Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2035(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0262/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0262/2018

Keskustelut :

PV 12/09/2018 - 14
CRE 12/09/2018 - 14

Äänestykset :

PV 13/09/2018 - 10.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0352

Hyväksytyt tekstit
PDF 162kWORD 58k
Torstai 13. syyskuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan unionin strategia muoveista kiertotaloudessa
P8_TA(2018)0352A8-0262/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa (2018/2035(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission kertomuksen oxo-hajoavan muovin, myös oxo-hajoavien muovisten kantokassien, käytön ympäristövaikutuksista (COM(2018)0035),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032),

–  ottaa huomioon komission ekologista suunnittelua koskevan työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773) ja etenkin tavoitteen määrittää entistä tarkempia tuotekohtaisia vaatimuksia ja entistä horisontaalisempia vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi kestävyyttä, korjattavuutta, kehittämiskelpoisuutta, purkamisen mahdollistavaa rakennetta sekä mahdollisuutta uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/849(1),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850(2),

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851(3),

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852(4),

–  ottaa huomioon direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/720(5),

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(6), jäljempänä ’ekologista suunnittelua koskeva direktiivi’, sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyt täytäntöönpanoasetukset ja vapaaehtoiset sopimukset,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2017 laaditun Eurobarometri-erityistutkimuksen nro 468 ”EU:n kansalaisten asenteet ympäristöä kohtaan”,

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(8),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(9),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä”(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A8-0262/2018),

A.  ottaa huomioon, että muovi on tärkeä materiaali, jota käytetään laajalti kaikissa arvoketjuissa ja josta on hyötyä yhteiskunnassamme ja taloudessamme, jos sitä hyödynnetään ja hallitaan vastuullisesti;

B.  toteaa, että muovin nykyisillä tuotanto-, käyttö- ja käsittelytavoilla on tuhoisia ympäristö-, ilmasto- ja talousvaikutuksia ja mahdollisia kielteisiä terveysvaikutuksia sekä ihmisiin että eläimiin; toteaa, että keskeisenä haasteena on näin ollen tuottaa ja käyttää muovia vastuullisesti ja kestävällä tavalla, jotta voidaan vähentää muovijätteen muodostumista ja vaarallisten aineiden käyttöä muoveissa mahdollisuuksien mukaan; toteaa, että tutkimuksella ja innovoinnilla uusiin ja vaihtoehtoisiin teknologioihin on tärkeä rooli tässä suhteessa;

C.  ottaa huomioon, että nämä vaikutukset huolestuttavat laajalti suurta yleisöä, sillä 74 prosenttia EU:n kansalaisista on huolissaan muovisten päivittäistavaroiden vaikutuksesta terveyteen ja 87 prosenttia on huolissaan ympäristövaikutuksista;

D.  katsoo, että olisi hyödynnettävä tämänhetkistä poliittista ilmapiiriä ja siirryttävä kestävään muovin kiertotalouteen, jossa asetetaan etusijalle muovijätteen syntymisen ehkäisy jätehierarkian mukaisesti;

E.  toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia lainsäädäntötoimia kosmetiikkaan tarkoituksella lisättyjen mikromuovien kieltämiseksi;

F.  toteaa, että Euroopan mailla on ollut tapana viedä muovijätettä myös maihin, joissa epäasialliset jätehuolto- ja kierrätysjärjestelmät aiheuttavat ympäristövahinkoja ja vaarantavat paikallisyhteisöjen ja etenkin jätteenkäsittelijöiden terveyden;

G.  toteaa, että muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma ja että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan haasteeseen vastaamiseksi; toteaa, että EU on sitoutunut saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joista useat ovat merkityksellisiä muovien mereen ja maahan kohdistuvia vaikutuksia rajoittavan kestävän kulutuksen ja tuotannon kannalta;

H.  toteaa, että muovien maailmanlaajuinen vuotuinen tuotanto oli 322 miljoonaa tonnia vuonna 2015 ja että sen odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden kuluessa;

I.  ottaa huomioon, että EU:ssa syntyy joka vuosi 25,8 miljoonaa tonnia muovijätettä;

J.  toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen vain 30 prosenttia; ottaa huomioon, että ainoastaan kuusi prosenttia markkinoille saatetusta muovista valmistetaan kierrätetystä muovista;

K.  toteaa, että kaatopaikalle päätyvän (31 prosenttia) ja poltettavan (39 prosenttia) muovijätteen osuus on edelleen korkea;

