Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 13. marraskuuta 2018 - Strasbourg 
Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto tuen antamiseksi Latvialle
 EU:n kehitysapu koulutuksen alalla
 Energiatehokkuus ***I
 Energiaunionin hallinto ***I
 Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen ***I
 Adrianmeren pienten pelagisten lajien kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma ***I
 Oikeusvaltio Romaniassa
 Vähemmistöjä koskevat vähimmäisnormit EU:ssa
 Kehitystä edistävä digitalisaatio: köyhyyden vähentäminen teknologian avulla

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotto tuen antamiseksi Latvialle
PDF 263kWORD 41k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Latvialle (COM(2018)0658 – C8-0416/2018 – 2018/2230(BUD))
P8_TA-PROV(2018)0440A8-0357/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0658 – C8‑0416/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2) ja erityisesti sen 10 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3) ja erityisesti sen 11 kohdan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0357/2018),

1.  suhtautuu päätökseen myönteisesti ja pitää sitä merkkinä unionin solidaarisuudesta luonnonkatastrofeista kärsineitä unionin kansalaisia ja alueita kohtaan;

2.  korostaa, että on tarpeen myöntää luonnonkatastrofeista vuonna 2017 kärsineille unionin alueille kiireellisesti taloudellista apua Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta;

3.  antaa tukensa jäsenvaltioille, jotka hyödyntävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja katastrofien koettelemien alueiden jälleenrakentamiseen; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten pyytämää kumppanuussopimusten määrärahojen uudelleen kohdentamista ja hyväksymään sen pikaisesti;

4.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään rahastosta myönnetyn rahoitusosuuden avoimesti ja takaamaan varojen oikeudenmukaisen jakautumisen kärsimään joutuneilla alueilla;

5.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

6.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Latvialle

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottavat huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11 päivänä marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(4) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5) ja erityisesti sen 11 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsovat seuraavaa:

1)  Euroopan unionin solidaarisuusrahaston, jäljempänä ’rahasto’, tavoitteena on antaa unionille mahdollisuus reagoida nopeasti, tehokkaasti ja joustavasti hätätilanteisiin osoittaakseen solidaarisuutta luonnonkatastrofien kohteeksi joutuneiden alueiden väestöä kohtaan.

2)  Rahaston määrärahojen vuotuinen enimmäismäärä on 500 000 000 euroa (vuoden 2011 hintoina) neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(6) 10 artiklan mukaisesti.

3)  Latvia esitti 14 päivänä marraskuuta 2017 hakemuksen rahaston varojen käyttöönottamisesta maata kesällä ja syksyllä 2017 vaivanneen pitkän rankkasadekauden aiheuttamien tulvien jälkeen.

4)  Latvian hakemus täyttää asetuksen (EY) N:o 2012/2002 4 artiklassa säädetyt edellytykset rahoitustuen myöntämiseksi solidaarisuusrahastosta.

5)  Sen vuoksi rahastosta olisi otettava käyttöön varoja rahoitustuen myöntämiseksi Latvialle.

6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2018/508(7) otettiin käyttöön rahaston varoja 50 000 000 euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina ennakkomaksujen maksamista varten varainhoitovuodeksi 2018. Näitä määrärahoja on käytetty vain hyvin rajoitetusti. Näin ollen on mahdollista rahoittaa tämän käyttöönoton koko määrä kohdentamalla uudelleen määrärahoja, jotka on otettu käyttöön ennakkomaksujen maksamiseksi unionin yleisessä talousarviossa varainhoitovuodeksi 2018,

7)  Jotta rahaston varat saataisiin käyttöön mahdollisimman nopeasti, tätä päätöstä olisi sovellettava siitä päivästä, jona se hyväksytään,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Varainhoitovuotta 2018 koskevassa Euroopan unionin yleisessä talousarviossa otetaan käyttöön Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja 17 730 519 euroa Latviaa varten maksusitoumus- ja maksumäärärahoina.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen käyttöön otettavien varojen koko määrä rahoitetaan Euroopan unionin varainhoitovuoden 2018 talousarvioon otetuista määrärahoista. Ennakkomaksuja varten käytettävissä olevia määrärahoja vähennetään vastaavasti.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan … päivästä ...kuuta [sen hyväksymispäivästä] (8)*.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3) EUVL C 373, 20.12.2013, p. 1.
(4) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.
(5) EUVL C 373, 20.12.2013, s.1.
(6) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/508, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta ennakkomaksujen maksamiseksi unionin vuoden 2018 yleisestä talousarviosta (EUVL L 83, 27.3.2018, s. 13).
(8)**Parlamentti lisää päivämäärän ennen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


EU:n kehitysapu koulutuksen alalla
PDF 184kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. marraskuuta 2018 EU:n kehitysavusta koulutuksen alalla (2018/2081(INI))
P8_TA-PROV(2018)0441A8-0327/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada opetusta ja opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta,

–  ottaa huomioon kestävästä kehityksestä 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jossa todetaan, että oikeudenmukaisuus, osallisuus ja sukupuolten tasa-arvo liittyvät erottamattomasti kaikkien oikeuteen koulutukseen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja etenkin tavoitteen 4: taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet sekä Incheonin julistuksen ja toimintakehyksen kestävän kehityksen tavoitteen 4 toteuttamisesta, jossa todetaan, että sukupuolten tasa-arvo ja kaikkien oikeus koulutukseen liittyvät erottamattomasti toisiinsa,

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yleisen suosituksen nro 36 (2017), joka koskee tyttöjen ja naisten oikeutta koulutukseen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen rahoitusta koskevan Addis Abeban toimintasuunnitelman, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 27. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon oikeudesta opetukseen 22. kesäkuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 35/L2 ”The right to education: follow-up to Human Rights Council resolution 8/4”,

–  ottaa huomioon vuonna 2002 annetun komission tiedonannon koulutuksesta ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (COM(2002)0116),

–  ottaa huomioon koulutuksesta kehitysmaissa vuonna 2010 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”More and Better Education in Developing Countries” (SEC(2010)0121),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 annetun komission tiedonannon koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä (COM(2018)0304),

–  ottaa huomioon G7-ryhmän 9. kesäkuuta 2018 hyväksymän Charlevoix'n julkilausuman tyttöjen, murrosikäisten tyttöjen ja naisten laadukkaasta koulutuksesta kehitysmaissa,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt (COM(2007)0072),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)(1),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden velan kestävyyden parantamisesta(2),

–  ottaa huomioon koulutuksesta vuonna 2017 julkaistun Unescon maailmaanlaajuisen seurantaraportin ”Accountability in education: Meeting our commitments”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0327/2018),

A.  katsoo, että koulutus on perusihmisoikeus ja keskeistä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että koulutuksella ehkäistään köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle ja että sillä on keskeinen rooli sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa ja naisten vaikutusvallan vahvistamisessa; katsoo, että koulutukseen oikeudellisena alueena kuuluu muutakin kuin laskennallinen tasa-arvo ja että koulutuksessa ja koulutuksella olisi edistettävä todellista sukupuolten tasa-arvoa;

B.  ottaa huomioon, että viimeisin komission tiedonanto koulutuksesta kehitysmaissa on vuodelta 2002 ja sitä päivitettiin vasta vuonna 2010 laaditulla valmisteluasiakirjalla;

C.  ottaa huomioon, että koulutustuen osuus oli 8,3 prosenttia koko kehitysavusta vuonna 2009; toteaa, että sen osuus oli vähentynyt 6,2 prosenttiin vuonna 2015; ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden osuus väheni 11 prosentista 7,6 prosenttiin saman ajanjakson aikana;

D.  ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki peruskoulutukselle väheni 33,9 prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2015; toteaa, että tämä on enemmän kuin koulutustuki yleensä (15,2 prosenttia);

E.  ottaa huomioon, että 264 miljoonaa kouluikäistä lasta tai nuorta ei saanut vuonna 2015 perus- tai keskiasteen koulutusta;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2017 lopussa maailmassa oli yli 25,4 miljoonaa pakolaista, joista 7,4 miljoonaa oli peruskouluikäisiä lapsia, joista 4 miljoonaa ei saanut minkäänlaista peruskoulutusta; ottaa huomioon, että epävakauden ja konfliktien koettelemissa maissa 37 prosenttia enemmän tyttöjä kuin poikia jää peruskoulutuksen ulkopuolelle ja nuoret naiset jäävät lähes 90 prosenttia todennäköisemmin keskiasteen koulutuksen ulkopuolelle kuin nuoret miehet maissa, joissa ei ole konflikteja;

G.  ottaa huomioon, että YK:n vuonna 2017 julkaiseman kestävän kehityksen tavoitteita koskevan raportin mukaan vuonna 2011 vain noin neljäsosassa Saharan eteläpuolisen Afrikan kouluista oli sähköt ja alle puolessa niistä oli saatavilla juomavettä; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on prosentuaalisesti vähiten koulutettuja peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen opettajia;

H.  katsoo, että kehitysmaiden koulutuksen tukemisessa keskityttiin aiemmin liikaa oppilaiden määrään ja liian vähän tarjotun koulutuksen laatuun; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen 4 päämääränä on, että laadukas koulutus on kaikkien saatavilla vuoteen 2030 mennessä;

I.  ottaa huomioon, että joillakin kehitysmaiden yrityksillä on vaikeuksia löytää niiden tarpeita vastaavaa pätevää työvoimaa;

J.  katsoo, että vuodesta 2016 alkaen toteutetut toimet, jotka ovat tervetulleita, eivät ole kuitenkaan olleet riittäviä kuromaan umpeen kertynyttä viivettä ja niitä on sen vuoksi jatkettava ja tehostettava;

K.  ottaa huomioon, että Unescon mukaan alhaisen tulotason maiden ja alemman keskitulotason maiden koulutustuki olisi kerrottava kuudella, jotta kestävän kehityksen tavoite 4 saavutettaisiin vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että koulutusmahdollisuuksien rahoitusta koko maailmassa käsittelevän kansainvälisen koulutuskomission (International Commission on Financing Global Education Opportunity) mukaan koulutustuen olisi oltava vuoteen 2030 mennessä 89 miljardia Yhdysvaltain dollaria nykyiseen 12 miljardiin verrattuna;

Koulutuksen asettaminen kehityksen keskiöön

1.  on vakuuttunut siitä, että koulutustuen on oltava etusijalla, koska koulutus on perusoikeus, mutta myös siksi, että se on olennaisen tärkeä muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta: taloudellinen kehitys ja eriarvoisuuden vähentäminen, sukupuolten tasa-arvo, tyttöjen ja naisten voimaannuttaminen, terveys, demokratia ja oikeusvaltio sekä konfliktinesto;

2.  pitää näin ollen valitettavana, että koulutustuki ei ole kansainvälisten avunantajien painopiste; vaatii voimakkaasti, että koulutus asetetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden kehityspolitiikkojen keskiöön;

3.  on tietoinen siitä, että kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttaminen edellyttää mittavia investointeja koulutusjärjestelmiin; toteaa, että kehitysmaiden on ensin tehtävä tämä investointi mutta kansainvälinen apu on edelleen välttämätöntä rahoituksen puutteen korjaamiseksi;

4.  pyytää komissiota päivittämään vuonna 2002 antamansa tiedonannon koulutuksesta ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa ja vuonna 2010 laaditun työasiakirjansa; toteaa, että uudessa tiedonannossa on esitettävä keinot kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä;

5.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita käyttämään 10 prosenttia julkisesta kehitysavustaan koulutukseen vuoteen 2024 mennessä ja 15 prosenttia vuonna 2030;

6.  muistuttaa, että kehitysmaiden ponnistelujen tarpeellinen tehostaminen oikeudenmukaisten verojärjestelmien edistämiseksi ja laittomien rahavirtojen torjumiseksi ja julkisen kehitysavun välttämätön lisääminen eivät riitä kattamaan rahoituksen puutetta; kehottaa näin ollen luomaan innovatiivisia rahoitusvälineitä, jotka tehostavat olemassa olevia rahoitusmekanismeja ja -aloitteita ja ovat yhteensopivia niiden kanssa, jotta voidaan vahvistaa kansallisia koulutusjärjestelmiä;

7.  seuraa mielenkiinnolla koulutusmahdollisuuksien rahoitusta koko maailmassa käsittelevän kansainvälisen koulutuskomission ehdotusta koulutusta koskevan kansainvälisen rahoitusvälineen (International Financing Facility for Education, IFFEd) perustamisesta edellyttäen, että sillä tosiasiallisesti täydennetään nykyisiä toimia eikä korvata niitä; katsoo, että tämä aloite on toteutettava synergiassa maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden toimien kanssa; huomauttaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tukikelpoisten maiden lainanottokykyyn ennen rahoituksen myöntämistä;

8.  toteaa, että sosiaalista osallisuutta ja inhimillistä kehitystä koskeva unionin julkisen kehitysavun 20 prosentin tavoite, joka kattaa perussosiaalipalvelut, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, on epätarkka eikä mahdollista menojen riittävää seurantaa; pyytää sisällyttämään määrälliset tavoitteet seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen;

Painopisteiden toteuttaminen

9.  muistuttaa, että perustaitojen hallinta, mukaan lukien digitaalinen lukutaito, on edellytys osaamisen kehittämiselle ja työelämään siirtymiselle, että tyttöjen koulutuksella on tärkeä vipuvaikutus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä rauhanomaisten yhteiskuntien luomiseen ja että vähiten kehittyneet maat ovat altteimpia rahoituksen puutteelle ja kuuluvat samanaikaisesti niihin maihin, joissa investointi tuottaa suurimmat inhimilliset, sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset hyödyt;

10.  muistuttaa, että heikossa asemassa olevien ryhmien vaikutusvallan vahvistaminen on ratkaisevan tärkeää köyhyyden poistamiseksi; korostaa, että osallistavan ja tasapuolisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien olisi oltava kaikkien ihmisten saatavilla riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä sekä vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen saatavilla;

11.  toteaa näin ollen, että unionin koulutustuen avulla on toteutettava ensin kaksi painopistettä: asetetaan etusijalle korkealaatuinen ja osallistava peruskoulutus ja tarjotaan tehostettua tukea vähiten kehittyneille maille;

12.  korostaa etenkin kestävän kehityksen tavoitetta 4.1, jolla pyritään varmistamaan kaikille 12-vuotinen ilmainen ja laadukas perus- ja keskiasteen koulutus; muistuttaa, että sen olisi oltava Afrikan ja EU:n kumppanuuden keskeinen pilari vuoden 2017 Euroopan unionin ja Afrikan unionin huippukokouksessa sovittujen strategisten painopisteiden mukaisesti; toteaa, että maksuttomuuden on katettava paitsi maksuton koulunkäynti myös kaikki piilokustannukset, kuten koulutarvikkeisiin, -kuljetukseen ja -ruokaan liittyvät kustannukset; katsoo, että valtioiden on harkittava apurahajärjestelmiä, joilla mahdollistetaan heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäynti; muistuttaa, että on tärkeää taata moniarvoisuus ja vanhempien valinnanvapaus; vaatii kuitenkin kestävän kehityksen tavoitteen 4.1 ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan mukaisesti, että unioni ja sen jäsenvaltiot pidättäytyvät käyttämästä julkista kehitysapua sellaisten kaupallisessa tarkoituksessa toimivien voittoa tavoittelevien oppilaitosten tukemiseen, jotka eivät kunnioita unionin periaatteita ja arvoja;

13.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita käyttämään vähintään puolet koulutustuestaan peruskoulutukseen vuoteen 2030 mennessä;

14.  pyytää lisäksi, että vähintään 40 prosenttia unionin ja sen jäsenvaltioiden koulutustuesta kohdistetaan vähiten kehittyneille maille;

15.  pyytää kiinnittämään erityistä huomiota tyttöjen ja poikien tasa-arvoon koulussa, mikä on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen ja sen periaatteen kannalta, jonka mukaan ketään ei jätetä syrjään; kehottaa unionia edistämään osallistavaa ja laadukasta koulutusta, jotta voidaan poistaa esteet tyttöjen koulutukseen pääsyltä, koulunkäyntiin osallistumiselta ja opintojen loppuun saattamiselta; palauttaa mieliin tavoitteen, jonka mukaan 85 prosenttiin unionin uusista ohjelmista olisi sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo päätavoitteena tai merkittävänä tavoitteena vuoteen 2020 mennessä; pyytää lopuksi tukemaan sellaisten koulutusjärjestelmien toteuttamista, jotka täyttävät vammaisten oppilaiden sekä muiden vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet, paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi tiedonannon koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä ja tavoitteen, jonka mukaan 10 prosenttia unionin humanitaarisesta avusta osoitetaan koulutukseen vuodesta 2019 lähtien;

17.  muistuttaa, että pakolaislasten tai kotiseudultaan siirtymään joutuneiden lasten koulutus on asetettava etusijalle heti alusta lähtien; korostaa, että on tärkeää tukea epävakauden ja konfliktien koettelemia maita niiden järjestelmien kestokyvyn lujittamiseksi ja laadukkaaseen koulutukseen, myös keskiasteen koulutukseen, pääsyn takaamiseksi pakolaislapsille ja -nuorille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille ja heitä vastaanottaville yhteisöille;

18.  korostaa, että on tarpeen vastata kaikki sidosryhmät huomioon ottaen yhtenäisemmin, nopeammin, järjestelmällisemmin ja tehokkaammin koulutustarpeisiin hätätilanteissa hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä koskevan periaatteen mukaisesti;

19.  toteaa, että tietyt kohdemaat eivät kykene tai eivät halua vastata väestön perustarpeisiin, koulutustarpeet mukaan lukien; kehottaa yksilöimään sopivimman kansalaisyhteiskunnan kumppanin ja lujittamaan ja laajentamaan kansalaisjärjestöjen ja muiden toimijoiden tällä alalla harjoittamia hyviä käytäntöjä;

20.  korostaa keskiasteen, teknillisen ja ammatillisen koulutuksen merkitystä nuorten työllistettävyyden ja kestävän kehityksen kannalta; katsoo, että kahden viimeksi mainitun olisi johdettava ihmisarvoisiin töihin ja ne olisi suunnattava vastaamaan maan kehitysvaatimuksia ja yritysten tarpeita yhteistyössä niiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan niiden rahoittamina; kehottaa kiinnittämään huomiota hankkeisiin, joissa yksityinen sektori osallistuu koulutuskeskuksiin, ja kehottaa komissiota pohtimaan, kuinka tällaisten aloitteiden kehittämistä voidaan tukea taloudellisesti; panee merkille, että unionin ulkoista investointiohjelmaa voitaisiin hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseen, ja pyytää kansalaisyhteiskunnan organisaatioita osallistumaan strategisesti suunnitteluun ja täytäntöönpanoon tällä alalla;

21.  on huolissaan ns. aivovuodosta; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot osoittavat yli puolet koulutustuestaan koulunkäyntiin liittyviin kustannuksiin alueellaan; katsoo, että tätä osuutta olisi vähennettävä koulutustukea lisäämällä; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan ja soveltamaan hyviä käytäntöjä ja kokemuksia, kuten akateemista ja ammatillista vaihtoa; katsoo, että toistuvaisviisumit antaisivat näille opiskelijoille mahdollisuuden päivittää tietojaan ja edistäisivät liikkuvuutta; kehottaa samalla ottamaan käyttöön kannustimia tai toimia, joilla kannustettaisiin opiskelijoita työskentelemään vähimmäisaika talouden tai hallinnon alalla kotimaissaan paluunsa jälkeen, jotta hankitusta tietämyksestä olisi hyötyä pääasiassa kumppanimaille;

22.  toteaa, että opetuksen laatu on olennaisen tärkeää oppimisen kannalta; panee huolestuneena merkille, että opettajankoulutuksen laatu ja saatavuus ovat edelleen vakavia ongelmia erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; korostaa, että on toteutettava opettajien perus- ja täydennyskoulutusta koskevia toimia, joissa painotetaan osaamista ja opetustaitoja sekä heidän rekrytointiaan, palkkaustaan ja työolojaan, jotta voidaan muun muassa kannustaa heitä pysymään työssään ja välittämään tietämystään tuleville sukupolville; vaatii lisäämään vaihto-ohjelmia kehitysmaiden opettajien ja unionin jäsenvaltioiden opettajien välillä esimerkiksi Erasmus+-ohjelman avulla;

23.  panee merkille mittavat investoinnit, joita tarvitaan kouluinfrastruktuuriin, -tarvikkeisiin ja -tiloihin etenkin maaseutualueilla tai harvaan asutuilla alueilla tasavertaisen koulutukseen pääsyn varmistamiseksi kaikille ilman syrjintää;

24.  korostaa uusien teknologioiden merkitystä koulutuksen saatavuuden ja laadun parantamisessa erityisesti tiedon levittämisen, opettajien koulutuksen, opetustaidon ja kehityksen ja oppilaitosten hallinnon kannalta; korostaa tarvetta tarttua digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin sen varmistamiseksi, että nykyaikaiset tiedot ja opetusmenetelmät saavat jalansijaa kehitysmaissa; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että näillä uusilla teknologioilla on tuettava koulutuksellisia toimia eivätkä ne saa korvata niitä heikentämällä opetusvaatimuksia; kehottaa arvioimaan entistä paremmin teknologisten investointien vaikutusta oppimistuloksiin; korostaa digitaalisten taitojen kehittämistä naisten ja tyttöjen vaikutusvallan vahvistamiseksi;

25.  pyytää lisäämään toimia, joilla pyritään vastaamaan digitaalisen syrjäytyneisyyden asettamiin haasteisiin keskeisiä digitaalisia perustaitoja koskevan koulutuksen ja tieto- ja viestintäteknologian käytön helpottamista koskevien aloitteiden avulla; kehottaa lisäksi sisällyttämään digitaalisen lukutaidon kehitysmaiden koulujen opetussuunnitelmiin kaikilla koulutustasoilla, jotta oppilaat voivat hankkia tarvittavat taidot voidakseen saada helpommin tietoa;

26.  toteaa, että koulutuksen avulla tulevan sukupolven on voitava elää täysipainoista tuottavaa elämää robotisaation ja automaation muuttamassa maailmassa; katsoo, että sekä työnhakijoiden että yritysten odotusten täyttämiseksi saatavilla olevan koulutuksen olisi oltava aidosti ammattiin valmistavaa ja että tämän saavuttamiseksi koulutusalalla ei pitäisi sulkea pois kumppanuuksia yksityissektorin kanssa; painottaa tässä suhteessa joustavien taitojen merkitystä mutta myös elämäntaitojen ja sosiaalisten taitojen merkitystä koulutuksessa; on vakuuttunut siitä, että koulussa saatavan akateemisen tiedon lisäksi lasten on saatava ajattelun taitoja, jotta he voivat kyseenalaistaa oikealla tavalla, sekä luovia taitoja, jotta he voivat toteuttaa ajatuksia käytännössä, ja että heidän on kyettävä elinikäiseen oppimiseen;

27.  korostaa koulutuksen ja terveyden välistä yhteyttä; katsoo, että oppimisen edistämisen lisäksi kouluterveydenhuollolla ja terveyskasvatuksella pystytään tavoittamaan suuria osia yhteiskunnasta; pyytää ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisen ja yhteisen lähestymistavan tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatukseen, jossa käsitellään terveyttä koskevia kysymyksiä, kuten HIV, perhesuunnittelu ja raskaus, ja jolla tuetaan myös laaja-alaisempien tavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi tyttöjen koulutukseen pääsyn parantamista; korostaa hoitopalvelujen tarjoajien merkitystä psykososiaalisen tuen kannalta varsinkin konfliktin koettelemissa maissa, jotta voitaisiin parantaa lasten henkilökohtaista selviytymiskykyä;

28.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pienet lapset saavat ainakin vuoden ilmaista esiopetusta kestävän kehityksen tavoitteen 4.2 mukaisesti;

29.  toteaa, että ainoastaan suotuisa ympäristö mahdollistaa laadukkaan koulutuksen, mukaan lukien vanhempien osallistuminen, ravitsemukseen liittyvät näkökohdat, turvallisuus, sähkön ja veden saanti sekä asianmukaiset saniteettitilat, jotta pojat ja tytöt voivat todella hyötyä koulusta ja jotta opintonsa päättävien määrä lisääntyy erityisesti peruskoulutuksessa;

Avun laadun parantaminen

30.  katsoo, että avun vaikuttavuuden parantaminen edellyttää koulutusjärjestelmien, myös valtiosta riippumattomien koulutuslaitosten, koulutuksen laadun ja oppimistulosten arviointia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan tutkimusta sekä tietojen ja luotettavien, teknisten, syrjimättömien ja riippumattomien arviointivälineiden yhdistämistä;

31.  pitää ensiarvoisen tärkeänä avunantajien koordinoinnin parantamista paikallisissa koulutusryhmissä, jotta voitaisiin välttää kehitysaputoimien päällekkäisyydet ja jopa tilanteet, joissa niiden välillä on ristiriitaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita turvautumaan järjestelmällisemmin yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ja toimivallan siirtoon; muistuttaa, että kehitysapu ei saisi edistää vaikuttamisstrategiaa;

32.  korostaa hallitusten velvollisuutta varmistaa kansalaistensa oikeus saada opetusta; korostaa siksi tarvetta varmistaa kaikilla tasoilla vastuullisten toimijoiden valmiudet tarjota palveluja kaikille ja luoda laitoksia, strategioita ja kansallisia opetussuunnitelmia, jotka ovat tasapuolisia, saatavilla ja syrjimättömiä, joihin sitoudutaan aidosti ja jotka laaditaan avaintoimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, laajan kuulemisen ja strategisen osallistumisen perusteella ja joihin sisältyy erityisiä tavoitteita ja seurantajärjestelmiä, säännöllisiä arviointeja ja tarkastuksia, selkeä ja avoin vastuualueiden rajaaminen ja resurssien jakaminen, johon kohdistetaan riippumattomia tarkastuksia; kehottaa hyväksymään kansallisia sääntelykehyksiä koulutuspalvelujen luomista ja toimintaa varten;

33.  korostaa tuen ennustettavuutta ja sen omistajuutta kumppanivaltioissa; toteaa tässä yhteydessä, että talousarviotuki ja monenvälisten järjestöjen myöntämä tuki vastaavat parhaiten näitä vaatimuksia;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan mahdollisuuksien mukaan etusijalle alakohtaisen talousarviotuen, johon sovelletaan tiukkoja perusteita, hyvä hallintotapa mukaan lukien, ja tehokkaita tarkastuksia etenkin korruptiotapausten välttämiseksi; muistuttaa, että edunsaajina olevat kolmannet valtiot sitoutuvat maksamaan takaisin maksut, jos ilmenee vakavia sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan rahoitussopimusten valvontaan; korostaa tarvetta ottaa käyttöön seurantajärjestelmä, jolla voidaan tarkastaa, onko kehitysapuun tarkoitettuja varoja käytetty väärin, ja soveltaa tämän johdosta seuraamuksia, myös kohdentamalla varoja uudelleen, jotta voidaan tukea enemmän niitä maita, jotka noudattavat parempia käytäntöjä tällä alalla;

35.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden roolia koulutustukea koskevien ohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa, myös talousarviotuen yhteydessä;

36.  panee merkille, että ainoastaan kolmasosa tuesta koulutuksen alalla kanavoidaan monenvälisten elinten kautta kun taas terveyden alalla määrä on kaksi kolmasosaa; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden ja Education Cannot Wait -rahaston rahoitusta; katsoo, että maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden olisi seuraavassa vuoden 2020 jälkeisessä strategisessa suunnitelmassaan voitava jatkaa ohjelmakauttaan kolmesta vuodesta kuuteen vuoteen, jotta rahoitus olisi vakaampaa ja ennakoitavampaa, mikä on erityisen tärkeää kansallisten koulutusjärjestelmien lujittamiseksi;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0239.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0104.


Energiatehokkuus ***I
PDF 529kWORD 90k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (COM(2016)0761 – C8-0498/2016 – 2016/0376(COD))
P8_TA-PROV(2018)0442A8-0391/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0761),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0498/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0391/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;(3)

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta

P8_TC1-COD(2016)0376


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Energian kysynnän hillintä on yksi energiaunionistrategian viidestä ulottuvuudesta, jotka perustettiin 25 päivänä helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” perusteella. Parantamalla energiatehokkuutta koko energiaketjussa, mukaan lukien energian tuotannossa, siirrossa, jakelussa ja loppukäytössä, saadaan aikaan ympäristöhyötyjä, parannetaan ilmanlaatua ja kansanterveyttä, vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, parannetaan energiaturvallisuutta vähentämällä riippuvuutta unionin ulkopuolelta tuotavasta energiasta, alennetaan kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, autetaan lievittämään energiaköyhyyttä ja parannetaan kilpailukykyä sekä lisätään työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla, mikä parantaa kansalaisten elämänlaatua. Tämä on unionin niiden sitoumusten mukaista, jotka on tehty energiaunionin sekä 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen, joka hyväksyttiin YK:n ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa sovitun globaalin ilmastosopimuksen(7), jäljempänä 'Pariisin sopimus', puitteissa ja joissa sitoudutaan pitämään maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 celsiusasteen esiteollisen ajan tasoon verrattuna ja toteuttamaan toimia, joilla lämpötilan nousu saadaan pidettyä korkeintaan 1,5 celsiusasteessa esiteollisen ajan tasoon verrattuna.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU(8) on yksi osatekijä edettäessä kohti energiaunionia, jossa energiatehokkuutta käsitellään erillisenä energialähteenä. "Energiatehokkuus etusijalle" -periaate olisi otettava huomioon asetettaessa tarjontapuolta ja muita politiikanaloja koskevia uusia sääntöjä. Komission olisi varmistettava, että energiatehokkuus ja kysyntäpuolen ohjaus voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin tuotantokapasiteetin kanssa. Energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun tehdään energiajärjestelmän suunnittelua koskevia päätöksiä tai rahoituspäätöksiä. Energiatehokkuuteen on tehtävä parannuksia aina, kun ne ovat kustannustehokkaampia kuin vastaavat tarjontapuolen ratkaisut. Näin pitäisi voida hyödyntää paremmin energiatehokkuudesta unionille ja etenkin kansalaisille ja yrityksille koituvat eri edut.

(3)  Energiatehokkuus olisi nähtävä keskeisenä tekijänä ja otettava huomioon yhtenä painopistealana tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa investointipäätöksissä.

(4)  Kunnianhimoisen energiatehokkuustavoitteen saavuttaminen edellyttää esteiden poistamista, jotta helpotettaisiin investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin. Yksi askel tähän suuntaan otettiin, kun Eurostat 19 päivänä syyskuuta 2017 selkeytti, miten energiatehokkuutta koskevat sopimukset kirjataan kansantalouden tilinpidossa, mikä poistaa epävarmuustekijöitä ja helpottaa tällaisten sopimusten käyttöä.

(5)  Eurooppa-neuvosto kannatti 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 pidetyssä kokouksessaan, sitä, että unionin tasolla vuodeksi 2030 asetetaan 27 prosentin energiatehokkuustavoite, jota on määrä tarkistaa vuoteen 2020 mennessä "pitäen mielessä unionin 30 prosentin tason". Euroopan parlamentti kehotti 15 päivänä joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa aiheesta ”Kohti Euroopan energiaunionia” komissiota lisäksi arvioimaan myös 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen toteutettavuutta samalla aikavälillä. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa ▌direktiiviä 2012/27/EU, jotta otetaan huomioon vuotta 2030 koskevat näkymät.

(6)  ▌Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa unionin tason primääri- ja/tai loppuenergian kulutuksena ilmaistut energiatehokkuustavoitteet vähintään 32,5 prosentin tavoitteen muodossa vuodeksi 2030. Vuonna 2007 laadittujen ennusteiden mukaan vuonna 2030 primäärienergian kulutus on 1 887 miljoonaa öljytonnia vastaava energiamäärä (Mtoe) ja loppuenergian kulutus on 1 416 Mtoe. Vähennys, jonka suuruus on 32,5 prosenttia, johtaa vastaavasti 1 273 Mtoe:hen ja 956 Mtoe:hen vuonna 2030. Tämä tavoite on samanluonteinen kuin unionin vuodeksi 2020 asettama tavoite, ja komission olisi arvioitava se, jotta tavoitetta voitaisiin tarkistaa ylöspäin viimeistään vuoteen 2023 mennessä kustannusten merkittävän alenemisen johdosta tai tarpeen mukaan unionin hiilestä irtautumista koskevien kansainvälisten sitoumusten täyttämiseksi. Vuosille 2020 ja 2030 ei ole sitovia tavoitteita jäsenvaltioiden tasolla, ja jäsenvaltioiden vapautta määrittää joko primääri- tai loppuenergian kulutukseen, primääri- tai loppuenergian säästöihin taikka energiaintensiteettiin perustuvat kansalliset panoksensa ei jatkossakaan olisi rajoitettava. Jäsenvaltioiden olisi asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanoksensa siten, että ne ottavat huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 273 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 956 Mtoe loppuenergiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että primäärienergian kulutuksen unionissa olisi vähennyttävä 26 prosentilla ja loppuenergian kulutuksen 20 prosentilla verrattuna vuoden 2005 tasoihin. On tarpeen arvioida säännöllisesti edistymistä unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamisessa, ja tästä arvioinnista säädetään ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/xx(9)(10).

(7)  Energiajärjestelmien toiminnan tehokkuuteen tiettynä ajankohtana vaikuttaa kyky syöttää sähkötehoa eri lähteistä – joilla on eriasteinen inertia ja erilaiset käynnistysajat – verkkoon sulavasti ja joustavasti. Kyseistä tehokkuutta parantamalla voidaan paremmin hyödyntää uusiutuvia energialähteitä.

(8)  Energiatehokkuuden parantaminen voi lisätä taloudellista tuotosta. Jäsenvaltioiden ja unionin olisi pyrittävä energiankulutuksen vähentämiseen riippumatta talouskasvun tasosta.

(9)  Velvoite, jonka mukaan jäsenvaltioiden on laadittava pitkän aikavälin strategioita, joiden avulla saadaan liikkeelle investointeja ja helpotetaan kansallisen rakennuskannan peruskorjaamista, ja ilmoitettava tästä komissiolle, poistetaan direktiivistä 2012/27/EU ja lisättään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU(11), johon tämä velvoite sopii lähes nollaenergiarakennuksiin ja vähähiilisiin rakennuksiin siirtymistä koskevien pitkän aikavälin suunnitelmien kanssa.

(10)  Kun otetaan huomioon vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet, direktiivissä 2012/27/EU asetetun energiansäästövelvoitteen soveltamista olisi jatkettava vuoden 2020 jälkeen. Tämä jatkaminen vakauttaisi tilannetta investoijien kannalta ja edistäisi näin pitkän aikavälin investointeja ja energiatehokkuustoimenpiteitä, kuten rakennusten perusteellisia peruskorjauksia, joiden pitkän aikavälin tavoitteena on helpottaa olemassa olevien rakennusten muuntamista kustannustehokkaasti lähes nollaenergiarakennuksiksi. Energiansäästövelvoitteella on ollut keskeinen rooli paikallisen kasvun ja työpaikkojen luomisessa, ja sitä olisi jatkettava, jotta varmistetaan, että unioni voi saavuttaa energia- ja ilmastotavoitteensa luomalla uusia mahdollisuuksia ja katkaista energiankulutuksen ja kasvun välinen yhteys. Yksityisen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan arvioida, millä edellytyksillä energiatehokkuushankkeisiin tehtävät yksityiset investoinnit voidaan saada liikkeelle, ja kehittää uusia tulomalleja energiatehokkuutta koskevan innovoinnin alalla.

(11)  Energiatehokkuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet vaikuttavat myönteisesti myös ilmanlaatuun, sillä energiatehokkaammat rakennukset vähentävät osaltaan lämmityspolttoaineiden, mukaan lukien kiinteiden lämmityspolttoaineiden kysyntää. Siksi energiatehokkuuteen liittyvät toimenpiteet parantavat ulko- ja sisäilman laatua ja auttavat saavuttamaan kustannustehokkaalla tavalla unionin ilmanlaatupolitiikan tavoitteet, joita on asetettu etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/2284(12).

(12)  Jäsenvaltioita vaaditaan täyttämään koko velvoitekaudelta 2021–2030 kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa vähintään 0,8 prosentin ▌uusia vuotuisia säästöjä, loppuenergian kulutuksesta. Tämä vaatimus voidaan täyttää uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, kunhan energiansäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan käyttöön tämän uuden kauden aikana. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmää tai vaihtoehtoisia politiikkatoimia tai molempia. Lisäksi olisi annettava useita vaihtoehtoja, muun muassa liikenteessä käytetyn energian sisällyttäminen kokonaan tai osittain laskennan perustilanteeseen, jotta jäsenvaltiot voivat laskea joustavasti energiasäästöjensä määrän samalla kuitenkin varmistaen, että päästään vaadittuun kumulatiiviseen loppukäytön energiansäästöön, joka vastaa vähintään 0,8 prosentin suuruisia uusia vuotuisia säästöjä.

(13)  Olisi kuitenkin kohtuutonta asettaa kyseinen vaatimus Kyprokselle ja Maltalle. Kyseisten pienten saarijäsenvaltioiden energiamarkkinoilla on omat erityispiirteensä, jotka rajoittavat merkittävästi energiansäästövelvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevien toimenpiteiden valikoimaa. Näitä erityispiirteitä ovat esimerkiksi yksi ainoa sähkönjakelija, maakaasuverkkojen sekä kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien puuttuminen ja polttoaineen jakeluyhtiöiden pieni koko. Näiden erityispiirteiden lisäksi kyseisten jäsenvaltioiden energiamarkkinat ovat pienet. Sen vuoksi Kyprosta ja Maltaa olisi vaadittava saavuttamaan vain kumulatiivinen loppukäytön energiansäästö, joka vastaa 0,24 prosentin suuruisia uusia säästöjä loppuenergian kulutuksessa kaudella 2021–2030.

(14)  Jäsenvaltioiden olisi velvoitejärjestelmää käyttäessään nimettävä velvoitetut osapuolet energian jakelijoiden, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Tiettyjen jakelijoiden tai vähittäismyyntiyritysten nimeämisen velvoitetuiksi osapuoliksi tai niiden vapauttamisen ei pitäisi katsoa olevan ristiriidassa syrjimättömyysperiaatteen kanssa. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi valita, nimetäänkö kaikki tällaiset jakelijat tai jälleenmyyntiyritykset velvoitetuiksi osapuoliksi, vai pelkästään niiden tietyt ryhmät.

(15)  Jäsenvaltioiden liikenteen alalla toteuttamat energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet voidaan ottaa huomioon niiden loppukäytön energiansäästövelvoitteiden täyttämisessä. Tällaisiin toimenpiteisiin kuuluvat toimintapolitiikat, joilla muun muassa edistetään energiatehokkaampia ajoneuvoja, siirtymistä käyttämään liikennemuotoina pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikennettä tai edistetään liikkuvuutta ja kaupunkisuunnittelua, jonka avulla liikenteen kysyntä vähenee. Lisäksi huomioon voidaan ottaa järjestelmät, jotka nopeuttavat uusien energiatehokkaampien ajoneuvojen käyttöönottoa, tai toimintapolitiikat, joilla edistetään siirtymistä tehokkaampiin polttoaineisiin, jotka vähentävät energiankulutusta kilometriä kohti, edellyttäen että noudatetaan direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, liitteessä V vahvistettuja sääntöjä vaikutuksellisuudesta ja lisäisyydestä. Näiden toimenpiteiden olisi tarvittaessa oltava yhteensopivia vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU(13) mukaisesti laadittujen jäsenvaltioiden kansallisten toimintakehysten kanssa.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842(14) mukaisesti toteutettuja jäsenvaltioiden toimenpiteitä, joilla saadaan aikaan todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia energiatehokkuuden parannuksia, voidaan pitää jäsenvaltioille kustannustehokkaana tapana täyttää direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaiset energiansäästövelvoitteensa.

(17)  Jäsenvaltioiden olisi velvoitejärjestelmissään voitava sallia tai vaatia, että velvoitetut osapuolet suorittavat maksuosuuden kansalliseen energiatehokkuusrahastoon, vaihtoehtona sille, että velvoitettujen osapuolten edellytetään saavuttavan direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 7 artiklan 1 kohdassa edellytetyt kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt.

(18)  Jäsenvaltioiden ja velvoitettujen osapuolten olisi otettava käyttöön kaikki mahdolliset keinot ja teknologiat saavuttaakseen vaaditun kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, myös edistämällä kestäviä teknologioita tehokkaissa kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmissä, tehokasta lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuuria sekä energiakatselmuksia tai niitä vastaavia hallintajärjestelmiä, sillä edellytyksellä, että ilmoitetut energiasäästöt ovat direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 7 artiklassa ja liitteessä V säädettyjen vaatimusten mukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä käyttöön otetun 7 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä huomattavaan joustavuuteen vaihtoehtoisten politiikkatoimien suunnittelussa ja toteutuksessa.

(19)  Pitkän aikavälin energiatehokkuustoimenpiteet tuottavat energiansäästöjä vuoden 2020 jälkeenkin, mutta jotta edistettäisiin ▌vuodeksi 2030 asetetun unionin energiatehokkuustavoitteen saavuttamista, näillä toimenpiteillä olisi saatava aikaan uusia säästöjä vuoden 2020 jälkeen. Toisaalta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen saavutettuja energiansäästöjä ei saisi laskea mukaan kumulatiivisiin loppukäytön energiansäästöihin, joita vaaditaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.

(20)  Uusien säästöjen olisi oltava lisäsäästöjä siihen nähden, että jatketaan nykyisten toimenpiteiden toteuttamista, joten säästöjä, jotka olisi saatu joka tapauksessa, ei olisi otettava huomioon energiansäästövaatimusten täyttämistä arvioitaessa. Jotta voidaan laskea käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutus, mukaan olisi voitava laskea vain nettosäästöt mitattuina sinä energiankulutuksen muutoksena, jonka voidaan suoraan katsoa johtuvan kyseisestä energiatehokkuustoimenpiteestä. Nettosäästöjen laskemiseksi jäsenvaltioiden olisi määritettävä perusskenaario siitä, miten tilanne kehittyy, jos kyseistä toimenpidettä ei toteuteta. Kyseistä politiikkatoimea olisi arvioitava tähän perusskenaarioon nähden. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että samaan aikaan on saatettu toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka myös ovat saattaneet vaikuttaa energiansäästöjen määrään, joten ei voida katsoa, että kaikki arvioitavan tietyn politiikkatoimen käyttöönotosta lähtien havaitut muutokset johtuisivat pelkästään kyseisestä politiikkatoimesta. Velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimien olisi tosiasiallisesti edistettävä ilmoitettujen energiasäästöjen saavuttamista, jotta varmistetaan vaikutuksellisuutta koskevan vaatimuksen täyttyminen.

(21)  Energiasäästöjen laskennassa on tärkeää ottaa tarvittaessa huomioon kaikki energian toimitusketjun vaiheet, jotta lisätään energiansäästöpotentiaalia sähkön siirrossa ja jakelussa.

(22)  Tehokkaalla vesihuollolla voi olla merkittävä vaikutus energiansäästöihin. Vesi- ja jätevesialojen osuus unionin sähkön käytöstä on 3,5 prosenttia, ja tuon osuuden odotetaan kasvavan. Samanaikaisesti vesivuotojen osuus kaikesta unionissa käytetystä vedestä on 24 prosenttia ja merkittävin veden kuluttaja on energia-ala, jonka osuus vedenkulutuksesta on 44 prosenttia. Olisi tutkittava perusteellisesti energiansäästöpotentiaali, joka saataisiin aikaan älykkäitä teknologioita ja prosesseja käyttämällä.

(23)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti unionin energiatehokkuuspolitiikan olisi oltava osallistavaa, ja näin ollen sillä olisi myös varmistettava, että energiaköyhyydestä kärsivät kuluttajat pääsevät osallisiksi energiatehokkuustoimenpiteistä. Rakennusten energiatehokkuusparannusten pitäisi hyödyttää erityisesti heikossa asemassa olevia kotitalouksia, mukaan lukien energiaköyhyyden koettelemat kotitaloudet ja tapauksen mukaan sosiaalisessa asuntotarjonnassa asuvat. Jäsenvaltiot voivat jo nyt edellyttää velvoitettuja osapuolia sisällyttämään energiansäästötoimenpiteisiin energiaköyhyyteen liittyviä sosiaalisia tavoitteita, ja tämä mahdollisuus olisi nyt laajennettava vaihtoehtoisiin politiikkatoimiin ja kansallisiin energiatehokkuusrahastoihin ja muutettava velvoitteeksi, joskin jäsenvaltioiden olisi säilytettävä täysi toimintavara toimien laajuuden, soveltamisalan ja sisällön suhteen. Jos energiatehokkuusvelvoitejärjestelmään ei voi sisällyttää yksittäisiä energian kuluttajia koskevia toimenpiteitä, jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä energiaköyhyyden lievittämiseksi vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla.

(24)  Energiaköyhyys koskee noin 50:tä miljoonaa kotitaloutta unionissa. Energiatehokkuustoimenpiteet on sen vuoksi otettava keskeiselle sijalle kaikissa kustannustehokkuusstrategioissa, joilla on tarkoitus vähentää energiaköyhyyttä ja kuluttajien haavoittuvuutta, ja kyseisillä toimenpiteillä täydennetään jäsenvaltioiden sosiaaliturvapolitiikkaa. Sen varmistamiseksi, että energiatehokkuustoimenpiteillä vähennetään kestävällä tavalla vuokralaisten energiaköyhyyttä, olisi otettava huomioon näiden toimenpiteiden kustannustehokkuus ja kannattavuus kiinteistöjen omistajille ja vuokralaisille ja taattava näille toimenpiteille jäsenvaltioissa riittävä taloudellinen tuki. Unionin rakennuskannan on pitkällä aikavälillä koostuttava lähes nollaenergiarakennuksista Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Nykyinen rakennusten peruskorjausaste ei ole riittävä, ja vaikeimmin saavutettavissa ovat ne rakennukset, joiden asukkaina on energiaköyhyyden koettelemia pienituloisia ihmisiä. Sen vuoksi tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, jotka liittyvät energiansäästövelvoitteisiin, energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin ja vaihtoehtoisiin politiikkatoimiin, ovat erityisen tärkeitä.

(25)  Kuluttajien energiankulutuksen kustannuksia pitäisi saada pienemmiksi auttamalla kuluttajia vähentämään energian käyttöään vähentämällä rakennusten energiatarpeita ja parantamalla laitteiden tehokkuutta, minkä lisäksi olisi oltava saatavilla vähän energiaa kuluttavia liikennemuotoja yhdistettyinä julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn.

(26)  On tärkeää lisätä kaikkien unionin kansalaisten tietoisuutta energiatehokkuuden parantamisen hyödyistä ja tarjota heille täsmällisiä tietoja siitä, kuinka parantaminen saavutetaan. Energiatehokkuuden parantamisella on erittäin tärkeä merkitys unionissa myös energian huoltovarmuuden kannalta, koska sen avulla vähennetään unionin riippuvuutta kolmansista maista tuotavista polttoaineista.

(27)  Kaikkien toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen, myös takaisinmaksuaikojen, olisi oltava kuluttajille täysin läpinäkyviä.

(28)  Pannessaan täytäntöön direktiiviä 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, ja toteuttaessaan muita energiatehokkuusalan toimenpiteitä, jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota synergiavaikutukseen energiatehokkuustoimenpiteiden ja luonnonvarojen tehokkaan käytön välillä kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

(29)  Hyödyntämällä uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään ja helpottamaan energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa esimerkiksi suurille ja pienille asiakkaille tarjottavien innovatiivisten energiapalvelujen avulla.

(30)  Energiankulutusta koskevien tarkkojen, luotettavien, selkeiden ja ajantasaisten tietojen saantiin liittyviä kuluttajien vähimmäisoikeuksia olisi vahvistettava osana niitä toimenpiteitä, jotka on esitetty energiaunioniin liittyvässä 15 päivänä heinäkuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa "Energian kuluttajien aseman vahvistaminen" ja lämmitystä ja jäähdytystä koskevassa strategiassa. Direktiivin 2012/27/EU 9–11 artikla ja liite VII olisi muutettava, jotta energiankulutuksesta voidaan antaa säännöllisiä ja parempia tietoja, kun tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta mittauksessa käytettävien laitteiden kannalta. Tällä direktiivillä täsmennetään, että käyttäjäkohtaisen mittaamisen kustannustehokkuus riippuu siitä, ovatko siihen liittyvät kustannukset oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin. Käyttäjäkohtaisen mittaamisen kustannustehokkuuden arvioimisessa voidaan ottaa huomioon tietyn rakennuksen osalta suunniteltujen muiden konkreettisten toimenpiteiden, esimerkiksi tulevien peruskorjausten, vaikutus.

(31)  Tällä direktiivillä selvennetään myös, että laskutukseen ja laskutus- tai kulutustietoihin liittyviä oikeuksia olisi sovellettava keskitetystä lähteestä toimitetun lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän käyttöveden kuluttajiin, vaikka heillä ei olekaan suoraa käyttäjäkohtaista sopimussuhdetta energiantoimittajaan. 'Loppuasiakkaan' määritelmän voidaan katsoa tarkoittavan vain luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ostavat energiaa energiantoimittajan kanssa tehdyn suoran käyttäjäkohtaisen sopimuksen pohjalta. Näin ollen asiaan liittyvissä säännöksissä olisi käytettävä ilmausta 'loppukäyttäjä' viittaamaan laajempaan kuluttajaryhmään, ja sen olisi katettava lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä käyttövettä omaan loppukäyttöönsä ostavien loppuasiakkaiden lisäksi yksittäisen rakennuksen tai moniasuntoisen tai moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksittäisen yksikön asukas, jos lämmitys, jäähdytys tai lämmin vesi toimitetaan keskitetystä lähteestä ja jos asukkaalla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa. Käsitteellä 'käyttäjäkohtainen mittaaminen' olisi tarkoitettava kulutuksen mittaamista tällaisen rakennuksen yksittäisissä yksiköissä.

(32)  Lämpöenergian käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden varmistamiseksi ja siten käyttäjäkohtaisen mittaamisen toteuttamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on voimassa läpinäkyvät, julkisesti saatavilla olevat kansalliset säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden kulutuksen kustannusten jakamista moniasuntoisissa ja moneen eri tarkoituksiin käytettävissä rakennuksissa. Avoimuuden lisäksi jäsenvaltiot voisivat halutessaan harkita sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla lisättäisiin kilpailua käyttäjäkohtaista mittaamista koskevien palvelujen tarjoamisessa, mikä auttaisi varmistamaan, että kaikki loppukäyttäjille aiheutuvat kustannukset ovat kohtuullisia.

(33)  Jotta kulutustietoja voidaan toimittaa kustannustehokkaasti ja usein, uusien asennettavien lämpömittareiden tai lämmityskustannusten jakolaitteiden olisi oltava etäluettavia viimeistään … päivänä …kuuta … [22 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulosta]. On tarkoitus, että tällä direktiivillä direktiiviin 2012/27/EU tehtyjä muutoksia, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden mittaamista, lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden käyttäjäkohtaista mittaamista ja kustannusten jakamista, etäluentaa koskevaa vaatimusta, lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustietoja, lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään käyttöveteen liittyvien mittaus-, laskutus- ja kulutustietojen saamisen kustannuksia, sekä lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustietoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, sovelletaan vain keskitetystä lähteestä toimitettuun lämmitykseen, jäähdytykseen ja lämpimään käyttöveteen. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää, katsotaanko teknologia, joka perustuu mittarin lukemiseen laitteen kanssa ohi kulkien tai ajaen, etäluettaviksi laitteiksi. Etäluettavat laitteet eivät edellytä pääsyä sisälle yksittäisiin asuntoihin tai rakennuksen yksiköihin mittarinlukua varten.

(34)  Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon se, että energiankulutuksen mittaamista koskevien uusien teknologioiden onnistunut toteutus edellyttää enemmän investointeja sekä käyttäjien että energiantoimittajien valistukseen ja osaamiseen.

