Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 12. syyskuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Kertatislatun shochun nimellismäärät unionin markkinoille saattamista varten ***I
 Yhdysvaltojen ja EU:n välisen yhteistyöpöytäkirjan (ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönotto) muutos ***
 Kanadan ja EU:n välinen lentoliikennesopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin ***
 Tekijänoikeus digitaalisilla sisämarkkinoilla ***I
 Unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonta ***I
 Rahanpesun torjuminen rikosoikeudellisin keinoin ***I
 Unkarin tilanne
 Autonomiset asejärjestelmät
 EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden tila
 EU:n ja Kiinan suhteiden tila

Kertatislatun shochun nimellismäärät unionin markkinoille saattamista varten ***I
PDF 113kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 110/2008 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse panostislauksella tuotetun ja Japanissa pullotetun, kertatislatun shochun nimellismääristä unionin markkinoille saattamista varten (COM(2018)0199 – C8-0156/2018 – 2018/0097(COD))
P8_TA(2018)0334A8-0255/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0199),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0156/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 10. heinäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0255/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi asetuksen (EY) N:o 110/2008 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pannutislauksella tuotetun ja Japanissa pullotetun, kertatislatun ”shochun” nimellismääristä unionin markkinoille saattamista varten

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1670.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Yhdysvaltojen ja EU:n välisen yhteistyöpöytäkirjan (ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönotto) muutos ***
PDF 106kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen yhteistyöpöytäkirjan NAT-I-9406 muutoksen 1 tekemisestä unionin puolesta (05800/2018 – C8-0122/2018 – 2018/0009(NLE))
P8_TA(2018)0335A8-0214/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05800/2018),

–  ottaa huomioon muutoksen 1 Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliseen yhteistyöpöytäkirjaan NAT-I-9406 (14031/2017),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0122/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan ja 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen (A8‑0214/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.


Kanadan ja EU:n välinen lentoliikennesopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin ***
PDF 105kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan välisen lentoliikennesopimuksen muuttamista Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (12256/2014 – C8-0080/2017 – 2014/0023(NLE))
P8_TA(2018)0336A8-0256/2018

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12256/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi, jolla muutetaan Kanadan sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välistä lentoliikennesopimusta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (12255/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0080/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A8-0256/2018),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kanadan hallituksille ja parlamenteille.


