Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 13. syyskuuta 2018 - StrasbourgLopullinen painos
Oppositiota edustavien parlamentin jäsenten pidätykset Ugandassa
 Myanmar ja erityisesti toimittajien Wa Lone ja Kyaw Soe Oo tapaukset
 Kambodža ja erityisesti Kem Sokhan tapaus
 Eurojustin ja Albanian yhteistyösopimus *
 Yksilöiden suojelu unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus ***I
 Yhteinen digitaalinen palveluväylä ***I
 Maastopalot Matin kaupungissa Attikan alueella Kreikassa heinäkuussa 2018
 Khan al-Ahmarin ja muiden beduiinikylien purkamisuhka
 Euroopan unionin strategia muoveista kiertotaloudessa
 Vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi
 Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
 Eurooppa liikkeellä: tulevaisuuden liikkuvuutta EU:ssa koskeva ohjelma
 Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen täytäntöönpano
 Tuotteiden laatuerot sisämarkkinoilla

Oppositiota edustavien parlamentin jäsenten pidätykset Ugandassa
PDF 119kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 oppositiota edustavien parlamentin jäsenten pidätyksistä Ugandassa (2018/2840(RSP))
P8_TA(2018)0344RC-B8-0364/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ugandasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin edustuston, Itävallan, Belgian, Tanskan, Ranskan, Saksan, Irlannin, Italian, Alankomaiden, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustustojen päälliköiden sekä Norjan ja Islannin edustustojen päälliköiden 17. elokuuta 2018 antaman yhteisen paikallisen julkilausuman Aruan ku nnassa järjestetyistä täytevaaleista,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka allekirjoittajiin Uganda kuuluu,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Uganda on ratifioinut 21. kesäkuuta 1995,

–  ottaa huomioon vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

–  ottaa huomioon Ugandan ihmisoikeustoimikunnan lausunnon maassa esiin nousevista ihmisoikeusasioista 15. elokuuta 2018 Aruan kunnassa järjestettyjen täytevaalien jälkeen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallista määräaikaistarkistusta käsittelevän työryhmän Ugandaa koskevan raportin,

–  ottaa huomioon AKT–EU-kumppanuussopimuksen (”Cotonoun sopimuksen”) ja erityisesti syrjimättömyyttä käsittelevän 8 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon vuoden 1995 Ugandan tasavallan perustuslain, jota muutettiin vuonna 2005,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Luoteis-Ugandassa sijaitsevassa Aruan kunnassa 15. elokuuta 2018 järjestetyissä täytevaaleissa, joissa valituksi tuli riippumaton opposition ehdokas Kassiano Wadri, ilmeni väkivaltaisuuksia;

B.  ottaa huomioon, että Ugandan presidentti Yoweri Museveni ja riippumaton kansanedustaja Robert Kyagulanyi Ssentamu, joka tunnetaan myös nimellä Bobi Wine, sekä useat muut poliitikot kampanjoivat Aruassa 13. elokuuta 2018 erittäin tiukoissa täytevaaleissa, jotka järjestettiin kansanedustajan kesäkuussa tapahtuneen murhan vuoksi;

C.  ottaa huomioon, että Bobi Winesta, joka on tunnettu muusikko, on tullut presidentti Musevenin vaikutusvaltainen kriitikko sen jälkeen, kun hänet valittiin Ugandan parlamenttiin vuonna 2017;

D.  ottaa huomioon, että 13. elokuuta 2018 iltana Bobi Winen autonkuljettaja Yasin Kawuma ammuttiin kuoliaaksi epäselvissä olosuhteissa, ja presidentti Musevenin poistuessa Aruasta Kassiano Wadrin kannattajat kivittivät presidentin autoa;

E.  ottaa huomioon, että poliisi pidätti kaksi NTV Uganda -televisiokanavan toimittajaa, Herbert Zziwan ja Ronald Muwangan, koska he raportoivat suorassa lähetyksessä alueelta, jossa Kawuma oli tapettu;

F.  toteaa, että sekä Wine että Wadri pidätettiin yhdessä useiden muiden henkilöiden kanssa pian tämän jälkeen; ottaa huomioon, että Winea syytettiin ampuma-aseiden hallussapidosta;

G.  ottaa huomioon, että 33:a henkilöä, muun muassa Wadria ja neljää parlamentin jäsentä (Robert Kyagulanyi, Francis Zaake, Gerald Karuhanga and Paul Mwiru) syytettiin maanpetoksesta päivää vaalien jälkeen ja Winea syytettiin sotilastuomioistuimessa ampuma-aseiden laittomasta hallussapidosta;

H.  ottaa huomioon sen, että Ugandan turvallisuusjoukot ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti näiden pidätysten Aruassa, Kampalassa ja Mityanassa laukaisemat mielenosoitukset; toteaa, että kyynelkaasun ja kovien ammusten käytöstä on raportoitu;

I.  ottaa huomioon, että 20. elokuuta 2018 sotilaat pahoinpitelivät Reutersille työskennelleen ja #freeBobiWine-kampanjan poliittisia vastalauseita Kampalassa seuranneen valokuvaajan James Akenan, pidättivät hänet ja pitivät useita tunteja vangittuna;

J.  toteaa, että tietojen mukaan Winea ja muita pidätettyjä kidutettiin tutkintavankeuden aikana; toteaa, että viranomaiset kiistivät alun perin nämä väitteet, mutta ovat sen jälkeen luvanneet tutkia ne;

K.  ottaa huomioon, että Winea syytettiin myöhemmin maanpetoksesta siviilituomioistuimessa sen jälkeen, kun sotilastuomioistuin oli päättänyt olla jatkamatta ampuma-aseiden laitonta hallussapitoa koskevien syytteiden käsittelyä;

L.  totesi, että Wine vapautettiin myöhemmin takuita vastaan, ja hän lähti Ugandasta saadakseen hoitoa Yhdysvalloissa;

M.  ottaa huomioon, että YK:n entinen ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad al-Hussein on kehottanut Ugandan hallitusta suorittamaan perusteellisen, riippumattoman ja puolueettoman tutkimuksen vakavia ihmisoikeusloukkauksia koskevista väitteistä, jotka koskevat muun muassa laittomia teloituksia, kohtuutonta voimankäyttöä, kidutusta ja muuta huonoa kohtelua, ja saattamaan vastuulliset oikeuden eteen;

N.  ottaa huomioon, että poliisi tai armeija on pidättänyt vuosina 2001–2017 useita kertoja demokraattisen muutoksen foorumin (FDC) johtajan ja nelinkertaisen presidenttiehdokkaan Kazza Beguyen, viimeksi 25. syyskuuta 2017;

O.  ottaa huomioon, että oppositiopoliitikkojen pidätyksiä ja pelottelua esiintyy Ugandassa rutiininomaisesti;

1.  ilmaisee syvän huolensa opposition kansanedustajien pidättämisestä Aruan täytevaalien yhteydessä;

2.  korostaa, että Ugandan demokratian kannalta on elintärkeää, että Ugandan presidentti ja hallitus kunnioittavat parlamentin riippumattomuutta ja parlamentin jäsenten valtuutuksen riippumattomuutta ja varmistavat, että kaikki parlamentin jäsenet voivat vapaasti käyttää vaaleissa saamaansa valtuutusta;

3.  kehottaa Ugandan viranomaisia luopumaan tekaistuista syytteistä Bobi Winea vastaan ja lopettamaan tukahduttamistoimet oppositiopoliitikkoja ja heidän tukijoitaan vastaan;

4.  kehottaa Ugandan viranomaisia käynnistämään välittömästi tehokkaan, puolueettoman ja riippumattoman tutkimuksen Yasin Kawuman surmaamisesta ja raporteista, joiden mukaan protesteissa on kuollut ihmisiä ja niissä on käytetty kohtuutonta voimaa; odottaa nopeaa ja riippumatonta tutkintaa, joka koskee Aruassa pidätettyjen henkilöiden kidutusta ja huonoa kohtelua; korostaa tarvetta saattaa näihin tekoihin syyllistyneet vastaamaan niistä oikeuteen;

5.  toistaa sitoutumisensa sananvapauteen ja vahvistaa tiedotusvälineiden olevan keskeisessä asemassa demokraattisessa yhteiskunnassa; panee huolestuneena merkille, että mielenosoituksia ja puhjenneita mellakoita seuranneita toimittajia ja niihin osallistuneita henkilöitä on pahoinpidelty ja että kaksi toimittajaa pidätettiin; kehottaa Ugandan viranomaisia luomaan olosuhteet, joissa toimittajat voivat esteettä tehdä työtään, joka on maan poliittisista tapahtumista tiedottaminen;

6.  muistuttaa Ugandan viranomaisia niiden velvollisuudesta taata, suojella ja edistää perusoikeuksia, myös kansalaistensa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, kuten sananvapautta ja kokoontumisvapautta;

7.  muistuttaa Ugandan hallitusta sen kansainvälisistä velvoitteista ja erityisesti perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta sekä oikeustapausten käsittelystä erityisesti oikeudenmukaista ja puolueetonta oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden osalta;

8.  kehottaa lainvalvontaviranomaisia suojelemaan perusvapauksia ilman minkäänlaista pelottelua ja noudattamaan siten Ugandan perustuslain 24 artiklaa, jossa määrätään, että ”ketään ei saa kiduttaa tai asettaa julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen alaiseksi”;

9.  vetoaa Ugandan turvallisuusjoukkoihin, jotta ne osoittaisivat maltillisuutta valvoessaan mielenosoituksia, pidättyisivät kovien ammusten käytöstä, toimisivat laillisesti ja kunnioittaen täysimääräisesti ihmisoikeuslainsäädäntöä ja antaisivat toimittajien vapaasti tehdä tiedottamistyötään;

10.  vetoaa samaan aikaan mielenosoittajiin, että he toimisivat lainmukaisella tavalla ja käyttäisivät oikeuksiaan ja vapauksiaan lain puitteissa;

11.  kehottaa unionia hyödyntämään kehitysapuohjelmien, varsinkin budjettitukiohjelmien, tarjoamaa vipuvaikutusta, jotta ihmisoikeuksia voidaan puolustaa ja edistää Ugandassa;

12.  on tyytyväinen Ugandan ihmisoikeustoimikunnan työhön Aruan täytevaaleihin liittyvien pidätysten, murhien ja kidutusten jälkeen, mukaan lukien raportointi, vierailukäynnit säilöönottokeskuksissa, kadonneiden henkilöiden olinpaikan selvittäminen sekä toimet vankien oikeuksien, sairaanhoidon ja perhevierailujen takaamiseksi;

13.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tarkasti Ugandan tilannetta; korostaa, että Euroopan parlamentille olisi ilmoitettava kaikista mahdollisista muista merkeistä, jotka viittaavat siihen, että Ugandan parlamentin opposition jäseniä häiritään tai heidän työtään lainsäätäjinä estetään;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Ugandan tasavallan presidentille, Ugandan parlamentin puhemiehelle sekä Afrikan unionille ja sen toimielimille.


Myanmar ja erityisesti toimittajien Wa Lone ja Kyaw Soe Oo tapaukset
PDF 127kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 Myanmarista ja erityisesti toimittajien Wa Lone ja Kyaw Soe Oo tapauksesta (2018/2841(RSP))
P8_TA(2018)0345RC-B8-0371/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Myanmarista ja rohingya-väestön tilanteesta, erityisesti 14. kesäkuuta 2018(1), 14. joulukuuta 2017(2), 14. syyskuuta 2017(3), 7. heinäkuuta 2016(4) ja 15. joulukuuta 2016(5) annetut päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 3. syyskuuta 2018 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan julkilausuman Wa Lonen ja Kyaw Soe Oon tuomitsemisesta Myanmarissa sekä 9. heinäkuuta 2018 annetun julkilausuman kahden Reutersin toimittajan syytteeseen asettamisesta Myanmarissa,

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2017 ja 26. helmikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Myanmarista,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/655(6) ja 25. kesäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/900(7), joilla määrätään lisää Myanmariin kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä, joilla vahvistetaan EU:n asevientikieltoa ja jotka kohdennetaan Myanmarin armeijan ja rajapoliisin henkilöstöön,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston Myanmaria käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tiedonhankintavaltuuskunnan 24. elokuuta 2018 julkistaman raportin, joka esitellään YK:n ihmisoikeusneuvoston 39. istunnossa 10.–28. syyskuuta 2018,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 3. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Kofi Annanin johtaman, Rakhinen osavaltiota käsitelleen neuvoa-antavan toimikunnan loppuraportin ja suositukset,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 23. maaliskuuta 2018 julkaiseman pääsihteerin raportin konflikteihin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta,

–  ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen esitutkintajaosto I:n 6. syyskuuta 2018 tekemän päätöksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että 12. joulukuuta 2017 kaksi toimittajaa, Wa Lone ja Kyaw Soe Oo pidätettiin ja heitä pidettiin vangittuna mielivaltaisesti ja syytettiin siitä, että he olivat raportoineet Tatmadawin (Myanmarin asevoimat) Rakhinen osavaltiossa tekemistä vakavista ihmisoikeusloukkauksista;

B.  ottaa huomioon, että sen jälkeen toimittajia Wa Lone ja Kyaw Soe Oo vastaan nostettiin syyte valtionsalaisuuksia koskevan vuoden 1923 lain nojalla; ottaa huomioon, että 3. syyskuuta 2018 myanmarilainen tuomioistuin tuomitsi heidät seitsemäksi vuodeksi vankeuteen; ottaa huomioon, että tämä merkittävä tapaus heikentää entisestään sananvapautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta Myanmarissa;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja EU:n jäsenvaltioiden diplomaatit olivat monien muiden kansainvälisten tarkkailijoiden tavoin läsnä jokaisessa oikeudenistunnossa sen jälkeen, kun toimittajat pidätettiin 12. joulukuuta 2017, ja ovat jatkuvasti ottaneet asian esille Myanmarin hallituksen kanssa;

D.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimijoita, myös toimittajia, lakimiehiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka suhtautuivat kriittisesti Myanmarin viranomaisiin ja erityisesti Tatmadawiin ja muihin Myanmarin turvallisuusjoukkoihin sekä niiden Rakhinen osavaltiossa toteuttamiin toimiin, tiettävästi pidätetään, vangitaan tai ahdistellaan mielivaltaisesti; ottaa huomioon, että armeija ja hallitus valvovat tiukasti Rakhinen osavaltiossa tapahtuvista väkivaltaisuuksista uutisointia tiedotusvälineissä;

E.  toteaa, että rohingya-väestöön kuuluva ihmisoikeusaktivisti Wai Wai Nu, joka oli vangittuna 18-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, on yhä yksi esimerkki monista aktivisteista, jotka ovat joutuneet Myanmarin viranomaisten kohteeksi;

F.  ottaa huomioon, että lapsisotilas Aung Ko Htwe kärsii kahden ja puolen vuoden vankilatuomiota, joka liittyy hänen tiedotusvälineille antamaansa haastatteluun, jossa hän kertoo kokemuksistaan Myanmarin armeijassa; ottaa huomioon, että hänet tuomionsa perustui Myanmarin rikoslain 505 (b) pykälään, joka on ympäripyöreästi muotoiltu säännös, jota on usein käytetty sananvapauden rajoittamiseen;

G.  ottaa huomioon, että kymmenen toimittajaa on tiettävästi pidätetty ja pidetty vangittuna vuoden 2016 jälkeen; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset käyttävät useita sortavia lakeja, kuten valtionsalaisuuksia koskevaa lakia, voidakseen pidättää, pitää vangittuna tai ahdistella kansalaisyhteiskunnan toimijoita, toimittajia, lakimiehiä ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka ilmaisevat Myanmarin hallitusta tai sen turvallisuusjoukkoja arvostelevia näkemyksiä; toteaa, että Freedom Housen vuoden 2017 lehdistönvapautta koskevalla 198 maan luokituslistalla Myanmar oli sijalla 159;

H.  ottaa huomioon, että 24. elokuuta 2018 annetussa YK:n alaisen Myanmaria käsittelevän riippumattoman kansainvälisen tiedonhankintavaltuuskunnan (IIFFMM) raportissa todetaan, että Tatmadaw, Myanmarin poliisivoimat, NaSaKa (entinen raja-alueiden maahantulotarkastusten esikunta), Myanmarin rajapoliisi ja valtiosta riippumattomat aseistetut ryhmät syyllistyivät erittäin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen oikeuden vastaisiin vakaviin rikoksiin, myös kansanmurhaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, Kachinen, Rakhinen and Shanin osavaltioissa; ottaa huomioon, että raportissa todetaan myös, että Arakanin rohingyojen pelastusarmeija teki koordinoituja hyökkäyksiä sotilastukikohtiin ja moniin turvallisuusjoukkojen vartioasemiin Pohjois-Rakhinen osavaltiossa lisätäkseen rohingya-yhteisöihin kohdistuvaa painostusta; ottaa huomioon, että raportissa kehotetaan myös tutkimaan ja asettamaan syytteeseen kansainvälisesti Myanmarin asevoimien ylimpiä sotilaskomentajia ja rohingya-väestöön kohdistuneista julmista rikoksista vastuussa olevia; toteaa, että Myanmar kiistää nämä havainnot;

I.  ottaa huomioon, että IIFFMM:n raportissa todetaan, että Myanmarin valtiollinen neuvonantaja, Nobelin rauhanpalkinnon ja Saharov-palkinnon saaja Aung San Suu Kyi ei ole käyttänyt tosiasiallista asemaansa hallituksen päämiehenä tai moraalista auktoriteettiaan torjuakseen tai estääkseen Rakninen osavaltion tapahtumia; ottaa huomioon, että myös siviiliviranomaiset ovat myötävaikuttaneet julmien rikosten tekemiseen toimillaan ja laiminlyönneillään ja erityisesti levittämällä vääriä tietoja, kiistämällä Tatmadawin rikkomukset, estämällä riippumattomat tutkimukset ja valvomalla todisteiden tuhoamista;

J.  ottaa huomioon, että 8. syyskuuta 2018 Kansainvälinen rikostuomioistuin vahvisti, että se on toimivaltainen käsittelemään rohingya-väestöön kuuluvien väitettyjä karkotuksia Myanmarista Bangladeshiin;

K.  ottaa huomioon, että Myanmarissa on käytetty sosiaalisen median foorumeja rohingya-väestöön ja maan muslimeihin kohdistuvien mustamaalauskampanjoiden ja salaliittoteorioiden levittämiseen;

L.  ottaa huomioon, että rohingyat muodostavat suurimman osuuden Myanmarin muslimeista, ja valtaosa heistä elää Rakhinen osavaltiossa; ottaa huomioon, että varovaisen arvion mukaan kuolleita on 10 000; ottaa huomioon, että elokuusta 2017 lähtien yli 700 000 rohinygyaa on paennut turvaan Bangladeshiin ja heistä noin 500 000 on lapsia, joista monet matkustivat yksin, koska heidän vanhempansa oli tapettu tai he olivat joutuneet eroon perheestään;

1.  tuomitsee jyrkästi toimittajien Wa Lonen ja Kyaw Soe Oon mielivaltaisen pidätyksen ja tuomitsemisen siitä, että he raportoivat Rakhinen osavaltion tilanteesta; kehottaa Myanmarin viranomaisia vapauttamaan heidät välittömästi ja ilman ehtoja sekä luopumaan kaikista syytteistä, joita on asetettu heitä vastaan ja kaikkia niitä vastaan, jotka on vangittu mielivaltaisesti vain siksi, että he käyttivät oikeuksiaan ja vapauksiaan, mukaan lukien poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja tiedotusvälineiden työntekijät;

2.  tuomitsee erityisesti Myanmarin armeijan ja turvallisuusjoukkojen harjoittaman uhkailun, ahdistelun tai sananvapauden rajoittamisen; korostaa, että tiedotusvälineiden vapaus ja kriittinen journalismi ovat demokratian peruspilareita, jotka edistävät hyvää hallintoa, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa Myanmarin viranomaisia varmistamaan asianmukaiset olosuhteet toimittajille ja tiedotusvälineiden työntekijöille, jotta he voivat tehdä työtään pelkäämättä uhkailua tai ahdistelua, perusteettomia pidätyksiä tai syytteitä;

3.  kehottaa jälleen Myanmarin hallitusta kumoamaan päätöksensä lopettaa yhteistyö Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa ja myöntämään kotimaisille ja kansainvälisille mediaorganisaatioille, ihmisoikeuksien puolustajille, riippumattomille tarkkailijoille ja humanitaarisille järjestöille, erityisesti YK:n erityisraportoijalle, täysimääräisen ja esteettömän pääsyn Rakhinen osavaltioon ja varmistamaan tiedotusvälineiden työntekijöiden turvallisuuden;

4.  on syvästi huolissaan sanavapautta rajoittavien säännösten väärinkäytöstä; kehottaa Myanmarin viranomaisia kumoamaan, tarkistamaan tai muuttamaan kaikkia lakeja, myös valtionsalaisuutta koskevaa vuoden 1923 lakia, jotka eivät ole kansainvälisten normien mukaisia ja jotka kriminalisoivat ja loukkaavat oikeuksia sanavapauteen, rauhanomaiseen kokoontumiseen ja yhdistymiseen; kehottaa Myanmarin hallitusta varmistamaan, että kaikki lainsäädäntö on kansainvälisten normien ja velvoitteiden mukaista;

5.  tuomitsee jyrkästi Rakhinen osavaltiossa tapahtuneet, Tatmadawin ja muiden Myanmarin turvallisuusjoukkojen tekemät laajat ja järjestelmälliset hyökkäykset rohingya-väestöä vastaan, sillä IIFFMM:n mukaan niissä on kyse kansanmurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista, jotka ovat kaikkien vakavimpia ihmisoikeusrikkomuksia ja -loukkauksia; on syvästi huolissaan Myanmarin hallituksen sallimien ihmisoikeusloukkausten lisääntyvästä vakavuudesta ja laajuudesta;

6.  ilmaisee jälleen jatkuvan tukensa rohingya-väestölle; kehottaa jälleen Myanmarin hallitusta ja turvallisuusjoukkoja lopettamaan välittömästi meneillään olevat, rohingya-väestöön ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuvat väkivaltaisuudet, tapot, omaisuuden tuhoamisen ja seksuaalisen väkivallan Pohjois-Myanmarissa sekä varmistamaan, että Myanmarissa on turvallista ja oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan erityisesti Rakhinen, Kachinen ja Shanin osavaltioissa; muistuttaa Myanmarin viranomaisia niiden kansainvälisistä velvoitteista tutkia asiaa ja asettaa vastuussa olevat syytteeseen; vaatii Myanmarin hallitusta ja valtiollista neuvonantajaa Aung San Suu Kyita tuomitsemaan yksiselitteisesti kaikenlaisen yllyttämisen vihaan sekä torjumaan rohingyaväestöön ja muihin vähemmistöihin kohdistuvan yhteiskunnalliseen alkuperään perustuvan syrjinnän ja vihamielisyydet;

7.  panee merkille IIFFMM:n havainnot ja kannattaa sen suosituksia; suhtautuu myönteisesti Kansainvälisen rikostuomioistuin tuoreeseen päätökseen, jonka mukaan se on toimivaltainen käsittelemään rohingya-väestöön kuuluvien väitettyjä karkotuksia Myanmarista Bangladeshiin; on kuitenkin tietoinen, että vielä tarvitaan YK:n turvallisuusneuvoston Kansainväliselle rikostuomioistuimelle esittämä pyyntö tutkia ihmisoikeusloukkausten täyttä laajuutta; kehottaa Kansainvälisen tuomioistuimen pääsyyttäjää aloittamaan alustavat tutkimukset asiasta; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa pyytämään Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan Myanmarin tilannetta välittömästi; kannattaa IIFFMM:n ja ASEAN-maiden parlamenttien jäsenten ihmisoikeusjärjestön Parliamentarians for Human Rights (APHR) kehotusta tutkia ja asettaa syytteeseen vastuussa olevat armeijan kenraalit;

8.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita pyrkimään saattamaan Myanmarissa tapahtuneisiin rikoksiin syyllistyneet vastuuseen monenvälisillä foorumeilla; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita omaksumaan johtoaseman YK:n turvallisuusneuvostossa, kun on kyse tutkimuspyynnöstä kansainväliselle rikostuomioistuimelle, sekä YK:n yleiskokouksessa ja tulevassa YK:n ihmisoikeusneuvoston 39. istunnossa ja lisäämään ponnistelujaan, jotta perustettaisiin kiireellisesti kansainvälinen, puolueeton ja riippumaton vastuuvelvollisuusmekanismi, jolla tuetaan väitettyjä julmia rikoksia koskevia tutkimuksia ja niistä vastuussa olevien syytteeseen asettamista;

9.  kehottaa jälleen YK:n turvallisuusneuvostoa asettamaan Myanmarin maailmanlaajuiseen ja kattavaan asevientikieltoon ja keskeyttämään kaikki suorat ja välilliset ase- ja ammustoimitukset sekä muiden sotilastarvikkeiden ja turvallisuusvälineiden toimitukset, myynnin ja siirtämisen, mukaan lukien kauttakulku ja jälleenlaivaus; kehottaa keskeyttämään myös koulutuksen tarjoamisen tai muun sotilaallisen tai turvallisuutta koskevan avun antamisen; vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa hyväksymään kohdennettuja yksittäisiä seuraamuksia, kuten matkustuskieltoja ja varojen jäädyttämisiä, niitä vastaan, jotka näyttävät olevan vastuussa kansainvälisen oikeuden vastaisista vakavista rikoksista;

10.  kehottaa komissiota harkitsemaan Kaikki paitsi aseet -sopimuksen mekanismien mukaisen tutkimuksen käynnistämistä, jotta voidaan tarkistaa Myanmarille myönnettyjä kauppaetuuksia;

11.  on tyytyväinen neuvoston 26. huhtikuuta 2018 hyväksymään oikeudelliseen kehykseen, joka koskee vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleviin kohdistettavia rajoittavia toimenpiteitä ja jolla vahvistetaan EU:n asevientikieltoa, sekä ensimmäiseen nimettyjen luetteloon, joka vahvistettiin 25. kesäkuuta 2018; vaatii neuvostoa asettamaan matkustuskieltoja, kohdennettuja taloudellisia seuraamuksia ja varojen jäädyttämisiä niitä Myanmarin viranomaisia vastaan, joiden IIFFMM on todennut olevan vastuussa julmista rikoksista;

12.  muistuttaa, että tuhannet rohyingat, joista monet ovat lapsia, ovat maan sisäisiä pakolaisia ja tarvitsevat kipeästi humanitaarista apua ja suojelua; vaatii välitöntä, vapaata ja esteetöntä pääsyä koko maahan humanitaarisen avun jakamiseksi; vaatii Myanmarin hallitusta takaamaan YK:n täydessä valvonnassa tapahtuvan turvallisen, vapaaehtoisen ja ihmisarvoisen paluun niille, jotka haluavat palata maahansa;

13.  kehottaa EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä antamaan enemmän humanitaarista ja pitkäaikaista apua Bangladeshissa ja vastaanottavissa yhteisöissä oleville rohingyoille;

14.  muistuttaa, että raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa on kohdistettu jatkuvasti siviiliväestöön Kachinen, Rakhinen ja Shanin osavaltioissa; kehottaa komissiota ja erityisesti komissioon kuuluvaa EU:n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosastoa ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että rohingyatyttöjä ja -naisia suojellaan paremmin sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

15.  muistuttaa, että pakolaisleireillä on tarjottava lääketieteellistä ja psykologista apua ja erityisesti apua, joka on räätälöity haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, kuten naisille ja lapsille; kehottaa lisäämään raiskauksen ja seksuaalisen väkivallan uhrien tukipalveluja;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Myanmarin hallitukselle ja parlamentille, valtiolliselle neuvonantajalle Aung San Suu Kyille, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ASEANin pääsihteerille, ASEANin hallitustenväliselle ihmisoikeustoimikunnalle, Myanmarin ihmisoikeustilannetta käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0261.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0500.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0351.
(4) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 134.
(5) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 112.
(6) EUVL L 108, 27.4.2018, s. 29.
(7) EUVL L 160 I, 25.6.2018, s. 9.


Kambodža ja erityisesti Kem Sokhan tapaus
PDF 124kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 Kambodžasta ja erityisesti Kem Sokhan tapauksesta (2018/2842(RSP))
P8_TA(2018)0346RC-B8-0366/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kambodžasta ja erityisesti 14. syyskuuta 2017(1) ja 14. joulukuuta 2017(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Kambodžasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 30. heinäkuuta 2018 antaman lausuman Kambodžan parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) arviointikäynnin Kambodžaan 5.–11. heinäkuuta 2018,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 annetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon EUH:n tiedottajan 16. marraskuuta 2017 antaman lausuman Kambodžan kansallisen pelastuksen puolueen hajottamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyn Euroopan yhteisön ja Kambodžan kuningaskunnan välisen yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon 22. helmikuuta 2017 annetun EU:n paikallisen lausuman Kambodžan poliittisesta tilanteesta ja EU: n edustuston tiedottajan 25. elokuuta 2017 ja 3. syyskuuta 2017 antamat lausumat poliittisen liikkumavaran rajoittamisesta Kambodžassa,

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 36/32 ja 2. helmikuuta 2018 annetun pääsihteerin raportin,

–  ottaa huomioon Parlamenttienvälisen liiton parlamentaarikkojen ihmisoikeuksia valvovan komitean raportin ja hallintoneuvoston tekemät päätökset maaliskuulta 2018,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 1999 hyväksytyn YK: n yleiskokouksen päätöslauselman (A/RES/53/144) yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

–  ottaa huomioon vuonna 1991 tehdyn Pariisin rauhansopimuksen, jonka 15 artiklassa on vahvistettu, että kaikki sopimuspuolet, myös kansainväliset allekirjoittajat, sitoutuvat kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia Kambodžassa,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta,

–  ottaa huomioon Kambodžan perustuslain, erityisesti sen 41 pykälän, jossa vahvistetaan sanan- ja kokoontumisvapaus, 35 pykälän oikeudesta poliittiseen osallistumiseen ja 80 pykälän parlamentaarisesta koskemattomuudesta,

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Kambodžan kansallisen pelastuksen puolueen (CNRP) puheenjohtaja Kem Sokha pidätettiin 3. syyskuuta 2017 ja että 16. marraskuuta 2017 korkein oikeus ilmoitti yhden päivän kestäneen kuulemisen päätteeksi CNRP:n hajottamisesta; ottaa huomioon, että lisäksi korkein oikeus kielsi 118:lta CNRP:n poliitikolta poliittisen toiminnan viideksi vuodeksi;

B.  ottaa huomioon, että valtaapitävä Kambodžan kansanpuolue (CPP) sai 100 prosenttia täytettävinä olevista paikoista 29. heinäkuuta 2018 järjestetyissä kansalliskokouksen vaaleissa ja 25. helmikuuta 2018 järjestetyissä senaatin vaaleissa;

C.  ottaa huomioon, että oikeus poliittiseen osallistumiseen on vahvistettu Kambodžan perustuslain 35 pykälässä; ottaa huomioon, että tarkistettu vuoden 2018 laki poliittisista puolueista sisältää lukuisia rajoituksia oppositiopuolueiden osallistumiselle, muun muassa puolueen hajottamisen, jos sen johtajilla on rikostuomioita;

D.  ottaa huomioon, että Kambodžan vuoden 2018 vaaleissa ei tosiasiassa ollut lainkaan kilpailua eivätkä ne täyttäneet demokraattisten vaalien kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia; ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat keskeyttivät taloudellisen avustuksensa Kambodžan kansalliselle vaalilautakunnalle ja kieltäytyivät vaalitarkkailusta;

E.  katsoo, että päätös hajottaa CNRP oli merkittävä askel kohti autoritaarisen valtion perustamista; katsoo, että Kambodžan poliittista järjestelmää ei voida enää pitää demokratiana;

F.  ottaa huomioon, että Kambodžan hallitus ryhtyi laajakantoisiin toimiin varmistaakseen, että valtaapitävällä CPP:llä ei ollut käytännössä lainkaan kilpailijoita sen enempää senaatin kuin kansalliskokouksen vaaleissa;

G.  toteaa, että Kem Sokha pidätettiin 3. syyskuuta 2017 ja häntä syytettiin sen jälkeen Kambodžan rikoslain 443 pykälän nojalla maanpetoksesta, vaikka hänellä on parlamentaarinen koskemattomuus; toteaa, että Kambodžan hallituksen lausunnot vaaransivat hänen oikeutensa puolueettomaan tuomioistuimeen sekä syyttömyysolettamaan; toteaa, että häntä uhkaa jopa 30 vuoden vankeustuomio, jos hänet todetaan syylliseksi; toteaa, että tuomioistuimen presidentti Dith Munty on valtaapitävän puolueen pysyvän komitean jäsen;

H.  ottaa huomioon, että 28. elokuuta 2018 Kambodžan viranomaiset vapauttivat 14 CNRP:n jäsentä, sen jälkeen kun kuningas oli armahtanut heidät; toteaa, että tämä armahdus on yhteydessä kuuden aktivistin ja toimittajan vapautuksiin;

I.  ottaa huomioon, että Kem Sokhaa pidettiin tutkintavankeudessa yli vuoden ajan; ottaa huomioon, että mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä totesi Sokhan tutkintavankeuden olevan mielivaltaista ja poliittisperusteista; toteaa, että Sokha vapautettiin takuita vastaan 10. syyskuuta 2018; toteaa, että hän ei voi poistua kotinsa läheisyydestä eikä hän saa olla yhteydessä muihin opposition jäseniin tai tiedotusvälineisiin;

J.  ottaa huomioon, että Kem Sokhan pidätys ja vangitseminen ovat osa laajalle levinnyttä ja järjestelmällistä poliittisten ja vaalioikeuksien tukahduttamista Kambodžassa; toteaa, että poliittisen opposition jäsenten ja poliittisten kommentaattoreiden pidätykset ja vangitsemiset ovat lisääntyneet tasaisesti; ottaa huomioon, että CNRP:n edellinen puheenjohtaja Sam Rainsy tuomittiin kunnianloukkauksesta ja elää nyt maanpaossa;

K.  toteaa, että Kambodžan viranomaiset ovat myös ryhtyneet toimenpiteisiin sellaisia toimittajia vastaan, jotka ovat raportoineet oppositiopuolueisiin kohdistuneista hyökkäyksistä; toteaa, että 69-vuotias palkittu elokuvantekijä James Ricketson on yksi näiden tiedotusvälineisiin kohdistuneiden hyökkäysten uhreista; toteaa, että Ricketson pidätettiin tämän lennättäessä droonia oppositiopuolueen kokouksen yllä kesäkuussa 2017; toteaa, että Ricketson sai vakoilusyytteistä kuuden vuoden vankeusrangaistuksen, jota hän suorittaa pääkaupunki Phnom Penhin vankilassa;

L.  ottaa huomioon, että riippumattomia tiedotusvälineitä on vainottu ankarasti; toteaa, että myös sosiaalista mediaa vastaan on hyökätty; ottaa huomioon, että toukokuussa 2018 hallitus hyväksyi asetuksen, jolla rajoitetaan sananvapautta ja lehdistön- ja julkaisuvapautta ja joka antaa hallitukselle valtuudet valvoa Kambodžassa sosiaalista mediaa verkossa eriäviä mielipiteitä esittävien paljastamiseksi ja vaientamiseksi;

M.  katsoo, että ammattiyhdistys- ja ihmisoikeusaktivistien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintamahdollisuudet Kambodžassa ovat yhä rajallisemmat ja että näihin kohdistuu uhkailua ja mielivaltaisia pidätyksiä; ottaa huomioon, että tarkistettu vuoden 2015 laki yhdistyksistä ja valtiosta riippumattomista järjestöistä rajoittaa huomattavasti yhdistymisvapautta ja sananvapautta ja että hallitus voi sen nojalla valvoa ja sensuroida järjestöjen toimia; toteaa, että ammattiyhdistyslaki rajoittaa yhdistymisvapautta ja luo tarpeettomia esteitä ammattiyhdistysten rekisteröintimenettelyille ja toiminnalle ja hankaloittaa niitä;

N.  ottaa huomioon, että viittä Kambodžan ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöön (ADHOC) kuuluvaa ihmisoikeuksien puolustajaa – Nay Vanda, Ny Sokha, Yi Soksan, Lim Mony ja Ny Chakrya – syytetään todistajan lahjonnasta ja avunannosta siihen; toteaa, että nämä viisi ihmisoikeuksien puolustajaa olivat tutkintavankeudessa 14 kuukautta ennen kuin heidät vapautettiin takuita vastaan;

O.  ottaa huomioon, että Kambodžaan sovelletaan kaikkein suotuisinta EU: n yleisen tullietuusjärjestelmän järjestelyä eli ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyä; toteaa, että EU on myöntänyt rahoituskaudella 2014–2020 Kambodžalle kehitysyhteistyöhön 410 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa euroa on tarkoitettu vaaliuudistusprosessin tukemiseen Kambodžassa, ja toteaa että tämän vaaleihin tarkoitetun tuen antaminen on tällä hetkellä keskeytetty;

P.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri muistutti heinäkuisessa julkilausumassaan, että kattava ja moniarvoinen poliittinen prosessi on jatkossakin keskeisen tärkeää, jotta voidaan turvata Kambodžan rauhan vakauttamisessa saavuttama edistys;

Q.  toteaa, että sokeriviljelmiä koskevia erimielisyyksiä ei ole vielä ratkaistu; ottaa huomioon, että häädöt maa-alueilta ja tällaisia tekoja koskevan rankaisemattomuuden jatkuminen sekä asianomaisten yhteisöjen surkea tilanne herättävät edelleen huolta; ottaa huomioon, että Kambodžan hallitus ei ole allekirjoittanut EU:n valtuutusta sokeriruokoalan tarkastusprosessia varten;

1.  panee merkille, että Kem Sokha vapautettiin vankilasta takuita vastaan ja tiukoin ehdoin; tuomitsee Kem Sokhan määräämisen kotiarestiin; vaatii hylkäämään kaikki syytteet Kem Sokhaa vastaan ja vapauttamaan hänet välittömästi ja täysin; vaatii myös hylkäämään välittömästi muut oppositiopoliitikkoja, kuten Sam Rainsya, vastaan nostetut poliittisperusteiset syytteet ja kumoamaan heitä koskevat tuomiot;

2.  on huolissaan Kem Sokhan terveydentilasta ja kehottaa Kambodžan viranomaisia antamaan hänelle mahdollisuuden saada tarvittavaa lääketieteellistä hoitoa; pyytää hallitusta antamaan Kem Sokhalle oikeuden tavata ulkomaisia diplomaatteja, YK:n virkamiehiä ja ihmisoikeustarkkailijoita;

3.  on vakuuttunut siitä, että Kambodžan vaaleja ei voida pitää vapaina ja tasapuolisina; on erittäin huolissaan Kambodžassa vuonna 2018 pidettyjen vaalien järjestelyistä ja tuloksista, sillä prosessi ei ollut uskottava ja kansainvälinen yhteisö tuomitsi ne laajalti;

4.  kannustaa Kambodžan hallitusta työskentelemään demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseksi ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mihin kuuluu moniarvoisuutta ja yhdistysvapautta ja sananvapautta koskevien perustuslain säännösten noudattaminen kaikilta osin; kehottaa lisäksi Kambodžan hallitusta kumoamaan kaikki äskettäiset perustuslakiin, rikoslakiin, poliittisista puolueista annettuun lakiin, ammattiyhdistyslakiin, valtiosta riippumattomista järjestöistä annettuun lakiin sekä muihin säädöksiin tehdyt muutokset, joilla rajoitetaan sananvapautta ja poliittisia vapauksia ja jotka eivät ole täysin Kambodžan velvoitteiden ja kansainvälisten vaatimusten mukaisia;

5.  korostaa, että uskottava demokraattinen prosessi edellyttää ympäristöä, jossa poliittiset puolueet, kansalaisyhteiskunta ja tiedotusvälineet voivat hoitaa niille kuuluvat tehtävänsä ilman pelkoa, uhkailua tai mielivaltaisia rajoituksia; kehottaa hallitusta ryhtymään tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että CNRP:n hajottaminen perutaan ripeästi;

6.  kehottaa jälleen Kambodžan hallitusta lopettamaan kaikenlaisen häirinnän, väärinkäytökset ja poliittisperusteiset rikossyytteet, jotka kohdistuvat muun muassa poliittisen opposition jäseniin, ihmisoikeuksien puolustajiin, ammattiyhdistysaktivisteihin ja työntekijöiden oikeuksien puolustajiin, maaoikeusaktivisteihin ja muihin kansalaisaktivisteihin sekä toimittajiin; kehottaa Kambodžan hallitusta vapauttamaan viipymättä kaikki kansalaiset, jotka ovat vangittuina, koska he ovat harjoittaneet ihmisoikeuksiaan, myös James Ricketsonin, ja hylkäämään kaikki heitä vastaan nostetut syytteet;

7.  kannattaa päätöstä keskeyttää EU:n vaaliavun antaminen Kambodžalle; muistuttaa Kambodžaa demokraattisiin periaatteisiin ja perusihmisoikeuksiin liittyvistä kansallisista ja kansainvälisistä velvoitteista, joihin se on sitoutunut; kehottaa Kambodžan hallitusta tekemään uudistuksia, jotta voidaan edistää demokratiaa ja soveltaa kansainvälisesti tunnustettuja vähimmäisvaatimuksia tuleviin vaaliprosesseihin, mihin kuuluu vapaiden ja tasapuolisten monipuoluevaalien järjestäminen, aidosti riippumattoman kansallisen vaalilautakunnan perustaminen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä riippumattomien tiedotusvälineiden osallistuminen vaalien seurantaan ja niistä raportointiin;

8.  muistuttaa Kambodžan hallitusta siitä, että sen on täytettävä demokraattisia periaatteita ja perusihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa ja sitoumuksensa, jotka ovat keskeinen osa EU:n ja Kambodžan yhteistyösopimusta ja ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn ehtoja;

9.  pitää myönteisenä EU:n ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn puitteissa järjestettyä tiedonhankintamatkaa Kambodžaan ja kehottaa komissiota raportoimaan sen tuloksista parlamentille mahdollisimman pian; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisia seuraamuksia Kambodžalle myönnettyjen kauppaetuuksien puitteissa, muun muassa ”Kaikki paitsi aseet” -järjestelyn mekanismien mukaisen tutkimuksen käynnistämistä;

10.  kehottaa EUH:ta ja komissiota laatimaan listan henkilöistä, jotka ovat vastuussa opposition hajottamisesta ja muista vakavista ihmisoikeusloukkauksista Kambodžassa, jotta voidaan mahdollisesti asettaa viisumirajoituksia ja jäädyttää heidän varansa;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tarkasti Kambodžan tilannetta; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita johtamaan tulevassa YK:n ihmisoikeusneuvoston 39. istunnossa toimia painokkaan päätöslauselman hyväksymiseksi Kambodžan ihmisoikeustilanteesta;

12.  kehottaa Kambodžan hallitusta uudistamaan yhteisymmärryspöytäkirjan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston Kambodžan toimipisteen kanssa, kun pöytäkirjan voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2018;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ASEANin pääsihteerille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Kambodžan hallitukselle ja kansalliskokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0348.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0497.


