Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2273(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0197/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0197/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/06/2018 - 7.13
CRE 14/06/2018 - 7.13

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0268

Hyväksytyt tekstit
PDF 158kWORD 60k
Torstai 14. kesäkuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonta 2016
P8_TA(2018)0268A8-0197/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2018 EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta 2016 (2017/2273(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 1, 2 ja 3 artiklan,

–  ottaa huomioon komission 33. vuosikertomuksen unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2015) (COM(2016)0463),

–  ottaa huomioon komission 34. vuosikertomuksen unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2016) (COM(2017)0370),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen arviointikertomus” (COM(2010)0070),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus” (COM(2011)0930),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta – vuosikertomus 2014(1),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” (C(2016)8600),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (COM(2002)0141),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista(2),

–  ottaa huomioon siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta 28. toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/470/EY(3),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(4),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman 30. ja 31. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2012–2013)(5),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(6),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta Euroopan unionin hallinnosta(7) ja 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle Euroopan unionin hallintomenettelylaista(8),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla” (COM(2016)0316) ja 3. helmikuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi: yhteiset haasteet ja toimien yhdistäminen parempien tulosten aikaansaamiseksi” (COM(2017)0063),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0197/2018),

A.  toteaa, että SEU 17 artiklassa vahvistetaan komission tehtävä perussopimusten valvojana;

B.  toteaa, että SEU 2 artiklan mukaan ”unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina”; toteaa, että EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan saavuttaa perussopimuksissa ja johdetussa oikeudessa määritellyt EU:n politiikan tavoitteet; toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artikla velvoittaa unionin poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan;

C.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti tasa-arvo naisten ja miesten välillä on yksi EU:n perustana olevista keskeisistä arvoista, ja toteaa, että unionin on pyrittävä kaikissa toimissaan torjumaan syrjintää kaikissa muodoissaan, poistamaan epätasa-arvoisuuksia ja edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua;

D.  toteaa, että SEU 3 artiklassa vahvistetaan unionin päämääräksi muun muassa edistää rauhaa, arvojaan ja kansojensa hyvinvointia ja pyrkiä Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen; toteaa, että kyseisen artiklan mukaan unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle selvästi ja täsmällisesti, miten ne saattavat EU:n direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään; toteaa, että jäsenvaltioiden ja komission 28. syyskuuta 2011 antaman yhteisen poliittisen lausuman(9) sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 27. lokakuuta 2011 antaman yhteisen poliittisen lausuman(10) mukaan kun jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle toimista EU:n lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, niitä voidaan myös vaatia esittämään asiakirjat, joista käy ilmi, miten ne ovat saattaneet direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä;

F.  ottaa huomioon, että SEU 4 artiklan 3 kohdan ja SEUT 288 artiklan 3 kohdan ja 291 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu unionin oikeuden asianmukaisesta ja vahvistetussa määräajassa tapahtuvasta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä tarvittavien muutoksenhakukeinojen säätämisestä tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla;

G.  toteaa, että EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen takaa unionin politiikkatoimien tuoman edun kaikille unionin kansalaisille ja yhdenmukaiset toimintaedellytykset yrityksille;

H.  toteaa, että esitettyään joulukuussa 2016 tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: Parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla” komissio on päättänyt keskittyä tapauksiin, joissa jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyviä toimia, kun toimilla on saatettu direktiivejä virheellisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä tai kun jäsenvaltiot eivät noudata Euroopan unionin tuomioistuimen (SEUT 260 artiklan 2 kohdan mukaisesti) antamaa tuomiota, vahingoittavat merkittävästi EU:n taloudellisia etuja tai heikentävät EU:n yksinomaista toimivaltaa;

I.  ottaa huomioon, että SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla ja sen määräykset koskevat unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta (perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta);

J.  ottaa huomioon, että EU Pilot -menettelyjen tarkoituksena on edistää komission ja jäsenvaltioiden välistä entistä tiiviimpää ja johdonmukaisempaa yhteistyötä, jotta unionin oikeuden rikkomiset voidaan korjata kahdenvälisen vuoropuhelun avulla varhaisessa vaiheessa ja välttää mahdollisuuksien mukaan turvautuminen viralliseen rikkomusmenettelyyn;

K.  muistuttaa 25. lokakuuta 2016 antamastaan päätöslauselmasta suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta ja pitää tarpeellisena tämänhetkiseen demokratiavajeeseen vastaamista perustamalla uusi mekanismi, joka tarjoaa yhden johdonmukaisen kehyksen ja rakentuu jo olemassa oleville välineille ja mekanismeille ja jota olisi sovellettava yhdenmukaisella tavalla kaikissa EU:n toimielimissä ja kaikissa jäsenvaltioissa;

L.  katsoo kuitenkin, että komission omaksumassa uudessa politiikassa EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi EU Pilot -järjestelmän tarkoituksena ei ole pitkittää rikkomusmenettelyä, joka on itsessään keino aloittaa ongelman ratkaisuun tähtäävä vuoropuhelu jäsenvaltion kanssa;

M.  toteaa, että entistä strategisemman ja tehokkaamman täytäntöönpanomenettelyn varmistamiseksi rikkomusten käsittelyn yhteydessä komissio päätti, kuten ilmenee sen tiedonannosta ”parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”, käynnistää rikkomusmenettelyjä käyttämättä EU Pilot -järjestelmää, ellei sen käyttöä pidetä hyödyllisenä käsiteltävässä tapauksessa;

N.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 komissio sai 3 783 uutta kantelua mahdollisista unionin lainsäädännön rikkomisista; toteaa, että eniten kanteluja tehtiin Italiaa (753), Espanjaa (424) ja Ranskaa (325) vastaan;

O.  toteaa, että SEUT 258 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että komissio katsoo, että jäsenvaltio on laiminlyönyt sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, se antaa asiasta lausunnon perusteluineen ja se voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos kyseinen jäsenvaltio ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa;

P.  toteaa, että vuonna 2016 komissio aloitti 847 uutta rikkomusmenettelyä myöhäisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

Q.  toteaa, että vuonna 2016 vireillä oli edelleen 95 rikkomusmenettelyä, joiden yhteydessä unionin tuomioistuin on antanut tuomion asianomaisten jäsenvaltioiden laiminlyönneistä;

R.  toteaa, että parlamentti pyysi 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta, että komissio esittäisi syyskuuhun 2017 mennessä SEUT 295 artiklaan perustuvan ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan Euroopan unionin sopimuksen tekemisestä toimielinten välisen sopimuksen muodossa niin, että siinä määrätään järjestelyistä, joilla helpotetaan unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä SEU 7 artiklan puitteissa;

S.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevassa puitesopimuksessa määrätään rikkomusmenettelyjä koskevien tietojen antamisesta virallisen ilmoituksen perusteella, mutta sopimus ei kata epävirallista EU Pilot ‑menettelyä, joka edeltää virallisen rikkomusmenettelyn käynnistämistä;

