Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2017/2275(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0187/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0187/2018

Keskustelut :

PV 02/07/2018 - 18
CRE 02/07/2018 - 18

Äänestykset :

PV 04/07/2018 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0292

Hyväksytyt tekstit
PDF 145kWORD 50k
Keskiviikko 4. heinäkuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU:n ulkoista strategiaa
P8_TA(2018)0292A8-0187/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 aiheesta ”Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU: n ulkoista strategiaa - seuraavat askeleet” (2017/2275(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman lapsiavioliittojen lopettamisesta(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 16 artiklan sekä muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 23 artiklan,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 hyväksymän yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja sen neljä yleistä periaatetta, jotka ovat syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen etu (3 artikla), oikeus elämään ja kehittymiseen (6 artikla) ja lapsen näkemysten huomioon ottaminen (12 artikla) ja ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(2),

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 16 artiklan,

–  ottaa huomioon suostumusta avioliittoon, vähimmäisavioikää ja avioliittojen kirjaamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2014 ja 19. joulukuuta 2016 antamat päätöslauselmat lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoista,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 29/8 ja 9. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman nro 24/23 toimien tehostamisesta lapsiavioliittojen sekä varhais- ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja lakkauttamiseksi: haasteet, saavutukset, parhaat käytännöt ja puutteet täytäntöönpanossa ja sen 22. kesäkuuta 2017 annetun päätöslauselman 35/16 lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoista humanitaarisissa yhteyksissä,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin valtioiden valtion- ja hallitusten päämiehien kesäkuussa 2015 Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa, hyväksymän kannan lapsiavioliitoista,

–  ottaa huomioon Afrikan lasten oikeuksia ja hyvinvointia käsittelevän komission ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan yhteisen yleisen huomautuksen lapsiavioliitoista,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) 32 ja 37 artiklan ja 59 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) vuotta 2012 koskevan, lapsiavioliittoja vastustavan selonteon ”Marrying Too Young – End Child Marriage”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa koskevassa vuoden 2016 tiedonannossaan esittämät perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(3), ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015(4); ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yksiköiden ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman väliarvioinnista 27. kesäkuuta 2017 julkaistun yhteisen valmisteluasiakirjan ”EU Action Plan on Human Rights and Democracy (2015-2019): Mid-Term Review – June 2017’ (SWD(2017)0254),

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 annetut EU:n tarkistetut suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojaamisesta,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 laaditun kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jossa korostetaan unionin sitoutuneen ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0187/2018),

A.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot rikkovat vakavalla tavalla ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia, kuten tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta, koulutukseen pääsyä ja vapautta hyväksikäytöstä ja syrjinnästä, ja että kyseessä on ongelma, joka ei koske ainoastaan kolmansia maita, vaan jota voi esiintyä myös joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että näiden käytäntöjen lopettaminen kuuluu unionin ulkoisten toimien ensisijaisiin tavoitteisiin naisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien edistämisen saralla; ottaa huomioon, että erilaisissa kansainvälisissä peruskirjoissa ja laeissa, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa, kielletään alaikäisten lasten avioliitot; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitolla on erittäin kielteiset vaikutukset kyseisten henkilöiden ja tällaisista avioliitoista syntyneiden lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja henkilökohtaiseen kehitykseen ja siten koko yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat pakkoavioliiton muoto, koska lapset eivät ikänsä vuoksi kykene antamaan täyttä, vapaata ja tietoon perustuvaa suostumustaan avioliittoon tai sen ajankohtaan; ottaa huomioon, että lapset muodostavat hyvin haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän;

B.  toteaa unionin sitoutuneen lapsen oikeuksien edistämiseen ja katsoo, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot loukkaavat näitä oikeuksia; toteaa, että unioni on sitoutunut suojelemaan ja edistämään kattavasti lapsen oikeuksia ulkopolitiikassaan;

