Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 19. huhtikuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Valko-Venäjä
 Filippiinit
 Gazan tilanne
 Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä yleisen verokannan vähimmäistason noudattamista koskevan velvoitteen osalta *
 Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ***I
 Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
 Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnät ***I
 Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
 Ennakkoarvio tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2019 – Pääluokka I – Euroopan parlamentti
 Tutkivien journalistien suojelu Euroopassa: slovakialaisen journalistin Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus
 Eurooppalaisten arvojen väline demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusarvoja Euroopan unionissa edistävien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi
 Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen rikkominen kahden Turkissa pidätetyn ja vangitun kreikkalaisen sotilaan tapauksessa
 Perussopimusten määräysten täytäntöönpano kansallisten parlamenttien osalta
 Kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
 Rokotusvastaisuus ja rokotuskattavuuden lasku Euroopassa
 Eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin täytäntöönpano
 Bolognan prosessin tilanne ja seuranta

Valko-Venäjä
PDF 174kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 Valko-Venäjästä (2018/2661(RSP))
P8_TA(2018)0174RC-B8-0197/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja suosituksensa Valko-Venäjästä,

–  ottaa huomioon Valko-Venäjällä 11. syyskuuta 2016 pidetyt parlamenttivaalit, 11. lokakuuta 2015 pidetyt presidentinvaalit ja 18. helmikuuta 2018 pidetyt paikallisvaalit,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 20. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman paikallisvaaleista Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 25. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman tapahtumista ennen vapauden päivää ja sen aikana Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät Valko-Venäjästä, erityisesti 15. helmikuuta 2016 annetut päätelmät, joissa poistettiin 170:tä henkilöä ja kolmea valkovenäläistä yritystä koskeneet pakotteet ja asetettiin kehykset poliittiselle vuoropuhelulle ja edellytykset EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden kehittymiselle vielä myönteisempään suuntaan erityisesti demokraattisten uudistusten osalta,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2017 pidetyn itäisen kumppanuuden huippukokouksen päätelmät ja vuodelle 2020 asetetut 20 tavoitetta, joiden tarkoituksena on tuottaa tuloksia kansalaisille,

–  ottaa huomioon komission jäsen Hahnin vierailun Valko-Venäjälle tammikuussa 2018 ja meneillään olevat neuvottelut EU:n ja Valko-Venäjän välisen kumppanuuden painopisteistä,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätöksen jatkaa yhdellä vuodella helmikuuhun 2019 saakka jäljellä olevia Valko-Venäjään kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä, joihin sisältyy asevientikielto, kielto viedä kansallisiin tukahduttamistoimiin käytettäviä tuotteita, sekä niihin neljään henkilöön kohdistuva varojen jäädyttäminen ja matkustusrajoitukset, jotka on merkitty luetteloon kahden oppositiopoliitikon, yhden liikemiehen ja yhden toimittajan selvittämättä olevien vuosina 1999 ja 2000 tapahtuneiden katoamisten johdosta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki ihmisoikeussopimukset, joissa Valko-Venäjä on osapuolena,

–  ottaa huomioon Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 28. maaliskuuta 2018 esittämän raportin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 presidentinvaalien ja vuoden 2016 parlamenttivaalien jälkeen Valko-Venäjällä pidettiin paikallisvaalit 18. helmikuuta 2018; ottaa huomioon, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Venetsian komission jo kauan sitten esittämiä vaalilainsäädäntöä ja prosesseja koskevia suosituksia ei edelleenkään noudateta Valko-Venäjällä; ottaa huomioon, että ulkomaisten diplomaattien ja valkovenäläisten tarkkailijoiden mukaan helmikuussa 2018 pidetyt paikallisvaalit ainoastaan vahvistivat nämä puutteet;

B.  toteaa, että unioni purki helmikuussa 2016 useimmat Valko-Venäjän viranomaisiin ja oikeushenkilöihin kohdistuneet pakotteet hyvän tahdon eleenä kannustaakseen Valko-Venäjää kohentamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevaa tilannettaan;

C.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti todennut, että perusvapauksien, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen on selkeä ennakkoedellytys Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välisten suhteiden parantamiselle ja edistämiselle; toteaa kuitenkin, että tilanne maassa on edelleen huolestuttava, koska nähtävissä on vain joitakin haparoivia ensiaskelia tilanteen parantamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että kauan kaivatut perustuslain ja muun lainsäädännön uudistukset, jotka mahdollistaisivat todellisen demokratian kehittämisen, ovat jääneet toteuttamatta;

E.  toteaa, että mitään vaaliuudistusta ei ole yritetty saada aikaan, ja kuten helmikuun 2018 paikallisvaalien aikana kävi ilmi, merkittävä määrä vakavia puutteita ja menettelyihin liittyviä väärinkäytöksiä esiintyy edelleen, esimerkkeinä poliittisia oikeuksia rajoittava oikeudellinen kehys vaalikampanjoiden kaikissa vaiheissa ja vaalitarkkailussa, äänestyksessä ja ääntenlaskennassa ilmenevät ongelmat; ottaa huomioon, että vapaita ja rehellisiä vaaleja ei ole pidetty Valko-Venäjällä vuoden 1994 jälkeen;

F.  toteaa, että kansainvälisiä tarkkailijoita ei ollut kutsuttu tarkkailemaan paikallisvaaleja, ja valkovenäläiset tarkkailijat puolestaan keräsivät konkreettisia todisteita massiivisesta koko maan kattavasta toiminnasta, jolla pyrittiin paisuttamaan äänestysprosenttia, ja ”karuselliäänestämisestä”, jota käytettiin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen;

G.  ottaa huomioon, että pelottelutoiminta jatkuu ja useissa tapauksissa siihen kuuluu myös riippumattomien ja oppositiota edustavien aktivistien, poliitikkojen ja toimittajien vangitseminen; toteaa, että jälleen kerran tunnettuja opposition jäseniä ja demokratia-aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia estettiin osallistumasta Valko-Venäjän itsenäisyysjulistuksen satavuotispäivän kunniaksi Minskissä 25. maaliskuuta 2018 järjestettyyn luvattomaan mielenosoitukseen tai pidätettiin ennen sitä tai sen aikana, vaikka useimmat vapautettiin myöhemmin ilman syytteitä;

H.  ottaa huomioon, että kaksi poliittista vankia, Mihail Žamtšužny ja Dzmitry Palijenka, ovat edelleen pidätettyinä;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on tukenut Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa vuosien ajan myöntämällä Saharov-palkinnon Valko-Venäjän toimittajayhdistykselle vuonna 2004 ja Aljaksandr Milinkevitšille vuonna 2006 muiden aloitteiden ohella;

J.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 vapauden päivän tapahtumat osoittivat jälleen kerran, että Valko-Venäjän hallituksella ei ole minkäänlaista aikomusta luopua vanhoista toimintatavoistaan, vaan se alistaa edelleen laajamittaisesti kansalaisia, jotka yrittävät käyttää perustuslaissa ja kansainvälisissä sopimuksissa säädettyjä oikeuksiaan;

K.  ottaa huomioon, että 24. tammikuuta 2018 tiedotusministeriö esti mielivaltaisesti pääsyn johtavaan riippumattomaan Charter97.org-uutissivustoon Valko-Venäjän alueella; ottaa huomioon, että rikosoikeudenkäyntejä on pantu vireille riippumattomia bloggaajia vastaan; ottaa huomioon, että tiedotusvälineitä koskevan lain muutosesitykset merkitsisivät uutta ja merkittävää uhkaa ilmaisunvapaudelle maassa, jos ne hyväksyttäisiin;

L.  toteaa, että Valko-Venäjä hyväksyi 25. lokakuuta 2016 ensimmäisen kansallisen ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelmansa, joka hyväksyttiin Valko-Venäjän ministerineuvoston päätöslauselmalla ja jossa määritellään keskeiset toimintaperiaatteet maan ihmisoikeussitoumusten täytäntöönpanolle;

M.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa on vielä käytössä kuolemanrangaistus; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta tarkasteleva YK:n erityisraportoija on todennut, että kuolemanrangaistuksia Valko-Venäjällä voidaan pitää erittäin kyseenalaisina, koska maassa ei ole riippumatonta oikeuslaitosta eikä oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä;

N.  toteaa, että EU ja Valko-Venäjä käyvät paraikaa neuvotteluja räätälöidyistä kumppanuuden painopisteistä, joiden aihealueita ovat muun muassa talouden kehittäminen ja nykyaikaistaminen, instituutioiden ja hyvän hallintotavan lujittaminen, yhteenliitettävyys ja ihmisten väliset yhteydet; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän hallitus on toistuvasti todennut, että se haluaa suhteiden normalisointia EU:n kanssa, jäljellä olevien pakotteiden poistamista ja viisumivapautta; katsoo kuitenkin, että edistyminen näissä asioissa edellyttää välttämättä, että Valko-Venäjä osoittaa poliittista tahtoa ja sitoutumista demokraattisiin arvoihin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusvapauksiin;

1.  tukee EU:n kriittistä toimintaa Valko-Venäjän kanssa, kunhan sen edellytyksenä ovat konkreettiset askeleet kohti demokratiaa ja Valko-Venäjän viranomaisten osoittama täydellinen kunnioitus perusvapauksia ja ihmisoikeuksia kohtaan;

2.  panee pettyneenä merkille, ettei aiemmista vetoomuksista huolimatta ole vielä pantu täytäntöön Etyjin/ODIHR:n ja Venetsian komission vuonna 2015 järjestettyjen presidentinvaalien ja vuonna 2016 järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen esittämiä suosituksia, jotka oli määrä toteuttaa ennen vuoden 2018 paikallisvaaleja; kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia jatkamaan viipymättä ja yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa työtä kattavien vaaliuudistusten toteuttamiseksi osana laajempaa demokratisointiprosessia;

3.  tuomitsee toimittajien ja riippumattomien tiedotusvälineiden ahdistelun Valko-Venäjällä paikallisvaalien jälkeen ja esimerkiksi Belsat TV:n toimittajan Andrus Kozelin laittoman poistamisen äänestyspaikalta sekä hänen raa´an kohtelunsa samoin kuin Charter97-uutissivuston sulkemisen;

4.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia poistamaan välittömästi ja ehdoitta johtavan riippumattoman Charter97.org-uutissivuston eston, luopumaan tiedotusvälineitä koskevan lain muutoksista, jotka uhkaisivat ilmaisunvapautta, jos ne hyväksyttäisiin, ja lopettamaan riippumattomien ja oikeuttaan ilmaisunvapauteen käyttävien bloggaajien vainoamisen;

5.  toteaa, että demokraattisen opposition edustajien määrä vaalipiiritason äänestyspaikoilla oli suhteettoman alhainen esitettyjen hakemusten määrään nähden;

6.  on pettynyt siihen, että demokraattisia oppositiopuolueita on toistuvasti kieltäydytty rekisteröimästä; kehottaa poistamaan Valko-Venäjän poliittisia puolueita koskevat rajoitukset ja helpottamaan niiden rekisteröintimenettelyjä; korostaa, että kaikille poliittisille puolueille on sallittava rajoittamaton poliittinen toiminta etenkin vaalikampanjoiden aikana; kehottaa kumoamaan Valko-Venäjän rikoslain 193/1 pykälän, joka kriminalisoi osallistumisen rekisteröimättömien järjestöjen toimintaan;

7.  pitää valitettavana Valko-Venäjän viranomaisten kohtuutonta reagointia oppositioaktivistien yrityksiin järjestää ilman lupaa mielenosoitus vapauden päivän juhlallisuuksien yhteydessä 25. maaliskuuta 2018, jolloin pidätettiin kymmeniä ihmisiä, kuten oppositiojohtajia ja aiemmat presidenttiehdokkaat Mikola Statkevitš ja Uladzimir Njakljajeu; toistaa, että kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat perustavia ihmisoikeuksia; korostaa, että jos demokratiaa ja perusvapauksien kunnioitusta heikennetään merkittävästi ja suoritetaan lisää poliittisten vankien pidätyksiä, sen pitäisi kussakin tapauksessa johtaa EU:n selvään reagointiin sen suhteissa Valko-Venäjään;

8.  kehottaa painokkaasti vapauttamaan Mihail Žamtšužnyn ja Dzmitry Palijenkan, kaksi kansalaisyhteiskunnan aktivistia, jotka ovat tällä hetkellä pidätettyinä poliittisista syistä, ja kehottaa rehabilitoimaan kaikki entiset poliittiset vangit ja palauttamaan heidän kansalaisoikeutensa ja poliittiset oikeutensa;

9.  pyytää uudelleen Valko-Venäjän viranomaisia varmistamaan, että demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioitetaan kaikissa olosuhteissa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Valko-Venäjän ratifioimien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti;

10.  toteaa, että perusvapauksien kunnioittaminen on keskeinen osa tervettä demokratiaa; kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia käymään rakentavaa ja avointa vuoropuhelua demokraattisen opposition ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan taata kansalaisten vapaudet ja oikeudet ja erityisesti yhdistymisvapaus, oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen sekä ilmaisunvapaus ja varmistaa vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden toimintaympäristö;

11.  toistaa painokkaasti Valko-Venäjälle esittämänsä kehotuksen liittyä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon maailmanlaajuiseen keskeyttämiseen ensimmäisenä askeleena kohti sen lopullista lakkauttamista; muistuttaa, että kuolemanrangaistus on epäinhimillinen ja halventava rangaistus, että sen ei ole voitu osoittaa toimivan pidäkkeenä ja että kuolemanrangaistusta sovellettaessa oikeuslaitoksen tekemiä virheitä ei voi peruuttaa; panee pettyneenä merkille, että Valko-Venäjän tuomioistuimet ovat määränneet uusia kuolemanrangaistuksia vuonna 2018;

12.  kehottaa EUH:ta ja komissiota jatkamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille Valko-Venäjällä sekä maan ulkopuolella; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea kaikkia Valko-Venäjän yhteiskuntaa palvelevia riippumattomia tietolähteitä, mukaan luettuina valkovenäjän kielellä ja ulkomailta ohjelmasisältöä lähettävät tiedotusvälineet;

13.  panee merkille EU:n ja Valko-Venäjän teknisellä tasolla käymät alakohtaiset vuoropuhelut sekä yhteistyön laajentamisen esimerkiksi talousuudistusten, resurssitehokkuuden, vihreän talouden ja ympäristönsuojelun alalla; kehottaa EUH:ta ja komissiota asettamaan etusijalle Astravetsissa sijaitsevan valkovenäläisen ydinvoimalan ja kehottaa varmistamaan, että EU:n ja Valko-Venäjän välisten suhteiden kehittyminen riippuu avoimuuden ja yhteistyön lisäämisestä sekä siitä, että Valko-Venäjä noudattaa täysin kansainvälisiä ydin- ja ympäristöturvallisuusnormeja;

14.  pitää valitettavana, ettei ihmisoikeusvuoropuhelu ole tuottanut konkreettisia tuloksia, ja kehottaa ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa etsimään tapoja ja keinoja edistää ihmisoikeuksien täyttä ja tehokasta suojaa Valko-Venäjällä; kehottaa vapauttamaan kaikki poliittiset vangit;

15.  panee merkille käynnissä olevat neuvottelut EU:n ja Valko-Venäjän välisen kumppanuuden painopisteistä ja odottaa niiden pikaista loppuunsaattamista, mikä laajentaa kahdenvälistä yhteistyötä hyödyttäen molempien osapuolten kansalaisia ja mahdollistaa Valko-Venäjälle entistä laajemman rahoitusavun ja yhteistyön, jonka edellytyksenä ovat selkeät ja konkreettiset askeleet kohti demokratiaa ja avoimuutta ja varsinkin kattavaa vaaliuudistusta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission suunnitelmaa lisätä rahoitusapua kaudella 2018–2020; vaatii Valko-Venäjän hallitukselta entistä selvempää sitoutumista uudistuksiin ja suosittelee, että laaditaan EU:n ja Valko-Venäjän entistä tiiviimpiä suhteita koskeva etenemissuunnitelma, joka sisältää vertailuindikaattoreita ja aikataulun tällaisten sitoumusten toteuttamiselle;

16.  kehottaa EU:ta jatkamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille ja kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kanssa ja noudattamaan sen suosituksia; kehottaa Valko-Venäjän hallitusta takaamaan kansalaisten osallistumisen päätöksentekoprosesseihin paikallisella ja kansallisella tasolla soveltaen pohjana Eurooppa-neuvoston 27. marraskuuta 2017 hyväksymiä suuntaviivoja; panee merkille Valko-Venäjän kasvavan yhteistyön tämän organisaation kanssa;

17.  kehottaa tähän liittyen EUH:ta ja komissiota etsimään tapoja tiedottaa Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja kuulla niitä käynnissä olevasta EU:n ja Valko-Venäjän välisestä vuoropuhelusta ja neuvotteluista;

18.  panee tyytyväisenä merkille EU:n ja Valko-Venäjän välisen liikkuvuuskumppanuuden toteutuksen aloittamisen ja odottaa EU:n ja Valko-Venäjän välisten viisumien myöntämisen helpottamista ja palauttamisia koskevien sopimusten saattamista päätökseen, mikä edistää selvästi ihmisten sekä yritysten välisiä kontakteja;

19.  pitää myönteisenä Minskin viranomaisten päätöstä sallia helmikuusta 2018 alkaen ulkomaiden kansalaisille lyhyt oleskelu Valko-Venäjällä ilman viisumia;

20.  pitää myönteisenä kehitystä, jota on saatu EU:n ja Valko-Venäjän välisen nuorisovaihdon ja ihmisten välisten kontaktien edistämisessä, mistä esimerkkejä ovat EU:n MOST-liikkuvuusohjelma, Erasmus+, Horisontti 2020 ja teknisen avun ja tiedonvaihdon ohjelma (TAIEX), ja jota on tukenut Valko-Venäjän liittyminen Bolognan prosessiin; kehottaa panemaan Bolognan prosessin täytäntöön noudattaen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen (EHEA) ja Valko-Venäjän yhdessä sopimaa etenemissuunnitelmaa; toteaa, että tämä toimi hyödyttää nuoria valkovenäläisiä ja parantaa edelleen vaihtoja ja ihmisten välisiä yhteyksiä EU:n kanssa;

21.  kehottaa uusimaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan toimeksiannon; kehottaa Valko-Venäjän hallitusta tekemään täyttä yhteistyötä erityisraportoijan kanssa; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan YK:n erityisraportoijan toimeksiannon jatkamista ja kehottaa ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa tekemään yhteistyötä YK:n erityisraportoijan kanssa maan tilanteen parantamiseksi;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimistolle, Eurooppa-neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Valko-Venäjän viranomaisille.


Filippiinit
PDF 172kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 Filippiineistä (2018/2662(RSP))
P8_TA(2018)0175RC-B8-0198/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Filippiinien tilanteesta ja erityisesti 15. syyskuuta 2016(1) ja 16. maaliskuuta 2017(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon EUH:n tiedottajan 16. maaliskuuta 2018 antaman lausuman Filippiineistä ja Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta,

–  ottaa huomioon EU:n edustuston sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan antamat lausumat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2018 julkistetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan unionin erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) mukaisesta vuodet 2016 ja 2017 kattavasta Filippiinien arvioinnista (SWD(2018)0032),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad Al Husseinin lausunnot Filippiinien hallituksen esittämistä syytteistä, joiden mukaan alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä YK:n erityisraportoija ja muut ihmisoikeuksien puolustajat ovat osallistuneet terroristiseen toimintaan,

–  ottaa huomioon ASEANin ja EU:n vuoropuhelusuhteen alkamisen 40-vuotispäivän kunniaksi järjestetyn ASEANin ja EU:n juhlahuippukokouksen tulokset sekä ASEANin ja EU:n toimintasuunnitelman (2018–2022),

–  ottaa huomioon parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan 23. helmikuuta 2018 antaman julkilausuman, jossa todetaan, että senaattori De Liman pitämistä vangittuna ilman, että häntä vastaan nostetaan syytettä, ei voida hyväksyä,

–  ottaa huomioon Filippiinien ja EU:n diplomaattisuhteet, jotka solmittiin (silloisen Euroopan talousyhteisön (ETY) kanssa) 12. toukokuuta 1964 Filippiinien ETY-suurlähettilään nimittämisen myötä,

–  ottaa huomioon Filippiinien aseman Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) perustajajäsenenä,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Filippiineillä ja EU:lla on pitkät diplomaattiset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet; ottaa huomioon, että ratifioimalla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen unioni ja Filippiinit ovat vahvistaneet yhteisen sitoumuksensa hyvän hallinnon, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen periaatteisiin sekä alueen vakauteen ja turvallisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että Filippiineillä väitetään 1. heinäkuuta 2016 jälkeen surmatun noin 12 000 ihmistä, myös naisia ja lapsia, edelleen meneillään olevassa huumeiden vastaisessa kampanjassa, jota muualla maailmassa kutsutaan presidentti Duterten ”huumesodaksi”; ottaa huomioon, että presidentti Duterte on vannonut jatkavansa huumeidenvastaista kampanjaansa aina presidenttikautensa loppuun eli vuoteen 2022 saakka; toteaa, että EU on edelleen hyvin huolestunut laittomien huumeiden vastaiseen kampanjaan liittyvien surmien suuresta määrästä Filippiineillä;

C.  ottaa huomioon, että Filippiinien kansalaista, alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää YK:n erityisraportoijaa Victoria Tauli-Corpuzia on syytetty terrorismista ja että Filippiinien hallitus asetti hänet ja 600 muuta henkilöä, joiden joukossa on alkuperäiskansojen johtajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, maaliskuussa 2018 terroristijärjestöjen luetteloon; ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijoilla on oikeudellinen koskemattomuus; ottaa huomioon, että syytökset esitettiin sen jälkeen, kun Tauli-Corpuz oli tuominnut armeijan hyökkäykset Lumad-alkuperäiskansoja vastaan Mindanaolla; ottaa huomioon Tauli-Corpuzin panneen merkille, että omaisuuttaan rauhanomaisesti puolustaneiden alkuperäiskansojen edustajia häirittiin, kidutettiin ja pidätettiin;

D.  ottaa huomioon, että senaattori Leila De Lima, joka on ihmisoikeusaktivisti ja Filippiinien presidentin Duterten huumeiden vastaisen kampanjan näkyvin arvostelija, siirrettiin syrjään asemastaan oikeus- ja ihmisoikeusasioita käsittelevän senaatin valiokunnan puheenjohtajana 19. syyskuuta 2016 ja pidätettiin 23. helmikuuta 2017; toteaa, että senaattori De Lima johti Davaossa aikana, jolloin presidentti Duterte toimi kaupungin pormestarina, tehtyjä laittomia teloituksia koskevia tutkimuksia; ottaa huomioon vakavan huolen siitä, että rikkomukset, joista senaattori De Limaa syytetään, ovat kutakuinkin täysin tekaistuja ja pohjautuvat poliittisiin tarkoitusperiin;

E.  toteaa, että Filippiinien viranomaisten toimien kohdistuminen alkuperäiskansoihin on vakava huolenaihe; ottaa huomioon, että joulukuun loppupuolella YK varoitti lumadien Filippiinien Mindanaon saarella kärsimistä laajoista ihmisoikeusloukkauksista; ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijoiden arvioiden mukaan lokakuun 2017 jälkeen vähintään 2 500 Lumadi-kansan jäsentä on joutunut siirtymään kotiseudultaan; toteaa, että eräiden kyseisistä hyökkäyksistä pelätään johtuvan aiheettomista epäilyksistä, joiden mukaan lumadit osallistuvat terroristiryhmien toimintaan, tai siitä, että he vastustavat kaivostoiminnan harjoittamista esi-isiensä mailla;

F.  ottaa huomioon, että Filippiinit allekirjoitti Rooman perussäännön 28. joulukuuta 2000 ja ratifioi sen 30. elokuuta 2011; ottaa huomioon, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä on käynnistänyt Filippiinien tilannetta koskevan esitutkinnan, jossa tarkastellaan rikoksia, joita maassa väitetään tehdyn Filippiinien hallituksen käynnistämän huumeiden vastaisen kampanjan yhteydessä 1. heinäkuuta 2016 lähtien, ellei jo aiemminkin;

G.  toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin sai 19. maaliskuuta 2018 YK:lta virallisen ilmoituksen, jonka mukaan Filippiinit oli jättänyt 17. maaliskuuta 2018 kirjallisen ilmoituksen vetäytymisestään Rooman perussäännöstä;

H.  ottaa huomioon, että Filippiinien edustajainhuone hyväksyi 7. maaliskuuta 2017 kuolemanrangaistuksen palauttamista koskevan lakiesityksen; ottaa huomioon, että senaatin on vielä hyväksyttävä lakiesitys ennen kuin presidentti voi saattaa sen voimaan allekirjoituksellaan; toteaa presidentti Duterten kampanjoineen aktiivisesti kuolemanrangaistuksen palauttamisen puolesta; toteaa, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen rikkoisi räikeästi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa, jonka osapuoli Filippiinit on ollut vuodesta 2007 lähtien;

I.  toteaa, että Transparency International -järjestön vuosittain julkaisemassa maailmanlaajuisessa korruptiovertailussa Filippiinit sijoittuu sijalle 111 kaikkiaan 180 maasta;

J.  toteaa, että kansalaisyhteiskunnan toimintatila kaventuu jatkuvasti; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien väitetään joutuvan toimimaan Filippiineillä jatkuvasti vihamielisemmäksi muuttuvassa ympäristössä; ottaa huomioon presidentti Duterten antaneen lausuntoja, joissa poliisia kannustetaan hyökkäämään ihmisoikeusryhmiä ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;

K.  ottaa huomioon, että laittomia teloituksia julkisesti arvostelevat henkilöt ovat vaarassa saada osakseen kiellon saapua Filippiineille;

L.  ottaa huomioon, että presidentti Duterte on antanut useita naisia loukkaavia ja nöyryyttäviä lausuntoja ja oikeuttanut toistuvasti raiskaukset ja kehottanut ampumaan naisia;

M.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja aktivisteihin, jotka pyrkivät paljastamaan Filippiineillä tapahtuneiksi väitetyt laittomat teloitukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset, kohdistuu jatkuvasti uhkailua, häirintää, pelottelua ja väkivaltaa; ottaa huomioon, että hlbti-yhteisöön kohdistuu jatkuvaa häirintää;

N.  ottaa huomioon, että Filippiinit hyötyy Euroopan unionin yleisestä tullietuusjärjestelmästä (GSP+);

O.  ottaa huomioon, että EU:n ja Filippiinien kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa edellytetään, että aloitetaan merkityksellinen ihmisoikeusvuoropuhelu ihmisoikeustyöryhmän muodossa;

1.  kehottaa Filippiinien hallitusta lopettamaan välittömästi huumesodan varjolla tehtävät laittomat teloitukset; tuomitsee jyrkästi lukuisat laittomat teloitukset, joita aseistetut joukot ja järjestyksenvalvontaryhmät ovat tehneet huumeidenvastaisen kampanjan aikana; ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; on erittäin huolissaan vakuuttavista raporteista, joiden mukaan Filippiinien poliisi lavastaa todistusaineistoa oikeuttaakseen laittomat teloitukset, joiden uhreista selvä enemmistö on kaupunkien köyhää väestöä;

2.  panee merkille hallituksen viimeaikaiset aloitteet varmistaa huumausaineiden torjunnassa yhdenmukaisempi ja yhtenäinen lähestymistapa, joka perustuu lainvalvontaan, oikeudenkäyttöön, neuvontaan, maineenpalautukseen ja integrointiin; ottaa huomioon Filippiinien senaatin 25. syyskuuta 2017 antaman päätöslauselman 516, jossa viranomaisia kehotettiin ”toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen tappamisen ja etenkin lasten tappamisen”; kehottaa hallitusta keskittymään torjunnassa huumausaineiden salakuljetusverkostoihin ja suuriin huumeparoneihin sen sijaan, että jahdataan pienten määrien käyttäjiä; korostaa, että Filippiinien viranomaisten on jatkettava laittomien huumausaineiden torjuntaa keskittäen huomio kansanterveyteen ja noudattaen kaikilta osin asianmukaista menettelyä kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa hallitusta hyväksymään erityisiä väkivallattomia toimintatapoja;

3.  kehottaa viranomaisia toimimaan täysin yhteistyössä YK:n erityismenettelyjen kanssa; kehottaa Filippiinien viranomaisia välittömiin toimiin tutkiakseen nämä laittomat teloitukset puolueettomasti ja huolellisesti ja nostaakseen syytteitä ja saattaakseen kaikki rikolliset oikeuden eteen; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan Yhdistyneiden kansakuntien johdolla tehtävää tutkimusta Filippiineillä tehdyistä murhista ja saattamaan syylliset oikeuden eteen;

4.  kehottaa toistamiseen Filippiinien viranomaisia vapauttamaan senaattori Leila De Liman ja tarjoamaan hänelle vankeudessa asianmukaiset turvallisuus- ja hygieniaolosuhteet; kehottaa niin ikään uudelleen viranomaisia takaamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja luopumaan kaikista poliittisin perustein nostetuista syytteistä häntä vastaan; kehottaa EU:ta seuraamaan edelleen tiiviisti senaattori De Liman tapausta;

5.  pyytää Filippiinien viranomaisia poistamaan ihmisoikeuksien puolustajat terroristiluettelosta, luopumaan kaikista syytteistä ja antamaan heille luvan jatkaa toimintaansa rauhassa; muistuttaa Filippiinien viranomaisia, että Victoria Tauli-Corpuz nauttii koskemattomuutta vuonna 1946 tehdyn erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti;

6.  suhtautuu myönteisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen aloitteeseen tutkia väitteet rikoksista ihmisyyttä vastaan huumesodan aikana tapahtuneiden tappamisten yhteydessä; kehottaa Filippiinien hallitusta tekemään täysin yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjänviraston kanssa sen tehdessä Filippiinejä koskevaa esitutkintaa; pitää erittäin valitettavana Filippiinien hallituksen päätöstä käynnistää vetäytyminen Rooman perussäännöstä; kehottaa hallitusta kumoamaan tämän päätöksen;

7.  toistaa syvän huolensa edustajainhuoneen päätöksestä ottaa jälleen käyttöön kuolemanrangaistus; kehottaa jälleen Filippiinien viranomaisia keskeyttämään viipymättä käynnissä olevat menettelyt kuolemanrangaistuksen palauttamiseksi; palauttaa mieliin, että EU pitää kuolemanrangaistusta julmana ja epäinhimillisenä rangaistuksena, joka ei toimi rikollisen toiminnan pelotteena; kehottaa Filippiinien hallitusta pidättymään rikosoikeudellista vastuuta koskevan alaikärajan alentamisesta;

8.  on huolissaan lisääntyvästä korruptiosta Filippiinien nykyisessä hallinnossa; kehottaa Filippiinien viranomaisia lisäämään toimiaan, jotta korruptiota torjuttaisiin tehokkaasti; korostaa, että tässä mielessä on tärkeää kunnioittaa demokratian ja oikeusvaltion perustavia periaatteita;

9.  tuomitsee uhkailun, häirinnän, pelottelun ja väkivallan niitä kohtaan, jotka pyrkivät paljastamaan väitetyt laittomat teloitukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset Filippiineillä, myös ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja aktivisteja kohtaan; vaatii Filippiinien hallitusta varmistamaan, että ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja aktivistit voivat tehdä työnsä suotuisassa toimintaympäristössä ilman pelkoa kostotoimista;

10.  kehottaa Filippiinejä lopettamaan maahantulon kieltämisen sellaisilta henkilöiltä, joiden katsotaan arvostelleen presidentti Duterten politiikkaa;

11.  vaatii Filippiinejä noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien suojelusta, myös aseellisissa konflikteissa;

12.  tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja muistuttaa, että tällainen väkivalta on vakava ihmisoikeusrikkomus ja loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisarvoa; tuomitsee jyrkästi presidentti Duterten halventavat ja naisvihamieliset lausunnot naistaistelijoista; muistuttaa presidenttiä, että valtiollisten joukkojen rohkaiseminen seksuaaliseen väkivaltaan aseellisissa konflikteissa on vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa presidenttiä kohtelemaan naisia kunnioituksella ja pidättäytymään yllyttämisestä väkivaltaan heitä kohtaan;

13.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan sen vaatimista, että Filippiinien tasavalta poistetaan YK:n ihmisoikeusneuvostosta ennen kuin sen nykyinen jäsenyys päättyy vuoden 2018 lopussa;

14.  muistuttaa Filippiinien viranomaisia niiden kansainvälisen oikeuden, GSP+ -järjestelmän ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisista velvoitteista, erityisesti ihmisoikeusvelvoitteista, sekä niiden noudattamatta jättämisen seurauksista; korostaa, että vaikka edistyminen GSP+ -yleissopimusten täytäntöönpanossa on suurelta osin myönteistä, huumesotaan liittyvät ihmisoikeusloukkaukset herättävät suurta huolestuneisuutta; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 16. maaliskuuta 2017 annetun aiemman päätöslauselmansa Filippiineistä ja kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa hyödyntämään kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, saadakseen Filippiinit lopettamaan laittomat teloitukset huumeidenvastaisen kampanjan yhteydessä, ja jollei huomattavia parannuksia saada aikaan, käynnistämään menettelyvaiheet, jotka voivat johtaa GSP+ -etuuksien väliaikaiseen peruuttamiseen; kehottaa EU:ta käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä tukeakseen Filippiinien hallitusta sen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisessa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Filippiinien presidentille, hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle ja Kaakkois-Aasian maiden liiton jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0349.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0088.


Gazan tilanne
PDF 163kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 Gazan tilanteesta (2018/2663(RSP))
P8_TA(2018)0176RC-B8-0191/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Israelin ja Palestiinan konfliktista ja Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 31. maaliskuuta 2018 antaman julkilausuman ja hänen tiedottajansa 5. ja 7. huhtikuuta ja 19. helmikuuta 2018 antamat lausumat,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin António Guterresin 5. huhtikuuta 2018 antaman julkilausuman ja hänen tiedottajansa 30. maaliskuuta 2018 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän Fatou Bensoudan 8. huhtikuuta 2018 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat YK:n yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 1990 laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2017 julkaistun YK:n raportin, ’Gaza ten years later’,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskuntaa edustavat ryhmät käynnistivät 30. maaliskuuta 2018 Gazassa kuuden viikon mittaiseksi kaavaillun joukkomielenosoituksen, josta käytetään nimitystä suuri paluumarssi; toteaa, että Hamas ja muut palestiinalaisryhmät ovat kehottaneet väestöä liittymään marssiin; toteaa Israelin viranomaisten ilmoittaneen, että heidän puolustusvoimiensa joukkoja on heitelty kivillä ja polttopulloilla ja että eräät mielenosoittajat ovat yrittäneet vahingoittaa Israelin aitaa ja päästä sen yli Israelin puolelle;

B.  ottaa huomioon, että Israelin puolustusjoukot tulittivat 30. maaliskuuta, 6. huhtikuuta ja 13. huhtikuuta 2018 mielenosoittajia kovapanoksilla; toteaa lähes kolmenkymmenen palestiinalaisen saaneen surmansa ja yli kahdentuhannen loukkaantuneen ja huomauttaa, että monet näistä olivat lapsia ja naisia;

C.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri António Guterres, varapuheenjohtaja / korkea edustaja Federica Mogherini sekä eräät muut kansainväliset toimijat ovat vaatineet riippumatonta ja avointa tutkimusta näistä väkivaltaisista tapahtumista ja erityisesti kovapanosten käyttämisestä;

D.  ottaa huomioon, että lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevissa YK:n perusperiaatteissa sallitaan tuliaseiden harkittu käyttö kuolettavassa tarkoituksessa ainoastaan periaatteessa 9 tarkoitetuissa olosuhteissa;

E.  ottaa huomioon, että Hamas on EU:n laatimassa terroristijärjestöjen luettelossa ja että se vaatii Israelin tuhoamista; ottaa huomioon, että Gazasta ammutaan edelleen raketteja Israelin alueelle; ottaa huomioon, että Israelia vastaan tehdyt terroristi-iskut ovat lisääntyneet viime viikkoina ja että sotilaalliset välikohtaukset ovat eskaloituneet Gazassa ja sen liepeillä;

F.  ottaa huomioon, että YK:n tietojen mukaan 1,3 miljoonaa Gazan asukasta tarvitsee humanitaarista apua, 47 prosenttia kotitalouksista kärsii erittäin tai melko heikosta ruokaturvasta, 97 prosenttia vesijohtovedestä ei sovellu ihmisten käyttöön, 80 prosenttia energiatarpeista jää tyydyttämättä ja yli 40 prosenttia alueen väestöstä on työttömiä;

G.  toteaa Hamasin valvovan ja painostavan edelleen Gazan väestöä ja Gazan olevan edelleen kansainvälisesti tunnustettujen terroristijärjestöjen pesäke; toteaa Hamasin johtamien viranomaisten rajoittavan tuntuvasti perusvapauksia, mukaan lukien kokoontumis- ja ilmaisunvapaus; toteaa, että saarron ohella myös palestiinalaisten keskinäiset jakolinjat heikentävät Gazan paikallisten instituutioiden valmiuksia tarjota peruspalveluja; toteaa, että alueella äskettäin vieraillutta palestiinalaisten pääministeriä Rami Hamdallahia kohtaan tehty murhayritys on jumiuttanut entisestään palestiinalaisten sovinnontekoa;

H.  toteaa, että Etiopiasta Israeliin muuttaneen Avera Mengistun ja Israelista kotoisin olevan palestiinalaisbeduiinin Hisham al-Sayedin, joista kummankin psykososiaalinen toimintakyky on heikentynyt, arvellaan olevan laittomasti pidätettyinä ja eristyksissä Gazassa; toteaa Hamasin pitävän edelleen Gazassa hallussaan israelilaissotilaiden Hadar Goldinin ja Oron Shaulin jäännöksiä;

1.  edellyttää äärimmäistä pidättyvyyttä ja korostaa, että ensisijaisesti on pyrittävä välttämään tilanteen eskaloitumista entisestään ja ihmishenkien menetyksiä;

2.  pahoittelee, että ihmishenkiä on menetetty; tuomitsee viattomien palestiinalaisten mielenosoittajien surmaamisen ja haavoittamisen Gazassa kolmen viime viikon aikana ja kehottaa Israelin puolustusvoimia pidättymään tappavasta voimankäytöstä aseettomia mielenosoittajia vastaan; ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille; toteaa jälleen kerran, että lääkinnällisiä laitteita on voitava toimittaa nopeasti niitä tarvitseville ja että humanitaarisista syistä on sallittava potilaiden siirtäminen sairaaloihin muualle kuin Gazaan;

3.  tunnustaa Israelin turvallisuushaasteet ja tarpeen suojella omaa aluettaan ja rajojaan pitäen keinot oikein mitoitettuina; tuomitsee Hamasin ja muiden militanttiryhmien Gazasta tekemät terrori-iskut Israeliin, mukaan lukien rakettien ampuminen, soluttautuminen Israelin alueelle ja tunnelien kaivaminen; on huolissaan siitä, että Hamas vaikuttaa pyrkivän lietsomaan jännitteitä; tuomitsee jyrkästi Hamasin toistuvan taktiikan, jossa siviilejä käytetään terroristisen toiminnan kilpinä;

4.  korostaa, että palestiinalaisilla on oikeus osoittaa rauhallisesti mieltään, koska näin käytetään perusoikeutta ilmaisunvapauteen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen; kehottaa Gazan mielenosoitusten järjestäjiä välttämään väkivallan lietsomista ja varmistamaan, että kaikki protestit, mielenosoitukset ja kokoontumiset pysyvät luonteeltaan väkivallattomina eikä niitä hyödynnetä muihin tarkoituksiin; kehottaa Israelia kunnioittamaan perusoikeutta rauhanomaiseen mielensä osoittamiseen;

5.  kannattaa riippumattoman ja avoimen tutkinnan käynnistämistä näistä väkivaltaisista tapahtumista; panee merkille, että Israelin puolustusvoimat ovat ottaneet käyttöön selvitys- ja arvionitimekanismin tarkastellakseen joukkojensa toimia ja välikohtauksia Israelin ja Gazan rajalla 30. maaliskuuta 2018 lähtien; muistuttaa vastuun merkityksestä ja siitä, että harkittu kuolettavan voiman käyttö sellaisia mielenosoittajia vastaan, jotka eivät aiheuta välitöntä hengenvaaraa tai vakavan loukkaantumisen vaaraa, on vastoin ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja loukkaa vakavasti Geneven neljättä yleissopimusta, kun on kyse miehityksestä;

6.  pitää hyvin huolestuttavana, että YK:n eri raporteissa on varoitettu, että Gazasta saattaa tulla elinkelvoton vuoteen 2020 mennessä; pitää erityisesti valitettavana, että terveydenhuolto on romahtamisillaan ja että sairaaloilla on huutava pula lääkkeistä, laitteista ja sähköstä; edellyttää humanitaarisen kriisin lievittämiseksi välittömiä ja tarkoituksenmukaisia kansainvälisiä toimia Gazan jälleenrakentamista ja elvyttämistä varten; kiittää YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestöä (UNRWA) sen toiminnasta elintarvikeavun järjestämiseksi, koulutuksen ja terveydenhuollon mahdollistamiseksi ja muiden elintärkeiden palvelujen tarjoamiseksi alueen 1,3 miljoonalle palestiinalaispakolaiselle;

7.  edellyttää, että Gazan alueen saarto ja sulkeminen lopetetaan välittömästi ja ehdoitta, koska ne ovat pahentaneet alueen humanitaarisen kriisin ennenäkemättömiin mittoihin;

8.  edellyttää jälleen kerran, että palestiinalaishallinto saa palata Gazaan voidakseen hoitaa hallintotehtäviään ja että tämän paluun on oltava ensisijainen tavoite; kehottaa kaikkia palestiinalaisryhmiä pyrkimään jälleen sovinnontekoon, joka on ratkaiseva myös Gazan asukkaiden tilanteen kohentamiseksi; korostaa, että kahden valtion ratkaisuun pääseminen edellyttää palestiinalaisten sovinnontekoa ja pitkään viivästyneiden presidentin- ja parlamenttivaalien järjestämistä, ja katsoo, että unionin olisi tuettava edelleen näiden tavoitteiden saavuttamista innovatiivisin toimin; edellyttää Gazan kaikkien sotilaallisten ryhmien riisumista aseista;

9.  edellyttää Avera Mengistun ja Hisham al-Sayedin vapauttamista ja heidän palauttamistaan Israeliin; edellyttää Hadar Goldinin ja Oron Shaulin jäännösten palauttamista ja ilmaisee osanottonsa heidän omaisilleen; edellyttää, että surmattujen palestiinalaisten jäännökset palautetaan;

10.  kehottaa jälleen kerran konfliktin kaikkia osapuolia kunnioittamaan pidätettyjen ja vankien oikeuksia kaikilta osin;

11.  muistuttaa, että Gazan tilannetta on tarkasteltava laajemmassa Lähi-idän rauhanprosessin yhteydessä; toteaa jälleen, että unionin tärkeimpänä tavoitteena on saavuttaa Israelin ja Palestiinan konfliktiin kahden valtion ratkaisu, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina ja joka käsittää turvallisen Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen oikeuden täysimääräisen kunnioittamisen pohjalta;

12.  korostaa, että niin valtiollisten kuin muiden toimijoiden väkivallattomat menetelmät sekä ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen ovat ainoa tapa saavuttaa kestävä ratkaisu sekä oikeudenmukainen ja kestävä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; katsoo myös, että jatkuva väkivalta, terroriteot ja väkivaltaan yllyttäminen ovat perustavanlaatuisesti yhteensopimattomia rauhanomaisen kahden valtion ratkaisun edistämisen kanssa; toteaa, että on ratkaisevan tärkeää sitoutua edelleen tehokkaaseen toimintaan väkivallan, terrorismin, vihapuheiden ja yllytyksen torjumiseksi, jotta voidaan uudelleen rakentaa luottamusta ja välttää eskaloitumista, joka heikentäisi rauhannäkymiä entisestään;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Israelin Knessetille, presidentille ja hallitukselle, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle ja palestiinalaishallinnon presidentille.


Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä yleisen verokannan vähimmäistason noudattamista koskevan velvoitteen osalta *
PDF 224kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta yleisen verokannan vähimmäistason noudattamista koskevan velvoitteen osalta (COM(2017)0783 – C8-0007/2018 – 2017/0349(CNS))
P8_TA(2018)0177A8-0124/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2017)0783),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0007/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0124/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ***I
PDF 234kWORD 42k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivin 2009/101/EY muuttamisesta (COM(2016)0450 – C8-0265/2016 – 2016/0208(COD))
P8_TA(2018)0178A8-0056/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0450),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 50 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0265/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 12. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2016 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0056/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/843.)

(1)EUVL C 459, 9.12.2016, s. 3.
(2)EUVL C 34, 2.2.2017, s. 121.


Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
PDF 236kWORD 53k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (COM(2016)0031 – C8-0015/2016 – 2016/0014(COD))
P8_TA(2018)0179A8-0048/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0031),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0015/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. toukokuuta 2016 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0048/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(2);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/858.)

(1)EUVL C 303, 19.8.2016, s. 86.
(2)Tämä kanta korvaa 4. huhtikuuta 2017 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0097).


Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisten tuotteiden merkinnät ***I
PDF 125kWORD 56k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta, luonnonmukaisten tuotteiden merkinnöistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o XXX/XXX (virallista valvontaa koskeva asetus) muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta (COM(2014)0180 – C7-0109/2014 – 2014/0100(COD))
P8_TA(2018)0180A8-0311/2015

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0180),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0109/2014),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Luxemburgin edustajainhuoneen ja Itävallan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. lokakuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. joulukuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan nojalla hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. marraskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0311/2015),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 19. huhtikuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/848.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma luonnonmukaisten lajikkeiden määräaikaisista kokeista

Komissio toteaa, että on tarpeen vahvistaa, millä edellytyksillä luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvia luonnonmukaisia lajikkeita voidaan kehittää.

Jotta voitaisiin vahvistaa kriteerit luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvia luonnonmukaisia lajikkeita koskevalle kuvaukselle ja määritellä, millä edellytyksillä näitä lajikkeita voidaan tuottaa kaupan pitämistä varten, komissio järjestää määräaikaisen kokeen viimeistään 6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä.

Määräaikaisessa kokeessa vahvistetaan kriteerit luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden erotettavuuden, yhtenäisyyden ja vakauden sekä tarvittaessa viljely- tai käyttöarvon kuvaamiselle. Lisäksi siinä määritellään merkintöjen ja pakkaamisen kaltaisia muita kaupan pitämistä koskevia edellytyksiä. Näissä edellytyksissä ja kriteereissä otetaan huomioon luonnonmukaisen maatalouden erityiset tarpeet ja tavoitteet, kuten geneettisen monimuotoisuuden lisääminen, taudinvastustuskyky sekä maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin sopeutuminen. Raportteja laaditaan vuosittain, jotta määräaikaisen kokeen edistymistä voidaan seurata.

Tämä riittävillä määrillä tehtävä koe kestää seitsemän vuotta. Sen aikana jäsenvaltiot voidaan vapauttaa tietyistä direktiiveissä 66/401/ETY, 66/402/ETY, 68/193/ETY, 2002/53/EY, 2002/54/EY, 2002/55/EY, 2002/56/EY, 2002/57/EY, 2008/72/EY ja 2008/90/EY säädetyistä velvoitteista.

Komissio arvioi kokeen tulokset ehdottaakseen muutoksia siementen ja muun kasvien lisäysaineiston kaupan pitämistä koskevassa horisontaalisessa lainsäädännössä vahvistettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvien luonnonmukaisten lajikkeiden ominaispiirteitä.

Komission lausuma 55 artiklasta

Komissio korostaa, että on asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13) hengen ja kirjaimen vastaista vedota järjestelmällisesti kyseisen asetuksen 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohtaan. Kyseistä säännöstä olisi käytettävä ainoastaan, jos ilmenee erityinen tarve poiketa periaatteesta, jonka mukaan komissio voi hyväksyä luonnoksen täytäntöönpanosäädökseksi, jos lausuntoa ei ole annettu. Koska kyseessä on poikkeus 5 artiklan 4 kohdassa vahvistettuun periaatteeseen, toisen alakohdan b alakohtaan vetoamista ei voida pitää puhtaasti lainsäätäjän harkintavallan käyttämisenä, vaan se on tulkittava rajoittavasti ja sen vuoksi perusteltava.

(1)EUVL C 12, 15.1.2015, s. 75.
(2)EUVL C 19, 21.1.2015, s. 84.


Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *
PDF 185kWORD 56k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (COM(2017)0677 – C8-0424/2017 – 2017/0305(NLE))
P8_TA(2018)0181A8-0140/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2017)0677),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0424/2017),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(1),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0140/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Jäsenvaltioiden ja unionin on määrä pyrkiä kehittämään yhteensovitettua työllisyysstrategiaa ja erityisesti edistämään ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman sekä talouden muutoksiin reagoivien työmarkkinoiden kehittymistä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltiot pitävät – työnantajien ja työntekijöiden velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt huomioon ottaen – työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat sitä koskevan toimintansa yhteen neuvostossa.
(1)  Jäsenvaltioiden ja unionin on kehitettävä ja toteutettava tehokas ja yhteensovitettu työllisyysstrategia, jolla tuetaan erityisesti osallistavia työmarkkinoita, jotka pystyvät vastaamaan taloudellisiin, sosiaalisiin, teknologisiin ja ympäristöön liittyviin olosuhteisiin ja muutoksiin ammattitaitoisen, koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman avulla, ja turvataan kaikkien työntekijöiden hyvinvointi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa määriteltyjen sosiaalista markkinataloutta, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltiot pitävät – työnantajien ja työntekijöiden velvollisuuksiin liittyvät kansalliset käytännöt huomioon ottaen – työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja sovittavat sitä koskevan toimintansa yhteen neuvostossa.
Tarkistus 2
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua sekä naisten ja miesten tasa-arvoa. Politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa unioni ottaa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset.
(2)  Unioni torjuu köyhyyden kaikkia muotoja sekä sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää kaikilla elämänaloilla ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua sekä naisten ja miesten tasa-arvoa. Tähän yleiseen tavoitteeseen olisi pyrittävä myös unionin säädöksillä ja muiden alojen politiikalla. Politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa unioni ottaa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen liittyvät vaatimukset. Unioni edistää kaikkien kansalaisten osallistumista taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja kulttuurielämään.
Tarkistus 3
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Unioni on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä finanssi-, makrotalous- ja rakennepolitiikkaa varten. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan nykyiset suuntaviivat yhdessä neuvoston suosituksessa (EU) 2015/1184 vahvistettujen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa ovat osa näitä välineitä ja muodostavat yhdennetyt suuntaviivat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa varten. Niiden tarkoituksena on ohjata jäsenvaltioita ja unionia politiikan täytäntöönpanossa ottaen huomioon jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus. Tämän tuloksena saatavilla yhteensovitetuilla eurooppalaisilla ja kansallisilla politiikoilla ja uudistuksilla pyritään muodostamaan yleinen talous- ja sosiaalipoliittinen yhdistelmä, jonka avulla saadaan aikaan myönteisiä heijastusvaikutuksia.
(3)  Unioni on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti kehittänyt ja pannut täytäntöön politiikan yhteensovittamisvälineitä finanssi-, makrotalous- ja rakennepolitiikkaa varten, millä on merkittävä vaikutus sosiaaliseen ja työllisyystilanteeseen unionissa ja mahdollisesti sellaisia vaikutuksia kuin epävarmuus, köyhyys ja eriarvoisuus. Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan nykyiset suuntaviivat yhdessä neuvoston suosituksessa (EU) 2015/1184 vahvistettujen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen kanssa ovat osa näitä välineitä ja muodostavat yhdennetyt suuntaviivat Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa varten. Niiden tarkoituksena on ohjata jäsenvaltioita ja unionia politiikan täytäntöönpanossa ottaen huomioon jäsenvaltioiden keskinäinen riippuvuus. Tämän tuloksena saatavilla yhteensovitetuilla eurooppalaisilla ja kansallisilla politiikoilla ja uudistuksilla pyritään muodostamaan yleinen talous- ja sosiaalipoliittinen yhdistelmä, jonka avulla saadaan aikaan myönteisiä heijastusvaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa.
Tarkistus 4
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)   Jotta varmistetaan demokraattisempi päätöksentekoprosessi sellaisten yhdennettyjen suuntaviivojen osalta, jotka vaikuttavat ihmisiin ja työmarkkinoihin kaikkialla unionissa, on tärkeää, että neuvosto ottaa huomioon Euroopan parlamentin kannan.
Tarkistus 5
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat johdonmukaisia vakaus- ja kasvusopimuksen, voimassa olevan Euroopan unionin lainsäädännön ja unionin eri aloitteiden kanssa, mukaan lukien neuvoston suositus nuorisotakuun perustamisesta1, neuvoston suositus pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä2, neuvoston suositus taitojen parantamisesta3 ja ehdotus neuvoston suositukseksi laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista4.
(4)  Työllisyyspolitiikan suuntaviivat ovat johdonmukaisia vakaus- ja kasvusopimuksen, voimassa olevan Euroopan unionin lainsäädännön ja unionin eri aloitteiden kanssa, mukaan lukien Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, neuvoston suositus nuorisotakuun1 perustamisesta, neuvoston suositus pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä2, neuvoston suositus taitojen parantamisesta3 ja ehdotus neuvoston suositukseksi laadukkaan ja tehokkaan oppisopimuskoulutuksen eurooppalaisista puitteista4.
__________________
__________________
1 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1–6.
1 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1–6.
2 EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1–5.
2 EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1.
3 EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1–6.
3 EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.
4 COM(2017)0563 final – 2017/0244 (NLE).
4 COM(2017)0563 final – 2017/0244 (NLE).
Tarkistus 6
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talouden, julkisen talouden ja työllisyys- ja sosiaalipolitiikan monenvälisen yhdennetyn valvonnan kehykseen, ja sillä pyritään toteuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista myös ne, jotka koskevat työllisyyttä, koulutusta ja köyhyyden vähentämistä, sellaisina kuin ne on esitetty neuvoston päätöksessä 2010/707/EU5. Vuodesta 2015 lähtien eurooppalaista ohjausjaksoa on jatkuvasti vahvistettu ja tehostettu etenkin sen työllisyys- ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi ja jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välisen vuoropuhelun lisäämiseksi.
(5)  Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso yhdistää nämä eri välineet talouden, julkisen talouden ja työllisyys- ja sosiaalipolitiikan monenvälisen yhdennetyn valvonnan kehykseen, ja sillä pyritään toteuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista myös ne, jotka koskevat työllisyyttä, koulutusta ja köyhyyden vähentämistä, sellaisina kuin ne on esitetty neuvoston päätöksessä 2010/707/EU5. Vuodesta 2015 lähtien eurooppalaista ohjausjaksoa on jatkuvasti vahvistettu ja tehostettu etenkin sen työllisyys- ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi ja jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välisen vuoropuhelun lisäämiseksi ja samalla on korostettu voimakkaasti rakenneuudistuksia ja kilpailukykyä.
_________________
_________________
5 EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46–50.
5 EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46.
Tarkistus 7
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Euroopan unionin toipuminen talouskriisistä vahvistaa positiivisia työmarkkinasuuntauksia, mutta jäsenvaltioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen suorituskykyyn kohdistuu edelleen merkittäviä haasteita ja jäsenvaltioiden välillä on eroja. Kriisi korosti jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden tiivistä keskinäistä riippuvuutta. Keskeisenä haasteena on varmistaa, että unioni siirtyy tilaan, jossa kasvu on älykästä, kestävää ja osallisuutta edistävää ja jossa luodaan työpaikkoja. Tämä edellyttää yhteensovitettuja, kunnianhimoisia ja tehokkaita toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja unionin talouden ohjausjärjestelmää koskevien säännösten mukaisesti. Näissä politiikan toimissa yhdistetään tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, ja niillä on määrä edistää investointeja, saada aikaan entistä vahvempi sitoutuminen rakenneuudistuksiin, joilla parannetaan tuottavuutta, kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouden sietokykyä stressitilanteissa, sekä harjoittaa vastuullista finanssipolitiikkaa, samalla kun otetaan huomioon niiden työllisyys- ja sosiaalipoliittiset vaikutukset.
(6)  Euroopan unionin toipuminen talouskriisistä vahvistaa positiivisia työmarkkinasuuntauksia, mutta jäsenvaltioiden taloudelliseen ja sosiaaliseen suorituskykyyn kohdistuu edelleen merkittäviä haasteita ja jäsenvaltioiden välillä on eroja, koska talouskasvu ei johda automaattisesti korkeampaan työllisyyteen. Kriisi korosti jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden tiivistä keskinäistä riippuvuutta. Keskeisenä haasteena on varmistaa, että unioni siirtyy tilaan, jossa kasvu on älykästä, kestävää ja osallisuutta edistävää ja jossa luodaan kestäviä ja laadukkaita työpaikkoja. Tämä edellyttää yhteensovitettuja, kunnianhimoisia ja tehokkaita toimia sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja unionin talouden ohjausjärjestelmää koskevien säännösten mukaisesti. Näissä politiikan toimissa yhdistetään tarjonta- ja kysyntäpuolen toimenpiteitä, ja niillä on määrä edistää investointeja, mukaan luettuina investoinnit kiertotalouteen ja vihreään talouteen ja sosiaaliset investoinnit, saada aikaan entistä vahvempi sitoutuminen asianmukaisesti jaksotettuihin sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoisiin rakenneuudistuksiin, joilla parannetaan tuottavuutta, kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouden sietokykyä stressitilanteissa, sekä harjoittaa vastuullista finanssipolitiikkaa, samalla kun varmistetaan, että näillä rakenneuudistuksilla on myönteinen työllisyys- ja sosiaalipoliittinen vaikutus.
Tarkistus 8
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Työmarkkinoiden uudistuksissa, kansalliset palkanmuodostusmekanismit mukaan lukien, olisi noudatettava työmarkkinavuoropuhelun kansallisia käytäntöjä sekä annettava tarvittava määrä poliittista liikkumavaraa sosioekonomisten kysymysten, kuten kilpailukyvyn parantamisen, työpaikkojen luomisen, elinikäisen oppimisen ja koulutuspolitiikan sekä reaalitulojen, laajaa pohdintaa varten.
(7)  Työmarkkinoiden uudistuksissa, kansalliset palkanmuodostusmekanismit mukaan lukien, olisi noudatettava työmarkkinavuoropuhelun kansallisia käytäntöjä sekä annettava tarvittava määrä poliittista liikkumavaraa sosioekonomisten kysymysten, kuten elintason, tasa-arvon, kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisen, kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen, elinikäisen oppimisen ja koulutuspolitiikan sekä reaalitulojen, laajaa pohdintaa varten.
Tarkistus 9
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Jäsenvaltioiden ja unionin olisi puututtava myös talous- ja finanssikriisin sosiaalisiin vaikutuksiin ja pyrittävä rakentamaan osallisuutta lisäävä yhteiskunta, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskuntaan ja talouteen, kuten komission suosituksessa työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä6 todetaan. Olisi puututtava epätasa-arvoon, varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet ja vähennettävä (myös lasten) köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä varmistamalla työmarkkinoiden ja sosiaalisen suojelun järjestelmien tehokas toiminta ja poistamalla tekijöitä, jotka estävät koulutukseen ja työmarkkinoille osallistumista. Uudet taloudelliset ja liiketoimintamallit saavat jalansijaa työpaikoilla, ja myös työsuhteet muuttuvat. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uusissa työsuhteissa säilytetään Euroopan sosiaalinen malli ja vahvistetaan sitä.
(8)  Jäsenvaltioiden ja unionin olisi puututtava myös talous- ja finanssikriisin sosiaalisiin vaikutuksiin ja pyrittävä rakentamaan osallisuutta lisäävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskuntaan ja talouteen, kuten komission suosituksessa työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä6 todetaan. Olisi puututtava epätasa-arvoon ja syrjintään, varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet ja poistettava (etenkin lasten) köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen erityisesti varmistamalla työmarkkinoiden tehokas toiminta ja riittävät ja tehokkaat sosiaalisen suojelun järjestelmät ja poistamalla tekijöitä, jotka estävät koulutukseen ja työmarkkinoille osallistumista. Uudet taloudelliset ja liiketoimintamallit saavat jalansijaa työpaikoilla, ja myös työsuhteet muuttuvat. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uusissa työsuhteissa säilytetään Euroopan sosiaalinen malli ja vahvistetaan sitä varmistamalla, että uudenlaisissa työsuhteissa työntekijöihin sovelletaan työlainsäädäntöä ja että heitä suojellaan sen nojalla. Jäsenvaltioiden olisi tuettava vammaisten henkilöiden potentiaalia talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen edistämisessä.
__________________
__________________
6 COM(2008)0639 final.
6 COM(2008)0639 final.
Tarkistus 10
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)   Komission ja jäsenvaltioiden olisi luotava ajatus- ja keskustelufoorumeita erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen ja köyhyydessä elävien ihmisten järjestöjen tuella, jotta taataan näiden ihmisten mahdollisuus osallistua heitä koskevan politiikan arvioimiseen.
Tarkistus 11
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Yhdennettyjen suuntaviivojen olisi muodostettava perusta maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja unionin muita rahastoja työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, elinikäisen oppimisen ja koulutuksen edistämiseksi sekä julkishallinnon parantamiseksi. Vaikka yhdennetyt suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ne olisi pantava täytäntöön yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana.
(11)  Yhdennettyjen suuntaviivojen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi muodostettava perusta hyvin kohdennetuille maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto antaa jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja unionin muita rahastoja työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, elinikäisen oppimisen ja koulutuksen edistämiseksi sekä julkishallinnon parantamiseksi. Vaikka yhdennetyt suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille ja unionille, ne olisi pantava täytäntöön yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana.
Tarkistus 12
Ehdotus päätökseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean olisi perussopimuksessa määritettyjen toimeksiantojensa mukaisesti seurattava, miten työllisyyspolitiikan suuntaviivat toteutuvat asianomaisten politiikkojen täytäntöönpanossa. Näiden komiteoiden ja muiden talous- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamiseen osallistuvien neuvoston valmisteluelinten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä,
(12)  Työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean olisi perussopimuksessa määritettyjen toimeksiantojensa mukaisesti seurattava, miten työllisyyspolitiikan suuntaviivat toteutuvat asianomaisten politiikkojen täytäntöönpanossa. Näiden komiteoiden ja muiden talous- ja sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamiseen osallistuvien neuvoston valmisteluelinten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja erityisesti työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan kanssa demokraattisen vastuun varmistamiseksi,
Tarkistus 13
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 5 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi helpotettava laadukkaiden työpaikkojen luomista muun muassa vähentämällä esteitä, joita yritykset kohtaavat palkatessaan työntekijöitä, edistämällä yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista sekä tukemalla mikroyritysten ja pienten yritysten perustamista ja kasvua. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
Jäsenvaltioiden olisi helpotettava kestävien, saatavilla olevien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista ja investoitava niihin kaikilla taitotasoilla, työmarkkinoiden osilla ja alueilla, muun muassa kehittämällä täysin tulevaisuuteen suuntautuneiden alojen, kuten vihreän talouden, kiertotalouden, hoitoalan ja digitaalialan, potentiaalia. Jäsenvaltioiden olisi annettava ihmisille mahdollisuus työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, varmistettava, että työpaikat mukautetaan vammaisia ja ikääntyneitä henkilöitä varten, autettava yrityksiä työntekijöiden palkkaamisessa ja edistettävä vastuullista yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista erityisesti tukemalla mikroyritysten ja pienten yritysten perustamista ja kasvua. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.
Tarkistus 14
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 5 – 2 kohta
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä innovatiivisia työnteon muotoja, joilla luodaan vastuullisella tavalla uusia työpaikkoja kaikille.
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä innovatiivisia työnteon muotoja, joilla luodaan vastuullisella tavalla uusia laadukkaita työpaikkoja kaikille ottaen huomioon uuden tieto- ja viestintäteknologian kehitys ja varmistaen, että samalla noudatetaan täysimääräisesti unionin oikeutta, kansallista lainsäädäntöä ja työllistämiskäytäntöjä sekä työmarkkinasuhteiden järjestelmiä. Jäsenvaltioiden ja komission olisi edistettävä hyviä käytäntöjä tällä alalla.
Tarkistus 15
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 5 – 2 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden olisi vähennettävä byrokratiaa pienten ja keskisuurten yritysten tarpeettomien rasitteiden keventämiseksi, sillä ne edistävät huomattavasti työpaikkojen luomista.
Tarkistus 16
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 5 – 3 kohta
Verotusta olisi siirrettävä työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, jotka ovat työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia. Tältä osin olisi otettava huomioon verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutukset ja varmistettava, että verotuloja kerätään riittävästi sosiaaliseen suojeluun ja kasvua edistäviin julkisiin menoihin.
Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähitellen vähentämään työn verotusta ja siirtämään verotusta työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, jotka ovat työllisyyden ja kasvun kannalta vähemmän haitallisia. Tältä osin olisi otettava huomioon verotusjärjestelmän uudelleenjakovaikutukset ja varmistettava, että verotuloja kerätään riittävästi sosiaaliseen suojeluun ja kasvua edistäviin julkisiin menoihin, mukaan luettuna investoiminen yleishyödyllisiin julkisiin palveluihin.
Tarkistus 17
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 5 – 4 kohta
Jäsenvaltioiden olisi kansallisten käytäntöjensä mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten autonominen asema huomioon ottaen rohkaistava käyttämään läpinäkyviä ja ennakoitavia palkanmuodostusmekanismeja, joissa palkat voivat reagoida tuottavuuden kehitykseen mutta joilla samalla varmistetaan kohtuullisen elintason takaavat oikeudenmukaiset palkat. Mekanismeissa olisi otettava huomioon erot ammattitaidossa ja talouden suorituskyvyssä eri alueilla ja toimialoilla sekä eri yrityksissä. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava riittävät vähimmäispalkat kansallisten käytäntöjensä mukaisesti ja otettava huomioon niiden vaikutuksen kilpailukykyyn, työpaikkojen syntymiseen ja työssäkäyvien köyhyyteen.
Jäsenvaltioiden olisi kansallisten käytäntöjensä mukaisesti ja työmarkkinaosapuolten autonominen asema huomioon ottaen rohkaistava käyttämään läpinäkyviä ja ennakoitavia palkanmuodostusmekanismeja, joissa palkat voivat reagoida tuottavuuden kehitykseen mutta joilla samalla varmistetaan kestävällä ja vastuullisella tavalla kohtuullisen elintason takaavat oikeudenmukaiset palkat. Mekanismeissa olisi otettava huomioon erot ammattitaidossa ja talouden suorituskyvyssä eri alueilla ja toimialoilla sekä eri yrityksissä. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi varmistettava riittävät vähimmäispalkat kansallisten käytäntöjensä mukaisesti ja otettava huomioon niiden vaikutuksen kilpailukykyyn, työpaikkojen syntymiseen ja työssäkäyvien köyhyyteen.
Tarkistus 18
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – otsikko
Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan parantaminen: työhön pääsy, taidot ja osaaminen
Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan, työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantaminen
Tarkistus 19
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 1 kohta
Teknologiaan, ympäristöön ja väestöön liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa edistettävä tuottavuutta ja työllistyvyyttä läpi työelämän ja vastattava siten työmarkkinoiden nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat investoinnit sekä perus- että jatkokoulutukseen. Niiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan puuttua koulutusjärjestelmien rakenteellisiin ongelmiin ja tarjota laadukasta ja osallistavaa koulutusta ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava koulutusta koskevien etuuksien säilyminen työelämän muutostilanteissa. Näin kaikki voisivat ennakoida työmarkkinoiden tarpeita, mukautua niihin helpommin ja hallita muutostilanteet paremmin, mikä vahvistaa talouden yleistä häiriönsietokykyä.
Teknologiaan, ympäristöön ja väestöön liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa edistettävä kestävyyttä, tuottavuutta ja työllistyvyyttä läpi työelämän ja vastattava siten työmarkkinoiden nykyisiin ja ennakoituihin tuleviin mahdollisuuksiin, myös edistämällä kohdistetusti luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä sekä perus- että jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tarvittavat investoinnit, joiden kohteena pitäisi olla muodollisen koulutuksen lisäksi myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen, ja niiden olisi varmistettava kaikille yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy. Niiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, koulutuksen järjestäjien, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voidaan parantaa koulutusjärjestelmien laatua ja puuttua niiden rakenteellisiin ongelmiin ja tarjota laadukasta ja osallistavaa koulutusta ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia, ottaen huomioon vammaisten henkilöiden, etnisten ja kansallisten vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja pakolaisten erityistarpeet. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava koulutusta koskevien oikeuksien siirtyminen työelämän muutostilanteissa käyttämällä pistejärjestelmää ja koulutukseen liittyvien oikeuksien keräämistä. Näin kaikki voisivat ennakoida työmarkkinoiden tarpeita ja mukautua niihin paremmin ja voitaisiin välttää osaamisen kohtaanto-ongelmia ja hallita muutostilanteita, mikä vahvistaa talouden yleistä häiriönsietokykyä.
Tarkistus 20
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 2 kohta
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja nostettava ylipäätään koulutuksen tasoa erityisesti vähiten koulutettujen parissa. Niiden olisi varmistettava hyvät oppimistulokset, vahvistettava perustaitoja, vähennettävä koulunkäynnin keskeyttävien nuorten määrää, lisättävä korkea-asteen tutkintojen työmarkkinarelevanssia, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia sekä lisättävä aikuisten osallistumista täydennyskoulutukseen. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava työssä oppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä muun muassa laadukkailla ja tehokkailla oppisopimuksilla, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä parannettava mahdollisuuksia saada tunnustus ja validointi virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankituille taidoille ja osaamiselle. Niiden olisi parannettava ja lisättävä joustavan ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjontaa ja siihen osallistumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi rohkaistava vähän koulutettuja aikuisia ylläpitämään ja parantamaan työllistettävyyttään pitkällä aikavälillä parantamalla korkealaatuisten oppimismahdollisuuksien tarjontaa ja niihin osallistumista, antamalla mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen ja arvioimiseen, tarjoamalla sopivaa koulutusta ja validoimalla ja tunnustamalla jo hankitut taidot.
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa, mukaan luettuna varhaiskasvatus, ja nostettava ylipäätään koulutuksen tasoa erityisesti vähiten koulutettujen ja lähtökohdiltaan heikompien oppilaiden parissa. Niiden olisi varmistettava hyvät oppimistulokset, kehitettävä ja vahvistettava perustaitoja, edistettävä yrittäjyystaitojen kehittämistä, vähennettävä koulunkäynnin keskeyttävien nuorten määrää, lisättävä korkea-asteen tutkintojen työmarkkinarelevanssia, parannettava osaamisen seurantaa ja ennakointia sekä lisättävä aikuisten osallistumista täydennyskoulutukseen, muun muassa ottamalla käyttöön koulutusvapaata sekä työpaikalla annettavaa ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevia toimintapolitiikkoja. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava työssä oppimista ammatillisen koulutuksen järjestelmissä muun muassa laadukkailla ja tehokkailla oppisopimuksilla, lisättävä taitojen näkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä parannettava mahdollisuuksia saada tunnustus ja validointi virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankituille taidoille ja osaamiselle. Niiden olisi parannettava ja lisättävä joustavan ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjontaa ja siihen osallistumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava vähän koulutettuja aikuisia ylläpitämään ja parantamaan työllistettävyyttään pitkällä aikavälillä parantamalla korkealaatuisten oppimismahdollisuuksien tarjontaa ja niihin osallistumista, antamalla mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen ja arvioimiseen, tarjoamalla koulutusta, joka sopii mahdollisuuksiin työmarkkinoilla, ja validoimalla ja tunnustamalla jo hankitut taidot.
Tarkistus 21
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 2 a kohta (uusi)
Työvoimansa pitkäaikaisen hyvinvoinnin ja tuottavuuden edistämiseksi jäsenvaltioiden pitäisi varmistaa, että työmarkkinoiden tarpeiden täyttämisen lisäksi niiden koulutusjärjestelmien tavoitteena on edistää henkilökohtaista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kulttuurienvälistä ymmärrystä ja aktiivista kansalaisuutta.
Tarkistus 22
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 3 kohta
Korkeaan työttömyyteen ja työvoiman ulkopuolelle jäämiseen olisi puututtava myös oikea-aikaisilla ja räätälöidyillä tukitoimilla, jotka perustuvat työnhaun, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen. Olisi sovellettava kattavia toimintatapoja, joihin sisältyy yksilöllinen arviointi viimeistään 18 kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta, ja pyrittävä siten merkittävästi vähentämään ja estämään rakennetyöttömyyttä. Nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (not in education, employment or training, NEET) korkeaan määrään olisi kiinnitettävä edelleen huomiota parantamalla rakenteellisesti koulusta työelämään siirtymistä sekä panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön1.
Korkeaan työttömyyteen, pitkäaikaistyöttämyyteen ja pitkäaikaiseen työvoiman ulkopuolelle jäämiseen olisi puututtava myös oikea-aikaisilla, integroiduilla ja räätälöidyillä tukitoimilla, jotka perustuvat työnhaun, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tukemiseen sekä asianmukaiseen seurantaan. Sitä varten tarvitaan koordinoitu lähestymistapa sosiaali- ja työvoimapalveluihin, mikä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä työvoimapalveluiden, sosiaalipalveluiden, työmarkkinaosapuolten ja paikallisviranomaisten välillä. Olisi sovellettava kattavia toimintatapoja, joihin sisältyy yksilöllinen arviointi mahdollisimman pian, ja pyrittävä siten merkittävästi vähentämään ja estämään pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyttä. Nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (not in education, employment or training, NEET) korkeaan määrään olisi kiinnitettävä edelleen huomiota parantamalla rakenteellisesti koulusta työelämään siirtymistä sekä panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön1.
__________________
__________________
1 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1–6.
1 EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.
Tarkistus 23
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 4 kohta
Verouudistuksilla, joilla siirretään verotusta työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, olisi pyrittävä poistamaan tekijöitä, jotka kannustamisen sijaan estävät osallistumista työmarkkinoille, etenkin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista. Jäsenvaltioiden olisi tuettava asianmukaisia työympäristöjä vammaisille. Tämä sisältää kohdennetun rahoitustuen toimille ja palveluille, joiden avulla vammaiset voivat osallistua työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.
Verouudistuksilla, joilla siirretään verotusta asteittain työn verottamisesta muihin verotuslähteisiin, olisi pyrittävä poistamaan työmarkkinoille osallistumisen perusteettomia esteitä ja liiallista byrokratiaa ja tarjoamaan kannustimia työmarkkinoille osallistumiseen, etenkin niille henkilöille, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista, varmistaen samalla, että verotuksen painopisteen siirtäminen ei vaaranna hyvinvointivaltion kestävyyttä. Jäsenvaltioiden olisi tuettava asianmukaisia työympäristöjä vammaisille ja ikääntyneille työntekijöille. Tämä sisältää kohdennetun rahoitustuen toimille ja palveluille, joiden avulla vammaiset voivat osallistua työmarkkinoille ja koko yhteiskuntaan. Jäsenvaltioiden ja komission olisi edistettävä tuettua työllistymistä avoimilla ja osallistavilla työmarkkinoilla.
Tarkistus 24
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 6 – 5 kohta
Osallistumisen ja urakehityksen esteitä olisi poistettava esimerkiksi maksamalla samasta työstä sama palkka, jotta varmistetaan sukupuolten tasa-arvo ja jotta naiset osallistuvat työmarkkinoille entistä enemmän. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista olisi edistettävä muun muassa parantamalla pitkäaikaishoitoa ja takaamalla kohtuuhintainen ja laadukas varhaiskasvatus. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla hoitovelvollisuuksia omaavilla on mahdollisuus asianmukaisiin perhevapaisiin ja joustaviin työaikajärjestelyihin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Niiden olisi myös edistettävä näiden oikeuksien jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten välillä.
Osallistumisen ja urakehityksen esteitä olisi poistettava esimerkiksi maksamalla samasta työstä sama palkka, jotta varmistetaan sukupuolten tasa-arvo ja jotta naiset osallistuvat työmarkkinoille entistä enemmän kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja pantava täytäntöön palkkojen avoimuutta koskevia toimia ja palkkatarkastuksia sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY 1 a ja määritettävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia työnantajille, jotka maksavat eri palkkaa samasta työstä sen mukaan, tekeekö työn mies vai nainen. Olisi taattava kaikkien ihmisten työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vanhemmilla ja muilla hoitovelvollisuuksia omaavilla on mahdollisuus asianmukaisiin perhe- ja hoitovapaisiin, kohtuuhintaiseen laadukkaaseen pitkäaikaishoitoon sekä varhaiskasvatukseen ja työntekijän kannalta joustaviin työaikajärjestelyihin, kuten etätyöhön ja älykkääseen työntekoon, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Niiden olisi myös edistettävä näiden oikeuksien jakamista tasapuolisesti naisten ja miesten välillä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tuki hoitajille, jotka joutuvat rajoittamaan ammattitoimintaansa tai lopettamaan sen voidakseen hoitaa jotakuta asianmukaisesti.
________________
1 a   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).
Tarkistus 25
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 7 – 2 kohta
Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista työmarkkinoilla ja tukemaan siirtymiä. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta ja yhdistämällä se paremmin toimeentulotukeen ottaen huomioon aktiivisesti työtä hakevien työttömien oikeudet ja vastuut. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tehostamaan julkisia työnvälityspalveluja varmistamalla työnhakijoille oikea-aikainen ja räätälöity apu, tukemalla työmarkkinoiden kysyntää ja ottamalla käyttöön suoritusperusteinen hallinnointi.
Politiikalla olisi pyrittävä parantamaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista työmarkkinoilla ja tukemaan siirtymiä, jotta työntekijät voivat edetä urallaan. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia tarjoamalla yksilöllistä tukea ja integroituja palveluja aktiivista osallistumista koskevan laajemman lähestymistavan puitteissa. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen rahoitusta, kohdentamista, saavuttavuutta ja kattavuutta ja varmistamalla riittävä toimeentulotuki työtä hakeville työttömille ja ottamalla huomioon työttömien oikeudet ja velvollisuudet. Tähän kuuluu työskentely työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina kansalaisyhteiskunnan järjestöt, jotta lisätään näiden politiikkojen tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tehostamaan toisiinsa yhteydessä olevia laadukkaita julkisia työnvälityspalveluja varmistamalla työnhakijoille oikea-aikainen ja räätälöity apu sekä antamalla heille mahdollisuus etsiä töitä koko unionin alueelta, tukemalla työmarkkinoiden kysyntää ja ottamalla käyttöön suoritusperusteinen hallinnointi.
Tarkistus 26
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 7 – 3 kohta
Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille kohtuulliseksi ajaksi riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujensa ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Tällaiset etuudet eivät saisi estää työttömien nopeaa paluuta työmarkkinoille.
Jäsenvaltioiden olisi tarjottava työttömille kohtuulliseksi ajaksi, joka riittää laadukkaan työn löytämiseen, riittävät työttömyysetuudet sosiaalivakuutusmaksujensa ja kansallisten kelpoisuussääntöjen mukaisesti. Tällaisten etuuksien ohella olisi harjoitettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja toteutettava toimenpiteitä, joilla kannustetaan nopeaan paluuseen laadukkaaseen työhön.
Tarkistus 27
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 7 – 4 kohta
Oppijoiden ja työvoiman liikkuvuutta olisi edistettävä parantamalla työllistyvyyttä edistäviä taitoja ja hyödyntämällä täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet. Olisi poistettava koulutuksen liikkuvuuteen, työ- ja yksilöllisiin eläkkeisiin ja pätevyyden tunnustamiseen liittyviä esteitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät estä tai vaikeuta työntekijöiden työskentelyä toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset ja puututtava mahdolliseen tietyiltä alueilta tapahtuvaan ”aivovuotoon”.
Oppijoiden ja työvoiman liikkuvuus olisi varmistettava perusvapautena, jotta voidaan parantaa taitoja ja hyödyntää täysimääräisesti eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet. Sisäistä liikkuvuutta olisi myös edistettävä. Olisi poistettava liikkuvuutta koskevia esteitä, jotka liittyvät koulutukseen, työ- ja yksilöllisiin eläkkeisiin, sosiaalisen suojelun saatavuuteen sekä pätevyyden ja taitojen tunnustamiseen, ja olisi poistettava myös kohtuuttomia kielivaatimuksia. Liikkuvia työntekijöitä olisi tuettava muun muassa parantamalla heidän työhön pääsyään ja tietouttaan työhön liittyvistä oikeuksista. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että hallinnolliset menettelyt eivät estä tai vaikeuta työntekijöiden työskentelyä toisessa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset ja puututtava mahdolliseen tietyiltä alueilta tapahtuvaan ”aivovuotoon”. Se olisi toteutettava lisäämällä ja tukemalla investoimista aloihin, joilla on todellista potentiaalia laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, kuten vihreään talouteen ja kiertotalouteen, hoitoalaan ja digitaalialaan.
Tarkistus 28
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 7 – 5 kohta
Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tehostamiseksi ja sosioekonomisten vaikutusten parantamiseksi varmistettava kansallisten käytäntöjensä puitteissa, että työmarkkinaosapuolet otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla ja riittävän ajoissa mukaan taloudellisten, työllisyyspoliittisten ja sosiaalisten uudistusten ja politiikkojen suunnitteluun ja toteutukseen sekä tuettava työmarkkinaosapuolten valmiuksien lisäämistä. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa. Tällöin on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta.
Jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja kansalaisvuoropuhelun tehostamiseksi ja sosioekonomisten vaikutusten parantamiseksi varmistettava kansallisten käytäntöjensä ja kumppanuusperiaatteiden puitteissa, että työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla, aidosti ja riittävän ajoissa mukaan taloudellisten, työllisyyspoliittisten ja sosiaalisten uudistusten ja politiikkojen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin prosessin kaikissa vaiheissa sekä tuettava työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen valmiuksien lisäämistä. Tällaisen osallistamisen olisi oltava laajempaa kuin pelkkä sidosryhmien kuuleminen. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa. Tällöin on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien olisi myös voitava käyttää oikeuttaan järjestäytymiseen ja kollektiivista neuvotteluoikeuttaan. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä työmarkkinaosapuolten roolin vahvistamiseksi.
Tarkistus 29
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 1 kohta
Suuntaviiva 8: Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen
Suuntaviiva 8: Tasa-arvon, yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden edistäminen kaikille, sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen
Tarkistus 30
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 1 kohta
Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita toimenpiteitä, joilla edistetään työmarkkinoilla aliedustettujen ryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia. Niiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu työllisyyden, sosiaalisen suojelun, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa toteutettava tehokkaita toimenpiteitä, jotta kaikenlainen syrjintä voidaan torjua ja jotta kaikille ihmisille voidaan tarjota yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan. Tällaisten toimenpiteiden pitäisi sisältää toimenpiteitä, joilla edistetään kaikille avoimia osallistavia työmarkkinoita, muun muassa toimenpiteillä, joilla torjutaan syrjintää työmarkkinoille pääsyn osalta ja työmarkkinoilla syrjittyjen, aliedustettujen tai haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tukemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu ja kaikenlaisen syrjinnän torjunta työllisyyden, sosiaalisen suojelun, koulutuksen ja tavaroiden tai palvelujen saatavuuden suhteen sukupuolesta, rodusta tai etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä, sukupuolisesta suuntautumisesta tai sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Sitä varten tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, joilla tuetaan heikossa asemassa olevia ihmisiä. Kyseisiä toimenpiteitä on tuettava riittävällä rahoituksella, jotta estetään mahdollinen asianomaisten edunsaajien välinen kilpailu resursseista.
Tarkistus 31
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 2 kohta
Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta ne voivat tarjota tehokkaan, toimivan ja riittävän sosiaalisen suojelun kaikissa elämänvaiheissa, edistettävä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalisen aseman kohentamista, tehtävä työmarkkinoille osallistuminen houkuttelevaksi sekä puututtava eriarvoisuuteen myös verotus- ja etuusjärjestelmien rakenteen kautta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisella olisi parannettava saatavuutta, kestävyyttä, riittävyyttä ja laatua.
Jäsenvaltioiden olisi parannettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta ne voivat tarjota tehokkaan, toimivan ja riittävän sosiaalisen suojelun kaikissa elämänvaiheissa, myös itsenäisille ammatinharjoittajille, edistettävä sosiaalista osallisuutta ja sosiaalisen aseman kohentamista, tehtävä työmarkkinoille osallistuminen houkuttelevaksi sekä puututtava eriarvoisuuteen myös verotus- ja etuusjärjestelmien rakenteen kautta. Sosiaalisen suojelun järjestelmien parannuksilla ja järjestelmiin liittyvillä innovoinneilla olisi parannettava pääsyä, saatavuutta, kestävyyttä, riittävyyttä ja laatua.
Tarkistus 32
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 3 kohta
Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja toteutettava ehkäiseviä ja yhdennettyjä strategioita yhdistämällä aktiivisen osallisuuden kolme osa-aluetta eli riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaiden palvelujen saatavuus. Nykyaikaisilla sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava varattomille oikeus riittävään vähimmäistoimeentulotukeen ja edistettävä sosiaalista osallisuutta rohkaisemalla ihmisiä osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.
Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä ja toteutettava ehkäiseviä ja yhdennettyjä strategioita yhdistämällä aktiivisen osallisuuden kolme osa-aluetta eli riittävä toimeentulotuki, osallistavat työmarkkinat ja laadukkaiden ja yksilöllisten tarpeiden mukaan suunniteltujen palvelujen saatavuus. Nykyaikaisilla sosiaalisen suojelun järjestelmillä olisi varmistettava varattomille riittävä vähimmäistoimeentulotuki ja edistettävä sosiaalista osallisuutta rohkaisemalla ihmisiä osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan.
Tarkistus 33
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 3 a kohta (uusi)
Vastaavasti jäsenvaltioiden olisi edistettävä komission tuella köyhyyden torjuntaan erikoistuneiden kansalaisjärjestöjen ja köyhyydessä elävien ihmisten järjestöjen aktiivista osallistumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan kohdistettujen politiikkojen laatimiseen.
Tarkistus 34
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 4 kohta
Kohtuuhintaiset, käytettävissä olevat ja laadukkaat palvelut, kuten lastenhoito, iltapäivähoito, koulutus, asuminen, terveyspalvelut ja pitkäaikaishoito, ovat välttämättömiä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi myös lasten ja nuorten kannalta. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Tähän kuuluu myös työssäkäyvien köyhyyden vähentäminen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että peruspalvelut (vesihuolto-, puhtaanapito-, energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut sekä digitaalinen tietoliikenne) ovat kaikkien saatavilla. Heikommassa asemassa oleville jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä sosiaalinen asuntotuotanto sekä oikeus asianmukaiseen apuun ja suojaan pakkohäätöä vastaan. Asunnottomuuteen olisi puututtava, ja vammaisten erityistarpeet olisi otettava huomioon.
Kohtuuhintaisten, käytettävissä olevien ja laadukkaiden palvelujen, kuten lastenhoito, iltapäivähoito, koulutus, asuminen, terveyspalvelut, kuntoutus ja pitkäaikaishoito, saanti ja saatavuus ovat välttämättömiä yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi myös lasten, nuorten, etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien kannalta. Köyhyydessä elävillä lapsilla olisi oltava oikeus maksuttomaan terveydenhuoltoon, koulutukseen ja lastenhoitoon sekä kohtuulliseen asumiseen ja oikeaan ravintoon. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Tähän kuuluu myös työssäkäyvien köyhyyden ja syrjinnän vähentäminen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kohtuuhintaiset peruspalvelut, kuten koulutus, terveyspalvelut, asuminen, puhdas vesi, vesihuolto, energia, liikenne ja rahoituspalvelut sekä digitaalinen tietoliikenne, ovat kaikkien saatavilla. Apua tarvitseville tai heikommassa asemassa oleville jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä sosiaalinen asuntotuotanto sekä oikeus asianmukaiseen apuun ja suojaan pakkohäätöä vastaan. Asunnottomuuteen olisi puututtava erityisesti. Vammaisten henkilöiden erityistarpeet ja potentiaali olisi otettava huomioon. Siksi jäsenvaltioiden olisi muun muassa tarkistettava vammaisuutta koskevia arviointijärjestelmiään, jotta vältetään luomasta työmarkkinoille pääsyn esteitä.
Tarkistus 35
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 4 a kohta (uusi)
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vammaisia henkilöitä palkkaaville työnantajille annetaan asianmukaista tukea ja neuvontaa. Olisi edistettävä ja tuettava vammaisille henkilöille annettavaa henkilökohtaista avustamista koulutus- ja työnvälityspalvelujen yhteydessä.
Tarkistus 36
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 5 kohta
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito ovat saatavilla ajoissa ja kohtuuhintaan ja että tämä toteutetaan kestävällä tavalla.
Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito ovat saatavilla ajoissa, kohtuuhintaan ja vaivattomasti ja että tämä toteutetaan kestävällä tavalla.
Tarkistus 37
Ehdotus päätökseksi
Liite – suuntaviiva 8 – 6 kohta
Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava miesten ja naisten eläkejärjestelmien kestävyys ja riittävyys ja tarjottava työntekijöille ja yrittäjille sukupuolesta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen myös täydentävillä järjestelyillä, jotta taataan ihmisarvoinen elämä. Eläkeuudistuksia olisi tuettava toimenpiteillä, joilla pidennetään työelämän kestoa ja nostetaan eläkeikää, kuten rajoittamalla varhaista työmarkkinoilta poistumista ja nostamalla lakisääteistä eläkeikää vastaamaan kohonnutta elinajanodotetta. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua asianomaisten sidosryhmien kanssa ja annettavaa riittävästi aikaa uudistusten toteuttamiselle.
Jäsenvaltioiden olisi nopeasti varmistettava miesten ja naisten eläkejärjestelmien kestävyys ja riittävyys ja tarjottava kaikille työntekijöille ja yrittäjille yhtäläiset mahdollisuudet riittävien lakisääteisten eläkeoikeuksien hankkimiseen, jotta taataan ihmisarvoinen elämä sekä pyrittävä varmistamaan ikääntyneille riittävät tulot, jotka ovat vähintään köyhyysrajan yläpuolella. Olisi tarjottava sellaisten täydentävien järjestelyjen syrjimätön saatavuus, jotka voivat toimia kiinteiden lakisääteisten eläkkeiden lisänä. Jäsenvaltioiden institutionaalisista järjestelyistä ja kansallisesta lainsäädännöstä riippuen pelkästään ensimmäiseen pilariin perustuvien eläkkeiden tai eläkkeiden yhdessä toisen pilarin kanssa olisi taattava riittävät korvaavat tulot, jotka perustuvat työntekijän aikaisempiin palkkoihin. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava riittävä eläkekertymä henkilöille, jotka ovat olleet työmarkkinoiden ulkopuolella, koska he ovat hoitaneet perheenjäseniä epävirallisesti. Eläkeuudistuksista ja mahdollisesta todellisen eläkeiän nostosta olisi laadittava aktiivista ja tervettä ikääntymistä koskevat strategiat ja niitä olisi tuettava toimenpiteillä, joilla pidennetään sellaisten ihmisten työelämän kestoa, jotka haluavat työskennellä pidempään. Lähellä eläkkeelle siirtymistä oleville työntekijöille olisi annettava mahdollisuus vähentää työtuntejaan vapaaehtoisesti. Jäsenvaltioiden olisi käytävä rakentavaa vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja annettava riittävästi aikaa kaikkien uudistusten toteuttamiselle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0355.
(2)EUVL C 265, 11.8.2017, s. 201.