T.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määritellään oikeus hyvään hallintoon jokaisen henkilön oikeudeksi saada asiansa käsitellyksi unionin toimielimissä puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa, ja SEUT 298 artiklassa määrätään, että unionin toimielinten on tehtäviään hoitaessaan tukeuduttava avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

U.  toteaa, että komissio ilmoittaa 3. helmikuuta 2017 antamassaan tiedonannossa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista ottaneensa jäsenvaltioiden kanssa käyttöön jäsennellyn ja kattavan vuoropuhelun EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta ja tarjoutuu edistämään jäsenvaltioiden toimia uudella erityisellä kehyksellä tämän vaikuttamatta sille EU:n perussopimusten nojalla kuuluvaan täytäntöönpanovaltaan;

V.  toteaa, että SEUT 157 artiklassa sallitaan syrjinnän kaikkien muotojen, myös sukupuoleen perustuvan, torjuminen lainsäädännössä ja että sen 19 artiklassa annetaan siihen mahdollisuus;

W.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitusten välisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa nro 19 EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat torjumaan kaikenlaista perheväkivaltaa, estämään tällaiset rikokset ja rankaisemaan niistä sekä tukemaan ja suojelemaan niiden uhreja;

X.  toteaa, että EU:n lainsäädäntö, jolla kielletään ihmiskauppa ja etenkin nais- ja lapsikauppa, on hyväksytty SEUT 79 ja 83 artiklan perusteella; toteaa, että perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmalla rahoitetaan muun muassa toimia naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi;

Y.  toteaa, että useita EU:n direktiivejä ja erityisesti sukupuolten tasa-arvoon keskittyviä direktiivejä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön joissakin jäsenvaltioissa, minkä vuoksi eri sukupuolta edustavat henkilöt jäävät suojattomiksi syrjinnältä työhön pääsyn sekä tavaroiden ja palvelujen saannin kannalta;

Z.  toteaa, että sukupuoleen perustuva syrjintä kytkeytyy muuntyyppiseen syrjintään, mukaan lukien rotuun ja etniseen alkuperään, uskontoon, vammaisuuteen, terveyteen, sukupuoli-identiteettiin, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja/tai sosioekonomiseen tilanteeseen perustuvaan syrjintään;

AA.  ottaa huomioon, että EU:ssa 33 prosenttia naisista on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan uhriksi ja 55 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää, josta 32 prosenttia on tapahtunut työpaikalla; toteaa, että naiset ovat erityisen alttiita seksuaaliselle ja fyysiselle väkivallalle, verkkoväkivallalle, verkkokiusaamiselle ja vainoamiselle; ottaa huomioon, että yli puolet murhan uhreiksi joutuneista naisista kuolee kumppanin, sukulaisen tai perheenjäsenen surmaamina; toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi maailman laajimmalle levinneistä ihmisoikeusrikkomuksista, riippumatta uhrin iästä, kansallisuudesta, uskonnosta, koulutuksesta tai taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta, ja että se on merkittävä este naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle; ottaa huomioon, että naismurhien määrä ei ole laskussa jäsenvaltioissa;

AB.  ottaa huomioon, että EU:n HLBT-tutkimuksen mukaan lesboilla sekä biseksuaalisilla ja transsukupuolisilla naisilla on erittäin suuri riski joutua syrjityiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuoli-identiteettinsä perusteella; toteaa, että 23 prosenttia lesboista ja 35 prosenttia transihmisistä on joutunut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana vähintään kerran fyysisen/seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi kotona tai kodin ulkopuolella, kuten kadulla, julkisissa liikennevälineissä tai työpaikalla;

AC.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n lainsäädännön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa on todettu olevan ongelmia, jotka liittyvät nimenomaan asiaankuuluvien direktiivien saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseen, kuten huomattavia puutteita lainsäädännössä ja sen epäjohdonmukaista soveltamista kansallisissa tuomioistuimissa;

AD.  toteaa, että instituutiot ja mekanismit sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi on usein jätetty vähälle huomiolle kansallisissa hallintorakenteissa, ne on jaettu eri politiikan alojen kesken, niitä heikentävät monimutkaiset toimeksiannot eikä niitä varten ole riittävästi asiantuntevaa henkilöstöä, koulutusta, tietoja tai riittäviä resursseja eivätkä ne saa riittävää tukea poliittisilta johtajilta;

AE.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä käsittelevän oikeusalan eurooppalaisen asiantuntijaverkoston vuonna 2017 syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä Euroopassa julkistaman vertailevan analyysin mukaan suurimmassa osassa maita on edelleen vakavia käsityksiin ja tietoisuuteen liittyviä ongelmia, sillä ihmiset eivät usein ole tietoisia oikeuksistaan saada suojelua syrjinnältä tai olemassa olevista suojelumekanismeista; toteaa, että tämän analyysin mukaan EU:n syrjinnän vastaisten direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä on tullut esiin uusia huolenaiheita, kuten se, ettei organisaatioilla ja yhdistyksillä ole oikeudellista asemaa (tai on liian rajoittava asema), jonka perusteella ne voisivat osallistua menettelyihin syrjinnän uhrien puolesta tai heidän tukemisekseen, käänteisen todistustaakan rajoittava soveltaminen sekä esteet tehokkaan oikeussuojan saatavuudelle, ja toteaa, että nämä estävät kansalaisia käytännössä käyttämästä ja suojelemasta täysimääräisesti syrjinnän vastaisen lainsäädännön säännöksistä johtuvia oikeuksiaan;

AF.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) vuoden 2017 tasa-arvoindeksin mukaan vain hyvin vähäistä edistymistä on tapahtunut, minkä perusteella on selvää, että EU on edelleen kaukana sukupuolten tasa-arvon saavuttamisesta, sillä sen kokonaispisteet ovat nyt 66,2/100 eli vain neljä pistettä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten;

AG.  toteaa, että päätöksenteossa edellä mainitut sukupuolten tasa-arvoa koskevat tiedot kertoivat lähes 10 pisteen parannuksesta kuluneen vuosikymmenen aikana, kun pisteitä saatiin nyt 48,5, mutta toteaa, että tällä alalla saavutettu pistemäärä on edelleen kaikista alhaisin; toteaa, että nämä huonot luvut kertovat naisten ja miesten epätasaisesta edustuksesta politiikassa ja demokratiavajeesta EU:n hallinnossa;

AH.  panee merkille, että Eurofoundin sukupuolten välistä työllisyyseroa käsittelevässä raportissa arvioidaan tämän työllisyyseron maksavan EU:lle vuosittain noin 370 miljardia euroa, mikä vastaa 2,8:aa prosenttia EU:n BKT:stä;