C.  katsoo, että avioliitto ei saa olla laillisesti mahdollinen ilman molempien osapuolten täyttä ja vapaata suostumusta eikä avioliiton vähimmäisikää nuorempien osalta;

D.  ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka ylittää maiden, kulttuurien ja uskontojen rajat; ottaa huomioon, että naimisissa olevia lapsia löytyy maailman kaikilta alueilta Lähi-idästä Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiasta Eurooppaan ja Afrikasta Pohjois-Amerikkaan; ottaa huomioon, että lapsiavioliitoista kärsivät myös pojat, mutta kuitenkin paljon harvemmin kuin tytöt;

E.  ottaa huomioon, että tähän mennessä yli 750 miljoonaa naista on mennyt naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja 250 miljoonaa heistä ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että maailmassa on nykyisin noin 40 miljoonaa naimisissa olevaa tai avoliitossa elävää 15–19-vuotiasta tyttöä; ottaa huomioon, että vuosittain 15 miljoonaa tyttöä menee naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja että heistä neljä miljoonaa solmii avioliiton ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että tähän mennessä 156 miljoonaa poikaa on myös mennyt naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja 25 miljoonaa heistä ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ovat yleisimpiä köyhillä ja heikosti kehittyneillä alueilla; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot vaikuttavat lisääntyvän maailman väestönkasvun myötä; ottaa huomioon, että Unicefin äskettäisessä raportissa arvioidaan, että vuonna 2050 noin 1,2 miljardia nuorta tyttöä on saattanut tulla vihityksi avioliittoon ennen 18 vuoden ikää; ottaa huomioon, että yhdeksän kymmenestä maasta, joissa solmitaan eniten lapsiavioliittoja, on luokiteltu hauraiksi valtioiksi;

F.  ottaa huomioon, että lapsiavioliittojen perimmäiset syyt ovat yleensä köyhyys, koulutuksen puute, syvään juurtunut sukupuolten epätasa-arvo ja stereotypiat, käsitys avioliiton tarjoamasta ”turvasta”, perheen kunnia ja lasten oikeuksien tehokkaan suojelun puuttuminen sekä haitalliset käytännöt, käsitykset, tavat ja syrjivät normit; ottaa huomioon, että näitä asioita pahentavat usein entisestään rajalliset kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ja voimistavat tietyt juurtuneet lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja koskevat sosiaaliset normit;

G.  toteaa lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen olevan yhteydessä suureen varhaisten ja ei-toivottujen raskauksien riskiin, suureen äitiys- ja lapsikuolleisuuteen, vähäisempään perhesuunnitteluun ja korkeamman terveysriskin ei-toivottuihin raskauksiin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen riittämättömään tai olemattomaan saatavuuteen, ja toteaa avioliiton merkitsevän yleensä tyttöjen koulunkäynnin loppumista; toteaa, että joissakin maissa raskaana olevia tyttöjä ja nuoria äitejä jopa kielletään palaamasta kouluun; ottaa huomioon, että lapsiavioliittoihin voi liittyä myös pakkotyötä, orjuutta ja prostituutiota;

H.  ottaa huomioon, että vaikka YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa painotetaan sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla kannustetaan säännölliseen koulunkäyntiin, monet tytöt eivät ole koulutuksen piirissä esimerkiksi siksi, että he eivät pääse kouluihin tai koulut ovat kalliita; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoilla on suhteettoman haitallisia vaikutuksia ja elinikäisiä seurauksia niiden uhreille ja ne vievät hyvin usein kyseisiltä henkilöiltä mahdollisuuden jatkaa opintojaan, koska tytöt usein lopettavat koulunkäynnin häävalmistelujen aikana tai pian häiden jälkeen; ottaa huomioon, että koulutus, myös seksuaalikasvatus, on tehokas keino ehkäistä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja, koska koulutusmahdollisuudet edistävät naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista, työllistymistä, valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan, joten he voivat siten vapautua kaikenlaisesta holhouksesta, joka loukkaa heidän oikeuksiaan, joita ilman naisten ja lasten taloudellinen, oikeudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilanne ja koko yhteiskunnan kehitys heikkenee;

