Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 18. huhtikuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Päätös olla vastustamatta säädöstä: Euroopan unionin tavaramerkki
 Ajankohdan vahvistaminen edustajien valitsemiseksi Euroopan parlamenttiin yhdeksännen kerran yleisillä välittömillä vaaleilla *
 EU:n ja Australian välinen puitesopimus ***
 EU:n ja Australian välinen puitesopimus (päätöslauselma)
 Terrorismin ennaltaehkäisyä koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus ***
 Terrorismin ennaltaehkäisyä koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (lisäpöytäkirja) ***
 Pakkaukset ja pakkausjätteet ***I
 Romuajoneuvot, käytetyt paristot ja akut sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu ***I
 Jätteet ***I
 Kaatopaikat ***I
 Ympäristöalan seurantaa koskevat menettelysäännöt ***I
 Komission eettiset periaatteet ja erityisesti Euroopan komission pääsihteerin nimittäminen
 YK:n turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä ja pakolaisia koskevissa Global Compact - aloitteissa aikaansaatu edistys
 EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden täytäntöönpano: vuoden 2017 väliarviointi ja tuleva rakenne vuoden 2020 jälkeen
 Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevat vuosikertomukset 2015 ja 2016
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Komissio ja toimeenpanovirastot
 Vastuuvapaus 2016: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio –– Tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2016: EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2016: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen virasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin elinten käännöskeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan lentoturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan turvapaikka‑asioiden tukivirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan pankkiviranomainen
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan kemikaalivirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan ympäristökeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan tasa-arvoinstituutti
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan lääkevirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan meriturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin rautatievirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan koulutussäätiö
 Vastuuvapaus 2016: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euratomin hankintakeskus
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö (Eurojust)
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan poliisivirasto (Europol)
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan unionin perusoikeusvirasto
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex)
 Vastuuvapaus 2016: Euroopan GNSS‑virasto
 Vastuuvapaus 2016: Biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyritys
 Vastuuvapaus 201: Clean Sky 2 -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: ECSEL-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: Toinen polttokenno- ja vety-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: Toinen innovatiiviset lääkkeet -aloitetta toteuttava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: ITERistä ja fuusioenergian kehittämisestä vastaava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: SESAR-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2016: Shift2Rail‑yhteisyritys

Päätös olla vastustamatta säädöstä: Euroopan unionin tavaramerkki
PDF 237kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan unionin tavaramerkistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 täydentämisestä ja delegoidun asetuksen (EU) 2017/1430 kumoamisesta 5. maaliskuuta 2018 annettua komission delegoitua asetusta (C(2018)01231 – 2018/2618(DEA))
P8_TA(2018)0106B8-0187/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2018)01231) (’muutettu delegoitu asetus’),

–  ottaa huomioon komission 23. maaliskuuta 2018 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan 27. maaliskuuta 2018 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteisön tavaramerkistä 26. helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009(1), jota on muutettu yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 muuttamisesta sekä maksuista sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) annetun komission asetuksen (EY) N:o 2869/95 kumoamisesta 16. joulukuuta 2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2424(2) ja joka on sen jälkeen kodifioitu Euroopan unionin tavaramerkistä 14. kesäkuuta 2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 eräiden säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18. toukokuuta 2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1431(4), jossa viittaukset asetukseen (EU) 2017/1001 on päivitetty,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

–  ottaa huomioon, että työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 17. huhtikuuta 2018, ei ole esitetty vastalauseita,

A.  ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 207/2009 on kodifioitu asetuksella (EU) 2017/1001,

B.  katsoo, että delegoituun asetukseen sisältyvien viittausten olisi vastattava perussäädöksen kodifioinnilla käyttöön otettua artiklojen uutta numerointia;

C.  katsoo, että Euroopan unionin tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 täydentämisestä ja komission asetusten (EY) N:o 2868/95 ja (EY) N:o 216/96 kumoamisesta 18. toukokuuta 2017 annettu delegoitu asetus (EU) 2017/1430(5) olisi sen vuoksi kumottava ja kyseisen delegoidun asetuksen säännökset olisi annettava muutetussa delegoidussa asetuksessa päivittämällä viittausten kohteeksi asetus (EU) 2017/1001;

D.  toteaa, että muutetulla delegoidulla asetuksella ei näin ollen millään tavoin muuteta delegoidun asetuksen (EU) 2017/1430 asiasisältöä;

E.  toteaa, että muutetun delegoidun asetuksen nopea julkaiseminen virallisessa lehdessä mahdollistaisi varhaisen soveltamispäivän ja varmistaisi muutetun delegoidun asetuksen loppusäännöksissä säädetyn siirtymäjärjestelyn toiminnan jatkuvuuden;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 78, 24.3.2009, s. 1.
(2)EUVL L 341, 24.12.2015, s. 21.
(3)EUVL L 154, 16.6.2017, s. 1.
(4)EUVL L 205, 8.8.2017, s. 39.
(5)EUVL L 205, 8.8.2017, s. 1.


Ajankohdan vahvistaminen edustajien valitsemiseksi Euroopan parlamenttiin yhdeksännen kerran yleisillä välittömillä vaaleilla *
PDF 229kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien yhdeksänsien yleisten ja välittömien vaalien ajankohdan määräämisestä (07162/2018 – C8-0128/2018 – 2018/0805(CNS))
P8_TA(2018)0107A8-0145/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (07162/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen(1) 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0128/2018),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta(2),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kokoonpanosta(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0145/2018),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  muistuttaa Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta antamaansa päätöslauselmaan liitetystä ehdotuksesta, jonka mukaan Euroopan parlamentti päättää neuvostoa kuultuaan vaalien äänestysajanjakson;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)Liitteenä 20. syyskuuta 1976 annetussa neuvoston päätöksessä 76/787/EHTY, ETY, Euratom (EYVL L 278, 8.10.1976, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä 93/81/Euratom, EHTY, ETY (EYVL L 33, 9.2.1993, s. 15) ja neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL L 283, 21.10.2002, s. 1).
(2)EUVL C 366, 27.10.2017, s. 7.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0029.


EU:n ja Australian välinen puitesopimus ***
PDF 105kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Australian välisen puitesopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15467/2016 – C8-0327/2017 – 2016/0367(NLE))
P8_TA(2018)0108A8-0110/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15467/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Australian väliseksi puitesopimukseksi (09776/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan, 212 artiklan 1 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0327/2017),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön,(1) esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0110/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Australian hallituksille ja parlamenteille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0109.


EU:n ja Australian välinen puitesopimus (päätöslauselma)
PDF 275kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Australian välisen puitesopimuksen tekemisestä unionin puolesta (15467/2016 – C8-0327/2017 – 2016/0367(NLE)2017/2227(INI))
P8_TA(2018)0109A8-0119/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15467/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Australian väliseksi puitesopimukseksi (09776/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan ja 212 artiklan 1 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0327/2017),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 13. syyskuuta 2007 hyväksytyn alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2008 allekirjoitetut EU:n ja Australian kumppanuuspuitteet, jotka on tarkoitus korvata puitesopimuksella,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Australian välisistä suhteista Luxemburgissa 26. kesäkuuta 1997 annetun yhteisen julistuksen,

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vapaakauppasopimusneuvottelujen aloittamisesta Australian ja Uuden-Seelannin kanssa(1) ja 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman, johon sisältyy Euroopan parlamentin suositus neuvostolle neuvotteluvaltuutuksesta Australian kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin(2),

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2015 annetun komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin ja Australian pääministerin Malcolm Turnbullin yhteisen lausuman,

–   ottaa huomioon tiiviimmästä kumppanuudesta EU:n ja Australian välillä 22. huhtikuuta 2015 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Australian ulkoministerin yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon vuonna 2015 allekirjoitetun Euroopan unionin ja Australian välisen sopimuksen puitteiden luomisesta Australian osallistumiselle Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin(3),

–   ottaa huomioon joulukuussa 2014 hyväksytyn Euroopan unionin ja Australian välisen hallinnollisen sopimuksen, jolla perustettiin diplomaattivaihto-ohjelma,

–  ottaa huomioon vuonna 1998 allekirjoitetun standardinmukaisuuden toteamisen vastavuoroista tunnustamista koskevan Euroopan yhteisön ja Australian välisen sopimuksen(4) sekä vuonna 2012 tehdyn EU:n ja Australian välisen sopimuksen edellä mainitun sopimuksen muuttamisesta(5),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 allekirjoitetun EU:n ja Australian välisen sopimuksen PNR- eli matkustajarekisteritiedoista(6),

–   ottaa huomioon 13. tammikuuta 2010 allekirjoitetun Australian ja Euroopan unionin välisen sopimuksen turvallisuusluokiteltujen tietojen turvaamisesta(7),

–  ottaa huomioon vuonna 1994 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja Australian välisen tieteellis-teknisen yhteistyösopimuksen(8),

–  ottaa huomioon Strasbourgissa 4.–5. lokakuuta 2017 pidetyn 38. EU:n ja Australian parlamenttien välisen kokouksen,

–   ottaa huomioon Sydneyssä kesäkuussa 2017 pidetyn ensimmäisen EU:n ja Australian johtotason foorumin, joka kokoaa yhteen poliittisia päättäjiä ja yritysjohtajia sekä tiedemaailman, tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia,

–   ottaa huomioon Australian hallituksen marraskuussa 2017 julkaiseman ulkopolitiikan valkoisen kirjan, jossa kuvataan Australian painopisteitä ja haasteita ulkoasioiden saralla ja korostetaan Intian ja Tyynenmeren alueen ensisijaista merkitystä Australialle,

–   ottaa huomioon, että ulkopolitiikan valkoisessa kirjassa korostetaan Yhdysvaltojen ja Kiinan keskeistä roolia Intian ja Tyynenmeren alueella sekä Australian ulkopolitiikassa ja pidetään samalla tärkeinä Australian suhteita Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutostoimia koskevan vuoden 2017 uudelleentarkastelun, jonka Australian hallitus julkaisi joulukuussa 2017,

–   ottaa huomioon Australian hallituksen vuonna 2009 julkaiseman, ilmastonmuutosta käsittelevän asiakirjan ”Australian climate change science: a national framework”,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä päätökseksi(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0119/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU ja Australia tekivät 7. elokuuta 2017 puitesopimuksen; ottaa huomioon, että Australian sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden tiiviillä ja vahvoilla suhteilla on pitkät historialliset juuret ja että suhteet perustuvat yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, joita ovat esimerkiksi demokratian kunnioittaminen, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo, oikeusvaltio, kansainvälinen oikeus sekä rauha ja turvallisuus; toteaa, että kansojen väliset yhteydet ovat tiiviitä ja pitkäaikaisia;

B.  ottaa huomioon, että EU ja Australia juhlivat 55-vuotista yhteistyötä ja 55-vuotisia diplomaattisuhteita vuonna 2017; toteaa, että EU:n ja Australian suhteet ovat saaneet uutta dynaamisuutta muutaman viime vuoden aikana; toteaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on diplomaattisuhteet Australiaan ja 25:llä niistä on suurlähetystö Canberrassa;

C.  ottaa huomioon, että Australian hallituksen julkaisemassa ulkopolitiikan valkoisessa kirjassa todetaan, että vahva Euroopan unioni on edelleen olennaisen tärkeä Australian intresseille ja että siitä tulee entistä tärkeämpi kumppani suojeltaessa ja edistettäessä sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä; ottaa huomioon, että valkoisessa kirjassa korostetaan tarvetta tehdä tiivistä yhteistyötä unionin ja sen jäsenvaltioiden kanssa terrorismin, joukkotuhoaseiden leviämisen, kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien kaltaisissa haasteissa;

D.  toteaa, että EU ja Australia ovat ryhtyneet yhteistyöhön ja vuoropuheluun Kaakkois‑Aasian maiden kanssa, myös Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN), ASEANin alueellisen foorumin, Aasia–Eurooppa-kokouksen ja Itä-Aasian huippukokouksen kautta; ottaa huomioon, että Australia on Tyynenmeren saarten foorumin perustajajäsen ja että sillä on strateginen kumppanuus ASEANin kanssa; ottaa huomioon, että Australia isännöi ASEAN–Australia-erityishuippukokousta 17.–18. maaliskuuta 2018;

E.  ottaa huomioon, että EU:n olisi maailmanlaajuisena toimijana vahvistettava entisestään läsnäoloaan suurella ja dynaamisella Aasian ja Tyynenmeren alueella, jossa Australia on EU:n luonnollinen kumppani sekä itsessään tärkeä toimija; toteaa, että EU:n periaatteita ja normeja noudattava vakaa, rauhallinen ja sääntöihin perustuva Aasian ja Tyynenmeren alue edistää EU:n omaa turvallisuutta ja etua;

F.  ottaa huomioon, että EU ja Australia ovat lähellä toisiaan ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä, kuten Ukrainaa, Venäjää, Korean demokraattista kansantasavaltaa ja Lähi-itää koskevissa kysymyksissä;

G.  ottaa huomioon, että Australialla on Yhdysvaltojen kanssa läheiset poliittiset sekä turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät yhteydet, jotka sopivat yhteen sen vahvistuviin siteisiin Kiinan kanssa; ottaa huomioon, että Australialla on kattava strateginen kumppanuus Kiinan kanssa;

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 EU oli Australian toiseksi suurin kauppakumppani, sen toiseksi tärkein tuontialue (19,3 prosenttia) ja kolmanneksi tärkein vientikohde (10,3 prosenttia), ja toteaa, että osapuolilla on monia yhteisiä taloudellisia etuja; toteaa, että vuonna 2015 EU:lla oli Australiassa suoria ulkomaisia investointeja 117,7 miljardia euroa ja Australialla oli suoria investointeja EU:ssa 21,7 miljardia euroa;

I.  ottaa huomioon, että Australia on sitoutunut vahvasti vapaakauppaan ja se on tehnyt kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia tärkeiden Itä-Aasian maiden – Kiina, Japani, Etelä-Korea, Singapore, Malesia ja Thaimaa – kanssa (sekä alueellisen sopimuksen ASEANin kanssa) ja kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia Uuden-Seelannin, Chilen, Yhdysvaltojen ja Perun kanssa sekä Tyynenmeren sopimuksen tiiviimmistä taloussuhteista Tyynenmeren saarten kanssa;

J.  ottaa huomioon, että 23. tammikuuta 2018 Australia ja kymmenen muuta Tyynenmeren rantavaltiota ilmoittivat päässeensä sopimukseen Tyynenmeren kauppasopimuksesta, niin kutsutusta kattavasta ja edistyksellisestä Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta, joka allekirjoitettiin Chilessä 8. maaliskuuta 2018; ottaa huomioon, että Australia neuvottelee parhaillaan useista kauppasopimuksista, ASEANin huippukokouksessa vuonna 2012 käynnistetty alueellinen laaja-alainen talouskumppanuus mukaan lukien;

K.  ottaa huomioon, että Australia, joka on sitoutunut kansainväliseen globaalihallintaan, on ollut YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen viisi kertaa sekä G20:n aktiivinen jäsen sen perustamisesta lähtien ja että se toimi G20-huippukokouksen puheenjohtajana Brisbanessa vuonna 2014 erittäin hyvässä yhteistyössä EU:n kanssa; ottaa huomioon, että Australia on hiljattain valittu YK:n ihmisoikeusneuvostoon;

L.  ottaa huomioon, että Australia on lähettänyt joukkoja Da’eshin vastaiseen maailmanlaajuiseen liittoutumaan Irakissa ja Syyriassa; ottaa huomioon, että Afganistanissa Australian osuus Natoon kuulumattomien maiden joukoista kansainvälisessä turvallisuusjoukossa (ISAF) oli suurin;

M.  ottaa huomioon, että Australia on osallistunut lukuisiin YK:n tukemiin rauhanturvaoperaatioihin kolmessa maanosassa sekä Papua-Uudessa-Guineassa ja Salomonsaarilla;

N.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 Australia osallistui ensimmäistä kertaa EU:n johtamaan kriisinhallintaoperaatioon EUCAP NESTORiin Afrikan sarvessa; ottaa huomioon, että Australian merivoimat toteuttaa merirosvouksen ja terrorismin vastaisia operaatioita yhdistetyissä merivoimissa Afrikan sarvessa ja läntisellä Intian valtamerellä;

O.  ottaa huomioon, että Australian kansalaiset ovat joutuneet maan rajojen sisä- ja ulkopuolella erinäisten radikaalia islamistista alkuperää olevien terrori-iskujen kohteiksi; ottaa huomioon, että EU ja Australia tekevät yhteistyötä terrorismin vastaisissa toimissa ja väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustamisessa ja ne pyrkivät lopettamaan terroristijärjestöjen rahoituksen ja koordinoimaan erityisiä valmiuksien kehittämishankkeita;

P.  toteaa, että Australian ja Indonesian yhteisellä aloitteella, Jakartan lainvalvontayhteistyökeskuksella, pyritään lisäämään Kaakkois-Aasian lainvalvontavirastojen asiantuntemusta terrorismin ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja se on saanut myös EU:n rahoitusta;

Q.  toteaa, että Australian hallitus käynnisti lokakuussa 2017 kansainvälisen kyberstrategiansa, jolla on tarkoitus käsitellä esimerkiksi sähköistä kaupankäyntiä, kyberrikollisuutta, kansainvälistä turvallisuutta sekä sähköistä hallintoa;

R.  toteaa, että Australia on tukenut Filippiinejä turvallisuuden parantamisessa ja jihadismin torjunnassa;

S.  ottaa huomioon, että EU ja Australia keskustelevat muuttoliikekysymyksistä EU:n ja Australian johtavien virkamiesten vuotuisessa vuoropuhelussa, joka koskee muuttoliikettä, turvapaikka-asioita ja monimuotoisuutta; ottaa huomioon, että Australia toimii ihmissalakuljetusta, ihmiskauppaa ja niihin liittyvää järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevän Balin prosessin yhteispuheenjohtajana;

T.  toteaa, että Australiassa on hyvin korkea tulotaso asukasta kohden sekä avoin, demokraattinen ja monikulttuurinen yhteiskunta; toteaa, että Australian asukkaista yksi neljästä on syntynyt ulkomailla ja että maahan on vuoden 1945 jälkeen asettunut noin seitsemän miljoonaa pysyvää maahanmuuttajaa, joista monet ovat tulleet Euroopasta; toteaa, että Australian maantieteellinen sijainti on erityinen, sillä se kattaa laajan alueen Intian valtameren ja Tyynenmeren välissä;

U.  ottaa huomioon, että Australia ja EU vahvistavat puitesopimuksessa sitoumuksensa tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen alalla; ottaa huomioon, että ilmastonmuutostoimia koskevassa vuoden 2017 uudelleentarkastelussa on vahvistettu Australian sitoutuminen tämän uhan torjuntaan;

V.  toteaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa Australiassa monilla aloilla ympäristöä ja taloutta koskevia merkittäviä vaikutuksia, jotka liittyvät esimerkiksi vedensaannin varmistamiseen, maatalouteen, rannikoiden yhteisöihin sekä infrastruktuuriin;

W.  ottaa huomioon, että Australia, joka on OECD:n kehityskomitean jäsen, on erityisesti sitoutunut tukemaan hyvää hallintoa ja talouskasvua Papua-Uudessa-Guineassa, Indonesiassa, Itä-Timorissa ja muilla Tyynenmeren saarilla ja Aasian maissa, joissa EU ja sen jäsenvaltiot ovat myös keskeisiä avunantajia;

X.  toteaa, että Australian hallitus investoi erilaisiin ohjelmiin, kuten ilmastonmuutosta koskeva Australian tutkimusohjelma sekä luonnonvarojen hallintaa, ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva tutkimusohjelma, jotta se voisi auttaa päätöksentekijöitä ymmärtämään ja hallitsemaan ilmastonmuutoksen todennäköisiä vaikutuksia;

Y.  toteaa, että Australia on perustanut kansallisen kehyksen ja korkean tason koordinointiryhmän kehittääkseen suunnitelman ilmastonmuutosta koskevan tutkimuksen harjoittamiseksi ja tarjotakseen koordinoidun lähestymistavan asian käsittelyyn yhteisöissä kautta maan;

Z.  toteaa, että Australia ratifioi 10. marraskuuta 2016 Pariisin sopimuksen sekä Kioton pöytäkirjan Dohan muutoksen vahvistaen siten sitoutumistaan ilmastonmuutosta koskeviin toimiin ja että se on kehittänyt erilaisia politiikkatoimia vähentääkseen maan päästöjä ja tukeakseen maailmanlaajuisia toimia;

AA.  toteaa, että Australian hallituksen ilmastonmuutossuunnitelma käsittää päästöjen vähentämisen viidellä prosentilla vuoden 2000 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja niiden vähentämisen 26–28 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä sekä uusiutuvaan energiaan liittyvän kapasiteetin kaksinkertaistamisen maassa vuoteen 2020 mennessä;

AB.  toteaa, että Australian hallitus on ollut johtavana toimijana Tyynenmeren kansallisten meteorologisten laitosten ja alueellisten järjestöjen tukemisessa luotaessa ilmastoon ja säähän liittyviä varhaisvaroitusjärjestelmiä;

1.  suhtautuu myönteisesti puitesopimuksen tekemiseen, sillä se tarjoaa oikeudellisesti sitovan välineen EU:n ja Australian kahdenvälisten suhteiden kehittämiseen ja lujittamiseen ja yhteistyön lisäämiseen eri aloilla, joita ovat esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate, globaali kehitys ja humanitaarinen apu, talouden ja kaupan kysymykset, oikeus, tutkimus ja innovointi, koulutus ja kulttuuri, maatalous ja meri- ja kalastusasiat, sekä vastattaessa maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutos, muuttoliike, kansanterveys, terrorismin torjunta ja joukkotuhoaseiden leviäminen;

2.  korostaa, että EU ja Australia ovat vahvoja ja samanmielisiä kumppaneita, joilla on syvät kahdenväliset suhteet ja jotka jakavat yhteiset arvot sekä demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteet ja joilla on yhä vahvemmat poliittiset ja taloudelliset siteet ja jotka ylläpitävät tiiviitä ja aktiivisia kulttuurisia, akateemisia ja ihmisten välisiä yhteyksiä;

3.  korostaa, että kahden- ja monenvälisellä yhteistyöllä alueellisissa ja maailmanlaajuisissa kysymyksissä on erityistä arvoa EU:lle ja Australialle kumppaneina, joilla on sama visio maailmasta; korostaa etua, jota saadaan EU:n ja Australian yhteistyöstä YK:ssa ja WTO:ssa sekä G20:n kaltaisissa elimissä ja joka auttaa säilyttämään yhteistyöhön ja sääntöihin perustuvan globaalin järjestyksen monimutkaisessa, muuttuvassa ja hyvin epävarmassa maailmassa ja vahvistamaan sitä;

4.  suhtautuu myönteisesti sekakomitean perustamiseen puitesopimuksen nojalla sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi ja yleisen johdonmukaisuuden säilyttämiseksi EU:n ja Australian suhteissa;

5.  tukee EU:n ja Australian vapaakauppasopimusneuvottelujen lähestyvää käynnistämistä; toteaa, että neuvottelut on toteutettava vastavuoroisuuden, avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja yhteisen edun hengessä ottaen huomioon tiettyjen tuotteiden, kuten maataloustuotteiden, arkaluonteisuus, sillä Australia on merkittävä maataloustuotteiden viejämaa; kehottaa molempia osapuolia olemaan erittäin kunniahimoisia palveluiden alalla; korostaa, että EU:n olisi otettava neuvotteluissa huomioon pk-yritysten tarpeet ja pyynnöt heikentämättä ympäristö-, sosiaali- tai työnormeja; korostaa, että neuvottelut on käynnistettävä ajoissa, koska Australia on jo tehnyt useita vapaakauppasopimuksia tärkeiden maiden kanssa Itä-Aasiassa ja Tyynenmeren alueella ja on tekemässä tällaisia sopimuksia muiden merkittävien maiden kanssa;

6.  korostaa Australian aktiivista roolia EU:n korkea-asteen koulutuksen yhteistyöohjelmissa EU:n ja Australian kahdenvälisen koulutusohjelman kautta ja panee tyytyväisenä merkille, että vuodesta 2015 lähtien australialaiset yliopistot ovat voineet tehdä Erasmus+ -ohjelman liikkuvuutta edistäviä sopimuksia; toteaa, että tätä yhteistyötä olisi vahvistettava edelleen molemminpuolisen hyödyn saamiseksi opiskelijoille ja tutkijoille niin, että he voivat saada monikulttuurisia ja innovatiivisia taitoja;

7.  muistuttaa, että EU ja Australia ovat merkittäviä kumppaneita tutkimus- ja innovointiyhteistyössä, joka edistää kestävää talouskehitystä ja auttaa rakentamaan edelleen tietoon perustuvaa yhteiskuntaa;

8.  panee tyytyväisenä merkille Australian tuen ja sen pakotejärjestelmän yhdenmukaistamisen EU:n kanssa Krimin laittoman Venäjään liittämisen ja Itä‑Ukrainassa tapahtuneen Venäjän sotilaallisen väliintulon jälkeen;

9.  pitää myönteisenä, että Australia tukee kohdennettujen kansainvälisten pakotteiden asettamista sellaisille henkilöille ja yhteisöille, jotka ovat vastuussa sotilaallisista hyökkäyksistä, terrorismista ja ihmisoikeusloukkauksista, sekä vastauksena Venäjän voimatoimiin Ukrainassa ja miehitetyllä Krimin niemimaalla;

10.  antaa kiitosta Australian kansalliselle arviointikeskukselle sen tuesta kansainvälisen, poliittisen, strategisen ja taloudellisen analyysin tekemisessä ja sen yhteydenpidosta kansainvälisiin kumppaneihin, jotta voidaan varmistaa reagointi yhteiseen etuun liittyvissä asioissa;

11.  panee merkille Australian tärkeän aseman ”Five Eyes” -tiedusteluyhteisössä samoin kuin sen tuen sekä EU:n jäsenvaltioiden että transatlanttisten kumppaneiden turvallisuudelle; antaa tunnustuksen Australian Europolin kanssa tekemälle operatiiviselle sopimukselle ja korostaa mahdollisuuksia laajentaa tiedustelutiedon jakamista ja operatiivista yhteistyötä Australian hallituksen kanssa entisestään;

12.  antaa tunnustusta Australian roolille, kun se tuki vuonna 2014 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia lennon MH17 alasampumisen tuomitsemisesta ja Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta; panee tyytyväisenä merkille sen keskeisen panoksen YK:n turvallisuusneuvostossa pyrittäessä parantamaan Syyrian humanitaarista tilannetta, hallinnoitaessa turvallisuuteen liittyvää siirtymävaihetta Afganistanissa ja käsiteltäessä Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että molemmat osapuolet ovat sitoutuneet vahvasti yhteistyöhön terrorismin torjunnassa, kuten puitesopimuksessa vahvistetaan; korostaa, että on tärkeää tehdä yhä tiiviimpää kahdenvälistä yhteistyötä ulkomaisia taistelijoita ja heidän paluutaan koskevassa tiedonvaihdossa; kannustaa molempia osapuolia varmistamaan jatkossakin YK:n terrorisminvastaisen strategian neljän pilarin tehokkaan täytäntöönpanon; panee tyytyväisenä merkille Australian roolin Da’eshin vastaisessa maailmanlaajuisessa liittoutumassa ja sen merkittävän työn kansainvälisen terrorismin torjunnassa Kaakkois-Aasiassa;

14.  pitää merkittävinä Australian kansainvälisiä kybertoimintaympäristöä koskevia aloitteita ja panee tyytyväisenä merkille, että puitesopimuksen mukaan molemmat osapuolet tekevät yhteistyötä kyberturvallisuusasioissa, myös kyberrikollisuuden torjunnassa;

15.  kehottaa tehostamaan terrorismin vastaista yhteistyötä järjestämällä yhteisiä harjoituksia, joihin osallistuvat jäsenvaltioiden kriisiryhmät ja EU:n virastot, kuten Europol ja sen Euroopan terrorismintorjuntakeskus, sekä Australian kansallisen turvallisuusjärjestelmän keskeiset osat, kuten Australian turvallisuustiedustelujärjestö, Australian puolustusvoimat ja Australian liittovaltion poliisi;

16.  suhtautuu myönteisesti puitesopimuksessa luonnosteltuun EU:n ja Australian sitoumukseen tehostaa vuoropuhelua ja yhteistyötä muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa; korostaa, että laaja maailmanlaajuinen liikkuvuus edellyttää kokonaisvaltaista ja monenvälistä lähestymistapaa, joka perustuu kansainväliseen yhteistyöhön ja vastuun jakamiseen; pitää myönteisenä, että molemmat osapuolet vaikuttavat proaktiivisesti käynnissä oleviin neuvotteluihin turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevasta YK:n Global Compact -aloitteesta ja pakolaisia koskevasta YK:n Global Compact -aloitteesta;

17.  korostaa alueellisten yhteistyöpuitteiden – esimerkiksi Balin prosessin – merkitystä lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa, jotta voidaan pelastaa ihmishenkiä, murtaa ihmissalakuljettajien verkostoja ja hallinnoida muuttoliikettä ja pakolaisvirtoja; pitää myönteisenä Australian vahvaa sitoutumista YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun virastoon pakolaisten uudelleensijoittamiseksi ja sen maailmanlaajuisen humanitaarisen rahoituksen lisäämiseksi; kannustaa Australiaa myötävaikuttamaan jatkossakin myönteisen ratkaisun löytämiseen Papua-Uudessa-Guineassa ja Naurulla säilytettävien turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tilanteeseen;

18.  pitää myönteisenä kummankin osapuolen sitoutumista ihmisoikeuksien, demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltioperiaatteen suojeluun ja edistämiseen, myös monenvälisillä foorumeilla ja kolmansien osapuolten kanssa, puitesopimuksen mukaisesti; pitää myönteisenä Australian valintaa YK:n ihmisoikeusneuvostoon vuosiksi 2018–2020; panee merkille Australiassa vuonna 2008 käynnistetyn ”Closing the Gap” -strategian alkuperäiskansojen asemassa olevien puutteiden, kuten elinajanodotteen eron ja muiden eriarvoisuuksien, korjaamiseksi; korostaa, että strategiaa tukevat kummatkin osapuolet ja että pääministeri esittää Australian parlamentille vuotuisen kertomuksen saavutetusta kehityksestä; korostaa, että Australian hallitus tekee yhteistyötä osavaltioiden ja territorioiden sekä alkuperäiskansojen ja Torresinsalmen saarten asukkaiden kanssa ”Closing the Gap” -strategian uudistamiseksi;

19.  muistuttaa, että ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää tukea koko kansainväliseltä yhteisöltä; suhtautuu myönteisesti siihen, että Australia ratifioi Pariisin sopimuksen ja että puitesopimuksessa määrätään sitoumuksesta tehostaa yhteistyötä ja ulkopoliittisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi; panee merkille Australian tavoitteen vähentää päästöjä 26–28 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä, mikä vahvistettiin ilmastonmuutostoimia koskevassa vuoden 2017 uudelleentarkastelussa; korostaa, että kyseisessä uudelleentarkastelussa sitoudutaan edelleen auttamaan muita maita kahden- ja monenvälisten aloitteiden avulla; suhtautuu myönteisesti Australian meneillään oleviin toimiin taloudellisen tuen antamiseksi avustusohjelmien välityksellä Tyynenmeren alueelle ja heikossa asemassa oleville kehitysmaille, jotta ne voisivat kasvattaa talouttaan kestävällä tavalla ja vähentää päästöjä ja jotta niitä voidaan auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen; korostaa, että Australia toimii yhteispuheenjohtajana ja rahoittajana vihreässä ilmastorahastossa;

20.  muistuttaa, että Australia sekä EU ja sen jäsenvaltiot ovat tärkeitä toimijoita kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun alalla Tyynenmeren alueella; korostaa, että molemmat osapuolet keskittävät yhteistyönsä talouskasvun, hyvän hallintotavan ja ympäristön sietokyvyn kaltaisille aloille;

21.  muistuttaa olevansa huolestunut jännitteistä Etelä-Kiinan merellä; kannustaa molempia osapuolia edistämään jatkossakin merenkulun vakautta ja vapautta tällä tärkeällä kansainvälisellä vesiväylällä; panee tyytyväisenä merkille, että Australia kannattaa riitojen rauhanomaista ratkaisua kansainvälisen oikeuden pohjalta;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Australian hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 35, 31.1.2018, s. 136.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0419.
(3)EUVL L 149, 16.6.2015, s. 3.
(4)EYVL L 229, 17.8.1998, s. 1.
(5)EUVL L 359, 29.12.2012, s. 2.
(6)EUVL L 186, 14.7.2012, s. 4.
(7)EUVL L 26, 30.1.2010, s. 31.
(8)EYVL L 188, 22.7.1994, s. 18.
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0108.


Terrorismin ennaltaehkäisyä koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus ***
PDF 228kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (14494/2017 – C8-0450/2017 – 2017/0265(NLE))
P8_TA(2018)0110A8-0131/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14494/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0450/2017),

–  ottaa huomioon terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (14445/2017),

–  ottaa huomioon terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta 18. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS(2),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(3),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0131/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä yleissopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.

(1)EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.
(2)EUVL L 386, 29.12.2006, s. 89.
(3)EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.
(4)EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.


Terrorismin ennaltaehkäisyä koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (lisäpöytäkirja) ***
PDF 229kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (14498/2017 – C8-0451/2017 – 2017/0266(NLE))
P8_TA(2018)0111A8-0132/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14498/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0451/2017),

–  ottaa huomioon terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjan (14447/2017),

–  ottaa huomioon terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta 18. joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS(2),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(3),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0132/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä lisäpöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1)EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.
(2)EUVL L 386, 29.12.2006, s. 89.
(3)EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.
(4)EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.


Pakkaukset ja pakkausjätteet ***I
PDF 238kWORD 43k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta (COM(2015)0596 – C8-0385/2015 – 2015/0276(COD))
P8_TA(2018)0112A8-0029/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0596),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0385/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 23. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0029/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/852.)

(1)EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98.
(2)EUVL C 17, 18.1.2017, s. 46.
(3)Tämä kanta korvaa 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0072).


Romuajoneuvot, käytetyt paristot ja akut sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu ***I
PDF 238kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta (COM(2015)0593 – C8-0383/2015 – 2015/0272(COD))
P8_TA(2018)0113A8-0013/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0593),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0383/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 23. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0013/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/849.)

(1)EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98.
(2)EUVL C 17, 18.1.2017, s. 46.
(3)Tämä kanta korvaa 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0069).


Jätteet ***I
PDF 128kWORD 45k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (COM(2015)0595 – C8-0382/2015 – 2015/0275(COD))
P8_TA(2018)0114A8-0034/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0595),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0382/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin ja Itävallan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 23. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0034/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksen toisella ehdotuksella, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/851.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMAT

KOMISSION LAUSUMA KIERTOTALOUDEN TOIMINTAPOLIITTISESTA KEHYKSESTÄ

Komissio on sitoutunut varmistamaan kiertotaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman(4) täysimääräisen täytäntöönpanon. Seuratakseen edistymistä kohti kiertotaloutta komissio on hyväksynyt seurantakehyksen(5), joka perustuu olemassa oleviin resurssitehokkuuden ja raaka-aineiden tulostauluihin. Komissio kiinnittää huomiota myös tuotteiden ja organisaatioiden jalanjälki-indikaattoria koskevaan jatkuvaan työhönsä.

Kiertotaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman yhteydessä toteutettavat toimet edistävät myös kestävää kulutusta ja tuotantoa koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista kestävän kehityksen tavoitteen nro 12 yhteydessä. Tästä ovat esimerkkeinä muoveja koskeva strategia(6) ja äskettäin tarkistettu ehdotus kulutustavaroiden lakisääteisestä takuusta(7).

Unionin sääntelykehysten johdonmukaisuuden varmistamiseksi komissio on hyväksynyt äskettäin tiedonannon, jossa vahvistetaan vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi(8). Vuonna 2018 komissio tarkastelee vaihtoehtoja ja toimia EU:n tuotepolitiikan eri osa-alueiden yhdenmukaisempia politiikan kehyksiä varten sen perusteella, miten ne vaikuttavat kiertotalouteen. Näiden aloitteiden ja niiden jatkotoimien yhteydessä tarkastellaan myös sivutuotteiden käyttöä ja uudelleenkäyttöön valmistelua ja jätteen kierrätystä koskevan lainsäädännön vuorovaikutusta ja teollisuuden yhteistyötä.

Ekologista suunnittelua koskevan vuosien 2016–2019 työsuunnitelman(9) mukaisesti komissio vahvistaa lujan sitoumuksensa sen varmistamiseen, että ekologinen suunnittelu antaa aikaisempaa voimakkaamman panoksen kiertotalouteen esimerkiksi siten, että puututaan aikaisempaa järjestelmällisemmin materiaalitehokkuutta koskeviin aiheisiin, kuten kestävyyteen ja kierrätettävyyteen.

KOMISSION LAUSUMA YHTEISTYÖTALOUTTA KOSKEVISTA ALOITTEISTA

Kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman(10) mukaisesti komissio on käynnistänyt useita yhteistyötaloutta koskevia aloitteita. Kuten komissio ilmoitti tiedonannossaan ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma”(11) kesäkuussa 2016, komissio seuraa jatkossakin yhteistyötaloutta koskevia talouden ja sääntelyn kehityksiä, jotta voidaan kannustaa uusien ja innovatiivisten liiketoimintamallien kehittämiseen varmistaen samalla asianmukainen kuluttajasuoja ja sosiaalinen suojelu.

KOMISSION LAUSUMA MIKROMUOVEISTA

Komissio on äskettäin hyväksytyn muoveja kiertotaloudessa koskevan EU:n strategian(12) yhteydessä esitellyt yhdennetyn toimintatavan mikromuoveja, myös mikrohiukkasaineosia, koskevien huolenaiheiden käsittelemiseksi. Strategiassa keskitytään ennaltaehkäiseviin toimiin ja pyritään vähentämään mikromuovien irtoamista kaikista tärkeimmistä lähteistä – niin tuotteista, joihin niitä on lisätty tarkoituksella (kuten henkilökohtaisen hygienian tuotteista ja maaleista), kuin muiden tuotteiden (kuten oxo-hajoavien muovien, renkaiden, muovipellettien ja tekstiilien) tuotannosta tai käytöstä.

KOMISSION LAUSUMA JÄTTEITÄ KOSKEVIEN TIETOJEN RAPORTOINNISTA VUONNA 2020

Seuratakseen edistymistä kohti yhdyskuntajätteelle ja pakkausjätteelle asetettuja uusia tavoitteita ja asiaa koskevien uudelleentarkastelulausekkeiden vuoksi, jotta voidaan erityisesti asettaa tavoitteita elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiselle ja jäteöljyjen kierrätykselle, komissio korostaa lainsäätäjien saavuttaman yhteisymmärryksen merkitystä. Tämän mukaisesti jäsenvaltiot varmistavat, että jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY, pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY ja kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisten tietojen raportointi kattaa vuoden 2020.

(1)EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98.
(2)EUVL C 17, 18.1.2017, s. 46.
(3)Tämä kanta korvaa 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0070).
(4)COM(2015)0614.
(5)COM(2018)0029.
(6)COM(2018)0028.
(7)COM(2017)0637.
(8)COM(2018)0032.
(9)COM(2016)0773.
(10)COM(2015)0614.
(11)COM(2016)0356.
(12)COM(2018)0028.


Kaatopaikat ***I
PDF 238kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta (COM(2015)0594 – C8-0384/2015 – 2015/0274(COD))
P8_TA(2018)0115A8-0031/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2015)0594),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0384/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 15. kesäkuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 23. helmikuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8-0031/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/850.)

(1)EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98.
(2)EUVL C 17, 18.1.2017, s. 46.
(3)Tämä kanta korvaa 14. maaliskuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0071).


Ympäristöalan seurantaa koskevat menettelysäännöt ***I
PDF 234kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi neuvoston direktiivin 87/217/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013, neuvoston direktiivin 86/278/ETY ja neuvoston direktiivin 94/63/EY muuttamisesta ympäristöalan seurantaa koskevien menettelysääntöjen osalta sekä neuvoston direktiivin 91/692/ETY kumoamisesta (COM(2016)0789 – C8-0526/2016 – 2016/0394(COD))
P8_TA(2018)0116A8-0253/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0789),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0526/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 13. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0253/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/… antamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013 ja direktiivien 94/63/EY ja 2009/31/EY sekä neuvoston direktiivien 86/278/ETY ja 87/217/ETY muuttamisesta ympäristöraportointia koskevien menettelysääntöjen osalta sekä neuvoston direktiivin 91/692/ETY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/853.)

(1)EUVL C 173, 31.5.2017, s. 82.


Komission eettiset periaatteet ja erityisesti Euroopan komission pääsihteerin nimittäminen
PDF 172kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 komission eettisistä periaatteista ja erityisesti Euroopan komission pääsihteerin nimittämisestä (2018/2624(RSP))
P8_TA(2018)0117B8-0214/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2018 annetun komission lausuman komission eettisistä periaatteista ja erityisesti Euroopan komission pääsihteerin nimittämisestä,

–  ottaa huomioon komission 25. maaliskuuta 2018 antamat vastaukset talousarvion valvontavaliokunnan jäsenten esittämiin kirjallisiin kysymyksiin ja 27. maaliskuuta 2018 järjestetyssä kyseisen valiokunnan kuulemistilaisuudessa esittämiin kysymyksiin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja erityisesti niiden 4, 7 ja 29 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  pitää olennaisen tärkeänä, että Euroopan komissio perussopimusten valvojana toimii sääntöjen kirjaimen ja hengen mukaisesti;

B.  katsoo, että luottamusta Euroopan yhdentymishankkeeseen ja Euroopan unioniin voidaan ylläpitää vain, jos unionin toimielimet toimivat roolimalleina oikeusvaltioperiaatteen, avoimuuden ja hyvän hallintotavan aloilla ja niillä katsotaan olevan riittävä sisäinen valvontajärjestelmä, jotta ne voisivat reagoida asianmukaisesti, kun nämä perusperiaatteet ovat uhattuina;

C.  ottaa huomioon, että perussopimusten mukaan kaikki EU:n toimielimet ovat riippumattomia oman organisaationsa ja henkilöstöpolitiikkansa suhteen, myös silloin, kun ne valitsevat omat huippuvirkamiehensä ansioiden, kokemuksen ja luottamuksen perusteella henkilöstösääntöjen ja oman työjärjestyksensä mukaisesti;

D.  ottaa huomioon, että ulkoiseen hakuun asetettuihin paikkoihin valitaan lopulta usein sisäisiä hakijoita, jotka eivät täytä sisäisten sääntöjen mukaisen haun vaatimuksia, jolloin kierretään tavanomainen urakehitys;

E.  katsoo, että nimitykset pääsihteerin tehtävän kaltaisiin johtotehtäviin olisi tehtävä erillään muista nimityksistä, jotta vältettäisiin epäilyt läpinäkymättömistä sopimuspaketeista tai sisäpiiritietoihin perustuvista vaihtokaupoista;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies tekee parhaillaan tutkimusta kyseisestä nimittämismenettelystä, ja parlamentti on vakuuttunut, että oikeusasiamies tiedottaa komissiolle ja parlamentille näkemyksistään ja mahdollisesti havaitsemistaan hallinnollisista epäkohdista, jotka edellyttävät jatkotoimia;

G.  ottaa huomioon komission tunnustaneen, että sen nimitykseen liittyvässä viestinnässä on ollut puutteita ja että sen on lisättävä ponnistelujaan tällä alalla;

H.  toteaa, että henkilöstökomiteat, jotka on vaaleilla valittu edustamaan EU:n toimielinten henkilöstöä, ovat pyytäneet avoimia menettelyjä kaikille johtotehtäviä koskeville nimityksille;

1.  pitää valitettavana, että 21. helmikuuta 2018 tapahtunut Euroopan komission uuden pääsihteerin nimitys toteutettiin tavalla, joka aiheutti laajasti ärtymystä ja paheksuntaa yleisessä mielipiteessä sekä Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n virkamieskunnan keskuudessa; toteaa, että tämä menettely aiheuttaa maineriskin Euroopan komission lisäksi myös kaikille muille Euroopan unionin toimielimille; kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että tämä menettely ja siitä tiedottaminen tiedotusvälineille, parlamentille ja suurelle yleisölle ovat vaikuttaneet kielteisesti sen omaan maineeseen;

Tosiseikat

2.  panee merkille, että

   31. tammikuuta 2018 apulaispääsihteerin virka julkaistiin haettavaksi, ja hakemusten määräaika oli tavanomainen kymmenen työpäivää (eli 13. helmikuuta 2018);
   hakijoita oli vain kaksi, yksi mies ja yksi nainen, molemmat komission puheenjohtajan kabinetista; uusi pääsihteeri oli yksi virkaa hakeneista; toinen hakijoista haki virkaa 8. helmikuuta 2018, kävi läpi kokopäiväisen arviointikeskusvaiheen 12. helmikuuta 2018, peruutti hakemuksensa ennen neuvoa-antavan nimityskomitean haastattelua, joka oli tarkoitus pitää 20. helmikuuta 2018, ja hänet nimitettiin komission puheenjohtajan uudeksi kabinettipäälliköksi;
   uusi pääsihteeri kävi läpi henkilöstösääntöjen 29 artiklassa säädetyn menettelyn, johon kuului
   a) kokopäiväinen arviointikeskusvaihe (15. helmikuuta 2018);
   b) neuvoa-antavan nimityskomitean haastattelu (16. helmikuuta 2018), arvio ja lausunto (20. helmikuuta 2018);
   c) haastattelu budjetista ja henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen ja Euroopan komission puheenjohtajan kanssa (20. helmikuuta 2018);
   näistä haastatteluista ei laadittu pöytäkirjoja eikä niiden pituutta merkitty muistiin;
   kollegio nimitti yksimielisellä päätöksellä komission puheenjohtajan kabinettipäällikön apulaispääsihteeriksi 21. helmikuuta 2018;
   myöhemmin samassa kokouksessa silloinen pääsihteeri ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja lähettäneensä saman päivän aamuna puheenjohtajalle virallisen kirjeen, jossa hän kertoi aikovansa jäädä eläkkeelle 31. maaliskuuta 2018;
   Euroopan komission puheenjohtaja ja hänen kabinettipäällikkönsä olivat tienneet vuodesta 2015 lähtien, että silloinen pääsihteeri aikoi jäädä eläkkeelle pian maaliskuun 2018 jälkeen, ja että hän oli vahvistanut aikomuksensa vuoden 2018 alussa; puheenjohtaja ei kuitenkaan ollut julkistanut tätä tietoa, ettei olisi heikentänyt silloisen pääsihteerin arvovaltaa, mutta hän oli kertonut asiasta kabinettipäällikölleen;
   koska komission puheenjohtaja ei ollut onnistunut pyrkimyksissään saada pääsihteeriä jatkamaan virassaan, hänen olisi pitänyt vähintäänkin ilmoittaa budjetista ja henkilöstöstä vastaavalle komission jäsenelle vapautuvasta virasta, jotta tavanomaiset, parhaaseen käytäntöön perustuvat toimenpiteet viran täyttämiseksi olisi voitu käynnistää hyvissä ajoin;
   kollegio päätti puheenjohtajan ehdotuksesta ja yhteisymmärryksessä budjetista ja henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen kanssa ja ilman, että uuden pääsihteerin nimittäminen olisi otettu kokouksen esityslistalle, siirtää vasta valitun apulaispääsihteerin henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla Euroopan komission pääsihteerin virkaan (siirto ilman viran julkaisemista);

Uuden pääsihteerin urakehitys

3.  panee merkille, että

   uusi pääsihteeri tuli komissioon palkkaluokan AD6 virkamieheksi marraskuussa 2004 läpäistyään AD-kilpailun COM/A/10/01; hänet ylennettiin palkkaluokkaan AD7 vuonna 2007, AD8 vuonna 2009, AD9 vuonna 2011 ja AD10 vuonna 2013;
   10. helmikuuta 2010 lähtien, kun hän oli virkaurallaan yhä palkkaluokassa AD8, hänet siirrettiin päälliköksi varapuheenjohtaja Redingin kabinettiin, jossa hän työskenteli kabinettipäällikkönä palkkaluokassa AD14, johtajatasolla, silloin voimassa olleiden, kabinettien muodostamista koskevien sääntöjen (SEC(2010)0104) mukaisesti;
   uusi pääsihteeri otti henkilökohtaisista syistä myönnettävää virkavapaata 1. huhtikuuta 2014 – 31. toukokuuta 2014 toimiakseen PPE-ryhmän johtavan ehdokkaan kampanjapäällikkönä tämän pyrkiessä Euroopan komission puheenjohtajaksi;
   hänen palattuaan 1. kesäkuuta 2014 hänet nimitettiin palkkaluokan AD14 virkamiehenä pääneuvonantajaksi talouden ja rahoituksen pääosastoon;
   läpäistyään menestyksekkäästi valintamenettelyn uusi pääsihteeri nimitettiin pääneuvonantajaksi Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin 1. heinäkuuta 2014 alkaen; tämän nimityksen myötä hänestä tuli virkaurallaan palkkaluokan AD14 virkamies;
   1. heinäkuuta 2014 – 31. lokakuuta 2014 uusi pääsihteeri siirrettiin palkkaluokassa AD14 Euroopan komission vasta valitun puheenjohtajan siirtymävaiheen tiimin päälliköksi;
   1. marraskuuta 2014 hänet nimitettiin puheenjohtajan kabinettipäälliköksi palkkaluokassa AD15 vuodesta 2004 voimassa olleiden, kabinettien muodostamista koskevien sääntöjen mukaisesti (ks. päätökset SEC(2004)0185, SEC(2010)0104 ja C(2014)9002);
   1. tammikuuta 2017 hänet ylennettiin virkaurallaan (ei tilapäinen siirto) palkkaluokkaan AD15 johtavien virkamiesten 10. ylennyskierroksen yhteydessä, jolloin päätöksen teki komission jäsenten kollegio (PV(2017)2221); näin ollen ennen 21. helmikuuta 2018 pidettyä kokousta hän oli virkaurallaan komission virkamies palkkaluokassa AD15, pääneuvonantaja talouden ja rahoituksen pääosastossa;

4.  pyytää kiinnittämään huomiota uuden pääsihteerin erittäin nopeaan urakehitykseen, sillä hän oli edennyt palkkaluokasta AD6 palkkaluokkaan AD15 hieman yli 13 vuodessa, jolloin hän oli viettänyt kahdeksan vuotta eri kabineteissa (ensimmäisen kabinetin jälkeen hänet ylennettiin AD10:sta AD14:een ja toisen kabinetin jälkeen AD14:sta AD15:een);

Edellisten pääsihteereiden urakehitys

5.  korostaa, että komission mukaan kolme edellistä pääsihteeriä toimivat johtajana, pääjohtajana ja kabinettipäällikkönä ennen kuin heidät siirrettiin pääsihteerin tehtävään, kun taas uusi pääsihteeri ei ole toiminut missään johtotehtävissä komission yksiköissä; korostaa erityisesti, että 21. helmikuuta 2018 hän ei ollut virassa oleva apulaispääsihteeri ja oli toiminut alle 14 kuukautta AD15-peruspalkkaluokassa:

Nimitysmenettely

6.  toteaa, että komission mukaan uusi pääsihteeri siirrettiin yksikön edun mukaisesti henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla ja että virkaa ei julkaistu, koska viran ei katsottu olevan avoin; toteaa näin ollen, että yksikään virkamies ei voinut hakea sitä, koska menettely järjestettiin viran siirrolla eikä siirron varsinaisessa merkityksessä julkaisemalla avoin virka asianmukaisesti;

7.  toteaa, että komissio käytti samaa henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaista siirtomenettelyä kolmen edellisen pääsihteerin kohdalla (siirto viran kanssa eikä tavanomainen siirto); korostaa kuitenkin, ettei ketään edellisistä pääsihteereistä nimitetty peräkkäin apulaispääsihteeriksi ja pääsihteeriksi samassa kollegion kokouksessa; korostaa myös, että kaikkia kolmea edellistä pääsihteeriä ehdotettiin kollegiolle samassa kollegion kokouksessa, jossa heidän edeltäjänsä siirrettiin eri virkaan tai he ilmoittivat jäävänsä eläkkeelle;

8.  korostaa, että siirtämällä tapahtuvan nimityksen pani alulle Euroopan komission puheenjohtaja yhteisymmärryksessä budjetista ja henkilöstöstä vastaavan komission jäsenen kanssa ja kuultuaan ensimmäistä varapuheenjohtajaa (jota kuultiin ehdokkaan nimestä mutta ehdottomasti ei menettelystä);

9.  on tietoinen, ettei komission käytäntönä ole siirtää AD15-palkkaluokan johtajia pääjohtajan virkoihin, mutta toteaa, että komissio katsoo, että lain mukaan kollegio olisi voinut päättää siirtää pääneuvonantajan pääsihteerin virkaan;

10.  kummastelee, miksi komissio käytti erilaisia menettelyjä, joilla sama hakija nimitettiin apulaispääsihteeriksi ja pääsihteeriksi samassa kollegion kokouksessa;

Havainnot

11.  korostaa, että komission antamat vastaukset osoittavat, että puheenjohtaja ja hänen kabinettipäällikkönsä olivat olleet tietoisia vuodesta 2015 lähtien, että edellinen pääsihteeri aikoi jäädä eläkkeelle pian 1. maaliskuuta 2018 jälkeen ja että hän oli vahvistanut aikomuksensa vuoden 2018 alussa; korostaa, että koska tämä oli tiedossa, hänen seuraajansa olisi voitu nimittää henkilöstösäännöissä vahvistetuilla säännöllisellä nimittämismenettelyllä, joiden mukaan 1) kollegio päättää nimityksestä sen jälkeen, kun avoin virka on julkaistu ja henkilöstösääntöjen 29 artiklan mukainen valintamenettely toteutettu; 2) tai tehdään siirto yksikön edun mukaisesti henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla niinikään avoimen viran julkaiseminen jälkeen, jotta mahdollisesti kiinnostuneet virkamiehet voivat hakea kyseistä siirtoa;

12.  panee merkille komission näkökannan, että henkilöstösääntöjen mukaista viran julkaisua ei tarvitse ottaa huomioon erityisesti pääsihteerin viran osalta, koska se edellyttää erityistä kokemusta ja lisäksi puheenjohtajan ja komission jäsenten kollegion erityisen suurta luottamusta;

13.  korostaa, että kun valittiin henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukainen siirtomenettely siirtämällä vasta valittu apulaispääsihteeri virkoineen pääsihteeriksi, eläkkeelle jäävän edellisen pääsihteerin virkaa ei ollut tarpeen julkaista; toteaa kuitenkin, että vaikka samaa menettelyä käytettiin edellisten pääsihteereiden nimityksissä, kyseiset henkilöt olivat aiemmin toimineet pääjohtajina ja hoitaneet korkea-arvoisia johtotehtäviä ja talousarvioon liittyviä tehtäviä; korostaa kuitenkin, että tämä julkaisematta jättämisen perinne on saavuttanut rajansa, koska se ei vastaa nykyaikaisia avoimuusvaatimuksia, joita komission, Euroopan parlamentin ja muiden EU:n toimielinten on noudatettava;

14.  panee merkille komission laajalle levinneen käytännön täyttää virkoja sisäisillä siirroilla, jolloin siirtyy myös virka, ja että sitä käytetään myös johtotehtävien täyttämiseen; ottaa huomioon, että toimielimillä on tässä asiassa laaja harkintavalta mutta on huolissaan, että tämä voi heikentää yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta ja pätevimpien hakijoiden valintaa; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä täyttämään virkoja tällaisilla siirroilla vain siten, että henkilöstölle tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, ja suosimaan avoimia menettelyjä, joilla pyritään valitsemaan parhaat ja pätevimmät hakijat;

15.  korostaa, että pelkästään puheenjohtaja, budjetista ja henkilöstöstä vastaava komission jäsen, ensimmäinen varapuheenjohtaja ja entinen ja uusi pääsihteeri tiesivät ennen kollegion 21. helmikuuta 2018 pidettyä kokousta, että tehtäisiin ehdotus uuden pääsihteerin välittömästä nimittämisestä;

16.  toteaa, että tämä menettely ilmeisesti yllätti kaikki muut kollegion jäsenet eivätkä komission jäsenet voineet keskustella asiasta, koska uuden pääsihteerin nimitys ei ollut komission jäsenten kollegion kokouksen esityslistalla 21. helmikuuta 2018;

17.  on syvästi huolissaan, että tällainen tapa edetä uuden pääsihteerin nimityksessä voisi herättää epäilyjä apulaispääsihteerin nimitystä edeltäneestä menettelystä, koska sillä ei ehkä alun perinkään pyritty täyttämään kyseistä toimea vaan pikemminkin mahdollistamaan se, että kyseinen virka voitaisiin siirtää pääsihteerin virkaan henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla ilman viran julkaisemista; katsoo, että vaikka tällainen tapa toimia saattaa täyttää puhtaasti muodolliset vaatimukset, se on kuitenkin henkilöstösääntöjen hengen vastaista ja estää sen, että muut kelpoisuusvaatimukset täyttävät henkilöstön jäsenet voisivat kilpailla siitä;

Päätelmät

18.  on pettynyt siihen, että yksikään komission jäsen ei näytä kyseenalaistaneen tätä yllätysnimitystä, ei vaatinut nimityspäätöksen lykkäystä tai pyytänyt periaatekeskustelua komission tulevan pääsihteerin tehtävästä ja siitä, miten kyseinen tehtävä ymmärretään, ja toteaa, ettei tämä aihe ollut esityslistalla;

19.  muistuttaa, että unionin toimielinten pääjohtajat vastaavat sadoista henkilöstön jäsenistä ja tulojen ja menojen hyväksyjinä huomattavien talousarvioiden täytäntöönpanosta ja heillä on myös velvollisuus allekirjoittaa kunkin varainhoitovuoden lopussa tarkastuslausuma vuotuisessa toimintakertomuksessaan; kyseenalaistaa näin ollen komission väitteen siitä, että puheenjohtajan kabinetin päällikön tehtävän voitaisiin katsoa vastaavan pääjohtajan tehtävää johto- ja talousarviovastuun osalta ilman, että kyseinen henkilö komission aiempien pääsihteerien tapaan olisi ollut sellaisessa asemassa; huomauttaa, että puheenjohtajan sisäinen tiedonanto komissiolle, joka on 1. marraskuuta 2014 alkaen määrännyt komission jäsenten kabinettien ja tiedotusyksikön kokoonpanosta, ei korvaa tai muuta henkilöstösääntöjä;

20.  toteaa, että pääsihteerin kaksivaiheinen nimittäminen voitaisiin nähdä vallankaappauksen kaltaisena toimena, jossa lain rajoja venytettiin ja mahdollisesti jopa venytettiin liikaa;

21.  korostaa, että parlamentti ei kykene oikeudellisen yksikkönsä selvityksen mukaisesti toteamaan, että kyseessä olisi ollut ”vakava ja kiireellinen tilanne”, jolla voitaisiin perustella henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaista siirtämismenettelyä ilman, että virka julkistetaan haettavaksi;

Vaadittu toimi

22.  on tietoinen, että myönteisen hallinnollisen toimen peruuttaminen ei yleensä ole lainsäädännöllisten rajoitteiden vuoksi mahdollista, mutta pyytää kuitenkin komissiota arvioimaan uudelleen uuden pääsihteerin nimitysmenettelyn, jotta muille mahdollisille eurooppalaisen julkishallinnon ehdokkaille annetaan mahdollisuus hakea virkaa ja siten mahdollistetaan suurempi ehdokasvalikoima samasta tehtäväryhmästä ja palkkaluokasta; kehottaa komissiota noudattamaan jatkossa avoimia ja läpinäkyviä hakumenettelyitä;

23.  huomauttaa, että erinomaisen ja riippumattoman, uskollisen ja motivoituneen EU:n virkamieskunnan säilyttämiseksi on henkilöstösääntöjä sovellettava kirjaimellisesti; korostaa, että tämä edellyttää erityisesti, että henkilöstösääntöjen 4, 7 ja 29 artiklaa on noudatettava täysimääräisesti siten, että kaikista ”toimielimessä avoimena olevista viroista on ilmoitettava kyseisen toimielimen henkilöstölle heti, kun nimittävä viranomainen on päättänyt, että kyseinen virka täytetään” ja että tätä avoimuusvelvoitetta on noudatettava henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaisiin toisiin tehtäviin siirtämisiin lukuun ottamatta erittäin poikkeuksellisia ja asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, kuten unionin tuomioistuin on todennut;

24.  muistuttaa, että ainoastaan julkaisemalla avoimet virat asianmukaisesti on mahdollista taata laaja sukupuolijakaumaltaan tasapainoinen valikoima kaikkein pätevimpiä ehdokkaita, jolloin voidaan tosiasioista tietoisina tehdä optimaalisia nimityspäätöksiä; korostaa, että kaikissa unionin toimielimissä ja elimissä on vältettävä julkaisumenettelyjä, joiden ainoana tarkoituksena on täyttää virallinen julkaisuvaatimus;

25.  suosittaa, että komission jäsenten kollegion päätöksentekoprosesseja ja -menettelyjä on tehostettava, jotta vältetään kaikenlaisten summittaisten nimitysten ja muiden tärkeiden päätösten teko läpihuutomenettelyllä, ja että tästä syystä on välttämätöntä sisällyttää esityslistaluonnokseen kaikki tällaiset aiheet;

26.  kehottaa tässä yhteydessä kaikkia Euroopan unionin toimielimiä ja elimiä tekemään lopun tällaisista tiettyjä henkilöitä suosivista siirroista, jotka ovat vaarassa vahingoittaa menettelyjä ja siten EU:n uskottavuutta; korostaa, että poliittinen vaikuttaminen ei saa haitata henkilöstösääntöjen soveltamista; katsoo, että kaikki avoimet virat olisi julkaistava avoimuuden, rehellisyyden ja yhtäläisten mahdollisuuksien nimissä; korostaa, että mikäli toimielimet kuitenkin päättävät poiketa tästä periaatteesta, niillä olisi oltava vain erittäin suppeat mahdollisuudet toimia näin Euroopan unionin tuomioistuimen asettaman oikeuskäytännön mukaisesti;

27.  ehdottaa, että parlamentin ylempää johtoa valitsevissa valintalautakunnissa olisi oltava mukana henkilöstöä edustavien elinten virkamiehiä;

28.  kehottaa komissiota ja kaikkia muita EU:n toimielimiä, joita asia koskee, perumaan kaikki päätökset, joissa ne katsovat että puheenjohtajan kabinettipäällikön tehtävä vastaa pääjohtajan tehtävää ja komission jäsenen kabinettipäällikön tehtävä vastaa johtajan tehtävää; pyytää komissiota myös varmistamaan, että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä tehtävän seuraavan henkilöstösääntöjen tarkistamisen yhteydessä tarjotaan arvokkaita uravaihtoehtoja sekä perinteistä urapolkua kulkeneille virkamiehille että kabinettien jäsenille:

   7 artiklan osalta selventämällä virkamiehen toisiin tehtäviin siirtämistä koskevaa menettelyä, jota on käsitelty ainoastaan oikeuskäytännössä,
   sisällyttämällä sääntöihin asiaa koskevat sisäiset säännöt kabinettien jäsenille ja
   vahvistamalla pääsihteerin nimittämistä koskevat täysin avoimet menettelyt;

29.  kehottaa komissiota tarkistamaan ennen vuoden 2018 loppua ylemmän johdon nimittämistä koskevan hallinnollisen menettelynsä, jotta voidaan varmistaa parhaiden ehdokkaiden valinta siten, että noudatetaan suurinta mahdollista avoimuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, jolloin se voi toimia esimerkkinä muille unionin toimielimille;

30.  toteaa, että komission työjärjestyksen 17 artiklassa annetaan erityistä johtotehtäviä koskevaa vastuuta pääsihteerille, jolla olisi oltava laaja johtamiskokemus ja jonka olisi nautittava puheenjohtajan luottamusta; pitää tarpeellisena saattaa kyseiset säännöt ajan tasalle ja selventää niitä, jotta taataan pääsihteerin neutraali rooli (puolue-)poliittisessa ympäristössä; odottaa saavansa tiedon kyseisestä ajan tasalle saattamisesta syyskuuhun 2018 mennessä;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman kaikille unionin toimielimille.


YK:n turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä ja pakolaisia koskevissa Global Compact - aloitteissa aikaansaatu edistys
PDF 266kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevissa YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä (2018/2642(RSP))
P8_TA(2018)0118B8-0184/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman ja erityisesti kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan ILOn yleissopimuksen nro C189/2011,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 hyväksytyn YK:n yleiskokouksen päätöslausuman A/RES/71/1 ”New Yorkin julkilausuma pakolaisista ja muuttajista”(1),

–  ottaa huomioon New Yorkin julkilausuman ”Kokonaisvaltainen kehys pakolaisten tilanteeseen reagoimiseksi” liitteen I,

–  ottaa huomioon New Yorkin julkilausuman “Kohti globaalia sopimusta turvallisesta, hallitusta ja laillisesta muuttoliikkeestä” liitteen II,

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 annetut EU:n suuntaviivat lasten oikeuksien edistämiseksi ja 12. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (COM(2017)0211),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2017 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/71/280 turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevaa Global Compact -aloitetta koskevien hallitusten välisten neuvotteluiden menettelyistä(2),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin aiheesta ”Maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportti, jonka aiheena on Agenda 2035 ihmisten liikkuvuuden edistämiseksi”(3),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 julkaistun YK:n pakolaisjärjestön asiakirjan “Towards a global compact on refugees: a roadmap”(4),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2018 annetun YK:n pääsihteerin António Guterresin raportin ”Making Migration Work for All”(5),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2018 julkaistun YK:n pakolaisjärjestön pakolaisia koskevan Global Compact -aloitteen alustavan luonnoksen(6),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2018 julkaistun turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen alustavan luonnoksen(7) ja 5. maaliskuuta 2018 julkaistun alustavan luonnoksen seuraavan version(8),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2017 järjestetyssä EU:n ja Afrikan unionin viidennessä huippukokouksessa annetun Abidjanin julkilausuman,

–  ottaa huomioon YK:n huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn kestävää kehitystä koskevan päätöslauselman A/RES/70/1(9) ”Transforming Our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

–  ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskevan YK:n yleissopimuksen, joka on hyväksytty 18. joulukuuta 1990 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla A/RES/45/158(10),

–  ottaa huomioon kaikkien muuttajien ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua käsittelevän komitean sekä lapsen oikeuksien komitean yhteisen yleisen huomautuksen lasten ihmisoikeuksista kansainvälisen muuttoliikkeen yhteydessä,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”(11),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa(12),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman selviytymiskyvystä EU:n ulkoisten toimien strategisena prioriteettina(13),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman pakolais- ja muuttovirtojen käsittelystä: EU:n ulkoisten toimien merkitys(14) sekä 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen(15),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 12. lokakuuta 2017 hyväksymän mietinnön (A8-0316/2017) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin uudelleensijoittamiskehyksen käyttöönotosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 516/2014 muuttamisesta ja ottaa huomioon, että EU:n on uudelleensijoitettava vähintään 20 prosenttia vuotuisten ennusteiden mukaisista maailmanlaajuisista uudelleensijoittamistarpeista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 13.2 artiklan mukaan jokainen on vapaa lähtemään mistä tahansa maasta, myös omastaan, sekä palaamaan omaan maahansa; toteaa, että YK:n ihmisoikeuskomitea selvensi vuonna 1999 annetussa yleiskommentissaan nro 273 (8 kohta), että tätä oikeutta ei voida sitoa mihinkään erityiseen tarkoitukseen tai ajanjaksoon, jonka henkilö haluaa viettää maansa ulkopuolella;

B.  ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen New Yorkissa 19. syyskuuta 2016 isännöimässä pakolais- ja siirtolaisasioita käsittelevässä huippukokouksessa YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti New Yorkin julkilausuman pakolaisista ja muuttajista, jonka pohjalta käynnistettiin kaksi erillistä ja toisistaan riippumatonta – vaikkakin sisällöltään yhteenliittyvää – prosessia, jotta vuonna 2018 voidaan hyväksyä pakolaisia koskeva Global Compact -aloite sekä turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskeva Global Compact -aloite, joka allekirjoitetaan Marokon kokouksessa joulukuussa 2018;

C.  ottaa huomioon, että New Yorkin julkilausumassa esitetään pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskeva kokonaisvaltainen kehys (liite I), joka perustuu kansainvälisen vastuunjaon periaatteeseen ja YK:n jäsenvaltioiden päättäväisyyteen puuttua pakkomuuton perimmäisiin syihin; toteaa, että kyseisessä kehyksessä esitetään erityistoimia vastaanottaviin maihin kohdistuvan paineen helpottamiseksi, pakolaisten omaehtoisen selviytymisen parantamiseksi, kolmansia maita koskevien ratkaisujen lisäämiseksi ja lähtömaiden olojen parantamisen tukemiseksi, jotta turvallinen ja ihmisarvoinen paluu olisi mahdollinen;

D.  toteaa, että pakolaisasiain päävaltuutettua on pyydetty järjestämään kuulemisia pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevaa kokonaisvaltaista kehystä täydentävistä toimintaohjelmista ja ehdottamaan pakolaisia koskeva Global Compact -aloite yleiskokoukselle toimitettavassa vuosikertomuksessaan 2018;

E.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuivat valmistelevaan prosessiin ja keskusteluihin, joiden pohjalta esitettiin alustavat luonnokset; ottaa huomioon, että kun aloitetaan prosessin kriittisempi vaihe, ja koska Yhdysvallat päätti lähteä neuvotteluista, on käynyt entistä tärkeämmäksi, että EU ja sen jäsenvaltiot omaksuvat johtavan roolin vahvan, ihmiskeskeisen ja ihmisoikeuksiin perustuvan tekstin varmistamiseksi;

F.  ottaa huomioon, että muuttoliike on monimutkainen inhimillinen ilmiö; toteaa, että vaikka pakolaiset on tarkkaan määritelty ja suojattu kansainvälisessä oikeudessa ihmisinä, jotka oleskelevat lähtömaansa ulkopuolella, koska pelkäävät vainoa, konflikteja, väkivaltaa tai muita olosuhteita, ja jotka sen vuoksi tarvitsevat kansainvälistä suojelua, ihmisoikeudet kuuluvat sekä pakolaisille että muuttajille, jotka ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa ja kohtaavat enemmän väkivaltaa ja hyväksikäyttöä muuttoliikeprosessin aikana; toteaa, että pakolaisia koskevan Global Compact -aloite sekä turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskeva Global Compact -aloite ovat toisiaan täydentäviä prosesseja, joiden täytäntöönpano edellyttää yhteisiä toimia;

G.  toteaa, että ihmisten liikkuvuus ja muuttoliike ovat laajeneva ilmiö ja että eri puolilla maailmaa on noin 258 miljoonaa kansainvälistä muuttajaa; ottaa huomioon, että muuttajien osuus maailman väestöstä on kasvanut 2,8 prosentista vuonna 2000 3,4 prosenttiin vuonna 2017; toteaa, että 48 prosenttia muuttajista on naisia; ottaa huomioon, että useimmat muuttajat matkustavat turvallisella ja hallitulla tavalla; ottaa huomioon, että 85 prosenttia muuttoliikkeestä tapahtuu samalla kehitystasolla olevien maiden välillä; toteaa, että vuonna 2017 Euroopasta lähti toiseksi suurin lukumäärä kansainvälisiä muuttajia (61 miljoonaa)(16);

H.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun tietojen mukaan vuoden 2015 lopussa oli noin 65 miljoonaa pakkosiirrettyä ihmistä, joista 12 miljoonaa oli syyrialaisia; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan vuosina 2012–2015 noin 9 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan, mikä on vakava haaste maailmanlaajuiselle humanitaarisen avun järjestelmälle; ottaa huomioon, että kehitysmaat tai -alueet, joista suurin osa on Afrikan mantereella, ottavat vastaan 84 prosenttia maailman pakolaisista ja 99 prosenttia maan sisäisesti siirtymään joutuneista henkilöistä, kun Euroopan maat Turkkia lukuun ottamatta ottavat vastaan vain 10 prosenttia pakolaisista; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön vuoden 2018 maailmanlaajuisten uudelleensijoittamistarpeiden mukaan lähes 1,2 miljoonan ihmisen arvellaan tarvitsevan uudelleensijoittamista; ottaa huomioon, että vuodesta 2000 lähtien maailmassa on kuollut 46 000 muuttajaa ja pakolaista etsiessään turvaa ja ihmisarvoista elämää, mukaan lukien arviolta vähintään 14 500 kuolemantapausta keskisellä Välimerellä vuodesta 2014 lähtien(17);

I.  ottaa huomioon, että Eurooppa on ollut historiallisesti muuttoliikkeen kohde- ja lähtöalue; ottaa huomioon, että myös eurooppalaiset ovat lähteneet ulkomaille taloudellisten vaikeuksien, konfliktien tai poliittisen vainon vuoksi; ottaa huomioon, että nykyisen talous- ja finanssikriisin vuoksi suuri määrä eurooppalaisia on muuttanut ulkomaille, myös eteläisen pallonpuoliskon kehittyviin talouksiin;

J.  ottaa huomioon, että monet muuttajalapset kokevat väkivaltaa, väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöä; ottaa huomioon, että yli 100 maan tiedetään pitävän lapsia säilössä muuttoliikkeeseen liittyvistä syistä(18); toteaa, että pakolaislapset jäävät viisi kertaa todennäköisemmin vaille koulutusta kuin muut lapset ja alle neljäsosa pakolaisnuorista saa keskiasteen koulutusta;

K.  ottaa huomioon, että siirtotyöläiset joutuvat usein syrjinnän, hyväksikäytön ja ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi; ottaa huomioon, että 23 prosenttia maailman 24,9 miljoonasta pakkotyössä olevasta ihmisestä on kansainvälisiä muuttajia;

L.   toteaa kokemuksen osoittaneen, että muuttajat antavat myönteisen panoksen maahan, jossa he asuvat, sekä kotimaahansa; ottaa huomioon, että maahanmuuttajat myötävaikuttavat asuinmaidensa talouksiin maksamalla veroja ja käyttämällä noin 85 prosenttia tuloistaan näissä maissa; ottaa huomioon, että vuonna 2017 maailmanlaajuisesti arviolta 596 miljardia Yhdysvaltain dollaria siirrettiin rahalähetyksinä ja 450 miljardia dollaria siirrettiin kehitysmaihin, mikä on jopa kolme kertaa enemmän kuin virallisen kehitysavun kokonaismäärä;

1.  tukee voimakkaasti pakolaisista ja muuttajista annetun New Yorkin julkilausuman tavoitteita ja siihen liittyvää prosessia globaalin hallintajärjestelmän kehittämiseksi sekä kansainvälisen muuttoliikkeen, ihmisten liikkuvuuden, laajojen pakolaismäärien ja pitkittyneiden pakolaistilanteiden koordinoinnin parantamiseksi sekä sellaisten kestävien ratkaisujen ja toimintatapojen käyttöön ottamista, joilla tuodaan selvästi esiin pakolaisten ja muuttajien oikeuksien suojelun merkitys;

2.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan yhteistä EU:n kantaa ja puolustamaan aktiivisesti ja edistämään neuvotteluja, jotka käsittelevät turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä ja pakolaisia koskevaa YK:n Global Compact -aloitetta, joka on hyvin tärkeä;

3.  on vakuuttunut, että merkittävien keskinäisten riippuvuuksien maailmassa paras tapa vastata tehokkaasti ihmisten liikkuvuuteen liittyviin haasteisiin on koko kansainvälisen yhteisön yhteistyö; suhtautuu siksi myönteisesti turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevaa Global Compact -aloitetta koskevien hallitusten välisten neuvotteluiden aloittamiseen sekä siihen, että alustavien luonnosten pohjalta on käynnistetty pakolaisia koskevaa Global Compact -aloitetta koskevat viralliset kuulemiset, jotka on tarkoitus saada valmiiksi heinäkuuhun 2018 mennessä;

4.  kehottaa Euroopan unionia, erityisesti sen ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota käyttämään kaikkea diplomaattista arvovaltaansa ja EU:n edustustoja New Yorkissa ja Genevessä sekä muissa keskeisissä maissa, varsinkin kehitysmaissa, joiden tosiasiallinen osallistuminen prosessiin on ratkaisevan tärkeää, sillä ne ovat lähtö- ja kauttakulkumaiden lisäksi myös kohdemaita; toteaa, että EU:n on edistettävä niiden osallistumista prosessin onnistumisen varmistamiseksi;

5.  korostaa, että keskeisissä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetaan kaikkien ihmisten oikeudet, mukaan lukien muuttajat ja pakolaiset heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta, ja velvoitetaan valtioita noudattamaan niitä, myös palauttamiskiellon perusperiaatetta; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, jotka tarvitsevat erityistä lääketieteellistä tai psykologista tukea, mukaan lukien fyysisen, ennakkoluuloon perustuvan, seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan väkivallan tai kidutuksen uhrit; kannattaa tähän liittyvien konkreettisten toimien sisällyttämistä Global Compact -aloitteisiin; muistuttaa lisäksi, että haavoittuvuudet johtuvat lähtö-, kauttakulku-, vastaanotto- tai kohdemaan olosuhteista ja ovat seurausta paitsi henkilön identiteetistä myös poliittisista valinnoista, eriarvoisuudesta sekä rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta dynamiikasta;

6.  muistuttaa, että Agenda 2030:n sisältämissä kestävän kehityksen tavoitteissa todetaan, että suunnitelluilla ja hyvin hallituilla muuttoliikepolitiikoilla voidaan auttaa saavuttamaan kestävää kehitystä ja osallistavaa kasvua sekä vähentää eriarvoisuutta valtioiden sisällä ja niiden välillä; vaatii kiinnittämään asianmukaista huomiota kestävän kehityksen tavoitteiden ja Global Compact -aloitteiden näkökohtiin, jotka koskevat muuttoliikettä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita täyttämään sitoumuksensa lapsiin liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja panemaan täytäntöön 6. maaliskuuta 2017 annetut EU:n suuntaviivat lasten oikeuksien edistämiseksi;

7.  kehottaa YK:n jäsenvaltioita tekemään erillisen sitoumuksen sukupuolten tasa-arvon edistämisestä sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisesta keskeisenä osana Global Compact -aloitetta kestävän kehityksen tavoitteen 5 mukaisesti; muistuttaa lisäksi, että muuttoliike voi nopeuttaa naisten voimaannuttamista ja tasa-arvoa, kun otetaan huomioon, että 48 prosenttia muuttajista on naisia ja heistä kaksi kolmasosaa käy töissä;

8.  kehottaa YK:n jäsenvaltioita tekemään erillisen sitoumuksen lasten suojelemisen varmistamisesta muuttoliikkeen yhteydessä; korostaa, että kaikki lapset, riippumatta heidän muuttaja- tai pakolaisasemastaan, ovat ennen kaikkia lapsia, joilla on oikeus nauttia kaikista oikeuksista, jotka on kirjattu YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista, ja että heidän etunsa on otettava ensisijaisesti huomioon kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa; katsoo, että Global Compact -aloitteet ovat mahdollisuus vahvistaa muuttoliikkeestä ja pakkosiirroista kärsivien lasten suojelua koskevia vaatimuksia; on tyytyväinen siihen, että alustava luonnos sisältää selkeitä sitoumuksia erityisistä kiireellisistä kysymyksistä, kuten kehotus lopettaa lasten säilöönotot, kadonneita muuttajia koskevan toiminnan tehostaminen, perheenyhdistämisen ja muiden sääntöjenmukaisten keinojen vahva tukeminen, lasten valtiottomiksi jäämisen estäminen sekä pakolais- ja turvapaikanhakijalasten sisällyttäminen kansallisiin lastensuojelu-, koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannattamaan voimakkaasti näitä ehdotuksia, jotta voidaan varmistaa niiden jääminen lopulliseen tekstiin, joka hyväksytään joulukuussa;

9.  painottaa, että olisi edelleenkin keskityttävä siihen, että puututaan laittoman muuttoliikkeen ja pakkosiirtojen erilaisiin syihin (konflikti, vaino, etninen puhdistus, yleinen väkivalta tai muut tekijät, kuten äärimmäinen köyhyys, ilmastonmuutos tai luonnonkatastrofit);

10.  pitää valitettavana jatkuvaa ja laajalle levinnyttä valtiottomuuden ilmiötä, joka aiheuttaa vakavia ihmisoikeushaasteita; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tätä asiaa käsitellään asianmukaisesti meneillään olevissa, Global Compact -aloitteita koskevissa neuvotteluissa;

11.  korostaa, että kuulemisten ja neuvottelujen on oltava avoimia ja osallistavia ja niihin on otettava mukaan kaikki sidosryhmät, paikallis- ja alueviranomaiset, instituutiot, kansalaisyhteiskunta, mukaan lukien maahanmuuttajajärjestöt, niin paljon kuin mahdollista, neuvottelujen hallitustenvälisestä luonteesta huolimatta; korostaa tarvetta hyödyntää parlamenttien asemaa Global Compact -aloitteiden hyväksymiseen johtavan prosessin loppuvaiheessa ja muistuttaa erityisesti tarpeesta vahvistaa EU:n kannan parlamentaarista ulottuvuutta;

12.  katsoo, että olisi kehitettävä koordinointimekanismi, jotta varmistetaan näiden aloitteiden välinen täydentävyys ja johdonmukaisuus molempia koskevissa kysymyksissä;

13.  pitää erittäin tärkeänä, että kerätään ja seurataan muuttoliikettä ja pakolaisia koskevia eriteltyjä tietoja, joihin olisi liitettävä muuttajia koskevia indikaattoreita – jotka ovat erittäin tärkeitä päätöksenteon kannalta – ja jotka perustuvat realistisiin tietoihin eivätkä myytteihin tai vääriin käsityksiin, samalla kun varmistetaan perusoikeudet, myös oikeus yksityisyyteen, ja tietosuojanormit sekä estetään rekisteröityjen joutuminen vakavien ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi;

14.  korostaa tarvetta vahvistaa molempien Global Compact -aloitteiden täytäntöönpanon seurantaa lähitulevaisuudessa, erityisesti niiden ei-sitovan luonteen vuoksi, jotta vältetään asiaankuuluvien valtioiden ”à la carte” -järjestelyt; katsoo siksi, että tarvitaan tiivistä seurantaa, jota varten on tarpeen vaatiessa perustettava vertailuarvoja ja indikaattoreita; korostaa tarvetta varmistaa, että YK:lle ja sen asiaankuuluville virastoille annetaan tarvittavat resurssit sellaisten tehtävien suorittamiseksi, jotka valtiot päättävät siirtää niille Global Compact -aloitteiden täytäntöönpanon ja seurannan osalta;

15.  on tietoinen, että maahanmuuton hallinta edellyttää suuria investointeja, riittäviä resursseja sekä joustavia ja avoimia välineitä ja että lähivuosina tarvitaan hyvin suunniteltuja, joustavia ja yksinkertaistettuja välineitä muuttoliikkeen haasteiden ratkaisemiseksi; kehottaa EU:n rahoitusvälineitä ottamaan suuremman roolin Global Compact aloitteiden täytäntöönpanossa; katsoo, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällyttävä rahoituksellista johdonmukaisuutta ja että muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan sekä Global Compact aloitteista johtuvien toimien pitkän aikavälin budjettitukea olisi tarkistettava; katsoo, että kehitysyhteistyön määrärahat on edelleen keskitettävä kestävään köyhyyden poistamiseen;

Pakolaisia koskeva Global Compact -aloite

16.  suhtautuu myönteisesti pakolaisia koskevaan aloitteeseen ja sen ihmisoikeuksia korostavaan ja ihmiskeskeiseen lähestymistapaan; on tyytyväinen YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun työhön ja sitoutumiseen toimeksiantonsa kaikkein kattavimpaan täytäntöönpanoon; kehottaa kaikkia maita sitoutumaan tasapuolisempaan vastuunjakoon pakolaisten vastaanottamisessa ja tukemisessa maailmanlaajuisesti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tunnustamaan oman osansa vastuusta ja huolehtimaan siitä; kehottaa hyväksymään maailmanlaajuisen vastuunjakomekanismin, jolla tuetaan ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ehdotetuille Global Compact -aloitteille;

17.  korostaa tarvetta varmistaa vahva ja kestävä apu kehitysmaille, jotka vastaanottavat suuria määriä pakolaisia, ja varmistaa, että pakolaisille tarjotaan kestäviä ratkaisuja, myös siten, että heistä tulee omavaraisia ja he kotoutuvat niihin yhteisöihin, joissa he elävät; muistuttaa, että Global Compact -aloite tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden vahvistaa humanitaarisen avun ja kehityspolitiikan välisiä yhteyksiä sekä parantaa pakolaisten suojelun, heitä koskevien ratkaisujen löytämisen, kattavien toimien suunnittelun ja kaikkien sidosryhmien kokoamisen vaikuttavuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä;

18.  korostaa tarvetta ottaa pakolaiset mukaan aktiivisena sidosryhmänä Global Compact ‑aloitteiden ja pakolaistilanteita koskevien muiden kansainvälisten toimien muotoiluun;

19.  katsoo, että humanitaarista avunantoa ei saa kriminalisoida; kehottaa lisäämään etsintä- ja pelastusvalmiuksia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja pyytää kaikkia valtioita ottamaan käyttöön suurempia valmiuksia sekä tunnustamaan yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen antaman tuen merellä ja maalla tehtävissä pelastusoperaatioissa;

20.  kehottaa kehittämään kestäviä uudelleensijoittamisratkaisuja ja vahvistamaan niitä neuvoteltavassa Global Compact -aloitteessa, sillä se on keskeinen tekijä tasapuolisessa vastuunjaossa, ja toteaa, että siihen tarvitaan erityisiä koordinoituja sitoumuksia, joilla perustetaan tai lisätään uudelleensijoittamisohjelmien laajuutta, kokoa ja laatua, jotta voidaan täyttää YK:n pakolaisjärjestön yksilöimät vuotuiset maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet; kehottaa erityisesti EU:n jäsenvaltioita tekemään osansa ja vahvistamaan sitoumustaan tähän asiaan;

21.  painottaa, että oikeutta perheenyhdistämiseen on kunnioitettava kaikilta osin ja vaatii kehittämään pakolaisille uudelleensijoittamisen lisäksi turvallisia ja laillisia väyliä, muun muassa humanitaarisia käytäviä, humanitaarisia kansainvälisiä viisumeita, alueellisia uudelleensijoittamisjärjestelyjä ja muita täydentäviä laillisia väyliä (kuten yksityisiä tukijärjestelyjä, opiskeluviisumeja, pakolaisten apurahajärjestelmiä ja joustavia viisumijärjestelyjä), jotta pakolaisten vastaanotto-olosuhteet kohteissa ovat asianmukaiset ja ihmisarvoiset;

22.  kehottaa kaikkia maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan (Geneven yleissopimus) ja noudattamaan niitä;

23.  pitää erittäin tarpeellisena hyödyntää tätä tilaisuutta, jotta kansainväliseen pakolaisten tilanteeseen reagoimiseen voidaan kehittää uudistettu ja horisontaalinen sukupuolinäkökulma, jossa otetaan huomioon naisten erityiset suojelutarpeet, myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta, ja jolla edistetään naisten kykyjä ja taitoja kaikkien yhteiskuntien jälleenrakennuksessa ja kestävyyden parantamisessa, ja siten torjutaan mielikuvaa naisista vain uhreina; katsoo siksi, että naisten olisi osallistuttava yhteiskuntaan täysimääräisesti, lapsuudesta lähtien, ja tyttöjen olisi päästävä kouluun, myös hätä- ja konfliktialueilla, naisten ääntä olisi kuultava ja heidän tarpeensa ja realiteettinsa olisi otettava huomioon, heidän olisi osallistuttava pakolaiskriisiä koskevien politiikkojen ja ratkaisujen suunnitteluun, jotta niistä voidaan tehdä kestävämpiä, reagoivampia ja tehokkaampia;

Turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskeva Global Compact -aloite

24.  painottaa, että turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen olisi oltava ihmiskeskeinen ja ihmisoikeuksiin perustuva ja siinä olisi tarjottava pitkän aikavälin kestäviä ja kattavia toimenpiteitä, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia ja jotka perustuvat kumppanuuden periaatteeseen ja lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden väliseen vahvistettuun yhteystyöhön;

25.  katsoo, että Global Compact -aloite tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden asettaa kehityksen ja muuttoliikkeen välinen yhteys maailmanlaajuiseen poliittiseen toimintaohjelmaan; uskoo vahvasti, että kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat kokonaisvaltaisen ja kattavan kehyksen muuttoliikkeen ja kehityksen välisen yhteyden juurruttamiseksi;

26.  muistuttaa, että YK:n pääsihteerin raportissa ”Making Migration Work for All” korostetaan, että on olemassa selvää näyttöä siitä, että todellisista haasteista huolimatta muuttoliike hyödyttää sekä muuttajia että vastaanottavia yhteisöjä taloudellisesti ja sosiaalisesti ja että se voi olla talouskasvun ja innovoinnin moottori; tukee voimakkaasti muuttoliikettä koskevan myönteisen sanoman välittämisen jatkamista ja kehottaa unionia ja kansainvälisiä tiedotuskampanjoita kiinnittämään huomiota todisteisiin ja torjumaan rasistisia ja muukalaisvihamielisiä suuntauksia yhteiskunnissamme;

27.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita minimoidaan rahalähetysten palvelumaksut ja käsittelemään tätä kysymystä meneillään olevissa Global Compact -neuvotteluissa;

28.  korostaa, että muuttoliike on tunnustettu proaktiiviseksi sopeutumisstrategiaksi ja köyhyyttä torjuvaksi toimeentulosuunnitelmaksi, joka osaltaan edistää osallistavaa kasvua ja kestävää kehitystä;

29.  uskoo vahvasti, että nyt on aika tuoda yhteen kaikki YK:n arkkitehtuurin osatekijät, mukaan lukien Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö, jotta voidaan tukea kansainvälisiä toimia muuttoliikkeen hallitsemiseksi ja yhteistyön vahvistamiseksi; pitää siksi erittäin valitettavana Yhdysvaltain hallinnon päätöstä lopettaa osallistumisensa neuvotteluihin turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevasta Global Compact -aloitteesta; kehottaa EU:ta osoittamaan johtajuutta tässä prosessissa ja tuomitsemaan muut maat, jotka lähtevät neuvotteluista tai onnistuvat vesittämään aloitteen sisällön; kehottaa EU:ta kantamaan vastuunsa maailmanlaajuisena toimijana ja toimimaan niin, että varmistetaan neuvottelujen menestyksekäs päätökseen saattaminen; korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on osoitettava yhtenäisyyttä ja puhuttava yhdellä äänellä tukeakseen muuttoliikkeen hallintaa koskevaa kansainvälistä, ihmisoikeuksiin perustuvaa järjestelmää;

30.  katsoo, että uusien laillisten väylien, jotka perustuvat muun muassa realistisiin analyyseihin työmarkkinoiden tarpeista, avaaminen muuttoliikkeelle ehkäisisi laitonta muuttoliikettä ja johtaisi siihen, että kuolemantapaukset vähenisivät ja ihmissalakuljettajien ja häikäilemättömien työnantajien harjoittama laittomien muuttajien hyväksikäyttö vähenisi;

31.  kehottaa kaikkia maita ryhtymään asianmukaisiin toimiin muuttajiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien ja myös työnantajien harjoittaman hyväksikäytön torjumiseksi niiden omilla alueilla; kehottaa siksi YK:n jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskevan YK:n yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 18. joulukuuta 1990 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 45/158, ja noudattamaan sitä; korostaa, että Global Compact -aloitteen olisi oltava kansainvälisten työelämän normien mukainen ja siinä olisi noudatettava erityisesti työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia sekä asiaankuuluvia ILOn ja YK:n yleissopimuksia siirtotyöläisten ja heidän perheidensä suojelemisesta;

32.  pitää erittäin tärkeänä, että varmistetaan asianmukainen tuki vapaaehtoiselle paluulle ja kotimaahansa palaavien ihmisten uudelleenkotouttamiselle; korostaa, että lapset olisi palautettava vain silloin, kun se on heidän etujensa mukaista, ja sen olisi tapahduttava turvallisesti, tuetusti ja vapaaehtoisesti käyttäen erityisesti lasten tilanteeseen liittyviä lähtömaata koskevia selvityksiä ja tarjoamalla pitkän aikavälin tukea heidän uudelleenkotouttamiselleen;

33.  kehottaa YK:n jäsenvaltioita harkitsemaan yksityiskohtaisten kansallisten tai alueellisten toimintasuunnitelmien hyväksymistä, edistämään koko hallintorakenteen kattavaa lähestymistapaa Global Compact -aloitteen suositusten täytäntöönpanossa, jotta voidaan käsitellä muuttoliikkeen eri ulottuvuuksia, joista mainittakoon kehitys, ihmisoikeudet, turvallisuus, sosiaaliset näkökohdat, ikä ja sukupuoli, sekä ottaa huomioon politiikan vaikutukset terveyteen, koulutukseen, lasten suojeluun, asumiseen, sosiaaliseen osallisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, työllisyyteen ja sosiaaliseen suojeluun;

34.  kannattaa New Yorkin julkilausumassa esitettyä kehotusta seurata ja arvioida järjestelmällisesti jäsenvaltioiden sitoumuksia muuttoliikekysymyksiin; ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan tähän prosessiin EU:n tasolla ja tukee muuttajien ja muiden sidosryhmien osallistumista;

35.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustaa tiedottamaan parlamentille Global Compact ‑aloitteiden hyväksymiseen johtavan prosessin kaikista vaiheista;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä YK:n pakolaisvaltuutetun toimistolle, Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle ja Yhdistyneille kansakunnille.

