Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2785(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B8-0333/2018

Keskustelut :

PV 05/07/2018 - 4.3
CRE 05/07/2018 - 4.3

Äänestykset :

PV 05/07/2018 - 6.3

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0305

Hyväksytyt tekstit
PDF 130kWORD 46k
Torstai 5. heinäkuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Burundi
P8_TA(2018)0305RC-B8-0333/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2018 Burundista (2018/2785(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista, etenkin 9. heinäkuuta 2015(1), 17. joulukuuta 2015(2), 19. tammikuuta 2017(3) ja 6. heinäkuuta 2017(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) ja 29. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman 2303 (2016) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission (UNCI) 27. kesäkuuta 2018 YK:n ihmisoikeusneuvostolle antaman suullisen tilannekatsauksen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin ensimmäisen Burundin tilannetta koskevan selvityksen, joka julkaistiin 23. helmikuuta 2017, ja Burundin poliittista tilannetta ja jatkuvia väkivaltaisuuksia Burundissa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan lausunnon, jossa kehotettiin painokkaasti hallitusta ja kaikkia osapuolia lopettamaan tällainen väkivalta välittömästi ja torjumaan sitä,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2017 annetun YK:n turvallisuusneuvoston tiedotteen Burundin tilanteesta ja 5. huhtikuuta 2018 annetun YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan julkilausuman, jossa tuomitaan kaikki väkivalta ja ihmisoikeuksien loukkaukset Burundissa;

–  ottaa huomioon Burundin tilannetta tutkivan YK:n riippumattoman tutkintalautakunnan (UNIIB) 20. syyskuuta 2016 julkaiseman raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 30. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman Burundin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 annetun julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon 30. ja 31. tammikuuta 2016 Addis Abebassa Etiopiassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 26. sääntömääräisessä yleiskokouksessa hyväksytyn päätöksen rauhan ja turvallisuuden neuvoston toiminnasta ja rauhan ja turvallisuuden tilasta Afrikassa (Assembly/AU/Dec.598(XXVI)),

–  ottaa huomioon 17. ja 18. heinäkuuta 2016 Kigalissa Ruandassa pidetyssä Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 27. sääntömääräisessä yleiskokouksessa hyväksytyt Afrikan unionin yleiskokouksen päätökset ja julkilausumat (Assembly/AU/Dec.605‑620(XXVII)),

–  ottaa huomioon 4. marraskuuta 2016 annetun Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Burundin tasavallassa,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2015 annetun Itä-Afrikan yhteisön (EAC) huippukokouksen julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen 96 artiklan nojalla Burundin tasavallan kanssa käydyn neuvottelumenettelyn päättämisestä 14. maaliskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2016/394(5),

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1755(6) sekä 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1763(7) ja 29. syyskuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/1745(8) Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 sekä 15. helmikuuta 2016 annetut Burundia koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015, 19. joulukuuta 2015, 21. lokakuuta 2016 ja 27. lokakuuta 2017 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 8. kesäkuuta 2018 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan EU:n puolesta 8. toukokuuta 2018 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta ennen perustuslakia koskevaa kansanäänestystä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 6. tammikuuta 2017 antaman julkilausuman Ligue Iteka -järjestön kieltämisestä Burundissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Burundi on ollut poliittisen, ihmisoikeus- ja humanitaarisen kriisin kourissa huhtikuusta 2015 alkaen, jolloin presidentti Nkurunziza ilmoitti asettuvansa ehdolle kolmannelle toimikaudelle, mistä seurasi kuukausia kestänyt kuolemaa kylvänyt sekasorto, jossa Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) mukaan sai surmansa 593 ihmistä ja UNHCR:n mukaan 413 000 ihmistä on sen jälkeen paennut maasta ja 169 000 ihmistä joutunut siirtymään maan sisällä; ottaa huomioon, että YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) mukaan 3,6 miljoonaa ihmistä Burundissa tarvitsee humanitaarista apua;

B.  ottaa huomioon, että kansanäänestyksessä hyväksyttyjä perustuslakimuutoksia ovat presidentin toimivallan laajentaminen, varapresidentin toimivaltuuksien vähentäminen, presidentin oikeus nimittää pääministeri, yksinkertaisen enemmistön käyttöönotto lakien muuttamisessa tai säätämisessä parlamentissa, mahdollisuus tarkistaa Arushan sopimuksen mukaisia kiintiöitä ja sellaisten poliittisten puolueiden kieltäminen osallistumasta hallitukseen, jotka ovat saaneet alle viisi prosenttia äänistä; toteaa, että kaikki nämä muutokset vaarantavat Arushan sopimuksen;