(35)  Laskutustiedot ja vuosiyhteenvedot ovat tärkeä keino tiedotettaessa asiakkaille näiden energiankulutuksesta. Kulutusta ja kustannuksia koskevista tiedoista kuluttajat voivat saada myös muuta tietoa, joka auttaa heitä vertailemaan nykyistä sopimustaan muihin tarjouksiin ja käyttämään valitusten hallintaa ja vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä. Kun otetaan huomioon, että laskuihin liittyvät riidat ovat kuitenkin yleinen syy kuluttajien valituksiin, minkä seurauksena kuluttajien tyytyväisyys ja yhteydenpito energiantoimittajiinsa on jatkuvasti vähäistä, on kuitenkin tarpeellista yksinkertaistaa ja selventää laskuja ja tehdä niistä helpommin ymmärrettäviä. Samalla on tarpeen varmistaa, että erillisistä välineistä, kuten laskutustiedoista, tiedotustyökaluista ja vuosiyhteenvedoista, saadaan kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla kuluttajat voivat säännellä energiankulutustaan, vertailla tarjouksia ja vaihtaa energiantoimittajaa.

(36)   Jäsenvaltioiden toimenpiteitä olisi tuettava sellaisilla hyvin suunnitelluilla ja vaikuttavilla unionin rahoitusvälineillä kuin Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Euroopan strategisten investointien rahasto ja Euroopan investointipankki (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), joilla olisi tuettava investointeja energiatehokkuuteen energian toimitusketjun kaikissa vaiheissa ja joiden olisi käytettävä kattavaa kustannus-hyötyanalyysia, johon kuuluu eriytettyjen diskonttokorkojen malli. Rahoitustuki olisi keskitettävä kustannustehokkaisiin menetelmiin energiatehokkuuden parantamiseksi, mikä johtaisi energiankulutuksen vähenemiseen. Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin olisi yhdessä kansallisten kehityspankkien kanssa suunniteltava, tuotettava ja rahoitettava ohjelmia ja hankkeita, jotka sovitetaan nimenomaan energiatehokkuusalalle, myös energiaköyhyyden koettelemille kotitalouksille.

(37)  Jotta voidaan varmistaa, että direktiivin 2012/27/EU liitteitä ja hyötysuhteen yhdenmukaistettuja viitearvoja voidaan päivittää, on tarpeen laajentaa komissiolle annettua säädösvallan siirtoa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(15) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(38)  Jotta voidaan arvioida direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, tehokkuutta, käyttöön olisi otettava vaatimus tuon direktiivin yleisestä uudelleentarkastelusta ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä toimitettavasta kertomuksesta. Tämän uudelleentarkastelun olisi tapahduttava Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimuksen vuoden 2023 maailmanlaajuisen tilannekatsauksen jälkeen, jotta tätä prosessia voidaan tarvittaessa mukauttaa ottaen huomioon myös talouden ja innovaatioiden kehitys.

(39)  Paikallis- ja alueviranomaisille olisi annettava päärooli direktiivissä 2012/27/EU säädettyjen toimenpiteiden kehittämisessä, suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, jotta ne kykenevät ottamaan asianmukaisesti huomioon omat ilmastoon, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät erityispiirteensä.

(40)  Jotta voitaisiin ottaa huomioon teknologian edistyminen ja uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus sähköntuotantosektorilla, kilowattitunteina (kWh) mitatun sähkön säästön oletuskerrointa olisi tarkistettava primäärienergiakertoimen muutosten huomioon ottamiseksi. Sähkön primäärienergiakerrointa koskevat laskelmat, joissa otetaan huomioon energialähteiden yhdistelmä, perustuvat vuotuisiin keskiarvoihin. Ydinvoimasähkön ja lämmön tuotannon osalta käytetään 'fyysisen energiasisällön' laskentamenetelmää ja fossiilisista polttoaineista ja biomassasta tuotetun sähkön ja lämmön osalta 'teknistä muuntotehokkuusmenetelmää'. Palamattoman uusiutuvan energian osalta menetelmänä käytetään suoraa vastaavuutta, joka perustuu 'primäärienergian kokonaismäärää' koskevaan lähestymistapaan. Laskettaessa sähkön primäärienergiaosuutta sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sovelletaan direktiivin 2012/27/EU liitteessä II esitettyä menetelmää. Tässä käytetään keskimääräistä eikä marginaalista markkina-asemaa. Muuntotehokkuuden oletetaan olevan 100 prosenttia palamattoman uusiutuvan energian, 10 prosenttia geotermisen voimalaitoksen ja 33 prosenttia ydinvoimalaitoksen osalta. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon kokonaistehokkuus lasketaan Eurostatin tuoreimpien tietojen perusteella. Järjestelmän rajat asetetaan niin, että primäärienergiakerroin on 1 kaikkien energialähteiden osalta. Primäärienergiakertoimen arvo viittaa vuoteen 2018 ja se perustuu PRIMES-viiteskenaarion vuosia 2015 ja 2020 koskevasta tuoreimmasta versiosta saatuihin tietoihin, jota on tarkistettu vuotta 2016 koskevilla Eurostatin tiedoilla. Analyysi kattaa jäsenvaltiot ja Norjan. Norjaa koskeva tietojoukko perustuu sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston tietoihin.

(41)  Unionin säädösten täytäntöönpanosta johtuvia energiansäästöjä ei saisi ilmoittaa, paitsi jos ne johtuvat toimenpiteestä, joka ulottuu kyseessä olevassa unionin lainsäädännössä vaadittua vähimmäistasoa pidemmälle joko niin, että jäsenvaltioiden tasolla on asetettu kunnianhimoisemmat energiatehokkuusvaatimukset tai toimenpiteen täytäntöönpanoa on tehostettu. Rakennusten avulla on mahdollista lisätä merkittävästi energiatehokkuutta, ja rakennusten peruskorjauksilla edistetään olennaisella tavalla ja pitkällä aikavälillä mittakaavaetuja hyödyntäen energiansäästöjen lisäämistä ▌. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että kaikki energiansäästöt, jotka johtuvat olemassa olevien rakennusten peruskorjauksia edistävistä toimenpiteistä, voidaan ilmoittaa, jos ne ylittävät säästöt, jotka olisi saavutettu ilman kyseistä politiikkatoimea, ja jos jäsenvaltio osoittaa, että velvoitetun, osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen toimet ovat tosiasiallisesti edistäneet ilmoitettujen säästöjen saavuttamista.

(42)  Energiaunionistrategian ja parempaa sääntelyä koskevien periaatteiden mukaisesti olisi tuotava paremmin esiin energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien ja vaihtoehtoisten politiikkatoimien täytäntöönpanon seurantaa ja tarkastuksia koskevat säännöt, mukaan lukien vaatimus tarkastaa tilastollisesti edustava toimenpiteiden otos. Direktiivissä 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, ilmaisu 'tilastollisesti merkittävään osuuteen ja edustavaan otokseen energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä' olisi ymmärrettävä niin, että edellytetään kyseessä olevien ▌energiansäästötoimenpiteiden ▌tilastopopulaation osajoukon määrittämistä niin, että siinä tulee asianmukaisesti esiin ▌kaikkien energiansäästötoimenpiteiden ▌koko populaatio, minkä ansiosta voidaan tehdä kohtuullisia päätelmiä kaikkien toimenpiteiden luotettavuudesta.

(43)  Rakennuksissa uusiutuvan energian teknologialla tuotettu energia vähentää fossiilisista polttoaineista saadun energian määrää. Energiankulutuksen vähentäminen ja uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttö rakennussektorilla ovat merkittäviä toimia unionin energiariippuvuuden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoiset ilmasto- ja energiatavoitteet sekä Pariisin sopimuksen yhteydessä tehdyt globaalit sitoumukset. Kumulatiivisen energiansäästövelvoitteen osalta jäsenvaltiot voivat tarvittaessa energiansäästövaatimustensa täyttämiseksi ottaa huomioon rakennuksissa omaa käyttöä varten ▌tuotetun uusiutuvan energian johdosta aikaan saadut energiansäästöt. ▌

(44)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(45)  Jäsenvaltiot eivät voi ilman uusien energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista saavuttaa riittävän hyvin tämän direktiivin tavoitteita, joka on saavuttaa unionin energiatehokkuustavoitteet 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja vähintään 32,5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja valmistella näiden määräaikojen jälkeen toteutettavia energiatehokkuuden lisäparannuksia, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(46)  Direktiivi 2012/27/EU olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2012/27/EU seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että energiatehokkuudelle unionin vuodeksi 2020 asetetut 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asetetut vähintään 32,5 prosentin yleistavoitteet saavutetaan ja valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia näiden määräaikojen jälkeen.

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on poistaa energiamarkkinoiden esteitä ja korjata markkinahäiriöitä, jotka haittaavat energian tuotannon ja käytön tehokkuutta, sekä säädetään ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden ja -panosten asettamisesta vuosiksi 2020 ja 2030. ▌

Tällä direktiivillä edistetään "energiatehokkuus etusijalle" -periaatteen täytäntöönpanoa."

"

2)  Lisätään 3 artiklaan kohta seuraavasti:"

"4. Komissio arvioi 31 päivään lokakuuta 2022 mennessä, onko unioni saavuttanut vuodelle 2020 asetetut energiatehokkuuden yleistavoitteensa.

5.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanokset tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen unionin vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi asetuksen (EU)2018/XX*(17) 4 ja 6 artiklan mukaisesti. Näitä panoksia asettaessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 273 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 956 Mtoe loppuenergiaa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä panoksista komissiolle osana asetuksen (EU) 2018/XX(18) 3 ja 7–12 artiklassa tarkoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan, ja mainittujen artiklojen mukaisesti.

6.  Komissio arvioi unionin vuodeksi 2030 asettamien, 1 artiklan 1 kohdassa vahvistetut energiatehokkuuden yleistavoitteiden antaakseen viimeistään vuonna 2023 näiden tavoitteiden tarkistamisesta ylöspäin, jos taloudellisen tai teknisen kehityksen seurauksena kustannukset ovat merkittävästi alentuneet tai tarpeen vaatiessa unionin hiilestä irtautumista koskevien kansainvälisten sitoumusten täyttämiseksi.

_____________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/… (EUVL …)."

"

3)  Korvataan 7 artikla seuraavasti:"

"7 artikla

Energiansäästövelvoite

1.  Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään

   a) kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppuasiakkaille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon tässä laskennassa;
   b) kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 0,8 prosenttia vuotuisesta loppuenergian kulutuksesta laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta. Edellä esitetystä vaatimuksesta poiketen Kyproksen ja Maltan on saavutettava kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä uusia säästöjä, jotka vastaavat 0,24 prosenttia vuotuisesta loppuenergian kulutuksesta laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.

Jäsenvaltiot voivat laskea mukaan sekä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 että sen jälkeen käyttöön otetuista politiikkatoimista johtuvat energiansäästöt edellyttäen, että kyseisillä toimilla saadaan aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia uusia yksittäisiä toimia.

Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti vuotuisia uusia säästöjä kymmenvuotiskausina vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi tekemissä tarkasteluissa katsota, että tämä ei ole tarpeen vuotta 2050 koskevien unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, edellyttäen että vaaditut kumulatiiviset kokonaisenergiasäästöt on saavutettu kunkin velvoitekauden lopussa.

2.  Edellyttäen, että jäsenvaltiot täyttävät ainakin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövelvoitteensa, ne voivat laskea vaaditun energiansäästöjen määrän yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

   a) soveltaen vuotuista säästöastetta loppuasiakkaille myytyyn energiamäärään tai loppuenergian kulutukseen, laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;
   b) jättäen laskennan perustilanteessa kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetyn energian;
   c) hyödyntäen mitä tahansa 4 kohdassa esitettyä vaihtoehtoa.

3.  Kun jäsenvaltiot hyödyntävät 2 kohdan a, b tai c alakohdassa säädettyjä mahdollisuuksia, niiden on määritettävä

   a) oma vuotuinen säästöasteensa, jota sovelletaan laskettaessa niiden kumulatiivista loppukäytön energiansäästöä ja jolla varmistetaan, että niiden lopullinen energiansäästöjen nettomäärä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa edellytettyä pienempi; ja
   b) oma laskennan perustilanteensa, jossa voidaan jättää kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetty energia.

4.  Jollei 5 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi

   a) toteuttaa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa edellytetyn laskennan käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015; 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017; ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;
   b) jättää kokonaan tai osittain ottamatta huomioon direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa käytetyn energian myynnin määrän 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuna velvoitekautena tai kulutetun loppuenergian mainitun alakohdan b alakohdassa tarkoitettuna velvoitekautena;
   c) ottaa huomioon vaaditussa ▌energiansäästöjen määrässä energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat seurausta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle osana yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan tämän alakohdan mukaisista politiikkatoimista, jotka ne aikovat toteuttaa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivänä joulukuuta 2030 välisellä kaudella. Näiden toimenpiteiden vaikutus on laskettava liitteen V mukaisesti ja sisällytettävä kyseisiin suunnitelmiin;
   d) ottaa huomioon vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista uusista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun velvoitekauden osalta ja vuoden 2020 jälkeen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun kauden osalta, ja jotka voidaan mitata ja todentaa;
   e) ottaa huomioon vaaditussa energiansäästöjen määrässä politiikkatoimista johtuvat energiansäästöt, jos voidaan osoittaa, että kyseisillä toimilla saadaan aikaan 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana toteutettavia yksittäisiä toimia, joilla saadaan aikaan säästöjä 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen;
   f) jättää ▌vaaditun energiansäästön laskemisessa ulkopuolelle 30 prosenttia rakennuksessa tai sen yhteydessä omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevasta määrästä, joka on tulosta uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia edistävistä politiikkatoimista;
   g) laskea vaadittuun energiansäästöjen määrään ne energiansäästöt, jotka ylittävät 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella vaaditut energiansäästöt, edellyttäen että kyseiset säästöt johtuvat 7 a ja 7 b artiklassa tarkoitettujen politiikkatoimien nojalla toteutetuista yksittäisistä toimista, joista jäsenvaltiot ilmoittavat kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan ja joista raportoidaan jäsenvaltioiden edistymisraporteissa 24 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltioiden on 3 kohdan mukaan sovellettava ja laskettava 4 kohdan mukaan valittujen vaihtoehtojen vaikutukset erikseen 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja kausia varten:

   a) 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla velvoitekaudella vaaditun energiansäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 4 kohdan a-d alakohtaa. Kaikki 4 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 25 prosenttia 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta energiansäästöjen määrästä;
   b) 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetulla velvoitekaudella vaaditun energiansäästöjen määrän laskemista varten jäsenvaltiot voivat käyttää 4 kohdan b–g alakohtaa, edellyttäen että 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla yksittäisillä toimilla on edelleen todennettavissa ja mitattavissa olevaa vaikutusta 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen. Kaikki 4 kohdan nojalla valitut vaihtoehdot saavat olla yhteensä enintään 35 prosenttia 2 kohdan ja 3 kohdan mukaisesti lasketusta energiansäästöjen määrästä.

Riippumatta siitä, jättääkö jäsenvaltio laskennan perustilanteessaan kokonaan tai osittain ottamatta huomioon liikenteessä käytetyn energian tai hyödyntääkö se mitään 3 kohdassa luetelluista vaihtoehdoista, jäsenvaltion on varmistettava, että loppuenergian kulutuksessa 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisellä velvoitekaudella saavutettavien uusien säästöjen laskettu nettomäärä ei ole pienempi kuin 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun vuotuisen säästöasteen soveltamisesta johtuva määrä.

6.  Jäsenvaltioiden on asetuksen (EU) 2018/XX(19) liitteen III mukaisesti laadituissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan kuvattava laskentatapa tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuille energiansäästöille, jotka on saavutettava 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen kauden aikana, ja jäsenvaltioiden on tarvittaessa selitettävä, miten vuotuinen säästöaste ja laskennan perustilanne määritettiin ja mitä ja missä määrin tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja sovellettiin.

7.  Energiansäästöjä, jotka on saavutettu 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, ei lasketa mukaan vaadittuihin energiasäästöihin 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseltä ajalta.

8.  Tämän artiklan 1 kohdassa esitetystä poiketen jäsenvaltiot, jotka sallivat velvoitettujen osapuolten käyttää 7 a artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, voivat tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi ottaa huomioon minä tahansa vuonna vuoden 2010 jälkeen ja ennen tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua velvoitekautta saavutetut energiansäästöt siten kuin ne olisi saavutettu 31 päivän joulukuuta 2013 jälkeen ja ennen 31 päivää joulukuuta 2020, edellyttäen että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

   a) energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä oli voimassa minä tahansa ajankohtana 31 päivän joulukuuta 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välillä ja se sisällytettiin jäsenvaltion ensimmäiseen 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuun kansalliseen energiatehokkuuden toimintasuunnitelmaan;
   b) säästöt syntyivät osana velvoitejärjestelmää;
   c) säästöt on laskettu liitteen V mukaisesti;
   d) vuodet, joina säästöt katsotaan saavutetun, on ilmoitettu kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

9.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista politiikkatoimista johtuvat säästöt lasketaan liitteen V mukaisesti.

10.  Jäsenvaltioiden on saavutettava 1 kohdassa vaadittu säästöjen määrä joko perustamalla 7 a artiklassa tarkoitettu energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä tai toteuttamalla 7 b artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia politiikkatoimia. Jäsenvaltiot voivat yhdistää energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiin vaihtoehtoisia politiikkatoimia.

11.  Suunnitellessaan politiikkatoimia energiansäästöjen saavuttamista koskevien velvoitteidensa täyttämistä varten jäsenvaltioiden on otettava huomioon tarve lievittää energiaköyhyyttä asianomaisen jäsenvaltion vahvistamien perusteiden mukaisesti ja sen käytössä olevat alan käytännöt huomioon ottaen edellyttämällä, siinä määrin kuin se on aiheellista, että tietty osuus niiden kansallisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien puitteissa toteutetuista energiatehokkuustoimenpiteistä, vaihtoehtoisista politiikkatoimista tai kansallisesta energiatehokkuusrahastosta rahoitetuista ohjelmista ja toimenpiteistä toteutetaan ensisijaisina toimina heikossa asemassa olevien kotitalouksien keskuudessa, mukaan lukien energiaköyhyyden koettelemien kotitalouksien kohdalla ja aiheellisissa tapauksissa sosiaalisessa asuntotarjonnassa.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tietoa energiaköyhyyden lievittämiseksi tämän direktiivin puitteissa toteuttamiensa toimenpiteiden tuloksista yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan asetuksen (EU) 2018/XX(20) mukaisesti.

12.  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että politiikkatoimien tai yksittäisten toimien vaikutusten ollessa päällekkäisiä energiansäästöjä ei lasketa kahteen kertaan. ▌

"

4)  Lisätään artiklat ▌seuraavasti:"

"7 a artikla

Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät

1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdassa vaaditun säästöjen määrän saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa energiatehokkuusvelvoitejärjestelmällä, niiden on varmistettava, että tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kunkin jäsenvaltion alueella toimivat velvoitetut osapuolet täyttävät 7 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiolle asetetun kumulatiivisen loppukäytön energiansäästövaatimuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa päättää, että velvoitetut osapuolet täyttävät nämä säästövelvoitteensa kokonaan tai osittain kansalliseen energiatehokkuusrahastoon suorittamanaan maksuosuutena 20 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on nimettävä velvoitetut osapuolet puolueettomin ja syrjimättömin perustein alueellaan toimivien energian jakelijoiden ▌, energian vähittäismyyntiyritysten ja liikennepolttoaineen jakelijoiden tai liikennepolttoaineen vähittäismyyntiyritysten keskuudesta. Jäsenvaltion nimeämien velvoitettujen osapuolten on saavutettava loppuasiakkaiden keskuudessa velvoitteen täyttämisen edellyttämä energiansäästöjen määrä riippumatta 7 artiklan 1 kohdan nojalla suoritetuista laskelmista tai, jäsenvaltion niin päättäessä, muilta osapuolilta saatavien sertifioitujen säästöjen avulla tämän artiklan 6 kohdan a alakohdassa esitetyn mukaisesti.

3.  Jos energian vähittäismyyntiyritykset on nimetty velvoitetuiksi osapuoliksi 2 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että energian vähittäismyyntiyritykset eivät velvoitettaan täyttäessään luo esteitä kuluttajien mahdollisuudelle siirtyä toimittajalta toiselle.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmaistava kultakin velvoitetulta osapuolelta edellytetty energiansäästöjen määrä joko loppuenergian tai primäärienergian kulutuksena. Vaaditun energiansäästöjen määrän ilmaisemiseen valittua menetelmää on käytettävä myös velvoitettujen osapuolten ilmoittamien säästöjen laskemiseen. Laskemiseen sovelletaan liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia.

5.  Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden mukaisesti dokumentoitu todentaminen suoritetaan vähintään tilastollisesti merkittävään osuuteen ja edustavaan otokseen niistä energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, jotka velvoitetut osapuolet ovat ottaneet käyttöön. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava velvoitetuista osapuolista riippumattomasti.

6.  Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän puitteissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa yhden tai molemmat seuraavista:

   a) ▌sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat velvoitteensa noudattamista laskiessaan huomioon energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat sertifioidut energiansäästöt, myös silloin kun velvoitetut osapuolet edistävät muiden valtion hyväksymien elinten tai viranomaisten kautta toimenpiteitä, joihin voi liittyä virallisia kumppanuuksia ja joita voidaan toteuttaa yhdessä muiden rahoituslähteiden kanssa. Jos jäsenvaltiot sallivat tämän, niiden on varmistettava, että energiansäästöjen sertifioinnissa noudatetaan jäsenvaltioissa käyttöön otettua selkeää, tarkasteltavissa olevaa ja kaikille markkinatoimijoille avointa hyväksyntäprosessia, jolla pyritään pitämään sertifioinnin kustannukset mahdollisimman alhaisina;
   b) sallia, että velvoitetut osapuolet ottavat huomioon tiettynä vuonna saavutetut säästöt siten kuin ne olisi saavutettu jonakin neljästä edeltävästä tai kolmesta seuraavasta vuodesta, kunhan tämä ei ulotu 7 artiklan 1 kohdassa asetettuja velvoitekausia pidemmälle.

Jäsenvaltioiden on arvioitava tällaisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien suorien ja välillisten kustannusten vaikutuksia kansainväliselle kilpailulle altistuvien energiavaltaisten teollisuudenalojen kilpailukyvylle ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä näiden vaikutusten minimoimiseksi.

7.  Jäsenvaltioiden on julkaistava vuosittain kunkin velvoitetun osapuolen tai velvoitettujen osapuolten kunkin alaryhmän saavuttamat energiansäästöt sekä järjestelmällä saavutetut kokonaissäästöt.

7 b artikla

Vaihtoehtoiset politiikkatoimet

1.  Jos jäsenvaltiot päättävät täyttää 7 artiklan 1 kohdassa edellytettyjen säästöjen saavuttamiseen liittyvät velvoitteensa vaihtoehtoisilla politiikkatoimilla, niiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavuttavat 7 artiklan 1 kohdassa edellytetyt energiansäästöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 4 ja 5 kohdan soveltamista.

2.  ▌Kaikkien muiden kuin verotukseen liittyvien toimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mittaus-, tarkastus- ja todentamisjärjestelmät, joiden mukaisesti dokumentoitu todentaminen suoritetaan vähintään tilastollisesti merkittävään osuuteen ja edustavaan otokseen niistä energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, jotka osallistuvat tai toimeksi saaneet osapuolet ovat ottaneet käyttöön. Mittaus, tarkastus ja todentaminen on toteutettava osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista riippumattomasti.";

"

5)  Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)  korvataan otsikko seuraavasti:"

"Kaasun ja sähkön mittaaminen";

"

b)  korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti;"

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkön ja maakaasun loppuasiakkaille tarjotaan, mikäli se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin, kilpailukykyisesti hinnoitellut käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka kuvaavat tarkasti niiden todellista energiankulutusta ja antavat tiedot sen todellisesta ajoittumisesta.";

"

c)  kumotaan 3 kohta;

6)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"9 a artikla

Lämmityksen ▌, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden ▌mittaaminen

▌1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaukolämmityksen, kaukojäähdytyksen ja kotitalouksien lämpimän käyttöveden loppuasiakkaille tarjotaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja mittareita, jotka kuvaavat tarkasti niiden todellista energiankulutusta.

2.  Jos rakennuksen lämpö ▌, jäähdytys tai lämmin käyttövesi tulevat useille rakennuksille yhteisestä keskitetystä lähteestä tai kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmästä, rakennuksen lämmönvaihtimeen tai toimituspisteeseen on asennettava ▌mittari.

9 b artikla

Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden käyttäjäkohtainen mittaaminen ja kustannusten jakaminen

1.   Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- tai kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset mittarit, jotka mittaavat lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän käyttöveden kulutusta kunkin yksikön osalta, jos tämä on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin.

Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen mittaamiseksi ▌kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa. Jos kyseinen jäsenvaltio kuitenkin osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta, voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on julkaistava selvästi esitettyinä yleiset perusteet, menetelmät ja/tai menettelyt, joilla määritellään tekninen mahdottomuus ja kustannustehottomuus.

2.  Sen estämättä mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, uusiin moniasuntoisiin rakennuksiin ja uusien moneen eri tarkoitukseen käytettävien rakennusten, joissa on keskuslämmitys lämmintä käyttövettä varten tai joissa on käytössä kaukolämpöjärjestelmä, asuinkäytössä oleviin osiin on asennettava lämpimän käyttöveden kulutusta mittaavat käyttäjäkohtaiset mittarit.

3.  Jos moniasuntoisille tai moneen eri tarkoitukseen käytettäville rakennuksille toimitetaan kaukolämpöä tai -jäähdytystä tai jos omat yhteiset lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmät ovat yleisiä tällaisissa rakennuksissa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on voimassa käyttäjäkohtaisen kulutuksen laskennan avoimuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi läpinäkyvät, julkisesti saatavilla olevat kansalliset säännöt, jotka koskevat lämmityksen, jäähdytyksen tai lämpimän käyttöveden kulutuksen kustannusten jakamista tällaisissa rakennuksissa ▌. Sääntöihin on tarvittaessa sisällyttävä ohjeita tavasta jakaa seuraaviin tarkoituksiin käytetyn energian kustannukset:

   a) lämmin käyttövesi;
   b) rakennuksen laitteistosta peräisin oleva lämpö yhteisten tilojen lämmitystä varten (jos rappukäytävät ja käytävät on varustettu lämpöpattereilla);
   c) asuntojen lämmitys tai jäähdytys.

9 c artikla

Etäluentaa koskeva vaatimus

1.  ▌Edellä olevia 9 a ja 9 b artiklaa sovellettaessa mittareiden ja lämmityskustannusten jakolaitteiden, jotka asennetaan … päivään …kuuta …[22 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä] jälkeen, on oltava etäluettavia laitteita. Edellä 9 b artiklan 1 kohdassa asetettuja teknistä toteutettavuutta ja kustannustehokkuutta koskevia ehtoja sovelletaan edelleen.

2.  Mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet, jotka eivät ole etäluettavia mutta jotka on jo asennettu, on muutettava etäluettaviksi tai ne on korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivään tammikuuta 2027 mennessä, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta." ▌

"

7)  Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)  Korvataan otsikko seuraavasti:"

"Kaasun ja sähkön laskutustiedot";

"

b)  Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

▌”1. Jos loppuasiakkailla ei ole direktiiveissä 2009/72/EY ja 2009/73/EY tarkoitettuja älykkäitä mittareita, jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 varmistettava, että laskutustiedot ovat luotettavia, täsmällisiä ja perustuvat sähkön ja kaasun todelliseen kulutukseen liitteessä VII olevan 1.1 kohdan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista ja taloudellisesti perusteltua.”; ▌

"

8)  Lisätään artikla ▌seuraavasti:"

"10 a artikla

Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun mittarit ja lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, laskutus- ja kulutustiedot ovat luotettavia ja täsmällisiä ja perustuvat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemiin liitteessä VII a olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti kaikkien loppukäyttäjien osalta eli kaikkien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, jotka ostavat lämmitystä, jäähdytystä tai lämmintä käyttövettä omaan loppukäyttöönsä, tai luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, jotka käyttävät sellaista erillistä rakennusta tai sellaisen moniasuntoisen taikka moneen eri tarkoitukseen käytettävän rakennuksen yksikköä, johon toimitetaan lämmitys, jäähdytys tai lämmin käyttövesi keskitetystä lähteestä, ja joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.

Tämä velvoite voidaan jäsenvaltion niin säätäessä täyttää järjestelmällä, jossa loppuasiakas tai loppukäyttäjä lukee säännöllisesti mittarinsa itse ja ilmoittaa mittarilukemansa ▌, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyseessä 9 b artiklan mukainen lämmityskustannusten jakolaitteilla suoritettavaan käyttäjäkohtaiseen mittaamiseen perustuva kulutus. Laskutus saa perustua arvioituun kulutukseen tai kiinteään määrään ainoastaan silloin, kun loppuasiakas tai loppukäyttäjä ei ole ilmoittanut mittarilukemaa tietyltä laskutuskaudelta.

2.  Jäsenvaltioiden

   a) on edellytettävä, että jos loppukäyttäjien energialaskuja ja aiempaa kulutusta koskevat tiedot tai lämmityskustannusten jakolaitteiden mittarilukemat ovat käytettävissä, ne asetetaan loppukäyttäjän pyynnöstä tämän nimeämän energiapalvelujen tarjoajan saataville;
   b) on varmistettava, että loppuasiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä ▌;
   c) on varmistettava, että ▌laskujen mukana ▌toimitetaan ▌selkeät ja ymmärrettävät tiedot kaikille loppukäyttäjille liitteessä VII a olevan 3 kohdan mukaisesti; ja
   d) on edistettävä kyberturvallisuutta ja varmistettava loppukäyttäjien yksityisyyden suoja ja tietosuoja asiaa koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että laskutustietojen toimittamista loppuasiakkaan pyynnöstä ei pidetä maksukehotuksena, edellyttäen, että varsinaista maksua varten tarjotaan joustavia järjestelyjä ▌.

3.  Jäsenvaltioiden on päätettävä, kuka vastaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta niille loppukäyttäjille, joilla ei ole suoraa eikä käyttäjäkohtaista sopimusta energiantoimittajan kanssa.”;

"

9)  Korvataan 11 artikla seuraavasti:"

"11 artikla

Sähköön ja kaasuun liittyvien mittaus- ja laskutustietojen saamisen kustannukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppuasiakkaat saavat kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta.";

"

10)  Lisätään artikla ▌ seuraavasti:"

▌"11 a artikla

Lämmitykseen ▌, jäähdytykseen ja lämpimään käyttöveteen liittyvien mittaus-, laskutus- ja kulutustietojen saamisen kustannukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjät saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppukäyttäjät saavat kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta.

2.  Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, laskutustietojen kustannusten jakaminen 9 b artiklan nojalla moniasuntoisten ja moneen eri tarkoitukseen käytettävien rakennusten lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden käyttäjäkohtaisen kulutuksen osalta on toteutettava voittoa tuottamattomalta pohjalta. Tämän tehtävän antamisesta kolmannelle osapuolelle, kuten palveluntarjoajalle tai paikalliselle energiantoimittajalle, aiheutuvat kustannukset, joihin sisältyy käyttäjäkohtaisen todellisen kulutuksen mittaaminen, jakaminen ja huomioon ottaminen tällaisissa rakennuksissa, voidaan siirtää loppukäyttäjien maksettaviksi siinä määrin kuin tällaiset kustannukset ovat kohtuullisia. ▌

3.  Varmistaakseen käyttäjäkohtaista mittaamista koskevien palvelujen kohtuulliset kustannukset 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat tehostaa kilpailua tällä palvelualalla toteuttamalla aiheellisia toimenpiteitä, esimerkiksi suosittelemalla tai muuten edistämällä tarjouskilpailujen käyttöä tai sellaisten yhteentoimivien laitteiden ja järjestelmien käyttöä, jotka helpottavat palveluntarjoajan vaihtamista.";

"

11)  Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

▌"

"2 a. Komissio laatii asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemisen jälkeen 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä yhteiset menetelmät, jotta voidaan kannustaa verkonhaltijoita vähentämään häviöitä, toteuttamaan infrastruktuuriin kohdistettavan kustannustehokkaan ja energiatehokkaan investointiohjelman ja ottamaan asianmukaisesti huomioon verkon energiatehokkuuden ja joustavuuden."

"

12)  Lisätään 20 artiklaan kohdat seuraavasti:"

"3 a. Komissio käy vuoropuhelua julkisten ja yksityisten rahoituslaitosten kanssa kartoittaakseen, mitä mahdollisia toimia se voi toteuttaa, jotta saataisiin yksityistä rahoitusta energiatehokkuustoimenpiteisiin ja energiatehokkuutta parantaviin peruskorjauksiin direktiivin 2010/31/EU mukaisesti.

3 b.  Edellä 3 a kohdassa tarkoitettuihin toimiin kuuluvat seuraavat:

   a) pyritään saamaan liikkeelle energiatehokkuuteen suunnattavia pääomainvestointeja ottamalla huomioon energiansäästöjen laajemmat vaikutukset rahoitusriskien hallintaan;
   b) varmistetaan tarkempien tietojen saanti energiatehokkuudesta ja taloudellisista tuloksista
   i) tutkimalla tarkemmin, miten energiatehokkuuteen suunnattavilla investoinneilla parannetaan kohde-etuuden arvoa;
   ii) tukemalla tutkimuksia, joissa energiatehokkuuteen suunnattavista investoinneista saatavia muita kuin energiaan liittyviä hyötyjä arvioidaan rahamääräisesti.

3 c.  Yksityisen rahoituksen hankkimiseksi energiatehokkuustoimenpiteisiin ja energiakorjausten toteuttamiseen jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan

   a) pohdittava keinoja hyödyntää paremmin 8 artiklan mukaisia energiakatselmuksia päätöksentekoon vaikuttamiseksi;
   b) hyödynnettävä optimaalisella tavalla "Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille" -aloitteessa esitettyjä mahdollisuuksia ja välineitä.

3 d.  Komissio antaa jäsenvaltioille ohjeistusta yksityisten investointien saamisesta liikkeelle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020.

"

13)   Korvataan 22 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

▌"2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti liitteissä I–V, VII–X ja XII säädettyjen arvojen, laskentamenetelmien, primäärienergiakertoimen oletusarvon ja vaatimusten muuttamiseksi tämän direktiivin mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen."

"

14)  Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 22 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.";

"

b)   lisätään kohta seuraavasti:"

"3 a. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa* vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

_____________________

* EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.”

"

15)  Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)  lisätään kohta seuraavasti:"

"4 a. Komissio laatii osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta kertomuksen hiilimarkkinoiden toiminnasta asetuksen (EU) 2018/XX(21) 35 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ottaen huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanon vaikutukset.";

"

b)  lisätään kohdat seuraavasti:"

"12. Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmän täytäntöönpanon vaikuttavuutta 8 artiklan 4 kohdan soveltamisen kannalta ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio antaa tarvittaessa säädösehdotuksia mahdollisimman pian tuon kertomuksen antamisen jälkeen.

13.  Komissio arvioi 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä mahdollisuuksia parantaa energiatehokkuutta energian muunnossa, muuntamisessa, siirtämisessä, kuljetuksessa ja varastoinnissa ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.

14.  Komissio suorittaa 31 päivään joulukuuta 2021 mennessä, ellei maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2009/73/EY vähittäismarkkinoita koskeviin säännöksiin ole sillä välin ehdotettu muutoksia, arvioinnin ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen säännöksistä, jotka liittyvät maakaasua koskevaan mittaamiseen, laskutukseen ja kuluttajille annettaviin tietoihin, tarkoituksena mukauttaa ne tarvittaessa direktiivin 2009/72/EY vastaaviin sähköä koskeviin säännöksiin kuluttajansuojan vahvistamiseksi ja sen mahdollistamiseksi, että loppuasiakkaat saavat säännöllisemmin selkeitä ja ajantasaisia tietoja maakaasun kulutuksestaan ja voivat säännellä energian käyttöään. Komissio antaa tarvittaessa säädösehdotuksia mahdollisimman pian tuon kertomuksen antamisen jälkeen.

15.  Komissio arvioi tätä direktiiviä ja antaa kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 28 päivään helmikuuta 2024 mennessä ja sen jälkeen viiden vuoden välein.

Arviointi koskee seuraavia seikkoja:

   a) tarkastellaan, onko syytä mukauttaa 5 artiklassa asetettuja vaatimuksia ja vaihtoehtoista toimintatapaa vuoden 2030 jälkeen;
   b) arvioidaan direktiivin yleistä tehokkuutta ja tarvetta mukauttaa unionin energiatehokkuuspolitiikkaa 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen, joka hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa* tavoitteiden sekä talouden ja innovaatioiden kehityksen mukaisesti.

Tähän kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia lisätoimenpiteiksi.

_____________________

* EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4."

"

16)  Muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä].

Jäsenvaltioiden on kuitenkin saatettava 1 artiklan 5–10 alakohdan ja liitteessä olevien 3 ja 4 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään… päivänä …kuuta … [22 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä].

Niiden on viipymättä toimitettava ▌nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Muutetaan direktiivin 2012/27/EU liitteet seuraavasti:

1)   Korvataan liitteessä IV oleva alaviite 3 seuraavasti:

"(3) Sovelletaan, jos energiansäästöt lasketaan suhteessa primäärienergian kulutukseen käyttäen loppuenergian kulutukseen perustuvaa alhaalta ylös ‑lähestymistapaa. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltioiden on sovellettava kerrointa, joka saadaan avoimen menetelmän avulla ja primäärienergian kulutukseen vaikuttavien kansallisten olosuhteiden perusteella, todellisten säästöjen täsmällisen laskemisen varmistamiseksi. Kyseiset olosuhteet on perusteltava, ja niiden on oltava todennettavissa ja perustuttava puolueettomiin ja syrjimättömiin perusteisiin. Kilowattitunteina mitatun sähkönsäästön osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa oletuskerrointa 2,1 tai harkintansa mukaan määrittää muun kertoimen, jos ne pystyvät perustelemaan sen. Silloin niiden on otettava huomioon energialähteiden yhdistelmänsä, joka on sisällytetty niiden komissiolle ilmoittamiin asetuksen (EU) 2018/XX(22) [mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin. Komissio tarkistaa oletuskerrointa viimeistään … päivänä …kuuta … [4 vuotta tämän muutosdirektiivi voimaantulospäivästä] ja sen jälkeen neljän vuoden välein havaittujen tietojen perusteella. Tämä tarkistus on toteutettava siten, että otetaan huomioon sen vaikutukset muuhun unionin oikeuteen, kuten direktiiviin 2009/125/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2017/1369*.

_________________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1),"

b)  Korvataan liite V seuraavasti:

"Liite V

Yhteiset menetelmät ja periaatteet, joiden mukaisesti lasketaan 7, 7 a ja, 7 b artiklan sekä 20 artiklan 6 kohdan mukaisten energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien tai muiden politiikkatoimien vaikuttavuus

1.  Menetelmät, joiden mukaisesti lasketaan muista kuin verotustoimenpiteistä johtuvat energiansäästöt 7, 7 a ja, 7 b artiklan sekä 20 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi.

Velvoitetut, osallistuvat tai toimeksi saaneet osapuolet taikka täytäntöönpanevat viranomaiset voivat käyttää ▌seuraavia menetelmiä energiansäästöjen laskemiseksi:

a)  oletetut säästöt, vastaavien kohteiden aiempien, riippumattomasti valvottujen energiaparannusten tulosten perusteella. Lähestymistavasta käytetään yleisnimitystä "ex-ante" (ennakkoon);

b)  mitatut säästöt, jolloin toimenpiteen tai toimenpidepaketin toteuttamisella saatavat säästöt määritetään mittaamalla energian käytön todellinen vähentyminen, ottaen asianmukaisesti huomioon sellaiset kulutukseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät kuin säästön lisäisyys, käyttöaste, tuotantotasot ja säätila. Lähestymistavasta käytetään yleisnimitystä "ex-post" (jälkikäteen);

c)  laskennalliset säästöt, jolloin käytetään teknisiä arvioita säästöistä. Tätä toimintatapaa voi käyttää ainoastaan, jos perusteltujen mittaustietojen saaminen tietystä kohteesta on vaikeaa tai suhteettoman kallista, esimerkiksi jos vaihdetaan kompressori tai sähkömoottori, jolla on eri kWh-luokka kuin sillä, jonka säästöt on mitattu riippumattomasti, tai jos arviot toteutetaan kansallisesti vahvistettujen menetelmien ja viitearvojen pohjalta sellaisten pätevien tai akkreditoitujen asiantuntijoiden toimesta, jotka ovat riippumattomia asianomaisista velvoitetuista, osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista;

d)  kyselyjen perusteella kartoitetut säästöt, jolloin määritetään kuluttajien reaktiot neuvontaan, tiedotuskampanjoihin, energiamerkintä- tai sertifiointijärjestelmiin taikka älykkäisiin mittausjärjestelmiin. Tätä toimintatapaa voi käyttää ainoastaan sellaisten säästöjen osalta, jotka ovat seurausta muutoksista kuluttajien käyttäytymisessä. Sitä ei saa käyttää, jos säästöt johtuvat fyysisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

2.  Määritettäessä energiatehokkuustoimenpidettä koskevia energiansäästöjä 7, 7 a ja 7 b artiklan sekä 20 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)  Säästöjen on osoitettava olevan lisäsäästöjä niihin nähden, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ilman velvoitettujen, osallistuvien tai toimeksi saaneiden osapuolien tai täytäntöönpanevien viranomaisten toimia. Sen määrittämiseksi, mitä säästöjä voidaan pitää lisäsäästöinä, jäsenvaltioiden on otettava huomioon se, miten energian käyttö ja kysyntä kehittyisivät, jos kyseistä politiikkatoimea ei olisi, ottaen huomioon ainakin seuraavat tekijät: energiankulutuksen suuntaukset, muutokset kuluttajien käyttäytymisessä, teknologian edistyminen ja muiden unionin tai kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden aiheuttamat muutokset.

b)  Unionin pakottavan lainsäädännön täytäntöönpanosta johtuvia säästöjä pidetään säästöinä, jotka olisivat syntyneet joka tapauksessa ▌, eikä niitä sen vuoksi saa ilmoittaa säästöinä 7 artiklan 1 kohtaan sovellettaessa. Tästä vaatimuksesta poiketen olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen liittyvät säästöt voidaan ilmoittaa energiansäästöinä7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, edellyttäen että liitteessä olevan 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu olennaisuutta koskeva vaatimus täyttyy ▌. Säästöt, jotka syntyvät uusien rakennusten osalta ennen direktiivin 2010/31/EU saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä vahvistettujen kansallisten vähimmäisvaatimusten täytäntöönpanosta, voidaan ilmoittaa energiansäästöinä 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa, edellyttäen että liitteessä olevan 3 kohdan h alakohdassa tarkoitettu vaikutuksellisuutta koskeva vaatimus täyttyy ja jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet nämä säästöt kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

c)  säästöiksi voidaan laskea ainoastaan ne osuudet säästöistä, jotka ylittävät seuraavat tasot:

i)  uusia henkilöautoja ja uusia kevyitä kuljetusajoneuvoja koskevat unionin päästönormit, jotka johtuvat asetusten (EY) N:o 443/2009* ja asetuksen (EU) N:o 510/2011** täytäntöönpanosta;

ii)  unionin vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen energiaan liittyvien tuotteiden poistamista markkinoilta direktiivin 2009/125/EY mukaisten täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisen johdosta.

d)  Sellainen politiikka sallitaan, jolla tähdätään tuotteiden, laitteiden, liikennejärjestelmien, ajoneuvojen ja polttoaineiden, rakennusten ja rakennuselementtien, prosessien tai markkinoiden energiatehokkuustason parantamiseen.

e)  Toimenpiteet, joilla edistetään pienimuotoisen uusiutuvan energian teknologian asentamista rakennuksiin tai rakennusten yhteyteen, voidaan ottaa huomioon 7 artiklan 1 kohdan mukaisten energiansäästövaatimuksen täyttämiseksi, edellyttäen että toimista seuraa todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa olevia energiansäästöjä. Säästöjen laskennassa on noudatettava tämän liitteen vaatimuksia.

f)  Tehokkaampien tuotteiden ja ajoneuvojen käyttöönottoa vauhdittavan politiikan osalta voidaan ilmoittaa täysimääräiset säästöt, kunhan osoitetaan, että tämä käyttöönotto tapahtuu ennen tuotteen tai ajoneuvon odotetun keskimääräisen käyttöiän päättymistä tai ennen kuin tuote tai ajoneuvo tavallisesti korvattaisiin ja että säästöt ilmoitetaan vain siihen asti, kun korvattavan tuotteen tai ajoneuvon odotettu keskimääräinen käyttöikä päättyy.

g)  Edistäessään energiatehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa jäsenvaltioiden on asian niin vaatiessa varmistettava, että tuotteiden, palvelujen ja toimenpiteiden käyttöönoton laatunormeista pidetään kiinni tai että tällaisia normeja otetaan käyttöön, jos niitä ei ole.

h)  Alueiden välisten sääolosuhteiden erojen huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat päättää mukauttaa säästöt tiettyyn vakioarvoon tai hyväksyä erilaisia energiansäästöjä alueiden välisten lämpötilavaihtelujen mukaisesti.

i)  Energiansäästöjen laskennassa on otettava huomioon toimenpiteiden elinkaari ja se, missä tahdissa säästöt pienenevät ajan mittaan. Laskelma tehdään laskemalla kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt sen soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisellä kaudella. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat valita toisen menetelmän, jolla arvioidaan päästävän vähintään samaan säästöjen kokonaismäärään. Käyttäessään muuta menetelmää jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä menetelmää käyttäen laskettu energiansäästöjen kokonaismäärä ei ylitä sitä energiansäästöjen määrää, joka olisi saatu tulokseksi laskemalla yhteen kullakin yksittäisellä toimella saavutettavat säästöt soveltamisen alkamispäivän ja tapauksen mukaan 31 päivän joulukuuta 2020 tai 31 päivän joulukuuta 2030 välisellä kaudella. Jäsenvaltioiden on kuvailtava yksityiskohtaisesti asetuksen (EU) 2018/XX(23) mukaisissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan, mitä muita menetelmiä ne ovat käyttäneet ja mihin toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että tätä laskentaa koskevaa sitovaa vaatimusta noudatetaan.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat 7 b artiklan ja 20 artiklan 6 kohdan nojalla toteutettuja politikkatoimia koskevat vaatimukset täyttyvät:

a)  politiikkatoimilla ja yksittäisillä toimilla saadaan aikaan todennettavia energiansäästöjä loppukäytössä;

b)  tapauksen mukaan kunkin osallistuvan osapuolen, toimeksi saaneen osapuolen tai täytäntöönpanevan viranomaisen vastuu on määritelty selvästi;

c)  energiansäästöt, jotka saavutetaan tai on määrä saavuttaa, on määritelty avoimesti;

d)  vaadittujen tai politiikkatoimella saavutettavien energiansäästöjen määrä on ilmaistu joko loppuenergian tai primäärienergian kulutuksena liitteessä IV säädettyjä muuntokertoimia käyttäen;

e)  toimeksi saaneiden osapuolten, osallistuvien osapuolten ja täytäntöönpanevien viranomaisten saavuttamista energiansäästöistä laaditaan vuotuinen raportti, joka asetetaan julkisesti saataville samoin kuin tiedot energiansäästöjen vuotuisista suuntauksista;

f)  tuloksia seurataan ja aiheellisia toimenpiteitä toteutetaan, jos edistyminen ei ole tyydyttävää;

g)  yksittäisellä toimella saavutettuja energiasäästöjä ei saa ilmoittaa useampi kuin yksi osapuoli;

h)  osoitetaan, että osallistuvan tai toimeksi saaneen osapuolen taikka täytäntöönpanevan viranomaisen toiminta on vaikuttanut konkreettisesti ilmoitettujen säästöjen syntyyn.

4.  Määritettäessä 7 b artiklan nojalla käyttöön otetuilla verotukseen liittyvillä politiikkatoimilla saavutettuja energiansäästöjä on sovellettava seuraavia periaatteita:

a)  huomioon otetaan vain sellaisilla verotustoimenpiteillä saavutetut energiansäästöt, jotka ylittävät neuvoston direktiivissä 2003/96/EY*** tai neuvoston direktiivissä 2006/112/EY**** vaaditut polttoaineverojen vähimmäistasot;

b)  (energia)verotustoimenpiteiden vaikutuksen laskemiseen käytettyjen hintajoustojen on edustettava energian kysynnän reagoivuutta hinnan muutoksiin, ja ne on arvioitava tuoreiden ja edustavien virallisten tietolähteiden perusteella;

c)  energiansäästöt, jotka saavutetaan asiaan liittyvillä veropoliittisilla välineillä, mukaan lukien verokannustimet tai maksut rahastoon, on laskettava erikseen.

5.  Menetelmän ilmoittaminen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asetuksen (EU) 2018/XX(24) mukaisesti komissiolle ehdottamansa yksityiskohtainen menetelmä, jota ne aikovat soveltaa 7 a ja 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien ja vaihtoehtoisten toimenpiteiden toimintaan. Verotusta lukuun ottamatta ilmoituksessa on selvitettävä yksityiskohtaisesti

a)  7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla vaaditun energiansäästön taso tai odotetut säästöt koko 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 väliseltä ajalta;

b)  velvoitetut, osallistuvat tai toimeksi saaneet osapuolet tai täytäntöönpanevat viranomaiset;

c)  kohdealat;

d)  politiikkatoimet ja yksittäiset toimet, mukaan luettuna energiasäästöjen odotettu kumulatiivinen kokonaismäärä kutakin toimea kohti;

e)  velvoitekauden kesto energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän osalta;

f)  politiikkatoimeen liittyvät toimet;

g)  laskentamenetelmä, myös se, miten lisäisyys ja vaikutuksellisuus määritetään ja mitä menetelmiä ja viitearvoja käytetään oletettuja tai laskennallisia säästöjä varten;

h)  toimenpiteiden elinikä ja eliniän laskentatapa tai se, mihin se perustuu;

i)  jäsenvaltion sisäisten sääolosuhteiden erojen käsittelytapa;

j)  7 a ja 7 b artiklan nojalla toteutettuja toimenpiteitä koskevat seuranta- ja todentamisjärjestelmät ja se, miten niiden riippumattomuus velvoitetuista, osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista varmistetaan;

k)  verojen osalta:

i)  kohdealat ja veronmaksajaryhmä;

ii)  täytäntöönpaneva viranomainen;

iii)  odotetut säästöt;

iv)  verotoimenpiteen kesto; ja

v)  laskentamenetelmä, myös käytetyt hintajoustot ja miten ne on määritetty.

_________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 443/2009, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 1).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2011, annettu 11 päivänä toukokuuta 2011, päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (EUVL L 145 31.5.2011, s. 1).

*** Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

**** Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347 11.12.2006, s. 1).

3)   Korvataan liitteen VII otsikko seuraavasti:

"Sähkön ja kaasun todelliseen kulutukseen perustuvaa laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset";

4)  Lisätään liite seuraavasti:

▌"Liite VII a

Lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän käyttöveden laskutus- ja kulutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset

1.  Todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemiin perustuva laskutus

Jotta loppukäyttäjät voivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen on tapahduttava todellisen kulutuksen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemien perusteella vähintään kerran vuodessa.

2.  Laskutus- tai kulutustietojen vähimmäistiheys

Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on … päivästä …kuuta … [22 kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä] lähtien toimitettava loppukäyttäjille vähintään neljännesvuosittain pyynnöstä tai jos loppuasiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen, taikka muutoin kaksi kertaa vuodessa.

Jos etäluettavat mittarit tai lämmityskustannusten jakolaitteet on asennettu, todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemiin perustuvat laskutus- tai kulutustiedot on 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien toimitettava loppukäyttäjille vähintään kuukausittain. Ne voidaan myös asettaa saataville internetin kautta ja päivittää niin usein kuin käytettävät mittauslaitteet ja järjestelmät sen mahdollistavat. Lämmitys ja jäähdytys voidaan vapauttaa tästä vaatimuksesta lämmitys-/jäähdytyskausien ulkopuolella."