(1)http://www.un.org/en/development/desa/population/migration/generalassembly/docs/A_RES_71_1_E.pdf
(2)https://www.un.org/en/development/desa/population/migration/generalassembly/docs/A_RES_71_280.pdf
(3)A/HRC/35/25 https://daccess-ods.un.org/TMP/8451200.72364807.html
(4)http://www.unhcr.org/58e625aa7.pdf
(5)https://refugeesmigrants.un.org/SGReport
(6)http://www.unhcr.org/Zero-Draft.pdf
(7)https://refugeesmigrants.un.org/sites/default/files/180205_gcm_zero_draft_final.pdf
(8) https://refugeesmigrants.un.org/sites/default/files/2018mar05_zerodraft.pdf
(9)YK:n päätöslauselma 70/1 http://www.un.org/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/70/1&Lang=E
(10)http://www.un.org/documents/ga/res/45/a45r158.htm
(11)EUVL C 58, 15.2.2018, s. 109.
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0404.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0242.
(14)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0124.
(15)EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9..
(16)Yhdistyneen kansakunnat, talous- ja sosiaaliasioiden osasto, väestöjaosto (2017). Trends in International Migrant. Stock: The 2017 revision (Yhdistyneiden kansakuntien tietokanta, POP/DB/MIG/Stock/Rev.2017).
(17)https://missingmigrants.iom.int/latest-global-figures
(18)Unicefin raportti: Uprooted: the growing crisis for refugee and migrant children, syyskuu 2016, s. 39, https://www.unicef.org/videoaudio/PDFs/Uprooted.pdf


EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden täytäntöönpano: vuoden 2017 väliarviointi ja tuleva rakenne vuoden 2020 jälkeen
PDF 323kWORD 66k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden täytäntöönpanosta: vuoden 2017 väliarviointi ja tuleva rakenne vuoden 2020 jälkeen (2017/2280(INI))
P8_TA(2018)0119A8-0112/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014(1),

–  ottaa huomioon liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014(2),

–  ottaa huomioon vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014(3),

–  ottaa huomioon vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/2306,(4)

–  ottaa huomioon kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 234/2014(5),

–  ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014(6),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014(7),

–  ottaa huomioon unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014(8),

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta 26. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU(9),

–  ottaa huomioon Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR), EKKR-takuun ja EKKR-takuurahaston perustamisesta 26. syyskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/1601(10),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(11) (’varainhoitoasetus’),

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan 18. huhtikuuta 2017 budjettivaliokunnalle ja talousarvion valvontavaliokunnalle antaman lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 2012/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1308/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja (EU) N:o 652/2014 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0605 – C8-0372/2016 – 2016/0282(COD)(12),

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(13) (ns. komiteamenettelyä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2014 tehdyn komission päätöksen C(2014)9615 Syyrian kriisin johdosta perustettavasta Euroopan unionin alueellisesta erityisrahastosta (nk. Madad-rahasto) ja 21. joulukuuta 2015 tehdyn komission päätöksen C(2015)9691, jolla muutetaan päätöstä C(2014)9615,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2015 tehdyn komission päätöksen C(2015)7293 Afrikka-hätärahaston perustamisesta vakauden lisäämiseksi sekä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäisemiseksi ja 8. helmikuuta 2017 tehdyn komission päätöksen C(2017)0772, jolla muutetaan päätöstä C(2015)7293,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 tehdyn komission päätöksen C(2015)9500 unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien yhteensovittamisesta Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen avulla ja Turkin pakolaisavun koordinointivälineestä 10. helmikuuta 2016 C(2016)0855(14) ja 18. huhtikuuta 2017 C(2017)2293(15) tehdyt komission päätökset, joilla muutetaan komission päätöstä C(2015)9500(16),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen monet kertomukset EU:n ulkoisesta rahoituksesta, etenkin erityiskertomuksen nro 18/2014 EuropeAidin arviointijärjestelmästä ja tulospainotteisista seurantajärjestelmistä,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Ulkoisen toiminnan rahoitusvälineitä koskeva väliarviointikertomus” (COM(2017)0720) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat yhteisen täytäntöönpanoasetuksen (SWD(2017)0606), Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen (SWD(2017)0602), liittymistä valmistelevan tukivälineen (SWD(2017)0463), vakautta ja rauhaa edistävän välineen (SWD(2017)0607), kumppanuusvälineen kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (SWD(2017)0608) sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ”(SWD(2017)0604) arvioinnista,

–  ottaa huomioon ulkopuolisen arvioinnin ulkoisista rahoitusvälineistä(17),

–  ottaa huomioon käynnissä olevat vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä (MRK) koskevat Euroopan parlamentin menettelyt,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin ”EU:n ulkoisen rahoituksen välineet ja vuoden 2020 jälkeinen rakenne”,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vuoden 2015 kertomus Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2014” (COM(2015)0578),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vuosikertomus 2016 Euroopan unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta vuonna 2015” (COM(2016)0810),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Strateginen lähestymistapa selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa” (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta Euroopan unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta(18),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta(19),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”(20),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja sen vaikutuksista EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen(21),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(22),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja EUH:lle itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta(23),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Turkkia koskevasta vuoden 2016 edistymiskertomuksesta(24),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Albaniaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta(25) ja Bosnia ja Hertsegovinaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta(26),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Montenegroa koskevasta vuoden 2016 edistymiskertomuksesta(27),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Kosovoa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta(28), entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta(29) ja Serbiaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta(30),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Uskottavat jäsenyysnäkymät ja EU:n tehostettu sitoumus Länsi-Balkanin maille" (COM(2018)0065),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselmassa ”Paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta: Euroopan sitoutuminen kestävän kehityksen tukemiseen”(31),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018(32),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian(33),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n suhtautumisesta kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa,

–  ottaa huomioon EU:n ”Kaikkien kauppa” -strategian,

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka koskee unionin vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa (SWD(2017)0364),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan toimivallan asiasta vastaavana valiokuntana kaikessa ENI, IPA II, PI, EIDHR, IcSP -ohjelmien ja niiden perustana olevan politiikan lainsäädännössä, ohjelmasuunnittelussa ja toimien valvonnassa (työjärjestyksen liite V(I)),

–  ottaa huomioon ulkoisten rahoitusvälineiden perustamisesta annettujen asetusten liitteenä olevan komission ilmoituksen, jossa se sitoutuu osallistumaan parlamentin kanssa strategiseen vuoropuheluun komission ohjelmasta,

–  ottaa huomioon ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI -komiteoiden työjärjestykset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot tarkistuksina (A8-0112/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on edelleen maailman suurin ulkoisen avun antaja;

B.  ottaa huomioon, että ulkoisen rahoituksen välineet ovat tärkein mekanismi, jolla tuetaan EU:n toimintaa maailmanlaajuisesti, ja toteaa, että unionin ulkoisella toiminnalla on kasvava merkitys kansalaisille;

C.  toteaa, että rajallisten resurssien vuoksi ulkoisen rahoituksen välineet on usein venytetty äärirajoilleen;

D.  ottaa huomioon, että komissio toteaa väliarviointikertomuksessaan, että ulkoiset välineet ovat tällä hetkellä yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisia;

E.  ottaa huomioon, että välineiden yhdistäminen ei voi olla itsessään tavoite;

F.  ottaa huomioon, että EU on kohdannut lukuisia haasteita niin lähinaapurustossaan kuin myös maailmanlaajuisesti;

G.  katsoo, että unionin ulkoisissa toimissa on asetettava etusijalle vastaaminen kriittisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi rauha ja kestävä kehitys, ja on pidettävä mielessä, että kaikille kuuluvien ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian sekä erityisesti sukupuolten tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä ihmisoikeusaktivistien tukeminen ovat keskeisessä osassa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

H.  toteaa, että EU:n ulkoinen rahoitusapu on keskeinen väline kumppanimaiden talousuudistusten tukemiseksi sekä demokratian lujittamiseksi, poliittisen tilanteen vakauttamiseksi sekä instituutioiden vahvistamiseksi;

I.  ottaa huomioon, että kaikkien välineiden parlamentaarinen valvonta ei ole tasavertaista ja tiukkaa;

J.  toteaa, että EU:n avun näkyvyyttä on lisättävä kiireesti sekä kumppanimaiden kansalaisten että Euroopan unionin kansalaisten suuntaan, jotta EU:n tuen hyödyistä voidaan tiedottaa paremmin; toteaa, että investoiminen konkreettisiin ja selkeisiin hankkeisiin, jotka ovat näkyvämpiä suurelle yleisölle, sekä kutakin hanketta koskevan kattavan, tehokkaan ja järjestelmällisen viestintästrategian kehittäminen voi olla hyödyksi tässä yhteydessä;

K.  ottaa huomioon, että strategiseen viestintään liittyy usein ulkoisia haasteita, kuten vääristelykampanjat EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan, jotka edellyttävät lisätoimia; toteaa, että tämän vuoksi on olennaisen tärkeää edistää objektiivista, riippumatonta ja puolueetonta tiedottamista ja samalla käsitellä siihen mediaympäristöön liittyviä oikeudellisia näkökohtia, jossa EU:n välineitä ja toimia käytetään;

L.  toteaa, että kansainvälinen kauppa on EU:n keskeinen väline, jolla edistetään maiden sosiaalista kehitystä ja talouskehitystä sekä puolustetaan ja edistetään ihmisoikeuksia, perusarvoja ja oikeusvaltioperiaatetta;

M.  toteaa, että perussopimusten mukaan kauppapolitiikalla olisi edistettävä unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien kestävä kehitys;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan naapuruusvälineen (ENI, 15,4 miljardia euroa), liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II, 11,7 miljardia euroa), vakautta ja rauhaa edistävän välineen (IcSP, 2,5 miljardia euroa), demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR, 1,3 miljardia euroa) ja kumppanuusvälineen (PI, 1 miljardi euroa) kautta ohjelmoidun avun määrä on yhteensä 32 miljardia euroa kaudella 2014–2020;

O.  ottaa huomioon, että IPA II -välinettä on käytetty muuttoliikkeen hallintaan;

P.  ottaa huomioon, että EIDHR:n ja erityisesti IcSP:n oikeusperusta on SEUT:n 209 ja 212 artikla ja että niissä kummassakin viitataan SEUT:n 208 artiklaan, jonka mukaan "unionin politiikan päätavoite tällä alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen";

Q.  ottaa huomioon, että komissio on vastuussa näiden välineiden nojalla myönnettävän EU:n avun määrittelystä, suunnittelusta, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto on vastuussa unionin ulkoisten toimien jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden varmistamisesta muun muassa näiden välineiden avulla; ottaa huomioon, että parlamentti on vastuussa demokraattisesta valvonnasta ja toimii toisena lainsäätäjänä yhteispäätösmenettelyissä;

R.  toteaa, että komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan roolin kaksitahoinen luonne tarkoittaa, että tehtävää hoitavalla on oltava keskeinen rooli välineiden nojalla annettavan unionin tuen poliittisessa koordinoinnissa;

S.  ottaa huomioon, että nykyisillä välineillä toteutettavia hankkeita ja avustuksia ei voida arvioida täysin, koska ne ovat alkuvaiheessa; toteaa, että jotkut tavoitteet ovat luonteeltaan laadullisia ja liittyvät sellaiseen lainsäädäntöön ja sellaisiin käytäntöihin ja asenteisiin, joita ei ole helppo mitata määrällisesti;

T.  ottaa huomioon, että komissio toteaa väliarviointikertomuksessaan olevan vaikeaa mitata, miten tuloksellisia välineet kaiken kaikkiaan ovat niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, mikä johtuu osittain siitä, että asianmukaisten seuranta- ja arviointijärjestelmien määritteleminen on välinetasolla hankalaa (s. 10); palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 18/2014, että EuropeAidin arviointijärjestelmässä on vakavia puutteita;

U.  ottaa huomioon, että yhteinen täytäntöönpanoasetus sisältää keskeisiä säännöksiä, jotka koskevat kehitysyhteistyön ja kehitysavun tuloksellisuuden periaatteita, kuten avun sidonnaisuuksien purkamista sekä kumppanimaiden omien instituutioiden, järjestelmien ja menettelyjen käyttöä;

V.  ottaa huomioon, että nykyiset hallinnolliset menettelyt merkitsevät mahdollisille tuensaajille usein kohtuutonta hallinnollista taakkaa, minkä vuoksi pienten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinajärjestöjen on vaikeaa osallistua hankkeiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, sillä niillä ei useinkaan ole tietämystä eikä hallinnollisia valmiuksia esittää tukikelpoisia ja menestyksekkäitä ehdotuksia;

W.  ottaa huomioon, että ulkoisten rahoitusvälineiden perustamisesta annetuissa asetuksissa säädetään täytäntöönpanovallan siirtämisestä komissiolle asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti ja että kyseisessä asetuksessa säädetään myös, että komissiota avustaa tässä tehtävässä ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI -komiteat;

X.  toteaa, että täytäntöönpanosäädösehdotukset on lähetettävä neuvostolle ja parlamentille samaan aikaan kuin ne lähetetään ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI ‑komiteoiden jäsenille ja että näiden komiteoiden työjärjestyksissä edellytetään, että täytäntöönpanosäädösehdotukset on lähetettävä ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI -komiteoiden jäsenille vähintään 20 kalenteripäivää ennen asiaa käsittelevää komitean kokousta; toteaa, että täytäntöönpanosäädösehdotukset olisi siten lähetettävä parlamentille vähintään 20 kalenteripäivää ennen näitä kokouksia ja että näiden ehdotusten hyväksymiseen voidaan tästä säännöstä poiketen soveltaa kirjallisia menettelyjä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

Y.  toteaa, että täytäntöönpanosäädösten laatimiseen kuuluu komission sisäinen valmisteluvaihe, johon sisältyy komission sisäinen lausuntokierros ja johon kuluu merkittävästi aikaa, yleensä useita kuukausia;

Väliarviointi

1.  toteaa, että komission väliarvioinnissa katsottiin, että nykyiset välineet ovat yleisesti ottaen tarkoituksenmukaisia;

2.  toteaa, että unionin rahoituksen määrä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeessa 4 ja sen joustavuuden ja johdonmukaisuuden puute ovat osoittaneet, että unionilla ei ole juurikaan haluja olla todellinen maailmanlaajuinen toimija, ja pitää tätä valitettavana; panee kuitenkin merkille, että monissa unionin ulkoisen rahoituksen välineiden piiriin kuuluvissa kumppanimaissa ja aihealueissa on tapahtunut myönteistä kehitystä, mikä osoittaa, että nämä välineet ovat arvokkaita ja tärkeitä;

3.  on kuitenkin huolissaan joistakin havainnoista, mukaan lukien poliittisen ohjauksen ja kokonaisvaltaisen vision puuttumisesta, EU:n arvojen ja kumppanuuden periaatteiden epäjohdonmukaisesta täytäntöönpanosta, yhteiskunnalliseen uudistukseen ja oikeuslaitoksen uudistukseen liittyvien tavoitteiden hitaasta tai olemattomasta edistymisestä laajemmassa naapurustossa ja siitä, että vakaa seuranta- ja arviointijärjestelmä puuttuu eikä joustavuutta ole tarpeeksi;

4.  pitää valitettavana, ettei ole laadittu yhtä selkeää kehittämisasiakirjaa, jossa selvitettäisiin välineiden välisiä synergioita ja sitä, miten nämä vaikuttavat globaaliin EU:n ulkopoliittiseen kokonaisstrategiaan;

5.  on huolissaan siitä, että EU ja sen välineet kohtaavat merkittäviä haasteita, joita ovat muun muassa poliittiset kompromissit arvojen ja oikeuksien edistämisen ja lyhyen aikavälin turvallisuusintressien välillä, uusien toimijoiden ilmaantuminen globaalihallinnan ja kansainvälisten rahoituslaitosten alalla, lukuisat väkivaltaiset maailmanlaajuiset konfliktit eri puolilla maailmaa myös EU:n välittömässä naapurustossa niin idässä kuin etelässä sekä Venäjän yhä aggressiivisemmaksi ja määrätietoisemmaksi käyvä politiikka;

6.  panee merkille, että ulkoisia toimia koskeva unionin erityisrahasto perustettiin muuttoliikkeen taustalla vaikuttavien syiden käsittelemiseksi; pitää valitettavana, että unionin talousarvion rahoitusosuudet unionin erityisrahastoihin ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen ovat heikentäneet unionin toiminnan yleistä johdonmukaisuutta, pitkän aikavälin visiota ja vaikutusta; korostaa jälleen kerran, että uudet painopisteet on rahoitettava uusista määrärahoista; pitää erittäin valitettavana, että Turkin julkilausumaa koskevan päätöksentekoprosessin aikana parlamenttia ei kuultu missään vaiheessa virallisesti eikä sen hyväksyntää pyydetty;

7.  muistuttaa, että välineiden on oltava täydentäviä ja mukautettavissa paikalliseen tilanteeseen ja niillä on voitava reagoida uusiin ja ennakoimattomiin haasteisiin nopeasti ja tehokkaasti unohtamatta niiden alkuperäisiä tavoitteita;

8.  pitää valitettavana, että välineissä ei viitata nimenomaisesti mahdollisuuteen keskeyttää apu, jos avunsaajamaa (erityisesti jos on käytetty avunsaajamaiden epäsuoraa hallinnointia) ei noudata perusperiaatteita, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia;

9.  ottaa huomioon, että EU:n antama virallinen kehitysapu jää edelleen YK:n tavoitteesta, joka on 0,7 prosenttia BKT:stä; kehottaa siksi lisäämään kehitysavun resursseja, jotta voidaan saavuttaa Agenda 2030:n sitoumukset;

Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II)

10.  kannustaa pyrkimyksiin tehdä IPA II -välineestä strategisesti tärkeämpi pitkällä aikavälillä ja saada se tuottamaan konkreettisia tuloksia avustajakohtaisen suunnittelun ja alakohtaisen lähestymistavan avulla; uskoo, että tällainen lähestymistapa voi auttaa vähentämään valtavaa määrää käyttämättä jääneitä IPA I ja II -välineistä myönnettyjä määrärahoja Turkissa, mikä johtuu avunsaajamaan epäsuoran hallinnoinnin tehottomuudesta sekä heikosta vastaanottokyvystä;

11.  on syvästi huolissaan oikeusvaltion ja demokratian heikentymisestä Turkissa, vaikka IPA II -välineestä sille on varattu 4,5 miljardia euroa nykyisen rahoituskehyksen aikana; on tietoinen, että Turkin nykyiset liittymisnäkymät lisäävät laajalle levinnyttä epävarmuutta IPA II -välineen arvosta maassa; panee merkille, että IPA II:n varoja on käytetty rahoittamaan ”Turkin julkilausuman” mukaisia sitoumuksia;

12.  panee merkille, että IPA II -välineestä myönnetyn pitkän aikavälin tuen avulla aikaansaadun edistymisen taso vaihtelee Länsi-Balkanin maiden välillä; panee merkille, että eräissä tapauksissa IPA II -välineestä myönnetyn avun tulokset ovat jääneet vähäisiksi uudistusten ohjaamisessa erityisesti oikeusvaltion, julkishallinnon ja korruption torjunnan aloilla;

13.  ottaa huomioon, että maaohjelmien ja toiminta-asiakirjojen indikaattoreiden laadussa on vielä puutteita;

14.  korostaa tarvetta voida keskeyttää IPA II:n varojen maksaminen tai kohdentaa niitä uudelleen tapauksissa, joissa komission tekemässä perusteellisessa analyysissa todetaan, että kumppanimaat ovat järjestelmällisesti jättäneet noudattamatta sitoumuksiaan tai osoittavat voimakasta poliittista taantumista; pitää valitettavana, että systeeminen ja poliittinen toimintakyvyttömyys on aiemmin estänyt tällaisten toimenpiteiden toteuttamista;

15.  panee merkille tuloskehyksen; pitää kuitenkin valitettavana, että tulospalkkiot ovat vielä käsittelemättä ja jakamatta; kehottaa tässä yhteydessä lisätoimiin kehyksen parantamiseksi, kun otetaan huomioon myös tapaukset, joissa negatiivisesta tuloksesta seuraa rahoituksen väheneminen;

16.  toteaa jälleen, että IPA II on tärkein EU:n liittymistä valmistelevan tuen rahoitusväline keskeisten yhteiskunnallisten, taloudellisten, poliittisten ja institutionaalisten uudistusten rahoittamiseksi ensisijaisilla aloilla maiden mukauttamiseksi EU:n säännöstöön; toteaa, että tällaiset uudistukset voivat myös edistää alueellista turvallisuutta pitkällä aikavälillä; pitää myönteisenä IPA II:n entistä strategisempaa suuntautumista, mutta korostaa, että IPA II:sta myönnettävän rahoituksen on oltava kunnianhimoista ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ja sen on vastattava todellisia tarpeita, velvoitteita ja pyrkimyksiä, jotka ovat yhteydessä liittymisprosessiin ja unionin jäsenyyteen; palauttaa mieliin, että määrärahat olisi käytettävä välinettä koskevien erityisten tavoitteiden mukaisesti;

17.  on tietoinen siitä, että IPA II:n kansalaisyhteiskuntaa tukevasta välineestä myönnetään paikallisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ratkaisevan tärkeää tukea; korostaa kuitenkin, että sitoumukset ovat vähäisiä paikan päällä vallitsevaan todelliseen tarpeeseen nähden; panee tässä yhteydessä merkille, että IPA II:n täydentävyys muista välineistä, erityisesti EIDHR:stä sekä IcSP:stä, toteutettavien toimien kanssa on lisääntynyt; toteaa, että tämä edellyttää lisää koordinointia suunnittelu- ja ohjelmasuunnitteluvaiheissa;

18.  pitää alakohtaista lähestymistapaa oikeana mutta pitää valitettavana hankkeita koskevan selkeän omavastuullisuuden puuttumista ja katsoo tämän johtuvan vastuualueiden pirstoutuneisuudesta; panee merkille, että epäsuora hallinnointi on parantanut yleistä omavastuullisuutta hankkeista mutta on samalla heikentänyt tehokkuutta täytäntöönpanon viivästymisten vuoksi;

19.  pitää myönteisinä aloitteita tuloksellisuuden seuraamista ja mittaamista koskevien järjestelmien perustamiseksi, esimerkiksi alojen seurantakomiteaa, sisäisiä ohjeita ja uuden tiedonhallintajärjestelmän (OPSYS) kehittämistä;

Euroopan naapuruusväline (ENI)

20.  suhtautuu myönteisesti ohjelmoidun avun muodossa annettavaan tukeen rakenteellisille uudistuksille ja korostaa ENI:n erityisluonnetta, joka mahdollistaa sen, että EU voi suunnitella kumppanimaiden erityistarpeisiin mukautettuja räätälöityjä politiikkatoimia;

21.  yhtyy komission arvioon siitä, että naapuruuspolitiikan oma rahoitusväline on ollut konkreettinen osoitus siitä, että EU pitää naapurisuhteita poliittisesti tärkeinä ja haluaa syventää poliittista yhteistyötä ja taloudellista yhdentymistä alueen kanssa ja alueella;

22.  toteaa, että nykyiset haasteet ja tarpeet naapurimaissa sekä erot tavoitteiden, intressien ja saatavilla olevien taloudellisten resurssien välillä ovat asettaneet vakavia paineita ENI:n määrärahoille ja henkilöresursseille, ja korostaa, että tarvitaan lisää joustavuutta;

23.  on huolissaan siitä, että ENI:n rahoitus on ollut tehottomampaa niissä kumppanimaissa, jotka ovat vähemmän sitoutuneita uudistuksiin, ja se on yhä haasteellista mutta tärkeää poliittisesti arkaluonteisissa tilanteissa ja konfliktitilanteissa, erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien yhteisten arvojen edistämisessä; pitää valitettavana, että "enemmän enemmällä " -lähestymistapaa ja kannustimiin perustuvaa lähestymistapaa ei ole käytetty tehokkaasti, ja maat, jotka selvästi poikkeavat ilmoitetuista sitoumuksistaan ihmisoikeuksiin ja demokraattiseen uudistukseen, ovat saaneet enenevässä määrin rahoitusapua viimeisimmällä ohjelmakaudella;

24.  toteaa, että naapurustossa on ollut ennennäkemättömän suuria ongelmia vuodesta 2014 lähtien, sillä pitkään jatkuneiden vanhojen ja uusien ilmaantuvien ongelmien määrä on kasvanut, ja toteaa, että näitä ovat esimerkiksi Krimin niemimaan laiton liittäminen Venäjään sekä Itä-Ukrainan kriisi, Syyrian kriisi, Libyan tilanne, radikalisoituminen ja terrorismi, nuorisotyöttömyys sekä muuttoliikkeen aiheuttama haaste;

25.  on huolestunut siitä, että tämä kehitys sekä EU:n ja kumppanimaiden tavoitteiden, intressien ja saatavilla olevat taloudellisten resurssien väliset erot ovat venyttäneet tämän välineen rahoituskapasiteetin äärimmilleen, ja korostaa samalla myös joustavuuden tarvetta;

26.  korostaa, että EU:n arvot ja periaatteet, kuten demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet sekä tehokkaat, vastuuvelvolliset ja läpinäkyvät julkiset elimet, edistävät niin naapurimaiden etuja kuin EU:n omia etuja vakauden, turvallisuuden ja vaurauden aloilla; suhtautuu myönteisesti suunnitellun avun yhteydessä annettavaan tukeen rakenteellisille uudistuksille; katsoo, että erilaistamisen periaatteen täytäntöönpanon ansiosta EU on voinut mukauttaa tukensa kumppanimaiden tarpeisiin ja pyrkimyksiin;

27.  panee merkille Euroopan naapuruusvälineestä Madad-rahastoon ja Afrikka‑hätärahastoon suoritetut maksut;

28.  korostaa, että alueellisten ja kahdenvälisten ohjelmien sekä investointivälineiden välillä tarvitaan voimakkaampaa koordinointia, jotta yksityisen sektorin kehitystä voidaan tukea ja edistää paremmin; panee merkille, että yhteiseen ohjelmasuunnitteluun jäsenvaltioiden kanssa liittyvät puutteet ovat kohentuneet hiukan;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että ENI:stä myönnettyä apua seurataan tulosperusteisella seurantajärjestelmällä; pitää valitettavana, että välineen tasolla ei ole johdonmukaisia seuranta- ja arviointijärjestelmiä;

30.  korostaa, että unionin eteläisille ja itäisille läheisille kumppaneille Euroopan naapuruuspolitiikan myötä annettava kauppaan liittyvä tekninen tuki ja taloudellinen apu edistävät merkittävästi kyseisten alueiden demokratiakehitystä; toteaa, että ENI:n varoja voidaan käyttää kaupan helpottamiseen, ja niillä voidaan siten täydentää kaupan helpottamista koskevaan sopimukseen kohdennettua EU:n nykyistä rahoitusta, millä taattaisiin paremmin keskipitkän ja pitkän aikavälin poliittinen vakaus;

Vakautta ja rauhaa edistävä väline (IcSP)

31.  toteaa, että IcSP:n ensisijainen lisäarvo on sen nopeus ja joustavuus, kun on kyse konfliktin ratkaisemisesta, samoin kuin se, että sillä on paljon siviilialan toimijoita, joita EU voi ottaa kumppanikseen; palauttaa mieliin, että IcSP on ainoa siviilikonfliktinehkäisyyn, myös sovitteluun, vuoropuheluun ja sovintoon, tarkoitettu EU:n väline;

32.  panee merkille vaikeudet tietojen keräämisessä ja tulosten mittaamisessa IcSP:stä toteutettujen toimien yhteydessä ja toteaa, että nämä ovat saattaneet osoittautua haastaviksi siksi, että poliittisten seurausten arviointi on ollut hankalaa ja on ollut vaikea osoittaa, että tulokset ovat välineestä toteutettujen toimien ansiota, kun samaan aikaan on toteutettu muita toimia muista välineistä, ja konfliktialueille pääsy on ollut vaikeaa;

33.  toteaa, että tarve ehkäistä ja ratkaista konflikteja ja vastata turvallisuushaasteisiin on lisääntynyt huomattavasti viime aikoina; katsoo, että monissa sodan jälkeisissä kriisimaissa tarvitaan sovintoa, sovittelua ja vuoropuhelua koskevia aloitteita; korostaa, että kriisi- ja konfliktitilanteissa on toimittava nopeasti; korostaa, että kyseisiin aloitteisiin saatavilla olevia määrärahoja on lisättävä merkittävästi; panee merkille, että IcSP:n muuttamisella marraskuussa 2017 pyrittiin vahvistamaan kolmansien maiden valmiuksia, jotta voidaan edelleen edistää vakautta, turvallisuutta ja kestävää kehitystä; toteaa, että IcSP toimii viimeisenä keinona tai edelläkävijänä muista välineistä rahoitetuille pitkän aikavälin toimille;

34.  toteaa, että IcSP on vasta alkuvaiheessa kyberuhkien torjunnassa maailmanlaajuisesti; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota kyberturvallisuuteen myös siten, että laaditaan kaikkiin unionin ulkoisiin toimiin sovellettava johdonmukainen strategia; kehottaa lisäämään määrärahoja, jotka osoitetaan kyberturvallisuuteen vakautta ja turvallisuutta koskevasta välineestä, sillä tämä on oikea väline tällaisiin uhkiin vastaamiseksi;

35.  toteaa, että yhteistyö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimien sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden ja tehtävien kanssa samoin kuin EU:n antama humanitaarinen apu ovat lisääntyneet;

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR)

36.  korostaa EIDHR:n maailmanlaajuisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan tarjoamaa lisäarvoa, vaikka sen talousarvio on suhteellisen pieni, ja korostaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden merkitystä sen tavoitteen saavuttamisessa ja sen ainutlaatuisuutta, sillä EIDHR on ainoa väline, josta EU voi tukea kansalaisyhteiskunnan toimia riippumatta siitä, puuttuvatko asianomaisen valtion viranomaiset kyseisiin toimiin;

37.  toteaa, että kuluvalla kaudella EIDHR:ää on käytetty joustavammin ja täydentävämmin kuin edellisellä kaudella, ja se reagoi nopeammin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeviin uusiin kriiseihin; panee tyytyväisenä merkille sen täydentävyyden muista lähteistä myönnetyn rahoituksen kanssa, ja toteaa, että näihin muihin lähteisiin kuuluu esimerkiksi eurooppalainen demokratiarahasto, joka lisää EIDHR:n rahoituksen vaikuttavuutta kiireellisissä tapauksissa; panee tyytyväisenä merkille, että ihmisoikeusaktivisteille myönnetään enemmän rahoitusta, myös EU:n edustustojen tasolla käytettävissä olevan hätärahaston kautta, ja panee tyytyväisenä merkille ihmisoikeuksien puolustajia koskevan mekanismin (ProtectDefenders.eu) perustamisen ja hyvin sujuvan toiminnan; korostaa, että ehdotuspyyntömenettely on pitkä, hankala ja perustuu liikaa kilpailuun;

38.  panee merkille kansalaisyhteiskunnan täytäntöön paneman ihmisoikeuksien puolustajia koskevan EU:n mekanismin (ProtectDefenders.eu) hyödyt ja toteaa, että mekanismi on tarjonnut ratkaisevan tärkeää tukea lukuisille ihmisoikeuksien puolustajille; vaatii jatkamaan vastaavien mekanismien tukemista;

39.  on huolissaan ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen valtavirtaistamisessa maantieteellisten ohjelmien välityksellä ilmenneistä ongelmista ja EU:n kansalaisyhteiskunnan organisaatioille antaman tuen vähentymisestä, mikä lisää EIDHR:ään kohdistuvia paineita aikana, jolloin kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kaventuvat kaikkialla maailmassa;

40.  katsoo, että EU:n on näytettävä esimerkkiä ja toimittava kunnianhimoisesti ja sisällytettävä demokratiatuki kattavasti kaikkiin ulkosuhteisiinsa; katsoo tämän vuoksi, että demokratian tukemiseen osoitettua rahoitusta on lisättävä vastaavasti, etenkin kun otetaan huomioon nykyiset hyökkäykset demokratiaa vastaan eri puolilla maailmaa; vaatii varmistamaan, että maakohtaisen tukijärjestelmän tavoitteesta 1 myönnettävät määrärahat saavuttavat tehokkaasti ja vaikuttavasti suurimmassa vaarassa olevat ihmisoikeuksien puolustajat; vaatii tässä yhteydessä EU:n edustustoja ottamaan käyttöön kaiken tarvittavan tuen;

41.  tietää, että EIDHR:n toimien arviointi on haastavaa, sillä strategisia ja toimintaa koskevia indikaattoreita ei ole; toteaa, että arviointia koskevat haasteet johtuvat myös siitä, että merkittävä osa kansalaisyhteiskunnan organisaatioille ja ihmisoikeuksien puolustajille myönnetystä tuesta maksetaan ymmärrettävästi salassa, jotta voidaan suojella avustuksen saajien henkilöllisyyttä ja turvallisuutta;

42.  palauttaa mieliin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tuoman lisäarvon ja toteaa, että tällä alalla EU on maailmanlaajuisessa johtoasemassa; panee tyytyväisenä merkille, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositusten perusteella lähetetään yhä enemmän seurantavaltuuskuntia;

Kumppanuusväline (PI)

43.  korostaa, että kumppanuusväline on erityisesti tarkoitettu sekä EU:n omien ja kolmansien maiden kanssa yhteisten temaattisten etujen ajamiseen että suhteiden luomiseen ja yhteistyön lujittamiseen nykyisten ja uusien strategisten kumppaneiden kanssa; toteaa, että käytännössä kumppanuusvälinettä käytetään viimeisenä keinona ja se otetaan käyttöön, kun sitä pidetään ainoana välineenä, jolla pystytään edistämään EU:n poliittista asialistaa ja torjumaan globaaleja haasteita;

44.  toteaa, että verrattuna aiempiin välineisiin kumppanuusvälineen avulla on voitu toimia enemmän yhteistyöhön perustuvilla tavoilla kolmansien maiden kanssa, myös strategisten kumppaneiden ja sellaisten maiden kanssa, jotka eivät enää saa kahdenvälistä kehitysapua, sekä eri kansainvälisillä foorumeilla, mutta katsoo, että poliittisten päätöksentekoelinten on lisättävä osoittamiaan resursseja, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat täysimääräisesti mukana toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja katsoo, että EU:n edustustojen aktiivista roolia toimien muotoilussa on lisättävä ja että tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden kanssa on lisättävä;

45.  kannattaa kumppanuusvälineen tavoitteiden näkyvyyden sekä sitä koskevan tiedon ja ymmärryksen lisäämistä erityisesti unionin toimielimissä;

46.  pitää valitettavana, että arviointia haittaa se, että toimien dokumentoinnille ei ole luotu yhteistä tallennuspaikkaa, koska tulosindikaattorikehys hyväksyttiin niin myöhään, ja useimmat hankkeet ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä ei ole loppua;

Yhteinen täytäntöönpanoasetus (CIR)

47.  muistuttaa, että unionin ulkoisen rahoituksen välineet ovat monimutkaisia välineitä, joilla unioni tukee ja tehostaa toimintaansa kansainvälisillä foorumeilla, ja että niiden monimutkaista rakennetta koordinoidaan CIR:llä; muistuttaa, että CIR:n on täytettävä talousarvion valvonnan ja demokraattisen valvonnan kriteerit; pahoittelee, että CIR:n monimutkaisuus ja kilpailua rajoittava luonne ovat haitanneet unionin varojen tehokasta käyttöä ja estäneet nopean reagoinnin uusiin haasteisiin ja kumppaneiden tarpeisiin; pitää valitettavana, että sääntöjen samansuuntaisuus ei ole johtanut avun yhteiseen suunnitteluun välineiden välillä;

48.  toteaa, että CIR on annettu, jotta varmistetaan unionin varojen käytön yhdenmukaistaminen, toteuttamisen yksinkertaistaminen, joustavuuden lisääminen, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys sekä tehokkuus sekä kitkaton ja täydentävä lähestymistapa kaikkien välineiden täytäntöönpanossa;

49.  pitää olennaisena, että parlamentilla on riittävästi aikaa valvoa asianmukaisesti ja huolellisesti täytäntöönpanosäädösehdotuksia; katsoo, että kun otetaan huomioon, miten pitkään täytäntöönpanosäädösehdotuksia valmistellaan ennen kuin ne päätyvät ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI -komiteoille, ei ole mitenkään perusteltavissa, että asiakirjojen parlamentille ja neuvostolle toimittamiseen varattua 20 päivän aikarajaa ei noudateta täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen loppuvaiheessa; pitää siksi valitettavana, että 20 kalenteripäivän määräaikaa ei aina noudateta, ja toteaa sen haittaavan omia valvontaoikeuksiaan; edellyttää, että kaikki täytäntöönpanosäädösehdotukset toimitetaan vähintään 20 päivää etukäteen, ja kehottaa komissiota muuttamaan ENI-, IPA II-, EIDHR-, IcSP-, PI- ja DCI -komiteoiden työjärjestyksiä siten, että 20 päivän määräaikaa sovelletaan myös toimitettaessa asiakirjoja muihin toimielimiin, millä helpotetaan parlamentin valvontavaltuuksien toteutumista;

50.  toteaa, että unionin ulkoisten rahoitustoimien näkyvyys on edelleen vähäinen, ja pitää tätä valitettavana tilanteessa, jossa ulkopuoliset toimijat pyrkivät aktiivisesti heikentämään unionin ulkopolitiikkaa disinformaatiolla;

Suositukset kaudeksi 2017/2018–2020

51.  kehottaa säilyttämään unionin arvot ja oikeudet sekä yleismaailmalliset arvot ja oikeudet kaikkien Euroopan unionin toteuttamien ulkoisten toimien keskiössä;

52.  kehottaa lisäämään yhteisvaikutusta ja johdonmukaisuutta kaikkien otsakkeen 4 mukaisten välineiden osalta sekä parantamaan koordinointia jäsenvaltioiden kahdenvälisten avustusohjelmien kanssa ja mahdollisuuksien mukaan muiden avun antajien kanssa; kehottaa tältä osin komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa vahvistamaan yhteistyötään ja koordinointia kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten toimijoiden kanssa ja täyttämään SEU:n 21 artiklan mukaiset velvoitteensa;

53.  kehottaa perustamaan tehokkaat, yhdenmukaiset ja avoimet seuranta- ja arviointijärjestelmät; toistaa, että tällaisilla mekanismeilla voitaisiin seurata konkreettista edistystä ratkaisevan tärkeissä uudistuksiin liittyvissä tavoitteissa naapurimaissa, mikä on erityisen tärkeää siellä, missä kyseiset uudistukset ovat juuttuneet paikoilleen tai muuten viivästyneet;

54.  kehottaa perustamaan tehokkaat seuranta- ja arviointimenettelyt ja -järjestelmät, jotka ovat yhdenmukaisia kaikissa välineissä; suosittaa parantamaan avoimuutta perustamalla hankkeista ja toimista keskitetty avoin julkinen tietokanta;

55.  korostaa, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioille on osoitettava enemmän rahoitusvaroja ja koulutustukea; korostaa, että tarvitaan kiireellisiä toimia kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, erityisesti paikallisille kansalaisjärjestöille, aiheutuvien hallinnollisten rasitteiden ja menettelyllisten esteiden vähentämiseksi edelleen; kehottaa luomaan uusia budjettikohtia, joista myönnetään rahoitusta kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksien lisäämiseen, jotta voidaan parantaa niiden rahoituksensaantimahdollisuuksia; pitää valitettavana, ettei komission väliarviointikertomuksessa ole otettu esille sitä, etteivät kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistu ulkoisten välineiden ohjelmasuunnitteluun ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen strategisemman osallistumisen kaikkiin ulkoisiin välineisiin ja ohjelmiin, kuten sekä neuvosto että parlamentti ovat pyytäneet;

56.  kannattaa EU:n toteuttamien toimien ja EU:n myöntämän rahoitusavun suorempaa ja aktiivisempaa tunnetuksi tekemistä ja näkyvyyden lisäämistä;

57.  toistaa kantansa, jonka mukaan olisi otettava käyttöön mahdollisuus siirtää enintään 10 prosenttia ENI- ja IPA II -välineiden alkuperäisistä kohdentamattomista määrärahoista, jotta voidaan lisätä valmiutta vastata odottamattomiin tapahtumiin säilyttäen samalla ENI- ja IPA II -välineistä annetuissa asetuksissa asetetut tavoitteet;

Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II)

58.  tukee SEU:n 21 artiklassa lueteltuja periaatteita ja suosittaa kiinnittämään enemmän huomiota demokraattisten instituutioiden lujittamiseen, korruption torjuntaan ja julkishallinnon uudistuksiin, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon vahvistamiseen sekä parantamaan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien johdonmukaista täytäntöönpanoa; kehottaa myöntämään enemmän tukea liittymisprosessin kannalta merkityksellisillä aloilla toteutettaviin uudistuksiin sekä alueellisen yhteistyön edistämiseen EU:n laajentumispolitiikan täydentämiseksi;

59.  suosittaa, että mahdollistetaan varojen siirtäminen kansalaisyhteiskunnalle, jos valtion viranomaiset ovat haluttomia noudattamaan EU:n ilmaisemia tavoitteita tai tekemään välineen tavoitteiden mukaista yhteistyötä; kehottaa komissiota mukauttamaan tai keskeyttämään rahoitus maille, jotka rikkovat vakavasti EU:n perusarvoja, Kööpenhaminan peruskriteerit mukaan lukien; kehottaa keventämään EU:n rahoitusta hakevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hallinnollista taakkaa;

60.  vaatii parlamentin osallistumista, jos harkitaan rahoituksen keskeyttämistä tai merkittäviä muutoksia alustavien määrärahojen enimmäismäärään;

61.  vaatii tuensaajien voimakasta omavastuullisuutta, jonka olisi ulotuttava ohjelmasuunnittelusta aina seurantaan ja tarkastukseen; kehottaa komissiota tarjoamaan kansallisille tarkastusviranomaisille kohdennettua apua menetelmien, suunnittelun, rekrytoinnin, koulutuksen ja valvonnan yhteydessä;

62.  suosittaa tukemaan voimakkaammin niitä tuen koordinoinnista vastaavia kansallisia viranomaisia, joiden valmiudet ovat heikot mutta jotka osoittavat poliittista halukkuutta täyttää tavoitteet; pitää valitettavana kyseisten varojen vastaanottokykyä koskevan avoimuuden puutetta;

63.  vaatii suuntaamaan rahoitusta aloille, joilla tulokset ovat todistetusti hyviä, ja välttämään jatkuvia myöhästymisiä, joita on tapahtunut hallinnoitaessa varoja epäsuorasti avunsaajamaan kanssa, pääasiassa Turkissa;

64.  kehottaa lisäämään IPA II -välineen näkyvyyttä alueella, kun pidetään mielessä laajentumispolitiikan ratkaisevan tärkeä merkitys EU:lle, esimerkiksi asianmukaisilla kohdennetuilla viestintä- ja tiedotuskampanjoilla kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä tai tarvittaessa muilla välineillä, ja katsoo, että komission olisi määriteltävä näitä koskevat vähimmäisvaatimukset ja valvonta tiiviissä yhteistyössä tuensaajien kanssa; tukee kohdennettua vastapropagandaa ja strategisia tiedotustoimia erityisesti tapauksissa, joissa EU:n julkisuuskuva ja intressit ovat joutuneet kohteeksi ja niitä pyritään heikentämään;

65.  suosittaa, että IPA II -välineen varoja käytetään yritysten ja etenkin pk-yritysten välisten viestintäkanavien luomiseen sekä jäsenvaltioissa että liittymistä edeltävässä vaiheessa olevissa maissa, jotta voidaan luoda vahvoja kauppayhteyksiä kulloistenkin alueiden välille, mikä olisi erittäin hyödyllistä valmisteltaessa tuensaajamaiden pääsyä sisämarkkinoille;

66.  toistaa pitävänsä hyödyllisenä sitä, että edistyviä maita palkitaan taloudellisesti hyvästä suoriutumisesta, kuten IPA II -asetuksessa säädetään;

67.  katsoo, että joustavuuden yhteydessä ja käytettäessä rahoitusta erityisten kriisitilanteiden käsittelyyn on toimittava välineen keskeisten painopisteiden sekä laajentumisstrategian ja liittymisprosessin perusperiaatteiden mukaisesti, joiden olisi jatkossakin oltava IPA II -välineen keskiössä;

68.  kehottaa IPA II -välineen suunnittelu- ja ohjelmasuunnitteluvaiheiden aikana parantamaan koordinointia ja lisäämään synergioita muista välineistä, eli EIDHR:stä ja IcSP:stä, toteutettavien toimien kanssa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja lisätä täydentävyyttä sekä sisäisesti välineen omien tavoitteiden ja ohjelmien välillä että ulkoisen rahoituksen muiden välineiden suuntaan;

Euroopan naapuruusväline (ENI)

69.  korostaa, että tarvitaan ENI:n täytäntöönpanoa koskevaa kokonaisvaltaista strategia-asiakirjaa, jossa tuki linjataan laajempaan poliittiseen kehykseen ja parannetaan koordinointia muiden välineiden kanssa; korostaa, että ENI:n ohjelmasuunnittelun painopisteisiin olisi sisällytettävä myös sosioekonominen kehitys, nuorisoasiat ja energiavarojen kestävä hallinnointi;

70.  pitää valitettavana, että monivuotinen ohjelmasuunnittelu on tehty suurimmalle osalle tuensaajia jo vuoden 2017 aikana, ennen kuin kyseisiä maita koskevat väliarvioinnit on saatu valmiiksi; palauttaa mieliin, että parlamentti antoi ohjelmasuunnittelua koskevat suosituksensa komission kanssa käydyn strategisen vuoropuhelun aikana huhtikuussa 2017;

71.  korostaa, että ENI erillisenä rahoitusvälineenä lisää EU:n poliittista näkyvyyttä ja vipuvaikutusta naapurustossa, niin idässä kuin etelässä;

72.  kehottaa säilyttämään määrärahojen osoittamisessa unionin eteläisille ja itäisille naapureille nykyään vallitsevan tasapainon;

73.  korostaa vakauden, demokratiakehityksen tukemisen, konfliktien ehkäisemisen ja ratkaisemisen, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen, koulutuksen ja sosioekonomisen kehityksen välistä yhteyttä; korostaa sellaisten hankkeiden merkitystä, joilla tuetaan nuorten koulutusta ja työllistettävyyttä;

74.  muistuttaa, että kyky vastata haasteisiin nopeammin on tärkeää;

75.  korostaa, että naapuruston maiden vakauttamiseen ja kehittämiseen tehtävät investoinnit auttavat myös ratkaisemaan muuttoliikkeen, terrorismin, paikallisten konfliktien ja taloudellisen epävakauden kaltaisia ongelmia, mikä koituu pitkällä aikavälillä koko EU:n hyödyksi;

76.  korostaa, että naapuruston haasteiden erityislaatuisuus edellyttää tuensaajien erilaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin perustuvaa yhdennettyä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, myös synergioita muiden ulkoisen rahoituksen välineiden kanssa ja unionin politiikkojen välillä; korostaa, että yksi tärkeimmistä tehtävistä on panna nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön assosiaatiosopimukset ja pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet sekä kaikki niihin liittyvät uudistukset, ja katsoo, että tämän tueksi on myönnettävä riittävästi unionin varoja;

77.  toistaa, että syvempi yhteinen ohjelmasuunnittelu jäsenvaltioiden kanssa on tärkeää, samoin kuin edistyminen yhteisissä analyyseissä, koordinoinnissa ja tuen antajien painopisteitä koskevan yhteisymmärryksen rakentamisessa; kehottaa tuen antajia parantamaan koordinointiaan erityisesti muista unionin välineistä myönnettävien varojen, muiden tuen antajien sekä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa, jotta voidaan tukea taloudellista muutosprosessia ja vakautta kumppanimaissa;

78.  on huolissaan siitä, että välineen reagointikyky ja taloudelliset resurssit on kiristetty äärimmilleen; pitää valitettavana, että omaa asiantuntemusta poliittisten ja geopoliittisten riskien analysoinnissa ei ole otettu riittävästi huomioon suunnitteluvaiheessa;

79.  on siis sitä mieltä, että alustavien määrärahojen lisääminen säädösmuutoksella saattaa olla tarpeen ottaen huomioon nykyiset haasteet EU:n naapurialueilla;

80.  toteaa, että ENI:stä myönnettävien määrärahojen tavoitteissa on pysyttävä, kun kyseisiä määrärahoja ohjataan toisiin järjestelyihin, kuten erityisrahastoihin, ja että parlamentaarinen valvonta on tarpeen eikä sitä saa koskaan kiertää;

81.  kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan tiiviimmin mukaan tarpeiden yksilöimiseen;

82.  kehottaa hyödyntämään täysimääräisesti ehdollisuutta ja kannustimiin perustuvia mekanismeja, joilla tuetaan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia silloin, kun niitä tarvitaan, ja jotka liittyvät uudistuksiin ja strategisiin tavoitteisiin; pitää valitettavana, että ENI:llä ei ole onnistuttu tarjoamaan riittävästi kannustimia maille, jotka eivät ole halukkaita osallistumaan poliittisiin uudistuksiin; kehottaa tehostamaan ENI:n seurantaa välineen tasolla;

83.  on huolissaan EU:n rahoittamien humanitaaristen avustusten hävittämisestä ja takavarikoimisesta kolmansissa maissa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia unionin strategisen viestinnän ja näkyvyyden parantamiseksi naapurimaissa;

Vakautta ja rauhaa edistävä väline (IcSP)

84.  kehottaa pyrkimään määrätietoisemmin lisäämään IcSP:n vaikutuksia kumppanien ja kansainvälisten järjestöjen kanssa käytävien säännöllisten strategisten vuoropuhelujen välityksellä; pyytää tässä yhteydessä varmistamaan muiden merkittävien tuen antajien myöntämän yhteisrahoituksen, joka tukee asianomaisten toimien tuloksia;

85.  kehottaa parantamaan strategista kehystä sekä IcSP:stä ja muista välineistä toteutettujen ja muiden toimijoiden toteuttamien jatkotoimien välistä synergiaa;

86.  kehottaa lisäämään muiden kansainvälisten järjestöjen, hallitusten ja unionin toimielinten välistä yhteistyötä uusien uhkien torjumisessa, esimerkiksi hybridikonflikteissa ja tietoverkkoturvallisuuden alalla, missä voitaisiin hyödyntää Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) asiantuntemusta;

87.  suosittaa käyttämään IcSP:n välitysvalmiuksia strategisemmin paitsi konflikteihin, joiden vaikutus on paikallinen, myös rauhanprosessin ja vuoropuhelun tukemiseen sellaisissa nykyisissä tai uusissa konflikteissa, joilla on maailmanlaajuista merkitystä, ja vaatii, että on saatava parempia varhaisvaroitusjärjestelmiä ja konfliktien analysointivälineitä, joilla ennaltaehkäisyä ja rauhan rakentamista voidaan parantaa;

88.  korostaa, että tästä eteenpäin unioni voi tällä välineellä rahoittaa koulutustoimia ja ei-tappavien tarvikkeiden (kuten atk-järjestelmien, sairaaloiden jne.) toimituksia kolmansien maiden asevoimille, jotta voidaan vastata kiireellisiin sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin tarpeisiin pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet;

Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR)

89.  korostaa, että demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen ja edistäminen kolmansissa maissa on ratkaisevan tärkeää ja tähän kuuluu myös ihmisoikeuksien puolustajien suojelu riippumatta siitä, puuttuvatko asianomaisen valtion viranomaiset asiaan;

90.  panee merkille EIDHR:n vaikutuksen ja merkityksen tässä yhteydessä, sillä se toimii kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kavetessa; muistuttaa, että ihmisoikeuksiin ja demokratiaan tarvitaan jatkuvasti kohdennettua rahoitusta eikä sen määrää saa vähentää; kehottaa lisäksi harkitsemaan ihmisoikeuksien puolustajille myönnettävän hätärahoituksen lisäämistä sekä kyseisten määrärahojen saatavuuden tehokasta tunnetuksi tekemistä;

91.  muistuttaa, että EIDHR:n soveltamisalaa ei saisi rajoittaa eikä sitä tulisi käyttää välineenä, jolla pelkästään paikataan muiden välineiden jättämiä aukkoja, vaan demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen olisi oltava itsessään selkeä ja strateginen päämäärä;

92.  vaatii komissiota etsimään ratkaisuja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kapenemiseen sekä lisääntyneisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin ja tukahduttamiseen esimerkiksi lisäämällä saatavilla olevia määrärahoja sellaisiin maailmanlaajuisiin ohjelmiin, joilla reagoidaan erilaisiin tilanteisiin, kuten ihmisoikeuksien puolustajia koskevaan unionin mekanismiin (ProtectDefenders.eu); kehottaa EU:ta edelleen rahoittamaan ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti vaarassa olevia, ja kansalaisyhteiskuntaa sekä syrjäytyneitä ryhmiä, kuten naisia, alkuperäiskansoja, romaneja, hlbti-henkilöitä, vammaisia henkilöitä, lapsia ja ikääntyneitä;

93.  suosittaa lisäämään strategista suunnittelua, johon liittyy EU:n viranhaltijoiden poliittinen ohjeistus ja johdonmukaisuus muiden välineiden kanssa, erityisesti maissa, joissa ihmisoikeuksien ja demokraattisten normien tilanne on heikentymässä, maailmanlaajuisen liberalismin vastaisen suuntauksen torjumiseksi;

94.  korostaa, että on tärkeää keskittyä kansainvälisesti merkittäviin temaattisiin aiheisiin, jotka voivat tukea lyhyellä, keskipitkällä ja/tai pitkällä aikavälillä ihmisoikeuksien sekä kansainvälisen oikeusvaltioperiaatteen ja oikeuden globaalistumista; kehottaa lisäämään EIDHR:n tukea useisiin uusiin temaattisiin aiheisiin, erityisesti korruption torjuntaan, yritysten ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, ympäristöä koskeviin oikeuksiin ja muuttajien oikeuksiin;

95.  panee tyytyväisenä merkille tuen kansainvälisille ja alueellisille ihmisoikeus- ja vastuumekanismeille, esimerkiksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle ja kansainväliselle rikostuomioistuimelle;

96.  suosittaa jatkamaan toimia kuolemanrangaistuksen poistamiseksi maailmanlaajuisesti;

97.  toistaa, että komissio on sitoutunut tukemaan jatkossakin kansalaisyhteiskuntaa ja edistämään kansalaisyhteiskunnan organisaatioille suosiollisempaa ympäristöä kumppanimaissa; korostaa, että tarvitaan kiireellisiä toimia myös paikallisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kohtaamien byrokraattisten esteiden vähentämiseksi edelleen; kannustaa EU:n edustustoja etsimään aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka työskentelevät arkaluontoisten asioiden parissa ja tarvitsevat rahoitusta, julkaisemaan ehdotuspyyntöjä paikallisilla kielillä ja sallia hakijoiden esittää hanke-ehdotuksia näillä kielillä, mikä myös vahvistaisi paikallista omavastuullisuutta ja pitkäaikaista sitoutumista hankkeisiin;

98.  kehottaa painottamaan voimakkaammin EIDHR:stä rahoitettujen toimien kestävyyttä erityisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien yhteydessä, sillä niissä on runsaasti parantamisen varaa tietämyksen siirrossa paikallisille toimijoille ja suositusten täytäntöönpanon seurannassa; kehottaa koordinoimaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien suunnitelmia paremmin parlamentin vaalitarkkailutoiminnan kanssa;

99.  kehottaa komissiota myöntämään rahoitusta hankkeisiin, joilla puututaan valvontateknologian lisääntyvään väärinkäyttöön ja pakkokeinoja käyttävien hallitusten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden verkkohyökkäyksiin;

100.  kehottaa ottamaan käyttöön seuranta- ja valvontajärjestelmiä, joihin myös ihmisoikeuksien puolustajat osallistuvat;

101.  kannustaa koordinointiin vapautta ja rauhaa edistävän välineen kanssa toteutettaessa toimia, joilla ehkäistään rikoksia ihmisyyttä vastaan, sotarikoksia ja kansanmurhia;

Kumppanuusväline (PI)

102.  pitää myönteisenä keskittymistä unionin strategisiin etuihin;

103.  suosittaa hyödyntämään kumppanuusvälineen käytössä olevia niukkoja varoja strategisemmin ja yhdennetymmin varmistamalla, että kaikki voivat antaa panoksensa ja että kaikki komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto määrittävät toimet tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja korostaa riittävin määrärahoin varustetun kumppanuusvälineen merkitystä unionin arvojen ja etujen puolustamiselle jo ennakolta tilanteessa, jossa transatlanttinen yhteisymmärrys heikkenee ja sellaisia keskitulotason maita, joiden strateginen merkitys kasvaa nopeasti, on yhä enemmän esimerkiksi Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa;

104.  suosittaa arvioimaan uudelleen maantieteellisiä määrärahoja seuraavassa monivuotisessa suuntaa-antavassa ohjelmassa, jotta ne voidaan mukauttaa haasteisiin; kehottaa tässä yhteydessä ulottamaan yhteistyön muihin kuin strategisiin kolmansiin maihin, esimerkiksi keskitulotason maihin, joita ei nykyään oteta riittävästi huomioon;

105.  suosittaa parempaa yhteensovittamista yhteisen täytäntöönpanoasetuksen tavoitteiden ja laaja-alaisten aiheiden kanssa;

106.  suosittaa saattamaan valmiiksi seuranta- ja valvontajärjestelmän samoin kuin asiaa koskevat laadulliset indikaattorit;

107.  katsoo, että kumppanuusväline voi olla merkittävä keino vapaakauppasopimusten täytäntöönpanon tukemiseen, erityisesti siten, että tuetaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien työtä; korostaa, että on arvioitava varojen käyttöä ja jakautumista sekä kumppanuusvälineen ja EU:n vienninedistämisohjelmien (EU Gateway / Business Avenues) vaikuttavuutta, millä täydennettäisiin jäsenvaltioiden toimivaltaa ulkomaankaupan edistämisessä;

108.  toteaa, että kumppanuusvälineen yhtenä tavoitteena on julkisuusdiplomatia, jolla voidaan lisätä unioniin kuulumattomien maiden luottamusta ja ymmärrystä EU:n politiikkoja kohtaan; korostaa kansalaisyhteiskunnan osallistumisen olevan erittäin tärkeää ja pitää myönteisenä, että kolme miljoonaa euroa kohdennetaan tukemaan kansalaisjärjestöjen osallistumista sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin;

Yhteinen täytäntöönpanoasetus (CIR)

109.  suosittaa hyödyntämään paremmin yhdenmukaistettuja sääntöjä mahdollisilla yhteisillä ehdotuspyynnöillä ja parantamalla yhteistyötä komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa;

110.  kehottaa sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen CIR:n säännöksiin;

111.  kehottaa tehostamaan toimia unionin ulkoisen rahoituksen näkyvyyden parantamiseksi kattavalla ja johdonmukaisella viestintästrategialla, joka sisältää toimia disinformaation torjumiseksi; kehottaa ottamaan käyttöön ehdollisuutta koskevia mekanismeja ja soveltamaan niitä täytäntöönpanosta vastaaviin kumppaneihin, jos unionin näkyvyyden lisäämiseksi tarkoitettuja toimia ei noudateta;

112.  muistuttaa, että kuten CIR:ssä korostetaan, kehitysyhteistyön ja kehitysavun tuloksellisuuden periaatteet ovat olennaisen tärkeitä ulkoisissa toimissa, ja kehottaa komissiota pitämään näistä periaatteista kiinni kaikissa toimenpiteissä, joita se toteuttaa väliarviointikertomuksen johdosta;

113.  katsoo, että ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden käytettävyyden yhteydessä olisi otettava huomioon EU:n pk-yritykset soveltamalla yksinkertaisempaa ja käyttäjäystävällisempää sääntelyä, jolla voidaan edistää varojen mutkattomampaa käyttöä ja auttaa samalla pk-yrityksiä kerryttämään kansainvälistä kokemusta; pyytää komissiota arvioimaan pk-yritysten kansainvälistymisen edistämiseen tarkoitettujen nykyisten välineiden johdonmukaisuutta unionin muiden pk-yrityksiä tukevien välineiden, kuten yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME), kanssa sekä toissijaisuusperiaatteen, päällekkäisyyden välttämisen ja jäsenvaltioiden ohjelmia koskevan täydentävyyden kannalta; kehottaa komissiota antamaan ajoissa ehdotuksia näiden ohjelmien väliarviointia varten, jotta voidaan parantaa niiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta; korostaa, että on parannettava pk-yrityksille suunnattua tiedottamista olemassa olevista välineistä, etenkin kansallisella tasolla;

Vuoden 2020 jälkeinen rakenne

114.  vaatii, että ulkosuhteiden välineiden rahoitus saatetaan vastaamaan kunnianhimoisia ulkoisia toimia ja että lisätään määrärahoja, jotka liittyvät unioniin maailmanlaajuisena toimijana, ja samalla huolehditaan siitä, että toimet perustuvat jatkossakin arvoihin ja perus- ja ihmisoikeuksiin sekä periaatteisiin; toistaa, että EU:n ulkoiset toimet ovat myös EU:n kansalaisten yhteisten etujen mukaisia;

115.  korostaa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta eroaa Euroopan unionista, ulkoiseen toimintaan tarkoitettujen määrärahojen nykyistä osuutta olisi kasvatettava tai se olisi ainakin säilytettävä nykyisellä tasolla, ja nykyisiin välineisiin, politiikkoihin ja painopisteisiin olisi sovellettava samaa logiikkaa;

116.  muistuttaa, että nykyistä rakennetta on uudistettava, jotta voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja julkista valvontaa sekä lisätä tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja reagointikykyä sekä tehokkuutta ja joustavuutta; katsoo, että uudistuksella voitaisiin myös lisätä kustannustehokkuutta, vähentää päällekkäisyyksiä ja eri toimijoiden ja komission yksiköiden välisiä eturistiriitoja ja auttaa käsittelemään tämänhetkisiä haasteita, jotka liittyvät strategiseen suunnitteluun, ohjelmasuunnitteluun ja toteutukseen;

117.  palauttaa mieliin Euroopan parlamentin keskeisen roolin seuraavaa rahoituskehystä koskevan asetuksen toisena lainsäätäjänä; toistaa olevansa valmis yhteistyöhön komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja neuvoston kanssa ulkoisen rahoituksen välineiden rakenteen optimoimiseksi; painottaa kuitenkin, että jos välineiden rakennetta muutetaan, tavoitteena olisi aina oltava avoimuuden, vastuuvelvollisuuden, tehokkuuden, johdonmukaisuuden sekä joustavuuden lisääminen; korostaa, että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa ilman hallintorakennetta, jonka mahdollistaa poliittisen valvonnan, perustuu strategiaan ja on osallistava ja vastuullinen; korostaa, että parlamentti ei hyväksy välineisiin mitään sellaista uudistusta, jossa ei ole vakaata hallintorakennetta; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ehdottamaan välineiden uudistamiseksi suunnitelmaa, joka sisältää tällaisen hallintorakenteen; korostaa eroja väliarvioinnin tulosten ja komission nykyisen rakenteen uudistamiseksi tekemien ehdotusten välillä; korostaa lisäksi, että on varmistettava kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin suorittama tarkka demokraattinen ja avoin valvonta;

118.  kehottaa integroimaan unionin erityisrahastot ja välineet paremmin talousarvioon, jotta lisättäisiin ulkoisen rahoituksen välineiden avoimuutta ja demokraattista valvontaa; palauttaa mieleen, että varainhoitoasetuksen viimeisimmässä tarkistuksessa sovittiin, että parlamenttia ja neuvostoa kuullaan etukäteen ennen uuden aihekohtaisen erityisrahaston perustamista; kehottaa lisäksi komissiota toimittamaan parlamentille yksityiskohtaiset tiedot kaikista merkittävistä määrärahojen autonomisista siirtoista tai vapauttamisista otsakkeessa 4;

119.  korostaa, että myös EU:n edustustot voisivat yhdessä jäsenvaltioiden kanssa auttaa pk-yrityksiä käyttämään näitä rahoitusvälineitä, jotta voidaan luoda keskipitkän aikavälin suhteita EU:n yritysten ja tuensaajamaiden talouksien välille;

120.  korostaa, että mitään yhteistä välinettä ei voi olla ilman, että siihen sisällytetään selkeät ja eriytetyt talousarviot ja määrärahat EU:n ulkoisen toiminnan eri päämääriä, tavoitteita ja prioriteetteja varten, mukaan lukien demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio, kansalaisyhteiskunnan tukeminen, konfliktien ratkaiseminen, hauraat valtiot, kehityspolitiikka ja köyhyyden poistaminen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja tuki maille, jotka ovat unioniin liittymisen eri vaiheissa, ja unionin naapuruston maille;

121.  arvostaa unionin sitoutumista esimerkiksi ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja kansalaisyhteiskunnan tukemiseen ja arvostaa myös nykyisten välineiden erilaisia tavoitteita ja päämääriä sekä näiden välineiden poliittista ja strategista arvoa; korostaa, että uudistus ei saisi vesittää minkään välineen poliittisia tavoitteita; ymmärtää ENI:n, IPA II:n ja EIDHR:n tavoitteisiin ja toteuttamiseen liittyvät erityispiirteet ja katsoo näin ollen, että niiden olisi säilyttävä riippumattomina strategisten ja poliittisten näkökohtien vuoksi;

122.  muistuttaa, että vuodesta 2006 lähtien EIDHR on edustanut konkreettisesti unionin sitoutumista demokratian ja ihmisoikeuksien tukemiseen ja edistämiseen kolmansissa maissa, ja sen avulla unioni on voinut ilman hallitusten sekaantumista osallistua rekisteröityjen ja rekisteröimättömien valtiosta riippumattomien järjestöjen tukemiseen ja toimia aloilla, joita unionin jäsenvaltiot eivät välttämättä kata;

123.  korostaa, että olisi asetettava yhteisiä tavoitteita, mihin kuuluu myös tarve kehittää oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa ja valtavirtaistaa ihmisoikeudet ja toteuttaa näin SEU:n 21 artiklaa, jonka mukaan unioni pyrkii lujittamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, mikä on sen ulkosuhteiden tavoite;

124.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota varmistamaan, että kumppanimaille tiedotetaan uudistuksista selkeästi;

125.  kehottaa luomaan vakaat yhdenmukaiset arviointi- ja valvontamenettelyt, joiden avulla voidaan tehdä laadullinen ja määrällinen analyysi ja seurata edistymistä EU:n eri välineiden kautta antamalle rahoitukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa;

126.  korostaa, että pitkäaikaisen rahoituksen ennakoitavuus on varmistettava ja kiinteitä määriä on voitava käyttää joustavasti; muistuttaa, että joustavuus edellyttää mahdollisuutta siirtää varoja eri määrärahojen välillä; muistuttaa, että ulkoisen toiminnan tavoitteisiin tarkoitettuja varoja ei voida kohdentaa uudelleen muihin tavoitteisiin, esimerkiksi maahanmuuton hallintaan ja sisäiseen turvallisuuteen; korostaa, että olisi otettava käyttöön mahdollisuus siirtää kohdentamattomia määrärahoja koko ulkoisen toiminnan välineiden talousarvion sisällä, kuitenkin enintään 10 prosenttia kunkin välineen alkuperäisistä määrärahoista, joustaviin ja/tai kiireellisiin toimiin säilyttäen kuitenkin välineen poliittiset tavoitteet;

127.  korostaa, että maakohtainen tuki ei saisi olla riippuvaista EU:n kanssa tehdyistä muuttoliikesopimuksista ja että rahoitusta ei saa siirtää köyhiltä mailta ja alueilta Eurooppaan tulevien muuttajien alkuperämaille tai kauttakulkumaille vain sillä perusteella, että ne sijaitsevat muuttoreitillä;

128.  muistuttaa, että tuensaajilla on nykyisin vaikeuksia saada rahoitusta näistä välineistä; kehottaa yksinkertaistamaan menettelyitä, keventämään hallinnollista taakkaa ja mahdollisuuksien mukaan hyväksymään yhdenmukaistettuja menetelmiä mukana olevia komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yksiköitä varten ja perustamaan keskitetyn palvelupisteen EU:n rahoitusta hakeville organisaatioille ja käyttämään digitaalisia ratkaisuja mahdollisuuksien mukaan, jotta voidaan virtaviivaistaa hallintoa ja vähentää byrokraattista taakkaa heikentämättä kuitenkaan talousarvion valvontaa, jäljitettävyyttä ja valvontaa;

129.  korostaa, että kaikkien komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi työskenneltävä yhdessä, jotta EU:n ulkoinen rahoitus perustuisi politiikkaan eikä välineisiin ja jotta voidaan estää eroavuudet, epäjohdonmukaisuudet, tarpeettomat kustannukset, päällekkäisyydet ja tietotaidon tuhlaaminen ja saavuttaa yhteiset päämäärät ja tavoitteet, jotka koskevat koko EU:n ulkoista toimintaa;

130.  korostaa, että tarvitaan lisää strategista poliittista ohjausta ja kokonaisvaltaista strategiaa ja siihen liittyviä asiakirjoja, jotka on kehitetty ja jotka jaetaan yhdessä kaikkien asianomaisten komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa ja joiden hallinnoinnista ja seurannasta vastaa hallintorakenne, joka on vielä luomatta, ja joissa vahvistetaan EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteet tulevalle jaksolle ja se, millä tavalla välinettä käytetään näiden saavuttamiseksi; kehottaa käyttämään sekä sisäisiä että ulkopuolisia asiantuntijoita näiden tavoitteiden ja päämäärien asettamiseksi; suosittaa, että kaikkeen ohjelmasuunnitteluun sisällytetään konfliktiriskianalyysi, talouspoliittinen analyysi sekä riskinarviointi ja lievennystoimenpiteitä, joita voidaan käyttää joustavasti uudelleen tapauksissa, joissa kyseiset riskit toteutuvat;

131.  kehottaa selvittämään keinoja lisätä koordinointia ja johdonmukaisuutta unionin jäsenvaltioiden ulkoista rahoitusta koskevien toimien kanssa, myös lisäämällä yhteistä ohjelmasuunnittelua;

132.  kehottaa parantamaan valtiosta riippumattomien järjestöjen rahoitusmahdollisuuksia selkeyttämällä mahdollisuuksia yhteisrahoitukseen ja lisäämään niitä, tarjoamalla monivuotisia kumppanuuksia ja varmistamalla toimien kestävyys;

133.  kehottaa parantamaan vaatimuksia nopeampaan päätöksentekoon, jotta voidaan kehittää EU:n valmiuksia reagoida nopeasti muuttuviin tapahtumiin;

134.  korostaa, että on tärkeää parantaa unionin ulkoisen toiminnan näkyvyyttä ja lisätä tietoisuutta siitä ja unionin vaikutuksesta eri puolilla maailmaa esimerkiksi unionin strategisen viestinnän työryhmää käyttämällä; kehottaa pitämään tätä politiikan tavoitteena; korostaa tämän vuoksi, että EU:n edustustoissa tarvitaan kiireesti maa- ja/tai aluekohtaista strategista viestintää ja että EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja tiedonvaihtoa on parannettava;

135.  korostaa, että EU:n edustustoilla on ratkaiseva rooli paikallisten ohjelmien suunnittelussa, suunnittelun valvonnassa, mahdollisessa varojen maksamisessa ja tuensaajien määrittämisessä ja erityisesti kun on kyse ihmisoikeuksien puolustajista ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioista, jotka toimivat herkillä alueilla; toistaa, että EU:n edustustot eivät voi olla yksin vastuussa rahoituspäätöksistä, ottaen huomioon niiden työn ja aseman kolmansissa maissa;

136.  korostaa, että asianomaisten maiden kansalaisyhteiskunnat on otettava tiiviisti mukaan välineiden ohjelmasuunnitteluun, jonka on perustuttava mahdollisimman pitkälle hajautettuun yhteistyöhön suunnittelussa, käyttöönotossa ja täytäntöönpanossa, jotta voidaan luoda vakaita ja kestäviä kumppanuuksia, vastata kansalaisten erityistarpeisiin ja ottaa huomioon asianomaisten kansalaisten sosiaaliset tilanteet;

137.  palauttaa mieliin, että paikoin EU:n poliittiset tavoitteet ja päämäärät, kuten ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja kehitys, hyötyvät enemmän siitä, että ruohonjuuritason organisaatioille maksetaan useita pienempiä avustuksia kuin että koko avustus maksettaisiin yhdelle tuensaajalle;

138.  korostaa enemmällä enemmän- ja ehdollisuusperiaatteiden merkitystä; katsoo, että on säädettävä tiukempia ehdollisuusmekanismeja, joiden mukaisesti annettava suora budjettituki valtion viranomaisille tai hallintoelimille ja valtiosta riippumattomille toimijoille voidaan keskeyttää tai mahdollisuuksien mukaan ohjata uudelleen kansalaisyhteiskunnalle, jos ne eivät noudata tai täytä hajautetun rahoituksen tavoitteita tai rikkovat oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia;

139.  vaatii noudattamaan avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, tarkasteluvaatimusta, kehitysavun täydentävyyttä ja tuloksellisuutta koskevia periaatteita sekä voimakkaita ympäristö-, ihmisoikeus- ja sosiaalisia takeita käytettäessä kehitysapua yksityisen sektorin investointien houkuttelemiseen;

140.  pyytää komissiota harkitsemaan, että kolmansien maiden ja etenkin kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä ja teknistä apua koskevien ulkoisen rahoituksen välineiden varoja kohdennetaan edistämään liittymistä Wassenaarin järjestelyyn, Australian ryhmään, ohjusteknologian valvontajärjestelyyn ja ydinalan viejämaiden ryhmään, sekä ehkäisemään ihmisoikeusloukkauksia, kun otetaan huomioon käynnissä oleva kaksikäyttöasetuksen uudelleen laatiminen;

141.  korostaa, että tulevat rakenteet edellyttävät asianmukaista valvontaa, avoimuutta, oikeutta valvoa täytäntöönpanoa, mukaan lukien parlamentin voimakkaampi strateginen panos ja parlamentin suorittama täytäntöönpanon valvonta, delegoitujen säädösten käyttöä temaattisten painopisteiden tarkistamisessa, jos ne sisältyvät säädösten liitteisiin, ja merkittävien lisätekijöiden, kuten strategisten ja monivuotisten ohjelma‑asiakirjojen, hyväksymistä;

142.  on vakuuttunut siitä, että vuoden 2020 jälkeisissä ulkoisen rahoituksen välineissä on noudatettava talousarvion totuudellisuuden ja yhtenäisyyden periaatteita;

143.  katsoo, että väliarvioinnin ja talousarvion valvontaprosessien olisi oltava riittävän tarkkoja ja avoimia, jotta voidaan varmistaa, että rahoitus käytetään mahdollisimman tarkkaan, ja tehdä tarvittavat muutokset hyödyntämisvalmiuden parantamiseksi tarvittaessa;

o
o   o

144.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja neuvostolle.

