Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2054(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0266/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0266/2018

Keskustelut :

PV 10/09/2018 - 29
CRE 10/09/2018 - 29

Äänestykset :

PV 11/09/2018 - 6.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0327

Hyväksytyt tekstit
PDF 151kWORD 50k
Tiistai 11. syyskuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla
P8_TA(2018)0327A8-0266/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. syyskuuta 2018 kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (2018/2054(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(2),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006(3),

–  ottaa huomioon potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU(4),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (COM(2017)0534),

–  ottaa huomioon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU: n raja-alueilla annetun komission tiedonannon liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka julkaistiin 20. syyskuuta 2017 (SWD(2017)0307),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(5),

–   ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta EU:ssa: komission seitsemäs kertomus(6),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(8),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa(9),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(10),

–   ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon raja-alueiden puuttuvista liikenneyhteyksistä(11),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(12),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(13),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet(14)”,

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason ryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0266/2018),

A.  toteaa, että EU:n ja sen Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien naapurimaiden välillä on kaikkiaan 40 unionin maaraja-aluetta ja unionin sisäistä raja-aluetta, jotka muodostavat 40 prosenttia koko unionin alueesta ja joilla asuu lähes 30 prosenttia unionin väestöstä ja muodostetaan lähes kolmannes unionin BKT:stä;

B.  toteaa, että raja-alueiden, etenkin alhaisen väestötiheyden raja-alueiden, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edellytykset ovat kehnommat ja niiden taloudellinen toimintakyky on yleisesti ottaen heikompi kuin jäsenvaltioiden muiden alueiden eikä niiden taloudellisia mahdollisuuksia kyetä hyödyntämään kokonaisuudessaan;

C.  toteaa, että myös fyysiset ja/tai maantieteelliset esteet rajoittavat raja-alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta niin unionissa kuin muualla ja että erityisesti tämä pätee vuoristoalueisiin;

D.  toteaa, että jo toteutetuista toimista huolimatta ilmenee edelleen esteitä, jotka ovat lähinnä hallinnollisia, kielellisiä ja oikeudellisia ja jotka haittaavat raja-alueiden kasvua, taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja alueiden välistä ja sisäistä yhteenkuuluvuutta;

E.  panee merkille komission vuonna 2017 tekemän arvion siitä, että mikäli nykyisistä esteistä poistettaisiin pelkästään 20 prosenttia, raja-alueiden BKT kasvaisi 2 prosenttia tai noin 91 miljardia euroa, mikä merkitsisi noin miljoonaa uutta työpaikkaa; toteaa, että alueellisen yhteistyön, mukaan lukien rajatylittävä yhteistyö, katsotaan laajalti tuottavan aitoa ja näkyvää lisäarvoa etenkin sisärajaseudulla asuville unionin kansalaisille;

F.  toteaa, että raja-alueilla on noin 2 miljoonaa työntekijää ja opiskelijaa, jotka tekevät työtä tai opiskelevat toisessa jäsenvaltiossa, ja että tästä määrästä 1,3 miljoonaa on työntekijöitä, mikä vastaa 0,6:ta prosenttia 28 jäsenvaltion unionin kaikista työntekijöistä;

G.  toteaa, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä 95 prosenttia Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoista kohdennetaan Euroopan laajuisen liikenneverkon ydinverkkokäytäviin, kun taas kattavaa verkkoa koskeviin pieniin hankkeisiin ja verkon yhteyksiä koskeviin toimenpiteisiin ei useinkaan saada osarahoitusta tai kansallista rahoitusta, vaikka ne ovat olennaisia tiettyjen ongelmien ratkaisemiseksi ja rajatylittävien yhteyksien ja talouksien kehittämiseksi;

H.  ottaa huomioon, että komissio aikoo myös esittää unionin merten sisäraja-alueita koskevan kantansa;

I.  toteaa, että unionin ulkorajoilla, mukaan lukien syrjäisimmät alueet, maaseutualueet, teollisuuden muutosprosessissa olevat alueet, syrjäiset alueet ja saarialueet sekä SEUT:n 174 artiklassa tarkoitetut pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivät alueet, kohdatut moninaiset haasteet saattaisivat myös antaa aihetta siihen, että komissio hyväksyy niitä koskevan kannan;