Eurojustin ja Albanian yhteistyösopimus *
PDF 106kWORD 42k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2018 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi hyväksynnän antamisesta Eurojustille Eurojustin ja Albanian välisen yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemiseen (08688/2018 – C8-0251/2018 – 2018/0807(CNS))
P8_TA(2018)0347A8-0275/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (08688/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0251/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0275/2018),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.


Yksilöiden suojelu unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus ***I
PDF 119kWORD 48k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (COM(2017)0008 – C8-0008/2017 – 2017/0002(COD))
P8_TA(2018)0348A8-0313/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0008),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 16 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0008/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Tšekin edustajainhuoneen, Espanjan parlamentin ja Portugalin parlamentin laatimat kannanotot esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 7. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0313/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1725.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMAT

Komissio pahoittelee sitä, että SEU-sopimuksen 42 artiklan 1 kohdassa, 43 artiklassa ja 44 artiklassa tarkoitetut tehtävät on jätetty asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja toteaa, että kyseisten tehtävien osalta ei näin ollen ole tietosuojasääntöjä. Komissio huomauttaa, että SEU-sopimuksen 39 artiklaan perustuvalla neuvoston päätöksellä voitaisiin ainoastaan vahvistaa tietosuojasäännöt henkilötietojen käsittelylle jäsenvaltioissa silloin, kun ne toteuttavat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvia toimia. Tällaiseen neuvoston päätökseen ei voisi sisältyä sääntöjä, joita sovelletaan EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen toimintaan. Tämän oikeudellisen tyhjiön täyttämiseksi mahdolliseen neuvoston päätökseen olisi siksi liitettävä SEUT-sopimuksen 16 artiklaan perustuva ylimääräinen täydentävä väline.

Komissio huomauttaa, että 9 artiklan 3 kohdalla (aiemmin neuvoston yleisnäkemyksen 70 a artikla) ei luoda unionin toimielimille ja elimille uutta velvoitetta henkilötietojen suojelun ja asiakirjojen julkisen saatavuuden välisen tasapainon suhteen.


Yhteinen digitaalinen palveluväylä ***I
PDF 115kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. syyskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (COM(2017)0256 – C8-0141/2017 – 2017/0086(COD))
P8_TA(2018)0349A8-0054/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0256),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan ja 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0141/2017),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20 kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8‑0054/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. syyskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2018/1724.)

(1) EUVL C 81, 2.3.2018, s. 88.


Maastopalot Matin kaupungissa Attikan alueella Kreikassa heinäkuussa 2018
PDF 118kWORD 42k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 maastopaloista Matin kaupungissa Attikan alueella Kreikassa heinäkuussa 2018 ja EU:n vastauksesta (2018/2847(RSP))
P8_TA(2018)0350RC-B8-0388/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2017)0772),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Pariisin sopimuksen, joka hyväksyttiin UNFCCC:n osapuolten 21. kokouksessa (COP 21) päätöksellä 1/CP.21, sekä Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että heinäkuun 2018 maastopaloissa Matin kaupungissa Attikan alueella Kreikassa kuoli traagisesti 99 ja loukkaantui kymmeniä ihmisiä;

B.  ottaa huomioon, että nämä palot tuhosivat koteja, jolloin useita satoja ihmisiä jouduttiin evakuoimaan, vahingoittivat tuhoisasti paikallista ja alueellista infrastruktuuria ja luontoa sekä vaikuttivat siten maatalouteen ja muuhun taloudelliseen toimintaan, mukaan lukien matkailu- ja majoitusala;

C.  ottaa huomioon, että äärimmäiseen kuivuuteen liittyviä tilanteita ja metsäpaloja on yhä useammin, ne ovat rajumpia ja pulmallisempia ja vaikuttavat kaikkialle Eurooppaan, ja ilmastonmuutos on pahentanut tällaisia tilanteita;

D.  toteaa, että ilmastonmuutoksen torjumiseen investoiminen on kiireellinen toimenpide, jonka avulla voidaan ehkäistä kuivuutta ja maastopaloja;

E.  ottaa huomioon, että Kreikka, Ruotsi ja Latvia pyysivät EU:lta tukea unionin pelastuspalvelumekanismin kautta kesällä 2018 maastopalojen takia;

1.  ilmaisee vilpittömän osanottonsa perheille, joiden omaisia menehtyi Attikan alueen maastopaloissa;

2.  ilmaisee myötätuntonsa kaikille asukkaille, jotka ovat joutuneet kärsimään Attikan alueen maastopaloista;

3.  osoittaa kunnioitustaan niille palomiehille, rannikkovartioston henkilöstölle, vapaaehtoisille ja muille ihmisille, jotka vaaransivat henkensä sammuttaessaan maastopaloja ja pelastaessaan kanssaihmisiään;

4.  korostaa unionin pelastuspalvelumekanismin roolia lentokoneiden, ajoneuvojen, lääkintähenkilöstön ja palomiesten hälyttämisessä apuun eri puolilta EU:ta;

5.  muistuttaa, että elintärkeän infrastruktuurin palauttamisessa ja raivaustoimissa voidaan luonnonkatastrofin jälkeen hyödyntää EU:n eri rahastoja, kuten EU:n solidaarisuusrahastoa;

6.  toistaa, että EU:n koheesiorahastosta maastopalojen ennaltaehkäisyyn ja hätäaputoimiin antama tuki on tärkeää, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä rahoitusta ja tiedottamaan yleisölle metsäpalojen riskistä;

7.  korostaa, että tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta riskinarviointimekanismeista sekä ennaltaehkäisy- ja varhaisvaroitusjärjestelmistä ja näiden ilmiöiden muista torjuntakeinoista ja että alueiden ja jäsenvaltioiden on jaettava tietoa kokemuksistaan ja parhaista käytännöistä;

8.  painottaa, että Maailman ilmatieteellisen järjestön 1. elokuuta 2018 julkistama asiakirja(2) osoittaa, että vuoden 2018 helleaalto Euroopassa liittyy ilmastonmuutokseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan sellaiset tavoitteet ja toteuttamaan sellaista ilmastopolitiikkaa, että Pariisin COP21-sopimuksen mukaiset sitoumukset täytetään;

9.  korostaa, että on varmistettava tulvien ennaltaehkäisy metsäpaloista kärsineillä alueilla, jotta estettäisiin lisätuhoja;

10.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon metsäpalojen riskin ja ekosysteemiin perustuvan metsän- ja maisemanhoidon, kun arvioidaan EU:n nykyisiä toimenpiteitä, kuten EU:n metsästrategiaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa EU:n strategiaa, ja mukauttamaan niitä, mikäli niissä havaitaan puutteita;

11.  kehottaa neuvostoa ja komissiota saattamaan parlamentin kanssa päätökseen toimielinten neuvottelut uudesta unionin pelastuspalvelumekanismista sekä rescEU:n perustamisesta vuoden 2018 loppuun mennessä;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä paloalueiden alueviranomaisille.

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(2)https://public.wmo.int/en/media/news/july-sees-extreme-weather-high-impacts


Khan al-Ahmarin ja muiden beduiinikylien purkamisuhka
PDF 118kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 Khan al-Ahmarin ja muiden beduiinikylien purkamisuhasta (2018/2849(RSP))
P8_TA(2018)0351RC-B8-0384/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Israelin ja Palestiinan konfliktista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 7. syyskuuta 2018 antaman julkilausuman Khan al-Ahmarin kaavailtuun purkamiseen liittyvistä uusimmista vaiheista,

–  ottaa huomioon kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat,

–  ottaa huomioon Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Khan al-Ahmarin kylästä 10. syyskuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon neljännen Geneven sopimuksen vuodelta 1949 ja erityisesti sen 49, 50, 51 ja 53 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon 24. elokuuta 2018 julkaiseman puolivuotisraportin EU:n rahoittamien rakennusten tuhoamisesta ja takavarikoinnista Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa tammikuun ja kesäkuun 2018 välisenä aikana,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Israelin korkein oikeus hylkäsi 5. syyskuuta 2018 Khan al-Ahmarin asukkaiden esittämät vetoomukset; ottaa huomioon, että korkein oikeus katsoi asiaankuuluvilla viranomaisilla olevan oikeus panna toimeen asukkaiden suunniteltu siirto Jahalin Westiin; ottaa huomioon, että korkein oikeus antoi Israelin viranomaisille luvan aloittaa Khan al-Ahmarin purkusuunnitelmien toimeenpanon;

B.  ottaa huomioon, että Khan al-Ahmar on yksi niistä 46 beduiiniyhteisöstä, joihin YK:n mukaan kohdistuu suuri riski joutua pakkosiirron kohteeksi Länsirannan keskiosassa; toteaa, että yhteisö koostuu 32 perheestä ja yhteensä 173 henkilöstä, joista 92 on alaikäisiä; ottaa huomioon, että Israelin armeija on antanut käskyn purkaa kylän kaikki rakennukset;

C.  ottaa huomioon, että vuonna 2010 Israelin korkein oikeus teki päätöksen, jonka mukaan Khan al-Ahmar oli kokonaisuudessaan rakennettu laittomasti aluesuunnittelu- ja kaavoituslakien vastaisesti ja että se oli sen vuoksi purettava; ottaa huomioon, että korkein oikeus korosti myös, että Israelin viranomaisten oli etsittävä soveltuva vaihtoehto koululle ja yhteisön asukkaille; ottaa huomioon, että Israelin valtio on ilmoittanut kirjallisesti, mitä se aikoo tarjota Abu Disissä sijaitsevaan Jahalin Westiin siirtyville perheille, sekä maininnut mahdollisuudesta rakentaa Jerikon itäpuolelle toinen uusi asuinpaikka; ottaa huomioon, että Khan al-Ahmarin yhteisö on kieltäytynyt siirtymästä asuinseudultaan;

D.  ottaa huomioon, että neljännen Geneven sopimuksen mukaan miehitetyn alueen asukkaiden pakkosiirrot ovat kiellettyjä, elleivät väestön turvallisuus tai pakottavat sotilaalliset syyt niin vaadi, ja ne loukkaavat vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

E.  ottaa huomioon, että Israelin viranomaiset rajoittavat Länsirannan C-alueen palestiinalaisasukkaiden rakennustoimintaa erittäin voimakkaasti; toteaa, että viranomaismääräykset tekevät palestiinalaisten laillisesta rakennustoiminnasta alueella melkein mahdotonta ja niitä käytetään keinona palestiinalaisten häätämiseen ja siirtokuntatoiminnan laajentamiseen; ottaa huomioon, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja merkittävä este rauhanpyrkimyksille; ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden mukaan jokaisella kolmannella osapuolella, myös EU:n jäsenvaltioilla, on velvollisuus olla tunnustamatta, avustamatta tai tukematta miehitetyllä alueella olevia siirtokuntia sekä velvollisuus konkreettisesti vastustaa niitä;

F.  ottaa huomioon, että Khan al-Ahmar sijaitsee E1-käytävän alueella miehitetyllä Länsirannalla; toteaa, että vallitsevan tilanteen säilyttäminen tällä alueella on olennaisen tärkeää kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden kannalta sekä alueellisesti yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamiseksi tulevaisuudessa; toteaa, että parlamentti on toistuvasti vastustanut kaikkia toimia, jotka heikentävät kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta, ja kehottanut molempia osapuolia osoittamaan politiikkansa ja toimiensa kautta, että ne ovat aidosti sitoutuneita kahden valtion ratkaisuun, jotta voidaan palauttaa luottamus;

G.  toteaa, että kymmenen EU:n jäsenvaltiota tukee Khan al-Ahmarissa käynnissä olevia humanitaarisia ohjelmia, kuten alakoulun rakentamista, ja että arviolta 315 000 euron arvosta EU:n rahoittamaa humanitaarista apua on nyt uhattuna;

H.  ottaa huomioon, että Palestiinaan nimitetyn EU:n edustajan toimiston mukaan miehitetyllä Länsirannan alueella ja Itä-Jerusalemissa asuvien palestiinalaisten omaisuuden tuhoaminen ja takavarikointi on jatkunut vuoden 2018 alkupuoliskolla; toteaa, että Khan al-Ahmarin purkaminen ei lupaisi mitään hyvää Länsirannan kymmenille muille beduiiniyhteisöille;

1.  yhtyy korkean edustajan / varapuheenjohtajan, Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan Israelin hallitukselle antamaan kehotukseen luopua uudelleensijoittamissuunnitelmasta, joka johtaisi Khan al-Ahmarin purkamiseen ja sen asukkaiden siirtämiseen pakolla muualle; pitää äärimmäisen tärkeänä, että EU pysyy edelleen yhtenäisenä tässä asiassa;

2.  varoittaa Israelin viranomaisia siitä, että Khan al-Ahmarin purkaminen ja sen asukkaiden pakkosiirto loukkaisivat vakavasti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

3.  ilmaisee huolensa Khan al-Ahmarin purkamisen vaikutuksista, sillä se vaarantaisi entisestään kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden ja heikentäisi rauhannäkymiä; toteaa jälleen, että kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden suojeleminen ja säilyttäminen on välitön tavoite EU:n politiikoissa ja toimissa, jotka liittyvät Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja Lähi-idän rauhanprosessiin;

4.  edellyttää, että mikäli Khan al-Ahmarin purkaminen ja sen asukkaiden häätö pannaan toimeen, EU:n reaktio suhteutetaan tämän käänteen vakavuuteen ja se on johdonmukainen unionin Khan al-Ahmarin yhteisölle jo pitkään antaman tuen kanssa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tehostamaan EU:n yhteydenpitoa Israelin viranomaisten kanssa, jotta C-alueen palestiinalaisväestön oikeuksia kunnioitettaisiin kaikilta osin, ja vaatimaan Israelilta korvausta EU:n rahoittaman infrastruktuurin tuhoamisen vuoksi;

5.  vaatii, että Israelin hallitus lakkaa välittömästi uhkailemasta Negevin autiomaassa ja miehitetyn Länsirannan C-alueella eläviä beduiiniyhteisöjä rakennusten purkamisella ja asukkaiden häätämisellä; korostaa, että talojen, koulujen ja muun keskeisen infrastruktuurin purkaminen miehitetyllä palestiinalaisalueella on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan laitonta;

6.  muistuttaa, että Israelilla on neljännen Geneven sopimuksen mukaisesti täysi vastuu tarvittavien palvelujen, kuten koulutuksen, terveydenhuollon ja hyvinvointipalvelujen, tarjoamisesta sen miehittämillä alueilla asuville ihmisille;

7.  on edelleen täysin vakuuttunut siitä, että ainoa kestävä ratkaisu Lähi-idän konfliktiin on se, että kaksi demokraattista valtiota, Israel ja Palestiina, elävät rinnakkain rauhassa vuoden 1967 rajaan perustuvien turvallisten ja tunnustettujen rajojen sisällä ja että Jerusalem on kummankin valtion pääkaupunki; tuomitsee yksipuoliset päätökset tai toimet, jotka saattaisivat heikentää tämän ratkaisun toteutumismahdollisuuksia;

8.  kehottaa Israelin viranomaisia lopettamaan välittömästi siirtokuntien laajentamisen ja aloittamaan niiden purkamisen; edellyttää EU:n pysyvän järkähtämättä kannassaan tässä kysymyksessä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien Lähi-idän rauhanprosessin erityiskoordinaattorille, Israelin knessetille ja hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.


Euroopan unionin strategia muoveista kiertotaloudessa
PDF 162kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 Euroopan unionin strategiasta muoveista kiertotaloudessa (2018/2035(INI))
P8_TA(2018)0352A8-0262/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission kertomuksen oxo-hajoavan muovin, myös oxo-hajoavien muovisten kantokassien, käytön ympäristövaikutuksista (COM(2018)0035),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032),

–  ottaa huomioon komission ekologista suunnittelua koskevan työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773) ja etenkin tavoitteen määrittää entistä tarkempia tuotekohtaisia vaatimuksia ja entistä horisontaalisempia vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi kestävyyttä, korjattavuutta, kehittämiskelpoisuutta, purkamisen mahdollistavaa rakennetta sekä mahdollisuutta uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/849(1),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850(2),

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851(3),

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852(4),

–  ottaa huomioon direktiivin 94/62/EY muuttamisesta kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämisen osalta 29. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/720(5),

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(6), jäljempänä ’ekologista suunnittelua koskeva direktiivi’, sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyt täytäntöönpanoasetukset ja vapaaehtoiset sopimukset,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2017 laaditun Eurobarometri-erityistutkimuksen nro 468 ”EU:n kansalaisten asenteet ympäristöä kohtaan”,

–  ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(8),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(9),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä”(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kalatalousvaliokunnan lausunnon (A8-0262/2018),

A.  ottaa huomioon, että muovi on tärkeä materiaali, jota käytetään laajalti kaikissa arvoketjuissa ja josta on hyötyä yhteiskunnassamme ja taloudessamme, jos sitä hyödynnetään ja hallitaan vastuullisesti;

B.  toteaa, että muovin nykyisillä tuotanto-, käyttö- ja käsittelytavoilla on tuhoisia ympäristö-, ilmasto- ja talousvaikutuksia ja mahdollisia kielteisiä terveysvaikutuksia sekä ihmisiin että eläimiin; toteaa, että keskeisenä haasteena on näin ollen tuottaa ja käyttää muovia vastuullisesti ja kestävällä tavalla, jotta voidaan vähentää muovijätteen muodostumista ja vaarallisten aineiden käyttöä muoveissa mahdollisuuksien mukaan; toteaa, että tutkimuksella ja innovoinnilla uusiin ja vaihtoehtoisiin teknologioihin on tärkeä rooli tässä suhteessa;

C.  ottaa huomioon, että nämä vaikutukset huolestuttavat laajalti suurta yleisöä, sillä 74 prosenttia EU:n kansalaisista on huolissaan muovisten päivittäistavaroiden vaikutuksesta terveyteen ja 87 prosenttia on huolissaan ympäristövaikutuksista;

D.  katsoo, että olisi hyödynnettävä tämänhetkistä poliittista ilmapiiriä ja siirryttävä kestävään muovin kiertotalouteen, jossa asetetaan etusijalle muovijätteen syntymisen ehkäisy jätehierarkian mukaisesti;

E.  toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia lainsäädäntötoimia kosmetiikkaan tarkoituksella lisättyjen mikromuovien kieltämiseksi;

F.  toteaa, että Euroopan mailla on ollut tapana viedä muovijätettä myös maihin, joissa epäasialliset jätehuolto- ja kierrätysjärjestelmät aiheuttavat ympäristövahinkoja ja vaarantavat paikallisyhteisöjen ja etenkin jätteenkäsittelijöiden terveyden;

G.  toteaa, että muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma ja että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan haasteeseen vastaamiseksi; toteaa, että EU on sitoutunut saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joista useat ovat merkityksellisiä muovien mereen ja maahan kohdistuvia vaikutuksia rajoittavan kestävän kulutuksen ja tuotannon kannalta;

H.  toteaa, että muovien maailmanlaajuinen vuotuinen tuotanto oli 322 miljoonaa tonnia vuonna 2015 ja että sen odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 20 vuoden kuluessa;

I.  ottaa huomioon, että EU:ssa syntyy joka vuosi 25,8 miljoonaa tonnia muovijätettä;

J.  toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen vain 30 prosenttia; ottaa huomioon, että ainoastaan kuusi prosenttia markkinoille saatetusta muovista valmistetaan kierrätetystä muovista;

K.  toteaa, että kaatopaikalle päätyvän (31 prosenttia) ja poltettavan (39 prosenttia) muovijätteen osuus on edelleen korkea;

L.  toteaa, että noin 95 prosenttia muovipakkausten arvosta karkaa tällä hetkellä taloutemme ulkopuolelle, mistä aiheutuu vuosittain 70–105 miljardin euron tappiot;

M.  toteaa, että muovipakkausten kierrätystavoite vuonna 2030 on EU:ssa 55 prosenttia;

N.  toteaa, että muovin kierrättäminen saa aikaan merkittäviä ilmastohyötyjä hiilidioksidipäästöjen vähenemisenä;

O.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti valtameriin päätyy joka vuosi 5–13 miljoonaa tonnia muovia ja että tähän mennessä valtamerissä on arviolta yli 150 miljoonaa tonnia muovia;

P.  toteaa, että EU:n meriin ja valtameriin päätyy vuosittain 150 000–500 000 tonnia muovijätettä;

Q.  ottaa huomioon, että YK:n mainitsemien tutkimusten mukaan vuoteen 2050 valtamerissä on enemmän muovia kuin kaloja, jos asialle ei tehdä mitään;

R.  toteaa, että 85 prosenttia rantojen roskista ja yli 80 prosenttia merien roskista on muovia;

S.  toteaa, että valtamerestä löytyy käytännöllisesti katsoen kaikentyyppisiä muovimateriaaleja Tyynenmeren jätepyörteestä, joka sisältää vähintään 79 000 tonnia muovia ja joka kelluu 1,6 miljoonan neliökilometrin kokoisella alueella, maapallon syrjäisimmille alueille saakka, kuten syvään valtamerenpohjaan ja arktiselle alueelle;

T.  ottaa huomioon, että merten roskat vaikuttavat myös haitallisesti taloudelliseen toimintaan ja ihmisen elintarvikeketjuun;

U.  toteaa, että 90 prosenttia kaikista merilinnuista nielee muovihiukkasia;

V.  katsoo, että muovijätteen koko vaikutusta kasveihin, eläimiin ja ihmisten terveyteen ei vielä ymmärretä; toteaa, että katastrofaaliset vaikutukset merten eliöstöön on dokumentoitu ja että yli 100 miljoonaa merieläintä kuolee joka vuosi valtamerten muovijätteiden takia;

W.  katsoo, että ratkaisuja meriin päätyvän muoviroskan torjumiseksi ei voida erottaa yleisestä muovistrategiasta; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen(11) 48 artikla, joka sisältää toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää kadonneiden pyydysten talteen ottamista, on askel oikeaan suuntaan, mutta sen soveltamisala on liian rajallinen, koska jäsenvaltiot voivat vapauttaa valtaosan kalastusaluksista tästä velvoitteesta ja ilmoitusvaatimusten täytäntöönpano on edelleen heikkoa;

X.  ottaa huomioon, että parhaillaan harkitaan Euroopan alueellisen yhteistyön rahoituksen käyttöä Adrianmerellä toteutettaviin hankkeisiin, kuten uudet hallintovälineet ja hyvät käytännöt, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä ja mahdollisesti luopua siitä, muun muassa osoittamalla kalastuslaivastoille uusi rooli merten tarkkailijoina;

Y.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet kansainvälisen yleissopimuksen aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) ja niiden olisi pyrittävä panemaan sen määräykset täysimääräisesti täytäntöön;

Z.  toteaa, että haamukalastusta tapahtuu, kun meren eliöstöä jää saaliiksi, sotkeutuu, haavoittuu, nääntyy nälkään ja kuolee kadonneisiin tai hylättyihin muihin kuin biohajoaviin kalaverkkoihin, mertoihin ja siimoihin; toteaa, että pyydysten katoaminen tai hylkääminen aiheuttaa tämän haamukalastusilmiön; toteaa, että kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa edellytetään pyydysten pakollista merkitsemistä ja vaaditaan myös ilmoittamaan kadonneista pyydyksistä ja ottamaan ne talteen; toteaa, että sen vuoksi jotkut kalastajat tuovat omasta aloitteestaan takaisin satamaan mereltä talteen otettuja kadonneita verkkoja;

AA.  toteaa, että vaikka vesiviljelyn osuutta merien roskaantumisessa on vaikea arvioida tarkasti, arvioiden mukaan 80 prosenttia meren roskista on muoveja ja mikromuoveja ja että 20–40 prosenttia kyseisistä meren muoviroskista liittyy ihmisen toimintaan merellä, kauppa- ja risteilyalukset mukaan luettuina, kun taas loput ovat peräisin maa-alueilta; ottaa huomioon, että FAO:n äskettäisen tutkimuksen(12) mukaan noin 10 prosenttia tulee kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä; toteaa, että kadonneet ja hylätyt pyydykset ovat yksi meren muoviroskien osatekijä ja arviolta 94 prosenttia valtamereen päätyvästä muovista päätyy merenpohjaan, minkä vuoksi on hyödynnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa (EMKR), jotta kalastajat osallistuvat järjestelyihin jätteiden keräämiseksi merestä maksua tai muita taloudellisia ja aineellisia kannustimia vastaan;

AB.  toteaa, että EU:ssa pääsee ympäristöön vuosittain 75 000–300 000 tonnia mikromuoveja, mukaan luettuina mikromuovit, jotka on tarkoituksellisesti lisätty muovituotteisiin, tuotteiden käytön aikana vapautuvia muoveja ja muoveja, joita syntyy muovituotteiden hajoamisen yhteydessä;

AC.  toteaa, että mikromuovit ja nanokokoiset hiukkaset aiheuttavat erityisiä poliittisia haasteita;

AD.  toteaa, että mikromuoveja löydetään 90 prosentista pullotettua vettä;

AE.  pitää myönteisenä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa tutkimaan tieteellistä perustaa kuluttajatuotteisiin ja ammattikäyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien rajoittamiselle;

AF.  pitää myönteisenä sitä, että komissio on pyytänyt kemikaalivirastoa valmistelemaan ehdotuksen oxo-hajoavaa muovia koskevista mahdollisista rajoituksista;

AG.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan mukaisesti uusien omien varojen käyttöönottoon sovelletaan erityistä lainsäätämisjärjestystä, joka edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja parlamentin kuulemista;

Yleisiä huomioita

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028), joka on edistysaskel EU:n siirtymisessä lineaarisesta taloudesta kiertotalouteen; toteaa, että muovilla on hyödyllinen rooli taloudessamme ja jokapäiväisessä elämässämme mutta siitä aiheutuu samalla merkittäviä haittoja; katsoo, että sen vuoksi keskeisenä haasteena on hallita muoveja kestävällä tavalla koko arvoketjussa ja muuttaa näin tapaa, jolla me tuotamme ja käytämme muoveja, jotta arvo säilyy taloudessamme ympäristöä, ilmastoa ja kansanterveyttä vaarantamatta;

2.  korostaa, että muovijätteen syntymisen ennaltaehkäisemisen olisi oltava jätepuitedirektiivissä määritetyllä tavalla ensimmäinen jätehierarkian mukainen painopiste; katsoo lisäksi, että muovin kierrätyksen huomattava tehostaminen on myös keskeistä kestävän talouskasvun tukemisen sekä ympäristönsuojelun ja kansanterveyden kannalta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä pitämään Kiinan hiljattain muovijätteelle asettamaa tuontikieltoa mahdollisuutena investoida muovijätteen syntymisen ehkäisyyn muun muassa edistämällä uudelleenkäyttöä ja kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua sekä investoida huipputason keräys-, lajittelu- ja kierrätyslaitteistoihin EU:ssa; katsoo, että tässä mielessä parhaiden käytäntöjen vaihto on tärkeää erityisesti pk-yrityksille;

3.  katsoo, että muoveja koskevalla strategialla olisi oltava myös vipuvaikutus uusien, älykkäiden, kestävien ja kiertotalouteen perustuvien, koko arvoketjun kattavien liiketoiminta-, tuotanto- ja kulutusmallien kehittämiseen kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä koskevan YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12 mukaisesti ulkoisten kustannusten sisällyttämisen kautta; kehottaa komissiota edistämään tässä mielessä selviä yhteyksiä unionin jäte-, kemikaali- ja tuotepolitiikkojen välillä myös kehittämällä myrkytöntä materiaalikiertoa seitsemännen ympäristöohjelman mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota laatimaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle kiertotaloutta ja biotaloutta koskevan politiikan, joka perustuu vankkaan tutkimus- ja innovointipilariin, ja varmistamaan uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat talousarviositoumukset; korostaa erityisesti tutkimuksen merkitystä, jotta voidaan kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja ymmärtää, miten makro-, mikro- ja nanomuovit vaikuttavat ekosysteemeihin ja ihmisen terveyteen;

5.  painottaa, että muovi on monipuolinen materiaali, jolla on monia käyttötarkoituksia, minkä vuoksi eri arvoketjuihin tarvitaan räätälöity, usein tuotekohtainen monimuotoisten ratkaisujen yhdistelmän sisältävä toimintatapa, jossa otetaan huomioon ympäristövaikutus, olemassa olevat vaihtoehdot, paikalliset ja alueelliset tarpeet ja varmistetaan käyttötarpeiden täyttyminen;

6.  korostaa, että kaikkien sidosryhmien on osallistuttava koordinoituihin toimiin koko arvoketjussa, jotta ne voivat onnistua ja jotta saavutetaan sekä talouden että ympäristön, ilmaston ja terveyden kannalta myönteinen lopputulos;

7.  korostaa, että vastuu jätteen syntymisen vähentämisestä on yhteinen ja että muovia koskevan yleisen huolestuneisuuden muuttaminen yleiseksi vastuullisuudeksi on edelleen merkittävä haaste; korostaa, että uusien kulutusmallien kehittäminen kuluttajien käyttäytymisen muutosta edistämällä on keskeistä tässä suhteessa; kehottaa lisäämään kuluttajien tietoisuutta muovijätteen aiheuttamasta saastumisesta, ennaltaehkäisyn merkityksestä sekä asianmukaisesta jätehuollosta ja olemassa olevista vaihtoehdoista;

Kierrätysnäkökohdat huomioon ottavasta suunnittelusta kiertonäkökohdat huomioon ottavaan suunnitteluun

8.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että koko tuotteita ja jätteitä koskeva säännöstö pannaan täysimääräisesti ja nopeasti täytäntöön ja että sen noudattamista valvotaan; toteaa, että EU:ssa muovijätteestä kerätään kierrätykseen ainoastaan 30 prosenttia, mikä johtaa valtavaan resurssien tuhlaukseen; korostaa, että vuoteen 2030 mennessä muoveja ei enää hyväksytä kaatopaikoille ja että jäsenvaltioiden on käsiteltävä muovijätteensä direktiivissä 2008/98/EY vahvistettujen säännösten mukaisesti; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä taloudellisia välineitä ja toimenpiteitä jätehierarkian soveltamisen kannustamiseksi; korostaa, että erilliset keräys- ja lajittelupisteet ovat tärkeitä, jotta voidaan varmistaa kierrätyksen korkea laatu ja edistää laadukkaiden uusioraaka-aineiden käyttöönottoa;

9.  kehottaa kaikkia teollisuuden sidosryhmiä aloittamaan heti konkreettisten toimien toteuttaminen sen varmistamiseksi, että kaikki pakkausmuovit ovat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä kustannustehokkaalla tavalla vuoteen 2030 mennessä, yhdistämään brändi-imagonsa kestäviin ja kiertotaloutta edistäviin liiketoimintamalleihin ja hyödyntämään markkinointikapasiteettiaan kestävien ja kiertotaloutta edistävien kulutustottumusten tunnetuksi tekemiseksi ja edistämiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan kehitystä, edistämään parhaita käytäntöjä ja varmentamaan ympäristöväittämät ”viherpesun” välttämiseksi;

10.  katsoo, että kansalaisyhteiskunta olisi otettava asianmukaisella tavalla mukaan ja sille olisi annettava tietoja, jotta se voi saada teollisuuden vastuuseen sitoumuksistaan ja velvoitteistaan;

11.  kehottaa komissiota täyttämään velvoitteensa pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin keskeisten vaatimusten tarkistamiseksi ja vahvistamiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä ottaen huomioon erilaisten pakkausmateriaalien suhteelliset ominaisuudet elinkaariarvioiden perusteella ja käsittelemään siinä erityisesti jätteen syntymisen ehkäisyä ja kiertonäkökohdat huomioon ottavaa suunnittelua; kehottaa komissiota ehdottamaan selkeitä, toteuttamiskelpoisia ja vaikuttavia vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa muovien uudelleenkäytettävää ja kierrätettävää pakkaamista kustannustehokkaalla tavalla sekä ylipakkaamista;

12.  kehottaa komissiota tekemään resurssitehokkuudesta ja kierrätettävyydestä kattavia periaatteita, joihin sisältyy kiertoon perustuvien materiaalien, tuotteiden ja järjestelmien mahdollinen merkittävä rooli ja jota sovelletaan myös muihin muovituotteisiin kuin pakkauksiin; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa muun muassa laajennetun tuottajan vastuun avulla, kehittämällä tuotestandardeja, tekemällä elinkaariarvioita, laajentamalla ekologista suunnittelua koskevaa lainsäädäntökehystä siten, että se kattaa kaikki keskeiset muovituoteryhmät, hyväksymällä ympäristömerkkejä koskevia säännöksiä ja panemalla täytäntöön ympäristöjalanjälkeä koskeva menetelmä;

Todellisten sisämarkkinoiden perustaminen kierrätetylle muoville

13.  toteaa, että on olemassa lukuisia syitä sille, että kierrätettävien muovien käyttö on vähäistä EU:ssa, mikä johtuu muun muassa alhaisista fossiilisten polttoaineiden hinnoista ja osittain tuista, luottamuksen puutteesta sekä korkealaatuisen tarjonnan puutteesta; korostaa, että kierrätettyjen raaka-aineiden vakaat sisämarkkinat ovat välttämättömät kiertotalouteen siirtymisen takaamiseksi; kehottaa komissiota puuttumaan näiden markkinoiden kohtaamiin esteisiin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

Laatustandardit ja varmentaminen

14.  kehottaa komissiota laatimaan viipymättä laatustandardit, jotta parannetaan luottamusta ja kannustetaan kierrätetyn muovin markkinoita; kehottaa komissiota näitä laatustandardeja kehittäessään ottamaan huomioon erilaiset kierrätyksen muodot, jotka sopivat yhteen eri tuotteiden käyttöominaisuuksien kanssa, ja samalla varmistamaan kansanterveyden, elintarvikkeiden turvallisuuden ja ympäristönsuojelun; kehottaa komissiota varmistamaan kierrätettävien materiaalien turvallisen käytön elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa ja kannustamaan innovointia;

15.  pyytää komissiota ottamaan huomioon riippumattomasta kolmannen osapuolen sertifioinnista saadut parhaat käytännöt ja kannustamaan kierrätettävien materiaalien sertifiointia, koska varmentaminen on välttämätöntä kierrätettäviin materiaaleihin kohdistuvan teollisuuden ja kuluttajien luottamuksen parantamiseksi;

Kierrätysmateriaalisisältö

16.  kehottaa kaikkia teollisuuden toimijoita muuntamaan yleiset sitoumuksensa lisätä kierrätetyn muovin käyttöä virallisiksi lupauksiksi ja toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä;

17.  katsoo, että kierrätettyjen raaka-aineiden käytön edistämiseksi voidaan tarvita kierrätysmateriaalisisältöä koskevia pakollisia sääntöjä, koska kierrätettävien materiaalien markkinat eivät vielä toimi; kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n markkinoille saatettujen tiettyjen muovituotteiden kierrätettyä sisältöä koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönottoa elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksia noudattaen;

18.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan alennetun arvonlisäveron käyttöönottoa tuotteille, jotka sisältävät kierrätysmateriaaleja;

Kiertotaloutta edistävät hankinnat

19.  korostaa, että julkiset hankinnat ovat tärkeä väline siirryttäessä kohti kiertotaloutta, koska niillä voidaan tehostaa innovointia liiketoimintamalleissa ja edistää resurssitehokkaita tuotteita ja palveluja; korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia tässä suhteessa; kehottaa komissiota perustamaan kiertotaloutta edistäviä hankintoja koskevan EU:n oppimisverkoston pilottihankkeista saatujen kokemusten hyödyntämiseksi; katsoo, että näillä vapaaehtoisilla toimilla olisi tasoitettava perinpohjaisen vaikutustenarvioinnin pohjalta tietä kiertotaloutta edistäviä julkisia hankintoja koskeville sitoville EU:n säännöille ja kriteereille;

20.  kehottaa jäsenvaltioita luopumaan kaikista vääristyneistä kannustimista, jotka estävät saavuttamasta korkeinta mahdollista muovinkierrätysastetta;

Jätteiden ja kemikaalien välinen rajapinta

21.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia optimoimaan maahantuotavien materiaalien ja tuotteiden valvontaa, jotta varmistetaan EU:n kemikaali- ja tuotelainsäädännön noudattaminen ja noudattamisen valvonta;

22.  viittaa parlamentin päätöslauselmaan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi;

Muovijätteen syntymisen ehkäisy

Kertakäyttömuovit

23.  huomauttaa, että kertakäyttömuovien ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten käsittelemiseen ei ole olemassa yleisratkaisua, ja katsoo siksi, että tämän monimutkaisen ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä vapaaehtoisia toimia että sääntelytoimia ja kuluttajien tietoisuuden, käyttäytymisen ja osallistumisen muuttumista;

24.  panee merkille, että toimia on jo toteutettu joissakin jäsenvaltioissa ja suhtautuu siksi myönteisesti komission ehdotukseen erityisestä lainsäädäntökehyksestä, jolla vähennetään tiettyjen muovituotteiden, erityisesti kertakäyttömuovien, vaikutusta ympäristöön; katsoo, että tällä ehdotuksella olisi vähennettävä merkittävästi merien roskia, joista yli 80 prosenttia on muovia, ja edistettävä näin kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitetta kaikenlaisen meren saastumisen ehkäisemiseksi ja sen vähentämiseksi;

25.  pitää tärkeänä, että tässä kehyksessä tarjotaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kunnianhimoisia erilaisia toimenpiteitä, joilla turvataan sisämarkkinoiden yhtenäisyys sekä saadaan aikaan näkyvä ja myönteinen ympäristövaikutus ja sosioekonominen vaikutus ja varmistetaan kuluttajille tarvittavat käyttöominaisuudet;

26.  toteaa, että kertakäyttöisten muovituotteiden vähentäminen ja rajoittaminen voivat luoda mahdollisuuksia kestäville liiketoimintamalleille;

27.  viittaa tätä ehdotusta koskevaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaiseen käynnissä olevaan työhön;

28.  painottaa, että korkean erillisen keräys- ja kierrätysasteen saavuttamiseen ja jätteen määrän vähentämiseen on olemassa useita tapoja, mukaan luettuina laajennettua tuottajavastuuta koskevat järjestelmät, joiden maksut ovat mukautettuja, ja panttijärjestelmät sekä yleisön tietoisuuden parantaminen; ottaa huomioon toteutettujen järjestelyjen ansiot eri jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollisuuden; korostaa, että tietyn järjestelmän valinta kuuluu jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan;

