Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 13. kesäkuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Euroopan parlamentin kokoonpano ***
 Maksukyvyttömyysmenettelyt: asetuksen liitteiden päivitys ***I
 EU:n ja Islannin välinen sopimus ulkorajoja ja viisumeja koskevista täydentävistä säännöistä vuosiksi 2014–2020 ***
 EU:n ja Sveitsin välinen sopimus ulkorajoja ja viisumeja koskevista täydentävistä säännöistä vuosiksi 2014–2020 ***
 Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön jäljellä olevien määräysten voimaansaattaminen Bulgariassa ja Romaniassa *
 Koheesiopolitiikka ja kiertotalous
 Makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntäminen Ukrainalle ***I
 EU:n ja Chilen uudistettua assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut
 EU:n ja NATOn väliset suhteet
 Kyberpuolustus

Euroopan parlamentin kokoonpano ***
PDF 109kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 esityksestä Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan parlamentin kokoonpanosta (00007/2018 – C8-0216/2018 – 2017/0900(NLE))
P8_TA(2018)0249A8-0207/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen Eurooppa-neuvoston päätökseksi (00007/2018),

—  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0216/2018),

—  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kokoonpanosta ja sen liitteenä olevan ehdotuksen Eurooppa-neuvoston päätökseksi(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0207/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle Eurooppa-neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan Eurooppa-neuvostolle ja tiedoksi komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0029.


Maksukyvyttömyysmenettelyt: asetuksen liitteiden päivitys ***I
PDF 227kWORD 39k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen (EU) 2015/848 liitteen A korvaamisesta (COM(2017)0422 – C8-0238/2017 – 2017/0189(COD))
P8_TA(2018)0250A8-0174/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0422),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 81 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0238/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 23. toukokuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0174/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi, maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen (EU) 2015/848 liitteiden A ja B korvaamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/946.)


EU:n ja Islannin välinen sopimus ulkorajoja ja viisumeja koskevista täydentävistä säännöistä vuosiksi 2014–2020 ***
PDF 225kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevan Euroopan unionin ja Islannin välisen sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09228/2017 – C8-0101/2018 – 2017/0088(NLE))
P8_TA(2018)0251A8-0196/2018

(Hyväksyminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09228/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevaksi Euroopan unionin ja Islannin väliseksi sopimukseksi (09253/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0101/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0196/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Islannin hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Sveitsin välinen sopimus ulkorajoja ja viisumeja koskevista täydentävistä säännöistä vuosiksi 2014–2020 ***
PDF 226kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevan Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (06222/2018 – C8-0119/2018 – 2018/0032(NLE))
P8_TA(2018)0252A8-0195/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (06222/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen osana sisäisen turvallisuuden rahastoa liittyviä täydentäviä sääntöjä vuosiksi 2014–2020 koskevaksi Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton sopimukseksi (06223/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0119/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0195/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton hallituksille ja parlamenteille.


Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön jäljellä olevien määräysten voimaansaattaminen Bulgariassa ja Romaniassa *
PDF 228kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön jäljellä olevien määräysten voimaansaattamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa (15820/1/2017 – C8-0017/2018 – 2018/0802(CNS))
P8_TA(2018)0253A8-0192/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (15820/1/2017),

–  ottaa huomioon Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0017/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0192/2018),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Koheesiopolitiikka ja kiertotalous
PDF 266kWORD 52k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 koheesiopolitiikasta ja kiertotaloudesta (2017/2211(INI))
P8_TA(2018)0254A8-0184/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 4, 11, 174–178, 191 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP21) ja Pariisissa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan, joissa tunnustetaan ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien paikallinen, valtiotasoa alempi ja alueellinen ulottuvuus,

–  ottaa huomioon YK:n uudet kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 7 ”varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille” ja tavoitteen nro 11 ”taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat”,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(4),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013(5),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(6),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(7),

–  ottaa huomioon komission 16. tammikuuta 2018 antaman tiedonannon kiertotalouden seurantakehyksestä (COM(2018)0029),

–  ottaa huomioon komission 26. tammikuuta 2017 antaman tiedonannon ”Energian hyödyntäminen kiertotaloudessa” (COM(2017)0034),

–  ottaa huomioon komission 26. tammikuuta 2017 antaman kertomuksen ”Kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpano” (COM(2017)0033),

–  ottaa huomioon komission 14. joulukuuta 2015 antaman tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

–  ottaa huomioon komission 2. joulukuuta 2015 antaman tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2014 antaman tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

–  ottaa huomioon komission 2. heinäkuuta 2014 antaman tiedonannon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille – Ympäristöhaasteiden kääntäminen liiketoimintamahdollisuuksiksi” (COM(2014)0440),

–  ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission 13. helmikuuta 2012 antaman tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),

–  ottaa huomioon komission 10. heinäkuuta 2012 antaman tiedonannon ”Älykkäät kaupungit ja yhteisöt – eurooppalainen innovaatiokumppanuus” (C(2012)4701),

–  ottaa huomioon komission joulukuussa 2017 teettämän tutkimuksen, joka koskee ympäristöä koskevien huolenaiheiden sisällyttämistä koheesiopolitiikan rahastoihin kolmella eri ohjelmakaudella (Integration of environmental concerns in Cohesion Policy Funds (ERDF, ESF, CF) – Results, evolution and trends through three programming periods (2000–2006, 2007–2013, 2014–2020)),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(8),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(9),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat(10),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(11),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman vihreään kasvuun liittyvistä mahdollisuuksista pk-yrityksille(12),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2017 annetun älykkäitä saaria koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0184/2018),

A.  toteaa, että kiertotalouteen siirtymisen eturintamassa ovat alue- ja paikallisviranomaiset, jotka tuntevat parhaiten paikalliset ja alueelliset kysymykset ja ovat koheesiopolitiikan tehokkaan täytäntöönpanon kannalta keskeisiä toimijoita; katsoo, että hallinnon eri tasojen ja sidosryhmien väliseen aktiiviseen ja rakentavaan yhteistyöhön perustuva eurooppalainen monitasohallintomalli, riittävät tiedot ja kansalaisten aktiivinen osallistuminen ovat ratkaisevia tämän siirtymän toteuttamisessa;

B.  ottaa huomioon, että kaupungit kattavat vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta mutta niissä asuu yli puolet maailman väestöstä, että ne kuluttavat 75 prosenttia maailman resursseista ja aiheuttavat 60–80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä ja että maapallon väestöstä 70 prosentin odotetaan muuttavan kaupunkeihin vuoteen 2050 mennessä;

C.  toteaa, että siirtyminen vahvempaan ja kiertoa enemmän painottavaan talouteen on EU:lle sekä sen jäsenvaltioille ja kansalaisille merkittävä tilaisuus ja haaste uudenaikaistaa Euroopan taloutta ja ohjata sitä kestävämpään suuntaan; katsoo, että se on erityisesti tilaisuus Euroopan kaikille alueille ja paikallisviranomaisille, jotka ovat paikallisyhteisöjä lähimpänä oleva hallinnon taso; toteaa, että se tuo kehityksen ja kasvun mahdollisuuksia unionin alueille ja voi auttaa niitä rakentamaan kestävän mallin, jonka ansiosta talous kehittyy, olemassa olevat alat muuttuvat, kauppataseet ja teollisuuden kilpailukyky paranevat ja tuottavuus kasvaa sekä luodaan uusia, laadukkaita, hyvin palkattuja työpaikkoja ja uusia arvoketjuja;

D.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä EU:ssa noin 60:tä prosenttia jätteistä ei kierrätetä ja että tutkimalla ja ottamalla käyttöön uusia kiertotalouden liiketoimintamalleja EU:n pk-yritysten hyväksi voitaisiin luoda merkittäviä kustannushyötyjä ja liiketoimintamahdollisuuksia;

E.  toteaa, että Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää siirtymistä kiertoa enemmän painottavaan talouteen ja että se on elintärkeä panos sellaisen taloudellisen mallin kehittämiseen, jonka tavoitteena ei ole ainoastaan tehdä voittoa vaan myös suojella ympäristöä;

F.  toteaa, että koheesiopolitiikka tarjoaa paitsi Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) avulla investointimahdollisuuksia, joilla vastataan paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin, myös yhdennetyn politiikkakehyksen, jolla vähennetään kehityseroja Euroopan alueiden välillä ja autetaan niitä selviytymään moninaisista kehitykseen kohdistuvista haasteista muun muassa resurssitehokkuuden ja kestävän kehityksen tukemisen avulla ja edistetään alueellista yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistä sekä houkutellaan ja edistetään yksityisiä investointeja;

G.  toteaa, että koheesiopolitiikan nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä ei mainita kiertotalouteen siirtymistä tavoitteena, ja ottaa huomioon, että kestävä kehitys on ERI-rahastojen käyttöä koskeva monialainen periaate, kuten todetaan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 8 artiklassa ja (liitteessä I olevassa) yhteisessä strategiakehyksessä, jonka avulla voidaan vahvistaa kiertotaloutta tukevien nykyisten välineiden välistä yhteyttä;

H.  toteaa, että monet ERI-rahastoille asetetuista aihekohtaisista tavoitteista, joilla halutaan noudattaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa Eurooppa 2020 -strategiaa sekä siihen liittyviä ennakkoehtoja, ovat merkittäviä myös kiertotalouden tavoitteiden kannalta;

I.  toteaa, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 6 artiklasta seuraa, että ERI-rahastoista tuettavien toimien on oltava sovellettavan unionin oikeuden ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön ja erityisesti ympäristölainsäädännön mukaisia;

J.  ottaa huomioon, että yksi kiertotalouden tavoitteista on vähentää kaatopaikkojen jätteitä ja että jäsenmaiden laillisten ja laittomien kaatopaikkojen turvaamista ja kunnostamista olisi pidettävä ehdottomana painopisteenä;

K.  ottaa huomioon, että Kiina kielsi muoviromun ja lajittelemattoman paperijätteen tuonnin 1. tammikuuta 2018 lähtien ja että kiellosta aiheutuu unionille kierrätyshaasteita, joihin on vastattava alue- ja paikallistasolla;

Koheesiopolitiikan rooli kiertotalouden edistämisessä

1.  on tyytyväinen komission toimiin kiertotalouden tukemiseksi koheesiopolitiikalla ja erityisesti tiedotustoimiin, joilla autetaan EU:n jäsenvaltioita ja alueita ottamaan käyttöön koheesiopolitiikan varoja kiertotaloutta varten;

2.  toteaa, että kiertotalouden toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koskevan komission kertomuksen mukaan EU tukee innovointia, pk-yrityksiä, vähähiilistä taloutta ja ympäristönsuojelua kaudella 2014–2020 kaikkiaan 150 miljardilla eurolla ja että monet näistä kohteista edistävät kiertotalouden toteutumista;

3.  toteaa, että kumppanuussopimuksia ja Euroopan sosiaalirahaston nykyisen ohjelmakauden toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulosten analysointi osoittaa, että sosiaalirahaston avulla on tuettu toimia, joilla otetaan käyttöön vihreämpiä työn organisoinnin malleja, sekä toimia vihreällä sektorilla;

4.  toteaa, että nykyinen politiikkakehys ei mahdollista koheesiopolitiikan täyttä panosta kiertotalouteen, kuten komission teettämässä tutkimuksessa korostetaan; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota siihen, että kiertotalous ei sellaisenaan kuulu rahoituksen kohdentamisessa käytettävän nykyisen ”tukitoimien alan” määritelmän piiriin;

5.  kehottaa komissiota panemaan suunnitellut kiertotalouden toimet täytäntöön hyviä sääntelykäytäntöjä noudattaen ja korostaa, että täytäntöönpanotoimia on seurattava;

6.  korostaa, että on tärkeää toteuttaa komission sitoumus perustaa kiertotalouden seurantakehys(13), jonka tavoitteena on vauhdittaa kiertotalouteen siirtymistä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja arvioida siirtymän etenemistä sekä keventää samalla hallinnollista taakkaa;

7.  pyytää komissiota ryhtymään poikkeuksellisiin toimiin kunnostaakseen alueet, joita on käytetty laittomana kaatopaikkana ja vaarallisten jätteiden kaatopaikkana ja jotka vaikuttavat haitallisesti paikallisen väestön terveyteen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin;

8.  painottaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020:n sekä Life-ohjelman (2014–2020) asemaa innovatiivisten hankkeiden rahoituksessa sekä kiertotalouden kannalta tarkoituksenmukaisten jätteiden vähentämistä, kierrätystä sekä uudelleenkäyttöä koskevien hankkeiden tukemisessa;

9.  toteaa, että useat alueet ovat hyödyntäneet älykkään erikoistumisen strategioitaan asettaessaan kiertotaloutta koskevia ensisijaisia tavoitteita ja ohjanneet koheesiopolitiikan avulla investointeja tutkimukseen ja innovointiin tätä tavoitetta varten ja tukeneet siten merkittävästi investointeja ja infrastruktuuria, jotka täyttävät pk-yritysten tarpeet; pyytää alueviranomaisia soveltamaan tätä hyvää käytäntöä yhteisenä toimintatapana ja panemaan nämä älykkään erikoistumisen strategiat täytäntöön;

10.  pitää myönteisenä, että pk-yrityksiä varten on perustettu Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskus sekä kiertotalouden rahoitustukifoorumi;

11.  toteaa jälleen kerran, että kiertotalous on muutakin kuin jätehuoltoa ja siihen kuuluu useita aloja, kuten vihreät työpaikat; uusiutuva energia; resurssitehokkuus; biotalous; maa- ja kalatalouspolitiikka, jonka yhteydessä biopohjainen teollisuus pyrkii korvaamaan fossiiliset polttoaineet luonnonmateriaaleilla; vesihuolto; energiatehokkuus; elintarvikejäte; merien roskaantuminen; ilman laadun parantaminen ja kiertotalouteen liittyviä aloja koskeva tutkimus, kehitys ja innovointi; toteaa kuitenkin, että jätealan infrastruktuuri on olennainen osatekijä lineaaristen tuotanto- ja kulutusmallien vähentämisessä ja että on tarpeen tukea ekosuunnittelun innovaatioita muovijätteiden vähentämiseksi;

12.  muistuttaa, että ensimmäisenä ratkaistava perusongelma ovat uusioraaka-aineiden markkinat, sillä jos raaka-aineet maksavat vähemmän uusina kuin kierrätettyinä, on selvää, että eteneminen kohti vihreää taloutta on hidastunut huomattavasti ja rakennerahastojen varojen käytössä saatetaan ajautua noidankehään; katsoo tässä yhteydessä, että jotkin tilapäiset lait (kuten tuleva kertakäyttöisiä muovituotteita koskeva komission ehdotus) ja omia varoja tuottava asianmukainen unionin tason verotus seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä voisivat olla ratkaiseva sysäys kohti kiertotaloutta;

13.  korostaa, että kierrätetyt materiaalit tyydyttävät keskimäärin vain 10 prosenttia EU:n materiaalikysynnästä; ottaa huomioon viimeisimmät tapahtumat maailmanmarkkinoilla, erityisesti Kiinan äskettäisen muoviromua ja lajittelematonta paperijätettä koskevan kiellon; on tietoinen alueiden ja paikallisyhteisöiden uudesta mahdollisuudesta investoida kierrätysinfrastruktuuriin, luoda uusia vihreitä työpaikkoja ja vastata EU:n nykyisiin haasteisiin;

14.  korostaa ERI-rahastoihin liitettyjen ennakkoehtojen ja erityisesti ympäristön säilyttämistä ja suojelua sekä resurssitehokkuuden edistämisen tavoitteen olemassaoloa ja merkitystä; korostaa erityisesti tavoitetta, jolla edistetään taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviä investointeja jätealaan; pitää kuitenkin valitettavana, että jätehierarkia on sivuutettu ja että ERI-rahastoista rahoitettujen investointien pitkän aikavälin tulosten ympäristöarviointi on ollut puutteellinen;

15.  kehottaa koordinoimaan ja lisäämään yhteistyötä alueiden, pk-yritysten ja muiden julkisten/yksityisten yksiköiden välillä, jotta voidaan perustaa uusia älykkäitä erikoistuneita temaattisia foorumeita, jotka koskevat erityisesti elintarviketeollisuutta, energiaa ja teollisuusaloja;

16.  korostaa jätehierarkian soveltamisen tärkeyttä, koska kiertotalouden toteutuminen edellyttää sen soveltamista sekä tarvetta suurempaan avoimuuteen toimitusketjussa, jotta tuotteita ja materiaaleja, joiden käyttöikä on päättynyt, voidaan seurata ja ottaa talteen tehokkaasti; panee lisäksi merkille kielteisen suuntauksen, jossa ERI-rahastojen varoja investoidaan jätehierarkian alemmille tasoille, erityisesti mekaanis-biologisiin käsittelylaitoksiin ja polttamiseen, mikä joissain tapauksissa johtaa ylisuureen kapasiteettiin ja pitkän aikavälin teknologiseen lukkiutumiseen, joka vaarantaisi unionin kierrätystavoitteiden saavuttamisen; muistuttaa, että yritysmaailman kannustaminen jätehierarkian noudattamiseen tuottaisi lisää materiaalia resurssivirtaan ja tarjoaisi mahdollisia tapoja käyttää niitä tuotantoteollisuudessa;

17.  muistuttaa vuosille 2025, 2030 ja 2035 asetetuista uusista jätealan tavoitteista, jotka vahvistettiin EU:n jätehuoltolainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä, ja korostaa, että näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää poliittista sitoutuneisuutta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla samoin kuin taloudellisia investointeja; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään kaiken saatavilla olevan unionin rahoituksen edellä mainittujen investointien tukemiseen ja korostaa, että kyseiset investoinnit ovat erittäin tuottoisia talouskasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta;

18.  pitää erityisen tärkeinä sellaisia alueellisia hankkeita, joissa käsitellään kierrätykseen täysin kelpaamatonta jäännösjätettä niin, että siitä voidaan tuottaa kestäviä toisen sukupolven biopolttoaineita, kun se on ensin jätehierarkian mukaisesti huolellisesti eroteltu tai erilliskerätty;

19.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki jätteeseen liittyvät määritelmät ovat jätedirektiivin mukaiset ja että jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten edistymisestä on saatavilla vertailukelpoisia tietoja;

20.  korostaa Kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet -aloitteen merkitystä, sillä sen puitteissa jo kahdeksalle innovatiiviselle kaupunkeja koskevalle kiertotaloushankkeelle on myönnetty EAKR:n rahoitusta; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan niiden täytäntöönpanoa, jotta voidaan laatia laaja-alaisempia kiertotaloutta koskevia toimintapolitiikkoja;

Kiertotalous kestävän alueellisen kehityksen moottorina

21.  korostaa kumppanuusperiaatteen merkitystä sekä kaikkien sidosryhmien, erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten ja hallituksesta riippumattoman sektorin sekä pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten, tärkeää roolia kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien laadinnassa; kehottaa ottamaan kumppanit aidosti mukaan toimintapolitiikan prosesseihin luomalla monialaisia kumppanuuksia ja kehottaa sisällyttämään kiertotaloutta koskevat tavoitteet riittävän hyvin ohjelma-asiakirjoihin; kannustaa jäsenvaltioita kehittämään tälle alalle omat kansalliset strategiansa kiertotaloutta koskevan EU:n lähestymistavan mukaisesti; korostaa, että paikallishallinnolla voi olla johtava asema kiertotalouden saavuttamisessa;

22.  korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden merkitystä sellaisten uusien tuotteiden ja palveluiden muotoilussa ja suunnittelussa, joissa elinkaari otetaan huomioon, kun on tarkoitus panna täytäntöön neljä kiertotaloudessa käytettävää suunnittelun mallia: suunnitellaan pitkäkestoiseksi, suunnitellaan vuokrausta/palvelua varten, suunnitellaan teollisuuden uusiokäyttöä varten ja suunnitellaan materiaalien talteenottoa varten;

23.  korostaa tarvetta muuttaa ja soveltaa nykyisiä strategioita ja markkinamalleja alueiden tukemiseksi siirtymisessä kohti kestävämpää talouden muotoa, samalla kun edistetään taloudellista, teollista ja ympäristöön liittyvää kilpailukykyä;

24.  kehottaa panemaan kiertotalouden täytäntöön koordinoidun monitasoisen hallinto- ja kumppanuusperiaatteen puitteissa täysin avoimesti ja siten, että paikallisyhteisöt ja suuri yleisö osallistuvat siihen laajasti;