L.  toteaa, että noin 95 prosenttia muovipakkausten arvosta karkaa tällä hetkellä taloutemme ulkopuolelle, mistä aiheutuu vuosittain 70–105 miljardin euron tappiot;

M.  toteaa, että muovipakkausten kierrätystavoite vuonna 2030 on EU:ssa 55 prosenttia;

N.  toteaa, että muovin kierrättäminen saa aikaan merkittäviä ilmastohyötyjä hiilidioksidipäästöjen vähenemisenä;

O.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti valtameriin päätyy joka vuosi 5–13 miljoonaa tonnia muovia ja että tähän mennessä valtamerissä on arviolta yli 150 miljoonaa tonnia muovia;

P.  toteaa, että EU:n meriin ja valtameriin päätyy vuosittain 150 000–500 000 tonnia muovijätettä;

Q.  ottaa huomioon, että YK:n mainitsemien tutkimusten mukaan vuoteen 2050 valtamerissä on enemmän muovia kuin kaloja, jos asialle ei tehdä mitään;

R.  toteaa, että 85 prosenttia rantojen roskista ja yli 80 prosenttia merien roskista on muovia;

S.  toteaa, että valtamerestä löytyy käytännöllisesti katsoen kaikentyyppisiä muovimateriaaleja Tyynenmeren jätepyörteestä, joka sisältää vähintään 79 000 tonnia muovia ja joka kelluu 1,6 miljoonan neliökilometrin kokoisella alueella, maapallon syrjäisimmille alueille saakka, kuten syvään valtamerenpohjaan ja arktiselle alueelle;

T.  ottaa huomioon, että merten roskat vaikuttavat myös haitallisesti taloudelliseen toimintaan ja ihmisen elintarvikeketjuun;

U.  toteaa, että 90 prosenttia kaikista merilinnuista nielee muovihiukkasia;

V.  katsoo, että muovijätteen koko vaikutusta kasveihin, eläimiin ja ihmisten terveyteen ei vielä ymmärretä; toteaa, että katastrofaaliset vaikutukset merten eliöstöön on dokumentoitu ja että yli 100 miljoonaa merieläintä kuolee joka vuosi valtamerten muovijätteiden takia;

W.  katsoo, että ratkaisuja meriin päätyvän muoviroskan torjumiseksi ei voida erottaa yleisestä muovistrategiasta; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen(11) 48 artikla, joka sisältää toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää kadonneiden pyydysten talteen ottamista, on askel oikeaan suuntaan, mutta sen soveltamisala on liian rajallinen, koska jäsenvaltiot voivat vapauttaa valtaosan kalastusaluksista tästä velvoitteesta ja ilmoitusvaatimusten täytäntöönpano on edelleen heikkoa;

X.  ottaa huomioon, että parhaillaan harkitaan Euroopan alueellisen yhteistyön rahoituksen käyttöä Adrianmerellä toteutettaviin hankkeisiin, kuten uudet hallintovälineet ja hyvät käytännöt, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä ja mahdollisesti luopua siitä, muun muassa osoittamalla kalastuslaivastoille uusi rooli merten tarkkailijoina;

Y.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisen yleissopimuksen aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja niiden olisi pyrittävä panemaan sen määräykset täysimääräisesti täytäntöön;

Z.  toteaa, että haamukalastusta tapahtuu, kun meren eliöstöä jää saaliiksi, sotkeutuu, haavoittuu, nääntyy nälkään ja kuolee kadonneisiin tai hylättyihin muihin kuin biohajoaviin kalaverkkoihin, mertoihin ja siimoihin; toteaa, että pyydysten katoaminen tai hylkääminen aiheuttaa tämän haamukalastusilmiön; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään pyydysten pakollista merkitsemistä ja vaaditaan myös ilmoittamaan kadonneista pyydyksistä ja ottamaan ne talteen; toteaa, että sen vuoksi jotkut kalastajat tuovat omasta aloitteestaan takaisin satamaan mereltä talteen otettuja kadonneita verkkoja;