Ennakkoarvio tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2019 – Pääluokka I – Euroopan parlamentti
PDF 284kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2019 (2018/2001(BUD))
P8_TA(2018)0182A8-0146/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 36 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013(4),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2018(5),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018(6),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman sovittelukomitean talousarviomenettelyssä hyväksymästä esitystä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018 koskevasta yhteisestä tekstistä(7),

–  ottaa huomioon pääsihteerin raportin puhemiehistölle parlamentin alustavasta ennakkoarvioesityksestä varainhoitovuodeksi 2019,

–  ottaa huomioon puhemiehistön 16. huhtikuuta 2018 työjärjestyksen 25 artiklan 7 kohdan ja 96 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatiman alustavan ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan työjärjestyksen 96 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatiman ennakkoarvioesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0146/2018),

A.  ottaa huomioon, että tämä menettely on uuden vaalikauden neljäs ja vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajan kuudes kokonainen talousarviomenettely;

B.  ottaa huomioon, että pääsihteerin raporttiin sisältyvässä ehdotuksessa vuoden 2019 talousarvioksi otetaan huomioon, että otsakkeen 5 määrärahojen enimmäismäärä kasvaa vuositasolla sekä inflaatioon nähden tarkasteltuna että reaalisesti, mikä tarkoittaa, että kasvunvaraa on enemmän ja investointeja voidaan lisätä, samalla kun jatketaan säästötoimia, parannetaan edelleen tehokkuutta ja suuntaudutaan kohti tulosbudjetointia;

C.  ottaa huomioon, että pääsihteeri ehdotti vuoden 2019 talousarviolle muun muassa seuraavia ensisijaisia tavoitteita: vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalikampanja, turvallisuushankkeet, monivuotiset kiinteistöhankkeet, tietotekniikan kehittäminen, jäsenten palvelujen parantaminen ja ympäristön huomioon ottavan lähestymistavan edistäminen kuljetuksissa;

D.  ottaa huomioon, että pääsihteeri ehdotti parlamentin alustavassa ennakkoarvioesityksessä vuoden 2019 talousarvioksi 2 016 644 000:ta euroa, mikä tarkoittaa 3,38 prosentin kokonaislisäystä vuoden 2018 talousarvioon nähden (mukaan lukien 37,3 miljoonaa euroa vaalikauden vaihtumiseen liittyviin menoihin ja 34,3 miljoonaa euroa muihin poikkeuksellisiin menoihin) ja 18,79 prosentin osuutta vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5;

E.  ottaa huomioon, että lähes kaksi kolmasosaa talousarviosta on pääasiassa nykyisten tai eläkkeellä olevien parlamentin jäsenten (23 prosenttia) ja henkilöstön jäsenten (34 prosenttia) palkkioihin tai palkkoihin, eläkkeisiin, sairauskuluihin ja korvauksiin sekä rakennuksiin (13 prosenttia) liittyviä indeksisidonnaisia menoja, joita mukautetaan henkilöstösääntöjen ja jäsenten asemaa koskevien sääntöjen, alakohtaisen indeksoinnin tai inflaatioasteen perusteella;

F.  toteaa parlamentin painottaneen jo 29. huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2016(8), että vuoden 2016 talousarviolla olisi oltava realistinen perusta ja että siinä olisi noudatettava talousarvion kurinalaisuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita;

G.  katsoo, että parlamentin uskottavuus budjettivallan käyttäjänä on osin riippuvainen sen kyvystä hallinnoida omia menojaan ja sen kyvystä kehittää demokratiaa unionin tasolla;

H.  ottaa huomioon, että vapaaehtoinen eläkerahasto perustettiin vuonna 1990 puhemiehistön antamilla (vapaaehtoista) lisäeläkerahastoa koskevilla säännöillä(9);

Yleiset puitteet

1.  korostaa, että parlamentin talousarvion osuuden otsakkeesta 5 olisi pysyttävä alle 20 prosentissa vuonna 2019; panee merkille, että vuoden 2019 ennakkoarviossa osuus on 18,53 prosenttia eli pienempi kuin vuonna 2018 (18,85 prosenttia) ja pienin osuus otsakkeesta 5 yli viiteentoista vuoteen;

2.  tähdentää, että suurin osa parlamentin talousarviosta määräytyy lakisääteisten velvoitteiden tai sopimusvelvoitteiden perusteella ja että siihen sovelletaan vuotuista indeksointia;

3.  toteaa, että vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalien vuoksi menot kasvavat huomattavasti joillakin aloilla, etenkin sellaisten jäsenten osalta, joita ei valita uudelleen, sekä heidän avustajiensa osalta, kun taas muilla aloilla saadaan aikaan säästöjä, joskin pienempiä, kun parlamentin toiminta vähenee vaalivuonna;

4.  hyväksyy puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välisessä sovittelussa 26. maaliskuuta 2018 ja 10. huhtikuuta 2018 saavutetun yhteisymmärryksen siitä, että määrärahoja lisätään vuoden 2018 talousarvioon nähden 2,48 prosenttia, eli vuoden 2019 ennakkoarvio on kokonaisuudessaan 1 999 144 000 euroa, ja puhemiehistön 12. maaliskuuta 2018 hyväksymän alustavan ennakkoarvioesityksen menoja vähennetään 17,5 miljoonalla eurolla ja seuraaviin budjettikohtiin ehdotettuja määrärahoja vähennetään vastaavasti: 1004 – tavanomaiset matkakulut; 105 – jäsenten kieli- ja atk-kurssit; 1404 – harjoittelujaksot, avustukset ja virkamiesvaihto; 1612 – ammatillinen täydennyskoulutus; 1631 – liikkuvuus; 2000 – vuokrat; 2007 – kiinteistöjen rakennuttaminen ja tilojen kunnostus; 2022 – kiinteistöjen huolto, kunnossapito, hoito ja siivous; 2024 – energiankulutus; 2100 – tietojenkäsittely ja televiestintä; 2101 – tietojenkäsittely ja televiestintä: yleiset toimet – infrastruktuuri; 2105 – tietojenkäsittely ja televiestintä: hankeinvestoinnit; 212 – irtain omaisuus; 214 – tekniset tarvikkeet ja laitteistot; 230 – paperi- ja toimistotarvikkeet ja erilaiset kulutustavarat; 238 – muut hallinnosta johtuvat menot; 300 – kulut henkilöstön virkamatkoista ja matkoista kolmen työskentelypaikkakunnan välillä; 302 – vastaanotto- ja edustuskulut; 3040 – sisäisistä kokouksista aiheutuvat sekalaiset kulut; 3042 – kokoukset, kongressit, konferenssit ja valtuuskunnat; 3049 – matkatoimistopalveluita koskevat menot; 3243 – Euroopan parlamentin vierailukeskukset; 3248 – audiovisuaalisesta tiedottamisesta aiheutuvat menot; 325 – yhteystoimistoja koskevat menot; 101 – varaus ennakoimattomia menoja varten; myöntää alamomentille 1400 – muu henkilöstö: pääsihteeristö ja poliittiset ryhmät 50 000 euron, momentille 320 – asiantuntemuksen hankinta 50 000 euron sekä alamomentille 3211 – Euroopan tiedemediakeskuksesta aiheutuvat menot 800 000 euron määrärahat; panee tyytyväisenä merkille, että puhemiehistö hyväksyi nämä muutokset 16. huhtikuuta 2018;

5.  tähdentää, että parlamentin keskeisiä tehtäviä ovat toimiminen lainsäätäjänä neuvoston kanssa ja unionin talousarviosta päättäminen, kansalaisten edustaminen ja muiden toimielinten työn valvominen;

6.  korostaa parlamentin roolia eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostamisessa ja unionin arvojen edistämisessä;

7.  panee merkille, että alustava ennakkoarvioesitys liiteasiakirjoineen saatiin myöhään eli vasta sen jälkeen, kun ne oli hyväksytty puhemiehistössä 12. maaliskuuta 2018; pyytää saada tulevina vuosina pääsihteerin raportin puhemiehistölle alustavasta ennakkoarvioesityksestä sekä sen liitteet hyvissä ajoin;

Avoimuus ja saavutettavuus

8.  panee tyytyväisenä merkille budjettivaliokunnan erinäisissä talousarviopäätöslauselmissaan esittämään pyyntöön annetun vastauksen lisätietojen antamisesta keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelmista, investoinneista, lakisääteisistä velvoitteista, toimintamenoista ja menetelmästä, joka perustuu nykyisiin tarpeisiin eikä niinkään kertoimiin; toteaa, että kiinteämääräiset korvaukset ovat hyödyllinen ja tunnustettu keino lisätä joustavuutta ja avoimuutta;

9.  toteaa, että aiempien vuosien talousarvioiden tapaan myös nyt ehdotetaan tietyn määrän varaamista poikkeuksellisiin investointeihin ja menoihin, toisin sanoen investointeihin ja menoihin, jotka ovat parlamentille epätavallisia tai epätyypillisiä ja harvinaisia; toteaa, että vuonna 2019 tällaisiin investointeihin ja menoihin varataan 71,6 miljoonaa euroa, mukaan lukien 37,3 miljoonaa euroa vaalikauden vaihtumiseen liittyviin menoihin ja 34,3 miljoonaa euroa muihin poikkeuksellisiin menoihin; muistuttaa, että vuoden 2016 talousarviossa tehdyllä tavanomaisten ja poikkeuksellisten menojen välisellä erottelulla – joka sisällytettiin myös seuraaviin talousarvioihin – pyrittiin yksinomaan vastaamaan kiinteistöjen turvallisuuden lisäämistä ja kyberturvallisuutta koskevien kiireellisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon terroristihyökkäysten jälkeen; katsoo, että tämän erottelun liiallinen käyttö eli muiden menojen sisällyttäminen poikkeuksellisiin menoihin antaa virheellisen kuvan talousarvion liikkumavaran kehityksestä ja on siten vastoin parlamentin menojen avoimuuden periaatetta;

10.  edellyttää, että Euroopan parlamentin vuoden 2019 talousarvio on realistinen ja että siinä pyritään sovittamaan tarkasti yhteen tarpeet ja niihin liittyvät kustannukset, jotta vältetään ylibudjetointia niin hyvin kuin mahdollista;

Brexit

11.  huomauttaa, että unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijat pääsivät 8. joulukuuta 2017 periaatteessa sopimukseen Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen unionista liittyvästä taloudellisesta selvitysratkaisusta, ja toteaa, että sopimukseen sisältyy määräys, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu unionin vuosien 2019 ja 2020 talousarvioihin siten kuin se olisi edelleen unionin jäsenvaltio ja että se maksaa oman osuutensa niistä unionin vastuista, jotka ovat syntyneet 31. joulukuuta 2020 mennessä; toteaa, että jäsenten vapaaehtoinen eläkerahasto sisältyy EU:n taseen vastuisiin ja että neuvotteluihin sisällytetään jäljellä oleviin vastuisiin liittyvä osuus, jota tarvitaan ennen vuotta 2020 syntyneiden mutta sen jälkeiselle ajalle ulottuvien eläkevastuiden kattamiseksi;

12.  toteaa, että helmikuun 2018 täysistunnossa toimitetussa äänestyksessä hyväksyttiin parlamentin kokoonpanoa käsittelevä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan valiokunta-aloitteinen mietintö ja etenkin jäsenten lukumäärän vähentäminen 705:een Yhdistyneen kuningaskunnan erottua unionista; toteaa, että puheenjohtaja Tusk ilmoitti 23. helmikuuta 2018 pidetyn epävirallisen kokouksen jälkeen, johon osallistui 27 valtion- tai hallitusten päämiestä, että ehdotus oli saanut laajaa kannatusta; toteaa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta on edelleen jäsenvaltio vaalikauden 2019–2024 alkaessa, jäsenten lukumäärä on 751 siihen asti, kunnes Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista saa lainvoiman; huomauttaa kuitenkin menettelyn edellyttävän, että Eurooppa-neuvosto tekee yksimielisen päätöksen saatuaan ensin parlamentin hyväksynnän; korostaa, että parlamentin ennakkoarvio perustuu tällä hetkellä tilanteeseen, jossa jäseniä on 27 jäsenvaltiosta yhteensä 678 ajanjaksolla, joka alkaa 30. maaliskuuta 2019 ja ulottuu kahdeksannen vaalikauden loppuun, ja tilanteeseen, jossa jäseniä on 27 jäsenvaltiosta yhteensä 705 yhdeksännen vaalikauden alusta varainhoitovuoden 2019 loppuun; panee tyytyväisenä merkille pääsihteerin ehdottamat mukautukset, jotka puhemiehistö hyväksyi 12. maaliskuuta 2018;

Euroopan parlamentin vaalit vuonna 2019

13.  pitää tiedotuskampanjaa oivana tilaisuutena selittää unionin ja parlamentin tarkoitusta kansalaisille; korostaa, että kampanjassa olisi pyrittävä muun muassa selittämään unionin roolia ja parlamentin valtaa, sen tehtäviä, kuten komission puheenjohtajan valintaa, sekä sen vaikutusta kansalaisten elämään;

14.  muistuttaa, että vuoden 2018 talousarviomenettelyssä hyväksytyt kampanjan kokonaismäärärahat ovat 33,3 miljoonaa euroa kahdeksi vuodeksi ja että määrästä varataan 25 miljoonaa euroa vuodelle 2018 (koska hankintamenettelyihin ja sopimusten tekemiseen tarvitaan aikaa) ja 8,33 miljoonaa euroa vuodelle 2019; toteaa, että kampanjaa koskeva strategia perustuu edellisistä vaaleista saaduista kokemuksista tehtyyn arviointiin ja että puhemiehistö hyväksyi sen marraskuussa 2017;

15.  korostaa, että Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvissä viestintäprosesseissa on kolme tasoa: näkyvimmällä tasolla toimivat kansalliset ja Euroopan tason poliittiset puolueet ja niiden ehdokkaat, toisen tason muodostaa kärkiehdokkaisiin liittyvä menettely, joka otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 2014, ja kolmantena tasona on parlamentin virallinen kampanja, joka muistuttaa kansalaisia siitä, mikä Euroopan parlamentti on, mitä se tekee, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja miksi on tärkeää osallistua vaaleihin;

16.  korostaa, että parlamentilla ei yksin ole riittävästi resursseja 400 miljoonan äänioikeutetun saavuttamiseksi, joten sen on hyödynnettävä asennemuokkaajaverkostojaan parhaalla mahdollisella tavalla; katsoo, että myös sosiaalisen median verkkosivustojen välityksellä toteutettavan viestinnän olisi oltava tärkeässä asemassa; huomauttaa, että unionin tasolla järjestetään vuonna 2018 kansalaisille ja sidosryhmille suunnattuja konferensseja ja että kansallisella tasolla yhteystoimistojen merkitys tulee olemaan huomattava; sisällyttää jatkossakin Euroopan alueiden komitean ja sen paikalliset ja alueelliset edustajat verkostoitumistoimiin; katsoo, että viimeisessä vaaleja edeltävässä vaiheessa Euroopan tason poliittisilla puolueilla ja kansallisilla puolueilla on ratkaiseva rooli etenkin kärkiehdokasmenettelyssä; ehdottaa siksi, että tämän tehtävän suorittaminen mahdollistetaan juuri vuodeksi 2019 myönnettävän lisärahoituksen avulla;

Turvallisuus ja kyberturvallisuus

17.  toteaa, että vuoden 2019 talousarvioon sisältyy uusia eriä, jotka liittyvät vuonna 2016 käynnistettyihin merkittäviin investointeihin, joiden tarkoituksena on parantaa parlamentin turvallisuutta huomattavasti; huomauttaa, että nämä hankkeet koskevat useita aloja ja liittyvät pääasiassa kiinteistöihin eli niiden sisäänkäyntien turvallisuusjärjestelyjen parantamiseen, laitteistoihin ja henkilöstöön, kuten iPACS-hankkeeseen, mutta myös kyberturvallisuutta ja viestinnän turvallisuutta koskeviin parannuksiin;

18.  panee tyytyväisenä merkille vuonna 2017 voimaan tulleen Belgian hallituksen sekä Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja muiden Brysseliin sijoittautuneiden toimielinten tekemän yhteisymmärryspöytäkirjan turvallisuusselvityksistä, joita on tehtävä kaikista ulkopuolisten toimeksisaajien työntekijöistä, jotka haluavat päästä unionin toimielinten tiloihin; muistuttaa kehottaneensa vuoden 2018 parlamentin tulo- ja menoja koskevassa ennakkoarviossa pääsihteeriä tarkastelemaan, onko suositeltavaa laajentaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamista virkamiehiin, parlamentin jäsenten avustajiin ja harjoittelijoihin, jotta voidaan tehdä tarvittavat turvallisuusselvitykset ennen heidän rekrytointiaan; pyytää siksi pääsihteeriä tiedottamaan budjettivaliokunnalle asian etenemisestä;

19.  katsoo, että tietoteknisten välineiden merkitys jäsenten ja henkilöstön työssä on huomattava, mutta toteaa, että ne ovat kuitenkin alttiita kyberhyökkäyksille; pitää siksi myönteisenä, että määrärahoja lisätään hieman, jotta parlamentti voi paremmin suojella omaisuuttaan ja tietojaan jatkamalla kyberturvallisuutta koskevaa toimintasuunnitelmaansa;

Kiinteistöpolitiikka

20.  muistuttaa pyynnöstään, joka koskee varhaiseen tiedottamiseen perustuvaa avointa päätöksentekoa kiinteistöpolitiikan alalla ottaen asianmukaisesti huomioon varainhoitoasetuksen 203 artiklan;

21.  panee merkille jäsenten ja henkilöstön työympäristön parantamisen, josta puhemiehistö teki päätöksen joulukuussa 2017 ja jota jatketaan vuonna 2019, jotta voidaan tarjota joustavat työtilat jäsenille ja siten vastata työskentelymallien muuttumisesta aiheutuviin tarpeisiin, ja toteaa, että vuoden 2019 vaalien jälkeen jäsenillä on käytettävissään kolme toimistoa Brysselissä ja kaksi toimistoa Strasbourgissa; painottaa kuitenkin, että olisi hyödyllisempää rakentaa joustavia kokoustiloja Strasbourgiin; panee merkille parlamentin kiinteistöjen ylläpitoon, mukaan lukien turvallisuutta ja ympäristöä koskevat vaatimukset, vuonna 2019 kuluvat kustannukset; asettaa kyseenalaiseksi hyvin suuret kustannukset, jotka liittyvät joihinkin ehdotettuihin rakennushankkeisiin ja joita ovat kirjaston ja siihen liittyvien toimistojen poistaminen, jäsenten ravintolan kunnostus (ASP-rakennus) ja Churchill-rakennuksen ravintolan kunnostus; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle näitä päätöksiä koskevia tietoja ennen talousarvion käsittelyä parlamentissa syksyllä 2018; harkitsee joidenkin hankkeiden lykkäämistä;

22.  asettaa kyseenalaiseksi 1,58 miljoonan euron määrän, joka on suunniteltu varattavaksi Spaak-rakennuksen kunnostusta koskeviin tutkimuksiin, ottaen huomioon, että vuoden 2018 talousarviossa on jo varattu 14 miljoonaa euroa tätä tarkoitusta varten; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle tätä päätöstä koskevia tietoja ennen talousarvion käsittelyä parlamentissa syksyllä 2018;

23.  pyytää lisätietoja Brysselin ASP-rakennuksen kalusteiden kunnosta, jolla niiden korvaamista perusteltiin, ja uusien huonekalujen valintamenettelystä, erityisesti niiden hinnan ja korvaustarpeen välisestä suhdeluvusta;

24.  panee merkille tiedotustoimistojen eli nykyisten yhteystoimistojen päivitetyn tehtävänmäärityksen, jonka puhemiehistö hyväksyi marraskuussa 2017; toteaa, että yhteystoimistojen päätehtävänä on huolehtia parlamentin puolesta paikallisesta tiedotuksesta ja viestinnästä poliittisesti neutraalilla tavalla siten, että unionista ja sen politiikoista tarjottaisiin tietoa ulkoisten sidosryhmien toiminnan kautta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, mukaan lukien Euroopan alueiden komitean jäsenet;

25.  huomauttaa, että uuden KAD-rakennuksen itäsiiven ensimmäiset osat luovutetaan parlamentille ja otetaan käyttöön vuoden 2018 lopulla ja että loput itäsiiven toimistot ja kokoustilat otetaan käyttöön vaiheittain vuoden 2019 aikana; toteaa, että länsisiipeä koskevat työt aloitetaan välittömästi sen jälkeen;

26.  palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2014 tekemän arvion, jonka mukaan parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat 114 miljoonaa euroa vuodessa; muistuttaa lisäksi todenneensa 20. marraskuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan unionin toimielinten kotipaikan sijainnista(10), että 78 prosenttia kaikista henkilöstösääntöjen alaisen parlamentin henkilöstön matkoista on suoraa seurausta parlamentin toiminnan maantieteellisestä hajauttamisesta; tähdentää, että mietinnössä todetaan myös, että maantieteellisen hajauttamisen ympäristövaikutukset eli hiilidioksidipäästöt ovat arviolta 11 000:n ja 19 000 tonnin välillä; korostaa mahdollisia säästöjä, joita Euroopan parlamentin talousarviolle aiheutuisi yhden toimipaikan käyttöön ottamisesta, ja kehottaa siksi laatimaan sitä koskevan etenemissuunnitelman;

27.  muistuttaa energiatehokkuudesta annettua direktiiviä 2012/27/EU(11) koskevasta parlamentin sitoumuksesta, jonka mukaan se ”sitoutuu soveltamaan omistamiinsa ja käyttämiinsä rakennuksiin samoja vaatimuksia, joita kyseisen direktiivin 5 ja 6 artiklan nojalla sovelletaan jäsenvaltioiden keskushallintojen rakennuksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavien talousarvio- ja hankintasääntöjen soveltamista”, koska sen rakennusten näkyvyys on suuri ja koska sen olisi oltava johtavassa asemassa rakennustensa energiatehokkuuden suhteen; tähdentää, että tätä lausumaa on noudatettava pikaisesti jo senkin vuoksi, että parlamentin oma uskottavuus säilyisi nyt käynnissä olevassa rakennusten energiatehokkuutta ja energiatehokkuutta yleensä koskevien direktiivien tarkistuksessa;

Euroopan parlamentin jäseniin ja valtuutettuihin avustajiin liittyvät kysymykset

28.  panee tyytyväisenä merkille parlamentin pääsihteeristön, poliittisten ryhmien sihteeristöjen ja jäsenten toimistojen toimet jäsenten toimintamahdollisuuksien parantamiseksi; kannustaa kehittämään näitä palveluja edelleen, jotta jäsenet voivat hoitaa paremmin komission ja neuvoston työhön liittyvät valvontatehtävänsä ja edustaa kansalaisia paremmin;

29.  on erityisen tyytyväinen Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) ja politiikkayksikköjen välityksellä jäsenille ja valiokunnille tarjottujen neuvojen ja tutkimusten jatkuvasti paranevaan laatuun; ottaa huomioon kyseisten kahden yksikön yhteistyöstä tehdyn väliarvioinnin, joka toimitettiin pääsihteerille lokakuussa 2017; pyytää pääsihteeriltä lisätietoja siitä, miten nämä yksiköt koordinoivat toimintaansa päällekkäisyyksien välttämiseksi ja asiakastarpeiden tyydyttämiseksi; on tyytyväinen seuraaviin tietotekniikkasovelluksia koskeviin uusiin ja nykyisiin erityishankkeisiin, jotka toteutetaan kokonaan tai osittain vuonna 2019: sähköinen parlamentti, asiakirjojen sähköinen hallintasovellus (ERMS), avoin digitaalinen kirjasto, käännösmuisteja hyödyntävää koneoppimista koskeva uusi tutkimus- ja kehittämishanke sekä kokousten ja tapahtumien osallistujien rekisteröintiväline;

30.  muistuttaa 5. huhtikuuta 2017 antamastaan päätöslauselmasta Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2018 ja 25. lokakuuta 2017 antamastaan päätöslauselmasta neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2018; toistaa vaatimuksensa jäsenten yleistä kulukorvausta koskevasta avoimuudesta; pyytää parlamentin puhemiehistöä laatimaan paremmat ohjeet tämän korvauksen nojalla hyväksyttyihin menoihin liittyvästä vastuuvelvollisuudesta aiheuttamatta parlamentin hallinnolle lisäkustannuksia tai ylimääräistä hallinnollista rasitusta; toteaa, että olisi perustettava 40–75 uutta hallintotointa, jos parlamentin jäsenten toimintaan liittyviä korvauksia halutaan valvoa kattavasti(12), mikä olisi ristiriidassa henkilöstön vähentämistä koskevan suunnitelman kanssa;

31.  palauttaa mieliin edustajantoimen riippumattomuuden periaatteen; korostaa, että on vaaleilla valittujen jäsenten vastuulla käyttää kulukorvaukset parlamentaariseen toimintaan ja että jäsenet voivat halutessaan julkaista omilla verkkosivuillaan tiedot siitä, mihin he ovat yleistä kulukorvausta käyttäneet; toteaa, että kiinteämääräiset korvaukset ovat laajalti käytetty ja hyödylliseksi tunnustettu väline jäsenvaltioissa; korostaa, että kiinteämääräisten korvausten nykykäyttö ei edellytä lisähenkilöstöä eikä aiheuta lisäkustannuksia parlamentin hallinnolle ja että sen ansiosta jäsenille ja heidän toimistoilleen ei aiheudu pakollisia lisämenoja ja ylimääräistä hallinnollista rasitusta; muistuttaa, että jäsenten yleisen kulukorvauksen käytön tehostaminen ja sitä koskevan avoimuuden lisääminen ei loukkaa yksityisyyttä;

32.  kehottaa painokkaasti jäsenten yleistä kulukorvausta käsittelevää puhemiehistön työryhmää saattamaan työnsä päätökseen, jotta parlamentin lokakuussa 2017 esittämään kantaan perustuvat suositukset voidaan ottaa huomioon ennen yhdeksännen vaalikauden edustajien valintaa;