AI.  ottaa huomioon, että Eurofoundin työolotutkimuksen mukaan palkallista ja palkatonta työaikaa kuvaava yhdistelmäindikaattori osoittaa, että laskettaessa yhteen palkalliset ja palkattomat työtunnit naiset työskentelevät pidempään;

AJ.  toteaa, että huolimatta EU:n sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvoon päätöksenteossa tasa-arvo ei toteudu EU:n virastojen hallintoneuvostoissa, joissa sukupuolten välinen eriytyminen elää sitkeästi;

AK.  toteaa, että köyhyyden naisistuminen on tosiasia EU:ssa ja että tasa-arvoa ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n lainsäädännön asianmukaisen ja täysimääräisen soveltamisen ja täytäntöönpanon pitäisi olla sidoksissa politiikkoihin, joilla pyritään puuttumaan naisten parissa erittäin yleiseen työttömyyteen, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen; toteaa, että tasa-arvopolitiikan ja sukupuoli- ja tasa-arvolainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano on yhä riski naisille ja kasvattaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä jättämällä heidät työmarkkinoiden ulkopuolelle;

AL.  toteaa, että voimassa olevan lainsäädännön moitteeton täytäntöönpano on olennaista naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi; toteaa, että vaikka uudelleenlaaditussa direktiivissä 2006/54/EY selvästi kielletään sekä välitön että välillinen syrjintä ja vaikka naiset ovat saavuttaneet keskimäärin korkean koulutustason, sukupuolten palkkaero oli vuonna 2015 edelleen 16,3 prosenttia;

AM.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvon periaatteen on oltava olennainen osa voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen valvomista;

AN.  toteaa, että tietojen ja jos mahdollista sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen kerääminen on huomattavan tärkeää EU:n lainsäädännön soveltamisessa tähän mennessä saavutetun edistyksen arvioimiseksi;

1.  pitää myönteisenä komission päätöstä(11) vastata rikkomuksiin nopeasti ja tukee sen toimia täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi epämuodollisesti; kehottaa komissiota parantamaan ongelmanratkaisua koskevaa EU Pilot -järjestelmää;

2.  on huolissaan rikkomusmenettelyjen kokonaismäärän noususta vuonna 2016 niin, että tällaisten kirjattujen tapausten määrä oli suurin viiteen vuoteen;

3.  pitää myönteisenä komission vuoden 2016 vuosikertomusta lainsäädännön soveltamisen valvonnasta ja panee merkille, että tämän kertomuksen mukaan neljä alaa, joilla käynnistettiin eniten osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevia jäsenvaltioihin kohdistettuja rikkomusmenettelyjä, olivat ympäristö, oikeus- ja kuluttaja-asiat, verotus sekä sisämarkkinat;

4.  muistuttaa, että oikeus esittää vetoomus parlamentille on unionin kansalaisuuden kulmakivi, kuten SEUT 20 ja 227 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 44 artiklassa määrätään, ja äskettäisten tutkimusten mukaan kansalaiset pitävät sitä toiseksi tärkeimpänä seikkana; korostaa vetoomusten merkitystä siinä, että unionin kansalaiset ja unionissa asuvat voivat tuntea itsensä osallisiksi unionin toimintaan ja ilmaista huolensa EU:n lainsäädännön virheellisestä soveltamisesta tai rikkomistapauksista ja tuoda mahdolliset puutteet esiin, jotta ongelmiin voitaisiin löytää nopea ja tehokas ratkaisu; yhtyy komission näkemykseen siitä, että EU:n nykyisen lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonnan varmistamiseksi tehtävää työtä on pidettävä yhtä tärkeänä kuin uuden lainsäädännön kehittämiseksi tehtävää työtä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä parantamaan esitettyjen vetoomusten käsittelyä antamalla nopeita ja seikkaperäisiä vastauksia;

5.  kiinnittää huomiota parlamentin vetoomusvaliokunnan politiikkayksikkö C:ltä tilaamaan tutkimukseen ”EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonta: keinot ja haasteet” ja pitää myönteisinä siinä esitettyjä konkreettisia suosituksia parlamentin toimiksi; kiinnittää huomiota äskettäin julkaistuun politiikkayksikkö C:ltä tilattuun tutkimukseen ”Tehokkaat oikeussuojakeinot”, joka tehtiin useiden vetoomusten käsittelyssä esiin tulleiden väitteiden johdosta; kannattaa komission ehdotusta edistää EU:n lainsäädäntöä koskevaa oikeusalan koulutusta eri jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan tuomioiden johdonmukaisuus ja siten oikeuksien yhtäläinen toteutuminen koko unionissa;

6.  pitää myönteisenä avoimuuden lisääntymistä ja tilastotietojen suurempaa määrää komission vuoden 2016 kertomuksessa aiempiin kertomuksiin verrattuna; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio toimita tarkkoja tietoja sellaisten vetoomusten määrästä, jotka ovat johtaneet EU Pilot -menettelyn tai rikkomusmenettelyn aloittamiseen, ja pyytää komissiota toimittamaan nämä tiedot; pitää valitettavana, ettei parlamentti eivätkä vetoomuksen esittäjät ole mukana näissä menettelyissä; toistaa komissiolle esittämänsä vaatimuksen siitä, että sen olisi annettava Euroopan parlamentille tietoa kaikista käynnistetyistä EU Pilot -menettelyistä ja rikkomusmenettelyistä, jotta voidaan parantaa avoimuutta, vähentää vetoomusvaliokunnan avulla riita-asioiden käsittelyaikaa, rakentaa luottamusta EU:hun ja viime kädessä edistää EU Pilot -menettelyn legitimiteettiä erityisesti, kun kyse on rikkomusmenettelyistä; kehottaa komissiota ilmoittamaan järjestelmällisesti päätöksistään ja komission jäsenten kollegion toteuttamista erilaisista toimista ja julkistamaan pakettikokousten esityslistat sekä niiden tärkeimmät tulokset; panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen toukokuussa 2017 asioissa C-39/05 P, C‑52/05 P ja C-562/14 P antaman tuomion, jonka mukaan EU Pilot -menettelyn asiakirjoja ei pitäisi julkistaa, jos on olemassa riski, että tällainen julkistaminen vaikuttaisi rikkomusmenettelyn luonteeseen, muuttaisi menettelyn kulkua tai haittaisi menettelyn tavoitteita; kehottaa komissiota julkistamaan jäsenvaltioiden kanssa vaihdetut asiakirjat, kun tätä riskiä ei enää ole eli kun EU Pilot -menettelyt on saatu päätökseen; tukee tässä yhteydessä Euroopan oikeusasiamiehen ehdotusta rikkomusmenettelyä edeltävässä vaiheessa olevien EU Pilot -tapausten oikea-aikaisuudesta ja läpinäkyvyydestä; korostaa, että on tärkeää, että kaikki kyseessä olevat toimijat saavat tietoa ja että EU Pilot -menettelyjen avoimuutta lisätään; pitää valitettavana, että komissio on osoittanut niin vähäistä sitoutumista vastatessaan parlamentin jäsenten EU Pilot -menettelyissä esiin tuomiin huolenaiheisiin, ja kehottaa komissiota tiedottamaan vetoomusvaliokunnalle tutkinnan kaikista merkittävistä vaiheista ja jäsenvaltioiden kanssa käytävästä vuoropuhelusta, kun kyse on avoimista vetoomuksista; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen sisällyttää vuosikertomukseensa sekä EU:n asetusten että direktiivien täytäntöönpanoaste;