AA.  toteaa, että vaikka vesiviljelyn osuutta merien roskaantumisessa on vaikea arvioida tarkasti, arvioiden mukaan 80 prosenttia meren roskista on muoveja ja mikromuoveja ja että 20–40 prosenttia kyseisistä meren muoviroskista liittyy ihmisen toimintaan merellä, kauppa- ja risteilyalukset mukaan luettuina, kun taas loput ovat peräisin maa-alueilta; ottaa huomioon, että FAO:n äskettäisen tutkimuksen(12) mukaan noin 10 prosenttia tulee kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä; toteaa, että kadonneet ja hylätyt pyydykset ovat yksi meren muoviroskien osatekijä ja arviolta 94 prosenttia valtamereen päätyvästä muovista päätyy merenpohjaan, minkä vuoksi on hyödynnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR), jotta kalastajat osallistuvat järjestelyihin jätteiden keräämiseksi merestä maksua tai muita taloudellisia ja aineellisia kannustimia vastaan;

AB.  toteaa, että EU:ssa pääsee ympäristöön vuosittain 75 000–300 000 tonnia mikromuoveja, mukaan luettuina mikromuovit, jotka on tarkoituksellisesti lisätty muovituotteisiin, tuotteiden käytön aikana vapautuvia muoveja ja muoveja, joita syntyy muovituotteiden hajoamisen yhteydessä;

AC.  toteaa, että mikromuovit ja nanokokoiset hiukkaset aiheuttavat erityisiä poliittisia haasteita;

AD.  toteaa, että mikromuoveja löydetään 90 prosentista pullotettua vettä;

AE.  pitää myönteisenä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa tutkimaan tieteellistä perustaa kuluttajatuotteisiin ja ammattikäyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien rajoittamiselle;

AF.  pitää myönteisenä sitä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa valmistelemaan ehdotuksen oxo-hajoavaa muovia koskevista mahdollisista rajoituksista;

AG.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan mukaisesti uusien omien varojen käyttöönottoon sovelletaan erityistä lainsäätämisjärjestystä, joka edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja parlamentin kuulemista;

Yleisiä huomioita

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028), joka on edistysaskel EU:n siirtymisessä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen; toteaa, että muovilla on hyödyllinen rooli taloudessamme ja jokapäiväisessä elämässämme mutta siitä aiheutuu samalla merkittäviä haittoja; katsoo, että sen vuoksi keskeisenä haasteena on hallita muoveja kestävällä tavalla koko arvoketjussa ja muuttaa näin tapaa, jolla me tuotamme ja käytämme muoveja, jotta arvo säilyy taloudessamme ympäristöä, ilmastoa ja kansanterveyttä vaarantamatta;

2.  korostaa, että muovijätteen syntymisen ennaltaehkäisemisen olisi oltava jätepuitedirektiivissä määritetyllä tavalla ensimmäinen jätehierarkian mukainen painopiste; katsoo lisäksi, että muovin kierrätyksen huomattava tehostaminen on myös keskeistä kestävän talouskasvun tukemisen sekä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden kannalta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä pitämään Kiinan hiljattain muovijätteelle asettamaa tuontikieltoa mahdollisuutena investoida muovijätteen syntymisen ehkäisyyn muun muassa edistämällä uudelleenkäyttöä ja kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua sekä investoida huipputason keräys-, lajittelu- ja kierrätyslaitteistoihin EU:ssa; katsoo, että tässä mielessä parhaiden käytäntöjen vaihto on tärkeää erityisesti pk-yrityksille;

3.  katsoo, että muoveja koskevalla strategialla olisi oltava myös vipuvaikutus uusien, älykkäiden, kestävien ja kiertotalouteen perustuvien, koko arvoketjun kattavien liiketoiminta-, tuotanto- ja kulutusmallien kehittämiseen kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12 mukaisesti ulkoisten kustannusten sisällyttämisen kautta; kehottaa komissiota edistämään tässä mielessä selviä yhteyksiä unionin jäte-, kemikaali- ja tuotepolitiikkojen välillä myös kehittämällä myrkytöntä materiaalikiertoa seitsemännen ympäristöohjelman mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota laatimaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle kiertotaloutta ja biotaloutta koskevan politiikan, joka perustuu vankkaan tutkimus- ja innovointipilariin, ja varmistamaan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat talousarviositoumukset; korostaa erityisesti tutkimuksen merkitystä, jotta voidaan kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja ymmärtää, miten makro-, mikro- ja nanomuovit vaikuttavat ekosysteemeihin ja ihmisen terveyteen;

5.  painottaa, että muovi on monipuolinen materiaali, jolla on monia käyttötarkoituksia, minkä vuoksi eri arvoketjuihin tarvitaan räätälöity, usein tuotekohtainen monimuotoisten ratkaisujen yhdistelmän sisältävä toimintatapa, jossa otetaan huomioon ympäristövaikutus, olemassa olevat vaihtoehdot, paikalliset ja alueelliset tarpeet ja varmistetaan käyttötarpeiden täyttyminen;

