Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/0006(CNS)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0260/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0260/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 11/09/2018 - 6.2

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0319

Hyväksytyt tekstit
PDF 159kWORD 46k
Tiistai 11. syyskuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä pienyritysten erityisjärjestelmän osalta *
P8_TA(2018)0319A8-0260/2018

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 11. syyskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta pienyritysten erityisjärjestelmän osalta (COM(2018)0021 – C8-0022/2018 – 2018/0006(CNS))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0021),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0022/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0260/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY21 säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa pienyritysten erityisjärjestelmiään yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen. Kyseiset säännökset ovat kuitenkin vanhentuneita, eikä niillä vähennetä pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, koska ne on laadittu yhteistä arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuu verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.
(1)  Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY21 säädetään, että jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa pienyritysten erityisjärjestelmiään yhteisten säännösten mukaisesti ja pyrkien laajempaan yhdenmukaisuuteen. Kyseiset säännökset ovat kuitenkin vanhentuneita eivätkä ne täytä tavoitettaan vähentää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, koska ne on laadittu yhteistä arvonlisäverojärjestelmää varten, joka perustuu verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa.
_________________
_________________
21 EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
21 EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan22 kattavasta pienyrityksiä koskevasta yksinkertaistamispaketista, jolla pyritään vähentämään pienyritysten hallinnollista rasitusta ja luomaan verotusympäristö, jolla edistetään pienyritysten kasvua ja rajatylittävän kaupan kehitystä. Tämä edellyttäisi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelua, kuten arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimista annetussa tiedonannossa23 todetaan. Sen vuoksi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu on tärkeä osa arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyä uudistuspakettia.
(2)  Komissio ilmoitti arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassaan22 kattavasta pienyrityksiä koskevasta yksinkertaistamispaketista, jolla pyritään vähentämään pienyritysten hallinnollista rasitusta ja luomaan verotusympäristö, jolla edistetään pienyritysten kasvua ja rajatylittävän kaupan kehitystä sekä alv-säännösten noudattamista. Unionin pienyritykset ovat erityisen aktiivisia tietyillä rajat ylittävästi toimivilla aloilla, kuten rakennusteollisuudessa, viestinnässä, elintarvikealan palveluissa ja vähittäiskaupassa, ja ne voivat luoda merkittävästi työllisyyttä. Arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelua, kuten arvonlisäveroa koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimista annetussa tiedonannossa23 todetaan. Sen vuoksi pienyritysten erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu on tärkeä osa arvonlisäveroa koskevassa toimintasuunnitelmassa esitettyä uudistuspakettia.
_________________
_________________
22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU: n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148 final, 7.4.2016).
22 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta – Kohti EU: n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä (COM(2016)0148 final, 7.4.2016).
23 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle alv-toimintasuunnitelman jatkotoimista – Kohti yhtenäistä EU: n alv-aluetta – Tekojen aika (COM(2017)0566 final, 4.10.2017).
23 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle alv-toimintasuunnitelman jatkotoimista – Kohti yhtenäistä EU: n alv-aluetta – Tekojen aika (COM(2017)0566 final, 4.10.2017).
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Tämän erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu liittyy läheisesti komission ehdotukseen, jossa vahvistetaan periaatteet, jotka koskevat yritystenväliseen rajatylittävään kauppaan jäsenvaltioiden välillä sovellettavaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää, joka perustuu rajatylittävien tavaroiden luovutusten verotukseen määräjäsenvaltiossa24. Kun arvonlisäverojärjestelmässä ollaan siirtymässä määräpaikkaan perustuvaan verotukseen, on todettu, että tietyt nykyiset säännöt eivät sovellu määräpaikkaan perustuvaan verojärjestelmään.
(3)  Tämän erityisjärjestelmän uudelleentarkastelu liittyy läheisesti komission ehdotukseen, jossa vahvistetaan periaatteet, jotka koskevat yritystenväliseen rajatylittävään kauppaan jäsenvaltioiden välillä sovellettavaa lopullista arvonlisäverojärjestelmää, joka perustuu rajatylittävien tavaroiden luovutusten verotukseen määräjäsenvaltiossa24. Kun arvonlisäverojärjestelmässä ollaan siirtymässä määräpaikkaan perustuvaan verotukseen, on todettu, että tietyt nykyiset säännöt eivät sovellu määräpaikkaan perustuvaan verojärjestelmään. Suurimpina esteinä pienyritysten rajat ylittävän kaupan lisäämiselle ovat arvonlisäveroa koskevat monimutkaiset ja vaihtelevat säännöt unionissa. Esteenä on myös se, että kansallinen pienyrityksiä koskeva vapautus hyödyttää pienyrityksiä vain siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet.