25.  korostaa tarvetta parantaa yhteistyötä kaikkien kiertotalouden prosesseihin osallistuvien sidosryhmien välillä;

26.  toteaa, että koheesiopolitiikan avulla tuetut kiertotaloutta koskevat hankkeet ovat tuottaneet suurempia etuja kehittyneemmille alueille; ottaa huomioon vähemmän kehittyneiden alueiden vähäiset hallinnolliset valmiudet ja pyytää jäsenvaltioiden kansallisia viranomaisia ja komissiota hyödyntämään kaikkia olemassa olevia mahdollisuuksia tarjota asiantuntija-apua ja auttaa näitä alueita lisäämään toimintaansa vahvistamalla niiden valmiuksia, luomalla olosuhteet nopean teknisen edistyksen aikaan saamiseksi panemalla täytäntöön lisää hankkeita, jotka vastaavat kiertotalouden periaatteita, ja kehittämällä kumppanuuksia ja tiiviimpää yhteistyötä materiaaliasiantuntijoiden, kemistien, valmistajien ja kierrättäjien kanssa erityisesti Teollisuus 2020 kiertotaloudessa -aloitteen puitteissa;

27.  korostaa, että siirtymällä biologisiin raaka-aineisiin ja jalostusmenetelmiin voidaan arvioiden mukaan säästää 2,5 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa vuoteen 2030 mennessä ja niin ollen moninkertaistaa biopohjaisten raaka-aineiden ja uusien kuluttajatuotteiden markkinat; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää hoitaa luonnonvaroja kestävästi ja säilyttää luonnon monimuotoisuus, samalla kun resursseja muutetaan biopohjaisiksi tuotteiksi, materiaaleiksi ja polttoaineiksi;

28.  katsoo, että biotalous on olennaisen tärkeä alueellisen ja paikallisen kehityksen kannalta, koska se lisää alueiden välistä yhteenkuuluvuutta, sillä sen avulla voidaan luoda työpaikkoja ja kasvua maaseutualueilla; kehottaa hyödyntämään suuremmassa määrin ERI-rahastoja nykyisten innovaatioiden toteuttamiseen toimintapolitiikoilla, joilla kannustetaan sidosryhmiä, ja edistämään innovointia biopohjaisten, biohajoavien, kierrätettävien ja kompostoitavien materiaalien kehittämiseen kestävästi hoidetuista bioraaka-aineista; palauttaa mieliin, että biotalouden johdonmukaisella toteuttamisella voidaan myös ratkaista ruokajäteongelma; kehottaa kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia toimimaan paremmin yhteistyössä, kun ne luovat järjestelmiä ja foorumeita, joilla saatetaan yhteen elintarviketuotannon, kuljetusalan, vähittäiskaupan, kuluttajien, jätehuoltoalan ja muiden asianomaisten sidosryhmien eri toimijat, jotta saavutetaan parempi synergia tehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi;

29.  huomauttaa, että paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten lisäksi olisi kannustettava myös kuluttajia, joille olisi tiedotettava jatkuvasti ja joita olisi kannustettava muuttamaan päivittäistä kulutuskäyttäytymistään, joka koskee jätehuoltoa ja jätteiden tuottamista, kierrätystä sekä kestäviä ratkaisuja edellyttäviä kysymyksiä;

30.  kehottaa parantamaan ja helpottamaan paikallis- ja alueviranomaisten rahoituksensaantimahdollisuuksia ja lisäämään niiden avoimuutta vahvistamalla niiden hallinnollisia valmiuksia ja tehostamalla yhteistyötä EIR-rahastojen kanssa Euroopan investointineuvontakeskuksen puitteissa, jotta voidaan lisätä investointeja vihreisiin työpaikkoihin, jätehuoltoon, älykkääseen erikoistumiseen, maaseutualueiden edelleen kehittämiseen, myös tarpeellisen infrastruktuurin ja ympäristöystävällisen teknologian osalta, siirtymiseen fossiilisista polttoaineista uudistuviin energialähteisiin ja paikalliseen energiaan siirtymiseen, mukaan lukien energiatehokkuus, energian hajautettu jakelu, puhdas energian innovointi ja kiertotalous; suhtautuu myönteisesti siihen, että EIP on myöntänyt viitenä viimeisenä vuonna noin 2,4 miljardia euroa jätehuoltoalan, vesihuoltoalan tai maatalouteen liittyvän tutkimuksen ja kehittämisen alan kiertotaloushankkeiden yhteisrahoitukseen; korostaa ERI-rahastojen ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) paremman koordinoinnin merkitystä kiertotalousalalla, jotta varmistetaan, että ohjelmissa sovelletaan alueellista lähestymistapaa ja hyödynnetään paremmin alueellinen potentiaali kestävien energialähteiden kohdalla;

31.  kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia kannustamaan ja tukemaan erityisesti yhteisötalouden yrityksinä toimivien uudelleenkäyttö- ja korjausverkostojen perustamista, pidentämään tuotteiden ikää uudelleenkäytöllä, korjaamalla ja uudelleenhyödyntämällä, helpottamaan tällaisten verkostojen pääsyä jätteenkeräyspisteisiin ja edistämään ERI-rahastojen, taloudellisten välineiden, hankintaperusteiden tai muiden toimenpiteiden käyttöä tässä tarkoituksessa;

32.  painottaa, että uudelleenkäytön ja kierrätyksen kestävyyteen koko elinkaaren aikana vaikuttaa myös kuljetusten energiankulutus; korostaa, että tämä pätee erityisesti maaseutualueilla, missä on huomioitava pitkät etäisyydet keräyspisteiden ja käsittelylaitosten välillä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueviranomaisia huomioimaan elinkaariajattelun maaseutualueita koskevissa kiertotalousstrategioissaan, jotta voidaan välttää ympäristölle ja ilmastolle kielteiset kokonaisvaikutukset;

33.  toteaa, että ympäristöä koskevien huolenaiheiden koheesiopolitiikkaan sisällyttämistä koskevassa tutkimuksessa tarkastettiin otos, johon oli poimittu 32 toimenpideohjelmaa, joista yhdeksässä käsiteltiin kiertotaloutta ja kuudessa vihreitä työpaikkoja; pitää kansallisten ja alueviranomaisten nykyisiä toimia myönteisinä, mutta kehottaa samalla jäsenvaltioita sisällyttämään kiertotalouden paremmin toimenpideohjelmiin, alueellisiin ohjelmiin ja kumppanuussopimuksiin; kehottaa tukemaan alueita, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman sujuva siirtyminen kiertotalouteen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kiertotalous lisätään asianmukaisesti koulutusohjelmiin sekä ammatti- ja uudelleenkoulutukseen poikkitieteellisenä aineena, jotta voidaan muokata uusia asenteita, jotka sitten auttavat määrittämään uusia liiketoimintamalleja ja luomaan uusia työpaikkoja;

35.  kehottaa toimintaohjelmien laatimisesta vastaavia kansallisia ja alueviranomaisia sisällyttämään kiertotalouden tiiviimmin alueellisiin ja erityisesti rajat ylittäviin yhteistyöohjelmiin, jotta voidaan toteuttaa rajat ylittäviä ratkaisuja, joista syntyy tehokkaampia ja halvempia tuloksia;

36.  katsoo, että ERI-rahastojen suunnittelu olisi seuraavalla ohjelmakaudella koordinoitava paremmin vuoteen 2030 ulottuvien kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kanssa käyttämällä mahdollisuuksien mukaan samoja indikaattoreita kuin energiaunionin hallintoa koskevassa asetuksessa; pyytää kunnianhimoista ja johdonmukaista strategiaa jäsenvaltioille, jotta saavutetaan EU:n tasolla jo olemassa olevat pakolliset ilmastonmuutoksen hillintää koskevat tavoitteet;

37.  kehottaa jäsenvaltioita tarttumaan tilaisuuteen ja sisällyttämään kiertotalouden tiiviimmin niiden nykyisiin toimenpideohjelmiin tarkistusjakson aikana; katsoo, että komission olisi helpotettava tätä prosessia tarjoamalla jäsenvaltioille apua nykyisen tilanteen ja sellaisten alojen analysoinnissa, joilla kiertotaloutta ja sen periaatteita voitaisiin soveltaa ja joihin ne voitaisiin lisätä;

38.  katsoo, että Euroopan alueellisen yhteistyön roolia kiertotalouden täytäntöönpanoa koskevien haasteiden kohtaamisessa olisi vahvistettava edelleen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään rajat ylittävää yhteistyötä, etenkin Euroopan alueellisen yhteistyön avulla, kiertotaloutta koskevien hankkeiden toteuttamiseksi; korostaa lisäksi, että on tärkeää löytää kestäviä ratkaisuja muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa tehtävien liittymistä valmistelevien sopimusten avulla, jotta voidaan puuttua nykyisiin ongelmiin, erityisesti ilman saastumiseen;

39.  korostaa nykyisten makroaluestrategioiden tarjoamia vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia auttaa kohtaamaan kiertotalouden täytäntöönpanoon liittyviä haasteita paitsi jäsenvaltioissa myös samalla maantieteellisellä alueella sijaitsevissa kolmansissa maissa; korostaa, että kyseisissä strategioissa olisi keskityttävä prioriteetteihin, joilla voitaisiin tukea unionin uusioraaka-aineiden markkinoita; pyytää kehittämään EU:n yhteistyöaloitteita naapurimaiden kanssa;

40.  toteaa jälleen kerran pitävänsä alue- ja paikallisviranomaisten ja kansallisten viranomaisten riittävien valmiuksien kehittämistä ja ylläpitämistä tärkeänä ja katsoo tämän olevan erittäin merkittävää kiertotalouteen siirtymisen kannalta; korostaa, että teknisellä tuella voi olla tällä alalla merkittävä rooli; toteaa, että alueilla ja kaupunkiseuduilla on tärkeä rooli alhaalta ylöspäin suuntautuvaan energiakäänteeseen sitoutumisen edistämisessä ja että ne soveltuvat parhaiten integroitujen energiaratkaisujen kokeiluun ja toteuttamiseen, kun ollaan suorassa yhteydessä kansalaisiin; korostaa ”älykkäiden kaupunkien” mahdollista roolia kiertotaloudessa, sillä ne voivat edistää vihreän teknologian malleja osana kestäviä kaupunkikehitysstrategioita; painottaa, että kestävät ja kiertotaloutta soveltavat kaupungit ovat tehokkaan kiertotalouden väline;

41.  korostaa ympäristöystävällisten julkisten hankintojen merkitystä kiertotalouden moottorina, sillä julkisten urakoiden, julkishyödykkeiden ja julkisten palveluiden(14) tuottamisen mahdollisten markkinoiden arvoksi arvioidaan 1,8 biljoonaa euroa vuodessa;

42.  korostaa, että tarvitaan energia-alan sääntelykehys, jolla kannustetaan kansalaisia ja energia-alan yhteisöjä osallistumaan energiakäänteeseen siten, että niillä on oikeus itse tuottaa ja kuluttaa, sekä jatkuvilla tukijärjestelmillä, taatulla uusiutuvan energian ensisijaisella verkkoon pääsyllä ja ajojärjestyksessä etusijalle asettamisella;

43.  kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia investoimaan edelleen koulutusohjelmiin, ammatilliseen koulutukseen ja työntekijöiden ammatilliseen uudelleenkoulutukseen ja kampanjoihin, joilla tiedotetaan yleisölle kaikkien sellaisten toimien hyödyistä ja eduista, joilla pyritään kiertotalouden toteuttamiseen koheesiopolitiikan hankkeiden avulla, ja lisätään siten kansalaisten osallistumista ja vaikutetaan kuluttajien käyttäytymiseen; korostaa tässä yhteydessä Euroopan sosiaalirahaston potentiaalia; painottaa kuitenkin, että sen on kannustettava nuoria yrittäjiä siirtymään kohti kiertotaloutta erityisesti alhaisen tulotason ja kasvun alueilla; korostaa myös, että kiertotalous antaa maaseutualueille mahdollisuuden torjua väestökatoa, monipuolistaa talouttaan ja suojautua riskeiltä; panee tässä yhteydessä merkille, että maaseutualueita on kannustettava siirtymään kestäviin arvoketjuihin; korostaa, että on tärkeää kehittää erityinen saaristoalueita koskeva strategia;

44.  kannustaa komissiota edistämään yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä ja yhdennettyjä alueellisia investointeja, jotta voidaan auttaa paikallisia sidosryhmiä yhdistämään rahoitusvirtoja ja suunnittelemaan kiertotalouteen painottuvia paikallisaloitteita;

45.  toteaa, että 80 prosenttia merten roskaantumisesta johtuu maalla sijaitsevista lähteistä; pitää siksi erittäin tärkeänä, että maan ja merten roskaantumiseen puututaan paikallisin ja alueellisin toimin, millä on myönteinen vaikutus sekä ympäristölle että kansanterveydelle; kehottaa jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia keskittämään toimensa maan roskaantumisen ennaltaehkäisyyn;

46.  kehottaa komissiota pohtimaan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä, miten kiertotaloushankkeisiin liittyvät ERI-rahastosta yhteisrahoitetut alueelliset ja kansalliset investoinnit vaikuttavat julkisen talouden alijäämien laskemiseen;

47.  pitää myönteisenä ehdotusta juomavesidirektiivin 98/83/EY tarkistamisesta, sillä se helpottaa siirtymistä kiertotalouteen vähentämällä pullotetusta vedestä aiheutuvan muovijätteen määrää, säästää paljon energiaa ja tehostaa juomavesivarojen hallinnointia;

Kiertotalous vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa

48.  kehottaa komissiota kehittämään seuraavaa ohjelmakautta varten tarkoituksenmukaisia jäljitysmenetelmiä ja asianmukaisia indikaattoreita, jotta voidaan paremmin seurata, miten koheesiopolitiikalla edistetään kiertotalouden toteutumista, jotta saadaan tarkempi kuva ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista olosuhteista;

49.  panee merkille, että kiertotalouteen siirtymisen toteuttamista tuetaan merkittävästi myös muista ohjelmista, kuten LIFE-, COSME- ja Horisontti 2020-ohjelmista; korostaa tarvetta parantaa edellä mainittujen välineiden välistä synergiaa, jotta saavutetaan kiertotaloutta koskevassa komission toimintasuunnitelmassa asetetut tavoitteet;

50.  kehottaa komissiota tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevissa uusissa lainsäädäntöehdotuksissa kehittämään kiertotalouden toteuttamiseen sopivia ennakkoehtoja; katsoo, että kiertotalousstrategioita olisi kehitettävä yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä taloudellisten ja sosiaalisten kumppaneiden kanssa;

51.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmassa kiinnitetään entistä enemmän huomiota innovointi- ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen kiertotalouden alalla;

52.  korostaa, että on tehostettava koheesiopolitiikan tuen kohdentamista kaupunkien ja maaseudun kestävään kehittämiseen, ja kehottaa antamaan tässä yhteydessä kiertotalouteen liittyville tavoitteille näkyvämmän roolin; kehottaa jatkamaan tämän alan innovoivia kaupunki- ja maaseututoimia ja pyytää komissiota hyödyntämään tulevia suunnitelmia laatiessaan mahdollisimman hyvin kaudelta 2014–2020 saatuja kokemuksia; kehottaa kehittämään joustavan räätälöidyn lähestymistavan kaupunkiagendan täytäntöönpanoon tarjoamalla kannustimia ja ohjausta, jotta kaupunkien mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti kiertotalouden täytäntöönpanossa;

53.  kehottaa komissiota tekemään Euroopan kiertotalouden sidosryhmäfoorumista paikan, jossa vaihdetaan parhaita käytäntöjä, joilla koheesiopolitiikan resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin siirryttäessä kiertotalouteen;

54.  korostaa kiertotalouden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen keskinäistä riippuvuutta ja pyytää siksi enemmän määrärahoja kiertotaloutta ja ilmastoa koskeviin investointeihin vuoden 2020 jälkeen harjoitettavassa koheesiopolitiikassa; korostaa lisäksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi lisättävä ilmastoon liittyvää varainkäyttöä nykyiseen verrattuna;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.
(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.
(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.
(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.
(7) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.
(10) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 111.
(11) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.
(12) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 27.
(13) Komission 16. tammikuuta 2018 antama tiedonanto kiertotalouden seurantakehyksestä (COM(2018)0029).
(14) ”Ympäristöä säästäviä hankintoja – Käsikirja ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta julkisissa hankinnoissa”, kolmas laitos, komissio 2016.


Makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntäminen Ukrainalle ***I
PDF 239kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle (COM(2018)0127 – C8-0108/2018 – 2018/0058(COD))
P8_TA(2018)0255A8-0183/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0127),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0108/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen, joka on annettu yhdessä makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 778/2013/EU(1) kanssa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 29. toukokuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0183/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/… antamiseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Ukrainalle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/947.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION YHTEINEN LAUSUMA

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio muistuttavat, että makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen ennakkoedellytyksenä on se, että avunsaajamaa noudattaa tehokkaita demokratiamekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, sekä oikeusvaltioperiaatetta ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen.

Komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yksiköt valvovat tämän ennakkoehdon täyttymistä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun koko elinkaaren ajan.

Kun otetaan huomioon korruption torjuntaa koskevien ehtojen täyttämättä jättäminen sekä siihen liittyvä päätöksen (EU) 2015/601 mukaisen makrotaloudellisen rahoitusavun aiemman ohjelman kolmannen erän peruuttaminen, parlamentti, neuvosto ja komissio korostavat, että tuleva makrotaloudellinen apu riippuu siitä, miten Ukraina edistyy korruption torjunnassa. Siksi Euroopan unionin ja Ukrainan välillä tehtävään yhteisymmärryspöytäkirjaan sisältyvät talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevat ehdot käsittävät muun muassa velvoitteita, joiden mukaan Ukrainan on vahvistettava erityisesti korruption torjunnassa hallintoa, hallinnollista kapasiteettia ja instituutioita. Tämä koskee erityisesti omaisuusilmoitusten tarkastusjärjestelmää, yritysten todellisten edunsaajien tietojen tarkistamista ja hyvin toimivaa korruption vastaista tuomioistuinta Venetsian komission suositusten mukaisesti. On otettava huomioon myös rahanpesun ja veronkierron torjumiseen liittyvät ehdot. Komissio keskeyttää unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksamisen tilapäisesti tai peruuttaa sen 4 artiklan 4 kohtaa vastaavalla tavalla jos ehdot eivät täyty.

Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti apuun liittyvästä kehityksestä ja antaa niille asiaa koskevat asiakirjat. Sen lisäksi komissio kertoo kunkin maksuerän yhteydessä julkisesti kaikkien kyseiseen maksuun liittyvien talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskeviin ehtoihin liittyvien vaatimusten ja etenkin korruption torjuntaa koskevien ehtojen täyttymisestä.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio muistuttavat, että tämän Ukrainalle annettavan makrotaloudellisen avun on edistettävä Euroopan unionin kanssa yhteisiä arvoja, kuten kestävää ja sosiaalisesti vastuullista kehitystä, joka johtaa työpaikkojen luomiseen ja köyhyyden vähentämiseen, sekä sitoutumista vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Komissio liittää luonnokseen yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymisestä tehtäväksi komission täytäntöönpanopäätökseksi arvion makrotaloudellisen avun odotetusta sosiaalisesta vaikutuksesta. Tämä arvio esitetään asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti jäsenvaltioiden komitealle, ja se annetaan parlamentin ja neuvoston saataviin komiteoiden työskentelyä koskevan julkisen rekisterin avulla.

(1)EUVL L 218, 14.8.2013, s. 15.