33.  pyytää jälleen puhemiehistöä varmistamaan, että jäsenten ja valtuutettujen avustajien sosiaalisia oikeuksia ja eläkeoikeuksia noudatetaan ja että käyttöön annetaan riittävä rahoitus; kehottaa tältä osin jälleen etsimään toimivaa ratkaisua ongelmaan, joka koskee niitä valtuutettuja avustajia, jotka ovat nykyisen vaalikauden päättyessä työskennelleet parlamentissa keskeytyksettä kahden vaalikauden ajan mutta eivät ole eläkeiän saavuttaessaan oikeutettuja saamaan eläkettä unionin eläkejärjestelmästä, koska he eivät aivan täysin täytä henkilöstösäännöissä vahvistettua kymmenen palvelusvuoden vaatimusta johtuen vuoden 2014 ennenaikaisista vaaleista ja valtuutettujen avustajien uusien työsopimusten validoinnin viivästymisestä vuosien 2009 jälkeisen raskaan työtaakan vuoksi; palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti ”[h]ankitut oikeudet ja odotusoikeudet säilyvät täysimääräisinä”; panee kuitenkin merkille vapaaehtoiseen eläkerahastoon liittyvät jatkuvat ongelmat ja pyytää puhemiehistöä ja pääsihteeriä selvittämään kaikki vaihtoehdot, jotta tämä vaikuttaisi parlamentin talousarvioon mahdollisimman vähän;

34.  pitää aiheellisina budjettikohdan 422 ”Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot” määrärahoja;

35.  panee merkille, että valtuutettujen avustajien virkamatkoista kolmen työskentelypaikkakunnan välillä maksettavia korvauksia on tarkistettu; muistuttaa pyytäneensä puhemiehistöä toteuttamaan toimia virkamiesten, muun henkilöstön ja valtuutettujen avustajien korvauksien täysimääräiseksi yhteensovittamiseksi seuraavasta vaalikaudesta alkaen;

36.  kehottaa jälleen puheenjohtajakokousta seuraavaa vaalikautta silmällä pitäen tarkistamaan täytäntöönpanomääräyksiä, joilla hallinnoidaan valtuuskuntien tehtävien suorittamista ja valtuuskuntamatkoja Euroopan unionin ulkopuolelle; painottaa, että tarkistuksen yhteydessä olisi tarkasteltava valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin ehdoin parlamentin virallisiin valtuuskuntiin ja valtuuskuntamatkoille;

37.  kehottaa puhemiehistöä tarkistamaan jäsenten palveluksessa olevia harjoittelijoita koskevista säännöistä 19. huhtikuuta 2010 antamaansa päätöstä, jotta varmistetaan harjoittelijoiden asianmukainen palkkataso; painottaa, että jäsenten toimistoissa tai poliittisissa ryhmissä työskentelevien harjoittelijoiden palkkatason olisi oltava vähintään tasolla, joka kattaa elinkustannukset Brysselissä tai kaupungissa, jossa harjoittelu tapahtuu;

38.  katsoo, että olisi myönnettävä riittävästi rahoitusta jäsenten ja valtuutettujen avustajien tai muun henkilöstön välisiin konflikteihin ja häirintätapauksiin sovellettavien ennaltaehkäisevien ja varhaisen vaiheen tukitoimien mukauttamista koskevan etenemissuunnitelman täytäntöönpanoon;

Henkilöstöön liittyvät kysymykset

39.  päättää vähentää vuodeksi 2019 pääsihteeristönsä henkilöstötaulukosta 59 tointa (yhden prosentin henkilöstövähennystavoite) neuvoston kanssa 14. marraskuuta 2015 Euroopan unionin yleisestä talousarviosta varainhoitovuodeksi 2016 tehdyn sopimuksen mukaisesti ja toteaa, että kyseisen sopimuksen mukaan parlamentin vuotuisia henkilöstövähennystoimenpiteitä on tarkoitus jatkaa vuoteen 2019;

40.  katsoo, että koska unionin toimielinten käytettävissä olevia rahoitus- ja henkilöresursseja rajoitetaan todennäköisesti entisestään, on tärkeää, että toimielimet voivat itse ottaa palvelukseen ja pitää pätevimmät työntekijät, jotta voidaan vastata edessä oleviin monimutkaisiin haasteisiin tulosbudjetoinnin periaatteiden mukaisella tavalla;

41.  katsoo, että parlamentti on vaalitaukoon asti ainutlaatuisessa tilanteessa, joka johtuu vaalikauden päättymiseen ajoittuvan tavanomaisen ruuhkautumisen, monivuotista rahoituskehystä koskevien lainsäädäntöehdotuksien monitahoisen paketin, brexitin ja trilogien määrän lisääntymisen osumisesta samaan ajankohtaan; katsoo, että jotta parlamentti ja sen valiokunnat voivat hoitaa perustehtävänsä, on olennaisen tärkeää varmistaa edelleen riittävät logistiset resurssit ja henkilöresurssit;

42.  vaatii pääsihteeriä nojautumaan parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välisiin nykyisiin yhteistyösopimuksiin, joista Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu on erittäin myönteinen esimerkki; pyytää määrittämään muita aloja, kuten tietotekniset palvelut tai turvallisuus, joilla tukitoimintojen synergioita voitaisiin lisätä hyödyntämällä parlamentin ja kahden muun toimielimen kokemusta ja ottaen kaikilta osin huomioon hallinnolliset ongelmat ja mittasuhde-erot tasapuolisten yhteistyösopimusten kehittämiseksi; kehottaa pääsihteeriä myös teettämään selvityksen siitä, voidaanko tukitoimintojen ja -palvelujen synergioita tuottaa muiden toimielinten kanssa;

43.  kehottaa arvioimaan säästöjä ja etuja, joita kukin osapuoli on saavuttanut parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean välillä tehdyn toimielinten välisen hallinnollisen yhteistyösopimuksen ansiosta sekä yhteispalvelujen alalla että yhteistyöaloilla, sekä potentiaalisia säästöjä ja etuja mahdollisista tulevista sopimuksista muiden toimielinten ja virastojen kanssa;

44.  panee tyytyväisenä merkille parlamentin päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa(13); katsoo, että päätöslauselma on tärkeä toimi, jolla tehostetaan seksuaalisen häirinnän ja kaikenlaisen epäasiallisen käytöksen torjuntaa unionissa ja sen toimielimissä, kuten parlamentissa; pyytää kohdentamaan riittävästi varoja päätöslauselmassa esitettyjen tarpeiden täyttämiseksi;

Muut kysymykset

45.  toteaa, että voimassa olevan käytännön mukaisesti meneillään oleviin kiinteistöhankkeisiin kohdennetaan rahoitusta tekemällä vuoden lopussa kokonaismäärärahasiirto; tuo vuosien 2014, 2015, 2016 ja 2017 numerotietojen perustella esiin, että tämä vuoden lopussa tehtävä kokonaismäärärahasiirto kohdistuu järjestelmällisesti samoihin lukuihin ja samaan osastoon ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta täsmälleen samoihin budjettikohtiin; ihmetteleekin, arvioidaanko näihin lukuihin ja kohtiin otettavat määrärahat järjestelmällisesti yläkanttiin, jotta saadaan varoja budjettipolitiikan rahoittamiseen;

46.  asettaa kyseenalaiseksi tarpeen hankkia kaikille Brysselin ja Strasbourgin toimistoissa työskenteleville parlamentin avustajille kuulokkeita ja verkkokameroita, joita useimmat eivät edes ole pyytäneet; asettaa siksi kyseenalaisiksi tällaiseen päätökseen liittyvät kustannukset ja sen tekemisen perusteet; kehottaa pääsihteeriä esittämään budjettivaliokunnalle tätä päätöstä koskevia tietoja;

47.  toteaa, että rajoitukset, jotka koskevat pääsyä parlamentin ravintolapalvelualueille, poistettiin 1. tammikuuta 2017; hyväksyy käytännön, jonka mukaan kaikki parlamentin rakennuksissa työskentelevät tai sen toimitiloihin toimielinten välisiä kokouksia varten saapuneet voivat lounastaa parlamentin kanttiineissa ja ravintoloissa; toteaa kuitenkin, että Brysselin ASP-rakennuksen itsepalveluravintolaan ja Strasbourgin LOW-rakennuksen itsepalveluravintolaan pääsystä on tullut hyvin mutkikasta päivittäisten vierailijaryhmien vuoksi; kehottaa tämän vuoksi ottamaan kiireellisesti uudestaan käyttöön näissä kahdessa itsepalveluravintolassa sisääntulotarkastukset, ei muiden toimielinten jäsenille tai henkilöstölle, vaan jotta vierailijaryhmät ohjattaisiin järjestelmällisesti niille varatuille ruokailualueille;

48.  panee merkille parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä jatkuvan vuoropuhelun; painottaa tarvetta toteuttaa toimia, jotka ulottuvat EU:n nykyisen parlamentaarisen viikon kehystä laajemmalle, pysyvän synergian mahdollistamiseksi parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisissä suhteissa; kehottaa lujittamaan tätä dialogia, jotta saataisiin parempi käsitys Euroopan parlamentin ja unionin roolista jäsenvaltioissa;

49.  pyytää kehittämään Euroopan tiedemediakeskusta, joka hyväksyttiin vuoden 2018 talousarviossa, ja yhteistyötä televisiokanavien, sosiaalisen median ja muiden kumppanien kanssa nuorten toimittajien kouluttamista varten, etenkin asioissa, jotka koskevat uusia tieteellisiä ja teknologisia kehityskulkuja sekä tosiasioihin perustuvia vertaisarvioituja uutisia;

50.  pitää myönteisinä parlamentin toimia kestävän liikkuvuuden edistämiseksi;

51.  kehottaa parlamenttia omaksumaan ympäristön kannalta kestävän lähestymistavan ja varmistamaan ympäristöystävällisyyden toteutuminen valtaosassa parlamentin toimintoja;

52.  panee tyytyväisenä merkille liikkuvuustyöryhmän perustamisen ja katsoo, että sen olisi työskenneltävä osallistavalla tavalla ja sille olisi annettava selkeät valtuudet; korostaa, että parlamentin on noudatettava työskentelypaikkakunnilla kaikkia alueellisesti sovellettavia lakeja, siis myös kyseistä alaa koskevia lakeja; kannattaa parlamentin Brysselin toimipaikan ja lentoaseman välisen vakiintuneen suoran junayhteyden käytön edistämistä; kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä arvioimaan uudelleen parlamentin oman ajoneuvokannan kokoonpanoa ja kokoa tämä mielessä pitäen; kehottaa puhemiehistöä perustamaan viipymättä kannustinjärjestelmän, jolla edistetään polkupyörien käyttöä työmatkaliikenteessä; toteaa, että tällainen järjestelmä on jo käytössä muissa toimielimissä, eritoten Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa;

53.  kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä istuttamaan tulosbudjetoinnin kulttuurin parlamentin koko hallintoon ja noudattamaan hallintorakenteen keventämistä koskevaa toimintatapaa, jotta voidaan parantaa toimielimen sisäisen työskentelyn tehokkuutta sekä vähentää paperityötä ja byrokratiaa; painottaa, että hallintorakenteen keventämisestä seuraa toimintamenettelyn jatkuva parantuminen yksinkertaistamisen ja hallintohenkilöstön kokemuksen karttumisen ansiosta;

o
o   o

54.  vahvistaa ennakkoarvion varainhoitovuodeksi 2019;

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja ennakkoarvion neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4)EUVL L 287, 29.10.2013, s. 15.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0114.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0408.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0458.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0172.
(9)Puhemiehistön hyväksymät tekstit, PE 113.116/BUR./rev. XXVI/01-04-2009.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0498.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
(12)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0150.
(13)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0417.


Tutkivien journalistien suojelu Euroopassa: slovakialaisen journalistin Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus
PDF 270kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus (2018/2628(RSP))
P8_TA(2018)0183B8-0186/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 4, 5, 6, 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7, 8, 10, 11, 12 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 34 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklasta (mielipiteen- ja sananvapaus),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 24. tammikuuta 2017 antaman päätöslauselman 2141 (2017) Euroopassa tapahtuneista hyökkäyksistä toimittajia ja tiedotusvälineiden vapautta kohtaan,

–  ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean julistuksen journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon Etyjin sitoumukset tiedotusvälineiden vapaudesta, sananvapaudesta ja vapaasta tiedonkulusta,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä(1),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla(3),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman korruption torjunnasta ja jatkotoimenpiteistä CRIM-erityisvaliokunnan päätöslauselman johdosta(4),

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2018 päivätyn avoimen kirjeen, jonka 17 tiedotusvälineiden vapautta puolustavaa organisaatiota lähetti komission puheenjohtajalle Jean-Claude Junckerille,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission 14. maaliskuuta 2018 antamat julkilausumat tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, demokratia, ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä vahvistetut arvot ja periaatteet ovat unionille ja sen jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita, joita on noudatettava;

B.  ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, että ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta”;

C.  ottaa huomioon, että EU toimii sen keskinäistä luottamusta koskevan olettaman perusteella, että jäsenvaltiot noudattavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa;

D.  ottaa huomioon, että vapaat, riippumattomat ja esteettömät tiedotusvälineet ovat yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä; toteaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa tiedotusvälineiden vapauden ja toimittajien suojelu alueellaan;

E.  ottaa huomioon, että oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen on välttämätön edellytys avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden täysimääräiselle toteutumiselle;

F.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutunut kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedonsaantia ja sananvapautta koskevaa oikeutta, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa; katsoo, että julkisena vahtikoirana tiedotusvälineet ovat ratkaisevassa asemassa vaalittaessa näitä oikeuksia ja suojeltaessa kaikkia muita perusoikeuksia;

G.  ottaa huomioon, että unionilla on mahdollisuus toimia suojatakseen sen perustana olevia yhteisiä arvoja; toteaa, että oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia olisi sovellettava yhtä painokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa;

H.  ottaa huomioon, että slovakialainen tutkiva journalisti Ján Kuciak ja hänen kumppaninsa Martina Kušnírová löydettiin murhattuina kotoaan Veľká Mačassa 25. helmikuuta 2018;

I.  muistuttaa, että oikeus riippumattomiin ja avoimiin oikeussuojakeinoihin on oikeusvaltioperiaatteen keskeinen osa; toteaa, että näihin ja myös aiempiin murhiin syyllistyneet on vielä saatettava oikeuden eteen ja rankaisemattomuuden kulttuuri on tuomittava;

J.  toteaa, että kyseessä on viides toimittaja, joka on murhattu jossakin EU:n jäsenvaltiossa viimeisten kymmenen vuoden aikana(5), ja toinen kerta, kun Panama-paperien parissa työskennellyt tutkiva journalisti on murhattu EU:ssa Maltalla lokakuussa 2017 tapahtuneen Daphne Caruana Galizian murhan jälkeen; toteaa, että tutkivaan journalismiin kohdistuvat hyökkäykset ovat rikoksia oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa vastaan;

K.  toteaa, että Ján Kuciak oli erikoistunut tutkimaan laajamittaista veronkiertoa, veropetoksia, korruptiota ja rahanpesua ja tutki viimeisessä postuumisti julkaistussa artikkelissaan italialaisen mafiajärjestön ’Ndranghetan osuutta EU:n maataloustukia koskevaan mahdolliseen kiristykseen, jossa on saattanut olla mukana myös korkean tason poliitikkojen lähipiirissä olevia virkamiehiä;

L.  toteaa, että murhat johtivat suurimpiin rauhanomaisiin mielenilmauksiin ja katumielenosoituksiin sitten vuoden 1989 samettivallankumouksen ja että niissä vaadittiin oikeutta, vastuuvelvollisuutta, oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, tiedotusvälineiden vapauden kunnioittamista ja korruption vastaisia toimia; ottaa huomioon, että mielenosoittajat ja slovakialaiset ovat osoittaneet huomattavaa epäluottamusta valtiollisiin elimiin ja virkamiehiin, myös poliisiin; toteaa, että luottamus valtion instituutioihin on palautettava;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston mukaan väärinkäytökset ja rikokset toimittajia vastaan vaikuttavat hyytävästi sananvapauteen ja vahvistavat itsesensuuria ilmiönä;

N.  toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa koskevassa hankkeessa ilmoitettiin, että Ján Kuciakin henkilötietoja on saatettu vuotaa hänen esitettyään useita tiedonvälityksen vapauteen liittyviä pyyntöjä Slovakian viranomaisille; ottaa huomioon, että hän teki rikosilmoituksen syyttäjänvirastolle erään slovakialaisen liikemiehen uhattua häntä ja ilmoitti sittemmin, että 44 päivän kuluttua rikosilmoituksen tekemisestä asiaa ei ollut siirretty poliisin tutkittavaksi vaan sen käsittely päätettiin ilman todistajien kuulemista;

O.  ottaa huomioon, että toimittajien ja heidän lähteidensä, mukaan lukien väärinkäytösten paljastajat, suojelu vaihtelee eri jäsenvaltioissa ja useimmissa niistä siihen ei sisälly tehokasta suojelua kostotoimenpiteiltä, kunnianloukkaussyytteiltä, uhkailulta, pelottelutarkoituksessa nostetuilta kanteilta tai muilta kielteisiltä seurauksilta; ottaa huomioon, että toimittajien perusvapauksia heikentää merkittävästi se, että tietyt jäsenvaltiot tarjoavat heille riittämätöntä suojelua ja että eräät julkisuuden henkilöt suhtautuvat heihin yhä vihamielisemmin;

P.  ottaa huomioon, että vuoden 2016 Media Pluralism Monitor -tutkimuksen Slovakiaa käsitelleessä maaraportissa havaittiin suuria riskejä poliittiselle riippumattomuudelle, koska erityisesti paikalliset tiedotusvälineet ovat kuntien rahoittamia ja usein välillisesti niiden omistuksessa ja ovat siten alttiina mahdolliselle poliittiselle painostukselle; toteaa, että raportissa mainitaan lisäksi nykyisiä journalistisia lähteitä koskevia suojatoimia, kuten laillisuusvalvonta ja oikeudelliset määritelmät;

Q.  toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2017 lehdistönvapausindeksin mukaan kunnianloukkauksesta rangaistaan Slovakiassa jopa kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksella, joka on ankarin seuraamus kyseisestä rikoksesta EU:n alueella; toteaa kuitenkin, että Slovakia on lehdistönvapausindeksissä 17. sijalla;

R.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön pääsihteeri vieraili Bratislavassa 2. maaliskuuta 2018 ja piti valitettavana ”toimittajien kannalta kauhistuttavaa ilmapiiriä”, jota tietyissä jäsenvaltioissa ovat ylläpitäneet ja joskus jopa luoneet useat eurooppalaiset poliitikot ja jopa hallitusten johtohenkilöt;

S.  katsoo, että Slovakiassa on ilmoitettu useista toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä vuodesta 2007 lähtien ja kaksi toimittajaa on edelleen kateissa;

T.  toteaa, että Maailman talousfoorumin vuoden 2017 tietojen mukaan Slovakia on korruption suhteen sijalla 117 tutkittujen 137 maan joukossa; ottaa huomioon, että korruptiorikoksista nostetut syytteet ovat vähentyneet huomattavasti; toteaa, että vuonna 2018 eurooppalaisen ohjausjakson Slovakiaa koskevassa raportissa todetaan, että korruption torjuntaa ei ole onnistuttu tehostamaan;

U.  ottaa huomioon, että parlamentti järjesti Slovakiaan 7.–9. maaliskuuta 2018 tiedonhankintamatkan, jolle osallistui jäseniä sen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnasta ja talousarvion valvontavaliokunnasta;

V.  ottaa huomioon, että parlamentin valtuuskunnan matkaraportissa välitettiin kansalaisjärjestöjen edustajien esittämiä vakavia huolenaiheita lähinnä mahdollisista eturistiriidoista, esimerkiksi yleisen syyttäjän viraston ja sen toimintaa valvomaan perustettujen elinten välillä sekä sisäministerin ja poliisipäällikön välillä; ottaa huomioon, että myös ylimpien syyttäjäviranomaisten valintaa kuvattiin erittäin politisoituneeksi ja poliisin toimintaa koskevia valituksia käsittelevän riippumattoman elimen puuttumista kritisoitiin; toteaa, että tiedotusvälineiden vapauden suojelun ja tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuden riittävyys asetettiin kyseenalaiseksi;

W.  ottaa huomioon, että kun Slovakian ylin tarkastuselin tutki kaikkia EU:n varoja hallinnoivia ja välittäviä viranomaisia, ainoastaan Slovakian maatalouden maksajavirasto osoittautui ongelmalliseksi; ottaa huomioon, että tarkastuselin toimitti tulokset Slovakian yleisen syyttäjän virastolle ja keskusrikospoliisille;

1.  tuomitsee voimakkaasti slovakialaisen tutkivan journalistin Ján Kuciakin ja hänen kumppaninsa Martina Kušnírován murhat;

2.  on tyrmistynyt siitä, että kyseessä on toinen toimittajan kuolemaan johtanut hyökkäys EU:ssa kuuden viime kuukauden aikana sen jälkeen, kun toimittaja Daphne Caruana Galizia salamurhattiin Maltalla 16. lokakuuta 2017;

3.  kehottaa Slovakian viranomaisia ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat resurssit, joilla varmistetaan täysimittainen, perusteellinen ja riippumaton tutkinta Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován murhista vastuussa olevien tuomiseksi oikeuden eteen; panee tyytyväisenä merkille Slovakian viranomaisten aikomuksen tehdä tutkinnan aikana täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisten lainvalvontaviranomaisten ja Italian mafianvastaisen tutkintaosaston kanssa; suosittaa voimakkaasti yhteisen tutkintaryhmän perustamista Europolin johdolla ja koko asiakirja-aineiston antamista sille tutustuttavaksi;

4.  kehottaa Slovakian yleistä syyttäjää tarkastelemaan uudelleen Ján Kuciakin häneen kohdistuvien uhkausten jälkeen tekemää rikosilmoitusta ja tutkimaan tiedot, joiden mukaan hänen henkilötietojaan olisi vuodettu hänen esitettyään useita tiedonvälityksen vapautta koskevia pyyntöjä Slovakian viranomaisille;

5.  kehottaa Slovakian viranomaisia varmistamaan, että tutkivia journalisteja suojellaan kaikenlaiselta pelottelulta, kunnianloukkaussyytteiltä, uhkailulta tai fyysisiltä hyökkäyksiltä, sekä toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä oikeuttaan sananvapauteen käyttävien suojelemiseksi hyökkäyksiltä, joiden tarkoituksena on vaientaa heidät;

6.  toteaa, että tutkivilla journalisteilla voi olla tärkeä rooli demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahtikoirina; tuomitsee EU:n poliitikkojen toimittajia halventavat kommentit; toteaa, että tutkivien journalistien ja väärinkäytösten paljastajien mahdollisimman korkeatasoinen suojelu on ratkaisevan tärkeää koko yhteiskunnan edun kannalta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään lainsäädäntöehdotuksia ja muita ehdotuksia, jotta voidaan suojella EU:n toimittajia, joita vastaan nostetaan säännöllisesti oikeusjuttuja tarkoituksena sensuroida heidän työtään tai pelotella heitä, mukaan lukien yleiseurooppalaiset säännöt strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPP) torjumiseksi;

7.  kehottaa komissiota suojelemaan, edistämään ja soveltamaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen kirjattuja arvoja ja seuraamaan ja tässä yhteydessä seuraamaan ja käsittelemään tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen liittyviä haasteita kaikkialla unionissa toissijaisuusperiaatetta noudattaen; kehottaa komissiota pitämään parlamentin täysin ajan tasalla toteutettavien toimien suhteen;

8.  huomauttaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat tutkivan journalismin ja riippumattoman lehdistön keskeinen resurssi ja että lähteiden luottamuksellisuuden takaaminen on oleellista lehdistönvapaudelle; korostaa siksi, että väärinkäytösten paljastajat edistävät osaltaan demokratiaa, politiikan ja talouden avoimuutta ja suuren yleisön valveutuneisuutta; kehottaa Slovakian viranomaisia ja kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan tutkivien journalistien ja väärinkäytösten paljastajien henkilötietojen ja elinkeinon suojelun; pyytää komissiota ehdottamaan väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaa tehokasta, kattavaa ja monialaista EU:n direktiiviä hyväksymällä täysin Euroopan neuvoston suositukset ja parlamentin 14. helmikuuta 2017(6) ja 24. lokakuuta 2017 antamat päätöslauselmat;

9.  kehottaa komissiota luomaan pysyvän rahoitustukijärjestelmän ja sille oman talousarvion kohdentamalla nykyisiä resursseja uudelleen riippumattoman tutkivan journalismin tukemiseksi;

10.  kehottaa puheenjohtajakokousta esittämään ehdotuksen siitä, miten parlamentti voisi kunnioittaa Daphne Caruana Galizian ja Ján Kuciakin työtä, ja harkitsemaan parlamentin toimittajaharjoittelun nimeämistä uudelleen Ján Kuciakin mukaan;

11.  toteaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen (CMPF) vuonna 2016 julkaiseman Tiedotusvälineiden moniarvoisuus 2016 -raportin mukaan Slovakiassa on olemassa keskitason tai korkea riski tiedotusvälineiden omistuksen horisontaalisesta keskittymisestä; katsoo, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden uhkana eräissä jäsenvaltioissa on poliittisten elinten, yksityishenkilöiden tai tiettyjen kaupallisten organisaatioiden harjoittama tiedotusvälineiden valvonta; korostaa, että yleisenä periaatteena olisi oltava, että hallitukset eivät saisi käyttää asemaansa väärin vaikuttamalla tiedotusvälineisiin; suosittelee sisällyttämään tiedotusvälineiden omistusta koskevaa yksityiskohtaisempaa tietoa vuotuiseen Media Pluralism Monitor -tutkimukseen;

12.  pitää myönteisenä Investigative Journalism for the EU (IJ4EU) -aloitetta, jonka tavoitteena on edistää ja lujittaa rajat ylittävää yhteistyötä EU:n tutkivien journalistien keskuudessa;

13.  on huolissaan väitteistä, joiden mukaan Slovakiassa esiintyy korruptiota, EU:n varojen väärinkäyttöä, vallan väärinkäyttöä ja eturistiriitoja, jotka saattavat heikentää demokratian toimintaa; kehottaa Slovakian valvonta- ja oikeusviranomaisia ja Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) tutkimaan kaikki väitetyt sääntöjenvastaisuudet ja petokset, kuten arvonlisäveroa koskevat karusellipetokset sekä sääntöjenvastaisuudet ja petokset Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastossa ja muissa rakennerahastoissa;

14.  ilmaisee syvän huolestumisensa järjestäytyneen rikollisuuden mahdollisesta osallisuudesta murhaan ja mahdollisesta soluttautumisesta politiikan aloille, hallinnon kaikille tasoille, talouteen ja rahoitusalalle; korostaa, että ilmiötä ei saa aliarvioida; muistuttaa, että kansainväliset rikollisverkostot ovat erittäin aktiivisia ja että järjestäytynyt rikollisuus laajenee ja muuttuu entistä hienosyisemmäksi; kehottaa Slovakiaa ja kaikkia jäsenvaltioita parempaan yhteistyöhön ja koordinointiin, jotta voidaan vauhdittaa järjestäytyneen rikollisuuden torjumisen alalla kaikkein kehittyneimpien oikeusjärjestelmien hyviin käytäntöihin perustuvien yhteisten vakiomenettelyjen kehittämistä;

15.  toteaa, että Slovakian ylin tarkastuselin on julkaissut kolme kriittistä raporttia Slovakian maatalouden maksajavirastosta; kehottaa Slovakian viranomaisia varmistamaan, että tarkastuselimen havainnot tutkitaan perinpohjaisesti; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta suorittamaan tutkinnan ja julkaisemaan erityiskertomuksen maataloustuista Slovakiassa;

16.  kannustaa parlamentin talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevää erityisvaliokuntaa arvioimaan väitteitä, jotka koskevat alv-petoksia, rahanpesua ja EU:n varojen väärinkäyttöä, sekä omaisuuden takavarikointia koskevien kansallisten sääntöjen riittävyyttä, kun otetaan huomioon tässä yhteydessä tapahtunut rikollinen toiminta, kiinnittäen erityistä huomiota Ján Kuciakin ja muiden tutkivien journalistien työhön;

17.  kehottaa neuvostoa työskentelemään yhdessä osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa Euroopan syyttäjänviraston perustamiseksi mahdollisimman pian, jotta voidaan toteuttaa koordinoituja toimia EU:ssa esiintyvien petosten ja muiden unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjumiseksi;

18.  on huolestunut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan Slovakiaan tekemästä tiedonhankintamatkasta laaditussa raportissa esitetyistä havainnoista, joiden mukaan ylimpien syyttäjien valinnan uskotaan olleen erittäin politisoitunutta ja korkeimpien virkamiesten korruptiosta on esitetty useita väitteitä, joista ei kuitenkaan ole tehty asianmukaista tutkimusta; kehottaa Slovakian viranomaisia vahvistamaan lainvalvonnan puolueettomuutta ja vastaamaan Euroopan parlamentin tiedonhankintavaltuuskunnan raportin tärkeimpiin havaintoihin ja suosituksiin; pyytää Slovakian hallitusta ja parlamenttia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla palautetaan suuren yleisön luottamus valtiollisiin elimiin, mukaan lukien poliisiin;

19.  toteaa jälleen pitävänsä valitettavana, että komissio päätti olla julkaisematta EU:n korruptiontorjuntakertomusta vuonna 2017, ja kehottaa komissiota jatkamaan viipymättä vuotuista korruption torjunnan seurantaa kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää komissiota laatimaan järjestelmän, joka sisältää tiukkoja indikaattoreita ja helposti sovellettavat yhtenäiset kriteerit korruption tason mittaamiseksi jäsenvaltioissa ja niiden korruptiontorjuntatoimien arvioimiseksi, kuten edellytetään parlamentin 8. maaliskuuta 2016 antamassa päätöslauselmassa aiheesta ”Vuosikertomus 2014 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta”(7);

20.  pitää erittäin tärkeänä varmistaa, että SEU:n 2 artiklassa lueteltuja yhteisiä eurooppalaisia arvoja noudatetaan kaikilta osin ja että perusoikeudet taataan sellaisina kuin ne on vahvistettu perusoikeuskirjassa;

21.  vaatii painokkaasti säännöllistä seurantaa ja vuoropuhelua, johon kaikki jäsenvaltiot osallistuvat, jotta voidaan turvata demokratiaa, perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat unionin perusarvot neuvoston, komission ja parlamentin myötävaikutuksella, kuten sen 25. lokakuuta 2016 antamassa demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamista käsittelevässä päätöslauselmassa todetaan;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Slovakian tasavallan presidentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0438.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0403.
(5)Ks. https://rsf.org/en/journalists-killed.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.
(7)EUVL C 50, 9.2.2018, s. 2.


Eurooppalaisten arvojen väline demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusarvoja Euroopan unionissa edistävien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi
PDF 158kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 tarpeesta luoda eurooppalaisten arvojen väline perusarvoja Euroopan unionissa paikallisella ja kansallisella tasolla edistävien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi (2018/2619(RSP))
P8_TA(2018)0184B8-0189/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät perusoikeuskirjan soveltamisesta,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja raportit,

–  ottaa huomioon 24. tammikuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa – Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017” (COM(2017)0030),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston tammikuussa 2018 julkaiseman raportin EU:n ihmisoikeuksia käsittelevien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden haasteista (Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(2),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. lokakuuta 2017 esitetyn kannan ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden EU-rahoitus”(3),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaiset eurooppalaiset perusarvot eli ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, sekä moniarvoisuuden, syrjimättömyyden, suvaitsevaisuuden, oikeudenmukaisuuden, yhteisvastuun sekä naisten ja miesten tasa-arvon periaatteet eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan niitä on tuettava ja suojeltava jatkuvasti, sillä niiden heikkeneminen missä tahansa jäsenvaltiossa voi vaikuttaa kielteisesti koko unioniin;

B.  toteaa, että aktiivinen ja hyvin kehittynyt kansalaisyhteiskunta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on paras suoja näiden arvojen rapautumista vastaan;

C.  toteaa, että monet kansalaisyhteiskunnan järjestöt jatkavat näiden arvojen edistämistä, vaikka niiden onkin yhä vaikeampaa saada riittävästi varoja toimintansa kehittämiseen ja harjoittamiseen riippumattomasti ja tehokkaasti;

D.  toteaa, että EU antaa suoraa rahoitusta kolmansissa maissa toimiville kansalaisyhteiskunnan järjestöille näiden arvojen edistämiseksi mutta samaan tavoitteeseen unionissa pyrkivien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rahoitusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, mikä koskee etenkin paikallisella ja kansallisella tasolla toimivia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä;

1.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat keskeisellä sijalla pidettäessä yllä ja edistettäessä SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja eli ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, kansanvaltaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, ja niillä on keskeinen sija EU:n aktiivisen kansalaisuuden tukemisessa sekä tietoon perustuvan julkisen keskustelun mahdollistamisessa osana moniarvoista demokratiaa;

2.  korostaa EU:n tarvetta kehittää uusia ja tehokkaita tapoja suojella ja edistää näitä arvoja unionissa;

3.  katsoo tähän liittyen, että unionin olisi annettava kohdennettua tukea kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka toimivat paikallisella ja kansallisella tasolla näiden arvojen edistämiseksi ja suojelemiseksi;

4.  kehottaa unionia ottamaan käyttöön erityisen rahoitusvälineen, jota voitaisiin kutsua eurooppalaisten arvojen välineeksi ja jonka avulla voitaisiin edistää ja suojella SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja ja etenkin demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia; katsoo, että väline olisi toteutettava seuraavaan, vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvän EU:n talousarvion puitteissa ja sen rahoituksen olisi oltava vähintään vastaavalla tasolla kuin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella rahoitusvälineellä, jolla on samankaltaisia tehtäviä unionin rajojen ulkopuolella; suosittelee ottamaan tämän välineen rakenteelliseksi prioriteetiksi terveen ja kestävän järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan luomisen kansallisesti ja paikallisesti niin, että se voi täyttää tehtävänsä näiden arvojen turvaajana;

5.  katsoo, että välineellä olisi annettava näitä arvoja unionissa edistäville ja suojeleville kansalaisyhteiskunnan järjestöille toiminta-avustuksia (perusrahoitusta sekä avustuksia hankkeisiin ja aloitteisiin);

6.  korostaa, että komission olisi hallinnoitava välinettä ja sen olisi mahdollistettava nopea ja joustava avustusten myöntäminen; suosittelee erityisesti, että hakumenettely olisi nykyistä käyttäjäystävällisempi ja helposti niin paikallisten kuin kansallistenkin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen käytettävissä;

7.  katsoo, että väline olisi kohdistettava etenkin hankkeisiin ja aloitteisiin, joilla edistetään paikallisella ja kansallisella tasolla eurooppalaisia arvoja, kuten kansalaisten osallistumiseen liittyviä hankkeita, vaikuttamista sekä muita valvontatoimia, ja että rajat ylittävien hankkeiden ja aloitteiden olisi oltava vain sivuosassa; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että kehitetään erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen valmiuksia saada yhteys suureen yleisöön, jotta voidaan parantaa sen ymmärrystä moniarvoisesta ja osallistavasta demokratiasta, oikeusvaltiosta ja perusoikeuksista;

8.  korostaa, että tällä välineellä olisi täydennettävä jo olemassa olevia unionin ja kansallisen tason välineitä ja toimia, joilla edistetään ja suojellaan näitä arvoja, ja tämä ei siksi saa tapahtua muiden tätä alaa koskevien unionin tai kansallisen tasojen varojen ja toiminnan kustannuksella;

9.  korostaa, että uuden välineen hallinnoinnissa on varmistettava varainhoitoasetuksen mukainen taloudellinen vastuu, mikä koskee etenkin lainmukaisten velvoitteiden noudattamista, varojen käytön täyttä avoimuutta, moitteetonta varainhoitoa ja varojen harkittua käyttöä;

10.  suosittelee, että komissio laatii välineen toiminnasta vuotuisen kertomuksen ja julkistaa luettelon sen avulla rahoitetuista järjestöistä ja toimista;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(3)EUVL C 81, 2.3.2018, s. 9.


Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen rikkominen kahden Turkissa pidätetyn ja vangitun kreikkalaisen sotilaan tapauksessa
PDF 146kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta kahden Turkissa pidätetyn ja vangitun kreikkalaisen sotilaan tapauksessa (2018/2670(RSP))
P8_TA(2018)0185B8-0194/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että Turkin viranomaiset pidättivät 1. maaliskuuta 2018 ja pitävät edelleen vangittuina kahta kreikkalaista sotilasta, jotka ilmoittivat eksyneensä huonossa säässä,

–  ottaa huomioon, että tämä erityinen rajan kohta Kastaniesin metsäalueella Évros-joen (Meriç-joen) varrella on maahanmuuttajien, pakolaisten ja ihmiskauppiaiden kannalta tärkeä rajanylityspaikka ja että kyseinen luutnantti ja kersantti olivat suorittamassa säännönmukaista partiointitehtävää rajalla,

–  ottaa huomioon EU:n ja Naton korkeiden virkamiesten pyynnöt sotilaiden palauttamiseksi ja erityisesti Eurooppa-neuvoston kokouksessa 22. maaliskuuta 2018 ja EU:n ja Turkin huippukokouksessa 26. maaliskuuta 2018 esitetyt pyynnöt,

–  ottaa huomioon Kreikan hallituksen toimet sotilaiden vapauttamiseksi ja palauttamiseksi,

–  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleessa todetaan, että ”vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet ja häneen mahdollisesti kohdistetut syytteet”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 4. maaliskuuta 2018 turkkilainen tuomioistuin Edirnessä totesi, että ne kaksi sotilasta, jotka ovat tällä hetkellä vangittuina turvallisuusluokitukseltaan huipputason vankilassa ja joita syytetään laittomasta maahantulosta Turkkiin, ovat edelleen vangittuina;

B.  ottaa huomioon, että kahta kreikkalaista sotilaita on pidetty turkkilaisessa vankilassa yli kuukauden ajan ilman, että heitä vastaan on nostettu syyte, eivätkä he vieläkään tiedä, mistä rikoksesta heitä syytetään;

C.  toteaa, että aiemmin, kun joko Kreikan tai Turkin sotilaat ovat vastaavalla tavalla vahingossa ylittäneet rajan, asiasta on sovittu paikan päällä paikallisen tason sotilasviranomaisten kesken;

1.  kehottaa Turkin viranomaisia saattamaan nopeasti päätökseen oikeudelliset menettelynsä ja vapauttamaan nämä kaksi kreikkalaista sotilasta ja palauttamaan heidät Kreikkaan;

2.  kehottaa neuvostoa, komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja kaikkia EU:n jäsenvaltioita osoittamaan solidaarisuutta ja pyytämään näiden kahden kreikkalaisen sotilaan välitöntä vapauttamista kaikessa yhteydenpidossa ja viestinnässä Turkin johtajien ja viranomaisten kanssa kansainvälisen oikeuden ja hyvien naapuruussuhteiden nimissä;

3.  kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan tiukasti oikeudellisia menettelyjä ja kunnioittamaan täysimääräisesti kaikkien asianosaisten kansainvälisessä oikeudessa vahvistettuja ihmisoikeuksia ja myös Geneven yleissopimusta;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Turkin ja Kreikan presidenteille, hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Natolle.