I.  ottaa huomioon, että vuosittain 17 miljoonaa ala-ikäistä saa lapsen, minkä seurauksena he joutuvat kantamaan vastuuta aikuisille kuuluvista asioista ja vaarantavat terveytensä, kouluttautumisensa ja taloudelliset näkymänsä; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot altistavat tytöt varhaisille raskauksille, joihin kohdistuu huomattavia riskejä ja vaikeuksia raskauden aikana samoin kuin synnytyksessä, kun pääsy terveydenhuoltopalvelujen piiriin, kuten hyvin toimiviin terveyskeskuksiin, on erittäin riittämätön tai olematon, mikä johtaa hyvin usein äitiyskuolleisuuteen ja sairastavuuteen; ottaa huomioon, että tarttuvien infektioiden, myös HI-viruksen, tartuntariski on suurempi; toteaa, että raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy matalan tulotason ja keskitulotason maissa; ottaa huomioon, että teiniäitien lasten kuolleisuusaste on noin 50 prosenttia muita korkeampi ja että näillä lapsilla on suurempi fyysisen ja kognitiivisen kehityksen ongelmien riski; ottaa huomioon, että useat ja varhaiset raskaudet voivat myös johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin ja jopa kuolemaan;

J.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ovat vastoin lasten oikeuksia ja tyttöihin ja poikiin kohdistuvan väkivallan muoto ja että sen vuoksi valtioilla on velvollisuus tutkia väitteet, saattaa syylliset oikeuteen ja tarjota oikeussuojakeinoja uhreille, jotka ovat ensisijaisesti naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että nämä avioliitot on tuomittava eikä niitä voida perustella kulttuurisilla tai uskonnollisilla syillä; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot lisäävät sukupuoleen perustuvan väkivallan riskiä ja johtavat usein parisuhde- ja perheväkivaltaan, seksuaaliseen, fyysiseen, psyykkiseen, emotionaaliseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön sekä muihin naisille ja tytöille haitallisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen ja niin kutsuttuihin kunniarikoksiin, ja lisäävät naisten ja tyttöjen riskiä altistua syrjinnälle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle heidän elinaikanaan;

K.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen määrä lisääntyy huomattavasti epävakaissa tilanteissa, aseellisissa konflikteissa sekä luonnon ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa, joissa terveydenhoito ja psykologinen hoito ja mahdollisuus koulutukseen usein puuttuvat ja jolloin elannon hankkimismahdollisuudet ovat usein puutteelliset ja sosiaaliset verkostot ja rutiinit ovat rikkoutuneet; ottaa huomioon, että äskettäisen muuttoliikekriisin aikana jotkut vanhemmat, jotka haluavat suojella lapsiaan, etenkin tyttäriään, seksuaaliselta väkivallalta tai jotka katsovat tyttärensä taloudellisiksi rasitteiksi, katsovat ainoaksi mahdollisuudeksi tyttöjen saattamisen avioliittoon ennen 18 vuoden ikää pitäen sitä tienä ulos köyhyydestä;

L.  toteaa, että Istanbulin yleissopimuksessa pakkoavioliitot luokitellaan naisiin kohdistuvan väkivallan muodoksi ja siinä vaaditaan, että lapsen pakottaminen avioliittoon ja hänen houkuttelemisensa ulkomaille avioliittoon pakottamista varten on kriminalisoitava; ottaa huomioon, että uhrien oikeudellisen, lääketieteellisen ja sosiaalisen tuen puute voi pahentaa tilannetta; ottaa huomioon, että 11 EU:n jäsenvaltioita ei ole vielä ratifioinut yleissopimusta;

M.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton luonteen vuoksi monet tapaukset jäävät ilmoittamatta ja hyväksikäyttötapaukset ylittävät kansainvälisiä rajoja ja kulttuurisia rajoja ja voivat olla ihmiskaupan muoto, joka johtaa orjuuteen, hyväksikäyttöön ja/tai hallintaan;