(1)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 27.
(2)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 11.
(3)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 1.
(4)EUVL L 335, 15.12.2017, s. 6.
(5)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 77.
(6)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 85.
(7)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44.
(8)EUVL L 77, 15.3.2014, s. 95.
(9)EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30.
(10)EUVL L 249, 27.9.2017, s. 1.
(11)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(12)Ks. mietintö A8-0211/2017.
(13)EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(14)EUVL C 407, 8.12.2015, s. 8.
(15)EUVL C 60, 16.2.2016, s. 3.
(16)EUVL C 122, 19.4.2017, s. 4.
(17)Julkaistu komission sivustolla seuraavassa osoitteessa: https://ec.europa.eu/europeaid/public-consultation-external-financing-instruments-european-union_en
(18)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(19)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0026.
(20)EUVL C 58, 15.2.2018, s. 109.
(21)EUVL C 408, 30.11.2017, s. 21.
(22)EUVL C 265, 11.8.2017, s. 110.
(23)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0440.
(24)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0306.
(25)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0036.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0037.
(27)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0094.
(28)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0262.
(29)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0263.
(30)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0261.
(31)EUVL C 208, 10.6.2016, s. 25.
(32)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0408.
(33)https://eeas.europa.eu/archives/docs/top_stories/pdf/eugs_review_web.pdf


Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevat vuosikertomukset 2015 ja 2016
PDF 242kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevista vuosikertomuksista 2015 ja 2016 (2017/2010(INI))
P8_TA(2018)0120A8-0141/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(1) ja sopimuksen viimeisimmän eli 13. huhtikuuta 2016 tehdyn version,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta 2014 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista(2) ja 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista 2012–2013 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista(3),

–  ottaa huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita koskevan komission vuosikertomuksen 2015 (COM(2016)0469) ja vuosikertomuksen 2016 (COM(2017)0600),

–  ottaa huomioon Euroopan komission ja kansallisten parlamenttien suhteita koskevan komission vuosikertomuksen 2015 (COM(2016)0471) ja vuosikertomuksen 2016 (COM(2017)0601),

–  ottaa huomioon kaikki aiemmat komission tiedonannot, joiden aiheena on tarve parantaa sääntelyä EU:n kansalaisia hyödyttävien parempien tulosten aikaansaamiseksi,

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 tehdyn komission puheenjohtajan päätöksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” -periaatteen toteutumista tarkastelevan työryhmän perustamisesta (C(2017)7810),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2014, 14. marraskuuta 2014, 6. toukokuuta 2015, 4. marraskuuta 2015, 18. toukokuuta 2016, 18. lokakuuta 2016 ja 3. toukokuuta 2017 annetut unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin (COSAC) puolivuosittaiset kertomukset parlamentaarisen valvonnan menettelyjen ja käytäntöjen kehityksestä Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja alueiden komitean 5. helmikuuta 2014 allekirjoittaman yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon alueiden komitean toissijaisuusperiaatetta koskevan selvityksen vuodelta 2015,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 ja 132 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0141/2018),

A.  ottaa huomioon, että vuodet 2015 ja 2016 olivat marraskuussa 2014 työnsä aloittaneen Junckerin komission ensimmäiset täydet toimintavuodet; toteaa, että puheenjohtaja Juncker sitoutui asettamaan toissijaisuusperiaatteen Euroopan demokraattisen prosessin ytimeen ja takaamaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen kaikilta osin koko lainsäädäntöprosessin aikana;

B.  huomauttaa, että 13. huhtikuuta 2016 tehty uusi toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä sisältää komission, parlamentin ja neuvoston sitoumukset noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja panna ne täytäntöön;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 komissio sai kahdeksan perusteltua lausuntoa kolmesta komission ehdotuksesta; ottaa huomioon, että komissiolle toimitettiin sinä vuonna yhteensä 350 lausuntoa;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 komissio sai 65 perusteltua lausuntoa 26:sta komission ehdotuksesta; huomauttaa, että tämä on 713 prosenttia enemmän kuin vuonna 2015 saadut kahdeksan perusteltua lausuntoa ja on kolmanneksi suurin kalenterivuoden aikana saatu määrä sen jälkeen, kun toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismi otettiin käyttöön Lissabonin sopimuksella vuonna 2009 (84 vuonna 2012 ja 70 vuonna 2013); toteaa, että komissiolle toimitettujen lausuntojen määrä kasvoi sinä vuonna huomattavasti, yhteensä 620:een;

E.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 19. toukokuuta 2015 sääntelyn parantamista koskevan toimenpidepaketin sekä uudet, yhdennetyt paremman sääntelyn suuntaviivat, joihin sisältyvät ajantasaistetut ohjeet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden arvioimiseksi uusien aloitteiden vaikutustenarvioinnin yhteydessä;

F.  ottaa huomioon, että komissio otti vuonna 2015 käyttöön verkkosivun ”Kevennä sääntelytaakkaa – ota kantaa”(4) ja uuden REFIT-foorumin (sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma) ja tarjosi näin sidosryhmille uusia tapoja ilmoittaa komissiolle voimassa olevien sääntelytoimenpiteiden tehottomuudesta ja myös toissijaisuutta ja/tai suhteellisuutta koskevista seikoista;

G.  huomauttaa, että vuonna 2015 Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu laati 13 alustavaa arviointia, yhden vaikutustenarvioinnin asiasisältöä koskevista parlamentin tarkistuksista ja kuusi vaikutusten jälkiarviointia; ottaa huomioon, että lisäksi se laati neljä selvitystä Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista ja kaksi arviointia Euroopan tason lisäarvosta; toteaa, että vuonna 2016 Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu laati 36 alustavaa arviointia, yhden vaikutustenarvioinnin asiasisältöä koskevista parlamentin tarkistuksista ja 14 vaikutusten jälkiarviointia; ottaa huomioon, että lisäksi se laati seitsemän selvitystä Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista ja viisi arviointia Euroopan tason lisäarvosta;

H.  ottaa huomioon, että unionin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä siirretään säädösvaltaa silloin, kun tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta eikä niitä voida saavuttaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; ottaa huomioon, että käsiteltävää aihetta koskevien keskeisten sääntöjen hyväksyminen kuuluu lainsäätäjille;

I.  katsoo, että toissijaisuus ja suhteellisuus ovat olennaisia vaikutustenarvioinneissa ja takautuvissa arvioinneissa, joissa arvioidaan, ovatko EU:n tason toimet tarpeellisia, voidaanko niiden tavoitteet saavuttaa paremmin muilla keinoilla ja saavutetaanko niillä todella toivottuja tuloksia tehokkuuden, vaikuttavuuden, johdonmukaisuuden, merkityksellisyyden ja EU:n tason lisäarvon näkökulmasta;

J.  ottaa huomioon, että vuonna 2014 kolme kansallista parlamenttia (Tanskan kansankäräjät, Alankomaiden parlamentin alahuone ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone) esitti kertomuksissaan yksityiskohtaisia ehdotuksia siitä, miten kansallisten parlamenttien asemaa päätöksentekoprosessissa voitaisiin vahvistaa;

1.  palauttaa mieliin komission toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista laatimien vuosikertomusten merkityksen; toteaa, että komission vuosikertomukset 2015 ja 2016 ovat yksityiskohtaisempia ja kattavampia kuin edellisten vuosien vuosikertomukset;

2.  pitää tärkeänä, että EU toimii vain silloin kun se voi tuoda lisäarvoa ns. demokratiavajeen pienentämiseksi;

3.  painottaa, että toissijaisuus ja suhteellisuus ovat perusperiaatteita, jotka EU:n toimielinten olisi otettava huomioon EU:n toimivaltaa käyttäessään, jotta varmistetaan, että unionin toimet tuovat lisäarvoa; palauttaa mieliin, että näillä periaatteilla pyritään parantamaan unionin toimintaa varmistamalla, että unionin tason toiminta on tarpeen, että jäsenvaltiot eivät voi yksin riittävällä tavalla saavuttaa toiminnan tavoitteita, että toiminnan luonne ja muoto eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että toimet toteutetaan aina tarkoituksenmukaisimmalla hallinnon tasolla; pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että näitä periaatteita voidaan käyttää väärin EU:n vastaisten tarkoitusperien edistämiseen, ja korostaa, että EU:n toimielinten olisi oltava valppaita, jotta tämä riski vältettäisiin ja torjuttaisiin;

4.  muistuttaa, että toissijaisuus on liittovaltioiden perusperiaate sekä epämääräinen oikeudellinen käsite, jota olisi siksi tulkittava poliittisesti;

5.  katsoo, että toissijaisuusperiaatetta ei voida käyttää unionille perussopimusten nojalla suppeasti myönnetyn toimivallan tulkintaan;

6.  katsoo, että kaikessa toissijaisuutta koskevassa pohdinnassa ja sen valvonnassa olisi otettava huomioon kansalaisten yhä useammin esittämät vaatimukset, että unionin on vastattava suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten mannertenvälisiin rahavirtoihin, turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että 25. maaliskuuta 2017 annetussa Rooman julistuksessa viitataan toissijaisuuteen; katsoo, että toissijaisuuden olisi oltava näkyvästi esillä pohdittaessa EU:n tulevaisuutta;

8.  panee merkille komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin unionin tilasta pitämässä puheessa ilmoittaman aloitteen, jonka tarkoituksena on luoda komission varapuheenjohtaja Frans Timmermansin johtama toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita käsittelevä työryhmä; muistuttaa katsoneensa, että sen osallistuminen komission perustamaan työryhmään olisi vastoin parlamentin institutionaalista tehtävää ja asemaa Euroopan unionin ainoana välittömillä vaaleilla valittuna toimielimenä, joka edustaa kansalaisia unionin tasolla ja harjoittaa komissioon kohdistuvaa poliittista valvontaa, ja että se näin ollen päätti kieltäytyä kutsusta osallistua työryhmään;

9.  panee merkille komission vuosikertomuksiin 2015 ja 2016 soveltaman metodologian, jonka mukaan kansallisten parlamenttien ehdotuspaketista toimittamat perustellut lausunnot luokitellaan tilastoissa yhdeksi ainoaksi perustelluksi lausunnoksi eikä perustelluksi lausunnoksi jokaisesta yksittäisestä ehdotuksesta;

10.  antaa arvoa sille, että vuonna 2016 kansallisilta parlamenteilta saatujen perusteltujen lausuntojen määrä (65) on kolmanneksi suurin kalenterivuoden aikana saatu määrä sen jälkeen, kun toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismi otettiin käyttöön Lissabonin sopimuksella; panee merkille jyrkän kasvun (713 prosenttia) vuonna 2015 saatuihin kahdeksaan perusteltuun lausuntoon verrattuna; panee lisäksi merkille, että komission poliittisen vuoropuhelun puitteissa saamien lausuntojen määrä on noussut merkittävästi 350:stä 620:een; korostaa, että nämä suuntaukset ovat tulleet ilmi lainsäädäntötoiminnan ollessa vähenemässä, mikä myös osoittaa, että kansallisten parlamenttien osallistuminen on kehittynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna; panee tyytyväisenä merkille, että kansalliset parlamentit ovat osoittaneet olevansa selkeästi kiinnostuneita EU:n päätöksenteosta;

11.  panee tyytyväisenä merkille, että entistä useammat kansalliset parlamentit ovat antaneet perusteltuja lausuntoja (26 yhteensä 41:stä vuonna 2016, kun vuoden 2015 vastaava luku oli kahdeksan); panee merkille selvän eron poliittisen vuoropuhelun puitteissa aktiivisten parlamenttien ja perusteltuja lausuntoja antavien parlamenttien välillä; korostaa, että kansalliset parlamentit ovat edelleen kiinnostuneempia vaikuttamaan EU:n lainsäädännön sisältöön kuin määrittämään tapauksia, joissa toissijaisuusperiaatetta ei välttämättä ole noudatettu; toteaa, että kansallisten parlamenttien valtuuksiin seurata toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista kuuluu myös oikeus pyytää unionin lainsäätäjää toimimaan tarvittaessa Euroopan tasolla;

12.  antaa tunnustusta vaikutustenarviointilautakunnan ja sen heinäkuusta 2015 alkaen korvanneen sääntelyntarkastelulautakunnan tekemästä työstä; panee merkille, että lautakunnat katsoivat, että 23:a prosenttia niiden vuonna 2015 arvioimista vaikutustenarvioinneista oli aihetta parantaa joko toissijaisuuden tai suhteellisuuden tai kummankin osalta; toteaa, että sääntelyntarkastelulautakunnan mukaan 15 prosenttia vaikutustenarvioinneista ei vuonna 2016 ollut tyydyttäviä; pitää myönteisenä, että niiden prosentuaalinen osuus on pienentynyt edellisistä vuosista; korostaa, että komissio arvioi kaikki asianomaiset vaikutustenarvioinnit ottaen huomioon sääntelyntarkastelulautakunnan analyysit;

13.  toteaa, että lainsäädännön parantamista koskevan ohjelman täytäntöönpanon myötä komissio on kehittänyt vahvempia sisäisiä välineitä ja menettelyjä, joilla pyritään välttämään toissijaisuusperiaatteen rikkominen; korostaa, että vaikutustenarvioinnit ovat tärkeitä välineitä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen varmistamisessa ja vastuullisuuden edistämisessä; korostaa erityisesti sääntelyntarkastelulautakunnan roolia ja suhtautuu myönteisesti siihen, että toissijaisuus ja suhteellisuus ovat nykyään osa lautakunnan suorittamaa laaduntarkastusta; korostaa kuitenkin, että sääntelyntarkastelulautakunnan riippumattomuutta voitaisiin edelleen lisätä;

14.  pitää myönteisenä, että komissio hyväksyi toukokuussa 2015 uuden sääntelyn parantamista koskevan paketin varmistaakseen muun muassa, että EU:n lainsäädännöllä edistetään tehokkaammin yleistä etua ja taataan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden entistä laajempi kunnioittaminen, mikä puolestaan edistää EU:n päätöksenteon avoimuutta; katsoo, että uuden paremman sääntelyn kehyksen olisi oltava väline, jonka ansiosta unionissa toimitaan täysin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti; korostaa silti, että kehyksen olisi sisällettävä näiden periaatteiden noudattamista arvioivat testit, jotta varmistetaan, että EU toimii vain, jos sen toimet tuovat lisäarvoa, eikä se saisi tarpeettomasti viivästyttää merkityksellisen lainsäädännön hyväksymistä;

15.  on tyytyväinen komission 24. lokakuuta 2017 julkaisemaan tiedonantoon ”Paremman sääntelyn agendan toteuttaminen: Parempia ratkaisuja ja parempia tuloksia”, jossa komissio kuvailee pyrkimyksiään lisätä avoimuutta, legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta parempaa sääntelyä koskevassa työssään ja erityisesti parantaa kuulemisprosessia ja sidosryhmien mahdollisuuksia antaa palautetta sen ehdotuksista;

16.  on tyytyväinen siihen, että komissio otti vuonna 2015 käyttöön uusia toimintapoliittisia aloitteita koskevat uudet kuulemis- ja palautemekanismit;

17.  pitää tärkeänä, että lainsäädäntöaloitteiden tarve ja niiden vaikutus kaikkiin tärkeimpiin aloihin (talous-, ympäristö- ja sosiaaliala) selitetään riittävällä tavalla niin, että noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

18.  tukee komission sitoumusta arvioida ensin ennen kuin se harkitsee mahdollisia lainsäädännön muutoksia; katsoo tältä osin, että EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan paremmin seurata, mitata ja arvioida EU:n sääntelyn todellisia vaikutuksia kansalaisiin, talouteen, sosiaalisiin rakenteisiin ja ympäristöön;

19.  pitää myönteisenä, että parlamentti, neuvosto ja komissio tekivät vuonna 2016 uuden toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä; palauttaa mieliin, että komissio on sitoutunut selittämään perusteluissa, miten sen ehdotukset ovat perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että toimielinten välisen sopimuksen kautta komissio on sitoutunut toimittamaan vaikutustenarvioinnit lainsäädäntö- ja muista ehdotuksistaan kansallisille parlamenteille; muistuttaa, että sopimuksessa korostetaan myös tarvetta lisätä avoimuutta lainsäädäntömenettelyssä ja sitä, että tietojen antamisen kansallisille parlamenteille on annettava niille mahdollisuus käyttää perussopimusten mukaisia oikeuksiaan;

20.  kehottaa kansallisia parlamentteja ilmoittamaan alusta alkaen selvästi, että niiden lausunnot ovat perussopimusten pöytäkirjan N:o 2 mukaisia perusteltuja lausuntoja, mainitsemaan, mihin lainsäädäntöehdotukseen ne liittyvät, perustelemaan selkeästi, miksi kansallinen parlamentti katsoo, että ehdotus on toissijaisuusperiaatteen vastainen, sisällyttämään lausuntoon lyhyen tiivistelmän perusteluista ja noudattamaan kahdeksan viikon määräaikaa, joka alkaa asianomaisen säädösehdotuksen toimittamispäivästä; huomauttaa, että tämä helpottaa perusteltujen lausuntojen oikea-aikaista ja asianmukaista käsittelyä kaikissa asianomaisissa toimielimissä;

21.  on sitä mieltä, että kansallisten parlamenttien osallistuminen EU:n lainsäädäntömenettelyihin on kehittynyt merkittävästi Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen kansallisten parlamenttien välisen yhteydenpidon myötä; kannustaa kansallisia parlamentteja jatkamaan ja vahvistamaan entisestään parlamenttien välisiä yhteyksiä myös kahdenvälisesti keinona edistää yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken ja tekemään näin oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin perustuvan demokraattisen eurooppalaisen vision nimissä ja solidaarisuuden hengessä silloin, kun unioni voi tuoda lisäarvoa; korostaa, että nämä yhteydet voivat helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisessa;

22.  suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentilla on toissijaisuus- ja suhteellisuusmekanismeissa yhä suurempi ja entistä säännöllisempi rooli kansallisten parlamenttien keskustelukumppanina ja välittäjänä niiden välillä; katsoo, että lisäämällä vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa poliittisella tasolla voitaisiin järkiperäistää toissijaisuus- ja suhteellisuustarkastuksia siten, että lainsäädäntöehdotusten asiasisältöä voitaisiin käsitellä entistä paremmin;

23.  pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että 11 kansallisen parlamentin 14 kamaria toimitti vuonna 2016 perustellut lausunnot ehdotuksesta direktiiviksi palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (COM(2016)0128), eli näin saavutettiin vaadittava yksi kolmasosa äänistä perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ns. keltaisen kortin menettelyn käynnistämiseen; palauttaa mieliin, että parlamentti keskusteli komission kanssa laajalti kansallisten parlamenttien esittämistä perusteluista; panee merkille, että komissio oli yhteydessä kansallisiin parlamentteihin COSACin puitteissa; panee merkille, että komissio julkaisi tiedonannon, jossa se perusteli kattavasti ehdotuksen voimassa pitämistä(5); katsoo näiden perustelujen nojalla ja joidenkin kansallisten parlamenttien esille ottamista huolenaiheista huolimatta, että komissio on noudattanut täysimääräisesti velvollisuuttaan perustella päätöksensä;

24.  panee edellä mainitun komission ehdotuksen osalta merkille, että seitsemän kansallisen parlamentin kamaria on lähettänyt lausuntoja poliittisessa vuoropuhelussa, jossa ehdotusta pidettiin pääasiallisesti toissijaisuusperiaatteen mukaisena; toteaa, että alueiden komitean toissijaisuusperiaatetta käsittelevä asiantuntijaryhmä katsoi, että ehdotuksen tavoite voitaisiin saavuttaa paremmin EU:n tasolla;

25.  muistuttaa, että aiemmin keltaisen kortin menettely on käynnistetty kaksi kertaa (kerran vuonna 2012 ja kerran vuonna 2013), mikä osoittaa, että järjestelmä on tämän uuden keltaisen kortin menettelyn kanssa toimiva ja että kansalliset parlamentit voivat halutessaan osallistua toissijaisuusperiaatetta koskevaan keskusteluun vaivattomasti ja oikea-aikaisesti; katsoo silti, että lisääntynyt tietoisuus kansallisten parlamenttien roolista ja niiden entistä parempi yhteistyö voisivat parantaa ennalta tapahtuvaa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaa;

26.  palauttaa mieliin, että perussopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 7 artiklan mukaisesti EU:n toimielinten olisi otettava huomioon kansallisten parlamenttien tai kansallisen parlamentin kamarin toimittamat perustellut lausunnot; toteaa, että jotkin kansalliset parlamentit ovat aiemmin ilmaisseet pettymyksensä komission vastauksiin tapauksissa, joissa on annettu keltaisia kortteja; toteaa kuitenkin, että komissio on ottanut käyttöön menettelyjä, joiden avulla varmistetaan, että se antaa kansallisille parlamenteille niiden huolenaiheisiin perusteelliset ja poliittiset vastaukset oikea-aikaisesti; kehottaa komissiota järjestelmällisesti toimittamaan perusteltuihin lausuntoihin antamansa vastaukset parlamentille;

27.  panee merkille muutokset, joita tietyt kansalliset parlamentit ovat ehdottaneet toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismiin; pitää myönteisenä COSACin tekemää johtopäätöstä, jonka mukaan toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin parantamisen ei pitäisi edellyttää perussopimusten muuttamista; panee merkille, että perussopimuksia tai niihin liitettyjä pöytäkirjoja olisi muutettava, jos pidennetään kansallisille parlamenteille asetettua kahdeksan viikon määräaikaa, jonka kuluessa ne voivat antaa perustellun lausunnon; muistuttaa 1. joulukuuta 2009 päivätystä komission puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kansallisten parlamenttien puhemiehille lähettämästä kirjeestä, joka käsitteli toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin soveltamisen käytännön järjestelyjä ja jossa komissio totesi, että kansallisten parlamenttien kesätaukojen huomioimiseksi elokuuta ei otettaisi lukuun pöytäkirjassa N:o 2 tarkoitettua määräaikaa määritettäessä; palauttaa mieliin joidenkin kansallisten parlamenttien ehdotuksen, että komission olisi harkittava mahdollisuutta jättää myös kansallisten parlamenttien joulukuun tauko pois laskuista kahdeksan viikon määräaikaa laskettaessa;

28.  korostaa, että säädösten antaminen edellyttää niiden hyväksymistä suurella enemmistöllä neuvostossa, joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden ministereistä, joiden tulisi olla vastuussa kansallisille parlamenteilleen;

29.  panee merkille, että nykyään on jo olemassa välineitä, joilla kansalliset parlamentit ja kansalaiset voivat osallistua lainsäädäntöprosessin kaikkiin vaiheisiin ja joiden avulla varmistetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen seuranta; kannustaakin käyttämään näitä jo olemassa olevia välineitä täysimääräisesti ja välttämään mahdollisuuksien mukaan entistäkin monimutkaisempien hallintorakenteiden ja pitkällisten menettelyjen luomista aikoina, jolloin EU:lla on vaikeuksia tulla ymmärretyksi kansalaisten keskuudessa, ja pyrkimään aina siihen, että heidän oikeuksiaan ja etujaan kunnioitetaan ja suojellaan; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään tiedotuskampanjoita ja seminaareja, jotta kansalaiset saavat täsmällistä tietoa mahdollisuuksistaan osallistua lainsäädäntöprosessin kuhunkin vaiheeseen;

30.  korostaa, että lainsäädännön olisi oltava kattavaa ja selkeää, jotta ne, joita se koskee, pystyisivät ymmärtämään oikeutensa ja velvollisuutensa, joihin kuuluvat asianmukaiset raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimukset, mutta olisi vältettävä kohtuuttomia kustannuksia, ja lainsäädännön olisi oltava täytäntöönpanon kannalta käyttökelpoista;

31.  korostaa, että on tärkeää edistää mahdollisuuksia tutustua komission laatimiin vaikutustenarviointeihin ja etenemissuunnitelmiin, osallistua komission ja/tai parlamentin järjestämiin julkisiin kuulemisiin ja/tai sidosryhmäkuulemisiin ja esittää ehdotuksia REFIT-foorumin ”Kevennä sääntelytaakkaa – ota kantaa” -sivuston kautta; toteaa tässä yhteydessä, että verkkosivu ja vuonna 2016 perustettu sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva REFIT-foorumi toimivat hyvin;

32.  muistuttaa, että on tarpeen tehostaa olemassa olevia yhteistyömuotoja ja laatia vaihtoehtoja IPEX-tietokannan parantamiseksi, jotta lisätään kansallisten parlamenttien tietoisuutta niiden roolista toissijaisuus- ja suhteellisuustarkastuksissa, autetaan niitä käsittelemään entistä tehokkaammin varhaisvaroitusjärjestelmästä saatuja tietoja ja parannetaan niiden yhteistyötä ja koordinointia; kannustaa kansallisia parlamentteja antamaan lausuntoja komission ehdotuksista, joihin kaikkiin voi tutustua milloin tahansa sisäisessä CONNECT-tietokannassa; palauttaa mieliin, että kaikki tiedot ovat saatavilla REGPEX-foorumissa;

33.  kannustaa kansallisia ja alueellisia parlamentteja kehittämään suhteitaan alueiden komiteaan, jolla on 12 asiantuntijan ryhmä, joka tutkii lainsäädäntöehdotuksia toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden näkökulmasta;

34.  pitää myönteisenä joidenkin kansallisten parlamenttien osoittamaa kiinnostusta ottaa myönteisempi ja ennakoivampi rooli EU:n asioissa vihreän kortin menettelyssä; toteaa, että kansallisilla parlamenteilla on erilaiset käsitykset menettelyn säännöistä; katsoo, että parlamenttien väliseen yhteistyöhön perustuva epävirallinen mekanismi voi edistää poliittista vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa;

35.  panee edellä mainitun osalta merkille, että vuonna 2015 kaikkiaan 20 parlamentin kamaria allekirjoitti yhdessä ensimmäisen vihreä kortti -aloitteen ruokahävikistä tai tuki tätä aloitetta ja että heinäkuussa 2016 yhdeksän parlamentin kamaria allekirjoitti yhdessä toisen vihreän kortin, jossa komissiota kehotettiin antamaan lainsäädäntöehdotus yhteiskuntavastuuperiaatteiden soveltamisesta EU:n tasolla; toteaa, että joitakin ensimmäisen vihreä kortti -aloitteen ehdotuksista otettiin sittemmin huomioon komission joulukuussa 2015 hyväksymässä tarkistetussa kiertotalouspaketissa; toteaa tämän vuoksi, että kansallisilla parlamenteilla on jo rakentava rooli institutionaalisessa kehyksessä ja että tällä erää ei ole tarvetta luoda uusia institutionaalisia ja hallinnollisia rakenteita, jotka monimutkaistaisivat prosessia tarpeettomasti;

36.  toteaa, että vuonna 2016 jotkin alueelliset parlamentit tiedottivat komissiolle suoraan joistakin komission ehdotuksista antamistaan lausunnoista; panee merkille, että komissio on tapauksen mukaan ottanut nämä kannanotot huomioon; palauttaa mieliin, että pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukaisesti kunkin kansallisen parlamentin tai kansallisen parlamentin kamarin on tarvittaessa itse järjestettävä lainsäädäntövaltaa käyttävien alueellisten parlamenttien kuuleminen;

37.  panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta vuosina 2015 ja 2016 antaman oikeuskäytännön; korostaa tuomioistuimen todenneen, että toissijaisuusperiaatetta koskevan unionin lainsäätäjän perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava riidanalaisen toimen sanamuodon lisäksi sen asiayhteyden ja asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella ja että annettujen tietojen on oltava kansallisten parlamenttien, kansalaisten ja tuomioistuinten kannalta riittäviä ja ymmärrettäviä; korostaa lisäksi, että suhteellisuusperiaatteen osalta tuomioistuin on vakuuttanut, että unionin lainsäätäjälle on annettava laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0210.
(3)EUVL C 58, 15.2.2018, s. 33.
(4)http://ec.europa.eu/smart-regulation/refit/simplification/consultation/contributions_fi.htm
(5)Komission 20. heinäkuuta 2016 antama tiedonanto ehdotuksesta direktiiviksi työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin muuttamisesta toissijaisuusperiaatteen osalta pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti (COM(2016)0505).


Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Komissio ja toimeenpanovirastot
PDF 338kWORD 134k
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio (2017/2136(DEC))
P8_TA(2018)0121A8-0137/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission EU:n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2016 (COM(2017)0351),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05940/2018 – C8-0042/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(6);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(8),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(9),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(10),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(11) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(12) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(13) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(14) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2009/336/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/776/EU(15),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(16);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(17),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(18),

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(19),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(20),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(21) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(22) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(23) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(24) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätösten 2004/20/EY ja 2007/372/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/771/EU(25),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(26);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

4. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016(2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(27),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(28),

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(29),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(30),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(31) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(32) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(33) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(34) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2004/858/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU(35),

–  ottaa huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU muuttamisesta kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston muuttamiseksi kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirastoksi 17. joulukuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/927/EU(36),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(37);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

5. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(38),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(39),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(40),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(41),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(42) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(43) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(44) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(45) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/37/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/779/EU(46),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(47);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

6. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä tutkimuksen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(48),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(49),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(50),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen tutkimuksen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(51),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(52) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(53) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(54) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(55) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/46/EY kumoamisesta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/778/EU(56),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(57);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

7. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(58),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(59),

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016(60),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä viraston vastauksen(61),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(62) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(63) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(64) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(65) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/801/EU(66),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

1.  myöntää innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(67);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

8. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2016 liittyvien tilien päättämisestä, pääluokka III – Komissio (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(68),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0247/2017)(69),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon komission EU: n talousarviota koskevan vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen 2016 (COM(2017)0351),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2016 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2017)0497) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0306),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 ja toimielinten vastaukset(70) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(71) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05940/2018 – C8-0042/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05942/2018 – C8-0043/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(72) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(73) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

1.  hyväksyy Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2016 liittyvien tilien päättämisen;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 18. huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä(74);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja niiden kansallisille ja alueellisille tilintarkastuselimille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

9. Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (2017/2136(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio,

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A8-0137/2018),

A.  ottaa huomioon, että unionin menot ovat merkittävä väline politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja että niiden osuus jäsenvaltioiden yleisistä julkisista menoista on keskimäärin 1,9 prosenttia;

B.  toteaa, että kun parlamentti myöntää komissiolle vastuuvapauden, se tarkistaa onko varat käytetty oikein ja onko politiikkatavoitteet saavutettu;

C.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

D.  ottaa huomioon, että yhtenäisyyden, talousarvion totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteita on noudatettava unionin talousarvion toteuttamisessa;

E.  ottaa huomioon, että unionin talousarvioon sisältyvillä menoilla pyritään parantamaan kansalaisten elinolosuhteita ja elämänlaatua ja että niitä on siksi käytettävä sen sosiaalipolitiikoissa olevien puutteiden korjaamiseen;

F.  ottaa huomioon, että unionin talousarviossa on huomioitava sosiaalisen pilarin täytäntöönpano;

G.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on julkisten investointien lähde, jonka on tarkoitus tuoda selkeää lisäarvoa ja parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua;

Poliittiset painopisteet

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan unionin politiikkatavoitteet ja rahoituskaudet sekä parlamentin vaalikaudet ja komission toimikaudet toisiinsa;

2.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille nykyisen rahoituskauden väliarvioinnin ja edellisten kausien arvioinnin, jotta voidaan määrittää ohjelmat, jotka eivät näytä tuottaneen selvää lisäarvoa, ja tarkastella sen jälkeen menopuolta uudelleen;

3.  muistuttaa, että ehdotuksissaan uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi komission olisi otettava huomioon, että joillakin politiikan aloilla, kuten koheesio- tai tutkimuspolitiikassa, tarvitaan usein pidemmän aikavälin suunnittelua ja enemmän aikaa politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi kuin muilla politiikan aloilla; katsoo, että hätätilanteissa olisi kuitenkin tarjottava riittävästi joustoa;

4.  katsoo ehdottomasti, että ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” -aloitteen johdosta unionin talousarvio on esitettävä monivuotista rahoituskehystä koskevien unionin politiikkatavoitteiden mukaisesti; muistuttaa samoin vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen huomioon ottaen, että unionin talousarvion olisi oltava todellinen eurooppalaisen lisäarvon talousarvio, jonka päämääränä ovat sellaiset koko unionin yhteiset kestävää talous- ja sosiaalista kehitystä edistävät tavoitteet, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi yksinään saavuttaa, minkä vuoksi asiaa ei pitäisi nähdä yksinomaan yksittäisten jäsenvaltioiden nettotaseen tai -hyödyn näkökulmasta;

5.  katsoo, että olisi perustettava riippumaton ilmoitus-, neuvonta- ja käsittelyelin, jotta voidaan auttaa väärinkäytösten paljastajia käyttämään oikeita kanavia mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien tietojen paljastamiseen ja samalla varjella luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja neuvontaa;

6.  kehottaa komissiota sitoutumaan siihen, että nuoria viljelijöitä ja viherryttämistä koskevia järjestelmiä tarkistetaan perusteellisesti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten tilintarkastustuomioistuimen huomautusten valossa;

7.  kehottaa komissiota sisällyttämään tuloksellisuuskertomuksiinsa käytettyjen tietojen laadunarvioinnit ja lausunnon tuloksellisuustietojen laadusta;

8.  kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille ja tilintarkastustuomioistuimelle tasapainoisempaa raportointia sisällyttämällä tuloksellisuuskertomuksiinsa avointa tietoa haasteista, ongelmista ja epäonnistumisista;

9.  kehottaa komissiota nopeuttamaan koheesiopolitiikan ohjelmien toteuttamista ja niihin liittyviä maksuja, jotta toteutuskauden kesto voidaan alustavasti lyhentää vuoteen n+2;

10.  kehottaa komissiota täyttämään alkuperäisen tavoitteen 20 prosentin meno-osuuden soveltamisesta ilmastotoimien integroimiseen unionin eri meno-ohjelmiin;

11.  vaatii, että komissio antaa lopultakin kaikille pääosastoilleen ohjeen julkaista vuotuisissa toimintakertomuksissaan ehdotuksensa maakohtaisiksi suosituksiksi parlamentin kehotuksen mukaisesti;

12.  kehottaa komissiota lisäämään muuttoliikepolitiikan rahoituksen avoimuutta, kuten tilintarkastustuomioistuin suositteli vuosikertomuksessaan 2016, ja seuraamaan aktiivisesti hätätilanteissa toteutettavia hankintamenettelyjä;

13.  pyytää komissiota myös parantamaan tutkimus- ja maaseudun kehittämispolitiikkojen avoimuutta, jotta voidaan tunnistaa syyt huomattavan korkeisiin ja sitkeisiin virhetasoihin, joihin tilintarkastustuomioistuin on vuosikertomuksissaan kiinnittänyt huomiota, ja puuttua niihin;

14.  kehottaa komissiota lisäämään erityisrahastojen sekä ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten avoimuutta toimittamalla säännöllisesti kaikki sen saatavilla olevat tiedot;

15.  pyytää komissiota neuvottelemaan niiden maksujen alentamisesta, joita Euroopan investointipankki perii rahoitusvälineiden luomisesta ja hallinnoinnista, ja esittämään säännöllisesti tiedot näiden välineiden edunsaajista ja niiden avulla saavutetuista tuloksista;

16.  kehottaa komissiota nopeuttamaan unionin tilinpäätöksen laatimista, varmistamaan, että jäsenvaltioilta saadaan oikea-aikaisemmin luotettavat tiedot yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista menoista, ja esittämään johdon näkemyksen unionin menoista varhaisemmassa vaiheessa yhdessä tilien kanssa, jotta päätös vastuuvapauden myöntämisestä voidaan hyväksyä vuonna n+1, sekä varmistamaan samalla tietojen korkean laadun sekä moitteettoman varainhoidon;

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

17.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on antanut puhtaan lausuman tilien luotettavuudesta vuodelta 2016, kuten se on tehnyt vuodesta 2007 lähtien, ja että tilintarkastustuomioistuin totesi, että tulojen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2016; on tyytyväinen siihen, että 31. joulukuuta 2016 päättyneen varainhoitovuoden tilien perustana olevat sitoumukset olivat kaikilta olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

18.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen ilmoittaman todennäköisimmän virhetason positiiviseen kehityssuuntaan viime vuosiin verrattuna, sillä vuoden 2016 maksujen virhetaso on todennäköisimmin 3,1 prosenttia; palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 3,8 prosenttia varainhoitovuonna 2015, 4,4 prosenttia vuonna 2014, 4,7 prosenttia vuonna 2013, 4,8 prosenttia vuonna 2012, 3,9 prosenttia vuonna 2011, 3,7 prosenttia vuonna 2010, 3,3 prosenttia vuonna 2009, 5,2 prosenttia vuonna 2008 ja 6,9 prosenttia vuonna 2007; pitää tärkeänä, että komission jäännösvirhetaso otetaan huomioon arvioitaessa unionin rahoituksen tehokkuutta, koska tilintarkastustuomioistuimen arvioima virhetaso ei ole lopullinen;

19.  tähdentää, että koheesioalan arvioituun virhetasoon ei ole sen laskennan edellyttämän erilaisen menetelmän vuoksi sisällytetty rahoitusvälineille vuonna 2016 suoritettujen maksujen kvantifiointia, ja toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan 2,5 miljardin euron maksut suoritettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006(75) 56 artiklan 1 kohdassa määritellyn tukikelpoisuuskauden ulkopuolella; toteaa, että jos tilintarkastustuomioistuin olisi kvantifioinut tämän sääntöjenvastaisuuden, todennäköisin virhetaso olisi ollut huomattavasti korkeampi; pitää valitettavana komission yksipuolista päätöstä hyväksyä menoja 31. maaliskuuta 2017 asti; huomauttaa, että komission olisi pitänyt laatia tarvittava lainsäädäntöehdotus tämän sääntöjenvastaisuuden lopettamiseksi;

20.  pitää valitettavana, että rahoitusvälineiden lisääntynyt käyttö unionin talousarvion supistamiseksi aiheuttaa vastuuvelvollisuuteen ja unionin politiikkojen ja toimien koordinointiin liittyviä lisäriskejä;

21.  huomauttaa, että saatavilla ei ole tarpeeksi tietoa, jotta olisi mahdollista arvioida asianmukaisesti rahoitusvälineitä ja etenkin niiden sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia; korostaa, että rahoitusvälineillä voidaan täydentää avustuksia mutta avustuksia ei pitäisi korvata niillä;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin antoi ensimmäisen kerran 23 vuoteen varauman sisältävän lausunnon (ei siis kielteistä lausuntoa) tilien perustana olevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, mikä merkitsee, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan unionin varainhoito on parantunut merkittävästi ja että olennainen virhetaso rajoittui pääasiassa kulujen korvaamiseen perustuviin menoihin, joita on noin puolet tarkastetuista maksuista;

23.  pitää valitettavana, että maksujen virhetaso on 23 vuotta peräkkäin ollut olennainen, koska hallinto- ja valvontajärjestelmillä on kyetty varmistamaan moitteeton varainhoito ja maksujen oikea-aikaisuus vain osittain;

24.  panee huolestuneena merkille, että jos jäsenvaltioiden ja komission toteuttamia korjaavia toimenpiteitä ei olisi sovellettu tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin maksuihin, arvioitu kokonaisvirhetaso olisi ollut 4,3 eikä 3,1 prosenttia (eli sama kuin vuonna 2015, ks. tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 1.34 kohta);

25.  panee merkille, että hallinnointitavalla on vähäinen vaikutus virhetasoon, sillä tilintarkastustuomioistuin päätyi samaan arvioituun virhetasoon – 3,3 prosenttia – jäsenvaltioiden kanssa harjoitettavan jaetun hallinnoinnin ja kaikkien muiden, komission suoraan hallinnoimien toimintamenojen yhteydessä;

26.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi korkeimmat arvioidut virhetasot maaseudun kehittämiseen, ympäristöön, ilmastotoimiin ja kalastukseen liittyvissä menoissa (4,9 prosenttia), taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvissä menoissa (4,8 prosenttia) sekä kasvua ja työllisyyttä edistävään kilpailukykyyn liittyvissä menoissa (4,1 prosenttia), kun taas hallinnollisten menojen arvioitu virhetaso oli alhaisin (0,2 prosenttia);

27.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan korvauksiin perustuvan ja tukioikeuksiin perustuvan järjestelmän erilaisilla riskimalleilla on ollut huomattava vaikutus eri menoalojen virhetasoon; panee merkille, että kun unioni korvasi tukikelpoisista toimista aiheutuneita tukikelpoisia kuluja edunsaajien kuluilmoitusten perusteella, virhetaso oli 4,8 prosenttia (5,2 prosenttia vuonna 2015), mutta kun maksut perustuivat kulujen korvaamisen sijaan ehtojen täyttämiseen, virhetaso oli 1,3 prosenttia (1,9 prosenttia vuonna 2015);

Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus(76): hallintosaavutukset

28.  panee merkille komission ja tilintarkastustuomioistuimen yhteneväiset johtopäätökset mutta toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessaan esittämä lausuma ja komission vuoden 2016 vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan esittämä analyysi poikkeavat osaksi toisistaan;

29.  panee etenkin merkille, että komissio toteaa vuoden 2016 vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan, että pääjohtajien vuotuisissa toimintakertomuksissaan esittämät varaumat ovat kasvaneet 35,3 miljardiin, mikä vastaa 26:ta prosenttia maksuista (29,8 miljardia euroa eli 21 prosenttia maksuista vuonna 2015);

30.  toteaa, että komission mukaan todellinen taloudellinen vaikutus ilmaistuna riskinalaisena määränä raportointihetkellä vuonna 2016 oli myös noussut 1,6 miljardiin euroon (vuonna 2015 se oli 1,3 miljardia euroa);

31.  ottaa huomioon, että komissio on vuoden 2016 vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan pannut merkille vuotuisissa toimintakertomuksissa esitettyinä varaumina ilmaistujen varainhoidon indikaattorien heikkenemisen ja selittänyt sitä uusien ja vaativampien ohjelmien, erityisesti viherryttämisen, käyttöönotolla(77), kun taas tilintarkastustuomioistuin on havainnut tällä nimenomaisella politiikan alalla selvää parannusta;

32.  panee erityisesti merkille, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan maataloustukirahaston virhetaso ei ollut olennainen (1,7 prosenttia), mikä on selkeä parannus vuoteen 2015 verrattuna, jolloin virhetaso oli 2,2 prosenttia, ja että tilintarkastustuomioistuin arvioi tukioikeuksiin perustuvien menojen virhetasoksi 1,3 prosenttia; toteaa, että näihin menoihin kuuluu suurin osa YMP:n ensimmäisestä pilarista;

33.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen toteamuksen, että menojen virhetaso ei ole laajalle ulottuva (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 1.8 kohta); kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta ennen seuraavan vuosikertomuksen tai vuotuisen toimintakertomuksen julkaisemista yhdenmukaistamaan menetelmiään käyttämällä kansainvälisiä tilintarkastusstandardeja;

34.  korostaa, että komissio katsoo vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessaan vuodelta 2016 menojen virhetason olevan olennainen, koska komission keskimääräiseksi kokonaisvirhetasoksi on arvioitu 2,1–2,6 prosenttia (2,3–3,1 prosenttia vuonna 2015) asianomaisten menojen kokonaismäärästä ja siihen liittyvä arvioitu riskinalainen kokonaismäärä maksamishetkellä oli 2,9–3,6 miljardia euroa (3,3–4,5 miljardia euroa vuonna 2015);

35.  toteaa, että tämä virhetason lasku johtui komission mukaan lähinnä siitä, että koheesiopolitiikalle ominainen virheriski on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien tapauksessa aiempaa alhaisempi; on yllättynyt tästä selityksestä, sillä talousarvion toteutusaste oli kyseisellä alalla hyvin alhainen; kehottaa komissiota selvittämään asiaa edelleen;

36.  toteaa tämä alhainen toteutusaste voi selittyä sillä, että komissiolle vuonna 2016 toimitetuissa vuotuisissa tilinpäätöksissä ei ollut todennettu lainkaan menoja koheesioalalla eikä komissio määrännyt rahoitusoikaisuja tarkastustoimintansa perusteella(78);

37.  panee merkille komission arvion, että tulevina vuosina se havaitsee ja korjaa virheitä 2,0–2,1 miljardin euron arvosta eli 1,5–1,6 prosentin verran;

38.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komissio on parantanut viime vuosina menetelmiään riskinalaisten määrien arvioimiseksi mutta yksittäisten pääosastojen arviot sääntöjenvastaisista menoista eivät perustu johdonmukaiseen menetelmään; kehottaa komissiota käyttämään samaa menetelmää riskinalaisten määrien arvioimiseksi kaikilla pääosastoilla ja pitämään vastuuvapauden myöntävän viranomaisen ajan tasalla edistymisestä;

39.  toteaa, että parannuksista huolimatta komissio ei ole poistanut sitä riskiä, että korjaavien toimenpiteiden vaikutusta yliarvioidaan;

40.  kiinnittää erityistä huomiota siihen, että yli kolmessa neljäsosassa vuoden 2016 menoista komission pääosastot perustivat arvionsa riskinalaisesta määrästä kansallisten viranomaisten toimittamiin tietoihin mutta asianomaisten komission pääosastojen (etenkin maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto) vuotuisista toimintakertomuksista – valitettavasti – ilmenee, että vaikka jäsenvaltioiden tarkastuskertomuksissa on otettu huomioon jäsenvaltion havaitsema virhe, joidenkin hallinto- ja valvontajärjestelmien luotettavuus on edelleen haasteellinen; painottaa jäsenvaltioiden tietojen luotettavuuden tärkeyttä;

41.  huomauttaa, että monivuotisen ohjelmatyön erityisluonteen vuoksi ja koska virheitä voidaan korjata yli kymmenen vuotta niiden tekemisen jälkeen, on riittämätöntä ja keinotekoista määrittää tulevien oikaisujen arvioitu vaikutus viimeisten kuuden vuoden aikana kirjattujen oikaisujen perusteella;

42.  huomauttaa, että tilinpäätöstä koskevassa katsauksessa ja analyysissä komissio ilmoittaa toteutettujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintöjen kokonaismääräksi 3,4 miljardia euroa (3,9 miljardia euroa vuonna 2015) ja että noin 0,6 miljardin euron (1,2 miljardia euroa vuonna 2015) arvosta oikaisuja ja takaisinperintätoimia tehtiin ”alkulähteellä”, eli ennen kuin komissio hyväksyi menot, ja että jäljelle jäävästä 2,8 miljardista eurosta noin 0,6 miljardia euroa koski jäsenvaltioiden perumia kuluilmoituksia, jotka liittyvät tukeen oikeuttamattomien määrien korvaamiseen uusilla koheesiohankkeilla menojen hyväksymisen jälkeen;

43.  muistuttaa jälleen kerran painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kehotuksestaan ottaa käyttöön perusteelliset menettelyt, jotta voidaan vahvistaa korjaavien toimenpiteiden ajoitus, alkuperä ja määrä, sekä esittää tietoja, joiden avulla voitaisiin mahdollisuuksien mukaan täsmentää, minä vuonna maksu suoritettiin, minä vuonna siihen liittyvä virhe havaittiin ja minä vuonna asianomainen takaisinperintä tai rahoitusoikaisu sisällytettiin tilinpäätöksen liitetietoihin;

Komission sisäisen hallinnon välineet

44.  palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 27/2016 ilmaiseman kannan, jonka mukaan Kinnockin ja Prodin toteuttamalla uudistuksella käyttöön otettu ”komission jäsenten poliittisen vastuun” pitäminen erillään pääjohtajien operatiivisesta vastuusta on saanut aikaan sen, että ei aina ole ollut selvää, kattaako ”poliittinen vastuu” vastuun pääosastojen talousarvioiden toteuttamisesta vai onko kyse erillisestä vastuusta;

45.  huomauttaa, että komission jäsenten kollegio ei laadi parhaan käytännön ja jäsenvaltioiden yleisen käytännön mukaisesti vuotuista selvitystä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä; kehottaa komissiota laatimaan vuotuisen selvityksen hallinto- ja ohjausjärjestelmästä kollegion avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi;

46.  pyytää komissiota toteuttamaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 27/2016 suosituksen nro 2 ja lisäksi liittämään tilinpäätökseensä hallinto- ja ohjausjärjestelmää ja sisäistä valvontaa koskevan vuotuisen selvityksen, johon kuuluu etenkin:

   a) kuvaus komission sisäisen hallinnon välineistä,
   b) arvio vuoden aikana toteutetuista operatiivisiin ja strategisiin riskeihin liittyvistä toimista sekä lausunto julkisen talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyydestä;

Poliittiset varaumat

47.  hyväksyy alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston, meri- ja kalastusasioiden pääosaston, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajien vuotuisissa toimintakertomuksissaan esittämät varaumat; katsoo näiden varaumien osoittavan, että komission ja jäsenvaltioiden käyttöön ottamat valvontamenettelyt pystyvät antamaan tarvittavat takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta näillä politiikan aloilla, mikäli tarvittavat oikaisumenettelyt pannaan onnistuneesti täytäntöön;

Talousarvio- ja varainhallinto

48.  toteaa, että ohjelmien täytäntöönpanossa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kolmen ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneet viivästykset aiheutuivat vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen myöhäisestä hyväksymisestä sekä kaudelle 2014–2020 tehdyistä merkittävistä uudistuksista ja niiden yksinkertaistamistoimenpiteistä huolimatta aiheuttamista hallinnollisista vaikeuksista, ja huomauttaa, että näiden viivästysten vuoksi maksusitoumusmäärärahoja siirrettiin vuodelta 2014 eteenpäin, pääasiassa vuosille 2015 ja 2016, ja maksujen määrä oli alhainen vuonna 2016 (ja unionin talousarvion toteutus siten 7 prosenttia nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen vuosina 2014–2016); huomauttaa kuitenkin, että 2017 oli ensimmäinen vuosi, jolloin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) ohjelmien täytäntöönpano nopeutui; odottaa tämän kehityksen jatkuvan vuosina 2018 ja 2019; katsoo täytäntöönpanon mutkattoman etenemisen edellyttävän tasoltaan riittäviä maksu- ja maksusitoumusmäärärahoja;

49.  panee huolestuneena merkille, että unionin talousarviossa ja siihen liittyen on tehty monimutkaisia järjestelyjä, jotka hankaloittavat unionin talousarvioon ja siihen liittyviin taloudellisiin järjestelyihin sovellettavaa vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta sekä unionin talousarvion ja kyseisten järjestelyjen julkista ja demokraattista valvontaa; pitää tässä yhteydessä valitettavana yhtenäisyyden puutetta unionin talousarviossa ja jakaa täysin unionin talousarvion monimutkaisuuteen liittyvän tilintarkastustuomioistuimen huolen;

50.  pelkää, että erityisvälineiden (hätäapuvaraus, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja joustoväline) ja liikkumavarojen laajamittaisesta käytöstä huolimatta jäljellä olevat määrät eivät ehkä riitä rahoittamaan odottamattomia tapahtumia, joita voi vielä ilmetä ennen vuotta 2020;

51.  on huolestunut siitä, että maksattamatta olevien sitoumusten määrä on noussut ennätykselliselle tasolle ja oli vuoden 2016 lopussa kaikkien aikojen korkein, 238 miljardia euroa; toteaa tämän määrän olevan 72 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2007 ja vastaavan 2,9 vuoden maksuja (2,2 vuoden maksut vuonna 2007); katsoo tämän lisänneen unionin velkaa ja siten myös unionin talousarvioon liittyvää taloudellista riskiä;

52.  pitää valitettavana, että unionin talousarvioon liittyvä taloudellinen riski on kaikkiaan kasvanut merkittävien pitkäaikaisten velkojen, takausten ja oikeudellisten velvoitteiden myötä, ja toteaa tämän merkitsevän, että tulevaisuudessa tarvitaan huolellista hallinnointia;

53.  muistuttaa, että unioni käyttää rahoitusvälineitä yhä enemmän ja että ESIR-rahaston perustaminen luo uusia hallinto- ja ohjausrakenteita, joihin liittyvä julkinen valvonta ei ole edelleenkään tyydyttävällä tasolla, joten parlamentin on valvottava toimintaa tarkemmin; korostaa, että mahdollisten lainsäädäntöehdotusten olisi parannettava merkittävästi ESIR-rahaston maantieteellistä kattavuutta; muistuttaa, että ESIR-rahaston olisi oltava edelleen lisäväline, jolla vauhditetaan investointeja, sillä koheesiopolitiikan olisi säilyttävä unionin investointipolitiikkana; panee kuitenkin merkille onnistuneen täytäntöönpanon ja merkittävän määrän yksityistä pääomaa, jonka rahasto on onnistunut saamaan liikkeelle, sekä sen avoimuuteen liittyvät lisäparannukset, joista sovittiin neuvotteluissa ESIR-rahaston voimassaolon jatkamisesta, ns. ESIR 2.0:sta; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta vahvistamaan ERI-rahastojen suunnittelu- ja menovaiheisiin liittyvää tarkasteluaan;

54.  palauttaa mieliin, että varainhoitoasetuksen tarkistus on tässä mielessä suuri edistysaskel, sillä parlamentin panoksen ansiosta siinä ehdotetaan rahoitusvälineiden esittämistä tehokkaammin ja esitetään ensi kertaa näissä puitteissa talousarviotakuita ja rahoitusapua;

55.  huomauttaa, että koheesiopolitiikan periaatteiden mukaisesti unionin varat muodostavat merkittävän osan joidenkin jäsenvaltioiden menoista ja että etenkin yhdeksässä jäsenvaltiossa (Liettua, Bulgaria, Latvia, Romania, Unkari, Puola, Kroatia, Viro, Slovakia) maksattamatta olevat ERI-rahastoihin liittyvät sitoumukset vastasivat rahoitustukea, jonka määrä on yli 15 prosenttia julkisen talouden menoista; kehottaa komissiota myös valmistelemaan positiivisen mainoskampanjan, jonka tarkoituksena on informoida näiden valtioiden kansalaisia yksityiskohtaisemmin jäsenyyden suorista eduista;

56.  pelkää, että jäsenvaltioiden, joissa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) varat edustavat merkittävää prosentuaalista osuutta julkisen talouden menoista, saattaa olla haastavaa löytää riittävästi laadukkaita hankkeita, joihin saatavilla olevat unionin varat voidaan käyttää tai joita voidaan osarahoittaa; kehottaa komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta kiinnittämään enemmän huomiota ehdotettujen investointihankkeiden kestävyysnäkökohtaan ja arvioimaan kriittisesti niiden asianmukaisuutta;

57.  ilmaisee huolensa syistä siihen, että kun ohjelmakauden 2014–2020 alkamisesta oli kulunut kolme vuotta, jäsenvaltiot olivat nimenneet vain 77 prosenttia ERI-rahastojen täytäntöönpanosta vastaavista ohjelmaviranomaisista; on kuitenkin tyytyväinen siihen, että tällä hetkellä osuus on 99 prosenttia; kyseenalaistaa siksi tarpeen muuttaa menettelytapoja jokaisen ohjelmakauden alussa; kehottaa komissiota analysoimaan tarkasti, miksi joillakin alueilla varojen käyttöaste on edelleen alhainen, sekä toteuttamaan erityistoimia rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi;

58.  korostaa, että unionin varojen määrällä ja niiden saamisen ajoituksella voi olla huomattava makrotaloudellinen vaikutus esimerkiksi investointeihin, kasvuun ja työpaikkoihin;

59.  korostaa, että julkiset investoinnit ovat tarpeen investointivajeen paikkaamiseksi, työpaikkojen ja kasvun lisäämiseksi ja sosiaalisten normien varmistamiseksi unionin sisällä;

60.  ottaa huomioon, että komissio on ottanut käyttöön erilaisia resursseja pakolais- ja muuttoliikekriisin hoitoon, mutta pitää valitettavana, että se ei ole luonut raportointijärjestelmää, jotta se olisi voinut raportoida perusteellisesti varojen käytöstä; pitää valitettavana, että tällä hetkellä on mahdotonta tietää, kuinka paljon rahaa kutakin maahanmuuttajaa tai pakolaista kohden käytetään;

61.  toteaa koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden osalta, että lopullisille edunsaajille suoritettujen maksujen ilmoitettiin olleen 15 192,18 miljoonaa euroa toimenpideohjelmien päättämisajankohtana (31. maaliskuuta 2017) ja että tästä määrästä 10 124,68 miljoonaa euroa oli rakennerahastovaroja, joten rahoitusjärjestelyvälineisiin maksetuista toimenpideohjelmien määristä lopullisille edunsaajille suoritettujen maksujen maksatusaste oli lähes 93 prosenttia eli se nousi 20 prosenttia vuoden 2015 lopussa raportoituun tilanteeseen nähden;

62.  panee merkille, että lopullisille edunsaajille suoritettujen maksujen raportoidut maksatusasteet vaihtelivat huomattavasti rahoitusjärjestelyvälineestä toiseen ja vaihtelua oli sekä jäsenvaltioiden välillä (60 prosentista 99 prosenttiin) että toiminta-alojen välillä;

63.  pelkää, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuvaiheessa ja seuraavan rahoituskehyksen ensimmäisinä vuosina saattaa kehittyä maksusuma; katsoo, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen rahoittaminen edellyttää realistisella tasolla olevia talousarviomäärärahoja, joilla katetaan ennakoidut maksattamatta olevat sitoumukset;

Toteutettavat toimenpiteet

64.  kehottaa komissiota

   a) ottamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahaennusteessaan huomioon maksattamatta olevien sitoumusten määrän kasvun, jotta maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välillä voidaan varmistaa asianmukainen tasapaino;
   b) antamaan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia, joiden avulla voidaan varmistaa johdonmukainen suhtautumistapa siihen, sisällytetäänkö erityisvälineet monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahoja koskeviin enimmäismääriin;
   c) kehittämään hallinnointia ja raportointia varten unionin talousarviomenojen kirjaamiseksi keinon, joka mahdollistaa raportoinnin kaikesta pakolais- ja muuttoliikekriisiin liittyvästä rahoituksesta;
   d) antamaan parlamentille vastuuvapauden myöntämismenettelyn yhteydessä kattavan kertomuksen EIP-ryhmän (Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR)) välillisesti hallinnoimista ja täytäntöönpanemista unionin talousarviovaroista lukuun ottamatta sen ulkoisia lainanantovaltuuksia alkaen varainhoitovuodesta 2017;
   e) pohtimaan Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun yhteydessä, kuinka unionin talousarviojärjestelmää voitaisiin uudistaa siten, että voidaan tarjota riittävä talousarvio suunniteltujen politiikkojen rahoituksen varmistamiseksi ja saadaan parempi tasapaino ennustettavuuden ja reagointivalmiuden välille, ja kuinka voitaisiin parhaiten varmistaa, etteivät rahoitusjärjestelyt kokonaisuudessaan olisi monimutkaisempia kuin on tarpeen unionin politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja tilivelvollisuuden takaamiseksi;
   f) harkitsemaan myös sitä mahdollisuutta, että hallinto-, todentamis- ja tarkastustehtäviä kaudella 2014–2020 hoitamaan nimetyille tai akkreditoiduille viranomaisille, jotka on todettu hyviksi, annetaan mahdollisuus jatkaa näitä tehtäviä seuraavalla ohjelmakaudella ilman keskeytystä tai viivytystä;
   g) laatimaan vuosittain kassatilannetta koskevan ajantasaistetun pitkän aikavälin ennusteen, joka ulottuu 7–10 vuoden päähän ja kattaa talousarvion enimmäismäärät, maksutarpeet, kapasiteettirajoitteet ja mahdolliset sitoumusten vapauttamiset, jotta maksutarpeet ja käytettävissä olevat varat voidaan sovittaa entistä paremmin yhteen;
   h) auttamaan ennakoivasti jäsenvaltioita, joilla on ongelmia saatavilla olevan unionin rahoituksen oikea-aikaisessa ja mutkattomassa hyödyntämisessä, käyttämällä tekniseen apuun käytettävissä olevia resursseja komission aloitteesta;

Unionin talousarviosta rahoitetun toiminnan tuloksellisuus

65.  ottaa huolestuneena huomioon, että komissio mittaa yksiköidensä ja meno-ohjelmien tuloksellisuutta kahdella eri tavoite- ja indikaattorisarjalla siten, ettei niissä juuri ole ristiviittauksia, mikä hankaloittaa erityyppisten tuloksellisuutta koskevien asiakirjojen vertailtavuutta; pitää valitettavana sellaisten käyttökelpoisten ja tehokkaiden vaikutus- ja tulosindikaattoreiden lähes täydellistä puuttumista, joilla voidaan mitata unionin yleisen talousarvion tuloksellisuutta ja levittää tietoa siitä;

66.  huomauttaa, että pääjohtajien vuotuisissa toimintakertomuksissa raportoidaan pääosastojen vuotuisista maksuista toiminnan tai meno-ohjelman tyypin mukaan, kun taas tuloksellisuudesta raportoidaan yleisten ja erityisten tavoitteiden saavuttamisen perusteella vastaavia menoja mainitsematta; on eri mieltä komission selityksestä, jonka mukaan on mahdotonta arvioida, miten paljon varoja on käytetty asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa komissiota panemaan tulosbudjetoinnin periaatteen täysimääräisesti täytäntöön talousarvion suunnittelu-, täytäntöönpano- ja raportointivaiheissa, mikä mahdollistaa jälkiraportoinnin siitä, miten paljon varoja on käytetty asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen;

67.  palauttaa mieliin, että OECD toteutti vuonna 2016 tulosbudjetointikyselyn OECD-maissa ja komissiossa; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että OECD antoi tunnustusta talousarviotietojen laadulle ja unionin talousarvion toteutukselle; palauttaa mieliin, että OECD:n mukaan komission tuloskehys oli laajin ja osasyynä tähän pidettiin unionin lakisääteisten vaatimusten määrää;

68.  toteaa OECD:n kaavion osoittavan, että kehyksen suurempi yksityiskohtaisuus ei näy kehyksen käytössä eikä sen päätöksentekoon vaikuttavissa seurauksissa (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 3.21 kohta);

69.  panee merkille, että esitykseen unionin vuoden 2017 yleiseksi talousarvioksi liittyviin ohjelmaselvityksiin kuului 294 tavoitetta ja 709 indikaattoria, jotka keskittyivät erityisen tiiviisti monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeisiin 1 a, 3 ja 4, ja että komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen indikaattoreitaan ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” -aloitteessa, jotta saadaan uusia ajatuksia seuraavan sukupolven meno-ohjelmia varten; korostaa, että komission olisi käytettävä pääasiassa sellaisia tulosindikaattoreita, joilla on tuloksellisuuden kannalta asianmukaiset arvot;

70.  korostaa, että tulosindikaattoreiden vahvistamisesta on tehtävä avointa ja demokraattista siten, että mukaan otetaan kaikki asianomaiset unionin toimielimet, kumppanit ja sidosryhmät, jotta indikaattoreista tulee sopivia unionin talousarvion toteuttamisen mittaamiseen ja jotta vastataan unionin kansalaisten odotuksiin;

71.  kehottaa komissiota kuulemaan tutkijoita oikeiden tulosindikaattoreiden määrittämisessä ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” -aloitteen mukaisissa mittauksissa ja julkisiin hyödykkeisiin kohdistuvien investointien priorisoinnissa kansalaisten huolenaiheisiin vastaamiseksi;

72.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamat komission pääjohtajien vuotuiset toimintakertomukset sisälsivät vain vähän tietoa pääosastojen tavoitteisiin liittyvistä puutteista ja haasteista (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 3.26 kohta);

73.  pitää valitettavana, ettei vuosien 2015 ja 2016 vuotuisissa toimintakertomuksissa käsitelty tuloksellisuutta perusteellisesti ja että niissä annettiin liian myönteinen kuva, sillä ainoina puutteina mainittiin täytäntöönpanoviipeet; pitää valitettavana myös sitä, että

   a) kertomuksissa annettiin vain rajallinen kuva Eurooppa 2020 -strategian tuloksista, vaikka parlamentti oli sitä pyytänyt vuoden 2014 vastuuvapauspäätöksessään
   b) kertomuksissa ei aina selitetty selkeästi ulkoisten tekijöiden vaikutusta tuloksiin
   c) kertomukset julkaistiin niin myöhään, ettei niitä voitu arvioida tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa;

74.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen esittämän näkemyksen (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 3.38 kohta), jonka mukaan arvioijien olisi esitettävä komission harkittavaksi suosituksia sekä toimintasuunnitelmia puutteiden korjaamiseksi;

75.  pitää valitettavana, ettei komissio ole tehnyt tai teettänyt tutkimusta arviointitulosten käytöstään vuoden 2005 jälkeen;

76.  huomauttaa, ettei komissiolla ole dokumentoitua institutionaalista järjestelmää arviointien säännöllistä seurantaa varten;

77.  kiinnittää erityistä huomiota siihen, että käytännössä vuoden 2016 pääosastojen hallintosuunnitelmat eivät muodostaneet perustaa arvioinnin jatkotoimien seurannalle;

78.  pitää valitettavana myös sitä, ettei komissio ole laatinut yleiskatsausta arviointeihinsa perustuvista johtopäätöksistä, suosituksista tai toimintasuunnitelmista eikä se ole ottanut selville niiden täytäntöönpanotilannetta toimielintasolla tai pääosastojen tasolla, joten se ei voi tiedottaa sidosryhmille arviointien myönteisestä vaikutuksesta;

79.  pitää valitettavana, että vuotuisissa toimintakertomuksissa ei esitetä lausuntoa raportoitujen tuloksellisuustietojen laadusta, joten vuotuista hallinto- ja tuloksellisuuskertomusta hyväksyessään komission jäsenten kollegio kantaa poliittisen kokonaisvastuun unionin talousarvion hallinnoinnista mutta ei tuloksellisuutta ja tuloksia koskevista tiedoista;

80.  panee tyytyväisenä merkille ja ottaa huolellisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomiot tuloskehyksistä ja unionin sekä sen ulkopuolisten yhteisöjen raportoinnista etenkin tuloksellisuustietojen laatuun ja laatua koskeviin lausuntoihin liittyen;

81.  ottaa huomioon, että komissiolla ei ole tuloksellisuussivustoa, johon olisi keskitetty kaikkien komission osastojen tiedot kaikilta unionin talousarvion aloilta;

82.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että komission käyttämä tulosraportointikehys voisi hyötyä kansainvälisten hyvien käytäntöjen noudattamisesta;

Toteutettavat toimenpiteet

83.  pyytää komissiota

   a) järkeistämään tulosraportointia
   vähentämällä edelleen erilaisissa tuloksellisuutta koskevissa kertomuksissa käyttämiensä tavoitteiden ja indikaattoreiden määrää ja keskittymällä unionin talousarvion tuloksellisuutta parhaiten mittaaviin tavoitteisiin ja indikaattoreihin; komission olisi ehdotettava seuraavaa monivuotista rahoituskehystä laatiessaan vähemmän ja asianmukaisempia tulos- ja vaikutusindikaattoreita seuraavan ohjelmasukupolven lainsäädäntökehystä varten; sen olisi tässä yhteydessä myös harkittava, miten tarkoituksenmukaisia ovat indikaattorit, joita varten tiedot voidaan saada vasta usean vuoden kuluttua;
   esittämällä taloudelliset tiedot siten, että niitä voidaan verrata tuloksellisuustietoihin, jotta menojen ja tuloksellisuuden välinen yhteys on selvä;
   selittämällä, että ohjelmia ja pääosastoja varten on käytössä kaksi eri tavoite- ja indikaattorisarjaa, ja parantamalla niiden välistä yleistä johdonmukaisuutta;
   b) tasapainottamaan tulosraportointia antamalla selkeästi tietoa jäljellä olevista keskeisistä haasteista;
   c) osoittamaan paremmin, että arviointituloksia käytetään hyvin, vaatimalla etenkin, että arvioinneissa esitetään aina johtopäätöksiä tai suosituksia, joiden perusteella komission pitäisi toteuttaa jatkotoimia;
   d) kantamaan vuotuisessa hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksessa poliittisen kokonaisvastuun tuloksellisuutta ja tuloksia koskevista tiedoista ja ilmoittamaan parhaan tietonsa mukaan, onko annettujen tuloksellisuustietojen laatu riittävä;
   e) asettamaan tuloksellisuustiedot helpommin saataville kehittämällä tähän tarkoitukseen suunnitellun verkkoportaalin ja hakukoneen;

Unionin talousarvion esitystapa

84.  toteaa, että unionin talousarvio esitetään pääluokkina, jotka vastaavat toimielinten toimintaa (toimintoperusteinen budjetointi); katsoo, että tällä esitystavalla ei kyetä varmistamaan, että tavoitteet tulevat selkeästi ja nopeasti ymmärretyiksi; toteaa, että sen sijaan monivuotinen rahoituskehys esitetään politiikan aloja vastaavien otsakkeiden mukaan jaoteltuna;

85.  panee merkille, että talousarvioesitykseen liittyvät toimenpideohjelmat luovat yhteyden kunkin budjettikohdan ja politiikkatavoitteiden välille;

86.  pyytää komissiota esittämään unionin talousarvion monivuotisen rahoituskehyksen politiikkatavoitteiden mukaisesti;

Tulot

87.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, ettei tulojen virhetaso ollut olennainen ja että tarkastetut järjestelmät olivat kaiken kaikkiaan vaikuttavia tuloihin liittyvien järjestelmien osalta; panee kuitenkin merkille perinteisten omien varojen osalta, että tietyissä tilintarkastustuomioistuimen vierailun kohteena olleissa jäsenvaltioissa keskeiset sisäiset tarkastukset olivat vain osittain vaikuttavia;

88.  panee huolestuneena merkille, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) suoritti vuoden 2017 alussa tutkinnan Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneesta petostapauksesta, joka on saattanut aiheuttaa unionin talousarvioon 1 987 miljardin euron tappion Kiinasta Yhdistyneen kuningaskunnan kautta tuoduista tekstiileistä ja kengistä perittävien tullimaksujen menetyksinä vuosina 2013–2016; huomauttaa, että tutkinnassa paljastui myös huomattava arvonlisäveronkierto, joka liittyi Yhdistyneen kuningaskunnan kautta harjoitettavaan tuontiin ja jossa käytettiin väärin vapautusta alv-maksuista (tullimenettely 42);

89.  panee huolestuneena merkille vuoden 2016 tulojen osalta, että budjettipääosaston pääjohtaja antoi perinteisiin omiin varoihin perustuvia tuloja koskevan varauman Yhdistyneen kuningaskunnan tullimaksuihin liittyvän OLAFin käsittelemän petostapauksen vuoksi;

90.  huomauttaa, että kvantifioidun varauman kohteena olevien tulojen määrä oli vuonna 2016 noin 517 miljoonaa euroa, kun perinteisten omien varojen kokonaismäärä oli 20,1 miljardia euroa, eli kyseisten tulojen määrä oli 2,5 prosenttia perinteisistä omista varoista ja 0,38 prosenttia kaikista varoista; kehottaa komissiota antamaan tarkat tiedot tästä petostapauksesta, joka saattaa myös vaikuttaa epäsuorasti joidenkin jäsenvaltioiden arvonlisäveroon perustuvien omien varojen määräytymisperusteisiin ja näin ollen myös arvonlisäveroon perustuviin omiin varoihin sekä talousarvion tasapainottamiseen käytettäviin bruttokansantuloon perustuviin omiin varoihin(79);

91.  pitää valitettavina komission havaintoja, että lokakuuhun 2017 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet käynnistäneet korjaavia toimenpiteitä omiin varoihin jatkuvasti kohdistuvien tappioiden estämiseksi; panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat 12. lokakuuta 2017 alkaen alkaneet soveltaa tiettyihin toimijoihin väliaikaisesti kynnysarvoja selvityksen yhteydessä (ns. Customs Operation Swift Arrow), minkä välittömänä seurauksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa ilmenneiden perinteisiin omiin varoihin kohdistuneiden tappioiden määrä väheni merkittävästi;

92.  pitää tullivalvonnan tasossa eri maiden välillä havaittuja eroja valitettavina; korostaa, että on tärkeää yhdenmukaistaa tarkastukset kaikissa rajanylityspaikoissa, joissa tulliliiton alueelle tuodaan tuotteita, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rajajärjestelmän koordinoidun, yhdenmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon, joka on omiaan vähentämään jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavia käytäntöjä, jotta vähennetään tullivalvontajärjestelmien nykyisiä puutteita; kehottaa komissiota tältä osin tarkastelemaan unionissa vallitsevia erilaisia tullivalvontakäytäntöjä ja niiden vaikutusta kaupan vääristymiseen ja keskittymään tässä erityisesti unionin tullikäytäntöihin ulkorajoilla sekä kehittämään vertailuanalyysejä ja tietoja jäsenvaltioiden tullitoimista ja menettelyistä;

93.  kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan alv-säännösten täydellinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano jokaisessa jäsenvaltiossa unionin omien varojen lähteen turvaamiseksi;

94.  palauttaa mieliin, että unionin omien varojen järjestelmää koskevassa uudessa päätöksessä(80), joka tuli voimaan 1. lokakuuta 2016 ja jota sovelletaan takautuvasti 1. tammikuuta 2014 alkaen, säädetään, että tarkasteltaessa BKTL-tietoja omia varoja varten olisi käytettävä Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmän (EKT 2010) tilinpitokehystä, jonka mukaan tutkimus- ja kehitysmenot olisi katsottava investoinneiksi (eikä juokseviksi menoiksi edellisen EKT 1995 -järjestelmän mukaisesti); toteaa, että muiden unionille runsaasti lisäarvoa tuottavien ohjelmien, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, kohdalla olisi sovellettava samaa näkökohtaa;

95.  panee merkille, että Irlannin ilmoitettu BKTL kasvoi erittäin merkittävästi vuonna 2015, sillä monikansalliset yritykset siirsivät tutkimus- ja kehitysvarojaan sinne;

96.  huomauttaa, että komission on tehtävä lisätyötä saadakseen varmuuden siitä, miten monikansallinen toiminta mahdollisesti vaikuttaa kansantalouden tilinpitoon sekä menetelmien että varmennusprosessin osalta, ja että tämä voisi johtaa jäsenvaltioiden BKTL-perusteisten maksuosuuksien mukautuksiin;

97.  toteaa perinteisten omien varojen hallinnoinnin osalta, että tilintarkastustuomioistuin ja komissio havaitsivat tehottomuutta saamisten hallinnoinnissa (niin kutsuttu B-kirjanpito) joissakin jäsenvaltioissa;

98.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että Belgiassa jälkitarkastukset valittiin yksittäisten tapahtumien ominaisuuksien perusteella eikä yritysten riskiprofiilien mukaan ja että yleensä jälkitarkastuksia ei suoritettu (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 4.18 kohta);

99.  pitää valitettavana komission havaintoa, että kuusi jäsenvaltiota – Belgia, Viro, Italia, Portugali, Romania ja Slovenia – ei joko ollut suorittanut yhtään jälkitarkastusta tai ei ollut toimittanut mitään tietoja kyseisistä tarkastuksista;

Toteutettavat toimenpiteet

100.  pyytää, että komissio

   a) toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että unionin omat varat, joita Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät keränneet Kiinasta tuoduista tekstiiliteollisuuden tuotteista ja kengistä, voidaan periä takaisin ja että alv-petokset loppuvat;
   b) harkitsee oikea-aikaisen rikkomusmenettelyn käynnistämistä Yhdistyneen kuningaskunnan tullimaksuja koskevaa petostapausta varten;
   c) analysoi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kaikki mahdolliset monikansallisten toimien vaikutukset BKTL-arvioihin ja opastaa jäsenvaltioita käsittelemään näitä toimia kansantalouden tilinpäätöksiä tehtäessä;
   d) varmistaa BKTL-tarkastussyklin aikana, että T&K-hyödykkeet on viety oikein jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpitoon kiinnittäen erityistä huomiota T&K‑hyödykkeiden arvostukseen ja kotipaikkaa koskeviin edellytyksiin monikansallisten toimien siirtojen kohdalla;
   e) esittää uusia omia varoja koskevia ehdotuksia unionin talousarvion vakauden varmistamiseksi;

Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

101.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin antoi ensimmäisen kerran varauman sisältävän lausunnon tilien perustana olevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta; korostaa, että korvauksiin perustuvat järjestelmät ovat alttiimpia virheille kuin tukioikeuksiin perustuvat järjestelmät; huomauttaa kuitenkin, että otsakkeen ”Kasvua ja työllisyyttä edistävä kilpailukyky” tiedot eivät muuttuneet oleellisesti edellisiin vuosiin verrattuna;

102.  palauttaa mieliin, että tutkimuksen ja innovoinnin osuus menoista on 59 prosenttia ja ne toteutetaan ohjelmakautta 2007–2013 koskevan seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma) avulla ja ohjelmakautta 2014–2020 koskevan tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 ‑puiteohjelman (Horisontti 2020 -puiteohjelma) avulla;

103.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi virhetasoksi 4,1 prosenttia; panee merkille, että tukeen oikeuttamattomien välittömien henkilöstökulujen osuus oli 44 prosenttia, tukeen oikeuttamattomien muiden välittömien kulujen osuus oli 12 prosenttia, välillisten kustannusten osuus oli 16 prosenttia ja tukeen oikeuttamattomien hankkeiden tai tukeen oikeuttamattomien edunsaajien osuus olivat molemmat 16 prosenttia; huomauttaa kuitenkin, että kaikkiaan 19 tapauksessa, joissa edunsaajat olivat tehneet kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä, komissiolla tai riippumattomilla tarkastajilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menoerän hyväksymistä;

104.  huomauttaa, että jos komissio tai riippumattomat tarkastajat olisivat käyttäneet kaikkea käytettävissään olevaa tietoa asianmukaisesti, arvioitu virhetaso tässä luvussa olisi ollut 1,2 prosenttiyksikköä alhaisempi;

105.  arvostaa komission merkittäviä toimia, joilla hallintoa on pelkistetty yksinkertaistamalla sitä muun muassa määrittelemällä tutkijoiden lisäkorvaus uudelleen, virtaviivaistamalla vuosia 2018–2020 koskevaa Horisontti 2020 -työohjelmaa, tarjoamalla kohdennettua tukea startup-yrityksille ja innovoijille ja laajentamalla yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttöä; toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuin näkee sekä mahdollisuuksia että riskejä siinä, että oikeudellista kehystä yksinkertaistettaisiin edelleen;

106.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin tarkasteli tutkimus- ja innovointihankkeiden tuloksellisuusongelmia; katsoo kuitenkin, että tuotoksiin, kustannuksiin ja jakamiseen liittyviä tuloksia olisi pidettävä alustavina;

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston vuotuinen toimintakertomus

107.  toteaa, että Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto pyrki vuosien 2016–2020 strategisen suunnitelman avulla seuraaviin neljään tavoitteeseen:

   a) uutta pontta työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin
   b) yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat
   c) joustava energiaunioni ja tulevaisuuteen suuntautuva ilmastonmuutospolitiikka sekä
   d) vahvempi maailmanlaajuinen toimija;

108.  panee tyytyväisenä merkille komission jäsenen Moedasin esittämät näihin tavoitteisiin liittyvät kolme prioriteettia, jotka ovat ”avoin innovointi”, ”avoin tiede” ja ”avoin kansainvälinen yhteistyö”;

109.  toteaa, että mitatakseen edistymistä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto käytti viittä keskeistä tulosindikaattoria:

   a) pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) kohdennetun rahoituksen osuus Horisontti 2020 -puiteohjelmassa yhteiskunnallisten haasteiden ja mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden edistämiseksi sekä pk-yrityksille kohdennetun välineen kautta myönnetyn unionin rahoitusosuuden osuus;
   b) uusien tulokkaiden osuus hyväksyttyjen hakijoiden joukossa Horisontti 2020 -puiteohjelmassa;
   c) ilmastoon ja kestävyyteen liittyvät menot Horisontti 2020 -puiteohjelmassa;
   d) kolmansien maiden osallistumisosuus Horisontti 2020 -ohjelmaan;
   e) niiden allekirjoitettujen avustusten osuus, joiden käsittelyaika oli enintään 245 päivää;

110.  panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto esitti vastauksissaan kirjallisiin kysymyksiin luettelon maista, joihin sovelletaan pääosaston laatimia maakohtaisia suosituksia; kehottaa tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa esittämään pääosaston ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi suoraan vuotuisessa toimintakertomuksessaan parlamentin toistuvien pyyntöjen mukaisesti;

111.  palauttaa mieliin, että seitsemännen puiteohjelman arviointi käsiteltiin edellisessä vastuuvapauspäätöslauselmassa(81);

112.  panee tyytyväisenä merkille edistyksen pääosaston yleisten keskeisten tulosindikaattorien saavuttamisessa Horisontti 2020:n osalta:

   a) 23,9 prosenttia unionin rahoitusosuudesta meni pk-yrityksille (vuoden 2020 tavoite on 20 prosenttia);
   b) 55 prosenttia hyväksytyistä hakijoista oli uusia (vuoden 2020 tavoite on 70 prosenttia);
   c) 26 prosenttia unionin rahoitusosuuksista liittyi ilmastotoimiin (vuoden 2020 tavoite on 25 prosenttia);
   d) 54,9 prosenttia unionin rahoitusosuuksista liittyi kestävyyteen (vuoden 2020 tavoite on 60 prosenttia);
   e) kolmannet maat osallistuivat 3,6 prosenttiin Horisontti 2020 -hankkeista (vuoden 2020 tavoite on 4,73 prosenttia);
   f) 91 prosentissa tapauksista tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto noudatti 245 päivän käsittelyaikaa (vuoden 2020 tavoite on 100 prosenttia);

113.  tuo esiin, että Horisontti 2020 -puiteohjelman alueellinen jakautuminen on hälyttävän suppea, sillä 72,5 prosenttia (12 121 miljoonaa euroa) Horisontti 2020 -puiteohjelman rahoituksesta osoitettiin Saksalle (3 464 miljoonaa euroa), Yhdistyneelle kuningaskunnalle (3 083 miljoonaa euroa), Ranskalle (2 097 miljoonaa euroa), Espanjalle (1 813 miljoonaa euroa) ja Italialle (1 664 miljoonaa euroa);

114.  panee merkille, että vuonna 2016 allekirjoitettiin Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyen 183 avustussopimusta, joiden osapuolet olivat kolmansista maista; toteaa, että vuonna 2016 allekirjoitetuissa avustussopimuksissa sidottiin 299,5 miljoonaa euroa Sveitsistä oleville osapuolille, kun taas Sveitsin Horisontti 2020 -puiteohjelmaan maksama osuus on 180,9 miljoonaa euroa; kieltäytyy myöntämästä nettosaajan asemaa yhdelle maailman vauraimmista valtioista; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen säännöksistä, joilla kompensoidaan tätä epätasapainoa;

115.  on tyytyväinen yhteisen tukikeskuksen toimintaan ja sen panokseen pyrittäessä edistämään yksinkertaistamista ja antamaan oikeudellista ja teknistä neuvontaa; pyytää tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa ilmoittamaan, mitä yksinkertaistamistoimia se aikoo ehdottaa vuoden 2020 jälkeiselle kaudelle;

116.  panee merkille tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston maksumäärärahat vuonna 2016;

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston maksumäärärahat, EFTA-rahoitusosuus mukaan luettuna

Hallinnointitapa

Toteutus

miljoonaa euroa

prosenttiosuus

Muille pääosastoille yhdessä siirretyt tai edelleen siirretyt

161,20

5,34

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto suoraan

1 878,28

62,17

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto 185 artiklan elimille

86,40

2,86

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto EIP:lle

312,72

10,35

Tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto yhteisyrityksille

582,37

19,28

Yhteensä

3 020,97

100 %

117.  korostaa, että 14,39 prosenttia lähes 444 miljoonan euron kokonaisbudjetista pantiin täytäntöön rahoitusvälineiden kautta;

118.  korostaa myös, että 39,36 prosenttia (vuonna 2015: 28,14 prosenttia) tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston talousarviosta annettiin komission ulkopuolisten tahojen hallinnoitavaksi ja useimmiten kyse oli puiteohjelmien osien toteuttamisesta avustusten (välillisessä) hallinnoinnissa ja rahoitusvälineiden valvontajärjestelmien toteuttamisesta;

119.  pitää kiinnostavana tietona sitä, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto on laatinut valvontastrategian rahoitusvälineitä varten, ja haluaisi näin ollen saada tietää, miten tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto määrittää, onko rahoitukseen ja tutkimukseen liittyvät tavoitteet saavutettu;

120.  panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto arvioi yleisesti havaitun virhetason olevan 4,42 prosenttia ja jäännösvirhetason 3,03 prosenttia;

121.  korostaa, että komissio arvioi, että päätösvaiheen riskinalainen kokonaismäärä olisi 73,5–104 miljoonaa euroa;

122.  panee tyytyväisenä merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto tarkasteli välittömien ja välillisten avustusten hallinnoinnin kustannustehokkuutta;

123.  pitää valitettavana, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto esitti jälleen horisontaalisen varauman, joka koski tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kuluilmoitusten jäännösvirhetasoa sen itsensä suoraan toteuttamissa toimissa;

124.  palauttaa mieliin komission vastuuvapautta vuonna 2015 koskevan päätöslauselman 76 kohdassa ilmaisemansa kannan, jossa se kehotti komissiota ”kehittämään vihdoin mielekkäämmän riskiperusteisen toimintatavan ja käyttämään tarpeen mukaan erityisiä varaumia”;

Toteutettavat toimenpiteet

125.  kehottaa tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa esittämään vuotuisessa toimintakertomuksessaan pääosaston ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi;

126.  kehottaa tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa noudattamaan sisäisen tarkastuksen suosituksia ja toteaa, että sisäisessä tarkastuksessa löydettiin heikkouksia hankkeiden kestävän jälkiseurannan varmistamisessa kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoelinten kohdalla;

127.  pyytää tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa raportoimaan yhteisen tarkastustoiminnon edistymisestä sisäisten prosessiensa kypsyysasteen nostamisessa;

128.  pyytää tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa raportoimaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle rahoitusvälineiden valvontastrategiastaan ja siitä, miten pääosasto määrittää, onko rahoitukseen ja tutkimukseen liittyvät tavoitteet saavutettu;

129.  pyytää tutkimuksen ja innovoinnin pääosastoa selittämään parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle, mitä toimia se on toteuttanut, jotta kuluilmoitusten yhteydessä vältettäisiin jäännösvirhetasoa koskevat horisontaaliset varaumat;

130.  toteaa, että tutkimus- ja innovointihankkeissa sekä koordinointi- ja tukitoimissa standardit ja standardointi tukevat tutkimustulosten vaikutusta teknologisen valmiuden eri tasoihin, sillä ne lisäävät innovatiivisten tuotteiden ja ratkaisujen markkinoitavuutta ja siirrettävyyttä; panee lisäksi merkille, että standardit ja niihin liittyvät toimet lisäävät Horisontti 2020 -hankkeiden tulosten leviämistä, sillä niiden avulla tieto levittyy vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin, kun se on asetettu julkisesti saataville; kehottaa komissiota edistämään standardoinnin käyttöä tulevissa ehdotuspyynnöissä ja kehittämään keskeisiä tulosindikaattoreita, joissa standardointitoimet otetaan huomioon;

Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

Johdanto

131.  ymmärtää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevästä seitsemännestä kertomuksesta (COM(2017)0583), että lähentyminen on hauras prosessi, joka voi talouskriisien takia pysähtyä ja kääntyä toiseen suuntaan helposti, mutta toisaalta julkiset investoinnit voivat lievittää kriisien vaikutusta;

132.  on tyytyväinen siihen, että työllisyysaste nousi vuonna 2016 jälleen vuoden 2008 kriisiä edeltäneelle tasolle eli 71 prosenttiin, mutta toteaa, että tilanne vaihtelee huomattavasti eri puolilla unionia ja työllisyysaste on selvästi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetun 75 prosentin tavoitteen alapuolella; panee huolestuneena merkille, että työttömyysaste on yhä liian korkea etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien keskuudessa;

133.  pitää myönteisenä, että alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto vastasi parlamentin kysymyksiin yksilöimällä maakohtaiset suosituksensa;

134.  on tietoinen siitä, että jotkin tarkistetun varainhoitoasetuksen koheesiopolitiikkaa koskevat säännökset on tarkoitus saattaa voimaan taannehtivasti;

135.  on huolissaan siitä, että tällaiset muutokset voivat johtaa uusiin virheisiin, sillä ohjelmat ja hankkeet valittiin 1. tammikuuta 2014 voimaantulleiden asetusten perusteella;

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

136.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin antoi ensimmäisen kerran varauman sisältävän lausunnon tilien perustana olevien maksujen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta; korostaa, että korvauksiin perustuvat järjestelmät ovat alttiimpia virheille kuin tukioikeuksiin perustuvat järjestelmät; huomauttaa kuitenkin, että otsakkeen ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” tiedot eivät muuttuneet oleellisesti edelliseen vuoteen verrattuna;

137.  palauttaa mieliin, että vuonna 2016 otsakkeessa ”Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” oli käytettävissä 51,25 miljardia euroa, joka vastasi 33:a prosenttia unionin talousarviosta;

138.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin arvioi virhetasoksi tällä politiikan alalla 4,8 prosenttia; toteaa myös, että tilintarkastustuomistuin katsoi, että koheesioalan arvioituun virhetasoon ei ole sisällytetty rahoitusvälineille vuonna 2016 suoritettujen maksujen kvantifiointia, yhteensä 2,5 miljardin euron maksuja, jotka suoritettiin tilintarkastustuomioistuimen mukaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 56 artiklan 1 kohdassa määritellyn tukikelpoisuuskauden ulkopuolella (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, kohdat 6.20 ja 6.21); huomauttaa, että näiden maksujen arvioitu virhetaso olisi vaikuttanut unionin kokonaismenojen virhetasoon 2,0 prosentin verran (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, laatikko 1.2, alaviite 1);

139.  korostaa, että koheesiopolitiikan virheiden osuus oli 43 prosenttia arvioidusta kokonaisvirhetasosta, joka oli 3,1 prosenttia; panee merkille, että yksi korkean virhetason syy on unionin ja jäsenvaltioiden säännösten monimutkaisuus;

140.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamaan otokseen sisältyi 180 tapahtumaa, jotka liittyivät 54:ään ohjelmakauden 2017–2013 välimaksuun ja koskivat 92:ta Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) hanketta, 36:ta koheesiorahaston hanketta, 40:tä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hanketta, 11:ta EAKR: n rahoitusvälinettä ja yhtä ESR: n rahoitusvälinettä;

141.  kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, joiden mukaan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2016 tarkastelluista 12:sta ESIR-rahaston ja ESR:n rahoitusvälineestä ainakin neljän tuloksellisuusanalyysissä havaittiin epätarkkuuksia; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huoleen siitä, että näiden virheiden vaikutuksesta tuloksellisuus näyttää todellista paremmalta ja jos virheitä ei oikaista, päättämisvaiheessa tukikelpoisina pidettävien ilmoitettujen menojen määrä saattaa nousta keinotekoisesti etenkin takuurahastojen tapauksessa;

142.  toteaa myös, että 42 prosenttia virheistä aiheutui tukeen oikeuttamattomien kulujen sisällyttämisestä menoilmoituksiin, 30 prosenttia julkisia hankintoja koskevien sääntöjen vakavista rikkomuksista ja 28 prosenttia tukeen oikeuttamattomista hankkeista, toimista tai edunsaajista;

143.  pitää valitettavana, että taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskevan otsakkeen kokonaismenoihin liittyvien virheiden yhtenä pääasiallisena lähteenä on edelleen julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen; muistuttaa, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen vakavat rikkomiset ovat koskeneet esimerkiksi lisäsopimusten, -urakoiden tai -palvelujen suoraa myöntämistä perusteettomasti, tarjoajien laitonta poissulkemista sekä eturistiriitatapauksia ja syrjiviä valintakriteereitä; pitää virheiden ja sääntöihin liittyvien väärinkäytösten torjumisessa keskeisenä täydellisen avoimuuden noudattamista urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden tietojen suhteen;

144.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen korostavan, että hankkeet, joissa käytetään yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja, ovat vähemmän virhealttiita kuin todellisten kustannusten korvaamiseen perustuvat hankkeet;

145.  on huolissaan siitä, että otokseen kuului kolme suurhanketta, jotka edellyttivät komission hyväksyntää ja joihin tarvittavia hakemuksia jäsenvaltioiden viranomaiset eivät olleet toimittaneet määräaikaan 31. maaliskuuta 2017 mennessä; panee merkille, että komission olisi näin ollen perittävä myönnetyt varat takaisin;

146.  on tyytymätön siihen, että aikaisempien vuosien tapaan virhetaso olisi voinut olla 3,7 prosenttiyksikköä alhaisempi, eli 1,1 prosenttia, jos jäsenvaltiot olisivat käyttäneet niiden saatavilla olleita tietoja estääkseen tai havaitakseen ja korjatakseen virheet perustason tarkastuksissa ennen kuin menoista ilmoitettiin komissiolle;

147.  on huolissaan siitä, että vuosia ohjelmakauden 2014–2020 käynnistymisen jälkeen jäsenvaltiot olivat nimenneet vain 77 prosenttia koheesiopolitiikan rahastoista vastaavista kansallisista viranomaisista; toteaa, että komissio oli saanut 1. maaliskuuta 2017 mennessä lopulliset tilinpäätökset, joihin sisältyvät menot vastasivat vain 0,7:ää prosenttia koko ohjelmakaudelle myönnetyistä määrärahoista; toteaa, että talousarvion toteuttamisessa ilmenneet viiveet olivat vuoden 2017 puoliväliin mennessä suurempia kuin vastaavassa vaiheessa ohjelmakaudella 2007–2013; toteaa, että tästä syystä maksattamatta olevat sitoumukset nykyisen rahoituskauden päättyessä voivat olla jopa korkeammat kuin edellisen rahoituskauden päättyessä;

148.  pitää myönteisenä, että lukuun ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” sisältyy myös hankkeiden tuloksellisuutta koskeva osa; pitää kuitenkin valitettavana, että tässä osassa keskitytään lähinnä määrällisiin tietoihin, ts. käytössä olevien tuloksellisuuden mittausjärjestelmien määrään;

Rahoitusjärjestelyvälineet

149.  palauttaa mieliin, että yhteenveto tiedoista, jotka koskevat edistymistä rahoitusjärjestelyvälineiden rahoituksessa ja täytäntöönpanossa vuonna 2016, julkistettiin vasta 20. syyskuuta 2017 ja tilintarkastustuomioistuin ei näin ollen voinut kommentoida asiakirjaa;

150.  toteaa, että vuotta 2016 koskevat olennaiset numerotiedot ovat seuraavat:

   a) rahoitusjärjestelyvälineitä käytti 25 jäsenvaltiota, joista kaikki käyttivät niitä yritystukeen, 11 kaupunkialueiden kehitykseen ja 9 energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseen;
   b) unionissa oli käytössä 1 058 rahoitusjärjestelyvälinettä, joihin kuului 77 holdingrahastoa ja 981 erityisrahastoa;
   c) 89 prosentilla näistä rahoitusjärjestelyvälineistä tuettiin yrityksiä, 7 prosentilla kaupunkien kehitystä ja 4 prosentilla energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämistä;
   d) rahoitusjärjestelyvälineisiin suoritettiin maksuja 16,4 miljardia euroa, mukaan lukien rakennerahastojen 11,3 miljardia euroa;
   e) lopullisille edunsaajille maksettiin yhteensä 15,2 miljardia euroa, mukaan lukien rakennerahastojen 10,1 miljardia euroa, eli 93 prosenttia kaikista rahoitusjärjestelyvälineisiin suoritetuista maksuista;
   f) 81 prosenttia rahoitusjärjestelyvälineistä toimitti tietoja hallinnointikustannuksista ja -maksuista, ja saatujen tietojen perusteella ne olivat yhteensä 0,9 miljardia euroa eli 6,7 prosenttia kaikista rahoitusjärjestelyvälineisiin suoritetuista maksuista;
   g) 8,5 miljardia euroa varoista palautettiin;
   h) tukea annettiin 314 000 lopulliselle edunsaajalle;

151.  korostaa, että vuosien mittaan ja rahoituskausien vaihtuessa rahoitusjärjestelyvälineiden käyttö on lisääntynyt tuntuvasti, mikä tekee rakennerahastojen rahoituksesta monimutkaisempaa ja vaarantaa näin ollen demokraattisen vastuuvelvollisuuden; panee merkille, että rahoitusvälineiden kautta odotetaan 20,1 miljardin euron maksuja EAKR:stä ja koheesiorahastosta vuoden 2020 loppuun mennessä;

152.  on tässä yhteydessä huolissaan, että kansallisten tarkastusviranomaisten tarkastukset eivät kattaneet riittävässä määrin rahoitusjärjestelyvälineiden täytäntöönpanoa;

153.  toteaa, että 63 prosenttia (675) rahoitusjärjestelyvälineistä otettiin käyttöön Puolassa (247), Ranskassa (152), Unkarissa (139) ja Italiassa (137);

154.  pitää valitettavana että 6,7 prosenttia kaikista asianomaisiin rahoitusjärjestelyvälineisiin suoritetuista maksuista (900 miljoonaa euroa) käytettiin hallinnointikustannuksiin ja -maksuihin; katsoo tämän määrän olevan liian suuri;

155.  toteaa, että tietojen raportoinnissa on edelleen virheitä ja ristiriitaisuuksia; toteaa, että tämä koskee myös määrällisesti vähäisiä mutta tärkeitä toimenpideohjelman varoja, joihin oli sitouduttu rahoitussopimuksissa mutta joita ei ollut maksettu rahoitusjärjestelyvälineisiin ohjelmien päättyessä, osaan rahoitusjärjestelyvälineitä 31. joulukuuta 2015 jälkeen tehtyä lisäystä sidottuja määriä koskeviin maksuihin ja joissakin tapauksissa sitä, että lopullisille edunsaajille maksettiin suurempi määrä kuin suoritettiin rahoitusjärjestelyvälineisiin(82);

Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston vuotuinen toimintakertomus

156.  panee merkille, että EAKR:n ja koheesiorahaston jälkiarviointi osoittaa, että vaikka alueellinen lähentyminen ohjelmakaudella 2007–2013 oli riittämätöntä, ilman koheesiopolitiikkaa eroavaisuuksia olisi ollut enemmän, koska vuosien 2007–2008 talouskriisin takia ilmapiiri ei ollut suotuisa investointien ja lähentymisen kannalta;

157.  tähdentää, että tuloksellisuudesta voi edelleen tehdä päätelmiä vain rajallisesti, sillä tämä edellyttäisi kattavampaa katsausta vuosien 2007–2013 ohjelmien tuloksellisuustietoihin, joista oli määrä saada lopullista tietoa vasta elokuuhun 2017 mennessä; kehottaa komissiota tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle katsauksen tuloksista;

158.  panee merkille komission ilmoittaneen, että rahoituskaudella 2014–2020 valittiin yli 50 000 hanketta, joihin investoitiin yhteensä 64,1 miljardia euroa, luotiin 45 000 yritysten ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyöhanketta ja myönnettiin koheesiorahoitusta yli 380 000 pk-yritykselle ja näin luotiin yli 1 000 000 työpaikkaa;

159.  panee merkille, että komissio raportoi myös, että samalla rahoituskaudella yli 75 miljardia euroa EAKR:n ja koheesiorahaston tuesta kohdennettiin energiaunionin tavoitteisiin ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen; toteaa lisäksi, että yli 5 000 hanketta valittiin sillä perusteella, että niillä tuettiin vähähiilistä taloutta;

160.  toteaa, että seuraavassa taulukossa esitetään vuonna 2016 hyväksyttyjen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen kokonaismäärä:

2016, miljoonaa euroa

Hyväksytyt maksusitoumusmäärärahat

Hyväksytyt maksumäärärahat

Alue- ja kaupunkipolitiikan toimintalohkon hallintomenot

16,75

24,52

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) ja muut alueelliset toimet

27 163,16

22 911,83

Koheesiorahasto

8 775,98

7 456,71

Liittymistä valmisteleva väline – Aluekehitys ja alueellinen yhteistyö

54,14

522,95

Solidaarisuusrahasto

81,48

68,48

Yhteensä

36 091,51

30 984,47

161.  huomauttaa kuitenkin, että nämä tilastotiedot kuvaavat niukasti näiden hankkeiden kestävyyttä ja tuloksellisuutta;

162.  muistuttaa, että ennakkoehtoja pidetään erittäin tärkeinä sellaisten alakohtaisten ja horisontaalisten ehtojen asettamiseksi, joilla varmistetaan ERI-rahastojen menojen tehokkuus; katsoo, että kun ennakkoehdot täytetään ja maksuihin sovelletaan 10 prosentin pidätystä voimassa olevan tarkistetun asetuksen mukaisesti, hankkeiden toteuttamisen pitäisi helpottua ja virhealttiuden vähentyä; panee kuitenkin merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2017 katsotaan olevan epäselvää, missä määrin tämä on johtanut muutoksiin käytännön tasolla;

163.  pitää valitettavana, että vain 87 prosenttia todentamisviranomaisista (181 viranomaista 209:stä) oli nimetty vuoden 2016 loppuun mennessä ja että 28:lle pääohjelmista ei ollut nimetty viranomaista (Itävallassa viranomainen oli nimetty vain yhteen ohjelmaan, Belgiassa vain kahteen, Saksassa vain kahdeksaan, Suomessa vain yhteen, Ranskassa vain kahteen, Irlannissa vain kahteen, Italiassa vain kuuteen, Romaniassa vain neljään, Slovakiassa vain yhteen ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vain yhteen);

164.  toteaa yllättyneensä siitä, että nimeämisprosessin suurimmat vaikeudet liittyivät sellaisten tietoteknisten järjestelmien käyttöönottoon, joilla otettaisiin huomioon uudet osatekijät kaudella 2014–2020 raportoinnin sekä sellaisten menettelyjen suunnittelemisen osalta, joilla varmistettaisiin, että hallintoviranomaiset valvovat tiukasti välittäviä elimiä;

165.  pitää lisäksi valitettavana, että yleisesti ottaen vuoden 2016 loppuun mennessä hankkeista oli valittu vain 26,1 prosenttia ja vain 3,7 prosenttia käytettävissä olevista rakennerahastojen varoista oli käytetty, ja toteaa, että valintamenettely nopeutui vuonna 2017; katsoo, että hidas käynnistyminen saattaa johtaa maksattamatta olevien sitoumusten suureen määrään nykyisen rahoituskauden päättyessä; kehottaa komissiota varmistamaan lisätoimien toteuttamisen kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi;

166.  korostaa, että hankkeiden valinta oli erityisen hidasta Espanjassa, Kyproksessa, Romaniassa, Itävallassa, Tšekin tasavallassa, Kroatiassa ja Slovakiassa;

167.  toteaa, että tämän seurauksena useimmissa toimenpideohjelmissa (247 ohjelmassa 295:stä) mitään menoja ei ollut todennettu tileissä (”nollatilit”), koska 31. heinäkuuta 2016 mennessä yhtään menoilmoitusta ei ollut jätetty;

168.  on tyytyväinen, että komissio ei havainnut saatuja varmuutta koskevia asiakirjakokonaisuuksia koskevien alustavien tarkastuslausuntojen perusteella olennaisia ristiriitaisuuksia;

