Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 15. maaliskuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Malediivien tilanne
 Ihmisoikeuksien puolustajien pidätykset Sudanissa ja etenkin Saharov-palkinnon saaneen Salih Mahmoud Osmanin tapaus
 Armomurhat Ugandassa
 EU:n ja Komorien kalastuskumppanuussopimuksen irtisanominen ***
 EU:n ja Komorien kalastuskumppanuussopimuksen irtisanominen (päätöslauselma)
 Europass: taitojen ja tutkintojen alan puitteet ***I
 Luova Eurooppa -ohjelma (2014–2020) ***I
 Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainti ***I
 Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja *
 Yhteinen yhteisöveropohja *
 Vuoden 2019 talousarvion suuntaviivat – Pääluokka III
 Syyrian tilanne
 Yhdysvaltojen hyökkäys EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea kohtaan (Espanjan oliivit)

Malediivien tilanne
PDF 174kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 Malediivien tilanteesta (2018/2630(RSP))
P8_TA(2018)0079RC-B8-0168/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Malediivien tilanteesta ja erityisesti 16. syyskuuta 2004(1), 30. huhtikuuta 2015(2), 17. joulukuuta 2015(3) ja 5. lokakuuta 2017 antamansa(4) päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 2. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Malediivien korkeimman oikeuden 1. helmikuuta 2018 antamasta ratkaisusta(5) ja 6. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Malediivien tilanteesta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin edustuston yhteisymmärryksessä Colombossa sijaitsevien ja Malediiveille akkreditoitujen EU:n edustustojen päälliköiden kanssa 30. tammikuuta 2018 antaman yhteisen paikallisen julkilausuman parlamentin jäsenen Faris Maumoonin uudesta pidätyksestä(7),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Malediivit on,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli Malediivit on,

–  ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan virallisen virkamatkan Malediiveille 29.–31. lokakuuta 2017,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin 7. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajiston 6. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Malediivien tilanteesta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston Malediiveista antamat päätelmät, sellaisina kuin neuvosto ne hyväksyi 26. helmikuuta 2018 pitämässään 3598. kokouksessa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Malediivien tasavallan ulkoministerin Mohamed Asimin kanssa 28. syyskuuta 2017 pitämän kokouksen, jossa hän ilmaisi huolensa maan poliittisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon International Association of Lawyersin (UIA) 7. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman, jossa se ilmaisi vakavan huolensa oikeusvaltioperiaatteen tilasta ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta Malediiveilla,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että ensimmäiset demokraattiset vaalit vuonna 2008 ja uuden perustuslain hyväksyminen nostattivat suuria toiveita siitä, että Malediiveilla siirryttäisiin vuosikymmeniä jatkuneen autoritaarisen hallinnon jälkeen demokraattiseen järjestelmään, mutta viimeaikaiset tapahtumat uhkaavat vakavasti tällaisten näkymien toteutumista;

B.  ottaa huomioon, että oppositiopuolueiden jäsenten, riippumattomien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien mukaan uhkailu ja hyökkäykset viranomaisten, poliisin ja ääriryhmien suunnalta ovat lisääntyneet; toteaa, että Malediivien erittäin politisoituneesta oikeuslaitoksesta on kannettu huolta, sillä vuosien varrella se on käyttänyt väärin valtaansa ja toiminut nykyisen hallitsevan puolueen tahdon mukaisesti ja oppositiopoliitikkoja vastaan; toteaa, että on yhä enemmän näyttöä siitä, että presidentti Abdulla Yameen Abdul Gayoomin (jäljempänä presidentti Yameen) poliittisiin vastustajiin kohdistetuilla rikossyytteillä olisi ollut poliittiset vaikuttimet; ottaa huomioon, että entinen presidentti Maumoon Abdul Gayoom pidätettiin helmikuussa 2018;

C.  toteaa, että presidentinvaalien ensimmäinen kierros on määrä järjestää syyskuussa 2018; ottaa huomioon, että presidentti on kutsunut kansainvälisen yhteisön tarkkailemaan vaaliprosessia;

D.  ottaa huomioon, että 1. helmikuuta 2018 annetussa Malediivien korkeimman oikeuden ratkaisussa mitätöitiin rikosoikeudellinen menettely johtavia poliitikkoja vastaan ja myönnettiin heitä vastaan vireille pannun oikeudenkäynnin olleen epäoikeudenmukainen; huomauttaa, että tuomiossa määrättiin vapauttamaan välittömästi yhdeksän henkilöä, heidän joukossaan kahdeksan oppositiota edustavaa poliittista johtajaa, kuten maanpaossa elävä Mohamed Nasheed, ja palauttamaan 12:n tehtävästään erotetun jäsenen paikka parlamentissa; huomauttaa, että hallituksella on enemmistö parlamentissa niin kauan kuin kyseiset 12 parlamentin jäsentä eivät saa toimia tehtävässään;

E.  ottaa huomioon, että presidentti Yameen julisti korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen 5. helmikuuta 2018 maahan 15 päivän poikkeustilan; toteaa, että poikkeustilan julistamisen myötä monien perustuslaissa tunnustettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien soveltaminen keskeytettiin ja että näihin kuuluvat oikeus kokoontua rauhanomaisesti ja vapaus mielivaltaiselta pidättämiseltä ja säilöönotolta;

F.  huomauttaa, että kaksi korkeimman oikeuden puheenjohtajana toimivaa tuomaria, joista toinen on korkeimman oikeuden presidentti, pidätettiin, minkä jälkeen muut puheenjohtajina toimivat tuomarit kumosivat alkuperäisen tuomion; toteaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuudesta selvästi piittaamatta oikeuslaitoksen jäseniä ja poliittisia vastustajia on pidätetty mielivaltaisesti;

G.  ottaa huomioon, että satojen ihmisten rauhanomaisesta mielenilmauksesta huolimatta parlamentti pidensi poikkeustilan kestoa 30 päivällä 20. helmikuuta 2018 ja että Malediivien yleinen syyttäjä katsoi poikkeustilan jatkamisen perustuslain vastaiseksi, mutta korkein tuomioistuin piti päätöksen voimassa; toteaa, että äänestys poikkeustilan jatkamisesta ajettiin väkisin läpi parlamentissa, vaikka parlamentti ei ollut päätösvaltainen;

H.  huomauttaa, että ulkoasiainneuvosto on seurannut huolestuneena Malediivien tilanteen viimeaikaista heikentymistä ja kehottanut maan kaikkia toimijoita, erityisesti lainvalvontaviranomaisia, noudattamaan toimissaan pidättyvyyttä; toteaa, että YK:n ihmisoikeusneuvoston 37. istunnossa annettiin 8. maaliskuuta 2018 yli 40 maan puolesta, mukaan lukien kaikki EU:n jäsenvaltiot, yhteinen julkilausuma, jossa vaadittiin Malediivien hallitusta palauttamaan perustuslailliset oikeudet ja tuomioistuinten riippumattomuus, ilmaistiin tuki maan parlamentin asianmukaiselle toiminnalle ja kehotettiin hallitusta vapauttamaan poliittiset vangit ja heidän perheenjäsenensä;

I.  ottaa huomioon, että ääriliikkeiden edustajat uhkailevat ja pelottelevat edelleen Malediiveilla kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka ovat joutuneet myös viranomaisten oikeudellisen ajojahdin kohteeksi, ja että esimerkiksi Malediivien demokratiaverkoston toimitusjohtaja Shahindha Ismail joutui lehdistön maalitauluksi ja sai tappouhkauksia ja häntä vastaan aloitettiin poliisitutkinta hänen otettuaan kantaa uskonnollista fundamentalismia ja radikalisoitumista vastaan;

J.  ottaa huomioon, että presidentti Yameen on toistuvasti tuonut julki aikomuksensa ottaa uudelleen käyttöön valtiolliset teloitukset 60 vuoden tauon jälkeen; toteaa, että Malediivien lainsäädännössä sallitaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti alaikäisten tuomitseminen siirrettyyn kuolemanrangaistukseen, joka pannaan täytäntöön henkilön täyttäessä 18 vuotta; toteaa, että ainakin kolmessa tapauksessa eli Hussein Humaam Ahmedin, Ahmed Murrathin ja Mohamed Nabeelin tapauksissa Malediivien korkein oikeus on vahvistanut kuolemantuomiot tuomituille henkilöille, joiden oikeudenkäynnit eivät täyttäneet kansainvälisesti tunnustettuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ja joita uhkaa nyt välitön teloitus;

K.  ottaa huomioon, että Malediiveilla on viime vuosina siirrytty kohti islamin radikaalia versiota; toteaa, että on tuotu esille huoli myös nousussa olevasta radikaalista islamismista ja väitteiden mukaan Isisiin liittyneistä radikalisoituneista nuorista miehistä ja naisista;

L.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen journalistiliitto (IFJ), Toimittajat ilman rajoja ja Committee to Protect Journalists -järjestö julkaisivat 15. helmikuuta 2018 yhteisen julkilausuman, jossa ne ilmaisivat syvän huolensa tiedotusvälineiden ja lehdistön vapauden rajoituksista ja siihen kohdistuvista uhkista Malediiveilla; toteaa, että valtaapitävän Malediivien edistyspuolueen varajohtaja Abdul Raheem Abdulla vaati 4. helmikuuta 2018 turvallisuusjoukkoja välittömästi sulkemaan Raajje TV -nimisen televisioaseman ja syytti sitä ohjelma-ajan antamisesta oppositiojohtajille;

M.  ottaa huomioon, että EU:lla on pitkäaikaiset suhteet Malediivien kanssa varsinkin ilmastonmuutoksen alalla ja että sadat tuhannet eurooppalaiset turistit matkustavat Malediiveille joka vuosi;

1.  ilmaisee syvän huolensa Malediivien vakavasta ja heikkenevästä poliittisesta ja ihmisoikeustilanteesta sekä presidentti Yameenin ja hänen hallituksensa yhä autoritaarisemmasta hallinnosta; suhtautuu myönteisesti Malediiveista 26. helmikuuta 2018 annettuihin neuvoston päätelmiin;

2.  kehottaa Malediivien hallitusta lopettamaan poikkeustilan välittömästi, kunnioittamaan instituutioita ja niiden perustuslaissa määrättyä toimivaltaa ja kunnioittamaan kaikkien ihmisten perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus sanan- ja kokoontumisvapauteen, sekä oikeusvaltioperiaatetta; ilmaisee kasvavan huolensa hallituksen viimeaikaisista toimista, jotka vahingoittavat ja horjuttavat demokratiaa vakavasti ja ovat Malediivien perustuslain ja maan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisia; tuomitsee toimittajien, bloggaajien ja ihmisoikeuksien puolustajien jatkuvan pelottelun ja uhkailun Malediiveilla; kehottaa Malediivien viranomaisia takaamaan kaikkien kansalaisyhteiskunnan aktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien ja tiedotusvälineiden työntekijöiden turvallisuuden maassa, sallimaan heidän tehdä työtään turvassa ja esteettä, tutkimaan heihin kohdistetut uhkaukset ja asettamaan niiden tekijät syytteeseen; pitää valitettavana Malediiveilla poliittisiin vastustajiin kohdistettua ajojahtia ja kehottaa hallitusta kumoamaan kaikki poliittisista syistä pidätettyjä vastaan nostetut syytteet ja vapauttamaan heidät välittömästi ja ehdoitta;

3.  suhtautuu myönteisesti 1. helmikuuta 2018 annettuun Malediivien korkeimman oikeuden ratkaisuun mitätöidä rikosoikeudellinen menettely johtavia poliitikkoja vastaan ja palauttaa 12 jäsenen paikka parlamentissa; kehottaa Malediivien viranomaisia noudattamaan tuomiota;

4.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen sekaantumisen Malediivien korkeimman oikeuden työhön ja puheenjohtajina toimivien tuomarien pidätykset; vaatii, että heidät vapautetaan välittömästi ja ehdoitta; on huolissaan täytäntöönpanovallan, tuomiovallan ja muun vallankäytön erottamista koskevan periaatteen yhä pahenevasta murenemisesta Malediiveilla; kehottaa asiasta vastuussa olevia viranomaisia toteuttamaan välittömiä toimia perustuslaissa tunnustettujen periaatteiden palauttamiseksi ja puolustamiseksi;

5.  kehottaa jälleen hallitusta varmistamaan oikeuslaitoksen täyden riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja takaamaan kaikille kansalaisille oikeuden oikeudenmukaiseen ja avoimeen oikeusjärjestelmään, johon ei vaikuteta poliittisesti; tuomitsee sekaantumisen Malediivien korkeimman oikeuden työhön ja oikeuslaitoksen ja tuomarien vastaiset toimet; kehottaa hallitusta takaamaan, että asianajajat voivat hoitaa kaikkia ammattiinsa liittyviä tehtäviä ilman pelottelua, estämistä, ahdistelua tai asiatonta sekaantumista;

6.  kehottaa jälleen Malediivien hallitusta käymään osallistavaa vuoropuhelua kaikkien puolueiden johtajien kanssa; muistuttaa, että tällainen vuoropuhelu pohjustaa tietä uskottaviin, avoimiin ja osallistaviin vaaleihin; katsoo, että EU:n olisi edelleen aktiivisesti tuettava tällaista vuoropuhelua YK:n johdolla;

7.  kehottaa alueellisia toimijoita tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden kanssa poliittisen ja demokraattisen vakauden toteutumiseksi Malediiveilla;

8.  katsoo, että Malediivien demokratian, ihmisoikeuksien ja vapauksien tilan heikentyminen voidaan estää vain aloittamalla aito vuoropuhelu kaikkien puolueiden ja muiden kansalaisyhteiskunnan johtajien välillä; katsoo myös, että ensimmäisenä eleenä kohti sovintoa hallituksen on vapautettava kaikki tällä hetkellä vangittuina olevat oppositiopoliitikot;

9.  muistuttaa, että EU vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta; tuomitsee jyrkästi ilmoituksen kuolemanrangaistuksen palauttamisesta Malediiveilla ja kehottaa Malediivien hallitusta ja parlamenttia kunnioittamaan yli 60 vuotta voimassa ollutta kuolemantuomioiden täytäntöönpanon kieltoa; vaatii kuolemanrangaistuksen yleismaailmallista poistamista ja kehottaa hallitusta kumoamaan välittömästi kaikki alaikäisille määrätyt kuolemantuomiot ja kieltämään alaikäisten rikoksentekijöiden teloittamisen;

10.  arvostelee jyrkästi sitä, että muiden uskontojen kuin islamin harjoittamisesta rangaistaan ankarasti Malediiveilla; ilmaisee huolensa siitä, että uskonnollista yhtenäisyyttä koskevaa lakia käytetään rajoittamaan sananvapautta Malediiveilla;

11.  on huolissaan tämänhetkisen tilanteen mahdollisesta vaikutuksesta myös maassa asuvien ulkomaalaisten ja sinne matkustavien turvallisuuteen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, EU:n Malediivien-edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja koordinoimaan tiiviisti tätä koskevia matkustusohjeitaan;

12.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, joista monet ovat toimittajia ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuneita; tuomitsee kaikenlaisen viranomaisten voimankäytön; kehottaa Malediivien viranomaisia, erityisesti lainvalvontaviranomaisia, noudattamaan toimissaan pidättyvyyttä; kehottaa viranomaisia tutkimaan kaikki henkilöt, joiden epäillään syyllistyneen rikoksiin, ja saattamaan heidät vastuuseen teoistaan;

13.  kehottaa EU:ta käyttämään täysimääräisesti kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamisen edistämiseksi Malediiveilla ja mainitsee näistä mahdollisena esimerkkinä EU:n maalle antaman rahoitusavun keskeyttämisen, kunnes se on palauttanut voimaan oikeusvaltioperiaatteen ja noudattaa jälleen demokraattisia periaatteita; kehottaa neuvostoa ottamaan käyttöön kohdennettuja toimenpiteitä ja seuraamuksia niitä vastaan, jotka horjuttavat maassa ihmisoikeuksia, ja jäädyttämään tiettyjen Malediivien hallituksen jäsenten ja heidän Malediivien elinkeinoelämässä toimivien johtavien tukijoidensa ulkomailla olevat varat ja asettamaan heidät matkustuskieltoon;

14.  kehottaa Malediivien hallitusta toteuttamaan oikeuslaitoksen perusteellisen uudistuksen, vahvistamaan oikeuslaitoskomission puolueettomuuden, palauttamaan yleisen syyttäjän riippumattomuuden ja kunnioittamaan oikeudenmukaista menettelyä sekä oikeutta oikeudenmukaiseen, puolueettomaan ja riippumattomaan oikeudenkäyntiin;

15.  muistuttaa, että perustuslain mukaan vaalit on pidettävä vuonna 2018; korostaa, että olisi toteutettava välittömiä toimia sen varmistamiseksi, että nämä vaalit ovat avoimet ja uskottavat, että äänestäjille annetaan aidot valinnanmahdollisuudet ja että puolueet voivat kampanjoida vapaasti;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja Malediivien hallitukselle.

(1)EUVL C 140 E, 9.6.2005, s. 165.
(2)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 60.
(3)EUVL C 399, 24.11.2017, s. 134.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0383.
(5)https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/39275/statement-spokesperson-decision-supreme-court-maldives_en
(6)https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage/39413/statement-spokesperson-situation-maldives_en
(7)https://eeas.europa.eu/delegations/sri-lanka/39021/joint-local-statement-renewed-arrest-mp-faris-maumoon_en.


Ihmisoikeuksien puolustajien pidätykset Sudanissa ja etenkin Saharov-palkinnon saaneen Salih Mahmoud Osmanin tapaus
PDF 170kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä Sudanissa ja etenkin Saharov-palkinnon saaneen Salih Mahmoud Osmanin tapauksesta (2018/2631(RSP))
P8_TA(2018)0080RC-B8-0159/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,

–  ottaa huomioon Saharov-palkinnon verkostosta vastuussa olevan varapuhemiehensä ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan 9. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Saharov-palkinnon saaneesta Salih Mahmoud Osmanista,

–  ottaa huomioon EU:n ulkomaanedustustojen ja EU:n lähetystöjen päälliköiden 11. tammikuuta 2018 antaman paikallisen julkilausuman Khartoumin viimeaikaisista protesteista,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2400 (2018), joka hyväksyttiin turvallisuusneuvoston 8177. kokouksessa 8. helmikuuta 2018,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 31. tammikuuta 2018 antaman julkilausuman, joka liittyi turvallisuusneuvostossa käsiteltyihin Sudania ja Etelä-Sudania koskeviin pääsihteerin kertomuksiin,

–  ottaa huomioon YK:n Sudanin-kenttäkoordinaattorin ja humanitaarisen koordinaattorin 9. lokakuuta 2017 Khartoumissa antaman julkilausuman avustustyöntekijän sieppauksesta Darfurissa,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklan, joista molemmat edellyttävät, ettei keneenkään saa kohdistaa kidutusta eikä julmaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua tai rangaistusta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan maanantaina 27. kesäkuuta 2016 antaman julkilausuman neljän kuukauden pituista vihollisuuksien yksipuolista keskeyttämistä koskevasta Sudanin hallituksen ilmoituksesta,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista kesäkuussa 1981 annetun Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Sudanin tilanne uhkaa edelleen kansainvälistä rauhaa ja alueen turvallisuutta; toteaa, että Sudanin viranomaiset ovat tukahduttaneet rauhanomaisia mielenosoituksia ja estäneet kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintaa,

B.  toteaa, että eri puolilla Sudania alkoi 7. tammikuuta 2018 esiintyä satunnaisia protesteja ruoan ja lääkkeiden hinnannousun vuoksi ja niiden yhteydessä Sudanin kansalliset tiedustelu- ja turvallisuusjoukot (NISS) pidättivät ja vangitsivat ainakin 140 oppositiopuolueiden jäsentä, ihmisoikeuksien puolustajaa, opiskelijaa ja naisasia-aktivistia; toteaa, että Sudanin joukot ovat vastanneet protesteihin liiallisella voimankäytöllä, minkä seurauksena yksi mielenosoittaja on kuollut ja monia muita on loukkaantunut, ja samalla on tukahdutettu toimittajien ja aktivistien toimintaa; toteaa, että tammi- ja helmikuussa 2018 tapahtuneet yhteenotot ovat viimeisimpiä esimerkkejä maassa edelleen jatkuvasta huonosta kohtelusta;

C.  toteaa, että myös poliittisia vastustajia on pidätetty ja kolme Sudanin kongressipuolueen johtajaa pidätettiin ja vangittiin mielivaltaisesti; toteaa, että muita pidätettyjä vastustajia olivat esimerkiksi Sudanin kommunistipuolueen poliittinen sihteeri Mohamed Mukhtar al Khatib, kansallisen Umma-puolueen varapuheenjohtaja Mohamed Abdallah Aldouma, Sudanin kansallisen allianssin johtava jäsen Mohamed Farouk Salman ja kaksi Sudanin kommunistipuolueen keskuskomitean jäsentä, Mohieldeen Eljalad ja Sidgi Kaballo;

D.  toteaa, että sudanilaiset NISS:n joukot pidättivät 1. helmikuuta 2018 Darfurin asianajajaliiton varapuheenjohtajan Salih Mahmoud Osmanin tämän asianajotoimistossa; toteaa, että hän on myös lakimiesten demokraattisten yhdistyksen jäsen ja ihmisoikeusjuristi ja hän on ajanut oikeusvaltion aikaansaamista ja kannattanut oikeudellista uudistusta Sudanin kansalliskokouksessa; toteaa, että hänelle myönnettiin vuoden 2007 Saharov-palkinto; toteaa, että hänet siirrettiin äskettäin 20 kilometriä Khartoumista pohjoiseen sijaitsevaan Dabakin vankilaan ja viranomaiset ovat kieltäytyneet antamasta hänen terveyttään koskevia tietoja ja estäneet häntä tapaamasta lakimiestään ja perhettään;

E.  toteaa, että Salih Mahmoud Osmanin pidätyksen jälkeen EU:n Sudanin-edustuston päällikkö pani asian käsittelyn alulle Sudanin ulkoministeriössä ja EU:n ihmisoikeuksien erityisedustaja Stavros Lambridinis esitti vetoomuksen YK:n ihmisoikeusneuvoston 37. istunnossa 27. helmikuuta 2018;

F.  toteaa, että myös monet naisaktivistit ovat joutuneet näiden joukkopidätysten uhreiksi; toteaa, että naisten oikeuksien puolustajiin on kohdistettu seksuaalista väkivaltaa, heitä on asetettu syytteeseen ja heitä on rangaistu väkivaltaisesti hallituksen turvallisuusjoukkojen toimesta; toteaa, että naisjärjestöjä seurataan tarkoin ja ne kampanjoivat naisia yleisesti syrjiviä lakeja vastaan;

G.  panee merkille, että Sudanin hallitus ilmoitti helmikuun 2018 puolivälissä 80 pidätetyn vapauttamisesta ja heidän joukossaan olivat Rawa Jaafar Bakhit, Nahid Jabrallah, Amel Habani, Hanan Hassan Khalifa ja Mohamed Abdallah Aldouma, jotka olivat joutuneet kokemaan huonoa kohtelua pidätyksensä aikana; toteaa, että NISS:n johtaja asetti muiden pidätettyjen vapauttamisen ehdoksi, että he lupaavat lopettaa protestien järjestämisen; toteaa, että tällaiset ilmoitukset ovat vastoin Sudanin kansainvälisiä ihmisoikeussitoumuksia; toteaa kuitenkin, että vankilassa on edelleen useita huomattavia ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Osman Salih ja Amjeed Fareed, ihmisoikeustaistelija, joka on ollut pidätettynä Khartoumissa tammikuun 18. päivästä 2018 lähtien; toteaa, ettei pidätettyjä henkilöitä ole syytetty mistään rikoksesta eikä heidän asiaansa ole käsitelty missään tuomioistuimessa;

H.  toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt samoin kuin lakimiehet ja asianajajien yhdistykset ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä takaamaan demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, vakaus ja kestävä kehitys;

I.  panee merkille, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja poliittisten oppositiopuolueiden toimintaa rajoitetaan vakavasti ja NISS estää usein kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja oppositiopuolueita järjestämästä tapahtumia; toteaa, että kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä karkotetaan usein maasta ja hallitus kohdistaa niihin painostusta ja pelottelua;

J.  toteaa, että vuonna 2010 annettu laki kansallisesta turvallisuudesta ja 5. tammikuuta 2015 hyväksytty perustuslain 151 pykälän muutos ovat antaneet NISS:lle laajat oikeudet pidätyksiin ja vangitsemisiin niin, että se voi pitää epäiltyjä vangittuina jopa neljän ja puolen kuukauden ajan ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä; toteaa, että tätä valtaa väitetään käytettävän mielivaltaisiin pidätyksiin ja ihmisten pitämiseen vangittuina, mihin liittyy usein kiduttamista ja huonoa kohtelua; toteaa, että saman lain nojalla NISS:n upseerit ovat suojassa syytteeseenasettamiselta kaikesta, mitä he ovat tehneet tehtäviensä yhteydessä, mikä on johtanut yleiseen rankaisemattomuuden kulttuuriin;

K.  toteaa, että Sudanin hallitus hylkäsi toukokuussa 2016 YK:n suositukset, joissa sitä kehotettiin kumoamaan vuonna 2010 annettuun kansallista turvallisuutta koskevaan lakiin sisältyvät määräykset rankaisemattomuudesta ja käynnistämään riippumattomia tutkimuksia syytteiden nostamisesta kansainvälisen oikeuden vastaisista rikoksista sekä ihmisoikeusloukkauksista, joihin NISS:ään, armeijaan ja poliisiin kuuluvat henkilöt ovat syyllistyneet;

L.  toteaa, että monia pidätetyistä ihmisoikeuksien puolustajista on kidutettu ja kohdeltu huonosti; toteaa, että etenkin NISS:n vangittuina pitämät henkilöt ovat vaarassa kokea huonoa kohtelua; toteaa, että NISS on tunnettu pidätettyjen huonosta kohtelusta ja kiduttamisesta;

M.  toteaa, että hallituksen joukkojen, hallitusta tukevien puolisotilaallisten joukkojen ja hallitusta vastustavien aseellisten ryhmien harjoittama jatkuva väkivalta luovat pohjan Sudanin armeijan ja turvallisuusjoukkojen harjoittamalle jatkuvalle ahdistelulle, mielivaltaisille pidätyksille, eristyksissä pitämiselle sekä väitetylle ihmisoikeuksien puolustajien kidutukselle;

N.  toteaa, että EUH on ilmoittanut Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden helpottamisen olevan tärkeä askel toimissa, joilla Sudan pyritään integroimaan jälleen kansainväliseen yhteisöön, ja se on ilmoittanut EU:n olevan valmis tukemaan Sudania tässä prosessissa; toteaa, että parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan joulukuussa 2017 tekemän kaikkien aikojen ensimmäisen Sudanin-matkan yhteydessä Sudanin hallitus ilmoitti haluavansa liittyä jälleen kansainväliseen yhteisöön; toteaa, että Salih Mahmoud Osman on vieraillut useasti EU:n toimielimissä ja myös Euroopan parlamentissa ilmaistakseen suhtautuvansa hyvin varauksellisesti siihen, että EU uudistaa suhteensa Sudanin kanssa;

O.  toteaa, että Sudanin viranomaiset estivät Mohamed Aldoumaa matkustamasta ja takavarikoivat hänen passinsa hänen ollessaan matkalla Kairoon saamaan lääketieteellistä hoitoa 8. maaliskuuta 2018 hänen vankeudessa kärsimänsä huonon kohtelun jälkeen;

P.  toteaa, että Sudan on maailman lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan sijalla 174 kaikkiaan 180 maasta; toteaa, että viranomaiset rajoittavat lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta edelleen vakavasti samoin kuin lehdistöä ja julkaisuja koskeva lainsäädäntö, jossa säädetään rajoituksista, kuten sensuurista, sanomalehtien takavarikoimisesta ja niiden menetetyiksi tuomitsemisesta, mediatalojen sulkemisesta ja internetin rajoittamisesta; toteaa, että sanomalehtiä sensuroidaan säännöllisesti ja takavarikoidaan niiden painamisen jälkeen, mikä edellyttää poliittisten pakotteiden ohella myös taloudellisia pakotteita;

Q.  toteaa, että oikeutta uskonnonvapauteen rajoitetaan edelleen ja laki kriminalisoi uskosta luopumisen, jumalanpilkan ja kääntymisen islamista johonkin muuhun uskontoon; toteaa, että päivälehti Al-Tayyarin palveluksessa ollut toimittaja Shamael al-Nur sai 21. helmikuuta 2018 syytteen uskosta luopumisesta kirjoitettuaan pääkirjoituksen kansallisten terveysmenojen leikkauksista, ja syytteestä seuraa Sudanissa kuolemantuomio;

R.  toteaa, että kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut Sudanin presidentistä Omar Hassan Ahmad Al Bashirista pidätysmääräykset 4. maaliskuuta 2009 ja 12. heinäkuuta 2010;

1.  on erittäin huolissaan ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan jatkuvasta vainosta erityisesti, kun sen yhteydessä loukataan sananvapautta, vapautta osoittaa mieltään, kokoontumisvapautta ja uskonnonvapautta, sekä ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja hallitusta vastustavien kansalaisjärjestöjen pelottelusta;

2.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Saharov-palkinnon saaneen Salih Mahmoud Osmanin samoin kuin kaikki muut ihmisoikeuksien puolustajat, kansalaisyhteiskunnan aktivistit sekä oppositioaktivistit, jotka ovat pidätettyinä vain siksi, että he ovat tehneet laillista ja rauhanomaista työtä puolustaakseen ihmisoikeuksia ja demokratiaa;

3.  tuomitsee jyrkimmin pidätettyihin kohdistetun kidutuksen ja huonon kohtelun; vaatii, että kaikkien pidätettyjen olojen on vastattava kansainvälisiä normeja ja myös pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevia YK:n periaatteita;

4.  kehottaa Sudanin viranomaisia tutkimaan rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan sekä kidutuksen ja huonon kohtelun ja saattamaan syylliset oikeuden tuomittaviksi; korostaa, ettei mitään väitetysti kidutuksen tai huonon kohtelun avulla saatua tietoa saa koskaan hyväksyä todisteeksi oikeudenkäynneissä;

5.  pitää valitettavana ihmisoikeuksien puolustajien ja aktivistien ottamista kohteeksi ja heidän huonoa kohteluaan Sudanissa ja kehottaa viranomaisia takaamaan kaikissa olosuhteissa, että he voivat harjoittaa laillista toimintaansa ilman pelkoa vastatoimista ja vapaina kaikista rajoituksista, kuten oikeudellisesta häirinnästä;

6.  kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan välittömästi kaikki poliittisten oppositiopuolueiden ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksien loukkaukset, jotka koskevat sananvapautta, järjestäytymisvapautta ja kokoontumisvapautta; kehottaa kunnioittamaan ja suojelemaan Sudanin kaikkien ihmisten perustavia ihmisoikeuksia;

7.  on huolissaan naisten oikeuksien jatkuvista ja yleisistä loukkauksista Sudanissa ja erityisesti rikoslain 152 pykälän rikkomisesta; kehottaa Sudanin viranomaisia allekirjoittamaan viipymättä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja ratifioimaan sen;

8.  korostaa jatkuvaa sitoutumistaan vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien suojelumekanismiin; kehottaa EUH:ta jatkamaan toimiaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon parantamiseksi käyttämällä kaikkia sen Sudanissa käytettävissä olevia keinoja; korostaa, että EU:n edustustojen on asetettava demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä etusijalle tuki kaiken suurimmassa vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille ja varmistettava näin tehokas ja kohdennettu tuki;

9.  pyytää EUH:ta ja EU:n Sudanin-edustustoa raportoimaan parlamentille toimista, joita on toteutettu ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi ja tukemiseksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteisiä toimia vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseksi;

10.  toistaa pitävänsä välttämättömänä, että keskeisiä lakeja, kuten vuonna 2010 annettua kansallista turvallisuuslakia ja tiedotusvälineitä sekä kansalaisyhteiskuntaa koskevia lakeja, tarkistetaan ja uudistetaan niiden saamiseksi vastaamaan kansainvälisiä normeja, joiden avulla ylläpidetään sananvapautta, kokoontumisvapautta ja järjestäytymisvapautta;

11.  muistuttaa Sudania sen velvoitteista YK:n jäsenenä ja kehottaa sitä noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1593 (2005), joka edellyttää yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; vaatii jälleen, että Sudanin presidentti Omar al-Bashir noudattaa kansainvälistä oikeutta niiden yleissopimusten ja muiden sopimusten mukaisesti, joiden sopimuspuoli Sudan on; tukee Kansainvälisen rikostuomioistuimen roolia hänen asettamisekseen syytteeseen sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta;

12.  kehottaa Sudania varmistamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen mukaisesti;

13.  jakaa Salih Mahmoud Osmanin ilmaiseman huolen siitä, että tämänhetkinen keskittyminen maahanmuuttoon voi viedä EU:n huomion ihmisoikeuskysymyksistä;

14.  kehottaa siksi EUH:ta antamaan jälleen julkilausumia laajoista ihmisoikeusloukkauksista, joihin valtion ja puolisotilaallisten joukkojen toimijat ovat syyllistyneet, sekä julkilausumia yhä ahtaammalle joutuvasta kansalaisyhteiskunnasta sen osoittamiseksi, että EU on edelleen hyvin huolissaan Sudanin ihmisoikeustilanteesta;

15.  pyytää painokkaasti unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että toteutettaessa hankkeita Sudanin viranomaisten kanssa noudatetaan haittavaikutusten välttämisen periaatetta, mikä sulkee pois yhteistyön ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden tahojen kanssa;

16.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan Sudanissa tukea tahoille, jotka pyrkivät todella muutokseen, ja kehottaa tarjoamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille teknistä apua ja valmiuksien kehittämisohjelmia, jotta ne voivat edistää ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota entistä paremmin ja jotta ne voivat osallistua entistä tehokkaammin Sudanin ihmisoikeuksien parantamiseen;

17.  kehottaa unionia ja jäsenvaltiota jatkamaan sitoutumistaan tukeen Afrikan unionin toimille rauhan tuomiseksi Sudaniin ja Sudanin kansalle; tukee tähän liittyen YK:n ja Afrikan unionin Darfurin-operaation (UNAMID) mandaatin jatkamista kesäkuuhun 2018 asti;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).


