Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 4. heinäkuuta 2018 - StrasbourgVäliaikainen painos
Rakenneuudistusten tukiohjelma: rahoituspuitteet ja yleistavoite ***I
 Euroopan unionin vaalilainsäädännön uudistus ***
 EU:n ja Euratomin sekä Armenian välinen kumppanuussopimus ***
 EU:n ja Euratomin sekä Armenian välinen kumppanuussopimus (päätöslauselma)
 EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimus ***
 EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimus (päätöslauselma)
 EU:n ja Uuden-Seelannin välinen sopimus myönnytysten muuttamisesta (Kroatian liittymisen johdosta) ***
 Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntö: selvitys- ja maksujärjestelmät ***I
 Ajoneuvovero: verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä *
 Esitys lisätalousarvioksi nro 2/2018: varainhoitovuoden 2017 ylijäämän ottaminen talousarvioon
 Esitys lisätalousarvioksi nro 3/2018: Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkaminen
 Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU:n ulkoista strategiaa
 Pk-yritysten määritelmä
 EU:n ja Azerbaidžanin laaja-alaista sopimusta koskevat neuvottelut
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Jordanian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Turkin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Israelin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Marokon välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Libanonin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Egyptin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
 Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Algerian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi

Rakenneuudistusten tukiohjelma: rahoituspuitteet ja yleistavoite ***I
PDF 357kWORD 46k
Euroopan parlamentin tarkistukset 4. heinäkuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2017/825 muuttamisesta rakenneuudistusten tukiohjelman rahoituspuitteiden kasvattamiseksi ja sen yleistavoitteen mukauttamiseksi (COM(2017)0825 – C8-0433/2017 – 2017/0334(COD))(1))
P8_TA-PROV(2018)0281A8-0227/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan -1 kappale (uusi)
(-1)  Unionin on tuettava jäsenvaltioita niiden pyynnöstä unionin oikeuden täytäntöönpanoa koskevien hallinnollisten valmiuksien parantamisessa.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Rakenneuudistusten tukiohjelman, jäljempänä ’ohjelma’, alkuperäisenä tavoitteena oli lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia valmistella ja toteuttaa kasvua ylläpitäviä hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, myös avustamalla unionin rahastojen tehokkaassa ja tuloksellisessa käytössä. Ohjelman mukaista tukea antaa komissio jäsenvaltion pyynnöstä, ja tukea voidaan myöntää useille eri politiikan aloille. Kehittämällä sopeutumiskykyisiä talouksia, jotka perustuvat vankkoihin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joiden avulla jäsenvaltiot selviytyvät tehokkaasti häiriöistä ja elpyvät niistä nopeasti, voidaan edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Insitutionaalisten, hallinnollisten ja kasvua ylläpitävien rakenneuudistusten toteuttaminen on asianmukainen väline saada aikaan tällaista kehitystä.
(1)  Rakenneuudistusten tukiohjelman, jäljempänä ’ohjelma’, alkuperäisenä tavoitteena oli lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia valmistella ja toteuttaa kasvua ylläpitäviä hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa, myös avustamalla unionin rahastojen tehokkaassa ja tuloksellisessa käytössä. Ohjelman mukaista tukea antaa komissio jäsenvaltion pyynnöstä, ja tukea voidaan myöntää useille eri politiikan aloille. Kehittämällä sopeutumiskykyisiä talouksia ja sopeutumiskykyinen yhteiskunta, jotka perustuvat vankkoihin taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja alueellisiin rakenteisiin, joiden avulla jäsenvaltiot selviytyvät tehokkaasti häiriöistä ja elpyvät niistä nopeasti, voidaan edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Ohjelman avulla tuettavat uudistukset edellyttävät tehokasta ja vaikuttavaa kansallista ja alueellista julkishallintoa sekä kaikkien asianomaisten sidosryhmien omavastuullisuutta ja aktiivista osallistumista. Maakohtaisten institutionaalisten, hallinnollisten ja kasvua ylläpitävien rakenneuudistusten toteuttaminen sekä unionin edun mukaisiin rakenneuudistuksiin sitoutuminen paikan päällä erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten välityksellä ovat asianmukaisia välineitä saada aikaan tällaista kehitystä.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Jotta varmistetaan kunkin jäsenvaltion pyynnöstä toteutettujen uudistusten tulosten näkyvyys, on ohjelmasta saatava tuloksia ja niistä on tiedotettava tehokkaasti unionin tasolla, kansallisella tasolla ja aluetasolla. Näin varmistettaisiin tiedon, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihto, joka on myös yksi ohjelman tavoitteista.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
(1 b)  Ohjelmasta myönnettävän tuen kysyntä pysyy oletettavasti korkeana, minkä vuoksi tietyt pyynnöt on tarpeen asettaa etusijalle. Etusijalle olisi asetettava tarvittaessa pyynnöt, joiden tavoitteena on siirtää verotuksen painopistettä työvoiman verotuksesta varallisuuden ja saastuttamisen verottamiseen, lujittaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa ja siten sosiaalista osallisuutta, torjua veropetoksia, verovilppiä ja veronkiertoa lisäämällä avoimuutta, laatia innovatiivisen ja kestävän uudelleenteollistamisen strategioita ja tehdä parannuksia koulutusjärjestelmiin. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tukipyyntöihin, joilla on takanaan erittäin vahva demokraattinen tuki, joissa on mukana runsaasti kumppaneita ja joilla on heijastusvaikutuksia muihin aloihin. Ohjelmalla olisi täydennettävä muita välineitä päällekkäisyyksien välttämiseksi.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 c kappale (uusi)
(1 c)   Ohjelman tavoitteena on lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia valmistella ja toteuttaa kasvua ylläpitäviä rakenneuudistuksia, mutta sillä ei pitäisi korvata jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista saatavaa rahoitusta eikä sitä pitäisi käyttää kattamaan juoksevia menoja.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen vahvistamalla rakenneuudistuksia on ratkaisevan tärkeää, jotta jäsenvaltiot menestyvät talous- ja rahaliitossa. Tämä on erityisen tärkeää niille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei ole euro, jotta ne voivat valmistautua euroalueen jäsenyyteen.
(3)  Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen rakenneuudistuksilla, jotka hyödyttävät unionia ja ovat sen periaatteiden ja arvojen mukaisia, on ratkaisevan tärkeää, jotta jäsenvaltiot menestyvät talous- ja rahaliitossa ja jotta siinä saadaan aikaan enemmän todellista lähentymistä ja varmistetaan näin sen pitkän aikavälin vakaus ja menestyksekkyys. Tämä on erityisen tärkeää niille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö ei vielä ole euro, jotta ne voivat valmistautua euroalueen jäsenyyteen.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Ottaen huomioon ohjelman pyrkimys vastata taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin on asianmukaista painottaa ohjelman yleistavoitteessa, että edistämällä yhteenkuuluvuutta, kilpailukykyä, tuottavuutta, kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista voidaan samalla tukea valmistautumista euroalueen jäsenyyteen niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro.
(4)  Ottaen huomioon ohjelman pyrkimys vastata taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin on asianmukaista painottaa ohjelman yleistavoitteessa, että edistämällä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, kilpailukykyä, tuottavuutta, kestävää kasvua, työpaikkojen luomista, sosiaalista osallisuutta ja jäsenvaltioiden ja alueiden välisten erojen vähentämistä voidaan samalla tukea valmistautumista euroalueen jäsenyyteen niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei vielä ole euro.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  On myös mainittava, että ohjelman toimilla voidaan tukea uudistuksia, joiden avulla jäsenvaltiot, jotka haluavat ottaa euron käyttöön, voivat valmistautua euroalueen jäsenyyteen.
(5)  Kun otetaan huomioon myönteiset kokemukset, joita unioni on saanut aiemmin tarjottuaan teknistä tukea muille maille, jotka ovat jo ottaneet euron käyttöön, on myös mainittava, että ohjelman toimilla voidaan tukea uudistuksia, joiden avulla jäsenvaltiot, jotka ovat liittyneet unioniin myöhemmin ja jotka haluavat ottaa euron käyttöön, voivat valmistautua euroalueen jäsenyyteen.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Seitsemään jäsenvaltioon sovelletaan perussopimuksessa asetettua velvoitetta valmistautua euroalueen jäsenyyteen, ja nämä valtiot ovat Bulgaria, Tšekin tasavalta, Kroatia, Unkari, Puola, Romania ja Ruotsi. Jotkin näistä jäsenvaltiosta ovat viime vuosina edenneet vain vähäisessä määrin tätä tavoitetta kohden, minkä vuoksi unionin tuki euroalueen jäsenyydelle on yhä merkityksellisempää. Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät ole velvollisia liittymään euroalueeseen.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)   Alue- ja paikallisviranomaisilla on tärkeä asema rakenneuudistuksissa siinä määrin kuin kunkin jäsenvaltion perustuslaillinen ja hallinnollinen rakenne sen mahdollistaa. Siksi on aiheellista säätää siitä, missä määrin alue- ja paikallisviranomaisten on asianmukaista osallistua rakenneuudistusten valmisteluun ja toteuttamiseen ja missä määrin niitä on asianmukaista kuulla niistä.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Jotta voitaisiin vastata jäsenvaltioiden lisääntyviin tukipyyntöihin ja tukea rakenneuudistusten toteuttamista niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, ohjelman rahoituspuitteita olisi kasvatettava riittävästi, jotta unioni voisi vastata tukea pyytävien jäsenvaltioiden tarpeisiin.
(6)  Jotta voitaisiin vastata jäsenvaltioiden lisääntyviin tukipyyntöihin ja tukea unionin edun mukaisten rakenneuudistusten toteuttamista niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei vielä ole euro, ohjelman rahoituspuitteita olisi kasvatettava neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/20131 a mukaisen joustovälineen avulla riittävästi, jotta unioni voisi vastata tukea pyytävien jäsenvaltioiden tarpeisiin. Rahoituspuitteiden kasvattaminen ei saisi vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan muihin prioriteetteihin. Jäsenvaltioita ei pitäisi myöskään velvoittaa siirtämään kansallisia ja alueellisia Euroopan rakenne- ja investointirahaston (ERI-rahastot) osuuksiaan ohjelman rahoitusvajeen kattamiseksi.
___________
1 a   Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tuen tarjoamiseksi mahdollisimman nopeasti komission olisi voitava käyttää osa rahoituspuitteiden mukaisista määrärahoista kattamaan myös ohjelman tukitoimista aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi käytännön hankkeiden laadunvalvontaan ja seurantaan liittyviä menoja.
(7)  Laadukkaan tuen tarjoamiseksi mahdollisimman nopeasti komission olisi voitava käyttää osa rahoituspuitteiden mukaisista määrärahoista kattamaan myös ohjelman tukitoimista aiheutuvia kustannuksia, esimerkiksi käytännön hankkeiden laadunvalvontaan ja seurantaan sekä arviointiin liittyviä menoja. Tällaisten menojen olisi oltava oikeassa suhteessa tukihankkeiden menojen kokonaisarvoon.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Jotta varmistetaan, että ohjelman täytäntöönpanoa koskeva raportointi Euroopan parlamentille ja neuvostolle on sujuvaa, olisi täsmennettävä määräaika, jonka kuluessa komission on annettava vuotuiset seurantakertomukset.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
Asetus (EU) 2017/825
1 artikla – 1 kohta
Ohjelman yleistavoitteena on edistää institutionaalisia, hallinnollisia ja kasvua ylläpitäviä rakenteellisia uudistuksia jäsenvaltioissa antamalla kansallisille viranomaisille tukea toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on instituutioiden, hallinnon, julkishallinnon ja talous- ja sosiaalisektorin uudistaminen ja vahvistaminen vastauksena taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotta voidaan lisätä yhteenkuuluvuutta, kilpailukykyä, tuottavuutta, kestävää kasvua, työpaikkojen luomista ja investointeja ja samalla auttaa jäsenvaltioita valmistautumaan euroalueen jäsenyyteen, erityisesti talouden ohjausprosessien yhteydessä, myös auttamalla unionin rahastojen tehokkaassa, tuloksellisessa ja läpinäkyvässä käytössä.
Ohjelman yleistavoitteena on edistää institutionaalisia, hallinnollisia ja kasvua ylläpitäviä rakenteellisia uudistuksia jäsenvaltioissa antamalla jäsenvaltioiden viranomaisille, mukaan lukien tarvittaessa alue- ja paikallisviranomaiset, tukea toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on instituutioiden, hallinnon, julkishallinnon ja talous- ja sosiaalisektorin uudistaminen ja vahvistaminen vastauksena taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotta voidaan lisätä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, kilpailukykyä, tuottavuutta, kestävää kasvua, työpaikkojen luomista, sosiaalista osallisuutta, verovilpin torjuntaa, köyhyyden torjuntaa, investointeja ja todellista lähentymistä unionissa ja samalla auttaa jäsenvaltioita valmistautumaan euroalueen jäsenyyteen, erityisesti talouden ohjausprosessien yhteydessä, myös auttamalla unionin rahastojen tehokkaassa, tuloksellisessa ja läpinäkyvässä käytössä.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Asetus (EU) 2017/825
5 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)
1 a)   Lisätään 5 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:
d a)   tukea alue- ja paikallisviranomaisten ottamista mukaan rakenneuudistustoimenpiteiden valmisteluun ja toteuttamiseen ja niiden kuulemista niistä siinä määrin kuin kyseisille alue- ja paikallisviranomaisille kunkin jäsenvaltion perustuslaillisen ja hallinnollisen rakenteen mukaan kuuluvat toimivaltuudet ja tehtävät sen sallivat.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta
Asetus (EU) 2017/825
10 artikla – 1 kohta
”1. Rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi ovat 222 800 000 euroa käypinä hintoina.”;
”1. Rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi ovat 222 800 000 euroa käypinä hintoina, josta 80 000 000 euroa saadaan joustovälineen avulla neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013* mukaisesti.”;
_________________
* Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)
Asetus (EU) 2017/825
16 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
3 a)   Korvataan 16 artiklan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti:
2.  Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ohjelman toteuttamista koskevan vuotuisen seurantakertomuksen. Kyseinen kertomus sisältää tietoja seuraavista:
2. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ohjelman toteuttamista koskevan vuotuisen seurantakertomuksen vuodesta 2018 vuoden 2021 loppuun asti. Kyseinen kertomus sisältää tietoja seuraavista:
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta – 3 b alakohta (uusi)
Asetus (EU) N:o 2017/825
16 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – d a alakohta (uusi)
3 b)  Lisätään 16 artiklan 2 kohtaan d a alakohta seuraavasti:
”d a) laadunvalvonnan tulokset ja tukihankkeiden seuranta paikan päällä;”

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0227/2018).


Euroopan unionin vaalilainsäädännön uudistus ***
PDF 233kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta (09425/2018 – C8-0276/2018 – 2015/0907(APP))
P8_TA-PROV(2018)0282A8-0248/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09425/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 223 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0276/2018),

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta ja sen liitteenä olevan ehdotuksen neuvoston päätökseksi säännöksistä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta(1),

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin, Luxemburgin edustajainhuoneen, Alankomaiden parlamentin ylähuoneen, Alankomaiden parlamentin alahuoneen, Ruotsin valtiopäivien, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneen ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0248/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 7.


EU:n ja Euratomin sekä Armenian välinen kumppanuussopimus ***
PDF 232kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisen kokonaisvaltaisen ja tehostetun kumppanuussopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12543/2017 – C8-0422/2017 – 2017/0238(NLE))
P8_TA-PROV(2018)0283A8-0177/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12543/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan väliseksi kokonaisvaltaiseksi ja tehostetuksi kumppanuussopimukseksi (12548/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan, 100 artiklan 2 kohdan, 207 ja 209 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 218 artiklan 7 kohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0422/2017),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman(1), joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0177/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Armenian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2018)0284.


EU:n ja Euratomin sekä Armenian välinen kumppanuussopimus (päätöslauselma)
PDF 274kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 4. heinäkuuta 2018, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisen kokonaisvaltaisen ja laajennetun kumppanuussopimuksen tekemisestä unionin puolesta (12543/2017 – C8-0422/2017 – 2017/0238(NLE)2017/2269(INI))
P8_TA-PROV(2018)0284A8-0179/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12543/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisen kokonaisvaltaisen ja tehostetun kumppanuussopimuksen (12548/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 37 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan, 100 artiklan 2 kohdan, 207 ja 209 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 218 artiklan 7 kohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0422/2017),

–  ottaa huomioon asiaankuuluvat päätöslauselmansa EU:n ja Armenian välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(1),

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden huippukokousten yhteiset julkilausumat ja erityisesti Brysselissä vuonna 2017 annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteiset tiedonannot Euroopan naapuruuspolitiikasta (ENP), erityisesti 18. toukokuuta 2017 julkaistun kertomuksen tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta (JOIN(2017)0018) ja 9. kesäkuuta 2017 julkaistun yhteisen valmisteluasiakirjan ”Eastern Partnership – 20 Deliverables for 2020: Focusing on key priorities and tangible results” (SWD(2017)0300) sekä vuonna 2016 julkaistun tiedonannon ”Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa itäisen kumppanuuden tilanteesta ja erityisesti 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta(2) ja 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivästä(3),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi(4),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2018 allekirjoitetut Euroopan unionin ja Armenian kumppanuuden painopisteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 49 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0179/2018),

A.  ottaa huomioon, että Armenian ja Euroopan unionin välisten suhteiden nykyisenä kehyksenä toimii vuoden 1996 kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka tuli voimaan vuonna 1999 ja joka korvataan ehdotetulla kokonaisvaltaisella ja laajennetulla kumppanuussopimuksella;

B.  toteaa, että EU:n ja Armenian suhteet perustuvat itäisen kumppanuuden kautta yhteiseen sitoutumiseen kansainvälisen oikeuden periaatteisiin ja perusarvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen;

C.  panee merkille, että on edelleen epäselvää, noudattaako Armenia täysimääräisesti joitakin edellä mainittuja keskeisiä arvoja, erityisesti demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, ja toteaa, että niiden toteutumista horjuttavat korruptio, äänten ostaminen, järjestäytynyt rikollisuus ja oligarkkien liiallinen vaikutusvalta;

D.  toteaa, että Armenia sijaitsee maantieteellisesti Euroopan, Keski-Aasian ja Lähi-idän sekä sen naapurustossa olevien alueellisten toimijoiden, erityisesti Venäjän, Iranin ja Turkin, välissä, ja panee merkille, että sijainti on sekä strateginen että haastava; toteaa, että joidenkin menneiden traagisten tapahtumien, erityisesti armenialaisten kansanmurhan, tunnustamatta jääminen, ulkomaisten joukkojen läsnäolo Armeniassa sekä Etelä-Kaukasian pitkittyneet konfliktit, jotka vaikuttavat myös Azerbaidžaniin ja Georgiaan, uhkaavat merkittävästi kaikkien kumppanien turvallisuutta ja alueellista vakautta; katsoo, että Vuoristo-Karabahin konflikti voidaan ratkaista rauhanomaisesti vain Etyjin vuoden 2009 perusperiaatteiden mukaisesti ja erityisesti Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien toiminnan ja ehdotusten avulla;

E.  toteaa, että EU on Armenian tärkein kauppakumppani ja avunantaja; panee merkille, että Armenia on myös Euraasian talousunionin jäsen, mikä osoittaa, että Euroopan unioni ei vaadi kumppaneitaan valitsemaan EU-suhteiden syventämistä kolmansiin maihin ylläpidettävien suhteiden kustannuksella, vaikka tämän vuoksi jää käyttämättä joitakin tilaisuuksia, kuten pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue EU:n kanssa;

F.  toteaa, että uusi sopimus luo uuden oikeusperustan, jolla tehostetaan poliittista vuoropuhelua ja laajennetaan taloudellisen yhteistyön soveltamisalaa ja yhteistyötä muun muassa energian, liikenteen, infrastruktuurin ja ympäristön alalla; toteaa, että näiden määräysten odotetaan vaikuttavan myönteisesti Armeniaan edistäen demokratian normeja, talouskasvua ja kestävää kehitystä; katsoo, että nämä näkymät ovat erityisen tärkeitä Armenian nuorisolle muun muassa paremman koulutuksen ja useampien työmahdollisuuksien myötä; toteaa, että niin EU:n kuin Armeniankin kansalaiset hyötyvät yhteistyön lisäämisestä;

1.  pitää erittäin myönteisenä kokonaisvaltaisen ja tehostetun kumppanuussopimuksen allekirjoittamista ja katsoo, että sopimus on merkittävä edistysaskel EU:n ja Armenian välisissä suhteissa ja osoitus sitoumuksesta syventää entisestään poliittisia ja taloudellisia suhteita;

2.  toteaa, että sopimuksen allekirjoittaminen ei merkitse päätepistettä EU:n ja Armenian välisessä yhteistyössä; korostaa sen sijaan, että on tärkeää panna sopimus nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön ja pohtia sen jälkeen mahdollisuuksia laajentaa entisestään osapuolten välistä yhteistyötä ja yhdentymistä molemmille osapuolille sopivaan tahtiin ja sopivassa laajuudessa;

3.  katsoo, että on keskeistä saavuttaa merkittävää edistymistä oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä toimivan demokraattisen järjestelmän kaltaisten keskeisten arvojen kunnioittamisessa ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden puolustamisessa sekä saada korruption torjunnasta parempia tuloksia, jotta voidaan alkaa pohtia uusia yhteistyömahdollisuuksia; odottaa tässä yhteydessä, että EU harkitsee sopivana ajankohtana viisumivapautta koskevan vuoropuhelun käynnistämistä Armenian kanssa sillä edellytyksellä, että se täyttää hyvin hallinnoitua ja turvallista liikkumista koskevat ennakkoehdot, joihin kuuluu osapuolten välisten viisuminsaannin helpottamista ja takaisinottoa koskevien sopimusten tehokas täytäntöönpano;

4.  antaa tunnustusta Armenian kansalaisille huhti-toukokuussa 2018 tapahtuneesta vallansiirrosta, joka sujui rauhallisesti ja johti hallituksen vaihtumiseen Armenian perustuslain mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille lainvalvontaviranomaisten osoittaman pidättyvyyden, mutta ilmaisee huolensa rauhanomaisten mielenosoittajien, joiden joukossa oli myös parlamentin jäseniä, perusteettomista pidätyksistä; onnittelee lämpimästi Nikol Pašinjania hänen valinnastaan uudeksi Armenian pääministeriksi; odottaa lisääntyvää yhteistyötä hänen kanssaan sekä uuden hallituksen ja kansalliskokouksen kanssa, ennen kaikkea niiden auttamiseksi täyttämään Armenian yhteiskunnan odotukset, jotka esitettiin mielenosoitusten aikana, ja ilmoittaa olevansa valmis tarkkailemaan Armenian tulevia parlamenttivaaleja;

Soveltamisala, yleiset periaatteet, keskeiset arvot ja sitoutuminen konfliktinratkaisuun

5.  korostaa, että sopimuksen maantieteellinen soveltamisala kattaa alueet, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta, Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusta niissä määrätyin edellytyksin, sekä Armenian tasavallan alue; kehottaa komissiota varmistamaan, että tuotteita ei tuoda laittomasti EU:hun Armenian kautta;

6.  katsoo, että sopimus on sen 15. marraskuuta 2017 antaman suosituksen hengen ja siinä esitettyjen periaatteiden mukainen; toteaa, että suosituksessa ilmaistaan yksiselitteisesti, että kokonaisvaltaista sopimusta ei ratifioida minkään sellaisen maan kanssa, joka ei kunnioita EU:n arvoja, kuten demokratiaa, oikeusvaltiota, hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; kehottaa Armenian viranomaisia kuitenkin varmistamaan EU:n tuella, että näiden arvojen kohdalla ei oteta takapakkia, sillä se aiheuttaisi sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen sopimuksen 379 artiklan nojalla; muistuttaa, että Armenialle annettavan EU:n taloudellisen avun ehtona on uudistusten täytäntöönpano ja laadukkuus;

7.  kannustaa Armeniaa viipymättä hyväksymään ja toteuttamaan yhteisesti sovitut uudistukset muun muassa vaalijärjestelmän vakauden, oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja valtioelinten hallinnon avoimuuden alalla erityisesti EU:n ja Armenian kumppanuuden painopisteissä ja toteaa, että niiden olisi oltava sopimuksen täytäntöönpanoa ohjaava kehys, jotta saadaan aikaan konkreettisia ja myönteisiä tuloksia Armenian kansalaisille;

8.  korostaa, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen merkityksellinen osallistuminen täytäntöönpanovaiheeseen myös sopimuksessa perustetun uuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kautta ja että tähän on kuuluttava muutakin kuin sopimuksen nykyisessä 366 artiklassa vahvistetut rajalliset velvollisuudet tiedottaa asioista kansalaisyhteiskunnan edustajille ja käydä keskustelua niiden kanssa; muistuttaa, että osallistuvien kansalaisjärjestöjen olisi edustettava mahdollisimman monia erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia eturyhmiä;

9.  kehottaa komissiota pitämään kiinni EU:n taloudellisen tuen ehdollisuuden periaatteesta ja yhdistämään EU:n tuki, myös Euroopan naapuruusvälineen, makrotaloudellisen tuen ja muiden välineiden kautta annettu tuki, järjestelmällisesti uudistusten tosiasialliseen toteuttamiseen; katsoo, että uudistusten edistymistä olisi seurattava huolellisesti;