169.  on kuitenkin huolissaan siitä, että komission suuririskisiin toimenpideohjelmiin tai aloihin kohdistamista yhdeksästä tarkastuksesta seitsemässä paljastui merkittäviä puutteita (Unkarissa liikenne, sähköinen hallinto ja toimenpideohjelmien täytäntöönpano, Italiassa Reti e mobilità, istruzione -prioriteetti 3 ja teknisen avun toimenpideohjelmat, Romaniassa kilpailukyky ja ympäristöön liittyvät toimenpideohjelmat);

170.  panee merkille, että 278 hallinto- ja valvontajärjestelmää yhteensä 322 järjestelmästä sai vakiomuotoisen lausunnon tai vaikutukseltaan lievän varauman sisältävän lausunnon; ottaa huomioon, että 40 tapauksessa komissio antoi vaikutukseltaan merkittävän varauman sisältävän lausunnon;

171.  panee merkille, että komission laskelmien mukaan riskinalainen kokonaismäärä maksamishetkellä oli 644,7 miljoonasta eurosta 1 257,3 miljoonaan euroon ja että komissio teki valvontatehtäväänsä hoitaessaan rahoitusoikaisuja 481 miljoonan euron verran vuonna 2016;

172.  panee merkille, että komissio arvioi kaudella 2007–2013 EAKR:n/koheesiorahaston ohjelmien vuotta 2016 koskevien maksujen keskimääräiseksi kokonaisvirhetasoksi 2,2–4,2 prosenttia ja jäännösvirhetasoksi ohjelmien päättyessä 0,4 prosenttia; painottaa, että koheesiopolitiikka oli jälleen kerran merkittävin vuoden 2016 arvioituun virhetasoon vaikuttanut ala ja että seuraavaksi eniten virhetasoon vaikuttivat luonnonvarojen, kilpailukyvyn ja globaalin Euroopan alat; kehottaa komissiota tekemään jatkossakin yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa niiden hallinto- ja valvontajärjestelmien parantamiseksi sekä jatkamaan saatavilla olevien oikeudellisten valvontavälineiden käyttöä sen varmistamiseksi, että kaikki olennaiset virheet korjataan;

173.  toteaa, että komissio kirjasi 68 varaumaa aiemmalle ja 2 varaumaa nykyiselle rahoituskaudelle;

Erityiskysymykset

Kreikka

174.  on tyytyväinen alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston pyrkimyksiin edetä ensisijaisten hankkeiden luetteloa Kreikassa koskevassa asiassa;

175.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä

   a) neljää moottoritietoimilupaa (Ateena–Thessaloniki, Korinthos–Tripoli–Kalamata, Korinthos–Patras, Patras–Ioannina), jotka kattoivat yli 1 000 tiekilometriä; tiet ovat nyt käytössä ja käyttäjät ovat hyvin tyytyväisiä;
   b) kotitalouksien energiansäästöohjelmaa (yhdistelmä rahoitusjärjestelyvälineitä ja avustuksia), jolla parannettiin energiatehokkuutta 46 000 kotitaloudessa ja luotiin 6 000 työpaikkaa; kysyntä oli niin suurta, että ohjelma sai heti jatkoa vuosiksi 2014–2020;
   c) rahoitusvälineitä, etenkin JEREMIEtä, joiden avulla on voitu luoda tai turvata yli 20 000 työpaikkaa;
   d) sähköisiä lääkemääräyksiä koskevaa hanketta; hankkeessa hallinnoidaan joka kuukausi yli 5,5:tä miljoonaa sähköistä lääkemääräystä ja 2,4:ää miljoonaa lähetettä, siinä on mukana 13 000 apteekkia ja 50 000 lääkäriä ja sen ansiosta Kreikan julkisen terveydenhuollon menoissa on saatu aikaan huomattavia kustannussäästöjä;

176.  pitää toisaalta valitettavana, että

   a) Ateenan (metrolinja 3:n ulottaminen Pireukseen) ja Thessalonikin (peruslinja) metrohankkeet viivästyivät niin paljon, että niiden toteuttamista oli lykättävä osittain ohjelmakaudelle 2014–2020;
   b) jotkut keskeiset rautatiealan, digitaalialan ja energia-alan hankkeet peruuntuivat tai viivästyivät ja niiden rahoitus siirrettiin näin ollen osittain tai kokonaan ohjelmakaudelle 2014–2020;
   c) suuri osa jäteveden ja kiinteän jätteen huoltoinfrastruktuureista on edelleen keskeneräisiä;

177.  panee tyytyväisenä merkille, että OLAF on saattanut päätökseen Tšekin ns. haikaranpesähanketta koskevan hallinnollisen tutkinnan; panee merkille, että OLAFin asiakirja-aineisto on julkaistu Tšekin tiedotusvälineissä; pitää valitettavina OLAFin havaitsemia vakavia sääntöjenvastaisuuksia;

178.  kehottaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa perimään takaisin unionin antaman osarahoituksen eli 1,67 miljoonaa euroa sekä soveltamaan tarvittavia seuraamuksia;

179.  panee merkille, että Tšekin tasavalta veti ns. haikaranpesähankkeen pois unionin rahoituksen piiristä 25. tammikuuta 2018 alkaen ja että hanke on jo toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tuomioistuinvalvonnan kohteena Tšekin tasavallassa;

180.  on huolestunut komission havainnosta, että niiden hankintasopimusten osuus, jotka on tehty yhden ainoan tarjouksen perusteella, on Unkarissa 36 prosenttia; toteaa, että unionin keskiarvo on 17 prosenttia; kehottaa komissiota edistämään kilpailua tarjouskilpailumenettelyissä;

181.  on tyytyväinen myönteiseen arvioon Bulgariaa ja Romaniaa koskevan yhteistyö- ja seurantamekanismin kymmenen vuoden toiminnasta(83); on huolestunut hiljattaisesta askeleesta taaksepäin korkean tason korruption torjunnassa Bulgariassa ja Romaniassa; kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan lainvalvontaviranomaisia ja korruptiota torjunnasta vastaavia viranomaisia molemmissa jäsenvaltioissa; painottaa Romanian korruptionvastaisen viraston vaikuttavia saavutuksia keskitason ja korkean tason korruptiotapausten selvittämisessä; painottaa, että tämä toiminta on äärimmäisen tärkeää korruption torjunnan vahvistamiseksi;

182.  tuomitsee slovakialaiseen toimittajaan äskettäin kohdistuneen rikoksen, joka saattaa liittyä hänen tutkintatyöhönsä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille unionin maatalousvarojen tilanteesta Slovakiassa;

183.  panee merkille, että OLAF on myös saattanut päätökseen hallinnollisen tutkimuksen Euroopan investointipankin (EIP) Volkswagen-konsernille myöntämästä lainasta;

184.  panee merkille EIP:n pääjohtajan Werner Hoyerin lausunnon, jossa tämä totesi, ettei EIP voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yksi sen lainoista, 400 miljoonan euron laina ”Volkswagen Antrieb RDI”, liittyi päästövähennystekniikoihin, joita kehitettiin esto-ohjelmien suunnittelun ja käytön aikana, että EIP tutkii nyt OLAFin päätelmät ja harkitsee kaikkia käytettävissä olevia ja asianmukaisia toimia ja että EIP on hyvin pettynyt siihen, että Volkswagen johti EIP:tä harhaan esto-ohjelmistojen käytössä, mikä kävi ilmi OLAFin tutkimuksesta;

Työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuotuinen toimintakertomus

185.  panee merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto korostaa panostaan unionin 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi seuraavasti:

   a) 20–64-vuotiaiden työllisyysaste unionissa oli 71,2 prosenttia vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä; aste on nyt ensimmäisen kerran suurempi kuin vuonna 2008 (70,3 prosenttia) ja Eurooppa 2020 -strategian tavoite voidaan saavuttaa, jos suuntaus jatkuu;
   b) kokonaistyöttömyysaste jatkaa laskuaan ja on nyt alle 10 prosenttia sekä unionissa että euroalueella; toteaa, että nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat kuitenkin edelleen unionin suurimpia haasteita, vaikka laskua on havaittu: joulukuussa 2015 osuus oli 19,5 prosenttia, joulukuussa 2016 se oli 18,6 prosenttia, ja vuoden 2015 kolmannella vuosineljänneksen osuus oli 4,3 prosenttia ja vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä 3,8 prosenttia;
   c) vuonna 2013 alkaneeseen talouden elpymiseen on liittynyt myös köyhyyden jatkuva mutta riittämätön väheneminen: köyhyysvaarassa olevien ihmisten osuus on laskenut vuodesta 2012, jolloin se oli 24,7 prosenttia, 23,7 prosenttiin vuonna 2015, mutta elpyminen ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut kaikkia yhteiskunnan osia ja vuonna 2016 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oli 118 miljoonaa henkilöä (1,7 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2008), mikä on kaukana Eurooppa 2020 ‑strategian köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevasta tavoitteesta;
   d) investoinnit maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden edellytysten parantamiseen ja samalla puuttuminen vääristymien ja väärinkäytösten riskeihin ovat nostaneet vaiheittain liikkuvuusastetta unionissa; vuonna 2015 se oli 3,6 prosenttia väestöstä;

186.  pitää kuitenkin valitettavana, että tulonjaon eriarvoisuus nousi vuodesta 2013 vuoteen 2014, ja vaikka se on sen jälkeen pysynyt samalla tasolla, on joissakin tapauksissa eriarvoisuus edelleen kasvanut; on huolestunut siitä, että rikkaimman 20 prosentin väestöosuuden käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2016 noin viisi kertaa suuremmat kuin köyhimmän 20 prosentin ja että eroavuudet olivat suuria valtioiden välillä (ja eriarvoisuus oli lisääntynyt joissakin niistä);

187.  on tyytyväinen ohjelmakautta 2007–2013 koskeneeseen ESR:n jälkiarviointiin, joka saatettiin päätökseen 12. joulukuuta 2016; toteaa siitä käyneen ilmi, että vuoden 2014 loppuun mennessä ESR:n tuella ainakin 9,4 miljoonaa eurooppalaista oli saanut työpaikan, 8,7 miljoonaa eurooppalaista oli hankkinut ammattipätevyyden tai tutkintotodistuksen ja 13,7 miljoonaa eurooppalaista oli saavuttanut muita myönteisiä tuloksia, kuten osaamistason paranemista; panee myös merkille ESR:n myönteisen vaikutuksen bruttokansantuotteeseen (BKT) 28 jäsenvaltiossa (0,25 prosentin kasvu) ja tuottavuuteen makrotaloudellisten simulaatioiden perusteella;

188.  toteaa, että tällaiset määrälliset tiedot todellakin osoittavat positiivista suuntausta mutta eivät kerro paljoakaan toimenpiteiden tuloksellisuudesta ja kestävyydestä;

189.  arvostelee voimakkaasti työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastoa siitä, ettei se ole julkistanut ehdotuksiaan maakohtaisiksi suosituksiksi, vaikka parlamentti on toistuvasti sitä pyytänyt;

190.  toteaa, että seuraavassa taulukossa esitetään vuonna 2016 hyväksyttyjen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen kokonaismäärä:

2016, miljoonaa euroa

Hyväksytyt maksusitoumusmäärärahat

Hyväksytyt maksumäärärahat

Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja nuorisotyöllisyysaloite

12 438,2

8 132

Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto

534,7

278

Euroopan globalisaatiorahasto

27,6

27,6

Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) – Henkilövoimavarojen kehittäminen

0

82,3

Suora hallinnointi (työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma ja Erasmus+) ja virastot

289

275

Yhteensä

13 290

8 795

191.  panee tyytyväisenä merkille työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston kehittämän menetelmän, jolla se arvioi vuosittain ohjelmien tuloksellisuutta, mutta epäilee sellaisten kriteerien, kuten ”hyvä”, ”hyväksyttävä” tai ”huono”, tietoarvoa;

192.  on huolissaan siitä, että maaliskuuhun 2017 mennessä oli nimetty vain 87 prosenttia todentamisviranomaisista;

193.  panee tyytyväisenä merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastolle toimitettiin 15. helmikuuta 2017 mennessä varmuutta koskeva kattava asiakirjakokonaisuus, johon sisältyi tilinpäätös, vuotuinen tarkastuskertomus ja tilinpäätösten tarkastuslausumat, hallinto- ja valvontajärjestelmät ja tilien perustana olevien toimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus sekä tarkastuslausuma ja vuotuinen yhteenveto kaikista ohjelmista; panee merkille, että yleisesti työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto teki vain vähäisiä huomautuksia ja hyväksyi vuotuisen tilinpäätöksen;

194.  panee myös tyytyväisenä merkille, että vuoden 2016 loppuun mennessä työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto oli saattanut päätökseen monivuotisen tarkastussuunnitelmansa, jonka tuloksena tarkastettiin 89 tarkastusviranomaista 92 tarkastusviranomaisesta ja tarkastus kattoi 115 toimenpideohjelmaa 118 toimenpideohjelmasta;

195.  panee merkille, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuonna 2016 toteuttamien rahoitusoikaisujen kokonaismäärä oli 255,8 miljoonaa euroa; toteaa, että rahoitusoikaisujen kumulatiivinen hyväksytty tai päätetty kokonaismäärä ohjelmakaudella 2007–2013 oli vuoden 2016 lopussa 1 454 miljoonaa euroa; toteaa, että samalla kaudella jäsenvaltiot ilmoittivat rahoitusoikaisuja 2 253,8 miljoonan euron arvosta;

196.  pitää valitettavana, että työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto säilytti tai antoi seuraavat varaumat, jotka koskivat:

   a) yhden Italiassa toteutetun ESR-toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmiä ohjelmakaudella 2000–2006 (maineeseen liittyvä varauma);
   b) ESR:n 23 erityisen toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmiä ohjelmakaudella 2007–2013 sekä
   c) ESR:n tai nuorisotyöllisyysaloitteen kolmen toimenpideohjelman ja yhden FEAD‑toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmiä ohjelmakaudella 2014–2020;

197.  panee merkille, että arvioitu riskinalainen kokonaismäärä vuotta 2016 koskevissa menoissa oli 279 miljoonaa euroa;

Erityiskysymyksiä

Nuorisotyöllisyysaloite

198.  panee merkille nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen ensimmäiset havainnot, joiden mukaan

   a) vuoden 2016 loppuun mennessä nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettuihin hankkeisiin osallistuneiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuorten (NEET) määrä oli kolminkertaistunut vuoden 2015 lopusta, jolloin se oli 0,5 miljoonaa nuorta, 1,3 miljoonaan nuoreen; hankkeiden tarkoituksena oli parantaa nuorten osaamista tai tarjota heille työkokemusta;
   b) näistä 712 000 työtöntä ja työmarkkinoiden, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa osallistujaa suoritti nuorisotyöllisyysaloitteesta rahoitetun toimenpiteen loppuun; yli puolet näistä (noin 346 000 työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa) saavutti myönteisen tuloksen koulutuspaikan, pätevyyden tai työpaikan muodossa (myös itsenäisinä ammatinharjoittajina) toimenpiteen jälkeen;
   c) Italiassa vastakohta-analyysi osoitti, että nuorisotyöllisyysaloitteesta laajalti tuetut uudet innovatiiviset toimintalinjat lisäsivät nuorten työmahdollisuuksia 7,8 prosentilla, vaikka alueiden välillä oli merkittäviä eroja, mikä osoittaa, että suurimpia vaikeuksia on niillä alueilla, joilla nuorisotyöttömyysaste on korkein;

199.  panee lisäksi merkille, että

   a) Italiassa ja Espanjassa nuorisotyöllisyysaloitteen toimien avulla aktivoitiin suuri määrä NEET-nuoria, vaikka nuorisotyöttömyys on näissä maissa edelleen korkea;
   b) Slovakiassa painopiste on siirtynyt nuoriin kohdistetuista julkisista työllistämisohjelmista tehokkaampiin toimiin, kuten ammatillisen koulutuksen tarjonnan lisäämiseen;
   c) Italiassa vastakohta-analyysi osoitti, että nuorisotyöllisyysaloitteesta laajalti tuetut uudet innovatiiviset toimintalinjat lisäsivät nuorten työmahdollisuuksia 7,8 prosentilla, vaikka alueiden välillä oli merkittäviä eroja;
   d) Portugalissa nuorisotyöllisyysaloitteesta osarahoitetut yrittäjyysohjelmat osoittautuivat menestyksekkäämmiksi kuin korkeamman asteen koulutustoimet;
   e) Kreikka on todennut, että sen on uudistettava nuorten työllisyyttä ja koulutusta koskevaa palvelusetelijärjestelmäänsä;
   f) Puolassa 62 prosenttia nuorisotyöllisyysaloitteeseen osallistujista sai työtarjouksen tai koulutuspaikan ja osallistujat olivat kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväisiä;

200.  pitää kuitenkin valitettavana, että hädin tuskin 30 prosenttia käytettävissä olevista varoista oli käytetty, mikä heijastaa alkuperäistä ennakkorahoitusta ja välimaksuja;

201.  panee tyytyväisenä merkille, että lokakuuhun 2017 mennessä kaikki jäsenvaltiot, joihin sovellettiin romaneja koskevaa ennakkoehtoa (Itävalta, Belgia, Bulgaria, Tšekin tasavalta, Ranska, Saksa, Kreikka, Unkari, Liettua, Puola, Portugali, Romania, Slovakia ja Espanja) olivat täyttäneet ehdon ja niillä oli siten kansallinen romanien integrointistrategia;

202.  toteaa, että ohjelmakaudella 2014–2020 kaksi ESR-investointiprioriteettia kohdistui suoraan syrjimättömyyteen ja romanien integraatioon (ks. jäljempänä oleva taulukko);

Investointiprioriteetti

Investointiprioriteetin valinneet jäsenvaltiot

Määrärahat

(miljoonaa euroa)

Kaikenlaisen syrjinnän torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen

11 jäsenvaltiota (BE, CY, CZ, DE, ES, FR, GR, IE, PL, PT ja SK).

447

Syrjäytyneiden yhteisöjen, kuten romanien, sosioekonominen integrointi

12 jäsenvaltiota (AT, BE, BG, CZ, ES, FR, GR, HU, IT, PL, RO ja SK).

1 600

Suurin osa rahoituksesta (1,2 miljoonaa euroa) kohdennettiin seuraaville maille: BG, CZ, HU ja RO

203.  panee merkille, että vaikka Euroopan globalisaatiorahaston määrärahojen vuotuinen enimmäismäärä on 150 miljoonaa euroa, sen vuoden 2016 varauksesta otettiin käyttöön vain 28 miljoonan euron maksusitoumusmäärärahat kahdeksalle jäsenvaltiolle;

Toteutettavat toimenpiteet

204.  kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään entistä enemmän huomiota vuoden 2020 jälkeisellä rahoituskaudella seuraaviin seikkoihin:

   a) unionin tason lisäarvon luominen koheesiopolitiikan avulla;
   b) koordinoinnin vahvistaminen koheesiopolitiikan, talouden ohjausjärjestelmän ja eurooppalaisen ohjausjakson välillä ottaen huomioon muun muassa myönteiset kannustimet perussopimuksissa esitettyjen koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen vahvistamiseksi, jotta voidaan puuttua eroavuuksiin ja eriarvoisuuteen koheesiopolitiikan kolmella ulottuvuudella – taloudellisella, sosiaalisella ja alueellisella ulottuvuudella;
   c) sellaisen järjestelmän luominen, jolla koheesiorahoitusta voidaan keskittää sitä eniten tarvitseville alueille;
   d) strategisen hallinnollisen tuen tarjoaminen alueille, joilla on vaikeuksia käyttää varoja;
   e) yhtenäisten sääntöjen laatiminen rakennerahastoille;
   f) yhtenäisen tarkastusmallin periaatteen edistäminen;
   g) ohjelmien ja hankkeiden täytäntöönpanon nopeuttaminen seitsenvuotisen rahoituskauden noudattamiseksi (ei n+3);
   h) kansallisten tarkastusviranomaisten valtuuttaminen tarkastamaan unionin talousarvioon kuuluvat rahoitusvälineet, rahoitusvälineiden lukumäärän vähentäminen sekä tiukempien sääntöjen käyttöönotto rahastonhoitajien raportointia varten, myös EIP-ryhmän ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten tuloksellisuuden ja saavutettujen tulosten osalta, mikä lisää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;
   i) nykyiseltä kaudelta saatujen kokemusten sekä yksinkertaistamistarpeen huomioon ottaminen sellaisen tasapainoisen järjestelmän luomiseksi, jolla varmistetaan tulosten saavuttaminen ja moitteeton varainhoito ilman kohtuutonta hallinnollista taakkaa, joka lannistaisi mahdollisia edunsaajia ja aiheuttaisi lisää virheitä;
   j) maantieteellinen ja yhteiskunnallinen tasapaino sen varmistamiseksi, että investointeja tehdään siellä, missä niitä eniten tarvitaan;

205.  kehottaa painokkaasti alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa sekä työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastoa esittämään ehdotuksensa maakohtaisiksi suosituksiksi vuotuisissa toimintakertomuksissaan, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt;

206.  kehottaa alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastoa

   a) raportoimaan asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle käsitteillä olevista eri OLAF-tapauksista, kun niihin liittyvät oikeuskäsittelyt on saatu päätökseen;
   b) raportoimaan asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle komissiota koskevan vuoden 2016 vastuuvapausmenettelyn seurannan yhteydessä kaikkien edellä mainittujen hankkeiden edistymisestä;

207.  kehottaa EIP:tä tutustumaan kiireellisesti OLAFin havaintoihin ja tekemään tarvittavat johtopäätökset; kehottaa EIP:tä tiedottamaan parlamentille päätelmistään ja toteuttamistaan toimenpiteistä;

208.  kehottaa komissiota edistämään varainhoitoasetuksen tarkistuksella käyttöön otettujen yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen käyttämistä;

209.  kehottaa työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastoa noudattamaan sisäisen tarkastuksen suositusta käynnistää nopeasti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen valvontastrategian täytäntöönpano ja tiedottamaan parlamentille sen toteuttamisesta;

210.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan sääntöjä entisestään ja vähentämään hallinnollista taakkaa, jotta virhetasoa voidaan alentaa entistä enemmän;

Luonnonvarat

Keskeiset tulosindikaattorit ja oikeudenmukainen YMP

211.  toteaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen (s. 15, keskeinen tulosindikaattori 1: maatalouden tuotannontekijätulo kokopäivätoimista työntekijää kohden) mukaan alan lisäarvo ja tuottavuus laskivat jälleen hieman vuonna 2016 ja on vaikeaa määrittää todellista syytä tuotannontekijätulon yleiseen laskuun vuodesta 2013 lähtien;

212.  palauttaa mieliin, että maaseudun kehittymiseen liittyvää työllisyysastetta kuvaava keskeinen tulosindikaattori 4 ei ole merkityksellinen, koska maaseudun kehittymisen työllisyysasteeseen eivät vaikuta pelkästään YMP-toimenpiteet;

213.  pitää valitettavana, että komissio ei noudattanut suosituksia, jotka parlamentti esitti päätöslauselmassaan vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuodelta 2015, määritelläkseen uudelleen ”maaseutualueiden työllisyyteen liittyvän keskeisen tulosindikaattorin 4, jotta korostetaan YMP-toimenpiteiden erityistä vaikutusta noiden alueiden työllisyyteen”;

214.  korostaa, että 51 prosentille edunsaajista maksettiin vuonna 2016 suoraa tukea, jonka arvo jäi alle 1 250 euron, ja tämä muodosti 4 prosenttia kaikista suorista tuista(84);

215.  palauttaa mieliin huomautuksensa(85) YMP:n menojen kestämättömästä rakenteesta: 44,7 prosenttia kaikista unionin maatiloista ansaitsi alle 4 000 euroa vuodessa, ja vuonna 2016 keskimäärin yli 10 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista sai noin 60 prosenttia maksuista(86); toteaa, että suorien tukien jakautuminen ilmentää paljolti maanomistuksen keskittymistä, koska 20 prosenttia maanviljelijöistä omistaa 80 prosenttia maasta; (vastaus kirjalliseen kysymykseen nro 17 komission jäsenen Hoganin kuulemistilaisuudessa talousarvion valvontavaliokunnassa 28. marraskuuta 2017); on huolestunut edunsaajien voimakkaasta keskittymisestä ja painottaa, että on päästävä parempaan tasapainoon pienten ja suurten edunsaajien välillä;

216.  panee merkille, että noin 72 prosenttia tuesta maksetaan 5–250 hehtaarin tiloille, jotka ovat yleensä perhetiloja;

217.  pyytää maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa määrittelemään tavoitteita ja niihin liittyviä indikaattoreita maatilojen tuloerojen vähentämiseksi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

218.  toistaa kantansa, jonka mukaan suorat tuet eivät ehkä täytä täysin tehtäväänsä maataloustuloja vakauttavana turvaverkkona etenkään pienten tilojen kohdalla, koska maksut eivät jakaudu tasaisesti;

219.  katsoo, että suuremmat tilat eivät hintavaihteluista aiheutuvassa kriisissä välttämättä tarvitse samaa tulotukitasoa vakauttamaan maataloudesta saatavia tuloja kuin pienet tilat, koska ne voivat hyötyä suurtuotannon eduista, jotka todennäköisesti tekevät niistä kestävämpiä, ja suosittelee, että komissio ottaa käyttöön liukuvan asteikon tämän epätasapainon korjaamiseksi siten, että tuet vähenevät tilakoon kasvaessa;

220.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan aidosti menettelyä, myös vaadittavien asiakirjojen osalta, rahoituksen saannin helpottamiseksi valvonta- ja seurantaperiaatteita laiminlyömättä; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota hallinnolliseen tukeen pientuottajille, joille rahoitus on ehdoton edellytys toiminnan jatkumisen kannalta;

Virhetaso

221.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin arvioi luonnonvaroja koskevan luvun kokonaisvirhetason olevan 2,5 prosenttia (2,9 prosenttia vuonna 2015 ja 3,6 prosenttia vuonna 2014); panee tyytyväisenä merkille virhetason myönteisen kehityksen, mutta toteaa, että vuoden 2016 taso on olennaisuusrajan yläpuolella;

222.  panee tyytyväisenä merkille, että arvioidessaan Euroopan maatalouden tukirahastoa tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että markkinatoimenpiteiden ja suorien tukien maksujen virhetaso ei ollut olennainen vuonna 2016, ja arvioi todennäköisimmäksi virhetasoksi 1,7 prosenttia (2,2 prosenttia vuonna 2015);

223.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi vähemmän virheitä, joissa oli kyse viljelijän liian suurena ilmoittamasta tai tukeen oikeuttamattomasta maa-alasta, mikä johtui siitä, että otettiin käyttöön uusi, joustavampi pysyvän nurmen määritelmä, laadittiin toimintasuunnitelmia viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmiin (LPIS) sisältyvien tietojen luotettavuuden parantamiseksi ja kehitettiin uusi paikkatietoanalyysiin perustuva sähköinen tukihakemuslomake;

224.  toteaa, että viherryttämistuet ovat aiheuttaneet virheitä, joiden osuus on 17 prosenttia tilintarkastustuomioistuimen arvioimasta virhetasosta, ja useimmissa havaituista virheistä oli kyse ekologista alaa koskevien vaatimusten noudattamisesta, joskin Euroopan maatalouden tukirahaston virhetaso oli olennaisuusrajan alapuolella; on näin ollen tyytyväinen, että Euroopan maataloustukirahaston virhetaso laski 1,7 prosenttiin;

225.  tähdentää, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi heikkouksia myös pysyvän nurmen suojelussa: Tšekissä ja Puolassa ei ollut tietoja aiemmasta maankäytöstä, jotta olisi voitu tarkistaa, onko noudatettu velvoitetta pitää viljelysmaa pois viljelykierrosta viiden peräkkäisen vuoden ajan, ja Saksa, Ranska, Italia, Portugali ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät olleet luokitelleet pysyvää nurmea täysin luotettavalla tavalla;

226.  painottaa tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamien virhetasojen positiivista kehityssuuntausta huolimatta maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisissa toimintakertomuksissaan raportoimasta riskinalaisten määrien kehityksestä: vuonna 2015 se oli 1,38 prosenttia, mutta vuonna 2016 se oli 1,996 prosenttia (tähän ei ole laskettu markkinatoimenpiteitä, joiden virhetaso on 2,85 prosenttia) ja maaseudun kehittämisen osalta molempina vuosina 4 prosenttia; katsoo, että tämä ei osoita tilastollisesti merkittäviä poikkeamia;

227.  pitää valitettavana, että maaseudun kehittämisen, ympäristön, ilmastotoimien ja kalastuksen maksujen virhetaso oli olennainen vuonna 2016 ja että arvioitu todennäköisin virhetaso oli 4,9 prosenttia (5,3 prosenttia vuonna 2015); toteaa, että jos kaikkia kansallisten viranomaisten hallussa olevia tietoja olisi käytetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi ollut 1,5 prosenttiyksikköä alhaisempi;

228.  panee merkille, että maaseudun kehittämisen alalla suurimmista tukikelpoisuusvirheistä kolme liittyi edunsaajiin, jotka eivät olleet ilmoittaneet yhteyksiään sidosyrityksiin, joiden valvonnassa ne olivat tai joiden kanssa ne olivat tehneet yhteisen hakemuksen tai joilta ne tekivät hankintoja, mikä on vastoin unionin sääntöjä tai kansallisia sääntöjä (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 7.26 kohta);

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

229.  tähdentää, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja esitti pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa 18 maksajaviraston 12 jäsenvaltiossa suorittamiin suoriin maksuihin liittyvän varauman, joka koskee perusteellisempaan tarkasteluun otettua maksajavirastojen hallinnoimaa 13 618,6 miljoonan euron määrää, ja toteaa, että varauman kohteena olleisiin menoihin sisältyvä todellinen riskinalainen määrä oli 541,2 miljoonaa euroa;

230.  korostaa, että puutteita havaittiin erityisesti Unkarin hallinto- ja valvontajärjestelmässä (maksajavirasto esitti johdon vahvistuslausuman myöhässä ja viherryttämistuissa oli puutteita), Bulgariassa (viherryttäminen ja luomuviljelijöiden asema), Puolassa (viherryttämistuet) ja Italiassa (puutteet maa-alan ja yhden aktiiviviljelijän tukikelpoisuuden asianmukaisessa määrittämisessä);

231.  pitää valitettavina viimeaikaisia maksajavirastoihin liittyviä petostapauksia Italiassa; kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta aktiivisesti ja esittämään parlamentille asiaa koskevat yksityiskohdat vastuuvapausmenettelyn seurannan yhteydessä;

232.  kehottaa komissiota nopeuttamaan 8. tammikuuta 2016 käynnistettyä sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyä, jotta saadaan selkeitä ja täsmällisiä tietoja Tšekin tasavallan maatalousinterventiorahastoon liittyvästä eturistiriitojen riskistä; toteaa, että eturistiriidan ratkaisematta jättäminen voi viime kädessä johtaa siihen, että toimivaltainen viranomainen peruuttaa maksajavirastolle myönnetyn hyväksynnän tai että komissio määrää rahoitusoikaisuja; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille viipymättä, jos sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn päättyessä OLAF lähettää maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastolle mahdollisiin petoksiin, korruptioon tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan liittyviä tietoja;

Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen luotettavuus

233.  huomauttaa, että koska joidenkin jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmissä on puutteita, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto mukauttaa raportoituja valvontatilastoja pääasiassa komission ja tilintarkastustuomioistuimen kolmen viime vuoden aikana tekemien tarkastusten sekä kyseistä varainhoitovuotta koskevan todentamisviranomaisen lausunnon perusteella;

234.  huomauttaa, että siitä huolimatta, että vuodesta 2015 lähtien jäsenvaltioiden todentamisviranomaisten velvollisuutena on ollut tarkistaa tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuus,

   a) maatalouden ja maaseudun pääosasto teki markkinatoimenpiteitä koskevia mukautuksia yhteensä 32 järjestelmään (ts. alle 20 prosenttiin kaikista järjestelmistä, joista vuonna 2016 tehtiin menoilmoitus);
   b) suoria maksuja koskevia mukautuksia tehtiin 52 tapauksessa (yhteensä 69:stä), ja useimmat mukautuksista olivat alle 1 prosenttia, seitsemän niistä oli 1–2 prosenttia ja yhdeksän yli 2 prosenttia;
   c) maaseudun kehittämiseen liittyviä täydennyksiä tehtiin 39 maksajaviraston kohdalla 72:sta, ja mukautuksista 21 oli yli 1 prosenttia ja 16 yli 2 prosenttia;

Maaseudun kehittämisen tuloksellisuuteen liittyviä kysymyksiä

235.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin tarkasteli maaseudun kehittämiseen liittyvän tapahtumaotoksen tuloksellisuutta kolmen viime vuoden ajalta; panee tyytyväisenä merkille, että 95 prosenttia tarkastukseen mennessä toteutetuista hankkeista oli toteutettu suunnitellusti, mutta pitää valitettavana, että kulujen kohtuullisuudesta ei ollut riittävästi näyttöä;

236.  korostaa, että lähes kaikissa tilintarkastustuomioistuimen tarkastamissa hankkeissa käytettiin järjestelmää, joka perustui aiheutuneiden kulujen korvaamiseen, ja panee merkille, että ohjelmakaudella 2014–2020 jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti käyttää yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen järjestelmää eli vakioyksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta, joiden avulla voidaan vaikuttavasti vähentää liian korkeiden hintojen riskiä;

Viherryttäminen

237.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin raportoi vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2016 (7.17 kohta) tarkastaneensa viherryttämistuen 63 tilan kohdalla ja havainneensa, että

   a) kaikki tilat, joilla oli velvollisuus noudattaa viljelyn monipuolistamista koskevaa vaatimusta, toimivat vaatimuksen mukaisesti;
   b) useimmissa viherryttämiseen liittyvissä virheissä oli kyse ekologista alaa koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisestä;
   c) viljelylohkot oli kirjattu asianmukaisesti LPIS-järjestelmään nykyisten pysyvien nurmien säilyttämisen osalta;
   d) kaikkea pysyvää nurmea ei ollut kirjattu asianmukaisesti pysyväksi nurmeksi;

238.  on kuitenkin erityisen huolestunut komission ensimmäisistä johtopäätöksistä valmisteluasiakirjassa ”Review of greening after one year” (SWD (2016)218, toinen osa, s. 14), jonka mukaan viljelijöiden olisi yleisesti vaihdettava viljelykasvia alle 1 prosentissa unionin viljelysmaan kokonaispinta-alasta noudattaakseen viljelyn monipuolistamista koskevia vaatimuksia, ja koska viljelyn monipuolistamista koskeva vaatimus koskee suurinta osaa unionin viljelysmaasta, tämä rajallinen vaikutus näyttää ilmentävän niiden viljelijöiden nykykäytäntöjä, jotka jo noudattavat vaatimusta;

239.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuin vahvisti vuosikertomuksessaan (7.43–7.54 kohta) komission analyysin ja korosti, että viljelyn monipuolistaminen ja ekologisten alojen perustaminen eivät tuoneet muutosta suurimmalle osalle sen tarkastuskäynnin kohteena olleista tiloista (89 prosenttia viljelyn monipuolistamisen ja 67 prosenttia ekologisten alojen osalta);

240.  on erityisen huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava” todetaan, että ”viherryttämisellä tuskin saadaan aikaan merkittäviä ympäristö- tai ilmastohyötyjä” pääasiassa sen tähden, että ”viherryttämisvaatimukset ovat yleensä varsin lieviä ja ilmentävät paljolti tavanomaisia viljelykäytäntöjä”;

241.  toteaa lisäksi tilintarkastustuomioistuimen huomauttaneen, että laajamittaisten velvoitteista vapauttamisten vuoksi useimmat viljelijät (65 prosenttia) voivat saada viherryttämistukea, vaikka he eivät tosiasiassa joudu noudattamaan viherryttämisvelvoitteita; katsoo, että tämän vuoksi viherryttäminen johtaa myönteiseen muutokseen viljelykäytännöissä vain hyvin pienellä osuudella unionin maatalousmaasta;

242.  pitää valitettavana, että viherryttämisjärjestelmät ovat pikemminkin viljelijöiden tulotukiväline kuin keino vahvistaa YMP:n ympäristö- ja ilmastomyötäisyyden tasoa; katsoo, että maatalouden ohjelmiin, joilla vastataan ympäristö- ja ilmastotarpeisiin, olisi sisällyttävä tuloksellisuustavoitteita ja rahoitusta, jotka vastaavat ympäristöä koskevan peruslinjan ylittävistä toimista aiheutuneita kustannuksia ja tulonmenetyksiä;

243.  pitää valitettavana, että viherryttämisjärjestelmät voivat ohjelmien varsinaisessa suunnittelussa lisätä epätasapainoa YMP:n tuen jakautumisessa, koska ne ovat osa pinta-alaperusteisia maksuja; kehottaa tämän vuoksi komissiota harkitsemaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 21/2017 esitettyjen suositusten noudattamista;

244.  panee merkille, että komission mukaan viherryttämisjärjestelmien todellinen ympäristövaikutus riippuu jäsenvaltioiden ja viljelijöiden valinnoista ja että tähän mennessä vain harvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet mahdollisuuksia rajoittaa torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä ekologisilla aloilla;

245.  korostaa, että julkishallinnon kannalta viherryttämiseen liittyvät toimet tarkoittavat ennen kaikkea sitä, että on kehitettävä uusia hallinnointivälineitä, kuten LPIS-järjestelmään kuuluva ekologisen alan taso, mikä osin selittää maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston jäsenvaltioille esittämien varaumien ja toimintasuunnitelmien määrän lisääntymisen;

246.  panee merkille, että viherryttäminen monimutkaistaa YMP:tä huomattavasti, mikä johtuu päällekkäisyyksistä YMP:n muiden ympäristöpolitiikan välineiden kanssa (täydentävät ehdot ja toisen pilarin ympäristötoimenpiteet); panee tässä yhteydessä merkille viherryttämistä koskevan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 21/2017, jossa todetaan, että komissio ja jäsenvaltiot lieventävät siihen liittyvää nollavaikutuksen ja kaksinkertaisen rahoituksen riskiä;

Nuorten viljelijöiden järjestelmä

247.  korostaa, että unionin maataloussektorin kehityserot ovat valtavat ja että erittäin suuri ongelma on väestönrakenteen muutokseen liittyvä haaste, joka edellyttää toimia, joilla torjutaan pulaa nuorista viljelijöistä ja varmistetaan näin unionin maatalouden pitkän aikavälin kestävyys;

248.  korostaa, että nuorilla viljelijöillä on erityisiä vaikeuksia saada rahoitusta ja heidän liikevaihtonsa ensimmäisinä toimintavuosina on vähäinen, sukupolvenvaihdokset ovat hitaita ja maatalousmaan saanti on vaikeaa;

249.  tähdentää, että nuorten määrän väheneminen alalla tekee sukupolvenvaihdoksista entistä vaikeampia ja saattaa johtaa siihen, että menetetään arvokkaita taitoja ja tietoa, kun vanhempi ja kokeneempi sukupolvi siirtyy eläkkeelle; korostaa näin ollen, että on tarpeen tukea sekä eläkkeelle jääviä viljelijöitä että heitä tilanpidossa seuraavia nuoria;

250.  on erityisen huolissaan siitä, että nuorille viljelijöille tarkoitettua tukea koskevassa erityiskertomuksessaan nro 10/2017 tilintarkastustuomioistuin totesi suorista tuista, että nuorten viljelijöiden tuki

   a) ei pohjaudu perusteelliseen tarvearviointiin;
   b) ei kuvasta yleistavoitteena olevaa sukupolvenvaihdosten edistämistä;
   c) ei aina edes kohdistu tuen tarpeessa oleville nuorille viljelijöille; sekä
   d) kohdistetaan joissakin tapauksissa tiloille, joissa nuorten viljelijöiden rooli on vähäinen;

251.  pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen toteamusta, joka koski nuorten viljelijöiden tukemista maaseudun kehittämisohjelmien kautta ja jonka mukaan toimenpiteet perustuvat yleensä löyhään tarvearviointiin, eikä ole olemassa todellista koordinointia ensimmäisen pilarin maksujen ja toisen pilarin nuorten viljelijöiden tuen välillä;

Toteutettavat toimenpiteet

252.  kehottaa

   a) komissiota arvioimaan tarkkaan, miksi tuotannontekijätulo on laskenut vuodesta 2013 lähtien, ja määrittelemään seuraavalle monivuotiselle rahoituskehykselle sellaisen uuden keskeisen tulostavoitteen siihen liittyvine tulos- ja seurausindikaattoreineen, jolla pyritään kaventamaan maanviljelijöiden tuloeroja;
   b) jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään sisällyttää luotettavampia ja ajan tasalla olevia tietoja LPIS-tietokantaansa;
   c) komissiota tarkistamaan lähestymistapaa, jota maksajavirastot käyttävät maa-alojen luokitteluun ja maankäyttöluokkien päivittämiseen LPIS-järjestelmissään sekä suorittamaan vaaditut ristiintarkastukset viherryttämistukeen liittyvien virheriskien pienentämiseksi;
   d) komissiota ryhtymään tarkoituksenmukaisiin toimiin vaatiakseen, että maaseudun kehittämistä koskeviin jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmiin sisällytetään korjaavia toimenpiteitä, joilla puututaan yleisesti esiintyviin virheisiin;
   e) komissiota antamaan ohjeita ja levittämään tietoa parhaista käytännöistä kansallisille viranomaisille sekä edunsaajille ja niiden yhdistyksille, jotta voidaan varmistaa, että näiden tarkastuksissa havaitaan hakijoiden ja tuettuihin maaseudun kehittämishankkeisiin liittyvien muiden sidosryhmien väliset yhteydet;
   f) komissiota seuraamaan edelleen valppaasti jäsenvaltioiden viranomaisten tekemiä tarkastuksia ja niiden toimittamia tietoja sekä ottamaan nämä tiedot huomioon jakaessaan riskinarviointeihin perustuvaa tarkastustaakkaa;
   g) jäsenvaltioita sekä edunsaajia ja niiden yhdistyksiä hyödyntämään kaikilta osin yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia maaseudun kehittämiseen;
   h) komissiota valmistelemaan ja kehittämään seuraavaa YMP-uudistusta silmällä pitäen kattavan toimintalogiikan maatalouteen liittyville unionin ympäristö- ja ilmastotoimille kyseistä ilmiötä koskevan uusimman tieteellisen käsityksen pohjalta, ja määrittämään samassa yhteydessä myös tavoitearvot;

253.  kehottaa komissiota noudattamaan seuraavia periaatteita laatiessaan viherryttämistä koskevaa uutta ehdotusta:

   a) viljelijöiden olisi saatava YMP:n tukimaksuja, jos he täyttävät joukon ympäristöön liittyviä perusvaatimuksia, joihin kuuluvat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset ja viherryttämisvaatimukset, jotka menevät ympäristölainsäädännön vaatimuksia pidemmälle; suhtautuu siten myönteisesti komission lähestymistapaan, joka koskee tuloksiin keskittyvää talousarviota, katsoo, että tulevan täytäntöönpanojärjestelmän olisi oltava tulospainotteisempi;
   b) ympäristöön ja ilmastoon liittyviin paikallisiin erityistarpeisiin voidaan hyvin vastata maatalousalan tehokkaamman kohdistetun ohjelmasuunnittelun alaisilla toimilla;
   c) kun jäsenvaltioille annetaan vaihtoehdot, joista ne voivat valita YMP:n täytäntöönpanon yhteydessä, niitä olisi vaadittava osoittamaan ennen täytäntöönpanoa, että valitut vaihtoehdot ovat vaikuttavia ja tehokkaita toimintapolitiikan tavoitteiden, erityisesti elintarviketurvallisuuden, elintarvikkeiden laadun ja niiden terveysvaikutusten, viherryttämisen, maankäytön suunnittelun ja maisemanhoidon sekä väestökadon torjumisen, saavuttamisen kannalta;

254.  kehottaa komissiota

   a) arvioimaan kattavasti kaikkia yhdistettävissä olevia nykyisiä YMP-toimia ja välineitä, joilla voidaan tukea nuoria viljelijöitä, ja määrittämään sellaiset esteet, jotka vaikeuttavat nuorten viljelijöiden pääsyä olemassa oleville tiloille tai uusien tilojen perustamista ja joita voidaan käsitellä YMP:n tulevan uudelleentarkastelun aikana;
   b) varmistamaan, että maatalousuudistuksen yhteydessä parannetaan edelleen maaseudun kehittämisen olosuhteita, kuten todetaan muun muassa Cork 2.0 ‑julistuksessa, jotta voidaan taata nuorten viljelijöiden tukemista koskevien ohjelmien onnistuminen;
   c) sisällyttämään lainsäädäntöön vuoden 2020 jälkeistä YMP:tä varten (tai vaatimaan jäsenvaltioita määrittämään yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti) selkeä toimintalogiikka, jota sovelletaan maatalousalan sukupolvenvaihdoksia koskeviin toimintapoliittisiin välineisiin; toimintalogiikkaan olisi sisällytettävä
   nuorten viljelijöiden tarpeiden perusteellinen arviointi;
   arvio siitä, mihin tarpeisiin voitaisiin vastata unionin toimintapoliittisin välinein ja mihin tarpeisiin voitaisiin vastata tai vastataan jo nyt paremmin jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen avulla; lisäksi olisi analysoitava, mitkä tukimuodot (esim. suorat tuet, kertakorvaukset, rahoitusvälineet) soveltuvat parhaiten yksilöityihin tarpeisiin;
   tiedottaminen viranomaisille, edunsaajille ja niiden yhdistyksille mahdollisista tukimuodoista, jotka liittyvät maatilan varhaiseen luovuttamiseen toiminnan jatkajalle, sekä tähän liittyvät neuvontapalvelut tai sellaiset toimet kuin kansallisiin tai alueellisiin maa- ja metsätalousalan sekä elintarvikealan tuloihin perustuva riittävä eläkejärjestelmä;
   SMART-tavoitteiden määrittely, jonka yhteydessä ilmaistaan selkeästi ja kvantitatiivisesti toimintapoliittisten välineiden odotetut tulokset odotettavissa olevien sukupolvenvaihdosten määrän sekä tukea saavien tilojen kannattavuuden edistämisen osalta; olisi etenkin tärkeää yksilöidä selkeästi, onko toimintapoliittisten välineiden tavoitteena tukea mahdollisimman monia nuoria viljelijöitä vai pitäisikö tuki kohdentaa tietyntyyppisiin nuoriin viljelijöihin;
   d) varmistamaan, että ehdottamansa vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevan YMP‑lainsäädännön kautta komissio ja jäsenvaltiot parantavat (yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti) seuranta- ja arviointijärjestelmää;

Globaali Eurooppa

Virhetasot

255.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen havaintojen mukaan ”Globaalin Euroopan” menojen virhetaso oli olennainen, sillä arvioitu virhetaso oli 2,1 prosenttia (2,8 prosenttia vuonna 2015 ja 2,7 prosenttia vuonna 2014); on tyytyväinen virhetason myönteiseen suuntaukseen tällä politiikan alalla;

256.  pitää valitettavana, että kun jätetään huomiotta usean rahoittajan toimet ja budjettitukitoimet, komission suoraan hallinnoimien tapahtumien virhetasoksi on määritetty 2,8 prosenttia (3,8 prosenttia vuonna 2015 ja 3,7 prosenttia vuonna 2014);

257.  korostaa, että komissio ja sen täytäntöönpanokumppanit tekivät enemmän virheitä avustuksiin tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyihin valtuutussopimuksiin liittyvissä tapahtumissa kuin muiden tukimuotojen yhteydessä; toteaa etenkin, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamissa budjettitukitapahtumissa ei ilmennyt laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä;

258.  toteaa, että jos kaikkia komission – ja komission nimittämien tarkastajien – keräämiä tietoja olisi käytetty virheiden korjaamiseen, ”Globaali Eurooppa” -luvun arvioitu virhetaso olisi ollut 0,9 prosenttiyksikköä alempi, toisin sanoen 1,4 prosenttia, mikä on olennaisuusrajan alapuolella;

259.  huomauttaa, että

   a) arvioidusta virhetasosta 37 prosenttia liittyi menoihin, joista ei ollut toimitettu olennaisia todentavia asiakirjoja,
   b) arvioidusta virhetasosta 28 prosenttia liittyi kahteen tapaukseen, joissa komissio oli hyväksynyt menoja, joita ei ollut tosiasiallisesti aiheutunut; pitää valitettavana, että tämä tilanne todettiin jo viime vuonna, ja huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuimen tapahtumatarkastukset paljastivat joitakin valvontapuutteita komission järjestelmissä,
   c) arvioidusta virhetasosta 26 prosenttia liittyi tukeen oikeuttamattomiin menoihin eli menoihin, joista ei ollut tehty sopimusta tai jotka olivat aiheutuneet tukikelpoisuuskauden ulkopuolella tai joiden yhteydessä ei ollut noudatettu alkuperäsääntöä taikka joissa oli kyse tukeen oikeuttamattomista veroista tai välillisistä kustannuksista, jotka oli virheellisesti peritty suorina kustannuksina;

Tarkastuslausuma

260.  on syvästi huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston tarkastajat olivat havainneet puutteita liittymistä valmistelevan toisen tukivälineen (IPA II) välillisessä hallinnoinnissa ja tarkemmin sanoen kolmen IPA II -edunsaajamaan (Albania, Turkki ja Serbia) tarkastusviranomaisten kohdalla; toteaa, että näin oli huolimatta siitä, että Albanian ja Serbian tarkastusviranomaiset ovat tehneet muutoksia, joilla pyritään ratkaisemaan havaitut ongelmat, ja että Turkin tapauksessa tarkastusviranomaisen järjestelmien merkittävät puutteet saattoivat edelleen heikentää tarkastusviranomaisen komissiolle antaman varmennuksen tasoa (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 9.24 kohta);

261.  on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston oikaisukapasiteetti on arvioitu liian suureksi ja sen seurauksena myös riskinalainen kokonaismäärä maksun suorittamisen ajankohtana;

Toiminnan tuloksellisuus

262.  toteaa, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto on määritellyt vuotuisessa toimintakertomuksessaan keskeiset tulosindikaattorit, jotka liittyvät inhimilliseen kehitykseen, ilmastonmuutokseen, sukupuolikysymyksiin ja virhetasoon, mutta pitää valitettavana, ettei mikään kyseisistä indikaattoreista auta mittaamaan kehitysyhteistyöpolitiikan tuloksellisuutta, sillä niissä ilmoitetaan vain kuhunkin tavoitteeseen kohdennetun tuen osuus sen sijaan, että mitattaisiin todellista vaikutusta sekä tavoitteiden saavuttamisessa aikaan saatua edistymistä;

263.  panee huolestuneena merkille komission sisäisen tarkastuksen todenneen raportoinnista, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston strategiseen suunnitteluun ja ohjelmasuunnitteluun liittyvien eri raporttien (vuotuinen toimintakertomus, edelleenvaltuutettujen tulojen ja menojen hyväksyjien kertomus, ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset) tuloksellisuutta koskevat tiedot ovat suppeita eikä niissä esitetä tosiasiallista arviota siitä, onko tavoitteet saavutettu;

Ulkoisen avun hallinnointia koskevat kertomukset

264.  pitää jälleen kerran valitettavana, että unionin edustustojen päälliköiden laatimia ulkoisen avun hallinnointia koskevia kertomuksia ei ole liitetty kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston vuotuisiin toimintakertomuksiin, kuten varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdassa säädetään; pitää valitettavana, että ne katsotaan järjestelmällisesti luottamuksellisiksi, vaikka varainhoitoasetuksen 67 artiklan 3 kohdan mukaisesti ”ne on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ottaen asianmukaisesti huomioon niiden luottamuksellisuus”;

265.  panee merkille, että vastauksessaan esittelijän kirjeeseen komission jäsen Oettinger ilmoittaa tutkivansa uutta mallia, jossa kertomukset voitaisiin toimittaa parlamentille ilman salassapitomenettelyjä, vaarantamatta kuitenkaan unionin diplomaattista politiikkaa;

266.  panee tyytyväisenä merkille, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto julkisti vuotuisessa toimintakertomuksessaan luettelon ulkoisen avun hallinnointia koskevien kertomusten laadinnassa mukana olevista edustustoista ja analysoi yhteenvetoa keskeisistä tulosindikaattoreistaan; vaatii kuitenkin noudattamaan varainhoitoasetusta kaikilta osin;

Erityisrahastot

267.  palauttaa mieliin, että komissio voi perustaa ja hallinnoida unionin erityisrahastoja pyrkiäkseen

   a) vahvistamaan unionin kansainvälistä asemaa ja sen ulkoisten toimien ja kehitysavun näkyvyyttä ja tehokkuutta;
   b) tarjoamaan nopeutettuja päätöksentekomenettelyjä valittaessa toteutettavia toimia, mikä on olennaista hätätilanteissa ja hätätilaa seuraavissa toimissa;
   c) varmistamaan ulkoisia toimia koskevan lisärahoituksen vipuvaikutuksen sekä
   d) yhdistämään resursseja ja siten lisäämään koordinointia eri unionin avunantajien kesken valikoiduilla toimenpidealoilla;

268.  ilmaisee viimeaikaisten kokemusten valossa olevansa jossain määrin huolissaan erityisrahastojen perustamisen taustalla olevien pääasiallisten tavoitteiden saavuttamisesta ja panee erityisesti merkille, että

   a) tämän uuden välineen vipuvaikutus ei ole välttämättä taattu, sillä muiden rahoittajien osuus on tietyissä tapauksissa hyvin rajallinen;
   b) unionin ulkoisten toimien näkyvyys ei ole parantunut, vaikka sidosryhmien kanssa on tehty erilaisia järjestelyjä, ja että kaikkien sidosryhmien toimien koordinoinnin parantamista ei välttämättä kyetä varmistamaan;
   c) jäsenvaltioiden virastojen suosiminen joissakin erityisrahastojen perustamissopimuksissa johtaa pikemminkin eturistiriitaan kuin kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan enemmän rahoitusta;

269.  palauttaa erityisesti mieliin, että Afrikka-hätärahastoon on osoitettu yli 3,2 miljardia euroa, josta yli 2,9 miljardia euroa saadaan Euroopan kehitysrahastosta (EKR) ja 228,667 miljoonaa muilta rahoittajilta; ei voi hyväksyä sitä, että EKR:n osallistuminen erityisrahastoihin rajoittaa entisestään parlamentin mahdollisuuksia valvoa EU:n menoja;

270.  tähdentää, että varojen kokoaminen EKR:ltä, unionin talousarviosta ja muilta rahoittajilta ei saisi johtaa siihen, että AKT-maille varattu rahoitus ei saavuta tavanomaisia edunsaajiaan;

271.  korostaa, että kun unionin toimintapolitiikkojen toteuttamiseen käytetään unionin talousarvion rinnalla yhä enemmän muita rahoitusmekanismeja, kuten erityisrahastoja, on olemassa riski, että tilivelvollisuus ja läpinäkyvyys vähenevät, koska raportointia, tarkastusta ja julkisen valvonnan järjestelyjä ei ole sovitettu yhteen (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 2.31 kohta); korostaa tässä yhteydessä sen merkitystä, että komissio on sitoutunut pitämään budjettivallan käyttäjän ajan tasalla erityisrahastojen rahoituksesta sekä suunnitelluista että meneillään olevista toimista, jäsenvaltioiden rahoitusosuudet mukaan lukien;

Rahoitus palestiinalaishallinnolle

272.  edellyttää, että Pegasen kaltaisista unionin rahastoista rahoitettujen opetus- ja koulutusohjelmien olisi kuvastettava yhteisiä arvoja, kuten rauhaa, vapautta, suvaitsevaisuutta ja syrjimättömyyttä koulutusalalla, kuten unionin opetusministerit päättivät 17. maaliskuuta 2015 Pariisissa;

Toteutettavat toimenpiteet

273.  kehottaa naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosastoa (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 9.37 kohta):

   a) parantamaan yhteistyössä IPA II -välineen edunsaajamaiden tarkastusviranomaisten kanssa näiden ammattipätevyyttä,
   b) kehittämään riski-indeksejä, joilla parannetaan pääosaston oikeutetusti käyttöön ottamiin sisäisen valvonnan malleihin perustuvia arvioita niin, että virheiden vaikutusta voidaan mitata paremmin,
   c) ilmoittamaan selvästi seuraavassa vuotuisessa toimintakertomuksessaan jäännösvirhetasoa koskevan selvityksen laajuuden sekä arvioidun alemman ja ylemmän virherajan,
   d) kehittämään edelleen vuoden 2017 oikaisukapasiteetin laskentaa korjaamalla tässä vuosikertomuksessa eritellyt puutteet;

274.  kehottaa kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa sekä naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosastoa harkitsemaan sitä, että ne määrittelisivät yhdessä muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston kanssa keskeisen tulosindikaattorin, joka liittyisi laittoman muuttoliikkeen taustalla olevien perimmäisten syiden poistamiseen;

275.  kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet korjatakseen puutteet, joita sen oma sisäinen tarkastus havaitsi kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston tuloksellisuusraportoinnissa, ja muuntamaan ulkoisen avun hallinnointia koskevan kertomuksen luotettavaksi, täysin julkiseksi asiakirjaksi, jossa perustellaan asianmukaisesti edustustojen päälliköiden ja kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston pääjohtajan tarkastuslausuma; pyytää kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa määrittämään keskeiset tulosindikaattorit, joilla voidaan mitata kehitysyhteistyöpolitiikan tuloksellisuutta, ja toteuttamaan sen niin, ettei heikennetä komission edustustojen kautta toteutettua unionin diplomatiaa;

276.  katsoo, että on välttämätöntä voida keskeyttää liittymistä edeltävän tuen maksu sekä silloin, kun varoja on todistetusti käytetty väärin, että myös silloin, kun liittymistä edeltävässä vaiheessa oleva maa rikkoo jollakin tavoin ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettuja oikeuksia;

277.  painottaa, että erityisrahastoja olisi perustettava ainoastaan silloin, kun niiden käyttö on perusteltua eikä tarvittava toiminta ole mahdollinen muiden, olemassa olevien rahoituskanavien kautta; kehottaa siksi komissiota erityisrahastoja perustaessaan laatimaan ohjaavat periaatteet täsmällisen ja jäsennetyn arvioinnin toteuttamiseksi erityisrahastojen suhteellisista eduista muihin tukivälineisiin verrattuna sekä analysoimaan myös, mitä erityisiä puutteita erityisrahastoilla on määrä täyttää; kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan sellaisten erityisrahastojen lakkauttamista, jotka eivät kykene houkuttelemaan riittäviä osuuksia muilta rahoittajilta tai jotka eivät tarjoa lisäarvoa unionin ”perinteisiin” ulkoisiin välineisiin verrattuna;

278.  pitää erittäin valitettavina tapauksia, joissa humanitaarista apua antavat työntekijät ovat syyllistyneet väkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja täysin epäasianmukaiseen käyttäytymiseen siviiliväestöä kohtaan konfliktitilanteissa ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa; panee merkille, että komissio on ilmoittanut sitoutuneensa tarkistamaan ja tarpeen vaatiessa peruuttamaan sellaisten kumppaneiden rahoituksen, jotka eivät täytä korkean tason eettisiä vaatimuksia; kehottaa komissiota tämän ongelman poistamiseksi ja sen toistumisen estämiseksi vahvistamaan ennalta ehkäiseviä mekanismeja henkilöstön valintamenettelyissä sekä tarjoamaan asiaankuuluvaa perus- ja täydentävää koulutusta; kehottaa myös ryhtymään poliittisiin toimiin väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi näissä tapauksissa;

279.  kehottaa komissiota laatimaan strategia-asiakirjansa entistä huolellisemmin ja siten tarjoamaan laajemman ja tarkemman arvion rahoitusta koskevista vaatimuksista sekä parhaista käytettävistä välineistä;

280.  kehottaa komissiota takaamaan, että unionin rahoitus jaetaan rauhaa ja suvaitsevaisuutta koskevien Unescon normien mukaisesti;

281.  pitää keskeisenä, että komissio tukee aktiivisesti rahoitusta saavien maiden hallinnollisia valmiuksia asianmukaisen teknisen avun kautta;

Muuttoliike ja turvallisuus

282.  toteaa, että vuosikertomuksensa 8 luvussa ”Turvallisuus ja kansalaisuus”(87) tilintarkastustuomioistuin ei laskenut virhetasoa tarkastamansa 15 tapahtuman otoksen perusteella, koska otosta ei ollut tarkoitettu monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen kannalta edustavaksi;

283.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, jonka mukaan yhteisesti hallinnoitujen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF(88)) ja sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) maksujen suorittaminen oli edennyt hitaasti, kun rahastojen seitsenvuotisesta ohjelmakaudesta oli kulunut kaksi vuotta (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, laatikko 8.2);

284.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi useita järjestelmäpuutteita SOLIF-, AMIF- ja ISF-rahastoissa komission ja jäsenvaltioiden tasolla;

285.  pitää erityisen valitettavana, että

   a) tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot laativat useita AMIF- tai ISF‑rahastoja koskevia ohjelmaluonnoksia, jotka komissio arvioi ennen niiden hyväksymistä, mikä voi viivästyttää toteutusta;
   b) tilintarkastustuomioistuimen mukaan komission arvio AMIF- ja ISF-rahastoja koskevista jäsenvaltioiden järjestelmistä pohjautui usein tietoihin, jotka eivät olleet riittävän yksityiskohtaisia, etenkin tarkastusstrategioiden suhteen;
   c) SOLID-ohjelmien sääntöjenmukaisuuden jälkitarkastuksista raportoitiin viiveellä ja ulkoistettuun tarkastustyöhön kohdistettuja laadunvalvontamenettelyjä ei dokumentoitu riittävästi;

286.  pitää niin ikään valitettavina tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia seuraavia puutteita jäsenvaltioiden tasolla: paikalla toimitettuja tarkastuksia ei dokumentoitu riittävän hyvin, rahastojen hallinnointiin ja valvontaan ei ollut tietoteknistä välinettä, jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten tarkastustyössä oli puutteita;

287.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen mukaan ”komissio ei vuonna 2016 ilmoittanut pakolais- ja muuttoliikekriisin hoitoon käytettyjen varojen kokonaismäärää, ja sitä on vaikea arvioida” (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, 2.28 kohta);

288.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan nro 6/2017 hotspoteista seuraavaa:

   a) unionin merkittävästä tuesta huolimatta vastaanottovalmiudet Kreikassa ja Italiassa eivät vuoden 2016 lopussa vielä kunnolla riittäneet;
   b) puutetta oli myös riittävistä ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitetuista tiloista ja valmiuksista käsitellä heidän tapauksiaan kansainvälisten standardien mukaisesti;
   c) hotspot-lähestymistavassa vaaditaan lisäksi, että muuttajat ohjataan tarkoituksenmukaisiin jatkomenettelyihin, joita ovat kansallinen turvapaikkahakemus tai palautus lähtömaahan, ja näiden jatkomenettelyiden täytäntöönpano on usein hidasta ja altis monille pullonkauloille, mikä voi vaikuttaa hotspot-alueiden toimintaan;

289.  pitää valitettavana Human Rights Watch -järjestön tietoja, joiden mukaan Kreikan järjestelykeskuksissa esiintyy usein naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää;

290.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen arviosta (vuosikertomus 2016, laatikko 8.4.), jonka mukaan unionin ulkopuolelta tulleiden muuttajien kuljettamista Kreikan saarilta Manner-Kreikkaan koskevan hätäaputoimen kohdalla ei oltu riittävän avoimia siitä, miltä osin toimintaa rahoitettiin julkisista varoista ja miltä osin muuttajien varoista (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomus 2016, laatikko 8.4); palauttaa mieliin, että unionin lainsäädäntö ei salli unionin avustusten saajien hyötyvän hankkeen täytäntöönpanosta; katsoo, että tapaus herättää kysymyksiä komission maineesta ja kyseenalaistaa eettiseltä kannalta sen tapaa käsitellä asiaa;

Toteutettavat toimenpiteet

291.  kehottaa

   a) muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastoa harkitsemaan, että se määrittelisi yhdessä kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston kanssa keskeisen tulosindikaattorin, joka liittyisi laittoman muuttoliikkeen taustalla olevien perimmäisten syiden poistamiseen;
   b) komissiota kokoamaan maahanmuuttopolitiikan rahoitukseen tarkoitetut budjettikohdat samaan otsakkeeseen avoimuuden lisäämiseksi;
   c) komissiota määrittelemään erityisiä strategioita ja unionin tukiryhmiä, jotta varmistetaan naisten ja huoltajan kanssa olevien alaikäisten turvallisuus hotspot-alueilla;
   d) komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet asianmukaisten vastaanottotilojen käyttöönottamiseksi Kreikassa ja Italiassa;
   e) komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan järjestelmän puutteet, joita tilintarkastustuomioistuin havaitsi AMIF/ISF-rahoituksen hallinnoinnissa;
   f) komissiota antamaan arvion maakohtaisista kustannuksista muuttajaa tai turvapaikanhakijaa kohden;
   g) komissiota tarjoamaan valvontajärjestelmän, jolla varmistetaan, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia kunnioitetaan;
   h) komissiota tehostamaan pakolaisia varten varattuihin varoihin kohdennettavia tarkastuksia, sillä hätätilanteissa jäsenvaltiot jakavat varoja usein noudattamatta voimassa olevia sääntöjä;

Komission jäsenten toimintasäännöt ja johtavien virkamiesten nimitysmenettelyt

292.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on vastannut asian edellyttämällä tavalla sen kehotukseen tarkistaa jäsentensä toimintasääntöjä vuoden 2017 loppuun mennessä muun muassa määrittämällä mistä ”eturistiriita” muodostuu sekä ottamalla käyttöön kriteerejä toimikauden jälkeisen työn sääntöjenmukaisuuden arvioimiseksi ja komission puheenjohtajan karenssiajan pidentämiseksi kolmeen vuoteen; panee merkille, että uudet toimintasäännöt tulivat voimaan 1. helmikuuta 2018;

293.  muistuttaa komission puheenjohtajan Junckerin Euroopan oikeusasiamiehelle antamasta lupauksesta, että komission entinen puheenjohtaja Barroso otettaisiin vastaan ainoastaan eturyhmän edustajana; muistuttaa tilapäisen eettisen komitean antamasta lausunnosta, joka koski Barroson uutta työtä Goldman Sachsin neuvonantajana ja jossa todettiin, että se olisi hyväksyttävissä vain, jos Barroso sitoutuisi olemaan harjoittamatta lobbausta Goldman Sachsin hyväksi;

294.  pitää epäjohdonmukaisena, että monet yksittäiset komission jäsenet ovat merkinneet kokousrekisteriinsä tapaamisensa Barroson kanssa tapaamisiksi Goldman Sachs Internationalin kanssa; päättelee, että joko tapaamiset Barroson kanssa eivät olleet edunvalvontaa koskevia tapaamisia, mikä tarkoittaa, ettei Euroopan oikeusasiamiehelle annettua lupausta ole pidetty eikä komission kokousrekisteri vastaa todellista avoimuusrekisteriä tai tapaamisia Barroson kanssa käsiteltiin tapaamisina edunvalvojan kanssa, missä tapauksessa yhtä tilapäisen eettisen komitean asettamaa ehtoa on rikottu;

295.  huomauttaa, että eturistiriidattomuuden on myös oltava komission jäsenen kuulemisen järjestämisen ennakkoedellytys ja siksi ilmoitus taloudellisista sidonnaisuuksista on täytettävä ja toimitettava saataville ennen kuin asiasta vastaava parlamentin valiokunta kuulee komission jäsentä ja se on päivitettävä vähintään kerran vuodessa ja aina, kun tiedot muuttuvat;

296.  katsoo, että komission olisi lisättävä komission jäsenten erityisneuvonantajien vastuuvelvollisuutta ja tehtävä heidän ammatillisista siteistään ja taustastaan entistä läpinäkyvämpiä ja avoimia julkiselle valvonnalle, jotta vältetään mahdolliset eturistiriidat, koska heillä on esteetön pääsy komissioon; katsoo, että näillä toimilla voidaan rajoittaa mahdollisuutta harjoittaa edunvalvontaa korkeimmalla tasolla ”kiertoteitse”;

297.  pyytää tässä yhteydessä komission jäseniä ilmoittamaan kaikki sidonnaisuutensa (kuten osakkeenomistajina, yhtiön hallituksen jäseninä, neuvonantajina ja konsultteina, yhtiöihin liittyvien säätiöiden jäseninä) kaikista yrityksistä, joissa he ovat olleet osakkaina, myös perhesuhteisiin liittyvät sidonnaisuudet, sekä muutokset, jotka tapahtuivat, kun heidän ehdokkuudestaan ilmoitettiin;

298.  korostaa, että karenssiajan pidentämisen kolmeen vuoteen pitäisi koskea kaikkia komission jäseniä, kuten parlamentti on useaan otteeseen vaatinut; kehottaa painokkaasti julkistamaan mahdolliset eettisen komitean lausunnot;

299.  pelkää, että riippumattoman eettisen komitean nimitysprosessi ei takaa sen riippumattomuutta, ja korostaa, että riippumattomiksi asiantuntijoiksi olisi nimitettävä henkilöitä, jotka eivät ole itse toimineet komission jäseninä tai johtavina komission virkamiehinä; pyytää komissiota hyväksymään riippumatonta eettistä komiteaa koskevia uusia sääntöjä tämän huomautuksen mukaisesti;

300.  pyytää komissiota toimittamaan ja julkistamaan riippumattoman eettisen komitean vuosikertomuksen; toteaa, että riippumaton eettinen komitea voi antaa suosituksia toimintasääntöjen parantamisesta tai niiden täytäntöönpanosta;

301.  on erittäin huolestunut avoimuuden puutteesta, täydellisestä kilpailun puutteesta kelpoisuusvaatimukset täyttävien henkilöstön jäsenten keskuudessa sekä mahdollisesta unionin henkilöstösääntöjen väärinkäytöstä äskettäisessä tapauksessa, jossa komission puheenjohtajan kabinettipäällikkö nimitettiin komission uudeksi pääsihteeriksi; panee merkille, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan komissiolta saamissa vastauksissa ei esitetty riittävästi perusteita sille, että pääsihteeri nimitettiin henkilöstösääntöjen 7 artiklan mukaisesti, jotta siirto voitaisiin tehdä julistamatta virkaa avoimeksi ja pyytämättä kelpoisuusvaatimukset täyttävää henkilöstöä hakemaan virkaa; odottaa komission puheenjohtajan esittävän parlamentille suunnitelmansa komission julkisuuskuvaan tuoreen pääsihteerin nimitysprosessin vuoksi tulleen särön korjaamiseksi;

302.  kehottaa komissiota tämän äskettäisen pääsihteerinimityksen vuoksi ja unionin riippumattoman julkisen hallinnon takaamiseksi esittämään vuoden 2018 loppuun mennessä ehdotuksen johtavien virkamiesten nimittämismenettelyksi, jolla varmistetaan, että parhaat ehdokkaat valitaan mahdollisimman avoimessa ja yhdenvertaisessa menettelyssä, ja joka on riittävän laaja, jotta sitä voidaan soveltaa kaikkiin muihin unionin toimielimiin, myös parlamenttiin ja neuvostoon;

303.  pyytää komissiota toteuttamaan seuraavat parannukset tulevaisuuden varalle:

   a) lahjojen vastaanottaminen jäsenvaltioiden lahjoittajilta olisi kiellettävä (Euroopan komission jäsenten toimintasääntöjen 6 artiklan 4 kohta);
   b) komission jäsenten olisi toimikautensa aikana keskeytettävä osallistuminen kansalliseen politiikkaan tai rajoitettava se passiiviseen puolueen jäsenyyteen;
   c) olisi täsmennettävä viittausta ”diplomaatti- tai kohteliaisuussyihin” (6 artiklan 2 ja 5 kohta), joka on epätäsmällinen ja epäselvä ja saattaa johtaa väärinkäytöksiin;
   d) komission jäsenten osallistuminen kansallisiin vaalikampanjoihin olisi mukautettava vastaamaan osallistumista Euroopan parlamentin vaalikampanjointiin (9 ja 10 artikla); molemmissa tapauksissa komission jäsenet olisi velvoitettava ottamaan tehtävistään palkatonta vaalivapaata;
   e) olisi selkeytettävä perusteita asian viemiselle unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 245 tai 247 artiklan nojalla;
   f) komission jäsenten olisi ilmoitettava kaikki merkitykselliset sidonnaisuutensa (osakkeenomistajina, yhtiön hallituksen jäseninä, neuvonantajina ja konsultteina, yhtiöihin liittyvien säätiöiden jäseninä jne.) sen sijaan, että he valitsevat vain ne, joiden heidän mielestään voitaisiin katsoa mahdollisesti synnyttävän eturistiriitoja;
   g) sidonnaisuuksia koskevia ilmoituksia olisi parannettava 1. joulukuuta 2016 annetun parlamentin päätöslauselman ”Komission jäsenten sidonnaisuusilmoitukset – suuntaviivoja”(89) mukaisesti;

Hallinto

Tilintarkastustuomioistuimen havainnot

304.  toteaa, että toimielimet vähensivät vuosina 2013–2017 kaiken kaikkiaan henkilöstötaulukon virkojen/toimien määrää 4,0 prosentilla (39 649 toimesta 38 072 toimeen) ja että ne vähensivät henkilöstömäärää (tosiasiallisesti täytettyjä toimia) 1,4 prosentilla samalla ajanjaksolla (37 153 toimesta 36 657 toimeen);

305.  panee myös merkille tilintarkastustuomioistuimen lisäpäätelmät, joiden mukaan"

”30. samaan aikaan budjettivallan käyttäjä kuitenkin myönsi toimielimille, elimille ja virastoille uusia virkoja/toimia vuotuisen talousarviomenettelyn puitteissa; useimmat näistä viroista/toimista perustettiin elinten toiminnan kehittämiseksi (tämä selittää virastoille myönnettyjen virkojen/toimien määrän suuren lisäyksen), Kroatian liittymisen vuoksi ja Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien tukemiseksi;

   31. vastaavasti henkilöstötaulukkoon sisältyvien virkojen/toimien määrä laski 1,1 prosentilla vuosina 2012–2017, mutta erot toimielinten (-3,5 prosenttia), erillisvirastojen (+13,7 prosenttia) ja toimeenpanovirastojen (+42,9 prosenttia) välillä olivat suuret; tosiasiallisesti täytettyjen virkojen määrä 1. tammikuuta 2013 ja 1. tammikuuta 2017 välisenä aikana nousi 0,4 prosenttia (-1,3 prosenttia toimielinten ja elinten kohdalla ja +11,3 prosenttia virastojen kohdalla siten, että erillisvirastojen osuus oli 9,6 prosenttia ja toimeenpanovirastojen osuus 33,7 prosenttia); avoinna olevien virkojen osuus, joka oli 6,9 prosenttia 1. tammikuuta 2013, laski 4,5 prosenttiin 1. tammikuuta 2017 ja oli joissakin toimielimissä ja elimissä alle 2 prosenttia(90);”
"

306.  panee huolestuneena merkille Luxemburgissa työskentelevän unionin henkilöstön syrjinnän, joka jatkuu huolimatta unionin tuomioistuimen lokakuussa vuonna 2000 antamasta tuomiosta asiassa Ferlini (C-411/98) ja direktiivistä 2011/24/EU, joissa molemmissa tuomitaan tällainen käytäntö; korostaa, että ylihinnoittelu jatkuu Luxemburgin sairaaloiden liiton ja lääkärien ja hammaslääkärien liiton kanssa tehtyjen kahden sellaisen sopimuksen varjolla, joissa ylihinnoittelu rajoitetaan 15 prosenttiin, mutta sallitaan 500 prosenttia sairaaloissa annettujen hoitojen osalta; pitää valitettavana, että unionin tuomioistuimen vuonna 2000 annettua tuomiota ja direktiiviä 2011/24/EU ei rikota pelkästään kyseisillä sopimuksilla, vaan niitä rikkovat myös monet kansalliset terveydenhuoltopalvelujen tarjoajat; pyytää komissiota ensinnäkin laskemaan ylihinnoittelusta aiheutuvat vuotuiset lisäkustannukset unionin talousarviolle (yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä) ja perustelemaan ne ja toiseksi määrittämään rikkomusmenettelyn tai vastaavan oikeudellisen toimen suurherttuakuntaa vastaan sekä kolmanneksi tiedottamaan parlamentille Luxemburgin edustajainhuoneelle jätetyn julkisen vetoomuksen numero 765:n ja siellä 19. lokakuuta 2017 käydyn julkisen keskustelun tuloksista ja neljänneksi vastustamaan sairaaloiden liiton ja hammaslääkärien liiton kahta sopimusta.

307.  on tyytyväinen komission jäsenen Oettingerin antamiin lausuntoihin henkilöstöpolitiikkaa koskevien rajoitusten poistamisesta, jotta vältetään EU:n toimielinten moitteettoman toiminnan ja siten unionin kansalaisilleen tarjoamien palvelujen laadun vakava heikentyminen; pitää erityisen tärkeänä, että unionilla on vahva virkamieskunta, joka palvelee kansalaisia ja pystyy vastamaan unionin kohtaamiin haasteisiin ja toteuttamaan sen toimintapolitiikkoja huippuluokan osaamista ja ammattitaitoa koskevien tiukimpien vaatimusten mukaisesti, ja että tätä palvelua tarjotaan tarvittavien oikeudellisten ja taloudellisten resurssien turvin; korostaa, että on tärkeää tehdä unionin virkamieskunnasta jälleen houkutteleva unionin nuorille ammattilaisille; pyytää komissiota laatimaan kertomuksen unionin virkamiestehtävien vähäisen houkuttelevuuden seurauksista ja niiden nykyisestä resurssipulasta sekä ehdottamaan ratkaisuja siihen, miten virkamiehiä voitaisiin tuoda lähemmäksi unionin kansalaisia ja miten voitaisiin lisätä kansalaisten kiinnostusta unionin virkamiestehtäviä kohtaan;

308.  korostaa, että on tärkeää löytää ratkaisu liiallisten ja monissa tapauksissa perusteettomien lääkintäkulujen laskuttamiseen parlamentin henkilöstöltä ja jäseniltä tietyissä jäsenvaltioissa; pyytää komissiota etsimään ratkaisua tähän ongelmaan, jonka kustannukset esimerkiksi Luxemburgissa ovat noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa (esimerkiksi neuvottelemalla jäsenvaltion julkisten tai yksityisten sosiaaliturvajärjestelmien kanssa tai luomalla ulkomaanmatkoille tarkoitettua eurooppalaista sairaanhoitokorttia vastaavan kortin);

Jean Monnet -rakennukset (JMO I ja JMO II), Luxemburg

309.  panee merkille, että uuden Jean Monnet -rakennuksen rakentaminen on viivästynyt huomattavasti ja kustannukset ovat kasvaneet;

310.  pitää valitettavana, että komissiolta ja Luxemburgin viranomaisilta vei 15 vuotta (1994–2009) sopia komission yksiköiden sijoittamista koskevista tulevista järjestelyistä Luxemburgissa;

311.  odottaa saavansa vuodesta 1975 vuoteen 2011 ulottuvan JMO I/JMO II -historiikin, jollaisen komissio lupasi kirjallisissa vastauksissaan valmistauduttaessa komission jäsenen Oettingerin kuulemistilaisuuteen 23. tammikuuta 2018;

312.  pitää valitettavana, että vaikka täydellinen luettelo JMO I -rakennuksen asbestia sisältävistä materiaaleista laadittiin vuonna 1997, komissio poistui rakennuksesta vasta tammikuussa 2014 ja AIB-Vinçotte Luxembourg tarkisti löydöksensä vasta vuonna 2013; toteaa, että JMO I -rakennuksen asbestilevyjen tiheys oli aiemmin luultua alhaisempi, minkä vuoksi ne olivat herkempiä mekaaniselle vaikutukselle (tavallinen hankaus riitti irrottamaan kuituja ilmaan, josta ne saattoivat joutua hengitysteihin); katsoo, että ottaen huomioon asbestin hengittämisen vakavat terveysriskit, komission olisi pitänyt ottaa huomioon asiantuntijaraportti ja alan muiden asiantuntijoiden huomautukset etenkin sen jälkeen, mitä oli tapahtunut Berlaymont-rakennuksessa Brysselissä; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille, tiedotettiinko asiasta ja vakavista terveysriskeistä asianmukaisesti kaikille työntekijöille, todettiinko sairauksia, jotka olisivat voineet johtua asbestihiukkasten hengittämisestä, mitä toimenpiteitä näissä tapauksissa toteutettiin ja onko toteutettu ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä (kuten seulontoja ja varhaisen havaitsemisen testejä); pyytää komissiota myös ilmoittamaan, onko se nostanut tätä asiaa koskevia kanteita AIB-Vinçotte Luxembourgia vastaan;

313.  panee merkille, että joulukuussa 2015 komissio ja Luxemburgin viranomaiset sopivat jakavansa kustannukset, jotka liittyvät JMO I -rakennuksesta luopumiseen varhaisessa vaiheessa; panee merkille, että alkuperäisten suunnitelmien mukaan JMO II -rakennus oli tarkoitus ottaa käyttöön 31. joulukuuta 2014;

314.  kehottaa komissiota ilmoittamaan yksityiskohtaisesti niiden kuuden rakennuksen (ARIA, LACC, HITEC, DRB, BECH ja T2) vuokrakulut, joita komissio on käyttänyt sillä välin ja jotka on vuokrattu JMO II -rakennuksen valmistumisen viivästymisen vuoksi, sekä vuokrasopimusten jatkamisen seurauksista; pyytää komissiota varmistamaan, että työoloja näissä rakennuksissa parannetaan tiiviissä yhteistyössä työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean kanssa, sekä neuvottelemaan pikaisesti Luxemburgin viranomaisten kanssa näiden rakennusten esteettömyyden ja niihin pääsyn parantamisesta; muistuttaa komissiota, että jokaiseen rakennukseen olisi avattava työterveysasema Luxemburgin lainsäädännön mukaisesti;

315.  on vastikään saanut tietää, että JMO II:n ensimmäinen rakennusvaihe valmistuu todennäköisesti vuoden 2020 alussa ja toinen vuoden 2024 alussa; panee merkille komission selitykset viivästysten syistä:

   a) arkkitehtikonsortio KSP pyysi tarkistamaan tiettyjä työnjohdollisia sopimuslausekkeita;
   b) maansiirtotöiden tarjouskilpailussa oli hallinnollisia ongelmia;
   c) turvatoimiin tehtiin huomattavia muutoksia;

ja pyytää sitä toimittamaan asiakirjoja näiden selitysten tueksi sekä yksityiskohtaisen selvityksen rakennuksen luovuttamisen viivästymisestä aiheutuvista kustannuksista;

316.  pyytää perusteena olevat asiakirjat näistä selityksistä 30. kesäkuuta 2018 mennessä;

Eurooppa-koulut

317.  muistuttaa, että vuonna 2016 komissio maksoi 61 prosenttia (177,8 miljoonaa euroa) koulujen menoista;

318.  pitää valitettavana, että yli 15 vuoden jälkeen(91) Eurooppa-kouluilla ei ole vieläkään käytössä moitteetonta varainhoitojärjestelmää;

319.  viittaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen Eurooppa-koulujen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016, jossa osoitettiin seuraavat puutteet(92):"”27. tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittäviä puutteita suoriteperusteisen kirjanpidon soveltamisessa keskustoimiston ja Alicanten ja Karlsruhen koulujen tileissä ja etenkin työsuhde-etuuksia koskevien varausten laskennassa ja kirjanpidossa sekä velkojen ja saatavien kirjaamisessa; olennaiset virheet korjattiin konsolidointimenettelyn aikana; [...] 30. Alicanten ja Karlsruhen koulujen sisäisen valvonnan järjestelmiin liittyvät puutteet olivat vähäisiä, mutta keskustoimiston sisäisen valvonnan järjestelmässä on edelleen suuria puutteita; ulkopuolisen tarkastajan riippumattomat tarkastuskertomukset paljastivat myös huomattavia puutteita palvelukseen ottamisessa, hankinnoissa ja maksumenettelyissä; tilintarkastustuomioistuin ei pysty näin ollen vahvistamaan, että varainhoito olisi toteutettu yleisten puitteiden mukaisesti.”;"

320.  toteaa, että pääjohtaja asetti näin ollen aivan johdonmukaisesti rajoituksia vahvistuslausumalleen: ”Pääjohtaja, joka toimii valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä, on allekirjoittanut vahvistuslausuman, vaikka siihen on liitetty maineeseen liittyvä varauma, joka koskee joidenkin Eurooppa-kouluille myönnettyjen komission varojen tehokasta hallinnointia”(93);

321.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa Eurooppa-koulujen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 ilmeni useita puutteita; katsoo, että Eurooppa-koulujärjestelmän taloudellinen vastuuvelvollisuus olisi kohotettava asianmukaiselle tasolle soveltamalla erityistä vastuuvapausmenettelyä sen käyttöön annettuihin 177,8 miljoonaan euroon;

322.  muistuttaa parlamentin kannasta, jonka mukaan tarvitaan nopeasti Eurooppa‑koulujärjestelmän kattavaa tarkastelua, jotta voidaan harkita uudistusta, joka koskee hallintoon, rahoitukseen, organisaatioon ja opetukseen liittyviä kysymyksiä, ja pyytää jälleen komissiota esittämään parlamentille vuosittain arvionsa edistymisestä näillä aloilla;

323.  tiedustelee komissiolta, milloin se odottaa Eurooppa-koulujen moitteettoman varainhoitojärjestelmän olevan käytössä; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että Eurooppa-koulujen moitteeton varainhoitojärjestelmä voidaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian;

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF)

324.  on tyrmistynyt, että talon sisällä kehitettävä uusi tapausten hallinnointijärjestelmä maksaa 12,2 miljoonaa euroa; kysyy, tekikö OLAF minkäänlaista markkinaselvitystä löytääkseen halvempia ratkaisuja ennen tähän kustannukseen sitoutumista; odottaa komission ja OLAFin esittävän vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle perusteellisen selvityksen arvioiduista kustannuksista sekä toimista taloudellisemman ratkaisun löytämiseksi;

325.  suhtautuu hyvin epäilevästi

   a) toimien luomiseen pelkästään ponnahduslaudaksi muihin tehtäviin,
   b) siihen, että korkea virkamies ei noudata karenssiaikaa ennen sellaisen uuden aseman vastaanottamista, joka liittyy läheisesti hänen aiempaan tehtäväänsä,
   c) korkean virkamiehen ottamaan riskiin ajautua lojaliteettia koskevaan eturistiriitaan entiseen ja nykyiseen työnantajaansa nähden;

Asiantuntijaryhmät

326.  kehottaa komissiota varmistamaan, että asiantuntijaryhmien koostumus on tasapuolinen; panee merkille 14. helmikuuta 2017 julkaistun Euroopan yritysten seurantakeskuksen raportin ”Corporate interests continue to dominate key expert groups”(94); on huolissaan sen johtopäätöksestä, joka koskee erityisesti tasapuolisuuden puutetta GEAR2030‑asiantuntijaryhmässä, finanssitilitietojen automaattisen vaihdon asiantuntijaryhmässä, yhteisessä siirtohinnoittelufoorumissa, hyvää verohallintotapaa koskevassa foorumissa ja moottoriajoneuvotyöryhmän todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvät päästöt - kevyet ajoneuvot -alaryhmässä; toteaa, ettei parlamentti ole vieläkään saanut virallista vastausta 14. helmikuuta 2017 antamaansa päätöslauselmaan komission asiantuntijaryhmien kokoonpanosta ja niitä koskevan rekisterin valvonnasta(95); kehottaa komissiota toimittamaan perinpohjaisen vastauksen viipymättä;

Tutkiva journalismi ja korruptiontorjunta

327.  tuomitsee slovakialaisen tutkivan journalistin Ján Kuciakin ja hänen kihlattunsa Martina Kušnírován murhan 22. helmikuuta 2018 ja on hyvin huolestunut tiedoista, joiden mukaan murha voisi liittyä unionin varojen siirtämiseen vilpillisesti Slovakiassa oleskelevalle henkilölle, jolla väitetään olevan yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisryhmään Ndrànghetaan; pyytää komissiota ja OLAFia tutkimaan huolellisesti tätä tapausta ja raportoimaan siitä komission vastuuvapausmenettelyn seurannan yhteydessä;

328.  pitää valitettavana, että komission antamassa toisessa EU:n korruptiontorjuntakertomuksessa (ARES (2017)455202) ei enää ollut maakohtaisia raportteja; kehottaa komissiota aloittamaan uudelleen, erillään talouspolitiikan ohjausjaksosta, jäsenvaltioiden korruptiotilannetta koskevan raportoinnin, johon sisältyy muun muassa unionin tukemien korruptiontorjuntatoimien vaikuttavuuden arviointi; vaatii, ettei komissio arvioi korruptiontorjuntatoimia pelkästään taloudellisten menetysten perusteella;

329.  kehottaa komissiota ryhtymään jälleen toimiin, jotta EU liittyisi GRECOon (lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä);

Siirtymäkorvaukset

330.  panee merkille parlamentin politiikkayksikkö D:n tutkimuksessa ”Transitional allowances for former Union office holders - too few conditions?” esittämät havainnot ja suositukset; kehottaa komissiota ottamaan huomioon nämä suositukset sekä käynnistämään EU:n entisten viranhaltijoiden siirtymäkorvauksia koskevan tarkistuksen, jotta voidaan parantaa näiden korvausten avoimuutta sekä EU:n talousarvion vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan; kehottaa erityisesti EU:n entisiä viranhaltijoita pidättäytymään edunvalvontatoiminnasta niin kauan kun he saavat siirtymäkorvausta;

Toimeenpanovirastot

331.  kehottaa asianomaisia toimeenpanovirastoja

   a) toteuttamaan sisäisen tarkastuksen suositusten mukaiset jatkotoimet ja panemaan suositukset täytäntöön;
   b) välttämään määrärahasiirtoja varainhoitovuodelta toiselle aina kun se on mahdollista ottamalla käyttöön jaksotettuja määrärahoja, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon toiminnan monivuotinen luonne;
   c) keräämään yksityiskohtaiset ja kattavat tiedot julkisista hankinnoista ja palvelukseen ottamista koskevista menettelyistä;