Tekijänoikeus digitaalisilla sisämarkkinoilla ***I
PDF 275kWORD 104k
Euroopan parlamentin tarkistukset 12. syyskuuta 2018 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0593 – C8-0383/2016 – 2016/0280(COD))(1)
P8_TA(2018)0337A8-0245/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla annetuissa direktiiveissä vahvistetaan korkeatasoinen suoja oikeudenhaltijoille ja luodaan kehys näillä oikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston hyödyntämiselle. Nämä yhdenmukaistetut puitteet edistävät sisämarkkinoiden hyvää toimintaa; niillä edistetään innovointia, luovuutta, investointeja ja uuden sisällön tuottamista myös digitaalisessa ympäristössä. Näiden oikeudellisten puitteiden tarjoama suoja tukee myös unionin tavoitetta kunnioittaa ja edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja samalla tuoda esiin Euroopan yhteistä kulttuuriperintöä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että unioni ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon toiminnassaan.
(2)  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla annetuissa direktiiveissä edistetään sisämarkkinoiden toimintaa, vahvistetaan korkeatasoinen suoja oikeudenhaltijoille, helpotetaan oikeuksien selvittämistä ja luodaan kehys näillä oikeuksilla suojattujen teosten ja muun aineiston hyödyntämiselle. Nämä yhdenmukaistetut puitteet edistävät aidosti yhdentyneiden sisämarkkinoiden hyvää toimintaa; niillä edistetään innovointia, luovuutta, investointeja ja uuden sisällön tuottamista myös digitaalisessa ympäristössä, jotta vältetään sisämarkkinoiden pirstoutuminen. Näiden oikeudellisten puitteiden tarjoama suoja tukee myös unionin tavoitetta kunnioittaa ja edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja samalla tuoda esiin Euroopan yhteistä kulttuuriperintöä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että unioni ottaa kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon toiminnassaan.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Digitaalitekniikan nopea kehitys muuttaa jatkuvasti sitä, miten teoksia ja muuta aineistoa luodaan, tuotetaan, jaellaan ja hyödynnetään. Uusia liiketoimintamalleja ja uusia toimijoita tulee edelleen esiin. Unionin tekijänoikeuspuitteissa vahvistetut tavoitteet ja periaatteet ovat yhä päteviä. Oikeudellista epävarmuutta on kuitenkin edelleen sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien osalta tietyistä teosten ja muun aineiston digitaaliympäristössä tapahtuvista käytöistä, rajatylittävät käytöt mukaan luettuina. Kuten komission tiedonannossa ”Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä”26 kuvataan, joillakin aloilla on tarpeen sopeuttaa ja täydentää unionin nykyisiä tekijänoikeuspuitteita. Tässä direktiivissä säädetään säännöistä, joilla tiettyjä poikkeuksia ja rajoituksia mukautetaan digitaalisiin ja rajat ylittäviin ympäristöihin, sekä toimenpiteistä, joilla helpotetaan tiettyjä lisenssikäytäntöjä myynnistä poistuneiden teosten jakelun osalta ja tuetaan audiovisuaalisten teosten saatavuutta tilausvideoalustoilla sisällön laajemman saatavuuden varmistamiseksi. Jotta saavutettaisiin toimivat tekijänoikeusmarkkinat, tarvitaan lisäksi sääntöjä, jotka koskevat oikeuksia julkaisuissa, käyttäjien verkkoon lataamaa sisältöä tallentavien ja siihen pääsyn tarjoavien tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien toteuttamaa teosten ja muun aineiston käyttöä sekä tekijöiden ja esiintyjien sopimusten avoimuutta.
(3)  Digitaalitekniikan nopea kehitys muuttaa jatkuvasti sitä, miten teoksia ja muuta aineistoa luodaan, tuotetaan, jaellaan ja hyödynnetään, ja tätä koskevan lainsäädännön on oltava tulevaisuuden kannalta kestävää, jotta ei rajoiteta tekniikan kehitystä. Uusia liiketoimintamalleja ja uusia toimijoita tulee edelleen esiin. Unionin tekijänoikeuspuitteissa vahvistetut tavoitteet ja periaatteet ovat yhä päteviä. Oikeudellista epävarmuutta on kuitenkin edelleen sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien osalta tietyistä teosten ja muun aineiston digitaaliympäristössä tapahtuvista käytöistä, rajatylittävät käytöt mukaan luettuina. Kuten komission tiedonannossa ”Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä”26 kuvataan, joillakin aloilla on tarpeen sopeuttaa ja täydentää unionin nykyisiä tekijänoikeuspuitteita. Tässä direktiivissä säädetään säännöistä, joilla tiettyjä poikkeuksia ja rajoituksia mukautetaan digitaalisiin ja rajat ylittäviin ympäristöihin, sekä toimenpiteistä, joilla helpotetaan tiettyjä lisenssikäytäntöjä myynnistä poistuneiden teosten jakelun osalta ja tuetaan audiovisuaalisten teosten saatavuutta tilausvideoalustoilla sisällön laajemman saatavuuden varmistamiseksi. Jotta saavutettaisiin toimivat ja reilut tekijänoikeusmarkkinat, tarvitaan lisäksi sääntöjä, jotka koskevat teosten ja muun aineiston käyttöä verkkopalvelujen tarjoajien alustoilla koskevien oikeuksien käyttämistä ja täytäntöönpanoa sekä tekijöiden ja esiintyjien sopimusten ja näiden sopimusten mukaiseen suojattujen teosten hyödyntämiseen liittyvän tilinpidon avoimuutta.
__________________
__________________
26 COM(2015)0626 final.
26 COM(2015)0626.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Tämä direktiivi perustuu sääntöihin, jotka on vahvistettu alalla tällä hetkellä voimassa olevissa direktiiveissä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY27, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY28, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY29, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/24/EY30, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU31 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU32, ja sillä myös täydennetään näitä sääntöjä.
(4)  Tämä direktiivi perustuu sääntöihin, jotka on vahvistettu alalla tällä hetkellä voimassa olevissa direktiiveissä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY27, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY27 a, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY28, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY29, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/24/EY30, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU31 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU32, ja sillä myös täydennetään näitä sääntöjä.
_________________
_________________
27 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20–28).
27 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1996, tietokantojen oikeudellisesta suojasta (EYVL L 77, 27.3.1996, s. 20).
27 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).
28 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10–19).
28 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10).
29 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28–35).
29 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/115/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 28).
30 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/24/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta (EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16–22).
30 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/24/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta (EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16).
31 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista (EUVL L 299, 27.10.2012, s. 5–12).
31 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/28/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, orpoteosten tietyistä sallituista käyttötarkoituksista (EUVL L 299, 27.10.2012, s. 5).
32 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 72–98).
32 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 72).
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen alalla digitaalitekniikka mahdollistaa uudentyyppiset käytöt, jotka eivät selkeästi kuulu poikkeuksia ja rajoituksia koskevien unionin nykyisten sääntöjen piiriin. Lisäksi direktiiveissä 2001/29/EY, 96/9/EY ja 2009/24/EY näille aloille säädetyt poikkeukset ovat luonteeltaan valinnaisia, mikä voi vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan. Tämä on erityisen merkityksellistä rajatylittävien käyttöjen osalta, joiden merkitys kasvaa digitaaliympäristössä. Tämän vuoksi unionin lainsäädännön nykyisiä rajoituksia ja poikkeuksia, jotka ovat merkityksellisiä tieteellisen tutkimuksen, opetuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta, olisi arvioitava uudelleen näiden uusien käyttöjen valossa. Olisi otettava käyttöön pakollisia poikkeuksia ja rajoituksia, jotka koskevat käyttöjä tekstin- ja tiedonlouhinnan ja tieteellisen tutkimuksen alalla, digitaaliympäristössä tapahtuvaa opetuksen havainnollistamista sekä kulttuuriperinnön säilyttämistä. Niiden käyttöjen osalta, jotka eivät kuulu tässä direktiivissä säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten alaan, sovelletaan edelleen unionin nykyisessä lainsäädännössä vahvistettuja poikkeuksia ja rajoituksia. Direktiivejä 96/9/EY ja 2001/29/EY olisi muutettava.
(5)  Tutkimuksen, innovoinnin, koulutuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen alalla digitaalitekniikka mahdollistaa uudentyyppiset käytöt, jotka eivät selkeästi kuulu poikkeuksia ja rajoituksia koskevien unionin nykyisten sääntöjen piiriin. Lisäksi direktiiveissä 2001/29/EY, 96/9/EY ja 2009/24/EY näille aloille säädetyt poikkeukset ovat luonteeltaan valinnaisia, mikä voi vaikuttaa kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan. Tämä on erityisen merkityksellistä rajatylittävien käyttöjen osalta, joiden merkitys kasvaa digitaaliympäristössä. Tämän vuoksi unionin lainsäädännön nykyisiä rajoituksia ja poikkeuksia, jotka ovat merkityksellisiä innovoinnin, tieteellisen tutkimuksen, opetuksen ja kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta, olisi arvioitava uudelleen näiden uusien käyttöjen valossa. Olisi otettava käyttöön pakollisia poikkeuksia ja rajoituksia, jotka koskevat tekstin- ja tiedonlouhintateknologian käyttöjä innovoinnin ja tieteellisen tutkimuksen alalla, digitaaliympäristössä tapahtuvaa opetuksen havainnollistamista sekä kulttuuriperinnön säilyttämistä. Niiden käyttöjen osalta, jotka eivät kuulu tässä direktiivissä säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten alaan, sovelletaan edelleen unionin nykyisessä lainsäädännössä vahvistettuja poikkeuksia ja rajoituksia. Näillä aloilla voimassa olevia hyvin toimivia poikkeuksia olisi sen vuoksi voitava edelleen käyttää jäsenvaltioissa, niin kauan kuin ne eivät rajoita tässä direktiivissä säädettyjen poikkeusten tai rajoitusten soveltamisalaa. Direktiivejä 96/9/EY ja 2001/29/EY olisi muutettava.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Tässä direktiivissä vahvistetuilla poikkeuksilla ja rajoituksilla pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden sekä toisaalta käyttäjien etujen ja oikeuksien välillä. Niitä voidaan soveltaa ainoastaan tiettyihin erikoistapauksiin, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen käytön kanssa eivätkä haittaa kohtuuttomasti oikeudenhaltijan perusteltuja etuja.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Uusi teknologia mahdollistaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänien, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysin, joka yleisesti tunnetaan tekstin- ja tiedonlouhintana. Tällainen teknologia antaa tutkijoille mahdollisuuden käsitellä suuria tietomääriä uuden tietämyksen hankkimiseksi ja uusien kehityssuuntausten tunnistamiseksi. Tekstin- ja tiedonlouhintateknologia on yleistä kaikkialla digitaalitaloudessa, mutta yleisesti tunnustetaan, että tekstin- ja tiedonlouhinta voi olla erityisen hyödyllistä tutkimusyhteisölle, jolloin se tukee innovointia. Tutkimusorganisaatiot, kuten korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, kokevat kuitenkin unionissa oikeudellista epävarmuutta siitä, missä määrin ne voivat harjoittaa sisältöä koskevaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Joissakin tapauksissa tekstin- ja tiedonlouhinta voi kohdistua tekijänoikeudella ja/tai sui generis tietokantaoikeudella suojattuihin toimiin, erityisesti kun kyseessä on kappaleiden valmistaminen teoksista tai muusta aineistosta ja/tai sisällön kopioiminen tietokannasta. Jos sovellettavaa poikkeusta tai rajoitusta ei ole, tällaisten toimien toteuttaminen edellyttäisi oikeudenhaltijoiden suostumusta. Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan myös harjoittaa pelkästään sellaisten tietojen tai datan pohjalta, jotka eivät ole tekijänoikeudella suojattuja, eikä tällaisissa tapauksissa tarvita lupaa.
(8)  Uusi teknologia mahdollistaa digitaalisessa muodossa olevan tiedon, kuten tekstin, äänien, kuvien tai datan, automaattisen laskennallisen analyysin, joka yleisesti tunnetaan tekstin- ja tiedonlouhintana. Tekstin- ja tiedonlouhinta antaa mahdollisuuden lukea ja analysoida suuria määriä digitaalisesti tallennettua tietoa uuden tietämyksen hankkimiseksi ja uusien kehityssuuntausten tunnistamiseksi. Tekstin- ja tiedonlouhintateknologia on yleistä kaikkialla digitaalitaloudessa, mutta yleisesti tunnustetaan, että tekstin- ja tiedonlouhinta voi olla erityisen hyödyllistä tutkimusyhteisölle, jolloin se tukee innovointia. Tutkimusorganisaatiot, kuten korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, kokevat kuitenkin unionissa oikeudellista epävarmuutta siitä, missä määrin ne voivat harjoittaa sisältöä koskevaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Joissakin tapauksissa tekstin- ja tiedonlouhinta voi kohdistua tekijänoikeudella ja/tai sui generis ‑tietokantaoikeudella suojattuihin toimiin, erityisesti kun kyseessä on kappaleiden valmistaminen teoksista tai muusta aineistosta ja/tai sisällön kopioiminen tietokannasta. Jos sovellettavaa poikkeusta tai rajoitusta ei ole, tällaisten toimien toteuttaminen edellyttäisi oikeudenhaltijoiden suostumusta. Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan myös harjoittaa pelkästään sellaisten tietojen tai datan pohjalta, jotka eivät ole tekijänoikeudella suojattuja, eikä tällaisissa tapauksissa tarvita lupaa.
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Jotta tekstin- ja tiedonlouhinta olisi mahdollista, useimmissa tapauksissa ensin on välttämätöntä päästä tietoon ja sitten toisintaa se. Tieto voidaan käsitellä tekstin- ja tiedonlouhinnan avulla yleensä vasta sitten, kun se on normalisoitu. Kun tietoon on laillinen pääsy, tekijänoikeudella suojattu käyttö tapahtuu tiedon normalisoinnin aikana, sillä tämä johtaa toisintamiseen muuttamalla tiedon muoto tai kopioimalla se tietokannasta muotoon, johon voidaan soveltaa tekstin- ja tiedonlouhintaa. Tekijänoikeuden kannalta merkityksellinen prosessi tekstin- ja tiedonlouhintateknologian käytössä ei siten ole itse tekstin- ja tiedonlouhintaprosessi, joka koostuu digitaalisesti tallennetun, normalisoidun tiedon lukemisesta ja analysoinnista, vaan pääsyä koskeva prosessi sekä prosessi, jossa tieto normalisoidaan, jotta voidaan mahdollistaa sen automaattinen laskennallinen analyysi, siltä osin kuin tähän prosessiin liittyy kopiointi tietokannasta tai toisintaminen. Tässä direktiivissä tekstin- ja tiedonlouhintaa varten säädettyjen poikkeusten olisi katsottava viittaavan tällaisiin tekijänoikeuden kannalta merkityksellisiin prosesseihin, jotka ovat tarpeen tekstin- ja tiedonlouhinnan mahdollistamiseksi. Jos tekstin- ja tiedonlouhinnan käyttöihin ei ole voitu soveltaa voimassa olevaa tekijänoikeuslainsäädäntöä, tällä direktiivillä ei pitäisi olla vaikutusta kyseisiin käyttöihin.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Tällaista oikeudellista epävarmuutta olisi korjattava säätämällä pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen ja myös oikeutta estää tietokannasta kopiointi. Uudella poikkeuksella ei pitäisi vaikuttaa nykyiseen direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pakolliseen poikkeukseen, joka koskee tilapäistä kappaleen valmistamista ja jota olisi edelleen sovellettava tekstin- ja tiedonlouhinnan menetelmiin, joihin ei kuulu mainitun poikkeuksen soveltamisalaa pidemmälle ulottuvaa kappaleiden valmistamista. Tutkimusorganisaatioiden olisi hyödyttävä poikkeuksesta myös silloin, kun ne toimivat yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuushankkeissa.
(10)  Tällaista oikeudellista epävarmuutta olisi korjattava säätämällä tutkimusorganisaatioita varten pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen ja myös oikeutta estää tietokannasta kopiointi. Uudella poikkeuksella ei pitäisi vaikuttaa nykyiseen direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pakolliseen poikkeukseen, joka koskee tilapäistä kappaleen valmistamista ja jota olisi edelleen sovellettava tekstin- ja tiedonlouhinnan menetelmiin, joihin ei kuulu mainitun poikkeuksen soveltamisalaa pidemmälle ulottuvaa kappaleiden valmistamista. Myös oppilaitosten ja tieteellistä tutkimusta tekevien kulttuuriperintölaitosten olisi kuuluttava tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan poikkeuksen piiriin edellyttäen, että tutkimuksen tulokset eivät hyödytä erityisesti tällaisissa organisaatioissa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävää yritystä. Jos tutkimus tehdään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden puitteissa, myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen osallistuvalla yrityksellä olisi oltava laillinen pääsy teoksiin ja muuhun aineistoon. Tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistetut kappaleet ja kopiot olisi tallennettava suojatulla tavalla ja siten, että varmistetaan, että kopioita käytetään vain tieteellistä tutkimusta varten.
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)  Jotta voitaisiin kannustaa innovointiin myös yksityisellä sektorilla, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää pakollista poikkeusta pidemmälle menevästä poikkeuksesta edellyttäen, että oikeudenhaltijat eivät ole nimenomaisesti pidättäneet oikeutta sen mukaiseen teosten ja muun aineiston käyttöön myös koneellisesti luettavissa olevin keinoin.
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Etäoppiminen ja rajatylittävät koulutusohjelmat ovat kehittyneet pisimmälle korkea-asteen koulutuksessa, mutta digitaalisia työkaluja ja resursseja käytetään yhä enemmän kaikilla koulutuksen tasoilla, erityisesti oppimiskokemuksen parantamiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä direktiivissä säädetty poikkeus tai rajoitus hyödyttäisi näin ollen kaikkia alemman ja ylemmän perusasteen, ammattikoulutuksen ja korkea-asteen oppilaitoksia siinä määrin kuin ne harjoittavat koulutustoimintaa ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Oppilaitoksen organisaatiorakenne ja rahoitustapa eivät ole ratkaisevia tekijöitä, kun määritetään sen toiminnan ei-kaupallista luonnetta.
(15)  Etäoppiminen ja rajatylittävät koulutusohjelmat ovat kehittyneet pisimmälle korkea-asteen koulutuksessa, mutta digitaalisia työkaluja ja resursseja käytetään yhä enemmän kaikilla koulutuksen tasoilla, erityisesti oppimiskokemuksen parantamiseksi ja rikastuttamiseksi. Tässä direktiivissä säädetty poikkeus tai rajoitus hyödyttäisi näin ollen kaikkia alemman ja ylemmän perusasteen, ammattikoulutuksen ja korkea-asteen oppilaitoksia siinä määrin kuin ne harjoittavat koulutustoimintaa ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Oppilaitoksen organisaatiorakenne ja rahoitustapa eivät ole ratkaisevia tekijöitä, kun määritetään sen toiminnan ei-kaupallista luonnetta. Jos kulttuuriperintölaitoksilla on koulutukseen liittyvä tavoite ja ne osallistuvat opetustoimintaan, jäsenvaltioiden olisi voitava katsoa tällaiset laitokset tämän poikkeuksen soveltamisalaan kuuluviksi oppilaitoksiksi siltä osin kuin on kyse niiden opetustoiminnasta.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Poikkeuksen tai rajoituksen piiriin olisi sisällytettävä teosten ja muun aineiston digitaaliset käytöt, kuten teoksen osien tai kopioiden käyttö opetuksen tukena, sen rikastuttajana tai täydentäjänä, myös oppimisen oheistoiminnassa. Teosten tai muun aineiston käytön poikkeuksen tai rajoituksen nojalla pitäisi tapahtua ainoastaan oppilaitosten vastuulla järjestetyn opetus- ja oppimistoiminnan yhteydessä, myös kokeiden aikana, ja se olisi rajattava siihen mikä on tarpeen tällaista toimintaa varten. Poikkeuksen tai rajoituksen olisi katettava sekä digitaalisin keinoin tapahtuvat käytöt luokkahuoneessa että verkkokäytöt oppilaitoksen suojatussa sähköisessä verkoissa, joihin pääsy olisi suojattava, erityisesti tunnistusproseduureilla. Poikkeuksen tai rajoituksen olisi ymmärrettävä kattavan vammaisten erityiset esteettömyystarpeet opetuksen havainnollistamisen yhteydessä.
(16)  Poikkeuksen tai rajoituksen piiriin olisi sisällytettävä teosten ja muun aineiston digitaaliset käytöt opetuksen tukena, sen rikastuttajana tai täydentäjänä, myös oppimisen oheistoiminnassa. Käyttöä koskeva poikkeus tai rajoitus olisi myönnettävä, kunhan käytettävässä teoksessa tai muussa aineistossa ilmoitetaan lähde, tekijän nimi mukaan luettuna, ellei tämä osoittaudu käytännön syistä mahdottomaksi. Teosten tai muun aineiston käytön poikkeuksen tai rajoituksen nojalla pitäisi tapahtua ainoastaan oppilaitosten vastuulla järjestetyn opetus- ja oppimistoiminnan yhteydessä, myös kokeiden aikana, ja se olisi rajattava siihen mikä on tarpeen tällaista toimintaa varten. Poikkeuksen tai rajoituksen olisi katettava sekä digitaalisin keinoin tapahtuvat käytöt siellä, missä opetustoiminta järjestetään fyysisesti, myös jos se tapahtuu muualla kuin laitoksen tiloissa, esimerkiksi kirjastoissa tai kulttuuriperintölaitoksissa, niin kauan kuin käyttö tapahtuu oppilaitoksen vastuulla, että verkkokäytöt oppilaitoksen suojatussa sähköisessä ympäristössä, johon pääsy olisi suojattava, erityisesti tunnistusproseduureilla. Poikkeuksen tai rajoituksen olisi ymmärrettävä kattavan vammaisten erityiset esteettömyystarpeet opetuksen havainnollistamisen yhteydessä.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)  Suojatun sähköisen ympäristön olisi katsottava tarkoittavan digitaalista opetus- ja oppimisympäristöä, johon pääsy rajataan asianmukaisella tunnistusproseduurilla oppilaitoksen opetushenkilöstölle ja opinto-ohjelmaan ilmoittautuneille oppilaille tai opiskelijoille.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Useissa jäsenvaltioissa on teosten ja muun aineiston opetuskäyttöjen helpottamiseksi käytössä erilaisia järjestelyjä, jotka perustuvat direktiivissä 2001/29/EY säädetyn poikkeuksen täytäntöönpanoon tai muita käyttöjä kattaviin lisenssisopimuksiin. Tällaiset järjestelyt on yleensä suunniteltu ottaen huomioon oppilaitosten ja koulutuksen eri tasojen tarpeet. Vaikka onkin olennaisen tärkeää yhdenmukaistaa uuden pakollisen poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisala digitaalisten käyttöjen ja rajatylittävän opetustoiminnan osalta, täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt voivat erota jäsenvaltiosta toiseen siinä määrin kuin tämä ei haittaa poikkeuksen tai rajoituksen tosiasiallista soveltamista tai rajatylittäviä käyttöjä. Tämän ansiosta jäsenvaltioiden pitäisi voida hyödyntää nykyisten kansallisella tasolla tehtyjen järjestelyjen tarjoamaa perustaa. Jäsenvaltiot voisivat erityisesti päättää, että poikkeuksen tai rajoituksen täysimittaisen tai osittaisen soveltamisen edellytyksenä on sellaisten soveltuvien lisenssien saatavuus, jotka vähintään kattavat samat käytöt kuin tämän poikkeuksen nojalla sallitut käytöt. Tällä järjestelyllä asetettaisiin esimerkiksi etusijalle sellaisen aineiston lisenssit, joka on ensisijaisesti tarkoitettu koulutusmarkkinoille. Jotta estettäisiin oikeudellisen epävarmuuden syntyminen tai oppilaitosten hallinnollisen taakan lisääntyminen tällaisen järjestelyn seurauksena, tätä toimintatapaa käyttävien jäsenvaltioiden olisi toteuttava käytännön toimia sen varmistamiseksi, että lisenssijärjestelmät, joilla mahdollistetaan teosten ja muun aineiston digitaalinen käyttö opetuksen havainnollistamiseksi, ovat helposti saatavilla ja oppilaitokset ovat tietoisia tällaisten lisenssijärjestelmien olemassaolosta.
(17)  Useissa jäsenvaltioissa on teosten ja muun aineiston opetuskäyttöjen helpottamiseksi käytössä erilaisia järjestelyjä, jotka perustuvat direktiivissä 2001/29/EY säädetyn poikkeuksen täytäntöönpanoon tai muita käyttöjä kattaviin lisenssisopimuksiin. Tällaiset järjestelyt on yleensä suunniteltu ottaen huomioon oppilaitosten ja koulutuksen eri tasojen tarpeet. Vaikka onkin olennaisen tärkeää yhdenmukaistaa uuden pakollisen poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisala digitaalisten käyttöjen ja rajatylittävän opetustoiminnan osalta, täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt voivat erota jäsenvaltiosta toiseen siinä määrin kuin tämä ei haittaa poikkeuksen tai rajoituksen tosiasiallista soveltamista tai rajatylittäviä käyttöjä. Tämän ansiosta jäsenvaltioiden pitäisi voida hyödyntää nykyisten kansallisella tasolla tehtyjen järjestelyjen tarjoamaa perustaa. Jäsenvaltiot voisivat erityisesti päättää, että poikkeuksen tai rajoituksen täysimittaisen tai osittaisen soveltamisen edellytyksenä on soveltuvien lisenssien saatavuus. Tällaiset lisenssit voivat olla kollektiivisia lisensointisopimuksia, laajennettuja kollektiivisia lisensointisopimuksia tai kollektiivisesti neuvoteltavia lisenssejä, kuten massakäyttölisenssejä, jotta oppilaitosten ei tarvitse neuvotella yksitellen oikeudenhaltijoiden kanssa. Tällaisten lisenssien olisi oltava kohtuuhintaisia ja katettava vähintään samat käytöt kuin tämän poikkeuksen nojalla sallitut käytöt. Tällä järjestelyllä asetettaisiin esimerkiksi etusijalle sellaisen aineiston lisenssit, joka on ensisijaisesti tarkoitettu koulutusmarkkinoille tai opetukseen oppilaitoksissa, taikka nuottien lisenssit. Jotta estettäisiin oikeudellisen epävarmuuden syntyminen tai oppilaitosten hallinnollisen taakan lisääntyminen tällaisen järjestelyn seurauksena, tätä toimintatapaa käyttävien jäsenvaltioiden olisi toteuttava käytännön toimia sen varmistamiseksi, että tällaiset lisenssijärjestelmät, joilla mahdollistetaan teosten ja muun aineiston digitaalinen käyttö opetuksen havainnollistamiseksi, ovat helposti saatavilla ja oppilaitokset ovat tietoisia tällaisten lisenssijärjestelmien olemassaolosta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää järjestelmistä sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat saavan kohtuullisen hyvityksen tällaisten poikkeusten tai rajoitusten mukaisista käytöistä. Jäsenvaltioita olisi kannustettava käyttämään järjestelmiä, jotka eivät aiheuta hallinnollista taakkaa, kuten järjestelmiä, joissa maksetaan kertakorvaus.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)   Oikeusvarmuuden takaamiseksi tilanteissa, joissa jäsenvaltio päättää asettaa poikkeuksen soveltamisen ehdoksi soveltuvien lisenssien saatavuuden, on tarpeen täsmentää, millä edellytyksin oppilaitos voi käyttää suojattuja teoksia tai muuta aineistoa poikkeuksen nojalla ja milloin sen olisi taas toimittava lisenssijärjestelmässä.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Säilyttämistoimi voi edellyttää kappaleen valmistamista kulttuuriperintölaitoksen kokoelmiin kuuluvasta teoksesta tai muusta aineistosta ja näin ollen asianomaisten oikeudenhaltijoiden antamaa lupaa. Kulttuuriperintölaitokset toimivat kokoelmiensa säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Digitaalitekniikka tarjoaa uusia välineitä näihin kokoelmiin kuuluvan perinnön säilyttämiseksi mutta luo myös uusia haasteita. Näiden uusien haasteiden myötä on tarpeen sopeuttaa nykyisiä lainsäädäntöpuitteita säätämällä pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen, jotta mahdollistetaan tällaiset säilyttämistoimet.
(18)  Kulttuuriperintölaitoksen kokoelmiin kuuluvan teoksen tai muun aineiston säilyttämistoimi voi edellyttää kappaleen valmistamista ja näin ollen asianomaisten oikeudenhaltijoiden antamaa lupaa. Kulttuuriperintölaitokset toimivat kokoelmiensa säilyttämiseksi tuleville sukupolville. Digitaalitekniikka tarjoaa uusia välineitä näihin kokoelmiin kuuluvan perinnön säilyttämiseksi mutta luo myös uusia haasteita. Näiden uusien haasteiden myötä on tarpeen sopeuttaa nykyisiä lainsäädäntöpuitteita säätämällä pakollisesta poikkeuksesta, joka koskee oikeutta kappaleen valmistamiseen, jotta mahdollistetaan tällaiset säilyttämistoimet kyseisissä laitoksissa.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja kulttuuriperintölaitosten säilyttämistoimiin, mikä haittaa rajatylittävää yhteistyötä ja suojelukeinojen jakamista kulttuuriperintölaitosten välillä sisämarkkinoilla ja johtaa tehottomaan resurssien käyttöön.
(19)  Jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja kappaleen valmistamiseen säilyttämistä varten, mikä haittaa rajatylittävää yhteistyötä, suojelukeinojen jakamista ja rajatylittävien suojeluverkostojen perustamista säilyttämiseen sisämarkkinoilla osallistuvissa organisaatioissa ja johtaa tehottomaan resurssien käyttöön. Tämä voi vaikuttaa kielteisesti kulttuuriperinnön säilyttämiseen.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Tämän vuoksi olisi vaadittava, että jäsenvaltiot säätävät poikkeuksesta, jolla sallitaan kulttuuriperintölaitosten tekevän, esimerkiksi tekniikan vanhentumisen tai alkuperäisen välineen heikkenemisen vuoksi, säilytystarkoituksiin kappaleita teoksista ja muusta aineistosta, jotka ovat pysyvästi niiden kokoelmissa. Tällaisella poikkeuksella pitäisi mahdollistaa kappaleiden valmistaminen säilytykseen soveltuvalla työkalulla, välineellä tai tekniikalla, vaadittavana lukumääränä ja missä tahansa teoksen tai muun aineiston elinajan hetkenä siinä laajuudessa mitä kappaleen valmistaminen ainoastaan säilytystä varten edellyttää.
(20)  Tämän vuoksi olisi vaadittava, että jäsenvaltiot säätävät poikkeuksesta, jolla sallitaan kulttuuriperintölaitosten tekevän, tekniikan vanhentumisen tai alkuperäisen välineen heikkenemisen vuoksi tai teosten vakuuttamiseksi, säilytystarkoituksiin kappaleita teoksista ja muusta aineistosta, jotka ovat pysyvästi niiden kokoelmissa. Tällaisella poikkeuksella pitäisi mahdollistaa kappaleiden valmistaminen säilytykseen soveltuvalla työkalulla, välineellä tai tekniikalla, missä tahansa muodossa tai esitysmuodossa, vaadittavana lukumääränä ja missä tahansa teoksen tai muun aineiston elinajan hetkenä siinä laajuudessa mitä kappaleen valmistaminen ainoastaan säilytystä varten edellyttää. Tutkimusorganisaatioiden tai julkisen palvelun yleisradio-organisaatioiden arkistot olisi katsottava kulttuuriperintölaitoksiksi ja siten tämän poikkeuksen piiriin kuuluviksi. Jäsenvaltioiden olisi tämän poikkeuksen soveltamiseksi voitava pitää voimassa säännöksiä, joissa yleisiä gallerioita kohdellaan museoina.
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Tämän direktiivin soveltamiseksi teosten ja muun aineiston olisi katsottava kuuluvan pysyvästi kulttuuriperintölaitoksen kokoelmiin, kun kulttuuriperintölaitos omistaa ja pitää pysyvästi hallussaan sen kappaleita, esimerkiksi omistuksen siirron tai lisenssisopimusten seurauksena.
(21)  Tämän direktiivin soveltamiseksi teosten ja muun aineiston olisi katsottava kuuluvan pysyvästi kulttuuriperintölaitoksen kokoelmiin, kun kyseinen organisaatio omistaa ja pitää pysyvästi hallussaan tällaisten teosten tai muun aineiston kappaleita, esimerkiksi omistuksen siirron, lisenssisopimusten, vapaakappaleoikeuden tai pitkäaikaisen lainan seurauksena. Teosten tai muun aineiston, joihin kulttuuriperintölaitoksilla on tilapäinen pääsy kolmannen osapuolen palvelimen kautta, ei katsota kuuluvan pysyvästi niiden kokoelmiin.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)  Teknisen kehityksen seurauksena on syntynyt tietoyhteiskunnan palveluja, joiden avulla niiden käyttäjät voivat ladata tai saattaa saataviin sisältöä eri muodoissa ja eri tarkoituksiin, kuten jonkin ajatuksen havainnollistamiseksi tai kritiikin, parodian tai pastissin esittämiseksi. Tällaiseen sisältöön voi sisältyä lyhyitä otteita olemassa olevista suojatuista teoksista tai muusta aineistosta, joita käyttäjät ovat saattaneet muuttaa, yhdistellä tai muuten muuntaa.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 b kappale (uusi)
(21 b)  Huolimatta tietyistä päällekkäisyyksistä olemassa oleviin, esimerkiksi lainauksia ja parodiaa koskeviin poikkeuksiin tai rajoituksiin nähden kaikki käyttäjän lataama tai saataviin saattama sisältö, joka sisältää kohtuullisen määrän otteita suojatuista teoksista tai muusta aineistosta, ei kuulu direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan soveltamisalaan. Tästä tilanteesta aiheutuu oikeudellista epävarmuutta sekä käyttäjille että oikeudenhaltijoille. Siksi on tarpeen säätää uudesta erityispoikkeuksesta, jotta voidaan sallia olemassa olevien suojattujen teosten tai muun aineiston otteiden laillinen käyttö käyttäjien lataamassa tai saataviin saattamassa sisällössä. Jos käyttäjän luomaan tai saataviin saattamaan sisältöön liittyy suojatun teoksen tai muun aineiston lainauksen tai otteen lyhyt ja oikeasuhteinen käyttö oikeutettua tarkoitusta varten, tällainen käyttö olisi suojattava tässä direktiivissä säädetyllä poikkeuksella. Tätä poikkeusta olisi sovellettava vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. Tällaista haittaa arvioitaessa on olennaista tarkastella kyseisen sisällön omaperäisyyden astetta, käytetyn lainauksen tai otteen pituutta tai laajuutta, kyseisen sisällön ammattimaista luonnetta tai tapauksen mukaan taloudellisen vahingon astetta sulkematta kuitenkaan pois poikkeuksen oikeutettua käyttöä. Kyseisen poikkeuksen ei pitäisi vaikuttaa teosten tai muun aineiston tekijöiden moraalisiin oikeuksiin.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 21 c kappale (uusi)
(21 c)  Tämän direktiivin 13 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien ei pitäisi voida vedota omaksi hyödykseen tässä direktiivissä säädettyyn poikkeukseen, joka koskee olemassa olevien teosten otteiden käyttöä tai suojattujen teosten tai muun aineiston lainausten tai otteiden käyttöä käyttäjien kyseisiin tietoyhteiskunnan palveluihin lataamassa tai niissä saataviin saattamassa sisällössä, kaventaakseen niillä tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti olevien velvoitteiden soveltamisalaa.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)  Kulttuuriperintölaitosten olisi voitava hyötyä myynnistä poistuneiden teosten ja muun aineiston digitointia ja myös rajojen yli tapahtuvaa levittämistä koskevista selkeistä puitteista. Myynnistä poistuneiden teosten kokoelmien erityispiirteiden vuoksi ennakkosuostumuksen saaminen yksittäisiltä oikeudenhaltijoilta voi kuitenkin olla erittäin vaikeaa. Tämä voi johtua esimerkiksi teosten tai muun aineiston iästä, niiden vähäisestä kaupallisesta arvosta tai siitä, että niitä ei koskaan tarkoitettu kaupalliseen käyttöön. Tämän vuoksi on tarpeen säätää toimenpiteistä, joilla helpotetaan kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa olevien myynnistä poistuneiden teosten oikeuksien lisensointia ja näin mahdollistetaan vaikutukseltaan rajatylittävien sopimusten tekeminen sisämarkkinoilla.
(22)  Kulttuuriperintölaitosten olisi voitava hyötyä myynnistä poistuneiden teosten ja muun aineiston digitointia ja myös rajojen yli tapahtuvaa levittämistä koskevista selkeistä puitteista. Myynnistä poistuneiden teosten kokoelmien erityispiirteiden vuoksi ennakkosuostumuksen saaminen yksittäisiltä oikeudenhaltijoilta voi kuitenkin olla erittäin vaikeaa. Tämä voi johtua esimerkiksi teosten tai muun aineiston iästä, niiden vähäisestä kaupallisesta arvosta tai siitä, että niitä ei koskaan tarkoitettu kaupalliseen käyttöön tai ne eivät koskaan ole olleet kaupan. Tämän vuoksi on tarpeen säätää toimenpiteistä, joilla helpotetaan kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa olevien myynnistä poistuneiden teosten käyttöä ja näin mahdollistetaan vaikutukseltaan rajatylittävien sopimusten tekeminen sisämarkkinoilla.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a)  Useat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön laajennettuja kollektiivisia lisensointijärjestelmiä, oikeudellisia toimeksiantoja tai oikeudellisia olettamia, jotka helpottavat myynnistä poistuneiden teosten lisensointia. Kun kuitenkin otetaan huomioon kulttuuriperintölaitosten kokoelmiin kuuluvien teosten ja muun aineiston moninaisuus sekä yhteishallinnointikäytäntöjen vaihtelut jäsenvaltioiden ja kulttuurintuotantoalojen välillä, tällaiset toimenpiteet eivät välttämättä ole ratkaisu kaikissa tapauksissa esimerkiksi siksi, että tietyn tyyppisille teoksille tai muulle aineistolle ei ole olemassa yhteishallinnoinnin käytäntöä. Tällaisissa erityistapauksissa on sen vuoksi tarpeen sallia, että kulttuuriperintölaitokset saattavat pysyvissä kokoelmissaan olevia myynnistä poistuneita teoksia saataviin verkossa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevan poikkeuksen nojalla. Vaikka onkin olennaista yhdenmukaistaa uuden pakollisen poikkeuksen soveltamisala, jotta myynnistä poistuneiden teosten rajatylittävät käytöt olisivat mahdollisia, jäsenvaltioiden olisi silti sallittava käyttää tai käyttää edelleen kulttuuriperintölaitosten kanssa kansallisella tasolla tehtyjä laajennettuja kollektiivisia lisensointijärjestelyjä kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa pysyvästi olevien teosten luokissa. Sitä, että lisenssin ehdoista ei ole päästy sopimukseen, ei saisi tulkita siten, että lisensointipohjaisia ratkaisuja ei olisi saatavissa. Tämän poikkeuksen mukaisiin käyttöihin olisi sovellettava samoja ulkopuolelle jättäytymistä ja julkisuutta koskevia vaatimuksia kuin lisensointijärjestelyillä sallittuihin käyttöihin. Jotta voitaisiin varmistaa, että poikkeusta sovelletaan vain tiettyjen ehtojen täyttyessä, ja jotta voitaisiin taata oikeusvarmuus, jäsenvaltioiden olisi oikeudenhaltijoita, yhteishallinnointiorganisaatioita ja kulttuuriperintölaitoksia kuullen sopivin väliajoin määritettävä, mille aloille ja minkä tyyppisille teoksille soveltuvia lisenssipohjaisia ratkaisuja ei ole saatavissa, jolloin poikkeusta olisi sovellettava.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Jäsenvaltioilla pitäisi tämän direktiivin tarjoamissa puitteissa olla joustava mahdollisuus valita järjestelyn tyyppi, jolla myynnistä poistuneiden teosten lisenssejä voidaan laajentaa niiden oikeudenhaltijoiden oikeuksiin, joita yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, oman oikeusperinteensä, käytäntöjensä tai olosuhteidensa mukaisesti. Tällaisiin järjestelyihin voi sisältyä laajennettu kollektiivinen lisensointi ja edustusta koskevia olettamia.
(23)  Jäsenvaltioilla pitäisi tämän direktiivin tarjoamissa puitteissa olla joustava mahdollisuus valita järjestelyn tyyppi, jolla myynnistä poistuneiden teosten lisenssejä voidaan laajentaa niiden oikeudenhaltijoiden oikeuksiin, joita asianomainen yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, oman oikeusperinteensä, käytäntöjensä tai olosuhteidensa mukaisesti. Tällaisiin järjestelyihin voi sisältyä laajennettu kollektiivinen lisensointi ja edustusta koskevia olettamia.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Tiukka ja hyvin toimiva yhteishallinnointijärjestelmä on tärkeä tällaisia lisensointijärjestelyitä varten. Tällaiseen järjestelmään kuuluu hyvää hallintotapaa, avoimuutta ja raportointia koskevia erityissääntöjä sekä yksittäisille oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien säännöllinen, tunnollinen ja tarkka jakaminen ja maksaminen, kuten direktiivissä 2014/26/EU säädetään. Kaikkien oikeudenhaltijoiden saatavilla pitäisi olla soveltuvia lisäsuojatoimia, ja oikeudenhaltijoille olisi tarjottava mahdollisuus sulkea teoksensa tai muu aineisto tällaisten järjestelyjen soveltamisen ulkopuolelle. Näihin järjestelyihin liittyvien ehtojen ei pitäisi vaikuttaa niiden käytännön merkitykseen kulttuuriperintölaitoksille.
(24)  Tiukka ja hyvin toimiva yhteishallinnointijärjestelmä on tärkeä tällaisia lisensointijärjestelyitä varten, ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava siihen. Tällaiseen järjestelmään kuuluu hyvää hallintotapaa, avoimuutta ja raportointia koskevia erityissääntöjä sekä yksittäisille oikeudenhaltijoille kuuluvien määrien säännöllinen, tunnollinen ja tarkka jakaminen ja maksaminen, kuten direktiivissä 2014/26/EU säädetään. Kaikkien oikeudenhaltijoiden saatavilla pitäisi olla soveltuvia lisäsuojatoimia, ja oikeudenhaltijoille olisi tarjottava mahdollisuus sulkea teoksensa tai muu aineisto tällaisten lisensointijärjestelyjen tai poikkeusten soveltamisen ulkopuolelle. Näihin järjestelyihin liittyvien ehtojen ei pitäisi vaikuttaa niiden käytännön merkitykseen kulttuuriperintölaitoksille.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Kun otetaan huomioon kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa olevien teosten ja muun aineiston moninaisuus, on tärkeää, että tällä direktiivillä käyttöön otettavat lisenssijärjestelyt ovat saatavilla ja niitä voidaan käytännössä hyödyntää erityyppisten teosten ja muun aineiston osalta, valokuvat, äänitallenteet ja audiovisuaaliset teokset mukaan luettuina. Jotta näissä järjestelyissä kuvastuisivat teosten ja muun aineiston eri luokkien erityispiirteet niiden julkaisu- ja jakelutapojen osalta ja jotta voidaan helpottaa näiden järjestelyiden käyttämistä, jäsenvaltioiden voi olla tarpeen vahvistaa erityisvaatimuksia ja -menettelyjä tällaisten lisenssijärjestelyjen käytännön soveltamista varten. Näin tehdessään jäsenvaltioiden on aiheellista kuulla oikeudenhaltijoita, käyttäjiä ja yhteishallinnointiorganisaatioita.
(25)  Kun otetaan huomioon kulttuuriperintölaitosten kokoelmissa olevien teosten ja muun aineiston moninaisuus, on tärkeää, että tällä direktiivillä käyttöön otettavat lisenssijärjestelyt ovat saatavilla ja niitä voidaan käytännössä hyödyntää erityyppisten teosten ja muun aineiston osalta, valokuvat, äänitallenteet ja audiovisuaaliset teokset mukaan luettuina. Jotta näissä järjestelyissä kuvastuisivat teosten ja muun aineiston eri luokkien erityispiirteet niiden julkaisu- ja jakelutapojen osalta ja jotta voidaan helpottaa tällä direktiivillä käyttöön otettujen, myynnistä poistuneiden teosten käyttöä koskevien ratkaisujen käyttämistä, jäsenvaltioiden voi olla tarpeen vahvistaa erityisvaatimuksia ja -menettelyjä tällaisten lisenssijärjestelyjen käytännön soveltamista varten. Näin tehdessään jäsenvaltioiden on aiheellista kuulla oikeudenhaltijoita, kulttuuriperintölaitoksia ja yhteishallinnointiorganisaatioita.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 26 kappale
(26)  Kansainvälisen kohteliaisuuden vuoksi tässä direktiivissä säädettyä myynnistä poistuneiden teosten digitointia ja levittämistä koskevaa lisenssijärjestelyä ei pitäisi soveltaa teoksiin tai muuhun aineistoon, jotka on julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, lähetetty ensimmäisen kerran kolmannessa maassa, tai, kun kyseessä on elokuva tai audiovisuaalinen teos, teoksiin, joiden tuottajan päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on kolmannessa maassa. Näitä järjestelyjä ei pitäisi myöskään soveltaa kolmannen maan kansalaisten teoksiin tai muuhun aineistoon, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ne on julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, lähetetty ensimmäisen kerran jonkin jäsenvaltion alueella, tai, kun kyseessä on elokuva- tai audiovisuaalinen teos, joissa tuottajan päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on jäsenvaltiossa.
(26)  Kansainvälisen kohteliaisuuden vuoksi tässä direktiivissä säädettyä myynnistä poistuneiden teosten digitointia ja levittämistä koskevaa lisenssijärjestelyä ja poikkeusta ei pitäisi soveltaa teoksiin tai muuhun aineistoon, jotka on julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, lähetetty ensimmäisen kerran kolmannessa maassa, tai, kun kyseessä on elokuva tai audiovisuaalinen teos, teoksiin, joiden tuottajan päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on kolmannessa maassa. Näitä järjestelyjä ei pitäisi myöskään soveltaa kolmannen maan kansalaisten teoksiin tai muuhun aineistoon, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ne on julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, lähetetty ensimmäisen kerran jonkin jäsenvaltion alueella, tai, kun kyseessä on elokuva- tai audiovisuaalinen teos, joissa tuottajan päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka on jäsenvaltiossa.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Koska laajamittaiset digitointihankkeet voivat merkitä huomattavia investointeja kulttuuriperintölaitoksille, minkään tässä direktiivissä säädettyjen järjestelyjen nojalla myönnetyn lisenssin ei pitäisi estää näitä laitoksia hankkimasta kohtuullisia tuloja lisenssin ja digitoinnin kustannusten kattamiseksi sekä lisenssin piiriin kuuluvien teosten ja muun aineiston levittämiseksi.
(27)  Koska laajamittaiset digitointihankkeet voivat merkitä huomattavia investointeja kulttuuriperintölaitoksille, minkään tässä direktiivissä säädettyjen järjestelyjen nojalla myönnetyn lisenssin ei pitäisi estää näitä laitoksia kattamasta lisenssin kustannuksia sekä lisenssin piiriin kuuluvien teosten ja muun aineiston digitoinnin ja levittämisen kustannuksia.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Olisi asianmukaisesti julkaistava tiedot tässä direktiivissä säädettyjen lisenssijärjestelyjen nojalla tapahtuvasta myynnistä poistuneiden teosten ja muun aineiston nykyisestä ja tulevasta käytöstä kulttuuriperintölaitoksissa sekä kaikkien oikeudenhaltijoiden voimassa olevista sopimuksista, jotka koskevat niiden teosten tai muuan aineiston sulkemista lisenssien soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on erityisen tärkeää, kun käyttö tapahtuu sisämarkkinoiden rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi on aiheellista säätää unionin yhden yleisesti saatavilla olevan verkkoportaalin perustamisesta, jotta tällaiset tiedot voidaan tarjota yleisön saataville kohtuullisen ajan ennen rajatylittävän käytön toteutumista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 386/2012 mukaisesti Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusvirastolle annetaan tiettyjä tehtäviä ja toimia, se rahoittaa toimintansa käyttäen omia talousarviotoimenpiteitään ja sen tarkoituksena on helpottaa ja tukea kansallisten viranomaisten, yksityisen sektorin edustajien ja unionin toimielinten toimia teollis- ja tekijänoikeuksiin kohdistuvien loukkausten torjunnassa ja ennaltaehkäisemisessä. Tämän vuoksi on aiheellista, että teollis- ja tekijänoikeusvirasto perustaa eurooppalaisen portaalin tällaisen tiedon tarjoamista varten ja vastaa sen hallinnoinnista.
(28)  Olisi asianmukaisesti julkaistava tiedot tässä direktiivissä säädettyjen lisenssijärjestelyjen tai poikkeuksen nojalla tapahtuvasta myynnistä poistuneiden teosten ja muun aineiston nykyisestä ja tulevasta käytöstä kulttuuriperintölaitoksissa sekä kaikkien oikeudenhaltijoiden voimassa olevista sopimuksista, jotka koskevat niiden teosten tai muuan aineiston sulkemista lisenssien tai poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä on erityisen tärkeää, kun käyttö tapahtuu sisämarkkinoiden rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi on aiheellista säätää unionin yhden yleisesti saatavilla olevan verkkoportaalin perustamisesta, jotta tällaiset tiedot voidaan tarjota yleisön saataville kohtuullisen ajan ennen rajatylittävän käytön toteutumista. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 386/2012 mukaisesti Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusvirastolle annetaan tiettyjä tehtäviä ja toimia, se rahoittaa toimintansa käyttäen omia talousarviotoimenpiteitään ja sen tarkoituksena on helpottaa ja tukea kansallisten viranomaisten, yksityisen sektorin edustajien ja unionin toimielinten toimia teollis- ja tekijänoikeuksiin kohdistuvien loukkausten torjunnassa ja ennaltaehkäisemisessä. Tämän vuoksi on aiheellista, että teollis- ja tekijänoikeusvirasto perustaa eurooppalaisen portaalin tällaisen tiedon tarjoamista varten ja vastaa sen hallinnoinnista.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a)  Jäsenvaltioiden olisi edistettävä alakohtaisten sidosryhmien vuoropuhelua sen varmistamiseksi, että myynnistä poistuneita teoksia varten luodut lisensointijärjestelyt ovat merkityksellisiä ja toimivat asianmukaisesti, että oikeudenhaltijoita suojellaan riittävästi näillä järjestelyillä, että lisenssit julkistetaan asianmukaisesti ja että varmistetaan oikeudellinen selkeys yhteishallinnointiorganisaatioiden edustavuudessa ja teosten luokittelussa.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Jotta audiovisuaalisiin teosten oikeuksien lisensointia tilausvideoalustoille voidaan helpottaa, tässä direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat neuvottelujärjestelyn, jossa sopimukseen pyrkivät osapuolet pystyvät turvautumaan puolueettoman elimen apuun. Tällaisen elimen olisi järjestettävä tapaaminen osapuolten kanssa ja avustettava neuvotteluissa tarjoamalla ammatillista ja ulkoista neuvontaa. Tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden olisi päätettävä neuvottelujärjestelyn toimintaehdoista, mukaan lukien neuvotteluiden avustuksen ajoitus ja kesto sekä kustannusten jakaminen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hallinnolliset ja taloudelliset rasitteet pysyvät oikeasuhteisina neuvottelufoorumin tehokkuuden takaamista varten.
(30)  Jotta audiovisuaalisiin teosten oikeuksien lisensointia tilausvideoalustoille voidaan helpottaa, jäsenvaltioiden olisi perustettava neuvottelujärjestely, jota hallinnoi olemassa oleva tai äskettäin perustettu kansallinen elin ja jossa sopimukseen pyrkivät osapuolet pystyvät turvautumaan puolueettoman elimen apuun. Tähän neuvottelujärjestelyyn ja myöhempään sopimusten tekemiseen osallistumisen olisi oltava vapaaehtoista. Jos neuvotteluihin osallistuu osapuolia eri jäsenvaltioista, kyseisten osapuolten olisi sovittava ennalta toimivaltaisesta jäsenvaltiosta siltä varalta, että ne päättävät käyttää neuvottelujärjestelyä. Tällaisen elimen olisi järjestettävä tapaaminen osapuolten kanssa ja avustettava neuvotteluissa tarjoamalla ammatillista, puolueetonta ja ulkoista neuvontaa. Tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden olisi päätettävä neuvottelujärjestelyn toimintaehdoista, mukaan lukien neuvotteluiden avustuksen ajoitus ja kesto, mahdollisten kustannusten jakautuminen ja tällaisten elinten kokoonpano. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hallinnolliset ja taloudelliset rasitteet pysyvät oikeasuhteisina neuvottelufoorumin tehokkuuden takaamista varten.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)
(30 a)  Unionin perinnön säilyttäminen on erittäin tärkeää, ja sitä olisi lujitettava tulevien sukupolvien hyödyksi. Tämä olisi toteutettava varsinkin suojelemalla julkaistua perintöä. Tätä varten olisi luotava unionin vapaakappaleoikeus, jotta voitaisiin varmistaa, että unionia, kuten unionin oikeutta, unionin historiaa ja yhdentymistä, unionin politiikkaa ja unionin demokratiaa, institutionaalisia ja parlamentaarisia asioita ja politiikkatoimia ja siten unionin aineettomia saavutuksia ja tulevaa julkaistua perintöä, koskevat julkaisut kootaan järjestelmällisesti. Sen lisäksi, että tällainen perintö olisi säilytettävä luomalla unionin arkisto unioniin liittyviä asioita käsitteleville julkaisuille, se olisi saatettava unionin kansalaisten ja tulevien sukupolvien saataviin. Euroopan parlamentin kirjasto, joka on ainoan unionin kansalaisia suoraan edustavan unionin toimielimen kirjasto, olisi nimettävä unionin vapaakappalekirjastoksi. Jotta kustantajille, painajille ja maahantuojille ei luotaisi liiallista rasitetta, ainoastaan sähköiset julkaisut, kuten sähköiset kirjat, sähköiset aikakausjulkaisut ja sähköiset aikakauslehdet, olisi talletettava Euroopan parlamentin kirjastoon, jonka olisi saatettava lukijoiden saataviin unionin vapaakappaleoikeuden piiriin kuuluvia julkaisuja Euroopan parlamentin kirjastossa tutkimusta tai opiskelua varten ja Euroopan parlamentin kirjaston valvonnassa. Tällaisia julkaisuja ei saisi saattaa saataviin verkkoon ulkoisesti.
Tarkistukset 33 ja 137
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Vapaa ja moniarvoinen lehdistö on olennaisen tärkeä laadukkaan journalismin ja kansalaisten tiedonsaannin turvaaja. Se antaa perustavanlaatuisen panoksen julkiselle keskustelulle ja demokraattisen yhteiskunnan hyvälle toiminnalle. Kun siirrytään painotuotteista digitaalisiin julkaisuihin, lehtikustantajat kohtaavat ongelmia lisensoidessaan julkaisujensa verkkokäyttöä ja pyrkiessään saamaan investointinsa kustannuksia takaisin. Kun lehtikustantajia ei ole tunnustettu oikeudenhaltijoiksi, lisensointi ja täytäntöönpano on digitaaliympäristössä usein monimutkaista ja tehotonta.
(31)  Vapaa ja moniarvoinen lehdistö on olennaisen tärkeä laadukkaan journalismin ja kansalaisten tiedonsaannin turvaaja. Se antaa perustavanlaatuisen panoksen julkiselle keskustelulle ja demokraattisen yhteiskunnan hyvälle toiminnalle. Kasvava epätasapaino vaikutusvaltaisten alustojen ja lehtikustantajien, jotka voivat olla myös uutistoimistoja, välillä on jo johtanut mediaympäristön huomattavaan taantumiseen aluetasolla. Kun siirrytään painotuotteista digitaalisiin julkaisuihin, lehtikustantajat ja uutistoimistot kohtaavat ongelmia lisensoidessaan julkaisujensa verkkokäyttöä ja pyrkiessään saamaan investointinsa kustannuksia takaisin. Kun lehtikustantajia ei ole tunnustettu oikeudenhaltijoiksi, lisensointi ja täytäntöönpano on digitaaliympäristössä usein monimutkaista ja tehotonta.
Tarkistukset 34 ja 138
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 32 kappale
(32)  Kustantajien organisaatio- ja rahoituspanos on tunnustettava lehtijulkaisujen tuotannossa, ja sitä on edelleen tuettava julkaisualan kestävyyden varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen antaa unionin tasolla yhdenmukaistettu oikeudellinen suoja lehtijulkaisujen digitaalisille käytöille. Tällainen suoja olisi taattava tehokkaasti ottamalla unionin lainsäädäntöön tekijänoikeuden lähioikeuksia lehtijulkaisujen kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista varten digitaalisten käyttöjen osalta.
(32)  Kustantajien organisaatio- ja rahoituspanos on tunnustettava lehtijulkaisujen tuotannossa, ja sitä on edelleen tuettava julkaisualan kestävyyden varmistamiseksi ja siten luotettavan tiedon saatavuuden takaamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen antaa jäsenvaltioissa unionin tasolla oikeudellinen suoja lehtijulkaisujen digitaalisille käytöille unionissa. Tällainen suoja olisi taattava tehokkaasti ottamalla unionin lainsäädäntöön tekijänoikeuden lähioikeuksia lehtijulkaisujen kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista varten digitaalisten käyttöjen osalta, jotta tällaisista käytöistä saataisiin oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen korvaus. Yksityiset käytöt olisi suljettava tällaisen viitekehyksen ulkopuolelle. Listausta hakukoneessa ei myöskään saisi katsoa oikeudenmukaiseksi ja oikeasuhteiseksi korvaukseksi.
Tarkistus 139
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 33 kappale
(33)  Tämän direktiivin soveltamiseksi on tarpeen määritellä lehtijulkaisun käsite tavalla, joka kattaa ainoastaan journalistiset julkaisut, jotka palveluntarjoaja julkaisee, joita päivitetään määräajoin tai säännöllisesti missä tahansa mediassa ja jotka julkaistaan tiedonvälitystä tai viihdettä varten. Tällaisiin julkaisuihin kuuluisivat esimerkiksi päivälehdet, viikoittain tai kuukausittain julkaistavat aikakauslehdet tai erikoislehdet sekä uutissivustot. Tieteellisten tai akateemisten kausijulkaisujen, kuten tieteellisten aikakauslehtien ei pitäisi kuulua tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisuille myönnettävän suojan piiriin. Tällainen suoja ei ulotu hyperlinkittämiseen, joka ei merkitse yleisölle välittämistä.
(33)  Tämän direktiivin soveltamiseksi on tarpeen määritellä lehtijulkaisun käsite tavalla, joka kattaa ainoastaan journalistiset julkaisut, jotka palveluntarjoaja julkaisee, joita päivitetään määräajoin tai säännöllisesti missä tahansa mediassa ja jotka julkaistaan tiedonvälitystä tai viihdettä varten. Tällaisiin julkaisuihin kuuluisivat esimerkiksi päivälehdet, viikoittain tai kuukausittain julkaistavat aikakauslehdet tai erikoislehdet sekä uutissivustot. Tieteellisten tai akateemisten kausijulkaisujen, kuten tieteellisten aikakauslehtien ei pitäisi kuulua tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisuille myönnettävän suojan piiriin. Tällainen suoja ei ulotu hyperlinkittämiseen. Suoja ei ulotu myöskään asiatietoihin, joita raportoidaan lehtijulkaisujen journalistisissa artikkeleissa, eikä se siten estä ketään raportoimasta tällaisia asiatietoja.
Tarkistukset 36 ja 140
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 34 kappale
(34)  Lehtijulkaisujen kustantajille tämän direktiivin mukaisesti myönnetyillä oikeuksilla pitäisi digitaalisten käyttöjen osalta olla sama soveltamisala kuin direktiivissä 2001/29/EY säädetyillä kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskevilla oikeuksilla. Niihin pitäisi myös soveltaa poikkeuksia ja rajoituksia koskevia samoja sääntöjä kuin direktiivissä 2001/29/EY säädettyihin oikeuksiin, mukaan lukien mainitun direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty poikkeus, joka koskee lainausta arvostelua tai selostusta varten.
(34)  Lehtijulkaisujen kustantajille tämän direktiivin mukaisesti myönnetyillä oikeuksilla pitäisi digitaalisten käyttöjen osalta olla sama soveltamisala kuin direktiivissä 2001/29/EY säädetyillä kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskevilla oikeuksilla. Jäsenvaltioiden pitäisi voida soveltaa näihin oikeuksiin poikkeuksia ja rajoituksia koskevia samoja sääntöjä kuin direktiivissä 2001/29/EY säädettyihin oikeuksiin, mukaan lukien mainitun direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty poikkeus, joka koskee lainausta arvostelua tai selostusta varten.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 35 kappale
(35)  Tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisujen kustantajille myönnetyn suojan ei pitäisi vaikuttaa tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksiin, jotka koskevat julkaisuihin sisällytettyjä teoksia ja muuta aineistoa, myöskään siinä määrin kuin tekijät ja muut oikeudenhaltijat voivat hyödyntää teoksia ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty. Tämän vuoksi lehtijulkaisujen kustantajien ei pitäisi voida vedota niille myönnettyyn suojaan tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan. Tällä ei rajoiteta lehtijulkaisujen kustantajien sekä toisaalta tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden välillä tehtyjä sopimusjärjestelyjä.
(35)  Tämän direktiivin nojalla lehtijulkaisujen kustantajille myönnetyn suojan ei pitäisi vaikuttaa tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeuksiin, jotka koskevat julkaisuihin sisällytettyjä teoksia ja muuta aineistoa, myöskään siinä määrin kuin tekijät ja muut oikeudenhaltijat voivat hyödyntää teoksia ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty. Tämän vuoksi lehtijulkaisujen kustantajien ei pitäisi voida vedota niille myönnettyyn suojaan tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan. Tällä ei rajoiteta lehtijulkaisujen kustantajien sekä toisaalta tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden välillä tehtyjä sopimusjärjestelyjä. Vaikka lehtijulkaisuun sisällytettyjen teosten tekijät saavat teostensa käytöstä asianmukaisen hyvityksen teoksensa lisensointia lehtikustantajalle koskevien ehtojen perusteella, tekijöillä, joiden teos sisällytetään lehtijulkaisuun, olisi oltava oikeus asianmukaiseen osuuteen niistä uusista lisätuloista, joita lehtikustantajat saavat tietyn tyyppisestä lehtijulkaisujensa toissijaisesta käytöstä, jota tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat toteuttavat tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädettyjen oikeuksien osalta. Tekijöille annettavan hyvityksen määrässä olisi otettava huomioon lehtijulkaisuun sisällytettyjä teoksia koskevat toimialakohtaiset lisensointistandardit, jotka hyväksytään asianmukaisiksi asianomaisessa jäsenvaltiossa, eikä tekijöille annettava hyvitys saisi vaikuttaa lisensoinnin ehtoihin, joista on sovittu tekijän ja lehtikustantajan välillä ja jotka koskevat lehtikustantajan toteuttamaa tekijän artikkelin käyttöä.
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 36 kappale
(36)  Kustantajat, mukaan luettuna lehtijulkaisujen, kirjojen tai tiedejulkaisujen kustantajat, toimivat usein sopimusjärjestelyiden tai lainsäädännöllisten määräysten avulla tehdyn tekijöiden oikeuksien siirron pohjalta. Tässä yhteydessä kustantajat tekevät investoinnin hyödyntääkseen julkaisuihinsa sisältyviä teoksia ja voivat joissain tapauksissa jäädä osattomiksi tuloista, kun tällaisia teoksia käytetään poikkeusten tai rajoitusten nojalla, kuten niiden, jotka koskevat yksityistä kappaleen valmistusta ja reprograafista kopiointia. Monissa jäsenvaltioissa korvaus näiden poikkeusten nojalla tapahtuvista käytöistä jaetaan tekijöiden ja kustantajien kesken. Tämän tilanteen huomioon ottamiseksi ja kaikkien asianomaisten osapuolten oikeusvarmuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä, että kun tekijä on siirtänyt tai lisensoinut oikeutensa kustantajalle tai muutoin osallistuu teoksillaan johonkin julkaisuun ja kun käytössä on järjestelmiä poikkeuksen tai rajoituksen aiheuttaman haitan korvaamiseksi, kustantajilla on oikeus vaatia osuus tällaisesta korvauksesta eikä kustantajalle vaatimuksensa osoittamisesta koituva rasite saisi ylittää sitä, mitä toiminnassa olevan järjestelmän mukaisesti vaaditaan.
(36)  Kustantajat, mukaan luettuna lehtijulkaisujen, kirjojen tai tiedejulkaisujen sekä musiikkijulkaisujen kustantajat, toimivat tekijöiden kanssa tehtyjen sopimusjärjestelyiden pohjalta. Tässä yhteydessä kustantajat tekevät investoinnin ja hankkivat oikeuksia, joillakin aloilla myös oikeuksia saada tietty osuus hyvityksestä tekijöiden ja kustantajien yhteisissä yhteishallinnointiorganisaatioissa, hyödyntääkseen teoksia ja voivat sen vuoksi myös lopulta jäädä osattomiksi tuloista, kun tällaisia teoksia käytetään poikkeusten tai rajoitusten nojalla, kuten niiden, jotka koskevat yksityistä kappaleen valmistusta ja reprograafista kopiointia. Monissa jäsenvaltioissa hyvitys näiden poikkeusten nojalla tapahtuvista käytöistä jaetaan tekijöiden ja kustantajien kesken. Tämän tilanteen huomioon ottamiseksi ja kaikkien asianomaisten osapuolten oikeusvarmuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vastaavasta hyvityksenjakojärjestelmästä, jos tällainen järjestelmä on ollut käytössä kyseisessä jäsenvaltiossa ennen 12 päivää marraskuuta 2015. Tekijöiden ja kustantajien osuus tällaisesta hyvityksestä voitaisiin määrittää yhdessä tekijöiden ja kustantajien lukuun toimivan yhteishallinnointiorganisaation sisäisissä jakosäännöissä, tai jäsenvaltiot voisivat määrittää sen lailla tai asetuksella sellaisen vastaavan järjestelmän mukaisesti, joka on ollut käytössä kyseisessä jäsenvaltiossa ennen 12 päivää marraskuuta 2015. Tämä säännös ei rajoita jäsenvaltioiden järjestelyjä, jotka koskevat oikeuksia lainata yleisölle, tekijänoikeutta koskeviin poikkeuksiin tai rajoituksiin perustumattomien oikeuksien, kuten laajennettujen kollektiivisten lisensointijärjestelyjen, hallinnointia tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia saada korvaus.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 36 a kappale (uusi)
(36 a)   Kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla on keskeinen asema Euroopan uudelleenteollistamisessa, ne ovat kasvun liikkeellepaneva voima, ja niillä on strateginen asema, jossa ne voivat saada aikaan innovatiivisia heijastusvaikutuksia muille elinkeinoelämän aloille. Lisäksi kulttuuriala ja luovat toimialat edistävät tieto- ja viestintätekniikan alan innovointia ja kehittämistä Euroopassa. Euroopan kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla on yli 12 miljoonaa kokoaikaista työpaikkaa, mikä tarkoittaa 7,5:tä prosenttia unionin työvoimasta, ja ne tuovat BKT:hen noin 509 miljardin euron verran lisäarvoa (5,3 prosenttia unionin koko bruttoarvonlisäyksestä). Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojelu on keskeistä kulttuurialan ja luovien toimialojen tulonmuodostuksessa.
Tarkistukset 40 ja 215 rev
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 37 kappale
(37)  Viime vuosina verkon sisältömarkkinoiden toiminta on monimutkaistunut. Verkkopalvelut, joissa tarjotaan pääsy käyttäjien verkkoon lataamaan tekijänoikeussuojattuun sisältöön ilman oikeudenhaltijoiden osallistumista, ovat menestyneet, ja niistä on tullut tärkeimpiä verkkosisällön saannin lähteitä. Tämä vaikuttaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksiin määrätä, käytetäänkö niiden teoksia ja muuta aineistoa ja millä edellytyksin käyttö tapahtuu, sekä niiden mahdollisuuksiin saada asianmukainen korvaus käytöstä.
(37)  Viime vuosina verkon sisältömarkkinoiden toiminta on monimutkaistunut. Verkkopalvelut, joissa tarjotaan pääsy käyttäjien verkkoon lataamaan tekijänoikeussuojattuun sisältöön ilman oikeudenhaltijoiden osallistumista, ovat menestyneet, ja niistä on tullut tärkeimpiä tekijänoikeussuojatun verkkosisällön saannin lähteitä. Verkkopalvelut ovat keino laajentaa kulttuuriteosten ja luovien teosten saatavuutta, ja ne tarjoavat kulttuurialalle ja luoville toimialoille runsaasti mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien kehittämiseen. Vaikka ne mahdollistavatkin sisällön monimuotoisuuden ja vaivattoman pääsyn siihen, ne aiheuttavat kuitenkin myös haasteita, kun tekijänoikeussuojattua sisältöä ladataan ilman oikeudenhaltijoiden ennakkolupaa. Tämä vaikuttaa oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksiin määrätä, käytetäänkö niiden teoksia ja muuta aineistoa ja millä edellytyksin käyttö tapahtuu, sekä niiden mahdollisuuksiin saada asianmukainen korvaus käytöstä, koska jotkin käyttäjien lataamaa sisältöä sisältävät palvelut eivät tee lisensointisopimuksia sillä perusteella, että ne väittävät kuuluvansa direktiivissä 2000/31/EY vahvistetun ns. safe harbour ‑poikkeuksen piiriin.
Tarkistus 143
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 37 a kappale (uusi)
(37 a)   Tietyt tietoyhteiskunnan palvelut on suunniteltu siten, että tavanomaisesti käytettyinä ne tarjoavat yleisölle pääsyn palvelujen käyttäjien lataamaan tekijänoikeussuojattuun sisältöön tai muuhun aineistoon. Tämän direktiivin mukaisen verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan määritelmän on katettava tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, joiden yhtenä päätarkoituksena on tallentaa merkittäviä määriä niiden käyttäjien lataamaa tai saataviin saattamaa tekijänoikeussuojattua sisältöä ja tarjota pääsy siihen taikka suoratoistaa sitä ja jotka optimoivat sisältöä ja promotoivat sitä voittoa tavoitteleviin tarkoituksiin, muun muassa näyttämällä, taggaamalla, kuratoimalla ja sekvensoimalla ladattuja teoksia tai muuta aineistoa, riippumatta tähän käytetyistä keinoista, ja siten toimivat aktiivisella tavalla. Niihin ei sen vuoksi voida soveltaa direktiivin 2000/31/EY 14 artiklassa säädettyä vastuuta koskevaa poikkeusta. Tämän direktiivin mukainen verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajan määritelmä ei kata komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa I osastossa tarkoitettuja mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä eikä palveluntarjoajia, jotka toimivat ei-kaupalliseseen tarkoitukseen liittyvässä ominaisuudessa, kuten verkkoensyklopediat, eikä sellaisten verkkopalvelujen tarjoajia, joissa sisältö ladataan kaikkien asianomaisten oikeudenhaltijoiden luvalla, kuten koulutusalan tai tieteelliset tietorekisterit. Pilvipalvelujen tarjoajia, jotka tarjoavat palveluja yksilölliseen käyttöön tarjoamatta yleisölle suoraa pääsyä, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitysalustoja ja verkossa toimivia markkinapaikkoja, joiden pääasiallisena toimintana on fyysisten hyödykkeiden verkkomyynti, ei pitäisi katsoa tässä direktiivissä tarkoitetuiksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiksi.
Tarkistukset 144, 145 ja 146
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 38 kappale
(38)  Kun tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajat tallentavat käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, jolloin ne eivät ainoastaan tarjoa fyysisiä rakenteita ja toteuta välitystä yleisölle, niiden on tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa lisenssisopimuksia, elleivät ne ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY34 14 artiklassa säädetyn vastuuta koskevan poikkeuksen vaatimusten mukaisia.
(38)  Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat toteuttavat yleisölle välittämistä ja ovat siten vastuussa sisällöstään, ja niiden olisi sen vuoksi tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa oikeudenmukaisia ja asianmukaisia lisenssisopimuksia. Kun tehdään lisenssisopimuksia, niiden olisi katettava samassa laajuudessa ja samalla soveltamisalalla myös käyttäjien vastuu näiden toimiessa ei-kaupallisessa ominaisuudessa. Edellä olevan 11 artiklan 2 a kohdan mukaisesti verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien 13 artiklan mukaista vastuuta ei pidä ulottaa linkittämiseen lehtijulkaisuissa. Sidosryhmien vuoropuhelu on välttämätöntä digitaalisessa maailmassa. Niiden olisi määriteltävä parhaita käytäntöjä, jotta varmistetaan lisenssisopimusten toimivuus ja verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välinen yhteistyö. Näissä parhaissa käytännöissä olisi otettava huomioon tekijänoikeutta loukkaavan sisällön laajuus palvelussa.
Mainitun 14 artiklan osalta on tarpeen varmentaa, toimiiko palvelun tarjoaja aktiivisessa roolissa, myös optimoimalla ladattujen teosten tai aineiston esitysmuotoa tai edistämällä niitä, riippumatta tähän käytettyjen keinojen luonteesta.
Jotta varmistettaisiin mahdollisten lisenssisopimusten toiminta, tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, olisi toteutettava asianmukaiset ja oikeasuhteiset toimenpiteet teosten tai muun aineiston suojan varmistamiseksi, esimerkiksi ottamalla käyttöön tehokasta teknologiaa. Tätä velvoitetta olisi sovellettava myös silloin, kun palveluntarjoajat ovat 14 artiklassa säädetyn vastuuta koskevan poikkeuksen vaatimusten mukaisia.
_________________
34 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1–16).
Tarkistus 147
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 kappale
(39)  Yhteistyö tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien välillä, jotka tallentavat suuria määriä käyttäjiensä verkkoon lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta aineistoa ja tarjoavat yleisölle pääsyn niihin, on välttämätöntä teknologian, esimerkiksi sisällöntunnistustekniikoiden, toimivuudelle. Tällaisissa tapauksissa oikeudenhaltijoiden olisi tarjottava tiedot, joita palvelut tarvitsevat sisältönsä tunnistamiseen, ja palvelujen olisi oltava oikeudenhaltijoita kohtaan avoimia käytettyjen teknikoiden osalta, jotta niiden sopivuutta voidaan arvioida. Palveluiden olisi erityisesti tarjottava oikeudenhaltijoille tietoa käytettyjen tekniikoiden tyypistä, niiden käyttötavasta sekä onnistumisasteesta oikeudenhaltijoiden sisällön tunnistamisessa. Tällaisten tekniikoiden avulla oikeudenhaltijoiden olisi myös saatava tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajilta tietoa jonkin sopimuksen piiriin kuuluvan sisältönsä käytöstä.
(39)  Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että jos oikeudenhaltijat eivät halua tehdä lisenssisopimuksia, verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä varmistaakseen, että niiden palveluissa ei ole saatavissa luvattomia suojattuja teoksia tai muuta aineistoa. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyön ei pitäisi johtaa siihen, että estetään oikeuksia loukkaamattomien teosten tai muun suojatun aineiston saatavuus, mukaan lukien teokset ja aineisto, joihin sovelletaan tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.
Tarkistus 148
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 a kappale (uusi)
(39 a)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottavat käyttöön tehokkaat ja nopeat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla, jos 2 a kohdassa tarkoitettu yhteistyö johtaa heidän sisältönsä perusteettomaan poistamiseen. Tällaisten järjestelyjen välityksellä esitetyt valitukset olisi käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Oikeudenhaltijoiden olisi kohtuudella perusteltava päätöksensä, jotta vältetään valitusten mielivaltainen hylkääminen. Direktiivin 95/46/EY, direktiivin 2002/58/EY ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan tämän yhteistyön ei pitäisi johtaa yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä heidän henkilötietojensa käsittelyyn. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että käyttäjillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman elimen puoleen riitojenratkaisua varten sekä tuomioistuimen tai muun asiaankuuluvan oikeusviranomaisen puoleen vedotakseen oikeuteensa käyttää tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.
Tarkistus 149
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 b kappale (uusi)
(39 b)   Komission ja jäsenvaltioiden olisi mahdollisimman pian tämän direktiivin voimaantulon jälkeen järjestettävä sidosryhmien vuoropuhelua, jotta voidaan yhdenmukaistaa ja määritellä parhaita käytäntöjä. Niiden olisi annettava ohjeita yhtäältä lisenssisopimusten toimivuuden varmistamisesta ja toisaalta verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee niiden teosten tai muun aineiston käyttöä tämän direktiivin mukaisesti. Parhaita käytäntöjä määriteltäessä olisi otettava erityisesti huomioon perusoikeudet ja poikkeusten ja rajoitusten käyttö. Erityisenä painopisteenä olisi myös varmistettava, että pk-yrityksille aiheutuva taakka pysyy asianmukaisena ja että vältetään automatisoitu sisällön estäminen.
Tarkistukset 44 ja 219
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 c kappale (uusi)
(39 c)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on välitysjärjestely, jotta palveluntarjoajat ja oikeudenhaltijat voivat löytää sopuratkaisun niiden yhteistyösopimusten ehtoihin liittyvissä riidoissa. Jäsenvaltioiden olisi nimitettävä tätä varten riippumaton elin, jolla on kaikki asiaankuuluva toimivalta ja kokemus, jota tarvitaan osapuolten avustamiseksi niiden riidan ratkaisussa.
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 39 d kappale (uusi)
(39 d)  Oikeudenhaltijoiden olisi lähtökohtaisesti aina saatava oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus. Tekijöiden ja esiintyjien, jotka ovat tehneet sopimuksia välittäjien, kuten levy-yhtiöiden ja tuottajien, kanssa, olisi saatava niiltä oikeudenmukainen ja asianmukainen korvaus yksittäisten sopimusten ja/tai kollektiivisten neuvottelusopimusten, kollektiivisten hallinnointisopimusten tai vaikutuksiltaan vastaavien sääntöjen, esimerkiksi yhteiskorvaussääntöjen, kautta. Tällainen korvaus olisi nimenomaisesti mainittava sopimuksissa kunkin hyödyntämistavan, kuten verkkohyödyntämisen, osalta. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava kunkin alan erityispiirteitä, ja niiden olisi annettava säätää, että korvaus katsotaan oikeudenmukaiseksi ja asianmukaiseksi, jos se määritetään kollektiivisen neuvottelusopimuksen tai yhteiskorvaussopimuksen mukaisesti.
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 40 kappale
(40)  Tietyt oikeudenhaltijat, kuten tekijät ja esiintyjät, tarvitsevat tietoja arvioidakseen unionin lainsäädännön nojalla yhdenmukaistettujen oikeuksiensa taloudellista arvoa. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa tällaiset oikeudenhaltijat myöntävät lisenssin tai siirtävät oikeudet korvausta vastaan. Koska tekijät ja esiintyjät ovat yleensä lisenssejä myöntäessään tai oikeuksia siirtäessään heikommassa sopimusasemassa, he tarvitsevat tietoja arvioidakseen oikeuksiensa pysyvää taloudellista arvoa lisenssistä tai siirrosta saatuun korvaukseen verrattuna, mutta kohtaavat usein puutteellista avoimuutta. Tämän vuoksi on tekijöiden ja esiintyjien korvauksia hallinnoivan järjestelmän avoimuuden ja tasapainon kannalta tärkeää, että heidän sopimuskumppaninsa tai oikeudenomistajansa jakavat asianmukaista tietoa.
(40)  Tietyt oikeudenhaltijat, kuten tekijät ja esiintyjät, tarvitsevat tietoja arvioidakseen unionin lainsäädännön nojalla yhdenmukaistettujen oikeuksiensa taloudellista arvoa. Tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa tällaiset oikeudenhaltijat myöntävät lisenssin tai siirtävät oikeudet korvausta vastaan. Koska tekijät ja esiintyjät ovat yleensä lisenssejä myöntäessään tai oikeuksia siirtäessään heikommassa sopimusasemassa, he tarvitsevat tietoja arvioidakseen oikeuksiensa pysyvää taloudellista arvoa lisenssistä tai siirrosta saatuun korvaukseen verrattuna, mutta kohtaavat usein puutteellista avoimuutta. Tämän vuoksi on tekijöiden ja esiintyjien korvauksia hallinnoivan järjestelmän avoimuuden ja tasapainon kannalta tärkeää, että heidän sopimuskumppaninsa tai oikeudenomistajansa jakavat kattavaa ja asiaankuuluvaa tietoa. Tiedon, jota tekijöiden ja esiintyjien on oikeus odottaa saavansa, olisi oltava oikeasuhteista ja katettava kaikki hyödyntämistavat, syntyneet suorat ja välilliset tulot, mukaan luettuina oheistuotteista saatavat tulot, sekä maksettava korvaus. Hyödyntämistä koskeviin tietoihin olisi sisällyttävä myös tietoa mahdollisen alilisenssin- tai alisiirronsaajan henkilöllisyydestä. Avoimuusvelvoitetta olisi silti sovellettava vain silloin, kun on kyse tekijänoikeuden kannalta merkityksellisistä oikeuksista.
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 42 kappale
(42)  Tietyt unionin tasolla yhdenmukaistettujen oikeuksien hyödyntämistä koskevat sopimukset ovat pitkäaikaisia, jolloin tekijöille ja esiintyjille ei juurikaan jää mahdollisuuksia neuvotella niitä uudelleen sopimuskumppaniensa tai oikeudenomistajiensa kanssa. Tämän vuoksi ja rajoittamatta jäsenvaltioissa sopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä käytössä pitäisi olla korvauksen sopeuttamisjärjestely niitä tapauksia varten, joissa alun perin lisenssin tai oikeuden siirron nojalla sovittu korvaus on suhteettoman pieni verrattuna saataviin tuloihin ja teoksen hyödyntämisestä tai esityksen tallentamisesta saataviin etuihin, myös tällä direktiivillä varmistetun avoimuuden kannalta. Tilannearviossa olisi otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet sekä eri sisältöalojen erityispiirteet ja käytännöt. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen korvauksen sopeuttamisesta, tekijän tai esiintyjän pitäisi voida esittää vaateensa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa.
(42)  Tietyt unionin tasolla yhdenmukaistettujen oikeuksien hyödyntämistä koskevat sopimukset ovat pitkäaikaisia, jolloin tekijöille ja esiintyjille ei juurikaan jää mahdollisuuksia neuvotella niitä uudelleen sopimuskumppaniensa tai oikeudenomistajiensa kanssa. Tämän vuoksi ja rajoittamatta jäsenvaltioissa sopimuksiin sovellettavaa lainsäädäntöä käytössä pitäisi olla korvauksen sopeuttamisjärjestely niitä tapauksia varten, joissa alun perin lisenssin tai oikeuden siirron nojalla sovittu korvaus on suhteettoman pieni verrattuna saataviin suoriin ja välillisiin tuloihin ja teoksen hyödyntämisestä tai esityksen tallentamisesta saataviin etuihin, myös tällä direktiivillä varmistetun avoimuuden kannalta. Tilannearviossa olisi otettava huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet, eri sisältöalojen erityispiirteet ja käytännöt sekä tekijän tai esiintyjän teoksen luonne ja tämän panos siihen. Tällaisen sopimuksen sopeuttamista koskevan pyynnön voisi tehdä myös tekijää tai esiintyjää edustava organisaatio tämän puolesta, paitsi jos pyyntö vahingoittaisi tekijän tai esiintyjän etua. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen korvauksen sopeuttamisesta, tekijän tai esiintyjän taikka tämän nimittämän edustavan organisaation pitäisi tekijän tai esiintyjän pyynnöstä voida esittää vaateensa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa.
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 43 kappale
(43)  Tekijät ja esiintyjät ovat usein haluttomia vaatimaan oikeuksiaan sopimuskumppaneilta tuomioistuimessa. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi säädettävä vaihtoehtoisesta riitojenratkaisumenettelystä, jolla käsitellään avoimuusvelvoitteeseen ja sopimusten sopeuttamisjärjestelyyn liittyviä vaateita.
(43)  Tekijät ja esiintyjät ovat usein haluttomia vaatimaan oikeuksiaan sopimuskumppaneilta tuomioistuimessa. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi säädettävä vaihtoehtoisesta riitojenratkaisumenettelystä, jolla käsitellään avoimuusvelvoitteeseen ja sopimusten sopeuttamisjärjestelyyn liittyviä vaateita. Tekijöitä ja esiintyjiä edustavien organisaatioiden, mukaan luettuina yhteishallinnointiorganisaatiot ja ammattiyhdistykset, olisi voitava käynnistää tällaisia menettelyjä tekijöiden ja esiintyjien pyynnöstä. Menettelyn käynnistäjää koskevat tiedot olisi jätettävä julkistamatta.
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 43 a kappale (uusi)
(43 a)  Kun tekijät ja esiintyjät lisensoivat tai siirtävät oikeuksiaan, he odottavat, että heidän teostaan tai esitystään hyödynnetään. Voi kuitenkin käydä niin, että teoksia tai esityksiä, joita koskevat oikeudet on lisensoitu tai siirretty, ei hyödynnetä lainkaan. Kun nämä oikeudet on siirretty yksinoikeudella, tekijät ja esiintyjät eivät voi kääntyä toisen kumppanin puoleen teoksensa hyödyntämiseksi. Tällaisessa tapauksessa tekijöillä ja esiintyjillä olisi kohtuullisen ajan kuluttua oltava peruuttamisoikeus, jonka nojalla ne voivat siirtää tai lisensoida oikeutensa toiselle henkilölle. Peruuttamisen olisi oltava mahdollista myös silloin, kun siirron- tai lisenssinsaaja ei ole täyttänyt tämän direktiivin 14 artiklan mukaista raportointi- tai avoimuusvelvoitettaan. Peruuttaminen olisi otettava huomioon vasta sitten, kun kaikki vaihtoehtoisen riidanratkaisun vaiheet on saatettu päätökseen, varsinkin raportoinnin osalta. Koska teosten hyödyntäminen voi vaihdella aloittain, kansallisella tasolla voitaisiin ottaa käyttöön erityissäännöksiä, joissa otetaan huomioon alojen, kuten audiovisuaalialan, tai teosten erityispiirteet ja ennakoidut hyödyntämisajat, ja säätää etenkin peruuttamisoikeutta koskevista määräajoista. Jotta voitaisiin estää väärinkäytökset ja ottaa huomioon, että tarvitaan tietty aika, ennen kuin teosta tosiasiallisesti hyödynnetään, tekijöiden ja esiintyjien olisi voitava käyttää peruuttamisoikeuttaan vasta tietyn ajan kuluttua lisenssi- tai siirtosopimuksen tekemisestä. Peruuttamisoikeuden käyttämistä olisi säänneltävä kansallisella lainsäädännöllä, kun kyseessä ovat teokset, joihin liittyy useita tekijöitä tai esiintyjiä, ottaen huomioon yksilöllisten panosten suhteellinen merkitys.
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 43 b kappale (uusi)
(43 b)  Komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kannustettava parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja edistettävä vuoropuhelua unionin tasolla, jotta voitaisiin tukea tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten vaikuttavaa soveltamista jäsenvaltioissa.
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 46 kappale
(46)  Kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä olisi kunnioitettava perusoikeuksia, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaista oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja oikeutta henkilötietojen suojaan, ja sen on tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY35 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY36 mukaisesti.
(46)  Kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa henkilötietojen käsittelyssä olisi kunnioitettava perusoikeuksia, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaista oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja oikeutta henkilötietojen suojaan, ja sen on tapahduttava asetuksen (EU) 2016/679 ja direktiivin 2002/58/EY mukaisesti. Yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä, kuten ”oikeutta tulla unohdetuksi”, olisi noudatettava.
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 46 a kappale (uusi)
(46 a)   On tärkeää korostaa anonyymiyden merkitystä käsiteltäessä henkilötietoja kaupallisiin tarkoituksiin. Lisäksi olisi edistettävä ”oletusarvoista” vaihtoehtoa, jossa henkilötietoja ei jaeta käytettäessä verkkoalustojen rajapintoja.
Tarkistukset 54 ja 238
Ehdotus direktiiviksi
1 artikla
1 artikla
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
Kohde ja soveltamisala
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joilla pyritään jatkamaan tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin sisämarkkinoiden puitteissa sovellettavan unionin lainsäädännön yhdenmukaistamista ottaen huomioon erityisesti suojatun sisällön digitaaliset ja rajatylittävät käytöt. Siinä myös vahvistetaan poikkeuksia ja rajoituksia, lisenssien helpottamista sekä toimivien markkinoiden varmistamista koskevat säännöt teosten ja muun aineiston hyödyntämistä varten.
1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joilla pyritään jatkamaan tekijänoikeuksiin ja lähioikeuksiin sisämarkkinoiden puitteissa sovellettavan unionin lainsäädännön yhdenmukaistamista ottaen huomioon erityisesti suojatun sisällön digitaaliset ja rajatylittävät käytöt. Siinä myös vahvistetaan poikkeuksia ja rajoituksia, lisenssien helpottamista sekä toimivien markkinoiden varmistamista koskevat säännöt teosten ja muun aineiston hyödyntämistä varten.
2.  Lukuun ottamatta 6 artiklassa tarkoitettuja tapauksia tällä direktiivillä ei muuteta alalla voimassa olevia direktiivejä, erityisesti direktiivejä 96/9/EY, 2001/29/EY, 2006/115/EY, 2009/24/EY, 2012/28/EU ja 2014/26/EU, eikä sillä ole mitään vaikutusta niissä vahvistettuihin sääntöihin.
2.  Lukuun ottamatta 6 artiklassa tarkoitettuja tapauksia tällä direktiivillä ei muuteta alalla voimassa olevia direktiivejä, erityisesti direktiivejä 96/9/EY, 2000/31/EY, 2001/29/EY, 2006/115/EY, 2009/24/EY, 2012/28/EU ja 2014/26/EU, eikä sillä ole mitään vaikutusta niissä vahvistettuihin sääntöihin.
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – johdantokappale
(1)  ’tutkimusorganisaatiolla’ korkeakoulua, tutkimuslaitosta tai mitä tahansa muuta organisaatiota, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä tieteellistä tutkimusta tai tehdä tieteellistä tutkimusta ja tarjota koulutuspalveluita
(1)  ’tutkimusorganisaatiolla’ korkeakoulua, sen kirjastot mukaan luettuina, tutkimuslaitosta tai mitä tahansa muuta organisaatiota, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä tieteellistä tutkimusta tai tehdä tieteellistä tutkimusta ja tarjota koulutuspalveluita
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – 2 alakohta
siten, että tieteellisen tutkimuksen tuottamat tulokset eivät ole ensisijaisesti kyseisessä organisaatiossa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävän yrityksen käytettävissä;
siten, että tieteellisen tutkimuksen tuottamat tulokset eivät ole ensisijaisesti kyseisessä organisaatiossa huomattavaa vaikutusvaltaa käyttävän yrityksen käytettävissä;
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
(2)  ’tekstin- ja tiedonlouhinnalla’ kaikkia automaattisia analyysimenetelmiä, joilla pyritään analysoimaan digitaalimuotoista tekstiä ja dataa tiedon, kuten mallien, suuntausten tai korrelaatioiden, tuottamiseksi;
(2)  ’tekstin- ja tiedonlouhinnalla’ kaikkia automaattisia analyysimenetelmiä, joilla analysoidaan digitaalimuotoisia teoksia ja muuta aineistoa tiedon, muun muassa mallien, suuntausten tai korrelaatioiden, tuottamiseksi;
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
(4)  ’lehtijulkaisulla’ luonteeltaan journalististen kirjallisten teosten kokoomatallennetta, johon voi myös kuulua muita teoksia tai aineistoa ja joka muodostaa erillisen yksikön kausittain tai säännöllisesti päivitettävässä yhden otsikon alla ilmestyvässä julkaisussa, kuten sanomalehti tai yleis- tai erikoisaikakauslehti, ja jonka tarkoituksena on tarjota uutisiin tai muihin aiheisiin liittyvää tietoa missä tahansa esitysmuodossa palvelun tarjoajan aloitteesta, toimituksellisella vastuulla ja valvonnassa.
(4)  ’lehtijulkaisulla’ kustantajien tai uutistoimistojen toteuttamaa luonteeltaan journalististen kirjallisten teosten kokoomatallennetta, johon voi myös kuulua muita teoksia tai aineistoa ja joka muodostaa erillisen yksikön kausittain tai säännöllisesti päivitettävässä yhden otsikon alla ilmestyvässä julkaisussa, kuten sanomalehti tai yleis- tai erikoisaikakauslehti, ja jonka tarkoituksena on tarjota uutisiin tai muihin aiheisiin liittyvää tietoa missä tahansa esitysmuodossa palvelun tarjoajan aloitteesta, toimituksellisella vastuulla ja valvonnassa. Tieteelliset tai akateemiset kausijulkaisut, kuten tieteelliset aikakauslehdet, eivät kuulu tämän määritelmän soveltamisalaan;
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)
4 a)  ’myynnistä poistuneella teoksella’
a)  kokonaista teosta tai muuta aineistoa, jota ei minään versiona tai esitysmuotona ole enää yleisön saatavissa jäsenvaltiossa tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä;
b)  teosta tai muuta aineistoa, joka ei ole koskaan ollut kaupan jäsenvaltiossa, paitsi jos kyseisen tapauksen olosuhteiden perusteella on selvää, että tekijä on vastustanut sen saattamista yleisön saataviin;
Tarkistus 150
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 b alakohta (uusi)
4 b)   ’verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajalla’ tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajaa, jonka yhtenä päätarkoituksena on tallentaa merkittävä määrä sen käyttäjien lataamia tekijänoikeussuojattuja teoksia tai muuta suojattua aineistoa, jotka palvelu optimoi ja joita se promotoi voittoa tavoitteleviin tarkoituksiin, ja tarjota yleisölle pääsy niihin. Komission suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevassa I osastossa tarkoitettuja mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä sekä palveluja, jotka toimivat ei-kaupallisessa tarkoituksessa tai ominaisuudessa, kuten verkkoensyklopediat, ja sellaisten verkkopalvelujen tarjoajia, joissa sisältö ladataan kaikkien asianomaisten oikeudenhaltijoiden luvalla, kuten koulutusalan tai tieteelliset tietorekisterit, ei katsota tässä direktiivissä tarkoitetuiksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiksi. Pilvipalvelujen tarjoajia, jotka tarjoavat palveluja yksilölliseen käyttöön tarjoamatta yleisölle suoraa pääsyä, avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitysalustoja ja verkossa toimivia markkinapaikkoja, joiden pääasiallisena toimintana on fyysisten hyödykkeiden verkkomyynti, ei pitäisi katsoa tässä direktiivissä tarkoitetuiksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajiksi;
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 c alakohta (uusi)
4 c)  ’tietoyhteiskunnan palvelulla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/15351 a 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua palvelua;
___________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 4 d alakohta (uusi)
4 d)  ’automaattisella kuvareferensointipalvelulla’ mitä tahansa verkkopalvelua, joka valmistaa kappaleen indeksointi- ja referensointitarkoituksiin graafisista tai taideteoksista tai valokuvateoksista, jotka on koottu automaattisesti kolmannen osapuolen verkkopalvelun kautta, tai saattaa niitä yleisön saataviin.
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla
3 artikla
3 artikla
Tekstin- ja tiedonlouhinta
Tekstin- ja tiedonlouhinta
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksia koskevasta poikkeuksesta, jota sovelletaan, kun tutkimusorganisaatiot tekstin ja tiedonlouhinnan toteuttamiseksi valmistavat kappaleita ja kopioivat teoksista tai muusta aineistosta, johon niillä on laillinen pääsy tieteellistä tutkimusta varten.
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia koskevasta poikkeuksesta, jota sovelletaan, kun tutkimusorganisaatiot valmistavat kappaleita teoksista tai muusta aineistosta, joihin niillä on laillinen pääsy, ja kopioivat niitä toteuttaakseen tekstin- ja tiedonlouhintaa tieteellistä tutkimusta varten.
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että myös oppilaitokset ja kulttuuriperintölaitokset, jotka tekevät 2 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettua tieteellistä tutkimusta siten, että tieteellisen tutkimuksen tuottamat tulokset eivät ole ensisijaisesti tällaisissa organisaatioissa ratkaisevaa vaikutusvaltaa käyttävän yrityksen käytettävissä, voivat hyötyä tässä artiklassa säädetystä poikkeuksesta.
1 a.  Tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistetut kappaleet ja kopiot on tallennettava suojatulla tavalla, esimerkiksi tätä tarkoitusta varten nimitetyissä luotetuissa elimissä.
2.  Kaikki 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen vastaiset sopimusmääräykset ovat täytäntöönpanokelvottomia.
2.  Kaikki 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen vastaiset sopimusmääräykset ovat täytäntöönpanokelvottomia.
3.  Oikeudenhaltijoiden on voitava soveltaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan sellaisten verkkojen ja tietokantojen turvallisuus ja eheys, joissa niiden teoksia tai muuta aineistoa isännöidään. Tällaiset toimenpiteet eivät saa ulottua pidemmälle kuin mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
3.  Oikeudenhaltijoiden on voitava soveltaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan sellaisten verkkojen ja tietokantojen turvallisuus ja eheys, joissa niiden teoksia tai muuta aineistoa isännöidään. Tällaiset toimenpiteet eivät saa ulottua pidemmälle kuin mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
4.  Jäsenvaltioiden on kannustettava oikeudenhaltijoita ja tutkimusorganisaatioita määrittelemään 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista koskevia yhteisesti sovittuja parhaita toimintatapoja.
4.  Jäsenvaltiot voivat edelleen säätää tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevista poikkeuksista direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
3 a artikla (uusi)
3 a artikla
Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskeva valinnainen poikkeus tai rajoitus
1.  Jäsenvaltiot voivat säätää direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia koskevasta poikkeuksesta tai rajoituksesta, jota sovelletaan sellaisista laillisesti käytettävissä olevista teoksista ja muusta aineistosta valmistettuihin kappaleisiin ja niiden kopioihin, jotka muodostavat osan tekstin- ja tiedonlouhintaprosessia, edellyttäen, että niiden oikeudenhaltijat eivät ole nimenomaisesti pidättäneet oikeutta sen mukaiseen teosten ja muun aineiston käyttöön, myös koneellisesti luettavissa olevin keinoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 3 artiklan soveltamista.
2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti valmistettuja kappaleita ja kopioita ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin tekstin- ja tiedonlouhintaa varten.
3.  Jäsenvaltiot voivat edelleen säätää tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevista poikkeuksista direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla
4 artikla
4 artikla
Teosten ja muun aineiston käyttö digitaalisessa ja rajatylittävässä opetustoiminnassa
Teosten ja muun aineiston käyttö digitaalisessa ja rajatylittävässä opetustoiminnassa
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksiin, jotta sallitaan teosten ja muun aineiston digitaalinen käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseksi siinä määrin kuin se on perusteltua kyseisen ei‑kaupallisen tavoitteen pohjalta ja sillä edellytyksellä, että
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksiin, jotta sallitaan teosten ja muun aineiston digitaalinen käyttö yksinomaan opetuksen havainnollistamiseksi siinä määrin kuin se on perusteltua kyseisen ei‑kaupallisen tavoitteen pohjalta ja sillä edellytyksellä, että
(a)  käyttö tapahtuu oppilaitoksen tiloissa tai suojatun sähköisen verkon välityksellä, johon on pääsy ainoastaan kyseisen oppilaitoksen oppilailla tai opiskelijoilla ja opetushenkilöstöllä;
a)  käyttö tapahtuu oppilaitoksen tiloissa tai muussa paikassa, jossa opetustoiminta tapahtuu oppilaitoksen vastuulla, tai suojatun sähköisen ympäristön välityksellä, johon on pääsy ainoastaan kyseisen oppilaitoksen oppilailla tai opiskelijoilla ja opetushenkilöstöllä;
(b)  käyttöön liittyy lähteen ilmoittaminen, tekijän nimi mukaan luettuna, ellei tämä osoittaudu mahdottomaksi.
b)  käyttöön liittyy lähteen ilmoittaminen, tekijän nimi mukaan luettuna, ellei tämä osoittaudu käytännön syistä mahdottomaksi.
2.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan nojalla hyväksyttyä poikkeusta ei sovelleta yleisesti tai ei sovelleta tietyntyyppisiin teoksiin tai muuhun aineistoon siltä osin kuin 1 kohdassa kuvattuja toimiva koskevia soveltuvia lisenssejä on markkinoilla helposti saatavilla.
2.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdan nojalla hyväksyttyä poikkeusta ei sovelleta yleisesti tai ei sovelleta tietyntyyppisiin teoksiin tai muuhun aineistoon, kuten aineistoon, joka on ensisijaisesti tarkoitettu koulutusmarkkinoille, tai nuotteihin, siltä osin kuin 1 kohdassa kuvattuja toimia koskevia soveltuvia ja oppilaitosten tarpeisiin ja erityispiirteisiin räätälöityjä lisensointisopimuksia on markkinoilla helposti saatavilla.
Ensimmäisen alakohdan säännöstä käyttävien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan lisenssien asianmukainen saatavuus ja näkyvyys 1 kohdassa oppilaitosten osalta kuvattujen toimien hyväksymistä varten.
Ensimmäisen alakohdan säännöstä käyttävien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan lisenssien asianmukainen saatavuus ja näkyvyys 1 kohdassa oppilaitosten osalta kuvattujen toimien hyväksymistä varten.
3.  Kun teoksia ja muuta aineistoa käytetään yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen suojattujen sähköisten verkkojen kautta tämän artiklan nojalla annetun kansallisen lain säännösten mukaisesti, sen katsotaan tapahtuvan ainoastaan siinä jäsenvaltioissa, johon oppilaitos on sijoittautunut.
3.  Kun teoksia ja muuta aineistoa käytetään yksinomaan opetuksen havainnollistamiseen suojattujen sähköisten ympäristöjen kautta tämän artiklan nojalla annetun kansallisen lain säännösten mukaisesti, sen katsotaan tapahtuvan ainoastaan siinä jäsenvaltioissa, johon oppilaitos on sijoittautunut.
4.  Jäsenvaltiot voivat säätää oikeudenhaltijoille koituneen haitan kohtuullisesta korvauksesta, kun niiden teoksia tai muuta aineistoa käytetään 1 kohdan nojalla.
4.  Jäsenvaltiot voivat säätää oikeudenhaltijoille koituneen haitan kohtuullisesta hyvityksestä, kun niiden teoksia tai muuta aineistoa käytetään 1 kohdan nojalla.
4 a.   Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn poikkeuksen tai rajoituksen vastaiset sopimusmääräykset ovat täytäntöönpanokelvottomia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on oikeus myöntää 1 kohdassa kuvattuja toimia koskevia käyttömaksuttomia lisenssejä yleisesti tai valitsemiensa tietyntyyppisten teosten tai muun aineiston osalta.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla
5 artikla
5 artikla
Kulttuuriperinnön suojelu
Kulttuuriperinnön suojelu
Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat tehdä kappaleita kaikista niiden kokoelmissa pysyvästi olevista teoksista tai muusta aineistosta missä tahansa muodossa tai esitysmuodossa yksinomaan tällaisten teosten tai muun aineiston säilyttämiseksi ja siinä laajuudessa, jota tällainen säilyttäminen edellyttää.
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat tehdä kappaleita kaikista niiden kokoelmissa pysyvästi olevista teoksista tai muusta aineistosta missä tahansa muodossa tai esitysmuodossa tällaisten teosten tai muun aineiston säilyttämiseksi ja siinä laajuudessa, jota tällainen säilyttäminen edellyttää.
1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineistoon, joka saadaan valmistamalla kappale vapaasta aineistosta, ei sovelleta tekijänoikeutta tai lähioikeuksia, edellyttäen, että tällainen kappale on alkuperäisen aineiston tarkka kopio sen säilyttämiseksi.
1 b.  Kaikki 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen vastaiset sopimusmääräykset ovat täytäntöönpanokelvottomia.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
6 artikla
6 artikla
6 artikla
Yhteiset säännökset
Yhteiset säännökset
Tässä osastossa säädettyihin poikkeuksiin ja rajoitukseen sovelletaan direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 4 kohdan ensimmäistä, kolmatta ja viidettä alakohtaa.
1.  Pääsy tässä direktiivissä säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvaan sisältöön ei anna käyttäjille oikeutta käyttää sitä muun poikkeuksen nojalla.
2.   Tässä osastossa säädettyihin poikkeuksiin ja rajoitukseen sovelletaan direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 5 kohtaa ja 6 artiklan 4 kohdan ensimmäistä, kolmatta, neljättä ja viidettä alakohtaa.
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
7 artikla
7 artikla
7 artikla
Myynnistä poistuneiden teosten käyttö kulttuuriperintölaitoksissa
Myynnistä poistuneiden teosten käyttö kulttuuriperintölaitoksissa
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun yhteishallinnointiorganisaatio tekee jäsentensä puolesta ei-kaupallisiin tarkoituksiin rajoittamattoman lisenssisopimuksen kulttuuriperintölaitoksen kanssa laitoksen kokoelmiin pysyvästi kuuluvien, myynnistä poistuneiden teosten tai muun aineiston digitoinnista, jakelusta, yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta, tällaista rajoittamatonta lisenssiä voidaan laajentaa koskemaan oikeudenhaltijoita, joita yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, tai sen voidaan olettaa koskevan saman luokan oikeudenhaltijoita kun ne, joita lisenssi koskee, sillä edellytyksellä, että
1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun yhteishallinnointiorganisaatio tekee jäsentensä puolesta ei-kaupallisiin tarkoituksiin rajoittamattoman lisenssisopimuksen kulttuuriperintölaitoksen kanssa laitoksen kokoelmiin pysyvästi kuuluvien, myynnistä poistuneiden teosten tai muun aineiston digitoinnista, jakelusta, yleisölle välittämisestä tai yleisön saataviin saattamisesta, tällaista rajoittamatonta lisenssiä voidaan laajentaa koskemaan oikeudenhaltijoita, joita yhteishallinnointiorganisaatio ei edusta, tai sen voidaan olettaa koskevan saman luokan oikeudenhaltijoita kun ne, joita lisenssi koskee, sillä edellytyksellä, että
(a)  yhteishallinnointiorganisaatio on oikeudenhaltijoiden antamien toimeksiantojen perusteella yleisesti oikeudenhaltijoita edustava niiden teosten tai muun aineiston luokassa ja niiden oikeuksien osalta, joita lisenssi koskee;
(a)  yhteishallinnointiorganisaatio on oikeudenhaltijoiden antamien toimeksiantojen perusteella yleisesti oikeudenhaltijoita edustava niiden teosten tai muun aineiston luokassa ja niiden oikeuksien osalta, joita lisenssi koskee;
(b)  kaikkien oikeudenhaltijoiden tasapuolinen kohtelu on turvattu lisenssin ehtojen osalta,
(b)  kaikkien oikeudenhaltijoiden tasapuolinen kohtelu on turvattu lisenssin ehtojen osalta,
(c)  kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa vastustaa teostensa tai muu aineistonsa katsomista myynnistä poistuneiksi ja sulkea teoksensa tai muun aineistonsa lisenssin soveltamisalan ulkopuolelle.
(c)  kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa vastustaa teostensa tai muu aineistonsa katsomista myynnistä poistuneiksi ja sulkea teoksensa tai muun aineistonsa lisenssin soveltamisalan ulkopuolelle.
1 a.  Jäsenvaltioiden on säädettävä poikkeuksesta tai rajoituksesta direktiivin 2001/29/EY 2 ja 3 artiklassa, direktiivin 96/9/EY 5 artiklan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa, direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 1 kohdassa sekä tämän direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin oikeuksiin, jotta kulttuuriperintölaitokset voivat saattaa pysyvästi kokoelmissaan olevien myynnistä poistuneiden teosten kopioita saataviin voittoa tavoittelemattomiin tarkoituksiin, edellyttäen, että
a)  tekijän tai muun yksilöitävissä olevan oikeudenhaltijan nimi ilmoitetaan, ellei tämä osoittaudu mahdottomaksi;
b)  kaikki oikeudenhaltijat voivat milloin tahansa vastustaa teostensa tai muun aineistonsa katsomista myynnistä poistuneiksi ja sulkea teoksensa tai muun aineistonsa poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
1 b.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 a kohdan mukaisesti hyväksyttyä poikkeusta ei sovelleta aloihin tai teosten tyyppeihin, joita varten on saatavissa soveltuvia lisensointipohjaisia ratkaisuja, muun muassa 1 kohdassa säädettyjä ratkaisuja. Jäsenvaltioiden on tekijöitä, muita oikeudenhaltijoita, yhteishallinnointiorganisaatioita ja kulttuuriperintölaitoksia kuullen määritettävä laajennettuun kollektiiviseen lisensointiin perustuvien ratkaisujen saatavuus tiettyjen alojen tai teosten tyyppien osalta.
2.  Teoksen tai muun aineiston katsotaan poistuneen myynnistä, kun koko teosta tai muuta aineistoa ei minään käännöksenä, versiona tai esitysmuotona ole yleisön saatavilla tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä eikä kohtuudella voida olettaa sen tulevan saataville.
2.  Jäsenvaltiot voivat säätää aikarajasta, jonka avulla määritetään, katsotaanko aiemmin kaupallistettu teos myynnistä poistuneeksi.
Jäsenvaltioiden on oikeudenhaltijoita, yhteishallinnointiorganisaatiota ja kulttuuriperintölaitoksia kuulleen varmistettava, että vaatimukset, joilla määritetään, voidaanko teokseen tai muuhun aineistoon myöntää lisenssi 1 kohdan mukaisesti, eivät ulotu pidemmälle kuin mikä on tarpeen ja kohtuullista eikä niillä suljeta pois mahdollisuutta määrittää kokonaisen kokoelman poistuneen myynnistä, kun on kohtuullista olettaa, että tietyn kokoelman kaikki teokset tai aineisto ovat poistuneet myynnistä.
Jäsenvaltioiden on oikeudenhaltijoita, yhteishallinnointiorganisaatioita ja kulttuuriperintölaitoksia kuullen varmistettava, että vaatimukset, joilla määritetään, voidaanko teokseen tai muuhun aineistoon myöntää lisenssi 1 kohdan mukaisesti tai voidaanko niitä käyttää 1 a kohdan mukaisesti, eivät ulotu pidemmälle kuin mikä on tarpeen ja kohtuullista eikä niillä suljeta pois mahdollisuutta määrittää kokonaisen kokoelman poistuneen myynnistä, kun on kohtuullista olettaa, että tietyn kokoelman kaikki teokset tai muu aineisto ovat poistuneet myynnistä.
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että soveltuvia tiedotustoimia on toteutettava seuraavista:
3.  Jäsenvaltioiden on säädettävä, että soveltuvia tiedotustoimia on toteutettava seuraavista:
(a)  teosten tai muun aineiston katsominen myynnistä poistuneiksi;
a)  teosten tai muun aineiston katsominen myynnistä poistuneiksi;
(b)  lisenssi ja erityisesti sen soveltaminen edustuksettomiin oikeudenhaltijoihin;
b)  mikä tahansa lisenssi ja erityisesti sen soveltaminen edustuksettomiin oikeudenhaltijoihin;
(c)  oikeudenhaltijoiden mahdollisuus vastustaa myynnistä poistuneeksi katsomista 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;
c)  oikeudenhaltijoiden mahdollisuus vastustaa myynnistä poistuneeksi katsomista 1 kohdan c alakohdan ja 1 a kohdan b alakohdan mukaisesti;
myös kohtuullisen ajan ennen teosten tai muun aineiston digitointia, jakelua, yleisölle välittämistä tai yleisön saataviin saattamista.
myös vähintään kuuden kuukauden ajan ennen teosten tai muun aineiston digitointia, jakelua, yleisölle välittämistä tai yleisön saataviin saattamista.
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut lisenssit haetaan yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka on edustava siinä jäsenvaltiossa,
4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut lisenssit haetaan yhteishallinnointiorganisaatiolta, joka on edustava siinä jäsenvaltiossa,
(a)  jossa teokset tai äänitteet on ensimmäisen kerran julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, jossa ne on ensimmäisen kerran lähetetty, lukuun ottamatta elokuva- ja audiovisuaalisia teoksia;
a)  jossa teokset tai äänitteet on ensimmäisen kerran julkaistu tai, jos julkaisua ei ole tapahtunut, jossa ne on ensimmäisen kerran lähetetty, lukuun ottamatta elokuva- ja audiovisuaalisia teoksia;
(b)  jossa teoksen tuottajilla on päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka, kun kyseessä on elokuva- tai audiovisuaalinen teos; tai
b)  jossa teoksen tuottajilla on päätoimipaikka tai vakituinen asuinpaikka, kun kyseessä on elokuva- tai audiovisuaalinen teos; tai
(c)  johon kulttuuriperintölaitos on sijoittautunut, jos kyseistä jäsenvaltioita tai kolmatta maata ei ole kohtuudella pystytty määrittämään a ja b alakohdan mukaisesti.
c)  johon kulttuuriperintölaitos on sijoittautunut, jos kyseistä jäsenvaltioita tai kolmatta maata ei ole kohtuudella pystytty määrittämään a ja b alakohdan mukaisesti.
5.  Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta kolmannen maan kansalaisten teoksiin tai muuhun aineistoon lukuun ottamatta tapauksia, joissa 4 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan.
5.  Edellä olevia 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta kolmannen maan kansalaisten teoksiin tai muuhun aineistoon lukuun ottamatta tapauksia, joissa 4 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan.
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
8 artikla
8 artikla
8 artikla
Rajatylittävät käytöt
Rajatylittävät käytöt
1.  Kulttuuriperintölaitos voi käyttää 7 artiklan mukaisesti myönnetyn lisenssin alaan kuuluvaa teosta tai muuta aineistoa lisenssiehtojen mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
1.  Kulttuuriperintölaitos voi käyttää 7 artiklan soveltamisalaan kuuluvaa myynnistä poistunutta teosta tai muuta aineistoa kyseisen artiklan mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot, joilla 7 artiklan mukaisesti myönnetyn lisenssin alaan kuuluvat teokset tai muu aineisto voidaan tunnistaa, ja tiedot 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta vastustamismahdollisuudesta tarjotaan yleisön saataville yhdessä ja samassa verkkoportaalissa vähintään kuusi kuukautta ennen muissa jäsenvaltioissa kuin lisenssin myöntämisjäsenvaltiossa tapahtuvaa teosten tai muun aineiston digitointia, jakelua, yleisölle välittämistä tai yleisön saataviin saattamista ja lisenssin koko voimassaoloajan.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot, joilla 7 artiklan soveltamisalaan kuuluvat teokset tai muu aineisto voidaan tunnistaa, ja tiedot 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 1 a kohdan b alakohdassa tarkoitetusta oikeudenhaltijoiden vastustamismahdollisuudesta tarjotaan pysyvästi, vaivattomasti ja tehokkaasti saataville yhdessä ja samassa julkisessa verkkoportaalissa vähintään kuusi kuukautta ennen muissa jäsenvaltioissa kuin lisenssin myöntämisjäsenvaltiossa tai 7 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muissa jäsenvaltioissa kuin kulttuuriperintölaitoksen sijoittautumisjäsenvaltiossa tapahtuvaa teosten tai muun aineiston digitointia, jakelua, yleisölle välittämistä tai yleisön saataviin saattamista ja lisenssin koko voimassaoloajan.
3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun portaalin perustamisesta ja hallinnoinnista vastaa Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusvirasto asetuksen (EU) N:o 386/2012 mukaisesti.
3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun portaalin perustamisesta ja hallinnoinnista vastaa Euroopan unionin teollis- ja tekijänoikeusvirasto asetuksen (EU) N:o 386/2012 mukaisesti.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden edustusorganisaatioiden ja kaikkien muiden merkityksellisten sidosryhmäorganisaatioiden välillä käydään säännöllistä vuoropuhelua, jotta voidaan alakohtaisesti tukea 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lisenssijärjestelyiden relevanssia ja käytettävyyttä, varmistaa tässä luvussa tarkoitettujen oikeudenhaltijoita koskevien suojatoimien tehokkuus, erityisesti tiedotustoimenpiteiden osalta, ja tarvittaessa avustaa 7 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten toteuttamisessa.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden edustusorganisaatioiden ja kaikkien muiden merkityksellisten sidosryhmäorganisaatioiden välillä käydään säännöllistä vuoropuhelua, jotta voidaan alakohtaisesti tukea 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lisenssijärjestelyjen ja 7 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun poikkeuksen relevanssia ja käytettävyyttä, varmistaa tässä luvussa tarkoitettujen oikeudenhaltijoita koskevien suojatoimien tehokkuus, erityisesti tiedotustoimenpiteiden osalta, ja tarvittaessa avustaa 7 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten toteuttamisessa.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla
10 artikla
10 artikla
Neuvottelujärjestely
Neuvottelujärjestely
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos osapuolet, jotka haluavat tehdä sopimuksen audiovisuaalisten teosten saattamisesta yleisön saataville tilausvideoalustoilla, kohtaavat oikeuksien lisensointiin liittyviä vaikeuksia, ne voivat saada apua puolueettomalta elimeltä, jolla on asiaankuuluvaa kokemusta. Tällaisen elimen on tarjottava apua neuvotteluissa ja sopimukseen pääsemisessä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos osapuolet, jotka haluavat tehdä sopimuksen audiovisuaalisten teosten saattamisesta yleisön saataville tilausvideoalustoilla, kohtaavat audiovisuaalisten oikeuksien lisensointiin liittyviä vaikeuksia, ne voivat saada apua puolueettomalta elimeltä, jolla on asiaankuuluvaa kokemusta. Jäsenvaltion tämän artiklan soveltamiseksi perustaman tai nimeämän puolueettoman elimen on tarjottava osapuolille apua neuvotteluissa ja sopimukseen pääsemisessä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetun elimen nimi komissiolle viimeistään [21 artiklan 1 kohdassa mainittu päivä].
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisen kohdan nojalla perustamastaan tai nimeämästään elimestä viimeistään [21 artiklan 1 kohdassa mainittu päivä].
Jotta voidaan edistää audiovisuaalisten teosten saatavuutta tilausvideoalustoilla, jäsenvaltioiden on kannustettava tekijöitä, tuottajia, tilausvideoalustoja ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä edustavien organisaatioiden väliseen vuoropuheluun.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
III osasto – 2 a luku (uusi) – 10 a artikla (uusi)
2 a LUKU
Pääsy unionin julkaisuihin
10 a artikla
Unionin vapaakappaleoikeus
1.  Kaikki sähköiset julkaisut, joissa käsitellään unioniin liittyviä asioita, kuten unionin oikeutta, unionin historiaa ja yhdentymistä, unionin politiikkaa ja unionin demokratiaa, institutionaalisia ja parlamentaarisia asioita ja politiikkatoimia, ja jotka saatetaan yleisön saataviin unionissa, kuuluvat unionin vapaakappaleoikeuden piiriin.
2.  Euroopan parlamentin kirjastolla on oikeus siihen, että sille toimitetaan maksutta yksi kappale jokaista 1 kohdan mukaista julkaisua.
3.  Edellä 1 kohdassa säädettyä velvoitetta sovelletaan julkaisujen kustantajiin, painajiin ja maahantuojiin niiden unionissa kustantamien, painamien tai maahantuomien teosten osalta.
4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista julkaisuista tulee osa Euroopan parlamentin kirjaston pysyvää kokoelmaa päivästä, jona ne toimitetaan Euroopan parlamentin kirjastoon. Ne saatetaan käyttäjien saataviin Euroopan parlamentin kirjaston tiloissa yksinomaan hyväksyttyjen tutkijoiden tutkimusta tai opiskelua varten ja Euroopan parlamentin kirjaston valvonnassa.
5.  Komissio antaa säädöksiä, joilla täsmennetään 1 kohdassa tarkoitettujen julkaisujen toimittamista Euroopan parlamentin kirjastoon koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
Tarkistukset 151, 152, 153, 154 ja 155
Ehdotus direktiiviksi
11 artikla
11 artikla
11 artikla
Lehtijulkaisujen suoja digitaalisten käyttöjen osalta
Lehtijulkaisujen suoja digitaalisten käyttöjen osalta
1.  Jäsenvaltioiden on tarjottava lehtijulkaisujen kustantajille direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt oikeudet näiden lehtijulkaisujen digitaalista käyttöä varten.
1.  Jäsenvaltioiden on tarjottava lehtijulkaisujen kustantajille direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt oikeudet, jotta ne voivat saada oikeudenmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toteuttamasta näiden lehtijulkaisujen digitaalisesta käytöstä.
1 a.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet eivät estä yksittäisten käyttäjien toteuttamaa lehtijulkaisujen laillista yksityistä ja ei-kaupallista käyttöä.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla oikeuksilla ei lehtijulkaisuihin sisältyvien teosten ja muun aineiston osalta muuteta unionin lainsäädännössä tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille säädettyjä oikeuksia eikä millään tavoin vaikuteta niihin. Tällaisiin oikeuksiin ei voida vedota näitä tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan, eikä erityisesti voida viedä niiltä oikeutta hyödyntää teoksiaan ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla oikeuksilla ei lehtijulkaisuihin sisältyvien teosten ja muun aineiston osalta muuteta unionin lainsäädännössä tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille säädettyjä oikeuksia eikä millään tavoin vaikuteta niihin. Tällaisiin oikeuksiin ei voida vedota näitä tekijöitä ja muita oikeudenhaltijoita vastaan, eikä erityisesti voida viedä niiltä oikeutta hyödyntää teoksiaan ja muuta aineistoa riippumatta siitä lehtijulkaisusta, johon ne on sisällytetty.
2 a.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet eivät koske muutamalla saatesanalla varustettuja hyperlinkkejä.
3.  Direktiivin 2001/29/EY 5–8 artiklaa ja direktiiviä 2012/28/EU sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin.
3.  Direktiivin 2001/29/EY 5–8 artiklaa ja direktiiviä 2012/28/EU sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeuksiin.
4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet sammuvat 20 vuoden kuluttua lehtijulkaisun julkaisemisesta. Tämä määräaika on laskettava julkaisupäivää seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä.
4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet sammuvat viiden vuoden kuluttua lehtijulkaisun julkaisemisesta. Tämä määräaika on laskettava julkaisupäivää seuraavan vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ei sovelleta taannehtivasti.
4 a.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät saavat asianmukaisen osuuden niistä lisätuloista, joita lehtikustantajat saavat tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien toteuttamasta lehtijulkaisun käytöstä.
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla
12 artikla
12 artikla
Korvausvaateet
Kohtuullista hyvitystä koskevat vaateet
Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun tekijä on siirtänyt tai lisensoinut oikeuden kustantajalle, tällainen siirto tai lisenssi muodostaa riittävän oikeudellisen perusteen, jotta kustantaja voi vaatia osaa korvauksesta, joka koskee teoksen käyttöjä siirrettyä tai lisensoitua oikeutta koskevan poikkeuksen tai rajoituksen nojalla.
Jäsenvaltiot, joissa on tekijöiden ja kustantajien välisiä hyvityksenjakojärjestelmiä poikkeuksia ja rajoituksia varten, voivat säätää, että kun tekijä on siirtänyt tai lisensoinut oikeuden kustantajalle, tällainen siirto tai lisenssi muodostaa riittävän oikeudellisen perusteen, jotta kustantaja voi vaatia osaa hyvityksestä, joka koskee teoksen käyttöjä siirrettyä tai lisensoitua oikeutta koskevan poikkeuksen tai rajoituksen nojalla, edellyttäen, että vastaava hyvityksenjakojärjestelmä on ollut käytössä kyseisessä jäsenvaltiossa ennen 12 päivää marraskuuta 2015.
Ensimmäinen kohta ei rajoita jäsenvaltioiden järjestelyjä, jotka koskevat oikeuksia lainata yleisölle, sellaisten oikeuksien hallinnointia, jotka eivät perustu tekijänoikeutta koskeviin poikkeuksiin tai rajoituksiin, kuten laajennettuja kollektiivisia lisensointijärjestelyjä, tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvia oikeuksia saada korvaus.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
IV Osasto – 1 a luku (uusi) – 12 a artikla (uusi)
1 a LUKU
Urheilutapahtumien järjestäjien suoja
12 a artikla
Urheilutapahtumien järjestäjien suoja
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että urheilutapahtumien järjestäjillä on direktiivin 2001/29/EY 2 artiklassa ja 3 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2006/115/EY 7 artiklassa vahvistetut oikeudet.
Tarkistukset 156, 157, 158, 159, 160 ja 161
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla
13 artikla
13 artikla
Suojatun sisällön käyttö tietoyhteiskunnan palveluissa, joiden tarjoajat tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjien verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin
Suojatun sisällön käyttö verkkosisällönjakopalveluissa, joiden tarjoajat tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjien verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin
1.  Tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, on yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa toteutettava toimenpiteitä, jotta varmistetaan oikeudenhaltijoiden kanssa niiden teosten ja muun aineiston käytöstä tehtyjen sopimusten toimivuus tai estetään niiden palveluissa sellaisten teosten ja muun aineiston saanti, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Tällaisten toimenpiteiden, kuten tehokkaan sisällöntunnistustekniikan, on oltava asianmukaisia ja oikeasuhteisia. Palveluntarjoajien on toimitettava oikeudenhaltijoille riittävät tiedot toimenpiteiden toimivuudesta ja soveltamisesta ja tarvittaessa asianmukaiset raportit teosten ja muun aineiston tunnistamisesta ja käytöstä.
1.  Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat toteuttavat yleisölle välittämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista. Sen vuoksi niiden on tehtävä oikeudenhaltijoiden kanssa oikeudenmukaisia ja asianmukaisia lisenssisopimuksia.
2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut palveluntarjoajat perustavat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla 1 kohdassa tarkoitetuttujen toimenpiteiden soveltamista koskevissa riidoissa.
2.  Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien oikeudenhaltijoiden kanssa tekemien lisenssisopimusten, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, on katettava vastuu kyseisten verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien lataamista teoksista lisenssisopimuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisesti, edellyttäen, että kyseiset käyttäjät eivät toimi kaupallisissa tarkoituksissa.
2 a.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos oikeudenhaltijat eivät halua tehdä lisenssisopimuksia, verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä varmistaakseen, että niiden palveluissa ei ole saatavissa luvattomia suojattuja teoksia tai muuta aineistoa. Verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyön ei pidä johtaa siihen, että estetään oikeuksia loukkaamattomien teosten tai muun aineiston saatavuus, mukaan lukien teokset ja aineisto, joihin sovelletaan tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.
2 b.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajat ottavat käyttöön tehokkaat ja nopeat valitus- ja oikaisujärjestelyt, jotka ovat käyttäjien saatavilla, jos 2 a kohdassa tarkoitettu yhteistyö johtaa heidän sisältönsä perusteettomaan poistamiseen. Tällaisten järjestelyjen välityksellä esitetyt valitukset on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, ja ihmisen on arvioitava ne. Oikeudenhaltijoiden on kohtuudella perusteltava päätöksensä, jotta vältetään valitusten mielivaltainen hylkääminen. Direktiivin 95/46/EY, direktiivin 2002/58/EY ja yleisen tietosuoja-asetuksen mukaan tämän yhteistyön ei pidä johtaa yksittäisten käyttäjien tunnistamiseen eikä heidän henkilötietojensa käsittelyyn. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että käyttäjillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman elimen puoleen riitojenratkaisua varten sekä tuomioistuimen tai muun asiaankuuluvan oikeusviranomaisen puoleen vedotakseen oikeuteensa käyttää tekijänoikeutta koskevaa poikkeusta tai rajoitusta.
3.  Jäsenvaltioiden on tarvittaessa helpotettava tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä sidosryhmien vuoropuhelun avulla, jotta voidaan määritellä parhaita käytäntöjä, kuten asianmukainen ja oikeasuhteinen sisällöntunnistustekniikka, kun otetaan huomioon muun muassa palveluiden luonne sekä tekniikan saatavuus ja tehokkuus tekniikan kehityksen valossa.
3.  Komissio ja jäsenvaltiot järjestävät ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] sidosryhmien vuoropuhelua, jotta voidaan yhdenmukaistaa ja määritellä parhaita käytäntöjä ja antaa ohjeita yhtäältä lisenssisopimusten toimivuuden varmistamisesta ja toisaalta verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee niiden teosten tai muun aineiston käyttöä tämän direktiivin mukaisesti. Parhaita käytäntöjä määriteltäessä on otettava erityisesti huomioon perusoikeudet ja poikkeusten ja rajoitusten käyttö sekä varmistettava, että pk-yrityksille aiheutuva taakka pysyy asianmukaisena ja että vältetään automatisoitu sisällön estäminen.
Tarkistukset 78 ja 252
Ehdotus direktiiviksi
13 a artikla (uusi)
13 a artikla
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 13 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevat oikeudenomistajien ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien väliset riidat voidaan toimittaa vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn.
Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä puolueeton elin, jolla on tarvittava asiantuntemus, osapuolten auttamiseksi riitansa ratkaisussa kyseisessä menettelyssä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisen elimen perustamisesta viimeistään (21 artiklan 1 kohdassa mainittu päivä).
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
13 b artikla (uusi)
13 b artikla
Automaattista kuvareferensointia tarjoavien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien toteuttama suojatun sisällön käyttö
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, jotka automaattisesti valmistavat kappaleita merkittävistä määristä tekijänoikeussuojattuja visuaalisia teoksia tai viittaavat niihin ja saattavat niitä yleisön saataviin indeksointia ja referensointia varten, tekevät tätä pyytävien oikeudenhaltijoiden kanssa oikeudenmukaisia ja tasapainoisia lisensointisopimuksia, jotta niille varmistetaan kohtuullinen korvaus. Tällaista korvausta voi hallinnoida asianomaisten oikeudenhaltijoiden yhteishallinnointiorganisaatio.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
3 luku – -14 artikla (uusi)
-14 artikla
Kohtuullisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esiintyjät saavat kohtuullisen ja oikeasuhteisen korvauksen teostensa ja muun aineistonsa hyödyntämisestä, mukaan luettuna niiden verkkohyödyntäminen. Tämä voidaan saavuttaa kullakin alalla sopimusten, mukaan luettuina kollektiiviset neuvottelusopimukset, ja lakisääteisten korvausjärjestelyjen yhdistelmällä.
2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, kun tekijä tai esiintyjä myöntää ei-yksinomaisen käyttöoikeuden maksutta kaikille käyttäjille.
3.  Jäsenvaltioiden on otettava huomioon kunkin alan erityispiirteet kannustaessaan oikeasuhteiseen korvaukseen tekijöiden ja esiintyjien myöntämistä oikeuksista.
4.  Sopimuksissa on täsmennettävä kuhinkin hyödyntämistapaan sovellettava korvaus.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla
14 artikla
14 artikla
Avoimuusvelvoite
Avoimuusvelvoite
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esiintyjät saavat säännöllisesti ja ottaen huomioon kunkin alan erityispiirteet ajantasaista, asianmukaista ja riittävää tietoa teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä niiltä, joille ne ovat lisensoineet tai siirtäneet oikeutensa, erityisesti hyödyntämistapojen, syntyneiden tulojen ja maksettavien korvausten osalta.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijät ja esiintyjät saavat säännöllisesti, ei kuitenkaan harvemmin kuin kerran vuodessa, ja ottaen huomioon kunkin alan erityispiirteet sekä kunkin yksilöllisen panoksen suhteellinen merkitys ajantasaista, täsmällistä, merkityksellistä ja kattavaa tietoa teostensa ja esitystensä hyödyntämisestä niiltä, joille ne ovat lisensoineet tai siirtäneet oikeutensa, erityisesti hyödyntämistapojen, syntyneiden suorien ja välillisten tulojen ja maksettavien korvausten osalta.
1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tekijöiden ja esiintyjien oikeuksien lisenssin- tai siirronsaaja myöhemmin lisensoi kyseiset oikeudet toiselle osapuolelle, tällaisen osapuolen on jaettava kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tiedot lisenssin- tai siirronsaajan kanssa.
Pääasiallisen lisenssin- tai siirronsaajan on välitettävä kaikki ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot tekijälle tai esiintyjälle. Näiden tietojen on oltava muuttamattomia, paitsi jos kyseessä ovat unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä määritellyt kaupallisesti arkaluonteiset tiedot, joita 15 ja 16 a artiklan soveltamista rajoittamatta voi koskea salassapitosopimus, reilun kilpailun säilyttämiseksi. Jos pääasiallinen lisenssin- tai siirronsaaja ei toimita ajoissa tässä alakohdassa tarkoitettuja tietoja, tekijällä tai esiintyjällä on oikeus pyytää kyseisiä tietoja suoraan alilisenssinsaajalta.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen on oltava oikeasuhteinen ja tehokas, ja sillä on varmistettava asianmukainen avoimuuden taso kaikilla aloilla. Tapauksissa, joissa velvoitteesta johtuva hallinnollinen rasite olisi suhteeton teoksen tai esityksen hyödyntämisen synnyttämiin tuloihin nähden, jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 kohdan velvoitetta sillä edellytyksellä, että se on edelleen tehokas ja että sillä varmistetaan asianmukainen avoimuuden taso.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen on oltava oikeasuhteinen ja tehokas, ja sillä on varmistettava korkea avoimuuden taso kaikilla aloilla. Tapauksissa, joissa velvoitteesta johtuva hallinnollinen rasite olisi suhteeton teoksen tai esityksen hyödyntämisen synnyttämiin tuloihin nähden, jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 kohdan velvoitetta sillä edellytyksellä, että se on edelleen tehokas ja että sillä varmistetaan korkea avoimuuden taso.
3.  Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdan velvoitetta ei sovelleta, kun tekijän tai esiintyjän panos ei ole merkittävä teoksen tai esityksen kokonaisuuden kannalta.
4.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tahoihin, joita koskevat direktiivillä 2014/26/EU vahvistetut avoimuusvelvoitteet.
4.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tahoihin, joita koskevat direktiivillä 2014/26/EU vahvistetut avoimuusvelvoitteet tai kollektiiviset neuvottelusopimukset, jos kyseisissä velvoitteissa tai sopimuksissa on 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia vastaavia avoimuusvaatimuksia.
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
15 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä ja esiintyjillä on oikeus hakea asianmukaista lisäkorvausta osapuolelta, jonka kanssa ne ovat tehneet sopimuksen oikeuksien hyödyntämisestä, kun alun perin sovittu korvaus on kohtuuttoman vähäinen verrattuna sittemmin kyseisten teosten tai esitysten hyödyntämisestä syntyneisiin tuloihin ja hyötyihin.
Jos ei ole tehty kollektiivisia neuvottelusopimuksia, joissa määrätään vastaavasta järjestelystä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöillä ja esiintyjillä tai niiden puolesta toimivilla edustavilla organisaatioilla on oikeus vaatia asianmukaista ja kohtuullista lisäkorvausta osapuolelta, jonka kanssa ne ovat tehneet sopimuksen oikeuksien hyödyntämisestä, kun alun perin sovittu korvaus on kohtuuttoman vähäinen verrattuna sittemmin kyseisten teosten tai esitysten hyödyntämisestä syntyneisiin suoriin tai välillisiin tuloihin ja hyötyihin.
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
16 artikla – 1 kohta
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 14 artiklan mukaista avoimuusvelvoitetta ja 15 artiklan mukaista sopimuksen sopeuttamisjärjestelyä koskevat riidat voidaan toimittaa vapaaehtoisen vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että 14 artiklan mukaista avoimuusvelvoitetta ja 15 artiklan mukaista sopimuksen sopeuttamisjärjestelyä koskevat riidat voidaan toimittaa vapaaehtoiseen vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekijöitä ja esiintyjiä edustavat organisaatiot voivat käynnistää tällaisia menettelyjä yhden tai useamman tekijän ja esiintyjän puolesta.
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
16 a artikla (uusi)
16 a artikla
Peruuttamisoikeus
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tekijä tai esiintyjä on lisensoinut tai siirtänyt teosta tai muuta suojattua aineistoa koskevat oikeutensa yksinoikeudella, tekijällä tai esiintyjällä on peruuttamisoikeus, jos teosta tai muuta suojattua aineistoa ei hyödynnetä tai jos säännöllinen raportointi jätetään jatkuvasti tekemättä 14 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat antaa erityissäännöksiä ottaen huomioon eri alojen ja teosten erityispiirteet ja ennakoidun hyödyntämisajan, ja säätää etenkin määräajoista peruuttamisoikeutta varten.
2.  Edellä 1 kohdassa säädettyä peruuttamisoikeutta voidaan käyttää vasta kohtuullisen ajan kuluttua lisenssi- tai siirtosopimuksen tekemisestä ja vasta, kun on saatu kirjallinen tiedoksianto, jossa vahvistetaan asianmukainen määräaika, johon mennessä lisensoitujen tai siirrettyjen oikeuksien hyödyntämisen on määrä tapahtua. Tekijä tai esiintyjä voi kyseisen määräajan päätyttyä halutessaan päättää sopimuksen yksinoikeudellisuuden oikeuksien peruuttamisen sijasta. Jos teos tai muu aineisto sisältää useiden tekijöiden tai esiintyjien panoksen, tällaisten tekijöiden tai esiintyjien yksilöllisen peruuttamisoikeuden käyttöä säännellään kansallisella lainsäädännöllä, jossa vahvistetaan peruuttamisoikeutta koskevat säännöt kollektiivisille teoksille, ottaen huomioon yksilöllisten panosten suhteellinen merkitys.
3.  Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos oikeuksien käyttämättä jättäminen johtuu pääasiallisesti olosuhteista, joihin tekijän tai esiintyjän voidaan kohtuudella odottaa vaikuttavan.
4.  Peruuttamisoikeudesta poikkeavat sopimus- tai muut järjestelyt ovat laillisia vain, jos ne tehdään kollektiiviseen neuvottelusopimukseen perustuvalla sopimuksella.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
17 a artikla (uusi)
17 a artikla
Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa laajempia säännöksiä, jotka ovat unionin oikeudessa voimassa olevien poikkeusten ja rajoitusten mukaisia, tässä direktiivissä säädettyjen poikkeusten tai rajoitusten soveltamisalaan kuuluvia käyttöjä varten.
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
18 artikla – 2 kohta
2.   Edellä olevan 11 artiklan säännöksiä sovelletaan myös lehtijulkaisuihin, jotka on julkaistu ennen [21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivää].
Poistetaan.