EU:n ja Chilen uudistettua assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut
PDF 176kWORD 45k
Euroopan parlamentin suositus 13. kesäkuuta 2018 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Chilen uudistettua assosiaatiosopimusta koskevista neuvotteluista (2018/2018(INI))
P8_TA(2018)0256A8-0158/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21 ja 36 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) viidennen osan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Chilen tasavallan ja EU:n voimassa olevan assosiaatiosopimuksen,

–  ottaa huomioon EU:n ja Chilen välistä uudistettua assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen käynnistymisen 16. marraskuuta 2017,

–  ottaa huomioon neuvoston 13. marraskuuta 2017 hyväksymät sopimusta koskevat neuvotteluohjeet,

–  ottaa huomioon EU:n ja Chilen parlamentaarisen sekavaliokunnan sen 25. istunnossa 22. tammikuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Chilen assosiaatiosopimuksen kauppapilarin nykyaikaistamista koskevista neuvotteluista(1),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n poliittisista suhteista Latinalaiseen Amerikkaan(2),

–  ottaa huomioon EU:n ja CELACin kansalaisyhteiskuntafoorumin 11. toukokuuta 2015 antaman julkilausuman ”Tasa-arvo, oikeudet ja demokraattinen osallistuminen Euroopan ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansoille”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0158/2018),

A.  ottaa huomioon, että Chileä ja EU:ta yhdistävät yhteiset arvot ja läheiset kulttuuriset, taloudelliset ja poliittiset siteet;

B.  ottaa huomioon, että Chile ja EU ovat läheisiä kumppaneita alueellisiin ja maailmanlaajuisiin haasteiden vastaamisessa, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, kansainvälinen turvallisuus, kestävä kehitys ja globaalihallinta;

C.  ottaa huomioon, että Chile puoltaa määrätietoisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vapaata ja avointa kauppaa sekä monenvälisyyttä; ottaa huomioon, että se on myös tärkeä jäsen Tyynenmeren allianssissa, Amerikan valtioiden järjestössä (OAS) ja Etelä-Amerikan valtioiden unionissa (UNASUR) sekä korkean tulotason maa ja OECD:n jäsen;

D.  ottaa huomioon, että Chile on ollut merkittävä toimija alueellisessa toiminnassa, esimerkiksi Kolumbian rauhanprosessissa sekä Santo Domingossa käydyissä Venezuelan hallituksen ja opposition välisissä neuvotteluissa; ottaa huomioon, että Chile vetäytyi Venezuelan neuvotteluista, koska demokraattisten presidentinvaalien ja institutionaalisen normalisoinnin vähimmäisedellytyksiä ei onnistuttu saavuttamaan;

E.  ottaa huomioon, että osallistumista koskeva puitesopimus, joka helpottaa Chilen osallistumista EU:n kriisinhallintaoperaatioihin, on ollut voimassa tammikuusta 2014; ottaa huomioon, että Chile on mukana EUFOR Althea-operaatiossa Bosnia ja Hertsegovinassa ja monissa YK:n rauhanturvaoperaatiossa, mikä kertoo sen sitoutumisesta globaaliin rauhaan ja turvallisuuteen;

F.  ottaa huomioon, että äskettäin pidetyt parlamentti- ja presidentinvaalit osoittivat jälleen kerran, että Chilen demokratia on vakaa ja kypsä; ottaa huomioon, että Chilen talous on kasvanut voimakkaasti ja Chile on viime vuosikymmeninä ollut yksi nopeimmin kasvavista talouksista alueella; ottaa huomioon, että maan uudistuspyrkimykset jatkuvat edelleen;

G.  ottaa huomioon, että abortin rangaistavuus poistettiin hiljattain tietyin edellytyksin, mikä on osoitus siitä, että chileläisessä yhteiskunnassa suhtaudutaan yhä avoimemmin naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen;

H.  ottaa huomioon, että Chile sijoittui vuoden 2016 inhimillisen kehityksen indeksissä hyvin korkean inhimillisen kehityksen maiden ryhmään ja se oli Latinalaisen Amerikan maista ensimmäisellä sijalla ja koko maailmassa 38. sijalla ja sijoittui seitsemän EU:n jäsenvaltion edelle;

I.  ottaa huomioon, että voimassa olevalla assosiaatiosopimuksella on ollut tärkeä merkitys EU:n ja Chilen poliittisten suhteiden syventämisessä ja se on lisännyt huomattavasti kauppaa ja investointeja; ottaa huomioon, että oikeusvaltion periaatteen jatkuvan kunnioittamisen ja vakaan oikeudellisen ja poliittisen kehyksen ansiosta sekä Chilessä että EU:ssa voidaan harjoittaa vapaasti yritystoimintaa ja taata tarkoituksenmukainen investointiympäristö, jolla taataan oikeusvarmuuden periaatteen toteutuminen;

J.  ottaa huomioon, että viime vuosina EU ja Chile ovat tehneet kunnianhimoisempia ja kattavampia sopimuksia muiden kumppaneiden kanssa; katsoo, että EU:n ja Chilen uudistettu assosiaatiosopimus voikin syventää merkittävästi nykyistä suhdetta, muun muassa ulko- ja turvallisuusasioiden aloilla;

K.  ottaa huomioon, että EU:n ja Chilen välisessä tulevassa assosiaatiosopimuksessa on otettava täysimääräisesti huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman muutosvoima sekä kansainvälisen kehitysyhteistyön merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

L.  ottaa huomioon, että uudistettu assosiaatiosopimus yhdessä Meksikon ja Mercosurin kanssa parhaillaan (uudelleen) neuvoteltavien sopimusten kanssa vahvistaisi EU:n roolia Latinalaisen Amerikan ensisijaisena liittolaisena näinä aikoina, jolloin muut toimijat, esimerkiksi Kiina ja Venäjä, pyrkivät kasvattamaan vaikutusvaltaansa alueella;

M.  ottaa huomioon, että EU:n ja Chilen parlamentaarinen sekavaliokunta on toistuvasti ilmaissut tukensa assosiaatiosopimuksen uudistamiselle, viimeksi sen 25. istunnossa 22. tammikuuta 2018 hyväksytyssä yhteisessä julkilausumassa;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

Yleiset periaatteet

Monenvälisyys ja alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö

Poliittinen vuoropuhelu ja yhteistyö

Institutionaaliset määräykset

   a) lujitetaan merkittävästi Chilen ja EU:n yhteistyötä, sillä ne ovat samanmieliset kumppanit ympäristössä, jossa kansainvälisiä suhteita leimaa uusi epävarmuus, ja niitä yhdistävät samat demokraattiset arvot ja periaatteet, ilmastonmuutoksen torjunta, sukupuolten tasa-arvon varmistaminen, oikeusvaltio, hyvä hallinto sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen;
   b) varmistetaan, että uudistettu sopimus Chilen kanssa on kunnianhimoinen, kattava ja tasapainoinen ja siitä seuraa konkreettisia etuja molempien sopimuspuolten kansalaisille, yrityksille ja taloudelle; varmistetaan, että sopimus on edelläkävijä niiden kaikkein kunnianhimoisimpien sopimusten joukossa, joita EU on tehnyt kolmansien maiden kanssa;
   c) vahvistetaan EU:n ja Chilen välisen yhteistyön ihmisoikeusnäkökohtia EU:n ja Chilen ihmisoikeusstrategian 2016–2020 perusteella; sitoudutaan yhdessä suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusvapauksia, sukupuolten tasa-arvoa sekä vähemmistöjen, kuten hlbti-yhteisön, ja alkuperäiskansojen, oikeuksia seurannassa, säännöllisessä raportoinnissa ja riitojenratkaisussa käytettävien täytäntöönpanokelpoisten mekanismien avulla; rohkaistaan Chileä löytämään kysymyksiin ratkaisu alkuperäiskansoihin kuuluvan mapuchi-väestön ja muiden alkuperäisväestöjen kanssa; sisällytetään kaikkiin tuleviin assosiaatiosopimuksiin edelleen ihmisoikeuslauseke; jatketaan EU:n ja Chilen säännöllistä vuoropuhelua ihmisoikeuskysymyksistä, jotta voidaan vahvistaa institutionaalista kehystä ja julkista politiikkaa ihmisoikeuksien edistämiseksi myös monenvälisellä yhteistyöllä;
   d) kannustetaan Chileä takaamaan oikeudenmukaiset menettelyt ja oikeudenkäynnit täysin kansainvälisten standardien mukaisesti;
   e) pyritään tukemaan kestävää sosioekonomista kehitystä, torjumaan köyhyyttä ja vähentämään eriarvoisuutta ottaen huomioon Chilen sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti;
   f) tuetaan Chileä koulutuksen tason ja koulutusohjelmien parantamisessa ja varmistetaan, että kaikkein pienituloisimmilla ihmisillä on täydet mahdollisuudet päästä korkea-asteen koulutukseen; vahvistetaan yliopistojen ja työmarkkinoiden välistä yhteyttä sekä poistetaan ammattitaidon kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta ja edistetään nuorten työllisyyttä;
   g) kannustetaan sosiaali- ja ympäristöoikeuksien suojelua ja varmistetaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten tehokas täytäntöönpano sekä lakkautetaan pakkotyö ja lapsityövoiman käyttö;
   h) vahvistetaan vuoropuhelua ja yhteistyötä alueellisissa ja maailmanlaajuisissa haasteissa, joita ovat esimerkiksi järjestäytynyt rikollisuus, muuttoliike, terrorismi sekä ilmastonmuutos, mukaan lukien Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpano; tuetaan EU:n ja Chilen välistä yhteistyötä muuttoliikkeen hallintaan liittyvissä asioissa sekä perustetaan takaisinottomekanismeja myös kansalaisuudettomia henkilöitä ja kolmansien maiden kansalaisia varten;
   i) muistutetaan monenvälisen ohjelman merkityksestä ja siitä, että kahdenväliset neuvottelut eivät saa heikentää pyrkimyksiä saada aikaan edistystä monenvälisellä tasolla;
   j) edistetään monenvälisyyden ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamista, jotta voidaan edistää kansainvälistä turvallisuutta ja torjua tehokkaasti globaaleja haasteita; lisätään sopimuspuolten kansainvälisissä järjestöissä ja yhteyksissä omaksumien kantojen koordinointia;
   k) kannustetaan Chileä tukemaan jatkossakin alueellisia yhdentymis- ja yhteistyömekanismeja, erityisesti Tyynenmeren allianssia, ottaen huomioon sen saavuttamat rohkaisevat tulokset alueen jäsenten välisen taloudellisen yhdentymisen todellisena ja aktiivisena liikkeellepanevana voimana, sekä UNASURia sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisöä (CELAC); selvitetään mahdollisuutta, että EU saisi tarkkailijan aseman Tyynenmeren allianssissa;
   l) huolehditaan tarkoituksenmukaisesta säännöllisestä vuoropuhelusta kaikista merkityksellisistä aiheista olemassa olevien formaattien pohjalta ja niitä laajentaen; otetaan käyttöön kumppanuuden välineen kautta saatavilla olevat voimavarat strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi;
   m) tehdään tiivistä yhteistyötä turvallisuuden ja puolustuksen alalla, erityisesti konfliktien ennaltaehkäisyn, kriisinhallinnan, meriturvallisuuden, aseistariisunnan ja aseiden leviämisen estämisen aloilla; mahdollistetaan Chilen nykyistä tiiviimpi osallistuminen EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioihin;
   n) mahdollistetaan vahvistettu yhteistyö terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja verkkorikollisuuden torjunnassa sekä radikalisoitumisen ja rajatylittävän rikollisuuden ehkäisemisessä kansalaisvapauksia ja perusoikeuksia heikentämättä; ryhdytään maailmanlaajuisen terrorismin torjunnan puitteissa toimiin ja tehostetaan maailmanlaajuisen ja alueellisen yhteistyön mekanismeja, toimenpiteitä ja elimiä kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti;
   o) lisätään yhteistyötä korruption, rahanpesun ja veropetosten torjunnassa; sisällytetään sopimukseen verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia säännöksiä ja avoimuusvaatimuksia, joilla vahvistetaan osapuolten sitoutuminen noudattamaan kansainvälisiä normeja veron välttelyn ja veropetosten torjumiseksi;
   p) muistetaan, että korruptio heikentää ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kauppaa sekä tervettä kilpailua ja jarruttaa näin talouskasvua; sisällytetään sopimukseen erityisiä jaksoja, joissa määritellään selkeitä ja vahvoja sitoumuksia ja toimenpiteitä, jotta voidaan torjua korruptiota sen kaikissa muodoissa ja panna täytäntöön kansainvälisiä normeja ja monenvälisiä korruption vastaisia yleissopimuksia;
   q) helpotetaan liikkuvuutta EU:n ja Chilen välillä; lisätään nuoriso- ja opiskelijavaihtoja, apurahaohjelmia ja koulutusta esimerkiksi ERASMUS+-ohjelman kautta; jatketaan työtä kohti akateemisten tutkintojen täysimääräistä vastavuoroista tunnustamista ja korkeakoulutuksen nykyaikaistamista, saatavuutta ja kansainvälistämistä;
   r) edistetään tieteellisen ja teknisen tiedon siirtoa ja lisätään yhteistyötä tutkimuksen ja yhteistyön alalla, siten että hyödynnetään täysimääräisesti nykyisiä ohjelmia, esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelmaa;
   s) edistetään ja lujitetaan suhteita kansainvälisen yhteistyön alalla vuonna 2015 allekirjoitetun kansainvälistä yhteistyötä koskevan yhteistoimintapöytäkirjan pohjalta; luodaan innovatiivisia mekanismeja, joilla laajennetaan ja vahvistetaan kolmenvälistä ja alueellista yhteistyötä, jota tehdään kolmansien osapuolten kanssa Latinalaisessa Amerikassa ja sen ulkopuolella EUROsociAL+:n ja Euroclima+:n kaltaisten ohjelmien kautta, sekä Copolad-yhteistyöohjelman tyyppistä huumepolitiikkaan liittyvää yhteistyötä;
   t) kehitetään menetelmä, jolla tuodaan esiin uudistetun sopimuksen vaikutukset miehiin ja naisiin, sekä hyödynnetään saatuja tuloksia, kun muotoillaan politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan sukupuolten välinen tasapaino;
   u) vahvistetaan yhteinen sitoutuminen Pariisin ilmastosopimukseen ja Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaan ja määrätään EU:n ja Chilen tiiviistä yhteistyöstä ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan alalla; vahvistetaan tekniseen ja poliittiseen yhteistyöhön liittyvää kumppanuutta keskeisillä ympäristöaloilla, joita ovat muun muassa kansainvälisten kuljetusten hiilidioksidipäästöt, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä kestävä tuotanto ja kulutus; kannustetaan tiivistämään yhteistyötä kiertotalouden alalla, jotta voidaan parantaa resurssitehokkuutta, luonnonvarojen kestävää käyttöä, ekoinnovointia ja vesihuoltoa; lisätään tukea hankkeille, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia;
   v) vahvistetaan tutkimus- ja kehittämisalan yhteistyötä sekä yhteistyötä, jossa pyritään hyödyntämään satelliitteihin perustuvan maan havainnoinnin alalla toteutettavaa EU:n Copernicus-ohjelmaa ympäristötarkoituksiin;
   w) edistetään kulttuuriyhteistyötä sekä tuetaan maahanmuuttajia sekä Chilessä että EU:ssa ulkomaisten investointien edistämiseksi niin EU:ssa kuin myös Chilessä;
   x) vahvistetaan, että vedensaanti on ihmisoikeus;
   y) varmistetaan, että assosiaatiosopimus perustuu parlamentin vahvaan panokseen, ja vahvistetaan nykyisiä määräyksiä ja yhteistyömekanismeja, jotta mahdollistetaan laajempi osallisuus ja täytäntöönpanon valvonta erityisesti olemassa olevan parlamentaarisen sekavaliokunnan parlamenttienvälisen muodon kautta; annetaan parlamentaariselle sekavaliokunnalle mahdollisuus pyytää merkityksellisiä tietoja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta;
   z) varmistetaan kansalaisyhteiskunnan asianmukainen mukanaolo sekä neuvotteluvaiheessa että assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanovaiheessa, myös yhteisessä neuvoa-antavassa komiteassa, mutta ei kuitenkaan tähän rajoittuen; painottaa, että on otettava käyttöön vakiintunut mekanismi, jonka avulla voidaan käydä poliittista vuoropuhelua kummankin alueen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;
   aa) huolehditaan siitä, että parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti neuvottelujen kaikissa vaiheissa SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti; tähän kuuluu myös se, että parlamentille toimitetaan myös neuvottelutekstit ja ‑pöytäkirjat kultakin neuvottelukierrokselta; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille 22. tammikuuta 2018 tehdyn neuvoston päätöksen julkaista komissiolle ja varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle marraskuussa 2017 annetut neuvotteluvaltuudet;
   ab) pidetään neuvotteluohjeiden hiljattaista julkaisemista tärkeänä ennakkotapauksena ja sitoudutaan julkaisemaan tulevaisuudessa kaikki kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvotteluohjeet;
   ac) kiirehditään assosiaatiosopimuksesta käytäviä neuvotteluja, jotta parlamentti voi ratifioida sen ennen meneillään olevan vaalikauden loppua;
   ad) varmistetaan, että kaikilla tasoilla noudatetaan vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan uutta sopimusta ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Chilen tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0354.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0345.


EU:n ja NATOn väliset suhteet
PDF 197kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 EU:n ja Naton välisistä suhteista (2017/2276(INI))
P8_TA(2018)0257A8-0188/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen,

–  ottaa huomioon Naton peruskirjan,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015, 28. kesäkuuta ja 15. joulukuuta 2016 sekä 9. maaliskuuta, 22. kesäkuuta ja 15. joulukuuta 2017 antamat päätelmät,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2015 ja 14. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, 6. joulukuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n ja Naton yhteistyöstä, 6. maaliskuuta, 18. toukokuuta ja 17. heinäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n globaalistrategiasta sekä 19. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n ja Naton ministereiden 6. joulukuuta 2016 vahvistamien yhteisten ehdotusten täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, varapuheenjohtajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa”,

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 annetun Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin yhteisen julkilausuman, 6. joulukuuta 2016 annetut Naton ja EU:n neuvostojen tukemat yhteiset 42 ehdotusta ja 14. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetut edistymiskertomukset sekä 5. joulukuuta 2017 annetut Naton ja EU:n neuvostojen tukemat 32 uutta ehdotusta,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2017 ja 6. maaliskuuta 2018 pidettyjen ulkoasiainneuvoston (myös puolustus) kokousten tulokset, erityisesti EU:n ja Naton yhteistyön osalta,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon komission ja korkean edustajan, varapuheenjohtajan 10. marraskuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle sotilaallisen liikkuvuuden parantamisesta Euroopan unionissa (JOIN(2017)0041) sekä siihen liittyvän toimintasuunnitelman, joka esitettiin maaliskuussa 2018 (JOIN(2018)0005,

–  ottaa huomioon komission 7. kesäkuuta 2017 esittämän puolustuspoliittisen toimenpidepaketin,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2018 julkaistun Naton pääsihteerin vuosikertomuksen 2017,

–  ottaa huomioon Naton parlamentaarisen yleiskokouksen 9. lokakuuta 2017 antaman päätöslauselman N:o 439 Naton ja EU:n tiiviimmästä yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon Naton parlamentaarisen yleiskokouksen 9. lokakuuta 2017 antaman päätöslauselman N:o 440 Euroopan puolustuksen teollisesta perustasta,

–  ottaa huomioon Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puolustus- ja turvallisuuskomitean 8. lokakuuta 2017 antaman raportin Naton ja EU:n yhteistyöstä Varsovan huippukokouksen jälkeen, myös sen liitteen, jonka laatimiseen Euroopan parlamentti osallistui,

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma”(1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan puolustusunionista(2),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 ja 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toteuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 ja 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselmat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0188/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU:n arvoihin, joita ovat esimerkiksi liberaali demokratia, monenkeskeisyys, ihmisoikeudet, rauha, kehitys ja oikeusvaltio, joihin EU ja transatlanttiset yhteydet perustuvat, sekä sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestelmään ja Euroopan yhtenäisyyteen ja yhteenkuuluvuuteen kohdistuu haasteita geopoliittisesti epävakaana aikana ja nopeasti heikentyvässä strategisessa ympäristössä;