Valiokuntien lausunnot

Ulkoasiat

332.  panee merkille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ulkopuolisesta arvioinnista kesäkuussa 2017 annetun loppukertomuksen; panee tyytyväisenä merkille, että vaalitarkkailu edistää EIDHR:n yleisiä ja erityisiä tavoitteita; korostaa, että on varmistettava paikallisen väestön jatkuva tuki vaalitarkkailuvaltuuskunnille; kiinnittää siksi huomiota tarpeeseen varmistaa kustannustehokkuus ja lisätä vaalitarkkailuvaltuuskuntiin käytettyjen resurssien ja sen suositusten seurannan välistä suhteellisuutta; kehottaa komissiota harkitsemaan EIDHR: n ulkopuolisesta arvioinnista laaditussa loppukertomuksessa esitettyjä ehdotuksia vaalitarkkailusta saatavien suositusten seurannan vahvistamiseksi edelleen;

333.  pitää saavutettua edistystä myönteisenä, mutta toteaa, ettei komissio ole vielä tunnustanut neljää yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) puitteissa toteutetuista kymmenestä siviilioperaatiosta varainhoitoasetuksen 60 artiklan mukaisiksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia kaikkien YTPP:n siviilioperaatioiden hyväksymiseksi tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti, jotta niiden tehtäväksi voidaan antaa talousarvion toteuttamistehtäviä välillisen hallinnoinnin mukaisesti;

Kehitys ja yhteistyö

334.  on erittäin huolissaan komission viimeaikaisissa ehdotuksissa havaittavasta suuntauksesta jättää huomiotta asetuksen (EU) N:o 233/2014(96) oikeudellisesti velvoittavat säännökset, kun virallisen kehitysavun yhteydessä on kyse tukikelpoisista menoista ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen liittyvän varainkäytön yhteydessä tukikelpoisista maista; muistuttaa, että unionin varainkäytön laillisuus on moitteettoman varainhoidon keskeinen periaate ja että poliittiset näkökohdat eivät saisi olla etusijalla selviin oikeudellisiin säännöksiin nähden; muistuttaa, että kehitysyhteistyön rahoitusväline on ennen kaikkea köyhyyden torjuntaan tarkoitettu väline;

335.  kannattaa budjettituen käyttämistä mutta kehottaa komissiota määrittelemään paremmin ja arvioimaan selkeästi, mitä kehitystuloksia on tarkoitus kussakin tapauksessa saavuttaa, sekä ennen kaikkea tehostamaan vastaanottajavaltioiden toimien valvontamekanismeja korruption, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian aloilla; on erittäin huolissaan siitä, että budjettitukea käytetään mahdollisesti maissa, joissa ei ole demokraattista valvontaa joko parlamentaarisen demokratian toimimattomuuden tai kansalaisyhteiskunnan ja tiedonvälityksen puutteellisen vapauden vuoksi tai valvontaviranomaisten puutteellisten valmiuksien vuoksi;

336.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen lausunnosta, jonka mukaan on olemassa suuri riski, ettei unioni pääse päämääräänsä ilmastonmuutoskysymysten valtavirtaistamisessa koko unionin talousarvioon ja ettei se saavuta tavoitettaan käyttää 20 prosenttia varoistaan ilmastotoimiin;

337.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava(97); painottaa kehitysmaille mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä seurauksia, joista tilintarkastustuomioistuin totesi, että ”komissio ei vaatinut vapaaehtoisia järjestelmiä varmentamaan, että niiden sertifioima biopolttoainetuotanto ei aiheuta merkittäviä kielteisten sosioekonomisten vaikutusten riskejä; näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi maanomistusriidat, pakkotyö/lapsityö, viljelijöiden heikot työolot sekä terveys- ja turvallisuusriskit”; pyytää komissiota käsittelemään tätä ongelmaa;

338.  odottaa saavansa kaikki tiedot kehitysyhteistyön rahoitusvälineen väliarvioinnista, jossa on tarkoitus ottaa huomioon Agenda 2030 ja uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus, ja tulevansa täysin kuulluksi asiassa;

339.  kehottaa komissiota sisällyttämään kehitystoimiin kannustimiin perustuvan lähestymistavan ottamalla käyttöön enemmällä enemmän -periaatteen Euroopan naapuruuspolitiikan esimerkin mukaisesti; katsoo, että mitä paremmin ja nopeammin maa edistyy sisäisissä uudistuksissaan demokraattisten toimielintensä rakentamisessa ja vakiinnuttamisessa, korruption kitkemisessä sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, sitä enemmän sen pitäisi saada tukea unionilta; korostaa, että tämä ”myönteisen ehdollisuuden” lähestymistapa, täydennettynä maaseutuyhteisöjen pienimuotoisten hankkeiden rahoittamisella, saattaa tuoda todellisia muutoksia ja taata sen, että unionin veronmaksajien rahat käytetään kestävämmällä tavalla; tuomitsee toisaalta voimakkaasti kaikki yritykset asettaa avun ehdoksi rajavalvonta;

Työllisyys ja sosiaaliasiat

340.  on huolestunut siitä, että 168:aa päätökseen saatettua taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion alan hanketta koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikana kävi ilmi, että vain kolmasosassa hankkeista oli tuloksellisuuden mittausjärjestelmä, jonka yhteydessä oli määritetty toimenpideohjelman tavoitteisiin kytketyt tuotos- ja tulosindikaattorit, ja että hankkeista 42 prosentissa ei ollut määritetty tulosindikaattoreita tai tavoitearvoja, minkä vuoksi hankkeiden vaikutusta ohjelman yleistavoitteiden saavuttamiseen ei ollut mahdollista arvioida;

341.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jonka mukaan komission olisi harkitessaan uudelleen ERI-rahastojen rakennetta ja täytäntöönpanomekanismia vuoden 2020 jälkeen keskitettävä ohjelma paremmin tuloksellisuuteen ja yksinkertaistettava maksumekanismia kannustamalla tarvittaessa ottamaan käyttöön lisätoimenpiteitä, joissa maksujen taso on kytköksissä tuloksellisuuteen pelkän kulujen korvaamisen sijaan;

342.  panee tyytyväisenä merkille työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI-ohjelma) kolmella lohkolla vuonna 2016 saavutetut tulokset; korostaa EaSI-tuen merkitystä ja erityisesti sen Progress-lohkon ja Eures-lohkon (Euroopan työnvälitysverkosto) merkitystä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon kannalta; panee huolestuneena merkille, että EaSI-ohjelman Mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevan aihekohtaisen osa-alueen tulokset jäävät edelleen tavoitteista; kehottaa komissiota vaatimaan, että Euroopan investointirahasto sitoutuu käyttämään täysimääräisesti yhteiskunnallista yrittäjyyttä koskevaa aihekohtaista osa-aluetta varten kohdennetut varat;

Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus

343.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen huomautusten johdosta laadittiin vuonna 2016 toimintasuunnitelma sen varmistamiseksi, että LIFE-ohjelmaan liittyvä maksuviivetilanne paranisi; panee merkille, että 3,9 prosenttia vuoden 2016 maksuista viivästyi;

344.  pitää valitettavana, että ei ole erityistä komission hallinnoimaa raportointikehystä, jonka avulla määritettäisiin ja mitattaisiin ilmastonmuutosta pahentavien EU:n toimintapolitiikkojen epätoivottuja vaikutuksia ja kvantifioitaisiin kyseisten menojen osuus unionin koko talousarviosta;

345.  korostaa, että sisäisistä tarkastuksista kävi myös ilmi, että yhden hyvin tärkeän tietoturvaan liittyvän suosituksen (joka koski EU:n päästökauppajärjestelmän tietojärjestelmän turvallisuuden hallintaa) toteuttaminen on viivästynyt, mikä altistaa komission yksiköt tietoturvaloukkausten riskille;

346.  panee merkille, että heinäkuussa 2016 käynnistetyssä toisen terveysohjelman jälkiarvioinnissa havaittiin, että ohjelmasta saatiin hyödyllisiä tuloksia, joka liittyivät suoraan unionin ja jäsenvaltioiden kansanterveyspolitiikan painopisteisiin, mutta parantamisen varaa on edelleen toiminnan tuotosten levittämisessä ja synergiassa unionin muiden rahoitusvälineiden, kuten rakennerahastojen, kanssa;

Liikenne ja matkailu

347.  pitää valitettavana, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluvaiheessa tilintarkastustuomioistuin ei ole antanut kattavia tietoja kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alaan kuuluvaa liikennealaa eikä etenkään Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevista tarkastuksista;

348.  panee merkille, että vuoden 2016 loppuun mennessä Verkkojen Eurooppa -väline oli tukenut yhteensä 19,4 miljardilla eurolla 452:ta liikennealan investointihanketta ympäri Eurooppaa; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa -väline on tärkeä rahoitusväline Euroopan laajuisen liikenneverkon valmiiksi saattamisen ja yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen toteuttamisen kannalta; korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR) koskevan aloitteen rahoittamisen vuoksi Verkkojen Eurooppa -välineeseen aiemmin tehtyjä budjettileikkauksia olisi tulevaisuudessa vältettävä;

349.  panee merkille, että vuonna 2016 ESIR-rahastosta osoitettiin 3,64 miljardia euroa 29 toimenpiteeseen, joista 25 oli liikennehankkeita ja neljä monialaisia rahastoja, joiden kokonaisinvestointien määrän odotettiin olevan 12,65 miljardia euroa; pitää valitettavana, että komissio ja EIP eivät ole antaneet vuosittain kattavia alakohtaisia tietoja ESIR-rahastosta tuetuista hankkeista;

350.  panee merkille, että vuonna 2016 käynnistyi Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen ja ESIR-rahaston kautta Green Shipping Guarantee ‑ohjelma, jonka avulla voidaan mahdollisesti ottaa käyttöön kolme miljardia euroa investointeihin, jotta aluksia varustetaan puhtaalla teknologialla; pyytää komissiolta tarkkoja tietoja ohjelman täytäntöönpanosta sekä rahoitusta ja teknologiaa koskevista näkökohdista ja ympäristö- ja talousvaikutuksista;

351.  panee merkille, että rahoitusvälineiden määrä on kasvanut huomattavasti, minkä vuoksi välineitä voi yhdistellä liikennealalla uudella tavalla, mutta katsoo, että samanaikaisesti tämä on luonut unionin talousarvion ympärille monimutkaisen järjestelyjen verkon; on huolissaan siitä, että näiden unionin talousarvion rinnalla olevien välineiden vuoksi riskinä voi olla tilivelvollisuuden ja avoimuuden tason heikkeneminen, koska raportointia, tarkastuksia ja julkista valvontaa ei ole yhdenmukaistettu; pahoittelee lisäksi, että ESIR-rahaston varojen käyttöön liittyvät täytäntöönpanovaltuudet on siirretty EIP:lle, jolloin julkista valvontaa on vähemmän kuin muiden unionin talousarviosta tuettavien välineiden kohdalla;

352.  pyytää komissiota esittämään selkeästi ja hyvissä ajoin ennen seuraavaa monivuotista rahoituskehystä ja seuraavaa Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaa ehdotusta arvion siitä, miten ESIR-rahasto vaikuttaa liikennealalla muihin rahoitusvälineisiin, erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineeseen sekä sen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen ja muiden unionin aloitteiden väliseen johdonmukaisuuteen; pyytää, että arvioinnissa analysoidaan selkeästi investointien maantieteellistä tasapainoa liikennealalla; palauttaa kuitenkin mieliin, että rahoitusvälineen kautta käytettyjen varojen määrän ei pitäisi olla ainoa olennainen kriteeri rahoitusvälineen tuloksellisuutta arvioitaessa; pyytää tämän vuoksi komissiota arvioimaan perusteellisemmin unionin rahoittamien liikennehankkeiden avulla aikaansaatuja saavutuksia ja mittaamaan niiden lisäarvoa;

353.  pyytää uudelleen, että komissio tarjoaa monen eri rahoituslähteen tapauksissa helpon pääsyn hankkeisiin keskitetyn yhteyspisteen avulla, jotta kansalaiset voisivat seurata selkeästi unionin varoilla ja ESIR-rahaston avulla osarahoitettujen infrastruktuurien edistymistä ja rahoitusta;

354.  kehottaa komissiota arvioimaan suorituskyvyn tarkastuselimestä Eurocontrolin kanssa tehdyn sopimuksen taloudellista vaikuttavuutta ja esittämään ehdotuksen suorituskyvyn tarkistuselimen perustamisesta Euroopan tason taloudelliseksi sääntelyviranomaiseksi komission alaisuuteen; toteaa lisäksi, että yhtenäinen eurooppalainen ilmatila on pantava täytäntöön mahdollisimman pian ilmailualan kilpailukyvyn lisäämiseksi, ja kehottaa siksi komissiota antamaan ehdotuksen verkon hallinnoijien nimittämiseksi toimialakumppaneina toimiviksi itsenäisiksi palveluntarjoajiksi;

355.  kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltioiden rahoittamia, Tonava-strategian mukaisia liikennehankkeita koskevan vaikutustenarvioinnin ja antamaan ehdotuksen tulevien hankkeiden lisäarvon lisäämiseksi, jotta voidaan edistää tämän tärkeän liikennekäytävän valmiiksi saamista;

356.  pitää erittäin valitettavana, että unionin varojen käyttö matkailualan tukitoimiin ei ole avointa, koska matkailualalle ei ole erityistä budjettikohtaa; pyytää uudelleen, että unionin tuleviin talousarvioihin lisättäisiin matkailualaa koskeva budjettikohta;

Aluekehitys

357.  kiinnittää huomiota siihen, miten hallinnolliset valmiudet vaikuttavat ERI-rahastojen säännölliseen käyttöön, katsoo, että hyvien käytäntöjen vaihto voisi auttaa parantamaan tehokkaasti jäsenvaltioiden valmiuksia tällä alalla;

358.  on hyvin huolestunut siitä, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesiopolitiikan täytäntöönpanon huomattavat viivästykset ovat pahentaneet moninaista eriarvoisuutta niin koko EU:ssa kuin sen jäsenvaltioissa ja alueillakin ja vaarantaneet näin unionin luotettavuuden;

359.  panee merkille, että ERI-rahastojen täytäntöönpanosta annetussa vuoden 2017 strategiakertomuksessa(98) korostetaan, että rahoituskauden alusta lähtien ERI-rahastojen hankkeita on valittu yhteensä 278 miljardin euron arvosta eli 44 prosenttia kaikista vuosiksi 2014–2020 suunnitelluista investoinneista on tehty EU:n reaalitalouteen; toteaa, että vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpano on nyt päässyt täyteen vauhtiin ja että koheesiopolitiikan investoinnit ovat tuottaneet lisäarvoa kaikille unionin alueille mutta samalla myös osoittaneet, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten hallinnollisia valmiuksia on edelleen tarpeen vahvistaa;

Maatalous ja maaseudun kehittäminen

360.  panee tyytyväisenä merkille, että viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmää on parannettu entisestään ja että sen tarkkuutta on lisätty, minkä vuoksi se on erinomainen väline virhetason alentamiseen sekä viljelijöiden ja maksajavirastojen hallinnollisen rasitteen vähentämiseen;

361.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan maataloustuotteiden hintojen merkittävää vaihtelua, joka vaikuttaa kielteisesti viljelijöiden tulotasoon, ja reagoimaan tarvittaessa tilanteeseen ripeästi ja tehokkaasti;

362.  panee merkille, että viherryttämisen ensimmäinen kokonainen täytäntöönpanovuosi ei ilmeisesti vaikuttanut virhetasoon, mitä voidaan pitää viljelijöiden ja maksajavirastojen osalta suurena saavutuksena, kun otetaan huomioon viherryttämissääntöjen monimutkaisuus; on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että ympäristöön vaikuttavista täsmällisistä tuloksista on edelleen liian aikaista tehdä johtopäätöksiä; panee lisäksi merkille, että myös muut tekijät kuin viherryttäminen vaikuttavat maatalousalan ympäristönsuojelun tasoon; painottaa, että viherryttäminen on esimerkki siitä, että tuloksellisuuden tarkastamisen tarve on kasvanut myös maatalousalalla;

363.  suhtautuu myönteisesti viherryttämisjärjestelmään ja sen pyrkimykseen tehdä unionin tiloista ympäristöystävällisempiä käytännöillä, jotka perustuvat viljelyn monipuolistamiseen, olemassa olevan pysyvän nurmen säilyttämiseen ja ekologisten alojen perustamiseen viljelymaalle, kuten tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa todetaan;

364.  palauttaa mieliin, että virhetyypeissä ja virheiden laajuudessa on huomattavia eroja, esimerkiksi luonteeltaan hallinnollisten tahattomien laiminlyöntien ja petostapausten välillä, ja että laiminlyönnit eivät yleensä aiheuta taloudellista vahinkoa veronmaksajalle, mikä olisi myös otettava huomioon tosiasiallista virhetasoa arvioitaessa; muistuttaa komissiota siitä, että monimutkaisesta sääntelystä johtuvien tahattomien virheiden riski kohdistuu viime kädessä edunsaajaan; pitää valitettavana, että investointien vaikuttavuudesta huolimatta tilintarkastustuomioistuin pitää menoja edelleen täysin tukeen oikeuttamattomina, jos virheet liittyvät julkisiin hankintoihin; korostaa näin ollen, että virheiden laskentamenetelmää olisi toivottavaa järkeistää edelleen;

365.  panee merkille, että oikeus tutustua tietoihin ja hyvä seuranta ovat erityisesti ympäristöasioiden kohdalla välttämättömiä, kun otetaan huomioon, että maatalouden pitkän aikavälin tuottavuus perustuu tiettyihin luonnonvaroihin, kuten maaperään ja luonnon monimuotoisuuteen;

366.  toivoo, että tilintarkastustuomioistuin mukauttaa valvontaan soveltamaansa lähestymistapaa, jotta varojen käyttöä pidetään yhtä tärkeänä kuin varojen osoittamista;

Kalalatalous

367.  pyytää, että tilintarkastustuomioistuin esittää tulevissa kertomuksissaan erikseen kalastus- ja meriasioiden virhetason, jotta muiden alojen sisällyttämisestä saman otsakkeen alle johtuvat vääristymät häviävät; toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa ei esitetä riittävän yksityiskohtaisia tietoja meri- ja kalastusasioista, mikä vaikeuttaa näiden alojen varainhoidon asianmukaista arviointia;

368.  antaa komissiolle tunnustusta siitä, että sekä maksusitoumusmäärärahojen (99,2 prosenttia) että maksumäärärahojen (94,7 prosenttia) käyttöaste oli varainhoitovuoden 2016 talousarvion (meri-ja kalastusasiat) pääluokan III osastossa 11 huomattavan korkea; huomauttaa, että talousarviovarat on jaettu asetuksen (EU) N:o 508/2014(99) 13 artiklan mukaisesti eri aloille ja että sen vuoksi olisi asianmukaista, että komissio esittäisi kertomuksessaan käyttöasteen yksityiskohtaisesti budjettikohdittain;

369.  panee merkille meri- ja kalastusasioiden pääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessaan esittämän varauman, joka koskee kahdeksassa jäsenvaltiossa havaittuja Euroopan kalatalousrahastoon (EKTR) liittyviä tukeen oikeuttamattomia menoja;

370.  kannustaa meri- ja kalastusasioiden pääosastoa sen pyrkimyksissä valvoa yhteistyössä hallinnoitavia varoja ja erityisesti sen EKTR:ään ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon (EMKR) liittyviä toimia;

371.  toteaa, että varojen menettämiseen liittyvä riski on 5,9 miljoonaa euroa ja että komissio on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet arvioidakseen vuoden 2017 menot ja periäkseen myönnetyt varat tarvittaessa takaisin;

372.  toteaa, että EMKR hyväksyttiin 15. toukokuuta 2014 eli kolme vuotta sitten, ja katsoo, että kaudelle 2014–2020 hyväksytyn EMKR:n toteutustaso ei edelleenkään ole riittävä, koska syyskuuhun 2017 mennessä yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia varten käytettävissä olevista 5,7 miljardin euron varoista oli käytetty vain 1,7 prosenttia; toteaa, että EMKR:n varojen käyttö kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle; huomauttaa, että talousarviovarat on jaettu asetuksen (EU) N:o 508/2014 13 artiklan mukaisesti eri aloille ja että sen vuoksi olisi asianmukaista, että komissio esittäisi kertomuksessaan käyttöasteen yksityiskohtaisesti budjettikohdittain;

373.  pitää tarpeellisena, että jäsenvaltioille tarjotaan kaikki mahdollinen tuki, jotta varmistetaan EMKR:n varojen asianmukainen ja täysimääräinen käyttö ja korkea käyttöaste kunkin jäsenvaltion erityisesti kalastusalan kestävää kehitystä koskevien ensisijaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti;

Kulttuuri ja koulutus

374.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2016 Erasmus+ -ohjelman avulla 500 000 ihmistä opiskeli, oli harjoittelijana tai teki vapaaehtoistöitä ulkomailla ja että neljän miljoonan osallistujan ohjelmatavoite ollaan saavuttamassa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että Erasmus+ -opiskelijoille kertyy yleensä paljon siirrettävissä olevaa taitoa, osaamista ja tietoa ja heillä on paremmat uramahdollisuudet kuin opiskelijoilla, jotka eivät osallistu ohjelmaan, ja painottaa, että ohjelma on strateginen investointi Euroopan nuorisoon; panee kuitenkin merkille tarpeen varmistaa, että ohjelmaan pääsisivät nykyistä helpommin etenkin nuoret, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia;

375.  pitää myönteisenä, että Erasmus+ -rahoitusta koskeva hakumenettely on suurelta osin siirretty verkkoon; uskoo kuitenkin, että menettelyä voitaisiin edelleen yksinkertaistaa poistamalla vaatimus, jonka mukaan hankekumppaneiden hyväksymiskirjeet on allekirjoitettava käsin;

376.  huomauttaa, että nuorisoa koskevassa osiossa Erasmus+ -rahoituksen saamisessa on yhä ongelmia, koska kansalliset virastot hallinnoivat ohjelmaa hajautetusti; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet esimerkiksi keskittämällä osan rahoituksesta toimeenpanovirastoon; pyytää komissiota lisäksi tarjoamaan kaikkien ohjelman edunsaajien osallistumisen lisäämiseen tarvittavat resurssit esimerkiksi perustamalla pysyviä alakohtaisia alakomiteoita asetuksen (EU) N:o 1288/2013(100) mukaisesti;

377.  toteaa, että tähän mennessä Erasmus+ -ohjelman menestys on perustunut yliopistojen väliseen vaihtoon ja että järjestelmän rapautumisen välttämiseksi varoja ei pitäisi käyttää muihin ohjelmiin eikä Erasmus+ -ohjelman piiriin saisi ottaa muita edunsaajia, esimerkiksi maahanmuuttajia;

378.  on huolissaan hankkeiden kroonisesti alhaisesta onnistumisasteesta vuonna 2016 Kansalaisten Eurooppa -ohjelmassa (16 prosenttia) ja Luova Eurooppa -ohjelman kulttuurin alaohjelmassa (11 prosenttia); korostaa, että alhainen onnistumisaste turhauttaa hakijoita ja on oire rahoituksen riittämättömästä tasosta, joka ei vastaa ohjelmien kunnianhimoisia tavoitteita;

379.  huomauttaa, että komission oman Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) mukaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelma oli toiminnassa vuonna 2016 eli sen kolmantena täytäntöönpanovuonna kaikilta osin; pyytää tämän vuoksi komissiota ja neuvostoa varmistamaan pitkät määräajat, jotka ovat osoittautuneet uusien ohjelmien täysimääräisen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisiksi kauden 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta vastaavilta viipeiltä vältyttäisiin vuoden 2020 jälkeen vahvistettavassa rahoituskehyksessä;

380.  on tyytyväinen EACEAn rooliin kolmen kulttuuri- ja koulutusalan ohjelman täytäntöönpanossa, mistä on osoituksena vuonna 2016 tehty myönteinen arvio viraston työstä; panee tyytyväisenä merkille, että EACEA on lisännyt sähköistä raportointia rahoitetuista hankkeista, minkä pitäisi parantaa tietojen keruuta ja hankeseurantaa, helpottaa tietojen hyödyntämistä komission toimintapoliittisessa työssä ja auttaa edunsaajia; panee tyytyväisenä merkille, että EACEA suorittaa 92 prosenttia maksuista varainhoitoasetuksessa säädettyjen määräaikojen mukaisesti; ottaa huomioon, että koulutus- ja kulttuurialan ohjelmien edunsaajat ovat usein erittäin pieniä organisaatioita, ja pyytää EACEAa pyrkimään parempiin tuloksiin mahdollisesti keskimääräistä maksuaikaa mittaavan indikaattorin avulla;

381.  panee merkille, että vuonna 2016 käynnistettiin kulttuurialan ja luovien toimialojen takausjärjestely, jolla on 121 miljoonaa euroa määrärahoja vuoteen 2022 saakka, ja että itse ala ja rahoituksen välittäjät ovat alustavasti osoittaneet olevansa järjestelystä kiinnostuneita; pyytää, että takausjärjestelylle suunniteltu etupainotteinen 60 miljoonan euron rahoitus Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) toteutetaan nopeasti; muistuttaa, että lainat täydentävät muita tärkeitä alan rahoituslähteitä, kuten avustuksia;

382.  on huolissaan siitä, että ESIR-rahoituksen taso oli vuonna 2016 erittäin alhainen koulutus- ja kulttuurialalla sekä luovilla toimialoilla; katsoo, että räätälöity alakohtainen tuki on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että kulttuuriala ja luovat toimialat hyötyisivät ESIR-lainoista;

383.  toistaa tukevansa tiedotusvälineiden riippumatonta EU-uutisointia, joka varmistetaan osoittamalla televisio-, radio- ja internetverkoille talousarviotukea; pitää myönteisenä Euranet+ -verkostolle osoitettavan avustuksen jatkamista vuoteen 2018 saakka ja pyytää komissiota löytämään verkostolle kestävämmän rahoitusmallin;

Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat

384.  muistuttaa, että erityisrahoitusvälineitä käytettiin laajasti vuonna 2016 turvapaikanhakijoiden unionissa kohtaamaan humanitaariseen tilanteeseen vastaamiseen ja että näin ollen on olemassa vaara, että ne varat, jotka vielä ovat jäljellä ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä, eivät ehkä riitä vastaamaan ennen vuotta 2020 mahdollisesti sattuviin odottamattomiin tapahtumiin; pyytää komissiota ratkaisemaan tämän rakenteellisen ongelman seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja ilmoittamaan siitä asianmukaisesti parlamentille;

385.  kehottaa painokkaasti kehittämään johdonmukaisen ja järjestelmällisen strategian, joka käsittää selkeämmät ja vahvemmat pitkän aikavälin poliittiset ja operatiiviset painopisteet perusoikeuksien ja -vapauksien suojelemiseksi, ja samalla varmistamaan tämän strategian tehokkaan täytäntöönpanon myös myöntämällä riittävästi varoja tähän tarkoitukseen;

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo

386.  korostaa, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo olisi taattava kaikilla asiaankuuluvilla politiikanaloilla; pyytää tämän vuoksi uudelleen, että budjetoinnissa otettaisiin sukupuolinäkökohdat huomioon talousarvioprosessin kaikissa vaiheissa, myös talousarvion toteuttamisessa ja sen arvioinnissa;

387.  pitää valitettavana, että kauden 2014–2020 perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmaa koskevissa budjettikohdissa ei täsmennetä, minkä verran resursseja on osoitettu kutakin sukupuolten tasa-arvoon liittyvää ohjelmatavoitetta varten; suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2016 väkivaltaa vastustavien naisten verkosto ja Euroopan naisten etujärjestö saivat avustuksia naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen;

388.  kehottaa jälleen varaamaan Daphne-erityistavoitetta varten erillisen budjettikohdan ja lisäämään sen resursseja, jotta kauden 2014–2020 varojen vähennys korvautuisi;

389.  pitää valitettavana, että Euroopan strategisten investointien rahastolla ei ole sukupuolinäkökulmaa, ja korostaa, että menestyksekäs elpyminen on mahdotonta, jollei oteta huomioon kriisien vaikutusta naisiin;

390.  korostaa, että sukupuolen tasa-arvon valtavirtaistaminen on myös yksi AMIF-rahaston perusperiaatteista; pitää kuitenkin valitettavana, että sukupuolten tasa-arvoon kohdennetut toimet, joilla olisi oma budjettikohta, puuttuvat, vaikka parlamentti on toistuvasti pyytänyt, että sukupuolinäkökohta otettaisiin huomioon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa;

391.  pyytää uudelleen, että unionin talousarvion toteuttamista koskeviin yhteisiin tulosindikaattoreihin sisällytetään sukupuolisidonnaisia indikaattoreita moitteettoman varainhoidon periaatteen eli taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti;

392.  pyytää, että sukupuolivaikutusten arviointi olisi osa unionin varojen saamisen yleistä ennakkoehtoa ja että tiedot kerättäisiin mahdollisuuksien mukaan edunsaajien ja osallistujien sukupuolen mukaisesti eriytettyinä;

393.  suhtautuu myönteisesti siihen, että naiset ja miehet osallistuivat vuonna 2016 ESR:n toimiin suhteellisen tasapuolisesti (osallistujista 52 prosenttia naisia ja 48 prosenttia miehiä);

394.  pyytää, että parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuisivat edelleen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä esittämällä monivuotiseen rahoituskehykseen liitettävän yhteisen julistuksen, ja pyytää myös, että ne sitoutuisivat ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon budjetoinnissa ja seuraisivat vaikuttavalla tavalla julistuksen täytäntöönpanoa vuotuisissa budjettimenettelyissä sisällyttämällä säännöksen uuden monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen uudelleentarkastelulausekkeeseen.

(1)EUVL L 48, 24.2.2016.
(2)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(3)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.
(4)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(7)EUVL L 48, 24.2.2016.
(8)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(9)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 2.
(10)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 63.
(11)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(12)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(13)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(14)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(15)EUVL L 343, 19.12.2013, s. 46.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(17)EUVL L 48, 24.2.2016.
(18)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(19)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 11.
(20)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 74.
(21)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(22)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(23)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(24)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(25)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 73.
(26)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(27)EUVL L 48, 24.2.2016.
(28)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(29)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 2.
(30)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 52.
(31)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(32)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(33)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(34)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(35)EUVL L 341, 18.12.2013, s. 69.
(36)EUVL L 363, 18.12.2014, s. 183.
(37)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(38)EUVL L 48, 24.2.2016.
(39)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(40)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 9.
(41)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 171.
(42)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(43)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(44)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(45)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(46)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 58.
(47)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(48)EUVL L 48, 24.2.2016.
(49)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(50)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 12.
(51)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 252.
(52)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(53)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(54)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(55)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(56)EUVL L 346, 20.12.2013, s. 54.
(57)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(58)EUVL L 48, 24.2.2016.
(59)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(60)EUVL C 384, 14.11.2017, s. 11.
(61)EUVL C 417, 6.12.2017, s. 247.
(62)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(63)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(64)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(65)EUVL L 297, 22.9.2004, s. 6.
(66)EUVL L 352, 24.12.2013, s. 65.
(67)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(68)EUVL L 48, 24.2.2016.
(69)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(70)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.
(71)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(72)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(73)EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
(74)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0122.
(75)Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11. heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).
(76)COM(2017)0351, 2.2 kohta.
(77)Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus 2016, 2.2 kohta, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuinen toimintakertomus, liite 10, s. 140.
(78)Vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus 2016, liite 4, s. 20.
(79)Ks. vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus 2016, 2.2 kohta.
(80)Neuvoston päätös 2014/335/EU, Euratom, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105).
(81)Päätöslauselman (EU, Euratom) 2017/1607, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2017, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot EUVL L 252, 29.9.2017, s. 28), 120 ja 121 kohta.
(82)Yhteenveto tiedoista, jotka koskevat hallintoviranomaisten edistymistä rahoitusjärjestelyvälineiden rahoituksessa ja täytäntöönpanossa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 67 artiklan 2 kohdan j alakohdan mukaisesti, s. 11.
(83)Sisäasioiden pääosaston politiikkayksikkö D: talousarvioasiat, pyynnöstä tehty tutkimus nimeltä ”Assessment of the 10 years’ Cooperation and Verification Mechanism for Bulgaria and Romania”.
(84)Katso maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuinen toimintakertomus vuodelta 2016, s. 17.
(85)Katso 27. huhtikuuta 2017 annetun parlamentin päätöslauselman 207 kohta.
(86)Katso suuntaa-antavat luvut tuottajien suorina tukina maksetun tuen jakautumisesta tuen suuruusluokan mukaan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (varainhoitovuosi 2016).
(87)Monivuotisen rahoituskehyksen otsake 3 kattaa erityyppisiä toimintapolitiikkoja; suurin menoala on maahanmuutto ja turvallisuus, mutta varoja myönnetään myös elintarvikkeiden ja rehujen alalle, kulttuuri- ja luovaan toimintaan sekä oikeusasioihin, oikeuksiin, tasa-arvoon ja kansalaisuuteen sekä kuluttajansuojaan ja terveyteen liittyville ohjelmille.
(88)AMIF korvaa yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevan SOLID-yleisohjelman.
(89)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0477.
(90)Euroopan tilintarkastustuomioistuimen asiakirja ”Rapid case review on the implementation of the 5% reduction of staff posts”, s.27.
(91)Parlamentin 27. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 276, 281 ja 282 kohta.
(92)Kertomus Eurooppa-koulujen tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2016 sekä koulujen vastaukset 29. marraskuuta 2017.
(93)Henkilöstöhallinnon pääosaston vuotuinen toimintakertomus, s.6.
(94)https://corporateeurope.org/expert-groups/2017/02/corporate-interests-continue-dominate-key-expert-groups.
(95)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0021.
(96)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11. maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44).
(97)Erityiskertomus nro 18/2016: ”Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä”.
(98)http://ec.europa.eu/regional_policy/en/policy/how/stages-step-by-step/strategic-report/
(99)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).
(100)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).


Vastuuvapaus 2016: Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä
PDF 263kWORD 93k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä (2017/2188(DEC))
P8_TA(2018)0122A8-0130/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8‑0299/2017)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05940/2018 – C8‑0042/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0130/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 18. huhtikuuta 2018 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2016 ”Liittymistä valmisteleva EU:n tuki hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi Länsi-Balkanilla: metatarkastus”

1.  suhtautuu myönteisesti metatarkastuksen muodossa annettuun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, jossa esitetään yleiskatsaus komission hallinnoimaan liittymistä valmistelevaan tukeen Albanialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Kosovolle, entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle, Montenegrolle ja Serbialle, ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

2.  toteaa, että komissio joutuu toimimaan vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja kohtaa monia edunsaajamaiden julkishallinnon elinten heikkouksia, kuten liiallista byrokratiaa, henkilöstön suurta vaihtuvuutta, tehottomuutta, vastuun puutetta ja korruptiota;

3.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten kvalitatiivisten kansallisten strategioiden sekä kansallisten ja alueellisten ohjelmien määrittelyyn, joihin sisällytetään selkeitä, realistisia ja mitattavissa olevia tavoitteita, ja parantamaan edunsaajamaissa tapahtuvan ohjelmien suunnittelun yhteyttä näihin strategioihin ja vastaaviin tarvearviointeihin;

4.  tukee Länsi-Balkanin maiden viranomaisten pyrkimyksiä jatkaa keskeisiä aloja koskevien hyvien hallintotapojen edistämistä ja julkishallintojensa uudistamista, myös varainhoidon alalla julkisen varainhoitojärjestelmän yhteydessä; kannustaa kaikkia osapuolia tehostamaan toimia, jotta voidaan kehittää tai vahvistaa strategioita, joilla koordinoidaan julkisen varainhoidon uudistuksen toteutusta;

5.  pitää erittäin tärkeänä vahvistaa ehdollisuuden periaatteen soveltamista, etenkin tarkistamalla etukäteen edunsaajan valmiudet toimia korkealaatuisen hankkeen toteuttamisen edellyttämällä tavalla siten, että tarkistuksen tuloksia voidaan mitata;

6.  pitää valitettavana, että noin puolet unionin rahoittamista julkishallinnon uudistukseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen liittyvistä hankkeista ei ole ollut kestävällä pohjalla; pitää tärkeänä kestävyyden edistämistä etenkin hankkeissa, joilla pyritään vahvistamaan hallinnollisia valmiuksia; pitää valitettavana, että monissa tapauksissa kestävyyttä ei kyetty varmistamaan perusluonteisten tekijöiden, kuten määrärahojen ja henkilöstön puutteen, vuoksi ja ennen kaikkea siksi, ettei edunsaajilla ollut poliittista tahtoa uudistaa instituutioita; kehottaa komissiota hyödyntämään menestyksekkäiden, mitattavissa olevaa lisäarvoa synnyttävien hankkeiden saavutuksia ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla nämä näkökohdat hankkeiden ennakkoehdoiksi IPA II:ta toteuttaessaan;

7.  huomauttaa, että tietyillä keskeisillä aloilla ei edelleenkään noudateta riittävästi unionin sääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen, julkishallinnon uudistukseen ja hyvään hallintotapaan; katsoo, että näitä aloja olisi tuettava enemmän, tehokkaammin ja kestävämmin, koska niillä on kiinteä yhteys laajentumisstrategiaan ja poliittisiin kriteereihin;

8.  kehottaa komissiota kiinnittämään ensisijaisesti huomiota korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja tukemaan syyttäjälaitosta ja julkishallinnon avoimuus- ja eheysvaatimusten kehittämistä; huomauttaa jälleen, että tarvitaan jatkuvampaa ja sitovampaa strategiaa ja kansallisten viranomaisten vahvempaa poliittista sitoumusta, jotta tässä suhteessa saavutettaisiin kestäviä tuloksia;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2016 ”Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi”

9.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio panee täytäntöön valtaosan suosituksista;

11.  korostaa, että kaikilla asianomaisilla pääosastoilla, varsinkin kilpailun pääosastolla ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastolla on oltava pääsy kaikkiin komission yksiköiden tietokantoihin voidakseen suorittaa tehtävänsä tehokkaasti;

12.  kehottaa komissiota tarkistamaan päätöstään kieltäytyä panemasta suositusta 4 b) täytäntöön, sillä se saattaa vaarantaa unionin taloudellisten etujen suojelun;

13.  voi hyväksyä komission haluttomuuden panna suositus 4 d) täytäntöön, niin kauan kuin jäsenvaltioiden valitsemat vaihtoehtoiset menetelmät ovat yhtä tehokkaita kuin keskusrekisteri vähämerkityksisen tuen seurannassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että asian laita on näin;

14.  pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että jäsenvaltioilla on oikeudellinen varmuus sovellettavista valtiontukisäännöistä, ennen kuin ne toteuttavat merkittäviä hankkeita, koska selvät ja johdonmukaiset säännöt voivat edistää virhetason alenemista tällä alalla;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset tarkastusviranomaiset ovat perillä sovellettavista valtiontukisäännöistä ja että ne tarkistavat ne, ennen kuin ne esittävät vuosittaisen valvontaraporttinsa;

16.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että kilpailun pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto sopivat valtiontukia koskevasta yhteisestä toimintasuunnitelmasta maaliskuussa 2015; panee merkille, että toimintasuunnitelma käsitti alun perin seuraavat kuusi toimea, joilla pyrittiin lisäämään tietoisuutta ja parantamaan tietämystä valtiontuen alalla kaikissa jäsenvaltioissa: hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen, valtiontuen asiantuntijoille järjestettävä koulutus, maakohtaiset työpajat, asiantuntijoille järjestettävät seminaarit, kysymyksiä ja vastauksia koskevan tietokannan (ECN-ET-liittymä) kehittäminen edelleen ja valtiontukitietokannan kehittäminen; toteaa, että vuodesta 2016 lähtien komissio on tarjonnut myös asiaa koskevan koulutuskokonaisuuden;

17.  pitää niin ikään myönteisenä, että tammikuuhun 2016 mennessä kilpailun pääosasto oli järjestänyt koulutusta valtiontuista ja infrastruktuurista Bulgariassa, Kroatiassa, Tšekissä, Romaniassa ja Slovakiassa;

18.  tukee tilintarkastustuomioistuimen vaatimusta sellaisen unionin laajuisen keskustietokannan perustamisesta, jossa asiasta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tutustua valtiontuen takaisinperintämääräyksen kohteena olevia yrityksiä sekä takaisinperinnän edistymistä koskeviin tietoihin; katsoo, että tällainen tietokanta voisi olla tulevien riskianalyysien kannalta tärkeä;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 29/2016 ”Yhteinen valvontamekanismi – hyvä alku, mutta lisäparannuksia kaivataan”

19.  palauttaa mieliin seuraavat oikeusperustat:

   a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 287 artiklan 1 kohta: ”1. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa unionin kaikkia tuloja ja menoja koskevat tilit. Se tarkastaa myös kaikkien unionin perustamien elinten tai laitosten tuloja ja menoja koskevat tilit, jollei niiden perustamisasiakirjassa toisin määrätä.

Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Lausumaa voidaan täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla.”

   b) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 27 artikla (SEU- ja SEUT- sopimuksen liitteenä oleva pöytäkirja N:o 4): ”27.1. EKP:n ja kansallisten keskuspankkien tilit tarkastaa tehtävään nimetyt EKP:n neuvoston suosittelemat ja neuvoston hyväksymät riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat. Tilintarkastajilla on täydet valtuudet tarkastaa EKP: n ja kansallisten keskuspankkien koko kirjanpito ja kaikki tilit sekä saada kaikki tiedot niiden toimista.”

27.2. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan määräykset koskevat ainoastaan EKP:n hallinnon tehokkuuden arviointia.”

   c) Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013(7) 20 artiklan 1 ja 7 kohta: ”1. EKP on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta tämän luvun mukaisesti.”7. Arvioidessaan EKP: n hallinnon tehokkuutta EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 27 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan tilintarkastustuomioistuin ottaa myös huomioon EKP:lle tällä asetuksella annetut valvontatehtävät.”

20.  tukee tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksiä ja panee tyytyväisenä merkille, että EKP on hyväksynyt tilintarkastustuomioistuimen suositukset(8);

21.  on kuitenkin huolissaan unionin ylimpien tarkastuselinten yhteyskomitean kertomuksesta, jossa vertailtiin unionin alueella toimivista 28 kansallisesta ylimmästä tarkastuselimestä 27 elimen oikeuksia tarkastaa pankkivalvontaviranomaisia; pitää valitettavana, että asiaa koskevassa lausunnossa todettiin, että niissä maissa on tarkastusvaje, joissa ylimpien kansallisten tarkastuselinten pankkivalvontaviranomaisia koskevia aiempia tarkastusvaltuuksia ei korvata samantasoisilla tarkastusvaltuuksilla kuin Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on EKP:n valvontatehtävien(9) suhteen;

22.  painottaa jo ilmaisseensa huolensa pankkiunionia koskevasta vuosikertomuksesta 2015 10. maaliskuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(10);

23.  pitää valitettavana, että valvotuista organisaatioista on saatavilla avoimesti vähän tietoja, mikä johtuu EKP:n noudattamasta tietojen julkistamista koskevasta toimintatavasta, jonka seurauksena valvotut organisaatiot eivät ehkä kyenneet täysin ymmärtämään valvontatarkastusprosessin ja vakauden arvioinnin tulosta; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin on ilmaissut huolensa avoimuuden puutteesta, joka sen mukaan voisi lisätä valvonnan mielivaltaisuuteen liittyvää riskiä;

24.  huomauttaa, että valvontatoiminnan harjoittamisesta tulee epäsymmetristä, jos ei valvota, onko pankki altistunut epälikvideille ”tason 3 toimille”, kuten ”myrkyllisille” omaisuuserille ja johdannaisille; katsoo, että vahvat ennakkoluulot sellaisia luottoriskejä kohtaan, jotka liittyvät finanssialan keinottelusta aiheutuviin markkina- ja toimintariskeihin, johtivat siihen, että liikepankkeja rangaistiin suurten investointipankkien kustannuksella, mikä asetti kyseenalaiseksi tähän saakka tehtyjen kattavien arviointien pätevyyden ja luotettavuuden; on huolissaan valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn viimeaikaisista lausunnoista, jotka koskevat EKP:n vaikeuksia ja kyvyttömyyttä huolehtia kyseisiin monimutkaisiin ja riskialttiisiin tuotteisiin liittyvien positioiden asianmukaisesta arvottamisesta;

25.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot, joiden mukaan EKP:n rahapolitiikkaa ja valvontatoimintoja ei ole erotettu organisatorisesti toisistaan vaikuttavalla tavalla eikä eturistiriitojen estämiseksi ole laadittu selkeitä ja tiukkoja hallintosääntöjä, mikä vahvistaa huolta siitä, että euron vakauden ylläpitämistä koskevan EKP:n tehtävän ja sen suorittaman suurten eurooppalaisten luottolaitosten vakavaraisuuden arvioinnin välillä vallitsee toiminnan luonteesta johtuva eturistiriita;

26.  tukee tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan on tarpeen tehdä riskianalyysi EKP:n rahapolitiikkaan ja valvontatoimintoon liittyviä tehtäviä hoitavien yhteisten palveluyksiköiden käytöstä;

27.  on tässä yhteydessä huolissaan tilintarkastustuomioistuimen huomautuksista, joiden mukaan EKP:n tilintarkastustuomioistuimelle toimittamat tiedot olivat vain osittain riittävät, kun tarkoituksena oli arvioida YVM:n hallinto- ja ohjausrakenteeseen, yhteisten valvontaryhmien työhön ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvien toimien tehokkuutta; korostaa, että tärkeitä aloja jäi tämän vuoksi tarkastamatta;

28.  ei voi hyväksyä tilivelvollisuuden osalta sitä, että tarkastuskohde eli EKP haluaa yksin päättää, mihin asiakirjoihin ulkoisilla tarkastajilla on mahdollisesti pääsy(11); pyytää näin ollen EKP:tä tekemään täysipainoisesti yhteistyötä ulkoisena tarkastajana toimivan tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja antamaan tilintarkastustuomioistuimelle täyden pääsyn tietoihin, jotta edellä mainittuja sääntöjä noudatettaisiin;

29.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ennen marraskuuta 2018, onko tiedonsaantiongelma ratkaistu;

30.  on tietoinen EKP:n ja parlamentin välisistä raportointijärjestelyistä(12); toteaa, että kyseiset järjestelyt eivät kuitenkaan voi korvata tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta;

31.  muistuttaa, että komission olisi pitänyt julkaista 31. joulukuuta 2015 mennessä arviointi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille koskevan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 soveltamisesta; pitää valitettavana, että näin ei tapahtunut;

32.  pyytää näin ollen komissiota saattamaan kertomuksen valmiiksi mahdollisimman nopeasti;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 30/2016 ”Hondurasille painopistealoilla myönnetyn EU:n avun vaikuttavuus”

33.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset; panee myös merkille komission vastaukset;

34.  panee tyytyväisenä merkille, että sekä Hondurasin hallitus että komissio ovat ottaneet tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen erittäin hyvin vastaan ja että tilintarkastustuomioistuimen tunnistamat haasteet ja sen tekemät päätelmät ovat olleet hyvin hyödyllisiä Hondurasin ja unionin välisen poliittisen vuoropuhelun vahvistamisen kannalta;

35.  palauttaa mieliin, että Keski-Amerikassa sijaitsevan Hondurasin ja unionin väliset suhteet perustuvat pääasiassa vuonna 2012 allekirjoitettuun assosiaatiosopimukseen, joka muodostaa vahvan keskinäiseen luottamukseen ja yhteisten arvojen ja periaatteiden puolustamiseen perustuvan pitkän aikavälin siteen; toteaa, että sopimuksessa vahvistetaan kolme keskeistä toimintapilaria: poliittinen vuoropuhelu, yhteistyö ja kauppa; muistuttaa erityisesti, että assosiaatiosopimuksessa molemmat osapuolet ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön taloudellista kehitystä edistäviä toimenpiteitä ottaen huomioon yhteiset edut, kuten köyhyyden poistamisen, työpaikkojen luomisen ja oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen;

36.  korostaa, että assosiaatiosopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 21 jäsenvaltiota; toivoo, että ne maat, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet sopimusta, tekisivät niin mahdollisimman pian, sillä kyseisen kolmen pilarin täysimääräinen täytäntöönpano lujittaisi poliittista vuoropuhelua, mahdollistaisi rahoituksen tehokkaan jakamisen ja parantaisi viime kädessä unionin avun vaikuttavuutta Hondurasin jälleenrakentamisessa ja uudistamisessa;

37.  palauttaa mieliin, että Honduras on eniten unionin kehitysapua saava Keski-Amerikan maa ja että unioni sijoittuu osuudellaan Hondurasin 12 tärkeimmän avunantajan joukossa neljänneksi ja antaa 11 prosenttia kaikesta maan saamasta virallisesta kehitysavusta; korostaa, että avustusten kokonaismäärä on noussut 223 miljoonasta eurosta kaudella 2007–2013 yhteensä 235 miljoonaan euroon kaudella 2014–2020;

38.  panee kuitenkin huolestuneena merkille, että unionin rahoitusosuus oli tarkastuksen kohteena olevalla kaudella vain 0,2 prosenttia maan BKT:stä, mikä on paljon vähemmän kuin muiden avunantajien ja erityisesti Yhdysvaltojen osuus;

39.  panee myös merkille, että Maailmanpankin tietojen mukaan Hondurasissa on tapahtunut taloudellisesti tarkasteltuna maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen kohtuullista elpymistä, jota ovat edesauttaneet julkiset investoinnit, vienti ja rahalähetyksistä peräisin olevat suuret tulot, minkä ansiosta talous kasvoi 3,7 prosenttia vuonna 2016 ja 3,5 prosenttia vuonna 2017;

40.  korostaa kuitenkin, että toivoa antavista talousnäkymistä sekä hallituksen ja avunantajien ponnisteluista huolimatta Honduras on yhä Latinalaisen Amerikan köyhin ja taloudellisesti eriarvoisin maa, jossa virallisten tietojen mukaan lähes 66 prosenttia väestöstä eli köyhyydessä vuonna 2016 ja jossa esiintyy sitkeästi laajalle levinnyttä väkivaltaa, korruptiota ja rankaisemattomuutta; toteaa, että vaikka murhien määrä on viime vuosina laskenut, se on yhä yksi maailman korkeimmista ja Latinalaisen Amerikan korkein; painottaa myös, että maalla on yhä vakavia vaikeuksia ja haasteita, jotka liittyvät perustarpeiden täyttämiseen, työllistymismahdollisuuksiin, maa-alueiden kaltaisiin luonnonvaroihin ja toimeentulokeinoihin, ja että naiset, alkuperäiskansat ja afrikkalaista alkuperää oleva väestö ovat eriarvoisuuden seurauksena ihmisoikeusloukkauksille haavoittuvaisimpia väestönosia;

41.  korostaa erityisen huolestuneena, että Honduras on yhä yksi maailman vaarallisimmista maista niille henkilöille, jotka puolustavat ihmis- ja ympäristöoikeuksia, jotka ovat monissa tapauksissa tiiviisti yhteydessä toisiinsa; toteaa, että Global Witness -järjestön tietojen mukaan Hondurasissa on murhattu vuodesta 2009 alkaen ainakin 123 maa-alueita ja ympäristöä puolustanutta aktivistia ja että monet heistä ovat olleet alueellaan toteutettavia valtavia hankkeita vastustaneita alkuperäis- ja maaseutuyhteisöjen jäseniä, ja mainitsee näistä esimerkkinä Berta Cáceresin, jonka murhaa ei ole vieläkään selvitetty; pyytää komissiota varmistamaan, että unionin kehitysapu Hondurasissa ei vahingoita millään tavalla hondurasilaisten ihmisoikeuksia, ja valvomaan tarkasti ja säännöllisesti, että asia on näin myös jatkossa; muistuttaa tähän liittyen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) merkityksestä, sillä se tarjoaa kiireellistä suoraa rahoituksellista ja aineellista tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, ja hätärahaston merkityksestä, sillä sen avulla unionin edustustot voivat antaa heille suoria tilapäisavustuksia; pyytää komissiota lisäksi edistämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen tehokasta soveltamista hyväksymällä paikallisia strategioita, joilla varmistetaan suuntaviivojen täysimääräinen täytäntöönpano yhteistyössä sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, joilla on jo kokemusta tällä alalla;

42.  panee erityisen huolestuneena merkille Hondurasissa 26. marraskuuta 2017 järjestettyjen vaalien jälkeiset vakavat tapahtumat; toteaa, että ihmisoikeuksia puolustavat eurooppalaiset ja kansainväliset verkostot sekä tiedotusvälineet ilmoittivat lainvalvontaviranomaisten mielenosoittajia vastaan käyttämästä kohtuuttomasta ja joissakin tapauksissa kuolemaan johtaneesta voiman käytöstä sekä muista hyökkäyksistä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan vaalien jälkeisen kriisin yhteydessä, ja ihmisoikeusjärjestöt kirjasivat yhteensä 30 murhatapausta (21 sotilaspoliisien (PMOP) käsissä), noin 232 loukkaantunutta ja 1 085 pidätettyä; toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto Hondurasissa on dokumentoinut yli 50 ihmisoikeuksien puolustajiin, yhteiskunnallisiin johtohenkilöihin ja journalisteihin kohdistunutta pelottelu- ja häirintätapausta; panee merkille, että tämän tilanteen johdosta Hondurasin hallitus ilmoitti perustavansa nykyisestä ihmisoikeuksien, oikeuden, hallinnoitavuuden ja hajauttamisen ministeriöstä erillään toimivan ihmisoikeusministeriön, joka aloitti toimintansa 27. tammikuuta 2018; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään Euroopan unionin tukea ihmisoikeuksien puolustajille sekä edistämään poliittista vuoropuhelua ja vaatimaan Hondurasin hallitusta täyttämään velvollisuutensa ja velvoitteensa rauhan säilyttämiseksi ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi;

43.  muistuttaa, että on tärkeää, että unionin jäsenvaltioiden yksityisellä sektorilla kunnioitetaan myös ihmisoikeuksia ja noudatetaan tiukimpia mahdollisia sosiaalisia ja ympäristönormeja, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisia normeja kyseisillä aloilla; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti YK:n jatkuviin pyrkimyksiin sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jolla yhtiöt asetetaan vastuuseen osallistumisesta ihmisoikeusloukkauksiin;

44.  palauttaa mieliin, että vuoden 2009 vallankaappauksella oli tuhoisat seuraukset Hondurasille: maan sosioekonominen kasvu hidastui huomattavasti, kansainvälinen apu jäi saamatta ja Honduras erotettiin Amerikan valtioiden järjestöstä (OAS); panee merkille, että unioni kykeni kuitenkin jatkamaan tuona aikana toimintaansa Hondurasissa, vaikka täytäntöönpanossa esiintyi viivästyksiä kaikilla painopistealoilla ja joitakin niistä, kuten oikeudellisen kehyksen yhdenmukaistamista, ei kyetty toteuttamaan; korostaa, että jos unioni ei olisi antanut ja pitänyt yllä tukeaan yhteistyön painopistealoilla, tilanne kyseisillä aloilla olisi ollut vielä vaikeampi;

45.  panee merkille Hondurasin hallituksen ilmaiseman tahdon suostua kansainväliseen valvontaan ja yhteistyöhön kansainvälisten elinten kanssa (YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustaminen, lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation äskettäinen käynnistäminen ja Transparency International -järjestön suorittamat Hondurasin valtion tilinpidon tarkastukset jne.); huomauttaa kuitenkin, että on tärkeää oppia saaduista kokemuksista ja parhaista käytännöistä ja soveltaa niitä eikä tukeutua loputtomasti näihin elimiin valtiolle kuuluvissa perustehtävissä; panee erityisen huolestuneena merkille, että lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation johtaja erosi 18. helmikuuta 2018, koska Amerikan maiden järjestö ei ollut antanut hänelle riittävästi tukea kaksi vuotta aiemmin siltä saamaansa tehtävään torjua lahjontaa Hondurasissa (puutteelliset resurssit, liiallinen varojen käyttö organisaatioon, asianmukaisten tilojen puuttuminen jne.); panee merkille, että tuen puuttumisesta huolimatta lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuva tukioperaatio on saavuttanut vuodesta 2017 lähtien merkittäviä tuloksia taistelussa lahjontaa vastaan, edesauttanut merkittävien tuomioiden langettamista vakaviin lahjontatapauksiin osallistuneille hallintohenkilöstön edustajille ja käynnistänyt Hondurasin poliittisiin päättäjiin kohdistuvia tutkimuksia; pelkää näiden olosuhteiden estävän ensimmäisen laajan alueellisen lahjontaa ja rankaisemattomuutta vastaan suoritettavan toimen toteutumisen yhdessä niistä maista, joissa sitä eniten tarvitaan, ja pyytää Hondurasin hallitusta ja Amerikan valtioiden järjestöä (OAS) tukemaan ja edistämään ehdoitta lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation työtä ja pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan yhteistyötä tukioperaation kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

46.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa keskityttiin vuosiin 2007–2015, jolloin unionin maksut nousivat 119 miljoonaan euroon, ja että tarkastettuja painopistealoja olivat köyhyyden vähentäminen, metsätalous, turvallisuus ja oikeus, jotka saivat 89 prosenttia kahdenväliseen tukeen käytetyistä varoista; katsoo kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessaan tarkastelema ajanjakso on liian pitkä ja ylittää komission toimintakauden, minkä lisäksi ajanjaksoon sisältyi erityisen vaikeita ja erilaisia poliittisia ja taloudellisia tilanteita; katsoo, että tarkastusjaksojen tehostamiseksi niitä olisi lyhennettävä tai olisi suoritettava väliarviointeja, sillä kertomuksessa havaittiin liian monessa tapauksessa ongelmia tai puutteita, jotka oli tällä välin korjattu, minkä vuoksi osa kertomuksen päätelmistä ja suosituksista on vanhentuneita; korostaa myös, että tilintarkastustuomioistuin ei ota kertomuksessaan huomioon niiden haastattelujen tuloksia, joita se teki Hondurasissa erityisesti avunsaajien, muiden avunantajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

47.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa kertomuksensa päätelmissä, että joistakin edistysaskeleista huolimatta painopistealoja koskeva unionin tuki oli vain osittain vaikuttavaa, mikä johtui pääasiassa maassa vallitsevista olosuhteista ja erilaisista hallinnollisista puutteista, jotka vähensivät tuen vaikutusta, ja toteaa, että vaikka komission strategia oli asianmukainen ja koordinoitu, se ei ollut tarpeeksi yksityiskohtainen, ja rahoitus oli jaettu liian monen eri alan kesken, minkä seurauksena ei ollut mahdollista täyttää Hondurasin hallituksen pyynnöistä huolimatta tärkeitä tarpeita painopistealoilla, joita muutkaan avunantajat eivät olleet kattaneet;

48.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huolenaiheisiin, mutta on myös yhtä mieltä komission kanssa siitä, että monissa tapauksissa tarvittiin tietty määrä joustavuutta vallankaappauksesta aiheutuneeseen kriisiin sopeutumiseksi ja että äärimmäisen kiireellisiin tilanteisiin oli reagoitava ja kansalaisten perustarpeet oli tyydytettävä; pyytää komissiota jatkamaan sitkeästi pyrkimyksiään, jotta saadaan aikaan todellinen tasapaino maan muuttuviin olosuhteisiin, tarpeisiin ja vaatimuksiin mukautumiseen tarvittavan joustavuuden, ihmisoikeuksien, oikeuden elämään ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään kaltaisiin kiireellisimpiin haasteisiin vastaamisen ja EU:n avun mahdollisiin vaikutuksiin reagoimista ja niiden tehostamista koskevan tarpeen välille;

49.  panee merkille, että unionin kehitysavussa keskityttiin aiemmin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun, kun taas uudessa ohjelmatyössä vastataan maan kohtaamista merkittävimmistä kehityshaasteista aiheutuviin tarpeisiin: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen, elintarviketurvaan, koulutukseen ja terveyteen, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin, verouudistukseen, rankaisemattomuuden ja korruption torjuntaan, työpaikkojen ja niihin sisältyvän sosiaaliturvan luomiseen, kilpailukykyyn, luonnonvarojen hallintaan ja ilmastonmuutoksesta johtuvaan haavoittuvuuteen;

50.  painottaa, että maan erityisen tilanteen vuoksi on erittäin tärkeää vahvistaa ja käynnistää köyhyyden torjumista koskevia kokonaisvaltaisia ohjelmia (joiden kohteena on erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten naisia, lapsia ja alkuperäisväestöä, kuten Hondurasin hallitus on pyytänyt) sekä epäsuotuisimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille suunnattuja kokonaisvaltaisia koulutus- ja ammattikoulutusohjelmia, jotta varmistetaan, että heille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää taitojaan ja valmiuksiaan, ja jotta voidaan suojella heitä väkivaltaisuuksiin tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen sotkeutumisen vaaralta;

51.  korostaa lisäksi naisten ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen sekä nuorten johtamien liikkeiden ratkaisevaa roolia sosiaalisessa edistyksessä; kehottaa unionia painottamaan tarvetta tukea naisten vaikutusvallan lisäämistä ja turvallisen ja suotuisan ympäristön luomista naisia edustaville kansalaisjärjestöille sekä naisten oikeuksien puolustajille ja puuttumaan sukupuoliperusteisiin sorron muotoihin erityisesti konfliktialueilla; painottaa, että on tärkeää edistää aktiivisesti naisten oikeuksiin, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, liittyviä toimia ja toimintaa;

52.  katsoo, että unionin on edelleen toteutettava kehitysyhteistyössään toimia, joilla voidaan lujittaa valtion instituutioiden läpinäkyvyyttä, uskottavuutta ja vastuuvelvollisuutta, ja pyrittävä purkamaan korruption ja rankaisemattomuuden rakenteita, jotka heikentävät kansalaisten luottamusta ja muodostavat yhden merkittävimmistä esteistä maan kehitykselle;

53.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemasta politiikkavuoropuhelun puutteesta tietyillä tärkeillä aloilla, jotka saavat avustusta kansalliselle suunnitelmalle tarkoitetusta tuesta (koulutusta, kansallisten tilastotietojen kehittämistä ja julkishallinnon uudistusta koskevat tavoitteet); ottaen huomioon että komission käymä politiikkavuoropuhelu helpottaa EU:n toimien toteuttamista ja johtaa konkreettisiin parannuksiin, pyytää komissiota lujittamaan politiikkavuoropuhelua erityisesti strategisilla aloilla ja painopistealoilla ja pysymään lujana niillä aloilla, joilla hallitus ei juuri osoita kiinnostusta tai ole yhteistyöhaluinen, kuten kansallinen oikeus- ja turvallisuuspolitiikka ja oikeudellinen havaintokeskus;

54.  pyytää komissiota jatkamaan yhteisen ohjelmoinnin parantamista Hondurasin hallituksen ja myös unionin jäsenvaltioiden kanssa ja toteuttamaan yhdessä muiden avunantajien kanssa toimia sisäisen koordinoinnin suhteen, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman tehokas työnjako, saavuttaa täydentävyyttä niillä aloilla, joilla se on mahdollista, ja välttää erityisesti seuraavat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat ongelmat: samanlaisten tai vastaavien hankkeiden (samat alat ja samat edunsaajat) yleistyminen, keskenään ristiriidassa olevat tai päällekkäiset toimet tai toimien toteuttamatta jättäminen erityisesti painopistealoilla; huomauttaa, että komission olisi myös yhdessä muiden avunantajien kanssa keksittävä nopea ja tehokas toimintatapa, jotta voidaan lyhentää määräaikoja, lisätä dynaamisuutta ja parantaa tehokkuutta ja tuloksia;

55.  panee merkille, että noin puolet unionin kahdenvälisestä tuesta Hondurasille myönnetään budjetista yleisenä ja alakohtaisena tukena; painottaa huolestuneena, että budjettitukeen liittyy huomattavia riskejä maan huomattavan makrotaloudellisen epävakauden, teknisten puutteiden ja julkiseen varainhoitoon liittyvien petos- ja korruptio-ongelmien vuoksi;

56.  panee huolestuneena merkille, että vaikka tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa todetaan, että budjettitukea on ohjattu relevanteille ja uskottaville kansallisille strategioille, hallituksella ei ole ollut joillakin painopistealoilla selkeitä strategioita tai ne ovat olleet hajanaisia eikä niitä varten osoitettu erillisiä määrärahoja eivätkä toimiin osallistuvat instituutiot ole pystyneet kehittämään toimintapolitiikkoja ja tekemään uudistuksia;

57.  panee merkille, että komissio on tunnistanut nämä riskit ja yrittänyt lieventää niitä; muistuttaa komissiota kuitenkin jälleen kerran siitä, että budjettituki ei ole avoin valtakirja ja että hallituksen antamat lupaukset tulevista uudistuksista eivät välttämättä ole riittävä tae; pyytää siksi komissiota kaikkien riskien lieventämiseksi tekemään edelleen kaikkensa sen varmistamiseksi, että budjettitukea koskevia suuntaviivoja sovelletaan ja noudatetaan menettelyn kaikissa vaiheissa; pyytää komissiota lisäksi välttämään budjettituen myöntämistä aloille, joilla ei ole varmuutta hallituksen uskottavasta ja asiaankuuluvasta reagoinnista;

58.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että budjettituen eri maksujen keskeytyminen joksikin ajaksi – kuten tapahtui vuonna 2012 yleisen makrotaloudellisen tilanteen ja Hondurasin ja IMF:n välisen sopimuksen puuttumisen vuoksi – ei anna välttämättä ristiriitaista viestiä, joka heikentäisi avun vaikuttavuutta tilintarkastustuomioistuimen esittämällä tavalla, vaan sen avulla tehdään selväksi, että hallituksen on ratkaistava havaitut ongelmat nopeasti ja vaikuttavasti;

59.  panee hyvin kiinnostuneena merkille, että Honduras on ensimmäinen maa, jossa on sovellettu tulosperusteista budjettitukea; on kuitenkin huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että valvontavälineiden riittämättömyys vaikeutti saavutettujen tulosten arvioimista ja että niiden seurannassa paljastui useita puutteita ja että annettuja suosituksia ei ollut noudatettu järjestelmällisesti; pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen kertomuksen, joka sisältää esimerkiksi tavoitteet, indikaattorit ja käytetyt vertailukohdat sekä laskenta- ja varmennusmenetelmät, ja arvioimaan niiden tehokkuuden ja vaikutukset saavutettujen tulosten mittaamisessa ja samalla parantamaan unionin toimintaa koskevaa viestintää ja toiminnan näkyvyyttä ja vaikutuksia; pyytää komissiota myös painottamaan enemmän tuloksia Hondurasin hallituksen kanssa käytävää politiikkavuoropuhelua koskevien strategioidensa ja kansalaisyhteiskunnan sekä muiden avunantajien kanssa käytävän vuoropuhelun tavoitteiden kohdalla;

60.  ottaa huomioon, että hyvä julkinen varainhoito on keskeinen edellytys budjettituen maksamiselle ja että se on yksi Hondurasin suurimmista puutteista hallituksen laatimista toistuvista suunnitelmista ja komission tuesta huolimatta, ja katsoo, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jatkuviin parannuksiin tällä alalla; pyytää tämän vuoksi ja sen perusteella, millainen rooli Hondurasin ylimmällä tarkastuselimellä olisi oltava valtion varojen hallinnoinnissa, että komissio laatisi erityisiä yhteistyöohjelmia kyseisen tarkastuselimen kanssa, jotta komissio voi antaa teknistä tukea ja koulutusta tällä alalla;

61.  pyytää Hondurasin hallitusta tarjoamaan kaikki tarvittavat välineet ja tarvittavan rahoituksen, jotta Hondurasin ylin tarkastuselin voi suorittaa tehtävänsä riippumattomasti, tehokkaasti ja tarkastamista, läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevien kansainvälisten normien mukaisesti;

62.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen siitä, että unionin Hondurasin-edustustossa ei ole vieläkään tarpeeksi julkiseen varainhoitoon ja budjettitukitoimenpiteiden makrotaloudellisiin näkökohtiin erikoistunutta henkilökuntaa, ja huomauttaa, että tämä on erityisen riskialtista maassa vallitsevan jatkuvan taloudellisen epävakauden vuoksi ja siksi, että tästä vakavasta tilanteesta huolimatta sille myönnetään yhä budjettitukea; pyytää tilintarkastustuomioistuimen osoittamien riskien vuoksi komissiota toteuttamaan kiireellisesti toimia EU:n Hondurasin-edustuston henkilöstön vahvistamiseksi;

63.  panee merkille, että unionin kehitysavulla Hondurasissa tuetaan kansalaisjärjestöjä elintarviketurvan, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja että tällä hetkellä toteutettavina on noin 35 temaattista hanketta, joiden kokonaisbudjetti on yli yhdeksän miljoonaa euroa; panee myös merkille, että Hondurasin kansalaisyhteiskunnan kanssa tehdyn sitoumuksen mukaisesti unionin edustusto laati etenemissuunnitelman, joka hyväksyttiin vuonna 2014 ja joka sisältää Hondurasia varten määriteltyjä poliittista vuoropuhelua koskevia toimintoja ja tukitoimia; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kansalaisjärjestöt osallistuvat paitsi etenemissuunnitelmien laatimiseen johtavaan kuulemisprosessiin myös niiden täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

64.  on syvästi huolissaan kansalaisyhteiskunnan tilan jatkuvasta kaventumisesta kehitysmaissa; panee erittäin huolestuneena merkille, että pelkästään vuoden 2014 ensimmäisten kolmen kuukauden aikana Hondurasin kansalaisjärjestöjen rekisteröinnistä ja valvonnasta vastaava yksikkö kumosi yli 10 000 kansalaisjärjestön toimiluvan sillä perusteella, että ne eivät olleet toimittaneet kertomuksia taloudenpidostaan ja ohjelmistaan hallitukselle ja että joistakin viime vuosina tapahtuneista myönteisistä muutoksista huolimatta joissakin Hondurasissa äskettäin hyväksytyissä laeissa ja hallintotoimenpiteissä vaikeutetaan järjestöjen toimintaa ja rajoitetaan niiden toimintamahdollisuuksia, minkä vuoksi monien on pakko lopettaa toimintansa;

65.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unioni on jo kauan tukenut kansalaisyhteiskuntaa kehitysmaissa ja sitoutunut siihen; katsoo, että politiikkavuoropuhelun ja yhteistyöohjelmien kehittämisen yhteydessä komission on keskistyttävä laatimaan strategioita, joiden avulla luodaan oikeudellinen, hallinnollinen ja poliittinen ympäristö, joka on tarpeen, jotta kansalaisjärjestöt voivat hoitaa tehtävänsä ja toimia tehokkaasti, ja joiden avulla voidaan neuvoa näitä järjestöjä, antaa niille säännöllisesti tietoa varoista ja rahoitusmahdollisuuksista ja kannustaa niitä liittymään kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin ja verkostoihin;

66.  katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen olisi pitänyt sisällyttää kertomukseensa oma luku unionin yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa Hondurasissa, kun otetaan huomioon niiden keskeinen rooli yhteiskunnassa yleisesti ja erityisesti paikallisessa kehityksessä ja kun otetaan vielä huomioon, että unioni on näiden järjestöjen suurin avunantaja kehitysmaissa ja että se on ottanut johtavan aseman kansalaisyhteiskunnan edustajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemisessa käyttämällä ja panemalla täytäntöön erilaisia välineitä ja politiikkatoimia; toivoo, että tilintarkastustuomioistuin ottaa tämän huomioon tulevissa kertomuksissa;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 31/2016: ”Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa”

67.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

68.  pitää myönteisinä unionin kunnianhimoisia sitoumuksia leikata päästöjään vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja käyttää ainakin 20 prosenttia talousarviovaroista ilmastotoimiin talousarviokaudella 2014–2020; on tyytyväinen yleisesti tapahtuneeseen edistykseen, mutta pahoittelee kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa suuri riski, että 20 prosentin talousarviotavoitetta ei saavuteta;

69.  katsoo, että on erittäin tärkeää, että komissio osoittaa jatkuvasti riittävää johtajuutta ja sitoutumista ilmastomuutoskysymyksiin panemalla tehokkaasti täytäntöön Pariisin sopimuksen sekä lujittamalla kansainvälistä uskottavuuttaan ja välineitä, joilla muotoillaan unionin ilmastopolitiikan ja vihreän diplomatian ehdot tulevina vuosina;

70.  on tyytyväinen siihen, että sitoumusta toteutetaan jo nykyisissä uusien rahoitusvälineiden perustamiseen tähtäävissä toimintapolitiikoissa; katsoo, että tämän olisi edistettävä unionin eri politiikanalojen suurempaa johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan koordinoidun suunnitelman, jonka avulla pidetään huolta mahdollisimman suuresta yhtenäisyydestä ja jatkuvuudesta eri ohjelmien välillä;

71.  kehottaa komissiota kehittämään asetetun tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän konkreettisen yleisstrategian, joka sisältää alakohtaiset toimintasuunnitelmat, joissa täsmennetään yksityiskohtaiset toimenpiteet ja välineet, mittaus- ja raportointimenetelmät sekä tiettyjen politiikanalojen ilmastotoimiin sovellettavat tulosindikaattorit; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen yleisiä, yhdenmukaistettuja standardeja riittävien seuranta-, arviointi- ja tarkistusjärjestelmien täytäntöönpanoa varten erityisesti Rion tunnuslukujen soveltamista ja ilmastotoimiin liittyvien varojen maksattamista koskevaa raportointia silmällä pitäen;

72.  pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen unionin jäljitysjärjestelmässä havaitsemia puutteita, jotka lisäävät ilmastotoimiin liittyvien menojen yliarvioinnin riskiä huomattavasti; pyytää komissiota noudattamaan konservatiivisuusperiaatetta järjestelmällisesti yliarviointien välttämiseksi; kehottaa komissiota tarkistamaan arviot ja korjaamaan ilmastonmuutoskertoimet tapauksissa, joissa ilmenee yliarvioinnin riski;

73.  pyytää komissiota asettamaan etusijalle toimintasuunnitelman kehittämisen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietyillä valtavan potentiaalin aloilla, joita ovat muun muassa Horisontti 2020 -ohjelma sekä maa- ja kalatalous; pyytää komissiota myös koordinoimaan tiiviisti yhdessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kanssa toimia, jotka koskevat ympäristönsuojeluun liittyvien uusien teknologioiden ja innovaatioiden kehittämistä;

74.  tähdentää, että komission on erityisesti määritettävä ilmastoon liittyvät vertailuarvot valtavirtaistamalla eri ohjelmointivälineensä edistääkseen korkeaa johdonmukaisuuden tasoa ja mahdollisesti tehostettua jäsenvaltioiden keskeistä koordinointia, jotta voitaisiin saavuttaa yleistavoite, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta osoitetaan vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään yhteiskuntaan;

75.  pitää valitettavana, että erityistavoitteet puuttuvat huomattavan suuresta osasta unionin talousarviota; pyytää komissiota laatimaan yleissuunnitelman, jossa luetellaan, millä rahoitusvälineillä ja missä määrin kyseisten rahoitusvälineiden avulla voitaisiin edistää 20 prosentin talousarviotavoitteen saavuttamista; panee huolestuneena merkille, että suunnitelman puuttuminen on merkki siitä, että eri talousarvioalojen välinen yhteensopivuus on vähäistä;

76.  pitää huolestuttavana, että saatavilla on vähän tietoa siitä, minkä verran ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on käytetty varoja ja missä määrin unionin ilmastotoimilla edistetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, ja toteaa, että saatavilla olevat tiedot eivät kenties ole vertailukelpoisia jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota kehittämään edelleen raportointia siitä, missä määrin kaikissa toimintapolitiikoissa toteutetaan tavoitetta käyttää ilmastotoimiin 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2020, ja täsmentämään lisäksi, mitä on sidottu ja maksatettu, mikä liittyy ilmastonmuutoksen hillitsemisen tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen alaan, ja myös yksilöimään alat, joilla ilmastoon liittyviä tuotoksia on tarpeen parantaa;

77.  katsoo, että rahoitusohjelmien valtavirtaistamista on edelleen tarpeen hioa määrittelemällä selkeät ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tai ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät strategiat ja niihin liittyvät toimintasuunnitelmat sekä tarvittavien investointi- ja ilmastokannustimien määrällistämiseen sopivat välineet ja paremmat arviot jäljitysmenetelmistä, jotta unionin ohjelmissa ja jäsenvaltioiden toimissa saavutetusta edistyksestä saadaan oikeat ennusteet;

78.  pyytää komissiota kehittämään nopeasti vähähiiliseen talouteen siirtymiselle suotuisan ilmapiirin mukauttamalla investointiehtojaan sekä innovointiin ja uudenaikaistamiseen käytettäviä menokehyksiään ja välineitään kaikilla keskeisillä asiaankuuluvilla aloilla;

79.  pitää valitettavana, ettei ole olemassa välinettä, joka tarjoaisi monivuotisen kootun päivityksen koko unionin talousarvion tilanteesta; katsoo, että suunnitellut ilmastoalan rahoitusosuudet on arvioitava jälkikäteen ja laskettava uudelleen;

80.  pitää valitettavana, ettei komissio ole toteuttanut erityistä raportointikehystä ilmastonmuutokseen kielteisesti vaikuttavien unionin toimintapolitiikkojen haittavaikutusten havainnointiin ja mittaamiseen eikä sen mittaamiseen, kuinka suuri osa unionin talousarviosta käytetään tällä tavalla tavoitteiden vastaisesti; on huolissaan siitä, että ilman näitä tietoja komissio ei saa kokonaiskuvaa siitä, missä määrin unioni edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä; pyytää komissiota yksilöimään mahdolliset kielteisesti vaikuttavat toimet järjestelmällisesti ja ottamaan ne huomioon ilmastomuutoksen hillitsemiseen tähtääviä toimia koskevissa lopullisissa laskelmissa;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 32/2016 ”EU:n tuki Ukrainalle”

81.  panee merkille, että unionin taloudellinen ja asiantuntijatuki Ukrainan uudistamiseksi oli välttämätöntä; korostaa kuitenkin, että uudistusten toteuttaminen on reilusti jäljessä odotetusta;

82.  pitää valitettavana, että vanhat rakenteet, jotka eivät halua uudistua, nykyaikaistua ja demokratisoitua, pysyvät, kun taas uudistusta haluavat voimat joutuvat kohtaamaan jatkuvasti vakavia ongelmia;

83.  pitää myönteisenä unionin tukea Ukrainalle; katsoo kuitenkin, että tuki olisi sidottava konkreettisiin toimiin, joita Ukrainan hallitus toteuttaa kohentaakseen maan tilannetta esimerkiksi parantamalla omien varojen järjestelmää tehokkaalla ja avoimella verojärjestelmällä, jossa otetaan huomioon paitsi kansalaisten tulot myös oligarkkien varallisuuserät;

84.  kehottaa torjumaan tehokkaasti yhä laajalle levinnyttä korruptiota ja antamaan tehokasta tukea korruption torjuntaan omistautuneille organisaatiolle;

85.  kehottaa lujittamaan maan oikeuslaitosta riippumattomana välineenä, joka on sitoutunut oikeusvaltioperiaatteeseen;

86.  vaatii pankkialan tiukempaa valvontaa, jotta vältetään pääoman pakeneminen kolmansiin maihin ja sen myötä pankkien maksukyvyttömyys; panee merkille, että tässä suhteessa on tarpeen myöntää talousarviotukea ainoastaan sillä edellytyksellä, että taloudellinen tuki maksetaan läpinäkyvällä ja kattavalla tavalla;

87.  katsoo, että ennen taloudellisen tuen antamista olisi yleisesti tehtävä etukäteisarviointi tuen onnistumisen mahdollisuuksista;

88.  on vakuuttunut siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota pätevien hajautettujen hallintorakenteiden luomiseen ja kouluttamiseen;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 33/2016 ”Unionin pelastuspalvelumekanismi: avustustoiminnan koordinointi on ollut EU:n ulkopuolella sattuneissa katastrofeissa suurelta osin vaikuttavaa”

89.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja on tyytyväinen, että komissio on valmis ottamaan ne huomioon;

90.  pitää erittäin tärkeänä sitä, että luonnonkatastrofeihin ja ihmisten synnyttämiin katastrofeihin reagoidaan nopeasti ja johdonmukaisesti, jotta niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän vaikutuksia ihmisille, ympäristölle ja taloudelle;

91.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen yleisen tyytyväisyyden siihen, miten komissio on käsitellyt katastrofiapuun liittyvää prosessia;

92.  kehottaa komissiota vahvistamaan resurssejaan, mukaan lukien taloudellisia resursseja ja avun käyttöönottoon ja asiantuntijoiden valintaan liittyviä menettelyjä, jotta katastrofeista kärsivät maat saavat käyttöönsä välittömästi tarpeisiin perustuvaa unionin apua; pitää tärkeänä nimetä pelastuspalvelualan yhteyspisteitä EU: n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston verkoston kansallisiin ja alueellisiin toimistoihin ja unionin edustustoihin riskinalaisissa maissa;

93.  on tyytyväinen eurooppalaisten lääkintäapujoukkojen perustamiseen helmikuussa 2016, sillä se laajensi tuntuvasti unionin pelastuspalvelumekanismin vapaaehtoisjoukkoja ja antoi käyttöön terveydenhoitoalan ja kansanterveysalan ryhmien reservin, jotta voidaan hyödyntää Ebola-kriisistä saatuja kokemuksia; toteaa, että tätä mallia, jossa käytössä on terveydenhoitoalan ja muiden erityisalojen arviointi- ja tukiryhmien reservi, on jatkettava ja kehitettävä edelleen;

94.  esittää kaiken tarpeettoman byrokratian poistamista, sillä se estää sekä osallistujavaltioita että EU:n hätäavun koordinointikeskusta (ERCC) vastaamasta tilanteisiin nopeammin, erityisesti kriisin alussa;

95.  pyytää osallistujavaltioita lisäämään vapaaehtoisjoukkojen resursseja, jotta parannetaan valmiutta reagoida katastrofeihin;

96.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa tietoa ja tehdä yhteistyötä komission, muiden unionin elinten ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa, jotta hätätilanteisiin voitaisiin reagoida järjestelmällisesti; panee tyytyväisenä merkille YK: n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) ja Maailman ruokaohjelman (WFP) kanssa allekirjoitetut yhteistyösopimukset ja kehottaa painokkaasti komissiota allekirjoittamaan lisää yhteistyösopimuksia Maailman terveysjärjestön (WHO), Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden kanssa;

97.  muistuttaa, että laatua ja yhteentoimivuutta koskevia vaatimuksia määritellään ja laajennetaan terveydenhoitoalan moduuleja koskevien uusien WHO:n normien sekä muiden strategisten kumppaneiden asettamien toimintapuitteiden mukaisesti, jotta varmistetaan varhaisten toimien perinpohjaisempi koordinointi kansainvälisissä operaatioissa; katsoo, että avustusprosessit on optimoitava ja laajalti standardoitava, jotta varmistetaan, että valmiudet saadaan käyttöön ja voidaan mobilisoida heti hätätilanteen alusta lähtien, ja jotta vältetään rahoitukseen liittyvät virheet;

98.  vaatii hyödyntämään edelleen mahdollisia synergioita muiden asiaankuuluvien toimijoiden ja välineiden kanssa, etenkin humanitaarisen avun ja kehitysavun kanssa, ja välttämään jo toteutettujen toimien päällekkäisyyttä;

99.  kehottaa komissiota parantamaan ERCC: n viestintäjärjestelmän CECIS:n toimivuutta, jotta sidosryhmät saisivat tiedot helpommin, ja tarjoamaan paikan päällä toimiville EU:n pelastuspalveluryhmille mobiiliyhteyden;

100.  katsoo, että humanitaariseen apuun ja pelastuspalveluun olisi liitettävä muita toimia, joilla pyritään vahvistamaan ennaltaehkäisyn kulttuuria sekä kehittämään heikossa asemassa olevien tai katastrofista kärsivien yhteisöjen valmiuksia ja selviytymiskykyä;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 34/2016 ”Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta”

101.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen, jossa käydään läpi unionin tehokkuutta ruokahävikin torjunnassa; hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja kehottaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon;

102.  panee erittäin huolestuneena merkille, että arvioiden mukaan noin kolmasosa ihmisravinnoksi maailmassa tuotetuista elintarvikkeista menee hukkaan tai heitetään pois; pitää valitettavana, että unioni ei torju ruokahävikkiä tehokkaasti ja että tähän mennessä se on ryhtynyt vain epäyhtenäisiin ja hajanaisiin toimiin;

103.  korostaa, että unionilla on hyvät mahdollisuudet puuttua ruokahävikkiongelmaan mukauttamalla nykyisiä politiikkatoimia ilman, että siitä aiheutuu merkittäviä lisäkuluja, ja painottaa, että sen olisi pyrittävä siihen; pitää kuitenkin valitettavana, että lupaavista puheista huolimatta unionilta on puuttunut poliittista tahtoa muuttaa sitoumukset politiikkatoimiksi;

104.  pitää hyvin valitettavana, että komission pyrkimykset ruokahävikin torjumiseksi ovat ajan myötä selvästi vähentyneet; pitää valitettavana, että ruokahävikkiä koskevia kohdennettuja politiikkatoimia on vain vähän ja että joidenkin toimintalohkojen myönteiset vaikutukset ovat melko sattumanvaraista; odottaa tilaisuutta päästä arvioimaan kiertotalouspaketin tulokset ruokahävikin torjunnan alalla;

105.  pitää merkkinä komission epäjohdonmukaisesta lähestymistavasta sitä, että vaikka unionin katsotaan olevan edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjumisessa, se ei ole sitoutunut riittävästi torjumaan ruokahävikkiä, joka edistää suoraan negatiivisia ilmastovaikutuksia, ja sitä, että vaikka unioni sijoittaa vuosittain satoja miljoonia euroja kehitysapuun, nälän torjuntaan ja reilun kaupan noudattamiseen, se ei puutu tarpeeksi ruokahävikin torjumiseen, joka on yksi kyseisten ongelmien liikkeelle panevista voimista;

106.  kehottaa jälleen komissiota toimimaan välittömästi ruokahävikin vähentämiseksi; kehottaa komissiota noudattamaan sitoumuksiaan asiaankuuluvien ruokahävikin torjumista koskevien toimintapoliittisten asiakirjojen suhteen;

107.  kehottaa komissiota toteuttamaan tiivistä koordinointia unionin ja kansallisella tasolla, jotta voidaan yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat ruokahävikin syntymisen ehkäisemiseen, elintarvikelahjoituksiin, elintarviketurvallisuuteen ja hyviin hygieniakäytäntöihin; kehottaa komissiota perustamaan foorumin ruokahävikin torjumista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamiseen, jotta komission toimet olisivat yhdenmukaisempia jäsenvaltioiden toimien kanssa;

108.  pitää valitettavana, että komission toiminta teknisellä tasolla on rajoittunut sellaisten työ- ja asiantuntijaryhmien perustamiseen, joiden panosta ei kuitenkaan ole voitu hyödyntää; kehottaa komissiota parantamaan toimintaansa teknisellä tasolla ja saamaan aikaan konkreettisia tuloksia; kehottaa komissiota tiivistämään yhteistyötä luotettavaa asiantuntija- ja teknistä tukea tarjoavien Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) kanssa;

109.  pitää valitettavana, että komissio ei pidä tarpeellisena luoda ruokahävikkiä koskevaa yhteistä määritelmää eikä säätää erillisestä elintarvikejätehierarkiasta; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisen ruokahävikkiä koskevan määritelmän, yhteisen menetelmän ruokahävikin mittaamista ja valvomista varten sekä ruokahävikkiin sovellettavan jätehierarkian käyttöä koskevat suuntaviivat;

110.  kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jossa eritellään toimintalohkoja, joilla on mahdollista puuttua ruokahävikkiin keskittymällä ennaltaehkäisyyn ja lahjoittamiseen, ja määrittelemään mahdollisuudet, joita voitaisiin hyödyntää näiden toimien puitteissa; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelmat, joihin sisältyisi mitattavissa olevia tavoitteita ja tulosindikaattoreita, ja laatimaan vaikutustenarviointeja joillakin toimintalohkoilla;

111.  pitää valitettavana, että eri tasoilla on ollut monia esteitä, joiden takia elintarvikelahjoituksia ei hyödynnetä tarpeeksi, vaikka elintarvikelahjoitukset on toiseksi suositelluin vaihtoehto ruokahävikin ehkäisemiseen; kehottaa kiinnittämään huomiota jäsenvaltioiden viranomaisten kohtaamiin vaikeuksiin erityisesti pyrittäessä noudattamaan elintarvikelahjoitusten yhteydessä voimassa olevaa lainsäädäntöä; kehottaa komissiota luomaan foorumin hyvien käytäntöjen vaihtoa varten jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan helpottaa elintarvikelahjoitusten tekemistä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon paikallisten ja alueellisten viranomaisten panoksen asiaankuuluvien oikeudellisten säännösten tarkistamisessa;

112.  kehottaa komissiota viimeistelemään ja julkaisemaan elintarvikkeiden uudelleenjakoa ja lahjoittamista koskevat suuntaviivat, lahjoittajia koskevat verojärjestelyt mukaan lukien, jotka perustuisivat tällä hetkellä ruokahävikkiä aktiivisesti torjuvien jäsenvaltioiden yhteisiin parhaisiin käytäntöihin; kannustaa komissiota laatimaan suuntaviivat elintarvikelahjoituksia koskevien esteiden ylittämisestä ja verohelpotuksista elintarvikkeita lahjoittaville ketjuille ja yrityksille;

113.  pitää valitettavana, että käsitteet ”parasta ennen” ja ”käytettävä viimeistään” ovat yleisesti epäselviä toimijoille elintarvikeketjun kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota selventämään näitä käsitteitä ja tekemään niiden käyttämistä koskevat suuntaviivat sitoviksi, jotta vältytään väärinkäsityksiltä;

114.  kehottaa jäsenvaltioita valistamaan kansalaisia elintarvikehallinnasta ja ruokahävikistä;

115.  pitää valitettavana, että joidenkin unionin toimielinten yksittäisistä ja vaatimattomista aloitteista huolimatta unionin toimielimissä ei ole lainsäädäntökehystä eikä yleisiä suuntaviivoja, joiden avulla säädeltäisiin toimielinten ateriapalveluiden käyttämättä jääneen ruoan käsittelyä; kehottaa komissiota laatimaan ruokahävikkiä unionin toimielimissä koskevia yhteisiä säännöksiä, muun muassa ruokahävikin ehkäisemistä koskevat suuntaviivat ja elintarvikelahjoituksia koskevat säännöt, jotta ruokahävikkiä voidaan vähentää unionin toimielimissä;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 35/2016 ”Valtion tulonhankinnan parantaminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa budjettituen avulla”

116.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset; on tyytyväinen, että komissio haluaa panna ne täytäntöön; pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat melko epämääräisiä eivätkä ne ole kunnianhimoisia;