3.  Laskuun sisältyvät vähimmäistiedot ▌

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laskuissa tai niiden mukana asetetaan loppukäyttäjien saataville selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemiin perustuvat tiedot:

a)  voimassa olevat energian tosiasialliset hinnat ja todellinen kulutus tai lämmityskustannusten kokonaismäärä ja lämmityskustannusten jakolaitteiden lukemat;

b)  tiedot käytetystä polttoainesekoituksesta sekä siihen liittyvistä vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä, mukaan luettuna loppukäyttäjille, jotka käyttävät kaukolämmitystä tai -jäähdytystä, ja kuvaus sovellettavista eri veroista, maksuista ja tariffeista. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kasvihuonekaasupäästöistä ilmoittamista koskevan vaatimuksen soveltamisalaa niin, että se koskee vain toimituksia sellaisista kaukolämpöjärjestelmistä, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW;

c)  loppukäyttäjän nykyisen energiankulutuksen ja edellisen vuoden saman kauden kulutuksen vertailu graafisessa muodossa, ilmaston mukaan korjattuina lämmityksen ja jäähdytyksen osalta;

d)  sellaisten kuluttajajärjestöjen, energiatoimistojen tai vastaavien elinten yhteystiedot, mukaan lukien internetsivustojen osoitteet, joilta voi saada tietoa saatavilla olevista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä, vertailukelpoisista loppukäyttäjäprofiileista ja energiaa käyttävien laitteiden objektiivisista teknisistä eritelmistä;

e)  tiedot jäsenvaltioissa sovellettavista asiaankuuluvista valitusmenettelyistä, oikeusasiamiehen palveluista tai vaihtoehtoisista riitojenratkaisumekanismeista;

f)  vertailut saman käyttäjäluokan keskimääräisen vakioidun tai vertailukohtana pidettävän loppukäyttäjän kanssa. Sähköisten laskujen tapauksessa tämä vertailu voidaan asettaa sen sijaan saataville verkossa ja merkittynä laskuihin.

Laskuissa, jotka eivät perustu todelliseen kulutukseen tai lämmityskustannusten jakolaitteen lukemiin, on oltava selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten laskussa esitetty määrä on laskettu, ja ainakin d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot."

4)  Korvataan liitteessä IX olevan 1 osan neljännen kohdan g alakohta seuraavasti:

"g) Taloudellinen analyysi: vaikutusten inventointi

Taloudellisissa analyyseissä on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat taloudelliset vaikutukset.

Jäsenvaltiot voivat arvioida ja ottaa päätöksenteossa huomioon kustannukset ja energiansäästöt, jotka saadaan energiantoimitusten joustavuuden lisääntymisestä ja sähköverkkojen entistä optimaalisemmasta käytöstä analysoiduissa skenaarioissa, mukaan lukien infrastruktuuri-investointien vähentämisen ansiosta vältetyt kustannukset ja saavutetut säästöt.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut hyödyt ja säästöt sisältävät ainakin:

i)  Hyödyt

–  Tuotoksen arvo kuluttajalle (lämpö ja sähkö)

–  Mahdollisuuksien mukaan ympäristö-, kasvihuonekaasupäästö- ja terveys- sekä turvallisuushyötyjen kaltaiset ulkoiset hyödyt

–  Mahdollisuuksien mukaan työmarkkinavaikutukset, energiaturvallisuus ja kilpailukyky;

ii)  Kustannukset

–  Laitosten ja laitteiden pääomakustannukset

–  Liitännäisten energiaverkkojen pääomakustannukset

–  Muuttuvat ja kiinteät käyttökustannukset

–  Energiakustannukset

–  Mahdollisuuksien mukaan ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskustannukset

–  Mahdollisuuksien mukaan työmarkkinakustannukset, energiaturvallisuus ja kilpailukyky."

5)  Korvataan liitteen XII ensimmäisen kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) laadittava ja julkaistava omat vakioidut sääntönsä niiden kustannusten kantamiselle ja jakamiselle, jotka aiheutuvat teknisistä muutoksista, kuten verkkoon liittymisestä, verkkojen vahvistamisesta ja uusien verkkojen käyttöönottamisesta, verkon toiminnan parantamisesta ja kantaverkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön uusien tuottajien liittämiseksi verkkoon;".

(1) EUVL C 246, 28.7.2017, s. 42.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 119.
(3) Tämä kanta korvaa 17. tammikuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2018)0010).
(4)EUVL C 246, 28.7.2017, s. 42.
(5)EUVL C 342, 12.10.2017, s. 119.
(6)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. marraskuuta 2018.
(7)EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4.
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
(9)EUVL L ….
(10)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa 2016/0375 (COD) - PE-CONS 55/18 olevan asetuksen numero tekstiin ja lisätään alaviitteeseen sen täydellinen nimi ja virallisen lehden julkaisutiedot.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s.1).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).
(15)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(16)EUVL L 369, 17.12.2011, s. 14.
(17)+Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa 2016/0375 (COD) - PE-CONS 55/18 olevan asetuksen numero ja täydellinen nimi ja täydennetään EUVL-julkaisuviite.
(18)++Virallinen lehti: lisätään tekstiin asiakirjassa 2016/0375 (COD) - PE-CONS 55/18 olevan asetuksen numero.
(19)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 55/18 (2016/0375 (COD)) olevan asetuksen numero.
(20)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 55/18 (2016/0375 (COD)) olevan asetuksen numero.
(21)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 55/18 (2016/0375 (COD)) olevan asetuksen numero.
(22)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 55/18 (2016/0375 (COD)) olevan asetuksen numero.
(23)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa 2016/0375 (COD)- PE-CONS 55/18 olevan asetuksen numero.
(24)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 55/18 (2016/0375 (COD)) olevan asetuksen numero.


Energiaunionin hallinto ***I
PDF 1565kWORD 172k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiaunionin hallinnosta, direktiivin 94/22/EY, direktiivin 98/70/EY, direktiivin 2009/31/EY, asetuksen (EY) N:o 663/2009, asetuksen (EY) N:o 715/2009, direktiivin 2009/73/EY, neuvoston direktiivin 2009/119/EY, direktiivin 2010/31/EU, direktiivin 2012/27/EU, direktiivin 2013/30/EU ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (COM(2016)0759 – C8-0497/2016 – 2016/0375(COD))
P8_TA-PROV(2018)0443A8-0402/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0759),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan sekä 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0497/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 13. heinäkuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämän yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0402/2017),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/… antamiseksi energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, direktiivin 94/22/EY, direktiivin 98/70/EY, direktiivin 2009/31/EY, asetuksen (EY) N:o 663/2009, asetuksen (EY) N:o 715/2009, direktiivin 2009/73/EY, neuvoston direktiivin 2009/119/EY, direktiivin 2010/31/EU, direktiivin 2012/27/EU, direktiivin 2013/30/EU ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta

P8_TC1-COD(2016)0375


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Tässä asetuksessa vahvistetaan tarvittava lainsäädäntöperusta luotettavalle, osallistavalle, kustannustehokkaalle, läpinäkyvälle ja ennakoitavalle energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnolle, jäljempänä 'hallintojärjestelmä', jolla varmistetaan energiaunionin vuodelle 2030 ja pitkälle aikavälille asetettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa vuonna 2015 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen (jäljempänä ’Pariisin sopimus’) mukaisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden toteuttamien täydentävien, johdonmukaisten ja kunnianhimoisten toimien avulla, samalla kun rajoitetaan hallinnon monimutkaisuutta.

(2)  Energiaunionin olisi katettava seuraavat viisi ulottuvuutta: energiaturvallisuus, energian sisämarkkinat, energiatehokkuus, hiilestä irtautuminen sekä tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

(3)  Tavoitteena on luoda kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan perustuva joustava energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti unionin kuluttajille, myös kotitalouksille ja yrityksille, ja edistetään tutkimusta ja innovointia houkuttelemalla investointeja, mikä edellyttää, että Euroopan energiajärjestelmää on muutettava perusteellisesti. Tällainen muutos liittyy läheisesti myös tarpeeseen säilyttää ympäristön laatu sekä suojella ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen maltillista ja järkevää käyttöä erityisesti energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämisen sekä uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen avulla. Kyseinen tavoite voidaan saavuttaa vain koordinoidulla toiminnalla, jossa yhdistetään lainsäädäntö- ja muita toimia unionin tasolla sekä alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla.

(4)  Täysin toimiva ja joustava energiaunioni tekee unionista innovoinnin, investointien, kasvun sekä sosiaalisen kehityksen ja talouskehityksen johtavan alueen, mikä puolestaan toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten ilmastonmuutoksen hillintää koskevat kunnianhimoiset tavoitteet yhdistetään innovointia, investointeja ja kasvua edistäviin toimenpiteisiin.

(5)  Samanaikaisesti tämän asetuksen kanssa komissio on laatinut ja hyväksynyt joukon alakohtaisia energiapoliittisia aloitteita, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen, rakennusten energiatehokkuus mukaan luettuna, ja energiamarkkinoiden rakenteisiin. Kyseiset aloitteet muodostavat paketin, jonka yleisinä teemoina ovat energiatehokkuus etusijalle -periaate, unionin maailmanlaajuinen johtoasema uusiutuvan energian alalla sekä energian kuluttajien kohtuulliset sopimusehdot ja johon sisältyy muun muassa energiaköyhyyden torjuminen ja reilun kilpailun edistäminen sisämarkkinoilla.

(6)  Eurooppa-neuvosto tuki 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä vuoteen 2030 ulottuvia unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita, jotka perustuvat neljään unionin tason avaintavoitteeseen: kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vähintään 40 prosenttia, energiatehokkuutta parannetaan vähintään 27 prosenttia ohjeellisena tavoitteena, jota tarkastellaan vuoteen 2020 mennessä pyrkien nostamaan taso 30 prosenttiin, uusiutuvan energian osuus unionissa kulutetusta energiasta nostetaan vähintään 27 prosenttiin ja sähköverkkojen yhteenliitäntäaste nostetaan vähintään 15 prosenttiin. Eurooppa-neuvosto totesi, että uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on sitova unionin tasolla ja se toteutetaan jäsenvaltioiden panoksilla, joita ohjaa tarve saavuttaa unionin tavoite yhteisesti. Uudelleenlaaditussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY(7) on otettu käyttöön uusi sitova unionin tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden on oltava vähintään 32 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja siinä säädetään uudelleentarkastelusta unionin tason tavoitteen nostamiseksi vuoteen 2023 mennessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(8) muutoksissa on asetettu unionin tason tavoite energiatehokkuuden nostamiseksi vähintään 32,5 prosenttiin vuonna 2030 ja siinä säädetään uudelleentarkastelusta unionin tason tavoitteiden nostamiseksi.

(7)  Sitova, koko talouden laajuinen tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna hyväksyttiin virallisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden suunniteltuna kansallisesti määriteltynä panoksena Pariisin sopimukseen 6 päivänä maaliskuuta 2015 pidetyssä ympäristöneuvoston kokouksessa. Unioni ratifioi Pariisin sopimuksen 5 päivänä lokakuuta 2016(9), ja se tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Sopimuksella korvataan unionin neuvoston päätöksellä 2002/358/EY(10) hyväksymään vuoden 1997 Kioton pöytäkirjaan perustuva lähestymistapa, jota ei noudateta vuoden 2020 jälkeen. Päästöjä ja poistumia koskeva unionin seuranta- ja raportointijärjestelmä olisi ajantasaistettava vastaavasti.

(8)  Pariisin sopimuksella nostettiin ilmastonmuutoksen hillintää koskevaa maailmanlaajuista tavoitetasoa, ja siinä asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna.

(9)  Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteiden saavuttamiseksi unionin olisi pyrittävä saavuttamaan tasapaino kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen aikaansaamien poistumien välillä mahdollisimman pian ja tämän jälkeen tarvittaessa saavuttamaan negatiiviset päästöt.

(10)  Ilmastojärjestelmässä ihmisen toiminnan aiheuttamat kumulatiiviset yhteenlasketut kokonaispäästöt ovat merkittäviä ilmakehän koko kasvihuonekaasupitoisuuden kannalta. Komission olisi analysoitava eri skenaarioita siitä, miten unioni voi edistää pitkän aikavälin tavoitteita, muun muassa kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamista unionissa vuoteen 2050 mennessä ja tämän jälkeen negatiivisten päästöjen saavuttamista, sekä kyseisten skenaarioiden vaikutusta jäljelle jäävään maailmanlaajuiseen ja unionin hiilitaseeseen. Komission olisi laadittava analyysi pitkän aikavälin unionin strategiasta unionin panosta varten sellaisten Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumusten edistämiseksi, joiden mukaan maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, mukaan lukien eri skenaariot, muun muassa skenaario kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamisesta unionissa vuoteen 2050 mennessä ja negatiivisista päästöistä tämän jälkeen sekä niiden vaikutukset maailmanlaajuiseen ja unionin hiilitaseeseen.

(11)  Vaikka unioni lupasi toteuttaa kunnianhimoisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä vuoteen 2030 mennessä, ilmastonmuutoksen uhka on maailmanlaajuinen ongelma. Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisikin tehtävä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet toteuttavat kunnianhimoisia toimia Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti.

(12)  Eurooppa-neuvosto sopi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä myös, että olisi kehitettävä luotettava ja avoin hallintojärjestelmä, jonka avulla voidaan varmistaa, että unioni saavuttaa energiapoliittiset tavoitteensa ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja suomalla jäsenvaltioille riittävästi joustavuutta, ja jossa kunnioitetaan täysin jäsenvaltioiden vapautta määrittää energialähteidensä yhdistelmä. Se painotti, että tällaisen hallintojärjestelmän olisi perustuttava olemassa oleviin rakenteisiin, esimerkiksi kansallisiin ilmasto-ohjelmiin, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin kansallisiin suunnitelmiin sekä tarpeeseen virtaviivaistaa ja yhdistää erilliset suunnittelu- ja raportointiosiot. Se myös sopi, että vahvistetaan kuluttajien asemaa ja oikeuksia ja parannetaan avoimuutta ja ennakoitavuutta investoijien kannalta muun muassa seuraamalla järjestelmällisesti kohtuuhintaisen, turvallisen, kilpailukykyisen, varman ja kestävän energiajärjestelmän keskeisiä indikaattoreita, helpotetaan kansallisten ilmasto- ja energiapolitiikkojen koordinointia ja kannustetaan jäsenvaltioiden väliseen alueelliseen yhteistyöhön.

(13)  Komissio totesi 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia”, että tarvitaan yhdennettyä hallintojärjestelmää sen varmistamiseksi, että kaikki energiaan liittyvät toimet unionin, jäsenvaltioiden, alueellisella ja paikallisella tasolla edistävät energiaunionin tavoitteita, ja laajensi näin hallinnon soveltamisalaa vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden yli energiaunionin kaikkiin viiteen ulottuvuuteen.

(14)  Komissio täsmensi 18 päivänä marraskuuta 2015 energiaunionin tilasta antamassaan tiedonannossa, että yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, joissa otetaan huomioon energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta, ovat tarpeen energia- ja ilmastopolitiikkojen strategisen suunnittelun parantamiseksi. Komissio on tiedonannon yhteydessä antanut jäsenvaltioille yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevia ohjeita, joiden perusteella jäsenvaltiot aloittavat kansallisten suunnitelmien laatimisen kaudelle 2021–2030, sekä vahvistanut hallintojärjestelmän keskeiset osatekijät. Tiedonannossa todetaan myös, että tällaisesta hallintojärjestelmästä olisi säädettävä lainsäädännössä.

(15)  Energiaunionin hallintojärjestelmästä 26 päivänä marraskuuta 2015 antamissaan päätelmissä neuvosto totesi, että energiaunionin hallintojärjestelmä on olennainen väline energiaunionin tehokkaan ja tuloksellisen perustamisen ja sen päämäärien saavuttamisen kannalta. Neuvosto korosti, että hallintojärjestelmän perustana olisi oltava strategisen suunnittelun ja ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanosta raportoinnin yhdistämisperiaate sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta unionin ja jäsenvaltioiden sekä alueellisella tasolla vastaavien toimijoiden koordinointi. Se korosti myös, että hallintojärjestelmällä olisi varmistettava, että vuodelle 2030 sovittuihin energia- ja ilmastotavoitteisiin päästään, ja että sillä olisi seurattava unionin yhteistä edistymistä poliittisten päämäärien saavuttamisessa kaikkien viiden energiaunionin ulottuvuuden osalta.

(16)  Euroopan parlamentti totesi 15 päivänä joulukuuta 2015 annetussa päätöslauselmassaan ”Kohti Euroopan energiaunionia” edellyttävänsä, että energiaunionin hallintojärjestelmä on kunnianhimoinen, luotettava, avoin ja demokraattinen, että siinä otetaan täysin huomioon Euroopan parlamentin asema ja että sillä varmistetaan vuodelle 2030 asetettujen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen.

(17)  Eurooppa-neuvosto on toistuvasti painottanut, että on tarpeen toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä sähköverkkojen yhteenliitäntöjen 10 prosentin vähimmäistavoitteen saavuttamisen varmistamiseksi. Eurooppa-neuvosto päätti 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että komissio ryhtyy jäsenvaltioiden tukemana kiireellisiin toimiin, jotta voidaan varmistaa sähköverkkojen yhteenliitäntöjen 10 prosentin vähimmäistavoitteen nopea saavuttaminen, ja että tämän on tapahduttava kiireellisesti viimeistään vuonna 2020 ainakin niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä saavuttaneet energian sisämarkkinoihin integroitumisen vähimmäistasoa. Euroopan energiaverkkojen vahvistamisesta 23 päivänä marraskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa arvioidaan edistymistä kohti yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoitteen saavuttamista ja ehdotetaan keinoja vuodelle 2030 asetetun yhteenliitäntöjen 15 prosentin tavoitteen toteuttamiseksi.

(18)  Hallintojärjestelmän päätavoitteena olisi tämän vuoksi oltava mahdollistaa energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden saavuttaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja energiatehokkuuden alalla. Kyseiset tavoitteet ja päämäärät perustuvat unionin energiapolitiikkaan ja tarpeeseen säilyttää ympäristön laatu sekä suojella ja parantaa sitä sekä edistää luonnonvarojen maltillista ja järkevää käyttöä, kuten perussopimuksissa määrätään. Mitään näistä toisiinsa erottamattomasti liittyvistä tavoitteista ei voida pitää toissijaisena toisiin nähden. Sen vuoksi tämä asetus on kytköksissä alakohtaiseen lainsäädäntöön, jolla pannaan täytäntöön vuoteen 2030 ulottuvat energia- ja ilmastotavoitteet. Vaikka jäsenvaltioiden olisi voitava joustavasti valita omaan kansalliseen energialähteiden yhdistelmäänsä ja valintoihinsa parhaiten sopivat toimintapolitiikat, joustavuuden olisi oltava yhteensopiva markkinoiden suuremman yhdentämisen, kilpailun lisäämisen, ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen ja asteittaisen kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen kanssa.

(19)  Sosiaalisesti hyväksyttävissä oleva ja oikeudenmukainen siirtymä kestävään vähähiiliseen talouteen edellyttää muutoksia niin julkisen kuin yksityisen sektorin sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla sekä niiden kansalaisten ja alueiden huomioon ottamista, joihin vähähiiliseen talouteen siirtyminen voisi vaikuttaa haitallisesti. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttää, että Euroopan talouden tehokkuutta ja innovointia edistetään, ja sen olisi erityisesti myös luotava kestäviä työpaikkoja, myös korkean teknologian aloilla, ja johdettava ▌ ilmanlaadun ja kansanterveyden parantumiseen.

(20)  Ottaen huomioon Pariisin sopimuksen kansainväliset sitoumukset jäsenvaltioiden olisi raportoitava toimista, joita ne ovat toteuttaneet energia-alan tukien ja erityisesti fossiilisille polttoaineille myönnettyjen tukien lakkauttamiseksi asteittain. Raportoidessaan jäsenvaltiot voivat halutessaan käyttää nykyisiä fossiilisten polttoaineiden tukien määritelmiä, joita käytetään kansainvälisesti.

(21)  Koska kasvihuonekaasut ja ilman epäpuhtaudet johtuvat pääosin yhteisistä lähteistä, kasvihuonekaasujen vähentämiseen tarkoitetulla politiikalla voi olla etenkin kaupunkialueilla kansanterveyden ja ilmanlaadun suhteen sivuhyötyjä, jotka voisivat korvata kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisestä johtuvat lyhyen aikavälin kustannukset. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284(11) nojalla raportoidut tiedot ovat tärkeitä kasvihuonekaasuinventaarioiden ja kansallisten suunnitelmien laadinnassa, olisi huolehdittava siitä, että direktiivin (EU) 2016/2284 nojalla kerätyt ja raportoidut tiedot ovat yhdenmukaisia kasvihuonekaasuinventaarion kanssa.

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013(12) täytäntöönpanosta saatu kokemus on tuonut esiin tarpeen lisätä synergiaa ja yhdenmukaisuutta muiden säädösten nojalla tehtävän raportoinnin kanssa; tällaisia säädöksiä ovat erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY(13), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006(14), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008(15) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014(16). Yhdenmukaisten tietojen käyttö kasvihuonekaasupäästöjen raportoimisessa on olennaisen tärkeää päästöraportoinnin laadun varmistamiseksi.

(23)  Hallintojärjestelmän olisi komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti ja johdonmukaisesti tutkimusta, innovointia ja investointeja edistävän politiikan kanssa johdettava siihen, että jäsenvaltioiden, asiaankuuluvien sidosryhmien, komission ja muiden unionin toimielinten hallinnollinen taakka ja monimutkaisuus vähenevät merkittävästi. Sen pitäisi myös auttaa varmistamaan sellaisten unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettujen politiikkojen ja toimenpiteiden johdonmukaisuus ja asianmukaisuus, joilla pyritään muuttamaan energiajärjestelmää kestävän vähähiilisen talouden suuntaan.

(24)  Energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttaminen olisi varmistettava yhdistämällä unionin aloitteita ja yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa vahvistettuja johdonmukaisia kansallisia politiikkoja. Unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan suunnitteluvaatimuksia, jotka ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia välineitä kansallisella tasolla. Koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä eikä politiikan alojen välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon, mikä vähentää kustannustehokkuutta. Sen vuoksi ilmasto- ja energia-alan nykyistä erillistä suunnittelua, raportointia ja seurantaa olisi virtaviivaistettava ja yhdennettävä niin paljon kuin mahdollista.

(25)  Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi katettava kymmenen vuoden ajanjakso, ja niissä olisi esitettävä yhteenveto nykyisen energiajärjestelmän ja politiikan tilasta. Niissä olisi vahvistettava kansalliset tavoitteet energiaunionin kullekin viidelle ulottuvuudelle sekä vastaavat politiikat ja toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niillä olisi oltava analyyttinen perusta. Ensimmäisissä, vuodet 2021–2030 kattavissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa olisi otettava erityisesti huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja sähköverkkojen yhteenliitäntää koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ovat johdonmukaiset Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja edistävät niiden saavuttamista. Jäsenvaltioiden olisi voitava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan käyttää lähtökohtana olemassa olevia kansallisia strategioita tai suunnitelmia. Ensimmäiselle yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnokselle ja lopulliselle suunnitelmalle asetetaan erilainen määräaika kuin seuraaville suunnitelmille, jotta jäsenvaltioille jäisi ensimmäisiä suunnitelmiaan varten riittävästi valmisteluaikaa tämän asetuksen antamisen jälkeen. Jäsenvaltioita kannustetaan kuitenkin esittämään ensimmäiset yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnoksensa mahdollisimman aikaisin vuonna 2018, jotta mahdollistettaisiin asianmukainen valmistelu erityisesti ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten konferenssin päätöksen 1/CP.21 mukaisesti vuonna 2018 koolle kutsuttavaa taustoittavaa vuoropuhelua varten.

(26)  Jäsenvaltioiden olisi yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä ja otettava huomioon välttämättömät kotimaiset energiapalvelut, joita tarvitaan takaamaan peruselintaso kulloisessakin kansallisessa tilanteessa, nykyiset sosiaalipolitiikka ja muut asiaankuuluvat politiikat sekä komission suuntaa-antavat ohjeet asiaankuuluvista indikaattoreista, maantieteellinen jakautuminen mukaan luettuna, jotka perustuvat energiaköyhyyttä koskevaan yhteiseen lähestymistapaan. Jos jossakin jäsenvaltiossa havaitaan, että merkittävä määrä sen kotitalouksista on energiaköyhyydessä, jäsenvaltion olisi sisällytettävä suunnitelmaansa kansallinen ohjeellinen tavoite energiaköyhyyden vähentämiseksi.

(27)  Yhdennetyille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille olisi vahvistettava pakollinen malli, jotta kaikki kansalliset suunnitelmat olisivat riittävän kattavat ja jotta niiden vertailu ja yhdistäminen helpottuisi; samalla olisi varmistettava, että jäsenvaltioille annetaan riittävästi joustovaraa määritellä kansallisten suunnitelmien yksityiskohdat siten, että niissä otetaan huomioon kansalliset tarpeet ja erityispiirteet.

(28)  Energia- ja ilmastoalojen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpano vaikuttaa ympäristöön. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien valmistelemiseen ja tulla kuulluksi tällaisen valmistelun yhteydessä tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY(17) säännösten sekä tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen, jäljempänä 'Århusin yleissopimus', mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava työmarkkinaosapuolten osallistuminen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laatimiseen ja pyrittävä vähentämään hallinnollista monimutkaisuutta julkisia kuulemisia koskevia velvoitteitaan täyttäessään.

(29)  Toteuttaessaan julkisia kuulemisia ja Århusin yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan yhdenvertainen osallistuminen ja yleisölle tiedottaminen julkisin ilmoituksin tai muiden soveltuvien keinojen, kuten sähköisten välineiden, avulla sekä se, että kaikki asiaa koskevat asiakirjat ovat yleisön saatavilla ja että on toteutettu yleisön osallistumiseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

(30)  Kunkin jäsenvaltion olisi perustettava energia-alan pysyvä monitasoinen vuoropuhelu, jossa on mukana paikallisviranomaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, liike-elämän edustajia, sijoittajia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja jossa keskustellaan energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevista eri vaihtoehdoista. Kyseisen vuoropuhelun puitteissa olisi voitava keskustella jäsenvaltion yhdennetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta sekä sen pitkän aikavälin strategiasta. Vuoropuhelun paikaksi sopii mikä tahansa kansallinen rakenne, kuten verkkosivusto, julkisen kuulemisen foorumi tai muu vuorovaikutteinen viestintäväline.

(31)  Alueellinen yhteistyö on keskeisessä asemassa, kun halutaan varmistaa energiaunionin tavoitteiden saavuttaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti. Komission olisi helpotettava tällaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus kommentoida toisten jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia ennen kuin niistä tulee lopullisia, jotta vältetään epäjohdonmukaisuudet ja mahdolliset kielteiset vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja varmistetaan, että yhteisiin tavoitteisiin päästään yhteisesti. Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadinnassa ja viimeistelyssä sekä niiden myöhemmässä täytäntöönpanossa tehtävän alueellisen yhteistyön olisi oltava olennaisen tärkeää toimenpiteiden vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamiseksi sekä markkinoiden yhdentämisen ja energiaturvallisuuden edistämiseksi.

(32)  Tehdessään yhteistyötä tämän asetuksen puitteissa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyöfoorumit, kuten Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma (BEMIP), keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitännät (CESEC), Keski- ja Länsi-Euroopan alueelliset energiamarkkinat (CWREM), Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloite (NSCOGI), viidenvälinen energiafoorumi, Lounais-Euroopan yhteenliitännät ja Euro–Välimeri-kumppanuus. Jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan yhteistyötä energiayhteisön perustamissopimuksen allekirjoittajien, Euroopan talousalueen jäsenenä olevien kolmansien maiden ja tarvittaessa muiden asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa. Lisäksi komissio voi markkinoiden yhdentymistä ja kustannustehokkaita politiikkoja sekä tehokasta yhteistyötä, kumppanuuksia ja kuulemisia edistääkseen määrittää alueellisen yhteistyön lisämahdollisuuksia, jotka kattavat yhden tai useamman energiaunionin viidestä ulottuvuudesta, tämän asetuksen ja pitkän aikavälin vision mukaisesti vallitsevien markkinaolojen pohjalta.

(33)  Komissio voi käydä keskusteluja asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa selvittääkseen mahdollisuutta ulottaa tämän asetuksen mukaisesti vahvistettujen säännösten ja erityisesti alueelliseen yhteistyöhön liittyvien säännösten soveltaminen koskemaan niitä.

(34)  Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien olisi oltava vakaita, jotta voidaan varmistaa kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden avoimuus ja ennustettavuus investointivarmuuden varmistamiseksi. Kansallisia suunnitelmia olisi kuitenkin päivitettävä kerran asianomaisella kymmenvuotisjaksolla, jotta jäsenvaltiot saisivat mahdollisuuden mukauttaa niitä merkittävästi muuttuneisiin olosuhteisiin. Jäsenvaltioiden olisi päivitettävä vuodet 2021–2030 kattavat suunnitelmansa 30 päivään kesäkuuta 2024 mennessä. Tavoitteita, päämääriä ja panoksia olisi muutettava vain, jotta voidaan ottaa huomioon korkeammalle tasolle asetettu yleistavoite erityisesti vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteiden osalta. Jäsenvaltioiden olisi päivitysten yhteydessä pyrittävä hillitsemään mahdollisia yhdennetyssä raportoinnissa esiin tulleita haitallisia ympäristövaikutuksia.

(35)  Vakaat ▌ pitkän aikavälin strategiat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan edistää talouden muutosta, työpaikkoja ja kasvua, saavuttaa laajempia kestävän kehityksen tavoitteita sekä edetä oikeudenmukaisesti ja kustannustehokkaasti kohti Pariisin sopimuksessa vahvistettua pitkän aikavälin tavoitetta. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolia on pyydetty julkistamaan vuoteen 2020 mennessä vuosisadan puoliväliin ulottuvat pitkän aikavälin kehitysstrategiansa alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttamiseksi. Tässä yhteydessä Eurooppa-neuvosto pyysi 22 päivänä maaliskuuta 2018 komissiota esittämään vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä ehdotuksen strategiaksi unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi pitkällä aikavälillä Pariisin sopimuksen mukaisesti, ottaen huomioon yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat.

(36)  Jäsenvaltioiden olisi laadittava vähintään 30 vuotta kattavia pitkän aikavälin strategioita edistääkseen UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisten sitoumustensa saavuttamista osana Pariisin sopimuksen tavoitetta pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja jatkaa toimia nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähentämisen ja nielujen aikaansaamien poistumien tehostamiseksi kaikilla sektoreilla unionin tavoitteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi laadittava strategiansa avoimesti ja läpinäkyvästi sekä varmistettava, että yleisö saa tosiasiallisesti mahdollisuuden osallistua niiden valmisteluun. Niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja pitkän aikavälin strategioiden olisi oltava keskenään johdonmukaisia.

(37)  Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) ala on erittäin altis ja hyvin haavoittuva ilmastonmuutokselle. Samanaikaisesti tällä alalla on suuret mahdollisuudet tarjota pitkäaikaisia ilmastohyötyjä ja edistää merkittävästi unionin ja kansainvälisten pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Ala voi myötävaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen monin tavoin, erityisesti vähentämällä päästöjä sekä ylläpitämällä ja tehostamalla nieluja ja hiilivarantoja ja tuottamalla biomateriaaleja, joilla voidaan korvata fossiili- tai hiili-intensiivisiä materiaaleja. Pitkän aikavälin strategiat, jotka tukevat tehokkaan hiilen talteenoton lisäämiseen tähtääviä kestäviä investointeja, sekä kestävä luonnonvarojen hoito ja hiilivarastojen pitkän aikavälin pysyvyys ja sopeutumiskyky ovat ratkaisevan tärkeitä.

(38)  Uusia yhteenliitäntöjä kehitettäessä on tärkeää arvioida kokonaisvaltaisesti niiden kustannuksia ja hyötyjä, mukaan lukien kaikki tekniset, sosioekonomiset ja ympäristövaikutukset, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013(18) edellytetään, ja ottaa huomioon yhteenliitäntöjen myönteiset ulkoisvaikutukset, kuten uusiutuvien energialähteiden mukaan ottaminen, toimitusvarmuus ja kilpailun lisääntyminen sisämarkkinoilla.

(39)  Kuten suunnittelun kohdalla, unionin energia- ja ilmastoalan alakohtaisessa lainsäädännössä vahvistetaan raportointivaatimuksia, joista monet ovat olleet hyödyllisiä muutokseen kannustavia ja markkinauudistuksia täydentäviä välineitä kansallisella tasolla, mutta koska niitä on otettu käyttöön eri aikoina, niissä on päällekkäisyyksiä ja kustannustehottomuutta, eikä eri politiikan alojen (kuten kasvihuonekaasujen hillitseminen, uusiutuva energia, energiatehokkuus ja markkinoiden yhdentäminen) välisiä synergioita ja vuorovaikutuksia ole otettu riittävästi huomioon. Jotta löydettäisiin sopiva tasapaino yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanon asianmukaisen seurannan varmistamisen tarpeen ja hallinnollisen monimutkaisuuden vähentämistarpeen välillä, jäsenvaltioiden olisi laadittava suunnitelmien täytäntöönpanosta ja energiajärjestelmän muusta kehityksestä joka toinen vuosi edistymisraportit. Joissakin tapauksissa on kuitenkin edelleen tarpeen raportoida vuosittain, erityisesti kun kyseessä ovat UNFCCC:stä ja unionin lainsäädännöstä johtuvat ilmastoalan raportointivaatimukset.

(40)  Jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien olisi vastattava yhdennetyille kansallisille energia- ja ilmastosuunnitelmille vahvistetussa mallissa olevia seikkoja. Koska yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit ovat luonteeltaan teknisiä ja koska ensimmäiset edistymisraportit on toimitettava vuonna 2023, yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien malli olisi vahvistettava täytäntöönpanosäädöksissä. Edistymisraportit olisi laadittava, jotta voidaan varmistaa avoimuus unioniin, toisiin jäsenvaltioihin, alue- ja paikallisviranomaisiin, markkinatoimijoihin, kuluttajat mukaan lukien, kaikkiin muihin asiaankuuluviin sidosryhmiin sekä suureen yleisöön nähden. Niissä olisi käsiteltävä energiaunionin viittä ulottuvuutta, ja ensimmäisen kauden osalta niissä olisi keskityttävä samanaikaisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden piiriin kuuluviin aloihin.

(41)  Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n mukaan velvolliset laatimaan, päivittämään säännöllisesti, julkaisemaan ja raportoimaan osapuolten konferenssille kansalliset inventaariot ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvistä päästöistä ja nielujen aikaansaamista kaikkien kasvihuonekaasujen poistumista käyttäen osapuolten konferenssissa sovittuja vertailukelpoisia menetelmiä. Kasvihuonekaasujen inventaariot ovat keskeisessä asemassa seurattaessa hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden täytäntöönpanon edistymistä ja arvioitaessa ilmastolainsäädännön, etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842(19) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841(20), noudattamista.

(42)  UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksessä 1/CP.16 edellytetään kansallisten järjestelyjen perustamista ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien kaikkien kasvihuonekaasujen poistumien arvioimiseksi. Tässä asetuksessa olisi mahdollistettava kyseisten kansallisten järjestelyjen perustaminen.

(43)  Asetuksen (EU) N:o 525/2013 täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut tietojen läpinäkyvyyden, tarkkuuden, johdonmukaisuuden, kattavuuden ja vertailtavuuden tärkeyden. Tällä asetuksella olisi kyseiset kokemukset huomioon ottaen varmistettava, että jäsenvaltiot käyttävät kaikkien viiden ulottuvuuden yhteydessä tarkkoja ja johdonmukaisia tietoja ja olettamuksia ja asettavat yleisön saataville kattavat tiedot lopullisissa skenaarioissa ja ennusteissa käytetyistä oletuksista, parametreistä ja menetelmistä ottaen huomioon tilastolliset rajoitukset, kaupallisesti arkaluontoiset tiedot ja tietosuojasääntöjen noudattamisen, ja että jäsenvaltioiden politiikoista, toimenpiteistä ja ennusteista raportointi on edistymisraporttien keskeinen osio. Kyseisten raporttien sisältämien tietojen avulla olisi voitava osoittaa asetuksen (EU) 2018/842 mukaisten sitoumusten oikea-aikainen täytäntöönpano. Kun järjestelmien hallinnoiminen ja jatkuvat parannustoimet unionin ja jäsenvaltioiden tasolla yhdistetään raportointia koskeviin parempiin ohjeisiin, hiilestä irtautumista koskevan ulottuvuuden edistymisen seuraamiseksi tarvittavien tietojen pitäisi jatkuvasti tulla paremmiksi.

(44)  Tällä asetuksella olisi varmistettava, että jäsenvaltiot raportoivat ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä taloudellisen, teknologisen ja valmiuksia kehittävän tuen antamisesta kehitysmaille ja näin edistävät UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisten unionin sitoumusten täytäntöönpanoa. Tiedot kansallisista sopeutumistoimista ja tuesta ovat tärkeitä myös yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kannalta erityisesti ilmastonmuutoksen niihin haittavaikutuksiin sopeutumisen osalta, jotka liittyvät unionin energian toimitusvarmuuteen, kuten voimalaitosten jäähdytysvesien saatavuuteen ja biomassan saatavuuteen energiantuotantoa varten, sekä energiaunionin ulkoisen ulottuvuuden kannalta merkityksellistä tukea koskevien tietojen osalta.

(45)  Pariisin sopimuksessa on vahvistettu, että osapuolten olisi ilmastonmuutosta käsittelevissä toimissaan kunnioitettava ja edistettävä ihmisoikeuksiin sekä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä velvoitteitaan ja otettava ne huomioon. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti sisällytettävä ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat ulottuvuudet yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa sekä pitkän aikavälin strategioihinsa. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kaksivuotisissa edistymisraporteissaan tiedot siitä, miten niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanolla edistetään ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa.

(46)  Komission olisi jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuvan hallinnollisen taakan rajoittamiseksi perustettava verkkopohjainen alusta (sähköinen alusta) viestinnän helpottamiseksi, yhteistyön edistämiseksi ja tietojen julkisen saatavuuden edistämiseksi. Tämän pitäisi helpottaa raporttien oikea-aikaista toimittamista ja parantaa kansallisen raportoinnin avoimuutta. Sähköisen alustan olisi täydennettävä nykyisiä, esimerkiksi Euroopan ympäristökeskuksen, Eurostatin ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportointiprosesseja, tietokantoja ja sähköisiä välineitä sekä unionin ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmästä saatua kokemusta, jotka olisi otettava kyseisen alustan perustaksi ja joita olisi hyödynnettävä siinä.

(47)  Komission olisi varmistettava, että lopulliset yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ovat yleisön saatavilla verkossa. Kunhan sähköinen alusta on toiminnassa, komission olisi käytettävä sitä siihen, että se säilyttää ja asettaa yleisön saataville lopulliset yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja niiden päivitykset, pitkän aikavälin strategiat ja muut jäsenvaltioiden toimittamat asiaankuuluvat raportointitiedot. Ennen kuin sähköinen alusta on toiminnassa, komissio käyttää omia verkkosivustojaan siihen, että se helpottaa yleisön mahdollisuutta saada tutustua verkossa lopullisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin.

(48)  Kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tietoja kansallisen suunnittelun ja raportoinnin kautta, kyseiset tiedot eivät saisi olla päällekkäisiä niiden tietojen ja tilastojen kanssa, jotka on jo asetettu saataville Eurostatin kautta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009(21) nojalla samassa muodossa kuin tämän asetuksen mukaisissa suunnittelu- ja raportointivelvoitteissa edellytetään ja jotka ovat vielä komission (Eurostat) saatavilla samoilla arvoilla. Yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa raportoitujen tietojen ja ennusteiden – jos niitä on saatavilla ja jos ajankohta on asianmukainen – olisi perustuttava Eurostatin tietoihin ja asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisesti Euroopan tilastoista raportoinnissa käytettävään menetelmään ja oltava niiden kanssa johdonmukaiset.

(49)  Komission on olennaisen tärkeää arvioida yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset, yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat sekä edistymisraporttien perusteella niiden täytäntöönpano, jotta energiaunionistrategian tavoitteet saavutettaisiin yhteisesti ja jotta voitaisiin erityisesti luoda täysin toimiva ja joustava energiaunioni. Tämä koskee ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla erityisesti unionin vuodelle 2030 asetettujen energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ja kansallisia panoksia kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällainen arviointi olisi tehtävä joka toinen vuosi ja vain tarvittaessa vuosittain, ja se olisi vahvistettava komission energiaunionin tilaa koskevissa raporteissa.

(50)  Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi käsiteltävä vuosittain energiaunionin edistymistä energia- ja ilmastopolitiikan kaikissa ulottuvuuksissa ottaen asianmukaisesti huomioon komission aloiteoikeuden, tavallisen lainsäätämisjärjestyksen ja toimielinten välisen toimivallan tasapainon.

(51)  Komission olisi arvioitava yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien politiikkojen ja toimenpiteiden kokonaisvaikutusta unionin ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteiden toimivuuteen, ja sen olisi erityisesti arvioitava, tarvitaanko Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja poistumien tehostamiseksi unionissa unionin lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä.

(52)  Ilmailu vaikuttaa maailman ilmastoon hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen, typen oksidien päästöt mukaan lukien, sekä cirruspilvien muodostumisen kaltaisten mekanismien tuloksena. Koska tieteellinen käsitys näistä vaikutuksista kehittyy nopeasti, asetuksessa (EU) N:o 525/2013 säädetään jo ajantasaisesta arvioinnista, joka koskee ilmailun muista kuin hiilidioksidipäästöistä aiheutuvia vaikutuksia maailman ilmastoon. Tässä yhteydessä käytettävä mallintaminen olisi mukautettava tieteen kehitykseen. Tällaisia vaikutuksia koskevien arviointiensa pohjalta komission olisi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä päivitetty analyysi ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutuksista sekä tarvittaessa ehdotus siitä, miten kyseisiin vaikutuksiin voitaisiin parhaiten puuttua.

(53)  UNFCCC:n nykyisten kasvihuonekaasuja koskevien raportointiohjeiden mukaisesti metaanipäästöjen laskenta ja niistä raportointi perustuvat lämmitysvaikutuksiin sadan vuoden ajanjaksolla. Koska metaanin lämmitysvaikutus on suuri ja se säilyy ilmakehässä suhteellisen lyhyen aikaa ja vaikuttaa siten merkittävästi ilmastoon lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, komission olisi selvitettävä, mitä vaikutuksia tällä olisi politiikkojen ja toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta voidaan vähentää metaanipäästöjen lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaikutusta unionin kasvihuonekaasupäästöihin. Komission olisi punnittava erilaisia toimintavaihtoehtoja, jotta metaanipäästöihin voidaan reagoida nopeasti, ja esitettävä metaania koskeva unionin strateginen suunnitelma, jonka olisi oltava erottamaton osa unionin pitkän aikavälin strategiaa.

(54)  Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kansallisten ja unionin politiikkojen ja energiaunionin tavoitteiden välillä, komission ja jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa jäsenvaltioiden kesken olisi käytävä jatkuvaa vuoropuhelua. Komission olisi tarvittaessa annettava jäsenvaltioille suosituksia, jotka koskevat muun muassa yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten tavoitetasoa, ilmoitettuihin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyvien politiikkojen ja toimenpiteiden myöhempää täytäntöönpanoa ja muita kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla on merkitystä energiaunionin täytäntöönpanon suhteen. Vaikka suositukset eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 288 artiklan mukaan ole sitovia, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin otettava tällaiset suositukset asianmukaisesti huomioon ja selitettävä seuraavissa edistymisraporteissa, miten ne ovat tehneet tämän. Komission arvioinnin on perustuttava uusiutuvan energian osalta objektiivisiin kriteereihin. Jos komissio antaa suosituksen jäsenvaltion kansallisen suunnitelman luonnoksesta, se tekee niin mahdollisimman pian ottaen huomioon yhtäältä komission tarpeen koota yhteen kaikkien jäsenvaltioiden tietyt määrälliset suunnitellut panokset arvioidakseen unionin tason tavoitteellisuuden ja toisaalta tarpeen antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle riittävästi aikaa ottaa asianmukaisesti huomioon komission suositukset ennen kansallisen suunnitelmansa viimeistelemistä ja tarpeen välttää jäsenvaltion kansallisen suunnitelman viivästymisen riski.

(55)  Uusiutuvan energian kustannustehokas käyttöönotto on yksi keskeisistä objektiivisista kriteereistä jäsenvaltioiden panosten arvioinnissa. Uusiutuvan energian käyttöönoton kustannusrakenne on monimutkainen ja vaihtelee merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen. Siihen sisältyvät tukijärjestelmien kustannusten lisäksi muun muassa myös laitosten liittämiskustannukset, varajärjestelmä, järjestelmän turvallisuudesta huolehtiminen ja ympäristörajoitusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset. Vertailtaessa jäsenvaltioita kyseisen kriteerin perusteella olisi siis otettava huomioon kaikki käyttöönottoon liittyvät kustannukset riippumatta siitä, vastaavatko niistä jäsenvaltio, lopulliset kuluttajat vai hankkeiden kehittäjät. Komission jäsenvaltioiden uusiutuvaa energiaa koskevista tavoitteista antamien suositusten olisi perustuttava tässä asetuksessa vahvistettuun laskentakaavaan, joka perustuu objektiivisiin kriteereihin. Jäsenvaltioiden uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden arvioinnissa olisi siten tuotava esiin jäsenvaltioiden suhteellinen panos ja otettava samalla huomioon uusiutuvan energian kehittämiseen vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet. Arvioinnin olisi myös sisällettävä tietoja, jotka ovat peräisin riippumattomista määrällisistä tai laadullisista tietolähteistä.

(56)  Jos yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tai niiden päivitysten tavoitetaso ei riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisellä kaudella erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat vuodelle 2030 asetetut tavoitteet saavutetaan yhteisesti, komission olisi toteutettava unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti (eli tavoitetasoihin liittyvät vajeet katetaan). Jos unionin edistyminen kyseisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa ei riitä niiden toteutumiseen, komission olisi suositusten antamisen lisäksi ehdotettava toimenpiteitä ja käytettävä toimivaltaansa unionin tasolla tai jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä näiden tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisen varmistamiseksi (eli toteutukseen liittyvät vajeet katetaan). Tällaisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon myös jäsenvaltioiden varhaisessa vaiheessa toteuttamat toimet vuoden 2030 uusiutuvaan energiaan liittyvän tavoitteen saavuttamiseksi, kun ne ovat saavuttaneet vuonna 2020 tai ennen sitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kansallisen sitovan tavoitteensa ylittävästi tai edistyneet odotettua nopeammin kansallisen sitovan vuoden 2020 tavoitteensa saavuttamisessa tai pannessaan täytäntöön panostaan unionin sitovaan tavoitteeseen saada vähintään 32 prosenttia energiasta uusiutuvista lähteistä vuonna 2030. Uusiutuvan energian osalta tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua myös se, että jäsenvaltio myöntää vapaaehtoisia määrärahoja komission hallinnoimaan unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismiin, jota käytetään kustannustehokkaimpia uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden edistämiseen koko unionissa ja annetaan näin jäsenvaltioille vaihtoehto edistää unionin tavoitteen saavuttamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita olisi käytettävä uusiutuvan energian perusosuutena vuodesta 2021 eteenpäin, ja niissä olisi pitäydyttävä koko kauden ajan. Energiatehokkuuden alalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä erityisesti tuotteiden, rakennusten ja liikenteen energiatehokkuuden parantamiseksi.

(57)  Jäsenvaltioiden kansallisia uusiutuvaa energiaa koskevia vuoden 2020 tavoitteita, sellaisina kuin ne ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/...(22)(23) liitteessä I, olisi käytettävä lähtökohtana niiden kansalliselle ohjeelliselle kehityskululle kaudelle 2021–2030, ellei jokin jäsenvaltio päätä vapaaehtoisesti asettaa lähtökohtaa korkeammalle. Lisäksi niiden olisi muodostettava tälle kaudelle pakollinen perusosuus, joka myös on osa direktiiviä (EU) 2018/...(24). Näin ollen kyseisellä kaudella uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kunkin jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutuksesta ei saisi olla alhaisempi kuin sen perusosuus.

(58)  Jos jäsenvaltio ei säilytä perusosuuttaan sellaisena kuin se on mitattuna yhden vuoden ajanjaksolla, sen olisi yhden vuoden kuluessa toteutettava lisätoimenpiteitä kattaakseen tämän perusskenaariossaan ilmenneen vajeen. Jos jäsenvaltio on tosiasiallisesti toteuttanut tällaisia tarvittavia toimenpiteitä ja täyttänyt velvoitteensa vajeen kattamiseksi, sen olisi katsottava täyttävän perusskenaarionsa pakolliset vaatimukset siitä hetkestä alkaen, kun kyseinen vaje ilmeni, ja sekä tämän asetuksen että direktiivin (EU) 2018/...(25) mukaisesti.

(59)  Jotta jäsenvaltiot ja komissio voivat toteuttaa riittävää seurantaa ja varhaisia korjaavia toimia ja jotta voidaan välttää ”vapaamatkustusvaikutus”, kaikkien jäsenvaltioiden ohjeellisten kehityskulkujen (ja näin ollen myös unionin ohjeellisen kehityskulun) olisi saavutettava vuosina 2022, 2025 ja 2027 vähintään tietyt vähimmäisprosenttiosuudet vuodelle 2030 ennustetusta uusiutuvan energian kokonaislisäyksestä tämän asetuksen mukaisesti. Komissio arvioi näiden vertailukohtien saavuttamista vuosina 2022, 2025 ja 2027 muun muassa jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien perusteella, jotka jäsenvaltioiden olisi esitettävä. Vertailukohtansa alittavien jäsenvaltioiden olisi selitettävä seuraavassa edistymisraportissaan, miten ne aikovat kattaa vajeen. Jos unionin ohjeellisia vertailukohtia ei saavuteta, vertailukohtansa alittavien jäsenvaltioiden olisi katettava vaje toteuttamalla lisätoimenpiteitä.

(60)  Unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toimittamaan kasvihuonekaasupäästöistä ja ‑poistumista tuoreinta tietoa. Tällä asetuksella olisi mahdollistettava se, että tällaiset arviot laaditaan mahdollisimman lyhyessä määräajassa käyttäen tilastotietoja ja muita tietoja, kuten tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 377/2014(26) perustetun Copernicus-ohjelman ja muiden satelliittijärjestelmien tarjoamia avaruusperusteisia tietoja.

(61)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 406/2009/EY(27) vahvistettua vuosittaisen sitoumuskierroksen lähestymistapaa olisi jatkettava asetuksen (EU) 2018/842 mukaisesti. Kyseinen lähestymistapa edellyttää jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden kattavaa tarkastusta, jotta säännösten noudattaminen voidaan arvioida ja soveltaa tarvittaessa korjaavia toimia. Unionin tason menettely jäsenvaltioiden toimittamien kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkastamiseksi on tarpeen, jotta asetuksen (EU) 2018/842 noudattamista arvioidaan uskottavasti, johdonmukaisesti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti.

(62)  Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava tiivis yhteistyö kaikissa energiaunionin ▌täytäntöönpanoon liittyvissä kysymyksissä ja se, että Euroopan parlamentti on tiiviisti mukana tähän asetukseen liittyvien kysymysten käsittelyssä. Komission olisi tarvittaessa avustettava jäsenvaltioita tämän asetuksen täytäntöönpanossa erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja niihin liittyvien valmiuksien kehittämisen osalta muun muassa ottamalla käyttöön sisäisten mallintamisvalmiuksien sisäisiä resursseja ja tarvittaessa ulkoista asiantuntemusta.

