Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2099(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0375/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0375/2018

Keskustelut :

PV 11/12/2018 - 16
CRE 11/12/2018 - 16

Äänestykset :

PV 12/12/2018 - 12.16

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0514

Hyväksytyt tekstit
PDF 158kWORD 60k
Keskiviikko 12. joulukuuta 2018 - Strasbourg Lopullinen painos
Vuosittainen kertomus yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta
P8_TA(2018)0514A8-0375/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. joulukuuta 2018 vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (2018/2099(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU),

–  ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP(1),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015, 15. joulukuuta 2016, 22. kesäkuuta 2017 ja 28. kesäkuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon sen vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitikan täytäntöönpanosta 12. joulukuuta 2018 antaman päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013, 18. marraskuuta 2014, 18. toukokuuta 2015, 27. kesäkuuta 2016, 14. marraskuuta 2016, 18. toukokuuta 2017, 17. heinäkuuta 2017 ja 25. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 ja 10. heinäkuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2016 annetut Euroopan unionin neuvoston ja Pohjois-Atlantin neuvoston tukemat yhteiset 42 ehdotusta ja 14. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetut edistymiskertomukset sekä 5. joulukuuta 2017 annetut EU:n neuvoston ja Naton neuvoston tukemat uudet 32 ehdotusta,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 päivätyn pohdinta-asiakirjan Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n sotilaallisista rakenteista: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät(3),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan avaruusstrategiasta(4),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan puolustusunionista(5),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen perusteella)(6) ja 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (7),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(8),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman varainhoitovuoden 2018 talousarvioesitystä käsittelevän trilogin neuvotteluvaltuuksista(9),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2009 hyväksytyn EU:n välitys- ja vuoropuheluvalmiuksien vahvistamista koskevan toimintaperiaatteen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 14. marraskuuta 2016 esittelemän asiakirjan turvallisuus- ja puolustusalan täytäntöönpanosuunnitelmasta,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Naton välisistä suhteista(10),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetussa komission lehdistötiedotteessa ”Euroopan puolustus: komissio avaa keskustelun etenemisestä kohti turvallisuus- ja puolustusunionia” esitetyn uuden puolustuspaketin,

–  ottaa huomioon EU:n globaalistrategian täytäntöönpanoa koskevan vuosittaisen kertomuksen ”Implementing the EU Global Strategy – Year 2”,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(11) ja 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta(12),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2018 julkaistun sotilaallisen liikkuvuuden toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät YK:n ja EU:n rauhanoperaatioiden ja kriisinhallinnan alan strategisen kumppanuuden vahvistamisesta: vuosien 2019–2021 prioriteetit,

–  ottaa huomioon Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisen EU:lle vuonna 2012 sen vuoksi, että se on yli kuuden vuosikymmenen aikana edistänyt rauhaa ja sovintoa, demokratiaa ja ihmisoikeuksia,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0375/2018),

A.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat päättäneet muotoilla vaiheittain yhteistä turvallisuuspolitiikka, joka saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan säännösten mukaisesti, ja lujittaa näin Euroopan identiteettiä ja riippumattomuutta rauhan, turvallisuuden ja edistyksen edistämiseksi Euroopassa ja maailmassa;

Unionin strateginen ympäristö

1.  toteaa, että sääntöihin perustuvaan maailmanjärjestykseen kohdistuu EU:n naapurialueilla ja muilla alueilla entistä enemmän haasteita sekä poliittis-sotilaallisella tasolla että viime aikoina kaupallis-taloudellisella tasolla; toteaa, että näihin systeemisiin haasteisiin liittyy strategisen kansainvälisen ympäristön jatkuva heikkeneminen, kun joudutaan tekemisiin valtioiden välisten ja valtioiden sisäisten konfliktien ja väkivaltaisuuksien, terrorismin, valtion toimintakyvyttömyyden ja yhteiskuntiemme peruspilareihin kohdistuvien kyber- ja hybridihyökkäysten sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten ja luonnonmullistusten kanssa; katsoo, että sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen, kansainvälisen oikeuden ja liberaalien demokratioiden puolustamien arvojen puolustaminen olisi asetettava ehdottomalle etusijalle ja niiden suhteen ei pitäisi tehdä kompromisseja;

2.  korostaa, että nämä haasteet ovat liian suuria ja että yksittäinen maa ei pysty vastaamaan niihin menestyksekkäästi; korostaa, että on erittäin tärkeää, että EU vastaa näihin haasteisiin nopeasti, johdonmukaisesti, tehokkaasti ja yhdellä äänellä yhdessä liittolaistemme ja kumppaniemme sekä muiden kansainvälisten organisaatioiden kanssa; toteaa, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) on yksi hyödyllisistä välineistä monien näiden haasteiden ratkaisemisessa mutta sitä olisi käytettävä tehokkaammin ja yhtenevästi muiden ulkoisten ja sisäisten välineiden kanssa, jotta EU voi vaikuttaa ratkaisevasti kansainvälisten kriisien hallintaan ja käyttää strategista itsemääräämisoikeuttaan; huomauttaa, että YTPP:n elimet ovat toiminnassa ja sen monet välineet käytössä, ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita käyttämään niitä viipymättä;