117.  tähdentää, että valtion tulonhankinta on tärkeää kehitysmaissa, koska se vähentää riippuvuutta kehitysavusta ja parantaa julkishallintoa ja sillä on keskeinen merkitys valtiorakenteiden kehittämisessä;

118.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei ole vielä käyttänyt budjettitukisopimuksia vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankinnan tukemiseen alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; panee kuitenkin merkille, että komission uusi lähestymistapa lisäsi mahdollisuuksia tukea tällaisella tukimuodolla vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankintaa;

119.  tähdentää, että verojärjestelmiä vahvistamalla edistetään tulojen ennakoitavuutta mutta myös lisätään hallitusten vastuuvelvollisuutta, kun veronmaksajien ja hallitusten välille luodaan suora yhteys; kannattaa sitä, että valtion tulonhankinnan parantaminen sisällytetään omana kohtanaan komission luetteloon keskeisistä kehityshaasteista, joihin budjettituella pyritään vastaamaan;

120.  pitää valitettavana, että komissio ei ottanut riittävästi huomioon valtion tulonhankintaa, kun se suunnitteli budjettitukitoimiaan; korostaa, että keskeisiä riskejä, jotka liittyvät verovapauksiin sekä verotulojen ja luonnonvaroihin perustuvien muiden kuin verotulojen keräämiseen ja siirtämiseen, ei arvioitu;

121.  muistuttaa pitävänsä tärkeänä tulonhankintaa kehitysmaissa ja korostaa samalla veronkiertoon, verovilppiin ja laittomiin rahavirtoihin liittyviä haasteita; kannustaa vahvistamaan kehitysmaille ja alueellisille verohallinnoille annettavaa taloudellista ja teknistä apua ja hyväksymään verosopimusneuvotteluja koskevia periaatteita;

122.  tähdentää, että tarkastuksessa ilmeni, että käytössä ei ollut tarkoituksenmukaisia seurantavälineitä, joilla olisi voitu arvioida, missä määrin budjettituella edistettiin valtion tulonhankinnan yleistä parantumista;

123.  pitää erittäin tärkeänä, että veropolitiikan alalla tuetaan myös jatkossa oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä kansallisia verojärjestelmiä ja luonnonvarojen alalla lisätään tukea valvontatoiminnalle ja -elimille sekä jatketaan sellaisten hallintouudistusten tukemista, joilla edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja läpinäkyvää hallinnointia; tähdentää, että vapaakauppajärjestelyt vähentävät alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maiden verotuloja ja saattavat olla näille maille haitallisia; vaatii komissiota varmistamaan, että vapaakauppasopimusten verotukselliset vaikutukset alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa otetaan huomioon riskinarvioinnissa, kun vapaakauppasopimuksista neuvotellaan;

124.  kehottaa komissiota noudattamaan ohjeitaan, kun se tekee makrotaloudellisia ja julkiseen varainhoitoon liittyviä arviointeja valtion tulonhankinnasta, jotta saataisiin parempi yleiskuva ongelmallisimmista kysymyksistä, kuten verokannustinten, siirtohinnoittelun ja verovilpin laajuudesta;

125.  tähdentää, että budjettitukitoimien suunnittelun parantamiseksi tavoitteiden saavuttamista uhkaavien riskien määrittämismenettelyn olisi oltava kattavampi ja siinä olisi käytettävä verohallinnon diagnoosin arviointivälinettä, jos sellainen on käytettävissä;

126.  painottaa, että valtion tulonhankintaan liittyviä erityisiä ehtoja on sovellettava useammin, koska niissä yhdistetään selkeästi toisiinsa budjettitukivarojen maksaminen ja kumppanimaiden edistyminen valtion tulonhankintaan liittyvissä uudistuksissa; kehottaa komissiota valitsemaan relevantit ehdot, joilla on suurin vaikutus valtion tulonhankintaan;

127.  toteaa, että komissio joutuu toimimaan vaikeassa poliittisessa ja institutionaalisessa tilanteessa; pitää tärkeänä strukturoitua politiikkavuoropuhelua, jossa keskustelukumppaneina on kansallisen hallituksen ja muiden avunantajien edustajia, jotta voidaan määritellä keskeiset intressit ja laatia räätälöity tukistrategia;

128.  kannustaa komissiota laajentamaan budjettituen valmiuksien kehittämistä koskevaa osiota, sillä se tarjoaa vakaan perustan pitkän aikavälin taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle ja pyrkii poistamaan julkisten tulojen tehokkaan keräämisen tiellä olevia suurimpia esteitä;

129.  korostaa, että jos halutaan vahvistaa budjettitukitoimien suora vaikutus valtion tulonhankintaan, on arvioitava yksityiskohtaisemmin niitä verojärjestelmien alueita, jotka mahdollistavat sen, että aikaan saatu edistys voidaan lukea tarjotun tuen yksittäisten osioiden ansioksi;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 36/2016 ”Arvio kauden 2007–2013 koheesioalan ohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien päättämisjärjestelyistä”

130.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

131.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio antoi jäsenvaltioille asianmukaista ja oikea-aikaista tukea kauden 2007–2013 ohjelmien päättämisen valmistelussa;

132.  suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen pyrkiä edelleen yhdenmukaistamaan rahastojen säännöksiä, myös niiden terminologiaa sekä varmuus- ja päättämisprosesseja, silloin kun se parantaa unionin varojen hallinnointia ja edistää ohjelmien yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja alueilla;

133.  panee merkille, että kuutta suurhanketta koskevat päätökset kaudelta 2007–2013 on vielä tekemättä;

134.  panee hämmästyneenä merkille, että komissio kieltäytyy antamasta erityisiä sitoutuksia vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevista lainsäädäntöehdotuksista, vaikka on selvää, että ne voidaan perustaa kahden kokonaisen rahoituskauden (2000–2006 ja 2007–2013) kokemuksiin; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että komission kieltäytyminen johtuu pikemminkin sen laillisia valtuuksia koskevasta huolesta kuin sisältöä koskevasta erimielisyydestä;

135.  tukee tilintarkastustuomioistuimen kehotusta lähentää edelleen toisiinsa koheesioalan ohjelmien ja maaseudun kehittämisen alaan kuuluvien investointitoimenpiteiden päättämistä koskevia säännöksiä;

136.  katsoo, että laskettu jäännösriskitaso pysyy kokemusten perusteella tuntemattomana tekijänä, ja sitä voidaan parhaassa tapauksessa käyttää osviittana;

137.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen pyynnön, että tukikelpoisuusjaksot eivät olisi enää päällekkäisiä seuraavalla vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella, ja tilintarkastustuomioistuimen huolen siitä, että pidennetyt tukikelpoisuusjaksot (eli n+2, n+3) ovat yksi syy rahoitusviipeisiin ja seuraavan ohjelmakauden myöhäiseen aloitukseen sekä ohjelmasuunnittelua ja rahoitusta koskevan tarkistetun lainsäädännön ja siihen liittyvien täytäntöönpanosääntöjen viimeistelyä koskeviin viivästyksiin, erityisesti kaudella 2014–2015; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa monivuotisten hankkeiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja sujuvuus;

138.  toteaa, että rahoituskauden lopullinen päättäminen tapahtuu vain kerran seitsemässä vuodessa; on siksi tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että komission olisi ilmoitettava budjettivallan käyttäjälle ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle päättämismenettelyjen lopputuloksesta erillisessä asiakirjassa; katsoo, että asiakirjassa olisi sekä vahvistettava menojen laillisuus ja asianmukaisuus että mitattava ohjelmien tulos ja vaikutus (suorituskykyyn perustuva lähestymistapa);

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2017 ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”

139.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

140.  painottaa luonnon monimuotoisuuden merkitystä ihmiskunnalle; toteaa, että lintudirektiivillä(13) ja luontotyyppidirektiivillä(14) käyttöön otettu Natura 2000 -verkosto on keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta koskevaa unionin strategiaa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että sen kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty;

141.  huomauttaa, että komission yleinen tehtävä on antaa ohjeita jäsenvaltioille; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ottaneet komission ohjeita riittävällä tavalla huomioon;

142.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot eivät hallinnoineet Natura 2000 -verkostoa asianmukaisesti eikä koordinointi jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä ollut riittävää;

143.  muistuttaa, että rajat ylittävän luonteensa vuoksi Natura 2000 -verkoston täytäntöönpano edellyttää tiivistä koordinointia jäsenvaltioiden välillä; kehottaa jäsenvaltioita luomaan vahvan kansallisen tason rakenteen, jolla edistetään rajat ylittävää yhteistyötä; kehottaa komissiota toimittamaan jäsenvaltioille paremmat ohjeet yhteistyöfoorumin perustamista varten;

144.  huomauttaa erittäin huolestuneena, että suojelutavoitteet eivät usein olleet riittävän täsmällisiä eivätkä määrällisiä ja että hoitosuunnitelmat eivät olleet tarkkaan määriteltyjä eikä niiden toteuttamiselle ollut määritetty välitavoitteita; muistuttaa, että tämä voi vähentää Natura 2000 -verkostosta saatavaa lisäarvoa; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan säännöt, jotka koskevat tehokasta lähestymistapaa suojelutavoitteiden ja hoitosuunnitelmien laatimiseen seuraavalla ohjelmakaudella; kehottaa komissiota myös seuraamaan, noudattavatko jäsenvaltiot ohjeita, ja antamaan niille tarvittaessa lisäneuvontaa;

145.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat suojelutoimenpiteet oikea-aikaisesti, jotta taataan niistä saatava lisäarvo ja voidaan myös päivittää hoitosuunnitelmia; kehottaa komissiota tarkistamaan huolellisesti, ovatko jotkin suojeluhankkeet mahdollisesti myöhästyneet;

146.  huomauttaa, että on otettava mukaan tärkeimmät sidosryhmät, kuten maankäyttäjät ja maanomistajat, jotta Natura 2000 -verkostosta voidaan tehdä tehokas; pitää valitettavana, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole tehokkaita viestintäkanavia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan koordinointia kansallisten viranomaisten ja eri sidosryhmien välillä;

147.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät onnistuneet asianmukaisesti arvioimaan Natura 2000 -alueisiin kielteisesti vaikuttavia hankkeita, korvaavia toimenpiteitä ei käytetty riittävästi ja jäsenvaltioiden lähestymistavat vaihtelevat huomattavasti; kehottaa komissiota toimittamaan jäsenvaltioille paremmin jäsenneltyjä ohjeita siitä, miten ja milloin toteuttaa korvaavia toimenpiteitä käytännössä, ja valvomaan kyseisten toimenpiteiden käyttöä;

148.  pitää valitettavana, että kauden 2014–2020 ohjelma-asiakirjat eivät vastanneet kaikilta osin rahoitustarpeita ja että komissio ei käsitellyt puutteita jäsennellysti; kehottaa komissiota valmistelemaan seuraavaa ohjelmakautta perusteellisemmin;

149.  pitää valitettavana, että Natura 2000 -verkoston seuranta- ja raportointijärjestelmät eivät olleet riittävät, jotta olisi saatu kattavaa tietoa verkoston vaikuttavuudesta; on huolissaan siitä, että ei kehitetty erityistä tulosindikaattorijärjestelmää, jonka avulla olisi arvioitu unionin rahastojen käyttöä Natura 2000 -verkoston toimintaan; katsoo, että tämä heikentää Natura 2000 -verkoston vaikuttavuutta; pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön sarjan kattavia indikaattoreita, jotka ovat pakollisia kaikissa ohjelmakauden 2014–2020 Life-ohjelmaan kuuluvissa hankkeissa; kehottaa komissiota käyttämään samaa lähestymistapaa myös muissa ohjelmissa seuraavalla ohjelmakaudella;

150.  panee huolestuneena merkille, että aluetasolla seurantasuunnitelmia ei usein ollut sisällytetty alueen hoitoa koskeviin asiakirjoihin eivätkä ne olleet yksityiskohtaisia tai ajallisesti rajattuja; on myös huolissaan siitä, että vakiomuotoisia tietolomakkeita ei päivitetty ja jäsenvaltioiden ”Luonnon tila Euroopan unionissa” -kertomusta varten toimittamat tiedot olivat puutteellisia, epätarkkoja ja vertailukelvottomia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota korjaamaan tämän ongelman suunnitellussa toimintasuunnitelmassa;

151.  pitää myönteisenä, että komissio perusti keskusrekisterin Natura 2000 -verkostoa koskevia valituksia ja tiedusteluja varten; huomauttaa, että useimpien tapausten käsittely päätettiin ilman, että olisi toteutettu jatkotoimenpiteitä; kehottaa komissiota seuraamaan tarkkaan kaikkia valituksia ja tiedusteluja;

152.  pitää myönteisenä, että on perustettu luonnonmaantieteellinen prosessi, joka on sidosryhmille tarkoitettu yhteistyö- ja verkostoitumismekanismi Natura 2000 -verkoston hallintaan; kehottaa kuitenkin komissiota ratkaisemaan kieliongelmat, jotka heikentävät sen saavutettavuutta;

153.  pitää erittäin valitettavana, että toteutusjärjestyksen sisältävässä toimintasuunnitelmassa ei annettu luotettavaa kuvaa Natura 2000 -verkoston kuluista ja että jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot olivat epätarkkoja ja rajallisia; panee huolestuneena merkille, että rahoitusarviot eivät olleet luotettavia ja vertailukelpoisia, mikä haittasi Natura 2000 -verkostoon kohdistettujen unionin varojen tarkkaa seuraamista; pitää valitettavana, että tämän seurauksena toteutusjärjestyksen sisältävistä toimintasuunnitelmista oli vain rajallista hyötyä sen varmistamisessa, että Natura 2000 -verkoston yhteydessä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen osoitettu unionin rahoitus on johdonmukaista; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille jäsennellympiä ohjeita raportoinnista, seurannasta ja toteutusjärjestyksen sisältävien toimintasuunnitelmien toteuttamisesta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niiden toimittamien tietojen täsmällisyyden;

154.  on sitä mieltä, että Natura 2000 -verkostoon osoitettujen määrärahojen on oltava yksilöitävissä ja niiden käytön on oltava seurattavissa, koska muuten investointien vaikutusta ei voida mitata; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia komission pääosastoja lisäämään vuotuisiin toimintakertomuksiinsa erillisen Natura 2000 -verkostoa koskevan luvun, kun hanketta rahoitetaan osittain Euroopan aluekehitysrahastosta / koheesiorahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta;

155.  pitää myönteisenä käytäntöjen yhdenmukaistamista käsittelevän asiantuntijaryhmän ja tilapäisten työryhmien perustamista ja kehottaa komissiota hyödyntämään ryhmien toiminnan tuloksia seuraavalla ohjelmakaudella;

156.  kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuonna 2017 hyväksyttävien luontodirektiivien täytäntöönpanon parantamista koskevasta toimintasuunnitelmasta(15);

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2017 ”Koheesioalan kauden 2014–2020 kumppanuussopimuksia ja ohjelmia koskevat komission neuvottelut: varat kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin, mutta tuloksellisuuden mittausjärjestelyt ovat entistä monimutkaisempia”

157.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esittämiin havaintoihin, johtopäätöksiin ja suosituksiin; pitää tilintarkastustuomioistuimen analyysiä ERI-rahastojen täytäntöönpanosta ohjelmakaudella 2014–2020 hyödyllisenä ja oikea-aikaisena, koska se auttaa lainsäätäjiä ja komissiota tekemään asianmukaiset johtopäätökset vuoden 2020 jälkeistä kautta varten;

158.  panee merkille komission vastaukset ja sen, että komissio hyväksyi kaikilta osin viisi tilintarkastustuomioistuimen suositusta ja osittain kaksi suositusta; pitää myönteisenä, että komissio on valmis panemaan suositukset täytäntöön, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan suositukset täytäntöön kaikilta osin ja ajoissa;

159.  on eri mieltä tilintarkastustuomioistuimen ja komission kanssa siitä, että parlamentin vahvistuneet valtuudet sinällään olivat yksi syy siihen, että kautta 2014–2020 koskevien asetusten hyväksyminen viivästyi aiheettomasti;

160.  pitää valitettavana, että vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan komission ehdotuksen esitteleminen on viivästynyt, mikä viittaa siihen, että monivuotista rahoituskehystä ja rahoitussuunnitelmia ja -välineitä koskevasta lainsäädännöstä käytävät neuvottelut ja lainsäädännön hyväksyminen viivästyvät huomattavasti, mikä puolestaan vaarantaa kehyksen, suunnitelmien ja välineiden oikea-aikaisen täytäntöönpanon vuoden 2020 jälkeisenä aikana;

161.  korostaa, että ehdotuksessa vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskeviksi uusiksi asetuksiksi on esitettävä yhdet yhteiset säännöt tai varmistettava joka tapauksessa käytännössä koheesiopolitiikan yksinkertaistaminen, varojen parempi käytettävyys ja tavoitteiden menestyksekäs täytäntöönpano;

162.  korostaa, että on vältettävä toistuva toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästyminen sekä tilintarkastustuomioistuimen yksilöimät ongelmat, joita olivat muun muassa monimutkaiset, vaativat ja pitkät neuvottelut ERI-rahastoasetuksista kaudelle 2014–2020, sekundäärilainsäädännön ja suuntaviivojen hyväksymisen viivästyminen sekä toimenpideohjelmien hyväksyntään tarvitut useat kierrokset komissiossa; pitää valitettavana, että nämä puutteet jarruttavat koheesiopolitiikan hallintojärjestelmän yksinkertaistamistavoitetta;

163.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tekee erityiskertomuksessa nro 2/2017 johtopäätöksen, jonka mukaan kumppanuussopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi, jolla voidaan ohjata ERI-rahastojen varoja temaattisiin tavoitteisiin ja investointiprioriteetteihin sekä tukea keskittymistä kasvua ja työllisyyttä koskeviin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; korostaa kuitenkin, että tavoitteiden menestyksekäs saavuttaminen edellyttää, että koheesiopolitiikkaan osoitetaan riittävästi määrärahoja vuoden 2020 jälkeen;

164.  panee merkille, että aiemmista kausista poiketen toimenpideohjelmaluonnoksia koskeville komission huomautuksille oli saatava komission jäsenten kollegion hyväksyntä, kun taas edellisellä ohjelmakaudella ainoastaan lopullisille toimenpideohjelmille oli saatava kollegion hyväksyntä; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen tällaisen menettelyn lisäarvoa, kun se laatii ehdotusta vuoden 2020 jälkeiselle ohjelmakaudelle;

165.  kehottaa komissiota analysoimaan mainitut ongelmat huolellisesti ja toteuttamaan toimia välttääkseen ne vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, mukaan luettuna kaikki tarpeelliset parannukset sekä nopea ja laadukas ohjelmointi;

166.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kuulemisia toimenpideohjelmien laatimisessa, mikä nopeuttaisi niiden hyväksyntää;

167.  korostaa, että on tarpeen käyttää täsmällistä ja yhdenmukaista terminologiaa, joka mahdollistaa koheesiopolitiikan saavutusten mittaamisen asianmukaisesti; pitää valitettavana, että komissio ei ole uudessa varainhoitoasetusehdotuksessaan esittänyt selkeitä yhteisiä määritelmiä tulokselle ja tuotokselle; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti ja huomattavasti ennen vuoden 2020 jälkeisen kauden alkamista selkeän yhteisen määritelmän tietyille termeille, kuten tuotos, tulos ja vaikutus;

168.  palauttaa mieliin, että asianmukaiset hallinnolliset valmiudet etenkin kansallisella ja alueellisella tasolla ovat olennaisia toimenpideohjelmien sujuvalle hallinnolle ja täytäntöönpanolle sekä tavoitteiden ja saavutettujen tulosten seurannalle ja niistä raportoimiselle asiaankuuluvien indikaattorien avulla; vaatii tässä yhteydessä, että komissio ja jäsenvaltiot käyttävät saatavilla olevaa teknistä apua parantaakseen hallinnollisia valmiuksia eri tasoilla;

169.  kehottaa komissiota lisäämään ja helpottamaan parhaiden käytäntöjen jakamista kaikilla tasoilla;

170.  pitää huolestuttavana, että jäsenvaltiot soveltavat tuotosten ja tulosten mittaamiseen useita lisäindikaattoreita perussäädösten mukaisten indikaattoreiden lisäksi; pelkää ylisääntelyvaikutusta, joka saattaisi tehdä rakennerahastojen käytöstä entistä monimutkaisempaa ja tehottomampaa; kehottaa komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille tällaisesta lähestymistavasta pidättymistä;

171.  korostaa, että on tarpeen mitata ohjelmien keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia, koska ainoastaan vaikutuksen mittaaminen tarjoaa päätöksentekijöille mahdollisuuden varmistaa, onko poliittiset tavoitteet saavutettu; kehottaa komissiota mittaamaan vaikutusta selkeästi vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2017 ”EU: n tuki Tunisialle”

172.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, jossa arvioidaan unionin Tunisialle antaman tuen tehokkuutta ja vaikuttavuutta; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

173.  panee merkille, että unionin rahoitus oli käytetty yleisesti ottaen asianmukaisesti, sillä varoilla edistettiin merkittävästi Tunisian siirtymistä demokratiaan ja maan taloudellista vakautta vallankumouksen jälkeen;

174.  toteaa, että unionin toimia koordinoitiin hyvin tärkeimpien avunantajien kanssa sekä unionin toimielimissä ja yksiköissä; kehottaa komissiota varmistamaan, että ohjelmat suunnitellaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tuen kohdentamisen ja koordinoinnin parantamiseksi;

175.  toteaa, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) joutuivat työskentelemään epävakaassa poliittisessa, yhteiskunnallisessa ja turvallisuustilanteessa, mikä vaikeutti suuresti kokonaisvaltaisen avun toimittamista;

176.  kannustaa komissiota hienosäätämään edelleen alakohtaiseen budjettitukeen sovellettavaa toimintatapaa esittämällä maan painopisteet ja laatimalla ehdot ja edistämään näin paremmin jäsenneltyä ja kohdennettua unionin toimintatapaa ja vahvistamaan Tunisian kansallisen strategian yleistä uskottavuutta;

177.  panee merkille, että unionin rahoitus edisti demokratiaan siirtymistä ja talouden vakautta Tunisiassa merkittävällä tavalla; kehottaa komissiota ja EUH:ta kuitenkin keskittämään toimensa vähäisempään määrään hyvin määriteltyjä osa-alueita, jotta unionin tuella olisi mahdollisimman suuri vaikutus;

178.  kehottaa komissiota noudattamaan budjettitukiohjelmien parhaita käytäntöjä ja soveltamaan asiaankuuluvia maksatusehtoja, jotka kannustavat Tunisian viranomaisia toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia; panee huolestuneena merkille, että ”enemmällä enemmän” -määrärahoja kohdennettiin hyvin varovaisesti eikä tässä yhteydessä yleensä vaadittua lisävaatimusten täyttämistä eikä saavutettua edistystä mitattu ennakolta kunnolla;

179.  tähdentää, että julkisen varainhoidon kattava arviointi on tärkeää, mielellään hyödyntäen PEFA-arviointia(16), jotta unionin tukien mahdolliset puutteet voitaisiin osoittaa ja jotta niihin voitaisiin puuttua;

180.  kehottaa komissiota parantamaan ohjelmien ja hankkeiden suunnittelua vahvistamalla täsmälliset perustasot ja indikaattorit, joiden avulla tavoitteiden saavuttamista on mahdollista arvioida asianmukaisesti;

181.  korostaa, että on keskityttävä pikemmin pitkän aikavälin kestävään talouskehitykseen kuin toimiin, jotka elvyttävät työmarkkinoita vain väliaikaisesti;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2017 ”EU:n talousarvion suojaaminen sääntöjenvastaiselta varainkäytöltä: komissio lisäsi ennalta ehkäisevien toimenpiteiden ja rahoitusoikaisujen käyttöä koheesioalalla kaudella 2007–2013”

182.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esittämiin havaintoihin, johtopäätöksiin ja suosituksiin;

183.  toteaa, että on tärkeää panna täytäntöön koheesiopolitiikan tavoitteet ja erityisesti supistaa alueiden välisiä kehityseroja, uudistaa taantuvia teollisuusalueita, edistää rajat ylittävää, monikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä ja myötävaikuttaa näin unionin strategisten tavoitteiden saavuttamiseen; pitää siksi perusteltuna koheesiopolitiikan suurta osuutta unionin talousarviosta; korostaa näin ollen sen moitteettoman varainhoidon, sääntöjenvastaisuuksien ennaltaehkäisyn ja torjunnan sekä rahoitusoikaisujen tekemisen tärkeyttä;

184.  panee merkille, että komissio on hyväksynyt kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset, ja kehottaa sitä panemaan ne kaikilta osin ja oikea-aikaisesti täytäntöön;

185.  toteaa, että yleisesti ottaen komissio oli hyödyntänyt ohjelmakaudella 2007–2013 käytettävissään olevia toimenpiteitä vaikuttavasti unionin talousarvion suojaamiseksi sääntöjenvastaisilta menoilta;

186.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio aloitti korjaavien toimenpiteiden ja rahoitusoikaisujen käytön ohjelmakaudella 2007–2013 huomattavasti aikaisemmin kuin kaudella 2000–2006 ja että myös niiden vaikutus laajeni; tähdentää kuitenkin, että tällaisten korjaavien toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa unionin taloudellisten etujen suojaaminen, mutta samalla on tärkeää panna kyseiset toimenpideohjelmat oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti täytäntöön;

187.  kehottaa komissiota pysymään valppaana tutkiessaan jäsenvaltioiden toimittamia päättämistä koskevia ilmoituksia ohjelmakaudelta 2007–2013 ja vastaisuudessa;

188.  kehottaa komissiota esittämään analyyttisen ja konsolidoidun raportin kaikista ohjelmakauden 2007–2013 aikana toteutetuista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja rahoitusoikaisuista aikaisempien kausien raportointiin perustuen;

189.  korostaa, että maksun määräajan kulumisen keskeyttämiset ja maksujen keskeyttämiset ovat jäsenvaltioille merkittävä rahoituksellinen riski ja voivat myös aiheuttaa komissiolle vaikeuksia määrärahojen hallinnoinnissa; kehottaa komissiota varmistamaan tasapuolisin toimin talousarvion suojaamisen ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen;

190.  korostaa, että jos jäsenvaltiot itse havaitsevat sääntöjenvastaisuuksia ja ryhtyvät ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuluu vähemmän aikaa ongelmien määrittelyyn ja jää enemmän aikaa niiden ratkaisuun; katsoo, että tämä tarkoittaa myös sitä, että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti ja sääntöjenvastaisten menojen taso voidaan siten pitää olennaisuusrajan alapuolella; kehottaa siksi jäsenvaltioita toimimaan ennakoivammin ja vastuullisemmin ja havaitsemaan ja korjaamaan sääntöjenvastaisuudet omien valvontatoimiensa ja tarkastustensa perusteella sekä parantamaan kansallisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä, jotta tulevaisuudessa ei tarvitsisi toteuttaa nettomääräisiä rahoitusoikaisuja eikä varoja menetettäisi;

191.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan komissiolle laajuudeltaan ja laadultaan riittävät tiedot, kun komission tarkastuksissa pannaan alulle rahoitusoikaisuja, jotta voidaan varmistaa nopeat menettelyt;

192.  pitää tässä mielessä tärkeänä sääntelyvarmuutta ja komission asianmukaista ohjeistusta ja teknistä tukea jäsenvaltioiden viranomaisille ja myös sitä, että se muotoilee vaatimuksensa riittävän tarkasti; kehottaa lisäksi komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa parantaakseen ensimmäisen ja toisen tason valvonnan vaikuttavuutta;

193.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeistusta rahoitusoikaisujen täytäntöönpanoa koskevasta yhdenmukaistetusta raportoinnista, joka helpottaa jäsenvaltioiden toteuttamien rahoitusoikaisujen valvontaa ja arviointia;

194.  tukee tilintarkastustuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan vuoden 2020 jälkeisen ohjelmakauden rahoitusoikaisujen säädöskehystä olisi vahvistettava, mutta ensisijaisesti huomio on pidettävä sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ennaltaehkäisyssä;

195.  kehottaa komissiota perustamaan mahdollisimman kiireellisesti yhteisen seurantajärjestelmän, joka mahdollistaa tietokantojen tietojen käyttämisen vertailevassa analyysissa ja kattaa sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet että rahoitusoikaisut ohjelmakaudella 2014–2020, ja antamaan parlamentille, neuvostolle ja kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisille tietoa hyvissä ajoin;

196.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta keskittymään tulevassa tarkastustoiminnassaan enemmän systemaattisiin heikkouksiin ja antamaan suosituksia sekä komissiolle että jäsenvaltioille koko varainhoito- ja valvontajärjestelmän toiminnan parantamisesta;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”

197.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyy joitakin tilintarkastustuomioistuimen suosituksista ja aikoo ottaa ne huomioon;

198.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on laskenut unionissa viime vuosina; pitää kuitenkin valitettavana, että vuoden 2016 puolivälissä se koski edelleen 18,8:aa prosenttia nuorista; kannustaa painokkaasti jäsenvaltioita hyödyntämään saatavilla olevaa unionin tukea tämän pitkään jatkuneen tilanteen korjaamiseksi;

199.  pitää hyvin huolestuttavana, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalla väestönosalla ei ole yhteyttä koulutusmaailmaan ja työmarkkinoihin; toteaa, että tätä väestönosaa on vaikeinta tavoittaa nykyisillä toimenpideohjelmilla, joilla pannaan täytäntöön nuorisotyöttömyyttä koskevia rahoitusjärjestelyjä; katsoo, että kaudella 2017–2020 olisi keskityttävä tähän väestöryhmään, jotta varmistetaan nuorisotakuun pääasiallisten tavoitteiden saavuttaminen;

200.  korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan väestönosan integroiminen edellyttää huomattavasti enemmän unionin rahoitusta ja että jäsenvaltioiden olisi lisäksi otettava käyttöön muita resursseja kansallisista talousarvioistaan;

201.  korostaa, että nuorisotakuulla on myötävaikutettu nuorisotyöttömyyden torjumiseen vuodesta 2012 alkaen mutta että nuorisotyöttömyys on edelleen kestämättömällä tasolla, ja kehottaa sen vuoksi jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta vuoteen 2020 asti;

202.  pitää valitettavana, ettei yksikään tarkastetuista jäsenvaltioista kyennyt tarjoamaan kaikille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville mahdollisuutta hyväksyä tarjousta neljän kuukauden kuluessa nuorisotakuujärjestelmään liittymisestä;

203.  on erityisen tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen suositukseen, jonka mukaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota tarjousten laadun parantamiseen;

204.  panee merkille, että komissio tuli lokakuussa 2016 julkaistussa tiedonannossaan(17) johtopäätökseen, jonka mukaan aloitteen vaikuttavuutta on lisättävä;

205.  toteaa, että osaamisvajeen vuoksi työmarkkinoiden tarpeiden täyttäminen on jatkuvasti haasteellista; pyytää komissiota edistämään neuvoston työllisyyskomitean kautta parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä tämän ongelman painoarvon nostamiseksi työllisyysohjelmassa;

206.  pitää myönteisenä komission jäsenvaltioiden kanssa tekemää yhteistyötä hyvien seuranta- ja raportointikäytäntöjen yksilöimiseksi ja levittämiseksi jäsenvaltioissa käytössä olevien järjestelmien perusteella; muistuttaa komissiota, että tietojen vertailtavuus on edelleen olennaisen tärkeä tekijä tässä yhteydessä;

207.  toteaa, että tarvittaisiin huomattavasti enemmän resursseja, jotta laadukkaiden ja pysyvien työpaikkojen tarjoamista kaikille alle 24-vuotiaille nuorille koskeva tavoite voitaisiin saavuttaa määritellyillä alueilla;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2017 ”EU-tason ratkaisu pakolaiskriisiin: hotspot-lähestymistapa”

208.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

209.  panee merkille komission vastauksen ja sen sitoumuksen tukea Italian ja Kreikan viranomaisia; on tyytyväinen, että komissio hyväksyy kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset kehittää edelleen hotspot-lähestymistavan tiettyjä näkökohtia;

210.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei kyennyt erityiskertomuksessaan käsittelemään tilannetta laajemmin, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden siirtämistä toiseen jäsenvaltioon; korostaa, että jatkomenettelyjen pullonkauloista aiheutui jatkuvia haasteita hotspot-alueiden asianmukaiselle toiminnalle;

211.  toteaa, että Euroopan muuttoliikeagendan täytäntöönpano on tärkeää; painottaa, että on tarpeen jatkaa lyhyen aikavälin samoin kuin pitkän aikavälin toimien kehittämistä, jotta rajoja voidaan valvoa paremmin ja puuttua laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin;

212.  kehottaa komissiota, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa (EASO), Europolia, Frontexia (sen uudet Euroopan raja- ja merivartioviraston tehtävät huomioon ottaen), kansallisia viranomaisia ja muita kansainvälisiä organisaatioita jatkamaan ja lisäämään tukeaan hotspot-alueille; toteaa, että hotspot-järjestelyn menestyksekäs kehittäminen voidaan pitkällä aikavälillä varmistaa ainoastaan tehostamalla komission, virastojen ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;

213.  painottaa tältä osin, että erityisesti Italiassa maahantulijoiden jatkuva saapuminen asettaa edelleen valtavia haasteita, joita varten unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki on olennaisen tärkeää;

214.  painottaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) ja sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) tärkeyttä; vaatii, että hätäapua koskevia varainhoitosääntöjä olisi voitava soveltaa AMIF:iin ja ISF:ään; korostaa, että hotspot-alueiden tehokkuutta tukemalla etulinjassa olevien jäsenvaltioiden tukemisessa voidaan lisätä ainoastaan lisäämällä taloudellisia voimavaroja, jotta voidaan parantaa ja perustaa vastaanotto- ja majoitusinfrastruktuureja, jotka ovat olennaisen tärkeitä, kun maahantulijoita saapuu erittäin paljon;

215.  pitää tervetulleena alaikäisten tilannetta hotspot-alueilla koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tuloksia ja painottaa, että alaikäisten vastaanottoa varten on kehitettävä yhteinen lähestymistapa, jossa otetaan aina huomioon alaikäisen edut; kehottaa käyttämään taloudellisia voimavaroja tehokkaammin alaikäisten vastaanottoon ja sellaisen henkilöstön kouluttamiseen, jonka on määrä työskennellä tiiviisti heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden parissa; muistuttaa, että erityiskertomuksen julkaisemisen jälkeen komissio julkaisi tiedonannon, jossa keskityttiin yksinomaan alaikäisiin maahantulijoihin(18); korostaa kyseisen tiedonannon merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan asiakirjassa esitetyt suositukset kaikilta osin täytäntöön;

216.  kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa lisäämään toimiaan hotspot-alueiden tukemiseksi tehostamalla siirtomenettelyjä ja, jos maahanpääsylle ei ole perusteita, palautusmenettelyjä;

217.  on huolissaan jatkuvista lapsikauppaa koskevista ilmoituksista; vaatii lisätoimia lasten, erityisesti ilman huoltajaa tulevien alaikäisten, suojelemiseksi heidän saapumisestaan alkaen; pitää mahdottomana hyväksyä, että ihmiskauppiaat muodostaisivat edelleen suoran uhan lapsille;

218.  pyytää Europolia jatkamaan toimiaan laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja niihin liittyvien rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja tukemaan kansallisia viranomaisia mahdollisissa hotspot-alueiden hallintaan liittyvissä rikostutkinnoissa;

219.  suhtautuu myönteisesti Italian ja Kreikan kansallisten viranomaisten pyrkimyksiin rekisteröidä mahdollisimman suuri määrä maiden rannikolle saapuvista maahantulijoista: Kreikassa rekisteröintiaste oli 78 prosenttia vuonna 2016, kun taas vuonna 2015 vastaava luku oli 8 prosenttia, ja Italiassa vuoden 2015 rekisteröintiaste 60 prosenttia ja vastaava luku oli keskimäärin 97 prosenttiin vuonna 2016; korostaa, että tehokas vastaanottojärjestelmä voidaan toteuttaa ainoastaan, jos saatavilla on tarkka kuva tilanteesta paikan päällä;

220.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan turvapaikkahakemusten käsittelyn laadun hotspot-alueilla; toteaa, että hakemukset täytyy käsitellä vaikeissa olosuhteissa, mutta korostaa, että on vältettävä nopeutettuja menettelyjä, joissa syntyy virheitä; painottaa edelleen, että etulinjassa olevien jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa ainoastaan kaikkien maahantulijoiden rekisteröinnistä ja heidän sormenjälkiensä ottamisesta, mutta solidaarisuuden nimissä kaikkien jäsenvaltioiden olisi oltava yhdessä vastuussa jatkomenettelyistä; kehottaa antamaan turvapaikanhakijoille riittävästi tietoa siirtomenettelystä, heidän oikeuksistaan ja mahdollisista kohdemaista;

221.  pyytää neuvostoa varmistamaan, että jatkuva asiantuntijoiden puute korjataan viipymättä EASO:n ja jäsenvaltioiden tuella; on vakuuttunut siitä, että erityisesti Italian tapauksessa lisätuki on tarpeen myös tulevaisuudessa; pyytää komissiota ja neuvostoa sopimaan suunnitelmasta, jotta tällaiset lisävalmiudet olisivat valmiiksi saatavilla Italian ja Kreikan pyynnöstä;

222.  korostaa, että hotspot-alueet on tarkoitettu saapuvien maahantulijoiden rekisteröintiin, ja näin ollen niitä ei pitäisi ylikuormittaa eikä niistä pitäisi tehdä säilöönottokeskuksia; pyytää jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään ottaa käyttöön kaikki tarvittavat toimet Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattamiseksi kaikilta osin;

223.  on huolissaan siitä, että hotspot-alueiden perustamisessa ja toiminnassa on tällä hetkellä mukana monia eri sidosryhmiä, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan ehdotuksia, joilla rakenteesta voidaan tehdä avoimempi ja vastuullisempi;

224.  suosittaa, että tilintarkastustuomioistuin harkitsee sellaisen hotspot-alueiden toimintaa koskevan lisäkertomuksen antamista viipymättä, jota on laajennettu sisällyttämällä siihen myös analyysi turvapaikka-, siirto- ja palautusmenettelyistä;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2017 ”Todentamisviranomaisten uusi rooli yhteisen maatalouspolitiikan menojen yhteydessä: siirryttäessä yhtenäiseen tarkastusmalliin on tapahtunut myönteistä kehitystä mutta jäljellä on huomattavia puutteita”

225.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset; panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyy useimmat suosituksista ja aikoo ottaa ne huomioon tai on jo alkanut panna niitä täytäntöön;

226.  panee merkille myönteisen edistymisen YMP:n menojen tarkastusmallissa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhtenäisen tarkastuksen järjestelmä toimi vielä niin hyvin, että sen koko potentiaalia voitaisiin hyödyntää;

227.  muistuttaa komissiota, että se on viime kädessä vastuussa YMP:n menojen tehokkaasta käytöstä; kannustaa komissiota lisäksi varmistamaan, että valvontamenetelmiä sovelletaan riittävän samanlaisella tavalla koko unionissa ja että kaikki todentamisviranomaiset noudattavat työssään samoja kriteereitä;

228.  panee merkille, että todentamisviranomaiset ovat toimineet oman maansa maksajavirastojen riippumattomina tarkastajina vuodesta 1996 lähtien; pitää tältä osin myönteisenä, että todentamisviranomaisilta edellytettiin vuonna 2015 ensimmäistä kertaa asianomaisten menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamista; pitää tätä hyvin myönteisenä kehityksenä, sillä se voisi auttaa jäsenvaltioita lujittamaan valvontaansa ja vähentämään tarkastusten kustannuksia ja antaa komissiolle mahdollisuuden saada riippumattoman lisävarmuuden YMP:n menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

229.  pitää kuitenkin valitettavana, että komissio voi hyödyntää todentamisviranomaisten työtä vain vähäisessä määrin, sillä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan nykyisissä puitteissa on suunnitteluun liittyviä huomattavia puutteita, joiden vuoksi todentamisviranomaisten lausunnot eivät ole täysin tarkastusstandardien ja -sääntöjen mukaisia joillakin keskeisillä aloilla;

230.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan sekä menetelmässä että täytäntöönpanossa oli puutteita ja muun muassa tarkastusstrategiat ovat usein epäasianmukaisia, otokset ovat puutteellisia ja todentamisviranomaisten tarkastajien osaaminen ja oikeudellinen asiantuntemus on usein riittämätöntä; toteaa kuitenkin, että vuosi 2015 saattoi olla jäsenvaltioille haastava, sillä asiaa koskevia unionin sääntöjä ja ohjeita oltiin silloin juuri ottamassa käyttöön ja todentamisviranomaisille ei mahdollisesti annettu riittävästi tietoa ja koulutusta niiden käytännön täytäntöönpanosta tai annettu riittävästi opastusta vaadittavasta otosten määrästä;

231.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia, jotta voidaan puuttua tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esiin tuotuihin puutteisiin ja saada aikaan YMP:n menoja koskeva aidosti tehokas yhtenäinen tarkastusmalli; kannustaa komissiota seuraamaan sekä tukemaan aktiivisesti todentamisviranomaisia, kun ne pyrkivät parantamaan menojen laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevia toimintojaan ja menetelmiään;

232.  tuo erityisesti esiin tarpeen kehittää luotettavampia työmenetelmiä ohjeissa, jotka liittyvät riskiin siitä, että sisäisestä valvonnasta saatu varmuus vaikuttaa todellista suuremmalta, ja hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen huomautukset otosten epäasianmukaisesta edustavuudesta ja sallituista tarkastustyypeistä, tarpeettomasta kahden eri virhetason laskennasta ja siitä, miten virhetasoja käytetään, sekä epäluotettavista lausunnoista, jotka perustuvat liian pieneksi ilmoitettuun virhetasoon;

233.  panee myös merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan siitä huolimatta, että jäsenvaltioiden valvontatilastot ovat usein epäluotettavia, komission varmuusmalli perustuu edelleen näihin tietoihin ja että vuonna 2015 todentamisviranomaisten lausunto oli vain yksi huomioon otettava tekijä;

234.  pitää valitettavana, että tästä epäluotettavuudesta aiheutuvat seuraukset ovat selvästi nähtävissä; toteaa, että esimerkiksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto antoi suorien tukien osalta lisää määrärahoja 12 maksajavirastolle niistä 69 maksajavirastosta, joiden virhetaso oli yli kaksi prosenttia, vaikka vain yksi maksajavirasto oli alun perin liittänyt lausumaansa varaumia, ja vuonna 2015 maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto myös esitti varaumia kymmenen maksajaviraston osalta; toteaa, että maaseutualueiden osalta maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto antoi lisää määrärahoja 36 maksajavirastolle 72 maksajavirastosta ja 14 tapauksessa mukautettu virhetaso oli yli viisi prosenttia ja että vuonna 2015 maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto myös esitti varaumia 18 jäsenvaltion 24 maksajaviraston osalta;

235.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tähän epäluotettavuuteen ja laatimaan toimia, jotta sen varmuusmallille saataisiin luotettava perusta; katsoo, että komission olisi tässä yhteydessä aktiivisesti opastettava todentamisviranomaisia antamaan asianmukaisia lausuntoja sekä hyödynnettävä tuloksena saatuja tietoja;

236.  kehottaa komissiota myös vaatimaan todentamisviranomaisia ottamaan käyttöön niiden otosten edustavuuden takaavat varotoimenpiteet, antamaan todentamisviranomaisten tehdä riittävästi tarkastuksia paikalla, vaatimaan todentamisviranomaisia laskemaan vain yksi laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskeva virhetaso sekä varmistamaan, että maksajavirastojen valvontatilastoissaan ilmoittama virhetaso sisällytetään asianmukaisesti todentamisviranomaisten virhetasoon;

237.  suosittelee erityisesti, että komissio kiinnittää lausunnoissa YMP:n menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta erityisesti huomiota laatuun ja laajuuteen, joiden ansiosta komissio voi varmistaa maksajavirastojen valvontatietojen luotettavuuden tai arvioida tarvittaessa maksajavirastojen virhetasojen tarvittavan mukautuksen todentamisviranomaisten antamien lausuntojen perusteella;

238.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen suosituksen 7 osalta komission on varmistettava, että maksajavirastojen virhetaso ei kumuloidu epäasianmukaisesti todentamisviranomaisten kokonaisvirhetasoon; katsoo, että tältä osin ohjeiden olisi oltava mahdollisimman selkeät, jotta vältetään väärinkäsitykset rahoitusoikaisuissa;

239.  toteaa myös, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan tarkastusten suorittaminen uudelleen vaarantui Italiassa, koska ei noudatettu varotoimea, jonka mukaan maksajavirastoille ei ilmoiteta etukäteen tapahtumista, jotka tarkastettaisiin uudelleen, sillä todentamisviranomainen oli ilmoittanut maksajavirastolle etukäteen, mitkä edunsaajat tarkastettaisiin, ennen kuin maksajavirasto oli suorittanut suurinta osaa alun perin valitsemistaan paikalla tehtävistä tarkastuksista; tähdentää erityisesti, että tapahtumien valitseminen maksuhakemusten perusteella on varmistettava asianmukaisesti kaikissa tapauksissa ja ennakkoilmoituksia ei voi antaa ilman seurauksia;

240.  huomauttaa, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän ulkopuolisissa (sekä maataloustukirahaston että maaseuturahaston) tapahtumissa jakso, jolta raportoidaan paikalla tehdyistä tarkastuksista (kalenterivuosi), poikkeaa huomattavasti jaksosta, jona menot maksetaan (16. lokakuuta 2014–15. lokakuuta 2015 varainhoitovuoden 2015 osalta); panee merkille, että tämän seurauksena joillekin edunsaajille, joihin kohdistettiin paikalla tehtäviä tarkastuksia kalenterivuonna 2014, ei korvattu menoja varainhoitovuonna 2015 ja että todentamisviranomaiset eivät voi sisällyttää tällaisia tapahtumia koskevia tuloksia kyseisen varainhoitovuoden virhetasolaskelmaan; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisen ratkaisun näiden aikataulujen yhteensovittamiseen;

241.  huomauttaa, että maksajavirastojen valvonta-aikataulut voivat olla hyvin tiukat, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa kasvukausi on lyhyt, ja asiaankuuluvien tietojen toimittaminen todentamisviranomaisille ajoissa voi usein osoittautua hyvin haasteelliseksi; panee merkille, että tämä saattaa johtaa useiden eri valvontamenetelmien käyttöön ja kaksinkertaisiin virhetasoihin, koska todentamisviranomainen ei voi täysin seurata maksajavirastojen valvontamenettelyä; katsoo, että tämä ongelma voitaisiin ratkaista esimerkiksi satelliittipohjaisilla seurantatoimenpiteillä;

242.  katsoo, että uutta teknologiaa voitaisiin yleisesti hyödyntää paremmin YMP:n menojen valvonnassa: jos riittävä luotettavuustaso voidaan saavuttaa esimerkiksi satelliittivalvonnalla, edunsaajia ja tarkastajia ei saisi rasittaa liiallisilla paikalla tehtävillä tarkastuksilla; korostaa, että yhtenäisen tarkastusmallin tarkoituksena ei saisi olla pelkästään YMP:n menojen rahoittamiseen liittyvien unionin taloudellisten etujen turvaaminen vaan sen perimmäisenä tavoitteena olisi oltava valvonnan tehokkuus, hallintojärjestelmien toimivuus ja hallinnollisen rasitteen vähentäminen;

243.  korostaa lisäksi, että yhtenäisen tarkastusmallin olisi sisällettävä harvempia valvontajärjestelmän kerroksia sekä vähemmän unionille, jäsenvaltioille ja edunsaajille aiheutuvia kuluja; toteaa, että olisi pantava enemmän painoa jäsenvaltion koko valvontajärjestelmän luotettavuuteen sen sijaan, että keskitytään vain edunsaajia koskeviin täydentäviin tarkastuksiin; katsoo, että valvontajärjestelmä on edelleen liian työläs edunsaajien kannalta varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa sääntöjenvastaisuudet ja petokset eivät ole kovin yleisiä, tarkastusjärjestelmä on kokonaisuudessaan osoittautunut riittäväksi ja luotettavuus voidaan varmistaa muilla menetelmillä kuin liiallisilla paikalla tehtävillä tarkastuksilla;

244.  kehottaa komissiota perehtymään huolella tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja parlamentin suosituksiin sekä kehittämään YMP:n menojen valvontajärjestelmää edelleen kohti aidosti yhtenäistä tarkastusmallia;

245.  korostaa, että komissio nosti esiin ja käsitteli useita tuomioistuimen havaitsemista puutteista vuoden 2018 suuntaviivoissaan; suhtautuu myönteisesti todentamisviranomaisten saavuttamaan jatkuvaan edistykseen;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2017 ”Kalastuksenvalvonta EU:ssa: lisätoimia tarvitaan”

246.  pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan vuoteen 2018 mennessä menettelyjä, joilla tarkastetaan kansallisiin laivastorekistereihin tallennettujen tietojen oikeellisuus, jotta voidaan parantaa kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuutta;

247.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009(19) mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuuden parantamiseksi yksityiskohtaiset säännöt säännöllisiä asiakirjatarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia varten kalastuskapasiteetin laskennassa käytettävistä bruttovetoisuuden (GT) ja moottoritehon (kW) indikaattoreista;

248.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja pienten kalastusalusten toimintaan kohdistettavan seurannan parantamiseksi seuraavaa:

   a) poistetaan 12–15 metriä pitkille aluksille annettu vapautus VMS-seurantajärjestelmiin(20) kuulumisesta;
   b) vaaditaan pienempien ja edullisempien paikannusjärjestelmien asentamista alle 12 metrin pituisiin aluksiin;

249.  pyytää jäsenvaltioita kalastuskiintiöiden jakamista koskevan avoimuuden varmistamiseksi ilmoittamaan komissiolle vuoteen 2019 mennessä YKP-asetuksen(21) 16 artiklan mukaisesti kiintiöiden jakojärjestelmästään ja muun muassa siitä, miten avoimet ja objektiiviset kriteerit on otettu huomioon jaettaessa kalastuskiintiöitä sidosryhmille;

250.  pyytää jäsenvaltioita kalastusta koskevien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi vuoteen 2019 mennessä

   a) arvioimaan kalastustoimintaa koskevien paperimuodossa saatujen tietojen tallentamista ja tarkastamista koskevat prosessit ja parantamaan niitä; ottamaan asteittain käyttöön alle 10 metriä pitkien alusten lähettämien kalastustoimintaa koskevien sähköisten tietojen tallentamista ja tarkastamista koskevat prosessit; varmistamaan, että nämä järjestelmät ovat yhteensopivat ja mahdollistavat jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston välisen tietojen vaihtamisen;
   b) varmistamaan, että niillä on luotettavat tiedot alle 10 metriä pitkien alusten toiminnasta siten, että ne ottavat asteittain käyttöön asianmukaiset, edullisemmat ja käyttäjäystävälliset tallennus- ja raportointivaatimukset, ja varmistamaan, että ne soveltavat kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa tiedonkeruusta säädettyjä sääntöjä;
   c) saattamaan valmiiksi kalastustoimintaa koskevien tietojen validoinnin ja ristiintarkastuksen;

251.  pyytää komissiota vuoteen 2020 mennessä

   a) perustamaan tietojenvaihtoa varten foorumin, jonka kautta jäsenvaltiot voivat lähettää validoidut tiedot vakiomuodossa ja vakiosisältöisinä, niin että komission eri yksiköiden käytettävissä olevat tiedot vastaavat jäsenvaltioiden tietoja;
   b) edistämään edullisemman, yksinkertaisemman ja käyttäjäystävällisen järjestelmän kehittämistä, jotta alle 12 metriä pitkien alusten sähköistä viestintää kalastustoiminnasta voidaan helpottaa; velvoittamaan 10–12 metriä pitkät alukset käyttämään sähköisiä tallennus- ja raportointijärjestelmiä (sähköisiä päiväkirjoja) paperiasiakirjojen sijaan; velvoittamaan asteittain alle 10 metriä pitkät alukset tallentamaan ja raportoimaan saaliit edullisempien, yksinkertaisempien ja käyttäjäystävällisten sähköisten järjestelmien kautta;
   c) analysoimaan jäljellä olevat ongelmat, jotka liittyvät tietojen täydellisyyteen ja luotettavuuteen jäsenvaltioiden tasolla, ja päättämään tarvittaessa asianmukaisista toimenpiteistä jäsenvaltioiden kanssa;

252.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja kalastusta koskevien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi seuraavaa:

   a) poistetaan 12–15 metrin pituisille aluksille annetut vapautukset sähköisen raportointijärjestelmän käytöstä ja sähköisen ilmoituksen tekemisestä;
   b) tarkistetaan kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisia saalistietoihin liittyviä jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita niin, että toimitettaviin tietoihin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kalastusalueesta, aluksen koosta ja pyydyksistä;

253.  pyytää jäsenvaltioita tarkastusten parantamiseksi kehittämään ja käyttämään vakiomuotoisia tarkastuspöytäkirjoja ja -raportteja, jotka vastaavat paremmin kalastuksen alueellisia ja teknisiä edellytyksiä kuin asetuksen (EU) N:o 404/2011(22) liitteessä XXVII tarkoitetut asiakirjat; pyytää jäsenvaltioita tekemään tämän Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa (EFCA) kuullen ja vuoteen 2019 mennessä, kun teknisiä toimenpiteitä koskevan uuden asetuksen(23) on määrä tulla voimaan;

254.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen jäsenvaltioiden velvoitteen käyttää sähköistä tarkastusraportointijärjestelmää, jotta voidaan varmistaa kansallisten tarkastustulosten kattavuus ja ajantasaisuus; kehottaa komissiota myös sisällyttämään ehdotukseen velvoitteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on jaettava tarkastustulokset muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa;

255.  pyytää jäsenvaltioita seuraamusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi vuoteen 2019 mennessä

   a) ottamaan seuraamuksia määrätessään asianmukaisesti huomioon rikkomusten toistumisen ja rikkomuksiin toistuvasti syyllistyvät tahot;
   b) panemaan pisteytysjärjestelmän täytäntöön kaikilta osin ja huolehtimaan sen yhdenmukaisesta soveltamisesta alueillaan;

256.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen säännöksen rikkomukset ja seuraamukset käsittävän tietojenvaihtojärjestelmän suunnittelusta yhdessä EFCA:n ja jäsenvaltioiden kanssa;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2017: ”EU:n tuki ihmiskaupan torjuntaan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa”

257.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

258.  toteaa, että unioni joutui työskentelemään haastavassa ympäristössä mutta pystyi siitä huolimatta edistämään konkreettisesti ihmiskaupan torjuntaa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa;

259.  panee tyytyväisenä merkille, että ihmiskaupan torjuntaa on onnistuttu edistämään muun muassa nimittämällä tiettyihin maihin Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilö; kehottaa jatkamaan samanlaista työtä;

260.  kannustaa unionia tehostamaan yhteistyötään kansallisten ja alueellisten hallitusten sekä muiden alueella läsnä olevien organisaatioiden (YK, ASEAN, asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt) ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta saadaan parempi yleiskuva edelleen voimassa olevista painopisteistä ja voidaan siten valmistella kohdennetumpi toimintasuunnitelma;

261.  pitää tärkeänä, että Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa päästään eroon äärimmäisestä köyhyydestä ja vähemmistöjen syrjinnästä sekä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja että niissä vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien perustaa EIDHR: n avulla;

262.  kehottaa komissiota luomaan kattavan, johdonmukaisen ja luotettavan tietokannan ihmiskaupan torjuntaan osoitetusta taloudellisesta tuesta, jotta varat voitaisiin jakaa perustellummin ja jotta saavutettaisiin tosiasiallisesti eniten avun tarpeessa olevat; on neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että on kehitettävä ajan tasalla oleva luettelo alueista ja maista, joissa ihmiskauppaa esiintyy, ja sisällytettävä tämä luettelo tietokantaan;

263.  panee tyytyväisenä merkille komission joulukuussa 2017 julkaiseman tiedonannon selonteosta ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian jatkotoimista ja uusien konkreettisten toimien määrittelystä (COM(2017)0728); pyytää komissiota ehdottamaan erityistoimia, joita olisi kehitettävä kutakin aluetta varten;

264.  panee tyytyväisenä merkille, että ihmiskauppa on edelleen prioriteetti tulevassa järjestäytyneen ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa koskevassa unionin toimintapoliittisessa syklissä 2018–2021;

265.  pitää välttämättömänä vahvistaa lainvalvontaviranomaisten toimintaa Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa, jotta ne kykenisivät havaitsemaan ja hajottamaan ihmiskauppaverkostot tehokkaammin; vaatii, että ihmiskauppaan sekaantuneiden rikollisten rangaistuksia kovennetaan;

266.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ihmiskaupan torjuntaa unionissa tekemällä poliittista ja oikeudellista yhteistyötä, jotta estettäisiin sellaisten rikollisryhmien toiminta, joille unioni on ihmiskaupan uhrien lopullinen määräpaikka, kuten joulukuussa 2017 annetussa tiedonannossa todetaan;

267.  katsoo, että riskien lieventämistoimet on sovitettava ajoitukseltaan paremmin yhteen tähän tarkoitukseen osoitettavien resurssien kanssa ja että yhteistyötä EUH:n, komission, ASEANin ja YK:n välillä on lisättävä, jotta ihmiskaupan torjuntaa voitaisiin tehostaa;

268.  kehottaa EUH:ta ja komissiota käsittelemään ihmiskauppaa myös tutkimalla muita toimintamahdollisuuksia, kuten kahdenväliset ja monenväliset sopimukset;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2017 ”Nuorille viljelijöille tarkoitettu EU:n tuki olisi kohdennettava paremmin, jotta se edistäisi vaikuttavalla tavalla sukupolvenvaihdoksia”

269.  katsoo YMP:n nykyisistä toimintapolitiikoista seuraavaa:

   a) on tarpeen arvioida kattavasti kaikkia yhdistettävissä olevia välineitä ja toimenpiteitä, joilla voidaan tukea nuoria viljelijöitä ja keskittyä unionin laajuiseen vertailtavuuteen, tulosindikaattoreiden johdonmukaisuuteen tai epäjohdonmukaisuuteen sekä nuorten viljelijöiden markkinoille pääsyn esteisiin, joita voidaan käsitellä YMP:n tulevan tarkastelun aikana;
   b) sukupolvenvaihdosten tavoitteet olisi määriteltävä paremmin, mahdollisesti asettamalla määrällinen tavoite, ja tietoa olisi kerättävä siitä, miten sukupolvenvaihdokset onnistuvat ja mitkä tekijät edistävät tai vaikeuttavat niitä;

270.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevan YMP:n osalta lainsäädäntö olisi laadittava siten, että komissio määrittäisi (tai vaatisi yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti jäsenvaltioita määrittämään) selkeän toimintalogiikan, jota sovelletaan maatalousalan sukupolvenvaihdoksia koskeviin toimintapoliittisiin välineisiin; katsoo, että toimintalogiikan olisi katettava seuraavat osa-alueet:

   a) nuorten viljelijöiden tarpeiden perusteellinen arviointi, jossa tutkitaan syitä siihen, miksi viljelijöiksi haluavien nuorten maatilojen perustamiseen liittyy esteitä ja missä määrin tällaiset esteet koskevat eri maantieteellisiä alueita, maatalousaloja tai muita tilojen erityispiirteitä;
   b) arviointi siitä, mihin tarpeisiin voidaan vastata unionin toimintapoliittisten välineiden avulla ja mihin tarpeisiin voidaan tai jo vastataan paremmin jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen avulla; lisäksi olisi analysoitava, mitkä tukimuodot (esim. suorat tukimaksut, kertakorvaukset, rahoitusvälineet) soveltuvat parhaiten todettuihin tarpeisiin;
   c) tiedottaminen mahdollisista tukimuodoista, jotka liittyvät maatilan luovuttamiseen toiminnan jatkajalle aiottua aiemmin, sekä tähän liittyvät neuvontapalvelut tai sellaiset toimet kuin kansallisiin tai alueellisiin maa- ja metsätalousalan sekä elintarvikealan tuloihin ja tuottoihin perustuva riittävä eläkejärjestelmä;
   d) omistajanvaihdoksien pitkästä suunnitteluajasta huolimatta SMART-tavoitteiden määrittelyn varmistaminen, jonka yhteydessä ilmaistaan selkeästi ja määrällisesti toimintapoliittisten välineiden odotetut tulokset odotettavan sukupolvenvaihdosten määrän sekä tukea saavien tilojen kannattavuuden edistämisen osalta; katsoo erityisesti, että olisi oltava selvää, onko toimintapoliittisten välineiden tavoitteena tukea mahdollisimman monia nuoria viljelijöitä vai pitäisikö ne kohdentaa tietyntyyppisiin nuoriin viljelijöihin (esim. koulutetuimmat viljelijät, epäsuotuisilla alueilla maatilan perustavat viljelijät, vettä tai energiaa säästäviä teknologioita tiloilla käyttöön ottavat viljelijät, tilojen kannattavuutta tai tuottavuutta lisäävät viljelijät tai lisää työntekijöitä palkkaavat viljelijät);

271.  pyytää jäsenvaltioita parantamaan YMP:n toimenpiteiden kohdentamista pannessaan täytäntöön vuoden 2020 jälkeisen kauden toimenpiteitä

   a) soveltamalla kriteereitä, joiden avulla varmistetaan, että valituiksi tulevat kaikkein kustannustehokkaimmat hankkeet, jotka esimerkiksi parhaiten lisäävät tukea saavien tilojen kestävää tuottavuutta tai kannattavuutta taikka parantavat eniten työllisyyttä korkeimman työttömyysasteen alueilla tai epäsuotuisilla alueilla, joilla sukupolvenvaihdosten määrä on vähäisin;
   b) soveltamalla selkeitä kriteereitä, joiden avulla arvioidaan, miten nuoria viljelijöitä voidaan tukea tapauksissa, joissa on kyse yhteishallinnassa olevista, oikeushenkilöinä hallinnoitavista tiloista (esim. määrittämällä, millainen prosenttiosuus äänioikeuksia tai osakkeita edunsaajalla olisi oltava, tai osoittamalla ajanjakso, jonka aikana osakkeiden tasapainossa tapahtuu muutos, ja määrittämällä, mikä vähimmäisosuus hänen tuloistaan olisi tultava toiminnasta tukea saavalla tilalla), jotta tuki kyetään ohjaamaan sellaisille nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät harjoittamaan päätoimista maataloustoimintaa tukea saavilla tiloilla;
   c) soveltamalla riittävän korkeita vähimmäispisterajoja, jotka hankkeiden olisi saavutettava ja jakamalla toimenpiteiden määrärahat riittävän tarkasti siten, että tukea on saatavilla maatilan perustaville nuorille viljelijöille tasapuolisesti koko ohjelmakauden ajan;
   d) parantamalla liiketoimintasuunnitelmien käyttöä välineenä, jonka avulla arvioidaan julkisen tuen tarvetta määrittämällä hakuvaiheessa tilojen todennäköinen kannattavuus ilman tukea ja yksilöimällä hankkeiden loppuvaiheessa tuen vaikutus tilojen kannattavuuden tai muiden selkeästi yksilöityjen tavoitteiden kannalta (esim. työllisyys, vettä/energiaa säästävien teknologioiden käyttöönotto);

272.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen YMP:n toimenpiteitä koskevassa lainsäädännössä olisi varmistettava, että komissio ja jäsenvaltiot (yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti) parantavat seuranta- ja arviointijärjestelmää; katsoo erityisesti, että

   a) komission olisi määritettävä tuotos-, tulos- ja vaikutusindikaattorit, joiden avulla voidaan arvioida toimintapolitiikan välineiden edistymistä, vaikuttavuutta ja tehokkuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käyttämällä perustana parhaita käytäntöjä, kuten jäsenvaltioiden seurantajärjestelmiensä yhteydessä kehittämiä hyödyllisiä indikaattoreita;
   b) jäsenvaltioiden olisi kerättävä säännöllisesti tosiasiallisia tietoja tukea saaneiden tilojen rakenteellisista ja taloudellisista ominaispiirteistä (esim. myyntituotot, tulot, työntekijöiden lukumäärä, käyttöön otetut innovaatiot ja viljelijöiden koulutustaso), joiden avulla kyettäisiin arvioimaan toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta asetettujen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta;
   c) komission ja jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että arvioinneissa annetaan hyödyllistä tietoa hankkeiden ja toimenpiteiden saavutuksista käyttämällä perustana tosiasiallisia tietoja tukea saaneiden tilojen rakenteellisten ja taloudellisten ominaispiirteiden kehittymisestä hyödyntämällä esimerkiksi tarkastuksessa yksilöityjä parhaita käytäntöjä kuten vertailuanalyysiä, vastakohtiin perustuvia analyysejä tai kyselytutkimuksia (ks. Emilia Romagnan tapausta koskeva laatikko 5 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen kohdassa 75);
   d) on varmistettava, että nuorilla viljelijöillä on helposti saatavilla neuvontaa ja välineitä, jotka auttavat heitä reagoimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti markkinahäiriöiden, markkinoiden kyllästymisen sekä hintojen epävakauden uhkiin; katsoo, että näin kilpailukykyä ja markkinasuuntautuneisuutta voitaisiin parantaa, ja kriiseihin liittyvää vaihtelua tuottajien tuloissa voitaisiin vähentää;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2017 ”EU:n Bêkou-erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallassa: tietyistä puutteista huolimatta lupaava alku”

273.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

274.  suhtautuu myönteisesti EU:n Bêkou-erityisrahaston perustamiseen ja sen panokseen toteutettaessa kansainvälisiä toimia Keski-Afrikan tasavallan kriisiin vastaamiseksi; toteaa, että tätä ensimmäistä erityisrahastoa voidaan monessa suhteessa pitää merkittävänä pilottihankkeena ja että takeiden saamiseksi on välttämätöntä laatia yksityiskohtaisempaa ohjeistusta avunantajien koordinointia, seurantaa ja arviointia koskevasta systeemisestä ongelmasta järjestelmällisemmän lähestymistavan mukaisesti;

275.  toteaa, että erityisrahastot olivat osa tilapäisiä toimia, joita tarvittiin, koska resursseja ja joustavuutta ei ollut tarpeeksi, jotta pahimpiin kriiseihin olisi voitu reagoida nopeasti ja kattavasti; katsoo, että rahaston vaikuttavuuden osoittamiseen ja operatiivisesta täytäntöönpanosta saatavien kokemusten hyödyntämiseen tarvitaan lisää aikaa;

276.  katsoo myös, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota unionin erityisrahastojen vaikuttavuuteen ja poliittiseen ohjaukseen sekä siihen, ettei osoitettujen varojen lopullisesta käytöstä ole takeita eikä sitä valvota;

277.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin, joiden mukaan rahastolla on vain vähän vaikutusta sidosryhmien väliseen koordinointiin, ja että komission olisi tehtävä kaikkensa hyödyntääkseen Euroopan kehitysrahaston toiminnasta jo saatuja kokemuksia eri aloilla, kuten monenvälisten investointien täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa sekä tulosten hyödyntämisen hallinnoinnissa;

278.  tähdentää, että kaikkien uusien rahoitusvälineiden ja yhdistämisvälineiden olisi oltava edelleen unionin kehityspolitiikan yleisten tavoitteiden mukaisia ja ne olisi keskitettävä aloille, joilla niiden lisäarvo ja strateginen vaikutus on suurin;

279.  toteaa, että jäsenvaltioiden rahoitusosuudet erityisrahastoon ovat tähän asti olleet suhteellisen pieniä; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan entistä enemmän, jotta rahastolta odotetut politiikkatavoitteet saavutetaan;

280.  katsoo, että kokonaismaksuosuuksien hallinto- ja hallinnointikulujen valvontaan olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota; suhtautuu myönteisesti johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen näiden uusien kehitysvälineiden ja EKR:n strategian ja sen toimintapoliittisten tavoitteiden välillä;

281.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kattavat valvontamekanismit, joilla varmistetaan, että parlamentti valvoo poliittisesti näiden uusien välineiden ohjausta, hallinnointia ja täytäntöönpanoa vastuuvapauden myöntämistä koskevassa menettelyssä; pitää tärkeänä, että näitä välineitä varten kehitetään erityisiä valvontastrategioita, joissa asetetaan erityisiä tavoitteita ja tavoitearvoja ja tarkastellaan välineitä uudelleen;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2017 ”Juomavesidirektiivin täytäntöönpano: veden laatu ja saatavuus ovat parantuneet Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa, mutta investointitarpeet ovat yhä huomattavat”

282.  katsoo, että laadukkaan veden saatavuus on yksi kansalaisten tärkeimpiä perustarpeita, ja painottaa, että komission olisi tehtävä kaikkensa parantaakseen tilanteen seurantaa erityisesti lähimpänä loppukäyttäjiä olevilla pienillä vedenjakelualueilla; muistuttaa, että huonolaatuinen juomavesi voi aiheuttaa unionin kansalaisille terveysriskejä;

283.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansalaille enemmän tietoa heille toimitettavan juomaveden laadusta, sillä joissakin jäsenvaltioissa kansalaiset eivät ole tietoisia siitä, että hanavesi on juomakelpoista;

284.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta raportoida pienten vedenjakelualueiden juomaveden laadusta; toivoo, että tilanne korjaantuu tarkistetun juomavesidirektiivin(24) ansiosta;

285.  painottaa vesi-infrastruktuurin kestävyyden merkittävyyttä ja korostaa, että kansalaisten osallistumista vesi-infrastruktuurin ylläpitoon on tärkeää jatkaa;

286.  painottaa ratkaisevana tekijänä sitä, että vesihinnoittelupolitiikoilla on edistettävä tehokkuutta ja katettava veden käytöstä aiheutuvat kustannukset; toteaa, että jäsenvaltioiden vastuulla on tarjota kohtuuhintaista ja korkealaatuista juomavettä kaikille kansalaisilleen, koska vesi on yhteinen hyödyke ja ihmisoikeus;

287.  muistuttaa komissiota siitä, että kansalaisille on tullut suuri huolenaihe siitä, että monissa jäsenvaltioissa keskustellaan vesipalvelujen vapauttamisesta ja yksityistämisestä ja pyritään toimimaan yhä enenevissä määrin tämän suuntaisesti;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2017 ”Yhtenäinen Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä: toteutuuko poliittinen päätös koskaan käytännössä?”

288.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

289.  toteaa, että komissio ei ole arvioinut asianmukaisesti vuoden 2000 jälkeen antamiensa lainsäädäntöpakettien vaikutusta rautatiealaan; pitää valitettavana, että useisiin hankkeisiin sijoitettuja unionin varoja ei voida katsoa kustannustehokkaiksi;

290.  toteaa, että rautatieala on yleisesti hyvin korporatiivista, minkä seurauksena markkinoiden vapautumista pidetään enemmän uhkana kuin etuna;

291.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat kiinnostuneita lisäämään yhteentoimivuutta mutta sen lisäksi on arvioitava kustannukset ja tarvittava rahoitus; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan realistisia tavoitteita niiden jakaessa unionin taloudellista tukea ERTM-järjestelmälle ja neuvoo komissiota asettamaan täytäntöönpanolle saavutettavissa olevia määräaikoja;

292.  on tyytyväinen komission sitoumukseen vahvistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa purkamista koskeva aikataulu, jonka tavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia; on myös tyytyväinen komission päätökseen työskennellä yhdessä teollisuuden alan kanssa Euroopan rautatieyhteisön (CER) laatiman yhteisen tarjousmenettelymallin käytön edistämiseksi;

293.  toteaa, että järjestelmä vaatii kalliita investointeja ja kulujen maksajat hyötyvät siitä viipeellä, mikä edellyttää, että asetettavia painopisteitä on arvioitava strategisesti neuvostossa ja jäsenvaltioissa; suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen käyttöönottosuunnitelmaan ja siihen liittyvään ERTMS-järjestelmän yksityiskohtaiseen toimintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on taata tukien jatkuvuus; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään eurooppalaisen käyttöönottosuunnitelman parempaan koordinointiin ja varmistamaan, että unionin sitoumukset otetaan huomioon niiden kansallisissa painopisteissä; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen vahvistaa kansallisten käyttöönottosuunnitelmien välitavoitteet erillisten osioiden seurannan parantamiseksi;

294.  on huolissaan ERTMS-hankkeille TEN-T-välineestä myönnetyn tuen vapauttamisen korkeasta asteesta, joka johtuu pääasiassa siitä, että unionin varainhoitoa koskevat säännökset eivät ole linjassa kansallisten täytäntöönpanostrategioiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio soveltaa yhteisen strategiakehyksen rahoitusmenettelyjä mahdollisuuksien rajoissa; pyytää komissiota tutkimaan ja arvioimaan tilannetta ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet näiden puutteiden korjaamiseksi;

295.  pitää valitettavana, että junayksiköille saatavilla oleva unionin rahoitus on käytetty pääasiassa kotimaan liikenteessä ja että rahtiliikennettä ei voida tukea koheesiorahastosta; muistuttaa, että rautateiden tavaraliikenne on yksi sisämarkkinoiden keskeisistä osatekijöistä;

296.  kehottaa komissiota varmistamaan, että puutteet, jotka liittyvät järjestelmän yhteensopivuusongelmiin, korjataan tehokkaasti seuraavan ohjelmakauden aikana;

297.  katsoo, että asianomaiset markkinatoimijat on otettava täysimääräisesti mukaan ennen unionin rahoituksen jakamista, jotta rautateiden sisämarkkinat olisivat toimintakykyiset; on sitä mieltä, että unionin rautatiealaa koskeva politiikka vaatii realistista strategian muutosta, johon tulee sisältyä arvio kustannus-hyötysuhteesta ja taloudellisen mallin kehittäminen niissä jäsenvaltioissa, joilla ei sitä ole, jotta voidaan taata riittävä rahoitus ja määritellä sen lähteet tehokkaasti;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2017 ”Euroopan unionin tuomioistuimen asianhallintajärjestelmää koskeva yleisluonteinen tuloksellisuuden tarkastus”

298.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen; hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

299.  arvostelee Euroopan unionin tuomioistuinta siitä, että se ei ole antanut tilintarkastustuomioistuimen käyttöön joitakin asiakirjoja, joita on pyydetty Euroopan unionin tuomioistuimen tuloksellisuuden yleisluonteista tarkastusta varten; muistuttaa tuomioistuinta siitä, että tilintarkastustuomioistuimen jäseniä ja tarkastajia sitoo tehtävien hoidossa luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt(25); pitää valitettavana, että lakimiesavustajia ei voitu haastatella, vaikka heillä on ratkaiseva rooli tuomioistuimen työssä;

300.  pitää valitettavana, että yleinen tuomioistuin ylitti vuonna 2012 kohtuullisen ajan, jonka kuluessa asianosaisella on oikeus saada ratkaisu asiaansa; kehottaa yleistä tuomioistuinta raportoimaan asiasta parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle tilanteen selvittämiseksi;

301.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeudellisen rakenteen uudistamisen jälkeen tuomareita osoitetaan jaostoihin eri aloilla käsiteltävänä olevien asioiden määrän mukaan; haluaa tietää, miten tämä osoittaminen hoidetaan ja onko olemassa tiettyihin aloihin erikoistuneita jaostoja; pyytää saada tilastotietoja asioiden etenemisestä uudessa järjestelmässä;

302.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei poiminut otantaan asioita, joiden käsittelyaika oli yli kaksinkertainen keskimääräiseen käsittelyaikaan nähden; katsoo, että myös muut kuin tyypilliset tapaukset ovat relevantteja tuloksellisuuden arvioinnissa;

303.  ehdottaa, että tuomioistuimen työkieliä ja erityisesti neuvottelukieliä laajennetaan englantiin, ranskaan ja saksaan, jotka ovat unionin toimielinten työkieliä; kannustaa tuomioistuinta tutkimaan unionin toimielinten parhaita käytäntöjä kieliuudistuksensa toteuttamiseksi;

304.  toteaa, että lakimiesavustajilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa tuomioistuimen päätöksentekoprosessissa, mutta heidän tehtävänsä ja heitä koskevat säännöt eivät ole yleisesti tiedossa;

305.  panee huolestuneena merkille, että kirjallisen menettelyn kestoon yleisessä tuomioistuimessa useimmin vaikuttaneita tekijöitä koskevassa katsauksessa todettiin, että oikeudenkäyntiasiakirjojen kirjaamossa tapahtuvan vastaanoton ja käsittelyn osuus on 85 prosenttia käytetystä ajasta; epäilee, onko kirjaamolla riittävät resurssit;

306.  on huolestunut yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien luottamuksellisuutta edellyttävien asioiden pitkästä kestosta;

307.  panee merkille tuomioistuinten käsiteltäväksi esitettyjen asioiden osoittamismenettelyn; pyytää tuomioistuinta laatimaan säännöt, jotka koskevat asioiden jakamista kummankin tuomioistuimen välillä;

308.  panee merkille, että vuosina 2014 ja 2015 yleisessä tuomioistuimessa poikettiin vuorojärjestyksestä noin 40 prosentissa vireillä olleista asioista, mikä asettaa kyseenalaiseksi itse järjestelmän; suhtautuu myös epäillen yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden harkinnanvaraiseen osoittamiseen; pitää valitettavana prosessin läpinäkymättömyyttä;

309.  panee huolestuneena merkille, että yksi yleisimmistä asioiden käsittelyaikoihin vaikuttavista tekijöistä ovat tuomioistuinten lomat; ehdottaa, että istuntojen ja neuvottelujen järjestäminen näiden kausien aikana sallitaan myös muissa asioissa kuin niissä, joiden erityiset näkökohdat sitä edellyttävät;

310.  panee merkille, että lakimiesavustajien sairauslomat, äitiyslomat tai vanhempainvapaat tai lähtö tuomioistuimesta vaikuttavat myös asioiden käsittelyn kestoon; pyytää tuomioistuinta harkitsemaan mahdollisia vaihtoehtoisia keinoja, joilla väliaikaisten poissaolojen aiheuttamat ongelmat ratkaistaan ja varmistetaan työn edistyminen sujuvasti;

311.  katsoo, että resursseja ei ole jaettu suhteessa kunkin tuomioistuimen työmäärään; ehdottaa, että yleisen tuomioistuimen tuomiontarkastajien yksikkö puuttuu asioihin myöhemmässä vaiheessa;

312.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että päätös nimittää uusia tuomareita tehdään hyvissä ajoin ennen heidän edeltäjiensä lähtöpäivää, jotta varmistetaan, että tehtävät siirtyvät uusille tuomareille sujuvasti;

313.  on huolissaan, että tuomioistuin soveltaa yhtä ja samaa lähestymistapaa prosessin eri vaiheisiin; neuvoo tuomioistuinta mukauttamaan asettamiaan määräaikoja ottaakseen huomioon asioiden tyypin ja monimutkaisuuden;

314.  panee merkille, että kumpikin tuomioistuin on käsitellyt huomattavan määrän asioita, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksia; kannustaa tuomioistuinta arvioimaan tapoja yksinkertaistaa menettelyjä näissä asioissa ja harkitsemaan, että tuomioistuimen tutkimus- ja dokumentaatioyksiköt analysoisivat tapauksia ennalta;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen”

315.  kehottaa vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta valmisteltaessa, jotta voitaisiin tehostaa tuloksellisuuden ja tulosten painottamista, lisätä maaseudun kehittämisohjelmien ja muiden ohjelmien yhdistämistä ja arvioida paremmin maaseudun kehittämisohjelmien vaikutusta strategisiin tavoitteisiin, että

   a) komissio varmistaa, että sen toimintapoliittisissa ehdotuksissa määritetään, kuinka yksittäisten ohjelmien välistä yhdenmukaisuutta lisätään kehittämällä vaatimuksia;
   b) jäsenvaltiot täsmentävät vuoteen 2022 mennessä, kuinka koordinointi-, täydentävyys- ja synergiamekanismit pannaan täytäntöön, kuinka niitä seurataan ja miten niistä raportoidaan unionin yleisten tavoitteiden ja sääntöjen puitteissa;

316.  pyytää komissiota tarkistamaan ohjelma-asiakirjojen rakennetta vuoden 2020 loppuun mennessä niiden sisällön yksinkertaistamista ja vaatimusten lukumäärän vähentämistä silmällä pitäen vuoden 2020 jälkeiseksi ohjelmakaudeksi; katsoo erityisesti, että komission olisi rajattava ohjelma-asiakirjojen rakenne kattamaan vain ne osa-alueet ja vaihtoehdot, jotka ovat olennaisia maaseudun kehittämismenojen asianmukaisen suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kannalta;

317.  kehottaa komissiota pyrkimään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan vuoden 2018 loppuun mennessä, että vuotta 2019 koskevan tehostetun vuotuisen täytäntöönpanoraportoinnin avulla saadaan selkeää ja kattavaa tietoa ohjelmien saavutuksista ja että yhteisiin arviointikysymyksiin vaaditut vastaukset luovat paremman pohjan seuraavalle ohjelmakaudelle;

318.  kehottaa vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta valmisteltaessa, että komissio määrittää maataloudelle ja maaseudun kehittämiselle asetettujen unionin yleisten tavoitteiden yhteydessä erityyppiset indikaattorit tarkemmin, jotta maaseudun kehittämistoimenpiteiden tuloksia ja vaikutuksia voidaan arvioida; katsoo, että komissio voisi hyödyntää tässä prosessissa muiden kansainvälisten organisaatioiden (esim. WHO, Maailmanpankki ja OECD) tuloksellisuuden ja tulosten painottamisesta jo saamaa kokemusta ja kehittämiä ratkaisuja;

319.  katsoo, että komission on varmistettava sellaisten investointien jatkuvuus, joiden toteuttaminen perustuu nykyään yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin, sillä se on keskeinen rahoitusväline, jolla tehostetaan talouskasvua ja edistetään kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä vähemmän kehittyneiden alueiden maaseutu- ja vuoristoalueilla ja varmistetaan kestävä maaseudun kehitys;

320.  kehottaa komissiota edistämään ja helpottamaan kansallista yhteistyötä ja verkostoitumista tiedottaakseen kansallisella tasolla kehitetyistä tuloksellisuuden mittaamista koskevista hyvistä käytännöistä vuoden 2020 loppuun mennessä;

321.  pyytää komissiota käymään läpi ja ottamaan huomioon vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta varten nykyisen järjestelmän täytäntöönpanosta kertyneet kokemukset vuoden 2020 loppuun mennessä esimerkiksi seuraavilta osin:

   a) suoritusvarauksen vaikutus ja vaihtoehtoiset mekanismit, jotka voisivat parantaa tuloksellisuutta
   b) käytettyjen tulosindikaattorien soveltuvuus ja mitattavuus suoritusvarauksen kannalta ja
   c) tulostavoitteista jäätäessä sovellettavien taloudellisten seuraamusten hyödyntäminen;

322.  kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan ennen uusien lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä vuoden 2018 puolivälissä pitkän aikavälin strategian ja toimintapoliittisen päätöksenteon rytmittämistä talousarviosyklin mukaan sekä kattavaa menotarkistusta ennen uuden pitkän aikavälin talousarvion laatimista;

323.  katsoo, että jotta maaseudun kehittämisohjelmat kyettäisiin hyväksymään seuraavan ohjelmakauden alussa, komission olisi ilmoitettava lainsäädäntöehdotuksissaan, mitä politiikan laatimisen aikataulun, ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon muutoksia niihin sisällytetään sen varmistamiseksi, että maaseudun kehittämisohjelmat voidaan hyväksyä seuraavan ohjelmakauden alussa ja siten mahdollistaa oikea-aikainen täytäntöönpano vuodesta 2020 alkaen;

324.  katsoo, että päätöksessä monivuotisen rahoituskehyksen kestosta olisi löydettävä sopiva tasapaino kahden keskenään ilmeisessä ristiriidassa olevan vaatimuksen välille, joista toinen on se, että useiden unionin politiikkojen – erityisesti yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan – on voitava toimia ainakin seitsemäksi vuodeksi vahvistettujen vakaiden ja ennustettavien sitoumusten pohjalta, ja toinen on se, että tarvitaan demokraattista legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta, jotka seuraisivat monivuotisen rahoituskehyksen keston mukauttamisesta parlamentin ja komission viisivuotiseen poliittiseen sykliin;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2017 ”Komission puuttuminen Kreikan rahoituskriisiin”

325.  kiittää tilintarkastustuomioistuinta siitä, että se on laatinut kattavan kertomuksen erittäin merkittävästä aiheesta, joka liittyy läheisesti talousarvion valvontavaliokunnan toimintaan; pitää valitettavana, että tarkastuskertomuksen laadinta kesti kolme vuotta; korostaa pitävänsä merkittävänä kertomusten oikea-aikaisuutta, sillä oikea-aikaisuus helpottaisi komission ja parlamentin työtä huomattavasti;

326.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimella oli vain rajoitettu toimivalta tarkastaa unionin Kreikalle osoittamaa rahoitustukea, jota hallinnoi komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostama troikka, ja että se ei saanut riittävästi tietoa EKP:ltä; kannustaa EKP:tä keskinäisen yhteistyön hengen mukaisesti antamaan tietoa, jonka avulla tilintarkastustuomioistuin saa laajemman käsityksen unionin varojen käytöstä;

327.  panee merkille taloudellisen tilanteen monimutkaisuuden kaikkialla Euroopassa ja erityisesti Kreikan haastavan poliittisen tilanteen unionin rahoitustuen täytäntöönpanon aikana, ja toteaa, että tämä vaikutti suoraan tuen täytäntöönpanon tehokkuuteen;

328.  korostaa, että avoimuus on ensiarvoisen tärkeää unionin varojen käytössä erilaisten Kreikassa sovellettujen rahoitustukivälineiden yhteydessä;

329.  pyytää komissiota parantamaan tukiohjelmien yleisiä suunnittelumenettelyjä erityisesti rajaamalla ehtojen sisällön perustelemiseksi tarvittavan analyysityön laajuutta ja mahdollisuuksien mukaan myös osoittamalla välineet, jotka voitaisiin ottaa käyttöön asiaankuuluvissa tilanteissa;

330.  korostaa, että komission on parannettava järjestelyjä, joita se soveltaa uudistusten täytäntöönpanon ja käyttöönoton seurantaan, jotta voitaisiin yksilöidä paremmin uudistusten täytäntöönpanoon vaikuttavat hallinnolliset tai muut esteet; katsoo lisäksi, että komission on varmistettava, että sillä on tällaisten arviointien suorittamiseen tarvittavat resurssit;

Osa XXVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2017 ”Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila: toimintakulttuuri on muuttunut, mutta ilmatila ei ole yhtenäinen”

331.  panee merkille, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön, koska tietyt ilmailualan harjoittajat vastustavat sitä ja puolustavat omia etuoikeuksiaan ja koska jäsenvaltioilla ei ole ollut vahvaa poliittista tahtoa täyttää tämän direktiivin täytäntöönpanon edellytyksiä;

332.  pitää valitettavana, että vaikka unioni onnistui poistamaan Schengenin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden väliset maarajat, se ei ole tähän mennessä pystynyt poistamaan näiden jäsenvaltioiden ilmarajoja, mikä johtaa viiden miljardin euron yhteisiin tappioihin vuodessa;

333.  huomauttaa, että indikaattorit on tarkistettava ja ajantasaistettava ilmaliikenteen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän järkiperäistämiseksi; suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen indikaattoreiden käynnissä olevasta tarkistuksesta; korostaa, että indikaattoreiden tehokkaaseen tarkistamiseen tarvitaan tarkkoja ja asianmukaisia tietoja;

334.  panee merkille, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpano vähentäisi ilmailualan hiilidioksidipäästöjä jopa 10 prosentilla, mikä helpottaisi merkittävästi Pariisin ilmastosopimuksen toteumista;

335.  pyytää komissiota perehtymään tarkemmin SESAR-yhteisyrityksen tuotosten yksityiskohtiin, sillä ne eivät kenties ole sovellettavissa nykytilanteeseen, jossa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ei ole pantu täytäntöön, ja riskinä on, että niitä saatetaan soveltaa ilmailualan järjestelmiin, joiden keskinäinen yhteistyö ei ole mahdollista;

336.  pyytää komissiota esittelemään Eurocontrolin kanssa tekemänsä sopimuksen yksityiskohtaisesti, jotta unionin veronmaksajien varojen käyttöä voidaan seurata;

337.  toteaa, että kansallisten valvontaviranomaisten on oltava riippumattomia ja niiden tehtävien hoitoon on annettava riittävät taloudelliset ja organisatoriset voimavarat;

338.  pyytää komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle, miksi se ei ole käynnistänyt rikkomusmenettelyjä, vaikka edelleenkään ei ole pantu täytäntöön toiminnallisia ilmatilalohkoja, joiden piti olla toiminnassa vuonna 2012 mutta jotka eivät ole vielä tähän mennessä toimineet;

Osa XXVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava”

339.  pitää myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja kehottaa komissiota toteuttamaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitettyjen suositusten ja huomautusten perusteella jatkotoimia;

340.  panee merkille uuteen viherryttämistukeen liittyvät mittavat menot, joiden osuus kaikista YMP:n suorista maksuista on 30 prosenttia ja koko unionin talousarviosta lähes kahdeksan prosenttia; toteaa huolestuneena, että tämä määrä ei vastaa tasoltaan viherryttämistuen tavoitteita; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon valmistellessaan YMP:n uudistusta;

341.  pitää valitettavana, että on edelleen epäselvää, millä tavoin viherryttämisen arvellaan vaikuttavan ilmastonmuutosta koskeviin unionin laajempiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota luomaan osana uutta YMP:n uudistusta viherryttämistä koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitettäisiin selkeästi tämän tuen logiikka ja asetettaisiin myös erityiset, mitattavissa olevat tavoitteet;

342.  on huolissaan siitä, että viherryttämistuki pysyy pohjimmiltaan tulotukitoimenpiteenä, joka mahdollistaa viljelijöiden tulojen nousun yhdellä prosentilla, vaikka se ei monissa tapauksissa välttämättä aseta mitään täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteita tai kustannuksia, mikä kyseenalaistaa rahoituksen oikeutuksen; kehottaa komissiota laatimaan viljelijöitä koskevat tiukemmat säännöt ja välttämään myöntämästä säännöistä liikaa poikkeuksia;

343.  on huolissaan viherryttämisen ja itse YMP:n monimutkaisuuden ja avoimuuden tasosta; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan viherryttämisohjelman ja koko YMP:n, jotta avoimuustasoa voidaan lisätä ja välttää suuri väärinkäytösten ja päällekkäisen rahoituksen riski;

344.  on erityisen huolissaan tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksestä, jonka mukaan viherryttämisellä tuskin saadaan aikaan merkittäviä ympäristö- tai ilmastohyötyjä, ja kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen välineen olemassaoloa ja mahdollisuutta investoida huomattavat viherryttämisvarat uudelleen jo olemassa oleviin, usein päällekkäisiin ohjelmiin, jotka ovat osoittautuneet tehokkaammiksi ja perustellummiksi;

o
o   o

345.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)EUVL L 48, 24.2.2016.
(2)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(3)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.
(4)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0121.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63.
(8)1.2.3.4.5.6.7.8.9.10.11.12.13. EKP: n olisiedelleen yksinkertaistettava päätöksentekoprosessia ja siirrettävä tiettyjen päätösten tekeminen alemmille tasoille, jotta valvontaelin voisi keskittyä vaativampiin kysymyksiin;arvioitava yhteisten palveluyksiköiden käyttöön liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi siihen liittyvät riskit ja toteutettava tarvittavat suojatoimet, joihin kuuluvat muun muassa niiden mahdollisten tapausten käsittely, joissa pyynnöt ovat keskenään ristiriitaisia, ja sääntöjen noudattamisen seuranta;osoitettava sisäiseen tarkastukseen riittävä määrä osaamista ja resursseja niin, että voidaan varmistaa, että suuren ja keskisuuren riskin alueet käsitellään tarpeen mukaan ja tarvittavalla tavalla;tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, jotta tilintarkastustuomioistuin voisi käyttää valtuuksiaan ja siten edistää tilivelvollisuutta;virallistettava ulkoisen tilivelvollisuutensa parantamiseksi nykyiset järjestelynsä, joilla se mittaa ja julkistaa valvonnan tuloksellisuutta koskevia tietoja;muutettava YVM-kehysasetusta virallistaakseen mekanismiin osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten sitoumukset ja varmistaakseen, että kaikki osallistuvat yhteisten valvontaryhmien työhön täysimääräisesti ja oikeasuhteisesti;laadittava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa rooli-/ryhmäprofiilit ja menetelmät, joilla arvioidaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteisiin valvontaryhmiin kaavailemien tulevien jäsenten sopivuutta ja heidän myöhempiä suorituksiaan;perustettava ja ylläpidettävä keskitetty, vakiomuotoinen ja kattava tietokanta, joka sisältää tiedot yhteisten valvontaryhmien henkilöstön (sekä EKP:n että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten työntekijöiden) osaamisesta, kokemuksesta ja pätevyydestä;pantava täytäntöön virallinen koulutusohjelma sekä uudelle että vanhalle yhteisten valvontaryhmien valvontahenkilöstölle;kehitettävä ja pantava täytäntöön riskiperusteinen menetelmä, jonka avulla voitaisiin määritellä kullekin yhteiselle valvontaryhmälle henkilöstön määrää ja osaamista koskevat tavoitteet;tarkistettava luokittelumalli säännöllisesti valvonnan tärkeässä suunnitteluprosessissa ja päivitettävä sitä tarpeen mukaan;lisättävä tai uudelleen sijoiteltava henkilöstöään, jotta se voisi osallistua merkittävissä pankeissa paikalla tehtäviin tarkastuksiin aiempaa huomattavasti suuremmalla henkilöstömäärällä selkeän riskien priorisoinnin mukaisesti;seurattava tarkasti paikalla tehtävissä tarkastuksissa käytettävän tietoteknisen järjestelmän puutteita ja pyrittävä parantamaan paikalla tehtäviin tarkastuksiin osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarkastajien pätevyys- ja osaamistasoa.
(9)EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten pääjohtajien ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen presidentin yhteyskomitean lausunto ”Kaikilta osin tarkastettavissa olevan, tilivelvollisen ja vaikuttavan pankkivalvontajärjestelmän varmistaminen yhteisen valvontamekanismin käyttöönoton jälkeen”.
(10)EUVL C 50, 9.2.2018, s. 80.
(11)Tiedonsaantirajoitteista annetaan lisätietoja erityiskertomuksen liitteessä II.
(12)Lisätietoja EKP:n ja Euroopan parlamentin välisistä raportointijärjestelyistä esitetään erityiskertomuksen liitteessä IX.
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30. marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
(14)Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
(15)Toimintasuunnitelma luontoa, ihmisiä ja taloutta varten (COM(2017)0198).
(16)Public Expenditure and Financial Accountability -arviointi (julkisten menojen ja taloudellisen vastuuvelvollisuuden arviointi).
(17)”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016)0646).
(18)Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä (COM(2017)0211).
(19)Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N: o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343 22.12.2009, s. 1).
(20) Alusten satelliittiseurantajärjestelmät.
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).
(22)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8. huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).
(23)Ks. komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (COM(2016)0134).
(24) Ks. komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu) (COM(2017)0753).
(25)Ks. tilintarkastustuomioistuimen jäseniin sovellettavat menettelysäännöt ja erityisesti niiden 6 artikla sekä tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöön sovellettavat eettiset ohjeet ja niiden vaitiolovelvollisuutta työssä koskeva 4 kohta.


Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – 8., 9., 10. ja 11. EKR
PDF 183kWORD 57k
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2146(DEC))
P8_TA(2018)0123A8-0123/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0364 – C8‑0257/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2017)0299),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2016 ja komission vastaukset(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(2) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2018 annetut neuvoston suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2016 (05078/2018 – C8-0053/2018, 05079/2018 – C8-0054/2018, 05080/2018 – C8-0055/2018, 05082/2018 – C8-0056/2018),

–  ottaa huomioon Cotonoussa Beninissä 23. kesäkuuta 2000(3) allekirjoitetun ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010(4) muutetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(5),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(6) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(7) 32 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(8) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(9) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(10) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(11) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(12) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(13) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0123/2018),

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2016 tilien päättämisestä (2017/2146(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston taseet ja tulostilit varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0364 – C8‑0257/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoja koskevat rahoitustiedot (COM(2017)0299),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen kahdeksannesta, yhdeksännestä, kymmenennestä ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahastosta (EKR) rahoitetuista toimista varainhoitovuodelta 2016 ja komission vastaukset(14),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(15) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2018 annetut neuvoston suositukset Euroopan kehitysrahastojen toimien toteuttamisen osalta komissiolle myönnettäväksi vastuuvapaudeksi varainhoitovuodelta 2016 (05078/2018 – C8-0053/2018, 05079/2018 – C8-0054/2018, 05080/2018 – C8-0055/2018, 05082/2018 – C8-0056/2018),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2015 osalta (COM(2017)0379),

–  ottaa huomioon Cotonoussa Beninissä 23. kesäkuuta 2000(16) allekirjoitetun ja Ouagadougoussa Burkina Fasossa 22. kesäkuuta 2010(17) muutetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin 25. marraskuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/755/EU (”MMA-assosiaatiopäätös”)(18),

–  ottaa huomioon neljännen AKT–EY-yleissopimuksen toisen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta 20. joulukuuta 1995 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(19) 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Cotonoussa, Beninissä 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen rahoituspöytäkirjan mukaisesta yhteisön tukien rahoituksesta ja hoidosta sekä taloudellisen avun jakamisesta EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 18. syyskuuta 2000 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(20) 32 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien välillä 17. heinäkuuta 2006 tehdyn vuosia 2008–2013 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvan yhteisön avun rahoitusta AKT–EY-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämistä EY:n perustamissopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille koskevan sisäisen sopimuksen(21) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevaan monivuotiseen rahoituskehykseen perustuvasta Euroopan unionin avun rahoituksesta AKT–EU-kumppanuussopimuksen mukaisesti sekä rahoitustuen myöntämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen neljännessä osassa tarkoitetuille merentakaisille maille ja alueille 24. ja 26. kesäkuuta 2013 tehdyn neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien sisäisen sopimuksen(22) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan,

–  ottaa huomioon neljänteen AKT–EY-yleissopimukseen perustuvaan kehitysrahoitusyhteistyöhön sovellettavan 16. kesäkuuta 1998 annetun varainhoitoasetuksen(23) 74 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavan 27. maaliskuuta 2003 annetun varainhoitoasetuksen(24) 119 artiklan,

–  ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008(25) 50 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenteentoista Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 2. maaliskuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/323(26) 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0123/2018),

A.  ottaa huomioon, että parlamentti haluaa painottaa vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja tilivelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  hyväksyy kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston varainhoitovuoden 2016 tilien päättämisen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3. Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 (2017/2146(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan, 94 artiklan kolmannen luetelmakohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0123/2018),

A.  ottaa huomioon, että unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) suhteita ja unionin ja merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) suhteita säätelevän Cotonoun sopimuksen päätavoitteena on vähentää köyhyyttä ja kitkeä se lopulta kokonaan noudattamalla kestävän kehityksen tavoitteita ja pyrkimällä integroimaan AKT-maat ja MMA:t asteittain maailmantalouteen;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahastot (EKR:t) ovat unionin pääasiallinen rahoitusväline AKT-maille ja MMA:ille tarjottavassa kehitysavussa;

C.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden historian johdosta unionille on siirtynyt AKT-maiden kehittämiseen ja MMA:iden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä velvollisuuksia, jotka kuuluvat unionin tulevaisuuteen geopolitiikan, globalisaation ja maailmanlaajuisten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja väestörakenteen muutoksen, vuoksi;

D.  katsoo, että komissio on täytäntöönpanevana elimenä vastuussa siitä, että EKR:ja koskeva vastuuvapaus voidaan myöntää;

E.  ottaa huomioon, että uusien maailmanlaajuisten haasteiden kehittyminen muuttaa perusteellisesti avun toimittamisen malleja ja johtaa siihen, että kaikkien kehitysalan sidosryhmien on pohdittava uutta lähestymistapaa avun antamiseen ja järjestettävä ulkomaanapua koskevat olemassa olevat puitteet uudelleen;

F.  ottaa huomioon, että kestävyyttä, toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta koskevat periaatteet ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä unionille uutta, laaja-alaista lähestymistapaa kehitysyhteistyöhön, jotta lisättäisiin unionin kehitysavun ja tuotosten myönteisiä vaikutuksia;

G.  ottaa huomioon, että avoimuus ja vastuullisuus ovat edellytyksiä niin demokraattiselle valvonnalle kuin unionin kehitysyhteistyötoiminnan johdonmukaisuudelle muiden toimijoiden, kuten jäsenvaltioiden, kansainvälisten järjestöjen, kansainvälisten rahoituslaitosten ja monenvälisten kehityspankkien, tavoitteiden kanssa;

H.  ottaa huomioon, että tehokas koordinointi on olennaista pyrittäessä rajoittamaan avun sirpaloitumisen riskiä ja maksimoimaan vaikutusten yhdenmukaisuus sekä kumppaneiden sitoutuminen kehitysyhteistyön painopisteisiin;

I.  katsoo, että kehitysyhteistyön yhteisten rahoitustoimien ja ohjelmien avulla olisi parannettava tavoitteiden kohdentamista, määritettävä synergioita ja jaettava eri organisaatioiden tuloskehysten tuottamia tietoja;

J.  toteaa, että uusien toimintatapojen, kuten rahoituslähteiden yhdistäminen, investointivalmiudet tai -alustat ja erityisrahastot, suunnittelu on keino lisätä rahoitusta julkisen kehitysavun lisäksi, mutta tässä yhteydessä on noudatettava avoimuuteen liittyviä ehtoja, huolehdittava täydentävyydestä ja varmistettava myönteiset vaikutukset paikan päällä;

K.  ottaa huomioon, että yksityisen sektorin mukaan saaminen ja lisäinvestointien houkutteleminen ovat avainasemassa, kun pidetään mielessä kunnianhimoisten kehitystavoitteiden saavuttamiseen liittyvä rahoitusvaje, ja kun halutaan varmistaa parhaat edellytykset edistää kestävää kehitystä vastaanottajamaissa niiden omien hallinnollisten valmiuksien ja yhteiskuntarakenteiden puitteissa;

L.  toteaa, että budjettituki, jolla on keskeinen rooli muutosten aikaansaamisessa ja keskeisten kehityshaasteiden ratkaisemisessa, sisältää merkittävän rahoitukseen liittyvän riskin ja sitä pitäisi myöntää ainoastaan, jos voidaan taata riittävä avoimuus, jäljitettävyys, vastuuvelvollisuus ja vaikuttavuus ja jos siihen liittyy kumppanimaiden selkeä sitoutuminen politiikkojen uudistamiseen;

M.  ottaa huomioon, että kehitysapu pannaan täytäntöön monimutkaisessa ja herkässä geopoliittisessa ympäristössä, johon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa heikot hallintorakenteet, korruptio, sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus, aseelliset konfliktit, kriisitilanteet tai kriisinjälkeiset tilanteet, jotka aiheuttavat muuttoliikkeitä tai pakkosiirtymisiä tai terveyskriisejä;

N.  toteaa kehottaneensa useaan otteeseen sisällyttämään EKR:t unionin yleiseen talousarvioon;

Tarkastuslausuma

Tärkeimmät havainnot vuoden 2016 talousarvion toteuttamisesta

1.  pitää myönteisenä komission yksiköiden toistuvia ponnisteluja parantaa EKR:jen yleistä varainhoitoa maksattamattomien vanhojen ennakkorahoitusta koskevien maksusitoumusten ja maksujen osalta;

2.  panee merkille erityisesti, että 25 prosentin vähennystä koskeva kiinteä tavoite ylitettiin hieman vanhojen avointen sitoumusten (28 prosenttia) ja vanhojen maksattamatta olevien sitoumusten (36 prosenttia) osalta;

3.  panee merkille myös toimet, joilla vähennetään avoimina olevia sopimuksia, joiden voimassaoloaika on päättynyt, ja saatetaan ne päätökseen, sillä yli 18 kuukauden viiveet sopimuksen kattaman toimintakauden loppumisen jälkeen muodostavat merkittävän sääntöjenmukaisuuteen liittyvien virheiden riskin, kun otetaan huomioon, että asiakirjatodisteita ei ehkä enää ole saatavilla eikä kyseisten sopimusten hallinnoimisesta vastannut henkilöstö ole ehkä enää paikalla varmistamassa toiminnan asianmukaista jatkumista;

4.  panee merkille, että niiden sopimusten, joiden voimassaoloaika oli päättynyt, osuus komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (DEVCO) koko salkusta oli 15,15 prosenttia vuoden 2016 lopussa, kun tavoite oli 15 prosenttia; pitää valitettavana, että 1 896 sopimuksesta, joiden voimassaolo oli päättynyt, 1 058 (56 prosenttia) liittyi EKR:n toimien hallinnoimiseen ja että näistä 1 058 sopimuksesta 156 päättyneen EKR-sopimuksen (arvoltaan yhteensä 323 miljoonaa euroa) toimintakausi oli päättynyt yli viisi vuotta sitten;

5.  pitää kuitenkin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen arvion mukaan seuranta- ja valvontajärjestelmät olivat edelleen vain osittain vaikuttavia;

EKR:jen tilien luotettavuus

6.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista EKR:n lopullinen tilinpäätös varainhoitovuodelta 2016 antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot EKR:jen taloudellisesta asemasta 31 päivältä joulukuuta 2016 ja että toimien tulokset, rahavirrat ja nettovarallisuuden muutokset päättyneeltä varainhoitovuodelta olivat EKR:n varainhoitoasetuksen ja kansainvälisesti hyväksyttyihin julkisen sektorin tilinpäätösstandardeihin perustuvien kirjanpitosääntöjen mukaiset;

7.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin takaisin perittyjä käyttämättä jääneitä ennakkomaksuja, jotka oli kirjattu väärin toiminnan tuloiksi, koskevan ongelman ratkaisemiseksi, sillä kyseinen väärinkirjaus on johtanut yhteensä 3,2 miljoonan euron suuruisiin oikaisuihin;

8.  pitää valitettavana, että näitä kirjausvirheitä on esiintynyt vuodesta 2015 saakka perintämääräyksiä koskevan hallinnoinnin yhteydessä; huomauttaa kuitenkin, että vuonna 2016 kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosasto antoi henkilöstölleen tämäntyyppisten perintämääräysten asianmukaista koodausta koskevat yksityiskohtaiset ohjeet;

EKR:jen toimien laillisuus ja sääntöjenmukaisuus

9.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, että varainhoitovuoden 2016 tilien perustana olevat tulot olivat olennaisilta osiltaan lailliset ja sääntöjenmukaiset;

10.  on edelleen huolissaan tilintarkastustuomioistuimen arviosta, jonka mukaan tilien perustana oleviin laillisiin ja sääntöjenmukaisiin maksuihin liittyvä virhetaso oli olennainen;

11.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa esitetyn arvion mukaan kahdeksannen, yhdeksännen, kymmenennen ja yhdennentoista EKR:n tilien perustana olevien maksujen virhetaso oli 3,3 prosenttia, mikä on hieman pienempi kuin vuosina 2014–2015 (3,8 prosenttia) ja vuonna 2013 (3,4 prosenttia), ja toteaa, että vuonna 2012 virhetaso oli 3 prosenttia;

12.  panee merkille ja pitää valitettavana, että 24 prosenttiin tarkastelluista tapahtumista (35:een kaikkiaan 143:sta) liittyi virhe; panee merkille hankkeita koskevan otannan tulokset, joiden mukaan 35 maksutapahtumaan yhteensä 130:stä (27 prosenttia) liittyi virhe, ja panee erityisesti merkille, että kyseisistä 35 maksutapahtumasta 26:een (eli 74 prosenttia) liittyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa oleva virhe, ja että näistä yhdeksän oli lopullisia tapahtumia, jotka oli hyväksytty sen jälkeen, kun kaikki ennakkotarkastukset oli suoritettu;

13.  panee huolestuneena merkille, että kahdessa tapauksessa, joihin liittyi kvantitatiivisesti ilmaistavissa oleva virhe, komission yksiköillä oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheen ennen menojen hyväksymistä, mikä olisi vaikuttanut myönteisesti arvioituun virhetasoon, joka olisi tuolloin ollut 0,7 prosenttiyksikköä pienempi, ja toteaa, että ulkoiset tarkastajat ja valvojat eivät havainneet viittä tapahtumaa, joihin liittyi virhe;

14.  panee merkille, että kun on kyse budjettituesta ja usean rahoittajan hankkeiden täytäntöönpanosta, josta kansainväliset järjestöt vastaavat, ja kun sovelletaan nimellistä lähestymistapaa, rahoituksen luonne ja maksuehdot rajoittavat tapahtumien virhealttiutta; muistuttaa toistuvasta huolestaan, jonka aiheuttaa unionin varojen yhdistäminen muiden rahoittajien varoihin erityisesti silloin, kun niitä ei osoiteta erityisiin menoeriin, sekä nimellisen lähestymistavan soveltamisesta johtuva tilintarkastustuomioistuimen tarkastustoiminnan rajoittuminen;

15.  pitää huolestuttavana, että huolimatta peräkkäisistä korjaavien toimien suunnitelmista erityisesti julkisiin hankintoihin liittyen virheet olivat tyypiltään jatkuvasti samoja, eli julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen tapauksessa, jossa palvelusopimus tehtiin ilman tarjouskilpailuun perustuvaa valintamenettelyä, toteutumattomat menot, tukeen oikeuttamattomat menot sekä asiakirjatodisteiden puuttuminen; panee merkille, että näitä virheitä esiintyi myös työsuunnitelmiin, avustuksiin ja komission kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemiin valtuutussopimuksiin liittyvissä tapahtumissa; kehottaa komissiota kiireellisesti puuttumaan sopimusten hallinnassa, valintamenettelyissä, asiakirjahallinnassa ja julkisten hankintojen järjestelmässä oleviin puutteisiin;

16.  muistuttaa, että osana yleisluonteisia toimia riskinhallintamenetelmien sekä yleisten valvontajärjestelmien ja toiminnan jatkuvuuden parantamiseksi komission olisi tehostettava toimiaan näillä yhteistyön erityisaloilla hiomalla nykyistä korjaavien toimien suunnitelmaansa, etenkin kun kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevat virheet kertovat puutteista sopimusehtojen noudattamista koskevissa kansainvälisten järjestöjen tarkastuksissa;

17.  kehottaa DEVCO-pääosastoa kiinnittämään asianmukaisesti huomiota maksujen kirjaamiseen ja seuraamiseen, jotta voidaan noudattaa rahoitusprosesseihin ja työnkulkuun sisältyviä kiinteitä määräaikoja;

Valvontakehyksen vaikuttavuus

18.  panee tyytyväisenä merkille DEVCO-pääosaston jatkuvat pyrkimykset parantaa valvontakehystään kohdentamalla valvontatoimet erityisesti riskialttiille aloille, joita ovat välillinen hallinnointi kansainvälisten järjestöjen ja kehitysvirastojen kautta ja suoraan hallinnoitavat avustukset; panee merkille varauman ulottamisen koskemaan avustuksia ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvia työsuunnitelmia;

19.  myöntää, että kehitysapu pannaan usein täytäntöön vaikeissa, epävakaissa tai kriittisissä oloissa, jotka aiheuttavat virhealttiutta;

20.  toistaa kehotuksensa kiinnittämään herpaantumatta huomiota keskeisten valvontavaiheiden toteuttamisessa havaittuihin toistuviin puutteisiin, kuten ennen hankemaksujen suorittamista tehtävien ennakkotarkastusten haavoittuvuus ja menoja koskevien ulkoisten tarkastusten vahvistaminen; huomauttaa, että DEVCO-pääosasto tarkistaa parhaillaan tarkastusten ja todentamisten tehtävänmäärityksiä saadakseen laadunarviointiin tarvittavia tietoja;

21.  pitää myönteisenä, että jäännösvirhetaso tutkittiin viidentenä perättäisenä vuotena jäännösvirhetason selvittämiseen käytettävän menetelmän mukaisesti ja on siten vastedes yksi DEVCO-pääosaston varmuusprosessin osatekijöistä;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että DEVCO-pääosasto puuttui kaikkiin tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2013 raportoimiin heikkouksiin, mutta huomauttaa kuitenkin, että jäännösvirhetasokohtainen arviointimenetelmä sallii edelleen liian suuret yksilölliset virhetasot;

23.  panee kiinnostuneena merkille, että vuonna 2016 arvioitiin ensimmäistä kertaa jäännösvirhetasotutkimuksessa tason olevan 1,7 prosenttia, mikä alittaa kahden prosentin olennaisuusrajan ja vahvistaa vuonna 2014 alkaneen laskusuuntauksen, ja toteaa että kyseinen taso vastaa 105 miljoonan euron suuruista riskinalaista määrää (1,9 prosenttia vuoden 2016 menoista) ja 25 miljoonan euron suuruista oikaisukapasiteettia tai arvioituja tulevia oikaisuja (24 prosenttia), pitäen kuitenkin mielessä perintämääräysten kirjanpitojärjestelmään kirjaamisessa havaitut puutteet; katsoo kuitenkin, että budjettitukitapahtumiin olisi kiinnitettävä jatkuvasti erityistä huomiota niihin liittyvän suuren riskin vuoksi;

24.  muistuttaa tukevansa siirtymistä yleisestä varauksesta erillisvarauksiin, kuten parlamentti on pyytänyt aiemmissa EKR-päätöslauselmissaan, pyrittäessä vahvistamaan asteittain eri operatiivisten prosessien varmuustason kartoittamista siten, että i) otetaan käyttöön varaus, joka perustuu seuraaviin neljään todettuun suuren riskin alaan, eli suoraan ja välillisesti hallinnoitavat avustukset, välillinen hallinnointi kansainvälisten järjestöjen ja kehitysvirastojen kautta ja työsuunnitelmat, ja ii) jatketaan Afrikan rauhanrahastoa koskevaa erityisvarausta; rohkaisee komissiota jatkamaan hallinnointimenettelyjensä parantamista riskit ja taloudellinen tilanne huomioon ottaen, ja tarvittaessa lisäämään ylimääräisiä ehtoja;

25.  antaa tukensa sille, että komissio on pitänyt voimassa Afrikan rauhanrahastoa koskevan varauksensa, joka liittyy varojen hallinnointia koskevien korjaavien toimien hallinnointiin ja raportointiin; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen jatkaa pilariarviointimenettelyn yhteydessä ponnistelujaan Afrikan rauhanrahaston hallinnointia ja toimintaa koskevan seurantajärjestelmän vahvistamiseksi, jotta EKR:ja voidaan suojella laittomilta ja sääntöjenvastaisilta menoilta; pyytää komissiota jatkamaan korjaavien toimien suunnittelun ja vaikuttavuuden vahvistamista sopimusten tasolla;

26.  panee merkille, että maksuja on peritty takaisin 14,16 miljoonaa euroa, koska niitä on suoritettu perusteettomasti sääntöjenvastaisuuksien ja virheiden seurauksena;

27.  panee merkille, että valvontakulut nousivat 280,17 miljoonaan euroon, mikä on 4,26 prosenttia DEVCO-pääosaston suorittamien maksujen kokonaismäärästä; katsoo tässä yhteydessä, että riittävien takeiden saamiseksi olisi säännöllisesti selvitettävä, mikä on valvontatoimien kehyksen yleinen vaikuttavuus ja miten sillä täydennetään hyvän hallinnon periaatteita;

28.  pitää tarpeellisena pitää yllä johdonmukaista valvontastrategiaa, jolla varmistetaan tasapaino kumppanimaiden hyödyntämiskapasiteetin, vaatimusten noudattamista koskevien säännösten huomioon ottamisen sekä tuloksiin liittyvien tavoitteiden välillä, ja katsoo, että tämä tasapaino olisi otettava asianmukaisesti huomioon eri avustustoimien ja avun toimitusmuotojen hallinnoimisen yhteydessä;

29.   pitää keskeisenä, että EKR:jen kautta rahoitettavien infrastruktuurihankkeiden tapauksessa edellytetään erillistä ennakkoarviota, jossa otetaan huomioon hankkeiden sosiaaliset ja ympäristövaikutukset sekä niiden lisäarvo;

DEVCO-pääosaston tavoitteiden saavuttamisen tuloksellisuuden seuranta ja raportointi

30.  kehottaa DEVCO-pääosastoa parantamaan merkittävästi tuloksellisuutensa seurantaa ja raportointia koskevia järjestelyjään, jotta varmistetaan eri tuloksellisuusjärjestelmissä vahvistettujen keskeisten indikaattoreiden järjestelmällinen ja säännöllinen seuranta sekä luotettavien tietojen oikea-aikainen toimittaminen ylimmälle johdolle; muistuttaa, että kehitystavoitteita arvioitaessa on otettava huomioon niin sosiaaliset ja ympäristölliset kuin taloudellisetkin tekijät;

31.  katsoo, että määritettäessä seurannan ja raportoinnin tiheyttä olisi otettava huomioon seurattavien tavoitteiden luonne, indikaattorin tyyppi, keräysmenetelmät sekä seurannan ja raportoinnin tarve;

32.  kehottaa DEVCO-pääosastoa sekä muita ulkoisten toimien alan sidosryhmiä kehittämään edelleen viestintästrategiaansa ja -välineitään siten, että tuodaan esille tärkeimmät saavutetut tulokset, ja suuren yleisön tavoittamiseksi edelleen vahvistamaan EKR:stä tuettujen hankkeiden yleistä näkyvyyttä tarjoamalla olennaista tietoa siitä, miten unioni osallistuu maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseen;

33.  pitää 86:ta ulkoisen avun hallinnoinnin edistymistä koskevaa kertomusta, jotka unionin edustustot ovat laatineet, hyödyllisenä osatekijänä kunkin edustuston tarkastusketjussa ja tuloksellisuusmittauksessa, mutta edellyttää, että tässä raportoinnissa käytettyjen tietojen on oltava luotettavia; panee merkille myönteisen kehityksen DEVCO-pääosaston osalta mitä tulee unionin edustustojen tuloksellisuuteen, sillä kaikkiaan 24 keskeisestä tulosindikaattorista 21 osoitti tavoitteen saavutetun vuonna 2016 (vuonna 2015 vastaava luku oli 20 ja vuonna 2014 15), ja toteaa, että poikkeuksen muodostivat keskeiset tulosindikaattorit, jotka liittyivät päätöksiä koskevien rahoitusennusteiden tarkkuuteen, maksujen suorittamiseen kolmenkymmenen päivän määräajan kuluessa ja henkilöstön käyttöä EU:n edustustoissa koskevien joustojärjestelyjen noudattamiseen;

34.  pitää kuitenkin huolestuttavana, että 980:tä hanketta kaikkiaan 3 151:stä (31 prosenttia) pidettiin ongelmallisina ja että kuusi unionin edustustoa ei edelleenkään ole saavuttanut ”vihreällä” olevien keskeisten tulosindikaattoreiden 60 prosentin kynnysarvoa; kehottaa komission yksiköitä seuraamaan tiiviisti niitä unionin edustustoja, jotka ovat vasta hiljattain saavuttaneet 60 prosentin tavoitteen tai jotka ovat ylittäneet tämän kynnysarvon vain niukasti, jotta voidaan täsmentää edustustoja koskevan suuntauksen analyysia ja vahvistaa se;

35.  kehottaa DEVCO-pääosastoa harkitsemaan mahdollisuutta arvioida uudelleen tai tiukentaa kyseistä 60 prosentin kynnysarvoa; toteaa uudelleen, että myös tiettyjen keskeisten tulosindikaattoreiden määritelmää voitaisiin arvioida uudelleen todettujen ongelmien tyyppien tai kunkin unionin edustuston riskiympäristön perusteella, jotta voidaan löytää uusia parantamismahdollisuuksia;

36.  huomauttaa, että on tärkeää varmistaa, että ohjelmat on oikein mitoitettu ja että ne eivät ole liian kunnianhimoisia, koska se vaarantaisi avun odotettujen tulosten saavuttamisen; kehottaa DEVCO-pääosastoa pitämään unionin edustustoissa yllä toteuttamiskelpoisia hankejatkumoja niiden tuloksellisuuden seurannassa saatujen tulosten perusteella;

37.  pitää olennaisen tärkeänä, että edustustojen päälliköille muistutetaan edelleen säännöllisesti erillisissä tai alueellisissa seminaareissa siitä, että poliittisten velvollisuuksiensa lisäksi he ovat avainasemassa DEVCO-pääosaston tarkastusketjun lujittamisessa ja että he ovat yleisesti vastuuvelvollisia sekä asianmukaista arviointia edellyttävien hankkeiden hallintomenojen ja portfolioiden hallinnoinnista että niiden eri osatekijöiden punnitsemisesta, jotka ovat omiaan johtamaan varauman esittämiseen; panee merkille, että yksikään unionin edustusto ei esittänyt varaumaa ulkoisen avun hallinnointia koskevassa kertomuksessaan (2016);

38.  kehottaa komissiota raportoimaan viipymättä erityisistä korjaavista toimenpiteistä, jotka on toteutettu, kun hanke on ollut ”punaisella” kahtena perättäisenä vuotena, jotta voidaan nopeasti arvioida uudelleen hanketta koskeva alkuperäinen suunnitelma, kohdentaa varat mahdollisesti uudelleen elinkelpoisimpiin hankkeisiin ja tarpeisiin tai jopa harkita mahdollisuutta keskeyttää hanke;

Unionin erityisrahastojen valvonta ja hallinnointi

Täydentävyys ja vaikuttavuus

39.  korostaa, että kehitysalan rahoitusvälineiden johdonmukaisuus ja täydentävyys EKR:jen strategioiden ja unionin kehityspolitiikan yleistavoitteiden suhteen olisi jatkuvasti varmistettava;

40.  toteaa, että unionin erityisrahastot suunniteltiin nopeaksi poliittiseksi vastaukseksi tilanteessa, jossa ei ollut riittävästi resursseja tiettyihin kriittisiin tilanteisiin tai suuriin kriiseihin, kuten muuttoliikekriisi, vastaamiseksi tai jossa oli tarve yhdistää hätäapu, kunnostustoiminta ja kehitysyhteistyö;

41.  ottaa huomioon, että näissä oloissa unionin erityisrahastot tarjoavat joustavuutta ja erilaisia mahdollisuuksia yhdistää eri osa-alueiden kautta toteutettavat maantieteelliset ja aihekohtaiset toimet;

42.  korostaa kuitenkin, että komission on varmistettava, että kyseisenlaiset erityisrahastot tuovat lisäarvoa nykyisiin toimiin, lisättävä omalta osaltaan unionin ulkosuhdetoiminnan ja pehmeän vallan näkyvyyttä ja vältettävä päällekkäisyyttä muiden rahoitusvälineiden kanssa;

43.  panee merkille, että kaikkien unionin erityisrahastojen vastaanottamien rahoituslupausten kokonaismäärästä (5 026 miljoonaa euroa, tilanne marraskuun 2017 lopussa) 2 403 miljoonaa euroa on peräisin EKR:toista siten, että unionin Afrikka-hätärahastolle on luvattu 2 290 miljoonaa euroa ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavia toimia varten perustetulle Euroopan unionin erityisrahastolle (Bêkou-erityisrahasto) 113 miljoonaa euroa;

44.  palauttaa kuitenkin mieliin näihin kehitysalan rahoitusvälineisiin liittyvät suuret riskit sekä sen, että tähän mennessä niiden täytäntöönpanosta on saatu vaihtelevia kokemuksia; mainitsee uudelleen tarpeen varmistaa mahdollisimman suuri avoimuus ja vastuullisuus näiden instrumenttien käytössä;

45.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta nro 11/2017 Bêkou-erityisrahastosta; toteaa, että eräistä puutteista huolimatta Bêkou-erityisrahasto merkitsi lupaavaa alkua ja että sen perustamisella reagoitiin nopeasti tarpeeseen kytkeä hätäapu sekä kunnostus- ja kehitystoimet toisiinsa; kehottaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ohjeiden laatimiseksi tukivälineen valintaa varten (erityisrahasto vai muu); toteaa, että ohjeissa on otettava huomioon erityisrahastoihin liittyvät mahdolliset riskit ja haitat sekä niiden käytöstä saadut vaihtelevat kokemukset; pitää valitettavana, että Bêkou-erityisrahasto ei ole kohentanut merkittävästi avunantajien yleistä koordinointia;

46.  kehottaa määrittämään parhaita käytäntöjä, joilla voidaan edistää eri avunantajien kahdenvälisen avun ja tukivälineiden koordinoinnin parantamista;

47.  muistuttaa, että unionin erityisrahastojen soveltamisala on ankkuroitava täydentävyysvaatimukseen ja että se on kytkettävä erityisesti asianmukaisen reagoimisen varmistamiseen tapauksissa, joissa on kyse kumppanimaiden tarpeista ja prioriteeteista konfliktien ja katastrofien jälkimainingeissa, keskittyen samalla aloihin, joissa saatu lisäarvo ja strategiset vaikutukset ovat suurimmat;

48.  katsoo, että sekä yhtä maata koskevat unionin erityisrahastot että useita maita kattavia ohjelmia tukevat unionin erityisrahastot toimivat vaikuttavammin, jos niillä on virallinen ja johdonmukainen hallintorakenne, jolla voidaan edistää sidosryhmien näkemyksiä, arvoja ja yhteisiä tuloskehyksiä;

49.  pitää tärkeänä sitä, että unionin erityisrahastot pyrkivät saamaan käyttöön lisävaroja jäsenvaltioilta, yksityiseltä sektorilla ja muilta avunantajilta;

50.  korostaa, että unionin erityisrahastojen aikaansaamia tuloksia koskevaa valikoivuutta, valvontaa ja vastuullisuutta on syvennettävä kumppaniohjelmien puitteissa ja että on luotettava alustavaan arvioon siitä, mitkä ovat unionin erityisrahastojen edut muihin avustuskanaviin verrattuna; muistuttaa, että on varmistettava täydellinen avoimuus ja tietojen saatavuus sekä selkeät säännöt valvonnasta ja seurannasta;

Bêkou-erityisrahasto

51.  suhtautuu myönteisesti Bêkou-erityisrahaston perustamiseen ja sen panokseen toteutettaessa kansainvälisiä toimia Keski-Afrikan tasavallan kriisiin vastaamiseksi; toteaa, että tätä ensimmäistä erityisrahastoa voidaan monessa suhteessa pitää merkittävänä pilottihankkeena ja että takeiden saamiseksi on välttämätöntä laatia yksityiskohtaisempaa ohjeistusta avunantajien koordinointia, seurantaa ja arviointia koskevasta systeemisestä ongelmasta järjestelmällisemmän lähestymistavan mukaisesti;

52.  katsoo, että rahaston vaikuttavuuden perusteelliseen arvioimiseen ja operatiivisesta täytäntöönpanosta saatavien kokemusten hyödyntämiseen tarvitaan lisää aikaa;

53.  katsoo myös, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota unionin erityisrahastojen vaikuttavuuteen ja poliittiseen ohjaukseen sekä siihen, ettei osoitettujen varojen lopullisesta käytöstä ole takeita eikä sitä valvota;

54.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että rahastolla on vain vähän vaikutusta sidosryhmien väliseen koordinointiin, ja että komission olisi tehtävä kaikkensa hyödyntääkseen Euroopan kehitysrahastojen toiminnasta jo saatuja kokemuksia eri aloilla, kuten monenvälisten investointien täytäntöönpano ja koordinointi sekä tulosten hyödyntämisen hallinnoiminen;

55.  on huolestunut siitä, että jäsenvaltioiden rahoitusosuudet Bêkou-erityisrahastoon ovat tähän asti olleet suhteellisen pieniä; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan entistä enemmän, jotta varmistetaan, että rahastolta odotetut politiikkatavoitteet saavutetaan;

56.  katsoo, että olisi pyrittävä huolellisesti hallinnoimaan hallinnollisten kustannusten suhdetta kaikista maksuosuuksista, laskemaan hallinnointikustannusten kokonaismäärä sekä etsimään keinoja maksimoida lopullisille tuensaajille kohdistetun avun osuus;

57.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kattavat valvontamekanismit, joilla varmistetaan, että parlamentti valvoo poliittisesti näiden uusien välineiden ohjausta, hallinnointia ja täytäntöönpanoa vastuuvapauden myöntämistä koskevassa menettelyssä; pitää tärkeänä, että unionin erityisrahastoja varten kehitetään erityisiä valvontastrategioita, joissa asetetaan erityisiä tavoitteita ja virstanpylväitä ja tarkastellaan erityisrahastoja uudelleen;

Budjettitukitoimien täytäntöönpano

Tukikelpoisuus ja riskit

58.  panee merkille, että EKR:jen budjettitukimaksut olivat vuonna 2016 yhteensä 644 miljoonaa euroa; panee merkille, että EKR:t toteuttivat 109 budjettitukitoimea vuonna 2016 ja suorittivat 56 maksua;

59.  toteaa, että kun pidetään mielessä säännösten laajat tulkintamahdollisuudet, komissiolla on liikkumavaraa arvioidessaan, onko yleiset tukikelpoisuusehdot täytetty, jotta maksu voidaan suorittaa kumppanimaalle (eriytetty ja dynaaminen lähestymistapa tukikelpoisuuteen), ja on huolestunut siirrettyjen varojen lopullisesta käyttötarkoituksesta sekä niiden olemattomasta jäljitettävyydestä, kun varat yhdistetään kumppanimaan talousarviovaroihin;

60.  kehottaa komissiota laajentamaan tulosperusteista budjettitukea määrittelemällä paremmin, mitä kehitystuloksia on tarkoitus kullakin budjettitukiohjelmalla ja alalla saavuttaa, sekä ennen kaikkea tehostamaan vastaanottajavaltioiden toimien valvontamekanismeja korruption, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian aloilla; on erittäin huolissaan siitä, että budjettitukea käytetään mahdollisesti maissa, joissa ei ole demokraattista valvontaa joko parlamentaarisen demokratian toimimattomuuden tai kansalaisyhteiskunnan ja tiedonvälityksen puutteellisen vapauden vuoksi tai valvontaviranomaisten puutteellisten valmiuksien vuoksi; kehottaa luomaan menoketjun, jossa ei esiinny lainkaan korruptiota; pitää ensisijaisen tärkeänä edellyttää tällaisen tuen myöntämisessä tehokasta korruptiontorjuntaa budjettitukea saavissa maissa;

61.  palauttaa mieliin, että resurssien sivuun ohjaamisen riski on edelleen suuri ja että korruptio- ja petosriskit liittyvät usein julkiseen varainhoitoon ja uudistuksiin; toteaa uudelleen, että näihin riskeihin olisi kiinnitettävä aiempaa laajempaa huomiota käytäessä poliittista vuoropuhelua tulevaa budjettitukea koskevista sopimuksista ja laadittaessa niitä koskevia strategisia suunnitelmia ja erityisesti arvioitaessa hallituksen halukkuutta ja kykyä viedä läpi uudistuksia; huomauttaa, että riskejä ja ennakko- ja jälkikäteisvalvonnan tuloksia on seurattava huolellisesti;

62.  kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että budjettituki ja varojen maksaminen tarkistetaan, evätään, sitä vähennetään tai se perutaan, kun ei saavuteta selkeitä alkuperäisiä tavoitteita ja sitoumuksia ja/tai kun unionin poliittiset ja taloudelliset edut ovat vaarassa;

63.  muistuttaa, että EKR:jen on tarjottava mahdollisimman suurta avoimuutta ja läpinäkyvyyttä; tukee budjettitukiohjelmiin liittyvien relevanttien talousarviotietojen julkaisemista, jotta voidaan kohentaa läpinäkyvyyttä ja vastuuta kaikkia sidosryhmiä kohtaan, kansalaiset mukaan luettuina;

Valtion tulonhankinnan parantaminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa budjettituen avulla

64.  tähdentää, että valtion tulonhankinta on tärkeää kehitysmaissa, koska se vähentää riippuvuutta kehitysavusta ja parantaa julkishallintoa ja sillä on keskeinen merkitys valtiorakenteiden kehittämisessä; kehottaa vahvistamaan valtion tulonhankintaan liittyvien erityisten maksuehtojen käyttöä hyvään hallintoon ja kehitysyhteistyöhön liittyvissä sopimuksissa;

65.  huomauttaa, että komissio ei ole vielä käyttänyt budjettitukisopimuksia vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankinnan tukemiseen alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; panee kuitenkin merkille, että komission uusi lähestymistapa lisäsi mahdollisuuksia tukea tällaisella tukimuodolla vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankintaa; pyytää komissiota antamaan budjettitukea koskevissa kertomuksissaan enemmän tietoa budjettitukisopimusten käytöstä valtion tulonhankinnan alalla;

66.  tähdentää, että verojärjestelmiä vahvistamalla edistetään tulojen ennakoitavuutta mutta myös lisätään hallitusten vastuuvelvollisuutta, kun luodaan suora yhteys veronmaksajien ja hallitusten välille; kannattaa sitä, että valtion tulonhankinnan parantaminen sisällytetään omana kohtanaan komission luetteloon keskeisistä kehityshaasteista, joihin budjettituella pyritään vastaamaan;

67.  panee merkille veronkiertoon, verovilppiin ja laittomiin rahavirtoihin liittyvät haasteet; kehottaa komissiota pitämään kiinni ohjeistaan arvioidessaan valtion tulonhallintaan liittyviä makrotaloudellisia ja julkisen varainhoidon näkökohtia, jotta saataisiin parempi yleiskuva ongelmallisimmista kysymyksistä, kuten verokannustinten, siirtohinnoittelun ja veronkierron laajuudesta;

68.  kehottaa edelleen komissiota tehokkaammin puuttumaan veronkiertoon ja verokäytäntöjen väärinkäyttöön vähentämällä mustalla listalla oleville veroparatiiseille EKR:toista myönnettäviä taloudellisia tukia ja siten luomalla luetelluille, epäasiallisia verotuskäytäntöjä tukeville maille kannusteita noudattaa unionin reiluja verokäytäntöjä;

69.  toteaa, että käytössä ei ole tarkoituksenmukaisia seurantavälineitä, joilla olisi voitu arvioida, missä määrin budjettituella edistettiin valtion tulonhankinnan yleistä parantumista;

70.  pitää erittäin tärkeänä, että veropolitiikan alalla tuetaan myös jatkossa oikeudenmukaisia ja avoimia kansallisia verojärjestelmiä ja luonnonvarojen alalla lisätään tukea valvontatoiminnalle ja -elimille sekä jatketaan sellaisten hallintouudistusten tukemista, joilla edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja avointa hallinnointia;

71.  pitää välttämättömänä soveltaa useammin valtion tulonhankintaan liittyviä erityisiä ehtoja, koska niissä yhdistetään selkeästi toisiinsa budjettitukivarojen maksaminen ja kumppanimaiden edistyminen valtion tulonhankintaan liittyvissä uudistuksissa;

72.  kannustaa komissiota laajentamaan budjettituen valmiuksien kehittämistä koskevaa osiota, sillä se tarjoaa vakaan perustan pitkän aikavälin taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle ja pyrkii poistamaan suurimpia julkisten tulojen tehokkaan keräämisen tiellä olevia esteitä;

73.  kehottaa komissiota silloin, kun nykyiset ja tulevat budjettitukisopimukset sisältävät valmiuksien kehittämistä koskevan, valtion tulonhankintaan liittyvän osa-alueen, lisäämään kumppanimaiden tietoisuutta mahdollisuudesta saada kyseistä tukea sekä helpottamaan tuen käyttöä; toteaa, että näin olisi toimittava erityisesti silloin, kun tarkoituksena on vastata valmiuksien kehittämistä koskeviin tarpeisiin, joita muiden avunantajien toiminta ei vielä kata;

Tarve lisätä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa

74.  panee merkille, että EKR:jen vuonna 2016 kansainvälisten järjestöjen toteuttamille usean rahoittajan hankkeille suorittamien maksujen kokonaismäärä oli 914 miljoonaa euroa;

75.  katsoo, että kehitysalan monenvälisten rahoituslaitosten olisi pyrittävä hyödyntämään sekarahoitusta vaikuttavammin, erityisesti täydentävyyden osalta;

76.  korostaa, että monenvälisten kehityspankkien olisi edistettävä koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla sitä, että ala saavuttaa vuodelle 2030 asetettuja YK:n kunnianhimoisia kestävän kehityksen tavoitteita koskevat rahoitustavoitteet etenkin käyttämällä vaikuttavaa sekarahoitusta ja vivuttamalla yksityistä rahoitusta kehitysapurahoituksen tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi;

77.  rohkaisee komissiota käyttämään tehokkaammin mikrorahoitusvälineitä, joita pidetään merkittävänä ja tehokkaana keinona torjua köyhyyttä ja kohentaa paikallisten talouksien tilaa;

78.  muistuttaa, että EKR:n rahoitusvälineiden on houkuteltava lisää sijoituksia yksityiseltä sektorilta; rohkaisee komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla se voisi vastata tähän tarpeeseen ja tiedottaa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle edistymisestä;

79.  kehottaa komissiota huolehtimaan niin avoimuudesta kuin unionin näkyvyydestä sekä tarjoamaan seuraavissa kertomuksissaan enemmän tietoja unionin varoilla hallinnoiduista hankkeista; katsoo, että Yhdistyneiden kansakuntien ja Maailmanpankkiryhmän kanssa käytävää vuoropuhelua olisi syvennettävä entisestään avoimuuden lisäämiseksi sekä yhteisten yhteistyövälineiden selkeyttämiseksi;

80.  kehottaa komissiota julkistamaan kansalaisjärjestöjen rahoitusta koskevat tiedot ja yksityiskohtaiset tiedot rahoitetuista hankkeista; ilmaisee huolensa äskettäisistä tiettyjen kansalaisjärjestöjen epäasiallista toimintaa koskevista väitteistä; kehottaa komissiota seuraamaan aktiivisesti tilanteen kehittymistä ja tarvittaessa arvioimaan uudelleen myönnettyä rahoitusta;

Uusien maailmanlaajuisten kehityspainopisteiden huomioon ottaminen

Operatiiviset haasteet ja uudet edistävät tekijät

81.  panee merkille tarpeen kehittää uusia kehitysavun välineiden ja niihin liittyvien ehtojen suunnittelun malleja, jotka ovat kestävän kehityksen tavoitteiden uutta kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen liittyvien sitoumusten mukaisia, jotta voidaan vastata uusiin kriittisiin tekijöihin, kuten humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön jatkumo, kehityksen, muuttoliikkeen ja liikkuvuuden jatkumo, ilmastomuutoksen jatkumo sekä rauhan ja turvallisuuden jatkumo;

82.  korostaa, että yksityisellä sektorilla saattaa olla ratkaiseva rooli, kun otetaan huomioon kunnianhimoisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeva rahoitusvaje; toteaa, että rahoituslähteiden yhdistäminen saattaa olla hyödyllinen väline lisävarojen kerryttämiseen, edellyttäen että sen käyttö on perusteltu asianmukaisesti, että sen osoitetaan tuottavan lisäarvoa ja että se vastaa kehityksen vaikuttavuuden periaatteita;

83.  korostaa kuitenkin, että EKR:jen ei pitäisi ylittää toimintatarkoitustaan, ja että uuden jatkumon luomisen uusien haasteiden kohtaamiseen ei pitäisi heikentää toisten kehitystavoitteiden saavuttamista ja sen perustamisen yhteydessä on luotava tarkat, selkeät ja läpinäkyvät säännöt, jotka on määritelty komission asettamin puolueettomin ja syrjimättömin perustein;

84.  pitää olennaisen tärkeänä vahvistaa eri avunantajien ja kehitysavun välineiden tarjoaman tuen koordinointia ja synergioita; kehottaa eri sidosryhmiä parantamaan toimiensa tuloskehysten laatua sekä kehitysavun tuloksia paikan päällä;

85.  panee merkille erityisesti yksimielisyyden aikaansaamisessa kohdatut operatiiviset vaikeudet tai haasteet etenkin kun kyse on suuren lahjoittajajoukon koordinoimisesta kehittyvässä, monimutkaisessa tilanteessa ja tarpeiden muuttuessa jatkuvasti;

86.  katsoo, että investoinnit hauraisiin maihin ovat edelleen unionin toimien keskeinen painopiste, mutta toteaa, että objektiivisen seurannan lähestymistavan ylläpitäminen voi tarvittaessa johtaa rahoituksen lopettamiseen; katsoo, että on vahvistettava tulosarviointien käytäntöä ja sen jakamista hauraiden tai konfliktimaiden osalta;

87.  tukee pyrkimyksiä puuttua kehitystulosten kestävyyteen liittyviin kysymyksiin, kun kyse on valtion tulonhankinnasta, omistajuudesta ja poliittisesta taloudesta;

88.  muistuttaa, että ilmastonmuutos on yksi unionin ja kaikkien maailman maiden suurimmista haasteista; kehottaa painokkaasti komissiota täyttämään Pariisin sopimuksessa annetut sitoumukset ja vahvistamaan unionin rahoitukseen liittyviä ilmastopoliittisia ehtoja siten, että rahoitusta myönnetään vain ilmaston kannalta kestäville hankkeille, mikä edellyttää parempaa valintaperusteiden johdonmukaisuutta;

89.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä ei ole täysin luotettava(27); painottaa kehitysmaille mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä seurauksia, joista tilintarkastustuomioistuin totesi, että ”komissio ei vaatinut vapaaehtoisia järjestelmiä varmentamaan, että niiden sertifioima biopolttoainetuotanto ei aiheuta merkittäviä kielteisten sosioekonomisten vaikutusten riskejä; näitä vaikutuksia ovat esimerkiksi maanomistusriidat, pakkotyö/lapsityö, viljelijöiden heikot työolot sekä terveys- ja turvallisuusriskit”, ja pyytää komissiota ratkaisemaan tämän ongelman;

90.  kannustaa sisällyttämään eettisen ulottuvuuden toimintapoliittisten toimenpiteiden suunnitteluun;

91.  vaatii, että unionin varoilla, PEGASE-rahoitusmekanismi (ranskankielinen lyhenne sanoista "Mécanisme Palestino - Européen de Gestion et d'Aide Socio-Economique) mukaan luettuna, rahoitettava koulutusmateriaali vastaa yleisiä koulutuksen avulla edistettäviä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden arvoja, joista unionin jäsenvaltioiden opetusministerit sopivat Pariisissa 17. maaliskuuta 2015; kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin varoja käytetään Unescon rauhaa ja suvaitsevaisuutta koulutuksessa koskevien normien mukaisesti;

Kehitys- ja muuttoliiketoimien välisen yhteyden käytännön toteuttaminen

92.  panee merkille, että unionin Afrikka-hätärahaston ja siihen liittyvien alueellisten kanavien kautta vuonna 2016 hyväksyttiin 106 hanketta, joiden arvo oli yhteensä 1 589 miljoonaa euroa (tehtyjen sopimusten arvo 594 miljoonaa euroa ja maksujen määrä 175 miljoonaa euroa), muuttovirtojen hallinnan parantamiseksi ja sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi; panee merkille, että yhden hyväksytyn tavoitteen yhteydessä viitataan ”hyvin hoidettuun muuttoliikepolitiikkaan”;

93.  kehottaa komissiota raportoimaan jäsennellysti unionin Afrikka-hätärahaston kautta käynnistettyjen ohjelmien vaikutuksista tukeutuen erityisesti unionin tulospainotteiseen seurantaan sekä Afrikka-hätärahaston tuloskehykseen yhteisten saavutusten esille tuomiseksi;

94.  panee merkille myös, että uuden Euroopan kestävän kehityksen rahaston kautta on tarkoitus kohdentaa Euroopan ulkoisen investointiohjelman osana apua Saharan eteläpuolisen Afrikan maille ja että EKR:jen osuus on 400 miljoonaa euroa;

95.  tukee AKT-maita koskevan vaikuttavan rahoituksen välineen, joka on erillinen osa AKT-maiden investointikehystä, määrärahojen lisäämistä 300 miljoonalla eurolla ja siten sen kokonaiskapasiteetin nostamista 800 miljoonaan euroon, jolla on määrä rahoittaa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin suoraan puuttuvia kohdennettuja hankkeita, ja kannattaa sen muuttamista uudistuvaksi rahastoksi;

96.  panee merkille, että Euroopan investointipankki (EIP) tukee AKT-maiden investointikehyksen kautta pääasiassa hankkeita, joilla edistetään yksityisen sektorin kehitystä, kun taas AKT-maiden muuttoliikepaketin puitteissa voidaan harkita myös tukikelpoisten julkisen sektorin hankkeiden tukemista; suhtautuu myönteisesti uusien kumppanuuksien kehittämiseen EIP:n hallinnoiman AKT-maiden investointikehyksen yhteydessä; kehottaa EIP:tä kuitenkin antamaan lisätietoa vipuvaikutuksen osatekijöistä, tarkemmin sanoen siitä, mikä on yhtäältä oman pääoman ja unionin julkisen rahoituksen ja toisaalta muiden monenvälisten kehityspankkien osuus, sekä takaisin maksetuista varoista, jotka on investoitu uudelleen AKT-maiden investointikehyksen toimintaan;

97.  tukee komission päätöstä luoda taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean puitteissa muuttoliikesäännöstö asiaan liittyvän rahoituksen vaikuttavan käytön ja jäljitettävyyden lisäämiseksi;

Kohti uutta AKT-kumppanuutta

98.  odottaa saavansa kaikki tiedot ja pääsevänsä esittämään näkemyksensä yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston väliarvioinnista, jossa on määrä ottaa huomioon Agenda 2030 ja uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus, mutta jonka yhteydessä olisi myös noudatettava kaikilta osin Nairobissa pidetyssä maailmanlaajuisen kumppanuuden korkean tason kokouksessa vahvistettuja kehitystyön tuloksellisuutta koskevia periaatteita ja erityisesti tuensaajamaiden omaehtoista kehitystyön painopisteiden määrittelyä;

o
o   o

99.  kehottaa uudelleen sisällyttämään EKR:n yleiseen talousarvioon.

(1)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 281.
(2)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 289.
(3)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(4)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(5)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(6)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(7)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(8)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(9)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(10)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(11)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(12)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(13)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(14)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 281.
(15)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 289.
(16)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(17)EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(18)EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1.
(19)EYVL L 156, 29.5.1998, s. 108.
(20)EYVL L 317, 15.12.2000, s. 355.
(21)EUVL L 247, 9.9.2006, s. 32.
(22)EUVL L 210, 6.8.2013, s. 1.
(23)EYVL L 191, 7.7.1998, s. 53.
(24)EUVL L 83, 1.4.2003, s. 1.
(25)EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
(26)EUVL L 58, 3.3.2015, s. 17.
(27)Erityiskertomus nro 18/2016: ”Kestäviä biopolttoaineita koskeva EU:n sertifiointijärjestelmä”.


Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Euroopan parlamentti
PDF 524kWORD 85k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2017/2137(DEC))
P8_TA(2018)0124A8-0105/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8‑0248/2017)(2),

–  ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2016, pääluokka I – Euroopan parlamentti(3),

–  ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2016,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 sekä toimielinten vastaukset(4),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(5) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä 16. kesäkuuta 2014 tehdyn puhemiehistön päätöksen(7) ja erityisesti sen 22 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0105/2018),

A.  ottaa huomioon, että puhemies hyväksyi 28. kesäkuuta 2017 parlamentin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016;

B.  ottaa huomioon, että pääsihteeri johtavana valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä vakuutti 10. heinäkuuta 2017 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvioon osoitetut varat on käytetty aiottuun tarkoitukseensa moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käytössä olevat valvontamenettelyt antoivat riittävät takeet siitä, että tilien perustana olevat toimet olivat lailliset ja sääntöjenmukaiset;

C.  ottaa huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 166 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan kaikkien unionin toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan Euroopan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti;

1.  myöntää puhemiehelle vastuuvapauden Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka I – Euroopan parlamentti (2017/2137(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka I – Euroopan parlamentti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan, 98 artiklan 3 kohdan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0105/2018),

A.  panee merkille, että Euroopan parlamentin tilinpitäjä vakuutti lopullista tilinpäätöstä varmentaessaan saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että tilinpäätös antaa kaikilta olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot parlamentin taloudellisesta asemasta, toimien tuloksista ja rahavirroista;

B.  ottaa huomioon, että tavanomaisen menettelyn mukaisesti parlamentin hallinnolle lähetettiin 141 kysymystä ja saaduista kirjallisista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnan avoimessa kokouksessa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja sisäisen tarkastajan läsnäollessa;

C.  katsoo, että julkisen varainhoidon laatua, tehokkuutta ja vaikuttavuutta voidaan aina parantaa ja että valvontaa tarvitaan, jotta voidaan varmistaa, että poliittinen johto ja parlamentin hallinto ovat vastuuvelvollisia unionin kansalaisille;

Parlamentin talousarvio- ja varainhallinnon valvonta

1.  toteaa, että parlamentin talousarvio- ja varainhallinnon virallinen valvontajärjestelmä sisältää neljä keskeistä osatekijää:

   parlamentin tilinpitäjän varmentaman lopullisen tilinpäätöksen
   sisäisen tarkastajan vuosikertomukset ja hänen lausuntonsa sisäisen valvonnan järjestelmästä
   ulkoisen tarkastajan eli tilintarkastustuomioistuimen arvioimat kaikkien unionin toimielinten, parlamentti mukaan luettuna, hallintomenot ja muut menot
   talousarvion valvontavaliokunnan valmisteleman vastuuvapausmenettelyn, jonka päätteeksi hyväksytään päätös parlamentin puhemiehelle myönnettävästä vastuuvapaudesta;

2.  pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuin on kasvattanut parlamentin tapahtumien määrään liittyvää otosta, ja kannustaa sitä jatkamaan samalla linjalla, koska maineriski on verrattain korkea ottaen huomioon, että talousarvio- ja varainhallintoon liittyvät virheet saattavat vaikuttaa kielteisesti toimielimen maineeseen;

3.  kannustaa tilintarkastustuomioistuinta harkitsemaan, että se laatisi useampia erityiskertomuksia parlamentin toiminnasta erityisaloilla, esimerkiksi erityiskertomuksia parlamentin viestintäpolitiikasta ja Euroopan tason poliittisille puolueille ja säätiöille myönnettävien avustusten hallinnoinnista, painottaen erityisesti tulosbudjetointia;

4.  panee tyytyväisenä merkille jatkotoimet, joita hallinto on toteuttanut vahvistaakseen parlamentin sisäistä asiantuntemusta kirjanpidon ja tarkastuksen alalla ottamalla käyttöön unionin toimielimiin liittyviin vastuuvapausmenettelyihin osallistuville jäsenille tarkoitetun lisäpalvelun ja avustamalla ja tukemalla tällä tavoin vuotuisten kirjanpito- ja tarkastuskertomusten tulosten ymmärtämistä ja tulkitsemista;

Parlamentin talousarvio- ja varainhallinto

5.  panee merkille, että parlamentin lopullinen talousarvio vuonna 2016 oli yhteensä 1 838 613 983 euroa eli 19,39 prosenttia monivuotisen rahoituskehyksen(8) otsakkeesta 5, johon sisältyvät unionin toimielinten hallintomenot vuonna 2016, ja kasvu vuoden 2015 talousarviosta (1 794 929 112 euroa) oli 2,4 prosenttia;

6.  ottaa huomioon, että tileihin kirjattuja tuloja oli 31. joulukuuta 2016 yhteensä 183 381 513 euroa (vuonna 2015 määrä oli 176 367 724 euroa), josta käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä oli 30 589 787 euroa (vuonna 2015 määrä oli 27 988 590 euroa);

7.  korostaa, että 69,92 prosenttia kaikista sitoumuksista sisältyi neljään lukuun: luku 10 ”Toimielimen jäsenet”, luku 12 ”Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt”, luku 20 ”Kiinteistöt ja niiden liitännäiskulut” ja luku 42 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”, mikä osoittaa, että parlamentin menot olivat suurelta osin erittäin joustamattomia;

8.  panee merkille seuraavat määrät, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2016 päätettiin:

a)  Käytettävissä olleet määrärahat (euroa)

määrärahat 2016

1 838 613 983

erikseen esitetyt siirrot varainhoitovuodelta 2015

ilman eri toimenpiteitä tehdyt siirrot varainhoitovuodelta 2015

289 323 907

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat vuodeksi 2016

30 589 787

käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvien määrärahojen siirrot vuodelta 2015

103 055 269

Yhteensä

2 261 582 946

b)  Määrärahojen käyttö varainhoitovuonna 2016 (euroa)

sitoumukset

2 225 465 435

suoritetut maksut

1 900 199 164

seuraavalle vuodelle ilman eri toimenpiteitä siirretyt määrärahat, käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin perustuvat määrärahat mukaan luettuina

324 909 094

seuraavalle vuodelle erikseen siirretyt määrärahat

peruuntuneet määrärahat

36 094 295

c)  Talousarviosta saatu rahoitus (euroa)

saatu vuonna 2016

183 381 513

d)  Kokonaistase 31. joulukuuta 2016 (euroa)

1 574 480 381

9.  toteaa, että parlamentin talousarvioon otetuista määrärahoista sidottiin 99,2 prosenttia eli 1 823 844 172 euroa ja peruuntumisaste oli 0,8 prosenttia; panee tyytyväisenä merkille, että edellisten vuosien tapaan talousarvion toteutusaste oli erittäin korkea; toteaa, että maksumäärärahat olivat yhteensä 1 538 531 527 euroa ja niiden käyttöaste oli 84,4 prosenttia ja lisäystä edellisvuoteen verrattuna oli 0,7 prosenttia;

10.  korostaa, että vuonna 2016 peruuntui määrärahoja 14 769 811 euroa ja että peruuntumiset liittyivät pääasiassa palkkoihin ja muihin etuuksiin, sekä jälleen kerran kiinteistömenoihin;

11.  toteaa, että varainhoitovuonna 2016 hyväksyttiin seitsemän varainhoitoasetuksen(9) 27 ja 46 artiklan mukaista siirtoa, joiden kokonaismäärä oli 66 655 000 euroa, eli 3,6 prosenttia lopullisista määrärahoista; toteaa huolestuneena, että suurin osa näistä siirroista liittyi jälleen kerran parlamentin kiinteistöpolitiikkaan ja erityisesti Konrad Adenauer -rakennushankkeeseen; pitää keräilysiirron tasoa yhä erittäin korkeana; on vakaasti sitä mieltä, että talousarvion tehokkaan hallinnoinnin avulla tällaisten siirtojen määrä olisi voitava vähentää mahdollisimman alhaiseksi; kehottaa laatimaan parlamentin kiinteistöpolitiikan riittävän selkeästi osana talousarviostrategiaa;

Tilintarkastustuomioistuimen lausunnot vuoden 2016 tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta

12.  palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin arvioi erikseen kaikkien unionin toimielinten hallintomenot ja muut menot yhtenä toimintalohkoryhmänä; toteaa, että hallintomenoja ja niiden liitännäismenoja ovat henkilöstömenot (palkat, korvaukset ja eläkkeet), joiden osuus hallintomenojen kokonaismäärästä on 60 prosenttia, sekä kiinteistöihin, laitteisiin, energiaan, viestintään ja tietotekniikkaan liittyvät menot;

13.  muistuttaa, että tarkastuksessa tutkittiin edustava otos, johon sisältyi 100 maksutapahtumaa ja 20 sitoumusta sisältävä riskiperusteinen otos; toteaa, että sitoumukset oli hyväksytty aivan varainhoitovuoden 2016 lopussa ja siirretty ilman eri toimenpiteitä vuodelle 2017, ja tarkastuksessa selvitettiin, oliko budjettimäärärahat käytetty vuotuisuuden periaatteen mukaan;

14.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan tarkastusevidenssi osoittaa kokonaisuutena tarkasteltuna, että hallintomenojen virhetaso ei ollut olennainen; panee merkille, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevia virheitä oli kaksitoista, eli monivuotisen rahoituskehyksen hallintomenoja koskevan otsakkeen 5 arvioitu virhetaso oli 0,2 prosenttia (joka on vähemmän kuin 0,6 prosenttia vuonna 2015);

Poliittisten ryhmien määrärahojen hallinnointi

15.  muistuttaa, että poliittiset ryhmät ovat vastuussa parlamentille niille annettujen määrärahojen käytöstä sen toimivallan rajoissa, jonka puhemiehistö on niille antanut; panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat puutteet Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF) -ryhmälle suoritetun maksun kohdalla tarkastuksissa, jotka kohdistuivat menojen hyväksymiseen ja maksun suorittamiseen, ja toteaa, että maksuja oli suoritettu ilman hankintamenettelyyn perustuvia sopimuksia; korostaa, että ulkoinen tarkastaja Ernst & Young antoi varauman sisältävän lausunnon; kehottaa puhemiehistöä toteuttamaan asianmukaisia toimia ENF-ryhmään osalta, mahdolliset korvaukset mukaan lukien;

16.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2016 parlamenttia koskevat erityishavainnot; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi yhden poliittiselle ryhmälle suoritetun maksun kohdalla puutteita tarkastuksissa, jotka kohdistuivat vuonna 2015 toteutuneiden, mutta vuonna 2016 selvitettyjen menojen hyväksymiseen ja maksun suorittamiseen; toteaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että maksut oli suoritettu, vaikka niitä ei ollut katettu hankintamenettelyyn perustuvissa sopimuksissa; toteaa lopuksi, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi samanlaisia puutteita toiseen poliittiseen ryhmään vuonna 2015 liittyneessä liiketoimessa;

17.  panee merkille parlamentin tilintarkastustuomioistuimen kanssa pidetyssä kuulemismenettelyssä antamat vastaukset; pyytää tilintarkastustuomioistuinta tiedottamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle, miten on pantu täytäntöön sen suositus, joka koskee poliittisille ryhmille osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttöä koskevan seurantajärjestelmän arvioimista ja sen tehokkaampaa seuraamista, miten poliittiset ryhmät soveltavat menojen hyväksyntää ja maksujen suorittamista koskevia sääntöjä ja miten ne toteuttavat hankintamenettelyjä;

18.  kannustaa parlamentin pääsihteeristöä toteuttamaan edelleen lisätoimia, joilla poliittisia ryhmiä autetaan parantamaan sisäistä varainhallintoa ja niille annetaan parempia ohjeita; kehottaa poliittisia ryhmiä parantamaan entisestään menojen hyväksyntää ja maksujen suorittamista koskevien asiaankuuluvien sääntöjen soveltamista sekä parantamaan ja yhdenmukaistamaan entisestään hankintamenettelyjen toteuttamista;

Sisäisen tarkastajan vuosikertomus

19.  toteaa, että sisäinen tarkastaja esitteli vuosikertomuksensa 23. tammikuuta 2018 pidetyssä asiasta vastaavan valiokunnan avoimessa kokouksessa ja kertoi tehneensä vuonna 2016 seuraavat tarkastukset:

   uutta varainhoidon hallintojärjestelmää koskevan hankkeen tarkistaminen – vaihe 3
   sisäisen tarkastajan kertomuksiin sisältyvien keskeneräisten toimien seuranta
   audiovisuaaliala
   virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseenottoprosessi
   ulkopuolinen asiantuntija-apu infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston urakoissa
   toiminnan raportointiprosessi
   sopimussuhteisen henkilöstön palvelukseenottoprosessi
   tietotekniikan infrastruktuuri ja toiminnot: tietotekniikkakeskuksen inventaario ja ulkopuolisen asiantuntemuksen hallinta;

20.  muistuttaa, että vuotuinen toimintakertomus on parlamentin hallintorakenteen kulmakivi; toteaa, että toiminnan raportointiprosessia koskevassa tarkastuksessa käsiteltiin vuotuisten toimintakertomusten vaikuttavuutta vastuuvelvollisuutta ja tuloksellisuutta koskevan raportoinnin välineenä ja että sen jälkeen sisäinen tarkastaja esitti seuraavat suositukset:

   olisi hyväksyttävä yhdennetty raportointi- ja suunnittelukehys, jonka avulla voitaisiin asettaa sekä strategiset tavoitteet että kunkin pääosaston vuotuiset toiminnalliset tavoitteet, vahvistaa keskeiset tulosindikaattorit ja parantaa tuloksista raportointia vuotuisissa toimintakertomuksissa;
   pääsihteerin olisi perustettava yksikkö laajennetuin toimivaltuuksin koordinoimaan ja valvomaan toiminnan raportointiprosessia;
   sisäisen valvonnan kehyksen arviointia ja siihen liittyvää raportointia olisi tehostettava nimittämällä kuhunkin pääosastoon sisäisen valvonnan koordinaattori, tarjoamalla pääosastoille asianmukaisia ohjeita ja välineitä ja varmistamalla, että vuotuisissa toimintakertomuksissa raportoidaan sisäisestä valvonnasta johdonmukaisesti;
   olisi hyväksyttävä nimenomaan parlamentille tarkoitettuja suuntaviivoja tarkastuslausuman antamista ja mahdollisten varaumien esittämistarpeen arviointia varten;

21.  panee merkille, että vuoden 2016 seurantaprosessissa saatettiin päätökseen 22 toimenpidettä avoinna olevista 48 vahvistetusta toimenpiteestä, ja myöhässä olevien toimien riskiprofiilin alentaminen jatkui vuonna 2016 vaiheittain; huomauttaa erityisesti, että vuoden lopussa kymmenen kaikkiaan 26 avoimesta toimesta kuului ”merkittävän riskin” luokkaan ja loput 16 kuuluivat ”kohtalaisen riskin” luokkaan;

Varainhoitovuotta 2015 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman seuranta

22.  panee merkille talousarvion valvontavaliokunnalle 4. lokakuuta 2017 annetut kirjalliset vastaukset varainhoitovuotta 2015 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan sekä pääsihteerin vastaukset useisiin varainhoitovuotta 2015 koskevaan parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmaan sisältyneisiin kysymyksiin ja pyyntöihin ja niiden johdosta käydyn keskustelun jäsenten kanssa; pitää tärkeänä, että pääsihteeri osallistuu useammin parlamentin talousarviota ja sen toteutukseen vaikuttavia seikkoja koskeviin keskusteluihin talousarvion valvontavaliokunnassa;

23.  korostaa jälleen kerran, että toimielimen ja erityisesti sen päätöksentekomenettelyn läpinäkyvyyden parantamiseksi parlamentin sisäisten päätöksentekoelinten ja erityisesti puhemiehistön toimintaa ja ennen kaikkea päätöksentekomenettelyjä on helpotettava, ja että niistä on tehtävä helpommin lähestyttäviä; pyytää julkistamaan puhemiehistön kokousten esityslistat riittävän hyvissä ajoin intranetissä ja lyhentämään huomattavasti kokousten pöytäkirjojen julkaisemisen määräaikaa; katsoo, että pöytäkirjojen julkistamisen osalta ei tarvitse odottaa, että ne on käännetty kaikille kielille; onnittelee kvestorikollegiota tällä saralla saavutetusta edistyksestä ja erityisesti sen uudesta käytännöstä ilmoittaa tekemistään päätöksistä;

24.  pyytää pääsihteeriä välittämään tämän päätöslauselman puhemiehistölle ja korostamaan kaikkia pyyntöjä, jotka koskevat puhemiehistön toimenpiteiden toteuttamista tai päätösten tekemistä; kehottaa pääsihteeriä laatimaan toimintasuunnitelman ja aikataulun, jonka avulla puhemiehistö voi seurata ja/tai noudattaa parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmiin sisältyviä suosituksia, ja sisällyttämään tulokset vuotuiseen seuranta-asiakirjaan; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan budjettivaliokunnalle ja talousarvion valvontavaliokunnalle hyvissä ajoin kaikista puhemiehistölle esitetyistä hankkeista, joilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia;

25.  pitää kuitenkin valitettavana, että monia varainhoitovuotta 2015 koskevaan vastuuvapauspäätöslauselmaan(10) sisältyvistä suosituksista ei ole noudatettu, eikä tälle ole esitetty minkäänlaisia syitä tai perusteluita; on erittäin huolestunut siitä, että sen enempää puhemiehistö kuin pääsihteerikään eivät ole julkaisseet edistymiskertomusta, eivätkä ole saavuttaneet riittävää edistystä useiden pyyntöjen osalta, joissa niitä kehotetaan toteuttamaan toimia tai tekemään päätöksiä:

26.  kehottaa uudelleen puhemiehistöä seuraamaan kaikkien vastuuvapauspäätösten noudattamista työjärjestyksen 25 artiklan ja liitteen IV ja varainhoitoasetuksen 6 artiklan ja 166 artiklan mukaisesti;

27.  muistuttaa, että sekä varainhoitovuosia 2014(11) että 2015 koskevissa parlamentin vastuuvapauspäätöslauselmissa pyydettiin kehittämään tekninen ratkaisu, jonka avulla jäsenet voivat käyttää parlamentin verkkosivustolla olevaa omaa kotisivuaan julkistaakseen vapaaehtoisesti tapaamisensa eturyhmien edustajien kanssa; kehottaa painokkaasti puhemiehistöä ja pääsihteeriä mahdollistamaan tämän viipymättä;

28.  kehottaa pääsihteeriä tiedottamaan jäsenille iPACS-hankkeen (jonka tavoitteena on vahvistaa ja uudistaa ihmisten, rakennuksien ja omaisuuden suojelua parlamentissa) edistymisestä; toteaa, että hanke hyväksyttiin 9. maaliskuuta 2015 annetulla puhemiehistön päätöksellä; painottaa, että on tärkeää varmentaa, että parlamentin kannalta ensiarvoisen tärkeä – ja merkittäviä kustannuksia aiheuttanut – hanke edistyy suunnitelmien mukaisesti;

29.  kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan toimia puuttuakseen huomattavaan hotellien hintojen nousuun Strasbourgissa, mitkä hinnat ovat vuodesta toiseen nousseet merkittävästi ja ovat huipussaan erityisesti täysistuntojen aikaan; suosittaa edistämään kuljetusjärjestelyjä rajan ylitse Strasbourgista Saksaan, jossa hinnat ovat merkittävästi alhaisempia (mahdollinen bussikuljetus Kehlin ja parlamenttirakennuksen välillä);

30.  suhtautuu myönteisesti pääsihteerin aloitteisiin, jotka koskevat kriisinhallintastrategian ja toiminnan jatkuvuuden hallintastrategian tarkistamista, jotta parlamentilla olisi valmiudet selviytyä paremmin sen toimintaan vaikuttavista mahdollisista merkittävistä vaaratilanteista (esimerkiksi tietotekniikkaan, turvallisuuteen tai toimitiloihin liittyvät häiriöt), puhemiehistön 3. toukokuuta 2016 tekemän päätöksen mukaisesti;

Parlamentin vastuuvapaus 2016

31.  panee merkille talousarviosta vastaavan varapuhemiehen, pääsihteerin ja talousarvion valvontavaliokunnan keskustelun, jossa käsiteltiin parlamentille varainhoitovuoden 2016 osalta annettavaa vastuuvapautta, ja joka järjestettiin 23. tammikuuta 2018 sisäisen tarkastajan läsnä ollessa;

32.  toteaa, että puhemiehistö keskusteli Yhdistyneessä kuningaskunnassa 23. kesäkuuta 2016 pidetyn kansanäänestyksen seurauksista kokouksessaan 4. heinäkuuta 2016; panee merkille puhemiehen kannan, jonka mukaan niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta pysyy unionin täysjäsenenä, Euroopan parlamentin brittijäsenillä ja -henkilöstöllä on täsmälleen samat oikeudet ja velvollisuudet kuin parlamentin muilla jäsenillä ja henkilöstöllä; toteaa, että tämän järjestelyn on oltava joustava ja brexit-neuvottelujen mahdollisten lopputulosten mukainen; toteaa, että Euroopan parlamentin brittijäsenten ja -henkilöstön tilanne saattaa muuttua siirtymäkauden aikana, jonka pituutta ei ole vielä määritetty;

33.  toteaa, että kansanäänestyksen tulos vaikutti merkittävästi valiokuntien sihteeristöihin, tutkimusyksiköihin ja politiikkatoimien pääosastojen horisontaalisiin yksiköihin; panee merkille, että parlamentin yksiköt keräsivät tietoja ja valmistelivat siltä pohjalta analyyttistä aineistoa pohtiakseen Yhdistyneen kuningaskunnan eron vaikutusta politiikan aloihin ja lainsäädäntöön kyseisillä aloilla; toteaa myös, että jatkossa tämän asian käsittely on oikeudellisesti hyvin monimutkaista ja poliittisten päätösten perusteella jatkuvan eroprosessin seuraavissa vaiheissa voidaan hyödyntää valiokuntien sihteeristöjen ja politiikkayksiköiden asiantuntemusta;

34.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti ja sen isäntävaltioiden, erityisesti Belgian, viranomaiset ovat parantaneet turvallisuusyhteistyötä;

35.  kannustaa pääsihteeriä neuvottelemaan Belgian rautatieyhtiön kanssa Brysselin–Luxemburgin rautatieaseman ja Zaventemin lentoaseman välisten suorien junayhteyksien lisäämisestä jäsenten kannalta ruuhkaisimpina saapumis- ja lähtöaikoina, jotta säästetään matkustusaikaa ja pienennetään jäsenten hiilijalanjälkeä; kehottaa pääsihteeristöä edistämään jäsenten junankäyttöä;

36.  muistuttaa, että avoimuus on parlamentin tunnus; kannattaa kaikkien kolmella työskentelypaikkakunnalla sijaitsevien parlamentin rakennusten sisäänkäyntien uudelleenorganisointia ja parantamista noudattaen uutta turvallisuusstrategiaa, jolla parlamentille taataan turvallinen työympäristö samalla kun säilytetään parlamentin avoimuus; toteaa, että kyseiset sisäänkäynnit uudistettiin vuonna 2015, jolloin niihin asennettiin uudet kulunvalvontajärjestelmät, ja ne on otettu osaksi uutta, keskitettyä integroitua kulunvalvontajärjestelmää; painottaa, että Strasbourgissa sijaitsevan Louise Weiss (LOW) -rakennuksen sisäänkäynti on yksi jäsenten, unionin henkilöstön ja vierailijoiden eniten käyttämistä sisäänkäynneistä täysistuntojen aikana; painottaa, että se on näin ollen näkyvin sisäänkäynti Strasbourgissa; pitää valitettavana, että LOW‑rakennuksen sisäänkäynnin ”väliaikaisesta” turvatarkastuksesta on tullut käytännössä pysyvä järjestely; kehottaa painokkaasti pääsihteeriä ehdottamaan vaihtoehtoa, jolla helpotetaan LOW-rakennukseen pääsyä ja säilytetään samalla tämän sisäänkäynnin turvallisuus ja käyttäjäystävällisyys;

37.  toteaa, että eri pääosastot painottavat edelleen tulosbudjetointia vaihtelevasti ja että osassa hallintoa sen toteutus on vielä alkuvaiheessa; kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että asetetaan selkeät, mitattavissa olevat tavoitteet, joita seurataan kaikkialla hallinnossa;

38.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta aiheutuu 114 miljoonan euron kustannukset vuodessa; panee merkille Euroopan unionin toimielinten kotipaikan sijainnista 20. marraskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(12) tehdyn havainnon, että 78 prosenttia kaikista henkilöstösääntöjen alaisen parlamentin henkilöstön virkamatkoista on suoraa seurausta parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta; palauttaa mieliin, että hajauttamisesta aiheutuvat ympäristövaikutukset eli hiilidioksidipäästöt ovat arviolta 11 000 ja 19 000 tonnin välillä; pitää valitettavana, että vuonna 2016 pelkästään parlamentin jäsenten matkoista Strasbourgissa pidettyihin täysistuntoihin aiheutuneet korvattavat kokonaiskustannukset olivat peräti 21 352 262 euroa; kehottaa neuvostoa löytämään ratkaisun, jossa siirrytään kohti parlamentin yhtä ainoaa kotipaikkaa, jotta ei tuhlata veronmaksajien rahoja;

39.  panee merkille, että vuonna 2016 laaditut seitsemän Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia koskevaa raporttia ja viisi arviointia Euroopan tason lisäarvosta on julkaistu;

40.  panee merkille, että valtuutettujen avustajien virkamatkoista kolmen työskentelypaikkakunnan välillä maksettavia korvauksia on tarkistettu; panee merkille, että virkamiesten ja muun henkilöstön hotellikulujen enimmäismäärä Strasbourgin virkamatkoilla on 180 euroa ja päiväraha 102 euroa eli päivittäiset kulukorvaukset ovat yhteensä enintään 282 euroa; toteaa, että valtuutetut avustajat saavat samoista kuluista pienemmän korvauksen eli jäsenen valinnan mukaan 137 euroa, 160 euroa tai 183 euroa päivässä; palauttaa kuitenkin mieliin, että valtuutetuilla avustajilla on oikeus yhtä suureen päivärahaan kuin parlamentin virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä virkamatkoista muualle kuin Strasbourgiin; pyytää kolmatta vuotta peräkkäin puhemiehistöä ryhtymään työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi nopeasti tarvittaviin toimenpiteisiin valtuutettujen edustajien Strasbourgin virkamatkojen majoituskorvausten ja päivärahojen nostamiseksi samalle tasolle virkamiesten ja muun henkilöstön kanssa; kehottaa uudelleen puhemiehistöä sovittamaan virkamiesten, muun henkilöstön ja valtuutettujen avustajien korvaukset kaikilta osin yhteen;

41.  toteaa tyytyväisenä, että pääsihteeri on halukas etsimään asiaan ratkaisua, ja kehottaa jälleen pyrkimään löytämään toimivan ratkaisun ongelmaan, joka koskee niitä valtuutettuja avustajia, jotka ovat työskennelleet parlamentissa keskeytyksettä kahden vaalikauden ajan mutta eivät ole eläkeiän saavuttaessaan heistä itsestään ja kyseisestä parlamentin jäsenestä riippumattomista syistä oikeutettuja unionin eläkkeeseen nykyisen vaalikauden päättyessä, koska he eivät ole ehtineet työskennellä vaadittua kymmenen vuoden ajanjaksoa sen tähden, että vuoden 2014 vaalit järjestettiin varhain ja heidän uusien sopimustensa vahvistaminen viivästyi henkilöstöyksikön raskaan työtaakan vuoksi vuosien 2009 ja 2019 vaalien jälkeen; kehottaa näin ollen pitämään kahta vaalikautta kymmenenä aktiivisena palvelusvuotena; pyytää pääsihteeriä antamaan henkilöstöasioiden pääosaston pikaiseksi tehtäväksi etsiä mahdollisia ratkaisuja ja tiedottamaan prosessista valtuutettujen avustajien edustajille sekä ottamaan heidät mukaan prosessiin; pyytää komissiota antamaan 1. syyskuuta 2018 mennessä lainsäädäntöehdotuksen ratkaistakseen tämän asian;

42.  toteaa, että joidenkin virkamatkojen korvauksien maksaminen on viivästynyt huomattavan paljon, ja kehottaa tutkimaan, miten ongelma voitaisiin ratkaista kohtuullisen ajan kuluessa;

43.  katsoo, että on asianmukaista säilyttää pieni lisäys budjettikohdassa 422 (”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot”), kun otetaan huomioon brexitin myötä kasvava työmäärä, trilogien määrän lisääntyminen, väliaikaisten valiokuntien ja erityisvaliokuntien määrän kasvu (niitä on nyt ennätyksellinen määrä, 25 pysyvää ja väliaikaista valiokuntaa) ja vaalikauden päättyminen samaan aikaan monivuotista rahoituskehystä koskevan monimutkaisen lainsäädäntöehdotuspaketin kanssa;

44.  pyytää pääsihteeriä välittämään komissiolle valtuutettujen avustajien asemaa koskevien uusien sääntöjen arviointikertomuksen, joka on laadittu 28. huhtikuuta 2016 annetun vuotta 2014 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman johdosta ja johon viitataan neuvoston asetuksen (EY) N:o 160/2009(13) 3 artiklassa;

45.  kannustaa puhemiehistöä sen arvioidessa viime vuonna annettuja vierailijaryhmiä koskevia uusia sääntöjä poistamaan mahdollisuuden nimittää valtuutettuja avustajia ryhmien johtajiksi, koska siitä aiheutuu ammatillisia, oikeudellisia, eettisiä ja tietosuojaan liittyviä ongelmia;

46.  huomauttaa, että jäsenen palveluksessa olevat harjoittelijat ovat jäsenen kanssa yksityisoikeudellisessa sopimussuhteessa, eikä heillä ole samoja oikeuksia kuin muulla parlamentin henkilöstöllä tai oikeuksia parlamentin apurahoihin (Schuman-apurahat); pitää valitettavana, että varainhoidon pääosastossa ei ole välinettä tai oikeudellista kehystä suorien ennakkomaksujen maksamiseksi näille harjoittelijoille ennen virkamatkoja, kuten menetellään muun henkilöstön tapauksessa, kun otetaan erityisesti huomioon, että näiden kulujen maksaminen omasta taskusta edellyttää yleisesti ottaen hyvin suurta taloudellista panostusta; painottaa, että jäsenet voivat sopia ennakkomaksuista harjoittelijan ja maksun välittäjän kanssa tapauskohtaisesti; panee kuitenkin merkille, että useat jäsenet eivät käytä maksun välittäjän palveluita maksaakseen korvauksen työllistämilleen harjoittelijoille, ja kehottaa parlamenttia arvioimaan mahdollisimman pian, voitaisiinko tällainen suorien maksujen järjestelmä toteuttaa;

47.  panee huolestuneena merkille, että yli puolet parlamentin jäsenistä ei ole vielä ladannut ansioluetteloaan parlamentin virallisen verkkosivuston profiiliinsa, vaikka nykyinen vaalikausi on jo näin pitkällä; pyytää pääsihteeriä ryhtymään nopeasti tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kaikkien parlamentin jäsenten ansioluettelot olisivat saatavilla virallisella verkkosivustolla;

48.  muistuttaa, että Euroopan parlamentin jäsenen tehtävä on yhteensopimaton monien muiden tehtävien, kuten kansallisen parlamentin jäsenen tehtävän, kanssa; pyytää laatimaan seuraavaa vaalikautta varten tarvittavat säännöt, joiden nojalla jäsenet eivät voi hoitaa lisätehtävää jonkin jäsenvaltion alueparlamentissa, jonka lainsäädäntövalta edellyttää jäseniltä työskentelyaikataulun kannalta kansallisiin parlamentteihin verrattavissa olevaa sitoumusta;

49.  katsoo, että riippumattomampien ja luotettavampien lausuntojen ja tutkimusten saamiseksi on laadittava sääntöjä, jotka koskevat parlamentin valiokuntien palkkaamien asiantuntijoiden eturistiriitoja;

50.  muistuttaa, että vuosia 2014 ja 2015 koskevissa vastuuvapausmenettelyissä havaittiin, että parlamentin verkkosivusto ei ole kovin käyttäjäystävällinen, ja kehottaa näin ollen viestinnän pääosastoa kiireellisesti parantamaan verkkosivustoa ja ottamaan käyttöön tehokkaamman hakukoneen; painottaa, että verkkosivuston houkuttelevuutta ja vetovoimaa on edelleen parannettava ja että on toteutettava toimia käytettävissä olevien sosiaalisen median alustojen monimuotoistamiseksi; kehottaa panemaan täytäntöön uuden strategian, jossa hyödynnetään sosiaalisen median koko kapasiteettia sen eri ilmenemismuodoissa;

51.  panee merkille tiedotustoimistojen eli nykyisten yhteystoimistojen päivitetyn tehtävänmäärityksen (jonka puhemiehistö hyväksyi marraskuussa 2017); korostaa painokkaasti, että niiden päätehtävänä on toteuttaa paikallisesti tiedotus- ja viestintätoimia parlamentin nimissä tiedon antamiseksi unionista ja sen politiikoista ulkoisten sidosryhmien paikallisen, alueellisen ja kansallisen toiminnan välityksellä; korostaa tarvetta optimoida uusien viestintätekniikoiden ja -mallien käyttö ja hyödyntää yhteystoimistojen etuoikeutettua maantieteellistä sijaintia lähellä kansalaisia, jotta tehostettaisiin entisestään toimintaa paikallisella tasolla järjestelmällä esimerkiksi keskusteluja parlamentin jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välillä kansalaisten kuulemiseksi ja osallistamiseksi; korostaa, että tällaisilla tapahtumilla aikaan saadulla verkkokeskustelulla ja tiedotusvälineiden huomiolla voitaisiin edistää entistä tiiviimpää yhteydenpitoa kansalaisiin; kehottaa parantamaan parlamentin tiedotustoimistoja koskevaa strategiaa, ja vaatii viestinnän pääosastoa ratkaisemaan ongelman, joka liittyy yhtäältä rakennus- ja henkilöstökustannusten ja toisaalta näiden toimistojen keskeisten tehtävien – suoran yhteydenpidon paikallisiin sidosryhmiin ja kansalaisiin – väliseen epätasapainoon;