10.  katsoo, että sopimus on sen 15. marraskuuta 2017 antaman suosituksen hengen ja siinä esitettyjen periaatteiden mukainen myös siksi, että siinä asetetaan Armenian tai Azerbaidžanin kanssa tehtävän uuden sopimuksen ratifioinnin ehdoksi todelliset sitoumukset ratkaista Vuoristo-Karabahin konflikti ja merkittävä edistyminen sen ratkaisemisessa; kehottaa molempia osapuolia vilpittömässä hengessä vauhdittamaan ja tehostamaan neuvotteluita molemmissa maissa vuonna 2018 käytävien vaalien jälkeen, jotta voidaan tehdä historiaa ja päättää konflikti, jota ei voida ratkaista käyttämällä sotilaallista voimaa ja joka on vaatinut liian monta uhria, erityisesti siviilejä, ja joka ei ole ainoastaan estänyt rauhan ja vakauden aikaansaamista vaan myös haitannut alueen sosioekonomista kehitystä lähes kolmen vuosikymmenen ajan; pitää erittäin huolestuttavana sotilaallisen voiman kasvua ja suhteettomia puolustusmenoja alueella; tukee kaikkia aloitteita, jotka edistävät rauhaa ja hyvien naapuruussuhteiden kehittämistä, mukaan lukien korkean tason neuvottelut ja aselevon valvontajärjestely, ja kehottaa EUH:ta ja komissiota lisäämään EU:n tukea ohjelmille, joilla mahdollistetaan armenialaisten ja azerbaidžanilaisten kansalais- ja nuorisojärjestöjen välisten yhteyksien lisääminen, samalla kun varmistetaan, että EU:n jäsenvaltiot välttävät kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian välillistä vientiä konfliktin osapuolille;

Poliittinen uudistus

11.  kehottaa sekä Armeniaa että EU:ta asettamaan suuren painoarvon kansallisille uudistuksille 4 artiklan mukaisesti, jotta varmistetaan erityisesti sujuva siirtymä presidenttijohtoisesta järjestelmästä parlamentarismiin ja estetään valtioelinten politisoituminen; kannustaa Armenian hallitusta varmistamaan, että suuret uudistukset, kuten hallituksen rakenteeseen ja toimintaan tai rikoslainsäädäntöön liittyvät uudistukset, toteutetaan entistä avoimemmin ja osallistavassa vuoropuhelussa opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa koko Armenian yhteiskunnan etujen mukaisesti;

12.  korostaa, että oppositiolle on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset ja toimintaympäristö, jossa kansalaisyhteiskunta, myös tiedotusvälineiden edustajat ja ihmisoikeuksien puolustajat, voivat tehdä työtä ilman pelkoa kostotoimista; kehottaa tässä yhteydessä Armeniaa varmistamaan kaikille vangeille, myös Andrias Ghukasjanille, ripeän ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, johon eivät vaikuta poliittiset näkökohdat; kehottaa Armenian viranomaisia varmistamaan, että toimittajiin ei kohdisteta painostusta eikä kostotoimilla tai väkivallalla pelottelua heidän työnsä takia ja että kunnioitetaan kokoontumisvapautta koskevaa oikeutta, ja pidättymään liiallisesta voimankäytöstä sekä painostuksesta, kuten rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja mielenosoitusten johtajiin kohdistuvista perusteettomista rikossyytteistä; vaatii puolueettomia tutkimuksia ja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä kaikissa tapauksissa, myös poliisin aiemmista suhteettomista toimista rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja Sasna Tsrerin tapauksessa, jossa poliisi häiritsi vakavasti puolustusasianajajien työtä;

13.  kehottaa Armenian viranomaisia tulevia vaaleja silmällä pitäen panemaan viipymättä ja täysimääräisesti täytäntöön kaikki Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR) johtamien kansainvälisten tarkkailuvaltuuskuntien antamat suositukset sen loppuraportissa esitetyllä tavalla ja erityisesti suositukset, jotka liittyvät väitteisiin, joiden mukaan puolueiden edustajat tai lainvalvontaviranomaiset ovat syyllistyneet äänten ostamiseen, äänestäjien uhkailuun, virkamiesten ja yksityissektorin työntekijöiden painostamiseen sekä vaaliprosessin aiheettomaan häirintään, mikä ei parantanut kansalaisten luottamusta maan vaalijärjestelmiin;

14.  kannustaa Armeniaa panemaan täytäntöön Venetsian komission antamat suositukset, kuten sen vuonna 2017 antaman prosessilainsäädäntöluonnosta koskevan lausunnon sisältämät suositukset, joiden mukaan lainsäädännössä on pantu täytäntöön perustuslakiuudistuksen tuomat myönteiset muutokset mutta siinä on puutteita ja epäjohdonmukaisuuksia, joihin on puututtava;

Oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen

15.  muistuttaa olevansa vahvasti sitoutunut kansainväliseen oikeuteen ja perusarvoihin, kuten demokratiaan, oikeusvaltioon ja hyvään hallintotapaan, sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen ja kannustaa Armeniaa saavuttamaan merkittävää edistymistä näillä aloilla, erityisesti tiedotusvälineiden vapauden, oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä korruption, järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun, veronkierron, nepotismin ja oligarkkien liiallisen vaikutusvallan torjunnan saralla; kannustaa Armenian viranomaisia aloittamaan tiiviin ja aidon talouden uudistusprosessin, jotta päästään eroon nykyisestä oligarkkisesta rakenteesta ja poistetaan siihen liittyvät monopolit; kannustaa Armenian viranomaisia panemaan edelleen johdonmukaisesti täytäntöön kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sopimusvaltiona antamiaan sitoumuksia rikkomusten ehkäisemiseksi, syytteeseen panemiseksi ja rankaisemiseksi;

16.  pitää valitettavana, että seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuva väkivalta on maassa yhä vakava huolenaihe; panee merkille, että perheväkivalta on tunnustettu merkittäväksi ongelmaksi, kun kansalliskokous antoi 8. joulukuuta 2017 lain väkivallan estämisestä perheissä, perheväkivallan uhrien suojelusta ja rauhan (yhtenäisyyden) palauttamisesta perheisiin, mutta vaatii tiukempaa lainsäädäntöä tällaisen väkivallan torjumiseksi tehokkaasti ja kehottaa viranomaisia suojelemaan ja tukemaan uhreja paremmin; antaa Armenialle tunnustusta sen allekirjoitettua 18. tammikuuta 2018 Euroopan neuvoston Istanbulin yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ja kannustaa Armeniaa viipymättä ratifioimaan yleissopimuksen ja panemaan sen kokonaisuudessaan täytäntöön, jotta se täyttäisi tosiasiallisesti kansainvälisten normien mukaiset sitoumuksensa;

17.  kehottaa Armeniaa käsittelemään syrjimättömyyttä ja sukupuolten tasa-arvokysymystä toteuttamalla ripeitä mutta tehokkaita toimia, joilla pyritään varmistamaan kaikille tasavertaiset mahdollisuudet työllisyyden, palkkatasa-arvon ja julkisten virkojen osalta, ihannetapauksessa kattavalla ja erillisellä syrjinnän vastaisella lailla, jolla suojellaan myös muita heikossa asemassa olevia ryhmiä, kuten hlbti-ihmisiä, kansainvälisten normien ja Armenian moninaisten ihmisoikeussitoumusten mukaisesti, ja varmistamaan, että käytössä on tehokkaat ja resursseiltaan riittävät suojelumekanismit; pitää tältä osin huolestuttavana, että tuleva lainsäädäntö ei vastaa kansainvälisiä syrjimättömyysstandardeja;

18.  kehottaa Armenian viranomaisia asettamaan etusijalle tyttölasten abortoinnilla toteutettavan sukupuolen valinnan lopettamisen ja toteaa, että sukupuoleen perustuvat abortit ovat Kiinan jälkeen maailman yleisimpiä Armeniassa ja Azerbaidžanissa; kannustaa Armeniaa sitoutumaan parantamaan lasten elämää – etenkin vammaisten ja orpojen lasten – panemalla johdonmukaisesti täytäntöön ensisijaiset tavoitteet, jotka esitetään kansallisessa strategiassa lapsen oikeuksien suojelusta ja toimintasuunnitelmassa lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi, sekä takaamaan osallistavan koulutuksen kaikille lapsille vuoteen 2025 mennessä ja poistamaan lapsityövoiman käytön;

19.  kannustaa toteuttamaan lisätoimia yhteistyön lisäämiseksi rikollisuuden, kuten terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, kyberrikollisuuden ja rajat ylittävän rikollisuuden, ehkäisyssä ja torjunnassa, ja kehottaa Armeniaa yhdentymään tiiviimmin EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

20.  kehottaa Armeniaa ratifioimaan vuonna 1999 allekirjoittamansa Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön;

Kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö

21.  pitää myönteisenä EU:n ja Armenian kauppa- ja taloussuhteiden syventämistä ja sitä, että kokonaisvaltainen ja laajennettu kumppanuussopimus menee joiltakin osin WTO:ssa tehtyjä sitoumuksia pidemmälle avoimuuden sekä EU:sta peräisin olevien tuotteiden ja toimijoiden markkinoille pääsyn suhteen esimerkiksi palvelukaupan, teollis- ja tekijänoikeuksien ja julkisten hankintojen alalla;

22.  kehottaa Armeniaa ryhtymään luottamuksellisiin kauppasuhteisiin EU:n kanssa sen WTO:hon liittymisen yhteydessä tekemien sitoumusten mukaisesti; muistuttaa, että WTO:n jäsenyyden ehtoja ja WTO:n sopimusten velvoitteita ja kyseisten sopimusten sisältämiä määräyksiä sovelletaan ainoastaan YK:n tunnustamiin Armenian tasavallan alueisiin;

23.  toivoo, että sopimuksen myötä syntyy pian uusia houkuttelevia taloudellisia mahdollisuuksia Armeniassa asuville ja maahan palaaville Armenian kansalaisille ja erityisesti maan nuorille;

24.  pitää kuitenkin valitettavana, että sopimukseen ei voitu sisällyttää suojatullien poistamista, koska Armenia on Euraasian talousunionin jäsen; on joka tapauksessa tyytyväinen Armenian korkeaan EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) käyttöasteeseen mutta panee hieman huolestuneena merkille, että järjestelmään kuuluva vienti on keskittynyt voimakkaasti vain harvoihin tavaralajeihin; toteaa, että sopimuksessa kunnioitetaan Armenian ulkopolitiikassaan noudattamaa monivektoripolitiikkaa, mutta kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tukea ei suunnata Armenian talouden niille sektoreille, joihin Venäjän unioniin kohdistamat pakotteet vaikuttavat, ja kehottaa komissiota valvomaan tiukasti, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat neuvoston asetusta (EU) N:o 833/2014, jotta estetään Venäjää hankkimasta kaksikäyttötuotteita ja -teknologiaa Armenian kautta;

25.  pitää myönteisenä tavaramerkkien suojelusta tehtyä sopimusta, 237 artiklan sisältämät konjakkia ja samppanjaa koskevat siirtymämääräykset mukaan lukien, joka suojaa EU:n etuja ja jonka ansiosta Armenia voi kehittää kauppaansa kaikilla taloutensa tärkeimmillä aloilla;

Energia ja muut yhteistyöalat

26.  pitää myönteisenä, että sopimuksessa ja erityisesti sen 42 artiklassa painotetaan ydinturvallisuutta Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja EU:n standardien ja käytäntöjen pohjalta; pitää valitettavana, että Armenian viranomaiset ovat päättäneet pidentää Metsamorin ydinvoimalan käyttöikää, ja ilmaisee jälleen syvän huolensa jatkuvasta ristiriidasta Metsamorin ydinvoimalan turvallisuusnormien ja sen konkreettisesta sijainnista seismisellä alueella johtuvien merkittävien riskien välillä; antaa neuvottelijoille tunnustusta CEPAn 42 artiklaan sisällytetystä erityisyhteistyöstä ”Metsamorin ydinvoimalan sulkeminen ja turvallinen käytöstä poistaminen sekä tätä koskevan etenemis- tai toimintasuunnitelman varhainen hyväksyminen ottaen huomioon tarve korvata se uudella kapasiteetilla Armenian tasavallan energiaturvallisuuden ja kestävän kehityksen edellytysten varmistamiseksi”;

27.  pitää myönteisinä myös määräyksiä, jotka koskevat yhteistyötä ympäristökysymyksissä Armeniassa, koska tällä alalla on saavutettava kiireellisesti edistymistä ja koska tämä tarjoaa mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja vähentää riippuvuutta energiantuonnista vaihtoehtoisten puhtaiden energialähteiden kehittämisen kautta; erityisesti kehottaa komissiota antamaan Armenian hallitukselle teknistä ja taloudellista tukea ja avustusta sen kunnianhimoiseen suunnitelmaan uusiutuvan energian kehittämiseksi;

28.  kehottaa Armenian viranomaisia parantamaan julkisen varainhoidon sekä julkisten hankintojen ja yksityistämisprosessin avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä vahvistamaan pankkialan valvontaa;

29.  korostaa vuoropuhelun ja yhteistyön merkitystä työllisyyspolitiikan, työntekijöiden oikeuksien, kuten työterveyden ja -turvallisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja syrjinnän torjunnan aloilla, myös heikossa asemassa oleville ja syrjäytyneille väestöryhmille, jotta voidaan tarjota parempia työpaikkoja paremmilla työoloilla erityisesti nuorille armenialaisille ja torjua siten korkeaa työttömyyttä sekä ankaraa köyhyyttä;

Institutionaaliset määräykset

30.  pitää myönteisenä parlamentaarisen kumppanuusvaliokunnan perustamista sopimuksen 365 artiklan mukaisesti ja sitoutuu viipymättä vahvistamaan yhdessä Armenian parlamentin kanssa valiokunnan työjärjestyksen, jotta se voi aloittaa toimintansa pian;

31.  pyytää jälleen 15. marraskuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta antamansa suosituksen mukaisesti komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan parlamentille kirjallisen kertomuksen kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanosta kuuden kuukauden välein; muistuttaa vahvistaneensa suosituksessa päätöksensä lisätä itäisen kumppanuuden maiden kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanon seurantaa ja tässä yhteydessä annetun EU:n tuen valvontaa;

32.  kehottaa EU:ta ja Armenian viranomaisia panostamaan enemmän uuden sopimuksen päämääristä ja tavoitteista tiedottamiseen yleisen tietoisuuden lisäämiseksi sekä Armeniassa että EU:ssa mahdollisuuksista ja hyödyistä, joita sopimuksen tekemisestä on odotettavissa; kehottaa lisäksi molempia osapuolia jatkamaan toimiaan sellaisten mahdollisten kampanjoiden torjumiseksi, joissa levitetään väärää tietoa EU:n ja Armenian välisistä suhteista;

o
o   o

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Armenian hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0440.
(3) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 2.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2018)0283.


EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimus ***
PDF 232kWORD 39k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä (10209/1/2012 – C8-0038/2018 – 2010/0310(NLE))
P8_TA-PROV(2018)0285A8-0222/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10209/1/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseksi (5784/2/2011 ja 8318/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91, 100, 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0038/2018),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2013 vahvistamansa kannan esitykseen neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon oikeusperustan muuttamisen unionin tuomioistuimen 11. kesäkuuta 2014 antaman tuomion(2) perusteella,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(3), esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0222/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Irakin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 301.
(2) Unionin tuomioistuimen tuomio 11.6.2014, komissio v. neuvosto, Euroopan unionin ja Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus, C-377/12, ECLI: EU:C:2014:1903.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2018)0286.


EU:n ja Irakin kumppanuus- ja yhteistyösopimus (päätöslauselma)
PDF 280kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 4. heinäkuuta 2018, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä (10209/1/2012 – C8-0038/2018 – 2010/0310M(NLE))
P8_TA-PROV(2018)0286A8-0224/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10209/1/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen(1),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91, 100, 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0038/2018),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(2),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon, jossa esitellään Irakia koskevaan EU:n strategiaan liittyviä osatekijöitä ja joka hyväksyttiin 8. tammikuuta 2018,

–  ottaa huomioon 22. tammikuuta 2018 hyväksytyt neuvoston päätelmät, joilla vahvistetaan uusi Irakia koskeva strategia,

–  ottaa huomioon komission Irakia koskevan suuntaa-antavan monivuotisen ohjelman (2014–2017),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(3),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pohjois-Irakin/Mosulin tilanteesta(4),

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 14. heinäkuuta 2017 ja 21. syyskuuta 2017 antamat päätöslauselmat 2367 (2017) ja 2379 (2017),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman(5) esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0224/2018),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppaa ja Irakia yhdistävät tuhansia vuosia vanhat kulttuurisiteet ja yhteinen historia;

B.  ottaa huomioon, että Irak on kärsinyt vuosikymmenten ajan Saddam Husseinin diktatuurista ja tämän Irania vastaan vuonna 1980 ja Kuwaitia vastaan vuonna 1990 aloittamista hyökkäyssodista, lamaannuttavista pakotteista ja sekä vuonna 2003 tapahtuneen Yhdysvaltain johtaman miehityksen jälkeen sisäisistä konflikteista, muun muassa uskonnollisten ryhmittymien väkivallasta, kurdien separatismista ja Da’eshin jihadistiterrorismista; toteaa, että kaikki nämä osatekijät ovat syynä Irakin kohtaamien haasteiden suuruuteen maan pyrkiessä kohti parempaa hallintoa, talouskasvua ja kansallista sovintoa;

C.  ottaa huomioon, että unioni on vahvistanut haluavansa solmia kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen perustuvan EU:n ja Irakin välisen vahvan kumppanuuden, tukea Irakin viranomaisia siirtymisessä kohti demokratiaa ja jälleenrakentamisprosessissa sekä vahvistanut haluavansa puuttua myös poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen epävakauden perussyihin; toteaa, että jälleenrakentamisen on arvioitu maksavan jopa 88 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

D.  ottaa huomioon, että vuoden 2003 sotaan osallistuneilla EU:n jäsenvaltioilla ja koko EU:lla on erityinen vastuu Irakin kansan auttamisesta ja sellaisten toimien tukemisesta, joilla maahan saadaan rauha ja vakaus;

E.  toteaa, että parlamenttivaalit pidettiin 12. toukokuuta 2018; ottaa huomioon, että alueella, jolla on tiukkoja auktoritaarisia hallituksia ja käytäntöjä, Irak on yksi harvoista maista, joissa on kilpailuun perustuva poliittinen ympäristö, mukaan lukien monipuoluejärjestelmä ja suhteellisen vapaat tiedotusvälineet; toteaa, että maan poliittiset voimat näyttävät ymmärtävän, että on tarpeen muodostaa monien ryhmäkuntien liittoutumia, jotta voidaan vahvistaa järjestelmän legitimiteettiä ja vakautta; katsoo, että aidot ja kilpailuun perustuvat vaalit ovat olennaisen tärkeät Irakin demokratian vahvistamiseksi; katsoo, että Irakin yhteiskunnan kaikkien osapuolten täysimääräinen osallistuminen on tärkeä askel kohti osallistavaa demokratiaa ja yhteistä kansallistunnetta;

F.  katsoo, että turvallisuustilanteen on parannuttava merkittävästi, jotta voidaan edistää maan vakautta ja sovintoa, osallistavaa hallintoa sekä taloudellista ja sosiaalista kehitystä niin valtion kuin paikallistasolla; toteaa, että kaikkien osapuolten saattaminen vastuuseen tehdyistä rikoksista on tarpeen sovinnon aikaansaamiseksi; toteaa, että EU tukee Irakin turvallisuussektorin uudistamista unionin neuvontaoperaatioiden välityksellä; ottaa huomioon, että YK:n Irakin avustusoperaatio (UNAMI) on ollut läsnä maassa vuodesta 2003 lähtien ja tehnyt merkittävää työtä osallistavan poliittisen vuoropuhelun ja kansallisen sovun edistämiseksi; toteaa, että Nato toteuttaa edelleen Irakissa valmiuksien kehittämistä koskevaa aloitettaan, jossa keskitytään omatekoisten räjähteiden torjuntaan, räjähteiden purkamiseen, miinanraivaukseen, siviili- ja sotilasalan suunnitteluun, neuvostoajan laitteiston ylläpitoon, sotilaslääketieteeseen ja Irakin turvallisuuselinten uudistamiseen;

G.  ottaa huomioon, että Irakilla on hallinnollisia haasteita, jotka koskevat institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien luomista sekä oikeusvaltion ja lainvalvonnan vahvistamista sekä ihmisoikeuksien, mukaan lukien naisten sekä kaikkien etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien, kunnioittamista;

H.  katsoo, että on tärkeää torjua työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, varsinkin nuorten keskuudessa, jotta voidaan estää se, että nuoret radikalisoituvat ja heistä tulee siten helppoja värväyskohteita terroristijärjestöille ja muille järjestäytyneille rikollisryhmille;

I.  toteaa, että Irakin terrorismintorjuntajoukot, jotka olivat tärkein toimija Mosulin vapauttamisessa, kärsivät raskaita miestappioita ja niille on annettava asianmukaista tunnustusta ja tukea niiden rekrytointivalmiuksien parantamiseksi, jotta joukkojen koko voidaan palauttaa tasapuoliseksi ja kestäväksi;

J.  katsoo, että Irakin viranomaisten olisi nähtävä maan öljytulot kestävän sosiaalisen ja taloudellisen jälleenrakentamisen mahdollisuutena ja välineenä, josta hyötyy Irakin yhteiskunta kokonaisuudessaan, sen sijaan, että se jakaisi kyseisiä tuloja puolueellisin perustein; toteaa, että Kurdistanin itsehallintoalueella on merkittäviä öljyesiintymiä; katsoo, että Bagdadin keskushallinnon ja Irakin Kurdistanin itsehallintoalueen aluehallinnon suhteet on normalisoitava perustuslain säädösten mukaisesti;

K.  toteaa, että Irakissa on paljon erilaisia yhteisöjä, jotka usein kilpailevat vallasta ja kansallisten resurssien valvonnasta; toteaa, että Da’esh on tappanut tai orjuuttanut epäinhimillisesti tuhansia Irakin kansalaisia, myös vähemmistöyhteisöjen jäseniä ja erityisesti naisia ja tyttöjä, syyllistyessään sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan; toteaa, että terroristi- ja ääriryhmittymien on edelleen helppoa käyttää hyväkseen uskonnollisten ryhmittymien välisiä ja paikallisia jännitteitä; toteaa, että vuonna 2003 Irakissa asui yli 1,5 miljoonaa Irakin kristittyä (kaldealaiset, syyrialaiset, assyrialaiset ja muut kristityt vähemmistöt), jotka ovat osa vanhaa alkuperäisväestöä, ja että heitä vainotaan ankarasti ja moni on joutunut lähtemään maanpakoon; ottaa huomioon, että miljoonat Irakin kansalaiset, myös kristityt, ovat joutuneet pakenemaan väkivaltaisuuksia joko poistumalla maastaan tai siirtymällä maan rajojen sisällä; ottaa huomioon, että kurdit muodostavat merkittävän vähemmistön Irakin väestöstä ja useimmat heistä asuvat Kurdistanin autonomisella alueella;

L.  toteaa, että Da'esh, al-Qaida ja samanhenkiset terroristijärjestöt perustuvat salafismin/wahhabismin jyrkimpiin muotoihin; toteaa, että Da'eshin sotilaallisesta ja alueellisesta tappiosta huolimatta tähän ideologiseen uhkaan on puututtava paremmalla hallinnolla, koulutuksella, palvelujen tarjonnalla, radikalisoitumisen torjunnalla ja ottamalla sunniyhteisö täysin mukaan Irakin poliittiseen prosessiin;

M.  ottaa huomioon, että 26 miljoonan asukkaan Irakissa 11 miljoonaa ihmistä tarvitsee tällä hetkellä humanitaarista apua, yli kolme miljoonaa on joutunut siirtymään maan sisällä ja monet heistä oleskelevat Irakin Kurdistanin alueella, ja että maassa on 246 000 syyrialaista pakolaista; katsoo, että taloudellisen tuen antaminen maan sisäisesti siirtymään joutuneille heidän toimeentulonsa varmistamiseksi on välttämätöntä, jotta he voisivat palata takaisin;

N.  toteaa, että Da'eshin alueellinen tappio on tulosta Irakin asevoimien toiminnasta, jota tukee Da’eshin vastainen maailmanlaajuinen liittouma sekä erilaiset puolisotilaalliset PMF-joukot, pešmerga-joukot ja liittoutuneiden asevoimat; toteaa, että Da'eshin alueellisesta tappiosta huolimatta jihadistien uhka Iranissa jatkuu ja vaarantaa maan vakauden ja turvallisuuden vahvistamisen erityisesti Syyrian rajalla; katsoo, että Irakin jälleenrakentamisen ja maan yhteiskunnallisen yhdistymisen saavuttamiseksi on välttämätöntä ohittaa uskonnollisiin kriteereihin perustuvat erot, hajottaa PMF-joukot ja integroida niiden jäsenet valtion tarpeiden mukaisesti, sillä muutoin ei ole mahdollista saavuttaa toimivaa valtiota, joka perustuu demokratiaan ja monimuotoisuuteen; toteaa, että vuonna 2016 Irakin parlamentti hyväksyi lain, jolla puolisotilaallisista joukoista tehtiin pysyvä osa Irakin turvallisuusjoukkoja; katsoo, että yhdistynyt, monimuotoinen ja demokraattinen Irakin valtio on vakauden sekä maan ja sen kansalaisten kehityksen edellytys;

