Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2083(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0338/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0338/2018

Keskustelut :

PV 12/11/2018 - 18
CRE 12/11/2018 - 18

Äänestykset :

PV 13/11/2018 - 4.9
CRE 13/11/2018 - 4.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0448

Hyväksytyt tekstit
PDF 202kWORD 54k
Tiistai 13. marraskuuta 2018 - Strasbourg Väliaikainen painos
Kehitystä edistävä digitalisaatio: köyhyyden vähentäminen teknologian avulla
P8_TA-PROV(2018)0448A8-0338/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. marraskuuta 2018 kehitystä edistävästä digitalisaatiosta: köyhyyden vähentäminen teknologian avulla (2018/2083(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208, 209, 210, 211 ja 214 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 päätösasiakirjana hyväksytyn kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman (Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development) sekä kestävän kehityksen 17 tavoitetta,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”(1), joka hyväksyttiin toukokuussa 2017,

–  ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Digital4Development: digitaaliteknologian ja -palvelujen valtavirtaistaminen EU:n kehityspolitiikassa” (SWD(2017)0157),

–  ottaa huomioon toukokuussa 2015 hyväksytyn Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkoisen investointiohjelman,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Kaikkien kauppa” -strategian täytäntöönpanoa koskeva kertomus – Globalisaation hallinta edistyksellisen kauppapolitiikan avulla (COM(2017)0491),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa”(2),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet antamansa päätöslauselmat(3),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263),

–  ottaa huomioon marraskuussa 2017 annetut neuvoston päätelmät kehitystä edistävästä digitalisoinnista,

–  ottaa huomioon Buenos Airesissa Argentiinassa 10.–13. joulukuuta 2017 pidetyn WTO:n 11. ministerikokouksen,

–  ottaa huomioon YK:n Kansainvälisen televiestintäliiton aloitteet kehitysmaiden tukemiseksi (ITU-D),

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön informaatioteknologiasopimuksen,

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) Cancúnissa vuonna 2016 antaman ministerikokouksen julkilausuman digitaalitaloudesta,

–  ottaa huomioon tieto- ja viestintäteknologiasta vastaavien G7-maiden ministereiden Takamatsussa Japanissa 29. ja 30. huhtikuuta 2016 pitämässä kokouksessa antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) sähköistä kaupankäyntiä kaikille koskevan aloitteen,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan (A/RES/61/106),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0338/2018),

A.  ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa 2017 korostetaan tieto- ja viestintätekniikan ja -palvelujen merkitystä osallistavan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollistajina;

B.  ottaa huomioon, että komission kehitystä edistävää digitalisointia koskeva strategia (D4D) kattaa talouskasvun ja ihmisoikeudet, terveydenhuollon, koulutuksen, maatalouden ja elintarviketurvan, perusinfrastruktuurin, vesihuollon ja puhtaanapidon, hallinnon ja sosiaalisen suojelun sekä sukupuolikysymyksiä ja ympäristöä koskevat monialaiset tavoitteet;

C.  toteaa, että digitaliteknologia tarjoaa mahdollisuudet kestävyyden ja ympäristönsuojelun turvaamiseen; ottaa huomioon, että digitaalisten laitteiden valmistuksessa käytetään tiettyjä harvinaisia metalleja, jotka ovat heikosti kierrätettävissä, ja että sähkö- ja elektroniikkalaiteromu muodostaa ympäristöä ja terveyttä koskevan haasteen; toteaa, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Interpolin(4) mukaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (SER) on ympäristörikollisuuden ensisijainen osa-alue;

D.  toteaa, että Maailmanpankin ID4D-hankkeen (Identification for Development Global Dataset) vuonna 2017 päivitettyjen tietojen mukaan maailmanlaajuisesti arviolta 1,1 miljardia ihmistä ei pysty virallisesti todistamaan henkilöllisyyttään eikä syntymänsä rekisteröintiä ja heistä 78 prosenttia elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa; katsoo, että tämä on merkittävä este kestävän kehityksen tavoitteen 16.9 saavuttamiselle ja merkitsee myös estettä digitaalisessa ympäristössä toimimiselle ja siitä hyötymiselle;

E.  ottaa huomioon, että viidessä kestävän kehityksen tavoitteessa mainitaan nimenomaisesti digitaaliteknologiat (koulutusta koskeva tavoite 4, sukupuolten tasa-arvoa koskeva tavoite 5, ihmisarvoista työtä ja talouskasvua koskeva tavoite 8, infrastruktuuria, teollistumista ja innovointia koskeva tavoite 9 ja kumppanuuksia koskeva tavoite 17);

F.  ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteissa korostetaan, että vuoteen 2020 mennessä vähiten kehittyneiden maiden kansalaisille tarjottava yhtäläinen ja edullinen internetin käyttömahdollisuus on ratkaisevan tärkeä kehityksen edistämiselle, koska digitaalitalouden kehitys voi edistää osallistavaa kasvua ja säällisiä työpaikkoja, vientimääriä ja viennin monipuolistamista;