29.  panee tyytyväisenä merkille, että direktiivin 94/62/EY mukaan jäsenvaltioiden on perustettava kaikkia pakkauksia koskeva pakollinen laajennettua tuottajavastuuta koskeva järjestelmä vuoden 2024 loppuun mennessä, ja kehottaa komissiota arvioimaan tämän velvoitteen laajentamista myös muihin muovituotteisiin direktiivin 2008/98/EY 8 ja 8 a artiklan mukaisesti;

30.  panee merkille Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevan komission ehdotuksen (COM(2018)0325), jossa kansallinen osuus perustuu kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrään; painottaa, että osuuksien ohjaavan mahdollisen vaikutuksen on oltava yhdenmukainen jätehierarkian kanssa; korostaa näin ollen, että jätteen syntymisen ennaltaehkäisy olisi asetettava etusijalle;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittymään COP 22 -kokouksessa Marrakechissa marraskuussa 2016 perustettuun kansainväliseen liittoumaan muovikassien aiheuttaman pilaantumisen vähentämiseksi ja tukemaan sitä;

32.  katsoo, että supermarketeilla on tärkeä osuus kertakäyttömuovien vähentämisessä EU:ssa; pitää myönteisenä aloitteita esimerkiksi muovittomista supermarkettien käytävistä, joiden avulla supermarketit voivat kokeilla kompostoitavia biomateriaaleja vaihtoehtoina muovipakkauksille;

33.  on tyytyväinen komission satamien vastaanottolaitteita koskevaan direktiiviehdotukseen (COM(2018)0033), jolla pyritään merkittävästi vähentämään kalastajille pyydysten ja muovijätteen palauttamisesta satamiin aiheutuvia kuluja ja vaivaa; korostaa merkitystä, joka kalastajilla voisi olla etenkin muovijätteen keräämisessä mereltä kalastustoimintansa yhteydessä sekä sen palauttamisessa satamiin ja edelleen asianmukaiseen jätehuoltoon; painottaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava tähän toimintaan siten, ettei kalastajille aiheutuisi kuluja siitä;

34.  pitää valitettavana, että kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen 48 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano kadonneiden pyydysten talteenoton ja niitä koskevan ilmoitusvelvollisuuden osalta ei sisältynyt komission vuoden 2017 arviointi- ja täytäntöönpanokertomukseen; korostaa tarvetta arvioida yksityiskohtaisesti kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen vaatimusten täytäntöönpanoa pyydysten osalta;

35.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan suunnitelmia roskien keräämiseksi merellä siten, että kalastusalukset osallistuvat siihen mahdollisuuksien mukaan, ja ottamaan satamissa käyttöön palveluja meren roskien vastaanottamista ja hävittämistä varten sekä käytöstä poistettavien verkkojen kierrätysjärjestelmän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään pyydysten merkitsemistä koskevien FAO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen mukaisia suosituksia ja tekemään kalastusalan kanssa tiivistä yhteistyötä haamukalastuksen torjumiseksi;

36.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tehostamaan tietojen keruuta meren muoviroskista perustamalla ja panemalla täytäntöön elvyttämistoimien tueksi yksittäisten kalastusalusten kadottamia pyydyksiä koskevan EU:n laajuisen pakollisen digitaalisen ilmoitusjärjestelmän, jossa hyödynnetään alueellisten tietokantojen tietoja tietojen jakamiseksi Euroopan kalastuksenvalvontaviraston hallinnoimassa unionin tietokannassa, tai kehittämään SafeSeaNet-järjestelmää käyttäjäystävälliseksi EU:n laajuiseksi järjestelmäksi, jonka avulla kalastajien on mahdollista ilmoittaa kadonneista pyydyksistä;

37.  korostaa, että jäsenvaltioiden on pyrittävä entistä painokkaammin laatimaan strategioita ja suunnitelmia, jotta voidaan vähentää kalanpyydysten hylkäämistä mereen, esimerkiksi EMKR:n avustusten, rakennerahastojen ja Euroopan alueellisen yhteistyön tuen sekä tarpeellisen ja aktiivisen alueellisen osallistumisen kautta;

Biopohjaiset muovit, biohajoavuus ja kompostoitavuus

38.  kannustaa vahvasti komissiota laatimaan selkeät täydentävät standardit, yhtenäistetyt säännöt ja määritelmät, jotka koskevat biopohjaisia materiaaleja, biohajoavuutta (raaka-aineesta riippumattomana ominaisuutena) ja kompostoitavuutta, jotta voidaan torjua vallalla olevia väärinkäsityksiä ja antaa kuluttajille selkeitä tietoja;

39.  korostaa, että kestävän biotalouden edistäminen voi vähentää Euroopan riippuvuutta tuontiraaka-aineista; korostaa biopohjaisten ja biohajoavien muovien mahdollista roolia, kun niistä on osoitettu olevan hyötyä elinkaarinäkökulmasta katsottuna; katsoo, että biohajoavuutta on arvioitava asianmukaisissa todellisissa olosuhteissa;

40.  painottaa, että biohajoavat ja kompostoitavat muovit voivat auttaa siirtymisessä kiertotalouteen mutta niitä ei voi pitää yleisratkaisuna merten roskaantumiseen eikä niillä saisi oikeuttaa tarpeettomia kertakäyttösovelluksia; kehottaa siksi komissiota laatimaan biohajoavista muoveista valmistetuttuja hyödyllisiä tuotteita ja käyttökohteita koskevat selvät kriteerit, maataloudessa käytettävät pakkaukset ja sovellukset mukaan luettuina; kehottaa tekemään lisää tätä asiaa koskevia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja; korostaa, että biohajoavia ja muita kuin biohajoavia muoveja on kohdeltava jätehuollon näkökulmasta eri tavoin;

41.  painottaa, että biopohjaiset muovit tarjoavat mahdollisuuden raaka-aineiden osittaiseen muunteluun, ja kehottaa lisäämään investointeja alan tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa, että innovatiivisia, biopohjaisia materiaaleja on jo markkinoilla; korostaa, että korvaaviin materiaaleihin on suhtauduttava neutraalisti ja oikeudenmukaisesti;

42.  vaatii täysimääräistä EU:n kieltoa oxo-hajoavalle muoville vuoteen 2020 mennessä, koska tämäntyyppinen muovi ei hajoa biologisesti asianmukaisella tavalla, se ei ole kompostoitavaa, se vaikuttaa negatiivisesti tavallisen muovin kierrätykseen eikä sen ympäristöhyödyistä ole näyttöä;

Mikromuovit

43.  kehottaa komissiota kieltämään mikromuovien sisällyttämisen kosmetiikkaan, henkilökohtaisen hygienian tuotteisiin sekä pesu- ja puhdistusaineisiin vuoteen 2020 mennessä; kehottaa lisäksi kemikaalivirastoa arvioimaan tarvittaessa tarkoituksellisesti muihin tuotteisiin lisättyjen mikromuovien kieltämistä ja valmistelemaan sitä ja ottamaan huomioon, onko toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja käytettävissä;

44.  kehottaa komissiota asettamaan tuotelainsäädännössä vähimmäisvaatimukset, joilla vähennetään merkittävästi mikromuovien syntymistä jätteen syntypaikalla erityisesti tekstiileistä, renkaista, maaleista ja tupakantumpeista;

45.  panee merkille ”Operation Clean Sweep” -ohjelman ja useiden ”yhtään pellettiä ei hukata” -aloitteiden mukaiset hyvät käytännöt; uskoo, että nämä aloitteet voitaisiin toistaa EU:n tasolla ja maailmanlaajuisella tasolla;

46.  kehottaa komissiota tarkastelemaan sekä makro- että mikromuovien lähteitä, kulkeutumista, vaiheita ympäristössä ja vaikutuksia jätevesien käsittelyn ja hulevesien hallinnan osalta meneillään olevan vesipuitedirektiivin ja tulvadirektiivin toimivuustarkastuksen yhteydessä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota varmistamaan yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin ja meristrategiadirektiivin täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan; kehottaa lisäksi komissiota tukemaan puhdistamoliete- ja vedenpuhdistusteknologian tutkimusta;

Tutkimus ja innovointi

47.  on tyytyväinen komission ilmoitukseen, jonka mukaisesti Horisontti 2020 -puiteohjelmasta myönnetään lisäksi 100 miljoonaa euroa, jotta voidaan edistää investointeja resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskeviin ratkaisuihin, kuten ennaltaehkäisyyn, suunnitteluvaihtoehtoihin, raaka-aineiden monipuolistamiseen ja innovatiivisiin kierrätysteknologioihin, kuten molekyylitason kierrätykseen ja kemialliseen kierrätykseen sekä mekaanisen kierrätyksen kehittämiseen; korostaa startup-yritysten innovaatiopotentiaalia tässä yhteydessä; tukee sitä, että perustetaan materiaalien kierron strateginen tutkimus- ja innovointiohjelma, jonka erityispainopisteenä ovat pakkaamisen ulkopuolella käytettävä muovit ja muovia sisältävät materiaalit ja jolla ohjataan Euroopan horisontti -ohjelman tulevia rahoituspäätöksiä; toteaa, että riittävä rahoitus on tarpeen yksityisten investointien lisäämiseksi; painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat osaltaan nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen;

48.  korostaa Euroopan digitaalistrategian ja kiertotalouden toimintasuunnitelman yhdistämisen hyviä mahdollisuuksia; korostaa, että sääntelyyn liittyviä esteitä innovoinnille on purettava, ja kehottaa komissiota tutkimaan, miten unionin mahdolliset innovaatiosopimukset osaltaan edistävät muovistrategian ja laajemman kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamista;

49.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita tukemaan innovatiivisten pyydysten käyttöä kannustamalla kalastajia vaihtamaan vanhat verkot ja varustamaan käytössä olevat verkot älypuhelinsovelluksiin liitettävillä seurantalaitteilla ja sensoreilla, radiotaajuustunnistusta hyödyntävillä siruilla sekä alusten seurantalaitteilla, jotta alusten päälliköt voivat seurata tarkemmin verkkojaan ja ottaa ne tarvittaessa talteen; toteaa, että teknologialla on tärkeä rooli muovijätteen mereen pääsyn estämisessä;

50.  kehottaa sisällyttämään Euroopan horisontti -ohjelmaan tehtävän ”muoviton meri”, jotta innovointia voidaan käyttää vähentämään meriympäristöön joutuvan muovin määrää ja kerätä valtamerissä olevaa muovia; toistaa merien roskaantumisen torjuntaa koskevan kehotuksensa (mukaan luettuina ennaltaehkäisy, valtamerten tuntemuksen lisääminen, muovisaasteen ja muiden meren roskaantumisen muotojen aiheuttamaa ympäristöhaastetta koskevan tietämyksen lisääminen sekä siivouskampanjat, kuten roskankalastus ja rantojen siivouspäivät), johon viitataan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. marraskuuta 2016 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (JOIN(2016)0049); kehottaa aloittamaan poliittisten päättäjien, sidosryhmien ja asiantuntijoiden välisen EU-politiikkaa koskevan vuoropuhelun merien roskaantumisesta;

Maailmanlaajuiset toimet

51.  kehottaa EU:ta ottamaan proaktiivisen roolin globaalin muoviprotokollan kehittämisessä ja varmistamaan, että EU:n ja maailmanlaajuisella tasolla tehtyjä erilaisia sitoumuksia voidaan seurata yhtenäisesti ja avoimesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan aktiivisesti johtajuutta Yhdistyneiden kansakuntien ympäristökokouksessa joulukuussa 2017 perustetussa työryhmässä ja työskentelemään merten muoviroskien ja mikromuovien torjuntaa koskevien kansainvälisten toimien puolesta; korostaa, että muovijäte- ja jätehuoltokapasiteettikysymysten on oltava osa EU:n ulkopoliittista kehystä ottaen huomioon, että suuri osa valtamerten muovijätteestä on peräisin Aasian ja Afrikan maista;

52.  kehottaa EU:n toimielimiä ja EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää keskittymään ennaltaehkäisyyn, tarkistamaan niiden sisäisiä hankintasääntöjä sekä muovijätehuoltokäytäntöjä ja vähentämään merkittävästi muovijätteen syntymistä erityisesti korvaamalla, vähentämällä ja rajoittamalla kertakäyttömuoveja;

o
o   o

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 93.
(2) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(3) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(4) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(5) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 11.
(6) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.
(7) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(8) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0004.
(11) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.
(12) Abandoned, lost or otherwise discarded fishing gear


Vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi
PDF 147kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (2018/2589(RSP))
P8_TA(2018)0353B8-0363/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, jotka koskevat ihmisten terveyden suojelua sekä ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista,

–  ottaa huomioon jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/851(1),

–  ottaa huomioon romuajoneuvoista annetun direktiivin 2000/53/EY, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin 2012/19/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/849(2),

–  ottaa huomioon kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/850(3),

–  ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 94/62/EY muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/852(4),

–  ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006(5),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008(6),

–  ottaa huomioon pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004(7),

–  ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(8),

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU(9),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (SWD(2018)0020),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” (COM(2018)0028),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Komission yleiskertomus REACH-asetuksen toiminnasta ja tiettyjen osa-alueiden tarkastelusta – Päätelmät ja toimet” (COM(2018)0116),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Ekologista suunnittelua koskeva työsuunnitelma vuosiksi 2016–2019” (COM(2016)0773),

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(10),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi XXX luvan myöntämiseksi dietyyliheksyyliftalaatin (DEHP) käyttötarkoituksille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti(11),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(12),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttamisesta(13),

–  ottaa huomioon vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (O-000063/2018 – B8-0036/2018 ja O‑000064/2018 – B8‑0037/2018),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että seitsemänteen ympäristöalan toimintaohjelmaan sisältyy myrkytöntä ympäristöä koskevan unionin strategian laatiminen, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman vähäinen altistuminen tuotteiden sisältämille kemikaaleille, tuontituotteiden kemikaalit mukaan luettuina, ja siten edistää myrkyttömiä materiaalikiertoja, niin että kierrätettyä jätettä voidaan käyttää unionissa raaka-aineiden merkittävänä ja luotettavana lähteenä;

B.  toteaa, että direktiivin (EU) 2018/851 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden jätteen syntymisen ehkäisemiseksi toteuttamilla toimenpiteillä on vähennettävä jätteen syntymistä, erityisesti sellaisen jätteen syntymistä, joka ei sovellu valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai kierrätettäväksi;

C.  toteaa, että direktiivin (EU) 2018/851 9 artiklassa säädetään myös, että näiden toimenpiteiden olisi edistettävä vaarallisten aineiden pitoisuuksien vähentämistä materiaaleissa ja tuotteissa ja varmistettava, että REACH-asetuksen 3 artiklan 33 kohdassa määritelty esineen toimittaja antaa tiedot kyseisen asetuksen 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA), ja että ECHAn on perustettava tietokanta tiedoista, jotka on toimitettava sille tässä yhteydessä, ja pidettävä sitä yllä sekä annettava jätteen käsittelyä harjoittaville toimijoille ja pyynnöstä myös kuluttajille oikeus käyttää tietokantaa;

D.  toteaa, että direktiivin (EU) 2018/851 10 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos se on tarpeen sen velvoitteen noudattamiseksi, että jäte valmistellaan uudelleenkäyttöön, kierrätetään tai toimitetaan muuten hyödynnettäväksi, ja hyödyntämisen helpottamiseksi tai parantamiseksi, jäsenvaltioiden on toteutettava ennen hyödyntämistä tai sen aikana tarvittavat toimenpiteet vaarallisten aineiden, seosten ja osien poistamiseksi vaarallisesta jätteestä, jotta ne voidaan käsitellä jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY(14) 4 ja 13 artiklan mukaisesti;

E.  toteaa, että asetuksen (EY) N:o 850/2004 7 artiklan kohdassa 3 säädetään, että sellaiset loppukäsittely- tai hyödyntämismenetelmät, jotka voivat johtaa liitteessä IV lueteltujen aineiden (pysyvät orgaaniset yhdisteet) hyödyntämiseen, kierrätykseen, talteenottoon tai uudelleenkäyttöön, ovat kiellettyjä;

Yleiset näkökohdat

1.  pitää myönteisenä 16. tammikuuta 2018 annettua komission tiedonantoa ja sen yksiköiden valmisteluasiakirjaa kuten myös kuulemisprosessia mutta odottaa nopeaa toimintaa ”rajapinnan” ongelmien ratkaisemiseksi; tukee komission esittämää seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman tavoitteiden mukaista kokonaisvaltaista visiota;

2.  katsoo, että komission ensisijaisena tavoitteena olisi oltava estää vaarallisten kemikaalien pääsy materiaalikiertoon, saavuttaa jäte- ja kemikaalipolitiikan toteuttamiseksi annetun lainsäädännön täysi johdonmukaisuus ja parantaa voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä ratkaista samalla sääntelyn puutteet, jotka saattavat muodostaa esteen EU:n kestävälle kiertotaloudelle ja jotka koskevat esimerkiksi tuontiesineitä;

3.  painottaa, että todellisessa kiertotaloudessa tuotteet on suunniteltava parannettaviksi, kestäviksi, korjattaviksi, uudelleenkäytettäviksi ja kierrätettäviksi ja siten, että ne sisältävät mahdollisimman vähän huolta aiheuttavia aineita;

4.  muistuttaa, että siirtyminen kohti kiertotaloutta edellyttää jätehierarkian ehdotonta noudattamista ja mahdollisuuksien mukaan huolta aiheuttavien aineiden asteittaista poistamista, erityisesti jos turvallisempia vaihtoehtoja on olemassa tai niitä kehitetään tulevaisuudessa, jotta voidaan varmistaa sellaisten myrkyttömien materiaalikiertojen kehittäminen, jotka helpottavat kierrätystä ja ovat olennaisen tärkeitä toimivien uusioraaka-aineiden markkinoiden asianmukaisen kehityksen kannalta;

5.  kehottaa komissiota laatimaan viipymättä myrkytöntä ympäristöä koskevan unionin strategian seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiiviissä yhteistyössä ECHAn kanssa tehostamaan sääntelytoimintaansa erityistä huolta aiheuttavien aineiden korvaamisen edistämiseksi ja sellaisten aineiden rajoittamiseksi, joihin liittyy REACH-asetuksen ja ala- tai tuotekohtaisen erityislainsäädännön yhteydessä ihmisten terveydelle ja ympäristölle riskejä, joita ei voida hyväksyä, niin että kierrätettyä jätettä voidaan käyttää unionissa raaka-aineiden merkittävänä ja luotettavana lähteenä;

7.  korostaa tarvetta löytää paikallisia, alueellisia ja unionin tason ratkaisuja ottamalla mukaan kaikki sidosryhmät huolta aiheuttavien kemikaalien havaitsemiseksi ja niiden poistamiseksi kierrätysvirroista;

8.  kehottaa yrityksiä edistämään kaikin tavoin tulevaisuuteen suuntautuvaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa kemikaalien asteittaisessa hallinnassa hyödyntämällä mahdollisuutta korvata myrkylliset aineet tuotteissa ja toimitusketjuissa sekä nopeuttamalla ja johtamalla markkinoiden innovointia;

9.  painottaa, että kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön täytäntöönpano voi olla haasteellista pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset); korostaa, että niiden erityinen tilanne olisi otettava huomioon toteutettaessa toimenpiteitä, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa kuitenkaan heikentämättä; huomauttaa selkeiden ja helposti saatavilla olevien tietojen tarpeesta, jotta voidaan varmistaa, että pk‑yrityksillä on tarvittavat edellytykset kaiken tämän alan lainsäädännön noudattamiseen kaikilta osin;

10.  katsoo, että tilanteessa, jossa on riski päällekkäiseen lainsäädäntöön, on välttämätöntä selkeyttää keskinäiset yhteydet, varmistaa johdonmukaisuus ja hyödyntää mahdollisia synergioita;

11.  korostaa, että on erittäin tärkeää parantaa kulutustuotteiden sisältämiä huolta aiheuttavia aineita koskevaa avoimuutta, jotta kansalaiset saadaan luottamaan uusioraaka-aineiden turvallisuuteen; toteaa, että avoimuuden lisääminen vahvistaisi edelleen kannustimia luopua asteittain huolta aiheuttavien aineiden käytöstä;

Riittämättömät tiedot huolta aiheuttavista aineista tuotteissa ja jätteessä

12.  toteaa, että huolta aiheuttavat aineet ovat REACH-asetuksen 57 artiklassa vahvistetut kriteerit täyttäviä erityistä huolta aiheuttavia aineita, Tukholman yleissopimuksen mukaisia kiellettyjä aineita (pysyvät orgaaniset yhdisteet), tiettyjä REACH-asetuksen liitteessä XVII olevassa luettelossa luetelluissa esineissä rajoitettuja aineita ja tiettyjä ala- ja/tai tuotekohtaisen erityislainsäädännön mukaisia säänneltyjä aineita;

13.  kehottaa jälleen komissiota täyttämään sitoumuksensa, jotka koskevat kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelua hormonaalisilta haitta-aineilta; odottaa komission esittävän viipymättä hormonaalisia haitta-aineita koskevan strategiansa, jotta voidaan minimoida unionin kansalaisten altistuminen näille aineille torjunta-aineiden ja biosidien ohella;

14.  painottaa, että kaikki huolta aiheuttavat aineet olisi jäljitettävä mahdollisimman pian ja että näitä aineita sekä niiden koostumusta ja pitoisuutta koskevien tietojen olisi oltava täysin kaikkien toimitusketjun osapuolten, kierrättäjien ja yleisön saatavilla samalla, kun otetaan huomioon olemassa olevat järjestelmät ja harkitaan alakohtaisia jäljitysratkaisuja; pitää myönteisinä jätteistä annetun direktiivin (EU) 2018/851 9 artiklan uusia säännöksiä, sillä ne ovat ensimmäinen askel tähän suuntaan;

15.  kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja komissiota yhdessä ECHAn kanssa tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että vuoteen 2020 mennessä kaikki merkitykselliset erityistä huolta aiheuttavat aineet, myös aineet, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen, kuten hormonaaliset haitta-aineet ja herkistävät aineet, sisällytetään REACH-asetuksen ehdokasluetteloon seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman mukaisesti;

16.  katsoo, että REACH-asetuksessa säädettyjen tuontia koskevien nykyisten vaatimusten mukaisesti jäljitysjärjestelmän olisi katettava myös kaikki unioniin tuotavat tuotteet, jotka saattavat sisältää huolta aiheuttavia aineita; korostaa myös, että on tärkeää puuttua kysymykseen, joka koskee rekisteröimättömiä aineita tuontiesineissä; korostaa, että tarvitaan tuontiesineitä koskevaa tiiviimpää kansainvälisen tason yhteistyötä, johon osallistuu esimerkiksi sellaisia toimijoita kuin YK:n ympäristöohjelma, kolmannet maat, joilla on tuontiesineisiin liittyviä vastaavia haasteita, ja viejämaat;

17.  panee merkille, että komission toisen REACH-tarkastelun päätelmien mukaisesti olisi parannettava kemikaalien vaaroja, käyttötarkoituksia ja altistumista koskevien tietojen laatua REACH-rekisteröintiasiakirjoissa;

18.  toteaa, että REACH-asetuksen 20 artiklan 2 kohdan (rekisteröinnin täydellisyystarkastus) mukaisesti ECHA ei saisi myöntää pääsyä markkinoille kemikaaleille, joiden rekisteröintiasiakirjat ovat puutteelliset ja riittämättömät, ja sen olisi varmistettava, että tarvittavat tiedot saadaan niin pian kuin mahdollista; muistuttaa, että on erittäin tärkeää, että rekisteröintiasiakirjoissa olevat tiedot ovat paikkansapitäviä, riittäviä, luotettavia ja asianmukaisia; kehottaa ECHAa tehostamaan REACH-asetuksen 41 artiklan (rekisteröintien vaatimustenmukaisuuden tarkistus) mukaisia toimiaan, jotta asiakirja-aineistot eivät enää olisi vaatimusten vastaisia, ja varmistamaan, että pääsyä markkinoille ei myönnetä kemikaaleille, joiden rekisteröintiasiakirjat ovat vaatimusten vastaisia; kehottaa rekisteröijiä ja jäsenvaltioita varmistamaan omalta osaltaan, että REACH-rekisteröintiasiakirjat ovat vaatimusten mukaisia ja ajan tasalla;

Puuttuminen huolta aiheuttavien aineiden esiintymiseen kierrätysmateriaaleissa

19.  painottaa, että unionin on taattava samantasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu riippumatta siitä, ovatko kyseessä perusraaka-aineista tai hyödynnetyistä materiaaleista valmistetut tuotteet;

20.  muistuttaa, että jätehierarkian mukaisesti jätteen syntymisen ehkäiseminen on kierrätykseen nähden etusijalla ja että vastaavasti kierrätys ei saisi oikeuttaa jatkamaan vaarallisten aineiden käyttöä loputtomiin;

21.  toteaa, että kaikkiin perusraaka-aineisiin ja uusioraaka-aineisiin olisi lähtökohtaisesti sovellettava samoja sääntöjä; huomauttaa kuitenkin, että aina ei ole mahdollista varmistaa, että kierrätetyistä tuotteista saadut materiaalit ovat täysin samanlaisia kuin perusraaka-aineet;

22.  huomauttaa, että unionin säännöillä olisi varmistettava, että materiaalien kierrätyksessä ei jatketa vaarallisten aineiden käyttöä; panee huolestuneena merkille, että lainsäädäntö, jolla estetään kemikaalien esiintyminen tuotteissa ja myös tuontituotteissa, on hajanaista, se ei ole järjestelmällistä eikä johdonmukaista ja sitä sovelletaan vain hyvin harvoihin aineisiin, tuotteisiin ja käyttötarkoituksiin ja usein monin poikkeuksin; pitää valitettavana edistyksen puutetta laadittaessa myrkytöntä ympäristöä koskevaa unionin strategiaa, jolla pyritään muun muassa vähentämään altistumista tuotteissa oleville huolta aiheuttaville aineille;

23.  korostaa, että huolta aiheuttavia aineita sisältäviä materiaaleja olisi kierrätettävä vain silloin, kun ei ole saatavilla korvaavia materiaaleja, jotka eivät sisällä huolta aiheuttavia aineita; toteaa, että tällaisen kierrätyksen olisi tapahduttava suljetussa tai valvotussa kierrossa vaarantamatta ihmisten terveyttä, työntekijöiden terveys mukaan luettuna, tai ympäristöä;

24.  toivoo, että innovatiiviset kierrätyskäytännöt auttavat puhdistamaan huolta aiheuttavia aineita sisältäviä jätteitä;

25.  katsoo, että vaarallisia aineita sisältävien tuotteiden aiheuttamaan ongelmaan olisi puututtava tehokkaalla rekisteröinti-, jäljitys- ja poistojärjestelmällä;

26.  katsoo, että koska yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy suunnitteluvaiheessa, ekosuunnitteludirektiiviä ja muuta tuotekohtaista lainsäädäntöä olisi käytettävä REACH-asetuksen ohella huolta aiheuttavien aineiden korvaamista koskevien vaatimusten käyttöön ottamiseksi; korostaa, että myrkyllisiä tai huolta aiheuttavia aineita, kuten pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja hormonaalisia haitta-aineita, olisi käsiteltävä erityisesti laajennettujen ekosuunnitteluvaatimusten mukaisesti tämän vaikuttamatta muihin näitä aineita koskeviin unionin tasolla säädettyihin yhdenmukaistettuihin oikeudellisiin vaatimuksiin;

27.  korostaa, että on keskeisen tärkeää taata tasavertaiset toimintamahdollisuudet unionissa tuotettujen ja unioniin tuotujen esineiden välillä; katsoo, että unionissa valmistetut esineet eivät missään olosuhteissa saa olla heikommassa asemassa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan REACH-asetuksen ja muun tuotelainsäädännön rajoitusten oikea-aikaisen käytön niin, että unionissa tuotettuihin ja unioniin tuotuihin tuotteisiin sovelletaan samoja sääntöjä; korostaa etenkin, että REACH-asetuksen mukaiseen lupamenettelyyn perustuvaa erityistä huolta aiheuttavien aineiden asteittaista poistamista tai korvaamista olisi täydennettävä samanaikaisesti sovellettavilla rajoituksilla; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lisäämään tuontimateriaalien tarkastuksia, jotta varmistetaan REACH-asetuksen ja tuotelainsäädännön noudattaminen;

28.  painottaa, että kemikaali- ja tuotelainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa unionin rajoilla olisi parannettava;

29.  katsoo, että kierrätysmateriaaleihin sisältyviä huolta aiheuttavia aineita koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi olisi suotavaa ottaa käyttöön tuotepassi välineenä, jonka avulla voitaisiin ilmoittaa tuotteissa käytetyt materiaalit ja aineet;

Epätietoisuus siitä, miten materiaalit voivat lakata olemasta jätettä

30.  painottaa, että tarvitaan selkeitä EU:n sääntöjä, joissa määritellään ne edellytykset, joiden täyttyessä materiaali ei enää kuulu jätelainsäädännön piiriin, ja että tarvitaan myös yhdenmukaistettuja kriteerejä jätevaiheen päättymisestä; katsoo, että tällaiset selkeät EU:n säännöt on suunniteltava siten, että myös pk-yritykset voivat soveltaa niitä;

31.  katsoo, että olisi ryhdyttävä toimiin EU:n tasolla yhdenmukaisuuden lisäämiseksi jätepuitedirektiivissä vahvistettujen jätevaiheen päättymistä koskevien säännösten tulkinnassa ja täytäntöönpanossa jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa hyödynnettyjen materiaalien käyttöä EU:ssa;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota täysimääräiseen yhteistyöhön jätevaiheen päättymistä koskevien kriteerien yhteydessä;

Vaikeudet soveltaa EU:n jäteluokittelumenetelmiä ja vaikutukset materiaalien kierrätettävyyteen (uusioraaka-aineet)

33.  katsoo, että sääntöjen, joiden mukaisesti jäte lajitellaan vaaralliseksi tai tavanomaiseksi, olisi oltava johdonmukaisia luokituksia, merkintöjä ja pakkaamista koskevassa asetuksessa (CLP) käytetyn aineiden ja seosten luokituksen kanssa, kun otetaan huomioon jätteen erityispiirteet ja sen käsittelytapa, ja pitää myönteisinä jäteluokittelua koskevia uusia teknisiä ohjeita; korostaa tarvetta kehittää jätteen ja kemikaalien luokittelukehystä edelleen niin, että se käsittää huolta aiheuttavat vaarojen vaikutuskohteet, kuten hidas hajoaminen, hormonaaliset haittavaikutukset, biokertyvyys ja neurotoksisuus;

34.  kehottaa komissiota jätevirtojen luokittelun yhteydessä selkeyttämään CLP-asetuksen oikeaa tulkintaa, jotta voidaan estää huolta aiheuttavia aineita sisältävän jätteen virheellinen luokittelu;

35.  painottaa, että puutteellinen jätelainsäädännön täytäntöönpanon valvonta EU:ssa ei ole hyväksyttävää ja siihen on puututtava ensi tilassa myös ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointiin sisältyvien maakohtaisten raporttien avulla, koska tarvitaan yhdenmukaisempi lähestymistapa kemikaalien ja jätteen luokittelusääntöjen välille;

36.  kehottaa komissiota tarkistamaan Euroopan jäteluetteloa viipymättä;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 109.
(2) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 93.
(3) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 100.
(4) EUVL L 150, 14.6.2018, s. 141.
(5) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.
(6) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.
(7) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7.
(8) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.
(9) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.
(11) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 96.
(12) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.
(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0100.
(14)EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.


Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi
PDF 208kWORD 75k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 eurooppalaisesta yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi (2017/2254(INI))
P8_TA(2018)0354A8-0257/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) vuoden 2017 suuntaviivat lääketieteellisesti merkittävien mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä,

–  ottaa huomioon Euroopan eläinlääkäriliiton 29. helmikuuta 2016 päivätyn raportin vastauksista Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kysymyksiin mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä(1),

–  ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät "yhteinen terveys" -lähestymistavan (One Health) mukaisista seuraavista toimista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi,

–  ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon neuvoston 6. kesäkuuta 2011 antamat päätelmät aiheesta ”lapsuusiän immunisaatio – lapsuusiän immunisaation saavutukset ja haasteet Euroopassa sekä jatkotoimet”, jotka EU:n jäsenvaltioiden terveysministerit hyväksyivät,

–  ottaa huomioon neuvoston 6. joulukuuta 2014 antamat päätelmät rokotuksista tehokkaana kansanterveyden edistäjänä,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Turvallisempi terveydenhuolto Euroopassa: potilasturvallisuuden parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjunta”(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”mikrobihaaste – mikrobilääkeresistenssin aiheuttamat kasvavat uhat”(3),

–  ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU(4),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”(COM(2017)0339),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman uudesta eläinten hyvinvointia koskevasta strategiasta 2016–2020(5),

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuisen rokotussuunnitelman (GVAP), jonka 194 jäsenvaltiota hyväksyivät Maailman terveyskokouksessa toukokuussa 2012,

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön Euroopan rokotussuunnitelman vuosiksi 2015–2020,

–  ottaa huomioon Food Protection Trends -lehdessä vuonna 2018 julkaistun yleisen tutkimuksen aiheesta ”Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen rooli mikrobilääkkeiden käytön torjunnassa elintarviketuotantoeläimissä”,

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman strategisesta lähestymistavasta ympäristössä oleviin lääkeaineisiin ja ajankohtaisen luonnoksen strategisesta lähestymistavasta(6),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 järjestetyssä YK:n yleiskokouksen korkean tason tapaamisessa annetun poliittisen julistuksen mikrobilääkeresistenssistä,

–  ottaa huomioon Maailmanpankin maaliskuussa 2017 julkaiseman raportin resistenttien infektioiden torjunnasta ”Drug-Resistant Infections: A Threat to Our Economic Future”,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eläinlääkkeistä (COM(2014)0558),

–  ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) syyskuussa 2015 julkaiseman raportin mikrobilääkeresistenssistä ”Antimicrobial Resistance in G7 Countries and Beyond: Economic Issues, Policies and Options for Action”,

–  ottaa huomioon EMAn ja EFSAn yhteisen tieteellisen lausunnon toimenpiteistä mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi unionissa harjoitettavassa kotieläintaloudessa ja niiden vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen (RONAFAn lausunto),

–  ottaa huomioon 70. maailman terveyskokouksen 29. toukokuuta 2017 antaman päätöslauselman verenmyrkytyksen ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja kliinisen hallinnan parantamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) ensimmäisen yhteisen raportin (JIACRA I), joka julkaistiin vuonna 2015 ja toisen yhteisen raportin (JIACRA II), joka julkaistiin vuonna 2017, yhdennetystä analyysista, joka sisältää kokonaisvaltaisen analyysin mikrobilääkkeiden käytöstä sekä ihmisissä ja elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä esiintyvien bakteerien mikrobilääkeresistenssistä,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman lääkkeiden saatavuudesta(7),

–  ottaa huomioon ECDC:n vuoden 2016 raportin mikrobilääkeresistenssin seurannasta Euroopassa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yhteenvetoraportin nimeltä ”The European Union summary report on antimicrobial resistance in zoonotic and indicator bacteria from humans, animals and food in 2016”, jonka ovat laatineet ECDC ja EFSA(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0257/2018),

A.  ottaa huomioon, että antibioottien liiallinen ja epäasianmukainen käyttö erityisesti karjataloudessa (profylaktisesti ja kasvun edistämiseen käytetyt antibiootit) ja puutteelliset infektioiden torjuntatavat sekä ihmis- että eläinlääkinnässä ovat vähitellen tehneet mikrobilääkeresistenssistä valtavan uhan ihmisten ja eläinten terveydelle;

B.  toteaa, että arviolta vähintään 20 prosenttia hoitoon liittyvistä infektioista voidaan ehkäistä jatkuvilla ja monitahoisilla infektioiden ehkäisemistä ja valvontaa koskevilla ohjelmilla(9);

C.  toteaa, että antibioottien maltillinen käyttö ja infektioiden ehkäiseminen ja valvonta kaikilla terveydenhuollon aloilla, myös eläinten terveyden alalla, ovat antibioottiresistenttien bakteerien kehittymisen ja leviämisen tehokkaan ehkäisyn kulmakiviä;

D.  toteaa, että 50 prosenttia ihmisten antibioottiresepteistä on tehottomia ja 25 prosenttia ihmisten lääkkeiden käytöstä on huonosti hallittua; toteaa, että 30 prosenttia sairaalassa olevista potilaista käyttää antibiootteja ja multiresistentit bakteerit aiheuttavat erityisen uhan sairaaloissa ja hoitokodeissa ja sellaisille potilaille, joiden hoito edellyttää hengityskoneiden ja verisuonikatetrien kaltaisia laitteita;

E.  toteaa, että antibiootteja käytetään edelleen kotieläintaloudessa tautien ehkäisyssä ja kompensoimaan heikkoa hygieniaa eikä tarpeen mukaan lääkemääräyksen kautta, mikä edistää mikrobilääkeresistenttien bakteerien, jotka voivat siirtyä ihmisiin, esiintymistä eläimissä;

F.  toteaa, että myös EU:n virastot ovat vahvistaneet, että elintarviketuotantoeläimissä (esimerkiksi broilerikananpojissa) havaitun antibioottiresistenssin ja näiden eläinten lihan käsittelystä, valmistuksesta ja kulutuksesta johtuvien ihmisten bakteeri-infektioiden suuren osuuden välillä on yhteys(10);

G.  ottaa huomioon, että antibioottien väärinkäyttö heikentää niiden tehokkuutta ja levittää osaltaan erittäin resistenttejä mikrobeja, jotka ovat erityisen resistenttejä viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettäville antibiooteille; ottaa huomioon, että OECD:n toimittamien tietojen mukaan mikrobilääkeresistenssi voi johtaa arviolta 700 000 kuolemaan maailmanlaajuisesti joka vuosi; ottaa huomioon, että 25 000 näistä kuolemista tapahtuu Euroopan unionissa ja loput EU:n ulkopuolella ja että yhteistyö kehityspolitiikassa sekä mikrobilääkeresistenssin koordinointi ja seuranta kansainvälisesti ovat siksi ratkaisevan tärkeitä;

H.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi voisi aiheuttaa vuonna 2050 jopa 10 miljoonaa kuolemaa vuodessa, jos mihinkään toimiin ei ryhdytä; toteaa, että yhdeksän miljoonaa näistä arvioiduista kuolemista tapahtuisi EU:n ulkopuolella kehitysmaissa ja erityisesti Aasiassa ja Afrikassa; toteaa, että koska infektiot ja mikrobilääkeresistentit bakteerit ovat tarttuvia ja leviävät helposti, tarvitaan pikaisesti maailmanlaajuisia toimia;

I.  toteaa, että rokotuksilla ja nopean diagnosoinnin välineillä voidaan rajoittaa antibioottien väärinkäyttöä; toteaa, että nopean diagnosoinnin välineiden avulla terveydenhoidon ammattilaiset voivat nopeasti diagnosoida bakteeri- tai virusinfektion, ja vastaavasti vähentää antibioottien väärinkäyttöä ja resistenssin kehittymisen riskiä(11);

J.  toteaa, että erittäin resistenttien bakteerien jatkuva leviäminen voi tulevaisuudessa tehdä hyvästä terveydenhoidosta huolehtimisesta mahdotonta invasiivisten leikkausten tai vakiintuneiden hoitomuotojen osalta joidenkin sädehoitoa, kemoterapiaa tai elinsiirtoja tarvitsevien potilasryhmien kohdalla;

K.  toteaa, että bakteerit kehittyvät jatkuvasti, tutkimus ja kehittäminen sekä sääntely-ympäristö ovat monimutkaisia, tietyt infektiot voivat olla harvinaisia ja uusia mikrobilääkkeitä koskevat odotetut tulokset ovat edelleen rajallisia;

L.  toteaa, että hoitoon liittyviä infektioita aiheuttavat puuttuvat ehkäisytoimenpiteet, jotka johtavat mikrobilääkeresistentteihin bakteereihin, sekä heikot hygieniakäytännöt etenkin sairaaloissa; ottaa huomioon, että ECDC arvioi, että noin neljä miljoonaa potilasta saa EU:ssa joka vuosi hoitoon liittyvän infektion ja että näistä infektioista aiheutuu suoraan noin 37 000 kuolemaa; ottaa huomioon, että kuolemantapausten määrä voi olla jopa suurempi; ottaa huomioon, että aiemmin esitetty luku 25 000 kuolemantapausta vuodessa on osoittautunut unionin tilanteen huomattavaksi aliarvioinniksi;

