti järjestelmään;

25.  kehottaa komissiota valvomaan rahoitusta ja tuloksellisuutta ja tekemään tilintarkastuksia sen varmistamiseksi, että tehtäviä hoidetaan samojen tiukkojen normien mukaisesti ja samoin perustein kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka jäsenvaltioille olisi annettu enemmän liikkumavaraa ohjelman suunnittelussa ja hallinnoinnissa; katsoo, että tällöin on erityisesti varmistettava, että varat maksetaan ajoissa kaikissa jäsenvaltioissa kaikille tukikelpoisille viljelijöille ja maaseutuyhteisöille siten, että tuensaajille aiheutuu mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta;

26.  muistuttaa, että edellisen uudistuksen yhteydessä oli vaikeaa päästä sopimukseen ”aktiiviviljelijän” määritelmästä, katsoo siksi, että tilan panos (esimerkiksi maan pitäminen hyvässä viljelytilassa, hyvän kotieläintalouden harjoittaminen, kiertotalouden edistäminen) saattaisi soveltua paremmin kohdennetuksi ja mitattavissa olevaksi ratkaisuksi kyseiseen määritelmään;

27.  torjuu maatalouden kehittämisen talousarviota koskevan 25 prosentin leikkauksen, jota on esitetty 2. toukokuuta 2018 annetussa ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2021–2027; edellyttää, että mikään maatalouden ja maaseudun kehittämisen talousarvioon tehtävä leikkaus ei saa johtaa nykyiseen YMP:hen verrattuna vähemmän kunnianhimoisiin tavoitteisiin;

28.  katsoo, että kaikilla toimijoilla, jotka osallistuvat unionin varainhoidon valvontaan, mukaan lukien tilintarkastustuomioistuin, on oltava sama näkemys suoritusperusteisesta valvontajärjestelmästä, jotta jäsenvaltiot tai edunsaajat eivät joudu odottamattomien rahoitusoikaisujen kohteiksi;

29.  korostaa, että viljelijät ovat yrittäjiä ja siksi heille on annettava yrittäjän vapaudet, jotta he saavat tuotteistaan markkinoilla asianmukaisen hinnan;

30.  painottaa, että osa-aikaisia viljelijöitä ja tulojen yhdistämistä hyödyntäviä viljelijöitä ei pidä sulkea soveltamisalan ulkopuolelle;

31.  on tyytyväinen komission ehdotukseen myöntää jäsenvaltioille, alueille ja viljelijöille enemmän liikkumavaraa maatalouden de minimis -sääntöjen korkeamman taloudellisen kynnysarvon puitteissa, samalla kun turvataan sisämarkkinoiden eheys;

32.  kehottaa lisäksi komissiota antamaan jäsenvaltioille lisää joustoa maatalouden valtiontukea koskevien sääntöjen kehyksessä, jotta kannustetaan viljelijöitä toteuttamaan vapaaehtoisia säästöjärjestelyjä, jotta he voivat paremmin selvitä ilmastosta johtuvien riskien ja terveysriskien sekä talouskriisien lisääntymisestä;

33.  kehottaa kuitenkin maksamaan oikeudenmukaisia korvauksia mikro- ja pientilayrityksien tuottamasta yhteisestä hyvästä, mukaan lukien niiden osallistuminen osuuskunnallisiin ja yhteisöllisiin pyrkimyksiin;

34.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan synergioita YMP:n ja muiden politiikkojen ja rahastojen, kuten koheesio- ja rakennerahastojen sekä muiden investointirahastojen, välillä kerrannaisvaikutuksen luomiseksi maaseutualueita varten;

35.  kehottaa parantamaan YMP:n ja EU:n muiden politiikkojen ja toimien välistä koordinointia ja erityisesti YMP:n ja direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 91/676/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 välistä koordinointia keinona suojella kestävästi vesivaroja, joiden määrään ja laatuun maatalous vaikuttaa kielteisesti; kehottaa kehittämään kannustimia, joilla tuetaan viljelijöiden ja veden toimittajien välisiä, vesivarojen suojelun tehostamiseen tähtääviä paikallisia yhteistyöhankkeita;

36.  toteaa, että lukuisat kylät ja alueet joutuvat maaseutumaisesta luonteestaan huolimatta epäedulliseen asemaan, koska ne jätetään hallinnollisista syistä joissain jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien ulkopuolelle;

37.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan joustavampia lähestymistapoja, jotta näille alueille ja niiden tuottajille ei aiheudu haittaa;

Älykäs, tehokas, kestävä ja oikeudenmukainen YMP viljelijöiden, kansalaisten, maaseutualueiden ja ympäristön palveluksessa

38.  katsoo, että on säilytettävä nykyinen kahden pilarin rakenne, ja painottaa, että pilareiden on oltava johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä; katsoo, että ensimmäinen pilari olisi rahoitettava kokonaan EU:n varoista ja sen olisi oltava tehokas keino myöntää tulotukea sekä tukea perustason ympäristötoimia ja nykyisten markkinatoimenpiteiden jatkamista varten ja että toisella pilarilla olisi vastattava jäsenvaltioiden erityistarpeisiin; pitää kuitenkin tarpeellisena, että samalla kannustetaan viljelijöitä ja muita tuensaajia toteuttamaan toimia, joilla tuotetaan ympäristöön liittyvää ja sosiaalista yhteistä hyvää, josta ei saa korvausta markkinoilla, ja noudattamaan sekä uusia että vakiintuneita viljelykäytäntöjä yhteisin, yhdenmukaisin ja objektiivisin perustein; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot voivat edelleen noudattaa erityistä lähestymistapaa paikallisten ja alakohtaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi; katsoo ensisijaiseksi painopisteeksi, että kaikista EU:n tiloista tehdään aiempaa kestävämpiä ja kaikki EU:n tilat integroidaan täysin kiertotalouteen yhdistämällä taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset heikentämättä kuitenkaan sosiaalisia tai työoloja koskevia normeja;

39.  muistuttaa komissiota siitä, että SEUT:n 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat;

40.  korostaa teknisiin innovointeihin liittyvää mahdollisuutta luoda älykäs ja tehokas ala, joka panostaa kestävyyteen, erityisesti tehokkaaseen resurssien käyttöön, sadon ja eläinten terveyden seurantaan sekä ympäristöön;

41.  kehottaa toteuttamaan toimia, jotta YMP:n avulla helpotetaan ja tuetaan näiden innovointien soveltamista;

42.  katsoo, että tulevaan rakenteeseen perustuva YMP voi saavuttaa tavoitteensa ainoastaan riittävän rahoituksen turvin; kehottaa sen vuoksi säilyttämään YMP:n kiinteähintaiset määrärahat tai lisäämään niitä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan saavuttaa uudistetun ja tehokkaan YMP:n tavoitteet vuoden 2020 jälkeen;

43.  katsoo, että markkinoiden vapauttamisen jatkaminen ja siihen liittyvä viljelijöiden suojelun vähentäminen edellyttää korvausten maksamista maatalousalalle ja erityisesti tiloille, jotka ovat epäedullisessa kilpailuasemassa johtuen erityisesti viljelymaan käyttöön liittyvistä tai vuoristoalueilla esiintyvistä ongelmista; katsoo, että laajamittainen viljelymaan hoito ja kulttuurimaiseman säilyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan tällaisilla kompensoivilla toimenpiteillä;

44.  painottaa, että YMP:n talousarviota olisi mukautettava tuleviin tarpeisiin ja haasteisiin, kuten niihin, jotka johtuvat brexitin ja niiden vapaakauppasopimuksien vaikutuksesta, joita EU tekee tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa;

45.  huomauttaa erilaisten alueiden ja jäsenvaltioiden välisistä yhä jatkuvista eroista maaseudun kehityksessä ja katsoo, että koheesiolla tulisi edelleen olla tärkeä rooli kriteerinä toisen pilarin varojen jakamisessa jäsenvaltioiden välillä;

46.  korostaa, että on tärkeää osoittaa YMP:n koko budjetista merkittävästi varoja toiseen pilariin (maaseudun kehittämispolitiikka);

47.  katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava siirryttäessä täysimääräiseen kestävyyteen;

48.  katsoo, että EU:n uusia politiikkoja ja tavoitteita kehitettäessä ei pidä vaikuttaa haitallisesti menestyksekkääseen YMP:hen eikä sen varoihin;

49.  toteaa, että YMP:n tulevaan talousarvioon liittyy nykyisellään epävarmuustekijöitä;

50.  painottaa, että YMP:n varat ovat peräisin kunkin jäsenvaltion veronmaksajilta ja että kaikilla EU:n veronmaksajilla on oikeus saada takeet siitä, että varoja käytetään yksinomaan kohdennetusti ja avoimesti;

51.  katsoo, että olisi vältettävä uusia maaseudun kehittämistä koskevia budjettikohtia, jos rahoitusta ei lisätä vastaavasti;