(1)Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0245/2018).


Unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonta ***I
PDF 115kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta (COM(2016)0825 – C8-0001/2017 – 2016/0413(COD))
P8_TA(2018)0338A8-0394/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0825),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 33 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0001/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin edustajainhuoneen ja Espanjan parlamentin laatimat kannanotot esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 27. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 27. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0394/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1672.)

(1) EUVL C 246, 28.7.2017, s. 22.


Rahanpesun torjuminen rikosoikeudellisin keinoin ***I
PDF 113kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2016)0826 – C8-0534/2016 – 2016/0414(COD))
P8_TA(2018)0339A8-0405/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0826),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 83 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0534/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin edustajainhuoneen, Tšekin senaatin ja Espanjan parlamentin laatimat kannanotot esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0405/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä (EU) 2018/1673.)


Unkarin tilanne
PDF 216kWORD 75k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2018 ehdotuksesta, jolla neuvostoa pyydetään toteamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja (2017/2131(INL))
P8_TA(2018)0340A8-0250/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman Unkarin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015(2) ja 10. kesäkuuta 2015(3) antamansa päätöslauselmat Unkarin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman perusoikeustilanteesta: standardit ja käytännöt Unkarissa (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti)(4),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä(5) ja 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(7),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman komission tiedonannosta, joka koskee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa ja unionin perusarvojen kunnioittamista ja edistämistä(8),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta – Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen(9),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 45, 52 ja 83 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0250/2018),

A.  ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa määrätään ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansainvälissä ihmisoikeussopimuksissa todetaan, ja että nämä jäsenvaltioille yhteiset arvot, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat vapaasti hyväksyneet, muodostavat unionissa asuvien henkilöiden oikeuksien perustan;

B.  toteaa, että mikä tahansa SEU 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen loukkaamista jäsenvaltiossa koskeva selvä vaara ei koske ainoastaan yksittäistä jäsenvaltiota, jossa riski on olemassa, vaan vaikuttaa muihin jäsenvaltioihin, niiden keskinäiseen luottamukseen, unionin koko luonteeseen ja sen kansalaisten unionin oikeuden mukaisiin oikeuksiin;

C.  toteaa, että kuten komission vuoden 2003 tiedonannossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta todetaan, SEU 7 artiklan soveltamisala ei rajoitu perussopimusten velvoitteisiin, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklaan, ja unioni voi arvioida yhteisten arvojen vakavan rikkomisen selvän vaaran olemassaoloa jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla;

D.  katsoo, että SEU 7 artiklan 1 kohta muodostaa ennalta ehkäisevän vaiheen, jossa unioni valtuutetaan toteuttamaan toimia, kun on olemassa selvä vaara, että yhteisiä arvoja loukataan vakavasti; toteaa, että ennalta ehkäiseviin toimiin kuuluu vuoropuhelun käyminen asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja että niiden tavoitteena on välttää mahdolliset seuraamukset;

E.  ottaa huomioon, että vaikka Unkarin viranomaiset ovat johdonmukaisesti olleet valmiita keskustelemaan kaikkien yksittäisten toimenpiteiden laillisuudesta, tilannetta ei ole korjattu, ja monet huolenaiheet ovat edelleen ratkaisematta, millä on kielteinen vaikutus unionin imagoon sekä sen tehokkuuteen ja uskottavuuteen perusoikeuksien, ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisessa maailmanlaajuisesti ja mikä on tuonut esiin tarpeen puuttua ongelmiin unionin yhteisten toimien avulla;

1.  toteaa, että parlamentin huolenaiheet liittyvät seuraaviin seikkoihin:

   perustuslakijärjestelmän ja vaalijärjestelmän toimivuus
   oikeuslaitoksen ja muiden elinten riippumattomuus ja tuomareiden oikeudet
   korruptio ja eturistiriidat
   yksityisyyden suoja ja tietosuoja
   sananvapaus
   akateeminen vapaus
   uskonnonvapaus
   yhdistymisvapaus
   oikeus yhdenvertaiseen kohteluun
   vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, romanit ja juutalaiset mukaan luettuina, ja suojelu tällaisiin vähemmistöihin kohdistuvilta vihamielisiltä lausunnoilta
   maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeudet
   taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet.

2.  katsoo, että tämän päätöslauselman liitteessä mainitut tosiseikat ja kehityssuuntaukset yhdessä merkitsevät järjestelmätason uhkaa SEU 2 artiklassa tarkoitetuille arvoille ja muodostavat selvän vaaran, että näitä arvoja loukataan vakavasti;

3.  panee merkille Unkarissa 8. huhtikuuta 2018 pidetyt parlamenttivaalit; korostaa, että Unkarin hallitus on vastuussa SEU 2 artiklan arvojen vakavan loukkaamisen aiheuttaman riskin poistamisesta, vaikka riski olisi pysyvä seuraus aikaisempien hallitusten ehdottamista tai hyväksymistä toimintapoliittisista päätöksistä;

4.  antaa tästä syystä SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti liitteenä olevan perustellun ehdotuksen neuvostolle ja kehottaa neuvostoa toteamaan, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti SEU 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja, ja antamaan Unkarille tätä koskevia asianmukaisia suosituksia;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sen liitteenä olevan perustellun ehdotuksen neuvoston päätökseksi neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Ehdotus neuvoston päätökseksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla sen toteamiseksi, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin perustellun ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Unioni perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU’, 2 artiklassa vahvistetuille arvoille, jotka ovat yhteisiä jäsenvaltioille ja joihin kuuluvat kansanvalta, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. SEU 49 artiklan mukaan unionin jäsenyys edellyttää SEU 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen kunnioittamista ja edistämistä.

(2)  Unkarin liittyminen oli vapaaehtoinen teko, joka perustui suvereeniin päätökseen ja josta vallitsi laaja yhteisymmärrys Unkarin poliittisella kentällä.

(3)  Perustellussa ehdotuksessaan Euroopan parlamentti esitti huolenaiheensa, jotka liittyvät Unkarin tilanteeseen. Pääasialliset huolenaiheet liittyvät perustuslakijärjestelmän ja vaalijärjestelmän toimivuuteen, oikeuslaitoksen ja muiden elinten riippumattomuuteen, tuomareiden oikeuksiin, korruptioon ja eturistiriitoihin, yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan, sananvapauteen, akateemiseen vapauteen, uskonnonvapauteen, yhdistymisvapauteen, oikeuteen yhdenvertaiseen kohteluun, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksiin, romanit ja juutalaiset mukaan luettuina, ja suojeluun tällaisiin vähemmistöihin kohdistuvilta vihamielisiltä lausunnoilta, maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeuksiin sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin.

(4)  Euroopan parlamentti pani myös merkille, että Unkarin viranomaiset ovat jatkuvasti olleet valmiita keskustelemaan kaikkien yksittäisten toimenpiteiden laillisuudesta, mutta jättäneet toteuttamatta parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa suosittelemat toimet.

(5)  Unkarin tilanteesta 17. toukokuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti totesi, että Unkarin nykytilanteessa on selvä vaara, että SEU 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja loukataan vakavasti, ja että tilanne antaa aiheen käynnistää SEU 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu menettely.

(6)  Komissio luetteli vuonna 2003 antamassaan tiedonannossa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta monia tietolähteitä, jotka on otettava huomioon, kun seurataan yhteisten arvojen kunnioittamista ja edistämistä, kuten kansainvälisten järjestöjen kertomukset, kansalaisjärjestöjen raportit ja alueellisten ja kansainvälisten tuomioistuinten päätökset. Lukuisat Euroopan ja kansallisen ja kansainvälisen tason toimijat, mukaan luettuina unionin toimielimet ja elimet, Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj), Yhdistyneet kansakunnat sekä lukuisat kansalaisyhteiskunnan järjestöt, ovat ilmaisseet syvän huolensa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilanteesta Unkarissa mutta niiden lausuntoja ei voida pitää oikeudellisesti sitovina, koska vain Euroopan unionin tuomioistuin voi tulkita perussopimusten määräyksiä.

Perustuslakijärjestelmän ja vaalijärjestelmän toimivuus

(7)  Venetsian komissio on useaan otteeseen ilmaissut huolensa Unkarin perustuslakiprosessista, sekä itse perustuslaista että siihen tehdyistä muutoksista. Se oli tyytyväinen siihen, että uudella perustuslailla luodaan perustuslaillinen järjestys, jonka periaatteina ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perusoikeuksien suojelu, ja tunnusti pyrkimykset luoda perustuslaillinen järjestys yhteisten eurooppalaisten demokraattisten arvojen ja normien mukaisesti ja säännellä perusoikeuksia ja ‑vapauksia sitovien kansainvälisten välineiden mukaisesti. Kritiikissä keskityttiin prosessin avoimuuden puutteeseen, kansalaisyhteiskunnan riittämättömään osallistumiseen, todellisen kuulemisen puuttumiseen, vallanjaon vaarantumiseen ja kansallisen valvontajärjestelmän heikkenemiseen.

(8)  Unkarin perustuslakituomioistuimen toimivaltaa rajoitettiin perustuslakiuudistuksen tuloksena siten, että rajoitukset koskivat talousarvioasioita, yleisen kanteen (actio popularis) poistamista, tuomioistuimen mahdollisuutta viitata 1 päivää tammikuuta 2012 edeltävään aiempaan oikeuskäytäntöön ja tuomioistuimen mahdollisuutta tarkistaa perustuslakiin tehtyjen muiden kuin menettelyjä koskevien muutosten perustuslainmukaisuutta. Venetsian komissio ilmaisi vakavan huolensa näiden rajoitusten ja tuomarien nimittämismenettelyn vuoksi ja antoi suosituksia Unkarin viranomaisille tarvittavan valvonnan varmistamiseksi 19 päivänä kesäkuuta 2012 hyväksytyssä perustuslakituomioistuimesta annettua vuoden 2011 lakia N:o CLI koskevassa lausunnossaan ja 17 päivänä kesäkuuta 2013 hyväksytyssä Unkarin perustuslain neljättä muutosta koskevassa lausunnossaan. Venetsian komissio on lausunnoissaan havainnut uudistuksissa myös useita myönteisiä piirteitä, kuten talousarviotakuita koskevat säännökset, tuomareiden uudelleenvalinnan poissulkeminen ja perusoikeuksien komissaarille myönnetty oikeus käynnistää jälkikäteistarkastuksia.

(9)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä huolensa siitä, että nykyinen perustuslakia koskeva valitusmenettely tarjoaa rajoitetummat mahdollisuudet vedota perustuslakituomioistuimeen, ei sisällä riittävää aikarajaa perustuslain tarkistamiselle eikä sillä ole lykkäävää vaikutusta kyseenalaistetulle lainsäädännölle. Se mainitsi myös, että uuden perustuslakituomioistuinta koskevan lain säännökset heikentävät tuomarinvirkojen turvallisuutta ja lisäävät hallituksen vaikutusta perustuslakituomioistuimen kokoonpanoon ja toimintaan muuttamalla oikeuslaitoksen nimitysmenettelyä, tuomioistuimen tuomareiden määrää ja heidän eläkeikäänsä. Ihmisoikeuskomitea oli huolissaan myös perustuslakituomioistuimen toimivallan ja valtuuksien rajoittamisesta, kun on kyse talousarvioasioihin vaikuttavan lainsäädännön tarkistamisesta.

(10)  Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston rajoitettu vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi 27. kesäkuuta 2018 hyväksymässään kertomuksessa, että vaalien tekninen hallinnointi oli ammattimaista ja avointa, perusoikeuksia ja -vapauksia kunnioitettiin yleisesti, mutta niitä käytettiin huonossa ilmapiirissä. Vaalihallinto suoritti tehtävänsä ammatillisella ja avoimella tavalla ja nautti sidosryhmien yleistä luottamusta, ja sitä pidettiin yleisesti puolueettomana. Kampanja oli vilkas, mutta vihamielinen ja pelotteleva. Kampanjaretoriikka rajoitti asiallisen keskustelun käymistä ja heikensi äänestäjien kykyä tehdä tietoon perustuvia valintoja. Julkisen kampanjarahoituksen ja menokattojen tavoitteena oli varmistaa kaikkien ehdokkaiden yhtäläiset mahdollisuudet. Ehdokkaiden mahdollisuuksia kilpailla yhdenvertaisesti heikensi kuitenkin merkittävästi se, että hallitus käytti valtavasti varoja julkiseen tiedottamiseen, joka vahvisti vallassa olevan koalition kampanjasanomaa. Koska mitään raportointivaatimuksia ei ollut ennen kuin vaalit oli jo pidetty, äänestäjiltä evättiin käytännössä tiedot kampanjarahoituksesta, joka on keskeinen tekijä tietoon perustuvan valinnan tekemisessä. Se ilmaisi myös huolensa yhden edustajan vaalipiirien muodostumisesta. Samankaltaisia huolenaiheita tuotiin esiin Venetsian komission ja Council for Democratic Elections -vaalineuvoston 18 päivänä kesäkuuta 2012 antamassa yhteisessä lausunnossa, jossa todettiin, että vaalipiirien määrittely on tehtävä avoimella ja ammattimaisella tavalla puolueettomasti ja siten, että vältetään lyhyen aikavälin poliittisia tavoitteita (vaalipiirien puolueellinen muuttelu).

(11)  Viime vuosina Unkarin hallitus on käyttänyt laajalti kansallisia kuulemisia laajentaen suoraa demokratiaa kansallisella tasolla. Komissio huomautti 27. huhtikuuta 2017, että kansallisessa kuulemisessa ”Let’s stop Brussels” esitettiin useita väitteitä, jotka eivät olleet totuudenmukaisia tai olivat erittäin harhaanjohtavia. Unkarin hallitus järjesti myös kuulemisen maahanmuutosta ja terrorismista toukokuussa 2015 ja kuulemisen niin sanotun ”Sorosin suunnitelman” torjunnasta lokakuussa 2017. Kuulemisilla vedettiin yhtäläisyyksiä terrorismin ja maahanmuuton välille, lietsottiin vihaa siirtolaisia kohtaan ja ne kohdistuivat erityisesti George Sorosia ja Euroopan unionia vastaan.

Oikeuslaitoksen ja muiden elinten riippumattomuus ja tuomareiden oikeudet

(12)  Vuonna 2011 hyväksyttyyn lainsäädäntökehykseen tehtyjen merkittävien muutosten tuloksena vasta perustetun kansallisen oikeusviraston (NJO) puheenjohtajalle annettiin laajat toimivaltuudet. Venetsian komissio kritisoi kyseisiä laajoja toimivaltuuksia lausunnossaan vuonna 2011 annetusta laista N:o CLXII tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkauksesta ja vuonna 2011 annetusta laista N:o CLXI tuomioistuimien organisaatiosta ja hallinnoinnista, jotka hyväksyttiin 19 päivänä maaliskuuta 2012, sekä lausunnossaan oikeuslaitosta koskevista päälaeista, joka hyväksyttiin 15. lokakuuta 2012. YK:n erityisraportoija on tuonut esiin vastaavia huolenaiheita tuomareiden ja juristien riippumattomuudesta 29. helmikuuta 2012 ja 3. heinäkuuta 2013 samoin kuin lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmä (GRECO) 27. maaliskuuta 2015 hyväksymässään raportissa. Kaikki kyseiset toimijat tähdensivät tarvetta edistää kollektiivisen elimen, kansallisen oikeusneuvoston, roolia valvontaelimenä, sillä Unkarin parlamentin valitsemaa kansallisen oikeusviraston (NJO) puheenjohtajaa ei voida pitää oikeudellisen itsehallinnon elimenä. Kansainvälisten suositusten mukaisesti kansallisen oikeusviraston puheenjohtajan asemaa muutettiin ja puheenjohtajan valtuuksia rajoitettiin paremman tasapainon varmistamiseksi puheenjohtajan ja kansallisen oikeusneuvoston välillä.

(13)  Unkari on ryhtynyt vuodesta 2012 alkaen myönteisiin toimiin siirtääkseen tiettyjä tehtäviä kansallisen oikeusviraston puheenjohtajalta kansalliselle oikeusvirastolle luodakseen näiden kahden elimen välille paremman tasapainon. Asiassa olisi kuitenkin saavutettava lisää edistystä. GRECO vaati 27. maaliskuuta 2015 hyväksymässään raportissa kansallisen oikeusviraston puheenjohtajan harkinnanvaraisiin päätöksiin liittyvien potentiaalisten riskien minimointia. Kansallisen oikeusviraston puheenjohtaja voi muun muassa siirtää ja nimittää tuomareita ja hänellä on rooli tuomioistuinlaitoksen kurinpitomenettelyissä. Kansallisen oikeusviraston puheenjohtaja tekee myös Unkarin presidentille suosituksen tuomioistuinten johtajien nimityksistä ja virasta poistamisista, muutoksenhakutuomioistuinten presidentit ja varapresidentit mukaan luettuina. GRECO piti myönteisinä äskettäin hyväksyttyjä perustuslakituomioistuimen tuomarien eettisiä sääntöjä, mutta katsoi, että niitä voitaisiin selkeyttää ja niihin olisi yhdistettävä sisäistä koulutusta. GRECO pani merkille myös tarkistukset, jotka Unkarissa tehtiin vuosina 2012–2014 oikeuslaitoksen henkilöstön palvelukseenottoa ja valintamenettelyä koskeviin sääntöihin ja joiden ansiosta kansallinen oikeusvirasto voi valvoa valintamenettelyä entistä paremmin. Kansallinen oikeusvirasto hyväksyi 2. toukokuuta 2018 pitämässään istunnossa yksimielisesti päätökset, jotka koskivat kansallisen oikeusviraston puheenjohtajan käytäntöä julistaa oikeuslaitoksen virkoja ja ylempiä johtotehtäviä koskevat hakumenettelyt tuloksettomiksi. Päätöksissä puheenjohtajan käytäntö todettiin laittomaksi.

(14)  Unkarin hallitus esitti 29. toukokuuta 2018 seitsemännen kerran muutoksen perustuslakiin (T/332), joka hyväksyttiin 20. kesäkuuta 2018. Siinä otettiin käyttöön uusi hallintotuomioistuinten järjestelmä.

(15)  Euroopan unionin tuomioistuin antoi 6. marraskuuta 2012 asiassa C-286/12, komissio v. Unkari, tuomion (10), jossa todettiin, että hyväksymällä kansallisen järjestelmän, jonka mukaan 62 vuotta täyttäneiden tuomareiden, syyttäjien ja notaarien on siirryttävä pakolliselle eläkkeelle, Unkari ei noudattanut unionin oikeuden mukaista velvoitettaan, minkä jälkeen Unkarin parlamentti hyväksyi vuoden 2013 lain N:o XX, jossa säädettiin, että tuomareiden eläkeikä on vähitellen laskettava 65 ikävuoteen kymmenen vuoden aikana, ja vahvistettiin tehtävään palaamista tai korvausta koskevat edellytykset. Lain mukaan eläkkeellä oleville tuomareille tarjottiin mahdollisuus palata entisiin tehtäviinsä samaan tuomioistuimeen samoilla edellytyksillä kuin ennen eläkkeelle jäämistä koskeneita säädöksiä, tai, jos he eivät halunneet palata, heillä olisi oikeus 12 kuukauden palkan suuruiseen kertakorvaukseen ansionmenetyksistään sekä oikeus vaatia tuomioistuimelta lisäkorvauksia, mutta paluuta johtaviin hallinnollisiin tehtäviin ei taattu. Komissio kuitenkin hyväksyi Unkarin toimenpiteet eläkelainsäädännön saattamiseksi unionin lainsäädännön mukaiseksi. Lokakuussa 2015 julkaisemassaan raportissa asianajajien kansainvälisen liiton ihmisoikeusinstituutti totesi, että suurin osa syrjäytetyistä tuomareista ei palannut alkuperäisiin tehtäviinsä osittain siksi, että heidän aikaisemmat tehtävänsä oli jo täytetty. Se mainitsi myös, että Unkarin oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei voida taata ja että oikeusvaltioperiaate oli edelleen heikentynyt.