B.  ottaa huomioon, että lännen kaksi suurta järjestöä, EU ja Nato, ovat kyenneet vahvistamaan yhteistyötään vastattaessa monimutkaisiin haasteisiin, riskeihin ja uhkiin, sekä perinteisiin että hybridiuhkiin, joita valtiot ja muut kuin valtiolliset toimijat pääasiassa idästä ja etelästä aiheuttavat; ottaa huomioon, että Euroopan lähinaapuruston vakautta horjuttavista useista kriiseistä aiheutuu sekä sisäiseen että ulkoiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia; ottaa huomioon, että kummallakaan järjestöllä ei ole kaikkia tarvittavia välineitä näihin turvallisuushaasteisiin vastaamiseksi yksinään ja että kumpikin pystyisi paremmin puuttumaan niihin yhteistyössä toisen kanssa; toteaa, että EU ja Nato ovat välttämättömiä Euroopan ja sen kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että EU:n ja Naton yhteistyötä ei pitäisi katsoa itsetarkoitukseksi vaan keinoksi saavuttaa yhteiset turvallisuusprioriteetit ja -tavoitteet operaatioiden ja muiden keinojen täydentävyyden avulla; ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioilla ja Nato‑liittolaisilla on yhteinen joukkopooli; ottaa huomioon, että EU ja Nato voivat yhdessä hyödyntää resursseja tehokkaasti sekä ottaa tehokkaammin käyttöön moninaisia nykyisiä välineitä turvallisuushaasteisiin vastaamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että Nato on sotilasliittouma mutta EU ei ole sellainen; ottaa huomioon, että EU on strateginen globaali toimija ja turvallisuuden takaaja, jolla on käytettävissään ainutlaatuinen ja laaja valikoima välineitä, joilla se pystyy vastaamaan nykyisiin haasteisiin kattavasti eri politiikkojensa avulla; ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian tavoitteiden mukaisesti ja sen seurauksena EU vahvistaa vastuutaan omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan sekä asemaansa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden alan kumppanina sekä valmiuksiaan toimia autonomisesti samalla kun se vahvistaa myös osuuttaan Natossa ja edistää tiiviimpää yhteistyötä;

E.  ottaa huomioon, että Natolla on ensisijainen vastuu jäsentensä yhteisestä puolustuksesta; panee merkille Naton ohjeen, että vuosikymmenen kuluessa liittolaisten on osoitettava kaksi prosenttia BKT:staan puolustukseen, jotta voidaan ylläpitää riittäviä puolustusvalmiuksia; ottaa huomioon, että Nato EU:n tärkeimpänä turvallisuusalan kumppanina on ratkaiseva tae liittolaisten joukkojen valmiuksien yhteentoimivuudelle ja niiden hankintatoimien johdonmukaisuudelle;

F.  ottaa huomioon, että EU:n ja Naton toimien olisi täydennettävä toisiaan turvallisuusulottuvuuden kannalta, jotta voidaan paremmin vastata uusiin, ennennäkemättömiin ja moninaisiin turvallisuushaasteisiin; ottaa huomioon, että näiden kahden organisaation väliset yhteiset alat edellyttävät myös tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä;

G.  ottaa huomioon, että EU ja Nato, jotka molemmat osallistuvat kriisinhallintaan, voisivat tehostaa tätä toimintaa, jos ne toimisivat aidosti koordinoidulla tavalla ja hyödyntäisivät asiantuntemustaan ja resurssejaan täysimääräisesti; ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian myötä EU vahvistaa yhteistä lähestymistapaansa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin sekä uhkiin ja haasteisiin vastaamista sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisessä yhteydessä käyttäen siviili- tai sotilaskeinoja;

H.  ottaa huomioon, että Naton vuoden 2016 huippukokouksessa Varsovassa liittouma ja EU esittelivät vahvistetun yhteistyön aloja ottaen huomioon yhteiset haasteet idässä ja etelässä, myös hybridiuhat, kestokyvyn parantamisen, puolustusvalmiuksien kehittämisen, kyberpuolustuksen, meriturvallisuuden ja harjoitukset; ottaa huomioon, että Naton ulkoministerit hyväksyivät 42 toimenpidettä joulukuussa 2016 edistääkseen Naton ja EU:n yhteistyötä sovituilla aloilla ja että uusista yhteistyöaloista sovittiin joulukuussa 2017;

I.  ottaa huomioon, että EU:n ja Naton kumppanuutta tarvitaan hybridiuhkien torjumiseen, myös väärien tietojen ja disinformaation torjumiseen ja kestokyvyn vahvistamiseen; katsoo, että näiden kahden instituution toimivalta ja poliittiset strategiat on erotettava selvästi;

J.  ottaa huomioon Venäjän toiminnan lisääntymisen; ottaa huomioon, että yhteistä strategista lähestymistapaa suhteessa Venäjään on vahvistettava, vaikka riskinä on yhä, että se heikentää transatlanttista yhteyttä ja EU:n jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta; ottaa huomioon, että sekä EU että Nato ovat huolissaan Venäjän entistä näkyvämmästä sotilaallisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että poliittinen manipulointi ja kyberhyökkäykset ovat myös huolenaiheina; toteaa, että EU on reagoinut Venäjän kansainvälisen oikeuden ja normien vastaiseen puuttumiseen unionin sisäisiin asioihin; toteaa, että puolustuskyky on ja tulee olemaan kollektiivisen puolustuksen keskeinen tekijä;

K.  ottaa huomioon eteläisessä naapurustossa ilmenneen ennennäkemättömän epävakauden, joka muodostaa strategisesti merkittävän haasteen sekä EU:n että Naton jäsenvaltioille, erityisesti etulinjassa sijaitseville;

L.  ottaa huomioon, että kyberhyökkäykset yleistyvät ja ovat yhä edistyneempiä; ottaa huomioon, että Nato määritti vuonna 2014 kyberpuolustuksen osaksi liittouman kollektiivisen puolustuksen ydintehtäviä ja tunnusti vuonna 2016 kybertoimintaympäristön operatiiviseksi alaksi maan, ilman ja merten lisäksi; ottaa huomioon, että EU ja Nato voivat täydentää toistensa pyrkimyksiä; katsoo, että kyberturvallisuuden alalla on lisättävä EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja että kaikkien EU:n jäsenvaltioiden koordinoitu lähestymistapa on tällä alalla tarpeen;

M.  ottaa huomioon, että Nato ja EU päättivät joulukuussa 2017 tehostaa yhteistyötään terrorismin torjunnassa pääasiassa lisäämällä tiedonvaihtoa ja parantamalla kansallista kestokykyä;

N.  ottaa huomioon, että EU ja Nato hyödyntävät Euroopassa samaa liikenneinfrastruktuuria, joka on keskeinen tekijä nopean sotilaallisen läsnäolon toteuttamisessa, ja että sotilaallinen liikkuvuus määritettiin äskettäin kahden organisaation ensisijaiseksi yhteistyöalaksi;

O.  ottaa huomioon, että Pew Research Center -tutkimuskeskuksen viimeisimpien kyselyjen perusteella Naton julkinen kannatus on vahvaa ja kasvaa useimmissa Naton jäsenmaissa;

Konkreettisempi kumppanuus

1.  on vakuuttunut siitä, että EU:lla ja Natolla on yhteiset arvot kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi ja että ne kohtaavat samankaltaisia strategisia haasteita, ja koska niillä on 22 yhteistä jäsentä, niillä on yhtenevät turvallisuus- ja puolustusintressit, myös kansalaistensa suojeleminen kaikilta mahdollisilta uhilta; katsoo, että EU:n ja Naton välisellä strategisella kumppanuudella on keskeinen merkitys pyrittäessä vastaamaan näihin turvallisuushaasteisiin; painottaa, että EU:n ja Naton yhteistyön olisi oltava täydentävää ja siinä olisi otettava huomioon kummankin erityispiirteet ja tehtävät;

2.  painottaa avoimuuden sekä osallistavuuden ja vastavuoroisuuden merkitystä, molempien organisaatioiden itsenäistä päätösvaltaa ja menettelyjä täysimääräisesti kunnioittaen, EU:n ja Naton strategisen kumppanuuden periaatteina sen vaikuttamatta minkään jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen; korostaa, että yhteistyö Natoon kuulumattomien EU:n jäsenvaltioiden kanssa ja unioniin kuulumattomien Naton jäsenten kanssa on erottamaton osa EU:n ja Naton yhteistyötä;

3.  on vakuuttunut siitä, että Nato on jäsenilleen yhteisen puolustuksen ja pelotteen kulmakivi Euroopassa; on vakuuttunut siitä, että vahvempi EU, jolla on tehokkaampi YTPP ja joka moninaisten jäsenvaltioiden välisten hankkeiden kautta kykenee noudattamaan täysimääräisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan määräyksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat pyytää apua, edistää myös vahvempaa Natoa; painottaa, että EU:n ja Naton yhteistyössä on otettava huomioon myös kuuden Natoon kuulumattoman EU:n jäsenvaltion ja seitsemän EU:hun kuulumattoman Naton jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikka;

4.  uskoo vahvasti, että tehokas vastaus turvallisuushaasteiden kokonaisuuteen edellyttää strategista näkemystä, enemmän rakenteellista mukauttamista sekä kovan ja pehmeän voiman välineiden yhdistelmää niin EU:n kuin Natonkin osalta; painottaa, että EU:n ja Naton kumppanuuden vahvistamisessa on toimittava kiireellisesti ottaen huomioon näiden organisaatioiden väliset erot;

5.  panee merkille, että vaikka yhteistä eurooppalaista strategista kulttuuria olisi kehitettävä edelleen, yhteisen uhkakäsityksen aikaansaamisella on myönteinen vaikutus; katsoo, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan strategista riippumattomuuttaan; kehottaa tämän vuoksi EU:n jäsenvaltioita pyrkimään yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa yhteisymmärrykseen kehittyvästä uhkaympäristöstä ja jatkamaan yhteisten tiedotustilaisuuksien, tiedustelutiedon jakamisen, siviilivalmiuskoulutuksen ja yhteisten uhka-arvioiden kaltaisia toimia; on tyytyväinen viimeaikaisiin tätä koskeviin pyrkimyksiin;

6.  korostaa, että Euroopan kansalaiset ovat tietoisia siitä, etteivät kansalliset vastaukset terrorismiin ja turvattomuuteen yksinään riitä, ja he odottavat Euroopan unionin suojelevan heitä näitä uhilta ja että EU:n ja Naton tiivis yhteistyö täydentäisi ja tehostaisi jäsenvaltioiden voimavaroja;

7.  painottaa tarvetta vahvistaa EU:n ja Naton yhteistyötä operaatioissa ja tehtävissä sekä strategisella että taktisella tasolla;

8.  painottaa, että EU:n ja Naton strateginen kumppanuus on yhtä tärkeää sekä EU:n kehittyvälle yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle ja Naton tulevaisuudelle että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisille suhteille brexitin jälkeen;

9.  katsoo, että EU:n ja Naton välisten suhteiden koko potentiaalia voidaan hyödyntää entistä paremmin ja että kumppanuuden syventäminen ei saisi rajoittua yhteisiin vastauksiin Euroopan ulkopuolisissa kriiseissä, erityisesti naapurialueilla, vaan sen olisi katettava myös kriisit maanosassamme;

10.  painottaa, että tarvitaan tehokkaan tiedonjakamisen avulla toteutettavaa ennaltaehkäisy-, analysointi- ja varhaisvaroitusyhteistyötä tulevaisuudessa ilmaantuvien uhkien torjumiseksi yhteisin toimin;

11.  katsoo, että EU:n ja Naton yhteinen julistus ja sitä seuraavat täytäntöönpanotoimet ovat strategisen kumppanuuden uusi, merkittävä vaihe; on tyytyväinen yhteisen julkilausuman täytäntöönpanon konkreettisiin tuloksiin, erityisesti mitä tulee hybridiuhkien torjumiseen, strategiseen viestintään, tulosten johdonmukaisuuteen puolustuksen suunnitteluprosesseissa ja merialan yhteistyöhön; kannustaa jatkamaan kehitystä ja on tyytyväinen siihen 5. joulukuuta 2017 lisättyihin uusiin toimiin, erityisesti terrorismin torjuntaa, sotilaallista liikkuvuutta ja naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeviin toimiin; on tyytyväinen toimintakulttuurin muutokseen ja henkilöstöjen välisen yhteistyön sujuvaan toimintaan kunkin toimen täytäntöönpanossa; muistuttaa, että vaikka instituutiot hallinnoivatkin itse prosessia, sovittujen yhteisten tavoitteiden ja toimien täytäntöönpanon onnistuminen riippuu kaikkien jäsenvaltioiden jatkuvasta poliittisesta tahdosta; on tyytyväinen tässä mielessä myös sekä EU:n että Naton jäsenten sitoutumiseen ja painottaa, että yhteisen julkilausuman menestyksekäs täytäntöönpano riippuu kaikkien jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta; katsoo, että on tärkeää vahvistaa EU:n ja Naton yhteistyötä ja vuoropuhelua ja varmistaa poliittinen tahto ja asianmukaiset resurssit yhteistyön jatkuvalle toteuttamiselle ja kehittämiselle edelleen; odottaa Brysselissä 11.–12. heinäkuuta 2018 pidettävässä Naton huippukokouksessa annettavaa uutta EU:n ja Naton julkilausumaa;

12.  panee merkille korkean edustajan, varapuheenjohtajan ja Naton pääsihteerin säännölliset yhteiset tiedotteet EU:n ulkoasiainneuvostossa ja Naton Pohjois-Atlantin neuvostossa sekä EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean ja Naton Pohjois‑Atlantin neuvoston jatkuvat säännölliset kokoukset;

13.  on tyytyväinen Yhdysvaltojen vakuutukseen, jonka mukaan se on edelleen sitoutunut Natoon ja Euroopan turvallisuuteen; muistuttaa, että EU ja Yhdysvallat ovat ratkaisevassa asemassa olevia kansainvälisiä kumppaneita ja että kumppanuus on vahvistettu myös Naton kautta; painottaa EU:n jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen kahdenvälisten suhteiden arvoa; uskoo vahvasti, että EU:n ja Naton yhteistyön lujittaminen vahvistaa transatlanttista sidosta ja että Naton kyky täyttää tehtävänsä liittyy transatlanttisiin suhteisiin; toteaa näin ollen, että viimeaikaisella poliittisella kehityksellä saattaa olla vaikutusta transatlanttisten suhteiden vahvuuteen; toteaa, että Yhdysvaltojen, joka yleisesti on rohkaissut EU:n puolustuksen merkittävää kehittämistä ja ollut siihen tyytyväinen, olisi jatkossakin pyrittävä ymmärtämään paremmin Euroopan strategisia etuja, kuten Euroopan puolustusvalmiuksien kehittämistä; korostaa, että EU:n toimet strategisen riippumattomuutensa saavuttamiseksi vahvistavat Naton turvallisuusympäristöä;

14.  on tyytyväinen Naton eteentyönnettyyn läsnäoloon (Enhanced Forward Presence, EFP) Naton itäisissä jäsenmaissa; on tyytyväinen siihen, että Nato on ottanut käyttöön Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa neljä monikansallista taistelujoukkoa, joita johtavat Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Saksa ja Yhdysvallat; katsoo, että EU:n ja Naton yhteistyötä olisi vielä vahvistettava idässä ja etelässä molempien organisaatioiden turvallisuuden vuoksi ja että Venäjän tunkeutuminen itäisiin valtioihin hybridi- tai tavanomaisin keinoin olisi estettävä ja torjuttava asianmukaisesti; painottaa, että Euroopan nykyistä infrastruktuuria, joka suuntautuu pääasiassa lännestä itään, olisi täydennettävä uuden pohjoinen–etelä-ulottuvuuden kehittämisellä, jotta se vastaisi sotilaallisen liikkuvuuden vaatimuksiin; painottaa, että sotilaallista liikkuvuutta koskevilla toimilla olisi pyrittävä tehostamaan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden ja tehtävien toteuttamista sekä Naton puolustusasemaa; katsoo, että teitä, siltoja ja rautateitä olisi kunnostettava sotilashenkilöstön ja -laitteistojen nopean käyttöönoton mahdollistamiseksi;

15.  painottaa tämän osalta, että Naton nopean toiminnan valmiuksien parantaminen parantamalla EU:n ja kansallisia infrastruktuureja, poistamalla byrokraattisia ja infrastruktuuriin liittyviä esteitä joukkojen nopealta liikkumiselta sekä sotilaslaitteistojen ja tarvikkeiden ennakoivan sijoittamisen avulla on tärkeää yhteisen turvallisuutemme kannalta;

16.  panee tyytyväisenä merkille pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) käynnistämisen; painottaa, että sen avulla voidaan vahvistaa Euroopan panosta Natossa; katsoo, että se voi lisätä synergiaa ja tehokkuutta ja että se on ratkaisevan tärkeä askel EU:n turvallisuus- ja puolustusalan voimavarojen sekä eurooppalaisten Nato-jäsenten mahdollisen suorituskyvyn parantamisessa, ja on vakuuttunut siitä, että entistä vahvempi EU ja Nato vahvistavat toisiaan;

17.  painottaa, että PRY täydentää Natoa ja että sitä olisi hyödynnettävä EU:n ja Naton yhteistyön valmiuksien kehittämisessä edelleen, sillä sen tavoitteena on vahvistaa EU:n puolustusvalmiuksia ja yleisesti tehostaa YTPP:tä ja lisätä sen merkitystä nykyisiin turvallisuus- ja sotilashaasteisiin vastaamisessa; korostaa, että väärinkäsitysten torjumiseksi on tärkeää noudattaa avoimuutta PRY:n yhteydessä ja välittää siitä tietoa Yhdysvalloille ja muille Naton jäsenille;

18.  painottaa, että EU:n ja Naton seuraavassa yhteisessä julkilausumassa olisi vaadittava, että EU:n jäsenvaltioiden ja Naton jäsenten monikansallisessa yhteistyössä kehittämät valmiudet, myös PRY, ovat käytettävissä sekä Naton että EU:n operaatioissa; painottaa, että EU:n viimeaikaiset päätökset (puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD), PRY, Euroopan puolustusrahasto), joilla pyritään varmistamaan, että eurooppalaiset kantavat suuremman vastuun omasta turvallisuudestaan, edistävät osaltaan Naton vahvistamista sekä varmistavat oikeudenmukaisen transatlanttisen taakanjaon ottaen samalla huomioon tavoitteen, jonka mukaan yhteisiin turvallisuushaasteisiin vastataan yhdessä, vältetään tarpeetonta päällekkäisyyttä ja kehitetään johdonmukaiset, täydentävät ja yhteentoimivat puolustusvalmiudet; katsoo, että yhteisten standardien, menettelyjen, koulutuksen ja harjoitusten kehittäminen olisi katsottava merkittäväksi EU:n ja Naton välisen entistä tehokkaamman yhteistyön mahdollistajaksi;

19.  toteaa, että brexitin jälkeen 80 prosenttia Naton puolustusmenoista katetaan muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden talousarvioista ja kolmea neljästä itäisestä pataljoonasta johtaa muu kuin EU:n jäsenvaltio;

20.  kehottaa EU:ta ja Natoa järjestämään säännöllisiä strategisen tason harjoituksia, joihin osallistuu molempien organisaatioiden huipputason poliittisia johtajia; pitää siksi myönteisenä virolaista EU CYBRID 2017 -harjoitusta, jossa Naton pääsihteeri osallistui ensimmäistä kertaa EU:n harjoitukseen;

Pääasialliset yhteistyöalat

21.  toteaa, että turvallisuusuhista on tullut yhä hybridimuotoisempia ja vähemmän perinteisiä ja että niihin puuttuminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä; kehottaa EU:ta ja Natoa edelleen parantamaan kestokykyä ja kehittämään yhteistä hybridiuhkia koskevaa tilannetietoisuutta; kannustaa EU:ta ja Natoa koordinoimaan kriisivalmiusmekanismejaan voidakseen puuttua johdonmukaisesti hybridiuhkiin; panee tyytyväisenä merkille, että Naton pääsihteeri ja korkea edustaja, varapuheenjohtaja avasivat äskettäin yhdessä Helsingissä sijaitsevan hybridialan osaamiskeskuksen, ja kannustaa EU:n jäsenvaltioita perustamaan hybridialan osaamiskeskuksia Helsingin keskuksen tarjoaman esimerkin mukaisesti; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa tyytyväinen erillisiin mutta rinnakkaisiin PACE17 ja CMX17 -harjoituksiin, jotka järjestettiin vuonna 2017 ja joissa EU:n ja Naton henkilöstöt testasivat omia viestintä- ja tiedonjakomenettelyjään fiktiivisen hybridiuhan kehittyessä; on tyytyväinen läntisten liittolaisten keskitettyihin toimiin vastauksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettuun oletettuun Venäjän kemialliseen iskuun;

22.  katsoo, että seuraavassa EU:n ja Naton yhteisessä julkilausumassa olisi suhtauduttava myönteisesti saavutettuun edistymiseen ja kehotettava toteuttamaan kaikki näiden kahden organisaation hyväksymät ehdotukset käytännössä; katsoo, että tarvitaan lisää toimia aiemmin tehtyjen sitoumusten täytäntöön panemiseksi;