Armomurhat Ugandassa
PDF 169kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 armomurhista Ugandassa (2018/2632(RSP))
P8_TA(2018)0081RC-B8-0165/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka allekirjoittajiin Uganda kuuluu,

–  ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (”Cotonoun sopimuksen”) ja erityisesti syrjimättömyyttä käsittelevän 8 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon Ugandan tasavallan perustuslain,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 hyväksytyn lapsen oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan, jossa määrätään muun muassa vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellosta, ja 6 artiklan, jossa määrätään oikeudesta elämään,

–  ottaa huomioon vuonna 2006 hyväksytyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 32 artiklan, jossa todetaan, että kaikkien osapuolten on sisällytettävä vammaisuus ja vammaiset henkilöt kansainvälisiin yhteistyöponnisteluihinsa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston uusimmat, 14. huhtikuuta 2014 ja 14. heinäkuuta 2014 annetut päätöslauselmat, jotka koskevat vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 14 artiklan, joissa kielletään kaikki syrjinnän muodot, sekä yleissopimuksen 21 ja 26 artiklan, joissa esitetään vammaisten henkilöiden oikeudet,

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman, joka koskee vammaisten henkilöiden yhteiskuntaan integroimista kehitysmaissa,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Maailmanpankin kesäkuussa 2011 julkaiseman maailmanraportin vammaisuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston 8. huhtikuuta 2016 julkistaman selonteon, jonka mukaan vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevä komitea käsittelee Ugandaa koskevaa kertomusta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 65/186 ja 64/131 vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisesta vammaisia varten vuoteen 2015 mennessä ja sen jälkeen,

–  ottaa huomioon vammaisuutta ja kehitystä koskevat EU:n ohjeet, jotka on laadittu EU:n edustustoille ja yksiköille,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon Agenda 2030:n toteuttamista koskevan Ugandan arviointikertomuksen ”Ensuring no one is left behind”, joka esitettiin New Yorkissa 1. heinäkuuta 2016 YK:n korkean tason poliittiselle foorumille,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman vammaisuudesta ja kehityksestä(1),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ugandasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Ugandan ”armomurhissa” vammaisten lasten vanhemmat surmaavat heidät tai antavat heidän nääntyä nälkään tai jättävät heidät vaille lääketieteellistä hoitoa, koska vanhemmat uskovat, että lasten on parempi kuolla kuin kärsiä tuskallisesta ja parantumattomasta vammaisuudesta;

B.  toteaa, ettei Uganda ole ainoa tämän ongelman kanssa painiva maa; ottaa huomioon, että monet kehitysmaat ovat edistyneet merkittävästi, vaikkakaan eivät täydellisesti, vammaisten henkilöiden ottamisessa mukaan kehityshankkeisiin;

C.  toteaa eräiden vanhempien tunnustaneen, että ”armomurha” on tarpeen, jotta vammaiset lapset voidaan säästää pahoilta koko eliniän aikaisilta kärsimyksiltä; toteaa aiheen olevan edelleen tabu, vaikka eräät äidit ja henkiin jääneet ovat suostuneet todistajiksi;

D.  toteaa sosiaalisen stigman olevan Ugandassa niin vahva, että äidit ja lapset suljetaan yhteisön ulkopuolelle, heidän sosiaalinen asemansa on alhainen ja heitä estetään osallistumasta yhteiskuntaan täysipainoisesti; toteaa, että äiteihin kohdistuu paineita surmata omat lapsensa kamppailtuaan vuosien ajan ja tehtyään uhrauksia kyetäkseen hoitamaan vammaista lasta;

E.  toteaa, että vammaisina syntyneisiin lapsiin liitetyt uskomukset altistavat heidät vammattomiin lapsiin verrattuna suuremmassa määrin väkivallalle ja murhille; toteaa, että vammaiset lapset joutuvat edelleen monenlaisen väkivallan, syrjinnän ja syrjäytymisen uhreiksi, mikä johtuu kielteisistä asenteista, taikauskosta, heitteillejätöstä sekä sosiaalisista normeista ja käytännöistä; toteaa, että vammaisia lapsia uhkaavat pahiten heidän tilaansa koskevat perättömät uskomukset, kuten se, että vammaisen lapsen läsnäolo johtaa useampiin vammaisiin lapsiin;

F.  toteaa, että klaanit ja perheyhteisöt kohdistavat äiteihin liikaa paineita, pyrkivät ymmärtämään vammaisuuden syitä ja löytävät syntipukiksi äidin; toteaa, että eräissä tapauksissa aviomies on karkottanut äidin kotoaan tämän synnytettyä vammaisen lapsen;

G.  toteaa, että lääkärit ja lääkintähenkilöstö eivät kykene käsittämään tai selittämään lapsen haurauden luonnetta ja syytä ja että terveydenhoitojärjestelmällä ei ole riittäviä resursseja diagnosoimaan ja hoitamaan monentyyppisiä vammoja, jotka olisivat vähennettävissä tai jopa hävitettävissä; toteaa, että vammaisten lasten perusoikeuksien (kuten terveydenhuoltopalvelujen, koulutuksen, tuen ja kuntoutuksen saanti) kiistäminen haittaa pahasti heidän valmiuksiaan hyödyntää kaikkia mahdollisuuksiaan;

H.  toteaa, että Uganda on yksi niistä 162 maasta, jotka ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen sopimuspuolia; panee merkille, että Uganda ratifioi 25. syyskuuta 2008 yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan esittämättä varaumia; toteaa Ugandana sitoutuneen siihen, että vammaisille henkilöille annetaan samat oikeudet kuin kaikille muille kansalaisille;

I.  toteaa, että vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevä YK:n komitea tarkasteli huhtikuussa 2016 Ugandan edistymistä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanossa ja esitti päätelmiä ja antoi suosituksia, joiden mukaan komitea piti huolestuttavana, että vammaisten lasten oikeuksia ei ole kyetty suojelemaan lainsäädännöllä eikä politiikalla, sekä sitä, ettei ole tietoja kuurojen ja kuurosokeiden lasten tilanteesta eikä toimenpiteistä, joilla varmistettaisiin heidän suojelemisensa ja osallisuutensa yhteiskuntaan;

J.  toteaa, että Ugandan hallituksella on yleisiä lakeja ja toimintaperiaatteita, joissa on vammaisuutta koskevia lausekkeita; toteaa, että maalla on myös erityisesti vammaisuutta koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että vammaisuuden määritelmä voi vaihdella säädöksestä toiseen;

K.  katsoo, että kaksi suurinta estettä vammaisten osallistumiselle Ugandan yhteiskuntaan ovat heidän näkymättömyytensä sekä heihin kohdistuvat kielteiset asenteet; toteaa, että vammaiset lapset saattavat johtaa perheen ja etenkin äitien sosiaaliseen syrjäytymiseen, koska vammaisia lapsia pidetään perheen häpeänä ja heikkoutena;

L.  toteaa, että Ugandan maaseudulla on vain muutamia valtion ylläpitämiä laitoksia, joissa tuetaan vammaisten lasten vanhempia, ja että siksi perheiden ja etenkin yksinhuoltajaäitien on usein vaikeaa hoitaa vammaisia lapsiaan asianmukaisesti;

M.  toteaa, että virallisia lukuja ei ole saatavilla, koska sen paremmin Ugandan poliisi kuin oikeuslaitoskaan ei ole tutkinut tätä ilmiötä; toteaa, että tietojen puute hankaloittaa ”armomurhien” torjuntaa;

N.  toteaa, että kansalaisyhteiskuntaa edustavien ryhmien ja ihmisoikeusaktivistien toiminta on ratkaisevaa, jotta syrjäytyneiden ja heikossa asemassa olevien ryhmien oikeudet kyetään takaamaan; toteaa, että Ugandan kansalaisjärjestöillä on monenlaisia vaikeuksia ja esteitä, kun ne järjestävät palveluja vammaisille lapsille ja näiden vanhemmille; toteaa, että lukuisat vammaisia lapsia koskevat virheelliset käsitykset aiheuttavat ongelmia kehitystoimille ja Ugandassa olevien ihmisoikeustarkkailijoiden toiminnalle;

O.  ottaa huomioon, että vammaisjärjestöillä on erityisasema niiden edustaessa vammaisia henkilöitä ja välittäessä vammaisten henkilöiden erityisintressejä poliitikoille ja yleisölle; toteaa, ettei saatavilla ole tietoja, joiden avulla suuri yleisö tulisi tietoiseksi kulttuurisista käytännöistä, jotka leimaavat vammaiset henkilöt, haittaavat heidän kehitystään ja estävät heitä nauttimasta samoista oikeuksista kuin kaikki muut yhteiskunnan jäsenet;

1.  tuomitsee jyrkästi vammaisten lasten ja vastasyntyneiden perusteettoman ja epäinhimillisen surmaamisen; on erittäin huolissaan vammaisiin lapsiin kohdistuvista armomurhista Ugandassa ja kaikissa tämän ilmiön piiriin kuuluvissa maissa; vaatii lopettamaan tällaisen lapsiin kohdistuvan väkivallan ja julmuuden ja kidutuksen;

2.  kehottaa Ugandan ja kaikkien muiden asianomaisten maiden viranomaisia sitoutumaan siihen, että ne puuttuvat vahingollisiin taikauskoisiin käsityksiin, joiden vuoksi lapset joutuvat edelleen armomurhien ja rituaalisurmien uhreiksi;

3.  muistuttaa, että valtion ensisijaisena velvollisuutena on suojella kansalaisiaan, myös heikommassa asemassa olevia ryhmiä; muistuttaa Ugandan viranomaisten olevan velvollisia noudattamaan maan perustuslakia ja etenkin sen 21 ja 32 artiklaa sekä 35 artiklan 1 kohtaa, jonka nojalla vammasilla henkilöillä on oikeus kunnioitukseen ja ihmisarvoon ja valtion ja yhteiskunnan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että he kykenevät hyödyntämään kaikkia henkisiä ja fyysisiä mahdollisuuksiaan;

4.  muistuttaa, että Ugandan parlamentilla on erityinen velvoite vammaisia henkilöitä kohtaan, sillä maan perustuslain 35 artiklan 2 kohtaan on kirjattu, että parlamentin olisi saatettava voimaan lakeja, jotka soveltuvat vammaisten henkilöiden suojelemiseen; kehottaa Ugandan hallitusta tukemaan kaikkia toimia, joilla pyritään parantamaan vammaisten henkilöiden kansalaisoikeuksia ja ihmisoikeuksia;

5.  vaatii tukemaan vammaisten henkilöiden perheitä, jotta nämä voivat kasvattaa lapsensa kotonaan; kehottaa Ugandan hallitusta kehittämään koko maahan laadukkaita tukipalveluja vammaisten lasten perheille, mukaan lukien perheille myönnettävä riittävä taloudellinen tuki ja etuudet, jotta ne voivat pitää hyvää huolta vammaisista lapsistaan;

6.  kehottaa viranomaisia varmistamaan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja tiedot vammaisten henkilöiden tilanteesta ja järjestämään vammaisten lasten vanhemmille ja hoitajille kursseja, joilla tuetaan heitä ja annetaan heille tietoja ja neuvoja, jotta voidaan helpottaa kyseisten lasten osallistumista yhteisön toimintaan;

7.  kehottaa Ugandan hallitusta varmistamaan, että vammaisten henkilöiden ja heidän lääketieteellisten ongelmiensa kanssa suoraan tekemisiin joutuvilla lääkäreillä on asianmukainen koulutus ja he ovat perillä tällaisten potilaiden tarpeista;

8.  pitää myönteisenä, että vuonna 2007 hyväksyttiin yhdenvertaisten mahdollisuuksien toimikuntaa koskeva laki, jolla edistetään syrjäytyneiden ryhmien, myös vammaisten henkilöiden, yhtäläisiä mahdollisuuksia;

9.  pitää myönteisenä, että vuonna 1995 hyväksytyn Ugandan tasavallan perustuslain nojalla perustettiin Ugandan ihmisoikeuskomitea; muistuttaa, että sen tehtävänä on muun muassa valistaa yhteiskuntaa perustuslain säännöksistä Ugandan kansaa koskevana ylimpänä lakina ja valvoa, että maan hallitus noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita;

10.  kehottaa Ugandan ihmisoikeuskomiteaa laatimaan konkreettisen kansallisen suunnitelman valvontatehtävänsä ohjaamiseen ja edistämään jäsennellympää ja institutionalisoidumpaa vuorovaikutusta maan kaikkien vammaisjärjestöjen kanssa;

11.  kehottaa viranomaisia varmistamaan, että kaikki syntyvät lapset, myös vammaiset lapset, kirjataan väestörekisteriin;

12.  kehottaa Ugandan viranomaisia tehostamaan toimiaan tiedottaakseen maan vammaisten lasten oikeuksista ja ihmisarvosta; korostaa tässä yhteydessä valistuksen tärkeää roolia leimautumisen torjumisessa; korostaa vammaisjärjestöjen olennaista roolia, kun halutaan parantaa tietoisuutta vammaisten henkilöiden osallisuudesta yhteiskuntaan ja heidän kohtaamistaan haasteista;

13.  painottaa, että tiedotusvälineillä olisi oltava aktiivisempi rooli stereotypioiden kyseenalaistamisessa ja osallisuuden edistämisessä; kehottaa kansainvälisiä, kansallisia ja paikallisia päätöksentekijöitä varmistamaan tiedottamisen tiedotusvälineiden, koulutusohjelmien ja julkisten kampanjoiden avulla ja edistämään sitä;

14.  on erittäin huolissaan siitä, että ihmisoikeusaktivisteihin ja kansalaisyhteiskuntaa edustaviin ryhmiin, kuten ihmisoikeuksia edistävään foorumiin, kohdistuvat fyysiset iskut ovat yleistyneet; kehottaa Ugandan viranomaisia takaamaan ihmisoikeusaktivistein turvallisuuden, nostamaan syytteitä heitä vastaan tehdyistä iskuista ja mahdollistamaan sen, että he voivat jatkaa toimintaansa joutumatta uhkailluksi tai estellyksi;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Ugandan hallituksen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimia niiden suunnitellessa ja pannessa täytäntöön politiikkaa, jolla paneudutaan vammaisten henkilöiden oikeuksiin ja tarpeisiin syrjimättömyyden ja sosiaalisen osallisuuden perusteella ja huolehditaan terveydenhuollon ja muiden sosiaalipalvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta;

16.  vaatii hyvien käytäntöjen vaihtoa kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden kesken; pyytää komissiota luomaan yhdessä muiden kansainvälisten avunantajien kanssa foorumin, jolla vaihdetaan tietoja vammaisten lasten hyvän osallisuuden käytännöistä; kehottaa komissiota pitämään kaikilta osin kiinni sitoumuksistaan, joita se on tehnyt vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 32 artiklan mukaisesti;

17.  kehottaa unionia hyödyntämään kehitysapuohjelmien, varsinkin budjettitukiohjelmien, tarjoamaa vipuvaikutusta, jotta ihmisoikeuksia voidaan puolustaa ja edistää Ugandassa; kehottaa komissiota tarkastamaan, voidaanko antaa parempaa apua joko myöntämällä rahoitusta tai huolehtimalla koordinoinnista paikallisten laitosten kanssa, jotta vammaisille lapsille tarkoitettua lääkinnällistä tukea voitaisiin laajentaa kattamaan myös heidän perheidensä kipeästi tarvitsema tuki;

18.  korostaa, että osallisuuden politiikkaa olisi edistettävä kaikilla asiaa koskevilla YK:n foorumeilla ja kansainvälisillä foorumeilla, koska vammaisuus sivuutetaan aiheena nykyisin monissa korkean tason kansainvälisissä keskusteluissa, ja tämä kysymys on otettava poliittisen esityslistan kärkeen;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Ugandan tasavallan presidentille, Ugandan parlamentin puhemiehelle sekä Afrikan unionille ja sen toimielimille.

(1)EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 336.


EU:n ja Komorien kalastuskumppanuussopimuksen irtisanominen ***
PDF 228kWORD 39k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastuskumppanuussopimuksen irtisanomisesta (14423/2017 – C8-0447/2017 – 2017/0241(NLE))
P8_TA(2018)0082A8-0058/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14423/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastuskumppanuussopimuksen(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0447/2017),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön, (2) esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A8-0058/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen irtisanomiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Komorien liiton hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 290, 20.10.2006, s. 7.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0083.


EU:n ja Komorien kalastuskumppanuussopimuksen irtisanominen (päätöslauselma)
PDF 252kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön 15. maaliskuuta 2018, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastuskumppanuussopimuksen irtisanomisesta (14423/2017 – C8-0447/2017 – 2017/0241(NLE)2017/2266(INI))
P8_TA(2018)0083A8-0055/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14423/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välisen kalastuskumppanuussopimuksen(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0447/2017),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2018 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä päätökseksi(2),

–  ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(3) (LIS-asetus) ja erityisesti sen 8 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8‑0055/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön ja Komorien liiton (jäljempänä ”Komorit”) välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätään, että kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen vakavista syistä, jotka voivat liittyä muun muassa laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) torjumista koskevien sitoumusten noudattamatta jättämiseen;

B.  toteaa, että laiton kalastus on suuri uhka meren luonnonvaroille maailmanlaajuisesti, koska se köyhdyttää kalakantoja, tuhoaa meren elinympäristöä, asettaa rehelliset kalastajat epäsuotuisaan asemaan ja tuhoaa rannikkoyhteisöjen elinkeinot erityisesti kehitysmaissa;

C.  katsoo, että EU:n olisi toteutettava kaikkia mahdollisia toimia sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kanssa tehdyt kestävää kalastusta koskevat sopimukset tuovat etua sekä EU:lle että asianomaisille kolmansille maille niiden paikallisväestö ja kalastusala mukaan lukien;

D.  toteaa, että Euroopan yhteisön ja Komorien liiton välistä kalastuskumppanuussopimusta koskevan pöytäkirjan yleisenä tavoitteena oli lisätä kalastusalan yhteistyötä EU:n ja Komorien välillä molempien osapuolten hyväksi luomalla kumppanuuspuitteet, joilla pyritään kestävään kalastuspolitiikkaan samalla kun hyödynnetään kalavaroja kestävästi Komorien talousvyöhykkeellä ja varmistetaan saatavilla olevista kalavarojen ylijäämistä asianmukainen osuus, joka vastaa EU:n laivastojen intressejä;

E.  toteaa, että ETY:n ja Komorien väliset ensimmäiset kalastussopimukset saivat alkunsa vuonna 1988 ja että ETY:n ja EU:n jäsenvaltioiden laivastoilla on siitä lähtien ollut mahdollisuus kalastaa useiden täytäntöönpanopöytäkirjojen mukaisesti;

F.  toteaa, että kalastusalaa käsittelevän UNCTAD:n raportin ”Fishery Exports and the Economic Development of Least Developed Countries” mukaisesti alakohtainen yhteistyö ei ole edistynyt alkuvaihetta pidemmälle eikä sillä ole ollut juurikaan vaikutusta kalastusalaan, saaliiden purkamista koskeviin edellytyksiin, seuranta- ja valvontavalmiuksiin, tieteelliseen kehitykseen tai kalastajien ja tarkkailijoiden tekniseen koulutukseen; toteaa, että hinta, joka EU maksaa Komoreille tonnista kalaa (tonnikala), on suunnilleen 15 prosenttia arvioidusta tukkuhinnasta tonnia kohden;

G.  toteaa, että Komoreille ilmoitettiin 1. lokakuuta 2015, että on mahdollista, että se todetaan yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi, koska se ei ollut valvonut asianmukaisesti Komorien lipun alle rekisteröityjä aluksia; toteaa, että vaikka EU totesi Komorit yhteistyöhön osallistumattomaksi maaksi toukokuussa 2017, luetteloi sen sellaiseksi heinäkuussa 2017 ja antoi ”punaisen kortin”, maa ei siitä huolimatta ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja LIS-kalastuksen torjumiseksi;

H.  toteaa, että Komorien kanssa tehtyyn kalastussopimukseen liittyvän aikaisemman pöytäkirjan voimassaolo päättyi 30. joulukuuta 2016 ja sitä ei uudistettu, koska Komorit ei ole toteuttanut minkäänlaisia toimia LIS-kalastuksen torjumiseksi; toteaa, että kokonaismäärärahat pöytäkirjassa olivat vuodessa 600 000 euroa, joista 300 000 euroa oli varattu Komorien kalastuspolitiikan tukemiseen kalavarojen kestävyyden ja moitteettoman hoidon edistämiseksi sen vesillä;

I.  toteaa, että EU on vakaasti sitoutunut torjumaan laitonta kalastusta ja kaikenlaista siihen liittyvää liiketoimintaa ja että sitoumus on vahvistettu LIS-asetuksessa;

J.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat yhteistyötä Komorien kanssa useilla aloilla; toteaa, että EU voi peruuttaa kalastuskumppanuussopimuksen irtisanomisen (jos tarvittavat korjaavat toimenpiteet toteutetaan) ja että tämän sopimuksen irtisanominen ei sulje pois sitä, että tulevaisuudessa neuvotellaan toisesta sopimuksesta tai muunlaisesta kalastusalan kumppanuudesta;

K.  katsoo, että LIS-kalastuksen torjunta ei riipu yksistään kolmansien maiden määrittämisestä yhteistyöhön osallistumattomaksi vaan päinvastoin edellyttää, että löydetään tapoja esiin tulleen tilanteen korjaamiseksi; katsoo, että jos Komorit ei saa ulkopuolista tukea, se ei pysty parantamaan kalavarojen hoitoon liittyviä hallintotoimenpiteitä myöskään saaliiden purkamista koskevien edellytysten, seurantaan ja valvontaan liittyvien valmiuksien, tieteellisen kehittämisen sekä kalastajien ja tarkkailijoiden teknisen koulutuksen osalta;

L.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin sisältyy ensimmäistä kertaa merten ja meriluonnonvarojen suojeluun ja kestävään käyttöön liittyvä tavoite (tavoite 14);

1.  pitää valitettavana, että Komorit ei ole toteuttanut tarvittavia korjaavia toimenpiteitä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi ja LIS-kalastuksen torjumiseksi EU:n varoituksista huolimatta;

2.  muistuttaa, että tehokas lippuvaltiovalvonta on tärkeää, koska sen puuttuminen on LIS-kalastuksen perimmäinen syy; katsoo, että Komorien olisi täytettävä sen lipun alla purjehtivien alusten valvontaa ja tarkkailua koskevat kansainvälisen oikeuden mukaiset velvoitteensa; uskoo vahvasti, että valvonnan ja kalastuslupien puuttuminen antaa tällaisille aluksille mahdollisuuden harjoittaa LIS-kalastusta rankaisematta;

3.  katsoo, että Komorien olisi tehtävä edelleen yhteistyötä EU:n kanssa ja tartuttava tähän tilaisuuteen toteuttaakseen tarvittavat toimenpiteet laittomaan kalastukseen puuttumista koskevien valmiuksiensa parantamiseksi;

4.  pitää valitettavana, että vaikka EU:n ja Komorien välillä on melkein 30 vuoden ajan ollut kalastuskumppanuussopimuksia, joiden yhtenä osana on ollut yhteistyö ja Komorien kalastusalan kehittäminen, alan kehityksessä ei ole saavutettu tuntuvampia tuloksia myöskään sellaisilla osa-alueilla kuin seurantaa ja valvontaa koskevat valmiudet, tieteellinen kehittäminen sekä kalastajien ja tarkkailijoiden tekninen koulutus;

5.  katsoo, että käytettävissä olevat kehitysyhteistyövälineet, erityisesti Euroopan kehitysrahasto (EKR), on liitettävä entistä tehokkaammin yhteen kalastusalan valmiuksien kehittämistä koskevan yleisen tuen kanssa;

6.  muistuttaa, että Komoreilla on EU:n kanssa allekirjoitetun kalastuskumppanuussopimuksen ja muiden kansainvälisten säädösten mukaisesti sekä Agenda 2030:n tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi velvollisuus noudattaa kalastuksessa hyvän hallintotavan ja vastuullisen kalastuksen periaatteita, ylläpitää kalakantoja ja suojella meren ekosysteemiä sen talousvyöhykkeellä;

7.  korostaa, että LIS-kalastusta on torjuttava maailmanlaajuisesti ja että valtioita on kannustettava suhtautumaan velvollisuuksiinsa vakavasti ja toteuttamaan kalastusalaansa koskevat tarvittavat uudistukset;

8.  korostaa, että LIS-kalastuksen torjunta ei saa olla kokonaan riippuvainen yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden määrittelemisestä ja että kaikenlaisen laittoman kalastuksen torjumiseksi on löydettävä tapoja auttaa maita, erityisesti pieniä kehittyviä saarivaltioita, joista Komorit on yksi, jotta niiden on mahdollista muuttaa merialueiden hallinnointiin liittyviä toimintapolitiikkojaan;

9.  on komission ja neuvoston kanssa samaa mieltä siitä, että on sovellettava LIS-asetuksen 38 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka koskevat Komorien kanssa tehtyjen mahdollisten voimassa olevien kahdenvälisten kalastussopimusten irtisanomista, jos niissä määrätään sopimuksen päättämisestä siinä tapauksessa, että Komorit jättää noudattamatta antamiaan sitoumuksia LIS-kalastuksen torjunnan osalta;

10.  panee merkille LIS-asetuksen 38 artiklan 8 kohdan mukaiset muut seuraukset, jotka liittyvät muun muassa rahtauksen, lippuvaltion vaihdon ja yksityisten sopimusten kieltämiseen;

11.  katsoo kuitenkin, että irtisanominen ei saa merkitä EU:n ja Komorien välisen yhteistyön päättymistä kalastusalalla; kehottaa komissiota pyrkimään varmistamaan, että suhteet voidaan muodostaa mahdollisimman pian uudelleen lähtien siitä, että kalastusyhteisöjä ja pienimuotoista kalastusta olisi pidettävä maan kehityksen kannalta keskeisinä, minkä vuoksi olisi edistettävä investointeja ja teknistä tukea seuraavilla aloilla:

   kalastushallintoa ja kalastuksen hallintaa koskeva järjestelmä, lainsäädäntö, institutionaaliset mekanismit, henkilöstöresursseja (kalastajat, tutkijat, tarkastajat ja muut) koskevien valmiuksien ja Komorien perinteisiin pyydyksiin ja kaloihin liittyvien kaupallisten ja kulttuuristen arvojen kehittäminen
   seuranta ja tieteelliset valmiudet, rannikoiden suojeluvalmius sekä tarkkailua, valvontaa ja laadunvalvontaa koskevat valmiudet
   kalan jäähdytykseen, jakeluun ja jalostukseen liittyvien laitosten perustaminen
   purkamiseen ja turvallisuuteen liittyvän infrastruktuurin rakentaminen ja ajan tasalle saattaminen satamissa
   pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston uudistaminen turvallisuuden, merellä olemiseen liittyvien valmiuksien ja kalastuskapasiteetin parantamiseksi;

12.  kehottaa sisällyttämään sopimukseen lausekkeen, jonka nojalla menettely keskeytettäisiin ja punainen kortti peruutettaisiin, jos Komorit korjaa puutteensa, mikä mahdollistaisi näin olleen EU:n laivaston paluun;

13.  kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin normaalin tilanteen palauttamiseksi siten, että LIS-kalastuksen tehokkuutta parannetaan ja EU:n laivasto pääsee takaisin kalastusalueelle heti, kun uuden pöytäkirjan ehdoista on neuvoteltu uudelleen;

14.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tiedottamaan toimivaltansa mukaisesti parlamentille välittömästi kaikista tähän prosessiin liittyvistä tapahtumista;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Komorien liiton hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 290, 20.10.2006, s. 7.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0082.
(3)EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.


Europass: taitojen ja tutkintojen alan puitteet ***I
PDF 233kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) ja päätöksen N:o 2241/2004/EY kumoamiseksi (COM(2016)0625 – C8-0404/2016 – 2016/0304(COD))
P8_TA(2018)0084A8-0244/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0625),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 165 artiklan ja 166 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0404/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0244/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa toisella taikka muuttaa tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/… antamiseksi yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) ja päätöksen N:o 2241/2004/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/646.)

(1)EUVL C 173, 31.5.2017, s. 45.