Perussopimusten määräysten täytäntöönpano kansallisten parlamenttien osalta
PDF 190kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta kansallisten parlamenttien osalta (2016/2149(INI))
P8_TA(2018)0186A8-0127/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 5 artiklan (toimivallan antaminen ja toissijaisuusperiaate), 10 artiklan 1 kohdan (edustuksellinen demokratia), 2 kohdan (unionin kansalaisten edustaminen) ja 3 kohdan (unionin kansalaisten oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa), 11 artiklan (osallistuva demokratia), 12 artiklan (kansallisten parlamenttien asema), 48 artiklan 3 kohdan (tavanomainen tarkistusmenettely) ja 48 artiklan 7 kohdan (”yhdyskäytävälauseke”),

–  ottaa huomioon ‏pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa ja pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 42 artiklan,

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 1997 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisistä suhteista(1), 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista Euroopan rakentamisessa(2), 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten suhteiden kehityksestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan(3) ja 16. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien suhteista(4),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselmat Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(5), euroalueen budjettikapasiteetista(6) ja Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(7),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomukset Euroopan komission ja kansallisten parlamenttien välisistä suhteista ja erityisesti 2. heinäkuuta 2015 annetun vuotta 2014 koskevan kertomuksen (COM(2015)0316) ja 15. heinäkuuta 2016 annetun vuotta 2015 koskevan kertomuksen (COM(2016)0471) sekä komission vuosikertomukset toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta ja erityisesti 15. heinäkuuta 2016 annetun vuotta 2015 koskevan kertomuksen (COM(2016)0469) ja 30. kesäkuuta 2017 annetun vuotta 2016 koskevan kertomuksen (COM(2017)0600),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin suhteista kansallisiin parlamentteihin vastaavan yksikön vuosikertomukset ja erityisesti vuoden 2016 väliraportin Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta 2015(8),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta sekä komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 unionin tilasta pitämän puheen, jossa esitettiin etenemissuunnitelma,

–  ottaa huomioon julistuksen ”Greater European Integration: the Way Forward”, jonka Italian parlamentin, Ranskan kansalliskokouksen, Saksan liittopäivien ja Luxemburgin edustajainhuoneen puhemiehet allekirjoittivat 14. syyskuuta 2015 ja jota nykyisin tukee 15 kansallista parlamenttia,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin parlamenttien puhemiesten konferenssien päätelmät Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ja erityisesti vuonna 2016 pidetyn Luxemburgin konferenssin ja vuonna 2017 pidetyn Bratislavan konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin (COSAC) lausunnot ja päätelmät Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ja erityisesti Vallettassa ja Tallinnassa vuonna 2017 pidettyjen kokousten päätelmät, sekä sen puolivuosittain antamat kertomukset,

–  ottaa huomioon talous- ja rahaliiton vakautta, yhteensovittamista sekä ohjausta ja hallintaa koskevan sopimuksen (vakaussopimus) 13 artiklan, jossa vahvistetaan, että järjestetään parlamenttien välisiä kokouksia, joissa keskustellaan budjettipolitiikasta ja muista perussopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista,

–  ottaa huomioon Tšekin tasavallan senaatin 30. marraskuuta 2016 antaman päätöslauselman (11. kauden 26. päätöslauselma), Italian senaatin 19. lokakuuta 2016 antaman päätöslauselman (Doc. XVIII n. 164) ja sen EU-asioiden valiokunnan 2. toukokuuta 2017 antaman lausunnon (Prot. 573), Ranskan kansalliskokouksen EU‑asioiden valiokunnan 31. toukokuuta 2017 antaman lausunnon (ref. 2017/058) ja Alankomaiden parlamentin EU-asioiden valiokunnan 22. joulukuuta 2017 antaman lausunnon (A(2018)1067),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0127/2018),

A.  ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit edistävät osaltaan aktiivisesti Euroopan unionin moitteetonta perustuslaillista toimintaa (SEU-sopimuksen 12 artikla), minkä vuoksi niillä on tärkeä asema EU:n demokraattisessa legitiimiydessä ja sen täyden potentiaalin toteuttamisessa;

B.  toteaa, että kansallisten hallitusten parlamentaarinen vastuullisuus Eurooppa-asioissa, joka vaihtelee kansallisten käytäntöjen mukaan, on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi nykyisessä unionin perussopimuksessa;

C.  katsoo, että omavastuullisuuden lisäämiseksi kansallisten parlamenttien olisi valvottava kansallisia hallituksia samalla tavalla kuin Euroopan parlamentti valvoo unionin toimeenpanevia elimiä; toteaa kuitenkin, että se vaikutusvalta, joka kansallisilla parlamenteilla on hallitukseensa nähden, vaihtelee merkittävästi jäsenvaltiotasolla;

D.  ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit pitävät rajallista osallistumistaan unionin asioihin useinkin valitettavana ja haluavat olla tiiviimmin mukana unionin yhdentymisprosessin kehityksessä;

E.  ottaa huomioon, että avoimuuden puute EU:n lainsäädäntö- ja päätöksentekoprosesseissa uhkaa vaarantaa sekä kansallisilla parlamenteilla perussopimusten ja asiaankuuluvien pöytäkirjojen mukaisesti olevat erioikeudet että etenkin niiden roolin hallitustensa valvojina;

F.  ottaa huomioon, että kansallisten parlamenttien moniarvoisuus on huomattavan hyödyllistä unionille, koska erilaisten poliittisten kantojen kokoaminen yhteen jäsenvaltioissa voi vahvistaa ja laajentaa monialaista keskustelua unionin tasolla;

G.  toteaa, että parlamentaaristen vähemmistöjen aliedustusta Eurooppa-asioissa olisi tasapainotettava siten, että samalla kunnioitetaan täysin kunkin kansallisen parlamentin enemmistöä ja noudatetaan suhteellisen edustuksen periaatetta;

H.  ottaa huomioon, että kansallisilla parlamenteilla on rooli perussopimusten tarkistamisessa ja että niitä on äskettäin pyydetty osallistumaan unionin demokraattisiin foorumeihin;

I.  toteaa, että eurooppalaista julkista tilaa voitaisiin edistää kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin järjestämillä Euroopan tulevaisuutta käsittelevillä foorumeilla, koska nämä parlamentit ovat EU:n kansalaisten luonnollisia edustajia; ottaa huomioon, että näitä foorumeita voitaisiin tukea luomalla yhteinen Eurooppa-viikko, jolloin kansalliset parlamentit keskustelisivat samanaikaisesti Eurooppa-asioista yhdessä komission jäsenten ja Euroopan parlamentin jäsenten kanssa;

J.  toteaa, että vaalien yhteydessä on viime aikoina käynyt ilmi, että taloudellinen, rahoituksellinen ja sosiaalinen kriisi on lisännyt unionin kansalaisten epäluottamusta ja pettymystä demokraattisen edustuksen nykyiseen malliin niin EU:ssa kuin kansallisella tasolla;

K.  ottaa huomioon, että unionin toimielinten ja kansallisten parlamenttien väliset suhteet ovat parantuneet osittain, kun on pantu täytäntöön kansallisten parlamenttien oikeus tarkastella toissijaisuusperiaatteen noudattamista niin kutsutun ennakkovaroitusjärjestelmän (EWS) pohjalta;

L.  ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit arvostelevat joskus EWS:ää ja väittävät, että sen määräyksiä ei ole helppo toteuttaa käytännössä ja että sen soveltamisala on suppea;

M.  ottaa huomioon, että EWS:n täytäntöönpanossa on tapahtunut edistymistä, kuten viimeisimmät tiedot kansallisten parlamenttien osana poliittista vuoropuhelua antamien lausuntojen kokonaismäärästä osoittavat; ottaa huomioon, että keltaisen kortin menettelyn rajoitettu käyttö ja oranssin kortin menettelyn tehottomuus osoittavat, että parantamisen varaa on edelleen, ja että kansallisten parlamenttien välisen koordinoinnin parantaminen tässä yhteydessä on mahdollista;

N.  ottaa huomioon, että pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa vahvistettu kahdeksan viikon jakso on osoittautunut riittämättömäksi toissijaisuusperiaatteen noudattamisen oikea-aikaista valvontaa varten;

O.  ottaa huomioon, että EWS:ää voidaan täydentää järjestelmällä, joka tällä hetkellä antaa kansallisille parlamenteille mahdollisuuden esittää rakentavia ehdotuksia komission harkittavaksi komission aloiteoikeus asianmukaisesti huomioon ottaen;

P.  toteaa, että useat kansalliset parlamentit ovat olleet kiinnostuneita kehittämään poliittisen vuoropuhelun parantamisvälineen, joka antaisi niille mahdollisuuden ehdottaa rakentavia ehdotuksia komission harkittavaksi komission aloiteoikeus asianmukaisesti huomioon ottaen;

Q.  ottaa huomioon, että kansalliset parlamentit voivat milloin tahansa antaa lausuntoja poliittisen vuoropuhelun puitteissa, valtuuttaa hallituksensa pyytämään lainsäädäntöehdotusten muotoilua neuvoston kautta tai SEUT-sopimuksen 225 artiklan mukaisesti yksinkertaisesti pyytää Euroopan parlamenttia esittämään ehdotuksia komissiolle;

R.  toteaa, että punaisen kortin menettelyn käyttöönotto ei ole mahdollista unionin yhdentymisprosessin tässä vaiheessa;

S.  katsoo, että Lissabonin sopimuksessa määrättyä kattavaa tiedonsaantioikeutta voitaisiin parantaa, jos kansallisille parlamenteille annettaisiin enemmän resursseja ja aikaa käsitellä unionin toimielinten niille välittämiä asiakirjoja;

T.  toteaa, että kansallisten parlamenttien keskinäiseen sekä kansallisten parlamenttien ja unionin toimielinten väliseen jatkuvaan tietojenvaihtoon tarkoitettua IPEX-alustaa olisi edelleen kehitettävä noudattaen sen digitaalistrategiaa, jossa Euroopan parlamentilla on merkittävä tukirooli;

U.  ottaa huomioon, että toimielinten välinen yhteistyö on parantunut, kun on saatettu voimaan Lissabonin sopimus ja niin kutsuttu Barroson aloite, joka koskee poliittista vuoropuhelua, jonka komissio käynnisti syyskuussa 2006 ja jossa kansallisilla parlamenteilla on mahdollisuus esittää huomautuksia tai antaa myönteistä palautetta taikka kritisoida komission ehdotuksia;

V.  toteaa, että kansalliset parlamentit valittavat toisinaan suhteistaan Euroopan unioniin ja väittävät, että ne ovat liian monimutkaiset;

W.  ottaa huomioon, että kansallisilla parlamenteilla on toimivaltaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aloilla SEUT-sopimuksen 70, 85 ja 88 artiklan nojalla, ja niillä olisi siksi oltava merkittävä rooli unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuuden suhteen;

X.  katsoo, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin olisi voitava paremmin valvoa finanssi- ja talouspolitiikkaa, päätöksentekoa ja hallinnollisia asioita EU:n tasolla;

Y.  katsoo, että unionin tuomioistuimen 16. toukokuuta 2017 antama päätös EU:n ja Singaporen kauppasopimuksen sekamuotoisuudesta on muuttanut tapaa, jolla kansalliset parlamentit osallistuvat kauppasopimuksiin tulevaisuudessa;

Z.  katsoo, että parempi vuorovaikutus ja tietojenvaihto Euroopan parlamentin jäsenten ja kansallisten parlamenttien jäsenten välillä ja myös kansallisten parlamenttien virkamiesten välillä voisi auttaa parantamaan kansallisella tasolla käytävän EU-keskustelun valvontaa ja siten edistää aidosti unionin parlamentaarista ja poliittista kulttuuria;

Hallitusten Eurooppa-asioissa harjoittaman toiminnan seuranta

1.  katsoo, että Lissabonin sopimuksella kansallisille parlamenteille annettujen oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpano on lisännyt niiden roolia unionin perustuslaillisessa kehyksessä ja siten edistänyt unionin moniarvoisuutta, demokraattista legitiimiyttä ja toiminnan parantamista;

2.  toteaa, että kansalliset hallitukset ovat kansallisen valtiosääntönsä mukaisesti demokraattisesti vastuussa kansallisille parlamenteille, kuten SEU-sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa todetaan; katsoo, että tällainen vastuunalaisuus on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi Euroopan unionissa; kannustaa kansallisia parlamentteja hoitamaan EU-toimintojaan täysimääräisesti, jotta ne voivat vaikuttaa suoraan unionin politiikkojen sisältöön ja seurata sitä erityisesti valvomalla kansallisten hallitustensa toimia Eurooppa-neuvoston ja neuvoston jäseninä;

3.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisille parlamenteille annetaan riittävästi aikaa, valmiudet ja tarvittavat mahdollisuudet perehtyä tietoihin, jotta ne voivat täyttää perustuslaillisen tehtävänsä eli seurata kansallisten hallitusten toimintaa ja legitimoida sen, kun nämä hallitukset toimivat unionin tasolla joko neuvostossa tai Eurooppa-neuvostossa; toteaa, että näiden EU-toimintojen olisi noudatettava kaikilta osin jäsenvaltioiden perustuslaillisia perinteitä; katsoo, että tämän roolin säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi nykyistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja kansallisten parlamenttien välistä vuorovaikutusta olisi vahvistettava ja edistettävä;

4.  katsoo, että unionin toimielinten työmenetelmien ja päätöksentekoprosessien avoimuus on edellytys sille, että kansalliset parlamentit voivat täyttää tehokkaasti perussopimuksista johtuvan institutionaalisen roolinsa; kehottaa lisäksi kansallisia parlamentteja käyttämään täysimääräisesti toimivaltaansa siten, että valvotaan hallitusten toimia unionin tasolla, muun muassa mukauttamalla sisäistä organisaatiotaan, aikataulujaan ja työjärjestyksiään tämän mahdollistamiseksi; ehdottaa myös kansallisten parlamenttien välistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa, säännöllisiä keskusteluja ministerien ja kansallisten parlamenttien eri valiokuntien kanssa ennen neuvoston ja Eurooppa-neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen sekä säännöllisiä kokouksia kansallisten parlamenttien jäsenten, komission jäsenten ja Euroopan parlamentin jäsenten välillä;

5.  katsoo, että on varottava tarkasti kaikenlaista EU:n lainsäädännön ”kultausta” jäsenvaltioissa ja että kansallisilla parlamenteilla on tässä keskeinen tehtävä; muistuttaa kuitenkin, ettei tämä vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa oikeuksien tason säilyttämistä koskevia lausekkeita ja säätää kansallisesti esimerkiksi korkeammista sosiaali- tai ympäristönormeista;

6.  palauttaa mieliin, että vaikka parlamentti kannustaa vahvistettua poliittista vuoropuhelua kansallisten parlamenttien kanssa ja tunnustaa tarpeen tehostaa parlamentaarista osallistumista, päätökset on tehtävä perustuslaillisen toimivallan mukaisesti ja ottamalla huomioon kansallisten ja unionin elinten päätösvallan selkeä erottaminen;

7.  toteaa, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit olisi otettava paremmin mukaan talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja suosittaa, että talousarviomenettelyjen aikatauluja olisi kansallisella ja unionin tasolla koordinoitava paremmin, jotta edistettäisiin tämän välineen tehokkaampaa käyttöä; muistuttaa lisäksi, että tämän ohjausjakson sovittaminen yhteen kansallisten parlamenttien asialistojen kanssa voisi osaltaan myötävaikuttaa talouspolitiikan koordinointiin, mutta korostaa samalla, että tässä ei saisi jättää huomiotta kunkin parlamentin itsehallinto-oikeutta ja omaa työjärjestystä;

8.  ehdottaa, että otetaan käyttöön talousarviovuoropuhelun kansallinen jakso, jonka aikana kansalliset parlamentit voivat keskustella talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta ja osallistua siihen valtuuttamalla omat hallituksensa toimimaan komission ja neuvoston kanssa;

9.  korostaa, että unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssin (COSAC) edellisessä täysistunnossa Tallinnassa todettiin, että useimmat kansalliset parlamentit osallistuvat aktiivisesti näihin täysistuntoihin EU-asioista keskustelemiseksi joko säännöllisesti tai tapauskohtaisesti ja että EU-asioista käytävien täysistuntokeskustelujen lisääminen parantaisi unionin näkyvyyttä ja antaisi kansalaisille mahdollisuuden oppia lisää EU:n asialistasta ja poliittisten puolueiden kannoista näihin kysymyksiin;

Eurooppalaisen julkisen tilan luominen

10.  toteaa, että erilaisten poliittisten kantojen kokoaminen yhteen jäsenvaltioissa voisi vahvistaa ja laajentaa monialaisia keskusteluja unionin tasolla; suosittaa siksi, että unionin toimielimiin lähetettävien kansallisten parlamentaaristen valtuuskuntien olisi koostuttava usean puolueen jäsenistä; korostaa, että eri poliittisten puolueiden jäsenten suhteellisen edustuksen periaate on tärkeä tässä yhteydessä;

11.  toteaa, että kansallisten parlamenttien antamat lausunnot voisivat ilmentää parlamentaarisen enemmistön sitovaa tahtoa EWS:n puitteissa tai sen ulkopuolella; kannattaa kuitenkin ajatusta, että kansallisten parlamenttien poliittisille vähemmistöille annetaan mahdollisuus ilmaista eriäviä näkemyksiä, jotka voitaisiin sitten sisällyttää tällaisten lausuntojen liitteisiin; katsoo, että nämä lausunnot olisi annettava noudattaen kaikilta osin suhteellisuusperiaatetta ja kunkin kansallisen parlamentin työjärjestyksen mukaisesti;

12.  panee huolellisesti merkille hiljattain esitetyn pyynnön järjestää demokraattisia konventteja kaikkialla Euroopassa; katsoo tässä yhteydessä, että vuosittain järjestettävä Eurooppa-viikko mahdollistaisi sen, että parlamentin ja komission jäsenet ja erityisesti klustereista vastaavat varapuheenjohtajat voivat käydä kaikissa kansallisissa parlamenteissa keskustelemassa unionin agendasta yhdessä parlamentin omien jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja selittää sitä; ehdottaa, että sen omaa työjärjestystä tarkistetaan aloitteen edistämiseksi, ja kannustaa kansallisia parlamentteja tekemään samoin; katsoo lisäksi, että kansallisten ja Euroopan tason poliittisten ryhmien tapaamiset EU-asioissa tehtävän parlamenttien välisen yhteistyön puitteissa voisivat tuoda lisäarvoa aidon eurooppalaisen poliittisen keskustelun muodossa;

EWS:n uudistamisen tukeminen

13.  korostaa, että EWS:ää on käytetty harvoin Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, ja uskoo, että sitä voitaisiin uudistaa nykyisessä perustuslaillisessa kehyksessä;

14.  toteaa, että esimerkit kuten keltaisen kortin menettelyn käyttäminen komission ehdotukseen työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tarkistamisesta vuonna 2016 osoittavat, että EWS on toimintakunnossa; korostaa, että keltaisen kortin menettelyn rajallinen käyttö saattaa merkitä sitä, että toissijaisuusperiaatetta noudatetaan EU:ssa kaiken kaikkiaan asianmukaisesti; katsoo näin ollen, että EWS:n menettelyllisiä puutteita ei tulisi pitää ratkaisevana osoituksena toissijaisuusperiaatteen noudattamatta jättämisestä; palauttaa lisäksi mieliin, että kansalliset parlamentit voivat esittää näkemyksiään ennen komission esittämiä lainsäädäntöehdotuksia myös vihreiden ja valkoisten kirjojen tai komission vuotuisen työohjelman esittelyn yhteydessä ja käsitellä siten toissijaisuusperiaatteen noudattamista varhaisessa vaiheessa;

15.  palauttaa mieliin, että komission on tarkastettava jokaisesta uudesta lainsäädäntöaloitteesta, ovatko EU:n tason toimet oikeutettuja ja myös perusteltuja; korostaa lisäksi, että aiempi kokemus on osoittanut, että toissijaisuusperiaatteen poliittisen ulottuvuuden ja suhteellisuusperiaatteen oikeudellisen ulottuvuuden välisen rajan vetäminen on toisinaan vaikeaa ja työlästä; vaatii siksi, että kun komissio antaa vastauksia perusteltuihin lausuntoihin EWS:n puitteissa tai sen ulkopuolella, se käsittelee toissijaisuusperiaatetta koskevan tulkintansa lisäksi myös suhteellisuusperiaatetta ja tarvittaessa myös mahdollisia kysymyksiä ehdotetuista toimintavaihtoehdoista;

16.  panee merkille, että eräät kansalliset parlamentit ovat pyytäneet pidentämään kahdeksan viikon pituista ajanjaksoa, jonka aikana ne voivat antaa pöytäkirjassa N:o 1 olevan 3 artiklan mukaisen perustellun lausunnon; korostaa kuitenkin, että nykyisessä perussopimuskehyksessä ei määrätä tällaisesta pidentämisestä; katsoo siksi, että komission olisi otettava EWS:n yhteydessä käyttöön tekninen tiedoksiantamisjakso, jotta voidaan myöntää lisäaikaa siitä päivästä, kun kansalliset parlamentit ovat teknisesti saaneet lainsäädäntöluonnoksen, siihen päivään, jona kahdeksan viikon määräaika alkaa; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio otti vuonna 2009 käyttöön muita toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin toimintaa koskevia käytännön järjestelyjä;

17.  panee merkille, että eräät kansalliset parlamentit ovat pyytäneet pidentämään kahdeksan viikon pituista ajanjaksoa, jonka aikana ne voivat antaa pöytäkirjassa N:o 2 olevan 6 artiklan mukaisen perustellun lausunnon;

18.  ehdottaa komission kanssa vuonna 2016 käynnistetyn poliittisen vuoropuhelun tapaan, että hyödynnetään täydessä laajuudessa järjestelmää, jossa kansalliset parlamentit voivat esittää komissiolle rakentavia ehdotuksia, joiden tavoitteena on vaikuttaa myönteisesti eurooppalaiseen keskusteluun ja komission aloiteoikeuteen; ehdottaa tässä yhteydessä, että komissio voisi käyttää harkintavaltaa ja joko ottaa huomioon näitä ehdotuksia tai antaa virallisen vastauksen, jossa se korostaa syitä olla tekemättä niin; toteaa, että tällainen menettely ei voi muodostaa oikeutta esittää aloite tai oikeutta peruuttaa tai muuttaa lainsäädäntöä, koska muutoin sillä kumottaisiin unionin menetelmä ja toimivallan jako kansallisella ja unionin tasolla, mikä rikkoo perussopimuksia; suosittaakin, että jos perussopimuksia tarkistetaan tulevaisuudessa, oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita olisi annettava Euroopan parlamentille, joka edustaa suoraan unionin kansalaisia;

Tiedonsaantioikeuden täytäntöönpano

19.  vahvistaa, että SEU-sopimuksen 12 artiklassa ja pöytäkirjassa N:o 1 annetaan kansallisille parlamenteille oikeus saada tietoa suoraan unionin toimielimiltä;

20.  korostaa, että kansallisten parlamenttien olisi helpompi käsitellä tietoa, joka lähetetään niille joko suoraan EWS:n kautta tai tiedonsaantioikeuden mukaisesti, jos IPEX-alusta vastaisi merkitykseltään foorumia, joka mahdollistaa epävirallisen pysyvän vuoropuhelun kansallisten parlamenttien kesken sekä niiden ja unionin toimielinten välillä; päättää siksi edistää alustan käyttöä poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseen; suosittaa, että kansalliset parlamentit käyttävät IPEX-alustaa hyvissä ajoin, jotta varmistetaan kansallisen valvontamekanismin varhainen aloittaminen; suosittaa IPEXin käyttämistä kanavana tietojen järjestelmälliselle vaihdolle ja toissijaisuuteen liittyvien huolenaiheiden varhaiselle tunnistamiselle; katsoo, että IPEXiä on mahdollista kehittää keskeisimpänä kommunikaatiokanavana ja välineenä, jolla asiaankuuluvat asiakirjat toimitetaan kansallisten parlamenttien ja EU:n toimielinten välillä, ja sitoutuu tässä yhteydessä tarjoamaan apua kansallisten parlamenttien hallinnoille sen suhteen, miten alustaa käytetään; kannustaa lisäksi käynnistämään toimielinten ja poliittisten ryhmien henkilöstön vaihto-ohjelmia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien hallintojen välillä;

Toimielinten välisen yhteistyön parantaminen

21.  panee merkille Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisen nykyisen yhteistyön COSACissa ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevässä parlamenttien välisessä kokouksessa (CFSP-IPC) sekä vakaussopimuksen 13 artiklan puitteissa; korostaa, että tällaista yhteistyötä olisi kehitettävä konsensuksen, tiedonjaon ja kuulemisen periaatteiden pohjalta, jotta kansalliset parlamentit voivat valvoa hallituksiaan ja hallintojaan;

22.  muistuttaa, että unionin ja kansallisten parlamenttien nykyistä suhdekehystä voitaisiin yksinkertaistaa ja yhtenäistää, jotta se olisi tehokkaampi ja vaikuttavampi; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien yhteistyötä olemassa olevilla alustoilla ja foorumeilla, jotta voidaan lujittaa näitä suhteita ja mukauttaa ne nykyisiin tarpeisiin. vaatii kuitenkin selkeää kuvausta kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin päätöksentekovaltuuksista ja katsoo, että kansallisten parlamenttien olisi harjoitettava EU-toimintaansa omien maidensa perustuslakien pohjalta erityisesti valvomalla Eurooppa-neuvoston ja neuvoston jäseninä toimivia kansallisia hallituksiaan, sillä tällä tasolla ne voivat parhaiten valvoa unionin lainsäädäntöprosesseja; vastustaa siksi yhteisten parlamentaaristen päätöksentekoelinten luomista avoimuus-, vastuullisuus- ja toimintakykynäkökohtien vuoksi;

23.  toteaa, että parlamentaaristen valiokuntien välisen poliittisen ja teknisen vuoropuhelun vahvistaminen sekä kansallisella että unionin tasolla voisi olla erittäin kannattava askel kohti täyttä parlamenttien välistä yhteistyötä; harkitsee mahdollisuutta kohdentaa lisävaroja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja videoneuvottelujen käyttämiseksi mahdollisuuksien mukaan;

24.  pitää tärkeänä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 9 ja 10 artiklassa tarkoitettuja parlamenttien välisiä valiokuntakokouksia (ICM); uskoo, että toimielinten välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa, jos Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenet antaisivat näille kokouksille merkittävämmän aseman ja jos ne valmisteltaisiin tiiviimmässä yhteistyössä;

25.  suosittelee, että kansalliset parlamentit otetaan mukaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan jatkuvaan kehittämiseen; uskoo, että tällaista osallistumista olisi edistettävä tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa kunnioittaen samalla täysin kansallisten perustuslakien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevia säännöksiä ja että edistäminen voitaisiin toteuttaa muun muassa yhteisillä parlamenttien välisillä kokouksilla, joihin osallistuu kansallisten parlamenttien edustajia ja Euroopan parlamentin jäseniä, sekä poliittisella vuoropuhelulla, jota käydään Euroopan parlamentin täysivaltaisen turvallisuus- ja puolustusvaliokunnan sekä vastaavien kansallisten parlamenttien valiokuntien välillä; toteaa, että tämä tarjoaa liittoutumattomille jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa rakentavaa valvontaa tällä alalla;

26.  katsoo, että syvennetty poliittinen ja lainsäädännöllinen vuoropuhelu kansallisten parlamenttien kesken ja kanssa edistäisi parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa asetettujen tavoitteiden noudattamista;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL C 200, 30.6.1997, s. 153.
(2)EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 322.
(3)EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 94.
(4)EUVL C 443, 22.12.2017, s. 40.
(5)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0049.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0050.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0048.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0421.


Kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus
PDF 288kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2191(INI))
P8_TA(2018)0187A8-0049/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 39, 42 ja 101–109 artiklan sekä 174 artiklan,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun komission kertomuksen kilpailupolitiikasta vuonna 2016 (COM(2017)0285) sekä sen oheisasiakirjana samana päivänä julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0175),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2014 julkaistun valkoisen kirjan ”Sulautumien valvonnan tehostaminen EU:ssa” (COM(2014)0449),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 annetun komission asetuksen (EU) 2017/1084 aiheesta ”Asetuksen (EU) N:o 651/2014 muuttaminen satama- ja lentoasemainfrastruktuurille myönnettävän tuen, kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen ja urheiluinfrastruktuurille ja monikäyttöiselle vapaa-ajan infrastruktuurille myönnettävään tukeen sovellettavien ilmoituskynnysarvojen sekä syrjäisimmillä alueilla sovellettavien alueellisten toimintatukiohjelmien osalta ja asetuksen (EU) N:o 702/2014 muuttamisesta tukikelpoisten kustannusten laskennan osalta”(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (COM(2017)0142),

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä(3),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Kilpailupolitiikan täytäntöönpanoa koskevat EU:n yhteistyösopimukset – tulevat toimet”(4),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman saarten erityistilanteesta(5);

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Vihreä kirja vähittäisrahoituspalveluista”(6),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta(7) ja aiempien vuosien päätöslauselmasaaiheesta;

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähittäisrahoituspalveluja koskevasta toimintasuunnitelmasta(8),

–  ottaa huomioon kilpailua koskevat asianomaiset komission säännöt, suuntaviivat, päätökset, päätöslauselmat, tiedonannot ja asiakirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2016,

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0049/2018),

1.  suhtautuu myönteisesti komission 31. toukokuuta 2017 julkaisemaan kilpailupolitiikkaa koskevaan kertomukseen 2016, jossa osoitetaan, että tasapuolisessa kilpailuympäristössä investoinnit ja innovaatiot ovat Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa;

2.  pitää erittäin myönteisenä, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset toimivat itsenäisesti muokatessaan ja toimeenpannessaan kilpailusääntöjä kaikkien unionin kansalaisten ja EU:ssa toimivien yritysten eduksi;

3.  pitää ilahduttavina ja kannustaa edelleen komission pyrkimyksiä pitää säännöllisesti yhteyttä parlamentin kilpailuasioista vastaavan valiokunnan jäseniin ja kilpailupolitiikkaa käsittelevään työryhmään sen lisäksi, että komissio käy jäsenneltyä vuoropuhelua kilpailuasioista vastaavan komissaarin Margrethe Vestagerin kanssa; on vakuuttunut siitä, että komission kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus on keskeinen toimenpide demokraattisen valvonnan kannalta, ja pitää myönteisenä komission palautetta kaikkiin parlamentin pyyntöihin;

4.  kehottaa komissiota varmistamaan säännöllisen tiedottamisen ja keskustelun parlamentin kanssa kilpailupolitiikkaa koskevien EU:n lainsäädännön, kansainvälisten sopimusten ja ei-sitovien säädösten valmistelusta ja toimeenpanosta komission ja parlamentin tekemän toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti; toteaa, että näin ei tehdä riittävästi esimerkiksi kilpailumenettelyissä tapahtuvaa tietojenvaihtoa koskevasta EU:n ja Kanadan välisestä sopimuksesta käytävissä neuvotteluissa; kehottaa neuvostoa ratifioimaan EU:n ja Kanadan välisen sopimuksen mahdollisimman pian; aikoo edistää säännöllistä näkemysten vaihtoa asiasta vastaavan valiokunnan, Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (ECN) sekä kansallisten kilpailuviranomaisten välillä;

5.  kehottaa komissiota valvomaan sisämarkkinoiden toteuttamiseen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanoa esimerkiksi energian (oma kulutus mukaan luettuna) ja liikenteen toimialoilla sekä digitaalimarkkinoilla ja vähittäisrahoituspalveluiden alalla EU:n kilpailusäädösten täytäntöönpanon parantamiseksi ja niiden yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioissa;

6.  toteaa, että valtiontuki voi olla välttämätön väline tarpeellisen infrastruktuurin ja jakelun varmistamiseksi sekä energia- että liikennetoimialoille erityisesti kun Eurooppa on siirtymässä kohti puhtaampia ja ilmaston kannalta kestävämpiä energianjakelu- ja liikennejärjestelmiä;

7.  toteaa, että valtiontuki voi olla välttämätöntä, jotta voidaan taata yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden, muun muassa energian, liikenteen ja televiestinnän, tarjoaminen; korostaa, että valtiontuki on usein paras väline, jolla voidaan varmistaa palvelut, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä unionin eristäytyneiden, kaukaisten tai syrjäisten alueiden ja saarten tukemiseksi;

8.  pitää tärkeänä taata rahoituspalvelujen ja myös vakuutuspalvelujen kilpailu, minkä vuoksi on turvattava mahdollisuus hankkia näitä palveluja yli rajojen Euroopan sisäisillä rahoituspalvelumarkkinoilla;

9.  painottaa, että syrjäisten alueiden ja saarten yhteydet ovat tärkeitä, jotta voidaan säilyttää ja kehittää hyväksyttävää taloudellisen ja sosiaalisen aloitteellisuuden tasoa säilyttämällä tärkeät liike-elämän yhteydet;

10.  korostaa, että madollisuus nostaa käteistä pankkiautomaateista on välttämätön yleispalvelu, jota on tarjottava ilman syrjiviä, kilpailunvastaisia tai epäoikeudenmukaisia käytäntöjä ja josta ei siksi saa periä kohtuuttomia maksuja;

11.  panee tyytyväisenä merkille kilpailun pääosaston pyrkimykset jatkaa vakaan ja tasapainoisen työvoiman rakentamista koko vuoden 2016 ajan; panee lisäksi tyytyväisenä merkille parannukset henkilöstöresurssien hallinnoinnissa kilpailun pääosastossa ja sen, että henkilöstön vaihtuvuus laski kaikkien aikojen alimmalle tasolle (vuonna 2016 vaihtuvuus oli 10,8 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli ollut 13,9 prosenttia(10)); kehottaa komissiota kohdentamaan kilpailun pääosastolle riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta pääosaston talouden ja tietoteknisten välineiden nykyaikaistamiselle voidaan varmistaa vakaa rahoitus, jotta pääosasto selviytyisi lisääntyneestä työmäärästä ja sopeutuisi tekniikan edistymiseen; kehottaa jälleen kerran erottamaan tiukasti toisistaan suuntaviivoja laativat ja niitä soveltavat yksiköt;

12.  panee tyytyväisenä merkille kilpailun pääosaston edistymisen yhtäläisten mahdollisuuksien alalla, sillä naisten osuus pääosaston keskijohdosta on 36 prosenttia;

13.  painottaa jälleen, että julkisiin hankintoihin liittyvällä korruptiolla on vakavat markkinoita vääristävät vaikutukset Euroopan kilpailukykyyn; toteaa, että julkiset hankinnat ovat yksi korruptiolle altteimmista valtion toimista; korostaa, että tietyissä jäsenvaltioissa unionin rahoittamilla hankinnoilla on suurempi korruption riski kuin kansallisesti rahoitetuilla hankinnoilla; kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan unionin varojen väärinkäytön estämiseksi ja julkisten hankintojen vastuullisuuden lisäämiseksi; panee lisäksi tyytyväisenä merkille Euroopan syyttäjänviraston perustamisen;

14.  panee merkille, että unionin säännöksissä ei aseteta aikarajoja kilpailuoikeuden rikkomista koskeville tutkimuksille, jonka vuoksi päätökset tehdään joskus liian myöhään, sen jälkeen kun kilpailijoiden on jo täytynyt poistua markkinoilta;

15.  kehottaa komissiota hyväksymään viitteellisiä suuntaviivoja, joilla lyhennetään kilpailuoikeuden rikkomisen tutkinnan ja myös määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevien menettelyjen kestoa, jotta voidaan välttää yrityksille aiheutuva epävarmuus ja liialliset rasitteet ja luoda kilpailukykyinen ympäristö, joka hyödyttää kuluttajia; katsoo, että pidempiä ja joustavampia aikatauluja ei olisi sallittava muutoin kuin monimutkaisissa asioissa, joissa tutkinta on laajennettava koskemaan muita yrityksiä;

16.  korostaa, että vaikka tutkimusten nopeus onkin tasapainotettava niin, että oikeus puolustukseen ja tutkinnan laatu on riittävästi turvattu, viitteelliset aikataulut saattavat auttaa kilpailuoikeusviranomaisia käyttämään voimavarojaan tehokkaammin; panee merkille, että nopeuttaakseen suuria kilpailusääntöjen rikkomista koskevia tutkimuksia, komissio ja sidosryhmät voisivat lisätä yksinkertaistettujen kilpailuoikeudellisten menettelyiden käyttöä ja helpottaa tutustumista asianomaisiin asiakirjoihin;

17.  panee merkille, että suurin osa kilpailuoikeusasioita koskevista päätöksistä tehdään kansallisella tasolla; kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet ja valvomaan kilpailupolitiikan johdonmukaisuutta ja riippumattomuutta ja sen täytäntöönpanoa sisämarkkinoilla, Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston tuella; korostaa, että kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuus on erittäin tärkeää, ja pitää tästä syystä myönteisenä komission ECN+ -ehdotusta, jonka tarkoituksena on vahvistaa jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten valmiuksia varmistaa EU:n kilpailulainsäädännön tehokas täytäntöönpano;

18.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten täydellisen riippumattomuuden takaamiseksi niillä on riittävät resurssit rahoituksen, henkilöstön ja tekniikan osalta ja että niiden johto valitaan tai nimitetään avoimesti ilman poliittisia vaikuttimia; korostaa kansallisten kilpailuviranomaisten itsenäisyyttä, myös talousarvion kannalta, sillä se on olennaisen tärkeää EU:n kilpailulainsäädännön tehokkaan valvonnan varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalliset kilpailuviranomaiset laativat toteuttamistaan toimista julkiset vuosikertomukset, joihin sisältyy tilastoja ja perustelut sisältävä tiivistelmä, ja että komissio toimittaa näitä keskeisiä kohtia koskevan vuosikertomuksen parlamentille; katsoo, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että niiden henkilöstö ja johto pidättäytyvät kohtuullisen ajan tehtävänsä jätettyään ottamasta vastaan tehtäviä, joista voi aiheutua eturistiriitaa tietyssä asiassa, jonka käsittelyyn he osallistuivat kansallisessa kilpailuviranomaisessa toimiessaan; pitää tärkeänä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostoa, joka tarjoaa foorumin säännöllisille keskusteluille komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten välillä tuloksellisen ja yhdenmukaisen kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kansallisten kilpailuviranomaisten mielipiteen;

19.  katsoo, että tutkimuksen tekeminen unionin kilpailusääntöjä ja valtiontukisääntöjä koskevasta tietoisuudesta ja niiden ymmärtämisestä yrityksissä, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, voisi auttaa unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanon tehostamisessa ja samalla toimia hyödyllisenä ohjeena;

20.  katsoo, että välitoimet voivat olla erityisesti digitaalitaloudessa tärkeä väline varmistettaessa, että käynnissä olevan tutkinnan aikana tapahtuvat rikkomukset eivät vahingoita kilpailua vakavasti ja peruuttamattomasti; kehottaa komissiota tarkastelemaan käytettävissä olevia vaihtoehtoja, joilla joko voidaan nopeuttaa SEUT‑sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevia kilpailuviranomaisten menettelyjä tai yksinkertaistaa välitoimien määräämistä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä laatimaan asiasta tutkimuksen ja esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle tutkimuksen tulokset ja mahdollisen säädösehdotuksen;

21.  kehottaa komissiota tarkistamaan sulautuma-asetuksen mahdollisen uudistuksen yhteydessä huolellisesti, otetaanko nykyisessä arviointikäytännössä riittävästi huomioon digitaalisten markkinoiden näkökohdat; katsoo, että digitaalitaloudessa sulautumien arvioinnissa käytettävien puuttumiskriteerien mukauttaminen saattaa olla tarpeen; korostaa lisäksi, että kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuus tulisi varmistaa SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan soveltamisen lisäksi myös sulautumien valvontaa koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon yhteydessä; painottaa siksi, että siihen tarvitaan vastaavia unionin tason sääntöjä;

22.  suhtautuu myönteisesti komission jatkuviin pyrkimyksiin selventää valtiontuen määritelmän eri näkökohtia, kuten tiedonantoon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä, joka on keskeinen osa valtiontukiuudistusta koskevaa aloitetta; panee erityisesti merkille komission pyrkimykset selventää ’yrityksen’ ja ’taloudellisen toiminnan’ käsitteitä; toteaa kuitenkin, että etenkin sosiaaliasioissa on edelleen vaikeaa erottaa toisistaan taloudellista sekä muuta kuin taloudellista toimintaa; huomauttaa lisäksi, että perussopimuksen asianmukaisesta tulkinnasta huolehtiminen on Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä;