1.  suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin ja Irakin väliseen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen; kehottaa hyödyntämään kaikilta osin sen tarjoamia mekanismeja unionin ja Irakin välisten yhteyksien syventämiseksi;

2.  korostaa, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus on olennainen väline Irakia koskevan unionin strategian toteuttamiseksi sekä yhteistyön vahvistamiseksi, jotta voidaan edistää maan jälleenrakentamista, vakauttamista ja sovintoa kansallisella ja paikallisella tasolla pitkän aikavälin strategian avulla; pitää erittäin tärkeänä irakilaisten osallistumista sellaisen demokraattisen ja monimuotoisen liittovaltion rakentamiseen, joka perustuu ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen;

3.  suhtautuu myönteisesti Irakin jälleenrakentamista käsittelevään kansainväliseen konferenssiin, joka pidettiin Kuwaitissa 12. helmikuuta 2018; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita pitämään kiinni rahoitusta ja teknistä apua koskevista sitoumuksistaan;

4.  pitää myönteisenä, että unioni on sitoutunut Irakin pitkäaikaiseen tukemiseen ja luokitellut Irakin pilottimaaksi, jossa paneudutaan humanitaariseen avun ja kehitystyön ja niiden käytännön toteutuksen parantamiseen, jotta voidaan edistää siirtymistä humanitaarisesta avusta pidemmän aikavälin jälleenrakentamiseen ja vakauttamiseen; muistuttaa, että Irakin kriisi on YK:n mukaan kolmannen asteen hätätila ja että 11 miljoonaa ihmistä tarvitsee tällä hetkellä humanitaarista apua; kehottaa siksi unionia ja jäsenvaltioita ennen kaikkea tehostamaan toimiaan, joilla paneudutaan kiireellisesti tärkeimpiin humanitaarisiin haasteisiin ja ihmisten tarpeisiin, ottaen erityisesti huomioon yli kolme miljoonaa maan sisäisesti siirtymään joutunutta ihmistä;

5.  korostaa, että köyhyys on levinnyt Irakissa laajalle ja että vaikka se on ylemmän keskitulon maa, vuosia jatkuneet väkivaltaisuudet, konflikti ja ahdasmielisyys ovat haitanneet kehityksen edistymistä huomattavasti; kehottaa unionia keskittämään kehitysapunsa kohdennettujen hankkeiden kautta heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja eniten tarpeessa oleviin ihmisiin, kuten naisiin ja lapsiin, nuoriin, maan sisäisesti siirtymään joutuneisiin ihmisiin ja pakolaisiin;

Euroopan unionin toiminnan painopisteet Irakissa

6.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita jatkamaan nykyisen humanitaarisen avun antamista konflikteista kärsivien irakilaisten auttamiseksi ja suojelemiseksi sekä käyttämään apua keinona, jolla vahvistetaan hallintoa, demokratiaa ja oikeusvaltiota; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden antamaa rahoitusapua valvotaan tehokkaasti, jotta voidaan varmistaa, että taloudellinen apu saavuttaa sitä tarvitsevat; korostaa, että kaikilla irakilaisilla on laillinen oikeus saada henkilöasiakirjoja ja oikeus avunsaantiin ilman syrjintää;

7.  kehottaa unionia tiivistämään yhteistyötään, jotta voidaan edistää äskettäin vapautettujen alueiden vakauttamista ja turvallisuutta ja mahdollistaa siten maan sisäisesti siirtymään joutuneiden turvallinen, tietoon perustuva, vapaaehtoinen ja ihmisarvoinen paluu; kehottaa EU:ta tukemaan jatkossakin Irakin viranomaisia demokraattisen vaaliprosessin varmistamiseksi ja auttamaan Irakin riippumatonta vaalilautakuntaa sen toimissa, jotta maan sisäisesti siirtymään joutuneet voisivat äänestää vaaleissa; kannustaa unionia tarjoamaan teknistä apua, jolla vahvistetaan irakilaisten toimintavalmiuksia miinanraivauksessa ja räjähdysvaaran poistamisessa vapautetuilta alueilta; kehottaa Irakin hallitusta vauhdittamaan miinanraivausjärjestöjen rekisteröintiprosessia;

8.  vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan kiireellistä rahoitusapua ensisijaisten infrastruktuurien jälleenrakentamiseksi sekä välttämättömien julkisten palveluiden, kuten vesi- ja jätevesihuollon, sähkönjakelun, koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuden palauttamiseksi ennalleen, jotta voidaan varmistaa väestön peruselintaso, vahvistaa kansalaisyhteiskunnalle annettavaa tukea ja asettaa etusijalle sellaisten hankkeiden rahoitus, joilla tuetaan vastuuvelvollisuutta ja demokraattista muutosta edistäviä toimijoita; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan sellaista kaupunkien jälleenrakennuksen suunnitteluprosessia, joka mahdollistaa kansalaisten osallistumisen jälleenrakennusta koskeviin päätöksentekoprosesseihin, jotta varmistetaan kaupunkien suunnittelun ja kunnostuksen osallistavuus kansalaisten ja valtion välisen luottamuksen parantamiseksi; vaatii komissiota varmistamaan, että myönnetyt jälleenrakennusvarat jaetaan tasaisesti apua tarvitsevien yhteisöjen kesken riippumatta vastaanottajien etnisestä tai uskonnollisesta identiteetistä ja että ne kanavoidaan laillisten valtion virastojen eikä valtiotasoa alempien toimijoiden kautta; katsoo, että rahoitusapu voitaisiin ottaa käyttöön ja jakaa myös paikallisille yrittäjille ja liikeyrityksille, jotta varmistetaan pääoman tarjonta pk-yrityksille;

9.  kehottaa unionia pyrkimään kaikin tavoin jatkamaan keskushallinnon ja Irakin Kurdistanin alueen viranomaisten välistä tiivistä ja rakentavaa vuoropuhelua, varsinkin Kurdistanissa syyskuussa 2017 pidetyn kansanäänestyksen jälkeen, sellaisten vakaiden suhteiden luomiseksi, jotka tyydyttävät molempia osapuolia ja joiden myötä edistetään osallistavaa päätöksentekoa kaikkein korkeimmalla tasolla ja kunnioitetaan kaikilta osin maan monimuotoisuutta, Irakin yhteiskunnan kaikkien osapuolten oikeuksia sekä Irakin perustuslain periaatteita, Irakin yhtenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta; korostaa tarvetta ratkaista kurdialueen ja muun Irakin välisen rajan merkitseminen vuoropuhelun avulla ja YK:n tuella; katsoo, että Irakin ja autonomisen Kurdistanin aluehallituksen olisi voitava hyötyä öljynviennistä ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan; kehottaa unionia myös edistämään vahvempaa yhteistyötä liittovaltion ja paikallisten viranomaisten välillä maan tosiasiallisen jälleenrakentamisen, pitkän aikavälin vakauden ja rauhanomaisen rinnakkaiselon saavuttamiseksi; korostaa, että Irakin Kurdistanin alueen on pikaisesti pantava täytäntöön tarpeelliset poliittiset ja taloudelliset uudistukset, torjuttava korruptiota ja mahdollistettava uusien puolueiden toiminnan aloittaminen sekä taattava aidot ja kilpailuun perustuvat alueparlamentin vaalit vuonna 2018;

10.  katsoo, että siirryttäessä hätäavusta kehitysapuun, kehitysavun tärkeimmiksi painopisteiksi on asetettava pitkän aikavälin lähestymistapa, vakauttaminen, hyvää hallintoa ja vastuuvelvollisuutta koskevat uudistukset ja parannukset, koulutus ja taitojen kehittäminen, elannon hankkimismahdollisuuksien luominen sekä terveyspalvelujen ja sosiaalisten peruspalvelujen tarjoaminen; korostaa lisäksi uudistusten merkitystä, jotta voidaan parantaa sukupuolijakauman tasapainoa ja naisten edustusta Irakin poliittisessa elämässä; odottaa saavansa konkreettisia ehdotuksia toimista, joilla täytetään kyseiset tarpeet, ja kehottaa komissiota esittämään näyttöä saaduista tuloksista ja vaikutuksista vuosien 2014–2017 monivuotisen suuntaa-antavan ohjelman yhteydessä;

11.  on huolissaan Irakin yhteiskunnan suuresta jakautuneisuudesta; kehottaa unionia tukemaan yhteistyössä UNAMIn ja Irakin viranomaisten kanssa täysimääräisesti irakilaisten kansallisen sovintokomission työtä yhteisöjen välisen sovinnon ja Irakin oman kansallisen sovintoprosessin edistämiseksi, jotta voidaan taata Irakin monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistää osallistavaa ja edustavaa valtion- ja paikallishallintoa sekä vahvistaa Irakin yhteistä kansallistunnetta; toteaa, että koska on estettävä konflikteja, puututtava turvallisuushaasteisiin ja edistettävä sovintoa, välitystoimintaa ja vuoropuhelualoitteita, tällaisia aloitteita varten tarvitaan huomattavasti enemmän rahoitusta, pääasiassa käyttämällä vakautta ja rauhaa edistävää välinettä; on tyytyväinen Irakin uskonnollisten johtajien Irakin hallitukselle osoittamiin suosituksiin, joissa ehdotetaan, että Irakiin perustetaan korkea-arvoisista uskonnollisista johtajista ja tutkijoista koostuva neuvosto, että parlamenttia pyydetään hyväksymään laki, jolla kriminalisoidaan vihaan ja väkivaltaan yllyttävä ääriuskonnollinen puhe ja rangaistaan siihen yllyttäjiä, että tarkistetaan opetussuunnitelmia ja että korostetaan sovintoa ja kansalaisuutta eikä uskonnollista identiteettiä;

12.  kannustaa kansainvälistä yhteisöä ja EU:ta tarjoamaan tukea Irakin etnisten, kulttuuristen ja uskonnollisten identiteettien monimuotoisuuden säilyttämiseksi; kehottaa tutkimaan Irakin perustuslain puitteissa tapoja tunnistaa, suojella ja edistää etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen paikallista itsehallintoa alueilla, joilla ne ovat perinteisesti asuneet ja eläneet rauhanomaisesti rinnakkain – erityisesti Sinjar-vuoristossa (jesidit) ja Niniven tasangolla (kaldealaiset, syyrialaiset ja assyrialaiset); kehottaa Irakin viranomaisia sallimaan kurdien, kristittyjen ja jesidien paluun alkuperäisille asuinalueilleen ja varmistamaan, että he voivat tehdä sen turvallisesti;

Poliittinen vuoropuhelu

13.  kehottaa unionia vahvistamaan poliittista vuoropuheluaan Irakin viranomaisten kanssa, jotta voidaan edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista ja demokraattisten instituutioiden vahvistamista oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen suuremman kunnioittamisen ja tehokkaan oikeusjärjestelmän avulla; pyytää tässä yhteydessä tekemään kuolemanrangaistuksen poistamisesta kyseisen vuoropuhelun painopisteen ja kehottaa Irakin viranomaisia keskeyttämään välittömästi kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon;

14.  muistuttaa, että on tarpeen tukea Irakin kansalaisyhteiskunnan kehittämistä ja sen täysipainoista poliittista edustusta ja osallistumista erilaisiin uudistusprosesseihin; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota naisten ja nuorten edustukseen sekä Irakin yhteiskunnan kaikkiin etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin, kuten kristittyihin, šiia- ja sunnimuslimeihin, jesideihin, mandealaisiin, šabakkeihin, kurdeihin, turkmeeneihin ja muihin ryhmiin kuuluvien edustukseen, sillä niiden vaatimuksiin on vastattava; korostaa samalla tarvetta asettaa ensisijaiseksi tavoitteeksi sellaisen osallistavan ja uskonnollisiin ryhmiin kuulumattoman poliittisen luokan aikaansaamisen, joka edustaa kaikkia Irakin yhteiskunnan osia;

15.  kehottaa korruption torjuntaa koskevan unionin säännöstön huomioon ottaen unionia ja jäsenvaltioita aloittamaan Irakin viranomaisten kanssa oikeudellista yhteistyötä koskevia ohjelmia sekä vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tehokkaita välineitä, jotta laajalle levinnyttä korruptiota voidaan torjua konkreettisesti ja siten taata maan varallisuuden tasapuolinen jakautuminen; korostaa EU:n merkitystä Irakin hallituksen neuvonantajana turvallisuus- ja hallintokysymyksissä Irakin vakauden takaamiseksi;

16.  arvostaa Irakin asevoimien osuutta globaalissa taistelussa terroristijärjestö Da'eshia vastaan; tukee edelleen Da’eshin vastaisen maailmanlaajuisen liittouman laajamittaisia toimia terrorismin torjumiseksi, sillä Da'esh on edelleen vakava uhka sitä vastaan äskettäin saavutetusta sotilaallisesta menestyksestä huolimatta, ja toteaa, että samalla on varmistettava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien noudattaminen; on tietoinen, että Irakissa terrorismin torjuntaan vaikuttavat suuresti sitä ympäröivien alueiden tilanteet, kuten Syyrian sota; kehottaa unionia aloittamaan vuoropuhelun terrorismin torjuntaan liittyvistä kysymyksistä, jotta voidaan uudistaa terrorisminvastaista lakia ja vahvistaa maan valmiuksia vastata terroriuhkiin, ja tekemään yhteistyötä Irakin viranomaisten kanssa rankaisemattomuuden torjumiseksi, kun on kyse rikoksista etnisiä, uskonnollisia tai muita vähemmistöryhmiä vastaan kaikissa muodoissaan; on tietoinen, että terrorismi voidaan voittaa vain puuttumalla sen perussyihin;

17.  pyytää unionia kannustamaan Irakin viranomaisia, jotta ne laatisivat Da’eshin tekemien rikosten käsittelemistä koskevan kansallisen strategian ja maa liittyisi Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön ja hyväksyisi vapaaehtoisesti kyseisen rikostuomioistuimen toimivallan tehdä tutkimuksia avoimesti ja oikeudenmukaisesti, jotta voidaan varmistaa vastuuvelvollisuus Da'eshin tekemistä ihmisoikeusloukkauksista, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan; korostaa, että Da'eshin tekemistä rikoksista vastuussa olevien asettaminen syytteeseen uskottavasti ja uhrien merkittävä osallistuminen on tarpeen ja että näistä rikoksista on tehtävä perusteellinen rikosrekisteri; on kuitenkin samalla huolissaan siitä, että liian laajamittaiset syytetoimet voivat aiheuttaa lisää epäoikeudenmukaisuuksia ja vaikeuttaa yhteisöjen välistä sovintoa ja yhdistymistä;

18.  korostaa, että tarvitaan laajaa asiantuntemusta median ja lehdistön vapautta koskevissa kysymyksissä, jotta paikallisia media-alan toimijoille voidaan antaa rauhanjournalismia koskevaa koulutusta;

19.  kehottaa EU:ta tunnustamaan vastuunsa EU:n kansalaisista, jotka matkustivat Irakiin osallistuakseen Da'eshin tekemiin rikoksiin ja joihin olisi sovellettava oikeusvaltioperiaatetta ja jotka olisi saatettava oikeuden eteen; kehottaa perustamaan Irakin ja asianomaisten jäsenvaltioiden välille selkeät menettelyt, jotka koskevat asianomaisten henkilöiden kotimaahan palauttamista ja oikeudellista vastuuta;

20.  kehottaa komissiota tukemaan oikeuslaitoksen uudistamista, erityisesti siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen osalta, jotta taataan oikeudenmukaista menettelyä ja oikeudenkäyntiä sekä oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevien kansainvälisten normien noudattaminen ja varmistetaan hallinnon osien vastuuvelvollisuus; kehottaa EU:ta myös tekemään yhteistyötä Irakin viranomaisten kanssa rankaisemattomuuden torjumiseksi, kun on kyse rikoksista etnisiä, uskonnollisia tai muita ryhmiä, myös vähemmistöryhmiä, vastaan kaikissa muodoissaan;

21.  kehottaa Irakin viranomaisia asettamaan etusijalle sukupuolten tasa-arvon sekä kaiken naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, myös sukupuoleen perustuvan väkivallan, ja syrjinnän poistamisen; pitää erittäin tärkeänä sitä, että kumotaan laki, joka vapauttaa syytteistä raiskaukseen, seksuaaliseen väkivaltaan, alaikäisen raiskaukseen, kaappaukseen tai vastaaviin tekoihin syyllistyneen henkilön, jos raiskaaja avioituu raiskauksen uhrin kanssa;

22.  kehottaa EU:ta edistämään Irakin ja sen naapurimaiden välisiä hyviä ja rakentavia suhteita sekä sen roolia alueellisen rauhan rakentajana; korostaa, että Irakilla on paljon yhteyksiä Yhdysvaltojen ja Iranin kanssa ja se on viime aikoina parantanut suhteitaan Saudi-Arabiaan, mikä voisi mahdollisesti asettaa Irakin keskeiseen asemaan alueellisten jännitteiden lieventämispyrkimyksissä; kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 598 8 kohdan, jossa kehotetaan tekemään alueellisia turvajärjestelyä Persianlahden rannikkovaltioiden kesken;

23.  kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä Irakin viranomaisten kanssa ja auttamaan näitä sellaisen kansallisen strategian laatimisessa, joka koskee joukkohautojen suojelua ja ruumiiden ylös kaivamista viimeaikaisten konfliktien alueella olevien joukkohautojen säilyttämiseksi, jotta niissä olevat vainajat voidaan kaivaa ylös ja analysoida rikosteknisesti sekä mahdollistaa uhrien jäännösten asianmukainen hautaaminen tai luovuttaminen perheille ja jotta voidaan säilyttää todisteet, tutkia epäillyt rikokset ihmisyyttä vastaan ja ryhtyä syytetoimiin; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita perustamaan kiireesti asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on kerätä kaikki todisteet kaikista käynnissä olevista, uskonnollisia vähemmistöjä vastaan tehtävistä kansainvälisistä rikoksista, myös kansanmurhista, riippumatta rikosten tapahtumapaikasta, jotta voidaan valmistella syyllisten asettamista syytteeseen kansainvälisesti;

24.  kehottaa perustamaan maailmanlaajuisen vuotuisen muistopäivän Da'eshin ja al-Quaidan terroristijulmuuksien uhreille;

Alakohtainen yhteistyö

25.  korostaa, että jälleenrakennus- ja vakauttamisprosessiin on liityttävä taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä koskevia johdonmukaisia politiikkatoimia, jotka hyödyttävät kaikkia irakilaisia kestävällä ja osallistavalla tavalla; kehottaa unionia toimimaan kaikin tavoin Irakin viranomaisten kanssa talouden ja julkisen talouden epätasapainon korjaamiseksi mutta myös sellaisen kestävän ja osallistavan talouskasvun edistämiseksi, jonka avulla luodaan työpaikkoja erityisesti nuorille, kaupankäyntipuitteiden perustamisen ja suotuisan investointiympäristön luomisen lisäksi; kehottaa EU:ta kannustamaan ja tukemaan Irakia sen tarjotessa nuorille, jotka eivät saaneet koulutusta Da'eshin pakottaessa heidät siirtymään pois kodeistaan, mahdollisuuksia suorittaa virallisia koulutusohjelmia, jotka antavat heille tietoja ja taitoja, jotka parantavat heidän työnsaantimahdollisuuksiaan;

26.  kehottaa unionia kannustamaan ja tukemaan Irakia taloutensa monipuolistamisessa;

27.  on huolissaan Irakin kouluissa koulunkäynnin keskeyttäneiden poikien ja tyttöjen suuresta määrästä (kansalaisjärjestöjen mukaan 60 prosenttia vuonna 2015 alakoulun aloittaneista on keskeyttänyt koulunkäynnin); painottaa, että hyvä lukutaito on keskeinen keino rauhan rakentamiseen konfliktialueilla;

28.  kehottaa unionia vahvistamaan yhteistyötään koulutusalalla ja koulutusuudistuksen edistämiseksi, jotta voidaan taata laadukasta koulutusta kaikilla tasoilla ja kaikille, erityisesti alaikäisille; on tietoinen, että tyttöjen on vaikea päästä kouluun, mikä johtuu tavoista, yhteiskunnallisista näkökannoista, köyhyydestä ja turvallisuudesta; kehottaa EU:ta lisäämään tietoa tyttöjen koulutuksesta ja tekemään työtä Irakin hallituksen kanssa tilanteen parantamiseksi, koska tämä on olennaisen tärkeää heidän elämänlaatunsa kannalta;

29.  kehottaa EU:ta kehittämään yhteistyömahdollisuuksia tieteen ja tutkimuksen aloilla, erityisesti yliopistoyhteistyötä ja -kumppanuuksia, varsinkin Erasmus+ -ohjelman avulla, ja vaihtomahdollisuuksia opetuksen ja tutkimuksen aloilla;

30.  kehottaa EU:ta jatkamaan ja vahvistamaan yhteistyötä kulttuuriasioissa Irakin taide- ja kulttuuriperinnön suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi;

31.  on tyytyväinen, että Irakissa käynnistetään maan turvallisuusstrategian puitteissa ja Irakin viranomaisten pyynnöstä turvallisuusalan uudistusta tukeva Euroopan unionin neuvontaoperaatio (EUAM Irak); toivoo, että neuvontaoperaation avulla voidaan vahvistaa julkisia instituutioita ja muodostaa riippumattomat ja osallistavat poliisivoimat; korostaa, että Irakin turvallisuusalan uudistus on tärkeä haaste, jota myös YK:n olisi tuettava; pitää tarpeellisena kannustaa puolisotilaallisten joukkojen riisumista aseita ja taistelijoiden uudelleenintegroimista osana laajempaa turvallisuusalan uudistusta, tarvittaessa räätälöityjen integrointiohjelmien avulla;

32.  kehottaa unionia tehostamaan Irakin viranomaisille annettavaa teknistä apua, jotta luonnonvaroja voidaan hallinnoida kestävästi, veronkantoa parantaa ja laittomia rahavirtoja vähentää pyrkien siihen, että Irak kykenee rahoittamaan kehityksensä itse keskipitkällä aikavälillä ja vähentämään väestön ja alueiden eriarvoisuutta; korostaa, että yksityistä sektoria ja yksityisiä investoijia on opastettava aktiivisesti, jotta voidaan lisätä tietoisuutta konfliktista ja saada nämä toimijat edistämään rauhanrakentamista ja kestävää kehitystä;

33.  kehottaa unionia aloittamaan Irakin kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisen vuoropuhelun muuttoliikkeestä ja kaikista siihen liittyvistä näkökulmista sekä pitämään mielessä, että tarvitaan pitkän aikavälin tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja, ja kehottaa ottamaan käyttöön muuttoliikkeen hallintaa koskevan ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan, joka hyödyttää sekä unionin että Irakin kansalaisia;

34.  korostaa, että Irak voi olla tärkeä kumppani energiaan liittyvän infrastruktuurin jälleenrakentamisen varmistamisessa sekä Irakin energianlähteiden ja EU:n hankintalähteiden monipuolistamisessa; kehottaa EU:ta siksi tukemaan Irakia sen energiakäänteessä ja tekemään yhteistyötä Irakin kanssa yhteisten hankkeiden perustamiseksi sekä hyvien käytäntöjen ja osaamisen vaihtamiseksi keskeisillä energiatehokkuuden, uusiutuvan energian, ympäristön ja tehokkaan resurssienhallinnan, myös vesivarojen hallinnan, aloilla, jotta voidaan muun muassa nopeuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa;

35.  muistuttaa, että naiset ja tytöt ovat joutuneet kärsimään konfliktista ja ääriliikkeistä suhteettomasti ja että he ovat alttiimpia väkivallalle ja hyväksikäytölle, kuten sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, kidutukselle, ihmiskaupalle, orjuudelle ja lapsiavioliitoille; korostaa tarvetta puuttua naisten ja tyttöjen erityisiin humanitaarisiin ja kehitystarpeisiin erityisesti asuinseuduiltaan siirtymään joutuneissa yhteisöissä; kehottaa unionia edistämään edelleen naisten ja miesten tasa-arvoa ja naisten voimaannuttamista kehitystoimiensa kautta ja korostamaan naisten roolia maan elpymisessä ja rauhanrakennuksessa;

36.  korostaa tarvetta investoida Irakin maatalouteen, koska se voi tarjota paljon työpaikkoja ja koska on tärkeää asuttaa uudelleen maaseutualueet, joilla väestö vähenee jatkuvasti konfliktien vuoksi.