52.  katsoo, että tarvitaan paremmin eri maatalousjärjestelmiin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin perheviljelmiin ja nuorille viljelijöille kohdennettua tukea, jotta vahvistetaan alueellisia talouksia taloudellisesti, ympäristön kannalta ja sosiaalisesti tuottavan maatalousalan avulla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa jakamalla tuki uudelleen niin, että tilojen ensimmäisiin hehtaareihin sovelletaan entistä korkeampaa pakollista tukiastetta; toteaa, että hehtaarimäärä olisi määritettävä jäsenvaltioissa tilojen keskikoon perusteella, jotta otetaan huomioon tilojen vaihtelevat koot eri puolilla EU:ta; painottaa, että suurempia tiloja koskevaa tukea olisi pienennettävä mittakaavaedut huomioon ottaen siten, että EU:ssa päätetään pakollisesta tukikatosta ja sovelletaan joustavuuskriteerejä, jotta voidaan ottaa huomioon tilojen ja osuuskuntien valmiudet tarjota vakaita työpaikkoja, joiden ansiosta ihmiset jäävät maaseutualueille; katsoo, että tukikaton ja tukien pienentämisen seurauksena käytettävissä olevat varat olisi säilytettävä siinä jäsenvaltiossa tai sillä alueella, jolta ne ovat peräisin;

53.  katsoo, että on olennaista varmistaa tuen kohdentaminen todellisille viljelijöille keskittyen niihin, jotka harjoittavat aktiivisesti maanviljelyä elantonsa ansaitakseen;

54.  katsoo, että on tärkeää säilyttää pieniä tuottajia koskeva järjestelmä yksinkertaisena niin, että niiden on helpompi saada ja hallinnoida YMP:n suoria tukia;

55.  korostaa, että on kartoitettava keskeisiä tekijöitä tasapainoisessa, avoimessa, yksinkertaisessa ja objektiivisessa seuraamus- ja kannustinjärjestelmässä yhdistettynä avoimeen ja oikea-aikaiseen järjestelmään, jonka avulla määritetään viljelijöiden kelpoisuus yhteisen hyvän tuottamista koskevan julkisen tuen saantiin, jonka olisi koostuttava yksinkertaisista vapaaehtoisista ja pakollisista toimenpiteistä ja jossa olisi keskityttävä tuloksiin, jotta painopiste siirtyisi vaatimusten noudattamisesta tosiasialliseen tuloksellisuuteen;

56.  korostaa, että myös maaseutua monipuolisesti elävöittävät osa-aikaiset viljelijät ja tilat, joissa maanviljely on vain yksi tulonlähteistä, harjoittavat maanviljelyä ansaitakseen elantonsa ja ovat tiedonannossa tarkoitettuja todellisia viljelijöitä;

57.  kehottaa nykyaikaistamaan ensimmäisen pilarin mukaisten suorien tukien laskemista koskevaa olemassa olevaa järjestelmää erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa tukioikeuksien arvo lasketaan edelleen aiempien tietojen perusteella, ja korvaamaan sen EU:n laajuisella tukien laskentamenetelmällä, jolla pääasiassa tuetaan viljelijöiden tuloja tiettyyn rajaan asti ja jossa tukea voidaan lisätä viljelijöiden osallistuessa yhteisen hyvän tarjoamiseen vuoteen 2030 ulottuvien EU:n tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti, jotta järjestelmästä saadaan aiempaa yksinkertaisempi ja avoimempi;

58.  pitää myönteisenä yhteistä pinta-alatukijärjestelmää, joka on yksinkertainen, oikeutettu, avoin ja helposti toteutettavissa ja jota sovelletaan menestyksekkäästi monissa jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi säilyttämään yhteisen pinta-alatukijärjestelmän vuoden 2020 jälkeen ja ehdottaa, että se olisi kaikkien jäsenvaltioiden tai EU:n kaikkien viljelijöiden käytössä;

59.  korostaa, että tällaisen järjestelmän avulla voidaan korvata hallinnollisesti monimutkainen tukioikeuksien järjestelmä, mikä vähentää byrokratiaa huomattavasti;

60.  katsoo, että näistä uusista tuista ei pitäisi tulla kaupallistettavissa olevia hyödykkeitä, jotta varmistetaan niiden vaikuttavuus pitkällä aikavälillä;

61.  pyytää komissiota tutkimaan maksupyyntöjen tarpeellisuutta WTO:n sääntöjen noudattamisen kannalta;

62.  korostaa, että viljelijöiden todelliseen toimintaan kohdennettaviin nykyisen YMP:n määrärahoihin sovelletaan hyvin täsmällisiä ja pienimuotoisia valvontatoimia;

63.  katsoo, että tukiin olisi myös sisällytettävä painokas yleinen ehto, joka koskee ympäristöalan tuotoksia ja muuta yhteistä hyvää, kuten laadukkaita työpaikkoja;

64.  muistuttaa, että sen päätöslauselmassa ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” todetaan, että maatuet, joihin ei sovelleta selkeitä ehtoja, johtavat maamarkkinoiden vääristymiin ja edistävät siten entistä laajemman maa-alan keskittymistä pienen tuottajajoukon käsiin;

65.  selventää, että yhteinen hyvä tarkoittaa palveluja, jotka ylittävät ympäristöä, ilmastoa ja eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön, mukaan lukien erityisesti vesivarojen suojelun, biologisen monimuotoisuuden suojelun, viljavuuden suojelun, pölyttäjien suojelun, humuksen suojelun ja eläinten hyvinvoinnin alalla;

66.  korostaa, että sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi suorat tuet on jaettava jäsenvaltioiden välillä oikeudenmukaisesti siten, että otetaan huomioon objektiiviset kriteerit, kuten jäsenvaltioiden ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti saamat määrät, ja se, että luonnonolot, työllisyystilanne, sosioekonomiset olot, yleinen elintaso, tuotantokustannukset, erityisesti maan hinnat, ja ostovoima vaihtelevat eri jäsenvaltioissa;

67.  korostaa, että suorien tukien määriä eri jäsenvaltioiden välillä voidaan lähentää vain, jos määrärahoja lisätään riittävästi;

68.  korostaa, että suorien tukien tarkoituksena on tukea viljelijöitä elintarviketuotannossa sekä ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien suojelussa;

69.  katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki olisi säilytettävä, mikä edellyttää ehdottomasti, että varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, ehkäistään kilpailun vääristymistä erityisesti perushyödykkeiden osalta ja varmistetaan yhdenmukaisuus WTO:n sääntöjen kanssa ja se, ettei vaaranneta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; katsoo, että tuki olisi otettava käyttöön vasta komission arvioinnin jälkeen; katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki on väline, jolla voidaan vastata herkkien alojen tarpeisiin sekä edistää ympäristöön, ilmastoon ja laatuun ja maataloustuotteiden markkinointiin liittyviä erityistavoitteita, jolla voidaan kannustaa viljelykäytäntöihin, joissa noudatetaan tiukkoja eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevia vaatimuksia; toteaa, että tällä tuella voidaan torjua erityisiä vaikeuksia, jotka johtuvat etenkin epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden ja vuoristoalueiden rakenteellisesti epäedullisesta kilpailuasemasta, ja vaikeuksia, jotka ovat luonteeltaan tilapäisiä ja johtuvat esimerkiksi siirtymisestä pois vanhasta tukijärjestelmästä; katsoo myös, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella voidaan edistää tulevaisuudessa strategisesti tärkeää tuotantoa, kuten valkuaiskasvien tuotantoa, ja kompensoida vapaakauppasopimusten vaikutuksia; painottaa lisäksi, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella on suuri merkitys EU:n maataloustuotannon monimuotoisuuden, maatalouden työpaikkojen ja kestävien tuotantojärjestelmien säilyttämisessä;

70.  kehottaa rajoittamaan ensimmäisen pilarin mukaisia tukia, myös tuotantosidonnaisia tukia, hehtaari- ja tuensaajakohtaisesti niin, että niiden ylärajaksi asetetaan unionin suorien tukien keskimääräinen taso hehtaaria kohti kerrottuna kahdella, jotta voidaan estää kilpailun vääristyminen;