23.  katsoo tässä yhteydessä, että eurooppalaista puolustusta vahvistavista aloitteista on oltava hyötyä molemmille organisaatioille siten, että EU:n jäsenvaltiot voivat vahvistaa strategista riippumattomuuttaan ja kykenevät suorittamaan uskottavasti yhteisiä sotilaallisia väliintuloja; muistuttaa, että nämä aloitteet täydentävät Naton aloitteita;

24.  pitää myös tärkeänä varmistaa osallistavuuden ja vastavuoroisuuden periaatteiden täytäntöönpano ja molempien organisaatioiden itsenäisen päätösvallan kunnioittaminen kaikilta osin, kuten 5. joulukuuta 2017 annetuissa neuvoston päätelmissä edellytetään;

25.  on tyytyväinen vuoden 2017 menestyksekkääseen rinnakkaiseen ja koordinoituun kriisinhallintaharjoitukseen, joka tarjosi hyödyllisen tilaisuuden parhaiden käytäntöjen jakamiselle; odottaa voivansa tarkastella saatuja kokemuksia sekä jatkamaan yhteistyötä yhteisissä harjoituksissa EU:n ja Naton välillä, mukaan lukien vuodeksi 2018 suunnitellut EU-johtoiset harjoitukset;

26.  panee merkille, että turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtamiseen kahden järjestön välillä liittyvät nykyiset menettelyt ovat edelleen hankalia ja tehottomia; katsoo, että molemmat organisaatiot kohtaavat samankaltaisia strategisia haasteita ja joutuvat välillisesti ratkaisemaan niiden seuraukset yhdessä; katsoo, että turvallisuusluokiteltujen tietojen ja tiedusteluanalyysien vaihtoa koskevaa yhteistyötä voidaan parantaa myös terrorismin torjunnan alalla kehittämällä keskinäistä luottamusta; painottaa, että EU:n on parannettava valmiuksiaan myöntämällä turvallisuusluokitus entistä suuremmalle osalle EU:n henkilöstöstä, tarjoamalla kohdennettua koulutusta turvallisuusluokiteltujen tietojen kanssa työskenteleville ja investoimalla suojattuihin viestintäyhteyksiin; katsoo, että tarvittavien tietojen vaihtoa koskevan vastavuoroisuuden ja ’jaetaan tarvittaessa’ ‑lähestymistavan omaksumisesta hyötyisivät myös molempien organisaatioiden operaatiot ja tehtävät; katsoo, että rinnakkaisen ja koordinoidun tiedusteluarvioinnin käyttö hybridiuhkien torjunnassa olisi tehokkaampaa yhteisvoimin;

27.  kehottaa EU:ta ja Natoa lujittamaan yhteistyötään strategisen viestinnän alalla, myös vahvistamalla Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon StratCom-jaoston välistä kumppanuutta;

28.  on tyytyväinen EU:n uuteen hybridianalyysikeskukseen ja sen vuorovaikutukseen Naton hybridianalyysikeskuksen kanssa, kun ne jakavat tilannetietoja ja vaihtavat mahdollisia hybridiuhkia koskevia analyyseja;

29.  on vakuuttunut, että yhteistyö ja tietojen jakaminen ja vaihtaminen ovat ratkaisevan tärkeitä kyberturvallisuuden alalla, ja panee merkille alalla saavutetun edistymisen; painottaa tarvetta parantaa tietoverkkorikosten ehkäisyä, havaitsemista ja niihin reagointia; kehottaa molempia organisaatioita koordinoimaan seurantatoimiaan ja vaihtamaan tarvittaessa kyberpuolustukseen liittyvää tietoa ja helpottamaan näin EU:n ja Naton yhteistä tiedustelutoimintaa; rohkaisee EU:ta ja Natoa vahvistamaan operatiivista yhteistyötään ja koordinointiaan sekä edistämään yhteentoimivuutta jakamalla parhaita käytäntöjä keinoista, menetelmistä ja menettelyistä, joita käytetään verkkohyökkäysten tekijöiden selvittämiseen; katsoo, että tiedonjaon lisääminen EU:n ja Naton välillä on ensisijainen tavoite, jotta pystytään yksilöimään kaikki kyberhyökkäyksistä vastuussa olevat lähteet ja toteuttamaan niistä seuraavat oikeudelliset toimet; katsoo, että on tärkeää myös yhdenmukaistaa koulutustoimintaa ja tehdä yhteistyötä kyberalan tutkimuksessa ja kehittämisessä; on tyytyväinen tietoturvaloukkauksiin ja niiden ennaltaehkäisyyn keskittyvän EU:n ryhmän sekä NATOn NCIRC-yksikön (Computer Incident Response Capability) välisiin järjestelyihin; katsoo, että Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) uuden toimeksiannon puitteissa uudet kyberpuolustusalan yhteistyöhön liittyvät toiminnot voivat olla Naton kannalta kiinnostavia;

30.  katsoo, että on tärkeää varmistaa merivoimien valmiuksien kehittämispyrkimysten täydentävyys ja välttää tarpeettomia päällekkäisiä pyrkimyksiä meriturvallisuuden takaamiseksi entistä tehokkaammin; on tyytyväinen EU:n ja Naton operatiivisen yhteistyön ja koordinoinnin lisääntymiseen, kuten tilannetietojen vaihtamiseen Välimeren ja Afrikan sarven kokemusten perusteella, ja etsii samalla uusia mahdollisuuksia keskinäiseen logistiseen tukeen ja tietojen vaihtamiseen molempien organisaatioiden henkilöstön kesken operatiivisessa toiminnassa, mukaan lukien sääntelemättömään maahanmuuttoon liittyvä toiminta;

31.  on tyytyväinen taktisen ja operatiivisen yhteistyön lisääntymiseen, myös Naton merivoimien esikunnan ja Frontexin sekä EUNAVFOR MED SOPHIA -operaation ja Sea Guardian -operaation välisten suorien yhteyksien kautta, mikä auttaa EU:ta ja sen operaatioita laittoman muuttoliikkeen ehkäisemisessä ja laittomien salakuljetusverkostojen torjumisessa, myös aseiden salakuljetuksen osalta; panee merkille, että Nato voi pyydettäessä tarjota logistista tukea ja muita valmiuksia, kuten polttoaineen tankkausta merellä ja lääkintätukea; huomauttaa, että tämä on seurausta EU:n ja Naton menestyksekkäästä yhteistyöstä Ocean Shield -operaation ja EUNAVFORin Atalanta-operaation yhteydessä merirosvouksen torjumiseksi Afrikan sarven edustalla;

32.  kannustaa kehittämään EU:n ja Naton välistä synergiaa tällä alalla ja parantamaan erityisesti tiedustelu-, valvonta- ja tunnistustoimien (ISR) koordinointia;

33.  muistuttaa, että Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamiseen tähtäävien EU:n aloitteiden olisi myös autettava varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot, jotka ovat Naton jäseniä, täyttävät Nato-sitoumuksensa; katsoo, että sekä EU:n että Naton jäsenenä oleminen ei saa olla haitallista yhdellekään valtiolle; korostaa vastaavasti, että tiettyjen unionin jäsenvaltioiden puolueettomuuden Natoon nähden on tarkoitettava sitä, että näiden jäsenvaltioiden velvollisuudet Euroopan puolustusunionissa on tarkistettava; painottaa, että EU:n jäsenvaltioiden olisi kyettävä käynnistämään itsenäisiä sotilasoperaatioita myös silloin, kun Nato ei ole halukas toimimaan tai kun EU:n toimet ovat tarkoituksenmukaisempia;

34.  panee tyytyväisenä merkille, että Naton jäsenten puolustusmenot ovat kasvaneet jatkuvasti; kannustaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat Naton jäseniä, saavuttamaan merkittävää edistymistä kohti tavoitetta käyttää puolustukseen 2 prosenttia bruttokansantuotteesta ja tästä 20 prosenttia keskeisiin uusiin välineisiin; katsoo, että Naton puolustusmenoja koskeviin ohjeisiin sitoutuneiden EU:n jäsenvaltioiden olisi harkittava tietyn määrän hankintoihin käytettävästä 20 prosentista osoittamista tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta varmistetaan vähimmäismäärärahat innovointiin; toteaa, että tästä voi heijastusvaikutuksena syntyä teknologioita siviilikäyttöön;

35.  muistuttaa EU:n ja Naton yhteisessä Varsovan julkilausumassa jäsenille esitetystä kehotuksesta edistää puolustusteollisuuden vahvistamista ja puolustusalan tutkimuksen lisäämistä; uskoo vahvasti, että EU:n ja Naton jäsenten on tehtävä yhteistyötä ja etsittävä synergioita teollisen ja teknologisen perustansa vahvistamiseksi ja kehittämiseksi saavuttaakseen valmiuksia koskevat ensisijaiset tavoitteet erityisesti puolustusta koskevan yhteensovitetun vuotuisen tarkastuksen ja Naton puolustuksen suunnitteluprosessin avulla; katsoo, että on tärkeää asettaa tehokas ja tasapainoinen transatlanttinen puolustusteollinen ja -teknologinen yhteistyö molempien organisaatioiden strategiseksi prioriteetiksi; kannattaa Euroopan puolustusrahaston suunnittelemia toimenpiteitä yhteisen tutkimuksen ja eurooppalaisten valmiuksien kehittämisen kannustamiseksi; katsoo, että entistä vahvempi sitoutuminen tutkimukseen ja valmiuksien suunnitteluun voi parantaa tehokkuutta;

36.  muistuttaa tarpeesta varmistaa EU:n puolustuksen koordinoidun vuotuisen tarkastelun, voimavarojen kehittämissuunnitelman sekä Naton vastaavien prosessien, kuten puolustussuunnitteluprosessin, tulosten ja aikataulujen yhdenmukaisuus; painottaa tarvetta varmistaa, että voimavarojen kehittämistä koskevat EU:n ja Naton monikansalliset aloitteet täydentävät ja vahvistavat toisiaan; korostaa, että YTPP:ssä käytetyt ja PRY:n yhteydessä kehitetyt voimavarat kuuluvat edelleen jäsenvaltioille, jotka voivat ottaa ne käyttöön myös muissa viitekehyksissä;

37.  painottaa tarvetta tarkastella EU:n ja Naton välisessä tiiviissä yhteistyössä fyysisiä ja lainsäädännöllisiä esteitä sotilashenkilöstön ja sotilaallisten voimavarojen nopealle liikkumiselle EU:ssa ja sen ulkopuolella, jotta voidaan varmistaa kaluston ja joukkojen kitkaton liikkuminen sekä kriittisen infrastruktuurin, kuten teiden, siltojen ja rautateiden, käytettävyys kaikkialla Euroopassa aina kun se on tarpeen erityisesti panemalla täytäntöön korkean edustajan, varapuheenjohtajan sekä komission EU:n jäsenvaltioiden Euroopan puolustusviraston puitteissa laatiman etenemissuunnitelman pohjalta esittelemä toimintasuunnitelma; kehottaa EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan pikaisesti jatkotoimia ja hyödyntämään aikaansaatua suotuisaa ilmapiiriä; painottaa, että yhteensopivilla puolustusvalmiuksilla on edistettävä EU:n ja Naton laajuista käyttöönottoa ja yhteistyötä; kannustaa EU:ta ja Natoa käsittelemään myös muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden Nato-joukkojen liikkuvuutta unionin alueella;

38.  katsoo, että Naton ja EU:n olisi tehtävä yhdessä enemmän molempien organisaatioiden naapurien ja kumppanien kestokyvyn, puolustuksen ja turvallisuuden vahvistamiseksi; on vahvasti sitä mieltä, että naapuri- ja kumppanimaiden tukeminen niiden valmiuksien kehittämisessä ja kestokyvyn vahvistamisessa, myös terrorismin torjunnassa, strategisessa viestinnässä, kyberpuolustuksessa, ampumatarvikkeiden varastoinnissa ja turvallisuusalan uudistuksessa, on yhteinen tavoite, erityisesti kolmessa pilottimaassa (Bosnia ja Hertsegovina, Moldova ja Tunisia);

39.  muistuttaa, että on sekä EU:n että Naton etujen mukaista puuttua turvallisuuskysymyksiin Länsi-Balkanilla ja EU:n naapurustossa sekä tehdä yhteistyötä tietyillä alueilla; pitää myönteisinä EU:n ja Naton toimia, joilla tarjotaan poliittista ja käytännön tukea Länsi-Balkanin, Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maille; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan näitä toimia, jotta turvataan demokraattisen kehityksen ja turvallisuusalan uudistuksen jatkuminen; painottaa, että EU:n ja Naton sekä Länsi‑Balkanin maiden yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys koko maanosaan kohdistuviin turvallisuusuhkiin puuttumiseksi;

40.  korostaa Wienin asiakirjassa vahvistettujen periaatteiden ja erityisesti avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkitystä; on tässä suhteessa tyytyväinen, että EU:n ja Naton sotaharjoitukset ja yhteiset harjoitukset ovat avoimia kansainvälisille tarkkailijoille;

41.  nostaa esille naisten tärkeän roolin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja Naton tehtävissä erityisesti käsiteltäessä konfliktialueiden naisten ja lasten tilannetta; pitää myönteisenä, että sekä EU että Nato ovat tunnustaneet tämän tärkeän roolin; kannustaa EU:ta ja Natoa edistämään proaktiivisesti sukupuolten moninaisuutta rakenteissaan ja operaatioissaan;

42.  korostaa, että EU:n on varmistettava tiiviit turvallisuutta ja puolustusta koskevat suhteet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan brexitin jälkeen, kun otetaan huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta on Naton jäsenenä ja eurooppalaisena kansakuntana jatkossakin Euroopan puolustuksen johtava toimija, vaikka se ei enää olisikaan EU:n jäsen;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, korkealle edustajalle, varapuheenjohtajalle, Naton pääsihteerille, turvallisuus- ja puolustusalan EU-virastoille, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille parlamenteille sekä Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 109.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0435.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0440 ja P8_TA(2017)0492.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0503 ja P8_TA(2017)0493.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0092.


Kyberpuolustus
PDF 234kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2018 kyberpuolustuksesta (2018/2004(INI))
P8_TA(2018)0258A8-0189/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2013, 26. kesäkuuta 2015, 15. joulukuuta 2016, 9. maaliskuuta 2017, 22. kesäkuuta 2017, 20. marraskuuta 2017 ja 15. joulukuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Pohdinta-asiakirja Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta” (COM(2017)0315),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n puolustusrahaston käyttöönotto” (COM(2017)0295),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelma” (COM(2016)0950),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: Avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö” (JOIN(2013)0001),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n kyberturvallisuusstrategian 2013 arvioinnista (SWD(2017)0295),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2014 hyväksytyn EU:n kyberpuolustuspolitiikan kehyksen,

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kyberdiplomatiasta,

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät EU:n yhteistä diplomaattista vastausta haitallisiin kybertoimiin koskevista puitteista (”kyberdiplomatian välineistö”),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan yhteisen tiedonannon parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Resilienssi, pelote ja puolustus: vahvan kyberturvallisuuden rakentaminen EU:lle” (JOIN(2017)0450),

–  ottaa huomioon kyberoperaatioihin sovellettavaa kansainvälistä oikeutta käsittelevän asiakirjan ”Tallinn Manual 2.0 on the International Law Applicable to Cyber Operations”(1),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148(2),

–  ottaa huomioon kybertoimintaympäristön vakautta tarkastelevan Global Commission on the Stability for Cyberspace -elimen toimet,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet” (JOIN(2016)0018),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(3),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 annetun Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin yhteisen julkilausuman, 6. joulukuuta 2016 ja 5. joulukuuta 2017 annetut EU:n ja Naton neuvostojen tukemat yhteiset ehdotukset yhteisen julkilausuman täytäntöön panemiseksi sekä 14. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetut edistymiskertomukset,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta(4),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan puolustusunionista(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n kyberturvallisuusvirastosta ENISAsta ja asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta sekä tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista (”kyberturvallisuusasetus”) (COM(2017)0477),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta(6),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasianvaliokunnan lausunnon (A8-0189/2018),

A.  ottaa huomioon, että kyber- ja hybridihaasteet, -uhat ja -hyökkäykset ovat merkittävä uhka EU:n sekä sen jäsenvaltioiden ja kansalaisten turvallisuudelle, puolustukselle, vakaudelle ja kilpailukyvylle; ottaa huomioon, että kyberpuolustukseen liittyy selvästi sekä sotilaallinen että siviilialaa koskeva ulottuvuus;

B.  toteaa, että EU ja jäsenvaltiot joutuvat torjumaan ennennäkemätöntä uhkaa eli valtioiden tukemia poliittisia kyberhyökkäyksiä sekä kyberrikollisuutta ja -terrorismia;

C.  toteaa, että kybertoimintaympäristö on sotilasalalla laajalti tunnustettu viidenneksi toiminta-alaksi, joka mahdollistaa kyberpuolustusvoimavarojen kehittämisen; toteaa, että parhaillaan keskustellaan kybertoimintaympäristön tunnustamisesta viidenneksi sodankäynnin alaksi;

D.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 7 kohdan keskinäistä puolustusta koskevassa lausekkeessa todetaan, että jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin; katsoo, että tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen; katsoo, että SEUT-sopimuksen 222 artiklan mukainen yhteisvastuulauseke täydentää keskinäistä puolustusta koskevaa lauseketta sikäli, että sen mukaan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat velvollisia toimimaan yhdessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi; toteaa, että yhteisvastuulauseke edellyttää sekä siviili- että sotilasrakenteiden käyttöä;

E.  toteaa, että vaikka kyberpuolustus kuuluu jäsenvaltioiden keskeiseen toimivaltaan, EU:lla on elintärkeä tehtävä unionin yhteistyöfoorumin tarjoamisessa ja sen varmistamisessa, että näitä uusia hankkeita koordinoidaan tiiviisti alusta lähtien kansainvälisellä tasolla ja transatlanttista turvallisuutta koskevissa rakenteissa, jotta vältetään tehottomuudet, jotka ovat tyypillisiä monille perinteisille puolustustoimille; toteaa, että yhteistyön ja koordinoinnin edistämisen lisäksi on toteutettava myös muita toimia; toteaa, että on varmistettava tehokas ennaltaehkäisy parantamalla unionin havainnointi-, puolustus- ja torjuntakykyä; toteaa, että EU:n tehokkaaseen kyberturvallisuuteen pääsemiseksi tarvitaan uskottava kyberpuolustus ja -pelote, samalla kun varmistetaan, ettei vähiten valmistautuneista valtioista tule helppoja kyberhyökkäysten kohteita; toteaa myös, että konkreettisen kyberpuolustuksen olisi oltava osa YTPP:tä ja Euroopan puolustusunionin kehittämistä; toteaa, että olemme tilanteessa, jossa on jatkuva puute korkeasti koulutetuista asiantuntijoista kyberturvallisuuden alueella; toteaa, että sellaisten toimien, joilla suojataan asevoimia kyberhyökkäyksiltä, tiivis koordinointi on välttämätön osa vaikuttavan YTPP:n kehittämistä;

F.  toteaa, että vihamieliset ja vaaralliset valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat tekevät usein kyberhyökkäyksiä EU:n jäsenvaltioiden siviili- ja sotilaskohteisiin; toteaa, että nykyinen haavoittuvuus johtuu pitkälti Euroopan puolustusstrategioiden ja -valmiuksien hajanaisuudesta, jonka vuoksi ulkomaiset tiedustelupalvelut kykenevät toistuvasti käyttämään hyväkseen Euroopan turvallisuuden kannalta olennaisten tietotekniikkajärjestelmien ja -verkkojen turvallisuushaavoittuvuuksia; toteaa, että jäsenvaltioiden hallitukset eivät ole usein kyenneet tiedottamaan asiaa koskeville sidosryhmille asiasta niin hyvissä ajoin, että tuotteiden ja laitteiden haavoittuvuuksiin ehdittäisiin puuttua; toteaa näiden hyökkäysten edellyttävän, että Euroopan hyökkäys- ja puolustusvalmiuksia vahvistetaan ja kehitetään pikaisesti siviili- ja sotilasalalla, jotta kyetään välttämään kyberturvallisuuspoikkeamien mahdollisia rajatylittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia;