37.  suhtautuu myönteisesti Irakin vahvaan sitoumukseen liittyä Maailman kauppajärjestöön ja pyytää komissiota auttamaan Irakin viranomaisia niiden pyrkimyksissä osallistua jälleen maailmantalouteen ja -kauppaan;

Institutionaaliset suhteet

38.  vaatii, että kaiken unionin antaman avun edellytyksenä on ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaatteen tiukka noudattaminen ja että sitä valvotaan jatkuvasti ja että valvonnan tuloksista tiedotetaan parlamentille asianmukaisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 113 artiklan mukaisesti;

39.  sitoutuu perustamaan yhdessä Irakin parlamentin kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen mukaisen parlamentaarisen yhteistyökomitean, jotta se voisi aloittaa toimintansa, muun muassa Irakin ja Euroopan unionin yhteistyöhankkeiden toteuttamisen seurannan;

40.  kehottaa parlamentin demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmää lisäämään Irakin vuotta 2019 koskevaan ensisijaisten maiden luetteloon ja sitoutumaan Irakin parlamentin valmiuksien kehittämistä koskevien ohjelmien laatimiseen; kehottaa komissiota tukemaan näitä ohjelmia;

o
o   o

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission puheenjohtajalle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Irakin tasavallan hallitukselle ja edustajien neuvostolle.

(1) EUVL L 204, 31.7.2012, s. 20.
(2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 83.
(3) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 77.
(4) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 194.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2018)0285.


EU:n ja Uuden-Seelannin välinen sopimus myönnytysten muuttamisesta (Kroatian liittymisen johdosta) ***
PDF 238kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen vuoksi kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (10670/2017 – C8-0121/2018 – 2017/0137(NLE))
P8_TA-PROV(2018)0287A8-0220/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10670/2017),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Kroatian tasavallan myönnytysluettelossa olevien myönnytysten muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen vuoksi kirjeenvaihtona tehdyksi sopimukseksi (10672/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0121/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A8-0220/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Uuden-Seelannin hallituksille ja parlamenteille.


Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntö: selvitys- ja maksujärjestelmät ***I
PDF 356kWORD 44k
Euroopan parlamentin tarkistukset 4. heinäkuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 22 artiklan muuttamisesta (10850/2017 – ECB/2017/18 – C8-0228/2017 – 2017/0810(COD))(1)
P8_TA-PROV(2018)0288A8-0219/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan keskuspankin esitys   Tarkistus
Tarkistus 1
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Perustehtävät, joita on hoidettava Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) välityksellä, sisältävät unionin rahapolitiikan määrittelemisen ja täytäntöönpanon sekä maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan. Turvalliset ja tehokkaat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, erityisesti selvitysjärjestelmät, ovat olennaisen tärkeitä näiden perustehtävien täyttämiseksi
(1)  Perustehtävät, joita on hoidettava Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) välityksellä, sisältävät unionin rahapolitiikan määrittelemisen ja täytäntöönpanon sekä maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan, joka on olennainen rahoitusvakauden ylläpitämisen kannalta. Turvalliset ja tehokkaat rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, erityisesti selvitysjärjestelmät, ovat olennaisen tärkeitä näiden perustehtävien täyttämiseksi
Tarkistus 2
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Unionin yleinen tuomioistuin antoi asiassa T-496/11, Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP, 4 päivänä maaliskuuta 2015 tuomion7, jossa todettiin, ettei EKP:llä ole arvopaperiselvitysjärjestelmien toimintaan kohdistuvaa asetuksenantovaltaa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että SEUT 129 artiklan 3 kohdan ansiosta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä EKP:n suosituksesta tai komission ehdotuksesta muuttaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 22 artiklaa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että ”EKP:n on, jos se katsoo, että SEUT 127 artiklan 2 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää, että sille myönnetään arvopaperiselvityksessä käytettävään infrastruktuuriin kohdistuvaa asetuksenantovaltaa, pyydettävä unionin lainsäätäjää muuttamaan perussääntöjen 22 artiklaa lisäämällä niihin nimenomainen viittaus arvopaperiselvitysjärjestelmiin.”
(3)  Unionin yleinen tuomioistuin antoi asiassa T-496/11, Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP, 4 päivänä maaliskuuta 2015 tuomion7, jossa todettiin, että ”Euroopan keskuspankilla ei ole arvopaperiselvitysjärjestelmien toiminnan sääntelemisen edellyttämää toimivaltaa, mistä syystä valvontajärjestelmä on kumottava toimivallan puuttumisen vuoksi siltä osin kuin siinä asetetaan arvopaperiselvitykseen osallistuville keskusvastapuolille vaatimus siitä, että niiden on sijaittava euroalueella”. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että SEUT 129 artiklan 3 kohdan ansiosta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä EKP:n suosituksesta tai komission ehdotuksesta muuttaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 22 artiklaa. Näin ollen tuomioistuin totesi, että ”EKP:n on, jos se katsoo, että SEUT 127 artiklan 2 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää, että sille myönnetään arvopaperiselvityksessä käytettävään infrastruktuuriin kohdistuvaa asetuksenantovaltaa, pyydettävä unionin lainsäätäjää muuttamaan perussääntöjen 22 artiklaa lisäämällä niihin nimenomainen viittaus arvopaperiselvitysjärjestelmiin.”
_________________
_________________
7 ECLI: EU:T:2015:133.
7 ECLI: EU:T:2015:133.
Tarkistus 3
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Vaikka arvopaperijärjestelmät ovat maksujärjestelmien luokka, tarvitaan lisää asiaa koskevaa selvyyttä unionin yleisen tuomioistuimen 4 päivänä maaliskuuta 2015 asiassa T‑496/11 antaman tuomion vuoksi, ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 22 artiklaa tarkistamalla tällaisia järjestelmiä koskevaa toimivaltakysymystä on selvennettävä.
Tarkistus 4
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  On odotettavissa, että sekä globaalisti että Euroopan tasolla tapahtuvat merkittävät muutokset lisäävät sitä riskiä, että selvitysjärjestelmiin ja erityisesti keskusvastapuoliin kohdistuvat häiriöt uhkaavat maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanoa, mikä viime kädessä vaarantaa hintavakauden säilyttämistä koskevan eurojärjestelmän ensisijaisen tavoitteen saavuttamisen.
(4)  On odotettavissa, että sekä globaalisti että Euroopan tasolla tapahtuvat merkittävät muutokset lisäävät sitä riskiä, että selvitysjärjestelmiin ja erityisesti keskusvastapuoliin kohdistuvat häiriöt uhkaavat maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanoa, mikä viime kädessä vaarantaa rahoitusvakauden, johon sisältyy hintavakauden säilyttämistä koskevan eurojärjestelmän ensisijaisen tavoitteen saavuttaminen.
Tarkistus 5
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 29 päivänä maaliskuuta 2017 Eurooppa‑neuvostolle aikomuksestaan irtautua Euroopan unionista. Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen johtaa perustavanlaatuiseen muutokseen siinä, miten tiettyjä systeemisesti merkittäviä euromääräisiä selvitystoimia säännellään ja valvotaan, ja heikentää siten eurojärjestelmän kykyä seurata ja hallita maksujärjestelmien moitteettomaan toimintaan kohdistuvia riskejä ja eurojärjestelmän rahapolitiikan täytäntöönpanoa.
Poistetaan.
Tarkistus 6
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Keskusvastapuoliselvityksestä on tullut yhä useammin rajatylittävää ja systeemisesti merkittävää. Koska keskusvastapuolilla on erilaisia jäseniä ja ne tarjoavat Euroopan laajuisesti rahoituspalveluja, niillä on keskeinen merkitys koko unionille ja erityisesti euroalueelle. Tämä näkyy Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/20128, jolla otetaan käyttöön kollektiivisia valvontajärjestelyjä sellaisten kollegioiden muodossa, jotka koostuvat asianomaisista kansallisista ja unionin viranomaisista, mukaan lukien eurojärjestelmä euron liikkeeseen laskevan keskuspankin tehtävässään.
(6)  Keskusvastapuoliselvityksestä on tullut yhä useammin rajatylittävää ja systeemisesti merkittävää. Koska keskusvastapuolilla on erilaisia jäseniä ja ne tarjoavat Euroopan laajuisesti rahoituspalveluja, niillä on keskeinen merkitys koko unionille ja erityisesti euroalueelle. Tämä näkyy Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012, jolla otetaan käyttöön kollektiivisia valvontajärjestelyjä sellaisten kollegioiden muodossa, jotka koostuvat asianomaisista kansallisista ja unionin viranomaisista, mukaan lukien eurojärjestelmä unionin valuutan euron liikkeeseen laskevan keskuspankin tehtävässään.
_________________
8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC‑johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).
Tarkistus 7
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Näiden seikkojen huomioonottamiseksi Euroopan komissio esitti 13 päivänä kesäkuuta 2017 lakiesityksen, jonka tarkoituksena on varmistaa rahoitusmarkkinoiden vakauden sekä sellaisten keskusvastapuolten luotettavuuden ja vakauden, jotka ovat systeemisesti merkittäviä rahoitusmarkkinoille koko unionissa. Sen varmistamiseksi, että eurojärjestelmä euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina voi toteuttaa sille ehdotetussa lainsäädännössä määrätyn roolin, on äärimmäisen tärkeää, että sillä on asianmukainen toimivalta perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön nojalla. Erityisesti EKPJ:n kansallisilla keskuspankeilla pitäisi kullakin olla sääntelyvaltaa hyväksyä sitovia arvioita ja vaatia korjaavia toimenpiteitä tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten keskuspankkien kanssa. Lisäksi, mikäli tarpeen euron vakauden suojelemiseksi, EKP:llä pitäisi olla myös sääntelyvaltaa hyväksyä lisävaatimuksia keskusvastapuolille, jotka selvittävät merkittäviä määriä euromääräisiä tapahtumia.
(7)  Näiden seikkojen huomioonottamiseksi Euroopan komissio esitti 13 päivänä kesäkuuta 2017 lakiesityksen, jonka tarkoituksena on varmistaa rahoitusmarkkinoiden vakauden sekä sellaisten keskusvastapuolten luotettavuuden ja vakauden, jotka ovat systeemisesti merkittäviä rahoitusmarkkinoille koko unionissa. Sen varmistamiseksi, että eurojärjestelmä euron liikkeeseen laskevana keskuspankkina voi toteuttaa sille ehdotetussa lainsäädännössä määrätyn roolin, on äärimmäisen tärkeää, että sillä on asianmukainen toimivalta perussopimuksen ja EKPJ:n perussäännön nojalla. Erityisesti EKPJ:n kansallisilla keskuspankeilla pitäisi kullakin olla sääntelyvaltaa hyväksyä sitovia arvioita ja vaatia korjaavia toimenpiteitä tiiviissä yhteistyössä muiden asianomaisten keskuspankkien kanssa. Lisäksi, mikäli tarpeen euron vakauden suojelemiseksi, EKP:llä pitäisi olla myös sääntelyvaltaa hyväksyä lisävaatimuksia keskusvastapuolille, jotka selvittävät merkittäviä määriä euromääräisiä tapahtumia. Kyseisillä vaatimuksilla olisi suojeltava sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä ja varmistettava, että kolmansien maiden keskusvastapuolien valvonnassa unionin lainsäädäntö ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat ensisijaisia.
Tarkistus 8
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  EKPJ:n perussäännön 22 artikla on osa ”EKPJ:n rahapoliittiset tehtävät ja toimet” ‑nimistä IV lukua. Näin ollen siinä annettuja valtuuksia olisi käytettävä ainoastaan rahapoliittisia tarkoituksia varten.
(8)  EKPJ:n perussäännön 22 artikla on osa ”EKPJ:n rahapoliittiset tehtävät ja toimet” ‑nimistä IV lukua. Näin ollen siinä annettuja valtuuksia olisi käytettävä ainoastaan rahapoliittisia tarkoituksia varten. Rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmien tapauksessa vaatimuksiin, joita voidaan soveltaa kyseisen artiklan perusteella, olisi sisällytettävä tiedonantovaatimuksia ja selvitysjärjestelmälle asetettuja vaatimuksia tehdä yhteistyötä EKP:n ja kansallisten keskuspankkien kanssa niiden arvioidessa järjestelmän kykyä sietää epäsuotuisia markkinaolosuhteita. Näihin vaatimuksiin olisi myös sisällyttävä järjestelmän suorittama yön yli -talletustilin avaaminen EKPJ:hin EKPJ:n olennaisten käyttöoikeuskriteerien ja -vaatimusten mukaisesti. Lisäksi niihin olisi sisällytettävä vaatimuksia, joita tarvitaan sellaisiin tilanteisiin puuttumiseksi, joissa rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmästä seuraa välitön vaara siitä, että aiheutetaan huomattavaa vahinkoa unionin rahoituslaitoksille tai markkinoille tai unionin tai jonkun sen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmälle, kuten likviditeettiriskin valvontaa, toimitusjärjestelyjä, vakuusmarginaalia tai vakuus- tai yhteentoimivuusjärjestelyjä koskevia vaatimuksia. Systeemisesti merkittävien rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmien tapauksessa asetuksessa (EU) N:o .../... [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta keskusvastapuolten toimilupamenettelyjen ja niihin osallistuvien viranomaisten sekä kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamista koskevien vaatimusten osalta] säädetään, että EKP voi ehdottaa kyseisiin järjestelmiin sovellettavia lisävaatimuksia.
Tarkistus 9
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  EKPJ:n ja EKP:n perussäännön muutettuun 22 artiklaan perustuvia rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmiä koskevia EKP:n uusia valtuuksia käytetään muiden unionin toimielinten, virastojen ja elinten valtuuksien kanssa SEUT-sopimuksen III osassa olevien sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan liittyvien määräysten nojalla, komission tai neuvoston omien valtuuksiensa mukaisesti antamiin säädöksiin sisältyvät säännökset mukaan luettuina. Tässä yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että jokaisen elimen valtuuksia kunnioitetaan, ja välttää ristiriitaiset säännöt sekä unionin eri toimielinten, virastojen ja elinten päätösten väliset epäyhtenevyydet, EKPJ:n ja EKP:n perussäännön muutetun 22 artiklan mukaisia valtuuksia olisi käytettävä siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon lainsäädäntövallan käyttäjien ja asianomaisten unionin toimielinten laatima yleinen sisämarkkinakehys ja niin, että noudatetaan täysimääräisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksiä sekä näiden säädösten mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä.
Tarkistus 10
Esitys päätökseksi
Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)
(8 b)  EKP:n olisi varmistettava sen perussäännön 22 artiklan mukaisten valtuuksien ja tehtävien hoitamisen yhteydessä täysi avoimuus ja vastuuvelvollisuus suhteessa Euroopan parlamenttiin ja neuvostoon. Sen olisi etenkin annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti tietoa kaikista kyseisen artiklan perusteella tehdyistä päätöksistä ja annetuista asetuksista. Tätä varten sen olisi sisällytettävä vuosikertomukseensa erityisesti sen perussäännön 22 artiklan mukaisten valtuuksien käyttöä koskeva luku ja sen olisi julkistettava verkkosivustollaan kaikki päätökset, suositukset ja lausunnot, jotka liittyvät sen kyseisen artiklan mukaisesti antamiin asetuksiin.
Tarkistus 11
Esitys päätökseksi
1 artikla
Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntö
22 artikla
22 artikla
22 artikla
Selvitysjärjestelmät ja maksujärjestelmät
Selvitysjärjestelmät ja maksujärjestelmät
EKP ja kansalliset keskuspankit voivat tarjota järjestelyjä ja EKP voi antaa asetuksia selvitys- ja maksujärjestelmien sekä rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmien tehokkuuden ja vakauden varmistamiseksi unionissa ja kolmansien maiden kanssa.
EKP ja kansalliset keskuspankit voivat tarjota järjestelyjä ja EKP voi antaa asetuksia selvitys- ja maksujärjestelmien tehokkuuden ja vakauden varmistamiseksi unionissa ja kolmansien maiden kanssa.
EKPJ:n tavoitteiden saavuttamiseksi ja sen tehtävien hoitamiseksi EKP voi antaa asetuksia rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmistä unionissa ja kolmansien maiden kanssa, ja näin toimiessaan sen on otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset ja näiden säädösten mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet ja noudatettava täysimääräisesti näitä säädöksiä ja toimenpiteitä.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0219/2018).


Ajoneuvovero: verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä *
PDF 345kWORD 40k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta tiettyjen ajoneuvoveroa koskevien säännösten osalta (COM(2017)0276 – C8-0196/2017 – 2017/0115(CNS))
P8_TA-PROV(2018)0289A8-0200/2018

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2017)0276),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0196/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0200/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Ajoneuvoverot ovat kuluerä, joka toimialan on toistaiseksi maksettava joka tapauksessa, vaikka jäsenvaltioissa kannettaisiin tietulleja. Ajoneuvoverot voivatkin haitata tietullien käyttöönottoa.
(4)  Ajoneuvoverot ovat kuluerä, joka toimialan ja etenkin pk-yritysten on toistaiseksi maksettava joka tapauksessa, vaikka jäsenvaltioissa kannettaisiin tietulleja. Ajoneuvoverot voivatkin haitata tietullien käyttöönottoa.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Sen vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava enemmän liikkumavaraa alentaa ajoneuvoveroja, mikä tapahtuu alentamalla direktiivissä 1999/62/EY vahvistettuja vähimmäismääriä. Jotta voitaisiin minimoida eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kuljetusyritysten välisen kilpailun vääristymisen riski, vähimmäismäärien alentamisen pitäisi tapahtua asteittain.
(5)  Kun otetaan huomioon kuljettuun matkaan perustuva tiemaksu ja jotta voitaisiin minimoida eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kuljetusyritysten välisen kilpailun vääristymisen riski ja mahdollinen hallinnollinen rasite, jäsenvaltioille olisi annettava lisää liikkumavaraa alentaa ajoneuvoveroja, mikä tapahtuu alentamalla direktiivissä 1999/62/EY vahvistettuja vähimmäismääriä.
Tarkistukset 3 ja 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Jäsenvaltioita olisi rohkaistava purkamaan kaikki ristiriitaa aiheuttavat verokannustimet, jotka haittaavat vähäpäästöistä liikkuvuutta ja tukevat tehottomia ja saastuttavia ajoneuvoja, kuten työsuhdedieselautoja.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)  Jäsenvaltioille olisi annettava lisää harkintavaltaa ajoneuvoveron määrän alentamisen suhteen, jotta voidaan tukea kuljettuun matkaan perustuvien tietullien käyttöönottamista ja välttää mahdollista hallinnollista taakkaa, joten veron vähimmäismääriä olisi alennettava yhdessä vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2024 lähtien, millä annetaan jäsenvaltioille eniten joustovaraa päättää alentamisen määrästä ja nopeudesta.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Direktiivi 1999/62/EY
6 artikla – 4 a kohta (uusi)
2 a)   Lisätään 6 artiklaan kohta seuraavasti:
”4 a. Jäsenvaltion raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin soveltamien ajoneuvoverojen asteittainen vähentäminen on kompensoitava kokonaisuudessaan tietullijärjestelmästä saatavilla lisätuloilla. Kaikkien jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2024 mennessä otettava käyttöön tietullijärjestelmä tämän direktiivin mukaisesti.”.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – a alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – otsikko
Taulukko A: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 31 PÄIVÄÄN JOULUKUUTA […] [lisätään tämän direktiivin voimaantulovuosi] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Taulukko A: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 31 PÄIVÄÄN JOULUKUUTA 2023 SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – taulukko B
”Taulukko B: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA [...] [lisätään tämän direktiivin voimaantuloa seuraava toinen vuosi] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Poistetaan.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – taulukko C
Taulukko C: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA […] [LISÄTÄÄN TÄMÄN DIREKTIIVIN VOIMAANTULOA SEURAAVA TOINEN VUOSI] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Poistetaan.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – taulukko D
Taulukko D: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA […] [lisätään tämän direktiivin voimaantuloa seuraava neljäs vuosi] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Poistetaan.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – taulukko E
Taulukko E: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA […] [lisätään tämän direktiivin voimaantuloa seuraava neljäs vuosi] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Poistetaan.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Liite I – 1 kohta – b alakohta
Direktiivi 1999/62/EY
Liite I – taulukko F – otsikko
Taulukko F: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA […] [lisätään tämän direktiivin voimaantuloa seuraava neljäs vuosi] SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
Taulukko F: RASKAISIIN TAVARANKULJETUSAJONEUVOIHIN 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA 2024 SOVELLETTAVAT VEROJEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT

Esitys lisätalousarvioksi nro 2/2018: varainhoitovuoden 2017 ylijäämän ottaminen talousarvioon
PDF 240kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2018 varainhoitovuodeksi 2018: varainhoitovuoden 2017 ylijäämän ottaminen talousarvioon (09325/2018 – C8-0277/2018 – 2018/2057(BUD))
P8_TA-PROV(2018)0290A8-0209/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 3 kohdan ja 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2018 annetun komission esityksen lisätalousarvioksi nro 2/2018 (COM(2018)0227),

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2018 vahvistetun ja 19. kesäkuuta 2018 parlamentille toimitetun neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2018 (09325/2018 – C8‑2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0209/2018),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksellä nro 2/2018 on määrä sisällyttää vuoden 2018 talousarvioon varainhoitovuoden 2017 ylijäämä, joka on 555,5 miljoonaa euroa;

B.  ottaa huomioon, että ylijäämä muodostuu pääasiassa tulojen positiivisesta toteutumasta (338,6 miljoonaa euroa), menojen vajaakäytöstä (383,4 miljoonaa euroa) ja valuuttakurssierojen myönteisestä saldosta (166,4 miljoonaa euroa);

C.  ottaa huomioon, että tulopuolella suurin ero johtuu odotettua suuremmasta viivästyskorkojen ja sakkojen toteutumasta (342,6 miljoonaa euroa);

D.  ottaa huomioon, että menopuolella komissio jätti vuonna 2017 käyttämättä määrärahoja 201,5 miljoonaa euroa (joista 99,3 miljoonaa euroa hätäapuvarauksesta) ja varainhoitovuodelta 2016 siirrettyjä määrärahoja 53,5 miljoonaa euroa ja että muiden toimielinten vastaavat määrät olivat 82,6 miljoonaa ja 45,7 miljoonaa euroa;

1.  panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 2/2018, jonka ainoana tarkoituksena on sisällyttää talousarvioon vuoden 2017 ylijäämä, 555,5 miljoonaa euroa, asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 18 artiklan mukaisesti, ja lisätalousarvioesitystä koskevan neuvoston kannan;

2.  palauttaa mieliin, että maksujen vähäinen vajaakäyttö vuoden 2017 lopussa oli mahdollinen vain lisätalousarvion nro 6/2017 hyväksymisen ansiosta, koska sillä vähennettiin maksumäärärahoja 7 719,7 miljoonaa euroa etenkin alaotsakkeeseen 1 b ”Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio” otettujen määrärahojen käytössä esiintyneiden merkittävien viiveiden johdosta; palauttaa myös mieliin, että kaikki vuonna 2017 hyväksytyt lisätalousarviot, mukaan luettuina ne, joilla lisättiin merkittävästi maksusitoumusmäärärahoja (esimerkiksi 1 166,8 miljoonaa euroa Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta Italian hyväksi, 500 miljoonaa euroa nuorisotyöllisyysaloitteelle ja 275 miljoonaa euroa Euroopan kestävän kehityksen rahastolle) rahoitettiin kokonaan kohdentamalla uudelleen käyttämättä jääneitä maksumäärärahoja; pitää valitettavana, että ilmeisesti myös vuonna 2018 toteutuksessa esiintyy viiveitä ja jäsenvaltioiden antamat ennusteet ovat epätarkkoja;

3.  panee merkille, että kilpailun alalla määrätyistä sakoista saadut tulot olivat vuonna 2017 jälleen kerran suhteellisen suuret, yhteensä 3 273 miljoonaa euroa; katsoo, että määrärahojen vajaakäytöstä johtuvan mahdollisen ylijäämän lisäksi unionin talousarviossa olisi oltava mahdollista käyttää sakoista saadut tai maksuviivästyksistä johtuvat tulot ilman, että BKTL-maksuosuuksia pienennetään vastaavasti; muistuttaa ehdotuksestaan ottaa unionin talousarviossa käyttöön erityisvaraus, johon otetaan vaiheittain kaikki ennakoimattomat muut tulot ja joka siirretään asianmukaisesti seuraavalle varainhoitovuodelle antamaan mahdollisuuksia lisärahoitukseen, kun tarvetta siihen esiintyy;

4.  katsoo lisäksi, että kun otetaan huomioon kiireellinen tarve löytää nopea ratkaisu muuttoliikkeen muodostamaan haasteeseen sekä Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon pidentämiseen liittyvät viiveet, vuoden 2017 talousarvion ylijäämä, 555,5 miljoonaa euroa, voisi tarjota erinomaisen ratkaisun kyseisen välineen unionin rahoitusosuuden rahoittamiseen vuonna 2018 ilman, että unionin yleisen talousarvion viimeisetkin määrärahat on otettava käyttöön;

5.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 2/2018;

6.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 2/2018 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, asianomaisille muille toimielimille ja elimille sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 57, 28.2.2018.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(5)EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.