C.  ottaa huomioon, että poliittisiin vastustajiin kaikkialla maassa kohdistunut väkivalta ja pelottelu lisääntyivät 17. toukokuuta 2018 pidetyn perustuslakikansanäänestyksen alla ja että perustuslain muuttamista vastustaneita uhkailtiin ja heitä katosi oman tahtonsa vastaisesti; ottaa huomioon, että perustuslakikansanäänestys mahdollistaa myös Arushan sopimuksessa sovittujen määräysten poistamisen, mikä voi vähentää osallisuutta ja aiheuttaa vakavia seurauksia Burundin poliittiselle vakaudelle; toteaa, että perustuslain muuttamisesta huolimatta presidentti Nkurunziza ilmoitti, että hän ei asetu ehdokkaaksi vuoden 2020 vaaleissa;

D.  ottaa huomioon, että Amnesty Internationalin mukaan virallisen kampanja-ajanjakson aikana saatiin lukuisia raportteja perustuslakiuudistusta vastaan kampanjoineiden pidätyksistä, pahoinpitelyistä ja heihin kohdistuneesta uhkailusta; ottaa huomioon, että kansanäänestys järjestettiin jatkuvan painostuksen vallitessa, mikä sai Burundin katoliset piispat toteamaan, että monet kansalaiset elävät pelossa jopa siinä määrin, että he eivät kostotoimien pelossa uskalla ilmaista mielipiteitään;

E.  ottaa huomioon, että UNCI on todennut, että poliittinen väkivalta, mielivaltaiset pidätykset, pikateloitukset, pahoinpitelyt, vihapuhe ja monet muut väärinkäytökset piinaavat väestöä edelleen; ottaa huomioon, että vallassa olevan poliittisen puolueen nuorisoliitto Imbonerakure jatkaa ihmisoikeuksien loukkaamista ja käyttää erilaisia pelottelutaktiikoita, kuten tiesulkujen ja tarkastusasemien pystyttämistä eräissä maakunnissa, rahan kiristämistä, ohikulkijoiden häirintää ja ihmisten pidättämistä epäiltyinä yhteyksistä oppositioon; toteaa, että monet ovat joutuneet pidätetyiksi, raiskatuiksi, pahoinpidellyiksi ja kidutetuiksi tai jopa kuolleet tultuaan näin kohdelluiksi;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 kansanäänestyskampanjan aikana ihmisoikeusjärjestöt raportoivat tapauksista, joissa kansalaisyhteiskunnan ja tiedotusvälineiden toimintatila supistui sekä kansallisella että paikallisella tasolla; ottaa huomioon, että vuodesta 2015 lähtien hallitus on uhkaillut ja häirinnyt yhä enemmän paikallisia kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksien puolustajia ja että lehdistönvapaus ja toimittajien työolot ovat jatkuvasti heikentyneet; ottaa huomioon, että yksityiset tiedotusvälineet ja toimittajat ovat jo maksaneet korkean hinnan taistelussa hallituksen kanssa muun muassa siten, että toimittajia on pidätetty, heitä on teloitettu mielivaltaisesti tai heitä on kaapattu tai joskus hallitus on leimannut heidät rikollisiksi tai jopa terroristeiksi;

G.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö asetti Burundin sijalle 159 kaikkiaan 180 maan joukossa vuoden 2018 maailman lehdistönvapauden indeksissään (World Press Freedom Index);

H.  ottaa huomioon, että monet ihmisoikeusaktivistit ovat saaneet pitkiä vankeusrangaistuksia, erityisesti Burundin katolisessa juristiliitossa työskentelevä Germain Rukuki, joka tuomittiin 32 vuodeksi vankeuteen, tai ovat pidätettyinä oikeudenkäyntiä odottamassa, kuten Nestor Nibitanga; ottaa huomioon, että on säädetty rajoittavia lakeja, joilla valvotaan paikallisia ja kansainvälisiä valtiosta riippumattomia järjestöjä; ottaa huomioon, että eräiden järjestöjen on ollut pakko keskeyttää toimintansa ja eräät muut ovat joutuneet lopettamaan toimintansa pysyvästi, kuten ITEKA League, FOCODE ja ACAT; ottaa huomioon, että monet mielipidejohtajat ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat joutuneet pakenemaan maasta, kun taas maassa edelleen olevat joutuvat kokemaan jatkuvaa painostusta tai ovat pidätysuhan alla; ottaa huomioon, että Emmanuel Nshimirimana, Aimé Constant Gatore ja Marius Nizigama tuomittiin 10–32 vuoden vankeusrangaistuksiin ja että Nestor Nibitanga voi saada 20 vuoden rangaistuksen; ottaa huomioon, että toimittaja Jean Bigirimana on ollut kadoksissa jo melkein kaksi vuotta ja on yksi tahdonvastaisten katoamisten uhreista;