M.  toteaa, että tehokkaiden antibioottien puutteellinen saatavuus kehitysmaissa aiheuttaa edelleen enemmän kuolemia kuin mikrobilääkeresistenssi; toteaa, että mikrobilääkeresistenssiin puuttuvat toimet, joissa keskitytään liiallisesti antibioottien saatavuuden rajoittamiseen, saattavat pahentaa jo nyt merkittävää lääkkeiden saatavuuteen liittyvää kriisiä, joka nykyään aiheuttaa yli miljoona alle viisivuotiaiden lasten kuolemaa vuodessa; katsoo, että toimilla mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi on pyrittävä takaamaan kaikille lääkkeiden jatkuva saatavuus, mikä tarkoittaa saatavuutta tarvitseville mutta ei kohtuuttomuutta kenellekään;

N.  ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa lisääntyvät nopeasti multiresistentit sienet, jotka aiheuttavat infektion saaneille potilaille selvästi pidentyneitä sairaalahoitoja ja korkeampia kuolleisuuslukuja; ottaa huomioon, että Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja -ehkäisykeskus on tiedottanut asiasta; toteaa, että tämä kysymys loistaa poissaolollaan "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;

O.  toteaa, että aktiivisten seulontaohjelmien, joissa käytetään nopean diagnosoinnin välineitä, on osoitettu edistävän merkittävästi hoitoon liittyvien infektioiden hallintaa ja leviämisen vähentämistä sairaaloiden sisällä ja potilaiden välillä(12);

P.  ottaa huomioon, että antibioottiyhdistelmien käytön muissa kuin kliinisissä kuluttajatuotteissa on osoitettu lisäävän lääkeresistenttien bakteerikantojen kehittymisen riskiä(13);

Q.  toteaa, että hyvä käsihygienia tehokkaan käsienpesun ja käsien kuivaamisen muodossa voi osaltaan ehkäistä mikrobilääkeresistenssin ja infektiotautien leviämistä;

R.  toteaa, että lääkinnällisten laitteiden käytöllä voidaan ehkäistä leikkausalueen infektioita ja siten ehkäistä ja hallita mikrobilääkeresistenssin kehittymistä(14);

S.  ottaa huomioon, että ohjelmista, joilla on parannettu hiv-, tuberkuloosi- ja malarialääkkeiden saantia globaalisti, on olemassa myönteisiä esimerkkejä;

T.  toteaa, että sairaalainfektiot ovat merkittävä uhka perusterveydenhoidon säilyttämiselle ja takaamiselle koko maailmassa;

U.  ottaa huomioon, että nykysuuntauksen jatkuessa mikrobilääkeresistenssi saattaa aiheuttaa vuoteen 2050 mennessä enemmän kuolemantapauksia kuin syöpä(15);

V.  ottaa huomioon, että ECDC ja EFSA ovat toistamiseen vahvistaneet, että mikrobilääkeresistenssi on yksi suurimmista kansanterveyteen kohdistuvista uhista(16);

W.  toteaa, että lääkeresistentti tuberkuloosi on yleisin mikrobilääkeresistenssin aiheuttama kuolinsyy;

X.  ottaa huomioon, että Maailmanpankki varoitti maaliskuussa 2017 julkaisemassaan kertomuksessa, että vuoteen 2050 mennessä lääkkeille vastustuskykyiset infektiot voivat aiheuttaa vuoden 2008 finanssikriisiin rinnastettavaa maailmanlaajuista taloudellista vahinkoa;

Y.  katsoo, että mikrobilääkeresistenssi on nähtävä ja ymmärrettävä uhkana sekä ihmisten, eläinten että planeetan terveydelle ja välittömänä uhkana useiden yleismaailmallista kestävää kehitystä koskevassa Agenda 2030 -toimintaohjelmassa määritettyjen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle, muun muassa tavoitteiden 1, 2, 3 ja 6;

Z.  ottaa huomioon, että "yhteinen terveys" -lähestymistavan tavoitteena on varmistaa ihmisten ja eläinten infektioiden hoitojen tehokkuuden säilyminen, vähentää mikrobilääkeresistenssin syntymistä ja leviämistä ja lisätä uusien tehokkaiden mikrobilääkkeiden kehittämistä ja saatavuutta EU:ssa ja sen ulkopuolella;

AA.  toteaa, että neuvoston päätelmissä seuraavista vaiheista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi "yhteinen terveys" -lähestymistavan(17) mukaisesti komissiota ja jäsenvaltioita pyydetään mukauttamaan keskenään uusia antibiootteja, vaihtoehtoja ja diagnoosimenetelmiä koskevien EU:n tämänhetkisten tutkimus- ja kehittämisaloitteiden strategiset tutkimusohjelmat mikrobilääkeresistenssiä käsittelevässä "yhteinen terveys" -verkostossa;

AB.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan kansalaisten perusoikeus terveyteen ja sairaanhoitoon; toteaa, että oikeus terveyteen on taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurillinen oikeus yleiseen vähimmäisvaatimusten mukaiseen terveydenhoitoon, johon kaikilla luonnollisilla henkilöillä on oikeus;

AC.  katsoo, että kaikissa mikrobilääkeresistenssiä koskevissa EU:n laajuisissa strategioissa keskeistä on oltava terveydenhoidon ammattilaisten kouluttaminen tutkimuksen viimeisimpien kehityssuuntien sekä mikrobilääkeresistenssin ehkäisemiseen ja leviämiseen liittyvien parhaiden käytäntöjen osalta;

AD.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö arvioi verenmyrkytyksen – joka on syndroominen reaktio infektiotauteihin – aiheuttavan maailmassa joka vuosi noin kuusi miljoonaa kuolemaa, joista suurin osa on ehkäistävissä;

AE.  toteaa, että ECDC, EFSA ja EMA toteuttavat parhaillaan yhteistä toimeksiantoa tuottaakseen tuotosindikaattoreita mikrobilääkeresistenssiä ja mikrobilääkkeiden kulutusta varten sekä elintarviketuotantoeläimissä ja ihmisissä;

AF.  toteaa, että luonto tarjoaa meille valtavan määrän tehokkaita antibiootteja, joita voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän;

AG.  toteaa, että EMA:n viimeisimmät tiedot osoittavat, että toimet eläinlääketieteellisen mikrobilääkkeiden käytön vähentämiseksi ovat olleet epätasaisia EU-maissa(18); toteaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat saaneet lyhyessä ajassa aikaan merkittäviä vähennyksiä eläinlääketieteellisten mikrobilääkkeiden käytössä kunnianhimoisten kansallisten politiikkojen ansiosta, mistä kertovat Euroopan komission terveys- ja elintarviketarkastusten ja analysoinnin osaston toteuttamat tiedonhankintamatkat(19);

AH.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssi on rajat ylittävä uhka terveydelle, mutta että mikrobilääkeresistenssiin liittyvä tilanne vaihtelee merkittävästi eri jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että näin ollen Euroopan komission on tunnistettava alueet, jotka tuovat suurta lisäarvoa Euroopalle, ja toimittava niillä kunnioittaen jäsenvaltioiden toimivaltaa, joka niillä on omien terveyspolitiikkojensa määrittämisessä;

AI.  toteaa, että mikrobilääkeresistenssin tehokkaan torjunnan on oltava osa laajempaa kansainvälistä aloitetta, johon osallistuu mahdollisimman paljon kansainvälisiä laitoksia, virastoja ja asiantuntijoita sekä yksityinen sektori;

AJ.  toteaa, että mikrobilääkeresistenssin merkittävimpiä syitä ovat muun muassa mikrobilääkkeiden epäasianmukainen käyttö ja väärinkäyttö, lääkkeiden laadunvarmistusjärjestelmien heikkous, mikrobilääkkeiden käyttö karjankasvatuksessa kasvun edistämiseksi ja tautien ehkäisemiseksi, puutteet infektioiden ehkäisyssä ja hallinnassa sekä seurantajärjestelmien heikkoudet;

AK.  toteaa, että potilaiden tulisi saada terveydenhoitoa ja heillä tulisi olla oman valintansa ja mieltymystensä mukaisesti mahdollisuus sairaanhoitoon, mukaan lukien täydentävät ja vaihtoehtoiset hoitomuodot ja lääkkeet;

AL.  toteaa, että mikrobilääkeresistenssiä koskevat globaalit toimet maksavat arviolta 40 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana;

AM.  ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssiin liittyvät haasteet lisääntyvät tulevina vuosina ja että toimien tehokkuus edellyttää jatkuvia monialaisia investointeja yksityiseen ja julkiseen tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan kehittää parempia välineitä, tuotteita ja laitteita, uusia hoitomuotoja ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja "yhteinen terveys" -lähestymistavan pohjalta;

AN.  toteaa, että viidennen, kuudennen ja seitsemännen puiteohjelman (FP5-FP7) aikana on investoitu yli miljardi euroa mikrobilääkeresistenssin tutkimukseen ja että Horisontti 2020 -ohjelmassa määrärahoja on jo otettu käyttöön yhteensä 650 miljoonaa euroa; toteaa, että komissio on sitoutunut investoimaan mikrobilääkeresistenssin käsittelyyn yli 200 miljoonaa euroa Horisontti 2020 -ohjelman kolmena viimeisenä vuotena;

AO.  ottaa huomioon, että erityisesti seuraavat Horisontti 2020 -ohjelman rahoitusvälineet tuottavat mikrobilääkeresistenssiä koskevia tutkimustuloksia:

   innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite (IMI), jossa keskitytään antibioottien kehittämisen kaikkiin näkökohtiin, myös mikrobilääkeresistenssin mekanismien tutkimukseen, lääkkeiden kehittämiseen, taloudellisiin näkökohtiin ja lääkkeiden käytön hallintaan, ja johon sisältyy seitsemän meneillään olevaa mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ND4BB-ohjelman alaisuudessa; kyseisten hankkeiden kokonaisbudjetti on yli 600 miljoonaa euroa, josta osa on komission rahoitusta ja osa lääkeyhtiöiden luontaissuorituksia;
   Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuus (EDCTP), jossa keskitytään kehittämään uusia ja parempia lääkkeitä, rokotteita, mikrobisidejä ja diagnostiikkaa HI-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi ja jossa on meneillään 32 hanketta, joiden arvo on yli 79 miljoonaa euroa;
   mikrobilääkeresistenssiä koskeva yhteinen ohjelma-aloite (JPIAMR), jossa keskitytään hajanaisten kansallisten tutkimustoimien yhteensovittamiseen ja joihin liittyvien, meneillään olevien hankkeiden arvo on 55 miljoonaa euroa;
   Euroopan tutkimusneuvosto (ERC), jolla on tutkijalähtöisiä tai ”alhaalta ylös” -tutkimushankkeita;
   InnovFin Infectious Diseases Financial Facility -rahoitusväline (IDFF) markkinaläheisissä hankkeissa; välineestä on toistaiseksi myönnetty seitsemän lainaa, joiden kokonaisarvo on 125 miljoonaa euroa;
   pk-yrityksille kohdennettu väline ja nopeutetun innovoinnin väline (FTI), jotka auttavat pk-yrityksiä kehittämään uusia ratkaisuja ja välineitä, joilla voidaan ehkäistä, diagnosoida ja hoitaa tartuntatauteja ja parantaa infektioiden hallintaa; rahoitusvälineistä rahoitetaan 36:ta mikrobilääkeresistenssiin liittyvää hanketta ja niiden budjetti on 33 miljoonaa euroa;

AP.  toteaa, että 1960-lukuun mennessä oli kehitetty yli 20 uutta antibioottien luokkaa mutta sen jälkeen on kehitetty vain yksi uusi luokka huolimatta uusien resistenttien bakteerien leviämisestä ja kehittymisestä; toteaa, että lisäksi on selviä todisteita resistenssistä nykyisten antibioottiluokkien uusille vaikuttaville aineille;

AQ.  toteaa, että uusilla mikrobilääkkeillä on myönteisiä heijastusvaikutuksia kansanterveyteen ja tieteeseen;

AR.  ottaa huomioon, että antibioottien käyttö jalostustarkoituksissa kasvun edistämiseen on näiden terveystuotteiden väärinkäyttöä ja kaikki kansainväliset terveysjärjestöt ovat tuominneet sen ja suosittaneet sen kieltämistä mikrobiresistenssin torjunnassa; ottaa huomioon, että antibioottien käyttö elintarviketuotantoeläinten kasvun edistämiseen on ollut kiellettyä EU:ssa vuodesta 2006 lähtien;

AS.  toteaa, että lukuisia mikrobien aiheuttamia sairauksia voidaan lääkeresistenssiä aiheuttavien antibioottien asemesta tehokkaasti torjua varhaisen diagnoosin sekä uusien ja olemassa olevien lääkkeiden ja muiden EU:ssa sallittujen menetelmien ja hoitojen avulla, ja pelastaa samalla miljoonien ihmisten ja eläinten henki koko EU:ssa;

AT.  toteaa, että kuilu kasvavan mikrobilääkeresistenssin ja uusien mikrobilääkkeiden kehityksen välillä suurenee; toteaa, että lääkeresistenssit sairaudet voivat vuoteen 2050 mennessä aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin 10 miljoonaa kuolemaa vuosittain; toteaa, että arvion mukaan EU:ssa kuolee joka vuosi vähintään 25 000 ihmistä lääkeresistenssien mikrobien aiheuttamien infektioiden vuoksi, mikä tarkoittaa 1,5 miljardin euron vuotuisia kustannuksia, kun taas viimeisten 40 vuoden aikana on kehitetty vain yksi uusi antibioottiluokka;

AU.  toteaa, että jotta voidaan säilyttää yksinomaan ihmisten käyttöön tarkoitettujen antibioottien tehokkuus ja rajoittaa näitä ratkaisevan tärkeitä antibiootteja vastaan ilmaantuvan antibioottiresistenssin vaaraa, on välttämätöntä kieltää tiettyjen antibioottiluokkien käyttö eläinlääkinnässä; katsoo, että komission olisi määritettävä ne antibiootit tai antibioottiluokat, jotka on varattu ihmisen tiettyjen infektioiden hoitoon;

AV.  toteaa, että valtionpäämiesten syyskuussa 2016 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa esittämä poliittinen julistus sekä vuonna 2015 hyväksytty maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma osoittivat maailmanlaajuista sitoutumista useita aloja kattaviin laajoihin ja koordinoituihin toimiin mikrobiresistenssin perimmäisten syiden käsittelemiseksi;

AW.  toteaa, että usein mainittu luku ”25 000 mikrobilääkeresistenssiin liittyvää kuolemaa Euroopassa” ja niihin liittyvät yli 1,5 miljardin euron kustannukset ovat peräisin vuodelta 2007 ja että tarvitaan jatkuvasti päivitettävää tietoa mikrobilääkeresistenssin todellisista haitoista; painottaa, että ongelman laajuus ilmentää myös selkeää tarvetta ”eurooppalainen yhteinen terveys” -toimintasuunnitelmalle mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;

EU parhaiden käytäntöjen alueena

1.  katsoo, että mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi riittävin tavoin ”yhteinen terveys” -periaatteen on oltava keskeisellä sijalla ja siinä on otettava huomioon, että ihmisten ja eläinten ja ympäristön terveys liittyvät toisiinsa ja että taudit tarttuvat ihmisistä eläimiin ja päinvastoin; korostaa tästä syystä, että on puututtava niin ihmisten kuin eläintenkin tauteihin ja otettava lisäksi erityisesti huomioon elintarvikeketju ja ympäristö, joka voi myös olla vastustuskykyisten mikro-organismien lähde; painottaa komission tärkeää tehtävää jäsenvaltioiden täytäntöönpanemien kansallisten toimintasuunnitelmien koordinoinnissa ja seurannassa ja poikkihallinnollisen yhteistyön tärkeyttä;

2.  korostaa, että "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmalle tarvitaan aikataulu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmaan ja kansallisiin toimintasuunnitelmiin mitattavissa olevia ja sitovia tavoitteita ja kunnianhimoisia päämääriä vertailun mahdollistamiseksi;

3.  korostaa, että mikrobilääkkeiden moitteeton ja maltillinen käyttö on erittäin tärkeää, jotta rajoitetaan mikrobilääkeresistenssin syntymistä ihmisten terveydenhoidossa sekä kotieläintaloudessa ja vesiviljelyssä; korostaa, että jäsenvaltioiden tavoissa käsitellä mikrobilääkeresistenssiä ja puuttua siihen on huomattavia eroja, joten kansallisten suunnitelmien koordinoinnista erityisiin tavoitteisiin pyrkien tulee ratkaisevan tärkeää; painottaa, että komissiolla on keskeinen rooli kansallisten strategioiden koordinoinnissa ja seurannassa; painottaa tässä yhteydessä sitä, että "yhteinen terveys" -käsitteen täytäntöönpanon on katettava monta alaa ja elementtiä (erityisesti seuraavassa tutkimuksen ja innovoinnin yhdeksännessä puiteohjelmassa), mikä ei ole vielä toteutunut riittävästi komission toimintasuunnitelmassa; painottaa, että antibioottien ennaltaehkäisevää käyttöä eläinlääkinnässä olisi tiukasti säänneltävä tulevan eläinlääkkeistä annettavan asetuksen säännösten mukaisesti;

4.  suosittelee, että vasta perustettuun ”yhteinen terveys” -verkostoon ja mikrobilääkeresistenssiä ja terveydenhoitoon liittyviä infektioita koskevaan EU:n yhteiseen toimeen (EU-JAMRAI) otetaan mukaan myös muita keskeisiä asianosaisia sidosryhmiä jäsenvaltioiden lisäksi;

5.  kehottaa komissiota tekemään ja julkaisemaan väliarvioinnin ja jälkiarvioinnin ”yhteinen terveys” -toimintasuunnitelmasta ja ottamaan kaikki olennaiset sidosryhmät mukaan arviointimenettelyyn;

6.  korostaa, että yhteiset unioninlaajuiset toimet antibioottiresistenttien bakteerien ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamaa kasvavaa uhkaa vastaan voivat onnistua vain standardoitujen tietojen perusteella; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan ja kehittämään asianmukaisia menettelyjä ja indikaattoreita mikrobilääkeresistenssin torjumisessa tapahtuvan edistyksen mittaamiseksi ja vertailemiseksi ja varmistamaan standardoitujen tietojen toimittamisen ja arvioinnin;

7.  toteaa, että hiljattain hyväksytyt EU:n indikaattorit, jotka auttavat jäsenvaltioita seuraamaan edistymistään mikrobilääkeresistenssin torjumisessa, keskittyvät ainoastaan antibioottien kulutukseen eivätkä kerro käytön asianmukaisuudesta; kehottaa ECDC:tä muuttamaan indikaattoreita vastaavasti;

8.  kehottaa komissiota keräämään tietoa valmistajien tuottamien antibioottien määrästä ja raportoimaan siitä;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhtenäistämään mikrobilääkeresistenssin tyyppejä ja aiheuttajia koskevaa valvontaa, seurantaa ja raportointia ja syöttämään nämä tiedot maailmanlaajuiseen mikrobilääkeresistenssin seurantajärjestelmään (GLASS); painottaa lisäksi, että on äärimmäisen tärkeää kerätä järjestelmällisesti kaikkea merkityksellistä ja vertailukelpoista tietoa myyntimääristä; kehottaa komissiota laatimaan – EMA:a, EFSA:a ja ECDC:tä kuullen – patogeenejä koskevan EU:n prioriteettiluettelon ottaen huomioon WHO:n maailmanlaajuisen prioriteettiluettelon sekä ihmisten että eläinten osalta ja asettamaan samalla selkeästi tulevat tutkimuksen ja kehittämisen painopisteet; kehottaa komissiota lisäksi kannustamaan ja tukemaan jäsenvaltioita mikrobilääkeresistenssin / hoitoon liittyvien infektioiden valvontaa ja vähentämistä koskevien kansallisten tavoitteiden käyttöönotossa ja seuraamisessa;

10.  kehottaa komissiota laatimaan vakiomuotoisia kyselytutkimuksia tietojen keräämiseksi hoitoon liittyvistä infektioista sekä tutkimaan suurille ihmis- ja eläinpopulaatioille epidemioiden ja pandemioiden aikana aiheutuvia uhkia;

11.  korostaa, että ihmisten ja eläinten terveydessä ilmeneviä uusia ongelmia koskevien paikallisten, alueellisten ja kansallisten tietojen parempi jakaminen yhdessä varhaisvaroitusjärjestelmien käytön kanssa voivat auttaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisia torjuntatoimenpiteitä resistenttien organismien leviämisen rajoittamiseksi;

12.  kehottaa laajentamaan EU:n kaikkien asiaankuuluvien virastojen roolia, henkilöresursseja ja rahoitusta mikrobilääkeresistenssin ja hoitoon liittyvien infektioiden torjunnassa; pitää EU:n virastojen ja unionin rahoittamien hankkeiden välistä tiivistä yhteistyötä äärimmäisen tärkeänä;

13.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan säännölliset ja tarkat raportit ihmisillä kehittynyttä mikrobilääkeresistenssiä koskevien tapausten määrästä sekä oikeat ja päivitetyt tilastot mikrobilääkeresistenssistä johtuvista kuolemantapauksista;

14.  korostaa, että maatalouden ja elintarviketuotannon tarpeisiin harjoitettavan karjanhoidon valvonta, infektioiden ehkäisy, terveyskasvatus, bioturvallisuustoimenpiteet, aktiiviset seulontaohjelmat ja valvontakäytännöt ovat ratkaisevan tärkeitä kaikkien infektioita aiheuttavien mikrobien torjunnassa, sillä ne vähentävät mikrobilääkkeiden tarvetta ja siten mikro-organismien mahdollisuuksia kehittää ja levittää resistenssiä; painottaa, että tarvitaan pakollinen ilmoitus julkisille terveysviranomaisille kaikista potilaista, joiden on todettu saaneen infektion tai jotka on tunnistettu erittäin resistenttien bakteerien kantajiksi; painottaa, että tarvitaan ohjeita sairaaloissa olevien kantajien pakollisesta eristyksestä sekä useiden alojen ammattilaisista koostuvan ja suoraan kansallisille terveysministeriöille raportoivan työryhmän perustamista;

15.  korostaa, että EU:ssa tarvitaan kaikkien antibioottien asianmukaista käyttöä koskeva tiedonkeruujärjestelmä; pyytää kehittämään antibioottien määräämistä ja käyttöä koskevia EU:n tason ohjeita, joissa otetaan huomioon muun muassa eläinlääkäreiden ja yleislääkäreiden vastuu tässä asiassa; kehottaa lisäksi soveltamaan kansallisella tasolla kaikkien antibioottireseptien pakollista keräämistä ja niiden rekisteröintiä tartuntatautien asiantuntijoiden valvomaan ja koordinoimaan tietokantaan, jotta voidaan levittää antibioottien parasta käyttöä koskevaa tietämystä;

16.  pitää valitettavana tässä yhteydessä, että komissio ei ehdottanut aiemmin strategista lähestymistapaa lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten, kuten vesipuitedirektiivissä vaadittiin(20); kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan viipymättä veden ja ympäristön lääkejäämien torjumista koskevan EU:n strategian ja kiinnittämään asianmukaisesti huomiota mikrobilääkeresistenssin vesivaroihin ja vesiympäristöön aiheuttamien vaikutusten seurantaan, tiedonkeruuseen ja parempaan analysointiin; pitää hyödyllisenä lääkejäämiä ja mikrobilääkeresistenssiä ympäristössä koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa(21);

17.  korostaa, että vesistöjen ja maaperän saastuminen ihmisten tai eläinten antibioottijäämillä on kasvava ongelma ja että ympäristö on itsekin uusien vastustuskykyisten mikro-organismien mahdollinen lähde; kehottaa siksi komissiota kiinnittämään paljon enemmän huomiota ympäristönäkökohtaan "yhteinen terveys" -käsitteen puitteissa;

18.  muistuttaa, että usein mainittu luku ”25 000 mikrobilääkeresistenssiin liittyvää kuolemaa Euroopassa” ja niihin liittyvät yli 1,5 miljardin euron kustannukset ovat peräisin vuodelta 2007 ja että tarvitaan jatkuvasti päivitettävää tietoa mikrobilääkeresistenssin todellisista haitoista;

19.  muistuttaa, että terveys on tuottavuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä ja myös yksi kansalaisille eniten huolta aiheuttavista kysymyksistä;

20.  kehottaa komissiota laajentamaan rahoitustaan mikrobilääkeherkkyyttä käsittelevälle eurooppalaiselle komitealle, joka käsittelee fenotyyppisen in vitro -mikrobilääkeherkkyystestauksen teknisiä näkökohtia ja toimii EMA:n ja ECDC:n herkkyysrajakomiteana;

21.  kehottaa komissiota osoittamaan vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä lisärahoitusta erityisesti tutkimukseen, joka koskee muussa kuin hoitotarkoituksessa käytettäviä rehuvaihtoehtoja, joita sovelletaan kotieläintaloudessa;

22.  tukee vähimmäisvaatimuksena neuvoston vastausta Codex Alimentarius -kokoelmaan sisältyviin käytännesääntöihin mikrobiresistenssin minimoimisesta ja hillitsemisestä (”Codex Alimentarius Code of Practice to Minimize and Contain Antimicrobial Resistance”) ja sen periaatteisiin 18 ja 19, jotka koskevat mikrobilääkkeiden vastuullista ja maltillista käyttöä;

23.  kehottaa painottamaan infektioiden hallintaohjeiden noudattamista, infektioiden määrän vähentämistä koskevien tavoitteiden huomioon ottamista ja hyvien käytäntöjen tukemista, jotta voidaan edistää potilaiden turvallisuutta sairaalaympäristössä;

24.  kehottaa komissiota, ECDC:tä ja jäsenvaltioita edistämään kertakäyttöisten käsipyyhkeiden käyttöä paikoissa, joissa hygienia on erityisen tärkeää, kuten terveydenhuollon laitoksissa, elintarvikkeiden käsittelylaitoksissa ja päiväkodeissa;

25.  muistuttaa, että ruoka on yksi mahdollisista reiteistä, joiden kautta resistentit bakteerit siirtyvät eläimistä ihmisiin, ja että lääkkeille vastustuskykyiset bakteerit voivat kiertää ihmis- ja eläinpopulaatioissa veden ja ympäristön kautta; panee merkille, että resistentit organismit voivat aiheuttaa infektion mikrobilääkkeillä käsitellyn saastuneen viljan tai lannan sekä maatiloilta pohjaveteen päätyneiden valumavesien välityksellä; toteaa tässä yhteydessä, että kauppa, matkailu sekä ihmisten ja eläinten muuttoliikkeet edistävät tällaisten bakteerien leviämistä;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kansanterveysvalistusviestejä, jotta lisätään suuren yleisön tietoisuutta, ja tällä tavoin edistämään antibioottien vastuullista käyttöä ja käsittelyä koskevaa käyttäytymismuutosta, erityisesti ennaltaehkäisevää käyttöä; korostaa, että on tärkeää edistää ”terveysosaamista”, sillä on erittäin tärkeää, että potilaat ymmärtävät terveydenhoitoa koskevaa tietoa ja kykenevät noudattamaan tarkasti hoito-ohjeita; painottaa, että ehkäisytoimenpiteitä, kuten hyvää hygieniaa, olisi tehostettava ihmisten antibioottien kysynnän vähentämiseksi; painottaa, että tietoisuuden itselääkityksen ja liiallisten lääkemääräysten vaaroista olisi oltava ennaltaehkäisevän strategian keskeinen osatekijä;

27.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansanterveysvalistusviestejä, jotta lisätään suuren yleisön tietoisuutta infektioiden ja henkilökohtaisen hygienian välisestä yhteydestä; painottaa, että mikrobilääkkeiden käyttöä voidaan vähentää tehokkaasti pysäyttämällä infektioiden leviäminen alkuunsa; kehottaa tässä yhteydessä edistämään itsehoitoaloitteita;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategioita sen tukemiseksi, että potilaat noudattavat antibioottien ja muiden asianmukaisten hoitojen käytössä hoitoalan ammattilaisten antamia ohjeita;

29.  kehottaa komissiota ehdottamaan "yhteinen terveys" -lähestymistavan mukaisesti suuntaviivoja, joissa asetetaan parhaat käytännöt yhdenmukaisten laatustandardien toteuttamiseksi unioninlaajuisessa opetussuunnitelmassa, jotta voidaan edistää monialaista koulutusta, infektioiden ehkäisyä ja koulutusohjelmia terveydenhuollon ammattilaisille ja kansalaisille, varmistaa terveydenhuollon ammattilaisten asianmukainen toiminta mikrobilääkkeiden ja AMR-saastuneiden materiaalien(22) määräämisessä, annostelussa, käytössä ja hävittämisessä ja taata antibioottien käytön hallintaa käsittelevien monialaisten työryhmien perustaminen ja hyödyntäminen sairaalaolosuhteissa;

30.  painottaa, että kolmasosa lääkemääräyksistä annetaan perusterveydenhuollon sektorilla, joten tämä sektori olisi katsottava prioriteetiksi käyttöohjeissa; korostaa tartuntatautien asiantuntijoiden tarvetta näiden ohjeiden laatimisessa, valvonnassa ja jatkotoimissa; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat näiden ohjeiden käytöstä ihmisten terveyden alalla; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan kaikki nykyiset ohjeet ja erityisesti ennaltaehkäisevää käyttöä leikkausten aikana koskevat ohjeet; suhtautuu myönteisesti tämänhetkisiin kansallisen tason hankkeisiin, kuten Pirasoa-ohjelmaan, esimerkkeinä järkevän käytön hyvistä käytännöistä perusterveydenhuollossa ja sairaaloissa; kannustaa kehittämään mekanismeja, joiden välityksellä voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja ohjeita;

31.  tietää, että terveydenhuollon ammattilaisten on usein tehtävä nopeita päätöksiä antibioottihoidon käytöstä; toteaa, että nopeat diagnostiset testit voivat toimia tehokkaan ja täsmällisen päätöksenteon tukena;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään resistenttien bakteerien aiheuttamien infektioiden leviämistä panemalla täytäntöön aktiivisia seulontaohjelmia ja nopean diagnosoinnin teknologioita, jotta voidaan nopeasti tunnistaa potilaat, jotka ovat saaneet multiresistentin bakteerin aiheuttaman infektion, ja toteuttaa asianmukaisia infektioiden hallintatoimenpiteitä (esimerkiksi potilaan eristäminen, kohortointi ja hygieniatoimenpiteiden tehostaminen);

33.  on tietoinen, että nopean diagnosoinnin välineiden kustannukset voivat ylittää antibioottien hinnan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan alalle kannustimia, jotta voidaan kehittää tehokkaita, edullisia ja vaikuttavia testimenetelmiä, ja kehittämään nopean diagnosoinnin käyttöä; painottaa, että nopeat diagnostiset testit ovat käytettävissä koko maassa ainoastaan 40 prosentissa OECD-maista; kehottaa sairausvakuutusten tarjoajia kattamaan nopean diagnosoinnin välineiden käytöstä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset, kun otetaan huomioon mikrobilääkkeiden tarpeettoman käytön ennaltaehkäisyn pitkän aikavälin hyödyt;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rajoittamaan sitä, että antibiootteja määräävät ihmisten ja eläinten terveyden ammattilaiset myyvät antibiootteja itse, ja poistamaan kaikki antibioottien määräämiseen liittyvät rahalliset tai muut kannustimet ja varmistamaan samalla akuuttieläinlääkkeiden riittävän nopean saannin; korostaa, että monia mikrobilääkkeitä käytetään sekä ihmisiin että eläimiin, monilla näistä mikrobilääkkeistä on ratkaiseva merkitys ihmisillä esiintyvien hengenvaarallisten infektioiden ehkäisemisessä tai hoitamisessa ja niiden käyttö eläinlääkinnässä olisi sen vuoksi kiellettävä; korostaa, että kyseiset mikrobilääkeaineet olisi varattava käytettäviksi pelkästään ihmisille, jotta säilytetään niiden teho ihmisillä esiintyvien infektioiden hoidossa mahdollisimman pitkään; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava panna täytäntöön tai pitää voimassa tiukempia toimenpiteitä antibioottien myynnin rajoittamiseksi;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan päättäväisesti mikrobilääketuotteiden laitonta myyntiä tai myyntiä ilman lääkärin tai eläinlääkärin määräystä EU:ssa;

36.  korostaa rokotteiden ja diagnosointivälineiden suurta merkitystä mikrobilääkeresistenssin ja hoitoon liittyvien infektioiden torjumisessa; suosittelee, että väestön ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien elinikäisten rokotteiden ja infektioiden hallinnan tavoitteet sisällytetään keskeiseksi osaksi mikrobilääkeresistenssiä koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia; korostaa lisäksi helposti saatavilla olevien tietojen ja suurelle yleisölle tarkoitettujen tiedotus- ja valistuskampanjoiden merkitystä, jotta rokotuskattavuutta lisätään ihmisten ja eläinten terveydenhuollon alalla ja jotta tauteja ja antibioottiresistenssiä torjutaan siten kustannustehokkaalla tavalla;

37.  korostaa, että "eurooppalaisessa yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi todetaan, että rokotteet ovat osoittautuneet kustannustehokkaiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa(23) ja että komissio ilmoittaa toimintasuunnitelmassa kannustimista diagnoosien, mikrobilääkkeille vaihtoehtoisten lääkkeiden ja rokotteiden käytön edistämiseksi(24), mutta että diagnoosien, mikrobilääkkeille vaihtoehtoisten lääkkeiden ja rokotusten suhteellisesti korkeammat kustannukset usein käytettyihin antibiootteihin nähden ovat este toimintasuunnitelmassa edellytetylle rokotteen käytön ja rokotuskattavuuden laajentamiselle(25); korostaa, että useat jäsenvaltiot pitävät rokottamista tärkeänä toimenpiteenä, jolla estetään rajatylittävien eläintautien puhkeaminen ja jolla rajoitetaan tartuntariskiä EU:n maatalousmarkkinoilla, ja että ne ovat käyttäneet niitä;

38.  kehottaa jäsenvaltioita ennaltaehkäisemään ja valvomaan tehokkaammin infektioita, jotka voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään kansallisiin mikrobilääkeresistenssiä koskeviin toimintasuunnitelmiin kohdennettuja toimenpiteitä, joilla parannetaan verenmyrkytyksen ennaltaehkäisyä, varhaisessa vaiheessa tunnistamista, diagnosointia ja kliinistä hallintaa;

39.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten voidaan parhaiten hyödyntää harvinaisten sairauksien eurooppalaisten osaamisverkostojen mahdollisuuksia, ja arvioimaan niiden mahdollista roolia mikrobilääkeresistenssiä koskevassa tutkimuksessa;

40.  korostaa, että ympäristön saastuminen ihmisten tai eläinten antibioottijäämillä erityisesti karjataloudessa, sairaaloissa ja kotitalouksissa on kasvava ongelma, ja toteaa, että tarvitaan johdonmukaisia poliittisia toimenpiteitä, jotta vältetään mikrobilääkeresistenssin leviäminen ekosysteemien, eläinten ja ihmisten välillä; kehottaa tutkimaan enemmän tämän saastumisen leviämisdynamiikkaa ja suhteellista vaikutusta mikrobilääkeresistenssiin; kehottaa luomaan tarvittavaa synergiaa ”yhteinen terveys” -periaatteen ja erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesta tarkkailtavien aineiden luettelon seurannasta saatujen olemassa olevien ympäristöseurantatietojen välille, jotta voidaan parantaa tietämystä mikrobilääkkeiden ilmenemisestä ja leviämisestä ympäristöön;

41.  toteaa, että torjunta-aineille altistuneet bakteerit reagoivat eri tavalla kliinisesti merkittäviin antibiootteihin; panee merkille torjunta-aineiden ja antibioottien hyväksytyssä käytössä antibioottivasteeseen aiheutuneiden muutosten tiheyden ja sen, että viranomaisvalvonta ei kata näiden muutosten vaikutuksia;

42.  kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin lääkeaineiden, myös mikrobilääkkeiden, jäteveden ja jätevedenpuhdistamoiden kautta ympäristöön pääsyyn puuttumiseksi, sillä ne ovat merkittävin tekijä mikrobilääkeresistenssin syntymisessä;

43.  kehottaa arvioimaan ympäristöriskit osana mikrobilääkkeiden sekä vanhempien, jo markkinoilla olevien tuotteiden myyntilupaprosessia; kehottaa noudattamaan tiukasti EU:n hyviä tuotantotapoja ja ympäristöä säästäviä hankintasääntöjä lääkeaineiden tuotannossa ja jakelussa EU:ssa sekä antibioottien ympäristöön pääsyssä;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan monilääkeresistenttien sienten nopeasti kasvaviin tasoihin tarkastelemalla uudelleen sienimyrkkyjen käyttöä maatalouden ja teollisuuden alalla;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan vaiheittain mikrobilääkeaineyhdisteiden tai mikrobilääkeaineita sisältävien kemikaalien käytön muissa kuin kliinisissä ympäristöissä, kuten arkikäyttöön tarkoitetuissa siivoustuotteissa ja muissa kulutushyödykkeissä;

46.  korostaa, että tarvitaan pikaisesti perinpohjaista tutkimusta sitä, millaisia vaikutuksia mikrobeja tuhoavilla aineilla on viljakasveihin ja eläinten rehuun ja näin mikrobilääkeresistenssin syntymiseen sekä maaperän mikrobeihin;

47.  huomauttaa tässä yhteydessä, että ”piipunpää”-lähestymistavan yhteiskunnallisten kustannusten huolellinen ennakkoarviointi on tarpeen;

48.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan hyvää maatalouskäytäntöä koskevia sääntöjään ja teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin(26) mukaista parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa siten, että niihin sisällytetään säännöksiä mikrobilääkeresistenttejä antibiootteja tai mikro-organismeja sisältävän lannan käsittelystä;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaisten kestävien lääkkeiden kehittämistä, joilla on vähäinen vaikutus ympäristöön ja vedenlaatuun, sekä lisäämään lääkealan innovointia tällä alalla;

50.  korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole riittäviä resursseja kattavien kansallisten mikrobilääkeresistenssiä koskevien strategioiden laatimiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille selkeää tietoa mikrobilääkeresistenssin käsittelyyn käytettävissä olevista EU-lähteistä ja osoittamaan tätä tarkoitusta varten kohdennettua rahoitusta;

51.  kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen ja tarkistamaan teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin mukaisia parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja (BREF-asiakirjoja), jotka liittyvät antibioottitehtaiden päästöihin;

52.  kehottaa komissiota hyödyntämään tehokkaasti käytettävissä olevaa lainsäädäntöä kaikilla mikrobilääkeresistenssiin liittyvillä aloilla, jotta varmistetaan, että uhkaan puututaan kaikissa toimintapolitiikoissa;

53.  pitää tärkeänä elinkaariarviointia korostavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon vaiheet aina tuotannosta ja määräämisestä lääkeainejätteen hallintaan; kehottaa komissiota puuttumaan antibioottien hävittämistä koskevaan ongelmaan ja katsoo, että olisi tutkittava polttamisen vaihtoehtoja, kuten kaasutusta;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ympäristökysymykset sisällytetään ihmisten lääkeaineita koskeviin lääkevalvontajärjestelmiin, ja vahvistamaan niitä eläinlääkinnässä käytettyjen lääkeaineiden käytössä varsinkin mikrobilääkeresistenssin yhteydessä;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittämään laatustandardit (kynnysarvot) tai riskinarviointivaatimukset, joilla varmistetaan, että asianomaisten antibioottien ja mikrobilääkkeiden mikro-organismien turvalliset pitoisuudet lannassa, puhdistamolietteessä ja kasteluvedessä ovat turvallisia, ennen kuin ne voidaan levittää maatalouskäytössä oleville pelloille;

56.  kehottaa komissiota käynnistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kuluttajille ja yrityksille suunnatun unionin laajuisen tiedotuskampanjan, jossa esitellään vesiviljelyä yleisesti ja kiinnitetään erityistä huomiota yhtäältä unionin markkinoilla noudatettujen korkeiden ja kattavien vaatimusten ja toisaalta tuontituotteilta edellytettyjen vaatimusten välisiin eroihin kolmansissa maissa, ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota ongelmiin, jotka erityisen vastustuskykyisten mikro-organismien kulkeutuminen ja mikrobilääkeresistenssi unionissa aiheuttavat elintarviketurvallisuudelle ja kansanterveydelle;