(16)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 16. heinäkuuta 2015 asiassa Gaszó v. Unkari antamassaan tuomiossa, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin oli loukattu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että loukkaukset olivat peräisin käytännöstä, jossa Unkari toistuvasti epäonnistui sen varmistamisessa, että kansalaisoikeuksia ja -velvollisuuksia määrittävät menettelyt saatetaan päätökseen kohtuuajassa, ja sellaisiin toimenpiteisiin ryhtymisessä, jotka mahdollistavat, että hakijat voivat vaatia korvausta liian pitkien kansallisten yksityisoikeudellisten menettelyjen yhteydessä. Kyseinen tuomio odottaa edelleen täytäntöönpanoa. Uudessa siviiliprosessilaissa, joka hyväksyttiin vuonna 2016, säädetään siviilioikeudellisten menettelyjen nopeuttamisesta ottamalla käyttöön kaksivaiheinen menettely. Unkari on ilmoittanut Euroopan neuvoston ministerikomitealle, että uusi laki, jolla puututaan tehokkaasti liian pitkiin menettelyihin, hyväksytään lokakuuhun 2018 mennessä.

(17)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 23. kesäkuuta 2016 asiassa Baka v. Unkari antamassaan tuomiossa, että András Bakan, joka oli valittu korkeimman oikeuden presidentiksi kuusivuotiskaudeksi kesäkuussa 2009 mutta jolla ei ollut enää tätä asemaa perustuslain siirtymämääräysten mukaisesti, joissa määrättiin, että Curia olisi korkeimman oikeuden oikeudellinen seuraaja, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sananvapautta oli rikottu. Kyseinen tuomio odottaa edelleen täytäntöönpanoa. Euroopan neuvoston ministerikomitea pyysi 10. maaliskuuta 2017 toimenpiteisiin ryhtymistä samoin perustein tapahtuvien tuomareiden tulevien ennenaikaisten syrjäyttämisten estämiseksi ja taatakseen, ettei asiaan liittyviä väärinkäytöksiä tapahdu. Unkarin hallitus totesi, että kyseiset toimenpiteet eivät liittyneet tuomion täytäntöönpanoon.

(18)  András Jóri nimitettiin 29. syyskuuta 2008 tietosuojavaltuutetuksi kuudeksi vuodeksi. Unkarin parlamentti päätti kuitenkin 1. tammikuuta 2012 uudistaa tietosuojajärjestelmää ja korvata valtuutetun kansallisella tietosuoja- ja tiedonvapausviranomaisella. Jórin oli luovuttava virasta ennen toimikauden päättymistä. Unionin tuomioistuin katsoi 8. huhtikuuta 2014, että valvontaviranomaisten riippumattomuuteen sisältyy ehdottomasti velvoite mahdollistaa, että he palvelevat täyden virkakautensa, ja totesi, että Unkari ei noudattanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisia velvoitteitaan(11). Unkari muutti valtuutetun nimittämistä koskevia sääntöjä, pahoitteli asiaa ja maksoi sovitun korvauksen.

(19)  Venetsian komissio toi esiin useita puutteita lausunnossaan vuoden 2011 syyttäjälaitoksesta annetusta laista N:o CLXIII ja vuoden 2011 yleisen syyttäjän, syyttäjien ja muiden syyttäjälaitoksen työntekijöiden asemasta ja syyttäjän urasta annetusta laista N:o CLXIV, jotka hyväksyttiin 19. kesäkuuta 2012. GRECO kehotti 27. maaliskuuta 2015 antamassaan raportissa Unkarin viranomaisia ryhtymään lisätoimiin väärinkäytösten estämiseksi ja syyttäjälaitoksen riippumattomuuden lisäämiseksi muun muassa poistamalla mahdollisuus yleisen syyttäjän uudelleenvalintaan. Lisäksi GRECO vaati, että yleisiin syyttäjiin kohdistetuista kurinpitomenettelyistä tehdään avoimempia ja tiukkojen laillisten kriteerien ja perustelujen on ohjattava päätöksiä tapausten siirtämisestä syyttäjältä toiselle. Unkarin hallituksen mukaan GRECOn vuoden 2017 vaatimustenmukaisuuskertomuksessa katsottiin, että Unkari on edistynyt syyttäjiin liittyen (Unkarin viranomaiset eivät ole vielä hyväksyneet julkaisemista huolimatta GRECOn täysistuntojen vaatimuksista). Toista vaatimustenmukaisuuskertomusta laaditaan parhaillaan.

Korruptio ja eturistiriidat

(20)  GRECO vaati 27. maaliskuuta 2015 hyväksymässään raportissa, että Unkarin parlamentin jäseniä varten olisi laadittava menettelysäännöt, joissa annetaan eturistiriitatapauksia koskevia ohjeita. Lisäksi parlamentin jäsenillä olisi oltava velvollisuus raportoida eturistiriidoista tapauskohtaisesti ja tähän olisi liitettävä tiukempi velvoite toimittaa varallisuusilmoitukset. Lisäksi olisi otettava käyttöön säännöksiä, jotka mahdollistavat seuraamukset, jos toimitetut varallisuusilmoitukset ovat epätarkkoja. Varallisuusilmoitukset olisi myös julkaistava sähköisesti aidon kansalaisvalvonnan mahdollistamiseksi. Käyttöön olisi otettava vakiomuotoinen sähköinen tietokanta, jossa kaikki ilmoitukset ja niihin tehdyt muutokset olisivat avoimesti saatavilla.

(21)  Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston rajoitettu vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi 27. kesäkuuta 2018 hyväksymässään kertomuksessa, että kampanjarahoituksen rajoitettu valvonta ja raportoinnin puuttuminen kampanjoiden rahoituslähteistä vaalien päättymiseen asti horjuttaa kampanjoinnin rahoituksen avoimuutta ja äänestäjien kykyä tehdä tietoon perustuvia valintoja, mikä on vastoin kansainvälisiä velvoitteita ja hyvää käytäntöä. Valtion tilintarkastusvirastolla on toimivalta seurata ja valvoa oikeudellisten vaatimusten noudattamista. Kertomukseen ei sisältynyt valtion tilintarkastusviraston virallista tarkastuskertomusta vuoden 2018 parlamenttivaaleista, koska kertomus ei vielä ollut valmistunut.

(22)  Avoimen hallinnon kumppanuusohjelman (Open Government Partnership, OGP) ohjauskomitea sai 7. joulukuuta 2016 Unkarin hallitukselta kirjeen, jossa ilmoitettiin sen välittömästä vetäytymisestä kumppanuudesta, joka tuo yhteen vapaaehtoisesti 75 maata ja satoja kansalaisjärjestöjä. OPG oli seurannut Unkarin hallitusta heinäkuusta 2015 lähtien, sillä kansalaisyhteiskunnan järjestöt olivat tuoneet esiin erityisesti huolia toimintamahdollisuuksistaan Unkarissa. Kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät ole OGP:n jäseniä.

(23)  Unkarin saaman unionin rahoituksen osuus BKT:sta on 4,4 prosenttia eli yli puolet julkisista investoinneista. Sellaisten julkisten hankintamenettelyjen seurauksena tehtyjen sopimusten osuus, joissa jätettiin vain yksi tarjous, oli jopa 36 prosenttia vuonna 2016. Unkari sai petostentorjuntavirastolta (OLAF) vuosina 2013–2017 prosentuaalisesti eniten rakenne- ja maatalousrahastoihin liittyviä rahoitussuosituksia koko unionissa. OLAF sai vuonna 2016 Unkarissa päätökseen tutkinnan 1,7 miljardin euron liikennehankkeesta, jossa pääasiallisina toimijoina oli useita kansainvälisiä erikoistuneita rakennusyrityksiä. Tutkimuksessa paljastui hyvin huolestuttavia sääntöjenvastaisuuksia sekä mahdollisia petoksia ja korruptiota hankkeen täytäntöönpanossa. Vuonna 2017 OLAF havaitsi tutkimuksissaan, jotka koskivat 35:tä katuvalaistusta koskevaa sopimusta tuolloin Unkarin pääministerin vävyn valvonnassa olleen Elios Innovativ ZRT -yrityksen kanssa, ”vakavia sääntöjenvastaisuuksia” ja ”eturistiriitoja”. OLAF lähetti loppuraporttinsa taloudellisine suosituksineen komission alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastolle 43,7 miljoonan euron takaisinperimiseksi ja oikeudelliset suosituksensa Unkarin yleiselle syyttäjälle. OLAFin vuonna 2017 tekemään rajat ylittävään tutkintaan liittyi väitteitä, jotka koskivat unionin varojen mahdollista väärinkäyttöä 31 tutkimus- ja kehityshankkeessa. Unkarissa, Latviassa ja Serbiassa toteutetussa tutkimuksessa havaittiin alihankintajärjestely, jolla pyrittiin keinotekoisesti lisäämään hankekustannuksia ja salaamaan se tosiasia, että lopulliset toimittajat olivat toisiinsa yhteydessä olevia yrityksiä. OLAF päätti sen vuoksi tutkintansa komissiolle antamiinsa taloudellisiin suosituksiin, joiden tarkoituksena on saada takaisin 28,3 miljoonaa euroa, sekä Unkarin oikeusviranomaisille osoitettuun oikeudelliseen suositukseen. Unkari päätti olla osallistumatta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamiseen, joka vastaa unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimisesta sekä niiden tekijöiden ja niihin osallisten asettamisesta syytteeseen ja saattamisesta tuomioistuimen eteen.

(24)  Seitsemännen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kertomuksen mukaan hallinnon tehokkuus Unkarissa on huonontunut vuodesta 1996 alkaen ja sen hallinto on yksi unionin jäsenvaltioiden tehottomimmista. Hallinnon laatu on kaikilla Unkarin alueilla selvästi unionin keskiarvon alapuolella. Euroopan komission vuonna 2014 julkaiseman EU:n korruptiontorjuntakertomuksen mukaan korruption katsotaan olevan Unkarissa laajalle levinnyttä (89 prosenttia). Maailman talousfoorumin julkaiseman maailmanlaajuista kilpailukykyä 2017–2018 koskevan raportin mukaan korkean tason korruptio oli yksi ongelmallisimmista tekijöistä liiketoiminnan kannalta Unkarissa.

Yksityisyyden suoja ja tietosuoja

(25)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 12. tammikuuta 2016 antamassaan tuomiossa asiassa Szabó ja Vissy v. Unkari, että oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen loukattiin, sillä kansallisen turvallisuuden nimissä toteutettujen mahdollisten laittomien salaisten valvontajärjestelyjen, kuten televiestinnän käyttöön liittyvien järjestelyjen, yhteydessä ei noudatettu riittäviä oikeudellisia takeita. Kantajat eivät väittäneet, että heihin olisi kohdistettu salaisia valvontatoimenpiteitä, joten yksittäisiä lisätoimenpiteitä ei katsottu tarpeellisiksi. Asiaa koskevan lainsäädännön muuttaminen on yleensä ottaen tarpeen. Unkarin asiasta vastaavien ministeriöiden asiantuntijat tarkastelevat parhaillaan kansallisista turvallisuuspalveluista annettuun lakiin esitettyjä tarkistuksia. Tämä tuomio odottaa näin ollen edelleen täytäntöönpanoa.

(26)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 esittämissään päätelmissä huolensa siitä, että Unkarin salaiset valvontajärjestelyt kansallisen turvallisuuden nimissä mahdollistavat viestien laajamittaisen sieppauksen ja sisältävät riittämättömät takeet mielivaltaista yksityisyydensuojaa koskevaan oikeuteen puuttumista vastaan. Se oli myös huolissaan sellaisten säännösten puuttumisesta, joilla varmistetaan tehokkaat oikeussuojakeinot väärinkäyttötapauksissa ja kyseiselle henkilölle ilmoittaminen mahdollisimman nopeasti vaarantamatta rajoituksen tarkoitusta valvontatoimenpiteen päättymisen jälkeen.

Sananvapaus

(27)  Venetsian komissio hyväksyi 22. kesäkuuta 2015 Unkarin tiedotusvälinelainsäädäntöä (laki N:o CLXXXV mediapalveluista ja joukkotiedotusvälineistä, laki N:o CIV lehdistönvapaudesta ja joukkotiedotusvälineiden mainostulojen verotusta koskevaa lainsäädäntöä) koskevan lausunnon, jossa vaadittiin useita muutoksia lehdistölakiin ja tiedotusvälinelakiin erityisesti ”laittoman mediasisällön” määritelmään, journalististen lähteiden paljastamiseen ja tiedotusvälineitä koskeviin seuraamuksiin. Samankaltaisia huolenaiheita oli tuotu esiin Etyjin mediavaltuutetun toimiston helmikuussa 2011 teettämässä analyysissä, Euroopan neuvoston edellisen ihmisoikeusvaltuutetun 25. helmikuuta 2011 antamassa lausunnossa, jossa käsiteltiin Unkarin tiedotusvälineitä koskevaa lainsäädäntöä tiedotusvälineiden vapautta koskevien Euroopan neuvoston normien valossa, sekä Euroopan neuvoston asiantuntijoiden 11. toukokuuta 2012 tekemässä selvityksessä Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä. Euroopan neuvoston pääsihteeri oli 29. tammikuuta 2013 antamassaan lausunnossa tyytyväinen siihen, että keskustelut tiedotusvälineiden alalla olivat johtaneet useiden merkittävien parannusten hyväksymiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toisti kuitenkin jäljellä olevat huolenaiheet Unkariin tekemästään vierailusta laatimassaan raportissa, joka julkaistiin 16. joulukuuta 2014. Ihmisoikeusvaltuutettu mainitsi myös tiedotusvälineiden omistajuuden keskittymisen ja itsesensuurin ja katsoi, että kunnianloukkaukset kriminalisoiva säädöskehys olisi kumottava.

(28)  Venetsian komissio antoi 22. kesäkuuta 2015 julkaistussa tiedotusvälinelainsäädäntöä koskevassa lausunnossa myös tunnustusta Unkarin hallituksen vuosien mittaan toteuttamille toimille, joilla on pyritty parantamaan tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön alkuperäistä sanamuotoa eri tarkkailijoiden, myös Euroopan neuvoston, huomautusten mukaisesti, ja totesi Unkarin viranomaisten olleen halukkaita jatkamaan vuoropuhelua. Venetsian komissio korosti kuitenkin tarvetta muuttaa tiedotusvälineneuvoston jäsenten valintaa koskevia sääntöjä, jotta varmistetaan yhteiskunnallisesti merkittävien poliittisten ja muiden ryhmien edustus, ja sitä, että tiedotusvälineneuvoston puheenjohtajan tai tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen puheenjohtajan nimitysmenettelyä ja asemaa olisi tarkistettava, jotta vähennetään vallan keskittymistä ja turvataan poliittinen neutraalius. Myös johtokuntaa olisi uudistettava tämän mukaisesti. Venetsian komissio suositteli myös, että julkisen palvelun mediapalvelujen tarjoajien hallintoa olisi hajautettava ja kansallinen uutistoimisto ei saisi olla yksinomainen uutisten tarjoaja julkisen palvelun mediapalvelujen tarjoajille. Samankaltaisia huolenaiheita oli tuotu esiin Etyjin mediavaltuutetun toimiston helmikuussa 2011 teettämässä analyysissä, Euroopan neuvoston edellisen ihmisoikeusvaltuutetun 25. helmikuuta 2011 antamassa lausunnossa, jossa käsiteltiin Unkarin tiedotusvälineitä koskevaa lainsäädäntöä tiedotusvälineiden vapautta koskevien Euroopan neuvoston normien valossa, sekä Euroopan neuvoston asiantuntijoiden 11. toukokuuta 2012 tekemässä selvityksessä Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä. Euroopan neuvoston pääsihteeri oli 29. tammikuuta 2013 antamassaan lausunnossa tyytyväinen siihen, että keskustelut tiedonvälityksen alalla olivat johtaneet useiden merkittävien parannusten hyväksymiseen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toisti kuitenkin jäljellä olevat huolenaiheet Unkariin tekemästään vierailusta laatimassaan raportissa, joka julkaistiin 16. joulukuuta 2014.

(29)  Venetsian komissio hyväksyi 18. lokakuuta 2012 lausuntonsa vuoden 2011 laista N:o CXII tietoja koskevasta itsemääräämisoikeudesta ja tiedonvapaudesta Unkarissa. Yleisesti ottaen myönteisestä arviosta huolimatta Venetsian komissio totesi, että on tarpeen tehdä lisäparannuksia. Kyseiseen lakiin myöhemmin tehtyjen muutosten seurauksena oikeutta hallitusta koskevaan tietoon on kuitenkin rajoitettu merkittävästi lisää. Kyseisiä muutoksia kritisoitiin Etyjin mediavaltuutetun toimiston teettämässä analyysissä tiedotusvälineiden vapaudesta maaliskuussa 2016. Siinä todettiin, että välittömien kustannusten kattamiseksi maksettavat määrät näyttävät olevan täysin kohtuullisia, mutta viranomaisten vastausajasta laskuttamista ei voida hyväksyä. Kuten komission vuoden 2018 maaraportissa todettiin, tietosuojavaltuutettu ja tuomioistuimet, perustuslakituomioistuin mukaan luettuna, ovat ottaneet progressiivisen kannan avoimuuteen liittyvissä asioissa.

(30)  Unkarin vuoden 2018 parlamenttivaaleja käsitellyt Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston rajoitettu vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi 27. kesäkuuta 2018 hyväksymässään kertomuksessa, että tiedonsaantia sekä tiedotusvälineiden vapautta ja yhdistymisvapautta on rajoitettu muun muassa äskettäisillä lakimuutoksilla ja että kampanjasta uutisoitiin laajasti, mutta erittäin kärjistyneesti ja uutisoinnista puuttui kriittinen analyysi, mikä johtui tiedotusvälineiden omistuksen politisoitumisesta ja hallituksen monista julkisuuskampanjoista. Yleisradioyhtiö tarjosi toimeksiantonsa mukaisesti ilmaista lähetysaikaa ehdokkaille, mutta sen uutislähetykset ja toimituksellinen tuotos suosivat selvästi vallassa olevaa koalitiota, mikä on kansainvälisten normien vastaista. Useimmat kaupalliset lähetystoiminnan harjoittajat olivat uutisoinnissaan puolueellisia ja asettuivat joko valtaa pitävien puolueiden tai oppositiopuolueiden puolelle. Verkkotiedotusvälineet tarjosivat foorumin moniarvoiselle, asiakeskeiselle keskustelulle. Se totesi lisäksi, että omistajuuden politisoitumisella yhdessä rajoittavan lainsäädäntökehyksen ja tiedotusvälineiden riippumattoman sääntelyelimen puuttumisen kanssa oli hyytävä vaikutus toimitukselliseen vapauteen, mikä esti äänestäjien moniarvoisen tiedonsaannin. Se mainitsi myös, että muutoksilla otettiin käyttöön aiheettomia rajoituksia, jotka koskevat tietojen saatavuutta, laajentamalla sellaisen tiedon määritelmää, jota avoimuusvaatimus ei koske ja nostamalla tietopyyntöjen käsittelymaksua.

(31)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 esittämissään päätelmissä huolensa Unkarin tiedotusvälineitä koskevista laeista ja käytännöistä, jotka rajoittavat mielipiteen- ja sananvapautta. Se oli huolissaan siitä, että lakiin tehtyjen muutosten seurauksena nykyinen lainsäädäntökehys ei täysin takaa sensuroimatonta ja rajoituksetonta lehdistöä. Se totesi huolestuneena, että tiedotusvälineneuvosto ja tiedotusvälineistä vastaava viranomainen eivät ole riittävän riippumattomia hoitamaan tehtäviään ja niillä on kohtuuttomat sääntelyvaltuudet ja valtuudet määrätä seuraamuksia.

(32)  Etyjin mediavaltuutetun toimisto tuomitsi 13. huhtikuuta 2018 voimakkaasti unkarilaisen mediatalon julkaiseman luettelon yli 200 henkilöstä, jotka mediatalon mukaan kuuluvat niihin yli 2 000 henkilöön, joiden väitetään tähtäävän hallituksen syöksemiseen vallasta. Luettelon julkaisi 11. huhtikuuta unkarilainen lehti Figyelő, ja siihen sisältyy monia toimittajia ja muita kansalaisia. Etyjin mediavaltuutetun toimisto ilmaisi 7. toukokuuta 2018 olevansa erittäin huolissaan useiden riippumattomien toimittajien akkreditoinnista kieltäytymisestä, mikä esti näitä raportoimasta Unkarin uuden parlamentin järjestäytymisistunnosta. Lisäksi todettiin, ettei tällaista tapahtumaa saa käyttää keinona rajoittaa kriittisen uutisoinnin sisältöä ja että tällainen käytäntö antaa huonon alun Unkarin parlamentin uudelle toimikaudelle.

Akateeminen vapaus

(33)  Venetsian komissio hyväksyi 6. lokakuuta 2017 lausunnon 4. huhtikuuta 2017 annetusta laista N:o XXV, jolla muutettiin vuoden 2011 lakia N:o CCIV kansallisesta korkea-asteen koulutuksesta. Se totesi, että tiukempien sääntöjen käyttöön ottaminen ilman vahvoja perusteita sekä tiukempien määräaikojen ja tuntuvampien oikeudellisten seuraamusten asettaminen Unkariin jo asettautuneille ja siellä useita vuosia toimineille ulkomaisille yliopistoille on erittäin ongelmallista oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien vaalimisen kannalta. Kyseisiä yliopistoja ja niiden oppilaita suojelevat akateemista vapautta koskevat kotimaiset ja kansainväliset säännöt, sananvapaus ja yhdistymisvapaus ja oikeus koulutukseen sekä koulutuksen vapaus. Venetsian komissio suositteli, että Unkarin viranomaiset takaavat erityisesti, että uudet työlupavaatimusta koskevat säännöt eivät vaikuta suhteettomasti akateemiseen vapauteen ja niitä sovelletaan syrjimättömästi ja joustavasti vaarantamatta olemassa olevien yliopistojen jo tarjoaman koulutuksen laatua ja kansainvälistä luonnetta. Myös mielipiteen- ja sananvapauden, rauhanomaisen kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden ja kulttuuristen oikeuksien edistämisestä vastaavat YK:n erityisedustajat jakoivat 11. huhtikuuta 2017 antamassaan lausunnossa huolenaiheen, joka liittyy vuonna 2011 annetun, kansallista korkea-asteen koulutusta koskevan lain N:o CCIV muuttamiseen. YK:n ihmisoikeuskomitea pani 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä merkille, että tällaisille mielipiteenvapauden, sananvapauden ja yhdistymisvapauden sekä akateemisen vapauden rajoituksille ei ole riittäviä perusteita.

(34)  Unkarin parlamentti pidensi 17. lokakuuta 2017 maassa toimivien ulkomaisten yliopistojen uusien kriteerien täyttämistä koskevaa määräaikaa 1. tammikuuta 2019 asti kyseisten laitosten sitä pyydettyä ja Unkarin rehtorien konferenssin puheenjohtajan sitä suositeltua. Venetsian komissio on ilmaissut olevansa tyytyväinen tähän määräajan pidennykseen. Neuvottelut Unkarin hallituksen ja asianomaisten ulkomaisten korkeakoululaitosten, erityisesti Central European University -yliopiston, välillä ovat yhä käynnissä, ja ulkomaisten yliopistojen oikeudellisesti epäselvä tilanne vallitsee edelleen, vaikkakin Central European University -yliopisto täytti ajoissa uudet vaatimukset.

(35)  Komissio päätti 7. joulukuuta 2017 viedä Unkarin Euroopan unionin tuomioistuimeen, koska kansallista korkea-asteen koulutusta koskeva vuoden 2011 laki N:o CCIV rajoittaa suhteettomasti unionin ja kolmansien maiden yliopistojen toimintaa ja kyseinen laki on muutettava unionin oikeuden mukaiseksi. Komissio totesi, että uusi lainsäädäntö on vastoin akateemista vapautta, oikeutta koulutukseen ja oikeutta harjoittaa liiketoimintaa, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa määrätään ja kansainvälisen kauppaoikeuden mukaisten unionin oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti.

(36)  Elokuun 9. päivänä 2018 kävi ilmi, että Unkarin hallitus aikoo lopettaa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman julkisessa Eötvös Loránd -yliopistossa (ELTE) ja aikoo kieltäytyä tunnustamasta yksityisessä Central European University ‑yliopistossa hankittua sukupuolentutkimuksen maisterintutkintoa. Euroopan parlamentti huomauttaa, että sukupuolen käsitteen virheellinen tulkinta on hallinnut julkista keskustelua Unkarissa, ja tuomitsee ’sukupuolen’ ja ’sukupuolten tasa-arvon’ käsitteiden tällaisen tahallisen väärintulkinnan. Euroopan parlamentti tuomitsee hyökkäykset opetuksen ja tutkimuksen vapautta kohtaan ja erityisesti mustamaalauskampanjoiden kohteeksi joutunutta sukupuolentutkimusta kohtaan, joka yrittää analysoida valtasuhteita, syrjintää ja sukupuolten välisiä suhteita yhteiskunnassa ja löytää ratkaisuja eriarvoisuuden eri muotoihin. Euroopan parlamentti kehottaa palauttamaan täysin koulutuksen vapautta koskevan demokraattisen perusperiaatteen ja suojelemaan sitä.

Uskonnonvapaus

(37)  Unkarin parlamentti hyväksyi 30. joulukuuta 2011 lain N:o CCVI omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemasta. Laki tuli voimaan 1. tammikuuta 2012. Lailla tarkistettiin monien uskonnollisten järjestöjen oikeushenkilön asemaa ja se vähensi laillisesti tunnustettujen kirkkojen määrän Unkarissa 14:ään. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toi julki 16. joulukuuta 2011 tätä lakia koskevat huolenaiheensa Unkarin viranomaisille lähetetyssä kirjeessä. Kansainväliseen painostukseen vastatakseen Unkarin parlamentti laajensi helmikuussa 2012 tunnustettujen kirkkojen lukumäärän 31:een. Venetsian komissio hyväksyi 19. maaliskuuta 2012 omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemasta vuonna 2011 annetusta laista N:o CCVI lausunnon, jossa se totesi, että laissa asetetaan joukko vaatimuksia, jotka ovat liiallisia ja perustuvat mielivaltaisiin kriteereihin kirkkojen tunnustamisen osalta. Lisäksi se katsoi, että laki on johtanut satojen aiemmin lainmukaisesti tunnustettujen kirkkojen rekisteristä poistamiseen ja että se on jossakin määrin johtanut uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen epätasa-arvoiseen ja jopa syrjivään kohteluun riippuen siitä, onko niitä tunnustettu vai ei.

(38)  Unkarin perustuslakituomioistuin päätti helmikuussa 2013, että tunnustettujen kirkkojen poistaminen rekisteristä on ollut perustuslain vastaista. Unkarin parlamentti vastasi perustuslakituomioistuimen päätökseen muuttamalla perustuslakia maaliskuussa 2013. Kesäkuussa ja syyskuussa 2013 Unkarin parlamentti muutti vuoden 2011 lakia N:o CCVI luodakseen kaksitasoisen luokittelun, joka koostuu ”uskonnollisista yhteisöistä” ja ”rekisteröidyistä kirkoista”. Syyskuussa 2013 Unkarin parlamentti muutti perustuslakia nimenomaisesti myös siten, että sillä itsellään on valta valita uskonnolliset yhteisöt valtion kanssa tehtävää ”yhteistyötä” varten ”yleisen edun mukaisen toiminnan” nimissä, eli se antoi itselleen harkintavallan tunnustaa uskonnolliset järjestöt kahden kolmasosan enemmistöllä.

(39)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa Magyar Keresztény Mennonita Egyház ja muut v. Unkari 8. huhtikuuta 2014 antamassaan tuomiossa, että Unkari on rikkonut yhdistymisvapautta omantunnon- ja uskonnonvapauden valossa. Unkarin perustuslakituomioistuin katsoi, että tietyt kirkoksi tunnustamisen edellytyksiä koskevat säännöt olivat perustuslain vastaisia, ja määräsi lainsäätäjän saattamaan kyseiset säännöt Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimusten mukaisiksi. Kyseinen laki saatettiin tämän vuoksi Unkarin parlamentin tarkasteltavaksi joulukuussa 2015, mutta se ei saanut tarvittavaa enemmistöä. Kyseinen tuomio odottaa edelleen täytäntöönpanoa.

Yhdistymisvapaus

(40)  Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu totesi 9. heinäkuuta 2014 päivätyssä kirjeessään Unkarin viranomaisille, että hän oli huolissaan poliitikkojen leimaavista puheenvuoroista, joissa he ovat kyseenalaistaneet kansalaisjärjestötyön legitimiteetin Unkarin hallituksen tarkastuselimen tekemien sellaisten kansalaisjärjestöjen tarkastusten yhteydessä, jotka ovat jakaneet ja saaneet rahoitusta ETA:n/Norjan avustuksilla rahoitettavalta kansalaisjärjestörahastolta. Unkarin hallitus allekirjoitti sopimuksen rahaston kanssa ja sen seurauksena maksut ovat jatkuneet. Ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija vieraili Unkarissa 8.–16. helmikuuta 2016 ja pani raportissaan merkille merkittävät haasteet, joita perusvapauksien, kuten oikeuden mielipiteen- ja sananvapauteen sekä rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen, käyttämistä koskeva nykyinen lainsäädäntökehys aiheuttaa, ja että myös kansalliseen turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen liittyvällä lainsäädännöllä voi olla rajoittava vaikutus kansalaisyhteiskuntaympäristöön.

(41)  Huhtikuussa 2017 Unkarin parlamentin käsiteltäväksi tuli ulkomailta tukea saavien järjestöjen avoimuutta koskeva lakiesitys, jolla sanottiin olevan tarkoitus ottaa käyttöön rahanpesun ja terrorismin ehkäisyyn liittyviä vaatimuksia. Venetsian komissio totesi vuonna 2013, että voi olla useita syitä, joiden vuoksi valtio voi rajoittaa ulkomaista rahoitusta, mukaan lukien rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estäminen, mutta näitä oikeutettuja tavoitteita ei pitäisi käyttää tekosyynä valvoa kansalaisjärjestöjä tai rajoittaa niiden kykyä jatkaa laillista työtään, erityisesti ihmisoikeuksien puolustamisessa. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu osoitti 26. huhtikuuta 2017 Unkarin parlamentin puhemiehelle kirjeen, jossa hän totesi, että lakiesitys tehtiin tilanteessa, jossa tietyt hallituskoalition jäsenet pitivät jatkuvasti vihamielisiä puheita ja leimasivat julkisesti jotkin kansalaisjärjestöt ”ulkomaisiksi agenteiksi” niiden rahoituslähteen perusteella sekä kyseenalaistivat niiden legitimiteetin. Termi ”ulkomainen agentti” puuttui kuitenkin luonnoksesta. Euroopan neuvoston järjestämän kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kokouksen puheenjohtajan ja kansalaisjärjestöjä koskevaa lakia käsittelevän asiantuntijaneuvoston puheenjohtajan 7. maaliskuuta 2017 antamassa lausunnossa mainittiin vastaavia huolenaiheita samoin kuin kansalaisjärjestöjä koskevaa lakia käsittelevän asiantuntijaneuvoston 24. huhtikuuta 2017 laatimassa lausunnossa ja ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta ja mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä vastaavien YK:n erityisraportoijien 15. toukokuuta 2017 laatimassa lausunnossa.

(42)  Unkarin parlamentti hyväksyi lakiesityksen 13. kesäkuuta 2017 tehtyään siihen useita muutoksia. Venetsian komissio totesi 20. kesäkuuta 2017 laatimassaan lausunnossa, että termi ”ulkomailta tukea saava järjestö” on neutraali ja kuvaava ja jotkut kyseisistä muutoksista merkitsivät huomattavaa parannusta mutta samaan aikaan joihinkin toisiin huolenaiheisiin ei puututtu ja että muutokset eivät riittäneet lieventämään huolta siitä, että laki merkitsisi suhteetonta ja tarpeetonta puuttumista yhdistymis- ja sananvapauteen, yksityisyydensuojaa koskevaan oikeuteen ja syrjintäkieltoon. YK:n ihmisoikeuskomitea pani 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä merkille, ettei ollut riittäviä perusteita sellaisten vaatimusten asettamiselle, joiden pyrkimyksenä vaikutti osittain olevan tiettyjen kansalaisjärjestöjen saattaminen huonoon valoon, ihmisoikeuksien suojelua Unkarissa harjoittavat kansalaisjärjestöt mukaan luettuina.

(43)  Komissio päätti 7. joulukuuta 2017 käynnistää oikeudellisen menettelyn Unkaria vastaan sen vuoksi, että se oli laiminlyönyt pääoman vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimuksen määräysten mukaisia velvoitteitaan sekä sen kansalaisjärjestöjä koskevan lain niiden säännösten vuoksi, joissa komission mukaan epäsuorasti syrjitään ja suhteettomasti rajoitetaan kansalaisyhteiskunnan järjestöille ulkomailta tehtäviä lahjoituksia. Lisäksi komissio väitti, että Unkari oli rikkonut perusoikeuskirjassa määrättyjä yhdistymisvapautta ja oikeutta yksityiselämän suojaan ja henkilötietojen suojaan yhdessä pääoman vapaata liikkuvuutta koskevien perussopimuksen määräysten kanssa, jotka on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdassa ja 56 ja 63 artiklassa.

(44)  Helmikuussa 2018 Unkarin hallitus esitteli lainsäädäntöpaketin, joka koostui kolmesta lakiesityksestä (T/19776, T/19775, T/19774). Euroopan neuvoston järjestämän kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kokouksen puheenjohtaja ja kansalaisjärjestöjä koskevaa lakia käsittelevän asiantuntijaneuvoston puheenjohtaja antoivat 14. helmikuuta 2018 lausunnon, jossa todettiin, että paketissa ei kunnioiteta yhdistymisvapautta etenkään sellaisten kansalaisjärjestöjen kohdalla, jotka käsittelevät maahanmuuttaja-asioita. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toi esiin vastaavia huolenaiheita 15. helmikuuta 2018. Mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä vastaava YK:n erityisraportoija, ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä erityisraportoija, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen solidaarisuuden erityisasiantuntija, siirtolaisten ihmisoikeuksien erityisedustaja ja rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden nykyaikaisten muotojen erityisraportoija varoittivat 8. maaliskuuta 2018, että laki voi johtaa yhdistymisvapauden ja sananvapauden aiheettomiin rajoituksiin Unkarissa. YK:n ihmisoikeuskomitea toi 5. huhtikuuta 2018 esittämissään päätelmissä esiin huolen siitä, että viittaamalla ”kansakunnan eloonjääntiin” ja kansalaisten ja kulttuurin suojeluun ja liittämällä kansalaisjärjestöjen työ väitettyyn kansainväliseen salaliittoon lainsäädäntöpaketti leimaisi kansalaisjärjestöt ja heikentäisi niiden kykyä jatkaa tärkeää työtään ihmisoikeuksien ja erityisesti pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja muuttajien oikeuksien tukemiseksi. Se oli myös huolestunut siitä, että kansalaisjärjestöille kohdennetun ulkomaisen rahoituksen rajoittamista saatettaisiin käyttää niiden laittomaan painostukseen ja perusteettomaan puuttumiseen niiden toimintaan. Yhden lakiesityksen tarkoituksena oli periä kaikesta Unkarin ulkopuolelta tulevasta kansalaisjärjestöjen rahoituksesta, myös EU:n rahoituksesta, 25 prosentin vero. Lakipaketilla olisi myös viety kansalaisjärjestöiltä oikeussuojakeino valittaa mielivaltaisista päätöksistä. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten asioiden ja ihmisoikeuksien valiokunta pyysi 22. maaliskuuta 2018 Venetsian komissiolta lausuntoa lainsäädäntöpakettiluonnoksesta.

(45)  Unkarin hallitus antoi 29. toukokuuta 2018 lakiesityksen, jolla muutettaisiin tiettyjä laittoman maahanmuuton torjuntatoimenpiteisiin liittyviä lakeja (T/333). Ehdotus on tarkistettu versio edellisestä lainsäädäntöpaketista ja siinä ehdotetaan rikosoikeudellisia seuraamuksia ”laittoman maahanmuuton helpottamisesta”. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu vaati samana päivänä, että ehdotus peruutetaan ja ilmaisi huolensa siitä, että jos kyseiset ehdotukset hyväksytään, ne jättäisivät kodeistaan pakenemaan joutuneet ihmiset vaille hätäapua ja -palveluja ja kiristäisivät entisestään julkista keskustelua ja voimistaisivat muukalaisvihamielisiä asenteita. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toi esiin vastaavia huolenaiheita 1. kesäkuuta 2018. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten asioiden ja ihmisoikeuksien valiokunnan puheenjohtaja vahvisti 31. toukokuuta 2018 Venetsian komission lausuntoa koskevan pyynnön uudesta ehdotuksesta. Ehdotus hyväksyttiin 20. kesäkuuta 2018 ennen Venetsian komission lausunnon antamista. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu tuomitsi 21. kesäkuuta 2018 Unkarin parlamentin päätöksen. Venetsian komissio ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto totesivat 22. kesäkuuta 2018, että rikosvastuuta koskeva säännös voi haitata suojeltua järjestö- ja sananvapaustoimintaa ja rikkoo oikeutta yhdistymisvapauteen ja sananvapauteen ja se olisi sen vuoksi kumottava. Komissio lähetti Unkarin viranomaisille 19. heinäkuuta 2018 virallisen ilmoituksen uudesta lainsäädännöstä, joka kriminalisoi toimet, joilla tuetaan turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksia ja joka rajoittaa entisestään oikeutta hakea turvapaikkaa.

Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun

(46)  Naisten syrjintää lainsäädännössä ja käytännössä torjuva YK:n työryhmä vieraili Unkarissa 17.–27. toukokuuta 2016. Työryhmä totesi raportissaan, että perinteistä perhemuotoa, jonka suojelu on taattu kansakunnan eloonjäämiseksi, ei pitäisi asettaa vastakkain naisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen kanssa. Työryhmä huomautti myös, että naisten oikeutta tasa-arvoon ei voida tarkastella ainoastaan haavoittuvien ryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, suojelun valossa, koska he ovat osa tällaisia ryhmiä. Uudet koulukirjat sisältävät edelleen sukupuolistereotypioita, joissa naiset ovat ensisijaisesti äitejä ja vaimoja ja joissa äidit esitetään toisinaan vähemmän älykkäinä kuin isät. Toisaalta työryhmä antoi tunnustusta sille, että Unkarin hallitus on pyrkinyt vahvistamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ottamalla käyttöön perhetukijärjestelmää sekä varhaiskasvatusta ja hoitoa koskevat avokätiset säännökset. Unkarin vuoden 2018 parlamenttivaaleja käsitellyt Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston rajoitettu vaalitarkkailuvaltuuskunta totesi 27. kesäkuuta 2018 hyväksymässään kertomuksessa, että naiset ovat edelleen aliedustettuina poliittisessa elämässä ja ettei sukupuolten tasa-arvon edistämiselle vaaleissa ole lakiin perustuvia vaatimuksia. Vaikka yksi suurista puolueista asetti naisen kansallisen luettelon kärkeen ja jotkut puolueet käsittelivät ohjelmissaan sukupuoleen liittyviä kysymyksiä, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sai niukasti huomiota kampanjoissa, samoin kuin tiedotusvälineissä.

(47)  YK:n ihmisoikeuskomitea piti 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä ilahduttavana Istanbulin sopimuksen allekirjoittamista, mutta valitettavana, että Unkarissa vallitsevat edelleen patriarkaaliset ja stereotyyppiset asenteet naisten asemaan yhteiskunnassa, ja pani huolestuneena merkille poliittisten henkilöiden naisista esittämät syrjivät kommentit. Se totesi myös, että Unkarin rikoslaissa ei täysin suojella perheväkivallan naispuolisia uhreja. Se ilmaisi huolensa siitä, että naiset ovat aliedustettuina päätöksentekoasemissa julkisella sektorilla, erityisesti ministeriöissä ja Unkarin parlamentissa. Istanbulin sopimusta ei ole vielä ratifioitu.

(48)  Unkarin perustuslaissa säädetään vanhempien työpaikkojen pakollisesta suojelusta sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisesta. Myös työlainsäädäntöön sisältyy erityisiä naisia sekä lapsia kasvattavia äitejä ja isiä koskevia säännöksiä. Komissio antoi 27. huhtikuuta 2017 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Unkaria panemaan asianmukaisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(12), sillä Unkarin laki sisältää sukupuoleen perustuvaa syrjintäkieltoa koskevan poikkeuksen, joka on paljon laajempi kuin kyseisessä direktiivissä säädetty poikkeus. Komissio esitti samana päivänä Unkarille neuvoston direktiivin 92/85/ETY(13) noudattamatta jättämisestä perustellun lausunnon, jossa todettiin, että työnantajilla on velvollisuus mukauttaa työoloja raskaana olevien tai imettävien työntekijöiden terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvan vaaran välttämiseksi. Unkarin hallitus on sitoutunut tarkistamaan tarvittavia yhdenvertaisesta kohtelusta ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisestä annetun vuoden 2003 lain N:o CXXV säännöksiä sekä työlainsäädännön vuoden 2012 lain N:o I säännöksiä. Näin ollen asian käsittely lopetettiin 7. kesäkuuta 2018.

(49)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä huolensa siitä, että perustuslaillisessa syrjintäkiellossa ei selvästi luetella seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä syrjintäperusteina ja että sen rajoittava perhemääritelmä voisi johtaa syrjintään, sillä siihen ei sisälly tietynlaisia perhejärjestelyjä, kuten samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Komitea oli myös huolissaan väkivallanteoista ja kielteisistä stereotypioista sekä ennakkoluuloista lesboja, homoja, biseksuaaleja ja transihmisiä kohtaan erityisesti työllisyys- ja koulutusaloilla.

(50)  YK:n ihmisoikeuskomitea mainitsi 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätöshuomautuksissa myös sen, että suuri määrä henkisesti, älyllisesti ja psykososiaalisesti vajavaisia henkilöitä on pakkosijoitettu hoitolaitoksiin, eristetty ja ohjattu pakkohoitoon, sekä siitä, että suljetuissa laitoksissa on raportoitu esiintyneen väkivaltaista ja julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua ja niissä on jopa väitetty sattuneen lukuisia tutkimatta jääneitä kuolemantapauksia.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, romanit ja juutalaiset mukaan luettuina, ja suojelu tällaisiin vähemmistöihin kohdistuvilta vihamielisiltä lausunnoilta

(51)  Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu totesi vierailustaan Unkariin laatimassaan raportissa, joka julkaistiin 16. joulukuuta 2014, että hän oli huolissaan rasismin ja suvaitsemattomuuden lisääntymisestä Unkarissa ja että kaikkein räikein suvaitsemattomuuden muoto oli romanivastaisuus, kuten romaneihin kohdistuva julma ja väkivaltainen käytös sekä puolisotilaalliset marssit ja partiointi romanien asuttamissa kylissä. Hän totesi myös, että huolimatta Unkarin viranomaisten esittämistä kannoista, joissa tuomitaan antisemitistiset puheet, antisemitismi on toistuva ongelma, joka ilmenee vihapuheina ja väkivaltaisuuksina juutalaisia ja juutalaisten omaisuutta kohtaan. Lisäksi hän mainitsi uudelleen puhjenneen muukalaisvihan, joka kohdistuu muuttajiin, kuten turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin, sekä suvaitsemattomuuden, joka kohdistuu muihin sosiaalisiin ryhmiin, kuten hlbti-henkilöihin, köyhiin ja kodittomiin. Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) Unkaria koskevassa 9. kesäkuuta 2015 julkaistussa raportissa mainittiin vastaavanlaisia huolenaiheita.

(52)  Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa Euroopan neuvoston puiteyleissopimusta käsittelevä neuvoa-antava komitea totesi 25. helmikuuta 2016 hyväksytyssä neljännessä lausunnossaan, että romanit kärsivät edelleen järjestelmällisestä syrjinnästä ja epätasa-arvosta kaikilla elämänalueilla, kuten asumisessa, työllisyydessä, koulutuksessa, terveydenhuollossa ja sosiaaliseen ja poliittiseen elämään osallistumisessa. Euroopan neuvoston ministerikomitea suositteli 5. heinäkuuta 2017, että Unkarin viranomaiset toteuttaisivat kestäviä ja tehokkaita toimia estääkseen ja torjuakseen romanien kärsimää epätasa-arvoa ja syrjintää ja langettaakseen siitä seuraamuksia, parantaakseen tiiviissä neuvotteluyhteistyössä romaniedustajien kanssa romanien elinoloja, terveydenhoitopalvelujen saantia ja työllisyyttä, ryhtyäkseen tehokkaisiin toimenpiteisiin sellaisten käytäntöjen lopettamiseksi, jotka johtavat romanilasten erottelun jatkumiseen kouluissa ja lisätäkseen ponnisteluja romanilasten koulutuksen alalla kohtaamien vaikeuksien voittamiseksi, varmistaakseen, että romanilapsilla on yhtäläiset pääsymahdollisuudet kaikille laadukkaan koulutuksen tasoille ja jatkaakseen toimenpiteitä, joilla estetään lasten sijoittaminen väärin perustein erityiskouluihin ja erityisluokille. Unkarin hallitus on toteuttanut useita merkittäviä toimenpiteitä edistääkseen romanien osallistamista. Se hyväksyi 4. heinäkuuta 2012 työsuojelua koskevan toimintasuunnitelman suojellakseen epäedullisessa asemassa olevien työntekijöiden työllisyyttä ja edistääkseen pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Se hyväksyi myös terveydenhuollon alakohtaisen strategian ”Terve Unkari 2014–2020” vähentääkseen terveyteen liittyvää eriarvoisuutta. Vuonna 2014 se laati aikavälille 2014–2020 strategian, joka koski slummityyppisiin asuinalueisiin puuttumista erillisillä asuinalueilla. Euroopan unionin perusoikeusviraston laatiman perusoikeuksia koskevan vuoden 2018 kertomuksen mukaan niiden romaninuorten osuus, jotka eivät ole pääasiallisesti työelämässä tai koulutuksessa, on noussut 38 prosentista vuonna 2011 aina 51 prosenttiin vuonna 2016.

(53)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa Horváth ja Kiss v. Unkari 29. tammikuuta 2013 antamassaan tuomiossa, että asiaa koskevasta Unkarin lainsäädännöstä, sellaisena kuin sitä sovelletaan käytännössä, puuttuivat riittävät suojatoimenpiteet ja että se johti romanilasten yliedustukseen ja erotteluun erityiskouluissa ja erityisluokilla henkisiä vammoja koskevien järjestelmällisten virhediagnoosien vuoksi, mikä merkitsi syrjinnästä vapaata koulutusta koskevan oikeuden loukkausta. Kyseinen tuomio odottaa edelleen täytäntöönpanoa.

(54)  Komissio lähetti 26. toukokuuta 2016 virallisen ilmoituksen Unkarin viranomaisille sekä Unkarin lainsäädännöstä että hallinnollisista käytännöistä, jotka ovat johtaneet siihen, että romanilapsia on suhteettomasti yliedustettuina henkisesti vammaisille lapsille tarkoitetuissa erityiskouluissa ja heihin kohdistetaan tavallisissa kouluissa huomattavaa syrjintää opetuksessa, mikä vaikeuttaa sosiaalista osallisuutta. Unkarin hallitus sitoutui aktiiviseen vuoropuheluun komission kanssa. Unkarin osallistamisstrategiassa keskitytään edistämään osallistavaa koulutusta, vähentämään erottelua, katkaisemaan huono-osaisuuden siirtyminen sukupolvelta toiselle ja luomaan osallistava kouluympäristö. Lisäksi kansallista julkista koulutusta koskevaa lakia täydennettiin tammikuussa 2017 lisätakeilla, ja Unkarin hallitus käynnisti viralliset tarkastukset vuosina 2011–2015, joita seurasivat hallinnon virastojen toimet.

(55)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa Balázs v. Unkari 20. lokakuuta 2015 antamassaan tuomiossa, että syrjintäkieltoa oli rikottu, sillä väitettyä romanivastaisuutta ei tutkittu tapauksen motiivina. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa R.B. v. Unkari, 12. huhtikuuta 2016 antamassaan tuomiossa ja asiassa Király ja Dömötör v. Unkari, 17. tammikuuta 2017 antamassaan tuomiossa, että oikeutta yksityiselämään oli rikottu, sillä rasistisiksi väitettyjä väärinkäytöksiä ei oltu tutkittu riittävästi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa M.F. v. Unkari, 31. lokakuuta 2017 antamassaan tuomiossa, että syrjintäkieltoa samoin kuin epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kieltoa oli rikottu, koska viranomaiset eivät olleet selvittäneet mahdollisia rasistisia perusteita kyseisen tapahtuman taustalla. Kyseiset tuomiot odottavat edelleen täytäntöönpanoa. Asioissa Balázs v. Unkari ja R.B. v. Unkari annettujen tuomioiden johdosta tuli kuitenkin rikoslaissa voimaan 28. lokakuuta 2016 ”väkivaltaan tai vihaan yhteisöä vastaan yllyttämistä” koskevan rikoksen tosiseikaston muutos, jolla oli määrä panna täytäntöön neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS(14). Rikoslainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2011 siten, että estetään äärioikeistolaisten puolisotilaallisten ryhmien kampanjat sisällyttämällä lainsäädäntöön niin kutsutut ”virkapukurikokset” ja rangaistaan provosoivasta epäsosiaalisesta käytöksestä, joka herättää pelkoa kansallisen, etnisen tai uskonnollisen yhteisön jäsenissä.

(56)  Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto toteutti 29. kesäkuuta–1. heinäkuuta 2015 arviointikäynnin Unkarissa Miskolcin kaupunginhallituksen toimien jälkeen, jotka koskivat romanien pakkohäätöjä. Paikallisviranomaiset sovelsivat romanivastaisten toimenpiteiden mallia jo ennen paikalliseen määräykseen vuonna 2014 tehtyä muutosta, ja kaupungin julkiset johtohahmot esittivät usein romanien vastaisia lausuntoja. Miskolcin pormestarin raportoitiin todenneen helmikuussa 2013, että hän halusi siivota kaupungista ”epäsosiaaliset ja perverssit romanit”, joiden väitettiin hyötyvän laittomasti Nest-ohjelmasta (Fészekrakó-ohjelma), joka koskee asumistukia sekä tuetuissa asunnoissa vuokralla asuvien henkilöiden tukemista vuokra- ja ylläpitokustannuksissa. Hänen lausunnostaan alkoi sarja karkotuksia, ja kyseisen kuukauden aikana viisikymmentä asuntoa 273:sta siirrettiin toiseen luokkaan – myös alueen siivoamiseksi stadionin uudistamista varten. Hallituksen asiasta vastaavan yksikön valituksesta korkein oikeus kumosi asiaa koskevat kohdat 28. huhtikuuta 2015 tekemässään päätöksessä. Unkarin perusoikeuksien komissaari ja kansallisten vähemmistöjen oikeuksien varakomissaari antoivat 5. kesäkuuta 2015 yhteisen lausunnon Miskolcin romanien perusoikeuksien rikkomisesta. Paikallishallinto ei noudattanut lausunnossa esitettyjä suosituksia. Unkarin yhdenvertaisesta kohtelusta vastaava viranomainen toteutti myös tutkimuksen ja antoi heinäkuussa 2015 päätöksensä, jossa se kehotti paikallishallintoa lopettamaan kaikki häädöt ja kehittämään toimintasuunnitelman ihmisarvoisen asumisen tarjoamiseksi. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu lähetti 26. tammikuuta 2016 Albanian, Bulgarian, Ranskan, Unkarin, Italian, Serbian ja Ruotsin hallituksille kirjeet, jotka koskivat romanien pakkohäätöjä. Unkarin viranomaisille osoitetussa kirjeessä ilmaistiin huoli romanien kohtelusta Miskolcissa. Toimintasuunnitelma hyväksyttiin 21. huhtikuuta 2016 ja siihen mennessä perustettiin myös sosiaalisesta asuntotuotannosta vastaava virasto. Yhdenvertaisesta kohtelusta vastaava viranomainen totesi päätöksessään 14. lokakuuta 2016, että kunta oli täyttänyt velvoitteensa. ECRI totesi kuitenkin Unkarin osalta 15. toukokuuta 2018 julkaistujen suositusten täytäntöönpanoa koskevissa päätelmissään, että vaikka romanien asumisolojen parantamiseksi on tapahtunut myönteistä kehitystä, sen suositusta ei ollut pantu täytäntöön.

(57)  Euroopan neuvoston ministerikomitea suositti 5. heinäkuuta 2017 tekemässään päätöksessä, että Unkarin viranomaiset jatkaisivat juutalaisyhteisön kanssa käytävän vuoropuhelun parantamista ja tekisivät siitä pysyvän ja laittaisivat ehdottomasti etusijalle antisemitismin torjumisena julkisilla paikoilla, ponnistelisivat hellittämättä ja tehokkaasti kaikkien rasististen ja etnisyyteen perustuvien tai antisemitististen toimien estämiseksi, havaitsemiseksi, tutkimiseksi, niistä syytteeseen asettamiseksi ja seuraamusten langettamiseksi, sekä harkitsisivat lain muuttamista siten, että varmistetaan mahdollisimman laaja oikeussuoja rasistisia rikoksia vastaan.