71.  palauttaa mieliin, että sukupolvenvaihdosten varmistaminen ja uusien toimijoiden saaminen alalle on useita jäsenvaltioita koskeva maatalouden haaste ja että kussakin kansallisessa tai alueellisessa strategiassa on siksi käsiteltävä tätä kysymystä kattavan lähestymistavan avulla ottamalla käyttöön kaikki YMP:n taloudelliset resurssit, mukaan luettuina ensimmäisen pilarin mukaiset lisämaksut nuorille viljelijöille ja toisen pilarin mukaiset toimenpiteet nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen tukemiseksi, joista molempien olisi oltava pakollisia jäsenvaltioille, sekä uusien rahoitusvälineiden avulla, kuten välineen, jolla mahdollistetaan pääoman saatavuus tilanteissa, joissa resurssit ovat vähäiset; painottaa lisäksi sellaisten kansallisten toimien merkitystä, joilla poistetaan sääntelystä johtuvia ja taloudellisia esteitä ja edistetään sukupolvenvaihdoksen suunnittelua, eläkepaketteja ja maan saantia sekä helpotetaan ja edistetään iäkkään ja nuoren viljelijän välisiä yhteistyöjärjestelyjä, kuten kumppanuuksia, osaviljelyä, sopimuskasvatusta ja vuokrasopimuksia; katsoo, että myös valtiontukisäännöissä olisi otettava huomioon sukupolvenvaihdosten merkitys ja niillä olisi ehkäistävä perheviljelmien kuihtumista;

72.  katsoo, että uudessa lainsäädännössä on erotettava selkeämmin toistaan kriteerit, joihin ”nuorille viljelijöille” ja ”maataloustuotannon käynnistäville uusille tulijoille” tarjotut kannustimet perustuvat (nuoret viljelijät määritetään iän perusteella ja uudet tulijat sen mukaan, miten kauan tilan perustamisesta on), jotta voidaan tehostaa molempien ryhmien mahdollisuuksia saada aikaan sukupolvenvaihdoksia ja parantaa elämää maaseutualueilla;

73.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että uudet yhteiskunnalliset, teknologiset ja taloudelliset muutokset, kuten puhdas energia, digitalisaatio ja älykkäät ratkaisut, vaikuttavat maaseutuelämään;

74.  kehottaa komissiota tukemaan elinolojen parantamista maaseudulla, rohkaisemaan kansalaisia, varsinkin nuoria, jäämään tai palaamaan maaseudulle, ja kannustaa niin komissiota kuin jäsenvaltioita tukemaan uusia palveluja tarjoavan, etupäässä naisten ja nuorten yrittäjyyden kehittämistä;

75.  pitää huolestuttavana, että monilla maatalouden aloilla ilmenevä työvoimapula johtaa viljelytoiminnan lopettamiseen; edellyttää, että järjestetään tukea, jolla houkutellaan työntekijöitä maatalouteen;

76.  korostaa, että on tärkeää jakaa jäsenvaltioiden onnistuneita malleja, joissa nuoret ja iäkkäät viljelijät pyrkivät yhdessä sukupolvenvaihdokseen;

77.  suosittaa, että rahoituksen saatavuutta parannetaan myöntämällä lainaa ottaville uusille yrittäjille korkotukea;

78.  palauttaa mieliin, että maaseutualueet ja asutusalueet tarvitsevat erityistä huomiota ja yhdennettyjä toimenpiteitä älykkäiden kylien luomiseksi;

79.  kehottaa parantamaan EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää nuorille viljelijöille suunnattujen rahoitusvälineiden luomista;

80.  kehottaa varmistamaan tasapuoliset mahdollisuudet erityisille teknologisille parannuksille maaseutukeskuksissa ja -verkoissa;

81.  korostaa maaseudun kehittämisen ja myös Leader-aloitteen merkitystä eri politiikanalojen välisten synergioiden parantamisessa ja kilpailukyvyn lisäämisessä, tehokkaiden ja kestävien talouksien edistämisessä, kestävän ja monitoiminnallisen maa- ja metsätalouden tukemisessa ja sellaisten elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden ja palvelujen tuottamisessa, jotka tuottavat lisäarvoa ja luovat työpaikkoja; korostaa maaseudun kehittämisen merkitystä viljelijöiden, paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien edistämisessä ja sellaisen yritystoiminnan ja yritystoimintamahdollisuuksien edistämisessä, joita ei yleensä voi siirtää muualle, maatalouden liiketoiminnan, maatilamatkailun, suoramarkkinoinnin, yhteisön tukeman maatalouden, biotalouden sekä bioenergian ja uusiutuvan energian kestävän tuotannon aloilla, jotka kaikki edistävät alueiden taloudellisen toiminnan säilyttämistä; painottaa siksi toisen pilarin rahoituksen lisäämisen merkitystä, jotta lisätään mahdollisuuksia tulojen saamiseen, väestökadon, työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, lisätään sosiaalipalvelujen tarjoamista ja vahvistetaan maaseutualueiden sosioekonomista verkostoa ja edistetään näin yleistä tavoitetta parantaa elämänlaatua maaseutualueilla;

82.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön useista lähteistä rahoitettavia investointeja koskevan lähestymistavan vuoden 2020 jälkeisellä vaalikaudella, jotta varmistetaan yhdennettyjen maaseudun kehittämistyökalujen, kuten älykkäitä kyliä koskevan aloitteen, sujuva täytäntöönpano;

83.  kehottaa perustamaan paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita (CLLD) varten uuden rahaston, joka perustuu Leader-aloitteeseen ja alalta saatuihin kokemuksiin ja jota varten varataan 10 prosenttia kaikista rakennerahastoista paikallisyhteisöjen omissa strategioissa asetettuihin tavoitteisiin erottelematta rakennerahastoja, joita käytetään hajautetusti;

84.  korostaa, että maaseudun kehittämisohjelmilla olisi luotava lisäarvoa tilojen tasolla ja niiden avulla olisi säilytettävä tilojen tärkeä tehtävä innovatiivisia käytäntöjä ja maatalouden ympäristötoimia koskevien pitkän aikavälin toimien mahdollistamisessa;

85.  katsoo, että Leader-aloitteessa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota erittäin pienten perhetilojen tarpeisiin ja hankkeisiin sen lisäksi, että niille annetaan tarvittavaa rahoitustukea;

86.  korostaa, että maaseutualueet tarvitsevat nais- ja miesviljelijöiden pienillä ja keskisuurilla tiloilla harjoittamaa maataloustoimintaa;

87.  korostaa, että on tärkeä säilyttää epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla sijaitsevien tilojen erityinen tasaustuki niiden edellytysten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet paikallisten olojensa mukaan;

88.  korostaa myös, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon maaseudun kehittämisessä olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen ja että maaseutualueisiin tehtäviä investointeja olisi vahvistettava;

89.  kehottaa komissiota käynnistämään toimenpiteitä älykkäitä kyliä koskevaa aloitetta varten ja asettamaan älykkäiden kylien perustamisen seuraavan maaseudun kehittämispolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi;

90.  katsoo, että toisen pilarin rahoitus mehiläistenhoidolle olisi kohdennettava aiempaa paremmin ja sitä olisi tehostettava ja että uudessa oikeudellisessa kehyksessä olisi säädettävä uudesta ensimmäisen pilarin tukijärjestelmästä mehiläishoitajille, myös suorasta tuesta mehiläisyhteisöä kohti;

91.  korostaa, että toimenpiteisiin, jotka eivät liity läheisesti viljelyyn, on sovellettava suurempaa yhteisrahoitusosuutta;

92.  kehottaa komissiota ottamaan ensimmäisessä pilarissa käyttöön uuden, yhdenmukaisen, vahvistetun ja yksinkertaistetun ehdollisen järjestelmän, jonka avulla voidaan integroida ja panna täytäntöön täydentävien ehtojen ja viherryttämistoimien kaltaiset erityyppiset nykyiset ympäristötoimet; painottaa, että ensimmäisen pilarin kestävää maatalouden kehittämistä koskevan perustason olisi oltava pakollinen ja siinä olisi selkeästi määriteltävä viljelijöiltä odotettavat toimet ja tulokset tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja varmistettava tiloille koituvan byrokratian minimoiminen ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen; kehottaa lisäksi perustamaan uuden ja yksinkertaisen, jäsenvaltioille pakollisen ja viljelijöille vapaaehtoisen järjestelmän, joka pohjautuu EU:n sääntöihin, jotka menevät viljelijöiden kannustamista kestäviin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin menetelmiin ja käytäntöihin koskevaa perustasoa pidemmälle ja jotka ovat toisen pilarin maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden mukaisia; katsoo, että tämän järjestelmän toteuttamisesta olisi päätettävä EU:n kehyksessä laadittavissa kansallisissa strategisissa suunnitelmissa;

93.  kehottaa komissiota varmistamaan, että toisen pilarin maaseudun kehittämiseen tarkoitetuilla maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteillä korvattaisiin edelleen lisäkustannukset ja vajeet, jotka liittyvät viljelijöiden vapaaehtoisesti käyttöön ottamiin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin käytäntöihin, ja että niillä olisi mahdollista tarjota lisäkannustimia ympäristönsuojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen ja resurssitehokkuuteen tehtäviin investointeihin; katsoo, että näitä ohjelmia olisi yksinkertaistettava, kohdennettava paremmin ja tehostettava, jotta viljelijät voivat vaikuttaa tehokkaasti ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta, vesienhoitoa, ilmastotoimia ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin kunnianhimoisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ja jotta varmistetaan tiloille koituvan byrokratian minimointi ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen;

