Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 30. toukokuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille
 Lisätalousarvioesitys nro 1/2018 oheisasiakirjaksi ehdotukseen EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisesta tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille
 Suojautuminen polkumyynnillä tapahtuvalta ja tuetulta tuonnilta muista kuin EU:n jäsenvaltioista ***II
 Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2018/000 TA 2018 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki
 Muuntogeeninen maissi GA21 (MON-ØØØ21-9)
 Muuntogeeninen maissi 1507 × 59122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1507, 59122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatu muuntogeeninen maissi
 Kalastustuotteiden EU:n markkinoille pääsyä koskeva vaatimusten mukaisuus
 Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus
 Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinta ja täytäntöönpano
 Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027 ja omat varat
 Libya
 Schengen-alueen toimintaa koskeva vuosikertomus
 Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset
 Vuosikertomus yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta

EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille
PDF 120kWORD 41k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Kreikan, Espanjan, Ranskan ja Portugalin avustamiseksi (COM(2018)0150 – C8-0039/2018 – 2018/2029(BUD))
P8_TA(2018)0217A8-0175/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0150 – C8-0039/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0175/2018),

1.  pitää päätöstä myönteisenä ja merkkinä unionin solidaarisuudesta luonnonkatastrofeista kärsineitä unionin kansalaisia ja alueita kohtaan;

2.  pitää valitettavana, että niin moni menetti luonnonkatastrofeissa henkensä unionissa vuonna 2017; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan katastrofien ehkäisemiseen ottamalla käyttöön siihen tarvittavat varat ja hyödyntämällä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja, jotta vältetään ihmishenkien menetykset tulevaisuudessa;

3.  antaa tukensa jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja katastrofien koettelemien alueiden jälleenrakentamiseen; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten pyytämää kumppanuussopimusten määrärahojen uudelleen kohdentamista ja hyväksymään sen pikaisesti;

4.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta (EUSR) myönnetyn rahoitusosuuden avoimesti ja takaamaan varojen oikeudenmukaisen jakautumisen kärsimään joutuneilla alueilla;

5.  on tyytyväinen komission ehdotukseen uudeksi unionin pelastuspalvelumekanismiksi, jolla on tarkoitus ehkäistä luonnonkatastrofeja ja toteuttaa toimia niiden tapahduttua; pitää unionin pelastuspalvelumekanismia EUSR:n kaltaisena unionin solidaarisuuden ilmentymänä; muistuttaa tässä yhteydessä siitä, kuinka tärkeää on säilyttää syrjäisimpiin alueisiin sovellettavat EUSR:n varojen saantia koskevat erityisedellytykset, jotta ne voivat selviytyä luonnonkatastrofeista, jotka ovat erittäin yleisiä näillä alueilla; kehottaa lisäksi lisäämään joustavuutta EUSR:n varojen käyttöönottoa koskevien pyyntöjen määräajoissa ja varojen käytössä tilanteissa, joissa tietojenkeruu on hankalaa ja joissa se on perusteltua luonnonkatastrofin laajuuden vuoksi;

6.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

7.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Kreikan, Espanjan, Ranskan ja Portugalin avustamiseksi

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/846.)

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.


Lisätalousarvioesitys nro 1/2018 oheisasiakirjaksi ehdotukseen EU:n solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisesta tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille
PDF 117kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 1/2018 varainhoitovuodeksi 2018, joka on oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamisesta tuen antamiseksi Kreikalle, Espanjalle, Ranskalle ja Portugalille (08109/2018 – C8-0181/2018 – 2018/2030(BUD))
P8_TA(2018)0218A8-0176/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3) (rahoituskehysasetus),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon komission 22. helmikuuta 2018 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 1/2018 (COM(2018)0155),

–  ottaa huomioon neuvoston 14. toukokuuta 2018 vahvistaman ja samana päivänä parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 1/2018 (08109/2018 – C8-0181/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0176/2018),

A.  ottaa huomioon, että esitys lisätalousarvioksi nro 1/2018 liittyy ehdotukseen ottaa käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja tuen antamiseksi Kreikalle Lesboksen maanjäristysten, Ranskalle Saint Martinin ja Guadeloupen hurrikaanien sekä Portugalille ja Espanjalle Centron ja Galician alueilla vuonna 2017 esiintyneiden metsäpalojen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen;

B.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa näin ollen, että tarkistetaan unionin vuoden 2018 talousarviota ja lisätään momentille 13 06 01 ”Apu jäsenvaltioille sellaisen suuren luonnonkatastrofin yhteydessä, jolla on vakavia vaikutuksia elinoloihin, luonnonympäristöön tai talouselämään” 97 646 105 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina;

C.  ottaa huomioon, että koska Euroopan unionin solidaarisuusrahasto on rahoituskehysasetuksessa tarkoitettu erityisrahoitusväline, asianomaisia maksusitoumus- ja maksumäärärahoja ei tule sisällyttää monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuihin enimmäismääriin;

1.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 1/2018;

2.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 1/2018 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 57, 28.2.2018.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.


Suojautuminen polkumyynnillä tapahtuvalta ja tuetulta tuonnilta muista kuin EU:n jäsenvaltioista ***II
PDF 110kWORD 40k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 30. toukokuuta 2018 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta (05700/1/2018 – C8-0168/2018 – 2013/0103(COD))
P8_TA(2018)0219A8-0182/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05700/1/2018 – C8‑0168/2018)

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0192),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 67 a artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A8-0182/2018),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 934.


Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: hakemus EGF/2018/000 TA 2018 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki
PDF 128kWORD 43k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2018/000 TA 2018 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki) (COM(2018)0165 – C8-0131/2018 – 2018/2048(BUD))
P8_TA(2018)0220A8-0172/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0165 – C8-0131/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013(1) (EGR-asetus),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2017/000 TA 2017 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki)(4),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0172/2018),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että unionin tuen vähennetyille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 2. joulukuuta 2013 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  toteaa, että EGR-asetuksen hyväksyminen ilmentää parlamentin ja neuvoston aikaan saamaa sopimusta siitä, että otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, nostetaan unionin rahoitusosuus 60 prosenttiin ehdotettujen toimenpiteiden arvioiduista kokonaiskustannuksista, parannetaan EGR-hakemusten käsittelyn tehokkuutta komissiossa, parlamentissa ja neuvostossa lyhentämällä arviointiin ja hyväksymiseen käytettävää aikaa, lisätään tukikelpoisia toimia ja edunsaajia ottamalla mukaan itsenäiset ammatinharjoittajat ja nuoret ja rahoitetaan oman yrityksen perustamiseen tarkoitettuja kannustimia;

D.  ottaa huomioon, että EGR:n määrärahojen vuotuinen enimmäismäärä on 150 miljoonaa euroa (vuoden 2011 hintoina) ja että EGR-asetuksen 11 artiklan 1 kohdan mukaan 0,5 prosenttia kyseisestä määrästä (eli 861 515 euroa vuonna 2018) voidaan ottaa käyttöön komission aloitteesta annettavaa teknistä tukea varten tietopohjan valmistelun, seurannan ja luomisen sekä siihen liittyvän tiedonkeruun rahoitukseen sekä hallinnollisen ja teknisen tuen, tiedotus- ja viestintätoimien sekä EGR-asetuksen täytäntöönpanoon tarvittavan tilintarkastuksen, valvonnan ja arvioinnin rahoitukseen;

E.  toteaa painottaneensa toistuvasti, että unionin välineenä vähennettyjen työntekijöiden tukemisessa käytettävän EGR:n tuomaa lisäarvoa, tehokkuutta ja edunsaajien työllistettävyyttä on parannettava;

F.  ottaa huomioon, että ehdotettu 345 000 euron määrä on noin 0,2 prosenttia EGR:n määrärahojen vuotuisesta enimmäismäärästä vuonna 2018;

1.  hyväksyy komission ehdottamien toimien rahoittamisen teknisen tuen varoista EGR-asetuksen 11 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 12 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

2.  toteaa, että seuranta ja tiedonkeruu on tärkeää; pitää myös tärkeänä, että laajat tilastolliset aikasarjat esitetään asianmukaisessa helposti saatavilla olevassa ja ymmärrettävässä muodossa; on tyytyväinen suunniteltuun vuoden 2019 kaksivuotisraporttien tulevaan julkaisemiseen ja pyytää levittämään näitä raportteja julkisesti ja laajasti koko unionissa;

3.  muistuttaa, että on tärkeää asettaa EGR:n verkkosivusto kaikkien unionin kansalaisten saataville, ja pyytää, että näkyvyyttä lisätään; painottaa monikielisyyden merkitystä laajasti kansalaisille suunnattavassa tiedottamisessa; pitää myönteisenä aikomusta kääntää EGR:n sivustolle lisättävät uudet tiedot kaikille unionin virallisille kielille; pyytää tekemään verkkoympäristöstä helppokäyttöisemmän ja kehottaa komissiota parantamaan julkaisujensa ja audiovisuaalisten toimiensa sisältöä EGR-asetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti; ehdottaa, että komissio parantaa viestintäänsä sosiaalisen median ja vaihtoehtoisten alustojen avulla;

4.  suhtautuu myönteisesti jatkuvaan työhön, jonka tarkoituksena on saada aikaan vakiomenettelyt EGR-hakemuksia ja hallintoa varten käyttäen sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän (SFC 2014) toimintoja, koska järjestelmän avulla voidaan yksinkertaistaa ja nopeuttaa hakemusten käsittelyä ja parantaa niistä raportointia; pyytää parantamaan prosesseista käytävää tiedonvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että komissio on helpottanut EGR:n taloudellisia toimia luomalla rajapinnan SFC:n ja komission taloudellista tietoa sisältävän kirjanpitojärjestelmän (ABAC) välille; panee merkille, että tarvitaan vain lisää hienosäätöä ja mukautuksia mahdollisten muutosten mukaisesti, mikä tosiasiallisesti vähentää EGR:n osuutta tämänkaltaisiin menoihin;

5.  panee merkille, että komissio aikoo investoida tekniseen tukeen käytettävissä olevista määrärahoista 105 000 euroa EGR-yhteyshenkilöiden asiantuntijaryhmän kolmen kokouksen järjestämiseen; pitää arvokkaana, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelujen osana järjestetään yhteyshenkilöiden asiantuntijaryhmän ylimääräinen kokous; panee myös merkille, että komissio aikoo investoida 120 000 euroa verkostoitumisen edistämiseen järjestämällä seminaareja, joihin osallistuvat jäsenvaltiot, EGR:n täytäntöönpanosta vastaavat elimet ja työmarkkinaosapuolet; kehottaa jälleen komissiota kutsumaan kohtuullisessa ajassa parlamentin mukaan kaikkiin asiantuntijaryhmän kokouksiin ja seminaareihin Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen(5) asiaa koskevien määräysten mukaisesti;

6.  pitää myönteisenä komission valmiutta kutsua EGR-työryhmän jäsenet osallistumaan mahdollisuuksien mukaan EGR-verkostoitumisseminaariin; kehottaa komissiota jatkossakin kutsumaan parlamentin mukaan tällaisiin kokouksiin ja seminaareihin Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti; pitää myönteisenä, että myös työmarkkinaosapuolia kutsutaan osallistumaan;

7.  muistuttaa, että verkostoituminen ja EGR:ää koskevan tiedon vaihto ovat tärkeitä parhaiden käytäntöjen levittämiseksi; tukee siksi asiantuntijaryhmän kokousten lisäksi kahta verkostoitumisseminaaria EGR:n täytäntöönpanosta; odottaa, että tämä tietojen vaihto edistää osaltaan myös parempaa ja yksityiskohtaisempaa raportointia hakemusten onnistumisasteesta jäsenvaltioissa ja erityisesti toimenpiteiden kohteena olevien työntekijöiden uudelleentyöllistymisasteesta;

8.  tähdentää, että on luotava enemmän yhteyksiä kaikkien EGR-hakemusten käsittelyssä mukana olevien toimijoiden välille, työmarkkinaosapuolet sekä alue- ja paikallistason sidosryhmät mukaan luettuina, jotta saadaan luotua mahdollisimman paljon synergiavaikutuksia; korostaa, että vuorovaikutusta kansallisten yhteyshenkilöiden ja avun toimittamisesta vastaavien alueellisten tai paikallisten kumppanien välillä olisi lisättävä ja viestintä- ja tukijärjestelyt sekä tiedon kulku (tehtävien ja vastuiden sisäinen jako) olisi tehtävä selviksi ja niistä olisi sovittava kaikkien osapuolten kesken;

9.  pitää tärkeänä lisätä yleistä tietoisuutta EGR:stä sekä sen näkyvyyttä; muistuttaa tukea hakevia jäsenvaltioita niiden roolista siinä, että EGR:stä rahoitettavat toimet saatetaan toimenpiteiden kohteena olevien työntekijöiden, paikallisten ja alueellisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, tiedotusvälineiden ja suuren yleisön tietoon asetuksen 12 artiklassa vaaditulla tavalla;

10.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

11.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (EGF/2018/000 TA 2018 – komission aloitteesta annettava tekninen tuki)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/845.)

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0116.
(5)EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.


Muuntogeeninen maissi GA21 (MON-ØØØ21-9)
PDF 146kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056125-02 – 2018/2698(RSP))
P8_TA(2018)0221B8-0232/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056125-02),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 21. syyskuuta 2017 hyväksymän lausunnon, joka julkaistiin 24. lokakuuta 2017(3),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille(4),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että komission päätöksellä 2008/280/EY(5) sallittiin muuntogeenistä maissia GA21 sisältävien, niistä koostuvien tai valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattaminen; toteaa, että lupa kattoi myös muut maissia GA21 sisältävät tai siitä koostuvat tuotteet kuin elintarvikkeet ja rehut, joita viljelyä lukuun ottamatta käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin mitä tahansa muuta maissia;

B.  ottaa huomioon, että ennen komission päätöstä 2008/280/EY Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) hyväksyi 13. syyskuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 2. lokakuuta 2007(6) (jäljempänä ”EFSAn vuonna 2007 antama lausunto”);

C.  ottaa huomioon, että Syngenta France SAS toimitti 6. lokakuuta 2016 sveitsiläisen Syngenta Crop Protection AG ‑yrityksen puolesta komissiolle hakemuksen asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 ja 23 artiklan mukaisesti edellä mainitun luvan uusimisesta;

D.  ottaa huomioon, että EFSA hyväksyi 21. syyskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 24. lokakuuta 2017(7) (jäljempänä ”EFSAn vuonna 2017 antama lausunto”);

E.  toteaa, että maissia GA21 on jalostettu ilmentämään EPSPS-proteiinia, jonka ansiosta se sietää glyfosaattia;

F.  toteaa, että täydentävien rikkakasvien torjunta-aineen, tässä tapauksessa glyfosaatin, käyttö kuuluu tavanomaiseen maatalouskäytäntöön viljeltäessä torjunta-aineita sietäviä kasveja ja siksi voidaan odottaa, että ruiskutuksista peräisin olevia jäämiä esiintyy sadoissa ja ne ovat väistämättömiä ainesosia; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten kasvien viljelyn on osoitettu johtavan siihen, että täydentäviä torjunta-aineita käytetään enemmän kuin niiden tavanomaisia vastineita;

G.  toteaa, että siten on odotettavissa, että maissi GA21 altistuu suuremmille ja toistuville glyfosaattiannoksille, mikä johtaa sadon suurempaan jäämäpitoisuuteen ja saattaa lisäksi vaikuttaa muuntogeenisen maissin koostumukseen ja viljelyominaisuuksiin;

H.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot esittivät monia kriittisiä huomioita kolmen kuukauden kuulemisjakson aikana sekä EFSAn vuonna 2007 antaman lausunnon(8) että sen vuonna 2017 antaman lausunnon(9) osalta; toteaa, että jäsenvaltiot katsoivat, että tarvitaan lisätietoja ennen kuin maissin GA21 riskinarvioinnin perusteella voidaan tehdä päätelmiä, ja kritisoivat esimerkiksi sitä, ettei turvallisen käyttöhistorian osoittavia tietoja ole toimitettu, että luvan voimassaolokaudella maissia GA21 koskevissa valvontakertomuksissa oli vakavia puutteita ja että seurannassa noudatettu lähestymistapa ei ollut täysin direktiivin 2001/18/EY mukainen;

I.  ottaa huomioon, että muuntogeenisiä organismeja käsittelevä EFSAn tiedelautakunta katsoo, että luvan hakijoiden ja riskinhallinnasta vastaavien tahojen kanssa on keskusteltava lisää siitä, miten markkinoille saattamisen jälkeen käytännössä toteutettaisiin muuntogeenisten kasvien tuontiin ja käsittelyyn liittyviä ympäristönseurantasuunnitelmia;

J.  toteaa, että kysymystä glyfosaatin karsinogeenisuudesta ei ole ratkaistu; ottaa huomioon, että EFSA totesi marraskuussa 2015, että glyfosaatti ei todennäköisesti ole karsinogeeninen, ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) totesi maaliskuussa 2017, että vaaraluokitus ei ollut aiheellinen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos sitä vastoin luokitteli vuonna 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi;

K.  toteaa, että parlamentti on asettanut torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan, joka auttaa selvittämään, noudatettiinko riskinarviointimenettelyssä asiaa koskevia EU:n tieteellisiä vaatimuksia ja onko toimiala vaikuttanut asiattomasti unionin virastojen päätelmiin glyfosaatin karsinogeenisyydestä;

L.  toteaa, että EFSAn torjunta-aineita käsittelevän paneelin mukaan ei yleisesti ottaen voida tehdä päätelmiä siitä, ovatko jäämät, jotka syntyvät muuntogeenisten viljelykasvien ruiskutuksista glyfosaattivalmisteilla, turvallisia(10); ottaa huomioon, että glyfosaatin ruiskuttamiseen tarkoitetuissa kaupallisissa valmisteissa käytettävien lisäaineiden ja niiden seosten toksisuus voi olla suurempi kuin pelkän vaikuttavan aineen(11);

M.  toteaa, että EU on jo vetänyt markkinoilta polyetoksyloituna talialkyyliamiinina tunnetun glyfosaatin lisäaineen, jonka myrkyllisyys aiheutti huolta; toteaa, että ongelmalliset lisäaineet ja seokset saattavat kuitenkin olla edelleen sallittuja maissa, joissa viljellään maissia GA21 (Argentiina, Brasilia, Kanada, Japani, Paraguay, Filippiinit, Etelä-Afrikka, Yhdysvallat, Uruguay ja Vietnam);

N.  katsoo, että rikkakasvien torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden jäämäpitoisuuksia koskevat tiedot ovat olennaisia, jotta torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskejä voidaan arvioida perusteellisesti; toteaa, että torjunta-aineiden ruiskutuksista peräisin olevien jäämien ei katsota kuuluvan EFSAn GMO-paneelin toimivaltaan; toteaa, että maissin GA21 glyfosaatilla ruiskuttamisen vaikutuksia ei ole arvioitu;

O.  toteaa, että jäsenvaltioiden ei edellytetä mittaavan tuontimaissin glyfosaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/660(12) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan osana yhteensovitettua monivuotista valvontaohjelmaa vuosiksi 2018, 2019 ja 2020, eikä niiltä edellytetä sitä myöskään vuosina 2019, 2020 ja 2021(13); toteaa, että tästä syystä ei tiedetä, noudatetaanko unioniin tuotavalle maissille GA21 EU:ssa asetettuja glyfosaatin jäämien enimmäispitoisuuksia;

P.  toteaa, että maissia GA21 viljellään muun muassa Argentiinassa; ottaa huomioon, että glyfosaatin käytön tuhoisia terveysvaikutuksia on dokumentoitu laajalti; ottaa huomioon, että EU on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joihin sisältyy sitoumus vähentää vuoteen 2030 mennessä merkittävästi vaarallisista kemikaaleista sekä ilman, veden ja maaperän saastumisesta ja pilaantumisesta johtuvia kuolemia ja sairauksia (tavoite 3, alatavoite 3.9)(14);

Q.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, jossa pyritään minimoimaan ristiriidat ja luomaan synergiaa EU:n eri politiikkojen välillä, muun muassa kaupan, ympäristön ja maatalouden alalla, jotta kehitysmaat hyötyisivät ja kehitysyhteistyö tehostuisi;

R.  ottaa huomioon, että EFSA on todennut, että yhtä lukuun ottamatta kaikki tavanomaisia viljelykasveja (eli viljelykasveja, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta) koskevat glyfosaatin edustavat käyttötavat merkitsevät riskiä muille kuin torjuttaville luonnonvaraisille selkärankaisille ja että eräät tärkeimmät tavanomaisia kasveja koskevat glyfosaatin käyttötavat merkitsevät suurta pitkän aikavälin riskiä nisäkkäille(15); ottaa huomioon, että ECHA on luokitellut glyfosaatin vedeneläville myrkylliseksi aineeksi, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia; toteaa, että glyfosaatin käytön kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja ympäristöön on dokumentoitu laajalti; toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kielteinen korrelaatio glyfosaatin käytön ja aikuisten monarkkiperhosten runsauden välillä, etenkin maatalousvaltaisilla alueilla(16);

S.  ottaa huomioon, että jos lupa maissin GA21 markkinoille saattamiselle myönnetään uudelleen, myös kysyntä sen viljelylle kasvaa kolmansissa maissa; toteaa, että kuten edellä on mainittu, voidaan olettaa, että torjunta-aineita kestäviin muuntogeenisiin kasveihin käytetään torjunta-aineita suurempina annoksina ja useammin (kuin kasveihin, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta), koska ne on tietoisesti jalostettu tätä tarkoitusta varten;

T.  toteaa EU:n olevan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuoli ja että sopimuksen mukaan osapuolten vastuulla on varmistaa, etteivät niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvat toimet vahingoita ympäristöä toisen valtion alueella(17); toteaa, että päätös maissin GA21 luvan jatkamisesta tai jatkamatta jättämisestä kuuluu EU:n lainkäyttövaltaan;

U.  ottaa huomioon, että useita valikoivia torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten viljelykasvien kehittäminen johtuu pääasiassa siitä, että rikkakasvien kyky sietää glyfosaattia on kasvanut nopeasti maissa, jotka ovat tukeutuneet suuressa määrin muuntogeenisiin viljelykasveihin; toteaa, että vuonna 2015 koko maailmassa oli ainakin 29 glyfosaatille vastustuskykyistä rikkakasvilajia(18);

V.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa;

W.  katsoo, että komissio on useaan otteeseen pahoitellut sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon jälkeen sen on hyväksyttävä lupapäätökset ilman elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean tukea ja että asian palauttamisesta komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus tämän prosessin kokonaisuudessa, on tullut yleinen käytäntö muuntogeenisille elintarvikkeille ja rehuille annettavia lupia koskevassa päätöksenteossa; toteaa, että myös puheenjohtaja Juncker on pitänyt valitettavana kyseistä käytäntöä ja katsonut sen olevan epädemokraattinen(19);

X.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä(20) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

Y.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että komission olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti, kun säädös koskee arkoja aloja, kuten kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristöä, koskevissa asioissa välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti esiin tulevasta täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta vallitsevasta kannasta;

Z.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään, että muuntogeeniset elintarvikkeet tai rehut eivät saa vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen, eläinten terveyteen tai ympäristöön ja että komissio ottaa luvan uusimista koskevaa päätöstään laatiessaan huomioon kaikki EU:n lainsäädännön asiaa koskevat säännökset sekä muut perustellut tekijät, jotka liittyvät tarkasteltavaan asiaan;

1.  katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole EU:n oikeuden mukainen eikä se ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tarkoituksen kanssa; toteaa, että kyseisenä tarkoituksena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(21) säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti luoda perusta ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiselle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan esityksen täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten antamista muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että korjataan nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

5.  kehottaa erityisesti komissiota noudattamaan biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen perustuvia sitoumuksia ja keskeyttämään kaikkien glyfosaattia kestävien muuntogeenisten kasvien maahantuonnin;

6.  vaatii, että komissio ei hyväksy rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä muuntogeenisiä kasveja tekemättä täydellistä arviointia jäämistä, jotka ovat peräisin ruiskutuksista täydentävillä torjunta-aineilla sekä viljelymaissa käytettävillä niistä tehdyillä kaupallisilla valmisteilla;

7.  kehottaa komissiota liittämään rikkakasvien torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskinarviointiin täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden käyttöä ja niiden jäämiä kaikilta osin koskevan riskinarvioinnin riippumatta siitä, onko kyseistä muuntogeenistä kasvia tarkoitus viljellä EU:n alueella vai tuoda sinne elintarvike- ja rehukäyttöön;

8.  toistaa sitoutuneensa edistämään asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta annettua komission ehdotusta koskevaa työtä ja varmistamaan muun muassa sen, että jos elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei anna lausuntoa joko viljelytarkoituksiin tai elintarvikkeisiin tai rehuihin käytettävien muuntogeenisten organismien hyväksymisestä, komissio peruuttaa ehdotuksen; kehottaa neuvostoa jouduttamaan kyseistä komission ehdotusta koskevaa työtä kiireellisenä asiana;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5006
(4)––––––––––––––––––––––– – Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110).Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 399, 24.11.2017, s. 71).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 19).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 17).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 15).Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi, muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 108).Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 111).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0388).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0389).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0386).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0387).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0390).Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0123).Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0215).Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0214).Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-68416-4 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0341.).Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 × A5547-127 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0377.).Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-44406-6 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0378).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507 (DAS-Ø15Ø7-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0396).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa 305423 × 40-3-2 (DP-3Ø5423-1 × MON-Ø4Ø32-6) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0397).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisiä rapseja MON 88302 × Ms8 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8 × ACS-BNØØ3-6), MON 88302 × Ms8 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8) ja MON 88302 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACS-BNØØ3-6) sisältävien, niistä koostuvien tai niistä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0398).Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 59122 (DAS-59122-7) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0051).Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi luvan myöntämisestä muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × NK603 (MON-87427-7 × MON-89Ø34-3 × MON-ØØ6Ø3-6 ja muunnostapahtumista MON 87427, MON 89034 ja NK603 kahta yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen ja päätöksen 2010/420/EU kumoamisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0052).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit P8_TA(2018)0197).
(5) Komission päätös 2008/280/EY, tehty 28. maaliskuuta 2008, muuntogeenistä maissia GA21 (MON-ØØØ21-9) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 87, 29.3.2008, s. 19).
(6) https://www.efsa.europa.eu/fr/efsajournal/pub/541
(7) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5006
(8) Liite G – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2005-226
(9) Liite G – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionDocumentsLoader?question=EFSA-Q-2016-00714
(10) EFSA conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA journal 2015, 13 (11):4302, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2015.4302/epdf
(11) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3955666
(12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/660, annettu 6. huhtikuuta 2017, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 94, 7.4.2017, s. 12).
(13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555, annettu 9. huhtikuuta 2018, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 92, 10.4.2018, s. 6).
(14) https://sustainabledevelopment.un.org/sdg3
(15) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2015.4302
(16) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ecog.02719
(17) 3 artikla, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078
(18) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/
(19) Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti seuraavan komission poliittiset suuntaviivat (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).
(20)EUVL C 355, 20.10.2017, s. 165.
(21) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.


Muuntogeeninen maissi 1507 × 59122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1507, 59122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatu muuntogeeninen maissi
PDF 145kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507× 59122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1507, 59122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2009/815/EY, 2010/428/EU ja 2010/432/EU kumoamisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056123-02 – 2018/2699(RSP))
P8_TA(2018)0222B8-0233/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507× 59122 × MON 810 × NK603 ja muunnostapahtumista 1507, 59122, MON 810 ja NK603 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta ja päätösten 2009/815/EY, 2010/428/EU ja 2010/432/EU kumoamisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D056123-02),

–  ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003(1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 14. marraskuuta 2017 hyväksymän lausunnon, joka julkaistiin 28. marraskuuta 2017(3),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille(4),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Pioneer Overseas Corporation toimitti 3. helmikuuta 2011 yhdysvaltalaisen Pioneer Hi-Bred International Inc. -yrityksen puolesta Alankomaiden kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen (jäljempänä ”hakemus”) muuntogeenistä maissia 1507 × 59122 × MON 810 × NK603 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille; ottaa huomioon, että hakemus kattoi myös muuntogeenistä maissia 1507 × 59122 × MON 810 × NK603 (jäljempänä ”muuntogeeninen maissi”) sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden saattamisen markkinoille muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta;

B.  ottaa huomioon, että hakemus koski kymmentä yksittäisten geenimuunnostapahtumien alayhdistelmää, joita muuntogeenisessä maississa esiintyy ja joista viidelle on jo myönnetty lupa; ottaa huomioon, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi kattaa jo kahdeksan näistä alayhdistelmistä; ottaa huomioon, että alayhdistelmät 1507 × NK603 ja NK603 × MON 810 on jo hyväksytty muilla komission päätöksillä;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) hyväksyi 14. marraskuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 28. marraskuuta 2017(5);

D.  ottaa huomioon, että muuntogeenistä maissia saadaan risteyttämällä neljä maissin geenimuunnostapahtumaa: 1507 tuottaa hyönteisiä torjuvaa proteiinia Cr1F ja sietää hyvin glufosinaattia sisältäviä torjunta-aineita, 59122 tuottaa hyönteisiä torjuvia proteiineja Cry34Ab1 ja Cry35Ab1 ja sietää myös hyvin glufosinaattia sisältäviä torjunta-aineita, MON 810 tuottaa hyönteisiä torjuvaa proteiinia Cr1Ab ja NK603 tuottaa kahta entsyymiä, jotka parantavat kykyä sietää glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita.

E.  toteaa, että täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden, tässä tapauksessa glyfosaatin ja glufosinaatin, käyttö kuuluu tavanomaiseen maatalouskäytäntöön viljeltäessä torjunta‑aineita sietäviä kasveja ja siksi voidaan odottaa, että ruiskutuksista peräisin olevia jäämiä esiintyy sadoissa ja ne ovat väistämättömiä ainesosia; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten kasvien viljelyn on osoitettu johtavan siihen, että täydentäviä torjunta-aineita käytetään enemmän kuin niiden tavanomaisia vastineita;

F.  toteaa, että siten on odotettavissa, että muuntogeeninen maissi altistuu suuremmille ja toistuville glyfosaatti- ja glufosinaattiannoksille, mikä johtaa sadon suurempaan jäämäpitoisuuteen ja saattaa lisäksi vaikuttaa muuntogeenisen maissin koostumukseen ja viljelyominaisuuksiin;

G.  toteaa, että riippumattoman tutkimuksen mukaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) riskinarviointia ei pitäisi hyväksyä muun muassa siksi, että EFSA ei pyytänyt empiirisiä tietoja toksisuudesta tai vaikutuksista immuunijärjestelmään, yhteisvaikutukset ja täydentävien torjunta-aineiden suurina annoksina ruiskuttamisen seuraukset jätettiin huomiotta, ympäristöriskien arviointi perustui virheellisiin oletuksiin eikä sitä voida hyväksyä ja minkäänlaista järjestelmää valumien ja mahdollisten terveysvaikutusten tapauskohtaiseen seurantaan ei suunniteltu(6);

H.  toteaa, ettei hakija esittänyt testaustuloksiin perustuvia tietoja yhdestä tällä hetkellä luvattomasta muunnostapahtuman alayhdistelmästä (59122 × MON 810 × NK603); katsoo, että luvan myöntämistä muunnostapahtumalle ei saisi harkita arvioimatta perusteellisesti jokaista alayhdistelmää koskevia testaustuloksiin perustuvia tietoja;

I.  ottaa huomioon, että glufosinaatti on luokiteltu lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja sen tähden se kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamisalaan(7); ottaa huomioon, että glufosinaatin hyväksynnän voimassaolo päättyy EU:ssa 31. heinäkuuta 2018(8);

J.  toteaa, että kysymystä glyfosaatin karsinogeenisuudesta ei ole ratkaistu; ottaa huomioon, että EFSA totesi marraskuussa 2015, että glyfosaatti ei todennäköisesti ole karsinogeeninen, ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) totesi maaliskuussa 2017, että vaaraluokitus ei ollut aiheellinen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos sitä vastoin luokitteli vuonna 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi;

K.  toteaa, että EFSAn torjunta-aineita käsittelevän paneelin mukaan ei yleisesti ottaen voida tehdä päätelmiä siitä, ovatko jäämät, jotka syntyvät muuntogeenisten viljelykasvien ruiskutuksista glyfosaattivalmisteilla, turvallisia(9); ottaa huomioon, että glyfosaatin ruiskuttamiseen tarkoitetuissa kaupallisissa valmisteissa käytettävien lisäaineiden ja niiden seosten toksisuus voi olla suurempi kuin pelkän vaikuttavan aineen(10);

L.  toteaa, että EU on jo vetänyt markkinoilta polyetoksyloituna talialkyyliamiinina tunnetun glyfosaatin lisäaineen, jonka myrkyllisyys aiheutti huolta; toteaa, että ongelmalliset lisäaineet ja seokset saattavat kuitenkin olla edelleen sallittuja maissa, joissa viljellään muuntogeenistä maissia (Kanada ja Japani);

M.  katsoo, että rikkakasvien torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden jäämäpitoisuuksia koskevat tiedot ovat olennaisia, jotta torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskejä voidaan arvioida perusteellisesti; toteaa, että torjunta-aineiden ruiskutuksista peräisin olevien jäämien ei katsota kuuluvan EFSAn GMO‑paneelin toimivaltaan; toteaa, että muuntogeenisen maissin torjunta-aineruiskutusten vaikutuksia ei ole arvioitu eikä myöskään sekä glyfosaatilla että glufosinaatilla ruiskuttamisen kumulatiivisia vaikutuksia;

N.  toteaa, että jäsenvaltioiden ei edellytetä mittaavan tuontimaissin glyfosaatti- tai glufosinaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/660(11) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan osana yhteensovitettua monivuotista valvontaohjelmaa vuosiksi 2018, 2019 ja 2020, eikä niiltä edellytetä sitä myöskään vuosina 2019, 2020 ja 2021(12); toteaa, että tästä syystä ei tiedetä, noudatetaanko muuntogeeniselle tuontimaissille EU:ssa asetettuja glyfosaatin ja glufosinaatin jäämien enimmäispitoisuuksia;

O.  toteaa, että muunnostapahtumassa syntyy neljää hyönteisiä torjuvaa ainetta (Cry1F ja Cry1Ab torjuvat perhoshyönteisiä, ja Cry34Ab1 ja Cry35Ab1 kovakuoriaisia); ottaa huomioon, että vuonna 2017 tehdyssä Bt-toksiinien ja täydentävien torjunta-aineiden ruiskutuksista aiheutuvia mahdollisia terveysvaikutuksia käsittelevässä tutkimuksessa todettiin, että olisi syytä ottaa erityisesti huomioon torjunta-aineiden jäämät ja niiden vuorovaikutus Bt-toksiinien kanssa(13); toteaa, että EFSA ei ole tutkinut tätä seikkaa;

P.  ottaa huomioon, että EFSA on todennut, että yhtä lukuun ottamatta kaikki tavanomaisia viljelykasveja (eli viljelykasveja, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta) koskevat glyfosaatin edustavat käyttötavat merkitsevät riskiä muille kuin torjuttaville luonnonvaraisille selkärankaisille ja että eräät tärkeimmät tavanomaisia viljelykasveja koskevat glyfosaatin käyttötavat merkitsevät suurta pitkän aikavälin riskiä nisäkkäille(14); ottaa huomioon, että ECHA on luokitellut glyfosaatin vedeneläville myrkylliseksi aineeksi, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia; toteaa, että glyfosaatin käytön kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen ja ympäristöön on dokumentoitu laajalti; toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kielteinen korrelaatio glyfosaatin käytön ja aikuisten monarkkiperhosten runsauden välillä, etenkin maatalousvaltaisilla alueilla(15);

Q.  ottaa huomioon, että jos lupa myönnetään muuntogeenisen maissin markkinoille saattamiselle, sen viljelyn kysyntä kasvaa kolmansissa maissa; toteaa, että kuten edellä on mainittu, torjunta-aineita kestäviin muuntogeenisiin kasveihin käytetään torjunta‑aineita suurempina annoksina ja useammin (kuin kasveihin, joissa ei ole muuntogeenistä ainesta), koska ne on tietoisesti jalostettu tätä tarkoitusta varten;

R.  toteaa EU:n olevan biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen osapuoli ja että sopimuksen mukaan osapuolten vastuulla on varmistaa, etteivät niiden lainkäyttövallan piiriin kuuluvat toimet vahingoita ympäristöä toisen valtion alueella(16); toteaa, että päätös muuntogeenisen maissin luvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä kuuluu EU:n lainkäyttövaltaan;

S.  ottaa huomioon, että useita valikoivia torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten viljelykasvien kehittäminen johtuu pääasiassa siitä, että rikkakasvien kyky sietää glyfosaattia on kasvanut nopeasti maissa, jotka ovat tukeutuneet suuressa määrin muuntogeenisiin viljelykasveihin; toteaa, että vuonna 2015 koko maailmassa oli ainakin 29 glyfosaatille vastustuskykyistä rikkakasvilajia(17);

T.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 23. huhtikuuta 2018 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa;

U.  katsoo, että komissio on useaan otteeseen pahoitellut sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon jälkeen sen on hyväksyttävä lupapäätökset ilman elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean tukea ja että asian palauttamisesta komissiolle lopullista päätöstä varten, mikä on hyvin pitkälti poikkeus tämän prosessin kokonaisuudessa, on tullut yleinen käytäntö muuntogeenisille elintarvikkeille ja rehuille annettavia lupia koskevassa päätöksenteossa; toteaa, että myös puheenjohtaja Juncker on pitänyt valitettavana kyseistä käytäntöä ja katsonut sen olevan epädemokraattinen(18);

V.  ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä(19) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

W.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, että komission olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti, kun säädös koskee arkoja aloja, kuten kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristöä, koskevissa asioissa välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti esiin tulevasta täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta vallitsevasta kannasta;

X.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään, että muuntogeeniset elintarvikkeet tai rehut eivät saa vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen, eläinten terveyteen tai ympäristöön ja että komissio ottaa luvan uusimista koskevaa päätöstään laatiessaan huomioon kaikki EU:n lainsäädännön asiaa koskevat säännökset sekä muut perustellut tekijät, jotka liittyvät tarkasteltavaan asiaan;

1.  katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

2.  katsoo, että esitys komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole EU:n oikeuden mukainen eikä se ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tarkoituksen kanssa; toteaa, että kyseisenä tarkoituksena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002(20) säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti luoda perusta ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiselle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

3.  pyytää komissiota peruuttamaan esityksen täytäntöönpanopäätökseksi;

4.  kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten antamista muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että korjataan nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

5.  kehottaa erityisesti komissiota noudattamaan biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen perustuvia sitoumuksia ja keskeyttämään kaikkien glyfosaattia kestävien muuntogeenisten kasvien maahantuonnin;

6.  pyytää erityisesti, ettei komissio myönnä lupaa tuoda elintarvike- tai rehukäyttöön mitään sellaisia muuntogeenisiä kasveja, joista on tehty EU:ssa luvattomia torjunta‑aineita (tässä tapauksessa glufosinaattia, jonka käyttölupa päättyy 31. heinäkuuta 2018) sietäviä;

7.  vaatii, ettei komissio hyväksy rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä muuntogeenisiä kasveja tekemättä täydellistä arviointia jäämistä, jotka ovat peräisin ruiskutuksista täydentävillä torjunta-aineilla sekä viljelymaissa käytettävillä niistä tehdyillä kaupallisilla valmisteilla;

8.  kehottaa komissiota liittämään rikkakasvien torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskinarviointiin täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden käyttöä ja niiden jäämiä kaikilta osin koskevan riskinarvioinnin riippumatta siitä, onko kyseistä muuntogeenistä kasvia tarkoitus viljellä EU:n alueella vai tuoda sinne elintarvike- ja rehukäyttöön;

9.  toistaa sitoutuneensa edistämään asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta annettua komission ehdotusta koskevaa työtä ja varmistamaan muun muassa sen, että jos elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei anna lausuntoa joko viljelytarkoituksiin tai elintarvikkeisiin tai rehuihin käytettävien muuntogeenisten organismien hyväksymisestä, komissio peruuttaa ehdotuksen; kehottaa neuvostoa jouduttamaan kyseistä komission ehdotusta koskevaa työtä kiireellisenä asiana;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.
(2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(3) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5000
(4)––––––––––––––––––––––– – Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. tammikuuta 2014 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110).Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. joulukuuta 2015 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 399, 24.11.2017, s. 71).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 19).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 17).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. helmikuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 15).Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi, muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 108).Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2016 esityksestä komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 111).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0388).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0389).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0386).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0387).Euroopan parlamentin päätöslauselma 6. lokakuuta 2016 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0390).Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. huhtikuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0123).Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0215).Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. toukokuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0214).Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-68416-4 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0341).Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 × A5547-127 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0377).Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-44406-6 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0378).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507 (DAS-Ø15Ø7-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0396).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa 305423 × 40-3-2 (DP-3Ø5423-1 × MON-Ø4Ø32-6) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0397).Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. lokakuuta 2017 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisiä rapseja MON 88302 × Ms8 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8 × ACS-BNØØ3-6), MON 88302 × Ms8 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8) ja MON 88302 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACS-BNØØ3-6) sisältävien, niistä koostuvien tai niistä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0398).Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 59122 (DAS-59122-7) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0051).Euroopan parlamentin päätöslauselma 1. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi luvan myöntämisestä muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × NK603 (MON-87427-7 × MON-89Ø34-3 × MON-ØØ6Ø3-6 ja muunnostapahtumista MON 87427, MON 89034 ja NK603 kahta yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen ja päätöksen 2010/420/EU kumoamisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0052).Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit P8_TA(2018)0197).
(5) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2017.5000
(6) https://www.testbiotech.org/node/2130
(7) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(8) Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/404 liitteessä oleva kohta 7 (EUVL L 67, 12.3.2015, s. 6).
(9) EFSA conclusion of the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA Journal 2015;13(11):4302, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2015.4302/epdf
(10) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3955666
(11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/660, annettu 6. huhtikuuta 2017, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 94, 7.4.2017, s. 12).
(12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555, annettu 9. huhtikuuta 2018, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 92, 10.4.2018, s. 6).
(13) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5236067/
(14) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2015.4302
(15) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ecog.02719
(16) 3 artikla, http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078
(17) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/
(18) Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti seuraavan komission poliittiset suuntaviivat (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).
(19)EUVL C 355, 20.10.2017, s. 165.
(20) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.


Kalastustuotteiden EU:n markkinoille pääsyä koskeva vaatimusten mukaisuus
PDF 152kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 sellaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta, joilla osoitetaan, että kalastustuotteet ovat EU:n markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten mukaisia (2017/2129(INI))
P8_TA(2018)0223A8-0156/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013(1),

–  ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmän, johon kuuluvat neuvoston asetukset (EY) N:o 1224/2009(2) ja (EY) N:o 1005/2008(3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403(4),

–  ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013(5),

–  ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004(6),

–  ottaa huomioon tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1026/2012(7),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeudellisen kehyksen puutteet ja tehoton toteutus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kalastuslaivastojen hallinnoinnista syrjäisimmillä alueilla(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A8-0156/2018),

A.  toteaa, että EU on maailman suurin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkina-alue, jonka osuus maailmanlaajuisesta tuonnista vuonna 2016 oli 24 prosenttia ja jonka riippuvuus tuonnista tällaisten tuotteiden kulutuksen osalta on yli 60 prosenttia;

B.  toteaa, että 8. heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa EU:hun tuotavia kala- ja vesiviljelytuotteita koskevista tuontijärjestelyistä(9) parlamentti korosti, että yksi keskeisistä EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuontia koskevista tavoitteista on sen varmistaminen, että tuodut tuotteet täyttävät kaikilta osin samat vaatimukset, joita sovelletaan EU:n tuotantoon, ja että EU:n toimet, joiden avulla kalastuksesta tehdään kestävää, eivät sovi yhteen sen kanssa, että tuotteita tuodaan maista, jotka kalastavat kiinnittämättä minkäänlaista huomiota kestävyyteen;

C.  toteaa, että 14. lokakuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497) EU velvoitetaan harjoittamaan vastuullisempaa investointipolitiikkaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

D.  toteaa, että sen tarkastaminen, että EU:n tuottajilta peräisin oleva kala täyttää EU:n terveysvaatimukset, kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, mutta tuodun kalan osalta komissio antaa kolmansille maille luvan päättää, mitkä laitokset voivat viedä kalatuotteita EU:hun edellyttäen, että ne voivat taata vastaavat normit;

E.  toteaa, että EU:n syrjäisimmillä alueilla Karibialla, Intian valtamerellä ja Atlantin valtamerellä naapureina olevien kolmansien maiden kalastus-, tuotanto- ja kaupanpitoedellytykset eivät aina ole eurooppalaisten normien mukaisia, minkä seurauksena epäterve kauppa kohdistuu paikalliseen tuotantoon;

F.  toteaa, että useat kansainväliset kalastajia koskevat oikeudelliset välineet, kuten Kansainvälisen työjärjestön kalastusalan työtä koskeva yleissopimus nro 188 (ILO C188), vuonna 2012 tehty Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) Kapkaupungin sopimus ja kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva IMO:n kansainvälinen yleissopimus (STCW-F), olisi ratifioitava ja pantava täytäntöön;

G.  toteaa, että 29. marraskuuta 2017 annetun tieteellisen lausunnon ”Food from the Oceans” päätelmissä suositellaan kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttämistä kaikkiin unionin toimintapolitiikkoihin ja saman lähestymistavan soveltamista muilla kansainvälisillä areenoilla ja maailman muiden alueiden tukemisessa, jotta voidaan löytää tasapaino elintarviketuotannon ja meriympäristön sisältävien taloudellisten ja ekologisten tavoitteiden välillä;

1.  toteaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamiseksi EU:n toimijoiden on noudatettava useita säädöksiä ja täytettävä ankarat kriteerit, YKP:n säännöt sekä terveyttä, työelämää, alusten turvallisuutta ja ympäristöä koskevat normit mukaan luettuina, joiden kaikkien tukena ovat noudattamisen varmistavat järjestelyt; on vakuuttunut siitä, että nämä muodostavat yhdessä tuotteen laatua ja kestävyyttä koskevat korkeatasoiset vaatimukset, joita EU:n kuluttajat voivat oikeutetusti odottaa;

2.  katsoo, että kolmansista maista peräisin olevien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden vaatimustenmukaisuus ympäristöä ja sosiaalista kestävyyttä koskevien EU:n normien kanssa edistäisi kestävyyttä kyseisissä maissa ja auttaisi tekemään EU:n tuotteiden ja kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden välisestä kilpailusta oikeudenmukaisempaa;

3.  on huolestunut siitä, että tällaisten tuotteiden tuontia valvotaan vähemmän ja että ensisijaisen valvonnan muodostavat terveyttä koskevat normit sekä laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS) koskeva asetus(10), jonka tarkoituksena on ainoastaan varmistaa, että tuote on pyydystetty sovellettavia sääntöjä noudattaen;

4.  korostaa, että sen varmistamiseksi, että tuotuja ja eurooppalaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteita kohdellaan tasapuolisesti, minkä olisi oltava EU:n kalastuspolitiikan keskeinen tavoite, EU:n olisi edellytettävä, että kaikki tuodut tuotteet ovat säilyttämistä ja hoitoa koskevien EU:n vaatimusten sekä EU:n lainsäädännössä asetettujen terveysvaatimusten mukaisia; toteaa, että tämä auttaisi tekemään kilpailusta oikeudenmukaisempaa ja tiukentamaan meren luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia normeja kolmansissa maissa;

5.  katsoo, että Euroopan unionin kalakantojen säilyttämistä ja kestävää kalastusta koskevat, yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa toteutettavat toimet ovat ristiriidassa sen kanssa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteita tuodaan maista, jotka lisäävät kalastustaan huolehtimatta sen kestävyydestä ja tavoitellen ainoastaan nopeita voittoja;

6.  ilmaisee huolensa siitä, että erilaiset kalan saattamista markkinoille koskevat säännöt luovat syrjivät markkinat, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n kalastajiin ja vesiviljelijöihin, minkä vuoksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valvontaa olisi lisättävä ja parannettava;

7.  katsoo, että valvonta-asetuksen(11) täytäntöönpanoa olisi tehostettava kaikissa jäsenvaltioissa, jotta sitä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla sekä EU:n tuotteisiin että tuontituotteisiin toimitusketjun kaikissa vaiheissa, vähittäismyynti- ja ravintolapalvelut mukaan luettuina; toteaa, että tätä sovelletaan myös merkintää koskeviin säännöksiin;

Terveysvaatimukset

8.  on huolissaan siitä, että unionin käyttöön ottama ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten käyttämä järjestelmä EU:hun tuotujen kalastustuotteiden terveyttä koskevien kriteerien tarkistamiseksi ei anna riittäviä takeita siitä, että näitä kriteerejä aina noudatetaan;

9.  kehottaa komissiota tarjoamaan enemmän koulutusta, teknistä tukea ja tiloja institutionaalisten valmiuksien kehittämiseen auttaakseen kehitysmaita noudattamaan EU:n sääntöjä; tukee ”Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi” -ohjelman kaltaisia aloitteita, joita on toteuttanut terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, joka järjestää kehitysmaiden viralliselle valvontahenkilöstölle koulutustilaisuuksia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista EU:n normeista;

10.  korostaa, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden, rehu ja rehun raaka-aineet mukaan lukien, tuontiin on sovellettava tiukasti ja kaikilta osin terveysnormeja ja -tarkastuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä (elintarvikkeiden turvallisuus, jäljitettävyys, ennaltaehkäisy jne.), sillä nämä ovat keskeisiä näkökohtia kuluttajien suojelussa; tässä mielessä vaatii komissiota parantamaan tarkastusohjelmaansa kolmansissa maissa kehittämällä EU:n elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskierroksia erityisesti lisäämällä kullakin tarkastuskierroksella tarkastettavien laitosten määrää, jotta voidaan saada kolmannen maan tilannetta paremmin vastaavia tuloksia;

11.  panee merkille, että jopa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston tekemät tarkastukset osoittavat, että joissakin kolmansissa maissa on suuria puutteita sen varmistamisessa, että tuotteet täyttävät tarvittavat terveysvaatimukset, ainakin kalastus- ja tehdasalusten ja kylmäkuljetusalusten osalta, mikä vaikeuttaa EU:n rajatarkastusasemilla tehtävissä tarkastuksissa terveysvaatimusten noudattamisen tarkastamista;

12.  on huolissaan havainnoista, joiden mukaan Länsi-Afrikan rannikolla toimintaa harjoittavien EU:n ulkopuolisten kalastusalusten on vaikeaa varmistaa tuotteiden jäljitettävyyttä ja terveysvaatimusten noudattamista; katsoo, että niiden sertifikaattien paikkansapitävyyteen, joita kolmannet maat ovat myöntäneet aluksille ja laitoksille, joilla on vientilupa EU:hun, ei voida täysin luottaa;

13.  katsoo, että se, että kolmannet maat saavat antaa toisille valikoiduille kolmansille maille, jopa rannikkovaltioille, oikeuden myöntää tällaisia sertifikaatteja, on ristiriidassa YKP:tä ja myös LIS-asetusta tukevan lippuvaltion vastuun käsitteen kanssa erityisesti saalistodistuksen varmentavan lippuvaltion vastuun osalta; katsoo, että komission olisi lopetettava käytäntö, jonka mukaan kolmansien maiden sallitaan antaa tällaiset valtuudet toisille maille;

14.  katsoo lisäksi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava alusten terveystarkastus vähintään kerran vuodessa;

Työelämän oikeudet

15.  kiinnittää huomiota ristiriitaan, että jäsenvaltiot ovat kiitettävästi ratifioineet merenkulkijoita koskevia työelämän yleissopimuksia mutta ne ovat ratifioineet äärimmäisen vähän kalastajia koskevia yleissopimuksia, ja kehottaa niitä ratifioimaan asiaa koskevat välineet pikaisesti, ILO C188, Kapkaupungin sopimus ja STCW-F mukaan luettuina;

16.  onnittelee työmarkkinaosapuolia siitä, että ne ovat onnistuneet käyttämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 155 artiklaa neuvotteluissa neuvoston direktiivistä (EU) 2017/159(12), jolla pannaan osittain täytäntöön ILO C188, mutta pitää valitettavana, että tämä ei kata itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia kalastajia; kehottaa komissiota saattamaan prosessin päätökseen ja tekemään ehdotuksen täydentävästä direktiivistä, johon sisältyvät täytäntöönpanon valvontaa koskevat säännökset, kuten se on tehnyt merenkulun osalta;

17.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä käynnistämään menettelyt SEUT:n 155 artiklan käyttämisestä STCW-F-sopimukseen liittyen, jotta voidaan parantaa meriturvallisuutta kalastuksessa, joka on laajalti tunnustettu yhdeksi vaarallisimmista ammateista maailmassa;

18.  tukee jatkuvia toimia, joilla parannetaan EU:n kalastuspolitiikkaa, jotta siitä tehdään ympäristön kannalta kestävämpi, ja varmistetaan rannikkoyhteisöjen pitkän aikavälin selviytyminen ja merkittävä ravinnon lähde; vastustaa puolestaan EU:n markkinoiden avoimuuden lisäämistä kalastustuotteille, jotka ovat peräisin kolmansista maista, joiden hoitojärjestelmät eivät ole yhtä vaativia; katsoo, että tämä heikentää kalastuspolitiikan ja kauppapolitiikan välistä johdonmukaisuutta;

Kauppapolitiikka

19.  pitää valitettavana, että komissio antaa toisinaan ristiriitaisia signaaleja kolmansille maille esimerkiksi vapaakauppasopimuksista käytävissä neuvotteluissa tai laajentaa muuten EU:n markkinoille pääsyä maihin, jotka on luokiteltu alustavasti LIS-asetuksen tai kestämätöntä kalastusta koskevan asetuksen(13) mukaisesti;

20.  kehottaa komissiota varmistamaan tiiviin koordinoinnin unionin kauppa- ja kalastuspolitiikan välillä myös neuvoteltaessa kauppasopimuksista, joihin sisältyy kalastukseen liittyviä kysymyksiä; katsoo, että on tärkeää analysoida EU:n kalastustuotteita koskevien vapaakauppasopimusten taloudellista ja sosiaalista vaikutusta, ottaa tarvittaessa käyttöön asianmukaisia suojatoimenpiteitä ja kohdella tiettyjä kalastustuotteita herkkinä tuotteina;

21.  katsoo, että EU on maailman suurimpana kalastustuotteiden tuojana yhdessä muiden suurten kalantuojamaiden kanssa poliittisesti vastuussa sen varmistamisesta, että Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppasäännöt ovat mahdollisimman korkeiden maailmanlaajuisten kalastuksenhoidon ja kalavarojen säilyttämiseen tähtäävien standardien mukaisia; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että kalatuotteiden syrjimätöntä, avointa ja kestävää kauppaa vahvistetaan EU:n kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

22.  vaatii, että komission neuvottelemiin vapaakauppasopimuksiin ja muihin kaupallisia määräyksiä sisältäviin monenvälisiin sopimuksiin sisällytetään kestävää kehitystä koskevia parannettuja lukuja, joissa käsitellään kalastusta koskevia erityisiä huolenaiheita ja joissa

   vahvistetaan yksiselitteisesti LIS-asetuksen vaatimukset ja velvoitetaan kolmansia maita aloittamaan menettelyn, jolla estetään LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsy niiden markkinoille, jotta voidaan estää sen saapuminen välikäsien kautta EU:hun;
   edellytetään kolmansia maita ratifioimaan ja panemaan tehokkaasti täytäntöön keskeiset kalastusta koskevat kansainväliset välineet, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus ja FAO:n noudattamissopimus, ja noudattamaan asianomaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen normeja;

23.  kehottaa ottamaan tarkasti huomioon syrjäisimpien alueiden intressit, kun kolmansien maiden kanssa tehdään kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia tai kauppasopimuksia, ja jättämään herkät tuotteet tarvittaessa niiden ulkopuolelle;

24.  kehottaa komissiota brexitin jälkeistä sopimusta laatiessaan asettamaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille pääsyn ehdoksi EU:n kalastusalusten pääsyn Britannian vesille ja YKP:n soveltamisen;

25.  kehottaa komissiota ehdottamaan GSP-asetuksen(14) muuttamista, jotta siihen sisällytetään tärkeät kalastusta koskevat säädökset, kuten YK:n merioikeusyleissopimus, YK:n kalakantasopimus, FAO:n noudattamissopimus ja FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, niiden säädösten joukosta, jotka on ratifioitava ja joita on sovellettava, sekä säännökset, joiden avulla GSP+-asema voidaan keskeyttää tapauksissa, joissa näiden säädösten säännöksiä ei sovelleta;

26.  korostaa, että vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi ja näiden määräysten voimaan saattamiseksi sopimuksiin olisi sisällytettävä sitova riitojenratkaisumekanismi (johon sisältyvät hallitustenväliset kuulemiset, paneelimenettely, asiakirjojen julkisuus ja kansalaisyhteiskunnan kuuleminen) ja täydennettävä mahdollisuudella soveltaa seuraamuksia tapauksissa, joissa niiden kansainvälisiä sitoumuksia ei noudateta;