6.  korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava koordinoituihin toimiin koko arvoketjussa, jotta ne voivat onnistua ja jotta saavutetaan sekä talouden että ympäristön, ilmaston ja terveyden kannalta myönteinen lopputulos;

7.  korostaa, että vastuu jätteen syntymisen vähentämisestä on yhteinen ja että muovia koskevan yleisen huolestuneisuuden muuttaminen yleiseksi vastuullisuudeksi on edelleen merkittävä haaste; korostaa, että uusien kulutusmallien kehittäminen kuluttajien käyttäytymisen muutosta edistämällä on keskeistä tässä suhteessa; kehottaa lisäämään kuluttajien tietoisuutta muovijätteen aiheuttamasta saastumisesta, ennaltaehkäisyn merkityksestä sekä asianmukaisesta jätehuollosta ja olemassa olevista vaihtoehdoista;

Kierrätysnäkökohdat huomioon ottavasta suunnittelusta kiertonäkökohdat huomioon ottavaan suunnitteluun

8.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että koko tuotteita ja jätteitä koskeva säännöstö pannaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön ja että sen noudattamista valvotaan; toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen ainoastaan 30 prosenttia, mikä johtaa valtavaan resurssien tuhlaukseen; korostaa, että vuoteen 2030 mennessä muoveja ei enää hyväksytä kaatopaikoille ja että jäsenvaltioiden on käsiteltävä muovijätteensä direktiivissä 2008/98/EY vahvistettujen säännösten mukaisesti; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä taloudellisia välineitä ja toimenpiteitä jätehierarkian soveltamisen kannustamiseksi; korostaa, että erilliset keräys- ja lajittelupisteet ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa kierrätyksen korkea laatu ja edistää laadukkaiden uusioraaka-aineiden käyttöönottoa;

9.  kehottaa kaikkia teollisuuden sidosryhmiä aloittamaan heti konkreettisten toimien toteuttaminen sen varmistamiseksi, että kaikki pakkausmuovit ovat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä kustannustehokkaalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, yhdistämään brändi-imagonsa kestäviin ja kiertotaloutta edistäviin liiketoimintamalleihin ja hyödyntämään markkinointikapasiteettiaan kestävien ja kiertotaloutta edistävien kulutustottumusten tunnetuksi tekemiseksi ja edistämiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan kehitystä, edistämään parhaita käytäntöjä ja varmentamaan ympäristöväittämät ”viherpesun” välttämiseksi;

10.  katsoo, että kansalaisyhteiskunta olisi otettava asianmukaisella tavalla mukaan ja sille olisi annettava tietoja, jotta se voi saada teollisuuden vastuuseen sitoumuksistaan ja velvoitteistaan;

11.  kehottaa komissiota täyttämään velvoitteensa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin keskeisten vaatimusten tarkistamiseksi ja vahvistamiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä ottaen huomioon erilaisten pakkausmateriaalien suhteelliset ominaisuudet elinkaariarvioiden perusteella ja käsittelemään siinä erityisesti jätteen syntymisen ehkäisyä ja kiertonäkökohdat huomioon ottavaa suunnittelua; kehottaa komissiota ehdottamaan selkeitä, toteuttamiskelpoisia ja vaikuttavia vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa muovien uudelleenkäytettävää ja kierrätettävää pakkaamista kustannustehokkaalla tavalla sekä ylipakkaamista;

12.  kehottaa komissiota tekemään resurssitehokkuudesta ja kierrätettävyydestä kattavia periaatteita, joihin sisältyy kiertoon perustuvien materiaalien, tuotteiden ja järjestelmien mahdollinen merkittävä rooli ja jota sovelletaan myös muihin muovituotteisiin kuin pakkauksiin; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa muun muassa laajennetun tuottajan vastuun avulla, kehittämällä tuotestandardeja, tekemällä elinkaariarvioita, laajentamalla ekologista suunnittelua koskevaa lainsäädäntökehystä siten, että se kattaa kaikki keskeiset muovituoteryhmät, hyväksymällä ympäristömerkkejä koskevia säännöksiä ja panemalla täytäntöön ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä;