Luova Eurooppa -ohjelma (2014–2020) ***I
PDF 232kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1295/2013 muuttamisesta (COM(2017)0385 – C8-0236/2017 – 2017/0163(COD))
P8_TA(2018)0085A8-0369/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0385),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 167 artiklan 5 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0236/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 31. tammikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A8-0369/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 15. maaliskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1295/2013 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/596.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainti ***I
PDF 340kWORD 43k
Euroopan parlamentin tarkistukset 15. maaliskuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijainnin osalta (COM(2017)0735 – C8-0421/2017 – 2017/0328(COD))(1)
P8_TA(2018)0086A8-0063/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Kun otetaan huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan 3 kohta, Euroopan lääkeviraston olisi otettava käyttöön uusi kotipaikkansa siitä päivästä, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, tai 30 päivästä maaliskuuta 2019 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
(2)  Kun otetaan huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan 3 kohta, Euroopan lääkeviraston (jäljempänä virasto) olisi otettava käyttöön uusi kotipaikkansa 30 päivästä maaliskuuta 2019.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Jotta varmistetaan Euroopan lääkeviraston asianmukainen toiminta sen uudessa sijaintipaikassa, olisi tehtävä toimipaikkaa koskeva sopimus ennen kuin lääkevirasto aloittaa uudessa kotipaikassaan.
(3)  Jotta varmistetaan viraston asianmukainen toiminta sen uudessa sijaintipaikassa, olisi tehtävä toimipaikkaa koskeva sopimus mahdollisimman nopeasti. Toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa olisi oltava mahdollisimman asianmukaiset ehdot viraston ja sen henkilöstön siirtämiseksi onnistuneesti Amsterdamiin.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Jotta voidaan varmistaa viraston koko toiminnan jatkuvuus, väliaikainen toimipaikka Amsterdamissa olisi voitava ottaa käyttöön 1. tammikuuta 2019 ja viraston pysyvä toimipaikka olisi saatettava valmiiksi viimeistään 15. marraskuuta 2019.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
(3 b)  On pidettävä tervetulleena, että uusi virasto on sen nykyisen henkilöstön odotusten mukainen ja että Alankomaiden viranomaiset pyrkivät varmistamaan, että kaksinkertainen siirtyminen ei vaaranna viraston operatiivista tehokkuutta, jatkuvuutta ja keskeytymätöntä toimintaa. Viraston kaksinkertainen muutto Amsterdamiin tarkoittaa kuitenkin, että viraston on väliaikaisessa toimipaikassaan jätettävä vähemmälle huomiolle tiettyjä toimia, esimerkiksi lapsille tarkoitettujen lääkkeiden tutkimuksen kaltaisia toimia sekä kansanterveyskysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssin ja influenssapandemioiden tutkiminen. Alankomaiden hallituksen jo ilmoittamat vakavat viivytykset, jotka ovat lykänneet pysyvän rakennuksen – jonka rakentamista ei ole vielä aloitettu – luovutusta, herättävät huolta mahdollisista lisäviivytyksistä. Siirto väliaikaiseen rakennukseen olisi rajattava 10,5 kuukauteen, jotta virasto pystyy toimimaan jälleen täysin toimintakykyisenä 16. marraskuuta 2019 alkaen ja jotta vältytään asiantuntemuksen menetykseltä jatkossa.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Lisätään asetukseen (EY) N:o 726/2004 71 a artikla seuraavasti:
Lisätään asetukseen (EY) N:o 726/2004 71 a ja 71 b artikla seuraavasti:
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta
Asetus (EY) N:o 726/2004
”71 a artikla
”71 a artikla
”71 a artikla
Viraston kotipaikka on Amsterdam, Alankomaat.”
Viraston kotipaikka on Amsterdam, Alankomaat.
Komissio ja Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virasto voi siirtyä sen väliaikaiseen toimipaikkaan viimeistään 1. tammikuuta 2019 ja että se siirtyy pysyvään toimipaikkaansa viimeistään 16. marraskuuta 2019.
Komission ja Alankomaiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kirjallinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle väliaikaisiin tiloihin tehtävien mukautusten edistymisestä ja pysyvän rakennuksen rakentamisesta kolmen kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein, kunnes virasto on muuttanut pysyviin toimitiloihinsa.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta
Asetus (EY) N:o 726/2004
71 bartikla (uusi)
”71 b artikla
Toimipaikkasopimus, jonka perusteella virasto käynnistää toimintansa Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymissä tiloissa, on tehtävä kolme kuukautta [tämän asetuksen voimaantulopäivä].”
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta
Tätä asetusta sovelletaan siitä päivästä, jona perussopimuksia lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, tai 30 päivästä maaliskuuta 2019 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.
Tätä asetusta sovelletaan 30 päivästä maaliskuuta 2019.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Lausuma (uusi)
”LIITE ASETUKSEEN 2018/...
EUROOPAN PARLAMENTIN LAUSUMA
Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ole otettu asianmukaisesti huomioon, kun se ei osallistunut menettelyyn, jolla valittiin Euroopan lääkeviraston (EMA) uusi kotipaikka.
Euroopan parlamentti muistuttaa valtaoikeuksistaan lainsäätäjänä ja vaatii tavallisen lainsäätämisjärjestyksen täyttä noudattamista elinten ja virastojen kotipaikan yhteydessä.
Koska parlamentti on unionin ainoa välittömillä vaaleilla valittu toimielin, joka edustaa unionin kansalaisia, se on demokratiaperiaatteen noudattamisen tärkein takaaja unionissa.
Euroopan Parlamentti tuomitsee uuden kotipaikan valinnassa noudatetun menettelyn, jolla Euroopan parlamentilta on tosiasiallisesti evätty sen valtaoikeudet, koska parlamentti ei käytännössä osallistunut menettelyyn, mutta nyt sen odotetaan yksinkertaisesti vahvistavan uuden kotipaikan valinnan tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.
Europan parlamentti muistuttaa, että hajautettuja erillisvirastoja koskevaan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission vuonna 2012 allekirjoittamaan yhteiseen julkilausumaan liitetty yhteinen lähestymistapa ei ole oikeudellisesti sitova, kuten julkilausumassa itsessäänkin todetaan, ja siitä sovittiin toimielinten lainsäädäntövaltaa rajoittamatta.
Euroopan parlamentti vaatii siksi virastojen uuden kotipaikan valintamenettelyn uudistamista ja toivoo, ettei menettelyä tulevaisuudessa enää käytettäisi tässä muodossa.
Lopuksi Euroopan parlamentti haluaa myös muistuttaa, että paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 20161 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa kolme toimielintä sitoutuivat vilpittömään ja avoimeen yhteistyöhön, muistuttaen samalla perussopimuksiin perustuvasta molempien lainsäätäjien välisestä tasa-arvosta.”
__________________
1 EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0063/2018).


Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja *
PDF 620kWORD 98k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683 – C8-0471/2016 – 2016/0336(CNS))
P8_TA(2018)0087A8-0051/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0683),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0471/2016),

–  ottaa huomioon Tanskan kansankäräjien, Irlannin edustajainhuoneen, Irlannin senaatin, Luxemburgin edustajainhuoneen, Maltan parlamentin, Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Alankomaiden parlamentin alahuoneen ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0051/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhtiöverojärjestelmiä on 28. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne molemmat luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Toimissa näiden ongelmien korjaamiseksi olisi sen vuoksi puututtava molemmantyyppisiin markkinoiden toimintapuutteisiin.
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhtiöverojärjestelmiä on 28. Globalisaation ja digitalisaation aikakaudella erityisesti taloudellisen ja henkisen pääoman verotusta lähdemaan perusteella on yhä vaikeampaa seurata ja yhä helpompaa manipuloida. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Talouden alojen yleinen digitalisoituminen ja digitaalisen talouden nopea kehitys asettavat kyseenalaiseksi fyysisissä toimipaikoissa toimivia yrityksiä varten suunniteltujen unionin yhteisöveromallien soveltuvuuden jopa siinä määrin, että arvostamis- ja laskentaperusteet voitaisiin määritellä uudelleen, jotta ne ilmentäisivät 2000‑luvun kaupallista toimintaa. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne kaikki luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, ja aikaansaavat vääristymiä suurten yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten välille. Unionin uuden vakiomuotoisen yhteisöveromallin avulla olisi sen vuoksi puututtava tällaisiin markkinoiden toimintapuutteisiin samalla, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden tavoitteet ja verotuksen neutraaliuden periaate. Kansallisten verojärjestelmien lähentyminen vähentää merkittävästi rajatylittävää toimintaa unionissa harjoittavien yritysten kustannuksia ja hallinnollista rasitusta. Vaikka veropolitiikka kuuluu kansallisen toimivallan piiriin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklassa määrätään selvästi, että neuvosto antaa yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista.
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät ja niillä on kiinteä toimipaikka. Kun otetaan huomioon liiketoimintaympäristössä tapahtuneet digitaaliset muutokset, on varmistettava, että yhtiöitä, jotka tuottavat tuloa jäsenvaltiossa ilman, että niillä on fyysistä kiinteää toimipaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta joilla on digitaalinen kiinteä toimipaikka tässä jäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin yhtiöitä, joilla on fyysinen kiinteä toimipaikka. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista. Yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan luovan järjestelmän keskeinen osatekijä on yhdistäminen, sillä vain sen avulla voidaan poistaa rajatylittävää toimintaa harjoittavien samaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden unionissa kohtaamat merkittävät veroesteet. Yhdistämisen avulla poistetaan siirtohinnoittelumuodollisuudet ja kaksinkertainen verotus ryhmän sisällä.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä.
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Kun CCCTB on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, sen avulla varmistetaan, että verot maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja missä yhtiöillä on kiinteä toimipaikka. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä. Sisämarkkinoiden toiminnan tehostaminen on tärkein kasvua ja työllisyyttä lisäävä tekijä. CCCTB:n käyttöönotto lisäisi talouskasvua ja johtaisi uusien työpaikkojen syntymiseen unionissa vähentämällä yhtiöiden välistä haitallista verokilpailua.
__________________
__________________
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on tarpeen jakaa kunnianhimoinen CCCTB-aloite kahdeksi eri ehdotukseksi. Ensimmäisessä vaiheessa olisi sovittava yhteisöveropohjaa koskevista yhteisistä säännöistä ennen kuin toisessa vaiheessa ryhdytään käsittelemään veropohjien yhdistämistä.
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on hyvin tärkeää varmistaa yhteistä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin samanaikainen voimaantulo. Koska tässä järjestelmän vaihdossa on kyse merkittävästä askeleesta kohti sisämarkkinoiden toteuttamista, tarvitaan joustavuutta, jotta uutta järjestelmää voidaan käyttää asianmukaisesti alusta alkaen. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat sisämarkkina-aluetta, CCCTB olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Jos neuvostossa ei päästä yksimieliseen sopimukseen CCCTB:n luomista koskevasta ehdotuksesta, komission olisi annettava uusi ehdotus, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklaan, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit. Viimeisenä keinona jäsenvaltioiden olisi aloitettava tiivistetty yhteistyö, johon sen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden olisi voitata liittyä milloin tahansa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. On valitettavaa, että yhteistä yhteisöveropohjaa ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevista ehdotuksista ei kummastakaan ole tehty riittävän yksityiskohtaista arviointia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat jäsenvaltioiden yhteisöverotuloihin maakohtaisesti tarkasteltuna.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä kynnysarvo käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi oltava vaihtoehtona myös sellaisten ryhmien saatavilla, jotka jäävät kokoon liittyvän kynnysarvon alapuolelle.
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava alkuvaiheessa pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä alkukynnysarvo 750 000 000 euroa käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. Koska tällä direktiivillä luodaan uusi vakiomuotoinen kaikkia unionin yrityksiä koskeva yhteisöveropohjan malli, kynnysarvo olisi laskettava nollaan enintään seitsemän vuoden kuluessa. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi ensimmäisessä vaiheessa oltava vaihtoehtona myös sellaisten yhtiöiden saatavilla, jotka eivät täytä näitä perusteita.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Jos muut tekijät pysyvät samoina, siirtyminen yhteiseen yhdistettyyn yhteisöveropohjaan voisi johtaa jäsenvaltioiden verotulojen lisääntymiseen tai vähenemiseen. Tulojen vähenemisen hyvittämiseksi olisi luotava tilapäinen hyvitysmekanismi, joka rahoitetaan niiden jäsenvaltioiden julkisen talouden ylijäämällä, joiden verotulot lisääntyvät uudessa järjestelmässä. Hyvitystä olisi mukautettava vuosittain kansallisella tai aluetasolla ennen tämän direktiivin voimaantuloa tehtyjen päätösten huomioon ottamiseksi. Komissiota olisi vaadittava antamaan hyvitysjärjestelmän lakkauttamista tai muuttamista koskeva ehdotus seitsemän vuoden kuluttua sen käyttöönotosta sekä vahvistamaan hyvitysten enimmäismäärät.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)  Jotta vältetään nykyinen verorasituksen jakautuminen pk-yritysten ja monikansallisten yhtiöiden välillä veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 25 päivänä marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti, yhteisen yhteisöveropohjan tavoitteena on, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) eivät olisi epäedullisessa kilpailuasemassa vaan niille luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset. Pääasiallinen veroviranomainen voi antaa pk-yrityksille tarvittavat välineet, joilla niitä autetaan noudattamaan hallinnollisia ja organisaatioon liittyviä vaatimuksia, joita CCCTB-järjestelmän vapaaehtoisesta soveltamisesta seuraa.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Kelpoisuus kuulua ryhmään, jonka veropohjat yhdistetään, olisi määritettävä kaksiosaisella testillä, joka pohjautuu i) valvontaan (yli 50 prosenttia äänioikeuksista) ja ii) omistusoikeuteen (yli 75 prosenttia pääomasta) tai oikeuteen voitonjaosta (yli 75 prosenttia voitonjakoon oikeuttavista oikeuksista). Tällaisella testillä varmistetaan, että taloudellinen yhdentyminen ryhmän jäsenten välillä on edennyt pitkälle. Järjestelmän eheyden takaamiseksi valvonnan ja omistusoikeuden tai voitonjakoa koskevien oikeuksien kahta kynnysarvoa olisi noudatettava koko verovuoden ajan; muussa tapauksessa kynnysarvoista jäävän yhtiön olisi poistuttava ryhmästä viipymättä. Jotta estetään verotulosten manipulointi yritysten ryhmään liittämisellä ja siitä poistamisella lyhyellä aikavälillä, ryhmään kuulumiselle olisi asetettava vähintään yhdeksän peräkkäisen kuukauden vaatimus.
(6)  On tarpeen määritellä unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan käsite, kun kiinteä toimipaikka kuuluu verotuksellista kotipaikkaansa unionissa pitävälle verovelvolliselle. Monikansalliset yhtiöt tekevät liian usein järjestelyjä siirtääkseen voittonsa suotuisiin verojärjestelmiin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteän toimipaikan käsite antaisi mahdollisuuden määritellä tarkasti ja sitovasti perusteet, jotka on täytettävä, jotta monikansallinen yhtiö voi osoittaa olevansa sijoittautunut tiettyyn maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yhtiöt maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla. Tavoitteena olisi varmistaa, että kaikilla asianomaisilla verovelvollisilla on yhteinen käsitys asiasta, ja sulkea pois se mahdollisuus, että erilaisista määritelmistä aiheutuu eroavuuksia. Samoin on tärkeää laatia yhteinen määritelmä sellaisille kiinteille toimipaikoille, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat unionissa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle. Jos siirtohinnoittelu aiheuttaa voittojen siirtämistä alhaisen verotuksen lainkäyttöalueille, on parempi käyttää järjestelmää, jossa voiton jakaminen tapahtuu kaavaan perustuvan jaon avulla. Ottamalla käyttöön tällaisen järjestelmän unioni voi näyttää muille maille esimerkkiä nykyaikaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta. Komission olisi laadittava suuntaviivoja siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden kohdennusmenetelmien kanssa toimittaessa kolmansien maiden kanssa, mutta kaavamaisen jaon olisi tultava lopulta vakiojakomenetelmäksi. Komission olisi annettava ehdotus eurooppalaisesta verosopimuksen mallista, jolla voitaisiin lopulta korvata kaikkien eri jäsenvaltioiden tekemät tuhannet kahdenväliset verosopimukset.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Digitaaliset tuotteet ovat erittäin liikkuvia ja aineettomia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaaliala on laajasti mukana aggressiivisessa verosuunnittelussa, koska liiketoimiin asiakkaiden kanssa ja voittojen tekemiseen ei monissa liiketoimintamalleissa tarvita lainkaan fyysistä infrastruktuuria. Tämän vuoksi suurimmat digitaalialan yhtiöt voivat välttyä lähes kokonaan tulojensa verotukselta. Jäsenvaltiot menettävät miljardien eurojen verotulot, koska ne eivät voi verottaa digitaalialan monikansallisia yhtiöitä. Jotta tähän todelliseen ja kiireellisiä toimenpiteitä edellyttävään yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen voitaisiin puuttua, nykyinen yhteisöverolainsäädäntö on tarpeen ulottaa koskemaan uutta merkittävään digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa kiinteän toimipaikan muodostavaa digitaalista yhteyttä. Vastaavanlaisille liiketoimintamalleille on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta voidaan vastata digitalisaatioon liittyviin verotuksen ongelmiin luomatta kuitenkaan esteitä digitaalialan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti OECD:n tasolla tehty työ kansainvälisesti yhdenmukaisen säännöstön luomiseksi.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Yhdistetyn veropohjan jakokaavaan olisi kuuluttava kolme yhtäläisesti painotettua jakotekijää, jotka ovat työvoima, omaisuuserät ja myynti määränpäittäin. Näiden yhtäläisesti painotettujen tekijöiden olisi edustettava tasapainoista lähestymistapaa verotettavien voittojen jakamisessa asianomaisten jäsenvaltioiden kesken, ja niiden olisi varmistettava, että voitot verotetaan siellä missä ne on tosiasiallisesti ansaittu. Työvoima ja omaisuuserät olisi sen vuoksi kohdennettava siihen jäsenvaltioon, jossa työtä tehdään tai jossa omaisuuserät sijaitsevat, jolloin ne antavat asianmukaisen painoarvon alkuperäjäsenvaltion intresseille, kun taas myynti olisi kohdennettava tavaroiden tai palvelujen määräjäsenvaltioon. Jotta voidaan ottaa huomioon palkkatasojen erot eri puolilla unionia ja jotta yhdistetyn veropohjan jako olisi oikeudenmukainen, työvoimaa koskevan jakotekijän olisi sisällettävä sekä henkilöstömenot että työntekijöiden lukumäärä (niin että kummankin osuus on puolet). Omaisuuseriä koskevaan jakotekijään taasen olisi kuuluttava kaikki aineelliset hyödykkeet muttei aineettomia hyödykkeitä eikä rahoitusvaroja, koska ne eivät ole paikkaan sidottuja ja tästä seuraisi riski, että tämän direktiivin sääntöjä voitaisiin kiertää. Silloin, kun jakamisen tulos ei poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi vastaa oikeudenmukaisella tavalla liiketoiminnan laajuutta, olisi säädettävä suojalausekkeella mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoista tulonjakomenetelmää.
(10)  Yhdistetyn veropohjan jakokaavaan olisi kuuluttava neljä yhtäläisesti painotettua jakotekijää, jotka ovat työvoima, omaisuuserät, myynti määränpäittäin sekä verkkoalustojen ja ‑palveluiden käyttäjien henkilötietojen kerääminen ja hyödyntäminen (jäljempänä ”tietoja koskeva jakotekijä”). Näiden yhtäläisesti painotettujen tekijöiden olisi edustettava tasapainoista lähestymistapaa verotettavien voittojen jakamisessa asianomaisten jäsenvaltioiden kesken, ja niiden olisi varmistettava, että voitot verotetaan siellä missä ne on tosiasiallisesti ansaittu. Työvoima ja omaisuuserät olisi sen vuoksi kohdennettava siihen jäsenvaltioon, jossa työtä tehdään tai jossa omaisuuserät sijaitsevat, jolloin ne antavat asianmukaisen painoarvon alkuperäjäsenvaltion intresseille, kun taas myynti olisi kohdennettava tavaroiden tai palvelujen määräjäsenvaltioon. Jotta voidaan ottaa huomioon palkkatasojen erot eri puolilla unionia ja jotta yhdistetyn veropohjan jako olisi oikeudenmukainen, työvoimaa koskevan jakotekijän olisi sisällettävä sekä henkilöstömenot että työntekijöiden lukumäärä (niin että kummankin osuus on puolet). Omaisuuseriä koskevaan jakotekijään taasen olisi kuuluttava ainoastaan aineelliset hyödykkeet. Silloin, kun jakamisen tulos ei poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi vastaa oikeudenmukaisella tavalla liiketoiminnan laajuutta, olisi säädettävä suojalausekkeella mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoista tulonjakomenetelmää.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Yhdistetyn veropohjan jakokaavan on ilmennettävä täysimääräisesti kussakin jäsenvaltiossa harjoitettua taloudellista toimintaa ottaen asianmukaisesti ja täysimääräisesti huomioon niiden talouksien väliset mahdollisesti merkittävät eroavuudet. Jos kaavan soveltamisesta seuraa epätasapainoinen jako, joka ei ilmennä taloudellista toimintaa, tilanne voidaan korjata riitojenratkaisumekanismilla. Komission olisi edellä olevan mukaisesti arvioitava riidanratkaisumekanismin perustamista, jotta varmistetaan asianmukainen riidanratkaisu, kun asiaan on osallisina eri jäsenvaltioita.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Tietyille aloille, kuten rahoitus- ja vakuutusala, öljy- ja kaasuala sekä meri- ja lentoliikenne, tarvitaan niiden erityispiirteiden vuoksi oikaistu kaava yhdistetyn veropohjan jakamiseksi.
Poistetaan.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Tämä direktiivi perustuu yhteisestä yhteisöveropohjasta annettuun neuvoston direktiiviin 2016/xx/EU (jossa vahvistetaan yhteiset yhteisöverosäännöt veropohjan laskemiseksi), ja siinä keskitytään verotulosten yhdistämiseen koko ryhmässä. Tästä syystä olisi tarpeen ottaa huomioon näiden kahden säädöksen välinen vuorovaikutus ja varmistaa tiettyjen veropohjan osatekijöiden siirtyminen ryhmän uuteen kehykseen. Tällaisia osatekijöitä ovat erityisesti korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntö, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke ja ulkomaisia väliyhteisöjä koskeva lainsäädäntö sekä verokohtelun eroavuudet.
(14)  Tämä direktiivi perustuu yhteisestä yhteisöveropohjasta annettuun neuvoston direktiiviin 2016/xx/EU (jossa vahvistetaan yhteiset yhteisöverosäännöt veropohjan laskemiseksi), ja siinä keskitytään verotulosten yhdistämiseen koko ryhmässä. Tästä syystä on tarpeen ottaa huomioon näiden kahden säädöksen välinen vuorovaikutus ja varmistaa tiettyjen veropohjan osatekijöiden siirtyminen ryhmän uuteen kehykseen. Tällaisia osatekijöitä ovat erityisesti korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntö, vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään siirtymistä koskeva lauseke ja ulkomaisia väliyhteisöjä koskeva lainsäädäntö sekä verokohtelun eroavuudet. Jäsenvaltioita ei pitäisi estää ottamasta käyttöön veronkierron torjumiseksi toteutettavia lisätoimia, jotta vähennetään kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat voittojen siirtämisestä matalan verotuksen kolmansiin maihin.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen ja iii) korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevan säännön täydentäminen hajautumista ehkäisevillä säännöillä, jotta voidaan paremmin puuttua ryhmän sisällä mahdollisesti syntyviin veronkiertoriskeihin. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(16)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen, iii) korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittamista koskevan säännön täydentäminen hajautumista ehkäisevillä säännöillä, jotta voidaan paremmin puuttua ryhmän sisällä mahdollisesti syntyviin veronkiertoriskeihin, ja iv) suuntaviivojen laatiminen siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden jakomenetelmien kanssa kolmansien maiden kanssa toimittaessa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja sen olisi tällöin otettava huomioon Euroopan parlamentin vuosittain antama päätöslauselma. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa i) vahvistaa vuosittain luettelo kolmansien maiden yhtiömuodoista, jotka vastaavat liitteessä I lueteltuja yhtiömuotoja. ii) vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä työvoimaa, omaisuuseriä ja myyntiä koskevien jakotekijöiden laskennasta, työntekijöiden, henkilöstömenojen, omaisuuserien ja myynnin kohdentamisesta asianomaiseen jakotekijään sekä omaisuuserien arvostamisesta, iii) hyväksyä säädös, jossa vahvistetaan ryhmän muodostamista koskevan ilmoituksen vakiomuoto, ja iv) vahvistaa säännöt, jotka koskevat yhdistetyn veroilmoituksen jättämistä sähköisesti, yhdistetyn veroilmoituksen muotoa, yksittäisen verovelvollisen veroilmoituksen muotoa ja vaadittavia todisteasiakirjoja. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201112 mukaisesti.
(17)  Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa i) vahvistaa vuosittain luettelo kolmansien maiden yhtiömuodoista, jotka vastaavat liitteessä I lueteltuja yhtiömuotoja, ii) vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä työvoimaa, omaisuuseriä ja myyntiä koskevien jakotekijöiden sekä henkilötietoja koskevan jakotekijän laskennasta, työntekijöiden ja henkilöstömenojen kohdentamisesta, kerättyjen henkilötietojen ja hyödynnettyjen henkilötietojen sekä omaisuuserien ja myynnin kohdentamisesta asianomaiseen jakotekijään sekä omaisuuserien arvostamisesta, iii) hyväksyä säädös, jossa vahvistetaan ryhmän muodostamista koskevan ilmoituksen vakiomuoto, ja iv) vahvistaa säännöt, jotka koskevat yhdistetyn veroilmoituksen jättämistä sähköisesti, yhdistetyn veroilmoituksen muotoa, yksittäisen verovelvollisen veroilmoituksen muotoa ja vaadittavia todisteasiakirjoja. Komission olisi suunniteltava yhteistyössä jäsenvaltioiden veroviranomaisten kanssa kyseiset yhdenmukaiset veroilmoitusmallit. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201112 mukaisesti.
__________________
__________________
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Toimimalla yksin ja eri tavoin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen kansainvälisen veronkierron vastaisilla käytännöillä ja yritysten auttaminen niiden toiminnan laajentamisessa yli rajojen unionissa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan koordinoituja toimia. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, sillä direktiivillä puututaan erilaisten kansallisten verosääntöjen keskinäisen vaikutuksen aiheuttamaan sisämarkkinoiden tehottomuuteen. Erilaiset verosäännöt vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan ja hillitsevät rajatylittävää toimintaa. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, kun erityisesti otetaan huomioon, että direktiiviä sovelletaan pakollisesti vain tietyn koon ylittäviin ryhmiin.
(18)  Toimimalla yksin ja eri tavoin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen kansainvälisen veronkierron vastaisilla käytännöillä ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, auttaminen niiden toiminnan laajentamisessa yli rajojen unionissa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan koordinoituja toimia. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, sillä direktiivillä puututaan erilaisten kansallisten verosääntöjen keskinäisen vaikutuksen aiheuttamaan sisämarkkinoiden tehottomuuteen. Erilaiset verosäännöt vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan ja hillitsevät rajatylittävää toimintaa. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, kun erityisesti otetaan huomioon, että direktiiviä sovelletaan pakollisesti vain tietyn koon ylittäviin ryhmiin.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
(20)  Koska tämä direktiivi sisältää merkittävän muutoksen yhteisöverotussääntöihin, komission olisi arvioitava perusteellisesti tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tämän täytäntöönpanokertomuksen olisi sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: tämän direktiivin mukaisen verojärjestelmän vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin, järjestelmän hyvät ja huonot puolet pk-yritysten kannalta, vaikutus veronkannon oikeudenmukaisuuteen jäsenvaltioiden välillä, vaikutus sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen kilpailun mahdollinen vääristyminen tässä direktiivissä annettuja uusia sääntöjä sovellettaessa sekä niiden yritysten lukumäärä, jotka kuuluvat soveltamisalaan siirtymävaiheen aikana. Komission olisi tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista kymmenen vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava sen toiminnasta kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 a kappale (uusi)
(20 a)  On tarpeen hyväksyä selkeitä, yhdenmukaisia ja objektiivisia perusteita, joita sovelletaan yhdistetyn veropohjan laskentaan, jotta saavutetaan täysimääräinen ja yhdenmukainen yhdistäminen ja estetään jäsenvaltioiden välisistä tilinpitoeroista johtuvat uudet keinottelumahdollisuudet. Tässä tarkoituksessa komission olisi esitettävä tarvittavia muutoksia tämän direktiivin säännöksiin, jotka koskevat yhdistetyn veropohjan määrittelyä ja laskentaa.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 b kappale (uusi)
(20 b)  Komission olisi harkittava lisätutkimuksia, joissa analysoidaan CCCTB:n mahdollista vaikutusta yksittäisten jäsenvaltioiden yhteisöverotuloihin ja unionille mahdollisesti aiheutuvaa epäedullista kilpailuasemaa suhteessa kolmansiin maihin.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tällä direktiivillä otetaan käyttöön neuvoston direktiivissä 2016/xx/EU14 tarkoitettu järjestelmä ryhmään kuuluvien yhtiöiden veropohjien yhdistämiseksi ja vahvistetaan säännöt siitä, miten yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja kohdennetaan jäsenvaltioille ja kuinka kansalliset veroviranomaiset hallinnoivat sitä.
1.  Tällä direktiivillä otetaan käyttöön yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden verottamiselle unionissa ja vahvistetaan kyseisen pohjan laskentaa koskevat säännöt, mukaan luettuina veronkierron ehkäisemistä ja ehdotetun verojärjestelmän kansainvälistä ulottuvuutta koskevat toimenpiteet.
_______________
14 [full title of the Directive (EUVL L [ ], [ ], s. [ ])].
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin ja digitaalisiin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana;
c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana. Kynnysarvo lasketaan nollaan enintään seitsemän vuoden aikana;
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 kohta
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a, b ja d alakohdan edellytykset muttei mainitun kohdan c alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä viiden verovuoden ajan. Tätä ajanjaksoa pidennetään ilman eri toimenpiteitä viiden verovuoden pituisten peräkkäisten soveltamiskausien ajaksi, jollei anneta 47 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettua lopettamisilmoitusta. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja d alakohdan edellytysten on täytyttävä joka kerta, kun pidennys tehdään.
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a, b ja d alakohdan edellytykset muttei mainitun kohdan c alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 4 kohta
4.  Direktiivin sääntöjä ei sovelleta erityisen verotusjärjestelyn alaisiin laivayhtiöihin. Erityisen verotusjärjestelyn alaiset laivayhtiöt otetaan huomioon määritettäessä yhtiöitä, jotka kuuluvat samaan 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuun ryhmään.
Poistetaan.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 23 alakohta
(23)  ’yhdistetyllä veropohjalla’ tarkoitetaan tulosta, joka saadaan laskemalla yhteen kaikkien ryhmän jäsenten veropohjat direktiivin 2016/xx/EU mukaisesti;
(23)  ’yhdistetyllä veropohjalla’ tarkoitetaan ryhmän jäsenten konsolidoituja verotettavia nettotuloja, joiden laskentaan käytetään kaikkiin ryhmän jäseniin sovellettavaa yhdenmukaista kirjanpitoperustetta direktiivin 2016/xx/EU mukaisesti;
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – 28 a alakohta (uusi)
(28 a)  ’tietoja koskevalla jakotekijällä’ verkkoalustojen ja -palveluiden käyttäjien henkilötietojen keräämistä ja hyödyntämistä kaupallisia tarkoituksia varten yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Jos meri- tai sisävesiliikennettä harjoittavan ryhmän jäsenen tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on aluksella tai laivalla, sen verotuksellisen kotipaikan katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jossa aluksen tai laivan kotisatama sijaitsee, tai jos tällaista kotisatamaa ei ole, jäsenvaltiossa, jossa on liikenteenharjoittajan verotuksellinen kotipaikka.
Poistetaan.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 4 kohta
4.  Unionissa asuvan verovelvollisen mistä tahansa lähteestä saama tulo, tuleepa se siitä jäsenvaltiosta, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, tai sen ulkopuolelta, on yhteisöveron alaista tuloa.
4.  Unionissa asuvan verovelvollisen mistä tahansa toiminnasta saama tulo, tuleepa se siitä jäsenvaltiosta, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, tai sen ulkopuolelta, on yhteisöveron alaista tuloa.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 5 kohta
5.  Unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kaikki jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän toimipaikan kautta saama tulo on yhteisöveron alaista tuloa.
5.  Unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kaikki jäsenvaltiossa sijaitsevan kiinteän tai digitaalisen kiinteän toimipaikan kautta saama tulo on yhteisöveron alaista tuloa. Verovelvollisen digitaalinen kiinteä toimipaikka määritetään yhteisestä yhteisöveropohjasta annetun neuvoston direktiivin ...1 a 5 artiklassa lueteltujen edellytysten ja perusteiden mukaisesti.
_______________
1 a   Neuvoston direktiivi ... yhteisestä yhteisöveropohjasta (EUVL L..., ..., s. …).
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  sillä on oikeus käyttää yli 50:tä prosenttia äänioikeuksista; ja
a)  sillä on oikeus käyttää äänioikeuksia, jotka ovat yli 50 prosenttia; ja
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Kiinteisiin toimipaikkoihin sisältyvät yhteisestä yhteisöveropohjasta annetun neuvoston direktiivin ...1 a 5 artiklassa lueteltujen edellytysten ja perusteiden mukaiset digitaaliset kiinteät toimipaikat.
_______________
1 a   Neuvoston direktiivi ... yhteisestä yhteisöveropohjasta (EUVL L..., ..., s. …).
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 1 kohta
1.  Kaikkien ryhmän jäsenten veropohjat on laskettava yhteen yhdistettyä veropohjaa varten.
1.  Liikekirjanpidollisen konsernin veropohja määritetään ikään kuin se olisi yksi yksikkö. Tätä varten konsernin kokonaisveropohja lasketaan uudelleen niin, että poistetaan kaikki voitot tai tappiot, mukaan lukien mahdolliset minkä tahansa luonteiset liiketapahtumat kahden tai useamman konsernin yksikön välillä.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla – 2 kohta
2.  Jos yhdistetty veropohja on negatiivinen, tappio on siirrettävä eteenpäin ja kuitattava seuraavaa positiivista yhdistettyä veropohjaa vastaan. Jos yhdistetty veropohja on positiivinen, se on jaettava VIII luvun mukaisesti.
2.  Jos yhdistetty veropohja on negatiivinen, tappio on siirrettävä eteenpäin ja kuitattava seuraavaa positiivista yhdistettyä veropohjaa vastaan enintään viiden vuoden ajan. Jos yhdistetty veropohja on positiivinen, se on jaettava VIII luvun mukaisesti.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
9 artiklan 2 kohta
2.  Ryhmän on käytettävä johdonmukaista ja riittävästi dokumentoitua menetelmää ryhmän sisäisten liiketapahtumien kirjaamiseksi. Ryhmä voi vaihtaa menetelmää ainoastaan pätevistä kaupallisista syistä ja ainoastaan verovuoden alussa.
2.  Ryhmän on käytettävä johdonmukaista ja riittävästi dokumentoitua menetelmää ryhmän sisäisten liiketapahtumien kirjaamiseksi. Ryhmä voi vaihtaa menetelmää ainoastaan pätevistä kaupallisista syistä ja ainoastaan verovuoden alussa. Kaikki nämä liiketapahtumat on poistettava veropohjasta 7 artiklan 1 kohdan nojalla toteutetun yhdistämisen seurauksena.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta
3.  Ryhmän sisäiset siirrot ja myynnit on kirjattava menetelmällä, jossa poistokelvottomat omaisuuserät kirjataan alhaisimpaan hintaan ja poistokelpoiset omaisuuserät kirjataan verotusarvoon.
Poistetaan.
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 4 kohta
4.  Ryhmän sisäiset siirrot eivät saa muuttaa itse tuotettujen aineettomien hyödykkeiden asemaa.
Poistetaan.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Kun yritysten uudelleenorganisoinnin seurauksena yhdestä tai useammasta ryhmästä taikka kahdesta tai useammasta ryhmän jäsenestä tulee toisen ryhmän osa, aiemman ryhmän tai aiempien ryhmien mahdolliset vähentämättömät tappiot on kohdennettava kaikille näille ryhmän jäsenille VIII luvun mukaisesti sen verovuoden lopussa sovellettavien jakotekijöiden perusteella, jona yritysten uudelleenorganisointi tapahtuu. Aiemman ryhmän tai aiempien ryhmien vähentämättömät tappiot on siirrettävä eteenpäin tuleville vuosille.
Kun yritysten uudelleenorganisoinnin seurauksena yhdestä tai useammasta ryhmästä taikka kahdesta tai useammasta ryhmän jäsenestä tulee toisen ryhmän osa, aiemman ryhmän tai aiempien ryhmien mahdolliset vähentämättömät tappiot on kohdennettava kaikille näille ryhmän jäsenille VIII luvun mukaisesti sen verovuoden lopussa sovellettavien jakotekijöiden perusteella, jona yritysten uudelleenorganisointi tapahtuu. Aiemman ryhmän tai aiempien ryhmien vähentämättömät tappiot on siirrettävä eteenpäin enintään viiden vuoden ajan.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
23 artikla – 3 kohta
2.  Jos pääasiallisista verovelvollisista kaksi tai useampi sulautuu neuvoston direktiivin 2009/133/EY15 2 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ryhmän mahdolliset vähentämättömät tappiot on kohdennettava sen jäsenille VIII luvun mukaisesti sen verovuoden lopussa sovellettavien jakotekijöiden perusteella, jona sulautuminen tapahtuu. Vähentämättömät tappiot on siirrettävä eteenpäin tuleville vuosille.
2.  Jos pääasiallisista verovelvollisista kaksi tai useampi sulautuu neuvoston direktiivin 2009/133/EY15 2 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ryhmän mahdolliset vähentämättömät tappiot on kohdennettava sen jäsenille VIII luvun mukaisesti sen verovuoden lopussa sovellettavien jakotekijöiden perusteella, jona sulautuminen tapahtuu. Vähentämättömät tappiot on siirrettävä eteenpäin enintään viiden vuoden ajan.
__________________
__________________
15 Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (EUVL L 310, 25.11.2009, s. 34).
15 Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (EUVL L 310, 25.11.2009, s. 34).
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Yhdistetty veropohja on jaettava ryhmän jäsenten välillä joka verovuosi jakokaavaa käyttäen. Määritettäessä ryhmän jäsenen A jako-osuutta käytetään seuraavaa kaavaa, jossa myyntiä, työvoimaa ja omaisuuseriä koskevia jakotekijöitä painotetaan yhtä paljon:
Yhdistetty veropohja on jaettava ryhmän jäsenten välillä joka verovuosi jakokaavaa käyttäen. Määritettäessä ryhmän jäsenen A jako-osuutta käytetään seuraavaa kaavaa, jossa myyntiä, työvoimaa, omaisuuseriä ja tietoja koskevia jakotekijöitä painotetaan yhtä paljon:
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 1 kohta – kaava