27.  pitää hälyttävänä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 19/2017 kuvattuja tullitarkastusten heikkouksia ja aukkokohtia ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön siihen sisältyvät suositukset mahdollisimman nopeasti;

28.  panee merkille, että suurten yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevien yleisten velvoitteiden lisäksi kaiken kokoisille toimijoille (pk-yritykset mukaan luettuina) on asetettu due diligence -vastuiden lisäämistä koskevia täydentäviä vaatimuksia kahdella ongelmallisella alalla – puutavara ja konfliktimineraalit – joita on noudatettava kaikkialla säilytysketjussa; katsoo, että kalastustuotteet hyötyisivät vastaavista velvoitteista, ja kehottaa komissiota selvittämään due diligence -vaatimusten käyttöönoton mahdollisuutta näiden tuotteiden osalta;

Kaupan pitämisen vaatimukset

29.  toteaa, että vaikka kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1379/2013 säännöksiä sovelletaan kaikkiin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, kuluttajille tarkoitettuja merkintöjä koskevia säännöksiä sovelletaan ainoastaan suhteellisen pieneen tuoteryhmään, johon eivät kuulu valmistetut, säilötyt tai jalostetut tuotteet; katsoo, että kuluttajille annettavia tietoja olisi parannettava myös näiden tuotteiden osalta siten, että niiden merkintöihin sisällytetään uusia pakollisia tietoja; katsoo, että näiden tuotteiden merkintöjä on parannettava, jotta kuluttajat saavat tietoa ja jotta varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet ovat jäljitettävissä;

30.  kehottaa komissiota edistämään EU:n kalastajien ja vesiviljelijöiden kestävyyttä parantavista toimia koskevia tiedotuskampanjoita, joissa korostetaan EU:n lainsäädännön edellyttämiä korkeatasoisia laatu- ja ympäristövaatimuksia kolmansien maiden vaatimuksiin verrattuna;

31.  katsoo, että yhteisen kalastuspolitiikan ja EU:n muun lainsäädännön ehdoton noudattaminen takaa sen, että EU:n laivasto noudattaa korkeatasoisia vaatimuksia ympäristön, hygienian ja terveyden alalla sekä sosiaalialalla, ja kehottaa sen vuoksi komissiota selvittämään nopeasti mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n kalastustuotteiden tunnistamista koskeva merkintä;

32.  on vakuuttunut siitä, että EU:n kuluttajat valitsisivat usein toisin, jos heillä olisi parempaa tietoa markkinoilla tarjolla olevien tuotteiden todellisesta luonteesta, maantieteellisestä alkuperästä, laadusta sekä tuotanto- tai pyyntiolosuhteista;

33.  katsoo, että kalastustuotteiden merkintöjä koskeviin pakollisiin tietoihin olisi myös sisällytettävä tuotteen pyytäneen aluksen lippuvaltio;

34.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on hiljattain ryhtynyt arviomaan ensimmäisen kerran vuosikymmeniä sitten hyväksyttyjä kaupan pitämisen vaatimuksia, jotta voidaan määritellä, mitä normeja olisi sovellettava nykypäivän kaupan pitämisen käytännöt ja tuotteen jäljitettävyyttä varten käytettävissä olevat tekniikat huomioon ottaen;

Valvontajärjestely

35.  katsoo, että valvontajärjestelyn muodostavat kolme asetusta ovat tasapainoinen paketti ja niiden avulla on saatu aikaan merkittäviä parannuksia EU:n kalastuksenhoidossa;

36.  antaa komissiolle tunnustusta tavasta, jolla se on pannut täytäntöön LIS-asetuksen kolmansien maiden osalta ja osoittanut, että EU:lla voi olla merkittävä vaikutus kalastukseen maailmanlaajuisesti vastuullisen markkinavaltion roolinsa mukaisesti; kehottaa komissiota painostamaan edelleen muita markkinavaltioita toteuttamaan toimia estääkseen LIS-kalastuksesta peräisin olevan kalan pääsyn markkinoilleen;

37.  korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen äskettäin julkaisemaa raporttia, jossa analysoidaan kalojen ja äyriäisten tuontia EU-maihin vuodesta 2010, jolloin LIS-asetus tuli voimaan, ja jossa osoitetaan, miten kolmansista maista jäsenvaltioihin tulevan tuonnin valvonnan puute ja säännöt, joita eivät on yhdenmukaisia, voivat mahdollistaa vaatimustenvastaisten tuotteiden pääsyn EU:n markkinoille; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sekä kauttakulku- ja kohdemaita tehostamaan koordinointiaan varmistaakseen, että kalojen tuontia varten myönnetyt saalistodistukset tarkastetaan huolellisemmin; pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön eurooppalainen tietokonepohjainen järjestelmä, jolla voidaan helpottaa kalojen tuonnin valvontaa jäsenvaltioissa;

38.  katsoo, että komissio ja jotkut jäsenvaltiot eivät ole panneet täysimääräisesti täytäntöön kaikkia kolmea asetusta eivätkä valvo niiden täytäntöönpanoa, kuten todetaan komission, tilintarkastustuomioistuimen ja riippumattomien tarkkailijoiden laatimissa asiakirjoissa;

39.  katsoo, että sen lisäksi, että sovelletaan LIS-asetusta, on valvottava tiukemmin tällaisen kalan markkinointia toimitusketjun loppupäässä, erityisesti toteuttamalla perusteellisempia tarkastuksia jäsenvaltioissa ja yrityksissä, joiden epäillään toimittavan laittomasta kalastuksesta peräisin olevia tuotteita;

40.  pyytää komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia keinoja sen varmistamiseksi, että kaikki maat, jotka vievät kalastus- ja vesiviljelytuotteita EU:hun, toteuttavat kalakantojen suojelua koskevia tiukkoja toimia; kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä näiden maiden kanssa kaikilla asianmukaisilla foorumeilla ja erityisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä;

41.  toteaa, että täytäntöönpanon epäonnistumiseen sisältyy monia näkökohtia, kuten

   seuraamusten epäyhtenäinen taso ja pistejärjestelmän puutteellinen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa
   seuraamukset, jotka eivät ole aina riittävän varoittavia, tehokkaita tai oikeasuhteisia rikkomusten toistumisen ehkäisemiseksi
   erityisesti yhteisen ja yhteensopivan tietokannan puutteesta johtuva epätyydyttävä tietojen keruu ja vaihto jäsenvaltioissa ja niiden välillä
   kalan heikko jäljitettävyys myös silloin, kun se ylittää kansalliset rajat
   punnituskäytäntöjen heikko valvonta
   merkittävät erot tuonnin ja maahantulopisteiden tarkastamisessa, saalistodistukset mukaan luettuna
   vakavia rikkomuksia koskevan selkeän ja yhdenmukaisen määritelmän puute jäsenvaltioissa;

42.  korostaa tarvetta varmistaa, että kun tuotu tuote hylätään yhden jäsenvaltion satamassa, se ei voi päästä EU:n markkinoille toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan toisen sataman kautta;

43.  on samaa mieltä siitä, että valvontajärjestelmistä annettujen asetusten tietyt säännökset ovat tulkinnanvaraisia ja ne ovat estäneet yhdenmukaisen täytäntöönpanon, mutta katsoo, että riittävää avoimuutta noudattaen ja poliittista tahtoa osoittaen komissio ja jäsenvaltiot voisivat tehostaa toimiaan varmistaakseen voimassa olevan lainsäädännön yhdenmukaisemman täytäntöönpanon esimerkiksi suuntaviivojen ja tulkintojen avulla;

44.  toteaa, että tämä oli Euroopan unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän velvoitteiden noudattamista tarkkailevan asiantuntijaryhmän taustalla oleva tarkoitus, kun ryhmä perustettiin YKP:n uudistuksen yhteydessä foorumiksi, jossa käydään suoraan ja tuomitsematta keskustelua toimijoiden keskuudessa vallitsevista puutteista, ja pitää valitettavana, että ryhmä ei ole kehittynyt vielä tällaiseksi;

45.  katsoo, että on tehtävä paljon enemmän valvontajärjestelmän täysimääräisen täytäntöönpanon edistämiseksi, mukaan luettuina havaittujen rikkomusten asianmukainen seuranta, toteutettuja toimia koskevan jäsenvaltioiden raportoinnin parantaminen sekä tietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa;

46.  kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti kaikkia saatavillaan olevia välineitä kannustaakseen jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön valvontajärjestelmää koskevat säännökset, myös tarvittaessa pidättämällä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varoja;

47.  muistuttaa 25. lokakuuta 2016 kalastuksen valvonnan yhdenmukaistamisesta Euroopassa antamassaan päätöslauselmassa(15) esitetystä päätelmästä, että valvonta-asetuksen tai LIS-asetuksen uudelleentarkastelun on oltava rajattua ja kohdennettua siten, että siinä käsitellään ainoastaan niitä näkökohtia, jotka estävät tehokkaan ja tasapuolisen valvonnan kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

48.  kehottaa laajentamaan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) valtuuksia kattamaan kalastussopimusten mukaisten alusten tarkastukset myös yhteistyössä allekirjoittajavaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja myöntämään EFCAlle resurssit tämän toteuttamiseen;

49.  pitää hyvin valitettavana komission päätöstä aloittaa huomattavien muutosten tekeminen koko valvontajärjestelmään järjestämättä asianmukaisia julkisia kuulemisia LIS-asetuksen täytäntöönpanosta, EFCAn valtuuksista tai koko paketin tarkistamisesta, kuten paremman sääntelyn suuntaviivoissa edellytetään; katsoo, että virallinen julkinen kuuleminen kaikista näistä osatekijöistä ennen tarkistamista koskevan ehdotuksen tekemistä antaisi kaikille sidosryhmille mahdollisuuden saada riittävästi tietoa tästä YKP:n keskeisimmän pilarin tarkistamisesta;

50.  vaatii painokkaasti, että uudelleentarkastelulla ei pidä heikentää nykyisiä toimenpiteitä vaan pikemminkin parantaa ja tehostaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä kalastuksenvalvonnassa ainoana mahdollisena tapana varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan ”yhteinen” ulottuvuus;

51.  korostaa, että tarkistettuun valvontajärjestelmän perusperiaatteisiin on kuuluttava

   EU:n laajuiset standardit ja normit, jotka koskevat tarkastuksia merellä, satamissa ja kaikkialla säilytysketjussa
   kalojen täysi jäljitettävyys niiden liikkuessa säilytysketjussa aluksesta lopulliseen myyntipisteeseen
   toimijoiden antamat täydelliset tiedot, alle 10 metrin pituiset alukset ja virkistyskalastajat mukaan luettuina
   yhtenäinen seuraamusten taso kaikissa jäsenvaltioissa
   rikkomuksen yhteinen määritelmä
   kaikkien jäsenvaltioiden yhdenmukaisesti soveltama pistejärjestelmä
   seuraamukset, jotka ovat riittävän varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia
   komission ja kaikkien jäsenvaltioiden käytettävissä oleva järjestelmä havaittuja rikkomuksia sekä oikeudellista ja lainsäädännöllistä seurantaa koskevien kaikkien tietojen vaihtoa varten
   saatavilla olevia tekniikoita koskevien parannusten täysimääräinen käyttöönotto ja mahdollisuus ottaa käyttöön tulevia tekniikoita niiden kehittyessä tarvitsematta muuttaa lainsäädäntöä
   komission ja jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa jäsenvaltioiden alueiden tehtävien yksiselitteinen vahvistaminen
   valvonta-asetuksen alueellistamisesta pidättyminen;

52.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen valvonta-asetuksen muuttamisesta mahdollisimman pian;

53.  korostaa, että LIS-asetuksen säännöksiä ja periaatteita ei saa muuttaa tai heikentää mitenkään, kun otetaan huomioon tämän asetuksen huomattavan menestyksen ja sen vaikutuksen kalastukseen kaikkialla maailmassa;

54.  korostaa, että kolmansien maiden sisällyttämisen LIS-asetuksen mukaisiin alustavaa luokittelua, luokittelua ja luettelointia koskeviin prosesseihin on tapahduttava ilman minkäänlaisia poliittisia vaikutteita ja että luettelosta poistamisen on perustuttava tiukasti siihen, että asianomainen maa on toteuttanut täysimääräisesti komission tarpeellisiksi katsomat parannukset;

55.  katsoo, että EFCAn roolia olisi tehostettava, jotta voidaan lisätä sen osallistumista valvonta-asetuksen ja LIS-asetuksen täytäntöönpanoon, mukaan luettuina tietojen todentaminen ja ristiintarkistaminen säilytysketjun kaikissa vaiheissa, komission ja jäsenvaltioiden tarkastusten suunnittelu ja koordinointi sekä saalistodistusten tarkistaminen;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.
(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta. (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).
(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29. syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta. (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12. joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta. (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).
(5) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.
(6) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.
(7) EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0195.
(9) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 119.
(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008.
(11) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009.
(12) EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12.
(13) Asetus (EU) N:o 1026/2012.
(14) Asetus (EU) N:o 978/2012 (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).
(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0407.


Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus
PDF 217kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (2018/2037(INI))
P8_TA(2018)0224A8-0178/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta (COM(2017)0713),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 38 ja 39 artiklan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) ja sen tavoitteiden toteuttamisesta,

–  ottaa huomioon SEUT:n 40 ja 42 artiklan maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä sekä sen, missä määrin kilpailusääntöjä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 13 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 349 artiklan, jossa määritetään syrjäisimpien alueiden asema ja esitetään edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin,

–  ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta 13. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2393(1) (koontiasetus),

–  ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelusta 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY(2),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 19. maaliskuuta 2018 julkaiseman katsauksen YMP:n tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi(3) sekä 10. lokakuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden kansallisista toimintasuunnitelmista ja torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2017)0587),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta, sen tehtävistä, jäsenten määrästä ja toimikaudesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen” ja nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava”,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon maaseudun kehittämisestä vuonna 2016 järjestetyssä eurooppalaisessa konferenssissa annetun Cork 2.0 -julistuksen ”Parempi elämä maaseutualueilla”,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n lampaan- ja vuohenliha-alan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä(5),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman unionin strategiasta valkuaiskasvien viljelyn edistämiseksi: valkuais- ja palkokasvien tuotannon lisääminen unionin maataloudessa(6),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(7),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n mehiläishoitoalan näkymistä ja haasteista(8),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?”(9),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisista ja heidän asemastaan maaseutualueilla(10),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman YMP-välineistä hintojen epävakauden vähentämiseksi maatalousmarkkinoilla(11),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Miten YMP voi edistää työpaikkojen luomista maaseutualueilla?”(12),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovoinnin ja talouskehityksen tehostamisesta tulevaisuuden tilanhoidossa EU:ssa(13),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n maitoalan tulevaisuudennäkymistä: maitoalan paketin täytäntöönpanon tarkastelu(14),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu”(15),

–  ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta ”YMP vuoden 2020 jälkeen”(16),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, josta useimmat ovat merkityksellisiä YMP:n kannalta,

–  ottaa huomioon maatalousmarkkinoiden työryhmän marraskuussa 2016 antaman raportin ja päätelmät, jotka koskevat markkinatulosten parantamista ja viljelijöiden aseman vahvistamista tuotantoketjussa (”Improving Market Outcomes: enhancing the position of farmers in the supply chain”),

–  ottaa huomioon vuonna 2015 järjestetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP21) tehdyn Pariisin sopimuksen ja erityisesti Euroopan unionin tekemät sitoumukset ”kansallisesti määriteltyinä panoksina” (NDC) sopimuksen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun komission kertomuksen unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavien maatalousalan erityistoimenpiteiden järjestelmän (Posei) täytäntöönpanosta (COM(2016)0797),

–  ottaa huomioon vuonna 2016 ilmoitetun (COM(2016)0316) ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin, joka on väline EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan tavoitteiden tukemiseksi yrityksiä ja kansalaisia hyödyttävän paremman täytäntöönpanon avulla,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0178/2018),

A.  ottaa huomioon, että ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta annetussa komission tiedonannossa todetaan, että YMP on yksi EU:n vanhimmista ja yhdennetyimmistä politiikoista, sillä on maailmanlaajuista strategista merkitystä ja se olisi suunniteltava niin, että sen avulla EU:n maa- ja metsätalousala voi vastata kansalaisten perusteltuihin vaatimuksiin, jotka koskevat elintarviketurvan ja elintarvikkeiden turvallisuuden, laadun ja kestävyyden lisäksi myös ympäristönsuojelua, biologisen monimuotoisuuden ja luonnonvarojen suojelua, ilmastonmuutostoimia, maaseudun kehittämistä, terveyttä, eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja vaatimuksia ja työllisyyttä;

B.  katsoo, että YMP:tä on uudistettava nyt, jotta sillä voidaan vastata paremmin sen ensisijaisena kohteena olevien viljelijöiden mutta myös kaikkien kansalaisten tarpeisiin;

C.  toteaa, että YMP:llä on valtava merkitys kaikkialla Euroopassa noin 12 miljoonalle maatilalle;

D.  toteaa, että maatalousmaa kattaa 47 prosenttia Euroopan alueesta ja että EU:ssa on 22 miljoonaa viljelijää ja maataloustyöntekijää;

E.  toteaa, että YMP:n tavoitteiden olisi oltava elintarviketurvallisuuden ja ‑omavaraisuuden takaaminen sekä EU:n maatalousjärjestelmien ja -alueiden kestokyvyn ja kestävän kehityksen varmistaminen;

F.  toteaa, että EU:n yleisenä tavoitteena on monimuotoinen ja monipuolinen maa- ja metsätalous, joka luo työpaikkoja, on oikeudenmukainen, perustuu kestäviin maatalouskäytänteisiin ja mahdollistaa sellaisten elinkelpoisten pientilojen ja perheviljelmien säilyttämisen, jotka ovat saatavilla ja jotka voidaan siirtää seuraaville sukupolville; katsoo tämän yleisen tavoitteen olevan edelleen keskeisessä asemassa, jotta saadaan aikaan myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja tuotetaan yhteistä hyvää (elintarvikkeita ja muita tuotteita sekä palveluja), jota Euroopan kansalaiset haluavat;

G.  katsoo, että on erittäin tärkeää jarruttaa nykyistä vallan keskittymistä suurille kauppaketjuille ja suurille teollisille toimijoille ja kääntää tämä suuntaus;

H.  toteaa, että nykyisen YMP:n muutosten on perustuttava strategisiin tavoitteisiin vahvistaa kilpailukykyä ja varmistaa terveelliset ja turvalliset elintarvikkeet;

I.  ottaa huomioon, että yli 25 vuoden aikana YMP:tä on uudistettu säännöllisesti, mihin ovat olleet syynä EU:n maatalouden avaaminen kansainvälisille markkinoille ja uusien haasteiden syntyminen esimerkiksi ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla; katsoo, että tässä jatkuvassa mukautusprosessissa on nyt otettava uusi askel, jotta YMP:tä voidaan yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa ja jotta sen suuntaa voidaan muuttaa siten, että sillä turvataan viljelijöiden tulot ja vastataan tehokkaammin koko yhteiskunnan odotuksiin etenkin elintarvikkeiden laadun ja elintarviketurvan, ilmastonmuutoksen, kansanterveyden ja työllisyyden aloilla ja varmistetaan samalla politiikan varmuus ja alan taloudellinen turva, jotta voidaan tehdä maaseutualueista kestäviä, käsitellä elintarviketurvaa, varmistaa EU:n ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja lisätä EU:n tuomaa lisäarvoa;

J.  toteaa, että vaikka komissio on antanut YMP:n uudistusta käsittelevälle tiedonannolleen otsikon ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus”, se ei ole antanut minkäänlaisia takeita YMP:n määrärahojen säilyttämisestä, ja katsoo, että tätä asiaa on käsiteltävä ennen kuin annetaan uusia lainsäädäntöehdotuksia; katsoo, että näissä ehdotuksissa on varmistettava, että YMP:tä ei kansallisteta uudelleen, ei vaaranneta sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, YMP:tä yksinkertaistetaan tosiasiallisesti tuensaajien kannalta EU:n tason lisäksi myös jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla sekä tilojen tasolla ja lisätään joustavuutta ja oikeusvarmuutta viljelijöiden ja metsänomistajien kannalta; katsoo, että ehdotuksissa on myös asetettava kunnianhimoiset ympäristötavoitteet ja varmistettava, että uuden YMP:n tavoitteet saavutetaan lisäämättä jäsenvaltioita koskevia uusia rajoitteita ja näin ollen uusia mutkikkaita rakenteita, jotka johtaisivat viivästyksiin kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa;

K.  katsoo, että uudella täytäntöönpanomallilla olisi varmistettava EU:n ja eurooppalaisten viljelijöiden välinen suora suhde;

L.  katsoo, että YMP:llä on oltava tärkeä rooli alan pitkän aikavälin tuottavuuden ja kilpailukyvyn vahvistamisessa ja maataloustulojen pysähtyneisyyden ja epävakauden ehkäisemisessä, koska tuotannon keskittymisestä ja tehostumisesta sekä tuottavuuden kasvusta huolimatta ne ovat edelleen keskimäärin alhaisemmat kuin muilla toimialoilla;

M.  toteaa, että suorilla tuilla mahdollistetaan vakauden ensimmäinen merkittävä kerros ja maataloustulojen turvaverkko, koska ne muodostavat merkittävän osan vuotuisesta maataloustulosta tai jopa 100 prosenttia maataloustulosta tietyillä alueilla; katsoo, että niiden olisi edelleen mahdollistettava viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansien maiden kanssa;

N.  toteaa, että biotalouden uudet maaseudun arvoketjut voivat tarjota maaseutualueille hyviä kasvu- ja työllisyysnäkymiä;

O.  katsoo, että suorat tuet olisi kohdennettava paremmin viljelijöille, koska juuri he edistävät osaltaan maaseutualueiden vakautta ja tulevaisuutta ja kohtaavat taloudellisia markkinariskejä;

P.  ottaa huomioon, että viime vuosina viljelijät ovat joutuneet tekemisiin entistä epävakaampien hintojen kanssa, ja toteaa, että hintojen epävakaus on heijastanut hintavaihteluita maailmanlaajuisilla markkinoilla ja makrotalouden kehityksen, ulkoisten toimien, kuten kauppaan, politiikkaan ja diplomatiaan liittyvien ongelmien, elintarvikehygieniaan liittyvien kriisien, eräiden eurooppalaisten alojen ylituotannon, ilmastonmuutoksen ja EU:ssa entistä tavallisempien äärimmäisten sääolojen aiheuttamaa epävarmuutta;

Q.  katsoo, että Välimeren aloja koskevat erityisvälineet olisi säilytettävä ensimmäisessä pilarissa;

R.  katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota joustavia ja reagoivia välineitä herkkien ja strategisten alojen auttamiseksi selviytymään rakennemuutoksista, kuten brexitin mahdollisista vaikutuksista tai EU:n tärkeimpien kumppanien kanssa hyväksyttyjen kahdenvälisten kauppasopimusten vaikutuksista;

S.  toteaa, että hedelmiä ja vihanneksia, viiniä ja mehiläishoitoa koskevien alakohtaisten strategioiden olisi oltava jatkossakin pakollisia tuottajamaille ja että asiaa koskevien välineiden ja sääntöjen erityispiirteet olisi säilytettävä;

T.  katsoo, että on tärkeää varmistaa kaikille viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset, oikeudenmukaiset hinnat ja kohtuullinen elintaso eri alueilla ja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, millä varmistetaan, että maatalous säilyy kaikissa EU:n osissa, myös luonnonhaitta-alueilla, sekä kohtuulliset hinnat kansalaisille ja kuluttajille; katsoo, että on tärkeää edistää laadukkaiden elintarvikkeiden kulutusta ja saatavuutta sekä mahdollisuutta terveelliseen ja kestäväpohjaiseen ruokavalioon ja edistää samalla sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä, ilmastotoimia, terveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä ja hyvinvointia koskevien sitoumusten toteutumista sekä maaseutualueiden tasapainoista kehittämistä;

U.  toteaa, että vesi ja maatalous liittyvät olennaisesti toisiinsa ja että vesivarojen kestävä hoito maatalousalalla on olennainen tekijä hyvälaatuisen ja riittävän elintarviketuotannon takaamisessa ja vesivarojen säilymisen varmistamisessa;

V.  toteaa, että YMP:ssä tarvitaan asianmukaisia välineitä, jotta voidaan puuttua maatalouden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle ja samalla vähentää alan sisävesivaroihin kohdistamaa painetta, koska alan osuus EU:n makean veden käytöstä on 50 prosenttia;

W.  toteaa, että tarvitaan päivitetty, yksinkertaistettu ja entistä oikeudenmukaisempi tukijärjestelmä tasapuolisuuden ja legitiimiyden lisäämiseksi;

X.  toteaa, että nykyisestä YMP:stä puuttuvat tarvittavat välineet asianmukaisten tulojen varmistamiseksi, jotta ikääntyneet viljelijät voisivat elää ihmisarvoista elämää;

Y.  toteaa, että saatavilla ei ole asianmukaisia välineitä, joilla rohkaistaisiin tilojen sukupolvenvaihdokseen;

Z.  toteaa, että maaliskuussa 2018 annetun YMP:n tulevaisuutta koskevan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen mukaan vuonna 2010 sataa yli 55-vuotiasta tilanhoitajaa kohti oli 14 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa; toteaa, että vuonna 2013 suhdeluku laski entisestään ja oli 10,8 alle 35-vuotiasta tilanhoitajaa sataa yli 55-vuotiasta kohti; toteaa, että vuosina 2004–2013 viljelijöiden keski-ikä nousi unionissa 49,2 vuodesta 51,4 vuoteen; toteaa, että pienimmät tilat ovat useimmiten iäkkäämpien viljelijöiden omistuksessa;

AA.  katsoo, että maailmanlaajuisen kaupan lisääntyminen tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita, jotka liittyvät muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, vesien suojeluun, maatalousmaan puutteeseen ja maaperän huonontumiseen; toteaa tämän edellyttävän kansainvälisen kaupan sääntöjen mukauttamista siten, että voidaan luoda tavaroiden ja palvelujen vaihdolle tiukkoihin vaatimuksiin ja oikeudenmukaisiin ja kestäviin ehtoihin perustuvat tasapuoliset toimintaedellytykset, ja sellaisten uudistettujen ja tehokkaiden kaupan suojatoimien käyttöön ottoa, jotka vastaavat nykyisiä EU:n sosiaali-, talous-, ympäristö-, terveys-, hygienia- ja kasvinterveysnormeja sekä eläinten hyvinvointia koskevia normeja;

AB.  katsoo, että näitä tiukkoja normeja on ylläpidettävä ja niitä on edistettävä maailmanlaajuisesti erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa ja että on turvattava eurooppalaisten tuottajien ja kuluttajien edut varmistamalla EU:n normien noudattaminen maahantuontia koskevissa kauppasopimuksissa;

AC.  toteaa, että noin 80 prosenttia EU:ssa tarvitusta valkuaisesta tuodaan kolmansista maista eikä YMP:ssä ole tähän mennessä toteutettu lähimainkaan riittävää valkuaisstrategiaa;

AD.  katsoo, että vaikka keskittyminen sekä resursseja säästävän tuoteinnovoinnin että prosessi-innovoinnin tutkimukseen ja kehittämiseen on tervetullutta, lisätoimet ovat tarpeen tutkimusvalmiuksien ja infrastruktuurin kehittämiseksi, jotta tutkimustulokset voidaan muuntaa elintarvike- ja viljelyalan käytännöiksi ja kestäviksi peltometsätalouden käytännöiksi riittävän tuen avulla, ja sellaisen useisiin toimijoihin perustuvan lähestymistavan edistämiseksi, jonka keskiössä ovat viljelijät ja jonka tukena ovat riippumattomat, avoimet ja riittävillä määrärahoilla varustetut, kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla tarjottavat EU:n laajuiset maatalouden neuvontapalvelut sekä jäsenvaltioiden tasolla tietojenvaihto- ja koulutuspalvelut;

AE.  katsoo, että suora investointituki olisi kohdennettava paremmin taloudellisen tuloksen ja ympäristönsuojelun tason paranemisen tarpeisiin ja että olisi otettava huomioon tilojen omat tarpeet;

AF.  toteaa, että Euroopan unioni on kehittänyt useita avaruusohjelmia (EGNOS ja Galileo) sekä maanhavainnointiohjelmia (Copernicus), joita olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti seurattaessa YMP:n täytäntöönpanoa, Euroopan maatalouden siirtymistä kohti täsmäviljelyä sekä tilojen ympäristönsuojelun tasoa ja taloudellista suorituskykyä;

AG.  toteaa, että suurin osa bioteknologian tutkimuksesta tehdään nykyisin EU:n ulkopuolella, jossa tavallisesti tutkitaan sellaisia maatalouteen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät ole merkityksellisiä EU:n maataloudelle, ja tämä taas saattaa johtaa investointitappioihin ja vääriin painopisteisiin;

AH.  toteaa, että nykyisten kokemusten perusteella katsotaan, että luonnollisten prosessien hyödyntäminen ja siihen rohkaiseminen tuotoksen ja kestokyvyn lisäämiseksi todennäköisesti auttavat laskemaan tuotantokustannuksia;

AI.  katsoo, että kilpailukykyisellä maatalous-, elintarvike- ja metsätalousalalla on oltava jatkossakin vahva asema niiden EU:n ympäristönsuojelu- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, jotka on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Pariisin sopimuksessa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, ja että viljelijöitä on kannustettava antamaan oma panoksensa, heidät on palkittava panoksestaan ja heitä on tuettava vähentämällä heidän toteuttamiinsa toimenpiteisiin liittyvää tarpeetonta sääntelytaakkaa ja hallinnollista tarpeetonta rasitetta;

AJ.  ottaa huomioon, että 2000-luvulle ennustettu maapallon pinnan keskilämpötilan nousu ja sen välittömät seuraukset ilmasto-olosuhteille ovat niin merkittävät, että ne edellyttävät ekologisesti kestävää elintarvikejärjestelmää, joka takaa turvallisen ja runsaan tuotannon eikä jätä unionia riippuvaiseksi muista markkinoista;

AK.  toteaa, että tulevan YMP:n on tärkeää olla johdonmukainen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Pariisin sopimuksen ja unionin politiikkatoimien kanssa, erityisesti kestävän kehityksen, ympäristön, ilmaston, kansanterveyden ja elintarvikkeiden aloilla;

AL.  toteaa, että maatalous on yksi niistä talouden aloista, joiden odotetaan edistävän osaltaan vuoden 2030 tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 30 prosentilla vuoden 2005 tasoihin verrattuna taakanjakoasetuksen mukaisesti;

AM.  toteaa, että pientilojen osuus EU:n tiloista on lähes 40 prosenttia mutta ne saavat ainoastaan kahdeksan prosenttia YMP:n tuista;

AN.  toteaa, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta merkitsevät uusia ja selkeitä tavoitteita vuoden 2020 jälkeiselle YMP:lle;

AO.  katsoo, että ympäristötavoitteet on sisällytetty vaiheittain YMP:hen, kun on varmistettu, että sen säännöt ovat unionin lainsäädännön ympäristövaatimusten mukaisia ja että viljelijät noudattavat niitä ja edistävät kestäviä viljelykäytäntöjä, joilla vaalitaan ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta;

AP.  toteaa, että tyydyttyneiden rasvojen ja punaisen lihan kulutus ylittää unionissa edelleen reilusti suositellut ravintoaineiden saannin arvot ja elintarviketeollisuus edistää edelleen merkittävästi kasvihuonekaasujen syntymistä ja typpipäästöjä;

AQ.  katsoo, että suljetut tuotantoprosessit, joissa tuotanto-, jalostus- ja pakkausprosessit tapahtuvat samalla alueella, säilyttävät lisäarvon kyseisellä alueella ja turvaavat näin enemmän paikallista työllistymistä, mikä voi auttaa elvyttämään maaseutualueita;

AR.  ottaa huomioon, että YMP:llä pyritään saavuttamaan toisistaan erottamattomia taloudellisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita ja että tämä kahdenlaisiin tavoitteisiin perustuva lähestymistapa on säilytettävä ja sitä on jopa vahvistettava ensimmäisen pilarin ja viherryttämisvälineen yhteydessä ja edistettävä siten siirtymistä kohti kestävää ja tehokasta eurooppalaista maatalousmallia;

AS.  katsoo, että EU:n on tulevassa YMP:ssä pyrittävä rajoittamaan tiukasti antibioottien käyttöä maatalous- ja elintarvikealalla kestävän maanviljelyn vahvistamiseksi;

AT.  toteaa, että maatalousjärjestelmien ja alueiden pitkän aikavälin sietokyvyn ja kestävyyden lisäämisestä on hyötyä koko EU:lle;

AU.  ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut, että viherryttämisvaatimukset ilmentävät usein lähinnä tavanomaisia käytäntöjä, minkä vuoksi vuoden 2013 uudistuksen osana käyttöön otetut viherryttämistuet lisäsivät monimutkaisuutta ja byrokratiaa, niitä on vaikea ymmärtää ja tilintarkastustuomioistuimen mukaan ne eivät rakenteensa vuoksi lisää riittävästi YMP:n tuloksellisuutta ympäristön ja ilmaston kannalta, mikä on tärkeää pitää mielessä suunniteltaessa YMP:n uutta vihreää rakennetta;

AV.  toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut toisen pilarin täytäntöönpanossa merkittäviä puutteita ja erityisesti sen, että hyväksymisprosessi on pitkä ja että maaseudun kehittämisohjelmat ovat luonteeltaan monimutkaisia ja byrokraattisia;

AW.  toteaa, että näyttöön perustuvassa tieteellisten tutkimusten meta-arvioinnissa (fitness check) todettiin, että viherryttämistoimenpiteet eivät parantaneet merkittävästi ympäristönsuojelun tasoa, mikä johtui pitkälti siitä, että kyseiset vaatimukset oli jo täytetty;

AX.  ottaa huomioon, että parempaa elämää maaseutualueilla koskevan Cork 2.0 -julistuksen tavoitteet koskevat elinvoimaisia maaseutualueita, älykästä monitoiminnallisuutta, biologista monimuotoisuutta maa- ja metsätalousalalla ja sen ulkopuolella, harvinaisia eläinrotuja ja ympäristöä säästäviä viljelykasveja sekä luonnonmukaista viljelyä, epäsuotuisten alueiden tukemista ja Natura 2000 -ohjelman yhteydessä tehtyjä sitoumuksia; ottaa huomioon, että julistuksessa korostetaan myös tarvetta pyrkiä pysäyttämään maaseutualueiden väestökato, naisten ja nuorten roolia tässä prosessissa sekä tarvetta hyödyntää entistä paremmin maaseutualueiden omia resursseja panemalla täytäntöön integroituja strategioita ja monialaisia toimintatapoja, joilla vahvistetaan alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa ja sidosryhmien välisiä synergioita ja jotka edellyttävät investoimista maaseutualueiden elinkelpoisuuteen, luonnonvarojen säilyttämistä ja entistä parempaa hallintaa, ilmastotoimiin kannustamista, osaamisen ja innovoinnin edistämistä, maaseutualueiden hallinnon vahvistamista ja maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamista ja täytäntöönpanoa;

AY.  katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi myös epäsuotuisammilla alueilla YMP:ssä olisi otettava huomioon nämä alueet, ja toteaa, että epäsuotuisampia alueita ovat esimerkiksi sellaiset alueet, joilla kaupunkikehitys ja maatalous kilpailevat voimakkaasti toisiaan vastaan, sillä tästä aiheutuu lisärajoituksia maan saantiin;

AZ.  katsoo, että maatalouden säilyttämiseksi vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisilla epäsuotuisilla alueilla YMP:stä olisi jatkossakin maksettava korvausta näille alueille niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista;

BA.  katsoo, että YMP:ssä olisi tunnustettava tiettyjen alojen, kuten lampaiden, vuohien ja valkuaiskasvien kasvattamisen, tuottamat suuret ympäristöhyödyt;

BB.  toteaa, että mehiläishoitoala on EU:lle elintärkeä ala ja edistää merkittävästi yhteiskunnan kehitystä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta;

BC.  katsoo, että on tärkeää vahvistaa edelleen viljelijöiden asemaa elintarvikeketjussa ja varmistaa reilu kilpailu sisämarkkinoilla laatimalla oikeudenmukaiset ja avoimet säännöt, joissa otetaan huomioon maatalouden erityinen luonne tuottajien ja elintarvikeketjun muiden toimijoiden välisissä suhteissa ketjun alku- ja loppupäässä; katsoo, että olisi tarjottava kannustimia riskien vähentämiseksi ja kriisien ehkäisemiseksi tehokkaasti, myös aktiivisilla hallintavälineillä, joilla tarjonta voidaan sovittaa vastaamaan paremmin kysyntää ja joita viranomaiset voivat ottaa käyttöön alakohtaisesti, kuten maatalousmarkkinoiden työryhmän raportissa todettiin; toteaa, että myös sellaiset kilpailukykyyn ja viljelijöiden tasapuolisiin toimintaedellytyksiin vaikuttavat näkökohdat, jotka eivät kuulu YMP:n soveltamisalaan, on otettava asianmukaisesti huomioon ja niitä on seurattava;

BD.  ottaa huomioon EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevassa komission pohdinta-asiakirjassa ilmoitetut EU:n poliittiset painopisteet ja toteaa, että niihin kuuluviin elintarviketurvaan ja -omavaraisuuteen liittyvät Euroopan maatalouden uudet haasteet edellyttävät, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä maatalouden kiinteähintaiset määrärahat säilytetään ennallaan tai niitä lisätään sekä nykyisiä että uusia haasteita varten;

BE.  toteaa, että yhteiskunta odottaa viljelijöiden muuttavan käytäntöjään, jotta ne olisivat täysin kestäviä, ja katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava tässä siirtymässä julkisin varoin;

BF.  katsoo, että nykyistä YMP:tä koskevat mahdolliset muutokset on tehtävä siten, että varmistetaan alan vakaus sekä viljelijöiden ja metsänomistajien oikeusvarmuus ja suunnitteluvarmuus asianmukaisilla siirtymäajoilla ja -toimenpiteillä;

BG.  katsoo, että parlamentin on toimittava merkittävässä roolissa laadittaessa selkeää politiikkakehystä, jonka avulla säilytetään yhteiset pyrkimykset Euroopan tasolla ja jatketaan demokraattista keskustelua strategisista kysymyksistä, joilla on vaikutusta kaikkien kansalaisten jokapäiväiseen elämään, kun kyseessä ovat kestävä luonnonvarojen käyttö, vesi, maa ja ilma mukaan luettuina, elintarvikkeiden laatu, maataloustuottajien rahoitusvakaus, elintarvikkeiden turvallisuus, terveys sekä maatalous- ja hygieniakäytäntöjen nykyaikaistaminen kestävällä tavalla, kun tavoitteena on saada aikaan EU:n tason yhteiskuntasopimus tuottajien ja kuluttajien kesken;

BH.  katsoo, että YMP olisi laadittava uudelleen, jotta se toimisi niin kuin pitää, ja että on ehdottoman tärkeää antaa lainsäädäntövallan käyttäjille keinot tehdä työnsä kokonaan määrätyn aikarajan puitteissa; ottaa huomioon myös brexitiin liittyvät epävarmuustekijät;

BI.  toteaa, että elintarviketurva on varmistettava Euroopassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että 27 jäsenvaltion EU:ssa ja että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan se, että elintarvikkeiden tuotannossa ja saatavuudessa aiheutuu molemmissa mahdollisimman vähän häiriöitä; toteaa, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan yhtenäiset ympäristöä ja elintarviketurvallisuutta koskevat normit sen varmistamiseksi, että niin Yhdistyneen kuningaskunnan kuin EU:nkaan kansalaiset eivät kohtaa minkäänlaisia heikennyksiä elintarvikkeiden laadun ja turvallisuuden suhteen;

BJ.  toteaa, että yksi maaseudun kehittämisen kuudesta keskeisestä painopisteestä EU:ssa on maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen myös Natura 2000 -alueilla;

BK.  toteaa, että EU laatii parhaillaan valkuaisstrategiaa edistääkseen valkuaiskasvien omavaraisuutta;

BL.  ottaa huomioon, että vuonna 2017 kohonnut puutteellinen elintarviketurva vaikutti 124 miljoonaan henkilöön 51 valtiossa, ja toteaa, että kasvu on 16 miljoonaa henkilöä vuoteen 2016 verrattuna; toteaa, että puutteellinen elintarviketurva vaikuttaa pääasiassa maaseutualueiden asukkaisiin;

BM.  toteaa, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden keskeisistä tavoitteista; katsoo, että monet maaseutualueiden naisten tehtävät auttavat pitämään maatalousyritykset ja maaseutuyhteisöt elinkelpoisina; toteaa, että pyrkimykset pysäyttää maaseudun väestökato ovat yhteydessä naisille ja nuorille tarjottaviin mahdollisuuksiin; toteaa, että maaseutualueiden naiset kohtaavat edelleen useita haasteita, koska maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikassa ei ole riittävän vahvaa sukupuoliulottuvuutta; toteaa, että naiset ovat hakijoiden ja tuensaajien joukossa edelleen aliedustettuina, vaikka suorien tukien tai maaseudun kehittämistuen saajien sukupuoli ei olekaan luotettava ohjelmien vaikutusten indikaattori;

BN.  katsoo, että YMP:n määrärahojen perustelemiseksi eurooppalaisille veronmaksajille YMP:n tuleva rahoitus on yhdistettävä turvallisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon ja selkeään yhteiskunnalliseen lisäarvoon, joka liittyy kestävään maatalouteen, kunnianhimoisten ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, kansanterveyttä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin sekä YMP:n muihin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotta voidaan luoda aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ssa ja sen ulkopuolella;

BO.  toteaa, että Eurobarometri-tutkimuksessa 442, joka koski eurooppalaisten suhtautumista eläinten hyvinvointiin, todettiin, että 82 prosenttia Euroopan kansalaisista katsoo, että tuotantoeläinten hyvinvointia olisi parannettava;

BP.  toteaa, että torjunta-aineiden käytöllä, biologisen monimuotoisuuden heikkenemisellä ja muutoksilla maatalousympäristöön voi olla kielteinen vaikutus pölyttäjien ja pölyttäjälajien määrään; toteaa, että pölyttäjiä, sekä kasvatettuja että luonnonvaraisia pölyttäjiä, koskevat haasteet ovat merkittäviä ja vaikutukset EU:n maatalouteen ja elintarviketurvaan voivat olla haitallisia, koska EU:n tuotanto on pääosin riippuvaista pölyttäjien palveluista; toteaa, että pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen yhteydessä tammikuussa 2018 käynnistettiin julkinen kuuleminen, jotta voidaan määrittää paras lähestymistapa ja tarvittavat toimenpiteet, joilla torjutaan pölyttäjien määrän vähenemistä EU:ssa;

BQ.  katsoo, että maaseudun kehittämisessä on suunniteltava erityinen toimenpide, jossa keskitytään EU:n integroidun tuholaisten torjunnan kahdeksaan periaatteeseen, jotta voidaan kannustaa vähentämään torjunta-aineiden käyttöä ja edistää muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käyttöön ottamista;

BR.  katsoo, että vuoristoisten ja syrjäisten alueiden kaltaisten epäsuotuisien alueiden olisi edelleen saatava YMP:stä korvausta niiden erityisiin rajoitteisiin liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista maanviljelyn säilyttämiseksi näillä alueilla;

BS.  katsoo, että sovellettaessa YMP:n kehystä syrjäisimpiin alueisiin olisi hyödynnettävä täysimääräisesti SEUT:n 349 artiklaa, koska nämä alueet ovat erityisen epäsuotuisassa asemassa sosioekonomisen kehityksen kannalta esimerkiksi väestön ikääntymisen ja väestökadon vuoksi; toteaa, että Posei on tehokas väline, jonka tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa tuotannonalojen rakennejärjestelyjä ja vastata siten syrjäisimpien alueiden maatalouden erityisongelmiin; muistuttaa, että komissio totesi parlamentille ja neuvostolle 15. joulukuuta 2016 antamassaan kertomuksessa Posein täytäntöönpanosta, että ”kun otetaan huomioon [...] järjestelmän arviointi, perusasetuksen (EU) N:o 228/2013 muuttamista ei katsota tarpeelliseksi”;

BT.  katsoo, että sekä metsänhoito että peltometsätalous, jossa ylemmän kerroksen muodostava puukasvusto yhdistetään laidunmaahan tai kasvinviljelymaahan, voivat edistää tilojen ja lähiseutujen sietokykyä ja vaadittuja ympäristötoimia ja ilmastonmuutoksen hillintätoimia; toteaa, että lisäksi ne tuottavat metsä- tai maataloustuotteita tai muita ekosysteemiin liittyviä palveluja ja edistävät siten YMP:n tavoitteita ja mahdollistavat kierto- ja biotalouden, jotka edistävät uusia viljelijöitä, metsänhoitajia ja maaseutualueita hyödyttäviä liiketoimintamalleja; toteaa, että EU:n metsästrategialla edistetään johdonmukaista ja kokonaisvaltaista näkemystä metsänhoidosta ja metsistä saatavia monenlaisia hyötyjä ja siinä käsitellään koko metsäalan arvoketjua; painottaa, että YMP:llä on keskeinen rooli metsästrategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja kiinnittää erityistä huomiota Välimeren alueen metsiin, jotka kärsivät muita enemmän ilmastonmuutoksesta ja metsäpaloista, jotka vaarantavat mahdollisen maataloustuotannon ja biologisen monimuotoisuuden;

Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja viljelijöiden välinen uusi suhde

1.  suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa YMP:tä taloudellisen hyödyn tuottamiseksi viljelijöille ja kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi mutta painottaa, että uudistuksen ensisijaisina tavoitteina on oltava Rooman sopimuksessa vahvistetut periaatteet, sisämarkkinoiden eheys ja aidosti yhteinen politiikka, jota EU asianmukaisesti rahoittaa, joka on nykyaikainen ja tulospainotteinen ja jolla tuetaan kestävää maataloutta ja varmistetaan turvalliset, laadukkaat ja monipuoliset elintarvikkeet sekä maaseutualueiden työpaikat ja kehitys;

2.  panee merkille komission tiedonannon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ja on tyytyväinen tietoisuuteen siitä, että YMP:n tavoitteisiin olisi kuuluttava luonnonvarojen kestävä hallinta sekä EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden edistäminen;

3.  edellyttää YMP:tä, jonka ensisijaisena tavoitteena on, että jokainen EU:n tila muuttuu yritykseksi, jossa yhdistyvät taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset;

4.  painottaa, että YMP:n yhteydessä on ylläpidettävä EU:n lainsäätäjien, viljelijöiden ja kansalaisten välistä keskeistä suhdetta; torjuu mahdollisuuden kansallistaa YMP uudelleen, koska se lisäisi kilpailun epätasapainoa sisämarkkinoilla;

5.  kiinnittää huomiota pienten ja keskisuurten tilojen erittäin merkittävään rooliin, joka on tunnustettava ja jota on arvostettava;

6.  korostaa, että jäsenvaltioilla tällä hetkellä oleva liikkumavara perussäännöissä määriteltyjen vaihtoehtojen puitteissa mahdollistaa puuttumisen erityisiin tilanteisiin mutta samalla osoittaa, että joitakin YMP:n osia ei enää voida pitää yhteisinä; korostaa, että sisämarkkinoilla on noudatettava kilpailun ehtoja ja on varmistettava viljelijöiden yhdenvertainen tuensaanti eri jäsenvaltioissa ja eri alueilla; korostaa, että tarvitaan myös tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta varmistetaan, että mahdolliset kilpailun vääristymisen riskit ja koheesiota uhkaavat riskit pysyvät mahdollisimman vähäisinä;

7.  katsoo, että jäsenvaltioilla olisi oltava kohtuullinen liikkumavara EU:n säännöistä, perusvaatimuksista, toimintavälineistä, valvonnasta ja varoista koostuvassa vahvassa yhteisessä kehyksessä, jonka EU:n lainsäätäjät ovat hyväksyneet EU:n tasolla, jotta varmistetaan viljelijöille tasapuoliset toimintaedellytykset ja erityisesti ensimmäisestä pilarista annettavaa tukea koskeva EU:n lähestymistapa ja jotta taataan reilun kilpailun ehtojen noudattaminen;

8.  katsoo, että olisi virtaviivaistettava ensimmäisessä ja toisessa pilarissa saatavilla olevien EU:n tasolla määritettyjen välineiden puitteissa tehtäviä kansallisia valintoja YMP:n täytäntöönpanon vaikuttavuuden lisäämiseksi ja sen mukauttamiseksi vastaamaan entistä paremmin Euroopassa harjoitettavien maatalouden tyyppien realiteetteja; katsoo myös, että jäsenvaltioiden olisi yhdessä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa suunniteltava omat johdonmukaiset ja näyttöön perustuvat kansalliset strategiansa, jotka pohjautuvat EU:n tavoitteisiin ja mahdollisten toimintavälineiden, jotka olisi myös määritettävä EU:n tasolla, tärkeimpiä tyyppejä ja niiden valintaperusteita koskeviin indikaattoreihin, selkeiden ja yhteisten, koko EU:ssa sovellettavien sääntöjen puitteissa noudattaen asianmukaisesti sisämarkkinasääntöjä ja -periaatteita;

9.  korostaa, että jäsenvaltioille olisi annettava lisää päätösvaltaa vain sillä ehdolla, että on vahvistettu vahvat ja yhteiset EU:n säännöt, tavoitteet, indikaattorit ja tarkastukset;

10.  kehottaa komissiota tekemään seuraavaan YMP:hen tarvittavat mukautukset, jotta voidaan toteuttaa parlamentin pyyntö, ettei mitään maataloustukia käytetä härkätaisteluihin käytettävien härkien jalostukseen;

11.  korostaa kansallisen ja alueellisen tason ylisääntelyn riskejä ja viljelijöille aiheutuvaa suurta epävarmuutta, joka liittyy mahdollisuuteen, että jäsenvaltiot voivat itse laatia kansalliset suunnitelmansa ja tarkastella päätöksiään uudelleen vuosittain, sillä tämä riippuu kulloinkin vallassa olevan hallituksen kannasta; kehottaa siksi komissiota toimittamaan lainsäätäjille lainsäädäntöehdotustensa ohessa selkeän ja yksinkertaisen kansallisen strategisen suunnitelman mallin, jotta lainsäätäjät voivat arvioida tällaisten suunnitelmien laajuutta, yksityiskohtaisuutta ja sisältöä, jotka ovat komission tulevan ehdotuksen keskeisiä osia, ja selkeyttämään perusteita, joiden mukaisesti näitä kansallisia strategioita arvioidaan;

12.  kehottaa komissiota asettamaan käyttöön välineitä, joilla pyritään lisäämään synergioiden käyttöä YMP:n ja koheesiopolitiikan rahoituksen välillä;

13.  korostaa, että tulevan YMP:n yhteydessä on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa täysimääräisesti vallanjakoa, josta on usein säädetty niiden perustuslaissa, ja kunnioitettava erityisesti EU:n alueiden oikeudellista toimivaltaa, kun toimintapolitiikkoja, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, suunnitellaan, hallinnoidaan ja pannaan täytäntöön; painottaa tarvetta varmistaa, että viljelijät ja muut tuensaajat otetaan asianmukaisesti mukaan kaikkiin politiikan kehittämisen vaiheisiin;

14.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin ottaa käyttöön tulosperusteinen lähestymistapa ohjelmien suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa, jotta edistetään pikemminkin tuloksellisuutta kuin vaatimusten noudattamista, samalla kun varmistetaan asianmukainen ja riskiperusteinen seuranta EU:n tasolla selkeästi määriteltyjen, aiempaa yksinkertaisempien ja vähemmän byrokraattisten (mukaan luettuna ylisääntelyn ehkäisy), vankkojen, avointen ja mitattavissa olevien indikaattoreiden avulla, jäsenvaltioiden toimenpiteiden sekä ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ja seuraamusten asianmukainen valvonta mukaan luettuna; katsoo, että on otettava käyttöön yhtenäiset peruskriteerit, joiden perusteella määrätään samanlaisia seuraamuksia samanlaisista vaatimusten noudattamatta jättämisistä, joita havaitaan jäsenvaltioiden tai alueiden EU:n vahvistamien yhteisten yleistavoitteiden saavuttamiseksi toteuttamien erilaisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa;

15.  painottaa, että pelkästään tulosperusteiseen lähestymistapaan liittyisi riski siitä, että sellaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät pystyisi tietyissä tilanteissa saavuttamaan kaikkia niiden kansallisissa suunnitelmissa esitettyjä tuloksia, kansallisia määrärahoja vähennettäisiin jälkikäteen ja niille myönnetty rahoitus keskeytettäisiin;

16.  toteaa, että uusi täytäntöönpanomalli edellyttää hienosäätöä ja tarkistamista useiden vuosien aikana, jotta voidaan varmistaa, että viljelijöitä ei rangaista tulosperusteiseen malliin siirtymisen seurauksena;

17.  toteaa kuitenkin, että YMP:n strategisten suunnitelmien hyväksymisen mahdollinen viivästyminen saattaa aiheuttaa maksujen viivästymistä, mikä on estettävä;

18.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot voivat ensimmäisessä pilarissa valita ohjelmia EU:n laatimasta painopisteiden luettelosta;

19.  vaatii sellaisen järjestelmän laatimista, jossa on asianmukaiset institutionaaliset ja oikeudelliset mukautukset täytäntöönpanomallin muuttamista varten, jotta vältetään lisäkustannusten muodostuminen ja varojen käytön väheneminen jäsenvaltioissa;

20.  katsoo, että tiedonkeruun olisi perustuttava pikemminkin satelliittikuviin ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokantoihin kuin yksittäisten viljelijöiden ilmoittamiin tietoihin;

21.  kehottaa komissiota kehittämään asiaan liittyviä synergioita EU:n avaruusalan lippulaivaohjelmien ja YMP:n välille ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon erityisesti Copernicus-ohjelman, joka on erityisen merkittävä viljelijäyhteisölle ilmastonmuutoksen ja ympäristön seurannan kannalta;

22.  kehottaa ottamaan käyttöön toimenpiteitä ravinteiden kierrätyksen lisäämiseksi; kehottaa mukauttamaan maatalouden rakennepolitiikan ympäristötukijärjestelmään esimerkiksi yhdistämällä kasvi- ja eläintuotanto aiempaa paremmin;

23.  pyytää säilyttämään yksinkertaistetun pienviljelijäjärjestelmän;

24.  katsoo, että viljelijöiden, joiden tilan pinta-ala on alle viisi hehtaaria, olisi voitava osallistua vapaaehtoisesti järjestelmään;

25.  kehottaa komissiota valvomaan rahoitusta ja tuloksellisuutta ja tekemään tilintarkastuksia sen varmistamiseksi, että tehtäviä hoidetaan samojen tiukkojen normien mukaisesti ja samoin perustein kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka jäsenvaltioille olisi annettu enemmän liikkumavaraa ohjelman suunnittelussa ja hallinnoinnissa; katsoo, että tällöin on erityisesti varmistettava, että varat maksetaan ajoissa kaikissa jäsenvaltioissa kaikille tukikelpoisille viljelijöille ja maaseutuyhteisöille siten, että tuensaajille aiheutuu mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta;

26.  muistuttaa, että edellisen uudistuksen yhteydessä oli vaikeaa päästä sopimukseen ”aktiiviviljelijän” määritelmästä, katsoo siksi, että tilan panos (esimerkiksi maan pitäminen hyvässä viljelytilassa, hyvän kotieläintalouden harjoittaminen, kiertotalouden edistäminen) saattaisi soveltua paremmin kohdennetuksi ja mitattavissa olevaksi ratkaisuksi kyseiseen määritelmään;

27.  torjuu maatalouden kehittämisen talousarviota koskevan 25 prosentin leikkauksen, jota on esitetty 2. toukokuuta 2018 annetussa ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi 2021–2027; edellyttää, että mikään maatalouden ja maaseudun kehittämisen talousarvioon tehtävä leikkaus ei saa johtaa nykyiseen YMP:hen verrattuna vähemmän kunnianhimoisiin tavoitteisiin;

28.  katsoo, että kaikilla toimijoilla, jotka osallistuvat unionin varainhoidon valvontaan, mukaan lukien tilintarkastustuomioistuin, on oltava sama näkemys suoritusperusteisesta valvontajärjestelmästä, jotta jäsenvaltiot tai edunsaajat eivät joudu odottamattomien rahoitusoikaisujen kohteiksi;

29.  korostaa, että viljelijät ovat yrittäjiä ja siksi heille on annettava yrittäjän vapaudet, jotta he saavat tuotteistaan markkinoilla asianmukaisen hinnan;

30.  painottaa, että osa-aikaisia viljelijöitä ja tulojen yhdistämistä hyödyntäviä viljelijöitä ei pidä sulkea soveltamisalan ulkopuolelle;