Todellisten sisämarkkinoiden perustaminen kierrätetylle muoville

13.  toteaa, että on olemassa lukuisia syitä sille, että kierrätettävien muovien käyttö on vähäistä EU:ssa, mikä johtuu muun muassa alhaisista fossiilisten polttoaineiden hinnoista ja osittain tuista, luottamuksen puutteesta sekä korkealaatuisen tarjonnan puutteesta; korostaa, että kierrätettyjen raaka-aineiden vakaat sisämarkkinat ovat välttämättömät kiertotalouteen siirtymisen takaamiseksi; kehottaa komissiota puuttumaan näiden markkinoiden kohtaamiin esteisiin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

Laatustandardit ja varmentaminen

14.  kehottaa komissiota laatimaan viipymättä laatustandardit, jotta parannetaan luottamusta ja kannustetaan kierrätetyn muovin markkinoita; kehottaa komissiota näitä laatustandardeja kehittäessään ottamaan huomioon erilaiset kierrätyksen muodot, jotka sopivat yhteen eri tuotteiden käyttöominaisuuksien kanssa, ja samalla varmistamaan kansanterveyden, elintarvikkeiden turvallisuuden ja ympäristönsuojelun; kehottaa komissiota varmistamaan kierrätettävien materiaalien turvallisen käytön elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ja kannustamaan innovointia;

15.  pyytää komissiota ottamaan huomioon riippumattomasta kolmannen osapuolen sertifioinnista saadut parhaat käytännöt ja kannustamaan kierrätettävien materiaalien sertifiointia, koska varmentaminen on välttämätöntä kierrätettäviin materiaaleihin kohdistuvan teollisuuden ja kuluttajien luottamuksen parantamiseksi;

Kierrätysmateriaalisisältö

16.  kehottaa kaikkia teollisuuden toimijoita muuntamaan yleiset sitoumuksensa lisätä kierrätetyn muovin käyttöä virallisiksi lupauksiksi ja toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä;

17.  katsoo, että kierrätettyjen raaka-aineiden käytön edistämiseksi voidaan tarvita kierrätysmateriaalisisältöä koskevia pakollisia sääntöjä, koska kierrätettävien materiaalien markkinat eivät vielä toimi; kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n markkinoille saatettujen tiettyjen muovituotteiden kierrätettyä sisältöä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksia noudattaen;

18.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan alennetun arvonlisäveron käyttöönottoa tuotteille, jotka sisältävät kierrätysmateriaaleja;

Kiertotaloutta edistävät hankinnat

19.  korostaa, että julkiset hankinnat ovat tärkeä väline siirryttäessä kohti kiertotaloutta, koska niillä voidaan tehostaa innovointia liiketoimintamalleissa ja edistää resurssitehokkaita tuotteita ja palveluja; korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia tässä suhteessa; kehottaa komissiota perustamaan kiertotaloutta edistäviä hankintoja koskevan EU:n oppimisverkoston pilottihankkeista saatujen kokemusten hyödyntämiseksi; katsoo, että näillä vapaaehtoisilla toimilla olisi tasoitettava perinpohjaisen vaikutustenarvioinnin pohjalta tietä kiertotaloutta edistäviä julkisia hankintoja koskeville sitoville EU:n säännöille ja kriteereille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita luopumaan kaikista vääristyneistä kannustimista, jotka estävät saavuttamasta korkeinta mahdollista muovinkierrätysastetta;

Jätteiden ja kemikaalien välinen rajapinta

21.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia optimoimaan maahantuotavien materiaalien ja tuotteiden valvontaa, jotta varmistetaan EU:n kemikaali- ja tuotelainsäädännön noudattaminen ja noudattamisen valvonta;

22.  viittaa parlamentin päätöslauselmaan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi;

Muovijätteen syntymisen ehkäisy

Kertakäyttömuovit

23.  huomauttaa, että kertakäyttömuovien ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten käsittelemiseen ei ole olemassa yleisratkaisua, ja katsoo siksi, että tämän monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä vapaaehtoisia toimia että sääntelytoimia ja kuluttajien tietoisuuden, käyttäytymisen ja osallistumisen muuttumista;

24.  panee merkille, että toimia on jo toteutettu joissakin jäsenvaltioissa ja suhtautuu siksi myönteisesti komission ehdotukseen erityisestä lainsäädäntökehyksestä, jolla vähennetään tiettyjen muovituotteiden, erityisesti kertakäyttömuovien, vaikutusta ympäristöön; katsoo, että tällä ehdotuksella olisi vähennettävä merkittävästi merien roskia, joista yli 80 prosenttia on muovia, ja edistettävä näin kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitetta kaikenlaisen meren saastumisen ehkäisemiseksi ja sen vähentämiseksi;