57.  kehottaa lopettamaan vähitellen mikrobilääkkeiden rutiininomaisen profylaktisen ja metafylaktisen käytön kotieläinryhmissä ja vaatii viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettävien antibioottien käytön kieltämistä kokonaan elintarviketuotantoeläimissä; korostaa, että toimiva kotieläintalous, hyvät hygieniakäytännöt, hyvä tilanhoito ja hyvät investoinnit näillä aloilla auttavat osaltaan ehkäisemään infektioita ja siten vähentävät antibioottien käyttöä; kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentin kannattaman uuden eläinten hyvinvointia koskevan EU:n strategian siten, että pitkän aikavälin tavoitteena on eläinten hyvinvointia koskevan säädöksen laatiminen; kehottaa komissiota panemaan viipymättä täytäntöön ne kohdat eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta EU:n strategiasta vuosille 2012–2015, joita ei vielä ole toteutettu;

58.  korostaa, että hyvät tilanhoito-, bioturvallisuus- ja karjanhoitojärjestelmät ovat elintarviketuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin perusta, ja katsoo, että kun niitä sovelletaan asianmukaisesti, ne vähentävät altistumista bakteeritaudeille ja tarvetta antibioottien käyttöön eläinlääkinnässä;

59.  katsoo, että riittävää rahoitusta maatiloilla tehtäviin investointeihin, kuten investoinnit laadukkaisiin eläinsuojiin, tuuletukseen, puhdistamiseen, desinfiointiin, rokotuksiin ja bioturvallisuuteen, on edistettävä eikä niitä saisi heikentää tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP); toteaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että maatalousyhteisön jäsenet ovat tietoisia eläinten hyvinvointiin, eläinten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä; toteaa, että on tärkeää edistää ja soveltaa hyviä käytäntöjä kaikilla elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen tasoilla sekä varmistaa ravitsemuksellisesti tasapainoiset rehut ja turvata erityiset ruokintastrategiat, rehun koostumus, rehun valmistuskaavat ja rehun jalostusmenetelmät;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös YMP:n uudelleentarkastelun yhteydessä lisäämään toimintalinjojen yhteisvaikutusta ja ottamaan mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevan eurooppalaisen "yhteinen terveys" -toimintasuunnitelman päätelmien mukaisesti käyttöön tehokkaita taloudellisia kannustimia ja tukea eläintenpitäjille, jotka voivat osoittaa, että heidän eläimilleen tai karjalleen annettavien antibioottien käyttöä on vähennetty huomattavasti ja rokotuskattavuutta on laajennettu;

61.  korostaa, että maatilojen hyvä puhtaanapito ja hygienia ovat olennaisen tärkeitä; pyytää komissiota laatimaan ohjeita antibioottien käytöstä eläinlääkinnässä ja maatilojen hygieniaoloista; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan erityisiä suunnitelmia ja vahvistamaan hygienian valvontaa;

62.  palauttaa mieliin ennaltaehkäisevät toimenpiteet, jotka on toteutettava ennen turvautumista koko elintarviketuotantoeläinryhmälle annettavaan mikrobilääkehoitoon (metafylaksia):

   käytössä on hyvä ja terve, luonnollisella tavalla kasvava ja geneettiseltä monimuotoisuudeltaan asianmukainen jalostuseläinkanta,
   lajin käyttäytymistarpeiden, mukaan luettuina sosiaalinen vuorovaikutus ja hierarkiat, mukaiset elinolot,
   eläintiheys ei lisää tautien leviämisen riskiä,
   sairaat eläimet eristetään muusta ryhmästä,
   (kananpoikien ja pienempien eläinten) isot ryhmät jaetaan pienempiin ja fyysisesti toisistaan eristettyihin ryhmiin,
   pannaan täytäntöön eläinten hyvinvointia koskevat täydentävät ehdot sellaisina kuin ne vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1306/2013 liitteessä II olevissa lakisääteisissä hoitovaatimuksissa 11, 12 ja 13(27);

63.  katsoo, että vaatimus varmistaa antibioottien käytön mainitseminen merkinnöissä lisäisi kuluttajien tietämystä ja auttaisi heitä tekemään paremmin tietoon pohjautuvia valintoja; kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaistetun merkintäjärjestelmän, joka perustuu eläinten hyvinvointivaatimuksiin ja kotieläintalouden hyviin käytäntöihin ja jota suunniteltiin jo vuonna 2009(28);

64.  viittaa myös hiljattain esitettyihin tutkimustuloksiin (helmikuu 2018), jotka osoittavat, että laajakirjoiset beetalaktamaasit (ESBL) siirtyvät karjankasvatuksen ja lihan kulutuksen vaikutuksesta vain rajoitetusti ihmisiin ja että ESBL siirtyy pääasiassa ihmisestä toiseen(29);

65.  korostaa, että karjankasvatukseen, jossa eläintiheys on korkea, saattaa liittyä epätarkoituksenmukaista ja rutiininomaista antibioottien lisäämistä maatiloilla karjan ja siipikarjan rehuun nopeamman kasvun saavuttamiseksi sekä antibioottien yleistä käyttöä profylaktisessa tarkoituksessa, jotta ehkäistään sairauksien leviämistä tukalien, ahtaiden ja stressaavien eläintenpito-olosuhteiden viedessä eläinten vastustuskyvyn ja kompensoidaan epähygieenisiä hoito-olosuhteita;

66.  katsoo, että tietomme mikrobilääkeresistenssin leviämisestä tuotantoeläimistä ihmisiin ovat jo melko vankat, eikä tätä tunnusteta asianmukaisesti toimintasuunnitelmassa; toteaa, että toimintasuunnitelmassa kehotetaan vain tutkimaan asiaa lisää ja täyttämään sitä koskevia tietoaukkoja, mikä saattaa mahdollisesti lykätä tarvittavien toimien toteuttamista;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään eron kotieläinten ja lemmikkieläinten välillä etenkin kehitettäessä mikrobilääkkeiden käytön seurantaa ja arviointia koskevia menetelmiä sekä niiden käyttöä koskevia toimenpiteitä;

68.  korostaa, että maataloudessa on kehitetty yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa kattava antibioottien käytön seurantajärjestelmä, jossa dokumentoidaan perusteellisesti ja parannetaan antibioottien käyttöä; pitää valitettavana, että ihmislääketieteessä ei vielä ole käytössä vastaavaa järjestelmää;

69.  panee merkille, että myös EU:n virastot ovat vahvistaneet, että elintarviketuotantoeläimissä (esimerkiksi broilerikananpojissa) havaitun antibioottiresistenssin ja näiden eläinten lihan käsittelystä, valmistuksesta ja kulutuksesta johtuvien ihmisten bakteeri-infektioiden suuren osuuden välillä on yhteys(30);

70.  korostaa, että tutkimusten mukaan toimenpiteet, joilla rajoitetaan antibioottien käyttöä elintarviketuotantoeläimillä, ovat yhteydessä antibioottiresistenttien bakteerien vähenemiseen näissä eläimissä(31);

71.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tämän viimeaikaisen tutkimuksen(32) vuoksi toteuttamaan toimet huolellisesti ja suhteellisuudentajuisesti sekä arvioimaan tarkasti antibiootit ja mikrobilääkeresistenssin kaikessa asiaankuuluvassa lainsäädännössä ja luokittelemaan ne, jotta ei rajoiteta tarpeettomasti tiettyjä alkueläimiä, kuten kokkideja, torjuvien välineiden saatavuutta Euroopan kotieläintaloudessa eikä siten tahattomasti lisätä riskiä siitä, että ihmiseen tarttuu vaarallisia bakteereja, kuten salmonella, ja elintarvikkeista peräisin olevia mikrobeja;

72.  pitää valitettavana, että "eurooppalainen yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi puuttuu kokonaan resurssien kohdentaminen ja lainsäädäntövälineiden kunnianhimoisempi käyttö; kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoisempi mahdollisten tulevaisuudessa laatimiensa toimintasuunnitelmien kohdalla ja pyrkimään määrätietoisemmin panemaan ne kokonaisuudessaan täytäntöön;

73.  pitää valitettavana, että komission periaatteessa oikea strateginen lähestymistapa rajoittuu aiesopimuksiin, ja kehottaa komissiota konkretisoimaan lähestymistapansa;

74.  kehottaa komissiota koordinoimaan ja seuraamaan kansallisia strategioita parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä;

75.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään kunnianhimoisia kansallisia strategioita mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi eläintuotantosektorilla, mukaan luettuna eläinlääketieteellisten mikrobilääkkeiden käytön määrälliset vähentämistavoitteet, ottaen samalla huomioon paikalliset olosuhteet; korostaa, että kaikkien elintarvikeketjuun kuuluvien sektorien pitäisi osallistua niiden täytäntöönpanoon;

76.  panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat määritelleet lain nojalla ammatillisesti pätevät eläinlääkintäalan neuvonantajat, joille asianmukaiset viranomaiset ovat antaneet luvan määrätä tiettyjä eläinlääkkeitä; korostaa, että kansallisissa mikrobilääkeresistenssiä koskevissa toimintasuunnitelmissa ei pitäisi kieltää näitä henkilöitä tarvittaessa määräämästä ja toimittamasta tiettyjä eläinlääkkeitä, koska näillä henkilöillä voi olla keskeinen asema eristyneissä maaseutuyhteisöissä;

77.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä ja että komissio koordinoi tätä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että antibioottien käyttöä on vähennetty Alankomaissa 64,4 prosenttia kotieläintuotannossa ajanjaksolla 2009–2016 ja että on ilmoitettu, että kansallisena tavoitteena on vähentää sitä edelleen vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tätä esimerkkiä viranomaisten, toimialojen, tutkijoiden ja eläinlääkärien välisestä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä myös muualla unionissa;

78.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan myönteisten (verovapautukset viljelijöille) ja kielteisten (antibioottien myyntiin kohdistuvat verot, joita käytetään nyt onnistuneesti Belgiassa ja Tanskassa) verokannustimien käyttöönottoa kotieläintuotannossa muihin kuin hoitotarkoituksiin käytettävien antibioottien kohdalla;

Mikrobilääkeresistenssiä koskevan tutkimuksen, kehittämistoiminnan ja innovoinnin tehostaminen

79.  huomauttaa, että 1,3 miljardin euron investoinnilla mikrobilääkeresistenssiä koskevaan tutkimukseen EU on johtava toimija alalla ja että EU: n saavutuksiin sisältyvät myös New Drugs for Bad Bugs (ND4BB) -ohjelma(33) ja mikrobilääkeresistenssiä koskeva yhteinen ohjelma-aloite(34); korostaa, että tutkimustoiminnan on oltava tehokasta ja koordinoitua; pitää siksi myönteisinä ERA-NETin kaltaisia aloitteita, joiden avulla saadaan aikaan synergiavaikutuksia mikrobilääkeresistenssiä koskevan yhteisen ohjelma-aloitteen ja Horisontti 2020 -ohjelman välillä; korostaa, että 1960-lukuun mennessä oli kehitetty yli 20 uutta antibioottien luokkaa, ja panee huolestuneena merkille, että viime vuosina ei ole otettu käyttöön todella uusia mikrobilääkkeiden luokkia;

80.  kehottaa komissiota harkitsemaan uutta lainsäädäntökehystä, jolla kannustetaan kehittämään uusia ihmiskäyttöön varattuja mikrobilääkkeitä, kuten parlamentti on jo pyytänyt 10. maaliskuuta 2016 annetussa ehdotuksessa asetukseksi eläinlääkkeistä sekä 19. toukokuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa; panee merkille, että komission eurooppalainen "yhteinen terveys" -toimintasuunnitelmassa mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi komissio sitoutuu analysoimaan ”EU:n sääntelyvälineitä ja kannustimia – erityisesti harvinaislääkkeitä ja pediatriaa koskevaa lainsäädäntöä – soveltaakseen niitä uusiin mikrobilääkkeisiin ja innovatiivisiin vaihtoehtoisiin lääkkeisiin”;

81.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan kemikaaliviranomainen (ECHA) ja Euroopan lääkevirasto (EMA) ovat hiljattain tutkineet mikrobilääkkeiden elintarviketuotantoeläimillä käytön vaihtoehtoja ja keskustelleet niistä, ja toteaa, että joidenkin vaihtoehtojen tulokset eläinten terveyttä koskevien parametrien parantamisessa ovat olleet lupaavia kokeellisten tutkimusten aikana; kehottaa siksi vauhdittamaan vaihtoehtoja koskevaa tieteellistä tutkimusta ja laatimaan EU:n EU:n lainsäädäntökehyksen, joka edistäisi niiden kehittämistä ja selventäisi niiden hyväksyntämenettelyä;

82.  muistuttaa, että antibioottien perinteinen valmistus, joka perustuu joukkoon luonnosta saatuja antibioottien muuntamismenetelmiä, on saavuttanut päätepisteensä ja että antibioottien perinteinen paradigma olisi murrettava tutkimus- ja kehittämisinvestoinneilla antibioottien uuden sukupolven kehittämiseksi; pitää myönteisinä uusia jo kehitettyjä menetelmiä, kuten monoklonaalisia vasta-aineita, jotka vähentävät bakteerien virulenssia tappamatta niitä mutta tehden niistä vaarattomia;

83.  toteaa, että tiede ja tutkimus ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä mikrobilääkeresistenssin torjumiseen liittyviä standardeja;

84.  panee tyytyväisenä merkille äskettäiset vaihtoehtoisia antibiootteihin perustuvia hoitomuotoja, kuten bakteriofagihoitoa, koskevat tutkimushankkeet, esimerkiksi EU:n rahoittama Phagoburn-hanke; panee merkille, että bakteriofagihoitoja ei toistaiseksi ole sallittu EU:n tasolla; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä viimeisimpään tieteelliseen kehitykseen perustuvaa bakteriofagihoitoa varten;

85.  panee merkille uuden tutkimuksen, joka koskee seuraavan sukupolven probioottien kehittämistä antibioottihoidon kanssa rinnakkaiseen käyttöön kliinisessä ympäristössä, ja toteaa, että tällaisen käytön on osoitettu vähentävän erityisen antibioottiresistenttien bakteerien aiheuttamia hoitoon liittyviä infektioita(35);

86.  toteaa, että infektioiden hoitoa ja ennaltaehkäisyä koskevien uusien lähestymistapojen tutkiminen ja kehittäminen on aivan yhtä tärkeää ja että näihin lähestymistapoihin voi sisältyä aineiden käyttö tehostamaan immuunivastetta bakteeri-infektioihin, esimerkkeinä prebiootit ja probiootit;

87.  kannustaa EMAa tarkastelemaan yhteistyössä EFSAn ja ECDC:n kanssa uudelleen kaikkia saatavilla olevia tietoja vanhempien mikrobilääkkeiden, mukaan luettuina eri antibioottien yhdistelmät, hyödyistä ja riskeistä ja pohtimaan, onko niiden hyväksyttyihin käyttötarkoituksiin tarpeen tehdä muutoksia; korostaa, että innovoijien ja sääntelyviranomaisten välistä varhaista vuoropuhelua olisi edistettävä, jotta sääntelykehystä voidaan muokata tarvittaessa siten, että painotetaan ja nopeutetaan mikrobilääkkeiden kehittämistä ja mahdollistetaan niiden nopeampi saatavuus;

88.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nopeutetun menettelyn, jossa sellaiset teollisuus- tai maataloustarkoituksiin hyväksytyt mikrobilääkkeet, joilla epäillään olevan vakava kielteinen vaikutus mikrobilääkeresistenssiin, voidaan kieltää tilapäisesti, kunnes kyseisen mikrobilääkkeen vaikutusta on tutkittu enemmän;

89.  muistuttaa, että huonolaatuiset ihmis- ja eläinlääkkeet, joissa aktiivisten aineiden pitoisuudet ovat vähäisiä, ja/tai niiden pitkäaikainen käyttö, edistävät vastustuskykyisten mikrobien ilmaantumista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja laatimaan lakeja, joilla varmistetaan, että lääkkeiden laatu taataan, että ne ovat turvallisia ja tehokkaita ja että niiden käytössä noudatetaan tiukkoja periaatteita;

90.  kehottaa komissiota lisäämään rahoitusta varhaisiin monialaisiin ja tieteidenvälisiin tutkimustoimiin mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien epidemiologian ja immunologian alalla etenkin eläinten ja ihmisten sekä ympäristön välisistä tartuntateistä ja hoitoon liittyvistä infektioista; kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jossa tutkitaan käsihygieniaa ja erilaisten käsienpesu- ja käsienkuivausmenetelmien vaikutusta mahdollisten patogeenien leviämiseen;

91.  kehottaa komissiota investoimaan myös antibioottien vaihtoehtojen kehittämiseen eläinlääkintää, myös kasvun edistämistä, ja uusien molekyylien kehittämiseen uusien antibioottien kehittämistä varten; korostaa, että uusia antibiootteja ei saa käyttää eläinten terveyden edistämiseen tai kasvun edistämiseen ja että julkista rahoitusta uusien antibioottien kehittämiseen saavien toimialojen on lopetettava antibioottien jakelu ja/tai käyttö eläinten terveyden edistämiseen ja kasvun edistämiseen;

92.  panee tyytyväisenä merkillä uudet rajatylittävät tutkimushankkeet, joissa käsitellään mikrobilääkkeiden käytön hallintaa ja infektioiden ehkäisyä, kuten EU:n rahoittaman i-4-1-Health Interreg -hankkeen; kehottaa komissiota tarjoamaan lisää tutkimusrahoitusta toimenpiteille, joilla ennaltaehkäistään hoitoon liittyviä infektioita;

93.  kehottaa komissiota lisäämään tukea tutkimus- ja kehitystoimiin, jotka koskevat mikrobilääkeresistenssiä, mukaan lukien kestävän kehityksen tavoitteissa määritetyt maailmanlaajuiset infektiot, erityisesti lääkeresistentti tuberkuloosi sekä malaria, HIV ja laiminlyödyt trooppiset sairaudet, osana EU:n seuraavaa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa, muun muassa antamalla ohjelmassa erityiseksi tehtäväksi mikrobilääkeresistenssin maailmanlaajuisen torjunnan;

94.  kehottaa komissiota asettamaan rajoituksia elävien eläinten kuljetukselle alueilta, joilla on havaittu mikrobilääkeresistenttejä bakteerikantoja nykyisessä seurantajärjestelmässä;

95.  panee merkille, että myös tietyillä kasvinsuojeluaineilla saattaa olla mikrobeja tuhoavia ominaisuuksia, mikä vaikuttaisi mikrobilääkeresistenssin leviämiseen; kehottaa tutkimaan enemmän kaupallisille torjunta-ainevalmisteille ja kasvinsuojeluaineille altistumisen ja kehittyneen mikrobilääkeresistenssin välistä mahdollista yhteyttä; toteaa, että rikkakasvien torjunta-aineiden toksisuutta testataan säännöllisesti mutta ei niiden subletaaleja vaikutuksia mikrobeihin, ja korostaa edellä mainituista syistä, että näiden testien säännöllistä tekemistä olisi harkittava;

96.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään varhaista ja jatkuvaa vuoropuhelua kaikkien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan laatia asianmukaisia kannustimia mikrobilääkeresistenssin tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa lähestymistapaa; kehottaa komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan virallisesti mukaan "yhteinen terveys" -keskusteluihin esimerkiksi perustamalla asiaa koskevan sidosryhmäverkoston ja rahoittamalla sitä;

97.  korostaa, että tarvitaan erilaisia yhteistyömalleja, joiden vetäjänä toimii julkinen sektori ja joihin lääkeala otetaan mukaan; toteaa, että lääkealan kapasiteetilla on keskeinen asema mikrobilääkeresistenssiin liittyvässä tutkimuksessa ja kehittämisessä; korostaa siitä huolimatta, että tätä polttavaa aihetta koskeva tutkimus ja kehittäminen edellyttävät entistä enemmän julkista priorisointia ja koordinointia; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön julkisen alustan julkisesti rahoitettuja mikrobilääkeresistenssiä koskevia tutkimus- ja kehityshankkeita ja kaikkien tutkimus- ja kehitystoimien koordinointia varten;

98.  korostaa näin ollen, etteivät nykyiset innovointipuitteet kannusta tehokkaasti mikrobilääkeresistenssiä koskevan tutkimus- ja kehitystyön tekemiseen, ja kehottaa mukauttamaan ja yhdenmukaistamaan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää EU:n tasolla, jotta suojauksen kesto voidaan sovittaa paremmin yhteen kyseiselle innovatiiviselle lääkkeelle haetun suojakauden kanssa;

99.  katsoo, että mikrobilääkeresistenssin torjuntaan liittyviä kysymyksiä tutkitaan jo useissa eri laitoksissa Euroopan unionissa, mutta tutkimuksen tilasta koko EU:ssa ei ole vielä tehty asianmukaista yleiskatsausta; kehottaa tämän vuoksi perustamaan EU:hun erityisen foorumin, jotta tutkimusresursseja voidaan käyttää tulevaisuudessa entistä tehokkaammin;

100.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää tiedeyhteisön ja biolääkeyhtiöiden välisiä koalitioita uusien antibioottien, nopean diagnostiikan ja uusien hoitomuotojen kehittämiseksi;

101.  pitää myönteisinä WHO:n, WIPO:n ja WTO:n mikrobilääkeresistenssiä käsittelevän yhteisen teknisen symposiumin ”WHO, WIPO, WTO Joint Technical Symposium on Antimicrobial Resistance: how to foster innovation, access and appropriate use of antibiotics” päätelmiä(36), joissa käsiteltiin uusia tutkimus- ja kehittämismalleja tutkimuksen ja kehittämisen kannustamiseksi niin, että antibiootin tuotto erotetaan myyntimääristä;

102.  muistuttaa, että kliinisistä lääketutkimuksista annettu asetus(37) auttaa lisäämään uusien mikrobilääkkeiden tutkimusta EU:ssa; kehottaa komissiota ja EMAa panemaan kliinisistä lääketutkimuksista annetun asetuksen välittömästi täytäntöön;

103.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien taloudellisten mallien, pilottihankkeiden ja kaksitoimisten kannustimien täytäntöönpanoa, jotta tehostetaan uusien hoitojen, uuden diagnostiikan sekä uusien antibioottien, lääkinnällisten laitteiden, rokotteiden ja vaihtoehtojen kehittämistä mikrobilääkkeille; katsoo, että ne ovat mielekkäitä, kun ne ovat kestäviä, tarpeisiin ja näyttöön perustuvia pitkällä aikavälillä, kohdistuvat keskeisiin kansanterveyden painopisteisiin ja tukevat asianmukaista lääkinnällistä käyttöä;

104.  kehottaa komissiota arvioimaan nykyisten hygieniakäytäntöjen ja -menettelyjen tehokkuutta sairaaloissa ja terveydenhuoltoympäristöissä; kehottaa komissiota tutkimaan probioottien ja muun kestävän hygieniateknologian käyttöä tehokkaina hygieniaan perustuvina lähestymistapoina, joilla ehkäistään ja vähennetään mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien hoitoon liittyvien infektioiden määrää;

105.  kannustaa ottamaan käyttöön kustannustehokasta teknologiaa, jolla voidaan vähentää hoitoon liittyvien infektioiden vaikutusta sairaaloissa ja auttaa ennaltaehkäisemään moniresistenttien mikro-organismien leviämistä;

106.  kannustaa jäsenvaltioita tukemaan vaihtoehtoisia korvausjärjestelmiä, jotta voidaan edistää innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa kansallisissa terveydenhuoltojärjestelmissä;

107.  panee merkille, että lääkkeiden kehittämistä koskeva tavanomainen liiketoimintamalli ei sovellu antibioottien kehittämiseen, sillä resistenssi voi kehittyä ajan mittaan ja koska niitä on tarkoitus käyttää tilapäisesti ja viimeisenä keinona; muistuttaa lääkealaa sen yritys- ja yhteiskuntavastuusta, johon kuuluu mikrobilääkeresistenssin käsittelyn edistäminen tutkimalla tapoja pidentää antibioottien ikää, minkä ansiosta tehokkaiden antibioottien tarjonta olisi kestävää, ja vaatii kannustimia tällaiseen tutkimukseen ja kehottaa määrittelemään sääntelymenettelyn;

108.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kummatkin pyytäneet tarkastelemaan tämänhetkisiä kannustimia (esim. harvinaislääkkeitä koskevassa asetuksessa asetetut kannustimet(38)) niiden vääränlaisen käytön ja korkean lopullisen hinnan vuoksi; kehottaa siksi komissiota arvioimaan tämänhetkisiä tutkimuksen ja kehityksen kannustinmalleja, siirrettäviin markkinoita koskeviin yksinoikeuksiin liittyvä malli mukaan luettuna, uusien mallien kehittämiseksi ja sääntelymenettelyn määrittelemiseksi;

109.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä tutkijoiden ja teollisuuden kanssa uusia kannustinmalleja, jotka erottavat toisistaan maksun ja määrättyjen lääkkeiden määrät ja jotka edistävät investointeja koko tuotteen kehityksen ja tuotannon ajan; korostaa, että laadukkaiden antibioottien kohtuullisen hinnan ja niiden saannin takaamisen on oltava tutkimuksen ja kehittämisen kannustimien päätarkoituksena;

110.  panee merkille farmaseuttien merkittävän roolin mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä koskevan tietoisuuden lisäämisessä ja mikrobilääkeresistenssin torjunnassa; kannustaa jäsenvaltioita laajentamaan heidän vastuutaan sallimalla tarkan määrän toimittamisen ja mahdollistamalla tiettyjen rokotteiden antamisen ja nopeiden diagnostisten testien toteuttamisen apteekeissa;

111.  kehottaa pitämään siirrettäviä markkinoita koskevia yksinoikeuksia tai markkinoilletulopalkkioita kestäviä kannustimia koskevina vaihtoehtoina;

112.  vaatii, että komissio ottaa kansainvälisesti johtavan roolin edistämällä diagnoosien tekemistä varhaisessa vaiheessa koskevien näyttöön perustuvien parhaiden käytäntöjen malleja, jotta voidaan torjua mikrobilääkeresistenssiä;

Globaalin toiminnan muokkaaminen

113.  korostaa, että ilman yhdenmukaisia ja välittömiä maailmanlaajuisia toimia maailma etenee kohti antibioottien jälkeistä aikakautta, jolla tavalliset infektiot voivat jälleen johtaa kuolemaan;

114.  muistuttaa, että mikrobilääkeresistenssi edellyttää ongelman monimutkaisuuden, sen rajat ylittävän luonteen, ympäristölle ja ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvien vakavien seurausten ja suuren taloudellisen rasitteen vuoksi kiireisiä ja koordinoituja EU:n toimia sekä globaaleja ja alojen välisiä toimia; pyytää siksi, että unioni ja jäsenvaltiot sitoutuvat selkeästi luomaan eurooppalaisia ja kansainvälisiä kumppanuuksia ja käynnistämään mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan monialaisen globaalistrategian, joka kattaa muun muassa kansainvälisen kaupan, kehitysyhteistyön ja maatalouden;

115.  pitää myönteisenä WHO:n luetteloa 20:stä pahimmasta antibioottiresistentistä patogeenistä(39); kehottaa toteuttamaan kiireellisesti tätä tärkeimpien antibioottiresistenttien bakteereiden luetteloa koskevia tutkimus- ja kehittämishankkeita sellaisten lääkkeiden kehittämiseksi, joiden avulla niitä voidaan torjua; korostaa kuitenkin, ettei uusia lääkkeitä koskeva tutkimus ole ainoa tarvittava toimi ja että vääränlaista käyttöä ja liikakäyttöä sekä ihmisillä että eläimillä on käsiteltävä;

116.  panee merkille, että mikrobilääkeresistenssi on rajat ylittävä ongelma ja että Eurooppaan tulee tuotteita kaikkialta maailmasta; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kolmansien osapuolten kanssa, jotta voidaan vähentää antibioottien käyttöä kotieläintaloudessa sekä vähentää ympäristön saastumista; kehottaa komissiota lisäksi toteuttamaan yhteistyössä tehtäviä tutkimusohjelmia kolmansien maiden kanssa, jotta antibioottien liikakäyttöä voidaan vähentää; kehottaa komissiota kieltämään vapaakauppasopimusten yhteydessä elintarviketuotantoeläintuotteiden tuonnin, jos eläimiä ei ole kasvatettu EU:n standardien mukaisesti ja varsinkin jos on rikottu antibioottien käyttöä kasvun edistämisessä koskevaa kieltoa;

117.  panee merkille raportin resistenttien infektioiden torjumisesta globaalisti (”Tackling drug-resistant infections globally: final report and recommendations”(40)), jossa arvioidaan että mikrobilääkeresistenssiä koskevat globaalit toimet maksavat arviolta 40 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana, mikä on pieni summa verrattuna infektioiden aiheuttamiin kustannuksiin ja vain pieni osa siitä, mitä G20-maat käyttävät tällä hetkellä terveydenhoitoon (noin 0,05 prosenttia): kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta määrätä lääketeollisuudelle kansanterveyteen ohjattava vero osana teollisuuden yhteiskuntavastuuta;

118.  toteaa, että brexitin jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävissä tulevissa kauppasopimuksissa on käsiteltävä tätä kysymystä ja asetettava sopimusten ehdoksi, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa EU:n mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevien toimien kehitystä, jotta voidaan suojella kuluttajia ja työntekijöitä sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

119.  pitää myönteisenä WHO:n mikrobilääkeresistenssiä koskevaa maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa, jonka 68. Maailman terveyskokous yksimielisesti hyväksyi toukokuussa 2015; korostaa, että maailmanlaajuisen, EU:n ja kansallisen tason toimintasuunnitelmien on sovitettava yhteen WHO:n mikrobilääkeresistenssiä koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman kanssa;

120.  panee tyytyväisenä merkille uudet WHO:n ohjeet lääketieteessä tärkeiden mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimillä(41); korostaa, että joissakin maissa eläimet käyttävät noin 50–70 prosenttia lääketieteellisesti tärkeistä antibiooteista ja sen tarkoituksena on pääosin terveiden eläinten kasvun edistäminen; pyytää "yhteinen terveys" -lähestymistavan yhteydessä sisällyttämään tämän aiheen EU:n kauppapolitiikkaan ja WTO:n kaltaisissa kansainvälissä organisaatioissa sekä assosioituneiden ja kolmansien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin ja kehottaa ottamaan sen huomioon määritettäessä globaalia politiikkaa antibioottien käytön kieltämiseksi terveiden eläinten lihottamista varten;

121.  toteaa, että mikrobilääkeresistenssi on erittäin huolestuttava monissa köyhyyteen liittyvissä ja laiminlyödyissä sairauksissa, kuten HIV/aids, malaria ja tuberkuloosi sekä epidemioihin ja pandemioihin liittyvät sairaudet; korostaa, että noin 29 prosenttia mikrobilääkeresistenssin aiheuttamista kuolemantapauksista johtuu lääkeresistentistä tuberkuloosista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kiireellisesti tukeaan terveysalan välineiden tutkimukseen ja käyttöön, jotta voidaan puuttua köyhyyteen liittyviin ja laiminlyötyihin sairauksiin, joihin mikrobilääkeresistenssi vaikuttaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan terveyttä koskevia kansainvälisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita varten Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuden (PRIMA) ja Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuuden (EDCTP) mallin mukaan kumppanuuksia, jotka käsittävät eri maantieteellisiä alueita ja joissa käsitellään tärkeimpiä terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten mikrobilääkeresistenssiä, rokotteita, syöpää ja lääkkeiden saatavuutta;

122.  pitää tärkeinä EU:n aloitteita, kuten ECDC:n ohjelmia tartuntatautien, kuten aidsin, tuberkuloosin ja malarian, torjumiseksi; toteaa, että tällaiset aloitteet ovat esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja osoittavat EU:n toimintavalmiuden ja hyvän toiminnan uusien antibioottien tarpeen yhteydessä, ja katsoo, että ECDC:llä olisi oltava keskeinen rooli tutkimus- ja kehittämistarpeiden priorisoinnissa, toimien koordinoinnissa ja kaikkien toimijoiden saamisessa mukaan, monialaisen työn lisäämisessä ja valmiuksien kehittämisessä tutkimus- ja kehittämisverkostojen avulla;

123.  pitää erityisen ongelmallisena, että ilmaantuu moniresistenttejä bakteereja, jotka ovat samanaikaisesti vastustuskykyisiä useille antibiooteille ja joista voi lopulta tulla superbakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä kaikille käytettävissä oleville antibiooteille, myös viimeisenä hoitovaihtoehtona käytettäville antibiooteille; korostaa, että tarvitaan tietokanta näille moniresistenteille AIDS-, tuberkuloosi-, malaria-, tippuri- ja Escherichia coli -bakteereille sekä muille lääkeresistenteille bakteereille;

124.  panee merkille, että elintarviketuotantoeläimille annetaan Yhdysvalloissa viisinkertainen määrä antibiootteja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kasvatettaviin eläimiin verrattuna, ja korostaa sen vuoksi EU:hun tuotavan lihan valvonnan merkitystä;

125.  kehottaa komissiota edistämään EU:n normeja ja toimenpiteitä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ja antibioottien asianmukaisen käytön sisällyttämiseksi kauppasopimuksiin ja käsittelemään mikrobilääkeresistenssiin liittyvää ongelmaa WTO:ssa; panee merkille, että antibioottien käyttö kasvun edistämiseen elintarviketuotantoeläimissä on ollut kiellettyä EU:ssa vuodesta 2006, mutta EU:n ulkopuolisissa maissa antibiootteja voidaan edelleen käyttää eläinten rehussa myös edistämään eläinten kasvua; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin vapaakauppasopimuksiin lausekkeen, jonka mukaan kolmansista maista tuodut elintarvikkeet eivät saa olla tuotettuja kasvunedistäjinä käytettyjen antibioottien avulla, jotta varmistetaan EU:n karjankasvatuksen ja vesiviljelyn tasapuoliset toimintaedellytykset ja hillitään mikrobilääkeresistenssiä; kehottaa komissiota kieltämään kaiken elintarviketuonnin kolmansista maista, joissa nämä tuotteet ovat peräisin eläimistä, joille on annettu antibiootteja tai antibioottiryhmiä, jotka on varattu EU:ssa tiettyjen ihmisten infektioiden hoitoon;

126.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan mikrobilääkkeiden tuotantoon, kauppaan, käyttöön ja hävittämiseen liittyvien laittomien käytäntöjen torjumiseksi; korostaa, että mikrobilääkkeiden elinkaareen osallistuvien toimijoiden on otettava vastuu teoistaan;

127.  panee merkille tämänhetkisten antibioottien yleisen ja laajan saatavuuden sekä kohtuuhintaisuuden vaikutuksen; katsoo, että kohdennetun hoidon tietyillä antibiooteilla olisi oltava kaikkien käytettävissä, jotta vältetään soveltumattomien antibioottien väärinkäyttö ja laaja-alaisten antibioottien liikakäyttö; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan ponnekkaammin sitä, että mikrobilääkkeitä, erityisesti ihmisille tarkoitettuja tärkeitä antibiootteja, myydään suuria eriä polkumyyntihintaan;

128.  pyytää toteuttamaan antibioottien valmistajiin kohdistuvia kattavia tarkastuksia, jotta varoajat mukautetaan todelliseen tilanteeseen sen varmistamiseksi, että elintarvikkeissa ei esiinny antibiootteja;

129.  kehottaa komissiota kiinnittämään edelleen korkealla tasolla poliittista huomiota asiaan ja saamaan aikaan sitoumuksia mikrobilääkeresistenssiä koskeviin toimiin muun muassa YK:n foorumeilla ja G7- ja G20-ryhmissä; korostaa, että EU:n tieteelliset elimet, kuten ECDC, voisivat ottaa globaalin roolin käytön hallinnassa; kehottaa komissiota edistämään EU:n ja kansainvälisten järjestöjen, kuten WHO:n, Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Maailman eläintautijärjestön (OIE) yhteistyötä; pitää myönteisenä Maailman talousfoorumissa Davosissa tammikuussa 2016 laadittua Davosin julistusta, jossa lääke-, bioteknologia- ja diagnostiikka-ala vaativat yhteisiä toimia kestävien ja ennustettavien markkinoiden luomiseksi antibiooteille, rokotteille ja diagnoosimenetelmille niin, että parannetaan uusien ja olemassa olevien hoitokeinojen säilymistä;

130.  pyytää edistämään ja tehostamaan agroekologiaan perustuvaa tuotantomallia ja siirtymään siihen;

o
o   o

131.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskukselle, Euroopan lääkevirastolle, Euroopan kemikaalivirastolle, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, Euroopan ympäristökeskukselle, Maailman terveysjärjestölle ja Maailman eläintautijärjestölle.