3.  muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus perustuu tiiviiseen yhteenkytkeytymiseen; painottaa tarvetta määritellä kaikkien jäsenvaltioiden havaitsemat riskit; toteaa, että näiden haasteiden monitahoisuus ja se, että eri uhat vaikuttavat eri jäsenvaltioihin vaihtelevasti, antavat mahdollisuuden päästä sopimukseen siitä, miten tällaisiin haasteisiin vastataan kollektiivisesti solidaarisuuden hengessä;

4.  korostaa, että jihadistinen terrorismi, joka vaikuttaa jo Lähi-idässä, Sahelissa ja Afrikan sarvessa, leviää kohti Länsi-Afrikkaa, Keski-Aasiaa ja Kaakkois-Aasiaa; korostaa, että tämä jatkuva uhka edellyttää, että EU:ssa noudatetaan kestävää ja asianmukaisesti koordinoitua strategiaa, jolla suojataan EU:n kansalaisia ja etuja sekä tuetaan alueita, joihin uhka kohdistuu;

5.  toteaa, että Venäjän viimeaikaiset toimet ja politiikat ovat heikentäneet vakautta ja muuttaneet turvallisuusympäristöä, ja painottaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on noudatettava yhtenäisempää ja strategisempaa lähestymistapaa Venäjään;

6.  toteaa huolestuneena, että Novitšok-hermomyrkyn käyttö Salisburyssa maaliskuussa 2018 oli ensimmäinen Euroopan maaperällä toisen maailmansodan jälkeen tehty tämäntyyppinen hyökkäys, jossa menehtyi EU:n kansalainen; kehottaa painokkaasti Eurooppa-neuvostoa hyväksymään rajoittavia toimia kemiallisten aineiden käytöstä ja leviämisestä vastuussa olevia vastaan;

7.  korostaa, että Venäjä miehittää edelleen alueita Ukrainassa, Minskin sopimuksia, jotka ovat konfliktin ratkaisemisen edellytys, ei ole pantu täytäntöön ja Krimin laiton liittäminen ja militarisointi jatkuvat; on erittäin huolestunut siitä, että Venäjän ylimitoitetut sotaharjoitukset ja sotilastoimet sekä sen hybriditaktiikka, johon kuuluvat kyberterrorismi, valeuutiset ja disinformaatiokampanjat sekä talouden ja energian alalla toteutetut kiristystoimet, aiheuttavat epävakautta itäisissä kumppaneissa ja Länsi-Balkanilla sekä kohdistuvat myös läntisiin demokratioihin ja lisäävät jännitteitä niiden sisällä; on huolissaan siitä, että EU:n turvallisuusympäristö pysyy tulevina vuosina hyvin epävakaana; toteaa, että on syytä ottaa huomioon Länsi-Balkanin strateginen merkitys EU:n turvallisuuden ja vakauden kannalta sekä tarve keskittää ja vahvistaa EU:n poliittista sitoutumista alueeseen, myös vahvistamalla EU:n YTPP-operaatioiden valtuutusta; on täysin vakuuttunut siitä, että yhdentymistä ja koordinointia on lisättävä, jotta voidaan poistaa EU:n haavoittuvuus;

8.  toteaa, että tämä yhteistyön tarve on tunnustettu entistä laajemmin viime vuosina, ja suhtautuu myönteisesti tältä osin aikaan saatuun edistykseen, kuten pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) vakiinnuttamiseen, vaikka konkreettisia tuloksia on vielä arvioitava asianmukaisesti; katsoo, että EU:n olisi myös tehostettava vuoropuhelua ja yhteistyötä alueen kolmansien maiden kanssa omalla alueellaan sekä alueellisten ja paikallisten järjestöjen kanssa;

9.  korostaa kuitenkin, että tähän mennessä yhteistyö on vielä alkuvaiheessa ja että paljon enemmän on tehtävä sen varmistamiseksi, että EU ja jäsenvaltiot pääsevät nauttimaan puolustusta koskevasta tiiviistä ja kestävästä pitkän aikavälin yhteistyöstä;

10.  korostaa, että Euroopan puolustusvoimavarojen yhdentymisen jatkuminen on hyödyllistä sekä käytännölliseltä että taloudelliselta kannalta; korostaa, että kaikkien sidosryhmien kattavalla ja luotettavalla toiminnalla on mahdollista laajentaa puolustusmenojen soveltamisalaa ja edistää niiden vaikuttavuutta lisäämättä varsinaisia puolustusmenoja;

11.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden puolustus perustuu ensisijaisesti niiden poliittiseen tahtoon ja sotilaallisiin voimavaroihin, joiden avulla ne kantavat vastuunsa epävarmassa strategiaympäristössä; korostaa transatlanttisten siteiden merkitystä eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten demokratioiden turvallisuudelle ja puolustukselle; on kuitenkin huolissaan suhteiden nykytilasta ja kehottaa kaikkia vastuullisia poliittisia ja yhteiskunnallisia voimia Atlantin molemmin puolin vahvistamaan näitä tärkeitä suhteita entisestään niiden heikentämisen sijaan; korostaa tarvetta välttää kauppasuhteissa ilmenneiden viimeaikaisten vaikeuksien heijastumista transatlanttisiin siteisiin turvallisuuden alalla; korostaa, että asianmukaisesti määritetty strateginen riippumattomuus lisää turvallisuutta unionissa ja edistää EU:n ja Naton suhteita; muistuttaa tätä taustaa vasten, että on tarpeen lisätä puolustusyhteistyötä Euroopan tasolla ja keskittää resurssit tärkeimpiin prioriteetteihin;