(63)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa otetaan huomioon viimeisimmät eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset.

(64)  Jäsenvaltioiden olisi toimittava energiatehokkuus etusijalle -periaatteen mukaisesti eli niiden olisi harkittava ennen energia-alan suunnittelua, politiikkaa ja investointipäätösten tekemistä, voitaisiinko kustannustehokkailla ja teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävillä vaihtoehtoisilla energiatehokkuustoimenpiteillä korvata kokonaan tai osittain kaavaillut suunnittelua, politiikkaa ja investointeja koskevat toimenpiteet siten, että kuitenkin saavutetaan niitä koskevien päätösten tavoitteet. Tähän kuuluu erityisesti se, että energiatehokkuutta pidetään olennaisena osana ja keskeisenä näkökohtana tulevissa unionin energiainfrastruktuuria koskevissa investointipäätöksissä. Tällaisia kustannustehokkaita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi toimenpiteet, joilla tehostetaan energian kysyntää ja tarjontaa erityisesti kustannustehokkaiden energian loppukäyttöä koskevien säästöjen, kysyntäjoustoa koskevien aloitteiden sekä energian tehokkaamman muuntamisen, siirtämisen ja jakelun avulla. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava levittämään kyseistä periaatetta alue- ja paikallistasolla sekä yksityisellä sektorilla.

(65)  Euroopan ympäristökeskuksen olisi tarvittaessa avustettava komissiota vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti arviointi-, seuranta- ja raportointityössä.

(66)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien yleisten puitteiden (malli) muuttamiseksi, jotta mallia voidaan mukauttaa unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteisiin tehtyihin muutoksiin, jotka liittyvät suoraan ja nimenomaisesti UNFCCC:stä ja Pariisin sopimuksesta johtuviin unionin panoksiin, lämmitysvaikutuksissa ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamiseksi, unionin inventaariojärjestelmän sisällöllisten vaatimusten vahvistamiseksi ja rekisterien perustamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(28) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Sen olisi otettava huomioon tarvittaessa myös mahdolliset UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen nojalla tehdyt päätökset.

(67)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano erityisesti yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien, kansallisia sopeutumistoimia, kehitysmaille annettavaa taloudellista ja teknistä tukea sekä huutokauppatuloja koskevan yhdennetyn raportoinnin, kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotietoja, kasvihuonekaasuinventaarioita ja kirjattuja kasvihuonekaasupäästöjä ja ‑poistumia koskevan vuotuisen raportoinnin, unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin, kansallisten inventaariojärjestelmien, inventaarion tarkastuksen, politiikkojen ja toimenpiteiden ja ennusteiden unionin ja kansallisten järjestelmien osalta sekä kasvihuonekaasupolitiikkojen ja -toimenpiteiden ja -ennusteiden raportoinnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011(29) mukaisesti.

(68)  Jotta komissio voisi käyttää tässä asetuksessa vahvistettua täytäntöönpanovaltaa, ilmastonmuutoskomitean, joka korvaa nykyisen, päätöksen 93/389/ETY 8 artiklalla, päätöksen 280/2004/EY 9 artiklalla ja asetuksen (EU) N:o 525/2013 26 artiklalla perustetun ilmastonmuutoskomitean, ja energiaunionikomitean olisi avustettava sitä sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoidossa ▌. Politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja alojen välisten synergioiden maksimoimiseksi molempien komiteoiden kokouksiin olisi kutsuttava sekä ilmasto- että energia-alan asiantuntijoita tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä.

(69)  Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoa vuonna 2024 ja tämän jälkeen viiden vuoden välein ja tekee tarvittaessa muutosehdotuksia sen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisissä tarkasteluissa olisi otettava ▌ huomioon kehitys ja Pariisin sopimusta koskevan maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset.

(70)  Tällä asetuksella olisi yhdennettävä, muutettava, korvattava ja kumottava tiettyjä suunnittelu-, raportointi- ja seurantavelvollisuuksia, jotka nykyisellään sisältyvät unionin alakohtaisiin energia- ja ilmastosäädöksiin, virtaviivaisen ja yhdennetyn lähestymistavan varmistamiseksi pääasiallisille suunnittelu-, raportointi- ja seurantaosioille. Seuraavat säädökset olisi sen vuoksi muutettava:

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/22/EY(30),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY(31),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY(32),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 663/2009(33),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009(34),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY(35),
   neuvoston direktiivi 2009/119/EY(36),
   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU(37),
   direktiivi 2012/27/EU,
   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU(38),
   neuvoston direktiivi (EU) 2015/652(39).

(71)  Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi mikään tässä asetuksessa ei saisi estää unionin asiaankuuluvan sähköä ja riskeihin varautumista sähköalalla koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaisten poikkeusten soveltamista.

(72)  Tähän asetukseen olisi myös sisällytettävä asetuksen (EU) N:o 525/2013 säännökset kokonaan. Sen vuoksi asetus (EU) N:o 525/2013 olisi kumottava 1 päivästä tammikuuta 2021. Eräiden säännösten soveltamista olisi kuitenkin jatkettava kyseisen päivämäärän jälkeen sen varmistamiseksi, että päätöksen N:o 406/2009/EY täytäntöönpano jatkuu asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla ja että eräät Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvät seikat ovat edelleen lainsäädännön alaisia.

(73)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla yksinään saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tällä asetuksella perustetaan hallintojärjestelmä, jolla

a)  pannaan täytäntöön energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien sekä Pariisin sopimuksen mukaisten unionin kasvihuonekaasupäästöjä koskevien pitkän aikavälin sitoumusten saavuttamiseksi laaditut strategiat ja toimenpiteet ja ensimmäisen, vuodet 2021–2030 kattavan kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet;

b)  edistetään energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi tehtävää jäsenvaltioiden yhteistyötä, tarvittaessa myös alueellisella tasolla;

c)  varmistetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen sihteeristölle suorittaman raportoinnin oikea-aikaisuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus;

d)  parannetaan sääntely- ja investointivarmuutta ja autetaan hyödyntämään täysimääräisesti talouskehitystä, investointien edistämistä, työpaikkojen luomista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia mahdollisuuksia.

Hallintojärjestelmän perustana ovat pitkän aikavälin strategiat, yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat, jotka kattavat kymmenen vuoden ajanjaksot alkaen vuosista 2021–2030, jäsenvaltioiden laatimat yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit sekä komission vahvistamat yhdennetyt seurantajärjestelyt. Hallintojärjestelmällä varmistetaan, että yleisö saa tosiasiallisesti mahdollisuuden osallistua kyseisten kansallisten suunnitelmien ja pitkän aikavälin strategioiden valmisteluun. Se käsittää komission ja jäsenvaltioiden välisen monivaiheisen jäsennellyn, avoimen prosessin, jota noudatetaan yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien viimeistelyssä ja myöhemmässä täytäntöönpanossa, myös alueellisen yhteistyön osalta, sekä vastaavat komission toimet.

2.  Tätä asetusta sovelletaan ▌ energiaunionin viiteen ulottuvuuteen, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa ja ovat toisiaan vahvistavia:

a)  energiaturvallisuus;

b)  energian sisämarkkinat;

c)  energiatehokkuus;

d)  hiilestä irtautuminen; sekä

e)  tutkimus, innovointi ja kilpailukyky.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  ’politiikoilla ja toimenpiteillä’ kaikkia välineitä, jotka edistävät yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tavoitteiden saavuttamista ja/tai UNFCCC:n 4 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisten sitoumusten täytäntöönpanoa; kyseisiin sitoumuksiin voivat kuulua ne, joiden ensisijaisena tavoitteena ei ole kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen ja vähentäminen tai energiajärjestelmän muuttaminen;

2)  ’nykyisillä politiikoilla ja toimenpiteillä’ täytäntöönpantuja politiikkoja ja toimenpiteitä ja hyväksyttyjä politiikkoja ja toimenpiteitä;

3)  ’täytäntöönpannuilla politiikoilla ja toimenpiteillä’ politiikkoja ja toimenpiteitä, jotka täyttävät yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tai yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin jättöpäivänä yhden tai useamman seuraavista edellytyksistä: sellaisenaan sovellettava unionin oikeus tai kansallinen lainsäädäntö on voimassa, yksi tai useampia vapaaehtoisia sopimuksia on tehty, määrärahoja on myönnetty, henkilöresursseja on otettu käyttöön;

4)  ’hyväksytyillä politiikoilla ja toimenpiteillä’ politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden osalta on tehty yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tai yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin jättöpäivään mennessä virallinen hallituksen päätös ja joiden täytäntöönpanon jatkamiseen on selkeästi sitouduttu;

5)  ’suunnitelluilla politiikoilla ja toimenpiteillä’ keskustelun kohteena olevia vaihtoehtoja, joilla on realistinen mahdollisuus tulla hyväksytyiksi ja toteutetuiksi yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tai yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin jättöpäivän jälkeen;

6)  ’politiikkojen, toimenpiteiden ja ennusteiden järjestelmällä’ institutionaalisten, oikeudellisten ja menettelyihin liittyvien järjestelyjen järjestelmää, joka on perustettu sellaisista politiikoista ja toimenpiteistä ja ennusteista, jotka koskevat ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä, nielujen aikaansaamia poistumia ja energiajärjestelmää muun muassa 39 artiklassa vaaditun mukaisesti;

7)  ’ennusteilla’ ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia tai energiajärjestelmän kehittymistä koskevia ennusteita, joihin sisältyy ainakin määrälliset arviot raportointivuotta välittömästi seuraavista neljästä vuodesta, joiden viimeinen luku on 0 tai 5;

8)  ’ennusteilla, joissa ei oteta huomioon toimenpiteitä’, ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevia ennusteita, joissa ei ole otettu huomioon sen vuoden jälkeen, joka on valittu kyseisen ennusteen lähtökohdaksi, suunniteltujen, hyväksyttyjen tai täytäntöönpantujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksia;

9)  ’ennusteilla, joissa on otettu huomioon toimenpiteet’, ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevia ennusteita, joissa on otettu huomioon hyväksyttyjen ja täytäntöönpantujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin tai energiajärjestelmän kehitykseen;

10)  ’ennusteilla, joissa on otettu huomioon lisätoimenpiteet’, ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia tai energiajärjestelmän kehittymistä koskevia ennusteita, joissa on otettu huomioon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai energiatavoitteiden saavuttamiseksi hyväksyttyjen ja täytäntöönpantujen politiikkojen ja toimenpiteiden sekä tätä varten suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin;

11)  ’vuoteen 2030 ulottuvilla unionin energia- ja ilmastotavoitteilla’ unionin laajuista sitovaa tavoitetta, jonka mukaan unionin kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan koko talouden laajuudelta vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, unionin tason sitovaa tavoitetta, jonka mukaan vähintään 32 prosenttia unionissa vuonna 2030 kulutetusta energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä, unionin tason yleistavoitetta, jonka mukaan energiatehokkuus on parantunut vuonna 2030 vähintään 32,5 prosenttia ▌, sekä tavoitetta, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, tai muita Eurooppa-neuvoston tai Euroopan parlamentin ja neuvoston tältä osin myöhemmin vuodelle 2030 sopimia tavoitteita;

12)  ’kansallisella inventaariojärjestelmällä’ jäsenvaltiossa perustettua institutionaalisten, oikeudellisten ja menettelyihin liittyvien järjestelyjen järjestelmää, jolla arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat sekä raportoidaan ja arkistoidaan inventaariotiedot;

13)  ’indikaattorilla’ määrällistä tai laadullista tekijää tai muuttujaa, joka auttaa paremmin ymmärtämään edistymistä täytäntöönpanossa;

14)  ’keskeisillä indikaattoreilla’ indikaattoreita, joilla mitataan komission ehdottamien energiaunionin viiden ulottuvuuden suhteen saavutettua edistymistä;

15)  ’teknisillä korjauksilla’ kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin sisältyvien arvioiden mukautuksia, jotka tehdään 38 artiklan mukaisesti tehtävän tarkastuksen yhteydessä, kun toimitetut inventaariotiedot ovat puutteellisia tai ne on laadittu tavalla, joka ei ole johdonmukainen asiaa koskevien kansainvälisten tai unionin sääntöjen tai ohjeiden kanssa, ja joiden on tarkoitus korvata alun perin toimitetut arviot;

16)  ’laadunvarmistuksella’ suunniteltua tarkastusmenettelyjä koskevaa järjestelmää, jolla varmistetaan, että tiedon laatutavoitteet saavutetaan ja että parhaista mahdollisista arvioista ja tiedoista raportoidaan laadunvalvontaohjelman tehokkuuden tukemiseksi ja jäsenvaltioiden avustamiseksi;

17)  ’laadunvalvonnalla’ rutiininomaisten teknisten toimien järjestelmää, jolla koottujen tietojen ja arvioiden laatua mitataan ja valvotaan niiden eheyden, paikkansapitävyyden ja kattavuuden varmistamiseksi, virheiden ja puutteiden havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi, tietojen ja muiden käytettävien materiaalien dokumentoimiseksi ja arkistoimiseksi sekä kaikkien laadunvarmistustoimien kirjaamiseksi;

18)  ’energiatehokkuus etusijalle -periaatteella’ sitä, että energiaa koskevassa suunnittelussa ja politiikassa ja investointipäätöksissä otetaan mahdollisimman hyvin huomioon vaihtoehtoiset kustannustehokkaat energiatehokkuustoimenpiteet, joilla tehostetaan energian kysyntää ja tarjontaa erityisesti kustannustehokkaiden energian loppukäyttöä koskevien säästöjen, kysyntäjoustoa koskevien aloitteiden sekä energian tehokkaamman muuntamisen, siirtämisen ja jakelun avulla siten, että kuitenkin saavutetaan kyseisten päätösten tavoitteet;

19)  ’SET-suunnitelmalla’ 15 päivänä syyskuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Towards an Integrated Strategic Energy Technology (SET) Plan: Accelerating the European Energy System Transformation” (Integroitu strateginen energiateknologiasuunnitelma (SET): Euroopan energiajärjestelmän muutoksen nopeuttaminen) esitettyä strategista energiateknologiasuunnitelmaa;

20)  ’varhaisilla toimilla’

a)  uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan unionin vuoden 2030 tavoitteen ja jäsenvaltioiden kokonaispanoksen välillä mahdollisesti olevaa eroa arvioitaessa sitä, että jäsenvaltio saavuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden, joka ylittää jäsenvaltion kansallisen sitovan vuoden 2020 tavoitteen, joka on vahvistettu direktiivin (EU) 2018/...(40) liitteessä I, tai sitä, että jäsenvaltio edistyy odotettua nopeammin kansallisen sitovan vuoden 2020 tavoitteensa saavuttamisessa;

b)  29 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan arvioinnin perusteella annettujen komission suositusten yhteydessä sitä, että jäsenvaltio panee varhaisessa vaiheessa täytäntöön panoksensa unionin sitovaan tavoitteeseen, jonka mukaan vuonna 2030 vähintään 32 prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä, verrattuna sen uusiutuvaa energiaa koskeviin kansallisiin vertailukohtiin;

21)  ’alueellisella yhteistyöllä’ yhteistyötä kahden tai useamman jäsenvaltion välillä, jotka osallistuvat kumppanuuteen, joka kattaa yhden tai useampia energiaunionin viidestä ulottuvuudesta;

22)  ’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tai ’uusiutuvalla energialla’ direktiivin (EU) 2018/...(41) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa;

23)  ’energian kokonaisloppukulutuksella’ direktiivin (EU) 2018/...(42) 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä energian kokonaisloppukulutusta;

24)  ’tukijärjestelmällä’ direktiivin (EU) 2018/...(43) 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä tukijärjestelmää;

25)  ’voimalaitoksen päivittämisellä’ direktiivin (EU) 2018/...(44) 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä voimalaitoksen päivittämistä;

26)  ’uusiutuvan energian yhteisöllä’ direktiivin (EU) 2018/...(45) 2 artiklan 16 alakohdassa määriteltyä uusiutuvan energian yhteisöä;

27)  ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ direktiivin (EU) 2018/...(46) 2 artiklan 19 alakohdassa määriteltyä kaukolämmitystä tai kaukojäähdytystä;

28)  ’jätteellä’ direktiivin (EU) 2018/...(47) 2 artiklan 23 alakohdassa määriteltyä jätettä;

29)  ’biomassalla’ direktiivin (EU) 2018/...(48) 2 artiklan 24 alakohdassa määriteltyä biomassaa;

30)  ’maatalousbiomassalla’ direktiivin (EU) 2018/...(49) 2 artiklan 25 alakohdassa määriteltyä maatalousbiomassaa;

31)  ’metsäbiomassalla’ direktiivin (EU) 2018/...(50) 2 artiklan 26 alakohdassa määriteltyä metsäbiomassaa;

32)  ’biomassapolttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/...(51) 2 artiklan 27 alakohdassa määriteltyjä biomassapolttoaineita;

33)  'biokaasulla' direktiivin (EU) 2018/…+ 2 artiklan 28 alakohdassa määriteltyä biokaasua;

34)  ’bionesteillä’ direktiivin (EU) 2018/...(52) 2 artiklan 32 alakohdassa määriteltyjä bionesteitä;

35)  ’biopolttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/...(53) 2 artiklan 33 alakohdassa määriteltyjä biopolttoaineita;

36)  ’kehittyneillä biopolttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/...(54) 2 artiklan 34 alakohdassa määriteltyjä kehittyneitä biopolttoaineita;

37)  ’kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla’ direktiivin (EU) 2018/...(55) 2 artiklan 35 alakohdassa määriteltyjä kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita;

38)  ’paljon tärkkelystä sisältävillä viljelykasveilla’ direktiivin (EU) 2018/...(56) 2 artiklan 39 alakohdassa määriteltyjä paljon tärkkelystä sisältäviä viljelykasveja;

39)  ’ravinto- ja rehukasveilla’ direktiivin (EU) 2018/...(57) 2 artiklan 40 alakohdassa määriteltyjä ravinto- ja rehukasveja;

40)  ’lignoselluloosalla’ direktiivin (EU) 2018/...(58) 2 artiklan 41 alakohdassa määriteltyä lignoselluloosaa;

41)  ’tähteellä’ direktiivin (EU) 2018/...(59) 2 artiklan 43 alakohdassa määriteltyä tähdettä;

42)  ’primäärienergian kulutuksella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä primäärienergian kulutusta;

43)  ’energian loppukulutuksella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä energian loppukulutusta;

44)  ’energiatehokkuudella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä energiatehokkuutta;

45)  ’energiansäästöillä’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyjä energiansäästöjä;

46)  ’energiatehokkuuden parantamisella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä energiatehokkuuden parantamista;

47)  ’energiapalvelulla’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä energiapalvelua;

48)  ’kokonaishyötypinta-alalla’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä kokonaishyötypinta-alaa;

49)  ’energianhallintajärjestelmällä’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä energianhallintajärjestelmää;

50)  ’velvoitetulla osapuolella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 14 alakohdassa määriteltyä velvoitettua osapuolta;

51)  ’täytäntöönpanevalla viranomaisella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 17 alakohdassa määriteltyä täytäntöönpanevaa viranomaista;

52)  ’yksittäisellä toimella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 19 alakohdassa määriteltyä yksittäistä toimea;

53)  ’energian jakelijalla’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 20 alakohdassa määriteltyä energian jakelijaa;

54)  ’jakeluverkonhaltijalla’ direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 6 alakohdassa ja direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä jakeluverkonhaltijaa;

55)  ’energian vähittäismyyntiyrityksellä’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 22 alakohdassa määriteltyä energian vähittäismyyntiyritystä;

56)  ’energiapalvelujen tarjoajalla’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 24 alakohdassa määriteltyä energiapalvelujen tarjoajaa;

57)  ’energiatehokkuutta koskevalla sopimuksella’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 27 alakohdassa määriteltyä energiatehokkuutta koskevaa sopimusta;

58)  ‘yhteistuotannolla’ direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 30 alakohdassa määriteltyä yhteistuotantoa;

59)  ’rakennuksella’ tarkoitetaan direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä rakennusta;

60)  ’lähes nollaenergiarakennuksella’ direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä lähes nollaenergiarakennusta;

61)  ’lämpöpumpulla’ direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 18 alakohdassa määriteltyä lämpöpumppua;

62)  ’fossiilisilla polttoaineilla’ uusiutumattomia hiilipohjaisia energialähteitä kuten kiinteitä polttoaineita, maakaasua ja öljyä.

2 LUKU

YHDENNETYT KANSALLISET ENERGIA- JA ILMASTOSUUNNITELMAT

3 artikla

Yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat

1.  Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 ja sen jälkeen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2029 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi annettava komissiolle tiedoksi yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma. Suunnitelmien on sisällettävä tämän artiklan 2 kohdassa ja liitteessä I esitetyt seikat. Ensimmäinen suunnitelma kattaa vuodet 2021–2030, ja siinä otetaan huomioon pidemmän aikavälin näkymät. Seuraavien suunnitelmien on katettava kymmenvuotisjakso, joka alkaa välittömästi edellisen suunnitelman kattaman ajanjakson päätyttyä.

2.  Yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa on oltava seuraavat pääosiot:

a)  yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman laadintaprosessista tehty yhteenveto, jonka muodostavat tiivistelmä, kuvaus julkisista kuulemisista ja sidosryhmien osallistumisesta ja näiden tuloksista sekä kuvaus alueellisesta yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman laadintavaiheessa, sellaisena kuin se esitetään tämän asetuksen 10–12 artiklassa ja liitteessä I olevan 1 osan A jakson 1 kohdassa;

b)  kuvaus kansallisista tavoitteista, päämääristä ja panoksista, jotka liittyvät energiaunionin ▌ ulottuvuuksiin, sellaisina kuin ne esitetään 4 artiklassa ja liitteessä I;

c)  kuvaus suunnitelluista politiikoista ja toimenpiteistä, jotka koskevat vastaavia b alakohdassa säädettyjä tavoitteita, päämääriä ja panoksia, sekä yleiskatsaus tarvittavista investoinneista kyseisten tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamiseksi;

d)  kuvaus energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilanteesta, myös energiajärjestelmän, kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien osalta, sekä b alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita koskevat ennusteet, joissa on otettu huomioon nykyiset politiikat ja toimenpiteet;

e)  tapauksen mukaan kuvaus sääntelyyn liittyvistä ja muista kuin sääntelyyn liittyvistä esteistä ja haitoista, jotka koskevat uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvien tavoitteiden, päämäärien tai panosten saavuttamista;

f)  arvio b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista, mukaan lukien niiden johdonmukaisuus Pariisin sopimuksen mukaisten, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden sekä 15 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden kanssa;

g)  yleinen arvio suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksista kilpailukykyyn energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta;

h)  tämän asetuksen liitteessä III esitettyjä vaatimuksia ja rakennetta noudattaen laadittu liite, jossa esitetään jäsenvaltion menetelmät ja politiikkatoimet energiansäästövaatimuksen saavuttamiseksi direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan ja liitteen V mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan

a)  vähennettävä hallinnollista monimutkaisuutta ja kustannuksia kaikkien sidosryhmien kannalta;

b)  otettava huomioon energiaunionin viiden ulottuvuuden väliset yhteydet ja etenkin energiatehokkuus etusijalle -periaate;

c)  käytettävä tarkkoja ja johdonmukaisia tietoja ja oletuksia tarvittaessa kaikkien viiden ulottuvuuden kohdalla;

d)  arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä ja otettava tässä yhteydessä huomioon peruselintason takaamiseen kulloisessakin kansallisessa tilanteessa tarvittavat kotimaiset energiapalvelut, nykyiset sosiaalipolitiikka ja muut asiaankuuluvat politiikat sekä komission suuntaa-antavat ohjeet asiaankuuluvista energiaköyhyyden indikaattoreista.

Jos jossakin jäsenvaltiossa havaitaan ensimmäisen alakohdan d alakohdan mukaisesti, että merkittävä määrä sen kotitalouksista on todennettavissa oleviin tietoihin perustuvan arvion mukaan energiaköyhyydessä, jäsenvaltion on sisällytettävä suunnitelmaansa kansallinen ohjeellinen tavoite energiaköyhyyden vähentämiseksi. Asianomaisten jäsenvaltioiden on hahmoteltava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan politiikat ja toimenpiteet, joilla paneudutaan mahdolliseen energiaköyhyyteen, mukaan lukien sosiaalipolitiikan toimenpiteet ja muut asiaa koskevat kansalliset ohjelmat.

4.  Kunkin jäsenvaltion on asetettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti toimitettu yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelmansa yleisön saataville.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.1.1 ja 3.1.1 kohdan, B jakson 4.1 ja 4.2.1 kohdan sekä 2 osan 3 kohdan muuttamiseksi, jotta ne voidaan mukauttaa unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteiden muutoksiin, jotka liittyvät suoraan ja nimenomaisesti UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisiin unionin panoksiin.

4 artikla

Kansalliset tavoitteet, päämäärät ja panokset energiaunionin ▌viiden ulottuvuuden osalta

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan seuraavat keskeiset tavoitteet, päämäärät ja panokset, kuten liitteessä I olevan A jakson 2 kohdassa täsmennetään:

a)  Hiilestä irtautuminen:

1)  kun kyseessä ovat kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat koko talouden laajuudelta sovellettavan unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi:

i)  kasvihuonekaasupäästöjä koskeva jäsenvaltion sitova kansallinen tavoite ja asetuksen (EU) 2018/842 mukaiset vuotuiset sitovat kansalliset rajat;

ii)  jäsenvaltion asetuksen (EU) 2018/841 mukaiset sitoumukset;

iii)  tapauksen mukaan energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien sekä Pariisin sopimuksen mukaisten, kasvihuonekaasupäästöjä koskevien unionin pitkän aikavälin sitoumusten saavuttamiseksi asetetut muut tavoitteet ja päämäärät, mukaan lukien alakohtaiset päämäärät ja mukauttamistavoitteet;

2)  Uusiutuva energia:

Direktiivin (EU) 2018/...(60) 3 artiklassa tarkoitetun unionin sitovan tavoitteen, jonka mukaan vähintään 32 prosenttia energiasta saadaan vuonna 2030 uusiutuvista energialähteistä, saavuttamiseksi kyseiseen tavoitteeseen osoitettu panos, joka liittyy uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta jäsenvaltiossa vuonna 2030, sekä kyseisen panoksen ohjeellinen kehityskulku vuodesta 2021 lähtien. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2022 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 18 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2025 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 43 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä. Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2027 mennessä vertailukohta, joka on vähintään 65 prosenttia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaislisäyksestä kyseisen jäsenvaltion sitovan vuoden 2020 kansallisen tavoitteen ja sen vuoden 2030 tavoitteeseen antaman panoksen välillä.

Ohjeellisen kehityskulun on saavutettava vuoteen 2030 mennessä vähintään kyseisen jäsenvaltion suunniteltu panos. Jos jäsenvaltio odottaa ylittävänsä vuodelle 2020 asetetun sitovan kansallisen tavoitteensa, sen ohjeellinen kehityskulku voi alkaa tasolta, jonka sen odotetaan saavuttavan. Jäsenvaltioiden ohjeelliset kehityskulut muodostavat yhdessä unionin vertailukohdat vuosina 2022, 2025 ja 2027 ja unionin sitovan tavoitteen, jonka mukaan vuonna 2030 vähintään 32 prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä. Erillään panoksestaan unionin tavoitteeseen ja ohjeellisesta kehityskulustaan tämän asetuksen soveltamiseksi jäsenvaltio voi esittää korkeampia tavoitteita kansallista politiikkaa varten;

b)  Energiatehokkuus:

1)  ohjeellinen kansallinen energiatehokkuuspanos direktiivin 2012/27/EU 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen unionin ▌ energiatehokkuutta koskevien vähintään 32,5 prosentin tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2030, joko primääri- tai loppuenergian kulutuksen tai primääri- tai loppusäästöjen taikka energiaintensiteetin perusteella.

Jäsenvaltioiden on ilmaistava kulutuksensa primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2020 ja primäärienergian kulutuksen ja loppuenergian kulutuksen absoluuttisena tasona vuonna 2030 ja ilmoitettava panoksen ohjeellinen kehityskulku vuodesta 2021 eteenpäin. Niiden on selitettävä käyttämänsä menetelmät ja muuntokertoimet;

2)  energian loppukäyttöä koskevien säästöjen kumulatiivinen määrä, joka aiotaan saavuttaa energiatehokkuusvelvoitteiden osalta vuosina 2021–2030 direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla;

3)  ohjeelliset välitavoitteet pitkän aikavälin strategialle, joka koskee ▌ sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan ▌ peruskorjaamista, etenemissuunnitelma, joka sisältää kansallisesti määriteltyjä mitattavissa olevia edistymisen indikaattoreita, näyttöön perustuva arvio odotetuista energiasäästöistä ja laajemmista hyödyistä sekä panokset direktiivin 2012/27/EU mukaisiin unionin energiatehokkuustavoitteisiin direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti;

4)  korjattava kokonaispinta-ala tai vastaavat vuotuiset energiasäästöt, jotka aiotaan saavuttaa esimerkkinä toimivien julkisten elinten rakennusten osalta vuosina 2021–2030 direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan nojalla;

c)  Energiaturvallisuus:

1)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät

–  energialähteiden monipuolistamiseen ja kolmansista maista tuleviin toimituksiin ja joiden tarkoituksena voi olla vähentää riippuvuutta tuotavasta energiasta;

–  kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden parantamiseen; ja

–  puuttumiseen jonkin energialähteen rajoittuneisiin tai keskeytyneisiin toimituksiin alueellisten ja kansallisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle;

d)  Energian sisämarkkinat:

1)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon tavoite, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, strategialla, jonka mukainen taso vuodesta 2021 eteenpäin määritellään tiiviissä yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon vuodelle 2020 asetettu yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoite sekä liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.1 kohdassa esitettyjen toimien kiireellisyyden indikaattorit, jotka määräytyvät tukkumarkkinoiden hintaeron sekä rajayhdysjohtojen huippukuormitukseen ja asennettuun uusiutuvan energian tuotantokapasiteettiin suhteutetun nimellisen siirtokyvyn perusteella. Kullekin uudelle rajayhdysjohdolle on tehtävä sosioekonominen ja ympäristöön liittyvä kustannushyötyanalyysi, ja rajayhdysjohto on toteutettava ainoastaan, jos potentiaaliset hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset;

2)  tärkeimmät sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet ja tarvittaessa nykyaikaistamishankkeet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta;

3)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, joita ovat esimerkiksi ▌ järjestelmän joustavuuden parantaminen erityisesti politiikoilla ja toimenpiteillä, jotka liittyvät markkinapohjaiseen hinnoitteluun sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, markkinoiden yhdentäminen ja yhteenkytkeminen, joilla on tarkoitus lisätä nykyisten rajayhdysjohtojen ja ‑putkien kaupankäyntikapasiteettia, älykkäitä verkkoja, aggregointia, kysyntäjoustoa, varastointia, hajautettua tuotantoa sekä ajojärjestyksen, ajojärjestyksen muuttamisen ja tuotannon rajoittamisen mekanismeja, ja reaaliaikaiset hintasignaalit, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle, sekä energian sisämarkkinoihin liittyvät muut kansalliset tavoitteet, jotka on esitetty liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.3 kohdassa;

e)  Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky:

1)  energiaunioniin liittyvän julkisen ja saatavilla olevat yksityisen tutkimuksen ja innovoinnin kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet, mukaan lukien tarvittaessa aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle, energiaunionistrategian ja tarvittaessa SET-suunnitelman prioriteettien mukaisesti. Määrittäessään tavoitteitaan, päämääriään ja panoksiaan jäsenvaltio voi käyttää perustana olemassa olevia kansallisia strategioita tai suunnitelmia, jotka ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa;

2)  vuotta 2050 koskevat kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät puhtaiden energiateknologioiden edistämiseen, mikäli ne ovat saatavilla.

5 artikla

Prosessi jäsenvaltioiden panoksen vahvistamiseksi uusiutuvan energian alalla

1.  Kun jäsenvaltio vahvistaa 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetun panoksensa, joka liittyy uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030 ja viimeisenä seuraavan kansallisen suunnitelman kattamana vuonna, sen on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a)  direktiivissä (EU) 2018/...(61) säädetyt toimenpiteet;

b)  direktiivin 2012/27/EU nojalla vahvistetun energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi hyväksytyt toimenpiteet;

c)  mahdolliset muut nykyiset uusiutuvaa energiaa edistävät toimenpiteet jäsenvaltiossa ja tarvittaessa unionin tasolla;

d)  direktiivin (EU) 2018/...(62) liitteessä I esitetty uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2020 koskeva sitova kansallinen tavoite;

e)  kaikki asiaankuuluvat uusiutuvan energian käyttöönottoon vaikuttavat olosuhteet, kuten

i)  käyttöönoton tasapuolinen jakautuminen unionissa;

ii)  taloudelliset olosuhteet ja potentiaali, mukaan lukien BKT asukasta kohti;

iii)  uusiutuvan energian kustannustehokkaan käyttöönoton mahdollisuudet;

iv)  maantieteelliset, ympäristöön liittyvät ja luontoon liittyvät rajoitteet, mukaan lukien yhteenliittämättömiin alueisiin liittyvät rajoitteet; ▌

v)  jäsenvaltioiden välisten siirtoyhteyksien aste;

vi)  muut asiaankuuluvat olosuhteet, erityisesti varhaiset toimet.

Kunkin jäsenvaltion on ensimmäisen alakohdan e alakohdan osalta esitettävä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan, mitkä uusiutuvan energian käyttöönottoon vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet se on ottanut huomioon.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että niiden panosten summa on sellainen, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on unionin tasolla energian kokonaisloppukulutuksesta vähintään 32 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

6 artikla

Prosessi jäsenvaltioiden panoksen vahvistamiseksi energiatehokkuuden alalla

1.  Kun kukin jäsenvaltio vahvistaa ohjeelliset kansalliset energiatehokkuuspanoksensa vuodelle 2030 ja viimeiselle seuraavan kansallisen suunnitelman kattamalle vuodelle 4 artiklan b alakohdan 1 alakohdan nojalla, sen on otettava huomioon, että direktiivin 2012/27/EU 3 artiklan mukaisesti unionin energiankulutus vuonna 2020 saa olla enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa tai enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa ja unionin energiankulutus vuonna 2030 saa olla enintään 1 273 Mtoe primäärienergiaa ja/tai enintään 956 Mtoe loppuenergiaa.

Lisäksi kunkin jäsenvaltion on otettava huomioon

a)  direktiivissä 2012/27/EU säädetyt toimenpiteet;

b)  muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet jäsenvaltiossa ja unionin tasolla.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa panoksessaan kukin jäsenvaltio voi ottaa huomioon primääri- ja loppuenergian kulutukseen vaikuttavat kansalliset olosuhteet, kuten

a)  jäljellä olevat kustannustehokkaat energiansäästömahdollisuudet;

b)  bruttokansantuotteen kehittyminen ja ennuste;

c)  muutokset energian tuonnissa ja viennissä;

d)  muutokset energialähteiden yhdistelmässä ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehitys; ja

e)  varhaiset toimet.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan, mitkä primääri- ja loppuenergian kulutukseen vaikuttavista merkityksellisistä olosuhteista se on mahdollisesti ottanut huomioon.

7 artikla

Kansalliset politiikat ja toimenpiteet energiaunionin kaikkien viiden ulottuvuuden osalta

Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteen I mukaisesti yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan tärkeimmät olemassa olevat sekä suunnitellut politiikat ja toimenpiteet erityisesti kansallisessa suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien tapauksen mukaan alueellista yhteistyötä ja riittävää rahoitusta kansallisella ja alueellisella tasolla koskevat toimenpiteet, mukaan lukien unionin ohjelmien ja välineiden käyttöönotto.

Jäsenvaltioiden on toimitettava yleiskatsaus tarvittavista investoinneista kansallisessa suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamiseksi sekä yleinen arvio kyseisten investointien lähteistä.

8 artikla

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien analyyttinen perusta

1.  Jäsenvaltioiden on kuvailtava liitteessä I esitettyä rakennetta ja muotoa noudattaen energiaunionin viiden ulottuvuuden nykytilannetta, myös energiajärjestelmän sekä kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien osalta, yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman jättämishetkellä tai tuoreimpien saatavilla olevien tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden on kunkin energiaunionin viiden ulottuvuuden osalta myös vahvistettava vähintään kyseisen suunnitelman keston ajaksi ennusteet tuloksista, jotka odotetaan saatavan nykyisistä politiikoista ja toimenpiteistä, sekä kuvailtava niitä. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrittävä kuvailemaan uusia pidemmän aikavälin näkymiä kaikkien viiden ulottuvuuden osalta yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman keston jälkeiseksi ajaksi.

2.  Jäsenvaltioiden on kuvailtava yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan arviotaan kansallisella ja tapauksen mukaan alueellisella tasolla seuraavista:

a)  vaikutukset energiajärjestelmän kehitykseen ja kasvihuonekaasupäästöihin ja ‑poistumiin suunnitelman keston aikana ja kymmenen vuoden aikana suunnitelman kattaman viimeisimmän vuoden jälkeen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien yhteydessä, mukaan lukien vertailu 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin politiikkoihin ja toimenpiteisiin tai toimenpidekokonaisuuksiin perustuviin ennusteisiin;

b)  7 artiklassa tarkoitettujen ja liitteessä I täsmennettyjen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien makroekonomiset ja, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, terveyteen, ympäristöön ja osaamiseen liittyvät sekä sosiaaliset vaikutukset ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti, mukaan lukien vertailu tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin politiikkoihin ja toimenpiteisiin tai toimenpidekokonaisuuksiin perustuviin ennusteisiin. Kyseisten vaikutusten arviointiin sovellettava menetelmä julkistetaan;

c)  vuorovaikutukset tietyn politiikan ulottuvuuden nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien sekä eri ulottuvuuksien nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien välillä ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vähintään vuoteen 2030 asti. Toimitusvarmuuteen, infrastruktuuriin ja markkinoiden yhdentymiseen liittyvät ennusteet on liitettävä vankkoihin energiatehokkuusskenaarioihin;

d)  se, miten nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden on tarkoitus houkutella niiden täytäntöönpanoon tarvittavia investointeja.

3.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville kattavat tiedot lopullisissa skenaarioissa ja ennusteissa käytetyistä oletuksista, parametreistä ja menetelmistä ottaen huomioon tilastolliset rajoitukset, kaupallisesti arkaluontoiset tiedot ja tietosuojasääntöjen noudattamisen.

9 artikla

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset

1.  Kunkin jäsenvaltion on 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä ja sen jälkeen 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi laadittava ja toimitettava komissiolle luonnos yhdennetystä kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta 3 artiklan 1 kohdan ja liitteen I mukaisesti.

2.  Komissio arvioi yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmaluonnoksia ja voi antaa jäsenvaltioille maakohtaisia suosituksia 34 artiklan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen kyseisten yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien toimittamisen määräaikaa. Kyseiset suositukset voivat koskea erityisesti seuraavia:

a)  tavoitteiden, päämäärien ja panosten kunnianhimon taso, jotta energiaunionin tavoitteet ja erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat unionin vuoden 2030 tavoitteet voidaan saavuttaa yhteisesti, sekä 4 artiklan d alakohdassa tarkoitettu sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030, ottaen asianmukaisesti huomioon asianomaisen jäsenvaltion yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnoksessa esittämät uusiutuvan energian käyttöönottoon ja energiankulutukseen vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet ja liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.1 kohdassa vahvistetut yhteenliitäntöjä koskevien toimien kiireellisyyden indikaattorit;

b)  jäsenvaltion ja unionin tason tavoitteisiin liittyvät politiikat ja toimenpiteet sekä muut politiikat ja toimenpiteet, joilla voi olla rajatylittävää merkitystä;

c)  mahdolliset lisäpolitiikat ja -toimenpiteet, joita yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa saatetaan edellyttää;

d)  vuorovaikutukset ja johdonmukaisuus yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan sisältyvien nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä energiaunionin yhdessä ulottuvuudessa ja eri ulottuvuuksien kesken.

3.  Kunkin jäsenvaltion on otettava komission mahdolliset suositukset asianmukaisesti huomioon yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan. Jos asianomainen jäsenvaltio ei ota huomioon jotakin suositusta tai sen merkittävää osaa, kyseisen jäsenvaltion on perusteltava tämä julkisesti.

4.  Kunkin jäsenvaltion on 10 artiklassa tarkoitetun julkisen kuulemisen yhteydessä asetettava yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa luonnos julkisesti saataville.

10 artikla

Julkinen kuuleminen

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman luonnoksen valmisteluun ja kauden 2021–2030 suunnitelmien osalta lopullisen suunnitelman valmisteluun hyvissä ajoin ennen sen hyväksymistä sekä 15 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden valmisteluun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muusta lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten soveltamista. Kunkin jäsenvaltion on liitettävä tällaisiin asiakirjoihin yhteenveto yleisön mielipiteistä tai alustavista mielipiteistä, kun ne toimitetaan komissiolle. Siltä osin kuin sovelletaan direktiiviä 2001/42/EY, kyseisen direktiivin mukaisesti toteutettujen luonnosta koskevien kuulemisten on katsottava täyttävän tämän asetuksen velvollisuudet kuulla yleisöä.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että yleisölle tiedotetaan. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kohtuulliset aikataulut, joissa jätetään riittävästi aikaa yleisölle tiedottamiseen, yleisön osallistumiseen ja mielipiteiden ilmaisuun.

Kunkin jäsenvaltion on tätä artiklaa täytäntöön pannessaan vähennettävä hallinnollista monimutkaisuutta.

11 artikla

Ilmasto- ja energia-alan monitasoinen vuoropuhelu

Kunkin jäsenvaltion on käynnistettävä kansallisten sääntöjen mukaisesti ilmasto- ja energia-alan monitasoinen vuoropuhelu, jossa paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunnan järjestöt, elinkeinoelämä, sijoittajat ja muut asiaankuuluvat sidosryhmät ja yleisö voivat olla aktiivisesti mukana ja keskustella erilaisista energia- ja ilmastopolitiikan skenaarioista, myös pitkän aikavälin skenaarioista, ja tarkastella edistymistä, paitsi jos jäsenvaltiolla on jo rakenne, jota voidaan käyttää samaan tarkoitukseen. Tämän vuoropuhelun puitteissa voidaan keskustella yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista.

12 artikla

Alueellinen yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ottaen huomioon kaikki nykyiset ja mahdolliset alueellisen yhteistyön muodot saavuttaakseen yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan vahvistetut tavoitteet, päämäärät ja panokset.

2.  Hyvissä ajoin ennen kuin kukin jäsenvaltio toimittaa komissiolle yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa luonnoksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti – kauden 2021–2030 suunnitelman osalta lopullisen suunnitelman laadintavaiheessa hyvissä ajoin ennen sen hyväksymistä – sen on ▌määriteltävä alueellisen yhteistyön mahdollisuudet ja kuultava naapurijäsenvaltioita myös alueellisen yhteistyön foorumeilla. Suunnitelman hyväksyvä jäsenvaltio voi kuulla kiinnostuksensa ilmaisseita muita jäsenvaltioita tai kolmansia maita, jos se pitää sitä aiheellisena. Niiden saarijäsenvaltioiden, joilla ei ole energian siirtoverkkoja toisiin jäsenvaltioihin, on järjestettävä tällaiset kuulemiset sellaisten naapurijäsenvaltioiden kanssa, joilla on meriraja. Kuulluille jäsenvaltioille olisi annettava kohtuullisesti aikaa reagoida. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan ja kauden 2021–2030 suunnitelman osalta lopullisessa kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan vähintään tällaisten alueellisten kuulemisten alustavat tulokset ja mainittava tarpeen mukaan, miten kuultujen jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kommentit on otettu huomioon.

3.  Jäsenvaltiot voivat osallistua yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa ja edistymisraporttiensa osien vapaaehtoiseen yhteiseen laatimiseen muun muassa alueellisen yhteistyön foorumeilla. Jos ne toimivat näin, tulokset korvaavat niiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja edistymisraporttien vastaavat osat. Kahden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä komissio auttaa tässä.

4.  Jotta voitaisiin edistää markkinoiden yhdentymistä ja kustannustehokkaita politiikkoja ja toimenpiteitä, jäsenvaltioiden on yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelman luonnostensa toimittamisen määräajan ja lopullisten suunnitelmiensa toimittamisen määräajan välisenä aikana esitettävä yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa luonnosten asiaankuuluvat osat asiaankuuluvilla alueellisen yhteistyön foorumeilla suunnitelmien viimeistelemiseksi. Tarvittaessa komissio helpottaa tällaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja kuulemista ja, jos se havaitsee uusia mahdollisuuksia tehdä alueellista yhteistyötä, se voi antaa jäsenvaltioille alustavia ohjeita helpottaakseen tehokasta yhteistyö- ja kuulemismenettelyä.

5.  Jäsenvaltioiden on ▌ huomioitava lopullisissa yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan kommentit, jotka ne ovat saaneet muilta jäsenvaltioilta 2 ja 3 kohdan nojalla, ja selitettävä kyseisissä suunnitelmissa, miten kommentit on huomioitu.

6.  Jäsenvaltioiden on 1 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten jatkettava yhteistyötä alueellisella tasolla ja tarvittaessa alueellisen yhteistyön foorumeilla yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa asiaankuuluvien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon yhteydessä.

7.  Jäsenvaltiot voivat myös harkita yhteistyötä energiayhteisön perustamissopimuksen allekirjoittajien ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien kolmansien maiden kanssa.

8.  Siltä osin kuin sovelletaan direktiivin 2001/42/EY säännöksiä, luonnoksesta kyseisen direktiivin 7 artiklan mukaisesti järjestetyn valtioiden välisen kuulemisen katsotaan täyttävän myös tämän asetuksen mukaiset alueellista yhteistyötä koskevat velvoitteet edellyttäen, että tämän artiklan vaatimuksia noudatetaan.

13 artikla

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arviointi

Komissio arvioi 3 ja 14 artiklan mukaisesti ilmoitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja niiden päivitysten perusteella erityisesti sitä,

a)  riittävätkö tavoitteet, päämäärät ja panokset siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisen kymmenvuotisjakson osalta erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmasto- ja energiapuitteiden tavoitteet saavutetaan yhteisesti;

b)  ovatko suunnitelmat 3–12 artiklan vaatimusten mukaiset ja ovatko jäsenvaltiot ottaneet asianmukaisesti huomioon komission 34 artiklan nojalla antamat suositukset.

14 artikla

Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien päivittäminen

1.  Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 ja sen jälkeen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2033 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi toimitettava komissiolle luonnos viimeisimmän 3 artiklassa tarkoitetun yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivityksestä tai esitettävä komissiolle perustelu sille, että suunnitelmaa ei ole tarpeen päivittää.

2.  Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 ja sen jälkeen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2034 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi toimitettava komissiolle viimeisimmän yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman päivitys, jollei se ole esittänyt 1 kohdan mukaisesti perustelua sille, että suunnitelmaa ei ole tarpeen päivittää.

3.  Kunkin jäsenvaltion on 2 kohdassa tarkoitetussa päivityksessä muutettava kansallista tavoitettaan, päämääräänsä tai panostaan minkä tahansa 4 artiklan a alakohdan 1 alakohdassa esitettyjen määrällisten unionin tavoitteiden, päämäärien tai panosten osalta, jotta ne ovat korkeammalla kunnianhimon tasolla kuin sen viimeksi toimittamassa yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa. Kyseisessä 2 kohdassa tarkoitetussa päivityksessä kunkin jäsenvaltion on muutettava kansallista tavoitettaan, päämääräänsä tai panostaan minkä tahansa 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa ja b alakohdassa esitettyjen määrällisten unionin tavoitteiden, päämäärien tai panosten osalta niin, että ne ovat samalla tai korkeammalla kunnianhimon tasolla kuin sen viimeksi toimittamassa yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa.

4.  Jäsenvaltioiden on päivitetyssä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassaan pyrittävä hillitsemään haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka ovat tulleet esiin 17–25 artiklan mukaisessa yhdennetyssä raportoinnissa.

5.  Jäsenvaltioiden on otettava 2 kohdassa tarkoitetuissa päivityksissään huomioon viimeisimmät eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset sekä Pariisin sopimuksesta johtuvat velvoitteet.

6.  Päivitettyjen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadintaan ja arviointiin sovelletaan 9 artiklan 2 kohdassa ja 10 ja 12 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

7.  Tämä artikla ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen tehdä milloin tahansa muutoksia ja mukautuksia niiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esitettyihin tai tarkoitettuihin kansallisiin politiikkoihin edellyttäen, että tällaiset muutokset ja mukautukset sisällytetään yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiin.

3 LUKU

▌ PITKÄN AIKAVÄLIN STRATEGIAT

15 artikla

▌Pitkän aikavälin strategiat

1.  Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020 ja sen jälkeen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2029 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi vähintään 30 vuotta kattava pitkän aikavälin strategiansa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa päivitettävä kyseiset strategiat viiden vuoden välein.

2.  Jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettujen yleisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi komissio hyväksyy viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2019 ehdotuksen unionin pitkän aikavälin strategiaksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi Pariisin sopimuksen mukaisesti ottaen huomioon jäsenvaltioiden yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnokset. Tässä kohdassa tarkoitettuun pitkän aikavälin strategiaan on sisällytettävä analyysi vähintään seuraavista:

a)  eri skenaariot siitä, miten unioni voi edistää 3 kohdassa säädettyjä tavoitteita, muun muassa skenaario, joka perustuu kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamiseen unionissa vuoteen 2050 mennessä ja tämän jälkeen negatiivisten päästöjen saavuttamiseen;

b)  a alakohdassa tarkoitettujen skenaarioiden vaikutukset jäljelle jäävään maailmanlaajuiseen ja unionin hiilitaseeseen, jotta voidaan tarjota tietoa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kustannustehokkuudesta, tuloksellisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta käytävän keskustelun tueksi.

3.  Jäsenvaltioiden ja unionin pitkän aikavälin strategioiden on edistettävä seuraavia:

a)  UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaisten unionin ja jäsenvaltioiden sitoumusten toteuttaminen ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi ja nielujen aikaansaamien poistumien tehostamiseksi sekä hiilen talteenoton lisäämisen edistämiseksi;

b)  Pariisin sopimuksen tavoitteen, joka koskee maapallon keskilämpötilan nousun pitämistä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, saavuttaminen ja toimien jatkaminen nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna;

c)  kasvihuonekaasupäästöjen pitkän aikavälin vähennysten toteuttaminen ja nielujen aikaansaamien poistumien tehostaminen kaikilla sektoreilla noudattaen unionin tavoitetta vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti osana hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan tarvittavia vähennyksiä ja tehostaa nielujen aikaansaamia poistumia pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteet siten, että saavutetaan tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen aikaansaamien poistumien välillä unionissa mahdollisimman pian ja sen jälkeen saavutetaan tarvittaessa negatiiviset päästöt;

d)  erittäin energiatehokkaan ja voimakkaasti uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiajärjestelmän käyttöön ottaminen unionissa.

4.  Jäsenvaltioiden pitkän aikavälin strategioiden olisi sisällettävä liitteessä IV säädetyt osatekijät. Lisäksi jäsenvaltioiden ja unionin pitkän aikavälin strategioiden on katettava seuraavat:

a)  kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennykset ja nielujen aikaansaamien poistumien kokonaislisäykset;

b)  päästövähennykset ja poistumien tehostaminen yksittäisillä sektoreilla, mukaan lukien sähköala, teollisuus, liikenne, lämmitys- ja jäähdytys- ja rakennusala (kotitaloudet ja palvelusektori), maatalous, jätteet sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF);

c)  odotettu edistyminen siirtymisessä vähäisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen, mukaan lukien kasvihuonekaasuintensiteetti, bruttokansantuotteen hiilidioksidi-intensiteetti, arviot niihin liittyvistä pitkän aikavälin investoinneista sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovointistrategiat;

d)  siinä määrin kuin se on toteutettavissa hiilestä irtautumista koskevien toimenpiteiden odotettu sosioekonominen vaikutus, mukaan lukien muun muassa makroekonomiseen ja sosiaaliseen kehitykseen, terveysriskeihin ja -hyötyihin sekä ympäristönsuojeluun liittyvät näkökohdat;

e)  yhteydet muihin kansallisiin pitkän aikavälin tavoitteisiin, suunnitelmiin ja muihin politiikkoihin ja toimenpiteisiin ja investointeihin.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen IV muuttamiseksi, jotta se voidaan mukauttaa unionin pitkän aikavälin strategiassa tai unionin energia- ja ilmastopolitiikan puitteissa tapahtuviin muutoksiin, jotka liittyvät suoraan ja nimenomaisesti UNFCCC:n ja erityisesti Pariisin sopimuksen yhteydessä tehtyihin asiaa koskeviin päätöksiin.