31.  on tyytyväinen komission ehdotukseen myöntää jäsenvaltioille, alueille ja viljelijöille enemmän liikkumavaraa maatalouden de minimis -sääntöjen korkeamman taloudellisen kynnysarvon puitteissa, samalla kun turvataan sisämarkkinoiden eheys;

32.  kehottaa lisäksi komissiota antamaan jäsenvaltioille lisää joustoa maatalouden valtiontukea koskevien sääntöjen kehyksessä, jotta kannustetaan viljelijöitä toteuttamaan vapaaehtoisia säästöjärjestelyjä, jotta he voivat paremmin selvitä ilmastosta johtuvien riskien ja terveysriskien sekä talouskriisien lisääntymisestä;

33.  kehottaa kuitenkin maksamaan oikeudenmukaisia korvauksia mikro- ja pientilayrityksien tuottamasta yhteisestä hyvästä, mukaan lukien niiden osallistuminen osuuskunnallisiin ja yhteisöllisiin pyrkimyksiin;

34.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan synergioita YMP:n ja muiden politiikkojen ja rahastojen, kuten koheesio- ja rakennerahastojen sekä muiden investointirahastojen, välillä kerrannaisvaikutuksen luomiseksi maaseutualueita varten;

35.  kehottaa parantamaan YMP:n ja EU:n muiden politiikkojen ja toimien välistä koordinointia ja erityisesti YMP:n ja direktiivin 2000/60/EY, direktiivin 91/676/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 välistä koordinointia keinona suojella kestävästi vesivaroja, joiden määrään ja laatuun maatalous vaikuttaa kielteisesti; kehottaa kehittämään kannustimia, joilla tuetaan viljelijöiden ja veden toimittajien välisiä, vesivarojen suojelun tehostamiseen tähtääviä paikallisia yhteistyöhankkeita;

36.  toteaa, että lukuisat kylät ja alueet joutuvat maaseutumaisesta luonteestaan huolimatta epäedulliseen asemaan, koska ne jätetään hallinnollisista syistä joissain jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien ulkopuolelle;

37.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan joustavampia lähestymistapoja, jotta näille alueille ja niiden tuottajille ei aiheudu haittaa;

Älykäs, tehokas, kestävä ja oikeudenmukainen YMP viljelijöiden, kansalaisten, maaseutualueiden ja ympäristön palveluksessa

38.  katsoo, että on säilytettävä nykyinen kahden pilarin rakenne, ja painottaa, että pilareiden on oltava johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä; katsoo, että ensimmäinen pilari olisi rahoitettava kokonaan EU:n varoista ja sen olisi oltava tehokas keino myöntää tulotukea sekä tukea perustason ympäristötoimia ja nykyisten markkinatoimenpiteiden jatkamista varten ja että toisella pilarilla olisi vastattava jäsenvaltioiden erityistarpeisiin; pitää kuitenkin tarpeellisena, että samalla kannustetaan viljelijöitä ja muita tuensaajia toteuttamaan toimia, joilla tuotetaan ympäristöön liittyvää ja sosiaalista yhteistä hyvää, josta ei saa korvausta markkinoilla, ja noudattamaan sekä uusia että vakiintuneita viljelykäytäntöjä yhteisin, yhdenmukaisin ja objektiivisin perustein; pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot voivat edelleen noudattaa erityistä lähestymistapaa paikallisten ja alakohtaisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi; katsoo ensisijaiseksi painopisteeksi, että kaikista EU:n tiloista tehdään aiempaa kestävämpiä ja kaikki EU:n tilat integroidaan täysin kiertotalouteen yhdistämällä taloudellista suorituskykyä ja ympäristönsuojelun tasoa koskevat vaatimukset heikentämättä kuitenkaan sosiaalisia tai työoloja koskevia normeja;

39.  muistuttaa komissiota siitä, että SEUT:n 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa tarvikkeiden saatavuus ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat;

40.  korostaa teknisiin innovointeihin liittyvää mahdollisuutta luoda älykäs ja tehokas ala, joka panostaa kestävyyteen, erityisesti tehokkaaseen resurssien käyttöön, sadon ja eläinten terveyden seurantaan sekä ympäristöön;

41.  kehottaa toteuttamaan toimia, jotta YMP:n avulla helpotetaan ja tuetaan näiden innovointien soveltamista;

42.  katsoo, että tulevaan rakenteeseen perustuva YMP voi saavuttaa tavoitteensa ainoastaan riittävän rahoituksen turvin; kehottaa sen vuoksi säilyttämään YMP:n kiinteähintaiset määrärahat tai lisäämään niitä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan saavuttaa uudistetun ja tehokkaan YMP:n tavoitteet vuoden 2020 jälkeen;

43.  katsoo, että markkinoiden vapauttamisen jatkaminen ja siihen liittyvä viljelijöiden suojelun vähentäminen edellyttää korvausten maksamista maatalousalalle ja erityisesti tiloille, jotka ovat epäedullisessa kilpailuasemassa johtuen erityisesti viljelymaan käyttöön liittyvistä tai vuoristoalueilla esiintyvistä ongelmista; katsoo, että laajamittainen viljelymaan hoito ja kulttuurimaiseman säilyttäminen voidaan varmistaa ainoastaan tällaisilla kompensoivilla toimenpiteillä;

44.  painottaa, että YMP:n talousarviota olisi mukautettava tuleviin tarpeisiin ja haasteisiin, kuten niihin, jotka johtuvat brexitin ja niiden vapaakauppasopimuksien vaikutuksesta, joita EU tekee tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa;

45.  huomauttaa erilaisten alueiden ja jäsenvaltioiden välisistä yhä jatkuvista eroista maaseudun kehityksessä ja katsoo, että koheesiolla tulisi edelleen olla tärkeä rooli kriteerinä toisen pilarin varojen jakamisessa jäsenvaltioiden välillä;

46.  korostaa, että on tärkeää osoittaa YMP:n koko budjetista merkittävästi varoja toiseen pilariin (maaseudun kehittämispolitiikka);

47.  katsoo, että viljelijöitä olisi tuettava siirryttäessä täysimääräiseen kestävyyteen;

48.  katsoo, että EU:n uusia politiikkoja ja tavoitteita kehitettäessä ei pidä vaikuttaa haitallisesti menestyksekkääseen YMP:hen eikä sen varoihin;

49.  toteaa, että YMP:n tulevaan talousarvioon liittyy nykyisellään epävarmuustekijöitä;

50.  painottaa, että YMP:n varat ovat peräisin kunkin jäsenvaltion veronmaksajilta ja että kaikilla EU:n veronmaksajilla on oikeus saada takeet siitä, että varoja käytetään yksinomaan kohdennetusti ja avoimesti;

51.  katsoo, että olisi vältettävä uusia maaseudun kehittämistä koskevia budjettikohtia, jos rahoitusta ei lisätä vastaavasti;

52.  katsoo, että tarvitaan paremmin eri maatalousjärjestelmiin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin perheviljelmiin ja nuorille viljelijöille kohdennettua tukea, jotta vahvistetaan alueellisia talouksia taloudellisesti, ympäristön kannalta ja sosiaalisesti tuottavan maatalousalan avulla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa jakamalla tuki uudelleen niin, että tilojen ensimmäisiin hehtaareihin sovelletaan entistä korkeampaa pakollista tukiastetta; toteaa, että hehtaarimäärä olisi määritettävä jäsenvaltioissa tilojen keskikoon perusteella, jotta otetaan huomioon tilojen vaihtelevat koot eri puolilla EU:ta; painottaa, että suurempia tiloja koskevaa tukea olisi pienennettävä mittakaavaedut huomioon ottaen siten, että EU:ssa päätetään pakollisesta tukikatosta ja sovelletaan joustavuuskriteerejä, jotta voidaan ottaa huomioon tilojen ja osuuskuntien valmiudet tarjota vakaita työpaikkoja, joiden ansiosta ihmiset jäävät maaseutualueille; katsoo, että tukikaton ja tukien pienentämisen seurauksena käytettävissä olevat varat olisi säilytettävä siinä jäsenvaltiossa tai sillä alueella, jolta ne ovat peräisin;

53.  katsoo, että on olennaista varmistaa tuen kohdentaminen todellisille viljelijöille keskittyen niihin, jotka harjoittavat aktiivisesti maanviljelyä elantonsa ansaitakseen;

54.  katsoo, että on tärkeää säilyttää pieniä tuottajia koskeva järjestelmä yksinkertaisena niin, että niiden on helpompi saada ja hallinnoida YMP:n suoria tukia;

55.  korostaa, että on kartoitettava keskeisiä tekijöitä tasapainoisessa, avoimessa, yksinkertaisessa ja objektiivisessa seuraamus- ja kannustinjärjestelmässä yhdistettynä avoimeen ja oikea-aikaiseen järjestelmään, jonka avulla määritetään viljelijöiden kelpoisuus yhteisen hyvän tuottamista koskevan julkisen tuen saantiin, jonka olisi koostuttava yksinkertaisista vapaaehtoisista ja pakollisista toimenpiteistä ja jossa olisi keskityttävä tuloksiin, jotta painopiste siirtyisi vaatimusten noudattamisesta tosiasialliseen tuloksellisuuteen;

56.  korostaa, että myös maaseutua monipuolisesti elävöittävät osa-aikaiset viljelijät ja tilat, joissa maanviljely on vain yksi tulonlähteistä, harjoittavat maanviljelyä ansaitakseen elantonsa ja ovat tiedonannossa tarkoitettuja todellisia viljelijöitä;

57.  kehottaa nykyaikaistamaan ensimmäisen pilarin mukaisten suorien tukien laskemista koskevaa olemassa olevaa järjestelmää erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa tukioikeuksien arvo lasketaan edelleen aiempien tietojen perusteella, ja korvaamaan sen EU:n laajuisella tukien laskentamenetelmällä, jolla pääasiassa tuetaan viljelijöiden tuloja tiettyyn rajaan asti ja jossa tukea voidaan lisätä viljelijöiden osallistuessa yhteisen hyvän tarjoamiseen vuoteen 2030 ulottuvien EU:n tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti, jotta järjestelmästä saadaan aiempaa yksinkertaisempi ja avoimempi;

58.  pitää myönteisenä yhteistä pinta-alatukijärjestelmää, joka on yksinkertainen, oikeutettu, avoin ja helposti toteutettavissa ja jota sovelletaan menestyksekkäästi monissa jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi säilyttämään yhteisen pinta-alatukijärjestelmän vuoden 2020 jälkeen ja ehdottaa, että se olisi kaikkien jäsenvaltioiden tai EU:n kaikkien viljelijöiden käytössä;

59.  korostaa, että tällaisen järjestelmän avulla voidaan korvata hallinnollisesti monimutkainen tukioikeuksien järjestelmä, mikä vähentää byrokratiaa huomattavasti;

60.  katsoo, että näistä uusista tuista ei pitäisi tulla kaupallistettavissa olevia hyödykkeitä, jotta varmistetaan niiden vaikuttavuus pitkällä aikavälillä;

61.  pyytää komissiota tutkimaan maksupyyntöjen tarpeellisuutta WTO:n sääntöjen noudattamisen kannalta;

62.  korostaa, että viljelijöiden todelliseen toimintaan kohdennettaviin nykyisen YMP:n määrärahoihin sovelletaan hyvin täsmällisiä ja pienimuotoisia valvontatoimia;

63.  katsoo, että tukiin olisi myös sisällytettävä painokas yleinen ehto, joka koskee ympäristöalan tuotoksia ja muuta yhteistä hyvää, kuten laadukkaita työpaikkoja;

64.  muistuttaa, että sen päätöslauselmassa ”Viljelysmaiden keskittymistä koskeva tilanne EU:ssa: miten helpotetaan viljelijöiden mahdollisuuksia maan hankkimiseen?” todetaan, että maatuet, joihin ei sovelleta selkeitä ehtoja, johtavat maamarkkinoiden vääristymiin ja edistävät siten entistä laajemman maa-alan keskittymistä pienen tuottajajoukon käsiin;

65.  selventää, että yhteinen hyvä tarkoittaa palveluja, jotka ylittävät ympäristöä, ilmastoa ja eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön, mukaan lukien erityisesti vesivarojen suojelun, biologisen monimuotoisuuden suojelun, viljavuuden suojelun, pölyttäjien suojelun, humuksen suojelun ja eläinten hyvinvoinnin alalla;

66.  korostaa, että sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi suorat tuet on jaettava jäsenvaltioiden välillä oikeudenmukaisesti siten, että otetaan huomioon objektiiviset kriteerit, kuten jäsenvaltioiden ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti saamat määrät, ja se, että luonnonolot, työllisyystilanne, sosioekonomiset olot, yleinen elintaso, tuotantokustannukset, erityisesti maan hinnat, ja ostovoima vaihtelevat eri jäsenvaltioissa;

67.  korostaa, että suorien tukien määriä eri jäsenvaltioiden välillä voidaan lähentää vain, jos määrärahoja lisätään riittävästi;

68.  korostaa, että suorien tukien tarkoituksena on tukea viljelijöitä elintarviketuotannossa sekä ympäristönsuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevien normien suojelussa;

69.  katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki olisi säilytettävä, mikä edellyttää ehdottomasti, että varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla, ehkäistään kilpailun vääristymistä erityisesti perushyödykkeiden osalta ja varmistetaan yhdenmukaisuus WTO:n sääntöjen kanssa ja se, ettei vaaranneta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista; katsoo, että tuki olisi otettava käyttöön vasta komission arvioinnin jälkeen; katsoo, että vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki on väline, jolla voidaan vastata herkkien alojen tarpeisiin sekä edistää ympäristöön, ilmastoon ja laatuun ja maataloustuotteiden markkinointiin liittyviä erityistavoitteita, jolla voidaan kannustaa viljelykäytäntöihin, joissa noudatetaan tiukkoja eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevia vaatimuksia; toteaa, että tällä tuella voidaan torjua erityisiä vaikeuksia, jotka johtuvat etenkin epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden ja vuoristoalueiden rakenteellisesti epäedullisesta kilpailuasemasta, ja vaikeuksia, jotka ovat luonteeltaan tilapäisiä ja johtuvat esimerkiksi siirtymisestä pois vanhasta tukijärjestelmästä; katsoo myös, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella voidaan edistää tulevaisuudessa strategisesti tärkeää tuotantoa, kuten valkuaiskasvien tuotantoa, ja kompensoida vapaakauppasopimusten vaikutuksia; painottaa lisäksi, että vapaaehtoisella tuotantosidonnaisella tuella on suuri merkitys EU:n maataloustuotannon monimuotoisuuden, maatalouden työpaikkojen ja kestävien tuotantojärjestelmien säilyttämisessä;

70.  kehottaa rajoittamaan ensimmäisen pilarin mukaisia tukia, myös tuotantosidonnaisia tukia, hehtaari- ja tuensaajakohtaisesti niin, että niiden ylärajaksi asetetaan unionin suorien tukien keskimääräinen taso hehtaaria kohti kerrottuna kahdella, jotta voidaan estää kilpailun vääristyminen;

71.  palauttaa mieliin, että sukupolvenvaihdosten varmistaminen ja uusien toimijoiden saaminen alalle on useita jäsenvaltioita koskeva maatalouden haaste ja että kussakin kansallisessa tai alueellisessa strategiassa on siksi käsiteltävä tätä kysymystä kattavan lähestymistavan avulla ottamalla käyttöön kaikki YMP:n taloudelliset resurssit, mukaan luettuina ensimmäisen pilarin mukaiset lisämaksut nuorille viljelijöille ja toisen pilarin mukaiset toimenpiteet nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen tukemiseksi, joista molempien olisi oltava pakollisia jäsenvaltioille, sekä uusien rahoitusvälineiden avulla, kuten välineen, jolla mahdollistetaan pääoman saatavuus tilanteissa, joissa resurssit ovat vähäiset; painottaa lisäksi sellaisten kansallisten toimien merkitystä, joilla poistetaan sääntelystä johtuvia ja taloudellisia esteitä ja edistetään sukupolvenvaihdoksen suunnittelua, eläkepaketteja ja maan saantia sekä helpotetaan ja edistetään iäkkään ja nuoren viljelijän välisiä yhteistyöjärjestelyjä, kuten kumppanuuksia, osaviljelyä, sopimuskasvatusta ja vuokrasopimuksia; katsoo, että myös valtiontukisäännöissä olisi otettava huomioon sukupolvenvaihdosten merkitys ja niillä olisi ehkäistävä perheviljelmien kuihtumista;

72.  katsoo, että uudessa lainsäädännössä on erotettava selkeämmin toistaan kriteerit, joihin ”nuorille viljelijöille” ja ”maataloustuotannon käynnistäville uusille tulijoille” tarjotut kannustimet perustuvat (nuoret viljelijät määritetään iän perusteella ja uudet tulijat sen mukaan, miten kauan tilan perustamisesta on), jotta voidaan tehostaa molempien ryhmien mahdollisuuksia saada aikaan sukupolvenvaihdoksia ja parantaa elämää maaseutualueilla;

73.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että uudet yhteiskunnalliset, teknologiset ja taloudelliset muutokset, kuten puhdas energia, digitalisaatio ja älykkäät ratkaisut, vaikuttavat maaseutuelämään;

74.  kehottaa komissiota tukemaan elinolojen parantamista maaseudulla, rohkaisemaan kansalaisia, varsinkin nuoria, jäämään tai palaamaan maaseudulle, ja kannustaa niin komissiota kuin jäsenvaltioita tukemaan uusia palveluja tarjoavan, etupäässä naisten ja nuorten yrittäjyyden kehittämistä;

75.  pitää huolestuttavana, että monilla maatalouden aloilla ilmenevä työvoimapula johtaa viljelytoiminnan lopettamiseen; edellyttää, että järjestetään tukea, jolla houkutellaan työntekijöitä maatalouteen;

76.  korostaa, että on tärkeää jakaa jäsenvaltioiden onnistuneita malleja, joissa nuoret ja iäkkäät viljelijät pyrkivät yhdessä sukupolvenvaihdokseen;

77.  suosittaa, että rahoituksen saatavuutta parannetaan myöntämällä lainaa ottaville uusille yrittäjille korkotukea;

78.  palauttaa mieliin, että maaseutualueet ja asutusalueet tarvitsevat erityistä huomiota ja yhdennettyjä toimenpiteitä älykkäiden kylien luomiseksi;

79.  kehottaa parantamaan EIP:n ja Euroopan investointirahaston kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää nuorille viljelijöille suunnattujen rahoitusvälineiden luomista;

80.  kehottaa varmistamaan tasapuoliset mahdollisuudet erityisille teknologisille parannuksille maaseutukeskuksissa ja -verkoissa;

81.  korostaa maaseudun kehittämisen ja myös Leader-aloitteen merkitystä eri politiikanalojen välisten synergioiden parantamisessa ja kilpailukyvyn lisäämisessä, tehokkaiden ja kestävien talouksien edistämisessä, kestävän ja monitoiminnallisen maa- ja metsätalouden tukemisessa ja sellaisten elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden ja palvelujen tuottamisessa, jotka tuottavat lisäarvoa ja luovat työpaikkoja; korostaa maaseudun kehittämisen merkitystä viljelijöiden, paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien edistämisessä ja sellaisen yritystoiminnan ja yritystoimintamahdollisuuksien edistämisessä, joita ei yleensä voi siirtää muualle, maatalouden liiketoiminnan, maatilamatkailun, suoramarkkinoinnin, yhteisön tukeman maatalouden, biotalouden sekä bioenergian ja uusiutuvan energian kestävän tuotannon aloilla, jotka kaikki edistävät alueiden taloudellisen toiminnan säilyttämistä; painottaa siksi toisen pilarin rahoituksen lisäämisen merkitystä, jotta lisätään mahdollisuuksia tulojen saamiseen, väestökadon, työttömyyden ja köyhyyden torjuntaan ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, lisätään sosiaalipalvelujen tarjoamista ja vahvistetaan maaseutualueiden sosioekonomista verkostoa ja edistetään näin yleistä tavoitetta parantaa elämänlaatua maaseutualueilla;

82.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön useista lähteistä rahoitettavia investointeja koskevan lähestymistavan vuoden 2020 jälkeisellä vaalikaudella, jotta varmistetaan yhdennettyjen maaseudun kehittämistyökalujen, kuten älykkäitä kyliä koskevan aloitteen, sujuva täytäntöönpano;

83.  kehottaa perustamaan paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita (CLLD) varten uuden rahaston, joka perustuu Leader-aloitteeseen ja alalta saatuihin kokemuksiin ja jota varten varataan 10 prosenttia kaikista rakennerahastoista paikallisyhteisöjen omissa strategioissa asetettuihin tavoitteisiin erottelematta rakennerahastoja, joita käytetään hajautetusti;

84.  korostaa, että maaseudun kehittämisohjelmilla olisi luotava lisäarvoa tilojen tasolla ja niiden avulla olisi säilytettävä tilojen tärkeä tehtävä innovatiivisia käytäntöjä ja maatalouden ympäristötoimia koskevien pitkän aikavälin toimien mahdollistamisessa;

85.  katsoo, että Leader-aloitteessa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota erittäin pienten perhetilojen tarpeisiin ja hankkeisiin sen lisäksi, että niille annetaan tarvittavaa rahoitustukea;

86.  korostaa, että maaseutualueet tarvitsevat nais- ja miesviljelijöiden pienillä ja keskisuurilla tiloilla harjoittamaa maataloustoimintaa;

87.  korostaa, että on tärkeä säilyttää epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla sijaitsevien tilojen erityinen tasaustuki niiden edellytysten perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet paikallisten olojensa mukaan;

88.  korostaa myös, että rahoitusvälineiden täytäntöönpanon maaseudun kehittämisessä olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen ja että maaseutualueisiin tehtäviä investointeja olisi vahvistettava;

89.  kehottaa komissiota käynnistämään toimenpiteitä älykkäitä kyliä koskevaa aloitetta varten ja asettamaan älykkäiden kylien perustamisen seuraavan maaseudun kehittämispolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi;

90.  katsoo, että toisen pilarin rahoitus mehiläistenhoidolle olisi kohdennettava aiempaa paremmin ja sitä olisi tehostettava ja että uudessa oikeudellisessa kehyksessä olisi säädettävä uudesta ensimmäisen pilarin tukijärjestelmästä mehiläishoitajille, myös suorasta tuesta mehiläisyhteisöä kohti;

91.  korostaa, että toimenpiteisiin, jotka eivät liity läheisesti viljelyyn, on sovellettava suurempaa yhteisrahoitusosuutta;

92.  kehottaa komissiota ottamaan ensimmäisessä pilarissa käyttöön uuden, yhdenmukaisen, vahvistetun ja yksinkertaistetun ehdollisen järjestelmän, jonka avulla voidaan integroida ja panna täytäntöön täydentävien ehtojen ja viherryttämistoimien kaltaiset erityyppiset nykyiset ympäristötoimet; painottaa, että ensimmäisen pilarin kestävää maatalouden kehittämistä koskevan perustason olisi oltava pakollinen ja siinä olisi selkeästi määriteltävä viljelijöiltä odotettavat toimet ja tulokset tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja varmistettava tiloille koituvan byrokratian minimoiminen ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen; kehottaa lisäksi perustamaan uuden ja yksinkertaisen, jäsenvaltioille pakollisen ja viljelijöille vapaaehtoisen järjestelmän, joka pohjautuu EU:n sääntöihin, jotka menevät viljelijöiden kannustamista kestäviin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin menetelmiin ja käytäntöihin koskevaa perustasoa pidemmälle ja jotka ovat toisen pilarin maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden mukaisia; katsoo, että tämän järjestelmän toteuttamisesta olisi päätettävä EU:n kehyksessä laadittavissa kansallisissa strategisissa suunnitelmissa;

93.  kehottaa komissiota varmistamaan, että toisen pilarin maaseudun kehittämiseen tarkoitetuilla maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteillä korvattaisiin edelleen lisäkustannukset ja vajeet, jotka liittyvät viljelijöiden vapaaehtoisesti käyttöön ottamiin ympäristö- ja ilmastoystävällisiin käytäntöihin, ja että niillä olisi mahdollista tarjota lisäkannustimia ympäristönsuojeluun, biologiseen monimuotoisuuteen ja resurssitehokkuuteen tehtäviin investointeihin; katsoo, että näitä ohjelmia olisi yksinkertaistettava, kohdennettava paremmin ja tehostettava, jotta viljelijät voivat vaikuttaa tehokkaasti ympäristönsuojelua, biologista monimuotoisuutta, vesienhoitoa, ilmastotoimia ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeviin kunnianhimoisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ja jotta varmistetaan tiloille koituvan byrokratian minimointi ja jäsenvaltioiden suorittama riittävä valvonta paikalliset olosuhteet huomioon ottaen;

94.  kehottaa vapauttamaan niiden tilojen lisäksi, jotka EU:n asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti hoitavat koko tilaa luonnonmukaisesti ja ovat vapautettuja EU:n asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklan mukaisista ”viherryttämissitoumuksista”, myös tilat, jotka toteuttavat EU:n asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 tarkoitettuja maatalouden ympäristötoimia;

95.  korostaa, että EU:n Välimeren alueet ovat alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille, joita ovat muun muassa kuivuus, maastopalot ja aavikoituminen, ja että näiden alueiden viljelijöiltä vaaditaan siksi suurempia ponnistuksia, jotta he voivat sopeuttaa toimintansa muuttuneeseen ympäristöön;

96.  katsoo, että komission tulevilla lainsäädäntöehdotuksilla olisi voitava tukea mahdollisimman monia viljelijöitä heidän pyrkimyksissään nykyaikaistaa toimintaansa kohti kestävämmän maatalouden kehittämistä;

97.  vaatii YMP:n yksinkertaistamisvaatimuksen ohjaamana säilyttämään nykyisen poikkeuksen, jonka mukaan pienimpiä, alle 15 hehtaarin tiloja ei rasiteta YMP:n ympäristöön ja ilmastoon liittyvillä lisätoimenpiteillä;

98.  ehdottaa, että tämän uudentyyppisen viherryttämisen lisäksi toisessa pilarissa tarvittaisiin merkittäviä, koordinoituja ja tehokkaampia keinoja ja näin ollen muutosta olisi pyrittävä saamaan aikaan myös kohdennetuilla aineellisilla ja aineettomilla investoinneilla (tietämyksen siirto, koulutus, neuvonta, tietotaidon vaihto, verkostoituminen ja innovointi eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien kautta);

99.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sen YMP:n uudistusta koskevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät sopivia toimenpiteitä ja välineitä, joilla valkuaiskasvituotanto voidaan liittää parannettuihin viljelykiertojärjestelmiin, jotta voidaan korjata nykyinen valkuaisvaje, parantaa viljelijöiden tuloja ja vastata maatalouden kohtaamiin keskeisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden ja viljavuuden katoamiseen ja vesivarojen suojeluun ja kestävään hoitoon;

100.  katsoo, että vähimmäismäärä toisen pilarin kokonaismäärärahoista olisi kohdennettava maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimiin, myös luonnonmukaiseen viljelyyn, hiilidioksidin talteenottoon, maaperän terveyteen, kestävän metsänhoidon toimenpiteisiin, ravintoaineiden hallinnan suunnitteluun biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, pölytykseen sekä eläinten ja kasvien geneettiseen monimuotoisuuteen; painottaa tässä yhteydessä, että Natura 2000 -ohjelman tuet on säilytettävä ja on varmistettava niiden riittävyys, jotta niillä voidaan aidosti kannustaa viljelijöitä;

101.  korostaa, että maaseudun kehittämisessä tarvitaan sellaisille viljelijöille maksettavia tukia, jotka toimivat luonnonolosuhteista johtuvista rajoitteista, vaikeista ilmasto-olosuhteista, jyrkistä rinteistä tai maaperän laatuun liittyvistä rajoituksista kärsivillä alueilla; pyytää yksinkertaistamaan ja kohdentamaan paremmin luonnonhaitta-alueita koskevaa suunnitelmaa vuoden 2020 jälkeen;

102.  muistuttaa painottaneensa jo aiemmin, että Natura-direktiivin toimivuustarkastuksessa korostui tarve parantaa johdonmukaisuutta YMP:n kanssa, ja painottaa, että maatalouteen liittyvä lajien ja elinympäristöjen hupeneminen on huolestuttavaa; kehottaa komissiota laatimaan arvion YMP:n vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen; kehottaa lisäksi korottamaan Natura 2000 -maksuja, jotta ne kannustaisivat paremmin hyvin huonossa kunnossa olevien maatalouden Natura 2000 ‑kohteiden suojeluun;

103.  kehottaa vahvistamaan ja panemaan täytäntöön ilmastoälykkääseen maatalouteen liittyviä toimenpiteitä, koska Euroopan maatalouteen kohdistuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset lisääntyvät tulevaisuudessa;

104.  katsoo, että YMP:ssä on hallittava ilmastonmuutokseen ja maaperän huonontumiseen liittyviä riskejä koko viljely-ympäristössä investoimalla maatalouden ekosysteemien vastustuskykyisiksi ja elinvoimaisiksi tekemiseen ja ekologiseen infrastruktuuriin, jotta voidaan lisätä ruokamultaa, pysäyttää maaperän eroosio, ottaa käyttöön viljelykiertoja ja pidentää niitä sekä lisätä maisemien puustoa ja parantaa tilojen biologista ja rakenteellista monimuotoisuutta;

105.  katsoo, että olisi tuettava ja edistettävä sadonkorjuujätteen käytön lisäämistä uusiutuvana, tehokkaana ja kestävänä energialähteenä maaseudulla;

106.  kehottaa komissiota edistämään innovointia, tutkimusta ja nykyaikaistamista maataloudessa, peltometsätaloudessa ja elintarvikealalla tukemalla vankkaa neuvontajärjestelmää ja koulutusta, joka mukautetaan entistä paremmin YMP:n tuensaajien tarpeisiin, jotka liittyvät käytäntöjen kehittämiseen kestävämpään ja paremmin resursseja suojelevaan suuntaan, ja tukemalla älykkäiden teknologioiden käyttöä, jotta voidaan vastata aiempaa vaikuttavammin terveyteen, ympäristöön ja kilpailukykyyn liittyviin haasteisiin; painottaa, että koulutuksen ja laajentamisen on oltava ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon ennakkoedellytyksenä kaikissa jäsenvaltioissa ja että on välttämätöntä tukea osaamisen siirtämistä, parhaiden käytäntöjen malleja ja tiedonvaihtoa eri jäsenvaltioiden osuuskuntien ja tuottajajärjestöjen välillä esimerkiksi eurooppalaisen maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmän (AKIS) avulla; katsoo, että maatalouden ekologisten menetelmien ja täsmäviljelyn perustana olevien periaatteiden avulla voidaan tuottaa merkittäviä etuja ympäristölle, lisätä viljelijöiden tuloja, järkiperäistää maatalouskoneiden käyttöä ja lisätä merkittävästi resurssitehokkuutta;

107.  korostaa, että YMP:n, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden tukien rahoitusohjelmien kautta on ehdottomasti kannustettava viljelijöitä investoimaan uusiin teknologioihin, jotka on mukautettu heidän tilansa kokoon, kuten täsmäviljelyn ja digitaalisen viljelyn välineisiin, jotka parantavat maatalouden kestokykyä ja ympäristövaikutuksia;

108.  kehottaa komissiota vauhdittamaan innovatiivisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöä kaiken tyyppisillä tiloilla riippumatta niiden koosta ja tuotannosta ja siitä, ovatko ne perinteisiä vai luonnonmukaisia, harjoitetaanko niillä kotieläintaloutta vai viljelyä ja ovatko ne pieniä vai suuria;

109.  kehottaa komissiota rakentamaan sellaisen YMP:n, jolla lisätään innovointia ja tuetaan biotalouden edistymistä ja tarjotaan biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja ilmastoon liittyviä ratkaisuja;

110.  kehottaa komissiota keskittymään maaseutualueiden elämänlaatuun ja tekemään maaseudusta houkuttelevan kaikille, etenkin nuorelle sukupolvelle;

111.  katsoo, että YMP:ssä edistettävä digitalisaatio ja täsmäviljely eivät saa lisätä viljelijöiden riippuvuutta tuotannon lisäämisestä tai ulkoisesta rahoituksesta eivätkä haitata viljelijöiden mahdollisuuksia käyttää resursseja, vaan niiden olisi perustuttava avoimeen lähdekoodiin ja niitä olisi kehitettävä osallistavasti viljelijöiden kanssa;

112.  kehottaa jatkamaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen nykyisten maaseudun kehittämisohjelmien soveltamista vuoteen 2024 asti tai siihen asti, kunnes on hyväksytty uusi uudistus, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta EU:n maaseudun kehittämistuen kokonaismäärän uudelleenmäärittelyyn;

113.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen edistää EU:ssa ”älykkäiden kylien” mallia, jonka avulla voidaan eri toimintapolitiikkojen koordinoidumman kehittämisen ansiosta puuttua kokonaisvaltaisesti laajakaistayhteyksien, työmahdollisuuksien ja palveluntarjonnan riittämättömyyteen maaseutualueilla;

114.  kehottaa ryhtymään toimiin, joilla puututaan vammoihin ja kuolemiin johtaviin tapaturmiin EU:n maatiloilla liittyvään vakavaan ongelmaan, toteuttamalla toisen pilarin mukaisia toimenpiteitä turvallisuustoimiin ja -koulutukseen tehtävien investointien tukemiseksi;

115.  kehottaa sallimaan EU:n valkuaiskasvistrategian laatimisen yhteydessä kertaluontoisen kasvinsuojeluaineiden käytön ennen sadonkorjuuta tai hieman sen jälkeen kaikilla valkuaiskasvien viljelyaloilla;

116.  katsoo, että innovointiin ja koulutukseen investoiminen on elintärkeää Euroopan maatalouden tulevaisuuden kannalta;

117.  korostaa, että tulosperusteista lähestymistapaa jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla ja sertifiointijärjestelmien tarjoamia innovatiivisia ratkaisuja olisi tutkittava tarkemmin tulevan YMP:n kehyksessä lisäämättä byrokratiaa ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

118.  kannattaa nykyaikaistamista ja rakenteen parantamista koskevien kohdennettujen toimenpiteiden käyttöönottoa toisessa pilarissa ensisijaisten tavoitteiden (esimerkiksi Digital Farming 4.0) toteuttamiseksi;

119.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla turvataan ja edistetään pienviljelijöiden ja syrjäytyneiden ryhmien mahdollisuuksia saada siemeniä ja maatalouden tuotantopanoksia ja helpotetaan siementen vaihtamista ja niiden julkista omistusta sekä kestäviä perinteisiä tekniikoita, jotka takaavat ihmisoikeuden kunnolliseen ruokaan ja ravitsemukseen;

120.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota yritysmahdollisuuksiin kylille tarjottavia ja kylien itsensä tarjoamia palveluja varten;

121.  panee merkille, että jokainen tila on erilainen, minkä vuoksi tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja;

Vahva asema viljelijöille maailmanlaajuisessa elintarvikejärjestelmässä

122.  kehottaa komissiota säilyttämään ensimmäiseen pilariin kuuluvan yhteisen markkinajärjestelyn nykyiset puitteet, mukaan luettuina erityiset toimintapoliittiset välineet ja markkinointivaatimukset, ja parantamaan EU:n kouluhedelmä- ja vihannesohjelmia sekä koulumaitojärjestelmää; painottaa nykyisten tiettyjen tuotteiden tuotannon hallintajärjestelmien merkitystä ja katsoo, että on säilytettävä tuottajamaita koskevat pakolliset yksittäiset alakohtaiset ohjelmat (viini, hedelmät ja vihannekset, oliiviöljy ja mehiläishoito), joiden keskeisenä tavoitteena on vahvistaa kunkin alan kestävyyttä ja kilpailukykyä ja säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset sekä samalla mahdollistaa kaikille viljelijöille niiden käyttömahdollisuus;

123.  katsoo, että myönteiset ja markkinasuuntautuneet kokemukset yhteisen markkinajärjestelyn hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmista, jotka tuottajajärjestöt ovat toteuttaneet ja jotka on rahoitettu niiden kaupan pidetyn tuotannon arvon perusteella, ovat osoittaneet ohjelmien tehokkuuden kohdealojen kilpailukyvyn ja rakenteen tehostamisessa sekä niiden kestävyyden parantamisessa; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vastaavien toimintaohjelmien ottamista käyttöön muilla aloilla; katsoo, että tästä voisi olla hyötyä erityisesti tuottajajärjestöille, jotka edustavat EU:n vuoristoalueiden ja syrjäisten alueiden maidontuottajia, jotka jalostavat ja saattavat markkinoille korkealaatuisia tuotteita ja ylläpitävät maidontuotantoa näillä vaikeasti viljeltävillä alueilla;

124.  palauttaa mieliin, että epätasainen markkinavoima on erityinen haittatekijä kustannukset kattavalle tuotannolle maitoalalla;

125.  kiinnittää huomiota mahdollisuuteen ottaa käyttöön vapaaehtoinen maidontuotannon vähentämisohjelma yhteisen markkinajärjestelyn alaisuudessa;

126.  kehottaa ottamaan oliiviöljyalalla käyttöön uuden omatoimisesti käytettävän hallinnointivälineen, joka mahdollistaisi oliiviöljyn varastoinnin sellaisina vuosina, kun siitä on liikatuotantoa, ja vapauttamaan sen markkinoille, kun tuotanto on kysyntää pienempi;

127.  korostaa, että tulevassa YMP:ssä viljelijöitä on tuettava ehdottomasti entistä tehokkaammin, reilummin ja nopeammin, jotta he selviytyvät ilmastosta, epäsuotuisista sääoloista sekä hygienia- ja markkinariskeistä johtuvista hintojen ja tulojen vaihteluista, luomalla täydentäviä kannustimia ja markkinaedellytyksiä riskienhallinta- ja vakauttamisvälineiden (vakuutukset, tulojen vakauttamisvälineet, yksilölliset tarjontamekanismit ja keskinäiset rahastot) kehittämisen ja vapaaehtoisen käytön kannustamiseksi ja varmistamalla samalla, että kaikki viljelijät voivat käyttää niitä ja että ne ovat yhteensopivia nykyisten kansallisten järjestelmien kanssa;

128.  kehottaa osoittamaan parempaa tukea palkokasvien tuotannon lisäämiseen EU:ssa ja erityistukia lampaiden ja vuohien laajaperäiselle kasvatukselle, ottaen huomioon näiden alojen myönteiset ympäristövaikutukset ja tarve vähentää EU:n riippuvuutta rehuproteiinien tuonnista;

129.  painottaa, että tulevaisuuteen suuntautuva YMP olisi suunniteltava niin, että sillä voidaan käsitellä entistä paremmin merkittäviä terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssiä, ilmanlaatua ja terveellisempää ravintoa;

130.  korostaa, että mikrobilääkeresistenssi aiheuttaa haasteita eläinten ja ihmisten terveydelle; katsoo, että uudella oikeudellisella kehyksellä olisi edistettävä aktiivisesti eläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantamista keinona torjua antibioottiresistenssiä ja että siten kansanterveyttä ja koko maatalousalaa voidaan suojella tehokkaammin;

131.  kiinnittää huomiota siihen, että markkinariskejä voidaan hallita myös mahdollistamalla EU:n maataloustuotteille ja elintarvikkeille parempi pääsy vientimarkkinoille;

132.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa erityisesti siten, että lisäarvo jaetaan reilusti tuottajien, jalostajien ja vähittäismyyjien välillä, tarjotaan tarvittavia taloudellisia resursseja ja kannustimia vertikaalisten ja horisontaalisten taloudellisten järjestöjen, kuten tuottajajärjestöjen, osuuskunnat mukaan luettuina, niiden liittojen ja toimialakohtaisten järjestöjen, perustamisen ja kehittämisen tukemiseksi, laaditaan yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja epäreilujen kaupan käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, vahvistetaan markkinoiden avoimuutta ja käytetään kriisien ehkäisemiseen tarkoitettuja välineitä;

133.  painottaa, että SEUT:n 39 artiklan tavoitteiden ja SEUT:n 42 artiklassa vahvistetun poikkeuksen mukaisesti koontiasetus on selkeyttänyt yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten ja EU:n kilpailusääntöjen oikeudellista suhdetta ja antanut viljelijöille uusia kollektiivisia mahdollisuuksia parantaa neuvotteluvoimaansa elintarvikeketjussa; katsoo, että nämä säännökset ovat keskeisiä tulevan YMP:n kannalta ja niitä olisi parannettava entisestään;

134.  katsoo, että EU:n eri markkinoiden seurantakeskusten (maito, liha, sokeri ja viljelykasvit) toiminnasta saatujen kokemusten perusteella näitä välineitä olisi laajennettava aloille, joita ne eivät vielä kata, ja niitä olisi kehitettävä edelleen, jotta voidaan tarjota luotettavaa tietoa ja ennusteita markkinatoimijoille ja antaa siten varhaisia varoituksia ja mahdollistaa nopeat ja ennalta ehkäisevät toimet markkinahäiriöiden ilmaantuessa kriisien ehkäisemiseksi;

135.  kehottaa tehostamaan paikallisten markkinoiden ja elintarvikkeiden lyhyiden toimitusketjujen tukemista ja edistämään niitä; painottaa tarvetta kehittää lyhyisiin toimitusketjuihin liittyviä paikallisia palveluja;

136.  kehottaa komissiota selkeyttämään entisestään ja päivittämään tarvittaessa tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevia sääntöjä, etenkin kilpailupolitiikan osalta, ja ottamaan huomioon toimialakohtaisten organisaatioiden toimet ja sopimukset, jotta voidaan vastata yhteiskunnallisiin vaatimuksiin;

137.  painottaa, että YMP:n vanhoilla markkinoiden hallintavälineillä eli julkisilla interventioilla ja yksityisellä varastoinnilla on rajallinen ja riittämätön vaikutus globaaleissa talouksissa ja että riskinhallintavälineet eivät aina ole riittäviä hintojen merkittävien vaihtelujen ja vakavien markkinahäiriöiden korjaamiseen;

138.  painottaa, että yhteisellä markkinajärjestelyllä on siksi oltava merkittävä rooli myös YMP:n tulevassa rakenteessa ja sitä olisi käytettävä turvaverkkona maatalousmarkkinoiden vakauttamiseksi nopeasti ja kriisien ennakoimiseksi; korostaa koontiasetuksen merkitystä, sillä se mahdollistaa viimeisimmistä markkinakriiseistä erityisesti maitoalalta saatua kokemusta hyödyntäen innovatiivisten markkina- ja kriisinhallintavälineiden, kuten vapaaehtoisten alakohtaisten sopimusten, täydentävän käytön ja edistää sitä, jotta voidaan hallita ja tarvittaessa vähentää tarjontaa määrällisesti tuottajien, tuottajajärjestöjen ja tuottajajärjestöjen liittojen sekä toimialakohtaisten järjestöjen ja jalostajien kesken (esimerkiksi EU:n maidontuotannon vähentämisjärjestelmä);

139.  suhtautuu myönteisesti työhön, jota on tehty EU:n kestävän valkuaisstrategian hyväksi;

140.  panee merkille tarpeen luoda paikalliset ja alueelliset markkinat palkokasveille koko EU:n alueella, parantaa ympäristönsuojelun tasoa viljelemällä niitä viljelykierrossa samalla, kun vähennetään riippuvuutta tuontirehusta ja -lannoitteista ja torjunta-aineiden käytöstä, ja lisätä elinkelpoisuutta ja taloudellisia kannustimia entistä kestävämpiin viljelykäytäntöihin siirtymiseksi;

141.  toteaa, että juustoja ja kinkkua, joilla on suojattu alkuperämerkintä tai suojattu maantieteellinen merkintä, tai viiniä koskevat tarjonnan sääntelyä koskevat toimet ovat osoittautuneet tehokkaiksi kohdennettujen tuotteiden kestävyyden, kilpailukyvyn ja laadun parantamisessa, ja katsoo näin ollen, että ne olisi säilytettävä ja tarvittaessa laajennettava koskemaan kaikkia laatumerkittyjä tuotteita YMP:n tavoitteiden mukaisesti;

142.  kehottaa tarkistamaan perusteellisesti nykyistä kriisivarausjärjestelmää, jotta voidaan luoda maatalouden kriisejä varten toimiva ja riippumaton EU:n rahasto, johon ei sovelleta talousarvion vuotuisuusperiaatetta, jotta voidaan sallia määrärahasiirrot varainhoitovuodelta toiselle erityisesti silloin, kun markkinahinnat ovat riittävän korkealla, ja pitää samalla kriisivaraus samalla tasolla koko monivuotisen rahoituskehyksen ajan ja mahdollistaa tällä tavoin markkinoiden ja riskien hallintavälineiden käyttöä täydentävät entistä nopeammat, yhdenmukaisemmat ja tehokkaammat ehkäisytoimet ja vastatoimet vakavissa kriisitilanteissa, mukaan luettuina eläinten terveysongelmista, kasvitaudeista ja elintarvikkeiden turvallisuudesta johtuvat kriisit, joista aiheutuu taloudellisia seurauksia viljelijöille, ja maatalouteen vaikuttavista ulkoisista häiriöistä aiheutuvat kriisit;

143.  katsoo, että vaikka kauppasopimukset ovat hyödyllisiä joillekin EU:n maatalouden aloille ja tarpeellisia EU:n aseman vahvistamiseksi maailmanlaajuisilla maatalousmarkkinoilla ja ne hyödyttävät EU:n taloutta yleensä, niistä aiheutuu erityisesti pienille ja keskisuurille tiloille ja herkille aloille myös useita haasteita, esimerkkinä EU:n hygienia-, kasvinterveys-, ympäristö- ja sosiaalinormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattaminen, jotka on otettava huomioon, mikä edellyttää yhdenmukaisuutta kauppapolitiikan ja tiettyjen YMP:n tavoitteiden välillä mutta minkä myötä ei pidä heikentää EU:n tiukkoja normeja tai vaarantaa sen maaseutualueita;

144.  painottaa, että erilaisten normien soveltaminen lisäisi riskiä, että EU:n kotimainen tuotanto viedään ulkomaille, mikä tapahtuisi maaseudun kehityksen, ympäristön ja joissakin tapauksissa elintarvikkeiden laadun kustannuksella;

145.  korostaa, että tehostettujen turvamekanismien tarve olisi myös otettava huomioon keskusteluissa, joita käydään tulevista kauppasopimuksista (esimerkiksi Mercosur, Uusi-Seelanti, Australia) ja niiden vaikutuksista Euroopan maatalouteen;

146.  korostaa, että on edelleen pyrittävä lisäämään eurooppalaisten maataloustuotteiden pääsyä markkinoille mutta lisäksi EU:n maatalouden suojelemiseksi tarvitaan riittäviä toimenpiteitä, joissa otetaan huomioon alakohtaiset huolenaiheet, kuten turvamekanismeja, joilla vältetään unionin ja kolmansien maiden pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöihin kohdistuvat kielteiset sosioekonomiset vaikutukset, herkimpien alojen jättämistä neuvottelujen ulkopuolelle ja vastavuoroisuusperiaatteen soveltamista tuotanto-olosuhteisiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n viljelijöille ja heidän ulkomaisille kilpailijoilleen; toteaa painokkaasti, että eurooppalaista tuotantoa ei saa vaarantaa huonommilla ja heikkolaatuisilla tuontituotteilla;

147.  kehottaa komissiota tarkastelemaan maataloutta strategisena toimintana ja lähestymään vapaakauppasopimuksia siten, ettei maataloutta enää pidetä kaupankäynnissä mukana olevien muiden alojen mukauttamisvälineenä ja että keskeisiä aloja, kuten raakamaidon tuotantoa, suojellaan;

148.  katsoo, että kansainvälisen kaupan ja WTO:n vaatimuksilla on ollut huomattavan suuri vaikutus 1990-luvulta alkaen toteutettuihin YMP:n uudistuksiin; katsoo, että näillä uudistuksilla on lisätty eurooppalaisten maataloustuotteiden ja Euroopan maatalouselintarvikealan kilpailukykyä mutta myös heikennetty suurta osaa maatalousalasta altistamalla se maailmanmarkkinoiden epävakaudelle; on sitä mieltä, että nyt on tullut aika, kuten komission tiedonannossa ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta ehdotetaan, keskittyä muihin YMP:n tavoitteisiin, muun muassa viljelijöiden elintasoon sekä terveyttä, työllisyyttä, ympäristöä ja ilmastoa koskeviin kysymyksiin;

149.  korostaa, että EU:n kauppapolitiikan on oltava johdonmukainen muiden EU:n politiikanalojen, kuten kehitys- ja ympäristöpolitiikan, kanssa ja sen avulla on tuettava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja että sillä voidaan edistää YMP:n tavoitteiden saavuttamista, erityisesti varmistamalla maatalousväestön kohtuullinen elintaso ja kohtuulliset kuluttajahinnat; korostaa, että EU:n maatalouselintarvikealan olisi hyödynnettävä viennin kasvumahdollisuudet, sillä on arvioitu, että maatalouselintarvikkeiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvusta ensi vuosikymmenellä 90 prosenttia tapahtuu Euroopan ulkopuolella; korostaa, että YMP:n on vastattava eurooppalaisen yhteiskunnan elintarvikkeisiin, ympäristöön ja ilmastoon liittyviin tarpeisiin ennen kuin keskitytään maataloustuotteiden tuottamiseen kansainvälisillä markkinoilla myytäväksi; painottaa, että kehitysmaiksi luokitelluilla mailla olisi oltava tarpeeksi mahdollisuuksia vahvan maatalouselintarvikealan luomiseen ja ylläpitämiseen itsenäisesti;

150.  katsoo lisäksi, että EU:n markkinoille ei saisi päästää tuotteita, joiden tuottamiseksi on hävitetty metsää, anastettu maata tai luonnonvaroja tai rikottu ihmisoikeuksia;

151.  muistuttaa uudesta kehityspolitiikkaa koskevasta eurooppalaisesta konsensuksesta, jossa unioni ja sen jäsenvaltiot vahvistavat sitoutumisensa SEUT:n 208 artiklassa tarkoitettuun kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteeseen ja toteavat sen ehdottoman tärkeyden, mikä merkitsee, että kaikki kehitysyhteistyön tavoitteet otetaan huomioon kaikissa sellaisissa EU:n politiikoissa, myös maatalouspolitiikassa ja rahoituksessa, joilla on todennäköisesti kielteisiä vaikutuksia kehitysmaihin; katsoo tässä yhteydessä, että YMP:n uudistuksessa tulisi kunnioittaa kehitysmaiden oikeutta muotoilla omat maatalous- ja elintarvikepolitiikkansa heikentämättä niiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden, elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia ja elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä;

152.  muistuttaa unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta kestävän kehityksen tavoitteisiin ja painottaa, että YMP:n on oltava johdonmukainen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, erityisesti tavoitteiden 2 (nälän poistaminen), 5 (sukupuolten välinen tasa-arvo), 12 (kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys), 13 (ilmastotoimet) ja 15 (maaekosysteemien suojeleminen), ja että tulevassa YMP:ssä on noudatettava näitä tavoitteita;

153.  kehottaa talousarvion tehokkuuden periaatteen mukaisesti johdonmukaisuuteen ja parempaan synergiaan yhteisen maatalouspolitiikan ja kaikkien muiden unionin politiikkojen ja kansainvälisten sitoumusten välillä, erityisesti energian, vesihuollon, maankäytön, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien sekä syrjäisten alueiden ja vuoristoalueiden kehittämisen aloilla;

154.  kehottaa komissiota tekemään maatalousalan säännöksiä koskevan järjestelmällisen vaikutusarvioinnin kaikissa kauppasopimuksissa ja tarjoamaan erityisstrategioita, jotta varmistetaan, että mikään maatalouden ala ei kärsi kolmannen maan kanssa tehdyn kauppasopimuksen vuoksi;

155.  on vakuuttunut siitä, että valmistus- ja tuotantomenetelmät ovat olennainen osa sosiaali- , talous- ja ympäristönormeja globaalissa maataloustuotteiden kaupassa, ja kannustaa komissiota vaatimaan, että WTO hyväksyy ne sellaisiksi;

156.  painottaa, että Pariisin ilmastosopimuksen päämäärien ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen on oltava aina yksi maataloustuotteita koskevan kauppapolitiikan ohjaavista periaatteista; panee merkille, että komissio mainitsee globalisaation hallintaa koskevassa pohdinta-asiakirjassaan hyvällä syyllä oikeudenmukaisemman kaupankäynnin sekä kestävien ja paikallisten tuotteiden tarpeen globalisaation muuttuvana suuntauksena; korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla voidaan edistää laajalti kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttamista;

157.  palauttaa mieliin, että EU on omalta puoleltaan poistanut vientitukia ja että nykyisessä EU:n talousarviossa ei ole enää budjettikohtaa vientituille; kehottaa EU:n kauppakumppaneita sitoutumaan tässä yhteydessä kauppaa vääristävän kotimaisen tuen vähentämiseen; kehottaa niitä WTO:n jäseniä, jotka edelleenkin myöntävät vientitukia, noudattamaan Nairobissa 19. joulukuuta 2015 pidetyssä ministerikokouksessa tehtyä päätöstä vientikilpailusta;

158.  kehottaa komissiota pysymään valppaana ja tehostamaan EU:n puolustustoimia, jotta kolmansissa maissa poistetaan markkinoille pääsyn nykyiset ja tulevat esteet, joita on yhä enemmän, ja kunnioittamaan samalla ympäristöä ja ihmisoikeuksia sekä oikeutta ravintoon; painottaa, että enin osa esteistä vaikuttaa maataloustuotteisiin (komission markkinoille pääsyä koskevan tietokannan mukaan 27 prosenttia), ja ne liittyvät ensisijaisesti terveys- ja kasvinsuojelualan markkinoille pääsyä koskeviin toimiin;

159.  kehottaa komissiota ennakoimaan ja ottamaan huomioon brexitin vaikutukset tarjousten vaihdon valmistelussa ja kiintiöiden laskennassa;

160.  kehottaa komissiota tekemään selkeitä ja avoimia aloitteita, joilla tehostetaan entisestään EU:n tuotanto-, turvallisuus- ja ympäristönormien sekä eläinten hyvinvointia koskevien normien ja lyhyiden toimitusketjujen edistämistä ja tuetaan laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantojärjestelmiä, jotka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi eurooppalaisen alkuperän merkintäjärjestelmien sekä sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden markkinoilla toteutettavien markkinointi- ja myynninedistämistoimien avulla niillä aloilla, joille on YMP:ssä erityisiä toimintapoliittisia välineitä; toteaa painokkaasti, että on vähennettävä byrokratiaa ja tarpeettomia ehtoja, jotta myös pienemmät tuottajat voivat osallistua näihin järjestelmiin; on tyytyväinen myynninedistämisohjelmia varten käytettävissä olevien määrärahojen vakaaseen kasvuun ja kehottaa komissiota säilyttämään näiden määrärahojen kasvutahdin tuottajien kasvavan mielenkiinnon vuoksi;

161.  korostaa paikallisten ja alueellisten lyhyiden toimitusketjujen merkitystä, sillä ne ovat ympäristön kannalta kestävämpiä, koska pienemmän kuljetustarpeen vuoksi niissä syntyy vähemmän päästöjä, minkä vuoksi tuotteet ovat tuoreempia ja niiden jäljitettävyys on parempi;

162.  muistuttaa, kuinka tärkeää on parantaa paikallisten viljelijöiden mahdollisuuksia päästä arvoketjussa ylöspäin tarjoamalla heille luonnonmukaisia ja lisäarvoa tuovia tuotteita koskevaa apua ja tukea sekä uutta tietoa ja teknologiaa, sillä kestävyyden saavuttaminen edellyttää suoria toimia luonnonvarojen säilyttämiseksi, suojelemiseksi ja parantamiseksi;

163.  palauttaa mieliin, että paikallinen tuotanto tukee paikallista ruokakulttuuria ja taloutta;

164.  korostaa, että maanviljelyn tulevaisuuden painopisteenä olisi oltava laadukkaiden elintarvikkeiden tuotanto, jossa EU:lla on kilpailuetu; korostaa, että unionin standardit on säilytettävä ja niitä on vahvistettava mahdollisuuksien mukaan; kehottaa toimenpiteisiin, joilla elintarvikealan pitkän aikavälin tuottavuutta ja kilpailukykyä voidaan parantaa, ja ottamaan käyttöön uusia teknologioita ja käyttämään resursseja entistä tehokkaammin ja vahvistamaan siten unionin asemaa edelläkävijänä maailmassa;

165.  katsoo, että on mahdotonta hyväksyä sitä, että unionin sisämarkkinoilla samalla merkillä ja samanlaisessa pakkauksessa mainostettavien ja jaeltavien elintarvikkeiden laadussa on eroja; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kannustaa puuttumaan elintarvikkeiden laatueroihin sisämarkkinoilla ja työstää yhteistä testausmenettelyä;

166.  pitää myönteisenä EU:n maatalouden etujen edistämisessä viimeaikaisissa kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa saavutettua menestystä varsinkin EU:n korkealaatuisten maatalouselintarviketuotteiden markkinoille pääsyssä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisessa kolmansissa maissa; uskoo, että tätä suuntausta pystytään pitämään yllä ja vieläpä tukemaan;

Avoin päätöksentekoprosessi vuosia 2021–2028 koskevan vakaasti perustellun YMP-ehdotuksen takeena