25.  pitää tärkeänä, että tässä kehyksessä tarjotaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kunnianhimoisia erilaisia toimenpiteitä, joilla turvataan sisämarkkinoiden yhtenäisyys sekä saadaan aikaan näkyvä ja myönteinen ympäristövaikutus ja sosioekonominen vaikutus ja varmistetaan kuluttajille tarvittavat käyttöominaisuudet;

26.  toteaa, että kertakäyttöisten muovituotteiden vähentäminen ja rajoittaminen voivat luoda mahdollisuuksia kestäville liiketoimintamalleille;

27.  viittaa tätä ehdotusta koskevaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaiseen käynnissä olevaan työhön;

28.  painottaa, että korkean erillisen keräys- ja kierrätysasteen saavuttamiseen ja jätteen määrän vähentämiseen on olemassa useita tapoja, mukaan luettuina laajennettua tuottajavastuuta koskevat järjestelmät, joiden maksut ovat mukautettuja, ja panttijärjestelmät sekä yleisön tietoisuuden parantaminen; ottaa huomioon toteutettujen järjestelyjen ansiot eri jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollisuuden; korostaa, että tietyn järjestelmän valinta kuuluu jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että direktiivin 94/62/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kaikkia pakkauksia koskeva pakollinen laajennettua tuottajavastuuta koskeva järjestelmä vuoden 2024 loppuun mennessä, ja kehottaa komissiota arvioimaan tämän velvoitteen laajentamista myös muihin muovituotteisiin direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukaisesti;

30.  panee merkille Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevan komission ehdotuksen (COM(2018)0325), jossa kansallinen osuus perustuu kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrään; painottaa, että osuuksien ohjaavan mahdollisen vaikutuksen on oltava yhdenmukainen jätehierarkian kanssa; korostaa näin ollen, että jätteen syntymisen ennaltaehkäisy olisi asetettava etusijalle;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittymään COP 22 -kokouksessa Marrakechissa marraskuussa 2016 perustettuun kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;

32.  katsoo, että supermarketeilla on tärkeä osuus kertakäyttömuovien vähentämisessä EU:ssa; pitää myönteisenä aloitteita esimerkiksi muovittomista supermarkettien käytävistä, joiden avulla supermarketit voivat kokeilla kompostoitavia biomateriaaleja vaihtoehtoina muovipakkauksille;

33.  on tyytyväinen komission satamien vastaanottolaitteita koskevaan direktiiviehdotukseen (COM(2018)0033), jolla pyritään merkittävästi vähentämään kalastajille pyydysten ja muovijätteen palauttamisesta satamiin aiheutuvia kuluja ja vaivaa; korostaa merkitystä, joka kalastajilla voisi olla etenkin muovijätteen keräämisessä mereltä kalastustoimintansa yhteydessä sekä sen palauttamisessa satamiin ja edelleen asianmukaiseen jätehuoltoon; painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava tähän toimintaan siten, ettei kalastajille aiheutuisi kuluja siitä;

34.  pitää valitettavana, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen 48 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano kadonneiden pyydysten talteenoton ja niitä koskevan ilmoitusvelvollisuuden osalta ei sisältynyt komission vuoden 2017 arviointi- ja täytäntöönpanokertomukseen; korostaa tarvetta arvioida yksityiskohtaisesti kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen vaatimusten täytäntöönpanoa pyydysten osalta;

35.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan suunnitelmia roskien keräämiseksi merellä siten, että kalastusalukset osallistuvat siihen mahdollisuuksien mukaan, ja ottamaan satamissa käyttöön palveluja meren roskien vastaanottamista ja hävittämistä varten sekä käytöstä poistettavien verkkojen kierrätysjärjestelmän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään pyydysten merkitsemistä koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia suosituksia ja tekemään kalastusalan kanssa tiivistä yhteistyötä haamukalastuksen torjumiseksi;

36.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tehostamaan tietojen keruuta meren muoviroskista perustamalla ja panemalla täytäntöön elvyttämistoimien tueksi yksittäisten kalastusalusten kadottamia pyydyksiä koskevan EU:n laajuisen pakollisen digitaalisen ilmoitusjärjestelmän, jossa hyödynnetään alueellisten tietokantojen tietoja tietojen jakamiseksi Euroopan kalastuksenvalvontaviraston hallinnoimassa unionin tietokannassa, tai kehittämään SafeSeaNet-järjestelmää käyttäjäystävälliseksi EU:n laajuiseksi järjestelmäksi, jonka avulla kalastajien on mahdollista ilmoittaa kadonneista pyydyksistä;