Esitys lisätalousarvioksi nro 3/2018: Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkaminen
PDF 239kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2018 varainhoitovuodeksi 2018, pääluokka III – Komissio: Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen voimassaolon jatkaminen (09713/2018 – C8-0302/2018 – 2018/2072(BUD))
P8_TA-PROV(2018)0291A8-0246/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(1) ja erityisesti sen 18 artiklan 3 kohdan ja 41 artiklan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2017 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2018(2),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(3) (rahoituskehysasetus),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(5),

–  ottaa huomioon komission 23. toukokuuta 2018 antaman esityksen lisätalousarvioksi nro 3/2018 (COM(2018)0310),

–  ottaa huomioon neuvoston 22. kesäkuuta 2018 vahvistaman ja 25. kesäkuuta 2018 parlamentille toimittaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2018 (09713/2018 – C8‑0302/2018),

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 ja 91 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0246/2018),

A.  ottaa huomioon, että komissio muutti 14. maaliskuuta 2018 päätöstään Turkin-pakolaisavun koordinointivälineestä, jotta välineelle voitiin osoittaa 3 miljardia euroa lisärahoitusta (toinen erä) 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2018 tarkoituksena on lisätä unionin vuoden 2018 talousarvioon 500 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoja, jotka ovat unionin vuoden 2018 osuus toisesta erästä sen lisäksi, että nykyisistä humanitaarisen avun määrärahoista osoitetaan tarkoitukseen 50 miljoonaa euroa vuonna 2018;

C.  ottaa huomioon, että komissio ehdottaa, että maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta otetaan rahoituskehysasetuksen 14 artiklan mukaisesti käyttöön 243,8 miljoonan euron määrä, jota ei voida kattaa yksinomaan otsakkeen 4 kohdentamattomasta liikkumavarasta, josta ehdotetaan 256,2 miljoonan euron rahoitusta;

D.  ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut vuoden 2019 talousarvioesityksessä 1,45 miljardin euron lisärahoitusta unionin budjettiosuutena Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen;

E.  toteaa, että parlamentti on toistuvasti korostanut tukevansa Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen jatkamista mutta tähdentänyt, että toisena budjettivallan käyttäjänä se on otettava täysivaltaisesti mukaan koordinointivälineen jatkamista koskevaan päätöksentekoprosessiin myös siksi, että vältettäisiin toistamasta menettelyä, jolla koordinointiväline perustettiin; toteaa, että tähän mennessä parlamentin ja neuvoston välillä ei ole käyty neuvotteluja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen toisen erän rahoittamisesta; katsoo, että olisi ollut suotavaa käydä keskustelut toisen erän rahoituksesta unionin vuoden 2018 talousarviosovittelussa;

1.  panee merkille komission antaman lisätalousarvioesityksen nro 3/2018, jonka ainoana tarkoituksena on rahoittaa unionin vuoden 2018 talousarvion maksuosuus Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen eli 500 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina, ja panee merkille lisätalousarvioesitystä koskevan neuvoston kannan;

2.  pitää valitettavan ristiriitaisena, että yhtäältä parlamentti ei osallistunut Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamista ja jatkamista koskevien päätösten tekemiseen, vaikka toisaalta budjettivallan käyttäjänä sillä on rooli Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen rahoituksessa unionin talousarviosta;

3.  pitää valitettavana, että komissio ei sisällyttänyt Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen rahoitusta vuodeksi 2018 vuoden 2018 talousarvioesitykseensä vuoden 2018 talousarviomenettelyn missään vaiheessa; katsoo, että sisällyttäminen olisi tarjonnut molemmille budjettivallan käyttäjille tilaisuuden keskusteluun Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen koko toisen erän rahoituksesta, koska parlamentin ja neuvoston kannat unionin budjettiosuuden suuruudesta eroavat toisistaan;

4.  vaatii komissiota seuraamaan tiiviimmin Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen käyttöä ja raportoimaan budjettivallan käyttäjälle säännöllisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti, sopivatko rahoitetut toimet yhteen yleisesti oikeusperustan ja erityisesti Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen perustamisesta annetun komission päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa lueteltujen toimien kanssa;

5.  toteaa, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2018 tarkoitus on ennen kaikkea mahdollistaa Turkissa olevien pakolaislasten koulunkäynnin jatkuminen saumattomasti;

6.  hyväksyy neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2018;

7.  korostaa, että tämä päätös ei vaikuta sen kantaan Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen toisen erän jäljelle jäävästä rahoituksesta; painottaa, että huolimatta neuvostossa käydyistä keskusteluista Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen jatkamisesta parlamentti pitää täysin kiinni oikeuksistaan koko vuoden 2019 talousarviomenettelyn ajan;

8.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 3/2018 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, asianomaisille muille toimielimille ja elimille sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(2) EUVL L 57, 28.2.2018.
(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(4) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(5) EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.


Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU:n ulkoista strategiaa
PDF 283kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 aiheesta ”Kohti varhais- ja pakkoavioliittojen vastaista EU: n ulkoista strategiaa - seuraavat askeleet” (2017/2275(INI))
P8_TA-PROV(2018)0292A8-0187/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman lapsiavioliittojen lopettamisesta(1),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 16 artiklan sekä muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 23 artiklan,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 hyväksymän yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja sen neljä yleistä periaatetta, jotka ovat syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen etu (3 artikla), oikeus elämään ja kehittymiseen (6 artikla) ja lapsen näkemysten huomioon ottaminen (12 artikla) ja ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä(2),

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 16 artiklan,

–  ottaa huomioon suostumusta avioliittoon, vähimmäisavioikää ja avioliittojen kirjaamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2014 ja 19. joulukuuta 2016 antamat päätöslauselmat lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoista,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2015 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 29/8 ja 9. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman nro 24/23 toimien tehostamisesta lapsiavioliittojen sekä varhais- ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja lakkauttamiseksi: haasteet, saavutukset, parhaat käytännöt ja puutteet täytäntöönpanossa ja sen 22. kesäkuuta 2017 annetun päätöslauselman 35/16 lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoista humanitaarisissa yhteyksissä,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin valtioiden valtion- ja hallitusten päämiehien kesäkuussa 2015 Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa, hyväksymän kannan lapsiavioliitoista,

–  ottaa huomioon Afrikan lasten oikeuksia ja hyvinvointia käsittelevän komission ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan yhteisen yleisen huomautuksen lapsiavioliitoista,

–  ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) 32 ja 37 artiklan ja 59 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) vuotta 2012 koskevan, lapsiavioliittoja vastustavan selonteon ”Marrying Too Young – End Child Marriage”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 9 artiklan,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät lasten oikeuksien edistämisestä ja suojelusta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa koskevassa vuoden 2016 tiedonannossaan esittämät perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman(3), ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015(4); ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yksiköiden ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman väliarvioinnista 27. kesäkuuta 2017 julkaistun yhteisen valmisteluasiakirjan ”EU Action Plan on Human Rights and Democracy (2015-2019): Mid-Term Review – June 2017’ (SWD(2017)0254),

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 annetut EU:n tarkistetut suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämisestä ja suojaamisesta,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 laaditun kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jossa korostetaan unionin sitoutuneen ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0187/2018),

A.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot rikkovat vakavalla tavalla ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia, kuten tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta, koulutukseen pääsyä ja vapautta hyväksikäytöstä ja syrjinnästä, ja että kyseessä on ongelma, joka ei koske ainoastaan kolmansia maita, vaan jota voi esiintyä myös joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että näiden käytäntöjen lopettaminen kuuluu unionin ulkoisten toimien ensisijaisiin tavoitteisiin naisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien edistämisen saralla; ottaa huomioon, että erilaisissa kansainvälisissä peruskirjoissa ja laeissa, kuten YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa, kielletään alaikäisten lasten avioliitot; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitolla on erittäin kielteiset vaikutukset kyseisten henkilöiden ja tällaisista avioliitoista syntyneiden lasten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja henkilökohtaiseen kehitykseen ja siten koko yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat pakkoavioliiton muoto, koska lapset eivät ikänsä vuoksi kykene antamaan täyttä, vapaata ja tietoon perustuvaa suostumustaan avioliittoon tai sen ajankohtaan; ottaa huomioon, että lapset muodostavat hyvin haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän;

B.  toteaa unionin sitoutuneen lapsen oikeuksien edistämiseen ja katsoo, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot loukkaavat näitä oikeuksia; toteaa, että unioni on sitoutunut suojelemaan ja edistämään kattavasti lapsen oikeuksia ulkopolitiikassaan;

C.  katsoo, että avioliitto ei saa olla laillisesti mahdollinen ilman molempien osapuolten täyttä ja vapaata suostumusta eikä avioliiton vähimmäisikää nuorempien osalta;

D.  ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka ylittää maiden, kulttuurien ja uskontojen rajat; ottaa huomioon, että naimisissa olevia lapsia löytyy maailman kaikilta alueilta Lähi-idästä Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiasta Eurooppaan ja Afrikasta Pohjois-Amerikkaan; ottaa huomioon, että lapsiavioliitoista kärsivät myös pojat, mutta kuitenkin paljon harvemmin kuin tytöt;

E.  ottaa huomioon, että tähän mennessä yli 750 miljoonaa naista on mennyt naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja 250 miljoonaa heistä ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että maailmassa on nykyisin noin 40 miljoonaa naimisissa olevaa tai avoliitossa elävää 15–19-vuotiasta tyttöä; ottaa huomioon, että vuosittain 15 miljoonaa tyttöä menee naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja että heistä neljä miljoonaa solmii avioliiton ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että tähän mennessä 156 miljoonaa poikaa on myös mennyt naimisiin ennen 18 vuoden ikää ja 25 miljoonaa heistä ennen 15 vuoden ikää; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ovat yleisimpiä köyhillä ja heikosti kehittyneillä alueilla; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot vaikuttavat lisääntyvän maailman väestönkasvun myötä; ottaa huomioon, että Unicefin äskettäisessä raportissa arvioidaan, että vuonna 2050 noin 1,2 miljardia nuorta tyttöä on saattanut tulla vihityksi avioliittoon ennen 18 vuoden ikää; ottaa huomioon, että yhdeksän kymmenestä maasta, joissa solmitaan eniten lapsiavioliittoja, on luokiteltu hauraiksi valtioiksi;

F.  ottaa huomioon, että lapsiavioliittojen perimmäiset syyt ovat yleensä köyhyys, koulutuksen puute, syvään juurtunut sukupuolten epätasa-arvo ja stereotypiat, käsitys avioliiton tarjoamasta ”turvasta”, perheen kunnia ja lasten oikeuksien tehokkaan suojelun puuttuminen sekä haitalliset käytännöt, käsitykset, tavat ja syrjivät normit; ottaa huomioon, että näitä asioita pahentavat usein entisestään rajalliset kouluttautumis- ja työllistymismahdollisuudet ja voimistavat tietyt juurtuneet lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja koskevat sosiaaliset normit;

G.  toteaa lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen olevan yhteydessä suureen varhaisten ja ei-toivottujen raskauksien riskiin, suureen äitiys- ja lapsikuolleisuuteen, vähäisempään perhesuunnitteluun ja korkeamman terveysriskin ei-toivottuihin raskauksiin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen riittämättömään tai olemattomaan saatavuuteen, ja toteaa avioliiton merkitsevän yleensä tyttöjen koulunkäynnin loppumista; toteaa, että joissakin maissa raskaana olevia tyttöjä ja nuoria äitejä jopa kielletään palaamasta kouluun; ottaa huomioon, että lapsiavioliittoihin voi liittyä myös pakkotyötä, orjuutta ja prostituutiota;

H.  ottaa huomioon, että vaikka YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa painotetaan sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla kannustetaan säännölliseen koulunkäyntiin, monet tytöt eivät ole koulutuksen piirissä esimerkiksi siksi, että he eivät pääse kouluihin tai koulut ovat kalliita; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitoilla on suhteettoman haitallisia vaikutuksia ja elinikäisiä seurauksia niiden uhreille ja ne vievät hyvin usein kyseisiltä henkilöiltä mahdollisuuden jatkaa opintojaan, koska tytöt usein lopettavat koulunkäynnin häävalmistelujen aikana tai pian häiden jälkeen; ottaa huomioon, että koulutus, myös seksuaalikasvatus, on tehokas keino ehkäistä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja, koska koulutusmahdollisuudet edistävät naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien vahvistamista, työllistymistä, valinnanvapautta ja itsemääräämisoikeutta ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan, joten he voivat siten vapautua kaikenlaisesta holhouksesta, joka loukkaa heidän oikeuksiaan, joita ilman naisten ja lasten taloudellinen, oikeudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen tilanne ja koko yhteiskunnan kehitys heikkenee;

I.  ottaa huomioon, että vuosittain 17 miljoonaa ala-ikäistä saa lapsen, minkä seurauksena he joutuvat kantamaan vastuuta aikuisille kuuluvista asioista ja vaarantavat terveytensä, kouluttautumisensa ja taloudelliset näkymänsä; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot altistavat tytöt varhaisille raskauksille, joihin kohdistuu huomattavia riskejä ja vaikeuksia raskauden aikana samoin kuin synnytyksessä, kun pääsy terveydenhuoltopalvelujen piiriin, kuten hyvin toimiviin terveyskeskuksiin, on erittäin riittämätön tai olematon, mikä johtaa hyvin usein äitiyskuolleisuuteen ja sairastavuuteen; ottaa huomioon, että tarttuvien infektioiden, myös HI-viruksen, tartuntariski on suurempi; toteaa, että raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy matalan tulotason ja keskitulotason maissa; ottaa huomioon, että teiniäitien lasten kuolleisuusaste on noin 50 prosenttia muita korkeampi ja että näillä lapsilla on suurempi fyysisen ja kognitiivisen kehityksen ongelmien riski; ottaa huomioon, että useat ja varhaiset raskaudet voivat myös johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin ja jopa kuolemaan;

J.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ovat vastoin lasten oikeuksia ja tyttöihin ja poikiin kohdistuvan väkivallan muoto ja että sen vuoksi valtioilla on velvollisuus tutkia väitteet, saattaa syylliset oikeuteen ja tarjota oikeussuojakeinoja uhreille, jotka ovat ensisijaisesti naisia ja tyttöjä; ottaa huomioon, että nämä avioliitot on tuomittava eikä niitä voida perustella kulttuurisilla tai uskonnollisilla syillä; ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot lisäävät sukupuoleen perustuvan väkivallan riskiä ja johtavat usein parisuhde- ja perheväkivaltaan, seksuaaliseen, fyysiseen, psyykkiseen, emotionaaliseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön sekä muihin naisille ja tytöille haitallisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen ja niin kutsuttuihin kunniarikoksiin, ja lisäävät naisten ja tyttöjen riskiä altistua syrjinnälle ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle heidän elinaikanaan;

K.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen määrä lisääntyy huomattavasti epävakaissa tilanteissa, aseellisissa konflikteissa sekä luonnon ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa, joissa terveydenhoito ja psykologinen hoito ja mahdollisuus koulutukseen usein puuttuvat ja jolloin elannon hankkimismahdollisuudet ovat usein puutteelliset ja sosiaaliset verkostot ja rutiinit ovat rikkoutuneet; ottaa huomioon, että äskettäisen muuttoliikekriisin aikana jotkut vanhemmat, jotka haluavat suojella lapsiaan, etenkin tyttäriään, seksuaaliselta väkivallalta tai jotka katsovat tyttärensä taloudellisiksi rasitteiksi, katsovat ainoaksi mahdollisuudeksi tyttöjen saattamisen avioliittoon ennen 18 vuoden ikää pitäen sitä tienä ulos köyhyydestä;

L.  toteaa, että Istanbulin yleissopimuksessa pakkoavioliitot luokitellaan naisiin kohdistuvan väkivallan muodoksi ja siinä vaaditaan, että lapsen pakottaminen avioliittoon ja hänen houkuttelemisensa ulkomaille avioliittoon pakottamista varten on kriminalisoitava; ottaa huomioon, että uhrien oikeudellisen, lääketieteellisen ja sosiaalisen tuen puute voi pahentaa tilannetta; ottaa huomioon, että 11 EU:n jäsenvaltioita ei ole vielä ratifioinut yleissopimusta;

M.  ottaa huomioon, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton luonteen vuoksi monet tapaukset jäävät ilmoittamatta ja hyväksikäyttötapaukset ylittävät kansainvälisiä rajoja ja kulttuurisia rajoja ja voivat olla ihmiskaupan muoto, joka johtaa orjuuteen, hyväksikäyttöön ja/tai hallintaan;

N.  ottaa huomioon, että Lontoossa järjestettiin heinäkuussa 2014 ensimmäinen Girl Summit -huippukokous, jossa pyrittiin mobilisoimaan kansallisia ja kansainvälisiä pyrkimyksiä naisten sukuelinten silpomisen sekä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen lakkauttamiseksi yhden sukupolven aikana;

O.  toteaa, että tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikkien muotojen, mukaan lukien lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot, torjuminen ja niihin vastaaminen on yksi tavoitteista EU:n toimintasuunnitelmassa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi 2016–2020;

P.  toteaa, että lapsiavioliitot maksavat kehitysmaille biljoonia dollareita vuoteen 2030 mennessä(5);

Q.  toteaa, että varhais- ja lapsiavioliitot ovat edelleen tabu, johon on puututtava julkisesti, jotta voidaan lopettaa nuorten ja teini-ikäisten tyttöjen päivittäinen kärsimys ja heidän ihmisoikeuksiensa jatkuva rikkominen; toteaa, että yksi keino olisi tukea ja levittää toimittajien, taiteilijoiden, valokuvaajien ja aktivistien työtä, jossa käsitellään varhaisavioliittoja;

1.  toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa sallitaan 16-vuotiaiden avioituminen vanhempien suostumuksella; kehottaa lainsäätäjiä, niin EU:n jäsenvaltioissa kuin kolmansissa maissakin, asettamaan yhtenäisesti avioliiton vähimmäisiäksi 18 vuotta ja hyväksymään tarvittavat hallinnolliset, oikeudelliset ja taloudelliset toimenpiteet, jotta tämä vaatimus voidaan panna tehokkaasti täytäntöön esimerkiksi edistämällä avioliittojen ja syntyneiden lasten rekisteröimistä ja varmistamalla, että tytöillä on pääsy institutionaalisiin tukimekanismeihin, kuten psykososiaaliseen neuvontaan ja suojelumekanismeihin, ja mahdollisuudet taloudelliseen voimaantumiseen; muistuttaa, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja olisi pidettävä kyseessä olevien alaikäisten ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vakavana rikkomisena ja että tämä koskee ennen kaikkea oikeutta ilmaista vapaasti suostumuksensa ja oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen ja psyykkiseen terveyteen, mutta epäsuorasti myös oikeutta saada opetusta ja nauttia kaikista kansalais- ja poliittisista oikeuksista; tuomitsee lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot ja katsoo myös, että kaikkea tämän lainsäädännön rikkomista olisi käsiteltävä oikeasuhteisesti ja tehokkaasti;

2.  katsoo, että on tärkeää puuttua lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen moninaisiin syihin, etenkin haitallisiin traditioihin, jatkuvaan köyhyyteen, konflikteihin, käytäntöihin, luonnonkatastrofien seurauksiin, stereotypioihin, sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen oikeuksien, terveyden ja hyvinvoinnin laiminlyöntiin, asianmukaisten koulutusmahdollisuuksien puutteeseen sekä heikkoon oikeudelliseen ja poliittiseen vastaukseen; toteaa, että on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota epäsuotuisessa asemassa olevien yhteisöjen lapsiin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään tämän osalta yhteistyötä asiaankuuluvien YK:n elinten ja muiden kumppanien kanssa huomion kiinnittämiseksi lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita saavuttamaan kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tavoitteet ja torjumaan haitallisia tapoja, kuten naisten sukuelinten silpomista, tehokkaammin ja saattamaan tällaisia tapoja vaalivat vastuuseen teoistaan; kannattaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden rahoituksen lisäämistä sukupuolten tasa-arvoa ja koulutusta edistävien kehitysavun mekanismien kautta, jotta parannetaan tyttöjen ja naisten pääsyä koulutukseen sekä vahvistetaan näiden mahdollisuuksia osallistua yhteisönsä kehittämiseen sekä taloudellisiin ja poliittisiin johtotehtäviin keinona puuttua lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin;

3.  toteaa, että lapsi- ja pakkoavioliiton kieltäminen lailla ei yksin takaa näiden käytäntöjen loppumista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan entistä paremmin ja tehostamaan kansainvälisten sopimusten, lainsäädännön ja ohjelmien täytäntöönpanon valvontaa, myös diplomaattisissa suhteissa kolmansien maiden hallitusten ja järjestöjen kanssa, lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoihin liittyvien kysymysten tarkastelemiseksi; kehottaa pyrkimään kaikin keinoin valvomaan laissa vahvistettuja kieltoja ja täydentämään niitä laajemmalla lainsäädännöllä ja politiikalla; on tietoinen, että tämä edellyttää kattavien ja holististen toimintapolitiikkojen, strategioiden ja ohjelmien omaksumista ja täytäntöönpanoa, myös avioliittoa koskevien syrjivien säännösten kumoamista ja positiivisten toimien hyväksymistä tyttölasten aseman parantamiseksi;

4.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo, kunnioituksen puute tyttöjä ja naisia kohtaan sekä itsepintainen sitoutuminen kulttuurisiin ja sosiaalisiin perinteisiin, jotka edistävät tyttöjen ja naisten syrjinnän jatkumista, on yksi lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjunnan suurimmista esteistä; toteaa myös lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen yhteyden kunniaväkivaltaan ja kehottaa tutkimaan huolellisesti tällaiset rikokset sekä saattamaan syytetyt oikeuden eteen; toteaa lisäksi, että myös pojat ja nuoret miehet voivat joutua tällaisen väkivallan uhreiksi; kehottaa puuttumaan näihin käytäntöihin kaikissa asiaa koskevissa EU:n ohjelmissa ja EU:n poliittisessa vuoropuhelussa kumppanimaiden kanssa sekä koulutuksen ja tietoisuuden lisäämiskampanjoissa kumppanimaissa;

5.  huomauttaa, että lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton torjumiseksi koko maailmassa Euroopan unionin on maailmanlaajuisen kehityspolitiikan ja ihmisoikeuksien pääasiallisena toimijana otettava johtava rooli yhteistyössä alueellisten järjestöjen ja paikallisten yhteisöjen kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden lainvalvontaviranomaisten ja oikeusjärjestelmien kanssa sekä tarjoamaan koulutusta ja teknistä tukea lapsi-, varhais- ja pakkoavioliitot kieltävän lainsäädännön hyväksymiseen ja valvomiseen, jotta poistetaan tyttöjen ja naisten oikeuksia ja vapauksia rajoittavat lait, sosiaaliset normit ja kulttuuriperinteet; kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n ja YK:n Spotlight Initiative -aloitteen kaltaisia aloitteita, joilla keskitytään poistamaan kaikkia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muotoja;

6.  kehottaa tästä syystä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, sisällyttämään asiaa koskevaan kansalliseen lainsäädäntöönsä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton täydellisen kiellon, valvomaan rikosoikeuden täytäntöönpanoa ja ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa sen tätä koskevien toimien koordinoimiseksi; korostaa, että on tärkeää taata riittävä ja pitkäaikainen tuki naisille, pakolaisille ja vailla huoltajaa oleville ja siirtymään joutuneille lapsille tarkoitetuille turvakodeille, jotta kukaan ei jää vaille suojelua resurssien puutteen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan lainsäädännössä vahvistettua avioliiton alaikärajaa ja seuraamaan tilannetta keräämällä sukupuolittain eriteltyä tietoa ja näyttöä tähän liittyvistä tekijöistä, jotta voidaan paremmin arvioida ongelman laajuutta; kehottaa komissiota luomaan eurooppalaisen tietokannan, jossa on tietoa myös kolmansista maista ja jonka avulla voitaisiin valvoa pakkoavioliittoilmiötä;