G.  toteaa, että siviilialan ja sotilaallisen puuttumisen väliset erot hämärtyvät kybertoimintaympäristössä;

H.  toteaa, että monet kyberturvallisuuspoikkeamat saattavat johtua yksityisen ja julkisen verkkoinfrastruktuurin häiriönsietokyvyn ja toimintavarmuuden puutteesta, tietokantojen huonosta suojaamisesta tai turvaamisesta ja muista puutteista kriittisessä tietoinfrastruktuurissa; toteaa, että vain harvat jäsenvaltiot kantavat vastuun verkko- ja tietojärjestelmiensä sekä niihin liittyvien tietojen suojelemisesta osana varmistamisvelvollisuuttaan, mikä selittää sen, että koulutukseen ja huipputason turvatekniikkaan investoiminen sekä asianmukaisten ohjeiden laatimiseen panostaminen on kokonaisuutena tarkastellen riittämätöntä;

I.  ottaa huomioon, että oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan on vahvistettu EU:n perusoikeuskirjassa ja SEUT-sopimuksen 16 artiklassa ja että niitä säännellään EU:n yleisellä tietosuoja-asetuksella, joka tuli voimaan 25. toukokuuta 2018;

J.  katsoo, että aktiivisen ja tehokkaan kyberpolitiikan avulla voidaan torjua vihollisia ja aiheuttaa haittaa niiden voimavaroille, millä ehkäistään ja vähennetään niiden hyökkäyskykyä;

K.  ottaa huomioon, että useat terroristiryhmät ja -järjestöt käyttävät kybertoimintaympäristöä edullisena rekrytointi- ja radikalisointivälineenä, jolla levitetään terroristipropagandaa; ottaa huomioon, että terroristiryhmät, muut kuin valtiolliset toimijat ja kansainväliset rikollisverkot toteuttavat kybertoimia kerätäkseen varoja nimettömästi, kerätäkseen tiedustelutietoa ja kehittääkseen kyberaseita kyberterrorismin kampanjoja varten, aiheuttaakseen haittaa kriittiselle infrastruktuurille, vahingoittaakseen sitä ja tuhotakseen sen, hyökätäkseen rahoitusjärjestelmiä vastaan ja toteuttaakseen muuta laitonta toimintaa, jolla on merkittäviä vaikutuksia EU:n kansalaisten turvallisuuteen;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan asevoimien kyberpelotteesta ja kyberpuolustuksesta ja kriittisestä infrastruktuurista on tullut olennaisia kysymyksiä puolustuksen uudenaikaistamista, unionin yhteisiä puolustusponnisteluja, asevoimien ja niiden toiminnan tulevaa kehittämistä sekä Euroopan unionin strategista riippumattomuutta koskevissa keskusteluissa;

M.  toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat investoineet huomattavasti riittävällä henkilöstöllä varustettujen kyberesikuntien perustamiseen voidakseen vastata näihin uusiin haasteisiin ja parantaa kyberuhkien sietokykyään mutta on tehtävä vielä paljon enemmän, koska kyberhyökkäyksiä on entistä vaikeampi torjua jäsenvaltioiden tasolla; toteaa, että jäsenvaltioiden kyberesikuntien hyökkäykselliset ja puolustukselliset toimintavaltuudet ovat erilaisia; toteaa, että muut kyberpuolustuksen rakenteet vaihtelevat laajasti jäsenvaltioissa ja ne ovat usein hajanaisia; katsoo, että kyberpuolustus- ja kyberpelotetoiminta on parasta järjestää yhteistyössä unionissa ja yhteistyössä kumppanien ja liittolaisten kanssa, koska operaatiot eivät tunne kansallisia eivätkä organisatorisia rajoja; katsoo, että sotilas- ja siviilialan kyberturvallisuus kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa ja siksi tarvitaan lisää siviili- ja sotilasasiantuntijoiden synergiaa; toteaa, että alan yksityisillä yrityksillä on kosolti asiantuntemusta, mikä herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä valtioiden hallinnosta ja turvallisuudesta sekä niiden kyvystä puolustaa kansalaisiaan;

N.  katsoo, että on pakottava tarve vahvistaa EU:n kyberpuolustuksen voimavaroja, koska EU:n reaktiokyky ei ole riittävän nopea muuttuvassa kyberturvallisuusympäristössä; katsoo, että reaktionopeus ja asianmukainen valmiustila ovat keskeisiä tekijöitä turvallisuuden varmistamisessa tällä alalla;

O.  ottaa huomioon, että pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja Euroopan puolustusrahasto ovat molemmat uusia aloitteita, joiden soveltamisala on riittävä sellaisen ekosysteemin luomiseksi, jonka avulla voidaan tarjota tilaisuuksia pk- ja startup-yrityksille, ja kyberpuolustusalan yhteistoimintahankkeiden edistämiseksi; toteaa, että kummallakin niistä edistetään sääntelykehyksen ja institutionaalisen kehyksen kehittämistä;

P.  toteaa, että pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot ovat sitoutuneet varmistamaan, että kyberpuolustusta koskevat yhteistyöhankkeet – kuten tiedonjako, koulutus ja operatiivinen tuki – kasvavat jatkossakin;

Q.  ottaa huomioon, että pysyvää rakenteellista yhteistyötä varten valituista 17 hankkeesta kaksi liittyy kyberpuolustuksen alaan;

R.  katsoo, että Euroopan puolustusrahastolla on tuettava Euroopan puolustusalan kokonaisvaltaista kilpailukykyä ja innovatiivisuutta siten, että investoidaan digitaali- ja kybertekniikkaan sekä tarjotaan pk- ja startup-yrityksille osallistumismahdollisuuksia, jotta helpotetaan älykkäiden ratkaisujen kehittämistä;

S.  ottaa huomioon, että Euroopan puolustusvirasto on käynnistänyt joitakin, muun muassa koulutusta koskevia hankkeita jäsenvaltioiden kyberpuolustusvoimavarojen kehittämistarpeiden täyttämiseksi, kuten kyberpuolustuksen alan koulutuksen Cyber Defence Training and Exercises Coordination Platform (CD TEXP) -koordinointialusta, yksityisellä sektorilla toteutettu kyberpuolustuksen alan koulutuksen kysynnän yhdistämistä koskeva Demand Pooling for Cyber Defence Training and Exercise support (DePoCyTE) -hanke ja kyberharjoitusympäristöjä koskeva Cyber Ranges -hanke;

T.  ottaa huomioon, että tilannetietoisuuden, haittaohjelmistojen havaitsemisen ja tiedonjaon alalla toteutetaan parhaillaan muita unionin hankkeita (haittaohjelmistoja koskeva Malware Information Sharing Platform (MISP) -tiedonjakoalusta, jatkuvien uhkien edistyneen havaitsemisen Multi-Agent System For Advanced persistent threat Detection (MASFAD) -järjestelmä);

U.  toteaa, että kyberpuolustusalan valmiuksien kehittämistä koskevat tarpeet ja koulutustarpeet ovat suuret ja lisääntyvät koko ajan ja että niihin vastataan tehokkaimmin EU:n ja Naton tason yhteistoiminnalla;

V.  toteaa, että YTPP:n operaatiot ovat kaikkien nykyaikaisten organisaatiohankkeiden tavoin syvästi riippuvaisia toimivista tietotekniikkajärjestelmistä; ottaa huomioon, että YTPP:n operaatioihin voi kohdistua eritasoisia kyberuhkia niin taktisella (YTPP:n operaatiot) ja operatiivisella tasolla (EU:n verkot) kuin laajemmalla kokonaisvaltaisella tietotekniikkainfrastruktuurin tasolla;

W.  toteaa, että ohjaus- ja valvontajärjestelmät, tiedonvaihto ja logistiikkaa nojautuvat turvallisuusluokiteltuun ja turvallisuusluokittelemattomaan tietotekniikkainfrastruktuuriin erityisesti taktisella ja operatiivisella tasolla; ottaa huomioon, että nämä järjestelmät ovat houkuttelevia kohteita pahantahtoisille toimijoille, jotka haluavat hyökätä operaatioita vastaan; toteaa, että kyberhyökkäyksillä voi olla vakavia vaikutuksia EU:n infrastruktuuriin; toteaa, että etenkin EU:n energiainfrastruktuuriin tehdyillä kyberhyökkäyksillä olisi vakavia vaikutuksia ja siksi näiltä hyökkäyksiltä on suojauduttava;

X.  katsoo olevan hyvin tiedossa, että kyberpuolustusta olisi harkittava huolellisesti YTPP:n operaatioiden suunnitteluprosessin kaikissa vaiheissa, että se edellyttää jatkuvaa seurantaa ja että riittäviä voimavaroja on oltava saatavilla, jotta se voidaan valtavirtaistaa täysin operaatioiden suunnitteluun ja tarjota jatkuvaa tärkeää tukea;

Y.  ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemioiden verkosto on ainoa eurooppalainen toimija, joka tarjoaa YTPP:n rakenteita, tehtäviä ja operaatioita koskevaa koulutusta; toteaa, että nykyisten suunnitelmien mukaan sen roolia kyberalan eurooppalaisen koulutuskapasiteetin yhdistämisessä aiotaan lisätä merkittävästi;

Z.  ottaa huomioon, että Naton vuonna 2016 antamassa Varsovan julistuksessa tunnustettiin kybertoimintaympäristö toiminnan alaksi, jolla Naton on puolustauduttava mahdollisimman tehokkaasti maalla, merellä ja ilmassa;

AA.  ottaa huomioon, että EU ja Nato ovat edistäneet jäsenvaltioiden kyberpuolustusvoimavarojen parantamista Euroopan puolustusviraston ja Naton koordinoimilla kaksikäyttötutkimushankkeilla ja parantamalla jäsenvaltioiden kyberuhkien sietokykyä Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) tuella;

AB.  ottaa huomioon, että Nato asetti vuonna 2014 kyberturvallisuusoperaatiot osaksi liittouman kollektiivista puolustusta ja tunnusti vuonna 2016 kyberympäristön toimintaympäristöksi maan, meren ja ilman rinnalle; toteaa, että EU ja Nato kehittävät kyberuhkien sietokykyään ja kyberpuolustusvalmiuksiaan toisiaan täydentävinä kumppaneina; katsoo, että kyberturvallisuus ja -puolustus ovat jo nyt yksi näiden kahden toimijan välisen yhteistyön vahvimmista pilareista ja ratkaisevan tärkeä ala, jossa molemmilla on ainutlaatuisia voimavaroja; ottaa huomioon, että EU ja Nato sopivat laajasta yhteistyöohjelmasta 8. heinäkuuta 2016 annetussa EU:n ja Naton yhteisessä julkilausumassa; ottaa huomioon, että neljä yhteistyön tiivistämiseen liittyvää ehdotusta 42:sta koskee kyberturvallisuutta ja -puolustusta ja että lisäehdotuksissa tarkastellaan hybridiuhkia laajemmin; ottaa huomioon, että tätä täydennettiin 5. joulukuuta 2017 tehdyllä lisäehdotuksella, joka koskee kyberturvallisuutta ja ‑puolustusta;

AC.  toteaa, että YK:n alainen hallitusten tietoturva-asiantuntijaryhmä on saanut päätökseen viimeisen neuvottelukierroksensa; toteaa, että vaikka ryhmä ei pystynyt laatimaan konsensusraporttia vuonna 2017, vuosien 2015 ja 2013 raportit ovat edelleen päteviä ja niiden mukaisesti tunnustetaan, että voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta ja erityisesti YK:n peruskirjaa sovelletaan ja se on olennaisen tärkeä rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi sekä avoimen, turvallisen, rauhanomaisen ja saatavilla olevan tieto- ja viestintäteknisen toimintaympäristön edistämiseksi;

AD.  ottaa huomioon, että äskettäin käyttöön otetuissa EU:n yhteistä diplomaattista vastausta haitallisiin kybertoimiin koskevissa puitteissa (kyberdiplomatian välineistö) – joiden tarkoituksena on kehittää EU:n ja jäsenvaltioiden kapasiteettia potentiaalisten hyökkääjien käyttäytymiseen vaikuttamiseksi – määrätään oikeasuhteisten toimenpiteiden käytöstä YUTP:ssa, rajoittavat toimenpiteet mukaan lukien;

AE.  ottaa huomioon, että eri valtiolliset toimijat – muun muassa Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea, mutta myös valtioiden, turvallisuusvirastojen tai yksityisten yritysten innoittamat, palkkaamat tai tukemat ei -valtiolliset toimijat (mukaan lukien järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät) – ovat olleet osallisina pahantahtoisissa kybertoimissa, joilla pyritään saavuttamaan poliittisia, taloudellisia tai turvallisuuteen liittyviä tavoitteita ja joita ovat muun muassa elintärkeään infrastruktuuriin kohdistuvat hyökkäykset, kybervakoilu ja unionin kansalaisten joukkovalvonta, disinformaatiokampanjoiden edistäminen ja haittaohjelmien jakelu (WannaCry, NotPetya jne.) sekä internetiin pääsyn ja tietotekniikkajärjestelmien toiminnan rajoittaminen; katsoo, että tällaisessa toiminnassa sivuutetaan kansainvälinen oikeus, ihmisoikeudet ja EU:n perusoikeudet ja loukataan niitä, samalla kun vaarannetaan demokratia, turvallisuus, yleinen järjestys ja EU:n strateginen autonomia, joten toiminnan olisi johdettava EU:n yhteiseen reaktioon; katsoo, että reaktiona voisi olla esimerkiksi edellä mainittujen puitteiden käyttäminen EU:n yhteiseen diplomaattiseen vastaukseen, mukaan lukien kyberdiplomatian välineistöön kuuluva rajoittavien toimenpiteiden käynnistäminen, kuten sakkojen määrääminen tai sisämarkkinoille pääsyn rajaaminen yksityisten yritysten tapauksessa;

AF.  toteaa, että aiemmin on tehty lukuisia laajamittaisia hyökkäyksiä tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuria vastaan, esimerkiksi Viroa vastaan vuonna 2007 ja Georgiaa vastaan vuonna 2008, ja nykyään niitä tehdään lähes päivittäin Ukrainaa vastaan; toteaa, että offensiivisia kybervoimavaroja on käytetty myös EU:n ja Naton jäsenvaltioita vastaan ennennäkemättömän laajasti;

AG.  ottaa huomioon, että kyberturvallisuustekniikka on sekä sotilas- että siviilialalla merkityksellistä kaksikäyttötekniikkaa, joka tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia kehittää synergioita siviili- ja sotilasalan toimijoiden välillä eri aloilla, joita ovat esimerkiksi salaus-, turvallisuus- ja haavoittuvuuden hallintavälineet sekä hyökkäyksien havainnointi- ja ehkäisyjärjestelmät;

AH.  katsoo, että kybertekniikan kehittäminen tulevina vuosina vaikuttaa uusiin aloihin, kuten tekoälyyn, esineiden internetiin, robotiikkaan ja mobiililaitteisiin, ja että kaikilla näillä tekijöillä saattaa myös olla monenlaisia turvallisuusvaikutuksia puolustusalalla;

AI.  katsoo, että monien jäsenvaltioiden perustamat kyberesikunnat voivat panoksellaan vaikuttaa merkittävästi tärkeän siviili-infrastruktuurin suojeluun, ja katsoo, että kyberpuolustusta koskeva tietämys on usein yhtä hyödyllistä siviilialalla;

Kyberpuolustuksen ja -pelotteen voimavarojen kehittäminen

1.  painottaa, että yhteisen kyberpuolustuspolitiikan ja merkittävien kyberpuolustusvoimavarojen olisi oltava yksi Euroopan puolustusunionin kehittämiseen liittyvistä keskeisistä tekijöistä;

2.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen sellaisesta kyberturvallisuuspaketista, jolla edistetään EU:n kyberuhkien sietokykyä ja kyberpelotetta ja -puolustusta;

3.  muistuttaa, että kyberpuolustukseen liittyy sekä sotilaallinen että siviilialan ulottuvuus, mikä tarkoittaa, että tarvitaan integroitua politiikkaa koskevaa lähestymistapaa sekä tiivistä yhteistyötä sotilas- ja siviilialan sidosryhmien välillä;

4.  kehottaa kehittämään johdonmukaisesti kybervoimavaroja kaikissa EU:n toimielimissä ja elimissä sekä jäsenvaltioissa ja laatimaan tarvittavia poliittisia ja käytännön ratkaisuja jäljellä olevien poliittisten, lainsäädännöllisten ja organisaatioon liittyvien esteiden poistamiseksi kyberpuolustuksen alan yhteistyön tieltä; pitää ratkaisevana, että kyberpuolustuksen alalla toimivien EU:n ja kansallisen tason julkisten sidosryhmien välillä toteutetaan säännöllisiä ja tehostettuja neuvottelu- ja yhteistyötoimia;

5.  painottaa siksi voimakkaasti, että kehitteillä olevan Euroopan puolustusunionin puitteissa jäsenvaltioiden kyberpuolustusvoimavarat olisi asetettava etusijalle ja että ne olisi integroitava mahdollisuuksien mukaan alusta lähtien mahdollisimman suuren tehokkuuden varmistamiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä oman kyberpuolustuksensa kehittämisessä ja noudattamaan selkeää etenemissuunnitelmaa, millä edistetään komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja Euroopan puolustusviraston koordinoimaa prosessia, jolla parannetaan kyberpuolustuksen rakenteiden hiomista jäsenvaltioissa, pannaan toteutettavissa olevat lyhyen aikavälin toimenpiteet täytäntöön pikaisesti ja edistetään asiantuntemuksen vaihtoa; katsoo, että olisi perustettava unionin suojattu verkko kriittistä tietoa ja infrastruktuuria varten; toteaa, että tekijöiden selvittämiseen liittyvät merkittävät voimavarat ovat vaikuttavan kyberpuolustuksen ja -pelotteen olennainen osatekijä ja että tehokas ennaltaehkäisy edellyttää huomattavaa uuden teknologisen asiantuntemuksen kehittämistä; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lisäämään taloudellisia varoja ja henkilöstövaroja, erityisesti kyberrikostutkinnan asiantuntijoita, jotta parannetaan kyberhyökkäyksiin syyllistyneiden tekijöiden selvittämistä; korostaa, että yhteistyötä olisi myös tehtävä kehittämällä ENISAn toimintaa;

6.  on tietoinen, että monien jäsenvaltioiden mielestä omien kyberpuolustusvoimavarojen hallitsemisen on keskeisen tärkeää niiden kansalliselle turvallisuusstrategialle ja olennainen osa niiden kansallista suvereniteettia; korostaa kuitenkin, että kybertoimintaympäristön rajattoman luonteen vuoksi millään yksittäisellä jäsenvaltioilla ei ole riittävää kapasiteettia ja tietämystä, jota tarvittaisiin aidosti kattaviin ja tehokkaisiin voimiin, joilla varmistetaan EU:n strateginen riippumattomuus kybertoimintaympäristössä; katsoo siksi, että tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden tehostettua ja koordinoitua EU:n tason reaktiota; toteaa edellä mainitun johdosta, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on kiire kehittää näitä voimia ja että niiden on toteutettava toimia välittömästi; toteaa, että EU on digitaalisten sisämarkkinoiden ja muiden vastaavien aloitteiden ansiosta hyvässä asemassa ryhtyäkseen johtamaan Euroopan kyberpuolustusstrategioiden kehittämistä; muistuttaa, että kyberpuolustuksen unionin tasolla kehittämisen on parannettava unionin kykyä suojella itseään; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti ENISAn ehdotettuun pysyvään valtuutukseen ja sen roolin vahvistamiseen;

7.  kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä hyödyntämään mahdollisimman hyvin pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja Euroopan puolustusrahaston tarjoamia puitteita yhteistyöhankkeiden ehdottamiseksi;

8.  panee merkille EU:n ja sen jäsenvaltioiden uurastuksen kyberpuolustuksen alalla; panee erityisesti merkille kyberharjoitusympäristöjä (cyber range) koskevat Euroopan puolustusviraston hankkeet, kyberpuolustusta koskevan strategisen tutkimussuunnitelman sekä siirrettävän kyberturvallisuuden tilannetietoisuuspaketin kehittämisen esikuntia varten;