G.  ottaa huomioon, että UNCTADin mukaan digitalisaatio synnyttää lisääntyvässä määrin monopoleja ja luo uusia haasteita kartellien torjunnalle ja kilpailupolitiikalle sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa(5);

H.  ottaa huomioon, että tietoyhteiskuntahuippukokouksen tulosten täytäntöönpanon kokonaisvaltaisessa arvioinnissa(6) YK:n yleiskokous sitoutui hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet ja muut kansainvälisesti sovitut kehitystavoitteet, ja totesi, että tieto- ja viestintätekniikka voisi nopeuttaa kaikkien 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamista;

I.  ottaa huomioon, että yhteydet ovat edelleen haaste ja huolenaihe, sillä ne ovat perussyy erilaisten digitaalisten kahtiajakojen syntymiseen sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttömahdollisuuksien että sen käytön yhteydessä;

J.  ottaa huomioon nopeuden, jolla digitaalinen talous on kehittymässä, sekä kehitysmaissa digitaalitaloudessa esiintyvät merkittävät erot turvallisen kansallisen politiikan, säännösten ja kuluttajansuojan kehittämisen suhteen ja korostaa, että on kiireesti tarpeen tehostaa kehitysmaiden valmiuksia ja lisätä niille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille annettavaa teknistä apua;

K.  katsoo, että digitaalinen lukutaito ja osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä sosiaalisen ja henkilökohtaisen kehittymisen ja edistyksen kannalta sekä yrittäjyyden edistämisessä ja vahvojen digitaalitalouksien kehittämisessä;

L.  katsoo, että digitalisoinnin pitäisi myös auttaa parantamaan humanitaarisen avun toimittamista, sietokykyä, katastrofien ehkäisyä ja siirtymäkauden tukea, koska sen avulla voidaan yhdistää humanitaarinen apu ja kehitysapu epävakaisissa tilanteissa ja konfliktitilanteissa;

M.  toteaa, että yli puolet maailman väestöstä on edelleen verkon ulkopuolella ja edistyminen on ollut hidasta kohti kestävän kehityksen tavoitetta 9 lisätä merkittävästi tieto- ja viestintäteknologian saatavuutta ja pyrkiä tarjoamaan yhtäläinen ja edullinen internetin käyttömahdollisuus vähiten kehittyneissä maissa vuoteen 2020 mennessä;

N.  ottaa huomioon, että koko planeetan mobiilipalvelut lisääntyvät valtavasti ja että mobiililaitteiden käyttäjien määrä on nyt suurempi kuin niiden ihmisten määrä, joilla on käytettävissään sähköä, jätevesihuolto tai puhdasta vettä;

O.  toteaa, että humanitaarisen innovoinnin on oltava humanitaaristen periaatteiden (humaanisuus, puolueettomuus, neutraalius ja riippumattomuus) sekä ihmisarvoisuuden periaatteen mukaista;

P.  katsoo, että humanitaarista innovointia on tehtävä vastaanottavan väestön oikeuksien, ihmisarvon ja valmiuksien edistämiseksi ja että kaikkien kriisin koetteleman yhteisön jäsenten olisi voitava hyötyä innovoinnista ilman että käyttöä rajoittamassa on syrjiviä esteitä;

Q.  toteaa, että riskien analysointia ja riskien lieventämistä on käytettävä siihen, että estetään tahattoman vahingon syntyminen, mukaan luettuna yksityisyyteen ja tietoturvaan kohdistuvat sekä paikallistalouksiin vaikuttavat vahingot;

R.  toteaa, että testausta, pilottihankkeita ja kokeiluja on toteutettava kansainvälisesti hyväksyttyjen eettisten standardien mukaisesti;

Tarve tukea kehitysmaiden digitalisaatiota

1.  pitää myönteisenä komission D4D-strategiaa, sillä siinä digitaaliteknologiat otetaan osaksi EU:n kehityspolitiikkaa, jolla olisi pyrittävä edistämään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että on tärkeää vahvistaa kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvää digitalisaatiota; muistuttaa, että digitaalinen vallankumous aiheuttaa yhteiskunnille koko joukon uusia haasteita ja tuo mukanaan sekä riskejä että mahdollisuuksia;

2.  painottaa, että digitaaliteknologialla ja -palveluilla on valtava potentiaali kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edellyttäen, että puututaan teknologioiden vahingollisiin vaikutuksiin, kuten työllistettävyyteen vaikuttavaan työn automatisoitumiseen sekä digitaaliseen syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen, kyberturvallisuuteen, tietosuojaan ja sääntelyyn liittyviin kysymyksiin; muistuttaa, että digitaalistrategian on oltava täysin linjassa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteutuksen kanssa ja edistettävä erityisesti laadukasta koulutusta koskevaa tavoitetta 4, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten ja tyttöjen oikeuksien vahvistamista koskevaa tavoitetta 5, säällisiä työpaikkoja ja talouskasvua koskevaa tavoitetta 8 sekä teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuuria koskevaa tavoitetta 9; muistuttaa, että mikäli tarkoituksena on saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä, tarvitaan vahvempaa maailmanlaajuista, kansallista, alueellista ja paikallista kumppanuutta valtiollisten, tieteellisten, taloudellisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä;