N.  ottaa huomioon, että Lontoossa järjestettiin heinäkuussa 2014 ensimmäinen Girl Summit -huippukokous, jossa pyrittiin mobilisoimaan kansallisia ja kansainvälisiä pyrkimyksiä naisten sukuelinten silpomisen sekä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen lakkauttamiseksi yhden sukupolven aikana;

O.  toteaa, että tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen, mukaan lukien lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot, torjuminen ja niihin vastaaminen on yksi tavoitteista EU:n toimintasuunnitelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2020;

P.  toteaa, että lapsiavioliitot maksavat kehitysmaille biljoonia dollareita vuoteen 2030 mennessä(5);

Q.  toteaa, että varhais- ja lapsiavioliitot ovat edelleen tabu, johon on puututtava julkisesti, jotta voidaan lopettaa nuorten ja teini-ikäisten tyttöjen päivittäinen kärsimys ja heidän ihmisoikeuksiensa jatkuva rikkominen; toteaa, että yksi keino olisi tukea ja levittää toimittajien, taiteilijoiden, valokuvaajien ja aktivistien työtä, jossa käsitellään varhaisavioliittoja;

1.  toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa sallitaan 16-vuotiaiden avioituminen vanhempien suostumuksella; kehottaa lainsäätäjiä, niin EU:n jäsenvaltioissa kuin kolmansissa maissakin, asettamaan yhtenäisesti avioliiton vähimmäisiäksi 18 vuotta ja hyväksymään tarvittavat hallinnolliset, oikeudelliset ja taloudelliset toimenpiteet, jotta tämä vaatimus voidaan panna tehokkaasti täytäntöön esimerkiksi edistämällä avioliittojen ja syntyneiden lasten rekisteröimistä ja varmistamalla, että tytöillä on pääsy institutionaalisiin tukimekanismeihin, kuten psykososiaaliseen neuvontaan ja suojelumekanismeihin, ja mahdollisuudet taloudelliseen voimaantumiseen; muistuttaa, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja olisi pidettävä kyseessä olevien alaikäisten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vakavana rikkomisena ja että tämä koskee ennen kaikkea oikeutta ilmaista vapaasti suostumuksensa ja oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja psyykkiseen terveyteen, mutta epäsuorasti myös oikeutta saada opetusta ja nauttia kaikista kansalais- ja poliittisista oikeuksista; tuomitsee lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ja katsoo myös, että kaikkea tämän lainsäädännön rikkomista olisi käsiteltävä oikeasuhteisesti ja tehokkaasti;

2.  katsoo, että on tärkeää puuttua lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen moninaisiin syihin, etenkin haitallisiin traditioihin, jatkuvaan köyhyyteen, konflikteihin, käytäntöihin, luonnonkatastrofien seurauksiin, stereotypioihin, sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen oikeuksien, terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyöntiin, asianmukaisten koulutusmahdollisuuksien puutteeseen sekä heikkoon oikeudelliseen ja poliittiseen vastaukseen; toteaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota epäsuotuisessa asemassa olevien yhteisöjen lapsiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään tämän osalta yhteistyötä asiaankuuluvien YK:n elinten ja muiden kumppanien kanssa huomion kiinnittämiseksi lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita saavuttamaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteet ja torjumaan haitallisia tapoja, kuten naisten sukuelinten silpomista, tehokkaammin ja saattamaan tällaisia tapoja vaalivat vastuuseen teoistaan; kannattaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden rahoituksen lisäämistä sukupuolten tasa-arvoa ja koulutusta edistävien kehitysavun mekanismien kautta, jotta parannetaan tyttöjen ja naisten pääsyä koulutukseen sekä vahvistetaan näiden mahdollisuuksia osallistua yhteisönsä kehittämiseen sekä taloudellisiin ja poliittisiin johtotehtäviin keinona puuttua lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin;