7.  kannustaa Euroopan unionia tarjoamaan ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikkansa yhteydessä strategista sopimusta kumppaneilleen ja vaatimaan tätä tarkoitusta varten seuraavaa:

   a) lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen kieltäminen sen kaikissa kumppanimaissa poistamalla kaikki porsaanreiät ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisen lainsäädännön soveltaminen, mukaan lukien kaikkien sellaisten säädösten poistaminen, jotka voivat mahdollistaa lapsi-, varhais- tai pakkoavioliitot, olla niiden perusteena ja aiheuttaa niitä, mukaan lukien säädökset, joiden avulla raiskauksiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kaappauksiin, ihmiskauppaan tai orjuuden nykyaikaisiin muotoihin syyllistyneet henkilöt voivat välttyä tuomiolta ja rangaistukselta sillä edellytyksellä, että he menevät naimisiin uhrinsa kanssa, erityisesti kumoamalla tällaiset lait tai muuttamalla niitä;
   b) tämän kiellon noudattaminen ja soveltaminen kaikilla tasoilla heti, kun laki on tullut voimaan, ja mitattavissa olevia progressiivisia tavoitteita sisältävien kattavien ja holististen strategioiden ja ohjelmien laatiminen lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen ehkäisemiseksi ja poistamiseksi ja riittävästä rahoituksesta ja arvioinnista huolehtiminen, erityisesti varmistamalla oikeussuojan saatavuus ja vastuumekanismit ja oikeussuojakeinot;
   c) kumppanimaiden hallitukset osoittavat kestävää johtajuutta ja poliittista tahtoa lopettaa lapsiavioliitot ja kehittävät kattavat oikeudelliset kehykset ja toimintasuunnitelmat selkeine välitavoitteineen ja aikatauluineen lapsiavioliittoja ehkäisevien toimenpiteiden yhdentämiseksi eri aloilla sekä vaativat poliittista, taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja kansalaisyhteiskunnan ympäristöä, jossa naisia ja tyttöjä suojellaan, heidän asemaansa parannetaan ja tuetaan sukupuolten tasa-arvoa;
   d) tähän tavoitteeseen pääsyn edellyttämien resurssien käyttöönottaminen siten, että mahdollistetaan tämä yhteistyö kaikille institutionaalisille toimijoille, kuten oikeuslaitokselle, koulutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille, lainvalvontaviranomaisille, yhteisöjen johtajille ja uskonnollisille johtajille sekä lapsi-, varhais- ja pakkoavioliiton torjunnan alalla toimiville kansalaisjärjestöille;
   e) julkisen tuen viranomaisille osoitetun määrän tekeminen riippuvaiseksi siitä, millä tavoin tuensaajamaa sitoutuu noudattamaan erityisesti ihmisoikeusvaatimuksia, lapsi- ja pakkoavioliiton torjuntaa koskevat määräykset mukaan luettuina;
   f) YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) ja YK:n lastenrahaston (Unicef) ohjelmaa toteutetaan kolmenkeskisessä yhteistyössä, johon osallistuvat kyseiset järjestöt, Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja niiden alalla työskentelevät kansalaisjärjestöt ja kumppanimaat ja jolla pyritään torjumaan lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja toteuttamalla budjetoituja kansallisia toimintasuunnitelmia siten, että etusijalle asetetaan ohjelmat ja menetelmät, joilla voidaan ylittää kyseiset kulttuuriset, uskonnolliset ja heimokulttuureihin liittyvät käytännöt, jotka ovat todellisuudessa erittäin vakavia loukkauksia lasten oikeuksia ja tyttöjen ihmisarvoa vastaan; kehottaa puuttumaan tässä yhteistyössä myös kunniaväkivaltaan liittyviin kysymyksiin;
   g) tukeutuminen kyseisten ohjelmien täytäntöönpanossa asiaa koskeviin sopimuksiin ja teksteihin sekä YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) yhteydessä hyväksymiin tavoitteisiin ja välitavoitteisiin, kuten tavoite 3 (”taataan terveellinen elämä ja hyvinvointi kaikenikäisille”), tavoite 4 (”taataan kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet”), tavoite 16 (”edistetään oikeudenmukaisia, rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia”, erityisesti ”lopetetaan kaikki lapsiin kohdistuva pahoinpitely, hyväksikäyttö, ihmiskauppa ja kaikki väkivallan muodot sekä lasten kiduttaminen”);
   h) tukeutuminen kyseisten ohjelmien täytäntöönpanossa myös kestävän kehityksen tavoitteeseen 5 (”saavutetaan sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistetaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia”), mukaan luettuna mahdollisuus saada perhesuunnittelupalveluja ja nauttia kaikenlaisista julkisista ja yleisesti saatavilla olevista seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista, kuten nykyaikaiset ehkäisymenetelmät ja raskauden laillinen ja turvallinen keskeytys; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tässä yhteydessä SheDecides-liikettä ja lupaamaan lisärahoitusta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien palvelujen kansainväliseen tukeen, myös turvallisiin abortteihin ja aborteista tiedottamiseen, ja vastustamaan näin Yhdysvaltojen hallituksen vuoden 2017 alussa käyttöön ottamaa global gag -sääntöä;
   i) lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittoja koskevien kysymysten ottaminen esiin ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Stavros Lambrinidisin ja kolmansien maiden välillä käynnissä olevassa vuoropuhelussa; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita integroimaan sukupuolinäkökulman rauhanrakentamis- ja konfliktien jälkeisiin jälleenrakennusohjelmiin, kehittämään taloudellisia toimintaedellytyksiä ja koulutusohjelmia tytöille ja naisille, jotka ovat varhais- ja pakkoavioliiton uhreja, ja helpottamaan heidän pääsyään terveys- ja lisääntymisterveyspalveluihin konfliktialueilla;

8.  katsoo, että on erittäin tärkeää luoda kunnioittavaa vuoropuhelua yhteisöjen johtajien kanssa ja lisätä tietoisuutta yleensä ja etenkin riskiryhmään kuuluvien henkilöiden tietoisuutta turvautumalla koulutus- ja tiedotuskampanjoihin ja sosiaalisiin verkostoihin sekä uusiin medioihin lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjunnassa; kehottaa tämän vuoksi kehittämään monialaisia hallinnollisia, oikeudellisia, yhteiskunnallisia ja diplomaattisia toimia näiden käytäntöjen ehkäisemiseksi; katsoo, että on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä paikallisyhteisöissä keskeisten sidosryhmien, kuten teini-ikäisten opiskelijoiden, opettajien, vanhempien, uskonnollisten johtajien ja yhteisöjen johtajien kanssa, yhteisöpohjaisissa‑ ohjelmissa tai tiedotuskampanjoissa tietoisuuden lisäämiseksi lapsiavioliittojen kielteisistä vaikutuksista lapsiin, perheisiin ja yhteisöihin, lapsiavioliittoja ja sukupuolten eriarvoisuutta koskevasta voimassaolevasta lainsäädännöstä ja rahoituksen saatavuudesta siihen puuttumiseksi;

9.  katsoo, että naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien parantaminen koulutuksen, sosiaalisen tuen ja taloudellisten mahdollisuuksien kautta on ratkaisevan tärkeää näiden käytäntöjen torjumiseksi; suosittelee, että EU edistäisi naisten ja tyttöjen yhdenvertaista oikeutta koulutukseen ja korostaisi erityisesti maksutonta ja laadukasta alemman ja ylemmän perusasteen koulutusta ja sisällyttäisi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan opetuksen koulujen opetussuunnitelmiin sekä tarjoaisi tyttöjen perheille taloudellisia kannustimia ja/tai tukea kouluun ilmoittautumisessa ja koulunkäynnissä; korostaa tarvetta varmistaa pakolaislapsille täysimääräinen pääsy koulutukseen ja edistää pakolaisten kotouttamista ja osallistamista kansallisiin koulutusjärjestelmiin; on tietoinen tarpeesta tukea ja suojella henkilöitä, joihin kohdistuu lapsi-, varhais- tai pakkoavioliiton riski, sekä sellaiseen jo joutuneita ja tarjota heille koulutuspalveluja, psykososiaalisia tukipalveluja, majoituspalveluja ja muita laadukkaita sosiaalipalveluja sekä mielenterveyteen, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja lääketieteelliseen hoitoon liittyviä palveluja;

10.  kehottaa Euroopan unionia huolehtimaan siitä, että valtion virkamiehet, myös diplomaattihenkilöstö, sosiaalityöntekijät, uskonnolliset johtajat ja yhteisöjen johtajat, kaikki lainvalvontavirastot, kolmansien maiden oikeuslaitokset, opettajat ja kasvattajat sekä muut mahdollisten uhrien kanssa tekemisissä olevat henkilöt saavat koulutusta, jotta he osaavat reagoida lapsiavioliittoihin ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, kykenevät paremmin havaitsemaan tytöt ja pojat, joita uhkaa pakko- ja lapsiavioliitto, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta tai muut ihmisoikeuksien tai ihmisarvon vastaiset käytännöt, tukemaan näitä tyttöjä ja poikia ja toimimaan tehokkaasti varmistaakseen, että näiden henkilöiden oikeuksia kunnioitetaan;

11.  kehottaa Euroopan unionia huolehtimaan siitä, että lainvalvontaviranomaiset saavat koulutusta, jotta he kykenevät paremmin vaatimaan sellaisten nuorten tyttöjen oikeuksien noudattamista, joita uhkaa pakko- ja lapsiavioliitto, perheväkivalta, raiskaus tai muut ihmisarvon vastaiset käytännöt;

12.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan maahanmuuttajanaisille ja -tytöille itsenäisen oleskeluluvan, joka ei ole riippuvainen heidän puolisojensa tai kumppaniensa asemasta, erityisesti fyysisen ja psyykkisen väkivallan, myös järjestettyjen tai pakkoavioliittojen uhreille, ja takaamaan, että heidän suojelemisekseen toteutetaan kaikki tarvittavat hallinnolliset toimenpiteet, mihin kuuluu myös tosiasiallinen pääsy tukeen ja suojelumekanismeihin;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan suojelutoimenpiteiden tukemista ja vahvistamista kolmansissa maissa, esimerkiksi turvakotien tukemista sekä oikeudellisen, lääketieteellisen ja tarvittaessa konsulituen saatavuutta lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen uhreille;

14.  on tietoinen, että ihmisoikeuksien ja perusarvojen, kuten ihmisarvon, kunnioittamiseen sitoutuneen Euroopan unionin on toimittava ehdottoman moitteettomasti jäsenvaltioidensa tasolla, ja kehottaa komissiota käynnistämään laajan tiedotuskampanjan ja perustamaan lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen torjumista koskevan eurooppalaisen teemavuoden;

15.  kannattaa voimakkaasti globaalia Girls Not Brides -kumppanuutta lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja tyttöjen auttamiseksi hyödyntämään kaikkia mahdollisuuksiaan;

16.  on tyytyväinen Afrikan unionin käynnissä olevaan kampanjaan lapsiavioliittojen lopettamiseksi sekä Royal Commonwealth Societyn kaltaisten järjestöjen työhön, jossa pyritään lisäämään toimia lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja sukupuolten eriarvoisuuteen puuttumiseksi;

17.  painottaa, että on kiireesti lisättävä miesten ja poikien tietoa asiasta ja koulutettava heitä, jotta saadaan heidän tukensa ihmisoikeuksien, lasten ja naisten oikeudet mukaan luettuina, vaalimiseksi toteutettaville toimille;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0379.
(2) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 57.
(3) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf
(4) https://eeas.europa.eu/sites/eeas/files/eu_action_plan_on_human_rights_and_democracy_en_2.pdf
(5) Wodon, Quentin T.; Male, Chata; Nayihouba, Kolobadia Ada; Onagoruwa, Adenike Opeoluwa; Savadogo, Aboudrahyme; Yedan, Ali; Edmeades, Jeff; Kes, Aslihan; John, Neetu; Murithi, Lydia; Steinhaus, Mara; Petroni, Suzanne, Economic Impacts of Child Marriage: Global Synthesis Report, Economic Impacts of Child Marriage, Washington, D.C., World Bank Group, 2017.


Pk-yritysten määritelmä
PDF 171kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 pk-yritysten määritelmästä (2018/2545(RSP))
P8_TA-PROV(2018)0293B8-0304/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä(1),

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelusta (COM(2011)0078) ja siitä 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset): kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet”(3),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman perheyrityksistä Euroopassa(4),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite” (COM(2016)0733),

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle pk-yritysten määritelmästä (O-000050/2018 – B8-0031/2018),

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan sekä 123 artiklan 2–8 kohdan,

A.  toteaa, että unionissa on 23 miljoonaa pk-yritystä ja että näiden osuus kaikista yrityksistä on noin 99 prosenttia, ne työllistävät lähes kaksi kolmasosaa unionin työssäkäyvästä väestöstä ja luovat yli 90 miljoonaa työpaikkaa tuottaen lisäarvoa 3,9 biljoonan euron verran; ottaa huomioon, että ne edistävät ratkaisevasti talouskasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen syntymistä ja että ne ovat keskeisiä energiakäännettä, ilmastonmuutoksen torjumista ja unionin kilpailukykyä vihreiden tekniikoiden alalla edistäviä tekijöitä sekä tuottavat merkittävän määrän innovaatioita;

B.  ottaa huomioon, että 90 prosenttia unionin pk-yrityksistä ja 93 prosenttia kaikista rahoitusalan ulkopuolisilla aloilla toimivista unionin yrityksistä on mikroyrityksiä, jotka vastaavat suurimmasta osasta pk-yritysten tuottamasta arvonlisäyksestä ja työllisyydestä, sillä niiden palveluksessa on noin 30 prosenttia unionin työvoimasta, minkä vuoksi niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

C.  katsoo, että pk-yritysten hallinnollinen rasitus ja taloudelliset esteet ovat suurempiin yrityksiin verrattuna suhteettoman suuria niiden organisaatiorakenteesta riippumatta ja että ne haittaavat myös niiden kilpailukykyä, vientiä ja kykyä luoda työpaikkoja; katsoo, että yritykset unionissa, jäsenvaltioissa sekä alueellisella ja paikallisella tasolla hyötyvät erityisestä tuesta, muun muassa rahoitusmahdollisuuksista ja yksinkertaistetuista menettelyistä, mutta että annettujen poliittisten lupausten lisäksi voitaisiin tehostaa ponnisteluja pk-yrityksille suotuisan yksinkertaisemman toimintaympäristön luomiseksi;

D.  ottaa huomioon, että pk-yritysten määritelmään viitataan noin sadassa unionin säädöksessä ennen kaikkea kilpailupolitiikan ja rahoitusmarkkinalainsäädännön sekä rakenne-, tutkimus- ja innovaatiorahoituksen alalla mutta myös työ-, ympäristö-, energia-, kuluttajansuoja- ja sosiaalilainsäädännössä, esimerkiksi REACH-asetukseen liittyvissä unionin johdetuissa säädöksissä ja energiatehokkuusdirektiivissä;

E.  katsoo, että yhtenäinen oikeudellinen ympäristö, jossa noudatetaan selkeitä sääntöjä, on yleisesti ottaen suotuisa ja että pk-yritysten tiukka määritelmä on väline, jolla voidaan lieventää markkinoiden toimintapuutteita ja ongelmia, jotka tyypillisesti johtuvat kooltaan, omaisuudeltaan ja liiketoimintamalliltaan erilaisten yritysten välisestä kilpailusta;

F.  ottaa huomioon, että komissio seuraa säännöllisesti unionin vahvistaman pk-yritysten määritelmän täytäntöönpanoa; toteaa, että arviointeja on suoritettu useaan otteeseen (vuosina 2006 ja 2009 ja viimeksi vuonna 2012) ja että niiden perusteella on todettu, että kyseistä määritelmää ei ole tarpeen muuttaa merkittävästi;

G.  ottaa huomioon, että pk-yritysten monialaisen arvoketjun johdosta institutionaalisia, teknisiä ja hallinnollisia esteitä on mahdollista vähentää, ja katsoo, että liikeyritysten välisten verkostojen luominen edellyttää tehokkaita tukipolitiikkoja;

H.  katsoo, että pk-yritysten määritelmällä on tuettava laadukkaiden työpaikkojen luomisen helpottamista ja työolojen ja -turvallisuuden parantamista ja rajoitettava väärinkäytösten määrä niin pieneksi kuin mahdollista;

Pk-yritysten määritelmä

Komission toimet

1.  suhtautuu myönteisesti komission alustavaan vaikutustenarviointiin ja kannattaa tukea ja yksinkertaista sääntelyä tarvitsevien yritysten asettamista painopisteeksi, jotta voidaan rationalisoida pk-yritysten suunnittelu- ja oikeusvarmuus; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission toteuttamaan julkiseen kuulemiseen;

2.  katsoo, että vuonna 2003 julkaistun suosituksen tarjoama joustavuus olisi säilytettävä ottaen huomioon tämän strategisen välineen erityispiirteet sekä pk-yritysten ja jäsenvaltioiden väliset erot; on vakuuttunut siitä, että määritelmän yleinen rakenne on säilytettävä ja sitä on sovellettava käyttäen jo määritettyjen kriteereiden oikeaa yhdistelmää;

Pk-yritysten määritelmän uudelleenarviointi

3.  kehottaa painokkaasti komissiota estämään suurten toimijoiden mahdollisesti kehittämät keinotekoiset yritysrakenteet, joiden tarkoituksena on hyötyä pk-yritysten määritelmästä ja jotka voivat johtaa siihen, että käytettävissä oleva tuki jakautuu epäoikeudenmukaisesti ja laajemmalle eikä siten ole sitä tarvitsevien pk-yritysten käytettävissä; korostaa, että pk-yritysten määritelmän mukauttamisella olisi aina parannettava pk-yritysten asemaa ja helpotettava niiden mahdollisuuksia saada julkista tukea;

4.  kehottaa komissiota harkitsemaan pk-yritysten määritelmän päivittämistä ottaen samalla huomioon komission laatimat talousennusteet inflaation ja työvoiman tuottavuuden osalta, jotta määritelmää ei ole tarpeen muuttaa pikaisesti uudelleen tulevina vuosina; on sitä mieltä, että pk-yritysten määritelmään tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien muutosten on oltava sellaisia, että niillä varmistetaan määritelmän vakaus pitkällä aikavälillä;

5.  huomauttaa, että henkilöstömäärästä on kehittynyt laajalti hyväksytty kriteeri ja että sen pitäisi pysyä tärkeimpänä kriteerinä; toteaa, että henkilöstömäärään perustuvalla kriteerillä on tietyt rajoitukset unionin laajuisen vertailukelpoisuuden kannalta, ja katsoo, että liikevaihto ja taseen loppusumma ovat myös tärkeitä määritelmässä sovellettavia kriteereitä; painottaa lisäksi startup-yritysten sekä ns. mikroyritysten asianmukaisen tunnustamisen merkitystä ja mikro- ja pk-yrityksiin viittaamista kokonaisuutena;

6.  korostaa, että käsitteitä ”sidosyritys” ja ”omistusyhteysyritys” sekä pk-yritysten asemaa fuusioissa on selkeytettävä; pitää menettelyjen, byrokratian ja voimassa olevien sääntöjen yksinkertaistamista erittäin tärkeänä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota yksinkertaistamaan voimassa olevia sääntöjä; katsoo, että jos startup-yritykset toimivat yhdessä yhteisyritysten kanssa, yhteisyrityksiin liittyviä yrityksiä ei pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa startup-yrityksen pk-yritysasemaa, edellyttäen että kyseessä ei ole keinotekoinen rakenne ja että startup-yrityksen ja sidosyritysten välillä ei ole muita yhteyksiä;

7.  kehottaa komissiota tukemaan yritysten yhteenliittymistä ja erityisesti klustereita ja yritysverkostoja, jotta voidaan edistää kustannusten järkiperäistämistä sekä tietämyksen ja asiantuntemuksen vaihtoa pitäen mielessä etenkin tuotteisiin ja palveluihin sekä prosesseihin liittyvä innovointi;

Muita pk-yritysten määritelmään liittyviä näkökohtia

8.  kannattaa komission start-up- ja scale-up-yrityksiä koskevaa aloitetta; pitää yrittäjyyden edistämistä merkittävänä unionin talouskasvun kannalta; suhtautuu myönteisesti kahden vuoden siirtymäaikaan, jonka aikana esimerkiksi nopeasti kasvavat yritykset säilyttäisivät pk-yrityksen aseman; kehottaa arvioimaan siirtymäajan pidentämisen tarpeen; kehottaa komissiota jatkamaan yrittäjien, startup-yritysten ja pk-yritysten tukemista rahoituksen keräämisessä muun muassa crowdfunding-rahoituksen kaltaisten uusien aloitteiden avulla;

9.  katsoo, että unionin tason talousdiplomatian keinoin, esimerkiksi kaupanedistämismatkojen avulla, voidaan paremmin vastata maailmanlaajuisiin taloudellisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin; kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan tältä osin unionin teollisuusstrategian puitteissa luomatta kuitenkaan päällekkäisiä rakenteita; pyytää tässä yhteydessä luomaan pk-yrityksiä koskevan indikaattorin ”vientipotentiaali suhteessa yrityksen kokoon” pk-yritysten kansainvälistymismahdollisuuksia ja kansainvälistä kilpailukykyä koskevan tiedottamisen ja parhaita käytäntöjä koskevien esimerkkien parantamiseksi ja tarjoamaan erityistä tukea pk-yrityksille, joiden vientipotentiaali on suuri;

10.  on huolissaan siitä, että markkina-arvoltaan keskisuuriin yrityksiin, jotka eivät sovi pk‑yritysten määritelmään mutta joissa on silti tyypillisiä pk-yritysten rakenteita, eli ns. mid-cap-yrityksiin, kiinnitetään politiikassa liian vähän huomiota, vaikka ne tuottavuutensa ansiosta edistävät suuresti työllisyyttä ja kasvua; vaatii sen vuoksi komissiota harkitsemaan näitä yrityksiä koskevaa erillistä määritelmää, jonka avulla voidaan ottaa käyttöön kohdennettuja toimenpiteitä mid-cap-yrityksiä varten siten, että vältetään riski laajentaa pk-yritysten määritelmää siinä määrin, että sitä koskevien alkuperäisten tavoitteiden toteutuminen vaarantuu;

11.  toteaa, että pk-yritysten, freelance-yritysten ja suurten yritysten ohella myös mid‑cap‑yritykset edistävät työllisyyttä ja kasvua erityisesti tuottavuutensa ansiosta ja että niihin olisi siksi kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota unionin toimintapolitiikoissa;

12.  kehottaa komissiota unionin pk-yrityksiä koskevien toimenpiteiden priorisoinnin lisäksi tarkastelemaan mahdollisuuksia käynnistää aloite, joka koskee rahoitusta, joka kattaisi mahdollisuudet tutkimusyhteistyöhön, digitalisaatiostrategiat ja vientimarkkinoiden kehittämisen;

Raportointivelvollisuudet, tilastot, tutkimukset ja vaikutustenarvioinnit

13.  katsoo, että tulevassa Cosme-ohjelmassa, tutkimuksen yhdeksännessä puiteohjelmassa sekä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rakennerahasto-ohjelmissa olisi edelleen osoitettava riittävästi määrärahoja sellaisten pk-yritysten tukemiseen, jotka pyrkivät innovoimaan ja luomaan työpaikkoja;

14.  korostaa pk-yrityksiä koskevan selkeän ja yhteisen määritelmän säilyttämisen merkitystä meneillään olevissa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroa Euroopan unionista koskevissa neuvotteluissa, koska pk-yritykset on määritelty EU:n lainsäädännössä ja unionin kauppasopimuksissa niille annetaan usein erityisasema;

15.  kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti pk-yritysten määritelmän johdosta mahdollisesti talouskehitykseen kohdistuvia vaikutuksia ja sidosvaikutuksia, jotka ilmenevät niin, että yritykset luopuvat vapaaehtoisesti kasvusta välttääkseen hallinnollisen rasituksen ja muut velvoitteet, joita pk-yrityksen aseman menettämisestä seuraa;

16.  korostaa, että pienet paikalliset julkisen palvelun yritykset, jotka täyttävät pk-yritysten kriteerit, hoitavat tärkeitä tehtäviä paikallisyhteisöissä, niiden juuret ovat syvällä paikallisessa liiketoimintaympäristössä ja ne muun muassa luovat oikeat edellytykset muidenkin pk-yritysten kasvulle; toteaa, että julkinen omistus ei välttämättä merkitse julkisen elimen tarjoamaa taloudellista tai sääntelyyn liittyvää tukea, kun otetaan huomioon kansallinen lainsäädäntö, valtiontukea koskevat säädökset ja julkisten elinten mahdollisesti heikot taloudelliset resurssit; kehottaa siksi komissiota tekemään tutkimuksen määritelmän vaikutuksista julkisessa omistuksessa oleviin yrityksiin, jos ne ovat taloudellisesti riippumattomia ja yksityisoikeudellisia tai jos ne toimivat samoilla kilpailuedellytyksillä kuin yksityiset yritykset;

17.  pyytää komissiota selvittämään, missä määrin toimialakohtaiset pk-yritysten määritelmät ovat toteutettavissa, ja tutkimaan siinä yhteydessä näille toimialoille silloin syntyviä vaikutuksia ja lisäarvoa;

18.  vaatii, että kaikkien unionin lainsäädäntöehdotusten yhteydessä tehdään – komission omaehtoisten sitoumusten lisäksi – pääsääntöisesti pakollinen testi, jolla selvitetään pk‑yrityksiin kohdistuvat vaikutukset ja pannaan täytäntöön ”pienet ensin” -periaate; korostaa, että testin tulokset on tuotava näkyvästi esiin kaikkien lainsäädäntöehdotusten vaikutustenarvioinnissa; vaatii vastaavaa velvoitetta komissiolle seuraavassa parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa ja katsoo, että voitaisiin harkita eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen päivittämistä;

Määritelmään liittyvä opastus pk-yrityksille

19.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarjoamaan yrityksille oikea-aikaista ja optimaalista opastusta pk-yrityksen aseman määrittämisessä sekä tietoa pk-yritysten määritelmää tai menettelyjä koskevista muutoksista;

o
o   o

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.
(2) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 102.
(3) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 40.
(4) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 57.