7.  katsoo, että rikkomusmenettelyjen suuri määrä osoittaa, että unionin lainsäädännön oikea-aikainen ja asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa on edelleen suuri haaste ja painopiste, kun otetaan huomioon komission vuodelle 2016 käyttöön ottama täytäntöönpanoa koskeva uusi ja entistä strategisempi ja tehokkaampi lähestymistapa; toteaa, että jotkin näistä rikkomuksista voivat olla seurausta julkishallinnolle joissakin jäsenvaltioissa osoitetuista riittämättömistä resursseista;

8.  korostaa, että uusien kanteluiden määrä on suurin sitten vuoden 2011 ja että siihen sisältyy 67,5 prosentin kasvu edellisvuodesta, ennätykselliset 3 783 uutta kantelua sekä ratkaisuasteen aleneminen; toteaa, että lisäksi vuoden 2016 lopulla vireillä oli 1 657 rikkomistapausta ja vuonna 2016 pantiin alulle 986 rikkomistapausta, joista 847 koski myöhäistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee huolestuneena merkille, että 95 rikkomistapausta on edelleen vireillä tuomioistuimen tuomion jälkeen, koska komissio katsoi, etteivät asianomaiset jäsenvaltiot ole vielä noudattaneet SEUT 258 artiklan mukaisia tuomioita; toteaa, että tämä koskee eniten työllisyyttä sekä oikeus- ja kuluttaja-asioita ja sen jälkeen sisämarkkinoita, teollisuutta, yrittäjyyttä ja pk-yrityksiä, verotusta, tulleja ja ympäristöä;

9.  pitää myönteisenä EU Pilot -hankkeessa käsiteltäviksi otettujen uusien tapausten vähentymistä vuonna 2016 (790, kun niitä oli 881 vuonna 2014) sekä niiden pienintä määrää sitten vuoden 2011, vaikka komissio ei toteutakaan mitään EU Pilot ‑menettelyjä siinä tapauksessa, että direktiivit saatetaan myöhään osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee kuitenkin merkille, että ratkaisuaste putosi jonkin verran vuoteen 2015 verrattuna (75 prosentista 72 prosenttiin); kehottaa komissiota selvittämään prioriteettiensa asettamista täytäntöönpanopolitiikassaan, jossa se ilmoittaa keskittävänsä täytäntöönpanotoimet niin, että niiden avulla saadaan aikaan todellisia tuloksia, ja kehottaa kertomaan politiikkatoimien prioriteeteista sellaisten tapausten käsittelyssä, jotka paljastavat jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmän systeemisiä heikkouksia;

10.  toteaa, että komission lupaus toimia strategisemmin unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa on viime aikoina johtanut rikkomusmenettelyjen päättämiseen poliittisista syistä; kehottaa komissiota tämän vuoksi selittämään tulevissa valvontakertomuksissa tällaisten päätösten taustalla vaikuttavat syyt;

11.  korostaa, että suurin osa virallisiin rikkomusmenettelyihin johtaneista EU Pilot ‑tapauksista koski etupäässä politiikanaloja, jotka liittyvät ympäristöön, sisämarkkinoihin, teollisuuteen, yrittäjyyteen ja pk-yrityksiin, energiaan sekä verotukseen ja tulleihin; panee myös merkille, että Unkarissa, Saksassa, Espanjassa ja Puolassa oli suurin määrä EU Pilot -tapauksia, joita käsiteltiin rikkomusmenettelyillä;

12.  toteaa, että ensisijainen vastuu unionin lainsäädännön asianmukaisesta täytäntöönpanosta ja soveltamisesta on jäsenvaltioilla, mutta huomauttaa, että tämä ei vapauta unionin toimielimiä niiden velvollisuudesta noudattaa unionin primaarioikeutta, kun ne tuottavat unionin johdettua lainsäädäntöä, varsinkin oikeusvaltion ja perusoikeuksien alalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan yhteydessä;

13.  huomauttaa, että EU:n lainsäädännön moitteeton täytäntöönpano ja soveltaminen on olennaista EU:n politiikan toteuttamiseksi perussopimuksissa vahvistetun naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan periaatteen näkökulmasta ja keskinäisen luottamuksen vahvistamiseksi ja edistämiseksi julkisten toimielinten välillä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla samoin kuin toimielinten ja kansalaisten välillä, ja muistuttaa myös, että luottamus ja oikeusvarmuus toimivat molemmat hyvän yhteistyön ja EU:n lainsäädännön tehokkaan soveltamisen perustana;

14.  on huolissaan siitä, että joissakin jäsenvaltioissa on merkittäviä puutteita EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa etenkin jätehuollon, jäteveden käsittelyinfrastruktuurin ja ilmanlaadun raja-arvojen noudattamisen osalta;

15.  korostaa, että työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, unionin kansalaiset ja muut sidosryhmät ovat tärkeässä osassa, kun valvotaan sitä, miten jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat sitä, ja kun tässä yhteydessä havaituista puutteista raportoidaan; pitää siksi myönteisenä kansalaisten entistä parempaa tietoisuutta unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta sekä väärinkäytösten paljastajien keskeistä asemaa yksityisellä ja julkisella sektorilla; korostaa, että unionin kansalaisilla on oikeus siihen, että heille tiedotetaan ensimmäiseksi selkeällä, tosiasiallisesti helposti saatavilla olevalla, avoimella ja oikea-aikaisella tavalla siitä, onko annettu kansallisia säädöksiä unionin lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä mitä säädöksiä on annettu ja mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat unionin lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisesta;

16.  panee merkille sen, kuinka tärkeänä komissio pitää EU:n lainsäädännön oikea-aikaista ja asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä sellaisten selkeiden sisäisten puitesäännösten olemassaolon, jotka edellyttävät jäsenvaltioita asettamaan tämän tavoitteen ensisijaiseksi, jotta voidaan välttää EU:n lainsäädännön rikkominen; katsoo, että samalla on varmistettava, että yksityishenkilöt ja yritykset pystyvät hyötymään tähän liittyvästä tehokkaasta ja vaikuttavasta täytäntöönpanosta;