167.  korostaa, että parlamentin ja neuvoston olisi määritettävä yhteispäätösmenettelyllä yhteiset yleistavoitteet, perusvaatimukset, toimenpiteet ja rahoitusosuudet ja sopiva liikkumavara, jota tarvitaan, jotta jäsenvaltiot ja niiden alueet pystyvät huolehtimaan erityispiirteistään ja tarpeistaan sisämarkkinoiden vaatimusten mukaisesti ja vältetään kansallisista valinnoista johtuvat kilpailun vääristymät;

168.  pitää valitettavana, että koko YMP:n vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnitteluprosessi – kuuleminen, tiedottaminen, vaikutustenarviointi ja lainsäädäntöehdotukset – alkaa taas merkittävästi myöhässä, koska kahdeksannen vaalikauden loppu on lähestymässä, minkä vaarana on se, että tulevasta YMP:stä käytävä keskustelu jää vaalikeskustelujen varjoon ja vaarantaa mahdollisuuden saavuttaa lopullinen sopimus ennen Euroopan parlamentin vaaleja;

169.  pyytää komissiota laatimaan siirtymäsäädöksen, jonka avulla viljelijät voivat edelleen hyötyä maaseudun kehittämisohjelman toimenpiteistä ja erityisesti ympäristöä ja investointeja koskevista toimenpiteistä myös siinä tapauksessa, että uuden YMP:n hyväksyminen viivästyy;

170.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan uutta uudistusta täytäntöön pannessaan, että viljelijöille tarkoitetut maksut eivät viivästy ja ottamaan siitä vastuun sekä maksamaan viljelijöille asianmukaista korvausta, jos viivästyksiä ilmenee;

171.  korostaa kuitenkin, että asioissa on edettävä mahdollisimman pitkälle ennen tämän kauden päättymistä ja että tätä asiaa on painotettava Euroopan parlamentin vaalien kampanjan aikana;

172.  toteaa, että on tärkeää ottaa mukaan YMP:tä koskevaan päätöksentekoprosessiin instituutiot ja asiantuntijat, jotka vastaavat biologiseen monimuotoisuuteen, ilmastonmuutokseen ja ilman, maaperän ja veden pilaantumiseen vaikuttavista terveys- ja ympäristöalan toimintapolitiikoista;

173.  kehottaa komissiota ehdottamaan ennen merkittävien muutosten tekemistä YMP:n malliin ja/tai täytäntöönpanoon riittävän pitkää siirtymäaikaa, jotta varmistetaan pehmeä lasku ja annetaan jäsenvaltioille aikaa panna uusi politiikka täytäntöön asianmukaisesti ja hallitusti, jotta vältetään kaikki viivästykset viljelijöiden vuotuisissa maksuissa ja maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanossa;

174.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa ja tarjoamaan asiantuntemustaan ja taloudellista tukeaan pienviljelmiin ja perhetiloihin perustuvan kestävän maatalouden edistämiseksi kohdistaen tämän erityisesti nuoriin ja naisiin, mitä koskeva sitoumus esitettiin Afrikan unionin ja Euroopan unionin vuoden 2017 huippukokouksessa annetussa yhteisessä julistuksessa ”Investing in Youth for Accelerated Inclusive Growth and Sustainable Development”; muistuttaa naisten roolista maaseutualueilla yrittäjinä ja kestävän kehityksen edistäjinä; painottaa, että on lisättävä heidän potentiaaliaan kestävässä maataloudessa ja tuettava heidän sinnikkyyttään maaseutualueilla;

175.  muistuttaa, että nälkä ja aliravitsemus kehitysmaissa liittyvät suurelta osin ostovoiman puutteeseen ja/tai siihen, että maaseudun köyhät eivät ole omavaraisia; kehottaa tämän vuoksi EU:ta auttamaan aktiivisesti kehitysmaita poistamaan niiden oman maataloustuotantonsa esteet (esimerkiksi heikko infrastruktuuri ja logistiikka);

176.  huomauttaa, että yli puolet vähiten kehittyneiden maiden väestöstä asuu yhä maaseudulla vuonna 2050 ja että kehittämällä kestävää maataloutta kehitysmaissa autetaan vapauttamaan maaseutuyhteisöjen potentiaali, tuetaan väestön jäämistä maaseudulle sekä vähennetään alityöllisyyttä, köyhyyttä ja puutteellista ruokaturvaa, mikä puolestaan auttaa torjumaan pakkomuuton perimmäisiä syitä;

177.  toteaa, että esimerkiksi Euroopan GNSS-viraston hallinnoimissa EU:n avaruus- ja satelliittiohjelmissa (Galileo, EGNOS ja Copernicus) kehitetyllä avaruusteknologialla voi olla ratkaiseva asema YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, koska ne tarjoavat kohtuuhintaisia ratkaisuja kohti täsmäviljelyä ja näin myös jätteiden vähentämistä, ajan säästämistä, uupumuksen vähentämistä ja laitteiden käytön optimointia;

178.  kehottaa komissiota kartoittamaan avaruustieteen teknologiaa ja sovelluksia sekä tehokasta kehitysyhteistyötä koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta mekanismeina, joilla voidaan auttaa seuraamaan satoa, karjaa, metsätaloutta, kalataloutta ja vesiviljelyä sekä tukemaan viljelijöitä, kalastajia, metsänhoitajia ja päätöksentekijöitä, kun he pyrkivät hyödyntämään erilaisia menetelmiä kestävän elintarviketuotannon saavuttamiseksi ja siihen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi;

179.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot turvaavat toimintasuunnitelmissaan naisten ja miesten tasa-arvon maaseutualueilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisten yhtäläistä edustusta alan kanssa vuoropuhelua käyvissä instituutioissa ja myös alan ammattijärjestöjen, osuuskuntien ja liittojen päätöksentekoelimissä; katsoo, että uudessa EU:n lainsäädännössä olisi parannettava huomattavasti maaseutualueiden naisia koskevia aihekohtaisia alaohjelmia;

180.  painottaa, että komission olisi myös jatkossa varmistettava eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön tinkimätön täytäntöönpano kaikkina aikoina yhtäläisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava myös asianmukainen valvonta ja seuraamukset; kehottaa komissiota seuraamaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia, myös eläinkuljetuksia, ja raportoimaan niistä; muistuttaa, että EU:hun tulevien tuotteiden on täytettävä eläinten hyvinvointia koskevat EU:n normit sekä ympäristö- ja sosiaalinormit; kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia kannustimia, joita sovelletaan sellaisten eläinten hyvinvointia koskevien toimien vapaaehtoiseen toteuttamiseen, joissa ylitetään vähimmäistason sääntelynormit;

181.  kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ja soveltamaan asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä, etenkin 22. joulukuuta 2004 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen aikana; pitää tässä tapauksessa tarpeellisena noudattaa EU:n tuomioistuimen antamaa tuomiota, jossa todettiin, ettei eläinten hyvinvoinnin suojelu pääty EU:n ulkorajoilla ja että eläimiä Euroopan unionista vievien on sen vuoksi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia EU:n sääntöjä, myös EU:n ulkopuolella;

182.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota viljelijöihin, joille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia erittäin arvokkaisiin luonnonalueisiin, kuten vuoristoalueisiin, saariin, syrjäisimpiin alueisiin ja muihin epäsuotuisassa asemassa oleviin alueisiin, liittyvistä erityisistä rajoituksista; katsoo, että näiden alueiden erityisten rajoitusten vuoksi YMP:stä osoitettava rahoitus on elintärkeää näille alueille, ja rahoituksen mahdollinen vähentäminen vaikuttaisi erittäin haitallisesti moniin maataloustuotteisiin; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja ottamaan käyttöön laatujärjestelmiä, jotta annetaan asiasta kiinnostuneille viljelijöille mahdollisuus ottaa ne nopeasti käyttöön;

183.  katsoo, että Posei-ohjelman määrärahat olisi pidettävä riittävällä tasolla, jotta voidaan vastata maatalouden haasteisiin syrjäisimmillä alueilla, ja muistuttaa vaatineensa tätä useaan kertaan; suhtautuu myönteisesti tuoreimman Posei-ohjelman täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen tuloksiin ja katsoo, että syrjäisimpiä alueita ja Egeanmeren pienempiä saaria koskevat ohjelmat olisi pidettävä erillään yleisestä EU:n suorien tukien järjestelmästä, jotta varmistetaan tasapainoinen alueellinen kehitys ehkäisemällä tuotantotoiminnasta luopumisen riskiä syrjäisyyden, saariaseman, pienen koon, vaikean pinnanmuodostuksen tai ilmaston aiheuttamien haasteiden takia tai siksi, että talous on riippuvainen muutamista tuotteista;

184.  kehottaa komissiota sisällyttämään Euroopan maitomarkkinoiden seurantakeskukseen erillisen osaston, joka tutkii hintoja syrjäisimmillä alueilla, jotta alan kriiseihin kyetään reagoimaan ripeästi; katsoo, että ”kriisin” määritelmä ja komission myöhemmät toimet olisi mukautettava syrjäisimpiin alueisiin siten, että otetaan huomioon markkinoiden koko, riippuvuus vain muutamasta tuotantoalasta ja huonommat valmiudet monipuolistaa toimintaa;

185.  kehottaa integroimaan kiertotalouden nykyistä paremmin, jotta varmistetaan, että raaka-aineita ja sivutuotteita käytetään mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti kehittyvässä biotaloudessa ja että samalla noudatetaan biomassan, maan ja muiden ekosysteemipalvelujen saatavuuden rajoituksia; katsoo, että biopohjaisen teollisuuden kehittäminen maaseutualueilla voisi synnyttää uusia liiketoimintamalleja, jotka voisivat auttaa viljelijöitä ja metsänomistajia löytämään tuotteilleen uusia markkinoita ja luomaan uusia työpaikkoja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan maa- ja metsätalousalalle tarvittavaa tukea, jotta se voi edistää entistä paremmin biotalouden kehittämistä EU:ssa; korostaa tarvetta edistää peltometsätaloutta, joka voi tarjota monikäyttöisiä, virkistyskäyttöön sopivia ja tuottavia ekosysteemejä ja mikroilmastoja, ja korjata puutteita, jotka voisivat haitata sen kehittämistä;

186.  katsoo, että maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimien tuen, jota täydennetään jäsenvaltiotason ympäristöohjelmilla, olisi katettava ne kustannukset, joita viljelijöille aiheutuu uusiin kestäviin käytäntöihin siirtymisestä, esimerkiksi edistämällä ja tukemalla peltometsätaloutta ja muita biologista monimuotoisuutta sekä eläin- ja kasvilajien monimuotoisuutta tukevia metsänhoitotoimenpiteitä, ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin mukautumisesta;

187.  kehottaa komissiota varmistamaan innovoinnin, tutkimuksen ja nykyaikaistamisen peltometsätalouden ja metsätalouden alalla tukemalla vahvaa ja räätälöityä neuvontajärjestelmää, kohdistettua koulutusta ja räätälöityjä ratkaisuja, joilla edistetään innovointia sekä osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä, ja keskittymään yleisesti asiaankuuluviin uusiin teknologioihin ja digitalisaatioon; korostaa samaan aikaan metsänomistajayhdistysten ratkaisevaa roolia tiedon ja innovaatioiden siirtämisessä, pienimuotoisten metsänomistajien koulutuksessa ja jatkokoulutuksessa sekä aktiivisen monitoiminnallisen metsänhoidon toteuttamisessa;

o
o   o

188.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15.
(2) EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23.
(3) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0022.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0203.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0095.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0057.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0197.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0099.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0504.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0427.
(13) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 62.
(14) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 7.
(15) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 10.
(16) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 10.


Parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinta ja täytäntöönpano
PDF 190kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta (2016/2018(INI))
P8_TA(2018)0225A8-0170/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan,

–   ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1) (jäljempänä ”uusi sopimus”),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen(2) (jäljempänä ”vuoden 2010 puitesopimus”),

–  ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 16. joulukuuta 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3) (jäljempänä ”vuoden 2003 sopimus”),

–  ottaa huomioon nopeutetusta menetelmästä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon yhteisön lainsäädännön valmistelun laatua koskevista yhteisistä suuntaviivoista 22. joulukuuta 1998 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(5),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(6),

–  ottaa huomioon yhteispäätösmenettelyyn sovellettavista käytännön menettelytavoista 13. kesäkuuta 2007 annetun yhteisen julistuksen(7),

–  ottaa huomioon selittävistä asiakirjoista 27. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen poliittisen lausuman(8),

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädännöllisistä prioriteeteista 2017(9),

–  ottaa huomioon yhteisen julistuksen EU:n lainsäädäntöprioriteeteista 2018–2019(10),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 18. maaliskuuta 2014 (biosidivalmisteita koskeva asia), 16. heinäkuuta 2015 (viisumien vastavuoroisuutta koskeva asia), 17. maaliskuuta 2016 (Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskeva asia), 14. kesäkuuta 2016 (Tansaniaa koskeva asia) ja 24. kesäkuuta 2014 (Mauritiusta koskeva asia) antamat tuomiot(11),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen yleisestä tarkistamisesta(12),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskeva ohjelma (REFIT): tilanne ja näkymät”(13),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission vuoden 2017 työohjelmaa koskevista strategisista painopisteistä(14),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 antamansa päätöksen parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä(15),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista(16),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa(17),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”EU:n sääntelyn tila ja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet – 19. kertomus, Parempi säädöskäytäntö vuonna 2011”(18),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)(19),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä(20),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta(21),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Paremman sääntelyn agendan toteuttaminen: Parempia ratkaisuja ja parempia tuloksia” (COM(2017)0651),

–  ottaa huomioon SEUT:n 294 artiklan, joka koskee yhteispäätösmenettelyä,

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan unionin toimista sääntelytaakan yksinkertaistamiseksi ja keventämiseksi ”Overview of the Union’s Efforts to Simplify and to Reduce Regulatory Burdens” (SWD(2017)0675),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”(22),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Parempi sääntely: paremmilla tuloksilla saadaan aikaan vahvempi unioni” (COM(2016)0615),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” (COM(2015)0215),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan paremman sääntelyn suuntaviivoista (SWD(2017)0350),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisestijärjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0170/2018),

A.  ottaa huomioon, että uusi sopimus tuli voimaan sen allekirjoittamispäivänä 13. huhtikuuta 2016;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti ja komissio antoivat uuden sopimuksen hyväksymisen yhteydessä lausuman, jossa todettiin, että uudessa sopimuksessa ”otetaan huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission keskinäinen tasapaino ja toimivaltuudet perussopimusten mukaisesti” ja että ”sopimus ei rajoita Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen soveltamista”(23);

C.  ottaa huomioon, että parlamentti tarkisti uuteen sopimukseen sisältyvien toimielinten välistä ohjelmasuunnittelua koskevien määräysten täytäntöönpanemiseksi työjärjestystään muun muassa vahvistaakseen sisäiset menettelyt, joita sovelletaan neuvoteltaessa ja hyväksyttäessä yhteisiä päätelmiä monivuotisesta ohjelmasuunnittelusta ja yhteisiä julistuksia toimielinten välisestä vuotuisesta ohjelmasuunnittelusta;

D.  ottaa huomioon, että kolme toimielintä sopivat toimielinten välisen vuotuisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä kahdesta EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevasta yhteisestä julistuksesta, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019;

E.  ottaa huomioon, että toisin kuin vuoden 2003 sopimukseen uuteen sopimukseen ei enää sisälly vaihtoehtoisten sääntelymuotojen, kuten yhteissääntelyn ja itsesääntelyn, käyttöä koskevaa oikeudellista kehystä, joten siihen ei sisälly minkäänlaisia viittauksia tällaisiin sääntelymuotoihin;

F.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 13 kohdassa edellytetään, että komissio suorittaa omassa vaikutustenarviointiprosessissaan mahdollisimman laajan kuulemisen; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 19 kohdassa vastaavasti edellytetään, että komissio järjestää ennen ehdotuksensa hyväksymistä eikä sen jälkeen avoimia ja läpinäkyviä julkisia kuulemisia ja varmistaa, että näitä kuulemisia koskevat menettelysäännöt ja määräajat sallivat mahdollisimman laajan osallistumisen, joka ei rajoitu yksittäisiin intresseihin ja niitä ajaviin edunvalvojiin;

G.  ottaa huomioon, että komissio tarkisti heinäkuussa 2017 paremman sääntelyn suuntaviivojaan tarkoituksenaan selittää ja hyödyntää paremmin politiikan suunnittelun eri vaiheiden välisiä kytköksiä komissiossa ja korvasi aiemmat itsenäiset suuntaviivat, joissa käsiteltiin erikseen vaikutustenarviointia, arviointia ja täytäntöönpanoa, sekä sisällytti suuntaviivoihin uusia ohjeita suunnittelusta ja sidosryhmien kuulemisesta;

H.  toteaa, että uuden sopimuksen 16 kohdan mukaisesti komissio voi omasta aloitteestaan tai parlamentin tai neuvoston pyynnöstä täydentää omaa vaikutustenarviointiaan tai tehdä muuta tarpeelliseksi katsomaansa analysointityötä;

I.  ottaa huomioon, että uudessa sopimuksessa otetaan huomioon aiemman vaikutustenarviointilautakunnan korvaaminen komission sääntelyntarkastelulautakunnalla; toteaa, että jälkimmäisen tehtävänä on muun muassa objektiivisen laaduntarkastuksen tekeminen komission vaikutustenarvioinneille; toteaa, että sääntelyntarkastelulautakunnalta on saatava myönteinen lausunto ennen kuin komissio voi esittää hyväksyttäväksi aloitteen ja sitä koskevan vaikutustenarvioinnin; toteaa, että jos lautakunta antaa kielteisen lausunnon, kertomusluonnosta on tarkasteltava uudelleen ja se on toimitettava uudelleen lautakunnalle, ja jos toinen lausuntokin on kielteinen, tarvitaan poliittinen päätös, jotta aloite voisi vielä edetä; toteaa, että lautakunnan lausunto julkaistaan komission verkkosivustolla samaan aikaan kuin kyseistä aloitetta koskeva kertomus ja vaikutustenarviointi puolestaan sitten, kun komissio on hyväksynyt asiaa koskevan toimintapoliittisen aloitteen(24);

J.  ottaa huomioon, että sääntelyntarkastelulautakunta saattoi vuoden 2017 alussa päätökseen henkilöstönsä palvelukseenottomenettelyt ja otti muun muassa palvelukseen kolme jäsentä unionin toimielinten ulkopuolelta; ottaa huomioon, että vuonna 2016 lautakunta arvioi 60 erillistä vaikutustenarviointia, joista 25 (42 prosenttia) sai ensin kielteisen arvion, minkä seurauksena niitä oli tarkistettava ja ne oli jätettävä uudelleen lautakunnan käsiteltäviksi; toteaa, että lautakunta on sen jälkeen antanut yhtä lukuun ottamatta kaikista sen saamista tarkistetuista vaikutustenarvioinneista myönteisen yleisarvion; ottaa huomioon, että lautakunta on vaihtanut parlamentin yksiköiden kanssa tietoa vaikutustenarviointeja koskevista parhaista käytännöistä ja menetelmistä;

K.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 25 kohdassa määrätään, että jos oikeusperustaa aiotaan muuttaa siten, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen sijasta on noudatettava erityistä lainsäätämisjärjestystä tai muuta kuin lainsäätämisjärjestystä, toimielimet vaihtavat asiasta näkemyksiä; toteaa, että parlamentti on tarkistanut työjärjestystään tämän määräyksen täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että tätä määräystä ei ole vielä jouduttu soveltamaan;

L.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 27 kohdassa toimielimet toteavat, että koko voimassa oleva lainsäädäntö on tarpeen mukauttaa Lissabonin sopimuksella käyttöön otettuun lainsäädäntökehykseen ja että erityisesti on tarpeen mukauttaa pikaisesti kaikki perussäädökset, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; ottaa huomioon, että komissio ehdotti jälkimmäistä mukauttamista joulukuussa 2016(25); toteaa, että parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä ehdotusta parhaillaan hyvin yksityiskohtaisesti;

M.  ottaa huomioon, että uuteen sopimukseen on liitetty uusi versio delegoituja säädöksiä koskevasta yhteisymmärrysasiakirjasta ja niihin liittyvistä vakiolausekkeista; ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 28 kohdan mukaisesti toimielimet aloittavat ilman aiheetonta viivytystä sopimuksen voimaantulon jälkeen neuvottelut täydentääkseen tätä yhteisymmärrysasiakirjaa vahvistamalla ei-sitovia perusteita, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista; toteaa, että nämä neuvottelut aloitettiin pitkällisen valmistelun jälkeen lopulta syyskuussa 2017;

N.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 29 kohdassa toimielimet sitoutuivat perustamaan viimeistään vuoden 2017 loppuun mennessä yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin, josta saa tietoa jäsennellysti ja käyttäjäystävällisessä muodossa, jotta lisätään avoimuutta, helpotetaan suunnittelua ja mahdollistetaan delegoidun säädöksen kaikkien eri vaiheiden seuranta; ottaa huomioon, että rekisteri on nyt perustettu ja se otettiin käyttöön joulukuussa 2017;

O.  ottaa huomioon, että toimielinten välisen sopimuksen 32 kohdassa määrätään, että ”komissio toteuttaa välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti kunnioittaen täysimääräisesti toimielimille perussopimuksilla annettuja tehtäviä”;

P.  muistuttaa, että uuden sopimuksen 34 kohdassa parlamentti ja neuvosto lainsäädäntövallan käyttäjinä korostivat, että jo ennen toimielinten välisiä neuvotteluja on tärkeää ylläpitää tiiviitä yhteyksiä paremman keskinäisen ymmärtämyksen aikaansaamiseksi kunkin lainsäädäntövallan käyttäjän kannoista, ja sopivat tätä tarkoitusta varten myös siitä, että ne helpottavat keskinäistä näkemysten vaihtoa ja tiedottamista myös kutsumalla säännöllisesti muiden toimielinten edustajia epävirallisiin näkemysten vaihtoihin; toteaa, että nämä määräykset eivät ole johtaneet minkään erityisten uusien menettelyjen tai rakenteiden käyttöönottoon; toteaa, että vaikka toimielinten välinen yhteydenpito on lisääntynyt lainsäädäntöprioriteeteista annetun yhteisen julistuksen puitteissa, valiokuntien kokemusten perusteella ei ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan tällaista keskinäistä näkemystenvaihtoa, ja että neuvostolta on edelleen vaikea saada tietoa ja palautetta asioista, joita jäsenvaltiot ovat neuvostossa ottaneet esille; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

Q.  toteaa, että parlamentti halusi edelleen vahvistaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja tarkisti tätä tarkoitusta varten työjärjestystään mukauttaakseen tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä käytäviä toimielinten välisiä neuvotteluja koskevia sääntöjä vuonna 2012 käyttöön otettujen määräysten pohjalta; toteaa, että vaikka kaikki parlamentin neuvotteluvaltuutukset ovat julkisia, sama ei päde neuvoston valtuutuksiin; toteaa, että tilanne on parlamentin mielestä erittäin epätyydyttävä;

R.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 39 artiklassa määrätään, että lainsäädäntöprosessin eri vaiheiden seurannan helpottamiseksi toimielimet kartoittavat 31. joulukuuta 2016 mennessä siihen tarkoitettujen foorumien ja välineiden jatkokehittämistapoja, tarkoituksena perustaa tätä varten erityinen yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; toteaa, että tällaista yhteistä tietokantaa ei ole vielä perustettu;

S.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 40 kohdassa määrätään kansainvälisten sopimusten neuvottelemiseen ja tekemiseen liittyen, että toimielimet sitoutuvat kokoontumaan kuuden kuukauden kuluessa uuden sopimuksen voimaantulosta neuvotellakseen käytännön yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon parantamisesta perussopimusten puitteissa, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin niitä tulkitsee; toteaa, että tällaiset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016 ja ne jatkuvat edelleen;

T.  toteaa, että sääntely-yhteistyöstä on tullut keskeinen väline kansainvälisissä kauppasopimuksissa pyrittäessä kauppakumppanien väliseen sääntelyä koskevaan vuoropuheluun ja johdonmukaisuuteen; katsoo, että komission olisi edelleen sitouduttava tähän prosessiin, joka koskee kaikkien sidosryhmien oikeudenmukaisia ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä, ja takaamaan päätöksenteon parhaan mahdollisen avoimuuden;

U.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 46 kohdassa toimielimet vahvistavat sitoutumisensa siihen, että voimassa olevaa lainsäädäntöä muutettaessa lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa ja noudatetaan kaikilta osin säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehtyä toimielinten välistä sopimusta;

V.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 48 kohdan mukaisesti komissio esittää sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelmansa (REFIT) osana vuosittain yleiskatsauksen tuloksista, joita unionin toimilla lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja ylisääntelyn välttämiseksi sekä hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi on saavutettu, ja että siihen sisältyy vuotuinen selvitys rasituksesta; toteaa, että ensimmäisen rasituksesta tehdyn vuotuisen selvityksen tulokset esitettiin 24. lokakuuta 2017 osana komission vuoden 2018 työohjelmaa;

W.  pitää rasitusta koskevaa vuotuista selvitystä ainutlaatuisena tilaisuutena kartoittaa ja seurata, millaisia tuloksia on saatu EU:n toimista ylisääntelyn välttämiseksi ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi; katsoo, että selvitys tarjoaa erinomaisen tilaisuuden osoittaa EU:n lainsäädännön tuoma lisäarvo ja lisätä avoimuutta unionin kansalaisille;

X.  toteaa, että uudessa sopimuksessa kehotetaan toimielimiä tekemään yhteistyötä unionin lainsäädännön yksinkertaistamiseksi sekä ylisääntelyn ja kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille aiheutuvan hallinnollisen taakan välttämiseksi; toteaa parlamentin korostavan, että kansainvälisissä kauppasopimuksissa nämä tavoitteet eivät saisi johtaa ympäristönsuojelua, kansanterveyttä, työntekijöiden terveyttä, turvallisuutta, Kansainvälisen työjärjestön työelämän normeja tai kuluttajan oikeuksia koskeviin alhaisempiin vaatimuksiin;

Y.  ottaa huomioon, että uuden sopimuksen 50 kohdan mukaisesti toimielimet seuraavat uuden sopimuksen täytäntöönpanoa yhdessä ja säännöllisesti sekä poliittisella tasolla vuosittaisin keskusteluin että teknisellä tasolla toimielinten välisestä koordinoinnista vastaavassa työryhmässä; ottaa huomioon, että poliittisella tasolla tapahtuva seuranta käsittää valiokuntien puheenjohtajakokouksessa käytävät säännölliset keskustelut ja tilannetta kartoittavan vuotuisen korkean tason kokouksen; ottaa lisäksi huomioon, että seurantaa koskevat erityisjärjestelyt vahvistettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja koskevissa yhteisissä julistuksissa, joista toinen koski vuotta 2017 ja toinen vuosia 2018–2019; toteaa myös, että valiokuntien tähän mennessä keräämä kokemus on arvokasta, kun arvioidaan uuden sopimuksen täytäntöönpanoa; toteaa, että oikeudellisten asioiden valiokunnalla on lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevaa erityistä toimivaltaa;

Yhteinen sitoutuminen ja yhteiset tavoitteet

1.  toteaa, että uusi sopimus on toimielinten välinen hanke, jolla pyritään parantamaan unionin lainsäädännön laatua; muistuttaa, että monissa tapauksissa unionin lainsäädännöllä yhdenmukaistetaan tai korvataan 28 jäsenvaltion erilaisia sääntöjä, millä mahdollistetaan vastavuoroinen ja tasa-arvoinen pääsy kansallisille markkinoille ja vähennetään yleisiä hallinnollisia kustannuksia täysin toimivien sisämarkkinoiden toteuttamiseksi;

2.  on tyytyväinen uuden sopimuksen ensimmäisen puolentoista soveltamisvuoden aikana saavutettuun edistykseen ja saatuihin kokemuksiin ja kannustaa toimielimiä toteuttamaan edelleen uusia toimia, joiden avulla sopimus voidaan panna täytäntöön kaikilta osin ja etenkin niiltä osin kuin kyseessä ovat toimielintenväliset neuvottelut, joissa käsitellään ei-sitovia perusteita SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamiseksi, kaikkien niiden perussäädösten mukauttaminen, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn, toimielintenväliset neuvottelut, joissa käsitellään käytännön yhteistyöjärjestelyjä ja tietojenvaihtoa kansainvälisistä sopimuksista neuvoteltaessa ja niitä tehtäessä, sekä yhteisen tietokannan perustaminen lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten;

3.  muistuttaa, että uuden sopimuksen tarkoituksena on luoda kolmen toimielimen välille entistä avoimempi ja läpinäkyvämpi suhde, kun tavoitteena on tehdä EU:n kansalaisten etuja palvelevaa laadukasta lainsäädäntötyötä; katsoo, että vaikka toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaate mainitaan uuden sopimuksen kattamiin aloihin liittyen ainoastaan sopimuksen 9 ja 32 kohdassa, sitä olisi noudatettava lainsäädäntösyklin kaikissa vaiheissa yhtenä SEU:n 13 artiklassa vahvistetuista periaatteista;

Ohjelmasuunnittelu

4.  pitää myönteisenä, että toimielimet ovat sopineet tehostavansa unionin vuotuista ja monivuotista ohjelmasuunnittelua noudattaen SEUT:n 17 artiklan 1 kohtaa ja pyrkivänsä siihen sellaisen paremmin jäsennellyn menettelyn avulla, jolla on täsmällinen aikataulu; panee tyytyväisenä merkille, että toimielimet osallistuivat aktiivisesti ensimmäiseen uuden sopimuksen alaiseen toimielinten väliseen vuotuiseen ohjelmasuunnitteluun, ja toteaa, että sen jälkeen annettiin EU:n lainsäädäntöprioriteetteja 2017 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 59 keskeistä lainsäädäntöehdotusta vuoden 2017 prioriteeteiksi, sekä myöhemmin lainsäädäntöprioriteetteja 2018–2019 koskeva yhteinen julistus, jonka yhteydessä määriteltiin 31 keskeistä lainsäädäntöehdotusta prioriteeteiksi nykyisen kauden loppuun asti; pitää tässä yhteydessä erityisen myönteisenä neuvoston aktiivista osallistumista ja uskoo, että se jatkuu myös tulevaisuudessa esimerkiksi uutta kautta koskevan monivuotisen ohjelmasuunnittelun yhteydessä; katsoo kuitenkin, että vaikka yhteisissä julistuksissa sovittiin tiettyjen lainsäädäntömenettelyjen pitämisestä ensisijaisina, asialla ei saisi tarpeettomasti painostaa lainsäädäntövallan käyttäjiä eikä näiden menettelyjen nopeaa etenemistä saisi korostaa lainsäädännön laadun kustannuksella; pitää tärkeänä arvioida, miten yhteisten julistusten hyväksymistä koskevia käytäntöjä ja sääntöjä sovelletaan, ja voidaanko parlamentin työjärjestykseen tehdä tiettyjä muutoksia ohjelmasuunnittelua koskevia toimielinten välisiä neuvotteluja varten, esimerkiksi siten, että vahvistetaan poliittisten ryhmien puhemiehelle antamia valtuuksia;

5.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että parlamentin valiokuntia kuullaan kattavasti yhteisen julistuksen valmistelu- ja täytäntöönpanoprosessin aikana;

6.  huomauttaa, että uudella sopimuksella ei rajoiteta parlamentin ja komission keskinäisiä toimia, joista ne sopivat vuoden 2010 puitesopimuksessa; muistuttaa erityisesti, että vuoden 2010 puitesopimuksen liitteessä IV vahvistettuja komission työohjelman aikataulua koskevia järjestelyjä on noudatettava uuden sopimuksen 6–11 kohtaa täytäntöönpantaessa;

7.  katsoo, että komission olisi työohjelmaansa esittäessään mainittava uuden sopimuksen 8 kohdassa tarkoitettujen seikkojen lisäksi, miten suunniteltu lainsäädäntö on perusteltavissa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen kannalta, ja täsmennettävä siitä saatava eurooppalainen lisäarvo;

8.  on tyytyväinen siihen, että on perustettu toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä ”tehdään vähemmän mutta tehokkaammin” -periaatteen toteutumista tarkasteleva komission työryhmä, jonka on toimielinten välisen sopimuksen ohella pyrittävä lisäämään niiden kansalaisten luottamusta, jotka pitävät toissijaisuusperiaatetta demokraattisen prosessin kulmakivenä;

9.  kehottaa komissiota esittämään osallistavampia, yksityiskohtaisempia ja luotettavampia työohjelmia; vaatii erityisesti sitä, että komission työohjelmissa osoitetaan selvästi kunkin ehdotuksen oikeudellinen luonne ja esitetään tarkat ja realistiset aikataulut; kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat lainsäädäntöehdotukset – erityisesti keskeiset lainsäädäntöpaketit – esitetään hyvissä ajoin ennen tämän lainsäädäntökauden loppua, jotta lainsäädäntövallan käyttäjillä on riittävästi aikaa käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti;

10.  kannustaa kehittämään tehokasta lainsäädäntöä, jolla pyritään kehittämään työsuhdeturvaa ja Euroopan kilpailukykyä siten, että painopiste on erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä talouden kaikilla aloilla;

11.  pitää myönteisenä, että komissio vastasi SEUT:n 225 artiklan mukaisia ehdotuksia unionin säädöksiksi koskeviin parlamentin pyyntöihin enimmäkseen uuden sopimuksen 10 kohdassa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa; huomauttaa kuitenkin, että komissio ei antanut kyseisessä kohdassa määrättyä erityistä tiedonantoa; kehottaa komissiota antamaan tällaiset tiedonannot, jotta varmistetaan täysi avoimuus ja saadaan poliittinen vastaus parlamentin päätöslauselmissaan esittämiin pyyntöihin, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin tekemät asiaa koskevat analyysit eurooppalaisesta lisäarvosta ja Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksista;

12.  pitää tärkeänä parlamentin, neuvoston ja komission välistä avointa ja vilpitöntä yhteistyötä, jonka pitäisi näkyä käytännössä niin, että komissio sitoutuu ottamaan parlamentin ja neuvoston todella samantasoisesti mukaan ohjelmasuunnittelujärjestelyjensä toteuttamiseen; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata välittömästi lainsäädäntömietintöihin ja muihin kuin lainsäädäntöä koskeviin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin; pitää valitettavana, että moniin valiokunta-aloitteisiin mietintöihin ei ole vastattu, ja kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntövallan käyttäjille tekstin peruuttamisen perustelut sekä perustellun vastauksen lainsäädäntömietintöjä tai muita kuin lainsäädäntömietintöjä koskeviin pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa;

13.  toteaa, että kaikkien vaihtoehtoisten sääntelymuotojen käyttöä koskevien viittausten poistaminen uudesta sopimuksesta ei vaikuta parlamentin kantaan, että ei-sitovia säädöksiä olisi sovellettava vain hyvin varovasti ja perustellusti oikeusvarmuutta ja voimassa olevan lainsäädännön selkeyttä vahingoittamatta sekä parlamentin kuulemisen jälkeen(26); on lisäksi huolissaan, että jos ei-sitovien säädösten käyttöä ei ole selkeästi rajattu, tämä voi jopa kannustaa käyttämään niitä ja että tällöin ei ole mitään takeita siitä, että parlamentti voisi harjoittaa valvontaa;

14.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan, että vaihtoehtoiset sääntelymuodot olisi siinä tapauksessa, että ne ovat ehdottoman välttämättömiä, sisällytettävä monivuotista ja vuotuista ohjelmasuunnittelua koskeviin asiakirjoihin, jotta lainsäätäjät voivat panna ne asianmukaisesti merkille ja harjoittaa valvontaa;

Paremman lainsäädännön välineet

15.  korostaa, että vaikutustenarvioinnit voivat antaa tietoa poliittisten päätösten tekemiseksi mutta eivät missään tapauksessa korvata niitä taikka johtaa aiheettomiin viivästyksiin lainsäädäntöprosessissa; korostaa, että lainsäädäntömenettelyn kaikissa vaiheissa ja kaikissa ehdotetun lainsäädännön vaikutustenarvioinneissa on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin vaikutuksiin, joita kohdistuu sidosryhmiin, joilla on vähiten mahdollisuuksia esittää huolenaiheitaan päätöksentekijöille, mukaan lukien pk-yritykset, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot ja muut, joilla ei ole puolellaan sitä etua, että ne pystyisivät helposti lähestymään toimielimiä; katsoo, että vaikutustenarvioinneissa on otettava huomioon erityisesti myös sosiaaliset sekä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ja että on tarkasteltava vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin ja naisten ja miesten tasa-arvoon;

16.  muistuttaa, että 99 prosenttia EU:n kaikista yrityksistä on pk-yrityksiä, jotka tuottavat 58 prosenttia EU:ssa tuotetusta liikevaihdosta ja työllistävät kaksi kolmasosaa kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä; palauttaa mieliin, että komissio sitoutui eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa panemaan täytäntöön ”pienet ensin” -periaatteen politiikan suunnittelussa ja että tähän sisältyy pk-yritystesti, jolla arvioidaan tulevan lainsäädännön ja hallinnollisten aloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin(27); palauttaa mieliin, että parlamentti totesi uudesta sopimuksesta 9. maaliskuuta 2016 tekemässään päätöksessä, että vaikutustenarviointeja koskeva uuden sopimuksen sanamuoto ei sitouta kolmea toimielintä riittävästi siihen, että niiden vaikutustenarvioinnit käsittävät myös pk-yritykset ja kilpailukykytestit(28); korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon vaikutukset kilpailukykyyn ja innovointiin ja pk-yritysten tarpeet ja kiinnittää niihin huomiota kaikissa lainsäädäntösyklin vaiheissa, ja on tyytyväinen, että komission paremman sääntelyn suuntaviivoissa määrätään, että kaikissa vaikutustenarvioinneissa on käsiteltävä järjestelmällisesti mahdollisia vaikutuksia pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn ja raportoitava niistä; muistuttaa, että pk-yritystestien laadussa ja johdonmukaisessa soveltamisessa ilmenee usein puutteellisuuksia; kehottaa komissiota miettimään, miten vaikutus pk-yrityksiin voitaisiin ottaa paremmin huomioon, ja aikoo seurata tätä asiaa tarkasti tulevina vuosina;

17.  kehottaa komissiota arvioimaan paremman lainsäädännön yhteydessä paremmin politiikkansa sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia seurauksia sekä vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksiin pitäen mielessä myös sääntelemättä jättämisen kustannukset unionin tasolla sekä sen, että kustannus-hyötyanalyysit ovat vain yksi kriteeri muiden joukossa;

18.  toistaa kehotuksensa keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisia, sosiaalisia vaikutuksia sekä ympäristö- ja terveysvaikutuksia koskevan tasapainoisen analyysin pakollisesta sisällyttämisestä kaikkiin vaikutustenarviointeihin;

19.  kehottaa komissiota tarkastelemaan vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien avulla, ovatko aloitteet, ehdotukset tai voimassa olevat säädökset yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja miten ne vaikuttavat näiden tavoitteiden etenemiseen ja täytäntöönpanoon;

20.  palauttaa mieliin, että uudesta sopimuksesta tehtyyn komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältynyttä ajatusta erityisestä ylimääräisestä riippumattomasta teknisestä asiantuntijaryhmästä ei viety enää eteenpäin neuvotteluissa; huomauttaa, että tällaisen asiantuntijaryhmän perustamisen tarkoituksena oli edistää vaikutustenarviointien riippumattomuutta, avoimuutta ja objektiivisuutta; muistuttaa, että uuden sopimuksen 15 kohdassa sovittiin, että parlamentti ja neuvosto tekevät vaikutustenarviointeja komission ehdotukseen esittämistään olennaisista muutoksista, jos ne katsovat sen asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi tietoon perustuvien ja perusteltujen päätösten tekemiseksi; muistuttaa valiokuntiaan siitä, että niiden on tärkeää käyttää tätä välinettä tarvittaessa;

21.  pitää myönteisenä, että uudessa toimielinten välisessä sopimuksessa on viitattu siihen, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet sisällytetään vaikutustenarviointien soveltamisalaan; korostaa tässä yhteydessä, että vaikutustenarviointeihin olisi aina sisällyttävä perusteellinen ja tarkka analyysi siitä, onko ehdotus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen, ja niissä olisi aina täsmennettävä ehdotuksesta saatava eurooppalainen lisäarvo;

22.  toteaa, että huomattava määrä komission ehdotuksia ei sisältänyt minkäänlaista vaikutustenarviointia ja että valiokunnat ovat huolissaan siitä, että vaikutustenarviointien laatu ja yksityiskohtaisuus vaihtelee kattavasta melko ylimalkaiseen; huomauttaa, että uuden sopimuksen ensimmäisessä soveltamisvaiheessa niistä kaikkiaan 59:stä komission ehdotuksesta, jotka oli sisällytetty vuotta 2017 koskevaan yhteiseen julistukseen, 20:een ei ollut liitetty vaikutustenarviointia; muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka on joka tapauksessa olemassa määräykset siitä, että aloitteisiin, joilla odotetaan olevan merkittäviä sosiaalisia, taloudellisia tai ympäristövaikutuksia, olisi liitettävä vaikutustenarviointi, toimielinten välisen sopimuksen 13 kohdassa todetaan, että myös komission työohjelmaan tai yhteiseen julistukseen sisällytettyihin aloitteisiin olisi yleensä liitettävä vaikutustenarviointi;

23.  suhtautuu myönteisesti siihen, että toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään, että lainsäädäntöohjelmaa laadittaessa olisi otettava huomioon jokaisen ehdotetun unionin toimen mahdollinen ”eurooppalainen lisäarvo” ja ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvat kustannukset” tapauksissa, joissa unionin tason toimia ei toteuteta; korostaa, että Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvien kustannusten arvioidaan olevan 1,75 biljoonaa euroa vuodessa, mikä on 12 prosenttia EU:n BKT:stä (2016); antaa tunnustuksen Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osaston tähän liittyen tekemälle työlle;

24.  kehottaa komissiota kertomaan vielä tarkemmin, miten se aikoo arvioida (uuden sopimuksen 10 ja 12 kohdassa tarkoitettuja) Euroopan yhdentymisen toteutumattomuudesta aiheutuvia kustannuksia – muun muassa tuottajille, kuluttajille, työntekijöille, hallinnoille ja ympäristölle aiheutuvia kustannuksia siitä, ettei ole olemassa EU-tasolla yhdenmukaistettua lainsäädäntöä, jolloin toisistaan eroavat kansalliset säännöt aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia ja vaikuttavat niin, että toimintapolitiikka on tehottomampaa; huomauttaa, että tällaista arviointia ei pitäisi tehdä vain raukeamislausekkeiden tapauksessa ohjelman loppupuolella tai kun suunnitteilla on kumoaminen, vaan sitä olisi harkittava myös tapauksissa, joissa EU-tason toimea tai lainsäädäntöä ei vielä ole toteutettu tai sitä vasta tarkastellaan;

25.  muistuttaa, että aiempi vaikutustenarviointilautakunta on korvattu uudella sääntelyntarkastelulautakunnalla, mikä lujittaa lautakunnan riippumattomuutta; muistuttaa, että sääntelyntarkastelulautakunnan ja sen työn riippumattomuus, avoimuus ja objektiivisuus on varmistettava ja että sen jäseniä ei saisi alistaa minkäänlaisen poliittisen valvonnan alaisuuteen(29); korostaa, että komission olisi varmistettava, että kaikki lautakunnan lausunnot, myös kielteiset, julkistetaan ja asetetaan saataville samaan aikaan kuin asiaa koskevat vaikutustenarvioinnit julkaistaan; kehottaa arvioimaan sääntelyntarkastelulautakuntaa sen hoitaessa tehtäväänsä, joka koskee vaikutustenarviointien valvontaa ja niitä koskevien puolueettomien neuvojen antamista;

26.  huomauttaa, että parlamentin hallintoon perustettu vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osasto avustaa parlamentin valiokuntia ja tarjoaa niille erinäisiä palveluita, joita varten on oltava käytettävissä riittävästi resursseja, jotta varmistetaan, että jäsenet ja valiokunnat saavat parasta mahdollista saatavilla olevaa tukea; panee tyytyväisenä merkille, että valiokuntien puheenjohtajakokous hyväksyi 12. syyskuuta 2017 päivitetyn version ohjeita valiokunnille sisältävästä vaikutustenarvioinnin käsikirjasta ”Impact Assessment Handbook – Guidelines for Committees”;

27.  kehottaa kaikkia valiokuntiaan arvioimaan komission vaikutustenarviointeja ja tarkastelemaan parlamentin tekemiä vaikutusten ennakkoarviointeja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lainsäädäntömenettelyä;

28.  muistuttaa, että uuden sopimuksen 14 kohdan mukaisesti parlamentti ottaa komission vaikutustenarvioinnit täysimääräisesti huomioon, kun se käsittelee komission säädösehdotuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentin valiokunnat voivat kutsua komission esittelemään vaikutustenarviointinsa ja valitun politiikkavaihtoehtonsa kokoukseen, jossa koko valiokunta on koolla, ja kehottaa valiokuntia käyttämään tätä mahdollisuutta säännöllisemmin samoin kuin mahdollisuutta tutustua parlamentin omien yksiköiden tekemään alustavaan arvioon komission vaikutustenarvioinnista; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei saa johtaa lainsäädäntövallan käyttäjien toimintavapauden rajoittamiseen;

29.  panee tyytyväisenä merkille komission mahdollisuuden täydentää omia vaikutustenarviointejaan lainsäädäntöprosessin aikana; katsoo, että uuden sopimuksen 16 kohtaa olisi tulkittava siten, että komission olisi parlamentin tai neuvoston sitä pyytäessä pääsääntöisesti esitettävä pikaisesti tällaisia täydentäviä vaikutustenarviointeja;

30.  korostaa sen merkitystä, että sidosryhmiä osallistetaan oikea-aikaisesti, julkisesti ja avoimesti ja että sidosryhmiä kuullaan siten, että niillä on tarpeeksi aikaa antaa hyödyllisiä vastauksia; pitää tärkeänä, että komissio järjestää julkisia kuulemisia kaikilla virallisilla kielillä valmisteluvaiheen aikana;

31.  toteaa, että uuden sopimuksen 17 kohdan perusteella kukin toimielin vastaa oman vaikutustenarviointityönsä järjestämisestä sekä siihen tarvittavista sisäisistä resursseista ja laadunvarmistuksesta;

32.  pitää myönteisenä, että toimielimet sitoutuivat uuden sopimuksen 17 kohdassa vaihtamaan tietoja vaikutustenarviointeihin liittyvistä parhaista käytännöistä ja menetelmistä; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä myös komission vaikutustenarvioinnin perustana olevat käsittelemättömät tiedot aina, kun se on mahdollista, ja etenkin aina, kun parlamentti päättää täydentää komission vaikutustenarviointia omilla lisäselvityksillä; kannustaa toimielinten yksiköitä tätä tarkoitusta varten tekemään mahdollisimman paljon yhteistyötä, myös asioissa, jotka koskevat yhteisten koulutustilaisuuksien järjestämistä vaikutustenarviointimenetelmistä, jotta tulevaisuudessa saataisiin aikaan toimielinten yhteiset menetelmät;

33.  korostaa uuden sopimuksen 18 kohdan mukaisesti, että komission ensimmäinen vaikutustenarviointi ja toimielinten lainsäädäntöprosessin aikana tekemä mahdollinen muu vaikutustenarviointityö on julkistettava viimeistään lainsäädäntöprosessin loppuun mennessä, jotta varmistetaan avoimuus kansalaisiin ja sidosryhmiin nähden;

34.  toistaa kantansa, että sidosryhmien, kuten ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan, olisi voitava tarjota oma vaikuttava panoksensa vaikutustenarviointiprosessiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kuulemista, ja kannustaa komissiota tätä varten käyttämään järjestelmällisemmin etenemissuunnitelmia ja alustavia vaikutustenarviointeja sekä julkaisemaan ne hyvissä ajoin vaikutustenarviointiprosessin alussa;

35.  pitää myönteisenä, että komissio sitoutui suorittamaan laajan kuulemisen ennen ehdotuksen antamista ja kannustamaan erityisesti pk-yrityksiä, kansalaisyhteiskuntaa ja muita loppukäyttäjiä osallistumaan kuulemisiin suoraan; panee tyytyväisenä merkille, että komission tarkistetuissa paremman sääntelyn suuntaviivoissa on menty tähän suuntaan;

36.  korostaa julkisia kuulemisia ja sidosryhmien kuulemisia koskevia uusia määräyksiä, jotka ovat tärkeitä välineitä, joita olisi käytettävä sekä säädösten valmisteluvaiheessa että koko lainsäädäntöprosessin ajan;

37.  kehottaa komissiota noudattamaan direktiivien ja asetusten täytäntöönpanokertomuksia ja uudelleentarkastelua varten asetettuja pakollisia määräaikoja;

38.  korostaa, että voimassa olevasta lainsäädännöstä on tärkeää tehdä jälkiarviointi ”arvioi ensin” -periaatteen mukaisesti, ja suosittelee, että tämä tehdään mahdollisuuksien mukaan vaikutusten jälkiarviointien muodossa käyttäen samoja menetelmiä kuin samaan lainsäädäntöön liittyvissä vaikutusten ennakkoarvioinneissa, jotta viimeksi mainitun toimivuutta voidaan arvioida paremmin;

39.  panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 22 kohdan, jossa toimielimet sopivat voimassa olevan lainsäädännön arviointiprosessin tukemiseksi säätävänsä tarvittaessa raportointi-, seuranta- ja arviointivaatimuksista välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta; panee merkille haasteet, joita liittyy lainsäädännön toimivuutta koskevien tietojen keruuseen jäsenvaltioissa, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tätä koskevia toimiaan;

40.  panee tyytyväisenä merkille uuden sopimuksen 23 kohdan, jossa toimielimet sopivat harkitsevansa järjestelmällisesti uudelleentarkastelulausekkeen käyttöä lainsäädännössä; kehottaa komissiota sisällyttämään uudelleentarkastelulausekkeen ehdotuksiinsa aina tarvittaessa ja esittämään tästä pääsäännöstä poikkeamisen syyt, jos se ei niin tee;

Lainsäädäntöinstrumentit

41.  panee tyytyväisenä merkille sitoumukset, joita komissio on antanut sen kuhunkin ehdotukseen liitettävien perustelujen sisällöstä; on erityisen tyytyväinen siihen, että komissio selittää perusteluissaan myös, miksi ehdotetut toimenpiteet ovat perusteltuja toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kannalta; korostaa tässä yhteydessä, että kyseisten periaatteiden noudattamisesta ja ehdotetun toimenpiteen tuottamasta eurooppalaisesta lisäarvosta on tärkeää tehdä tarkempi ja kattava arvio ja esittää sitä koskevat perustelut;

42.  katsoo, että perustelujen ja samaan ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin on oltava johdonmukaisia keskenään; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan tämän johdonmukaisuuden ja perustelemaan valintansa, jos se poikkeaa vaikutustenarvioinnin päätelmistä;

43.  kiinnittää huomiota siihen, että uuden sopimuksen 25 kohdassa komissio sitoutui vain ottamaan ”asianmukaisesti huomioon asetusten ja direktiivien luonteen ja vaikutusten erot”; toistaa pyyntönsä, että Montin mietinnössä esitetyn toimintamallin mukaisesti lainsäädännössä olisi käytettävä entistä enemmän asetuksia(30) niiden oikeudellisten vaatimusten mukaisesti, jotka perussopimuksissa on niiden käytöstä vahvistettu, jotta varmistetaan johdonmukaisuus, yksinkertaisuus ja oikeusvarmuus kaikkialla unionissa;

44.  pitää myönteisenä, että toimielimet ovat uuden sopimuksen 25 kohdassa sitoutuneet vaihtamaan näkemyksiä oikeusperustaan tehtävistä muutoksista; korostaa oikeudellisten asioiden valiokunnan roolia ja asiantuntemusta oikeusperustojen tarkistamisessa(31); palauttaa mieliin parlamentin kannan, että se vastustaa kaikkia yrityksiä kaventaa parlamentin lainsäädäntövaltaa muuttamalla oikeusperustaa perusteettomasti; kehottaa neuvostoa noudattamaan kaikilta osin sitoumustaan, jonka mukaan parlamentin kanssa käynnistetään vuoropuhelu, kun ehdotetusta oikeusperustasta ollaan eri mieltä, etenkin poliittisesti arkaluontoisten kokonaisuuksien kohdalla;

45.  korostaa, että komission ehdotuksen oikeusperusta olisi valittava objektiivisin perustein, joihin voidaan soveltaa tuomioistuinvalvontaa; korostaa kuitenkin, että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä oikeus ehdottaa oikeusperustan muutoksia perussopimusten tulkintansa pohjalta;

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

46.  korostaa uuden sopimuksen 26 kohdassa vahvistetun periaatteen merkitystä ja toteaa jälleen kerran, että lainsäätäjällä on toimivalta päättää perussopimusten puitteissa ja tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, käytetäänkö delegoitua säädöstä ja missä laajuudessa vai käytetäänkö täytäntöönpanosäädöstä ja missä laajuudessa(32);

47.  toteaa, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole pelkästään tekninen kysymys, vaan siihen voi liittyä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, jotka ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille, kuluttajille ja yrityksille;

48.  panee tyytyväisenä merkille komission pyrkimykset noudattaa uuden sopimuksen 27 kohdassa mainittua määräaikaa kaikkien niiden perussäädösten mukauttamiselle, joissa vielä viitataan valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn; katsoo lisäksi, että pääsääntöisesti kaikki tapaukset, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi nyt saatettava vastaamaan SEUT:n 290 artiklaa ja muunnettava siten delegoiduiksi säädöksiksi(33);

49.  varoittaa, että kun komissio on velvoitettu käyttämään järjestelmällisesti jäsenvaltioiden asiantuntijoita delegoitujen säädösten valmistelun yhteydessä, se ei saisi johtaa siihen, että asianomainen menettely muuttuu hyvin samanlaiseksi kuin täytäntöönpanosäädösten valmistelua varten vahvistettu menettely ellei peräti identtiseksi sen kanssa, erityisesti asiantuntijoille myönnettävien menettelyä koskevien oikeuksien osalta; katsoo, että tämä voi myös hämärtää näiden kahden säädöstyypin välisiä eroja siinä määrin, että se saattaisi käytännössä merkitä ennen Lissabonin sopimusta sovelletun komiteamenettelyn paluuta;

50.  on tyytymätön siihen, että parlamentin tekemistä myönnytyksistä huolimatta neuvosto on edelleen erittäin haluton hyväksymään delegoituja säädöksiä, kun SEUT:n 290 artiklan mukaiset perusteet täyttyvät; muistuttaa, että uudella sopimuksella on määrä helpottaa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa käytäviä neuvotteluja sekä SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista, kuten uuden sopimuksen johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan; huomauttaa, että neuvosto on useiden lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä kuitenkin vaatinut joko SEUT:n 291 artiklan mukaista täytäntöönpanovallan siirtoa tai sitä, että itse perussäädökseen sisällytetään kaikki seikat, joiden perusteella säädösvallan siirto tai täytäntöönpanovallan siirto on yleisesti ottaen mahdollinen; on pettynyt siihen, että komissio ei näissä tapauksissa ole puolustanut omia alkuperäisiä ehdotuksiaan;

51.  on erittäin huolissaan siitä, että neuvosto yrittää miltei järjestelmällisesti korvata delegoidut säädökset täytäntöönpanosäädöksillä; pitää erityisen mahdottomana hyväksyä sitä, että neuvosto pyrkii käyttämään Lissabonin sopimuksen jälkeistä mukautusta siihen, että valvonnan käsittävä sääntelymenettely korvataan täytäntöönpanosäädöksillä eikä delegoiduilla säädöksillä;

52.  pitää myönteisenä uuden sopimuksen 28 kohdassa tarkoitettujen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamista; toteaa pysyvänsä edelleen 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa esittämässään kannassa ei-sitovista perusteista, jotka koskevat SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamista(34); katsoo, että sitä olisi pidettävä kyseisten neuvottelujen perustana;

53.  muistuttaa, että poliittisesti tärkeät osatekijät, kuten tuotteita tai aineita koskevat unionin luettelot tai rekisterit, olisi liitettävä edelleen kiinteästi perussäädökseen – tarpeen vaatiessa liitteiden muodossa – ja niitä olisi siksi muutettava vain delegoiduilla säädöksillä; korostaa, että erillisten luetteloiden laatimista olisi oikeusvarmuuden nimissä vältettävä;

54.  katsoo, että SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamisperusteissa on otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten biosidivalmisteita koskevassa asiassa, Verkkojen Eurooppa -välineestä annettua delegoitua säädöstä koskevassa asiassa ja viisumien vastavuoroisuutta koskevassa asiassa annetut ratkaisut(35),