37.  korostaa, että jäsenvaltioiden on pyrittävä entistä painokkaammin laatimaan strategioita ja suunnitelmia, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä mereen, esimerkiksi EMKR:n avustusten, rakennerahastojen ja Euroopan alueellisen yhteistyön tuen sekä tarpeellisen ja aktiivisen alueellisen osallistumisen kautta;

Biopohjaiset muovit, biohajoavuus ja kompostoitavuus

38.  kannustaa vahvasti komissiota laatimaan selkeät täydentävät standardit, yhtenäistetyt säännöt ja määritelmät, jotka koskevat biopohjaisia materiaaleja, biohajoavuutta (raaka-aineesta riippumattomana ominaisuutena) ja kompostoitavuutta, jotta voidaan torjua vallalla olevia väärinkäsityksiä ja antaa kuluttajille selkeitä tietoja;

39.  korostaa, että kestävän biotalouden edistäminen voi vähentää Euroopan riippuvuutta tuontiraaka-aineista; korostaa biopohjaisten ja biohajoavien muovien mahdollista roolia, kun niistä on osoitettu olevan hyötyä elinkaarinäkökulmasta katsottuna; katsoo, että biohajoavuutta on arvioitava asianmukaisissa todellisissa olosuhteissa;

40.  painottaa, että biohajoavat ja kompostoitavat muovit voivat auttaa siirtymisessä kiertotalouteen mutta niitä ei voi pitää yleisratkaisuna merten roskaantumiseen eikä niillä saisi oikeuttaa tarpeettomia kertakäyttösovelluksia; kehottaa siksi komissiota laatimaan biohajoavista muoveista valmistetuttuja hyödyllisiä tuotteita ja käyttökohteita koskevat selvät kriteerit, maataloudessa käytettävät pakkaukset ja sovellukset mukaan luettuina; kehottaa tekemään lisää tätä asiaa koskevia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja; korostaa, että biohajoavia ja muita kuin biohajoavia muoveja on kohdeltava jätehuollon näkökulmasta eri tavoin;

41.  painottaa, että biopohjaiset muovit tarjoavat mahdollisuuden raaka-aineiden osittaiseen muunteluun, ja kehottaa lisäämään investointeja alan tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa, että innovatiivisia, biopohjaisia materiaaleja on jo markkinoilla; korostaa, että korvaaviin materiaaleihin on suhtauduttava neutraalisti ja oikeudenmukaisesti;

42.  vaatii täysimääräistä EU:n kieltoa oxo-hajoavalle muoville vuoteen 2020 mennessä, koska tämäntyyppinen muovi ei hajoa biologisesti asianmukaisella tavalla, se ei ole kompostoitavaa, se vaikuttaa negatiivisesti tavallisen muovin kierrätykseen eikä sen ympäristöhyödyistä ole näyttöä;

Mikromuovit

43.  kehottaa komissiota kieltämään mikromuovien sisällyttämisen kosmetiikkaan, henkilökohtaisen hygienian tuotteisiin sekä pesu- ja puhdistusaineisiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa lisäksi kemikaalivirastoa arvioimaan tarvittaessa tarkoituksellisesti muihin tuotteisiin lisättyjen mikromuovien kieltämistä ja valmistelemaan sitä ja ottamaan huomioon, onko toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja käytettävissä;

44.  kehottaa komissiota asettamaan tuotelainsäädännössä vähimmäisvaatimukset, joilla vähennetään merkittävästi mikromuovien syntymistä jätteen syntypaikalla erityisesti tekstiileistä, renkaista, maaleista ja tupakantumpeista;

45.  panee merkille ”Operation Clean Sweep” -ohjelman ja useiden ”yhtään pellettiä ei hukata” -aloitteiden mukaiset hyvät käytännöt; uskoo, että nämä aloitteet voitaisiin toistaa EU:n tasolla ja maailmanlaajuisella tasolla;

46.  kehottaa komissiota tarkastelemaan sekä makro- että mikromuovien lähteitä, kulkeutumista, vaiheita ympäristössä ja vaikutuksia jätevesien käsittelyn ja hulevesien hallinnan osalta meneillään olevan vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksen yhteydessä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota varmistamaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin ja meristrategiadirektiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan; kehottaa lisäksi komissiota tukemaan puhdistamoliete- ja vedenpuhdistusteknologian tutkimusta;