_________________
_________________
24 Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä lopullisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta varten (COM(2017)0569 final, 4.10.2017).
24 Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä lopullisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi jäsenvaltioiden välisen kaupan verotusta varten (COM(2017)0569 final, 4.10.2017).
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Jotta pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen voidaan puuttua, yksinkertaistamistoimenpiteiden olisi oltava paitsi nykyisten sääntöjen perusteella verosta vapautettujen pienyritysten myös sellaisten yritysten saatavilla, joita pidetään talouden kannalta tarkasteltuna pieninä. Arvonlisäverosääntöjen yksinkertaistamiseksi yrityksiä olisi pidettävä pieninä, jos niiden liikevaihto on komission suosituksessa 2003/361/EY25 mikroyrityksille vahvistetun yleisen määritelmän mukainen.
(4)  Jotta pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaan kohtuuttomaan rasitukseen voidaan puuttua, yksinkertaistamistoimenpiteiden olisi oltava paitsi nykyisten sääntöjen perusteella verosta vapautettujen pienyritysten myös sellaisten yritysten saatavilla, joita pidetään talouden kannalta tarkasteltuna pieninä. Tällaisten toimien saatavilla olo on erityisen merkittävää, koska suurin osa pienyrityksistä joutuu käytännössä käyttämään neuvonantajien tai ulkopuolisten konsulttien palveluita arvonlisäverovelvoitteidensa täyttämisessä riippumatta siitä, onko pienyrityksillä vapautus vai ei, mikä lisää näille yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Arvonlisäverosääntöjen yksinkertaistamiseksi yrityksiä olisi pidettävä pieninä, jos niiden liikevaihto on komission suosituksessa 2003/361/EY25 mikroyrityksille vahvistetun yleisen määritelmän mukainen.
_________________
_________________
25 Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
25 Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Pienyritykset voivat hyötyä verovapautuksesta vain, jos niiden vuosittainen liikevaihto alittaa sen jäsenvaltion soveltaman raja-arvon, jossa arvonlisävero on maksettava. Jäsenvaltioiden on raja-arvoaan määrittäessään noudatettava direktiivissä 2006/112/EY säädettyjä, raja-arvoja koskevia säännöksiä. Kyseiset säännöt, joista useimmat on otettu käyttöön vuonna 1977, eivät ole enää sopivia.
(6)  Pienyritykset voivat hyötyä verovapautuksesta vain, jos niiden vuosittainen liikevaihto alittaa sen jäsenvaltion soveltaman raja-arvon, jossa arvonlisävero on maksettava. Jäsenvaltioiden on raja-arvoaan määrittäessään noudatettava direktiivissä 2006/112/EY säädettyjä, raja-arvoja koskevia säännöksiä. Kyseiset säännöt, joista useimmat on otettu käyttöön vuonna 1977, eivät ole enää sopivia. Unionin tasolla olisi asetettava vain ylärajat joustavuuden vuoksi sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat asettaa asianmukaisia alempia rajoja suhteessa taloutensa kokoon ja tarpeisiin.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määrittää verovapautusta koskeva kansallinen raja-arvo tasolle, joka parhaiten vastaa niiden taloudellisia ja poliittisia olosuhteita, noudattaen tässä direktiivissä raja-arvolle säädettyä ylärajaa. Tässä yhteydessä olisi täsmennettävä, että jos jäsenvaltiot soveltavat eri raja-arvoja, tämän olisi perustuttava objektiivisiin perusteisiin.
(8)  Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määrittää verovapautusta koskeva kansallinen raja-arvo tasolle, joka parhaiten vastaa niiden taloudellisia ja poliittisia olosuhteita, noudattaen tässä direktiivissä raja-arvolle säädettyä ylärajaa. Tässä yhteydessä olisi täsmennettävä, että jos jäsenvaltiot soveltavat eri raja-arvoja, tämän olisi perustuttava objektiivisiin perusteisiin. Rajat ylittävän liiketoiminnan edistämiseksi luettelon vapautuksen kansallisista raja-arvoista olisi oltava helposti kaikkien sellaisten pienyritysten saatavilla, jotka haluavat toimia useissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Jos verovapautusta sovelletaan, sitä hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä, laskutusta, kirjanpitoa ja raportointia koskevia velvoitteita.