6.  Yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien on oltava ▌johdonmukaiset tässä artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden kanssa.

7.  Jäsenvaltioiden ja komission on viipymättä tiedotettava yleisölle pitkän aikavälin strategioistaan ja niiden mahdollisista päivityksistä ja saatettava ne yleisön saataville muun muassa 28 artiklassa tarkoitetun sähköisen alustan kautta. Jäsenvaltioiden ja komission on saatettava yleisön saataville asiaankuuluvat tiedot lopullisista tuloksista ottaen huomioon kaupallisesti arkaluontoiset tiedot ja tietosuojasääntöjen noudattamisen.

8.  Komissio tukee jäsenvaltioita niiden pitkän aikavälin strategioiden laatimisessa antamalla tietoja asiaa koskevan tieteellisen tiedon tilanteesta, tarjoamalla mahdollisuuksia vaihtaa tietoa ja parhaita käytäntöjä ja antamalla jäsenvaltioille tarvittaessa myös ohjausta strategioidensa laatimis- ja täytäntöönpanovaiheessa.

9.  Komissio arvioi, riittävätkö kansalliset pitkän aikavälin strategiat siihen, että 1 artiklassa säädetyt energiaunionin tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti, ja antaa tietoa siitä, kuinka paljon yhteisistä tavoitteista ja päämääristä mahdollisesti puuttuu.

16 artikla

Metaania koskeva strateginen suunnitelma

Koska metaanin lämmitysvaikutus on suuri ja se säilyy ilmakehässä suhteellisen lyhyen aikaa, komissio selvittää, mitä vaikutuksia tällä olisi politiikkojen ja toimenpiteiden toteuttamiseen, jotta voidaan vähentää metaanipäästöjen lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaikutusta unionin kasvihuonekaasupäästöihin. Komissio punnitsee toimintavaihtoehtoja, jotta metaanipäästöihin voidaan reagoida nopeasti, ottaen tarvittaessa huomioon kiertotalouden tavoitteet ja esittää metaania koskevan unionin strategisen suunnitelman, joka on erottamaton osa 15 artiklassa tarkoitettua pitkän aikavälin strategiaa.

4 LUKU

RAPORTOINTI

1 JAKSO

KAKSIVUOTISET EDISTYMISRAPORTIT JA NIIDEN SEURANTA

17 artikla

Yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevat edistymisraportit

1.  Kunkin jäsenvaltion on raportoitava komissiolle viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2023 ja sen jälkeen joka toinen vuosi yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa täytäntöönpanotilanteesta toimittamalla yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa koskeva edistymisraportti, joka kattaa energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan soveltamista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiin on sisällyttävä seuraavat seikat:

a)  tiedot edistymisestä yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisessa sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavien politiikkojen ja toimenpiteiden rahoittamisessa ja täytäntöönpanossa, mukaan lukien tarkastelu, jossa toteutuneita investointeja verrataan alkuperäisiin investointioletuksiin;

b)  tapauksen mukaan tiedot 11 artiklassa tarkoitetun vuoropuhelun käynnistämisessä saavutetusta edistyksestä;

c)  20–25 artiklassa tarkoitetut tiedot ja tarvittaessa politiikkojen ja toimenpiteiden päivitykset kyseisten artiklojen mukaisesti;

d)  4 artiklan a alakohdan 1 alakohdan mukaisesti tiedot sopeutumisesta;

e)  siinä määrin kuin mahdollista määrälliset tiedot yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksesta ilman laatuun ja ilman laatua pilaaviin päästöihin ▌.

Unioni ja jäsenvaltiot toimittavat UNFCCC:n sihteeristölle kaksivuotisraportit UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksen 2/CP.17 mukaisesti ja kansalliset tiedonannot UNFCCC:n 12 artiklan mukaisesti.

3.  Yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiin on sisällyttävä 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin vuosittaisiin raportteihin sisältyvät tiedot sekä 18 artiklassa tarkoitettuihin raportteihin sisältyvät tiedot ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevista politiikoista, toimenpiteistä ja ennusteista.

4.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu energiaunionikomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen rakenne, muoto, tekniset yksityiskohdat ja toimittamistapa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tietojen ja päivitysten aikaväli ja laajuus suhteutetaan tarpeeseen varmistaa investoijille riittävä varmuus.

6.  Jos komissio on antanut suosituksia 32 artiklan 1 tai 2 kohdan nojalla, asianomaisen jäsenvaltion on kyseisten suositusten huomioon ottamiseksi sisällytettävä yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiinsa tiedot politiikoista ja toimenpiteistä, jotka on hyväksytty tai jotka aiotaan hyväksyä ja panna täytäntöön. Tällaisiin tietoihin on sisällyttävä tapauksen mukaan yksityiskohtainen toteuttamisaikataulu.

Jos asianomainen jäsenvaltio päättää olla ottamatta huomioon jonkin suosituksen tai sen merkittävän osan, sen on esitettävä perustelut tälle.

7.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville raportit, jotka on toimitettu komissiolle tämän artiklan mukaisesti.

18 artikla

Kasvihuonekaasupolitiikkoja ja -toimenpiteitä sekä ennusteita koskeva yhdennetty raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi seuraavista:

a)  liitteessä VI vahvistetut kansalliset politiikat ja toimenpiteet tai toimenpidekokonaisuus; ja

b)  kansalliset ennusteet, jotka koskevat ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia, eriteltyinä liitteessä V olevassa 2 osassa lueteltujen kaasujen tai kaasuryhmien (fluorihiilivedyt ja perfluorihiilivedyt) mukaan. Kansallisissa ennusteissa on otettava huomioon unionin tasolla mahdollisesti hyväksytyt politiikat ja toimenpiteet, ja niiden on sisällettävä liitteessä VII vahvistetut tiedot.

2.  Jäsenvaltioiden on raportoitava ajantasaisimmat saatavilla olevat ennusteet. Jos jäsenvaltio ei toimita täydellisiä ennustearvioita 15 päivänä maaliskuuta joka toinen vuosi ja komissio on katsonut, että kyseinen jäsenvaltio ei pysty korjaamaan komission laadunvarmistus- tai laadunvalvontamenettelyissä havaittuja puutteita ennusteissa, komissio voi laatia unionin ennusteiden kokoamiseen tarvittavat arviot asianomaista jäsenvaltiota kuullen.

3.  Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdan nojalla raportoiduissa tiedoissa raportointikauden ensimmäisen vuoden aikana tapahtuneista merkittävistä muutoksista viimeistään edellistä raporttia seuraavan vuoden maaliskuun 15 päivänä.

4.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville sähköisessä muodossa 1 kohdan mukaiset kansalliset ennusteensa ja mahdolliset merkitykselliset arvioinnit kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden kustannuksista ja vaikutuksista, jotka liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamista koskevien unionin politiikkojen täytäntöönpanoon, sekä näitä arviointeja tukevat tekniset raportit. Kyseisten ennusteiden ja arvioiden olisi sisällettävä kuvaukset käytetyistä malleista ja menetelmistä sekä määritelmät ja taustaoletukset.

19 artikla

Kansallisia sopeutumistoimia, kehitysmaille annettavaa taloudellista ja teknistä tukea sekä huutokauppatuloja koskeva yhdennetty raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2021 ja sen jälkeen joka toinen vuosi kansallisista ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevistä suunnitelmistaan ja strategioistaan ja mainittava täytäntöönpannut ja suunnitellut toimet, joilla helpotetaan sopeutumista ilmastonmuutokseen, mukaan lukien liitteessä VIII olevassa 1 osassa täsmennetyt tiedot ja UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen yhteydessä sovittujen raportointivaatimusten mukaiset tiedot.

2.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2021 ja sen jälkeen joka vuosi (vuosi X) jäsenvaltion direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan ja 3 d artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saamien tulojen käytöstä, mukaan lukien liitteessä VIII olevassa 3 osassa täsmennetyt tiedot.

3.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2021 ja sen jälkeen joka vuosi (vuosi X) kehitysmaille annetusta tuesta, mukaan lukien liitteessä VIII olevassa 2 osassa täsmennetyt tiedot ja UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen yhteydessä sovittujen asiaankuuluvien raportointivaatimusten mukaiset tiedot.

4.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville raportit, jotka on toimitettu komissiolle tämän artiklan mukaisesti, liitteessä VIII olevan 2 osan b alakohdassa täsmennettyjä tietoja lukuun ottamatta.

5.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan jäsenvaltioiden tämän artiklan nojalla raportoimien tietojen rakenne, muoto ja toimittamistapa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

20 artikla

Uusiutuvaa energiaa koskeva yhdennetty raportointi

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin tiedot seuraavista seikoista:

a)  seuraavien kehityskulkujen ja tavoitteiden täytäntöönpanon osalta:

1)  ohjeellinen kansallinen kehityskulku uusiutuvan energian kokonaisosuudelle energian kokonaisloppukulutuksesta vuosina 2021–2030;

2)  arvioidut kehityskulut, jotka liittyvät uusiutuvan energian alakohtaiseen osuuteen lopullisesta energiankulutuksesta sähkö-, lämmitys- ja jäähdytys- ja liikennealoilla vuosina 2021–2030;

3)  arvioidut kehityskulut uusiutuvan energian teknologiaa kohden yleisten ja alakohtaisten uusiutuvan energian kehityskulkujen saavuttamiseksi vuosina 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus teknologiaa ja alaa kohden Mtoe:na sekä suunniteltu asennettu kokonaiskapasiteetti teknologiaa ja alaa kohden MW:na;

4)  bioenergian kysynnän kehityskulku eriteltynä lämmitys-, sähkö- ja liikennealojen mukaan sekä biomassan saatavuuden kehityskulku eriteltynä raaka-aineiden ja alkuperän mukaan (kotimainen tuotanto vs. tuonti). Metsäbiomassan osalta arvio sen lähteestä ja vaikutuksesta LULUCF-nieluun;

5)  tapauksen mukaan muut, myös pitkän aikavälin ja alakohtaiset kansalliset kehityskulut ja tavoitteet (kuten biomassasta lämpöä käyttämättä tuotetun sähkön osuus, uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä, uusiutuvan energian käyttö rakennuksissa, kaupunkien, uusiutuvan energian yhteisöjen ja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien tuottama uusiutuva energia), jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä talteen otettu energia;

b)  seuraavien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta:

1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa mainitun kansallisen panoksen saavuttamiseksi uusiutuvaa energiaa koskevan vuodelle 2030 asetetun unionin sitovan tavoitteen osalta, mukaan lukien ala- ja teknologiakohtaiset toimenpiteet ja erityisesti direktiivin (EU) 2018/...(63) 23–28 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon uudelleentarkastelu;

2)  saatavilla olevat erityistoimenpiteet alueellista yhteistyötä varten;

3)  taloudellista tukea koskevat erityistoimenpiteet, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sähkö-, lämmitys- ja jäähdytys- ja liikennealoilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista;

4)  tarvittaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle sähkölle annetun tuen arviointi, joka jäsenvaltioiden on tehtävä direktiivin (EU) 2018/...(64) 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

5)  erityistoimenpiteet direktiivin (EU) 2018/...(65) 15–18 ▌ artiklan vaatimusten täyttämiseksi;

6)  tapauksen mukaan erityistoimenpiteet, joilla arvioidaan, tuodaan avoimesti esiin ja vähennetään voimalaitosten, joiden pitää olla toiminnassa, tuottaman kapasiteetin (must-run-kapasiteetti) tarvetta, joka voi johtaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden rajoittamiseen;

7)  yhteenveto politiikoista ja toimenpiteistä mahdollisuuksia luovien puitteiden yhteydessä, jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön direktiivin (EU) 2018/...(66) 21 artiklan 6 kohdan ja 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti edistääkseen ja helpottaakseen itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen ja uusiutuvan energian yhteisöjen kehittämistä;

8)  toimenpiteet, joilla edistetään biomassasta peräisin olevan energian käyttöä, erityisesti uuden biomassan käyttöönottoa, ottaen huomioon biomassan, myös kestävän biomassan, saatavuus ▌ ja tuotetun ja käytetyn biomassan kestävyyteen liittyvät toimenpiteet;

9)  käytössä olevat toimenpiteet uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseksi lämmitys- ja jäähdytys- sekä liikennealoilla;

10)  politiikat ja toimenpiteet, joilla helpotetaan sähkönhankintasopimusten käyttöönottoa;

c)  liitteessä IX olevassa 1 osassa esitetyt tiedot.

21 artikla

Energiatehokkuutta koskeva yhdennetty raportointi

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin tiedot seuraavista seikoista:

a)  seuraavien kansallisten kehityskulkujen, päämäärien ja tavoitteiden täytäntöönpanon osalta:

1)  primäärienergian ja loppuenergian vuotuisen kulutuksen ohjeellinen kehityskulku vuosina 2021–2030 kansallisena energiansäästöpanoksena vuodelle 2030 asetetun unionin tason tavoitteen saavuttamiseksi, mukaan lukien käytetyt menetelmät;

2)  ohjeelliset välitavoitteet pitkän aikavälin strategialle, joka koskee kansallisen sekä julkisten että yksityisten asuin- ja muiden kuin asuinrakennusten kannan ▌ peruskorjausta, sekä panokset direktiivin 2012/27/EU mukaisiin unionin energiatehokkuustavoitteisiin direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti;

3)  tapauksen mukaan muiden kansallisessa suunnitelmassa vahvistettujen kansallisten tavoitteiden päivitys;

b)  seuraavien politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta:

1)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat, toimenpiteet ja ohjelmat vuodelle 2030 vahvistetun ohjeellisen kansallisen energiatehokkuuspanoksen ja muiden 6 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien suunnitellut toimenpiteet ja instrumentit (myös taloudelliset) rakennusten energiatehokkuuden edistämiseksi, toimenpiteet kaasu- ja sähköinfrastruktuurin energiatehokkuusmahdollisuuksien käyttämiseksi sekä muut energiatehokkuutta edistävät toimenpiteet;

2)  tapauksen mukaan markkinoihin perustuvat välineet, joilla kannustetaan parantamaan energiatehokkuutta, mukaan lukien mutta ei yksinomaan energiaverot, maksut ja päästöoikeudet;

3)  direktiivin 2012/27/EU 7 a ja 7 b artiklassa tarkoitetut kansallinen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmä ja vaihtoehtoiset toimenpiteet tämän asetuksen liitteen III mukaisesti;

4)  pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti.

5)  politiikka ja toimenpiteet energiapalvelujen edistämiseksi julkisella sektorilla ja toimenpiteet sellaisten sääntelyyn liittyvien ja muiden esteiden poistamiseksi, jotka estävät energiatehokkuutta koskevien sopimusten ja muita energiatehokkuuspalveluja koskevien mallien hyödyntämisen;

6)  tapauksen mukaan alueellinen yhteistyö energiatehokkuuden alalla;

7)  tapauksen mukaan rahoitustoimenpiteet, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö, energiatehokkuuden alalla kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista;

c)  liitteessä IX olevassa 2 osassa esitetyt tiedot.

22 artikla

Energiaturvallisuutta koskeva yhdennetty raportointi

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihin tiedot seuraavien seikkojen täytäntöönpanosta:

a)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energialähteiden ja toimitusten monipuolistamiseen ▌;

b)  tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät riippuvuuden vähentämiseen kolmansista maista tuotavasta energiasta;

c)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät parempiin valmiuksiin selviytyä jonkin energialähteen rajoittuneista tai keskeytyneistä toimituksista, mukaan lukien kaasu ja sähkö;

d)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseen, erityisesti ottamalla käyttöön kotimaisia energialähteitä ja hyödyntämällä kysyntäjoustoa ja energian varastointia;

e)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet a–d alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

f)  alueellinen yhteistyö a–d alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja politiikkojen täytäntöönpanossa;

g)  tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista.

23 artikla

Energian sisämarkkinoita koskeva yhdennetty raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihinsa tiedot seuraavien tavoitteiden ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta:

a)  sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon tavoitteen, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, ja liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.4.1 kohdassa vahvistetut indikaattorit sekä toimenpiteet tämän tason saavuttamista koskevan strategian täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien lupien myöntämiseen liittyvät toimenpiteet;

b)  tärkeimmät sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionin ▌ viiden ulottuvuuden osalta;

c)  tapauksen mukaan tärkeimmät suunnitellut infrastruktuurihankkeet, jotka ovat muita kuin yhteistä etua koskevia hankkeita, mukaan lukien infrastruktuurihankkeet, joihin osallistuu kolmansia maita, ja, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, yleisarvio hankkeiden yhdenmukaisuudesta energiaunionin tavoitteiden ja päämäärien kanssa ja panoksesta näihin;

d)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, kuten järjestelmän joustavuuden parantamiseen, markkinoiden yhdentämiseen ja yhteenkytkemiseen, joilla on tarkoitus lisätä nykyisten rajayhdysjohtojen ja -putkien kaupankäyntikapasiteettia, älykkäitä verkkoja, aggregointia, kysyntäjoustoa, varastointia, hajautettua tuotantoa sekä ajojärjestyksen, ajojärjestyksen muuttamisen ja tuotannon rajoittamisen mekanismeja, ja reaaliaikaisiin hintasignaaleihin;

e)  tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, jotka liittyvät uusiutuvan energian, kysyntäjouston ja varastoinnin, mukaan lukien aggregointiin perustuva varastointi, syrjimättömään osallistumiseen kaikille energiamarkkinoille;

f)  tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla varmistetaan kuluttajien osallistuminen energiajärjestelmään ja hyödyt omasta tuotannosta ja uusista teknologioista, myös älykkäistä mittareista;

g)  toimenpiteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen;

h)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet a–g alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

i)  alueellinen yhteistyö a–h alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja politiikkojen täytäntöönpanossa;

j)  tapauksen mukaan kansallisen tason rahoitustoimenpiteet, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö, energian sisämarkkinoiden alalla muun muassa sähköverkkojen yhteenliitäntätavoitteen saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista;

k)  toimenpiteet energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseksi uusiutuvan energian tuotannon osalta, mukaan lukien päivänsisäisten markkinoiden yhteenkytkentöjen ja rajatylittävien tasehallintamarkkinoiden käyttöönotto.

2.  Jäsenvaltioiden 1 kohdan nojalla toimittamien tietojen on oltava johdonmukaisia direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten kertomuksen kanssa ja tapauksen mukaan perustuttava siihen.

24 artikla

Energiaköyhyyttä koskeva yhdennetty raportointi

Jos sovelletaan 3 artiklan 3 kohdan d alakohdan toista alakohtaa, asianomaisen jäsenvaltion on sisällytettävä yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiinsa

a)  tiedot edistymisestä energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrän vähentämistä koskevan kansallisen ohjeellisen tavoitteen saavuttamisessa; ja

b)  tiedot energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrästä ja, jos tiedot ovat saatavilla, politiikoista ja toimenpiteistä energiaköyhyyden torjumiseksi.

Komissio antaa jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti ilmoittamat tiedot Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskuksen käyttöön.

25 artikla

Tutkimusta, innovointia ja kilpailukykyä koskeva yhdennetty raportointi

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskeviin edistymisraportteihinsa tietoja seuraavien tavoitteiden ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta:

a)  tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet ja politiikat, joilla SET-suunnitelman tavoitteet ja politiikat mukautetaan kansalliseen tilanteeseen;

b)  kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät puhtaita energiateknologioita koskevan tutkimuksen ja innovoinnin ▌julkisiin ja, jos tiedot ovat saatavilla, yksityisiin ▌ kokonaismäärärahoihin, teknologiakustannuksiin ja suorituskyvyn seurantaan;

c)  tarvittaessa kansalliset tavoitteet, mukaan lukien vuoteen 2050 saakka ulottuvat pitkän aikavälin tavoitteet energia- ja hiili-intensiivisten teollisuudenalojen hiilestä irtautumisteknologioiden käyttöönottamiseksi ja tapauksen mukaan tähän liittyvät hiilen kuljetusta, käyttöä ja varastointi-infrastruktuuria koskevat tavoitteet;

d)  kansalliset tavoitteet energiatukien lakkauttamiseksi asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta;

e)  täytäntöönpannut, hyväksytyt ja suunnitellut politiikat ja toimenpiteet b ja c alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

f)  yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa b–d alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden ja politiikkojen täytäntöönpanossa, mukaan lukien politiikkojen ja toimenpiteiden koordinointi SET-suunnitelman yhteydessä, kuten tutkimusohjelmien ja yhteisten ohjelmien yhteensovittaminen;

g)  tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö.

2 JAKSO

VUOTUINEN RAPORTOINTI

26 artikla

Vuotuinen raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2021 ja sen jälkeen joka vuosi (vuosi X) seuraavat tiedot:

a)  direktiivin 2009/119/EY 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)  direktiivin 2013/30/EU liitteessä IX olevassa 3 kohdassa tarkoitetut tiedot mainitun direktiivin 25 artiklan mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on raportoitava komissiolle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2021 ja sen jälkeen joka vuosi (vuosi X) kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotiedot vuodelta X-1.

Komissio kokoaa tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotietojen perusteella tai, jos jokin jäsenvaltio ei ole toimittanut inventaarionsa ennakkotietoja viimeistään mainittuna ajankohtana, omien arvioidensa perusteella vuosittain ennakkotiedot unionin kasvihuonekaasuinventaariosta. Komissio asettaa nämä tiedot yleisön saataville viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta.

3.  Jäsenvaltioiden on vuodesta 2023 alkaen määriteltävä ja raportoitava komissiolle kasvihuonekaasuinventaariota koskevat lopulliset tiedot viimeistään 15 päivänä maaliskuuta joka vuosi (vuosi X) ja alustavat tiedot viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä tammikuuta, mukaan lukien liitteessä V luetellut kasvihuonekaasut ja inventaariotiedot. Kasvihuonekaasuinventaariota koskevia lopullisia tietoja koskevassa raportissa on oltava myös täydellinen ja ajantasainen kansallinen inventaarioraportti. Komissio asettaa liitteessä V olevan 1 osan n alakohdassa tarkoitetut tiedot 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmastonmuutoskomitean saataville kolmen kuukauden kuluessa raporttien vastaanottamisesta.

4.  Jäsenvaltioiden on toimitettava UNFCCC:n sihteeristölle kansalliset inventaariot, jotka sisältävät komissiolle 3 kohdan mukaisesti toimitetut kasvihuonekaasuinventaariota koskevat lopulliset tiedot viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä huhtikuuta. Komissio kokoaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa vuosittain unionin kasvihuonekaasuinventaarion ja laatii unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin ja toimittaa ne UNFCCC:n sihteeristölle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä huhtikuuta.

5.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallista inventaariota koskevat ennakkotiedot viimeistään 15 päivänä tammikuuta ja lopulliset tiedot viimeistään 15 päivänä maaliskuuta vuosina 2027 ja 2032 valmisteltuna jäsenvaltioiden LULUCF-tilinpitoon vaatimustenmukaisuusraportteja varten asetuksen (EU) 2018/841 14 artiklan mukaisesti.

6.  Siirretään komissiolle valta antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

a)  muutetaan liitteessä V olevaa 2 osaa lisäämällä kasvihuonekaasujen luetteloon aineita tai poistamalla siitä aineita UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemien asiaa koskevien päätösten mukaisesti;

b)  täydennetään tätä asetusta vahvistamalla lämmitysvaikutusarvoja ja täsmentämällä sovellettavia inventaario-ohjeita UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemien asiaa koskevien päätösten mukaisesti.

7.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan jäsenvaltioiden tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotietojen, tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamien kasvihuonekaasuinventaarioiden sekä asetuksen (EU) 2018/841 5 ja 14 artiklan mukaisesti kirjattujen kasvihuonekaasupäästöjä ja -poistumia koskevien tietojen rakenne, tekniset yksityiskohdat, muoto ja toimittamismenettelyt.

Tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon näitä tietoja koskevat UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen seuranta- ja raportointiaikataulut sekä UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemät asiaa koskevat päätökset sen varmistamiseksi, että unioni noudattaa raportointivelvollisuuksiaan UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen osapuolena. Kyseisissä täytäntöönpanosäädöksissä tarkennetaan myös komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin aikataulut unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatimista varten.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

27 artikla

Vuoden 2020 tavoitteita koskeva raportointi

Kunkin jäsenvaltion on viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2022 raportoitava komissiolle direktiivin 2012/27/EU 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun, energiatehokkuutta koskevan kansallisen vuoden 2020 tavoitteensa saavuttamisesta toimittamalla tämän asetuksen liitteessä IX olevassa 2 osassa esitetyt tiedot sekä direktiivin 2009/28/EY, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2020, liitteessä I esitettyjen, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta vuonna 2020 koskevien kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttamisesta antamalla seuraavat tiedot:

a)  uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian alakohtaiset (sähkö, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne) ja kokonaisosuudet vuonna 2020;

b)  toteutetut toimenpiteet vuoden 2020 kansallisten uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien tukijärjestelmiin, alkuperätakuisiin ja hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseen liittyvät toimenpiteet;

c)  viljoista ja muista tärkkelyspitoisista viljelykasveista, sokereista ja öljykasveista tuotetuista biopolttoaineista ja bionesteistä peräisin olevan energian osuus liikenteen energiankulutuksessa;

d)  raaka-aineista tuotetuista biopolttoaineista ja liikenteessä käytettävästä biokaasusta peräisin olevan energian ja direktiivin 2009/28/EY, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2020, liitteessä IX olevassa A osassa lueteltujen muiden polttoaineiden osuus liikenteen energiankulutuksessa.

3 JAKSO

RAPORTOINTIALUSTA

28 artikla

Sähköinen alusta

1.  Komissio perustaa verkkopohjaisen alustan (sähköinen alusta) komission ja jäsenvaltioiden välisen viestinnän helpottamiseksi, jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi ja tietojen julkisen saatavuuden edistämiseksi.

2.  Kun sähköinen alusta on toiminnassa, jäsenvaltioiden on käytettävä sitä tässä luvussa tarkoitettujen raporttien toimittamiseen komissiolle.

3.  Sähköisen alustan on oltava toiminnassa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020. Komissio käyttää sähköistä alustaa helpottaakseen tässä luvussa tarkoitettujen raporttien, lopullisten yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien ja niiden päivitysten sekä 15 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden yleistä saatavuutta verkossa ottaen huomioon kaupallisesti arkaluontoiset tiedot ja tietosuojasääntöjen noudattamisen.

5 LUKU

EDISTYMISEN JA UNIONIN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEN VARMISTAMISEKSI TOTEUTETTUJEN TOIMIEN YHDISTETTY ARVIOINTI – KOMISSION SUORITTAMA SEURANTA

29 artikla

Edistymisen arviointi

1.  Komissio arvioi 31 päivään lokakuuta 2021 mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi erityisesti yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien, muiden tämän asetuksen nojalla toimitettujen tietojen sekä indikaattorien ja Euroopan tilastojen ja eurooppalaisten tietojen, jos ne ovat saatavilla, perusteella seuraavat seikat:

a)  unionin tasolla saavutettu edistyminen energiaunionin tavoitteiden saavuttamisessa, mukaan lukien vuoteen 2030 ulottuvat unionin energia- ja ilmastotavoitteet ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla, erityisesti jotta uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevissa unionin vuoden 2030 tavoitteissa ei olisi vajetta;

b)  kunkin jäsenvaltion saavuttama edistyminen sen yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden, päämäärien ja panosten saavuttamisessa sekä politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa;

c)  ilmailun yleinen vaikutus maailman ilmastoon, mukaan lukien muut kuin hiilidioksidipäästöistä aiheutuvat tai muut vaikutukset, jäsenvaltioiden 26 artiklan mukaisesti toimittamien päästötietojen perusteella, ja kyseisen arvioinnin parantaminen viitaten tarvittaessa tieteen edistymiseen ja ilmaliikennetietoihin;

d)  yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien politiikkojen ja toimenpiteiden kokonaisvaikutus unionin ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteiden toimivuuteen;

e)  yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisältyvien politiikkojen ja toimenpiteiden kokonaisvaikutus Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän toimintaan ja päästöoikeuksien kysynnän ja tarjonnan tasapainoon Euroopan hiilimarkkinoilla.

2.  Uusiutuvan energian alalla komissio arvioi osana 1 kohdassa tarkoitettua arviointia edistymistä siltä osin kuin on kyse uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta unionin energian kokonaisloppukulutuksesta ja perustaa arvionsa ohjeelliseen unionin kehityskulkuun, joka alkaa 20 prosentista vuonna 2020, saavuttaa vähintään 18 prosentin vertailukohdan vuonna 2022, 43 prosentin vertailukohdan vuonna 2025 ja 65 prosentin vertailukohdan vuonna 2027 uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kokonaiskasvusta uusiutuvaa energiaa koskevan vuodelle 2020 asetetun unionin tavoitteen ja uusiutuvaa energiaa koskevan vuodelle 2030 asetetun unionin tavoitteen välillä ja saavuttaa unionin tavoitteen, jonka mukaan vuonna 2030 vähintään 32 prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä.

3.  Energiatehokkuuden alalla komissio arvioi osana 1 kohdassa tarkoitettua arviointiaan edistymisen siltä osin kuin on kyse tavoitteesta saavuttaa yhteisesti energiankulutuksen taso, joka on unionin tasolla enintään 1 273 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 956 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2030, direktiivin 2012/27/EU 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Arviotaan tehdessään komissio toteuttaa seuraavat toimet:

a)  toteaa, onko unionin välitavoite eli enintään 1 483 Mtoe primäärienergiaa ja enintään 1 086 Mtoe loppuenergiaa vuonna 2020 saavutettu;

b)  arvioi, osoittaako jäsenvaltioiden edistyminen unionin voivan kokonaisuudessaan saavuttaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun energiankulutustason vuonna 2030, ottaen huomioon jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa edistymisraporteissaan antamien tietojen arvioinnin;

c)  käyttää energiankulutuksen tulevia suuntauksia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla koskevien mallintamisten tuloksia ja muita täydentäviä analyysejä;

d)  ottaa asianmukaisesti huomioon primääri- ja loppuenergian kulutukseen vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet, jotka jäsenvaltiot ovat esittäneet yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.  Energian sisämarkkinoiden alalla komissio arvioi osana 1 kohdassa tarkoitettua arviointiaan, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet vuoden 2030 tavoitteeksi asettamansa sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen saavuttamisessa.

5.  Komissio arvioi 31 päivään lokakuuta 2021 mennessä ja sen jälkeen vuosittain erityisesti tämän asetuksen nojalla raportoitujen tietojen perusteella, ovatko unioni ja sen jäsenvaltiot edistyneet riittävästi seuraavien vaatimusten täyttämisessä:

a)  UNFCCC:n 4 artiklaan ja Pariisin sopimuksen 3 artiklaan perustuvat sitoumukset, jotka esitetään UNFCCC:n osapuolten konferenssin tai Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan UNFCCC:n osapuolten konferenssin tekemissä päätöksissä;

b)  asetuksen (EU) 2018/842 4 artiklassa ja asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklassa esitetyt velvoitteet;

c)  yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistetut tavoitteet energiaunionin tavoitteiden saavuttamiseksi ja ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla vuotta 2030 koskevien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

6.  Komission olisi arviossaan otettava huomioon viimeisimmät eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annetut maakohtaiset suositukset.

7.  Komissio raportoi tämän artiklan mukaisesta arvioinnistaan osana 35 artiklassa tarkoitettua energiaunionin tilaa koskevaa katsausta.

30 artikla

Epäjohdonmukaisuudet energiaunionin laajempien tavoitteiden ja asetukseen (EU) 2018/842 perustuvien päämäärien kanssa

1.  Komissio antaa 29 artiklan mukaisesti tehtävän arvioinnin perusteella jäsenvaltiolle 34 artiklan nojalla suosituksia, jos politiikan kehittyminen kyseisessä jäsenvaltiossa näyttää olevan epäjohdonmukaista energiaunionin laajempien tavoitteiden kanssa.

2.  Jäsenvaltion, joka aikoo käyttää asetuksen (EU) 2018/842 7 artiklassa tarkoitettua joustomahdollisuutta, on sisällytettävä yhdennettyyn kansalliseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan aiotun käytön taso sekä suunnitellut politiikat ja toimenpiteet asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi kaudella 2021–2030, kun kyseiset tiedot tulevat saataville.

31 artikla

Reaktio silloin kun yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma ei ole riittävän kunnianhimoinen

1.  Jos komissio katsoo 9 artiklan mukaisista yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnoksista tekemässään arvioinnissa tai 14 artiklan mukaisista lopullisten suunnitelmien päivitysten luonnoksista tekemässään arvioinnissa ja osana monivaiheista prosessia, että jäsenvaltioiden tavoitteet, päämäärät ja panokset eivät riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla erityisesti uusiutuvaa energiaa koskeva unionin vuoden 2030 sitova tavoite ja energiatehokkuutta koskeva unionin vuoden 2030 tavoite saavutetaan yhteisesti, se antaa uusiutuvaa energiaa koskevan unionin tavoitteen osalta ja voi antaa energiaunionin muiden tavoitteiden osalta suosituksia, joissa pyydetään niitä jäsenvaltioita, joiden panokset se katsoo riittämättömiksi, nostamaan tavoitetasoaan varmistaakseen yhteisen tavoitetason riittävyyden.

2.  Jos uusiutuvaa energiaa koskevien unionin vuoden 2030 tavoitteen ja jäsenvaltioiden kokonaispanoksen välillä on eroa, komissio käyttää arviointinsa perustana liitteessä II vahvistettua laskentakaavaa, joka perustuu 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan i–v alakohdassa lueteltuihin objektiivisiin kriteereihin, ottaen samalla asianmukaisesti huomioon uusiutuvan energian käyttöönottoon vaikuttavat asiaankuuluvat olosuhteet, jotka jäsenvaltio on esittänyt 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Jos energiatehokkuutta koskevien unionin vuoden 2030 tavoitteen ja yhteenlaskettujen kansallisten panosten välillä on eroa, komissio arvioi erityisesti 6 artiklan 2 kohdassa lueteltuja asiaankuuluvia olosuhteita, jäsenvaltioiden yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan toimittamia tietoja, energiankulutuksen tulevia suuntauksia koskevien mallintamisten tuloksia ja tarvittaessa muita täydentäviä analyysejä.

Komissio käyttää arvioinnissaan oletusta niiden jäsenvaltioiden kansallisesta panoksesta, jotka eivät toimittaneet yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa luonnoksia 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan muiden säännösten soveltamista ja ainoastaan sen arvioimiseksi, onko unionin vuoden 2030 tavoitteen ja jäsenvaltioiden kokonaispanoksen välillä eroa.

Uusiutuvaa energiaa koskevassa oletuksessaan komissio ottaa huomioon direktiivin (EU) 2018/...(67) liitteessä I vahvistetun jäsenvaltion kansallisen sitovan tavoitteen vuodelle 2020, uusiutuvan energian kehittämisen mallintamisten tulokset sekä tämän asetuksen liitteessä II vahvistetun laskentakaavan tulokset. Energiatehokkuuden alalla se ottaa huomioon energiankulutuksen tulevia suuntauksia koskevat mallintamiset ja tarvittaessa muut täydentävät analyysit.

Komissio ottaa liitteessä II vahvistettuun laskentakaavaan perustuvassa uusiutuvan energian panosten arvioinnissa huomioon mahdolliset kielteiset vaikutukset toimitusvarmuuteen ja verkon vakauteen pienissä tai erillisissä energiajärjestelmissä tai jäsenvaltioissa/järjestelmissä, joissa vaikutukset saattavat olla merkittävät synkronialueen muutoksen takia.

Komissio ottaa energiatehokkuuspanosten arvioinnissa huomioon mahdollisen vaikutuksen sähköjärjestelmän toimintaan ja verkon vakauteen jäsenvaltioissa, joissa vaikutukset saattavat olla merkittävät synkronialueen muutoksen takia.

3.  Jos komissio katsoo yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista ja niiden 14 artiklan mukaisista päivityksistä tekemänsä arvioinnin perusteella, että yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tai niiden päivitysten tavoitteet, päämäärät ja panokset eivät riitä siihen, että energiaunionin tavoitteet ja erityisesti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla koskevat unionin vuoden 2030 tavoitteet saavutetaan yhteisesti, se ehdottaa toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa unionin tasolla sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät saavutetaan yhteisesti. Uusiutuvan energian osalta tällaisissa toimenpiteissä on otettava huomioon yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa ja niiden päivityksissä vahvistettujen unionin vuoden 2030 tavoitteita koskevien jäsenvaltioiden panosten tavoitetaso.

32 artikla

Reaktio silloin kun edistyminen unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja -päämäärien saavuttamisessa on riittämätöntä

1.  Jos komissio katsoo 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tekemänsä arvioinnin perusteella, että jonkin jäsenvaltion saavuttama edistyminen sen tavoitteiden, päämäärien ja panosten tai uusiutuvan energian vertailukohtien saavuttamisessa tai sen yhdennetyssä kansallisessa energia- ja ilmastosuunnitelmassa vahvistettujen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa ei ole riittävä, se antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 34 artiklan nojalla suosituksia.

Uusiutuvaa energiaa koskevissa suosituksissaan komissio ottaa huomioon asiaankuuluvat olosuhteet, jotka jäsenvaltio on esittänyt 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Komissio ottaa huomioon myös uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet, joista on tehty lopullinen investointipäätös, edellyttäen, että kyseiset hankkeet toteutetaan kaudella 2021–2030 ja että niillä on merkittävä vaikutus jäsenvaltion kansalliseen panokseen.

Energiatehokkuutta koskevissa suosituksissaan komissio ottaa asianmukaisesti huomioon 6 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa luetellut objektiiviset kriteerit sekä asiaankuuluvat kansalliset olosuhteet, jotka jäsenvaltio on esittänyt 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Jos komissio katsoo 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevista edistymisraporteista tekemänsä yhdistetyn arvioinnin ja muiden tietolähteiden perusteella, että unioni ei ehkä saavuta energiaunionin tavoitteita eikä erityisesti saavuta unionin vuodelle 2030 asetettuja energia- ja ilmastotavoitteita ensimmäisellä kymmenvuotisjaksolla, se voi antaa 34 artiklan nojalla suosituksia kaikille jäsenvaltioille tällaisen riskin pienentämiseksi.

Uusiutuvan energian alalla komissio arvioi, ovatko 3 kohdassa säädetyt kansalliset toimenpiteet riittäviä uusiutuvaa energiaa koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos kansalliset toimenpiteet ovat riittämättömiä, kyseisten suositusten lisäksi komissio ehdottaa tarvittaessa ▌ toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa unionin tasolla sen varmistamiseksi, että uusiutuvaa energiaa koskeva unionin vuoden 2030 tavoite saavutetaan.

Energiatehokkuuden alalla kyseisten suositusten lisäksi komissio ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa unionin tasolla erityisesti sen varmistamiseksi, että energiatehokkuutta koskeva unionin vuoden 2030 tavoite saavutetaan.

Tällaisilla lisätoimenpiteillä voidaan energiatehokkuuden alalla erityisesti parantaa seuraavien osatekijöiden energiatehokkuutta:

a)  tuotteet, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY(68) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369(69) nojalla;

b)  rakennukset, direktiivien 2010/31/EU ja 2012/27/EU nojalla; ja

c)  liikenne.

3.  Jos komissio katsoo uusiutuvan energian alalla 29 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tekemänsä arvioinnin perusteella, että 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja unionin ohjeellisen kehityskulun yhtä tai useampaa vertailukohtaa ei saavutettu vuosina 2022, 2025 ja 2027, jäsenvaltioiden, jotka eivät ole saavuttaneet yhtä tai useampaa 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetuista kansallisista vertailukohdistaan vuonna 2022, 2025 ja 2027, on varmistettava, että vuoden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet komission arvioinnin, niiden kansalliseen vertailukohtaan olevan eron kattamiseksi pannaan täytäntöön lisätoimenpiteitä, joita voivat olla:

a)  kansalliset toimenpiteet uusiutuvan energian käyttöönoton edistämiseksi;

b)  direktiivin (EU) 2018/...(70) 23 artiklan 1 kohdassa lämmitys- ja jäähdytysalalle säädetyn uusiutuvan energian osuuden mukauttaminen;

c)  direktiivin (EU) 2018/...(71) 25 artiklan 1 kohdassa liikennealalle säädetyn uusiutuvan energian osuuden mukauttaminen;

d)  vapaaehtoisten rahasuoritusten maksaminen sellaiseen unionin tasolla perustettuun uusiutuvan energian rahoitusmekanismiin, jolla edistetään uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita ja jota komissio hallinnoi suoraan tai välillisesti 33 artiklassa esitetyllä tavalla;

e)  direktiivissä (EU) 2018/...(72) säädettyjen yhteistyömekanismien käyttäminen.

Tällaisissa toimenpiteissä on otettava huomioon tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt komission huomioon ottamat seikat. Asianomaisten jäsenvaltioiden on sisällytettävä kyseiset toimenpiteet 17 artiklassa tarkoitettuun yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevaan edistymisraporttiin.

4.  Tammikuun 1 päivästä 2021 alkaen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus kunkin jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutuksesta ei saa olla alhaisempi kuin perusosuus, joka on saman suuruinen kuin sen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta vuonna 2020 koskeva pakollinen kansallinen kokonaistavoite, josta säädetään direktiivin (EU) 2018/...(73) 3 artiklan 4 kohdassa. Jos jäsenvaltio ei säilytä perusosuuttaan sellaisena kuin se on mitattuna yhden vuoden ajalta, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava yhden vuoden kuluessa esimerkiksi tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa esitettyjä lisätoimenpiteitä, jotka ovat riittäviä vajeen kattamiseksi yhdessä vuodessa.

Jäsenvaltioiden, jotka täyttävät velvoitteen kattaa perusosuuden vaje, katsotaan noudattavan tämän kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja direktiivin (EU) 2018/...(74) 3 artiklan 4 kohdassa säädettyjä velvoitteita koko ajanjaksolla, jona vaje ilmeni.

Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan soveltamiseksi käyttää direktiivin 2003/87/EY mukaisesti vuotuisista päästöoikeuksista saamiaan tuloja.

5.  Jos jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus ei saavuta yhtä tai useampaa sen 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetuista kansallisista vertailukohdista vuosina 2022, 2025 ja 2027, sen on sisällytettävä seuraavaan 17 artiklan mukaisesti komissiolle toimitettavaan yhdennettyyn raporttiin selitys siitä, miten se kattaa eron kansallisiin vertailukohtiinsa.

6.  Jos komissio katsoo energiatehokkuuden alalla 29 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla vuosiin 2022, 2025 ja 2027 mennessä tekemiensä arviointien perusteella, että edistyminen 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun unionin energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa yhteisesti ei ole riittävää, se ehdottaa toimenpiteitä ja käyttää toimivaltaansa unionin tasolla direktiiveissä 2010/31/EU ja 2012/27/EU säädettyjen toimenpiteiden lisäksi ▌ sen varmistamiseksi, että vuodelle 2030 asetetut unionin sitovat energiatehokkuustavoitteet saavutetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisten muiden unionin tason toimenpiteiden soveltamista. ▌

7.  Kunkin tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asianomaisen jäsenvaltion on osana 17 artiklassa tarkoitettua edistymisraporttiaan kuvattava yksityiskohtaisesti täytäntöönpantuja, hyväksyttyjä ja suunniteltuja lisätoimenpiteitä.

8.  Jos komissio katsoo vuonna 2025 tekemänsä 29 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisen arvioinnin perusteella yhteenliitäntöjen osalta, että edistyminen on riittämätöntä, komissio tekee asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa vuoteen 2026 mennessä yhteistyötä, jolla pyritään puuttumaan todettuihin olosuhteisiin.

33 artikla

Unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismi

1.  Komissio perustaa 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä 32 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun unionin uusiutuvan energian rahoitusmekanismin tuen tarjoamiseksi sellaisille uusiutuvaa energiaa koskeville uusilla hankkeille unionissa, joiden tavoitteena on kattaa ero unionin ohjeelliseen kehityskulkuun. Tuki voidaan antaa muun muassa markkinahintojen lisäksi maksettuna palkkiona, ja se osoitetaan hankkeille, jotka esittävät alhaisinta kustannusta tai palkkiota koskevan tarjouksen.

2.  Rahoitusmekanismilla edistetään direktiivin (EU) 2018/...(75) 3 artiklan 4 kohdan mukaisia mahdollisuuksia luovia puitteita siten, että tavoitteena on tukea uusiutuvan energian käyttöönottoa eri puolilla unionia riippumatta erosta ohjeelliseen unionin kehityskulkuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamista. Sitä varten

a)  32 artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden suorittamia maksuja voidaan täydentää muilla lähteillä, kuten unionin varoilla, yksityisen sektorin maksuosuuksilla tai jäsenvaltioiden suorittamilla lisämaksuilla, jotta voidaan edistää unionin tavoitteen saavuttamista;

b)  rahoitusmekanismista voidaan muun muassa tarjota tukea matalakorkoisten lainojen, avustusten tai näiden yhdistelmän muodossa ja siitä voidaan tukea muun muassa direktiivin (EU) 2018/...(76) 9 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden välisiä yhteishankkeita ja jäsenvaltioiden osallistumista mainitun direktiivin 11 artiklassa tarkoitettuihin yhteishankkeisiin kolmansien maiden kanssa.

3.  Jäsenvaltioilla säilyy oikeus päättää, sallivatko ne alueellaan sijaitsevien laitosten saada tukea rahoitusmekanismista ja millä edellytyksin ne mahdollisesti voivat saada tukea.

4.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu energiaunionikomitea, voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä vahvistaakseen tarvittavat säännökset rahoitusmekanismin perustamista ja toimintaa varten, erityisesti seuraavien osalta:

a)  menetelmä palkkion enimmäistason laskemiseksi kunkin tarjouskilpailun osalta;

b)  sovellettava tarjoussuunnitelma, mukaan lukien toimittamista ja siihen liittyviä seuraamuksia koskevat ehdot;

c)  menetelmä jäsenvaltioiden suorittamien maksujen ja niistä seuraavien osallistuvien jäsenvaltioiden tilastollisten etujen laskemiseksi;

d)  vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioiden osallistumiselle ottaen huomioon tarve varmistaa sekä mekanismin jatkuvuus jäsenvaltion suorittaman maksun riittävän keston avulla että jäsenvaltioiden osallistumisen suurin mahdollinen joustavuus;

e)  säännökset, joilla varmistetaan isäntäjäsenvaltioiden osallistuminen ja/tai hyväksyminen ja tarvittaessa säännökset, jotka liittyvät järjestelmäkustannuksia koskeviin lisämaksuihin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Rahoitusmekanismista rahoitettujen laitosten tuottama uusiutuva energia jaetaan tilastollisesti joka vuosi osallistuville jäsenvaltioille niiden suorittamien suhteellisten maksujen mukaisesti. Tästä rahoitusmekanismista tukea saavia hankkeita, jotka rahoitetaan muista lähteistä kuin jäsenvaltioiden suorittamista maksuista, ei oteta huomioon arvioitaessa jäsenvaltioiden kansallisia panoksia, mutta ne otetaan huomioon direktiivin (EU) 2018/...(77) 3 artiklan 1 kohdan mukaisessa unionin sitovassa tavoitteessa.

34 artikla

Komission suositukset jäsenvaltioille

1.  Komissio antaa tarvittaessa suosituksia jäsenvaltioille energiaunionin tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Komissio asettaa tällaiset suositukset viipymättä yleisön saataville.

2.  Kun tässä asetuksessa viitataan tähän artiklaan, sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)  asianomaisen jäsenvaltion on otettava suositus asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden välisen sekä unionin ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä;

b)  jäsenvaltion on suosituksen antamisvuotta seuraavana vuonna tehdyssä yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevassa edistymisraportissaan mainittava, miten se on ottanut suosituksen asianmukaisesti huomioon. Jos asianomainen jäsenvaltio päättää olla ottamatta huomioon jotakin suositusta tai sen merkittävää osaa, jäsenvaltion on perusteltava tämä;

c)  kyseisten suositusten olisi täydennettävä viimeisimpiä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettuja maakohtaisia suosituksia.

35 artikla

Energiaunionin tilaa koskeva katsaus

1.  Komissio esittää vuosittain viimeistään 31 päivänä lokakuuta Euroopan parlamentille ja neuvostolle katsauksen energiaunionin tilasta.

2.  Energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa on oltava

a)  29 artiklan nojalla tehty arviointi;

b)  tarvittaessa 34 artiklan nojalla annetut suositukset;

c)  direktiivin 2003/87/EC 10 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kertomus päästöoikeusmarkkinoiden toiminnasta, mukaan lukien mainitun direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaiset tiedot kyseisen direktiivin soveltamisesta;

d)  joka toinen vuosi vuodesta 2023 alkaen unionin bioenergian käytön kestävyyttä koskeva raportti, joka sisältää liitteessä X täsmennetyt tiedot;

e)  joka toinen vuosi raportti vapaaehtoisista järjestelmistä, joista komissio on tehnyt päätöksen direktiivin (EU) 2018/...(78) 30 artiklan 4 kohdan nojalla, mukaan lukien tämän asetuksen liitteessä XI täsmennetyt tiedot;

f)  kertomus yleisestä edistymisestä direktiivin 2009/72/EY soveltamisessa;

g)  kertomus yleisestä edistymisestä direktiivin 2009/73/EY soveltamisessa mainitun direktiivin 52 artiklan nojalla;

h)  kertomus yleisestä edistymisestä direktiivin 2012/27/EU 7 a ja 7 b artiklassa tarkoitettujen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien ja vaihtoehtoisten politiikkatoimien osalta;

i)  joka toinen vuosi kertomus yleisestä edistymisestä sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamisessa niiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa esitettyjen etenemissuunnitelmien mukaisesti, jotka kunkin jäsenvaltion on laadittava direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti;

j)  joka neljäs vuosi kertomus yleisestä edistymisestä sen osalta, miten jäsenvaltiot ovat edistyneet lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamisessa, direktiivin 2010/31/EU 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

k)  raportti yleisestä edistymisestä sen osalta, miten jäsenvaltiot edistyvät täysipainoisten ja toimivien energiamarkkinoiden luomisessa;

l)  eri jäsenvaltioiden olemassa olevien polttoaineiden laatu ja rikkiä enintään 10 mg/kg sisältävien polttoaineiden maantieteellinen kattavuus tarkoituksena antaa yleiskuva direktiivin 98/70/EY nojalla raportoiduista polttoaineen laatutiedoista eri jäsenvaltioissa;

m)  kilpailukykyä koskeva edistymisraportti;

n)  jäsenvaltioiden edistyminen energiatukien lakkauttamisessa asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta;

o)  muut energiaunionin toteuttamisen kannalta merkittävät seikat, mukaan lukien julkinen ja yksityinen tuki;

p)  31 päivään lokakuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen joka neljäs vuosi arvio direktiivin 2009/31/EY täytäntöönpanosta.

36 artikla

Hallintojärjestelmän seuranta

Komissio tiedottaa osana 35 artiklassa tarkoitettua energiaunionin tilaa koskevaa katsaustaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien täytäntöönpanosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät vuosittain energiaunionin edistymistä energia- ja ilmastopolitiikan kaikissa ulottuvuuksissa.