55.  pitää myönteisenä komission antamaa sitoumusta, että jos täytäntöönpanosäädösten valmistelutyön varhaisessa vaiheessa tarvitaan laajempaa asiantuntemusta, komissio hyödyntää asiantuntijaryhmiä, kuulee sidosryhmiä kohdennetusti ja järjestää julkisia kuulemisia tarvittaessa; katsoo, että parlamentille olisi tiedotettava asianmukaisesti aina, kun tällainen kuulemisprosessi käynnistetään;

56.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio lupautui uuden sopimuksen 28 kohdassa varmistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdenvertaisuuden kaikkien delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien tietojen saannissa ja että niille näin ollen toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille; on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joihin kutsutaan jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja jotka koskevat delegoitujen säädösten valmistelua; kehottaa komissiota noudattamaan tätä sitoumusta aidosti ja johdonmukaisesti; toteaa, että tässä asiassa on jo saatu parannusta aikaan;

57.  korostaa tarvetta parantaa epävirallista yhteistyötä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmisteluvaiheessa; varoittaa vaarasta unohtaa lainsäätäjien tarkoitus, sellaisena kuin se on ilmaistu säädöksessä ja osana sen päämäärää, delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten valmistelussa; painottaa delegoitujen säädösten rekisterin tärkeyttä ja toteaa sen olevan toiminnassa;

58.  pitää valitettavana, että usein komissio katsoo kolmen rahoituspalveluviranomaisen (ESMA, EPV ja EIOPA) ehdottamat tason 2 toimet hyväksytyiksi ilman muutoksia, mikä vähentää parlamentin valvonta-aikaa, kun tehdään tärkeitä tai merkittävä määrä muutoksia;

59.  antaa kiitosta siitä, että toimielinten välisellä tasolla on edetty nopeasti yhteisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin perustamisessa, ja pitää myönteisenä, että se otettiin virallisesti käyttöön 12. joulukuuta 2017;

60.  odottaa mielenkiinnolla parlamentin pyytämän 12. joulukuuta 2017 julkaistun selkeästi jäsennellyn ja helppokäyttöisen delegoitujen säädösten erityisrekisterin käyttöä;

61.  toteaa, että toimielinten välisen oikea-aikaisen ja syvemmän yhteistyön avulla toteutettava lainsäädäntömenettelyjen parantaminen EU:n tasolla voi johtaa EU:n oikeuden johdonmukaisempaan ja yhdenmukaisempaan soveltamiseen;

Lainsäädäntöprosessin avoimuus ja koordinointi

62.  pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 32 kohdan mukaisesti lainsäädäntövallan käyttäjinä parlamentti ja neuvosto käyttävät toimivaltaansa tasavertaisesti ja että komission on toteutettava välittäjän tehtäväänsä kohtelemalla lainsäädäntövallan käyttäjiä tasa-arvoisesti; muistuttaa, että tämä periaate on vahvistettu jo Lissabonin sopimuksessa; pyytää tämän vuoksi, että komissio asettaa saataville ja, siltä osin kuin se on toteutettavissa, julkistaa samanaikaisesti kummallekin lainsäätäjälle kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, jotka liittyvät lainsäädäntöehdotuksiin, mukaan luettuina epäviralliset asiakirjat;

63.  pitää valitettavana, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohdasta huolimatta tiedonkulku neuvostosta ei ole parantunut, erityisesti siksi, että jäsenvaltioiden neuvostossa esille ottamista asioista ei yleisesti ottaen näytä olevan tietoa eikä myöskään ole minkäänlaista järjestelmällistä toimintamallia, jolla pyrittäisiin helpottamaan keskinäistä näkemystenvaihtoa; panee huolestuneena merkille, että tiedonkulku yleensä vaihtelee suuresti puheenjohtajavaltion mukaan ja myös sen mukaan, mistä neuvoston pääsihteeristön yksiköstä on kyse; korostaa lainsäädäntövallan käyttäjien tiedonsaannin epäsymmetriaa, sillä neuvosto voi osallistua parlamentin valiokuntien kokouksiin, kun taas parlamentin edustajia ei kutsuta neuvoston työryhmien kokouksiin; pitää siksi johdonmukaisen avointa lähestymistapaa suotavana; ehdottaa, että neuvoston olisi parlamentin tapaan pidettävä kaikki kokouksensa lähtökohtaisesti julkisina;

64.  vaatii, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohta pannaan täysimääräisesti täytäntöön; pyytää neuvostolta erityisesti, että työryhmien ja jäsenvaltioiden hallitusten pysyvien edustajien komitean (Coreper) esityslistat, työasiakirjat ja puheenjohtajavaltion ehdotukset välitetään parlamentille säännöllisesti ja jäsennellysti, jotta lainsäädäntövallan käyttäjien tiedot ovat samalla tasolla; katsoo, että uuden sopimuksen 33 ja 34 kohtaa olisi tulkittava niin, että parlamenttia voidaan pyytää lähettämään edustaja neuvoston työryhmien ja Coreperin kokouksiin sen lisäksi, että sen kanssa käydään epävirallista näkemystenvaihtoa;

65.  korostaa, että uuden sopimuksen 35 ja 36 kohdan sisällön mukaan lainsäädäntöprosessia voidaan yhteensovittaa ja vauhdittaa vain, jos samalla huolehditaan siitä, että kunkin toimielimen oikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti; katsoo näin ollen, että yhteensovittaminen tai vauhdittaminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että toiset toimielimet määräisivät parlamentille tietyn aikataulun;

66.  kehottaa vauhdittamaan toimia, joiden tarkoituksena on perustaa uuden sopimuksen 39 kohdassa tarkoitettu yhteinen tietokanta lainsäädäntöasioiden käsittelytilanteen seurantaa varten; muistuttaa, että tietokantaan olisi sisällytettävä tietoja lainsäädäntömenettelyn kaikista vaiheista menettelyn seurattavuuden helpottamiseksi; ehdottaa, että siihen sisällytettäisiin myös tietoja vaikutustenarviointiprosessista;

67.  muistuttaa EU:n kolmelle toimielimelle, että lainsäädäntöasioiden käsittelytilannetta koskevan yhteisen tietokannan perustamisessa on saatava aikaan edistystä;

68.  ehdottaa, että neuvosto kokoontuisi vähintään kerran parlamentin kanssa kuulemismenettelyn puitteissa, jotta parlamentti voisi esittää ja perustella hyväksytyt tarkistukset ja jotta neuvosto voisi esittää kantansa kuhunkin tarkistukseen; ehdottaa, että neuvosto toimittaisi joka tapauksessa vastauksen kirjallisesti;

69.  ehdottaa, että parlamentti laatisi määrällisen tutkimuksen kuulemismenettelyn tehokkuusasteesta;

70.  kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan valvontaviranomaisia koskevassa asetuksessa asetettua aikataulua tehdessään päätöksiä teknisten standardien luonnosten hyväksymisestä, muuttamisesta tai hyväksymättä jättämisestä ja vähintäänkin ilmoittamaan virallisesti lainsäätäjille hyvissä ajoin, jos se poikkeuksellisesti ei voi noudattaa aikataulua, sekä esittämään syyt siihen; painottaa, että komissio on viime aikoina useaan otteeseen jättänyt noudattamatta määräaikoja; muistuttaa komissiota siitä, että menettelyjä, joilla parlamentti ilmoittaa, ettei se vastusta säädöstä, ei ole tarkoitettu komission puolelta aiheutuvien viiveiden kompensointia varten ja että nämä menettelyt vaikuttavat merkittävästi siihen aikaan, joka parlamentilla on käytössään valvontaoikeuksiensa toteuttamista varten;

71.  pitää myönteisenä, että uuden sopimuksen 40 kohdassa tarkoitetut toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin marraskuussa 2016; pitää valitettavana, että vaikka keskusteluja on käyty jo yli vuoden ajan, poliittisella tasolla on käyty kolme neuvottelukierrosta ja teknisellä tasolla on järjestetty joitakin kokouksia, minkäänlaiseen sopimukseen ei ole vielä päästy huolimatta selvästä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä; panee merkille tähän mennessä saavutetun edistyksen ja vaatii painokkaasti näiden neuvottelujen saattamista päätökseen vielä Bulgarian puheenjohtajuuskauden aikana;

72.  panee tyytyväisenä merkille komission ennen kansainvälisiä konferensseja toimittamat kirjalliset katsaukset sekä neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission kyseisten konferenssien aikana antamat päivittäiset suulliset katsaukset;

73.  pitää valitettavana, ettei parlamentti saa osallistua tarkkailijana EU:n koordinointikokouksiin kansainvälisten konferenssien aikana;

74.  muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että kansainvälisiä sopimuksia koskevissa käytännön järjestelyissä on noudatettava perussopimusten määräyksiä, etenkin SEUT:n 218 artiklan 10 kohtaa, ja otettava huomioon tuomioistuimen ratkaisut, kuten Tansaniaa ja Mauritiusta koskevissa asioissa annetut ratkaisut(36);

75.  kehottaa muita toimielimiä noudattamaan perussopimuksia ja säädöksiä sekä asiaankuuluvaa oikeuskäytäntöä sen varmistamiseksi, että parlamentille;

   a) annetaan välittömästi, täysimääräisesti ja asianmukaisesti tietoa kansainvälisten sopimusten koko elinkaaren aikana ennakoivalla, jäsennellyllä ja selkeällä tavalla unionin neuvotteluasemaa heikentämättä ja sille annetaan riittävästi aikaa ilmaista näkemyksensä kaikissa vaiheissa ja ne otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon;
   b) annetaan asianmukaisesti tietoa ja se otetaan mukaan sopimusten täytäntöönpanovaiheeseen etenkin sopimuksella perustettujen elinten tekemien päätösten osalta ja sille annetaan mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeuksiaan lainsäätäjänä, kun sopimukset vaikuttavat EU:n lainsäädäntöön;
   c) annetaan ennakoivasti tietoa komission kannasta kansainvälisillä foorumeilla, joita ovat esimerkiksi WTO, UNCTAD, OECD, UNDP, FAO ja UNHRC;

76.  katsoo, että on välttämätöntä noudattaa yleisesti pitkäaikaista käytäntöä, jonka mukaan poliittisesti merkittävien sopimusten kauppaa ja investointeja koskevia määräyksiä ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä, mihin myös komission jäsen Malmström sitoutui kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014; kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laajentamaan tämän käytännön koskemaan kaikkia kansainvälisiä sopimuksia;

77.  toteaa, että parlamentti on valmis viemään asian uudelleen Euroopan unionin tuomioistuimeen, jotta varmistetaan, että parlamentin oikeuksia kunnioitetaan, jos lähitulevaisuudessa ei saavuteta ratkaisevaa edistystä uuden sopimuksen 40 kohtaa koskevissa neuvotteluissa;

78.  toteaa, että kaikkien toimielinten olisi otettava huomioon, että niiden vastuu lainsäätäjinä ei pääty kansainvälisten sopimusten tekemiseen; korostaa, että täytäntöönpanoa on seurattava tiiviisti ja on jatkuvasti pyrittävä varmistamaan, että sopimuksilla saavutetaan niiden tavoitteet; kehottaa toimielimiä laajentamaan parhaita käytäntöjä ja yhteistoimintaan perustuvan menettelytavan koskemaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano- ja arviointivaiheita;

79.  toteaa, että vaikutustenarvioinnit, joihin sisältyy analyysi ihmisoikeustilanteesta, voivat olla tärkeä väline neuvoteltaessa kauppa- ja investointisopimuksia ja auttaa osapuolia noudattamaan ihmisoikeusvelvoitteitaan; muistuttaa, että sopimukset, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, ovat luonteeltaan sitovia;

80.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan kaikilta osin EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivallan jakoa, kuten voidaan päätellä unionin tuomioistuimen 16. toukokuuta 2017 annetusta lausunnosta 2/15, neuvotteluohjeiden hyväksymisen, neuvottelujen sekä allekirjoittamista ja tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan osalta ja erityisesti kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamista ja tekemistä koskevan neuvoston toimivallan osalta;

81.  kehottaa eurooppalaisia edustajia kiinnittämään erityistä huomiota kansainvälisten normien/vaatimusten ja hyväksytyn sitovan EU:n lainsäädännön väliseen johdonmukaisuuteen;

82.  kehottaa komissiota toimittamaan asiakirjoja, joissa hahmotellaan sen kanta kansainvälisissä organisaatioissa, joissa määritetään finanssi- ja sääntelynormit sekä rahapoliittiset normit, kuten erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa; pyytää, että parlamentille tiedotetaan kattavasti sellaisten kansainvälisten normien kehityksen kaikissa vaiheissa, joilla voi olla vaikutusta EU:n lainsäädäntöön;

83.  kehottaa perustamaan ja virallistamaan rahoituskeskustelun unionin kannoista päättämiseksi ja niiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen suuria kansainvälisiä neuvotteluja, EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman(37) mukaisesti; korostaa, että kannoista on keskusteltava yksityiskohtaisten suuntaviivojen perusteella ja suuntaviivoja voitaisiin täydentää proaktiivisilla ”ohjaavilla” päätöslauselmilla, että kannat olisi tiedettävä ja niistä olisi keskusteltava ennen neuvotteluja ja että niiden seuranta olisi taattava; korostaa myös, että komission on tehtävä säännöllisesti selkoa näiden suuntaviivojen soveltamisesta;

84.  muistuttaa 15. maaliskuuta 2018 hyväksymästään lausumasta, joka koskee Euroopan lääkeviraston kotipaikan sijaintia(38) ja jossa Euroopan parlamentti pitää valitettavana, ettei sen asemaa lainsäädäntövallan käyttäjänä ole otettu asianmukaisesti huomioon;

85.  ottaa huomioon Coreperin 6. joulukuuta 2017 hyväksymän neuvoston neuvottelukannan komission ehdotukseen pakollisesta avoimuusrekisteristä; kehottaa kaikkia osapuolia saattamaan neuvottelut päätökseen hyvän yhteistyön hengessä, jotta voidaan parantaa lainsäädäntöprosessin avoimuutta;

86.  Panee asianmukaisesti merkille asiassa De Capitani vastaan Euroopan parlamentti annetun tuomion(39), jossa vahvistetaan, että julkisuus- ja avoimuusperiaatteet ovat unionin lainsäädäntömenettelyn luontainen osa ja ettei yleistä olettamaa, jonka mukaan lainsäädäntöasiakirjat eivät olisi julkisia, voida hyväksyä, myöskään trilogiasiakirjojen osalta.

Unionin lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

87.  korostaa pitävänsä tärkeänä uuden sopimuksen 43 kohdassa esitettyä periaatetta, että jos jäsenvaltiot saattaessaan direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä päättävät lisätä elementtejä, jotka eivät millään tavoin liity kyseiseen unionin lainsäädäntöön, tällaiset lisäykset olisi tehtävä tunnistettaviksi joko täytäntöönpanosäädöksessä tai -säädöksissä taikka niihin liittyvissä asiakirjoissa; toteaa, että nämä tiedot usein edelleen puuttuvat; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä avoimuuden puutteen ja muiden ylisääntelyyn (”gold plating”) liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi(40);

88.  katsoo, että EU:n säädösten täytäntöönpanossa ja osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisessa on erotettava selvästi toisistaan ylisääntelytapaukset, joissa jäsenvaltiot ottavat käyttöön EU:n säädöksiin kuulumattomia hallinnollisia lisävaatimuksia, ja tapaukset, joissa asetetaan EU:n laajuisia vähimmäisvaatimuksia tiukempia normeja ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan sekä terveydenhuollon ja elintarviketurvallisuuden aloilla;

89.  katsoo, että toimielinten olisi ylisääntelyyn liittyvien ongelmien vähentämiseksi sitouduttava antamaan selkeää ja helposti osaksi kansallista lainsäädäntöä saatettavissa olevaa EU:n lainsäädäntöä, jolla on erityistä eurooppalaista lisäarvoa; muistuttaa, että vaikka olisi vältettävä tarpeetonta hallinnollista rasitusta, se ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta tai käynnistämästä kunnianhimoisempia toimia eikä hyväksymästä tiukempia sosiaalisia normeja sekä ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevia normeja silloin, kun unionin lainsäädännössä määritellään vain vähimmäisvaatimukset;

90.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan mahdollisuuksien mukaan luomatta hallinnollisia lisävaatimuksia saattaessaan EU:n säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja tekemään nämä lisäykset tunnistettaviksi täytäntöönpanosäädöksessä tai siihen liittyvissä asiakirjoissa toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti;

91.  muistuttaa, että uuden sopimuksen 44 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kehotetaan tekemään yhteistyötä komission kanssa sellaisten tietojen hankkimisessa, joita tarvitaan unionin oikeuden täytäntöönpanon seuraamiseksi ja arvioimiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sitoumustensa noudattamiseksi ja muun muassa esittämään vastaavuustaulukot, jotka sisältävät selkeät ja täsmälliset tiedot kansallisista toimenpiteistä, joilla direktiivit saatetaan osaksi niiden kansallista oikeusjärjestystä, kuten on sovittu 28. syyskuuta 2011 annetussa jäsenvaltioiden ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista sekä 27. lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisessä poliittisessa lausumassa selittävistä asiakirjoista;

92.  katsoo, että komission uuden sopimuksen 45 kohdassa antama sitoumus olisi tulkittava siten, että parlamentin oikeus saada rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen ja rikkomusmenettelyyn liittyviä tietoja paranee huomattavasti, ja toteaa, että samalla huolehditaan luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen asianmukaisesta noudattamisesta; muistuttaa tästä syystä komissiolle jo pitkään esittämistään pyynnöistä, jotka koskevat tietoja, joita parlamentilla on oikeus saada(41);

93.  toistaa pitävänsä hyödyllisenä EU Pilot -ongelmanratkaisumekanismia, koska se on epävirallisempi mutta kuitenkin vaikuttava tapa varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat unionin lainsäädäntöä(42); pitää valitettavana komission ilmoitusta, että se aloittaa tästä lähin rikkomusmenettelyt pääsääntöisesti käyttämättä kyseistä mekanismia(43);

94.  muistuttaa, että komission jäsenet ovat velvollisia kunnioittamaan Euroopan parlamentin lainsäädäntöoikeuksia; katsoo, että komission on annettava parlamentille kaikki riippumattomat tutkimukset, joiden perusteella komissio on tehnyt päätöksensä, ja että sen on julkistettava myös ne tutkimukset, jotka ovat ristiriidassa sen omien päätelmien kanssa;

95.  pitää valitettavana, että kaikkia lainsäädäntöehdotusten käännöksiä ei saada samanaikaisesti, mikä viivästyttää lainsäädäntäprosessia;

96.  korostaa, että tehokkaan EU:n lainsäädännön soveltamisessa on pyrittävä varmistamaan, että säädöksiin sisältyvät menettelyt vastaavat kulloisenkin säädöksen tarkoitusta ja erityisesti ympäristönsuojelua koskevaa päätavoitetta, kun on kyse korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamisesta;

97.  kiinnittää huomiota vetoomusvaliokunnan tekemään tärkeään työhön EU:n lainlaadinnan laadun arvioimiseksi sen varsinaisen täytäntöönpanon kannalta sekä säädösten ja menettelyjen parantamiseksi; panee tässä suhteessa merkille toimielinten ja komission välisen todellisen yhteistyön merkityksen, kun pyritään varmistamaan vetoomusten asianmukainen käsittely;

Yksinkertaistaminen

98.  pitää myönteisenä uuden sopimuksen 46 kohdassa annettua sitoumusta, että lainsäädäntötekniikkana käytetään useammin uudelleenlaadintaa; muistuttaa, että tätä tekniikkaa olisi pidettävä tavallisena lainsäädäntötekniikkana, koska se on yksinkertaistamisen kannalta korvaamaton väline(44); katsoo kuitenkin, että jos toimintapolitiikkaa halutaan uudistaa perusteellisesti, komission olisi uudelleenlaadinnan sijasta tehtävä ehdotus kokonaan uudesta säädöksestä, jolla kumotaan voimassa oleva lainsäädäntö, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat käydä laajoja ja vaikuttavia poliittisia keskusteluja ja käyttää täysimääräisesti perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksiaan;

99.  muistuttaa, että kun arvioidaan tarpeetonta sääntelyä ja hallinnollista rasitusta uuden sopimuksen 47 ja 48 kohdan mukaisesti ja arvioidaan yritysten, myös pk-yritysten, hallintokulujen pienentämiseksi mahdollisia rasituksen vähentämistä koskevia tavoitteita, parempi lainsäädäntö voi asianmukaisissa tapauksissa tarkoittaa myös EU-lainsäädännön lisäämistä, mukaan lukien kansallisten lainsäädäntöjen erojen tasaaminen, kun otetaan huomioon lainsäädäntötoimenpiteiden edut ja EU:n tason toimimattomuudesta koituvat seuraukset sosiaalisille normeille, ympäristönormeille ja kuluttajansuojaa koskeville normeille ja muistetaan, että jäsenvaltiot voivat vapaasti soveltaa tiukempia vaatimuksia, jos unionin oikeudessa määritellään pelkästään vähimmäisvaatimukset; muistuttaa lisäksi, että SEUT:n 9 artiklaan kirjattu horisontaalinen sosiaalinen lauseke edellyttää, että EU harkitsee huolellisesti EU-lainsäädännön vaikutuksia sosiaaliturvaan ja työllisyyteen ja kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä ja kuluttajia, etenkin ammattiliittoja, kuluttajia ja haavoittuvassa asemassa olevien etuja ajavia edustajia, kunnioittaen samalla työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta ja sopimuksia, joita ne ovat saattaneet tehdä SEUT:n 155 artiklan mukaisesti; korostaa siksi, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen ei välttämättä tarkoita sääntelyn purkamista, ja että se ei saa missään tapauksessa vaarantaa perusoikeuksia eikä normeja, jotka koskevat ympäristöä, sosiaalialaa, työelämää, terveyttä ja turvallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa tai eläinten hyvinvointia, mihin sisältyvät myös näitä seikkoja koskevat tiedottamisvaatimukset; toteaa siten, että se ei saa, yrityksen koosta riippumatta, kaventaa työntekijöiden oikeuksia tai johtaa epävarmoja työsuhteita koskevien sopimusten yleistymiseen;

100.  panee tyytyväisenä merkille EU:n lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvän ensimmäisen komission vuotuisen selvityksen rasituksesta ja toteaa, että komissio teetti sitä varten Flash-eurobarometritutkimuksen sääntelyä koskevista liike-elämän käsityksistä ja teki 28 jäsenvaltiossa haastatteluja yli 10 000 yrityksessä, pääasiassa pk-yrityksissä, jotka edustivat liike-elämän koko kirjoa EU:ssa; kiinnittää huomiota tutkimuksessa havaittuihin seikkoihin, jotka vahvistavat sen, että keskittyminen tarpeettomien kustannusten leikkaamiseen on edelleen aiheellista, ja joiden perusteella näyttää siltä, että yritysten käsityksiin vaikuttaa monien eri tekijöiden monitahoinen keskinäinen vuorovaikutus ja että myös lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevien kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten rakenteiden erot voivat vaikuttaa niihin; huomauttaa, että ylisääntely ja jopa tiedotusvälineissä esitetyt virheelliset tiedot voivat vaikuttaa näihin käsityksiin; katsoo, että rasitusta koskeva vuotuinen selvitys on tärkeä väline EU-lainsäädännön täytäntöönpanossa ja soveltamisessa ilmenevien ongelmien havaitsemiseen, mutta sen perusteella ei ole syytä olettaa, että sääntely johtaa luonnostaan liialliseen hallinnolliseen rasitukseen; on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että ainoa tapa selvittää konkreettisesti, mitä voidaan tosiasiassa yksinkertaistaa, järkeistää tai poistaa, on hankkia kaikilta sidosryhmiltä, myös niiltä sidosryhmiltä, jotka eivät ole niin hyvin edustettuina, näkemyksiä yksittäisistä säädöksistä tai tiettyyn alaan sovellettavista eri säädöksistä; kehottaa komissiota hiomaan rasituksesta tehtävää vuotuista selvitystä ensimmäisestä selvityksestä saatujen kokemusten perusteella, soveltamaan avoimia ja todennettavissa olevia tiedonkeruumenetelmiä, kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten tarpeisiin ja sisällyttämään selvitykseen todellisen ja mielletyn rasituksen;

101.  panee lisäksi merkille tulokset, joita komissio sai arvioidessaan mahdollisuutta vahvistaa tavoitteet rasituksen vähentämiselle tietyillä aloilla ilman, että lainsäädännön tarkoitus kärsii; kannustaa komissiota asettamaan rasituksen vähentämistä koskevat tavoitteet kullekin aloitteelle joustavalla mutta näyttöön perustuvalla ja luotettavalla tavalla ja kuulemaan samalla kattavasti sidosryhmiä, kuten se jo tekee REFIT-ohjelmassa;

102.  korostaa, että EU:n normilla korvataan yleensä 28 kansallista normia, mikä vahvistaa sisämarkkinoita ja vähentää byrokratiaa;

103.  korostaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta byrokratiaa ja ottaa huomioon yrityksen koon ja vaadittujen velvoitteiden täytäntöönpanoon tarvittavien resurssien välinen korrelaatio;

Uuden sopimuksen täytäntöönpano ja seuranta

104.  panee merkille, että puheenjohtajakokous saa säännöllisesti puhemiehen laatiman selvityksen täytäntöönpanotilanteesta sekä parlamentin sisällä että toimielinten välillä; katsoo, että selvityksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon arvio, jonka valiokuntien puheenjohtajakokous tekee eri valiokuntien kokemusten ja etenkin lainsäädännön parantamista ja unionin oikeuden yksinkertaistamista koskevista asioista vastaavan oikeudellisten asioiden valiokunnan kokemusten perusteella(45);

105.  panee tyytyväisenä merkille toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanotilannetta kartoittavan ensimmäisen vuotuisen korkean tason kokouksen, joka pidettiin 12. joulukuuta 2017; kannustaa valiokuntien puheenjohtajakokousta esittämään puheenjohtajakokoukselle aiheellisiksi katsomiaan suosituksia uuden sopimuksen täytäntöönpanosta;

o
o   o

106.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(2) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.
(3) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
(4) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 2.
(5) EYVL C 73, 17.3.1999, s. 1.
(6) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.
(7) EUVL C 145, 30.6.2007, s. 5.
(8) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 15.
(9) EUVL C 484, 24.12.2016, s. 7.
(10) EUVL C 446, 29.12.2017, s. 1.
(11) Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014 asiassa C-427/12, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2014:170; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.7.2015 asiassa C-88/14, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, ECLI:EU:C:2015:499; unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016 asiassa C-286/14, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio, ECLI:EU:C:2016:183; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016 asiassa C-263/14, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2016:435; unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2014 asiassa C-658/11, parlamentti v. neuvosto, ECLI:EU:C:2014:2025.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0484.
(13) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 39.
(14) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 116.
(15) EUVL C 50, 9.2.2018, s. 91.
(16) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 53.
(17) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 11.
(18) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 14.
(19) EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 117.
(20) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 87.
(21) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.
(22)EUVL C 18, 19.1.2017, s. 10.
(23) Euroopan parlamentin päätös 9. maaliskuuta 2016 parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä, liite II.
(24)1 Riippumattoman sääntelyntarkastelulautakunnan perustamisesta 19. toukokuuta 2015 tehdyn Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen (C(2015)3263) 6 artiklan 2 kohta.
(25) COM(2016)0798 ja COM(2016)0799.
(26) Parlamentin 9. syyskuuta 2010 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä – Euroopan komission 15. vuosikertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 9 kohdan mukaisesti (EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 66), 47 kohta.
(27) Parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista, 16 kohta.
(28) Parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätös parempaa lainsäädäntöä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen tekemisestä, 4 kohta.
(29) Edellä mainittu parlamentin 27. marraskuuta 2014 antama päätöslauselma, 12 kohta ja edellä mainittu parlamentin 9. maaliskuuta 2016 antama päätös, 6 kohta.
(30) Edellä mainittu parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä, 5 kohta.
(31) Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 1 kohta.
(32) Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, johdanto-osan D kappale.
(33) Edellä mainittu parlamentin 25. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa, 6 kohta.
(34) Kuten edellä, 1 kohta.
(35) Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.3.2014, Euroopan komissio v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio 17.3.2016, Euroopan parlamentti v. Euroopan komissio; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto.
(36) Edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 14.6.2016, parlamentti v. neuvosto; edellä mainittu unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 24.6.2014, parlamentti v. neuvosto.
(37)EUVL C 58, 15.2.2018, s. 76.
(38) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0086.
(39)Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu seitsemäs jaosto) 22.3.2018, Emilio De Capitani vastaan Euroopan parlamentti, asia T-540/15, ECLI:EU:T:2018:167.
(40) Parlamentin 21. marraskuuta 2012 antama päätöslauselma 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (EUVL C 419, 16.12.2015, s. 73), 7 kohta.
(41) Parlamentin 4. helmikuuta 2014 antama päätöslauselma 29. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011), 21 ja 22 kohta.
(42) Parlamentin 6. lokakuuta 2016 antama päätöslauselma aiheesta ”Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta: vuosikertomus 2014” (hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0385), 16 kohta.
(43) Edellä mainittu komission tiedonanto ”EU:n lainsäädäntö: parempiin tuloksiin soveltamista parantamalla”, kohta 2 (ks. EUVL C 18, 19.1.2017, sivu 12).
(44) Edellä mainittu parlamentin 14. syyskuuta 2011 antama päätöslauselma, 41 kohta.
(45) Euroopan parlamentin työjärjestys, liite V, XVI kohdan 3 kohta.


Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027 ja omat varat
PDF 118kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista (2018/2714(RSP))
P8_TA(2018)0226B8-0239/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia – Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027” (COM(2018)0321),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 esitetyt komission ehdotukset monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä,

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat ”Seuraava monivuotinen rahoituskehys: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu”(1) ja ”Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen”(2),

–  ottaa huomioon komission ja neuvoston 29. toukokuuta 2018 antamat julkilausumat monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

1.  panee merkille komission 2. toukokuuta 2018 esittämät monivuotista rahoituskehystä 2021–2027 ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevat ehdotukset, joiden pohjalta tulevat neuvottelut käydään; muistuttaa, että parlamentin kanta käy selvästi ilmi 14. maaliskuuta 2018 hyvin suurella enemmistöllä hyväksytyistä kahdesta päätöslauselmasta, jotka muodostavat parlamentin valtuutuksen neuvotteluihin;

2.  kehottaa painokkaasti neuvostoa varmistamaan, että seuraava rahoituskehys kuvastaa selkeää ja myönteistä näkemystä unionin tulevaisuudesta ja vastaa unionin kansalaisten tarpeisiin, huoliin ja odotuksiin; korostaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä päätettäessä on turvattava unionille tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta se voi vastata tärkeisiin haasteisiin ja saavuttaa poliittiset prioriteettinsa ja tavoitteensa seuraavalla 7-vuotiskaudella; odottaa sen tähden neuvostolta tämän antamien poliittisten sitoumusten kanssa johdonmukaista toimintaa ja rohkeita päätöksiä; on huolissaan siitä, että komission ehdotukset heikentävät EU:n tärkeimpiä solidaarisuustoimia, ja aikoo neuvotella neuvoston kanssa kunnianhimoisemmasta monivuotisesta rahoituskehyksestä, joka hyödyttää kansalaisia;

3.  on yllättynyt ja huolissaan, että vertailutiedot, jotka komissio julkisti virallisesti 18. toukokuuta 2018 parlamentin painokkaiden vaatimusten jälkeen, paljastavat ristiriitaisuuksia tavoissa, joilla kyseiset luvut esiteltiin ja annettiin tiedoksi monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten yhteydessä; panee etenkin merkille, että useille EU:n ohjelmille luvatut määrärahojen lisäykset ovat itse asiassa huomattavasti luvattua vähäisempiä, kun taas toisten ohjelmien määrärahoja leikataan rankemmin kuin mitä komission alun perin esitti; painottaa, että parlamentin ja neuvoston on heti alkuun sovittava selkeistä menetelmistä kyseisten lukujen suhteen; ilmoittaa käyttävänsä tätä päätöslauselmaa varten omia laskelmiaan, jotka perustuvat kiinteisiin hintoihin ja joissa otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista;

4.  on pettynyt seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ehdotettuun yleiseen tasoon, joka on 1,1 biljoonaa euroa, mikä vastaa 1,08:aa prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n bruttokansantulosta, kun siitä on vähennetty Euroopan kehitysrahaston osuus (nykyään 0,03 prosenttia EU:n bruttokansantulosta, rahoitetaan unionin talousarvion ulkopuolisin varoin); korostaa, että kun tätä yleistä tasoa mitataan prosenttiosuutena bruttokansantulosta, se on reaalisesti alempi kuin nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen taso, vaikka unionin uusiin poliittisiin prioriteetteihin ja haasteisiin tarvitaan lisää rahoitusta; muistuttaa, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys on edeltäjäänsä (vuosien 2007–2013 rahoituskehys) pienempi ja että sen on osoitettu olevan riittämätön rahoittamaan unionin pakottavia tarpeita;

5.  pitää valitettavana, että ehdotuksen suorana tuloksena on yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) määrärahojen väheneminen 15 prosentilla ja koheesiopolitiikan määrärahojen väheneminen 10 prosentilla; vastustaa erityisesti radikaaleja leikkauksia, jotka vaikuttavat haitallisesti mainittujen politiikkojen ominaisluonteeseen ja tavoitteisiin, kuten ehdotettuja leikkauksia koheesiorahastoon (45 prosenttia) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon (yli 25 prosenttia); kyseenalaistaa näissä olosuhteissa ehdotuksen vähentää Euroopan sosiaalirahaston määrärahoja 6 prosentilla, vaikka sen toiminta-aluetta on laajennettu ja nuorisotyöllisyysaloite on sisällytetty siihen;

6.  toistaa vakaan näkemyksensä EU:n tärkeimpien politiikkojen rahoituksen tasosta monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027, jotta ne voisivat täyttää tehtävänsä ja saavuttaa tavoitteensa; painottaa erityisesti vaatimusta säilyttää YMP:n ja koheesiopolitiikan rahoitus EU-27:ssä vähintään vuosien 2014–2020 talousarvion reaalitasolla näiden politiikanalojen yleistä rakennetta kunnioittaen, kolminkertaistaa Erasmus+ -ohjelman nykyiset määrärahat, kaksinkertaistaa pk-yrityksille ja nuorisotyöttömyyden torjuntaan varattu erityisrahoitus, kasvattaa tutkimuksen ja innovoinnin nykyisiä määrärahoja ainakin 50 prosentilla 120 miljardiin euroon, kaksinkertaistaa Life+ -ohjelman rahoitus, lisätä merkittävästi Verkkojen Eurooppa -välineen kautta tehtäviä investointeja sekä varmistaa lisärahoitus turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen ja ulkosuhteisiin liittyville toimille; korostaa siksi näkemystään, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen on oltava 1,3 prosenttia EU-27:n bruttokansantulosta;

7.  painottaa niiden monialaisten periaatteiden merkitystä, joiden on oltava monivuotisen rahoituskehyksen ja kaiken siihen liittyvän EU:n toimintapolitiikan perustana; toistaa kantansa, että EU:n on pidettävä kiinni sitoumuksestaan toimia edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, ja pitää valitettavana, ettei monivuotista rahoituskehystä koskeviin ehdotuksiin sisälly selkeää ja näkyvää sitoumusta asiasta; pyytää siksi sisällyttämään kestävän kehityksen tavoitteet kaikkeen EU:n toimintapolitiikkaan ja kaikkiin aloitteisiin, joita seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä rahoitetaan; korostaa lisäksi, että syrjinnän poistaminen on elintärkeää, jos halutaan täyttää EU:n sitoumukset osallistavan unionin luomisesta, ja pitää valitettavana, ettei sukupuolinäkökulmaa ole valtavirtaistettu eikä sukupuolten tasa-arvoa koskevia sitoumuksia täytetty EU:n toimissa, vaikka monivuotista rahoituskehystä koskevissa ehdotuksissa niin esitetään; painottaa myös näkemystään, että Pariisin sopimuksen jälkeen ilmastoon liittyviä menoja olisi lisättävä huomattavasti verrattuna nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja niissä olisi saavutettava 30 prosentin taso mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä;

8.  tukee komission ehdotuksia EU:n omien varojen järjestelmän uudistamisesta, sillä kyseinen järjestelmä tuo myönteisen lisän vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen rahoitukseen; pitää siksi hyvänä ehdotusta ottaa käyttöön kolme uutta omien varojen lähdettä ja yksinkertaistaa nykyistä arvonlisäveroon perustuvien omien varojen järjestelmää; tähdentää, että nämä ehdotukset, jotka pohjautuvat suoraan toimielinten välisen omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työhön, olivat mukana myös 14. maaliskuuta 2018 hyväksytyssä parlamentin päätöslauselmassa ehdotetussa omien varojen ”korissa”; panee tyytyväisenä merkille, että nämä uudet varat vastaavat kahta unionin strategista tavoitetta: sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja toisaalta ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta; odottaa neuvostolta ja komissiolta tukea, jotta parlamentin rooli omien varojen hyväksyntämenettelyssä olisi vastaisuudessa vahvempi; palauttaa jälleen kerran mieliin kantansa, että tulevissa neuvotteluissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuolta olisi käsiteltävä yhtenä pakettina, sillä parlamentin kanssa ei tule sopua monivuotisesta rahoituskehyksestä, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

9.  pitää hyvänä myös periaatetta, että vastaisuudessa EU:n toimien suorat tuotot olisi ohjattava EU:n talousarvioon, ja kannattaa ehdottomasti kaikkien hyvitysten ja korjausten poistamista; pohtii, millä aikataululla mainitut uudet oman varat otetaan käyttöön, jotta kansallisia maksuosuuksia voidaan pienentää; ihmettelee, ettei komissio ole ehdottanut sellaisen erityisvarauksen perustamista EU:n talousarvioon, johon sijoitettaisiin kaikki ennakoimattomat muut tulot, kuten yrityksille kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrätyt sakot ja digitaalialan suurten yritysten veron ja finanssitransaktioveron tuotot EU:n uusina omina varoina;

10.  muistuttaa kannattaneensa sellaisen mekanismin perustamista, jonka avulla jäsenvaltioihin, jotka eivät noudata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, voidaan soveltaa taloudellisia seurauksia; panee merkille monivuotista rahoituskehystä koskevan lainsäädäntöpaketin osana esitetyn komission ehdotuksen unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa on jäsenvaltioissa yleisiä puutteita; aikoo tutkia tarkkaan kaikki ehdotuksen osatekijät ja esittää tarvittavia lisäsäännöksiä, jotta voidaan varmistaa, että unionin talousarvion lopulliset edunsaajat eivät voi joutua millään tavoin kärsimään sellaisesta sääntöjen rikkomisesta, joista he eivät ole vastuussa;

11.  on vakuuttunut tarpeesta suorittaa monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellisesti sitova ja pakollinen välitarkistus, jota on ehdotettava ja josta on sovittava ajoissa, jotta seuraava parlamentti ja komissio ehtivät hyvin mukauttaa vuosien 2021–2027 kehystä; aikoo esittää parannusta monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen ehdotetun artiklan sanamuotoon;

12.  pitää komission ehdotuksia joustavuudesta hyvänä lähtökohtana neuvotteluille; pitää hyvinä useita ehdotuksia nykyisten säännösten parantamisesta ja varsinkin ehdotusta vapautettujen määrärahojen uudelleenkäytöstä unionin varaukseen, erityisvälineiden määrärahojen korotusta ja rajoitusten poistamista maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaralta parlamentin asiassa esittämien pyyntöjen mukaisesti; aikoo neuvotella muistakin parannuksista aina tarpeen mukaan;

13.  panee merkille komission ehdotuksen perustaa eurooppalainen investointien vakautusjärjestely, joka täydentäisi kansallisten talousarvioiden vakautustoimintoa vakavien epäsymmetristen häiriöiden tapauksessa; aikoo tutkia ehdotuksen ja etenkin sen tavoitteet ja määrät tarkkaan;

14.  painottaa, että komission ehdotukset käynnistävät virallisesti intensiivisten neuvottelujen kauden neuvostossa mutta myös neuvoston ja parlamentin välillä tarkoituksena varmistaa parlamentin hyväksyntä monivuotista rahoituskehystä koskevalle asetukselle; tähdentää, että monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevan lainsäädäntöpaketin kaikista osatekijöistä, myös monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä määristä, olisi voitava neuvotella, kunnes päästään lopulliseen sopimukseen; ilmaisee valmiutensa ryhtyä välittömästi jäsenneltyyn vuoropuheluun neuvoston kanssa, jotta parlamentin odotukset olisivat paremmin tiedossa ja sopimukseen voitaisiin päästä oikea-aikaisesti; pitää siksi vastikään aloitettuja säännöllisiä kokouksia perättäisten neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja parlamentin neuvotteluryhmän kesken tärkeänä lähtökohtana seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymismenettelyssä;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0076.


Libya
PDF 153kWORD 55k
Euroopan parlamentin suositus 30. toukokuuta 2018 neuvostolle Euroopan parlamentin suosituksesta neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Libyasta (2018/2017(INI))
P8_TA(2018)0227A8-0159/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2259 (2015) sekä sen jälkeen annetut päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Libyan poliittisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon 22. elokuuta 2017 annetun YK:n pääsihteerin raportin YK:n Libyan‑tukioperaatiosta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 (2011) sekä kaikki sen jälkeen annetut Libyaa koskevat päätöslauselmat, myös päätöslauselman 2380 (2017),

–  ottaa huomioon turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2312 (2016) liittyvän YK:n pääsihteerin raportin,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 14. marraskuuta 2017 antaman julkilausuman muuttajien kärsimyksestä Libyassa, mitä kuvattiin kauhistukseksi ihmiskunnan omalletunnolle,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2018 julkistetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin ”Abuse Behind Bars: Arbitrary and unlawful detention in Libya”,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014(1), 15. tammikuuta 2015(2) ja 4. helmikuuta 2016(3) antamansa päätöslauselmat Libyan tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n parlamentaarisen yleiskokouksen yhteispuheenjohtajien 20. joulukuuta 2017 antaman julkilausuman muuttajien tilanteesta Libyassa,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2017 annetun komission sekä komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Muuttoliike keskisen Välimeren reitillä – Muuttovirtojen hallinta ja ihmishenkien pelastaminen” (JOIN(2017)0004),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun Maltan julistuksen,

–  ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian ja sitä koskevan toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin ja Euroopan unionin huippukokouksessa 2017 hyväksytyn yhteisen julkilausuman muuttajien tilanteesta Libyassa sekä Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n korkean tason kolmenvälisen työryhmän perustamisen,

–  ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 113 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0159/2018),

A.  toteaa, että tilanne Libyassa on hyvin hauras ja maan on kohdattava eräitä monimutkaisia ja toisiinsa kytkeytyviä haasteita, jotka koskevat poliittista vakautta, talouskehitystä ja turvallisuutta;

B.  ottaa huomioon, että Libyan kriisillä on valtavia vaikutuksia Libyan kansaan ja myös koko ympäröivälle alueelle ja EU:lle ja että siksi on Libyan kansalaisten sekä naapurimaiden, Saharan eteläpuolisen alueen ja Välimeren alueen kannalta keskeisen tärkeää varmistaa Libyan poliittinen vakaus, joka on ehdoton edellytys maan taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen parantamiselle;

C.  ottaa huomioon, että Etelä-Libya on erityinen huolenaihe, koska sen naapurimaat ovat hauraassa tilassa ja jihadismi voi nostaa päätään, mikä uhkaa Sahelin ja Saharan alueen heikkoja hallituksia;

D.  toteaa, että EU:n olisi viestittävä proaktiivisemmin diplomaattisista pyrkimyksistään ja suuresta rahoitusosuudestaan Libyan turvallisuustilanteen ja sosioekonomisen tilanteen vakauttamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että Libyan konflikti voidaan ratkaista ainoastaan johdonmukaisella, kattavalla ja osallistavalla lähestymistavalla, jonka toteuttamiseen kaikki kansainväliset toimijat ja sidosryhmät, myös erilaisten paikallisyhteisöjen edustajat, heimojen päälliköt ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit, osallistuvat, ja varmistamalla libyalaisten omistajuus ja osallisuus rauhanprosessissa;

F.  ottaa huomioon, että Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen ja YK:n Libyan‑toimintasuunnitelman muodostama kehys tarjoaa tällä hetkellä ainoan toteuttamiskelpoisen ratkaisun kriisiin;

G.  toteaa, että EU auttaa diplomaattisin toimin ja konkreettisella tuella Libyaa siirtymään kohti vakaata ja toimivaa valtiota ja tukee YK:n johtamia tätä koskevia välityspyrkimyksiä;

H.   katsoo, että on äärimmäisen tärkeää, että jäsenvaltiot puhuvat yhdellä äänellä lujittaen EU:n välityspyrkimyksiä ja korostaen YK:n ja YK:n toimintasuunnitelman keskeistä asemaa; katsoo, että jäsenvaltioiden yksittäisiä aloitteita on joka tapauksessa pidettävä tervetulleina vain, jos ne esitetään EU:n toiminnan puitteissa ja jos ne ovat kaikilta osin EU:n ulkopolitiikan mukaisia;

I.  ottaa huomioon, että EU:n toimilla on vaikutusta muuttoliikkeeseen, kun otetaan huomioon, että määrät laskivat kolmanneksella vuoden 2017 lopussa verrattuna vuoteen 2016 ja että vuoden 2018 ensimmäisinä kuukausina määrät ovat alle 50 prosenttia edellisen vuoden samasta ajankohdasta;

J.  ottaa huomioon, että Libya on tärkeä kauttakulku- ja lähtöalue muuttajille, etenkin sellaisille, jotka ovat peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta; ottaa huomioon, että tuhannet Libyan väkivaltaisuuksia pakenevat muuttajat ja pakolaiset ovat menettäneet henkensä yrittäessään päästä Eurooppaan ylittämällä Välimeren;

K.  toteaa, että muuttajat kärsivät kaikkein eniten Libyan turvallisuusongelmista, sillä usein valtiosta riippumattomat tahot kohdistavat heihin väkivaltaa, vangitsevat ja pidättävät heitä mielivaltaisesti, ja heitä kiristetään ja ryöstetään kiristys- ja hyväksikäyttötarkoituksissa;

L.  ottaa huomioon, että maan lukuisat aseelliset ryhmät ovat pidättäneet mielivaltaisesti monia maahanmuuttajia, erityisesti sellaisia, jotka ovat peräisin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta;

M.  toteaa, että Nigerin tekemä vähintään 132:n UNHCR:n avun piirissä olleen Sudanin kansalaisen pakkopalautus Libyaan aiheuttaa suurta huolta;

N.  toteaa, että maan sisäisten pakolaisten ongelma on edelleen ajankohtainen ja että he joutuvat usein kohtaamaan vaarallisia uhkia, kuten kulkeminen konfliktialueiden halki, maamiinojen ja räjähtämättömien taisteluvälineiden esiintyminen sekä puolisotilaallisten joukkojen harjoittama väkivalta;

O.  toteaa, että Libyasta on tullut ihmiskaupan kauttakulkumaa; toteaa, että Libyassa on edelleen satoja tuhansia eri kansallisuuksia edustavia maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, joista monet elävät järkyttävissä olosuhteissa ja ovat näin otollinen kohderyhmä salakuljettajille; toteaa, että orjuudesta Libyassa on esitetty väitteitä;

P.  toteaa, että tavallisten libyalaisten jokapäiväistä elämää leimaavat yhä vaikeammat elinolot, paheneva käteiskriisi, vedenjakelun katkokset ja toistuvat sähkökatkot ja maan terveydenhuoltojärjestelmän yleisesti katastrofaalinen tilanne;

Q.  toteaa, että Libyan poliittiselle ilmastolle on ominaista syvä luottamuspula eri alueiden tärkeimpien poliittisten ja sotilaallisten toimijoiden kesken;

R.  toteaa, että kansainvälisesti tunnustettu kansallisen sovinnon hallitus tukeutuu oman turvallisuutensa vuoksi yhä enemmän useisiin puolisotilaallisiin ryhmiin; katsoo, että nämä puolisotilaalliset ryhmät ovat saaneet ennennäkemättömästi vaikutusvaltaa Tripolissa toimiviin valtion elimiin, mikä uhkaa YK:n meneillään olevia pyrkimyksiä luoda maahan toimintakykyisempi poliittinen järjestelmä;

S.  toteaa, että Turkin, Qatarin, Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kaltaisilla valtioilla on merkittävä vaikutusvalta sotaakäyviin eri ryhmiin;

T.  ottaa huomioon, että Libyan eri yhteisöjen monenlaiset kulttuuri-identiteetit, heimot tai etniset ryhmät ovat aina muodostaneet Libyan sosiaalisen ja kulttuurisen perusrakenteen ja että niillä on keskeinen rooli maan sosiaalisessa ja poliittisessa kehityksessä ja turvallisuuskysymyksissä; ottaa huomioon, että libyalaisella yhteiskunnalla on vahvat perinteet kaupunkien, heimojen ja etnisten yhteisöjen välisten kiistojen epävirallisissa ratkaisuprosesseissa;

U.  ottaa huomioon, että toistaiseksi maassa ei ole vaalijärjestelmää koskevaa selkeää ja yhteistä lainsäädäntökehystä; toteaa, että perustuslakia ei ole hyväksytty, joten maassa ei ole uusien vaalien järjestämiseen tarvittavaa lainsäädäntökehystä; toteaa, että nykyinen rankaisemattomuuden ilmapiiri, laajalle levinneet laittomuudet, korruptio sekä aseistettujen ryhmien ja libyalaisten heimojen väliset ja alueelliset jännitteet vähentävät entisestään luottamusta jo nyt heikkoihin julkishallinnollisiin ja valtion laitoksiin;

V.  toteaa, että ilman oikeudenkäyntiä toteutetut teloitukset, kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja summittaiset hyökkäykset asuinalueille ja infrastruktuuriin ovat lisääntyneet jatkuvasti Libyassa, kuten myös vihapuhe ja kannustaminen väkivaltaan;

W.  katsoo, että madkhalismia edustava salafistinen ääriliike on voimistumassa ja lisäämässä vaikutusvaltaansa sekä Itä- että Länsi-Libyassa; ottaa huomioon, että madkhalistit vastustavat vaaleja, ovat halukkaita säilyttämään vallitsevan tilanteen, eivät hyväksy mitään demokratiamallia ja ovat raskaasti aseistettuja, joten ne muodostavat konkreettisen uhan ääriliikkeiden voimistumisesta ja väkivallan lisääntymisestä maassa;

X.  toteaa, että rikosoikeusjärjestelmän romahtaminen edistää rankaisemattomuutta valtiossa ja kaventaa uhrien mahdollisuuksia hakea suojelua ja oikeussuojakeinoja; toteaa, että monilla alueilla ja jopa tapauksissa, jossa poliisiraportti on tehty rikoksen jälkeen, toimet välittömän, tehokkaan, puolueettoman ja riippumattoman tutkinnan aloittamiseksi ja rikollisten saattamiseksi oikeuden eteen ovat olleet vähäisiä; toteaa, että aseistettuun ryhmään kuuluvaa rikoksen tekijää ei ole tuomittu Libyassa vuoden 2011 jälkeen;

Y.  toteaa, että Libyan väkivallan kierrettä ruokkii jatkuvasti se, että vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä ei rangaista; toteaa, että jos tähän ei puututa asianmukaisesti, oikeusvaltion täydellinen puuttuminen tekee rauhanomaista rinnakkaiseloa ja väkivaltaisen ääriajattelun torjuntaa koskevasta narratiivista väestölle merkityksetöntä;

Z.  ottaa huomioon, että kymmeniä poliittisesti aktiivisia henkilöitä ja ihmisoikeusaktivisteja, tiedotusalan ammattilaisia ja muita julkisuuden henkilöitä on kaapattu tai heitä on uhkailtu; ottaa huomioon, että YK on saanut raportteja mielivaltaisista pidätyksistä ja kidutuksesta sekä pahoinpitelyistä, joihin molemmat osapuolet ovat syyllistyneet;

AA.  toteaa, että eskaloituvat hyökkäykset oikeuslaitoksen jäseniä, paikallisia kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeuksien puolustajia ja tiedotusvälineiden työntekijöitä – sekä pakolaisia ja maahanmuuttajia – vastaan ovat vauhdittaneet ihmisoikeustilanteen heikkenemistä kaikkien Libyan alueella oleskelevien siviilien kannalta; toteaa, että oikeusvaltion puuttuminen ja vakavien ihmisoikeusloukkausten, kuten kidutuksen, mielivaltaisten pidätysten, ilman oikeudenkäyntiä toteutettujen teloitusten ja summittaisten siviileihin ja infrastruktuuriin kohdistuvien hyökkäysten jääminen rankaisematta ruokkivat edelleen väkivallan kierrettä valtiossa;

AB.  ottaa huomioon, että Libyan rajojen läpäisevyys vauhdittaa rajat ylittävää laitonta kauppaa ja että aseistettujen ryhmien levittäytyminen raja-alueille on pahentanut entisestään taisteluja laitonta kauppaa harjoittavien vihollisryhmien välillä rajat ylittävien varojen valvonnasta ja saannista; ottaa huomioon, että maahan saapuvat niin kutsutut vierastaistelijat ja eri rikollisverkostot hyödyntävät edelleen aseiden hallitsematonta leviämistä;

AC.  ottaa huomioon, että poliittinen epävarmuus ja epävakaus ovat tehneet Libyasta otollisen maaperän ääriryhmien toiminnalle; toteaa, että Fezzanin alue on rakenteellisesti epävakaa ja historiallinen paikka, jonka kautta pakolaiset ja muuttajat kulkevat Eurooppaan, ja muodostaa reitin öljyn, kullan, aseiden ja huumeiden laittomalle kaupalle sekä ihmiskaupalle; ottaa huomioon, että aluetta leimaavat etniset ja heimojen väliset jännitteet, jotka ovat vahvistuneet Gaddafin menetettyä vallan, ja taistelut maan rikkauksien hallinnasta; huomauttaa, että Fezzanin vakauttaminen on keskeistä koko maan vakauttamisen varmistamiseksi;

AD.  ottaa huomioon Libyan paikallisviranomaisten merkityksen konfliktien torjunnassa ja keskeisten julkisten palvelujen toimittamisessa väestölle;

AE.  ottaa huomioon, että 7. toukokuuta 2018 lähtien Dernan kaupunkiin on tehty yhä enemmän maa- ja ilmahyökkäyksiä ja sitä on tulitettu tykeillä; toteaa, että useita siviilejä on kuollut, samalla kun avustus- ja lääkintähenkilöstön pääsyä alueelle on rajoitettu tuntuvasti ja humanitaarinen tilanne on hälyttävä;