23.  muistuttaa, että reilu verokilpailu on tärkeää sisämarkkinoiden eheyden kannalta ja että kaikkien markkinatoimijoiden, digitaaliset yhtiöt mukaan lukien, olisi maksettava oma osuutensa veroista siellä, missä voitot syntyvät, jotta ne voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin; pitää myönteisenä komission perusteellisia tutkimuksia ja painottaa, että veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua on torjuttava, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla sisämarkkinoilla ja vahvistetaan tervettä julkista taloutta; korostaa, että valtion tukia koskevia sääntöjä sovelletaan myös verovapautuksiin ja että on tärkeää poistaa vääristävät kilpailunvastaiset käytännöt, kuten valikoivat veroetuudet; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että komissiolla on käytettävissään kaikki kansallisten veroviranomaisten vaihtamat tarpeelliset tiedot, jotta voidaan arvioida, ovatko niiden tekemät veropäätökset ja järjestelyt EU:n kilpailusääntöjen mukaisia;

24.  ilmaisee huolensa siitä, että kilpailuviranomaiset eivät ole vastustaneet uusiutuvan energian tukiohjelmien jälkikäteen toteutettua poistamista; korostaa, että viranomaisten reagoimattomuus on vääristänyt kilpailua entisestään, sillä kansainväliset sijoittajat ovat saaneet oikeussuojan mutta paikalliset sijoittajat eivät; kehottaa komissiota tutkimaan nykyisten kapasiteettimaksujen ja ydinvoimasta luopumisen vuoksi suoritettavien maksujen vääristäviä vaikutuksia sähkömarkkinoilla;

25.  kehottaa tarkistamaan verotusta koskevia valtiontuen suuntaviivoja siten, että ne kattavat veropäätöksiä ja siirtohinnoittelua vakavammat tapaukset epäterveen kilpailun alalla;

26.  korostaa yksinkertaisten ja avointen veropolitiikkojen ja säännösten tarvetta;

27.  panee erittäin tyytyväisenä merkille komission tekemän päätöksen, jolla torjutaan Amazonille laittomasti myönnettyjä veroetuuksia, ja aiemmat päätökset virstanpylväät sääntöjenvastaisista valikoivista veroetuuksista, ja korostaa, että sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintä on välttämätöntä; toteaa, että Luxemburg ilmoitti aikovansa valittaa Amazonia koskevasta päätöksestä, aivan kuten Irlanti teki Applen tapauksessa; kehottaa komissiota jatkamaan kaikkien jäsenvaltioiden tilanteen seuraamista ja päättämään laittomien valtiontukien vastustamisesta kaikissa vastaavissa tapauksissa tasavertaisen kohtelun takaamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamiseksi;

28.  korostaa tarvetta verottaa digitaalialan yrityksiä niiden aidosti jäsenvaltioissa harjoittaman toiminnan perusteella ottamalla huomioon digitaalisen alustojen kautta tuotettu liikevaihto, jolloin estetään kilpailuhaittojen syntyminen niille yrityksille, jotka harjoittavat liiketoimintaa pysyvän fyysisen läsnäolon muodossa;

29.  katsoo, että verosuunnittelu voi haitata tervettä kilpailua sisämarkkinoilla, sillä sisämarkkinoilla vain yhdessä maassa liiketoimintaa harjoittavat uudet tulokkaat ja pk‑yritykset ovat huonommassa asemassa kuin monikansalliset yritykset, jotka voivat siirtää voittoja tai harjoittaa aggressiivisen verosuunnittelun muita muotoja vain niiden käytettävissä olevien eri päätösten ja välineiden avulla; panee huolestuneena merkille, että näin saavutettu kevyempi verotus antaa monikansallisille yrityksille suuremman voiton verojen jälkeen ja luo niille paremmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla kuin niiden kilpailijoille, jotka eivät voi käyttää aggressiivista verosuunnittelua ja joilla säilyy yhteys voiton syntymisen ja verotuspaikan välillä;

30.  pyytää komissiota avaamaan neuvottelut kaikkien sellaisten valtioiden ja alueiden kanssa, joilla on vahva asema yhteismarkkinoilla ja joilta puuttuu tehokas valtionavun valvonta epäoikeudenmukaisen verokilpailun torjumiseksi;

31.  panee merkille mahdollisuuden käyttää julkisia varoja sellaisten pankkien pelastamiseksi, jotka ovat tärkeitä niiden alueella; kehottaa komissiota selvittämään, millä edellytyksin tämä on mahdollista, erityisesti kun on kyse EU:n valtiontuki- ja velkakirjojen arvon alaskirjausta koskevista säännöistä; katsoo, että nykyinen oikeudellinen kehys on epäselvä ja kehottaa komissiota parantamaan sitä;

32.  muistuttaa, että talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin mukaan luottolaitosten maksukyvyttömyys olisi ehkäistävä talletusten vakuusjärjestelmien avulla selkeästi määriteltyjen edellytysten mukaisesti ja joka tapauksessa olisi noudatettava valtiontukisääntöjä;

33.  kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen vuosittain, täyttyvätkö edelleen vaatimukset, jotka koskevat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamista finanssialaan;

34.  katsoo, että finanssikriisin seurauksena pankkialan keskittyminen on lisääntynyt, ja joissain tapauksissa EU:n ja kansalliset valvontaviranomaiset ovat kannustaneet siihen; kehottaa komissiota seuraamaan tätä ilmiötä ja laatimaan unionin kattavan maakohtaisen tutkimuksen aiheesta tarkastellakseen sen vaikutuksia kilpailuun;

35.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komission jäsen Vestager sitoutui 21. marraskuuta 2017 talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa käydyssä jäsennellyssä vuoropuhelussa tarkastelemaan Euroopan keskuspankin yrityssektorin osto-ohjelman mahdollisesti aiheuttamia kilpailun vääristymiä ja antamaan tarkastelun perusteella valiokunnalle laadullisen vastauksen; korostaa tässä yhteydessä, että valtiontuen valikoivuuden käsite on olennainen kriteeri, joka on tutkittava perusteellisesti; viittaa tässä yhteydessä lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohtaan, joka sisältää niin kutsutun uskollisuusperiaatteen;

36.  kehottaa komissiota valvomaan tarkasti vähittäispankkialan ja rahoituspalvelualan toimia mahdollisten kilpailuoikeuden rikkomisten ja kartellitoiminnan havaitsemiseksi sekä tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa EU:n kilpailusääntöjen täytäntöön panemiseksi;

37.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää varmistaa valtiontukea koskevien sääntöjen tiukka ja tasapuolinen noudattaminen tulevien pankkikriisien hoitamisessa, jotta veronmaksajien ei tarvitse kantaa vastuuta pankkien pelastamisesta;

38.  tukee komission verkkokauppaa koskevassa kilpailualan selvityksessään esittämää havaintoa siitä, että rajatylittävä verkkokauppa voi edistää sisämarkkinoiden yhdentymistä, tuoda yrityksille kilpailuetuja ja lisätä kuluttajien valinnanvaraa, mutta maarajoitukset haittaavat tätä merkittävästi; muistuttaa, että joissain olosuhteissa tämä voitaisiin todeta 101 artiklan vastaiseksi; panee tyytyväisenä merkille komission sitoumuksen kohdentaa EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa digitaalisen talouden yleistymisen ja kasvavan merkityksen tuloksena ilmestyneisiin tai levinneisiin liiketoimintakäytäntöihin; pitää yhtä lailla myönteisenä komission pyrkimystä laajentaa vuoropuhelua kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa EU:n kilpailusääntöjen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi verkkokaupan käytäntöjen osalta;

39.  kehottaa EU:n brexit-pääneuvottelijaa yhteistyössä komissaari Vestagerin kanssa käynnistämään mahdollisimman pian reilun ja avoimen keskustelun EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta suhteesta kilpailupolitiikan alalla;

40.  katsoo, että brexit-agendan ei pitäisi uhata käynnissä olevia tutkintoja(11), jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan tai sinne sijoittautuneiden yritysten tekemiä mahdollisia EU:n kilpailulainsäädännön rikkomisia, ja että komission lopullisten päätösten, jotka se tekee 29. maaliskuuta 2019 jälkeen, pitäisi olla edelleen sitovia;

41.  panee merkille komission väitetiedoksiannon ja sen alustavat päätelmät, joiden mukaan Google on väärinkäyttänyt määräävää asemaansa hakukoneena antamalla laitonta etua toiselle tuotteelleen, joka on sen hintaseurantapalvelu; kehottaa komissiota varmistamaan, että yritys toimeenpanee korjaustoimenpiteet tehokkaasti ja nopeasti, jotta estetään määräävän markkina-aseman väärinkäyttämisen jatkuminen; korostaa, että komission on tehtävä perusteellinen selvitys ja seurattava, miten Googlea koskeva ehdotus toimisi käytännössä, jotta voidaan palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset, joita tarvitaan kilpailussa ja innovoinnissa menestymiseen; toteaa, että huutokauppaperusteisella lähestymistavalla ei ehkä saavutettaisi yhdenvertaista kohtelua ilman täysimittaista rakenteellista erottelua yrityksen ja erikoistuneiden hakupalvelujen välillä; toivottaa komission sekä Googlen toimitusjohtajan tervetulleiksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan yhteiseen julkiseen kuulemiseen; katsoo, että kaikkien yritysten, myös digitaalialalla, olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, muun muassa osallistumalla julkisiin kuulemisiin;

42.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisää kunnianhimoisia toimia verkkokaupan kilpailun laittomien esteiden poistamiseksi, jotta varmistetaan esteetön verkkokauppa EU:n kuluttajille, jotka ostavat toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneilta myyjiltä, eikä kuitenkaan luoda uusia esteitä, joita kuluttajalainsäädännön nykyiset eroavaisuudet aiheuttavat;

43.  kehottaa komissiota valvomaan huolellisesti ja saattamaan mahdollisimman pian päätökseen kaikki muut vireillä olevat kilpailuoikeudelliset tutkimukset, kuten Android ja AdSense, ja matkailu- ja paikallishakuja koskevat tutkimukset, joissa Googlen väitetään käyttäneen väärin määräävää asemaansa nykyisten ja potentiaalisten kilpailijoiden kustannuksella niin, että ne ovat estyneet pääsemästä tälle alalla ja kehittymästä sillä; korostaa, että komission on syytä olla hyvin valmistautunut ja varustettu ensimmäisen massadata-tapauksen varalta, sillä se vastaa noin 5,2 teratavua. korostaa tässä yhteydessä, että suurten teknologiayritysten henkilötietojen käyttö on ainutlaatuista ja kuluttajat eivät useinkaan ole tietoisia siitä, kuinka heidän tietojaan käytetään esimerkiksi profilointiin tai kohdistettuun mainontaan; katsoo, että digitaaliset yritykset voivat muodostaa kilpailu- ja finanssiviranomaisille erityisen haasteen erityisesti silloin, kun kyse on algoritmeista, tekoälystä tai tiedon arvosta; rohkaisee komissiota kehittämään digitaalitalouksien nousua silmällä pitäen politiikkatoimia ja täytäntöönpanoa koskevia välineitä varmistaakseen, että sillä on käytettävissään kattava joukko huipputeknologian insinöörejä ja asiantuntijoita, jotka voivat seurata tilannetta ja ryhtyä toimiin erilaisissa kilpailunvastaisissa tilanteissa digitaalitalouden ja alustatalouden osalta;

44.  korostaa lääkealan käynnissä olevien tutkimusten merkitystä, sillä kyseiseltä alalta saadaan yhä enemmän näyttöä markkinoiden vääristymistä, muun muassa määrällisistä rajoituksista, hintojen manipuloinnista sekä rinnakkaislääkkeiden saatavuuden esteistä;

45.  suhtautuu myönteisesti komission 6. lokakuuta 2017 antamaan tiedotteeseen, jossa vahvistetaan sen toiminta ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia koskevassa asiassa, kun kyse on kilpailijoiden pääsystä pankkitilin tietoihin; kehottaa komissiota tarkkailemaan tätä asiaa tiiviisti erityisesti asiakkaan vahvaa tunnistamista ja turvallista viestintää koskevan teknisen sääntelystandardin tullessa voimaan;

46.  suhtautuu myönteisesti komission tutkintaan kuorma-autojen kartellista ja sen asiaa koskeviin päätelmiin;

47.  pyytää komissiota selkiyttämään eurooppalaisiin ja Euroopan ulkopuolisiin lentoyhtiöihin sovellettavia valtiontukisääntöjä tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi sellaiselle toiminnalle, joka suuntautuu eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolisille markkinoille; katsoo, että rakenneuudistuki voisi joissain tilanteissa vääristää kilpailua; katsoo, että kaikkiin EU:n alueelle ja alueelta lentäviin kansallisiin lentoyhtiöihin ja halpalentoyhtiöihin olisi sovellettava samoja kilpailusääntöjä ja että samalla on huomioitava sellaisten liikenteenharjoittajien tilanne, joiden toiminnalla ei ole merkittävää vaikutusta markkinoihin; panee merkille, että komissio hyväksyi sen, että Lufthansa hankkii Air Berlinin tytäryhtiön LGW:n edellyttäen, että noudatetaan tiettyjä sitoumuksia, jotta vältetään kilpailun vääristyminen; kehottaa komissiota tarkkailemaan tilannetta keskipitkällä aikavälillä ja torjumaan kaikkia ilmailualan kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka horjuttavat kuluttajansuojalainsäädäntöä;

48.  pyytää komissiota tutkimaan halpalentoyhtiöiden määräävää markkina-asemaa monilla lentoreiteillä Euroopassa ja näiden reittien hintakehitystä; muistuttaa, että tällainen asema saavutetaan usein aggressiivisella markkinakäyttäytymisellä, joka poistaa kilpailijat markkinoilta ja lopulta kasvattaa kuluttajille aiheutuvia maksuja ja kustannuksia;

49.  pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti kaikki lentoyhtiöiden sulautumasopimukset noudattaen EU:n yrityskeskittymien valvontamenettelyä ja huomioiden, missä määrin hankinta vaikuttaa markkinoiden kilpailuun ja aiheuttaa mahdollisesti haittaa kuluttajille erityisesti hintojen nousun tai suorien lentojen vähenemisen vuoksi;

50.  kehottaa komissiota saattamaan päätökseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen täytäntöönpanon, varmistamaan infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyritysten välisen rahaliikenteen täyden avoimuuden ja tarkistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on vahva ja riippumaton kansallinen kilpailuoikeusviranomainen;

51.  on huolestunut suurten institutionaalisten sijoittajien yhteisen omistajuuden aiheuttamista kilpailunvastaisista vaikutuksista; katsoo, että se, että nämä sijoittajat omistavat merkittävän osuuden samalla toimialalla toimivien suorien kilpailijoidensa, kuten toisten lentoyhtiöiden, osakkeista, luo lähes oligopolin, joka vaikuttaa haitallisesti kuluttajiin ja koko talouteen rajoittamalla kilpailua; kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet yhteisen omistajuuden mahdollisten kilpailunvastaisten vaikutusten torjumiseksi; kehottaa komissiota lisäksi tutkimaan yhteistä omistajuutta ja laatimaan parlamentille esiteltävän kertomuksen sen vaikutuksista eurooppalaisiin markkinoihin ja erityisesti hintoihin ja innovointiin;

52.  suhtautuu myönteisesti reilun kilpailun turvaamista koskevan asetuksen (EY) N:o 868/2004 tarkistamiseen, jolla pyritään varmistamaan vastavuoroisuus ja poistamaan epäterveet käytännöt, kuten väitetty valtiontuen antaminen tietyistä kolmansista maista tuleville lentoyhtiöille, ja sääntelyyn liittyvät ongelmat, kuten työolosuhteita ja ympäristöä koskevat ongelmat; on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että paras tapa toimia on hyväksyä uusi kattava oikeudellinen väline, jolla puututaan markkinoiden vääristymiseen kansainvälisen liikenteen alalla; kannustaa Kansainvälistä siviili-ilmailujärjestöä osallistumaan lentoyhtiöiden väliseen alueelliseen kilpailuun sekä edistää lentoliikennesopimuksiin perustuvaa tervettä kilpailua; katsoo, että reilun kilpailun lausekkeen avoimuus on olennainen tekijä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamisessa; katsoo, että tämän asetuksen tai muiden asianmukaisten lainsäädännöllisten välineiden olisi estettävä kilpailunvastainen toiminta lippujen jakelussa, kuten joidenkin lentoyhtiöiden käyttämät lisämaksut tai tietojen rajoitettu esittäminen kuluttajille, jotka käyttävät muuta varauskanavaa kuin lentoyhtiön omaa varauskanavaa;

53.  muistuttaa, että lentoliikenne edistää merkittävällä tavalla sekä yhteyksiä EU:n jäsenvaltioiden välillä että kolmansien maiden kanssa, mikä on elintärkeää EU:n yhdentymisen ja kilpailukyvyn kannalta, ja sillä on merkittävä vaikutus talouskasvuun ja työllisyyteen; huomauttaa, että EU:n liikenneyhteydet perustuvat kaiken kaikkiaan suurelta osin eurooppalaisten lentoyhtiöiden tarjoamiin lentoliikennepalveluihin;

54.  suhtautuu myönteisesti komission toimiin, joilla yksinkertaistetaan satamiin ja lentoasemiin, kulttuuriin ja syrjäisimpiin alueisiin tehtäviä julkisia investointeja koskevia sääntöjä; korostaa, että kun otetaan huomioon yhteystarpeet sekä syrjäisimpien ja perifeeristen alueiden tarpeet ja nykyisten komission suuntaviivojen mukaisesti kaikki lentoasemat, joita rahoitetaan EU:n talousarviosta tai joita Euroopan investointipankki rahoittaa, niiden olisi perustuttava positiiviseen kustannus‑hyötyanalyysiin ja keskipitkän ja pitkän aikavälin toiminnalliseen ja taloudelliseen elinkelpoisuuteen, jotta vältetään rahoitus elinkelvottomille lentoasemille Euroopassa;

55.  korostaa lentotietojen avoimuuden ja neutraaliuden turvaamisen tärkeyttä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi markkinoilla, ja lopulta jotta eurooppalaiset kuluttajat voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja; kehottaa siksi komissiota noudattamaan näitä periaatteita, kun se tarkastelee uudelleen tietokonepohjaisten paikanvarausjärjestelmien käytännesääntöjä ja lentoliikenneasetusta;

56.  kehottaa komissiota varmistamaan liikennealan reilun kilpailun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ottaen huomioon yleisen edun ja pitäen etusijalla saaristoalueiden ja eristyneiden alueiden liikenneyhteyksien turvaamista; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa julkisia satama- ja lentoasemaverkostoja hoidetaan monopolin välityksellä;

57.  korostaa, että kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta kilpailuoikeuden periaatteet voidaan panna tuloksekkaasti täytäntöön globalisaation aikakaudella; tukee tässä yhteydessä komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista monenvälisillä foorumeilla, kuten kansainvälisessä kilpailuviranomaisverkossa, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD), Maailmanpankissa ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssissa (UNCTAD); pyytää komissiota sisällyttämään kansainvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin kilpailuosiot; pyytää komissiota lähentämään edelleen kilpailupolitiikan välineitä ja käytäntöjä, mukaan lukien kahdenvälisellä yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa, samaan tapaan kuin vuonna 2013 toisen sukupolven sopimuksessa EU:n ja Sveitsin välillä; suhtautuu myönteisesti komission ja Kiinan välisen valtiontuen valvontaa koskevan vuoropuhelun käynnistymiseen ja seuraa tarkasti Kiinan terveen kilpailun tarkistusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on taata, että valtion toimet eivät vaikuta haitallisesti markkinoille tuloon tai sieltä poistumiseen tai tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen; toistaa kehotuksensa komissaari Vestagerille, että tämän olisi varmistettava tehokkaasti, että komissio ilmoittaa parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle sen ulkoisesta toiminnasta kilpailupolitiikan alalla ja pitää valiokunnan säännöllisesti ajan tasalla;

58.  korostaa, että toimivasta kilpailusta Euroopan sisämarkkinoilla on hyötyä erityisesti kuluttajille; katsoo, että kilpailupolitiikan tiukalla ja tasapuolisella täytäntöönpanolla voidaan edistää merkittävästi keskeisiä poliittisia tavoitteita, joihin kuuluvat erityisesti syvemmät ja oikeudenmukaisemmat sisämarkkinat, yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat sekä yhdennetty ja ilmastoystävällinen energiaunioni; muistuttaa, että kilpailupolitiikan perinteiset markkinamallit eivät välttämättä sovellu digitaalimarkkinoille, esimerkkeinä verkkoalustaan perustuvat liiketoimintamallit ja monisuuntaiset markkinat;

59.  huomauttaa, että yhteiset säännöt yhtiöveropohjan laskemiseksi voisivat poistaa epäoikeudenmukaisen verokilpailun, kuten verosopimusten tekemisen tiettyjen monikansallisten yritysten ja jäsenvaltioiden välillä; panee merkille käynnissä olevat neuvottelut yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB);

60.  toteaa, että suotuisa sääntelykehys on lentoasemille tärkeä yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja liikkeelle saamiseksi; katsoo, että lentoasemamaksuista annetusta direktiivistä tehty komission arviointi sekä lentoyhtiöiden ja lentoasemien tehokas kuuleminen auttavat todennäköisesti selventämään, ovatko nykyiset säännökset tehokas keino edistää kilpailua ja suojella eurooppalaisten kuluttajien etuja vai onko niitä syytä uudistaa;

61.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Espanjan hallitus on valmis avaamaan Espanjan ja Venäjän välisen ilmailusopimuksen Barcelonan ja Tokion välisten suorien lentojen mahdollistamiseksi;

62.  ehdottaa, että komissio tutkii jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä ilmailusopimuksia terveen kilpailun varmistamiseksi;

63.  kehottaa komissiota tarkastelemaan brexitin mahdollisia vaikutuksia ilmailualan kilpailuun ja puuttumaan niihin, erityisesti jos sillä on vaikutuksia Yhdistyneen kuningaskunnan asemaan monenvälisessä sopimuksessa Euroopan yhteisen ilmailualueen perustamisesta, mikä rajoittaisi pääsyä kaikkiin EU:n kohteisiin ja niistä takaisin;

64.  katsoo, että tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistaminen yrityksille sisämarkkinoilla riippuu myös sosiaalisen polkumyynnin päättäväisestä torjumisesta;

65.  kehottaa komissiota puuttumaan tarkemmin EU:n ilmailustrategian puitteissa laadittavaa tulevaa lainsäädäntöä koskevien neuvottelujen keskeytymisen pitkäaikaisiin vaikutuksiin;

66.  suhtautuu myönteisesti komission alustavaan vaikutustenarviointiin ja elintarvikeketjua koskevaan julkiseen kuulemiseen; muistuttaa, että Euroopan parlamentti on jo vedonnut komissioon ja kansallisiin kilpailuviranomaisiin, jotta ne vastaisivat huolenaiheisiin, joita aiheuttaa se yhteisvaikutus, joka jakelualan kansallisella tasolla tapahtuvalla nopealla keskittymisellä ja toisaalta suurten jakeluketjujen liittoutumilla Euroopassa ja kansainvälisesti on niin elintarvikeketjun alkupäähän kuin jakelijoihin ja kuluttajiin; katsoo, että tällainen rakenteellinen kehitys herättää huolta mahdollisista strategisista mukautuksista, kilpailun vähenemisestä ja innovaatioon tehtävien investointien marginaalien kapenemisesta elintarvikeketjussa, tuottajaorganisaatioiden asianmukaisesta toiminnasta erityisesti pienviljelijöiden tapauksessa ja agroekologisiin olosuhteisiin soveltuvien lajikkeiden valikoiman osalta; kehottaa komissiota torjumaan elintarvikeketjussa esiintyviä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka haittaavat tuottajia, ja vahvistamaan unionin tasolla sitovan niiden vastaisen sääntelykehyksen;

67.  suhtautuu myönteisesti komission perusteellisiin tutkimuksiin Monsanton ja Bayerin sulautumasta; on hyvin huolissaan siitä, että jos Monsanton ja Bayerin sulautuma hyväksytään, kolme yhtiötä (Chem China-Syngenta, Du Pont-Dow ja Bayer-Monsanto) tulee omistamaan jopa 60 prosenttia maailman patentoiduista siemenistä ja 64 prosenttia maailman kasvinsuojeluaineista ja rikkakasvihävitteistä sekä vastaamaan niiden myynnistä; huomauttaa, että näin tiivis keskittyminen johtaa todennäköisesti hintojen nousuun, maanviljelijöiden lisääntyneeseen tekniseen ja taloudelliseen riippuvuuteen muutamasta maailmanlaajuisesta yhdennetystä täyden palvelun myyntialustasta, siementen monimuotoisuuden vähenemiseen ja innovoinnin suuntautumiseen pois ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta kunnioittavan tuotantomallin omaksumisesta sekä lopulta innovoinnin vähenemiseen kilpailun vähentymisen myötä; pyytää tästä syystä komissiota huomioimaan tarkasti, että alalla on käynnissä useita sulautumia samanaikaisesti, tarkastellessaan keskittymisen laajuutta ja sulautuman kilpailullisia vaikutuksia eri markkinoihin;

68.  on erittäin huolestunut siitä, että komissio on hyväksynyt Bayer-Monsanton fuusion, sillä Bayerin omaisuuserien ehdotetusta myynnistä huolimatta fuusio pahentaa maatalousteollisuuden voimakasta keskittymistä ja estää käytännössä siirtymästä kemikaaleista riippuvaisesta maataloudesta kohti aidosti kestävää maataloutta; kehottaa tarkistamaan kilpailuoikeutta, jotta tällaiset fuusiot voitaisiin torjua tehokkaasti tulevaisuudessa; kehottaa siksi painokkaasti komissiota arvioimaan, voivatko maatalousalan fuusiot muodostaa ”merkittävän esteen tehokkaalle kilpailulle”, ei kapea-alaisin testein, jotka koskevat vain fuusion vaikutusta hintoihin, tuotantoon ja innovointiin, vaan tarkastelemalla fuusion laajoja yhteiskunnallisia kustannuksia ja huomioimalla niiden laajemman vaikutuksen ympäristönsuojeluun ja kansainväliset biologista monimuotoisuutta koskevat velvoitteet, kuten SEUT-sopimuksen 11 artikla edellyttää;

69.  toteaa, että kauppatukia ja tullietuuksia, kuten GSP- ja GSP+-järjestelmää, joita myönnetään EU:n ulkopuolisille valtioille ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien edistämiseksi mutta jotka ovat osoittautuneet keskeiseksi välineeksi myös EU:n kilpailukyvyn edistämisessä kansainvälisesti, on valvottava asianmukaisesti ja sovellettava huomioiden niiden vaikutus EU:n toimialoihin; kehottaa tästä syystä komissiota jäädyttämään tuen tai etuuden, jos EU:n ulkopuolinen valtio väärinkäyttää sitä;

70.  muistuttaa, että komissio on tarkastellut Luxemburgin McDonald'sille antamia veropäätöksiä kesäkuusta 2014 alkaen, että komissio päätti joulukuussa 2015 käynnistää muodollisen tutkintamenettelyn ja että asiassa ei ole vielä tehty lopullista päätöstä; pyytää komissiota pyrkimään kaikin keinoin tekemään asiassa pian lopullisen päätöksen;

71.  kehottaa komissiota arvioimaan säännöllisesti jäsenvaltioiden toimia teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi tehokkaasti, sillä ne ovat keskeinen osa tervettä kilpailupolitiikkaa; toteaa, että tavaramerkkien suojaaminen on olennaisen tärkeää tuotteiden tunnistamiseksi ja erittelemiseksi kauppapaikalla ja että ilman tavaramerkkejä ja mahdollisuutta erottautua tuotteillaan valmistajien on hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta päästä uusille markkinoille; toteaa lisäksi, että kilpailun keskittyessä hintaan valmistajien, joiden markkinaosuus on pieni, on vaikea vahvistaa asemaansa markkinoilla; katsoo tästä syystä, että tavaramerkkien poistaminen tai niiden käytön rajoittaminen luo merkittävän esteen markkinoille pääsylle ja horjuttaa EU:n vapaan ja terveen kilpailun olennaista osatekijää;

72.  tukee voimakkaasti komission kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessa 2016 esittämää toteamusta, että ”kun yritykset globalisoituvat, niin on tehtävä myös niiden, jotka valvovat kilpailusääntöjen noudattamista”; katsoo, että maailmanlaajuiset kilpailusäännöt, avoimuus ja kilpailuviranomaisten erittäin korkeatasoinen koordinointi myös kilpailumenettelyjen aikana tehtävän tietojenvaihdon osalta ovat edellytyksiä maailmanlaajuisen reilun kaupan kehittämiselle; muistuttaa, että on välttämätöntä torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, myös kilpailupolitiikan avulla, jotta varmistetaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka hyödyttävät sekä työntekijöitä, kuluttajia että yrityksiä, ja että se on yksi unionin kauppapoliittisen strategian painopisteistä; korostaa, että globalisaation hallintaa koskevassa pohdinta-asiakirjassa todetaan, että unionin on ryhdyttävä toimiin tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamiseksi, ja että siinä pyydetään komissiota ehdottamaan tähän liittyviä konkreettisia toimia;

73.  kehottaa nykyaikaistamaan kaupan suojavälineitä, jotta ne olisivat entistä vahvempia, nopeampia ja tehokkaampia; pitää myönteisenä uutta menetelmää, jolla polkumyyntitullit lasketaan arvioimalla markkinoiden vääristymiä kolmansissa maissa ja jolla on varmistettava vähintään sama vaikuttavuus kuin aiemmin toteutetuilla polkumyynnin vastaisilla toimilla täysin WTO:n unionille asettamien velvoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että on tärkeää valvoa sen täytäntöönpanon tehokkuutta; korostaa lisäksi tukien vastaisen välineen erityistä merkitystä vilpillisen maailmanlaajuisen kilpailun torjunnassa ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisessa unionin valtiontukisääntöjen avulla;

74.  katsoo, että vastavuoroisuuden on oltava yksi unionin kauppapolitiikan pilareista, jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset unionin yrityksille, erityisesti julkisten hankintojen osalta; painottaa, että toimilla, joilla pyritään parantamaan pääsyä ulkomaisille julkisten hankintojen markkinoille, ei saa vaarantaa sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin ehtoihin liittyvien unionin sääntöjen kehittämistä; pitää tärkeänä, että unioni ottaa käyttöön julkisia hankintoja koskevan kansainvälisen välineen, jolla varmistetaan tarvittava vastavuoroisuus tapauksissa, joissa kauppakumppanit rajoittavat pääsyä julkisten hankintojen markkinoilleen; muistuttaa suorien ulkomaisten investointien hyödyistä ja katsoo, että komission ehdotuksen ulkomaisten investointien valvonnasta olisi lisättävä vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä;

75.  kehottaa komissiota kiinnittämään neuvotteluissa ja kaupankäynnissä erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin niiden markkinoillepääsyn ja kilpailukyvyn parantamiseksi; panee merkille komission toimet vilpillisen kilpailun torjumiseksi korkean profiilin tapauksissa mutta painottaa, että reilua kilpailua koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta on äärimmäisen tärkeää myös pk-yritysten kannalta;

76.  tähdentää, että unionin kauppapolitiikalla ja kauppasopimuksilla voidaan edistää korruption torjuntaa;

77.  muistuttaa unionin tehokkaiden ja yhdenmukaisten tullitarkastusten merkityksestä vilpillisen kilpailun torjumiseksi;

78.  kehottaa komissiota kertomaan tarkemmin, kuinka epäterveeseen kauppatapaan voidaan puuttua nykyisellä kilpailupolitiikalla;

79.  suhtautuu näin ollen myönteisesti komission ehdotukseen Euroopan kilpailuviranomaisten verkostosta (ENC+) ja katsoo, että myös varoittavat sakot ovat tärkeitä kilpailupolitiikan kannalta; korostaa lisäksi, että sakkopäätöksen täytäntöönpanoa koskevan lupapyynnön epääminen olisi aina perusteltava asianmukaisesti ja luotava järjestelmä, jossa tällaisia viranomaisten välisiä mahdollisia kiistoja voidaan ratkaista;

80.  panee merkille verkkokauppa-alaa koskevan tutkimuksen ja sitä koskevan loppuraportin, josta ilmenee, että verkkokauppa-alalla on joitakin liiketoimintakäytäntöjä, jotka haittaavat reilua kilpailua ja rajoittavat kuluttajien valinnanvaraa; katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa kyseisen tutkimuksen olisi oltava osa komission suurempia täytäntöönpanotoimia, joilla kilpailupolitiikkaa sovelletaan kaikilta osin verkossa toimiviin vähittäiskauppiaisiin;

81.  tukee komission pyrkimystä kohdentaa EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa verkkokaupan kasvun tuloksena ilmestyneisiin tai kehittyneisiin yleisiin liiketoimintakäytäntöihin ja korostaa, että komission on ryhdyttävä lisätoimiin varmistaakseen, että EU:n kilpailusääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, myös verkkokauppaan liittyvien liiketoimintakäytäntöjen osalta; painottaa, että suurten verkkokauppojen ja niiden tavarantoimittajien epäsymmetrisestä suhteesta johtuen komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi pantava kilpailusäännöt aktiivisesti täytäntöön ja valvottava niitä, koska tavarantoimittajilla ja etenkään pk-yrityksillä ei ehkä aina ole kustannustehokkaita keinoja oikeussuojakeinojen käyttämiseksi;

82.  kehottaa vahvistamaan kuluttajien valinnanvapautta digitaalisilla sisämarkkinoilla; katsoo, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa (EU) 2016/679 säädetty oikeus tietojen siirrettävyyteen on hyvä lähestymistapa kuluttajien oikeuksien ja kilpailun vahvistamiseksi;

83.  katsoo, että tehokas kilpailupolitiikka voi täydentää digitaalisia sisämarkkinoita koskevia sääntelyaloitteita, ja toteaa, että jos sääntelyhalukkuus johtuu pääasiallisesti joidenkin toimijoiden markkinatoimista, vahinkoihin voitaisiin puuttua kilpailutoimenpiteillä kilpailunvastaisten toimien torjumiseksi ilman, että jarrutetaan kilpailua haluavia toimijoita;

84.  on huolestunut valmistajien lisääntyneestä sopimusrajoitteiden käytöstä verkkokaupassa, mikä vahvistui verkkokauppaa koskevassa tutkimuksessa, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen kyseisiä lausekkeita, jotta varmistetaan ettei niillä luoda perusteettomia kilpailun esteitä; pyytää komissiota samalla tarkastelemaan uudelleen vertikaalisista rajoituksista annettuja suuntaviivoja ja komission asetusta (EU) N:o 330/2010 näiden muutosten valossa;

85.  panee merkille julkisasiamies Wahlin 26. heinäkuuta 2017 asiassa C-230 Coty Germany GmbH vastaan Parfümerie Akzente GmbH antaman lausunnon, jossa todettiin, että jakelusopimuksiin sisältyviä rajoituksia verkkokaupassa ei voida pitää komission asetuksen (EU) N:o 330/2010 mukaisina vakavimpina kilpailunrajoituksina;

86.  korostaa, että oikeussuojan saatavuus, johon voivat sisältyä myös kollektiiviset oikeussuojakeinot, on oleellisen tärkeä EU:n kilpailupolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta; painottaa, että tällaisten suojakeinojen puuttuminen heikentää kilpailua, sisämarkkinoiden toimintaa ja kuluttajien oikeuksia;

87.  muistuttaa, että kilpailunvastaisten toimien tehokas torjunta edellyttää sitä, että jäsenvaltioiden on omaksuttava reiluun kilpailuun perustuvan avoimen talouden periaatteiden mukainen talouspolitiikka, sillä puhtaasti protektionistiset toimenpiteet haittaavat sisämarkkinoiden toimintaa; korostaa, että kaikki vilpillisen kilpailun osa-alueet on hävitettävä, mukaan lukien rekisteröimätön työ ja sääntöjen kiertäminen työntekijöiden lähettämisessä työhön toiseen jäsenvaltioon, tämän kuitenkaan rajoittamatta työvoiman vapaata liikkuvuutta yhtenä sisämarkkinoiden perusvapauksista;

88.  pitää erittäin tärkeänä komission järjestämää kuulemistilaisuutta fuusioiden valvonnan mahdollisesta parantamisesta EU:ssa; katsoo, että erityisesti digitaalisella alalla on toteutettava toimia, joilla varmistetaan, että fuusiot eivät rajoita kilpailua sisämarkkinoilla; kehottaa siksi jälleen komissiota tarkistamaan huolellisesti, otetaanko nykyisessä arviointikäytännössä riittävästi huomioon digitaalisten markkinoiden näkökohdat ja markkinoiden kansainvälistyminen; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan huomioon, että tietojen saatavuus on tärkeässä asemassa, kun arvioidaan markkinavoimaa, että datan ja asiakastietojen yhdistäminen fuusion yhteydessä saattaa vääristää kilpailua ja heikentää tietosuojaa ja että analyyttisten menetelmien ja patenttien käyttö yksinoikeudella saattaa sulkea kilpailijat ulkopuolelle; pyytää jälleen komissiota selvittämään, miten se määrittää reilua kilpailua varten tarvittavan markkinatoimijoiden vähimmäismäärän ja miten se pitää yllä uusien yritysten ja erityisesti startup-yritysten mahdollisuutta päästä erittäin keskittyneille markkinoille;

89.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan julkisia hankintoja koskevien EU:n sääntöjen asianmukaisen täytäntöönpanon, jotta torjutaan kilpailun vääristymiä, myös sosiaalisilla sekä ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyvillä kriteereillä, sekä edistämään hyviä käytäntöjä julkisten viranomaisten menettelyissä; katsoo, että sähköisten hankintamenettelyjen kehittäminen helpottaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin, lisää avoimuutta ja varmistaa kilpailusääntöjen rikkomisen tehokkaamman valvonnan; kehottaa lisäksi komissiota edistämään pk-yritysten mahdollisuuksia markkinoille pääsyyn pienemmillä sopimuksilla silloin, kun se on keskeisten hankintatavoitteiden mukaista, ja seuraamaan huolellisesti hankintojen keskittämistä koskevien sääntöjen noudattamista julkisten hankintojen markkinoilla;

90.  pitää myönteisenä ennalta maksettujen palvelujen siirrettävyyttä koskevien sääntöjen hyväksymistä sisämarkkinastrategian mukaisesti, sillä se parantaa kilpailua sisämarkkinoilla ja varmistaa paremmat oikeudet kuluttajille;

91.  toteaa, että valikoivaan jakeluun tai franchising-verkostoon liittymistä koskevien ehtojen olisi oltava läpinäkyviä, jotta voidaan varmistaa, etteivät kyseiset ehdot ole kilpailupolitiikan ja sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan vastaisia; tähdentää, että kyseisten ehtojen on oltava objektiivisia, kvalitatiivisia, syrjimättömiä ja rajoitettuja vain ehdottoman välttämättömiin seikkoihin; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia tämän läpinäkyvyyden varmistamiseksi;