12.  painottaa, että monenvälisyys, johon Eurooppa on syvästi ankkuroitunut, asetetaan koko ajan enemmän kyseenalaiseksi Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen asenteissa; muistuttaa monenvälisyyden merkityksestä rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi ja välineenä, jolla edistetään oikeusvaltioon liittyviä arvoja ja torjutaan maailmanlaajuisia ongelmia;

YTPP – tie eteenpäin

13.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja EU:n on lisättävä pikaisesti investointeja turvallisuuteen ja puolustukseen ja että puolustusalan solidaarisuudesta ja puolustusyhteistyöstä olisi tultava vakiokäytäntö EU:n globaalistrategiassa hahmotetulla tavalla; suhtautuu myönteisesti EU:n globaalistrategian turvallisuutta ja puolustusta koskevien säännösten täytäntöönpanossa tähän mennessä saavutettuun edistykseen; katsoo, että nämä saavutukset avaavat näkymiä tärkeille rakenteellisille muutoksille tulevaisuudessa;

14.  kehottaa jäsenvaltioita nostamaan puolustusmenojen osuuden 2 prosenttiin BKT:stä ja käyttämään 20 prosenttia puolustusmenoistaan Euroopan puolustusviraston (EDA) tarpeelliseksi määrittämään kalustoon, mukaan luettuna siihen liittyvä tutkimus ja kehitys;

15.  suhtautuu myönteisesti siihen, että monivuotista rahoituskehystä koskevaan komission ehdotukseen on luotu oma puolustusta koskeva otsake, ja erityisesti siihen, että on perustettu budjettikohta, josta rahoitetaan Euroopan puolustusrahastoa ja sotilaallisen liikkuvuuden hankkeita; on sitä mieltä, että nämä päätökset edellyttävät todennäköisesti keskitettyä puolustusalan hallinnointia komission tasolla; korostaa, että rahoitusta kyseisestä budjettikohdasta olisi käytettävä yksinomaan puolustustarkoituksiin ilman politisointia, koska turvallisuus on jakamatonta ja sen olisi oltava johdonmukaista jäsenvaltioiden valmiuksien ja infrastruktuuritarpeiden kanssa sekä yhdenmukaista EU:n strategista riippumattomuutta koskevien pyrkimysten kanssa;

16.  panee merkille, että sotilaallinen liikkuvuus on entistä enemmän esillä EU:n puolustusohjelmassa; korostaa, että sotilaallinen liikkuvuus on keskeinen strateginen väline nykyisessä uhkaympäristössä ja erittäin tärkeä sekä YTPP:n että jäsenvaltioiden muiden monenvälisten velvoitteiden kannalta, Nato mukaan lukien; painottaa, että on tärkeää mukauttaa nykyisiä verkkoja sotilaallisen liikkuvuuden tarpeisiin; suhtautuu siksi myönteisesti siihen, että sotilaallinen liikkuvuus sisällytetään paitsi uutta Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaan ehdotukseen myös pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön, ja sotilaallisen liikkuvuuden entistä näkyvämpään rooliin EU:n ja Naton yhteistyössä; korostaa, että näitä eri hankkeita on koordinoitava asianmukaisesti, myös liittolaisten kanssa, jotta varmistetaan, että ne tuottavat toivottuja tuloksia; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen myöntää 6,5 miljardia euroa sotilaallisen liikkuvuuden hankkeisiin Verkkojen Eurooppa -välineen kautta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027;

17.  toteaa kuitenkin, että jotta kaikki nämä tekijät sopisivat yhteen, on ratkaisevan tärkeää kehittää tarkoin määritelty kokonaisvaltainen Euroopan puolustusta koskeva strateginen lähestymistapa, joka voitaisiin parhaiten määritellä EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskevan valkoisen kirjan avulla;

18.  kehottaa laatimaan tarkat suuntaviivat, jotka tarjoavat hyvin määritellyt puitteet SEU:n 42 artiklan 7 kohdan tulevaa käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa varten; kehottaa laatimaan ja hyväksymään EU:n turvallisuutta ja puolustusta koskevan valkoisen kirjan, jolla varmistetaan, että tulevat valmiuksien kehittämistä koskevat prosessit perustuvat EU:n strategisiin turvallisuusetuihin;

19.  suhtautuu myönteisesti myös komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotukseen Euroopan rauhanrahastosta, josta rahoitetaan osia EU:n puolustustoimintojen kustannuksista, kuten Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiot, omien sotilaallisten YTPP:n operaatioiden yhteiset kustannukset ja kumppanien sotilaallisten valmiuksien kehittäminen, jotka jäävät SEU:n 41 artiklan 2 kohdan nojalla talousarviorahoituksen ulkopuolelle; toteaa, että on tarpeen estää päällekkäisyydet muihin olemassa oleviin välineisiin nähden; panee erityisesti merkille, että YTPP:n operaatioiden ja tehtävien yhteiseen rahoittamiseen tarkoitettu Athene-järjestelmä on otettu kunnianhimoisesti mukaan ja sitä on laajennettu, mitä parlamentti onkin vaatinut jo pitkään; kehottaa parantamaan kaikkien tulevien operaatioiden varainhoidon valvontaa ja laatimaan oikea-aikaisia vaikutustenarviointeja;