EU:n ja Azerbaidžanin laaja-alaista sopimusta koskevat neuvottelut
PDF 283kWORD 49k
Euroopan parlamentin suositus 4. heinäkuuta 2018 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Azerbaidžanin laaja-alaista sopimusta koskevista neuvotteluista (2017/2056(INI))
P8_TA-PROV(2018)0294A8-0185/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 8 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21, 22 ja 36 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) viidennen osan,

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin välistä uutta laaja-alaista sopimusta – jonka pitäisi korvata Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Azerbaidžanin tasavallan välinen vuoden 1999 kumppanuus- ja yhteistyösopimus – koskevien neuvottelujen käynnistymisen 7. helmikuuta 2017(1),

–  ottaa huomioon neuvoston 7. marraskuuta 2016 hyväksymät sopimusta koskevat neuvotteluohjeet,

–  ottaa huomioon 7. marraskuuta 2006 hyväksytyn EU:n ja Azerbaidžanin energia-alan strategista kumppanuutta koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2018 pidetyn Euroopan unionin ja Azerbaidžanin yhteistyöneuvoston 15. kokouksen pääasialliset tulokset,

–  ottaa huomioon komission 19. joulukuuta 2017 antaman kertomuksen (SWD(2017)0485) EU:n ja Azerbaidžanin suhteista tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa,

–  ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen 30. lokakuuta 2017 esittämän viestin valtioiden ja hallitusten päämiehille,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja EUH:lle itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta(2),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta kertomuksesta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(3),

–  ottaa huomioon itäistä kumppanuutta käsitelleiden huippukokousten yhteiset julkilausumat, myös 24. marraskuuta 2017 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission ja EUH:n kesäkuussa 2016 julkaiseman EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ja erityisesti sen keskeiset periaatteet,

–  ottaa huomioon azerbaidžanilaisen toimittajan Afgan Mukhtarlin tapauksesta 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman(4) sekä muut Azerbaidžania koskevat päätöslauselmat ja erityisesti ihmisoikeustilannetta ja oikeusvaltiota koskevat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ulkoasioista ja turvallisuuspolitiikasta, Euroopan naapuruuspolitiikasta ja liittymisneuvotteluista vastaavan tiedottajan 14. tammikuuta 2018 antaman lausunnon toimittaja Afgan Mukhtarlin tuomitsemisesta Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon demokraattisten instituutioiden toiminnasta Azerbaidžanissa 11. lokakuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 5. joulukuuta 2017 käynnistämän rikkomismenettelyn Azerbaidžanin viranomaisten edelleen kieltäydyttyä panemasta täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua asiassa Ilgar Mammadov vastaan Azerbaidžan,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR) tarvearviointivaltuuskunnan 2. maaliskuuta 2018 antaman kertomuksen Azerbaidžanin aikaistetuista presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0185/2018),

A.  ottaa huomioon, että itäinen kumppanuus perustuu Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Euroopan unionin yhteiseen sitoumukseen syventää suhteitaan ja noudattaa kansainvälistä oikeutta ja perusarvoja, mukaan luettuina demokratia, oikeusvaltioperiaate, hyvä hallinto sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen; katsoo, että uudessa EU:n ja Azerbaidžanin sopimuksessa olisi pidettävä ensisijaisena unionin etuja alueella ja edistettävä unionin arvoja;

B.  ottaa huomioon, että parlamentti kannattaa suhteiden syventämistä kaikkien itäisen kumppanuuden jäsenten kanssa, mikäli ne kunnioittavat näitä perusarvoja; ottaa huomioon, että parlamentti ehdotti itäisestä kumppanuudesta 15. marraskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, että itäisen kumppanuuden puitteissa houkuttelevan pitempiaikaisen EaP+ -mallin, joka voisi mahdollisesti johtaa mm. tulliliittoon, energia-unioniin, digitaaliunioniin ja Schengen-alueeseen liittymiseen, olisi oltava avoin myös maille, joilla ei ole assosiaatiosopimusta EU:n kanssa (kuten Azerbaidžanille), heti kun ne ovat valmiita vahvempiin sitoumuksiin ja kun ne ovat edistyneet merkittävästi keskinäisesti sovittujen uudistusten toteuttamisessa;

C.  ottaa huomioon, että EU:n ja Azerbaidžanin suhteita säännellään nykyisin vuoden 1999 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella; toteaa, että EU on Azerbaidžanin suurin kauppakumppani ja merkittävin tuonti- ja vientimarkkina, EU:n osuus on 48,6 prosenttia Azerbaidžanin ulkomaankaupasta ja EU on myös sen tärkein suorien ulkomaisten investointien lähde; ottaa huomioon, että Azerbaidžan on EU:n strateginen energiakumppani, mikä mahdollistaa EU:n energialähteiden monipuolistamisen; ottaa kuitenkin huomioon, että Azerbaidžanin talous perustuu pitkälti öljyyn ja kaasuun (joiden osuus viennistä on noin 90 prosenttia), mikä tekee siitä alttiin ulkoisille häiriöille ja öljyn maailmanmarkkinahintojen vaihteluille; ottaa huomioon, että Azerbaidžan ei ole vielä WTO:n jäsen, mikä aiheuttaa vakavia tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia esteitä, jotka haittaavat edelleen sen kauppa- ja liikesuhteita EU:n kanssa;

D.  ottaa huomioon, että EU ja Azerbaidžan korostivat 24. marraskuuta 2017 pidetyssä itäisen kumppanuuden huippukokouksessa annetussa yhteisessä julkilausumassa, että EU jatkaa eriytetysti keskusteluja kunkin kumppanimaan, mukaan lukien Armenian, Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän, kanssa houkuttelevista ja realistisista vaihtoehdoista keskinäisen kaupankäynnin vahvistamiseksi ja investointien kannustamiseksi ottaen huomioon yhteiset edut, uudistetun sijoituspolitiikan investointisuojan osalta sekä kansainväliset kauppasäännöt ja kauppaan liittyvät kansainväliset standardit, myös henkisen omaisuuden alalla, ja edistää talouksien nykyaikaistamista ja monipuolistamista;

E.  toteaa, että uuden sopimuksen odotetaan vaikuttavan myönteisesti Azerbaidžaniin edistämällä demokraattisia normeja, kasvua ja talouskehitystä; ottaa huomioon, että tällaiset näkymät ovat erityisen tärkeitä Azerbaidžanin nuorille, sillä niiden avulla voidaan tukea koulutettujen azerbaidžanilaisten uutta sukupolvea EU:n perusarvojen vaalimiseksi ja maan nykyaikaistamiseksi; ottaa huomioon, että täysin toimiva kansalaisyhteiskunta on keskeinen edellytys talouden monipuolistamisen varmistamiseksi;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

Yleiset periaatteet, keskeiset arvot ja sitoutuminen konfliktinratkaisuun

Poliittinen vuoropuhelu ja alueellinen yhteistyö

Oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen

Kauppaan liittyvä yhteistyö ja taloudellinen yhteistyö

Energia ja muut yhteistyöalat

Institutionaaliset määräykset

   a) varmistetaan, että EU:n ja Azerbaidžanin välisten suhteiden syventämisen ehtona on demokratian, oikeusvaltion, hyvän hallinnon sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, mukaan lukien sananvapaus ja yhdistymisvapaus, vähemmistöjen oikeudet sekä sukupuolten välinen tasa-arvo, keskeisten arvojen ja periaatteiden vaaliminen ja kunnioittaminen molempien osapuolien ja erityisesti niiden kansalaisten eduksi;
   b) muistutetaan Azerbaidžanin viranomaisia parlamentin kannasta, jonka se esitti itäisestä kumppanuudesta 15. marraskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, jossa vaaditaan Azerbaidžania noudattamaan kansainvälisiä sitoumuksiaan ja todetaan yksiselitteisesti, että laaja-alaista sopimusta ei ratifioida sellaisen maan kanssa, joka ei pitäydy EU:n perusarvoissa ja -oikeuksissa ja erityisesti joka ei pane täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja tai joka häiritsee, pelottelee tai vainoaa ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisjärjestöjä, opposition edustajia, lakimiehiä, toimittajia ja ympäristöaktivisteja; varmistetaan, että kaikki Azerbaidžanin poliittiset vangit ja mielipidevangit vapautetaan, kuten maan viranomaiset ilmoittivat, ennen mahdollista uutta EU:n ja Azerbaidžanin välistä sopimusta; varmistetaan, että uuteen sopimukseen sisällytetään keskeyttämismekanismi, jossa on selkeät määräykset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta;
   c) muistutetaan Azerbaidžanin viranomaisia samassa suosituksessa esitetystä parlamentin kannasta, jonka mukaan EU:n ja Vuoristo-Karabahin konfliktin kummankin osapuolen välisten uusien sopimusten ratifioinnin ehdoksi on asetettava vahva sitoutuminen konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja konkreettinen edistyminen siinä, muun muassa ylläpitämällä aselepoa ja tukemalla Etyjin vuoden 2009 perusperiaatteiden noudattamista sekä Etyjin Minskin ryhmän puheenjohtajien pyrkimyksiä; muistutetaan, että sekä Armenian että Azerbaidžanin kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan kaikkiin neuvotteluprosesseihin;
   d) varmistetaan, että tuleva sopimus Azerbaidžanin kanssa on kunnianhimoinen, kattava ja tulevaisuuteen suuntaava, sekä EU:n että Azerbaidžanin toiveiden mukainen jaettujen arvojen ja etujen pohjalta ja linjassa kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 kanssa, että se tuottaa konkreettista ja käytännön hyötyä molemmille osapuolille, ei pelkästään suuryrityksille, vaan niin että siinä otetaan myös huomioon pk-yritysten erityispiirteet, sekä EU:n ja Azerbaidžanin kansalaisille;
   e) varmistetaan neuvottelujen nopea ja vakaa edistyminen tavoitteena uuden sopimuksen allekirjoittaminen ennen seuraavaa itäistä kumppanuutta käsittelevää huippukokousta vuonna 2019, mikäli edellä esitetyt edellytykset täyttyvät;
   f) viestitään aktiivisesti ja selkeästi uuden sopimuksen ja käynnissä olevan neuvotteluprosessin ehdollisuudesta ja tavoitteista avoimuuden ja yleisen tietoisuuden lisäämiseksi sekä Azerbaidžanissa että EU:ssa odotettavissa olevista mahdollisuuksista ja eduista, joita sopimuksen tekemisestä seuraa, jotta vältetään kaikki disinformaatiokampanjat;
   g) järjestetään säännöllistä ja syvällistä vuoropuhelua, jotta voidaan rohkaista instituutioiden tehostamiseen ja niiden välisen toimivaltajaon vahvistamiseen tähtääviä määrätietoisia uudistuksia instituutioiden demokraattisuuden ja riippumattomuuden lisäämiseksi sekä ihmisoikeuksien ja tiedotusvälineiden vapauden vaalimista ja sellaisen sääntely-ympäristön kehittämistä, jossa kansalaisyhteiskunta voi toimia ilman perusteetonta vaikuttamista myös uudistusprosessissa;
   h) otetaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla tähdätään Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston sekä Euroopan neuvoston Venetsian komission suositusten täytäntöönpanoon, jotta varmistetaan eteneminen kohti inklusiivisia, kilpailuun perustuvia ja läpinäkyviä vaaleja ja kansanäänestystä, joilla varmistetaan, että Azerbaidžanin kansalaiset voivat vapaasti ilmaista näkemyksensä ja toiveensa;
   i) annetaan täysi tuki Etyjin ja Euroopan neuvoston vaalitarkkailuvaltuuskunnan 11. huhtikuuta 2018 pidetyistä ennenaikaisista presidentinvaaleista tekemille alustaville päätelmille, joiden mukaan ”vaaleissa ei ollut todellista kilpailua”, koska ”poliittinen toimintaympäristö oli rajoittava”, ”oikeudellinen kehys rajoitti perusoikeuksia ja -vapauksia”, ”pluralismia ei ollut, ei myöskään tiedotusvälineissä”, ”pakollisia menettelyjä jätettiin laajasti noudattamatta, avoimuutta ei ollut ja useita vakavia sääntöjenvastaisuuksia, kuten vaaliuurnien täyttämistä havaittiin”;
   j) pyritään saamaan aikaan säännöksiä, joilla tehostetaan yhteistyötä rauhan ja kansainvälisen oikeuden edistämiseksi, ja vaaditaan erityisesti, että Azerbaidžan pitää kiinni kansainvälisistä velvoitteistaan, myös Euroopan neuvoston jäsenenä, ja että se noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä; vaaditaan Azerbaidžania allekirjoittamaan ja ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö; pyritään myös vahvaan yhteistyöhön joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi sekä pienaseiden ja kevyiden aseiden laittomaan kauppaan puuttumiseksi;
   k) määrätään tiiviimmästä yhteistyöstä ulko-, puolustus- ja turvallisuusasioissa mahdollisimman laajan lähentymisen varmistamiseksi erityisesti globaaleihin uhkiin ja haasteisiin vastaamisessa, mukaan lukien terrorismi, konfliktien ehkäisy, kriisinhallinta ja alueellinen yhteistyö, ottaen huomioon myös Azerbaidžanin eriytetyn ulkopolitiikan; tuetaan EU:n ja Azerbaidžanin välisen osallistumista koskevan puitesopimuksen allekirjoittamista, jotta luodaan oikeudellinen ja poliittinen perusta Azerbaidžanin osallistumiselle yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin;
   l) varmistetaan, että Azerbaidžanin ja Armenian välinen vuoropuhelu sekä EU:n vahvistettu osallistuminen Vuoristo-Karabahin konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen asetetaan etusijalle Etyjin vuoden 2009 perusperiaatteiden mukaisesti ja erityisesti Etyjin Minskin ryhmän puheenjohtajien tuella ja että edistetään kaikkia rauhanrakentamiseen tähtääviä aloitteita, kuten kaikkien osapuolten tulitauon noudattamista, vuoropuhelua kaikilla tasoilla, myös korkean tason neuvotteluja sekä vihapuheen kitkemistä, aidosti luottamusta edistäviä toimenpiteitä, Etyjin kansainvälisten tarkkailijoiden määrän merkittävää lisäämistä ja Armenian ja Azerbaidžanin kansalaisyhteiskuntien välistä syvällekäyvempää vaihtoa myös uskonnollisten johtajien ja kulttuurivaikuttajien välillä, jotta voidaan valmistella Armenian ja Azerbaidžanin yhteiskuntia rauhanomaiseen rinnakkaiseloon; tuodaan esille syvä huoli sotilaallisen voiman kasvusta ja suhteettomista puolustusmenoista alueella;
   m) otetaan käyttöön erityisiä määräyksiä, joilla tuetaan viranomaisten merkittäviä pyrkimyksiä auttaa suurta määrää pakolaisia ja sisäisiä pakolaisia sekä tukea konfliktialueilla eläviä siviilejä Azerbaidžanin kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; vaaditaan kunnioittamaan kaikkien Azerbaidžanin rajojen sisällä väliaikaisesti tai pysyvästi asuvien henkilöiden oikeuksia; edistetään erityisesti heidän oikeuttaan palata koteihinsa ja saada takaisin omaisuutensa sekä saada kaikilta konfliktin osapuolilta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaisia korvauksia;
   n) tuetaan oikeuslaitosuudistusta, jolla pyritään varmistamaan sen puolueettomuus ja riippumattomuus täytäntöönpanovallasta sekä vahvistamaan oikeusvaltiota, erityisesti varmistamalla oikeusalan ammattilaisten riippumattomuus päättämällä epäasianmukainen puuttuminen asianajajien työhön, antamalla riippumattomien asianajajien edustaa asiakkaitaan notaarin oikeaksi todistamalla valtakirjalla sekä puuttumalla Azerbaidžanin asianajaliiton mielivaltaisiin valtuuksiin erottaa lakimiehiä ja kieltäytyä hyväksymästä uusia jäseniä;
   o) annetaan myös tukea vahvan toimintakehyksen kehittämiseen ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja sukupuolten tasa-arvon suojelemiseksi; korostetaan naisten edustuksen merkitystä kaikilla hallinnon tasoilla, mukaan lukien heidän yhdenvertainen, täysimääräinen ja aktiivinen osallistumisensa konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen, ja vaaditaan Azerbaidžania allekirjoittamaan Istanbulin yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta;
   p) otetaan käyttöön erityisiä määräyksiä Azerbaidžanin tukemiseksi talousrikollisuuden, kuten korruption, rahanpesun ja veronkierron, torjunnassa; edistetään yritysten ja trustien tosiasiallisiin edunsaajiin ja suuryritysten taloudelliseen toimintaan liittyvää avoimuutta, kun kyse on toteutuneista voitoista ja maksetuista veroista; tuetaan tutkimuksia rahanpesujärjestelmistä ja erityisesti ”rahanpesuautomaatti”-tapauksesta ja perustetaan erityisiä valvontamekanismeja, kuten pääsyn rajoittaminen Euroopan pankkijärjestelmään rahanpesuun ja petosjärjestelmiin osallistuneilta henkilöiltä;
   q) mahdollistetaan vahvistettu yhteistyö ja tuetaan Azerbaidžania terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja verkkorikollisuuden torjunnassa sekä radikalisoitumisen ja rajatylittävän rikollisuuden ehkäisemisessä; tehdään yhteistyötä erityisesti terroristijärjestöihin värväämisen torjumiseksi;
   r) sisällytetään määräyksiä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseen liittyvän Azerbaidžanin rikoslainsäädännön täytäntöönpanosta siten, että tavoitteena on lopettaa poliittiset syytteet ja sieppaukset, mielivaltaiset matkustuskiellot, poliittisten toisinajattelijoiden, riippumattomien toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien, kansalaisjärjestöjen edustajien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten, kuten tiettyjen vähemmistöryhmien, esimerkiksi hlbtqi-yhteisön, painostus, myös herjaamalla; varmistetaan, että sopimukseen sisällytetään nimenomaisia viittauksia näihin ryhmiin; toistetaan, että tällaista toimintaa ei suvaita miltään EU:n mahdolliselta kumppanimaalta; perustetaan vahvistettu foorumi tehokasta ja tuloshakuista EU:n ja Azerbaidžanin välistä ihmisoikeusvuoropuhelua varten tärkeimpiä kansainvälisiä ja aidosti riippumattomia azerbaidžanilaisia kansalaisjärjestöjä kuullen ja arvioidaan sen edistymistä vuosittain konkreettisten vertailuarvojen perusteella;
   s) korostetaan asiaankuuluvien muutosten tekemistä lakiin kansalaisyhteiskunnan oikeutetun toiminnan mahdollistamiseksi ja sitä, että on poistettava tarpeettomat rajoitukset, jotka koskevat järjestöjen rekisteröintivaatimuksia, toimintaa ja ulkomaisen rahoituksen ja avustusten saamista, ja lopetetaan perusteettomat rikostutkinnat, tarpeeton raportointi valtion eri virastoille, toimistoihin tehtävät ratsiat, tilien jäädyttäminen, matkustuskiellot ja järjestöjen johtajien vainoaminen;
   t) varmistetaan ennen neuvottelujen loppuunsaattamista, että Azerbaidžan vapauttaa kaikki poliittiset vangit ja mielipidevangit, myös johtavat hahmot Ilgar Mammadovin, Afgan Mukhtarlin, Mehman Huseynovin, Ilkin Rustamzadan, Seymur Haziyevin, Rashad Ramazanovin, Elchin Ismayillin, Giyas Ibrahimovin, Beyram Mammadovin, Asif Yusiflin ja Fuad Gahramanlin, ja poistaa heidän matkustuskieltonsa vapautuksen jälkeen, myös toimittaja Khadija Ismayilovalta ja lakimies Intigam Aliyevilta, ja että se panee kaikilta osilta täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, myös Ilgar Mammadovin tapauksessa; turvataan näiden henkilöiden vapauttaminen ja heidän tilanteensa paraneminen, mukaan lukien heidän asemansa ja heidän perheenjäsentensä aseman palauttaminen oikeuslaitoksen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen avulla, sekä suojellaan kaikkia EU:ssa olevia Azerbaidžanin toisinajattelijoita; tuomitaan se, että toisin kuin Azerbaidžanin viranomaiset ovat ilmoittaneet, yhtäkään edellä luetelluista poliittisista vangeista ei ole vapautettu ja lisää perustuslaillisia oikeuksiaan rauhanomaisesti käyttäneitä henkilöitä on pidätetty, heidän joukossaan oppositiopuolueiden jäseniä ja ihmisoikeusjuristi Emin Aslan; vaaditaan, että ihmisoikeusjuristi Emin Aslan vapautetaan välittömästi hallinnollisesta pidätyksestä ja että häntä vastaan esitetyt kyseenalaiset syytteet poliisin vastustamisesta perutaan kaikilta osin; varmistetaan, että Azerbaidžan lakkaa käyttämästä hallinnollisia pidätyksiä keinona vaientaa hallituksen arvostelijoita;
   u) varmistetaan, että Azerbaidžan kunnioittaa oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen ja pidättäytyy rajoittamasta tätä oikeutta tavalla, joka ei ole sen kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden mukaista, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeussopimus, ja että se tutkii viipymättä ja tehokkaasti kaikki tapaukset, joihin liittyy liiallista voimankäyttöä, mielivaltaisia pidätyksiä ja rauhanomaisten mielenosoittajien pidätyksiä, mukaan lukien syyskuussa 2017 ja maaliskuussa 2018 järjestetyissä ja seuraamuksiin johtaneissa opposition joukkokokouksissa tehdyt pidätykset, ja tuodaan rikoksentekijät oikeuden eteen;
   v) pyritään siihen, että Azerbaidžanin viranomaiset sitoutuvat ennen neuvottelujen loppuunsaattamista noudattamaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta ja toteuttamaan aidon tutkinnan kaikista poliittisten vankien ja mielipidevankien kaltoinkohtelutapauksista ja erityisesti Azerbaidžanissa vankeudessa kuolleen Mehman Galandarovin osalta sekä hlbtqi-yhteisön jäsenistä, joita pidätettiin ja ahdisteltiin joukoittain syyskuussa 2017;
   w) painotetaan EU:n huolestumista lehdistönvapauden nykytilasta Azerbaidžanissa, joka on toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2018 lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan 180 maan joukossa sijalla 163; painotetaan vapaiden ja riippumattomien, myös verkossa toimivien, tiedotusvälineiden merkitystä ja varmistetaan EU:n vahvistettu poliittinen ja taloudellinen tuki Azerbaidžanin vapaille ja moniarvoisille tiedotusvälineille, joilla on toimituksellinen riippumattomuus dominoivista poliittisista ryhmittymistä ja oligarkkiryhmistä EU:n normien mukaisesti; pyydetään viranomaisia poistamaan esteet pääsyltä Azadliq-verkkosivustolle ja ulkomailta toimimaan joutuvaan kolmeen uutiskanavaan: Radio Free Europe/Radio Liberty (RFE/RL) Azerbaijan Service, Meydan TV ja Azerbaycan Saati;
   x) sisällytetään sopimukseen tasapuoliset ja kunnianhimoiset kauppaa ja investointeja koskevat määräykset siinä määrin kuin ne sopivat yhteen sen kanssa, että Azerbaidžan ei ole WTO:n jäsen, varmistetaan, että määräykset ovat täysin EU:n normien ja erityisesti kansanterveyttä, kasvinsuojelua, ympäristöä, työtä, sosiaalinäkökohtia, sukupuolien tasapuolista edustusta ja syrjimättömyyttä koskevien normien mukaisia ja että niillä varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien, myös maantieteellisten merkintöjen, suojelu, erityisesti viinien ja väkevien alkoholijuomien osalta; tuetaan Azerbaidžania sen liittymisprosessissa WTO:hon;
   y) otetaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa nopea edistyminen Azerbaidžanin liiketoiminta- ja investointiympäristön parantamisessa, erityisesti verotuksen, julkisen talouden hoidon ja julkisten hankintojen osalta – viitaten WTO:n julkisia hankintoja koskevassa sopimuksessa vahvistettuihin sääntöihin – jotta voidaan lisätä avoimuutta, parantaa hallintoa ja vastuullisuutta, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä oikeudenmukaista kilpailua;
   z) mahdollistetaan yhteistyön lisääminen energia-alalla EU:n ja Azerbaidžanin strategisen energiakumppanuuden mukaisesti, kun otetaan huomioon Azerbaidžanin aiempi toiminta luotettavana energiantoimittajana ja myös se, että Azerbaidžanin jäsenyys kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta edistävässä EITI-ryhmässä peruttiin väliaikaisesti ja myöhemmin kokonaan maaliskuussa 2017 Azerbaidžanin kansalaisjärjestöjä koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten takia, koska ne eivät olleet ryhmän kansalaisyhteiskuntaa koskevien vaatimusten mukaisia; kehotetaan Azerbaidžania noudattamaan näitä vaatimuksia päästäkseen uudelleen mukaan EITI-ryhmän toimintaan;
   a a) tuetaan myös Azerbaidžanin energiavalikoiman monipuolistamista, edistetään hiilettömiä energialähteitä ja valmistaudutaan hiilen jälkeiseen aikaan vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja edistämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä myös energiaturvallisuuden vuoksi; tuetaan eteläisen kaasukäytävän toteuttamista sen jälkeen kun on käsitelty Euroopan investointipankin päätöksessä Trans-Anatolian Pipeline -putken (TANAP) rahoituksesta esitettyjä merkittäviä huolenaiheita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen ja paikallisille yhteisöille aiheutuviin vaikutuksiin;
   a b) otetaan käyttöön kunnianhimoiset ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen lieventämistä koskevat määräykset osana uutta sopimusta unionin ilmastonmuutosohjelman ja kummankin osapuolen Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumusten mukaisesti myös valtavirtaistamalla nämä määräykset muihin alakohtaisiin politiikkoihin;
   a c) esitetään uusia vahvistetun yhteistyön mahdollisuuksia muilla kuin energiaan liittyvillä aloilla, erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, liikenteen, yhteenliitettävyyden ja matkailun aloilla Azerbaidžanin talouden monipuolistamiseksi, työpaikkojen luomisen vauhdittamiseksi, teollisuuden alojen ja palvelualojen uudenaikaistamiseksi sekä kestävän kehityksen edistämiseksi liike-elämässä ja tutkimuksessa; mahdollistetaan ihmisten, erityisesti nuorten välisiä yhteyksiä sekä eurooppalaisella tasolla että alueellisella vaihtotoiminnalla armenialaisten kansalaisjärjestöjen kanssa;
   a d) vahvistetaan yhteistyötä nuoriso- ja opiskelijavaihdon alalla tehostamalla olemassa olevia menestyksekkäitä ohjelmia, kuten nuoria eurooppalaisia naapureita koskevaa Young European Neighbours -verkostoa, ja kehitetään uusia apurahaohjelmia ja ammatillista täydennyskoulutusta sekä helpotetaan osallistumista ohjelmiin korkeakoulutuksen alalla, kuten Erasmus+-ohjelmaan, millä edistetään taitojen, myös kielitaidon, kehittämistä ja annetaan Azerbaidžanin kansalaisille mahdollisuus tutustua EU:hun ja sen arvoihin;
   a e) edistetään talouskasvua myös liikenteen ja yhteenliitettävyyden avulla; laajennetaan Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) myös Azerbaidžaniin;
   a f) itäisen kumppanuuden huippukokouksessa vuonna 2017 annetun yhteisen julkilausuman mukaisesti harkitaan ”aikanaan, jos olosuhteet sen sallivat, viisumivapausvuoropuhelun aloittamista Armenian ja Azerbaidžanin kanssa edellyttäen, että edellytykset hallitulle ja turvalliselle liikkuvuudelle ovat olemassa, mukaan lukien osapuolten välisten viisumihelpotus- ja takaisinottosopimusten tosiasiallinen täytäntöönpano”;
   a g) varmistetaan, että sopimuksella on vahva parlamentaarinen ulottuvuus, ja vahvistetaan nykyisiä määräyksiä ja yhteistyömekanismeja, jotta mahdollistetaan laajempi osallisuus ja täytäntöönpanon valvonta erityisesti perustamalla päivitetty parlamenttien välinen rakenne, jolla mahdollistetaan Euroopan parlamentin ja Azerbaidžanin parlamentin säännöllinen ja rakentava vuoropuhelu suhteidemme kaikilla osa-alueilla, myös sopimusten täytäntöönpanossa;
   a h) viedään neuvottelut läpi mahdollisimman avoimesti; tiedotetaan parlamentille neuvottelun kaikissa vaiheissa noudattaen SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohtaa, jonka mukaan ”Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa”; toimitetaan parlamentille myös neuvottelutekstit ja -pöytäkirjat kultakin neuvottelukierrokselta; muistutetaan neuvostoa siitä, että unionin tuomioistuin on aiemmin jo kumonnut neuvoston päätöksiä useiden sopimusten allekirjoittamisesta ja tekemisestä SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan rikkomisen vuoksi; muistetaan, että parlamentti voi myös vastaisuudessa kieltäytyä hyväksymästä uusia sopimuksia siihen saakka, kunnes neuvosto täyttää oikeudelliset velvoitteensa;
   a i) varmistetaan, että uutta sopimusta ei sovelleta väliaikaisesti ennen kuin parlamentti on antanut hyväksyntänsä; korostetaan, että parlamentin hyväksyntä uusille sopimuksille ja muille tuleville sopimuksille voidaan evätä, jos tätä vaatimusta ei noudateta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Azerbaidžanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 246, 17.9.1999, s. 3.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0440.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0267.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Jordanian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 261kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Jordanian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)07982018/2060(INI))
P8_TA-PROV(2018)0295A8-0232/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Jordanian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0798),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0232/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta sekä sen suhteellisuutta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta määriteltäessä valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Jordanian toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voitaisiin arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Jordanian hašemiittiseen kuningaskuntaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artiklaa kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Jordanian hašemiittiseen kuningaskuntaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Jordanian toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan toimivaltaisilta viranomaisilta Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus sekä oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Jordanian hašemiittisessä kuningaskunnassa; katsoo, että tällaisia tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Turkin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 259kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Turkin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Turkin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)07992018/2061(INI))
P8_TA-PROV(2018)0296A8-0233/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Turkin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Turkin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0799),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0233/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  ottaa huomioon, että Turkin tasavallassa on ilmennyt useita ihmisoikeusloukkauksia viime vuosina; ottaa huomioon, että toisinajattelevia on vaimennettu armotta ja kohteina on ollut muun muassa toimittajia, poliittisia aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia; toteaa, että kidutuksesta raportoidaan edelleen, vielä heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen; ottaa huomioon, että syvälle juurtunut rankaisemattomuus on estänyt viranomaisia tutkimasta tehokkaasti ihmisoikeusloukkauksia, ja toteaa, että aseistettujen ryhmien väärinkäytökset ovat jatkuneet;