94.  kehottaa vapauttamaan niiden tilojen lisäksi, jotka EU:n asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti hoitavat koko tilaa luonnonmukaisesti ja ovat vapautettuja EU:n asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan mukaisista ”viherryttämissitoumuksista”, myös tilat, jotka toteuttavat EU:n asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 tarkoitettuja maatalouden ympäristötoimia;

95.  korostaa, että EU:n Välimeren alueet ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, joita ovat muun muassa kuivuus, maastopalot ja aavikoituminen, ja että näiden alueiden viljelijöiltä vaaditaan siksi suurempia ponnistuksia, jotta he voivat sopeuttaa toimintansa muuttuneeseen ympäristöön;

96.  katsoo, että komission tulevilla lainsäädäntöehdotuksilla olisi voitava tukea mahdollisimman monia viljelijöitä heidän pyrkimyksissään nykyaikaistaa toimintaansa kohti kestävämmän maatalouden kehittämistä;

97.  vaatii YMP:n yksinkertaistamisvaatimuksen ohjaamana säilyttämään nykyisen poikkeuksen, jonka mukaan pienimpiä, alle 15 hehtaarin tiloja ei rasiteta YMP:n ympäristöön ja ilmastoon liittyvillä lisätoimenpiteillä;

98.  ehdottaa, että tämän uudentyyppisen viherryttämisen lisäksi toisessa pilarissa tarvittaisiin merkittäviä, koordinoituja ja tehokkaampia keinoja ja näin ollen muutosta olisi pyrittävä saamaan aikaan myös kohdennetuilla aineellisilla ja aineettomilla investoinneilla (tietämyksen siirto, koulutus, neuvonta, tietotaidon vaihto, verkostoituminen ja innovointi eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien kautta);

99.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sen YMP:n uudistusta koskevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät sopivia toimenpiteitä ja välineitä, joilla valkuaiskasvituotanto voidaan liittää parannettuihin viljelykiertojärjestelmiin, jotta voidaan korjata nykyinen valkuaisvaje, parantaa viljelijöiden tuloja ja vastata maatalouden kohtaamiin keskeisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden ja viljavuuden katoamiseen ja vesivarojen suojeluun ja kestävään hoitoon;

100.  katsoo, että vähimmäismäärä toisen pilarin kokonaismäärärahoista olisi kohdennettava maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin, myös luonnonmukaiseen viljelyyn, hiilidioksidin talteenottoon, maaperän terveyteen, kestävän metsänhoidon toimenpiteisiin, ravintoaineiden hallinnan suunnitteluun biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, pölytykseen sekä eläinten ja kasvien geneettiseen monimuotoisuuteen; painottaa tässä yhteydessä, että Natura 2000 -ohjelman tuet on säilytettävä ja on varmistettava niiden riittävyys, jotta niillä voidaan aidosti kannustaa viljelijöitä;

101.  korostaa, että maaseudun kehittämisessä tarvitaan sellaisille viljelijöille maksettavia tukia, jotka toimivat luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista, vaikeista ilmasto-olosuhteista, jyrkistä rinteistä tai maaperän laatuun liittyvistä rajoituksista kärsivillä alueilla; pyytää yksinkertaistamaan ja kohdentamaan paremmin luonnonhaitta-alueita koskevaa suunnitelmaa vuoden 2020 jälkeen;

102.  muistuttaa painottaneensa jo aiemmin, että Natura-direktiivin toimivuustarkastuksessa korostui tarve parantaa johdonmukaisuutta YMP:n kanssa, ja painottaa, että maatalouteen liittyvä lajien ja elinympäristöjen hupeneminen on huolestuttavaa; kehottaa komissiota laatimaan arvion YMP:n vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen; kehottaa lisäksi korottamaan Natura 2000 -maksuja, jotta ne kannustaisivat paremmin hyvin huonossa kunnossa olevien maatalouden Natura 2000 ‑kohteiden suojeluun;

103.  kehottaa vahvistamaan ja panemaan täytäntöön ilmastoälykkääseen maatalouteen liittyviä toimenpiteitä, koska Euroopan maatalouteen kohdistuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset lisääntyvät tulevaisuudessa;

104.  katsoo, että YMP:ssä on hallittava ilmastonmuutokseen ja maaperän huonontumiseen liittyviä riskejä koko viljely-ympäristössä investoimalla maatalouden ekosysteemien vastustuskykyisiksi ja elinvoimaisiksi tekemiseen ja ekologiseen infrastruktuuriin, jotta voidaan lisätä ruokamultaa, pysäyttää maaperän eroosio, ottaa käyttöön viljelykiertoja ja pidentää niitä sekä lisätä maisemien puustoa ja parantaa tilojen biologista ja rakenteellista monimuotoisuutta;

105.  katsoo, että olisi tuettava ja edistettävä sadonkorjuujätteen käytön lisäämistä uusiutuvana, tehokkaana ja kestävänä energialähteenä maaseudulla;

106.  kehottaa komissiota edistämään innovointia, tutkimusta ja nykyaikaistamista maataloudessa, peltometsätaloudessa ja elintarvikealalla tukemalla vankkaa neuvontajärjestelmää ja koulutusta, joka mukautetaan entistä paremmin YMP:n tuensaajien tarpeisiin, jotka liittyvät käytäntöjen kehittämiseen kestävämpään ja paremmin resursseja suojelevaan suuntaan, ja tukemalla älykkäiden teknologioiden käyttöä, jotta voidaan vastata aiempaa vaikuttavammin terveyteen, ympäristöön ja kilpailukykyyn liittyviin haasteisiin; painottaa, että koulutuksen ja laajentamisen on oltava ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ennakkoedellytyksenä kaikissa jäsenvaltioissa ja että on välttämätöntä tukea osaamisen siirtämistä, parhaiden käytäntöjen malleja ja tiedonvaihtoa eri jäsenvaltioiden osuuskuntien ja tuottajajärjestöjen välillä esimerkiksi eurooppalaisen maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmän (AKIS) avulla; katsoo, että maatalouden ekologisten menetelmien ja täsmäviljelyn perustana olevien periaatteiden avulla voidaan tuottaa merkittäviä etuja ympäristölle, lisätä viljelijöiden tuloja, järkiperäistää maatalouskoneiden käyttöä ja lisätä merkittävästi resurssitehokkuutta;

107.  korostaa, että YMP:n, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden tukien rahoitusohjelmien kautta on ehdottomasti kannustettava viljelijöitä investoimaan uusiin teknologioihin, jotka on mukautettu heidän tilansa kokoon, kuten täsmäviljelyn ja digitaalisen viljelyn välineisiin, jotka parantavat maatalouden kestokykyä ja ympäristövaikutuksia;

108.  kehottaa komissiota vauhdittamaan innovatiivisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöä kaiken tyyppisillä tiloilla riippumatta niiden koosta ja tuotannosta ja siitä, ovatko ne perinteisiä vai luonnonmukaisia, harjoitetaanko niillä kotieläintaloutta vai viljelyä ja ovatko ne pieniä vai suuria;

109.  kehottaa komissiota rakentamaan sellaisen YMP:n, jolla lisätään innovointia ja tuetaan biotalouden edistymistä ja tarjotaan biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ratkaisuja;

110.  kehottaa komissiota keskittymään maaseutualueiden elämänlaatuun ja tekemään maaseudusta houkuttelevan kaikille, etenkin nuorelle sukupolvelle;

111.  katsoo, että YMP:ssä edistettävä digitalisaatio ja täsmäviljely eivät saa lisätä viljelijöiden riippuvuutta tuotannon lisäämisestä tai ulkoisesta rahoituksesta eivätkä haitata viljelijöiden mahdollisuuksia käyttää resursseja, vaan niiden olisi perustuttava avoimeen lähdekoodiin ja niitä olisi kehitettävä osallistavasti viljelijöiden kanssa;

112.  kehottaa jatkamaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen nykyisten maaseudun kehittämisohjelmien soveltamista vuoteen 2024 asti tai siihen asti, kunnes on hyväksytty uusi uudistus, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta EU:n maaseudun kehittämistuen kokonaismäärän uudelleenmäärittelyyn;

113.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen edistää EU:ssa ”älykkäiden kylien” mallia, jonka avulla voidaan eri toimintapolitiikkojen koordinoidumman kehittämisen ansiosta puuttua kokonaisvaltaisesti laajakaistayhteyksien, työmahdollisuuksien ja palveluntarjonnan riittämättömyyteen maaseutualueilla;

114.  kehottaa ryhtymään toimiin, joilla puututaan vammoihin ja kuolemiin johtaviin tapaturmiin EU:n maatiloilla liittyvään vakavaan ongelmaan, toteuttamalla toisen pilarin mukaisia toimenpiteitä turvallisuustoimiin ja -koulutukseen tehtävien investointien tukemiseksi;