Unionin turvallisuus- ja puolustusvalmiudet

20.  korostaa, että EU:n on sovellettava kaikkia käytettävissä olevia välineitä pehmeästä voimasta kovaan voimaan ja lyhyen aikavälin politiikoista pitkän aikavälin politiikkoihin; muistuttaa pitävänsä tärkeänä välttämättömien siviilialan ja sotilaallisten valmiuksien kehittämistä, myös voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla, jotta voidaan vastata EU:n globaalistrategiassa kuvattuihin laajoihin turvallisuushaasteisiin Euroopassa, sen ympärillä ja sen reuna-alueilla; muistuttaa, että EU:n globaalistrategiassa kannustetaan tekemään pitkälle menevää puolustusyhteistyötä unionissa;

21.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden on pyrittävä parantamaan sotilaallisia valmiuksia, jotta katetaan kaikki maa-, ilma-, avaruus- ja merivoimien valmiudet ja kybervalmiudet, mukaan lukien strategiset edellytykset, jotta niiden avulla EU:n YTPP:stä voidaan tehdä uskottava voima; korostaa, että on investoitava tiedusteluun, valvontaan ja tunnistukseen, satelliittiviestintään ja autonomiseen avaruuteen pääsyyn sekä jatkuvaan maan havainnointiin, jotta sisäisiä ja ulkoisia uhkia voidaan arvioida paremmin;

22.  vahvistaa uudelleen EU:n roolin maailmanlaajuisena meriturvallisuuden takaavana toimijana ja painottaa, että on tärkeää kehittää asiaankuuluvia sotilaallisia ja siviilialan valmiuksia; suhtautuu tältä osin myönteisesti EU:n merellisen turvallisuusstrategian tarkistetun toimintasuunnitelman hyväksymiseen kesäkuussa 2018;

23.  pitää välttämättömänä, että EU ja Nato lisäävät tiedustelutietojen vaihtoa, jotta kyberhyökkäysten tekijät pystytään selvittämään virallisesti ja kyberhyökkäyksistä vastuussa oleville voidaan määrätä rajoittavia seuraamuksia;

24.  on tietoinen avaruusalan strategisesta ulottuvuudesta Euroopan kannalta ja tarpeesta parantaa siviilinäkökohtien ja turvallisuus- ja puolustusnäkökohtien välistä synergiaa; korostaa, että on tarpeen hyödyntää avaruusvalmiuksia siten, että otetaan huomioon myös laajempi geopoliittinen ympäristö ja YTPP mutta samalla korostetaan, että EU:n avaruusohjelmat ovat luonteeltaan siviilitoimia;

25.  suhtautuu myönteisesti EU:n toimiin, joilla vahvistetaan sen kyberuhkien sietokykyä siten, että luodaan yhteinen kyberturvallisuuden sertifiointikehys, vahvistetaan EU:n kyberturvallisuusvirastoa ja pannaan nopeasti täytäntöön verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta annettu direktiivi (EU) 2016/1148(13) (verkko- ja tietoturvadirektiivi);

26.  katsoo, että sekaantuminen muiden valtioiden vaaleihin kyberhyökkäysten välityksellä heikentää tai loukkaa ihmisten oikeutta osallistua oman maansa hallituksen toimintaan, joko suoraan tai vapailla vaaleilla valittujen edustajien välityksellä, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, ja että tällaisessa muiden valtioiden sekaantumisessa on kyse kansainvälisen oikeuden loukkauksesta, myös silloin, kun ei turvauduta sotilaallisen voiman käyttöön eikä uhata alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta;

27.  katsoo, että unionin turvallisuus- ja puolustusvalmiutta voitaisiin parantaa hyödyntämällä entistä paremmin olemassa olevia puolustus- ja sotilasyhteistyön puitteita, kuten unionin monikansallisten nopean valmiuden joukkojen esikuntia ja EU:n taisteluosastoja, vahvistaen vastaavia Naton aloitteita niiden toisintamisen sijaan; katsoo, että tämä edistää kansallisten asevoimien jatkuvaa muutosta kohti tavoitetta, jonka mukaan niistä tulee paremmin yhteentoimivia, kestävämpiä ja joustavampia ja niiden käyttöönotto helpottuu;

28.  suhtautuu myönteisesti siihen, että perustetaan Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma (EDIDP), jonka tarkoituksena on tukea EU:n puolustusteollisuuden kilpailukykyä ja innovointikapasiteettia 500 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 saakka; kehottaa panemaan sen nopeasti täytäntöön;

29.  katsoo, että EDIDP auttaa edistämään EU:n puolustusteollisuuden kilpailukykyä, tehokkuutta ja innovointikapasiteettia, joihin sisältyvät muun muassa puolustustuotteiden suunnittelu, prototyypin valmistus, testaus, hyväksyminen ja sertifiointi sekä teknologioiden kehittäminen konsortiossa, johon kuuluu pk-yrityksiä ja markkina-arvoltaan keskisuuria yrityksiä (mid-cap), tutkimuskeskuksia ja yliopistoja sekä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotka kaikki edistävät EU:n strategista riippumattomuutta ja vahvistavat Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa (EDTIB); toteaa, että sekä YTPP:n sisäinen että sen ulkoinen ulottuvuus voivat hyötyä yhteisten puolustusmarkkinoiden kehittämisestä;