3.  huomauttaa, että internetin käyttömahdollisuuksien lisääntymisestä huolimatta monet kehitysmaat ja voimakkaasti kasvavat taloudet ovat jäljessä digitalisaatiosta, monilla ihmisillä ei ole käytössään tietoteknisiä välineitä ja eri maiden välillä sekä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä on suuria eroja; muistuttaa, että digitaaliteknologia on edelleen keino eikä päämäärä sinänsä, ja katsoo, että taloudelliset rajoitukset huomioon ottaen etusijalle olisi asetettava tehokkaimmat tavat saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja että joissakin maissa, vaikka digitalisaatio voi olla hyödyllistä, on edelleen tarpeen varmistaa ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen erityisesti ruoan, energian, veden ja jätevesihuollon, koulutuksen ja terveydenhoidon saatavuuden osalta, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevassa vuoden 2017 raportissa korostetaan; katsoo kuitenkin, että infrastruktuurin suunnitteluvaiheessa on luotava edellytykset digitaaliselle kehitykselle, vaikka se toteutuisi vasta myöhemmässä vaiheessa;

4.  korostaa, että sähköisen kaupankäynnin strategian on oltava täysin linjassa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan periaatteen kanssa, joka on keskeinen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että luotettavat ja kansainvälisten standardien mukaiset internetyhteydet ja digitaaliset maksutavat, joihin liittyy verkkotuotteita ja -palveluja koskeva kuluttajansuojalainsäädäntö, teollis- ja tekijänoikeudet, henkilötietojen suojaa koskevat säännöt sekä sähköisen kaupan kannalta asianmukainen vero- ja tullilainsäädäntö, ovat olennaisen tärkeitä sähköisen kaupan, kestävän kehityksen ja osallistavan kasvun mahdollistamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille kaupan helpottamissopimuksen tarjoamat mahdollisuudet digitaalialan aloitteiden tukemisessa kehitysmaissa rajatylittävän kaupan helpottamiseksi;

5.  kehottaa kehittämään humanitaarista apua koskevan teknisen innovoinnin toimintasuunnitelman sen varmistamiseksi, että asiakirjoissa kuten ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” ja ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development” määritettyjä oikeudellisia ja eettisiä periaatteita noudatetaan;

6.  korostaa, että kaikki humanitaarisen innovoinnin näkökohdat olisi arvioitava ja niitä olisi seurattava ja että myös innovointiprosessin ensi- ja toissijaisia vaikutuksia olisi arvioitava; korostaa, että eettinen arviointi ja riskianalyysi olisi tehtävä ennen kuin humanitaarisen innovoinnin hankkeita ja digitalisaatiohankkeita aloitetaan ja että niissä olisi tarvittaessa oltava mukana ulkopuolisia asiantuntijoita;

7.  kehottaa panemaan Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan sisällytetyt periaatteet täytäntöön EU:n ulkoisessa toiminnassa tukemalla EU:n kumppaneiden sääntelykehyksiä;

8.  vaatii riittävää rahoitusta vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, jotta digitaaliteknologiaa voidaan virtaviivaistaa kehitysyhteistyöpolitiikan kaikkiin osa-alueisiin;

9.  panee merkille, että digitaaliteknologian käyttöönotto kehitysmaissa on usein edennyt nopeammin kuin valtion instituutioiden perustaminen, lainsäädännön laatiminen ja muiden sellaisten mekanismien perustaminen, jotka voisivat auttaa hallitsemaan syntyviä uusia haasteita, erityisesti kyberturvallisuuteen liittyviä haasteita; korostaa, että on tärkeää syventää tutkijoiden ja innovoijien yhteistyötä alueiden välisellä tasolla ja tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaa, joka edistää tieteen kehitystä sekä teknologian ja taitotiedon siirtoa; vaatii, että digitalisaatio on neuvotteluohjeiden mukaisesti tuotava näkyvästi esille tulevassa Cotonoun sopimuksen jälkeisessä sopimuksessa osallistavan ja kestävän kehityksen mahdollistajana;

10.  kehottaa toteuttamaan lisää yhteisiä toimia digitaalisia infrastruktuureja koskevan yhteistyön alalla, koska tästä olisi tultava yksi keskeisistä toiminnoista EU:n kumppanuudessa alueellisten järjestöjen, erityisesti Afrikan unionin, kanssa; huomauttaa, että on tärkeää antaa teknistä tukea ja siirtää asiantuntemusta instituutioille, jotka kehittävät digitaalipolitiikkaa kansallisella, alueellisella ja maanosan tasolla;

11.  kehottaa liittämään digitalisaation EU:n jäsenvaltioiden kansallisiin kehitysstrategioihin;