(58)  Unkarin hallitus teki päätöksen holokaustista selvinneiden eläkkeiden 50 prosentin korotuksesta vuonna 2012, perusti Unkarin holokausti – 2014 -muistokomitean vuonna 2013, julisti vuoden 2014 holokaustin muistovuodeksi, käynnisti useiden unkarilaisten synagogien ja juutalaisten hautausmaiden perusparannus- ja kunnostusohjelmia ja valmistautuu parhaillaan vuoden 2019 Euroopan Maccabi-pelien järjestämiseen Budapestissa. Unkarin oikeudellisissa säännöksissä määritellään useita rikoksia, jotka liittyvät vihaan tai vihaan yllyttämiseen ja jotka käsittävät myös antisemitismin tai holokaustin kieltämisen tai mustamaalaamisen. Unkari sai kansainvälisen holokaustin muistoa kunnioittavan liiton (IHRA) puheenjohtajuuden vuosiksi 2015–2016. Unkarin pääministeri käytti kuitenkin 15. maaliskuuta 2018 Budapestissa pitämässään puheessa hyökkäävän puheenvuoron, joka sisälsi selkeän antisemitistisiä George Sorosiin kohdistuvia stereotypioita ja joka olisi voitu katsoa rangaistavaksi.

(59)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä huolensa tiedoista, joiden mukaan romaniyhteisö kärsii edelleen laajalle levinneestä syrjinnästä ja syrjäytymisestä, työttömyydestä sekä erottelusta asumisessa ja koulutuksessa. Se oli erityisen huolissaan, että julkista opetusta koskevasta laista huolimatta kouluissa, erityisesti kirkon kouluissa ja yksityisissä kouluissa, syrjintä on edelleen yleistä, ja lievästi vammaisille lapsille tarkoitettuihin kouluihin sijoitettujen romanilasten määrä on yhä suhteettoman suuri. Se mainitsi myös huolensa viharikosten levinneisyydestä ja poliittisessa keskustelussa, tiedotusvälineissä ja internetissä esiintyvästä vihapuheesta, joka kohdistuu vähemmistöihin, kuten romaneihin, muslimeihin, maahanmuuttajiin ja pakolaisiin, myös hallituksen rahoittamien kampanjoiden yhteydessä. Komitea oli huolissaan myös antisemitististen stereotypioiden yleisyydestä. Komitea pani myös huolestuneena merkille väitteet, joiden mukaan rekisteröityjen viharikosten määrä on erittäin alhainen, koska poliisi jättää ne usein tutkimatta eikä nosta syytteitä, vaikka kyseessä olisivat uskottavat viharikoksia ja rikollisia vihapuheita koskevat väitteet. Komitea oli myös huolissaan tiedoista siitä, että poliisi harjoittaa edelleen rotuun perustuvaa romanien profilointia.

(60)  Gyöngyöspatan kylän tapauksessa, jossa paikallinen poliisi määräsi sakkoja ainoastaan romaneille vähäisten liikennerikkomusten vuoksi, ensimmäisen oikeusasteen tuomiossa todettiin, että kyseessä oli häirintä ja romaneihin kohdistuva välitön syrjintä, vaikka yksittäiset toimenpiteet olisivat olleet laillisia. Toisen oikeusasteen tuomioistuin ja korkein oikeus katsoivat, että Unkarin kansalaisoikeusunioni, joka oli esittänyt yleisen kanteen (actio popularis), ei voinut esittää näyttöä syrjinnästä. Asia vietiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

(61)  Perustuslain neljännen muutoksen mukaan sananvapautta ei saa käyttää Unkarin kansakunnan tai minkään kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen yhteisön loukkaamiseen. Unkarin rikoslaissa tuomitaan väkivaltaan tai vihaan yllyttäminen yhteisön jäsentä vastaan. Hallitus on perustanut viharikosten vastaisen työryhmän, joka tarjoaa poliiseille koulutusta ja auttaa uhreja tekemään yhteistyötä poliisin kanssa ja ilmoittamaan tapahtumista.

Muuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeudet

(62)  YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ilmaisi 3. heinäkuuta 2015 huolensa turvapaikkalainsäädännön muuttamista koskevasta nopeutetusta menettelystä. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ilmaisi 17. syyskuuta 2015 mielipiteensä siitä, että Unkarin tapa kohdella pakolaisia ja maahanmuuttajia oli kansainvälisen oikeuden vastainen. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu esitti 27. marraskuuta 2015 lausunnon, jonka mukaan Unkarin suhtautuminen pakolaishaasteeseen ei ole ihmisoikeuksien mukainen. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu, Euroopan neuvosto ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto kehottivat 21. joulukuuta 2015 Unkaria pidättymään sellaisista toimintalinjoista ja käytännöistä, jotka edistävät suvaitsemattomuutta ja pelkoa ja lietsovat muukalaisvihaa pakolaisia ja muuttajia kohtaan. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu ilmaisi 6. kesäkuuta 2016 huolensa lisääntyvistä väitteistä, joiden mukaan Unkarin rajaviranomaiset kohtelevat huonosti turvapaikanhakijoita ja maahan muuttajia, ja laajemmin rajoittavista raja- ja lainsäädäntötoimenpiteistä, myös turvapaikkamenettelyyn pääsyssä. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu kehotti 10. huhtikuuta 2017 keskeyttämään välittömästi Dublin-asetuksen mukaisen turvapaikanhakijoiden siirtämisen Unkariin. Vuonna 2017 Unkarissa jätetystä 3 397:stä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta 2 880 hylättiin eli hylättyjen hakemusten osuus oli 69,1 prosenttia. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin liittyvistä 480 muutoksenhakupyynnöstä 40 hyväksyttiin, mikä vastaa 9:ä prosenttia. Vuonna 2016 muutoksenhakupyyntöjä tehtiin 775, joista hyväksyttiin viisi, mikä vastaa yhtä prosenttia, kun taas vuonna 2017 muutoksenhakupyyntöjä ei tehty.

(63)  Euroopan raja- ja merivartioviraston perusoikeusvaltuutettu vieraili Unkarissa lokakuussa 2016 ja maaliskuussa 2017, koska hän epäili, että virasto saattoi toimia olosuhteissa, joissa ei kunnioiteta, suojella ja noudateta Unkarin ja Serbian välisen rajan ylittäneiden henkilöiden oikeuksia, mikä saattaa asettaa viraston tilanteeseen, jossa tosiasiallisesti rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Perusoikeusvaltuutettu totesi maaliskuussa 2017, että riski siitä, että virasto yhteisvastuullisesti rikkoo Euroopan raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 34 artiklassa tarkoitettuja perusoikeuksia, on hyvin suuri.

(64)  Mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä totesi 3. heinäkuuta 2014, että turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien tilannetta on parannettava määrätietoisesti ja siihen on kiinnitettävä huomiota, jotta varmistetaan, ettei ihmisten vapautta riistetä mielivaltaisesti. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu toteaa olevansa samaa mieltä erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten vangitsemista koskevista huolenaiheista Unkariin tekemästään vierailusta laatimassaan raportissa, joka julkaistiin 16. joulukuuta 2014. Eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (CPT) vieraili Unkarissa 21.–27. lokakuuta 2015 ja toi raportissaan esiin huomattavan määrän ulkomaiden kansalaisten (ilman huoltajaa olevat alaikäiset mukaan luettuina) väitteitä siitä, että poliisiviranomaiset ja maahanmuutto- ja turvapaikkakeskuksissa työskentelevät aseistetut vartijat olivat pahoinpidelleet heitä fyysisesti. YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu totesi 7. maaliskuuta 2017 olevansa huolissaan Unkarin parlamentin äänestämästä uudesta laista, jonka mukaan turvapaikanhakijoiden, myös lasten, säilöönotosta tehdään pakollista koko turvapaikkamenettelyn ajaksi. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu esitti 8. maaliskuuta 2017 lausunnon, josta myös kävi ilmi huoli kyseisestä laista. YK:n kidutuksenvastainen alakomitea kehotti 31. maaliskuuta 2017 Unkaria puuttumaan välittömästi liiallisiin pidätyksiin ja tutkimaan niille vaihtoehtoja.

(65)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa O.M. v. Unkari 5. heinäkuuta 2016 antamassaan tuomiossa, että oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen oli rikottu pidätyksen yhteydessä, joka lähenteli mielivaltaisuutta. Viranomaiset epäonnistuivat erityisesti huolellisuuden noudattamisessa määrätessään kantajan pidätyksestä, sillä he eivät ottaneet huomioon haavoittuvassa asemassa olevan henkilön tilannetta eli esimerkiksi sitä, ovatko kantajan kaltaiset hlbt-ihmiset turvassa vai turvattomia tutkintavankeudessa muiden pidätettyjen henkilöiden joukossa, joista monet ovat lähtöisin maista, joissa vallitsee laajalle levinneitä kulttuurisia tai uskonnollisia ennakkoluuloja tällaisia henkilöitä vastaan. Kyseinen tuomio odottaa edelleen täytäntöönpanoa.

(66)  Muuttoliikettä ja pakolaisia käsittelevä Euroopan neuvoston pääsihteerin erityisedustaja vieraili 12.–16. kesäkuuta 2017 Serbiassa ja kahdella kauttakulkualueella Unkarissa. Erityisedustaja totesi raportissaan, että maahanmuuttajien ja pakolaisten väkivaltaiset palautukset Unkarista Serbiaan herättävät huolta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan (oikeus elämään) ja 3 artiklan (kidutuksen kielto) osalta. Erityisedustaja totesi myös, että rajoittavat käytännöt turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa Röszken ja Tompan kauttakulkualueille saavat turvapaikanhakijat usein turvautumaan laittomiin rajanylityskeinoihin, jolloin heidän on turvauduttava salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden apuun kaikkine siihen liittyvine riskeineen. Hän totesi, että kauttakulkualueilla toteutettaviin turvapaikkamenettelyihin ei liity riittäviä takeita turvapaikanhakijoiden suojelemiseksi palauttamiselta maihin, joissa heihin on vaarassa kohdistua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 ja 3 artiklan vastainen kohtelu. Erityisedustaja totesi lopuksi, että Unkarin lainsäädäntö ja käytännöt on saatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimusten mukaisiksi. Erityisedustaja esitti useita suosituksia, mukaan luettuna kehotus Unkarin viranomaisille ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, kuten tarkistaa asiaa koskevaa lainsäädäntökehystä ja muuttaa asiaa koskevia käytäntöjä, varmistaa, että ketään rajalle saapuvia tai Unkarin alueella olevia ulkomaiden kansalaisia ei estetä jättämästä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Euroopan neuvoston Lanzaroten komitea (Euroopan neuvoston lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanoa valvova komitea) vieraili 5.–7. heinäkuuta 2017 myös kahdella kauttakulkualueella ja esitti useita suosituksia, kuten kehotuksen kohdella kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä lapsina ilman heidän ikäänsä perustuvaa syrjintää, varmistaa, että kaikkia Unkarin lainkäyttövaltaan kuuluvia lapsia suojellaan seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan, ja kehotuksen sijoittaa heidät järjestelmällisesti lastensuojelulaitoksiin, jotta heitä voidaan suojella aikuisten ja nuorten kauttakulkualueilla heitä kohtaan mahdollisesti harjoittamalta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) delegaatio vieraili 18.–20. joulukuuta 2017 Unkarissa, myös kahdella kauttakulkualueella, ja totesi, että kauttakulkualuetta, jossa tosiasiallisesti viedään henkilöiden vapaus, ei voida katsoa asianmukaiseksi ja turvalliseksi ihmiskaupan uhrien majoitukseksi. Se kehotti Unkarin viranomaisia luomaan oikeudellisen kehyksen ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi vailla laillista oleskelulupaa olevien kolmansien maiden kansalaisten keskuudesta ja lisäämään menettelyjä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi turvapaikanhakijoiden ja laittomien siirtolaisten keskuudessa. Alkaen 1. tammikuuta 2018 otettiin käyttöön lisäsäännöksiä alaikäisten suojelusta yleisesti ja erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelusta. Alaikäisiä turvapaikanhakijoita varten kehitettiin muun muassa erityinen opetussuunnitelma. ECRI mainitsi 15. toukokuuta 2018 julkaistuissa Unkaria koskevien suositusten täytäntöönpanoa koskevissa päätelmissään, että vaikka Unkariin on kohdistunut valtavia haasteita muuttajien ja pakolaisten joukkosaapumisten vuoksi, se on tyrmistynyt tilanteeseen vastaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja tilanteen vakavasta heikentymisestä sen viidennen kertomuksen jälkeen. Viranomaisten olisi kiireesti lopetettava pidätykset kauttakulkualueilla erityisesti, kun kyse on lapsiperheistä ja ilman huoltajaa saapuvista alaikäisistä.

(67)  Elokuun 2018 puolivälissä maahanmuuttoviranomaiset lopettivat ruoan antamisen aikuisille turvapaikanhakijoille, jotka olivat hakeneet muutosta tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumista koskevaan päätökseen oikeusteitse. Monien turvapaikanhakijoiden oli turvauduttava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välitoimiin saadakseen jälleen aterioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hyväksyi välitoimien toteuttamisen kahdessa tapauksessa 10. elokuuta 2018 ja kolmannessa tapauksessa 16. elokuuta 2018, ja se määräsi tarjoamaan ruokaa turvapaikanhakijoille. Unkarin viranomaiset ovat noudattaneet näitä päätöksiä.

(68)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi asiassa Ilias ja Ahmed v. Unkari 14. maaliskuuta 2017 antamassaan tuomiossa, että kantajien oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen on rikottu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi myös, että epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kieltoa hakijoiden Serbiaan karkottamisen yhteydessä sekä oikeutta tehokkaisiin suojakeinoihin säilöönotto-olosuhteiden yhteydessä Röszken kauttakulkualueella oli rikottu. Asia on tällä hetkellä vireillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuressa jaostossa.

(69)  Kyproksella asuva syyrialainen Ahmed H. oli yrittänyt auttaa perhettään pakenemaan Syyriasta ja ylittämään Serbian ja Unkarin rajan syyskuussa 2015. Unkarin tuomioistuin tuomitsi hänet 14. maaliskuuta 2018 seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja karkotettavaksi 10 vuodeksi terroristiseen toimintaan liittyvien syytteiden perusteella, mikä herättää kysymyksen terrorismin vastaisen lainsäädännön ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden asianmukaisesta soveltamisesta Unkarissa.

(70)  Asioissa C-643/15 ja C-647/15 6. syyskuuta 2017 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin hylkäsi kokonaisuudessaan Slovakian ja Unkarin valitukset neuvoston päätöksen (EU) 2015/1601 mukaisesta turvapaikanhakijoiden pakollista uudelleensijoittamista koskevasta väliaikaisesta mekanismista. Unkari ei kuitenkaan ole kyseisen tuomion jälkeen noudattanut päätöstä. Komissio päätti 7. joulukuuta 2017 viedä Tšekin tasavallan, Unkarin ja Puolan Euroopan unionin tuomioistuimeen, koska ne eivät ole noudattaneet uudelleensijoittamista koskevia laillisia velvoitteitaan.

(71)  Komissio päätti 7. joulukuuta 2017 edetä Unkaria vastaan käynnistetyssä sen turvapaikkalainsäädäntöä koskevassa rikkomismenettelyssä lähettämällä perustellun lausunnon. Komissio katsoo, että Unkarin lainsäädäntö on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2013/32/EU(15), 2008/115/EY(16) ja 2013/33/EU(17) sekä useiden perusoikeuskirjan säännösten kanssa. Komissio päätti 19. heinäkuuta 2018 viedä Unkarin Euroopan unionin tuomioistuimeen, koska sen turvapaikka- ja palauttamislainsäädäntö ei vastannut unionin oikeutta.

(72)  YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi 5. huhtikuuta 2018 antamissaan päätelmissä olevansa huolissaan siitä, että Unkarissa maaliskuussa 2017 hyväksytty laki, joka mahdollistaa kaikkien turvapaikanhakijoiden automaattisen siirron kauttakulkualueille koko turvapaikkamenettelyn ajaksi lukuun ottamatta alle 14-vuotiaiksi määritettyjä ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, ei ole lainsäädännön vaatimusten mukainen, sillä se mahdollistaa pitkän ja määrittelemättömän pituisen vangitsemisen, se ei sisällä mitään oikeudellisia vaatimuksia siitä, että kunkin yksilön erityisolosuhteet olisi tutkittava nopeasti, ja siitä puuttuvat menettelytakeet, joiden avulla voitaisiin mielekkäästi kyseenalaistaa siirrot kauttakulkualueille. Komitea oli erityisen huolissaan tiedoista, jotka koskivat maahanmuuttajien automaattista säilöönottoa vastaanottokeskuksissa Unkarissa ja oli huolissaan, että vapaudenmenetystä koskevia toimenpiteitä on käytetty laittoman maahantulon yleisenä pelotteena sen sijaan, että se olisi ollut vastaus yksilökohtaiseen riskinmääritykseen. Lisäksi komitea oli huolissaan väitteistä, jotka koskivat joidenkin vastaanottokeskusten huonoja olosuhteita. Se pani huolestuneena merkille ensimmäisen kerran kesäkuussa 2016 käyttöönotetun käännytyslain, joka mahdollisti sen, että poliisi saattoi palauttaa summittaisesti kaikki sääntöjenvastaisesti rajan ylittävät ja 8 kilometrin säteellä rajasta Unkarin alueella olevat, mikä myöhemmin laajennettiin koskemaan Unkarin koko aluetta, sekä asetuksen 191/2015, jossa Serbia nimettiin ”turvalliseksi kolmanneksi maaksi”, mikä mahdollistaa käännytykset Unkarin rajalta Serbiaan. Komitea totesi huolestuneena, että käännytyksiä on sovellettu erotuksetta ja tämän toimenpiteen kohteena olevilla oli erittäin rajalliset mahdollisuudet jättää turvapaikkahakemus tai valittaa päätöksestä. Se pani myös huolestuneena merkille raportit kollektiivisista ja väkivaltaisista karkotuksista, kuten väitteet rajuista pahoinpitelyistä, poliisikoirien hyökkäyksistä ja kumiluodeilla ampumisesta, jotka ovat johtaneet vakaviin loukkaantumisiin ja ainakin yhdessä tapauksessa turvapaikanhakijan kuolemaan. Se oli huolissaan myös tiedoista, joiden mukaan turvapaikanhakijalasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten iän arviointi kauttakulkualueilla on puutteellista, riippuu huomattavasti asiantuntijan toteuttamasta visuaalisesta tutkimuksesta ja on epätarkka, sekä tiedoista, joiden mukaan turvapaikanhakijoiden on hankala saada koulutusta, sosiaalisia ja psykologisia palveluja ja oikeusapua. Uudessa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta säädetään, että iän lääketieteelliseen arviointiin on turvauduttava viimeisenä keinona.

Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet

(73)  Äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n erityisraportoija ja asianmukaisia asumisolosuhteita käsittelevä YK:n erityisraportoija kehottivat 15. helmikuuta 2012 ja 11. joulukuuta 2012 Unkaria harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöä, jonka perusteella paikallisviranomaiset voivat kriminalisoida asunnottomuuden, ja pitämään voimassa perustuslakituomioistuimen päätöksen asunnottomuuden kriminalisoinnin poistamisesta. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu totesi vierailuaan Unkariin koskevassa raportissa, joka julkaistiin 16. joulukuuta 2014, että hän on huolissaan toimenpiteistä, joita on toteutettu taivasalla nukkumisen ja mökkien ja majojen rakentamisen estämiseksi ja joiden on laajalti kuvailtu tekevän kodittomuudesta käytännössä rikollista. Valtuutettu kehotti Unkarin viranomaisia tutkimaan raportoituja pakkohäätötapauksia, joiden yhteydessä ei ole esitetty vaihtoehtoisia ratkaisuja, ja tapauksia, joissa lapset on viety pois perheiltään heikkojen sosioekonomisten olosuhteiden perusteella. YK:n ihmisoikeuskomitea totesi 5. huhtikuuta 2018 esittämissään päätelmissä, että se on huolissaan perustuslain neljänteen muutokseen perustuvasta valtion ja paikallisesta lainsäädännöstä, jossa kielletään nukkuminen monilla julkisilla alueilla ja joka merkitsee tosiasiallista rangaistusta kodittomuudesta. Unkarin hallitus hyväksyi 20. kesäkuuta 2018 seitsemännen muutoksen perustuslakiin, jonka mukaan tavanomainen asuinpaikka ei voi sijata julkisilla paikoilla. Samana päivänä oikeutta asianmukaisiin asumisolosuhteisiin käsittelevä YK:n erityisraportoija kutsui Unkarin päätöstä kriminalisoida asunnottomuus julmaksi ja kansainvälisen oikeuden ihmisoikeusmääräysten vastaiseksi.

(74)  Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean vuoden 2017 päätelmissä todettiin, että Unkari ei noudata Euroopan sosiaalista peruskirjaa, sillä työterveys- ja työturvallisuuslainsäädäntöä ei sovelleta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja kotityöntekijöihin eikä muihin työntekijäluokkiin, äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä, vanhuuseläkkeen vähimmäismäärä on riittämätön, työttömyystuen vähimmäismäärä on riittämätön, työttömyyskorvauksen enimmäismaksuaika on liian lyhyt ja kuntoutus- ja työkyvyttömyysetuudet ovat joissakin tapauksissa riittämättömiä. Komitea totesi myös, että Unkari ei noudata Euroopan sosiaalista peruskirjaa, koska varattomalle yksinäiselle ihmiselle, myös vanhuksille, maksettavan sosiaalituen määrä on riittämätön, sosiaalipalvelujen yhtäläistä saantia ei ole taattu kaikkien sopimusvaltioiden laillisesti maassa asuville kansalaisille ja haavoittuvassa asemassa olevien perheiden asuinoloja ei ole varmistettu riittävällä tavalla. Ammattiyhdistysoikeuksien osalta komitea totesi, ettei työntekijöiden oikeutta pitää palkallista lomaa ole taattu asianmukaisesti, ettei tiedotustoimenpiteitä ole toteutettu työehtosopimusten tekemisen edistämiseksi, vaikka työntekijöiden suojelu tällaisilla sopimuksilla on Unkarissa erittäin heikkoa ja virkamieskunnan lakko-oikeus on varattu vain niille ammattiliitoille, jotka ovat osapuolina hallituksen kanssa tehdyssä sopimuksessa. Niiden virkamiesten määrittelyssä käytettävät kriteerit, joilta lakko-oikeus on evätty, eivät ole perusoikeuskirjan mukaisia. Virkamiesten ammattiliitot voivat kehottaa lakkoon vain, jos asianomaisen henkilöstön enemmistö suostuu siihen.

(75)  Lakot ovat olleet joulukuusta 2010 lähtien periaatteessa laittomia Unkarissa. Tuolloin Victor Orbanin hallitus hyväksyi muutoksen niin kutsuttuun lakkolakiin. Muutokset merkitsevät sitä, että lakot ovat periaatteessa sallittuja valtionhallintoon julkisten palveluhankintasopimusten kautta yhteydessä olevissa yrityksissä. Tarkistusta ei sovelleta ammattiryhmiin, joilla ei yksinkertaisesti ole tätä oikeutta, kuten junankuljettajiin, poliiseihin, lääketieteelliseen henkilöstöön ja lennonjohtajiin. Ongelma onkin toisaalla, pääasiassa niiden työntekijöiden prosentuaalisessa osuudessa, joiden on osallistuttava lakkoa koskevaan äänestykseen, jotta sillä olisi merkitystä. Osuus on jopa 70 prosenttia. Tämän jälkeen lakon laillisuudesta päättää työtuomioistuin, joka on täysin valtion alaisuudessa. Vuonna 2011 esitettiin yhdeksän lakkolupahakemusta. Niistä seitsemän hylättiin perusteluitta. Kahta hakemusta käsiteltiin, mutta päätöksenteko osoittautui mahdottomaksi.

(76)  YK:n lapsen oikeuksien komitean 14. lokakuuta 2014 julkaistussa raportissa ’Concluding observations on the combined third, fourth and fifth periodic reports of Hungary’ esitettiin huoli niiden tapausten lisääntyvästä määrästä, joissa lapsia oli erotettu perheistään heikkojen sosioekonomisten olosuhteiden perusteella. Vanhemmat voivat menettää lapsensa työttömyyden, sosiaalisen asuntotuotannon puuttumisen ja väliaikaismajoitusta tarjoavien laitosten tilanpuutteen vuoksi. Euroopan romanien oikeuksien keskuksen tutkimuksen mukaan käytäntö vaikuttaa kohtuuttomasti romaniperheisiin ja -lapsiin.

(77)  Komissio totesi 23. toukokuuta 2018 antamassaan suosituksessa neuvoston suositukseksi Unkarin vuoden 2018 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annetussa neuvoston lausunnossa Unkarin vuoden 2018 lähentymisohjelmasta, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten määrä on vähentynyt 26,3 prosenttiin vuonna 2016, mutta on edelleen unionin keskiarvon yläpuolella. Lapsilla on yleisesti ottaen muita ikäryhmiä suurempi riski joutua elämään köyhyydessä. Vähimmäistoimeentuloetuuksien taso on alle 50 prosenttia köyhyysrajasta kotitaloutta kohti, mikä on unionin alhaisimpia. Työttömyysetuudet ovat hyvin niukat: niitä maksetaan enintään kolme kuukautta, mikä on lyhin jakso unionissa ja kattaa vain noin neljänneksen siitä ajasta, joka työttömältä keskimäärin kuluu uuden työpaikan löytämiseen. Lisäksi työttömyysetuuksina maksettavat määrät ovat unionin alhaisimpia. Komissio suositti, että sosiaaliavustusten ja työttömyysetuuksien kattavuutta parannettaisiin.

(78)  Neuvosto kuuli [... päivänä …kuuta] 2018 Unkaria SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(79)  Edellä esitetyistä syistä olisi SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti todettava, että on olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti SEU 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

On olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja.

2 artikla

Neuvosto suosittaa, että Unkari toteuttaa seuraavat toimet kolmen kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta: [...]

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Unkarille.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0216.
(2) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 127.
(3) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 46.
(4) EUVL C 75, 26.2.2016, s. 52.
(5) EUVL C 249 E, 30.8.2013, s. 27.
(6) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154.
(7) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.
(8) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 408.
(9) COM(2003)0606.
(10) Unionin tuomioistuimen tuomio 6.11.2012, komissio v. Unkari, C-286/12, ECLI:EU:C:2012:687.
(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).
(13) Neuvoston direktiivi 92/85/ETY, annettu 19 päivänä lokakuuta 1992, toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1).
(14) Neuvoston puitepäätös 2008/913/YOS, tehty 28 päivänä marraskuuta 2008, rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 60).
(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).
(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/33/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 96).


Autonomiset asejärjestelmät
PDF 120kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2018 autonomisista asejärjestelmistä (2018/2752(RSP))
P8_TA(2018)0341RC-B8-0308/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 21 artiklan sekä 21 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

–  ottaa huomioon Martensin lausekkeen, joka sisältyy Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjaan vuodelta 1977 (pöytäkirja I),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn YK:n aseidenriisuntaohjelman osan IV ”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 julkaisemansa tutkimuksen miehittämättömien ilma-alusten ja robottien käytön vaikutuksista ihmisoikeuksiin sodankäynnin aikana ”Human rights implications of the usage of drones and unmanned robots in warfare”;

–  ottaa huomioon erilaiset kantansa, suosituksensa ja päätöslauselmansa, joissa kehotetaan kieltämään koko maailmassa tappavat automaattiset asejärjestelmät, kuten neuvostolle 5. heinäkuuta 2018 esittämänsä suosituksen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 73. istunnosta(1), täysistunnossa 13. maaliskuuta 2018 vahvistetut valtuudet aloittaa neuvottelut Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamista koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta, 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(2), 7. heinäkuuta 2016 neuvostolle antamansa suosituksen YK:n yleiskokouksen 71. istunnosta(3) sekä 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(4),

–  ottaa huomioon laittomia, summittaisia ja mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Christof Heynsin 9. huhtikuuta 2013 päivätyn vuotuisen raportin (A/HRC/23/47),

–  ottaa huomioon EU:n julkilausumat tappavista autonomisista asejärjestelmistä eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten hallitusten asiantuntijoista koostuvalle ryhmälle tämän kokouksissa Genevessä 13.–17. marraskuuta 2017, 9.–13. huhtikuuta 2018 ja 27.–31. elokuuta 2018,

–  ottaa huomioon eri valtioiden, myös EU:n jäsenvaltioiden, ennen hallitustenvälisen asiantuntijaryhmän vuosien 2017 ja 2018 kokouksia toimittamat asiakirjat,

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, jossa kehotettiin soveltamaan tekoälyyn ihmisen valvontaa ja kieltämään tappavat autonomiset asejärjestelmät,

–  ottaa huomioon Pyhän istuimen vetoomuksen, joka koskee tappavien autonomisten aseiden kieltämistä,

–  ottaa huomioon yli 3 000:n tekoäly- ja robotiikkatutkijan heinäkuussa 2015 allekirjoittaman avoimen kirjeen sekä johtavien robotiikka- ja tekoäly-yritysten 166 perustajan 21. elokuuta 2017 allekirjoittaman avoimen kirjeen, joissa varoitetaan tappavista automaattisista asejärjestelmistä, sekä 240 teknologian alan organisaation ja 3 089 yksityishenkilön kirjeen, jossa he lupaavat olla kehittämättä, valmistamatta ja käyttämättä tappavia autonomisia asejärjestelmiä,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat Punaisen ristin kansainvälisen komitean lausunnot ja kansalaisyhteiskunnan aloitteet, kuten tappajarobottien pysäyttämistä vaativan kampanjan, jossa on edustettuina 70 organisaatiota 30 maasta, mukaan lukien Human Rights Watch, Article 36, PAX ja Amnesty International,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n politiikkaa ja toimia ohjaavat ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteet, YK:n peruskirjan periaatteet ja kansainvälinen oikeus; korostaa, että näitä periaatteita on sovellettava, jotta voidaan säilyttää rauha, estää konfliktit ja lujittaa kansainvälistä turvallisuutta;

B.  toteaa, että ”tappavat autonomiset asejärjestelmät” ovat asejärjestelmiä, joista puuttuu ihmisen suorittama merkityksellinen keskeisten toimintojen valvonta yksittäisten kohteiden valinnan ja niihin iskemisen yhteydessä;

C.  ottaa huomioon, että tiettävästi on jonkin verran maita, julkisrahoitteisia toimijoita ja yksityisiä toimijoita, jotka tutkivat ja kehittävät tappavia autonomisia asejärjestelmiä; toteaa, että ne vaihtelevat aina ohjuksista, jotka pystyvät valikoimaan kohteensa, koneoppimiseen perustuviin, kognitiivisia taitoja omaaviin koneisiin, jotka pystyvät päättämään, ketä vastaan, milloin ja missä taistellaan;

D.  toteaa, että automaattisia, kauko-ohjattavia ja etäkäyttöisiä järjestelmiä ja muita muuten kuin autonomisesti toimivia järjestelmiä ei tulisi pitää tappavina autonomisina asejärjestelminä;

E.  ottaa huomioon, että tappavat autonomiset asejärjestelmät voivat muuttaa sodankäyntiä perustavalla tavalla käynnistämällä ennennäkemättömän ja hallitsemattoman kilpavarustelun;

F.  toteaa, että tappavien autonomisten asejärjestelmien käyttö herättää perustavanlaatuisia ihmisen harjoittamaa valvontaa koskevia eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä erityisesti kriittisten toimintojen, kuten kohteen valinnan ja kohteeseen iskemisen, osalta; toteaa, että koneet ja robotit eivät pysty ihmisen tavoin tekemään päätöksiä, joihin sisältyy erotteluun, suhteellisuuteen ja varotoimiin liittyviä oikeudellisia periaatteita;

G.  pitää keskeisenä, että juuri ihmiset tekevät päätökset tappavista toimista ja valvovat niitä, sillä ihmiset myös kantavat viime kädessä vastuun elämän ja kuoleman kysymyksistä;

H.  toteaa, että kansainvälistä oikeutta, johon sisältyy humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuksia koskeva oikeus, sovelletaan täysipainoisesti kaikkiin asejärjestelmiin ja niiden käyttäjiin ja että kansainvälisen oikeuden noudattaminen on perusedellytys, joka valtioiden on täytettävä erityisesti silloin, kun kyseessä on esimerkiksi siviiliväestön suojelua koskevien periaatteiden noudattaminen tai hyökkäyksen vuoksi varotoimiin ryhtyminen;

I.  toteaa tappavien autonomisten asejärjestelmien käytön nostavan esiin keskeisiä kysymyksiä ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sekä unionin normien ja arvojen noudattamisesta tulevissa sotilaallisissa toimissa;

J.  ottaa huomioon, että johtavien kansainvälisten robotiikka- ja tekoäly-yrityksen 116 perustajaa lähetti elokuussa 2017 YK:lle avoimen kirjeen, jossa kehotettiin hallituksia estämään näitä aseita koskeva kilpavarustelu sekä välttämään tällaisen teknologian aiheuttamia vakautta horjuttavia vaikutuksia;

K.  toteaa, että mikä tahansa tappava autonominen asejärjestelmä saattaa toimia virheellisesti huonosti kirjoitetun koodin vuoksi taikka vihollisvaltion tai muun kuin valtiollisen toimijan tekemän kyberhyökkäyksen vuoksi;

L.  toteaa vaatineensa toistuvasti, että määritellään ja hyväksytään tappavia autonomisia asejärjestelmiä koskeva yhteinen kanta kiireellisesti ja kielletään kansainvälisesti sellaisten tappavien autonomisten asejärjestelmien kehittäminen, valmistus ja käyttö, jotka mahdollistavat iskut ilman merkityksellistä ihmisten suorittamaa valvontaa, sekä aloitetaan tosiasialliset neuvottelut niiden kieltämiseksi;

1.  muistuttaa EU:n kunnianhimoisesta tavoitteesta toimia kansainvälisenä rauhan edistäjänä ja kehottaa sitä laajentamaan rooliaan kansainvälisissä aseidenriisunta- ja asesulkutoimissa ja pyrkimään toiminnassaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseen ja varmistamaan kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan ja humanitaarisen oikeuden noudattamisen sekä siviilien ja siviili-infrastruktuurin suojelun;

2.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja Eurooppa-neuvostoa määrittämään ja hyväksymään kiireellisesti ennen marraskuussa 2018 pidettävää eräitä tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen korkeiden sopimuspuolten kokousta sellaisen yhteisen kannan tappaviin autonomisiin asejärjestelmiin, jossa varmistetaan ihmisen suorittama asejärjestelmien kriittisten toimintojen merkityksellinen valvonta käytön aikana, sekä puhumaan asiaankuuluvilla foorumeilla yhdellä äänellä ja toimimaan sen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja neuvostoa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja keräämään näkemyksiä asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kansalaisyhteiskunnalta;

3.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa pyrkimään kansainvälisten neuvottelujen käynnistämiseen tappavat autonomiset asejärjestelmät kieltävästä oikeudellisesti sitovasta sopimuksesta;

4.  korostaa sen vuoksi, että on äärimmäisen tärkeää estää kehittämästä ja valmistamasta sellaisia tappavia autonomisia asejärjestelmiä, joissa kriittiset toiminnot, kuten kohteen valinta ja siihen iskeminen, eivät ole ihmisen valvonnassa;

5.  palauttaa mieliin 13. maaliskuuta 2018 vahvistamansa kannan Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelmaa koskevasta asetuksesta ja erityisesti 6 artiklan 4 kohdasta (tukikelpoiset toimet) ja korostaa olevansa valmis hyväksymään samanlaisen kannan tulevan puolustusalan tutkimusohjelman, puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman ja vuoden 2020 jälkeiseen Euroopan puolustusrahastoon liittyvien muiden asiaa koskevien seikkojen yhteydessä;

6.  painottaa, että EU:n tai sen liittolaisten asevoimien käytössä tällä hetkellä olevista aseista ja asejärjestelmistä yksikään ei ole tappava autonominen asejärjestelmä; muistuttaa, että tappavina autonomisina asejärjestelminä ei pidetä aseita ja asejärjestelmiä, jotka on suunniteltu erityisesti omien alustojen, asevoimien ja väestön puolustamiseen erittäin dynaamisilta uhilta, kuten vihollisohjuksilta, ampumahyökkäyksiltä tai ilma-aluksilta; korostaa, että ihmisen olisi päätettävä ilma-alukseen kohdistuvasta voimankäytöstä silloin, kun aluksessa on ihmisiä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille sekä NATOn pääsihteerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0312.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0494.
(3) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 166.
(4) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.


EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden tila
PDF 181kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2018 EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden tilasta (2017/2271(INI))
P8_TA(2018)0342A8-0251/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia” sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) 7. kesäkuuta 2017 antaman yhteisen tiedonannon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltain 28. marraskuuta 2011 Washington D.C.:ssä ja 26. maaliskuuta 2014 Brysselissä pitämien huippukokousten tulokset,

–  ottaa huomioon yhteiset julkilausumat, jotka annettiin transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun (TLD) Washington D.C.:ssä 28. ja 29. marraskuuta 2016 pidetyssä 79:nnessä, Vallettassa 2. ja 3. kesäkuuta 2017 pidetyssä 80:nnessä, Washington D.C.:ssä 5. joulukuuta 2017 pidetyssä 81:nnessä sekä Sofiassa, Bulgariassa 30. kesäkuuta 2018 pidetyssä 82:nnessa parlamenttien välisessä kokouksessa,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet” (JOIN(2016)0018),

–  ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2016 annetun Eurooppa-neuvoston ja komission puheenjohtajien sekä Naton pääsihteerin yhteisen julkilausuman, 5. ja 6. joulukuuta 2016 annetut EU:n ja Naton neuvostojen tukemat yhteiset ehdotukset sekä 14. kesäkuuta ja 5. joulukuuta 2017 niiden täytäntöönpanosta annetut edistymiskertomukset,

–  ottaa huomioon EU:n ja Naton vuonna 2016 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 esitellyn Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusstrategian ja 19. tammikuuta 2018 esitellyn Yhdysvaltain kansallisen puolustusstrategian,

–  ottaa huomioon ERI-aloitteen (European Reassurance Initiative),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvostossa vuonna 2015 hyväksytyn EU:n ilmastodiplomatian toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimineen osapuolten 11. konferenssin (CMP 11),

–  ottaa huomioon tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta 22. marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2271/96(1),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa ja erityisesti sen 13 kohdan(2),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista ja erityisesti 1. kesäkuuta 2006 EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen puitteissa(3), 26. maaliskuuta 2009 transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen(4), 17. marraskuuta 2011 EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta 28. marraskuuta 2011(5) sekä 13. kesäkuuta 2013 EU:n tehtävästä laajemman transatlanttisen kumppanuuden edistämisessä(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan puolustusunionista(7),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) täytäntöönpanosta(8),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) täytäntöönpanosta(9),

–  ottaa huomioon 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) tilanteesta(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0251/2018),

A.  ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltain kumppanuus perustuu vahvoihin poliittisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin ja historiallisiin siteisiin, yhteisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, rauhan ja vakauden edistäminen, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate, sekä yhteisiin tavoitteisiin, joita ovat vauraus, turvallisuus, avoimet ja integroituneet taloudet, sosiaalinen edistys ja osallisuus, kestävä kehitys ja konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen, ja ottaa huomioon, että sekä Yhdysvallat että EU ovat oikeusvaltioperiaatetta noudattavia demokratioita, joissa on toimivat keskinäiset valvontajärjestelmät; toteaa, että lyhyellä aikavälillä tämän kumppanuuden edessä on lukuisia haasteita ja häiriöitä mutta pitkän aikavälin perustekijät ovat yhä vahvat ja unionin ja Yhdysvaltain välinen samanmielisten kumppaneiden yhteistyö on oleellisen tärkeää;

B.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltain olisi yhteisten arvojensa ja jaettujen periaatteidensa muodostaman vahvan perustan pohjalta tutkittava vaihtoehtoisia tapoja lujittaa transatlanttista suhdetta ja vastata konkreettisesti edessämme oleviin vaikeisiin haasteisiin käyttämällä kaikkia viestintäkanavia; toteaa, että lainsäätäjinä Yhdysvaltain kongressilla ja Euroopan parlamentilla on tärkeä ja merkityksellinen rooli demokratioissamme ja niiden olisi käytettävä kaikkia yhteistyömahdollisuuksiaan demokraattisen, liberaalin ja monenkeskisen järjestyksen säilyttämiseksi sekä vakauden ja jatkuvuuden edistämiseksi maanosassamme ja maailmassa;

C.  ottaa huomioon, että globaalissa, monimutkaisessa ja yhä moninapaisemmassa maailmassa EU:n ja Yhdysvaltain on edelleen toimittava rakentavissa rooleissa vahvistamalla ja pitämällä yllä kansainvälistä oikeutta, edistämällä ja suojelemalla perusoikeuksia ja -periaatteita ja ratkomalla yhteisesti alueellisia konflikteja ja maailmanlaajuisia haasteita;

D.  ottaa huomioon, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on edessään geopoliittisen muutoksen aikakausi ja samankaltaisia monimutkaisia uhkia (sekä perinteisiä uhkia että hybridiuhkia), joita valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat etelässä ja idässä aiheuttavat; toteaa, että kyberhyökkäykset ovat yhä yleisempiä ja hienovaraisempia ja että EU:n ja Yhdysvaltain Nato-yhteistyöllä voidaan täydentää molempien pyrkimyksiä ja suojella valtionhallinnon, puolustusalan ja muiden alojen kriittistä tietoinfrastruktuuria; toteaa, että näiden uhkien torjuminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä;

E.  toteaa, että unioni tunnustaa Yhdysvaltain jatkuvan sotilaallisen tuen, jolla varmistetaan unionin turvallisuus ja puolustus, ja että unioni on kiitollisuudenvelassa kaikille niille amerikkalaisille, jotka uhrasivat henkensä Euroopan turvallisuuden puolesta Kosovon ja Bosnian konflikteissa; toteaa, että unioni pyrkii nyt varmistamaan oman turvallisuutensa rakentamalla suurempaa strategista autonomiaa;

F.  toteaa, että Yhdysvallat on päättänyt leikata osuuttaan Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvabudjetista 600 miljoonalla dollarilla;

G.  toteaa, että vaikeammin ennakoitava Yhdysvaltain ulkopolitiikka luo lisää epävarmuutta kansainvälisiin suhteisiin ja saattaa jättää tilaa maailmanpolitiikan näyttämön muille toimijoille, kuten Kiinalle, jonka poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta on kasvussa kaikkialla maailmassa; toteaa, että moni keskeinen Aasian maa on lähentymässä Kiinaa oltuaan ennen lähempänä Yhdysvaltoja;

H.  ottaa huomioon, että unioni on edelleen täysin sitoutunut monenvälisyyteen sekä yhteisten arvojen edistämiseen, mukaan luettuina demokratia ja ihmisoikeudet; toteaa, että sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestelmä hyödyttää sekä Yhdysvaltoja että EU:ta; pitää tältä osin äärimmäisen tärkeänä, että EU ja Yhdysvallat toimivat yhdessä synergisesti tukeakseen sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä, jonka takaajina toimivat voimakkaat, uskottavat ja tehokkaat kansainväliset organisaatiot ja elimet;

I.  toteaa, että Yhdysvaltain ja EU:n kumppanuus on ollut oleellisen tärkeä maailman poliittiselle sekä talous- ja turvallisuusjärjestelmälle jo yli 70 vuoden ajan; toteaa, että transatlanttisen suhteen edessä on paljon haasteita ja siihen kohdistuvat paineet ovat monella alalla lisääntyneet presidentti Trumpin vaalivoiton jälkeen;

J.  toteaa, että EU:n globaalistrategian osana ilmastotoimet on integroitu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja että yhteyksiä energian ja ilmaston, turvallisuus- ja kehitystavoitteiden ja maahanmuuton sekä vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan välillä on vahvistettu;

K.  toteaa, että EU on edelleen täysin sitoutunut sääntöihin perustuvaan, avoimeen ja syrjimättömään monenväliseen kauppajärjestelmään; toteaa, että WTO on maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän ytimessä ainoa instituutio, joka voi varmistaa aidosti yhtäläiset toimintaedellytykset;

L.  toteaa, että Yhdysvaltain ja EU:n olisi tuettava Länsi-Balkanin maiden pyrkimyksiä liittyä transatlanttiseen yhteisöön; toteaa, että EU:n voimistuneen osallistumisen rinnalla Yhdysvaltain jatkuva sitoutuminen on tältä osin ratkaisevan tärkeää;

M.  toteaa, että unionilla on kasvava vastuu oman turvallisuutensa varmistamisesta strategisessa ympäristössä, joka on viime vuosien aikana heikentynyt huomattavasti;

N.  toteaa, että Euroopan turvallisuuden perustan muodostaa pyrkimys yhteiseen strategiseen autonomiaan, minkä 28 valtioiden ja hallitusten päämiestä vahvisti Euroopan unionin globaalistrategiassa kesäkuussa 2016;

Yhteisiin arvoihin perustuva kattava kehys

1.  muistuttaa ja pitää kiinni siitä, että EU:n ja Yhdysvaltain pitkäaikainen kumppanuus ja liittosuhde perustuu ja sen olisi perustuttava siihen, että ne jakavat ja edistävät yhdessä yhteisiä arvoja, joita ovat vapaus, oikeusvaltioperiaate, rauha, demokratia, yhdenvertaisuus, sääntöihin perustuva monenvälisyys, markkinatalous, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja ihmisoikeuksien, myös vähemmistöjen oikeuksien, kunnioittaminen sekä yhteinen turvallisuus siten, että painopisteenä on konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen; pitää näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta erityisen tärkeänä vahvistaa EU:n ja Yhdysvaltain kumppanuutta, joka on yksi globalisoituneen maailman tärkeimpiä yhteistyöakseleita;

2.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan Junckerin ja Yhdysvaltain presidentin Trumpin Washingtonissa 25. heinäkuuta 2018 pidettyä tapaamista, joka ilmensi kahdenvälisten suhteiden paranemista; panee merkille heidän antamansa julkilausuman ja heidän halunsa pyrkiä vähentämään kaupan alan transatlanttisia jännitteitä; muistuttaa tässä yhteydessä rangaistustullien tuhoisasta vaikutuksesta; toistaa samalla tukensa kauppasopimuksiin sovellettavalle laajalle ja kattavalle menettelylle sekä monenvälisyydelle;

3.  korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltain suhde on maailmanlaajuisen vakauden perustavalaatuinen tae ja se on toiminut kulmakivenä, kun olemme pyrkineet turvaamaan yhteiskuntiemme rauhan, vaurauden ja vakauden toisen maailmansodan päättymisestä lähtien sekä rakentamaan monenvälistä poliittisen ja taloudellisen yhteistyön ja kaupan järjestelmää, joka perustuu sääntöihin ja arvoihin; muistuttaa, että EU:n ja Yhdysvaltain suhde on strateginen ja aito ja että vahva transatlanttinen kytkös on molempien osapuolten ja koko maailman etujen mukaista; uskoo, että nykyinen yksipuolinen ”Amerikka ensin” -politiikka vahingoittaa sekä EU:n että Yhdysvaltain etuja, heikentää keskinäistä luottamusta ja voi myös vaikuttaa laajemmin maailmanlaajuiseen vakauteen ja vaurauteen; muistuttaa, että EU:ta kiinnostavat pitkäaikaiset, molempia osapuolia hyödyttävät kumppanuudet, jotka pohjautuvat yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, jotka ovat tärkeämpiä kuin liiketoimista lyhyellä aikavälillä saatavat voitot;

4.  korostaa, että kumppanuus ulottuu paljon pitemmälle kuin pelkkään ulkopolitiikkaan ja kauppaan ja sisältää myös sellaisia muita aloja kuin (kyber)turvallisuus, talouteen, digitaalialaan ja rahoitukseen liittyvät kysymykset, ilmastonmuutos, energia, kulttuuri sekä tiede ja teknologia; korostaa, että nämä kysymykset liittyvät tiiviisti toisiinsa ja niitä olisi käsiteltävä samassa kattavassa kehyksessä;

5.  on huolissaan tavasta, jolla Yhdysvallat suhtautuu maailmanlaajuisten kysymysten ja alueellisten konfliktien ratkaisemiseen presidentti Trumpin valinnan jälkeen; korostaa, että unionille on tärkeää ylläpitää transatlanttisia suhteita ja käydä jatkuvaa vuoropuhelua, jossa korostetaan EU:ta ja Yhdysvaltoja lähentävien kysymysten merkitystä; pyrkii selvyyteen siitä, onko vuosikymmenten kuluessa muotoutuneella transatlanttisella kumppanuudella edelleen sama merkitys yhdysvaltalaisille kumppaneillemme; korostaa, että kumppanuutemme arvoperusteinen yleinen kehys on olennainen maailmanlaajuisten talous- ja turvallisuusrakenteiden ylläpidon ja jatkuvan lujittamisen kannalta; painottaa, että EU:ta ja Yhdysvaltoja yhdistävillä asioilla olisi viime kädessä oltava enemmän painoarvoa kuin asioilla, jotka erottavat niitä;

6.  korostaa, että luonteeltaan pysyvästi epävakaassa ja epävarmassa kansainvälisessä järjestelmässä Euroopalla on vastuu oman strategisen autonomiansa rakentamisesta lisääntyviin yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi; korostaa siksi, että Euroopan maiden on säilytettävä kykynsä tehdä päätöksiä ja toimia itse etujensa puolustamiseksi; muistuttaa, että strateginen autonomia on sekä oikeutettu päämäärä Euroopalle että painopistetavoite, jonka on käytävä ilmi teollisella ja operatiivisella kentällä ja valmiuksissa;

Kumppanuuden lujittaminen

7.  muistuttaa, että tämä kumppanuus tarjoaa runsaasti potentiaalia ja strategista etua sekä Yhdysvalloille että EU:lle, kun sillä pyritään saavuttamaan molemminpuolista hyvinvointia ja turvallisuutta ja vahvistamaan sääntöihin ja arvoihin perustuvaa järjestystä, jolla tuetaan kansainvälisiä instituutioita ja annetaan niille keinot parantaa globaalihallintaa; kehottaa vahvistamaan vuoropuheluamme ja osallistumistamme kaikilla tämän kumppanuuden aloilla ja kaikilla yhteistyötasoilla myös kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa; korostaa, että päätöksillämme ja toimillamme on vaikutusta maailman talous- ja turvallisuusrakenteisiin ja että niiden olisi siksi oltava esimerkillisiä ja molempien kumppaneiden etujen mukaisia;

8.  korostaa Yhdysvaltain velvoitteita globaalina maailmanvaltana ja kehottaa Yhdysvaltain hallintoa säilyttämään yhteiset perusarvot, jotka ovat transatlanttisten suhteiden perusta, ja varmistamaan, että kaikissa olosuhteissa kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia YK:n peruskirjan ja muiden Yhdysvaltain allekirjoittamien tai ratifioimien kansainvälisten välineiden mukaisesti;

9.  korostaa, että EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimmät kumppanit moninapaisessa maailmassa ja että yksipuoliset toimet ainoastaan heikentävät transatlanttista kumppanuutta, jonka on oltava tasa-arvoisten osapuolten kumppanuus, joka perustuu vuoropuheluun ja pyrkii parantamaan keskinäistä luottamusta;

10.  pitää valitettavana, että Yhdysvaltain uuden suurlähettilään nimittäminen Euroopan unioniin on viivästynyt, mutta suhtautuu myönteisesti uuden suurlähettilään nimittämiseen ja nimityksen vahvistamiseen Yhdysvaltain senaatissa 29. kesäkuuta 2018;

11.  arvostelee voimakkaasti Yhdysvaltain uuden Saksan-suurlähettilään Richard Grenellin lausuntoja, joissa tämä totesi tavoitteena olevan kansallisten populistien voimistaminen kaikkialla Euroopassa, ja muistuttaa, että diplomaattien roolina ei ole tukea yksittäisiä poliittisia voimia vaan edistää keskinäistä yhteisymmärrystä ja kumppanuutta; pitää lisäksi vihamielisinä ja transatlanttisen kumppanuuden henkeen sopimattomina Trumpin hallinnon virkamiesten lausuntoja, joissa halveksutaan EU:ta ja tuetaan muukalaisvihamielisiä ja populistisia voimia, jotka pyrkivät tuhoamaan Euroopan yhdentymishankkeen;

12.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan yhteistyötä, koordinointia, johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta unionin Yhdysvaltoja koskevan politiikan alalla, jotta unioni näyttäytyy yhtenäisenä ja vaikuttavana kansainvälisenä toimijana, jolla on johdonmukainen viesti;

13.  muistuttaa, että Yhdysvallat on keskeinen kumppani puolustus- ja turvallisuusetujen yhtenevyyden ja vahvojen kahdenvälisten suhteiden vuoksi; kehottaa järjestämään mahdollisimman pian EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen, jotta voidaan ratkaista nykyiset haasteet ja jatkaa keskinäisten, globaalien ja alueellisten kysymysten käsittelyä;

14.  pitää tärkeänä, että Yhdysvalloilla on joukkoja Euroopan maissa tarpeen mukaan ja siten, että sovituista sitoumuksista pidetään kiinni;