30.  suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusrahastoa koskevaan asetukseen ja merkittävään rahoitukseen, jota komissio ehdottaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; kehottaa ottamaan huomioon EDIDP:n, pilottihankkeen ja puolustusalan tutkimukseen liittyvän valmistelutoimen täytäntöönpanosta jo saadun kokemuksen; korostaa, että EDIDP:tä koskevien keskustelujen tulokset olisi otettava asianmukaisesti huomioon, ja toivoo, että ehdotuksesta voidaan päästä sopimukseen mahdollisimman nopeasti, jotta parannetaan EU:n puolustusteollisuutta ja sen kykyä tehdä yhteistyötä kumppaniensa kanssa;

31.  korostaa, että EU:n strategista turvallisuutta ja puolustusta koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan koordinoimalla mahdollisimman tiiviisti sekä jäsenvaltioiden asevoimien että puolustusteollisuuden tarpeita ja pitkän aikavälin valmiuksien kehittämistä koskevia vaatimuksia; toteaa, että sekä voimavarojen kehittämissuunnitelmalla (CDP) että puolustuksen koordinoidulla vuosittaisella tarkastelulla (CARD) voidaan edistää merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista;

32.  korostaa jälleen kerran, että EDA:n olisi oltava voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan piiriin kuuluvia unionin toimia täytäntöönpaneva virasto, silloin kun tästä määrätään Lissabonin sopimuksessa; korostaa, että EDA:n hallinto- ja toimintamenot olisi rahoitettava unionin talousarviosta; suhtautuu myönteisesti EDA:n talousarvioon tehtyihin pieniin mukautuksiin, mutta korostaa, että EDA:n velvollisuuksien lisääntyminen muun muassa PRY:n, CARD:n ja Euroopan puolustusrahaston yhteydessä edellyttää asianmukaista rahoitusta;

33.  muistuttaa, että on tarpeen helpottaa yhteisten lisäkoulutusten ja -harjoitusten järjestämistä EU:n jäsenvaltioiden asevoimien välillä edistäen yhteentoimivuutta, standardointia ja valmiutta torjua monenlaisia uhkia, niin tavanomaisia kuin epätavanomaisia uhkia;

34.  suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin toimiin siviilialan YTPP-toimien vahvistamiseksi olennaisena osana EU:n yhteistä lähestymistapaa, erityisesti valmiuksien ja siviilialan YTPP-toimien reagointikyvyn kehittämiseen sekä tehostamisen painottamiseen torjuttaessa haasteita sisäisellä ja ulkoisella akselilla; korostaa, että neuvoston ja komission olisi lisättävä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä investointeja siviilikonfliktinehkäisyyn, joka edistää EU:n roolia kansainvälisenä toimijana; kehottaa mukauttamaan YTPP:n rakenteita ja menettelyjä, jotta siviili- ja sotilastehtäviä ja ‑operaatioita organisoidaan ja kohdistetaan nopeammin, vaikuttavammin ja integroidummin;

35.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita asettamaan aina etusijalle välitystoimet ensisijaisena välineenä, jolla puututaan puhkeaviin kriiseihin, ja tukemaan muiden kumppanien välitystoimia; painottaa, että EU:n on aktiivisesti edistettävä rauhanomaisia neuvotteluja ja konfliktinehkäisyä kansainvälisten kumppaniensa keskuudessa;

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö

36.  suhtautuu myönteisesti osallistavan pysyvän rakenteellisen yhteistyön täytäntöönpanoon perustavanlaatuisena askeleena kohti jäsenvaltioiden keskuudessa tehtävää tiiviimpää turvallisuus- ja puolustusalan yhteistyötä; ottaa huomioon PRY:n luonteen oikeudellisesti sitovana pitkän aikavälin hankkeena, mukaan lukien useat erittäin kunnianhimoiset sitoumukset sekä lukuisat yhteistyöhankkeet; korostaa, että PRY:n toimet ja erityisesti SEU:ssa määriteltyihin YTPP:n tavoitteisiin ja Naton toimiin liittyvät YTPP:n muut toimet on sovitettava täysimääräisesti yhteen; katsoo, että PRY:n olisi oltava kummankin organisaation valmiuksien kehittämisen liikkeelle paneva voima;

37.  kehottaa osallistuvia jäsenvaltioita esittämään hankkeita, joilla on strateginen ulottuvuus Euroopassa, puuttumaan EU:n valmiuksissa havaittuihin puutteisiin ja vahvistamaan EDTIB:tä; kehottaa PRY:hyn osallistuvia jäsenvaltioita olemaan kunnianhimoisempia ja ottamaan täysimääräisesti huomioon eurooppalaisen lisäarvon laajuuden, kun ne tekevät ehdotuksia uusista PRY-hankkeista;

38.  korostaa PRY:n, CARD:n ja Euroopan puolustusrahaston tiivistä yhteyttä jäsenvaltioiden puolustusvalmiuksien tehostamisessa;

39.  suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen, jossa vahvistetaan PRY-hankkeille hallinnointia koskevat yhteiset säännöt ja selkeytetään useita pitkään avoimina olleita kysymyksiä PRY:n täytäntöönpanon yksityiskohdista; toteaa kuitenkin, että talousarviosta on mahdollisesti myönnettävä lisävaroja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja EDA:n hallinnollisten menojen kattamiseksi, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä PRY:n sihteeristönä;