12.  vaatii kansainväliseltä yhteisöltä, myös muilta kuin valtiollisilta toimijoilta kuten kansalaisyhteiskunnan edustajilta, kolmannelta sektorilta, yksityisiltä yrityksiltä ja tiedeyhteisöltä, yhtenäisempiä ja kokonaisvaltaisempia monialaisia toimia sen varmistamiseksi, ettei digitalisoituvassa taloudessa jätetä ketään jälkeen ja siinä edistetään YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman saavuttamista, taataan digitaaliteknologian palvelujen saatavuus kaikille talouden toimijoille ja kansalaisille ja vältetään liian erilaiset lähestymistavat, jotka loisivat ristiriitaisuuksia, päällekkäisyyksiä tai aukkoja lainsäädäntöön; kehottaa parantamaan poliittisia kytköksiä EU:n, jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden välillä, jotta voidaan vahvistaa yhteensovittamista, täydentävyyttä ja synergioiden luomista niiden kesken;

13.  huomauttaa, että teknologia, tekoäly ja automaatio korvaavat jo joitakin vähän tai keskitason osaamista vaativia työpaikkoja; kehottaa komissiota edistämään kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvää digitalisaatiota ja korostaa, että valtiorahoitteinen sosiaalinen perusturva, on olennaisen tärkeä puututtaessa joihinkin tämän uuden teknologian vahingollisiin vaikutuksiin, jotta selviydytään globaalien työmarkkinoiden ja kansainvälisen työnjaon mullistuksista, joiden vaikutukset kohdistuvat erityisesti heikosti koulutettuihin työntekijöihin kehitysmaissa;

14.  kehottaa yksityistä sektoria osallistumaan vastuullisesti D4D:hen teknologian ja innovaatioiden, asiantuntemuksen, investointien, riskienhallinnan, kestävien liiketoimintamallien ja kasvun avulla; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä raaka-aineiden käytön ehkäiseminen, vähentäminen, korjaaminen, kierrätys ja uudelleenkäyttö;

15.  pitää valitettavana, että alle puolella kaikista kehitysmaista on tietosuojalainsäädäntö, ja kannustaa EU:ta tarjoamaan asiaankuuluville viranomaisille teknistä tukea tällaisen lainsäädännön laatimisessa ja nojautumaan tässä erityisesti kokemukseensa ja omaan lainsäädäntöönsä, joka on kansainvälisesti tunnustettu malliesimerkki lajissaan; korostaa tarvetta ottaa huomioon kustannukset, joita tällaisten lakien noudattamisesta voi aiheutua erityisesti pk-yrityksille; muistuttaa, että digitaalisen teknologian rajatylittävän luonteen vuoksi tietosuojalainsäädännöt eivät saisi olla liian erilaisia, sillä tämä voisi johtaa yhteensopimattomuuteen;

16.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä toteuttamaan tilastotietojen ja muiden tietojen keruuta, käsittelyä, analysointia ja levitystä paikallisella, alueellisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla varmistaakseen tietosuojan korkean tason asianmukaisten kansainvälisten standardien ja välineiden mukaisesti kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteisiin pyrkimiseksi; toteaa, että oikea-aikainen ja tarkka tiedonkeruu takaa täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan, toimintalinjojen ja toimien mukauttamisen tarvittaessa sekä saavutettujen tulosten ja niiden vaikutuksen arvioinnin; muistuttaa kuitenkin, että vaikka ”datavallankumous” tekee laajasta lähdejoukosta kerätyn datan tuottamisesta ja analysoinnista helpompaa, nopeampaa ja halvempaa, se myös nostaa esiin valtavia turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviä haasteita; painottaa, että tiedonkeruuta koskevat innovaatiot kehitysmaissa eivät saisi korvata virallisia tilastoja, vaan niiden olisi täydennettävä niitä;

17.  pitää valitettavana kaikissa maissa vallitsevia sitkeitä digitaalisia kahtiajakoja ja toteaa, että nämä perustuvat sukupuoleen, maantieteelliseen sijaintiin, ikään, tuloihin, etniseen alkuperään ja terveydentilaan tai vammaisuuteen sekä muihin syrjintätekijöihin; vaatii sen vuoksi, että kansainvälisessä kehitysyhteistyössä pyrittäisiin edistämään muita heikommassa tai haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden osallistamista, samalla kun edistetään digitaalisten välineiden vastuullista käyttöä sekä riittävää tietoisuutta mahdollisista riskeistä; kehottaa tukemaan paikallisiin tarpeisiin mukautettua innovointia sekä siirtymistä tietopohjaiseen talouteen;