1.  pitää myönteisenä kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämistä EU: n raja-alueilla koskevaa komission tiedonantoa, joka on laadittu kahden vuoden tutkimusten ja vuoropuhelun tuloksena ja jossa tarjotaan arvokas näkemys EU:n sisäraja-alueiden haasteisiin ja esteisiin; korostaa tässä yhteydessä, kuinka tärkeää on hyödyntää hyviä käytäntöjä ja menestystarinoita ja julkaista niitä, kuten komission tiedonannossa tehdään, ja kehottaa jatkotoimiin, joissa analysoidaan samaan tapaan EU:n ulkoraja-alueita;

Pysyviin esteisiin paneutuminen

2.  korostaa, että julkisten palvelujen saatavuus yhdessä niiden kehittämisen kanssa on ratkaisevaa sisäraja-alueilla asuvalle 150 miljoonan hengen väestölle ja että palvelujen saatavuutta haittaavat toistuvasti lukuisat oikeudelliset ja hallinnolliset sekä kielelliset esteet; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita maksimoimaan toimensa ja nopeuttamaan yhteistyötä näiden esteiden poistamiseksi ja edistämään ja vakiinnuttamaan sähköisen hallinnon käyttöä etenkin terveydenhuoltopalvelujen, liikenteen, elintärkeän fyysisen infrastruktuurin rakentamisen, koulutuksen, kulttuurin, urheilun, viestinnän, työvoiman liikkuvuuden, ympäristön sekä sääntelyn, rajatylittävän kaupan ja yritysten kehittymisen yhteydessä;

3.  korostaa, että raja-alueiden ongelmat ja haasteet ovat jossain määrin yhteisiä, mutta ne myös vaihtelevat alueittain tai jäsenvaltioittain ja riippuvat kulloisenkin alueen erityisistä oikeudellisista, hallinnollisista, taloudellisista ja maantieteellisitä piirteistä, mikä tarkoittaa, että kuhunkin näistä alueista on paneuduttava tapauskohtaisesti; ottaa huomioon raja-alueiden yleensä yhteiset kehittämismahdollisuudet; kannustaa soveltamaan räätälöityjä, yhdennettyjä ja paikkalähtöisiä lähestymistapoja, kuten paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita (CLLD);

4.  tähdentää, että jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset ja institutionaaliset kehykset saattavat johtaa raja-alueilla oikeudelliseen epävarmuuteen, joka pitkittää hankkeita, kasvattaa niiden täytäntöönpanon kustannuksia ja merkitsee jälleen yhtä haittaa raja-alueiden kansalaisille, instituutioille ja yrityksille, ja hankaloittaa usein hyvien hankkeiden toteuttamista; korostaa siksi, että olisi suotavaa, että jäsenvaltiot tai ainakin raja-alueet täydentäisivät paremmin toisiaan ja parantaisivat koordinointia, viestintää ja yhteentoimivuutta ja olisivat innokkaampia poistamaan esteitä;

5.  ottaa huomioon rajojen yli töissä käyvien erityistilanteen, sillä raja-alueiden haasteet koettelevat heitä tuntuvimmin, ja toteaa, että näihin haasteisiin kuuluvat erityisesti muun muassa uudelleenkoulutuksen jälkeen hankittujen tutkintotodistusten ja muiden pätevyyksien tunnustaminen, terveydenhuolto, liikenne sekä avoimia työpaikkoja, sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevien tietojen saatavuus; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita nopeuttamaan toimiaan näiden esteiden poistamiseksi ja raja-alueiden alue- ja paikallisviranomaisten toimivallan, varojen lisäämiseksi ja riittävän liikkumavaran suomiseksi, jotta naapurimaiden kansallisia oikeus- ja hallintojärjestelmiä voidaan koordinoida paremmin rajojen yli töissä käyvien elämänlaadun parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on soveltaa parhaita käytäntöjä kaikkialla unionissa ja tiedottaa niistä; korostaa, että nämä ongelmat ovat vielä mutkikkaampia, kun rajojen yli käydään töissä unioniin siten, että lähtö- tai kohdemaa on unioniin kuulumaton maa;