3.  toteaa, että lapsi- ja pakkoavioliiton kieltäminen lailla ei yksin takaa näiden käytäntöjen loppumista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan entistä paremmin ja tehostamaan kansainvälisten sopimusten, lainsäädännön ja ohjelmien täytäntöönpanon valvontaa, myös diplomaattisissa suhteissa kolmansien maiden hallitusten ja järjestöjen kanssa, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin liittyvien kysymysten tarkastelemiseksi; kehottaa pyrkimään kaikin keinoin valvomaan laissa vahvistettuja kieltoja ja täydentämään niitä laajemmalla lainsäädännöllä ja politiikalla; on tietoinen, että tämä edellyttää kattavien ja holististen toimintapolitiikkojen, strategioiden ja ohjelmien omaksumista ja täytäntöönpanoa, myös avioliittoa koskevien syrjivien säännösten kumoamista ja positiivisten toimien hyväksymistä tyttölasten aseman parantamiseksi;

4.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo, kunnioituksen puute tyttöjä ja naisia kohtaan sekä itsepintainen sitoutuminen kulttuurisiin ja sosiaalisiin perinteisiin, jotka edistävät tyttöjen ja naisten syrjinnän jatkumista, on yksi lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjunnan suurimmista esteistä; toteaa myös lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen yhteyden kunniaväkivaltaan ja kehottaa tutkimaan huolellisesti tällaiset rikokset sekä saattamaan syytetyt oikeuden eteen; toteaa lisäksi, että myös pojat ja nuoret miehet voivat joutua tällaisen väkivallan uhreiksi; kehottaa puuttumaan näihin käytäntöihin kaikissa asiaa koskevissa EU:n ohjelmissa ja EU:n poliittisessa vuoropuhelussa kumppanimaiden kanssa sekä koulutuksen ja tietoisuuden lisäämiskampanjoissa kumppanimaissa;

5.  huomauttaa, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton torjumiseksi koko maailmassa Euroopan unionin on maailmanlaajuisen kehityspolitiikan ja ihmisoikeuksien pääasiallisena toimijana otettava johtava rooli yhteistyössä alueellisten järjestöjen ja paikallisten yhteisöjen kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden lainvalvontaviranomaisten ja oikeusjärjestelmien kanssa sekä tarjoamaan koulutusta ja teknistä tukea lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot kieltävän lainsäädännön hyväksymiseen ja valvomiseen, jotta poistetaan tyttöjen ja naisten oikeuksia ja vapauksia rajoittavat lait, sosiaaliset normit ja kulttuuriperinteet; kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen kaltaisia aloitteita, joilla keskitytään poistamaan kaikkia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja;

6.  kehottaa tästä syystä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, sisällyttämään asiaa koskevaan kansalliseen lainsäädäntöönsä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton täydellisen kiellon, valvomaan rikosoikeuden täytäntöönpanoa ja ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa sen tätä koskevien toimien koordinoimiseksi; korostaa, että on tärkeää taata riittävä ja pitkäaikainen tuki naisille, pakolaisille ja vailla huoltajaa oleville ja siirtymään joutuneille lapsille tarkoitetuille turvakodeille, jotta kukaan ei jää vaille suojelua resurssien puutteen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan lainsäädännössä vahvistettua avioliiton alaikärajaa ja seuraamaan tilannetta keräämällä sukupuolittain eriteltyä tietoa ja näyttöä tähän liittyvistä tekijöistä, jotta voidaan paremmin arvioida ongelman laajuutta; kehottaa komissiota luomaan eurooppalaisen tietokannan, jossa on tietoa myös kolmansista maista ja jonka avulla voitaisiin valvoa pakkoavioliittoilmiötä;