18.  peräänkuuluttaa sen vuoksi toimia, joilla pyritään vastaamaan digitaalisen syrjäytyneisyyden asettamiin haasteisiin keskeisiä digitaalisia taitoja koskevan koulutuksen ja tieto- ja viestintäteknologian asianmukaisen käytön helpottamista koskevien aloitteiden avulla sekä hyödyntämällä digitaalisia välineitä osallistavien menettelytapojen toteuttamisessa, jotka mukautetaan ikään, henkilökohtaiseen tilanteeseen ja taustaan, myös ikääntyneille ja vammaisille henkilöille; toteaa, että kansainvälisen kehitysyhteistyön olisi tukeuduttava digitaaliteknologiaan, jotta heikossa asemassa olevat ryhmät saadaan integroitua paremmin, edellyttäen että digitaaliteknologia on niiden saatavilla; pitää myönteisinä Afrikan koodausviikon kaltaisia aloitteita, jotka myötävaikuttavat nuoren afrikkalaisen sukupolven voimaannuttamiseen digitaalista lukutaitoa vahvistamalla; korostaa, että verkko-opiskelu ja etäopiskelu ovat tärkeitä, jotta voidaan tavoittaa syrjäisiä alueita ja kaikenikäisiä ihmisiä;

19.  kehottaa ottamaan digitaalisen lukutaidon käyttöön kehitysmaiden opetussuunnitelmissa kaikilla koulutustasoilla, alakoulusta yliopistotasolle asti, jotta voidaan hankkia tiedonsaannin parantamiseksi tarvittavia taitoja; katsoo kuitenkin, etteivät tieto- ja viestintäteknologian välineet saisi korvata todellisia opettajia ja kouluja, vaan niitä olisi käytettävä välineenä koulutuksen saatavuuden ja laadun parantamisessa; korostaa, että uudet teknologiat ovat keskeinen väline tiedon levittämisen, opettajankoulutuksen ja oppilaitosten hallinnon kannalta; painottaa myös, että tarvitaan kehittyneempiä paikallisia koulutuskeskuksia (muun muassa ohjelmointikouluja), jotta voidaan kouluttaa kehittäjiä ja edistää tietoteknisten ratkaisujen ja digitaalisten sovellusten luomista paikallisten tarpeiden ja todellisten olosuhteiden mukaisesti;

20.  korostaa, että digitaalisen kuilun umpeen kurominen merkitsee, että erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla on otettava käyttöön ja on oltava mahdollisuudet hyödyntää infrastruktuuria, jonka kattavuus on riittävän korkealaatuinen ja joka on kohtuuhintainen, luotettava ja turvallinen; toteaa, että yhteyksiä vaikeuttavat pääasialliset syyt ovat köyhyys ja keskeisten palvelujen puute sekä alikehittyneet maanpäälliset verkot, julkisten politiikkojen ja sääntelypuitteiden puute, digitaalisten tuotteiden ja palvelujen korkea verotus, vähäinen markkinakilpailu ja energiaverkon puuttuminen;

21.  ilmaisee huolestumisensa teknologisesta riippuvuudesta pienestä määrästä operaattoreita, erityisesti GAFA-yrityksistä (Google, Apple, Facebook, Amazon), ja kehottaa kehittämään vaihtoehtoja kilpailun edistämiseksi; toteaa, että tämän tavoitteen hyväksi voitaisiin työskennellä EU:n ja Afrikan välisen kumppanuuden puitteissa;

22.  muistuttaa, että kehitysmaat eivät ole millään muotoa immuuneja kyberhyökkäyksille, ja korostaa, että taloudellinen, poliittinen ja demokraattinen vakaus on vaarassa murentua, ellei taata digitaalista turvallisuutta; kehottaa kaikkia digitaalisesti yhteenliitetyn maailman sidosryhmiä ottamaan aktiivisen vastuun ja toteuttamaan käytännön toimia kyberturvallisuustietouden ja taitotiedon lisäämiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kehittää inhimillistä pääomaa kaikilla tasoilla, jotta voidaan vähentää kyberturvallisuuteen kohdistuvia uhkia koulutuksen ja tietoisuuden lisäämisen kautta, ja että on tärkeää luoda asianmukainen rikoslainsäädäntö ja valtioiden rajat ylittävät puitteet verkkorikollisuuden torjumiseksi sekä osallistua aktiivisesti kansainvälisille foorumeille, kuten OECD:n Global Forum on Digital Security -foorumille;

23.  muistuttaa digitalisaation tarjoamista mahdollisuuksista sosiaalisen osallisuuden suhteen ilmenevien erojen pienentämisessä, tiedon saatavuuden parantamisessa sekä taloudellisen syrjäytymisen vähentämisessä syrjäisillä alueilla;

Digitalisaatio: kestävää kehitystä edistävä väline

24.  suhtautuu myönteisesti EU:n ulkoiseen investointiohjelmaan, jolla edistetään investointeja paikallisiin tarpeisiin soveltuviin innovatiivisiin digitaalisiin ratkaisuihin, taloudelliseen osallistamiseen ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen; huomauttaa, että digitalisaatio on tärkeä investointimahdollisuus ja että rahoituslähteiden yhdistäminen eurooppalaisten ja kansainvälisten rahoituslaitosten ja yksityisen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön pohjalta olisi näin ollen merkittävä keino varojen hankkimiseksi;