Komission teksti

Tarkistus

Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Jos yhtä tai useampaa jakotekijää ei voida soveltaa verovelvollisen toiminnan luonteen johdosta, kaikki kaavan muut sovellettavat jakotekijät painotetaan suhteellisesti uudelleen, jotta kaikkien sovellettavien jakotekijöiden absoluuttinen painotus säilyy yhtäläisenä.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 5 kohta
5.  Myyntiä, työvoimaa ja omaisuuseriä koskevia jakotekijöitä painotetaan yhtä paljon määritettäessä ryhmän jäsenen jako-osuutta.
5.  Myyntiä, työvoimaa, omaisuuseriä ja tietoja koskevia jakotekijöitä painotetaan yhtä paljon määritettäessä ryhmän jäsenen jako-osuutta.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Tietoja koskevan jakotekijän ensimmäisessä puoliskossa osoittajana on ryhmän jäsenen kussakin jäsenvaltiossa keräämien verkkoalustojen ja -palvelujen käyttäjien henkilötietojen kokonaismäärä ja nimittäjänä on ryhmän kussakin jäsenvaltiossa keräämien verkkoalustojen ja -palvelujen käyttäjien henkilötietojen kokonaismäärä, ja sen toisessa puoliskossa osoittajana on ryhmän jäsenen kussakin jäsenvaltiossa hyödyntämien verkkoalustojen ja -palvelujen käyttäjien henkilötietojen kokonaismäärä ja nimittäjänä on ryhmän kussakin jäsenvaltiossa hyödyntämien verkkoalustojen ja -palvelujen käyttäjien henkilötietojen kokonaismäärä.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 5 b kohta (uusi)
5 b.  Tietoja koskevan jakotekijän perusteella kerättyjen henkilötietojen määrä on määritettävä kussakin jäsenvaltiossa verovuoden lopussa.
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
28 artikla – 5 c kohta (uusi)
5 c.  Henkilötietojen kerääminen ja hyödyntäminen kaupallisiin tarkoituksiin tietoja koskevan jakotekijän yhteydessä on määriteltävä asetuksen (EU)2016/679 mukaisesti.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla
29 artikla
Poistetaan.
Suojalauseke
Poikkeuksena 28 artiklassa vahvistetusta säännöstä, jos pääasiallinen verovelvollinen tai toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei ryhmän jäsenelle jaettava yhdistetyn veropohjan osuus vastaa oikeudenmukaisella tavalla kyseisen ryhmän jäsenen liiketoiminnan laajuutta, pääasiallinen verovelvollinen tai toimivaltainen viranomainen voi pyytää vaihtoehtoisen menetelmän käyttämistä kunkin ryhmän jäsenen vero-osuuden laskemisessa. Vaihtoehtoista menetelmää voidaan käyttää ainoastaan silloin, kun toimivaltaisten viranomaisten välisten konsultaatioiden ja, soveltuvin osin, 77 ja 78 artiklan mukaisesti käytyjen keskustelujen perusteella kaikki nämä viranomaiset suostuvat vaihtoehtoisen menetelmän käyttöön. Pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle käytettävästä vaihtoehtoisesta menetelmästä.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
38 artikla – 1 kohta
1.  Tavaroiden myynti on sisällytettävä siinä jäsenvaltiossa sijaitsevan ryhmän jäsenen myyntiä koskevaan jakotekijään, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus ne hankkineelle henkilölle päättyy. Jos tätä paikkaa ei voida määrittää, tavaroiden myynti on kohdennettava siinä jäsenvaltiossa sijaitsevalle ryhmän jäsenelle, jossa tavaroiden viimeinen määritettävissä oleva paikka sijaitsee.
1.  Tavaroiden myynti on sisällytettävä siinä jäsenvaltiossa sijaitsevan ryhmän jäsenen myyntiä koskevaan jakotekijään, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus ne hankkineelle henkilölle päättyy. Jos tätä paikkaa ei voida määrittää tai ryhmän jäsenellä ei ole verotettavaa yhteyttä, tavaroiden myynti on kohdennettava siinä jäsenvaltiossa sijaitsevalle ryhmän jäsenelle, jossa tavaroiden viimeinen määritettävissä oleva paikka sijaitsee.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
43 artikla
43 artikla
Poistetaan.
Meri-, sisävesi- ja lentoliikenne
Ryhmän jäsenen, jonka pääasiallisena liiketoimintana on kansainvälisen meri- tai lentoliikenteen tai sisävesiliikenteen harjoittaminen, tuloja, menoja ja muita vähennyskelpoisia eriä ei sisällytetä yhdistettyyn veropohjaan eikä niitä jaeta 28 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Nämä tulot, menot ja muut vähennyskelpoiset erät on sen sijaan kohdennettava kyseiselle ryhmän jäsenelle liiketoimikohtaisesti, ja niihin on tehtävä hintaoikaisut direktiivin 2016/xx/EU 56 artiklan mukaisesti.
Omistusosuudet ryhmän jäsenessä ja ryhmän jäsenen omistusosuudet on otettava huomioon sen määrittämiseksi, onko 5 ja 6 artiklassa tarkoitettu ryhmä olemassa.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
46 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen on katettava kaikki ryhmän jäsenet, lukuun ottamatta 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja laivayhtiöitä.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen on katettava kaikki ryhmän jäsenet.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
48 artikla – 2 kohta
Komissio voi hyväksyä säädöksen, jossa vahvistetaan ryhmän perustamisilmoituksen vakiomuoto. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkimusmenettelyä noudattaen.
Komissio hyväksyy säädöksen, jossa vahvistetaan ryhmän perustamisilmoituksen vakiomuoto. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tutkimusmenettelyä noudattaen.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
55 artikla – 1 kohta
Komissio voi antaa säädöksiä säännöistä, jotka koskevat yhdistetyn veroilmoituksen jättämistä sähköisesti, yhdistetyn veroilmoituksen muotoa, yksittäisen verovelvollisen veroilmoituksen muotoa ja vaadittavia todisteasiakirjoja. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio antaa säädöksiä säännöistä, jotka koskevat yhdistetyn veroilmoituksen jättämistä sähköisesti, yhdistetyn veroilmoituksen muotoa, yksittäisen verovelvollisen veroilmoituksen muotoa ja vaadittavia todisteasiakirjoja. Komissio suunnittelee kyseiset yhdenmukaiset veroilmoitusmallit yhteistyössä jäsenvaltioiden veroviranomaisten kanssa. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
65 artikla – 1 kohta
1.  Kun sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa on jonkin ryhmän jäsenen verotuksellinen kotipaikka tai jossa se sijaitsee kiinteän toimipaikan muodossa, on eri mieltä pääasiallisen veroviranomaisen 49 artiklan taikka 56 artiklan 2 tai 4 kohdan tai 56 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla tekemästä päätöksestä, se voi riitauttaa tämän päätöksen pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa kolmen kuukauden kuluessa.
1.  Kun sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa on jonkin ryhmän jäsenen verotuksellinen kotipaikka tai jossa se sijaitsee kiinteän tai digitaalisen kiinteän toimipaikan muodossa, on eri mieltä pääasiallisen veroviranomaisen 49 artiklan taikka 56 artiklan 2 tai 4 kohdan tai 56 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla tekemästä päätöksestä, se voi riitauttaa tämän päätöksen pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa kolmen kuukauden kuluessa.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
65 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio tutkii, parantaisiko riitojenratkaisumekanismin luominen jäsenvaltioiden välisten kiistojen selvittelyn tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevan kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 1 kohta
1.  Hallintoelimen, joka on pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti toimivaltainen käsittelemään muutoksenhaut ensimmäisessä oikeusasteessa, on käsiteltävä 54 artiklan nojalla haetut muutokset oikaistuihin verotuspäätöksiin tai verotuspäätöksiin. Kyseisen hallintoelimen on oltava riippumaton pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion veroviranomaisista. Jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole tällaista hallintoelintä, pääasiallinen verovelvollinen voi hakea muutosta suoraan tuomioistuimessa.
1.  Hallintoelimen, joka on pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti toimivaltainen käsittelemään muutoksenhaut ensimmäisessä oikeusasteessa, on käsiteltävä 54 artiklan nojalla haetut muutokset oikaistuihin verotuspäätöksiin tai verotuspäätöksiin. Kyseisen hallintoelimen on oltava riippumaton pääasiallisen veroviranomaisen jäsenvaltion veroviranomaisista. Pääasiallinen verovelvollinen voi hakea muutosta suoraan tuomioistuimessa, jos kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole tällaista hallintoelintä tai jos pääasiallinen verovelvollinen toimii mieluummin näin.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 5 kohta
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hallintoelimen on tehtävä päätös muutoksenhausta kuuden kuukauden kuluessa. Jos pääasiallinen verovelvollinen ei saa päätöstä kyseiseen määräaikaan mennessä, pääasiallisen veroviranomaisen päätös on katsottava vahvistetuksi.
5.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hallintoelimen, jossa asia on vireillä, on tehtävä päätös muutoksenhausta kuuden kuukauden kuluessa. Jos pääasiallinen verovelvollinen ei saa päätöstä kyseiseen määräaikaan mennessä, pääasiallisen veroviranomaisen päätös on katsottava vahvistetuksi.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
69 artiklan 2 kohta
2.  Ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava ryhmän tasolla ja sisällettävä kaikkien ryhmän jäsenten tulokset, kun 1 kohtaa sovelletaan. Direktiivin 2016/xx/EU 13 artiklassa tarkoitettu 3 000 000 euron määrä kasvatetaan 5 000 000 euroksi.
2.  Ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava ryhmän tasolla ja sisällettävä kaikkien ryhmän jäsenten tulokset, kun 1 kohtaa sovelletaan. Direktiivin 2016/xx/EU 13 artiklassa tarkoitettu 1 000 000 euron määrä kasvatetaan 5 000 000 euroksi.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
71 artikla
71 artikla
Poistetaan.
Tappioiden hyvitys ja sisällytys takaisin veropohjaan
1.  Direktiivin 2016/xx/EU tappioiden hyvityksiä ja sisällytystä takaisin veropohjaan koskevan 41 artiklan soveltaminen lakkaa ilman eri toimenpiteitä tämän direktiivin tultua voimaan.
2.  Siirretyt tappiot, joita ei vielä tämän direktiivin tullessa voimaan ole sisällytetty takaisin veropohjaan, pysyvät sillä verovelvollisella, jolle ne on siirretty.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
72 artikla – 1 kohta
Tätä direktiiviä sovellettaessa viittausta direktiivin 2016/xx/EU 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lakisääteiseen yhteisöverokantaan, jota verovelvolliseen olisi sovellettu, ei sovelleta vaan se korvataan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavien lakisääteisten yhteisöverokantojen keskiarvolla.
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2016/xx/EU 53 artiklassa säädettyjä siirtymissääntöjä.
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
73 artikla – 1 kohta
Tätä direktiiviä sovellettaessa direktiivin 2016/xx/EU 59 artiklan mukaisen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevan lainsäädännön soveltamisala rajoitetaan sellaisten ryhmän jäsenten tai yksiköiden välisiin suhteisiin, joilla on verotuksellinen kotipaikka kolmannessa maassa tai jotka ovat kolmannessa maassa sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja.
Tätä direktiiviä sovellettaessa direktiivin 2016/xx/EU 59 artiklan mukaisen ulkomaisia väliyhteisöjä koskevan lainsäädännön soveltamisala rajoitetaan sellaisten ryhmän jäsenten tai yksiköiden välisiin suhteisiin, joilla on verotuksellinen kotipaikka kolmannessa maassa tai jotka ovat kolmannessa maassa sijaitsevia kiinteitä toimipaikkoja tai digitaalisia kiinteitä toimipaikkoja.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
74 artikla – 1 kohta
Tätä direktiiviä sovellettaessa direktiivin 2016/xx/EU 61 artiklan mukaisten verokohtelun eroavuuksia koskevien sääntöjen soveltamisala rajoitetaan sellaisten ryhmän jäsenten ja muiden kuin ryhmän jäsenten välisiin suhteisiin, jotka ovat direktiivin 2016/xx/EU 56 artiklassa tarkoitettuja etuyhteydessä olevia yrityksiä.
Tässä direktiivissä verokohtelun eroavuuksia koskevien sääntöjen ja vastaavien järjestelyjen soveltamisalaa sovelletaan direktiivin 2016/xx/EU 61 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
76 artikla
76 artikla
76 artikla
Euroopan parlamentille ilmoittaminen
Euroopan parlamentille ilmoittaminen
1.  Euroopan parlamentti järjestää parlamenttien välisen kokouksen, jossa arvioidaan CCCTB-järjestelmää, ottaen huomioon talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukaisen menettelyn mukaisesti käytyjen veropoliittisten keskustelujen tulokset. Euroopan parlamentti toimittaa päätöslauselman muodossa antamansa lausunnon ja päätelmät komissiolle ja neuvostolle.
Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta ja siitä, jos neuvosto on vastustanut niitä tai kumonnut säädösvallan siirron.
2.   Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta ja siitä, jos neuvosto on vastustanut niitä tai kumonnut säädösvallan siirron.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
78 aartikla (uusi)
78 a  artikla
Hyvitysmekanismi
Komissio luo erityisen hyvitysmekanismin, joka otetaan käyttöön tämän direktiivin tullessa voimaan ja jolla hyvitetään jäsenvaltioiden verotulojen äkillisiä suuria muutoksia, jotka aiheutuvat suoraan ja ainoastaan tämän direktiivin mukaiseen uuteen järjestelmään siirtymisestä johtuvasta verotulojen lisääntymisestä tai vähenemisestä. Hyvitystä mukautetaan vuosittain, jotta otetaan huomioon kansallisella tai aluetasolla ennen tämän direktiivin voimaantuloa tehdyt päätökset. Hyvitysmekanismi rahoitetaan niiden jäsenvaltioiden julkisen talouden ylijäämällä, joiden verotulot lisääntyvät uudessa järjestelmässä, ja se perustetaan aluksi seitsemäksi vuodeksi. Tämän ajan jälkeen komissio arvioi, onko hyvitysmekanismin toiminnan jatkuminen tarpeen, ja päättää arvioinnin perusteella lakkauttaa mekanismin tai jatkaa sen toimintaa vielä enintään kahden vuoden ajan.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
79 artikla
79 artikla
79 artikla
Uudelleentarkastelu
Täytäntöönpanokertomus ja uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta. Kertomuksessa on erityisesti oltava analyysi tämän direktiivin VIII luvulla perustetun mekanismin vaikutuksista veropohjien jakamiseen jäsenvaltioiden välillä.
Komissio arvioi viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta. Tässä täytäntöönpanokertomuksessa on erityisesti oltava analyysi tämän direktiivin VIII luvulla perustetun mekanismin vaikutuksista veropohjien jakamiseen jäsenvaltioiden välillä. Tällaisen täytäntöönpanokertomuksen päätelmien laadinnan tai seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä komissio antaa ehdotuksen edellytyksiksi, joilla osa yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan perusteella saaduista verotuloista kohdennetaan unionin yleiseen talousarvioon, jotta jäsenvaltioiden maksuja talousarvioon voidaan pienentää samassa suhteessa.
Komissio tarkastelee kymmenen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2021.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.

Yhteinen yhteisöveropohja *
PDF 546kWORD 71k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhteisöveropohjasta (COM(2016)0685 – C8-0472/2016 – 2016/0337(CNS))
P8_TA(2018)0088A8-0050/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2016)0685),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0472/2016),