I.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2017 Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomarit valtuuttivat tuomioistuimen syyttäjän aloittamaan tutkinnan tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvista rikoksista, joita väitetään tapahtuneen Burundissa tai Burundin kansalaisten toimesta Burundin ulkopuolella 26. huhtikuuta 2015 ja 26. lokakuuta 2017 välisenä aikana; ottaa huomioon, että 27. lokakuuta 2017 Burundista tuli ensimmäinen valtio, joka erosi Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun tuomioistuin oli huhtikuussa 2016 päättänyt aloittaa Burundissa tapahtuneita väkivaltaisuuksia ja ihmisoikeusrikkomuksia sekä mahdollisia rikoksia ihmisyyttä vastaan koskevat alustavat tutkimukset; toteaa, että samaan aikaan hallitus jatkaa maassa rankaisematta murhia;

J.  ottaa huomioon, että burundilaisten joukkojen läsnäolo rauhanturvaoperaatioissa antaa presidentti Nkurunzizan hallinnolle mahdollisuuden salata sisäiset ongelmat ja esittää Burundi vakauttavana tekijänä muissa kriisivaltioissa samalla kun Burundi itse on ennennäkemättömän kriisin kourissa, jolle vakavat ihmisoikeusloukkaukset ovat ominaisia; ottaa huomioon, että näin tehdessään Burundi saa valtavia rahasummia, joita ei kuitenkaan käytetä väestön hyväksi; ottaa huomioon, että rauhanomaiset, vapaat, demokraattiset ja riippumattomat vaalit eivät ole mahdolliset ilman Imbonerakuren puolisotilaallisten joukkojen hajottamista;

K.  ottaa huomioon, että Burundin sosiaalis-taloudellinen tilanne heikentyy jatkuvasti ja että maa on maailmassa toiseksi viimeisellä sijalla BKT-luokituksessa asukasta kohti; ottaa huomioon, että noin 3,6 miljoonaa burundilaista (30 prosenttia väestöstä) tarvitsee apua ja 1,7 miljoonan burundilaisen elintarviketurva on puutteellinen; ottaa huomioon, että tätä köyhyyttä pahentaa entisestään niin sanotun vapaaehtoisen maksun käyttöönotto vuoden 2020 vaaleja varten; toteaa, että Imbonerakure perii tämän maksun usein väkivalloin ja että se on noin 10 prosenttia tai enemmänkin virkamiehen kuukausipalkasta;

L.  ottaa huomioon, että Afrikan unioni 30. huippukokouksessaan ja Itä-Afrikan yhteisö 19. huippukokouksessaan ilmoittivat sitoutuvansa Burundin poliittisen tilanteen rauhanomaiseen ratkaisemiseen osallistavan vuoropuhelun avulla 28. elokuuta 2000 tehdyn Arushan sopimuksen pohjalta;

M.  toteaa, että monet kahden- ja monenväliset kumppanit ovat keskeyttäneet taloudellisen ja teknisen avun Burundin hallitukselle maan tilanteen vuoksi; toteaa, että EU on keskeyttänyt Burundin hallitukselle myöntämänsä suoran rahoitustuen, myös talousarviotuen, mutta antaa väestölle entiseen tapaan tukea ja humanitaarista apua;

N.  ottaa huomioon, että EU ja Yhdysvallat ovat määränneet kohdennettuja ja henkilöihin kohdistuvia pakotteita Burundille; ottaa huomioon, että 23. lokakuuta 2017 neuvosto uudisti EU:n rajoittavat toimenpiteet Burundia vastaan ja jatkoi niitä 31. lokakuuta 2018 saakka; ottaa huomioon, että toimenpiteisiin kuuluvat sellaisille henkilöille asetetut matkustusrajoitukset ja heidän varojensa jäädyttäminen, joiden on katsottu heikentäneen demokratiaa tai vaikeuttaneen poliittisen ratkaisun löytämistä Burundin kriisiin;

O.  ottaa huomioon, että 28. kesäkuuta 2018 YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 38. istunnossaan Burundin yleisen määräaikaisarvioinnin tulokset; ottaa huomioon, että Burundi hyväksyi arvioinnin 242 suosituksesta 125 ja torjui erityisesti ne, joissa kehotetaan toteuttamaan käytännön toimia maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi;