7.  kannustaa Euroopan unionia tarjoamaan ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkansa yhteydessä strategista sopimusta kumppaneilleen ja vaatimaan tätä tarkoitusta varten seuraavaa:

   a) lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen kieltäminen sen kaikissa kumppanimaissa poistamalla kaikki porsaanreiät ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisen lainsäädännön soveltaminen, mukaan lukien kaikkien sellaisten säädösten poistaminen, jotka voivat mahdollistaa lapsi-, varhais- tai pakkoavioliitot, olla niiden perusteena ja aiheuttaa niitä, mukaan lukien säädökset, joiden avulla raiskauksiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kaappauksiin, ihmiskauppaan tai orjuuden nykyaikaisiin muotoihin syyllistyneet henkilöt voivat välttyä tuomiolta ja rangaistukselta sillä edellytyksellä, että he menevät naimisiin uhrinsa kanssa, erityisesti kumoamalla tällaiset lait tai muuttamalla niitä;
   b) tämän kiellon noudattaminen ja soveltaminen kaikilla tasoilla heti, kun laki on tullut voimaan, ja mitattavissa olevia progressiivisia tavoitteita sisältävien kattavien ja holististen strategioiden ja ohjelmien laatiminen lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi ja riittävästä rahoituksesta ja arvioinnista huolehtiminen, erityisesti varmistamalla oikeussuojan saatavuus ja vastuumekanismit ja oikeussuojakeinot;
   c) kumppanimaiden hallitukset osoittavat kestävää johtajuutta ja poliittista tahtoa lopettaa lapsiavioliitot ja kehittävät kattavat oikeudelliset kehykset ja toimintasuunnitelmat selkeine välitavoitteineen ja aikatauluineen lapsiavioliittoja ehkäisevien toimenpiteiden yhdentämiseksi eri aloilla sekä vaativat poliittista, taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja kansalaisyhteiskunnan ympäristöä, jossa naisia ja tyttöjä suojellaan, heidän asemaansa parannetaan ja tuetaan sukupuolten tasa-arvoa;
   d) tähän tavoitteeseen pääsyn edellyttämien resurssien käyttöönottaminen siten, että mahdollistetaan tämä yhteistyö kaikille institutionaalisille toimijoille, kuten oikeuslaitokselle, koulutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille, lainvalvontaviranomaisille, yhteisöjen johtajille ja uskonnollisille johtajille sekä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton torjunnan alalla toimiville kansalaisjärjestöille;
   e) julkisen tuen viranomaisille osoitetun määrän tekeminen riippuvaiseksi siitä, millä tavoin tuensaajamaa sitoutuu noudattamaan erityisesti ihmisoikeusvaatimuksia, lapsi- ja pakkoavioliiton torjuntaa koskevat määräykset mukaan luettuina;
   f) YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) ja YK:n lastenrahaston (Unicef) ohjelmaa toteutetaan kolmenkeskisessä yhteistyössä, johon osallistuvat kyseiset järjestöt, Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja niiden alalla työskentelevät kansalaisjärjestöt ja kumppanimaat ja jolla pyritään torjumaan lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja toteuttamalla budjetoituja kansallisia toimintasuunnitelmia siten, että etusijalle asetetaan ohjelmat ja menetelmät, joilla voidaan ylittää kyseiset kulttuuriset, uskonnolliset ja heimokulttuureihin liittyvät käytännöt, jotka ovat todellisuudessa erittäin vakavia loukkauksia lasten oikeuksia ja tyttöjen ihmisarvoa vastaan; kehottaa puuttumaan tässä yhteistyössä myös kunniaväkivaltaan liittyviin kysymyksiin;
   g) tukeutuminen kyseisten ohjelmien täytäntöönpanossa asiaa koskeviin sopimuksiin ja teksteihin sekä YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) yhteydessä hyväksymiin tavoitteisiin ja välitavoitteisiin, kuten tavoite 3 (”taataan terveellinen elämä ja hyvinvointi kaikenikäisille”), tavoite 4 (”taataan kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet”), tavoite 16 (”edistetään oikeudenmukaisia, rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia”, erityisesti ”lopetetaan kaikki lapsiin kohdistuva pahoinpitely, hyväksikäyttö, ihmiskauppa ja kaikki väkivallan muodot sekä lasten kiduttaminen”);
   h) tukeutuminen kyseisten ohjelmien täytäntöönpanossa myös kestävän kehityksen tavoitteeseen 5 (”saavutetaan sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistetaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia”), mukaan luettuna mahdollisuus saada perhesuunnittelupalveluja ja nauttia kaikenlaisista julkisista ja yleisesti saatavilla olevista seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista, kuten nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ja raskauden laillinen ja turvallinen keskeytys; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tässä yhteydessä SheDecides-liikettä ja lupaamaan lisärahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen kansainväliseen tukeen, myös turvallisiin abortteihin ja aborteista tiedottamiseen, ja vastustamaan näin Yhdysvaltojen hallituksen vuoden 2017 alussa käyttöön ottamaa global gag -sääntöä;
   i) lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja koskevien kysymysten ottaminen esiin ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Stavros Lambrinidisin ja kolmansien maiden välillä käynnissä olevassa vuoropuhelussa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan sukupuolinäkökulman rauhanrakentamis- ja konfliktien jälkeisiin jälleenrakennusohjelmiin, kehittämään taloudellisia toimintaedellytyksiä ja koulutusohjelmia tytöille ja naisille, jotka ovat varhais- ja pakkoavioliiton uhreja, ja helpottamaan heidän pääsyään terveys- ja lisääntymisterveyspalveluihin konfliktialueilla;