6 LUKU

KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN JA -NIELUJEN AIKAANSAAMIEN POISTUMIEN UNIONIN JA KANSALLISET JÄRJESTELMÄT

37 artikla

Unionin ja kansalliset inventaariojärjestelmät

1.  Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä perustettava, hallinnoitava ja pyrittävä jatkuvasti parantamaan kansallisia inventaariojärjestelmiä arvioidakseen liitteessä V olevassa 2 osassa lueteltuja ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia sekä varmistaakseen kasvihuonekaasuinventaarioidensa oikea-aikaisuuden, läpinäkyvyyden, tarkkuuden, johdonmukaisuuden, vertailtavuuden ja kattavuuden.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla inventaarioviranomaisilla on mahdollisuus saada käyttöönsä tämän asetuksen liitteessä XII täsmennetyt tiedot, hyödyntää asetuksen (EU) N:o 517/2014 20 artiklan nojalla perustettuja raportointijärjestelmiä parantaakseen fluorattujen kaasujen arviointia kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa ja tehdä tämän asetuksen liitteessä V olevan 1 osan i ja j alakohdassa tarkoitetut vuosittaiset johdonmukaisuuden tarkastukset.

3.  Perustetaan unionin inventaariojärjestelmä, jolla on varmistettava kansallisten inventaarioiden oikea-aikaisuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus unionin kasvihuonekaasuinventaarioon nähden. Komissio hallinnoi, ylläpitää ja pyrkii jatkuvasti parantamaan tätä järjestelmää, joka sisältää laadunvarmistus- ja laadunvalvontaohjelman perustamisen, laatutavoitteiden asettamisen, inventaarion laadunvarmistus- ja laadunvalvontasuunnitelman laatimisen, menettelyt päästöarvioiden täydentämiseksi unionin inventaarion kokoamista varten tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti sekä 38 artiklassa tarkoitetut tarkastukset.

4.  Komissio tarkastaa alustavasti jäsenvaltioiden 26 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamien kasvihuonekaasuinventaarion alustavien tietojen tarkkuuden. Se lähettää tarkastuksen tulokset jäsenvaltioille kuuden viikon kuluessa tietojen toimittamisen määräajasta. Jäsenvaltioiden on vastattava alustavassa tarkastuksessa mahdollisesti esiin tulleisiin olennaisiin kysymyksiin viimeistään 15 päivänä maaliskuuta toimittaessaan lopullisen inventaarion vuodelta X-2.

5.  Jos jäsenvaltio ei toimita unionin inventaarion kokoamiseen tarvittavia inventaariotietoja viimeistään 15 päivänä maaliskuuta, komissio voi asianomaista jäsenvaltiota kuullen ja tiiviissä yhteistyössä sen kanssa laatia arvioita jäsenvaltion toimittamien tietojen täydentämiseksi. Kyseistä tarkoitusta varten komissio käyttää kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimiseen sovellettavia ohjeita.

6.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä vahvistaakseen sääntöjä, jotka koskevat niiden tietojen rakennetta, muotoa ja toimittamistapaa, jotka koskevat kansallisia inventaariojärjestelmiä ja kansallisten ▌ inventaariojärjestelmien perustamista, käyttämistä ja toimintaa koskevia vaatimuksia.

Tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemät asiaa koskevat päätökset.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7.  Komissio antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla sääntöjä, jotka koskevat unionin inventaariojärjestelmän perustamista, käyttämistä ja toimintaa koskevia vaatimuksia. Tällaisia delegoituja säädöksiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemät asiaa koskevat päätökset.

38 artikla

Inventaarion tarkastus

1.  ▌Jotta voidaan seurata jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä tai rajoituksia asetuksen (EU) 2018/842 4, 9 ja 10 artiklan nojalla, päästöjen vähennyksiä ja nielujen aikaansaamien poistumien vahvistamista asetuksen (EU) 2018/841 4 ja 14 artiklan nojalla sekä muita unionin oikeudessa säädettyjä kasvihuonekaasupäästöjen vähennys- tai rajoitustavoitteita, komissio tekee vuosina 2027 ja 2032 jäsenvaltioiden tämän asetuksen 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimittamille kansallisille inventaariotiedoille kattavan tarkastuksen. Jäsenvaltioiden on osallistuttava prosessiin täysimääräisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kattavan tarkastuksen on sisällettävä

a)  tarkastukset, joilla todennetaan toimitettujen tietojen läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus;

b)  tarkastukset sellaisten tapausten havaitsemiseksi, joissa inventaariotiedot on laadittu tavalla, joka on epäjohdonmukainen UNFCCC:n ohjeiden tai unionin sääntöjen kanssa;

c)  tarkastukset sellaisten tapausten havaitsemiseksi, joissa LULUCF-tilinpito on laadittu tavalla, joka on epäjohdonmukainen UNFCCC:n ohjeiden tai unionin sääntöjen kanssa; ja

d)  tilanteen mukaan tarpeellisten teknisten korjausten laskeminen jäsenvaltioita kuullen.

3.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä määritelläkseen aikataulun ja menettelyn kattavan tarkastuksen tekemiselle, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tehtävät mukaan lukien, sekä varmistaakseen jäsenvaltioiden asianmukaisen kuulemisen tarkastusten päätelmistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.  Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksellä päästöjen kokonaismäärän kyseessä olevalta vuodelta käyttäen perusteena sellaisia kunkin jäsenvaltion korjattuja inventaariotietoja tarkastuksen valmistuttua, jotka on eritelty asetuksen (EU) 2018/842 9 artiklan kannalta merkityksellisiin päästötietoihin ja tämän asetuksen liitteessä V olevan 1 osan c alakohdassa tarkoitettuihin päästötietoihin sekä määrittelee asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklan kannalta merkityksellisten päästöjen ja poistumien kokonaismäärän.

5.  Kunkin jäsenvaltion tietoja, sellaisina kuin ne ovat kirjattuina asetuksen (EU) 2018/841 15 artiklan nojalla perustettuihin rekistereihin neljän kuukauden kuluttua tämän artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyn täytäntöönpanosäädöksen julkaisemispäivästä, käytetään asetuksen 2018/841 4 artiklan noudattamisen tarkastamiseen, mukaan lukien tällaisten tietojen muutokset, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltio käyttää asetuksen (EU) 2018/841 11 artiklan mukaisia joustomahdollisuuksia.

6.  Kunkin jäsenvaltion tietoja, sellaisina kuin ne ovat kirjattuina asetuksen (EU) 2018/842 12 artiklan nojalla perustettuihin rekistereihin kahden kuukauden kuluttua tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun asetuksen (EU) 2018/841 noudattamisen tarkastamispäivästä, käytetään asetuksen (EU) 2018/842 9 artiklan mukaiseen vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen vuosina 2021 ja 2026. Asetuksen (EU) 2018/842 9 artiklan mukainen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen jokaisena vuosista 2022–2025 ja 2027–2030 on tehtävä päivänä, joka on yksi kuukausi myöhemmin kuin edellisvuoden vaatimustenmukaisuuden tarkastamispäivä. Tämä tarkastus koskee myös tällaisiin tietoihin tehtäviä muutoksia, jotka johtuvat siitä, että jäsenvaltio käyttää asetuksen (EU) 2018/842 5, 6 ja 7 artiklan mukaisia joustomahdollisuuksia.

39 artikla

Politiikkojen, toimenpiteiden ja ennusteiden unionin ja kansalliset järjestelmät

1.  Jäsenvaltioiden on 1 päivään tammikuuta 2021 mennessä hallinnoitava ja pyrittävä jatkuvasti parantamaan kansallisia järjestelmiä ja komission unionin järjestelmää, joiden avulla raportoidaan politiikoista ja toimenpiteistä sekä ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevista ennusteista. Kyseisten järjestelmien on sisällettävä asiaankuuluvat jäsenvaltiossa ja unionissa perustetut institutionaaliset, oikeudelliset ja menettelyihin liittyvät järjestelyt, joilla arvioidaan politiikkaa ja tehdään ennusteita ihmisen toiminnan aiheuttamista kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvistä päästöistä ja nielujen aikaansaamista poistumista.

2.  Jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät varmistamaan, että 18 artiklan mukainen tietojen raportointi ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevista politiikoista, toimenpiteistä ja ennusteista on oikea-aikaista, läpinäkyvää, tarkkaa, johdonmukaista, vertailtavaa ja kattavaa; tämä koskee myös tietojen, menetelmien ja mallien käyttöä ja soveltamista sekä laadunvarmistus- ja laadunvalvontatoimien ja herkkyysanalyysin toteuttamista.

3.  Komissio, jota avustaa 44 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea, hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdan ja 18 artiklan mukaisten politiikkojen, toimenpiteiden ja ennusteiden kansallisia ja unionin järjestelmiä koskevien tietojen rakenne, muoto ja toimittamistapa.

Tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten tekemät asiaa koskevat päätökset, mukaan lukien kansainvälisesti hyväksytyt raportointivaatimukset sekä näiden tietojen seuranta- ja raportointiaikataulut.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

40 artikla

Rekisterien perustaminen ja toiminta

1.  Unioni ja jäsenvaltiot perustavat ja ylläpitävät rekistereitä, joilla pidetään täsmällisesti kirjaa Pariisin sopimuksen 4 artiklan 13 kohdan mukaisesti kansallisesti määritellyistä panoksista ja kyseisen sopimuksen 6 artiklan mukaisesti hillintätoimien kansainvälisesti siirretyistä tuloksista.

2.  Unioni ja jäsenvaltiot voivat ylläpitää rekistereitään yhdistetyssä järjestelmässä yhdessä yhden tai useamman muun jäsenvaltion kanssa.

3.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rekisterien tiedot on asetettava direktiivin 2003/87/EY 20 artiklan mukaisesti nimetyn keskusvalvojan saataville.

4.  Komissio antaa 43 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta perustamalla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rekisterit ja joilla toteutetaan UNFCCC:n tai Pariisin sopimuksen elinten asiaankuuluvien päätösten edellyttämä tekninen täytäntöönpano unionin ja jäsenvaltioiden rekisterien avulla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7 LUKU

YHTEISTYÖ JA TUKI

41 artikla

Jäsenvaltioiden ja unionin välinen yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on huolehdittava keskenään ja unionin kanssa täysipainoisesta yhteistyöstä ja koordinoinnista tämän asetuksen mukaisten ja erityisesti niiden velvoitteiden osalta, jotka liittyvät seuraaviin:

a)  yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadinta-, hyväksymis-, tiedoksianto- ja arviointimenettelyt 9–13 artiklan mukaisesti;

b)  yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevan edistymisraportin laadinta-, hyväksymis-, tiedoksianto- ja arviointimenettelyt 17 artiklan mukaisesti ja vuotuinen raportointi 26 artiklan mukaisesti;

c)  menettely, joka liittyy komission suosituksiin ja niiden huomioon ottamiseen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan, 17 artiklan 6 kohdan, 30 artiklan 1 kohdan, 31 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

d)  unionin kasvihuonekaasuinventaarion kokoaminen ja unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatiminen 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

e)  UNFCCC:n 12 artiklan mukaisen unionin kansallisen tiedonannon ja päätöksen 2/CP.17 tai UNFCCC:n elinten myöhemmin tekemien asiaankuuluvien päätösten mukaisen unionin kaksivuotisraportin laatiminen;

f)  UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen mukaiset tarkastus- ja vaatimustenmukaisuusmenettelyt kaikkien sovellettavien UNFCCC:hen perustuvien päätösten mukaisesti sekä unionin menettely, jolla tarkastetaan 38 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaariot;

g)  mahdolliset mukautukset, jotka ovat seurausta 38 artiklassa tarkoitetusta tarkastusmenettelystä tai muista UNFCCC:n sihteeristölle toimitettuihin tai toimitettaviin inventaarioihin ja inventaarioraportteihin tehdyistä muutoksista;

h)  unionin kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen kokoaminen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Komissio voi antaa jäsenvaltioille teknistä tukea tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien osalta jäsenvaltion pyynnöstä.

42 artikla

Euroopan ympäristökeskuksen rooli

Euroopan ympäristökeskus avustaa vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti komissiota tämän työssä, joka liittyy hiilestä irtautumisen ja energiatehokkuuden ulottuvuuksiin, 15–21 artiklan, 26, 28, 29, 35, 37, 38, 39 ja 41 artiklan noudattamiseksi. Tämä kattaa tarvittavan avustamisen seuraavien osalta:

a)  jäsenvaltioiden politiikoista, toimenpiteistä ja ennusteista raportoimien tietojen kokoaminen;

b)  laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenettelyjen soveltaminen tietoihin, jotka jäsenvaltiot ovat raportoineet ennusteista, politiikoista ja toimenpiteistä;

c)  arvioiden laatiminen ennustetiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole raportoineet, tai komission saatavilla olevien arvioiden täydentäminen;

d)  komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämää energiaunionin tilaa koskevaa katsausta varten tarvittavien tietojen kokoaminen hyödyntäen Euroopan tilastoista saatuja tietoja, jos niitä on saatavilla ja jos ajankohta on asianmukainen;

e)  tämän asetuksen nojalla kerättyjen tietojen levittäminen, myös jäsenvaltioiden hillitsemispolitiikkoja ja -toimenpiteitä koskevan tietokannan sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen liittyvää haavoittuvuutta ja siihen sopeutumista koskevan Euroopan ilmastonmuutosportaalin ylläpito ja päivitys;

f)  laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenettelyjen suorittaminen unionin kasvihuonekaasuinventaarion laatimisen yhteydessä;

g)  unionin kasvihuonekaasuinventaarion kokoaminen ja unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatiminen;

h)  arvioiden laatiminen tiedoista, joita ei raportoida kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa;

i)  38 artiklassa tarkoitetun tarkastuksen tekeminen;

j)  unionin kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen kokoaminen.

8 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

43 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ... kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 3 artiklan 5 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 6 kohdassa, ▌37 artiklan 7 kohdassa ja 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 5 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 6 kohdassa, ▌37 artiklan 7 kohdassa ja 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevien 3 artiklan 5 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 6 kohdan, ▌37 artiklan 7 kohdan ja 40 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

44 artikla

Komiteat

1.  Komissiota avustavat

a)  ilmastonmuutoskomitea 19 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 7 kohdassa, 37 artiklan 6 kohdassa, 38 artiklan 3 kohdassa ja 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kysymysten täytäntöönpanon osalta; ja

b)  energiaunionikomitea 17 artiklan 4 kohdassa ja 33 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kysymysten täytäntöönpanon osalta.

2.  Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

3.  Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ilmastonmuutoskomitea korvaa asetuksen (EU) N:o 525/2013 26 artiklalla perustetun komitean.

4.  Kun kumpi tahansa 1 kohdassa tarkoitetuista komiteoista käsittelee horisontaalisia kysymyksiä ja yhteisiä toimia, se ilmoittaa niistä toiselle 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle, jotta voidaan varmistaa politiikkojen johdonmukaisuus ja maksimoida alojen väliset synergiat.

5.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä edustaja tai edustajia ilmastonmuutoskomiteaan ja energiaunionikomiteaan. Kunkin komitean edustajat on kutsuttava toisen komitean kokouksiin.

6.  Kun viitataan tähän artiklaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

45 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuuden kuukauden kuluessa kustakin Pariisin sopimuksen 14 artiklan mukaisesti sovitusta maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta kertomuksen tämän asetuksen toiminnasta ja panoksesta energiaunionin hallintoon, sen panoksesta Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteisiin, vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden ja energiaunionin lisätavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä sekä siitä, ovatko tämän asetuksen suunnittelua, raportointia ja seurantaa koskevat säännökset muun unionin oikeuden tai UNFCCC:hen ja Pariisin sopimukseen liittyvien päätösten mukaiset. Komission kertomuksiin voidaan tarvittaessa liittää säädösehdotuksia.

46 artikla

Direktiivin 94/22/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 94/22/EY seuraavasti:

1)  Kumotaan 8 artiklan 2 kohta;

2)  Kumotaan 9 artikla.

47 artikla

Direktiivin 98/70/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 98/70/EY seuraavasti:

1)  Muutetaan 7 a artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohdan kolmannen alakohdan a alakohta seuraavasti:"

”a) kunkin toimitetun polttoaine- tai energiatyypin kokonaismäärä; ja”;

"

b)  korvataan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti:"

”2. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimittajat vähentävät toimitettujen polttoaineiden ja energian energiayksikköä kohti laskettuja elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä niin vaiheittain kuin se on mahdollista jopa 10 prosentilla 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä verrattuna neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 liitteessä II vahvistettuun polttoaineiden vertailutasoon. Vähennys muodostuu seuraavasti:”;

"

2)  Korvataan 8 artiklan 4 kohta seuraavasti:"

”4. Komissio varmistaa, että 3 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ovat pikaisesti saatavilla asianmukaisella tavalla.”.

"

48 artikla

Direktiivin 2009/31/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2009/31/EY seuraavasti:

1)  Korvataan 27 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”Jäsenvaltioiden on annettava joka neljäs vuosi komissiolle kertomus tämän direktiivin soveltamisesta 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rekisteri mukaan lukien. Ensimmäinen kertomus on toimitettava komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2011 mennessä. Kertomuksen pohjana on käytettävä kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädösten muodossa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille vähintään kuusi kuukautta ennen kertomuksen toimittamisen määräpäivää.”;

"

2)  Kumotaan 38 artiklan 1 kohta.

49 artikla

Asetuksen (EY) N:o 663/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 663/2009 seuraavasti:

1)  Kumotaan 27 artiklan 1 ja 3 kohta;

2)  Kumotaan 28 artikla.

50 artikla

Asetuksen (EY) N:o 715/2009 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 715/2009 29 artikla.

51 artikla

Direktiivin 2009/73/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2009/73/EY seuraavasti:

1)  Kumotaan 5 artikla;

2)  Korvataan 52 artikla seuraavasti:"

”52 artikla

Kertomukset

Komissio seuraa ja arvioi tämän direktiivin soveltamista ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yleisestä edistymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/...*(79) 35 artiklassa tarkoitetun energiaunionin tilaa koskevan katsauksen liitteenä.

_________________

* EUVL L […]”.

"

52 artikla

Neuvoston direktiivin 2009/119/EY muuttaminen

Korvataan direktiivin 2009/119/EY 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

”2. Kunkin jäsenvaltion on kunkin vuoden maaliskuun 15 päivään mennessä toimitettava komissiolle yhteenveto 1 kohdassa tarkoitetusta varastorekisteristä, josta ilmenevät vähintään kyseiseen rekisteriin edellisen kalenterivuoden viimeisenä päivänä sisältyneiden varmuusvarastojen määrät ja luonne.”.

"

53 artikla

Direktiivin 2010/31/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2010/31/EU seuraavasti:

1)  Muutetaan 2 a artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:"

”1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava pitkän aikavälin peruskorjausstrategia tukemaan sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista erittäin energiatehokkaaksi ja hiilivapaaksi saatetuksi rakennuskannaksi vuoteen 2050 mennessä helpottaen olemassa olevien rakennusten muuttamista kustannustehokkaasti lähes nollaenergiarakennuksiksi. Kuhunkin pitkän aikavälin peruskorjausstrategiaan on sisällyttävä”;

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

8. Kunkin jäsenvaltion pitkän aikavälin peruskorjausstrategia on toimitettava komissiolle osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/...*(80) 3 artiklassa tarkoitettua lopullista yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa. Poiketen siitä, mitä mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, ensimmäinen tämän artiklan 1 kohdan mukainen pitkän aikavälin peruskorjausstrategia on toimitettava komissiolle viimeistään 10 päivänä maaliskuuta 2020.

___________________________

* EUVL L […]”;

"

2)  Poistetaan 5 kohdan 2 kohdan toisessa alakohdassa virke ”Selvitykset voidaan sisällyttää direktiivin 2006/32/EY 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin energiatehokkuutta koskeviin toimintasuunnitelmiin.”;

3)  Korvataan 9 artiklan 5 kohta seuraavasti:"

”5. Komissio esittää joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle osana asetuksen (EU) 2018/...(81) 35 artiklassa tarkoitettua energiaunionin tilaa koskevaa katsaustaan kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä lähes nollaenergiarakennusten lukumäärän kasvattamisessa. Komissio laatii raportoitujen tietojen perusteella tarvittaessa toimintasuunnitelman ja ehdottaa asetuksen (EU) 2018/...+ 34 artiklan mukaisesti suosituksia ja toimenpiteitä tällaisten rakennusten lukumäärän kasvattamiseksi sekä edistää parhaita toimintatapoja olemassa olevien rakennusten kustannustehokkaaksi muuntamiseksi lähes nollaenergiarakennuksiksi.”;

"

4)  Kumotaan 10 artiklan 2 ja 3 kohta;

5)  Korvataan 14 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:"

”Tällainen raportti on toimitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/...(82) 3 artiklassa tarkoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia.”;

"

6)  Korvataan 15 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:"

”Tällainen raportti on toimitettava komissiolle osana jäsenvaltioiden asetuksen (EU) 2018/...(83) 3 artiklassa tarkoitettuja yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia.”.

"

54 artikla

Direktiiviin 2012/27/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2012/27/EU seuraavasti:

1)  Kumotaan 4 artikla ▌;

2)  Kumotaan 18 artiklan 1 kohdan e alakohta;

3)  Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)  kumotaan 1, 3, 4 ja 11 kohta;

b)  kumotaan 2 kohta;

4)  Poistetaan liite XIV.

55 artikla

Direktiivin 2013/30/EU muuttaminen

Korvataan direktiivin 2013/30/EU 25 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain osana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/...*(84) 26 artiklassa tarkoitettua vuotuista raportointia liitteessä IX olevassa 3 kohdassa täsmennetyt tiedot.

________________________________

* EUVL L […]”.

"

56 artikla

Direktiivin (EU) 2015/652 muuttaminen

Muutetaan direktiivi (EU) 2015/652 seuraavasti:

1)  Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta tämän direktiivin liitteessä III määritetyt edellisen kalenterivuoden tiedot, jotka liittyvät direktiivin 98/70/EY 7 a artiklan noudattamiseen.”;

"

2)  Kumotaan liitteessä I olevassa 2 osassa olevat 1 kohdan h alakohta sekä 2, 3, 4 ja 7 kohta.

3)  Muutetaan liite III seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava 3 kohdassa mainitut tiedot. Tiedot on toimitettava kaikesta kyseisessä jäsenvaltiossa markkinoille saatetusta polttoaineesta ja energiasta. Jos fossiilisiin polttoaineisiin sekoitetaan useita biopolttoaineita, on ilmoitettava tiedot kustakin biopolttoaineesta.”;

"

b)  kumotaan 3 kohdan e ja f alakohta;

4)  Muutetaan liite IV seuraavasti:

a)  poistetaan seuraavat mallit, jotka koskevat ilmoitettavien tietojen toimittamista yhdenmukaisella tavalla:

–  Alkuperä – yksittäiset toimittajat

–  Alkuperä – toimittajien ryhmittymät

–  Ostopaikka

b)  poistetaan muotoa koskevien huomautusten 8 ja 9 kohta.

57 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 525/2013 1 päivästä tammikuuta 2021 tämän asetuksen 58 artiklassa säädetyin siirtymäsäännöksin lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 525/2013 26 artiklan 1 kohtaa, joka kumotaan ... päivästä ...kuuta ... [tämän asetuksen voimaantulopäivä]. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

58 artikla

Siirtymäsäännökset

Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 57 artiklassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklaa sekä 17 artiklan 1 kohdan a ja d alakohtaa sovelletaan edelleen kyseisissä artikloissa edellytettyjä tietoja sisältäviin raportteihin vuosina 2018, 2019 ja 2020.

Asetuksen (EU) N:o 525/2013 11 artiklan 3 kohtaa sovelletaan edelleen Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden osalta.

Asetuksen (EU) N:o 525/2013 19 artiklaa sovelletaan edelleen kasvihuonekaasuinventaarion tietojen tarkastuksiin vuosina 2018, 2019 ja 2020.

Asetuksen (EU) N:o 525/2013 22 artiklaa sovelletaan edelleen kyseisessä artiklassa edellytetyn raportin toimittamiseen.

Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi mikään tässä asetuksessa ei estä unionin asiaankuuluvan sähköä ja sähkökriiseihin varautumista koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaisten poikkeusten soveltamista.

59 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 40 artiklaa, 53 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa, 54 artiklan 3 kohdan a alakohtaa, 54 artiklan 4 kohtaa ja 55 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

YHDENNETTYJEN KANSALLISTEN ENERGIA- JA ILMASTOSUUNNITELMIEN YLEISET PUITTEET

1 osa

Yleiset puitteet

A JAKSO: KANSALLINEN SUUNNITELMA

1.  YHTEENVETO JA SUUNNITELMAN LAATIMINEN

1.1.  Tiivistelmä

i.  Suunnitelman poliittinen, taloudellinen, ympäristöllinen ja yhteiskunnallinen konteksti

ii.  Energiaunionin viiteen ulottuvuuteen liittyvä strategia

iii.  Yhteenvetotaulukko suunnitelman keskeisistä tavoitteista, politiikoista ja toimenpiteistä

1.2.  Katsaus politiikan nykytilanteeseen

i.  Kansallinen ja unionin energiajärjestelmä sekä kansallisen suunnitelman poliittinen konteksti

ii.  Nykyiset energia- ja ilmastopolitiikat ja -toimenpiteet, jotka liittyvät energiaunionin viiteen ulottuvuuteen ▌

iii.  Avainkysymykset, joilla on rajatylittävää merkitystä

iv.  Kansallisten energia- ja ilmastopolitiikkojen täytäntöönpanon hallinnollinen rakenne

1.3.  Kuulemiset sekä kansallisten ja unionin elinten osallistuminen ja näiden tulokset

i.  Kansallisen parlamentin osallistuminen

ii.  Paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen

iii.  Sidosryhmien kuuleminen, työmarkkinaosapuolet mukaan lukien, sekä kansalaisyhteiskunnan ja suuren yleisön sitoutuminen

iv.  Muiden jäsenvaltioiden kuuleminen

v.  Monivaiheinen prosessi komission kanssa

1.4.  Alueellinen yhteistyö suunnitelman laadintavaiheessa

i.  Seikat, jotka suunnitellaan yhdessä tai koordinoidusti muiden jäsenvaltioiden kanssa

ii.  Selvitys siitä, miten alueellinen yhteistyö otetaan huomioon suunnitelmassa

2.  KANSALLISET TAVOITTEET JA PÄÄMÄÄRÄT

2.1.  Hiilestä irtautumisen ulottuvuus

2.1.1.  Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat(85)

i.  4 artiklan a alakohdan 1 alakohdassa esitetyt seikat

ii.  Tapauksen mukaan muut kansalliset tavoitteet ja päämäärät, jotka ovat johdonmukaiset Pariisin sopimuksen ja pitkän aikavälin ▌ strategioiden kanssa. Tapauksen mukaan muut tavoitteet ja päämäärät, jos ne vaikuttavat unionin kokonaissitoumukseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, mukaan lukien alakohtaiset päämäärät ja mukauttamistavoitteet, jos ne ovat saatavilla

2.1.2.  Uusiutuva energia ▌

i.  4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa esitetyt seikat

ii.  Arvioidut kehityskulut, jotka liittyvät uusiutuvien energialähteiden alakohtaisiin osuuksiin lopullisesta energiankulutuksesta sähkö-, lämmitys- ja jäähdytys- sekä liikennealoilla vuosina 2021–2030

iii.  Arvioidut kehityskulut uusiutuvan energian teknologioille, joita jäsenvaltio aikoo käyttää saavuttaakseen yleiset ja alakohtaiset uusiutuvan energian kehityskulut vuosina 2021–2030, mukaan lukien odotettu energian kokonaisloppukulutus teknologiaa ja alaa kohden Mtoe:na sekä suunniteltu asennettu kokonaiskapasiteetti (eriteltynä uuden kapasiteetin ja päivitettyjen voimalaitosten mukaan) teknologiaa ja alaa kohden MW:na

iv.  Bioenergian kysynnän arvioitu kehityskulku eriteltynä lämmitys-, sähkö- ja liikennealojen mukaan sekä biomassan saatavuuden arvioitu kehityskulku eriteltynä raaka-aineiden ja alkuperän mukaan (jaoteltuna kotimaiseen tuotantoon ja tuontiin). Metsäbiomassan osalta arvio sen lähteestä ja vaikutuksesta LULUCF-nieluun

v.  Tapauksen mukaan muut kansalliset kehityskulut ja tavoitteet, myös pitkän aikavälin ja alakohtaiset (kuten ▌uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä, uusiutuvan energian käyttö rakennuksissa, kaupunkien, uusiutuvan energian yhteisöjen ja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien tuottama uusiutuva energia, jäteveden käsittelyssä syntyvästä lietteestä talteen otettu energia)

2.2.  Energiatehokkuus ▌

i.  4 artiklan b alakohdassa esitetyt seikat

ii.  Ohjeelliset välitavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050, kansallisesti määritellyt mitattavissa olevat edistymisen indikaattorit, näyttöön perustuva arvio odotetuista säästöistä ja laajemmista hyödyistä ja niiden panos unionin energiatehokkuustavoitteisiin, jotka sisältyvät direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisissa sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen rakennuskannan peruskorjaamista koskevissa pitkän aikavälin peruskorjausstrategioissa esitettyihin etenemissuunnitelmiin

iii.  Tapauksen mukaan muut kansalliset tavoitteet, mukaan lukien pitkän aikavälin tavoitteet tai strategiat ja alakohtaiset tavoitteet, sekä kansalliset tavoitteet muun muassa liikenteen alan sekä lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuuden osalta

2.3.  Energiaturvallisuuden ulottuvuus

i.  4 artiklan c alakohdassa esitetyt seikat

ii.  Kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energialähteiden ja kolmansista maista tulevien toimitusten monipuolistamiseen alueellisten ja kansallisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi

iii.  Tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät riippuvuuden vähentämiseen kolmansista maista tuotavasta energiasta alueellisten ja kansallisten energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn parantamiseksi

iv.  Kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät kansallisen energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseen, erityisesti ottamalla käyttöön kotimaisia energialähteitä ja hyödyntämällä kysyntäjoustoa ja energian varastointia

2.4.  Energian sisämarkkinoiden ulottuvuus

2.4.1.  Sähköverkkojen yhteenliitäntä ▌

i.  Sähköverkkojen yhteenliitäntäaste, johon jäsenvaltio pyrkii vuonna 2030 ottaen huomioon tavoite, jonka mukaan sähköverkkojen yhteenliitäntäaste on vuonna 2030 vähintään 15 prosenttia, strategialla, jonka mukainen taso vuodesta 2021 eteenpäin määritellään tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon vuodelle 2020 asetettu yhteenliitäntöjen 10 prosentin tavoite ja seuraavat tarvittavien toimien kiireellisyyden indikaattorit:

1)  Tukkumarkkinoiden hintaero, joka ylittää 2 EUR/MWh:n ohjeellisen raja-arvon jäsenvaltioiden, alueiden tai tarjousalueiden välillä;

2)  Rajayhdysjohtojen nimellinen siirtokyky, joka on alle 30 prosenttia huippukuormituksesta;

3)  Rajayhdysjohtojen nimellinen siirtokyky, joka on alle 30 prosenttia asennetusta uusiutuvan energian tuotannosta.

Kullekin uudelle rajayhdysjohdolle on tehtävä sosioekonominen ja ympäristöön liittyvä kustannushyötyanalyysi, ja rajayhdysjohto on toteutettava ainoastaan, jos potentiaaliset hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset

2.4.2.  Energian siirtoinfrastruktuuri

i.  Tärkeimmät sähkön ja kaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet ja tarvittaessa nykyaikaistamishankkeet, jotka ovat tarpeen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi energiaunionistrategian viiden ulottuvuuden osalta

ii.  Tapauksen mukaan tärkeimmät suunnitellut infrastruktuurihankkeet, jotka ovat muita kuin yhteistä etua koskevat hankkeet(86)

2.4.3.  Markkinoiden yhdentyminen

i.  Kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät energian sisämarkkinoiden muihin näkökohtiin, kuten järjestelmän joustavuuden parantamiseen, ja erityisesti kilpailun perusteella määräytyvien sähkön hintojen edistämiseen asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti, markkinoiden yhdentämiseen ja yhteenkytkemiseen, joilla on tarkoitus lisätä nykyisten rajayhdysjohtojen ja -putkien kaupankäyntikapasiteettia, älykkäitä verkkoja, aggregointia, kysyntäjoustoa, varastointia, hajautettua tuotantoa sekä ajojärjestyksen, ajojärjestyksen muuttamisen ja tuotannon rajoittamisen mekanismeja, ja reaaliaikaisiin hintasignaaleihin, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle

ii.  Tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät uusiutuvan energian, kysyntäjouston ja varastoinnin, mukaan lukien aggregointiin perustuva varastointi, syrjimättömään osallistumiseen kaikille energiamarkkinoille, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle

iii.  Tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sen varmistamiseen, että kuluttajat osallistuvat energiajärjestelmään ja saavat hyödyn omasta tuotannosta ja uusista teknologioista, myös älykkäistä mittareista

iv.  Kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät sähköjärjestelmän riittävyyden varmistamiseen sekä energiajärjestelmän joustavuuteen uusiutuvan energian tuotannon osalta, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle

v.  Tapauksen mukaan kansalliset tavoitteet energian kuluttajien suojelemiseksi ja energian vähittäismarkkinoiden kilpailukyvyn parantamiseksi

2.4.4.  Energiaköyhyys

Tapauksen mukaan energiaköyhyyteen liittyvät kansalliset tavoitteet, mukaan lukien aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle

2.5.  Tutkimuksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn ulottuvuus

i.  Energiaunioniin liittyvän julkisen ja saatavilla olevan yksityisen tutkimuksen ja innovoinnin kansalliset tavoitteet ja rahoitustavoitteet, mukaan lukien tarvittaessa aikataulu tavoitteiden saavuttamiselle

ii.  Mahdolliset vuotta 2050 koskevat kansalliset tavoitteet, jotka liittyvät puhtaiden energiateknologioiden edistämiseen, ja tarvittaessa kansalliset tavoitteet, mukaan lukien vuoteen 2050 saakka ulottuvat pitkän aikavälin tavoitteet vähähiilisten teknologioiden käyttöönottamiseksi, myös energia- ja hiili-intensiivisten teollisuudenalojen hiilipäästöjen vähentämisteknologioita ja tapauksen mukaan tähän liittyvät hiilen kuljetusta ja varastointi-infrastruktuuria koskevat tavoitteet

iii.  Tapauksen mukaan kilpailukykyä koskevat kansalliset tavoitteet

3.  POLITIIKAT JA TOIMENPITEET

3.1.  Hiilestä irtautumisen ulottuvuus

3.1.1.  Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat ▌

i.  Sellaiset 2.1.1 kohdassa tarkoitetut politiikat ja toimenpiteet asetuksessa (EU) 2018/842 säädetyn tavoitteen saavuttamiseksi ja politiikat ja toimenpiteet asetuksen (EU) 2018/841 noudattamiseksi, jotka kattavat kaikki keskeiset päästöjä aiheuttavat alat ja alat, joilla pyritään vahvistamaan poistumia, ottaen huomioon pitkän aikavälin visio ja tavoite siirtymisestä vähäpäästöiseen talouteen ▌, jotta saavutettaisiin tasapaino päästöjen ja poistumien välillä Pariisin sopimuksen mukaisesti

ii.  Tarvittaessa alueellinen yhteistyö tällä alalla

iii.  Tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista

3.1.2.  Uusiutuva energia ▌

i.  Politiikat ja toimenpiteet, joilla saavutetaan kansallinen panos 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitettuun vuodelle 2030 asetettuun unionin tason sitovaan tavoitteeseen, joka koskee uusiutuvaa energiaa ja kehityskulkuja, ja, tapauksen mukaan tai jos ne ovat saatavilla, tämän liitteen 2.1.2 kohdassa tarkoitetut seikat, mukaan lukien ala- ja teknologiakohtaiset toimenpiteet(87)

ii.  Tarvittaessa erityiset toimenpiteet alueellista yhteistyötä varten sekä valinnaisesti arvio uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ylituotannosta, joka voitaisiin siirtää toisille jäsenvaltioille 2.1.2 kohdassa tarkoitetun kansallisen panoksen ja kehityskulkujen saavuttamiseksi

iii.  Taloudellista tukea koskevat erityiset toimenpiteet, mukaan lukien tapauksen mukaan unionin tuki ja unionin varojen käyttö, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon ja käytön edistämiseksi sähkö-, lämmitys- ja jäähdytys- ja liikennealoilla

iv.  Tapauksen mukaan uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annetun tuen arviointi, joka jäsenvaltioiden on tehtävä direktiivin (EU) 2018/...(88) 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti

v.  Erityiset toimenpiteet yhden tai useamman yhteyspisteen käyttöönottamiseksi, hallinnollisten menettelyjen virtaviivaistamiseksi, tiedotuksen ja koulutuksen järjestämiseksi sekä sähkönhankintasopimusten käyttöönoton helpottamiseksi

Yhteenveto politiikoista ja toimenpiteistä mahdollisuuksia luovien puitteiden yhteydessä, jotka jäsenvaltioiden on otettava käyttöön direktiivin (EU) 2018/...(89) 21 artiklan 6 kohdan ja 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti edistääkseen ja helpottaakseen itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen ja uusiutuvan energian yhteisöjen kehittämistä

vi.  Arvio tarpeesta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista lähteistä saatavaa kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten

vii.  Tapauksen mukaan erityiset toimenpiteet, joilla edistetään biomassasta peräisin olevan energian käyttöä, erityisesti uuden biomassan käyttöönottoa, ottaen huomioon:

–  biomassan, myös kestävän biomassan, saatavuus: sekä kotimainen potentiaali että tuonti kolmansista maista

–  muut biomassan käytöt muilla aloilla (maatalous ja metsäperusteiset alat) sekä biomassan tuotannon ja käytön kestävyyttä koskevat toimenpiteet

3.1.3.  Muut ulottuvuuteen liittyvät seikat

i.  Tapauksen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia aloja koskevat kansalliset politiikat ja toimenpiteet sekä arviointi täydentävyydestä ja vaikutuksista EU:n päästökauppajärjestelmään

ii.  Tapauksen mukaan politiikat ja toimenpiteet muiden kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi

iii.  Politiikat ja toimenpiteet vähäpäästöisen liikkuvuuden saavuttamiseksi (mukaan lukien liikenteen sähköistäminen)

iv.  Tapauksen mukaan suunnitellut kansalliset politiikat, aikataulut ja toimenpiteet energiatukien lakkauttamiseksi asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta

3.2.  Energiatehokkuus ▌

Suunnitellut politiikat, toimenpiteet ja ohjelmat vuodelle 2030 vahvistettujen ohjeellisten kansallisten energiatehokkuuspanosten ja muiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien suunnitellut toimenpiteet ja instrumentit (myös taloudellista laatua olevat) rakennusten energiatehokkuuden edistämiseksi erityisesti seuraavien osalta:

i.  Direktiivin 2012/27/EU 7 a ja 7 b artiklan ja 20 artiklan 6 kohdan mukaiset ja tämän asetuksen liitteen III mukaisesti laadittavat energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät ja vaihtoehtoiset politiikkatoimet

ii.  Sekä julkisten että yksityisten asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista tukeva pitkän aikavälin peruskorjausstrategia(90), mukaan lukien politiikat, toimenpiteet ja toimet, joilla edistetään kustannustehokasta pitkälle menevää perusparantamista, ja politiikat ja toimet, joiden kohteena ovat energiatehokkuudeltaan heikoimmat kansallisen rakennuskannan osat, direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti

iii.  Kuvaus politiikasta ja toimenpiteistä energiapalvelujen edistämiseksi julkisella sektorilla ja toimenpiteet sellaisten sääntelyyn liittyvien ja muiden esteiden poistamiseksi, jotka estävät energiatehokkuutta koskevien sopimusten ja muita energiatehokkuuspalveluja koskevien mallien hyödyntämisen(91)

iv.  Muut suunnitellut politiikat, toimenpiteet ja ohjelmat vuodelle 2030 vahvistettujen ohjeellisten kansallisten energiatehokkuuspanosten ja muiden 2.2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi (kuten toimenpiteet julkisten rakennusten esimerkkinä toimimisen ja julkisia hankintoja koskevien energiatehokkaiden toimenpiteiden edistämiseksi, toimenpiteet energiakatselmusten ja energianhallintajärjestelmien edistämiseksi(92), tiedottaminen kuluttajille ja koulutustoimenpiteet(93) sekä muut toimenpiteet energiatehokkuuden edistämiseksi(94))

v.  Tapauksen mukaan kuvaus politiikoista ja toimenpiteistä, joilla pyritään edistämään paikallisten energiayhteisöjen roolia i, ii, iii ja iv alakohdassa tarkoitettujen politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanon edistämisessä

vi.  Kuvaus toimenpiteistä sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin energiatehokkuusmahdollisuuksien käyttämistä koskevien toimenpiteiden kehittämiseksi(95)

vii.  Tapauksen mukaan alueellinen yhteistyö tällä alalla

viii.  Tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö

3.3.  Energiaturvallisuuden ulottuvuus(96)

i.  Politiikat ja toimenpiteet, jotka liittyvät 2.3 kohdassa esitettyihin seikkoihin(97)

ii.  Alueellinen yhteistyö tällä alalla

iii.  Tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö

3.4.  Energian sisämarkkinoiden ulottuvuus(98)

3.4.1.  Sähköinfrastruktuuri

i.  Politiikat ja toimenpiteet 4 artiklan d alakohdassa säädetyn yhteenliitäntää koskevan tavoiteasteen saavuttamiseksi

ii.  Alueellinen yhteistyö tällä alalla(99)

iii.  Tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö

3.4.2.  Energian siirtoinfrastruktuuri

i.  Politiikat ja toimenpiteet, jotka liittyvät 2.4.2 kohdassa esitettyihin seikkoihin, mukaan lukien tapauksen mukaan erityiset toimenpiteet, joilla edistetään yhteistä etua koskevien hankkeiden ja muiden tärkeiden infrastruktuurihankkeiden toteutumista

ii.  Alueellinen yhteistyö tällä alalla(100)

iii.  Tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö

3.4.3.  Markkinoiden yhdentyminen

i.  Politiikat ja toimenpiteet, jotka liittyvät 2.4.3 kohdassa esitettyihin seikkoihin

ii.  Toimenpiteet energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseksi uusiutuvan energian tuotannon, kuten älykkäiden verkkojen, aggregoinnin, kysyntäjouston, varastoinnin, hajautetun tuotannon, ajojärjestyksen, ajojärjestyksen muuttamisen ja tuotannon rajoittamisen mekanismien sekä reaaliaikaisten hintasignaalien, osalta, mukaan lukien päivänsisäisten markkinoiden yhteenkytkentöjen ja rajatylittävien tasehallintamarkkinoiden käyttöönotto

iii.  Tapauksen mukaan toimenpiteet, joilla varmistetaan uusiutuvan energian sekä kysyntäjouston ja varastoinnin, mukaan lukien aggregointiin perustuva varastointi, syrjimätön osallistuminen kaikille energiamarkkinoille

iv.  Politiikat ja toimenpiteet kuluttajien, erityisesti heikossa asemassa olevien ja tapauksen mukaan energiaköyhien kuluttajien, suojelemiseksi sekä energian vähittäismarkkinoiden kilpailukyvyn ja kilpailullisuuden parantamiseksi

v.  Kuvaus toimenpiteistä, joilla mahdollistetaan kysyntäjousto ja kehitetään sitä, mukaan lukien dynaamista hinnoittelua tukevia hintoja koskevat toimenpiteet(101)

3.4.4.  Energiaköyhyys

i.  Tapauksen mukaan politiikat ja toimenpiteet 2.4.4 kohdassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi

3.5.  Tutkimuksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn ulottuvuus

i.  Politiikat ja toimenpiteet, jotka liittyvät 2.5 kohdassa esitettyihin seikkoihin

ii.  Tapauksen mukaan tämän alan yhteistyö muiden jäsenvaltioiden kanssa, mukaan lukien tarvittaessa tiedot siitä, miten SET-suunnitelman tavoitteet ja politiikat siirretään kansalliseen kontekstiin

iii.  Tapauksen mukaan tämän alan rahoitustoimenpiteet kansallisella tasolla, mukaan lukien unionin tuki ja unionin varojen käyttö

B JAKSO: ANALYYTTINEN PERUSTA(102)

4.  NYKYISTEN POLITIIKKOJEN JA TOIMENPITEIDEN NYKYTILANNE SEKÄ NIIHIN PERUSTUVAT ENNUSTEET(103), (104)

4.1.  Tärkeimpien energiajärjestelmään ja kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen vaikuttavien ulkoisten tekijöiden kehitysennuste

i.  Makroekonomiset ennusteet (BKT ja väestönkasvu)

ii.  Sektorikohtaiset muutokset, joiden odotetaan vaikuttavan energiajärjestelmään ja kasvihuonekaasupäästöihin

iii.  Maailmanlaajuiset energiasuuntaukset, kansainväliset fossiilisten polttoaineiden hinnat, hiilen hinta EU:n päästökauppajärjestelmässä

iv.  Teknologiakustannusten kehitys

4.2.  Hiilestä irtautumisen ulottuvuus

4.2.1.  Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat

i.  Kasvihuonekaasujen nykyisten päästöjen ja poistumien kehityssuunta EU:n päästökauppajärjestelmässä, taakanjaossa sekä LULUCF-aloilla ja eri energiasektoreilla

ii.  Alakohtaisen kehityksen ennusteet nykyisten kansallisten ja unionin politiikkojen ja toimenpiteiden perusteella vähintään vuoteen 2040 (vuosi 2030 mukaan lukien)

4.2.2.  Uusiutuva energia

i.  Uusiutuvan energian nykyinen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta eri aloilla (lämmitys ja jäähdytys, sähkö ja liikenne) sekä teknologiaa kohden kullakin näistä aloista

ii.  Ohjeelliset kehitysennusteet nykyisten ▌politiikkojen perusteella vuoteen 2030 (ja näkymät vuoteen 2040 asti)

4.3.  Energiatehokkuus

i.  Primääri- ja loppuenergian nykyinen kulutus taloudessa ja sektoria kohden (mukaan lukien teollisuus, kotitaloudet, palveluala ja liikenne)

ii.  Tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja ‑jäähdytyksen nykyiset hyödyntämismahdollisuudet(105)

iii.  1.2 kohdan ii alakohdassa kuvattuihin nykyisiin energiatehokkuuspolitiikkoihin, -toimenpiteisiin ja -ohjelmiin pohjautuvat ennusteet primääri- ja loppuenergian kulutuksen osalta kullakin alalla vähintään vuoteen 2040 (vuosi 2030 mukaan lukien)(106)

iv.  Kansallisiin laskelmiin perustuvat energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaaliset tasot direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan mukaisesti

4.4.  Energiaturvallisuuden ulottuvuus

i.  Nykyinen energialähteiden yhdistelmä, kotimaiset energialähteet ja tuontiriippuvuus, asiaan liittyvät riskit mukaan lukien

ii.  Kehitysennusteet nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden perusteella vähintään vuoteen 2040 (vuosi 2030 mukaan lukien)

4.5.  Energian sisämarkkinoiden ulottuvuus

4.5.1.  Sähköverkkojen yhteenliitäntä

i.  Sähköverkkojen nykyinen yhteenliitäntäaste ja tärkeimmät rajayhdysjohdot(107)

ii.  Rajayhdysjohtojen laajentamisvaatimusten ennusteet ▌ (vuosi 2030 mukaan lukien)(108)

4.5.2.  Energian siirtoinfrastruktuuri

i.  Sähkön ja kaasun nykyisen siirtoinfrastruktuurin pääominaisuudet(109)

ii.  Verkon laajentamisvaatimusten ennusteet vähintään vuoteen 2040 (vuosi 2030 mukaan lukien)(110)

4.5.3.  Sähkö- ja kaasumarkkinat, energian hinnat

i.  Sähkö- ja kaasumarkkinoiden nykytilanne, mukaan lukien energian hinnat

ii.  Kehitysennusteet nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden perusteella vähintään vuoteen 2040 (vuosi 2030 mukaan lukien)

4.6.  Tutkimuksen, innovoinnin ja kilpailukyvyn ulottuvuus

i.  Vähähiilisten teknologioiden alan nykytilanne ja, siltä osin kuin mahdollista, asema kansainvälisillä markkinoilla (kyseinen analyysi on tehtävä unionin tai maailmanlaajuisella tasolla)

ii.  Vähähiilisiin teknologioihin käytettävien julkisten ja saatavilla olevien yksityisten tutkimus- ja innovointimäärärahojen nykytilanne sekä patenttien ja tutkijoiden nykyinen lukumäärä

iii.  Nykyisten hintatekijöiden, joista hinnan kolme tärkeintä osatekijää (energia, verkko, verot/maksut) muodostuu, erittely

iv.  Kuvaus energiatuista, myös fossiilisten polttoaineiden osalta

5.  SUUNNITELTUJEN POLITIIKKOJEN JA TOIMENPITEIDEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI(111)

5.1.  3 jaksossa kuvattujen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset energiajärjestelmään ja kasvihuonekaasupäästöihin ja ‑poistumiin, vertailu ennusteisiin, joissa on otettu huomioon nykyiset politiikat ja toimenpiteet (kuten 4 jaksossa kuvataan)

i.  Suunniteltuihin politiikkoihin ja toimenpiteisiin liittyvät ennusteet, jotka koskevat energiajärjestelmän ja kasvihuonekaasupäästöjen ja ‑poistumien kehitystä sekä tarvittaessa ilman laatua pilaavia päästöjä direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti, vähintään kymmenen vuoden ajalle suunnitelman kattaman ajanjakson päättymisen jälkeen (myös viimeiselle seuraavan kansallisen suunnitelman kattamalle vuodelle), mukaan lukien asiaan liittyvät unionin politiikat ja toimenpiteet

ii.  Arviointi poliittisista vuorovaikutuksista (tietyn politiikan ulottuvuuden nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden sekä eri ulottuvuuksien nykyisten ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden välillä) vähintään suunnitelman kattaman ajanjakson viimeiseen vuoteen asti erityisesti, jotta saadaan vankka käsitys energiatehokkuus-/energiansäästöpolitiikan vaikutuksista energiajärjestelmän mitoittamiseen ja voidaan pienentää riskiä energiahuoltoon tehtävien investointien kariutumisesta

iii.  Arvio nykyisten politiikkojen ja toimenpiteiden ja suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden sekä näiden politiikkojen ja toimenpiteiden ja unionin ilmasto- ja energiapolitiikan toimenpiteiden vuorovaikutuksesta

5.2.  3 jaksossa kuvattujen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden makroekonomiset ja, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, terveyteen, ympäristöön, työllisyyteen, koulutukseen ja osaamiseen liittyvät sekä sosiaaliset vaikutukset, mukaan lukien (kustannusten ja hyötyjen sekä kustannustehokkuuden näkökulmasta tarkasteltuna) oikeudenmukaista siirtymää koskevat näkökohdat, vähintään suunnitelman kattaman ajanjakson viimeiseen vuoteen asti, mukaan lukien vertailu ennusteisiin, joissa on otettu huomioon nykyiset politiikat ja toimenpiteet

5.3.  Katsaus investointitarpeisiin

i.  Nykyiset investointivirrat ja suunniteltuihin politiikkoihin ja toimenpiteisiin liittyvät tulevia investointeja koskevat oletukset

ii.  Ala- tai markkinakohtaiset riskitekijät tai esteet kansallisessa tai alueellisessa yhteydessä

iii.  Analyysi julkisesta lisärahoitustuesta tai resursseista, joilla korjataan ii alakohdassa todetut puutteet

5.4.  3 jaksossa kuvattujen suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset muihin jäsenvaltioihin ja alueelliseen yhteistyöhön vähintään suunnitelman kattaman ajanjakson viimeiseen vuoteen asti, mukaan lukien vertailu ennusteisiin, joissa on otettu huomioon nykyiset politiikat ja toimenpiteet

i.  Energiajärjestelmän vaikutukset naapurijäsenvaltioissa ja muissa alueen jäsenvaltiossa siinä määrin kuin ne on mahdollista määritellä

ii.  Vaikutukset energian hintoihin, laitoksiin ja energiamarkkinoiden yhdentymiseen

iii.  Tarvittaessa vaikutukset alueelliseen yhteistyöhön

2 osa

Luettelo parametreistä ja muuttujista, jotka on raportoitava

kansallisen suunnitelman B jaksossa(112) (113) (114) (115)

Seuraavat parametrit, muuttujat, energiataseet ja indikaattorit on raportoitava kansallisten suunnitelmien B jaksossa ”Analyyttinen perusta”, jos käytössä:

1.  Yleiset parametrit ja muuttujat

1)  Väkiluku [miljoonaa]

2)  BKT [miljoonaa euroa]

3)  Alakohtainen bruttoarvonlisäys (ml. tärkeimmät teollisuus-, rakennus-, palvelu- ja maatalousalat) [miljoonaa euroa]

4)  Kotitalouksien määrä [tuhatta]

5)  Kotitalouksien koko [asukkaita/kotitalous]

6)  Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot [euroa]

7)  Matkustajakilometrien lukumäärä: kaikki liikennemuodot eriteltyinä maantieliikenteeseen (henkilöautot ja linja-autot erikseen, jos mahdollista), rautatieliikenteeseen, lentoliikenteeseen ja kotimaan vesiliikenteeseen (tarvittaessa) [miljoonaa matkustajakilometriä]

8)  Tavaraliikenteen tonnikilometrit: kaikki liikennemuodot, ei kuitenkaan kansainvälinen meriliikenne, eriteltyinä maantie-, rautatie- ja lentoliikenteeseen sekä kotimaan vesiliikenteeseen (sisävesiväylät ja kansallinen meriliikenne) [miljoonaa tonnikilometriä]

9)  Polttoaineena käytettävän öljyn, kaasun ja hiilen kansainväliset tuontihinnat [EUR/GJ tai euroa/toe] – komission suositusten perusteella

10)  Hiilen hinta EU:n päästökauppajärjestelmässä [EUR/EUA] komission suositusten perusteella

11)  Euron ja Yhdysvaltain dollarin valuuttakurssia (tapauksen mukaan) koskevat oletukset [euro/valuutta ja USD/valuutta]

12)  Lämmitystarveluku

13)  Jäähdytystarveluku

14)  Teknologiakustannuksia koskevat oletukset, joita käytetään tärkeimpiä asiaankuuluvia teknologioita mallinnettaessa

2.  Energiataseet ja indikaattorit

2.1.  Energian toimitus

1)  Kotimainen tuotanto polttoainetyypin mukaan (kaikki energiatuotteet, joita tuotetaan merkittäviä määriä [ktoe]

2)  Nettotuonti polttoainetyypin mukaan (mukaan lukien sähkö ja eriteltynä EU:n sisäisen ja ulkoisen nettotuonnin mukaan) [ktoe]

3)  Tuontiriippuvuus kolmansista maista [%]

4)  Tärkeimmät tuontilähteet (maat) tärkeimmille energiankantajille (mukaan lukien kaasu ja sähkö)

5)  Kotimainen bruttokulutus polttoainetyypin mukaan (mukaan lukien kiinteät, kaikki energiatuotteet: hiili, raakaöljy, öljytuotteet, maakaasu, ydinenergia, sähkö, lämpöenergia, uusiutuvat energialähteet, jäte) [ktoe]

2.2.  Sähkö ja lämpö

1)  Sähkön kokonaistuotanto [GWh]

2)  Sähkön kokonaistuotanto polttoaineen mukaan (kaikki energiatuotteet) [GWh]

3)  Lämmön ja sähkön yhteistuotannon osuus sähkön ja lämmön kokonaistuotannosta [%]

4)  Sähköntuotantokapasiteetti lähteittäin, mukaan lukien käytöstä poistetut laitokset ja uudet investoinnit [MW]

5)  Lämpövoimaloiden lämmöntuotanto

6)  Yhteistuotantolaitosten lämmöntuotanto, teollisuuden hukkalämpö mukaan lukien

7)  Kaasun ja sähkön rajatylittävät yhteenliittämiskapasiteetit [sähkön määritelmä meneillään olevien keskustelujen tulosten mukaisesti 15 prosentin yhteenliitäntätavoitteen perusteella] ja niiden ennakoidut käyttöasteet

2.3.  Muuntosektori

1)  Lämpövoimaloiden polttoainepanos (mukaan lukien kiinteät, öljy, kaasu) [ktoe]

2)  Polttoainepanos muihin muuntoprosesseihin [ktoe]

2.4.  Energiankulutus

1)  Primääri- ja loppuenergian kulutus [ktoe]

2)  Loppuenergian kulutus aloittain (mukaan lukien teollisuus, kotitaloudet, palvelusektori, maatalous ja liikenne (erikseen matkustaja- ja tavaraliikenne, jos tiedot saatavilla)) [ktoe]

3)  Energian loppukulutus polttoaineen mukaan (kaikki energiatuotteet) [ktoe]

4)  Muun kuin energian loppukulutus [ktoe]

5)  Koko talouden primäärienergian intensiteetti (primäärienergian kulutus/BKT) [toe/euroa]

6)  Loppuenergian intensiteetti sektoreittain (mukaan lukien teollisuus, kotitaloudet, palvelusektori ja liikenne (erikseen matkustaja- ja tavaraliikenne, jos tiedot saatavilla))

2.5.  Hinnat

1)  Sähkön hinnat käyttösektorityypin mukaan (kotitaloudet, teollisuus, palvelusektori)

2)  Polttoaineiden kansalliset vähittäishinnat (veroineen, lähteittäin ja aloittain) [euroa/ktoe]

2.6.  Investoinnit

Investointikulut energian muuntamisen, toimituksen, siirron ja jakelun aloihin

2.7.  Uusiutuvat energialähteet

1)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutus ja uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta ja ilmaistuna aloittain (sähkö, lämmitys ja jäähdytys, liikenne) ja teknologioittain

2)  Sähkön ja lämmön tuotanto uusiutuvista energialähteistä rakennuksissa. Tämän on sisällettävä saatavilla olevat eritellyt tiedot tuotetusta, kulutetusta ja verkkoon syötetystä energiasta, joka on saatu aurinkosähköjärjestelmistä, aurinkolämpöjärjestelmistä, biomassasta, lämpöpumpuista, maalämpöjärjestelmistä ja muista hajautetuista uusiutuvan energian järjestelmistä

3)  Tapauksen mukaan muut kansalliset kehityskulut, myös pitkän aikavälin ja alakohtaiset (kuten ravintokasveista tuotettujen ja kehittyneiden biopolttoaineiden osuus, uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä sekä kaupunkien ja uusiutuvan energian yhteisöjen tuottama uusiutuva energia).