AF.  ottaa huomioon, että parlamentin virallinen valtuuskunta vieraili Libyassa 20.–23. toukokuuta 2018;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

   a) varmistetaan mahdollisimman vahva tuki YK:n erityislähettilään Ghassan Salamén syyskuussa 2017 esittämälle YK:n Libyan-toimintasuunnitelmalle Libyan vakauttamiseksi ja poliittisen ja osallistavan kansallisen sovintoprosessin käynnistämiseksi, jonka avulla kaikki libyalaiset toimijat, myös kaikki heimoyhteisöt, voivat saavuttaa vakaan ja pitkäaikaisen poliittisen sopimuksen samalla, kun kiinnitetään asianmukaista huomiota naisten ja vähemmistöjen osallistumiseen; otetaan huomioon YK:n turvallisuusneuvostolle 21. toukokuuta 2018 esitetyt kattavan kuulemisprosessin tulokset; tuomitaan jyrkästi kaikki pyrkimykset vaarantaa YK:n johtama rauhanprosessi; jatketaan tiivistä yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation (UNSMIL) kanssa;
   b) tehostetaan diplomaattisia toimia, joilla tuetaan YK:n suunnitelmaa ja autetaan lujittamaan Libyan hallitusta sen pyrkiessä saamaan aikaan poliittista hyväksyntää, takaamaan turvallisuuden ja laajentamaan valtapiirinsä Libyan koko alueelle yli kansainvälisesti tunnustetun kansallisen sovinnon hallituksen kapean alueellisen hallinnon maan vakauttamista, jälleenrakentamista ja sovittelua koskevan poliittisen ja osallistavan ratkaisun, valtiorakenteiden kehittämisen sekä mahdollisen rauhanturvaoperaation välttämättömänä edellytyksenä; varmistetaan, että vakauttamisprosessin omistajuus ja päätös tulevasta valtiomuodosta kuuluvat libyalaisille; tuetaan ja vahvistetaan maan paikallisia mekanismeja ja valmiuksia sovittelussa ja kiistojen ratkaisemisessa ja liitetään ne Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelmaan osana johdonmukaista ja yhtenäistä lähestymistapaa, joka johtaa konkreettisiin ja kestäviin tuloksiin;
   c) tukee useissa kunnissa YK:n suojeluksessa järjestettäviä niin kutsuttuja kaupungintalotapaamisia tehokkaina alhaalta ylöspäin suuntautuvina sovinnonaloitteina, joilla pyritään rohkaisemaan eri yhteisöjä vuoropuheluun ja edistetään konkreettisesti kestävän ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun löytämistä Libyan kriisiin ja autetaan luomaan maahan kansallistunnetta;
   d) edistetään keinoja tukea instituutioiden kehittämistä, aidon kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja talouden käynnistämistä ja siirtymistä pois äärimmilleen venytetyistä julkisista palveluista ja vaalitaan kestävän yksityisen sektorin kehittämistä, mikä on välttämätöntä valtion pitkän aikavälin vakauden ja vaurauden varmistamiseksi;
   e) tuetaan Libyaa sen pyrkimyksissä laatia uusi perustuslaillinen järjestys, johon olisi kuuluttava malli öljyyn perustuvan vaurauden oikeudenmukaiseksi jakamiseksi sekä historiallisten alueiden ja toisaalta mahdollisen kansallisen hallituksen tehtävien ja velvoitteiden selkeästä jaosta; muistutetaan, että tällainen uusi perustuslaki, joka voisi perustua vuoden 1963 tarkistettuun perustuslakiin, voisi auttaa pyrkimyksissä järjestää valtion kattavat vaalit, jotka olisi järjestettävä vasta, kun uusi perustuslaki on hyväksytty ja tarvittavat edellytykset on asianmukaisesti saavutettu, suuren äänestysaktiivisuuden sekä kansalaisten kannatuksen ja legitiimiyden varmistamiseksi;
   f) EU:n toimielimissä annetaan edelleen etusija sille, miten Libyan kriisin kaikki näkökohdat voidaan ottaa paremmin huomioon ja mitä välineitä ja aloja hyödynnetään, myös kiinnittämällä enemmän huomiota paikallisiin olosuhteisiin, ja osoitetaan, että kaikki toimielimet ja jäsenvaltiot ovat tavoitteissaan ja aloitteissaan yhtenäisiä, jotta varmistetaan kaikkien asianomaisten toimijoiden toteuttamien toimenpiteiden keskinäinen johdonmukaisuus osana laajempaa alueellista strategiaa;
   g) vahvistetaan läsnäoloa, näkyvyyttä ja ymmärrystä maan tilanteen monimutkaisuudesta palauttamalla EU:n Tripolin edustusto ja palauttamalla edustustoon EU:n pysyvää henkilöstöä;
   h) jatketaan sen korostamista, että Libyan kriisiä ei voida ratkaista sotilaallisesti, ja muistutetaan, että kaikkien osapuolten ja aseistettujen ryhmien on sitouduttava Libyaa koskevan poliittisen sopimuksen 42 artiklaan, kunnioitettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja pidättäydyttävä väkivaltaisesta retoriikasta ja väkivallan käytöstä, demobilisoitava ja sitouduttava konfliktin ratkaisemiseen rauhanomaisesti, jotta vältetään lisävahingot ja se, että ihmishenkiä menetetään lisää; katsoo, että neuvotteluilla olisi pyrittävä yhdistämään Libyan kaikkien alueiden puolustusvoimat siviilien johtaman kansallisen turvallisuusarkkitehtuurin rakentamiseksi kansainvälisesti tunnustetun osallistavan Libyan hallituksen alaisuuteen ja taattava avoimuus ja vastuuvelvollisuus sekä Libyan kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattaminen, ja niiden tuloksena olisi oltava myös sellaisen pöytäkirjan allekirjoittaminen, joka sitouttaa kaikki aseistetut ryhmät voiman ja väkivallan käytöstä luopumiseen yhtenäisen kattavan aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan sopimuksen sekä turvallisuusjärjestelmäuudistusta koskevan prosessin yhteydessä, jota ohjaavat Skhiratissa hyväksytyt syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet; katsoo, että tällaisen pöytäkirjan allekirjoittamisen olisi mahdollistettava rauhansopimuksen täytäntöönpano, joka johtaa vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämiseen, ja siihen olisi liitettävä taloudellisia ja rahoitusta koskevia kannustimia ja että sen olisi annettava allekirjoittajille sysäys ryhtyä rakentamaan uusia valtion instituutioita;
   i) pidetään mielessä tarve kehittää räätälöityjä integrointiohjelmia puolisotilaallisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden, ei ryhmien, integroimiseksi tavanomaiseen turvallisuuskoneistoon, jotta voidaan rajoittaa lojaalisuuden jakautumista;
   j) tuetaan YK:n pyrkimyksiä vaalien järjestämiseen Libyassa vuoden 2018 loppuun mennessä ja vasta kun uusi perustuslaki on hyväksytty; tuetaan erityisesti pyrkimyksiä rekisteröidä äänioikeutetut, koska tällä hetkellä vain noin 50 prosenttia äänioikeutetuista on rekisteröity; varmistetaan, että sopimus siirtymäjärjestelyistä hyväksytään ennen vaaleja luottamuksen rakentamiseksi uudelleen ja uuden hallituksen kansainvälisen ja kansallisen legitimiteetin vahvistamiseksi; tuetaan, myös teknisesti, prosessia kunnollisen perustuslaillisen kehyksen sekä koko vaaliprosessin perustamiseksi liittämällä mahdollinen unionin taloudellinen tuki sellaisen vaalilain hyväksymiseen, joka noudattaa mahdollisimman hyvin Venetsian komission mukaisia kansainvälisiä periaatteita;
   k) painostetaan niitä, jotka estävät poliittisia rauhanneuvotteluja, ja valvotaan tehokkaasti YK:n asevientikieltoa Libyaan; harkitaan uusien sanktioiden käyttöönottoa laittomia öljysopimuksia tekevien osalta;
   l) tiivistetään yhteistyötä kaikkien paikalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa kansainvälisten toimien johdonmukaisuuden ja lähentymisen vahvistamiseksi; lisätään diplomaattisia ponnisteluja kaikkien alueellisten toimijoiden ja naapurimaiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne tukevat myönteisen ratkaisun löytämistä Libyan kriisiin siihen tällä hetkellä ainoan mahdollisen kehyksen tarjoavan YK:n toimintasuunnitelman mukaisesti; tuetaan meneillään olevaa Libyan sisäistä kansallista konferenssia tavoitteena saavuttaa Libyan eri puolueiden kesken sopimus seuraavista vaiheista siirtymän loppuunsaattamiseksi; yritetään saada alueelliset toimijat luopumaan mahdollisista yksipuolisista tai monenvälisistä sotilaallisista väliintuloista, joilta puuttuu oikeusperusta tai Libyan hallituksen poliittinen suostumus;
   m) tuetaan libyalaisten lainsäätäjien, tuomarien ja erikoistuneiden syyttäjien avulla Libyan terrorismin vastaisen lainsäädännön tarkistamista ja varmistetaan, että näillä on asianmukaiset keinot johtaa ja ratkaista terrorismin vastaisia tapauksia oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti;
   n) pohditaan Libyan kriisiä laajemmassa, alueellisessa ja yleisafrikkalaisessa yhteydessä pitäen mielessä, että Libya on avainasemassa Pohjois-Afrikan, Sahelin ja Välimeren alueen vakauden kannalta; edistetään ja helpotetaan Libyan yhteistyötä sen Sahelin alueen naapureiden kanssa; tarkastellaan kyseisen pohdinnan yhteydessä Libyan tilanteen vaikutusta siihen dynamiikkaan ja niihin haasteisiin, joihin EU:n on vastattava; kehitetään Libyaa koskeva laaja-alainen toimintapolitiikka, jossa otetaan huomioon alueellinen ja yleisafrikkalainen näkökulma ja joka kattaa kehitysyhteistyötä, turvallisuutta ja muuttoliikettä koskevat politiikat sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun, terrorismin torjunnan ja orjuuden ja hyväksikäytön torjunnan; varmistetaan, että kyseisen toimintapolitiikan täytäntöönpanoa tuetaan asianmukaisella ja riittävällä rahoituksella, myös seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta politiikka tuottaa konkreettisia tuloksia; jatketaan ja tehostetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä Naton Sea Guardian -operaation ja EUNAVFOR Med Sophia -operaation välillä;
   o) varmistetaan pysyvä ja aktiivinen osallistuminen terrorismin ja ihmiskaupan vastaisiin pyrkimyksiin sekä yhdentämällä tiedustelutietoa, taloudellista yhteistyötä ja taktista tukea että sellaisilla sosiaalisilla ohjelmilla ja koulutusohjelmilla terveydenhuoltoa ja koulutusta varten, joilla tuetaan sosiaalisten toimijoiden ja keskeisten mielipidevaikuttajien koulutusta ja kehitystä väkivaltaisen ääriajattelun torjumisessa sekä rinnakkaiseloa ja rauhanomaista yhteistyötä koskevan viestin levittämiseksi;
   p) pidetään mielessä, että vaikka Daeshin / Irakin ja Levantin islamilaisen valtion vaikutus on merkittävästi heikentynyt Libyassa, maassa on voimistumassa uudenlaisia ääriliikkeitä, kuten makhalistien edustama ääriliike; muistutetaan, että tehokkain vastaus radikaalien militanttien oleskeluun valtiossa on viime kädessä sellaisten osallistavien kansallisten instituutioiden perustaminen, jotka voivat puolustaa oikeusvaltiota, tarjota julkisia palveluja ja torjua tehokkaasti valtion ja laajemman alueen vakautta uhkaavia ryhmiä;
   q) varmistetaan 25. heinäkuuta 2017 annetun Pariisin julistuksen mukaisesti, että EU:n varat käytetään vaikuttavalla tavalla, jotta taataan hallitusten välinen koordinointi julkisen infrastruktuurin kunnostamisessa EU:n vakautusjärjestelyjen avulla; annetaan etusija sellaisten hankkeiden ja aloitteiden rahoittamiselle, joilla tuetaan vastuuvelvollisuutta ja demokraattista muutosta tukevia toimijoita ja joilla vaalitaan paikallisesti juurtuneita vuoropuheluja, sovittelua ja konfliktinratkaisumekanismeja ja joihin otetaan mukaan erityisesti naisia ja joissa työskennellään nuorten kanssa, jotta estetään heidän ajautumisensa rikolliseen toimintaan, kuten salakuljetukseen ja ihmiskauppaan liittyviin miliiseihin liittyminen; jatketaan kansalaisyhteiskunnan, erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien, vahvistamista sekä tukea poliittiselle prosessille, turvallisuudelle ja sovittelutoiminnalle erityisesti Euroopan naapuruusvälineen ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen kautta; edistetään edustuksellisen hallinnon täytäntöönpanoa paikallisella ja kansallisella tasolla, jotta voidaan vastata paremmin sovitteluun, vakauttamiseen ja turvallisuuden palauttamiseen liittyviin haasteisiin; varmistetaan, että EU:n Afrikka-hätärahastosta myönnetään varoja vain, jos alkuperäisiä tavoitteita on noudatettu ja päätös perustuu paikallisviranomaisia ja tuensaajia koskevaan asianmukaiseen arviointiin ja jälkiarviointiin;
   r) tuetaan kuntia niiden keskeisten palvelujen tarjonnassa ja paikallishallinnon kehittämisessä; varmistetaan väestön peruselintaso pitäen mielessä, että on ratkaisevan tärkeää ymmärtää paikallista poliittista ja taloudellista järjestelmää sovintoprosessin esittämisessä kansalaisille ja torjuttaessa laitonta ihmiskauppaa; varmistetaan, että EU:n varat käytetään tehokkaasti Libyan väestöä ja kansalaisyhteiskuntaa auttavissa hankkeissa; edistetään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten hallintoviranomaisten välistä viestintää;
   s) tuetaan aloitteita, esimerkiksi Misratan ja Tawerghan sovintokomitean edistämää aloitetta, jossa Misratan ja Tawerghan kaupungit pääsivät sopimukseen rauhanomaisen rinnakkaiselon doktriinin mukaisesti ja antoivat Tawerghan kaupungista siirtymään joutuneille ihmisille mahdollisuuden palata kaupunkiinsa;
   t) kannustetaan edelleen Libyan instituutioita pyrkimään tehokkaammin ja avoimemmin parantamaan kaikkien libyalaisten elinoloja muun muassa palauttamalla ennalleen ensisijaisia julkisia palveluja sekä rakentamalla uudelleen julkisia infrastruktuureja, vahvistamaan valtion taloushallintoa, ratkaisemaan likviditeettikriisi sekä panemaan täytäntöön tarpeelliset rahoitusalan ja talouden uudistukset, joiden toteuttamista kansainväliset rahoituslaitokset ovat pyytäneet talouden elpymisen ja vakauttamisen tukemiseksi; avustetaan maata luomaan markkinapohjainen talous, josta hyötyvät kaikki libyalaiset; kehotetaan Libyan viranomaisia varmistamaan, että luonnonvaroihin perustuvat tulot ja niistä saadut hyödyt käytetään koko väestön hyväksi, myös paikallisella tasolla; kehotetaan Libyan viranomaisia sitoutumaan korkeisiin avoimuusedellytyksiin maan kaivannaisteollisuuden osalta sekä erityisesti sitoutumaan mahdollisimman pian kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaan aloitteeseen (EITI); autetaan Libyan viranomaisia torjumaan kaikkea laitonta toimintaa, joka haittaa kansallista taloutta, kuten suositeltiin hiljattain Libyaa koskevan päätöslauselman 1973 (2011) nojalla perustetun asiantuntijapaneelin loppuraportissa;
   u) jatketaan ihmisoikeusloukkausten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomusten määrätietoista tuomitsemista sekä lisätään toimia humanitaarisen avun toimittamiseksi sitä tarvitsevalle väestölle ja kaikille valtion osille, erityisesti terveydenhuollon ja energialaitosten osalta; lisätään humanitaarisen talousavun vaikuttavuutta sekä lisätään tukea paikalla toimiville humanitaarisille järjestöille ja tiivistetään yhteistyötä niiden kanssa; tuomitaan lukuisat ja jatkuvasti lisääntyvät pyrkimykset rajoittaa kansalaisyhteiskunnan tilaa erityisesti sortavan lainsäädäntökehyksen ja ihmisoikeuksien puolustajiin ja oikeuslaitokseen kohdistuvien hyökkäysten kautta; kehotetaan AU:ta, YK:ta ja EU:ta jatkamaan yhteistyötään ja ryhtymään voimakkaisiin toimiin näiden ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi välittömästi; vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa ja tuetaan paikallisten tiedotusvälineiden kehitystä ja riippumattomuutta;
   v) vauhditetaan pyrkimyksiä EU:n rahoittaman UNHCR:n hätäevakuointimekanismin osalta, joka on auttanut noin tuhannen suojelua tarvitsevan haavoittuvimmassa asemassa olevan pakolaisen evakuoinnissa Libyasta; kannustetaan libyalaisia osapuolia laajentamaan niiden kansallisuuksien määrää, joiden kanssa Libya sallii UNHCR:n tekevän työtä;
   w) puututaan laittomaan muuttoliikkeeseen Libyaan ja sieltä pois pitäen mielessä pitkän aikavälin vaikuttavien ja toteuttamiskelpoisten ratkaisujen tarve, joilla olisi puututtava Afrikan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja määriteltävä oikeusperusta kansainvälisille muuttoliikeprosesseille, jotka nykyisin perustuvat hätämekanismin kautta tapahtuvaan uudelleensijoittamiseen tai välittömään uudelleensijoittamiseen; keskitetään EU:n toimet maahanmuuttajien suojelemiseen Libyassa; avustetaan Libyan viranomaisia turvaamalla sisäisesti siirtymään joutuneiden paluu koteihinsa ja tukemalla paikallisyhteisöjä haasteista selviytymisessä samalla, kun taataan, ettei maan sisäisesti siirtymään joutuneiden paluu johda siihen, että vaihdetaan eri sotilaallisia joukkoja hyödyttävä rahallinen korvaus oikeuteen palata; varoitetaan kansainvälistä yhteisöä tarpeesta ryhtyä toimiin Libyan ja Sahelin ja Saharan alueen kehitys-, ihmisoikeus- ja turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi, ihmiskaupan ja ihmissalakuljetuksen torjuntakeinot mukaan luettuina; varmistetaan, että toimenpiteet ihmiskaupan torjumiseksi eivät haittaa vapaata liikkuvuutta alueen talouskehityksen kannalta;
   x) tehostetaan EU:n, Afrikan unionin ja YK:n yhteisiä toimia maahanmuuttajien ja pakolaisten suojelun parantamiseksi Libyassa kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin; tutkitaan perusteellisesti ja välittömästi väitteet, joiden mukaan rikollisryhmät käyttävät hyväksi ja kohtelevat epäinhimillisesti Libyaan saapuneita muuttajia ja pakolaisia, ja kantelut orjuuden harjoittamisesta; kehitetään aloitteita tällaisten tapahtumien ehkäisemiseksi vastaisuudessa; parannetaan pakolaisten ja maahanmuuttajien oloja säilöönottokeskuksissa ja kehotetaan Libyan viranomaisia sulkemaan mahdollisimman pian leirit, joiden on todettu rikkovan kansainvälisiä normeja; jatketaan ja tehostetaan yhteistyössä YK:n ja Afrikan unionin kanssa toteutettua vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotoutumista painottaen tässä yhteydessä sen merkitystä, että kumotaan Libyan maastapoistumisviisumia koskeva vaatimus; kannustetaan Libyan viranomaisia lopettamaan mielivaltaiset pidätykset sekä välttämään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti lasten pidätyksiä; varmistetaan, että muuttajia kohdellaan noudattaen täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja osoitetaan tähän tarvittava rahoitus EU:n talousarviosta; kehotetaan Libyaa allekirjoittamaan ja ratifioimaan Geneven vuoden 1951 pakolaisasemaa koskeva yleissopimus ja sen vuoden 1967 pöytäkirja; varmistetaan, että EU:n yhdennetyllä rajavalvonnan avustusoperaatiolla Libyassa (EUBAM), EUNAVFOR Med Sophia -operaatiolla ja Frontexin Themis-operaatiolla keskitytään yhdessä torjumaan laitonta toimintaa, myös maahanmuuttajien salakuljetusta, ihmiskauppaa ja terrorismia keskisellä Välimerellä; varmistetaan, että EUBAM-operaatio tekee aktiivista yhteistyötä ja auttaa Libyan viranomaisia painopistealoilla, jotka liittyvät rajahallintoon, lainvalvontaan ja laajemmin rikosoikeusjärjestelmään;
   y) kehitetään edelleen kaikkia pyrkimyksiä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi kaikissa muodoissaan Libyan alueelta ja sen kautta sekä Libyan rannikolta, koska se vaarantaa sekä Libyan vakauttamisprosessin että tuhansia ihmishenkiä; varmistetaan tämän vuoksi EU:n panoksen jatkuvuus näiden ongelmien torjumisessa avustamalla libyalaisia osapuolia kipeästi kaivattujen valmiuksien kehittämisessä maan maa- ja merirajojen turvaamiseksi sekä tekemällä yhteistyötä Libyan viranomaisten kanssa kattavan rajaturvallisuusstrategian käyttöön ottamiseksi;
   z) tuetaan kestävän ratkaisun löytämistä yli 180 000:n sisäisesti siirtymään joutuneen henkilön ongelmaan Libyassa, myös arviolta 40 000 Tawarghan entisen asukkaan osalta, uudelleensijoittamismahdollisuuksien avulla tai helpottamalla turvallista kotiinpaluuta ja lisäämällä tätä varten tukea UNHCR:lle ja Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle;
   aa) puututaan kansainvälisten rikollisryhmien ja terroristiryhmien toiminnan limittymistä koskevaan ilmiöön tekemällä perusteellisia tutkimuksia, joissa käsitellään erityisesti ihmiskauppaa ja konfliktien yhteydessä esiintyvää seksuaalista väkivaltaa;
   ab) tuetaan Libyan rannikkovartioston kanssa tehtävää yhteistyötä, joka on auttanut pelastamaan lähes 19 000 muuttajaa Libyan aluevesillä tammikuun ja marraskuun lopun välillä vuonna 2017; autetaan Libyan viranomaisia ilmoittamaan virallisesti etsintä- ja pelastusalueensa (SAR), otetaan käyttöön selkeät vakiotoimintamenettelyt maihinnousua varten ja varmistetaan Libyan rannikkovartioston seurantajärjestelmän toiminta, jotta voidaan perustaa selkeä ja avoin rekisteri kaikista henkilöistä, jotka nousevat maihin Libyan rannoilla, ja varmistaa, että heistä huolehditaan asianmukaisesti kansainvälisten humanitaaristen normien mukaisesti; lisätään yhteistyötä Libyan viranomaisten kanssa Libyaan perustettavan meripelastuksen koordinointikeskuksen valmistelutöiden vauhdittamiseksi tavoitteena tehostaa etsintä- ja pelastusvalmiuksia; varmistetaan Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja UNHCR:n Libyan rannikkovartiostolle tarjoaman kansainvälistä suojelua, pakolaisoikeutta ja ihmisoikeuksia koskevan erityiskoulutuksen jatkaminen;
   ac) vahvistetaan humanitaarista ja siviiliapua, jotta voidaan helpottaa Libyan väestön oloja ja vastata konfliktista eniten kärsivien henkilöiden kiireellisimpiin tarpeisiin Libyassa, erityisesti pahiten kärsineillä alueilla, sekä valmistaudutaan toimimaan, jos tilanne edelleen pahenee; vaatii EU:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja etenkin naisjärjestöjen vahvistamista, koska ne pyrkivät löytämään väkivallattomia ratkaisuja maan lukuisiin kriiseihin;
   ad) annetaan käyttöön kaikki tarvittavat taloudelliset ja inhimilliset voimavarat pakolaisten auttamiseksi sekä tarjotaan siirtymään joutuneille henkilöille räätälöityä humanitaarista apua, jotta voidaan vastata Libyan humanitaariseen kriisiin, joka on pakottanut tuhansia ihmisiä pakenemaan maasta;
   ae) tehostetaan kansainvälisiä pyrkimyksiä purkaa ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostot ja lisätään ponnisteluja tämän rikollisen toiminnan torjumiseksi ja siihen syyllistyneiden saattamiseksi oikeuden eteen; jatketaan ja tehostetaan EUNAVFOR Med Sophia -operaatiota ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien liiketoimintamallin häiritsemiseksi, kehitetään Libyan rannikkovartioston valmiuksia ja tuetaan YK:n turvallisuusneuvoston aseidenvientikieltoa ja laitonta öljykauppaa koskevien päätöslauselmien täytäntöönpanoa; jatketaan Libyan tukemista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) tehtävien kautta; lisätään etsintä- ja pelastusvalmiuksiin liittyviä valmiuksia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja pyydetään kaikkia valtioita ottamaan käyttöön valmiudet sekä tunnustamaan yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen antaman tuen merellä ja maalla tehtävissä pelastusoperaatioissa pitäen mielessä nykyisen kansainvälisen oikeudellisen kehyksen ja turvallisuusongelmat;
   af) vahvistetaan täysi tuki kansainvälisen rikostuomioistuimen mandaatille Libyassa jatkuvien ihmisoikeusloukkausten osalta muistuttaen, että ICC:n ja universaalitoimivallan kaltaiset kansainväliset vastuujärjestelmät ovat merkittävässä asemassa rauhansuunnitelman täytäntöönpanossa sellaisissa puitteissa, joissa suunnitellaan eteneminen kohti vastuuvelvollisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista Libyassa; tuetaan kansainvälistä rikostuomioistuinta sen pyrkimyksissä saattaa järkyttäviin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen; tuetaan YK:n Libyan erityislähettilään marraskuussa 2017 kansainväliselle yhteisölle esittämää kehotusta auttaa Libyaa sotarikoksista rankaisemattomuuden torjumisessa sekä harkita yhteisten tuomioistuinten vaihtoehtoa; kehotetaan EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan kansainvälisiä mekanismeja, jotta kansalliselle oikeusjärjestelmälle voidaan tarjota kaikki tarvittavat keinot käynnistää aiempien ja jatkuvien vakavien rikkomusten tutkinta, ja tuetaan Libyan tulevia legitiimejä viranomaisia siinä, että ne toteuttavat itse tämän tehtävän; todetaan, että oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit toisivat oikeutta kaikille ihmisoikeusloukkauksien uhreille Libyan alueella, mikä viitoittaa tietä kestävään sovitteluun ja rauhaan;
   ag) ilmaistaan huoli Daeshin ja muiden terroristiryhmien laajenevasta läsnäolosta Libyassa, mikä horjuttaa maata ja uhkaa naapurimaita sekä EU:ta;
   ah) kehotetaan etenkin Libyan viranomaisia ja puolisotilaallisia joukkoja takaamaan ulkoisten toimijoiden pääsy säilöönottokeskuksiin ja erityisesti sellaisiin, jotka on tarkoitettu siirtolaisille;
   ai) selvennetään Libyan investointiviranomaisen EU:ssa jäädytettyjen varojen tilannetta osingonjaon, joukkovelkakirjoista saatavan tulon ja korkojen osalta; laaditaan yksityiskohtainen raportti Gaddafin vuonna 2011 jäädytetyistä varoista kertyneiden korkojen kokonaismäärästä ja luettelo henkilöistä tai tahoista, jotka ovat hyötyneet näistä koroista; puututaan kiireellisesti tähän liittyvään huoleen mahdollisesta porsaanreiästä EU:n sanktiojärjestelmässä;
   aj) edistetään Fezzanin alueen talouden ja laillisen talouden kehitykseen tähtääviä hankkeita tekemällä yhteistyötä tiiviisti eri kuntien kanssa, etenkin muuttoreittien varrella olevien, jotta voidaan torjua rikollisverkostojen laitonta toimintaa ja terroristiryhmien väkivaltaista ääriajattelua, luomalla vaihtoehtoisia tulonlähteitä, etenkin nuorten hyväksi;
   ak) jatketaan Libyaan suuntautuvien aseiden vientikieltoa, jotta estetään niiden ajautuminen aseistettujen ääriryhmien käsiin, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja epävakautta koko Libyan alueella;
   al) toteutetaan kiireellisesti diplomaattisia toimia siviilien suojelemiseksi ja Dernan humanitaariseen tilanteeseen puuttumiseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä tiedoksi Libyan kansallisen sovinnon hallitukselle.

(1) EUVL C 234, 28.6.2016, s. 30.
(2) EUVL C 300, 18.8.2016, s. 21.
(3) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 66.


Schengen-alueen toimintaa koskeva vuosikertomus
PDF 156kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 Schengen-alueen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2256(INI))
P8_TA(2018)0228A8-0160/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Schengen-alueen säilyttämisestä ja vahvistamisesta (COM(2017)0570),

–  ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon etenemissuunnitelmasta Schengen-järjestelmän normaalin toiminnan palauttamiseksi (COM(2016)0120),

–  ottaa huomioon Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta 14. syyskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1624(1),

–  ottaa huomioon Schengenin rajasäännöstön ja etenkin sen 14 ja 17 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(2),

–  ottaa huomioon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0160/2018),

A.  ottaa huomioon, että Schengen-alue on ainutlaatuinen järjestely ja yksi Euroopan unionin suurimmista saavutuksista, sillä se mahdollistaa ihmisille vapaan liikkuvuuden Schengen-alueella ilman tarkastuksia sisärajoilla; ottaa huomioon, että tämä on tehty mahdolliseksi useilla korvaavilla toimenpiteillä, kuten tiedonvaihdon lisääminen perustamalla Schengenin tietojärjestelmä (SIS) ja arviointimekanismin perustaminen, jotta voidaan valvoa Schengenin säännöstön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja edistää keskinäistä luottamusta Schengen-alueen toimintaan; ottaa huomioon, että keskinäinen luottamus edellyttää myös solidaarisuutta, turvallisuutta, oikeudellista ja poliisiyhteistyötä rikosasioissa, EU:n ulkorajojen yhteistä suojelua, yhteisiä näkemyksiä ja yhteisiä toimintalinjoja muuttoliike-, viisumi- ja turvapaikka-asioissa sekä kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden kunnioittamista tällä alalla;

B.  ottaa huomioon, että viime vuosina useat tekijät ovat vaikuttaneet Schengen-alueen toimintaan; ottaa huomioon, että näihin tekijöihin sisältyvät kansainvälisen liikkumisen ja matkailijavirtojen vaikutus – nämä olivat alun perin peruste niin kutsutulle älykkäitä rajoja koskevalle lainsäädännölle – sekä turvapaikanhakijoiden ja laittomien muuttajien merkittävä määrä ja näiden edelleen liikkuminen ja tästä seurannut sisärajavalvonnan palauttaminen ja jatkaminen joissakin jäsenvaltioissa vuodesta 2014 alkaen; ottaa huomioon, että sisärajatarkastusten palauttaminen vaikuttaa pikemminkin olevan yhteydessä miellettyihin yleiseen järjestykseen ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin, jotka liittyvät ihmisten liikkuvuuteen ja terrorismiin ja saapuvien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden ja laittomien muuttajien määriin, sen sijaan, että olisi vankkaa näyttöä vakavan uhan tosiasiallisesta olemassaolosta tai tosiasiallisesti saapuvien määristä; ottaa huomioon, että näihin tekijöihin sisältyvät myös terrorismi ja kasvava uhka yleiselle järjestykselle ja sisäiselle turvallisuudelle jäsenvaltioissa;

C.  ottaa huomioon, että unionin ulkorajojen vahvistaminen ja asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten käyttöönotto, myös EU:n kansalaisten kohdalla, olivat osa Schengen-alueen suojelemiseksi käyttöön otettuja toimenpiteitä;

D.  ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat reagoineet turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tuloon palauttamalla tarkastukset sisärajoilleen ”säännelläkseen” kansainvälistä suojelua hakevien kolmansien maiden kansalaisten liikkumista, vaikka Schengenin rajasäännöstön 14 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että normaalit rajamenettelyt eivät koske turvapaikanhakijoita; ottaa huomioon tarpeen ottaa käyttöön oikeudenmukainen järjestelmä turvapaikkahakemusten arviointia koskevan vastuun jakamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että komissio on maaliskuusta 2016 alkaen ehdottanut useita toimenpiteitä Schengen-alueen normaalin toiminnan palauttamiseksi; ottaa huomioon, että Schengen-alueen asianmukainen toiminta ei ole vielä palautunut ja on riippuvainen ensisijaisesti jäsenvaltioista, niiden keskinäisestä luottamuksesta, niiden ensimmäisiä maahantulovaltioita kohtaan osoittamasta solidaarisuudesta, asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymisestä ja niiden käyttöönotosta erityisesti jäsenvaltioissa;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioille annetut kannustimet ryhtyä toimiin Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan palauttamiseksi riippuvat pääasiassa siitä, että rajatarkastuspyyntöjä ei uusita;

G.  ottaa huomioon, että sisärajatarkastusten säilyttämisellä unionissa tai tällaisten tarkastusten palauttamisella Schengen-alueelle on vakava vaikutus EU:n kansalaisten ja kaikkien niiden elämään, jotka hyötyvät vapaan liikkuvuuden periaatteesta EU:n sisällä, ja se heikentää merkittävästi heidän luottamustaan unionin toimielimiin ja yhdentymiseen; ottaa huomioon, että sisärajavalvonnan säilyttäminen tai palauttaminen merkitsee suoria operatiivisia kustannuksia ja investointikustannuksia rajatylittäville työntekijöille, matkailijoille, maanteiden tavaraliikenteelle ja julkishallinnolle, millä olisi lamauttava vaikutus jäsenvaltioiden talouksiin; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan rajatarkastusten palauttamiseen liittyvät kustannukset ovat 0,05–20 miljardia euroa kertaluonteisina kustannuksina ja 2 miljardia euroa vuotuisina toimintakustannuksina(4); ottaa huomioon, että tämä koskee erityisesti raja-alueita;

H.  ottaa huomioon, että eri jäsenvaltiot rakentavat yhä enemmän muureja ja aitauksia EU:n ulko- ja sisärajoille ja että niillä halutaan estää turvapaikanhakijoiden maahantulo ja kauttakulku EU:n alueella; muistuttaa, että Transnational Institute -tutkimuslaitos on arvioinut, että Euroopan maat ovat rakentaneet yli 1 200 kilometriä muureja ja rajoja, jotka ovat maksaneet vähintään 500 miljoonaa euroa, ja että vuosina 2007–2010 EU:n varoilla otettiin käyttöön 545 rajavalvontajärjestelmää, jotka kattavat 8 279 kilometriä EU:n ulkorajoista, ja 22 347 valvontalaitetta;

I.  ottaa huomioon, että Schengen-alue on tienhaarassa ja että tarvitaan määrätietoisia ja yhteisiä toimia, jotta sen kansalaisille tuomat edut saadaan täysimääräisesti takaisin; ottaa huomioon, että se edellyttää myös jäsenvaltioiden välistä luottamusta, yhteistyötä ja solidaarisuutta; ottaa huomioon, että on vältettävä Schengeniä mustamaalaavaa poliittista diskurssia;

J.  ottaa huomioon, että Schengen-alueen laajentaminen on keskeinen keino laajentaa oikeudesta ihmisten, palvelujen, tavaroiden ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen saatavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja uudempiin jäsenvaltioihin, edistää yhteenkuuluvuutta ja rakentaa siltoja valtioiden ja alueiden välille; ottaa huomioon, että Schengenin säännöstön soveltaminen täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa, jotka täyttävät kriteerit, joita Schengen-arviointiprosessin onnistunut päättäminen edellyttää, on tärkeää koordinoidun ja vankan oikeusvarmuuskehyksen luomiseksi; ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja on ilmoittanut useaan otteeseen Romanian ja Bulgarian valmiudesta liittyä Schengen-alueeseen ja että tämä on todettu myös Euroopan parlamentin 8. kesäkuuta 2011 antamassa kannassa esityksestä neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa(5) sekä neuvoston antamissa päätelmissä;

K.  ottaa huomioon, että Schengenin valvontaa käsittelevä työryhmä on seurannut tiiviisti Schengenin säännöstön täytäntöönpanoa Schengenin arviointimekanismista, haavoittuvuusarviointimetodologiasta, valiokuntien kuulemistilaisuuksista ja virkamatkoista jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin saatujen tulosten avulla; ottaa huomioon, että työryhmä on pannut merkille toteutetut tai suunnitteilla olevat toimenpiteet, Schengen-alueen toiminnan suurimmat puutteet ja tarvittavat tulevat toimet;

Keskeiset seikat

Edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa

1.  painottaa, että EU:n lainsäätäjä on hyväksynyt viimeisten kolmen vuoden aikana useita toimenpiteitä, joilla on pyritty vahvistamaan Schengen-alueen yhtenäisyyttä ilman sisärajatarkastuksia; suhtautuu myönteisesti ulkorajoilla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuteen ja Euroopan raja- ja merivartioviraston perustamiseen; panee merkille viraston ponnistelut uuden asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti yhteisten rajavalvonta- ja palautusoperaatioiden avulla sekä tukemalla jäsenvaltioita, joihin kohdistuu yhä laajempi muuttoliike, samalla kun säilytetään kaikkien perusoikeuksien kunnioittaminen, kuten eurooppalaisesta raja- ja merivartiosta annetussa asetuksessa säädetään; pitää äskettäin käyttöönotettua haavoittuvuusarviointimekanismia tärkeänä heikkouksien löytämisessä yhteisiltä ulkorajoilta ja kriisien ehkäisemisessä; korostaa virastojen ja muiden sidosryhmien yhteisiä ponnisteluja ja yhteistyötä hotspot-lähestymistavan organisoinnissa koulutuksen alalla;

2.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joihin on ryhdytty muuttamalla Schengenin rajasäännöstöä ja ottamalla käyttöön asiaankuuluvien tietokantojen käyttöön perustuvat kolmansien maiden kansalaisten ja EU:n kansalaisten pakolliset ja järjestelmälliset tarkastukset ulkorajojen tulo- ja lähtöpisteissä, mutta kehottaa valvomaan näiden toimenpiteiden vaikutuksia, tarpeellisuutta ja suhteellisuutta EU:n kansalaisten rajanylitysten kannalta; korostaa, että pakolliset ja järjestelmälliset tarkastukset Schengen-rajoilla on toisinaan korvattu kohdennetuilla tarkastuksilla, koska niillä on suhteeton vaikutus liikennevirtoihin; muistuttaa, että komission olisi otettava nämä seuraukset huomioon toteuttaessaan asetuksen (EU) 2017/458 mukaista arviointia;

3.  panee tyytyväisenä merkille Schengenin tietojärjestelmän käynnissä olevan uudistuksen ja sen, että eu-LISA otti 5. maaliskuuta 2018 käyttöön SIS II:n sormenjälkien automaattisen tunnistusjärjestelmän (AFIS), johon sisältyy biometrinen hakumahdollisuus, mikä vahvistaa osaltaan rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa;

4.  painottaa, että on hyödynnettävä paremmin nykyisiä välineitä, erityisesti nykyisten järjestelmien hyötyjen maksimoimiseksi ja rakenteellisiin tietovajeisiin puuttumiseksi, noudattaen täysimääräisesti tietosuojavaatimuksia sekä oikeutta yksityisyyteen ja syrjimättömyyteen koskevia periaatteita ja tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita;

5.  suhtautuu myönteisesti rajat ylittävään poliisi- ja oikeudelliseen yhteistyöhön sekä lainvalvontaviranomaisten väliseen yhteistyöhön ja Eurojustissa ja Europolissa tehtyyn työhön rajat ylittävän ja järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjumiseksi tiedustelun, tiedonvaihdon ja yhteisten tutkimusten avulla;

6.  pitää huolestuttavina komission pyrkimyksiä kehittää edelleen Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitettä ja strategiaa sen pohjalta, mitä 14. maaliskuuta 2018 julkaistiin, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen säännösten noudattamiseksi; ilmaisee epäilyksensä sen tehokkuudesta toivottujen tavoitteiden asettamisessa Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla ja erityisesti perusoikeuksien ja strategian muiden osa-alueiden tehostamisessa ja täytäntöönpanossa;

7.  pitää erittäin arvokkaana uudistettua Schengenin arviointimekanismia, sillä se edistää avoimuutta, keskinäistä luottamusta ja vastuuvelvollisuutta jäsenvaltioiden välillä valvomalla tapaa, jolla ne panevat täytäntöön Schengenin säännöstön eri alat;

Havaitut kriittiset puutteet

8.  on huolissaan Schengenin arviointimekanismin ja haavoittuvuusarvioinnin avulla havaituista kriittisistä puutteista;

9.  on erittäin huolissaan Schengenin säännöstön soveltamisessa ilmenneistä vakavista puutteista, jotka havaittiin arvioitaessa Schengenin tietojärjestelmän väliaikaista käyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja kehottaa tämän järjestelmän eheyden turvaamiseksi neuvostoa ja komissiota aloittamaan parlamentin kanssa keskustelut kyseisten havaintojen asianmukaisesta seurannasta;

10.  tuomitsee sisärajatarkastusten jatkamisen, sillä tämä horjuttaa Schengen-alueen perusperiaatteita; katsoo, että monessa tapauksessa tarkastusten jatkaminen ei ole laajuutensa, tarpeellisuutensa ja suhteellisuutensa vuoksi nykyisten sääntöjen mukaista ja on siksi laitonta; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen yhteistyön muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta minimoitaisiin kyseisten toimenpiteiden vaikutukset, eivätkä ne ole perustelleet tarkastuksia riittävästi eivätkä antaneet tietoja niiden tuloksista, mikä on hankaloittanut komission analysointia ja parlamentin valvontaa; pitää myös valitettavana jäsenvaltioiden käytäntöä, jossa ne muuttavat keinotekoisesti tarkastusten palauttamisen oikeusperustaa jatkaakseen niitä enimmäisajan ylittäväksi ajaksi, vaikka olosuhteet eivät muutu; katsoo, että tämän käytännön taloudelliset, poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat haitallisia Schengen-alueen yhtenäisyydelle ja heikentävät myös unionin kansalaisten hyvinvointia ja vapaan liikkuvuuden periaatetta; muistuttaa, että unionin lainsäätäjä on hyväksynyt viimeisten kolmen vuoden aikana useita toimenpiteitä vahvistaakseen ulkorajoja ja ulkorajavalvontaa; painottaa, että tämä ei ole johtanut vastaavasti sisärajatarkastusten poistamiseen;

11.  painottaa, että rajatarkastusten palauttaminen sisärajoille on osoittautunut paljon helpommaksi kuin niistä luopuminen sen jälkeen kun ne on palautettu;

12.  on huolissaan siitä, että asetusta ei ole pantu täytäntöön joillakin osa-alueilla, jotka koskevat ulkorajavalvonnan tiettyjä näkökohtia, kuten tietokantojen järjestelmällistä konsultointia rajatarkastusten yhteydessä ja vaadittujen maahantuloehtojen perusteellista tarkistamista; on myös huolestunut siitä, että tietyt tietokannat, kuten SIS ja VIS, ovat toisinaan poissa käytöstä tietyissä rajanylityspaikoissa; panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa on laiminlyöty kansallisten koordinointikeskusten perustaminen Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta annetun asetuksen mukaisesti; korostaa jälleen, että sisä- ja ulkorajoista annettu lainsäädäntö voi olla tehokasta vain, jos jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisesti unionin tasolla sovitut toimenpiteet;

13.  muistuttaa, että jäsenvaltioilla on käytössään muitakin välineitä kuin sisärajatarkastukset, kuten komission suosittelema kohdennettu poliisivalvonta, edellyttäen että valvonnan tavoitteena ei ole rajavalvonta, että se perustuu poliisin yleisiin tietoihin tai kokemuksiin, jotka koskevat yleiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, ja että sen erityisenä tarkoituksena on torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja se suunnitellaan ja toteutetaan henkilöihin ulkorajoilla järjestelmällisesti kohdistuvista tarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla; muistuttaa, että nämä tarkastukset voivat osoittautua tehokkaammiksi kuin sisärajoilla tehtävät tarkastukset erityisesti siksi, että ne ovat joustavampia ja niitä voidaan helpommin mukauttaa muuttuviin riskeihin;

14.  muistuttaa, että sisärajoilla Schengen-arviointikäyntejä voidaan tehdä paikan päälle ilmoittamatta niistä etukäteen kyseiselle jäsenvaltiolle;

15.  tuomitsee fyysisten esteiden, kuten aitojen, rakentamisen jäsenvaltioiden välille ja epäilee tällaisten toimien yhteensopivuutta Schengenin rajasäännöstön kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti nykyiset ja tulevat rakennushankkeet ja raportoimaan niistä parlamentille;

16.  panee osana Schengenin normaalin toiminnan palauttamista merkille ehdotuksen muuttaa Schengenin rajasäännöstöä sisärajoille väliaikaisesti palautettavia tarkastuksia koskevien sääntöjen osalta; korostaa tarvetta asettaa selkeät säännöt ja toteaa, että kyseiset muutokset voisivat ainoastaan heijastaa uusia haasteita ja sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia eivätkä ne saisi kannustaa sisärajatarkastusten palauttamiseen; muistuttaa, että muutokset eivät saisi olla keino pitkittää sisärajatarkastuksia entisestään; ilmaisee huolensa siitä, että komission esittämä sisärajatarkastusten palauttamista koskeva ehdotus perustuu miellettyyn riskiin pikemminkin kuin tiukkoihin ja vankkoihin todisteisiin ja vakavan uhan olemassaoloon ja että tällainen niin sanottu riskinarviointi on tarkoitus antaa kokonaan sen valtion tehtäväksi, joka haluaa ottaa rajatarkastukset uudelleen käyttöön; katsoo, että nämä toimet olisi toteutettava varovaisesti, jotta ei aiheuteta peruuttamatonta vahinkoa vapaan liikkuvuuden perusajatukselle, etenkin vahvistamalla merkittävät menettelyä koskevat takeet erityisesti, jotta säilytetään tiukka ajallinen rajoitus sisärajatarkastusten palauttamisen yhteydessä;

17.  painottaa, että nykyisten sisärajatarkastusten jatkaminen edelleen tai uusien tarkastusten käyttöönotto aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia kustannuksia koko EU:lle vahingoittaessaan vakavasti sisämarkkinoita;

Toteutettavat toimet

18.  korostaa, että on kiireesti ja viipymättä puututtava havaittuihin kriittisiin puutteisiin, jotta voidaan palauttaa Schengenin normaali toiminta ilman sisärajatarkastuksia;

19.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön olemassa olevat asetukset ja kehottaa komissiota toimimaan määrätietoisesti yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkomistapauksissa määräämällä, että kyseiset jäsenvaltiot toteuttavat oikeasuhteiset ja tarvittavat toimenpiteet, jotta turvataan muiden jäsenvaltioiden ja koko unionin intressit, myös rikkomismenettelyt;

20.  korostaa, että on tärkeää uudistaa ja mukauttaa Schengenin tietojärjestelmää vastaamaan nopeasti uusiin haasteisiin, joita ovat muun muassa vaarassa olevien tai kadonneiden lasten suojelu, terrorismia koskevien tietojen välitön ja pakollinen vaihtaminen noudattaen samalla EU:n kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia ja säilyttäen tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevat takeet sekä palauttamispäätöksiä koskevien tietojen pakollinen vaihtaminen; painottaa, että uudistuksella ei pidä vaarantaa tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; painottaa, että jos järjestelmän halutaan toimivan asianmukaisesti, kuulutusten on edellytettävä toimia ja niiden olisi oltava perusteltuja, jotta ne voidaan sisällyttää järjestelmään; korostaa ennakoitua lisätietopyyntöjen merkittävää lisääntymistä Sirene-järjestelmässä ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan käytössään olevia keinoja varmistamalla, että pyynnöistä huolehtivalla toimistolla on uusien tehtävien edellyttämät riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit;

21.  korostaa Schengenin arviointimekanismin tulosten kriittistä luonnetta ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan niille annetut suositukset asianmukaisesti täytäntöön; korostaa myös haavoittuvuusarviointia ja kehottaa jäsenvaltioita toimimaan eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston suositusten mukaisesti;

22.  kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kattavan kertomuksen asetuksen (EU) N:o 1053/2013 nojalla suoritetuista arvioinneista;

23.  kehottaa päättäväisesti komissiota olemaan enää uusimatta pyyntöjä poikkeuksista Schengenin säännöstöön, jos asianomainen jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön sille Schengenin arviointimekanismin yhteydessä osoitettuja suosituksia;

24.  korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden, myös niiden, jotka eivät sijaitse ulkoisilla maarajoilla, olisi tehtävä parhaansa varmistaakseen ulkorajojensa valvonnan korkean tason kohdentamalla riittävästi resursseja eli henkilökuntaa, kalustoa ja asiantuntemusta varmistaen samalla perusoikeuksien tinkimätön kunnioittaminen, myös kansainväliseen suojeluun ja palauttamiskieltoon liittyvissä kysymyksissä, perustamalla tarvittavat hallinto- ja valvontarakenteet ja laatimalla ajantasaisia riskianalyyseja asetuksen (EU) 2016/1624 mukaisesti kaikille komentotasoille tehokkaiden operaatioiden helpottamiseksi ja riittävien infrastruktuurien tarjoamiseksi turvallisia, hallittuja ja sujuvia rajanylityksiä varten;

25.  katsoo, että jos Schengenin arviointimekanismia tarkistetaan, kaikissa ehdotuksissa olisi puututtava siihen, että paikalle tehtyjen tarkastuskäyntien ja täytäntöönpanopäätösten ja toimintasuunnitelmien välillä on merkittäviä viivästyksiä, ja niissä olisi edistettävä jäsenvaltioiden ripeitä korjaavia toimenpiteitä; katsoo, että Schengenin arviointimekanismin puitteissa ilman ennakkoilmoitusta paikalle tehtyjä tarkastuksia voitaisiin tehostaa siten, että niistä todella ei ilmoitettaisi etukäteen (ei ilmoitusta 24 tuntia etukäteen);

26.  muistuttaa, että parlamentin olisi saatava välittömästi ja täysimääräisesti tietoa kaikista ehdotuksista, jotka koskevat Schengenin arviointimekanismin muuttamista tai korvaamista; toteaa, että komission olisi tarkasteltava Schengenin arviointimekanismin toimintaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki ensimmäisen monivuotisen arviointiohjelman kattamia arviointeja koskevat kertomukset on hyväksytty, ja toimitettava tarkastelun tulokset parlamentille;

27.  korostaa, että Schengenin arviointimekanismia on kehitettävä yhdessä haavoittuvuusarviointia koskevan välineen kanssa siten, että vältetään ennakoimattomat ongelmat ja parannetaan ulkorajojen kokonaisvalvontaa, edistetään Schengenin säännöstön ja perusoikeuksien noudattamista, kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittama Geneven yleissopimus mukaan luettuna, ja edistetään jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten ja etenkin parlamentin välistä perusteellista valvontaa ja avoimuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ohjaamaan riittävästi resursseja Schengenin arvioinnin täytäntöönpanoon ja seurantaan sekä haavoittuvuusarviointiin; kehottaa komissiota järjestämään sisärajoille tarkastuskäyntejä, joista ei todella ilmoiteta etukäteen, ja arvioimaan käytössä olevien toimenpiteiden luonnetta ja vaikutusta;

28.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia parantamaan tietojen ja tilastojen keruuta rajavalvontaan liittyvien resurssien ja valmiuksien kansallisesta hallinnoinnista; kehottaa jäsenvaltioita antamaan hyvissä ajoin kaikki tarvittavat tiedot haavoittuvuusarviointimekanismiin;

29.  kehottaa erityisesti niitä jäsenvaltioita, joita asia suoraan koskee, valmistelemaan ja testaamaan riittävästi tarvittavia varautumissuunnitelmia, jotta lievennetään lisääntyneestä muuttoliikkeestä aiheutuvia tilanteita, ja vahvistamaan rekisteröinti- ja majoituskapasiteettiaan tällaisten tilanteiden sattuessa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan valmiuksiaan havaita asiakirjapetoksia ja laittomia maahantuloja noudattaen samalla täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta ja perusoikeuksia; kehottaa ryhtymään yhteisiin toimiin ihmiskaupan ja terrorismin torjumiseksi, jotta voidaan paremmin tunnistaa rikollisjärjestöt ja niiden rahoituksen alkuperä;

30.  painottaa, että laillinen ja turvallinen pääsy EU:n alueelle, myös Schengen-alueen ulkorajoilla, edistää yleisen vakauden saavuttamista Schengen-alueella;

31.  pitää yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian täytäntöönpanon nykytilaa riittämättömänä; kehottaa komissiota ja eurooppalaista raja- ja merivartiovirastoa tukemaan jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä vastata asetuksen (EU) 2016/1624 vaatimuksiin ja aloittaa jäsenvaltioissa ajallaan strategian mukaiset temaattiset arvioinnit; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan rajavalvontansa yhdennetyn rajaturvallisuuden käsitteen mukaiseksi soveltamalla rajavalvontaan kattavaa lähestymistapaa sen perusperiaatteiden pohjalta ja erityisesti takaamalla perusoikeuksien täyden noudattamisen ja keskittymällä erityisesti haavoittuviin ryhmiin ja alaikäisiin kaikessa rajavalvonta- ja palautustoiminnassa, palauttamiskieltoa koskevan periaatteen noudattaminen mukaan luettuna; korostaa, että on varmistettava yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan strategian täysimääräinen täytäntöönpano unionin tasolla ja jäsenvaltioissa sekä kansainvälisten sopimusten noudattaminen ja siten tehostettava ulkorajojen valvontaa perusoikeuksia noudattaen;

32.  korostaa tarvetta ottaa nopeasti käyttöön toimielinten välillä sovittu täysimittainen yhdennetyn rajaturvallisuuden strategia, eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston tekninen ja operatiivinen strategia ja jäsenvaltioiden kansalliset strategiat; on täysin tietoinen yhdennetyn rajaturvallisuuden strategian täytäntöönpanon epäjohdonmukaisuuksista jäsenvaltioissa ja korostaa, että strategian täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on erittäin tärkeää Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan kannalta;

33.  kehottaa komissiota hyväksymään säädösehdotuksen Eurosur-asetuksen muuttamiseksi, kun otetaan huomioon nykyisen asetuksen täytäntöönpanossa ilmenneet huomattavat puutteet, ja katsoo, että ehdotuksella olisi rohkaistava hyödyntämään enemmän Eurosuria tiedonvaihdossa, riskianalyysissa ja etsintä- ja pelastusoperaatioissa ja niiden tukemisessa;

34.  muistuttaa kannattavansa Bulgarian ja Romanian välitöntä liittymistä Schengen-alueeseen sekä Kroatian liittymistä heti, kun se täyttää liittymisen kriteerit; kehottaa neuvostoa hyväksymään Bulgarian ja Romanian liittymisen Schengen-alueeseen sen täysivaltaisina jäseninä;

Muut Schengeniin vaikuttavat seikat

35.  korostaa, että Schengenin nykytila ja sisärajatarkastusten jatkuminen eivät johdu ensisijaisesti ongelmista itse Schengen-alueen rakenteessa tai sen säännöissä vaan pikemminkin siihen liittyvistä säännöstön aloista, kuten puutteista Euroopan yhteisessä turvapaikkajärjestelmässä, mukaan luettuna poliittisen tahdon, solidaarisuuden ja vastuunjaon puute, Dublin-asetuksessa ja ulkorajojen valvonnassa;

Edistyminen havaittujen puutteiden korjaamisessa

36.  painottaa toteutettuja tukitoimenpiteitä ja valmiuksien kehittämistoimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja parantamaan elinoloja alkuperämaissa;

37.  pitää kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä yhtenä osatekijänä pakkosiirtoihin ja laittomaan muuttoliikkeeseen johtavien olosuhteiden lieventämisessä; korostaa toivottuihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvittavien toimenpiteiden kattavaa luonnetta;

Havaitut kriittiset puutteet

38.  pitää valitettavana, että monien ihmisten on viime vuosina ilmoitettu kuolleen tai kadonneen Välimerellä; painottaa lisäksi, että etsintä- ja pelastuspalvelu on eurooppalaisesta raja- ja merivartiovirastosta annetun asetuksen mukaan Euroopan unionin yhdennetyn rajaturvallisuuden itsenäinen osatekijä; katsoo, että unionin pysyvä, luja ja tehokas vastaus etsintä- ja pelastustoimiin merellä on erittäin tärkeää merillä tapahtuvien ihmishenkien menetysten estämiseksi; pitää erittäin tärkeänä, että kaikkeen merirajojen rajavalvonnan operatiiviseen suunnitteluun ja eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston tällaisten operaatioiden täytäntöönpanoon sisällytetään riittävät etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevat näkökohdat ja valmiudet, kuten asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään;

39.  on erittäin huolissaan eurooppalaisesta raja- ja merivartiovirastosta annetun asetuksen täytäntöönpanosta ja korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava asetuksessa säädettyjä vaatimuksia erityisesti, kun kyse on riittävien henkilöresurssien ja teknisen kaluston osoittamisesta yhteisiin operaatioihin ja sitoumuksista nopean toiminnan kalustoreserviin, ja kohdennettava riittävästi resursseja haavoittuvuusarvioinnin täytäntöönpanoon; on huolissaan eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston resursseista ja rahoituksen suunnittelusta sekä arvioista, joihin operaatioiden rahoitus ja jäsenvaltiolta edellytetyt rahoitusosuudet perustuvat; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan asianmukaisen perusoikeuskoulutuksen jäsenvaltioiden rajavartijoille;

40.  katsoo, että kansallisen tason yhteistyö eri lainvalvontaviranomaisten, armeijan, rajavartijoiden, tulliviranomaisten ja etsintä- ja pelastuspalveluun merellä osallistuvien viranomaisten välillä on usein riittämätöntä, mikä johtaa hajanaiseen tilannetietoisuuteen ja alhaiseen tehokkuuteen; toteaa, että yhteistyörakenteiden puuttuminen saattaa johtaa tehottomiin ja/tai suhteettomiin toimiin; muistuttaa, että mikään määrä hyvää tarkoittavia unionin tason toimenpiteitä ei voi korvata jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten välisen sisäisen yhteistyön puutetta;

41.  panee merkille muiden laaja-alaisten tietojärjestelmien perustamisen ja tavoitteen parantaa niiden yhteentoimivuutta samalla, kun säilytetään tarvittavat tietosuojaan ja yksityisyyteen liittyvät suojatoimet;

42.  katsoo, että tietojärjestelmien yhteentoimivuutta koskeviin ehdotuksiin liittyvä työ olisi käytettävä tilaisuutena parantaa ja osittain yhdenmukaistaa kansallisia tietojärjestelmiä ja kansallisia infrastruktuureja rajanylityspaikoissa;

Toteutettavat toimet

43.  rohkaisee virastoja ja jäsenvaltioita jatkamaan monialaisten operaatioiden täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että asianmukaiset toimet toteutetaan etsintä- ja pelastuspalvelun sisällyttämiseksi operaatioihin asianmukaisin varoin ja henkilöstöresurssein; kannustaa virastoa varmistamaan valitusmekanismin täytäntöönpanon ja perusoikeusvaltuutetun tueksi tarvittavat henkilö- ja muut resurssit;

44.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan nopeat ja tehokkaat palautusmenettelyt heti, kun palautuspäätös on tehty, noudattaen täysimääräisesti perusoikeuksia sekä toteuttamaan palautukset inhimillisissä ja ihmisarvoisissa olosuhteissa;

45.  panee merkille, että jäsenvaltioilla on direktiivin 2001/40/EY mukaisesti mahdollisuus tunnustaa ja panna täytäntöön toisen jäsenvaltion tekemä palautuspäätös sen sijaan, että tehdään uusi palautuspäätös tai lähetetään laiton maahanmuuttaja ensimmäiseen päätöksen antaneeseen jäsenvaltioon;

46.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin riittävien infrastruktuurien, majoituksen ja elinolojen varmistamiseksi kaikille turvapaikanhakijoille ja ottamaan erityisesti huomioon ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten sekä sellaisten perheiden, joissa on alaikäisiä lapsia, sekä haavoittuvassa asemassa olevien naisten tarpeet; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan säilöönottolaitoksensa kansainvälisten parhaiden käytäntöjen ja ihmisoikeusnormien ja -yleissopimusten vaatimusten mukaisiksi, täyttämään kapasiteettitarpeet ottaen huomioon, että säilöönotto on viimeinen keino eikä ole lapsen edun mukaista, ja lisäämään säilöönotolle vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan uudelleensijoittamista koskevia sitoumuksiaan, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi syyskuussa 2015 ja jotka Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti syyskuussa 2017, jotta muuttoliikkeen hallinta saadaan kuntoon ja edistetään solidaarisuutta ja yhteistyötä EU:ssa;

47.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuuden erityisesti antamalla riittävät taloudelliset resurssit ja riittävän henkilöstön huolehtimaan lisääntyvistä tehtävistä; kehottaa jäsenvaltioiden riippumattomia valvontaviranomaisia varmistamaan tietojärjestelmiä ja niiden käyttöä koskevat tarvittavat tarkastukset; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön toimet, joilla taataan rekisteröityjen oikeudet tehdä valituksia ja pyytää henkilötietojaan, sekä lisäämään yleistä tietoisuutta tietojärjestelmistä;

48.  vaatii, että eurooppalainen raja- ja merivartiovirasto toteuttaa monialaisia operaatioita, joilla pyritään huolehtimaan siitä, että etsintä- ja pelastuspalvelua merellä (kuten asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään) on tarjolla asiaankuuluvilla alueilla; muistuttaa, että kansallisten rajavalvontaviranomaisten on myös varattava riittävät resurssit toiminnalleen, erityisesti etsintä- ja pelastustehtäviin; korostaa, että rajavalvonnan olisi oltava koulutetun rajavartiolaitoksen virkamiehen tehtävä tai se olisi toteutettava toimivaltaisen viranomaisen tiukassa valvonnassa;

49.  toteaa, että eurooppalaiselle raja- ja merivartiovirastolle on annettu laajemmat valtuudet, joita se voi käyttää jäsenvaltioiden tukemiseksi koordinoiduissa palauttamisoperaatioissa;

50.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään edelleen vastavuoroista rajat ylittävää poliisiyhteistyötä yhteisillä uhka-arvioinneilla, riskianalyyseilla ja vartiointikierroksilla; kehottaa panemaan kokonaisvaltaisesti täytäntöön Prümin sopimuksen ja neuvoston päätöksen 2008/615/YOS ja liittymään eurooppalaiseen tiedonvaihtomalliin ja Ruotsin aloitteeseen; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansallisia lainvalvontayhteistyön ja tiedonjakamisen rakenteitaan ja parantamaan käytännön yhteistyötä erityisesti naapurijäsenvaltioiden kanssa;

51.  muistuttaa, että Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevalle uudistukselle on annettu ensisijainen asema osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla puututaan pakolais-, turvapaikanhakija- ja muuttoliikepolitiikkaan ja käsitellään komission muuttoliikeagendaa; muistuttaa tuoneensa useampaan kertaan esiin, että laillisten väylien avaaminen muuttajille ja pakolaisille on paras keino torjua ihmiskauppaa ja siten myös laitonta muuttoliikettä; kehottaa neuvostoa seuraamaan nopeasti parlamentin esimerkkiä ja hyväksymään neuvotteluvaltuutuksen jokaisen tähän liittyvän ehdotuksen yhteydessä, erityisesti Dublin-asetuksen osalta; korostaa, että uusi Euroopan unionin turvapaikkavirasto on vielä hyväksyttävä, ja kehottaa neuvostoa jatkamaan kiireesti tämän asian käsittelyä;

52.  painottaa tarvetta parantaa jäsenvaltioiden unionin kansalaisille antamien henkilökorttien turvallisuutta; kehottaa komissiota ehdottamaan vaatimuksia henkilökortteihin sisällytettyjä turva- ja biometrisiä tietoja varten, kuten passien kohdalla on jo tehty;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, kansallisille parlamenteille ja eurooppalaiselle raja- ja merivartiovirastolle.