–  ottaa huomioon Tanskan kansankäräjien, Irlannin edustajainhuoneen, Irlannin senaatin, Luxemburgin edustajainhuoneen, Maltan parlamentin, Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Alankomaiden parlamentin alahuoneen ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0050/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhteisöverojärjestelmiä on 28. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne molemmat luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Toimissa näiden ongelmien korjaamiseksi olisi sen vuoksi puututtava molemmantyyppisiin markkinoiden toimintapuutteisiin.
(1)  Yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa unionin sisällä rajatylittävää liiketoimintaa, kohtaavat vakavia esteitä ja markkinavääristymiä, koska erilaisia ja keskinäisessä vaikutuksessa olevia yhteisöverojärjestelmiä on 28. Globalisaation ja digitalisoitumisen aikakautena erityisesti taloudellisen ja henkisen pääoman verotusta lähdemaan perusteella on yhä vaikeampaa seurata ja yhä helpompaa manipuloida. Lisäksi verosuunnittelun rakenteista on tullut ajan myötä yhä kehittyneempiä, kun näitä rakenteita kehitetään ulottumaan useille lainkäyttöalueille ja niissä hyödynnetään tehokkaasti verojärjestelmän muotoseikkoja taikka kahden tai useamman verojärjestelmän eroavuuksia yhtiöiden maksettaviksi tulevien verojen vähentämiseksi. Talouden alojen yleinen digitalisoituminen ja digitaalisen talouden nopea kehitys asettavat kyseenalaiseksi fyysisissä toimipaikoissa toimivia yrityksiä varten suunniteltujen unionin yhteisöveromallien soveltuvuuden jopa siinä määrin, että arvostamis- ja laskentaperusteet voitaisiin määritellä uudelleen, jotta ne ilmentäisivät 2000-luvun kaupallista toimintaa. Vaikka näissä tilanteissa korostuvat puutteet, jotka ovat luonteeltaan täysin erilaisia, ne kaikki luovat esteitä, jotka estävät sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, ja aikaansaavat vääristymiä suurten yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten välille. Unionin uuden vakiomuotoisen yhteisöveromallin avulla olisi sen vuoksi puututtava tällaisiin markkinoiden toimintapuutteisiin samalla, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden tavoitteet ja verotuksen neutraaliuden periaate. Kansallisten verojärjestelmien lähentyminen vähentää merkittävästi rajatylittävää toimintaa unionissa harjoittavien yritysten kustannuksia ja hallinnollista rasitusta. Vaikka veropolitiikka kuuluu kansallisen toimivallan piiriin, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 115 artiklassa määrätään selvästi, että neuvosto antaa yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä sekä Euroopan parlamenttia ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan direktiivejä jäsenvaltioiden sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä, jotka suoraan vaikuttavat sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista.
(2)  Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi yhteisöveroympäristö olisi unionissa muokattava sen periaatteen mukaisesti, että yhtiöt maksavat oikeudenmukaisen osuuden verosta sillä lainkäyttöalueella, jolla (niillä lainkäyttöalueilla, joilla) niiden voitot syntyvät ja niillä on kiinteä toimipaikka. Kun otetaan huomioon liiketoimintaympäristössä tapahtuneet digitaaliset muutokset, on varmistettava, että yhtiöitä, jotka tuottavat tuloa jäsenvaltiossa ilman, että niillä on fyysistä kiinteää toimipaikkaa kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta joilla on digitaalinen kiinteä toimipaikka tässä jäsenvaltiossa, olisi kohdeltava samalla tavalla kuin yhtiöitä, joilla on fyysinen kiinteä toimipaikka. Sen vuoksi on tarpeen säätää mekanismeista, joilla estettäisiin yhtiöitä hyödyntämästä kansallisten verojärjestelmien välisiä eroavuuksia maksaakseen vähemmän veroja. Yhtä tärkeää on myös edistää kasvua ja taloudellista kehitystä sisämarkkinoilla helpottamalla rajojen yli käytävää kauppaa ja yritysten investointeja. Tätä varten on tarpeen poistaa sekä kaksinkertaisen verotuksen että kaksinkertaisen verottamatta jättämisen riskit unionissa kitkemällä kansallisten yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa olevat eroavuudet. Samaan aikaan yhtiöt tarvitsevat helposti täytäntöön pantavan vero- ja oikeudellisen kehyksen liiketoimintansa kehittämiseksi ja laajentamiseksi yli rajojen unionissa. Tässä yhteydessä olisi myös päästä eroon vielä vallitsevista syrjivistä tilanteista. Yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan luovan järjestelmän keskeinen osatekijä on yhdistäminen, sillä vain sen avulla voidaan poistaa rajatylittävää toimintaa harjoittavien samaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden unionissa kohtaamat merkittävät veroesteet. Yhdistämisen avulla poistetaan siirtohinnoittelumuodollisuudet ja kaksinkertainen verotus ryhmän sisällä.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä.
(3)  Kuten todetaan 16 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)7, yhteisöverojärjestelmä, jossa unionia pidettäisiin yhtenä markkinana yhteisöveropohjan laskemiseksi, helpottaisi unionissa kotipaikkaansa pitävien yritysten rajatylittävää toimintaa ja edistäisi tavoitetta tehdä unionista kansainvälisten investointien kannalta kilpailukykyisempi paikka erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Vuoden 2011 CCCTB-ehdotuksessa keskityttiin tavoitteeseen helpottaa yritysten liiketoiminnan laajentamista unionissa. Kyseisen tavoitteen lisäksi olisi myös otettava huomioon, että CCCTB voi hyvin tehokkaasti parantaa sisämarkkinoiden toimintaa veronkierron torjunnan järjestelmillä. Tämän perusteella CCCTB-aloite olisi pantava uudelleen vireille, jotta voidaan tasavertaisesti käsitellä niin liiketoiminnan helpottamiseen liittyvää näkökulmaa kuin aloitteen roolia veronkierron torjunnassa. Kun CCCTB on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, sen avulla varmistetaan, että verot maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja missä yhtiöillä on kiinteä toimipaikka. Tällainen lähestymistapa soveltuisi parhaiten yritettäessä poistaa sisämarkkinoiden toiminnan vääristymiä. Sisämarkkinoiden toiminnan tehostaminen on tärkein kasvua ja työllisyyttä lisäävä tekijä. CCCTB:n käyttöönotto lisäisi talouskasvua ja johtaisi uusien työpaikkojen syntymiseen unionissa vähentämällä yhtiöiden välistä haitallista verokilpailua.
__________________
__________________
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
7 Ehdotus neuvoston direktiiviksi COM (2011)0121 final/2, annettu 3 päivänä lokakuuta 2011, yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Komissio katsoo 21 päivänä syyskuuta 2017 oikeudenmukaisen ja tehokkaan yhteisöverojärjestelmän käyttöönottamisesta Euroopan unionissa digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi antamassaan tiedonannossa, että CCCTB tarjoaa perustan digitaalitalouden aiheuttamien vero-ongelmien käsittelyyn.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on tarpeen jakaa kunnianhimoinen CCCTB-aloite kahdeksi eri ehdotukseksi. Ensimmäisessä vaiheessa olisi hyväksyttävä yhteistä yhteisöveropohjaa koskevat säännöt ennen kuin toisessa vaiheessa ryhdytään käsittelemään veropohjien yhdistämistä.
(4)  Koska on tarpeen toimia nopeasti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta muuttamalla sisämarkkinat yhtäältä kaupankäyntiä ja investointeja suosivimmiksi ja toisaalta paremmin veronkiertojärjestelyjä kestäviksi, on hyvin tärkeää varmistaa yhteistä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin samanaikainen voimaantulo. Koska tässä järjestelmän vaihdossa on kyse merkittävästä askeleesta kohti sisämarkkinoiden toteuttamista, tarvitaan joustavuutta, jotta uutta järjestelmää voidaan käyttää asianmukaisesti alusta alkaen. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat sisämarkkina-aluetta, CCCTB olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Jos neuvostossa ei päästä yksimieliseen sopimukseen CCCTB:n luomista koskevasta ehdotuksesta, komission olisi annettava uusi ehdotus, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklaan, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavat direktiivit. Viimeisenä keinona jäsenvaltioiden olisi aloitettava tiivistetty yhteistyö, johon sen ulkopuolella olevien jäsenvaltioiden olisi voitata liittyä milloin tahansa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. On valitettavaa, että yhteistä yhteisöveropohjaa ja yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevista ehdotuksista ei kummastakaan ole tehty riittävän yksityiskohtaista arviointia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat jäsenvaltioiden yhteisöverotuloihin maakohtaisesti tarkasteltuna.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä kynnysarvo käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. CCCTB-aloitteen kahden eri vaiheen keskinäisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi lisäksi oltava pakolliset yhtiöille, jotka katsottaisiin ryhmäksi, jos koko aloite toteutuu. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi oltava vaihtoehtona myös sellaisten yhtiöiden saatavilla, jotka eivät täytä näitä perusteita.
(5)  Monesti aggressiivista verosuunnittelua harjoitetaan rajatylittävissä yhteyksissä, mikä viittaa siihen, että osallistuvilla yritysryhmillä on vähimmäismäärä resursseja. Tähän perustuen yhteistä pohjaa koskevien sääntöjen olisi oikeasuhteisuuden vuoksi oltava alkuvaiheessa pakolliset ainoastaan niille yhtiöille, jotka kuuluvat huomattavan suureen yritysryhmään. Tässä tarkoituksessa olisi vahvistettava kokoon liittyvä alkukynnysarvo 750 000 000 euroa käyttäen perusteena konsernitilinpäätöksen tekevän ryhmän konsolidoituja kokonaistuloja. Koska tällä direktiivillä luodaan uusi vakiomuotoinen kaikkia unionin yrityksiä koskeva yhteisöveropohjan malli, kynnysarvo olisi laskettava nollaan enintään seitsemän vuoden kuluessa. Jotta edistettäisiin paremmin tavoitetta helpottaa kauppaa ja investointeja sisämarkkinoilla, yhteistä yhteisöveropohjaa koskevien sääntöjen olisi ensimmäisessä vaiheessa oltava vaihtoehtona myös sellaisten yhtiöiden saatavilla, jotka eivät täytä näitä perusteita.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  On tarpeen määritellä unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan käsite, kun kiinteä toimipaikka kuuluu verotuksellista kotipaikkaansa unionissa pitävälle verovelvolliselle. Tavoitteena olisi varmistaa, että kaikilla asianomaisilla verovelvollisilla on yhteinen käsitys asiasta, ja sulkea pois se mahdollisuus, että erilaisista määritelmistä aiheutuu eroavuuksia. Sitä vastoin ei tulisi pitää olennaisena yhteisen määritelmän vahvistamista sellaisille kiinteille toimipaikoille, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat unionissa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle. Tämä ulottuvuus olisi parasta jättää kahdenvälisiin verosopimuksiin ja kansalliseen lainsäädäntöön, koska sen yhteydet kansainvälisiin sopimuksiin ovat monimutkaiset.
(6)  On tarpeen määritellä unionissa sijaitsevan kiinteän toimipaikan käsite, kun kiinteä toimipaikka kuuluu verotuksellista kotipaikkaansa unionissa pitävälle verovelvolliselle. Monikansalliset yritykset siirtävät liian usein voittonsa suotuisiin verojärjestelmiin maksamatta lainkaan veroa tai maksaen hyvin vähän veroa. Kiinteän toimipaikan käsite antaisi mahdollisuuden määritellä tarkasti ja sitovasti perusteet, jotka on täytettävä, jotta monikansallinen yhtiö voi osoittaa olevansa sijoittautunut tiettyyn maahan. Tämä velvoittaa monikansalliset yhtiöt maksamaan veronsa oikeudenmukaisella tavalla. Tavoitteena olisi varmistaa, että kaikilla asianomaisilla verovelvollisilla on yhteinen käsitys asiasta, ja sulkea pois se mahdollisuus, että erilaisista määritelmistä aiheutuu eroavuuksia. Samoin on tärkeää laatia yhteinen määritelmä sellaisille kiinteille toimipaikoille, jotka sijaitsevat kolmannessa maassa tai jotka sijaitsevat unionissa, mutta kuuluvat verotuksellista kotipaikkaansa kolmannessa maassa pitävälle verovelvolliselle. Jos siirtohinnoittelu aiheuttaa voiton siirtämistä alhaisen verotuksen lainkäyttöalueille, on parempi käyttää järjestelmää, jossa voiton jakaminen tapahtuu kaavaan perustuvan jaon avulla. Ottamalla käyttöön tällaisen järjestelmän unioni voi näyttää muille maille esimerkkiä nykyaikaisesta ja tehokkaasta yhtiöverotuksesta. Komission olisi laadittava suuntaviivoja siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden kohdennusmenetelmien kanssa toimittaessa kolmansien maiden kanssa, mutta kaavamaisen jaon olisi tultava lopulta vakiojakomenetelmäksi. Komission olisi annettava ehdotus eurooppalaisesta verosopimuksen mallista, jolla voitaisiin lopulta korvata kaikkien eri jäsenvaltioiden tekemät tuhannet kahdenväliset verosopimukset.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Digitaaliset tuotteet ovat erittäin liikkuvia ja aineettomia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaaliala on laajasti mukana aggressiivisessa verosuunnittelussa, koska liiketoimiin asiakkaiden kanssa ja voittojen tekemiseen ei monissa liiketoimintamalleissa tarvita lainkaan fyysistä infrastruktuuria. Tämän vuoksi suurimmat digitaalialan yhtiöt voivat välttyä lähes kokonaan tulojensa verotukselta. Jäsenvaltiot menettävät miljardien eurojen verotulot, koska ne eivät voi verottaa digitaalialan monikansallisia yhtiöitä. Jotta tähän todelliseen ja kiireellisiä toimenpiteitä vaativaan yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen voitaisiin puuttua, nykyinen yhteisöverolainsäädäntö on tarpeen ulottaa koskemaan uutta merkittävään digitaaliseen läsnäoloon perustuvaa kiinteän toimipaikan muodostavaa digitaalista yhteyttä. Vastaavanlaisille liiketoimintamalleille on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta voidaan vastata digitalisaatioon liittyviin verotuksen ongelmiin luomatta kuitenkaan esteitä digitaalialan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Tässä yhteydessä on otettava huomioon erityisesti OECD:n tasolla tehty työ kansainvälisesti yhdenmukaisen säännöstön luomiseksi.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Veronalaisista tuloista olisi vähennettävä liiketoiminnan menot ja eräät muut erät. Vähennyskelpoisiin liiketoiminnan menoihin olisi tavallisesti kuuluttava kaikki myyntiin liittyvät menot sekä tulojen synnyttämiseen, säilyttämiseen ja turvaamiseen liittyvät menot. Talouden innovoinnin tukemiseksi ja sisämarkkinoiden nykyaikaistamiseksi olisi säädettävä tutkimus- ja kehitysmenojen vähennyksistä, myös ylimääräisistä vähennyksistä, ja menot olisi kirjattava kokonaan kuluiksi sinä vuonna, jona ne aiheutuivat (lukuun ottamatta kiinteää omaisuutta). Erityisen innovatiivisia pieniä aloittelevia yhtiöitä, joilla ei ole etuyhteydessä olevia yrityksiä, (luokka, joka kattaa erityisesti startup-yritykset) olisi myös tuettava tutkimus- ja kehitysmenojen lisätyllä ylimääräisellä vähennyksellä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi myös laadittava luettelo vähennyskelvottomista menoista.
(8)  Veronalaisista tuloista olisi vähennettävä liiketoiminnan menot ja eräät muut erät. Vähennyskelpoisiin liiketoiminnan menoihin olisi tavallisesti kuuluttava kaikki myyntiin liittyvät menot sekä tulojen synnyttämiseen, säilyttämiseen ja turvaamiseen liittyvät menot. Talouden innovoinnin tukemiseksi ja sisämarkkinoiden nykyaikaistamiseksi olisi säädettävä henkilöstöä, alihankkijoita, vuokratyöntekijöitä ja freelance-työntekijöitä koskeviin kustannuksiin liittyvien tutkimus- ja kehitysmenojen vähennyksistä ja verovelvollisten olisi saatava verohyvitystä niihin liittyvistä aidoista menoista, ja menot olisi kirjattava kokonaan kuluiksi sinä vuonna, jona ne aiheutuivat (lukuun ottamatta kiinteää omaisuutta). Vähennysten väärinkäytön estämiseksi tarvitaan selkeä määritelmä aidoista tutkimus- ja kehitysmenoista. Oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi myös laadittava luettelo vähennyskelvottomista menoista.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Viimeaikaisessa kansainvälisen verotuksen kehityksessä on korostunut se, että pyrkiessään alentamaan kokonaisverojaan kansainväliset yritysryhmät ovat yhä useammin ryhtyneet veronkiertojärjestelyihin, joissa maksetaan liiallisia korkoja. Järjestelyt johtavat veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuutta, jotta estettäisiin tällaisia käytäntöjä. Tässä yhteydessä korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuus olisi sallittava ilman rajoituksia ainoastaan siihen määrään asti kuin kyseiset menot voidaan tasata veronalaisilla korkotuloilla (ja muilla rahoitustuloilla). Ylimeneviin korkomenoihin olisi kuitenkin sovellettava vähennyskelpoisuuden rajoituksia, joiden määrityksessä on käytettävä perusteena verovelvollisen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (’EBITDA’).
(9)  Viimeaikaisessa kansainvälisen verotuksen kehityksessä on korostunut se, että pyrkiessään alentamaan kokonaisverojaan kansainväliset yritysryhmät ovat yhä useammin ryhtyneet veronkiertojärjestelyihin, joissa maksetaan liiallisia korkoja. Järjestelyt johtavat veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin. Sen vuoksi on tarpeen rajoittaa korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuutta, jotta estettäisiin tällaisia käytäntöjä. Tässä yhteydessä korkomenojen (ja muiden rahoitusmenojen) vähennyskelpoisuus olisi sallittava ilman rajoituksia ainoastaan siihen määrään asti kuin kyseiset menot voidaan tasata veronalaisilla korkotuloilla (ja muilla rahoitustuloilla). Ylimeneviin korkomenoihin olisi kuitenkin sovellettava vähennyskelpoisuuden rajoituksia, joiden määrityksessä on käytettävä perusteena verovelvollisen tulosta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (’EBITDA’). Jäsenvaltiot voisivat rajoittaa entisestään korkomenojen ja muiden rahoitusmenojen vähennyskelpoisuutta korkeatasoisemman suojan takaamiseksi.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Se, että lainan korot voidaan vähentää verovelvollisen veropohjasta mutta voitonjakoa ei, tuo ratkaisevaa etua velkarahoitukselle oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen verrattuna. Koska tämä aiheuttaa yhtiöiden velkaantumisriskejä, on olennaisen tärkeää säätää toimenpiteistä, joilla neutralisoidaan oman pääoman ehtoista rahoitusta rajoittava nykyinen kehys. Tämän perusteella tarkoituksena on myöntää verovelvollisille kasvu- ja investointivähennys siten, että verovelvollisen oman pääoman lisäykset voitaisiin vähentää verovelvollisen veropohjasta tietyin edellytyksin. Olisi olennaisen tärkeää varmistaa, ettei järjestelmä kärsi peräkkäisistä vaikutuksista, minkä vuoksi olisi tarpeen jättää soveltamisen ulkopuolelle sellaisten osuuksien verotusarvo, jotka verovelvollisella on etuyhteydessä olevassa yrityksessä. Jotta vähennysjärjestelmä olisi lisäksi riittävän vahva, olisi säädettävä verojen kiertämisen estämistä koskevista säännöistä.
(10)  Se, että lainan korot voidaan vähentää verovelvollisen veropohjasta mutta voitonjakoa ei, tuo ratkaisevaa etua velkarahoitukselle oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen verrattuna. Koska tämä aiheuttaa yhtiöiden velkaantumisriskejä, on olennaisen tärkeää säätää toimenpiteistä, joilla neutralisoidaan oman pääoman ehtoista rahoitusta rajoittava nykyinen kehys rajoittamalla mahdollisuutta vähentää lainan korot verovelvollisen veropohjasta. Tällainen koron vähennysoikeutta rajoittava sääntö on kyseiseen tarkoitukseen sopiva ja riittävä väline.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jotta estettäisiin passiivisten tulojen (lähinnä rahoitustulojen) siirtämistä pois raskaasti verotetuista yhtiöistä, mahdollisten tappioiden, joita tällaisilla yhtiöillä saattaa olla verovuoden lopussa, olisi katsottava lähinnä vastaavan kaupankäyntitoiminnan tuloksia. Pitäen tätä lähtökohtana verovelvollisten olisi voitava säilyttää tappiontasausoikeus määräämättömän ajan niin, ettei vuosittain tehtävän vähennyksen määrää rajoiteta. Koska tappiontasauksen tarkoituksena on varmistaa, että verovelvollinen maksaa veron reaalitulostaan, tappiontasaukselle ei ole mitään syytä asettaa aikarajaa. Sikäli kuin kyseessä on taannehtiva tappiontasaus, tällaista sääntöä ei ole tarpeen ottaa käyttöön, sillä tämä käytäntö on jäsenvaltioissa melko harvinainen, ja yleensä se johtaa kohtuuttomaan monimutkaisuuteen. Lisäksi olisi vahvistettava veronkierron vastainen säännös, jotta voitaisiin estää, torjua ja vaikeuttaa sitä, että pyritään kiertämään tappioiden vähennyskelpoisuutta koskevia sääntöjä ostamalla tappiollisia yhtiöitä.
(12)  Jotta estettäisiin passiivisten tulojen (lähinnä rahoitustulojen) siirtämistä pois raskaasti verotetuista yhtiöistä, mahdollisten tappioiden, joita tällaisilla yhtiöillä saattaa olla verovuoden lopussa, olisi katsottava lähinnä vastaavan kaupankäyntitoiminnan tuloksia. Pitäen tätä lähtökohtana verovelvollisten olisi voitava säilyttää tappiontasausoikeus viiden vuoden ajan niin, että vuosittain tehtävän vähennyksen määrää rajoitetaan. Sikäli kuin kyseessä on taannehtiva tappiontasaus, tällaista sääntöä ei ole tarpeen ottaa käyttöön, sillä tämä käytäntö on jäsenvaltioissa melko harvinainen, ja yleensä se johtaa kohtuuttomaan monimutkaisuuteen. Neuvoston direktiivissä (EU) 2016/11641 a vahvistetaan yleinen veronkierron vastainen sääntö, jotta voitaisiin estää, torjua ja vaikeuttaa sitä, että pyritään kiertämään tappioiden vähennyskelpoisuutta koskevia sääntöjä ostamalla tappiollisia yhtiöitä. Kyseinen yleinen sääntö olisi myös otettava järjestelmällisesti huomioon tämän direktiivin soveltamisessa.
_________________
1 a Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 193, 19.7.2016, s. 1).
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Jotta parannettaisiin yritysten kassavirtavalmiuksia – esimerkiksi kompensoimalla jossakin jäsenvaltiossa aiheutuvia startup-vaiheen tappioita toisessa jäsenvaltiossa syntyvillä voitoilla – ja kannustettaisiin laajentumista yli rajojen unionissa, verovelvollisilla olisi oltava oikeus ottaa tilapäisesti huomioon tappiot, jotka ovat aiheutuneet niiden muissa jäsenvaltioissa sijaitseville välittömille tytäryhtiöille ja kiinteille toimipaikoille. Jäsenvaltiossa sijaitsevan emoyhtiön tai päätoimipaikan olisi tässä tarkoituksessa pystyttävä vähentämään veropohjastaan tiettynä verovuonna tappiot, jotka ovat aiheutuneet samana verovuonna sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville välittömille tytäryhtiöille tai kiinteille toimipaikoille, suhteessa sen osuuteen. Emoyhtiötä olisi sitten vaadittava sisällyttämään takaisin veropohjaansa –ottaen huomioon aiemmin vähennettyjen tappioiden määrän – näiden välittömien tytäryhtiöiden tai kiinteiden toimipaikkojen mahdolliset myöhemmät voitot. Koska on olennaisen tärkeää turvata kansalliset verotulot, vähennetyt tappiot olisi sisällytettävä takaisin veropohjaan ilman eri toimenpiteitä, jos tätä ei ole jo tehty tietyn vuosimäärän kuluttua tai jos edellytykset välittömäksi tytäryhtiöksi tai kiinteäksi toimipaikaksi katsomiselle eivät enää täyty.
Poistetaan.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  On olennaisen tärkeää säätää tarkoituksenmukaisista verojen kiertämisen estämistä koskevista toimenpiteistä, jotta yhteistä pohjaa koskevat säännöt saataisiin kestämään aggressiivisia verosuunnittelukäytäntöjä paremmin. Järjestelmään olisi erityisesti kuuluttava yleinen veronkierron vastainen sääntö (’GAAR’), jota täydennetään tietyntyyppisen veronkierron hillitsemiseen tarkoitetuilla toimenpiteillä. GAAR-sääntöjen tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä ole erityisesti kohdennettujen säännösten piirissä, joten niillä paikataan aukkoja. Tällä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, rajatylittävissä tilanteissa unionin sisällä ja rajatylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansiin maihin sijoittautuneita yhtiöitä, siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset eivät ole erilaiset.
(15)  On olennaisen tärkeää säätää tarkoituksenmukaisista verojen kiertämisen estämistä koskevista toimenpiteistä, jotta yhteistä pohjaa koskevat säännöt saataisiin kestämään aggressiivisia verosuunnittelukäytäntöjä paremmin. Järjestelmään olisi erityisesti kuuluttava voimakas ja tehokas yleinen veronkierron vastainen sääntö (’GAAR’), jota täydennetään tietyntyyppisen veronkierron hillitsemiseen tarkoitetuilla toimenpiteillä. GAAR-sääntöjen tarkoituksena on estää sellaisia verotukseen liittyviä väärinkäytöksiä, jotka eivät vielä ole erityisesti kohdennettujen säännösten piirissä, joten niillä paikataan aukkoja. Tällä ei pitäisi olla vaikutusta väärinkäytösten estämistä koskevien erityisten sääntöjen sovellettavuuteen. GAAR-sääntöjä olisi sovellettava unionissa järjestelyihin, jotka eivät ole aitoja. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että GAAR-sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla kansallisissa tilanteissa, rajatylittävissä tilanteissa unionin sisällä ja rajatylittävissä tilanteissa, joissa on mukana kolmansiin maihin sijoittautuneita yhtiöitä, siten, että sääntöjen soveltamisala ja soveltamisen tulokset eivät ole erilaiset.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Kun otetaan huomioon, että verokohtelun eroavuudet johtavat tavallisesti kaksinkertaiseen vähennykseen (eli molemmissa valtioissa tehtävään vähennykseen) tai tulojen vähennykseen toisessa valtiossa sisällyttämättä tuloja toisen valtion veropohjaan, tällaiset tilanteet vaikuttavat selkeästi sisämarkkinoihin vääristämällä sen mekanismeja ja luomalla porsaanreikiä, joiden turvin veronkiertoa voidaan harjoittaa menestyksekkäästi. Koska eroavuudet johtuvat kansallisista eroista tietyntyyppisten yksiköiden tai rahallisten suoritusten oikeudellisessa luokittelussa, tällaisia eroavuuksia ei tavallisesti synny, jos yritykset soveltavat yhteisiä sääntöjä veropohjansa laskennassa. Eroavuuksia olisi kuitenkin edelleen yhteistä pohjaa koskevan kehyksen sekä kansallisten tai kolmansien maiden yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa. Verokohtelun eroavuuksiin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi on tarpeen vahvistaa säännöt, joiden perusteella toinen eroavuustilanteessa olevista kahdesta lainkäyttöalueesta evää maksun vähentämisen tai varmistaa, että vastaavat tulot sisällytetään yhteisöveropohjaan.
(17)  Kun otetaan huomioon, että alan ja verokohtelun eroavuudet johtavat tavallisesti kaksinkertaiseen vähennykseen (eli molemmissa valtioissa tehtävään vähennykseen) tai tulojen vähennykseen toisessa valtiossa sisällyttämättä tuloja toisen valtion veropohjaan, tällaiset tilanteet vaikuttavat selkeästi sisämarkkinoihin vääristämällä sen mekanismeja ja luomalla porsaanreikiä, joiden turvin veronkiertoa voidaan harjoittaa menestyksekkäästi. Koska eroavuudet johtuvat kansallisista eroista tietyntyyppisten yksiköiden tai rahallisten suoritusten oikeudellisessa luokittelussa, tällaisia eroavuuksia ei tavallisesti synny, jos yritykset soveltavat yhteisiä sääntöjä veropohjansa laskennassa. Eroavuuksia olisi kuitenkin edelleen yhteistä pohjaa koskevan kehyksen sekä kansallisten tai kolmansien maiden yhteisöverojärjestelmien keskinäisessä vaikutuksessa. Verokohtelun eroavuuksien tai niihin liittyvien järjestelyjen vaikutusten neutraloimiseksi direktiivissä (EU) 2016/1164 vahvistetaan verokohtelun eroavuuksia ja käänteisen hybridin verokohtelun eroavuuksia koskevat säännöt. Kyseiset säännöt olisi otettava järjestelmällisesti huomioon tämän direktiivin soveltamisessa.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)  Jäsenvaltioita ei pitäisi estää ottamasta käyttöön veronkierron torjumiseksi toteutettavia lisätoimia, jotta vähennetään kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat voittojen siirtämisestä matalan verotuksen kolmansiin maihin, jotka eivät välttämättä vaihda automaattisesti verotietoja unionin vaatimusten mukaisesti.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 b kappale (uusi)
(17 b)  Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön seuraamusjärjestelmä, jota sovelletaan yritysten rikkoessa tämän direktiivin mukaisesti annettuja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, ja ilmoitettava käyttöön ottamisesta komissiolle.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen, iii) veronkierron torjuntaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen useilla erityisillä aloilla, jotka ovat merkityksellisiä kasvu- ja investointivähennyksen kannalta, iv) liisattujen omaisuuserien laillisen ja taloudellisen omistusoikeuden käsitteiden yksityiskohtaisempi määrittely, v) leasingmaksujen pääoma- ja korko-osuuden laskenta ja liisattujen omaisuuserien poistopohjan laskenta ja vi) poistokelpoisen käyttöomaisuuden luokkien tarkempi määrittely On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(19)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän direktiivin tiettyjen, muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi seuraavilta osin: i) yhtiömuotoja ja yhteisöveroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön muutosten huomioon ottaminen ja liitteiden I ja II muuttaminen vastaavasti, ii) lisämääritelmien vahvistaminen, iii) liisattujen omaisuuserien laillisen ja taloudellisen omistusoikeuden käsitteiden yksityiskohtaisempi määrittely, iv) leasingmaksujen pääoma- ja korko-osuuden laskenta ja liisattujen omaisuuserien poistopohjan laskenta v) poistokelpoisen käyttöomaisuuden luokkien tarkempi määrittely ja vi) suuntaviivojen antaminen siirtymävaiheelle, jonka aikana kaavaan perustuva jako on käytössä rinnan muiden kohdennusmenetelmien kanssa toimittaessa kolmansien maiden kanssa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Komission olisi valvottava, että tämän direktiivin täytäntöönpano on yhdenmukaista, jotta vältetään tilanne, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset valvovat kukin erilaisen järjestelmän noudattamista. Kirjanpitosääntöjen yhdenmukaistamisen puute unionissa ei saisi lisätä mahdollisuuksia verosuunniteluun ja keinotteluun. Kirjanpitosääntöjen yhdenmukaistaminen voisikin vahvistaa yhteistä järjestelmää erityisesti jos ja kun kaikki unionin yritykset kuuluvat tähän järjestelmään.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Komission olisi arvioitava tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
(23)  Koska tämä direktiivi sisältää merkittävän muutoksen yhteisöverotussääntöihin, komission olisi arvioitava perusteellisesti tämän direktiivin soveltamista viisi vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava tästä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tämän täytäntöönpanokertomuksen olisi sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: tämän direktiivin mukaisen verojärjestelmän vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin, järjestelmän hyvät ja huonot puolet pk-yritysten kannalta, vaikutus veronkannon oikeudenmukaisuuteen jäsenvaltioiden välillä, vaikutus sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen kilpailun mahdollinen vääristyminen tässä direktiivissä annettuja uusia sääntöjä sovellettaessa sekä niiden yritysten lukumäärä, jotka kuuluvat soveltamisalaan siirtymävaiheen aikana. Komission olisi tarkasteltava tämän direktiivin soveltamista kymmenen vuotta sen voimaantulon jälkeen ja laadittava sen toiminnasta kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle,
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden verottamiselle ja säädetään kyseisen pohjan laskentaa koskevat säännöt.
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen pohja tiettyjen yhtiöiden verottamiselle unionissa ja säädetään kyseisen pohjan laskentaa koskevat säännöt, mukaan luettuina veronkierron ehkäisemistä ja ehdotetun verojärjestelmän kansainvälistä ulottuvuutta koskevat toimenpiteet.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
1.  Tämän direktiivin sääntöjä sovelletaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettuun yhtiöön, myös sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kiinteisiin ja digitaalisiin kiinteisiin toimipaikkoihin, jos yhtiö täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana;
(c)  se kuuluu liikekirjanpidolliseen konserniin, jonka konsolidoidut konsernitulot olivat yhteensä yli 750 000 000 euroa asianomaista tilivuotta edeltäneen tilivuoden aikana. Kynnysarvo lasketaan nollaan enintään viiden vuoden aikana;
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 3 kohta
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset mutta joka ei täytä mainitun kohdan c tai d alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä viiden verovuoden ajan. Tätä ajanjaksoa pidennetään ilman eri toimenpiteitä viiden verovuoden pituisten peräkkäisten soveltamiskausien ajaksi, jollei anneta 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua lopettamisilmoitusta. Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdan edellytysten on täytyttävä joka kerta, kun pidennys tehdään.
3.  Yhtiö, joka täyttää 1 kohdan a ja b alakohdan edellytykset mutta joka ei täytä mainitun kohdan c tai d alakohdan edellytyksiä, voi valita, myös muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojensa osalta, että se soveltaa tämän direktiivin säännöksiä.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 4 kohta
4.  Direktiivin sääntöjä ei sovelleta erityisen verotusjärjestelyn alaisiin laivayhtiöihin. Erityisen verotusjärjestelyn alaiset laivayhtiöt otetaan huomioon määritettäessä yhtiöitä, jotka kuuluvat samaan ryhmään 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
Poistetaan.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – 1 kohta – a alakohta
(a)  sillä on oikeus käyttää yli 50 prosenttia äänioikeuksista; ja
(a)  sillä on oikeus käyttää äänioikeuksia, jotka ovat yli 50 prosenttia; ja
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
(12)  ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen mukaiset maksut, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tämän direktiivin 11 artiklassa tarkoitettu nettopääomalisäysten määritetty tuotto, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;
(12)  ’vieraan pääoman menoilla’ muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja, muita kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjä, korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia menoja, kuten esimerkiksi voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihtovelkakirjalainojen ja nollakuponkilainojen laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen mukaiset maksut, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omaisuuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut;
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 a alakohta (uusi)
(30 a)  ’veroasioissa yhteistyöhaluttomalla lainkäyttöalueella’ lainkäyttöaluetta, johon pätee jokin seuraavista seikoista:
a)  lainkäyttöalue ei noudata avoimuutta koskevia kansainvälisiä normeja;
b)  lainkäyttöalueella on mahdollisesti käytössä veroetuusjärjestelmiä;
c)  lainkäyttöalueella on käytössä verojärjestelmä, josta yhtiövero puuttuu tai jossa on lähes olematon yhtiövero;
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 b alakohta (uusi)
(30 b)  ’taloudellisella sisällöllä’ osatekijöitä, jotka kattavat myös digitaalitalouden ja joiden avulla yrityksen verotuksellinen läsnäolo voidaan määritellä tosiasioiden perusteella, kuten yrityksen henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, hallinnollinen itsenäisyys, oikeudellinen asema, sen tuottamat tulot ja soveltuvissa tapauksissa omaisuuserien luonne;
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 c alakohta (uusi)
(30 c)  ’postilaatikkoyhtiöillä’ kaikenlaisia oikeushenkilöitä, joilla ei ole taloudellista sisältöä ja jotka on perustettu ainoastaan verotussyistä;
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 d alakohta (uusi)
(30 d)  ’rojaltikustannuksella’ kustannuksia, jotka maksetaan vastikkeeksi kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, mukaan lukien elokuvien ja tietokoneohjelmien, tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin, suunnittelun, salaisen kaavan tai menetelmän käytöstä tai käyttöoikeudesta taikka teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta kokemusperäisestä tiedosta tai muusta aineettomasta omaisuudesta; maksut teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden käytöstä tai käyttöoikeudesta katsotaan rojaltikustannuksiksi;
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 30 e alakohta (uusi)
(30 e)  ’siirtohinnoilla’ hintoja, joita yritys käyttää siirtäessään aineellista tai aineetonta omaisuutta tai suorittaessaan palveluja kanssaan etuyhteydessä oleville yrityksille;
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 31 alakohta
(31)  ’verokohtelun eroavuudella’ verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevan verovelvollisen ja etuyhteydessä olevan yrityksen välistä tilannetta tai verotuksen eri lainkäyttöalueilla olevien osapuolten välistä strukturoitua järjestelyä, joissa mikä tahansa alla esitetyistä tuloksista johtuu eroista rahoitusvälineen tai yksikön oikeudellisessa luonnehdinnassa tai siinä, miten kaupallista läsnäoloa kohdellaan kiinteänä toimipaikkana:
(31)  ’verokohtelun eroavuudella’ direktiivin (EU) 2016/1164 2 artiklan 9 kohdassa määriteltyä verokohtelun eroavuutta;
(a)  samat maksut, menot tai tappiot vähennetään veropohjasta sekä sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on tai jolla menot kertyvät tai tappiot kärsitään, että toisella lainkäyttöalueella, jäljempänä ’kaksinkertainen vähennys’;
(b)  maksu vähennetään veropohjasta sillä lainkäyttöalueella, jolla maksun lähde on, sisällyttämättä samaa maksua vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä’;
(c)  jos kyseessä ovat erot kaupallisen läsnäolon kohtelussa kiinteänä toimipaikkana, tulon, jonka lähde on jollakin lainkäyttöalueella, verottamatta jättäminen sisällyttämättä samaa tuloa vastaavasti toisen lainkäyttöalueen veropohjaan, jäljempänä ’verottamatta jättäminen ilman veropohjaan sisällyttämistä’.
Verokohtelun eroavuus syntyy ainoastaan sikäli kuin kyseisillä kahdella lainkäyttöalueella vähennetyt samat maksut, kertyneet menot tai kärsityt tappiot ylittävät sen tulon määrän, joka lisätään veropohjaan molemmilla lainkäyttöalueilla ja jonka voidaan katsoa olevan peräisin samasta lähteestä.
Verokohtelun eroavuudeksi katsotaan myös rahoitusvälineen siirto strukturoidussa järjestelyssä, johon verovelvollinen osallistuu, jos perusteena olevaa siirretyn rahoitusvälineen tuottoa kohdellaan verotuksellisesti useamman kuin yhden järjestelyn osapuolen samanaikaisesti saamana tulona ja osapuolten verotuksellinen kotipaikka on eri lainkäyttöalueilla, mikä johtaa mihin tahansa seuraavista tuloksista:
(a)  perusteena olevaan tuottoon liittyvän maksun vähentäminen sisällyttämättä tällaista maksua vastaavasti veropohjaan, paitsi jos perusteena oleva tuotto on sisällytetty jonkun asiaan liittyvän osapuolen veronalaiseen tuloon;
(b)  verohyöty, joka syntyy siitä, että lähdevero, joka peritään siirretystä rahoitusvälineestä johtuvasta maksusta, hyvitetään useammalle kuin yhdelle asianomaiselle osapuolelle;
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 32 alakohta
(32)  ’strukturoidulla järjestelyllä’ järjestelyä, johon liittyy järjestelyn ehtoihin hinnoiteltu verokohtelun eroavuus, tai järjestelyä, joka on suunniteltu tuottamaan verokohtelun eroavuudesta johtuva lopputulos, paitsi jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen ei voitu kohtuudella odottaa olevan tietoinen verokohtelun eroavuudesta eikä se hyötynyt verokohtelun eroavuudesta johtuvan veroetuuden arvosta;
Poistetaan.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 33 a alakohta (uusi)
(33 a)  ’digitaalisella kiinteällä toimipaikalla’ sellaisen verovelvollisen merkittävää digitaalista läsnäoloa, joka tarjoaa lainkäyttöalueella palveluja, jotka on suunnattu kuluttajille tai yrityksille kyseisellä lainkäyttöalueella, 5 artiklan 2 a kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti;
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 1 kohta – 33 b alakohta (uusi)
(33 b)  ’eurooppalaisella verotunnisteella’ tai ’TIN:llä’ komission 6 päivänä joulukuuta 2012 antamassa tiedonannossa, joka sisältää toimintasuunnitelman veropetosten ja verovilpin torjunnan tehostamiseksi, määriteltyä numeroa.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 2 kohta
Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 66 artiklan mukaisesti määritelläkseen lisää käsitteitä.
Komissio voi hyväksyä delegoituja säädöksiä 66 artiklan mukaisesti saattaakseen nykyiset määritelmät ajan tasalle tai määritelläkseen lisää käsitteitä.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, silloin kun sillä on kyseisessä muussa jäsenvaltiossa pysyvä paikka, jonka kautta sen liiketoiminta hoidetaan kokonaan tai osittain ja joka voi olla erityisesti
1.  Verovelvollisella katsotaan olevan kiinteä toimipaikka tai digitaalinen kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, silloin kun sillä on kyseisessä muussa jäsenvaltiossa pysyvä liikepaikka tai digitaalinen läsnäolo, jonka kautta sen liiketoiminta hoidetaan kokonaan tai osittain ja joka voi olla erityisesti
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)
(f a)  digitaalinen alusta tai muu digitaalinen liiketoimintamalli, joka perustuu tietojen keräämiseen ja hyödyntämiseen kaupallisiin tarkoituksiin.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos yhdellä lainkäyttöalueella asuva verovelvollinen tarjoaa pääsyn digitaaliseen alustaan tai tarjoaa digitaalisen alustan, kuten sähköisen sovelluksen, tietokannan, verkossa sijaitsevan markkinapaikan tai sähköisen varaston, tai tarjoaa hakukoneen tai mainontapalveluja verkkosivustolla tai sähköisessä sovelluksessa, kyseisellä verovelvollisella katsotaan olevan digitaalinen kiinteä toimipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa on sen verotuksellinen kotipaikka, jos verovelvollisen tai etuyhteydessä olevan yrityksen kokonaistulot edellä mainituilla digitaalisilla alustoilla toteutetuista liiketoimista muulla lainkäyttöalueella kuin sillä, jossa on verovelvollisen kotipaikka, ylittävät 5 000 000 euroa vuodessa ja kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a)  kuukaudessa vähintään tuhat yksittäistä rekisteröityä käyttäjää, joilla on kotipaikka muussa jäsenvaltiossa kuin sillä lainkäyttöalueella, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on kirjautunut sisään verovelvollisen digitaaliseen alustaan tai vieraillut sillä;
b)  kuukaudessa on tehty vähintään tuhat digitaalista sopimusta sellaisten asiakkaiden tai käyttäjien kanssa, joiden kotipaikka verovuoden aikana on muulla lainkäyttöalueella kuin sillä, jossa on verovelvollisen kotipaikka;
(c)  verovelvollisen verovuonna keräämän digitaalisen sisällön määrä ylittää 10 prosenttia ryhmän yhteensä säilyttämästä digitaalisesta sisällöstä.
Siirretään komissiolle valta antaa 66 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä direktiiviä mukauttamalla tämän kohdan a, b ja c alakohdassa säädettyjä tekijöitä kansainvälisissä sopimuksissa saavutetun edistyksen perusteella.
Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tuloihin perustuvan kynnysarvon lisäksi yhtä tai useampaa tämän kohdan a, b ja c alakohdassa määritellyistä kolmesta digitaalisesta tekijästä voidaan soveltaa tietyn jäsenvaltion verovelvolliseen, on katsottava, että tämän kiinteä toimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.
Verovelvollisen on edellytettävä ilmoittavan veroviranomaisille kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia kiinteän toimipaikan tai digitaalisen kiinteän toimipaikan määrittelemisen kannalta tämän artiklan mukaisesti.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Niiden määrien lisäksi, jotka voidaan vähentää tutkimus- ja kehitysmenoina 2 kohdan mukaisesti, verovelvollinen voi vielä vähentää verovuosikohtaisesti 50 prosenttia lisää tällaisista kyseisen vuoden aikana aiheutuneista menoista, lukuun ottamatta irtaimiin aineellisiin käyttöomaisuushyödykkeisiin liittyviä menoja. Jos tutkimus- ja kehitysmenot ylittävät 20 000 000 euroa, verovelvollinen voi vähentää 25 prosenttia lisää ylimenevästä määrästä.
Verovelvollinen saa henkilöstöön, myös palkkoihin, alihankkijoihin, vuokratyöntekijöihin ja freelance-työntekijöihin, liittyvistä tutkimus- ja kehitysmenoista 20 000 000 euroon saakka 10 prosentin verohyvityksen.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, verovelvollinen voi vielä vähentää 100 prosenttia lisää tutkimus- ja kehitysmenoistaan aina 20 000 000 euroon saakka, jos verovelvollinen täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
Poistetaan.
(a)  se on listaamaton yritys, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 10 000 000 euroa;
(b)  se on ollut rekisteröityneenä enintään viiden vuoden ajan. Jos verovelvollisen ei tarvitse rekisteröityä, viiden vuoden ajanjakso voidaan katsoa alkavan hetkellä, jona yritys joko aloittaa taloudellisen toimintansa tai tulee sen osalta verovelvolliseksi;
(c)  se ei ole syntynyt sulautuman tuloksena;
(d)  sillä ei ole etuyhteydessä olevia yrityksiä.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla
[...]
Poistetaan.
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – b alakohta
(b)  50 prosenttia edustusmenoista, enintään sellaiseen määrään, joka ei ylitä [x] prosenttia verovuoden tuloista;
(b)  50 prosenttia tavanomaisista ja välttämättömistä edustusmenoista, jotka liittyvät suoraan verovelvollisen liiketoimintaan tai ovat siihen yhteydessä, enintään sellaiseen määrään, joka ei ylitä [x] prosenttia verovuoden tuloista;
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – c alakohta
(c)  kertyneiden voittovarojen siirtäminen rahastoon, joka muodostaa osan yhtiön omasta pääomasta;
(c)  kertyneiden voittovarojen siirtäminen rahastoon, joka muodostaa osan yhtiön omasta pääomasta, lukuun ottamatta voittovaroja, jotka kertyvät osuustoiminnallisten yritysten ja osuustoiminnallisten yhteenliittymien rahastoon sekä yrityksen käynnissä olevan toiminnan aikana että sen päätyttyä, kansallisten verosääntöjen mukaisesti;
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – j a alakohta (uusi)
j a)  EU:n luettelossa veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista (niin kutsutut ”veroparatiisit”) olevissa maissa sijaitseviin edunsaajiin liittyvät kulut;
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 30 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 3 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi.
Ylimenevät vieraan pääoman menot ovat vähennyskelpoisia sinä verovuonna, jona ne syntyivät, mutta vähentää saadaan enintään 10 prosenttia verovelvollisen tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’EBITDA’, tai enintään 1 000 000 euroa sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Jos verovelvollisen sallitaan tai sen vaaditaan toimivan ryhmän puolesta, siten kuin ryhmä määritellään ryhmiin sovellettavan kansallisen verotusjärjestelmän säännöissä, tämän artiklan soveltamiseksi koko ryhmää kohdellaan verovelvollisena. Näissä olosuhteissa ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava koko ryhmän osalta. Edellä mainittu 3 000 000 euron määrä otetaan huomioon myös koko ryhmän osalta.
Jos verovelvollisen sallitaan tai sen vaaditaan toimivan ryhmän puolesta, siten kuin ryhmä määritellään ryhmiin sovellettavan kansallisen verotusjärjestelmän säännöissä, tämän artiklan soveltamiseksi koko ryhmää kohdellaan verovelvollisena. Näissä olosuhteissa ylimenevät vieraan pääoman menot ja EBITDA on laskettava koko ryhmän osalta. Edellä mainittu 1 000 000 euron määrä otetaan huomioon myös koko ryhmän osalta.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 6 kohta
6.  Ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voi vähentää tiettynä verovuonna, voidaan vähentää seuraavina verovuosina ilman aikarajaa.
6.  Ylimenevät vieraan pääoman menot, joita ei voi vähentää tiettynä verovuonna, voidaan vähentää viiden vuoden ajan.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
14 a artikla (uusi)
14 a artikla
Erityiset poikkeukset
Osuuskuntien ja yhteenliittymien sekä yrityksen käynnissä olevan toiminnan aikana että sen jälkeen rahastoon kertyneet voittovarat sekä osuuskuntien ja yhteenliittymien jäsenilleen myöntämät etuudet ovat aina vähennyskelpoisia, kun vähennyskelpoisuus sallitaan kansallisessa verolainsäädännössä.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
29 artikla
29 artikla
29 artikla
Maastapoistumisverotus
Maastapoistumisverotus
1.   Määrää, joka on yhtä suuri kuin siirrettyjen varojen markkina-arvo varojen poistumishetkellä vähennettynä verotusarvolla, kohdellaan kertyneenä tulona missä tahansa seuraavista olosuhteista:
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä (EU) 2016/1164 säädettyjä maastapoistumisverotusta koskevia sääntöjä.
(a)  jos verovelvollinen siirtää varoja päätoimipaikastaan toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaansa;
(b)  jos verovelvollinen siirtää varoja jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevaan päätoimipaikkaansa tai toiseen kiinteään toimipaikkaan, sikäli kuin kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ei ole enää oikeutta verottaa siirrettyjä varoja;
(c)  jos verovelvollinen siirtää verotuksellisen kotipaikkansa toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, lukuun ottamatta niitä varoja, jotka edelleen tosiasiallisesti liittyvät ensimmäisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan;
(d)  jos verovelvollinen siirtää kiinteässä toimipaikassaan harjoitetun liiketoiminnan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, sikäli kuin kiinteän toimipaikan jäsenvaltiolla ei enää ole oikeutta verottaa siirrettyjä varoja.
2.  Jäsenvaltion, johon varat, verotuksellinen kotipaikka tai kiinteässä toimipaikassa harjoitettu liiketoiminta siirretään, on hyväksyttävä verovelvollisen jäsenvaltion tai kiinteän toimipaikan jäsenvaltion vahvistama arvo varojen aloitusarvoksi verotustarkoituksissa.
3.  Tätä artiklaa ei sovelleta arvopapereiden rahoitukseen liittyviin varojen siirtoihin tai vakuudeksi asetettuun omaisuuteen taikka silloin, kun varojen siirto tehdään vakavaraisuusvaatimuksien täyttämiseksi tai likviditeetin hallinnan vuoksi, kun varojen on tarkoitus palata siirtäjän jäsenvaltioon 12 kuukauden kuluessa.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
41 artikla – 1 kohta
1.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävälle verovelvolliselle tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kiinteälle toimipaikalle verovuoden aikana syntyneet tappiot voidaan tasata ja vähentää seuraavina verovuosina, jollei tässä direktiivissä toisin säädetä.
1.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävälle verovelvolliselle tai unionin ulkopuolella verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen kiinteälle toimipaikalle verovuoden aikana syntyneet tappiot voidaan tasata ja vähentää seuraavina verovuosina enintään viiden vuoden aikana.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
42 artikla
42 artikla
Poistetaan.
Tappioiden hyvitys ja sisällytys takaisin veropohjaan
1.  Jos unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävä verovelvollinen tuottaa edelleen voittoa sen jälkeen, kun se on vähentänyt omat tappionsa 41 artiklan nojalla, se voi vielä vähentää saman verovuoden tappiot, jotka ovat aiheutuneet sen muissa jäsenvaltioissa sijaitseville 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille vaatimukset täyttäville välittömille tytäryhtiöille tai sen muissa jäsenvaltioissa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle (sijaitseville kiinteille toimipaikoille). Tappiot voidaan hyvittää rajoitetun ajan tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.
2.  Vähennys on tehtävä suhteessa siihen osuuteen, joka unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävällä verovelvollisella on 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa vaatimukset täyttävissä tytäryhtiöissä, ja täysimääräisesti kiinteiden toimipaikkojen osalta. Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen veropohjan vähennys ei saa koskaan johtaa negatiiviseen määrään.
3.  Unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen on lisättävä takaisin veropohjaansa siihen määrään asti, joka aiemmin vähennettiin tappiona, 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien tytäryhtiöidensä tai kiinteiden toimipaikkojensa mahdolliset myöhemmät voitot.
4.  Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähennetyt tappiot on sisällytettävä takaisin ilman eri toimenpiteitä unionissa verotuksellista kotipaikkaansa pitävän verovelvollisen veropohjaan missä tahansa seuraavista olosuhteista:
(a)  jos viidennen verovuoden lopussa sen jälkeen, kun tappioista tulee vähennyskelpoisia, veropohjaan ei ole sisällytetty takaisin voittoa tai takaisin sisällytetty voitto ei vastaa vähennettyjen tappioiden kokonaismäärää;
(b)  jos 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimukset täyttävä tytäryhtiö myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan kiinteäksi toimipaikaksi;
(c)  jos kiinteä toimipaikka myydään, asetetaan likvidaatioon tai muutetaan tytäryhtiöksi;
(d)  jos emoyhtiö ei enää täytä 3 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
45 a artikla (uusi)
45 a artikla
Efektiivinen vero-osuus
Niin kauan kuin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kynnysarvo on voimassa, jäsenvaltioiden on valvottava pk-yritysten ja monikansallisten yritysten efektiivistä vero-osuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja julkaistava niiden efektiiviset vero-osuudet, jotta jäsenvaltiot pystyvät varmistamaan samanlaisille yhtiöille tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa ja keventämään pk-yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Poiketen siitä, mitä 8 artiklan c ja d alakohdassa säädetään, verovelvollista ei saa vapauttaa verosta sellaisen ulkomaisen tulon osalta, jonka verovelvollinen sai voitonjakona kolmannessa maassa olevalta yksiköltä tai tuottona kolmannessa maassa olevassa yksikössä pidettyjen osakkeiden luovutuksesta, kun kyseinen yksikkö on velvollinen maksamaan verotuksellisen kotipaikkansa sijaintimaassa lakisääteistä yhteisöveroa, jonka verokanta on alle puolet siitä lakisääteisestä verokannasta, joka verovelvollisen olisi pitänyt maksaa tällaisesta ulkomaisesta tulosta verotuksellisen kotipaikkansa sijaintivaltiossa.
Poiketen siitä, mitä 8 artiklan c ja d alakohdassa säädetään, verovelvollista ei saa vapauttaa verosta sellaisen ulkomaisen tulon osalta, joka ei perustu aktiiviseen liiketoimintaan ja jonka verovelvollinen sai voitonjakona kolmannessa maassa olevalta yksiköltä tai tuottona kolmannessa maassa olevassa yksikössä pidettyjen osakkeiden luovutuksesta, kun kyseinen yksikkö on velvollinen maksamaan verotuksellisen kotipaikkansa sijaintimaassa lakisääteistä yhteisöveroa, jonka verokanta on alle 15 prosenttia tällaisesta ulkomaisesta tulosta verotuksellisen kotipaikkansa sijaintivaltiossa.
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 2 kohta
2.  Sovellettaessa 1 kohtaa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomaisesta tulosta siten, että verotuksellisen kotipaikan sijaintivaltiossa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään verovelvollisen kolmannessa maassa maksama vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti veronalaisiin tuloihin.
2.  Sovellettaessa 1 kohtaa verovelvollisen on maksettava veroa ulkomaisesta tulosta siten, että verotuksellisen kotipaikan sijaintivaltiossa maksettaviksi tulevista veroista vähennetään verovelvollisen kolmannessa maassa maksama vero. Vähennys ei saa olla suurempi kuin se ennen vähennystä laskettu veron määrä, joka voidaan kohdistaa mahdollisesti veronalaisiin tuloihin. Hyötyäkseen verovapautuksesta verovelvollisen on todistettava veroviranomaisilleen, että ulkomailta saadut tulot ovat peräisin aktiivisesta liiketoiminnasta, mikä voitaisiin tehdä ulkomaisilta veroviranomaisilta saadulla tätä koskevalla todistuksella.
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla
58 artikla
58 artikla
Yleinen veronkierron vastainen sääntö
Yleinen veronkierron vastainen sääntö
1.   Tämän direktiivin sääntöjen mukaisen veropohjan laskemisessa jäsenvaltion on jätettävä huomiotta sellaiset järjestelyt tai järjestelyjen sarjat, jotka on otettu käyttöön olennaisena tarkoituksenaan tämän direktiivin tavoitteen tai päämäärän vastaisen veroedun saavuttaminen ja jotka eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivissä (EU) 2016/1164 säädettyä yleistä veronkierron vastaista sääntöä.
2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa on pidettävä epäaitona siltä osin kuin sitä ei ole otettu käyttöön perustuen päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta.
3.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti huomiotta jätettyjä järjestelyjä tai järjestelyjen sarjoja on käsiteltävä veropohjan laskemisessa niiden taloudellisen sisällön perusteella.
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
Sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voittoja ei veroteta tai jonka voitot on vapautettu verosta sen päätoimipakan jäsenvaltiossa, on kohdeltava ulkomaisena väliyhtiönä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Verovelvollisen jäsenvaltion on kohdeltava sellaista yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jonka voittoja ei veroteta tai jonka voitot on vapautettu verosta kyseisessä jäsenvaltiossa, ulkomaisena väliyhtiönä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta
(b)  yksikön tai kiinteän toimipaikan voitoistaan tosiasiallisesti maksama yhteisövero on alhaisempi kuin sen yhteisöveron, jota yksikköön tai kiinteään toimipaikkaan olisi sovellettu tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti, ja yksikön tai kiinteän toimipaikan näistä voitoistaan tosiasiallisesti maksaman yhteisöveron välinen erotus.
(b)  yksikön voittoihin sovelletaan alempaa yhteisöverokantaa kuin 15 prosenttia; tämä verokanta arvioidaan voiton perusteella ennen niiden toimien täytäntöönpanoa, joita kyseiset maat ovat ottaneet käyttöön pienentääkseen veron määräytymisperustetta; tätä verokantaa tarkistetaan vuosittain maailmankaupan taloudellisen kehityksen mukaisesti.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Ensimmäisen alakohdan b alakohdan soveltamiseksi laskettaessa yhteisöveroa, jota olisi sovellettu yksikön voittoihin direktiivin sääntöjen mukaisesti verovelvollisen jäsenvaltiossa, huomioon ei oteta yksikön mahdollisen kiinteän toimipaikan tuloja, joita ei veroteta tai jotka on vapautettu verosta ulkomaisen väliyhtiön lainkäyttöalueella.
Poistetaan.
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 2 kohta
2.  Jos yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa kohdellaan ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomia tuloja verotetaan sikäli kuin ne ovat peräisin seuraavista luokista:
2.  Kun yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa kohdellaan ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisen jäsenvaltion on sisällytettävä veropohjaan
(a)  yksikön jakamattomat tulot tai kiinteän toimipaikan tulot, jotka kertyvät seuraavista luokista:
(a)   korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;
(i)   korot tai muut rahoitusvaroista saatavat tulot;
(b)   rojaltit tai muut henkisestä omaisuudesta saatavat tulot;
(ii)   rojaltit tai muut teollis- ja tekijänoikeuksista saatavat tulot;
(c)   osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;
(iii)   osingot ja osakkeiden luovutuksesta saatavat tulot;
(d)   rahoitusleasingistä saatavat tulot;
(iv)   rahoitusleasingistä saatavat tulot;
(e)   vakuutuksista, pankkitoiminnasta tai muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;
(v)   vakuutuksista, pankkitoiminnasta tai muusta rahoitustoiminnasta saatavat tulot;
(f)   tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja joilla ei ole taloudellista lisäarvoa tai joiden taloudellinen lisäarvo on vähäinen.
(vi)   tulot laskutusyrityksiltä, jotka saavat myynti- ja palvelutuloja tavaroista ja palveluista, jotka on hankittu etuyhteydessä olevilta yrityksiltä tai myyty niille ja joilla ei ole taloudellista lisäarvoa tai joiden taloudellinen lisäarvo on vähäinen.
Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta ulkomaiseen väliyhtiöön, jonka kotipaikka on tai joka sijaitsee jäsenvaltiossa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa kolmannessa maassa, jos ulkomainen väliyhtiö on perustettu pätevistä liiketaloudellisista syistä, jotka vastaavat asian todellista taloudellista luonnetta. Tämän artiklan soveltamiseksi ulkomaisen väliyhtiön toimintaa on pidettävä todellisena taloudellisena toimintana, jos ulkomaisella väliyhtiöllä on tukenaan toiminnan laajuuteen suhteutettu henkilöstö, laitteet, varat ja tilat.
Tätä alakohtaa ei sovelleta, jos asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista käy ilmi, että ulkomainen väliyhtiö harjoittaa merkittävää taloudellista toimintaa, johon liittyy henkilöstöä, laitteita, varoja ja tiloja. Jos ulkomaisen väliyhtiön kotipaikka on tai jos se sijaitsee sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei ole ETA-sopimuksen osapuoli, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta ensimmäistä alakohtaa; tai
(b)  ne yksikön tai kiinteän toimipaikan jakamattomat tulot, jotka syntyvät epäaidoista järjestelyistä, joiden keskeisenä tarkoituksena on veroetuuden saaminen.
Tätä alakohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa pidetään epäaitona siltä osin kuin yksikkö tai kiinteä toimipaikka ei omistaisi niitä varoja tai ei olisi ottanut niitä riskejä, joista se saa tulonsa kokonaan tai osittain, jollei yksikkö olisi sellaisen yrityksen määräysvallassa, jossa suoritetaan avainhenkilötoiminnot, jotka ovat olennaisia kyseisten varojen ja riskien kannalta sekä välttämättömiä väliyhtiön tulonmuodostukselle.
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 kohta – 1 alakohta
Yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa ei kohdella 1 kohdassa tarkoitettuna ulkomaisena väliyhtiönä, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin 2 kohdan a–f alakohdan mukaisista luokista.
Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa ulkomaisena väliyhtiönä 1 kohdan mukaisesti, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle kertyvistä tuloista kuuluu johonkin 2 kohdan a alakohdan mukaisista luokista.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 kohta – 2 alakohta
Rahoitusalan yrityksiä ei kohdella 1 kohdassa tarkoitettuina ulkomaisina väliyhtiöinä, jos enintään kolmannes yksikölle tai kiinteälle toimipaikalle 2 kohdan a–f alakohdan mukaisista luokista kertyvistä tuloista saadaan verovelvollisen tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoritettavista liiketapahtumista.
Jos verovelvollisen veropohja lasketaan jäsenvaltion sääntöjen mukaan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi päättää olla kohtelematta rahoitusalan yrityksiä ulkomaisina väliyhtiöinä, jos kolmannes tai vähemmän yksikön 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista luokista peräisin olevista tuloista saadaan verovelvollisen tai siihen etuyhteydessä olevien yritysten kanssa suoritettavista liiketapahtumista.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Jäsenvaltiot voivat jättää 2 kohdan b alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle yksikön tai kiinteän toimipaikan, jonka
a)  kirjanpidollinen voitto on enintään 750 000 euroa ja muut tuotot enintään 75 000 euroa; tai
b)  jonka kirjanpidollinen voitto on enintään 10 prosenttia sen toimintakustannuksista tilikaudella.
Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa toimintakustannukset eivät saa sisältää niiden tavaroiden kustannuksia, jotka on myyty sen maan ulkopuolelle, jossa on yksikön verotuksellinen kotipaikka tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee, eivätkä maksuja etuyhteydessä oleville yrityksille.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
61 artikla
61 artikla
61 artikla
Verokohtelun eroavuus
Verokohtelun eroavuus
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, vähennys on myönnettävä ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jolla maksun lähde on tai jossa menot kertyvät tai tappiot kärsitään.
Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin (EU) 2016/1164 9 artiklassa säädettyjä verokohtelun eroavuuksia koskevia sääntöjä.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa samojen maksujen, menojen tai tappioiden kaksinkertaiseen vähennykseen, asianomaisen jäsenvaltion on evättävä kyseisten maksujen, menojen tai tappioiden vähennys, jollei kyseinen kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden väliset verokohtelun eroavuudet johtavat siihen, että tehdään vähennys ilman veropohjaan sisällyttämistä, maksajan jäsenvaltion on evättävä tällaisen maksun vähennys.
Sikäli kuin verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmas maa, johtaa vähennykseen ilman veropohjaan sisällyttämistä:
(a)  jos maksun lähde on jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on evättävä vähennys, tai
(b)  jos maksun lähde on kolmannessa maassa, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään tällainen maksu veropohjaansa, jollei kolmas maa ole jo evännyt vähennystä tai vaatinut kyseisen maksun sisällyttämistä veropohjaan.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus, johon liittyy kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, jäsenvaltion, jossa verovelvollisella on verotuksellinen kotipaikka, on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
Sikäli kuin jäsenvaltioiden välinen verokohtelun eroavuus, johon liittyy kolmannessa maassa sijaitseva kiinteä toimipaikka, johtaa verottamatta jättämiseen ilman veropohjaan sisällyttämistä, asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava verovelvollista sisällyttämään veropohjaan kolmannessa maassa sijaitsevalle kiinteälle toimipaikalle kohdennettu tulo.
4.  Sikäli kuin verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittama maksu tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, menoilla tai tappioilla, jotka verokohtelun eroavuuden vuoksi ovat vähennyskelpoiset kahdella eri lainkäyttöalueella unionin ulkopuolella, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, jollei jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista ole jo evännyt kahdella eri lainkäyttöalueella vähennyskelpoisen maksun, menojen tai tappioiden vähennystä.
5.  Sikäli kuin sellaisen maksun vastaava sisällyttäminen veropohjaan, jonka verovelvollinen suorittaa kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle ja joka on vähennyskelpoinen, tasataan suoraan tai välillisesti maksulla, jota verokohtelun eroavuuden vuoksi ei sisällytetä maksunsaajan veropohjaan, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä verovelvollisen kolmannessa maassa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle suorittaman maksun vähennys veropohjasta, paitsi jos jokin asiaan liittyvistä kolmansista maista on jo evännyt kyseisen, veropohjaan sisällyttämättä jätetyn maksun vähennyksen.
6.  Sikäli kuin verokohtelun eroavuus johtaa verohyötyyn, joka syntyy siitä, että siirretystä rahoitusvälineestä johtuvasta maksusta peritty lähdevero hyvitetään useammalle kuin yhdelle asianomaiselle osapuolelle, verovelvollisen jäsenvaltion on rajoitettava tällaisen verohyödyn tuomaa etua suhteessa tällaiseen maksuun liittyvään veronalaiseen nettotuloon.
7.  Tämän artiklan soveltamiseksi ’maksajalla’ tarkoitetaan yksikköä tai kiinteää toimipaikkaa, jossa maksun lähde on tai jossa menot kertyvät tai tappiot kärsitään.
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
61 a artikla – otsikko
Verotuksellisen kotipaikan eroavuudet
Käänteisen hybridin verokohtelun eroavuudet
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
61 a artikla – 1 kohta
Jos verovelvollisen verotuksellinen kotipaikka on sekä jäsenvaltiossa että kolmannessa maassa ja sikäli kuin kyseisen verovelvollisen maksut, menot tai tappiot voidaan kyseisen jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan lainsäädännön mukaan vähentää veropohjasta molemmilla lainkäyttöalueilla ja kyseiset maksut, menot tai tappiot voidaan tasata verovelvollisen jäsenvaltiossa veronalaisella tulolla, jota ei ole sisällytetty veropohjaan asianomaisessa kolmannessa maassa, verovelvollisen jäsenvaltion on evättävä maksun, menojen tai tappioiden vähennys, jollei asianomainen kolmas maa ole jo tehnyt niin.
Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioiden on kohdeltava käänteisen hybridin verokohtelun eroavuuksia direktiivin (EU) 2016/1164 9 a artiklan mukaisesti.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
65 a artikla (uusi)
65 a artikla
Eurooppalainen verotunniste
Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä lainsäädäntöehdotuksen yhdenmukaisesta ja yhteisestä eurooppalaisesta verotunnisteesta, jonka tarkoituksena on tehdä verotietojen automaattisesta vaihdosta unionissa entistä tehokkaampaa ja luotettavampaa.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
65 b artikla (uusi)
65 b artikla
Automaattinen ja pakollinen tietojenvaihto verotuksen alalla
Tämän direktiivin täyden avoimuuden ja asianmukaisen täytäntöönpanon takaamiseksi tietojenvaihto verotuksen alalla on automaattista ja pakollista, kuten neuvoston direktiivissä 2011/16/EU1 a säädetään.
Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille verohallinnoilleen riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja budjettivaroja sekä resursseja verohallinnon henkilöstön koulutukseen, jossa keskitytään rajat ylittävään veroyhteistyöhön ja automaattiseen tiedonvaihtoon tämän direktiiviin täysimääräisen täytäntöönpanon takaamiseksi.
____________
1 a Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
2.  Siirretään komissiolle tämän direktiivin voimaantulopäivästä määräämättömäksi ajaksi 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 5 artiklan 2 a kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 3 kohta
3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 5 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdassa, 5 artiklan 2 a kohdassa, 32 artiklan 5 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 5 kohta
5.  Edellä olevan 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan 5 kohdan, 11 artiklan 6 kohdan, 32 artiklan 5 kohdan ja 40 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella] kuukaudella.
5.  Edellä olevan 2 artiklan 5 kohdan, 4 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan 2 a kohdan, 32 artiklan 5 kohdan ja 40 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella] kuukaudella.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
66 a artikla (uusi)
66 a artikla
Verosopimuksen väärinkäytön vastaiset toimet
Jäsenvaltioiden on tarkistettava kahdenvälisiä verosopimuksiaan tämän direktiivin mukaisesti sen varmistamiseksi, että sopimuksiin sisältyvät kaikki seuraavat seikat:
a)  lauseke, jolla varmistetaan, että sopimuksen molemmat osapuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joiden mukaisesti vero maksetaan siellä, missä taloudellinen toiminta tapahtuu ja arvoa luodaan;
b)  lisäys, jolla selvennetään, että kahdenvälisten sopimusten tavoitteena on kaksinkertaisen verotuksen välttämisen lisäksi myös verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen;
c)  lauseke yleisestä veronkierron ehkäisemistä koskevasta säännöstä, joka perustuu päätarkoitusta koskevaan testiin.
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
68 a artikla (uusi)
68 a artikla
Valvonta
Komissio valvoo tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja julkistaa siitä tekemänsä johtopäätökset varmistaakseen siihen liittyvien toimien yhdenmukaisen tulkinnan jäsenvaltioissa.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
69 artikla
69 artikla
69 artikla
Uudelleentarkastelu
Täytäntöönpanokertomus ja uudelleentarkastelu
Komissio tarkastelee viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta.
Komissio arvioi viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin toimintaa.
Sen estämättä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, komissio tarkastelee kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta 11 artiklan toimintaa ja harkitsee tarkistuksia kasvu- ja investointivähennyksen määritelmään ja kalibrointiin. Komissio arvioi tarkkaan, miten kasvu- ja investointivähennyksellä voidaan kannustaa yhtiöitä, jotka voivat valita tämän direktiivin sääntöjen soveltamisen, rahoittamaan toimintaansa oman pääoman avulla.
Komissio tiedottaa havainnoistaan täytäntöönpanokertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen on sisällyttävä analyysi kaikista seuraavista seikoista:
a)   tämän järjestelmän vaikutus jäsenvaltioiden verotuloihin;
b)  järjestelmän hyvät ja huonot puolet pk-yritysten kannalta;
c)   vaikutus veronkannon oikeudenmukaisuuteen jäsenvaltioiden välillä;
d)   vaikutus sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen kilpailun mahdollinen vääristyminen tässä direktiivissä annettuja uusia sääntöjä sovellettaessa;
e)   niiden yritysten lukumäärä, jotka kuuluvat soveltamisalaan siirtymävaiheen aikana.
Komissio tarkastelee kymmenen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta.
Komissio tiedottaa havainnoistaan jäsenvaltioille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon kansallisten yhteisöverojärjestelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.
Komissio tiedottaa havainnoistaan kertomuksessa Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon kansallisten yhteisöverojärjestelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2019.
Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.