17.  toteaa kuitenkin, että lainsäädännön täytäntöönpanon epärealistiset määräajat saattavat tehdä noudattamisen mahdottomaksi jäsenvaltioille ja ne voivat olla merkkinä myöhäisen täytäntöönpanon epäsuorasta hyväksymisestä; kehottaa unionin toimielimiä sopimaan asetusten ja direktiivien täytäntöönpanon realistisemmasta aikataulusta, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon tarkistukseen ja kuulemisiin tarvittava aika; katsoo, että komission olisi esitettävä raportteja, yhteenvetoja ja lainsäädäntöä koskevia tarkistuksia lainsäätäjien sopimina päivinä ja sovellettavien säännösten mukaisesti;

18.  toteaa, että vuonna 2016 oli saatettava 70 direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä oli enemmän kuin vuonna 2015, jolloin tällaisia direktiivejä oli 56; on huolissaan myöhäistä osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien uusien rikkomusten määrän jyrkästä noususta 543:sta 847:ään; pitää valitettavana, että vuoden 2016 lopussa oli edelleen avoinna 868 tapausta, jotka koskivat myöhäistä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, mikä merkitsee 67,5 prosentin lisäystä verrattuna vuoden 2015 lopussa avoinna olleisiin 518 tapaukseen;

19.  on huolissaan siitä, että vuonna 2015 jäsenvaltiot eivät pystyneet täyttämään kaikkia sitoumuksiaan ja esittämään selittäviä asiakirjoja yhdessä sellaisten toimien kanssa, joita ne olivat toteuttaneet saattaakseen direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä; katsoo, että monien selittävien asiakirjojen epätasainen laatu huomioon ottaen komission olisi annettava jäsenvaltioille nykyistä enemmän apua asiakirjojen valmistelussa ja vastaavuustaulukoiden laatimisessa;

20.  korostaa, että jos naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua koulutuksessa, työssä ja ammatissa, samapalkkaisuutta sekä naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla koskevaa voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä sekä työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen poistamiseksi annettuja voimassa olevia säännöksiä ei saateta ajallaan ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä, kansalaiset ja yritykset eivät pääse hyötymään EU:n lainsäädännön mukaan heille kuuluvista eduista;

21.  korostaa, että EU:n perustana on oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen (SEU 2 artikla); toteaa, että unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden on noudatettava täysin perussopimusten ja Euroopan perusoikeuskirjan mukaisia perusoikeuksia; toistaa, että jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten toimien ja laiminlyöntien tarkka seuranta on erittäin tärkeää;

22.  toistaa olevansa huolissaan parlamentille esitettyjen vetoomusten ja komissiolle esitettyjen valitusten lukumäärästä sellaisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa, jotka komissio on jo oletetusti ratkaissut;

23.  korostaa, että on tärkeää turvata EU:n oikeusjärjestyksen eheys, mukaan luettuina primaarioikeus, sekundaarioikeus ja ei-sitovat säädökset; kehottaa tästä syystä hyväksymään ajoissa lainsäädäntöaloitteet ja muut aloitteet, joita kansalaisille tarkoitetun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteutuminen edellyttää; kehottaa komissiota noudattamaan mahdollisimman suurta avoimuutta ja johdonmukaisuutta toimissaan sellaisen uuden kehyksen luomiseksi, joka koskee unionin lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa, esimerkkinä EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisen kehyksen luomista, joka koskee oikeudenmukaista ja tasapainoista kehitystä, työllisyyttä, sosiaaliasioita sekä osallistamiseen liittyviä kysymyksiä suhteessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin;

24.  toistaa komissiolle 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä pyynnön, että se esittäisi ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaksi unionin sopimukseksi yhdistäen näin relevantit vuotuiset temaattiset kertomuksensa olemassa olevien seurantamekanismien ja kausittaisten arviointivälineiden tuloksiin ja esittäisi tulokset oikea-aikaisesti; muistuttaa, että komissio toimii perussopimusten valvojana ja sen velvollisuutena on SEUT 298 artiklassa sekä Euroopan perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklassa määrättyjä hyvän ja tehokkaan hallinnon periaatteita täysin noudattaen seurata ja arvioida unionin oikeuden asianmukaista täytäntöönpanoa sekä sitä, miten jäsenvaltiot ja kaikki unionin toimielimet ja elimet noudattavat perussopimusten periaatteita ja tavoitteita, ja sen on täytettävä sitoumuksensa ja autettava jäsenvaltioita aktiivisesti tiettyjen direktiivien ja asetusten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä niiden täytäntöönpanossa; suosittelee siksi tämän tehtävän ottamista huomioon edellä mainitussa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevassa politiikkasyklissä vuoden 2018 jälkeen, sen relevanteissa vuotuisissa temaattisissa kertomuksissa yhdessä olemassa olevien seurantamekanismien ja kausittaisten arviointivälineiden tulosten kanssa ja kehottaa esittämään tulokset oikea-aikaisesti;

25.  muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota valvomaan, ohjaamaan ja tukemaan ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanoa entistä aktiivisemmin;

26.  pitää myönteisenä komission sitoutumista siihen, että se auttaa aktiivisesti jäsenvaltioita saattamaan unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön laatimalla tiettyjä direktiivejä ja asetuksia koskevia täytäntöönpanosuunnitelmia;

27.  katsoo, että kun otetaan huomioon parlamentin osavastuu EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti ja sen SEU 14 artiklan mukainen komission poliittista valvontaa koskeva tehtävä, parlamentille olisi automaattisesti ilmoitettava jokaisesta aloitetusta EU Pilot ‑menettelystä ja käynnistetystä rikkomusmenettelystä ja sille olisi myönnettävä asianmukainen pääsy näihin menettelyihin liittyviin asiakirjoihin erityisesti, kun ne ovat saaneet alkunsa vetoomuksista, samalla kun noudatetaan tapausten onnistuneen käsittelyn edellyttämiä tarvittavia luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä;

28.  ehdottaa, että jäsenvaltioiden edustajat olisivat useammin mukana vetoomusvaliokunnassa käytävien vetoomuskeskustelujen aikana;

29.  panee merkille EU:n lainsäädännön soveltamisen riittämättömän tason jäsenvaltioissa, mistä kertovat komissiolle esitettyjen kantelujen suuri määrä sekä Euroopan parlamentille osoitettujen vetoomusten runsaus; pitää myönteisenä komission joulukuussa 2016 esittämässä tiedonannossa ilmaistua komission aietta käyttää entistä enemmän ennalta ehkäiseviä välineitä, kuten pakettikokouksia, täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivoja, asiantuntijaryhmiä ja erityisiä verkkoja, kuten SOLVIT-verkkoa, ja tukea valmiuksien kehittämistä jäsenvaltioissa EU:n lainsäädännön panemiseksi täytäntöön; kehottaa komissiota käyttämään SEUT 197 artiklaa tämän uuden täytäntöönpanopolitiikan toteuttamiseksi täydessä kumppanuudessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten kanssa; kehottaa komissiota parantamaan esitettyjen vetoomusten käsittelyä antamalla nopeita ja seikkaperäisiä vastauksia;