25.  kehottaa komissiota käynnistämään uusia aloitteita, joissa keskitytään erityisesti digitaalisen infrastruktuurin kehittämiseen, sähköisen hallinnon ja digitaalisten taitojen edistämiseen, digitaalitalouden vahvistamiseen ja uusyritysten kestävän kehityksen tavoitteisiin keskittyvien ekosysteemien edistämiseen, mukaan lukien mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmahdollisuudet, jotta ne voivat olla digitaalisessa vuorovaikutuksessa monikansallisten yritysten kanssa ja päästä osaksi globaaleja arvoketjuja;

26.  kehottaa komissiota edelleen valtavirtaistamaan digitaaliteknologiaa ja -palveluita EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa muun muassa D4D-toimintaohjelman mukaisesti; korostaa tarvetta edistää digitaaliteknologian käyttöä tietyillä politiikan aloilla, kuten sähköisen hallinnon, maatalouden, koulutuksen, vesihuollon, terveydenhuollon ja energian aloilla;

27.  kehottaa komissiota lisäämään investointeja digitaaliseen infrastruktuuriin kehitysmaissa merkittävän digitaalisen kuilun kaventamiseksi kehityksen kannalta tehokkaalla ja periaatteisiin pohjautuvalla tavalla;

28.  muistuttaa, että kehitysmaissa mikro- ja pk-yritykset muodostavat yritysten enemmistön ja työllistävät suurimman osan teollisuustyöntekijöistä ja palvelualan työntekijöistä; painottaa, että hyvin säännellyn rajat ylittävän sähköisen kaupankäynnin helpottamisella parannetaan suoraan ihmisten toimeentuloa, edistetään elintason parantamista ja työllisyyttä sekä vauhditetaan talouskehitystä; toteaa jälleen, kuinka merkittävä vaikutus tällaisilla pyrkimyksillä voisi olla sukupuolten tasa-arvoon, sillä suuri määrä näistä yrityksistä on naisten omistuksessa ja johdossa; painottaa, että erityisesti naisten yrittäjyyden tiellä olevia oikeudellisia, hallinnollisia ja sosiaalisia esteitä on vähennettävä; kehottaa käyttämään digitalisaatiota myös siihen, että edistetään koulutusta ja yrittäjyysvalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa samalla, kun luodaan suotuisa ympäristö startup-yrityksille ja innovatiivisille yrityksille;

29.  korostaa, että kaupankäynti mineraaleilla, joiden hyödyntämisellä rahoitetaan aseellisia konflikteja tai joiden hyödyntämiseen liittyy pakkotyötä, on lopetettava; muistuttaa, että koltaani on monien elektronisten laitteiden (esimerkiksi älypuhelimien) perusraaka-aine ja että sen hyödyntämisen ja louhinnan ja sillä käytävän laittoman kaupan takia Afrikan suurten järvien alueella, erityisesti Kongon demokraattisessa tasavallassa, riehuva sisällissota on johtanut yli kahdeksan miljoonan ihmisen kuolemaan; kehottaa tekemään lopun lasten hyväksikäytöstä koltaanikaivoksissa sekä koltaanin laittomasta kaupasta, jotta saadaan aikaan tilanne, jossa sitä louhitaan ja sillä käydään kauppaa asianmukaisella ja myös paikallista väestöä hyödyttävällä tavalla;

30.  toteaa, että Afrikan talouden suurin toimiala, maatalous, voi mahdollisesti hyötyä digitaaliteknologiasta; korostaa, että digitaalisia järjestelmiä voidaan käyttää kehitysmaissa siihen, että maanviljelijöille tiedotetaan markkinahinnoista ja heidät kytketään mahdollisiin ostajiin sekä annetaan käytännön tietoa viljelymenetelmistä ja markkinasuuntauksista, säätietoja sekä varoituksia ja neuvontaa kasvi- ja eläintaudeista; korostaa kuitenkin, että kun maataloudesta on tulossa yhä enemmän osaamiseen ja huipputeknologiaan perustuvaa, tällä digitaalisella maataloudella voi olla myös valtava sosiaalisesti ja ympäristön kannalta vahingollinen vaikutus kehitysmaissa, koska uusin teknologia voi jatkossakin pysyä vain suurten ja teollistuneiden maatilojen saatavilla, jotka ovat aktiivisia vientimarkkinoilla ja kaupallisten viljelykasvien alalla, kun taas heikko tietämys ja taidot voivat saattaa pienviljelyn entistä marginaalisempaan asemaan kehitysmaissa;