6.  toteaa, että raja-alueilla harjoitettavalla liiketoiminnalla on monia haasteita, jotka liittyvät erityisesti työ- ja kauppaoikeuden, verotuksen, julkisten hankintojen ja sosiaaliturvajärjestelmien hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita mukauttamaan asiaa koskevia oikeudellisia säännöksiä paremmin rajatylittävien alueiden aiheuttamiin haasteisiin ja yhdenmukaistamaan niitä ja lähentämään sääntelykehyksiä toisiinsa, jotta kansallisen lainsäädännön täytäntöönpano voisi olla oikeudellisesti johdonmukaisempaa ja joustavampaa; kehottaa myös parantamaan rajatylittävistä kysymyksistä tiedottamista esimerkiksi perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä, jotta työntekijät ja yritykset voivat täyttää velvollisuutensa ja käyttää kaikkia oikeuksiaan täysipainoisesti ja sen jäsenvaltion oikeusjärjestelmän mukaisesti, jossa palveluja tarjotaan; edellyttää, että nykyisiä ratkaisuja hyödynnetään paremmin ja varmistetaan nykyisten yhteistyörakenteiden rahoitus;

7.  pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ei arvioitu erityisesti pk-yrityksiä, mukaan lukien niille tarjottavissa oleva lisätuki; katsoo, että pk-yrityksillä on rajatylittävässä vuorovaikutuksessa erityisiä haasteita, joihin kuuluvat muun muassa kielelliset sekä hallinnollisia valmiuksia, kulttuurieroja ja oikeudellisia eroja koskevat haasteet; korostaa, että näiden haasteiden ratkaiseminen on erittäin tärkeää, koska pk-yritykset työllistävät 67 prosenttia rahoitusalan ulkopuolisista työntekijöistä ja tuottavat 57 prosenttia lisäarvosta(15);

8.  korostaa, että raja-alueiden ja erityisesti alhaisen väestötiheyden raja-alueiden liikennepalvelut ja etenkään rajatylittävät julkisen liikenteen palvelut eivät osin puuttuvien tai käyttämättömien yhteyksien vuoksi ole vielä riittävän kehittyneitä tai koordinoituja, mikä haittaa rajatylittävää liikkuvuutta ja talouskehitysnäkymiä; korostaa lisäksi, että monimutkaiset sääntely- ja hallintojärjestelyt haittaavat erityisen paljon rajatylittävän liikenteen infrastruktuuria; korostaa nykyisiä mahdollisuuksia kestävän liikenteen kehittämiseen ensisijaisesti julkisen liikenteen perusteella ja odottaa siinä mielessä tulevaa komission tutkimusta puuttuvista rautatieyhteyksistä sisärajoilla; tähdentää, että jokaisen tällaisen tutkimuksen tai kaikkien tulevien suositusten olisi muun muassa perustuttava alue- ja paikallisviranomaisten ja kansallisten viranomaisten tietoihin ja kokemuksiin ja että olisi otettava huomioon kaikki rajatylittävää yhteistyötä ja nykyisten rajatylittävien yhteyksien parantamista koskevat ehdotukset; kehottaa rajatylittäviä alueviranomaisia ehdottamaan tapoja liikenneverkkojen nykyisten puutteiden poistamiseksi; toteaa, että osa nykyisestä rautatieinfrastruktuurista on käyttämättä tuen puuttumisen vuoksi; korostaa etuja, joita vesiväylien edelleen kehittämisestä voi koitua paikallisille ja alueellisille talouksille; kehottaa keskittämään Verkkojen Eurooppa -välineen yhden toimintalinjan raja-alueiden kestävän liikenteen infrastruktuurien puuttuvien yhteyksien toteuttamiseen ja osoittamaan siihen riittävän rahoituksen; korostaa, että on ratkaistava liikenteen pullonkaulat, jotka haittaavat taloudellista toimintaa, kuten kuljetuksia, matkailua ja kansalaisten matkantekoa;