30.  toteaa, että vaikka vireillä on edelleen 95 rikkomistapausta ja vaikka unionin tuomioistuin on antanut tuomion noudattamisen laiminlyönnistä jäsenvaltioissa, vain kolmessa näistä tapauksista komissio on vienyt asian käsittelyn tuomioistuimeen SEUT 260 artiklan nojalla; pitää erittäin tärkeänä sen takaamista, että tuomioistuimen päätökset pannaan täytäntöön täysin ja oikea-aikaisesti ja että tarvittaessa käytetään täysin SEUT 279 artiklan määräyksiä niin, että estetään kaikenlainen EU:n lainsäädännön ja tuomioistuimen toimivallan heikentäminen; kehottaa komissiota käsittelemään tilannetta ja raportoimaan saavutetusta edistyksestä säännöllisesti Euroopan parlamentille;

31.  korostaa, että perussopimukset ja unionin perusoikeuskirja(12) sitovat kaikkia unionin toimielimiä;

32.  suosittelee, että kaikkiin demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeviin parlamenttien välisiin keskusteluihin on otettava mukaan myös kansalaisyhteiskunta ja kansalaiset esimerkiksi parlamentille osoitettavien vetoomusten ja Euroopan kansalaisaloitteen avulla;

33.  korostaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä tehtyjä yhteisymmärryspöytäkirjoja ei pidetä SEUT 288 artiklassa tarkoitettuina EU:n säädöksinä;

34.  korostaa tehokkuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden merkitystä unionin toimielinten laatiessa ja soveltaessa unionin lainsäädäntöä; korostaa erityisesti demokraattisen vastuuvelvollisuuden periaatetta sekä parlamentin roolia sen varmistamisessa samoin kuin EU:n perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklassa tarkoitettua unionin kansalaisten oikeutta oikeussuojaan ja hyvään hallintoon; huomauttaa, että nämä oikeudet ja periaatteet edellyttävät, että kansalaisille on taattava asianmukainen ja helppo mahdollisuus tutustua heitä koskeviin säädösehdotuksiin; toteaa, että näiden samojen oikeuksien ja periaatteiden olisi oltava ensiarvoisen tärkeitä myös jäsenvaltioille niiden laatiessa ehdotuksia säädöksiksi, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön EU:n lainsäädäntöä;

35.  kehottaa komissiota mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan lisäämään unionin varoja, jotka on tarkoitettu ”viranomaisten ja sidosryhmien institutionaalisten valmiuksien ja tehokkaan julkishallinnon edistämiseen” ja joihin kuluu esimerkiksi Euroopan sosiaalirahasto, jotta voidaan edistää sosiaalista hyvinvointia ja talouskehitystä ja parantaa hyödyllisen lainsäädännön tehokkuutta; kehottaa komissiota soveltamaan täysin SEUT 197 artiklaa edistääkseen jäsenvaltioiden valmiuksien kehittämistä EU:n lainsäädännän täytäntöönpanemiseksi ja sen täytäntöönpanon valvomiseksi;

36.  kehottaa komissiota kehittämään välineitä, joiden avulla on tarkoitus auttaa jäsenvaltioita tunnistamaan kansallisen lainsäädännön osaksi siirtämiseen liittyviä ongelmia, käsitellä niitä rikkomusmenettelyjen aikaisessa vaiheessa ja auttaa löytämään yhteisiä ratkaisuja;

37.  muistuttaa, että kaikkein näkyvimpiin rikkomusmenettelyihin johtanut lainsäädäntö on seurausta direktiiveistä; muistuttaa, että asetukset ovat velvoittavia ja sellaisenaan sovellettavia kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa tämän vuoksi komissiota turvautumaan mahdollisuuksien mukaan asetuksiin suunnitellessaan lainsäädäntöehdotusten antamista; katsoo, että tällä lähestymistavalla voitaisiin pienentää ylisääntelyn riskiä;

38.  muistuttaa, että ennakkoratkaisut auttavat selventämään tapaa, jolla unionin oikeutta on sovellettava; katsoo, että tähän menettelyyn turvautuminen mahdollistaa unionin lainsäädännön yhdenmukaisen tulkinnan ja täytäntöönpanon; kehottaa siksi komissiota valvomaan entistä tehokkaammin, että kansalliset tuomioistuimet pyytävät Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisuja niille SEUT 267 artiklassa asetetun velvollisuuden mukaisesti; rohkaisee tämän vuoksi kansallisia tuomioistuimia saattamaan asioita Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun niissä on epäselvyyksiä, ja välttämään näin rikkomusmenettelyjä;

39.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten se valvoo sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 12. heinäkuuta 2016 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2016/1164(13) täytäntöönpanoa, ja kehottaa käynnistämään tarvittaessa rikkomusmenettelyjä ja kiinnittämään erityistä huomiota väärään tai huonoon soveltamiseen;

40.  pitää myönteisinä komission jatkuvia toimia EU:n ympäristösääntöjen täytäntöönpanon valvomiseksi, jotta kaikille jäsenvaltioille ja talouden toimijoille voidaan tarjota yhtäläiset toimintaedellytykset ja jotta voidaan käsitellä puutteita EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa, ja kehottaa tarvittaessa käyttämään rikkomusmenettelyjä; korostaa kuitenkin EU:n ympäristösääntöjen tiedossa olevia rajoituksia, mikä koskee erityisesti ympäristövastuudirektiiviä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin 26. lokakuuta 2017 antaman päätöslauselman ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanosta(14); toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa oikeutta terveelliseen ympäristöön heikentävät merkittävät puutteet EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa erityisesti, kun on kyse ilman ja veden pilaantumisen estämisestä, jätehuollosta ja jäteveden käsittelyinfrastruktuurista; korostaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täysimittainen täytäntöönpano voisi säästää EU:n taloudessa 50 miljardia euroa vuosittain ennen kaikkea terveyskustannuksina ja suorina ympäristökustannuksina;

41.  korostaa, että EU:n säännöstö käsittää myös EU:n tekemiä kansainvälisiä sopimuksia; panee erittäin huolestuneena merkille, etteivät EU:n ympäristösäännöt välttämättä vastaa tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevaa Århusin yleissopimusta(15), sillä ne eivät takaa riittävää oikeuden saatavuutta ympäristöjärjestöille ja yleisön edustajille; kehottaa siksi komissiota kiinnittämään huomiota Århusin yleissopimuksen noudattamista käsittelevän komitean havaintoihin ja suosituksiin(16) sekä neuvoston 17. heinäkuuta 2017 vahvistamaan kantaan(17) ja tutkimaan tapoja noudattaa Århusin yleissopimusta tavalla, joka vastaa unionin oikeusjärjestyksen perusperiaatteita ja sen oikeudellisen tarkastelun järjestelmää;