P.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin on vahvistanut 17. toukokuuta 2018 pidetyn kansanäänestyksen tulokset ja hylännyt opposition esittämän vetoomuksen, joka sisältää väitteitä uhkailusta ja väärinkäytöksistä;

1.  on erittäin huolissaan laajalle levinneestä rankaisemattomuudesta ja ihmisoikeusloukkauksista, kuten pikateloituksista, kidutuksesta, tahdonvastaisista katoamisista ja mielivaltaisista pidätyksistä; muistuttaa Burundille sen velvoitteista YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä ja kehottaa sitä uudelleen täyteen yhteistyöhön Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission sekä kolmen YK-asiantuntijan kanssa ja myöntämään ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle pääsyn maahan;

2.  kehottaa Burundin hallitusta noudattamaan täysimääräisesti Arushan sopimusta, joka on tärkein rauhan ja vakauden väline maassa; kehottaa Burundin hallitusta kunnioittamaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia koskevia kansainvälisen oikeuden velvoitteitaan ja edistämään ja suojelemaan ilmaisun- ja yhdistymisenvapautta, jotka on kirjattu kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, jonka sopimuspuolena Burundi on;

3.  tuomitsee jälleen toimittajien, opposition kannattajien ja ihmisoikeuksien puolustajien painostuksen ja häirinnän sekä heihin kohdistetun uhkailun ja väkivallan; kehottaa Burundin viranomaisia kunnioittamaan oikeusvaltion periaatetta ja perusihmioikeuksia, kuten sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta ja vapauttamaan välittömästi ja ilman ehtoja viisi ihmisoikeuksien puolustajaa Germain Rukukin, Nestor Nibitangan, Emmanuel Nshimirimanan, Aimé Constant Gatoren ja Marius Nizigaman, jotka on pidätetty yksinomaan heidän ihmisoikeustyönsä takia, mutta joita viranomaiset syyttävät valtion sisäisen turvallisuuden vaarantamisesta; vaatii Burundin viranomaisia käynnistämään tutkimukset toimittaja Jean Bigirimanan tilanteesta;

4.  tuomitsee Burundin päätöksen erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta; tukee Kansainvälisen rikostuomioistuimen alustavien tutkimusten jatkamista laajamittaisista rikoksista ja tukahduttamistoimista Burundissa; kehottaa EU:ta vaatimaan edelleen Burundissa tehtyihin rikoksiin syyllistyneiden vastuuseen asettamista; odottaa, että Burundi käynnistää uudelleen yhteistyön Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja jatkaa sitä, kun otetaan huomioon, että rankaisemattomuuden torjunta, syytetoimet kaikista ihmisoikeusrikkomuksista ja vastuullisuus ovat edelleen välttämättömiä toimenpiteitä kriisin ratkaisemiseksi ja kestävän rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi;

5.  pitää myönteisenä Burundia käsittelevän YK:n tutkintakomission suullista tilannekatsausta ja kiittää sitä sen tärkeästä työstä maassa meneillään olevan ihmisoikeuskriisin dokumentoimisessa;

6.  korostaa olevansa huolestunut ihmisoikeustilanteesta, jossa 169 000 ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä, 1,67 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua ja yli 410 000 burundilaista etsii pakopaikkaa naapurimaista; on tyytyväinen vastaanottavien maiden toimiin ja kehottaa alueen hallituksia varmistamaan, että pakolaisten paluu on vapaaehtoista, perustuu tietoon perustuviin päätöksiin ja toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen;

7.  pitää kuitenkin valitettavana, että Itä-Afrikan yhteisön johtama Burundin sisäinen vuoropuhelu on edistynyt hitaasti ja että Burundin hallitus ei ole sitoutunut tähän vuoropuheluun; kehottaa kaikkia osapuolia, erityisesti Burundin viranomaisia, sitoutumaan Burundin sisäisen vuoropuhelun pikaiseen uudelleen käynnistämiseen ja järjestämään vuoropuhelun aidosti osallistavassa kehyksessä ilman ennakkoehtoja;