9.  toteaa, että raja-alueiden houkuttelevuus asuinpaikkana ja investointikohteena riippuu pitkälti elämänlaadusta, julkisten ja kaupallisten palvelujen saatavuudesta niin kansalaisten kuin yritysten kannalta sekä liikenteen laadusta; toteaa, että nämä edellytykset kyetään täyttämään ja säilyttämään ainoastaan tiiviissä yhteistyössä rajan kummallakin puolella toimivien kansallisten ja alue- ja paikallisviranomaisten ja yritysten kanssa;

10.  pitää valitettavana, että terveydenhuoltopalvelujen ja -menetelmien ja niiden maksamisen/korvaamisen ennakkohyväksyntää koskevat menettelyt ovat erilaisia ja mutkikkaita, että potilaille aiheutuu hallinnollista rasitetta heidän käydessään erikoislääkärien vastaanotolla rajojen yli, että teknologian käytössä ja potilastietojen jakamisessa on yhteensovittamattomia eroja eikä yhdennettyjä tietoja ole saatavilla; katsoo kaiken tämän paitsi rajoittavan saatavuutta kummallakin puolen rajaa ja haittaavan siten terveydenhuoltopalvelujen hyödyntämistä mahdollisimman hyvin myös haittaavan hätä- ja pelastuspalvelujen toimintaa rajatylittävissä tehtävissä;

11.  korostaa unionin raja-alueiden mahdollista roolia ympäristöasioissa ja ympäristönsuojelussa, koska ympäristön pilaantuminen ja luonnonkatastrofit ovat usein rajat ylittäviä; kannattaa tässä yhteydessä unionin raja-alueiden rajatylittäviä ympäristönsuojeluhankkeita, koska näillä alueilla on usein ympäristöhaasteita, jotka johtuvat naapurimaiden ympäristönormien ja oikeudellisen sääntelyn eroista; edellyttää myös, että parannetaan koordinointia ja yhteistyötä sisävesien hoitamisen alalla, jotta voidaan ehkäistä luonnonkatastrofeja, kuten tulvia;

12.  kehottaa komissiota paneutumaan pikaisesti ongelmiin, jotka aiheutuvat raja-alueiden fyysisistä ja maantieteellisistä esteistä;

Yhteistyön ja luottamuksen tehostaminen

13.  katsoo, että edellä mainittujen itsepintaisten ongelmien ratkaisemisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että eri tasojen sidosryhmät saavuttavat vastavuoroisen luottamuksen, poliittisen tahdon ja joustavan lähestymistavan aina paikallisesta tasosta kansalliseen tasoon ja kansalaisyhteiskunta mukaan luettuna; katsoo, että raja-alueiden näkökulmasta koheesiopolitiikan arvo perustuu työllisyyden ja kasvun edistämistavoitteeseen ja että kyseinen toiminta on käynnistettävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja alue- ja paikallistasolla; edellyttää siksi koordinoinnin ja vuoropuhelun parantamista, tehokkaampaa tiedonvaihtoa ja parhaita käytänteitä koskevan viranomaisten keskinäisen vaihdon lisäämistä, erityisesti alue- ja paikallistasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tällaista yhteistyötä ja järjestämään yhteistyön rakenteita varten rahoitusta, jotta voidaan varmistaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on riittävä toiminnallinen ja taloudellinen riippumattomuus;

14.  korostaa koulutuksen ja kulttuurin merkitystä ja erityisesti mahdollisuuksia vauhdittaa monikielisyyden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämistä raja-alueilla; korostaa koulujen ja paikallisten joukkotiedotusvälineiden tarjoamia mahdollisuuksia näissä pyrkimyksissä ja kehottaa sisäraja-alueiden jäsenvaltioita, alueita ja kuntia sisällyttämään naapurimaiden kielten opettamisen opetussuunnitelmiinsa jo esikoulusta lähtien; korostaa lisäksi, että monikielistä lähestymistapaa on edistettävä hallinnon kaikilla tasoilla;