8.  katsoo, että on erittäin tärkeää luoda kunnioittavaa vuoropuhelua yhteisöjen johtajien kanssa ja lisätä tietoisuutta yleensä ja etenkin riskiryhmään kuuluvien henkilöiden tietoisuutta turvautumalla koulutus- ja tiedotuskampanjoihin ja sosiaalisiin verkostoihin sekä uusiin medioihin lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjunnassa; kehottaa tämän vuoksi kehittämään monialaisia hallinnollisia, oikeudellisia, yhteiskunnallisia ja diplomaattisia toimia näiden käytäntöjen ehkäisemiseksi; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä paikallisyhteisöissä keskeisten sidosryhmien, kuten teini-ikäisten opiskelijoiden, opettajien, vanhempien, uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen johtajien kanssa, yhteisöpohjaisissa‑ ohjelmissa tai tiedotuskampanjoissa tietoisuuden lisäämiseksi lapsiavioliittojen kielteisistä vaikutuksista lapsiin, perheisiin ja yhteisöihin, lapsiavioliittoja ja sukupuolten eriarvoisuutta koskevasta voimassaolevasta lainsäädännöstä ja rahoituksen saatavuudesta siihen puuttumiseksi;

9.  katsoo, että naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien parantaminen koulutuksen, sosiaalisen tuen ja taloudellisten mahdollisuuksien kautta on ratkaisevan tärkeää näiden käytäntöjen torjumiseksi; suosittelee, että EU edistäisi naisten ja tyttöjen yhdenvertaista oikeutta koulutukseen ja korostaisi erityisesti maksutonta ja laadukasta alemman ja ylemmän perusasteen koulutusta ja sisällyttäisi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan opetuksen koulujen opetussuunnitelmiin sekä tarjoaisi tyttöjen perheille taloudellisia kannustimia ja/tai tukea kouluun ilmoittautumisessa ja koulunkäynnissä; korostaa tarvetta varmistaa pakolaislapsille täysimääräinen pääsy koulutukseen ja edistää pakolaisten kotouttamista ja osallistamista kansallisiin koulutusjärjestelmiin; on tietoinen tarpeesta tukea ja suojella henkilöitä, joihin kohdistuu lapsi-, varhais- tai pakkoavioliiton riski, sekä sellaiseen jo joutuneita ja tarjota heille koulutuspalveluja, psykososiaalisia tukipalveluja, majoituspalveluja ja muita laadukkaita sosiaalipalveluja sekä mielenterveyteen, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja lääketieteelliseen hoitoon liittyviä palveluja;