Vuoden 2019 talousarvion suuntaviivat – Pääluokka III
PDF 274kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 vuoden 2019 talousarvion valmistelua koskevista yleisistä suuntaviivoista, pääluokka III – Komissio (2017/2286(BUD))
P8_TA(2018)0089A8-0062/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(5) sekä siihen liittyvät parlamentin, neuvoston ja komission yhteiset lausumat,

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antamat päätelmät varainhoitovuoden 2019 talousarviomenettelyn suuntaviivoista (06315/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 86 a artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0062/2018),

A.  ottaa huomioon, että unionin talousarvio varainhoitovuodeksi 2019 on tämän vaalikauden viimeinen talousarvio ja sen kanssa samanaikaisesti käydään neuvotteluja seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ja unionin omien varojen järjestelmän uudistuksesta; ottaa huomioon, että vuosi 2019 on monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 kuudes vuosi;

B.  toteaa, että kummankin budjettivallan käyttäjän olisi pyrittävä pääsemään sovittelukomiteassa kunnianhimoiseen ja kattavaan sopimukseen vuoden 2019 talousarviosta, jotta voidaan vaikuttaa myönteisesti samanaikaisesti vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista käytäviin neuvotteluihin ja mahdollistaa sopiminen niistä vaalikauden loppuun mennessä;

C.  ottaa huomioon, että brexit-prosessissa päästiin joulukuussa 2017 sopimukseen toisen neuvotteluvaiheen käynnistämisestä, ja toteaa, että prosessista ei pitäisi aiheutua välittömiä vaikutuksia vuoden 2019 talousarvioon, sillä kuten EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisessä raportissa(6) todetaan, Yhdistynyt kuningaskunta jatkaa maksuja ja osallistuu unionin vuotuisten talousarvioiden rahoittamiseen vuonna 2019 ja vuonna 2020 aivan samalla tavoin kuin jos se pysyisi unionissa;

D.  toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa kasvavat populistiset liikkeet ja ääriliikkeet ovat antaneet ja lietsoneet harhaanjohtavia tietoja EU:sta ja sen talousarviosta, mikä korostaa, että tarvitaan parempaa ja avoimempaa tiedottamista;

E.  toteaa, että kansalaisille on jäänyt vuosien ajan kielteinen käsitys finanssikriisin, sosiaalisen kriisin ja talouskriisin hallinnasta, mutta Euroopan talouden elvyttämiseksi yhteensovitettujen toimien ansiosta talousnäkymät ovat kohenemassa ja mahdollistavat talousarvion avokätisemmän suunnittelun;

F.  toteaa neuvoston toiminnan olleen toistuvasti ristiriitaista viime vuosina, sillä se on asettanut EU:lle uusia poliittisia painopisteitä ja osoittanut toisaalta haluttomuutta myöntää uusia määrärahoja niiden rahoittamiseen; ottaa huomioon, että unionin uudet poliittiset painopisteet ja tulevat haasteet olisi rahoitettava uusista määrärahoista, ei vähentämällä olemassa olevien menestyksekkäiden ohjelmien määrärahoja;

G.  ottaa huomioon, että nykyisen rahoitussuunnittelukauden lähestyessä loppuaan monivuotisten ohjelmien täytäntöönpanossa päästään täyteen vauhtiin, joten määrärahatarpeet lisääntyvät vastaavasti;

Unionin haasteisiin reagoiminen ja kansalaisten odotukset

1.  ottaa huomioon finanssi- ja talouskriisin ja sosiaalisen kriisin vaikutuksista toipumisen, jota ovat vahvistaneet unionin ja jäsenvaltioiden kasvun ja työpaikkojen luomiseksi toteuttamat toimet, joita on vakiinnutettava edelleen, jotta voidaan vaikuttaa myönteisesti kansalaisten arkeen, sillä kriisi on koetellut monia heistä raskaasti jo vuosien ajan; edellyttää, että keskitytään erityisesti nuoriin ja köyhyyden tai työttömyyden vaarassa oleviin henkilöihin, jotta voidaan varmistaa heille aiheutuvat suotuisat vaikutukset, millä estetään sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden kasvamisen jatkuminen; korostaa tässä yhteydessä, että olisi kuitenkin keskityttävä erityisesti eri alueiden valmiuksiin hyödyntää lisääntynyttä kasvua;

2.  korostaa, että Eurostatin tietojen mukaan unionin kansalaiset ovat optimistisia unionin tulevaisuuden suhteen, toisin kuin populistit väittävät; korostaa, että unionin olisi hoidettava tehtävänsä ja vastuunsa tehtävä enemmän kansalaistensa arjen parantamiseksi sekä nyt että jatkossa ja suojeltava heitä vilpillisiltä kauppatavoilta ja taloudellisilta käytännöiltä maailmanlaajuisilla markkinoilla sekä autettava heitä nauttimaan näiden markkinoiden eduista; korostaa, että on paneuduttava ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisistä turvallisuusuhista aiheutuviin haasteisiin; katsoo, että kyetäkseen vastaamaan näihin odotuksiin ja sitoumuksiin unionin on toimivaltansa puitteissa parannettava suoritustaan, jotta se voi tukea kestävän kasvun ja työpaikkojen luomista, kaventaa EU:n kansalaisten elintasoeroja kaikilla alueillaan sekä noudattaa Eurooppa 2020 -strategiaa, YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ja Pariisin sopimusta kaikilta osin; tähdentää, että Euroopan talouden ja unionin kansalaisten on valmistauduttava digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin; pitää vuoden 2019 muina merkittävinä haasteina paneutumista muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja kaikenlaisen syrjinnän, kuten naisiin ja hlbti-henkilöihin kohdistuvan syrjinnän, lakkauttamista;

Kestävän tulevaisuuden valmisteleminen ja yhteisvastuun tehostaminen unionissa ja sen ulkopuolella

Kestävä tulevaisuus

3.  katsoo, että unionin vuoden 2019 talousarviossa olisi tehostettava kaikkia välineitä, joilla voidaan puuttua nuorisotyöttömyyteen, etenkin unionin taloudellisesti jälkeen jääneillä alueilla, ja kiinnitettävä erityistä huomiota yrittäjyyden, ammattitaidon ja liikkuvuuden parantamiseen ja tutkintojen tunnustamiseen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kaikilla tasoilla, sekä tuettava kasvua, kilpailukykyä, työpaikkojen luomista, infrastruktuuriin, innovointiin ja tutkimukseen tehtäviä investointeja sekä pk‑yrityksiä; korostaa, että nuorisotyöttömyydellä on suuri sosiaalinen vaikutus ja että se on yksi suurimmista haasteista unionin tasolla;