(1) Euroopan eläinlääkäriliitto, ”Mikrobilääkkeiden käyttö elintarviketuotantoeläimissä: vastaukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja Euroopan lääkeviraston kysymyksiin mikrobilääkkeiden käytöstä elintarviketuotantoeläimissä”, 2016.
(2) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 12.
(3) EUVL C 434, 23.12.2015, s. 49.
(4) EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.
(5) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 149.
(6) https://ec.europa.eu/info/consultations/public-consultation-pharmaceuticals-environment_fi#add-info
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0061.
(8) http://www.efsa.europa.eu/en/press/news/180227
(9) https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/media/en/publications/Publications/healthcare-associated-infections-antimicrobial-use-PPS.pdf
(10) EFSA, ECDC, ‘The European Union Summary report on antimicrobial resistance in zoonotic and indicator bacteria from human, animal and food in 2014’, 2016.
(11) Maailman terveysjärjestön globaalit ohjeet leikkausalueen infektioiden ehkäisemisestä (2016), saatavilla verkkosivulla http://www.who.int/gpsc/ssi-guidelines/en/
(12) Celsus Academie voor Betaalbare Zorg, ‘Cost-effectiveness of policies to limit antimicrobial resistance in Dutch healthcare organisations’, tammikuu 2016. Saatavilla verkko-osoitteesta: https://goo.gl/wAeN3L
(13) http://ec.europa.eu/health/ph_risk/committees/04_scenihr/docs/scenihr_o_021.pdf
(14) Maailman terveysjärjestön globaalit ohjeet leikkausalueen infektioiden ehkäisemisestä (2016), saatavilla verkkosivulla http://www.who.int/gpsc/ssi-guidelines/en/
(15)https://amr-review.org/sites/default/files/160525_Final%20paper_with%20cover.pdf
(16)http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2018.5182/epdf
(17)http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/17/epsco-conclusions-antimicrobial-resistance
(18)http://www.ema.europa.eu/ema/index.jsp?curl=pages/news_and_events/news/2017/10/news_detail_002827.jsp&mid=WC0b01ac058004d5c1
(19)http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/audit_reports/index.cfm
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/39/EU 8 artiklan c kohta, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (EUVL L 226, 24.8.2013, s. 1).
(21)Kuten se, jonka infrastruktuuri- ja julkisten töiden ministeriö, kansanterveys- ja ympäristölaitos (RIVM), vesiteollisuus ja vesilaitokset ovat kehittäneet Alankomaissa.
(22)Eläinlääkkeistä annettavan tulevan asetuksen 78 artikla.
(23)Euroopan komissio, ”eurooppalainen yhteinen terveys” – toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”, kesäkuu 2017, s.10.
(24)Edellinen lähde, s. 12.
(25)Edellinen lähde, s. 15.
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549), jossa sovelletaan tuotantoeläinten suojelusta 20 päivänä heinäkuuta 1998 annetussa neuvoston direktiivissä 98/58/EY (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23) säädettyjä sääntöjä; neuvoston direktiivi 91/630/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 33); neuvoston direktiivi 91/629/ETY, annettu 19 päivänä marraskuuta 1991, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 340, 11.12.1991, s. 28).
(28)https://ec.europa.eu/food/sites/food/files/animals/docs/aw_other_aspects_labelling_ip-09-1610_en.pdf
(29)Mevius, D. et al., ”ESBL-Attribution-Analysis (ESBLAT). Searching for the sources of antimicrobial resistance in humans”, 2018. Saatavissa osoitteessa: http://www.1health4food.nl/esblat
(30) Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen: https://ecdc.europa.eu/sites/portal/files/media/en/publications/Publications/antimicrobial-resistance-zoonotic-bacteria-humans-animals-food-EU-summary-report-2014.pdf
(31)http://www.thelancet.com/pdfs/journals/lanplh/PIIS2542-5196(17)30141-9.pdf
(32)Mevius, D. et al., ”ESBL-Attribution-Analysis (ESBLAT). Searching for the sources of antimicrobial resistance in humans”, 2018. Saatavissa osoitteessa: http://www.1health4food.nl/esblat
(33)http://www.imi.europa.eu/content/nd4bb
(34)http://www.jpiamr.eu
(35)Pamer, Eric G. ”Resurrecting the Intestinal Microbiota to Combat Antibiotic-Resistant Pathogens.” Science, vol. 352, nro 6285, 2016, s. 535–538.
(36)http://www.wipo.int/publications/en/details.jsp?id=4197
(37)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 536/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 27.5.2014, s. 1).
(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000, annettu 16 päivänä joulukuuta 1999, harvinaislääkkeistä (EYVL L 18, 22.1.2000, s. 1).
(39)http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2017/bacteria-antibiotics-needed/en/
(40)https://amr-review.org/sites/default/files/160518_Final%20paper_with%20cover.pdf
(41)http://www.who.int/foodsafety/areas_work/antimicrobial-resistance/cia_guidelines/en/


Eurooppa liikkeellä: tulevaisuuden liikkuvuutta EU:ssa koskeva ohjelma
PDF 166kWORD 60k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 aiheesta ”Eurooppa liikkeellä: tulevaisuuden liikkuvuutta EU:ssa koskeva ohjelma” (2017/2257(INI))
P8_TA(2018)0355A8-0241/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa liikkeellä: Puhdas, kilpailukykyinen ja verkotettu liikenne ja liikkuvuus kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla” (COM(2017)0283),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 4. lokakuuta 2016 ratifioiman Pariisin ilmastosopimuksen(1),

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(2),

–  ottaa huomioon 18. lokakuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Puhdas, kilpailukykyinen ja verkotettu liikenne ja liikkuvuus kaikille”(3),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Liikenteen digitalisaation ja robotisaation vaikutukset EU:n toimintapolitiikan linjaamiseen”(4),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevasta toimintasuunnitelmasta(5),

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta CARS 2020: vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainen autoteollisuus(6),

–   ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman multimodaalisten integroitujen matka- ja lentolippujärjestelmien käyttöön asettamisesta EU:ssa(7),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta(8),

–   ottaa huomioon tieliikenneturvallisuudesta 29. maaliskuuta 2017 annetun Vallettan julistuksen,

–  ottaa huomioon komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2016 teettämän itseohjautuvia autoja käsittelevän tutkimuksen ”Self-piloted cars: the future of road transport?”,

–  ottaa huomioon vuonna 2017 teettämänsä tutkimuksen infrastruktuurin rahoittamisen haasteista jakamistaloudessa ”Infrastructure funding challenges in the sharing economy”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vuonna 2017 teettämän, digitalisaation ja tilaustalouden vaikutuksia työmarkkinoihin ja seurauksia työllisyyden ja työelämän suhteiden kannalta käsittelevän tutkimuksen ”Impact of digitalisation and the on-demand economy on labour markets and the consequences for employment and industrial relations”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0241/2018),

A.  ottaa huomioon, että liikennealalla ollaan toteuttamassa rakenteellisia muutoksia ja liikenteen tulevaisuuteen EU:ssa vaikuttavat yleiset prioriteetit, jotka on esitetty vuoteen 2030 ulottuvissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa, ohjelmassa ”Puhdasta ilmaa Euroopalle” sekä EU:n liikenneturvallisuutta koskevissa suuntaviivoissa 2011–2020;

B.  ottaa huomioon, että vähähiiliseen liikenteeseen siirtyminen ja vähäpäästöisten tekniikoiden käyttö tarjoavat mahdollisuuksia liikkuvuudelle ja kestävälle talouskasvulle tulevaisuudessa;

C.  ottaa huomioon, että yhteistyötalous ja jakamistalous muuttavat liikennealaa kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että yhteistyötalouteen liittyvien liikennealan toimien arvo Euroopassa oli vuonna 2015 arviolta 5,1 miljardia euroa ja kasvoi siis edellisvuoteen verrattuna 77 prosenttia ja samanaikaisesti muut kuin rahalliset jakamistalouden keskinäiset vaikutukset ylittävät reilusti tämän skenaarion, mikä kertoo selkeästi ilmiön painoarvosta;

D.  ottaa huomioon, että matkustajaliikenteen arvioidaan lisääntyvän noin 42 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2050 ja rahtiliikenteen 60 prosenttia samalla ajanjaksolla;

E.  ottaa huomioon, että liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisessa kirjassa vaadittiin siirtämään 30 prosentin osuus suuria liikenneväyliä pitkin kuljetettavasta maantierahdista raideliikenteen kaltaisiin kestävämpiin liikennemuotoihin vuoteen 2030 mennessä ja 50 prosentin osuus vuoteen 2050 mennessä, ja kehittämään samalla tarkoituksenmukaista vihreää infrastruktuuria;

F.  ottaa huomioon, että käyttäjä ja saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen kaikkiin liikennemuotoihin, kuten tie-, raide-, meri- ja lentoliikenteeseen, auttaa luomaan kaikille liikennemuodoille tasapuolisen toimintaympäristön;

G.  ottaa huomioon, että uusilla liikkuvuuspalveluilla pyritään parantamaan ja ne saattavat parantaa kaupunkiliikennettä ja ympäristön tilaa merkittävästi, sillä ne vähentävät ruuhkia ja päästöjä ja tarjoavat vaihtoehdon yksityisautoilulle, ja toteaa, että ne voivat mahdollistaa siirtymisen multimodaaliliikenteeseen ja yhteiskuljetuksiin, jotka ovat myös entistä kestävämmän kehityksen mukaisia ja jotka täydentävät julkisia ja aktiivisia liikennemuotoja;

H.  ottaa huomioon, että liikennealalla on EU:n talouden toimivuuden kannalta keskeinen rooli, sillä sen osuus EU28:n BKT:sta on noin 4 prosenttia ja koko EU:n työllisyydestä yli 5 prosenttia(9); ottaa huomioon, että naisten osuus alan työvoimasta on vain 22 prosenttia ja että kolmannes kaikista alan työntekijöistä on täyttänyt 50 vuotta;

I.  ottaa huomioon, että verkottuneiden ja autonomisten ajoneuvojen odotetaan parantavan tieliikenteen tehokkuutta ja turvallisuutta, sillä inhimillinen virhe on yleisin Euroopan teillä tapahtuvien liikenneonnettomuuksien syy;

J.  toteaa, että viime vuosikymmeninä on saavutettu merkittävää edistystä, ja EU:sta on tullut maailman turvallisin tieliikennealue; toteaa, että onnettomuuksien uhrien suuri määrä – 25 500 kuolonuhria ja 135 000 vakavasti loukkaantunutta ihmistä Euroopassa viime vuonna – aiheuttaa edelleen suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja kohtuuttomia taloudellisia kustannuksia, joiden määräksi arvioidaan 100 miljardia euroa vuodessa; toteaa, että vuoden 2020 tavoitteet, joilla pyritään vähentämään tieliikenneonnettomuuksien uhrien määrää puolella vuoden 2010 lukuihin verrattuna, eivät täyty, ja jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen kuljettajien kaltaisten suojattomien tienkäyttäjien vakavat loukkaantumiset ja kuolemaan johtavat onnettomuudet lisääntyvät jyrkästi;

K.  ottaa huomioon, että liikenneala aiheuttaa suurimman osan kaupunkien ilmansaasteista ja yli 25 prosenttia EU: n kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin liikenteestä, ja toteaa, että tieliikenteen osuus tästä on yli 70 prosenttia ja on edelleen kasvamaan päin;

L.  ottaa huomioon, että viimeaikaisten tutkimusten ja arvioiden mukaan ilmansaasteille altistumisella on vahvempi yhteys kansanterveyteen liittyviin riskeihin, kuten aivoverenkiertohäiriöihin, sepelvaltimotautiin ja syöpään, ja että EU:n hiukkaspäästöjen on arvioitu aiheuttavan vuosittain 399 000 ennenaikaista kuolemaa, kun taas vastaava luku on typen oksidien osalta 75 000 ja otsonin osalta 13 600; ottaa huomioon, että kaupunkiympäristössä elävät ihmiset ovat erityisen alttiita tälle vaaralle;

M.  ottaa huomioon, että parhaillaan toteutetaan maailmanlaajuisesti laajamittaisia toimia liikennealan muuttamiseksi osallistavammaksi, turvallisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi muun muassa asettamalla kunnianhimoisia tavoitteita ja sitovia vaatimuksia, ja ottaa huomioon, että EU ei saisi menettää tilaisuuttaan olla näiden sosiaalisten innovaatioiden eturintamassa;

Liikennealan muutosten vaikutus osaamiseen ja työskentelytapoihin

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ”Eurooppa liikkeellä: Puhdas, kilpailukykyinen ja verkotettu liikenne ja liikkuvuus kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla”, jossa todetaan, että käynnissä on perustavanlaatuisia liikkuvuuteen liittyviä muutoksia, ja korostetaan, että liikkuvuuden digitaalisen vallankumouksen on tarkoitus johtaa turvallisempaan, innovatiivisempaan, yhdennetympään, kestävämpään, oikeudenmukaisempaan, kilpailukykyisempään ja puhtaampaan tieliikenteeseen, joka liitetään muihin kestävämpiin liikennemuotoihin; suhtautuu myönteisesti tiedonannon strategiseen lähestymistapaan, jonka avulla pyritään luomaan johdonmukainen sääntelykehys yhä monimutkaisempaa maantieliikennealaa varten;

2.  korostaa, että EU:n liikkuvuusalan on hyödynnettävä digitaalisten teknologioiden luomat mahdollisuudet; katsoo, että olisi kehitettävä ja edistettävä uusia liiketoimintamalleja, jotka synnyttävät innovatiivisia yhteiskäyttöpalveluja, kuten uusia verkkoalustoja tavaraliikenteen, yhteiskyytien ja autojen tai polkupyörien yhteiskäyttöpalvelujen hallinnointiin, sekä älypuhelinsovelluksia, jotka tarjoavat reaaliaikaisia analyyseja ja tietoja liikenneolosuhteista;

3.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan ja soveltamaan liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisessa kirjassa ja joulukuussa 2015 Pariisissa tehdyssä ilmastosopimuksessa ilmoitettujen tavoitteiden ja aloitteiden mukaisia C-ITS-toimenpiteitä;

4.  korostaa, että EU:n autoala työllistää 8 miljoonaa ihmistä ja muodostaa 4 prosenttia EU:n bruttoarvonlisäyksestä, ja nostaa näin kauppataseen ylijäämän 120 miljardiin euroon;

5.  korostaa, että digitalisaatioon, automaatioon ja puhtaampiin autoihin liittyvät autoteollisuuden muutokset edellyttävät uudenlaista asiantuntemusta ja työskentelytapoja; korostaa, että näiden muutosten olisi merkittävä uusia mahdollisuuksia liikennealan houkuttelevuuden lisäämiseen ja alalle tyypillisen työvoimapulan lopettamiseen; korostaa, että puhtaampien, paremmin verkotettujen ja enemmän automatisoitujen ajoneuvojen tuotanto vaikuttaa valmistusteollisuuteen, kehittämiseen, kunnossapitoon ja huoltoon ja edellyttää uusia taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi sähkömoottorien kokoamiseen tai toisen sukupolven akkujen, polttokennojen, tietojenkäsittelylaitteiden tai valvontalaitteiden valmistukseen; korostaa, että jo nyt teollisuudella on valtavia haasteita sellaisten työntekijöiden palkkaamisessa, joilla on tarvittavaa osaamista, ja samalla kun teknisen alan työpaikkojen kasvun odotetaan jatkuvan, yritysten on uutena vaatimuksena etsittävä ohjelmisto-osaamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n liikenteenharjoittajien jatkuvaa perus- ja jatkokoulutusta mukautetaan näitä uusia tavoitteita vastaaviksi;

6.  korostaa, että liikenteen tulevaisuutta koskevan ohjelman painopisteenä on oltava sukupuolten yhtäläiset mahdollisuudet; korostaa, että liikennealaa hallitsevat enimmäkseen miehet, joiden osuus työvoimasta on kolme neljännestä, ja että on edistettävä sukupuolten tasapainoa; suhtautuu myönteisesti EU-muutosfoorumin Naiset ja liikenne luomiseen ja toteaa, että sen tarkoituksena on edistää naisten työllisyyttä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia liikennealalla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tämän foorumin kanssa ja varmistamaan siten, että naisten työllistäminen ja alan digitalisaatio edistyvät samaan tahtiin;

7.  huomauttaa, että digitaalinen vallankumous muuttaa merkittävästi autoteollisuuden arvoketjua, tutkimusta ja investointiprioriteetteja ja teknologisia valintoja, joiden on oltava avoimia, yhdenmukaisia ja lainsäädännön vaatimusten mukaisia, ja vaikuttaa myös sen globaaliin kilpailuasemaan;

8.  muistuttaa, että automatisoitu ajaminen vaikuttaa merkittävästi liikennealan työvoimaan ja edellyttää asianomaisten ammattikuntien edustajilta uutta osaamista, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä varautuakseen tähän työmarkkinoilla tapahtuvaan muutokseen, jonka myötä olisi vahvistettava työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua; kehottaa komissiota kehittämään EU:n tason strategian, joka sisältää uusia mahdollisuuksia, joita liikenteen digitalisaatio luo työelämässä, ja ottamaan huomioon jäsenvaltioiden parhaat käytännöt, jotta voidaan edistää työpaikkojen luomista liikennealalla, mukaan lukien painopisteenä oikeudenmukaiset siirtymäjärjestelyt niille työntekijöille, joiden työpaikka jää tarpeettomaksi liikennealan digitalisaation myötä;

9.  painottaa, että automatisoitu ajaminen herättäisi viime kädessä kysymyksiä EU:n voimassa olevan ajo- ja lepoaikoja koskevan lainsäädännön tulkinnasta; kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti, tarvitaanko lainsäädäntötoimia;

10.  kiinnittää huomiota digitalisoinnin myönteiseen vaikutukseen liikenteen alalla, koska se auttaa vähentämään byrokratiaa ja yksinkertaistamaan menettelyjä sekä viranomaisten että yritysten kannalta ja helpottaa ajo- ja lepoaikoja koskevan lainsäädännön noudattamisen tarkastamista sekä kabotaasisääntöjen noudattamista digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönoton myötä, mikä parantaa ammattikuljettajien edellytyksiä ja auttaa luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille liikenteenharjoittajille;

11.  panee tyytyväisenä merkille komission uuden osaamisohjelman Euroopalle sekä alakohtaista osaamisyhteistyötä koskevan suunnitelman ja digitaalitaitoja ja työpaikkoja edistävän koalition kaltaiset aloitteet, joilla edistetään ammattijärjestöjen, koulutuslaitosten ja yksityisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden ennakoimiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi;

12.  suhtautuu myönteisesti siihen, että autoala on yksi kuudesta ”Blueprint”-pilottialasta, joille tarjotaan rahoitusta Erasmus+-ohjelman alaisen alakohtaisen taitoyhteenliittymän toimesta;

13.  kehottaa komissiota esittämään väliarvioinnin autoalan osaamishankkeista, mukaan lukien kolmivuotinen SKILLFUL-tutkimushanke ja korkean tason ryhmän ”GEAR 2030” esittämät suositukset; katsoo, että SKILLFUL-hankkeen tulosten perusteella on mahdollista arvioida tieliikenteen kuljettajille tarjottavan koulutuksen tarkoituksenmukaisuutta ja pätevyysvaatimuksia erityisesti uusien ammattien/taitojen valossa;

14.  kehottaa jäsenvaltioita vastaamaan digitalisaatioon proaktiivisesti sen sijaan, että vain reagoitaisiin yksittäisiin ongelmiin, ja tekemään teknologianeutraaliuden perusteella laajakantoisia strategisia päätöksiä, joilla pyritään maksimoimaan mahdolliset hyödyt sekä tekemään työtä sen eteen, että päästäisiin yhteisymmärrykseen keskeisiä näkökohtia koskevasta EU:n lähestymistavasta;

15.  korostaa käyttäjien ja kuluttajien perustavaa laatua olevaa osuutta liikennealan muutosten edistämisessä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään avoimuutta ja asiaankuuluvien tietojen julkista saatavuutta suuren yleisön tietoisuuden ja kuluttajien tietoon perustuvien valintojen lisäämiseksi;

Muutoksen aikaansaaminen edistymällä tutkimuksessa ja innovoinnissa

16.  korostaa, että Euroopalla on maailmanlaajuinen johtoasema sekä valmistusteollisuuden että liikenteen alalla, ja korostaa olevan ratkaisevan tärkeää, että Euroopan liikenneala edelleen kehittyy, investoi ja uudistuu kestävällä tavalla, jotta se säilyttää teknologisen johtoasemansa ja kilpailuasemansa;

17.  muistuttaa yhtenäisen esteettömän Euroopan liikennealueen luomista koskevasta tärkeästä tavoitteesta, jonka mukaisesti jokaisella liikennemuodolla on liikennemuotojen tehokkaan yhteistoiminnan yhteydessä oma paikkansa ja liikennemuotojen yhteistoiminta lisääntyy; kehottaa siksi jäsenvaltioita luomaan kannustimiin perustuvat sopivat puitteet, jotta liikennemuodot voivat parantaa tehokkuuttaan ja poistaa nykyisiä esteitä, kuten tarpeettomia hallinnollisia rasitteita;

18.  muistuttaa, että tieliikenteen turvallisuuden edistämiseksi, ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen, ilman saastumisen sekä liikenneruuhkien vähentämiseksi tarvitaan kestäviä ja innovatiivisia liikennetekniikoita ja liikkuvuusratkaisuja ja että on tarpeen luoda innovointia edistävä EU:n sääntelykehys; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään rahoitusta toisiinsa sidoksissa olevaan monialaiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan, jossa keskitytään verkotettuihin ja itseohjautuviin autoihin, raide- ja tieliikenneinfrastruktuurin sähköistämiseen, vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, ajoneuvojen suunnitteluun ja valmistukseen, verkkojen ja liikenteen hallintaan sekä älykkäisiin liikkuvuuspalveluihin ja infrastruktuuriin unohtamatta muilla aloilla olemassa olevia järjestelmiä; toteaa, että nämä olennaiset innovaatiot edellyttävät monipuolista teollista osaamista, jos niitä halutaan kehittää tehokkaasti; toteaa tähän liittyen, että yhteiskäytössä olevat, verkotetut ja automatisoidut ajoneuvot voivat parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä sekä vähentää energiankulutusta ja liikenteen päästöjä ja vähentää osaltaan liikennekuolemien määrää; toteaa, että tämän vuoksi on vahvistettava infrastruktuuria koskevat vaatimukset, jotta näiden järjestelmien toimintavarmuus voidaan taata;

19.  korostaa, että unioni tarvitsee paremman kehyksen liikennealan tutkimus- ja innovaatioita koskeville yhteisille toimille, jotta voidaan pysyä tekniikan kehityksen tahdissa ja tarjota Euroopan unionin kansalaisille mahdollisimman hyviä liikenne- ja liikkuvuusratkaisuja sekä samanaikaisesti varmistaa, että eurooppalaiset yritykset voivat säilyttää kilpailuetunsa ja laajentaa sitä; katsoo, että tulevaisuuden liikennejärjestelmää koskevat kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa, jos voidaan kehittää, testata ja toteuttaa uusia ideoita ja käsitteitä tiiviissä vuorovaikutuksessa poliittisten ja lainsäädännöllisten toimintaohjelmien kanssa;

20.  kehottaa osoittamaan lisää avointa rahoitustukea tutkimus-, innovointi- ja koulutustoimintaan, kuten tehtiin älykkäiden erikoistumisstrategioiden yhteydessä, kun Euroopan aluekehitysrahaston yhteisrahoituksella tuettiin voimalaitteiden ja älykkäiden liikennejärjestelmien kaltaisia aloja;

21.  muistuttaa, että eurooppalainen rahoitus seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 aikana on ratkaisevaa, jotta voidaan rakentaa valmiiksi rajat ylittävät infrastruktuurit ja poistaa Euroopan laajuisen liikenneverkon pääkäytävien pullonkaulat, ja panee merkille, että korkealaatuisen infrastruktuurin rahoitus edistää yksityisiä ja julkisia investointeja laadukkaisiin ja kestäviin liikennepalveluihin ja -tekniikoihin; pyytää siksi varaamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoitusta tulevaisuuden liikenteen järjestelmien, palvelujen ja digitaalisten ratkaisujen nopean kehityksen ja käyttöönoton tukemiseen;

22.  korostaa, että olisi tasoitettava taloudellisia esteitä ja yksinkertaistettava rahoituksen saamista, sillä byrokratia ja hallintokustannukset vaikuttavat suhteessa enemmän pk-yrityksiin, koska niillä ei ole riittävästi osaamista ja kapasiteettia; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden älykästä liikenneinfrastruktuuria koskevat hankintamenettelyt noudattavat julkisista hankinnoista annetun direktiivin 2014/24/EU määräyksiä pk-yritysten osallistumisen helpottamisesta;

23.  huomauttaa, että Euroopan on parannettava innovointiekosysteemiä, joka ulottuu tekniikan perustutkimuksesta uusien palvelujen ja liiketoimintamallien tutkimiseen, mikä johtaa sosiaaliseen innovointiin (sitten kun ne ovat laajasti käytössä markkinoilla); korostaa, että julkinen tuki innovointiekosysteemille olisi keskitettävä tutkimuksen ja innovoinnin markkinoiden toimintapuutteisiin ja innovaatiomyönteisiin politiikkoihin, jotka mahdollistavat sen, että eurooppalainen standardointi ja sääntely sekä rahoitusvälineet vauhdittavat yksityisen sektorin investointeja innovaatioihin;

24.  toteaa, että tulosten kannalta avainasemassa on EU:n tasolla ja erityisesti Horisontti 2020 -ohjelman avulla toteutettu tutkimus, minkä ovat osoittaneet esimerkiksi sellaiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet kuten polttokenno- ja vety-yhteisyritys sekä vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva eurooppalainen aloite, ja kehottaa luomaan erityisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden verkkoyhteyksiä ja automatisoitua ajoa varten; tukee komission työtä eurooppalaisen akunvalmistajien yhteenliittymän perustamiseksi ja kehottaa osoittamaan lisää rahoitustukea siihen, että kehitetään kestäviä akkuja ja akkukennojen tuotantoa ja kierrätystä unionissa tulevaisuuden vähäpäästöisiä ja päästöttömiä ajoneuvoja varten, sekä edistämään maailmanlaajuista vapaakauppaa litiumin ja koboltin kaltaisten aineiden tuonnissa, koska näiden tekniikoiden kehittäminen on keskeisessä asemassa tulevaisuuden puhtaassa ja kestävässä liikkuvuudessa;

25.  korostaa, että on tärkeää laatia talouden ja teollisuuden kehittämisstrategioita, joissa asetetut tavoitteet, kuten vähäpäästöisten ajoneuvojen tuotannon ja käytön lisääminen, vastaavat niiden saavuttamista varten käyttöön asetettuja voimavaroja infrastruktuurin ja käyttöön liittyvien komponenttien, kuten akkujen, osalta; katsoo, että komissio ja jäsenvaltiot voisivat kiinnittää erityistä huomiota akkuihin ja laatia niitä koskevan eurooppalaisen tuotantostrategian; korostaa valmistajien kannustamisen ja markkinoille tulon merkitystä kustannusten vähentämisessä;

26.  pitää myönteisenä, että komissio on myös muodostanut yhteyden kiertotalouteen ja korostaa erityisesti harvinaisia materiaaleja ja akkuja; kannustaa komissiota tässä yhteydessä arvioimaan edelleen akkujen valmistuksen ja kierrätyksen ympäristöjalanjälkeä saadakseen kattavan kuvan akkukäyttöisten sähköajoneuvojen ympäristövaikutuksista, jotta erilaisten ajojärjestelmien kestävyyttä olisi helpompi vertailla koko niiden käyttöiän ajan;

27.  korostaa ajoneuvojen akkujen uusiokäytön mahdollisia hyötyjä esimerkiksi älyverkon ja älykodin varastointiratkaisuissa ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alan tutkimus- ja pilottihankkeita rahoitusjärjestelmien avulla;

28.  kannattaa ajoneuvojen ympäristöominaisuuksiin perustuvien sähköisten tiemaksu- ja lippujärjestelmien kaltaisten digitaalisten teknologioiden käytön lisäämistä saastuttaja maksaa -periaatteen täytäntöönpanossa; suhtautuu myönteisesti ajoneuvon liikkumista kaupungeissa sääteleviin komission suuntaviivoihin; painottaa kuitenkin, että unionin tasolla on tehtävä enemmän, jotta vältetään yhtenäisen liikennealueen pirstoutuminen; korostaa tässä yhteydessä tarvetta rahoittaa liikenneinfrastruktuurihankkeita ja tehdä huomattavia investointeja ympäristön kannalta vastuullisimpiin vähähiilisiin polttoaineisiin, edistää liikennejärjestelmän muutosta ja varmistaa energia- ja liikenneresurssien integroiminen keinona kiihdyttää siirtymistä kestävämpään polttoainevalikoimaan; pitää tärkeänä, että liikenteeseen liittyvässä EU-rahoituksessa ilmastotavoitteiden saavuttamisen edistäminen on yksi hankkeiden tukikelpoisuusperusteista;

29.  muistuttaa, että EU on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan Pariisin ilmastosopimuksen, YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energia-alan puitteiden mukaisesti; pitää myönteisinä jo hyväksyttyjä toimenpiteitä, kuten kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälistä testimenetelmää (WLTP) sekä todellisia ajonaikaisia päästöjä (RDE) koskevia paketteja, joiden tavoitteena on kaventaa vähähiilisyystavoitteiden ja todellisten ajonaikaisten päästöjen välistä kuilua; pyytää komissiota seuraamaan näiden toimenpiteiden vaikuttavuutta ja tarvittaessa ehdottamaan lisäparannuksia; pitää WLTP:tä askeleena oikeaan suuntaan henkilöautojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen mittauksissa;

30.  panee merkille, että henkilöajoneuvoja käyttäville kuluttajille suunnattu tiedotus on liikenteen vähähiilisyyteen siirtymisen nopeuttamisen kannalta välttämätöntä, ja kehottaa sen vuoksi parantamaan ajoneuvojen päästöjä ja polttoaineenkulutusta koskevia tietoja ja niiden luotettavuutta ja saatavuutta esimerkiksi standardoidulla, näkyvällä ja selkeällä ajoneuvojen merkinnällä, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ja jotta voidaan edistää yritysten toiminnan ja yksityishenkilöiden käyttäytymisen muutoksia sekä puhtaampaa liikkuvuutta; korostaa, että täsmällisemmistä tiedoista olisi apua myös siinä, että jäsenvaltioiden, alueiden ja kaupunkien viranomaiset voisivat tehdä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja; suhtautuu myönteisesti komission suositukseen (EU) 2017/948(10) ja pyytää lisäksi komissiota harkitsemaan autojen merkintää koskevan direktiivin 1999/94/EY(11) tarkistamista;

31.  panee merkille sekä nykyiset taloudelliset että muut esteet, joita kuluttajilla on vähäpäästöisen ajoneuvon hankinnassa; muistuttaa, että vähäpäästöisten ajoneuvojen hyväksyntä kuluttajien keskuudessa riippuu vahvasti kattavan ja rajatylittävän infrastruktuurin saatavuudesta ja käytettävyydestä; pitää tältä osin myönteisenä yksityisiä ja julkisia aloitteita, joilla pyritään mahdollistamaan siirtyminen latausinfrastruktuurin tarjoajien välillä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla mahdollistetaan siirtyminen ja latausinfrastruktuurin saavutettavuus Euroopassa; kehottaa komissiota antamaan enemmän tukea jäsenvaltioiden vaihtoehtoisen polttoaineinfrastruktuurin laajentamistoimille, jotta saavutetaan mahdollisimman pian EU:n laajuinen peruskattavuus;

32.  katsoo, että vähäpäästöisten polttoaineiden markkinoille pääsyn nopeuttaminen ja niiden ilmastohyötyjen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttävät, että niiden käyttöä ja niillä käyvien ajoneuvojen kehittämistä edistetään; muistuttaa kuitenkin, että Pariisin sopimuksen noudattamiseksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä on määrätietoisesti pyrittävä nollatasoon vuosisadan puoliväliin mennessä; korostaa, että Euroopan tieliikennealaa ei voida muuttaa ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi jatkamalla teknologisen, yhden ainoan oikean lähestymistavan soveltamista ja että tämän vuoksi siirtyminen todella teknologianeutraaliin ajojärjestelmien arviointiin on tarpeen, jotta voidaan kehittää erilaisia liikkuvuustarpeita vastaavia tulevaisuuden ajoneuvoja; painottaa, että tarvitaan monialaisia toimia vauhdittamaan investointia vähäpäästöiseen polttoaineinfrastruktuuriin, joka on ennakkoedellytys vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivien ajoneuvojen laajemmalle käyttöönotolle ja käytölle;

33.  painottaa, että kuntien ja alueviranomaisten tarpeet ja käytettävissä olevat resurssit on otettava huomioon puhtaita ajoneuvoja koskevassa direktiivissä(12), jotta sen koko potentiaali saavutettaisiin varsinkin monimutkaisuutta ja hallinnollisia rasitteita koskevissa kysymyksissä;

34.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen esittää 2. toukokuuta 2018 mennessä raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä ja polttoaineen kulutusnormeja koskeva lainsäädäntöehdotus, jonka olisi oltava kunnianhimoinen ja realistinen ja jonka olisi perustuttava ajoneuvojen energiankulutuksen laskentavälineen (VECTO) avulla kerättyihin tietoihin, jotta voidaan saada aikaan raskaita hyötyajoneuvoja koskeva johdonmukainen lainsäädäntö; korostaa, että VECTOa on päivitettävä nopeasti ja säännöllisesti, jotta uudet teknologiat voitaisiin kirjata tarkasti ja jotta ajoneuvojen tehokkuutta parannettaisiin ajoissa;

35.  painottaa, että raskaiden hyötyajoneuvojen hiilidioksiditavoitearvojen tason on oltava yhtä kunnianhimoisia kuin tulevat epäpuhtauspäästöjen vähennystavoitteet, esimerkiksi EURO 7 -normien yhteydessä, ja että niiden on oltava mitoista ja painoista annetun direktiivin (EU) 2015/719(13) mukaisia;

36.  palauttaa mieliin karmeat pakokaasualtistuskokeet, jotka suurten autoyritysten rahoittama elin, Euroopan ympäristöä ja terveyttä liikennealalla tutkiva ryhmä (EUGT) teki ihmisillä ja apinoilla; palauttaa mieliin, että tämä ei ole ensimmäinen tämäntyyppinen autoteollisuusalan skandaali; pyytää, että unionin toimintalinjan perustana olevan tutkimuksen rahoitus ja alihankinta olisivat autoteollisuudesta riippumattomia;

Liikennealan muutosten toteuttaminen kaikkia hyödyttävällä tavalla

37.  korostaa, että autonomisten ajoneuvojen keskinäinen verkottuminen, ajoneuvojen ja infrastruktuurien välinen verkottuminen samoin kuin ajoneuvojen, polkupyörien ja jalankulkijoiden välinen sekä verkon sisäinen verkottuminen on asetettava keskeiseksi tavoitteeksi pitkällä aikavälillä esteettömien liikennevirtojen varmistamiseksi; kehottaa näin ollen komissiota käsittelemään tietosuojaa painottaen tietojen käyttöön ja hallintaan liittyviä seikkoja ja analysoimaan kaikkia todennäköisiä CAD-teknologiasovelluksia, joihin liittyy korkeatasoista automaatiota ja jotka tarjoavat lisäarvoa tuottavia palveluja; korostaa tarvetta kehittää televiestintää ja satelliitti-infrastruktuuria ajoneuvojen ja infrastruktuurin välisten paikantamis- ja viestintäpalvelujen parantamiseksi, ja kehottaa komissiota säätämään, missä ja mihin mennessä nykyinen liikenneinfrastruktuuri on saatettava vastaamaan älykästä liikenneinfrastruktuuria koskevia standardeja;

38.  toteaa, että automatisoitu ajaminen ja puhtaat ajoneuvot edellyttävät yhdennettyä infrastruktuurisuunnittelua sekä investointeja, jotta teille voidaan rakentaa tarvittava televiestintä- ja latausinfrastruktuuri (esimerkiksi sähköautoja varten) ja jotta voidaan tarjota korkealaatuista teitä koskevaa tietoa (esimerkiksi digitaalisia teräväpiirtokarttoja varten) ja täysin yhteentoimivia ajoneuvolaitteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan investointeja innovatiivisten, kestävien liikenneinfrastruktuuriparannusten rahoittamiseksi;

39.  muistuttaa komissiota, että on varmistettava mahdollisimman pian raide-, tie- ja sisävesiliikenteen kattavien Euroopan laajuisten liikenneverkkojen täysimittainen 5G-palvelu, jotta voidaan saavuttaa riittävä liikenteen verkottuneisuus ja asianmukainen turvallisuuden hallinta, opasteet, automaatio ja digitaaliset ominaisuudet kuluttajille sekä turvallinen tiedonhallinta; kehottaa kehittämään älykkäiden moottoriteiden hankkeita ja ottamaan käyttöön älykkäitä liikennekäytäviä; katsoo, että pääteiden varsille tulisi asentaa valokuituyhteyksiä ja langattomia yhteysasemia sekä 5G-tukiasemia;

40.  muistuttaa, että kaikenkattavana tavoitteena olisi oltava, ettei liikenneonnettomuuksissa menetetä Euroopan teillä yhtään ihmishenkeä, ja korostaa tarvetta varmistaa vanhojen ja uusien liikennemuotojen turvallinen rinnakkainelo; katsoo, että tiettyjen kuljettajaa avustavien järjestelmien pakollinen asentaminen sekä asianmukainen infrastruktuuri helpottavat tätä siirtymävaihetta; kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti ja teknologian kannalta neutraalisti, miten automatisoitujen järjestelmien käyttö liikenteessä vaikuttaa turvallisuuteen, ja kiinnittämään vaikutusten arvioinnissa kokonaisvaltaisesti huomiota kaikkien intermodaalisten liikennejärjestelmien turvallisuuteen;

41.  korostaa, että kuolemaan johtavien onnettomuuksien ja vakavien vammojen määrän vähentämistä liikenneonnettomuuksissa koskevia tavoitteita ei ole vieläkään saavutettu ja että EU:n liikennepolitiikassa pitäisi siksi keskittyä niiden vähentämiseen; korostaa asianmukaisen turvallisuuslainsäädännön merkitystä tieliikennealan turvallisuuden parantamisessa; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että koko EU:n alueella on taattava asianmukaiset pysäköinti- ja lepo-olosuhteet liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi ja ihmishenkien säästämiseksi Euroopan teillä;

42.  muistuttaa, että verkotettujen ja automatisoitujen ajoneuvojen kehittäminen on tapahtunut pitkälti teknologioiden ehdoilla; kehottaa siksi tutkimaan ja tunnistamaan tämän kehityksen yhteiskunnalliset vaikutukset ja toteaa, että verkotettujen ja automatisoitujen ajoneuvojen käyttöönoton on oltava täysin yhteiskunnallisten, inhimillisten ja ympäristöllisten arvojen ja tavoitteiden mukainen; toteaa, että yhden tai useamman automatisoidun ajoneuvojen onnettomuudessa on oltava selvää, onko vastuu ohjelmistoyrityksellä tai -yrityksillä, ajoneuvon valmistajalla tai valmistajilla, kuljettajalla tai kuljettajilla vai vakuutusyhtiöllä tai -yhtiöillä;

43.  korostaa, että tulevat muutokset eivät saisi vaikuttaa haitallisesti sosiaaliseen osallisuuteen ja yhteyksiin jäsenvaltioissa ja alueilla, joilla on liikkuvuuteen liittyviä puutteita; toteaa, että on tarpeen parantaa verkon kapasiteettia hyödyntäen olemassa olevien verkkojen infrastruktuuria ja merkittäviä tulevia innovaatioita, jotta digitaaliteknologian syvempi yhdentäminen on mahdollista, sekä korjata jäsenvaltioiden välillä samoin kuin maaseudun, kaupunkialueiden ja syrjäseutujen välillä olevia merkittäviä eroja verkottuneisuudessa kehittämällä tätä varten asianmukaisia ratkaisuja julkisen ja yksityisen sektorin tuen ja koordinoinnin avulla; korostaa, että perinteiset liikennevälineet, kuten bussit, ovat edelleen keskeisessä asemassa syrjäisillä alueilla ja vuoristoalueilla, eikä niitä pitäisi unohtaa tässä prosessissa; muistuttaa, että useista EU-maista saatu kokemus osoittaa, että julkisen palvelun velvoitteiden mukaiset sopimukset joukkoliikenteen ja julkisen liikenteen järjestelystä voivat tuottaa optimaalisia tuloksia kansalaisille, julkiselle taloudelle ja markkinakilpailulle;

44.  muistuttaa tarpeesta suosia joukkoliikennettä ja rahdin ja matkustajien kannalta turvallisempia liikennemuotoja suurilla rajat ylittävillä käytävillä ja suurkaupunkialueilla saasteiden, liikenneruuhkien ja henkilövahinkojen vähentämiseksi ja kansalaisten ja tienkäyttäjien terveyden suojelemiseksi;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kaupunkialueiden ja maaseudun liikkuvuussuunnitelmia, jotka ovat yleisen edun kannalta perusteltuja ja yhdentävät kaikki uudet liikennemuodot, tukevat matkustajien usean liikennemuodon kattavan järjestelmän hyödyntämistä, parantavat liikkuvuutta sekä kansalaisille ja etenkin ikääntyneille ja vammaisille henkilöille tarjottavien palvelujen laatua tarjoamalla vaihtoehtoja sekä sisäistämällä tai vähentämällä kaupungeille aiheutuvia terveydenhuolto- ja ympäristökustannuksia, ja edistävät matkailua; toteaa, että tällaisilla suunnitelmilla olisi edistettävä syrjäseuduilla asuvien kansalaisten osallisuutta, osallistumista ja työllistymistä, jotta voidaan torjua maaseudun väestökadon uhka sekä parantaa yhteyksiä syrjäisten alueiden ja rajat ylittävien alueiden kanssa; korostaa, että maaseudun liikkuvuus poikkeaa merkittävästi kaupunkialueiden liikkuvuudesta paitsi etäisyyksien ja käytettävissä olevan julkisen liikenteen osalta myös ympäristöllisten ja taloudellisten tekijöiden vuoksi, ja toteaa, että maaseudulla epäpuhtauspäästöistä johtuva ympäristöpaine on alhaisempi, keskimääräinen tulotaso on alempi ja infrastruktuuri-investointien esteet ovat suurempia;

46.  panee merkille, että aiemmista ja meneillään olevista hankkeista, kuten liikennealan työohjelmasta, Verkkojen Eurooppa -välineestä ja SMARTA-ohjelmasta (kestävä ajoneuvojen yhteiskäyttö yhdistettynä julkiseen liikenteeseen Euroopan maaseutualueilla), saaduista kokemuksista on hyötyä myös älykkäiden kylien perustamisessa, ja mainitsee esimerkkeinä tehokkaamman ja älykkäämmän ovelta ovelle ulottuvan logistiikan, innovatiiviset käsitteet, joissa liikkuvuus nähdään palveluna, älykkään seuraavan sukupolven liikenneinfrastruktuurin, yhdistetyn ja automaattisen liikenteen sekä älykkään kaupunkiliikenteen (sisään- ja ulostuloliikenne);

47.  korostaa, että liikkuvuus katsotaan yhä useammin palveluksi ja siksi sujuva multimodaalinen rajatylittävä ovelta ovelle -kuljettaminen pitäisi mahdollistaa; kehottaa siksi jäsenvaltioita asettamaan saataville multimodaalisia matkatieto- ja matkanvarauspalveluita, joissa käytetään reaaliaikaisia tietoja; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2018 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen multimodaalisista matkustajaoikeuksista; korostaa, että kyseisiä uusia liikennepalveluja olisi kohdeltava esimerkiksi tiemaksujärjestelmiä tarkasteltaessa vähintäänkin samanvertaisina tai jopa suositeltavampina kulkutapoina yksityisautoilun kanssa, eikä niiden käyttöönottoa tulisi hidastaa lainsäädännöllisin estein;

48.  kehottaa komissiota edistämään sellaisia olemassa olevia kansallisia ja paikallisia sääntelyyn liittyviä hyviä käytäntöjä, joissa yhdistetään kuluttajan valinnanmahdollisuuksia tukevia uusia ja perinteisiä liikkuvuuden muotoja, jotka tarjoavat kuluttajille multimodaalisia informaatio- ja lippupalveluja ja kannustavat suosimaan julkista liikennettä yksityisen sijasta, tai joissa tuetaan liikennealan yhteisötalouteen perustuvia aloitteita, jotka vauhdittavat ja tukevat tarvittavalla tavalla kestävän matkailun ja ympäristö- ja kulttuuriperinnön edistämistä siten, että pyritään suosimaan pk-yrityksiä ja keskittymään erityisesti niihin jäsenvaltioihin ja alueisiin, joilla on liikkuvuuteen liittyviä puutteita;

49.  muistuttaa, että matkailu on yksi eniten digitalisaation vaikutuksista kärsiviä aloja ja että tämä uusi ja entistä vaikuttavampi digitaalinen ympäristö tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden toimia aktiivisemmin etsiessään, ostaessaan, varatessaan ja maksaessaan matkojaan; korostaa, että on välttämätöntä valvoa niiden voimassa olevien sääntöjen noudattamista, jotka suojelevat avoimuutta ja neutraaliutta, jotta kuluttajat voivat tehdä luotettavaan tietoon perustuvia valintoja;

50.  muistuttaa liikkumisen ohjauksen tärkeydestä; pitää tärkeänä, että ihmisiä kannustetaan omaksumaan kestäviä liikkumistapoja taloudellisilla kannustimilla ja yksittäisten liikennemuotojen ympäristövaikutuksia koskevan tiedon välittämisellä sekä koordinoimalla ja kehittämällä vähähiilisen liikenteen palveluja, joita ovat esimerkiksi julkinen liikenne ja pehmeän liikkuvuuden (kävely, pyöräily jne.) infrastruktuurin luominen tai parantaminen, jotta ihmisille voidaan tarjota vaihtoehto maantieliikenteelle; korostaa tarvetta rahoittaa hankkeita, joilla helpotetaan paikallista ja alueellista vähähiilistä liikkuvuutta, kuten kaupunkipyöräilyä;

51.  kehottaa komissiota edistämään tehokasta ja vihreää logistiikkaa, jotta selvitään paremmin ennustetusta rahdin kysynnän kasvusta optimoimalla paremmin rekkojen kantavuus ja vähentämällä tyhjien tai vajaalla lastilla liikennöivien rekkojen määrää; kehottaa komissiota vahvistamaan multimodaalista siirtymää ja edistämään multimodaalisten alustojen käyttöä kuljetuskysynnän koordinoinnissa; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkialla Euroopassa sähköisiä rahtiasiakirjoja vakiona, jotta byrokratiaa ja hallinnollisia rasitteita voidaan vähentää ja tehokkuutta parantaa;

52.  korostaa, että ajoneuvoryhmien ja jättirekkojen käyttöönotto voi tehostaa maanteiden tavaraliikennettä ja tuoda polttoainesäästöjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Amsterdamin julistuksen tavoitteet ja luomaan kannustimia jättirekkojen käytön lisäämistä varten;

53.  kannustaa komissiota tukemaan aloitteita, jotka edistävät liikenneruuhkien vähentämistä ja välttämistä esimerkiksi ruuhkamaksuja koskevien parhaiden käytäntöjen esimerkkien tai onnistuneiden liikennemuodon siirtymätoimenpiteiden avulla siirtämättä liikennemääriä vaihtoehtoisille tieyhteyksille;

54.  kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti tietosuojaan ja vastuuseen liittyviä seikkoja, joita automatisoitujen autojen kehittäminen voi tuoda mukanaan;

55.  toteaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia parantaa liikennejärjestelmien tehokkuutta ja vähentää liikenteen kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten ruuhkautumista ja päästöjä; kehottaa viranomaisia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sisällyttämään aidosti yhteistyötalouteen perustuvat liikennepalvelut perinteiseen liikennejärjestelmään, jotta mahdollistetaan moitteettomasti toimivien aukottomien matkustusketjujen luominen ja kestävän liikkuvuuden uusien muotojen tarjoaminen;

56.  korostaa, että yhteistyötalouden yhteydessä kuluttajansuojaan, vastuun jakamiseen, verotukseen, vakuutusjärjestelmiin, työntekijöiden (sekä palkattujen työntekijöiden että itsenäisten ammatinharjoittajien) sosiaaliturvaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset ovat kaikkein kiireisimpiä, ja odottaa näihin liittyviä sääntelytoimia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei yhteistyötalous johda epäreiluun kilpailuun, sosiaaliseen polkumyyntiin tai vahingolliseen verokilpailuun eikä säännellyn julkisen liikenteen korvaamiseen;

57.  toteaa, että kun otetaan huomioon 20. joulukuuta 2017 annetun tuomion asiassa C-434/15(14), on tehtävä selvä ero pelkän verkkoalustojen kautta tapahtuvan välityksen ja liikennepalvelun tarjoamisen välillä; katsoo, että palvelu ei liity tietoyhteiskuntaan, jos toiminta koostuu enimmäkseen ammattimaisten palvelujen tarjoamisesta ja aina kun tekninen alusta määrittää suoraan tai epäsuorasti tarjottavan palvelun kustannuksen, määrän tai laadun;

58.  pyytää jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä vähentääkseen veronkierron riskiä ja mahdollisuutta yhteistyötalouden palvelujen yhteydessä ja vaatimaan, että verot maksetaan siellä, missä voitot syntyvät ja missä palvelut tosiasiallisesti tarjotaan;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1.
(2) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(3) EUVL C 81, 2.3.2018, s. 195.
(4) EUVL C 345, 13.10.2017, s. 52.
(5) EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 50.
(6) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 57.
(7) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 2.
(8) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 155.
(9) EU Transport in Figures: Statistical Pocketbook 2015, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2015.
(10) EUVL L 142, 2.6.2017, s. 100.
(11) EYVL L 12, 18.1.2000, s. 16.
(12) EUVL L 120, 15.5.2009, s. 5.
(13) EUVL L 115, 6.5.2015, s. 1.
(14) EU:n tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 20. joulukuuta 2017, Asociación Profesional Elite Taxi v. Ubers Systems, Espanja, SL, C-434/15, ECLI:EU:C:2017:981.


Kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen täytäntöönpano
PDF 154kWORD 61k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta (2017/2128(INI))
P8_TA(2018)0356A8-0268/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(1),

–  ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005(2),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008(3),

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY(4),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista(5),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 18. helmikuuta 2016 antaman päätöksen(6) asiassa 12/2013/MDC, joka koskee kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineet) hyväksyntään ja markkinoille saattamiseen liittyviä komission käytäntöjä,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS-pääosasto) huhtikuussa 2018 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin(7) kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetusta asetuksesta (EY) N:o 1107/2009 sekä sen asiaan liittyvät liitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 23. marraskuuta 2016 antamat tuomiot asiassa C-673/13 P (komissio v. Stichting Greenpeace Nederland ja Pesticide Action Network Europe (PAN Europe)) ja asiassa C-442/14 (Bayer CropScience SA-NV ja Stichting De Bijenstichting v. College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden),

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikeketjuun sovellettavan EU:n riskinarvioinnin avoimuudesta ja kestävyydestä sekä asetuksen (EY) N:o 178/2002 [yleinen elintarvikelainsäädäntö], direktiivin 2001/18/EY [muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön], asetuksen (EY) N:o 1829/2003 [muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut], asetuksen (EY) N:o 1831/2003 [rehun lisäaineet], asetuksen (EY) N:o 2065/2003 [savuaromit], asetuksen (EY) N:o 1935/2004 [elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit], asetuksen (EY) N:o 1331/2008 [elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely], asetuksen (EY) N:o 1107/2009 [kasvinsuojeluaineet] ja asetuksen (EU) 2015/2283 [uuselintarvikkeet] muuttamisesta(8),

–  ottaa huomion torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan (PEST) toimeksiannon ja sen toteuttamat toimet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0268/2018),

A.  toteaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (jäljempänä ”asetus”) täytäntöönpanon arvioinnin osoittaneen, että ihmisen ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelutavoitteita ei ole täysin saavutettu ja että täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa asetuksen kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä olisi tarkasteltava EU:n kattavaa torjunta-ainepolitiikkaa, joka käsittää muun muassa direktiivissä 2009/128/EY [kestävää käyttöä koskeva direktiivi], asetuksessa (EU) N:o 528/2012 [biosidiasetus], asetuksessa (EY) N:o 396/2005 [jäämien enimmäismäärää koskeva asetus] ja asetuksessa (EY) N:o 178/2002 [yleinen elintarvikesäädös] vahvistetut säännöt;

C.  toteaa, että asetuksen täytäntöönpano ei ole tyydyttävällä tolalla ja että sen olisi oltava asiaan liittyvien EU:n toimintapolitiikkojen mukaista, torjunta-aineita koskeva politiikka mukaan luettuna;

D.  toteaa saatavilla olevan todistusaineiston osoittavan, että asetuksen kolmen pääasiallisen välineen – hyväksyntä, lupamenettelyt ja sääntelypäätösten noudattamisen varmistaminen – täytäntöönpanoa käytännön tasolla voitaisiin parantaa ja että sillä ei varmisteta asetuksen tavoitteiden täysimääräistä saavuttamista;

E.  ottaa huomioon, että komissio ei ole lainkaan soveltanut tiettyjä asetuksen säännöksiä, erityisesti 25 artiklaa suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymisestä, eikä laatinut 27 artiklassa tarkoitettua luetteloa apuaineista, joiden lisäämistä kasvinsuojeluaineisiin ei hyväksytä;

F.  ottaa huomioon, että komission lainvastainen toiminta on merkittävästi viivästyttänyt muita keskeisiä säännöksiä, kuten poissulkemisperusteiden soveltaminen sellaisten tehoaineiden osalta, jotka ovat hormonitoimintaa häiritseviä;

G.  ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat tuoneet esille lakisääteiseen arviointiin sovellettavaan lähestymistapaan liittyviä huolenaiheita erityisesti sen osalta, kenen olisi toteutettava tieteellisiä tutkimuksia ja hankittava todisteet tehoaineiden arviointeja ja arvioinneissa käytettävää riskipohjaista lähestymistapaa varten;

H.  katsoo, että todistustaakan olisi säilyttävä hakijalla, jotta varmistetaan, että julkisia varoja ei käytetä tutkimuksiin, joista voi lopulta olla etua yksityisille tahoille; katsoo, että samalla on varmistettava avoimuus kaikissa lupamenettelyn vaiheissa kunnioittaen täysimääräisesti teollis- ja tekijänoikeuksia ja varmistaen samalla, että kaikkialla unionissa vaalitaan jatkuvasti hyviä laboratoriokäytännön periaatteita;

I.  toteaa, että arvioinnissa sovelletun vakiintuneen lähestymistavan käytännön tason täytäntöönpano on herättänyt huolta; toteaa, että suurta huolta aiheuttaa erityisesti sovellettavien tietovaatimusten ja toimintatapojen puutteellinen yhdenmukaistaminen, sillä se voi haitata arviointiprosessia;

J.  toteaa, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toiminnan havaittiin olevan merkittävä tehoaineiden arviointiin vaikuttava tekijä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja saatavilla olevan asiantuntemuksen ja henkilöstön osalta; toteaa, että asetusta ja asiaan liittyviä asetuksen tavoitteita tukevia lakisääteisiä vaatimuksia ei panna yhdenmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, millä on huomattavia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön;

K.  katsoo, että avoimuutta olisi parannettava hyväksymismenettelyn kaikissa vaiheissa ja että avoimuuden lisääminen voi osaltaan vahvistaa yleisön luottamusta kasvinsuojeluaineita sääntelevään järjestelmään; katsoo, että myös lupamenettelyihin liittyvän toimivaltaisten viranomaisten toiminnan avoimuus on useissa tapauksissa riittämätöntä; toteaa, että komissio on esittänyt muutoksia yleiseen elintarvikesäädökseen tarkoituksenaan vastata arviointiprosessin aikana toimitettuihin tietoihin ja näyttöön liittyviin huoliin sekä lisätä avoimuutta;

L.  toteaa, että yksinomaan kansallisella tasolla toteutetut kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyt viivästyvät usein riskienhallintapäätösten yhteydessä; ottaa huomioon, että tämän johdosta jäsenvaltioiden asetuksen 53 artiklan nojalla myöntämien poikkeuslupien määrä lisääntyy joissain tapauksissa; ottaa huomioon, että eräissä tapauksissa tällaisia poikkeuksia on käytetty vastoin lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta;

M.  toteaa, että asetuksessa sisältää säännöksen, jonka mukaan integroitu tuholaisten torjunta olisi pitänyt yhteisen maatalouspolitiikan täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän sääntöjen mukaisesti ottaa osaksi lakisääteisiä hoitovaatimuksia; toteaa, että näin ei vielä ole tapahtunut;

N.  ottaa huomioon, että saatavilla olevan todistusaineiston mukaan tällä EU-tason säädöksellä tehostetaan kansallisia ponnisteluja ja toimia ja annetaan niille lisäarvoa;

O.  toteaa, että vaihtoehdot otetaan vakavasti huomioon usein vasta lakisääteisten vaatimusten muututtua; toteaa, että esimerkiksi kun neonikotinoideja koskevaa kieltoa laajennettiin, viimeisimmän arvion (30. toukokuuta 2018)(9) mukaan saatavilla on muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja, jotka kattavat 78 prosenttia neonikotinoidien käytöstä;

P.  ottaa huomioon, että uusia tehoaineita ei ole esitetty hyväksyttäväksi 31. toukokuuta 2016 jälkeen; katsoo, että innovointi ja uusien, erityisesti vähäriskisten tuotteiden kehittäminen on tärkeää;

Q.  toteaa, että väärennettyjen kasvinsuojeluaineiden saatavuus markkinoilla on todellinen huolenaihe; ottaa huomioon, että väärennetyt kasvinsuojeluaineet voivat olla ympäristölle haitallisia ja voivat myös heikentää asetuksen vaikuttavuutta;

Keskeiset päätelmät

1.  katsoo, että torjunta-aineita koskevat sääntelytoimet olisi jatkossakin toteutettava asianmukaisella eli EU:n tasolla;

2.  huomauttaa, että kaikissa nykyisissä ja tulevissa toimenpiteissä on ensisijaisesti keskityttävä ympäristötoimiin, joilla ehkäistään, rajoitetaan ja hillitään taudinaiheuttajien ja tuholaisten leviämistä;

3.  katsoo, että asetuksen hyväksyminen ja täytäntöönpano on merkittävä edistysaskel aiempaan verrattuna kasvinsuojeluaineiden kohtelussa EU:ssa;

4.  muistuttaa, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rooliin uusien tuotteiden kehittämisessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä monilla pk-yrityksillä ei ole uusien aineiden kehittämis- ja hyväksymisprosessin edellyttämiä huomattavia resursseja;

5.  pitää huolestuttavana, että asetusta ei ole pantu vaikuttavasti täytäntöön ja että siksi sen maataloustuotantoa ja innovointia koskevia tavoitteita ei saavuteta käytännön tasolla; painottaa, että osittain vähäisen innovoinnin vuoksi torjunta-aineiden tehoaineiden määrä vähenee;

6.  muistuttaa integroivan lähestymistavan välttämättömyydestä ja siitä, että torjunta-aineita koskevista tilastoista annettu asetus (EY) N:o 1185/2009(10) on sisällytettävä arviointiin, jonka tuloksia on käytettävä määrien vähentämiseen ja sitä kautta riskien ja haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten minimoimiseen;

7.  panee merkille, että asetuksen tavoitteet ja välineet sekä asetuksen täytäntöönpano eivät aina riittävästi noudata EU:n toimintapolitiikkoja, jotka liittyvät maatalouteen, terveyteen, eläinten hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen, veden laatuun, ilmastonmuutokseen, torjunta-aineiden kestävään käyttöön sekä torjunta-ainejäämien enimmäismääriin elintarvikkeissa ja rehuissa;

8.  on huolissaan, että asetuksen täytäntöönpano ei ole eläinten käytössä eläinkokeissa vaaran tunnistamisen ja riskinarvioinnin takia eläinkokeista annetun direktiivin 2010/63/EU kolmen vaatimuksen mukaista (korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteet) ja että karsinogeenisuutta koskeva kahden vuoden biotesti voi johtaa ristiriitaisiin tuloksiin(11);

9.  muistuttaa, että varovaisuusperiaate on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklaan perustuva unionin yleisperiaate ja että sillä pyritään takaamaan korkeatasoinen ympäristönsuojelu tekemällä ennalta ehkäiseviä päätöksiä;

10.  pitää tuomittavana sitä, että suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymisvaatimuksia ei ole vielä sovellettu, mikä on asetuksen 25 artiklan vastaista;

11.  pitää tuomittavana sitä, että luetteloa apuaineista, joita ei hyväksytä, ei ole vieläkään hyväksytty, varsinkaan kun POE-taliamiini-apuaineen käytön kieltäminen tuotteissa, jotka sisältävät glyfosaattia, osoitti, että tietyillä apuaineilla voi olla kielteisiä vaikutuksia;

12.  panee merkille komission käynnissä olevan REFIT-arvioinnin asetuksesta (EY) N:o 1107/2009 ja toteaa, että arvioinnin on määrä valmistua marraskuuhun 2018 mennessä; uskoo, että arvioinnissa tehdyt havainnot muodostavat riittävän perustan lainsäädäntövallan käyttäjien keskusteluille asetuksen kehittämisestä tulevaisuudessa;

13.  pitää huolestuttavana, että eräissä jäsenvaltioissa 53 artiklan mukaisesti hätätapauksissa myönnettyjen poikkeusten määrä kasvaa tasaisesti ja että on todettu tapauksia, joissa poikkeusmenettelyyn liittyi väärinkäytöksiä; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot turvautuvat 53 artiklaan merkittävästi muita enemmän; panee merkille Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) asetuksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarjoaman teknisen avun hätätapauksissa myönnettyjen poikkeusten käytön tutkimiseksi; panee merkille kolmelle neonikotinoidille vuonna 2017 myönnettyjä hätätapauslupia koskevan EFSAn tutkimuksen tulokset, jotka osoittivat, että eräät luvat olivat tarpeen ja ne oli myönnetty lainsäädännön ehtojen mukaisesti, kun taas toiset olivat perusteettomia; pitää olennaisen tärkeänä, että jäsenvaltiot toimittavat tarvittavat tiedot, jotta EFSA voi hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti;

14.  painottaa sääntelyyn liittyvään tieteeseen perustuvan poliittisen päätöksenteon merkitystä, koska tiede tuottaa todennettavaa ja toistettavissa olevaa näyttöä soveltaen kansainvälisesti sovittuja tieteellisiä periaatteita, jotka koskevat esimerkiksi ohjeistusta, hyviä laboratoriokäytäntöjä ja tutkimuksen vertaisarviointia;

15.  pitää huolestuttavana, että tieto- ja testausvaatimusten puutteellinen yhdenmukaistaminen eräillä tieteenaloilla johtaa tehottomiin työmenetelmiin, kansallisten viranomaisten väliseen luottamuspulaan sekä lupaprosessin viivästymiseen ja että sillä voi siten olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen, ympäristöön ja maataloustuotantoon;

16.  pitää valitettavina arviointi- ja lupamenettelyitä koskevien tietojen rajoitettua julkista saatavuutta sekä tiedonsaantia koskevia rajoituksia; pitää valitettavana, että esittelevissä jäsenvaltioissa (lupamenettelyiden yhteydessä) noudatettu avoimuuden taso on alhainen, ehdottaa, että EFSAn suorittamaa arviointivaihetta koskevien tietojen saatavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä parannetaan, ja että riskienarviointivaiheen avoimuus on ilmeisesti hyvin puutteellinen, mitä sidosryhmätkin pitävät ongelmallisena; on tyytyväinen Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) pyrkimyksiin lisätä avoimuutta ja käyttäjäystävällisyyttä verkkosivustonsa avulla ja katsoo, että tätä mallia voitaisiin käyttää vastaisuudessakin avoimuuden lisäämiseen;

17.  muistuttaa, että kasvinsuojeluaineiden hyväksymisjärjestelmän uskottavuus on suurelta osin riippuvainen yleisön luottamuksesta Euroopan unionin virastoihin, jotka laativat hyväksymisten ja riskinhallinnan taustalla vaikuttavat tieteelliset lausunnot; korostaa, että tieteellisen arviointiprosessin avoimuus on tärkeää yleisön luottamuksen säilyttämisen kannalta; vaatii tästä syystä toimivaltaisille virastoille riittävää rahoitusta sekä tarvittavaa määrää henkilöstöä hyväksymismenettelyn riippumattomuuden, avoimuuden ja nopeuden varmistamiseksi; pitää myönteisenä myös sitä, että EFSA pyrkii jatkuvasti kehittämään järjestelmäänsä riippumattomuuden ja mahdollisten eturistiriitojen hallinnan turvaamiseksi, että tilintarkastustuomioistuin kehui järjestelmää kehittyneimmäksi vuonna 2012 tarkistettujen virastojen järjestelmistä ja että järjestelmää on päivitetty hiljattain kesäkuussa 2017; kehottaa komissiota ehdottamaan parannuksia, joilla sääntelyprosessin avoimuutta kehitetään edelleen, mukaan luettuna se, miten asetetaan saataville turvallisuustutkimusten tiedot, joita tuottajat toimittavat hakiessaan lupaa kasvinsuojeluaineiden saattamiseksi EU:n markkinoille; toteaa, että on tarkistettava menettelyä arviointien parantamiseksi, parannettava tutkimusten toteuttamisesta vastaavien viranomaisten riippumattomuutta, vältettävä eturistiriitoja ja lisättävä menettelyn avoimuutta;

18.  kehottaa komissiota ottamaan unionissa käyttöön käytäntöjä koskevan luettelon asetuksen yhteensovittamisen parantamiseksi;

19.  pitää huolestuttavana, että markkinoilla saatavilla olevat kasvinsuojeluaineet ja niiden käyttötapa eivät eräissä tapauksissa välttämättä vastaa niihin liittyviä, koostumusta ja käyttöä koskevia lupaehtoja; painottaa, että muuta kuin ammattikäyttöä olisi rajoitettava mahdollisuuksien mukaan väärinkäytön vähentämiseksi;

20.  korostaa ammattikäyttäjille annettavan koulutuksen merkitystä kasvinsuojeluaineiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi; pitää tarkoituksenmukaisena tehdä ero ammattikäyttäjien ja muiden kuin ammattikäyttäjien välillä; panee merkille, että kasvinsuojeluaineita käytetään yksityispuutarhoissa, rautateillä ja julkisissa puistoissa;

21.  toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus evätä lupa hyväksytyiltä kasvinsuojeluaineilta säilyy ennallaan;

22.  korostaa, että asetuksella olisi otettava paremmin huomioon tarve edistää integroidun tuholaisten torjunnan mukaisia hyviä maatalouskäytäntöjä myös vauhdittamalla vähäriskisten aineiden kehittämistä; painottaa, että vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden puuttuminen haittaa integroidun tuholaistorjunnan kehitystä; panee huolestuneena merkille, että vain kymmenen ainetta on hyväksytty vähäriskisiksi kasvinsuojeluaineiksi kaikkiaan 500:sta EU:n markkinoilla olevasta tuotteesta;

23.  painottaa, että vähäriskisten ja muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden hyväksyminen ja edistäminen on tärkeää vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan tukemiseksi; toteaa näiden tuotteiden lisätutkimuksen tarpeen, koska niiden koostumus ja toiminta poikkeaa huomattavasti tavanomaisista tuotteista; painottaa, että tähän liittyy myös EFSAn sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarve saada lisää asiantuntemusta biologisesti aktiivisten aineiden arvioimiseksi; toteaa, että biologisiin kasvinsuojeluaineisiin on sovellettava samaa tiukkaa arviointia kuin muihinkin aineisiin; kehottaa komissiota biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman mukaisesti antamaan erityisen lainsäädäntöehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1107/2009 muuttamiseksi REFIT-aloitteeseen liittyvän yleisen tarkistuksen ulkopuolella, jotta voidaan ottaa käyttöön vähäriskisten torjunta-aineiden nopea arviointi-, hyväksymis- ja rekisteröintiprosessi;

24.  katsoo, että asetusta (EY) N:o 1107/2009 on myös muutettava siten, että otetaan paremmin huomioon aineet, joita ei pidetä kasvinsuojeluaineina, mutta joiden käyttöön kasvien suojelussa sovelletaan tätä samaa asetusta; toteaa, että nämä aineet tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja integroitujen tuotantomenetelmien ja joidenkin biotorjunta-aineiden muodossa;

25.  painottaa, että vähäistä käyttöä varten tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden kehittämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja sitä olisi tuettava, koska yrityksille tarjotaan tällä hetkellä vain vähän taloudellisia kannustimia näiden tuotteiden kehittämiseen; pitää myönteisenä, että perustetaan kasvinsuojeluaineiden vähäisiä käyttötarkoituksia käsittelevä koordinointielin, joka tukee jäsenvaltioiden, kasvattajaorganisaatioiden ja teollisuuden välistä koordinointia ratkaisujen kehittämiseksi vähäisiä käyttötarkoituksia varten;

26.  korostaa, että monia sallittuja kasvinsuojeluaineita ei ole arvioitu EU:n vaatimusten perusteella yli 15 vuoteen lupamenettelyjen viivästymisten vuoksi;

27.  korostaa tarvetta luoda innovointia tukeva sääntelykehys, joka mahdollistaa vanhojen kemiallisten aineiden korvaamisen uusilla ja paremmilla kasvinsuojeluaineilla; pitää tärkeänä, että saatavilla on laaja valikoima eri tavoin vaikuttavia kasvinsuojeluaineita vastustuskykyisten lajien kehittymisen estämiseksi ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikuttavuuden ylläpitämiseksi;

28.  pitää huolestuttavana, että suuntaviivojen yhdenmukaistamista ei ole vielä vakiinnutettu;

29.  korostaa, että suuntaviivojen puuttuminen tai puutteellisuus ovat vakavia puutteita, joilla on kielteisiä seurauksia asetuksen täytäntöönpanolle ja siten myös asetuksen tavoitteiden saavuttamiselle;

30.  painottaa, että saatavilla olevat ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia, mikä aiheuttaa sääntelyyn liittyvää epävarmuutta hakijoille ja asettaa kyseenalaisiksi hyväksyntämenettelyiden yhteydessä suoritettujen arviointien tulokset;

31.  on tyytyväinen aluekohtaiseen hyväksyntäjärjestelmään ja sen tavoitteeseen helpottaa kasvisuojeluaineiden tehokasta hyväksyntää; katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen menettely on hyvin tärkeä työtaakan jakamiseksi ja määräaikojen noudattamiseen kannustamiseksi; pitää valitettavina vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen liittyviä täytäntöönpano-ongelmia; kehottaa komissiota parantamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa aluekohtaisen järjestelmän toimintaa; painottaa, että voimassa olevan lainsäädännön täysimääräisellä täytäntöönpanolla tulisi pyrkiä päällekkäisen työn välttämiseen ja uusien aineiden saattamiseen viljelijöiden käyttöön ilman tarpeetonta viivytystä;

32.  korostaa tarvetta jakaa tietämystä ja hankkia osaamista muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden ja integroidun torjunnan suhteen, mukaan luettuna tarve selvittää viljelijöiden markkina- ja ilmasto-olosuhteisiin parhaiten sopiva viljelykierto; huomauttaa, että tästä on jo säädetty YMP:n horisontaalisessa asetuksessa, erityisenä esimerkkinä maaseudun kehittämisestä rahoitetut maatilojen neuvontapalvelut;

33.  pitää huolestuttavana, kuinka vähän uusia aineita on hyväksytty ; korostaa, että elintarvikkeiden tarjonnan turvaamiseksi EU:ssa on tärkeää, että viljelijöiden saatavilla on riittävä valikoima kasvinsuojeluaineita;

34.  pitää huolestuttavana, että viimeaikaisissa keskusteluissa on yhä enemmän kyseenalaistettu EU:n nykyistä tieteeseen perustuvaa kasvinsuojeluaineiden arviointijärjestelmää; pitää tärkeänä ylläpitää ja vahvistaa tieteellisesti vankkaa, objektiivista ja vertaisarvioituun näyttöön perustuvaa järjestelmää, joka perustuu avoimeen, riippumattomaan, kokonaisvaltaiseen ja monialaiseen tieteelliseen lähestymistapaan, kun hyväksytään tehoaineita noudattaen EU:n riskianalyysin periaatteita ja ennalta varautumisen periaatetta sellaisina kuin ne on vahvistettu yleisessä elintarvikesäädöksessä; painottaa, että tehoaineiden uudelleenhyväksymismenettelyssä on otettava huomioon kasvinsuojeluaineiden varsinainen käyttö samoin kuin tieteen ja tekniikan alalla tapahtuva kehitys; huomauttaa, että nykyisen arviointi- ja hyväksymisjärjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa sen, että määräaikoja ei noudateta, mikä voi merkitä sitä, että koko järjestelmä toimii huonosti; korostaa siksi, että järjestelmä on arvioitava uudelleen ja että sitä on yksinkertaistettava;

35.  muistuttaa hakemusten lukumäärien eroista joidenkin samalla vyöhykkeellä sijaitsevien, samankokoisten ja samoissa olosuhteissa maataloutta harjoittavien jäsenvaltioiden välillä;

36.  katsoo, että EU:n ulkopuolelta tuotuihin tuotteisiin, joiden viljelyssä on käytetty kasvinsuojeluaineita, on sovellettava samoja tiukkoja kriteereitä kuin EU:n sisällä tuotettuihin tuotteisiin; ilmaisee huolensa siitä, että tuontituotteiden tuotannossa on saatettu käyttää kasvinsuojeluaineita, joita ei ole rekisteröity EU:ssa;

Suositukset

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon niissä rooleissa, jotka niillä on hyväksyntä- ja lupamenettelyissä;

38.  kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vakavan ja kroonisen henkilöstöpulan, joka johtaa viivästyksiin vaaran tunnistamisvaiheessa ja jäsenvaltioiden toteuttamassa alustavassa riskinarvioinnissa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asetuksen 17 artiklan mukaista hyväksynnän voimassaolon jatkamista menettelyn kestoa vastaavaksi ajaksi ei käytetä tehoaineisiin, jotka ovat sukusolujen perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia ja lisääntymiselle vaarallisia ja luokiteltu siten kategoriaan 1A tai 1B, tai tehoaineisiin, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja jotka ovat ihmisille tai eläimille haitallisia, kuten tällä hetkellä flumioksatsiini, tiaklopridi, klorotoluroni ja dimoksistrobiini(12);

40.  kehottaa kieltämään välittömästi sellaisten tehoaineiden käytön, jotka ovat sukusolujen perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia ja lisääntymiselle vaarallisia ja luokiteltu siten kategoriaan 1A tai 1B, tai sellaisten tehoaineiden käytön, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja jotka ovat ihmisille tai eläimille haitallisia ja joiden hyväksynnän voimassaoloa on jo jatkettu yhden tai useamman kerran 17 artiklan mukaisesti;

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että tämän lainsäädännön keskeinen tavoite on ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojeleminen siten, että samalla lisätään maataloustuotantoa ja turvataan maatalousalan kilpailukyky;

42.  kehottaa yrityksiä toimittamaan kaikki tiedot ja tieteelliset tutkimukset esittelevälle jäsenvaltiolle ja EU:n virastoille yhdenmukaisessa sähköisessä ja koneellisesti luettavassa muodossa; kehottaa komissiota kehittämään syöttötiedoille yhdenmukaistetun mallin helpottaakseen jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa kaikissa prosessin vaiheissa; on tietoinen, että tietoja on käsiteltävä EU:n tietosuojaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti;

43.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan tiukasti hakemuksen ottamista käsiteltäväksi koskevaa asetuksen 9 artiklaa ja hyväksymään tehoaineiden arviointiin vain täydellisiä hakemuksia;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riskejä koskevien poissulkemisperusteiden täysimääräisen ja yhdenmukaisen sekä voimassa olevaan yhdenmukaistettuun ohjeistukseen perustuvan soveltamisen sekä varmistamaan, että asetuksen vaatimusten mukaisesti aineiden riskit arvioidaan vain, jos on olemassa näyttöä siitä, että niillä ei ole vaarallisia (poissulkemiseen johtavia) ominaisuuksia;

45.  kehottaa komissiota lopultakin panemaan täytäntöön apuaineita, suoja-aineita ja tehosteaineita koskevat säännökset sekä laatimaan listan apuaineista, joita ei ole hyväksytty, sekä niitä koskevat säännöt, jotta suoja-aineet ja tehosteaineet testataan EU:n tasolla ja jotta varmistetaan, että ainoastaan EU:n hyväksymiskriteerit täyttävät kemikaalit voidaan saattaa markkinoille;

46.  suhtautuu myönteisesti komission ennalta varautumisen periaatteesta tekemään tulkintaan, joka on esitetty yleisen elintarvikesäädöksen REFIT-arvioinnissa(13) ja jonka mukaan ennalta varautumisen periaate ei ole vaihtoehto riskinhallintaa korostavalle lähestymistavalle, vaan pikemminkin erityinen riskinhallinnan muoto; muistuttaa, että tätä näkemystä tukevat myös unionin tuomioistuinten päätökset(14);

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan riskinhallinnasta hyväksyntä- ja lupamenettelyissä vastatessaan asianmukaisesti varovaisuusperiaatetta sekä kiinnittämään erityistä huomiota asetuksen 3 artiklan 14 kohdassa tarkoitettujen haavoittuvien ryhmien suojeluun;

48.  kehottaa komissiota, virastoja ja toimivaltaisia viranomaisia tarkistamaan ja parantamaan viestintäänsä riskinarviointimenettelyistä ja riskinhallintaa koskevista päätöksistä lupajärjestelmään kohdistuvan yleisen luottamuksen parantamiseksi;

49.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansallisten lupamenettelyjen täytäntöönpanoa rajoittaakseen asetuksen 53 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten ja pidennysten soveltamisen tosiasiallisiin hätätilanteisiin; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti sille 53 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kuuluvia valvontaoikeuksia; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti 53 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle erityisesti käyttäjien, haavoittuvien ryhmien ja kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä;

50.  kehottaa komissiota viimeistelemään menetelmät, joilla selvitetään, milloin on tarpeen soveltaa tiettyjä poikkeuksia, erityisesti tapauksissa, joissa on kyse ”merkityksettömästä altistumisesta” tai ”kasvien terveyteen kohdistuvasta vakavasta vaarasta”, muuttamatta lain kirjainta tai henkeä; varoittaa komissiota siitä, että käsitteen ”merkityksetön altistuminen” mahdollinen uudelleentulkinta tarkoittamaan ”merkityksetöntä riskiä” olisi vastoin lain kirjainta ja henkeä;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään investointejaan kannustaakseen käynnistämään Euroopan horisontti -ohjelmasta sekä vuosia 2021–2027 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä rahoitettavia, tehoaineita, biologiset vähäriskiset aineet mukaan luettuina, ja kasvinsuojeluaineita koskevia tutkimusaloitteita; pitää tärkeänä EU:n tason kasvinsuojeluaineiden sääntelykehystä, jolla suojellaan ympäristöä ja ihmisen terveyttä sekä rohkaistaan tutkimusta ja innovointia tehokkaiden ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden kehittämiseksi ja varmistetaan samalla kestävien maatalouskäytäntöjen sekä integroidun tuholaistorjunnan soveltaminen; korostaa, että kasvien terveyden suojelemisessa tarvitaan useita turvallisia ja tehokkaita välineitä; korostaa, että täsmäviljelytekniikoilla ja teknologisilla innovaatioilla on mahdollista auttaa eurooppalaisia viljelijöitä optimoimaan tuholaisten torjunta aiempaa kohdennetummalla ja kestävämmällä tavalla;

52.  kehottaa komissiota rajoittamaan tiukasti vahvistavia tietoja koskevan menettelyn käytön sen asetuksen 6 artiklan f kohdassa esitettyyn tarkoitukseen, eli siihen, että arviointimenettelyn aikana tai uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen seurauksena vahvistetaan uusia vaatimuksia; painottaa, että täydelliset asiakirja-aineistot ovat tärkeitä tehoaineiden hyväksynnässä; pitää valitettavana, että poikkeukset vahvistavia tietoja koskeva menettely on johtanut siihen, että eräät kasvinsuojeluaineet, jotka olisi muussa tapauksessa kielletty, ovat jääneet markkinoille pitkäksi ajaksi;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään menettelyiden yleistä avoimuutta, myös toimittamalla yksityiskohtaiset pöytäkirjat komiteamenettelyissä käydyistä keskusteluista ja niissä esitetyistä kannoista ja etenkin tekemällä selkoa pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean (PAFF-komitea) päätöksistä ja perustelemalla ne;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asetus ja sen täytäntöönpano vastaavat aiempaa paremmin asiaan liittyviä EU:n sääntöjä ja toimintapolitiikkoja ja etenkin torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettua direktiiviä, ja tarjoamaan myös riittävien resurssien muodossa kannustimia, joilla edistetään ja parannetaan lyhyellä aikavälillä kasvinsuojeluaineiden turvallisten ja myrkyttömien vaihtoehtojen kehittämistä ja käyttöä; panee merkille, että sääntelykehyksessä ei ole otettu huomioon väistämättömiä vaikutuksia muihin kuin torjuttaviin lajeihin, erityisesti mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin sekä muihin maanviljelyn kannalta hyödyllisiin hyönteisiin, kuten tuholaisten saalistajiin; panee merkille tuoreen, ”hyönteisten joukkotuhosta” todistavan tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan 75 prosenttia lentävistä hyönteisistä on kuollut alueellisesti sukupuuttoon kaikkialla Saksassa, jopa luonnonsuojelualueilla, joilla ei käytetä maatalousalan torjunta-aineita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan YMP:n johdonmukaisuuden kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön kanssa erityisesti säilyttämällä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ja direktiivin 2009/128/EY mukaiset velvoitteet lakisääteisten hoitovaatimusten luettelossa (hoitovaatimus 12 ja hoitovaatimus 13), kuten komissio esitti ehdotuksessaan YMP:n strategiasuunnitelma-asetukseksi(15);

55.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asetuksen vaikuttavan täytäntöönpanon erityisesti EU:n markkinoille saatettujen kasvinsuojeluaineiden valvonnan osalta riippumatta siitä, onko aineet valmistettu EU:ssa vai tuotu kolmansista maista;

o
o   o

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
(2) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.
(3) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.
(4) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0042.
(6) https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/64069
(7) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615668/EPRS_STU(2018)615668_EN.pdf
(8) COM(2018)0179.
(9) ANSES – Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (elintarviketurvallisuudesta, ympäristöstä ja työllisyydestä vastaava kansallinen virasto) – päätelmät, 2018.
(10) EUVL L 324, 10.12.2009, s. 1.
(11) Lähde: perustuu Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnista saatuihin tietoihin ja tuloksiin, EPRS:n julkaisu, huhtikuu 2018, s. 36 & II-33.
(12) Lähde: https://www.foodwatch.org/fileadmin/foodwatch.nl/Onze_campagnes/Schadelijke_stoffen/Documents/Rapport_foodwatch_Ten_minste_onhoudbaar_tot.pdf
(13) SWD(2018)0038.
(14) Katso esimerkiksi yleisen tuomioistuimen tuomio 9. syyskuuta 2011, T-257/07, Ranska v. komissio, ECLI:EU:T:2011:444.
(15) Ehdotus YMP:n strategiasuunnitelma-asetukseksi, COM(2018)0392.