8.  kehottaa uudistamaan ja koordinoimaan Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n Afrikan talouskomitean (ECA) sekä koko YK:n lähestymistapaa; pitää valitettavana, että Burundin hallitus ei ole ottanut huomioon YK:n pääsihteerin raportteja, Genevessä toimivan YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmia ja tammikuussa 2018 tehtyä Afrikan unionin päätöstä eikä ECA:n yrityksiä toimia välittäjänä; kehottaa kahden- ja monenvälisiä kumppaneita ja Burundin hallitusta jatkamaan vuoropuheluaan, jotta Burundin hallitus loisi edellytykset avustustoiminnan uudelleenkäynnistämiselle; kehottaa burundilaisia sidosryhmiä osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin; toistaa tukevansa sovitteluprosessia Afrikan unionin ja YK:n pääsihteerin erityisedustajan tuella;

9.  panee tyytyväisenä merkille kahden- ja monenvälisten kumppanien antaman avun humanitaarisen tilanteen helpottamiseksi ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä jatkamaan tuen antamista niin, että voidaan vastata humanitaarisiin tarpeisiin maassa; kehottaa komissiota lisäämään väestölle suoraan annettavaa tukea vuonna 2018; korostaa, että paluu perinteiseen yhteistyötapaan edellyttää oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian palauttamista, mihin kuuluvat rankaisemattomuuden torjunta ja Burundin kansalaisten suojelu;

10.  on huolissaan siitä, että meneillään oleva poliittinen kriisi voi johtaa etniseen konfliktiin, jonka sytyttävänä voimana ovat propaganda, yllyttäminen vihaan ja väkivaltaan sekä vastustajien, kansalaisyhteiskunnan jäsenten, toimittajien ja tutsien nimeäminen ”valtion vihollisiksi”, jotka on tuhottava; kehottaa Burundin kaikkia osapuolia pidättymään sellaisesta käyttäytymisestä ja kielenkäytöstä, joka voi edelleen lisätä väkivaltaa, syventää kriisiä ja horjuttaa alueen vakautta pitkällä aikavälillä;

11.  on edelleen syvästi huolissaan siitä, että 17. toukokuuta 2018 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksytty uusi perustuslaki voisi alkaa lakkauttaa Arushan sopimuksessa määriteltyjä huolellisesti neuvoteltuja määräyksiä, jotka auttoivat lopettamaan Burundin sisällissodan;

12.  vahvistaa tukensa EU:n päätökselle, joka tehtiin sen jälkeen, kun Burundin viranomaisten kanssa oli neuvoteltu Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti, keskeyttää suora rahoitustuki Burundin hallitukselle, ja panee tyytyväisenä merkille EU:n hyväksymät matkustusrajoitukset ja varojen jäädyttämisen, jotka kohdistetaan rauhanpyrkimyksiä tai ihmisoikeuksia heikentäviin tahoihin;

13.  pyytää lopettamaan maksut YK:n ja Afrikan unionin rauhanturvaoperaatioissa mukana oleville burundilaisille joukoille ja eri sotilasyksiköille; panee merkille presidentti Nkurunzizan ilmoituksen, että hän ei aio asettua ehdolle toiselle toimikaudelle vuonna 2020; kehottaa kansainvälistä yhteisöä seuraamaan tarkasti Burundin tilannetta presidentti Nkurunzizan vuoden 2020 vaaleja koskevasta ilmoituksesta huolimatta;

14.  palauttaa mieliin 8. toukokuuta 2018 annetun komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan antaman vahvan julkilausuman, joka koskee 17. toukokuuta 2018 pidetyn perustuslakikansanäänestyksen lopullista valmisteluvaihetta; pitää valitettavana yhteisymmärryksen puutetta Burundin eri yhteiskunnallisten ja poliittisen ryhmien välillä, virallisen julkisen tiedottamisen puutetta perustuslakiesityksen keskeisistä tekijöistä sekä toimittajien ja tiedotusvälineiden tiivistä valvontaa;

15.  muistuttaa Burundin hallitusta siitä, että osallistavien, uskottavien ja avoimien vaalien järjestäminen vuonna 2020 edellyttää sananvapautta, oikeutta tiedonsaantiin ja sellaista vapaata tilaa, jossa ihmisoikeuksien puolustajat voivat puhua ilman painostusta tai pelkoa vastatoimista;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-ministerineuvostolle, komissiolle, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin jäsenvaltioille ja elimille sekä YK:n pääsihteerille.

(1) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 137.
(2) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 190.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0004.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0310.
(5) EUVL L 73, 18.3.2016, s. 90.
(6) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 1.
(7) EUVL L 257, 2.10.2015, s. 37.
(8) EUVL L 264, 30.9.2016, s. 29.

Päivitetty viimeksi: 7. marraskuuta 2019Oikeudellinen huomautus