4.   katsoo, että vuoden 2019 unionin talousarvioprioriteetteina olisi oltava kasvu, innovointi, kilpailukyky, turvallisuus, ilmastonmuutoksen torjuminen, siirtyminen uusiutuvaan energiaan ja muuttoliike;

5.  kannattaa sitä, että nuorille tarjotaan laajemmat mahdollisuudet osallistua solidaarisuustoimintaan; kehottaa ottamaan nopeasti käyttöön ja panemaan täysipainoisesti täytäntöön Euroopan solidaarisuusjoukot, jotka on tarkoitus hyväksyä vuonna 2018;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin tiukan vaatimuksen mukaisesti varainhoitovuoden 2018 talousarviota koskevassa sovittelussa nuorisotyöllisyysaloitteen alkuperäisiin erityismäärärahoihin päätettiin lisätä 116,7 miljoonaa euroa uusia määrärahoja, jolloin niiden kokonaismäärä nousee 350 miljoonaan euroon vuonna 2018, mutta korostaa tarvetta parantaa talousarvion toteutusta, jossa on jääty jälkeen tavoitteista; on eri mieltä komission tulkinnasta, jonka se esitti vuoden 2018 talousarvion hyväksymisen jälkeen antamassaan vuosien 2019–2020 rahoitussuunnitelman 2019–2020 teknisessä päivityksessä ja joka koski vuoden 2018 rahoitussuunnitelmaa, jonka mukaan tämä lisäys merkitsee määrärahojen etupainottamista tulevina vuosina; odottaa komission lunastavan lupaukset, joita se antoi parlamentille vuoden 2017 sovittelujakson lopussa; odottaa, että vuoden 2019 talousarvioesityksessä suhtaudutaan kunnianhimoisemmin nuorisotyöttömyyden torjuntaan ja löydetään oikea tasapaino tämän alan vastaanottokyvyn todellisen kehittymisen ja panostamisvalmiutta tähän asiaan osoittavan poliittisen tahdon välille; muistuttaa komission sitoutuneen siihen, että se ehdottaa nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä edelleen lisätalousarvion kautta edellyttäen, että aloitteessa pystytään vuonna 2018 hyödyntämään tämä lisäys; edellyttää, että jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat siitä, että työtarjoukset vastaavat osallistujan profiilia ja koulutusta ja työmarkkinoiden kysyntää, jotta osallistujat työllistyisivät pysyvästi;

7.  kehottaa komissiota toimittamaan vuoden 2019 menettelyyn tiedot nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanon rahoituksesta kansallisten osuuksien mukaan jaoteltuna, jotta täydennettäisiin jo saatavilla olevia tietoja kokonaiskustannuksista; kehottaa painokkaasti komissiota parantamaan synergioita nuorisotyöllisyysaloitteen, Euroopan sosiaalirahaston ja jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden välillä, jotta varmistetaan, että nuorisotyöllisyysaloitteella ei korvata kansallista rahoitusta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille;

8.  katsoo, että 30-vuotista taivaltaan juhlistava Erasmus+ on edelleen merkittävin nuorison liikkuvuutta edistävä ohjelma, joka yhdessä EU:n muiden kulttuuriohjelmien kanssa opettaa ja teroittaa nuorille olennaisia eurooppalaisia arvoja, kuten saatavilla olevan rahoituksen ylittävä vastaanotettujen hakemusten määrä osoittaa; katsoo, että Erasmus+ -ohjelman määrärahoja on lisättävä vuonna 2019 edelleen (ne on vähintään kaksinkertaistettava), jotta voidaan vastata ohjelman tukikelpoisiin pyyntöihin ja etenkin elinikäistä oppimista koskeviin pyyntöihin;

9.  katsoo, että tutkimus, kilpailukyky ja pk-yritykset ovat avainasemassa talouskasvun mahdollistamisessa ja työpaikkojen luomisessa; tähdentää näin ollen, että on tärkeää tarjota EU:n yrityksille ja etenkin pk-yrityksille innovointia, tutkimusta ja investointeja suosiva ympäristö, jotta unionin talous olisi aidosti kilpailukykyinen maailmanlaajuisesti; korostaa, että otsakkeen 1 a talousarviota on lisättävä ja että on laajennettava menestyksekkäiden ohjelmien, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelman ja pk-yrityksiä tukevien ohjelmien, kuten yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME), rahoitusta, sillä niissä on paljon enemmän hakijoita kuin rahoituksen saajia; korostaa, että pk-yrityksiä koskevia ohjelmia suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon näitä yrityksiä koskevat erityisvaatimukset ja niiden vähäiset hallinnolliset resurssit; katsoo tämän olevan tarpeen, kun otetaan huomioon nopeasti muuttuva maailma, jossa kilpailu on erittäin vilkasta, sekä digitalisaation aikaansaamat perusteelliset muutokset kaikilla aloilla; toteaa, että kaikkien näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista edistetään myös Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla (ERI-rahastot);

10.  korostaa, että tutkimukseen ja innovointiin tehtävät investoinnit ovat unionin todellisen kilpailukyvyn ennakkoedellytys; pahoittelee, että hälyttävän alhaisen hakemusten hyväksymisasteen vuoksi unionin rahoitusta myönnetään entistä harvalukuisempiin tutkimuksen ja innovoinnin alan korkeatasoisiin hankkeisiin; korostaa tässä yhteydessä, että on varmistettava, että Horisontti 2020 -puiteohjelman määrärahat ovat asianmukaisella tasolla;

11.  korostaa teknologian muutoksesta johtuvan talouskasvun mahdollisuuksia ja kehottaa tukemaan unionin talousarvion avulla asianmukaisesti Euroopan teollisuuden digitalisointia ja digitaalisten taitojen ja yrittäjyyden edistämistä;

12.  tiedostaa, että pk-yritykset ovat edelleen unionin talouden selkäranka ja että niillä on jatkossakin ratkaiseva työpaikkoja luova ja kasvua edistävä tehtävä unionissa; panee merkille COSME-ohjelman menestyksen ja pyytää näin ollen lisäämään ohjelman määrärahoja vuonna 2019;

13.  pitää myönteisenä Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) laajentamista ja tehostamista, sillä sen takuurahasto, jonka rahoitusta on lisätty, on avainasemassa unionin investointivajeen vähentämisessä; muistuttaa, että ESIR-takuurahastoa on rahoitettu osittain Horisontti 2020 -puiteohjelman ja Verkkojen Eurooppa -välineen kustannuksella, vaikka molemmat ovat pitkän aikavälin tulevaisuuteen suuntautuneita ohjelmia; toteaa kantanaan olleen jo pitkään, että kaikki uudet aloitteet on rahoitettava uusilla määrärahoilla, ei siirtämällä rahoitusta muualta, ja että nykyisille ohjelmille aiheutunut vahinko on korjattava vuotuisessa talousarviomenettelyssä; muistuttaa, että mahdollisimman suuri osa näiden ohjelmien leikkauksista olisi kumottava;

14.  korostaa, että laajennetun ESIRin olisi parannettava vuonna 2019 merkittävästi maantieteellistä kattavuutta, jotta kaikki alueet voivat hyötyä yhtäläisesti unionin budjettitakuun vipuvaikutuksesta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rakenteellisia uudistuksia, jotka parantavat investointiympäristöä ja paikallisia valmiuksia, jotta ESIR-tuki voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön kaikilla alueilla;

15.  pitää myönteisenä, että jäsenvaltiot sitoutuivat äskettäin EU:n uudistettuun puolustusohjelmaan, jolla pyritään tehostamaan niin kovaa kuin pehmeää valtaa, ja katsoo, että tällä vastataan kansalaisten tuntemiin turvallisuushuoliin, kun lisääntyvä maailmanlaajuinen epävakaus lietsoo uudentyyppisiä uhkia; kannattaa komission äskettäistä aloitetta Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman käynnistämisestä Euroopan puolustusrahaston ensimmäisenä vaiheena; edellyttää, että Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma rahoitetaan pelkästään kohdentamattomalla liikkumavaralla ja/tai erityisvälineillä sen sijaan, että siirrettäisiin varoja nykyisistä ohjelmista;

16.  korostaa, että sisäisen turvallisuuden on pysyttävä unionin yhtenä unionin tärkeimmistä painopisteistä, ja kehottaa lisäämään tämän kehittyvän politiikanalan rahoitusta; on vakuuttunut siitä, että unionin on panostettava enemmän rajojensa vahvistamiseen ja hallintaan, lainvalvontavirastojen ja kansallisten viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön tehostamiseen sekä terrorismin, radikalisoitumisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan siten, että ottamalla käyttöön asianmukainen ja nykyaikainen digitaalinen tietojärjestelmä; korostaa tässä mielessä sisäisen turvallisuuden rahaston roolia ja tähdentää, että rajavalvonnan, turvallisuuden ja oikeusasioiden aloilla toimiville virastoille on annettava riittävä rahoitus; muistuttaa, että tämän välineen kokonaisrahoitusta vähennettiin huomattavasti vuoden 2018 osalta;

17.  pyytää lisärahoitusta väkivaltaisia ääriliikkeitä unionissa ruokkivan radikalisoitumisilmiön torjumiseksi; katsoo, että tähän tavoitteeseen voidaan päästä edistämällä kotouttamista ja torjumalla syrjintää, rasismia, muukalaisvastaisuutta, fundamentalismia, vihapuhetta ja vihakirjoituksia;

18.  pitää myönteisenä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) roolia; kannustaa osoittamaan tälle rahastolle riittävästi määrärahoja vuonna 2019, jotta tuettaisiin turvapaikanhakijoiden ihmisarvoista vastaanottoa jäsenvaltioissa, oikeudenmukaisia palautusstrategioita, uudelleensijoittamisohjelmia, laillista muuttoliikettä edistävää politiikkaa sekä kolmansien maiden kansalaisten todellisen sopeuttamisen edistämistä ja jotta puututtaisiin laittomaan muuttoliikkeeseen; toistaa pitävänsä tärkeänä kohdennettuja rahoitusmahdollisuuksia muuttoliike- ja pakolaiskriisin perimmäisiin syihin puuttumiseksi; korostaa, että tässä tarkoituksessa unionin talousarviosta on rahoitettava toimenpiteitä muuttajien alkuperämaissa sekä pakolaisia vastaanottavissa maissa, jotta muun muassa torjuttaisiin köyhyyttä ja työttömyyttä ja ratkaistaisiin koulutukseen liittyviä ja taloudellisia haasteita ja torjuttaisiin epävakautta;

19.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jonka tavoitteena olisi unionin tason taloudellisen solidaarisuuden ilmaiseminen terrorismin uhreille ja heidän perheilleen;

20.  muistuttaa unionin virastojen merkityksestä varmistettaessa unionin lainsäädännöllisten tavoitteiden ja siten myös poliittisten tavoitteiden saavuttaminen esimerkiksi kilpailukyvyn (työllisyys, kestävä kasvu, energiaunioni), muuttoliikkeen (turvapaikka‑asiat, rajatylittävä hallinta), perusoikeuksien tukemisen (tietosuoja) ja turvallisuuden yhteydessä (kyberrikollisuus, huumeet, petokset, rahanpesu, terrorismi, oikeusalan yhteistyö, poliisiyhteistyö ja laaja-alaisten tietojärjestelmien tukeminen); odottaa vuoden 2019 talousarviosta käytävien neuvottelujen johtavan realistisella tasolla olevan asianmukaisen rahoituksen osoittamiseen EU:n virastojen ja EU:n muiden elinten toiminta- ja hallintomenoihin, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä, myös lisääntyvät tehtävänsä ja kasvaneen työtaakkansa; kehottaa osoittamaan riittävät resurssit, jotta taattaisiin Euroopan syyttäjänviraston asianmukainen toteuttaminen ja toiminta; kehottaa arvioimaan yleisemmällä tasolla perusteellisesti kaikkien virastojen strategiset intressit ja tehtävät sekä mahdollisuudet ryhmittää virastoja yhteen niiden tehtävien strategisen luonteen ja tulosten perusteella; toistaa kantansa, jonka mukaan vuosi 2018 on viimeinen vuosi, jolloin pannaan täytäntöön viiden prosentin henkilöstövähennys ja ns. uudelleen kohdennettavien toimien varanto; kehottaa komissiota ja neuvostoa pidättymään virastojen resurssien lisäleikkauksista vuoden 2019 talousarviossa;

21.  katsoo, että nyt kun keskeiset toimijat, kuten Yhdysvallat, ovat haluttomia pitämään kiinni Pariisin sopimuksen mukaisista ilmastositoumuksistaan, vuoden 2019 talousarvion on annettava unionille mahdollisuus asettua avoimesti eturintamaan vastattaessa tähän yhteen sukupolvemme merkittävimmistä haasteista järjestämällä lisätukea esimerkiksi Life-ohjelman ilmastotoimet-alaohjelmalle, Ecopotential‑aloitteelle ja Clean Sky -yhteisyritykselle; korostaa, että tätä koskevia menoja olisi pidettävä pikemminkin pitkän aikavälin sijoituksina kuin kustannuksina ja että niin tilintarkastustuomioistuin kuin talous- ja rahoitusasioiden neuvosto ovat todenneet unionin jäävän jälkeen ilmastoalan rahoitustavoitteestaan; kehottaa komissiota täyttämään Pariisin sopimuksen tavoitteet ja unionin omat pitkän aikavälin ilmastotavoitteet noudattamalla nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014–2020) asetettua ilmastorahoituksen 20 prosentin tavoitetta; korostaa tässä suhteessa, että rahoitusosuuden olisi oltava vuonna 2019 yleistä tavoitetta merkittävästi suurempi, koska nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisinä vuosina määrät olivat alhaisempia, ja ilmastonmuutoskysymysten valtavirtaistamisen mekanismia olisi hyödynnettävä optimaalisesti;

Yhteisvastuun lujittaminen sosiaalisiin, alueellisiin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi

22.  katsoo, että unionin talousarviolla olisi edesautettava jäsenvaltioiden toimia esimerkiksi työttömyys- ja terveydenhuoltoalalla varaamalla riittävästi määrärahoja ohjelmiin, joilla torjutaan eriarvoisuutta, lievitetään köyhyyden pahimpia ilmenemismuotoja, etenkin kun kyseessä ovat eristyneimmät ja hauraimmat väestönosat ja varsinkin lapset, ja annetaan kansalaisille mahdollisuudet hankkia digitalisaatioon mukautumisen edellyttämiä taitoja;

23.  korostaa, että on lisättävä kiireellisesti rahoitusta unionin ohjelmille, joilla tehostetaan kasvua ja pitkäaikaisten, laadukkaiden työpaikkojen luomista etenkin nuorille, sekä täydennetään jäsenvaltioiden pyrkimyksiä varmistaa ammattitaitojen kirjo aikaisen erikoistumisen sijasta, mikä auttaa parantamaan selviytymiskykyä ja edistämään yhteiskunnallista sopeutumista ja auttaa samalla torjumaan väestökatoa ja tietyillä aloilla ilmenevää puutetta pätevästä työvoimasta sekä tukemaan hyvinvointijärjestelmien kestävyyttä; huomauttaa, että erityisistä räätälöidyistä ratkaisuista voisi olla hyötyä aloilla ja/tai alueilla, joita tämä erityisesti koskee tai joista on tullut selvästi paljon haavoittuvaisempia;

24.  palauttaa mieliin, että väestö ikääntyy merkittävässä määrin ja erityistä ja kohdennettua hoitoa tarvitseva ikääntyvä väestö, etenkin vanhusten määrä, kasvaa; kehottaa komissiota käynnistämään uusia tukitoimenpiteitä väestökehityksen haasteisiin vastaamiseksi ja muistuttaa tukevansa ”dementiakylien” kaltaisia aloitteita, joissa asianmukaista hoitoa annetaan jo varhaisesta vaiheesta alkaen;

25.  korostaa, että sukupuolisyrjintä ja erityisesti työmarkkinoilla ilmenevä sukupuolisyrjintä on sekä vastoin EU:n arvoja että suuri este talouskasvulle, sillä se estää naisia pääsemästä mielekkäisiin töihin; pitää naisten vaikutusmahdollisuuksien kasvattamista olennaisen tärkeänä, jotta saadaan aikaan osallistavampia, tasapuolisempia ja rauhanomaisempia yhteiskuntia, joissa kasvu on kestävämpää; odottaa, että vuoden 2019 talousarviossa tuetaan naisten yrittäjyyttä, kannustetaan myöntämään unionin rahoitusta naisille esimerkiksi COSME-ohjelmasta ja Horisontti 2020 -puiteohjelmasta sekä laajennetaan koheesiopolitiikkaa, jotta voidaan tukea lisäinvestointeja koulutuksen, lastenhoidon ja terveydenhuollon infrastruktuuriin, millä autetaan naisia perhe- ja työelämän yhteensovittamisessa;

26.  toistaa olevansa huolissaan viivästyksistä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa, koska kyseinen politiikka ilmentää unionin alueellista yhteisvastuuta ja on sen tärkein investointipolitiikka; toteaa kuitenkin, että vuosi 2017 oli ensimmäinen, jonka aikana ERI-rahaston ohjelmien täytäntöönpanoa on nopeutettu, ja odottaa tämän suuntauksen jatkuvan vuonna 2018 ja 2019; katsoo täytäntöönpanon mutkattoman etenemisen edellyttävän tasoltaan riittäviä maksumäärärahoja;

27.  palauttaa mieliin, että unioni on edistänyt merkittävästi rauhan ja sovinnon aikaansaamista Irlannissa, erityisesti PEACE- ja Interreg-ohjelmien avulla, joiden kohteena ovat Pohjois-Irlanti ja raja-alueet etelässä; kehottaa noudattamaan täysin aiemmin tehtyjä sitoumuksia, kuten pitkänperjantain sopimusta, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittamisen osalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan rauhanprosessin tukemista rahoittamalla edelleen PEACE-ohjelmaa ja siihen liittyviä ohjelmia;

28.  korostaa, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi unionin yhdentymisen kulmakivistä ja että se on taannut korkealaatuisten elintarvikkeiden toimitusturvallisuuden unionin kansalaisille, hyvin toimivat maataloussisämarkkinat ja maaseutualueiden kestävyyden jo monen vuoden ajan; muistuttaa, että YMP-rahoitus edistää erityisesti unionin maatalouden kannattavuutta ja vakautta;

29.  pyytää komissiota jatkamaan tukeaan viljelijöille, jotka ympäri Eurooppaa yrittävät selviytyä odottamattomista markkinoiden heilahteluista, ja turvaamaan turvallisen ja laadukkaan elintarvikehuollon; pyytää kiinnittämään asianmukaisesti huomiota pienviljelyyn ja pienimuotoiseen kalastukseen;

30.  katsoo, että alueellistamisen ja sosioekonomisten tavoitteiden on oltava tärkeämmässä asemassa yhteisessä kalastuspolitiikassa ja että meri- ja kalatalousrahaston soveltamisalaa on laajennettava; kehottaa komissiota helpottamaan rahoituksen saantia ja yksinkertaistamaan siihen liittyviä menettelyjä; on erityisen huolestunut Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen Euroopan unionista liittyvistä mahdollisista haitallisista vaikutuksista kalastukseen etenkin rannikolla sijaitsevien naapurimaiden kohdalla;

31.  panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen laajentaa unionin pelastuspalvelumekanismin soveltamisalaa ja vahvistaa mekanismia; katsoo, että pelastuspalvelumekanismin vahvistaminen on erittäin tärkeää, jotta unionin tasolla voidaan reagoida pelastuspalvelun alalla nopeammin ja johdonmukaisemmin, kun on kyse luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien ennaltaehkäisystä, niihin valmistautumisesta ja niihin vastaamisesta unionissa tai sen ulkopuolella;

32.  odottaa ilmenneiden resurssirajoitusten perusteella, että käynnissä olevia menettelyjä ja toimenpiteitä tehostetaan talousarviota toteutettaessa, ja kehottaa unionia kantamaan lisää vastuuta, jotta voidaan varmistaa, että talousarviositoumukset suoritetaan oikea‑aikaisesti ja kustannustehokkaasti;

33.  katsoo, että muutto- ja pakolaisvirtojen hallintaan osallistuvilla tai siihen liittyvillä unionin virastoilla, ohjelmilla ja politiikoilla olisi oltava riittävästi varoja ja henkilöresursseja käsitellä nykyistä pakolaiskriisiä, josta myös jäsenvaltioiden odotetaan kantavan vastuuta taakanjaon periaatteen ja Geneven yleissopimusten mukaisesti; katsoo, että löytääkseen pitkän aikavälin ratkaisun EU:n olisi osoitettava myös ulkoista yhteisvastuuta edistämällä rauhalle ja vauraudelle suotuisia oloja alkuperämaissa ja korostamalla tuntuvammin investointeja ja kehityspolitiikkaa, erityisesti huolehtimalla Euroopan kestävän kehityksen rahaston, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja humanitaarisen avun välineen täytäntöönpanosta; korostaa kehityspolitiikan tärkeyttä ja erityistä arvoa ja sen painopisteitä, kuten köyhyyden poistamista ja koulutuksen, terveyden ja taloudellisen kehityksen edistämistä; korostaa, että on jatkettava UNRWA:n toimien ja ohjelmien tukemista; painottaa, että yksi unionin vakauden ja vaurauden säilyttämisen ehdoista on unionin vakaa naapuruuspolitiikka; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että etusijalle asetetaan EU:n naapurustoon tehtävät investoinnit, jotta voidaan paneutua alueen tärkeimpiin kysymyksiin (muuttoliike, pakolaishaasteet ja kehitys eteläisellä naapurialueella ja epävakaus itäisellä naapurialueella), jotka johtuvat osittain siitä, että Venäjän ulkopolitiikka ei vastaa kansainvälistä oikeutta eikä demokratian ja ihmisoikeuksien normeja; korostaa, että EU:n uudet poliittiset painopisteet ja tulevat haasteet, kuten turvallisuus ja puolustus, olisi rahoitettava uusista määrärahoista, ei leikkaamalla olemassa olevien menestyksekkäiden ja tärkeiden toimintojen ja ohjelmien, kuten kehitysavun, humanitaarisen avun tai naapuruuspolitiikan, määrärahoja; korostaa lisäksi, että turvallisuus- ja kehityspolitiikat vaikuttavat toisiinsa ja että molemmat ovat tärkeitä edellytyksiä toimivan valtion ja sellaisten toimivien hallintorakenteiden rakentamiselle, joissa ei esiinny korruptiota ja joissa noudatetaan sosiaalialan, terveydenhuollon ja talousalan vähimmäisvaatimuksia;

34.   palauttaa mieliin kantansa, jonka mukaan erityisrahastojen kaltaiset rinnakkaiset budjettimekanismit ja muut vastaavat välineet vaarantavat talousarviomenettelyn ja varainhoidon avoimuuden ja haittaavat parlamentin oikeutta harjoittaa tehokasta menojen valvontaa; katsoo siksi, että nämä aivan viime vuosina luodut ulkoiset välineet on sisällytettävä unionin talousarvioon ja että on löydettävä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotta unioni voi reagoida ripeästi hätätilanteisiin ja niiden jälkeisiin tilanteisiin kansainvälisellä tasolla;

35.  korostaa, että liittymistä valmistelevan tukivälineen olisi muiden tavoitteiden ohella ensisijaisesti helpotettava poliittisia ja taloudellisia uudistuksia laajentumismaissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan edelleen liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoitusta vuoden 2019 talousarviota koskevassa ehdotuksessaan, kun otetaan huomioon Turkin poliittisen tilanteen heikentyminen sekä kiireellinen tarve puuttua yhä lisääntyvään radikalisoitumiseen Balkanin maissa;

Vuoden 2019 menettelyä koskevat odotukset

36.  pyytää komissiota toimimaan edelleen vilpittömänä välittäjänä menettelyn joka ikisessä vaiheessa ja panemaan budjettivallan käyttäjän päätökset täytäntöön tarkkaan ja täsmällisesti;

37.  pitää myönteisenä, että monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin jälkeen on käynyt vuoden 2018 menettelyssä selväksi, että budjettivallan käyttäjä voi käyttää oikeuksiaan täysipainoisesti määrittääkseen EU:n talousarvion tason ja sisällön vuotuisessa talousarviomenettelyssä, toisin kuin neuvoston 20. helmikuuta 2018 antamissa päätelmissä varainhoitovuoden 2019 talousarviomenettelyn suuntaviivoista väitetään;

38.  katsoo, että kansalaisten suoraan valitseman Euroopan parlamentin olisi budjettivallan käyttäjänä täytettävä poliittinen tehtävänsä ja esitettävä ehdotuksia pilottihankkeiksi ja valmistelutoimiksi, joista käy ilmi sen poliittinen visio tulevaisuutta varten; sitoutuu tässä yhteydessä itse ehdottamaan pilottihanke- ja valmistelutoimipakettia, joka laaditaan tiiviissä yhteistyössä kaikkien sen valiokuntien kanssa, jotta löydetään oikea tasapaino poliittisen tahdon ja teknisen toteutettavuuden välillä komission arvion mukaisesti;

39.  odottaa, että vuoden 2019 budjettineuvottelut perustuvat yhteiseen poliittiseen pyrkimykseen ja solidaarisuuteen ja että niissä otetaan huomioon EU:n ohjelmien ja politiikkojen lisäarvo; katsoo tämän tavoitteen olevan saavutettavissa ainoastaan, jos neuvotteluosapuolet saavat asianmukaisesti tietoa toistensa kannoista, käynnistävät neuvottelut mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja ovat halukkaita kompromisseihin;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(2)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.
(5)EUVL L 57, 28.2.2018, s. 1.
(6)Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen neuvottelijoiden 8. joulukuuta 2017 julkistama yhteinen raportti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta erosta Euroopan unionista SEU 50 artiklan nojalla käytävien neuvottelujen ensimmäisen vaiheen edistymisestä, TF50 (2017) 19, komissiolta 27 jäsenvaltion EU:lle.


Syyrian tilanne
PDF 190kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 Syyrian tilanteesta (2018/2626(RSP))
P8_TA(2018)0090RC-B8-0139/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta ja erityisesti 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman Syyriaa koskevasta EU:n strategiasta(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet, myös YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin julkilausumat Syyriasta ja etenkin hänen 9. heinäkuuta 2017 tulitauosta Syyriassa, 25. marraskuuta 2017 Syyrian opposition konferenssista Riadissa ja 23. helmikuuta 2018 Itä-Ghutan verilöylystä antamansa julkilausumat sekä kommentit, jotka hän antoi saapuessaan ulkoasiainneuvoston kokoukseen 26. helmikuuta 2018,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin ja komission jäsenen Stylianidesin 3. lokakuuta 2017 Syyrian viimeaikaisista iskuista, 20. helmikuuta 2018 Itä-Ghutan ja Idlibin humanitaarisesta tilanteesta ja 6. maaliskuuta 2018 tilanteesta Itä-Ghutassa ja muualla Syyriassa antamat yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin Euroopan parlamentin täysistunnossa 6. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman Turkin ihmisoikeustilanteesta ja tilanteesta Afrinissa, Syyriassa,

–  ottaa huomioon Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 9. toukokuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP(2) ja 26. helmikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kahden uuden ministerin lisäämisestä pakoteluetteloon,

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU:n Syyrian-strategian osatekijät” (JOIN(2017)0011) ja 3. huhtikuuta 2017 annetut Syyriaa koskevat neuvoston päätelmät, jotka yhdessä muodostavat uuden Syyriaa koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 annetun Syyrian ja sen lähialueiden tulevaisuuden tukemista käsitelleen konferenssin yhteispuheenjohtajien julkilausuman ja aiemmat Lontoossa, Kuwaitissa, Berliinissä ja Helsingissä järjestetyt konferenssit Syyrian tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin Geneven ihmisoikeusneuvostolle antamat lausunnot Syyrian tilanteesta, erityisesti hänen 26. helmikuuta 2018 ja 2. maaliskuuta 2018 antamansa lausunnot sekä hänen 7. maaliskuuta 2018 suullisesti antamansa päivityksen ihmisoikeusvaltuutetun toimiston toimista ja ihmisoikeuksien viimeaikaisesta kehityksestä,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 20. helmikuuta ja 24. helmikuuta 2018 antamat julkilausumat Itä-Ghutasta Syyrian arabitasavallassa,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja kaikki YK:n yleissopimukset, joiden sopimuspuoli Syyria on,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat Syyriasta ja etenkin 18. joulukuuta 2015 annetun päätöslauselman 2254 (2015), 19. joulukuuta 2017 annetun päätöslauselman 2393 (2017) luvasta rajat ja rintamalinjat ylittävän avun toimittamiselle Syyriassa ja 24. helmikuuta 2018 annetun päätöslauselman 2401 (2018) Syyrian vihamielisyyksien keskeyttämisestä 30 päiväksi humanitaarisen avun toimittamista varten,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston perustaman Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission raportit sekä YK:n ihmisoikeusneuvoston Syyrian arabitasavallasta antamat päätöslauselmat, etenkin sen 5. maaliskuuta 2018 antaman päätöslauselman ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Itä-Ghutassa,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 21. joulukuuta 2016 antaman päätöslauselman A‑71/248, jolla perustettiin kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton mekanismi auttamaan Syyrian arabitasavallassa maaliskuusta 2011 lähtien tehdyistä kansainvälisen oikeuden mukaan vakavimmista rikoksista vastuussa olevien tutkinnassa ja syyttämisessä,

–  ottaa huomioon Rooman perussäännön ja Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisasiakirjat sekä tilapäisten tuomioistuinten, muun muassa entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen, Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Libanonin erityistuomioistuimen, perustamisasiakirjat,

–  ottaa huomioon Iranin, Venäjän ja Turkin 6. toukokuuta 2017 allekirjoittaman sopimuksen turvavyöhykkeiden luomisesta Syyrian arabitasavaltaan,

–  ottaa huomioon YK:n väestörahaston vuonna 2017 julkaiseman, Syyrian humanitaaristen tarpeiden arviointia koskevan raportin ”Voices from Syria 2018 – Assessment Findings of the Humanitarian Needs Overview”,

–  ottaa huomioon Lähi-itää käsittelevän ajatushautomon Carnegie Middle East Centerin 5. maaliskuuta 2018 antaman lausunnon Syyrian kansallisen turvallisuusviraston päällikön Ali Mamlukin, joka on EU:n pakoteluettelossa, väitetystä tapaamisesta Italian sisäministerin ja tiedustelusta ja ulkoisesta turvallisuudesta vastaavan viraston johtajan kanssa Roomassa, mikä merkitsee Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 9. toukokuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP räikeää rikkomista;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Syyrian seitsemän vuotta kestänyt sisäinen konflikti jatkuu huolimatta useista kansainvälisistä pyrkimyksistä saada aikaan tulitauko ja luoda perusta neuvotteluratkaisulle; toteaa, että vastaavasti maan humanitaarinen tilanne on edelleen kammottava; ottaa huomioon, että 13 miljoonan ihmisen, joiden joukossa on kuusi miljoonaa lasta, on rekisteröity olevan jonkinlaisen humanitaarisen avun tarpeessa; ottaa huomioon, että maan sisäisiä pakolaisia on 6,1 miljoonaa, 3 miljoonaa siviiliä elää saarretuilla alueilla ja pakolaisiksi rekisteröityjä syyrialaisia asuu naapurimaissa yli viisi miljoonaa; toteaa, että konfliktissa on kuollut vähintään 400 000 syyrialaista;

B.  ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit, kuten Idlib, Itä-Ghuta, Jarmuk, al-Fu’a ja Kafriya, ovat pitkään kärsineet saarrosta, jolla on ollut vakavia seurauksia siviiliväestölle, eikä humanitaarisen avun toimittamiseen kestävällä tavalla ole ollut mahdollisuuksia, mikä johtuu Syyrian hallinnon sotilaallisesta hyökkäyksestä ja pommituksista sen omaa kansaa vastaan Venäjän ja Iranin tuella; ottaa huomioon, että Itä-Ghuta on ollut Syyrian hallinnon ja sen liittolaisten piirittämänä viisi vuotta ja että siviilit, mukaan lukien lapset, koulut ja terveydenhuoltolaitokset, ovat joutuneet ilmapommitusten ja tulituksen kohteeksi ja että siviilejä vastaan on käytetty kemiallisia aseita, jotka ovat aiheuttaneet satojen ihmisten kuoleman alueella; ottaa huomioon, että Itä-Ghutassa olevia terroristiryhmiä on syytetty Damaskoksen siviilialueiden tulittamisesta;