9.  pitää myönteisinä pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa käynnistettäviä kahta kyberhanketta eli kyberuhkia ja kybertapahtumiin reagoimista käsittelevää tiedonvaihtoalustaa sekä kyberalan nopean toiminnan ryhmiä ja kyberturvallisuuteen liittyvää keskinäistä avunantoa; korostaa, että näissä kahdessa hankkeessa keskitytään defensiiviseen kyberpolitiikkaan, jonka tavoitteena on jakaa kyberuhkia koskevaa tietoa verkotetun jäsenvaltioiden foorumin avulla ja perustamalla kyberalan nopean toiminnan ryhmiä, jolloin jäsenvaltiot voivat auttaa toisiaan varmistamaan korkeatasoisen kyberuhkien sietokyvyn ja yhteisesti havaita, tunnistaa ja vähentää kyberuhkia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään perustana kansallisia kyberalan nopean toiminnan ryhmiä ja kyberturvallisuuteen liittyvää keskinäistä avunantoa koskevia pysyvän rakenteellisen yhteistyön hankkeita ja luomaan EU:n kyberalan nopean toiminnan ryhmän, jonka tehtävänä on koordinoida, havaita ja torjua yhteisiä kyberuhkia osallistuvien jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi;

10.  panee merkille, että unionin kyky kehittää kyberpuolustushankkeita on riippuvainen tekniikoiden, laitteiden, palvelujen ja tietojen sekä tietojen käsittelyn hallitsemisesta ja että se edellyttää tukeutumista luotettavaan teollisuuden sidosryhmien muodostamaan perustaan;

11.  muistuttaa, että komentojärjestelmien yhdenmukaisuutta parantavien toimien yhtenä tarkoituksena on varmistaa, että saatavilla on komentoresursseja, jotka ovat yhteentoimivia EU:hun kuulumattomien Nato-maiden ja satunnaisten kumppaneiden kanssa, sekä taata sujuva tietojenvaihto ja vauhdittaa näin päätöksentekokierrosta ja säilyttää tietojen hallinta kyberriskien varalta;

12.  suosittaa etsimään tapoja täydentää älykkääseen puolustukseen liittyviä Naton hankkeita (kuten monikansallinen kyberpuolustusvoimavarojen kehittäminen, haittaohjelmistoja koskeva Malware Information Sharing Platform (MISP) -tiedonjakoalusta ja kansainvälinen kyberpuolustusalan koulutusta koskeva Multinational Cyber Defence Education & Training (MNCDE&T) -hanke);

13.  ottaa huomioon kehityksen eri aloilla, kuten nanotekniikan, tekoälyn, massadatan, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ja kehittyneen robotiikan aloilla; kehottaa jäsenvaltiota ja EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota siihen mahdollisuuteen, että vihamieliset valtiolliset toimijat ja järjestäytyneen rikollisuuden ryhmät saattavat käyttää kyseisiä aloja hyväkseen; kehottaa kehittämään koulutusta ja voimavaroja, joilla suojaudutaan monimutkaisten identiteettivarkauksien ja tuoteväärennöksien kaltaisen kehittyneen rikollisen toiminnan yleistymiseltä;

14.  painottaa tarvetta selventää kybertoimintaympäristön turvallisuutta koskevaa terminologiaa sekä sellaisten kattavan ja integroidun lähestymistavan ja yhteisten toimien tarvetta, joilla torjutaan kyber- ja hybridiuhkia sekä havaitaan ja torjutaan verkossa esiintyvää äärimielisyyttä ja rikollisten turvasatamia vahvistamalla ja lisäämällä tiedonvaihtoa EU:n ja sen virastojen, kuten Europolin, Eurojustin, Euroopan puolustusviraston ja ENISAn, välillä;

15.  korostaa tekoälyn kasvavaa merkitystä sekä kyberhyökkäysten että -puolustuksen alalla; kehottaa painokkaasti EU:ta ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota tähän alaan sekä niiden kyberpuolustusvoimavaroja koskevassa tutkimuksessa että voimavarojen käytännön kehittämisessä;

16.  painottaa voimakkaasti, että kun otetaan käyttöön miehittämättömiä ilma-aluksia – ja riippumatta siitä, ovatko ne aseistettuja vai eivät – olisi toteutettava lisätoimia, jotta vähennetään niiden mahdollista kyberhaavoittuvuutta;

YTPP:n operaatioiden kyberpuolustus

17.  korostaa, että kyberpuolustusta olisi pidettävä YTPP:n operaatioihin kuuluvana operatiivisena tehtävänä ja se olisi sisällytettävä kaikkiin YTPP:n suunnitteluprosesseihin varmistaen, että kyberturvallisuus otetaan aina huomioon koko suunnitteluprosessissa, millä vähennetään kyberhaavoittuvuuteen liittyviä puutteita;

18.  on tietoinen, että onnistuneen YTPP-operaation suunnittelu edellyttää merkittävää kyberpuolustusasiantuntemusta ja turvallisia tietotekniikkainfrastruktuuria ja ‑verkostoja sekä operaatioesikunnassa ja itse operaation sisällä, jotta voidaan tehdä perusteellinen uhka-arvio ja tarjota asianmukaista suojelua kentällä; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan esikuntia YTPP-operaatioille niiden kybertuvallisuusasiantuntemuksen vahvistamiseksi EU:n operaatioiden yhteydessä; toteaa, että on olemassa rajat sille, miten hyvin YTPP-operaatio voidaan valmistella, jotta se voi suojautua kyberhyökkäyksiltä;

19.  painottaa, että kaikkea YTPP-operaatioiden suunnittelua on täydennettävä perusteellisella kyberuhkaympäristön arvioinnilla; toteaa, että ENISAn valmistelema uhkaluokitus toimii sopivana mallina arvioinnin toteuttamiseksi; suosittaa YTPP-operaatioiden esikunnille tarkoitettujen ja kyberuhkien sietokyvyn arviointia koskevien voimavarojen kehittämistä;

20.  on erityisesti tietoinen, että on tärkeää pitää YTPP-operaatioiden digitaaliset jalanjäljet ja kyberhyökkäyksille alttiit rajapinnat mahdollisimman pieninä; kehottaa asianosaisia suunnittelijoita ottamaan tämän huomioon suunnitteluprosessin alusta lähtien;

21.  ottaa huomioon Euroopan puolustusviraston koulutustarveanalyysin, jonka yhteydessä on ilmennyt, että päätöksentekijöillä on merkittäviä kyberpuolustuksen alan taitoihin ja osaamiseen liittyviä puutteita, myös muissa kuin jäsenvaltioissa, ja suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusviraston aloitteisiin, jotka koskevat ylemmän tason päätöksentekijöille tarkoitettuja jäsenvaltioissa pidettäviä kursseja YTPP:n operaatioiden suunnittelun tukemiseksi;

Kyberturvallisuutta koskeva koulutus

22.  toteaa, että virtaviivaistamalla EU:n kyberpuolustusta koskevaa koulutusta vähennettäisiin merkittävästi uhkia, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään niiden yhteistyötä koulutuksen ja harjoitusten alalla;

23.  tukee painokkaasti sotilas-Erasmus-aloitetta ja muita yhteisiä koulutus- ja vaihtotoiminta-aloitteita, joiden tavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden asevoimien yhteistoimintakykyä ja yhteisen strategisen kulttuurin kehittämistä laajentamalla nuoren sotilashenkilöstön vaihto-ohjelmaa, pitäen mielessä, että on tarpeen varmistaa kaikkien jäsenvaltioiden ja Naton liittolaisten yhteistoimintakyky; katsoo kuitenkin, että kyberpuolustuksen alan koulutusvaihto-ohjelmissa olisi mentävä tätä aloitetta pitemmälle ja että niihin olisi sisällytettävä kaikenikäistä ja -arvoista sotilashenkilöstöä ja opiskelijoita kaikista kyberturvallisuuden tutkimuskeskuksista;

24.  korostaa, että kyberpuolustusalan asiantuntijoita tarvitaan enemmän; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan akateemisten siviililaitosten ja sotilasakatemioiden yhteistyötä tämän puutteen korjaamiseksi, jotta voidaan luoda lisää kyberpuolustuksen koulutusmahdollisuuksia, sekä kohdentamaan lisää resursseja kyberoperaatioihin erikoistuneeseen koulutukseen, mukaan lukien tekoäly; kehottaa sotilasakatemioita sisällyttämään opetusohjelmiinsa kyberpuolustusta koskevaa koulutusta, mikä auttaisi kasvattamaan YTPPP-operaatioihin tarvittavaa kyberosaajien poolia;

25.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita riittävästi ja ennakoivasti tiedottamaan, lisäämään tietoisuutta ja antamaan neuvontaa kyberturvallisuudesta ja keskeisistä digitaalisista uhista yritysten, koulujen ja kansalaisten keskuudessa; suhtautuu tältä osin myönteisesti kyberoppaisiin välineenä, jolla opastetaan kansalaisia ja organisaatioita parantamaan kyberturvallisuusstrategiaansa, lisätään tietämystä kyberturvallisuudesta ja parannetaan kyberuhkien sietokykyä kaikilla osa-alueilla;

26.  toteaa, että erikoistuneemman henkilöstön tarpeen vuoksi jäsenvaltioiden ei pitäisi vain keskittyä rekrytoimaan pätevää asevoimien henkilöstöä vaan myös pitämään tarvittavat asiantuntijat palveluksessaan;

27.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Cyber Ranges Federation -hankkeen yksitoista jäsenvaltiota (Itävalta, Belgia, Saksa, Viro, Kreikka, Suomi, Irlanti, Latvia, Alankomaat, Portugali ja Ruotsi) ovat panneet täytäntöön ensimmäisen hankkeen Euroopan puolustusviraston yhteiskäyttö- ja jakamisohjelman yhteydessä käynnistetyistä neljästä hankkeesta; kehottaa muita jäsenvaltioita liittymään tähän aloitteeseen; kehottaa jäsenvaltioita edistämään virtuaalisen kyberpuolustuskoulutuksen ja kyberharjoitusympäristöjen parempaa keskinäistä saatavuutta; toteaa, että ENISAn rooli ja asiantuntemus olisi myös otettava huomioon tässä yhteydessä;

28.  katsoo, että tällaiset aloitteet vaikuttavat osaltaan kyberpuolustusalan koulutuksen laadun parantamiseen EU:n tasolla erityisesti siten, että luodaan laaja-alaisia teknisiä alustoja ja perustetaan unionin asiantuntijayhteisö: katsoo, että EU:n asevoimat voivat lisätä houkuttelevuuttaan tarjoamalla kattavaa kyberpuolustusalan koulutusta houkutellen siten kyberalan asiantuntijoita ja pitäen heidät palveluksessaan; korostaa tarvetta havaita puutteet sekä jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten atk-järjestelmissä; toteaa, että inhimillinen erehdys on yksi kyberturvallisuusjärjestelmien yleisimmin todetuista heikkouksista, ja vaatii siksi säännöllistä koulutusta EU:n toimielimissä työskentelevälle niin sotilas- kuin siviilihenkilöstölle;

29.  kehottaa Euroopan puolustusvirastoa käynnistämään kyberpuolustuskoulutus-, harjoitus- ja koordinointifoorumin (CD TEXP), jotta Cyber Ranges Federation ‑hanketta voidaan tukea mahdollisimman pian keskittyen vahvistamaan vaatimusten yhteensovittamista koskevaa yhteistyötä, edistämään kyberpuolustusalan tutkimusta ja teknisiä innovointeja sekä auttamaan yhteisesti kolmansia maita kehittämään valmiuksiaan häiriönsietokyvyn lisäämiseksi kyberpuolustuksen alalla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan nämä aloitteet täytäntöön EU:n kyberpuolustusalan European Centre of Excellence for Cyber Defence Training -osaamiskeskuksen välityksellä ja antamaan asiantuntijakoulutusta lupaavimmille rekrytoiduille toimintaan osallistuvien jäsenvaltioiden kyberkoulutuksen tukemiseksi;

30.  pitää myönteisenä, että Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemioiden verkostoon perustetaan kyberpuolustusalan koulutus-, harjoitus- ja arviointifoorumi, jotta lisätään koulutusmahdollisuuksia jäsenvaltioissa;

31.  kannustaa lisäämään tilannetietoisuuden alan vaihtoja kyberalan kehysharjoitusten välityksellä ja koordinoiden vastaavia voimavarojen kehittämistä koskevia toimia, jotta voidaan lisätä yhteistoimintakykyä ja parantaa reagointia tuleviin hyökkäyksiin; kehottaa toteuttamaan tällaiset hankkeet Nato-liittolaisten, jäsenvaltioiden asevoimien ja muiden kumppaneiden kanssa, joilla on paljon kokemusta kyberhyökkäysten torjunnasta, jotta voidaan kehittää eri kyberuhkien kattavaan torjuntaan tarvittavaa operationaalista valmiutta ja yhteisiä menettelyjä ja standardeja; suhtautuu tältä osin myönteisesti EU:n osallistumiseen CODE-operaation (Cyber Offence and Defence Exercise) kaltaisiin kyberoperaatioihin;

32.  muistuttaa, että häiriönsietokykyinen kybertoimintaympäristö edellyttää tinkimätöntä kyberhygieniaa; kehottaa kaikkia julkisia ja yksityisiä sidosryhmiä antamaan säännöllistä kyberhygieniakoulutusta kaikille niiden henkilöstön jäsenille;

33.  suosittaa lisäämään asiantuntemuksen ja saatujen kokemuksien vaihtoa asevoimien, poliisivoimien ja muiden jäsenvaltioissa kyberuhkien torjuntaan aktiivisesti osallistuvien valtiollisten elimien välillä;

Kyberpuolustusta koskeva EU:n ja Naton yhteistyö

34.  toteaa, että yhteisten arvojensa ja strategisten etujensa perusteella EU:lla ja Natolla on erityinen vastuu ja valmius puuttua lisääntyviin kyberturvallisuus- ja kyberpuolustushaasteisiin tehokkaammin ja tiiviissä yhteistyössä etsimällä mahdollisia täydentävyyksiä ja välttämällä päällekkäisyyksiä ja ottamalla huomioon kummankin oman vastuun;

35.  kehottaa neuvostoa tarkastelemaan yhteistyössä muiden asiaankuuluvien EU:n toimielinten ja rakenteiden kanssa keinoja tarjota mahdollisimman pian unionin tukea kyberalan sisällyttämiseksi jäsenvaltioiden sotilasdoktriineihin yhteensovitetulla tavalla ja tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa;

36.  kehottaa toteuttamaan toimenpiteet, joista on jo sovittu; kehottaa yksilöimään uusia aloitteita EU:n ja Naton välisen yhteistyön lisäämiseksi ja ottamaan huomioon myös mahdollisuudet tehdä yhteistyötä Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen (CCD COE) sekä viestintä- ja tiedotusakatemian puitteissa; toteaa, että näiden laitosten tavoitteena on lisätä kyberpuolustuksen koulutusvalmiuksia tietotekniikka- ja kyber-järjestelmissä niin ohjelmiston kuin laitteiden osalta; toteaa, että tähän voisi kuulua myös Naton kanssa käytävä vuoropuhelu EU:n mahdollisesta liittymisestä Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskukseen, jotta voidaan parantaa täydentävyyttä ja yhteistyötä; pitää myönteisenä Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen äskettäistä perustamista; kehottaa painokkaasti kaikkia asianomaisia instituutioita ja liittolaisia keskustelemaan säännöllisesti niiden toiminnasta, jotta estetään päällekkäisyydet ja kannustetaan soveltamaan kyberpuolustukseen koordinoitua lähestymistapaa; pitää olennaisena, että keskinäisen luottamuksen hengessä edistetään kyberuhkia koskevien tietojen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä ja Naton kanssa;

37.  on vakuuttunut, että EU:n ja Naton yhteistyön lisääminen on tärkeää ja hyödyllistä kyberpuolustusalan kannalta, jotta ehkäistään, havaitaan ja torjutaan kyberhyökkäyksiä; kehottaa siksi molempia organisaatioita lisäämään operatiivista yhteistyötään ja koordinointiaan sekä laajentamaan yhteisiä valmiuksien kehittämistoimiaan, erityisesti siviili- ja sotilasalan kyberpuolustushenkilöstön yhteisiä harjoituksia ja yhteistä koulutusta ja jäsenvaltioiden osallistumista älykkääseen puolustukseen liittyviin Naton hankkeisiin; pitää välttämättömänä, että EU ja Nato lisäävät tietojen vaihtoa, jotta kyberhyökkäysten tekijät pystytään selvittämään virallisesti ja kyberhyökkäyksistä vastuussa oleville voidaan määrätä rajoittavia pakotteita; kehottaa painokkaasti molempia organisaatioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä myös kriisinhallintaan liittyvien kyberalan näkökulmien parissa;

38.  suhtautuu myönteisesti käsitteistä käytävään keskusteluun, joka liittyy kyberpuolustusalan vaatimusten ja standardien sisällyttämiseen operaatioiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, jotta edistetään yhteistoimintakykyä, ja toivoo, että tämän seurauksena lisätään operationaalista yhteistyötä, jolla varmistetaan vastaavien operaatioiden kyberpuolustusnäkökulma ja operationaalisten lähestymistapojen synkronointi;

39.  pitää myönteisenä EU:n tietotekniikan kriisiryhmän (CERT-EU) ja Naton NCIRC-yksikön (Computer Incident Response Capability) järjestelyä, jonka tavoitteena on helpottaa tiedonvaihtoa, logistiikkatukea, yhteisiä uhka-arvioita, henkilöstön hankkimista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta voidaan varmistaa kyky reagoida uhkiin reaaliaikaisesti; korostaa, että on tärkeää tukea tiedonvaihtoa CERT-EU:n ja NCIRC-yksikön välillä ja tehdä työtä luottamuksen parantamiseksi; ottaa huomioon, että oletuksena on, että tietotekniikan kriisiryhmien hallussa olevat tiedot voisivat hyödyttää kyberpuolustusalan tutkimusta ja Natoa ja että näitä tietoja olisi siksi jaettava edellyttäen, että varmistetaan sen olevan täysin EU:n tietosuojalainsäädännön mukaista;

40.  suhtautuu myönteisesti kyberpuolustusharjoituksia koskevaan yhteistyöhön näiden kahden organisaation välillä; panee merkille, että EU:n edustajat osallistuvat vuotuiseen Cyber Coalition -harjoitukseen; on tietoinen, että EU:n osallistuminen rinnakkaisten ja koordinoitujen harjoitusten (PACE17) kautta Naton kriisinhallintaharjoitukseen 2017 on edistysaskel, ja on erityisen tyytyväinen kyberpuolustusalan sisällyttämiseen harjoituksiin; kehottaa molempia organisaatioita tehostamaan näitä toimia;

41.  kehottaa EU:ta ja Natoa järjestämään säännöllisiä strategisen tason harjoituksia, joihin osallistuu molempien organisaatioiden huipputason poliittisia johtajia; pitää siksi myönteisenä virolaista EU CYBRID 2017 -harjoitusta, jossa Naton pääsihteeri osallistui ensimmäistä kertaa EU:n harjoitukseen;

42.  panee merkille, että on paljon mahdollisuuksia toteuttaa kunnianhimoisempi ja konkreettisempi kyberpuolustusyhteistyöohjelma, joka menee yhteistyön käsitteellistä tasoa pidemmälle erityisoperaatioiden yhteydessä; kehottaa molempia organisaatioita panemaan konkreettisesti ja tehokkaasti täytäntöön jo olemassa olevat ohjelmat ja esittämään kunnianhimoisempia ehdotuksia yhteisen julkilausuman täytäntöönpanon seuraavaa uudelleentarkastelua varten;

43.  suhtautuu myönteisesti vuonna 2014 perustettuun NATO Industry Cyber Partnership (NICP) -kumppanuuteen ja toteaa, että EU:n olisi osallistuttava NICP:n yhteistyötoimiin kybertekniikkaan erikoistuneiden teollisuudenalalla johtoasemassa olevien toimijoiden ottamiseksi mukaan Naton ja EU:n väliseen yhteistyöhön, jotta edistetään kyberturvallisuutta jatkamalla yhteistyötä, jossa keskitytään erityisesti Naton, EU:n ja teollisuudenalan edustajien harjoitteluun ja koulutukseen, EU:n ja teollisuudenalan ottamiseen mukaan Naton älykkään puolustuksen hankkeisiin, yhteistyöhön perustuvaan tiedonjakoon sekä parhaisiin käytäntöihin, jotka koskevat torjuntavalmiutta ja elpymistä, Naton, EU:n ja teollisuudenalan välillä, yhteisesti kehitettyjen kyberpuolustusalan voimavarojen täytäntöönpanoon sekä kyberturvallisuuspoikkeamien johdosta toteutettavien yhteistyötoimien varmistamiseen soveltuvilta osin;