42.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota turvapaikka- ja muuttoliikealalla hyväksyttyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoon, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen periaatteiden mukaisia, kehottaa tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sellaisten vaikeuksien voittamiseksi, joita ne mahdollisesti kohtaavat täytäntöönpanon yhteydessä, ja kehottaa käynnistämään tarpeen vaatiessa rikkomusmenettelyjä; panee huolestuneena merkille, että tietyt jäsenvaltiot eivät noudata turvapaikkoja ja muuttoliikettä koskevia velvoitteitaan erityisesti, kun kyseessä ovat turvapaikanhakijoiden siirrot; korostaa tarvetta käsitellä yhteisvastuun puutetta joidenkin jäsenvaltioiden välillä turvapaikka- ja muuttoliikeasioissa niin, että kaikki jäsenvaltiot täyttäisivät velvoitteensa; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhä yleisempää ihmiskauppaa, jonka tarkoituksena on työvoiman hyväksikäyttö tai seksuaalinen hyväksikäyttö;

43.  kehottaa komissiota reagoimaan vaikuttavasti kehittyvään muuttoliike- ja turvallisuustilanteeseen panemalla Euroopan muuttoliikeagendan ja siihen liittyvät täytäntöönpanopaketit täytäntöön tehokkaasti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan palautusdirektiivin (2008/115/EY)(18) täytäntöön asianmukaisesti ja kehottaa raportoimaan säännöllisesti Euroopan muuttoliikeagendan täytäntöönpanosta;

44.  kehottaa komissiota tarkistamaan, miten nollatuntisopimukset vastaavat EU:n työlainsäädäntöä ja osa-aikaisista työntekijöistä annettua direktiiviä, koska vuonna 2016 on vastaanotettu useita vetoomuksia epävarmoista työsuhteista;

45.  pitää myönteisenä, että kertomuksessa pidetään tärkeänä parlamentin roolia, kun se kiinnittää kysymysten ja vetoomusten avulla komission huomion puutteisiin unionin oikeuden soveltamisessa jäsenvaltioissa; huomauttaa, että kun kansalliset parlamentit valvovat tiiviimmin maidensa hallituksia näiden osallistuessa lainsäädäntöprosessiin, näin voidaan edistää unionin oikeuden tehokasta soveltamista perussopimuksissa määrätyllä tavalla;

46.  ilmaisee huolensa siitä, että koska monet direktiivit on käännetty epäjohdonmukaisesti unionin virallisille kielille, on todennäköistä, että erilaiset kieliversiot aiheuttavat säädösten erilaisia tulkintoja ja eroja siinä, miten ne saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä; pitää tämän vuoksi valitettavana, että tällainen eri tavoilla tapahtuva direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja erilaiset oikeudelliset tulkinnat eivät paljastu järjestelmällisesti, vaan ainoastaan silloin, kun asiaa selkiytetään Euroopan unionin tuomioistuimen antamilla ratkaisuilla;

47.  toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on keskeinen tehtävä niin valvottaessa unionin säädösesitysten laadintaa kuin varmistettaessa, että jäsenvaltiot panevat EU:n oikeuden asianmukaisesti täytäntöön; kehottaa kansallisia parlamentteja hoitamaan tätä tehtävää ennakoivasti;

48.  katsoo, että samalla, kun komissio pyrkii tuottamaan entistä parempaa ja tehokkaampaa EU:n lainsäädäntöä, on otettava aina huomioon toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen;

49.  toistaa pyyntönsä, että olisi perustettava asiasta vastaaviin pääosastoihin (sisäasioiden, ulkoasioiden ja tutkimuspalvelujen pääosastot) itsenäinen jälkiarviointijärjestelmä, jolla arvioidaan parlamentin yhteispäätösmenettelyssä ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti hyväksymien tärkeimpien unionin säädösten vaikutusta;

50.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota siihen, miten se valvoo sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien korruptiokäytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa, ja kehottaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet kyseisen ilmiön kitkemiseksi;

51.  muistuttaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä siitä, että lainsäädännön oikea-aikaisen ja asianmukaisen soveltamisen varmistaminen jäsenvaltioissa on yksi EU:n ensisijaisista toimista; korostaa, että on tärkeää taata annetun toimivallan periaate sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet SEU 5 artiklan mukaisesti samoin kuin lain edessä yhdenvertaisuuden periaate, jotta voidaan tehostaa EU:n lainsäädännön soveltamisen seurantaa; palauttaa mieliin, että on tärkeää lisätä tietoisuutta niiden voimassa olevien direktiivien säännöksistä, joilla puututaan naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen eri näkökohtiin ja toteutetaan sitä käytännössä;

52.  kehottaa EU:n toimielimiä täyttämään aina velvollisuutensa noudattaa EU:n primaarioikeutta, kun ne tuottavat sekundaarioikeutta ja ei-sitovia säännöksiä, kehittävät toimintapolitiikkoja ja allekirjoittavat sopimuksia unionin ulkopuolisten instituutioiden kanssa, ja kehottaa niitä auttamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä saattaa unionin lainsäädäntö kaikilla aloilla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kehottaa kunnioittamaan unionin arvoja ja periaatteita etenkin ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat jäsenvaltioissa;

53.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että yksittäisillä kantelijoilla on keskeinen rooli tunnistettaessa sellaisia EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan ja soveltamisen laajempia ongelmia, jotka vaikuttavat kansalaisten ja yritysten etuihin;

54.  korostaa, että unionin laajuisten yhdenmukaisten ja kattavien hyvää hallintoa koskevien kodifioitujen sääntöjen puutteen vuoksi kansalaisten ja yritysten ei ole helppoa ymmärtää täysin unionin lainsäädännön mukaisia oikeuksiaan; painottaa siksi, että asetuksen muodossa annettu hyvää hallintoa koskeva kodifioitu säännöstö, jossa vahvistetaan hallinnollisen menettelyn eri näkökohdat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi ja jokaisen oikeus tutustua itseään koskeviin asiakirjoihin, auttaa lujittamaan kansalaisten oikeuksia ja lisäämään avoimuutta; katsoo, että tällainen asetus tekisi nykyisten sääntöjen tulkinnasta entistä saavutettavampaa, selkeämpää ja johdonmukaisempaa, mikä hyödyttäisi kansalaisia, yrityksiä sekä hallintoa ja hallintovirkamiehiä;

55.  muistuttaa, että parlamentti kehotti 15. tammikuuta 2013 ja 9. kesäkuuta 2016 antamissaan päätöslauselmissa hyväksymään asetuksen Euroopan unionin avoimesta, tehokkaasta ja riippumattomasta hallinnosta SEUT 298 artiklan nojalla, ja panee merkille, etteivät parlamentin pyynnöt ole johtaneet komission ehdotukseen; kehottaa siksi jälleen kerran komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen Euroopan unionin hallintomenettelylaiksi ja ottamaan siinä huomioon parlamentin asiassa tähän mennessä toteuttamat toimet;