C.  ottaa huomioon, että tilanne Itä-Ghutassa on niin kriittinen, että YK:n pääsihteeri António Guterres on kuvannut sitä ”maanpäälliseksi helvetiksi”; ottaa huomioon, että Itä-Ghutan asukkaat on eristetty saarrolla kaikesta avusta 14. helmikuuta 2018 lähtien, jolloin yksi ainoa saattue saavutti vain 7 200 henkilöä alueen 400 000 asukkaasta; ottaa huomioon, että YK:n avustussaattue pääsi lopulta Dumaan 5. maaliskuuta 2018 ja vei apua 27 500:lle elintarvikkeiden ja lääkintätarvikkeiden tarpeessa olevalle ihmiselle; ottaa huomioon, että Syyrian hallitus poisti kuljetuksesta kriittisiä lääkintätuotteita;

D.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 24. helmikuuta 2018 päätöslauselman 2401, jossa se vaati kaikkia konfliktin osapuolia lopettamaan vihollisuudet viipymättä vähintään 30 peräkkäisen päivän ajaksi, jotta voidaan mahdollistaa humanitaarisen avun turvallinen, esteetön ja jatkuva toimittaminen ja vakavasti sairaiden ja loukkaantuneiden lääkinnälliset evakuoinnit sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ottaa huomioon, että Syyrian hallinto sekä Venäjän ja Iranin joukot eivät ole noudattaneet YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2401 kansainvälisen yhteisön toistuvista pyynnöistä huolimatta; toteaa armeijan käyttävän alueen ”vapauttamista” tekosyynä jatkaa hyökkäyksiä siviilejä vastaan; ottaa huomioon, että viime vuosien aikana Venäjä on estänyt YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeudellaan 11 päätöslauselmaa, esimerkiksi kemiallisten aseiden kieltojärjestön ja YK:n yhteisen tutkintamekanismin (JIM) toimeksiannon uusimista koskevan päätöslauselman marraskuussa 2017, ja toiminut aktiivisesti päätöslauselmien sisällön rajoittamiseksi;

E.  toteaa, että tällaiset hyökkäykset ja se, että käytetään sotataktiikkana siviilien nälkään näännyttämistä asuinalueita piirittämällä ja väestön pakkosiirtoja, joilla pyritään myös saamaan aikaan väestörakenteen muutos, ovat selkeitä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia; toteaa, että evakuointitoimien ja humanitaarisen avun toimittamisen ja sairaanhoidon estäminen loukkaa räikeästi kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja useita YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia;

F.  ottaa huomioon, että Turkin operaatio ”Oliivinlehvä” kurdien hallinnassa olevassa Afrinin maakunnassa on tuonut uuden ulottuvuuden Syyrian konfliktiin ja lisännyt huolta humanitaarisesta tilanteesta ja pelkoa kielteisistä vaikutuksista Syyrian herkkään sisäiseen tasapainoon ja/tai pyrkimyksiin neuvotteluratkaisuun pääsemiseksi; korostaa, että siviiliuhrien suuresta määrästä on jo tullut tietoja ja että lisäksi sadat siviilit ovat vielä hengenvaarassa; ottaa huomioon, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on EU:n puolesta tuonut selkeästi esiin nämä huolenaiheet ja kehottanut Turkin hallitusta lopettamaan hyökkäyksensä sekä korostanut tarvetta keskittyä YK:n terroristijärjestöjen luettelossa olevien järjestöjen tuhoamiseen;

G.  ottaa huomioon, että Assadin hallinnon ja sen liittolaisten sekä terroristiryhmien Syyrian konfliktin aikana tekemiin rikkomuksiin kuuluu siviilejä vastaan tehtyjä kohdennettuja ja summittaisia iskuja, myös kemiallisin asein tehtyjä iskuja, laittomia teloituksia, kidutusta ja pahoinpitelyjä, tahdonvastaisia katoamisia, joukkopidätyksiä ja mielivaltaisia pidätyksiä, kollektiivisia rangaistuksia, hyökkäyksiä terveydenhuoltohenkilökuntaa vastaan ja elintarvikkeiden, veden ja sairaanhoidon saannin estämistä; toteaa, että kaikki nämä rikokset ovat toistaiseksi jääneet rankaisematta;

H.  ottaa huomioon, että Isis/Da’esh ja muut jihadistiliikkeet ovat syyllistyneet julmuuksiin ja kansainvälisen oikeuden räikeisiin loukkauksiin, kuten raakalaismaisiin teloituksiin ja seksuaaliseen väkivaltaan, sieppauksiin, kidutukseen, pakkokäännytyksiin sekä naisten ja tyttöjen orjuuttamiseen; ottaa huomioon, että lapsia värvätään ja käytetään terroritoimintaan; toteaa, että siviilien käyttö ihmiskilpinä ääriliikkeiden hallitsemilla alueilla herättää vakavaa huolta; katsoo näiden rikosten olevan sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhontaa;

I.  toteaa, että nykytilanteessa demokraattinen oppositio on heikentynyt ja siviilit ovat ansassa jihadistiterroristien ja islamilaisten fundamentalistien ja toisaalta Assadin hallinnon tukijoiden välissä;

J.  ottaa huomioon, että neuvosto lisäsi 26. helmikuuta 2018 Syyrian hallituksen teollisuus- ja viestintäministerit luetteloon niistä henkilöistä, joihin kohdistetaan Syyrian hallinnon vastaisia EU:n rajoittavia toimenpiteitä maan vakavan tilanteen vuoksi;

K.  toteaa, että kansainvälisen yhteisön ja yksittäisten valtioiden velvollisuutena on saattaa edesvastuuseen henkilöt, jotka ovat syyllistyneet kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja humanitaarisen oikeuden loukkauksiin Syyrian konfliktin aikana, myös noudattamalla yleistoimivallan periaatetta ja kansallista lainsäädäntöä; toteaa, että tämä voidaan tehdä joko nykyisten kansallisten ja kansainvälisten oikeussuojakeinojen avulla, kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet mukaan luettuina, tai vielä perustamattomien tilapäisten kansainvälisten rikostuomioistuimen avulla; toteaa, että tällaisen henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun lisäksi myös valtioita voidaan tietyissä olosuhteissa asettaa syytteeseen sellaisten kansainvälisten sopimusten ja yleissopimusten mukaisten velvoitteiden rikkomisesta, jotka kuuluvat Kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovaltaan, kuten vuonna 1984 tehty kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus ja joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi vuonna 1948 tehty yleissopimus;

L.  ottaa huomioon, että EU on edelleen sitoutunut YK:n Syyrian-erityislähettilään johdolla käytävien neuvottelujen eli ns. Geneven prosessin onnistumiseen; toteaa, että EU jatkaa prosessin tukemista, myös 24.–25. huhtikuuta 2018 pidettävän Syyrian ja sen lähialueiden tulevaisuuden tukemista käsittelevän toisen Brysselin konferenssin järjestämisen muodossa;

M.  ottaa huomioon, että Geneven neuvottelut eivät ole toistaiseksi johtaneet edistymiseen rauhanomaisen ratkaisun löytämisessä Syyrian kriisiin, ja toteaa, että neuvottelujen 9. kierros järjestettiin Wienissä 25. ja 26. tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että Venäjä, Iran ja Turkki pääsivät 4. toukokuuta 2017 Kazakstanissa sopimukseen neljän turvavyöhykkeen perustamisesta, mutta toteaa, että osapuolet eivät ole kunnioittaneet tai suojelleet alueita; ottaa huomioon, että Sotšissa 30. tammikuuta 2018 pidetyssä Syyrian kansallisen vuoropuhelun konferenssissa ilmoitettiin perustuslaillisen toimikunnan perustamisesta mutta kaikki osapuolet eivät ole tätä hyväksyneet;

N.  ottaa huomioon, että Syyrian tilanne ja kattavan, todellisen ja osallistavan poliittisen siirtymäprosessin puuttuminen estävät yhä Syyriaa koskevan EU:n strategian täysimääräisen täytäntöönpanon ja erityisesti merkittävän avun, jota unioni voi antaa maan jälleenrakennukseen;

O.  ottaa huomioon, että sodan puhkeamisesta lähtien EU ja sen jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yli 10,4 miljardia euroa, jotta voitaisiin vastata Syyrian kriisistä johtuviin humanitaarisiin tarpeisiin sekä maan sisällä että sen ulkopuolella naapurialueella, ja toteaa, että näin ollen EU on suurin avunantaja; ottaa huomioon, että EU on myös antanut huomattavaa tukea ja tunnustusta pakolaisia vastaanottaneille naapurimaille;

1.  tuomitsee jälleen kerran ja erittäin jyrkästi kaikki konfliktin aikana tapahtuneet julmuudet ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja erityisesti teot, joihin ovat syyllistyneet Assadin hallinnon joukot myös liittolaistensa Venäjän ja Iranin tuella sekä YK:n terroristijärjestöjen luettelossa olevat järjestöt; pitää valitettavana, että ainakin 400 000 ihmistä on kuollut ja tuhansia loukkaantunut pommituksissa, tulituksissa ja muissa sotilaallisissa toimissa Syyriassa seitsemän vuotta jatkuneen konfliktin aikana, että miljoonat ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan ja että siviilit ovat olleet vailla ravintoa, vettä, sanitaatiota ja terveydenhuoltoa tiiviisti asuttujen alueiden pitkään jatkuneen saarron takia; on erittäin huolestunut väkivallan kierteestä maan monissa osissa, kuten Itä-Ghutassa, Afrinissa ja Idlibissä;

2.  pitää erittäin valitettavana, että toistuvat alueelliset ja kansainväliset pyrkimykset sodan päättämiseksi ovat epäonnistuneet, ja kehottaa uudistettuun ja tiiviiseen maailmanlaajuiseen yhteistyöhön rauhanomaisen, kestävän ratkaisun löytämiseksi konfliktiin; korostaa, että kansainvälinen yhteisö ei ole tukenut riittävästi demokraattista oppositiota; pitää YK:n johtamaa Geneven prosessia ensisijaisena ja tukee YK:n Syyrian-erityislähettilään Staffan de Misturan ponnisteluja sellaisen aidon ja osallistavan poliittisen siirtymän aikaansaamiseksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2254 mukaisesti, josta kaikki syyrialaiset osapuolet neuvottelevat ja jota keskeiset kansainväliset ja alueelliset toimijat tukevat; korostaa, että konfliktiin on löydettävä poliittinen ratkaisu; on edelleen sitoutunut Syyrian yhtenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen, alueelliseen koskemattomuuteen ja itsenäisyyteen;

3.  tuomitsee erittäin ankarasti väkivallan, joka jatkuu Itä-Ghutassa YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymästä päätöslauselmasta 2401 huolimatta, ja kehottaa painokkaasti kaikkia osapuolia ja etenkin Assadin hallintoa, Venäjää ja Irania noudattamaan päätöslauselmaa ja panemaan sen kaikilta osin kiireesti täytäntöön ja varmistamaan erityisesti humanitaarisen avun välittömän, turvallisen, esteettömän ja jatkuvan toimittamisen, vakavasti sairaiden ja loukkaantuneiden evakuoinnin sekä kärsivän Syyrian kansan ahdingon helpottamisen; kannattaa täysin kaikille konfliktin osapuolille esitettyä kehotusta lopettaa vihamielisyydet viipymättä vähintään 30 peräkkäisen päivän ajaksi; kehottaa jälleen kaikkia osapuolia ja etenkin Syyrian viranomaisia noudattamaan velvoitettaan suojella Syyrian väestöä ja lopettamaan välittömästi hyökkäykset siviilejä vastaan Syyriassa; kehottaa tulitauon takaajia suoja-alueilla noudattamaan velvollisuuksiaan, jotta väkivalta ja rikokset saadaan loppumaan, ja sallimaan ja turvaamaan esteettömän pääsyn näille alueille; panee merkille Astanan prosessin kolmen maan päätöksen järjestää huhtikuussa 2018 uusi huippukokous, jossa keskustellaan Syyriasta ja mahdollisista toimista alueella; korostaa, että nämä toimet eivät saisi olla millään tavoin ristiriidassa YK:n tukemien neuvottelujen tai Geneven prosessin kanssa tai heikentää niitä;

4.  muistuttaa Syyrian, Venäjän ja Iranin hallintoa siitä, että kansainvälisen oikeuden mukaan ne ovat vastuussa kamalista rikoksista, joihin ne edelleen syyllistyvät Syyriassa, ja että näihin rikoksiin syyllistyvät joutuvat vastuuseen, olivatpa kyseessä valtiot tai yksityishenkilöt;

5.  pitää erittäin valitettavana Venäjän toistuvaa veto-oikeuden käyttöä YK:n turvallisuusneuvostossa ja sitä, että kemiallisten aseiden kieltojärjestön ja YK:n yhteisen tutkintamekanismin toimeksiannon uusimisesta ei päästy sopimukseen ennen sen päättymistä 17. marraskuuta 2017; katsoo, että tällainen asenne turvallisuusneuvoston pysyvältä jäseneltä, jolla on erityinen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä, on häpeällinen; korostaa, että maailman silmissä kansainvälisen tutkinnan estäminen on lähinnä merkki syyllisyydestä;

6.  ilmaisee syvän huolensa Turkin väliintulosta kurdijoukkojen hallussa olevilla Syyrian alueilla; on edelleen vakavasti huolissaan Afrinin kärjistyvästä tilanteesta ja Turkin armeijan ja Assadin tai Venäjän joukkojen välisestä mahdollisesta yhteenotosta ja kiristyvistä jännitteistä Yhdysvaltojen kanssa; kehottaa Turkin hallitusta vetämään joukkonsa ja toimimaan rakentavasti Syyrian konfliktissa, mikä on myös Turkin kansallisten etujen mukaista; on samaa mieltä varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa, että uusien rintamien avaaminen Syyriassa ei ole Turkin turvallisuusetujen mukaista, ja varoittaa maan humanitaarisen kriisin pahenemisesta entisestään; vaatii noudattamaan täysin humanitaarista oikeutta, siviilien suojelu mukaan luettuna, ja vaatii tulitaukoa koko Syyriaan, näin ollen myös Afriniin;

7.  vahvistaa tukevansa Da’eshin vastaisen maailmanlaajuisen liittouman ponnistuksia; korostaa, että koalitio ja sen syyrialaisten kumppaneiden joukot ovat saavuttaneet merkittävää edistystä Da’eshin nujertamiseksi Syyriassa; muistuttaa, että kaikissa toimenpiteissä, joilla taistellaan Da’eshia ja muita YK:n turvallisuusneuvoston terroristeina pitämiä ryhmittymiä vastaan, on noudatettava tiukasti kansainvälistä oikeutta; kehottaa jäsenvaltioita ja niiden liittolaisia varmistamaan avoimuuden ja vastuullisuuden sekä kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan ja humanitaarisen oikeuden noudattamisen;

8.  vaatii jälleen kerran humanitaarisen avun turvallista, oikea-aikaista ja esteetöntä pääsyä koko Syyrian alueelle ja panee tyytyväisenä merkille YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2393, jossa uusittiin lupa rajat ja rintamalinjat ylittävän humanitaarisen avun toimittamiselle Syyriassa vielä 12 kuukaudeksi (10. tammikuuta 2019 asti); kannustaa YK:ta ja sen täytäntöönpanokumppaneita toteuttamaan edelleen toimia, joilla lisätään humanitaarisen avun toimituksia vaikeasti saavutettaville ja piiritetyille alueille, muun muassa hyödyntämällä mahdollisimman tehokkaasti rajanylityspaikkoja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2165 (2014) mukaisesti; yhtyy kehotuksiin, että humanitaarisia miinanraivaustoimia olisi vauhditettava ensisijaisena asiana kaikkialla Syyriassa, ja muistuttaa kaikkia konfliktin osapuolia siitä, että sairaala- ja lääkintähenkilöstö nauttii nimenomaista suojaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla; pitää valitettavina tapauksia, joissa kansainvälisissä avustusjärjestöissä on havaittu tapahtuneen seksuaalista hyväksikäyttöä ja väärinkäytöksiä, myös syyrialaispakolaisten seksuaalista hyväksikäyttöä YK:n ja tunnettujen kansainvälisten järjestöjen puolesta apua toimittaneissa järjestöissä; toteaa painokkaasti, että tällaisia tekoja ei saa mitenkään suvaita; kehottaa tutkimaan asian perinpohjaisesti ja korostaa, että kaikkia syyllisiä on rangaistava;

9.  korostaa, että Syyriassa tehtyjä hirvittäviä rikoksia ei saa sallia eikä jättää rankaisematta, ja toteaa, että tähän kuuluvat myös rikokset uskonnollisia, etnisiä ja muita ryhmiä ja vähemmistöjä vastaan; toistaa kehotuksensa vastuussa olevien riippumattomasta, puolueettomasta, perusteellisesta ja uskottavasta tutkinnasta ja syytetoimista heitä vastaan ja tukee Syyrian arabitasavallassa tehtyjä kansainvälisiä rikoksia käsittelevän kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM) maaliskuusta 2012 lähtien tekemää työtä; panee tyytyväisenä merkille EU:n päätöksen tarjota mekanismille 1,5 miljoonan euroa rahoitustukea vakautta ja rauhaa edistävän välineen kautta; korostaa kuitenkin, että tukea tarvitaan pidempään kuin ohjelman 18 kuukauden keston ajan; korostaa, että jäsenvaltioiden on ehdottomasti täytettävä sitoumuksensa, ja odottaa, että kysymys IIIM:n rahoituksesta otetaan esille ja ratkaistaan Syyrian ja sen lähialueiden tulevaisuutta käsittelevässä toisessa Brysselin konferenssissa; kehottaa lisäksi tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja kansalaisjärjestöjä, jotka keräävät ja auttavat säilyttämään todisteita ihmisoikeusloukkauksista ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista;

10.  on edelleen vakuuttunut siitä, että konfliktia ei saada todella ratkaistua eikä Syyriassa saada aikaan kestävää rauhaa ilman, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat vastuuseen, ja kehottaa hyväksymään EU:n strategian, joka koskee vastuuseen asettamista Syyriassa tehdyistä julmista rikoksista; toteaa jälleen kannattavansa yleistoimivallan periaatetta rankaisemattomuuden torjunnassa ja pitää myönteisenä useiden unionin jäsenvaltioiden tätä koskevia toimia; panee lisäksi tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden aloitteet pitää vakavia kansainvälisen oikeuden loukkauksia rikoksina kansallisissa lainsäädännöissään; toistaa pyyntönsä, että EU ja sen jäsenvaltiot tarkastelisivat tiiviissä yhteistyössä muiden samanmielisten maiden kanssa mahdollisuuksia perustaa Syyrian sotarikostuomioistuin, sillä aikaa kun tapausten viemistä Kansainväliseen rikostuomioistuimeen odotetaan; panee merkille joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston tärkeän työn ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä oikeusasioiden ja kuluttaja-asioiden pääosastoa tukemaan verkostoa ja ottamaan sen tulevaisuudessa mukaan Syyriaan liittyviin vastuuseen saattamista koskeviin toimiin;

11.  vaatii kaikkia kunnioittamaan Syyrian etnisten ja uskonnollisten ryhmien ja vähemmistöjen, myös kristittyjen ja kaikkien siirtymään joutuneiden, oikeutta jatkaa elämäänsä historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan tai palata niille arvokkaasti, tasa-arvoisesti ja turvallisesti ja harjoittaa täysimääräisesti ja vapaasti uskontoaan ja vakaumustaan ilman minkäänlaista pakkoa, väkivaltaa tai syrjintää; tukee uskontojen välistä vuoropuhelua keskinäisen ymmärryksen edistämiseksi ja fundamentalismin torjumiseksi;

12.  on edelleen huolestunut siitä, että ihmisoikeuksien puolustaja ja Saharov-palkinnon saaja Razan Zaitouneh on yhä kadoksissa; toteaa, että aseellisen ryhmittymän Jaysh al-Islamin kerrotaan siepanneen hänet Dumassa joulukuussa 2013; kehottaa perustamaan EU:n työryhmän koordinoimaan ja tehostamaan ponnisteluja hänen olinpaikkansa löytämiseksi ja hänen vapauttamisekseen;

13.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tekemään kaikkensa YK:n välityksellä käytävien rauhanneuvottelujen vauhdittamiseksi ja vaatimaan aktiivisempaa roolia näissä neuvotteluissa hyödyntäen EU:n taloudellisia voimavaroja ja halukkuutta sitoa merkittävästi resursseja Syyrian jälleenrakentamiseen; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan Syyrian kansalaisyhteiskunnan sekä demokraattista, moniarvoista ja osallistavaa Syyriaa toivovat tahot tiiviimmin mukaan pyrkimyksiinsä Syyrian kansan tulevaisuuden hyväksi ja tukemaan niitä aktiivisesti alkaen Brysselissä 24.–25. huhtikuuta 2018 pidettävästä toisesta konferenssista; kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa työskentelemään syyrialaisten kanssa paikallisten jälleenrakennusstrategioiden laatimiseksi Syyrian eri alueita varten; korostaa, että EU:n olisi harkittava kaikkia tarjolla olevia vaihtoehtoja, kun se työskentelee kansainvälisten kumppaniensa kanssa, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaiset avustusten ilmapudotukset ja lentokieltoalueiden perustaminen mukaan luettuina;

14.  suhtautuu myönteisesti EU:n Brysselissä isännöimään toiseen konferenssiin, jonka tavoitteena on ilmaista ja osoittaa käytännössä kansainvälisen yhteisön kattava poliittinen ja taloudellinen tuki avun tarpeessa olevia syyrialaisia ja syyrialaispakolaisia vastaanottaneita maita tukevalle Geneven prosessille; antaa tunnustusta Jordanian, Libanonin ja Turkin osoittamalle vaikuttavalle solidaarisuudelle pakolaisia kohtaan ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään rahoitustukea, jonka tarkoituksena on vastata pakolaisten ja heidän vastaanottajayhteisöjensä kiireellisiin tarpeisiin; varoittaa käynnistämästä jälleenrakennustoimia ennen YK:n johdolla neuvoteltua poliittista sopimusta, johon osallistuvat kaikki osapuolet; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt kattavammin mukaan tähän konferenssiin; kehottaa tässä mielessä lisäämään tukea Syyrian kansaisyhteiskunnan rauhanomaisille ja demokraattisille järjestöille sekä ihmisoikeuksien puolustajille muun muassa Madad-rahaston, vakautta ja rauhaa edistävän välineen sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen kautta; kehottaa kansainvälistä yhteisöä noudattamaan tekemiään sitoumuksia humanitaarisen avun antamisesta Syyrialle ja sen naapurimaille;

15.  korostaa, että humanitaarisen tuen antamista ja Syyrian tulevaisuuden suunnittelemista koskevat EU:n toimet ovat kannatettavia; muistuttaa EU:n strategiasta, jonka mukaan EU on sitoutunut pidättäytymään tarjoamasta Syyrialle jälleenrakennusapua ehdoitta, vaan vasta sitten, kun kattava, todellinen ja osallistava poliittinen siirtymäprosessi, josta kaikki konfliktin syyrialaiset osapuolet neuvottelevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2254 ja Geneven julkilausuman mukaisesti, on lähtenyt hyvin käyntiin; korostaa, että Assadin hallinto, Putinin Venäjä ja Iran ovat päävastuussa sotilaallisten toimiensa taloudellisista seurauksista; katsoo, että kaikilla jälleenrakentamista koskevilla sitoumuksilla, joiden olisi perustuttava alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan sekä paikallisten toimijoiden, tunnetut terroristiryhmät pois sulkien, onnistuneeseen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, on pyrittävä rauhaan ja vastuuvelvollisuuteen;

16.  tuomitsee jyrkästi lasten käyttämisen taisteluissa tai terrori-iskuissa; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää suojella lapsia ja asettaa etusijalle lasten, myös naapurimaissa olevien pakolaislasten, pääsy koulutukseen sekä tukea traumatisoituneiden lasten psykologista kuntoutusta;

17.  on huolissaan raportoidusta 66 000 pakolaisen palauttamisesta Syyriaan vuonna 2017 ja korostaa tarvetta kunnioittaa täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta; korostaa, että Syyria ei ole tarpeeksi turvallinen pakolaisten paluuta varten ja että EU ei saa tukea tällaisia palautuksia; kehottaa jälleen jäsenvaltioita täyttämään omat sitoumuksensa, mukaan lukien New Yorkin julkilausumassa antamansa sitoumukset, ja varmistamaan vastuun jakamisen, jolloin Syyrian sota-alueilta pakenevat pakolaiset saisivat suojelua muualta kuin välittömiltä lähialueilta myös uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevien järjestelmien avulla;

18.  suhtautuu myönteisesti siihen että kaksi Syyrian ministeriä, jotka nimitettiin tammikuussa 2018 ja jotka ovat vastuussa rankaisutoimista Syyrian kansaa kohtaan, lisättiin 26. helmikuuta 2018 luetteloon henkilöistä, joihin kohdistetaan EU:n rajoittavia toimenpiteitä Syyrian hallintoa vastaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2011/273/YUTP täysimääräisen noudattamisen, mikä koskee erityisesti päätöksessä lueteltujen henkilöiden varojen jäädyttämistä ja sellaisten henkilöiden maahanpääsyä koskevia rajoituksia, jotka hyötyvät Syyrian hallinnosta tai tukevat sitä; tuomitsee viimeaikaiset raportit, joissa kerrotaan tämän päätöksen rikkomisesta, ja muistuttaa jäsenvaltioita niiden kansainvälisen oikeuden mukaisesta velvoitteesta varmistaa, että niiden alueella olevat julmista rikoksista epäillyt henkilöt pidätetään ja vangitaan; kehottaa määräämään kohdennettuja lisäpakotteita Venäjän ja Iranin viranomaisille niiden kohdennettujen ja tarkoituksellisten siviiliväestöön kohdistuvien toimien vuoksi Itä-Ghutassa ja muualla Syyriassa;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, kansainvälisen Syyrian tukiryhmän jäsenille ja kaikille Syyrian konfliktin osapuolille ja varmistamaan tämän tekstin kääntämisen arabiaksi.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0227.
(2) EUVL L 121, 10.5.2011, s. 11.


Yhdysvaltojen hyökkäys EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea kohtaan (Espanjan oliivit)
PDF 155kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. maaliskuuta 2018 Yhdysvaltojen hyökkäyksestä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea kohtaan (Espanjan oliivit) (2018/2566(RSP))
P8_TA(2018)0091RC-B8-0137/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdysvaltojen kauppaministeriön väliaikaisen päätöksen, jossa espanjalaisille oliiveille määrättiin tulli, koska ministeriön mukaan oliiveja tuodaan Yhdysvaltoihin alle markkinahinnan oliivintuottajien unionilta saamien tukien vuoksi,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen ”Yhdysvaltojen hyökkäys EU:n yhteisen maatalouspolitikan mukaista tukea kohtaan (Espanjan oliivit)” (O‑000006/2018 – B8‑0007/2018),

–  ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että päätös määrätä erisuuruisia tulleja espanjalaisten yritysten tuottamille oliiveille perustuu ajatukseen, että alalle yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa myönnetyt tuet voivat olla yhdysvaltalaisiin tuottajiin kohdistuvaa vilpillistä kilpailua;

B.  ottaa huomioon, että päätös asettaa epäoikeudenmukaisesti ja mielivaltaisesti kyseenalaiseksi unionin kaikki maatalouden tukiohjelmat ja saattaa siten vaikuttaa kaikkiin yhteisen maatalouspolitiikan edunsaajiin;

C.  ottaa huomioon vakavat epäilyt siitä, onko Yhdysvaltojen tutkijoiden alustavan polkumyyntimarginaalin laskemisessa käyttämä laskentamalli WTO:n sääntöjen mukainen;

D.  toteaa, että komissio on useaan otteeseen vakuuttanut, että tasoitustullitutkimusten kohteena olevat tukitoimet (kuten perustukijärjestelmä, menekinedistämistoimet ja nuorten viljelijöiden tuki) eivät ole kauppaa vääristäviä toimia;

E.  ottaa huomioon, että YMP:stä myönnetyt tuet pöytäoliivien alkutuottajille Espanjassa voivat saada ”vihreän laatikon” mukaista tukea WTO:n maataloussopimuksen liitteen II mukaisesti, sillä kyseiset tuet on erotettu tuotannosta eivätkä vääristä kauppaa;

F.  ottaa huomioon, että tutkittavana olevat yhteisen maatalouspolitiikan toimet eivät ole tuotekohtaisia eivätkä siten ole tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tukia;

G.  ottaa huomioon, että espanjalaisista oliiveista käynnistetty tutkimus on yksi lukuisista kaupan suojakeinoja koskevista tutkimuksista, joita Yhdysvallat on jo käynnistänyt;

H.  toteaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa on muutettu useilla uudistuksilla, jotta useimmat tukitoimet olisivat WTO:n vihreän laatikon vaatimusten mukaisia, ja se on nykyisin suunniteltu siten, että on varmistettu WTO:n sopimusten noudattaminen kaikilta osin sen jälkeen, kun on siirrytty tuotantosidonnaisesta tukijärjestelmästä tuotannosta irrotettuun tukijärjestelmään;

I.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat on myös merkittävä vihreän laatikon tukien käyttäjä maatalousalalla;

J.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat on asettanut tilapäisiä polkumyyntitulleja, joiden keskimääräinen taso on 17,13 prosenttia tutkimuksen kohteina oleville kolmelle espanjalaiselle yritykselle, ja tasoitustulleja, joiden keskimääräinen taso on 4,47 prosenttia kaikille espanjalaisille vientituotteille;

K.  toteaa, että väliaikaisten toimenpiteiden vaarana on, että Yhdysvallat ja muut maat panevat alulle suojatoimia koskevien tutkimusten kierteen, joka koskee maataloustuotteille myönnettäviä vihreän laatikon tukia; toteaa, että tämä vahingoittaisi loppujen lopuksi EU:n ja Yhdysvaltojen tuottajia; katsoo, että tällainen tilanteen kiristyminen vaarantaa vakiintuneet ja huolellisesti neuvotellut WTO:n sopimukset;

L.  ottaa huomioon, että espanjalaiset valmistajat saattavat menettää Yhdysvaltojen markkinat samalla kun kolmansien maiden kilpailijat hyötyisivät Yhdysvaltojen päätöksen aiheuttamasta viennin vajeesta;

M.  ottaa huomioon, että jos näistä tulleista tulee pysyviä, niiden taloudelliseksi vaikutukseksi Espanjan oliivialalle on arvioitu 350–700 miljoonaa euroa seuraavien 5–10 vuoden aikana, mikä saattaisi johtaa espanjalaisten kypsien oliivien viennin loppumiseen;

N.  ottaa huomioon, että espanjalaisten viejien markkinaosuus on tasaisesti kasvanut Yhdysvalloissa viime vuosina ja heidän kilpailukykynsä on tulosta näiden yritysten ponnisteluista kustannusten vähentämiseksi investoimalla huipputeknologiaan ja laatuun, eikä ole seurausta unionin tuista;

O.  ottaa huomioon, että Espanjan viennin kasvu Yhdysvaltoihin (yli 20 prosenttia vuodesta 2013) on mahdollistanut tuhansien työpaikkojen luomisen ja tarjonnut taloudellista helpotusta talouskriisistä eniten kärsineille Andalusian alueille;

1.  kehottaa Yhdysvaltojen viranomaisia peruuttamaan väliaikaisen päätöksen ja noudattamaan jälleen vastavuoroisesti rakentavaa lähestymistapaa tällä alalla molempien maanosien tuottajien ja kuluttajien yhteisen edun mukaisesti;

2.  on vakavasti huolissaan kielteisistä seurauksista, joita Yhdysvaltojen tasausmenettelyllä voi olla unionin koko maatalousmallille;

3.  kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin sekä kahdenvälisesti että WTO:n puitteissa puolustaakseen yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmää, jota WTO pitää kauppaa vääristämättömänä ja joka on hyväksytty WTO:n vihreän laatikon menettelyssä;

4.  pyytää komissiota tutkimaan, miten Yhdysvaltojen mahdollista lopullista päätöstä voidaan vastustaa WTO:ssa;

5.  kehottaa komissiota jatkamaan Espanjan oliivialan ja Espanjan hallituksen tukemista, jotta varmistetaan, että Yhdysvallat noudattaa WTO:n sääntöjä täysimääräisesti näiden tutkimusten aikana;

6.  pyytää komissiota antamaan selkeitä neuvoja ja vahvaa tukea Espanjan oliivialalle, johon Yhdysvaltojen tutkimukset vaikuttavat haitallisesti;

7.  kehottaa komissiota yhdistämään voimat Espanjan viranomaisten ja Espanjan oliivialan kanssa ja jatkamaan kaikkien olennaisten tietojen vaihtamista Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa, jotta estetään kaikkien perusteettomien toimenpiteiden käyttöönotto;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja Yhdysvaltain viranomaisille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.

Oikeudellinen huomautus