44.  ottaa huomioon toimet, joita toteutetaan parhaillaan ehdotuksen johdosta, joka koskee Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastosta (ENISA) annetun asetuksen (EU) N:o 526/2013 muuttamista ja unionin tieto- ja viestintätekniikan turvallisuussertifiointi- ja merkintäkehyksen vahvistamista; kehottaa ENISAa allekirjoittamaan Naton kanssa sopimuksen, jossa lisätään niiden käytännön yhteistyötä, mukaan lukien tiedonjako ja osallistuminen kyberpuolustusharjoituksiin;

Kybertoimintaympäristöön sovellettavat kansainväliset normit

45.  edellyttää kyberpuolustusvalmiuksien sisällyttämistä YUTP:hen ja unionin ja jäsenvaltioiden ulkoisiin toimiin monialaisena tehtävänä; edellyttää tiiviimpää kyberpuolustusalan koordinointia jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten, Naton, Yhdistyneiden kansakuntien, Yhdysvaltojen ja muiden strategisten kumppanien kesken, erityisesti kybertoimintaympäristöä koskevien sääntöjen, normien ja täytäntöönpanon valvonnan yhteydessä;

46.  pitää valitettavana, että useiden kuukausien neuvottelujen jälkeen YK:n alainen hallitusten tietoturva-asiantuntijaryhmä 2016–2017 (UNGGE) ei onnistunut laatimaan uutta konsensusraporttia; muistuttaa, että kuten vuoden 2013 raportissa todettiin, kybertoimintaympäristössä sovelletaan voimassa oleva kansainvälistä oikeutta ja erityisesti YK:n peruskirjaa, jossa kielletään väkivallalla uhkaaminen tai sen käyttäminen minkään valtion poliittista riippumattomuutta vastaan, mukaan lukien kyberhäirintä, jolla aiotaan haitata virallisten osallistumista koskevien menettelyjen, myös vaalien, järjestämiseen tarvittavaa teknistä infrastruktuuria toisessa valtiossa, ja että olisi valvottava niiden täytäntöönpanoa kybertoimintaympäristössä; toteaa, että kyseisen tietoturva-asiantuntijaryhmän vuonna 2015 julkaisemassa raportissa luetellaan valtioiden vastuullisen käyttäytymisen normeja, mukaan lukien valtioita koskeva kielto toteuttaa tai tietoisesti tukea sellaista kybertoimintaa, joka on vastoin niiden kansainvälisten sääntöjen mukaisia velvoitteita; kehottaa EU:ta omaksumaan johtavan roolin nykyisissä ja tulevissa keskusteluissa, jotka koskevat kansainvälisiä normeja ja niiden täytäntöönpanoa kybertoimintaympäristössä;

47.  muistuttaa, että Tallinn Manual 2.0 -asiakirja soveltuu perustaksi keskustelulle siitä – ja sen analysoimiseksi – kuinka olemassa olevaa kansainvälistä oikeutta voidaan soveltaa kybertoimintaympäristöön; kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan Tallinn Manual -asiakirjassa julkaistujen asiantuntijoiden toteamusten analysoinnin ja soveltamisen ja sopimaan muista kansainvälistä käyttäytymistä koskevista vapaaehtoisista normeista; toteaa erityisesti, että kaikenlaisen kybervalmiuksien offensiivisen käytön olisi perustuttava kansainväliseen oikeuteen;

48.  vahvistaa olevansa vahvasti sitoutunut avoimeen, vapaaseen, vakaaseen ja turvalliseen kybertoimintaympäristöön, jossa kunnioitetaan demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen keskeisiä arvoja ja jossa kansainväliset kiistat ratkaistaan rauhanomaisin keinoin perustuen YK:n peruskirjaan ja kansainvälisen oikeuden periaatteisiin; kehottaa jäsenvaltioita edistämään edelleen kyberdiplomatiaa ja voimassa olevia kybernormeja koskevan EU:n yhteisen ja kattavan lähestymistavan täytäntöönpanoa ja laatimaan yhdessä Naton kanssa kyberhyökkäystä koskevia unionin tason kriteerejä ja määritelmiä, jotta parannetaan EU:n kykyä saavuttaa nopeasti yhteinen kanta kyberhyökkäyksen muodossa tehdyn kansainvälisen laittoman teon seurauksena; tukee vahvasti tietoturva-asiantuntijaryhmän vuoden 2015 raportissa ehdotettua sellaisten vapaaehtoisten, ei-sitovien normien kehittämistä, jotka koskevat vastuullista valtion käyttäytymistä kybertoimintaympäristössä ja kattavat kansalaisten yksityisyyden ja perusoikeuksien kunnioittamisen; tukee myös alueellisten luottamusta lisäävien toimien laatimista; tukee tässä yhteydessä kybertoimintaympäristön vakautta tarkastelevan Global Commission on the Stability for Cyberspace -elimen toimia sellaisia normeja ja politiikkoja koskevien ehdotuksien laatimiseksi, joilla lisätään kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta sekä annetaan ohjeistusta, joka koskee valtioiden ja muiden kuin valtioiden vastuullista käyttäytymistä kybertoimintaympäristössä; kannattaa ehdotusta, jonka mukaan valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden ei pitäisi toteuttaa tai tietoisesti sallia toimia, joilla tarkoituksellisesti ja merkittävästi vahingoitetaan internetin julkisen ytimen yleistä saatavuutta tai eheyttä ja siten kybertoimintaympäristön vakautta;

49.  ottaa huomioon, että yksityinen sektori omistaa suurimman osan teknisestä infrastruktuurista tai käyttää sitä, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää varmistaa yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien tiivis yhteistyö, kuuleminen ja osallistaminen monen sidosryhmän välisen vuoropuhelun välityksellä, jotta varmistetaan avoin, vapaa, vakaa ja turvallinen kybertoimintaympäristö;

50.  on tietoinen, että täytäntöönpanoon liittyvien vaikeuksien vuoksi valtioiden välisistä kahdenvälisistä sopimuksista ei aina saada odotettuja tuloksia; katsoo siksi, että yhteenliittymien muodostaminen sellaisten samanhenkisten maaryhmien välillä, jotka ovat halukkaita löytämään konsensuksen, on tehokas tapa täydentää monen sidosryhmän toteuttamia toimia; painottaa paikallisviranomaisten tärkeää roolia prosessissa, joka koskee teknologista innovointia ja tietojen jakamista rikollisuuden ja terrorismin torjunnan vahvistamiseksi;

51.  suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto on hyväksynyt EU:n yhteistä diplomaattista vastausta haitallisiin kybertoimiin koskevat puitteet eli niin sanotun kyberdiplomatian välineistön; kannattaa EU:n mahdollisuutta toteuttaa rajoittavia toimenpiteitä sellaisiin vastustajiin nähden, jotka hyökkäävät sen jäsenvaltioita vastaan kybertoimintaympäristössä, mukaan lukien pakotteiden asettaminen;

52.  kehottaa myös omaksumaan selkeän ennakoivan lähestymistavan kyberturvallisuuteen ja -puolustukseen sekä tehostamaan EU:n kyberdiplomatiaa unionin ulkopolitiikan monialaisena tehtävänä sekä sen valmiuksia ja välineitä kaikilla osa-alueilla, jotta niillä voidaan tehokkaasti vahvistaa EU:n normeja ja arvoja sekä pohjustaa yhteisymmärrystä kybertoimintaympäristöä maailmanlaajuisesti koskevista säännöistä, normeista ja täytäntöönpanotoimenpiteistä; toteaa, että kehittämällä kyberuhkiin liittyvää kolmansien maiden sietokykyä edistetään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, millä lisätään viime kädessä unionin kansalaisten turvallisuutta;

53.  katsoo, että NotPetya- ja WannaCry-kiristysohjelmien kaltaiset kyberhyökkäykset ovat joko valtiojohtoisesti toteutettuja tai ne toteutetaan valtion ollessa tietoinen asiasta ja hyväksyessä sen; toteaa, että nämä kyberhyökkäykset, jotka aiheuttavat vakavaa ja pitkäaikaista taloudellista haittaa ja uhkaavat suoraan ihmisten henkeä, ovat selvästi kansainvälisen oikeuden ja oikeusnormien vastaisia rikkomuksia; katsoo siksi, että NotPetya- ja WannaCry-kiristysohjelmat merkitsevät kansainvälisen oikeuden rikkomista, joista ensimmäisestä on vastuussa Venäjän federaatio ja toisesta Pohjois-Korea, ja että EU:n ja Naton olisi vastattava niihin oikeassa suhteessa ja asianmukaisesti;

54.  katsoo, että Europolin kyberrikostorjuntakeskuksesta olisi tultava kyberrikollisuuden torjunnan alalla toimivia lainvalvontayksikköjä ja hallitusten alaisia viranomaisia varten yhteyspiste, jonka päätehtävänä olisi hallinnoida sekä .eu-verkkotunnusten että EU:n verkkojen kriittisen infrastruktuurin puolustusta hyökkäyksen aikana; painottaa, että yhteyspisteet olisi myös valtuutettava vaihtamaan tietoja ja antamaan jäsenvaltioille apua;

55.  painottaa, että on tärkeää kehittää normeja, jotka koskevat yksityisyyttä ja turvallisuutta, salausta, vihapuhetta, disinformaatiota ja terroriuhkia;

56.  suosittaa, että jokainen EU:n jäsenvaltio noudattaa velvoitetta auttaa kyberhyökkäyksen kohteena olevaa toista jäsenvaltiota ja varmistaa kansallinen kybervastuu tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa;

Siviili- ja sotilasviranomaisten välinen yhteistyö

57.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä vahvistamaan tietämyksensiirtokumppanuuksia, panemaan täytäntöön asianmukaisia liiketoimintamalleja, kehittämään yritysten ja puolustus- ja siviilialan loppukäyttäjien välistä luottamusta sekä parantamaan akateemisen tiedon muuttamista käytännön ratkaisuiksi, jotta voidaan luoda synergioita ja siirtää ratkaisuja siviili- ja sotilasmarkkinoiden välillä eli perimmiltään Euroopan kyberturvallisuuden ja kyberturvallisuustuotteiden sisämarkkinoilla, jotka perustuvat avoimiin menettelyihin ja EU:n ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, jotta ylläpidetään ja vahvistetaan EU:n strategista riippumattomuutta; ottaa huomioon kyberturvallisuusalan yksityisyritysten ratkaisevan roolin kyberhyökkäyksiä koskevien varhaisvaroituksien antamisessa ja kyberhyökkäyksien tekijöiden selvittämisessä;

58.  korostaa päättäväisesti tutkimuksen ja kehityksen merkitystä, erityisesti puolustusmarkkinoiden korkean tason turvallisuusvaatimusten valossa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita antamaan enemmän käytännön tukea Euroopan kyberturvallisuusalalle ja muille asianomaisille talouden toimijoille, vähentämään byrokraattista rasitetta, erityisesti pk- ja startup-yrityksille (tärkeä innovatiivisten ratkaisujen lähde kyberturvallisuusalalla) ja edistämään tiiviimpää yhteistyötä yliopistojen tutkimuslaitosten ja isojen toimijoiden kanssa, jotta voidaan vähentää riippuvuutta ulkoisista lähteistä saatavista kyberturvallisuustuotteista ja luoda strateginen toimitusketju EU:n sisälle sen strategisen riippumattomuuden lisäämiseksi; panee tässä yhteydessä merkille arvokkaan panoksen, jonka Euroopan puolustusrahasto ja muut monivuotisen rahoituskehyksen alaiset välineet voivat antaa;

59.  kannustaa komissiota sisällyttämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kyberpuolustukseen liittyviä tekijöitä Euroopan kyberturvallisuuden tutkimus- ja osaamiskeskusten verkostoon, myös riittävien resurssien takaamiseksi kyberalan kaksikäyttövalmiuksia ja -tekniikkaa varten;

60.  toteaa, että tärkeän julkisen infrastruktuuriomaisuuden ja muun kriittisen siviili-infrastruktuuriomaisuuden, etenkin tietojärjestelmien ja niihin liittyvän datan suojelu on elintärkeä puolustustehtävä jäsenvaltioille, erityisesti tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaaville viranomaisille, ja että sen olisi oltava osa joko kansallisten kyberesikuntien tai tämän alan viranomaisten toimeksiantoa; korostaa, että tämä edellyttää tiettyä luottamuksen tasoa ja mahdollisimman tiivistä yhteistyötä sotilaallisten toimijoiden, kyberpuolustusvirastojen, muiden asianomaisten viranomaisten ja asianomaisten toimialojen välillä, mihin päästään vain siten, että määritetään selvästi siviilialan ja sotilaallisten toimijoiden tehtävät, roolit ja vastuu, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä ottamaan tämän huomioon suunnitteluprosesseissaan; kehottaa painokkaasti lisäämään rajat ylittävää yhteistyötä lainvalvonnan alalla haitallisten kybertoimien torjumiseksi noudattaen täysimääräisesti EU:n tietosuojalainsäädäntöä;

61.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita keskittämään kansalliset kyberturvallisuusstrategiat tietojärjestelmien ja niihin liittyvän datan suojeluun sekä pitämään tämän kriittisen infrastruktuurin suojelua osana varmistamisvelvollisuuttaan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön strategioita, suuntaviivoja ja välineitä, jotka tarjoavat kohtuullisen tasoisen suojelun kohtuudella määritettävissä olevan tasoisia uhkia vastaan siten, että suojelun kustannukset ja sen aiheuttamat rasitteet ovat oikeasuhteisia osapuolille aiheutuvaan todennäköiseen vahinkoon nähden; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia velvoittaakseen lainkäyttövaltaansa kuuluvat oikeushenkilöt suojelemaan niiden hallussa olevia henkilötietoja;

62.  toteaa, että kyberuhkiin liittyvän muuttuvan toimintaympäristön vuoksi olisi suositeltavaa vahvistaa ja jäsentää paremmin poliisivoimien kanssa tehtävää yhteistyötä erityisesti eräillä kriittisillä aloilla, kuten silloin, kun kartoitetaan uhkia, joiden yhteisenä nimittäjänä on esimerkiksi kyberjihad, kyberterrorismi, verkossa radikalisoituminen ja äärimielisten tai radikaalien järjestöjen rahoitus;

63.  kannustaa tiivistämään yhteistyötä Euroopan puolustusviraston, ENISAn, Euroopan kyberrikostorjuntakeskuksen ja muiden vastaavien EU:n virastojen välillä noudattaen monialaista lähestymistapaa synergioiden edistämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi;

64.  kehottaa komissiota kehittämään etenemissuunnitelman koordinoidun lähestymistavan soveltamiseksi EU:n kyberpuolustuksen alalla, mukaan lukien EU:n kyberpuolustuspolitiikan kehyksen päivittäminen, jotta varmistetaan, että se on edelleen tarkoituksenmukainen merkityksellisenä toimintamekanismina EU:n kyberpuolustustavoitteiden saavuttamiseksi, tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, Euroopan puolustusviraston, parlamentin ja EUH:n kanssa; toteaa, että prosessin on oltava osa laajempaa strategista lähestymistapaa, jota sovelletaan YTPP:hen;

65.  kehottaa kehittämään kyberturvallisuusvalmiuksia kehitysyhteistyön sekä jatkuvan koulutuksen ja kybertietoisuuden lisäämisen avulla ottaen huomioon, että tulevina vuosina internetiin liittyy miljoonia uusia käyttäjiä, joista useimmat ovat kehitysmaissa; toteaa, että näin vahvistetaan maiden ja yhteiskuntien häiriönsietokykyä kyber- ja hybridiuhkia vastaan;

66.  kehottaa toteuttamaan kansainvälistä yhteistyötä ja monenvälisiä aloitteita, jotta voidaan luoda vaikuttavia kyberpuolustus- ja kyberturvallisuuskehyksiä, joilla torjutaan asiatonta vaikuttamista valtiovallan toimiin korruption, talouspetoksien, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen välityksellä, ja vastata kyberterrorismin sekä kryptovaluuttojen ja muiden vaihtoehtoisten maksumenetelmien asettamiin haasteisiin;

67.  toteaa, että NotPetya-kiristysohjelman kaltaiset kyberhyökkäykset leviävät nopeasti ja aiheuttavat siten umpimähkäistä haittaa, jollei laajalle levinnyttä häiriönsietokykyä taata maailmanlaajuisesti; katsoo, että kyberpuolustuskoulutus olisi sisällytettävä osaksi EU:n ulkoisia toimia ja että kehittämällä kyberuhkiin liittyvää kolmansien maiden sietokykyä edistetään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, millä lisätään viime kädessä unionin kansalaisten turvallisuutta;

Toimielinten vahvistaminen

68.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään kunnianhimoisempaa yhteistyötä kyberalalla pysyvän rakenteellisen yhteistyön kehyksessä; ehdottaa, että jäsenvaltiot käynnistävät pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön liittyvän uuden kyberyhteistyöohjelman tukeakseen nykyisten ja tulevien EU:n operaatioiden nopeaa ja vaikuttavaa suunnittelua, johtamista ja valvontaa; toteaa, että tämän pitäisi johtaa toimintavalmiuksien koordinoinnin parantumiseen kybertoimintaympäristössä ja se saattaa johtaa yhteisen kyberesikunnan perustamiseen Eurooppa-neuvoston niin päättäessä;

69.  kehottaa uudelleen jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa esittämään EU:n valkoisen kirjan turvallisuudesta ja puolustuksesta; kehottaa jäsenvaltioita ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa asettamaan kyberpuolustuksen ja -pelotteen valkoisen kirjan kulmakiveksi, jolla katetaan kyberalan suojelu sekä SEU-sopimuksen 43 artiklassa vahvistettujen toimien että sen 42 artiklan 7 kohdassa vahvistetun yhteisen puolustuksen osalta;

70.  toteaa, että pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön liittyvän uuden kyberyhteistyöohjelman johdossa olisi oltava sekä korkea-arvoista sotilashenkilöstöä että siviilihenkilöstöä jokaisesta jäsenvaltiosta virkojen kierrätykseen perustuen ja että henkilöstön olisi oltava vastuuvelvollinen EU:n puolustusministereille pysyvän rakenteellisen yhteistyön formaatin osalta samoin kuin varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, jotta edistetään tiedustelutiedon ja muun tiedon jakoon liittyvän luottamuksen periaatteita jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten ja virastojen keskuudessa;

71.  kehottaa uudelleen perustamaan EU:n puolustusneuvoston, joka perustuu olemassa olevaan Euroopan puolustusviraston ministeritason johtokuntaan ja EU:n puolustusministerien pysyvän rakenteellisen yhteistyön formaattiin, jotta taataan priorisointi, resurssien operationalisointi ja vaikuttava yhteistyö ja integrointi jäsenvaltioiden keskuudessa;

72.  muistuttaa, että on tarpeen varmistaa, että Euroopan puolustusrahasto säilytetään tai että sitä jopa korotetaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä varmistaen riittävien varojen myöntäminen kyberpuolustukselle;

73.  kehottaa lisäämään resursseja kyberturvallisuuden ja tiedustelutiedon levittämisen uudistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi EUH:n / EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen (EU INTCEN), neuvoston ja komission välillä;

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

74.  toteaa, että yksityisyritykset ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä ehkäisemään, havaitsemaan, hillitsemään ja torjumaan kyberturvallisuuspoikkeamia, ei ainoastaan teknologian vaan myös tietotekniikkaan kuulumattomien palvelujen tuottajina;

75.  toteaa, että yksityinen sektori on keskeisessä asemassa pyrittäessä ehkäisemään, havaitsemaan, hillitsemään ja torjumaan kyberturvallisuuspoikkeamia sen lisäksi, että se kannustaa kyberpuolustukseen liittyvää innovointia, ja kehottaa siten lisäämään yksityisen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta varmistetaan EU:n ja Naton vaatimuksia koskevat yhteiset näkemykset ja autetaan saavuttamaan yhteisiä ratkaisuja;

76.  kehottaa EU:ta suorittamaan toimielimissä käytettyjen ohjelmistojen sekä tietotekniikka- ja viestintäalan laitteistojen ja infrastruktuurin kattavan tarkastuksen mahdollisesti vaarallisten ohjelmien ja laitteiden poistamiseksi ja haitallisiksi vahvistettujen ohjelmien ja laitteiden kieltämiseksi (esimerkiksi Kaspersky Lab);

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, puolustus- ja kyberturvallisuusalan EU-virastoille, Naton pääsihteerille sekä EU:n jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1) Cambridge University Press, helmikuu 2017, ISBN 9781316822524, https://doi.org/10.1017/9781316822524.
(2)EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(4) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 145.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0435.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0492.

Oikeudellinen huomautus