115.  kehottaa sallimaan EU:n valkuaiskasvistrategian laatimisen yhteydessä kertaluontoisen kasvinsuojeluaineiden käytön ennen sadonkorjuuta tai hieman sen jälkeen kaikilla valkuaiskasvien viljelyaloilla;

116.  katsoo, että innovointiin ja koulutukseen investoiminen on elintärkeää Euroopan maatalouden tulevaisuuden kannalta;

117.  korostaa, että tulosperusteista lähestymistapaa jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla ja sertifiointijärjestelmien tarjoamia innovatiivisia ratkaisuja olisi tutkittava tarkemmin tulevan YMP:n kehyksessä lisäämättä byrokratiaa ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

118.  kannattaa nykyaikaistamista ja rakenteen parantamista koskevien kohdennettujen toimenpiteiden käyttöönottoa toisessa pilarissa ensisijaisten tavoitteiden (esimerkiksi Digital Farming 4.0) toteuttamiseksi;

119.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla turvataan ja edistetään pienviljelijöiden ja syrjäytyneiden ryhmien mahdollisuuksia saada siemeniä ja maatalouden tuotantopanoksia ja helpotetaan siementen vaihtamista ja niiden julkista omistusta sekä kestäviä perinteisiä tekniikoita, jotka takaavat ihmisoikeuden kunnolliseen ruokaan ja ravitsemukseen;

120.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota yritysmahdollisuuksiin kylille tarjottavia ja kylien itsensä tarjoamia palveluja varten;

121.  panee merkille, että jokainen tila on erilainen, minkä vuoksi tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja;

Vahva asema viljelijöille maailmanlaajuisessa elintarvikejärjestelmässä

122.  kehottaa komissiota säilyttämään ensimmäiseen pilariin kuuluvan yhteisen markkinajärjestelyn nykyiset puitteet, mukaan luettuina erityiset toimintapoliittiset välineet ja markkinointivaatimukset, ja parantamaan EU:n kouluhedelmä- ja vihannesohjelmia sekä koulumaitojärjestelmää; painottaa nykyisten tiettyjen tuotteiden tuotannon hallintajärjestelmien merkitystä ja katsoo, että on säilytettävä tuottajamaita koskevat pakolliset yksittäiset alakohtaiset ohjelmat (viini, hedelmät ja vihannekset, oliiviöljy ja mehiläishoito), joiden keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunkin alan kestävyyttä ja kilpailukykyä ja säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset sekä samalla mahdollistaa kaikille viljelijöille niiden käyttömahdollisuus;

123.  katsoo, että myönteiset ja markkinasuuntautuneet kokemukset yhteisen markkinajärjestelyn hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmista, jotka tuottajajärjestöt ovat toteuttaneet ja jotka on rahoitettu niiden kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella, ovat osoittaneet ohjelmien tehokkuuden kohdealojen kilpailukyvyn ja rakenteen tehostamisessa sekä niiden kestävyyden parantamisessa; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vastaavien toimintaohjelmien ottamista käyttöön muilla aloilla; katsoo, että tästä voisi olla hyötyä erityisesti tuottajajärjestöille, jotka edustavat EU:n vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden maidontuottajia, jotka jalostavat ja saattavat markkinoille korkealaatuisia tuotteita ja ylläpitävät maidontuotantoa näillä vaikeasti viljeltävillä alueilla;

124.  palauttaa mieliin, että epätasainen markkinavoima on erityinen haittatekijä kustannukset kattavalle tuotannolle maitoalalla;

125.  kiinnittää huomiota mahdollisuuteen ottaa käyttöön vapaaehtoinen maidontuotannon vähentämisohjelma yhteisen markkinajärjestelyn alaisuudessa;

126.  kehottaa ottamaan oliiviöljyalalla käyttöön uuden omatoimisesti käytettävän hallinnointivälineen, joka mahdollistaisi oliiviöljyn varastoinnin sellaisina vuosina, kun siitä on liikatuotantoa, ja vapauttamaan sen markkinoille, kun tuotanto on kysyntää pienempi;

127.  korostaa, että tulevassa YMP:ssä viljelijöitä on tuettava ehdottomasti entistä tehokkaammin, reilummin ja nopeammin, jotta he selviytyvät ilmastosta, epäsuotuisista sääoloista sekä hygienia- ja markkinariskeistä johtuvista hintojen ja tulojen vaihteluista, luomalla täydentäviä kannustimia ja markkinaedellytyksiä riskienhallinta- ja vakauttamisvälineiden (vakuutukset, tulojen vakauttamisvälineet, yksilölliset tarjontamekanismit ja keskinäiset rahastot) kehittämisen ja vapaaehtoisen käytön kannustamiseksi ja varmistamalla samalla, että kaikki viljelijät voivat käyttää niitä ja että ne ovat yhteensopivia nykyisten kansallisten järjestelmien kanssa;

128.  kehottaa osoittamaan parempaa tukea palkokasvien tuotannon lisäämiseen EU:ssa ja erityistukia lampaiden ja vuohien laajaperäiselle kasvatukselle, ottaen huomioon näiden alojen myönteiset ympäristövaikutukset ja tarve vähentää EU:n riippuvuutta rehuproteiinien tuonnista;

129.  painottaa, että tulevaisuuteen suuntautuva YMP olisi suunniteltava niin, että sillä voidaan käsitellä entistä paremmin merkittäviä terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssiä, ilmanlaatua ja terveellisempää ravintoa;

130.  korostaa, että mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa haasteita eläinten ja ihmisten terveydelle; katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä olisi edistettävä aktiivisesti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantamista keinona torjua antibioottiresistenssiä ja että siten kansanterveyttä ja koko maatalousalaa voidaan suojella tehokkaammin;

131.  kiinnittää huomiota siihen, että markkinariskejä voidaan hallita myös mahdollistamalla EU:n maataloustuotteille ja elintarvikkeille parempi pääsy vientimarkkinoille;

132.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa erityisesti siten, että lisäarvo jaetaan reilusti tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien välillä, tarjotaan tarvittavia taloudellisia resursseja ja kannustimia vertikaalisten ja horisontaalisten taloudellisten järjestöjen, kuten tuottajajärjestöjen, osuuskunnat mukaan luettuina, niiden liittojen ja toimialakohtaisten järjestöjen, perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi, laaditaan yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja epäreilujen kaupan käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, vahvistetaan markkinoiden avoimuutta ja käytetään kriisien ehkäisemiseen tarkoitettuja välineitä;

133.  painottaa, että SEUT:n 39 artiklan tavoitteiden ja SEUT:n 42 artiklassa vahvistetun poikkeuksen mukaisesti koontiasetus on selkeyttänyt yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten ja EU:n kilpailusääntöjen oikeudellista suhdetta ja antanut viljelijöille uusia kollektiivisia mahdollisuuksia parantaa neuvotteluvoimaansa elintarvikeketjussa; katsoo, että nämä säännökset ovat keskeisiä tulevan YMP:n kannalta ja niitä olisi parannettava entisestään;

134.  katsoo, että EU:n eri markkinoiden seurantakeskusten (maito, liha, sokeri ja viljelykasvit) toiminnasta saatujen kokemusten perusteella näitä välineitä olisi laajennettava aloille, joita ne eivät vielä kata, ja niitä olisi kehitettävä edelleen, jotta voidaan tarjota luotettavaa tietoa ja ennusteita markkinatoimijoille ja antaa siten varhaisia varoituksia ja mahdollistaa nopeat ja ennalta ehkäisevät toimet markkinahäiriöiden ilmaantuessa kriisien ehkäisemiseksi;

135.  kehottaa tehostamaan paikallisten markkinoiden ja elintarvikkeiden lyhyiden toimitusketjujen tukemista ja edistämään niitä; painottaa tarvetta kehittää lyhyisiin toimitusketjuihin liittyviä paikallisia palveluja;

136.  kehottaa komissiota selkeyttämään entisestään ja päivittämään tarvittaessa tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevia sääntöjä, etenkin kilpailupolitiikan osalta, ja ottamaan huomioon toimialakohtaisten organisaatioiden toimet ja sopimukset, jotta voidaan vastata yhteiskunnallisiin vaatimuksiin;

137.  painottaa, että YMP:n vanhoilla markkinoiden hallintavälineillä eli julkisilla interventioilla ja yksityisellä varastoinnilla on rajallinen ja riittämätön vaikutus globaaleissa talouksissa ja että riskinhallintavälineet eivät aina ole riittäviä hintojen merkittävien vaihtelujen ja vakavien markkinahäiriöiden korjaamiseen;