3.  Kasvihuonekaasupäästöihin ja -poistumiin liittyvät indikaattorit

1)  Kasvihuonekaasupäästöt politiikan alan mukaan (EU:n päästökauppajärjestelmä, taakanjako ja LULUCF)

2)  Kasvihuonekaasupäästöt IPCC-alan ja kaasun mukaan (tarvittaessa eroteltuina EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja taakanjaon piiriin kuuluvien alojen mukaan) [tCO2eq]

3)  Koko talouden hiili-intensiteetti [tCO2eq/BKT]

4)  Hiilidioksidipäästöihin liittyvät indikaattorit

a)  Kotimaisen sähkön ja lämmön tuotannon kasvihuonekaasuintensiteetti [tCO2eq/MWh]

b)  Loppuenergian kulutuksen kasvihuonekaasuintensiteetti aloittain [tCO2eq/toe]

5)  Muihin kuin hiilidioksidipäästöihin liittyvät parametrit

a)  Kotieläimet: Lypsykarja [1 000 eläintä], muu kuin lypsykarja [1 000 eläintä], lampaat [1 000 eläintä], siat [1 000 eläintä], siipikarja [1 000 eläintä]

b)  Keinolannoitteiden käytöstä aiheutuva typpikuormitus [kt typpeä]

c)  Lannan käytöstä aiheutuva typpikuormitus [kt typpeä]

d)  Typpeä sitovien viljelykasvien sitoma typpi [kt typpeä]

e)  Maaperään palautettuihin satojätteisiin sisältyvä typpi [kt typpeä]

f)  Viljellyn eloperäisen maaperän pinta-ala [hehtaaria]

g)  Kiinteän yhdyskuntajätteen tuotanto

h)  Kaatopaikoille vietävä kiinteä yhdyskuntajäte

i)  Talteenotetun CH4:n osuus kaikesta kaatopaikkojen tuottamasta CH4:stä [%]

Liite II

Kansalliset panokset uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030

1.  Seuraava ohjeellinen laskentakaava vastaa 5 artiklan 1 kohdan e alakohdan i–v alakohdassa säädettyjä objektiivisia kriteerejä, joista kukin ilmaistaan prosenttiyksikköinä:

a)  vuotta 2020 koskeva jäsenvaltion kansallinen sitova tavoite, joka on säädetty direktiivin (EU) 2018/...(116) liitteessä I olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa

b)  kiinteä osuus (”CFlat”)

c)  asukaskohtaiseen BKT:hen perustuva osuus (”CGDP”)

d)  potentiaaliin perustuva osuus (”CPotential”)

e)  jäsenvaltion yhteenliitäntäastetta ilmentävä osuus (”CInterco”).

2.  CFlat on sama kullekin jäsenvaltiolle. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CFlat-panokset muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.

3.  CGDP jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana unionin keskiarvosta vuosina 2013–2017 laskettavaa Eurostatin asukaskohtaista BKT-indeksiä ostovoimana mitattuna siten, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion indeksin yläraja on 150 prosenttia unionin keskiarvosta. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CGDP-osuudet muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.

4.  CPotential jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana eroa, joka vallitsee jäsenvaltion vuoden 2030 RES-osuuden, sellaisena kuin se on esitetty PRIMES-skenaariossa, ja sen vuotta 2020 koskevan sitovan kansallisen tavoitteen välillä. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CPotential-osuudet muodostavat 30 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.

5.  CInterco jaetaan jäsenvaltioiden kesken käyttäen perustana unionin vuoden 2017 keskiarvosta laskettavaa sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta kuvaavaa indeksiä, joka saadaan suhteuttamalla nettosiirtokapasiteetti tuotannon kokonaiskapasiteettiin, siten, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion yhteenliitäntäastetta kuvaavan indeksin yläraja on 150 prosenttia unionin keskiarvosta. Kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketut CInterco-osuudet muodostavat 10 prosenttia unionin vuosia 2030 ja 2020 koskevien tavoitteiden välisestä erosta.

LIITE III

ILMOITUS JÄSENVALTIOIDEN TOIMENPITEISTÄ JA MENETELMISTÄ DIREKTIIVIN 2012/27/EU 7 ARTIKLAN TÄYTÄNTÖÖNPANEMISEKSI

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi direktiivin 2012/27/EU liitteessä V olevan 5 kohdan nojalla ehdottamansa yksityiskohtaiset menetelmät, jotka koskevat mainitun direktiivin 7 a ja 7 b artiklassa sekä 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien ja vaihtoehtoisten politiikkatoimien toimintaa.

1.  Energiansäästövaatimuksen tasoa, joka on saavutettava koko 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen kauden aikana, koskeva laskelma, josta käy ilmi, miten seuraavat seikat otetaan huomioon:

a)  loppuenergian vuotuinen kulutus ennen 1 päivää tammikuuta 2019 viimeisimmän kolmen vuoden kauden keskiarvona [ktoe];

b)  direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen energian loppukäyttöä koskevien säästöjen kumulatiivinen kokonaismäärä, joka on saavutettava [ktoe];

c)  energian loppukulutuksen laskennassa käytetyt tiedot ja näiden tietojen lähteet, mukaan lukien perustelut vaihtoehtoisten tilastolähteiden käyttämiselle ja tuloksena saatujen määrien mahdollisille eroille (jos käytetään muita lähteitä kuin Eurostatia).

2.  Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää mitä tahansa direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 2 kohdan mukaisista mahdollisuuksista, on myös ilmoitettava energiansäästövaatimuksen tasoa, joka on saavutettava koko 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen kauden aikana, koskeva laskelmansa, josta käy ilmi, miten seuraavat seikat otetaan myös huomioon:

a)  niiden oma vuotuinen säästöaste;

b)  niiden oma laskennan perustilanne ja liikenteessä käytetty energia kokonaan tai osittain, jota ei ole otettu huomioon laskelmassa [ktoe];

c)  energiansäästöjen laskettu kumulatiivinen määrä ▌ koko 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen kauden aikana (ennen direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan b–g alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtojen soveltamista) [ktoe];

d)  direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan b–g alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtojen soveltaminen:

i)  direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa käytetyn energian loppukulutus [ktoe], joka on jätetty ottamatta huomioon laskennassa direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti;

ii)  energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti saavutettujen energiansäästöjen määrä [ktoe];

iii)  energiansäästöjen määrä [ktoe], joka on tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen, direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti;

iv)  politiikkatoimista johtuvien energiansäästöjen määrä [ktoe], jos voidaan osoittaa, että kyseisillä politiikkatoimilla saadaan aikaan 1 päivästä tammikuuta 2018 31 päivään joulukuuta 2020 toteutettavia yksittäisiä toimia, joilla saadaan aikaan säästöjä 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen, direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan e alakohdan mukaisesti;

v)  energian määrä [ktoe], joka on tuotettu rakennuksissa tai niiden yhteydessä omaa käyttöä varten ja joka on tulosta uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia edistävistä politiikkatoimista direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan f alakohdan mukaisesti;

vi)  sellaisten energiansäästöjen määrä [ktoe], jotka ylittävät vaaditut kumulatiiviset energiansäästöt 1 päivästä tammikuuta 2014 31 päivään joulukuuta 2020 välisellä ajalla ja jonka jäsenvaltiot laskevat mukaan 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen ajan energiansäästöihin direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan g alakohdan mukaisesti;

e)  energiansäästöjen kumulatiivinen kokonaismäärä (direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan b–g alakohdassa tarkoitettujen vaihtoehtojen soveltamisen jälkeen) ▌.

3.  Politiikkatoimet direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säästövaatimuksen saavuttamiseksi

3.1.  Direktiivin 2012/27/EU 7 a artiklassa tarkoitetut energiatehokkuusvelvoitejärjestelmät:

a)  energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän kuvaus;

b)  odotettu säästöjen kumulatiivinen ja vuotuinen määrä sekä velvoitekauden/velvoitekausien kesto;

c)  velvoitetut osapuolet ja näiden vastuualueet;

d)  kohdealat;

e)  toimenpiteeseen sisältyvät tukikelpoiset toimet;

f)  tiedot direktiivin 2012/27/EU seuraavien säännösten soveltamisesta:

i)  tapauksen mukaan erityiset toimet, niiden säästöjen osuus, jotka on tarkoitus saavuttaa energiaköyhyydestä kärsivissä kotitalouksissa ▌ 7 artiklan 11 kohdan mukaisesti;

ii)  energiapalvelujen tarjoajien tai muiden kolmansien osapuolten saavuttamat energiansäästöt 7 a artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti;

iii)  tallettaminen ja lainaaminen 7 a artiklan 6 kohdan mukaisesti;

g)  tarvittaessa tiedot energiansäästökaupasta.

3.2.  Direktiivin 2012/27/EU 7 b artiklassa ja 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut vaihtoehtoiset toimenpiteet (verotusta lukuun ottamatta):

a)  politiikkatoimen tyyppi;

b)  politiikkatoimen lyhyt kuvaus, mukaan lukien kunkin ilmoitetun politiikkatoimen pääpiirteet;

c)  kunkin toimenpiteen osalta odotettu säästöjen kumulatiivinen ja vuotuinen kokonaismäärä ja/tai välivaiheisiin liittyvien energiansäästöjen määrä;

d)  täytäntöönpanevat viranomaiset, osallistuvat tai toimeksi saaneet osapuolet sekä niiden vastuualueet politiikkatoim(i)en täytäntöönpanossa;

e)  kohdealat;

f)  toimenpiteeseen sisältyvät tukikelpoiset toimet;

g)  tapauksen mukaan energiaköyhyyttä koskevat erityiset politiikkatoimet tai yksittäiset toimet.

3.3.  Verotustoimenpiteitä koskevat tiedot:

a)  lyhyt kuvaus verotustoimenpiteestä;

b)  verotustoimenpiteen kesto;

c)  täytäntöönpaneva viranomainen;

d)  odotettu säästöjen kumulatiivinen ja vuotuinen määrä toimenpiteittäin;

e)  kohdealat ja veronmaksajaryhmä;

f)  laskentamenetelmä, myös käytetyt hintajoustot ja miten ne on määritetty, direktiivin 2012/27/EU liitteessä V olevan 4 kohdan mukaisesti.

4.  Direktiivin 2012/27/EU 7 a ja 7 b artiklan sekä 20 artiklan 6 kohdan nojalla ilmoitettujen toimenpiteiden laskentamenetelmä (verotustoimenpiteitä lukuun ottamatta):

a)  direktiivin 2012/27/EU liitteessä V olevassa 1 kohdassa tarkoitetut käytetyt mittausmenetelmät;

b)  menetelmä energiasäästöjen ilmaisemiseksi (primääri- tai loppuenergian säästöt);

c)  toimenpiteiden elinkaari, se, missä tahdissa säästöt pienenevät ajan mittaan, ja säästöjen elinkaaren huomioon ottamiseksi käytetty lähestymistapa;

d)  lyhyt kuvaus laskentamenetelmästä, myös siitä, miten säästöjen lisäisyys ja olennaisuus varmistetaan ja mitä menetelmiä ja viitearvoja käytetään oletettuja ja laskennallisia säästöjä varten;

e)  tiedot siitä, miten toimenpiteiden ja yksittäisten toimien mahdolliset päällekkäisyydet estetään, jotta vältetään energiansäästöjen laskeminen kahteen kertaan;

f)  tarvittaessa sääolosuhteiden erot ja käytetty käsittelytapa.

5.  Seuranta ja todentaminen

a)  lyhyt kuvaus seuranta- ja todentamisjärjestelmästä sekä todentamisprosessista;

b)  täytäntöönpaneva viranomainen ja sen tärkeimmät vastuualueet seuranta- ja todentamisjärjestelmässä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän tai vaihtoehtoisten toimenpiteiden osalta;

c)  seurannan ja todentamisen riippumattomuus velvoitetuista, osallistuvista tai toimeksi saaneista osapuolista;

d)  energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden tilastollisesti merkittävä osuus sekä edustavan otoksen määrittelyssä ja valinnassa käytettävät osuus ja kriteerit;

e)  velvoitettujen osapuolten raportointivelvollisuudet (kunkin velvoitetun osapuolen tai velvoitetun osapuolen kunkin alaryhmän saavuttamat säästöt sekä järjestelmällä saavutetut kokonaissäästöt);

f)  energiatehokkuusvelvoitejärjestelmässä ja vaihtoehtoisissa toimenpiteissä saavutettujen energiasäästöjen julkaiseminen (vuosittain);

g)  tiedot säännösten noudattamatta jättämisen tapauksessa sovellettavia seuraamuksia koskevasta jäsenvaltion lainsäädännöstä;

h)  tiedot politiikkatoimista, joita sovelletaan, jos edistyminen ei ole tyydyttävää.

LIITE IV

PITKÄN AIKAVÄLIN STRATEGIOIDEN YLEISET PUITTEET

1.  YHTEENVETO JA STRATEGIOIDEN LAADINTAPROSESSI

1.1.  Tiivistelmä

1.2.  Oikeudellinen ja poliittinen konteksti

1.3.  Julkiset kuulemiset

2.  SISÄLTÖ

2.1.  KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN KOKONAISVÄHENNYKSET JA NIELUJEN AIKAANSAAMIEN POISTUMIEN TEHOSTAMINEN

2.1.1.  Ennustetut päästövähennykset ja poistumien tehostaminen vuoteen 2050 mennessä

2.1.2.  Kansallinen tavoite vuodelle 2030 ja, jos saatavilla, tämän jälkeiselle ajalle sekä ohjeelliset välitavoitteet vuosille 2040 ja 2050

2.1.3.  Sopeutumista koskevat politiikat ja toimenpiteet

2.2.  UUSIUTUVA ENERGIA

2.2.1  Siinä määrin kuin se on toteutettavissa, uusiutuvan energian arvioitu todennäköinen osuus energian loppukulutuksesta vuoteen 2050 mennessä

2.3.  ENERGIATEHOKKUUS

2.3.1.  Siinä määrin kuin se on toteutettavissa, arvioitu todennäköinen energiankulutus vuoteen 2050 mennessä

2.4.  Alakohtainen asiaan liittyvä sisältö

2.4.1.  Energiajärjestelmä

2.4.1.1.  Tulevien päästöjen suunniteltu tai todennäköinen kehityskulku tai vaihteluväli

2.4.1.2.  Yleinen kuvaus pääasiallisista energiatehokkuutta lisäävistä tekijöistä, kysyntäjoustosta ja energiankulutuksesta ja niiden kehityksestä vuodesta 2021 lähtien ja sen jälkeen

2.4.2.  Teollisuus

2.4.2.1.  Odotetut päästövähennykset aloittain ja energiakysyntä

2.4.2.2.  Yleiskatsaus hiilestä irtautumista koskevista politiikoista, nykyisistä suunnitelmista ja toimenpiteistä liitteessä I olevan 1 osan A jakson 2.1 kohdassa kuvatulla tavalla

2.4.3.  Liikenne

2.4.3.1.  Odotetut päästöt ja energianlähteet kutakin liikennetyyppiä kohti (esimerkiksi henkilöautot ja pakettiautot, raskas maantieliikenne, laivaliikenne, ilmailu, rautatieliikenne)

2.4.3.2.  Vaihtoehdot hiilestä irtautumiseksi

2.4.4.  Maatalous sekä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous (LULUCF)

2.4.4.1.  Siinä määrin kuin se on toteutettavissa, odotettavissa olevat päästöt lähteittäin ja yksittäisten kasvihuonekaasujen mukaan jaoteltuina

2.4.4.2.  Suunnitellut vaihtoehdot päästöjen vähentämiseksi

2.4.4.3.  Yhtymäkohdat maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskeviin politiikkoihin

3.  RAHOITUS

3.1.  Tarvittavia investointeja koskevat arviot

3.2.  Tutkimus-, kehittämis- ja innovointipolitiikat ja -toimenpiteet

4.  SOSIOEKONOMISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

5.  Liitteet (tarvittaessa)

5.1.  Yksityiskohdat mallintamisesta (mukaan lukien oletukset ja/tai analyysit, indikaattorit jne.)

LIITE V

KASVIHUONEKAASUINVENTAARIOIDEN TIEDOT

1 osa

Tämän asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  ihmisen toiminnasta aiheutuvat tämän liitteen 2 osassa luetellut kasvihuonekaasupäästöt sekä asetuksen (EU) 2018/842 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kasvihuonekaasujen ihmisen toiminnasta aiheutuvat päästöt vuodelta X-2;

b)  ihmisten toiminnasta aiheutuvia hiilimonoksidi- (CO), rikkidioksidi- (SO2), typen oksidien (NOx) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjä koskevat tiedot, jotka ovat johdonmukaiset direktiivin (EU) 2016/2284 8 artiklan mukaisesti jo vuodelta X‑2 raportoitujen tietojen kanssa;

c)  ihmisen toiminnan aiheuttamat LULUCF-sektorilta peräisin olevat kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat hiilidioksidin poistumat vuodelta X-2 tämän liitteen 3 osassa esitettyjä menetelmiä noudattaen. Näiden tietojen on oltava merkityksellisiä myös asetuksen (EU) 2018/841 14 artiklan mukaisen vaatimustenmukaisuuskertomuksen kannalta;

d)  a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen tietojen mahdolliset muutokset asiaankuuluvan vertailuvuoden tai -kauden ja vuoden X-3 välillä sekä kyseisten muutosten syyt;

e)  tämän liitteen 4 osassa esitetyt indikaattoreita koskevat tiedot vuodelta X-2;

f)  yhteenveto tiedoista, jotka koskevat asetuksen (EU) 2018/842 5 artiklan ja asetuksen (EU) 2018/841 12 ja 13 artiklan nojalla tehtyjä siirtoja vuodelta X-1;

g)  tiedot toimista, jotka on toteutettu inventaarioarvioiden parantamiseksi, erityisesti niillä inventaarion kattamilla aloilla, joihin on asiantuntijatarkastusten jälkeen tehty muutoksia tai sovellettu suosituksia;

h)  laitosten toiminnanharjoittajien direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoimien todennettujen päästöjen tosiasiallinen tai ennustettu osoittaminen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion lähdeluokkiin sekä näiden todennettujen päästöjen suhde raportoituihin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin näissä lähdeluokissa vuodelta X-2;

i)  tarvittaessa tarkastusten tulokset vuodelta X-2 koskien kasvihuonekaasuinventaarioissa raportoitujen päästöjen ja direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoitujen todennettujen päästöjen välistä johdonmukaisuutta;

j)  tarvittaessa tarkastusten tulokset vuodelta X-2 koskien kasvihuonekaasuinventaarioita laadittaessa päästöjen arvioimiseen käytettyjen tietojen johdonmukaisuutta seuraavien kanssa:

i)  tiedot, joita on käytetty ilman epäpuhtauksia koskevien inventaarioiden laatimiseen direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti;

ii)  asetuksen (EU) N:o 517/2014 19 artiklan 1 kohdan ja liitteen VII mukaisesti raportoidut tiedot;

iii)  asetuksen (EY) N:o 1099/2008 4 artiklan ja liitteen B mukaisesti raportoidut energiatiedot;

k)  kuvaus kansalliseen inventaariojärjestelmään tehdyistä mahdollisista muutoksista;

l)  kuvaus kansalliseen rekisteriin tehdyistä mahdollisista muutoksista;

m)  tiedot laadunvarmistus- ja laadunvalvontasuunnitelmista, yleinen arvio epävarmuudesta, yleinen arvio kattavuudesta sekä muut mahdolliset kansallisen kasvihuonekaasuinventaarioraportin osat, joita tarvitaan unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatimiseen;

n)  tiedot jäsenvaltion aikeista käyttää asetuksen (EU) 2018/842 5 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä joustomahdollisuuksia sekä mainitun asetuksen 5 artiklan 6 kohdan mukaisesta tulojen käytöstä.

Jäsenvaltio voi pyytää, että komissio myöntää sille poikkeuksen ensimmäisen kohdan c alakohdasta soveltaakseen muuta kuin tämän liitteen 3 osassa esitettyä menetelmää, jos vaadittua menetelmän parannusta ei voida saavuttaa ajoissa parannusten huomioon ottamiseksi kauden 2021–2030 kasvihuonekaasuinventaarioissa tai jos menetelmän parantamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat suhteettoman suuret verrattuna niihin etuihin, jotka saataisiin tällaisen menetelmän soveltamisesta päästöjen ja poistumien tilinpidon parantamiseksi, koska asianomaisten hiilivarastojen päästöt ja poistumat ovat merkitykseltään vähäisiä. Jäsenvaltion, joka haluaa käyttää tätä poikkeusta, on toimitettava komissiolle 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä perusteltu pyyntö, jossa esitetään, mihin mennessä menetelmän parantaminen voitaisiin toteuttaa, ehdotettu vaihtoehtoinen menetelmä tai molemmat sekä arvio mahdollisista vaikutuksista tilinpidon täsmällisyyteen. Komissio voi pyytää toimittamaan lisätietoja erityisen kohtuullisen määräajan puitteissa. Jos komissio pitää pyyntöä perusteltuna, se myöntää poikkeuksen. Jos komissio hylkää pyynnön, se perustelee päätöksensä.

2 osa

Katettavat kasvihuonekaasut ovat:

Hiilidioksidi (CO2)

Metaani (CH4)

Typpioksiduuli (N2O)

Rikkiheksafluoridi (SF6)

Typpitrifluoridi (NF3)

Fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet):

HFC-23 CHF3

HFC-32 CH2F2

HFC-41 CH3F

HFC-125 CHF2CF3

HFC-134 CHF2CHF2

HFC-134a CH2FCF3

HFC-143 CH2FCHF2

HFC-143a CH3CF3

HFC-152 CH2FCH2F

HFC-152a CH3CHF2

HFC-161 CH3CH2F

HFC-227ea CF3CHFCF3

HFC-236cb CF3CF2CH2F

HFC-236ea CF3CHFCHF2

HFC-236fa CF3CH2CF3

HFC-245fa CHF2CH2CF3

HFC-245ca CH2FCF2CHF2

HFC-365mfc CH3CF2CH2CF3

HFC-43-10mee CF3CHFCHFCF2CF3 tai (C5H2F10)

Perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet):

PFC-14, Perfluorimetaani, CF4

PFC-116, Perfluorietaani, C2F6

PFC-218, Perfluoripropaani, C3F8

PFC-318, Perfluorisyklobutaani, c-C4F8

Perfluorisyklopropaani c-C3F6

PFC-3-1-10, Perfluoributaani, C4F10

PFC-4-1-12, Perfluoripentaani, C5F12

PFC-5-1-14, Perfluoriheksaani, C6F14

PFC-9-1-18, C10F18

3 osa – Seuranta- ja raportointimenetelmät LULUCF-alalla

Maantieteellisesti täsmälliset maan käyttötarkoituksen muuttamista koskevat tiedot kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.

1. tason menetelmä ▌ kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.

Kun kyseessä ovat sellaisen hiilivaraston päästöt ja poistumat, jonka päästöjen tai poistumien osuus on vähintään 25–30 prosenttia lähde- tai nieluluokassa, joka on asetettu etusijalle jäsenvaltion kansallisessa inventaariojärjestelmässä, koska sitä koskevalla arviolla on merkittävä vaikutus valtion kasvihuonekaasujen kokonaisinventaarioon päästöjen ja poistumien absoluuttisen tason, päästöjen ja poistumien suuntauksen tai maankäyttöluokissa päästöjen ja poistumien epävarmuuden osalta, vähintään 2. tason menetelmä ▌ kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.

Jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan 3. tason menetelmää ▌ kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien IPCC:n vuoden 2006 ohjeiden mukaisesti.

4 osa – Inventaarioihin liittyvät indikaattorit

Indikaattorin nimi

Indikaattori

TRANSFORMATION B0

Kaupallisen energiantuotannon ja omavaraisten tuottajien energiantuotannon hiilidioksidiominaispäästöt, t/TJ

Kaupallisen energiantuotannon ja omavaraisten tuottajien energiantuotannon hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna kaupallisten lämpövoimalaitosten ja omavaraisten tuottajien lämpövoimalaitosten kaikkien tuotteiden tuotoksella, PJ

TRANSFORMATION E0

Omavaraisten tuottajien energiantuotannon hiilidioksidiominaispäästöt, t/TJ

Omavaraisten tuottajien energiantuotannon hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna omavaraisten tuottajien lämpövoimalaitosten kaikkien tuotteiden tuotoksella, PJ

INDUSTRY A1.1

Rauta- ja terästeollisuuden kokonaishiilidioksidi-intensiteetti, t/milj. euroa

Rauta- ja terästeollisuuden kokonaishiilidioksidipäästöt, kt jaettuna rauta- ja terästeollisuuden bruttoarvonlisäyksellä

INDUSTRY A1.2

Kemianteollisuuden energiaperäinen hiilidioksidi-intensiteetti, t/milj. euroa

Kemianteollisuuden energiaperäiset hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna kemianteollisuuden bruttoarvonlisäyksellä

INDUSTRY A1.3

Lasi-, keramiikka- ja rakennusmateriaaliteollisuuden energiaperäinen hiilidioksidi-intensiteetti, t/milj. euroa

Lasi-, keramiikka- ja rakennusmateriaaliteollisuuden energiaperäiset hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna lasi-, keramiikka- ja rakennusmateriaaliteollisuuden bruttoarvonlisäyksellä

INDUSTRY A1.4

Elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuuden energiaperäinen hiilidioksidi-intensiteetti, t/milj. euroa

Elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuuden energiaperäiset hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuuden bruttoarvonlisäyksellä, milj. euroa (EC95)

INDUSTRY A1.5

Paperi- ja painoteollisuuden energiaperäinen hiilidioksidi-intensiteetti, t/milj. euroa Paperi- ja painoteollisuuden energiaperäiset hiilidioksidipäästöt, kt – paperi- ja painoteollisuuden bruttoarvonlisäys, milj. euroa (EC95)

HOUSEHOLDS A0

Huoneiden ja vastaavien tilojen lämmityksestä aiheutuvat kotitalouksien hiilidioksidiominaispäästöt, t/m2

Huoneiden ja vastaavien tilojen lämmityksestä aiheutuvat kotitalouksien hiilidioksidipäästöt jaettuina pysyvästi asuttujen asuntojen pinta-alalla, milj. m2

SERVICES B0

Huoneiden ja vastaavien tilojen lämmityksestä aiheutuvat kaupallisen ja institutionaalisen sektorin hiilidioksidiominaispäästöt, kg/m2

Huoneiden ja vastaavien tilojen lämmityksestä aiheutuvat kaupallisen ja institutionaalisen sektorin hiilidioksidipäästöt, kt jaettuna palvelujen tarjoamiseen käytettävien rakennusten pinta-alalla, milj. m2

TRANSPORT B0

Henkilöautojen dieselperäiset hiilidioksidiominaispäästöt, g/100 km

TRANSPORT B0

Henkilöautojen bensiiniperäiset hiilidioksidiominaispäästöt, g/100 km

LIITE VI

TIEDOT POLITIIKOISTA JA TOIMENPITEISTÄ KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN ALALLA

Tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  kuvaus kansallisesta järjestelmästä, jolla raportoidaan 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti politiikoista ja toimenpiteistä tai toimenpidekokonaisuuksista sekä ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevista ennusteista tiedot kyseiseen järjestelmään mahdollisesti tehdyistä muutoksista, jos kuvaus on jo toimitettu;

b)  päivitykset, jotka koskevat 15 artiklassa tarkoitettuja pitkän aikavälin strategioita sekä edistymistä näiden strategioiden toteuttamisessa;

c)  tiedot kansallisista politiikoista ja toimenpiteistä tai toimenpidekokonaisuuksista ja sellaisten unionin politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien toteuttamisesta, joilla rajoitetaan tai vähennetään kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä tai parannetaan nielujen aikaansaamia poistumia, esitettyinä sektorikohtaisesti ja järjestettyinä liitteessä V olevassa 2 osassa lueteltujen kaasujen tai kaasuryhmien (HFC- ja PFC-yhdisteet) mukaan. Näissä tiedoissa on viitattava sovellettaviin ja asiaankuuluviin kansallisiin tai unionin politiikkoihin, ja niiden on sisällettävä

i)  politiikan tai toimenpiteen tavoite sekä lyhyt kuvaus politiikasta tai toimenpiteestä;

ii)  politiikkavälineen tyyppi;

iii)  politiikan tai toimenpiteen tai toimenpidekokonaisuuden toteuttamisvaihe;

iv)  indikaattorit, joita käytetään seuraamaan ja arvioimaan edistymistä ajan mittaan;

v)  saatavilla olevat määrälliset arviot, jotka koskevat vaikutuksia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviin päästöihin ja nielujen aikaansaamiin poistumiin eriteltyinä seuraavasti:

–  yksittäisten politiikkojen ja toimenpiteiden tai politiikka- ja toimenpidekokonaisuuksien ilmastonmuutosta hillitsevien vaikutusten ennakkoarviointien tulokset. Arviot on tehtävä raportointivuotta välittömästi seuraavista neljästä vuodesta, joiden viimeinen luku on 0 tai 5, erottaen toisistaan direktiivin 2003/87/EY, asetuksen (EU) 2018/842 ja asetuksen (EU) 2018/841 soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt;

–  ilmastonmuutoksen hillintää koskevien yksittäisten politiikkojen ja toimenpiteiden tai politiikka- ja toimenpidekokonaisuuksien vaikutusten jälkiarviointien tulokset, jos ne ovat saatavilla, erottaen toisistaan direktiivin 2003/87/EY, asetuksen (EU) 2018/842 ja asetuksen (EU) 2018/841 soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt;

vi)  saatavilla olevat arviot politiikkojen ja toimenpiteiden ennakoiduista kustannuksista ja hyödyistä sekä politiikkojen ja toimenpiteiden toteutuneista kustannuksista ja hyödyistä;

vii)  kaikki nykyiset viittaukset kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden kustannuksista ja vaikutuksista tehtyihin arviointeihin, tietoihin niiden unionin politiikkojen ja toimenpiteiden täytäntöönpanosta, joilla rajoitetaan tai vähennetään kasvihuonekaasujen lähteistä johtuvia päästöjä tai vahvistetaan nielujen aikaansaamia poistumia, sekä viittaukset näitä arviointeja tukeviin teknisiin raportteihin;

viii)  arvio siitä, miten politiikalla tai toimenpiteellä edistetään 15 artiklassa tarkoitetun pitkän aikavälin strategian saavuttamista;

d)  tiedot suunnitelluista kansallisista lisäpolitiikoista ja -toimenpiteistä tai toimenpidekokonaisuuksista, jotka on suunnattu rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjä enemmän kuin asetuksen (EU) 2018/842 ja asetuksen (EU) 2018/841 mukaiset sitoumukset edellyttävät;

e)  tiedot, jotka koskevat c alakohdan nojalla raportoitujen eri politiikkojen ja toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien välisiä yhteyksiä ja sitä, miten tällaisilla politiikoilla ja toimenpiteillä tai toimenpidekokonaisuuksilla edistetään eri ennusteskenaarioiden toteutumista.

LIITE VII

TIEDOT ENNUSTEISTA KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN ALALLA

Tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  saatavilla olevat ennusteet, joissa ei oteta huomioon toimenpiteitä, ennusteet, joissa on otettu huomioon toimenpiteet, sekä saatavilla olevat ennusteet, joissa on otettu huomioon lisätoimenpiteet;

b)  ennusteet kaikista kasvihuonekaasuista sekä erilliset arviot ennakoiduista kasvihuonekaasupäästöistä direktiivin 2003/87/EY ja asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvien päästölähteiden osalta sekä ennakoidut kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat asetuksen (EU) 2018/841 nojalla;

c)  18 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla määriteltyjen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutukset. Jos tällaiset politiikat ja toimenpiteet eivät sisälly ennusteisiin, tämä on ilmoitettava selkeästi ja perusteltava;

d)  ennusteille tehdyn herkkyysanalyysin tulokset sekä käytettyjä malleja ja parametrejä koskevat tiedot;

e)  kaikki asiaankuuluvat viittaukset arviointeihin ja teknisiin raportteihin, jotka ovat pohjana 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille ennusteille.

LIITE VIII

KANSALLISIA SOPEUTUMISTOIMIA, KEHITYSMAILLE ANNETTAVAA TALOUDELLISTA JA TEKNISTÄ TUKEA SEKÄ HUUTOKAUPPATULOJA KOSKEVAT TIEDOT

1 osa

Sopeutumistoimia koskeva raportointi

Tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  sopeutumisen päätavoitteet, päämäärät ja institutionaalinen kehys;

b)  ilmastonmuutosta koskevat ennusteet, mukaan lukien sään ääri-ilmiöt, ilmastonmuutoksen vaikutukset, ilmastonmuutokseen liittyvän haavoittuvuuden ja riskien arviointi sekä keskeiset ilmastouhkat;

c)  sopeutumiskyky;

d)  sopeutumista koskevat suunnitelmat ja strategiat;

e)  ▌ seuranta- ja arviointikehys;

f)  täytäntöönpanossa saavutettu edistyminen, mukaan lukien hyvät käytännöt ja muutokset hallintoon.

2 osa

Raportointi kehitysmaille annetusta tuesta

Tämän asetuksen 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  tiedot kehitysmaille varatusta ja annetusta taloudellisesta tuesta vuodelle X-1, mukaan lukien

i)  määrälliset tiedot jäsenvaltion julkisista ja mobilisoimista määrärahoista. Rahoitusvirtoja koskevien tietojen on perustuttava OECD:n kehitysapukomitean käyttöönottamiin ”Rion tunnusmerkkeihin”, jotka koskevat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvää tukea ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää tukea, ja muihin seurantajärjestelmiin;

ii)  menetelmiä koskevat laadulliset tiedot, joissa selitetään määrällisten tietojen laskentamenetelmä, mukaan lukien selitys datan kvantifiointimenetelmästä, ja tarvittaessa muut tiedot lukujen määrittämisessä käytetyistä määritelmistä ja menetelmistä erityisesti mobilisoiduista rahoitusvirroista raportoitujen tietojen osalta;

iii)  saatavilla olevat tiedot jäsenvaltioiden toimista, jotka koskevat kehitysmaihin liittyviä julkisin varoin rahoitettuja teknologian siirtohankkeita ja toimintavalmiuksien kehittämishankkeita UNFCCC:n nojalla, mukaan lukien tiedot siitä, onko siirrettyä teknologiaa tai toimintavalmiuksien kehittämishanketta käytetty ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vai sopeutumiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vastaanottajamaasta, mahdollisuuksien mukaan annetun tuen määrästä sekä siirretyn teknologian tai toimintavalmiuksien kehittämishankkeen tyypistä;

b)  saatavilla olevat tiedot vuodelta X ja sitä seuraavilta vuosilta suunnitellusta tuesta, mukaan lukien tiedot suunnitelluista toimista, jotka koskevat kehitysmaihin liittyviä julkisin varoin rahoitettavia teknologian siirtohankkeita tai toimintavalmiuksien kehittämishankkeita UNFCCC:n nojalla, ja tiedot siirrettävistä teknologioista ja toimintavalmiuksien kehittämishankkeista, mukaan lukien tiedot siitä, onko siirretty teknologia tai toimintavalmiuksien kehittämishanke tarkoitettu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vai sopeutumiseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vastaanottajamaasta, mahdollisuuksien mukaan annettavan tuen määrästä sekä siirretyn teknologian tai toimintavalmiuksien kehittämishankkeen tyypistä.

3 osa

Raportointi huutokauppatuloista

Tämän asetuksen 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin raportteihin sisällytettävät tiedot:

a)  tiedot jäsenvaltion direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saamien tulojen käytöstä vuonna X-1, myös tiedot tuloista, jotka on käytetty yhteen tai useampaan mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdassa täsmennetyistä tarkoituksista, tai näiden tulojen rahallisesta arvosta, ja mainitun artiklan nojalla toteutetuista toimista;

b)  tiedot jäsenvaltion direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta ilmailun päästöoikeuksien huutokaupasta saamien kaikkien tulojen jäsenvaltion vahvistamasta käytöstä; nämä tiedot on toimitettava mainitun direktiivin 3 d artiklan 4 kohdan mukaisesti;

Huutokauppatulot, joita ei ole käytetty siinä vaiheessa, kun jäsenvaltio toimittaa komissiolle 19 artiklan 2 kohdan mukaisen raportin, on ilmoitettava määrällisinä ja raportoitava seuraavien vuosien raporteissa.

LIITE IX

LISÄRAPORTOINTIVELVOLLISUUDET

1 osa

Lisäraportointivelvollisuudet uusiutuvan energian alalla

Jollei toisin säädetä, 20 artiklan c alakohdan nojalla on raportoitava seuraavat lisätiedot:

a)  uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön, kaasun sekä lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuujärjestelmän toiminta, alkuperätakuiden myöntämisen ja peruuttamisen tasot ja niistä johtuva uusiutuvan energian vuotuinen kansallinen kulutus sekä toimenpiteet järjestelmän luotettavuuden varmistamiseksi ja sen suojaamiseksi väärinkäytöksiltä;

b)  liikenteen alalla kulutettujen biopolttoaineiden, biokaasun, ▌muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien liikenteen polttoaineiden, kierrätettyjen hiiliperäisten polttoaineiden ja uusiutuvan sähkön määrät ▌ja tarvittaessa niihin liittyvä kasvihuonekaasujen vähennysten toteutuminen; raportoinnissa on erotettava toisistaan erityyppisistä ravinto- ja rehukasveista ja kustakin direktiivin (EU) 2018/...(117) liitteessä IX luetellusta raaka-ainetyypistä tuotetut polttoaineet;

c)  energiakäyttöön tarvittavien biomassavarojen saatavuuden, alkuperän ja käytön kehittyminen;

d)  biomassan ja muiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön lisääntymiseen liittyvät muutokset perushyödykkeiden hinnoissa ja maankäytössä jäsenvaltiossa;

e)  arvio uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ylituotannosta, joka voitaisiin siirtää toisille jäsenvaltioille, jotta ne täyttäisivät direktiivin (EU) 2018/...(118) 3 artiklan 3 kohdan vaatimukset ja saavuttaisivat tämän asetuksen 4 artiklan a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitetut kansalliset panokset ja kehityskulut;

f)  tapauksen mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioitu kysyntä, joka on määrä tyydyttää muulla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2030 asti, mukaan lukien tuotu biomassaraaka-aine;

g)  direktiivin (EU) 2018/...(119) liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden tekninen kehittäminen ja käyttöönotto;

h)  biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannon tai käytön arvioitu vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen, vesivaroihin, veden saatavuuteen ja laatuun sekä maaperän ja ilman laatuun jäsenvaltiossa, jos tiedot ovat saatavilla;

i)  biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden alkuperäketjussa ▌ havaitut petostapaukset;

j)  tiedot siitä, miten biologisesti hajoavien jätteiden osuus energiantuotantoon käytettävistä jätteistä on arvioitu ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tällaisten arvioiden parantamiseksi ja tarkistamiseksi;

k)  sähkön ja lämmön tuotanto uusiutuvista energialähteistä rakennuksissa, mukaan lukien eritellyt tiedot tuotetusta, kulutetusta ja verkkoon syötetystä energiasta, joka on saatu aurinkosähköjärjestelmistä, aurinkolämpöjärjestelmistä, biomassasta, lämpöpumpuista, maalämpöjärjestelmistä ja muista hajautetuista uusiutuvan energian järjestelmistä;

l)  tapauksen mukaan ▌ uusiutuvan energian osuus kaukolämmityksessä sekä kaupunkien ja uusiutuvan energian yhteisöjen tuottama uusiutuva energia;

m)  kiinteän biomassan primääritarjonta (1 000 m3, paitsi 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu tonneina)

1)  energian tuotantoon käytettävä metsäbiomassa (kotimainen tuotanto ja tuonti ▌)

a)  metsästä saatava primääribiomassa, joka käytetään suoraan energiantuotantoon

i)  oksat ja latvukset, jos tiedot ovat saatavilla (raportointi vapaaehtoista)

ii)  tapauksen mukaan kannot (raportointi vapaaehtoista)

iii)  raakapuu (erikseen teollisuuden raakapuu ja polttopuu)

b)  tapauksen mukaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteet, jotka käytetään suoraan energiaksi

i)  tapauksen mukaan puunkuori ▌

ii)  hake, sahanpuru ja muu puutähde

iii)  tapauksen mukaan mustalipeä ja raaka mäntyöljy

c)  kierrätyspuu, joka käytetään suoraan energiantuotantoon, jos tiedot ovat saatavilla

d)  muusta raaka-aineesta kuin 1 kohdan a, b tai c alakohdan nojalla kirjatuista raaka-aineista tuotettu jalostettu puupolttoaine

i)  tapauksen mukaan puuhiili

ii)  puupelletit ja -briketit

2)  energian tuotantoon käytettävä maatalouden biomassa (kotimainen tuotanto, tuonti ja vienti), jos tiedot ovat saatavilla

a)  energiakasvit sähkön tai lämmön tuotantoon (mukaan lukien lyhytkiertoinen energiapuu)

b)  viljelykasvien tähteet sähkön tai lämmön tuotantoon

3)  orgaanisesta jätteestä saatu biomassa energian tuotantoon (kotimainen tuotanto, tuonti ja vienti), jos tiedot ovat saatavilla

a)  teollisuusjätteen orgaaninen jae

b)  kotitalousjätteen orgaaninen jae

c)  jätelietteet

n)  kiinteään biomassaan liittyvä energian loppukulutus (energiantuotantoon käytettävä kiinteän biomassan määrä seuraavilla aloilla):

1)  energiasektori

a)  sähköntuotanto

b)  yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto

c)  lämmöntuotanto

2)  teollisuussektori, sisäinen kulutus (kulutettu ja itsetuotettu sähkö, yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto sekä lämmöntuotanto)

3)  kotitalouksien suora loppukulutus

4)  muu

2 osa

Lisäraportointivelvollisuudet energiatehokkuuden alalla

Energiatehokkuuden alalla 21 artiklan c alakohdan nojalla on raportoitava seuraavat lisätiedot:

a)  vuosina X-2 ja X-1 (X on vuosi, jona raportti on laadittava) toteutetut merkittävimmät lainsäädäntötoimenpiteet ja muut toimenpiteet, rahoitustoimenpiteet ja ohjelmat sellaisten 4 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, joilla edistetään energiapalvelumarkkinoita ja parannetaan rakennusten energiatehokkuutta, toimenpiteet kaasu- ja sähköinfrastruktuurin sekä lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuuspotentiaalin hyödyntämiseksi sekä tiedotuksen ja pätevyyden parantamiseksi sekä muut toimenpiteet energiatehokkuuden edistämiseksi;

b)  direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan nojalla toteutettujen energiansäästöjen kumulatiivinen määrä vuosina X-3 ja X-2;

c)  direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 11 kohdassa tarkoitetuilla energiaköyhyyden lievittämiseen tähtäävillä politiikkatoimenpiteillä saavutettujen säästöjen määrä;

d)  tapauksen mukaan direktiivin 2012/27/EU 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti saavutettujen säästöjen määrä;

e)  kullakin alalla saavutettu edistyminen ja syyt, joiden vuoksi energiankulutus pysyi vuosina X-3 ja X-2 ennallaan tai kasvoi loppuenergian käyttösektoreilla;

f)  jäsenvaltioiden keskushallinnon omistamien ja käyttämien sellaisten rakennusten kokonaispinta-ala, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2 ja jotka eivät vuosien X-2 ja X-1 tammikuun 1 päivänä täytä direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja energiatehokkuusvaatimuksia;

g)  direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltioiden keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja/tai jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-ala, joka on kunnostettu vuosina X-3 ja X-2, tai direktiivin 2012/27/EU 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu niiden keskushallinnon omistamien ja käyttämien asianomaisten rakennusten energiansäästöjen määrä;

h)  vuosina X-3 ja X-2 tehtyjen energiakatselmusten lukumäärä. Lisäksi sellaisten jäsenvaltion alueella sijaitsevien suurten yritysten arvioitu kokonaismäärä, joihin sovelletaan direktiivin 2012/27/EU 8 artiklan 4 kohtaa, sekä niissä vuosina X-3 ja X‑2 tehtyjen energiakatselmusten lukumäärä;

i)  sähköön sovellettu kansallinen primäärienergiatekijä ja perustelut, jos tämä eroaa direktiivin 2012/27/EU liitteessä IV olevassa alaviitteessä 3 tarkoitetusta oletuskertoimesta;

j)  direktiivin 2010/31/EU 9 artiklassa määriteltyjen uusien ja kunnostettujen lähes nollaenergiarakennusten lukumäärä ja pinta-ala vuosina X-2 ja X-1, tarvittaessa tilastollisen otannan perusteella;

k)  linkki verkkosivustolle, jolla direktiivin 2012/27/EU 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu energiapalvelujen tarjoajien luettelo tai liittymä on saatavilla.