15.  pitää kiinni siitä, että ulkopolitiikasta transatlanttisella tasolla käytävä rakenteellinen ja strateginen vuoropuhelu, johon osallistuvat myös Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltain kongressi, on transatlanttisten rakenteiden ja myös turvallisuusyhteistyön vahvistamisen avain, ja kehottaa laajentamaan EU:n ja Yhdysvaltain välisen vuoropuhelun ulkopoliittista soveltamisalaa;

16.  muistuttaa kehotuksestaan luoda transatlanttinen poliittinen neuvosto (TPC), jossa käsitellään ja koordinoidaan järjestelmällisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja jota johtaisivat varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja Yhdysvaltain ulkoministeri ja jonka tukena toimisivat poliittisten johtajien säännölliset tapaamiset;

17.  pitää myönteisenä, että transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD) tekee jatkuvasti ja keskeytyksettä työtä edistääkseen EU:n ja Yhdysvaltain suhteita parlamentaarisen vuoropuhelun ja yhteisesti kiinnostavien kysymysten koordinoinnin avulla; muistuttaa, että ihmisten välinen yhteydenpito ja vuoropuhelu on tärkeää transatlanttisten suhteiden vahvistamisen kannalta; kehottaa siksi vahvistamaan Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen sekä Euroopan parlamentin osallistumista; pitää myönteisenä kongressin puolueiden välisen EU-toimintaryhmän uudelleenperustamista kongressin 115. vaalikautta varten, ja pyytää Euroopan parlamentin yhteystoimistoa ja EU:n edustustoa Washington D.C.:ssä pitämään läheisempää yhteyttä siihen;

18.  muistuttaa, että EU:n ja Yhdysvaltain yhteiskunnat ovat vahvoja, liberaaliin demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen ankkuroituja yhteiskuntia ja ne perustuvat moniarvoisiin toimijoihin, joita ovat muun muassa hallitukset, parlamentit, hajautetut elimet ja toimijat, erilaiset poliittiset instituutiot, liikeyritykset ja ammattijärjestöt, kansalaisyhteiskunnan järjestöt, vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ja uskonnolliset ryhmät sekä tiede- ja tutkimusyhteisöt; korostaa, että meidän olisi vahvistettava yhteyksiämme Atlantin yli edistääksemme transatlanttisen kumppanuutemme hyviä puolia ja merkitystä eri tasoilla ja kaikkialla EU:ssa ja Yhdysvalloissa keskittymättä pelkästään itä- ja länsirannikoihin; kehottaa laatimaan paranneltuja erityisohjelmia, joille myönnetään riittävästi rahoitusta tätä varten;

19.  pitää myönteisenä unionin toimielinten ja Yhdysvaltain osavaltioiden ja metropolialueiden välisten suhteiden piristävää vaikutusta transatlanttisiin suhteisiin etenkin ystävyyskaupunkitoiminnan alalla; nostaa tässä yhteydessä esiin ilmastojohtajuutta koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan puitteissa tehtävän yhteistyön; kehottaa Yhdysvaltain osavaltioita lujittamaan yhteyksiään EU:n toimielimiin;

20.  korostaa, että koulutusohjelmissa toteutettava kulttuurivaihto on keskeisellä sijalla, kun edistetään ja kehitetään yhteisiä arvoja ja rakennetaan siltoja transatlanttisten kumppanien välille; kehottaa siksi vahvistamaan ja lisäämään Erasmus+-ohjelmaan sisältyviä opiskelijoiden liikkuvuusohjelmia Yhdysvaltain ja EU:n välillä sekä parantamaan niiden käyttömahdollisuuksia;

21.  ilmaisee erityisen tyytyväisyytensä siihen, miten amerikkalaiset koululaiset ovat vastanneet moniin murhenäytelmiin, joita ampuma-aseiden käyttäminen kouluissa on aiheuttanut, ja miten he ovat vaatineet tiukempia aselakeja ja kansallisen kivääriyhdistyksen NRA:n vaikutusvallan pienentämistä lainsäädäntöprosessissa;

Yhdessä kohti maailmanlaajuisia haasteita

22.  vaatii, että EU:n ja Yhdysvaltain olisi edelleen toimittava rakentavissa rooleissa ratkomalla yhteisesti alueellisia konflikteja ja maailmanlaajuisia haasteita kansainvälisen oikeuden periaatteiden pohjalta; korostaa, että monenvälisyys, johon Eurooppa on syvästi ankkuroitunut, asetetaan koko ajan enemmän kyseenalaiseksi Yhdysvaltain ja muiden suurvaltojen asenteissa; muistuttaa monenvälisyyden tärkeydestä rauhan ja vakauden säilyttämisessä, oikeusvaltion arvojen edistämisen välineenä sekä ratkottaessa kansainvälisiä kysymyksiä, ja pitää kiinni siitä, että ne olisi ratkaistava asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla; on siksi huolissaan siitä, että Yhdysvaltain viimeaikaiset yksipuoliset päätökset – irtautuminen keskeisistä kansainvälisistä sopimuksista, tiettyjen sitoumusten peruuttaminen, kansainvälisten sääntöjen rapauttaminen, poistuminen kansainvälisiltä foorumeilta ja diplomaattisten ja kaupallisten jännitteiden kiristäminen – voivat poiketa näistä yhteisistä arvoista ja rasittaa suhdetta; kehottaa unionia osoittamaan yhtenäisyyttä, lujuutta ja oikeasuhteisuutta vastineissaan kyseisiin päätöksiin; kehottaa jäsenvaltioita siksi välttämään kaikkia toimia ja liikkeitä, joilla pyritään saamaan kahdenvälisiä etuja johdonmukaisen ja yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kustannuksella;

23.  panee merkille, että muilla keskeisillä suurvalloilla, kuten Venäjällä ja Kiinalla, on vankkoja poliittisia ja taloudellisia strategioita, joista moni saattaa olla ristiriidassa yhteisten arvojemme, kansainvälisten sitoumustemme ja itse transatlanttisen kumppanuuden kanssa ja vaarantaa ne; muistuttaa, että tällainen kehitys tekee EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyöstä entistä välttämättömämpää, jotta voimme jatkossakin ylläpitää avoimia yhteiskuntiamme sekä edistää ja suojella yhteisiä oikeuksiemme, periaatteitamme ja arvojamme, mukaan luettuna kansainvälisen oikeuden noudattaminen; kehottaa tältä osin lisäämään EU:n ja Yhdysvaltain koordinointia yhteisen pakotepolitiikan linjaamisessa ja laatimisessa sen tehokkuuden parantamiseksi;

24.  toteaa, että Venäjän pyrkimykset länsimaisten yhteiskuntien painostamiseen, ohjailuun ja horjuttamiseen sekä niiden heikkouksien ja demokraattisten valintojen hyväksikäyttöön edellyttävät yhteistä transatlanttista vastausta; katsoo täten, että Yhdysvaltain ja EU:n olisi asetettava Venäjän osalta etusijalle koordinoidut toimet tarvittaessa yhdessä Naton kanssa; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille lausunnot, joita Yhdysvaltain ja Venäjän presidentit esittivät Helsingissä 16. heinäkuuta 2018 järjestetyn tapaamisensa yhteydessä; muistuttaa, että valeuutiset, disinformaatio ja etenkin pahantahtoinen vaikuttaminen muodostavat selkeän uhan demokratioillemme; vaatii, että poliittista ja yhteiskunnallista vuoropuhelua on käytävä tavalla, jolla saatetaan tasapainoon nimettömyys ja vastuu sosiaalisessa mediassa;

25.  korostaa, että turvallisuus on monitahoista ja kytkeytyy moneen asiaan ja että sen määritelmä kattaa paitsi sotilaalliset niin myös muun muassa ympäristöön, energiaan, kauppaan, kyberturvallisuuteen ja viestintään, terveyteen, kehitysyhteistyöhön, vastuullisuuteen ja humanitaariseen apuun liittyvät seikat; vaatii, että turvallisuuskysymyksiä olisi käsiteltävä laajan lähestymistavan puitteissa; pitää tältä osin valitettavana, että Yhdysvallat on ehdottanut huomattavia budjettileikkauksia muun muassa Afganistanin valtiorakenteiden kehittämiseen tarkoitettuihin varoihin, Afrikan kehitysapuun, humanitaariseen apuun sekä YK:n ohjelmien, operaatioiden ja virastojen rahoitukseen;

26.  korostaa, että tasapainoisen ja molempia osapuolia hyödyttävän transatlanttisen kauppasopimuksen vaikutus ulottuisi paljon kaupallisia ja taloudellisia näkökohtia pitemmälle;

27.  toteaa, että Nato on edelleen Euroopan yhteisen turvallisuuden pääasiallinen takaaja; pitää myönteisenä, että Yhdysvallat on vahvistanut sitoutuvansa Natoon ja Euroopan turvallisuuteen; painottaa, että EU:n ja Naton välisen yhteistyön syventäminen vahvistaa myös transatlanttista kumppanuutta;

28.  pitää tärkeänä turvallisuuden ja puolustuksen alan yhteistyötä, koordinointia ja synergiavaikutuksia; painottaa puolustusmenojen parempaa käyttöä ja vaatii tässä yhteydessä, että taakanjakamisessa ei pitäisi keskittyä yksinomaan panoksiin (2 prosenttia BKT:stä olisi käytettävä puolustukseen) vaan myös tuotoksiin (valmiudet mitattuna liikuteltavien joukkojen, valmiusjoukkojen ja pysyvien joukkojen määrällä); muistuttaa, että tämä määrällinen tavoite heijastaa kuitenkin sitä, että eurooppalaiset ovat yhä tietoisempia omasta turvallisuusvastuustaan, mikä on käynyt välttämättömäksi strategisen ympäristön heikkenemisen myötä; pitää myönteisenä, että puolustuksesta on tulossa tärkeämpi painopiste EU:lle ja sen jäsenvaltioille, sillä se tuo sotilasasioihin tehokkuutta EU:n ja Naton etujen mukaisesti, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä Yhdysvaltain joukkojen läsnäoloa unionin alueella; toteaa, että Nato on edelleen ratkaisevan tärkeä Euroopan ja sen liittolaisten yhteiselle turvallisuudelle (Washingtonin sopimuksen 5 artikla); korostaa, että Naton kyky huolehtia tehtävistään riippuu läheisesti transatlanttisten suhteiden vahvuudesta;

29.  kehottaa EU:ta vahvistamaan Euroopan puolustusunionia, jotta voidaan luoda valmiuksia, joilla varmistetaan unionin strateginen merkityksellisyys puolustuksen ja turvallisuuden alalla esimerkiksi lisäämällä puolustuksen alan menoja, tutkimusta, kehittämistä, hankintoja, ylläpitoa ja koulutusta koskevaa synergiaa ja tehokkuutta jäsenvaltioiden välillä; pitää kiinni siitä, että unionin tason puolustusyhteistyön lisääminen vahvistaa eurooppalaista panosta rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämisessä alueellisesti ja kansainvälisesti ja edistää siten myös Nato-liittoutuman tavoitteita ja vahvistaa transatlanttista yhteyttä; tukee siksi viimeaikaisia pyrkimyksiä tehostaa unionin puolustusrakenteita, mukaan luettuina Euroopan puolustusrahasto ja äskettäin perustettu pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY);

30.  suhtautuu myönteisesti PRY:n perustamiseen ja tukee sen ensimmäisiä hankkeita, kuten sotilaallista liikkuvuutta; korostaa, että PRY on sekä EU:n että Naton yhteisen edun mukainen ja sen pitäisi vauhdittaa entisestään näiden organisaatioiden välistä yhteistyötä voimavarojen kehittämisessä ja Naton EU-pilarin lujittamisessa kunkin kansallisen perustuslain puitteissa;

31.  toistaa, että EU:n ja Yhdysvaltain on parannettava yhteistyötään kyberturvallisuuden ja -puolustuksen alalla erityisesti erityisvirastojen ja työryhmien, kuten ENISAn, Europolin, Interpolin, PRY:n tulevien rakenteiden ja Euroopan puolustusrahaston, kautta erityisesti siten, että torjutaan kyberhyökkäyksiä ja edistetään yhdessä toimia, joilla luodaan kattava ja avoin kansainvälinen kehys, jossa vahvistetaan kyberturvallisuuden alan toimia koskevat vähimmäisnormit perusvapauksia kunnioittaen; pitää välttämättömänä, että EU ja Nato lisäävät tiedustelutietojen vaihtoa, jotta kyberhyökkäysten tekijät pystytään selvittämään virallisesti ja kyberhyökkäyksistä vastuussa oleville voidaan määrätä rajoittavia seuraamuksia; korostaa Yhdysvaltain ERI-aloitteen merkitystä ja myönteistä vaikutusta EU:n jäsenvaltioiden turvallisuudelle;

32.  korostaa, että tekoälyn ja koneoppimisen kasvava merkitys edellyttää EU:n ja Yhdysvaltain tehostettua yhteistyötä ja että olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään Yhdysvaltain ja Euroopan korkean teknologian yritysten välistä yhteystyötä, jotta varmistetaan, että kehittämistä ja soveltamista koskevaa kumppanuutta käytetään parhaalla mahdollisella tavalla;

33.  kehottaa Yhdysvaltain kongressia sisällyttämään Euroopan parlamentin kyberuhkatietojen vaihto-ohjelmaansa Australian, Kanadan, Uuden Seelannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttien rinnalle;

34.  korostaa, että tarvitaan yhteinen lähestymistapa digitaalisten alustojen sääntelyyn ja niiden vastuunalaisuuden lisäämiseen, jotta voidaan keskustella verkkosensuurista, tekijänoikeuksista ja oikeudenhaltijoiden oikeuksista, henkilötiedoista ja verkon neutraaliudesta; toistaa, että on tarpeen työskennellä yhdessä, jotta edistetään avointa, yhteentoimivaa ja turvallista internetiä, johon sovelletaan monen sidosryhmän mallia, jolla edistetään ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltiota ja sananvapautta ja joka tukee taloudellista hyvinvointia ja innovointia samalla kun kunnioitetaan yksityisyyden suojaa ja estetään huijaukset, petokset ja varkaudet; kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla kehitetään normeja ja sääntelyä ja edistetään kansainvälisen oikeuden soveltamista kyberavaruudessa;

35.  muistuttaa, että verkon neutraalius on kirjattu EU:n lainsäädäntöön; pitää valitettavana, että Yhdysvaltain tietohallintovirasto on päättänyt purkaa verkon neutraaliutta koskevat säännöt; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdysvaltain senaatti äänesti äskettäin tämän päätöksen kumoamisesta; kehottaa Yhdysvaltain kongressia seuraamaan senaatin päätöstä, jotta voidaan säilyttää avoin, turvallinen ja varma internet, jossa internetin sisältöjen syrjiminen on kielletty;

36.  korostaa, että tarvitaan standardointia koskevia asianmukaisia neuvotteluja erityisesti yhä nopeammin kehittyvän teknologian osalta varsinkin tietoteknisellä alalla;

37.  painottaa, että tärkeä osa EU:n ja Yhdysvaltain terrorisminvastaisten ponnistelujen vahvistamista on kriittisten infrastruktuurien suojelu, mukaan luettuina yhteisten normien edistäminen sekä yhteensopivuuden ja yhteentoimivuuden stimulointi, sekä kattava terrorismin torjunta myös alueellisilla, monenvälisillä ja kansainvälisillä foorumeilla tapahtuvan koordinoinnin sekä terroristien toimintaa koskevan tietojen vaihdon alalla tehtävän yhteistyön kautta; korostaa, että tarvitaan tukimekanismeja, kuten EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmää (ETIAS) ja muita yhteisiä pyrkimyksiä, jotka voivat merkittävällä tavalla edistää ja parantaa terrorismin ja ääriliikkeiden torjuntaa; muistuttaa molempia osapuolia siitä, että terrorismin torjunnassa on noudatettava kansainvälistä oikeutta ja demokraattisia arvoja ja kunnioitettava kaikilta osin kansalaisvapauksia ja perusihmisoikeuksia;

38.  on huolissaan siitä, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun (CIA) johtajaksi nimitettiin äskettäin Gina Haspel, joka on kunnioittanut heikosti ihmisoikeuksia muun muassa osallistuessaan CIA:n luovutuksia ja salaisia pidätyksiä koskeneeseen ohjelmaan;

39.  on erittäin huolissaan siitä, että Yhdysvaltain hallinto on ilmoittanut purkavansa miehittämättömiä ilma-aluksia koskevan ohjelman rajoitukset, mikä lisää siviiliuhrien ja laittomien teloitusten riskiä, ja avoimuuden puutteesta, joka koskee sekä Yhdysvaltain miehittämättömiä ilma-aluksia koskevaa ohjelmaa että joidenkin unionin jäsenvaltioiden antamaa apua; kehottaa Yhdysvaltoja ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytössä noudatetaan niillä olevia velvoitteita, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, kuten kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta, ja että luodaan vahvoja sitovia normeja, joilla säännellään kaikenlaisen avun tarjoamista miehittämättömillä ilma-aluksilla toteutettaviin kuolettaviin operaatioihin;

40.  korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltain on torjuttava veropetoksia ja muita talousrikoksia ja turvattava avoimuus;

41.  kannustaa parantamaan yhteistyötä veropetosten, veronkierron, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan alalla erityisesti EU:n ja Yhdysvaltain TFTP-sopimuksen (Terrorist Finance Tracking Programme) puitteissa, ja katsoo, että tätä sopimusta olisi vahvistettava niin, että se sisältäisi tiedot ulkoiseen puuttumiseen tai laittomiin tiedustelupalveluihin liittyvistä rahoitusvirroista; kehottaa lisäksi EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään yhteistyötä OECD:ssä verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi vahvistamalla kansainvälisiä sääntöjä ja normeja, joilla tämä maailmanlaajuinen ongelma voidaan ratkaista; korostaa, että yhteisen turvallisuuden parantaminen edellyttää lainvalvontaviranomaisten jatkuvaa yhteistyötä, ja kehottaa Yhdysvaltoja varmistamaan kahden- ja monenvälisen yhteistyön tällä alalla; pitää valitettavana, että Dodd–Frank-laki on osittain kumottu, minkä seurauksena yhdysvaltalaisten pankkien valvonta on vähentynyt merkittävästi;

42.  korostaa, että Privacy Shield -järjestelyssä on edelleen rekisteröityjen henkilöiden perusoikeuksia koskevia puutteita; pitää myönteisinä ja tukee kehotuksia, joiden mukaan Yhdysvaltain lainsäätäjän olisi laadittava yleinen yksityisyys- ja tietosuojalaki; muistuttaa, että Euroopassa henkilötietojen suoja on perusoikeus ja että Yhdysvalloilla ei ole uuteen yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR) verrattavia sääntöjä;

43.  muistuttaa laajasta transatlanttisesta solidaarisuudesta, jolla reagoitiin Salisburyssa tapahtuneeseen Skripalien myrkytykseen, joka johti venäläisten diplomaattien karkottamiseen kahdestakymmenestä unionin jäsenvaltiosta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Norjasta ja viidestä EU:n jäseneksi pyrkivästä valtiosta;

44.  muistuttaa olevansa huolissaan siitä, että maaliskuussa 2017 Yhdysvaltain kongressi hylkäsi Yhdysvaltain telehallintoviraston (Federal Communications Commission) esittämän laajakaistapalvelujen ja muiden televiestintäpalvelujen asiakkaiden yksityisyyden suojaa koskevan säännön, mikä käytännössä poistaa laajakaistapalveluihin liittyvät yksityisyyden suojaa koskevat säännöt, jotka olisivat edellyttäneet, että internetpalveluntarjoajat hankkivat kuluttajien nimenomaisen suostumuksen ennen kuin ne myyvät tai jakavat selaustietoja ja muita yksityisiä tietoja mainostajille ja muille yrityksille; pitää tätä jälleen uutena uhkana yksityisyyden suojalle Yhdysvalloissa;

45.  muistuttaa, että Yhdysvallat on edelleen ainoa EU:n viisumivapauslistalla oleva unionin ulkopuolinen maa, joka ei myönnä viisumivapautta kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille; kehottaa Yhdysvaltoja lisäämään kyseiset viisi EU:n jäsenvaltiota (Bulgaria, Kroatia, Kypros, Puola ja Romania) mahdollisimman pian Yhdysvaltain viisumivapausohjelmaan; muistuttaa, että komissiolla on oikeudellinen velvoite antaa delegoitu säädös, jolla tilapäisesti keskeytetään viisumivapauden soveltaminen niiden kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät ole poistaneet tiettyjen jäsenvaltioiden kansalaisten viisumipakkoa 24 kuukauden kuluessa asiaa koskevien ilmoitusten julkaisemispäivästä, ja että tämä määräaika umpeutui 12. huhtikuuta 2016; kehottaa komissiota Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan nojalla antamaan vaaditun delegoidun säädöksen;

46.  painottaa, että unioni on sitoutunut vahvistamaan naapureidensa demokratiaa, ihmisoikeuksia, oikeusvaltiota, vaurautta, vakautta, kestävyyttä ja turvallisuutta ensi sijassa ei-sotilaallisin keinoin erityisesti assosiaatiosopimusten täytäntöönpanon kautta; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tehostamaan yhteistyötään ja koordinoimaan paremmin toimiaan, hankkeitaan ja kantojaan Euroopan unionin itäisessä ja eteläisessä naapurustossa; muistuttaa, että unionin kehitysapupolitiikka ja humanitaarisen avun politiikka eri puolilla maailmaa edistävät myös osaltaan globaalia turvallisuutta;

47.  antaa tunnustusta Yhdysvaltain strategiselle fokukselle ja avoimuudelle Balkanin alueen suhteen, ja muistuttaa, että alue on haaste Euroopalle ja koko mantereen turvallisuudelle; kehottaa siksi Yhdysvaltoja edelleen osallistumaan yhteisiin ponnisteluihin Länsi-Balkanin alueella ja erityisesti lujittamaan oikeusvaltioperiaatetta, demokratiaa, sananvapautta ja turvallisuusyhteistyötä; kannustaa kehittämään lisää yhteisiä toimia, kuten korruptiontorjuntamekanismit ja instituutioiden kehittäminen, jotta alueen maille voidaan tarjota enemmän turvallisuutta, vakautta, kestävyyskykyä ja taloudellista vaurautta, sekä omaksumaan roolin pitkäaikaisten ongelmien ratkaisemisessa; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltain olisi pantava alulle Länsi-Balkanin aluetta koskeva uusi korkean tason vuoropuhelu, jotta voidaan varmistaa, että poliittiset tavoitteet ja avustusohjelmat ovat yhdensuuntaisia, sekä toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä;

48.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja omaksumaan aktiivisemman ja vaikuttavamman roolin Ukrainan alueen konfliktin ratkaisemisessa sekä tukemaan kaikkia pyrkimyksiä kohti kestävää rauhanomaista ratkaisua, jossa kunnioitetaan Ukrainan yhtenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta ja määrätään Krimin niemimaan palauttamisesta Ukrainalle, sekä kannustamaan ja tukemaan Ukrainan uudistus- ja talouskehitysprosesseja, joiden on vastattava täysin Ukrainan sitoumuksia sekä kansainvälisten järjestöjen antamia suosituksia; ilmaisee syvän pettymyksensä siitä, että Minskin sopimusten täytäntöönpanossa ei ole vieläkään edistytty ja että Itä-Ukrainan turvallisuustilanne ja humanitaarinen tilanne ovat heikentyneet; toteaa siksi, että Venäjään kohdistetut pakotteet ovat edelleen tarpeen, ja että Yhdysvaltain olisi koordinoitava toimensa EU:n kanssa; kehottaa tässä asiassa tiivistämään korkean edustajan / varapuheenjohtajan ja Yhdysvaltain Ukrainan-erityisedustajan välistä yhteistyötä;

49.  muistuttaa, että on myös tärkeää, että EU ja Yhdysvallat etsivät ratkaisuja Georgian ja Moldovan jäätyneisiin konflikteihin;

50.  muistuttaa, että kansainvälinen järjestys perustuu kansainvälisten sopimusten noudattamiseen; pitää tässä valossa valitettavana, että Yhdysvallat ei hyväksynyt Kanadassa pidetyn G7-huippukokouksen päätelmiä; muistuttaa sitoutuneensa noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja yleismaailmallisia arvoja ja erityisesti vastuullisuutta, ydinsulkua ja kiistojen rauhanomaista ratkaisemista; korostaa, että ydinsulkustrategiamme johdonmukaisuus on avain uskottavuudellemme maailmanlaajuisena toimijana ja neuvottelijana; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja yhteistyöhön, jotta mahdollistetaan ydinaseriisunta ja tehokkaat ydinvaaran vähentämistä koskevat toimenpiteet;

51.  korostaa, että yhteinen kattava toimintasuunnitelma (JCPOA) Iranin kanssa on merkittävä monenvälinen sopimus sekä alueen vakauttamisen edistämiseen tähtäävän monenvälisen ja EU:n diplomatian huomattava diplomaattinen saavutus; muistuttaa, että unioni aikoo tehdä kaiken voitavansa säilyttääkseen Iranin kanssa tehdyn JCPOA:n kansainvälisen ydinsulkurakenteen keskeisenä pilarina myös Pohjois-Korean kysymyksen osalta sekä alueen turvallisuuden ja vakauden kannalta merkittävänä elementtinä; toistaa, että on tarpeen puuttua kriittisemmin Iranin ballististen ohjusten alalla toteuttamiin ja alueen vakauteen liittyviin toimiin, erityisesti Iranin sekaantumiseen alueen eri konflikteihin, sekä JCPOA:n ulkopuolelle jäävien ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien tilanteeseen Iranissa asianmukaisissa muodoissa ja kaikilla asianmukaisilla foorumeilla; korostaa, että transatlanttinen yhteistyö on ratkaisevaa näiden kysymysten ratkaisemisessa; korostaa, että Kansainvälisen atomienergiajärjestön monien raporttien mukaan Iran täyttää JCPOA:n mukaiset sitoumuksensa; arvostelee voimakkaasti sitä, että presidentti Trump on päättänyt irtautua yksipuolisesti JCPOA-sopimuksesta ja kohdistaa Iranissa toimiviin unionin yrityksiin ekstraterritoriaalisia toimenpiteitä; korostaa, että unioni on päättänyt suojella omia etujaan ja yritystensä ja investoijiensa etuja Yhdysvaltain pakotteiden ekstraterritoriaalisten vaikutusten edessä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä päätöstä aktivoida ”suojautumisasetus”, jonka tarkoituksena on suojata unionin kaupallisia etuja Iranissa Yhdysvaltain ekstraterritoriaalisten pakotteiden vaikutuksilta, ja kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jotka katsotaan tarpeellisiksi JCPOA:n suojaamiseksi;

52.  on huolissaan Yhdysvaltain turvallisuus- ja kauppapolitiikasta Itä- ja Kaakkois-Aasiassa, mukaan luettuna poliittinen tyhjiö, joka aiheutuu sen vetäytymisestä Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta (TPP); toistaa pitävänsä tärkeänä unionin rakentavaa osallistumista Itä- ja Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren alueella, ja pitää tässä yhteydessä tervetulleena EU:n aktiivista kauppapolitiikkaa tuolla maailman alueella ja erityisesti turvallisuuteen liittyviä EU:n aloitteita sellaisina kuin ne on esitetty neuvoston päätelmissä EU:n ja Aasian maiden välisestä tehostetusta yhteistyöstä ja myös poliittisen ja taloudellisen tasapainon kannalta;

53.  pitää myönteisenä Pohjois-Korean kanssa käynnistettyä uutta korkean tason vuoropuhelua ja Singaporessa 12. kesäkuuta 2018 pidettyä huippukokousta; muistuttaa, että näissä neuvotteluissa, joista ei ole vielä nähty mitään kouraantuntuvia ja todennettavia tuloksia, pyritään jännitteiden rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja siten alueellisen ja maailmanlaajuisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämiseen; korostaa, että samalla kansainvälisen yhteisön, mukaan luettuina EU ja Yhdysvallat, on edelleen painostettava Pohjois-Koreaa, kunnes se uskottavasti luopuu ydinaseista ratifioimalla täydellisen ydinkoekieltosopimuksen ja antaa täydellisen ydinkoekieltosopimuksen järjestön valmistelevalle komissiolle ja IAEA:lle mahdollisuuden dokumentoida maan ydinaseriisunnan; on huolissaan Pohjois-Korean riittämättömästä kehityksestä ydinaseriisunnassa, minkä vuoksi presidentti Trump peruutti 24. elokuuta 2018 ulkoministeri Mike Pompeon suunnitellut neuvottelut Pohjois-Korean kanssa;

54.  muistuttaa Yhdysvaltoja siitä, että se ei ole vieläkään ratifioinut täydellistä ydinkoekieltosopimusta, vaikka se on sopimuksen liitteessä II mainittu valtio, jonka allekirjoitus on välttämätön sopimuksen voimaantulemiseksi; toistaa varapuheenjohtajan / korkean edustajan maailman johtajille osoittaman kehotuksen ratifioida kyseinen sopimus; kehottaa Yhdysvaltoja ratifioimaan täydellisen ydinkoekieltosopimuksen mahdollisimman pian ja tukemaan täydellisen ydinkieltosopimuksen järjestöä, kun se pyrkii taivuttamaan muut liitteessä II mainitut valtiot sopimuksen ratifioimiseen;

55.  vaatii kansainvälisen merioikeuden kunnioittamista myös Etelä-Kiinan merellä; kehottaa tältä osin Yhdysvaltoja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS);

56.  kehottaa tiivistämään EU:n ja Yhdysvaltain välistä yhteistyötä, jotta saavutetaan rauhanomainen ratkaisu Syyrian alueellisiin konflikteihin ja sijaissotaan, koska yhteisen strategian puuttuminen haittaa konfliktien rauhanomaista ratkaisemista, ja kehottaa kaikkia osapuolia ja alueellisia toimijoita pidättymään väkivallasta ja kaikista muista toimista, jotka saattavat pahentaa tilannetta; pitää YK:n johtamaa Geneven prosessia ensisijaisena Syyrian konfliktin ratkaisemiseksi tavalla, joka vastaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2254 ja josta konfliktin osapuolet neuvottelevat ja jota keskeiset kansainväliset ja alueelliset toimijat tukevat; vaatii, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, joita Astanan neuvottelujen maat rikkovat, pannaan täysin täytäntöön ja niitä noudatetaan; vaatii yhteisiä toimia, jotta varmistetaan humanitaarisen avun täysin esteetön saanti sitä tarvitseville ja mahdollistetaan vastuussa olevien henkilöiden riippumaton, puolueeton, perusteellinen ja uskottava tutkiminen ja syytteeseenpano; vaatii myös tukea muun muassa Syyrian arabitasavallassa tehtyjä kansainvälisiä rikoksia käsittelevän kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM) maaliskuusta 2012 lähtien tekemälle työlle;

57.  muistuttaa, että unioni toivoo paluuta merkitykselliseen Lähi-idän rauhanprosessiin kohti kahden valtion ratkaisua vuoden 1967 rajojen mukaisesti siten, että riippumaton, demokraattinen, elinkelpoinen ja yhtenäinen Palestiinan valtio voi elää rinnatusten rauhan ja turvallisuuden vallitessa turvallisen Israelin valtion ja muiden naapurien kanssa, ja toteaa, että on pidätyttävä kaikista toimista, jotka voivat haitata näitä pyrkimyksiä; pitää erittäin valitettavana, että Yhdysvaltain hallitus päätti yksipuolisesti siirtää suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin ja tunnustaa Jerusalemin virallisesti Israelin pääkaupungiksi; painottaa, että Jerusalemin kysymyksen on oltava osa israelilaisten ja palestiinalaisten välistä lopullista rauhansopimusta; korostaa, että yhteistä etenemissuunnitelmaa olisi lujitettava, ja painottaa että Yhdysvaltain olisi koordinoitava Lähi-idän rauhanpyrkimyksiään eurooppalaisten kumppaniensa kanssa;

58.  antaa tunnustusta YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle (UNRWA) ja sen työlleen omistautuneelle henkilöstölle niiden merkittävästä ja välttämättömästä humanitaarisesta työstä ja kehitystyöstä palestiinalaispakolaisten hyväksi (Länsirannalla, mukaan luettuina Itä-Jerusalem, Gazan alue, Jordania, Libanon ja Syyria), sillä se on elintärkeää alueen turvallisuudelle ja vakaudelle; on erittäin pahoillaan Yhdysvaltain hallinnon päätöksestä leikata sen UNRWA:lle myöntämää rahoitusta ja pyytää Yhdysvaltoja harkitsemaan uudelleen tätä päätöstä; korostaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin jatkuvaa tukea kyseiselle virastolle ja kannustaa EU:n jäsenvaltioita myöntämään lisärahoitusta UNRWA:n toiminnan pitkän aikavälin kestävyyden takaamiseksi;

59.  kehottaa lisäyhteistyöhön EU:n ja Yhdysvaltain maailmanlaajuisissa ohjelmissa, joilla edistetään demokratiaa, tiedotusvälineiden vapautta, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja ja ihmisoikeuksien suojelua, mukaan luettuina pakolaisten ja maahanmuuttajien, naisten sekä rotuvähemmistöjen ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet; korostaa, että hyvän hallintotavan, vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja oikeusvaltioperiaatteen arvot ovat ihmisoikeuksien puolustamisen tärkeä perusta; muistuttaa, että EU vastustaa kuolemanrangaistusta voimakkaasti ja periaatteellisesti ja kannattaa kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon yleistä keskeyttämistä, jotta rangaistuksesta voidaan luopua maailmanlaajuisesti; korostaa, että kriisien ehkäiseminen ja rauhanrakentaminen sekä humanitaarisiin hätätilanteisiin vastaaminen edellyttävät yhteistyötä;

60.  toteaa, että EU:lla ja Yhdysvalloilla on yhteisiä etuja Afrikassa, missä molempien on koordinoitava ja tehostettava paikallisella, alueellisella ja monikansallisella tasolla antamaansa tukea hyvälle hallinnolle, demokratialle, ihmisoikeuksille, kestävälle sosiaaliselle kehitykselle, ympäristönsuojelulle, muuttoliikkeen hallinnalle, talouden hallinnalle ja turvallisuudelle, alueellisten konfliktien rauhanomaiselle ratkaisemiselle sekä korruption, laittomien taloudellisten toimien sekä väkivallan ja terrorismin torjumiselle; katsoo, että toimia ja resurssien käyttöä voitaisiin tehostaa parantamalla EU:n ja Yhdysvaltain välistä koordinointia muun muassa vahvistamalla poliittista vuoropuhelua ja laatimalla yhteisiä Afrikka-strategioita siten, että samalla otetaan asianmukaisesti huomioon alueellisten järjestöjen ja alueellista tasoa pienempien ryhmittymien näkemykset;

61.  korostaa EU:n ja Yhdysvaltain yhteisten poliittisten, taloudellisten ja turvallisuuteen liittyvien etujen tärkeyttä Kiinan ja Venäjän kaltaisten maiden talouspolitiikkoihin nähden, ja muistuttaa, että yhteiset ponnistelut myös WTO:n tasolla voisivat auttaa ratkaisemaan sellaisia kysymyksiä kuin maailmanlaajuisen kaupan nykyinen epätasapaino ja Ukrainan tilanne; vaatii, että Yhdysvaltain hallinto ei enää estä WTO:n muutoksenhakuelimen tuomarien nimittämistä; korostaa, että on Kiinan OBOR-strategian (uusi silkkitie) suhteen on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä myös kehittämällä tähän liittyvää yhteistyötä EU:n sekä Yhdysvaltain, Intian, Japanin ja Australian QUAD-turvallisuusvuoropuhelun välillä;

62.  toteaa, että arktisen alueen toimintapolitiikan alalla tarvitaan parempaa yhteistyötä etenkin Arktisen neuvoston yhteydessä, erityisesti koska ilmastonmuutoksen myötä voi avautua uusia merireittejä ja saataville voi tulla luonnonvaroja;

63.  painottaa, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ilmiö ja että siihen olisi siksi puututtava yhteistyön, kumppanuuden ja ihmisoikeuksien suojelun kautta mutta myös hallinnoimalla muuttoreittejä ja pyrkimällä YK:n tasolla maailmanlaajuiseen ratkaisuun noudattaen kansainvälistä oikeutta ja erityisesti vuoden 1951 Geneven yleissopimusta ja sen vuonna 1967 hyväksyttyä pöytäkirjaa; suhtautuu myönteisesti YK:ssa tähän mennessä toteutettuihin toimiin turvallista, laillista ja hallittua muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen aikaansaamiseksi ja pitää valitettavana Yhdysvaltain joulukuussa 2017 tekemää päätöstä vetäytyä keskusteluista; vaatii yhteistä politiikkaa muuttoliikkeen perussyiden torjumiseksi;

64.  kannattaa EU:n ja Yhdysvaltain energiayhteistyön vahvistamista EU–USA-energianeuvoston pohjalta myös uusiutuvan energian alalla; kehottaa siksi jälleen jatkamaan sen kokouksia; vaatii myös lisää yhteistyötä energian tutkimuksen ja uusien teknologioiden alalla sekä tiiviimpää yhteistyötä energiainfrastruktuurien suojelemiseksi kyberiskuilta; pitää kiinni siitä, että energian toimitusvarmuuden alalla on tehtävä yhteistyötä, ja korostaa, että on tarpeen täsmentää, miten Ukrainan kauttakulkurooli jatkuu;

65.  korostaa huolta Nord Stream 2 -putkesta ja siitä, että se saattaa jakaa näkemyksiä energiaturvallisuudesta ja rikkoa jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta, ja pitää myönteisenä Yhdysvaltain tukea Euroopan energiaturvallisuuden varmistamiselle;

66.  pitää valitettavana Yhdysvaltain irtautumista Pariisin sopimuksesta mutta pitää arvossa sitä, että yhdysvaltalaiset yksityishenkilöt, yritykset, kaupungit ja osavaltiot pyrkivät edelleen kohti Pariisin sopimuksen täyttämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista, ja korostaa tarvetta lisätä unionin yhteyksiä näihin toimijoihin; panee merkille, että ilmastonmuutos ei ole enää osa Yhdysvaltain kansallista turvallisuusstrategiaa; vahvistaa EU:n sitoutumisen Pariisin sopimukseen ja YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaan ja painottaa, että ne on pantava täytäntöön, jotta voidaan varmistaa maailmanlaajuinen turvallisuus ja kehittää kestävämpää taloutta ja yhteiskuntaa; muistuttaa, että siirtyminen kohti vihreää taloutta tarjoaa monia mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja lisätä kasvua;

67.  kannustaa jatkamaan innovoinnin, tieteen ja teknologian alan yhteistyötä ja kehottaa uudistamaan EU:n ja Yhdysvaltain välisen tiede- ja teknologiasopimuksen;

Sääntöihin perustuvan kauppajärjestelmän puolustaminen vaikeina aikoina

68.  toteaa, että vuonna 2017 Yhdysvallat oli EU:n suurin vientimarkkina ja EU:n tuonnin toiseksi suurin alkuperämaa; ottaa huomioon, että EU:n ja Yhdysvaltain välisten kauppataseen vajeiden tai ylijäämien välillä on eroja riippuen siitä, onko kyse tavarakaupasta, palvelukaupasta, sähköisestä kaupasta tai ulkomaisista suorista sijoituksista; korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltain väliset kauppa- ja sijoitussuhteet, jotka ovat maailman merkittävimmät ja perustuneet aina yhteisiin arvoihin, ovat yksi tärkeimmistä maailman talouskasvun, kaupan ja hyvinvoinnin vetureista; panee lisäksi merkille, että EU:lla on 147 miljardin dollarin ylijäämä tavarakaupassa Yhdysvaltain kanssa; toteaa, että EU:n yritykset työllistävät 4,3 miljoonaa työntekijää Yhdysvalloissa;

69.  korostaa, että EU ja Yhdysvallat ovat molemmat tärkeitä toimijoita globalisoituneessa maailmassa, joka kehittyy ennennäkemättömällä vauhdilla ja intensiteetillä, ja että kun otetaan huomioon yhteiset haasteet, on EU:n ja Yhdysvaltain yhteisen edun mukaista käsitellä kauppapoliittisia kysymyksiä yhteisesti ja koordinoidusti, jotta voidaan muokata tulevia monenvälisiä kauppajärjestelmiä ja maailmanlaajuisia standardeja;

70.  korostaa WTO:n keskeistä asemaa monenvälisessä järjestelmässä, koska se on edelleen paras vaihtoehto varmistaa avoin, oikeudenmukainen ja sääntöihin perustuva järjestelmä, jossa otetaan huomioon ja tasapainotetaan sen jäsenten erilaiset intressit; toistaa tukensa monenvälisen kauppajärjestelmän lujittamiselle entisestään; tukee komission työtä, jolla pyritään jatkossakin Yhdysvaltain kanssa vastaamaan yhdessä positiivisesti nykyisiin institutionaalisiin ja systeemisiin haasteisiin;

71.  korostaa WTO:n asemaa kauppaan liittyvien riitojen ratkaisemisessa; kehottaa kaikkia WTO:n jäseniä varmistamaan WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän asianmukaisen toiminnan; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Yhdysvallat estää uusien ehdokkaiden nimittämisen valituselimeen, mikä uhkaa riitojenratkaisujärjestelmän toiminnan perusteita; kehottaa komissiota ja kaikkia WTO:n jäseniä tutkimaan keinoja ratkaista tämä WTO:n valituselimen jäsenten vaihtamiseen liittyvä pattitilanne tarvittaessa uudistamalla riitojenratkaisujärjestelmää; toteaa, että näillä uudistuksilla voitaisiin varmistaa järjestelmän mahdollisimman suuri tehokkuus ja riippumattomuus siten, että samalla noudatetaan arvoja ja yleistä lähestymistapaa, joita EU on jatkuvasti puolustanut WTO:n perustamisesta lähtien ja joihin kuuluvat erityisesti vapaan ja oikeudenmukaisen kaupan edistäminen maailmanlaajuiselta pohjalta oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti sekä kaikkien WTO:n jäsenten velvollisuus noudattaa kaikkia WTO:n velvoitteita;

72.  pitää valitettavana, että WTO:n yhdennessätoista ministerikokouksessa (MC11) ei saavutettu tuloksia, mutta panee tyytyväisenä merkille, että Yhdysvallat, EU ja Japani allekirjoittivat yhteisen julkilausuman markkinoita vääristävien epäoikeudenmukaisten ja protektionististen käytäntöjen lakkauttamisesta, mitä korostettiin myös heinäkuussa 2017 koolla olleen G20-ryhmän julkilausumassa; kehottaa jatkamaan Yhdysvaltain ja Japanin kanssa tässä asiassa tehtävää yhteistyötä, jotta voidaan puuttua hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, kuten syrjintään, markkinoille pääsyn rajoittamiseen, polkumyyntiin ja tukiin;

73.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä Yhdysvaltain ja WTO:n muiden jäsenten kanssa työsuunnitelman puuvilla- ja kalastusalan kilpailua vääristävien tukien poistamiseksi (erityisesti laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen osalta); kehottaa yhteistyöhön, jolla viedään eteenpäin monenvälistä asialistaa sellaisilla uusilla aloilla kuten sähköinen kauppa, digitaalinen kauppa – myös digitaalinen kehitys – investointien edistäminen, kauppa ja ympäristö sekä kauppa ja sukupuoli ja jolla edistetään erityisiä toimintalinjoja, joilla helpotetaan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (mikro- ja pk-yritysten) osallistumista globaaliin talouteen;

74.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja edistämään kansainvälistä yhteistyötä, jotta vahvistetaan julkisia hankintoja koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja erityisesti julkisia hankintoja koskevaa sopimusta (GPA);

75.  kehottaa komissiota aloittamaan Yhdysvaltain kanssa vuoropuhelun, jolla pyritään jatkamaan neuvotteluja monenvälisestä ympäristöhyödykesopimuksesta (EGA) ja palvelukauppasopimuksesta (TiSA);

76.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja yhdistämään voimavaransa epäoikeudenmukaisten kauppapolitiikkojen ja -käytäntöjen torjumiseksi siten, että samalla noudatetaan monenvälisiä sääntöjä ja WTO:n riitojenratkaisumenettelyä ja vältytään yksipuolisilta toimenpiteiltä, koska ne ovat vahingollisia kaikille maailmanlaajuisille arvoketjuille, joissa EU:n ja Yhdysvaltain yritykset toimivat; pitää hyvin valitettavana kansainvälisessä kaupankäyntijärjestelmässä vallitsevaa epävarmuutta, jonka Yhdysvallat on aiheuttanut turvautumalla ennen WTO:n ja sen riitojenratkaisumenettelyn perustamista kehitettyihin välineisiin ja toimintapolitiikan keinoihin (kuten 232 artikla vuodelta 1962 ja 301 artikla vuodelta 1974); panee tässä yhteydessä merkille, että Yhdysvaltain päätöstä teräs- ja alumiinitullien määräämisestä 232 artiklan nojalla ei voida perustella kansalliseen turvallisuuteen vedoten, ja kehottaa Yhdysvaltoja myöntämään EU:lle täyden ja pysyvän vapautuksen näistä toimista; kehottaa komissiota vastaamaan määrätietoisesti, jos tulleja käytetään keinona hillitä EU:n vientiä; toteaa, että Yhdysvaltain tekemä valitus suurten siviililentokoneiden kauppaan liittyvistä toimista EU:ta vastaan vietiin vaatimustenmukaisuutta käsittelevään valituselimeen, joka antoi asiasta selvityksen, ja korostaa, että vastatoimet, joita Yhdysvallat selvityksen pohjalta mahdollisesti kohdistaa eurooppalaisiin tuotteisiin, eivät olisi oikeutettuja, koska WTO hylkäsi 204 Yhdysvaltain esittämistä 218 väitteestä ja koska Yhdysvaltain maksamia laittomia tukia koskevasta asiaan liittyvästä tapauksesta odotetaan lisäselvitystä;

77.  panee merkille, että EU ja Yhdysvallat tekevät jatkuvaa kahdenvälistä yhteistyötä monessa sääntelykysymyksessä, mistä ovat osoituksena hiljattain tehty kahdenvälinen sopimus vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan vakautta koskevista toimenpiteistä tai sopimus lääkkeiden valmistajiin kohdistuvien tarkastusten vastavuoroisesta tunnustamisesta; kehottaa komissiota ja neuvostoa kunnioittamaan täysimääräisesti Euroopan parlamentin roolia tässä prosessissa;

78.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ja Yhdysvaltain kansantalouksien kannalta; kehottaa molempia osapuolia tukemaan tutkimusta ja innovointia molemmilla puolilla Atlanttia, takaamaan immateriaalioikeuksien suojan korkean tason ja varmistamaan, että korkealaatuisia innovatiivisia tuotteita tuottavat toimijat voivat tuottaa niitä jatkossakin;

79.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja parantamaan Yhdysvaltoihin ja EU:n alueelle vientiä harjoittavien pk-yritysten markkinoille pääsyä lisäämällä nykyisten sääntöjen avoimuutta ja avaamalla markkinoita Atlantin molemmin puolin esimerkiksi pk-yritysten portaalin avulla;

80.  korostaa Yhdysvaltain markkinoiden merkitystä EU:n pk-yrityksille; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja käsittelemään tullien, tullien ulkopuolisten esteiden ja teknisten kaupan esteiden suhteetonta vaikutusta pk-yrityksiin Atlantin molemmin puolin siten, että tullitariffien alentamisen lisäksi myös yksinkertaistetaan tullimenettelyjä ja otetaan mahdollisesti käyttöön uusia mekanismeja, joiden tarkoituksena on auttaa pk-yrityksiä vaihtamaan EU:n ja Yhdysvaltain markkinoilla tapahtuvan ostamisen ja myymisen alan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä;

81.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja kahdenvälisen yhteistyönsä puitteissa pidättymään keskinäisestä verokilpailusta, sillä tämä johtaa ainoastaan investointien vähenemiseen molemmissa kansantalouksissa;

82.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja sopimaan sähköisen kaupan kehyksestä, jossa kunnioitetaan kummankin osapuolen nykyisiä oikeudellisia kehyksiä ja sopimuksia, tietosuojalainsäädäntöä ja henkilötietojen suojelua koskevia sääntöjä, mikä on erityisen tärkeää palvelualalla; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n ja Yhdysvaltain olisi yhteisesti kannustettava kolmansia maita omaksumaan korkeatasoisia tietosuojastandardeja;

83.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tehostamaan yhteistyötä ilmastonmuutoksen alalla; vaatii, että EU:n ja Yhdysvaltain on käytettävä nykyisiä ja tulevia kaikkien tasojen kauppaneuvotteluja varmistamaan kansainvälisesti hyväksyttyjen normien, kuten Pariisin sopimuksen, soveltaminen, edistettävä ympäristön kannalta kestävien tavaroiden ja myös teknologian kauppaa sekä varmistettava, että toteutetaan maailmanlaajuinen energiasiirtymä, johon liittyy selkeä ja koordinoitu kansainvälisen kaupan agenda, jotta sekä suojellaan ympäristöä että luodaan työpaikkoja ja kasvua;

84.  katsoo, että Yhdysvaltain ja EU:n kauppa- ja investointisuhteita koskevaa mahdollista uutta sopimusta ei voida neuvotella paineen tai uhan alla ja että EU:n etujen mukainen olisi ainoastaan laaja, kunnianhimoinen, tasapainoinen ja kokonaisvaltainen sopimus, joka kattaa kaikki kaupan alat; panee tässä yhteydessä merkille, että voisi olla hyödyllistä perustaa erityinen ja pysyvä sääntely- ja kuulemisalan yhteistyömekanismi; kehottaa komissiota palaamaan neuvotteluihin Yhdysvaltain kanssa oikeiden olosuhteiden vallitessa;

85.  korostaa, että kauppavirrat edellyttävät yhä useammin uusia, nopeampia ja turvallisempia tapoja liikuttaa tavaroita ja palveluja rajojen yli; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja keskeisinä kauppakumppaneina tekemään yhteistyötä kauppaan liittyvän digitaalisen teknologian ratkaisujen suhteen kaupan helpottamiseksi;

86.  muistuttaa, että EU:n ja Yhdysvaltain nykyinen vuoropuhelu ja yhteistyö tieteen ja teknologian alalla on tärkeää; toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltain tutkimus- ja innovointiponnisteluilla on tärkeä rooli tiedon ja talouskasvun keskeisinä vetureina, ja kannattaa EU:n ja Yhdysvaltain tiede- ja teknologiasopimuksen jatkamista ja laajentamista vuoden 2018 jälkeen, jotta voidaan edistää tutkimusta, innovointia ja uusia kehittyviä teknologioita, suojella teollis- ja tekijänoikeuksia sekä luoda enemmän ja parempia työpaikkoja, kestävää kauppaa ja osallistavaa kasvua;

87.  jakaa Yhdysvaltain huolen terästuotannon maailmanlaajuisesta ylikapasiteetista; pitää samalla valitettavana, että yksipuoliset ja WTO:n sääntöjä rikkovat toimenpiteet ainoastaan heikentävät sääntöihin perustuvan kauppajärjestelmän eheyttä; korostaa, että edes EU:lle myönnettävä pysyvä vapautus Yhdysvaltain asettamista tulleista ei tekisi tästä toimintatavasta legitiimiä; kehottaa komissiota tekemään Yhdysvaltain kanssa yhteistyötä terästuotannon ylikapasiteetin purkamiseen tarkoitettujen toimien vahvistamiseksi G20:n maailmanlaajuisen foorumin puitteissa, jotta monenvälisten toimien valtavaa potentiaalia voidaan hyödyntää; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että sääntöihin perustuvan kauppajärjestelmän puitteissa toteutettavat yhteiset ja yhteensovitetut toimet ovat paras tapa ratkaista tällaiset maailmanlaajuiset ongelmat;

88.  toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltain on tärkeää käsitellä WTO:n välttämätöntä nykyaikaistamista koordinoidulla ja rakentavalla tavalla, jotta sen toiminnasta voidaan tehdä tehokkaampaa, avoimempaa ja vastuullisempaa ja jotta varmistetaan, että sukupuoli-, sosiaali-, ympäristö- ja ihmisoikeusulottuvuudet sisällytetään riittävässä määrin kansainvälisen kaupan sääntöjen ja politiikkojen kehittämisprosessiin;

89.  korostaa, että EU kannattaa vääristymätöntä markkinataloutta sekä avoimia arvoja ja sääntöihin perustuvaa ja reilua kauppaa; toistaa tukevansa komission strategiaa, jolla vastataan Yhdysvaltain nykyiseen kauppapolitiikkaan monenvälisen kauppajärjestelmän sääntöjä noudattaen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita yhtenäisyyteen ja kehottaa komissiota kehittämään yhteisen lähestymistavan tämän tilanteen korjaamiseksi; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää säilyttää EU:n jäsenvaltioiden yhtenäisyys, sillä EU:n yhteiset toimet kansainvälisellä tasolla yhteisen kauppapolitiikan ja EU:n tulliliiton puitteissa sekä kahdenvälisesti Yhdysvaltain kanssa ovat osoittautuneet paljon tehokkaammiksi kuin mitkään yksittäisten jäsenmaiden aloitteet; muistuttaa, että EU on valmis työskentelemään Yhdysvaltain kanssa kauppaan liittyvien keskinäisten huolenaiheiden ratkaisemiseksi monenvälisen kauppajärjestelmän puitteissa;

90.  pitää valitettavana presidentti Trumpin päätöstä vetää Yhdysvallat pois JCPOA:sta ja sen vaikutusta Iranissa liiketoimintaa harjoittaviin EU:n yrityksiin; kannattaa kaikkia EU:n toimia, joilla pyritään säilyttämään Iraniin investoivien EU:n yritysten edut, ja erityisesti komission päätöstä aktivoida suojautumisasetus, mikä osoittaa, että EU on sitoutunut yhteiseen kattavaan toimintasuunnitelmaan; katsoo, että samaa asetusta voitaisiin käyttää aina tapauksen mukaan;

91.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja lujittamaan yhteistyötään ja pyrkimyksiään panna täytäntöön ja laajentaa yritysten due diligence -järjestelyjä, jotta tehostetaan ihmisoikeuksien suojelua kansainvälisesti myös konfliktialueilta peräisin olevien mineraalien ja metallien kaupan alalla;

92.  pitää valitettavana Yhdysvaltain irtautumista ympäristön suojelusta; suhtautuu tässä yhteydessä kielteisesti presidentti Trumpin päätökseen poistaa rajoitus metsästysmuistojen tuonnilta tietyistä Afrikan maista, myös Zimbabwesta ja Sambiasta, koska Yhdysvallat on maailman suurin norsuihin liittyvien metsästysmuistojen tuoja;

93.  kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja jatkamaan ja vahvistamaan transatlanttista parlamentaarista yhteistyötä, jonka pitäisi johtaa tiiviimpään ja laajempaan poliittiseen toimintakehykseen EU:n ja Yhdysvaltain välisten kauppa- ja investointiyhteyksien parantamiseksi;

94.  on huolissaan siitä, että Yhdysvallat ja Kiina voivat päästä sopimukseen, joka ei ole täysin WTO:n sääntöjen mukainen, mikä voisi myös heikentää unionin etuja ja vaikeuttaa transatlanttisia kauppasuhteita; korostaa siksi, että tarvitsemme globaalimman sopimuksen tärkeimpien kauppakumppaneidemme kanssa, koska meillä on maailmanlaajuisesti yhteiset intressit;

o
o   o

95.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden sekä liittymässä olevien valtioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdysvaltain presidentille sekä Yhdysvaltain senaatille ja edustajainhuoneelle.