56.  korostaa, että ympäristönäkökohtien puutteellinen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin on yksi ympäristölainsäädännön ja -politiikan heikon täytäntöönpanon perussyistä;

57.  korostaa tarvetta ylläpitää ympäristönsuojelun sekä terveyden ja elintarviketurvallisuuden korkeaa tasoa;

58.  korostaa, että EU:n sääntöjen täytäntöönpanon tehokas valvonta terveyden, elintarviketurvallisuuden ja ympäristön alalla on tärkeää unionin kansalaisille, koska se vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä ja palvelee yleistä etua;

59.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti ympäristöön liittyviä rikkomusmenettelyjä, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus, erityisesti puhdasta ilmaa koskevan lainsäädännön alalla, sekä EU:n lainsäädännön asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamista tulevissa jäsenvaltioissa; kehottaa lisäksi komissiota tiedottamaan kantelun tekijöille asianmukaisesti, avoimesti ja oikea-aikaisesti asianomaisten valtioiden esittämistä perusteluista vastauksessaan kanteluun;

60.  panee merkille, että ympäristöön liittyvien rikkomusmenettelyjen määrä väheni vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna, mutta on huolissaan siitä, että terveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien menettelyjen määrä kasvoi; kehottaa komissiota kiinnittämään tähän erityistä huomiota;

61.  painottaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on EU:n keskeinen periaate, joka on otettava huomioon kaikissa politiikkatoimissa;

62.  korostaa oikeusvaltioperiaatteen ratkaisevaa merkitystä demokraattisen hallinnon kaikkien muotojen legitimiteetin kannalta; painottaa, että tämä on yksi unionin oikeusjärjestyksen kulmakivistä ja siten yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan unionin kanssa;

63.  muistuttaa, että tasa-arvon periaate – samasta työstä maksettavan saman palkan osalta – on ollut kirjattuna unionin perussopimuksiin vuodesta 1957 lähtien (katso SEUT 157 artikla), ja painottaa, että SEUT 153 artiklassa annetaan EU:lle mahdollisuus toimia yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun laajemmalla alalla työssä ja ammatissa;

64.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin tuomioistuimen tätä artiklaa koskevissa tuomioissaan ja laajassa oikeuskäytännössään ilmaisema laaja tulkinta ”samapalkkaisuuden” käsitteestä on varmasti laajentanut mahdollisuuksia torjua sekä välitöntä että välillistä sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää ja kaventaa sukupuolten palkkaeroa, mutta painottaa, että tekemistä riittää vielä EU:ssa edelleen vallitsevan sukupuolten palkkaeron poistamiseksi;

65.  on erittäin pahoillaan siitä, että miesten ja naisten palkkaeron kieltävien oikeudellisten periaatteiden käyttöönotto ei yksinään poista edelleen vallitsevaa sukupuolten palkkaeroa; painottaa, että uudelleenlaaditussa direktiivissä 2006/54/EY edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että kaikki määräykset työehtosopimuksissa, palkka-asteikoissa, palkkasopimuksissa ja yksittäisissä työsopimuksissa, jotka ovat samapalkkaisuuden periaatteen vastaisia, on mitätöitävä tai voidaan mitätöidä tai niitä voidaan muuttaa;

66.  painottaa, että sekä jäsenvaltioiden että komission olisi kiinnitettävä huomiota EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon etenkin samapalkkaisuutta koskevien säännösten osalta; toteaa jälleen pitävänsä tärkeänä naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen valtavirtaistamista monissa EU:n direktiiveissä ja pitää vaihtoehtoisia välineitä arvokkaina työkaluina EU:n oikeuden asianmukaisessa täytäntöönpanossa; palauttaa mieliin, että on tärkeää lisätä tietoisuutta voimassa olevien direktiivien säännöksistä, joilla puututaan naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen eri näkökohtiin ja toteutetaan sitä käytännössä; korostaa, että työehtosopimusneuvottelut voivat antaa mahdollisuuden soveltaa edelleen EU:n oikeutta, joka koskee samaa palkkaa samasta työstä miehille ja naisille, vanhempainvapaita, työoloja sekä työaikoja ja viikoittaista yhteistä lepopäivää, jotta voidaan saavuttaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen naisille ja miehille ja voidaan parantaa heidän tilannettaan työmarkkinoilla;

67.  palauttaa mieliin 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman, jossa kehotettiin hyväksymään EU:n asetus Euroopan unionin hallintomenettelylaista SEUT 298 artiklan nojalla; panee pettyneenä merkille, ettei komissio ole reagoinut parlamentin pyyntöön, joka koski lainsäädäntöehdotuksen esittämistä hallintomenettelylaista;

68.  toteaa, että on tärkeää kerätä tietoja ja mahdollisesti sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja naisten oikeuksien edistämisessä tapahtuneen edistyksen arvioimiseksi;

69.  pitää valitettavina puutteita komission lähestymistavassa eläinten hyvinvointiin, sillä siinä ei oteta huomioon vakavia epäjohdonmukaisuuksia, joista suuri määrä kansalaisia on vetoomusoikeutta hyödyntäessään raportoinut; toistaa kehotuksensa käynnistää uusi EU:n tason strategia, jonka avulla korjataan kaikki nykyiset puutteet ja varmistetaan eläinten hyvinvoinnin kattava ja tehokas suojelu siten, että annetaan selkeä ja kattava lainsäädäntökehys, joka täyttää kaikki SEUT 13 artiklan vaatimukset;

70.  kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti vetoomuksia, jotka liittyvät eri jäsenvaltioista peräisin olevien, saman tuotemerkin alla myytävien elintarvikkeiden laatueroihin; kehottaa komissiota tekemään lopun epäreiluista käytännöistä ja varmistamaan, että kaikkia kuluttajia kohdellaan tasa-arvoisesti;

71.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0385.
(2) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(3) EYVL L 174, 27.6.2001, s. 25.
(4) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(5) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 246.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.
(7) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 126.
(8) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 17.
(9)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
(10)EUVL C 369, 17.12.2011, s. 15.
(11) EUVL C 18, 19.1.2017, s. 10.
(12) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 20. syyskuuta 2016 yhdistetyissä asioissa C‑8/15 P – C-10/15 P Ledra Advertising Ltd (C-8/15 P), Andreas Eleftheriou (C-9/15 P), Eleni Eleftheriou (C-9/15 P), Lilia Papachristofi (C-9/15 P), Christos Theophilou (C-10/15 P), Eleni Theophilou (C-10/15 P) v. Euroopan komissio ja Euroopan keskuspankki (ECLI:EU:C:2016:701).
(13) EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0414.
(15) EUVL L 124, 17.5.2005, s. 4.
(16) ACCC/C/2008/32 (EU), osa II, hyväksytty 17. maaliskuuta 2017.
(17) EUVL L 186, 19.7.2017, s. 15.
(18) EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

Päivitetty viimeksi: 8. tammikuuta 2019Oikeudellinen huomautus