92.  toteaa, että kilpailunvastaisen yhteistyön riski on kasvanut muun muassa hintavalvontaohjelmien vuoksi; toteaa, että yhdessä sovittuja käytäntöjä saattaa ilmaantua, vaikka kilpailijoiden väliset yhteydet olisivat heikommat kuin nykyiset ehdot edellyttävät, sillä ne saattavat olla jopa automatisoituja, koska algoritmit ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa riippumatta yhden tai useamman markkinatoimijan ohjauksesta; pyytää komissiota seuraamaan valppaasti tällaisia vapaaseen kilpailuun kohdistuva uusia haasteita;

93.  pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä pitää yhteyksiä kansainvälisiin kumppaneihinsa ja monenvälisiin foorumeihin kilpailupolitiikan alalla; katsoo, että kansainvälinen yhteistyö on yhä oleellisempaa silloin, kun toimien soveltamisalaan kuuluvat yritykset toimivat monilla lainkäyttöalueilla;

94.  katsoo, että Euroopan unionin vapaakauppasopimusten verkoston kasvattaminen hyödyttää kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon valvomista maailmanlaajuisesti; kannustaa tässä suhteessa komissiota pyrkimään uusiin kauppasopimuksiin ja sisällyttämään tulevaisuudessa niihin kaikkiin tiukat kilpailuoikeuden rikkomisen ja valtion tukien vastaiset säännöt;

95.  katsoo, että maatalousalan erityisluonne on otettava huomioon kilpailupolitiikassa; muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 42 artiklassa annetaan maatalousalalle erityisasema kilpailupolitiikan soveltamisen alalla, mikä vahvistettiin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) viimeisimmän uudistuksen yhteydessä sallimalla joukko poikkeuksia ja vapautuksia SEUT-sopimuksen 101 artiklan määräyksistä; toteaa, että YMP:n tavoitteena on varmistaa maatalousyhteisölle kohtuullinen elintaso jatkuvien taloudellisten ja ilmastollisten riskien edessä; muistuttaa, että kilpailupolitiikassa puolustetaan pääasiassa kuluttajien etuja eikä oteta riittävästi huomioon maataloustuottajien erityisiä intressejä ja vaikeuksia; korostaa, että kilpailupolitiikassa on puolustettava maataloustuottajien ja kuluttajien etuja yhtäläisesti varmistamalla, että kilpailun ja sisämarkkinoille pääsyn edellytykset ovat oikeudenmukaiset, jotta voidaan tukea investointeja ja innovointia, työllisyyttä ja maatalousyritysten elinkelpoisuutta sekä unionin maaseutualueiden tasapainoista kehitystä ja samalla edistää markkinaosapuolten avoimuutta;

96.  painottaa, että ”oikeudenmukaisen hinnan” käsite ei saa tarkoittaa vain alinta mahdollista hintaa kuluttajalle, vaan hinnan on oltava kohtuullinen ja mahdollistettava se, että kaikki elintarvikeketjun osapuolet saavat kohtuullisen korvauksen;

97.  katsoo, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhdistysten yhteiset toimet, mukaan lukien tuotannonsuunnittelu sekä myynti- ja sopimusehtoneuvottelut, ovat välttämättömiä SEUT-sopimuksen 39 artiklassa määriteltyjen YMP:n tavoitteiden saavuttamiseksi ja että ne olisi siksi vapautettava SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta, kun kyseisiä yhteisiä toimia harjoitetaan aidosti ja siten edistetään tuottajien kilpailukyvyn parantamista; huomauttaa, että yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (YMJ-asetus) mukaisia poikkeuksia ei ole käytetty kaikessa laajuudessaan ja että poikkeusten selkeyden puute, niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet ja kansallisten kilpailuviranomaisten epäyhtenäinen tapa soveltaa niitä eivät ole tarjonneet maataloustuottajille ja näiden organisaatioille riittävää oikeusvarmuutta; pitää myönteisenä sitä, että asetuksella (EU) 2017/2393(12) yksinkertaistetaan tuottajien kollektiivista järjestäytymistä koskevia sääntöjä ja selkeytetään taloudellista toimintaa harjoittavien tuottajaorganisaatioiden roolia ja valtaa kilpailulainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan vahvistaa näiden neuvotteluvoimaa ja samalla varmistaa SEUT-sopimuksen 39 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattaminen;

98.  pitää myönteisenä sitä, että vuoden 2012 maitopaketin voimassaoloa on tarkoitus jatkaa hyvissä ajoin asetuksen (EU) 2017/2393 mukaisesti, kun otetaan huomioon maitoalan paketin täytäntöönpanoa koskevat myönteiset arviot(13) ja tapa, jolla se auttaa vahvistamaan maidontuottajien asemaa elintarvikeketjussa; kehottaa kuitenkin komissiota tekemään vaikutustenarvioinnin sen määrittämiseksi, olisiko maito- ja maitotuotealan sopimusneuvotteluja koskevat säännökset laajennettava koskemaan muita maatalousaloja, sillä viljelijä- ja tuottajaorganisaatioilla olisi näin enemmän vapautta tuotannon suunnitteluun, oikeudet neuvotella kollektiivisesti sekä neuvotella myynti- ja sopimusehdoista, joilla hinnat ja määrät vahvistetaan selkeästi;

99.  kehottaa säätämään SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamista koskevan nimenomaisen ja automaattisen vapautuksen välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen, jotta maatalouden toimialakohtaiset organisaatiot voivat hoitaa niille YMJ-asetuksella annetut tehtävät SEUT-sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi;

100.  ehdottaa, että YMJ-asetuksensäännökset, joiden nojalla tarjonnan sääntelytoimia voidaan soveltaa juustoihin, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä (150 artikla), kinkkuihin, joilla suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä (172 artikla), ja viineihin (167 artikla), laajennetaan koskemaan laatumerkillä varustettuja tuotteita, jotta voidaan parantaa mahdollisuuksia mukauttaa tarjonta kysyntään;

101.  pitää myönteisenä, että asetuksella (EU) 2017/2393 luodaan menettely, jonka mukaan ryhmä tuottajia voi pyytää komissiolta ei-sitovaa lausuntoa siitä, onko tietty kollektiivinen toiminta YMJ-asetuksen 209 artiklan kilpailusääntöjä koskevan yleisen poikkeuksen mukaista; kehottaa kuitenkin komissiota maatalousmarkkinoiden työryhmän suosituksen perusteella selkeyttämään maataloutta koskevan yleisen poikkeuksen soveltamisalaa, jotta poikkeusta täsmennetään siten, että SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamatta jättäminen – silloin kun siitä on määrätty – on täytäntöönpanokelpoinen ja toimiva ratkaisu;

102.  huomauttaa, että aikoina, jolloin markkinat ovat vakavasti epätasapainossa, kun maatalousala on vaarassa ja kansalaiset kärsivät välttämättömän elintarvikehuollon mahdollisesta vahingoittumisesta, markkinasuuntautuneen YMP:n on tarjottava tukea tuottajille ja myönnettävä uusia määräaikaisia ja täysin perusteltuja poikkeuksia kilpailusäännöistä; pitää tervetulleena sitä, että asetukseen (EU) 2017/2393 tehtyjen muutosten ansiosta jatkossa on helpompaa soveltaa YMJ-asetuksen 222 artiklan säännöksiä, joissa sallitaan tällaiset väliaikaiset poikkeukset kilpailulainsäädännöstä;

103.  kehottaa kehittämään edelleen eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä, jotta maatalouselintarvikealan kriisit voidaan havaita tehokkaammin entistä parempien ja eritellympien tietojen avulla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta ottaa maataloustuottajajärjestöt mukaan tietojen määrittelyyn ja keruuseen;

104.  huomauttaa, että komissio on todennut, että maataloustuottajat muodostavat vähiten keskittyneen tason elintarvikeketjussa, kun taas heidän tuotantopanosten toimittajansa ja asiakkaansa ovat usein paljon suurempia ja keskittyneempiä, mistä seuraa epätasapainoinen suhde sekä joidenkin suurten jakeluketjujen, jalostajien ja vähittäismyyjien harjoittamia kielteisiä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, joita ei voida ratkaista pelkästään kilpailupolitiikalla, ja siksi yhdenmukaisuus muiden poliittisten toimien kanssa on välttämätöntä; kehottaa siksi komissiota määrittelemään selkeämmin ”määräävän aseman” ja tällaisen aseman väärinkäytön ottaen huomioon keskittymisasteen sekä tuotantopanos-, jalostus- ja vähittäismyyntialojen neuvotteluvoiman; panee lisäksi merkille, että asetuksella (EU) 2017/2393 vahvistetaan tiettyjä säännöksiä oikeudesta kirjalliseen sopimukseen ja neuvotteluun sopimusehdoista, joilla parannetaan arvon jakautumista toimitusketjussa, jotta voidaan rauhoittaa sidosryhmien välisiä suhteita, torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, saada tuottajat reagoimaan paremmin markkinasignaaleihin, parantaa hintaselvityksiä ja hinnan välittymistä sekä mukauttaa tarjonta paremmin kysyntään; kehottaa lisäksi komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia varmistamaan, että perushyödykkeet luokitellaan ja hinnoitellaan asianmukaisesti ja että väärinkäytöksiä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka vaikuttavat tuottajiin, valvotaan ja niihin puututaan sitovilla toimilla ja niistä määrätään seuraamuksia; katsoo, että olisi tarkasteltava olemassa olevia kansallisia järjestelyjä, jotta voidaan määrittää paras käytäntö, jota sovelletaan;

105.  on tietoinen, että tähän mennessä kilpailulainsäädäntöä ei ole sovellettu hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa unionin eikä jäsenvaltioiden tasolla; panee merkille, että tätä koskevia kansallisia sääntöjä on pantu täytäntöön, mutta ne eivät ole kuitenkaan osoittautuneet täysin toimiviksi hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja elintarvikeketjun vallan epätasapainoa koskevan laajemman ongelman ratkaisemisessa; kehottaa komissiota julkaisemaan ja hyväksymään viipymättä ilmoitetun EU:n lainsäädäntöehdotuksen hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä, luomaan yhdenmukaisen oikeudellisen kehyksen, joka suojelee paremmin tuottajia ja viljelijöitä hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, sekä varmistamaan sisämarkkinoiden lujittamisen entisestään;

106.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on jo vedonnut komissioon ja kansallisiin kilpailuviranomaisiin, jotta ne vastaisivat tehokkaasti huolenaiheisiin siitä, millainen yhteisvaikutus jakelualan kansallisen tason nopealla keskittymisellä sekä toisaalta parhaillaan muodostuvilla, suurten eurooppalaisten ja kansainvälisten jakeluketjujen välisillä liittoutumilla on elintarvikeketjun alkupäähän sekä jakelijoihin ja kuluttajiin; katsoo, että tällainen rakenteellinen kehitys herättää huolta mahdollisista strategisista mukautuksista, kilpailun vähenemisestä ja innovaatioon tehtävien investointien marginaalien kapenemisesta elintarvikeketjussa;

107.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä panostamaan brexitin jälkeisten sisämarkkinoiden vahvistamiseen varmistamalla EU:n kilpailulainsäädännön ja sen poikkeuksien ja muiden normien täysimääräisen noudattamisen, jotta varmistetaan oikeusvarmuus ja tasaveroiset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä;

108.  muistuttaa, että vähämerkityksisen tuen tuottajakohtainen enimmäismäärä maatalousalalla kaksinkertaistettiin vuonna 2013 (7 500 eurosta 15 000 euroon), jotta voidaan selviytyä ilmasto-, terveys- ja talouskriisien lisääntymisestä; huomauttaa, että vähämerkityksisen tuen kansallista enimmäismäärää muutettiin samaan aikaan vain marginaalisesti (0,75 prosentista 1 prosenttiin kansallisen maataloustuotannon arvosta), mikä vähentää jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tukea vaikeuksissa olevia maatiloja; pyytää näin ollen, että vähämerkityksisen tuen kansallista enimmäismäärä nostetaan 1,25 prosenttiin kansallisen maataloustuotannon arvosta tuottajien vaikean taloudellisen tilanteen helpottamiseksi; katsoo, että vähämerkityksistä tukea koskevien johdonmukaisten sääntöjen olisi parannettava tuottajien asemaa ilman, että se johtaisi maatalouspolitiikan uudelleenkansallistamiseen;

109.  korostaa, että on tärkeää osoittaa varoja huippunopeaan laajakaistaverkkoon pääsyn mahdollistamiseksi, jotta voidaan pysyä teknisen kehityksen tasalla ja edistää kilpailua, etenkin maaseudulla ja syrjäisillä alueilla;

110.  korostaa, että EU:n markkinoiden avaaminen hyvin kilpailukykyisille kauppakumppaneille ja suurille maataloustuotteiden viejille, joihin sovelletaan monia erilaisia normeja, saattaa muodostaa riskin kaikkein herkimmille maatalousaloille unionissa; kehottaa komissiota ottamaan kaikilta osin huomioon kolmansien maiden kanssa tehdyistä kauppasopimuksista mahdollisesti aiheutuvien markkinoiden vääristymien vaikutukset eurooppalaisiin maataloustuottajiin ottaen huomioon näiden haavoittuva taloudellinen tilanne ja keskeinen asema yhteiskunnassamme.

111.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.
(2)EUVL L 156, 20.6.2017, s. 1.
(3)EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1.
(4)EUVL C 93, 24.3.2017, s. 71.
(5)EUVL C 35, 31.1.2018, s. 71.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0434.
(7)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0027.
(8)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0428.
(9)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(10)https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/file_import/aar-comp-2016_en_0.pdf
(11)Esimerkiksi komission perusteellinen tutkinta Yhdistyneessä kuningaskunnassa konsernirahoitukseen CFC‑sääntöjen nojalla sovellettavaa poikkeusta koskevasta mahdollisesta valtiontukiohjelmasta (SA.44896).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2393, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15).
(13)Kertomukset aiheesta ”Maitoalan markkinatilanteen kehittyminen ja maitoalan paketin säännösten soveltaminen” (COM(2016)0724 ja COM(2014)0354).


Rokotusvastaisuus ja rokotuskattavuuden lasku Euroopassa
PDF 180kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 rokotusvastaisuudesta ja rokotuskattavuuden laskusta Euroopassa (2017/2951(RSP))
P8_TA(2018)0188B8-0188/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät aiheesta ”lapsuusiän immunisaatio – lapsuusiän immunisaation saavutukset ja haasteet Euroopassa sekä jatkotoimet”(1), jotka EU: n jäsenvaltioiden terveysministerit hyväksyivät 6. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät rokotuksista tehokkaana kansanterveyden edistäjänä(2),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi” (COM(2017)0339),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuisen rokotussuunnitelman (GVAP), jonka 194 jäsenvaltiota hyväksyivät Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2012,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön päätöslauselman 68.6., jonka 194 jäsenvaltiota hyväksyivät Maailman terveyskokouksessa 26. toukokuuta 2015,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 hyväksytyn Maailman terveysjärjestön Euroopan rokotussuunnitelman vuosiksi 2015–2020,

–  ottaa huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) 27. huhtikuuta 2017 julkaiseman teknisen raportin immunisaatiotietojärjestelmistä ”Immunisation information systems in the EU and EEA”,

–  ottaa huomioon ECDC:n 14. kesäkuuta 2017 julkaiseman teknisen raportin rokotteilla ehkäistävissä olevista taudeista ja immunisaatiosta ”Vaccine-preventable diseases and immunisation: Core competencies”,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 New Yorkissa järjestetyssä YK:n yleiskokouksen korkean tason tapaamisessa annetun poliittisen julistuksen mikrobilääkeresistenssistä,

–  ottaa huomioon Maailmanpankin maaliskuussa 2017 julkaiseman raportin resistenttien infektioiden torjunnasta ”Drug-Resistant Infections: A Threat to Our Economic Future”,

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2009 annetun neuvoston suosituksen 2009/1019/EU kausi-influenssarokotuksista(3),

–  ottaa huomioon yhä kasvavan mannertenvälisen matkustajien määrän,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt suulliset kysymykset rokotteiden käytön epäröinnistä ja rokotusasteen laskusta Euroopassa (O-000008/2018 – B8‑0011/2018 ja O-000009/2018 – B8‑0012/2018),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että maailman terveysjohtajat sitoutuivat joulukuussa 2010 varmistamaan elintärkeiden rokotteiden keksimisen, kehittämisen ja maailmanlaajuisen jakelun erityisesti köyhimpiin maihin ja julistivat seuraavan 10 vuoden ajanjakson (2011–2020) ”rokotteiden vuosikymmeneksi”;

B.  ottaa huomioon, että lapsen täydellisen rokotuspaketin hinta nousi maailmanlaajuisesti halvimmillaankin 68-kertaiseksi vuoden 2001 ja vuoden 2014 välillä; ottaa huomioon, että tämä hinnankorotus on perusteeton ja ristiriidassa sen kestävän kehityksen tavoitteen kanssa, joka koskee terveellisen elämän ja hyvinvoinnin takaamista kaiken ikäisille;

C.  ottaa huomioon, että rokotussuositukset ja terveydenhoitopalveluiden järjestäminen on hyvin vaihtelevaa EU:n ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioissa;

D.  ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet WHO:n Euroopan rokotusohjelman vuosiksi 2015–2020;

E.  ottaa huomioon, että korkean rokotuskattavuuden edistäminen suojelee kansalaisia saamasta rokotteilla ehkäistävissä olevia tauteja, jotka ovat pandeemisia maissa, joissa on alhainen rokotuskattavuus ja alhainen immunisaatioaste;

F.  ottaa huomioon, että Vaccine Confidence -hankkeessa tehdyn maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan Euroopan alueelta saatiin eniten kielteisiä vastauksia kysymyksiin, jotka koskivat rokotteiden pitämistä tärkeinä, turvallisina ja tehokkaina, minkä vuoksi alueella on eniten rokotusvastaisuutta(4);

G.  ottaa huomioon, että rokotuskattavuuden lasku Euroopassa on aiheuttanut huomattavia tuhkarokon taudinpurkauksia ja niihin liittyviä kuolemia useissa Euroopan maissa;

H.  ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot pitävät yhteinen terveys -lähestymistavan perusteella tuotanto- ja kotieläinten rokottamista tärkeänä toimenpiteenä, jolla estetään rajatylittävien eläintautien puhkeaminen ja jolla rajoitetaan tartuntariskiä, ja ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat ottaneet niitä käyttöön Coxiella burnettii -infektiota ja muita kansanterveydellisen riskin aiheuttavia bakteeri- ja virustauteja vastaan;

I.  ottaa huomioon, että vuosina 2008–2015 Euroopassa oli 215 000 rokotteilla ehkäistävissä olevaa tautitapausta influenssaa lukuun ottamatta(5);

1.  panee merkille, että rokotteet voivat auttaa torjumaan mikrobilääkeresistenssiä, minkä tutkimista olisi jatkettava;

2.  panee merkille, että rokotteet voivat auttaa vähentämään antibioottien tarvetta ja siten rajoittamaan mikrobilääkeresistenssin leviämistä, minkä tutkimista olisi jatkettava; korostaa kuitenkin, että ensisijaisesti on kiireellisesti pyrittävä vähentämään antibioottien liikakäyttöä ja väärinkäyttöä ja tahatonta altistumista niille;

3.  panee merkille, että rokotukset ehkäisevät vuosittain arviolta 2,5 miljoonaa kuolemantapausta eri puolilla maailmaa ja vähentävät tautikohtaisesta hoidosta, myös mikrobilääkehoidosta, aiheutuvia kuluja;

4.  suhtautuu myönteisesti siihen, että laajamittaisten suojaavien rokotusten käyttöönotto Euroopassa on auttanut huomattavasti monien tartuntatautien hävittämistä ja niiden esiintymisen vähentämistä; on kuitenkin huolestunut rokotusvastaisuudesta, joka on huolestuttava ilmiö, sekä siitä, ettei ole annettu kansallisia suosituksia, joissa otettaisiin huomioon väestön ikääntyminen, ja kehottaa lisäämään avoimuutta rokotteiden tuotannossa ja ryhtymään toimiin Euroopan kansalaisten rauhoittamiseksi;

5.  huomauttaa, että rokotteet testataan erittäin tarkkaan monivaiheisissa kokeissa ennen kuin Maailman terveysjärjestö antaa niille alustavan hyväksynnän, ja Euroopan lääkevirasto hyväksyy ne ja ne arvioidaan säännöllisesti uudelleen; toteaa, että tutkijoiden on ilmoitettava mahdolliset eturistiriidat;

6.  ehdottaa, että eturistiriidassa olevilta tutkijoilta evätään oikeus toimia arviointilautakunnan jäseninä; kehottaa luopumaan EMA:n arviointilautakunnan käsittelyjen luottamuksellisuudesta; ehdottaa, että lautakunnan keskustelujen pohjana olleet tieteelliset ja kliiniset tiedot, joiden anonyymius on aiemmin taattu, julkistetaan;

7.  muistuttaa, että ”Eurooppalainen yhteinen terveys” -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi todetaan, että rokotteet ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa(6);

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ollut aktiivisesti mukana ratkaisemassa rokotuksia koskevaa kysymystä ja että rokotuksia koskeva aloite on sisällytetty komission vuoden 2018 työohjelmaan; on tyytyväinen julkaistuun etenemissuunnitelmaan rokotteilla ehkäistävissä olevien tautien torjumista koskevaksi neuvoston suositukseksi;

9.  ilmaisee tukensa sille, että komissio ilmoittaa mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevassa toimintasuunnitelmassaan kannustimista diagnoosien, mikrobilääkkeille vaihtoehtoisten lääkkeiden ja rokotteiden käytön edistämiseksi(7);

10.  on tyytyväinen EU:n terveysalan toimintaohjelmasta yhteisrahoitettavan rokotuskattavuuden lisäämiseen tähtäävän yhteisen toimintaohjelman tulevaan käynnistämiseen;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan rokotuskattavuuden oikeusperustaa; huomauttaa, että Euroopan rokotusohjelman vuosiksi 2015–2020 tavoitteen 1 mukaisesti asianmukaisen lainsäädäntökehyksen käyttöönotto ja täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää kansallisten painopisteiden määrittämiseksi ja konkreettisten toimenpiteiden toteuttamiseksi kohti kestävää sitoutumista rokotuksiin;

12.  kannattaa vahvasti yhteistä hankintasopimusta, joka tarjoaa jäsenvaltioille ja komissiolle puitteet, joiden avulla ne voivat hankkia yhdessä rokotteita ja yhdistää tällä tavoin jäsenvaltioiden ostovoiman, ja näin varmistetaan, että pandemiarokotteita ja muita rokotteita on saatavilla riittävä määrä rokotteiden saatavuuden takaamiseksi ja että kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita kohdellaan tasapuolisesti;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että 24 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet yhteisen hankintasopimuksen, mikä tarkoittaa, että se kattaa 447,8 miljoonaa yhteensä 508,2 miljoonasta EU: n kansalaisesta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet sopimusta, tekemään niin ja varmistamaan, että se kattaa kaikki EU:n kansalaiset;

14.  muistuttaa avoimuuden merkityksestä kansalaisten lääkkeitä koskevan luottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä;

15.  palauttaa mieliin kliinisiä lääketutkimuksia koskevan asetuksen(8) merkityksen uusien rokotteiden tutkimuksen edistämisessä ja helpottamisessa sekä kliinisten lääketutkimusten avoimuuden varmistamisessa; kehottaa komissiota ja Euroopan lääkevirastoa panemaan viipymättä täytäntöön kliinisiä lääketutkimuksia koskevan asetuksen, erityisesti perustamalla eurooppalainen portaali ja tietokanta (EUPD), jonka täytäntöönpano on viivästynyt merkittävästi yli kahdella vuodella; kehottaa myös kaikkia asianomaisia osapuolia varmistamaan, ettei parhaillaan toteutettava EMA:n siirtäminen Lontoosta aiheuta ylimääräisiä häiriöitä tai viivästyksiä viraston toiminnalle;

16.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki terveydenhuollon työntekijät ovat riittävästi rokotettuja; kehottaa komissiota puuttumaan terveydenhoitoalan työntekijöiden rokottamiseen ehdotuksessaan neuvoston suositukseksi, joka koskee yhteistyön vahvistamista rokotteilla ehkäistävissä olevien sairauksien torjumisessa;

17.  pitää myönteisenä komission aloitetta ehdotuksesta neuvoston suositukseksi, joka koskee yhteistyön vahvistamista rokotteilla ehkäistävissä olevien sairauksien torjumisessa, joka on määrä esittää vuoden 2018 toisella neljänneksellä ja jolla on tarkoitus tukea jäsenvaltioita rokotusohjelmien täytäntöönpanossa, rokotusvastaisuuden vähentämisessä, rokotteiden toimitusten tehostamisessa ja yleisen rokotekattavuuden vahvistamisessa; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan suosituksia;

18.  panee huolestuneena merkille, että epidemiologiset tiedot jäsenvaltioiden nykyisestä rokotustilanteesta osoittavat, että rokotusten ottamisessa on merkittäviä puutteita ja että rokotuskattavuusasteet eivät riitä asianmukaisen suojelun varmistamiseksi; on huolissaan siitä, että kasvava ja laajalle levinnyt rokotusvastaisuus on saanut huolestuttavat mittasuhteet, sillä se on aiheuttanut monia erilaisia terveyteen liittyviä seurauksia jäsenvaltioissa; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että rokotuskattavuutta laajennetaan varhaislapsuudesta ja että kaikki väestöryhmät voidaan sisällyttää elinikäistä rokotusohjelmaa koskevaan lähestymistapaan, ottaen huomioon rokotteiden hyödyllisyyden ennalta ehkäisevänä välineenä;

19.  korostaa, että yleisön luottamus rokotteita kohtaan vähenee maailmanlaajuisesti, mikä on huolestuttavaa ja suuri haaste kansanterveyden asiantuntijoille; panee merkille, että rokotusvastaisuuden seurauksena monissa Euroopan maissa leviää parhaillaan tuhkarokkoepidemia, joka olisi ollut ehkäistävissä; kehottaa komissiota jatkamaan ja vahvistamaan tukeaan kansallisten rokotusohjelmien kattavuuden lisäämiseen tähtääville toimille;

20.  korostaa, että lisäämällä rokotteiden ja niiden vahvistusaineiden arviointiprosessien sekä rokotteiden mahdollisia sivuvaikutuksia koskevien riippumattomien tutkimusohjelmien rahoituksen avoimuutta edistetään luottamuksen palauttamista rokotuksia kohtaan;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tiedonkeruussa tarvittavaa infrastruktuuria, joka on tarkoitettu kartoittamaan tartuntatautitilannetta ja rokotteiden vaikutuksia tosielämässä, ja tukemaan siten rokotusohjelmien toteuttamista;

22.  on huolissaan siitä, että suositelluissa, tarjotuissa ja/tai määrätyissä rokotuksissa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä; on huolissaan myös siitä, että tämä rokotuskattavuuden vaihtelu lisää jäsenvaltioiden välistä terveyteen liittyvää eriarvoisuutta ja heikentää ponnisteluja ehkäistävissä olevien tautien vähentämiseksi ja poistamiseksi;

23.  tuomitsee rokotuksia koskevien epäluotettavien, harhaanjohtavien ja epätieteellisten tietojen levittämisen, jota kärjistävät tiedotusvälineiden kiistat, sensaationtavoittelu ja heikkotasoinen journalismi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään tehokkaisiin toimiin tällaisten väärien tietojen leviämisen estämiseksi, kehittämään edelleen valistus- ja tiedotuskampanjoita, joiden tarkoituksena on palauttaa luottamus rokotteisiin, ja vahvistamaan koulutusta ja vuoropuhelua, erityisesti vanhemmille, mukaan lukien eurooppalaisen foorumin luominen, jonka tavoitteena on parantaa rokotusten kattavuutta ja ehkäistä harhaanjohtavien tietojen tehoaminen;

24.  korostaa, että kansalaisille on annettava osallistavaa sekä tosiseikkoihin ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan kansalaisyhteiskunnan, ruohonjuuritason liikkeiden, tutkijoiden, tiedotusvälineiden ja kansallisten terveysviranomaisten sidosryhmien kanssa käytävää vuoropuhelua epäluotettavan, harhaanjohtavan ja epätieteellisen rokotuksia koskevan tiedon torjumiseksi;

25.  on huolissaan joissakin jäsenvaltioissa rokotuksiin myönnettyjen määrärahojen niukkuudesta sekä eräiden ihmishenkiä säästävien rokotteiden korkeista hinnoista ja hintojen suuresta vaihtelusta, mikä voi edelleen pahentaa nykyistä terveydellistä eriarvoisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan mahdollisimman pian täytäntöön toimenpiteet, joita vaadittiin EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi 2. maaliskuuta 2017 annetussa parlamentin päätöslauselmassa(9), mutta korostaa, että terveydenhuoltojärjestelmille rokottaminen on yksi kustannustehokkaimmista kansanterveystoimista pitkällä aikavälillä;

26.  on huolissaan siitä, että rokotteiden korkeat hinnat vaikuttavat kohtuuttomalla tavalla pieni- ja keskituloisiin maihin, mukaan lukien maat, jotka menettävät avunantajien tukea, jota ne saivat aiemmin Gavi, the Vaccine Alliance -kumppanuushankkeen kautta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin rokotteiden saatavuuden helpottamiseksi näissä maissa;

27.  suhtautuu myönteisesti rohkaisevaan kehitykseen ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttamien sairauksien ja syöpien torjunnassa, mikä on HPV:n torjumista koskevien rokotusohjelmien ansiota; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen näitä ohjelmia ja tutkimaan keinoja parantaa kattavuusastetta ja torjua syövän muita muotoja esimerkiksi sisällyttämällä pojat rokotusohjelmiin;

28.  katsoo, että rokotuksen seurannan ja rokotuspalvelujen tarjoaminen EU: n jäsenvaltioihin saapuville siirtolaisille ja pakolaisille on ehdottoman tärkeää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kartoittamaan, mitä konkreettisia rokotustoimia ollaan toteuttamassa EU:n jäsenvaltioihin saapuvia siirtolaisia ja pakolaisia varten, ja ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

29.  on huolissaan rokotepulasta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ratkaisuja, joilla lisätään rokotteiden toimituksia ja saatavuutta, muun muassa rokotteiden varastoimista koskevia järjestelyjä;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään rokotuksia antaville terveydenhuollon ammattilaisille suunnattuja valistuskampanjoita, joissa korostetaan heidän moraalista ja eettistä velvollisuuttaan suojata kansanterveyttä tarjoamalla riittäviä tietoja potilaille (tai potilaiden edunvalvojille) suositelluista rokotuksista, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä;

31.  toteaa, että terveydenhoitoalan ammattilaisilla on perustavanlaatuinen merkitys rokotusten julkiselle hyväksymiselle, ja heidän suosituksiaan käytetään jatkuvasti tärkeimpänä syynä rokotuksille(10);

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan täysin kattavan EU:n toimintasuunnitelman, jossa nostetaan esille rokotusvastaisuuteen liittyvä yhteiskunnallinen ongelma, vahvistetaan jäsenvaltioiden sitoutumista rokotuksiin ensisijaisena kansanterveydellisenä toimenpiteenä, mukaan lukien ensisijaiset ja aluekohtaiset toimet, ja otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet ja erityiset haasteet;

33.  kehottaa komissiota helpottamaan yhtenäisempää ja paremmin yhteen sovitettua rokotusaikataulua koko EU:ssa, vaihtamaan parhaita toimintatapoja, etsimään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vaihtoehtoja rokotteiden turvallisuutta ja tehokkuutta tarkkailevan EU:n seuranta- ja analysointijärjestelmän käyttöön ottamiseksi, jotta voidaan varmistaa tasainen kattavuus eri puolilla Eurooppaa, vähentää terveyteen liittyvää eriarvoisuutta ja auttaa parantamaan luottamusta rokotusohjelmiin ja rokotteiden kehittämiseen; kehottaa komissiota toteuttamaan rokotuksiin liittyviä aloitteita, kuten Euroopan influenssarokotteen teemapäivän, jonka myötä voitaisiin vuosittain käynnistää rokotuskampanja internetissä 75 prosentin kattavuuden saavuttamiseksi kausi-influenssasta annettujen neuvoston suosituksien mukaisesti;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia yhteinen terveys -toimenpiteitä, jotta ihmisten ja tarvittaessa eläinten rokotuskattavuutta parannetaan taloudellisilla ja poliittisilla kannustimilla ja jotta tartuntatauteja ja antibioottiresistenssiä torjutaan kustannustehokkaammin muun muassa tulevan, vuoden 2020 jälkeisen, yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa;

35.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan ajoissa tietoja rokotuksista ja rokotteilla ehkäistävissä olevista taudeista komissiolle, ECDC:lle ja WHO:lle;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Maailman terveysjärjestölle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 202, 8.7.2011, s. 4.
(2)EUVL C 438, 6.12.2014, s. 3.
(3)EUVL L 348, 29.12.2009, s. 71.
(4)Larson, Heidi J. ja muut (2016), ‘The State of Vaccine Confidence 2016: Global Insights Through a 67-Country Survey’, EBioMedicine; osa 12, 2016, sivut 295‑301.
(5)Council on Foreign Relations, ”Vaccine-Preventable Outbreak Maps” 2015.
(6)Katso toimintasuunnitelman s. 10.
(7)Katso toimintasuunnitelman s. 12.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 536/2014, annettu 16. huhtikuuta 2014, ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 1).
(9)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061.
(10)Leask J., Kinnersley P., Jackson C., Cheater F., Bedford H., Rowles G., ‘Communicating with parents about vaccination: a framework for health professionals’, BMC Pediatrics, 2012, osa 12, sivut 12–154.


Eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin täytäntöönpano
PDF 205kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU täytäntöönpanosta (2016/2329(INI))
P8_TA(2018)0189A8-0065/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 18, 19, 21, 79 ja 82 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 6, 20, 21, 23, 24, 41 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW-sopimus),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 1993 annetun YK:n julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2016 hyväksytyn YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän komitean yleisen huomautuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 6 artiklaan (vammaiset tytöt ja naiset),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) sekä 11. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätökset (EU) 2017/865(1) ja (EU) 2017/866(2) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta,

–  ottaa huomioon sen, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(3),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(4),

–  ottaa huomioon rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY(5),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(6) ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(7),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävästä EU:n strategiasta vuosiksi 2012–2016 (COM(2012)0286),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU(8),

–  ottaa huomioon yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013(9),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS(10) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS(11) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(12) rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta,

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman etenemissuunnitelmasta uhrien oikeuksien ja heidän suojelunsa vahvistamiseksi erityisesti rikosoikeudellisissa menettelyissä(13),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten(14),

–  ottaa huomioon perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman kaudelle 2014–2020,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Euroopan perusoikeusviraston julkaiseman raportin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevästä EU:n laajuisesta kyselytutkimuksesta ”Violence against women – an EU-wide survey”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(15),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(16),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(17),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(18),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun jälkiarviointiyksikön tekemän arvioinnin direktiivin 2011/99/EU Euroopan tason täytäntöönpanosta (PE 603.272),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0065/2018),

A.  ottaa huomioon, että kaikenlainen ihmiseen kohdistuva väkivalta loukkaa suoraan hänen ihmisarvoaan, joka on kaikkien perusihmisoikeuksien perusta ja jota on näin ollen kunnioitettava ja suojeltava; toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on julmaa syrjintää ja loukkaa ihmis- ja perusoikeuksia;

B.  ottaa huomioon, että väkivallan ja hyväksikäytön uhrit ovat vaarassa joutua toistuvien lisäkärsimysten, kostotoimenpiteiden ja pelottelun kohteeksi; ottaa näin ollen huomioon, että tarvittavan suojelun tarjoaminen näille uhreille myös toisessa jäsenvaltiossa riippuu pitkälti siitä, miten tietoisia uhrit, koko yhteiskunta ja kaikki heidän kanssaan tekemisissä olevat toimijat, myös turvakodit, ovat asiasta;

C.  ottaa huomioon, että koko yhteiskunnalle on haittaa siitä, että ihmisiä ei suojella asianmukaisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

D.  ottaa huomioon, että yksi jokaisen yhteiskunnan tärkeimmistä turvallisuuteen liittyvistä tehtävistä on suojella jokaisen yksilön henkilökohtaista koskemattomuutta ja vapautta; ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuusagendaan pitäisi sisältyä ensisijaisina tavoitteina henkilökohtaisen turvallisuuden takaaminen ja kaikkien henkilöiden suojeleminen sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

E.  toteaa, että väkivalta sekä fyysinen, psykologinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttavat suhteettomasti naisiin(19); ottaa huomioon, että joka kolmas nainen EU:ssa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa naisiin kohdistuvan väkivallan laajuus ja vakavuus usein sivuutetaan ja sitä vähätellään ja että uhrien syyllistäminen on yhä yleistä, mikä on huolestuttavaa; ottaa huomioon, että vain joka kolmas kumppaninsa fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut nainen ottaa yhteyttä viranomaisiin;

F.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon varmistaminen kaikilla politiikanaloilla on Euroopan unionin perusperiaate ja keskeinen osa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntaa;

G.  ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa, jota EU ja kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet mutta jonka ne ovat allekirjoittaneet(20), määrätään, että kaikki sen määräykset ja etenkin uhrien oikeuksia suojelevat toimenpiteet on taattava ilman minkäänlaista syrjintää, ja siinä kehotetaan yksiselitteisesti sen allekirjoittajia tunnustamaan vainoaminen rikokseksi; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi ja täysi täytäntöönpano auttaa voittamaan eurooppalaisen suojelumääräyksen asettamat haasteet tarjoamalla yhtenäisen eurooppalaisen sääntelykehyksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiselle ja torjumiselle;

H.  katsoo, että ilmoittamattomien väkivaltatapausten arvioidun määrän vähentämiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ja vahvistettava naisille tarkoitettuja varhaisvaroitus- ja suojeluvälineitä, jotta naiset voisivat tuntea olonsa turvalliseksi ja pystyisivät ilmoittamaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta; ottaa huomioon, että ilmoittamattomien sukupuoleen perustuvien väkivaltatapausten huomattava määrä voi olla yhteydessä julkisten varojen puutteeseen; toteaa, että asianomaisilla viranomaisilla on oltava rakenteita, kuten turvakoteja, jotka antavat lääketieteellistä ja oikeuslääketieteellistä apua, psykologista tukea ja oikeudellista apua ja jotka tarjoavat turvapaikan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille naisille;

I.  ottaa huomioon, että EU:n vapaan liikkuvuuden ansiosta ihmiset siirtyvät usein maasta toiseen; ottaa huomioon, että eurooppalainen suojelumääräys perustuu tarpeeseen turvata uhrien oikeudet ja vapaudet, ja sen yhteydessä on kunnioitettava erityisesti uhrien ja mahdollisten uhrien oikeutta liikkumisvapauteen ja taattava heille jatkuva suojelu heidän käyttäessään tätä oikeutta;

J.  ottaa huomioon, että väkivallan ehkäiseminen panostamalla valistus- ja tiedotuskampanjoihin sekä tehokkaaseen uutisointiin, kasvatukseen ja ammattilaisten koulutukseen on tärkeä osa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet ehkäisemään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja stereotypioita käsittelemällä tiedotusvälineiden tehtävää; ottaa huomioon, että uhrit, jotka saavat kansallista suojelua, eivät usein tiedä eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, mikä vaikuttaa kielteisesti sen käyttöön; ottaa huomioon, että tiedotuskampanjat ja valistusohjelmat perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan vähättelyn torjumiseksi auttavat lisäämään uhrien halukkuutta ilmoittaa väkivallasta ja pyytää kansallisia ja eurooppalaisia suojelumääräyksiä sekä rakentamaan heidän luottamustaan asianomaisiin viranomaisiin;