(1) EYVL L 309, 29.11.1996, s. 1.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0068.
(3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 226.
(4) EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 198.
(5) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 124.
(6) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 120.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0435.
(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0492.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0042.


EU:n ja Kiinan suhteiden tila
PDF 190kWORD 71k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2018 EU:n ja Kiinan suhteiden tilasta (2017/2274(INI))
P8_TA(2018)0343A8-0252/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että EU ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet 6. toukokuuta 1975,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden, joka käynnistettiin vuonna 2003,

–  ottaa huomioon Kiinan-suhteiden pääasiallisen oikeudellisen kehyksen eli toukokuussa 1985 allekirjoitetun ETY:n ja Kiinan kauppa- ja talousyhteistyösopimuksen(1), joka kattaa talous- ja kauppasuhteet sekä EU:n ja Kiinan välisen yhteistyöohjelman,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan EU:n ja Kiinan strategisen yhteistyöohjelman, josta päästiin sopimukseen 21. marraskuuta 2013,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan välisen jäsennetyn poliittisen vuoropuhelun, joka käynnistyi virallisesti vuonna 1994, ja strategisista ja ulkopoliittisista kysymyksistä käytävän korkean tason strategisen vuoropuhelun, joka käynnistyi vuonna 2010, ja erityisesti EU:n ja Kiinan viidennen ja seitsemännen korkean tason strategisen vuoropuhelun, jotka käytiin Pekingissä 6. toukokuuta 2015 ja 19. huhtikuuta 2017,

–  ottaa huomioon uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta käydyt neuvottelut, jotka käynnistettiin vuonna 2007,

–  ottaa huomioon, että tammikuusta 2014 lähtien on käyty neuvotteluja kahdenvälisestä investointisopimuksesta,

–  ottaa huomioon Brysselissä 1. ja 2. kesäkuuta 2017 pidetyn EU:n ja Kiinan 19. huippukokouksen,

–  ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 22. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon EU:n uuden Kiinan-strategian osatekijöistä (JOIN(2016)0030),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. heinäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät EU:n Kiinan-strategiasta,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2018 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen kertomuksen ”Hongkongin erityishallintoalue: vuosikertomus 2017” (JOIN(2018)0007),

–  ottaa huomioon neuvoston 15. kesäkuuta 2012 antamat Itä-Aasiaa koskevat EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiset suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Kiinan kansankongressin pysyvän komitean 1. heinäkuuta 2015 hyväksymän uuden kansallista turvallisuutta koskevan lain,

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetun valkoisen kirjan, joka koskee Kiinan sotilasstrategiaa,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun, joka käynnistettiin vuonna 1995 ja jonka 35. kierros käytiin Brysselissä 22. ja 23. kesäkuuta 2017,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan välillä jo käynnissä olevat yli 60 alakohtaista vuoropuhelua,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2012 käynnistetyn EU:n ja Kiinan kansalaisten välisen korkean tason vuoropuhelun, joka kattaa kaikki EU:n ja Kiinan yhteiset tämän alan aloitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kiinan välisen tieteellistä ja teknistä yhteistyötä koskevan sopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2000(2), sekä tieteellistä ja teknologista kumppanuutta koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin 20. toukokuuta 2009,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ja Pariisin ilmastosopimuksen, joka tuli voimaan 4. marraskuuta 2016,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kiinan välisen energiavuoropuhelun,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan väliset pyöreän pöydän keskustelut,

–  ottaa huomioon Kiinan kommunistisen puolueen 19. kansalliskongressin, joka pidettiin 18.–24. marraskuuta 2017,

–  ottaa huomioon Kiinan kansankongressin joulukuussa 2016 hyväksymän ympäristönsuojeluun tähtäävän verolain, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2018,

–  ottaa huomioon, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan ympäristötekijät vaikuttavat kansallisiin ja kansainvälisiin muuttovirtoihin, sillä ihmiset lähtevät paikoista, joiden olosuhteista kiihtyvä ilmastonmuutos on tehnyt ankarat tai alati huononevat(3),

–  ottaa huomioon Venetsiassa 19. tammikuuta 2018 käynnistetyn vuoden 2018 EU–Kiina-matkailuvuoden (ECTY),

–  ottaa huomioon Kiinassa toimivien ulkomaankirjeenvaihtajien yhdistyksen (FCCC) 30. tammikuuta 2018 julkaiseman työolosuhderaportin ”Access Denied – Surveillance, harassment and intimidation as reporting conditions in China deteriorate”,

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 annetun EU:n julkilausuman YK:n ihmisoikeusneuvoston 37. kokouksen esityslistan kohdasta 4 ”Ihmisoikeustilanteet, joihin neuvoston on kiinnitettävä huomiota”,

–  ottaa huomioon Pekingissä toukokuussa 2018 pidetyn Euroopan parlamentin ja Kiinan parlamentin välisen 41. kokouksen,

–  ottaa huomioon Kiinaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”BRICS-maita ja muita nousevia talouksia koskeva EU:n ulkopolitiikka: tavoitteet ja strategiat”(4) ja 23. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU ja Kiina: kaupan epätasapaino?”(5)sekä 14. maaliskuuta 2013 Korean demokraattisen kansantasavallan ydinaseuhasta ja ihmisoikeustilanteesta(6), 5. helmikuuta 2014 ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(7), 17. huhtikuuta 2014 Pohjois-Korean tilanteesta(8), 21. tammikuuta 2016 Pohjois-Koreasta(9) ja 13. joulukuuta 2017 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta(10) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 EU:n ja Kiinan suhteista(11), 5. helmikuuta 2009 kauppa- ja taloussuhteista Kiinan kanssa(12), 14. maaliskuuta 2013 EU:n ja Kiinan suhteista(13), 9. lokakuuta 2013 EU:n ja Kiinan kahdenvälistä investointisopimusta koskevista neuvotteluista(14) ja EU:n ja Taiwanin kauppasuhteista(15) sekä 16. joulukuuta 2015 EU:n ja Kiinan suhteista(16) antamansa päätöslauselmat sekä 13. joulukuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle antamansa suosituksen ”Hongkong – 20 vuotta palauttamisen jälkeen”(17),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista antamansa päätöslauselmat ja erityisesti 27. lokakuuta 2011 Tiibetistä, erityisesti nunnien ja munkkien polttoitsemurhista(18), 14. kesäkuuta 2012 Tiibetin ihmisoikeustilanteesta(19), 12. joulukuuta 2013 elinten poistoista Kiinassa(20), 15. joulukuuta 2016 Larung Garin tiibetinbuddhalaisen akatemian ja Ilham Tohtin tapauksista(21), 16. maaliskuuta 2017 EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvoston istunnoissa vuonna 2017(22), 6. heinäkuuta 2017 Nobelin palkinnon saajan Liu Xiaobon ja Lee Ming-chen tapauksista(23) ja 18. tammikuuta 2018 ihmisoikeusaktivistien Wu Ganin, Xie Yangin, Lee Ming-chen, Tashi Wangchukin ja tiibetiläismunkki Choekyin tapauksista(24) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon asevientikiellon, jonka EU asetti Taivaallisen rauhan aukion kesäkuussa 1989 tehdyn iskun jälkeen ja jota parlamentti tuki 2. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa, joka koskee neuvoston vuosittaista selvitystä Euroopan parlamentille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista(25),

–  ottaa huomioon Kiinan hallituksen korkea-arvoisten edustajien ja dalai-laman välillä vuosina 2002–2010 käydyt yhdeksän neuvottelukierrosta, Kiinan valtioneuvoston tiedotustoimiston 15. huhtikuuta 2015 julkaiseman kannanoton Tiibetistä ”Tibet’s Path of Development Is Driven by an Irresistible Historical Tide” sekä 14. dalai-laman edustajien vuonna 2008 esittämän asiakirjan ”Memorandum on Genuine Autonomy” ja vuonna 2009 esittämän asiakirjan ”Note on Genuine Autonomy”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8-0252/2018),

A.  toteaa, että vuonna 2017 pidetty 19. EU:n ja Kiinan välinen huippukokous edisti kahdenvälistä strategista kumppanuutta, jolla on maailmanlaajuisia vaikutuksia, ja korosti yhteistä sitoumusta vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin ja yhteisiin turvallisuusuhkiin sekä edistää monenkeskisyyttä; toteaa, että rakentava yhteistyö voisi tuottaa molemminpuolista hyötyä monilla aloilla, mukaan lukien YK:n ja G20:n kaltaiset kansainväliset foorumit; toteaa, että EU ja Kiina ovat vahvistaneet aikomuksensa tiivistää yhteistyötä vuonna 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi, puhtaan energian edistämiseksi ja saasteiden vähentämiseksi; katsoo, että molempien osapuolten on lisättävä yhteistyötä ja koordinointia tällä alalla, myös tutkimusalalla ja parhaiden käytäntöjen vaihdon alalla; ottaa huomioon, että Kiina on hyväksynyt EU:n päästökauppajärjestelmään perustuvan hiilipäästökauppajärjestelmän; toteaa, että monenvälistä hallintoa koskeva EU:n näkemys perustuu sääntöihin ja yleismaailmallisiin arvoihin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin, oikeusvaltioon, avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen; katsoo, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa on entistä tärkeämpää edistää monenvälisyyttä ja sääntöihin perustuvaa järjestelmää; katsoo, että EU edellyttää sen Kiinan-suhteen tuottavan molemminpuolista hyötyä sekä poliittisesti että taloudellisesti; odottaa lisäksi, että Kiina kantaa maailmanlaajuisen vaikutuksensa mukaisen vastuunsa ja tukee sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, josta myös Kiina hyötyy;

B.  katsoo, että on erittäin tärkeää, että EU ja Kiina tekevät yhteistyötä ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen sekä terrorismin torjunnan alalla; katsoo, että näiden kahden osapuolen välinen yhteistyö oli olennaisen tärkeää Iranin ydinsopimuksen turvaamisen kannalta; toteaa, että Kiinan asenne oli keskeisessä asemassa mahdollistettaessa Pohjois-Korean kriisin johdosta käytävät neuvottelut;

C.  toteaa, että Euroopassa on laajalti sivuutettu se, että Kiinan johto on vaiheittain ja järjestelmällisesti tehostanut toimiaan Kiinan taloudellisen painoarvon muuttamiseksi poliittiseksi vaikutusvallaksi erityisesti strategisilla infrastruktuuri-investoinneilla ja uusilla liikenneyhteyksillä samoin kuin strategisella viestinnällä, jolla pyritään vaikuttamaan Euroopan poliittisiin ja taloudellisiin päätöksentekijöihin, mediaan, korkeakouluihin ja tiedealan kustantajiin sekä suureen yleisöön, jotta muokataan Kiinaa koskevia näkemyksiä ja välitetään myönteistä kuvaa maasta rakentamalla eri yhteiskunnissa myötämielisten eurooppalaisten järjestöjen ja yksityishenkilöiden ”verkostoja”; katsoo, että toimet, joilla Kiina valvoo Euroopassa nykyään opiskelevien kiinalaisten suurta määrää, ovat huolestuttavia, samoin kuin sen pyrkimykset valvoa Kiinasta Eurooppaan paenneita;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 talouskriisin jälkeen yhtäältä Kiinan ja 11 Keski- ja Itä-Euroopan maan sekä toisaalta viiden Balkanin maan välillä otettiin käyttöön 16+1-toimintamalli, joka on osa Kiinan tietyillä alueilla harjoittamaa osa-alueiden diplomatiaa, jolla kehitetään laaja-alaisia infrastruktuurihankkeita ja vahvistetaan kauppa- ja talousyhteistyötä; toteaa, että Kiinan suunnittelemat investoinnit näihin maihin ja rahoitus niille on merkittävää, mutta ei yhtä huomattavaa kuin EU:n investoinnit ja sitoutuminen; ottaa huomioon, että tähän toimintamalliin osallistuvien Euroopan maiden olisi harkittava lisähuomion kiinnittämistä siihen, että EU puhuu yhdellä äänellä Kiinan-suhteissaan;

E.  toteaa, että Kiina on nopeimmin kasvava markkina-alue EU:n elintarvikkeille;

F.  katsoo, että Kiinan uusi silkkitie -aloite (Belt and Road), mukaan lukien arktisia alueita koskeva Kiinan politiikka, on maan kaikkien aikojen kunnianhimoisin ulkopoliittinen hanke, johon sisältyy geopoliittisia ja turvallisuuteen liittyviä ulottuvuuksia ja joka siitä syystä ulottuu talous- ja kauppapolitiikan väitettyä soveltamisalaa laajemmalle; toteaa, että uusi silkkitie -aloitetta vahvistettiin entisestään perustamalla Aasian infrastruktuuri-investointipankki (AIIB) vuonna 2015; ottaa huomioon, että EU vaatii, että uuden silkkitien hallintorakenteen on oltava monenvälinen ja täytäntöönpanon syrjimätöntä; ottaa huomioon, että EU haluaa taata, että kaikissa uusi silkkitie -aloitteeseen liittyvissä yhteenliitettävyyttä koskevissa hankkeissa kunnioitetaan Pariisin sopimuksesta johtuvia velvoitteita ja varmistetaan, että niissä noudatetaan muita ympäristöä, työvoimaa ja sosiaalialaa koskevia kansainvälisiä normeja sekä alkuperäiskansojen oikeuksia; toteaa, että Kiinan infrastruktuurihankkeet voisivat johtaa Euroopan maiden laajaan velkaantumiseen Kiinan valtion omistamille pankeille, jotka tarjoavat lainoja läpinäkymättömillä ehdoilla ja luovat vähän työpaikkoja Eurooppaan; ottaa huomioon, että jotkin uuteen silkkitiehen liittyvät infrastruktuurihankkeet ovat jo aiheuttaneet kolmansien maiden hallituksien ylivelkaantumisen; toteaa, että toistaiseksi suurin osa uuteen silkkitiehen liittyvistä sopimuksista on tehty kiinalaisten yritysten kanssa; katsoo, että Kiina käyttää joitakin teollisuuden normeistaan uuteen silkkitiehen liittyvissä hankkeissa syrjivällä tavalla; katsoo, että uuteen silkkitiehen liittyviä hankkeita ei pidä myöntää muuten kuin avoimilla tarjouskilpailuilla; toteaa, että uusi silkkitie -aloitteessa Kiina hyödyntää monenlaisia kanavia; ottaa huomioon, että 27 EU:n kansallista Kiinan-suurlähettilästä laati hiljattain selonteon, jossa arvostellaan voimakkaasti uutta silkkitietä koskevaa hanketta ja jonka mukaan hanke on suunniteltu siten, että estetään vapaa kauppa ja suositaan kiinalaisia yrityksiä; toteaa, että uusi silkkitie -aloitteeseen ei liity minkäänlaisia ihmisoikeuksia koskevia turvatakeita;

G.  toteaa, että 19. puoluekongressissa ja tämän vuoden kansankongressissa annettiin enenevässä määrin diplomatialle entistä tärkeämpi rooli Kiinassa, kun ainakin viisi korkea-arvoista virkamiestä on nyt vastuussa maan ulkopolitiikasta ja ulkoministeriön määrärahat ovat kasvaneet merkittävästi; ottaa huomioon, että vastaperustettu Kiinan valtion kansainvälinen kehitysyhteistyövirasto vastaa tulevaisuudessa Kiinan kasvavan ulkomaanavun määrärahoista;

H.  toteaa, että reaktiona kulttuurivallankumouksen ylilyönneille Kiina otti 1980-luvulla käyttöön toimikausien rajoitukset; toteaa, että 11. maaliskuuta 2018 pidetyssä äänestyksessä Kiinan kansankongressi hyväksyi lähes yksimielisesti säännön, jonka mukaan Kiinan kansantasavallan presidentillä ja varapresidentillä voi olla enintään kaksi peräkkäistä toimikautta;

I.  toteaa, että vaikka Kiinan korkein johto vaatii, että muiden maiden sisäisiin asioihin ei pidä puuttua, se kyseenalaistaa virallisissa lausunnoissaan säännöllisesti länsimaiden poliittisen järjestelmän;

J.  toteaa, että Kiinan kansankongressi hyväksyi 11. maaliskuuta 2018 kansallisen valvontakomitean perustamisen ja että kyseessä on uusi perustuslakiin valtion elimeksi kirjattu puolueen valvoma elin, jonka on määrä institutionalisoida kaikkien virkamiesten valvonta Kiinassa ja laajentaa sitä;

K.  toteaa, että Kiinan valtioneuvosto ilmoitti vuonna 2014 yksityiskohtaisista suunnitelmista luoda yhteiskunnallinen pisteytysjärjestelmä, jonka tarkoituksena on palkita puolueen rahoituksellisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallis-poliittisesti vastuullisena pitämää käyttäytymistä ja toisaalta määrätä seuraamuksia hallituksen politiikan vastaisesta käyttäytymisestä; katsoo, että yhteiskunnallisella pisteyttämisellä on todennäköisesti vaikutus myös Kiinassa asuviin ja työskenteleviin ulkomaalaisiin, kuten EU:n kansalaisiin, ja siitä on seurauksia EU:n yrityksille ja muille maassa toimiville ulkomaisille yrityksille;

L.  toteaa, että on selvää, että joillakin Kiinan alueilla maaseutuväestön toimeentulo heikkenee lämpötilan ja sademäärän vaihtelujen ja muiden ilmaston ääri-ilmiöiden takia; toteaa, että väestönsiirtojen suunnittelusta on tullut sopeutumispolitiikassa tehokas vaihtoehto, kun pyritään vähentämään ilmastosta aiheutuvaa haavoittuvuutta ja köyhyyttä(26);

M.  ottaa huomioon, että Kiinan ihmisoikeustilanne on edelleen heikentynyt ja hallitus suhtautuu yhä vihamielisemmin rauhanomaiseen toisinajatteluun, sanan- ja uskonnonvapauteen ja oikeusvaltioperiaatteeseen; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia pidätetään, asetetaan syytteeseen ja tuomitaan esittäen heitä vastaan epämääräisiä syytteitä, jotka koskevat esimerkiksi valtiovallan kumoamista ja riidan haastamista ja levottomuuksien lietsomista, minkä lisäksi heitä pidetään usein eristyksissä tuntemattomissa paikoissa ilman mahdollisuutta lääkehoitoon tai oikeudelliseen edustukseen; toteaa, että vangittuja ihmisoikeuksien puolustajia ja ihmisoikeusaktivisteja pidetään toisinaan valvotussa kotiarestissa nimetyssä paikassa ja että tätä menetelmää käytetään vangittujen yhteydenpidon estämiseksi ja siihen liittyy useiden selontekojen mukaan kidutusta ja epäasianmukaista kohtelua; toteaa, että Kiina kieltää edelleen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden ja että monia toimittajia, bloggaajia ja riippumattomia tiedottajia on vangittu; ottaa huomioon, että EU on sitoutunut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa strategiakehyksessään edistämään demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia kaikilla ulkoisen toimintansa aloilla poikkeuksetta ja asettamaan ihmisoikeudet keskeiselle sijalle suhteissaan kaikkiin kolmansiin maihin, myös strategisiin kumppaneihinsa; katsoo, että EU:n ja Kiinan välisiä huippukokouksia on hyödynnettävä konkreettisten tuloksien saavuttamiseksi ihmisoikeuksien alalla eli vangittujen ihmisoikeuksien puolustajien, asianajajien ja aktivistien vapauttamiseksi;

N.  ottaa huomioon, että Kiinan viranomaiset ovat toisinaan estäneet EU:n diplomaatteja tarkkailemasta oikeudenkäyntejä tai vierailemasta ihmisoikeuksien puolustajien luona, vaikka tällainen toiminta on ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen mukaista;

O.  ottaa huomioon, että Kiinassa on otettu käyttöön digitaalisen valvonnan mahdollistava joka suuntaan levittäytyvä valtiollinen rakenne, jonka puitteissa on toteutettu niin ennakoivaa poliisitoimintaa kuin biometristen tietojen mielivaltaista keruuta ympäristössä, jossa ei kunnioiteta oikeutta yksityisyyteen;

P.  ottaa huomioon, että Kiinan hallitus on hyväksynyt koko joukon uusia lakeja, erityisesti valtion turvallisuutta koskevan lain, joka hyväksyttiin 1. heinäkuuta 2015, terrorismin torjuntaa koskevan lain, kyberturvallisuuslain ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen hallintaa koskevan lain (ONGO-laki), joissa julkinen aktivismi ja hallituksen rauhanomainen arvostelu luokitellaan uhkaksi valtion turvallisuudelle ja joilla tiukennetaan sensuuria, valvontaa ja yksilöiden ja yhteiskuntaryhmien kontrolloimista sekä estetään yksityishenkilöitä kampanjoimasta ihmisoikeuksien puolesta;

Q.  toteaa, että ONGO-laki, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2017, on yksi suurimmista kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin kohdistuvista haasteista, koska tällä lailla säännellään kaikkea kansainvälisten kansalaisjärjestöjen Kiinassa rahoittamaa toimintaa, ja maakuntien turvallisuusviranomaiset ovat pääasiassa vastuussa lain täytäntöönpanosta;

R.  ottaa huomioon, että 1. helmikuuta 2018 tuli voimaan uusia entistä tiukempia säännöksiä, jotka koskevat uskonnollisia ryhmiä ja uskonnollista toimintaa ja joilla uskonnolliset ryhmät pakotetaan mukautumaan lähemmin puolueen linjauksiin; toteaa, että uusissa säännöksissä uhataan sellaisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joilla ei ole laillista asemaa maassa, kuuluvia ihmisiä sakkorangaistuksilla heidän tehdessään ulkomaanmatkoja, jotka liittyvät laajasti ymmärrettynä uskonnolliseen koulutukseen ja etenkin pyhiinvaellukseen, johon sovellettavat sakkorangaistukset ovat suuruudeltaan moninkertaisia alhaisimpiin palkkoihin nähden; toteaa, että uskonnon- ja omantunnonvapautta koskeva tilanne on nyt huonoimmillaan sitten taloudellisten uudistusten alun ja Kiinan avautumisen 1970-luvun lopulla; toteaa, että uskonnollisia yhteisöjä vastaan toteutetaan entistä enemmän sortotoimia Kiinassa, että kristittyjen osalta niiden kohteena ovat sekä maan alla toimivat että valtion hyväksymät kirkot ja että sortotoimien yhteydessä on häiritty ja pidätetty kirkon jäseniä, tuhottu kirkkorakennuksia ja tehty tehoiskuja kristittyjen kokoontumisiin;

S.  toteaa, että tilanne Xinjiangissa, jossa asuu 10 miljoonaa islaminuskoista uiguuria ja etnistä kazakkia, on heikentynyt nopeasti erityisesti presidentti Xi Jinpingin noustua valtaan, koska Xinjiangin ottaminen ehdottomaan valvontaan on asetettu ensisijaiseksi painopisteeksi, mikä johtuu toisaalta säännöllisesti toistuvista terrorihyökkäyksiä, joita uiguurit tekevät Xinjiangissa tai jotka väitetysti liittyvät alueeseen, ja toisaalta Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen strategisesta sijainnista uusi silkkitie -aloitteen kannalta; ottaa huomioon, että käyttöön on otettu tuomioistuimien ulkopuolinen säilöönotto-ohjelma, jossa kymmenet tuhannet ihmiset pakotetaan poliittiseen ”uudelleenkoulutukseen”, ja että on luotu kehittynyt ja kattava digitaalisen valvonnan verkko, jossa käytetään muun muassa kasvojentunnistusteknologiaa ja tietojen keruuta, on toteutettu laajoja poliisioperaatioita ja määrätty ankaria uskonnon harjoittamista sekä uiguurien kieltä ja tapoja koskevia rajoituksia;

T.  katsoo, että Tiibetin tilanne on huonontunut viime vuosina talouskasvusta ja infrastruktuurin kehittymisestä huolimatta, kun Kiinan hallitus on rajoittanut monia ihmisoikeuksia turvallisuuden ja vakauden varjolla ja hyökännyt hellittämättä tiibetiläisten identiteettiä ja kulttuuria vastaan; toteaa, että valvonta- ja seurantatoimet ovat lisääntyneet viime vuosina, samoin kuin mielivaltaiset pidätykset, kidutus ja huono kohtelu; katsoo, että Kiinan hallitus on luonut Tiibetissä ilmapiirin, jossa julkisella vallalla ei ole rajoja, pelko on läpitunkevaa ja jokaista julkisen ja yksityisen elämän ilmiötä valvotaan ja säännellään tiukasti; ottaa huomioon, että Tiibetissä kaikenlaista väkivallatonta mielipiteen ilmaisemista, joka eroaa etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin sovellettavasta valtion politiikasta tai joka arvostelee niitä, voidaan pitää separatistisena ja että tällainen toiminta voidaan siten kriminalisoida; toteaa, että EU:n kansalaisten ja muiden ulkomaalaisten ja erityisesti toimittajien, diplomaattien ja muiden riippumattomien tarkkailijoiden pääsyä Tiibetin autonomiselle alueelle rajoitetaan enemmän kuin koskaan aiemmin ja että erityisen vaikeaa pääsy on tiibetiläistaustaisille EU:n kansalaisille; toteaa, ettei viime vuosina ole saavutettu edistystä Tiibetin kriisin ratkaisemisessa ja että edellinen rauhaa koskeva keskustelukierros käytiin vuonna 2010; toteaa, että humanitaarisen tilanteen heikentyminen Tiibetissä on johtanut polttoitsemurhien määrän kasvuun ja että vuodesta 2009 niitä on tehty yhteensä 156;

U.  ottaa huomioon, että 10. kesäkuuta 2014 Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto julkaisi valkoisen kirjan yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen soveltamisesta Hongkongissa ja korosti, että Hongkongin erityishallintoalueen itsehallinto on viime kädessä Kiinan kansantasavallan keskushallinnon valtuutuksen alainen; ottaa huomioon, että Hongkongin asukkaat ovat vuosien kuluessa saaneet todistaa laajoja mielenosoituksia, joissa on vaadittu demokratiaa, tiedotusvälineiden vapautta ja perustuslain täysimääräistä täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Hongkongin perinteisesti avoin yhteiskunta on viitoittanut tien sellaisen aidon ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle, joka osallistuu aktiivisesti ja rakentavalla tavalla erityishallintoalueen julkiseen elämään;

V.  toteaa, että Kiinan kansantasavallan ja Taiwanin vastakkainen poliittinen kehitys, jossa toinen on kulkenut kohti yhä autoritaarisempaa ja nationalistisempaa puoluejohtoista hallintoa ja toinen kohti demokraattista monipuoluejärjestelmää, lisää vaaraa osapuolten välisten suhteiden kiristymisestä; toteaa, että EU soveltaa Taiwaniin yhden Kiinan politiikkaa ja Hongkongiin yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatetta;

W.  ottaa huomioon, että yli kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Kiina ja Kaakkois-Aasian maiden liitto (ASEAN) saavuttivat elokuussa 2017 yhteisymmärryksen yksisivuisesta kehyksestä, jonka perusteella käydään tulevia neuvotteluja kaikkia Etelä-Kiinan meren valtioita koskevista käytännesäännöistä; toteaa, että Kiinan esittämät kiistanalaiset aluevaatimukset on laajalti saatettu päätökseen Spratlysaarten osalta, mutta niitä on esitetty viime vuonna lisää pohjoisempana sijaitsevista Paracelsaarista;

X.  katsoo, että myös Kiinasta on tulossa aktiivisempi ja tärkeämpi ulkoinen toimija Lähi-idässä, mikä johtuu sen selvistä taloudellisista, turvallisuuteen liittyvistä ja geopoliittisista intresseistä;

Y.  ottaa huomioon, että Kiina antaa entistä enemmän julkista kehitysapua ja että Kiinasta on tulossa kehitysyhteistyöpolitiikan merkittävä toimija, joka antaa sille kaivattua pontta, mutta katsoo, että tähän liittyy samanaikaisesti hankkeiden paikallista omavastuullisuutta koskevia huolenaiheita;

Z.  ottaa huomioon, että Kiinan läsnäolo ja investoinnit Afrikassa ovat kasvaneet merkittävästi, mikä on johtanut luonnonvarojen riistämiseen, usein paikallisväestöä millään tavalla kuulematta;

1.  korostaa, että EU:n ja Kiinan kattava strateginen kumppanuus on yksi EU:n tärkeimpiä kumppanuuksia ja että se tarjoaa vielä paljon mahdollisuuksia syventää suhdetta ja tehdä enemmän yhteistyötä kansainvälisissä yhteyksissä; painottaa, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä ja koordinointia globaalihallinnan ja kansainvälisten instituutioiden alalla, erityisesti YK:ssa ja G20:ssa; painottaa, että monimutkaisen, maailmanlaajuistuneen ja moninapaisen maailman kontekstissa, jossa Kiinasta on tullut merkittävä talouden ja politiikan toimija, EU:n on ylläpidettävä mahdollisuuksia rakentavaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön ja edistettävä kaikkia tarpeellisia uudistuksia aloilla, jotka koskevat yhteisiä etuja; muistuttaa Kiinaa, että sillä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä rauhan ja maailmanlaajuisen turvallisuuden edistämiseen liittyviä kansainvälisiä velvoitteita ja vastuita;

2.  muistuttaa, että EU:n ja Kiinan kattava strateginen kumppanuus perustuu yhteiseen sitoutumiseen avoimuuteen ja yhteistyön tekemiseen osana sääntöperusteista kansainvälistä järjestelmää; painottaa, että molemmat osapuolet ovat sitoutuneet luomaan avoimen, oikeudenmukaisen ja tasapuolisen globaalihallinnan järjestelmän ja jakamaan vastuun rauhan, vaurauden ja kestävän kehityksen edistämisestä; muistuttaa, että EU:n Kiinan-suhteiden olisi oltava periaatteellisia, käytännöllisiä ja pragmaattisia sekä EU:n etujen ja arvojen mukaisia; on huolestunut siitä, että Kiinan maailmanlaajuisen taloudellisen ja poliittisen painoarvon kasvu kuluneen vuosikymmenen aikana on koetellut yhteisiä sitoumuksia, jotka ovat keskeisellä sijalla EU:n ja Kiinan suhteissa; korostaa Kiinan vastuuta globaalina suurvaltana ja kehottaa Kiinan viranomaisia varmistamaan kaikissa oloissa kansainvälisen oikeuden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen YK:n peruskirjan, yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ja muiden Kiinan allekirjoittamien tai ratifioimien kansainvälisten sopimusten mukaisesti; kehottaa neuvostoa, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota varmistamaan, että EU:n ja Kiinan yhteistyö perustuu oikeusvaltion periaatteeseen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen, molempien osapuolien tekemiin kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskeviin sitoumuksiin ja sitoutumiseen edistämään ihmisoikeuksien suojelun korkeimman tason saavuttamista; painottaa, että olisi vahvistettava vastavuoroisuutta, tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja rehellistä kilpailua kaikilla yhteistyöaloilla;

3.  painottaa, että vastaaminen maailmanlaajuisiin ja alueellisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa turvallisuus, aseidenriisunta, asesulku, terrorismin torjunta ja kybertoimintaympäristö, rauhaa koskeva yhteistyö, ilmastonmuutos, energia, valtameret ja energiatehokkuus, metsäkato, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa, muuttoliike, maailmanlaajuinen terveydenhuolto, kehitysyhteistyö sekä kulttuuriperintökohteiden tuhoutumisen ja antiikkiesineiden ryöstelyn ja laittoman kaupan torjuminen, edellyttää EU:n ja Kiinan välistä aitoa kumppanuutta; kehottaa painokkaasti EU:ta hyödyntämään Kiinan sitoutumista ilmastonmuutoksen kaltaisten maailmanlaajuisten ongelmien torjuntaan ja laajentamaan entisestään Kiinan – joka on yksi YK:n talousarvion suurimmista rahoittajista ja YK:n rauhanturvaoperaatioihin osallistuvien joukkojen entistä merkittävämpi rahoittaja – kanssa tehtävää menestyksellistä rauhanturvayhteistyötä muille yhteisen edun mukaisille aloille ja edistämään samanaikaisesti monenvälisyyttä ja globaalihallintaa perustuen kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen, kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeuslainsäädäntö mukaan lukien; suhtautuu tältä osin myönteisesti merirosvouksen vastaiseen yhteistyöhön, jota on tehty menestyksellisesti Adeninlahdella vuodesta 2011 alkaen; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään ennakoivasti EU:n taloudellisia ja poliittisia intressejä sekä puolustamaan EU:n arvoja ja periaatteita; painottaa, että monenkeskisyys on yksi EU:n perusarvoista globaalihallinnan alalla ja että sitä on suojattava aktiivisesti Kiinan-suhteissa;

4.  toteaa, että korkean edustajan ja komission yhteinen tiedonanto ”EU:n uuden Kiinan-strategian lähtökohdat” muodostaa yhdessä 18. heinäkuuta 2016 annettujen neuvoston päätelmien kanssa poliittisen kehyksen EU:n kanssakäymiselle Kiinan kanssa tulevina vuosina;

5.  korostaa, että neuvoston päätelmien mukaan jäsenvaltiot, korkea edustaja ja komissio tekevät Kiinan-suhteissaan yhteistyötä varmistaakseen yhtenevyyden EU:n lainsäädäntöön, sääntöihin ja politiikkoihin nähden ja sen, että lopputulos on kaikkiaan koko EU:n kannalta myönteinen;

6.  muistuttaa, että Kiinan jatkaessa kasvamista ja integroitumista maailmanmarkkinoille sen vuonna 2001 julkituoman ulkomaille suuntautumista koskevan politiikan avulla se pyrkii lisäämään kiinalaisten tavaroiden ja palvelujen pääsyä unionin markkinoille sekä tekniikan ja taitotiedon hyödyntämistä, jotta se voi tukea Made in China 2025 -suunnitelman kaltaisia suunnitelmia ja vahvistaa poliittista ja diplomaattista vaikutustaan EU:ssa; painottaa, että näillä pyrkimyksillä on edistetty EU:n ja Kiinan suhteiden uuden dynamiikan muokkaamista erityisesti vuoden 2008 maailmanlaajuisen rahoituskriisin jälkimainingeissa;

7.  kehottaa 16+1-toimintamalliin osallistuvia jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden osallistuminen tähän toimintamalliin tarjoaa EU:lle mahdollisuuden puhua yhdellä äänellä Kiinan-suhteissaan; kehottaa näitä jäsenvaltioita analysoimaan ja tarkastamaan perusteellisesti yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa ehdotetut infrastruktuurihankkeet ja varmistamaan, että kansalliset ja eurooppalaiset edut eivät vaarannu, kun vastaanotetaan lyhytaikaista taloudellista tukea ja sitoudutaan pitkäaikaisesti Kiinan osallistumiseen strategisiin infrastruktuurihankkeisiin, jolloin myös sen poliittinen vaikutusvalta voi lisääntyä, mikä murentaisi EU:n yhteisiä Kiinaa koskevia kantoja; on tietoinen Kiinan kasvavasta vaikutuksesta EU:n ehdokasmaiden infrastruktuuriin ja markkinoihin; korostaa tarvetta pitää toimintamalli avoimena siten, että EU:n toimielimiä kutsutaan sen kokouksiin ja ne pidetään ajan tasalla sen toiminnasta sen varmistamiseksi, että asiaankuuluvat näkökohdat ovat johdonmukaisia EU:n politiikan ja lainsäädännön kanssa ja että kaikki osapuolet hyötyvät molemminpuolisista eduista ja mahdollisuuksista;

8.  panee merkille Kiinan kiinnostuksen strategisiin infrastruktuuri-investointeihin Euroopassa; katsoo, että Kiinan hallitus käyttää uusi silkkitie -aloitetta erittäin tehokkaana kehyskertomuksena maan ulkopolitiikan eri osatekijöille ja että EU:n julkisia diplomaattisia ponnisteluja on tämän kehityksen vuoksi tehostettava; tukee Kiinalle esitettyä kehotusta noudattaa julkisten hankintojen avoimuutta koskevia periaatteita sekä ympäristöä koskevia ja sosiaalisia normeja; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tukemaan EU:n julkisia diplomaattisia toimia; ehdottaa, että kaikkia Kiinan EU:n jäsenvaltioissa ja maissa, jotka käyvät parhaillaan neuvotteluja EU:hun liittymisestä, toteuttamia infrastruktuuri-investointeja koskevat tiedot jaettaisiin EU:n toimielinten ja muiden jäsenvaltioiden kanssa; muistuttaa, että tällaiset investoinnit ovat osa kokonaisstrategiaa, jolla Kiinan valtiojohtoiset tai valtion rahoittamat yritykset pääsevät valvomaan pankki- ja energia-alaa sekä muita toimitusketjuja; korostaa uusi silkkitie -aloitteeseen liittyvää kuutta kaiken kattavaa haastetta: monenvälinen lähestymistapa uuden silkkitien hallintorakenteeseen, paikallista työvoimaa työllistetään vain hyvin vähän, vastaanottavan maan ja kolmansien maiden urakoitsijoiden osallistuminen on erittäin rajoitettua (noin 86 prosentissa uuden silkkitien hankkeista käytetään kiinalaisia urakoitsijoita), rakennusaineet ja -laitteet tuodaan Kiinasta, tarjouskilpailut eivät ole avoimia ja kiinalaisia standardeja saatetaan käyttää kansainvälisten standardien sijaan; vaatii, että uusi silkkitie -aloitteeseen on sisällytettävä ihmisoikeuksia koskevat takeet, ja katsoo, että on erittäin tärkeää kehittää synergioita ja hankkeita täysin avoimesti ja siten, että kaikki sidosryhmät osallistuvat niihin ja että ne vastaavat EU:n lainsäädäntöä samalla kun ne täydentävät EU:n politiikkoja ja hankkeita, jotta kaikki suunniteltujen reittien varrella sijaitsevat maat hyötyvät; pitää myönteisenä EU:n ja Kiinan yhteyskehyksen luomista, koska sillä edistetään liikenteen infrastruktuureihin liittyvää yhteistyötä koko Euraasian mantereella; panee tyytyväisenä merkille, että on määritetty useita infrastruktuurihankkeita, ja korostaa, että hankkeet olisi pantava täytäntöön keskeisten periaatteiden perusteella, joita ovat muun muassa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävien hankkeiden edistäminen, maantieteellinen tasapaino ja sijoittajien ja hankkeiden vetäjien tasapuoliset toimintaedellytykset sekä avoimuus;

9.  panee myönteisenä seikkana merkille, että EU:n Kiinan-politiikka on osa Aasian ja Tyynenmeren aluetta koskevaa kokonaisvaltaista toimintatapaa, jossa otetaan huomioon EU:n läheiset suhteet Yhdysvaltojen, Japanin, Etelä-Korean, ASEAN-maiden, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa sekä hyödynnetään niitä kaikilta osin;

10.  painottaa, että EU:n ja Kiinan yhteistyön olisi oltava enemmän ihmisiin suuntautuvaa ja tuotettava kansalaisille todellisempaa hyötyä, jotta lisätään keskinäistä luottamusta ja yhteisymmärrystä; kehottaa EU:ta ja Kiinaa täyttämään lupaukset, joita tehtiin vuonna 2017 järjestetyn neljännen EU:n ja Kiinan kansalaisten välisen korkean tason vuoropuhelun yhteydessä, ja lisäämään vuorovaikutusta kansalaisten välillä esimerkiksi tiivistämällä kulttuurialan yhteistyötä koulutuksen, nuorten ja sukupuolten tasa-arvon alalla sekä yhteisissä aloitteissa, joita toteutetaan kansalaisten välisten vaihtojen alalla;

11.  kiinnittää huomiota siihen, että on lisättävä Euroopassa oleskelevien opiskelijoiden ja tutkijoiden tukemista, jotta he altistuisivat vähemmän Kiinan viranomaisten painostukselle valvoa toisiaan ja toimia Kiinan valtion pelinappuloina, sekä siihen, että on tärkeää tarkastella hyvin huolellisesti huomattavaa rahoitusta, jota Manner-Kiina myöntää tutkimuslaitoksille kaikkialla unionissa;

12.  suhtautuu myönteisesti Shanghaissa 13. ja 14. marraskuuta 2017 järjestetyn neljännen EU:n ja Kiinan kansalaisten välisen korkean tason vuoropuhelun tuloksiin; painottaa, että kansalaisten välisen korkean tason vuoropuhelun avulla olisi autettava luomaan keskinäistä luottamusta ja lujittamaan kulttuurienvälistä yhteisymmärrystä EU:n ja Kiinan välillä;

13.  suhtautuu myönteisesti vuoden 2018 EU–Kiina-matkailuvuoteen (ECTY); korostaa, että se on taloudellisen merkityksensä lisäksi hyvä esimerkki EU:n kulttuuridiplomatiasta EU:n ja Kiinan strategisen kumppanuuden kehyksessä sekä keino lisätä unionin ja Kiinan kansalaisten välistä yhteisymmärrystä; painottaa, että vuoden 2018 EU–Kiina-matkailuvuosi osuu samaan ajankohtaan kuin kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi ja että entistä useammat kiinalaiset matkailijat antavat suurta arvostusta Euroopan kulttuuriselle monimuotoisuudelle;

14.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita kiireesti ja päättäväisesti lisäämään yhtenäisyyttä ja yhteistyötä Kiinan-politiikassaan, myös YK:n foorumeilla, ottaen huomioon, että EU ei pystynyt ensimmäistä kertaa esittämään yhteistä julkilausumaa Kiinan ihmisoikeustilanteesta YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä kesäkuussa 2017; kehottaa voimakkaasti käyttämään hyväksi unionin huomattavasti suurempaa kollektiivista neuvotteluvoimaa Kiinan kanssa; katsoo, että unionin on puolustettava demokratioitaan pystyäkseen varautumaan paremmin Kiinan järjestelmällisiin pyrkimyksiin vaikuttaa unionin poliitikkoihin ja kansalaisyhteiskuntaan ja muokata mielipiteitä strategisten etujensa kannalta suopeammiksi; kehottaa tältä osin suurempia jäsenvaltioita hyödyntämään niiden poliittista ja taloudellista painoarvoa Kiinaan nähden edistääkseen EU:n etuja; on huolestunut siitä, että Kiina yrittää vaikuttaa myös oppilaitoksiin ja tiedelaitoksiin sekä niiden opinto-ohjelmiin; ehdottaa, että EU ja jäsenvaltiot tukevat laadukkaita eurooppalaisia Kiina-asioiden ajatushautomoja, jotta varmistetaan, että saatavilla on riippumatonta asiantuntijaneuvontaa strategisten suuntaviivojen laadintaa ja päätöksentekoa varten;

15.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen on oltava keskeisellä sijalla EU:n Kiinan-suhteissa; tuomitsee painokkaasti ihmisoikeuksien puolustajien, asianajajien, toimittajien, bloggaajien, yliopisto-opettajien ja työntekijöiden oikeuksien puolustajien ja heidän perheidensä, myös ulkomaiden kansalaisten sekä Manner-Kiinassa että ulkomailla, jatkuvan häirinnän sekä mielivaltaiset pidätykset ja syytteeseen asettamisen ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; painottaa, että vireä kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminta ovat avoimen ja vauraan yhteiskunnan kannalta keskeisessä asemassa; pitää erittäin tärkeänä, että EU toteuttaa vakaita toimia, joilla edistetään ihmisoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista sen Kiinan-suhteissa keskittyen sekä välittömiin tuloksiin, kuten niiden kurinpitotoimien lopettamiseen, joita hallitus kohdistaa ihmisoikeuksien puolustajiin, kansalaisyhteiskunnan toimijoihin ja toisinajattelijoihin, heihin kohdistuvan kaikenlaisen oikeudellisen häirinnän ja pelottelun lopettamiseen ja kaikkien poliittisten vankien, myös EU:n kansalaisten, välittömään vapauttamiseen ilman ehtoja, että keskipitkän tai pitkän aikavälin tavoitteisiin, kuten oikeudellisiin ja politiikkaa koskeviin uudistuksiin kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti, ja kehittää, panee täytäntöön ja mukauttaa edelleen strategiaa, jolla ylläpidetään EU:n ihmisoikeustoimien näkyvyyttä Kiinassa, julkinen viestintästrategia mukaan lukien; painottaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden diplomaatteja ei pidä estää panemasta täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevia Euroopan unionin suuntaviivoja; katsoo, että EU:n on asetettava etusijalle suojelun ja tuen takaaminen vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille;

16.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kunnianhimoisempaa, yhtenäisempää ja avoimempaa politiikkaa Kiinan ihmisoikeustilanteeseen nähden ja merkittävässä määrin kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa ja olemaan siihen yhteydessä, erityisesti ennen korkean tason kokouksia ja ihmisoikeusvuoropuheluja; korostaa, että EU painotti EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 35. kierroksella kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin liittyvän tilanteen heikentymistä Kiinassa, ilmaisunvapauden rajoitukset mukaan lukien; kehottaa Kiinaa toteuttamaan toimia ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä esille otetuissa kysymyksissä, jotta se täyttää kansainväliset velvoitteensa ja kunnioittaa omia perustuslaillisia turvatakeitaan, jotka liittyvät oikeusvaltion ylläpitämiseen; painottaa säännöllisen, korkeatasoisen ja tulossuuntautuneen ihmisoikeusvuoropuhelun ylläpitämistä; on huolestunut siitä, että Kiinan kanssa käytyjen ihmisoikeusvuoropuhelujen arviointeja ei ole missään vaiheessa julkistettu eivätkä ne ole missään vaiheessa olleet avoimia Kiinan riippumattomille ryhmille; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön selkeitä vertailuarvoja, joilla mitataan edistymistä, varmistamaan avoimuuden lisäämisen ja ottamaan riippumattomat kiinalaiset toimijat mukaan keskusteluun; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita paljastamaan, keräämään ja käsittelemään tutkijoihin, toimittajiin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäseniin kohdistuvaa kaikenlaista viisumihäirintää (viisumin myöntämisen viivästyminen tai epääminen ilman perusteita ja Kiinan viranomaisten harjoittama painostus hakemusmenettelyn aikana ”haastatteluissa”, joihin osallistuvat kiinalaiset toimijat eivät halua paljastaa henkilöllisyyttään);

17.  on vakavasti huolissaan Kiinassa toimivien ulkomaankirjeenvaihtajien yhdistyksen vuoden 2017 raportin tiedoista, joiden mukaan Kiinan hallitus on voimistanut pyrkimyksiään estää ulkomaisten toimittajien pääsy suuriin osiin maata tai rajoittaa sitä samalla kun se lisää viisumin uusimismenettelyn käyttöä keinona painostaa ei-toivottuja ulkomaankirjeenvaihtajia ja uutisorganisaatioita; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita vaatimaan Kiinan viranomaisilta vastavuoroisuutta lehdistön vapaudessa ja varoittaa ulkomaankirjeenvaihtajiin näiden kotimaissa kohdistuvasta painostuksesta, sillä Kiinan diplomaatit ottavat yhteyttä tiedotusvälineiden pääkonttoreihin arvostellakseen paikan päällä toimivien toimittajien työtä;

18.  toteaa, että Kiinan kansantasavalta on EU:n toiseksi suurin kauppakumppani ja että EU on Kiinan kansantasavallan suurin kauppakumppani; korostaa, että niiden välinen kauppa kasvaa jatkuvasti, mutta katsoo, että tavarakaupan tase on epätasapainossa Kiinan kansantasavallan hyväksi; kehottaa käyttämään yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa ja omaksumaan rakentavan asenteen, jotta voidaan tehokkaasti käsitellä huolenaiheita ja hyödyntää EU:n ja Kiinan kansantasavallan kaupan suurta potentiaalia; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä ja vuoropuhelua Kiinan kansantasavallan kanssa;

19.  panee merkille, että viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vuodesta 2008 lähtien Kiina on hankkinut Euroopasta omaisuutta 318 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta; panee merkille, että monet sulautumat, investoinnit ja yhteisyritykset eivät sisälly tähän lukuun;

20.  panee merkille, että Kiinan kansantasavalta on merkittävä maailmankaupan toimija ja että maan suuret markkinat voisivat periaatteessa tarjota hyvän tilaisuuden EU:lle ja eurooppalaisille yrityksille erityisesti maailmankaupan nykyisessä kontekstissa; muistuttaa, että kiinalaiset yritykset, myös valtion omistamat yritykset, hyötyvät EU:n erittäin avoimista markkinoista; panee merkille Kiinan kansantasavallan merkittävät tulokset satojen miljoonien kansalaisten nostamisessa köyhyydestä kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana;

21.  panee merkille, että EU:n suorat ulkomaiset investoinnit Kiinan kansantasavaltaan ovat vähentyneet tasaisesti vuodesta 2012, erityisesti perinteisessä valmistusteollisuudessa, ja samaan aikaan ovat lisääntyneet investoinnit korkean teknologian palveluihin, yleishyödyllisiin ja maatalouden palveluihin sekä rakennusalan palveluihin, kun taas Kiinan kansantasavallan investoinnit EU:hun ovat kasvaneet eksponentiaalisesti viime vuosina; panee merkille, että vuonna 2016 Kiinan kansantasavallasta tuli nettoinvestoija EU:hun; panee merkille, että vuonna 2017 68 prosenttia Kiinan kansantasavallan investoinneista Eurooppaan tuli valtionyrityksiltä; on huolissaan valtion järjestämistä hankinnoista, jotka voivat heikentää unionin strategisia etuja, yleistä turvallisuutta koskevia tavoitteita, kilpailukykyä ja työllisyyttä;

22.  pitää myönteisenä komission ehdotusta suorien ulkomaisten investointien seurantamekanismista turvallisuuden ja yleisen järjestyksen aloilla ja toteaa, että ehdotus edustaa EU:n yhtä pyrkimystä sopeutua muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ilman, että toimet kohdistetaan erityisesti mihinkään EU:n kansainvälisistä kauppakumppaneista; muistuttaa, että mekanismi ei saisi johtaa peiteltyyn protektionismiin, kehottaa kuitenkin hyväksymään sen pikaisesti;

23.  pitää myönteisenä presidentti Xi Jinpingin sitoumuksia Kiinan markkinoiden edelleen avaamisesta ulkomaisille investoijille ja investointiympäristön parantamisesta, ulkomaisia investointeja koskevien negatiivisten listojen tarkistamisesta ja rajoitusten poistamisesta eurooppalaisilta yrityksiltä sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan parantamisesta ja tasapuolisten toimintaedellytysten lujittamisesta siten, että Kiinan markkinoista tehdään avoimemmat ja paremmin säännellyt; kehottaa panemaan täytäntöön nämä sitoumukset;

24.  korostaa, että on tärkeää lopettaa kaikki ulkomaisia investoijia syrjivät käytännöt; muistuttaa tässä yhteydessä, että nämä uudistukset hyödyttävät sekä kiinalaisia että eurooppalaisia yrityksiä, erityisesti mikro- ja pk-yrityksiä;

25.  kehottaa komissiota edistämään unionin uutta yleistä tietosuoja-asetusta ”kultaisena standardina” sen kauppasuhteissa Kiinan kanssa; korostaa, että Kiinan kansantasavallan ja muiden WTO-kumppanien kanssa on tarpeen käydä järjestelmällistä vuoropuhelua talouksiemme digitalisoinnin sääntelyyn liittyvistä edellytyksistä ja digitalisoinnin monitahoisista vaikutuksista kauppaan, tuotantoketjuihin, rajat ylittäviin digitaalisiin palveluihin, 3D-tulostukseen, kulutustottumuksiin, maksuihin, veroihin, henkilötietojen suojaan, tekijänoikeuskysymyksiin, audiovisuaalisten palvelujen tarjoamiseen ja suojeluun, tiedotusvälineisiin ja ihmisten välisiin yhteyksiin;