15.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään todistusten, tutkintojen ja ammattipätevyyksien vastavuoroista tunnustamista ja niiden parempaa ymmärtämistä naapurialueiden välillä; kehottaa näin ollen sisällyttämään opetusohjelmaan erityistaitoja rajatylittävien työllistymismahdollisuuksien lisäämiseksi, taitojen validointi ja tunnustaminen mukaan luettuina;

16.  kannattaa erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään torjumaan kaikenlaista syrjintää raja-alueilla ja purkamaan heikossa asemassa olevien ihmisten työnsaannin ja yhteiskuntaan integroitumisen esteitä; tukee tältä osin yhteisötalouden yritysten edistämistä ja kehittämistä raja-alueilla, koska siten mahdollistetaan työpaikkojen luominen varsinkin heikossa asemassa oleville ryhmille, kuten työttömille nuorille ja vammaisille;

17.  pitää sähköisen hallinnon toimintaohjelmaa 2016–2020(16) myönteisenä välineenä, jolla saadaan aikaan tehokas ja osallistava julkishallinto, ja ottaa huomioon tämän suunnitelman erityisen arvon raja-alueita koskevien yksinkertaistamistoimenpiteiden kannalta; toteaa, että sähköisen hallinnon nykyisten järjestelmien on oltava yhteentoimivia niin kansallisen hallinnon kuin alue- ja paikallishallinnon tasolla; on kuitenkin huolissaan siitä, että suunnitelman täytäntöönpano on takkuillut eräissä jäsenvaltioissa; on huolissaan myös viranomaisten sähköisten järjestelmien usein puutteellisesta yhteentoimivuudesta ja siitä, että verkossa ei ole juurikaan palveluja ulkomaisille yrittäjille, jotka haluavat aloittaa liiketoiminnan jossain muussa maassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, mukaan lukien kielelliset välineet, joilla parannetaan digitaalisten palvelujen saatavuutta naapurialueiden mahdollisten käyttäjien kannalta; kehottaa raja-alueiden viranomaisia perustamaan portaaleja liiketoimintaa koskevien rajatylittävien aloitteiden kehittämistä varten; kehottaa jäsenvaltiota ja alue- ja paikallisviranomaisia vauhdittamaan sähköisen hallinnon hankkeita, jotka vaikuttavat myönteisesti rajaseudun asukkaiden elämään ja työhön;

18.  toteaa, että eräillä sisä- ja ulkoraja-alueilla on vakavia muuttoliikehaasteita, jotka usein ylittävät näiden raja-alueiden valmiudet, ja kannustaa hyödyntämään asianmukaisesti Interreg-ohjelmia sekä raja-alueiden alue- ja paikallisviranomaisten välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa, kun on kyse kansainvälistä suojelua tarvitsevien pakolaisten kotouttamisesta; korostaa, että Euroopan tasolla tarvitaan tukea ja koordinointia ja että kansallisten hallitusten on tuettava alue- ja paikallisviranomaisia niiden reagoidessa näihin haasteisiin;

19.  kehottaa komissiota esittämään näkemyksensä siitä, miten reagoidaan unionin merten sisä- ja ulkoraja-alueiden haasteisiin; edellyttää lisätukea unionin ulkoraja-alueiden rajatylittäviin hankkeisiin, erityisesti kun hanke toteutetaan yhdessä sellaisten kolmansien maiden raja-alueiden kanssa, jotka ovat yhdentymässä unioniin; toteaa jälleen tässä yhteydessä, että kaikkien raja-alueiden piirteet ja haasteet ovat jossain määrin yhteisiä, vaikka ne edellyttävät eriytettyä räätälöityä lähestymistapaa; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon syrjäisimmät alueet ja unionin ulkoraja-alueet ja antamaan niille riittävästi tukea;

20.  korostaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa olisi otettava riittävän hyvin huomioon ne Euroopan alueet, joihin brexit vaikuttaa tuntuvimmin, ja erityisesti ne alueet, joista tulee brexitin myötä unionin (maa- tai meri)ulkorajoja, ja kohdennettava niille riittävästi tukea;