Tuotteiden laatuerot sisämarkkinoilla
PDF 165kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. syyskuuta 2018 tuotteiden laatueroista sisämarkkinoilla (2018/2008(INI))
P8_TA(2018)0357A8-0267/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(1),

–  ottaa huomioon kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394(2),

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(3),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltaminen tuotteiden laatueroihin – Elintarvikkeet”,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 päivätyn komission valmisteluasiakirjan, joka koskee sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa/soveltamista (SWD(2016)0163),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Rajat ylittävän verkkokaupan kokonaisvaltainen edistäminen Euroopan kansalaisten ja yritysten hyväksi” (COM(2016)0320),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Komission työohjelma 2018 – Yhtenäisempi, vahvempi ja demokraattisempi unioni” (COM(2017)0650),

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin 13. syyskuuta 2017 pitämän puheen unionin tilasta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 9. maaliskuuta 2017 antamat päätelmät ja erityisesti niiden 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 pidetyn maatalous- ja kalastusneuvoston 3524. kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2017 järjestetyn komission 2203. kokouksen pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n tammikuussa 2012 harhaanjohtavista pakkauskäytännöistä laatiman muistion,

–  ottaa huomioon Euroopan kuluttajapolitiikan uusista tavoitteista 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon strategiasta haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman(5) ja erityisesti sen 6 kohdan,

–  ottaa huomioon sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanosta 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman(8) ja erityisesti sen 14 kohdan,

–  ottaa huomioon EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(9) ja erityisesti sen 178 kohdan,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 tekemänsä ensisijaisen tiedustelun eroista tuotteiden merkinnöissä, koostumuksessa ja maussa EU:n itäisillä ja läntisillä markkinoilla(10),

–  ottaa huomioon merkkielintarvikkeiden laatueroista kesäkuussa 2017 laaditun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun katsauksen ”Dual quality of branded food products: Addressing a possible east-west divide”,

–  ottaa huomioon Tšekin maatalous- ja elintarvikealan valvontaviranomaisen helmikuussa 2016 tekemän tutkimuksen elintarvikkeista ja tšekkiläisistä kuluttajista,

–  ottaa huomioon Olomoucin Palacký-yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan vuonna 2017 laatiman erityistutkimuksen Euroopan unionin sisämarkkinoilla myytävien tuotteiden laatueroja ja koostumusta koskevasta kysymyksestä kuluttajansuojalainsäädännön (erityisesti sopimattomat kaupalliset menettelyt), kilpailulainsäädännön (etenkin vilpillinen kilpailu) ja teollis- ja tekijänoikeuksien näkökulmasta,

–  ottaa huomioon eri kyselyt, tutkimukset ja testit, joita elintarvikealan valvontaviranomaiset ovat viime vuosina suorittaneet useissa jäsenvaltioissa Keski- ja Itä-Euroopassa,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2014 laaditun Nielsenin raportin yksityisten tuotemerkkien asemasta eri puolilla maailmaa,

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kuluttajat vahvempaan asemaan” (COM(2018)0183),

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi EU:n kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon paremmasta valvonnasta ja nykyaikaistamisesta (COM(2018)0185),

–  ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002(11),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan, joka koskee teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa,

–  ottaa huomioon Kroatian tasavallan, Tšekin tasavallan, Unkarin, Liettuan, Puolan tasavallan ja Slovakian tasavallan 23. maaliskuuta 2018 päivätyn komissiolle osoitetun yhteisen kirjeen, joka koskee tuotteiden laatueroja Kuluttajat vahvempaan asemaan ‑aloitteen yhteydessä,

–  ottaa huomioon tulokset kuluttajansuojaviranomaisten ja -järjestöjen useissa EU:n jäsenvaltioissa toteuttamista vertailevista tutkimuksista,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY ajantasaistamisesta, jotta tehdään selväksi, että kansalliset viranomaiset voivat arvioida ja käsitellä harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä, joihin sisältyy tuotteiden markkinointi samanlaisina useissa EU-maissa, vaikka niiden koostumus tai ominaisuudet poikkeavat huomattavasti toisistaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0267/2018),

A.  ottaa huomioon, että mainostaessaan, myydessään tai toimittaessaan tuotteita yritysten olisi tarjottava kuluttajille oikeaa ja helposti ymmärrettävää tietoa tuotteen täsmällisestä koostumuksesta, myös paikallisista tuotteista ja resepteistä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä;

B.  ottaa huomioon, että tuotemerkkien keskeisenä periaatteena olisi oltava se luottamus, jota kuluttajat osoittavat tuotteen koostumusta, arvoa ja laatua kohtaan; ottaa huomioon, että valmistajien velvollisuutena on näin ollen varmistaa, että nämä odotukset täytetään;

C.  ottaa huomioon, että kuluttajat eivät tiedä, että saman tuotemerkin saman näköisessä ja ‑kokoisessa pakkauksessa myytäviä tuotteita muokataan paikallisia maku- ja muita mieltymyksiä vastaaviksi; ottaa huomioon, että tuotteiden vaihteleva laatu herättää huolta siitä, että eräitä jäsenvaltioita kohdellaan eri tavalla kuin muita; ottaa huomioon, että Euroopan unioni on jo kehittänyt tuotemerkintöjä vastatakseen kuluttajien erityisodotuksiin ja huomioidakseen tuotannon erityispiirteet, jotka todetaan käyttämällä laatuilmaisuja;

D.  ottaa huomioon, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi 2005/29/EY on unionin tärkein oikeudellinen väline, jolla varmistetaan, että kuluttajat eivät altistu harhaanjohtavalle mainonnalle ja muille sopimattomille menettelyille elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisissä liiketoimissa, mukaan lukien saman tuotemerkin tuotteiden markkinoiminen tavalla, joka saattaa johtaa kuluttajia harhaan;

E.  toteaa, että sopimattomat kaupalliset menettelyt voidaan määritellä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä siten, että ne kielletään kaikissa olosuhteissa tai tietyissä olosuhteissa; toteaa, että komission havaintojen mukaan menettelyn sisällyttäminen tarvittaessa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitteeseen I parantaa oikeusvarmuutta ja lisää siten tuottajien markkinoilla harjoittaman kilpailun reiluutta;

F.  ottaa huomioon, että kuluttajien mielikuvissa tuotemerkki, tuote ja laatu yhdistyvät toisiinsa ja näin ollen he odottavat samanmerkkisten ja/tai täsmälleen samanlaiselta näyttävien tuotteiden olevan myös laadultaan samanlaisia riippumatta siitä, myydäänkö niitä heidän kotimaassaan vai jossakin toisessa jäsenvaltiossa;

G.  ottaa huomioon, että kuluttajien mielikuvissa tuotemerkki ja etiketti tai maatalous- tai elintarviketuotteen pakkaus ja laatu yhdistyvät toisiinsa ja näin ollen he odottavat, että samalla tuotemerkillä markkinoitavat ja samalla etiketillä varustetut tai ulkonäöltään samanlaiset tuotteet ovat myös laadultaan ja koostumukseltaan samanlaisia riippumatta siitä, myydäänkö niitä heidän kotimaassaan vai jossakin toisessa jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että kaikki Euroopan unionin maanviljelijät tuottavat tuotteita, joihin sovelletaan samoja korkeita normeja, ja asiakkaat odottavat laadun yhdenmukaisuuden ulottuvan myös saman elintarvikeketjun muihin tuotteisiin riippumatta siitä, millä lainkäyttöalueella kuluttajat asuvat;

H.  ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset ansaitsevat yhdenvertaisen kohtelun sisämarkkinoilla myytävien elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden yhteydessä;

I.  katsoo, että tässä yhteydessä sopimattomat menettelyt on poistettava, jotta vältetään kuluttajien harhaanjohtaminen, ja että tämä rajat ylittävä ongelma voidaan ratkaista vain vahvalla unionin tason synergialla;

J.  toteaa, että jäsenvaltioiden on arvioitava tapauskohtaisesti, onko kaupallinen menettely sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin nojalla sopimaton, lukuun ottamatta direktiivin liitteessä I lueteltuja menettelyjä;

K.  ottaa huomioon, että puheenjohtaja Juncker korosti unionin tilasta vuonna 2017 pitämässään puheessa, että joissakin osissa Eurooppaa myydään elintarvikkeita, joiden laatu on heikompi kuin muissa maissa, huolimatta siitä, että pakkaus ja tuotemerkki ovat samat;

L.  ottaa huomioon, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisessa on ilmennyt huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä, ja toteaa, että direktiivin riidanratkaisun ja täytäntöönpanon tehokkuudessa ja niihin liittyvissä menettelyllisissä lähestymistavoissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä;

M.  ottaa huomioon, että tuotemerkillä on usein erittäin suuri merkitys tuotteen arvon määrittämisessä;

N.  ottaa huomioon, että vahvistettu ja entistä tehokkaampi valvontayhteistyökehys voisi vahvistaa kuluttajien luottamusta ja vähentää kuluttajille koituvaa vahinkoa;

O.  ottaa huomioon, että kaikilla kuluttajilla unionissa on samat oikeudet ja että analyysit osoittavat, että tietyt tuottajat ja valmistajat ovat myyneet samanmerkkisiä ja harhaanjohtavasti saman näköisiä mutta erilaatuisia tuotteita ja että eräissä valtioissa tietyt tuotteet sisältävät vähemmän pääraaka-aineita tai niissä on korvattu korkealaatuisemmat raaka-aineet heikkolaatuisemmilla raaka-aineilla; ottaa huomioon, että ongelma on yleisempi niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat olleet unionin jäseniä vuodesta 2004; ottaa huomioon, että analyyseissä tuli ilmi tapauksia, joissa samoja tai harhaanjohtavasti saman näköisiä mutta heikkolaatuisempia tai erimakuisia, koostumukseltaan tai muiden aisteilla havaittavien ominaisuuksiensa puolesta erilaisia tuotteita myytiin hinnoin, jotka vaihtelivat huomattavasti maasta toiseen; toteaa, että vaikka tämä ei ole vapaan markkinatalouden periaatteiden vastaista tai riko pakkausmerkintöjä koskevan tai muun elintarvikelainsäädännön voimassa olevia sääntöjä, kyseessä on tuotemerkki-identiteetin väärinkäyttö, joka estää kaikkien kuluttajien tasaveroisen kohtelun periaatteen toteutumisen;

P.  toteaa, että huomattavia eroavaisuuksia on esiintynyt sellaisissa tuotteissa kuin vauvanruoka, mikä asettaa kyseenalaiseksi valmistajien periaatteet ja väitteet, joiden mukaan he muokkaavat tuotteitaan vastaamaan paikallisia mieltymyksiä; toteaa, että jotkut laboratoriolöydökset osoittavat, että alempilaatuiset tuotteet voivat sisältää vähemmän terveellisten raaka-aineiden yhdistelmiä, mikä estää kaikkien kuluttajien tasaveroisen kohtelun periaatteen toteutumisen; toteaa, että jotkut tuottajien ja valmistajien edustajat ovat suostuneet muokkaamaan joissain maissa tuotteidensa reseptejä niin, että tuotteet ovat kaikkialla sisämarkkina-alueella samanlaisia;

Q.  toteaa, että tuomittavia käytäntöjä harjoittavat tunnetut maatalous- ja elintarvikealan monikansalliset toimijat pyrkiessään hyötymään jäsenvaltioiden välisistä ostovoiman eroista ja siten maksimoimaan voittomarginaalinsa;

R.  ottaa huomioon, että Kuluttajat vahvempaan asemaan -aloitteessa, joka on EU:n kuluttajadirektiivien kohdennettu tarkistaminen jatkotoimena EU:n kuluttaja- ja markkinointilainsäädännön toimivuustarkastukselle, komissio ehdotti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ajantasaistamista, jotta tehdään selväksi, että kansalliset viranomaiset voivat arvioida ja käsitellä harhaanjohtavia kaupallisia menettelyjä, joihin sisältyy tuotteiden markkinointisamanlaisina eri jäsenvaltioissa, vaikka niiden koostumus tai ominaisuudet todellisuudessa eroavat merkittävästi toisistaan;

S.  katsoo, että tuotteiden eriyttämistä ja innovointia ei pitäisi sellaisenaan rajoittaa, mutta kuluttajia ei saisi myöskään johtaa harhaan;

T.  ottaa huomioon, että sisämarkkinat ovat tuoneet suuria etuja elintarviketoimitusketjun toimijoille, että elintarvikkeiden kaupalla on yhä merkittävämpi rajatylittävä ulottuvuus ja että se on erityisen tärkeää sisämarkkinoiden toiminnan kannalta;

U.  katsoo, että kaiken hyödyn saamiseksi irti sisämarkkinoiden eduista on keskeistä, että EU:n nykyistä elintarvike- ja kuluttajalainsäädäntöä sovelletaan entistä paremmin, jotta voidaan tunnistaa ja käsitellä perusteettomia kaksoisstandardeja ja näin ollen suojella kuluttajia harhaanjohtavilta tiedoilta ja kaupallisilta menettelyiltä;

V.  toteaa, että kuluttajajärjestöjen aseman merkitystä on tässä yhteydessä jatkuvasti vahvistettava; ottaa huomioon, että kuluttajajärjestöillä on ainutlaatuinen asema kuluttajien luottamuksen takaamisessa ja että niitä on tuettava oikeudellisten ja taloudellisten lisätoimien ja valmiuksien lisäämisen kautta;

W.  katsoo, että vertailukelpoisten tuotteiden toteen näytetyt ainesosien erot saattavat pitkällä aikavälillä vaikuttaa kuluttajien terveyteen, etenkin kun on kyse haavoittuvassa asemassa olevista kuluttajista, kuten lapsista ja ruokavaliota noudattavista tai terveysongelmaisista ihmisistä, mikä osaltaan heikentää kansalaisten hyvinvointia; katsoo, että näin käy esimerkiksi kun rasva- ja/tai sokeripitoisuus on odotettua suurempi tai kun eläinperäiset rasvat on korvattu kasvirasvoilla tai päinvastoin tai kun sokeri on korvattu keinotekoisilla makeutusaineilla tai kun suolapitoisuutta on lisätty; toteaa, että merkinnät, jotka eivät anna tarkkaa käsitystä käytetyistä lisäaineista tai perusainesosia korvaavien ainesosien määrästä, johtavat kuluttajia harhaan ja saattavat myös vaarantaa heidän terveytensä;

X.  toteaa, että unionin tasolla ei ole laatueroja koskevia sääntöjä, mikä merkitsee, että ei ole mahdollista verrata laatua tai havaita laatueroja koskevia tapauksia eikä ole välineitä tilanteen korjaamiseksi; ottaa huomioon, että terveys- ja elintarviketarkastuksista ja analysoinnista vastaavat komission yksiköt ovat toistuvasti raportoineet puutteista EU:n sovellettavan elintarvikelainsäädännön vaatimusten täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa esimerkiksi mekaanisesti erotetun lihan pakkausmerkinnöissä(12) tai elintarvikelisäaineiden käytössä(13);

Y.  ottaa huomioon, että kuluttajien terveyteen vaikuttavia koostumuksen eroja saatetaan havaita elintarvikkeiden lisäksi myös kosmetiikassa, hygieniatuotteissa ja puhdistustuotteissa;

Z.  ottaa huomioon, että muokkaustoimet rasva-, sokeri- ja suolamäärien vähentämiseksi elintarvikkeissa laahaavat jäljessä monissa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan maissa;

1.  korostaa, että useissa eri jäsenvaltioissa, pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopassa, tehdyissä monissa testeissä ja tutkimuksissa, joissa on käytetty eri laboratoriotestausmenetelmiä, on käynyt ilmi, että jäsenvaltioiden välillä on erilaajuisia eroja, muun muassa koostumuksessa ja käytetyissä ainesosissa, sisämarkkinoilla myytävien samanmerkkisten ja näennäisesti samanlaisissa pakkauksissa mainostettavien ja jaeltavien tuotteiden laadussa, mikä loukkaa kuluttajien oikeuksia; huomauttaa, että kansallisen toimivaltaisen viranomaisen toteuttaman tutkimuksen mukaan tällaiset erot huolestuttavat valtaosaa kuluttajista; toteaa siksi, että näiden testien ja tutkimusten tulosten perusteella kuluttajat ovat huolestuneita syrjinnästä eri jäsenvaltioiden markkinoiden välillä; korostaa, että mikään tällainen syrjintä ei ole hyväksyttävää ja että kaikilla EU:n kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus saada laadultaan samantasoisia tuotteita;

2.  korostaa, että tapaukset, joissa on ollut merkittäviä eroja, eivät koske ainoastaan elintarvikkeita vaan usein myös muita tuotteita, esimerkiksi puhdistusaineita, kosmetiikkaa, hygieniatuotteita ja vauvoille tarkoitettuja tuotteita;

3.  muistuttaa, että parlamentti kehotti vuonna 2013 komissiota tekemään tarkoituksenmukaisen tutkimuksen, jotta voitaisiin arvioida, onko tarvetta mukauttaa nykyistä unionin lainsäädäntöä, ja tiedottamaan parlamentille ja kuluttajille sen tuloksista;

4.  pitää tervetulleina äskettäisiä aloitteita, joista komissio ilmoitti tämän ongelman ratkaisemiseksi, erityisesti sen sitoutumista yhteisten testausmenetelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä luotettavan ja vertailukelpoisen lisänäytön keräämiseen osoitettuihin määrärahoihin sekä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ajantasaistamiseen ja elintarvikepetosten ja elintarvikkeiden laadun tietokeskuksen käynnistämiseen;

5.  panee merkille Eurooppa-neuvoston elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevälle korkean tason foorumille antaman toimeksiannon käsitellä laatuerokysymystä; kannustaa jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia osallistumaan aktiivisesti olemassa oleviin aloitteisiin, myös yhteisten testausmenetelmien kehittämiseen ja niiden sisällyttämiseen työskentelytapoihinsa ja lisätietojen keruuseen; painottaa, että kuluttajien etua edustavien osapuolten, mukaan lukien kuluttajajärjestöjen edustajat, valmistajat ja tutkimusorganisaatiot, jotka ovat testanneet tuotteita jäsenvaltioissa, on oltava aktiivisesti mukana ja niiden on saatava esittää lausuntoja; katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava kaikkiin käynnissä oleviin aloitteisiin, joilla voi olla vaikutusta laatuerokysymykseen;

6.  suosittelee asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan omat arviointinsa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ja elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden laatueroja koskevan muun nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon menetelmistä ja tehokkuudesta ja toimittamaan ne komissiolle, jotta se voi arvioida objektiivisesti ongelman vakavuutta;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että parlamentti on hyväksynyt vuodeksi 2018 pilottihankkeen, joka käsittää useita kuluttajatuoteryhmiä koskevia markkinatutkimuksia tuotteiden laatuerojen eri näkökohtien arvioimiseksi; edellyttää, että hanke toteutetaan ja julkaistaan ajoissa, kuten alun perin suunniteltiin; katsoo, että hanketta olisi myös jatkettava vuoteen 2019 tiedon syventämiseksi ja myös muun kuin elintarvikealan kattamiseksi; kehottaa Euroopan parlamentin jäseniä osallistumaan suuremmassa määrin hankkeen seurantaan; kehottaa parlamenttia, komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään käytössä olevia välineitä, myös pilotti- ja kansallisia hankkeita, voidakseen arvioida entistä perusteellisemmin tuotteiden laatuerojen eri näkökohtia;

8.  korostaa, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on välttämätöntä, että toiminnasta vastaavasta viranomaisesta ja asiaankuuluvista hallinnollisista tai oikeudellisista menettelyistä on saatavilla kattavia tietoja, ja toteaa, että tämä koskee myös kansalaisten mahdollisuutta tehdä valituksia verkossa; pitää siksi valitettavana tiedon puutetta asianomaisissa jäsenvaltioissa ja toteaa, että vaikka jäsenvaltiot ovat esittäneet huolensa tarpeesta puuttua tuotteiden laatueroihin, ne eivät ole julkaisseet näitä tietoja asiasta vastaavien viranomaisten verkkosivustoilla;

9.  korostaa, että komissio on jo saanut ilmoituksen uudentapaisista kansallisista merkintätoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varoittaa kuluttajia eroista elintarvikkeiden koostumuksessa;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on käynnistänyt verkkokoulutusohjelman, jotta yrityksiä voidaan auttaa ymmärtämään ja soveltamaan kuluttajan oikeuksia aiempaa paremmin EU:ssa, ja toteaa, että tämän tavoitteena on parantaa kuluttajansuojaa EU:ssa ja tarjota tukea yrityksille;

Komission tiedonanto EU:n kuluttajansuojalain soveltamisesta tuotteiden laatuerokysymyksiin

11.  ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta tuotteiden laatuerokysymyksiin; painottaa, että tämän tiedonannon tavoitteena on auttaa kansallisia viranomaisia määrittelemään, rikkooko yritys EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalakeja myydessään eri maissa tuotteita, joissa on laatueroja, ja antaa neuvoja siitä, miten ne voivat tehdä yhteistyötä keskenään; on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät voi tällä hetkellä käytännössä soveltaa tiedonannon asteittaista lähestymistapaa määrittääkseen, toimivatko tuottajat EU:n lainsäädännön vastaisesti, mikä saattaa loukata kuluttajien oikeuksia;

12.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että sisämarkkinoilla, joilla kuluttajilla on yleinen käsitys vapaan liikkuvuuden ja tuotteiden tasapuolisen saatavuuden periaatteista, nämä eivät lähtökohtaisesti odota eri maissa myytävien merkkituotteiden poikkeavan toisistaan; muistuttaa, että komission mukaan merkkiuskollisuudesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että kuluttajien mielissä tuotemerkit ovat tae valvotusta ja pysyvästä laadusta; on komission kanssa yhtä mieltä myös siitä, että tämä selittää, miksi jotkut kuluttajat saattavat odottaa merkkituotteiden olevan vastaavaa laatua, ellei jopa samaa, riippumatta siitä, missä ja milloin ne ostetaan, ja odottaa tuotemerkkien omistajien ilmoittavan heille, jos ne päättävät muuttaa tuotteidensa koostumusta;

13.  katsoo näin ollen, että vaikka pakkauksen pääasialliseen nähtävissä olevaan kenttään lisätään mitä tahansa uutta tietoa, se ei riitä, ellei kuluttaja ymmärrä selvästi, että kyseinen tuote eroaa muissa jäsenvaltioissa myydyistä näennäisesti samanlaisista samanmerkkisistä tuotteista;

14.  on komission kanssa samaa mieltä myös siitä, että tuottajien ei välttämättä tarvitse tarjota samanlaisia tuotteita eri maantieteellisillä alueilla ja että tavaroiden vapaa liikkuvuus ei tarkoita sitä, että jokaisen tuotteen olisi oltava täsmälleen samanlainen kaikkialla sisämarkkinoilla; korostaa, että kaupallisten toimijoiden on sallittua saattaa markkinoille ja myydä koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan eroavia tuotteita oikeutetuista syistä, kunhan ne ovat kaikilta osin EU:n lainsäädännön mukaisia; korostaa kuitenkin, että näiden tuotteiden laadun ei pitäisi kuitenkaan muuttua, kun niitä tarjotaan kuluttajille eri markkinoilla;

15.  katsoo, että tarkkojen ja helposti ymmärrettävien tietojen antaminen kuluttajille on keskeinen tekijä tuotteiden laatuerokysymyksen ratkaisemisessa; on vakuuttunut, että jos yritys aikoo saattaa markkinoille tuotteen, joka tietyiltä ominaisuuksiltaan poikkeaa muista, tällaiselle tuotteelle ei voi laittaa näennäisesti samanlaista merkintää ja tuotemerkkiä;

16.  toteaa, että yhden tuotemerkin tuotteen koostumuksessa saattaa olla hyväksyttäviä eroja, ja että tuotteet voivat erota toisistaan alueellisten kuluttajien mieltymysten, paikallisten ainesosien hankinnan, kansallisen lainsäädännön vaatimusten tai muokkaustavoitteiden osalta; korostaa, että tavoitteena ei ole määrittää eikä yhdenmukaistaa elintarvikkeiden laatua koskevia vaatimuksia ja että ei ole suotavaa antaa valmistajille tarkkoja määräyksiä yksittäisten tuotteiden koostumuksesta; katsoo kuitenkin, että kuluttajien mieltymyksiä ei pitäisi käyttää verukkeena laadun heikentämiselle tai eri laatuluokkien tarjoamiselle eri markkinoilla; painottaa, että kuluttajille on annettava selkeää tietoa tästä muutoksesta jokaisen yksittäisen tuotteen kohdalla eikä vain yleisesti ilmoittamalla, että tämä vakiintunut käytäntö on olemassa;

17.  toteaa, että tiedonannon katsotaan ensisijaisesti koskevan elintarvikkeita; katsoo, että kuluttajansuojalainsäädännön soveltamissäännösten olisi koskettava yleisesti kaikkia sisämarkkinoilla saatavilla olevia elintarvikkeita ja muita tuotteita kuin elintarvikkeita ja tuotteen etiketin on sisällettävä kaikki tuotetta koskevat tiedot selvästi luettavassa muodossa;

18.  kiinnittää huomiota komission vuonna 2016 antamiin sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisohjeisiin, joiden mukaan samanmerkkisten tai samoissa tai samankaltaisissa pakkauksissa myytävien tuotteiden koostumus voi vaihdella valmistajan sijainnista ja kohdemarkkinoista riippuen, toisin sanoen ne voivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen, ja että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin nojalla kaupalliset menettelyt koostumukseltaan erilaisten tuotteiden markkinoimiseksi eivät itsessään ole sopimattomia; korostaa komission antamien oppaiden merkitystä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen helpottamiseksi; kehottaa komissiota tästä syystä selventämään tiedonannon, ohjeistuksen sekä sisämarkkinoiden alaryhmän elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin laatiman asiakirjan välistä suhdetta;

19.  toteaa, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten valvontamenetelmistä voi olla olemassa erilaisia vaatimuksia; korostaa, että on jo tehty useita analyyseja, joiden pohjalta voitaisiin suunnitella ja panna täytäntöön yhteinen testausmenetelmä, vaikka niiden menetelmät poikkesivat toisistaan ja niiden tuloksia ei arvioitu samalla tavalla; katsoo, että komission yhteisen tutkimuskeskuksen johtaman menetelmän kehittämistyön tavoite olisi ilmaistava selkeästi, jotta varmistettaisiin tuloksena olevan menetelmän yhtenäinen tulkinta, mukaan lukien ”merkittävän eron” määritelmä, ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat käyttää sitä; huomauttaa, että sen määrittäminen, mikä eri tuotteista on standardin mukaisin ja näin ollen ”vertailutuote”, saattaa tosiasiassa haitata kokonaisarviointia, koska se voi olla liian vaikeaa määrittää;

20.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin avustaa kansallisia lainvalvontaviranomaisia sopimattomien kaupallisten menettelyjen tunnistamisessa tuotteiden markkinoinnissa; kehottaa komissiota koordinoimaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia tässä asiassa; korostaa, että tällaisen menetelmän tavoitteena on varmistaa, että jäsenvaltiot keräävät luotettavia ja vertailukelpoisia todisteita yhteisistä lähtökohdista tuotteiden laatueron vakavuuden ja laajuuden arvioimiseksi sisämarkkinoilla; muistuttaa, että sopimattomien menettelyjen tosiasiallinen luonne todennäköisesti arvioidaan edelleen vain tapauskohtaisesti, koska kuluttajien harhaanjohtamisen laajuus perustuu aina toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen subjektiiviseen arvioon;

21.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio päätti kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan jäsenvaltioissa lisää markkinatestejä, jotka käsittävät tuotevertailuja eri alueilla ja maissa; korostaa kuitenkin, että komission mukaan tällaisia testejä olisi toteutettava yhteisellä testausmenetelmällä, jota ei ole vielä täysin kehitetty; korostaa, että on pidettävä kiinni aikataulusta, jonka mukaan yhteisen testausmenetelmän mukaisesti tehtyjen testien tulokset on saatava valmiiksi, julkaistava kaikilla EU:n virallisilla kielillä julkisesti saatavilla olevassa tietokannassa ja analysoitava mahdollisimman pian mutta viimeistään vuoden 2018 loppuun mennessä; korostaa lisäksi, että nämä tulokset on julkistettava viipymättä, jotta kuluttajat ja tuottajat saavat tietoa, jolloin voidaan lisätä tietoisuutta asiasta ja auttaa vähentämään tuotteiden laatueroja;

Tuotteiden laatuerojen muut näkökohdat

22.  korostaa, että kaupan omista tuotemerkeistä on tullut olennainen osa kuluttajien ostoskoreja ja niiden markkinaosuus on kasvanut useimmissa tuoteryhmissä suurimmassa osassa jäsenvaltioista viime vuosikymmenen aikana; katsoo, että kaupan omien tuotemerkkien ei pitäisi antaa vaikutelmaa merkkituotteista, jotta ei aiheutettaisi kuluttajille sekaannusta; korostaa, että komission on kiinnitettävä erityistä huomiota kaupan omiin tuotemerkkeihin , jotta estetään kaupan omien tuotemerkkien ja merkkituotteiden välinen sekaannus; toteaa, että sisämarkkina-alue on avoinna tuottajille ja valmistajille, mutta kilpailu sen sisällä on erittäin kovaa ja jotkut tuotemerkit tunnetaan tai niihin liitetään positiivisia mielikuvia kaikkialla unionissa;

23.  muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota määrittämään, onko laatueroilla kielteisiä vaikutuksia paikalliseen ja alueelliseen tuotantoon, erityisesti pk-yrityksiin; pitää valitettavana, että komissio ei ole tähän mennessä antanut asiasta mitään tietoa;

24.  painottaa, että merkkituotteiden väärentäminen altistaa kuluttajat terveys- ja turvallisuusriskeille, heikentää kuluttajien luottamusta tuotemerkkeihin ja johtaa tuottajien tulojen menetyksiin; huomauttaa, että EU:ssa talteen otettujen väärennettyjen tuotteiden kirjo on edelleen laaja ja siihen sisältyy miltei kaikentyyppisiä tavaroita;

25.  on huolissaan elinkeinonharjoittajille tavaroiden hankinnan yhteydessä asetetuista rajoituksista, joilla voi olla kielteinen vaikutus kuluttajien valinnanvaraan; kehottaa komissiota määrittämään tekijät, jotka aiheuttavat tavaroiden sisämarkkinoiden pirstaloitumista ja rajoittavat perusteettomasti kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää sisämarkkinoita täysipainoisesti, keskittyen erityisesti tarjonnan alueelliseen rajoittamiseen ja sen vaikutuksiin; kehottaa komissiota tarvittaessa hyödyntämään kilpailulainsäädäntöä puuttuakseen tällaisiin käytäntöihin;

26.  muistuttaa, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat valita näytteitä ja suorittaa kokeita ainoastaan omien jäsenvaltioidensa alueella; korostaa, että on lisättävä vahvistettua, tehokasta, avointa ja nopeaa rajat ylittävää yhteistyötä ja tietojen jakamista, mukaan luettuina tietojen vaihto tuotteista, jotka eivät mahdollisesti täytä vaatimuksia, ja tiedottaminen mahdollisista sopimattomista menettelyistä kansallisten kuluttajansuoja- ja elintarvikeviranomaisten, kuluttajajärjestöjen ja komission välillä, jotta voidaan torjua laatueroja ja parantaa ja lähentää lainsäädännön täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan tähän yhteistyöhön entistä tiiviimmin; panee tyytyväisenä merkille kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä tehdyn tarkistetun asetuksen hyväksymisen, sillä se vahvistaa tutkimus- ja valvontavaltuuksia, parantaa tietojen ja datan vaihtoa ja kaiken olennaisen tiedon saantia sekä vahvistaa yhdenmukaiset säännöt, joilla laaditaan menettelyt tutkimuksen ja valvonnan koordinoimiseksi tässä yhteydessä;

27.  toteaa, että kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen nojalla toteutetut tehotarkastukset ovat tarpeellisia tärkeänä valvonnan koordinoinnin muotona, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan niitä entisestään ja laajentamaan niiden soveltamisalaa;

Suositukset ja jatkotoimet

28.  korostaa, että laaja ja oikein ajoitettu julkinen keskustelu, joka lisää kuluttajien tietämystä tuotteista ja niiden ominaisuuksista, on arvokasta; panee merkille, että osa valmistajista ja yksityisten tuotemerkkien omistajat ovat jo ilmoittaneet muutoksista resepteihin tai yksittäisten tuotantostandardien käytöstä EU:n laajuisesti; korostaa yritysten merkitystä tuotteen koostumusta ja laatua ja siihen tehtyjä muutoksia koskevan avoimuuden ja selkeyden lisäämisessä; panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen käytännesääntöjen laatimisesta tälle alalle; kehottaa sekä tuottajia että vähittäismyyjiä ottamaan oman etunsa vuoksi entistä aktiivisemman roolin, jotta nykyinen tilanne voidaan korjata mahdollisimman pian ilman täytäntöönpanomenettelyjä ja jotta eurooppalaiset kuluttajat voisivat saada samanlaatuisia tuotteita koko sisämarkkinoiden alueella; kehottaa valmistajia harkitsemaan pakkauksiin lisättävää tunnusta, joka osoittaisi, että saman tuotemerkin tuote on sisällöltään ja laadultaan samanlainen kaikissa jäsenvaltioissa;

29.  kehottaa kuluttajajärjestöjä, kansalaisjärjestöjä sekä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin ja muun asiaankuuluvan lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavia ilmoitettuja kansallisia elimiä toimimaan aktiivisemmin julkisessa keskustelussa ja kuluttajille tiedottamisessa; katsoo, että kuluttajajärjestöt voisivat vaikuttaa merkittävästi laatueroja koskevan ongelman ratkaisemiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kansallisille kuluttajajärjestöille rahoitus- ja oikeudellisten mekanismien kautta, jotta ne voivat kehittää valmiuksiaan ja testaustoimintaansa, suorittaa vertailevia testejä sekä edistää tuotteiden epäreilun erilaistamisen seurantaa ja paljastamista yhdessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa; katsoo lisäksi, että entistä parempaa rajat ylittävää tiedonvaihtoa olisi edistettävä kuluttajajärjestöjen välillä;

30.  katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten tähänastiset kokemukset osoittavat, että ne eivät ole pystyneet yksinään ratkaisemaan tehokkaasti laatueroja koskevia tapauksia kansallisella tasolla tai saattamaan nykyistä lainsäädäntöä voimaan tai että ne ovat pyrkineet toteuttamaan vain vähimmäistoimia myös unionin laajuisen selkeän säännöksen puuttumisen vuoksi; muistuttaa, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpano on jäsenvaltioiden vastuulla ja että niiden on tehtävä se, jotta varmistetaan, että kuluttajia ei johdeta harhaan sopimattomilla markkinointikäytännöillä; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on riittävät tekniset, taloudelliset ja henkilöresurssit tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään kuluttajille mahdollisuudet valitusten tekemiseen ja niiden jatkotutkimuksiin ja tiedottamaan kuluttajille mahdollisimman hyvin heidän oikeuksistaan ja vaihtoehdoistaan nykyisen lainsäädännön soveltamisen osalta sekä myyjien velvollisuuksista ilmoittaa kuluttajille tuotteiden koostumuksesta ja tarvittaessa niiden alkuperästä;

31.  kiinnittää huomiota siihen, että laatuerokysymys liittyy suoraan sisämarkkinoiden keskeiseen toimintaan ja kuluttajien luottamukseen, joista molemmat ovat vaakalaudalla, ja näin ollen edellyttää muun muassa unionin tason ratkaisua suoraan täytäntöönpanokelpoisten toimenpiteiden avulla; on vakuuttunut siitä, että kun otetaan huomioon mahdollisuus toimia kansallisella tasolla, unionin tason toimilla voitaisiin turvata sisämarkkinoiden eheys; kehottaa komissiota kartoittamaan EU:ssa voimassa olevat kansalliset standardit, jotka koskevat elintarvikkeita ja muita tuotteita kuin elintarvikkeita, ja arvioimaan niiden merkitystä sisämarkkinoiden laatuerotapausten kannalta;

32.  kehottaa kehittämään pikaisesti EU:n tason valmiuksia ja mekanismeja erityisessä seuranta- ja valvontayksikössä jo olemassa olevassa EU:n elimessä (Yhteinen tutkimuskeskus, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen tai muu) pitäen byrokratian mahdollisimman vähäisenä, seuraamaan samalla tuotemerkillä ja samanlaisessa pakkauksessa myytävien elintarvikkeiden koostumusta ja ainesosien suhdetta ja arvioimaan vertailevia laboratorioanalyyseja, joilla voidaan tunnistaa tällaiset sopimattomat kaupalliset menettelyt elintarvikkeiden markkinoinnissa;

33.  suhtautuu myönteisesti komission Kuluttajat vahvempaan asemaan -ehdotukseen, jonka tarkoituksena on käsitellä kulutustuotteiden laatueroja muuttamalla sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 6 artiklaa lisäämällä harhaanjohtavaksi kaupalliseksi menettelyksi tuotteen markkinointi täysin samanlaisena kuin useissa muissa jäsenvaltiossa markkinoitu sama tuote, jos näiden tuotteiden koostumus tai ominaisuudet eroavat toisistaan; panee kuitenkin merkille, että ehdotukseen sisältyy myös eräitä epäselviä säännöksiä, jotka edellyttävät selvennyksiä asianmukaisen tulkinnan ja soveltamisen varmistamiseksi;

34.  on kuitenkin vakuuttunut siitä, että muuttamalla sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin liitettä I siten, että kaikissa olosuhteissa sopimattomina pidettävien menettelyjen ”mustalle listalle” lisätään uusi kohta, jossa mainitaan erityisesti saman tuotemerkin tuotteiden laatuerot, kun ne ovat syrjiviä eivätkä vastaa kuluttajien odotuksia, voitaisiin ratkaista laatueroihin liittyvät perusteettomat tapaukset mahdollisimman tehokkaasti;

35.  painottaa, että lainsäädäntöprosessin tuloksena olisi saatava selkeä määritelmä siitä, mitä voidaan pitää laatuerona ja miten toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava ja käsiteltävä kutakin tapausta; painottaa kuitenkin tässä yhteydessä, että niin kutsuttujen oikeutettujen tekijöiden avoin lista saattaisi vaarantaa toimivaltaisten viranomaisten valmiudet toteuttaa arviointi ja soveltaa lakia; on huolestunut siitä, että niin kutsuttujen tarkoin määrättyjen kulutusmieltymysten käsitteen käyttö sen arvioimisessa, onko tuotteen koostumuksen eriyttäminen perusteltua, saattaa johtaa ristiriitaisiin tulkintoihin toimivaltaisten viranomaisten välillä;

36.  kehottaa komissiota laajentamaan yhteiselle tutkimuskeskukselle annettua toimeksiantoa unionin laajuisen yhdenmukaistetun menetelmän kehittämiseksi muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden ominaisuuksien vertailemiseen sekä suuntaviivojen laatimiseksi tuotteiden avoimuuden parantamiseksi vuoden kuluessa ja arvioimaan testien tuloksia; huomauttaa, että myös yhteisen tutkimuskeskuksen olisi parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi pyrittävä tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden sellaisten viranomaisten kanssa, jotka ovat jo tehneet omia tuotetestauksia, mutta jotka eivät vielä ole ilmoittaneet tuloksista muiden jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille;

37.  muistuttaa, että elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu samoin kuin kuluttajien harhaanjohtamisen estäminen on ensiarvoisen tärkeää; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta valvoa paremmin ja tehostaa EU:n lainsäädännön soveltamista; katsoo, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi valvottava tehokkaasti sovellettavan lainsäädännön noudattamista näillä aloilla;

38.  pitää myönteisenä komission ehdotusta avoimuuden parantamisesta elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan tieteellisen tutkimuksen alalla ja pitää sitä vastauksena ilmaistuun yleiseen huoleen sekä katsoo, että sen avulla voidaan saada asianmukaista tietoa, jota tarvitaan ostopäätösten tekemiseksi luotettavien, tieteeseen perustuvien riskiarvioiden pohjalta;

39.  kehottaa kansallisia elintarvikeviranomaisia määrittämään tapauskohtaisesti, ovatko epäillyt syrjivät käytännöt todella laittomia sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin säännösten ja niihin liittyvien, elintarviketietojen antamista koskevassa asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 määriteltyjen hyvien kuluttajatiedotuskäytänteiden perusteella;

40.  panee merkille, että tuotteiden laatuerokäytännöt vaikuttavat kaikkiin EU:n kansalaisiin esimerkiksi silloin, kun he matkustavat jäsenvaltiosta toiseen;

41.  korostaa kuitenkin, että vauvoille suunnattujen tuotteiden, kuten lastenruoan, merkittäviä eroja ei voida perustella pelkästään alueellisilla makumieltymyksillä;

42.  torjuu painokkaasti eräiden tuottajien esittämän väitteen, jonka mukaan koostumusta ja/tai laatua muutetaan, jotta hinnat vastaisivat paremmin kuluttajien odotuksia; korostaa, että useissa tutkimuksissa on osoitettu, että huonompilaatuiset tuotteet ovat usein kalliimpia kuin vastaavat parempilaatuiset tuotteet muualla EU:ssa;

43.  kehottaa painokkaasti käyttämään kiertotalouden periaatetta tuotteiden pakkauksissa ja korostaa, että jos tuotteen pakkaamisessa yhdessä jäsenvaltiossa noudatetaan tätä periaatetta, valmistajan olisi toteutettava yhdenmukaistamistoimia sen varmistamiseksi, että periaatetta noudatetaan kyseisen valmistajan kaikissa samalla tuotemerkillä EU:ssa ja EU:n ulkopuolella samantyyppisissä pakkauksissa markkinoimissa tuotteissa;

44.  korostaa, että joissakin tapauksissa tuotteiden laatuerot johtuvat EU:n oikeuden noudattamisen puutteellisesta valvonnasta; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia panemaan kiireellisesti täytäntöön elintarvikkeiden merkintöjä koskevat EU:n nykyiset säännöt esimerkiksi mekaanisesti erotetun lihan osalta;

o
o   o

45.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
(2) EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1.
(3) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
(4) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 2.
(5) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 11.
(6) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 27.
(7) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 40.
(8) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 2.
(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0027.
(10) O-000019/2017.
(11) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.
(12) http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/overview_reports/details.cfm?rep_id=76
(13) http://ec.europa.eu/food/audits-analysis/overview_reports/details.cfm?rep_id=115

Oikeudellinen huomautus