10.  kehottaa Euroopan unionia huolehtimaan siitä, että valtion virkamiehet, myös diplomaattihenkilöstö, sosiaalityöntekijät, uskonnolliset johtajat ja yhteisöjen johtajat, kaikki lainvalvontavirastot, kolmansien maiden oikeuslaitokset, opettajat ja kasvattajat sekä muut mahdollisten uhrien kanssa tekemisissä olevat henkilöt saavat koulutusta, jotta he osaavat reagoida lapsiavioliittoihin ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, kykenevät paremmin havaitsemaan tytöt ja pojat, joita uhkaa pakko- ja lapsiavioliitto, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta tai muut ihmisoikeuksien tai ihmisarvon vastaiset käytännöt, tukemaan näitä tyttöjä ja poikia ja toimimaan tehokkaasti varmistaakseen, että näiden henkilöiden oikeuksia kunnioitetaan;

11.  kehottaa Euroopan unionia huolehtimaan siitä, että lainvalvontaviranomaiset saavat koulutusta, jotta he kykenevät paremmin vaatimaan sellaisten nuorten tyttöjen oikeuksien noudattamista, joita uhkaa pakko- ja lapsiavioliitto, perheväkivalta, raiskaus tai muut ihmisarvon vastaiset käytännöt;

12.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan maahanmuuttajanaisille ja -tytöille itsenäisen oleskeluluvan, joka ei ole riippuvainen heidän puolisojensa tai kumppaniensa asemasta, erityisesti fyysisen ja psyykkisen väkivallan, myös järjestettyjen tai pakkoavioliittojen uhreille, ja takaamaan, että heidän suojelemisekseen toteutetaan kaikki tarvittavat hallinnolliset toimenpiteet, mihin kuuluu myös tosiasiallinen pääsy tukeen ja suojelumekanismeihin;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan suojelutoimenpiteiden tukemista ja vahvistamista kolmansissa maissa, esimerkiksi turvakotien tukemista sekä oikeudellisen, lääketieteellisen ja tarvittaessa konsulituen saatavuutta lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen uhreille;

14.  on tietoinen, että ihmisoikeuksien ja perusarvojen, kuten ihmisarvon, kunnioittamiseen sitoutuneen Euroopan unionin on toimittava ehdottoman moitteettomasti jäsenvaltioidensa tasolla, ja kehottaa komissiota käynnistämään laajan tiedotuskampanjan ja perustamaan lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjumista koskevan eurooppalaisen teemavuoden;

15.  kannattaa voimakkaasti globaalia Girls Not Brides -kumppanuutta lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja tyttöjen auttamiseksi hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan;

16.  on tyytyväinen Afrikan unionin käynnissä olevaan kampanjaan lapsiavioliittojen lopettamiseksi sekä Royal Commonwealth Societyn kaltaisten järjestöjen työhön, jossa pyritään lisäämään toimia lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja sukupuolten eriarvoisuuteen puuttumiseksi;

17.  painottaa, että on kiireesti lisättävä miesten ja poikien tietoa asiasta ja koulutettava heitä, jotta saadaan heidän tukensa ihmisoikeuksien, lasten ja naisten oikeudet mukaan luettuina, vaalimiseksi toteutettaville toimille;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0379.
(2) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 57.
(3) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf
(4) https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_action_plan_on_human_rights_and_democracy_en_2.pdf
(5) Wodon, Quentin T.; Male, Chata; Nayihouba, Kolobadia Ada; Onagoruwa, Adenike Opeoluwa; Savadogo, Aboudrahyme; Yedan, Ali; Edmeades, Jeff; Kes, Aslihan; John, Neetu; Murithi, Lydia; Steinhaus, Mara; Petroni, Suzanne, Economic Impacts of Child Marriage: Global Synthesis Report, Economic Impacts of Child Marriage, Washington, D.C., World Bank Group, 2017.

Päivitetty viimeksi: 7. marraskuuta 2019Oikeudellinen huomautus