(12)  Jos verovapautusta sovelletaan, sitä hyödyntävillä pienyrityksillä olisi vähintään oltava mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä, laskutusta, kirjanpitoa ja raportointia koskevia velvoitteita. Sekaannusten ja oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi jäsenvaltioissa komission olisi laadittava rekisteröintiä ja kirjanpitoa koskevat suuntaviivat, joilla selvitetään yksityiskohtaisemmin, mitä menettelyjä olisi yksinkertaistettava ja missä määrin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] arvioitava yksinkertaistamista sen selvittämiseksi, tuoko se lisäarvoa ja onko sillä todellinen myönteinen vaikutus yrityksiin ja kuluttajiin.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Pienyrityksen olisi tehtävä tällainen ilmoitus jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut. Kyseisen jäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille.
(13)  Lisäksi sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion yrityksille, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, myöntämän verovapautuksen edellytykset täyttyvät, on tarpeen vaatia yrityksiltä ennakkoilmoitusta niiden aikomuksesta käyttää verovapautusta. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä käyttäen verkkoportaalia, jonka komissio perustaa. Sijoittautumisjäsenvaltion olisi sen jälkeen ilmoitettava kyseisen yrityksen toimittamien tietojen perusteella tiedot kyseisen yrityksen liikevaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille. Pienyritykset voivat milloin tahansa ilmoittaa rekisteröintijäsenvaltiolleen halustaan palata yleiseen arvonlisäverojärjestelmään.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Jotta voitaisiin vähentää niille pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, joihin ei sovelleta verovapautusta, jäsenvaltioiden olisi yksinkertaistettava arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä pidennettävä verokausia, jotta arvonlisäveroilmoituksia tarvitsisi tehdä harvemmin.
(15)  Jotta voitaisiin vähentää niille pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta, joihin ei sovelleta verovapautusta, jäsenvaltioiden olisi yksinkertaistettava arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröintiä ja tietojen kirjaamista ja säilyttämistä. Lisäksi komission olisi perustettava keskitetty palvelupiste arvonlisäveroilmoitusten tekemistä varten eri jäsenvaltioissa.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Tämän direktiivin tavoitteena on keventää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta. Jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tätä riittävällä tavalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
(17)  Tämän direktiivin tavoitteena on keventää pienyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta. Jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tätä riittävällä tavalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntöjen noudattamiseen liittyvistä menettelyistä seuraava arvonlisäveron valvonta on joka tapauksessa arvokas väline petosten torjuntaan, ja pienyrityksiä koskeva sääntöjen noudattamisesta aiheutuvan rasituksen keventäminen ei saa tapahtua alv-petosten torjunnan kustannuksella.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
284 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
Ennen kuin pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa, sen on ilmoitettava siitä jäsenvaltiolle, johon se on sijoittautunut.
Komissio perustaa verkkoportaalin, jonka kautta sellaisten pienyritysten, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, on rekisteröidyttävä.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
284 artikla – 4 kohta – 2 alakohta
Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia.”;
Jos pienyritys hyödyntää verovapautusta muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, johon se on sijoittautunut, sijoittautumisjäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pienyritys ilmoittaa paikkansapitävästi vuosittaisen liikevaihtonsa unionissa ja vuosittaisen liikevaihtonsa jäsenvaltiossa, ja sijoittautumisjäsenvaltion on ilmoitettava asiasta niiden muiden asianomaisten jäsenvaltioiden veroviranomaisille, joissa pienyritys suorittaa palvelujen suorituksia tai tavaroiden luovutuksia. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että niillä on riittävät tiedot pienyritysten asemasta ja niiden osakkeenomistaja- ja omistussuhteista, jotta ne voivat varmistaa yritysten olevan pienyrityksiä.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
288 aartikla – 1 kohta
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kyseistä vuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 50 prosentilla.
Jos pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa ylittää jonakin myöhempänä kalenterivuonna 284 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verovapautuksen raja-arvon, pienyrityksen on edelleen voitava hyödyntää kahta lisävuotta koskevaa verovapautusta edellyttäen, että pienyrityksen vuosittainen liikevaihto jäsenvaltiossa kyseisinä kahtena vuonna ei ylitä 284 artiklan 1 kohdassa vahvistettua raja-arvoa yli 33 prosentilla.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 alakohta
17)  kumotaan 291–294 artikla;
17)  kumotaan 291 ja 292 artikla;
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 a alakohta (uusi)
Direktiivi 2006/112/EY
293 artikla – 1 kohta
17 a)   Korvataan 293 artiklan 1 kohta seuraavasti:
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:1) pienten yritysten erityisjärjestelmän parantamisesta;2) kansallisten järjestelmien mukauttamisesta vapautusten ja asteittaisten verohelpotusten osalta;3) edellä 2 jaksossa säädettyjen raja-arvojen mukauttamisesta.