YTPP-operaatiot

40.  panee merkille YTPP-operaatioiden merkityksen kansainvälisen rauhan ja vakauden kannalta mutta pitää valitettavana, että rakenteelliset puutteet, jäsenvaltioiden epätasaiset rahoitusosuudet ja soveltumattomuus operationaaliseen ympäristöön voivat vaarantaa näiden operaatioiden tehokkuuden; toteaa, että YTPP:n kehittäminen edellyttää ennen kaikkea jäsenvaltioilta poliittista tahtoa, joka perustuu yhteisiin etuihin ja painopistealoihin, sekä institutionaalisten yhteistyörakenteiden luomista; katsoo, että EU:n pitkäaikaisimmalla YTPP-operaatiolla, Althea-operaatiolla Bosnia ja Hertsegovinassa, on edelleen merkittävä ennalta ehkäisevä rooli näkyvänä merkkinä EU:n sitoutumisesta kyseiseen maahan ja laajempaan Länsi-Balkanin alueeseen; katsoo, että näin ollen on erittäin tärkeää jatkaa sen toimeenpanovaltuuksia ja säilyttää sen nykyinen joukkojen vahvuus (600 henkilöä), koska on yhä mahdollista, että tämänhetkinen turvallinen ja vakaa toimintaympäristö heikkenee jännitteiden lisääntymisen ja etnonationalistisen politiikan vuoksi;

41.  vahvistaa uudelleen EU:n ja Afrikan välisen kumppanuuden strategista merkitystä perustuen niiden tiiviisiin historiallisiin, kulttuurisiin ja maantieteellisiin yhteyksiin; painottaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä myös turvallisuuden alalla; korostaa erityisesti Sahelissa toteutettavien YTPP-toimien alueellistamisprosessin merkitystä, koska siinä yhdistyvät EU:n siviilialan ja sotilaalliset toimet, joilla lisätään G5 Sahel -maiden yhteistyövalmiuksia;

42.  toteaa, että Afrikan sarven geopoliittista tilannetta sävyttää maailmankauppaan ja alueelliseen vakauteen liittyvän merkityksensä vuoksi yhä voimakkaammin kilpailu; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti siihen, että Atalanta-, EUCAP Somalia- ja EUTM Somalia -operaatioiden toteutusta jatketaan alueen vakauden edistämiseksi; korostaa kuitenkin, että YTPP voi vastata vain osaan alueen kohtaamista moninaisista haasteista, ja panee merkille kokonaisvaltaisen lähestymistavan jatkuvan merkityksen;

43.  suhtautuu myönteisesti myös Sahelin alueella toteutettavien EU:n operaatioiden EUCAP Sahel Mali, EUCAP Sahel Niger ja EUTM Mali toimiin ja vaikutukseen, joka niillä on alueen vakauteen, terrorismin ja ihmiskaupan torjuntaan sekä paikallisen väestön turvallisuuteen;

44.  panee merkille Euroopan tilintarkastustuomioistuimen operaatiosta EUCAP Sahel Niger ja Mali äskettäin laatiman erityiskertomuksen tulokset, joissa korostetaan henkilöstön koulutukseen, avoimiin työpaikkoihin, kestävyyteen ja tulosindikaattoreihin liittyviä ongelmia, jotka koskevat todennäköisesti myös muita siviilioperaatioita; suhtautuu myönteisesti EUH:n nopeaan vastaukseen, jossa käsiteltiin esille otettuja asioita siviilialan YTPP-toimien tehokkuuden lisäämiseksi; suhtautuu myönteisesti YTPP-operaatioiden tilien tarkastusta koskevaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen toimintaan ja kehottaa laatimaan lisää erityiskertomuksia muista operaatioista;

45.  painottaa EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation jatkuvaa panosta EU:n laajempiin toimiin, joilla pyritään edistämään ihmisten salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien verkostojen toimintamallin hajottamista keskisen Välimeren eteläosassa ja estämään uudet ihmishenkien menetykset merellä;

46.  suhtautuu myönteisesti siihen, että sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavara (MPCC), joka on täysin toimintavalmis, on perustettu sellaisia EU:n operaatioita varten, jotka eivät sisällä suoraa täytäntöönpanoa (koulutusoperaatiot); korostaa, että MPCC:lle on annettava nopeasti valtuudet suunnitella ja toteuttaa kaikki YTPP-operaatiot tulevaisuudessa ja että joitakin EU:n taisteluosastojen käyttöönoton esteitä on poistettava; kehottaa tehostamaan MPCC:n ja siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran (CPCC) välistä yhteistyötä myös yhteisen tuenkoordinointiyksikön kehyksessä, jotta maksimoidaan siviilialan synergioiden ja sotilaallisten synergioiden koordinointi ja jaetaan asiantuntemusta osana kriisejä ja konflikteja koskevaa entistä yhdennetympää ja kattavampaa lähestymistapaa; kehottaa vahvistamaan MPCC:tä sen komento- ja valvontavalmiuksien lisäämiseksi suoran täytäntöönpanon operaatioissa ja synergioiden lisäämiseksi siviilioperaatioiden kanssa;

47.  painottaa tarvetta soveltaa sukupuolinäkökulmaa EU:n YTPP-toimissa, kun otetaan huomioon naisten rooli sodassa, konfliktin jälkeisessä vakauttamisessa ja rauhanrakentamisessa; painottaa tarvetta torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sodankäynnin välineenä konfliktialueilla; korostaa, että sota vaikuttaa haitallisemmin naisiin kuin miehiin; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita ottamaan naiset aktiivisesti mukaan rauhan ja vakauttamisen prosesseihin ja toteuttamaan toimia heidän erityisten turvallisuustarpeidensa johdosta;