21.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan raja-alueiden terveydenhuollon täydentävyyttä ja varmistamaan, että raja-alueiden pelastuspalvelussa, kuten terveydenhuollossa ja polisin ja palokunnan toiminnassa, tehdään aitoa yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa potilaan oikeuksien kunnioittaminen siten kuin siitä on säädetty rajat ylittävää terveydenhuoltoa koskevassa direktiivissä sekä palvelujen saatavuuden ja laadun paraneminen; kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja kuntia tekemään kahden- tai monenvälisiä puitesopimuksia terveydenhuollon rajatylittävästä yhteistyöstä ja muistuttaa tässä yhteydessä niin kutsutuista ZOAST-vyöhykkeistä, joilla kuuden raja-alueen asukkaat voivat saada terveydenhuoltoa kummankin puolen rajaa nimetyissä terveydenhuoltolaitoksissa ilman hallinnollisia tai taloudellisia esteitä; toteaa, että näistä vyöhykkeistä on tullut terveydenhuollon rajatylittävän yhteistyön vertailukohtia koko Euroopassa;

22.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia tehostaa ulkorajoilla yhteistyötä ja poistaa aluekehityksen esteitä naapurialueiden kanssa, etenkin kun on kyse sellaisten maiden alueista, jotka valmistautuvat liittymään unioniin;

23.  korostaa pienen mittakaavan hankkeiden ja rajatylittävien hankkeiden merkitystä, koska ne lähentävät ihmisiä toisiinsa ja luovat siten uusia mahdollisuuksia paikalliselle kehittämiselle;

24.  korostaa, miten tärkeää on ottaa oppia eräiden raja-alueiden menestystarinoista ja hyödyntää edelleen niiden tarjoamia mahdollisuuksia;

25.  korostaa urheilun merkitystä välineenä, jolla helpotetaan kotoutumista raja-alueiden yhteisöihin, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kohdentamaan riittävästi varoja alueellisen yhteistyön ohjelmiin, joilla rahoitetaan paikallista urheiluinfrastruktuuria;

Unionin välineiden käyttäminen johdonmukaisuuden parantamiseen

26.  korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien ja erityisesti rajatylittävien yhteistyöohjelmien erittäin merkittävää ja myönteistä roolia raja-alueiden taloudellisessa ja sosiaalisessa kehittämisessä ja näiden alueiden, mukaan lukien meri- ja ulkoraja-alueet, yhteenkuuluvuuden lisäämisessä; pitää myönteisenä, että Euroopan alueellista yhteistyötä pidetään komission monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 koskevassa ehdotuksessa edelleen merkittävänä tavoitteena, jolla on oltava näkyvämpi rooli vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa ja jonka talousarviota on lisättävä merkittävästi, erityisesti rajatylittävää ulottuvuutta varten; korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön näkyvää eurooppalaista lisäarvoa ja kehottaa neuvostoa hyväksymään tähän tarkoitukseen ehdotetut määrärahat; korostaa samalla, että ohjelmia on yksinkertaistettava ja että on varmistettava Euroopan alueellisen yhteistyön parempi johdonmukaisuus unionin yleisten tavoitteiden kanssa ja ohjelmien joustavuus, jotta voidaan paneutua paremmin paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin, vähentää edunsaajiin kohdistuvaa hallinnollista rasitusta ja edistää lisäinvestointien hankkimista kestävän infrastruktuurin hankkeisiin rajatylittävien yhteistyöohjelmien avulla; kehottaa raja-alueiden viranomaisia hyödyntämään tehokkaammin näistä ohjelmista saatavaa tukea;

27.  kehottaa komissiota antamaan säännöllisesti parlamentille selonteon poistetuista rajatylittävän yhteistyön esteistä; kannustaa komissiota tehostamaan rajatylittävän yhteistyön käynnissä olevaa nykyaikaistamista ja syventämistä edistävien nykyisten innovatiivisten välineiden käyttöä ja jatkamaan uusien kehittämistä; toteaa, että tällaisia välineitä ovat esimerkiksi raja-alueiden yhteyspiste, tehostettu Solvit-järjestelmä ja yhteinen digitaalinen palveluväylä ja että niillä organisoidaan rajatylittäviä alueellisia seikkoja koskevaa asiantuntemusta ja neuvontapalveluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään julkishallinnoistaan mahdollisimman pitkälle lähtökohtaisesti digitaalisia, jotta raja-alueiden asukkaille ja yrityksille voidaan varmistaa päästä päähän ulottuvat digitaaliset julkiset palvelut;

