Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2063(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0237/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0237/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 04/07/2018 - 9.7

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0298

Hyväksytyt tekstit
PDF 126kWORD 43k
Keskiviikko 4. heinäkuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
P8_TA(2018)0298A8-0237/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08072018/2063(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0807),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 (COM(2017)0008 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0237/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Tunisian kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta sekä sen suhteellisuutta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta määriteltäessä valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Tunisiaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artikla kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Tunisiaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Tunisian toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Tunisian toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Tunisian hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Tunisian toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Tunisian toimivaltaisilta viranomaisilta Tunisian muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Tunisian toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Tunisian kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus sekä oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Tunisian Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Tunisiassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Tunisian on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Tunisian hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.

Päivitetty viimeksi: 7. marraskuuta 2019Oikeudellinen huomautus