138.  painottaa, että yhteisellä markkinajärjestelyllä on siksi oltava merkittävä rooli myös YMP:n tulevassa rakenteessa ja sitä olisi käytettävä turvaverkkona maatalousmarkkinoiden vakauttamiseksi nopeasti ja kriisien ennakoimiseksi; korostaa koontiasetuksen merkitystä, sillä se mahdollistaa viimeisimmistä markkinakriiseistä erityisesti maitoalalta saatua kokemusta hyödyntäen innovatiivisten markkina- ja kriisinhallintavälineiden, kuten vapaaehtoisten alakohtaisten sopimusten, täydentävän käytön ja edistää sitä, jotta voidaan hallita ja tarvittaessa vähentää tarjontaa määrällisesti tuottajien, tuottajajärjestöjen ja tuottajajärjestöjen liittojen sekä toimialakohtaisten järjestöjen ja jalostajien kesken (esimerkiksi EU:n maidontuotannon vähentämisjärjestelmä);

139.  suhtautuu myönteisesti työhön, jota on tehty EU:n kestävän valkuaisstrategian hyväksi;

140.  panee merkille tarpeen luoda paikalliset ja alueelliset markkinat palkokasveille koko EU:n alueella, parantaa ympäristönsuojelun tasoa viljelemällä niitä viljelykierrossa samalla, kun vähennetään riippuvuutta tuontirehusta ja -lannoitteista ja torjunta-aineiden käytöstä, ja lisätä elinkelpoisuutta ja taloudellisia kannustimia entistä kestävämpiin viljelykäytäntöihin siirtymiseksi;

141.  toteaa, että juustoja ja kinkkua, joilla on suojattu alkuperämerkintä tai suojattu maantieteellinen merkintä, tai viiniä koskevat tarjonnan sääntelyä koskevat toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi kohdennettujen tuotteiden kestävyyden, kilpailukyvyn ja laadun parantamisessa, ja katsoo näin ollen, että ne olisi säilytettävä ja tarvittaessa laajennettava koskemaan kaikkia laatumerkittyjä tuotteita YMP:n tavoitteiden mukaisesti;

142.  kehottaa tarkistamaan perusteellisesti nykyistä kriisivarausjärjestelmää, jotta voidaan luoda maatalouden kriisejä varten toimiva ja riippumaton EU:n rahasto, johon ei sovelleta talousarvion vuotuisuusperiaatetta, jotta voidaan sallia määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle erityisesti silloin, kun markkinahinnat ovat riittävän korkealla, ja pitää samalla kriisivaraus samalla tasolla koko monivuotisen rahoituskehyksen ajan ja mahdollistaa tällä tavoin markkinoiden ja riskien hallintavälineiden käyttöä täydentävät entistä nopeammat, yhdenmukaisemmat ja tehokkaammat ehkäisytoimet ja vastatoimet vakavissa kriisitilanteissa, mukaan luettuina eläinten terveysongelmista, kasvitaudeista ja elintarvikkeiden turvallisuudesta johtuvat kriisit, joista aiheutuu taloudellisia seurauksia viljelijöille, ja maatalouteen vaikuttavista ulkoisista häiriöistä aiheutuvat kriisit;

143.  katsoo, että vaikka kauppasopimukset ovat hyödyllisiä joillekin EU:n maatalouden aloille ja tarpeellisia EU:n aseman vahvistamiseksi maailmanlaajuisilla maatalousmarkkinoilla ja ne hyödyttävät EU:n taloutta yleensä, niistä aiheutuu erityisesti pienille ja keskisuurille tiloille ja herkille aloille myös useita haasteita, esimerkkinä EU:n hygienia-, kasvinterveys-, ympäristö- ja sosiaalinormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattaminen, jotka on otettava huomioon, mikä edellyttää yhdenmukaisuutta kauppapolitiikan ja tiettyjen YMP:n tavoitteiden välillä mutta minkä myötä ei pidä heikentää EU:n tiukkoja normeja tai vaarantaa sen maaseutualueita;

144.  painottaa, että erilaisten normien soveltaminen lisäisi riskiä, että EU:n kotimainen tuotanto viedään ulkomaille, mikä tapahtuisi maaseudun kehityksen, ympäristön ja joissakin tapauksissa elintarvikkeiden laadun kustannuksella;

145.  korostaa, että tehostettujen turvamekanismien tarve olisi myös otettava huomioon keskusteluissa, joita käydään tulevista kauppasopimuksista (esimerkiksi Mercosur, Uusi-Seelanti, Australia) ja niiden vaikutuksista Euroopan maatalouteen;

146.  korostaa, että on edelleen pyrittävä lisäämään eurooppalaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoille mutta lisäksi EU:n maatalouden suojelemiseksi tarvitaan riittäviä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon alakohtaiset huolenaiheet, kuten turvamekanismeja, joilla vältetään unionin ja kolmansien maiden pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöihin kohdistuvat kielteiset sosioekonomiset vaikutukset, herkimpien alojen jättämistä neuvottelujen ulkopuolelle ja vastavuoroisuusperiaatteen soveltamista tuotanto-olosuhteisiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n viljelijöille ja heidän ulkomaisille kilpailijoilleen; toteaa painokkaasti, että eurooppalaista tuotantoa ei saa vaarantaa huonommilla ja heikkolaatuisilla tuontituotteilla;

147.  kehottaa komissiota tarkastelemaan maataloutta strategisena toimintana ja lähestymään vapaakauppasopimuksia siten, ettei maataloutta enää pidetä kaupankäynnissä mukana olevien muiden alojen mukauttamisvälineenä ja että keskeisiä aloja, kuten raakamaidon tuotantoa, suojellaan;

148.  katsoo, että kansainvälisen kaupan ja WTO:n vaatimuksilla on ollut huomattavan suuri vaikutus 1990-luvulta alkaen toteutettuihin YMP:n uudistuksiin; katsoo, että näillä uudistuksilla on lisätty eurooppalaisten maataloustuotteiden ja Euroopan maatalouselintarvikealan kilpailukykyä mutta myös heikennetty suurta osaa maatalousalasta altistamalla se maailmanmarkkinoiden epävakaudelle; on sitä mieltä, että nyt on tullut aika, kuten komission tiedonannossa ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ehdotetaan, keskittyä muihin YMP:n tavoitteisiin, muun muassa viljelijöiden elintasoon sekä terveyttä, työllisyyttä, ympäristöä ja ilmastoa koskeviin kysymyksiin;

149.  korostaa, että EU:n kauppapolitiikan on oltava johdonmukainen muiden EU:n politiikanalojen, kuten kehitys- ja ympäristöpolitiikan, kanssa ja sen avulla on tuettava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja että sillä voidaan edistää YMP:n tavoitteiden saavuttamista, erityisesti varmistamalla maatalousväestön kohtuullinen elintaso ja kohtuulliset kuluttajahinnat; korostaa, että EU:n maatalouselintarvikealan olisi hyödynnettävä viennin kasvumahdollisuudet, sillä on arvioitu, että maatalouselintarvikkeiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta ensi vuosikymmenellä 90 prosenttia tapahtuu Euroopan ulkopuolella; korostaa, että YMP:n on vastattava eurooppalaisen yhteiskunnan elintarvikkeisiin, ympäristöön ja ilmastoon liittyviin tarpeisiin ennen kuin keskitytään maataloustuotteiden tuottamiseen kansainvälisillä markkinoilla myytäväksi; painottaa, että kehitysmaiksi luokitelluilla mailla olisi oltava tarpeeksi mahdollisuuksia vahvan maatalouselintarvikealan luomiseen ja ylläpitämiseen itsenäisesti;

150.  katsoo lisäksi, että EU:n markkinoille ei saisi päästää tuotteita, joiden tuottamiseksi on hävitetty metsää, anastettu maata tai luonnonvaroja tai rikottu ihmisoikeuksia;

151.  muistuttaa uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta, jossa unioni ja sen jäsenvaltiot vahvistavat sitoutumisensa SEUT:n 208 artiklassa tarkoitettuun kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteeseen ja toteavat sen ehdottoman tärkeyden, mikä merkitsee, että kaikki kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon kaikissa sellaisissa EU:n politiikoissa, myös maatalouspolitiikassa ja rahoituksessa, joilla on todennäköisesti kielteisiä vaikutuksia kehitysmaihin; katsoo tässä yhteydessä, että YMP:n uudistuksessa tulisi kunnioittaa kehitysmaiden oikeutta muotoilla omat maatalous- ja elintarvikepolitiikkansa heikentämättä niiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia ja elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä;

152.  muistuttaa unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta kestävän kehityksen tavoitteisiin ja painottaa, että YMP:n on oltava johdonmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, erityisesti tavoitteiden 2 (nälän poistaminen), 5 (sukupuolten välinen tasa-arvo), 12 (kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys), 13 (ilmastotoimet) ja 15 (maaekosysteemien suojeleminen), ja että tulevassa YMP:ssä on noudatettava näitä tavoitteita;