Tämän direktiivin antamisesta alkaen joka neljäs vuosi komissio antaa jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän luvun säännösten soveltamisesta, ja ottaen huomioon tarpeen lähentää kansallisia säännöksiä, liittää tarvittaessa kertomukseensa ehdotuksia seuraavilta aloilta:
i)  pienyritysten erityisjärjestelmän parantaminen;
ii)  kansallisten järjestelmien mukauttaminen vapautusten osalta ja mahdollisuus yhdenmukaistaa vapautusten raja-arvoja koko unionissa;
iii)   edellä 2 jaksossa säädettyjen raja-arvojen mukauttaminen.”
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 17 b alakohta (uusi)
17 b)   Kumotaan 294 artikla;
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 eartikla
294 e  artikla
294 e  artikla
Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta vapautetut pienyritykset 250 artiklassa säädetystä velvollisuudesta antaa arvonlisäveroilmoitus.
Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta vapautetut pienyritykset 250 artiklassa säädetystä velvollisuudesta antaa arvonlisäveroilmoitus, tai niiden on sallittava, että verosta vapautetut pienyritykset esittävät 250 artiklassa tarkoitetun yksinkertaistetun arvonlisäveroilmoituksen, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot: kannettava arvonlisävero, vähennettävä arvonlisävero, arvonlisäveron (maksettavan tai saatavan) nettosumma, ostotapahtumien kokonaisarvo ja myyntitapahtumien kokonaisarvo kalenterivuoden pituiselta kaudelta. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Jos tätä vaihtoehtoa ei käytetä, jäsenvaltioiden on sallittava, että tällaiset pienyritykset antavat yksinkertaistetun arvonlisäveroilmoituksen, joka kattaa kalenterivuoden pituisen kauden. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 iartikla
294 i  artikla
Poistetaan.
Pienyritysten arvonlisäveroilmoituksen on katettava kalenterivuoden pituinen verokausi. Pienyritykset voivat kuitenkin valita 252 artiklan mukaisesti vahvistetun verokauden soveltamisen.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 ia artikla (uusi)
294 i  a artikla
Komissio perustaa keskitetyn palvelupisteen, jonka avulla pienyritykset voivat tehdä arvonlisäveroilmoituksia eri jäsenvaltioissa, joissa ne toimivat. Arvonlisäveron kantamisesta vastaa sijoittautumisjäsenvaltio.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta
Direktiivi 2006/112/EY
294 jartikla
294 j  artikla
Poistetaan.
Sen estämättä, mitä 206 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot eivät saa vaatia pienyrityksiä suorittamaan ennakkomaksuja.”;
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
1 aartikla (uusi)
Asetus (EU) N:o 904/2010
31 artikla – 1 kohta
1 a artikla
Muutetaan asetus (EU) N:o 904/2010 seuraavasti:
Korvataan 31 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1.  Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöillä, joita yhteisönsisäiset tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset koskevat, sekä sijoittautumattomilla verovelvollisilla, jotka suorittavat televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti niitä, joita tarkoitetaan direktiivin 2006/112/EY liitteessä II, on oikeus saada tällaisia liiketoimia varten vahvistus sähköisesti kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta sekä siihen liittyvästä nimestä ja osoitteesta. Näiden tietojen on oltava yhdenmukaiset 17 artiklassa tarkoitettujen samojen tietojen kanssa.
”1. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että henkilöillä, joita yhteisönsisäiset tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset koskevat, sekä sijoittautumattomilla verovelvollisilla, jotka suorittavat televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisesti suoritettavia palveluja, erityisesti niitä, joita tarkoitetaan direktiivin 2006/112/EY liitteessä II, on oikeus saada tällaisia liiketoimia varten vahvistus sähköisesti kenen tahansa tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta sekä siihen liittyvästä nimestä ja osoitteesta. Näiden tietojen on oltava yhdenmukaiset 17 artiklassa tarkoitettujen samojen tietojen kanssa. ALV-tietojen vaihtojärjestelmässä (VIES) on täsmennettävä , käyttävätkö alv-vapautukseen oikeutetut pienyritykset alv-vapautusta vai eivät.”
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2022. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä heinäkuuta 2022.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2020.
Päivitetty viimeksi: 10. heinäkuuta 2019Oikeudellinen huomautus