48.  kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön aloitteen, joka koskee turvallisuuden ja kehityksen edistämistä valmiuksia kehittämällä, jotta lisätään YTPP-operaatioiden vaikuttavuutta ja kestävyyttä ja mahdollistetaan toimet, joilla EU vahvistaa kumppanimaidensa turvallisuus- ja puolustusvalmiuksia;

49.  kehottaa EUH:ta ja neuvostoa tehostamaan käynnissä olevia toimiaan kyberturvallisuuden parantamiseksi erityisesti YTPP-operaatioissa, muun muassa toteuttamalla toimenpiteitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla YTPP:hen kohdistuvien uhkien pienentämiseksi, esimerkiksi kehittämällä selviytymiskykyä koulutuksen ja harjoittelun välityksellä ja virtaviivaistamalla EU:n kyberpuolustuksen alan koulutusympäristöä;

50.  katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot joutuvat torjumaan ennennäkemätöntä uhkaa eli valtioiden sponsoroimia hyökkäyksiä ja kyberhyökkäyksiä sekä kyberrikollisuutta ja ‑terrorismia; katsoo, että kyberhyökkäykset ovat luonteensa vuoksi uhka, johon on reagoitava unionin tasolla; kannustaa jäsenvaltioita antamaan vastavuoroista apua, jos jotakin jäsenvaltiota vastaan tehdään kyberhyökkäys;

EU:n ja Naton suhde

51.  painottaa, että EU:n ja Naton välinen strateginen kumppanuus on EU:n ja sen naapurialueiden turvallisuushaasteiden torjumisen kannalta keskeisessä asemassa; painottaa, ottaen huomioon, että EU:n 28 jäsenvaltiosta 22 on myös Naton jäseniä, että EU:n ja Naton yhteistyön olisi oltava täydentävää ja siinä olisi otettava huomioon kummankin erityispiirteet ja tehtävät; korostaa, että näiden kahden organisaation ominaisuudet poikkeavat toisistaan ja että niiden olisi tehtävä yhteistyötä kunnioittaen täysimääräisesti toistensa riippumattomuutta ja päätöksentekomenettelyjä vastavuoroisuuden periaatteiden pohjalta vaikuttamatta yhdenkään jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen; on vakuuttunut siitä, että entistä vahvempi EU ja Nato vahvistaisivat toisiaan ja loisivat lisää synergioita ja tehokkuutta kaikkien kumppanien turvallisuutta ja puolustusta varten; painottaa, että EU:n ja Naton strateginen kumppanuus on yhtä tärkeää sekä EU:n kehittyvälle yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle että Naton tulevaisuudelle samoin kuin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisille suhteille brexitin jälkeen;

52.  suhtautuu myönteisesti Brysselissä 12. heinäkuuta 2018 pidetyssä Naton huippukokouksessa hyväksytyn EU:n ja Naton uuden julkilausuman keskeisiin pilareihin ja painottaa, että yhteisen julkilausuman menestyksekäs täytäntöönpano riippuu kaikkien jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta koko prosessissa; ottaa huomioon 74 yhteisen toimen täytäntöönpanon konkreettiset tulokset, mutta katsoo, että useiden jo annettujen sitoumusten käytännön täytäntöönpanoa koskevat lisätoimet ovat tarpeen, erityisesti hybridiuhkien torjunnassa, kyberturvallisuudessa ja yhteisissä harjoituksissa; panee erityisesti merkille EDA:n osallistumisen 30 toimen täytäntöönpanoon;

53.  korostaa, että sotilaallista liikkuvuutta koskevien toimien olisi oltava etusijalla ja niillä olisi edistettävä YTPP:n operaatioiden ja tehtävien toteuttamista sekä Naton puolustusasemaa; kehottaa sen vuoksi kumpaakin organisaatiota työskentelemään sotilaallisen liikkuvuuden parissa mahdollisimman tiiviisti, mukaan lukien sellaisten yhteisten vaatimusten kehittäminen, joilla helpotetaan joukkojen ja kaluston nopeaa liikkumista kaikkialla Euroopassa, ottaen huomioon pääasiassa etelästä ja idästä tulevat monitahoiset haasteet; kehottaa komissiota tukemaan näitä toimia tarpeellisilla investoinneilla ja tarvittaessa lainsäädännöllä; painottaa tarvetta helpottaa hallinnollisia menettelyjä, joita sovelletaan nopean valmiuden joukkojen rajat ylittävään liikkuvuuteen EU:n sisällä;

54.  korostaa tässä yhteydessä, että EU ja Nato täydentävät toisiaan ja että on varmistettava, että monikansalliset aloitteet EU:n ja Naton valmiuksien kehittämiseksi ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia;

55.  painottaa yhteistyön ja integroinnin merkitystä kyberturvallisuuden alalla, ei ainoastaan jäsenvaltioiden, keskeisten kumppanien ja Naton välillä vaan myös yhteiskunnan eri toimijoiden välillä;