153.  kehottaa talousarvion tehokkuuden periaatteen mukaisesti johdonmukaisuuteen ja parempaan synergiaan yhteisen maatalouspolitiikan ja kaikkien muiden unionin politiikkojen ja kansainvälisten sitoumusten välillä, erityisesti energian, vesihuollon, maankäytön, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien sekä syrjäisten alueiden ja vuoristoalueiden kehittämisen aloilla;

154.  kehottaa komissiota tekemään maatalousalan säännöksiä koskevan järjestelmällisen vaikutusarvioinnin kaikissa kauppasopimuksissa ja tarjoamaan erityisstrategioita, jotta varmistetaan, että mikään maatalouden ala ei kärsi kolmannen maan kanssa tehdyn kauppasopimuksen vuoksi;

155.  on vakuuttunut siitä, että valmistus- ja tuotantomenetelmät ovat olennainen osa sosiaali- , talous- ja ympäristönormeja globaalissa maataloustuotteiden kaupassa, ja kannustaa komissiota vaatimaan, että WTO hyväksyy ne sellaisiksi;

156.  painottaa, että Pariisin ilmastosopimuksen päämäärien ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen on oltava aina yksi maataloustuotteita koskevan kauppapolitiikan ohjaavista periaatteista; panee merkille, että komissio mainitsee globalisaation hallintaa koskevassa pohdinta-asiakirjassaan hyvällä syyllä oikeudenmukaisemman kaupankäynnin sekä kestävien ja paikallisten tuotteiden tarpeen globalisaation muuttuvana suuntauksena; korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla voidaan edistää laajalti kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttamista;

157.  palauttaa mieliin, että EU on omalta puoleltaan poistanut vientitukia ja että nykyisessä EU:n talousarviossa ei ole enää budjettikohtaa vientituille; kehottaa EU:n kauppakumppaneita sitoutumaan tässä yhteydessä kauppaa vääristävän kotimaisen tuen vähentämiseen; kehottaa niitä WTO:n jäseniä, jotka edelleenkin myöntävät vientitukia, noudattamaan Nairobissa 19. joulukuuta 2015 pidetyssä ministerikokouksessa tehtyä päätöstä vientikilpailusta;

158.  kehottaa komissiota pysymään valppaana ja tehostamaan EU:n puolustustoimia, jotta kolmansissa maissa poistetaan markkinoille pääsyn nykyiset ja tulevat esteet, joita on yhä enemmän, ja kunnioittamaan samalla ympäristöä ja ihmisoikeuksia sekä oikeutta ravintoon; painottaa, että enin osa esteistä vaikuttaa maataloustuotteisiin (komission markkinoille pääsyä koskevan tietokannan mukaan 27 prosenttia), ja ne liittyvät ensisijaisesti terveys- ja kasvinsuojelualan markkinoille pääsyä koskeviin toimiin;

159.  kehottaa komissiota ennakoimaan ja ottamaan huomioon brexitin vaikutukset tarjousten vaihdon valmistelussa ja kiintiöiden laskennassa;

160.  kehottaa komissiota tekemään selkeitä ja avoimia aloitteita, joilla tehostetaan entisestään EU:n tuotanto-, turvallisuus- ja ympäristönormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien ja lyhyiden toimitusketjujen edistämistä ja tuetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, jotka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi eurooppalaisen alkuperän merkintäjärjestelmien sekä sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden markkinoilla toteutettavien markkinointi- ja myynninedistämistoimien avulla niillä aloilla, joille on YMP:ssä erityisiä toimintapoliittisia välineitä; toteaa painokkaasti, että on vähennettävä byrokratiaa ja tarpeettomia ehtoja, jotta myös pienemmät tuottajat voivat osallistua näihin järjestelmiin; on tyytyväinen myynninedistämisohjelmia varten käytettävissä olevien määrärahojen vakaaseen kasvuun ja kehottaa komissiota säilyttämään näiden määrärahojen kasvutahdin tuottajien kasvavan mielenkiinnon vuoksi;

161.  korostaa paikallisten ja alueellisten lyhyiden toimitusketjujen merkitystä, sillä ne ovat ympäristön kannalta kestävämpiä, koska pienemmän kuljetustarpeen vuoksi niissä syntyy vähemmän päästöjä, minkä vuoksi tuotteet ovat tuoreempia ja niiden jäljitettävyys on parempi;

162.  muistuttaa, kuinka tärkeää on parantaa paikallisten viljelijöiden mahdollisuuksia päästä arvoketjussa ylöspäin tarjoamalla heille luonnonmukaisia ja lisäarvoa tuovia tuotteita koskevaa apua ja tukea sekä uutta tietoa ja teknologiaa, sillä kestävyyden saavuttaminen edellyttää suoria toimia luonnonvarojen säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi;

163.  palauttaa mieliin, että paikallinen tuotanto tukee paikallista ruokakulttuuria ja taloutta;

164.  korostaa, että maanviljelyn tulevaisuuden painopisteenä olisi oltava laadukkaiden elintarvikkeiden tuotanto, jossa EU:lla on kilpailuetu; korostaa, että unionin standardit on säilytettävä ja niitä on vahvistettava mahdollisuuksien mukaan; kehottaa toimenpiteisiin, joilla elintarvikealan pitkän aikavälin tuottavuutta ja kilpailukykyä voidaan parantaa, ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita ja käyttämään resursseja entistä tehokkaammin ja vahvistamaan siten unionin asemaa edelläkävijänä maailmassa;

165.  katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että unionin sisämarkkinoilla samalla merkillä ja samanlaisessa pakkauksessa mainostettavien ja jaeltavien elintarvikkeiden laadussa on eroja; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kannustaa puuttumaan elintarvikkeiden laatueroihin sisämarkkinoilla ja työstää yhteistä testausmenettelyä;

166.  pitää myönteisenä EU:n maatalouden etujen edistämisessä viimeaikaisissa kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa saavutettua menestystä varsinkin EU:n korkealaatuisten maatalouselintarviketuotteiden markkinoille pääsyssä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisessa kolmansissa maissa; uskoo, että tätä suuntausta pystytään pitämään yllä ja vieläpä tukemaan;

Avoin päätöksentekoprosessi vuosia 2021–2028 koskevan vakaasti perustellun YMP-ehdotuksen takeena

167.  korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi määritettävä yhteispäätösmenettelyllä yhteiset yleistavoitteet, perusvaatimukset, toimenpiteet ja rahoitusosuudet ja sopiva liikkumavara, jota tarvitaan, jotta jäsenvaltiot ja niiden alueet pystyvät huolehtimaan erityispiirteistään ja tarpeistaan sisämarkkinoiden vaatimusten mukaisesti ja vältetään kansallisista valinnoista johtuvat kilpailun vääristymät;

168.  pitää valitettavana, että koko YMP:n vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnitteluprosessi – kuuleminen, tiedottaminen, vaikutustenarviointi ja lainsäädäntöehdotukset – alkaa taas merkittävästi myöhässä, koska kahdeksannen vaalikauden loppu on lähestymässä, minkä vaarana on se, että tulevasta YMP:stä käytävä keskustelu jää vaalikeskustelujen varjoon ja vaarantaa mahdollisuuden saavuttaa lopullinen sopimus ennen Euroopan parlamentin vaaleja;

169.  pyytää komissiota laatimaan siirtymäsäädöksen, jonka avulla viljelijät voivat edelleen hyötyä maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteistä ja erityisesti ympäristöä ja investointeja koskevista toimenpiteistä myös siinä tapauksessa, että uuden YMP:n hyväksyminen viivästyy;

170.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan uutta uudistusta täytäntöön pannessaan, että viljelijöille tarkoitetut maksut eivät viivästy ja ottamaan siitä vastuun sekä maksamaan viljelijöille asianmukaista korvausta, jos viivästyksiä ilmenee;

171.  korostaa kuitenkin, että asioissa on edettävä mahdollisimman pitkälle ennen tämän kauden päättymistä ja että tätä asiaa on painotettava Euroopan parlamentin vaalien kampanjan aikana;

172.  toteaa, että on tärkeää ottaa mukaan YMP:tä koskevaan päätöksentekoprosessiin instituutiot ja asiantuntijat, jotka vastaavat biologiseen monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja ilman, maaperän ja veden pilaantumiseen vaikuttavista terveys- ja ympäristöalan toimintapolitiikoista;

173.  kehottaa komissiota ehdottamaan ennen merkittävien muutosten tekemistä YMP:n malliin ja/tai täytäntöönpanoon riittävän pitkää siirtymäaikaa, jotta varmistetaan pehmeä lasku ja annetaan jäsenvaltioille aikaa panna uusi politiikka täytäntöön asianmukaisesti ja hallitusti, jotta vältetään kaikki viivästykset viljelijöiden vuotuisissa maksuissa ja maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa;