28.  korostaa, miten tärkeää on, että komissio kerää tietoja rajatylittävästä vuorovaikutuksesta, jotta päätöksiä voidaan tehdä paremmin ja parempien tietojen varassa yhteistyössä jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien kanssa; katsoo, että tätä varten on tuettava ja rahoitettava pilottihankkeita, ohjelmia, tutkimuksia, analyysejä ja alueellista tutkimusta;

29.  kehottaa hyödyntämään paremmin mahdollisuuksia, joita unionin makroaluestrategiat voivat tarjota reagoitaessa raja-alueiden haasteisiin;

30.  katsoo, että koheesiopolitiikassa olisi painotettava enemmän investoimista ihmisiin, koska raja-alueiden taloutta voidaan elvyttää yhdistämällä tehokkaasti innovointia, inhimillistä pääomaa, hyvää hallintoa ja institutionaalisia valmiuksia;

31.  pitää valitettavana, että eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty kokonaisuudessaan, mikä saattaa johtua osittain alue- ja paikallisviranomaisten varautuneisuudesta ja osittain siitä, että nämä viranomaiset pelkäävät perusteettomasti toimivallan siirtymistä, sekä edelleen vaivaavasta toimivaltaa koskevan tiedon puutteellisuudesta; kehottaa selvittämään ripeästi mahdolliset muut syyt tähän tilanteeseen ja puuttumaan niihin; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla poistetaan tämän välineen tehokkaan soveltamisen esteet; muistuttaa, että Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa komission ensisijainen rooli on jäsenvaltioiden yhteistyön helpottamisessa;

32.  kehottaa ottamaan huomioon nykyisistä lukuisista unionin sisä- ja ulkorajoilla toimivista Euroregio-alueista saadut kokemukset, jotta voidaan lisätä taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisen mahdollisuuksia ja parantaa raja-alueiden asukkaiden elämänlaatua; edellyttää, että arvioidaan Euroregio-alueiden toimintaa alueellisen yhteistyön saralla ja niiden suhdetta unionin raja-alueiden aloitteisiin ja toimintaan, jotta alan työtä voidaan koordinoida ja sen tulokset voidaan optimoida;

33.  korostaa, että alueellisten vaikutusten arvioinnilla saadaan parempi käsitys harjoitettujen politiikkojen alueellisista vaikutuksista; kehottaa komissiota harkitsemaan, että alueellisten vaikutusten arviointia painotetaan enemmän, kun unionissa ehdotetaan lainsäädäntöaloitteita;

34.  katsoo vakaasti, että, rajatylittävyyden esteitä vähennettäisiin entisestään "eurooppalaisella rajatylittävällä yleissopimuksella" (ECBC), joka mahdollistaisi alueellisesti rajatun rajatylittävän infrastruktuurin tai palvelun (esimerkiksi sairaala tai raitiotie) tapauksessa sen, että sovelletaan vain yhden tai useamman asianomaisen maan kansallista normatiivista kehystä ja/tai vaatimuksia; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että äskettäin on julkaistu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista (COM(2018)0373);

35.  odottaa mahdollista ehdotusta rajatylittävän yhteistyön hallinnointivälinettä koskevaksi komission asetukseksi, jotta voidaan arvioida sen hyödyllisyyttä asianomaisten alueiden kannalta;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(3) EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.
(4) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0105.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0245.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(11) EUVL C 207, 30.6.2017, s. 19.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.
(15) Eurooppalaisia pk-yrityksiä koskeva vuotuinen kertomus 2016/2017, s. 6.
(16) Komission 19. huhtikuuta 2016 antama tiedonanto ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020: Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” (COM(2016)0179).

Päivitetty viimeksi: 17. syyskuuta 2019Oikeudellinen huomautus