31.  vaatii, että maataloudelle kehitysmaissa osoitetun EU:n rahoituksen on oltava sopusoinnussa Agenda 2030 -toimintaohjelman uudistusluonteen ja Pariisin ilmastosopimuksen kanssa ja näin ollen myös maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevassa kansainvälisessä arvioinnissa (IAASTD) esitettyjen johtopäätösten sekä oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten kanssa; korostaa tämän edellyttävän, että tunnustetaan maatalouden monitoimintaisuus ja siirrytään nopeasti kemikaalien intensiiviseen käyttöön perustuvasta monokulttuurista kohti monipuolista ja kestävää maataloutta, joka perustuu maatalouden ekologisiin viljelykäytäntöihin ja vahvistaa paikallisia elintarvikejärjestelmiä ja pienviljelyä;

32.  huomauttaa, että tieto- ja viestintäteknologian välineitä voidaan käyttää tiedon levittämiseen, joka voi olla ratkaisevan tärkeää sekä luonnonkatastrofien että teknologian aiheuttamien onnettomuuksien ja hätätilanteiden yhteydessä ja myös haurailla ja konfliktista kärsivillä alueilla; korostaa, että digitaaliteknologian avulla matalan tulotason yhteisöt ja muut heikossa asemassa olevat yhteisöt voivat saada laadukkaita peruspalveluja (kuten terveydenhuoltoa, koulutusta, vettä, jätevesihuoltoa ja sähköä) sekä humanitaarista apua ja muita julkisia ja yksityisiä palveluja; painottaa, että on tärkeää torjua verkossa olevaa disinformaatiota (valeuutiset), ja korostaa sellaisten erityisohjelmien tarvetta, joissa keskitytään medialukutaitoon näistä haasteista selviytymisen välineenä;

33.  korostaa, että tekninen innovaatio humanitaarisessa avussa on etusijalla, erityisesti pakkosiirtymisten yhteydessä, pyrittäessä kestäviin ratkaisuihin, jotka tuovat vakautta ja ihmisarvoa ihmisten elämään ja voivat helpottaa humanitaarista kehitystä; panee tyytyväisenä merkille maailmanlaajuiset aloitteet humanitaarisen innovoinnin edistämiseksi, kuten Global Alliance for Humanitarian Innovation (GAHI), Humanitarian Innovation Fund (HIF) ja UN Global Pulse, ja kehottaa EU:ta edistämään avointa dataa ja tukemaan voimakkaasti ohjelmistokehittäjien ja -suunnittelijoiden maailmanlaajuisia yhteisöjä, jotka rakentavat käytännönläheisesti avointa teknologiaa kansainvälisten humanitaaristen ja kehitysongelmien ratkaisemiseksi;

34.  korostaa, että digitaaliteknologiat, kuten tekstiviestit ja matkapuhelinsovellukset, voivat tarjota kohtuuhintaisia uusia välineitä, joita voitaisiin käyttää tärkeiden tietojen levittämiseen köyhille ja eristyksissä eläville ihmisille sekä vammaisille henkilöille; panee merkille matkapuhelinteknologian potentiaalin ja toteaa, että sen etuja voivat olla muun muassa alhaisemmat käyttökustannukset verkon lisääntyvän kattavuuden ansiosta, käyttäjäystävällisyys ja puhelujen ja tekstiviestien alenevat kustannukset; muistuttaa kuitenkin yhtä lailla, että matkapuhelimet synnyttävät terveys- ja ympäristöriskejä, erityisesti mineraalivarojen hyödyntämisen ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrän kasvun vuoksi; korostaa, että digitalisointi voi joko tehostaa tai horjuttaa demokratiaa, ja kehottaa EU:ta ottamaan asianmukaisesti huomioon nämä riskit ja valvomaan digitaaliteknologian väärinkäyttöä edistäessään teknologisen innovoinnin käyttöä kehitysavun yhteydessä ja edistämään myös internetin hallintoa;

35.  korostaa, että on tärkeää luoda digitaalitalouden kannalta kestävä ekosysteemi, jotta digitalisoitumiseen liittyviä ekologisia vaikutuksia voidaan vähentää parantamalla resurssien tehokasta käyttöä sekä digitaali- että energia-alalla, erityisesti asettamalla etusijalle kiertotalous; kehottaa tukemaan Euroopan ulkoisesta investointiohjelmasta (EEIP) tuottajavastuuta, siten että tuetaan konkreettisesti pk-yrityksiä, jotka kehittävät uudelleenkäyttöä, korjausta ja kunnostusta koskevia toimintoja ja liittävät liiketoimintoihinsa palautusjärjestelmän tavoitteenaan poistaa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytettyjä vaarallisia osia; kehottaa lisäämään kuluttajien tietoisuutta sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutuksista ja puuttumaan tehokkaasti yritysten vastuuseen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotannossa; painottaa samoin tarvetta tukea sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tilastointia ja kansallisia sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevia toimintalinjoja kehitysmaissa, jotta edistetään tällaisen romun tuottamisen minimointia, estetään sen laiton sijoittaminen ja epäasianmukainen käsittely, edistetään kierrätystä sekä luodaan työpaikkoja kunnostamis- ja kierrätysalalla;