K.  toteaa, että vuonna 2010, jolloin Eurooppa-neuvosto esitti eurooppalaista suojelumääräystä koskevan ehdotuksen, 118 000:een EU:ssa oleskelevaan naiseen sovellettiin suojelutoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi; ottaa huomioon, että vuonna 2011 arvioitiin keskimäärin 1 180 henkilön tarvitsevan EU:ssa jatkuvia rajat ylittäviä suojelutoimenpiteitä;

L.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa kansalaisjärjestöillä on usein tärkeä rooli uhrien tukemisessa;

M.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset suojelumääräykset ovat vastavuoroisen tunnustamisen ja yhteistyön välineitä, jotka eivät voi toimia oikein ja joilla ei voida suojella uhreja, ennen kuin ne pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;

N.  ottaa huomioon, että varsinkin väkivaltatapauksissa jotkin jäsenvaltiot määräävät suojelutoimenpiteitä rikosoikeudellisissa menettelyissä, kun taas toiset antavat suojelumääräyksiä yksityisoikeudellisissa menettelyissä;

O.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioissa on monenlaisia suojelumääräyksiä ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välisten erojen vuoksi eurooppalaisten suojelumääräysten täytäntöönpanossa kohdataan monia vaikeuksia, mikä voi heikentää niiden asianmukaista käyttöä uhrien hyväksi ja vähentää annettavien eurooppalaisten suojelumääräysten lukumäärää;

P.  ottaa huomioon, ettei valtaosalla jäsenvaltioista ole rekisteröintijärjestelmää, jonka avulla voidaan kerätä eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevia tietoja, ja ettei myöskään ole olemassa eurooppalaista keskusrekisterijärjestelmää kaikkien merkityksellisten tietojen keräämiseksi unionin tasolla; ottaa huomioon, että riittämättömien tietojen vuoksi on vaikea arvioida eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanoa ja korjata lainsäädännössä tai täytäntöönpanossa olevia puutteita;

Q.  ottaa huomioon, että eurooppalaista suojelumääräystä voidaan soveltaa kaikenlaisten rikosten, myös terrorismin, ihmiskaupan, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja järjestäytyneen rikollisuuden, uhreihin; ottaa huomioon, että haavoittuvassa asemassa olevia rikoksen uhreiksi joutuneita ihmisiä on kohdeltava erityisen hienotunteisesti eurooppalaista suojelumääräystä sovellettaessa;

R.  toteaa, että eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuuden ja direktiivillä 2012/29/EU vahvistettujen rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten välillä on vahva yhteys;

1.  kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan selkeästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sitoutumaan sen kitkemiseen ja kehottaa varmistamaan, että tällaisiin väkivallan muotoihin sovelletaan nollatoleranssia;

2.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon kaikilla politiikanaloilla ja etenkin niillä, jotka mahdollisesti liittyvät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan tiedonlevitykseen ja tämän väkivallan havaitsemiseen sekä uhrien suojeluun ja heidän koskemattomuutensa turvaamiseen;

Yleinen arvio direktiivin täytäntöönpanosta ja suositukset, joilla parannetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanoa ja toimivuutta

3.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot, joita eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi sitoo, ovat ilmoittaneet komissiolle sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

4.  tiedostaa sen myönteisen vaikutuksen, joka vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisella voi olla rajatylittävälle uhrien suojelulle; katsoo, että eurooppalainen suojelumääräys voi olla tehokas uhrien suojelun väline nykymaailmassa, jolle on ominaista suuri liikkuvuus ja sisäisten rajojen puuttuminen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että sen jälkeen kun eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltioissa on annettu vain seitsemän eurooppalaista suojelumääräystä, vaikka viime vuosina jäsenvaltioissa on pyydetty ja annettu tuhansia kansallisia suojelumääräyksiä(21);

5.  pitää valitettavana, ettei komissio toimittanut parlamentille ja neuvostolle kertomusta eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin soveltamisesta 11. tammikuuta 2016 mennessä; kehottaa komissiota täyttämään kertomuksen laatimista koskevat velvoitteensa direktiivin mukaisesti ja sisällyttämään kertomukseensa kansallisten suojelutoimenpiteiden kartoituksen, yleiskuvan jäsenvaltioissa toteutettavista koulutustoimista, analyysin siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat uhrien oikeutta ilmaiseen oikeusapuun, tiedot siitä, joutuvatko uhrit maksamaan mitään suojelumääräykseen liittyviä kustannuksia, ja kartoituksen jäsenvaltioissa toteutettavista tiedotuskampanjoista;

6.  muistuttaa täytäntöönpanovaltion velvoitteesta tunnustaa eurooppalainen suojelumääräys yhtä ensisijaisesti kuin määräyksen antanut valtio, vaikka se onkin monimutkaista ja siihen liittyy oikeudellisia haasteita;

7.  on huolissaan siitä, että kun eurooppalaista suojelumääräystä pannaan täytäntöön, jäsenvaltioiden välillä on merkittävä koordinointiin ja viestintään liittyvä kuilu; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ja tehostamaan yhdessä eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää yhteistyötä ja viestintää, sillä näin käynnistettäisiin paljon tehokkaampia menettelyjä ja samanaikaista rajatylittävää toimintaa jäsenvaltioiden keskuudessa;

8.  korostaa tarvetta parantaa tilastotietojen keruuta, jotta voidaan arvioida ongelman laajuutta ja sukupuoleen perustuvan väkivallan vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tuloksia; kehottaa jäsenvaltioita standardoimaan ja digitalisoimaan eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvät lomakkeet ja menettelyt ja perustamaan eurooppalaisten suojelumääräysten kansallisen rekisteröintijärjestelmän, jotta voidaan kerätä tietoja ja parantaa tietojenvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja sekä tietoja pyydettyjen, annettujen ja täytäntöönpantujen eurooppalaisten suojelumääräysten määrästä ja rikosten tyypeistä sekä tiedottamaan niistä säännöllisesti komissiolle;

9.  kehottaa komissiota perustamaan eurooppalaisen rekisteröintijärjestelmän eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevien tietojen keräämiseksi kaikista jäsenvaltioista;

10.  kehottaa suunnittelemaan ja ottamaan käyttöön sekä rikos- että yksityisoikeudellisissa asioissa pätevän ja kaikissa jäsenvaltioissa käytettävissä olevan vakiomuotoisen lomakkeen, jota käytetään suojelumääräysten hakemiseen ja tunnustamiseen; kehottaa käyttämään myös digitaalista hallintajärjestelmää, jolla helpotetaan koordinointia, standardoidaan kerättäviä tietoja ja nopeutetaan sekä suojelumääräysten hallintaa että toimintatilastojen laatimista unionin tasolla;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita julkaisemaan täydellisen luettelon toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat eurooppalaisten suojelumääräysten antamisesta ja tunnustamisesta, sekä keskusviranomaisista, jotka toimittavat ja vastaanottavat eurooppalaisia suojelumääräyksiä jäsenvaltioissa, ja tekemään luettelosta helppokäyttöisen, jotta suojeltavat henkilöt ja uhriensuojelujärjestöt voivat pyytää eurooppalaisia suojelumääräyksiä tai selvittää niihin liittyviä ongelmia; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia ja paikallisia toimielimiään ja toimivaltaisia viranomaisiaan parantaakseen eurooppalaisen suojelumääräyksen saatavuutta ja sovellettavuutta siten, että lisätään eurooppalaisten suojelumääräysten antamista;

12.  kehottaa komissiota edistämään kaikenlaisia hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja yhteistyön muotoja jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä, jotta taataan eurooppalaisten suojelumääräysten asianmukainen toimivuus;

13.  korostaa, että rikosten uhreille, joille on annettu kansallinen suojelumääräys tai jotka harkitsevat sellaisen pyytämistä, olisi automaattisesti ja asianmukaisesti tiedotettava ja muistutettava erityisen toimivaltaisen viranomaisen toimesta sekä suullisesti että kirjallisesti mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä rikosoikeudellisen menettelyn aikana; korostaa, että suojelun kohteena olevan henkilön ei pitäisi joutua maksamaan kustannuksia pyytäessään eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista;

14.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan yksilöllistä arviointia ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa tarjottaessa avustus- ja tukitoimia eurooppalaisen suojelumääräyksen pyytämisen yhteydessä;

15.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa kaikenlaisten rikosten uhreilla ei ole käytettävissään riittävästi oikeussuojakeinoja eikä oikeusapua, minkä vuoksi uhri saa heikosti tietoa mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä; katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava suojeltaville henkilöille ilmainen oikeusapu, hallinnollinen tuki ja riittävät tiedot eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, koska se on keskeisellä sijalla välineen käytön ja tehokkuuden kannalta sekä määräyksen antamisen että sen täytäntöönpanon yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään resursseja naisiin maaseudulla kohdistuvan väkivallan seuraamiseksi ja ehkäisemiseksi;

16.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan suojeltaville henkilöille täytäntöönpanovaltiossa saatavilla olevista täydentävistä sosiaaliavustuksista, kuten perhe-etuuksista ja asumistuesta, sillä nämä toimenpiteet eivät kuulu eurooppalaisen suojelumääräyksen soveltamisalaan;

17.  korostaa, että suojelun ja täydentävän sosiaalihuollon yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota uhreiksi joutuviin lapsiin ja rikosten uhrien lapsiin ja etenkin, jos he ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi;

18.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät takaa käännös- ja tulkkauspalveluja uhrin ymmärtämälle kielelle ennen eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista, sen aikana eivätkä sen jälkeen;

19.  korostaa, että uhreilla olisi aina oltava oikeus tulla kuulluksi eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvien menettelyjen yhteydessä; korostaa, että käännös- ja tulkkauspalvelujen on oltava tarjolla maksutta koko eurooppalaista suojelumääräystä koskevan prosessin ajan; korostaa sen vuoksi, että kaikki asiaa koskevat asiakirjat on käännettävä uhrin ymmärtämälle kielelle;

20.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät toteuta riittävästi erityistoimenpiteitä sellaisia uhreja varten, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai joilla on erityistarpeita; katsoo, että usein julkisten menojen leikkaukset vähentävät näiden erityistoimenpiteiden toteuttamiseen saatavilla olevia varoja; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja uhrien suojelun alalla toimivien asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa hyväksymään erityisiä ohjeita ja toimenpiteitä, joilla helpotetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista haavoittuvassa asemassa oleville uhreille tai uhreille, joilla on erityistarpeita;

21.  korostaa, että kasvavan ja vaarallisen ihmiskaupan vuoksi eurooppalainen suojelumääräys voi olla erittäin hyödyllinen väline ihmiskaupan uhreille; kehottaa sen vuoksi komissiota sisällyttämään eurooppalaisen suojelumääräyksen EU:n ihmiskaupan vastaiseen strategiaan;

22.  katsoo, että suojelumääräyksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja vastaavien suojelutoimenpiteiden varmistamiseksi sekä määräyksen antaneessa että sen täytäntöönpanevassa valtiossa, suojelumääräyksen myöntämisen on oltava mahdollisimman nopeaa, tehokasta, vaikuttavaa ja automaattista ja siihen on liityttävä mahdollisimman vähän byrokratiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille selkeän ja lyhyen kahden viikon määräajan eurooppalaisten suojelumääräysten antamista ja siitä ilmoittamista varten, jottei lisättäisi suojeltavien ihmisten epävarmuutta ja heidän kokemaansa painetta, ja tässä samassa tarkoituksessa neuvomaan toimivaltaisia viranomaisia antamaan uhreille riittävästi tietoa heidän eurooppalaista suojelumääräystä koskevaan pyyntöönsä liittyvän päätöksentekoprosessin aikana ja ilmoittamaan heille kaikista menettelyn aikana ilmenevistä tapahtumista; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan tässä yhteydessä riittävästi voimavaroja eurooppalaisen suojelumääräyksen parissa työskenteleville viranomaisille, jotta edistetään uhrin tilanteen huomioon ottavaa tehokasta järjestelmää;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan suojeltavan henkilön edun asianmukaisesti huomioon ja toimimaan turvapaikkana väkivallasta ilmoittaville ihmisille noudattamalla täysimääräisesti velvollisuutta olla tiedottamatta vaaraa aiheuttavalle henkilölle suojeltavan henkilön sijaintipaikkaa tai muita häntä koskevia tietoja, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä suojelumääräyksen tavoitteiden täyttämiseksi; korostaa, että aina kun tilanne vaatii minkä tahansa eurooppalaista suojelumääräystä koskevan asian ilmoittamista rikoksen tekijälle, tästä päätöksestä on ilmoitettava uhrille;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityismenettelyjä helpottamaan eurooppalaisten suojelumääräysten antamista, jotta voidaan suojella eurooppalaisen suojelumääräyksen jo saaneen uhrin kanssa eläviä perheenjäseniä;

25.  korostaa muun muassa GPS-seurantajärjestelmien ja älypuhelinsovellusten uutta ja yhä tehokkaampaa teknologiaa, jonka avulla voidaan laukaista hälytys vaaran ollessa ilmeinen, keinona parantaa eurooppalaisten suojelumääräysten tehokkuutta ja sovellettavuutta sekä määräyksen antaneessa valtiossa että täytäntöönpanovaltiossa; on huolissaan siitä, että vain muutamilla jäsenvaltioilla on käytössä tällaista uutta teknologiaa;

26.  korostaa, että on tärkeää seurata eurooppalaisia suojelumääräyksiä niiden täytäntöönpanovaltiossa sen osalta, millaiselle uhalle uhri altistuu, jotta voidaan määrittää, onko toteutetut suojelutoimenpiteet pantu asianmukaisesti täytäntöön ja onko niitä tarkasteltava uudelleen;

27.  kehottaa komissiota seuraamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja aloittamaan viipymättä rikkomismenettelyn kaikkia sitä rikkovia jäsenvaltioita vastaan;

28.  kannustaa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien yhdistysten usein ilmaiseman näkemyksen mukaisesti testaamaan menettelyjä, jotka muuttavat useimmissa jäsenvaltioissa sovellettavaa perinteistä lähestymistapaa suojeluun; korostaa, että uhreihin kohdistuviin toimenpiteisiin keskittymisen sijasta olisi riskien välttämistä koskeviin tekniikoihin sisällyttävä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä sekä haittaa aiheuttavien henkilöiden seuranta ja valvonta; toteaa, että sovellettaviin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä ensisijaisesti pakollinen rikoksen tekijöiden sopeuttaminen yhteiskuntaan;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan perusteellisesti mahdollisia keinoja parantaa eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää lainsäädäntöä, sen tehokasta täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja käytännön tukea, jotta taataan kansallisella tasolla suojeltavien väkivallan uhrien oikeus kansainväliseen suojeluun, apuun ja tukeen;

30.  kehottaa EU:n virastoja, kuten perusoikeusvirastoa ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia, seuraamaan säännöllisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa;

31.  kehottaa komissiota käynnistämään kansalaisyhteiskunnan harjoittamaa seurantaa ja raportointia koskevan ehdotuspyynnön, jotta parannetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuutta jäsenvaltioissa, ja asettamaan kansalaisjärjestöjen saataville EU:n varoja tätä tarkoitusta varten;

32.  kehottaa komissiota käynnistämään ehdotuspyyntöjä, joilla edistetään kansallisten ja eurooppalaisten suojelumääräysten käyttöä koskevaa tutkimusta, ja koordinoimaan ohjelmia sellaisten tiedotuskampanjoiden käynnistämiseksi jäsenvaltioissa, joilla rikosten uhreille tiedotetaan mahdollisuudesta hakea eurooppalaista suojelumääräystä ja rajatylittävistä suojelutoimenpiteistä;

33.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan työtään kansalaisjärjestöjen kanssa ja tarjoamaan pakollisia, ihmisoikeuksiin perustuvia, palveluhenkisiä, käytännönläheisiä ja monialaisia kursseja kaikille viranomaisille, jotka ammattinsa puolesta työskentelevät uhrien parissa eurooppalaista suojelumääräystä koskevissa asioissa ja jotka vaikuttavat ratkaisevasti tämän direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi annettava säännöllisesti eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevaa erityiskoulutusta ja kursseja poliiseille, toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle ja oikeusalan toimijoille, sosiaalityöntekijöille, yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille, jotka työskentelevät väkivallan uhrien parissa; kehottaa varmistamaan, että sukupuoleen perustuvien väkivaltatapausten parissa työskentelevä henkilöstö saa väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten erityistarpeisiin liittyvää asianmukaista koulutusta ja riittävästi resursseja voidakseen asettaa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan ensisijaiseen asemaan;

34.  toteaa, että naisviha ja seksismi ovat juurtuneet syvälle yhteiskunnissamme ja että lapset ja nuoret altistuvat entistä enemmän väkivallalle verkossa, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallan torjuntaa koskevan kasvatuksen alemman ja ylemmän perusasteen koulujen opetussuunnitelmiin oppilaiden kesken käytävien keskustelujen avulla ja hyödyntäen kaikkia mahdollisia opetusmahdollisuuksia;

35.  korostaa, että uusia viestintävälineitä käytetään esimerkiksi digitaalisten alustojen välityksellä uutena sukupuoleen perustuvan väkivallan muotona, joka sisältää myös uhkailua ja häirintää; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ottamaan nämä näkökohdat huomioon antaessaan ja/tai pannessaan täytäntöön eurooppalaista suojelumääräystä;

Sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat yleiset suositukset

36.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkien kansalaisten ja etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten suojelun Euroopan turvallisuusagendaan kiinnittäen huomiota ihmiskaupan tai sukupuoleen perustuvan väkivallan kaltaisten rikosten uhreihin, myös terrorismin uhreihin, jotka myös tarvitsevat erityistä huomiota, tukea ja sosiaalista tunnustusta;

37.  kehottaa komissiota käynnistämään kampanjoita, joilla kannustetaan naisia ilmoittamaan kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, jotta heitä voidaan suojella ja jotta näin voidaan parantaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien tietojen paikkansapitävyyttä;

38.  korostaa, että parlamentin tutkimuspalvelun laatiman arviointikertomuksen mukaan pääasiallinen syy kansallisten ja eurooppalaisten suojelumääräysten eriasteiseen käyttöön on se, etteivät uhrit ja monet ammattilaiset tiedä tämän direktiivin tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa siksi jäsenvaltioita kantamaan täyden vastuun kansalaisistaan ja käynnistämään yhdessä asiaan liittyvien kansalaisjärjestöjen kanssa pitkän aikavälin tiedotuskampanjoita ja monialaisia valistuskampanjoita käytettävissä olevissa suojeluvälineistä ja niiden käytöstä ja kohdistamaan toimet a) koko yhteiskunnalle, b) mahdollisille uhreille ja erityisesti naisille, joilla on voimassa olevia kansainvälisiä suojelumääräyksiä, ja c) ammattilaisille, kuten lainvalvontaviranomaisille, oikeusjärjestelmien virkamiehille sekä oikeusavun antajille ja sosiaali- ja hätäpalveluille, jotka ovat ensimmäisiä uhrien kanssa tekemisissä olevia tahoja; kehottaa siksi komissiota osoittamaan rahoitusta tiedotusohjelmien käynnistämiseksi;

39.  panee merkille Euroopan oikeusportaalin, jota komissio ylläpitää jäsenvaltioiden tuella; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laajentaa portaalin nykyistä rikoksen uhreille tarkoitettua osastoa ja sisällyttämään siihen kaikki uhrien oikeuksia koskevat olennaiset tiedot, kuten väkivaltatapauksista ilmoittamiseen sovellettavat maakohtaiset suuntaviivat; korostaa tarvetta suunnitella rikoksen uhreille tarkoitettu osasto helppokäyttöiseksi käytännön välineeksi ja tietolähteeksi, jonka olisi oltava käytettävissä kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uhrien oikeuksia, myös eurooppalaista suojelumääräystä, käsittelevän käyttäjäystävällisen verkkosivuston sekä sähköisen ilmoitusportaalin, joka helpottaisi sukupuoleen perustuvan väkivallan tunnistamista ja jota voitaisiin käyttää helposti esimerkiksi kansallisten oikeusportaalien kautta;

40.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan työtään väkivallan uhreja suojelevien kansalaisjärjestöjen kanssa sellaisten strategioiden suunnittelemiseksi, jotka koostuvat sekä ennakoivista että reaktiivisista toimenpiteistä, jotka liittyvät sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuuteen sekä tarvittaviin muutoksiin lainsäädännössä ja tukemisessa;

41.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemisessä ja poistamisessa;

42.  pyytää neuvostoa käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta (ja muu sukupuoleen perustuva väkivalta) katsotaan SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi rikokseksi;

43.  kehottaa käynnistämään kiireellisesti menettelyn, jolla edistetään suojelumääräyksen antamiseen johtavaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen sovellettavan lainsäädännön asteittaista lähentämistä; korostaa, että erityisesti naisiin kohdistuvat hyökkäykset ovat vakavia ja niistä olisi määrättävä rikosoikeudellinen rangaistus kaikissa jäsenvaltioissa ja että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevissa asioissa suojelutoimenpiteitä koskevat määräykset olisi annettava tuomioistuimissa;

Uhreja suojelevan yhtenäisen EU:n sääntelykehyksen puolesta

44.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU allekirjoitti 13. kesäkuuta 2017 Istanbulin yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen; toteaa, että yleissopimuksessa noudatetaan kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrien oikeudet asetetaan keskeiseen asemaan, ja se olisi liitettävä täysimääräisesti eurooppalaiseen suojelumääräykseen; kehottaa EU:ta varmistamaan laaja-alaisen liittymisen sopimukseen, jotta ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, torjutaan rankaisemattomuutta ja suojellaan uhreja; korostaa tämän välineen merkitystä poistettaessa yksi eurooppalaisten suojelumääräysten soveltamiseen liittyvä este, nimittäin se, ettei vainoamista ole tunnustettu rikokseksi kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää noudattamaan EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen 12. syyskuuta 2017 annettua parlamentin päätöslauselmaa ja kehottaa komissiota nimittämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän EU-koordinaattorin, joka vastaisi kaikkien EU:n politiikkojen, välineiden ja toimenpiteiden koordinoinnista, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ja torjunnan alalla ja joka toimisi EU:n edustajana yleissopimuksen osapuolten komiteassa;

45.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet sitä, ratifioimaan ja panemaan Istanbulin yleissopimuksen kaikilta osin täytäntöön ja myöntämään riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen muun muassa lisäämällä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia, suojelemalla uhreja ja mahdollistamalla heille korvausten saaminen;

46.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen koulutuksen sekä asianmukaiset menettelyt ja ohjeet kaikille ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä kaikenlaisen Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan uhrien kanssa, jotta vältetään syrjintä tai uudelleen uhriksi joutuminen oikeudellisissa ja lääketieteellisissä menettelyissä ja poliisin käsittelyssä;

47.  suhtautuu myönteisesti Istanbulin yleissopimuksessa määrättyyn velvollisuuteen perustaa ympäri vuorokauden ja kaikkina viikonpäivinä toimivia valtakunnallisia maksuttomia puhelinpalveluja, joiden avulla soittajille annetaan kaikkia yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallan muotoja koskevaa neuvontaa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä välinettä asiaa koskevissa tapauksissa ja tarjoamaan uhreille eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää tietoa;

48.  korostaa, että oikeudelliset ja käytännön puutteet tämän direktiivin täytäntöönpanossa voidaan korjata EU:n erilaisten uhriensuojeluvälineiden, kuten valvontatoimia tutkintavankeuden vaihtoehtona koskevan puitepäätöksen 2009/829/YOS ja valvontatoimia koskevan puitepäätöksen, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 606/2013 ja rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU, välisen asianmukaisen vuorovaikutuksen ja koordinoinnin avulla; toteaa, että viimeksi mainitussa direktiivissä vahvistetaan oikeus saada tietoja, tulkkauspalveluja ja käännökset tiedoista maksutta, ja siinä sovelletaan kattavaa lähestymistapaa uhreihin, joilla on erityistarpeita, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit mukaan lukien;

49.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan uhreille muista suojelutoimenpiteistä, jos täytäntöönpanovaltio lakkaa kuulumasta tämän direktiivin soveltamisalaan;

50.  kehottaa komissiota toteuttamaan rikoksen uhrien oikeudellista suojelua koskevien voimassa olevien asiakirjojen uudelleentarkastelua koskevia toimia ja luomaan tätä varten yhdenmukaisen EU:n sääntelykehyksen;

51.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten tätä direktiiviä sovelletaan yksityisoikeudellisissa asioissa sovellettavan asiaan liittyvän välineen, nimittäin asetuksen (EU) N:o 606/2013, kanssa, ja ehdottamaan ohjeita siihen, miten jäsenvaltiot voisivat soveltaa tehokkaammin näitä kahta EU:n säädöstä, joilla pyritään suojelemaan uhreja tunnustamalla kansallisissa yksityis- tai rikosoikeudellisissa menettelyissä määrätyt suojelutoimenpiteet;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n perusoikeusvirastolle ja Euroopan tasa-arvoinstituutille.

(1)EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.
(2)EUVL L 131, 20.5.2017, s. 13.
(3)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.
(4)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(5)EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15.
(6)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(7)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(8)EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.
(9)EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.
(10)EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.
(11)EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.
(12)EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(13)EUVL C 187, 28.6.2011, s. 1.
(14)EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.
(15)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.
(16)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.
(17)EUVL C 285, 29.8.2017, s. 2.
(18)EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.
(19)Euroopan perusoikeusviraston naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä raportti ”Violence against women – an EU-wide survey”. Sen mukaan joka kolmas nainen (33 %) EU:ssa on joutunut kokemaan fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta, joka viides nainen (18 %) on kokenut vainoamista ja joka toinen nainen (55 %) on kohdannut vähintään yhdenlaista seksuaalista häirintää. Tämän perusteella naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida pitää vähäpätöisenä kysymyksenä, joka liittyy vain joidenkin naisten elämään.
(20)https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/treaty/210/signatures?desktop=true
(21)Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksessa eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU Euroopan tason täytäntöönpanoa koskevasta arvioinnista (”European Protection Order Directive 2011/99/EU – European Implementation Assessment”) todetaan, että vuonna 2010 arvioitiin EU:ssa oleskelevan yli 100 000 naista, joihin sovellettiin suojelutoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi.


Bolognan prosessin tilanne ja seuranta
PDF 163kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. huhtikuuta 2018 Bolognan prosessin tilanteesta ja seurannasta (2018/2571(RSP))
P8_TA(2018)0190B8-0190/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toimielinten panoksesta Bolognan prosessin lujittumiseen ja edistymiseen(1),

–  ottaa huomioon 25. ja 26. marraskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen globaalista ulottuvuudesta(2),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Tukea kasvulle ja työllisyydelle – Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma” (COM(2011)0567),

–  ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamisesta(3),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin” (COM(2012)0669),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/143/EY eurooppalaisen yhteistyön jatkamisesta korkea-asteen koulutuksen laadun varmistamisessa(4),

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen, jonka 29 Euroopan maan opetusministerit allekirjoittivat Bolognassa 19. kesäkuuta 1999 (Bolognan julistus),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Bolognan prosessin täytäntöönpanon seurannasta(5),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (COM(2017)0673),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen Bolognan prosessin tilanteesta ja seurannasta (O-000020/2018 – B8‑0014/2018),

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Bolognan prosessi on hallitustenvälinen aloite, jonka avulla maat pyrkivät avointa ja yhteistyöhön perustuvaa vuoropuhelua käyden saavuttamaan yhteisiä tavoitteita sovittujen sitoumusten avulla ja myötävaikuttamaan siten eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamiseen; ottaa huomioon, että laadukas korkea-asteen koulutus on avaintekijä pyrittäessä kehittämään laaja ja edistynyt osaamisyhteiskunta, joka viime kädessä edesauttaa vakaan, rauhanomaisen ja suvaitsevaisen yhteisön rakentamista varmistamalla yhtäläiset mahdollisuudet ja kaikkien ulottuvilla olevan laadukkaan koulutuksen;

B.  toteaa, että Bolognan prosessilla on edistetty liikkuvuutta lisäämällä korkeakoulutuksen kansainvälistymistä ja parantamalla eri korkeakoulujärjestelmissä sovellettujen vaatimusten yhdenmukaisuutta ja vertailtavuutta ottaen samalla huomioon akateemisen vapauden ja oppilaitosten riippumattomuuden periaatteet ja keskittyen korkea-asteen koulutuksen laadun parantamiseen ja yhtäläisten mahdollisuuksien tarjoamiseen kansalaisille;

C.  ottaa huomioon, että eurooppalaisen korkeakoulutusalueen käynnistämisen päämääränä oli perustaa kolmen syklin malli (bachelor, maisteri ja tohtori) ja lisätä eurooppalaisten korkeakoulujärjestelmien vertailtavuutta sekä niiden maailmanlaajuista houkuttavuutta;

D.  katsoo, että koulutus on yksi yhteiskuntamme tärkeimpiä pilareita ja että korkea-asteen koulutuksella on keskeinen tehtävä henkilökohtaisen kehityksen ja osaamisen edistämisessä, työllistettävyyden ja kilpailukyvyn parantamisessa, kansalaisten osallistumisen, aktiivisen kansalaisuuden ja kulttuurien välisen ymmärryksen vahvistamisessa, yhteisten arvojen vaalimisessa ja nopeasti muuttuvan maailman haasteisiin vastaamisessa;

E.  ottaa huomioon, että komissio on ottanut käyttöön EU:n uuden korkeakoulusuunnitelman, jolla on tarkoitus tukea korkeakouluja ja korkea-asteen koulutuksesta vastaavia kansallisia viranomaisia; toteaa, että muita eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvia maita voitaisiin ottaa vaiheittain mukaan kyseiseen prosessiin kuulemisten ja parhaiden käytänteiden vaihtamisen avulla;

F.  toteaa, että Bolognan prosessin taustalla on pyrkimys luoda laatuun ja keskinäiseen luottamukseen perustuva avoin ja osallistava eurooppalainen korkeakoulutusalue;

G.  ottaa huomioon, että Bolognan prosessiin ja eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluu 48 maata, joista monet ovat EU:n merkittäviä naapureita ja kumppaneita; ottaa huomioon, että Bolognan prosessi vahvistaa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa solmittujen korkeakoulutusalan kumppanuuksien vaikuttavuutta sekä kannustaa asianomaisia maita uudistamaan järjestelmiään koulutuksen alalla ja muilla aloilla;

H.  toteaa, että, kun pidetään mielessä Bologna prosessin täytäntöönpanon epätasainen edistyminen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen eri osissa sekä monissa tapauksissa sovittujen rakenneuudistusten toteuttamisessa kohdatut vaikeudet, opiskelijoiden liikkuvuuden lisääntyminen ja helpottuminen sekä yhteiset tutkintotodistukset ovat Bolognan prosessin tähän mennessä kaksi suurinta saavutusta;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2015 Valko-Venäjä sai liittyä eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen sillä ehdolla, että se täyttää korkeakoulutusjärjestelmäänsä tehtäviä uudistuksia koskevassa etenemissuunnitelmassaan asetetut vaatimukset; toteaa, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät olleet täyttäneet velvoitteitaan vuoden 2017 loppuun mennessä ja että heidän olisi palautettava uudistukset jälleen oikeille raiteille;

1.  kehottaa osallistuvia maita lisäämään poliittista sitoutumistaan ja edistämään keskinäistä yhteistyötään yhteisesti sovittujen päämäärien toteuttamiseksi kaikkialla eurooppalaisella korkeakoulutusalueella sekä kehittämään tarvittaessa asianmukaisia lainsäädäntökehyksiä korkeakoulutusalueen kehityksen lujittamiseksi, sen uskottavuuden vahvistamiseksi ja sen muuttamiseksi akateemisen huippuosaamisen maailmanlaajuiseksi esimerkkikohteeksi samalla kun ne lisäävät liikkuvuusmahdollisuuksia, jotta mahdollisimman suuri joukko opiskelijoita voi osallistua;

2.  kehottaa osallistuvia maita varmistamaan avointen, helposti saatavilla olevien ja oikeudenmukaisten mekanismien noudattamisen liikkuvuusavustuksia ja -korvauksia myönnettäessä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään koulutusmäärärahojaan, jotta varmistetaan, että julkiset korkea-asteen opinnot ovat maksuttomia ja kaikkien ulottuvilla elinikäisen oppimisen edistämiseksi;

3.  kehottaa komissiota ja osallistuvia maita helpottamaan ulkomailla vietettyjen opintojaksojen ja saavutettujen opintopisteiden sekä akateemisissa ja ammatillisissa tarkoituksissa hankittujen pätevyyksien ja aikaisemman oppimisen tunnustamista sekä kehittämään laadunvarmistusjärjestelmiä; vaatii unionia, jäsenvaltioita ja yliopistoja ottamaan käyttöön järjestelyjä, joilla heikommista lähtökohdista tuleville opiskelijoille, tutkijoille ja oppilaitosten työntekijöille tarjotaan taloudellista ja hallinnollista tukea asianmukaisen rahoituksen, myös liikkuvuusjärjestelmiin osallistumisen rahoittamisen, avulla, sekä edistämään korkea-asteen koulutuksen saatavuuden avaamista laajentamalla elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia korkeakoulutasolla, kannustamaan täydentävien oppimisen muotojen kuten epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen hyödyntämiseen, ja laventamaan oppimisväyliä poistamalla olemassa olevia eroja eri koulutustasojen välillä;

4.  kehottaa asiaan liittyviä sidosryhmiä ja laitoksia etsimään ratkaisun lyhyiden syklien ongelmaan, joka johtuu siitä, että bachelor-tutkinto-ohjelmaan osallistuminen edellyttää yliopiston pääsykokeen läpäisemistä;

5.  kehottaa eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvia maita edistämään opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja hallintohenkilöstön jäsenten aiempaa osallistavampaa liikkuvuutta, sillä liikkuvuus edistää niin henkilökohtaista kuin ammatillistakin kehitystä ja parantaa oppimisen, opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon laatua; kannattaa sitä, että liikkuvuus sisällytetään koulutusohjelmiin ja että vieraiden kielten opetusta tehostetaan; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan saataville riittävästi julkista rahoitusta ja hyödyntämään kyseistä rahoitusta tehokkaammin sen varmistamiseksi, että opiskelijoilla ja tutkijoilla on riittävästi varoja opiskellakseen ulkomailla ja että heidän sosiaalinen ja taloudellinen taustansa ei muodosta estettä sille;

6.  tähdentää, että tietämyksen, tutkimuksen ja tieteen levittäminen kaikissa eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvissa maissa on olennainen osa EU:n vuoden 2020 jälkeistä strategiaa ja myötävaikuttaa voimakkaasti unionin kansalaisuuden edistämiseen;

7.  kehottaa komissiota arvioimaan Jerevanissa vuonna 2015 järjestetyssä ministerikokouksessa asetettujen, opetuksen ja oppimisen laatua sekä loppututkinnon suorittaneiden työllistettävyyden edistämistä koko heidän työuransa ajan koskevien tavoitteiden täytäntöönpanoa;

8.  korostaa korkea-asteen koulutuksen sosiaalisen ulottuvuuden kohentamisen tärkeyttä; kehottaa eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvia maita panemaan korkeakoulutusalueen sosiaalista ulottuvuutta koskevan strategian tehokkaasti täytäntöön sekä tarjoamaan vammaisille ja heikoista lähtökohdista tuleville opiskelijoille konkreettisia mahdollisuuksia päästä korkea-asteen koulutuksen piiriin ja suorittaa se loppuun;

9.  kehottaa eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvia maita varmistamaan, että niiden korkeakouluja koskevat kuulemiset ja kriittiset arvioinnit toteutetaan kansainvälisellä tasolla, ja pyrkimään koordinoimaan paremmin lähestymistapaansa Bolognan prosessille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitettujen yhteisesti sovittujen uudistusten täytäntöönpanoon sekä tunnustamaan käytännön tasolla epävirallinen koulutus ja arkioppiminen, jotta opiskelijoiden työllistettävyys paranisi ja kansalaistoimintaan osallistuminen lisääntyisi;

10.  korostaa tarvetta parantaa aliedustettujen ryhmien mahdollisuuksia päästä korkea-asteen koulutuksen piiriin erityisesti asettamalla koulutukseen hyväksyttyjen ja oppilaitoksista valmistuneiden henkilöiden määriä koskevia tavoitteita; korostaa, että on tärkeää taata pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden pääsy kaikkiin eurooppalaisen korkeakoulutusalueen oppilaitoksiin ja edistää kyseistä pääsyä, ja muistuttaa, että eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen houkuttavuuden taustalla on myös sen kyky kohdella kaikkia opiskelijoita syrjimättömästi;

11.  kehottaa komissiota seuraamaan Bolognan prosessin sosiaalista ulottuvuutta koskevien tavoitteiden sekä laaja-alaisten osallisuutta koskevien tavoitteiden edistymistä;

12.  kehottaa tänä vuonna Pariisissa järjestettävää ministerikokousta tekemään selkoa edellisessä ministerikokouksessa (Jerevan, toukokuu 2015) asetetun, eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamisen päätökseen saattamista koskevan tavoitteen täytäntöönpanosta;

13.  pyytää, että seuraava, vuonna 2018 Pariisissa järjestettävä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ministerikokous suorittaa Bolognan prosessin kriittisen arvioinnin tavoitteenaan a) määrittää jäljellä olevat esteet ja niitä koskevat mahdolliset ratkaisut ja varmistaa sitoumusten asianmukainen täytäntöönpano, b) tukea Bolognan prosessin keskeisten sitoumusten täytäntöönpanossa jälkeen jääneitä maita parantamalla valmiuksien kehittämistä ja kehittää erityisiä mekanismeja ja menettelyitä tapausten, joissa on kyse sitoumusten noudattamatta jättämisestä, käsittelemiseksi sekä c) pohtia uusien tavoitteiden asettamista eurooppalaiselle korkeakoulutusalueelle vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ja tiivistää hallitusten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välistä vuoropuhelua ja myötävaikuttaa siten aiempaa integroidumman, laadukkaamman, osallistavamman, houkuttavamman ja kilpailukykyisemmän eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentamiseen;

14.  kehottaa eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvia maita pitämään Valko‑Venäjän korkeakoulutusalueen tavoiteohjelman piirissä; kehottaa komissiota asettamaan saataville resursseja korkeakoulutusjärjestelmän uudistamista koskevan Valko-Venäjän etenemissuunnitelman täytäntöön panemiseksi toteutettavia toimia varten;

15.  kehottaa Bolognan seurantaryhmän sihteeristöä seuraamaan raportteja, joiden mukaan samat ohjeet pantiin täytäntöön eri tavoin eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvissa maissa ja erilaiset taustat ja resurssien eri määrät johtivat merkittäviin eroihin eurooppalaisen korkeakoulutusalueen oppilaitosten välillä;

16.  korostaa, että on tärkeää luoda ja vahvistaa mahdollisuuksia käydä yhteiskunnallista keskustelua korkeakoulutusalasta sekä alan sidosryhmien kohtaamista haasteista; painottaa, että on tärkeää edistää opiskelijoiden, tutkijoiden, opettajien ja muun henkilöstön osallistumista korkeakoulujen hallintoon;

17.  korostaa tarvetta lisätä koulutuksen julkista rahoitusta ja pitää kiinni EU:n päätavoitteesta, jonka mukaan unionin on vuoteen 2020 mennessä osoitettava kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehittämiseen;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 24.
(2)EUVL C 28, 31.1.2014, s. 2.
(3)EUVL C 372, 20.12.2011, s. 36.
(4)EUVL L 64, 4.3.2006, s. 60.
(5)EUVL C 346, 21.9.2016, s. 2.

Oikeudellinen huomautus