26.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa vauhdittamaan prosessia WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen liittymiseksi ja esittämään ehdotuksen liittymisestä, jotta eurooppalaisille yrityksille voidaan antaa samanlainen pääsy Kiinan kansantasavallan markkinoille kuin kiinalaisilla yrityksillä jo on unionin markkinoille; pitää valitettavana, että Kiinan kansantasavallan julkisten hankintojen markkinat ovat edelleen suurelta osin suljettuja ulkomaisilta toimittajilta ja että eurooppalaiset yritykset kärsivät syrjinnästä ja heikosta pääsystä Kiinan markkinoille; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa sallimaan eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille syrjimättömän pääsyn julkisten hankintojen markkinoille; kehottaa neuvostoa pikaisesti hyväksymään kansainvälisen julkisten hankintojen välineen; kehottaa komissiota valvomaan, että polkumyynnistä epäiltyjen ulkomaalaisten yritysten kanssa ei tehdä sopimuksia, ja toteuttamaan tarvittaessa toimenpiteitä;

27.  kehottaa tekemään koordinoitua yhteistyötä Kiinan kansantasavallan kanssa uusi silkkitie -aloitteessa vastavuoroisuuden, kestävän kehityksen, hyvän hallintotavan ja avoimien ja läpinäkyvien sääntöjen pohjalta, erityisesti julkisten hankintojen osalta; pitää tässä yhdessä valitettavana, että Euroopan investointirahaston ja Kiinan kansantasavallan silkkitierahaston (SRF) allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja sekä Euroopan investointipankin (EIP), Aasian kehityspankin, Aasian infrastruktuuri-investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Uuden kehityspankin ja Maailmanpankin allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja eivät ole vielä parantaneet eurooppalaisten yritysten ja työntekijöiden liiketoimintaympäristöä; pitää valitettavana, että useista uusi silkkitie -aloitteeseen liittyvistä hankkeista ei ole tehty ammattimaista kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia, ja korostaa, että investointien laatu on tärkeää erityisesti siksi, että se vaikuttaa työllisyyteen, työntekijöiden oikeuksiin, ympäristöä säästävään tuotantoon ja ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen monenvälisen hallinnon ja kansainvälisten normien mukaisesti;

28.  tukee EU:n ja Kiinan kansantasavallan välistä kattavaa investointisopimusta koskevia meneillään olevia neuvotteluja, jotka käynnistettiin vuonna 2013, ja kehottaa Kiinan kansantasavaltaa osallistumaan tiiviimmin tähän prosessiin; kehottaa molempia osapuolia edistämään tehokkaammin neuvotteluja, joilla pyritään aidosti tasapuolisiin toimintaedellytyksiin eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille ja varmistamaan vastavuoroisuuden markkinoille pääsyssä, pyrkien luomaan pk-yrityksiä ja julkisia hankintoja koskevia erityismääräyksiä; kehottaa molempia osapuolia lisäksi tarttumaan investointisopimuksen tarjoamaan mahdollisuuteen lisätä yhteistyötään ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien alalla sekä sisällyttämään sopimustekstiin kestävää kehitystä koskevan luvun;

29.  muistuttaa, että EU:n yritykset joutuvat kohtaamaan Kiinan kansantasavallassa yhä useampia markkinapääsyn rajoituksia, jotka johtuvat yhteisyrityksiä koskevista velvoitteista useilla teollisuudenaloilla ja yhä rajoittavammista teknisistä vaatimuksista, myös pakollisesta tietojen lokalisoinnista ja lähdekoodien paljastamisesta, sekä ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten sääntelyä koskevista säännöistä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Kiinan kansantasavallan valtioneuvoston vuonna 2017 antamaa tiedonantoa useista toimenpiteistä, joilla edistetään suurempaa avoimuutta ja ulkomaisten investointien aktiivista käyttöä, mutta pitää valitettavana, että tiedonannon tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole aikataulua; kehottaa siksi Kiinan kansantasavallan viranomaisia pikaisesti toteuttamaan nämä sitoumukset;

30.  kehottaa sekä EU:ta ja sen jäsenvaltioita että Kiinan kansantasavaltaa tehostamaan yhteistyötä kiertotalouksien kehittämiseksi; toteaa, että niiden tarpeesta on tullut entistäkin näkyvämpi sen jälkeen, kun Kiina legitiimisti päätti kieltää muovijätteen tuonnin Euroopasta; kehottaa molempia kumppaneita tehostamaan taloudellista ja teknologista yhteistyötä, jolla pyritään estämään globaaleja tuotantoketjuja, kauppaa ja liikennettä sekä matkailupalveluja aiheuttamasta muovijätteen sietämätöntä kasautumista valtameriimme;

31.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa pyrkimään toimimaan maailmanlaajuisesti vastuullisessa roolissa täysin tietoisena vastuusta, joka sille lankeaa siksi, että se on läsnä ja toimii kolmansissa maissa ja globaaleilla markkinoilla, muun muassa antamalla aktiivisen tukensa monenvälisille sääntöihin perustuville kauppajärjestelmille ja WTO:lle; katsoo nykyisessä globaalien arvoketjujen kontekstissa, että lisääntyneet kansainvälisen kaupan jännitteet olisi ratkaistava neuvottelemalla, ja toistaa, että olisi pyrittävä monenvälisiin ratkaisuihin; kehottaa tämän osalta täyttämään Kiinan kansantasavallan liittymistä Maailman kauppajärjestöön koskevaan pöytäkirjaan kirjatut velvoitteet ja suojelemaan WTO:n operatiivisia mekanismeja; pitää tärkeinä WTO:n sopimuksista johtuvia, valtiontukia koskevia ilmoitus- ja avoimuusvelvoitteita ja on huolissaan kiinalaisten yritysten suoraa ja epäsuoraa tukemista koskevista käytännöistä; kehottaa koordinoimaan EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa yhteisiä toimia, joilla pyritään torjumaan ja poistamaan valtioiden aiheuttamia ja maailmankauppaa haittaavia markkinavääristymiä;

32.  pitää valitettavana, että vaikka menettely polkumyyntitullien eurooppalaisen laskentamenetelmän uudistamiseksi on saatu päätökseen, Kiinan kansantasavalta ei ole vieläkään peruuttanut EU:ta vastaan esittämäänsä kannetta WTO:n valituselimessä;

33.  on huolissaan Kiinan kansantasavallan ja Yhdysvaltojen toteuttamista tullimaksujen korotuksista;

34.  on huolissaan monista rajoituksista, joita eurooppalaiset yritykset ja erityisesti mikro- ja pk-yritykset edelleen kohtaavat Kiinan kansantasavallassa, kuten vuoden 2017 ulkomaisia investointeja koskeva luettelo ja vuoden 2017 vapaakauppavyöhykkeitä koskeva negatiivinen lista sekä rajoitukset Made in China 2025 -suunnitelman kattamilla aloilla; kehottaa pikaisesti vähentämään näitä rajoituksia, jotta voidaan täysin hyödyntää yhteistyön mahdollisuuksia ja synergiaa Euroopan teollisuus 4.0 -järjestelmän ja Made in China 2025 -strategian välillä, kun on tarve uudistaa EU:n tuotantoaloja kohti älykkäitä tuotantojärjestelmiä, mukaan lukien yhteistyö asianomaisten teollisten standardien kehittämiseksi ja määrittelemiseksi monenvälisillä foorumeilla; muistuttaa, että on tärkeää vähentää valtiontukia Kiinan kansantasavallassa;

35.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa lopettamaan käytännön, jossa markkinoille pääsyn ehdoksi asetetaan yhä useammin teknologian siirto, kuten EU:n Kiinassa toimivan kauppakamarin 2017 kannanotossa Kiinasta todettiin;

36.  kehottaa jatkamaan neuvotteluja ympäristöhyödykesopimuksesta perustuen EU:n ja Kiinan kansantasavallan hedelmälliseen yhteistyöhön ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vahvaan yhteiseen sitoutumiseen Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa; korostaa puhdasta teknologiaa koskevan teknologiayhteistyön kaupallista potentiaalia;

37.  panee huolestuneena merkille komission kertomuksen päätelmät teollis- ja tekijänoikeuksien suojelusta ja kunnioittamisesta kolmansissa maissa ja sen, että tärkeimpänä huolenaiheena on Kiinan kansantasavalta; korostaa, että on suojeltava eurooppalaista tietoon perustuvaa taloutta; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa estämään eurooppalaisten lisenssien laittoman käytön kiinalaisissa yrityksissä;

38.  kehottaa komissiota huolehtimaan Euroopan unionin osallistumisesta Kiinan kansainvälisille tuontimessuille, jotka pidetään Shanghaissa marraskuussa 2018, ja erityisesti tarjoamaan pk-yrityksille mahdollisuuden työnsä esittelemiseen; kehottaa komissiota lähestymään kauppakamareita erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joilla on tällä hetkellä vähemmän kauppaa Kiinan kansantasavallan kanssa, jotta edistetään tätä mahdollisuutta;

39.  ilmaisee huolensa Kiinan kansantasavallan toimenpiteistä, jotka aiheuttavat kaupan vääristymistä, mukaan lukien teollisen tuotannon ylikapasiteetti muun muassa teräs- ja alumiiniteollisuuden kaltaisilla raaka-ainetuotannon aloilla; palauttaa mieliin terästeollisuuden ylikapasiteettia käsittelevän globaalin foorumin ensimmäisessä ministerikokouksessa vuonna 2017 annetut sitoumukset pidättäytyä tarjoamasta markkinoita vääristäviä tukimuotoja, mutta pitää valitettavana, että Kiinan kansantasavallan valtuuskunta ei toimittanut tietoja kapasiteetista; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa täyttämään sitoumuksensa hiili- ja alumiiniteollisuudelle antamiensa tukien määrittelystä ja julkistamisesta; panee merkille teollisuuden maailmanlaajuisen ylikapasiteetin ja protektionististen kauppatoimenpiteiden lisääntymisen välisen yhteyden ja kehottaa edelleen monenväliseen yhteistyöhön, jotta voidaan puuttua ylikapasiteetin taustalla oleviin rakenteellisiin ongelmiin; pitää myönteisenä ehdotusta Yhdysvaltojen, Japanin ja EU:n kolmikantatoiminnasta WTO:ssa;

40.  pitää erittäin tärkeänä EU:n ja Kiinan kansantasavallan kunnianhimoista sopimusta maantieteellisistä merkinnöistä, jotka perustuvat korkeimpiin kansainvälisiin normeihin, ja pitää myönteisenä EU:n ja Kiinan kansantasavallan vuonna 2017 antamaa yhteistä ilmoitusta 200 kiinalaisesta ja eurooppalaisesta maantieteellisestä merkinnästä, joiden suojelusta neuvotellaan; katsoo kuitenkin, että luettelo on hyvin vaatimaton tulos, kun otetaan huomioon, että neuvottelut käynnistettiin vuonna 2010, ja pitää valitettavana heikkoa edistystä tässä asiassa; kehottaa saattamaan neuvottelut pikaisesti päätökseen ja pyytää molempia osapuolia harkitsemaan mahdollisuutta, että tuleva EU:n ja Kiinan kansantasavallan huippukokous olisi tässä mielessä hyvä mahdollisuus todelliseen edistymiseen; korostaa, että tarvitaan lisää yhteistyötä terveys- ja kasvinsuojelutoimien alalla, jotta voidaan vähentää rasitteita EU:n viejille;

41.  pitää myönteisenä Kiinan kansantasavallan päätöstä viivästyttää yhdellä vuodella tuontielintarvikkeiden ja -juomien uuden sertifiointijärjestelmän käyttöönottoa, joka olisi voimakkaasti vähentänyt elintarvikkeiden tuontia EU:sta; pitää myönteisenä myös sähköajoneuvojen uusien normien täytäntöönpanon viivästymistä ja kehottaa keskustelemaan perusteellisesti tällaisista aloitteista ja koordinoimaan niitä;

42.  suosittaa, että EU ja Kiinan kansantasavallan hallitus käynnistävät G20:ssa yhteisen aloitteen, jolla luodaan alumiinintuotannon ylikapasiteettia käsittelevä maailmanlaajuinen foorumi, jonka tehtävänä on käsitellä bauksiitin, alumiinin ja alumiiniteollisuuden koko arvoketjua, mukaan lukien raaka-aineiden hinnat ja ympäristönäkökohdat;

43.  kehottaa komissiota seuraamaan aktiivisesti Kiinan kansantasavallan kauppaa vääristäviä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat EU:n yritysten asemaan globaaleilla markkinoilla, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin WTO:ssa ja muilla foorumeilla, myös riitojenratkaisutoimia käyttäen;

44.  panee merkille, että Kiinan kansantasavalta laatii parhaillaan uutta ulkomaisia investointeja koskevaa lakia; kehottaa asiasta vastaavia Kiinan kansantasavallan osapuolia pyrkimään avoimuuteen, vastuullisuuteen, ennakoitavuuteen ja oikeusvarmuuteen ja ottamaan huomioon EU:n ja Kiinan kansantasavallan kauppa- ja investointisuhteista parhaillaan käytävän vuoropuhelun ehdotukset ja odotukset;

45.  ilmaisee huolestumisensa uudesta kyberturvallisuuslaista, johon sisältyy muun muassa uusia sääntelyyn liittyviä esteitä ulkomaisille yrityksille, jotka myyvät televiestintä- ja tietotekniikkalaitteita ja palveluja; pitää valitettavana, että tällaiset viime aikoina toteutetut toimenpiteet ja Kiinan kommunistisen puolueen ryhmien perustaminen yksityisiin yrityksiin, myös ulkomaisiin yrityksiin, sekä kansalaisjärjestölain kaltaiset toimet tekevät Kiinan kansantasavallan yleisen liiketoimintaympäristön vihamielisemmäksi ulkomaisille ja yksityisille talouden toimijoille;

46.  panee merkille, että vuonna 2016 Kiinan kansantasavallan pankkijärjestelmä ohitti euroalueen pankkijärjestelmän maailman suurimpana; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa antamaan ulkomaisille pankkiyrityksille mahdollisuuden kilpailla tasavertaiselta pohjalta kansallisten instituutioiden kanssa ja tekemään EU:n kanssa yhteistyötä finanssialan säätelyn alalla; panee tyytyväisenä merkille Kiinan kansantasavallan päätöksen 187 kulutustavaran tullien alentamisesta ja ulkomaisen omistuksen ylärajojen poistamisesta pankeissa;

47.  palauttaa mieliin EU:n ja Kiinan kansantasavallan suhteista vuonna 2015 antamansa mietinnön, jossa kehotettiin käynnistämään neuvottelut kahdenvälisestä investointisopimuksesta Taiwanin kanssa; muistuttaa, että komissio on ilmoittanut useaan otteeseen investointeja koskevien neuvottelujen käynnistämisestä Hongkongin ja Taiwanin kanssa, mutta pitää valitettavana, että neuvotteluja ei ole tosiasiassa käynnistetty; korostaa tukeaan kahdenväliselle investointisopimukselle Taiwanin ja Hongkongin kanssa; toteaa, että molemmat kumppanit voisivat toimia myös EU:n yritysten astinlautana Manner-Kiinaan;

48.  kehottaa komissiota jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden ja Euroopan parlamenttia kuullen laatimaan Kiinan kansantasavaltaa koskevan unionin yhtenäisen kannan ja yhteisen talousstrategian; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tätä strategiaa johdonmukaisesti;

49.  korostaa ehdotetun yhteiskunnallisen pisteytysjärjestelmän potentiaalisia vaikutuksia liiketoimintaympäristöön ja kehottaa panemaan sen täytäntöön läpinäkyvällä, oikeudenmukaisella ja tasa-arvoisella tavalla;

50.  pitää myönteisenä, että EU:ssa kehitetään lainsäädäntöä, kuten asetus (EU) 2017/821 unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta, ja että Kiinassa kehitetään samankaltaisia konfliktimineraaleja koskevia säädöksiä, joilla pyritään varmistamaan, että näiden mineraalien kaupalla ei rahoiteta aseellisia konflikteja; korostaa, että olisi estettävä konfliktimineraalien jalostaminen matkapuhelimiin, autoihin ja koruihin; kehottaa komissiota ja Kiinan kansantasavallan hallitusta käynnistämään jäsennellyn yhteistyön uuden lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi ja estämään tehokkaasti maailmanlaajuisia, kiinalaisia ja EU:n sulattoja ja jalostamoita käyttämästä konfliktimineraaleja sekä suojelemaan hyväksikäytöltä kaivostyöläisiä, myös lapsia, ja vaatii EU:n ja Kiinan kansantasavallan yrityksiä varmistamaan, että ne tuovat näitä mineraaleja ja metalleja yksinomaan vastuullisista lähteistä;

51.  panee merkille, että lokakuussa 2017 pidetyssä 19. puoluekokouksessa ja kansankongressin viimeisimmässä kokouksessa vahvistettiin pääsihteeri ja presidentti Xi Jinpingin valta-asemaa puolueessa tasoittaen tietä hänen virkakautensa rajoittamattomalle pidentämiselle ja lisättiin puolue-elinten mahdollisuuksia valvoa valtiokoneistoa ja taloutta, myös ujuttamalla puoluesoluja ulkomaisiin yrityksiin; panee merkille, että tähän Kiinan kansantasavallan poliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyy poliittisen huomion kiinnittäminen entistäkin enemmän kaikkien alojen tiukkaan valvomiseen;

52.  korostaa, että kansallisen valvontakomitean, jonka oikeudellinen asema on sama kuin tuomioistuimilla ja julkisella syyttäjällä, perustaminen on ehkä merkittävin puolueen ja valtion toimintoja yhteen sulattava toimenpide, koska sen seurauksena luodaan valtion valvontaelin, joka saa määräyksensä puolueen keskuskurinpitolautakunnalta (Central Commission for Discipline Inspection (CCDI)), jonka kanssa sillä on yhteiset toimitilat ja henkilöstö; on huolestunut tämän puolueen harjoittaman valvonnan laajentamisen kauaskantoisista henkilökohtaisista seurauksista lukuisille ihmisille, sillä se merkitsee, että korruptionvastaista kampanjaa voidaan käyttää paitsi puolueen jäsenten myös virkamiesten – valtion omistamien yritysten johtajista yliopistojen professoreihin ja kyläkoulujen rehtoreihin – syytteeseen asettamiseen;

53.  toteaa, että yhteiskunnallinen pisteytysjärjestelmä on yhä tekeillä mutta samaan tarkoitukseen käytetään nykyvaiheessa järjestelmää vastustavien yksityishenkilöiden ja yhteisöjen mustia listoja ja merkittävien henkilöiden ja yritysten ”punaisia listoja”, jolloin pääperiaatteena on rankaista mustilla listoilla olevia järjestelmän vastustajia ja palkita punaisilla listoilla olevia; toteaa, että Kiinan korkein kansanoikeus ilmoitti vuoden 2017 alussa, että yli kuutta miljoonaa Kiinan kansalaista oli estetty pakenemasta maasta heidän syyllistyttyään yhteiskunnan vastaiseen toimintaan; vastustaa ehdottomasti mustilla listoilla olevien nimeämistä ja saattamista häpeään yhteiskunnallisen pisteytysjärjestelmän kiinteänä osana; korostaa, että on tärkeää ja välttämätöntä käydä vuoropuhelua EU:n toimielinten ja Kiinan vastaavien elinten välillä kaikista niistä vakavista yhteiskunnallisista seurauksista, joita aiheutuu yhteiskunnallisen pisteytysjärjestelmän nykyisestä keskusjohtoisesta suunnittelusta ja sen paikallisesta kokeilusta;

54.  on huolestunut Kiinan laajamittaisista kybervalvonnan järjestelmistä ja kehottaa hyväksymään sääntelyä täytäntöönpanokelpoisesta oikeudesta yksityisyyteen; tuomitsee Kiinan viranomaisten meneillään olevat toimet internetin vapautta vastaan, erityisesti vapautta tutustua vapaasti ulkomaisiin verkkosivustoihin, ja pitää valitettavana eräiden Kiinassa toimivien länsimaisten yritysten omaksumaa itsesensuuria; muistuttaa, että maailman 25 suosituimmasta verkkosivustosta kahdeksan on estetty Kiinassa, näiden joukossa merkittävien tietotekniikkayritysten verkkosivut;

55.  huomauttaa, että presidentti Xi Jinpingin julkilausuman, joka koskee Xinjiangin pitkän aikavälin vakauden keskeistä merkitystä uuden silkkitien menestymisen kannalta, seurauksena on tiivistetty pitkäaikaisia valvontastrategioita, joita on täydennetty monenlaisilla teknisillä innovoinneilla ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvien menojen nopealla lisäämisellä sekä terrorismin vastaisten toimien käyttämisellä eriävien mielipiteiden ja toisinajattelijoiden kriminalisoimiseksi soveltamalla terrorismin laajaa määritelmää; on huolestunut siitä, että valtio toteuttaa toimia varmistaakseen alueen kattavan valvonnan asentamalla Kiinan sähköisen Skynet-valvontaverkon suurille kaupunkialueille, asentamalla GPS-seurantalaitteita kaikkiin moottoriajoneuvoihin, käyttämällä kasvontunnistusskannereita tarkastuspisteissä ja rautatie- ja huoltoasemilla sekä Xinjiangin poliisin toteuttamalla verinäytteiden keruulla, jolla laajennetaan Kiinan dna-tietokantaa; on erittäin huolestunut tuhansien uiguurien ja etnisten kazakkien lähettämisestä ”uudelleenkoulutusleireille” käyttäen perustana tietoja, joita on kerätty ennakoivan poliisitoiminnan järjestelmällä, ja muun muassa tietoja siitä, että henkilö on matkustanut ulkomaille tai että hänen katsotaan olevan liian harras uskonnon harjoittaja; katsoo, että presidentti Xi Jinpingin julistus, jonka mukaan uusi silkkitie hyödyttää koko maailman väestöä, koska se perustuu uuden silkkitien rauhan ja yhteistyön, avoimuuden ja osallistavuuden hengelle, on hyvin etäällä todellisuudesta, jossa Xinjiangin uiguurit ja etniset kazakit elävät; kehottaa painokkaasti Kiinan viranomaisia vapauttamaan henkilöt, jotka on raporttien mukaan pidätetty heidän vakaumuksensa tai kulttuuristen käytäntöjensä ja identiteettiensä perusteella;

56.  korostaa, että Kiinan diplomatian institutionaalinen ja taloudellinen tehostuminen kertoo siitä, että Xi Jinping pitää ulkopolitiikkaa erittäin tärkeänä osana visiotaan Kiinan saattamisesta globaaliin valta-asemaan vuoteen 2049 mennessä; panee merkille, että ulkopoliittisen vastuun muutos kansankongressin viimeisimmässä kokouksessa osoittaa, että ulkopolitiikka kasvattaa merkitystään puolueen päätöksentekoprosessissa; korostaa, että Kiinan valtion kansainvälisen kehitysyhteistyöviraston perustaminen osoittaa presidentti Xin pitävän erittäin tärkeänä Kiinan globaalien turvallisuusintressien turvaamista taloudellisin keinoin esimerkiksi ”edistämällä paremmin” uuden silkkitien mukaisia etuja; toteaa, että seuraavien viiden vuoden aikana Kiinan kansainvälinen läsnäolo ja toiminta lisääntyvät ja että Kiina tekee diplomaattisia ja taloudellisia aloitteita, joihin EU:n ja sen jäsenvaltioiden on löydettävä yhteisiä vastauksia ja strategioita;

57.  painottaa, että on tärkeää varmistaa rauha ja turvallisuus Etelä- ja Itä-Kiinan merillä alueen vakauden säilyttämiseksi; korostaa, että on tärkeää taata merenkulun vapaus ja turvallisuus alueella monille Aasian ja Euroopan valtioille; toteaa, että Etelä-Kiinan merellä sijaitseville Spratly- ja Paracelsaarille on viime vuoden aikana rakennettu suuria halleja kolmen kilometrin pituisten kiitoteiden varrelle, vahvistettuja suojia ohjusalustoja varten, laajoja maanalaisia varastointialueita, lukuisia hallintorakenteita, sotilaallisen häirinnän mahdollistavia laitteistoja sekä laajoja suurtaajuus- ja kaukovalvontatutkien verkostoja ja anturiverkostoja ja että tämä viittaa vaiheeseen, jossa lujitetaan ja lisätään kauaskantoisia valvontaa koskevia ja sotilaallisia voimavaroja, samalla kun saarien militarisoinnin jatkamista sijoittamalla niille entistä edistyneempiä sotilaallisia alustoja saatetaan pitää mahdollisena vastatoimena äskettäisille oikeustoimille ja Yhdysvaltojen laivaston läsnäolon laajentamiselle; kehottaa Kiinaa ja ASEANia nopeuttamaan käytännesääntöjä koskevia neuvotteluja, jotta riidat ja kiistat tällä alueella voidaan ratkaista rauhanomaisesti; painottaa, että asia olisi ratkaistava kansainvälisen oikeuden mukaisesti Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) kehyksessä; korostaa, että EU ja sen jäsenvaltiot, jotka ovat UNCLOSin sopimuspuolia, tunnustavat välitystuomioistuimen ratkaisun; kehottaa uudelleen Kiinaa hyväksymään välitystuomioistuimen ratkaisun; korostaa, että EU haluaisi ylläpitää oikeusvaltioon perustuvaa kansainvälistä järjestystä;

58.  on hyvin huolestunut kansalaisyhteiskunnan elintilan kutistumisesta presidentti Xi Jinpingin noustua valtaan vuonna 2012, erityisesti ottaen huomioon merentakaisia kansalaisjärjestöjä koskevan Overseas NGO Management Law -hallintolain, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2017 ja jonka nojalla kaikkiin ulkomaalaisiin valtiosta riippumattomiin järjestöihin, ajatushautomot ja tutkimuslaitokset mukaan lukien, kohdistetaan entistä suurempaa hallinnollista rasitetta ja taloudellista painetta ja ne asetetaan yleisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön alaisen valvontayksikön ankaraan valvontaan, mikä vaikuttaa kielteisesti niiden toimintaan ja rahoitukseen; edellyttää, että EU:n kansalaisjärjestöille taataan Kiinassa samat vapaudet kuin Kiinan kansalaisjärjestöille EU:ssa; kehottaa Kiinan viranomaisia kumoamaan rajoittavan sääntelyn, kuten ulkomaisia kansalaisjärjestöjä koskevan hallintolain, joka ei ole yhdistymisvapauden, mielipiteenvapauden ja sananvapauden mukainen;

59.  vaatii Kiinan viranomaisia takaamaan, että kaikkia pidätettyjä henkilöitä on kohdeltava kansainvälisten normien mukaisesti ja että heille on taattava oikeus oikeusavustajaan ja lääkehoitoon pidätettynä tai vangittuna olevien henkilöiden suojelua koskevien YK:n periaatteiden mukaisesti;

60.  kannustaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen – ottaen huomioon, että pian on kulunut 20 vuotta siitä, kun Kiina allekirjoitti yleissopimuksen – ja varmistamaan sen täysimääräisen täytäntöönpanon, myös lopettamalla kaikki väärinkäytökset ja mukauttamalla tarvittaessa lainsäädäntöä;

61.  tuomitsee kuolemanrangaistuksen käytön ja muistuttaa, että Kiinassa on teloitettu enemmän ihmisiä kuin kaikissa muissa maissa yhteensä ja vuonna 2016 maassa pantiin täytäntöön noin 2 000 kuolemanrangaistusta; kehottaa painokkaasti Kiinaa selvittämään maassa toteutettujen teloituksien laajuutta ja varmistamaan oikeudellisen avoimuuden; kehottaa EU:ta lisäämään diplomaattisia toimiaan ja vaatimaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja kuolemanrangaistuksen kumoamista;

62.  on hyvin huolissaan siitä, että uusien uskontoja koskevien säännösten pääsisältönä on se, että Kiinan hallitus aikoo tietyllä tavalla leimata kaikki uskonnot ja ei-uskonnolliset eettiset yhdistykset riippumatta siitä, onko niille myönnetty toimilupa vai ei; korostaa, että Kiinassa on monia kotikirkkoseurakuntia, jotka kieltäytyvät teologisista syistä liittymästä puolueen ja valtion virallisesti hyväksymään Kolmen itsen patrioottisen liikkeen (Three-Self Patriotic Movement) komiteaan ja kristilliseen neuvostoon; kehottaa Kiinan hallitusta sallimaan monien rekisteröitymiseen valmiiden kotikirkkojen rekisteröitymisen suoraan hallituksen siviiliasiain osastossa, jotta turvataan niiden oikeudet ja edut yhteiskunnallisina järjestöinä;

63.  kehottaa Kiinaa tarkistamaan Tiibetin-politiikkaansa; kehottaa Kiinaa tarkistamaan ja muuttamaan viime vuosina hyväksyttyjä lakeja, säädöksiä ja toimia, joilla rajoitetaan huomattavasti tiibetiläisten kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien harjoittamista, heidän ilmaisun- ja uskonvapautensa mukaan lukien; kehottaa painokkaasti Kiinan johtoa noudattamaan kehitysyhteistyö- ja ympäristöpolitiikkoja, joissa kunnioitetaan tiibetiläisten taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia ja osallistetaan paikallisyhteisöt Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti; kehottaa Kiinan hallitusta tutkimaan tiibetiläisten tahdonvastaista katoamista, kidutusta ja epäasianmukaista kohtelua koskevia tapauksia ja kunnioittamaan heidän oikeuksiaan yhdistymisvapauteen, rauhanomaisen kokoontumiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti; painottaa, että Tiibetin ihmisoikeustilanteen heikentyminen on otettava järjestelmällisesti esille kaikissa EU:n ja Kiinan välisissä huippukokouksissa; kehottaa aloittamaan uudelleen rakentavan ja rauhanomaisen vuoropuhelun Kiinan viranomaisten ja Tiibetin kansan edustajien välillä; kehottaa Kiinaa sallimaan EU:n diplomaateille, toimittajille ja kansalaisille esteettömän pääsyn Tiibetiin samalla tavoin kuin kiinalaismatkustajat pääsevät vapaasti ja avoimesti EU:n jäsenvaltioiden koko alueelle; kehottaa Kiinan viranomaisia sallimaan Tiibetissä tiibetiläisten oikeuden matkustaa vapaasti ja kunnioittamaan heidän oikeuttaan liikkua vapaasti; kehottaa painokkaasti Kiinan viranomaisia sallimaan riippumattomien tarkkailijoiden, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun, pääsyn Tiibetiin; kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan Tiibetin alueelle pääsyyn liittyvät ongelmat vakavasti huomioon neuvoteltaessa EU:n ja Kiinan välisestä viisumien myöntämisen helpottamista koskevasta sopimuksesta;

64.  ottaa huomioon, että Hongkongin erityishallintoaluetta koskevassa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission vuosikertomuksessa 2017 todetaan, että joistakin haasteista huolimatta yksi maa, kaksi järjestelmää -periaate on toiminut hyvin, oikeusvaltiota on ylläpidetty ja ilmaisunvapautta ja tiedonsaantioikeutta kunnioitetaan yleensä; toteaa kuitenkin, että kertomuksessa esitetään myös huolenaiheita, jotka koskevat yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen vaiheittaista heikentymistä, mikä herättää perusteltuja kysymyksiä sen täytäntöönpanosta ja Hongkongin laajasta itsemääräämisoikeudesta pitkällä aikavälillä; korostaa, että vuosikertomuksessa todetaan, että sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kaksi kielteistä kehityssuuntaa ovat tulleet korostetummin esille, nimittäin itsesensuuri, kun raportoidaan Kiinan sisä- ja ulkopoliittisista tapahtumista, ja toimittajien painostaminen; tukee kaikilta osin EU:ta sen kannustaessa Hongkongin erityishallintoaluetta ja keskushallinnon viranomaisia jatkamaan vaaliuudistusta perustuslain mukaisesti ja saavuttamaan yhteisymmärrys demokraattisesta, oikeudenmukaisesta, avoimesta ja läpinäkyvästä vaalijärjestelmästä; korostaa, että Hongkongin asukkailla on legitiimi oikeus edelleen luottaa oikeuslaitokseen, joka on luotettava, oikeusvaltion olemassaoloon ja alhaiseen korruptioon, avoimuuteen, ihmisoikeuksiin, mielipiteen vapauteen sekä korkeatasoiseen kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen; korostaa, että Hongkongin autonomian kunnioittaminen kaikilta osin voisi toimia mallina perinpohjaisille demokraattisille ja poliittisille uudistuksille Kiinassa ja Kiinan yhteiskunnan asteittaiselle vapautumiselle ja avautumiselle;

65.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään parhaansa, jotta Kiinan kansantasavalta pidättyisi kohdistamasta uusia sotilaallisia provokaatioita Taiwaniin ja vaarantamasta rauhaa ja vakautta Taiwanin salmessa; korostaa, että kaikki näiden osapuolten väliset kiistat olisi ratkaistava rauhanomaisin keinoin kansainvälisen oikeuden perusteella; on huolestunut Kiinan yksipuolisesta päätöksestä aloittaa Taiwanin salmen yli kulkevien uusien lentoreittien käyttäminen; kehottaa aloittamaan uudelleen virallisen vuoropuhelun Kiinan ja Taiwanin välillä; korostaa tukevansa johdonmukaisesti Taiwanin mielekästä osallistumista Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) sekä muiden kansainvälisten järjestöjen toimintaan, sillä Taiwanin jatkuva poissulkeminen ei ole EU:n etujen mukaista;

66.  muistuttaa, että Kiinan rooli Pohjois-Korean suurimpana kauppakumppanina ja tärkeimpänä elintarvikkeiden ja energian lähteenä pysyy keskeisenä torjuttaessa Pohjois-Korean maailmanlaajuisesti uhkaavia provokaatioita yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa; suhtautuu siksi myönteisesti Kiinan viimeaikaisiin pyrkimyksiin jatkaa joitakin kansainvälisiä pakotteita Pohjois-Koreaa vastaan, mukaan lukien hiilen tuonnin keskeyttäminen Pohjois-Koreasta, sen kansalaisten ja yritysten taloudellisen toiminnan rajoittaminen sekä tekstiilikaupan ja kala- ja äyriäiskaupan rajoittaminen; suhtautuu myönteisesti myös Kiinan pyrkimyksiin käydä vuoropuhelua Pohjois-Korean kanssa; kehottaa painokkaasti EU:ta puhumaan yhtenäisesti Kiinan kanssa, jotta EU voi tukea rakentavasti tulevaa Korean sisäistä huippukokousta ja Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välistä huippukokousta ja auttaa aktiivisin toimin Pohjois-Korean todennettavissa olevaa ydinaseriisuntaa ja pysyvän rauhan saavuttamista Korean niemimaalla;

67.  antaa Kiinalle tunnustusta Pohjois-Korean vastaisiin pakotteisiin yhtymisestä; kehottaa Kiinaa osallistumaan rakentavasti Korean niemimaan tilanteen ratkaisemiseen ja jatkamaan Pohjois-Korean vastaisten pakotteiden soveltamista, kunnes se on edistynyt merkittävästi ydinaseistaan luopumisessa, muuttanut puhetapaansa Etelä-Koreaan ja Japaniin nähden ja alkanut noudattaa ihmisoikeuksia;

68.  painottaa Kiinan pyrkimyksien tärkeyttä rauhan, turvallisuuden ja vakauden saavuttamiseksi Korean niemimaalla;

69.  suhtautuu myönteisesti Kiinan osallistumiseen Yhdistyneiden kansakuntien ja Afrikan unionin rauhanturvatoimiin; huomauttaa, että EU:n tavoitteena on vahvistaa sitoutumistaan Kiinan kanssa ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin kannustamalla Kiinaa ottamaan käyttöön diplomaattisia ja muita resursseja, jotta tuetaan kansainvälistä turvallisuutta, ja edistämään rauhaa ja turvallisuutta EU:n lähialueilla kansainvälisen oikeuden perusteella; toteaa, että Kiinan kanssa tehty yhteistyö vientivalvonnan, aseidenriisunnan, asesulun ja Korean niemimaan ydinaseriisunnan alalla on olennaisen tärkeää vakauden varmistamiseksi Itä-Aasian alueella;

70.  suhtautuu myönteisesti Kiinan tavoitteeseen kehittyä kestäväksi taloudeksi; painottaa, että EU voi taitotiedollaan tukea Kiinan taloudellisten uudistusten ohjelmaa; painottaa, että Kiina on EU:n kannalta keskeisessä asemassa oleva kumppani, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja vastataan maailmanlaajuisiin ympäristöalan haasteisiin; asettaa tavoitteeksi yhteistyön tekemisen Kiinan kanssa Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanon nopeuttamiseksi;

71.  pitää myönteisinä uudistuksia, joita Kiina on toteuttanut otettuaan käyttöön ”ekologisesti kestävää kulttuuria” koskevan lähestymistavan; pitää oikeansuuntaisina uudistuksina ympäristöalan kansalaisjärjestöille tuomioistuimissa myönnettyä erityisasemaa, viranomaisten työn ympäristövaikutusten arviointeja ja suuria investointeja sähköiseen liikkuvuuteen ja puhtaaseen energiaan;

72.  pitää myönteisenä Kiinan vuoden 2016 toimintasuunnitelmaa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi; korostaa Kiinan, jossa vuositasolla kulutetaan puolet maailman mikrobilääkkeistä, ja EU:n yhteistyön merkitystä tämän globaalin uhkan käsittelemiseksi; vaatii, että EU:n ja Kiinan kahdenvälisiin kauppasopimuksiin olisi sisällytettävä eläinten hyvinvointia koskevia määräyksiä;

73.  panee merkille Kiinan tekemän kiinteän jätteen tuonnin kieltämistä koskevan päätöksen, jolla korostetaan tuotteiden suunnittelun, tuotannon, korjaamisen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen merkitystä ja jossa painotetaan erityisesti muovin tuotantoa ja käyttöä; palauttaa mieliin Kiinan äskettäiset pyrkimykset kieltää harvinaisten maametallien vienti ja pyytää komissiota ottamaan EU:n politiikkojen priorisoinnissa huomioon globaalien talouksien keskinäisriippuvuuden;

74.  katsoo, että EU:n ja Kaakkois-Aasian maiden liiton yhteistyötä tarvittaisiin yhteisen kiertotalouden strategian kehittämisessä ja tällaiseen yhteistyöhön olisi mahdollisuus ja kiinnostusta; katsoo, että Kiina voisi olla keskeisessä roolissa tämän aloitteen edistäjänä Kaakkois-Aasian maiden liitossa;

75.  toteaa, että Kiina ja EU hyötyvät kestävyyden edistämisestä talouksissaan ja monialaisen kestävän ja kiertävän biotalouden kehittämisestä;

76.  pitää myönteisenä sopimusta lisätä tutkimus- ja innovointiyhteistyötä lippulaiva-aloitteissa, esimerkiksi niissä, joista sovittiin kesäkuussa 2017 kolmannessa EU:n ja Kiinan innovointiyhteistyötä koskevassa vuoropuhelussa ja sitä lokakuussa 2017 seuranneessa EU:n ja Kiinan tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevassa etenemissuunnitelmassa ja joiden aiheina ovat elintarvikkeet, maatalous ja bioteknologia, ympäristö ja kestävä kaupungistuminen, maaliikenne, entistä turvallisempi ja ympäristöystävällisempi ilmailu ja bioteknologian hyödyntäminen ympäristöasioiden ja ihmisten terveyden edistämisessä; kehottaa EU:ta ja Kiinaa jatkamaan näitä toimia ja hyödyntämään tutkimus- ja kehityshankkeiden tuloksia käytännössä;

77.  painottaa, että EU ja Kiina ovat erittäin riippuvaisia fossiilisista polttoaineista ja niiden osuus on yhteensä noin kolmannes maailman kokonaiskulutuksesta, mikä asettaa Kiinan kärkisijalle Maailman terveysjärjestön laatimalla hengenvaarallisen ilmansaastuttamisen listalla; korostaa, että uusiutuvista materiaaleista tehtyjen biotaloustuotteiden kaupan lisääntyminen voi auttaa vähentämään Kiinan ja unionin talouksien riippuvuutta fossiilisista polttoaineista; kehottaa EU:ta ja Kiinaa syventämään suhteitaan kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisen muilla osa-alueilla, kuten sähköisen liikkuvuuden, uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden alalla, jatkamaan ja laajentamaan EU:n ja Kiinan energiayhteistyötä koskevaa etenemissuunnitelmaa vuoden 2020 jälkeenkin ja tehostamaan yhteisiä toimia vihreän rahoituksen ja erityisesti ilmastorahoituksen välineiden kehittämiseksi; kehottaa Kiinaa ja EU:ta tutkimaan ja edistämään suurjännitteistä tasasähköteknologiaa käyttävien rajat ylittävien sähkölinjojen suunnittelua ja kehittämistä ja siten parantamaan uusiutuvien energialähteiden saatavuutta;

78.  kehottaa EU:ta ja Kiinaa jatkamaan kestävää kaupungistumista koskevaa kumppanuuttaan muun muassa puhtaan liikenteen, ilmanlaadun parantamisen, kiertotalouden ja ekologisen suunnittelun aloilla; korostaa ympäristönsuojelua koskevien lisätoimenpiteiden tarvetta, kun otetaan huomioon, että yli 90 prosenttia kaupungeista ei noudata ilman epäpuhtauksille asetettua hiukkaspäästöjä koskevaa kansallista normia (PM 2,5) ja että Kiinassa yli miljoona ihmistä kuolee vuosittain ilmansaasteisiin yhteydessä oleviin sairauksiin;

79.  korostaa, että EU:n ja Kiinan yhteisenä etuna on edistää vähähiilistä kehitystä ja puuttua kasvihuonekaasupäästöihin avoimilla, julkisilla ja hyvin säännellyillä energiamarkkinoilla; pitää EU:n ja Kiinan strategisia kumppanuuksia tarpeellisina Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon ja ilmastonmuutoksen tehokkaan torjumisen kannalta; kehottaa EU:ta ja Kiinaa käyttämään poliittista vaikutusvaltaansa edistääkseen Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa; kehottaa ilmastosopimuksen osapuolten konferenssia ja YK:n kestävän kehityksen korkean tason foorumia omaksumaan yhteistyöhön perustuvan lähestymistavan; kehottaa kumpaakin osapuolta hyväksymään yhteisen julkilausuman ilmastotoimista ja osoittamaan siten yhteisen sitoutumisensa Pariisin sopimuksen määrätietoiseen täytäntöönpanoon sekä aktiiviseen osallistumiseen vuoden 2018 Talanoa-vuoropuheluun ja COP24-ilmastokokoukseen; kannustaa niitä toimimaan vastuullisessa roolissa kansainvälisissä neuvotteluissa siten, että ne pyrkivät omien sisäisten ilmastopolitiikkojensa välityksellä tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpenemistä ja osallistuvat myös rahoitukseen, jotta päästäisiin tavoitteeseen antaa vuoteen 2020 asti vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria ilmaston lämpenemisen hidastamiseen ja siihen sopeutumiseen;

80.  pitää myönteisenä, että Kiinassa otettiin joulukuussa 2017 käyttöön maanlaajuinen päästökauppajärjestelmä; panee merkille, että sen valmisteluvaiheessa Kiina ja EU tekivät onnistuneesti yhteistyötä ja mahdollistivat siten järjestelmän käyttöönoton; panee merkille Kiinan johdon halun vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja odottaa kiinnostuneena tuloksia meneillään olevasta seuranta-, raportointi- ja todentamistyöstä, joka on olennaisen tärkeää järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta; korostaa koko talouden kattavien ilmastotoimien merkitystä ja pitää myönteisenä aikomusta laajentaa ne kattamaan teollisuudenalat ja parantaa järjestelmän kauppajärjestelyjä; kehottaa EU:ta ja Kiinaa jatkamaan kumppanuuttaan yhteistyöhankkeessa, jossa kehitetään Kiinan hiilimarkkinoita niin, että se voi olla tehokas väline mielekkäiden päästövähennyskannustimien luomiseksi ja voi sovittaa Kiinan hiilimarkkinat paremmin yhteen EU:n päästökauppajärjestelmän kanssa; kehottaa EU:ta ja Kiinaa edelleen edistämään hiilen hinnoittelumekanismeja muissa maissa ja muilla alueilla hyödyntämällä omaa kokemustaan ja asiantuntemustaan ja vaihtamalla parhaita käytänteitä sekä osallistumalla toimiin yhteistyön rakentamiseksi nykyisten hiilimarkkinoiden välille, jotta voidaan edetä kohti maailmanlaajuisia tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

81.  toivoo, että Kiina purkaa talouskasvun ja ympäristön tilan heikentymisen välisen kytköksen sisällyttämällä biologisen monimuotoisuuden suojelun parhaillaan soveltamiinsa globaaleihin strategioihin, helpottamalla YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja panemalla tehokkaasti täytäntöön norsunluun kauppaa koskevan kiellon; antaa tunnustusta työlle, jota EU:n ja Kiinan kahdenvälisen koordinointimekanismin puitteissa on tehty metsälainsäädännön soveltamisen valvonnan ja metsähallinnon (FLEG) alalla laittoman puunkorjuun torjumiseksi maailmanlaajuisesti; kehottaa Kiinaa kuitenkin tutkimaan merkittävän laajaa laitonta puukauppaa metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen allekirjoittajavaltioiden ja Kiinan välillä;

82.  suosittelee, että Kiina hyväksyy vastuullisia ulkomaisia metsätalousinvestointeja koskevat pakolliset poliittiset suuntaviivat, jotka pannaan täytäntöön yhdessä toimittajamaiden kanssa, jotta voidaan ottaa kiinalaiset yritykset mukaan torjumaan laitonta puukauppaa;

83.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Kiina ja EU ovat allekirjoittaneet vesipolitiikkaa koskevan yhteistyömuistion, jonka tarkoituksena on edistää vuoropuhelua vesiensuojelua koskevan lainsäädännön kehittämisestä ja valvonnasta; kannattaa voimakkaasti EU:n ja Kiinan Turussa syyskuussa 2017 allekirjoittamaa julkilausumaa, jossa korostettiin, että hyvässä vesihallinnossa olisi asetettava etusijalle ekologia ja ympäristöystävällinen kehitys ja nostettava keskeiseen asemaan vesivarojen suojelu ja veden ekosysteemin palauttaminen ennalleen; korostaa, että Kiinan ja EU:n vesipoliittisen vuoropuhelun perustamista koskeva yhteistyömuistio paitsi rikastaa Kiinan ja EU:n strategisen kumppanuuden sisältöä myös tarkentaa yhteistyön suuntaa, soveltamisalaa, menetelmiä ja rahoitusjärjestelyjä;

84.  toteaa, että komission rahoittama eurooppalaisten ja kiinalaisten organisaatioiden välinen yhteistyöhanke, joka pantiin täytäntöön ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten perustetun välineen puitteissa vuosina 2014–2017, on ollut keskeisessä roolissa, kun on arvioitu säteily- ja ydinalan hätätilanteiden hallintaa Kiinassa koskevia standardeja ja järjestelyjä ja kun on parannettu Kiinan ydinvoimateknologian tutkimuslaitoksen valmiuksia laatia ohjeistuksia vakavien onnettomuuksien hallintaan;

85.  kehottaa kiinalaisia ja eurooppalaisia sijoittajia hyväksymään parempia kansainvälisiä yhteiskunta- ja ympäristövastuun standardeja ja parantamaan turvallisuusvaatimuksia kaivosteollisuustoiminnassaan maailmanlaajuisesti; toteaa jälleen, että kattavasta investointisopimuksesta Kiinan kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä EU:n on tuettava kestävän kehityksen aloitteita rohkaisemalla vastuullisiin investointeihin ja edistämällä keskeisiä ympäristö- ja työnormeja; pyytää Kiinan ja EU:n viranomaisia ottamaan käyttöön kannustimia, joilla Kiinan ja EU:n kaivosyhtiöitä rohkaistaan harjoittamaan toimintaansa kehitysmaissa kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja joilla edistetään investointeja valmiuksien kehittämiseen tietämyksen ja teknologian siirron ja paikallisen palvelukseenoton osalta;

86.  pitää myönteisenä Kiinan joulukuun 2017 One Planet -huippukokouksen yhteydessä tekemää ilmoitusta aikomuksestaan tuoda Kiinassa toimivien yritysten ja Kiinan ulkomailla rahoittamien yritysten ympäristövaikutukset selvemmin näkyviin; on huolissaan siitä, että infrastruktuurihankkeilla, kuten Kiinan uusi silkkitie -aloitteella, voi olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ja ilmastoon ja ne saattavat johtaa fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymiseen muissa hankkeisiin osallistuvissa maissa tai maissa, joihin infrastruktuurin kehittäminen vaikuttaa; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tekemään kaikissa uusi silkkitie -aloitteen puitteissa toteutettavissa yhteistyöhankkeissa ympäristövaikutusten arviointeja ja sisällyttämään hankkeisiin kestävyyttä koskevia lausekkeita; vaatii perustamaan osallistuvien valtioiden ja kolmansien osapuolten edustajista koostuvan sekakomitean valvomaan ympäristöön ja ilmastoon kohdistuvia vaikutuksia; pitää myönteisenä komission ja EUH:n aloitetta laatia EU:n ja Aasian yhteysstrategia vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla; korostaa, että tässä strategiassa olisi sitouduttava vahvasti kestävyyteen, ympäristönsuojeluun ja ilmastotoimiin;

87.  panee tyytyväisenä merkille Kiinan edistymisen elintarvikkeiden turvallisuusvaatimusten parantamisessa, sillä ne ovat keskeisen tärkeitä kiinalaisten kuluttajien suojelemisen ja elintarvikepetosten estämisen kannalta; korostaa, että on tärkeää parantaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, sillä se on olennainen vaihe Kiinan kuluttajakulttuurin nousussa;

88.  rohkaisee Kiinan ja EU:n poliisi- ja lainvalvontaviranomaisia toimimaan yhdessä huumausaineiden laittoman viennin hallitsemiseksi ja jakamaan huumausaineiden kauppaa koskevaa tiedustelutietoa vaihtamalla tietoja, joiden avulla voidaan tunnistaa yksityishenkilöitä ja rikollisverkostoja; toteaa, että Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen julkaiseman Euroopan huumetilannetta sekä sen suuntauksia ja kehitystä koskevan vuoden 2017 vuosikertomuksen mukaan suuri osa Eurooppaan toimitettavista uusista psykoaktiivisista aineista on peräisin Kiinasta: Kiinassa toimivat kemian- ja lääkealan yritykset valmistavat suuria määriä uusia aineita, minkä jälkeen ne kuljetetaan Eurooppaan, missä ne jalostetaan tuotteiksi, pakataan ja myydään;

89.  toteaa, että perheitä ja yksittäisiä ihmisiä on muuttanut pois asuinalueiltaan kuivuuden ja muiden luonnononnettomuuksien takia ja Kiinan viranomaiset ovat vastanneet tilanteeseen suunnittelemalla useita laajamittaisia siirtohankkeita; on huolissaan siitä, että Ningxian alueelta saatujen raporttien mukaan uusiin kaupunkeihin liittyy lukuisia ongelmia ja kostotoimia on kohdistettu ihmisiin, jotka ovat kieltäytyneet muuttamasta; on huolissaan siitä, että ympäristösuojelijoita vangitaan, asetetaan syytteeseen ja tuomitaan ja että Kiinan valvontaviranomaiset pitävät koko ajan tarkemmin silmällä rekisteröityjä kotimaisia ympäristöalan kansalaisjärjestöjä;

90.  pyytää Kiinaa laajentamaan entisestään lainvalvontatoimia laittoman kalastuksen pysäyttämiseksi, sillä kiinalaisia kalastusaluksia liikkuu edelleen ulkomaisilla vesillä kalastamassa salaa, esimerkiksi Korean länsipuolen merialueilla, Itä-Kiinan ja Etelä-Kiinan merillä, Intian valtamerellä ja jopa Etelä-Amerikassa;

91.  pyytää kiinalaisia viejiä ja eurooppalaisia maahantuojia vähentämään myrkyllisiä jäämiä Kiinassa valmistetuissa vaatteissa ottamalla käyttöön asianmukaisia kemikaalienhallintaa koskevia sääntöjä ja lopettamalla asteittain lyijyn, nonyylifenolietoksylaattien, ftalaattien, perfluorattujen kemikaalien, formaldehydin ja muiden tekstiileissä käytettävien myrkyllisten tuotteiden käytön;

92.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, jäsenvaltioiden sekä liittymässä olevien ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja Kiinan kansankongressille, Taiwanin hallitukselle ja Taiwanin lakiasäätävälle Yuanille.

(1) EYVL L 250, 19.9.1985, s. 2.
(2) EYVL L 6, 11.1.2000, s. 40.
(3) https://www.iom.int/migration-and-climate-change
(4) EUVL C 239 E, 20.8.2013, s. 1.
(5) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 33.
(6) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 123.
(7) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 93.
(8) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 83.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0024.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0493.
(11) EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 219.
(12) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 132.
(13) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 126.
(14) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 45.
(15) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 52.
(16) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 92.
(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0495.
(18) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 121.
(19) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 69.
(20) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 208.
(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0505.
(22) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0089.
(23) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0308.
(24) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0014.
(25) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 59.
(26) Y. Zhen, J. Pan, X. Zhang, ”Relocation as a policy response to climate change vulnerability in Northern China”, ISSC ja UNESCO 2013, World Social Science Report 2013, Changing Global Environments, ss. 234–241.

Oikeudellinen huomautus