(1) EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1.
(2) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(3) EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11.
(4) Wouter van Ballegooij, ”The Cost of Non-Schengen: Civil Liberties, Justice and Home Affairs aspects”, Cost of Non-Europe Report, Euroopan tason lisäarvoyksikkö, 2016, s. 32.
(5) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 160.


Rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevat vähimmäisvaatimukset
PDF 184kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU täytäntöönpanosta (2016/2328(INI))
P8_TA(2018)0229A8-0168/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 18, 19, 21, 79 ja 82 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 6, 20, 21, 23, 24, 41 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 29. marraskuuta 1985 hyväksytyn julistuksen rikosten ja vallan väärinkäytön uhreja koskevista oikeusperiaatteista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) sekä 11. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätökset (EU) 2017/865(1) ja (EU) 2017/866(2) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2006)8 jäsenvaltioille avusta rikoksen uhreille,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 jäsenvaltioille toimista seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä(3),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät viharikosten torjumisesta EU:ssa ja 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta,

–  ottaa huomioon terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541(4),

–   ottaa huomioon rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800(5),

–  ottaa huomioon yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013(6),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(7),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU(8),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(9),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(10),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU täytäntöönpanosta(11),

–  ottaa huomioon rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa 3. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/42/EU(12),

–  ottaa huomioon rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY(13),

–  ottaa huomioon syyskuussa 2017 julkaistun terrorismin uhreja koskevan kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”How can the EU and the Member States better help victims of terrorism?”,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2017 julkaistun vähemmistöjä ja syrjintää koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Second European Union minorities and discrimination survey”,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2017 julkaistun lapsiystävällistä oikeudenkäyttöä koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Child-friendly justice: Perspectives and experiences of children involved in judicial proceedings as victims, witnesses or parties in nine EU Member States”,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2017 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportin 2017,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2016 julkaistun Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportin 2016,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2015 julkaistun rikoksen uhreja koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Victims of crime in the EU: the extent and nature of support for victims”,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2015 julkaistun työntekijöiden vakavaa hyväksikäyttöä koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen ”Severe labour exploitation: workers moving within or into the European Union”,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2014 julkaistun naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ”Violence against women: an EU-wide survey”,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2016 julkaistun IVOR-hanketta koskevan kertomuksen ”Implementing victim-oriented reform of the criminal justice system in the European Union”,

–  ottaa huomioon uhrien oikeuksia koskevasta direktiivistä laaditun Euroopan tasa‑arvoinstituutin (EIGE) raportin ”An analysis of the Victims’ Rights Directive from a gender perspective”,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2017 hyväksytyt Yogyakartan periaatteiden 10 lisäperiaatetta, jotka koskevat seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja seksuaalisiin ominaisuuksiin liittyvän ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden soveltamista koskevia periaatteita ja valtioiden sitoumuksia,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(14),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun jälkiarviointiyksikön tekemän arvioinnin direktiivin 2012/29/EU Euroopan tason täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0168/2018),

A.  ottaa huomioon, että rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2012/29/EU (”uhrien oikeuksia koskeva direktiivi”) pyritään asettamaan uhri rikosoikeusjärjestelmän keskiöön ja tavoitteena on lujittaa rikoksen uhrien oikeuksia, jotta rikoksen uhri voi luottaa saavansa samat oikeudet rikospaikasta, kansalaisuudestaan tai oleskeluoikeudestaan riippumatta;

B.  ottaa huomioon, että vain 23 jäsenvaltiota 27:stä oli saattanut uhrien oikeuksia koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään syyskuuhun 2017 mennessä; ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt 16 rikkomusmenettelyä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät vielä kaikilta osin noudata direktiiviä käytännössä; ottaa huomioon, että direktiivillä on saavutettu edistystä rikoksen uhriksi toisessa jäsenvaltiossa joutuneiden henkilöiden tapausten käsittelyssä; ottaa huomioon, että rajatylittävissä tapauksissa esiintyy edelleen puutteita;

C.  ottaa huomioon, että unionin tasolla on käytössä yhdenmukaisia normeja ja välineitä, jotka parantavat unionin kansalaisten elämää, mutta rikoksen uhrien kohtelu vaihtelee edelleen maasta toiseen;

D.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa tehdyistä useista muutoksista huolimatta uhreilla ei usein edelleenkään ole tietoa oikeuksistaan, mikä heikentää uhrien oikeuksia koskevan direktiivin vaikuttavuutta paikan päällä ja erityisesti tiedonsaantivaatimuksen täyttymistä;

E.  ottaa huomioon, että oikeusavun ohella uhrien tukiryhmät jakavat uhrien tarpeet neljään ryhmään: oikeus oikeuskäsittelyyn, oikeus ihmisarvoon, oikeus totuuteen ja oikeus muistamiseen, joista viimeksi mainittu merkitsee terrorismin ehdotonta tuomitsemista;

F.  ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa uhrien tukipalvelut ovat puutteellisia eikä niitä koordinoida paikallisella, alueellisella, kansallisella eikä kansainvälisellä tasolla, minkä vuoksi uhrien on vaikea käyttää olemassa olevia tukipalveluja;

G.  katsoo, että naisten turvakodit ja -keskukset sekä auttavat puhelimet ovat keskeisiä tekijöitä väkivallan uhriksi joutuneiden naisten ja heidän lastensa tukemisessa; toteaa, että unionissa ei ole riittävästi naisten turvakoteja ja -keskuksia; katsoo, että naisten turvakoteja tarvitaan pikaisesti lisää, koska ne tarjoavat turvaa, asunnon, neuvontaa ja tukea perheväkivallasta selviytyneille naisille ja heidän lapsilleen; katsoo, että naisten turvakotien puute voi vaarantaa ihmishenkiä;

H.  katsoo, että tapauksissa, joissa terrori-isku tehdään yhdessä jäsenvaltiossa ja sen uhri asuu toisessa jäsenvaltiossa, molempien jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä helpottaakseen avun antamista uhrille;

I.  katsoo, että jos hallintoelimet ja kansalliset toimijat auttaisivat uhreja tehokkaasti ja suojelisivat heitä, kansalaiset tukisivat toimijoita ja luottaisivat niihin, mikä parantaisi niiden mainetta;

J.  ottaa huomioon, että monet terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuvat todennäköisesti kosketuksiin uhrien kanssa, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien kanssa, ja usein rikoksen uhri ottaa ensiksi yhteyttä heihin rikoksesta ilmoittaakseen; ottaa huomioon, että on näyttöä siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten lääkärit ja muut kliinistä työtä tekevät ammattihenkilöt, saavat vain vähän koulutusta siihen, miten sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa käsitellään tehokkaasti;

K.  katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit tarvitsevat aina erityistä tukea ja suojelua, koska he ovat erityisen alttiita toissijaiselle tai toistuvalle uhriksi joutumiselle;

L.  ottaa huomioon, että väkivallanteot ja niihin syyllistyneet jäävät yhä usein järjestelmällisesti ilmoittamatta EU:ssa, erityisesti tapauksissa, jotka koskevat vähemmistöjä, maahanmuuttajia, ihmisiä, joiden oleskeluoikeus on riippuvuussuhteeseen perustuva tai epävarma, hlbti-ihmisiä, antisemiittisiä rikoksia, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, ihmiskauppaa ja pakkotyön uhreja; ottaa huomioon, että noin kaksi kolmasosaa sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreista ei ilmoita siitä viranomaisille, koska he pelkäävät kostotoimia, häpeää ja sosiaalista leimautumista;

M.  ottaa huomioon, että hlbti-ihmisiin kohdistuvat viharikokset ovat tosiasia koko EU:ssa; ottaa huomioon, että nämä rikokset jäävät usein ilmoittamatta eikä uhrien oikeuksia siksi kunnioiteta;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa ”Making hate crime visible in the European Union: acknowledging victims’ rights” todetaan, että maahanmuuttajatausta lisää riskiä joutua rikoksen uhriksi riippumatta muista tunnetuista riskitekijöistä;

O.  ottaa huomioon, että maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvat rasistiset viharikokset ovat lisääntyneet kaikissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vain harvat näiden viharikosten tekijöistä saadaan oikeuden eteen;

P.  ottaa huomioon, että vaikka direktiivin 1 artiklan nojalla kaikille rikoksen uhreille taataan samat oikeudet syrjimättömästi, todellisuudessa useimmissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön politiikkatoimia tai prosesseja sen varmistamiseksi, että paperittomat uhrit voivat turvallisesti ilmoittaa vakavasta työvoiman hyväksikäytöstä, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja muista hyväksikäytön muodoista ilman pelkoa maahanmuuttoon liittyvistä seuraamuksista; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa suhteettomasti naisiin ja tyttöihin, jotka ovat myös alttiimpia ihmiskaupalle ja seksuaaliselle riistolle; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksessa ”Second European Union minorities and discrimination survey” todetaan, että vain yksi kahdeksasta vastaajasta on ilmoittanut tai tehnyt rikosilmoituksen viimeisimmästä kokemastaan syrjintätilanteesta, jonka syynä on ollut heidän etninen tai maahanmuuttajataustansa;

Q.  ottaa huomioon, että direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivissä vahvistettuja oikeuksia sovelletaan uhreihin syrjimättömästi, myös siltä osin kuin kyse on heidän oleskeluoikeudestaan;

R.  ottaa huomioon, että #MeToo-kampanja on tuonut esiin sen, että oikeusjärjestelmä ei tarjoa riittävästi oikeutta ja suojelua naisille ja tytöille ja että sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit eivät siksi saa tarvittavaa tukea;

S.  ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi ja täysimääräinen täytäntöönpano tarjoaa yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeuskehyksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä sen uhrien suojelemiseksi; katsoo, että sukupuoleen perustuvan väkivallan määritelmän olisi perustuttava Istanbulin yleissopimukseen ja siinä olisi tunnustettava naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muiden muotojen rakenteellinen luonne sekä niiden yhteys yhteiskunnassa edelleen vallitsevaan naisten ja miesten väliseen epätasa‑arvoon; katsoo, että läheisväkivaltaa on tarkasteltava sukupuolinäkökulmasta, koska se vaikuttaa naisiin suhteettomasti;

T.  toteaa, että naiset ovat altteimpia vainoamiselle, joka on yleinen sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto, ja ottaa huomioon, että vainoamista erillisenä rikosnimikkeenä ei ole otettu huomioon seitsemän jäsenvaltion rikoslainsäädännössä;

U.  katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan naisuhrien lasten turvallisuuteen ja suojeluun;

V.  ottaa huomioon, että uhrit eivät usein saa riittävästi tietoja oikeudenkäynnistä ja sen tuloksista; ottaa huomioon, että uhrit saavat aivan liian usein yllättäen tietää rikoksentekijän vapauttamisesta median tai muiden ulkoisten toimijoiden kautta toimivaltaisten viranomaisten sijasta;

W.  ottaa huomioon, että uhrit ja perheenjäsenet eivät saa riittävästi tietoja oikeuksiaan, jos rikos tapahtuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat määritelleet ”uhrin” käsitteen eri tavalla; ottaa huomioon, että tämän vuoksi kansallisen lainsäädännön soveltamisaloissa on eroja (toisinaan se laajennetaan koskemaan esimerkiksi perheenjäseniä);

X.  ottaa huomioon, että helposti saatavilla olevat ja laajasti tunnetuksi tehdyt auttavat puhelimet ovat monille naisille ensimmäinen keino saada apua ja tukea, kun he kokevat läheisväkivaltaa;

Y.  ottaa huomioon, että vain 27 prosenttia eurooppalaisista tuntee yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112; toteaa, että kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta käyttää sitä;

Z.  katsoo, että huomattavan monessa tapauksessa uhri on myös oikeudenkäynnin tärkein todistaja ja häntä on suojeltava syytetyn mahdollisilta kostotoimilta tai uhkaavalta käyttäytymiseltä, esimerkiksi estämällä toistuva tai toissijainen uhriksi joutuminen; katsoo, että todistajanlausunto on ratkaiseva rikosoikeusjärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja sitä kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta ja tärkeä järjestäytyneen rikollisuuden ja terroristiryhmien tehokkaan tutkinnan ja syytteeseenpanon kannalta, koska se saattaa johtaa niiden hajottamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia todistajien suojelemiseksi tehokkaasti ja lisättävä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla;

AA.  ottaa huomioon, että uhrien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpanon puutteista on ilmoitettu erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

   asianmukaisten palvelujen tarjoaminen uhreille heidän erityistarpeidensa mukaisesti,
   uhrien henkilökohtaisen arvioinnin takaavien vaatimusten asianmukainen täytäntöönpano,
   asianmukaisten mekanismien käyttöönotto rikosilmoituksen jäljennöksen toimittamiseksi rikoksesta epäillylle,
   uhrien tukipalvelujen ja asiantuntijatukipalvelujen yhdenvertaisten käyttömahdollisuuksien varmistaminen kaikille uhreille, myös vammaisille henkilöille, hlbti-ihmisille, lapsiuhreille, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille, myös seksuaalisen väkivallan uhreille, sekä viha- ja kunniarikosten uhreille riippumatta heidän oleskeluoikeudestaan,
   sellaisten nopeiden, tehokkaiden ja uhrin huomioivien menettelyjen takaaminen rikosoikeudenkäynneissä, joissa otetaan huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet,
   väkivaltaan, naisvihaan ja sukupuolistereotypioihin perustuvaa kulttuuria sekä niiden yhteyttä viharikoksiin koskevien tietojen kerääminen ja analysoiminen,
   uhreille tiedottaminen rikoksen tekijöiden tilanteesta rikosoikeuden tai prosessioikeuden nojalla;

AB.  ottaa huomioon, että rikoksen uhrit ilmoittavat yleisesti, että oikeusprosessi sinänsä on yksi uhriksi joutumisen muoto – toissijainen tai toistuva uhriksi joutuminen; ottaa huomioon, että siihen, miten uhrit kokevat järjestelmän, vaikuttaa se, miten heitä kohdellaan prosessin aikana, ja se, missä määrin he voivat itse valvoa prosessia ja osallistua siihen;

AC.  ottaa huomioon, että terrorismin uhrit ovat kärsineet iskuista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on ollut yhteiskunnan tai uhrien edustaman suuremman ryhmän vahingoittaminen; ottaa huomioon, että heihin kohdistuneen rikoksen erityisestä luonteesta johtuen he tarvitsevat erityistä huomiota, tukea ja huomioon ottamista yhteiskunnassa;

AD.  ottaa huomioon, että tiettyjä oikeuksia, kuten oikeutta taloudelliseen apuun ja korvaukseen, ei ollut pantu asianmukaisesti täytäntöön tai myönnetty Brysselin vuoden 2016 terrori-iskujen uhreille uhrien oikeuksia koskevan direktiivin säännösten mukaisesti;

Direktiivin täytäntöönpanon arviointi

1.  pitää valitettavana, ettei komissio esittänyt parlamentille ja neuvostolle kertomusta uhrien oikeuksia koskevan direktiivin soveltamisesta viimeistään marraskuussa 2017, kuten direktiivin 29 artiklassa säädetään; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä ja lähettämään kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tilastot komissiolle sen direktiivin täytäntöönpanoa koskevan arvioinnin helpottamiseksi;

2.  pitää valitettavana, että kaksi vuotta sen jälkeen, kun direktiivi oli määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, vain 23 jäsenvaltiota 27:stä oli saattanut uhrien oikeuksia koskevan direktiivin virallisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään syyskuussa 2017 ja jotkut niistä vain osittain ja vain joidenkin säännösten osalta;

3.  panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa on pantu onnistuneesti täytäntöön tiettyjä uhrien oikeuksia koskevan direktiivin säännöksiä eli

   oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin
   oikeus tulla kuulluksi
   lapsiuhrien suojelu
   uhrin oikeudet rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä
   oikeus saada tietoja alkaen ensimmäisestä yhteydenotosta toimivaltaiseen viranomaiseen;

4.  pitää kuitenkin valitettavana jäljellä olevia merkittäviä puutteita direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa monissa jäsenvaltioissa, erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

   monimutkaiset menettelyt tukipalvelujen käytössä ja uhrien tukijärjestelmien puutteet, mukaan lukien riittämätön oikeusavun ja korvausten saanti, tukipalvelujen taloudellisen tuen ja koordinoinnin puute sekä epäjohdonmukaiset mekanismit uhrien ohjaamiseksi tukipalvelujen pariin,
   selkeitä tietoja ei useinkaan anneta useammalla kuin yhdellä kielellä, minkä vuoksi uhrien on tosiasiassa vaikea hakea suojelua ulkomailla toisessa jäsenvaltiossa,
   lainsäädännön puuttuminen rajatylittävissä tapauksissa ja muissa jäsenvaltioissa asuvien uhrien oikeudet sekä sellaisten toimien toteuttamatta jättäminen, joilla varmistettaisiin, ettei oleskeluoikeuden puuttuminen tai epävarmuus muodosta esteitä uhrien kyvylle puolustaa oikeuksiaan tämän direktiivin nojalla;

5.  pitää erittäin tärkeänä, että ensimmäinen yhteydenotto uhriin tapahtuu asianmukaisesti, erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien tapauksessa; toteaa kuitenkin, että eräillä heikoimmassa asemassa olevilla uhreilla, kuten alaikäisillä ja kouluttamattomilla, vammaisilla tai ikääntyneillä uhreilla sekä (kielellisistä syistä) maahanmuuttajilla ja ihmiskaupan uhreilla, voi olla vaikeuksia ymmärtää heille annettuja tietoja ja näin ollen heidän direktiivin 4 artiklan mukainen oikeutensa saada tietoja ei toteudu täysimääräisesti, minkä vuoksi on varmistettava pätevän asiantuntijan läsnäolo uhrin auttamiseksi; toteaa, että 4 artikla on yksi direktiivin vahvuuksista, koska se auttaa uhreja käyttämään oikeuttaan direktiivissä vahvistettuun saatavilla olevaan tukeen ja suojeluun;

6.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään oikeussuojan ja asianmukaisen maksuttoman oikeusavun helppoa saatavuutta, sillä näin rikotaan hiljaisuus ja lisätään uhrin luottamusta rikosoikeusjärjestelmään, vähennetään rankaisemattomuuden mahdollisuutta ja annetaan uhrille mahdollisuus henkiseen toipumiseen;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 4 artiklassa säädetyn kaikkien uhrien tai mahdollisten uhrien oikeuden saada tietoja ja valvomaan sen täytäntöönpanoa tehokkaasti; korostaa, että jäsenvaltioiden sisäisiä tiedotusmekanismeja on parannettava, jotta uhrit eivät ole ainoastaan tietoisia oikeuksistaan vaan myös tietävät, mihin heidän on otettava yhteyttä voidakseen käyttää niitä; huomauttaa, että uhria ensimmäisinä auttavien ammattihenkilöiden olisi oltava myös uhrien ensimmäinen yhteyspiste, josta he saavat tietoja oikeuksistaan ja ohjelmista, jotka on tarkoitettu ratkaisemaan uhriksi joutumiseen johtaneita tilanteita; korostaa, että puutteellinen tietojen antaminen uhrille ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen johtaa uhrin oikeuksien heikkoon toteutumiseen ja tyytymättömyyteen oikeusjärjestelmää kohtaan eikä kannusta uhreja osallistumaan aktiivisesti rikosoikeudellisiin menettelyihin;

8.  pitää valitettavana, että liian monet jäsenvaltiot eivät ole kyenneet sisällyttämään uhrin henkilökohtaista arviointia lainsäädäntöönsä, minkä vuoksi uhrien erityistarpeiden havaitseminen ja tunnistaminen, uhrien kunnioittava ja ihmisarvoinen kohtelu sekä heidän erityistarpeidensa mukaisen suojelun saaminen on ollut tehotonta;

9.  katsoo, että jos tietyt jäsenvaltiot eivät saata uhrien oikeuksia koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, näiden maiden kansalaiset kärsivät syrjinnästä, kun on kyse heidän oikeuksistaan unionin kansalaisina;

10.  pitää valitettavana, että uhrien oikeuksia koskeva direktiivi rajoittaa uhrin oikeutta oikeusapuun, koska säännökset velvoittavat jäsenvaltioita antamaan oikeusapua ainoastaan, jos uhrilla on rikosoikeudellisen menettelyn osapuolen asema, ja niissä säädetään, että edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla uhri voi saada oikeusapua, määritetään kansallisessa oikeudessa; korostaa, että tällaiset rajoitukset saattavat olla erityisen raskaita sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille, jotka eivät tee rikosilmoitusta ja joiden tapauksia ei koskaan käsitellä rikosoikeusjärjestelmässä;

11.  toteaa, että muut säädökset, jotka koskevat vastaavia myöhempiä lisäyksiä uhrien oikeuksiin, hankaloittavat yhdenmukaisuutta uhrien oikeuksia koskevan direktiivin kanssa;

12.  muistuttaa, että kolmansien maiden kansalaisilla ja unionin kansalaisilla, jotka ovat joutuneet rikoksen uhriksi toisessa jäsenvaltiossa, on myös mahdollisuus nauttia tämän direktiivin tarjoamista samoista oikeuksista, tuesta ja suojelusta riippumatta heidän oleskeluoikeudestaan ja että jos rikoksen uhrit asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikos tehtiin, he voivat tehdä rikosilmoituksen asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille; toteaa kuitenkin, että ekstraterritoriaalisuutta koskevien jäsenvaltioiden säännösten epävarmuus usein heikentää tätä oikeutta; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että oleskeluoikeus ei ole edellytys uhrien oikeuksien täysimääräiselle nauttimiselle, ja selkiyttämään ekstraterritoriaalisuutta koskevia kansallisia säännöksiään; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan toisessa jäsenvaltiossa asuville rikoksen uhreille mahdollisuuden käyttää tukipalveluja ja saada tietoja oikeuksistaan ja hyväksymään toimia, joiden painopisteenä on erityisesti kaikkien uhrien oikeudet korvauksiin ja heidän oikeutensa rikosoikeudellisissa menettelyissä; kehottaa jäsenvaltioita tältä osin toteuttamaan asianmukaisia toimia helpottaakseen toimivaltaisten viranomaistensa tai asiantuntijatukea antavien yksiköidensä välistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus saada näitä tietoja ja palveluja;

13.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ilman oleskelulupaa maassa olevilla uhreilla olisi myös oltava mahdollisuus käyttää oikeuksia ja palveluja, myös turvakoteja ja muita direktiivin mukaisia erityispalveluja, kuten jäsenvaltioiden tarjoama oikeudellinen suojelu ja psykososiaalinen ja taloudellinen tuki ilman pelkoa siitä, että heidät karkotetaan; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että nämä oikeudet ja palvelut ovat käytettävissä syrjimättömästi; suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin, joilla paperittomille uhreille myönnetään oleskelulupa humanitaarisin perustein rikosoikeudellisen menettelyn ajaksi, mikä saattaisi kannustaa uhreja ilmoittamaan rikoksista ja auttaa pääsemään eroon rankaisemattomuuden ilmapiiristä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lainsäädäntöä, joka tarjoaa uhreille, joilla on riippuvuussuhteeseen perustuva oleskeluoikeus, väyliä päästä eroon hyväksikäyttötilanteista tekemällä mahdolliseksi erillisen oleskeluoikeuden saamisen; kehottaa komissiota kannustamaan ja edistämään olemassa olevien hyvien käytäntöjen vaihtamista ja arvioimista jäsenvaltioiden kesken ja yhdistämään näin uhrien ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmat;

Suositukset

Henkilökohtainen arviointi

14.  muistuttaa, että yksi uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tärkeimmistä tavoitteista on parantaa rikoksen uhrien asemaa kaikkialla EU:ssa ja sijoittaa uhri rikosoikeudellisen järjestelmän keskiöön;

15.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan viharikosten uhrien, myös hlbti-ihmisten tai rasismiin perustuvien viharikosten uhrien, oikeuksia;

16.  korostaa, että henkilökohtaiset arvioinnit ovat tärkeitä kaikkien uhrien voimaannuttamiseksi niin, että he saavat tietoja oikeuksistaan ja oikeudesta tehdä päätöksiä menettelyissä, joissa he ovat mukana, ja, jos on kyse lapsesta, oikeudesta saada häntä koskevat erityiset menettelytakeet, joita sovelletaan heti oikeudellisen menettelyn alusta alkaen; kehottaa jäsenvaltioita panemaan lainsäädännössään täytäntöön uhrien oikea-aikaisen henkilökohtaisen arvioinnin, myös tarvittaessa silloin, kun he ovat ensimmäisen kerran yhteydessä toimivaltaiseen viranomaiseen, tärkeänä menettelyvaiheena uhrin erityistarpeiden havaitsemiseksi ja tunnistamiseksi, ja tämän jälkeen myöntämään erityissuojelua uhrin tarpeiden mukaisesti ja estämään toissijaisen tai toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimet; painottaa, että henkilökohtaiset arvioinnit on tarkistettava säännöllisesti, jotta voidaan määritellä jatkuvat tukitarpeet, ja että uhreille olisi tarjottava sopivan ajan kuluttua rikoksesta seurantatarkistus, joka perustuu olemassa olevaan tietämykseen traumareaktioista; muistuttaa, että henkilökohtaiset arvioinnit ovat erityisesti tarpeen ihmiskaupan uhriksi joutuneille ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneille lapsille, kun otetaan huomioon näiden rikosten sosiaaliset, fyysiset ja psykologiset seuraukset; muistuttaa, että kaikissa henkilökohtaisissa arvioinneissa olisi otettava huomioon sukupuoli, sillä sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneet naiset ja hlbti-ihmiset vaativat erityistä huomiota ja suojelua, koska heillä on suuri vaara joutua uudelleen uhriksi, ja siksi olisi taattava erityistoimet ja asiantuntijatuki;

Uhrien tukipalvelut

17.  pitää huolestuttavana, että uhreilla on ollut vaikeuksia tukipalvelujen saannissa; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole vielä perustettu uhrien tukipalveluja; korostaa, että uhrien tukipalveluja ja oikeuksia olisi annettava kaikille uhreille koko EU:ssa ja niiden olisi oltava käytettävissä, vaikka henkilö ei olisi vielä todistanut rikoksen uhriksi joutumistaan tai ennen kuin virallista menettelyä tai toimenpidettä on aloitettu; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan naisten turvakoteja ja -keskuksia ja lisäämään niiden määrää sekä parantamaan niiden käyttömahdollisuutta ja huolehtimaan siitä, että niissä avustetaan kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreja, sekä varmistamaan, että väkivallasta selviytyneiltä naisilta ei koskaan evätä paikkaa niissä; painottaa, että palveluja on laajennettava, jotta ne täyttäisivät tarkoituksenmukaisemmin kaikkien naisten ja erityisesti vammaisten naisten ja maahanmuuttajanaisten, myös paperittomien maahanmuuttajanaisten, tarpeet; korostaa, että näihin palveluihin olisi kuuluttava myös muille kuin niissä asuville naisille tarkoitettuja erityistukipalveluja, kuten tietoja, neuvontaa, tukihenkilö tuomioistuimeen ja tiedotuspalveluja; katsoo, että naisten turvakodeissa olisi autettava kaikkia läheisväkivallan kohteeksi joutuneita naisia ja niiden olisi oltava naisten ja heidän lastensa käytettävissä ympäri vuorokauden maksutta, jotta naiset voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja ilmoittaa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta;

18.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota lasten henkilökohtaiseen arviointiin ja kaikenlaisten rikosten, erityisesti ihmiskaupan, myös seksuaalisen hyväksikäytön, ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston lapsiuhrien henkilökohtaiseen arviointiin; muistuttaa, että lapsiuhrien on aina katsottava olevan erityissuojelun tarpeessa heidän haavoittuvuutensa vuoksi direktiivin 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti; korostaa tarvetta ottaa lapsista ja nuorista uhreista huolehdittaessa asianmukaisesti huomioon heidän haavoittuvuutensa;

Koulutus

19.  korostaa, että unionin tason täydennyskoulutusohjelmien varmistaminen on erittäin tärkeää menettelyjen yhdenmukaistamiseksi ja standardoimiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikkien unionin kansalaisten yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi;

20.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään erityiskoulutusta terroritekojen uhrien tukemisesta vastaaville henkilöille ja myöntämään tähän tarkoitukseen tarvittavat voimavarat;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavia koulutusohjelmia ja suuntaviivoja kaikille ammattihenkilöille, kuten oikeusalan toimijoille, poliiseille, syyttäjille, tuomareille, terveydenhuollon ammattihenkilöille, sosiaalityöntekijöille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka ovat tekemisissä rikosten uhrien kanssa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisesti EU:n rahoitusta näihin koulutustarkoituksiin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti varmistamaan, että ne täyttävät kaikki poliisien kouluttamista koskevat velvoitteensa, jotta poliisit voivat tehdä henkilökohtaisen arvioinnin paremmin ja oikea-aikaisesti heti rikoksen tapahduttua; kehottaa jäsenvaltioita estämään rikoksen uhrien lisäkärsimykset tai toissijaisen uhriksi joutumisen, antamaan uhreille tietoja heidän oikeuksistaan ja palveluista, joita heillä on mahdollisuus saada, sekä voimaannuttamaan heitä keinona vähentää jälkitraumaattista stressiä; korostaa, että kyseinen koulutus olisi myös sisällytettävä opetusohjelmiin yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja että pakollisen koulutuksen ja erityiskoulutuksen olisi oltava säännöllisesti kaikkien rikoksen uhrien kanssa tekemisissä olevien ammattihenkilöiden saatavilla, jotta voidaan kehittää erilaisten uhrien erityispiirteisiin ja tarpeisiin soveltuva ajattelutapa, auttaa ammattihenkilöitä estämään väkivaltaa ja tarjota asianmukaista tukea haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten lapsille, sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreille, ihmiskaupan uhreille, hlbti-ihmisille ja vammaisille henkilöille; palauttaa mieliin, että henkilöstön koulutus on tärkeää, jotta tämän direktiivin tavoitteet voidaan panna tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että koulutukseen olisi kuuluttava ohjausta siinä, miten varmistetaan, että uhrit saavat suojaa pakottamiselta, hyväksikäytöltä ja väkivallalta ja että heidän fyysistä ja psyykkistä koskemattomuuttaan kunnioitetaan; painottaa lisäksi, että kaiken koulutuksen olisi korostettava syrjimättömyyttä, joka on direktiivin kulmakivi;

22.  muistuttaa, että rikosten lapsiuhrit ovat erityisen haavoittuvaisia ja että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niiden ammattihenkilöiden kouluttamiseen, jotka ovat tekemisissä lapsiin liittyvien rikosten uhrien kanssa, erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston tapauksissa, ottaen huomioon eri ikäryhmien tarpeet; korostaa, että näiden ammattihenkilöiden olisi kommunikoitava lapsiystävällisellä tavalla;

23.  kannustaa komissiota luomaan terrorismin uhrien kansainväliselle päivälle käytännön sisällön järjestämällä vähintään kahdesti vuodessa kansainvälisen kokouksen, jonka tarkoituksena on jäsenvaltioiden paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten välinen kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja uhrien todistajalausuntojen kerääminen; toteaa, että näin olisi varmistettava direktiivin saattaminen nopeasti, yhdenmukaisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhteisten soveltamiseen liittyvien ongelmien havaitseminen varhaisessa vaiheessa ja jatkuva arviointiprosessi siitä, miten sen avulla pystytään lisäämään tietoisuutta, ja lisättävä toiminnallinen ulottuvuus solidaarisuuden osoituksiin ja uhreille annettavaan institutionaaliseen ja sosiaaliseen tukeen;

24.  korostaa, että terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat keskeisessä asemassa perheväkivallan uhrien tunnistamisessa, koska naisiin kohdistuva läheisväkivalta vaikuttaa sekä fyysiseen terveyteen että mielenterveyteen pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot uhrien tukipalveluista ja uhrien oikeuksista ovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden saatavilla, ja järjestämään kohdennettua koulutusta eri terveydenhuollon ammattihenkilöille, kuten yleislääkäreille, ensiapuun erikoistuneille lääkäreille, sairaanhoitajille, lähihoitajille, sairaaloiden sosiaalityöntekijöille ja vastaanottohenkilöstölle, jotta uhrille voidaan tarjota tehokkaasti apua erityisesti sukupuoleen perustuvan väkivallan tapauksissa ja jotta terveydenhuollon ammattihenkilöt osaavat tunnistaa mahdolliset pahoinpitelytapaukset ja kannustaa naisuhreja ottamaan yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen;

Rajatylittävä ulottuvuus

25.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan taloudellista ja oikeusapua perheenjäsenille, jos vakava rikos on tapahtunut – esimerkiksi, jos uhri on kuollut tai loukkaantunut vakavasti – muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu, erityisesti tapauksissa, joissa perheellä ei ole taloudellisia edellytyksiä matkustaa kyseiseen jäsenvaltioon oikeudenkäyntiin tai maksaa psykologista tukea uhrille tai kotiuttaa uhria;

26.  pyytää jäsenvaltioita tekemään menettelyistä joustavampia ja vauhdittamaan yhdessä maassa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta annettujen tuomioiden toimittamista edelleen erityisesti kansainvälisten pariskuntien tapauksessa, jotta molempien puolisoiden kotimaiden viranomaiset voivat toimia mahdollisimman pian sen mukaisesti ja jotta vältytään myöntämästä lasten huoltajuutta toisessa maassa sukupuoleen perustuvasta väkivallasta syytetylle isälle;

27.  pyytää komissiota ja neuvostoa kehittämään uhrien oikeuksia edelleen niin, että EU voi olla johtavassa asemassa uhrien oikeuksien suojelussa;

Menettelylliset oikeudet

28.  korostaa, että on tärkeää tarjota maksutonta oikeusapua samalla kun varmistetaan, että byrokraattinen rasite uhrille on mahdollisimman pieni;

29.  kehottaa erityisesti jäsenvaltioita luomaan luottamuksellisen ja anonyymin menettelyn rikoksesta ilmoittamiseen erityisesti seksuaalisen hyväksikäytön ja vammaisten henkilöiden ja alaikäisten hyväksikäytön tapauksissa rikosilmoitusten määrän seuraamiseksi ja arvioimiseksi ja sen varmistamiseksi, että paperittomat uhrit voivat tehdä rikosilmoituksen, ilman että heille voi aiheutua maahanmuuttoon liittyviä seurauksia;

30.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan rikosprosesseissaan oikeudellisia toimenpiteitä, joilla taataan koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan lapsiuhrien suojelu, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan lapsiuhrien erityistarpeet, erityisesti tapauksissa, joissa kumppani on surmannut lapsen äidin, ja varmistamaan, että he saavat apua ja sosiaalista ja psykologista tukea sen jälkeen, jotta vältetään lapsiuhrien altistuminen toissijaiselle uhriksi joutumiselle; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan erityistoimia lapsiuhrien suojelemiseksi tehokkaammin parantamalla kansallisten auttavien puhelinten roolia, koska lasten itsensä tekemät ilmoitukset ovat harvinaisia;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon merkittävät sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, myös perheväkivallan, määrittäessään huoltajuus- ja vierailuoikeuksia ja katsoo, että myös lapsitodistajien oikeudet ja tarpeet olisi otettava huomioon, kun uhreille tarjotaan suojelu- ja tukipalveluja;

32.  muistuttaa jäsenvaltioita vaatimuksesta tarjota käännös- ja tulkkauspalveluja maksutta, ja toteaa, että puutteellinen tietojen saanti muilla kielillä voi muodostaa esteen uhrin tosiasialliselle suojelulle ja on yksi uhriin kohdistuvan syrjinnän muoto;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tiedotuskampanjoihin ja tekemään tiivistä yhteistyötä suuren yleisön valistamiseksi EU:n oikeuteen perustuvista uhrien oikeuksista, myös lapsiuhrien erityistarpeista; korostaa, että valistuskampanjoita olisi järjestettävä myös kouluissa, jotta lapset saavat tietoja oikeuksistaan ja jotta heille voidaan antaa välineet, joiden avulla he voivat tunnistaa kaikki sellaiset rikoksen muodot, joiden uhreiksi tai todistajiksi he ovat saattaneet joutua; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kampanjoita naisten ja hlbti-ihmisten rohkaisemiseksi ilmoittamaan kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, jotta heitä voidaan suojella ja he voivat saada tarvitsemaansa tukea;

34.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät uhrilähtöiseen lähestymistapaan poliisin päivittäisessä työssä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään aktiivisesti valistuskampanjoita sekä alueellisella että kansallisella tasolla sukupuoleen perustuvan väkivallan ja oikeusjärjestelmässä ja mediassa uudelleen uhriksi joutumisen ehkäisemiseksi ja kulttuurin muutoksen edistämiseksi yleisessä mielipiteessä, jotta vältetään uhria syyttävä asennoituminen tai käyttäytyminen, joka voi aiheuttaa tiettyjen rikosten, kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön, uhrille lisätrauman; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan yksityistä sektoria, tietotekniikka-alaa ja mediaa hyödyntämään parhaalla tavalla mahdollisuutensa ja osallistumaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseen;

36.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotka koskevat sellaisten mekanismien perustamista, joilla kannustetaan ja avustetaan uhreja ilmoittamaan heihin kohdistuneista rikoksista;

37.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityistoimia runsaasti kuolonuhreja aiheuttavien iskujen tapauksessa, niin että rikosoikeudellisiin menettelyihin voi osallistua suuri määrä uhreja;

38.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota pelottelun ja kostotoimien riskiin ja tarpeeseen suojella uhrien ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta, myös kuulustelun ja todistajalausunnon antamisen yhteydessä, jotta voidaan määrittää, hyötyisikö uhri ja missä määrin rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa toteutettavista suojelutoimista;

39.  korostaa sen merkitystä, että uhreille on ilmoitettava rikoksen tekijöiden rikosoikeudellisten menettelyjen etenemisestä, erityisesti silloin, jos rikoksen tekijöille esitetään vankeusrangaistusta tai he suorittavat sitä;

Institutionaalinen näkökulma

40.  kehottaa komissiota täyttämään direktiivissä vahvistetut kertomuksen laatimista koskevat velvoitteensa;

41.  korostaa kaikkia rikoksia koskevien merkityksellisten eriytettyjen vertailukelpoisten tietojen merkitystä erityisesti, kun on kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmiskaupasta, jotta voidaan varmistaa ongelman ymmärtäminen paremmin ja antaa tietoja jäsenvaltioiden toimista uhrien tukemiseksi sekä arvioida ja parantaa niitä;

42.  kehottaa komissiota torjumaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa esiintyviä oikeudellisia ja käytännön puutteita panostamalla asianmukaiseen vuorovaikutukseen uhrien suojeluun liittyvillä EU:n eri välineillä, kuten eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi 2011/99/EU, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettu direktiivi 2011/36/EU, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/93/EU ja, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa annettu direktiivi 2014/42/EU; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja EU:ta ratifioimaan ja panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen(15), ehkäisemään ja torjumaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja panemaan nämä tärkeät välineet täytäntöön johdonmukaisesti, jotta varmistetaan, että uhrien oikeudet toteutuvat Euroopassa täysimääräisesti;

43.  kehottaa komissiota sisällyttämään seurantaansa ja raportointiinsa alakohtaisia tutkimuksia ja varmistamaan direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen kaikkien uhrien suojelemiseksi riippumatta uhriksi joutumisen syystä tai erityispiirteistä, kuten rodusta, ihonväristä, uskonnosta, sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisusta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, sukupuoliominaisuuksista, vammaisuudesta, maahanmuuttaja-asemasta tai muusta asemasta;

44.  muistuttaa, että uhrien perheenjäsenet kuuluvat ”uhrin” määritelmään, ja kehottaa jäsenvaltioita tulkitsemaan käsitettä ”perheenjäsenet” – ja muita keskeisiä käsitteitä, kuten ”erityisen haavoittuva” – laajasti, jotta mahdollisten oikeudenhaltijoiden luetteloa ei rajoitettaisi tarpeettomasti;

45.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että kirjallinen ja suullinen viestintä on yksinkertaista kieltä koskevien vaatimusten mukaista, että se on mukautettu alaikäisille ja vammaisille henkilöille ja että se esitetään kielellä, jota uhri voi ymmärtää, jotta uhreille voidaan tiedottaa heidän oikeuksistaan ymmärrettävästi, riittävästi ja kohdennetusti ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen;

46.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että silloin, kun oikeuksien käyttö on sidoksissa vanhentumisaikoihin, otetaan huomioon käännös- ja tulkkausongelmien aiheuttamat viipeet;

47.  toteaa, että vainoaminen on sukupuoleen perustuvan väkivallan yleinen muoto, joka vaatii erinäisiä ehkäisytoimia, ja kehottaa siksi niitä seitsemää jäsenvaltiota, joissa vainoaminen ei ole vielä rikos, säätämään sen rangaistavaksi, kuten Istanbulin yleissopimuksen 34 artiklassa vaaditaan, ja ottamaan tällöin huomioon, mitä direktiivin asiaa koskevissa säännöksissä säädetään oikeudesta yksityisyyden suojaan, oikeudesta suojeluun ja erityisesti oikeudesta välttää rikoksentekijän tai muiden mahdollisten rikoksentekijöiden tai rikoskumppaneiden kohtaamista;

48.  pyytää jäsenvaltioita estämään uhrin lisäkärsimykset, joita aiheutuu, jos uhri joutuu alkuperäisen hyökkääjän sosiaalisiin piireihin kuuluvien henkilöiden nöyryytyksen ja kunnianloukkausten kohteeksi; muistuttaa, että tällaisissa teoissa on kyse lisäkärsimysten tuottamisesta, eivätkä ne kuulu sananvapauden piiriin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti(16);

49.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toiminnassa on hätänumero terrori-iskun tapahduttua, tai mieluummin sisällyttämään tällaisen palvelun eurooppalaisesta hätänumerosta 112 saataviin palveluihin ja varmistamaan, että vierailla kielillä annettavasta avusta on olemassa säännökset; kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita välittömästi saattamaan uhrien oikeuksia koskevan direktiivin 22 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään;

50.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jos terrorismin uhri ei asu siinä jäsenvaltiossa, jossa terroriteko tapahtui, tämän jäsenvaltion olisi tehtävä yhteistyötä asuinjäsenvaltion kanssa helpottaakseen avun antamista uhrille;

51.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kansallinen ympäri vuorokauden toimivan maksuttoman auttavan puhelimen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja hlbtqi-ihmisille;

52.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan uhreille avun, myös psykologisen tuen, uhrien tukipalveluista ennen rikosoikeudellista menettelyä, sen aikana ja sen jälkeen; korostaa myös kansalaisyhteiskunnan tärkeää roolia uhrin tukemisessa; katsoo kuitenkin, että hallitukset eivät saa luottaa ainoastaan kansalaisjärjestöihin keskeisten tukipalvelujen tarjoamisessa uhreille (vapaaehtoistyö); vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten oikeuksia ja uhrien oikeuksia ajavien kansalaisjärjestöjen rahoitusta ja voimavaroja lisätään, ja luomaan valmiudet kehittää uhrien tukimekanismeja, joihin osallistuvat lainvalvontaviranomaiset, terveys- ja sosiaalipalvelut ja kansalaisyhteiskunta;

53.  kehottaa jäsenvaltioita osana hätätilannesuunnitteluaan tarjoamaan terrorismin uhreille asiantuntijatukea sen varmistamiseksi, että asianmukaisia tukipalveluja voidaan tarjota sekä heti iskun jälkeen että pitkällä aikavälillä;

54.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia sen varmistamiseksi, että tietoja annetaan myös uhreille, jotka eivät asu siinä jäsenvaltiossa, jossa terrori-isku on tapahtunut; katsoo, että näiden toimien painopisteenä olisi oltava erityisesti toisessa jäsenvaltiossa asuvien uhrien oikeudet rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heidän oikeutensa korvauksiin;

55.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita torjumaan rankaisemattomuutta kaiken aikaa ja varmistamaan, että tekijät joutuvat oikeuden eteen, jotta uhrit voivat kokea olevansa turvassa; kehottaa lisäksi kaikkia jäsenvaltioita työskentelemään monialaisesti, jotta tunnistetaan systeemiset tekijät, jotka vaikuttavat haavoittuvassa asemassa olevien ja/tai paljon syrjintää kokevien ihmisten toistuvasti uhriksi joutumiseen, ja voidaan puuttua niihin, sillä jos näin ei tehdä, uhrin henkinen toipumisprosessi saattaa vaikeutua merkittävästi;

56.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan oikeudellisia mekanismeja terroriteon ihannoinnin kriminalisoimiseksi, jos se nöyryyttää uhreja ja saattaa aiheuttaa toissijaista uhriksi joutumista heikentämällä terroriteon uhriksi joutuneen ihmisarvoa ja toipumista;

57.  katsoo, että terrorismin uhreilla on oltava eurooppalaisessa yhteiskunnassa keskeinen asema, joka symboloi moniarvoista demokratiaa; vaatii tätä varten konferensseja, muistomerkkejä ja audiovisuaalista materiaalia, joilla valistetaan unionin kansalaisia, ja rekisterin eurooppalaisista uhreista hallinnollista käyttöä varten;

58.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan, uhrien vahvemman suojelun keinona parantaa oikeussuojan saatavuutta ja tehostaa rikosoikeudellisia menettelyjä;

59.  muistuttaa terrori-iskujen uhrien erityisluonteesta, sillä he kuuluvat omaan ryhmäänsä ja heillä on erityistarpeita; pyytää komissiota laatimaan direktiivin terrorismin uhrien suojelusta;

60.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tukipalvelut, kuten avun ja neuvonnan trauman yhteydessä, ja tarpeelliset terveyspalvelut, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, osana kohdennettua tukea uhreille, joilla on erityistarpeita, kuten lapsille, sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhreille, ihmiskaupan uhreille, hlbti-ihmisille ja vammaisille henkilöille;

61.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön riittävät laadunvalvontamekanismit sen arvioimiseksi, miten ne ovat täyttäneet sukupuolen huomioon ottamista sekä nais- ja lapsiystävällisyyttä koskevat vaatimukset niiden toimien osalta, joita uhrien tukipalveluissa toteutetaan uhrien rikoksista ilmoittamisen edistämiseksi ja uhrien tosiasialliseksi suojelemiseksi;

62.  kehottaa jäsenvaltioita auttamaan uhreja käsittelemään oikeudellisia, taloudellisia ja käytännön kysymyksiä sekä vaaraa joutua kokemaan lisäkärsimyksiä;

63.  kehottaa komissiota korostamaan EU:n rahoittaman ”Infovictims”-hankkeen mahdollista käyttöä keinona, jolla pyritään tavoittamaan uhrit ja tiedottamaan heille rikosprosessista käyttämällä erilaisia viestintäkeinoja, kuten esitteitä ja julisteita; katsoo, että tämä hanke tehostaa rikoksen uhreille tiedottamista koskevien hyvien käytäntöjen jakamista;

64.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan koordinoituja mekanismeja tietojen keräämiseksi niiden alueella tapahtuneiden terrori-iskujen uhreista ja luomaan ja kehittämään keskitetyn palvelupisteen, joka tarjoaa uhreille internetportaalin ja hätänumeron tai muita viestintävälineitä, kuten sähköpostin tai multimediaviestipalvelun, jossa tarjotaan suojattua, henkilökohtaista ja käyttäjän tarpeiden kannalta olennaista tietoa luottamuksellisen, maksuttoman ja helposti saatavilla olevan tukipalvelun kautta; korostaa, että tämän tukipalvelun on kyettävä antamaan terrorismin uhreille heidän erityistarpeidensa mukaista apua ja tukea, kuten emotionaalista ja psykologista tukea, neuvontaa ja tietoja asiaan liittyvistä oikeudellisista, käytännöllisistä tai taloudellisista asioista, auttamaan uhreja heidän kanssakäymisessään eri viranomaisten kanssa ja tarvittaessa toimimaan uhrien edustajana viranomaisiin nähden heti iskun jälkeen ja myös mahdollisten rikosoikeudellisten menettelyjen aikana sekä antamaan apua korvausvaatimusten esittämisessä kansallisissa menettelyissä;

65.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia toimia, jotta voidaan estää mahdollisuuksien mukaan uhrin yksityiselämään ja perheenjäseniin kohdistuvat hyökkäykset, erityisesti tutkintatoimien yhteydessä ja oikeudellisten menettelyjen aikana;

66.  kehottaa komissiota muuttamaan nykyisen e-Justice-portaalin käyttäjäystävällisemmäksi alustaksi, jolla annetaan uhreille tiiviisti ja yksinkertaisesti tietoja heidän oikeuksistaan ja noudatettavista menettelyistä;

67.  kehottaa jäsenvaltioita ilmaisunvapautta täysimääräisesti kunnioittaen yhdessä median ja toimittajien kanssa ottamaan käyttöön itsesääntelytoimia terroristihyökkäyksen jälkeen, jotta taataan uhrien ja heidän perheenjäseniensä yksityiselämän suojelu; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi tunnustamaan uhreja auttamaan erikoistuneiden palvelujen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen ja niiden antaman tuen autettaessa uhreja selviytymään heidän saamastaan mediahuomiosta;

68.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan koordinointimekanismeja, joilla varmistetaan uhreille annettavan tuen yhteydessä tuloksellinen siirtyminen rikoksen jälkeisestä välittömästä sukupuolen huomioon ottavasta hoidosta pitemmällä aikavälillä tarvittaviin hoitomuotoihin; muistuttaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka antavat tavallisesti suurimman osan uhrien tarvitsemista tukipalveluista, olisi olettava mukaan kaikkiin suunnittelu-, päätöksenteko- ja toteutusvaiheisiin; korostaa, että tällaisilla mekanismeilla olisi erityisesti varmistettava uhrien ohjaaminen pitkäaikaisiin palveluihin, joissa eri järjestöt antavat tukea eri vaiheissa; katsoo, että näiden mekanismien olisi toimittava myös rajojen yli uhrien tukipalvelujen varmistamiseksi ja taattava uhrin oikeus saada tietoja, apua ja korvauksia asuinpaikassaan siinä tapauksessa, että rikos on tapahtunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa uhri asuu;

69.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan terrori-iskun tapahtuessa koordinointikeskuksen kootakseen yhteen organisaatioita ja asiantuntijoita, jotka ovat päteviä tarjoamaan tietoja, tukea ja käytännön palveluja uhreille ja heidän perheilleen ja sukulaisilleen; korostaa, että näiden palvelujen olisi oltava luottamuksellisia, maksuttomia ja helposti kaikkien terrorismin uhrien saatavilla ja niihin olisi kuuluttava erityisesti

   a) asiantuntijoiden emotionaalinen ja psykologinen tuki, kuten terrorismin uhrien tarpeisiin mukautettu apu ja neuvonta trauman yhteydessä
   b) ammatilliset kuntoutuspalvelut niiden uhrien auttamiseksi, jotka ovat saaneet vammoja ja joiden vaikea löytää uutta työpaikkaa tai vaihtaa ammattia
   c) uhrien välisten turvallisten virtuaalisten yhteyksien luomisen ja uhrien ohjaamien tukiryhmien perustamisen helpottaminen
   d) yhteisöperusteiset tukipalvelut
   e) palvelut, joilla ilmoitetaan perheenjäsenille uhrien ja heidän jäännöstensä tunnistamisesta ja jäännösten palauttamisesta kotimaahan;

70.  pitää valitettavana, että Istanbulin yleissopimukseen verrattuna uhrien oikeuksia koskevan direktiivin soveltamisala on sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien (myös naisten sukuelinten silpomisen kohteeksi joutuneiden) suojelun suhteen rajoitetumpi; on kuitenkin tyytyväinen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin vahvempaan vastuumekanismiin ja painottaa, että näitä kahta välinettä olisi edistettävä yhdessä, jotta sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille tarjottaisiin mahdollisimman paljon suojelua;

71.  kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaista tiedotusmateriaalia ja maksutonta oikeusapua terrorismin uhreille, jotka ovat myös osapuolina rikosoikeudellisessa menettelyssä, jotta he voivat saada korvauspäätöksen;

72.  kehottaa komissiota ehdottamaan, että terrorismin uhrien avustamista varten perustetaan eurooppalainen tukirahasto;

73.  kehottaa jäsenvaltioita

   a) perustamaan pysyvän verkkosivuston, jossa voi tutustua kaikkiin julkisiin tietoihin kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuneen terrori-iskun jälkeen perustetusta tukipalvelusta ja jolla olisi asetettava pikaisesti saataville seuraavat tiedot: niiden järjestöjen yhteystiedot, jotka vastaavat tuen ja tietojen antamisesta uhreille, perheenjäsenille ja suurelle yleisölle terrori-iskun jälkeen, sekä tiedot iskusta ja sen seurauksena toteutetuista toimista, kuten tiedot kateissa olevien uhrien etsimisestä ja yhteyden saamisesta heihin ja uhrien avustamisesta kotiin palaamisessa; näihin tietoihin olisi kuuluttava seuraavat:
   i. miten iskun seurauksena kadonneen omaisuuden saa takaisin;
   ii. iskun uhrien tavanomaiset psykologiset reaktiot ja kielteisten reaktioiden lieventämistä koskevat ohjeet uhreille sekä tiedot mahdollisista näkymättömistä vammoista, kuten kuulonalenemasta;
   iii. tiedot siitä, miten voi hankkia uudet henkilöllisyysasiakirjat;
   iv. tiedot siitä, miten voi saada taloudellista tukea, korvauksia tai julkisia etuuksia;
   v. tiedot terrorismin uhrien ja heidän perheenjäsentensä erityisoikeuksista, mukaan lukien rikoksen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin mukaiset oikeudet rikosoikeudellisissa menettelyissä;
   vi. mahdolliset muut tiedot, joiden katsotaan olevan tarpeellisia sen varmistamiseksi, että uhrit saavat riittävästi tietoja oikeuksistaan, turvallisuudestaan tai käytettävissään olevista palveluista;
   b) takaamaan yksityisen pääsyn verkkosivustolle, joka on terrori-iskujen uhrien ja heidän perheenjäsentensä käytettävissä ja jolla annetaan uhreille tietoja, jotka eivät ole julkisesti nähtävillä;
   c) suunnittelemaan, miten perheenjäsenille tiedotetaan uhrien tilanteesta;
   d) kokoamaan yhteen kaikkien uhrien vastaanotosta, hoidosta ja avustamisesta vastaavien viranomaisten ja järjestöjen uhreja koskevat tiedot; tiedot olisi kerättävä kaikkien terrori-iskun jälkeiseen toimintaan sekä uhrien ja heidän perheidensä tukemiseen osallistuvien järjestöjen tarpeiden mukaisesti;

74.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisen uhrien tukipalvelujen verkoston näiden organisaatioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi ja käynnistämään työryhmiä, joissa jaetaan hyviä käytäntöjä, kehitetään koulutusta ja parannetaan viranomaisten ja rikoksen uhrien välistä kommunikointia;

75.  kehottaa komissiota käymään vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan vähentää kunkin jäsenvaltion terrori-iskun uhreille myöntämien rahallisten korvausten huomattavia eroja(17);

76.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot auttavat rikoksen uhreja kunnioittavasti, huomaavaisesti ja ammattimaisesti, jotta rikoksen uhrit rohkaistuisivat ilmoittamaan rikoksesta lainvalvontaviranomaisille tai lääketieteelliselle henkilöstölle;

77.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat käyttää hätänumeroa 112 esteettä ja että numeroa tehdään paremmin tunnetuksi kampanjoilla;

78.  kehottaa komissiota esittelemään mahdollisimman pian kattavan sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan eurooppalaisen strategian, johon olisi kuuluttava säädös, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa; pyytää neuvostoa uudelleen käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta (ja muu sukupuoleen perustuva väkivalta) katsotaan SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi rikokseksi;

79.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja asianmukaisten korvausten perimiseksi tekijöiltä;

80.  kehottaa jäsenvaltioita täydessä yhteistyössä komission ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, kanssa panemaan kaikilta osin ja asianmukaisesti täytäntöön uhrien oikeuksia koskevan direktiivin;

81.  kehottaa komissiota sisällyttämään Euroopan turvallisuusagendaan ensisijaisena tavoitteena kaikkien henkilöiden henkilökohtaisen turvallisuuden takaamisen ja sukupuoleen perustuvalta ja ihmisten väliseltä väkivallalta suojelun;

o
o   o

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.
(2) EUVL L 131, 20.5.2017, s. 13.
(3)EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.
(4) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.
(5) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 1.
(6) EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.
(7) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(8) EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.
(9) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(10) EUVL L 335, 17.12.2011, s.1.
(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0501.
(12) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39.
(13) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15.
(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.
(15) Ks. parlamentin 12. syyskuuta 2017 antama päätöslauselma Istanbulin yleissopimuksen tekemisestä.
(16) 16. heinäkuuta 2009 annettu tuomio, Féret v. Belgia, C-573.
(17) Kansalliset rahalliset korvaukset vaihtelevat joidenkin jäsenvaltioiden symbolisesta yhdestä eurosta toisten jäsenvaltioiden yli 250 000 euroon.