Tutkimus ja innovointi

47.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaisesti Horisontti 2020 -puiteohjelmasta myönnetään lisäksi 100 miljoonaa euroa, jotta voidaan edistää investointeja resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskeviin ratkaisuihin, kuten ennaltaehkäisyyn, suunnitteluvaihtoehtoihin, raaka-aineiden monipuolistamiseen ja innovatiivisiin kierrätysteknologioihin, kuten molekyylitason kierrätykseen ja kemialliseen kierrätykseen sekä mekaanisen kierrätyksen kehittämiseen; korostaa startup-yritysten innovaatiopotentiaalia tässä yhteydessä; tukee sitä, että perustetaan materiaalien kierron strateginen tutkimus- ja innovointiohjelma, jonka erityispainopisteenä ovat pakkaamisen ulkopuolella käytettävä muovit ja muovia sisältävät materiaalit ja jolla ohjataan Euroopan horisontti -ohjelman tulevia rahoituspäätöksiä; toteaa, että riittävä rahoitus on tarpeen yksityisten investointien lisäämiseksi; painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat osaltaan nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen;

48.  korostaa Euroopan digitaalistrategian ja kiertotalouden toimintasuunnitelman yhdistämisen hyviä mahdollisuuksia; korostaa, että sääntelyyn liittyviä esteitä innovoinnille on purettava, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten unionin mahdolliset innovaatiosopimukset osaltaan edistävät muovistrategian ja laajemman kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista;

49.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan innovatiivisten pyydysten käyttöä kannustamalla kalastajia vaihtamaan vanhat verkot ja varustamaan käytössä olevat verkot älypuhelinsovelluksiin liitettävillä seurantalaitteilla ja sensoreilla, radiotaajuustunnistusta hyödyntävillä siruilla sekä alusten seurantalaitteilla, jotta alusten päälliköt voivat seurata tarkemmin verkkojaan ja ottaa ne tarvittaessa talteen; toteaa, että teknologialla on tärkeä rooli muovijätteen mereen pääsyn estämisessä;

50.  kehottaa sisällyttämään Euroopan horisontti -ohjelmaan tehtävän ”muoviton meri”, jotta innovointia voidaan käyttää vähentämään meriympäristöön joutuvan muovin määrää ja kerätä valtamerissä olevaa muovia; toistaa merien roskaantumisen torjuntaa koskevan kehotuksensa (mukaan luettuina ennaltaehkäisy, valtamerten tuntemuksen lisääminen, muovisaasteen ja muiden meren roskaantumisen muotojen aiheuttamaa ympäristöhaastetta koskevan tietämyksen lisääminen sekä siivouskampanjat, kuten roskankalastus ja rantojen siivouspäivät), johon viitataan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. marraskuuta 2016 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049); kehottaa aloittamaan poliittisten päättäjien, sidosryhmien ja asiantuntijoiden välisen EU-politiikkaa koskevan vuoropuhelun merien roskaantumisesta;

Maailmanlaajuiset toimet

51.  kehottaa EU:ta ottamaan proaktiivisen roolin globaalin muoviprotokollan kehittämisessä ja varmistamaan, että EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla tehtyjä erilaisia sitoumuksia voidaan seurata yhtenäisesti ja avoimesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan aktiivisesti johtajuutta Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökokouksessa joulukuussa 2017 perustetussa työryhmässä ja työskentelemään merten muoviroskien ja mikromuovien torjuntaa koskevien kansainvälisten toimien puolesta; korostaa, että muovijäte- ja jätehuoltokapasiteettikysymysten on oltava osa EU:n ulkopoliittista kehystä ottaen huomioon, että suuri osa valtamerten muovijätteestä on peräisin Aasian ja Afrikan maista;

52.  kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää keskittymään ennaltaehkäisyyn, tarkistamaan niiden sisäisiä hankintasääntöjä sekä muovijätehuoltokäytäntöjä ja vähentämään merkittävästi muovijätteen syntymistä erityisesti korvaamalla, vähentämällä ja rajoittamalla kertakäyttömuoveja;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 93.
(2) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(3) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(4) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(5) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11.
(6) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.
(7) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(8) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0004.
(11) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(12) Abandoned, lost or otherwise discarded fishing gear

Päivitetty viimeksi: 10. heinäkuuta 2019Oikeudellinen huomautus