YTPP-kumppanuudet

56.  korostaa, että kumppanuudet ja yhteistyö EU:n arvot jakavien maiden ja organisaatioiden kanssa lisäävät YTPP:n tehokkuutta; pitää myönteisenä YTPP-kumppanien antamaa panosta käynnissä oleviin EU:n operaatioihin ja operaatioihin, joilla edistetään rauhaa, alueellista turvallisuutta ja vakautta;

57.  katsoo, että on erittäin tärkeää tehostaa entisestään yhteistyötä institutionaalisten kumppanien kanssa, mukaan lukien YK, Nato, Afrikan unioni ja Etyj, sekä strategisten kahdenvälisten kumppanien kanssa, kuten Yhdysvallat; suosittelee edistämään YTPP-kumppanuuksia kumppanien kestokyvyn vahvistamisen ja turvallisuusalan uudistamisen aloilla;

58.  painottaa EU:n ja YK:n välisen kumppanuuden merkitystä kansainvälisten konfliktien ratkaisemisen ja rauhanrakentamisen kannalta; kehottaa sekä EU:ta että YK:ta vahvistamaan EU:n ja YK:n kriisinhallinnan ohjauskomitean yhteistä konsultointimekanismia ja hyödyntämään niiden välisen kumppanuuden koko potentiaalia yhdistämällä niiden poliittinen legitiimiys ja toimintaan liittyvät valmiudet;

59.  katsoo painokkaasti, että EU:n olisi ylläpidettävä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa mahdollisimman tiivistä turvallisuus- ja puolustusalan kumppanuutta brexitin jälkeen;

Parlamentaarinen ulottuvuus

60.  korostaa turvallisuus- ja puolustusasioiden parlamentaarisen valvonnan erittäin suurta merkitystä kansallisella tasolla ja Euroopan tasolla edistyksen perustekijänä tällä toimintapolitiikan alalla ja kannustaa tässä yhteydessä parlamentaarisia toimijoita tekemään tiiviimpää yhteistyötä ja etsimään mahdollisesti uusia tai paranneltuja yhteistyömuotoja, jotta voidaan varmistaa saumaton parlamentaarinen valvonta kaikilla tasoilla; muistuttaa, että on tärkeää ottaa kansalaisyhteiskunta ja kansalaiset mukaan EU:n turvallisuutta koskeviin tuleviin keskusteluihin;

61.  panee tyytyväisenä merkille YTPP:tä koskevan yleisen edistymisen globaalistrategian esittelyn jälkeen ja toteaa, että EU:n tasoiset parlamentaariset rakenteet, jotka perustettiin aikana, jolloin EU:n kunnianhimon taso sekä turvallisuus- ja puolustusasioita koskevan toiminnan taso olivat melko rajallisia, eivät enää ole asianmukaisia, jotta tällä nopeasti kehittyvällä toimintapolitiikan alalla voitaisiin harjoittaa välttämätöntä parlamentaarista valvontaa, joka edellyttää nopean reagoinnin valmiuksia; toistaa siksi aikaisemman kehotuksensa, jonka mukaisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunta muutetaan täysimittaiseksi valiokunnaksi ja sille annetaan tarvittavat valtuudet, jotta se voi edistää YTPP:tä koskevan kattavan parlamentaarisen valvonnan harjoittamista, mukaan lukien PRY, EDA ja kaikki muut perussopimusten mukaiset YTPP-toimet; katsoo, että alivaliokunnan muuttaminen valiokunnaksi olisi tehtävä sen seurauksena, että komission tason tilapäinen puolustus- ja turvallisuushallinto korvataan erityisellä hallintomallilla, jossa otetaan huomioon hallinnoitavien toimien monimutkaistuminen;

62.  panee merkille, että useat jäsenvaltiot ovat viime aikoina vaatineet EU:n turvallisuusneuvoston perustamista, ja katsoo, että tällainen konsepti on määriteltävä tarkemmin, ennen kuin voidaan arvioida sen tuomaa lisäarvoa;

63.  kehottaa jälleen perustamaan neuvoston puolustusministerien kokousformaatin, jossa puheenjohtajana toimii komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja; katsoo, että Euroopan yhdentymisen jatkuessa myös parlamentin harjoittamaa demokraattista valvontaa on lisättävä; painottaa siksi tarvetta vahvistaa parlamentin asemaa tällä alalla erityisesti perustamalla täysivaltainen turvallisuus- ja puolustusvaliokunta, jonka toimintaa täydennetään parlamenttien välisillä yhteiskokouksilla, joihin osallistuu kansallisten parlamenttien edustajia ja Euroopan parlamentin jäseniä;

64.  korostaa, että tulevassa valmistelukunnassa tai hallitustenvälisessä konferenssissa, jossa valmistellaan EU:n perussopimusten muuttamista, olisi harkittava sellaisten unionin joukkojen perustamista, joilla on selkeät puolustusvoimavarat ja jotka voivat osallistua rauhanturvatehtäviin, konfliktien estämiseen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen YK:n peruskirjan ja SEU:n 43 artiklan 1 kohdassa asetettujen tehtävien mukaisesti;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, avaruus-, turvallisuus- ja puolustusalalla toimiville EU-virastoille sekä jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0513.
(3) EUVL C 93, 9.3.2016, s. 144.
(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 11.
(5) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 18.
(6) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 50.
(7) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 36.
(8) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 125.
(9) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 253.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0257.
(11) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 89.
(12) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 47.
(13) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 7. lokakuuta 2019Oikeudellinen huomautus