Vuosikertomus yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta
PDF 171kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 30. toukokuuta 2018 vuosikertomuksesta yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta (2017/2070(INI))
P8_TA(2018)0230A8-0166/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta(1),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Kaikkien kauppa” ‑strategian täytäntöönpanoa koskevasta kertomuksesta (COM(2017)0491),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 annetun komission kertomuksen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta 1. tammikuuta 2016–31. joulukuuta 2016 (COM(2017)0654),

–  ottaa huomioon 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman kestävästä kehityksestä ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean‑Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 unionin tilasta pitämän puheen,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Buenos Airesissa 10.–13. joulukuuta 2017 pidettävää WTO:n 11. ministerikokousta edeltävistä monenvälisistä neuvotteluista(2),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman parlamentin vuonna 2010 antamien sosiaali- ja ympäristönormeja, ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien suositusten täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset komissiolle palvelukauppasopimusta (TiSA) koskeviin neuvotteluihin(4),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman kansainvälisen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan vaikutuksesta globaaleihin arvoketjuihin(5),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 15. marraskuuta 2017 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa”(7),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 16. maaliskuuta 2017 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/... antamiseksi unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence ‑velvoitteiden vahvistamisesta(8),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 4. lokakuuta 2016 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/... antamiseksi tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta(9),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(10),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(11),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (COM(2006)0249, SEC(2006)0643),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Korean tasavallan välisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta(12),

–  ottaa huomioon 16. toukokuuta 2017 annetun unionin tuomioistuimen lausunnon 2/15 unionin toimivallasta allekirjoittaa ja tehdä vapaakauppasopimus Singaporen kanssa,

–  ottaa huomioon kauppasopimusten vaikutuksesta maatalouteen 15. marraskuuta 2016 julkaistun komission tutkimuksen ”Cumulative economic impact of future trade agreements on EU agriculture”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista YK:n periaatteista ”Implementing the UN Guiding Principles on Business and Human Rights – State of Play” (SWD(2015)0144),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) ja erityisesti sen orjuuden ja pakkotyön kieltävän 4 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207, 208 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0166/2018),

A.  ottaa huomioon, että yhteinen kauppapolitiikka koostuu kauppasopimuksista ja säädöksistä, joilla taataan unionin offensiiviset ja defensiiviset kaupalliset edut, edistetään kestävää kasvua ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, varmistetaan unionin sääntöjen ja normien noudattaminen, taataan valtioiden sääntelyoikeus ja kansalaisten hyvinvointi sekä edistetään unionin arvoja; toteaa, että näiden tavoitteiden noudattaminen edellyttää unionin kauppapolitiikan hyvää suuntaamista ja täysimääräistä ja tehokasta täytäntöönpanoa sekä sen valvontaa entistä oikeudenmukaisemmalla ja avoimemmalla tavalla;

B.  toteaa, että unioni on sitoutunut vuoden 2017 kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa varmistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden, tähtäämään kestävään kehitykseen sekä nopeuttamaan siirtymää painottamalla kehityspolitiikan kaikenkattavia osatekijöitä, kuten sukupuolten tasa-arvoa, nuoria, investointeja ja kauppaa, kestävää energiaa ja ilmastotoimia, hyvää hallintoa, demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia, muuttoliikettä ja liikkuvuutta, jotta sen ulkopolitiikka, johon kuuluu myös yhteinen kauppapolitiikka, kokonaisuudessaan edistäisi Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritettyjä tavoitteita;

C.  toteaa, että unioni on sitoutunut edistämään myös kauppasuhteissaan ihmisarvoista työtä kaikille sellaisena kuin se esitettiin Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 2005 huippukokouksen tuloksissa ja Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston vuoden 2006 istunnon korkean tason osuudessa; toteaa, että Eurooppa-neuvosto on painottanut toistuvasti globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisen merkitystä sekä sitä, että se on tärkeää ottaa huomioon sisä- ja ulkopolitiikan eri aloilla ja kansainvälisessä yhteistyössä;

D.  toteaa, että unioni on maailman tärkein kaupan alan toimija ja suurin yksittäinen markkina-alue maailmassa ja että se on myös maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä, ja Euroopassa 31 miljoonaa työpaikkaa on riippuvaisia viennistä, mikä on 67 prosenttia enemmän kuin 1990-luvun puolivälissä;

E.  toteaa, että Maailman kauppajärjestö (WTO) on ainoa kansainvälinen ja maailmanlaajuinen järjestö, joka käsittelee eri talousalueiden tai maiden välisen kaupan globaaleja sääntöjä;

F.  pitää täytäntöönpano- ja valvontavaihetta erittäin tärkeinä unionin kauppapolitiikan tehokkuuden varmistamisen kannalta;

G.  toteaa unionin kansalaisten vaativan yhä äänekkäämmin, että unionin kauppapolitiikalla varmistetaan, että EU:n markkinoille saapuvat tavarat on tuotettu ihmisarvoisissa ja kestävissä olosuhteissa;

H.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset käyttävät kauppasopimusten mukaisia vähennysoikeuksia noin 70 prosentissa sellaisesta viennistä, jossa niitä voitaisiin hyödyntää, kun taas kumppanit käyttävät kyseisiä oikeuksia noin 90 prosentissa tapauksista, ja pitää välttämättömänä, että eurooppalaiset yritykset hyödyntävät näitä etuja kattavasti, jotta voidaan lisätä työllisyyttä, kasvua ja investointeja;

I.  ottaa huomioon, että pk-yritykset toimivat Euroopan talouden vetureina ja edustavat 30:tä prosenttia unionin viennistä ja 90:tä prosenttia EU:n työllisyydestä, ja pitää tärkeänä, että niillä on keskeinen rooli unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa, mikä vahvistaisi sen roolia viennin, innovoinnin ja kansainvälistymisen yhteydessä;

J.  toteaa, että unioni on maailman suurin palvelujen viejä ja sen kaupan ylijäämä on tältä osin kymmenkertaistunut vuodesta 2000 ja se oli 120 miljardia euroa vuonna 2016;

K.  katsoo, että yhteistä kauppapolitiikkaa ja sen täytäntöönpanoa koskevassa julkisessa keskustelussa esitettyihin kysymyksiin on vastattava selvästi ja täsmällisesti;

L.  katsoo, että Kaikkien kauppa -strategian mukainen yhteinen kauppapolitiikka on arvoihin perustuvaa politiikkaa, jolla pyritään edistämään muun muassa hyvää hallintoa, avoimuutta, kestävää kehitystä ja reilun kaupan käytäntöjä;

M.  katsoo, että kauppapolitiikan on oltava johdonmukaista unionin ulko- ja sisäpolitiikan kanssa ja noudatettava kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta, jotta varmistetaan avoimuus, vakaus ja oikeudenmukaisemmat kilpailuedellytykset, ja että on pidettävä mielessä muun muassa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

Kauppapolitiikan nykytilanne

1.  muistuttaa, että kansainvälinen tilanne on muuttunut merkittävästi Kaikkien kauppa -strategian julkaisun jälkeen ja että uusiin kaupan alan haasteisiin ja konkreettisiin tehtäviin on vastattava; pitää huolestuttavana WTO:n sääntöjen vastaisten protektionististen kauppatapojen lisääntymistä ympäri maailmaa ja muistuttaa tukevansa avointa, oikeudenmukaista, tasapainoista ja sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää;

2.  panee merkille, että Aasian taloudellinen painoarvo on kasvanut samalla kun Yhdysvallat on asteittain vetäytynyt kaupparintamalla, ja panee merkille tästä kansainväliselle kaupalle aiheutuvan epävarmuuden ja kansainvälistä kauppapolitiikkaa koskevan kritiikin kotimaassa sekä reilun kaupan kysynnän; pyytää komissiota muokkaamaan kauppapolitiikkaansa, jotta sillä voidaan vastata tähän kehitykseen, ja toimimaan reagoivammin ja vastuullisemmin sekä laatimaan samalla pidemmän aikavälin strategian, jossa otetaan huomioon nämä muutokset kansainvälisessä toimintaympäristössä; painottaa, että muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä EU:n tehtävä arvoihin perustuvan kauppaohjelman edistäjänä on yhä tärkeämpi eurooppalaisille;

3.  korostaa, että palvelujen ja erityisesti digitaalisten palvelujen, myös tavarakaupan palveluistumisen (toimitusmuoto 5), tietovirran ja sähköisen kaupankäynnin merkitys lisääntyy kansainvälisessä kaupassa; pitää välttämättömänä, että näihin aloihin liittyviä kansainvälisiä sääntöjä vahvistetaan, jotta voidaan tuoda konkreettisia hyötyjä kuluttajille, parantaa eurooppalaisten yritysten pääsyä ulkomaisille markkinoille ja varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen kaikkialla maailmassa, tietosuoja ja yksityisyys mukaan luettuina; huomauttaa, että henkilötietojen suojasta ei saa tinkiä kauppasopimuksissa, ja katsoo, että kansalaisten digitaalisia oikeuksia olisi edistettävä kauppasopimuksissa, ja palauttaa mieliin aiheesta ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa” antamassaan päätöslauselmassa ilmaisemansa kannan tietosuojaan ja sähköiseen kaupankäyntiin; korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla voidaan edistää huomattavasti digitaalisen kuilun kaventamista; kannustaa komissiota edistämään sähköistä kaupankäyntiä koskevia asioita käynnissä olevissa ja tulevissa vapaakauppasopimusneuvotteluissa sekä WTO:ssa; kehottaa sisällyttämään kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin, myös parhaillaan neuvoteltaviin sopimuksiin, sähköistä kaupankäyntiä koskevia lukuja, ja muistuttaa, että on tärkeää estää tietojen säilytyspaikkaa koskevat perusteettomat vaatimukset; kehottaa komissiota noudattamaan sellaista sähköisen kaupankäynnin strategiaa, jossa otetaan huomioon sen pienille ja keskikokoisille yrityksille tarjoamat mahdollisuudet helpottamalla maailmanlaajuisille markkinoille pääsyä;

4.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista vaikuttaa sisäiseen ja ulkoiseen kaupankäyntiin; pyytää komissiota ennakoimaan jo kauppapolitiikkaan kohdistuvaa brexitin vaikutusta ja varmistamaan jatkuvuus unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa ja suhteissa kolmansiin maihin sekä löytämään ratkaisu WTO:ssa tehtyihin yhteisiin sitoumuksiin;

5.  panee merkille 16. toukokuuta 2017 annetun unionin tuomioistuimen lausunnon 2/15 EU:n ja Singaporen välisestä vapaakauppasopimuksesta ja toteaa, että lausunnossa vahvistettiin, että portfoliosijoituksia sekä sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmää lukuun ottamatta EU:n ja Singaporen välinen sopimus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan; kehottaa komissiota ja neuvostoa selventämään mahdollisimman nopeasti päätöksiään vapaakauppasopimusten tulevasta rakenteesta ja kunnioittamaan täysimääräisesti toimivallan jakoa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kesken neuvotteluohjeiden antamisen, neuvottelujen, allekirjoittamista ja sopimuksen tekemistä koskevien ehdotusten oikeusperustan ja erityisesti neuvoston kansainvälisten kauppasopimusten allekirjoittamisen ja tekemisen osalta, jotta kauppakumppanien kanssa jo tehtyjä mutta ratifioimattomia kauppasopimuksia ei viivytettäisi enempää; muistuttaa, että parlamentti on otettava kaikkien kauppaneuvottelujen alusta alkaen ja jo ennen neuvotteluohjeiden antamista mukaan neuvotteluvaltuutuksen antamisen ja kauppasopimusten neuvottelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin ja että parlamentille on toimitettava ajoissa kaikki tiedot; vaatii, että tarvittavat järjestelyt toteutetaan toimielinten välisellä sopimuksella parempaa lainsäädäntöä koskevan sopimuksen mukaisesti;

6.  toteaa, että vaikka Yhdysvallat vetäytyi neuvotteluista, muut 11 maata onnistuivat pääsemään sopimukseen Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta 23. tammikuuta 2018 Tokiossa;

Unionin kauppaneuvotteluja koskevan ohjelman eteneminen

7.  pitää valitettavana, että Buenos Airesissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa ei saavutettu yhteisymmärrystä; painottaa monenvälisen järjestelmän ensisijaista poliittista ja taloudellista merkitystä ja toistaa tukensa järjestelmälle; kehottaa unionia viemään aktiivisesti eteenpäin ehdotuksia ajan tasalle saatetuiksi monenvälisiksi säännöiksi, kun otetaan huomioon globaalien arvoketjujen muodostamat uudet haasteet, ja edistämään WTO:n keskeistä roolia globaalissa kauppajärjestelmässä; suhtautuu myönteisesti kaupan helpottamista koskevan sopimuksen voimaantuloon; pitää myönteisenä, että vähiten kehittyneille maille myönnettyä lääkkeitä koskevaa WTO:n poikkeuslupaa jatketaan vuoteen 2033 saakka; pitää valitettavana, että joitakin monenvälisiä sopimuksia ei noudateta, ja pyytää komissiota toimimaan vahvemmin WTO:ssa monenvälisten sääntöjen ja sopimusten tehokkaan täytäntöönpanon puolesta; palauttaa mieliin komissiolle aiemmin esittämänsä kehotuksen osallistua WTO:n ohjelman laatimiseen, erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun sekä kaupan ja kestävän kehityksen osalta; toistaa jälleen huolestumisensa siitä, että Yhdysvallat on estänyt uudet nimitykset WTO:n valituselimeen, ja painottaa moitteettomasti toimivan WTO:n riitojenratkaisuelimen merkitystä; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä unionin tärkeimpien kumppaneiden kanssa epäreilun kilpailun ja kolmansien maiden protektionististen kauppatapojen torjumiseksi;

8.  panee merkille, että palvelukauppasopimusta (TiSA) ja ympäristöhyödykesopimusta koskevat monenkeskiset neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan; kehottaa unionia tekemään aloitteen, jotta neuvottelut saataisiin uudelleen käyntiin, ja kehottaa TiSA-neuvottelujen tapauksessa pitämään neuvotteluissa lähtökohtana Euroopan parlamentin kantaa;

9.  korostaa, että useat vapaakauppasopimukset, esimerkiksi vapaakauppasopimukset Kanadan ja Ecuadorin kanssa, EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen määräykset ja useat Afrikan maiden kanssa tehdyt talouskumppanuussopimukset ovat tulleet voimaan kokonaan tai väliaikaisesti ja että Singaporen, Vietnamin ja Japanin kanssa on tehty kauppasopimukset sen jälkeen, kun Kaikkien kauppa -strategia julkaistiin; painottaa riittävän poliittisen ja hallinnollisen tuen tarvetta sen varmistamiseksi, että kauppasopimukset voidaan hyväksyä ja ratifioida asianmukaisissa aikatauluissa; tukee Chilen ja Meksikon kanssa tehtyjen kauppasopimusten meneillään olevaa uudistamista; kehottaa jälleen aloittamaan neuvottelut Australian ja Uuden-Seelannin kanssa ja ottamaan huomioon parlamentin kannat;

10.  painottaa, että on edistettävä ja vahvistettava molempia hyödyttäviä kauppa- ja investointisuhteita EU:n strategisten kumppanien kanssa; kehottaa toteuttamaan uusia toimia, jotta voidaan edistää kattavaa investointisopimusta koskevia neuvotteluja Kiinan kanssa, erityisesti mitä tulee vastavuoroiseen markkinoille pääsyyn sekä kestävän kehityksen edistymiseen;

11.  korostaa, että tehdyt sopimukset ja unionin parhaillaan ja tulevaisuudessa käymät kahdenväliset neuvottelut tarjoavat kasvumahdollisuuksia markkinoille pääsyn ja kaupallisten esteiden poistamisen ansiosta; kehottaa komissiota tekemään jatkuvaa yhteistyötä sidosryhmien kanssa ja arvioimaan prioriteetteja käynnissä olevissa neuvotteluissa; muistuttaa, että neuvotteluissa sisällön on oltava neuvottelutahtia tärkeämpää, että neuvotteluja on käytävä vastavuoroisuuden ja yhteisen edun hengessä, että eurooppalaiset säännöt ja normit on varmistettava siten, että torjutaan EU:n yhteiskuntamalliin ja ympäristöön kohdistuvia uhkia, ja että neuvottelujen ulkopuolelle on jätettävä julkiset palvelut, mukaan lukien yleishyödylliset palvelut ja yleistä taloudellista etua koskevat palvelut SEUT:n 14 ja 106 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 mukaisesti samoin kuin audiovisuaaliset palvelut; painottaa, että komission on kaikissa kauppaneuvotteluissa varmistettava, että EU:n viranomaisilla sekä kansallisilla ja paikallisilla viranomaisilla on edelleen täysi toimivalta esittää, hyväksyä, pitää voimassa tai kumota määräyksiä, jotka liittyvät julkisten palvelujen tilaamiseen, järjestämiseen, rahoittamiseen ja tuottamiseen, kuten aiemmissakin kauppasopimuksissa;

12.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan meneillään olevien kauppaneuvottelujen neuvotteluvaltuutuksia viiden vuoden välein ja saattamaan ne tarvittaessa ajan tasalle mahdollisten muuttuvien tilanteiden ja haasteiden huomioon ottamiseksi sekä sisällyttämään kauppasopimuksiin tarkistuslausekkeita, jotta voidaan varmistaa, että sopimukset pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti ja niitä voidaan muuttaa uusien tilanteiden huomioon ottamiseksi edellyttäen, että parlamentin täysimääräinen valvontaoikeus ja avoimuus taataan;

13.  muistuttaa, että komissio on ilmoittanut useaan otteeseen investointeja koskevien neuvottelujen käynnistämisestä Hongkongin ja Taiwanin kanssa, ja kehottaa komissiota saattamaan valmistelutyön päätteeseen, jotta investointisopimuksia koskevat neuvottelut voidaan aloittaa virallisesti mahdollisimman pian;

14.  muistuttaa, että sisäiset ja ulkoiset investoinnit ovat tärkeitä Euroopan talouden kannalta ja että on tärkeää taata unionin sijoittajien suoja ulkomailla; pyytää komissiota jatkamaan uutta monenvälistä investointituomioistuinjärjestelmää koskevaa työtään ja katsoo, että järjestelmän on perustuttava muun muassa valtioiden sääntelyoikeuden takaamiseen ja avoimuuteen ja siinä on otettava käyttöön muutoksenhakumekanismi, tiukat eturistiriitoja koskevat säännöt ja käytännesäännöt; katsoo, että uudessa järjestelmässä on käsiteltävä investoijien velvollisuuksia, estettävä perusteettomat oikeudenkäynnit, säilytettävä oikeus harjoittaa sääntelyä yleisen edun nimissä ja vältettävä sääntelystä tai sen soveltamisesta pidättymistä, taattava oikeudellinen yhdenvertaisuus (erityisesti mikroyritysten ja pk-yritysten osalta), riippumattomuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus; katsoo, että on selvitettävä mahdollisuutta sisällyttää järjestelmään menettelysäännöksiä muun muassa sellaisista kanteen kohteena olevista investoinneista, jotka on tehty sovellettavien lakeien vastaisesti, ja vältettävä rinnakkaisten kanteiden nostamista eri tuomioistuimissa ja näin selkeytettävä sen suhdetta kansallisiin tuomioistuimiin;

15.  kehottaa jäsenvaltioita avaamaan lopultakin uudelleen sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuutta koskevaa Mauritiuksen yleissopimusta koskevan menettelyn nyt, kun unionin tuomioistuin on selventänyt toimivaltakysymyksiä, ja kehottaa komissiota kaksinkertaistamaan tätä koskevat ponnistelunsa; vaatii myös, että siirtymäjärjestelyistä annettua asetusta, jota sovelletaan jäsenvaltioiden tekemiin kahdenvälisiin investointisopimuksiin, tarkistetaan jo ennen vuotta 2020;

16.  odottaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat lujemmin YK:ssa käytäviin neuvotteluihin liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevan sitovan sopimuksen tekemiseksi;

17.  panee huolestuneena merkille, että Kaikkien kauppa -strategiassa ilmoitettua alkuperäsääntöjen uudistusta ei ole pantu täytäntöön; korostaa alkuperäsääntöjen monimutkaisuutta ja toistaa päivitettyjä, helposti sovellettavia ja selkeämpiä alkuperäsääntöjä koskevan kehotuksensa; painottaa kauppaa käsittelevässä 10. ministeritason Euro–Välimeri-konferenssissa annettua lupausta, että Paneurooppa–Välimeri-yleissopimukseen perustuvien alkuperäsääntöjen tarkistus saadaan valmiiksi vuoden 2018 loppuun mennessä; pyytää jälleen komissiota laatimaan alkuperäsääntöjen nykytilaa käsittelevän kertomuksen, jossa otetaan huomioon kahdenvälisten vapaakauppasopimusten kumulatiiviset vaikutukset alkuperäsääntöihin;

18.  muistuttaa, että unionin kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota maataloustuotteisiin sekä eurooppalaisten tuottajien ja kuluttajien etuihin, erityisesti ottaen huomioon vapaakauppasopimusten kumulatiiviset vaikutukset alaan; korostaa, että kauppasopimukset voivat tarjoa maatalouselintarvikealalle taloudellisia mahdollisuuksia, ja toteaa, että tämä koskee varsinkin Japanin kanssa tehtyä sopimusta; toteaa, että unioni on maailman suurin maatalouselintarviketuotteiden viejä; muistuttaa, että on tärkeää saavuttaa oikeudenmukainen tasapaino herkkien maataloustuotteiden suojelun ja elintarvikkeiden vientiä koskevien unionin offensiivisten etujen edistämisen välillä muun muassa määräämällä asianmukaisista siirtymäkausista ja kiintiöistä ja jättämällä kaikkien herkimmät tuotteet tietyissä tapauksissa sopimusten ulkopuolelle; muistuttaa, että on erittäin tärkeää varmistaa terveys- ja kasvinsuojelunormien korkea taso unionin ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti ja torjua samaan aikaan kaikenlaista syrjivää kohtelua tällä alalla;

Vastavuoroisuusperiaate unionin kauppapolitiikan tukipilarina ja oikeudenmukaisen kilpailun takeena

19.  uskoo vahvasti, että yhtenä unionin kauppapolitiikan päätavoitteista olisi oltava reilun kilpailun edistäminen ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen; panee tyytyväisenä merkille, että vastavuoroisuusperiaate mainitaan unionin kauppastrategian täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa; muistuttaa, että vastavuoroisuuden on oltava unionin kauppapolitiikan tukipilari ja epäsymmetrisyys on tarpeen kehitysmaiden vuoksi ja vähiten kehittyneitä maita varten tarvitaan etuuskohtelua koskevia määräyksiä; panee merkille komission muutetun asetusehdotuksen kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen sisämarkkinoille, koska se voi olla merkittävä väline pyrittäessä varmistamaan yhdenvertaiset lähtökohdat kolmansien maiden markkinoille pääsyn suhteen; toteaa, että Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevalla aloitteella pyritään suojelemaan turvallisuutta ja yleistä järjestystä unionissa ja jäsenvaltioissa, ja katsoo, että aloitteella voitaisiin lisätä vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä samalla kun varmistetaan jatkossakin avoimuus ulkomaisille suorille sijoituksille;

20.  muistuttaa, että kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on edistettävä yritysten kannalta oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja reiluja kilpailuedellytyksiä; suhtautuu myönteisesti siihen, että on hyväksytty uusi menetelmä polkumyyntitullien laskentaa varten kilpailun vääristyessä kolmansissa maissa; panee merkille kaupan suojatoimien modernisoinnissa saavutetun toimielinten välisen sopimuksen; korostaa niiden tarjoamaa uutta mahdollisuutta, erityisesti vahinkomarginaalin ylittävien tullien asettamista; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa, että nämä uudet välineet pannaan asianmukaisesti täytäntöön puuttumalla mahdollisiin häiriöihin tai säännösten kiertämiseen välittömästi, jotta ne korjataan oikeasuhteisesti ja noudattaen WTO:n sääntöjä sekä unionin muita oikeudellisia velvoitteita; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ottanut proaktiivisen kannan kaupan suojatoimien hyödyntämiseen vuonna 2016, ja vaatii vastaavaa määrätietoisuutta ja reaktiivisuutta silloin, kun jotkut kauppakumppanimme käyttävät näitä välineitä aiheettomasti EU:n vientiä vastaan;

21.  pitää valitettavana, että Kaikkien kauppa -strategian täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa tuskin mainitaan koordinointia koskevaa työtä, jota olisi tehtävä tullialalla; huomauttaa, että kauppapolitiikalla on pyrittävä torjumaan laitonta kauppaa, jotta varmistetaan EU:n yritysten kilpailukyky ja varmistetaan kuluttajien parempi turvallisuus; muistuttaa myös kilpailupolitiikan tärkeästä asemasta tässä suhteessa sekä tarpeesta käydä kahdenvälisiä ja monenvälisiä neuvotteluja tätä tarkoitusta varten;

Tehokkaiden monialaisten välineiden käyttö kaikkien kannalta hyödyllisen kauppapolitiikan täytäntöönpanemiseksi

22.  vaatii, että kauppapolitiikan täytäntöönpanosta tehdään olennainen osa EU:n kauppastrategiaa;

23.  vaatii komissiota käyttämään välittömästi käytössään olevia välineitä, jos havaitaan häiriöitä tai estämistä tai jos kumppani ei noudata sitoumuksia, ja katsoo, että tällöin olisi käytettävä varsinkin riitojen ratkaisumenettelyä sekä olemassa olevia unionin vapaakauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten mukaisia tilapäisiä prosesseja;

24.  pyytää komissiota arvioimaan tällä hetkellä käytettävissä olevia henkilö- ja rahoitusresursseja, jotta voidaan parantaa kauppasopimusten valmistelua lainsäätäjien hyväksyntää varten ja kauppapolitiikan täytäntöönpanotapaa, ja pyytää perustamaan komissioon erityisen kauppapolitiikan täytäntöönpanon seurannasta ja jatkuvasta arvioinnista vastaavan yksikön, joka raportoi myös parlamentille;

25.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tehokkaammin erityisesti digitaalisten välineiden avulla kaikkien hallinnollisten esteiden ja tarpeettomien rasitteiden poistamista ja tekniikan yksinkertaistamista sekä tukemaan yrityksiä niiden pyrkiessä hyödyntämään kauppasopimuksia ja kauppaan liittyviä välineitä;

26.  pitää erittäin tärkeänä unionin edustustojen työtä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja työmarkkinaosapuolten kanssa, sillä se mahdollistaa nopean ja välittömän kaupan alan määräysten täytäntöönpanon sekä ongelmien ja esteiden nopean tunnistamisen ja tehokkaan torjumisen; katsoo, että unionin edustustot hyötyisivät yhteen sääntö- ja ohjekokonaisuuteen perustuvasta yhtenäisestä järjestelmästä, jolla voitaisiin parantaa johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota ottamaan kolmansissa maissa olevat unionin edustustot entistä vahvemmin mukaan nykyisten ja uusien vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoon, erityisesti paikallisen startup-yritysten vahvistamiseksi; kannustaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan talousdiplomatiaan liittyviä toimiaan muun muassa eurooppalaisten kauppakamarien avustuksella;

27.  pyytää komissiota tekemään tutkimuksen kauppasopimusten kumulatiivisista vaikutuksista sektori- ja maakohtaisesti, jotta voidaan arvioida unionin kauppapolitiikkaa ja ennakoida ja muokata sen vaikutuksia;

28.  korostaa, että tietyt alat voivat kohdata kaupankäyntiin liittyviä taloudellisia vaikeuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tätä sivuavia politiikkoja, joissa otetaan huomioon sosiaalinen ulottuvuus, jotta kaupan vapauttamisesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty ja sen kielteiset vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi; pyytää komissiota tässä yhteydessä vahvistamaan Euroopan globalisaatiorahaston tehokkuutta ja tekemään siitä ennakoivamman;

29.  kannustaa komissiota jatkamaan ja syventämään yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden ja foorumien, kuten G20-maiden, YK:n, OECD:n, ILO:n, Maailmanpankin, Maailman tullijärjestön ja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön, kanssa kansainvälisten standardien laadinnassa ja niiden täytäntöönpanossa sekä kaupankäynnin seurannassa myös sen sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten suhteen;

Vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan komission ensimmäisen kertomuksen arviointi

30.  panee tyytyväisenä merkille ensimmäisen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen julkaisemisen; pyytää komissiota jatkamaan tätä vuosittaista julkaisua; vaatii kuitenkin lisäksi, että komission olisi tehtävä unionin vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta myös syvällisempiä ja laaja-alaisempia tutkimuksia, tarkasteltava aihetta syvällisemmin ja varmistettava, että tutkimuksiin sisällytetään asianmukainen ekonometrinen ja laadullinen analyysi sekä tilastotietojen tulkinta ja käytännön suosituksia ja että julkaistut luvut asetetaan niissä asiayhteyteen ja annetaan – sääntöjen täytäntöönpanoa varten – enemmän laadullisia tietoja myös vapaakauppasopimusten osista, kuten kaupasta ja kestävästä kehityksestä ja julkisista hankinnoista; korostaa, että tällä tavalla voidaan saada kattava ja parempi arvio sopimusten todellisista vaikutuksista paikan päällä, jotta kertomus ohjaisi EU:n toimielimiä tehokkaasti unionin kauppastrategian määrittelemisessä ja toteuttamisessa; katsoo tässä yhteydessä, että olisi määriteltävä yhteinen menetelmä, jota käytetään näissä tutkimuksissa;

31.  kehottaa komissiota raportoimaan suosituimmuuskohtelua koskevista määräyksistä voimassa olevissa EU:n kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa ja niiden käytännön vaikutuksista EU:n kolmansien maiden markkinoille pääsyn parantamiseen vapaakauppasopimuksilla, joista EU:n vapaakauppasopimuskumppanit ovat neuvotelleet;

32.  korostaa, että kertomuksesta puuttuu useita tietoja ja lukuja; pyytää komissiota tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kanssa, jotta sopimusten täytäntöönpanosta saadaan enemmän tietoja; pyytää komissiota toimittamaan tietoja muun muassa vapaakauppasopimusten vaikutuksesta kasvuun ja työpaikkoihin, vapaakauppasopimusten vaikutuksesta kauppavirtojen kehittymiseen sekä kauppa- ja investointisopimusten vaikutuksesta investointivirtoihin ja palvelukauppaan;

33.  pitää huolestuttavana, että unionin vapaakauppasopimusten kauppaetuuksia hyödynnetään heikosti ja erityisesti, että eurooppalaiset vientiyritykset hyödyntävät niitä vähemmän kuin kumppanimaiden vientiyritykset; pyytää komissiota selvittämään mahdollisimman nopeasti tämän epätasapainon syyt ja puuttumaan niihin; pyytää komissiota analysoimaan monimutkaisten alkuperäsääntöjen ja talouden toimijoiden etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten hyödyntämisen välistä yhteyttä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan nopeasti toimia, joilla tiedotetaan talouden toimijoille aiempaa paremmin sopimuksissa määritetyistä kauppaetuuksista; katsoo, että tarvitaan yksityiskohtaisia tietoja, myös mikrotason tietoja, jotta EU:n vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa voidaan arvioida asianmukaisesti;

34.  katsoo, että komission on kiinnitettävä vapaakauppasopimusten määräysten täytäntöönpanoon yhtä paljon huomiota kuin neuvotteluvaiheeseen; kehottaa komissiota puuttumaan täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin asianomaisten EU:n kauppakumppaneiden kanssa, jotta löydetään ratkaisuja ja tehdään eurooppalaisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä säännöllistä;

35.  pyytää komissiota monipuolistamaan lähestymistapaansa analyysin kohteena olevilla aloilla ja selventämään kauppasopimusten täytäntöönpanon seurauksia herkkinä pidetyillä aloilla;

36.  pitää ilahduttavana ilmoitusta etenemissuunnitelman laatimisesta kunkin kauppasopimuksen täytäntöönpanoa varten ja pyytää komissiota ottamaan kaikki sidosryhmät mukaan niiden laatimiseen; kehottaa komissiota valottamaan aiottuja tavoitteita ja selkeän arvioinnin perustaksi sopivia erityisiä kriteerejä, joita ovat esimerkiksi edistyminen tullin ulkopuolisten esteiden poistamisessa, etuusjärjestelyjen ja kiintiöiden täyttöaste, sääntelyä koskevan yhteistyön tilanne sekä kaupan ja kestävän kehityksen edistyminen; odottaa, että etenemissuunnitelmat toimitetaan parlamentille samanaikaisesti kuin sopimukset toimitetaan virallisesti parlamentin käsiteltäväksi, ja pyytää sisällyttämään etenemissuunnitelmien tilannekatsauksen vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevaan vuosikertomukseen;

37.  muistuttaa, että kauppasopimukset eivät voi tulla voimaan, ennen kuin Euroopan parlamentti on ratifioinut ne, ja toteaa, että tämä koskee myös assosiaatiosopimusten kauppaa koskevia lukuja; katsoo, että käytäntöä, jonka mukaan odotetaan parlamentin hyväksyntää ennen kuin sovelletaan väliaikaisesti poliittisesti tärkeitä sopimuksia, on noudatettava horisontaalisesti, ja toteaa, että komission jäsen Malmström sitoutui tähän kuulemisessaan 29. syyskuuta 2014;

Yhteisen kauppapolitiikan pk-yrityksiä koskevat erityismääräykset

38.  pyytää komissiota arvioimaan pk-yrityksille tarkoitettuja välineitä, jotta voidaan laatia aiempaa integroidumpi ja kattava lähestymistapa sekä kansainvälistämistä ja pk-yritysten vientiä tukeva strategia; kannustaa komissiota edistämään tätä lähestymistapaa kansainvälisillä foorumeilla; tukee pk-yritysten osallistumista tehokkaisiin tiedotuskampanjoihin pyrittäessä parantamaan EU:n vapaakauppasopimusten etuuksien käyttöastetta; korostaa, että monikielisyys on tärkeää, kun kohteena ovat kaikkien jäsenvaltioiden pk-yritykset; vaatii, että tarjotaan enemmän oikeudellista ja hallinnollista tukea vientiä ulkomaiden markkinoille harkitseville pk-yrityksille päivittämällä verkkosivustoja ja harkitsemalla uusien työkalujen, kuten teknisten verkkokeskustelujen, käyttöä, koska ne voisivat tarjota helpommin saatavilla olevaa perustukea; kehottaa unionin edustustoja osallistumaan tiedottamiseen viennistä kulloisillekin ulkomaanmarkkinoille pk-yritysten auttamiseksi;

39.  pitää valitettavana, että vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskeva komission kertomus sisältää vain vähän pk-yrityksiä koskevaa tietoa; pyytää komissiota varaamaan kertomuksessaan oman osion kauppasopimusten täytäntöönpanon pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten ja pk-yrityksiä koskevien erityismääräysten käsittelyyn;

40.  suhtautuu myönteisesti pk-yrityksiä koskevien erityisten lukujen sisällyttämiseen parhaillaan neuvoteltaviin vapaakauppasopimuksiin ja pyytää komissiota jatkamaan pk-yrityksiä koskevien lukujen ja määräysten sisällyttämistä neuvottelemiinsa sopimuksiin ja tekemiinsä säädösehdotuksiin, jotta voidaan parantaa pienten ja keskisuurten yritysten kykyä osallistua kauppaan ja investointeihin; muistuttaa, että alkuperäsääntöjen monimutkaisuuden ymmärtäminen ja se, että säännöt pidetään ajan tasalla ja niistä tehdään helposti sovellettavia ja selkeitä, on erittäin tärkeää pk-yrityksille, ja katsoo, että on neuvoteltava pk-yrityksiä koskevia erityismääräyksiä niiden pääsystä ulkomaisille julkisten hankintojen markkinoille; pyytää komissiota pyrkimään tarjoamaan pk-yrityksille räätälöidyn alkuperäsääntölaskimen, jonka ansiosta ne voisivat käyttää nykyisten sopimusten mukaisesti saatavilla olevia etuuksia, jotta voidaan korottaa etuuksien käyttöastetta;

Julkisten hankintojen markkinoille pääsyn ja maantieteellisten merkintöjen suojan merkitys

41.  muistuttaa, että maantieteellisten merkintöjen suoja on unionin kannalta offensiivinen kysymys sopimusneuvotteluissa; korostaa, että vapaakauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen mukaan kaikki kumppanit eivät noudata maantieteellisten merkintöjen suojaan liittyviä määräyksiä, ja kehottaa komissiota toteuttamaan viipymättä toimia, joilla varmistetaan, että näitä määräyksiä noudatetaan;

42.  muistuttaa, että unionin julkisten hankintojen markkinoille pääsyaste on maailman korkein; pitää huolestuttavana, että kaikki kumppanit eivät noudata vapaakauppasopimuksiin sisältyviä, julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevia määräyksiä, mistä koituu haittaa unionin yrityksille, ja että pääsy julkisten hankintojen markkinoille on hyvin rajallinen joissakin kolmansissa maissa; pyytää komissiota edistämään pääsyä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille ja harkitsemaan julkisia hankintoja koskevan sopimuksen sääntöjen mukaisia toimenpiteitä, joita sovellettaisiin sellaisiin kolmansiin maihin, jotka suosivat omia yrityksiään julkisten hankintojen markkinoille pääsyssä; kehottaa komissiota keräämään ja julkaisemaan yritystason tietoja vapaakauppasopimusten sisältämien julkisia hankintoja koskevien määräysten käytöstä, jotta ymmärretään paremmin EU:n yritysten kohtaamia vaikeuksia;

43.  pyytää komissiota antamaan enemmän tietoa julkisten hankintojen markkinoille pääsystä usean vuoden kehityksen ja tilastotietojen osalta sekä antamaan konkreettista tietoa hyödyistä, jotka on saavutettu maantieteellisten merkintöjen suojan ansiosta;

Unionin arvojen edistäminen ja puolustaminen kauppapolitiikan tehokkaan täytäntöönpanon avulla

44.  painottaa, että yhteisellä kauppapolitiikalla on edistettävä SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja unionin arvoja sekä 21 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, kuten demokratian ja oikeusvaltion vahvistamista, ihmisoikeuksien sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista, tasa-arvoa, ihmisarvon kunnioittamista sekä ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää komissiolta määrätietoisia ja jatkuvia toimia; korostaa, että YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Pariisin ilmastosopimuksessa määritellään ensisijaiset vertailuarvot, joilla voidaan mitata EU:n kauppapolitiikan vaikutusta sovittujen kestävän kehityksen maailmanlaajuisten tavoitteiden toteutumiseen;

45.  pyytää komissiota toteuttamaan yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) ja erityisesti GSP+-järjestelmän säännöllisen seurannan ja jatkamaan kertomuksen julkaisemista kahden vuoden välein; pyytää komissiota tehostamaan toimintaansa edunsaajavaltioiden, Euroopan ulkosuhdehallinnon, unionin edustustojen, jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen, kansainvälisten organisaatioiden, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta voidaan parantaa tietojen keräämistä ja syventää seurannan analyysia ja saadaan aikaan selkeä arviointi järjestelmän kaikkien näkökohtien täytäntöönpanosta; painottaa, että yleisen tullietuusjärjestelmän tehokkuus riippuu siitä, miten komissio pystyy panemaan täytäntöön lainsäädännön säännökset ja valvomaan niiden noudattamista tapauksissa, joissa ei ole pantu täytäntöön työntekijöitä tai ilmastoa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia;

46.  muistuttaa, että uuden sukupolven sopimukset sisältävät ihmisoikeuslausekkeita ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, ja toteaa, että niiden täysimittaisen ja kattavan täytäntöönpanon tavoitteena on taata ihmisoikeuksien, unionin arvojen sekä korkeiden sosiaali- ja ympäristönormien noudattaminen ja edistää sitä; panee merkille, että komission kertomuksessa vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta arvioidaan kestävää kehitystä koskevia lukuja, ja kehottaa panemaan voimassa olevat kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat määräykset ajoissa täytäntöön; pyytää komissiota laatimaan tarkan ja kohdennetun menetelmän kyseisten lukujen täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten ja toteaa, että niiden arviointia on mahdotonta toteuttaa pelkästään kvantitatiivisten tietojen perusteella; palauttaa mieliin, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten täytäntöönpanossa on ongelmia joissain tapauksissa, esimerkiksi EU:n ja Korean välisen vapaakauppasopimuksen tapauksessa, ja toistaa siksi kehotuksensa vahvistaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanon valvontaa ja seurantaa ottamalla kansalaisjärjestöjä, myös työmarkkinaosapuolia, enemmän mukaan kaikkiin kauppasopimuksiin; pitää valitettavana, että komissio päätti ennen aikojaan keskustelun siitä, miten kauppasopimuksiin sisältyvän kestävää kehitystä koskevan luvun täytäntöönpanon valvontaa voitaisiin lujittaa, ja toteaa, että yksi vaihtoehdoista on seuraamuksiin perustuva toimintatapa;

47.  muistuttaa tässä yhteydessä kansallisten neuvoa-antavien ryhmien tärkeästä tehtävästä; korostaa, että jäsennellympi ja avoimempi suhde kansallisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa tuottaa mahdollisesti lisäarvoa kauppakumppaneille, ja on tietoinen näiden keskeisestä roolista pyrittäessä ymmärtämään paremmin paikallisia haasteita ja paikallisia tavoitteita; katsoo, että kansallisten neuvoa-antavien ryhmien osallistuminen prosesseihin, joita tarvitaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen seurantaan ja täytäntöönpanoon, on olennaisen tärkeää;

48.  panee tyytyväisenä merkille ”Kauppaa tukeva apu” -strategian tarkastelun ja tukee kehitysmaiden valmiuksien vahvistamista koskevaa tavoitetta, jotta ne voisivat hyödyntää paremmin EU:n kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa myös, että strategialla on edistettävä reilua ja eettistä kauppaa ja siitä olisi tultava keskeinen väline kasvavan maailmanlaajuisen eriarvoisuuden torjunnassa ja talouskehityksen tukemisessa EU:n kumppanimaissa; kannustaa komissiota auttamaan kehitysmaita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat muun muassa säilyttää vientituotteidensa pääsyn EU:n markkinoille ja torjua ilmastonmuutosta;

49.  muistuttaa tukevansa kunnianhimoisten korruption torjuntaa koskevien määräysten sisällyttämistä kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin unionin yksinomaisen toimivallan puitteissa; pitää myönteisenä, että käynnissä olevissa neuvotteluissa EU:n ja Meksikon sekä EU:n ja Chilen välisten assosiaatiosopimusten päivittämiseksi käsitellään korruption vastaisia määräyksiä; palauttaa mieliin, että vapaakauppasopimukset tarjoavat oivan tilaisuuden lisätä yhteistyötä rahanpesun, veropetosten ja veron vilpillisen välttelyn torjumisen alalla;

50.  panee tyytyväisenä merkille, että sukupuolten tasa-arvo otetaan huomioon kauppastrategian täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa; korostaa tavoitetta, jonka mukaan kaupankäynnin olisi hyödytettävä naisia ja miehiä tasavertaisesti, ja toteaa, että tämä pätee esimerkiksi ”Kauppaa tukeva apu” -strategiaan; painottaa, että tämä edellyttää komissiolta proaktiivista lähestymistapaa ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista EU:n kauppapolitiikassa, ja pyytää komissiota sisällyttämään tämän näkökohdan tuleviin vuosittaisiin täytäntöönpanokertomuksiinsa;

51.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut varmistamaan, että kauppaneuvotteluihin, joiden tarkoituksena on uudistaa Chilen ja unionin välistä nykyistä assosiaatiosopimusta, sisällytetään ensimmäistä kertaa unionissa sukupuolten tasa-arvoa ja kauppaa koskeva luku; toistaa komissiolle ja neuvostolle esittämänsä pyynnön, että niiden olisi edistettävä ja tuettava erityisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan luvun sisällyttämistä EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin;

52.  panee tyytyväisenä merkille kidutuksen vastaisen asetuksen hyväksymisen ja muistuttaa, että on tärkeää huolehtia sen täytäntöönpanosta ja siitä, että EU:n kauppakumppanit noudattavat sitä; tukee kidutuksen vastaisen liittouman käynnistämistä kansainvälisellä tasolla;

53.  suhtautuu myönteisesti konfliktialueilta peräisin olevia mineraaleja koskevan asetuksen ((EU) 2017/821) hyväksymiseen ja toteaa, että asetuksen tavoitteena on edistää vastuullisempaa globaalin arvoketjun hallintaa; pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia toimijoita jatkamaan asetuksen voimaantulon valmistelua; kehottaa komissiota varmistamaan, että liitännäistoimenpiteet suunnitellaan tehokkaasti ja että niihin osallistuville jäsenvaltioille ja kansallisille sidosryhmille tarjotaan tarvittavaa asiantuntemusta ja apua, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi erityisesti autettava pk-yrityksiä parantamaan valmiuksiaan due diligence -vaatimustensa täyttämisessä asetuksessa säädetyllä tavalla;

54.  on tietoinen yhdennettyjen globaalien toimitusketjujen valtavasta lisääntymisestä kansainvälisessä kaupassa; kehottaa uudelleen etsimään keinoja kehittää globaalien arvoketjujen avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia strategioita ja sääntöjä ja korostaa, että yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanossa on varmistettava vastuullinen globaalin arvoketjun hallinta; pyytää komissiota edistämään ja vahvistamaan yritysten yhteiskuntavastuuta osana kauppapolitiikkaa, esimerkiksi toteuttamaan lisätoimia erityisten sääntöjen ja käytäntöjen laatimiseksi ottaen huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuun tehokas täytäntöönpano; toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön, että yritysten yhteiskuntavastuu olisi sisällytettävä kaikkiin kauppasopimuksiin ja sitä koskevien määräysten noudattamista olisi valvottava tehokkaasti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun tehostetun riippumattoman valvonnan puitteissa, johon osallistuu myös kansalaisyhteiskunta ja jota parlamentti on pyytänyt; muistuttaa tukevansa kansainvälisiä aloitteita, kuten Bangladeshia koskevaa kestävyyssopimusta, ja pyytää komissiota keskittymään sen täytäntöönpanoon;

55.  kehottaa komissiota ja kaikkia kansainvälisiä toimijoita noudattamaan uusia OECD:n due diligence -ohjeita, jotka koskevat vaate- ja jalkineteollisuuden vastuullisia toimitusketjuja;

56.  muistuttaa, että unionin kauppa- ja kehityspolitiikalla on edistettävä koko maailmassa kestävää kehitystä, alueellista yhdentymistä ja kehitysmaiden ottamista mukaan alueellisiin ja viime kädessä globaaleihin arvoketjuihin talouden monipuolistamisen kautta, mikä edellyttää oikeudenmukaisia ja kehitysmyönteisiä maailmanlaajuisia kauppasääntöjä; kehottaa komissiota edelleenkin tukemaan maanosan laajuisen vapaakauppa-alueen kehittämistä Afrikassa antamalla poliittista ja teknistä tukea;

57.  muistuttaa, että EU on sitoutunut hävittämään lapsityövoiman pahimmat muodot maailmanlaajuisesti, koska lapsityö on vastoin SEU-sopimuksen 21 artiklassa vahvistettuja arvojamme; pyytää toistamiseen komissiota esittämään ehdotuksen lapsityövoimaa tai mitään muuta pakkotyön tai nykyajan orjuuden muotoa käyttämällä tuotettujen tavaroiden tuonnin kieltämiseksi; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että maat, jotka eivät vielä ole ratifioineet lapsityön pahimpia muotoja koskevaa ILO:n yleissopimusta nro 182 tai työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskevaa yleissopimusta nro 138, tekevät sen;

58.  panee merkille edistymisen talouskumppanuussopimusten tekemisessä ja täytäntöönpanossa; katsoo, että tarvitaan syväluotaava analyysi niiden vaikutuksista Afrikan maiden talouksiin ja niiden alasektoreihin, niiden työmarkkinoihin sekä Afrikan alueiden sisäisen kaupan edistämiseen; kehottaa komissiota edistämään vuoropuhelua aidon kumppanuuden hengessä, jotta keskeneräiset kysymykset saadaan ratkaistua; muistuttaa, että talouskumppanuussopimukset ovat epäsymmetrisiä sopimuksia, joissa olisi annettava yhtä paljon painoarvoa niin kehitys- kuin kauppanäkökohdille; edellyttää tältä osin, että täydentävät toimenpiteet, kuten EKR:n resurssien käyttäminen, toteutetaan ajoissa;

59.  pitää myönteisenä, että Karibian ATK-maiden foorumin talouskumppanuussopimus pannaan täytäntöön; toteaa, että tarvitaan lisää valistusta, jotta Karibian yhteisön maat voivat hyötyä sopimuksen tarjoamista mahdollisuuksista; pitää yhteisen neuvoa-antavan komitean perustamista myönteisenä mutta kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat kansalaisyhteiskunnan instituutiot muodostetaan ajoissa;

60.  kehottaa uudelleen unionia etsimään sopivia ja tehokkaita ratkaisuja, jotta koko tuotantoketjussa voidaan ottaa käyttöön avoin ja toimiva ”sosiaalisen ja ympäristöllisen jäljitettävyyden” merkintäjärjestelmä kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n sopimuksen mukaisesti, ja samalla edistämään samansuuntaisia toimia kansainvälisesti;

Avoimuus ja tiedonsaanti EU:n kauppapolitiikan täytäntöönpanon tukena

61.  panee merkille komission avoimuutta koskevan työn ja kehottaa komissiota käymään neuvotteluja mahdollisimman avoimesti noudattaen täysin muissa neuvotteluissa vahvistettuja parhaita käytäntöjä; katsoo, että avoimuuden saavuttamisen on kuuluttava komission tärkeimpiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki sopimuksista käytäviin neuvotteluun ja niiden täytäntöönpanoon liittyvät asiakirjat heikentämättä kuitenkaan unionin neuvotteluasemaa;

62.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kauppapolitiikkaa ja kaikkia kauppasopimuksia koskevan viestintästrategian, jotta tiedonvälitystä voidaan parantaa ja muokata kunkin toimijan mukaan, jotta toimijat voivat hyödyntää sopimuksia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan toimia, joilla lisätään talouden toimijoiden tietoa tehdyistä sopimuksista, ja käymään säännöllistä vuoropuhelua ammattiliittojen, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

63.  panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto on julkaissut TTIP-sopimusta, CETA-sopimusta, TiSA-sopimusta, Japanin, Tunisian ja Chilen kanssa tehtyjä sopimuksia sekä monenvälisen investointituomioistuimen perustamista koskevaa yleissopimusta koskevat neuvotteluvaltuutukset ja että komissio on julkaissut ehdotukset Australiaa ja Uutta-Seelantia koskevien sopimusten neuvotteluvaltuutuksiksi sekä monenvälisen investointituomioistuimen perustamiseksi, ja toteaa, että parlamentti on jo pitkään pyytänyt tällaista avoimuutta; pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki neuvotteluvaltuutukset ja komissiota julkaisemaan kaikki valtuutusehdotukset, jotka koskevat tulevien neuvottelujen käynnistämistä; pyytää, että neuvosto ja komissio ottavat huomioon parlamentin antamat suositukset laatiessaan ja hyväksyessään neuvotteluvaltuutuksia;

64.  muistuttaa pyytäneensä, että jäsenvaltiot, Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit, talouden toimijat ja kansalaisyhteiskunnan sekä työmarkkinaosapuolten edustajat otetaan aiempaa enemmän mukaan kauppapolitiikan ja muun muassa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten seurantaan; kehottaa komissiota julkaisemaan kauppasopimusten täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman ja kuvauksen tehostetusta kumppanuudesta;

65.  kehottaa komissiota parantamaan kustakin kauppasopimuksesta toteuttavien vaikutustutkimusten laatua ja sisällyttämään niihin alakohtaisen ja maantieteellisen analyysin; pitää erittäin tärkeänä, että etu- ja jälkikäteen toteutettavien kauppasopimusten vaikutustutkimusten sisältämiä tietoja koskevaa tiedottamista parannetaan ja sitä tehdään oikea-aikaisemmin;

66.  suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen kauppapolitiikan seurantaa käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän perustamisesta; pitää tärkeänä, että tämä uusi elin otetaan käyttöön nopeasti läpinäkyvällä, avoimella ja osallistavalla tavalla; pyytää komissiota julkaisemaan säännöllisesti neuvoa-antavan ryhmän kokouksiin ja toimintaan liittyviä asiakirjoja; kehottaa komissiota myös määrittelemään prosessit, joilla varmistetaan, että neuvoa-antavan ryhmän esiin tuomiin kysymyksiin vastataan asianmukaisesti;

o
o   o

67.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, kansallisille parlamenteille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

(1) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 30.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0439.
(3) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 19.
(4) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 21.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0330.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0437.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0488.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0090.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0369.
(10) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(11) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.
(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0225.

Oikeudellinen huomautus