174.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa ja tarjoamaan asiantuntemustaan ja taloudellista tukeaan pienviljelmiin ja perhetiloihin perustuvan kestävän maatalouden edistämiseksi kohdistaen tämän erityisesti nuoriin ja naisiin, mitä koskeva sitoumus esitettiin Afrikan unionin ja Euroopan unionin vuoden 2017 huippukokouksessa annetussa yhteisessä julistuksessa ”Investing in Youth for Accelerated Inclusive Growth and Sustainable Development”; muistuttaa naisten roolista maaseutualueilla yrittäjinä ja kestävän kehityksen edistäjinä; painottaa, että on lisättävä heidän potentiaaliaan kestävässä maataloudessa ja tuettava heidän sinnikkyyttään maaseutualueilla;

175.  muistuttaa, että nälkä ja aliravitsemus kehitysmaissa liittyvät suurelta osin ostovoiman puutteeseen ja/tai siihen, että maaseudun köyhät eivät ole omavaraisia; kehottaa tämän vuoksi EU:ta auttamaan aktiivisesti kehitysmaita poistamaan niiden oman maataloustuotantonsa esteet (esimerkiksi heikko infrastruktuuri ja logistiikka);

176.  huomauttaa, että yli puolet vähiten kehittyneiden maiden väestöstä asuu yhä maaseudulla vuonna 2050 ja että kehittämällä kestävää maataloutta kehitysmaissa autetaan vapauttamaan maaseutuyhteisöjen potentiaali, tuetaan väestön jäämistä maaseudulle sekä vähennetään alityöllisyyttä, köyhyyttä ja puutteellista ruokaturvaa, mikä puolestaan auttaa torjumaan pakkomuuton perimmäisiä syitä;

177.  toteaa, että esimerkiksi Euroopan GNSS-viraston hallinnoimissa EU:n avaruus- ja satelliittiohjelmissa (Galileo, EGNOS ja Copernicus) kehitetyllä avaruusteknologialla voi olla ratkaiseva asema YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska ne tarjoavat kohtuuhintaisia ratkaisuja kohti täsmäviljelyä ja näin myös jätteiden vähentämistä, ajan säästämistä, uupumuksen vähentämistä ja laitteiden käytön optimointia;

178.  kehottaa komissiota kartoittamaan avaruustieteen teknologiaa ja sovelluksia sekä tehokasta kehitysyhteistyötä koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta mekanismeina, joilla voidaan auttaa seuraamaan satoa, karjaa, metsätaloutta, kalataloutta ja vesiviljelyä sekä tukemaan viljelijöitä, kalastajia, metsänhoitajia ja päätöksentekijöitä, kun he pyrkivät hyödyntämään erilaisia menetelmiä kestävän elintarviketuotannon saavuttamiseksi ja siihen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi;

179.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot turvaavat toimintasuunnitelmissaan naisten ja miesten tasa-arvon maaseutualueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisten yhtäläistä edustusta alan kanssa vuoropuhelua käyvissä instituutioissa ja myös alan ammattijärjestöjen, osuuskuntien ja liittojen päätöksentekoelimissä; katsoo, että uudessa EU:n lainsäädännössä olisi parannettava huomattavasti maaseutualueiden naisia koskevia aihekohtaisia alaohjelmia;

180.  painottaa, että komission olisi myös jatkossa varmistettava eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön tinkimätön täytäntöönpano kaikkina aikoina yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava myös asianmukainen valvonta ja seuraamukset; kehottaa komissiota seuraamaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia, myös eläinkuljetuksia, ja raportoimaan niistä; muistuttaa, että EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä eläinten hyvinvointia koskevat EU:n normit sekä ympäristö- ja sosiaalinormit; kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia kannustimia, joita sovelletaan sellaisten eläinten hyvinvointia koskevien toimien vapaaehtoiseen toteuttamiseen, joissa ylitetään vähimmäistason sääntelynormit;

181.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ja soveltamaan asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä, etenkin 22. joulukuuta 2004 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen aikana; pitää tässä tapauksessa tarpeellisena noudattaa EU:n tuomioistuimen antamaa tuomiota, jossa todettiin, ettei eläinten hyvinvoinnin suojelu pääty EU:n ulkorajoilla ja että eläimiä Euroopan unionista vievien on sen vuoksi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia EU:n sääntöjä, myös EU:n ulkopuolella;

182.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota viljelijöihin, joille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia erittäin arvokkaisiin luonnonalueisiin, kuten vuoristoalueisiin, saariin, syrjäisimpiin alueisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin alueisiin, liittyvistä erityisistä rajoituksista; katsoo, että näiden alueiden erityisten rajoitusten vuoksi YMP:stä osoitettava rahoitus on elintärkeää näille alueille, ja rahoituksen mahdollinen vähentäminen vaikuttaisi erittäin haitallisesti moniin maataloustuotteisiin; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön laatujärjestelmiä, jotta annetaan asiasta kiinnostuneille viljelijöille mahdollisuus ottaa ne nopeasti käyttöön;

183.  katsoo, että Posei-ohjelman määrärahat olisi pidettävä riittävällä tasolla, jotta voidaan vastata maatalouden haasteisiin syrjäisimmillä alueilla, ja muistuttaa vaatineensa tätä useaan kertaan; suhtautuu myönteisesti tuoreimman Posei-ohjelman täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen tuloksiin ja katsoo, että syrjäisimpiä alueita ja Egeanmeren pienempiä saaria koskevat ohjelmat olisi pidettävä erillään yleisestä EU:n suorien tukien järjestelmästä, jotta varmistetaan tasapainoinen alueellinen kehitys ehkäisemällä tuotantotoiminnasta luopumisen riskiä syrjäisyyden, saariaseman, pienen koon, vaikean pinnanmuodostuksen tai ilmaston aiheuttamien haasteiden takia tai siksi, että talous on riippuvainen muutamista tuotteista;

184.  kehottaa komissiota sisällyttämään Euroopan maitomarkkinoiden seurantakeskukseen erillisen osaston, joka tutkii hintoja syrjäisimmillä alueilla, jotta alan kriiseihin kyetään reagoimaan ripeästi; katsoo, että ”kriisin” määritelmä ja komission myöhemmät toimet olisi mukautettava syrjäisimpiin alueisiin siten, että otetaan huomioon markkinoiden koko, riippuvuus vain muutamasta tuotantoalasta ja huonommat valmiudet monipuolistaa toimintaa;

185.  kehottaa integroimaan kiertotalouden nykyistä paremmin, jotta varmistetaan, että raaka-aineita ja sivutuotteita käytetään mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti kehittyvässä biotaloudessa ja että samalla noudatetaan biomassan, maan ja muiden ekosysteemipalvelujen saatavuuden rajoituksia; katsoo, että biopohjaisen teollisuuden kehittäminen maaseutualueilla voisi synnyttää uusia liiketoimintamalleja, jotka voisivat auttaa viljelijöitä ja metsänomistajia löytämään tuotteilleen uusia markkinoita ja luomaan uusia työpaikkoja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan maa- ja metsätalousalalle tarvittavaa tukea, jotta se voi edistää entistä paremmin biotalouden kehittämistä EU:ssa; korostaa tarvetta edistää peltometsätaloutta, joka voi tarjota monikäyttöisiä, virkistyskäyttöön sopivia ja tuottavia ekosysteemejä ja mikroilmastoja, ja korjata puutteita, jotka voisivat haitata sen kehittämistä;

186.  katsoo, että maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimien tuen, jota täydennetään jäsenvaltiotason ympäristöohjelmilla, olisi katettava ne kustannukset, joita viljelijöille aiheutuu uusiin kestäviin käytäntöihin siirtymisestä, esimerkiksi edistämällä ja tukemalla peltometsätaloutta ja muita biologista monimuotoisuutta sekä eläin- ja kasvilajien monimuotoisuutta tukevia metsänhoitotoimenpiteitä, ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin mukautumisesta;

187.  kehottaa komissiota varmistamaan innovoinnin, tutkimuksen ja nykyaikaistamisen peltometsätalouden ja metsätalouden alalla tukemalla vahvaa ja räätälöityä neuvontajärjestelmää, kohdistettua koulutusta ja räätälöityjä ratkaisuja, joilla edistetään innovointia sekä osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, ja keskittymään yleisesti asiaankuuluviin uusiin teknologioihin ja digitalisaatioon; korostaa samaan aikaan metsänomistajayhdistysten ratkaisevaa roolia tiedon ja innovaatioiden siirtämisessä, pienimuotoisten metsänomistajien koulutuksessa ja jatkokoulutuksessa sekä aktiivisen monitoiminnallisen metsänhoidon toteuttamisessa;

o
o   o

188.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15.
(2) EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.
(3) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0022.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0203.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0095.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0057.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0197.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0504.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0427.
(13) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 62.
(14) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 7.
(15) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 10.
(16) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 10.

Päivitetty viimeksi: 16. heinäkuuta 2019Oikeudellinen huomautus