E.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

F.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

G.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Turkin tasavallan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta, kun määritellään valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Turkin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Turkin toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita peruskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  katsoo, että on olemassa suuria huolenaiheita perusoikeuksien noudattamisesta Turkin tasavallassa erityisesti, kun on kyse sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja oikeudesta olla joutumatta kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, kuten perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistetaan;

4.  korostaa, että neuvottelujen aloittamisen ennakkoehtona on, että Turkki täyttää horisontaalisen velvoitteensa täydestä, tosiasiallisesta ja syrjimättömästä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa kaikkien jäsenmaiden, myös Kyproksen tasavallan, kanssa;

5.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Turkin tasavaltaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

6.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

7.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artiklaa kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

8.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Turkin tasavaltaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

9.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Turkin tasavallan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

10.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

11.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Turkin toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

12.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joista henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

13.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Turkin hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

14.  katsoo, että komission olisi oltava varovainen henkilötietojen siirrosta Turkkiin aiheutuvien riskien suuruuden vuoksi, ottaen huomioon kansalaisten monet valitukset ihmisoikeusloukkauksista Turkin tasavallassa;

15.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

16.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava vain todellisia rikostutkimuksia eikä rikostiedusteluoperaatioita, jotka kohdistuvat tiettyihin epäilyksenalaisiin henkilöihin;

17.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

18.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Turkin tasavallan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

19.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Turkin tasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta Turkin tasavallan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

20.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Turkin tasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

21.  katsoo, että Turkin tasavallan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus, oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

22.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Turkin Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Turkissa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Turkin on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja ‑vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

23.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

24.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

25.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Turkin tasavallan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Israelin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 258kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Israelin valtion välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Israelin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08062018/2062(INI))
P8_TA-PROV(2018)0297A8-0235/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Israelin valtion välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Israelin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0806),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti sen operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0235/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018–2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Israelin valtio sisältyy 30. marraskuuta 2009 annetussa neuvoston päätöksessä 2009/935/JHA(8) olevaan sellaisten kolmansien maiden ja järjestöjen luetteloon, joiden kanssa Europolin olisi tehtävä sopimuksia; toteaa, että neuvottelut operatiivisesta yhteistyösopimuksesta aloitettiin vuonna 2010 mutta niitä ei saatu päätökseen ennen Europol-asetuksen (asetus (EU) 2016/794) voimaantuloa 1. toukokuuta 2017;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Israelin valtion kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta, kun määritellään valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Israelin valtion välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Israelin toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita peruskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Israelin valtioon aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio tunnusti vuonna 2011 virallisesti Israelin riittävän tietosuojan tarjoavaksi valtioksi, kun on kyse direktiivissä 95/46/EY tarkoitetusta henkilötietojen automaattisesta käsittelystä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artikla kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Israelin valtioon siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Israelin valtion toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Israelin toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joista henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Israelin hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Israelin valtion toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Israelin valtion toimivaltaisilta viranomaisilta Israelin valtion muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Israelin valtion toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Israelin valtion kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus, oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Israelin valtion Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Israelin valtiossa; katsoo, että tällaisia tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Israelin valtion on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja ‑vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Israelin valtion hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.
(8) EUVL L 325, 11.12.2009, p. 12.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 258kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08072018/2063(INI))
P8_TA-PROV(2018)0298A8-0237/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0807),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 (COM(2017)0008 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0237/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Tunisian kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta sekä sen suhteellisuutta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta määriteltäessä valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Tunisian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Tunisian toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Tunisiaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artikla kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Tunisiaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Tunisian toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Tunisian toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Tunisian hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Tunisian toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Tunisian toimivaltaisilta viranomaisilta Tunisian muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Tunisian toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Tunisian kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus sekä oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Tunisian Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Tunisiassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Tunisian on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Tunisian hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Marokon välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 258kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Marokon toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08082018/2064(INI))
P8_TA-PROV(2018)0299A8-0238/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Marokon toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0808),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0238/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Marokon kuningaskunnan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta sekä sen suhteellisuutta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta määriteltäessä valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Marokon toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Marokon kuningaskuntaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artiklaa kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Marokon kuningaskuntaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Marokon kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Marokon toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Marokon kuningaskunnan hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Marokon kuningaskunnan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Marokon kuningaskunnan toimivaltaisilta viranomaisilta Marokon kuningaskunnan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Marokon kuningaskunnan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Marokon kuningaskunnan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus sekä oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Marokon kuningaskunnan Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Marokon kuningaskunnassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Marokon kuningaskunnan on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Marokon kuningaskunnan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Libanonin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 259kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Libanonin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08052018/2065(INI))
P8_TA-PROV(2018)0300A8-0234/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Libanonin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0805),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotukseksi asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti sen operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0234/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Libanonin tasavallan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta, kun määritellään valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Libanonin tasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Libanonin toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Libanonin tasavaltaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artikla kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Libanonin tasavaltaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Libanonin tasavallan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Libanonin toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Libanonin hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Libanonin tasavallan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Libanonin tasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta Libanonin tasavallan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Libanonin tasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Libanonin tasavallan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus, oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Libanonin tasavallan Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Libanonin tasavallassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Libanonin tasavallan on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Libanonin tasavallan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Egyptin välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 260kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Egyptin arabitasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Egyptin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08092018/2066(INI))
P8_TA-PROV(2018)0301A8-0236/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Egyptin arabitasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Egyptin toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0809),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0236/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  ottaa huomioon, että Egyptin arabitasavallassa on ilmennyt useita ihmisoikeusloukkauksia viime vuosina; toteaa, että toisinajattelevia on vaimennettu armotta ja kohteina on ollut muun muassa toimittajia, poliittisia aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia; toteaa, että kidutuksista raportoidaan edelleen; ottaa huomioon, että syvälle juurtunut rankaisemattomuus on estänyt viranomaisia tutkimasta tehokkaasti ihmisoikeusloukkauksia;

E.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

F.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

G.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Egyptin arabitasavallan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta, kun määritellään valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Egyptin arabitasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Egyptin toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  katsoo, että on olemassa suuria huolenaiheita perusoikeuksien noudattamisesta Egyptin arabitasavallassa erityisesti, kun on kyse sananvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja oikeudesta olla joutumatta kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, kuten perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistetaan;

4.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Egyptin arabitasavaltaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

5.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

6.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artiklaa kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

7.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Egyptin arabitasavaltaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

8.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Egyptin arabitasavallan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

9.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

10.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Egyptin toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

11.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

12.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Egyptin arabitasavallan hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

13.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

14.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

16.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Egyptin arabitasavallan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

17.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Egyptin arabitasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta Egyptin arabitasavallan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

18.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Egyptin arabitasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

19.  katsoo, että Egyptin arabitasavallan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus, oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

20.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Egyptin arabitasavallan Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Egyptin arabitasavallassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Egyptin arabitasavallan on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

21.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

22.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

23.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Egyptin arabitasavallan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.


Neuvottelujen aloittaminen EU:n ja Algerian välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi
PDF 258kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2018 komission suosituksesta neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Algerian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)08112018/2067(INI))
P8_TA-PROV(2018)0302A8-0239/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksesta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Algerian toimivaltaisten viranomaisten välillä (COM(2017)0811),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 16 ja 218 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/794(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi)(3),

–  ottaa huomioon rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(4),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680(5),

–  ottaa huomioon tietosuojasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ETS nro 108) ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehtyyn yleissopimukseen 8. marraskuuta 2001 liitetyn lisäpöytäkirjan valvontaviranomaisista ja rajat ylittävistä tietovirroista (ETS nro 181),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnon 2/2018 kahdeksasta neuvotteluvaltuudesta, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten tekemistä, jotka mahdollistavat tietojenvaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä,

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaaman sopimuksen yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetusta ehdotuksesta asetukseksi sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY (COM(2017)0008) kumoamisesta sekä erityisesti operatiivisten henkilötietojen käsittelyä koskevan kappaleen, jota sovelletaan unionin elimiin, laitoksiin tai virastoihin niiden suorittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston 4 ja 5 luvun soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0239/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) annetun asetuksen (EU) 2016/794 nojalla on mahdollista siirtää henkilötietoja kolmannen maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, siltä osin kuin tällainen siirto on tarpeen Europolin tehtävien suorittamiseksi, komission direktiivin (EU) 2016/680 mukaisesti hyväksymällä tietosuojantason riittävyyttä koskevalla päätöksellä, SEUT 218 artiklan nojalla tehdyllä kansainvälisellä sopimuksella, jossa annetaan riittävät takeet, tai henkilötietojen vaihdon mahdollistavalla yhteistyösopimuksella, joka on tehty ennen 1. toukokuuta 2017, ja poikkeustapauksissa tapauskohtaisesti asetuksen (EU) 2016/794 25 artiklan 5 kohdassa säädettyjen tiukkojen ehtojen mukaisesti ja edellyttäen, että riittävät takeet on varmistettu;

B.  toteaa, että kansainvälisten sopimusten, jotka mahdollistavat yhteistyön ja henkilötietojen vaihdon Europolin ja kolmansien maiden välillä, olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä SEUT 16 artiklan mukaisia ja noudatettava siten tarkoituksen rajaamisen periaatetta, oikeutta tutustua tietoihin, saada ne oikaistua sekä oikeus riippumattoman viranomaisen suorittamaan valvontaan, kuten perusoikeuskirjassa erityisesti vahvistetaan, sekä oltava tarpeellisia ja oikeasuhteisia Europolin tehtävien suorittamiseksi;

C.  katsoo, että tällaisen siirron on perustuttava kansainväliseen sopimukseen, joka on tehty unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä SEUT 218 artiklan nojalla ja jossa annetaan yksityisyydensuojaa, perusoikeuksia ja yksilön vapauksia koskevat riittävät takeet;

D.  toteaa, että Europolin ohjelma-asiakirjassa 2018—2020(7) korostetaan tehokkaan monialaisen lähestymistavan, johon sisältyy tarpeellisen asiantuntemuksen ja tiedon kokoaminen yhä useammilta kumppaneilta, kasvavaa merkitystä Europolin tehtävien suorittamisen kannalta;

E.  ottaa huomioon, että 3. lokakuuta 2017 kyberrikollisuuden torjunnasta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että strategiset ja operatiiviset yhteistyösopimukset Europolin ja kolmansien maiden välillä helpottavat sekä tiedonvaihtoa että käytännön yhteistyötä kyberrikollisuuden torjunnassa;

F.  toteaa, että Europol on jo tehnyt useita tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, joista mainittakoon Albania, Australia, Bosnia ja Hertsegovina, Kanada, Kolumbia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, Serbia, Sveitsi, Ukraina ja Amerikan yhdysvallat;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan tietosuojavaltuutettu on toiminut Europolin valvojana 1. toukokuuta 2017 lähtien ja toimii myös neuvonantajana EU:n toimielimille tietosuojaa koskevassa politiikassa ja lainsäädännössä;

1.  katsoo, että lainvalvontayhteistyön tarpeellisuutta Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa Euroopan unionin turvallisuusetujen kannalta on arvioitava asianmukaisesti; kehottaa komissiota tekemään asiasta perusteellisen vaikutuksenarvioinnin; korostaa, että on noudatettava tarvittavaa varovaisuutta, kun määritellään valtuutusta aloittaa neuvottelut Euroopan unionin ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välisestä sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen vaihtoa Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol) ja vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjunnasta vastaavien Algerian toimivaltaisten viranomaisten välillä;

2.  katsoo, että olisi varmistettava, että vastaanottavissa kolmansissa maissa noudatetaan kaikilta osin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa sekä kaikkia muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia; kehottaa siksi neuvostoa saattamaan valmiiksi komission ehdottamat neuvotteluohjeet tässä päätöslauselmassa esitetyin edellytyksin;

3.  panee merkille, että tähän mennessä ei ole tehty yhtään asianmukaista vaikutustenarviointia, jotta voidaan arvioida perusteellisesti henkilötietojen siirtämisestä Algerian demokraattiseen kansantasavaltaan aiheutuvat riskit, jotka koskevat yksilön oikeutta yksityisyyteen ja tietosuojaan mutta myös muita perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja vapauksia; pyytää komissiota tekemään asianmukaisen vaikutustenarvioinnin, jotta voidaan määritellä sopimukseen sisällytettävät tarpeelliset takeet;

4.  painottaa, että sopimuksen tuoman suojan tason olisi vastattava olennaisilta osin EU:n lainsäädännön tarjoaman suojan tasoa; korostaa, että jos tällaista tasoa ei voida taata sekä lainsäädännössä että käytännössä, sopimusta ei voida tehdä;

5.  katsoo, että sopimuksen on sisällettävä tiukkoja ja tarkkoja määräyksiä käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen noudattamisesta ja selvät edellytykset siirrettyjen henkilötietojen käsittelylle, jotta noudatetaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa ja SEUT 16 artikla kaikilta osin ja vältetään Europolin mahdollinen vastuu, kun on kyse unionin tietosuojalainsäädännön rikkomisesta, joka aiheutuu henkilötietojen siirtämisestä ilman tarvittavia ja asianmukaisia suojatoimia;

6.  kehottaa lisäämään ohjeistoon B nimenomaisen maininnan Europol-asetuksen 19 artiklan mukaisesta sopimuksesta, jonka mukaan Europolin on noudatettava kaikkia Europolille toimitettuja henkilötietoja koskevia rajoituksia, jotka jäsenvaltiot tai muut toimijat ovat ilmoittaneet Europolille, kun on kyse Algerian demokraattiseen kansantasavaltaan siirrettäviin henkilötietoihin pääsystä ja niiden käytöstä;

7.  pyytää, että sopimuksessa määrätään selvästi, että kaikkeen jatkokäsittelyyn on aina saatava ennakkoon kirjallinen lupa Europolilta; korostaa, että Europolin olisi dokumentoitava nämä luvat ja asetettava ne Euroopan tietosuojavaltuutetun saataville pyynnöstä; kehottaa sisällyttämään sopimukseen myös määräyksen, jolla Algerian demokraattisen kansantasavallan toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan noudattamaan näitä rajoituksia, ja täsmentämään, kuinka näiden rajoitusten noudattamista valvotaan;

8.  painottaa, että sopimuksessa on oltava selkeä ja tarkka määräys, jolla vahvistetaan siirrettyjen henkilötietojen säilyttämisaika ja edellytetään siirrettyjen henkilötietojen poistamista säilytysajan päätyttyä; pyytää, että sopimuksessa vahvistetaan menettelyä koskevat toimenpiteet määräysten noudattamisen varmistamiseksi; korostaa, että poikkeustapauksissa, kun on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä säilyttää tietoja pidempään, tietojen säilyttämisajan päättymisen jälkeen, nämä perustelut ja asiaan liittyvät asiakirjat on toimitettava Europolille ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle;

9.  katsoo, että direktiivin (EU) 2016/680 johdanto-osan 71 kappaleessa olevia kriteereitä on sovellettava eli Algerian toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaanottavat henkilötietoja Europolilta, on sovellettava henkilötietojen siirtoihin salassapitovelvollisuutta ja tietyn käsittelytarkoituksen periaatetta sekä varmistettava, ettei henkilötietoja käytetä missään tapauksessa kuolemanrangaistuksen tai minkään julman ja epäinhimillisen kohtelun pyytämiseen, määräämiseen tai täytäntöönpanemiseen;

10.  katsoo, että niiden rikosten luokat, joiden tapauksessa henkilötietoja vaihdetaan, on määriteltävä selvästi ja lueteltava kansainvälisessä sopimuksessa rikoksia koskevien EU:n määritelmien mukaisesti, jos niitä on saatavilla; korostaa, että tässä luettelossa olisi määriteltävä selvästi ja tarkasti tällaisten rikosten piiriin kuuluva toiminta sekä henkilöt, ryhmät ja järjestöt, joihin siirto todennäköisesti vaikuttaa;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla määrittämään Algerian demokraattisen kansantasavallan hallituksen kanssa, mikä riippumaton valvontaviranomainen vastaa kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanon valvonnasta; painottaa, että kyseisestä viranomaisesta olisi sovittava ja se olisi perustettava ennen kansainvälisen sopimuksen voimaantuloa; vaatii, että tämän viranomaisen nimi lisätään nimenomaisesti sopimuksen liitteeseen;

12.  katsoo, että molemmilla sopimuspuolilla olisi oltava mahdollisuus keskeyttää kansainvälisen sopimuksen soveltaminen tai peruuttaa se, jos sitä rikotaan, ja riippumattomalla valvontaelimellä olisi myös oltava valtuudet tehdä ehdotus sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä tai sen irtisanomisesta, jos sopimusta rikotaan; katsoo, että kaikkien sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien ja ennen sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä tai irtisanomista siirrettyjen henkilötietojen käsittelyä voidaan jatkaa sopimuksen mukaisesti; katsoo, että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida, ovatko osapuolet noudattaneet sopimusta;

13.  katsoo, että tarvitaan selkeä määritelmä yksittäistapausten käsitteestä, koska käsite on tarpeen tietojen siirron tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioimiseksi; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

14.  katsoo, että tarvitaan määritelmä perusteltujen syiden käsitteestä, jotta voidaan arvioida tietojen siirron tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta; korostaa, että kyseisen määritelmän olisi koskettava todellisia rikostutkimuksia;

15.  korostaa, että muut viranomaiset eivät saa koskaan jatkokäsitellä vastaanottaville viranomaisille siirrettyjä tietoja ja että siksi olisi laadittava tyhjentävä luettelo niistä Algerian demokraattisen kansantasavallan toimivaltaisista viranomaisista, joille Europol voi siirtää tietoja, sekä kuvaus viranomaisten toimivallasta; katsoo, että tällaiseen luetteloon tehtävät muutokset, joilla korvataan tai lisätään uusi toimivaltainen viranomainen, edellyttävät kansainvälisen sopimuksen tarkistamista;

16.  painottaa tarvetta ilmaista nimenomaisesti, että tietojen edelleen siirtäminen Algerian demokraattisen kansantasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta Algerian demokraattisen kansantasavallan muille viranomaisille voidaan sallia vain Europolin alkuperäisen siirron tarkoituksen täyttämiseksi ja siitä olisi aina tiedotettava riippumattomalle viranomaiselle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Europolille;

17.  pitää tärkeänä ilmaista nimenomaisesti, että tiedon edelleen siirtäminen Algerian demokraattisen kansantasavallan toimivaltaisilta viranomaisilta muihin maihin on kiellettyä ja se johtaisi kansainvälisen sopimuksen välittömään päättymiseen;

18.  katsoo, että Algerian demokraattisen kansantasavallan kanssa tehtävään sopimukseen olisi sisällyttävä unionin tietosuojalainsäädännön mukainen rekisteröityjen tiedonsaantioikeus, oikeus oikaista ja poistaa tietoja;

19.  huomauttaa, että sellaisten henkilötietojen siirtäminen, joista käy ilmi rotu tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnolliset tai filosofiset vakaumukset, ammattiliiton jäsenyys, geneettisiä tietoja tai henkilön terveyttä ja seksuaalista käyttäytymistä koskevia tietoja, ovat erittäin arkaluonteisia ja aiheuttavat vakavia huolenaiheita, kun otetaan huomioon Algerian demokraattisen kansantasavallan Euroopan unionista poikkeava oikeudellinen kehys, yhteiskunnalliset ominaispiirteet ja kulttuuritausta; korostaa, että rikokset määritellään eri tavalla unionissa ja Algerian demokraattisessa kansantasavallassa; katsoo, että tällaisten tietoja olisi siksi siirrettävä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja siten, että toteutetaan rekisteröityä ja häneen liittyviä henkilöitä koskevia selkeitä suojatoimia; katsoo, että on tarpeen määritellä erityiset suojatoimet, joita Algerian demokraattisen kansantasavallan on noudatettava ja jotka liittyvät perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan lukien sananvapauden, uskonnonvapauden ja ihmisarvon kunnioittaminen;

20.  katsoo, että sopimukseen olisi sisällyttävä seurantamekanismi ja että sopimusta olisi arvioitava määräajoin, jotta voidaan arvioida sen toimivuutta Europolin operatiivisiin tarpeisiin nähden sekä sitä, onko se EU:n tietosuojaoikeuksien ja -periaatteiden mukainen;

21.  kehottaa komissiota pyytämään Euroopan tietosuojavaltuutetulta lausuntoa ennen kansainvälisen sopimuksen viimeistelyä asetusten (EU) N:o 2016/794 ja (EY) N:o 45/2001 mukaisesti;

22.  korostaa, että parlamentin hyväksynnän ehtona on parlamentin asianmukainen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin SEUT 218 artiklan mukaisesti;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Algerian demokraattisen kansantasavallan hallitukselle.

(1) EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(4) EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.
(5) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0366.
(7) Europolin ohjelma-asiakirja 2018–2020, Europolin hallintoneuvosto hyväksynyt 30. marraskuuta 2017, EDOC# 856927v18.

Oikeudellinen huomautus