36.  toteaa, että digitaaliteknologia tarjoaa energia-alalle innovatiivisia välineitä resurssien käytön optimointiin; muistuttaa kuitenkin, että digitaaliteknologialla on merkittävä ekologinen jalanjälki, sillä se käyttää energiavaroja (digitaalialan hiilidioksidipäästöjen osuudeksi kokonaispäästöistä arvioidaan 2–5 prosenttia) ja metalleja (esimerkiksi hopeaa, kobolttia ja tantaalia), mikä asettaa sen pitkän aikavälin kestävyyden kyseenalaiseksi; toteaa jälleen, että tuotanto- ja kulutusrakenteita on muutettava ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

37.  tunnustaa, että digitaaliteknologia voi tarjota mahdollisuuksia demokratian ja kansalaisten päätöksentekoon osallistumisen edistämisessä;

38.  korostaa, että on tärkeää luoda ja toteuttaa valtion ylläpitämiä digitaalisia tiedotusfoorumeita, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia hankkia täydelliset tiedot oikeuksistaan ja palveluista, jotka valtio asettaa kansalaistensa saataville;

39.  korostaa, että sähköiset viranomaispalvelut edistävät osaltaan julkisten palvelujen nopeampaa ja edullisempaa käyttöä, parantavat johdonmukaisuutta ja kansalaisten tyytyväisyyttä, helpottavat kansalaisyhteiskunnan jäsentymistä ja toimintoja sekä lisäävät avoimuutta, mikä vaikuttaa merkittävästi demokratian edistämiseen ja korruption torjuntaan; korostaa teknologian ja digitalisoinnin keskeistä roolia tehokkaan finanssipolitiikan ja hallinnon kannalta, mikä mahdollistaa kotimaisten resurssien tehokkaamman käyttöönoton sekä tuen verovilpin ja veropetosten torjunnassa; katsoo, että on välttämätöntä luoda turvalliset digitaaliset henkilöllisyydet, koska tämä voisi auttaa määrittämään niiden henkilöiden määrän, jotka tarvitsevat tiettyjä peruspalveluja;

40.  kehottaa hyödyntämään digitaaliteknologian tarjoamia mahdollisuuksia edistää lasten kirjaamista väestörekisteriin; korostaa, että UNICEFin arvion mukaan yksinomaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 95 miljoonaa lasta on jäänyt rekisteröimättä syntyessään(7) eikä heillä näin ollen ole syntymätodistusta; ottaa huomioon, että tämä puute estää lasta tulemasta laillisesti tunnustetuksi, minkä vuoksi hän ei ole yhteiskunnalle olemassa syntymästään alkaen eikä aikuisenakaan; toteaa, että tämä vääristää maiden väestötietoja ja aiheuttaa merkittäviä seurauksia väestöryhmien tarpeiden arvioinnissa, erityisesti koulutuksen tai terveydenhuollon saatavuuden osalta;

41.  panee merkille digitaaliteknologian keskeisen aseman terveyspalvelujen hallinnoinnissa, hätäaputoimissa epidemioiden yhteydessä, julkisten terveyskampanjoiden täytäntöönpanossa, terveydenhuoltopalvelujen julkisessa saatavuudessa ja terveydenhuollon työntekijöiden koulutuksessa, perustutkimuksen tukemisessa ja edistämisessä sekä terveydenhuollon ja sähköisen terveydenhuollon tietopalvelujen kehittämisessä; kehottaa tästä syystä päättäjiä ottamaan käyttöön asianmukaiset poliittiset ja sääntelykehykset sähköisen terveydenhuollon hankkeiden kehittämiseksi; pyytää komissiota tarjoamaan niiden edellyttämät taloudelliset resurssit;

42.  panee tyytyväisenä merkille verkossa olevan DEVCO Academy -ohjelman, joka mahdollistaa EU:n kumppanimaiden koulutuksen verkossa; kehottaa kehittämään edelleen paikallisjohtajille tarkoitettuja koulutusohjelmia sekä laatimaan unionin tukia koskevia hakumenettelyjä, jotta kyseiset kumppanit saavat selkeämmän kuvan odotuksista, tavoitteista ja edellytyksistä ja tätä kautta paremmat mahdollisuudet saada hankkeensa hyväksytyiksi; korostaa, että tällaiset hankkeet, edellyttäen että ne ovat helposti saatavilla, tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia, vaikuttaisivat myönteisesti avun käyttöönottoon sekä mielikuvaan EU:sta sen kumppaneiden keskuudessa;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

(1)EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1
(2) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 22.
(3) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 106.
(4) UNEPin ja Interpolin tutkimus ”The rise of Environmental Crime: a growing Threat to Natural Resources, Peace, Development and Security”, 2016.
(5) UNCTAD, ”South Digital Cooperation for Industrialisation: A Regional Integration Agenda” (2017).
(6) YK:n yleiskokous GA/RES/70/125.
(7) https://www.unicef.org/french/publications/files/UNICEF_SOWC_2016_French_LAST.pdf

Päivitetty viimeksi: 14. marraskuuta 2018Oikeudellinen huomautus