Viestinnän pääosasto

52.  palauttaa mieliin, että viestinnän pääosaston keskeinen tulosindikaattori on kohderyhmien kattava saavuttaminen tai näkyvyys kaikilla parlamentin viestintäfoorumeilla ja -kanavilla; panee merkille, että parlamentin medianäkyvyys ja keskimääräinen uutisointikattavuus kuukaudessa nousi 12 prosenttia verrattuna vuoteen 2015 ja 7 prosenttia verrattuna vaalivuoteen 2014; panee merkille, että parlamentti saavutti parannuksia sosiaalisen median käytössä, ja panee merkille nuorten keskuudessa toteutetut tiedotustoimet; korostaa kuitenkin, että parlamentin tiedotustoimia olisi parannettava edelleen etenkin lisäämällä näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa; toteaa, että se ei nykyisellään täytä parlamentaariselle elimelle asetettuja edellytyksiä; painottaa, että on laadittava ja pantava täytäntöön kattava sosiaalisen median strategia, kun otetaan erityisesti huomioon vuonna 2019 toimitettavat Euroopan parlamentin vaalit; korostaa, että tämän strategian on ilmennettävä parlamentin työmäärää ja siinä on otettava huomioon tulevaisuuteen liittyvät monitahoiset intressit, huolenaiheet ja ajatukset, joita unionin kansalaiset tuovat julki;

53.  panee merkille, että viestinnän pääosasto käynnisti uuden monivuotisen työohjelman, jonka puitteissa vuosina 2016–2019 myönnetään avustuksia media-alalle ja tapahtumien järjestämiseen; toteaa, että media-alan apurahojen myöntämiseksi tehtiin 102 kumppanuuspuitesopimusta ja valittiin 48 apurahahakemusta, joiden kokonaisarvo oli 3,99 miljoonaa euroa; toteaa, että tapahtumien järjestämisen alalla avustuksia myönnettiin 18 hankkeeseen yhteensä 0,8 miljoonaa euroa; kehottaa viestinnän pääosastoa keskittymään aktiivisemmin ryhmiin, jotka eivät ole automaattisesti kiinnostuneita parlamentin toiminnasta tai jotka saattavat suhtautua siihen jopa epäilevästi;

54.  panee merkille parlamentin julkisen verkkosivuston tärkeimmät tekniset ja toimitukselliset muutokset ja etenkin verkkosivuston hakukoneoptimointiin liittyvät muutokset; onnittelee viestinnän pääosastoa tämän edistyksen johdosta, mutta lisää, että edistyminen on yhä hyvin hidasta; panee merkille, että vuonna 2016 käynnistettiin verkkosivujen mukauttavaa suunnittelua koskeva hanke ja suoratoistoa ja tilausvideoalustan uusimista koskeva hanke verkkosivujen suunnittelemiseksi uudelleen niin, että ne mukautuvat kaikentyyppisiin laitteisiin, ja osa verkkosivustosta uudistettiin jo menestyksekkäästi; kehottaa jatkamaan näitä hankkeita ja panemaan ne täytäntöön kaikissa parlamentin verkkosivuston osissa; toteaa, että on vielä toteutettava paljon toimia tehokkaan verkkosivuston ja viestintävälineen toteuttamiseksi; korostaa, että uudistus on pantava täytäntöön hyvissä ajoin, koska parlamentin näkyvyys ja sen tavoitettavuus olisi varmistettava jo reilusti ennen vuonna 2019 toimitettavia Euroopan parlamentin vaaleja, mutta viimeistään niihin mennessä; painottaa, että avoimella ja esteettömällä verkkosivustolla on ratkaiseva merkitys kansalaisten osallistumisen kannalta;

55.  panee merkille, että kansalaisten tiedusteluihin vastaavalle yksikölle (AskEP) lähetettyjen kyselyjen määrä on kasvanut huomattavasti vuodesta 2014 lähinnä ilmeisen koordinoitujen ajankohtaisia aiheita koskevien kirjoituspyyntökampanjojen (”write-in”) johdosta; ehdottaa, että parlamentin vastaukset lähetetään tiedoksi jäsenille, jotka eivät ehkä ole tietoisia niiden olemassaolosta;

56.  pyytää kiinnittämään huomiota viimeisimpään parlamentin teettämään Eurobarometri-tutkimukseen, jossa kysyttiin erityisesti parlamentin julkisuuskuvasta; on tyytyväinen siihen, että tutkimuksen mukaan niiden kansalaisten osuus, joilla on myönteinen kuva parlamentista, on noussut 25 prosentista (vuonna 2016) 33 prosenttiin (vuonna 2017); panee tyytyväisenä merkille, että niiden kansalaisten osuuden, joilla on myönteinen kuva parlamentista, kasvu on suoraan sidoksissa niiden kansalaisten osuuden, joilla on kielteinen kuva parlamentista, vähenemiseen seitsemän prosenttiyksikköä 28 prosentista (vuonna 2016) 21 prosenttiin (vuonna 2017); huomauttaa, että parannuksia koskevista selvistä merkeistä huolimatta tekemistä riittää vielä;

57.  kehottaa puhemiehistöä sen arvioidessa viime vuonna annettuja vierailijaryhmiä koskevia uusia sääntöjä poistamaan mahdollisuuden nimittää valtuutettuja avustajia ryhmien johtajiksi;

58.  pyytää tarkistamaan parlamentin jäsenten kutsumien ryhmien matkakulukorvausten laskentajärjestelmää, jotta voidaan taata unionin kaikkien kansalaisten yhdenvertainen kohtelu, ja toisaalta edistää ympäristöystävällisempien liikennevälineiden käyttöä, koska nykyisessä kilometrimäärän laskemiseen perustuvassa järjestelmässä ei oteta huomioon joidenkin unionin alueiden syrjäistä sijaintia tai luonnonesteitä, eikä se kata kustannuksia matkoista näiltä alueilta paikkoihin, joissa on saatavilla nopeampia ja ympäristöystävällisempiä liikennevälineitä;

59.  panee merkille, että 31. joulukuuta 2016 pääsihteeristön palveluksessa oli yhteensä 5 375 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (16 vähemmän kuin 31. joulukuuta 2015) ja poliittisten ryhmien palveluksessa oli yhteensä 806 virkamiestä ja väliaikaista toimihenkilöä (35 enemmän kuin 31. joulukuuta 2015); toteaa, että sopimussuhteiset toimihenkilöt mukaan luettuina henkilöstöasioiden pääosaston vastuulla oli 9 617 henkilöstön jäsentä (264 enemmän kuin 31. joulukuuta 2015);

60.  toteaa, että parlamentin henkilöstötaulukosta poistettiin 57 virkaa 1. tammikuuta 2016 vuoden 2014 henkilöstösääntöuudistuksen ja vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti;

Henkilöstöasioiden pääosasto

61.  panee tyytyväisenä merkille, että yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen on edelleen keskeinen osatekijä parlamentin henkilöstöpolitiikassa; toteaa, että puhemiehistö hyväksyi vuonna 2015 sukupuolten tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistämistä koskevan toimintasuunnitelman, johon sisältyi erityistavoitteita ja muita asiaa koskevia toimenpiteitä ja jonka täytäntöönpanoa jatkettiin vuonna 2016;

62.  panee tyytyväisenä merkille sukupuolten tasa-arvoa Euroopan parlamentin pääsihteeristössä koskevan etenemissuunnitelman hyväksymisen; toteaa, että etenemissuunnitelmassa luetellaan konkreettisia toimia ja annetaan selkeä aikataulu erityistoimille, jotka koskevat hallintoa, täydennyskoulutusta, sukupuolten tasa-arvosta valistamista, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja tasa-arvoasioiden säännöllistä seurantaa tilastojen avulla;

63.  panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvo on parantunut pääsihteerin nimittämien yksikön päällikköjen keskuudessa vuodesta 2006, jolloin osuus oli 21 prosenttia, vuoteen 2016, jolloin se oli 36 prosenttia, ja että viroista, joihin on nimitetty naisia, ilmenee, että naisille annettujen virkojen laatu on parantunut tyydyttävästi;

64.  pitää valitettavana, että sukupuolten tasapuolinen edustus pääjohtajatasolla laski 33,3 prosentista/66,7 prosentista 16,7 prosenttiin/83,3 prosenttiin vuodesta 2015 vuoteen 2016; toteaa, että sukupuolten tasapuolinen edustus johtajatasolla pysyi ennallaan (vuonna 2015: 29,2 prosenttia/70,8 prosenttia, vuonna 2016: 29,8 prosenttia/70,2 prosenttia); katsoo, että tämä muutos on ristiriidassa sukupuolten tasa-arvoa Euroopan parlamentin pääsihteeristössä koskevan etenemissuunnitelman kanssa;

65.  panee merkille, että tiettyjen toimintojen, kuten ruokaloiden ja siivouspalvelun osalta, parlamentti on pitänyt ulkoistamista parhaana vaihtoehtona ja että tämän seurauksena tietyissä pääosastoissa ulkopuolisen henkilöstön määrä parlamentin tiloissa voi jopa ylittää virkamiesten määrän;

66.  muistuttaa, että ulkopuolisella henkilöstöllä ei pitäisi korvata tointen lukumäärän vähennystä, josta sovittiin vuonna 2014 henkilöstösääntöjen tarkistamisen ja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

67.  panee merkille, että vuoden 2016 lopussa parlamentissa työskenteli 1 924 valtuutettua avustajaa, kun edellisenä vuonna heitä oli 1 791; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota valtuutettujen avustajien ja paikallisten avustajien oikeuksiin, koska heidän sopimuksensa ovat suorassa yhteydessä heidän avustamansa parlamentin jäsenen toimikauteen, pitäen mielessä, että valtuutetut avustajat ovat henkilöstön jäseniä, joilla on työsopimus parlamentin kanssa, kun taas paikallisiin avustajiin sovelletaan eri maiden kansallista lainsäädäntöä;

68.  muistuttaa olevansa huolissaan väitetystä käytännöstä, jossa jäsenet velvoittavat valtuutetut avustajat lähtemään virkamatkalle varsinkin Strasbourgiin ilman matkamääräystä tai ilman, että heidän virkamatkakulujaan tai matkakulujaan yleensä korvataan; katsoo tällaisen käytännön tarjoavan mahdollisuuden väärinkäytöksiin ja toteaa, että kun valtuutetut avustajat matkustavat ilman matkamääräystä, heidän on maksettava kustannukset omasta pussistaan eivätkä he kuulu työhön liittyvän vakuutuksen piiriin; kehottaa pääsihteeriä tutkimaan tätä väitettyä käytäntöä ja antamaan asiaa koskevan kertomuksen vuoden loppuun mennessä;

69.  kehottaa jälleen puheenjohtajakokousta ja puhemiehistöä harkitsemaan uudelleen valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin, myöhemmin vahvistettavin ehdoin parlamentin virallisille valtuuskuntamatkoille ja virkamatkoille, kuten monet jäsenet ovat jo pyytäneet; kehottaa pääsihteeriä tutkimaan näiden virkamatkojen talousarviovaikutuksia sekä niihin liittyviä järjestelyjä ja niitä koskevaa logistiikkaa;

70.  panee merkille, että parlamentti rahoittaa henkilöstökomitean toimintaa, ja kehottaa rahoittamaan vastaavalla tavalla myös valtuutettujen avustajien komitean toimintaa, koska näille avustajille jäsenten asemaa koskevissa säännöissä ja niiden soveltamisohjeissa uskotuista tehtävistä on hyötyä kaikille toimielimille ja jäsenille;

71.  kehottaa hallintoa ottamaan valtuutettujen avustajien komitean mukaan päätöksentekoon tarkasteltaessa sääntöjä, jotka saattavat koskea yksinomaan kyseistä komiteaa tai myös kaikkia muita henkilöstökomitean edustamia henkilöstöryhmiä;

72.  suhtautuu myönteisesti halukkuuteen säilyttää unionin virkamiehinä toimivien brittikansalaisten palvelussuhteet ja pyytää pääsihteeriä laatimaan kertomuksen henkilöstön brittijäseniin mahdollisesti kohdistuvista riskeistä ja siitä, miten varmistetaan, että heistä ei tule brexitin uhreja, sekä takaamaan, että heidän lakisääteiset, sopimusperusteiset ja saavutetut oikeutensa turvataan kaikilta osin;

73.  toteaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen(14) mukaisesti vuonna 2016 parlamentin henkilöstötaulukosta poistettiin 57 tointa noudattaen viiden prosentin henkilöstövähennystä koskevaa vaatimusta; toteaa, että lisäksi kaksi tointa poistettiin ja siirrettiin komissioon toimielinten välisiin tietotekniikkahankkeisiin; panee lisäksi merkille, että parlamentin oli vähennettävä henkilöstötaulukostaan vielä 76 tointa 1. tammikuuta 2017 budjettivallan käyttäjän päätöksen mukaisesti;

74.  katsoo, että parlamentin olisi vastattava #metoo-kampanjaan soveltamalla nollatoleranssia kaikenlaiseen väkivaltaan, niin rakenteelliseen, seksuaaliseen, fyysiseen kuin psykologiseen väkivaltaan; vaatii tämän vuoksi

   asettamaan tekijät täyteen vastuuseen ja määräämään heille kaikki määrättävissä olevat rangaistukset ja seuraamukset
   luomaan keskitetyn valituselimen häirintätapauksista raportoimiseksi
   varmistamaan, että parlamentissa kaikki voivat turvautua työpaikkakiusaamista käsittelevään riippumattomaan komiteaan, joka ei jäljittele sisäisiä valtarakenteita ja johon ei kuulu parlamentin jäseniä
   antamaan väkivallan uhreille ja siitä raportoineille takuun täydestä anonyymiydestä ja luottamuksellisuudesta
   tarjoamaan uhreille psykologista tukea parlamentin keskitetystä elimestä, jossa toimii lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja neuvonantajia
   antamaan jäsenille ja valta-asemassa oleville virkamiehille pakollista koulutusta seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta
   antamaan henkilöstön jäsenille koulutusta ja tiedotusta, jotta he voisivat tunnistaa seksuaalisen häirinnän, ja varmistamaan, että he ovat tietoisia oikeuksistaan;

75.  pohtii, onko asianmukaisten kanavien puute syynä siihen, että häirintää käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle toimitettiin vuonna 2016 melko vähän valituksia henkilöstöön kohdistuneesta häirinnästä, eivätkä myöskään valtuutetut avustajat esittäneet häirinnästä monia valituksia; painottaa, että henkilöstösäännöissä tunnustetaan kahdenlainen häirintä (psykologinen ja seksuaalinen häirintä); katsoo, että kaikenlaisen häirinnän torjunnan olisi oltava yksi pääsihteerin tärkeimmistä painopisteistä; pitää tässä mielessä tervetulleena pääsihteerin ehdotusta perustaa riippumattomien uskottujen neuvonantajien verkosto, johon voivat ottaa yhteyttä niin valtuutetut avustajat kuin jäsenten palveluksessa olevat harjoittelijat, ryhmien henkilöstö ja muu henkilöstö sekä muut harjoittelijat; toteaa, että nämä neuvonantajat valitaan asiantuntemuksensa ja ihmissuhdetaitojensa perusteella ja että heille annettaisiin kohdennettua koulutusta; kehottaa tarkistamaan häirinnästä tehtyjä valituksia käsittelevien neuvoa-antavien komiteoiden kokoonpanoa ja varmistamaan, että niissä on yhtäläinen edustus jäseniä, valtuutettuja avustajia ja henkilöstöä ja että niiden sukupuolijakauma on tasapainoinen; kehottaa puhemiehistöä tutkimaan mahdollisuutta nimittää ulkopuolinen tarkastaja sisäisten prosessien parantamiseksi entisestään;

76.  katsoo, että olisi perustettava riippumaton ilmoitus-, neuvonta- ja käsittelyelin, jolla on riittävästi määrärahoja auttaa väärinkäytösten paljastajia käyttämään oikeita kanavia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien tietojen paljastamiseen ja samalla varjella luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja neuvontaa;

77.  muistuttaa, että valtuutetut avustajat ja jäsenten palveluksessa olevat harjoittelijat ovat haavoittuvassa asemassa suhteessa väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeviin sisäisiin sääntöihin; varoittaa pääsihteeriä mahdollisista taloudellisista seurauksista, joita saattaa aiheutua sen johdosta, että parlamentti ei vieläkään ole taannut väärinkäytösten paljastajien suojelua sellaisille valtuutetuille avustajille, jotka raportoivat jäsenten rikkomuksista; kehottaa pääsihteeriä oikaisemaan tilanteen välittömästi;

78.  pyytää hyödyntämään parlamentin ulkoiseen toimintaan varatut viikot pääasiassa parlamentin jäsenten avustajille suunnattujen koulutusten ja myös kielten intensiivikurssien järjestämiseen;

79.  palauttaa jälleen kerran mieliin, että parlamentti on käytännössä ainoa toimielin, joka ei ole ottanut käyttöön joustavaa työaikaa koskevaa järjestelmää, joka on ollut monia vuosia käytössä lähes kaikissa toimielimissä, muun muassa komissiossa, ja joka on todistettavasti lisännyt tuottavuutta ja parantanut henkilöstön elämänlaatua; pyytää, että joustavaa työaikaa koskeva järjestelmä sisällytetään mahdollisimman pian parlamentin työjärjestelyihin ja että talousarvion valvontavaliokunnalle ilmoitetaan edistymisestä tämän tavoitteen saavuttamisessa;

80.  toteaa jälleen – vuotta 2015 koskevan parlamentin vastuuvapauspäätöslauselman mukaisesti (90 kohta) – että harjoittelijoille on myönnettävä heidän tulojensa mukaan suurempi alennus parlamentin ravintoloiden hinnoista;

81.  panee erittäin huolestuneena merkille, että ranskan ja erityisesti espanjan sekä italian yksityistuntien kysyntä on laskenut parlamentin jäsenten keskuudessa erityisesti vuodesta 2009 alkaen; panee merkille, että ainoastaan englannin ja saksan kurssien kysynnän taso on säilynyt ennallaan tai jopa noussut; muistuttaa pääsihteeriä monikielisyyden tärkeydestä Euroopan yhdentymisessä ja hallinnon roolista sen edistämisessä, että unionin kansalaisten valitsemat edustajat opiskelevat eri kieliä, jotka ovat myös erittäin tärkeä ymmärtämisen ja viestinnän työkalu parlamentaarisen työn harjoittamisessa; pyytää hallintoa tiedottamaan nykyisen esitteen ja verkossa saatavilla olevien tietojen lisäksi asianmukaisia kanavia käyttäen parlamentin jäsenille säännöllisesti kaikista parlamentin heille tarjoamista mahdollisuuksista ja korostamaan erityisesti toimielimen sisäisten kieltenopettajien Brysselissä ja Strasbourgissa tarjoamia kursseja joustavimpana ja parhaiten jäsenten tarpeisiin ja työtilanteeseen soveltuvana sekä taloudellisimpana ratkaisuna; pyytää pääsihteeriä myös kehittämään tarvittavia välineitä monikielisyyden edistämiseksi tällä alalla, myös parantamalla sisäisten kieltenopettajien käytettävyyttä ja poistamalla työhön liittyvän epävarmuuden, josta he kärsivät; panee merkille, että jäsenten ammatillisen koulutuksen yksikkö siirrettiin varainhoidon pääosastosta henkilöstöasioiden pääosastoon, jotta voitaisiin lisätä henkilöstöasioiden pääosastossa jo sijaitsevan henkilöstön koulutusyksikön synergiaetuja; pyytää pääsihteeriä ilmoittamaan, mitä erityisiä tuloksia tällä muutoksella ajatellaan saavutettavan;

82.  kehottaa pääsihteeriä kehittämään vapaaehtoista ja läpinäkyvää liikkuvuuspolitiikkaa, jossa henkilöstön intressit ja taidot otetaan huomioon todellisen urakehitysstrategian kehyksessä;

Infrastruktuurin ja logistiikan pääosasto

83.  toteaa, että päivitetyssä ehdotuksessa parlamentin keskipitkän aikavälin kiinteistöstrategiaksi olisi keskityttävä Brysselin tiloihin ja etenkin tulevaan Paul-Henri Spaak -rakennukseen, kun otetaan huomioon Luxemburgin ja Strasbourgin tilojen viimeaikainen kehitys; kehottaa lisäksi puhemiehistöä arvioimaan Strasbourgin Salvador de Madariaga -rakennuksen infrastruktuurin iän; panee myös merkille, ettei vieläkään tiedetä, mitkä ovat brexitin keskeiset vaikutukset tulevaan kiinteistöpolitiikkaan, mm. sen mahdolliset vaikutukset monikielisyyteen, henkilöstötaulukossa olevien virkojen määrään ja jäsenten määrään; katsoo, että varmoja suunnitelmia voidaan tehdä vasta kun brexit-prosessi on saatettu päätökseen; kehottaa puhemiehistöä laatimaan riskien lieventämistä koskevia strategioita ottaen huomioon tarpeen torjua kaikkia mahdollisia häiriöitä, joita brexit-neuvotteluihin liittyvät tulevat tapahtumat saattavat aiheuttaa; pyytää pääsihteeriä ehdottamaan yksityiskohtaista suunnitelmaa siitä, mihin rakennuksia käyttävä henkilöstö sijoitetaan rakennusten kunnostamisen tai uudelleenrakentamisen yhteydessä;

84.  kehottaa asiasta vastaavia yksikköjä selventämään, miten ne aikovat panna täytäntöön Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman niiden rakennusten antamasta esimerkistä(15) energiatehokkuusdirektiivin soveltamisen yhteydessä, kun otetaan huomioon, että vuoden 2020 määräaika lähestyy;

85.  toteaa, että puhemiehistö valtuutti pääsihteerin laatimaan yksityiskohtaisia ehdotuksia mahdollisista vaihtoehdoista Paul-Henri Spaak -rakennuksen kunnostamiseksi; panee lisäksi merkille, että näissä ehdotuksissa olisi otettava huomioon kaikki mahdolliset vaihtoehdot, myös se, ettei toimiin ryhdytä, peruskorjaus tai uudelleenrakentaminen, ja ehdotuksiin olisi liitettävä yksityiskohtaiset arvioinnit hankkeiden toteutettavuudesta ja niissä olisi käsiteltävä kattavasti kaikkia mahdollisia oikeudellisia kysymyksiä; panee merkille, että infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston yksityiskohtaiset ehdotukset oli määrä esitellä puhemiehistölle vuoden 2018 alussa;

86.  panee merkille, että useimpia parlamentin rakennuksista ei ole suunniteltu eikä rakennettu rakenteelliselta kestävyydeltään eurokoodistandardien vaatimusten mukaisiksi, sillä kyseisiä standardeja ei ollut rakennusten tekovaiheessa olemassa; toteaa, että ainoat rakenteelliselta kestävyydeltään eurokoodien mukaiset rakennukset ovat Willy Brandt -rakennus ja Wilfried Martens -rakennus; huomauttaa, että eri rakennusten rakenteiden mahdollisen haavoittuvuuden riskiä lieventävät osittain infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston ja turvallisuusasioiden pääosaston operatiiviset toimet, ja että tässä suhteessa on tarkoitus toteuttaa muita organisaatioon liittyviä muutoksia;

87.  palauttaa mieliin, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 11. huhtikuuta 2016 ehdotuksen jäsenten kuljetuspalvelujen siirtämisestä talon sisäisiksi palveluiksi; panee tyytyväisenä merkille, että kuljetuspalvelujen siirtäminen sisäisiksi resursseiksi paransi jäsenille tarjottavien palvelujen laatua ja lisäsi niiden määrää, ja että sen avulla voitiin vastata tehokkaasti ja vaikuttavasti ennakoimattomiin hätätilanteisiin tai kysynnän äkilliseen kasvuun; pitää valitettavana, että sukupuolten tasapuolisen edustuksen periaatetta ei kunnioitettu parlamentin kuljetuspalvelujen palvelukseenottoprosessissa; kehottaa pääsihteeriä esittämään ehdotuksen nykytilanteen kohentamiseksi; on myös huolestunut kuljettajien palkkauksen vaihtelusta ja kysyy puhemiehistöltä, aikooko se harkita palkkauksen yhdenmukaistamista torjuakseen palkkausjärjestelmien mahdollisia epäoikeudenmukaisuuksia;

88.  panee tyytyväisenä merkille, että infrastruktuurin ja logistiikan pääosaston vireillepanevan yksikön ja ennakkotarkastusjaoston välillä toteutettiin tausta-asiakirjojen sähköistä toimittamista koskeva pilottihanke Strasbourgin huoltoyksikön menositoumusten osalta; panee tyytyväisenä merkille, että myönteisten kokemusten perusteella hanketta laajennettiin Strasbourgin hankeyksikköön; kannustaa infrastruktuurin ja logistiikan pääosastoa jatkamaan asiakirjojen toimittamista sähköisinä aina kun se on mahdollista vähentääkseen kustannuksia ja lisätäkseen palvelujen tehokkuutta;

89.  toteaa, että parlamentin itsepalveluravintoloiden hintoja oli tarkistettava, jotta siirryttäisiin pois tuetuista palveluista kohti käyttöoikeussopimuksia, joissa ateriapalvelujen tarjoaja kantaa täyden taloudellisen ja kaupallisen riskin; panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin harjoittelijoilla on edelleen oikeus 0,50 euron alennukseen pääruoka-annoksista kaikissa Brysselin ja Luxemburgin itsepalveluravintoloissa ja 0,80 euron alennukseen Strasbourgissa; kehottaa infrastruktuurin ja logistiikan pääosastoa valvomaan tulevia hinnankorotuksia varmistaakseen, että palvelut hinnoitellaan edelleen asianmukaisesti ja oikeudenmukaisesti;

90.  panee merkille parlamentin pysäköintipaikoista 13. joulukuuta 2013 annetut säännöt sekä parlamentin entistä voimakkaamman sitoutumisen ympäristönsuojeluun; katsoo tämän vuoksi, että työntekijöiden henkilökohtaisten polkupyörien pysäköimistä parlamentin kaikissa toimipaikoissa koskevissa järjestelyissä olisi tarjottava etuja, joita kyseisissä säännöissä ei tällä hetkellä ole; kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan tämän suuntaisia toimia ja sallimaan työhön lähetettyjen työntekijöiden henkilökohtaisten polkupyörien pysäköiminen parlamentin pysäköintialueille erityisesti Strasbourgissa myös istunnon ulkopuolisena aikana sekä varaamaan tätä varten sopivia ja turvallisia alueita;

91.  muistuttaa pitävänsä erittäin valitettavana päätöstä vaihtaa jäsenten ja heidän avustajiensa toimistojen kalusteet Brysselissä; toteaa, että suurin osa kalusteista on täysin käyttökelpoisia ja ulkonäöltään kelvollisia eikä ole mitään tarvetta vaihtaa niitä; ei edelleenkään pidä joidenkin jäsenten palautetta – yleisen kyselyn sijaan – yksinään riittävänä perusteena kalusteiden vaihtamiseen ja pitää hallinnon esittämiä makuun, muotiin tai vanhentuneeseen tyyliin liittyviä argumentteja yhtä lailla riittämättöminä; katsoo, että yksittäiset kalusteet olisi vaihdettava vain, jos niissä näkyy selviä vaurioita tai merkittävää kulumista tai jos niiden avulla vältetään työpaikalla erityinen tai yleinen terveysriski (kehittämällä esimerkiksi toimistopöytien ja -tuolien ergonomisuutta);

92.  muistuttaa pääsihteeriä henkilöstökomitean tekemän toimistojen yhteiskäyttöä koskevan kyselyn tuloksista ja toteaa, että kyselyyn osallistui 3 000 vastaajaa, joista 80 prosenttia vastusti toimistojen yhteiskäyttöä; kehottaa pääsihteeriä valmistelemaan suunnitelman henkilöstön kuulemista varten ja toteuttamaan jatkotoimia kyselyn tuloksien perusteella;

Tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosasto

93.  toteaa, että tulkkien työskentelyä koskevissa uusissa vertailuarvoissa alimmaksi tuntimääräksi määritettiin keskimäärin 11 viikkotulkkaustuntia ja korkeimmaksi keskimääräiseksi tuntimääräksi 17 viikkotulkkaustuntia; panee merkille, että vakinaisten tulkkien tulkkauskopissa käyttämien keskimääräisten viikkotulkkaustuntien kokonaismäärä kasvoi vuodesta 2014, jolloin se oli 11 tuntia 54 minuuttia, vuonna 2016 kaikkiaan 13 tuntiin ja 25 minuuttiin; toteaa, että vuosi 2014 oli vaalivuosi, jolloin tulkkaukselle oli vähemmän tarvetta; painottaa, että kasvu vuodesta 2014 vuoteen 2016 johtui siitä, että parlamentti palasi säännölliseen valiokuntakokous-, ryhmäkokous- ja Strasbourg-viikkojen sekä turkoosien viikkojen rytmiinsä; muistuttaa, että vuonna 2013 henkilöstösääntöuudistuksessa unionin toimielinten henkilöstön viikkotyötuntien määrä nousi 37,5 tunnista 40–42 tuntiin, ja tämä heijastui myös tulkkauspalvelujen viikkotuntimäärän nousuun; kannustaa tulevassa yhteistyössä ammattiyhdistysten ja pääsihteerin välillä keskittymään oikeudenmukaisiin työoloihin varmistaen samanaikaisesti parlamentin toiminnan moitteettoman sujumisen; korostaa, että pääsihteeri ja henkilöstökomitea käyvät parhaillaan keskusteluja, ja vaatii kaikkia osapuolia sopimaan asiasta; panee merkille, että muuta henkilöstöä varten sidottujen määrärahojen kasvu johtui osittain ulkoisen tulkkauksen tarpeen kasvusta vuonna 2016 (2,2 miljoonan euron lisäys vuoteen 2015 verrattuna); toteaa lisäksi, että poliittisten ryhmien ja valiokuntien kokouksissa on puutetta tulkkauksesta kaikille kielille tulkkien osoittamista koskevien sääntöjen vuoksi; katsoo vielä, että valiokuntien kokousten aikataulumuutokset ovat johtaneet usein epätavallisiin kokousaikoihin ja selittyvät osittain tulkkausresurssien tehokkaaseen käyttöön liittyvän jouston rajallisuudella;

94.  panee tyytyväisenä merkille, että puhemiehistö hyväksyi pääsihteerin sille toimittaman Euroopan parlamentin konferenssihallinnon nykyaikaistamista koskevan strategian; toteaa, että strategian mukaan konferenssin järjestäjiä varten perustetaan keskitetty asiointi- ja tukipiste, jonka tukena olisi räätälöityä tietoteknistä alustaa hyödyntävä yhdennetty konferenssipalvelujen yksikkö; toteaa lisäksi, että teknisiä kokoushuonepalveluja varten otetaan vaiheittain käyttöön keskitetty avustuspiste tapahtuman aikana ja keskitetty hallinnointi- ja tukipalvelu;

Varainhoidon pääosasto

95.  palauttaa mieliin, että puhemiehistö hyväksyi 26. lokakuuta 2015 pidetyssä kokouksessaan uuden lähestymistavan, jonka päämääränä on tehostaa asiakassuuntautuneisuutta ja vähentää jäsenten hallinnollista rasitetta, ja otti käyttöön kaksi uutta välinettä: jäsenten portaalin ja verkkoportaalin; on tyytyväinen portaalin käyttöönottoon täyden palvelun keskitettynä asiointipisteenä, jossa jäsenet voivat hoitaa kaikki taloudellisiin ja sosiaalietuuksin liittyvät muodollisuudet, ja toteaa, että portaali otettiin kokonaisuudessaan käyttöön heinäkuussa 2016; toteaa, että tammikuusta 2015 lähtien käytössä ollut verkkoportaali on jäsenten portaalin sähköinen vastine, joka tarjoaa kootusti tietoja voimassa olevista säännöistä ja jäsenten oikeuksista; korostaa, että hallinnon yksinkertaistamistoimia ei pidä toteuttaa vain siirtämällä osa työstä hallintohenkilöstöltä jäsenten ja heidän toimistojensa hoidettavaksi;

96.  kehottaa yksinkertaistamaan palvelukseenottoprosesseja ja matkakorvauksia paikallisten avustajien osalta; pitää valitettavana, että prosessit ovat usein monimutkaisia ja pitkällisiä, mistä seuraa merkittävää viivästymistä; kehottaa varainhoidon pääostastoa ratkaisemaan tämän ensisijaisen ongelman;

97.  huomauttaa, että tämänhetkinen sopimus parlamentin matkatoimiston kanssa päättyy vuoden 2018 lopussa ja että valmisteilla on avoin tarjouskilpailu, jossa valitaan uusi matkatoimisto, jonka tehtävänä on avustaa parlamenttia virkamatkojen käsittelyssä ja järjestämisessä; kehottaa sisällyttämään uuteen sopimukseen tiukempia ehtoja etenkin lippujen hinnoittelusta ja siitä, että matkatoimiston puhelinpalvelun olisi oltava käytössä aina, myös viikonloppuisin; pitää tärkeänä sellaista yksinkertaista ja käyttäjäystävällistä valitusmekanismia, jonka avulla puutteet voidaan tuoda nopeasti esiin ja ongelmat korjata pikaisesti; painottaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota jäsenten erityisvaatimuksiin ja räätälöityjen palvelujen tarpeeseen;

98.  pyytää, että seuraava matkatoimisto pyrkisi takaamaan kilpailukykyisimmät hinnat parlamentin virkamatkoja varten;

Vapaaehtoinen eläkerahasto

99.  toteaa, että vapaaehtoinen eläkerahasto perustettiin vuonna 1990 (vapaaehtoista) lisäeläkejärjestelmää koskevissa puhemiehistön säännöissä ja jäsenten oli mahdollista liittyä siihen parlamentin kuudennen vaalikauden loppuun asti (13. heinäkuuta 2009); toteaa, että rahasto perustettiin, jotta jäsenillä olisi eläkejärjestelmä, koska sellaista ei aiemmin ollut olemassa;

100.  palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin päätti vuonna 2013, että puhemiehistön päätös rahaston jäsenten eläkeiän nostamisesta 60 vuodesta 63 vuoteen, jotta pääomaa ei käytetä loppuun liian nopeasti ja jotta rahasto mukautettaisiin uusiin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, on pätevä;

101.  toteaa, että vapaaehtoisen eläkerahaston arvioitu vakuutusmatemaattinen alijäämä kasvoi 286 miljoonasta eurosta vuoden 2015 lopussa 326,2 miljoonaan euroon vuoden 2016 lopussa; toteaa lisäksi, että vuoden 2016 lopussa huomioon otettava nettovarallisuus oli 146,4 miljoonaa euroa ja eläkevastuu oli 472,6 miljoonaa euroa; huomauttaa, että nämä rahaston ennakoidut tulevat vastuut jakautuvat useiden kymmenien vuosien ajalle mutta että vapaaehtoisen eläkerahaston vuonna 2016 maksama määrä oli yhteensä 16,6 miljoonaa euroa;

102.  huomauttaa, että seuraavien viiden vuoden aikana eläkeiän saavuttaneista ja eläkkeeseen rahasto-osuusmaksujensa perusteella oikeutetuista parlamentin jäsenistä – ellei ketään edunsaajista valita (uudelleen) vuonna 2019 parlamenttiin tai muuhun toimielintehtävään – uusien eläkeläisten määrä on 21 vuonna 2018, 74 vuonna 2019, 21 vuonna 2020, 12 vuonna 2021 ja 17 vuonna 2022;

103.  pitää valitettavana, että vapaaehtoisen eläkerahaston nykytilannetta koskeva arviointi ei edelleenkään ole saatavilla; palauttaa mieliin varainhoitovuotta 2015 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman 109 kohdan ja varainhoitovuotta 2014 koskevan vastuuvapauspäätöslauselman 112 kohdan, joissa kehotetaan arvioimaan vapaaehtoisen eläkerahaston nykytilannetta; kehottaa jälleen kerran puhemiehistöä arvioimaan vapaaehtoisen eläkerahaston nykytilannetta mahdollisimman pian ja viimeistään 30. kesäkuuta 2018;

104.  tuo uudelleen julki vapaaehtoiseen eläkerahastoon liittyvät jatkuvat ongelmat ja pyytää puhemiehistöä ja pääsihteeriä toteuttamaan toimia, jotta estetään sen käyttäminen loppuun liian aikaisin ja vältetään vaikutukset parlamentin talousarvioon;

105.  toteaa, että parlamentti takaa eläkeoikeuksien maksamisen, jos ja kun rahasto ei kykene itse täyttämään velvoitteitaan; panee tyytyväisenä merkille pääsihteerin ilmoituksen, jonka mukaan hän on esittänyt puhemiehistölle toimintasuunnitelman;

106.  ottaa huomioon, että rahaston nykyisen varallisuuden, sen tulevien vuotuisten maksuvelvoitteiden ja sen rahoitusmarkkinainvestointien tuoton kehittymisen perusteella vapaaehtoisen eläkerahaston arvioidaan ehtyvän noin vuosina 2024–2026;

Yleinen kulukorvaus

107.  suhtautuu myönteisesti puhemiehistön päätökseen perustaa tilapäinen työryhmä, jonka tehtävänä on määrittää ja julkistaa säännöt, joita sovelletaan yleisen kulukorvauksen käyttöön; muistuttaa odotuksista, jotka parlamentti toi julki 5. huhtikuuta 2017(16) ja 25. lokakuuta 2017(17) vuoden 2018 talousarviosta antamissaan päätöslauselmissa, joissa se kehotti lisäämään yleistä kulukorvausta koskevaa avoimuutta ja määrittämään tarkempia sääntöjä, joita sovelletaan yleisen kulukorvauksen nojalla hyväksyttyihin menoihin liittyvään vastuuvelvollisuuteen aiheuttamatta lisäkustannuksia parlamentille; pyytää uudelleen puhemiehistöä tekemään kiireellisesti yleiseen kulukorvaukseen seuraavat konkreettiset muutokset:

   yleistä kulukorvausta olisi kaikissa tapauksissa käsiteltävä erillisellä pankkitilillä
   jäsenten olisi säilytettävä kaikki yleiseen kulukorvaukseen liittyvät kuitit
   yleisestä kulukorvauksesta käyttämättä jäänyt osuus olisi palautettava jäsenen toimikauden lopussa;

108.  palauttaa mieliin edustajantoimen riippumattomuuden periaatteen; korostaa, että on vaaleilla valittujen jäsenten vastuulla käyttää kulukorvaukset parlamentaariseen toimintaan ja että jäsenet voivat halutessaan julkistaa omilla verkkosivuillaan tiedot siitä, mihin he ovat yleistä kulukorvausta käyttäneet;

109.  katsoo, että yleistä kulukorvausta tarkistettaessa olisi otettava huomioon avoimuutta ja taloudellista vastuuta koskevat aiemmin hyväksytyt täysistunnon suositukset;

Innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto

110.  muistuttaa, että parlamentin keskeinen strateginen pilari avoimen viestinnän maailmassa on tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuden vahvistaminen; toteaa, että kyberturvallisuustoimintasuunnitelman mukaisesti kyberturvallisuuskulttuurin pilarissa keskitytään tiedotus- ja koulutustoimiin, joilla varmistetaan, että parlamentin tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät ovat tietoisia riskeistä ja toimivat osaltaan ensimmäisenä puolustuslinjana; ottaa huomioon kyberturvallisuusriskejä koskevan tiedotuskampanjan, johon sisältyy visuaalisia muistutuksia kaikkialla parlamentin tiloissa, parlamentin sisäisessä tiedotteessa julkaistuja artikkeleja kyberturvallisuudesta ja tiedostustilaisuuksia jäsenille, avustajille ja henkilöstölle; ilmaisee kuitenkin olevansa huolestunut kyberturvallisuuteen kohdistuvista uhkista; panee tyytyväisenä merkille tietojärjestelmien turvallisuusvastaavan nimittämisen ja tieto- ja viestintäturvasta vastaavan yksikön perustamisen siihen kuuluvine turvallisuudenhallinta- ja turvallisuusoperaatioyksiköineen; kehottaa pääsihteeriä tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön sisäinen asiantuntijajärjestelmä sataprosenttisesti, myös suuren vaihtuvuuden estämiseksi;

111.  katsoo, että tieto- ja viestintätekniikan palvelujen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava internetin hyvä käyttömahdollisuus ja että yhteydet kaatuvat tällä hetkellä liian usein;

112.  panee merkille ICT4MEPs-hankkeen, jonka tarkoituksena on parantaa jäsenille ja heidän henkilöstölleen vaalipiireissä tarjottavia tieto- ja viestintätekniikan palveluita; toteaa, että hankkeen ensimmäinen vaihe toteutettiin lokakuussa 2016 ja siinä tarjottiin pääsynhallinta paikallisille avustajille; panee kuitenkin merkille, että hankkeessa on vielä parantamisen varaa; kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä jatkamaan hankkeen toteutusta ottaen huomioon käyttäjien tarpeet;

113.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin vierailijat voivat käyttää Wi-Fi-yhteyttä ja että tämä on seuraava askel kohti sähköisesti osallistavampaa parlamenttia; huomauttaa kuitenkin, että tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuden olisi oltava edelleen keskeisessä asemassa ja että parlamentin sisäinen verkko olisi suojattava mahdollisilta vihamielisiltä ulkopuolisilta hyökkäyksiltä; painottaa tarvetta parantaa merkittävästi tarjotun palvelun laatua, erityisesti Strasbourgissa, ja odottaa mielenkiinnolla lähitulevaisuudessa toteutettavia tarpeellisia toimia;

114.  kehottaa puhemiehistöä esittämään yhteistyössä innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston kanssa riskien vähentämistoimia, jotta varmistetaan parlamentin toiminnan moitteeton sujuminen järjestelmän vahingoittuessa tai toimintahäiriöiden yhteydessä; korostaa, että on tärkeää laatia palveluista prioriteettilista, jonka mukaan toimitaan palautettaessa palveluja mahdollisimman nopeasti, jotta runkopalvelu toimisi edelleen kyberhyökkäyksestä huolimatta; kehottaa puhemiehistöä laatimaan valmiussuunnitelman järjestelmän pitkäaikaisten toimintahäiriöiden varalta; suosittaa, että datakeskuksien olisi sijoitettava palvelimensa eri paikkoihin, jotta parannetaan parlamentin tietojenkäsittelyjärjestelmien turvallisuutta ja kestävyyttä;

115.  toistaa varainhoitovuosia 2014 ja 2015 koskevissa vastuuvapauspäätöslauselmissa esittämänsä pyynnön ottaa käyttöön nopea hälytysjärjestelmä, jonka avulla innovoinnin ja teknisen tuen pääosasto voi yhteistyössä turvallisuusasioiden pääosaston kanssa lähettää nopeasti teksti- tai sähköpostiviestejä niille parlamentin ja henkilöstön jäsenille, jotka haluavat lisätä yhteystietonsa turvallisuutta koskevissa hätätilanteissa käytettävään osoitteistoon;

Turvallisuusasioiden pääosasto

116.  panee merkille pääsihteerin tammikuussa 2018 puhemiehistölle esittelemän uuden optimoidun järjestelmän turvallisuuteen liittyvien tehtävien organisoimiseksi; toteaa myös, että tässä uudessa järjestelmässä otetaan huomioon vartijoiden roolin ja tehtävänkuvan erityisluonne; toivoo, että voidaan pitää yllä avointa vuoropuhelua, jotta voidaan ottaa huomioon tämän erittäin jännittyneessä turvallisuustilanteessa työskentelevän henkilöstöryhmän vaatimukset;

117.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentin tiloissa ja niiden ympäristössä toteutetaan jatkuvasti toimia turvallisuuden parantamiseksi; toteaa, että turvallisuusasioissa parlamentin on pyrittävä säilyttämään herkkä tasapaino erilaisten turvatoimien huomioon ottamisen ja toisaalta parlamentin toimintaa hidastavien liiallisten turvajärjestelyjen välillä; edellyttää silti parlamentin turvallisuuden parantamista entisestään ja kehottaa jälleen pääsihteeriä varmistamaan, että henkilöstö on asianmukaisesti koulutettua ja pystyy hoitamaan tehtävänsä ammattimaisesti myös hätätilanteissa;

118.  kehottaa turvallisuusasioiden pääosaston henkilöstöä tarkastamaan evakuointitapauksissa huolellisesti koko vastuullaan olevan rakennuksen, varmistamaan, että se on tyhjennetty, ja auttamaan evakuointitilanteessa henkilöitä, joilla on kuulovamma tai jokin muu vamma;

Ympäristöystävällinen parlamentti

119.  palauttaa mieliin, että puhemiehistö käynnisti ympäristöasioiden hallintajärjestelmää (EMAS) koskevan hankkeen parlamentissa 19. huhtikuuta 2004; toteaa, että puhemiehistö hyväksyi vuonna 2016 tarkistetun ympäristöpolitiikan, jossa vahvistetaan ja toistetaan parlamentin sitoutuminen ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen;

120.  kiittää parlamentin sitoutumista ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin; panee merkille, että kesäkuussa 2016 hyväksytyn Euroopan parlamentin ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan täytäntöönpano-oppaan tarkoituksena on auttaa parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjiä käynnistämään onnistuneesti ympäristöä säästäviä hankintapolitiikkoja ja -menettelyjä; suhtautuu myönteisesti toimielinten välisen, ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja käsittelevän neuvontapalvelun perustamiseen; kehottaa arvioimaan sellaisten kriteerien käyttöönottoa, joita sovelletaan ympäristöä säästävien julkisten hankintojen pakolliseen huomioon ottamiseen tietyn raja-arvon ylittävien julkisten tarjouskilpailujen ja tiettyjen tuoteryhmien kohdalla; panee merkille Altiero Spinelli -rakennukseen rakennetun kasviseinän ja katsoo, että sen kustannukset ovat kohtuuttoman suuret verrattuna sen tuottamiin hyötyihin; pyytää ympäristöasioiden hallintajärjestelmää etsimään ratkaisuja, joissa otetaan ekologisuuden lisäksi huomioon kustannus-hyötysuhde;

121.  pitää myönteisenä vesipisteiden asentamista ja uudelleenkäytettävien lasipurkkien käyttöönottoa; toteaa, että vesipisteitä ei juurikaan mainosteta eikä niitä ole vielä asennettu toimistotiloihin; pitää valitettavana, että muovijätteen vähentämistä koskevista tarjouseritelmistä huolimatta parlamentin ateriapalvelut myivät entistä enemmän kertakäyttöpakkauksiin pakattuja ruoka-annoksia; kehottaa avoimuuteen ateriapalvelujen tuottaman muovijätteen suhteen; toteaa, että parlamentin kokouksissa tarjolla oleva pullovesimerkki on vaihtunut kolmesti alle kahden vuoden aikana, mikä ei vaikuta olevan aiemmin ilmoitetun tarjouskilpailujen keston mukaista, ja vesi on edelleen pakattu muovipulloihin; antaa tunnustusta sille, että komissio on luopunut muovipulloihin pakatusta juomavedestä, ja kehottaa parlamenttia laatimaan suunnitelman sen seuraamiseksi, erityisesti ottaen huomioon sen antaman esimerkin ja muovistrategiaa koskevaan politiikkaan liittyvän unionin aloitteen;

122.  panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi pääsihteerin ehdottaman etenemissuunnitelman siirtymisestä kohti sähköistä autokantaa; toteaa, että vuoden 2017 loppuun mennessä puolet parlamentin autokantaan kuuluvista autoista ja pikkubusseista olisi oltava sähköautoja tai ladattavia hybridiautoja ja että vuodesta 2018 lähtien kaikkien parlamentin autokantaan hankittavien uusien autojen olisi oltava ladattavia hybridiautoja tai sähköautoja; toteaa, että vuonna 2020 kaikkien parlamentin autokantaan kuuluvien autojen olisi oltava sähköautoja tai ladattavia hybridiautoja ja että vuonna 2021 tämä vaatimus ulotettaisiin myös kaikkiin parlamentin pikkubusseihin; korostaa painokkaasti, että aina kun autokantaa uusitaan mittavasti, olisi tehtävä kustannus-hyötyanalyysi ja että talousarvion valvontavaliokunnan olisi perehdyttävä kustannus-hyötyanalyysiin, joka edelsi sähköautokantaa koskevan etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa; kehottaa toteuttamaan lisätoimia aktiivisen liikkuvuuden edistämiseksi, myös tarjoamalla houkuttelevampia, helppopääsyisempiä ja turvallisempia pysäköintipaikkoja polkupyöriä varten;

123.  pyytää, ettei puhemiehistö rajoittaisi ympäristöystävällisempiä vaihtoehtojaan ainoastaan sähköautoihin, koska niiden tuotanto (myös tarvittavien resurssien saatavuus) on herättänyt huolta, samoin kuin akkujen hävittäminen niiden elinkaaren päättyessä; pitää valitettavana, että jäsenille ei tiedotettu analyysista, joka koskee vaihtoehtoisia polttoaineita, kuten biopolttoaineita, synteettisiä polttoaineita tai vetypolttokennoja; korostaa, että monimuotoistamalla ympäristöystävällistä autokantaa vähennettäisiin riippuvuutta yhdestä ainoasta toimittajasta ja voitaisiin torjua mahdollisia tulevia toimitusongelmia;

124.  toteaa, että parlamentin on noudatettava sovellettavaa alueellista ja paikallista lainsäädäntöä, ja kehottaa parlamentin yksikköjä selvittämään yksityiskohtaisesti, miten se on pannut täytäntöön ilmanlaatuun, ilmastoon ja energiankäytön hallintaan liittyvän Brysselin aluelainsäädännön (Code Bruxellois de l’air, du climat et de la maîtrise de l’énergie), erityisesti työntekijöille tarjottavien pysäköintipaikkojen alalla;

125.  suhtautuu vuoteen 2030 ja sen jälkeiseen aikaan ulottuvan unionin energia- ja ilmastopolitiikan yhteydessä myönteisesti lisätoimiin, joilla hyvitetään väistämättömiä päästöjä; kehottaa parlamenttia kehittämään lisää hiilidioksidipäästöjä hyvittäviä politiikkoja;

Vuosikertomus tehdyistä hankintasopimuksista

126.  palauttaa mieliin, että varainhoitoasetuksessa ja sen soveltamissäännöissä(18) säädetään tiedoista, joita budjettivallan käyttäjälle ja kansalaisille on toimitettava toimielimen tekemistä sopimuksista; toteaa, että varainhoitoasetuksessa vaaditaan julkistamaan tehdyt sopimukset, joiden arvo on yli 15 000 euroa, ja että kyseessä on raja-arvo, jonka ylittyessä tarjouskilpailu on pakollinen;

127.  panee merkille, että vuonna 2016 tehtiin yhteensä 219 hankintasopimusta, joista 77 perustui avoimiin tai rajoitettuihin menettelyihin ja niiden arvo oli 436 miljoonaa euroa, ja 141 neuvottelumenettelyihin, joiden kokonaisarvo oli 64 miljoonaa euroa; panee merkille, että neuvottelumenettelyissä tehtyjen sopimusten osuus oli 14 prosenttia alhaisempi vuonna 2016 (141 sopimusta, kun vuonna 2015 tehtiin 151 sopimusta) ja niiden arvo laski 29 prosenttia (64 miljoonaa euroa, kun vuonna 2015 se oli 90 miljoonaa euroa);

128.  panee merkille seuraavan eritelmän vuonna 2016 ja 2015 tehdyistä sopimustyypeistä:

Sopimustyyppi

2016

2015

Määrä

Osuus

Määrä

Osuus

Palvelut

Toimitukset

Urakat

Kiinteistöt

169

36

13

1

77 %

16 %

6 %

1 %

194

34

18

8

77 %

13 %

7 %

3 %

Yhteensä

219

100 %

254

100 %

Sopimustyyppi

2016

2015

Arvo (euroina)

Osuus

Arvo (euroina)

Osuus

Palvelut

244 881 189

49 %

539 463 943

70 %

Toimitukset

155 805 940

31 %

78 424 245

11 %

Urakat

97 640 851

19 %

92 889 168

12 %

Kiinteistöt

1 583 213

1 %

55 804 154

7 %

Yhteensä

499 911 194

100 %

766 581 510

100 %

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2016, s. 6)

129.  panee merkille seuraavan eritelmän, jossa vuosina 2016 ja 2015 tehdyt hankintasopimukset esitetään menettelytyypin mukaan:

Menettelytyyppi

2016

2015

Määrä

Osuus

Määrä

Osuus

Avoin

Rajoitettu

Neuvottelu

Kilpailu

Poikkeus

70

7

141

1

32 %

3 %

64 %

1 %

93

10

151

37 %

4 %

59 %

Yhteensä

219

100 %

254

100 %

Menettelytyyppi

2016

2015

Arvo (euroina)

Osuus

Arvo (euroina)

Osuus

Avoin

Rajoitettu

Neuvottelu

Kilpailu

Poikkeus

406 408 732

29 190 756

64 284 705

27 000

81 %

6 %

13 %

0 %

636 333 284

40 487 367

89 760 859

83 %

5 %

12 %

Yhteensä

499 911 194

100 %

766 581 510

100 %

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2016, s. 8)

Poliittiset ryhmät (momentti 4 0 0)

130.  toteaa, että vuonna 2016 momentin 4 0 0 määrärahat poliittisille ryhmille ja sitoutumattomille jäsenille käytettiin seuraavasti:

Ryhmä

2016

2015

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat

Maksut

Vuotuisten määrärahojen käyttöaste

Seuraavalle kaudelle siirretyt määrärahat

Määrärahat vuodessa

Omat varat ja siirretyt määrärahat

Maksut

Vuotuisten määrärahojen käyttöaste

Seuraavalle kaudelle siirretyt määrärahat

PPE

17 400

8 907

18 303

105,19 %

8 005

17 440

10 198

17 101

98,06 %

8 745

S&D

15 327

5 802

15 713

102,51 %

5 417

15 256

5 748

15 379

100,81 %

7 633

ECR

6 125

2 518

5 835

95,25 %

2 809

5 959

1 614

5 065

84,99 %

2 779

ALDE

5 759

2 366

6 448

111,98 %

1 676

5 692

2 517

5 865

103,03 %

2 839

GUE/NGL

4 340

1 729

4 662

107,43 %

1 407

4 305

1 256

3 832

89,02 %

2 156

Verts/ALE

4 180

1 557

3 921

93,82 %

1 815

4 153

1 293

3 890

93,67 %

2 078

EFDD

3 820

1 873

2 945

77,10 %

1 910

3 843

1 643

3 629

94,45 %

1 919

ENF**

1 587

0

827

52,09 %

793

Sitoutumattomat

772

216

616

79,90 %

257

1 627

533

1 001

61,51 %

214

Yhteensä***

57 723

24 968

58 443

101,25 %

23 296

59 860

24 803

56 588

94,53 %

29 155

* Kaikki määrät tuhansia euroja.

** Tukikelpoisten kustannusten lopulliset määrät ENF-ryhmän osalta vahvistetaan myöhemmässä vaiheessa.

*** Kokonaismäärä ei sisällä ENF-ryhmään liittyviä määriä.

131.  panee huolestuneena merkille, että yhden poliittisen ryhmän kohdalla riippumaton ulkoinen tarkastaja esitti varauman sisältävän lausunnon; on erityisen huolissaan siitä, että tarkastaja havaitsi, että momentin 400 määrärahojen käyttöä koskevia sääntöjä ei ollut noudatettu tapauksissa, joissa kuluista ei voitu saada asianmukaisia tositteita, sekä tapauksessa, jossa hankintavelvoitteita ei ollut noudatettu kymmenen palveluntarjoajan kohdalla;

132.  on huolissaan tällaisten sääntöjenvastaisuuksien parlamentille aiheuttamasta maineriskistä ja on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia, joilla estetään ja korjataan muut vastaavat sääntöjenvastaisuudet tulevaisuudessa;

Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt

133.  toteaa, että vuonna 2016 momentin 4 0 2 määrärahat poliittisille ryhmille käytettiin seuraavasti(19):

Puolue

Lyhenne

Omat varat

EP:n avustus

Tulot yhteensä(20)

EP:n avustuksen osuus tukikelpoisista menoista (enintään 85 %)

Tulojen ylijäämä (siirto varaukseen) tai tappio

Euroopan kansanpuolue

PPE

1 734

6 918

10 650

85 %

304

Euroopan sosialidemokraattinen puolue

PES

1 408

7 154

9 512

85 %

12

Euroopan liberaalidemokraattien liitto

ALDE

611

2 337

3 162

85 %

88

Euroopan vihreät

EGP

502

1 795

2 587

85 %

78

Euroopan konservatiivien ja reformistien liitto

AECR

472

2 292

3 232

85 %

-240

Euroopan vasemmistopuolue

EL

335

1 594

2 119

85 %

25

Euroopan demokraattinen puolue

PDE

107

518

625

85 %

4

EU-demokraatit

EUD

54

238

341

85 %

11

Euroopan vapaa allianssi

EFA

158

777

1 008

85 %

5

Euroopan kristillinen poliittinen liike

ECPM

109

493

665

85 %

0

Euroopan allianssi vapauden puolesta

EAF

68

391

459

85 %

-40

Euroopan kansallisten liikkeiden liitto

AEMN

61

229

391

85 %

0

Vapauksien ja demokratian Euroopan liike

MENL

189

785

1 020

85 %

0

Allianssi rauhan ja vapauden puolesta

APF

62

329

391

85 %

-5

Yhteensä

 

5 870

25 850

36 160

85 %

242

134.  toteaa, että vuonna 2016 momentin 4 0 3 määrärahat poliittisille säätiöille käytettiin seuraavasti(21):

Säätiö

Lyhenne

Liittyy puolueeseen

Omat varat

EP:n lopullinen avustus

Tulot yhteensä

EP:n avustuksen osuus tuki-kelpoisista menoista (enintään 85 %)

Wilfried Martens Centre for European Studies

WMCES

PPE

965 665

4 878 174

5 843 839

85 %

Foundation for European Progressive Studies

FEPS

PES

1 041 910

4 430 253

5 472 163

84 %

European Liberal Forum

ELF

ALDE

248 996

1 126 430

1 375 426

85 %

Green European Foundation

GEF

EGP

204 866

1 090 124

1 294 990

85 %

Transform Europe

TE

EL

217 209

901 484

1 118 693

85 %

Institute of European Democrats

IED

PDE

50 690

272 033

322 724

85 %

Centre Maurits Coppieters

CMC

EFA

71 952

318 411

390 362

85 %

New Direction - Foundation for European Reform

ND

AECR

316 916

1 503 964

1 820 880

85 %

European Foundation for Freedom

EFF

EAF

41 923

226 828

268 751

85 %

Organisation For European Interstate Cooperation*

OEIC

EUD

21 702

126 727

148 429

99 %

Christian Political Foundation for Europe

SALLUX

ECPM

61 024

326 023

387 047

85 %

Identités & Traditions européennes

ITE

AEMN

37 896

184 685

222 581

85 %

Foundation for a Europe of Nations and Freedom

FENL

MENL

96 726

549 357

646 084

85 %

Europa Terra Nostra

ETN

APF

37 461

151 403

188 864

85 %

Yhteensä**

 

 

3 414 937

16 085 895

19 500 832

85 %

(*) OEIC:n avustuksen lopullinen määrä on 99 prosenttia menoista, koska osa menoista luokiteltiin uudelleen ei-avustuskelpoisiksi menoiksi, mikä alensi tukikelpoisten menojen kokonaismäärää.

(**) Taulukossa ei ole IDDE:ä koskevia lukuja vuoden 2016 avustuksia koskevan lakkauttamismenettelyn vuoksi. Avustuspäätös on tekeillä.

 

 

 

 

 

 

135.  on huolestunut siitä, että useiden Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden menoihin ja omiin varoihin on viime aikoina liittynyt sääntöjenvastaisuuksia;

136.  on huolissaan tällaisten mahdollisten sääntöjenvastaisuuksien parlamentille aiheuttamasta maineriskistä ja on vakuuttunut siitä, että tarvitaan nopeita ja tehokkaita toimia, joilla estetään ja korjataan muut vastaavat sääntöjenvastaisuudet tulevaisuudessa; katsoo kuitenkin, että näitä sääntöjenvastaisuuksia esiintyy vain muutaman harvan poliittisen puolueen ja säätiön yhteydessä; katsoo, että näiden sääntöjenvastaisuuksien ei pitäisi asettaa kyseenalaiseksi muiden poliittisten puolueiden ja säätiöiden varainhoitoa; katsoo, että parlamentin sisäisiä valvontamekanismeja on vahvistettava;

137.  kehottaa pääsihteeriä esittämään ennen 1. toukokuuta 2018 asiasta vastaaville valiokunnalle kaikki toimenpiteet, joita on toteutettu myönnettyjen tukien väärinkäytön torjumiseksi;

138.  pyytää äskettäin perustettua Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavaa viranomaista toimittamaan parlamentille edistymiskertomuksen ensimmäisen toimintavuotensa jälkeen eli vuonna 2017; pyytää pääsihteeriä huolehtimaan siitä, että viranomaisella on käytössään kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat resurssit;

139.  pitää tarpeellisena, että puolueiden ja säätiöiden työhönotossa noudatetaan täysin työskentelyjäsenvaltion työ- ja sosiaalilainsäädäntöä; kehottaa sisällyttämään sisäisiin tarkastuksiin analyysin tästä näkökohdasta.

(1)EUVL L 48, 24.2.2016.
(2)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(3)EUVL C 266, 11.8.2017, s. 1.
(4)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.
(5)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(6)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7)PE 422.541/Bur.
(8)Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2. joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, 25. lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
(10)EUVL L 252, 29.9.2017, s. 3.
(11)EUVL L 246, 14.9.2016, s. 3.
(12)EUVL C 436, 24.11.2016, s. 2.
(13)Neuvoston asetus (EY) N:o 160/2009, annettu 23 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta(EUVL L 55, 27.2.2009, s. 1).
(14)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(15)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 177.
(16)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0114.
(17)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0408.
(18)Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, 29. lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).
(19)Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.
(20)Tulojen kokonaismäärä sisältää edelliseltä vuodelta varainhoitoasetuksen 125 artiklan 6 kohdan mukaisesti siirretyn määrän.
(21)Kaikki määrät ovat tuhansia euroja.


Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
PDF 254kWORD 44k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2017/2138(DEC))
P8_TA(2018)0125A8-0116/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8-0249/2017)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0116/2018),

1.  lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka II – Eurooppa-neuvosto ja neuvosto (2017/2138(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka II – Eurooppa neuvosto ja neuvosto,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0116/2018),

A.  korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2016 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita Eurooppa-neuvoston ja neuvoston henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  toteaa, että vuonna 2016 Eurooppa-neuvoston ja neuvoston kokonaistalousarvio oli 545 054 000 euroa (541 791 500 euroa vuonna 2015) ja sen toteutusaste oli keskimäärin 93,5 prosenttia; panee merkille, että määrärahat lisääntyivät 3,3 miljoonaa euroa (0,6 prosenttia) Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviossa vuodeksi 2016;

3.  toteaa jälleen, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarviot olisi erotettava toisistaan toimielinten varainhoidon avoimuuden lisäämiseksi ja kummankin toimielimen vastuuvelvollisuuden parantamiseksi;

4.  ilmaisee tukensa komission varapuheenjohtajan Kristalina Georgievan syyskuussa 2015 osana ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” -aloitetta alulle panemalle, onnistuneelle ajattelutavan muutokselle kohti tulosbudjetointia komission talousarvion suunnittelussa; rohkaisee Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa käyttämään menetelmää suunnitellessaan omaa talousarviotaan;

5.  pitää valitettavana Euroopan oikeusasiamiehen 9. helmikuuta 2018 neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuudesta tekemässään strategisessa tutkimuksessa (OI/2/2017/TE) tekemää havaintoa, että neuvoston nykyinen käytäntö, joka rajoittaa unionin lainsäädäntöehdotusten tarkastelua, on hallinnollinen epäkohta; kehottaa neuvostoa noudattamaan oikeusasiamiehen suosituksia ja parannusehdotuksia, jotta helpotetaan yleisön mahdollisuutta tutustua asiakirjoihin; korostaa, että avoimuus on tärkeää, koska neuvosto on vastuuvelvollinen unionin kansalaisille unionin lainsäätäjän asemassaan; pyytää, että sille tiedotetaan neuvoston vastauksesta ja menettelyn etenemisestä;

6.  panee merkille, että hallinnon pääosastossa valtuuskuntien matkakuluihin ja tulkkaukseen osoitetuista määrärahoista jäi vuonna 2016 edelleen huomattava osa käyttämättä; panee merkille, että jäsenvaltioiden kanssa käydään paraikaa neuvotteluja uusista toimintaperiaatteista tämän ongelman ratkaisemiseksi;

7.  kehottaa neuvostoa toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot Athena-järjestelmän käytettävissä olevista henkilöresursseista ja muista resursseista ja varmistamaan järjestelmän mahdollisimman suuren avoimuuden;

8.  toistaa olevansa huolestunut siitä, että vuodelta 2016 siirrettiin vuodelle 2017 runsain mitoin määrärahoja, jotka oli kohdennettu etenkin teknisiin laitteistoihin, irtaimeen omaisuuteen ja tietojenkäsittelyyn; muistuttaa neuvostoa siitä, että määrärahojen siirrot seuraavalle varainhoitovuodelle ovat poikkeuksia vuotuisuuden periaatteeseen ja niiden olisi vastattava todellisia tarpeita;

9.  pyytää jälleen eriyttämään henkilöresursseja koskevan katsauksen ura-alueen, palkkaluokan, sukupuolen, kansalaisuuden ja ammatillisen koulutuksen mukaan;

10.  panee merkille, että neuvoston pääsihteeristössä noudatetaan sukupuolten tasa-arvoa edistävää toimintamallia; panee tyytyväisenä merkille myönteisen kehityksen naisten edustuksessa johtotehtävissä: naisten osuus nousi 31 prosenttiin vuoden 2016 loppuun mennessä; pyytää neuvostoa jatkamaan sukupuolten tasa-arvoa edistävän toimintamallin soveltamista niin, että päästään tilanteeseen, jossa molempien sukupuolten edustus johtotehtävissä on aidosti tasapainossa;

11.  panee tyytyväisenä merkille tiedot, jotka koskevat tehtävänsä neuvoston pääsihteeristössä vuonna 2016 jättäneiden entisten korkeiden virkamiesten ammatillista toimintaa(6);

12.  toteaa, että vuonna 2016 julkaistussa neuvoston pääsihteerin päätöksessä 3/2016 hyväksyttiin vakavien sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamista koskevat sisäiset säännöt (väärinkäytösten paljastamista koskevat menettelyt henkilöstösääntöjen 22 a, 22 b ja 22 c artiklan mukaisesti); palauttaa mieliin, että väärinkäytösten paljastajien suojelu on asia, joka otetaan vakavasti unionin julkishallinnossa ja jota on tarkasteltava aina huolellisesti;

13.  katsoo, että olisi perustettava riippumaton ilmoitus-, neuvonta- ja käsittelyelin, jolla on riittävästi määrärahoja auttaa väärinkäytösten paljastajia käyttämään oikeita kanavia unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia mahdollisia väärinkäytöksiä koskevien tietojen paljastamiseen ja varjella samalla luottamuksellisuutta ja tarjota tarvittavaa tukea ja neuvontaa;

14.  toteaa, että neuvoston henkilöstötaulukossa päästiin 1. tammikuuta 2017 toimielinten välisessä sopimuksessa esitettyyn tavoitteeseen viiden prosentin henkilöstövähennyksistä viiden vuoden aikana;

15.  panee huolestuneena merkille, että Europa-rakennuksen luovutuksen viivästyminen vaikutti selvästi Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvioon varainhoitovuodeksi 2016; pyytää saada tietoja viivästymisestä aiheutuneista kokonaiskustannuksista; pitää valitettavana, että kiinteistöpolitiikkaa ja siihen liittyviä menoja koskevia tietoja on edelleen puutteellisesti saatavilla, vaikka niiden olisi oltava julkisia ja siten oltava unionin kansalaisille merkki avoimuudesta;

16.  pyytää jälleen toimittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tiedot Eurooppa-neuvoston ja neuvoston kiinteistöpolitiikasta; panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston pääsihteeristölle myönnettiin EMAS-sertifikaatti vuonna 2016 neuvoston kiinteistöistä;

17.  pitää valitettavana, että neuvosto ei ole vieläkään liittynyt unionin avoimuusrekisteriin, vaikka se on yksi tärkeimmistä unionin päätöksentekoon osallistuvista toimielimistä; toivoo siksi, että neuvoston puheenjohtajavaltion sekä parlamentin ja komission edustajien välisissä toimielinten neuvotteluissa päästään onnistuneeseen lopputulokseen ja neuvosto lopulta liittyy avoimuusrekisteriin;

18.  pitää valitettavana Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä erota unionista; panee merkille, että tällä hetkellä ei voida ennustaa eron taloudellisia, hallinnollisia, inhimillisiä tai muita seurauksia, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa laatimaan vaikutustenarviointeja ja ilmoittamaan parlamentille niiden tuloksista vuoden 2018 loppuun mennessä;

Tilannekatsaus

19.  toteaa, että vastuuvapauden epääminen ei ole tähän asti johtanut minkäänlaisiin seurauksiin; korostaa, että tilanne olisi ratkaistava mahdollisimman nopeasti unionin kansalaisten edun nimissä; muistuttaa, että parlamentti on ainoa unionin kansalaisten suoraan valitsema toimielin ja sen rooli vastuuvapausmenettelyssä on suoraan yhteydessä kansalaisten oikeuteen saada tietoa siitä, miten julkisia varoja käytetään;

20.  panee merkille, että talousarvion valvontavaliokunta esitti parlamentin puheenjohtajakokoukselle 11. syyskuuta 2017 ehdotuksen, jossa käsiteltiin neuvoston kanssa käytäviä neuvotteluja vastuuvapausmenettelyä koskevasta sopimuksesta;

21.  panee merkille, että puheenjohtajakokous hyväksyi 19. lokakuuta 2017 pyynnön valtuuttaa talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja ja poliittisten ryhmien koordinaattorit neuvotteluihin parlamentin puolesta, jotta saavutetaan molempia osapuolia tyydyttävä sopimus parlamentin ja neuvoston välisestä hteistyöstä vastuuvapausmenettelyssä, ottaen täysin huomioon molempien toimielinten erilainen rooli vastuuvapausmenettelyssä;

22.  panee lisäksi merkille, että neuvoston pääsihteerille lähetettiin 9. marraskuuta 2017 kirje, jossa pyydettiin toimittamaan parlamentin ehdotus neuvoston asiasta vastaavalle elimelle neuvottelujen käynnistämiseksi puheenjohtajakokouksen hyväksymin edellytyksin;

23.  panee merkille, että talousarvion valvontavaliokunta kutsui sillä välin neuvoston pääsihteerin 4. joulukuuta 2017 järjestettyyn keskusteluun muiden toimielinten pääsihteerien kanssa ja että neuvoston pääsihteerille lähetettiin kirjallinen kysely 26. marraskuuta 2017; pitää erittäin valitettavana, että neuvosto ei taaskaan osallistunut keskusteluun ja neuvoston yksiköille lähetetty parlamentin jäsenten kysely on edelleen jäänyt vaille vastausta;

24.  muistuttaa, että menettely, jossa vastuuvapaus myönnetään erikseen kullekin unionin toimielimelle ja elimelle, on pitkäaikainen käytäntö, jonka kaikki muut toimielimet neuvostoa lukuun ottamatta ovat hyväksyneet, ja että tämä menettely on kehitetty, jotta taattaisiin avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin kansalaisia kohtaan;

25.  muistuttaa, että neuvoston on osallistuttava täysipainoisesti ja vilpittömin mielin vuotuiseen vastuuvapausmenettelyyn muiden toimielinten tavoin, ja pitää valitettavana tähän asti vastuuvapausmenettelyissä kohdattuja vaikeuksia;

26.  korostaa, että perussopimusten nojalla parlamentti on unionin ainoa vastuuvapauden myöntävä viranomainen ja että neuvoston rooli vastuuvapausmenettelyssä on antaa suosituksia, ja katsoo, että parlamentin ja neuvoston roolit on pidettävä erillään, jotta noudatettaisiin perussopimuksissa ja varainhoitoasetuksessa vahvistettuja institutionaalisia puitteita;

27.  muistuttaa, että parlamentti myöntää muille toimielimille vastuuvapauden toimitettujen asiakirjojen ja esittämiinsä kysymyksiin annettujen vastausten pohjalta muiden toimielinten pääsihteerejä kuultuaan; pitää valitettavana, että parlamentilla on toistuvasti ongelmia saada vastauksia neuvostolta;

28.  katsoo, että unionin talousarvion toteutuksen todellinen valvonta edellyttää parlamentin ja neuvoston välistä yhteistyötä, ja odottaa kiinnostuneena neuvottelujen aloittamista, jotta päästäisiin kaikkia osapuolia tyydyttävään sopimukseen;

29.  toteaa, että unionin tuomioistuimen jäsenten nimittäminen on jäsenvaltioiden vastuulla SEUT-sopimuksen 253 ja 254 artiklan nojalla; korostaa, että unionin tuomioistuimen toimivuuden kannalta on tärkeää, että tuomarit nimitetään ajallaan; pyytää laatimaan uuden säännön, jossa asetetaan erityinen määräaika tuomarin (uudelleen)nimittämiselle hyvissä ajoin ennen tuomarin toimikauden päättymistä, ja pyytää neuvostoa noudattamaan kustannus-hyötysuhdetta nimitettäessä uusia tuomareita unionin tuomioistuimeen; arvostelee kahden tuomarin säännöistä poikkeavaa, ilman hakumenettelyä tapahtunutta nimittämistä virkamiestuomioistuimeen tehtävään, joka lisäksi kesti vain 14 päivästä huhtikuuta 2016 31 päivään elokuuta 2016; pitää valitettavana, että tuomarille maksetun palkan lisäksi yhden tällaisen ”neljän kuukauden toimikauden” aloittamiseen ja päättämiseen liittyvät kustannukset olivat 69 498,25 euroa; tuomitsee tällaisen unionin veronmaksajien rahojen tuhlaamisen;

30.  panee lisäksi merkille, että yleinen tuomioistuin (muutoksenhakujaosto, tuomio 23. tammikuuta 2018 asiassa T-639/16 P(7)) on katsonut, että virkamiestuomioistuimen toisen jaoston, johon yksi ”neljän kuukauden toimikauden” tuomareista oli nimitetty, kokoonpano oli sääntöjenvastainen, mikä mitätöi kyseisessä tuomiossa mainitun päätöksen ja kaikki muut toisen jaoston tässä kokoonpanossa tekemät oikeustoimet; kysyy unionin tuomioistuimelta, mihin toisen jaoston kyseisessä kokoonpanossa tekemiin päätöksiin yleisen tuomioistuimen ratkaisu vaikuttaa; pyytää neuvostoa kommentoimaan tätä virheellistä toimintaa ja kertomaan, mikä taho on vastuussa siitä.

(1)EUVL L 48, 24.2.2016.
(2)EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.
(3)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.
(4)EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.
(5)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(6)Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 16 artiklan kolmas ja neljäs kohta.
(7)ECLI:EU:T:2018:22.


Vastuuvapaus 2016: EU:n yleinen talousarvio –– Tuomioistuin
PDF 268kWORD 50k
Päätös
Päätöslauselma
1. Euroopan parlamentin päätös 18. huhtikuuta 2018 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka IV – Tuomioistuin (2017/2139(DEC))
P8_TA(2018)0126A8-0122/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0356 – C8‑0250/2017)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(5) ja erityisesti sen 55, 99, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0122/2018),

1.  myöntää Euroopan unionin tuomioistuimen kirjaajalle vastuuvapauden Euroopan unionin tuomioistuimen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016;

2.  esittää huomautuksensa oheisessa päätöslauselmassa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimelle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2. Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2018, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka IV – Tuomioistuin (2017/2139(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon päätöksensä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka IV – Tuomioistuin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 94 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0122/2018),

1.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi varainhoitovuotta 2016 koskevassa vuosikertomuksessaan, ettei se ollut havainnut merkittäviä puutteita Euroopan unionin tuomioistuimen henkilöresursseihin ja hankintamenettelyihin liittyvillä tarkastetuilla aihealueilla;

2.  panee merkille, että tarkastuksensa perusteella tilintarkastustuomioistuin totesi, ettei virhetaso kokonaisuutena tarkastellen ollut olennainen toimielinten ja elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2016 päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.  pitää myönteisenä Euroopan unionin tuomioistuimen kaiken kaikkiaan varovaista ja moitteetonta varainhoitoa varainhoitovuonna 2016; ilmaisee tukensa komission varapuheenjohtajan Kristalina Georgievan syyskuussa 2015 osana ”tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” -aloitetta alulle panemalle, onnistuneelle ajattelutavan muutokselle kohti tulosbudjetointia komission talousarvion suunnittelussa; rohkaisee Euroopan unionin tuomioistuinta soveltamaan menetelmää omaan talousarviosuunnittelua koskevaan menettelyynsä;

4.  toteaa, että nykyisessä vastuuvapausmenettelyssä Euroopan unionin tuomistuin toimittaa vuotuiset toimintakertomuksensa tilintarkastustuomioistuimelle kesäkuussa, tilintarkastustuomioistuin toimittaa oman kertomuksen parlamentille lokakuussa, ja vastuuvapaudesta äänestetään viimeistään parlamentin toukokuun täysistunnossa; panee merkille, että jos vastuuvapauspäätöstä ei lykätä, vuotuisten tilinpäätösten ja vastuuvapausmenettelyn päätökseen saattamisen välillä kuluu vähintään seitsemäntoista kuukautta; huomauttaa, että yksityisellä sektorilla tilintarkastus toteutetaan paljon lyhyemmässä aikataulussa; painottaa, että vastuuvapausmenettelyä on virtaviivaistettava ja nopeutettava; pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta ja tilintarkastustuomioistuinta noudattamaan yksityisen sektorin parhaita käytäntöjä; ehdottaa tässä yhteydessä, että vuotuisten toimintakertomusten toimittamisen määrärajaksi asetetaan tilivuotta seuraavan vuoden 31. maaliskuuta ja tilintarkastustuomioistuimen kertomusten määräajaksi 1. heinäkuuta; ehdottaa myös, että parlamentin työjärjestyksen liitteessä IV olevassa 5 artiklassa vahvistettua vastuuvapausmenettelyä tarkastellaan uudelleen, jotta vastuuvapaudesta äänestettäisiin marraskuun täysistunnossa, jolloin vastuuvapausmenettely voitaisiin viedä päätökseen kutakin tilivuotta seuraavana vuonna;

5.  toteaa, että vuonna 2016 Euroopan unionin tuomioistuimella oli käytettävissään määrärahoja 380 002 000 euroa (357 062 000 euroa vuonna 2015) ja että toteutusaste oli 98,2 prosenttia; panee merkille korkean käyttöasteen; huomauttaa kuitenkin lievästä laskusta aiempiin vuosiin verrattuna;

6.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen arvioidut tulot varainhoitovuodeksi 2016 olivat 51 505 000 euroa, kun taas vahvistetut saamiset olivat 3,1 prosenttia ennakoitua pienemmät (49 886 228 euroa); huomauttaa, että 1,62 miljoonan euron suuruinen ero johtui pääasiassa siitä, että 19 uudesta tuomarista 16 tuli unionin tuomioistuimeen myöhäisessä vaiheessa vuonna 2016;

7.  on huolissaan siitä, että Euroopan unionin tuomioistuin arvioi toistuvasti virkamatkoja koskevat sitoumukset liian suuriksi, ja toteaa, että sitoumukset olivat 342 000 euroa vuonna 2016, kun taas maksujen määrä oli vain 157 974 euroa; kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta varmistamaan moitteettoman rahoitussuunnittelun, jotta vastaavanlaiset eroavuudet voidaan välttää tulevaisuudessa;

8.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen talousarvio on luonteeltaan lähinnä hallinnollinen, ja että noin 75 prosenttia määrärahoista käytetään toimielimen henkilöstöön ja loput kiinteistöihin, irtaimeen omaisuuteen, laitteisiin ja toimielimen erityistehtäviin; toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on parlamentin esittämän pyynnön jälkeen pyytänyt hallinnollisia yksiköitään soveltamaan toiminnassaan tulosbudjetoinnin periaatetta; pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta soveltamaan edelleen kyseistä periaatetta päivittäisissä hallinnollisissa toimissaan ja raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kokemuksistaan ja saavutetuista tuloksista;

9.  panee tyytyväisenä merkille, että 26. joulukuuta 2020 mennessä Euroopan unionin tuomioistuin aikoo laatia ulkoisen konsultin myötävaikutuksella yleisen tuomioistuimen toimintaa koskevan raportin, joka toimitetaan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle;

10.  panee merkille Europan unionin tuomioistuimen oikeudenkäytön vuonna 2016, jolloin kolmen tuomioistuimen käsiteltäväksi tuli 1 604 asiaa ja 1 628 asiaa saatettiin päätökseen, mikä on vähemmän kuin vuonna 2015, jolloin päätökseen saatettiin 1 775 asiaa; panee lisäksi merkille, että menettelyt kestivät keskimäärin 16,7 kuukautta eli hivenen pidempään kuin vuonna 2015 (16,1 kuukautta); panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin tuomioistuimen uudistamisen jälkeen asian käsittelyyn kuluva aika oli vuonna 2017 keskimäärin 16,0 kuukautta; muistuttaa, että on kyettävä takaamaan Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksenteon laadukkuus ja ripeys, jotta voidaan välttää asianomaisille osapuolille aiheutuvat merkittävät kustannukset, jotka johtuvat käsittelyn venymisestä liian pitkään; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää vähentää keskeneräisten asioiden määrää, jotta voidaan vaalia unionin kansalaisten perusoikeuksia;

11.  panee merkille, että tuomioistuin saattoi vuonna 2016 päätökseen 704 asiaa (vuonna 2015 saatettiin päätökseen 616 asiaa), sen käsiteltäväksi tuli 692 uutta asiaa (713 vuonna 2015) ja että ennakkoratkaisuja ja muutoksenhakua koskevien asioiden määrä lisääntyi;

12.  panee merkille, että yleinen tuomioistuin sai vuonna 2016 käsiteltäväkseen 974 uutta asiaa (831 vuonna 2015) ja käsitteli 755 asiaa (987 vuonna 2015) ja että keskeneräisten asioiden määrä kasvoi aiempiin vuosiin verrattuna;

13.  toteaa, että virkamiestuomioistuin lakkautettiin 1. syyskuuta 2016, joten sen toimintaa tarkastellaan vain kahdeksan kuukauden ajalta; toteaa, että se saattoi päätökseen 169 asiaa ja sillä oli 77 uutta asiaa, joten keskeneräisten asioiden määrä väheni huomattavasti (231 vuonna 2015 ja 139 vuonna 2016); pitää myönteisenä tuomioistuimen perussäännön uudistamista koskeviin unionin tuomioistuimen ehdotuksiin sisältyviä tietoja, joihin kuului arvio virkamiestuomioistuimen toiminnasta ja jotka toimitettiin parlamentille vuosina 2011 ja 2014 ja esitettiin vuoden 2016 vastuuvapautta koskevaan kyselyyn annetun vastauksen liitteenä; kehottaa uudelleen arvioimaan perusteellisesti virkamiestuomioistuimen toimia koko sen kymmenvuotisen toiminnan ajalta;

14.  toteaa, että vuonna 2015 hyväksyttiin tuomioistuimen oikeudellisen rakenteen uudistus ja lisäksi yleiselle tuomioistuimelle laadittiin uusi työjärjestys; katsoo, että tämän uudistuksen myötä tuomioistuin pystyy suoriutumaan käsiteltävien asioiden määrän kasvusta jatkossakin, kun tuomarien määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2019 asti jatkuvassa kolmivaiheisessa prosessissa; odottaa tämän uudistuksen vaikuttavan myönteisesti tuomioistuimen kykyyn käsitellä asiat kohtuullisessa ajassa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten mukaisesti;

15.  toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeudellisen rakenteen uudistuksen jälkeen henkilöstöä koskevat tapaukset olivat vuonna 2016 kolmanneksi yleisin yleisen tuomioistuimen menettelytyyppi; kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta antamaan edelleen tilastoja oikeudellisesta toiminnastaan;

16.  panee merkille vuoden 2016 menettelyjen kestoaikojen kokonaislaskun, jonka tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan N:o 14/2017(6) ja joka oli keskimäärin 0,9 kuukautta unionin tuomioistuimessa ja 1,9 kuukautta unionin yleisessä tuomioistuimessa vuoteen 2015 verrattuna; panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttamat organisatoriset ja menettelyihin liittyvät toimet tehokkuutensa parantamiseksi ja kehottaa tuomioistuinta jatkamaan ponnistelujaan laskusuuntauksen jatkumisen varmistamiseksi, jotta kaikki tapaukset saadaan päätökseen kohtuullisessa ajassa; panee huolestuneena merkille, että yksi yleisimmistä asioiden käsittelyaikoihin vaikuttavista tekijöistä ovat tuomioistuinten lomat; huomauttaa, että vuonna 2016 tuomioistuimilla oli 14 viikkoa lomaa;

17.  panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen jäseniä ja aiempia jäseniä koskevien ammattieettisten sääntöjen voimaantulon ja toteaa, että niissä otetaan huomioon useita parlamentin huolenaiheita, jotka liittyvät sidonnaisuuksia koskeviin ilmoituksiin ja ulkoiseen toimintaan; tukee Euroopan unionin tuomioistuinta sen pannessa täytäntöön päätöksensä ottaa vuonna 2018 käyttöön pyöröovi-ilmiötä koskevia sääntöjä;

18.  vaatii Euroopan unionin tuomioistuinta ottamaan käyttöön kohdennetumman suoritusperusteisen lähestymistavan tuomareiden unionin oikeutta koskevan tiedon levittämiseen liittyviin ulkoisiin toimiin, koska käytettävät kriteerit vaikuttavat melko yleisiltä eikä toimien vaikutuksia mitata selkeästi;

19.  vaatii toistamiseen enemmän avoimuutta kunkin tuomarin ulkoisen toiminnan osalta; kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta antamaan verkkosivustollaan ja vuotuisessa toimintakertomuksessaan tietoja muista viroista ja tuomareiden palkallisesta ulkoisesta toiminnasta, mukaan lukien tapahtuman nimi, tapahtumapaikka, tuomarin rooli ja matka- ja päivärahat sekä tieto, maksettiinko ne Euroopan unionin tuomioistuimen vai kolmannen osapuolen toimesta;

20.  kehottaa painokkaasti Euroopan unionin tuomioistuinta julkistamaan kaikkien Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenten ansioluettelot ja sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset, joista ilmenevät jäsenyydet muissa organisaatioissa;

21.  pitää valitettavana niin kutsuttuja pyöröovitapauksia koskevien sääntöjen puuttumista ja kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta laatimaan ja ottamaan käyttöön tiukat velvoitteet tässä asiassa;

22.  katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen olisi harkittava pöytäkirjojen laatimista tapaamisista edunvalvojien, ammattiyhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa, kun tämä ei vaaranna käsiteltävinä olevien asioiden luottamuksellisuutta;

23.  pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta julkistamaan tiedot ammattijärjestöjen ja jäsenvaltioita edustavien toimijoiden kanssa pidetyistä kokouksista;

24.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät pyri varmistamaan sukupuolten tasapuolista edustusta vastuutehtävissä, ja toteaa, että parlamentti ja neuvosto ovat asettaneet yhdeksi tavoitteekseen sukupuolten tasapuolisen edustuksen unionin yleisen tuomioistuimen uusien tuomarien nimittämisessä (tähän mennessä unionin tuomioistuimen henkilöstökaaviossa on viisi naispuolista tuomaria ja kaksi naispuolista julkisasiamiestä ja unionin yleisen tuomioistuimen henkilöstökaaviossa on kymmenen naispuolista tuomaria); katsoo, että unionin toimielinten on edustettava kansalaisiaan; korostaa tässä yhteydessä parlamentin ja neuvoston asettaman tavoitteen merkitystä;

25.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ei saanut tiettyjä asiakirjoja, joilla oli merkitystä Euroopan unionin tuomioistuimen tuloksellisuuden tarkastuksen kannalta(7); kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta jatkamaan yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja antamaan sen käyttöön kaikki asiakirjat, joita se tarvitsee tarkastuksiaan varten, siinä määrin kuin se ei vaaranna neuvotteluprosessien salassapitovelvollisuuden säilyttämistä;

26.  toteaa, että lakimiesavustajien tehtävä on auttaa tuomioistuinten jäseniä tutkimaan tapauksia ja laatimaan tuomioistuimen jäsenten valvonnassa oikeudellisia asiakirjoja, kuten tuomioita, määräyksiä, lausuntoja tai muistioita; panee merkille, että lakimiesavustajien käytännesäännöt hyväksyttiin Euroopan unionin tuomioistuimessa vuonna 2009; huomauttaa, että lakimiesavustajien valinnan tekevät jäsenet, joille lakimiesavustajat tulevat tekemään töitä, ja että rekrytointikriteerit ovat hyvin vähäiset; kehottaa Euroopan unionin tuomioistuinta ottamaan käyttöön käytännön, joka sallii tuomioistuimessa olevien lakimiesavustajien joustavamman osoittamisen tehtäviin, mikä helpottaisi resurssien hallintaan tai organisointiin liittyviä ongelmia(8);

27.  panee huolestuneena merkille, että Euroopan unionin tuomioistuin ei kyennyt arvioimaan tuomareiden ja lakimiesavustajien mahdollisuuksia hallita tapauksia, sillä Euroopan unionin tuomioistuin ei kerää mitään tietoja siitä, kuinka kauan tuomari tai lakimiesavustaja käyttää yhden tapauksen käsittelyyn; toteaa, että asiasta tullaan toteuttamaan tutkimus, jotta kyettäisiin arvioimaan, missä määrin voimavarojen käytön seurantajärjestelmällä saataisiin hyödyllistä tietoa; pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta esittämään tutkimuksen tulokset parlamentille;

28.  pitää Euroopan unionin tuomioistuimen vastausta parlamentin esittämään kysymykseen (kysymys 50) käsiteltävien asioiden kustannuksista riittämättömänä; pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta harkitsemaan seurantajärjestelmää, jolla laskettaisiin jokaisen asian kustannukset;

29.  panee merkille mahdollisten sumien ja viivästysten kehittymisen jatkuvan seurannan jaostoissa; pitää valitettavana, että Euroopan unionin tuomioistuin ei ole raportoinut parlamentille epäonnistumisesta noudattaa ohjeellisia määräaikoja, mikä johtuu tuomioistuinten sisäisestä organisaatiosta;

30.  on huolestunut siitä, että oikeudenkäyntiasiakirjojen vastaanotto ja käsittely kirjaamossa on yleisin kirjallisen menettelyn kestoon vaikuttava tekijä unionin yleisessä tuomioistuimessa(9); toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevissa asioissa tyypillistä on asiakirjojen suuri määrä; kehottaa unionin yleistä tuomioistuinta seuraamaan edelleen asioiden määrää ja monimutkaisuutta varmistaakseen, että kirjaamolla on riittävät resurssit;

31.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 14/2017 antamaa su