LIITE X

UNIONIN BIOENERGIAN KÄYTÖN KESTÄVYYTTÄ KOSKEVA RAPORTTI

Biomassasta saatavaa energiaa koskevan EU:n raportin bioenergian käytön kestävyydestä, jonka komissio antaa joka toinen vuosi yhdessä energiaunionin tilaa koskevan katsauksen kanssa 35 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla, on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)  eri biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden suhteelliset ympäristöhyödyt ja -kustannukset, unionin tuontipolitiikan vaikutukset niihin, toimitusvarmuuteen liittyvät näkökohdat sekä tavat saavuttaa tasapaino kotimaisen tuotannon ja tuonnin välillä;

b)  biomassan tuotannon ja käytön vaikutus kestävyyteen unionissa ja kolmansissa maissa ottaen huomioon vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen;

c)  tiedot ja analyysi nykyisestä ja suunnitellusta kestävän biomassan saatavuudesta ja kysynnästä, mukaan lukien biomassan kysynnän lisääntymisen vaikutus biomassaa käyttäviin aloihin;

d)  direktiivin (EU) 2018/...(120) liitteessä IX luetelluista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden tekninen kehittäminen ja käyttöönotto sekä arviointi raaka-aineiden saatavuudesta ja luonnonvaroista käytävästä kilpailusta, ottaen huomioon kiertotalouden sekä direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet ▌;

e)  tiedot ja analyysi saatavilla olevista tieteellisistä tutkimustuloksista, jotka koskevat epäsuoria maankäytön muutoksia kaikissa tuotantoketjuissa, sekä arvio siitä, voidaanko epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen arvioiden perustana olevassa analyysissä määriteltyä epävarmuutta vähentää ja voidaanko unionin politiikkojen, kuten ympäristö-, ilmasto- ja maatalouspolitiikkojen, mahdolliset vaikutukset ottaa huomioon;

f)  tiedot sellaisten kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat huomattava unionissa kulutettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden lähde, kansallisista toimenpiteistä, joita on toteutettu direktiivin (EU) 2018/...(121) 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa maaperän, veden ja ilman suojelua varten säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasujen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamiseksi; ja

g)  kootut tiedot direktiivin (EU) 2018/...(122) 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tietokannasta.

Komissio käyttää biomassan käytöstä saatavia kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevassa raportoinnissaan jäsenvaltioiden tämän asetuksen liitteessä IX olevan 1 osan b alakohdan mukaisesti ilmoittamia määriä, mukaan lukien direktiivin (EU) 2018/...(123) liitteessä VIII vahvistetut epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien arvioitujen päästöjen alustavat keskiarvot ja herkkyysanalyysillä määritetty vaihteluväli. Komissio julkistaa tiedot epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien arvioitujen päästöjen alustavista keskiarvoista ja herkkyysanalyysillä määritetystä vaihteluvälistä. Lisäksi komissio esittää näkemyksensä siitä, muuttuuko suoria päästövähennyksiä koskeva arvio ja miten, jos sivutuotteet otettaisiin huomioon korvausmenetelmän avulla.

LIITE XI

VAPAAEHTOISET JÄRJESTELMÄT, JOISTA KOMISSIO ON TEHNYT PÄÄTÖKSEN DIREKTIIVIN (EU) 2018/...(124) 30 ARTIKLAN 4 KOHDAN MUKAISESTI

Raportin vapaaehtoisista järjestelmistä, joista komissio on tehnyt päätöksen direktiivin (EU) 2018/...(125) 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jonka komissio antaa joka toinen vuosi yhdessä energiaunionin tilaa koskevan katsauksen kanssa tämän asetuksen 35 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla, on sisällettävä vähintään komission arvioinnin seuraavista:

a)  tarkastusten riippumattomuus, menettely ja tiheys sekä suhteessa siihen, mitä näistä seikoista mainittiin järjestelmää koskevassa aineistossa komission antaman asianomaista järjestelmää koskevan hyväksynnän yhteydessä, että suhteessa toimialan parhaisiin käytäntöihin;

b)  vaatimustenvastaisuuksien tunnistamiseen ja käsittelemiseen käytettyjen menetelmien saatavuus, kokemukset niiden käytöstä ja niiden käytön avoimuus erityisesti, kun on kyse järjestelmän jäsenten vakavien väärinkäytösten tai väitettyjen vakavien väärinkäytösten käsittelemisestä;

c)  avoimuus erityisesti järjestelmän käytettävyydessä, raaka-aineiden alkuperämaiden ja ‑alueiden osalta käytettäville kielille tehtyjen käännösten saatavuus, sertifioidut toimijat ja asiaankuuluvat sertifikaatit sisältävän luettelon sekä tarkastuskertomusten saatavuus;

d)  sidosryhmien osallistuminen, etenkin alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen kuuleminen ennen päätöksentekoa järjestelmän laadinnan ja arvioinnin sekä tarkastusten aikana sekä niiden antamaan palautteeseen vastaaminen;

e)  järjestelmän yleinen luotettavuus erityisesti tarkastajien ja asianomaisten järjestelmäelinten akkreditointia, hyväksyntää ja riippumattomuutta koskevien sääntöjen osalta;

f)  järjestelmän markkinakartoitukset, sertifioitujen raaka-aineiden ja biopolttoaineiden määrät alkuperämaittain ja tyypeittäin, osallistujien lukumäärä, jos tiedot ovat saatavilla;

g)  järjestelmän, joka pitää lukua todisteista järjestelmän jäsenelleen tai jäsenilleen vahvistamasta kestävyyskriteerienmukaisuudesta, täytäntöönpanon helppous ja tehokkuus, koska järjestelmällä on tarkoitus torjua petollista toimintaa, erityisesti epäiltyjen petosten ja muiden väärinkäytösten havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi sekä niiden edellyttämien jatkotoimien toteuttamiseksi, ja tarvittaessa havaittujen petosten ja väärinkäytösten lukumäärä;

h)  elinten käytettävissä olevat vaihtoehdot sertifiointielinten tunnustamista ja seurantaa koskevan luvan saamiseksi;

i)  sertifiointielinten tunnustamista tai akkreditointia koskevat kriteerit;

j)  säännöt, joiden mukaisesti sertifiointielinten seuranta on määrä suorittaa;

k)  tavat parhaiden käytäntöjen edistämisen helpottamiseksi tai parantamiseksi.

LIITE XII

KANSALLISET INVENTAARIOJÄRJESTELMÄT

Tämän asetuksen 37 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin sisältyvät seuraavat:

a)  direktiivin 2003/87/EY mukaisesti toiminnoista ja laitoksista raportoidut tiedot ja menetelmät, kun raportoinnin tarkoituksena on laatia kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita, jotta voidaan varmistaa raportoitujen kasvihuonekaasupäästöjen johdonmukaisuus EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisesti ja kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa;

b)  tiedot, jotka on kerätty asetuksen (EU) N:o 517/2014 20 artiklan nojalla perustettujen, asiaankuuluvilla sektoreilla käytettyjä fluorattuja kaasuja koskevien raportointijärjestelmien avulla kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimista varten;

c)  tiedot päästöistä, pohjana olevista tiedoista ja menetelmistä, jotka laitoskokonaisuudet ovat raportoineet asetuksen (EY) N:o 166/2006 mukaisesti kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimista varten;

d)  asetuksen (EY) N:o 1099/2008 mukaisesti raportoidut tiedot;

e)  tiedot, jotka kerätään unionin ja jäsenvaltioiden nykyisten, maa-alojen maantieteellistä seurantaa koskevien ohjelmien ja kartoitusten yhteydessä, mukaan lukien LUCAS (maankäytön ja maapeitteen tilastollinen pinta-alatutkimus) ja Copernicus-ohjelma.

LIITE XIII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EU) N:o 525/2013

Tämä asetus

1 artikla

1 artiklan 1 kohta

2 artikla

3 artikla

4 artikla

15 artikla

5 artikla

37 artiklan 1 kohta; 37 artiklan 2 kohta; 37 artiklan 6 kohta; liite XII

6 artikla

37 artiklan 3 kohta; 37 artiklan 7 kohta

7 artikla

26 artiklan 3 kohta; 26 artiklan 4 kohta; 26 artiklan 6 kohta; 26 artiklan 7 kohta; liite V

8 artikla

26 artikla 2 kohta; 26 artiklan 7 kohta

9 artikla

37 artiklan 4 kohta; 37 artiklan 5 kohta

10 artikla

40 artikla

11 artikla

12 artikla

39 artikla

13 artikla

18 artiklan 1 kohdan a alakohta; 18 artiklan 3 kohta; 18 artiklan 4 kohta; liite VI

14 artikla

18 artiklan 1 kohdan b alakohta; 18 artiklan 2 kohta; 18 artiklan 3 kohta; 18 artiklan 4 kohta; liite VII

15 artikla

19 artiklan 1 kohta; liitteessä VIII oleva 1 osa

16 artikla

19 artiklan 3 kohta; liitteessä VIII oleva 2 osa

17 artikla

19 artiklan 2 kohta; 19 artiklan 4 kohta; 19 artiklan 5 kohta; liitteessä VIII oleva 3 osa

18 artikla

17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

19 artikla

20 artikla

21 artikla

29 artiklan 1 kohdan c alakohta; 29 artiklan 5 kohta; 29 artiklan 7 kohta

22 artikla

23 artikla

41 artiklan 1 kohdan d alakohta; 41 artiklan 1 kohdan e alakohta; 41 artiklan 1 kohdan f alakohta; 41 artiklan 1 kohdan g alakohta; 41 artiklan 1 kohdan h alakohta;

24 artikla

42 artikla

25 artikla

26 artikla

44 artiklan 1 kohdan a alakohta, 44 artiklan 2 kohta, 44 artiklan 3 kohta, 44 artiklan 6 kohta

27 artikla

28 artikla

57 artikla

29 artikla

(1) EUVL C 246, 28.7.2017, s. 34.
(2) EUVL C 342, 12.10.2017, s. 111.
(3)Tämä kanta korvaa 17. tammikuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0011).
(4)EUVL C 246, 28.7.2017, s. 34.
(5)EUVL C 342, 12.10.2017, s. 111.
(6)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. marraskuuta 2018.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).
(9)Neuvoston päätös (EU) 2016/1841, annettu 5 päivänä lokakuuta 2016, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1).
(10)Neuvoston päätös 2002/358/EY, tehty 25 huhtikuuta 2002, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti (EYVL L 130, 15.5.2002, s. 1).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006, annettu 18 päivänä tammikuuta 2006, epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, energiatilastoista (EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 195).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasujen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/... , annettu ... (EUVL L ...).
(23)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko, numero ja julkaisuviite menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(24)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(25)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(26)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 377/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, Copernicus-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 911/2010 kumoamisesta (EUVL L 122, 24.4.2014, s. 44).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).
(28)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/22/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä (EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3).
(31)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/70/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 1998, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta ja neuvoston direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58).
(32)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).
(33)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 663/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 31).
(34)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36).
(35)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).
(36)Neuvoston direktiivi 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa (EUVL L 265, 9.10.2009, s. 9).
(37)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).
(38)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).
(39)Neuvoston direktiivi (EU) 2015/652, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY mukaisista laskentamenetelmistä ja raportointivaatimuksista (EUVL L 107, 25.4.2015, s. 26).
(40)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(41)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(42)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(43)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(44)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(45)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(46)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(47)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(48)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(49)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(50)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(51)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.+ Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(52)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(53)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(54)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(55)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(56)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(57)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(58)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(59)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(60)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(61)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(62)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(63)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(64)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(65)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(66)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(67)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(68)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).
(69)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1).
(70)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(71)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(72)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(73)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(74)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(75)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(76)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(77)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(78)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(79)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko, numero ja julkaisuviite menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(80)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko, numero ja julkaisuviite menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(81)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko ja numero menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(82)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko ja numero menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(83)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko ja numero menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(84)+Virallinen lehti: Lisätään otsikko, numero ja julkaisuviite menettelyn COD 2016/0375 (hallinto) asiakirjasta.
(85)Johdonmukaisuus 15 artiklassa tarkoitettujen pitkän aikavälin strategioiden kanssa varmistettava.
(86)Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17 päivänä huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaisesti (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).
(87)Jäsenvaltioiden on kyseisiä toimenpiteitä suunnitellessaan otettava huomioon nykyisten laitosten käyttöiän päättyminen ja voimalaitosten päivittämismahdollisuus.
(88)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(89)+ Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(90)Direktiivin 2010/31/EU 2 a artiklan mukaisesti.
(91)Direktiivin 2012/27/EU 18 artiklan mukaisesti.
(92)Direktiivin 2012/27/EU 8 artiklan mukaisesti.
(93)Direktiivin 2012/27/EU 12 ja 17 artiklan mukaisesti.
(94)Direktiivin 2012/27/EU 19 artiklan mukaisesti.
(95)Direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
(96)Politiikoissa ja toimenpiteissä on otettava huomioon energiatehokkuus etusijalle ‑periaate.
(97)On varmistettava johdonmukaisuus toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1) mukaisten ennaltaehkäisy- ja hätäsuunnitelmien sekä [sähköalan riskeihin varautumisesta ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta annetun, sellaisena kuin sitä ehdotetaan asiakirjalla COM(2016)0862] asetuksen (EU) 2018/... mukaisten riskeihin varautumista koskevien suunnitelmien kanssa.
(98)Politiikoissa ja toimenpiteissä on otettava huomioon energiatehokkuus etusijalle ‑periaate.
(99)Muut kuin asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetut yhteistä etua koskevien hankkeiden alueelliset ryhmät.
(100)Muut kuin asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetut yhteistä etua koskevien hankkeiden alueelliset ryhmät.
(101)Direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 8 kohdan mukaisesti.
(102)Ks. 2 osassa yksityiskohtainen luettelo parametreistä ja muuttujista, jotka on raportoitava suunnitelman B jaksossa.
(103)Nykytilanne tarkoittaa kansallisen suunnitelman jättämispäivän (tai viimeisimmän saatavilla olevan päivämäärän) tilannetta. Nykyisillä politiikoilla ja toimenpiteillä tarkoitetaan täytäntöönpantuja ja hyväksyttyjä politiikkoja ja toimenpiteitä. Hyväksytyillä politiikoilla ja toimenpiteillä tarkoitetaan politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden osalta on tehty kansallisen suunnitelman jättämispäivään mennessä virallinen hallituksen päätös ja joiden täytäntöönpanon jatkamiseen on selkeästi sitouduttu. Täytäntöönpannuilla politiikoilla ja toimenpiteillä tarkoitetaan politiikkoja ja toimenpiteitä, joihin sovelletaan yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tai yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa koskevan edistymisraportin jättämispäivänä yhtä tai useampaa seuraavista: sellaisenaan sovellettava eurooppalainen lainsäädäntö tai kansallinen lainsäädäntö on voimassa, yksi tai useampia vapaaehtoisia sopimuksia on tehty, määrärahoja on myönnetty, henkilöresursseja on otettu käyttöön.
(104)Ulkoiset tekijät voidaan valita vuotta 2016 koskevassa EU:n viiteskenaariossa tai muissa myöhemmissä, samoilla muuttujilla laadituissa politiikkaskenaarioissa tehtyjen olettamusten perusteella. Lisäksi EU:n viiteskenaariossa saadut jäsenvaltiokohtaiset tulokset sekä myöhemmissä politiikkaskenaarioissa saadut tulokset voivat olla hyödyllinen tiedonlähde myös silloin, kun laaditaan nykyisiin politiikkoihin ja toimenpiteisiin perustuvia kansallisia ennusteita ja vaikutustenarviointeja.
(105)Direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
(106)Tätä nykyiseen kehitykseen perustuvaa vertailuennustetta on käytettävä 2.3 kohdassa kuvatun, vuoden 2030 primääri- ja loppuenergian kulutusta koskevan tavoitteen ja muuntokertoimien perusteena.
(107)Viitaten siirtoverkonhaltijoiden nykyistä siirtoinfrastruktuuria koskeviin yhteenvetoihin.
(108)Viitaten siirtoverkonhaltijoiden kansallisiin verkonkehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin investointisuunnitelmiin.
(109)Viitaten siirtoverkonhaltijoiden nykyistä siirtoinfrastruktuuria koskeviin yhteenvetoihin.
(110)Viitaten siirtoverkonhaltijoiden kansallisiin verkonkehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin investointisuunnitelmiin.
(111)Suunnitelluilla politiikoilla ja toimenpiteillä tarkoitetaan keskustelun kohteena olevia vaihtoehtoja, joilla on realistinen mahdollisuus tulla hyväksytyiksi ja toteutetuiksi kansallisen suunnitelman jättämispäivän jälkeen. Sen vuoksi 5.1 kohdan i alakohdan mukaisiin ennusteisiin on sisällytettävä myös suunnitellut politiikat ja toimenpiteet eikä vain täytäntöönpannut ja hyväksytyt politiikat ja toimenpiteet (ennusteet, joissa on otettu huomioon nykyiset politiikat ja toimenpiteet).
(112)Vuodet 2021–2030 kattava suunnitelma: Kunkin luettelossa olevan parametrin/muuttujan osalta suuntaukset vuosina 2005–2040 (tarvittaessa vuosina 2005–2050), myös vuodelta 2030 viiden vuoden välein, on raportoitava sekä 4 että 5 jaksossa. On mainittava parametri, joka perustuu ulkoisiin seikkoihin perustuvien oletusten ja mallista saatavien tietojen välillä tehtävään vertailuun.
(113)Raportoitujen tietojen ja ennusteiden olisi mahdollisimman pitkälti perustuttava Eurostatin tietoihin ja menetelmiin, joita käytetään raportoitaessa Euroopan tilastoista asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön nojalla, ja oltava johdonmukaiset niiden kanssa, sillä Euroopan tilastot ovat Euroopan tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 mukaisessa raportoinnissa ja seurannassa käytettävän tilastotiedon tärkein lähde.
(114)Huomautus: Kaikki ennusteet on laadittava kiinteiden hintojen perusteella (perusvuotena pidetään vuoden 2016 hintoja).
(115)Komissio antaa tärkeimpiä ennustusparametrejä koskevia suosituksia ainakin öljyn, kaasun ja hiilen tuontihintojen ja EU:n päästökauppajärjestelmän hiilen hintojen osalta.
(116)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(117)+ Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(118)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(119)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(120)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(121)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(122)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(123)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(124)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.
(125)+Virallinen lehti: Lisätään numero menettelyn COD 2016/0382 (uusiutuva energia) asiakirjasta.


Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen ***I
PDF 2083kWORD 298k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0767 – C8‑0500/2016 – 2016/0382(COD))
P8_TA-PROV(2018)0444A8-0392/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0767),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0500/2016),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 20. lokakuuta 2017 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 26. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104, 59 ja 39 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0392/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3) ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä

P8_TC1-COD(2016)0382


(uudelleenlaadittu)(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/28/EY(7) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin(8). Koska kyseiseen direktiiviin tehdään uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan 1 kohdan mukaisesti uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen edistäminen on yksi unionin energiapolitiikan tavoitteista. Tällä direktiivillä pyritään tähän tavoitteeseen. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian eli uusiutuvan energian käytön lisääminen ▌ on tärkeä osa toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa vuonna 2015 hyväksyttyyn Pariisin ilmastosopimukseen, jäljempänä 'Pariisin sopimus', perustuvan unionin sitoumuksen noudattamiseksi sekä vuoteen 2030 ulottuvien energia- ja ilmastopuitteiden toteuttamiseksi, mukaan lukien sitova tavoite, jonka mukaan päästöjä vähennetään unionissa vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta ▌ vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskeva sitova unionin tavoite ja jäsenvaltioiden panokset sen saavuttamiseen – mukaan luettuna niiden perusosuudet, jotka sisältävät yhteenvedon vuodelle 2020 asetetuista kansallisista kokonaistavoitteista – kuuluvat niihin seikkoihin, joilla on yleistä merkitystä unionin energia- ja ympäristöpolitiikan kannalta. Muita tällaisia seikkoja tässä direktiivissä säädetyissä puitteissa ovat esimerkiksi uusiutuvaan energiaan perustuvien lämmitys- ja jäähdytysratkaisujen ja uusiutuvien liikenteen polttoaineiden kehittäminen.

(3)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääntyminen on olennaisen tärkeää myös edistettäessä energiansaannin varmuutta, kestävää ja edullista energiaa, teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä teknistä ja teollista johtajuutta samalla, kun tuotetaan ympäristöön, sosiaalialaan ja terveyteen liittyvää hyötyä ja luodaan merkittäviä työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla sekä syrjäisillä ▌, harvaanasutuilla tai teollisuuden osittaisesta alasajosta kärsivillä alueilla.

(4)  Erityisesti energiankulutuksen vähentäminen, lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen liikenteen käyttöä ja laajentamista koskevat kannustimet, energiatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sähköalalla, lämmitys- ja jäähdytysalalla sekä liikennealalla ovat yhdessä energiatehokkuustoimenpiteiden kanssa ▌ hyvin tehokkaita tapoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä unionissa ja unionin energiariippuvuutta ▌.

(5)  Direktiivissä 2009/28/EY säädetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sääntelypuitteista, joissa vahvistetaan uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiankulutuksessa ja liikennealalla sitovat kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä. Tammikuun 22 päivänä 2014 annetussa komission tiedonannossa ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” vahvistetaan puitteet unionin tuleville energia- ja ilmastopolitiikoille sekä edistetään yhteistä näkemystä kyseisten politiikkojen kehittämisestä vuoden 2020 jälkeen. Komissio ehdotti, että unionin vuoden 2030 tavoitteen, joka koskee uusiutuvan energian osuutta kulutetusta energiasta unionissa, olisi oltava vähintään 27 prosenttia ▌. Eurooppa-neuvosto hyväksyi tämän ehdotuksen 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, joissa todettiin, että jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa omia kunnianhimoisempia tavoitteitaan, jotta ne voisivat toteuttaa suunnitellut panoksensa unionin vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi ja ylittää ne.

(6)  Euroopan parlamentti meni komission ehdotusta ja Eurooppa-neuvoston päätelmiä pidemmälle 5 päivänä helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa "Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030" ja 23 päivänä kesäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa "Uusiutuvan energian tilannekatsaus", joissa se korosti, että Pariisin sopimuksen ja uusiutuvan teknologian viimeaikaisen halventumisen näkökulmasta tavoitetasoa on syytä nostaa selvästi.

(7)  ▌Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet ja teknologian kehitys, mukaan lukien uusiutuviin energialähteisiin tehtyjen investointien kustannusten aleneminen, olisi näin ollen otettava huomioon.

(8)  Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa sitova unionin tavoite, jonka mukaan uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on vähintään 32 prosenttia. Komission olisi lisäksi arvioitava, olisiko tätä tavoitetta nostettava, kun otetaan huomioon uusiutuvan energian tuotantokustannusten merkittävä aleneminen, unionin kansainväliset hiilestä irtautumista koskevat sitoumukset tai mikäli energiankulutus vähenee huomattavasti unionissa. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava omat panoksensa kyseisen tavoitteen saavuttamiseen osana yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/…(9)(10) vahvistetun hallintoprosessin mukaisesti.

(9)  Uusiutuvaa energiaa vuonna 2030 koskevan sitovan unionin tavoitteen vahvistaminen kannustaa entisestään kehittämään uusiutuvaa energiaa tuottavia tekniikoita ja antaa investoijille varmuuden. Kun tavoite määritellään unionin tasolla, jäsenvaltiot saavat enemmän joustovaraa pyrkiessään saavuttamaan kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteensa kustannustehokkaimmalla tavalla omien olosuhteidensa, energialähteiden yhdistelmiensä ja uusiutuvan energian tuottamismahdollisuuksiensa mukaisesti.

(10)  Jotta voitaisiin varmistaa direktiivin 2009/28/EY mukaisesti saavutettujen tulosten vakiinnuttaminen, vuodelle 2020 vahvistettujen kansallisten tavoitteiden olisi oltava jäsenvaltioiden vähimmäispanoksia uusiin vuotta 2030 koskeviin puitteisiin. Uusiutuvan energian kansalliset osuudet eivät missään tapauksessa saisi laskea tällaisia panoksia pienemmäksi. Jos näin tapahtuu, asianomaisen jäsenvaltion olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet kyseisen perusosuuden säilyttämiseksi asetuksessa (EU) 2018/…(11) säädetyn mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei säilytä perusosuuttaan sellaisena kuin se on mitattuna 12 kuukauden ajanjaksolla, sen olisi 12 kuukauden kuluessa toteutettava lisätoimenpiteitä saavuttaakseen uudelleen tämän perusosuuden. Jos jäsenvaltio on tosiasiallisesti toteuttanut tällaisia lisätoimia ja täyttänyt perusosuuden uudelleen saavuttamista koskevan velvollisuutensa, sen olisi katsottava täyttäneen perusosuuttaan koskevat pakolliset vaatimukset siitä ajankohdasta alkaen, kun kyseinen vaje ilmeni, sekä tämän direktiivin että asetuksen (EU) 2018/…++ mukaisesti. Kyseisen jäsenvaltion ei näin ollen voida katsoa laiminlyöneen velvollisuuttaan säilyttää perusosuutensa sinä ajanjaksona, kun vaje ilmeni. Sekä vuotta 2020 että vuotta 2030 koskevat puitteet palvelevat unionin ympäristö- ja energiapolitiikan tavoitteita.

(11)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, jos uusiutuvan energian osuus unionin tasolla ei noudata unionin lineaarista kehityskulkua kohti uusiutuvan energian 32 prosentin osuutta koskevaa tavoitetta. Asetuksen (EU) 2018/…++ nojalla komissio voi toteuttaa unionin tasolla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tavoite saavutetaan, jos se havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa tavoitetasoihin liittyvän vajeen. Jos komissio havaitsee yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista tekemässään arvioinnissa ns. toteutukseen liittyvän vajeen, jäsenvaltioiden olisi sovellettava asetuksessa (EU) 2018/…++ säädettyjä toimenpiteitä.

(12)  Jotta tuettaisiin jäsenvaltioiden kunnianhimoisia panoksia unionin tavoitteen saavuttamiseen, olisi perustettava rahoituspuitteet, joilla helpotetaan investointeja uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin kyseisissä jäsenvaltioissa, mukaan lukien rahoitusvälineitä käyttämällä.

(13)  Komission olisi myönnettävä rahoitusta ennen kaikkea uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden pääomakustannusten vähentämiseen, koska tällaisilla kustannuksilla on merkittävä vaikutus uusiutuvan energian hankkeiden kustannuksiin ja kilpailukykyyn, sekä uusiutuvien energialähteiden teknisesti toteuttamiskelpoisen ja taloudellisesti kohtuuhintaisen tehostetun käyttöönoton kannalta olennaisen infrastruktuurin, kuten siirto- ja jakeluverkkoinfrastruktuurin, älykkäiden verkkojen ja yhteenliitäntöjen, kehittämiseen.

(14)  Komission olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten kansallisten tai alueellisten viranomaisten tai elinten välillä esimerkiksi säännöllisin kokouksin, joissa pyritään löytämään yhteinen lähestymistapa kustannustehokkaiden uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden käyttöönoton edistämiseksi. Komission olisi myös kannustettava investointeihin uusiin, joustaviin ja puhtaisiin teknologioihin ja laadittava asianmukainen strategia sellaisten teknologioiden käytöstä poistamiseksi, jotka eivät vähennä päästöjä eivätkä ole riittävän joustavia, avointen kriteerien ja luotettavien markkinahintasignaalien perusteella.

(15)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian eri tyypit määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008(12), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2001/77/EY(13) ja 2003/30/EY(14) sekä direktiivissä 2009/28/EY. ▌Sähköalan yleiset määritelmät vahvistetaan unionin energian sisämarkkinoita koskevassa lainsäädännössä. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista käyttää kyseisiä määritelmiä myös tässä direktiivissä.

(16)  Uusiutuvista lähteistä tuotettavaa sähköä eli ”uusiutuvaa sähköä” koskevien tukijärjestelmien on osoitettu olevan tehokas tapa edistää uusiutuvan sähkön käyttöönottoa. Jos jäsenvaltio päättää panna tukijärjestelmiä täytäntöön, tällaista tukea olisi myönnettävä muodossa, joka vääristää sähkömarkkinoiden toimintaa mahdollisimman vähän. Yhä useampi jäsenvaltio myöntää tukea tässä tarkoituksessa siten, että tukea myönnetään markkinatulojen lisäksi, ja ne käyttävät markkinaperusteisia järjestelmiä tarvittavan tuen tason määrittämiseksi. Yhdessä niiden toimien kanssa, joilla markkinoita valmistellaan uusiutuvan energian osuuden kasvuun, tällainen tuki on keskeinen osatekijä uusiutuvan sähkön markkinoille syöttämisen edistämisessä samalla, kun otetaan huomioon pienten ja suurten tuottajien erilainen kyky vastata markkinasignaaleihin.

(17)  Pienten laitosten osallistuminen voi olla erittäin hyödyllistä lisättäessä uusiutuvaa energiaa koskevien hankkeiden yleistä hyväksyntää ja varmistettaessa niiden toteutus erityisesti paikallistasolla. Tällaisten pienten laitosten osallistumisen takaamiseksi erityisedellytykset, kuten syöttötariffimaksut, voivat siten olla edelleen tarpeen positiivisen kustannus-hyötysuhteen varmistamiseksi sähkömarkkinoihin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti. Tällaisen tuen saamiseen liittyvällä pienten laitosten määritelmällä on olennainen merkitys oikeusvarmuuden luomisessa investoijille. Valtiontukisäännöt sisältävät pienten laitosten määritelmiä.

(18)  SEUT 108 artiklan mukaan komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida, soveltuvatko ne valtiontukitoimenpiteet sisämarkkinoille, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöön ottamiseksi. Tämä arviointi suoritetaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan perusteella ja kaikkien sellaisten asiaankuuluvien säännösten, määräysten ja suuntaviivojen mukaisesti, joita komissio voi antaa arviointia varten. Tämä direktiivi ei vaikuta komissiolle Euroopan unionin toiminnasta annetulla sopimuksella annettuun yksinomaiseen toimivaltaan.

(19)  Uusiutuvista lähteistä tuotettu sähkö olisi otettava käyttöön niin, että kuluttajille ja veronmaksajille aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi tukijärjestelmiä laatiessaan ja tukea myöntäessään pyrittävä minimoimaan käyttöönoton kokonaiskustannukset ja pyrittävä edistymään hiilestä irtautumisessa kohti vähähiilistä taloutta viimeistään vuonna 2050 koskevaa tavoitetta. Markkinaperusteisten mekanismien, esimerkiksi tarjouskilpailumenettelyjen, on osoitettu vähentävän tehokkaasti tuen kustannuksia kilpailuun perustuvilla markkinoilla monissa olosuhteissa. Tietyissä olosuhteissa tarjouskilpailumenettelyt eivät kuitenkaan välttämättä johda tehokkaaseen hinnanmuodostukseen. Voi näin ollen olla tarpeen harkita tasapainoisia poikkeuksia kustannustehokkuuden varmistamiseksi ja tuen kokonaiskustannusten minimoimiseksi. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava sallia tarjouskilpailumenettelyjä ja suoramyyntiä koskevia poikkeuksia pienille laitoksille ja demonstraatiohankkeille ottaakseen huomioon niiden rajalliset valmiudet. Komissio arvioi uusiutuville energialähteille myönnetyn tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille tapauskohtaisesti, joten tällaisten poikkeusten olisi oltava valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annetuissa viimeisimmissä komission suuntaviivoissa vahvistettujen kynnysarvojen mukaisia. Vuosien 2014–2020 suuntaviivoissa nämä poikkeuksia koskevat kynnysarvot ovat tarjouskilpailumenettelyjen osalta 1 MW (ja tuulienergian tapauksessa 6 MW tai kuusi tuotantoyksikköä) ja suoramyynnin osalta 500 kW (ja tuulienergian tapauksessa 3 MW tai kolme tuotantoyksikköä). Jotta tuen kokonaiskustannukset saataisiin minimoitua tehokkaammin tarjouskilpailumenettelyissä, kaikkien sähköä uusiutuvista energialähteistä tuottavien tuottajien olisi lähtökohtaisesti voitava osallistua näihin tarjouskilpailumenettelyihin syrjimättömästi. Jäsenvaltiot voivat tukijärjestelmiä kehittäessään tarvittaessa rajoittaa tarjouskilpailumenettelyt tiettyjä teknologioita varten, jotta voidaan välttää tavoitetasoa heikommat tulokset verkon rajoitusten, verkon vakauden, järjestelmän integrointikustannusten, energialähteiden yhdistelmän monipuolistamisen tarpeen ja teknologioiden pitkän aikavälin mahdollisuuksien näkökulmasta.

(20)  Eurooppa-neuvosto korosti vuoteen 2030 ulottuvista EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä tiiviimmin yhteenliitettyjen energian sisämarkkinoiden merkitystä ja riittävän tuen tarvetta, jotta verkkoon voidaan syöttää yhä enemmän erityyppisiä uusiutuvia energiamuotoja ja antaa näin unionille mahdollisuus saavuttaa johtoasemaa koskevat kunnianhimoiset tavoitteensa energiasiirtymän osalta. Sen vuoksi on tärkeää nostaa pikaisesti yhteenliittämisen tasoa ja edistyä Eurooppa-neuvostossa sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa energiaunionin täyden potentiaalin maksimoimiseksi.

(21)  Uusiutuvia energialähteitä koskevia tukijärjestelmiä kehittäessään jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon käytettävissä oleva kestävä biomassan tarjonta ja otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY(15) vahvistetut kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet, jotta vältetään raaka-ainemarkkinoiden tarpeettomat vääristymät. Jätteen syntymisen ehkäisemisen ja jätteen kierrättämisen olisi oltava ensisijainen vaihtoehto. Jäsenvaltioiden ei pitäisi luoda tukijärjestelmiä, jotka ovat ristiriidassa jätteen käsittelyä koskevien tavoitteiden kanssa ja jotka johtaisivat kierrätyskelpoisen jätteen tehottomaan käyttöön.

(22)  Jäsenvaltioiden voimavarat uusiutuvan energian alalla ovat eritasoisia, ja ne käyttävät erilaisia tukijärjestelmiä kansallisella tasolla. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa tukijärjestelmiä, joista myönnetään tukea yksinomaan niiden alueella uusiutuvista lähteistä tuotetulle energialle. Kansallisten tukijärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat jatkossakin säännellä kansallisten tukijärjestelmiensä vaikutuksia ja kustannuksia erilaisten voimavarojensa mukaisesti. Yksi tärkeä keino tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi on taata kansallisten tukijärjestelmien moitteeton toiminta direktiivien 2001/77/EY ja 2009/28/EY mukaisesti, jotta voidaan säilyttää investoijien luottamus ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuus laatia tehokkaita kansallisia toimia niiden uusiutuvaa energiaa koskevaan unionin vuoden 2030 tavoitteeseen liittyvää panosta varten ja niiden itselleen asettaman kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän direktiivin olisi helpotettava rajat ylittävää tukea uusiutuvalle energialle tämän vaikuttamatta kohtuuttomasti kansallisiin tukijärjestelmiin.

(23)  Tukijärjestelmien avaaminen rajatylittävälle osallistumiselle rajoittaa sisäisiin energiamarkkinoihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia ja voi tietyin edellytyksin auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan unionin tavoitteen kustannustehokkaammin. Rajatylittävä osallistuminen liittyy olennaisesti unionin uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan kehittymiseen ja edistää lähentymistä ja yhteistyötä panoksen antamiseksi sitovaan unionin tavoitteeseen ▌. Sen vuoksi on asianmukaista kannustaa jäsenvaltioita ▌avaamaan tuki toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkeille ja määrittelemään useita tapoja tällaisen asteittaisen avaamisen toteuttamiseksi varmistaen samalla, että noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä, erityisesti sen 30, 34 ja 110 artiklaa. Koska sähkövirtauksia ei voida jäljittää, on asianmukaista yhdistää tukijärjestelmien avaaminen rajatylittävälle osallistumiselle osuuksiin, jotka vastaavat fyysisten yhteenliitäntöjen tavoiteltua määrää, ja antaa jäsenvaltioiden rajoittaa avoimet tukijärjestelmänsä koskemaan jäsenvaltioita, joiden kanssa niillä on suora verkkoliitäntä, joka on käytännöllinen tapa osoittaa, että kyseisten jäsenvaltioiden välillä on fyysisiä sähkönsiirtoja. Tämän ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa millään tavalla sähkömarkkinoiden alueiden väliseen ja rajat ylittävään toimintaan.

(24)  Jotta voidaan varmistaa, että tukijärjestelmien avaaminen on vastavuoroista ja että siitä on molemminpuolista hyötyä, osallistuvien jäsenvaltioiden olisi allekirjoitettava yhteistyösopimus. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, missä aikataulussa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kapasiteettia otetaan käyttöön niiden alueella, erityisesti tähän liittyvien integrointikustannusten ja tarvittavien verkkoinvestointien huomioon ottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi siksi voitava rajoittaa alueellaan olevien laitosten osallistumista toisten jäsenvaltioiden niille avaamiin tarjouskilpailuihin. Näissä yhteistyösopimuksessa olisi otettava riittävällä tavalla huomioon kaikki asiaankuuluvat seikat, kuten se, miten lasketaan yhden jäsenvaltion toisen jäsenvaltion alueelle rakentamiin hankkeisiin liittyvät kustannukset, joita ovat muun muassa verkkojen vahvistamiseen, energian siirtoihin sekä varastointi- ja varakapasiteetteihin liittyvät kulut, sekä verkon mahdollinen ylikuormitus. Näissä sopimuksissa jäsenvaltioiden olisi kuitenkin myös otettava asianmukaisesti huomioon kaikki toimenpiteet, jotka saattavat mahdollistaa tällaisen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön lisäkapasiteetin kustannustehokkaan syöttämisen, olipa kyse (esimerkiksi markkinoiden rakenteeseen liittyvistä) sääntelytoimenpiteistä tai joustavuutta lisäävien lisäinvestointien tekemisestä (esimerkiksi yhteenliitännät, varastointi, kysyntäjousto tai joustava tuotanto).

(25)  Jäsenvaltioiden olisi vältettävä vääristäviä tilanteita, jotka johtavat resurssien laajamittaiseen tuontiin kolmansista maista. Tässä suhteessa olisi otettava huomioon elinkaariajattelu ja edistettävä sitä.

(26)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava uusiutuvan energian yhteisöjen osallistuminen saatavilla oleviin tukijärjestelmiin yhtäläisin edellytyksin muiden osallistujien kanssa. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä, kuten tiedon sekä teknisen ja taloudellisen tuen tarjoaminen, hallinnollisten vaatimusten vähentäminen, yhteisön etua painottavien tarjouskriteerien asettaminen, räätälöityjen tarjousaikojen luominen uusiutuvan energian yhteisöille tai korvausten maksamisen salliminen niille suorien tukijärjestelmien välityksellä, kun ne täyttävät pieniä laitoksia koskevat edellytykset.

(27)  Uusiutuvista lähteistä saatavan sähkön tuotantoon tarvittavan infrastruktuurin suunnittelussa olisi otettava asianmukaisesti huomioon politiikat, jotka liittyvät hankkeiden vaikutuspiiriin kuuluvien tahojen, erityisesti paikallisväestön, osallistumiseen.

(28)  Kuluttajille olisi annettava kattavasti tietoa, mukaan lukien tietoa lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien energiatehokkuudesta ja sähköajoneuvojen alhaisemmista käyttökustannuksista, jotta he voivat tehdä uusiutuvaan energiaan liittyviä yksilöllisiä kulutusvalintoja ja välttää teknologialukkiutuman.

(29)  Uusiutuvaa energiaa koskevien tukipolitiikkojen olisi oltava ennakoitavia ja vakaita ja vältettävä toistuvia tai takautuvia muutoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista. Politiikan ennakoimattomuus ja epävakaus vaikuttavat suoraan pääoman rahoituskustannuksiin ja hankkeen kehityskustannuksiin ja näin ollen uusiutuvan energian käyttöönoton kokonaiskustannuksiin unionissa. Jäsenvaltioiden olisi ehkäistävä uusiutuvan energian hankkeisiin myönnettävän tuen muutoksen kielteiset vaikutukset hankkeiden taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kustannustehokkaita tukipolitiikkoja ja varmistettava niiden rahoituksen kestävyys. Lisäksi olisi julkaistava ohjeellinen pitkän aikavälin suunnitelma, joka kattaa odotettavissa olevan tuen pääkohdat mutta joka ei vaikuta jäsenvaltioiden valtuuksiin päättää suunnitelmaan kuuluvien vuosien määrärahoista.

(30)  Jäsenvaltioiden velvollisuus laatia uusiutuvaa energiaa koskevat toimintasuunnitelmat ja edistymisraportit ja komission velvollisuus raportoida jäsenvaltioiden edistymisestä ovat olennaisen tärkeitä avoimuuden lisäämiseksi ja selkeyden tarjoamiseksi investoijille ja kuluttajille sekä tehokkaan seurannan kannalta. Asetuksessa (EU) 2018/…(16) kootaan kyseiset velvollisuudet energiaunionin hallintojärjestelmään, jossa ilmasto- ja energia-alan suunnittelu-, raportointi- ja seurantajärjestelmät virtaviivaistetaan. Myös uusiutuvaa energiaa koskeva avoimuusfoorumi sisällytetään kyseisellä asetuksella vahvistettuun laajempaan sähköiseen alustaan.

(31)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi ja kyseisten lähteiden määrittelemiseksi on tarpeen säätää läpinäkyvät ja yksiselitteiset säännöt.

(32)  Laskettaessa vesivoiman ja tuulivoiman osuutta tätä direktiiviä sovellettaessa olisi ilmasto-olosuhteiden vaihtelun vaikutukset tasattava käyttämällä normalisointisääntöä. Lisäksi sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvaksi sähköksi.

(33)  Ympäristön energiaa ja geotermistä energiaa käyttökelpoisella lämpötilatasolla käyttävät lämpöpumput tai jäähdytysjärjestelmät tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa. Tästä syystä näiden järjestelmien toimintaan käytettävä energia olisi vähennettävä käytettävästä kokonaisenergiasta tai kyseiseltä alueelta siirretyn energian määrästä. Huomioon olisi otettava ainoastaan lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, joiden tuotanto tai alueelta siirtämän energian määrä ylittää huomattavalla tavalla niiden toimintaan tarvittavan primäärienergian määrän. Jäähdytysjärjestelmät ovat osa jäsenvaltioiden energiankäyttöä, ja sen vuoksi on asianmukaista, että laskentamenetelmissä otetaan huomioon tällaisissa järjestelmissä käytetyn uusiutuvan energian osuus kaikilla loppukäytön aloilla.

(34)  Passiivisissa energiajärjestelmissä energiaa otetaan hyödyksi rakennuksen tiettyjen suunnitteluratkaisujen avulla. Tämä katsotaan säästetyksi energiaksi. Tällä tavoin hyödyksi saatua energiaa ei kaksinkertaisen kirjaamisen välttämiseksi tulisi ottaa huomioon tätä direktiiviä sovellettaessa.

(35)  Tietyissä jäsenvaltioissa ilmailun osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on suuri. Kun otetaan huomioon nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset, jotka estävät biopolttoaineiden kaupallisen käytön ilmailussa, on asianmukaista myöntää näille jäsenvaltioille osittainen vapautus laskettaessa niiden energian kokonaisloppukulutusta kansallisessa lentoliikenteessä, jotta annetaan niiden jättää laskennan ulkopuolelle määrä, jolla ne ylittävät puolitoistakertaisesti unionin keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan eli 6,18 prosenttia. Kypros ja Malta ovat saarina ja syrjäisinä alueina riippuvaisia erityisesti ilmailusta kansalaisten ja talouden kannalta välttämättömänä liikennemuotona. Tämän vuoksi kansallisen ilmaliikenteen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on Kyproksessa ja Maltassa suhteettoman suuri ja ylittää kolminkertaisesti unionin keskitason vuonna 2005. Nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset vaikuttavat siten suhteettomasti niihin. Näiden jäsenvaltioiden osalta on siksi asianmukaista säätää, että ne saavat vapautuksen, joka käsittää sen määrän, jolla ne ylittävät unionin keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan eli 4,12 prosenttia.

(36)  Komission 20 päivänä heinäkuuta 2016 antamassa tiedonannossa "Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia" painotettiin, että kehittyneet biopolttoaineet ja uusiutuvat muuta kuin biologista alkuperää olevat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ovat erityisen tärkeitä ilmailussa keskipitkällä aikavälillä.

(37)  Sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin liitteessä olevassa luettelossa kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden biopolttoaineiden ja biokaasujen tuotannossa käytettävistä raaka-aineista otetaan huomioon direktiivissä 2008/98/EY vahvistetun jätehierarkian periaatteet, unionin kestävyyskriteerit ja tarve varmistaa, ettei kyseinen liite jätteiden ja tähteiden käyttöä edistäessään lisää maantarvetta, komission olisi liitettä säännöllisesti arvioidessaan harkittava sellaisten uusien raaka-aineiden sisällyttämistä, jotka eivät vääristä merkittävästi (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoita.

(38)  Jotta voidaan luoda mahdollisuuksia alentaa tässä direktiivissä asetetun unionin tavoitteen saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia ja jotta jäsenvaltiot voisivat noudattaa joustavasti velvollisuuttaan olla alittamatta vuoden 2020 kansallisia tavoitteitaan vuoden 2020 jälkeen, on tarkoituksenmukaista sekä helpottaa uusiutuvista lähteistä tietyssä jäsenvaltiossa tuotetun energian käyttöä muissa jäsenvaltioissa että antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa muissa jäsenvaltioissa kulutettu, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia huomioon uusiutuvan energian osuuksiensa saavuttamisen osalta▌. Tästä syystä komission olisi perustettava unionin uusiutuvan energian foorumi, jäljempänä 'URDP', joka mahdollistaa uusiutuvan energian osuuksien kaupan jäsenvaltioiden välillä kahdenvälisten yhteistyösopimusten lisäksi. URDP:n on tarkoitus täydentää vapaaehtoista tukijärjestelmien avaamista toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville hankkeille. Jäsenvaltioiden väliset sopimukset koskevat muun muassa tilastollisia siirtoja, jäsenvaltioiden välisiä yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä.

(39)  Jäsenvaltioita olisi kannustettava kaikkiin asianmukaisiin yhteistyömuotoihin tässä direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi ja tiedottamaan kansalaisille yhteistyömekanismien käytön hyödyistä. Tällaista yhteistyötä voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla kahden- tai monenvälisesti. Lukuun ottamatta tässä direktiivissä nimenomaisesti säädettyjä mekanismeja, jotka vaikuttavat uusiutuvan energian osuutta koskevien tavoitteiden laskemiseen ja tavoitteita koskevien vaatimusten noudattamiseen, eli kahdenvälisesti tai URDP:n välityksellä tehtyjä tilastollisia siirtoja jäsenvaltioiden välillä, yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä, yhteistyö voi olla esimerkiksi myös tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, siten kuin siitä säädetään erityisesti asetuksessa (EU) 2018/…(17) käyttöönotetun sähköisen alustan osalta, sekä kaikenlaisten tukijärjestelmien vapaaehtoista koordinointia.

(40)  Uusiutuvista energialähteistä unionin ulkopuolella tuotettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksissa. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja määrittäminen, jotta taattaisiin, että uusiutumattoman energian korvaamisella uusiutuvalla energialla unionissa ja kolmansissa maissa on riittävä vaikutus. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvalla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen(18) sopimuspuolet tekevät päätöksen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä, niihin olisi sovellettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.

(41)  Jäsenvaltioiden toteuttaessa yhden tai useamman kolmannen maan kanssa yhteishankkeita, jotka koskevat uusiutuvan sähkön tuottamista, on asianmukaista, että nämä yhteishankkeet koskevat vain uusia laitoksia tai laitoksia, joiden kapasiteettia on äskettäin lisätty. Näin voidaan varmistaa, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus kolmannen maan energian kokonaiskulutuksesta ei vähene sen johdosta, että unioniin tuodaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.

(42)  Sen lisäksi, että tällä direktiivillä luodaan unionin puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle, se lisää osaltaan mahdollista myönteistä vaikutusta, joka unionilla ja jäsenvaltioilla voi olla uusiutuvan energian alan kehittämiseen kolmansissa maissa. Unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä uusiutuvan energian tuotannon tutkimusta ja kehittämistä ja siihen tehtäviä investointeja kehitysmaissa ja muissa kumppanimaissa noudattaen kaikilta osin kansainvälistä oikeutta, jolloin samalla lujitetaan niiden ympäristön ja talouden kestävyyttä ja uusiutuvan energian vientikapasiteettia.

(43)  Uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjen olisi oltava objektiivisia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, kun sääntöjä sovelletaan yksittäisiin hankkeisiin. On erityisesti vältettävä tarpeetonta rasitetta, joka saattaisi aiheutua luokiteltaessa uusiutuvan energian hankkeita terveydelle suuren riskin aiheuttaviksi laitoksiksi.

(44)  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian nopean käyttöönoton edistämiseksi ja niiden erittäin suuren kestävyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi soveltaessaan hallinnollisia sääntöjä tai suunnittelurakenteita ja lainsäädäntöä, jotka on laadittu toimilupien myöntämiseksi laitoksille pilaantumisen vähentäminen ja teollisuuslaitosten valvonta huomioon ottaen, ilmansaastumisen ehkäisemiseksi tai vaarallisten aineiden ympäristöön päästämisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi, otettava huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian panos ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(45)  Tämän direktiivin tavoitteiden ja unionin muun ympäristölainsäädännön tavoitteiden keskinäinen johdonmukaisuus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti uusiutuvan energian tuotantolaitosten arviointi-, suunnittelu- tai toimilupamenettelyjen yhteydessä otettava huomioon unionin koko ympäristölainsäädäntö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian panos ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(46)  Geoterminen energia on merkittävä paikallinen uusiutuva energialähde, jonka päästöt ovat yleensä huomattavasti fossiilisia polttoaineita pienemmät, ja tietyntyyppiset geotermiset voimalaitokset ovat lähes päästöttömiä. Alueen geologisten ominaisuuksien mukaan geotermisen energian tuotanto voi kuitenkin vapauttaa maanalaisista virtauksista ja muista maanalaisista geologisista muodostumista kasvihuonekaasuja ja muita aineita, jotka ovat terveydelle ja ympäristölle haitallisia. Komission olisi näin ollen helpotettava ainoastaan sellaisen geotermisen energian käyttöönottoa, jonka ympäristövaikutukset ovat vähäiset ja jolla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä uusiutumattomiin lähteisiin verrattuna.

(47)  Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella ▌, alueellisella ja tapauksen mukaan myös paikallisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toimenpiteitä olisi edistettävä laajemminkin unionissa samalla, kun rakennussäännöksissä ja -määräyksissä edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä yhdessä energiansäästö- ja energiatehokkuustoimien kanssa.

(48)  Jotta helpotettaisiin ja nopeutettaisiin vähimmäisosuuksien asettamista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytölle rakennuksissa, kyseisten vähimmäisosuuksien laskennan olisi uusissa ja perusteellisesti kunnostetuissa rakennuksissa ▌ oltava riittävä perusta sen arvioimiseksi, onko uusiutuvan energian vähimmäistasojen asettaminen teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jäsenvaltioiden olisi näiden vaatimusten täyttämiseksi sallittava muun muassa tehokkaan kaukolämmityksen ja ‑jäähdytyksen käyttö sekä, jos kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiä ei ole saatavilla, muu energiainfrastruktuuri.

(49)  Sen varmistamiseksi, että uusiutuvia lämmitys- ja jäähdytysratkaisuja koskevat kansalliset toimenpiteet perustuvat kansallisen uusiutuvan energian ja hukkaenergian potentiaalin kattavaan kartoitukseen ja analyysiin ja että tällaiset toimenpiteet edistävät uusiutuvan energian käyttöönottoa, tukemalla muun muassa lämpöpumppujen, geotermisen energian ja aurinkolämmön kaltaisia innovatiivisia tekniikoita, sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöönottoa, on aiheellista vaatia jäsenvaltioita arvioimaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöä lämmitys- ja jäähdytysalalla koskevat mahdollisuutensa erityisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönoton edistämiseksi lämpö- ja jäähdytyslaitoksissa sekä kilpailukykyisen ja tehokkaan kaukolämmityksen ja ‑jäähdytyksen edistämiseksi. Jotta voitaisiin varmistaa johdonmukaisuus lämmitystä ja jäähdytystä koskevien energiatehokkuusvaatimusten kanssa ja vähentää hallinnollista taakkaa, kyseinen arviointi olisi sisällytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(19) 14 artiklan mukaisesti toteutettaviin ja tiedoksi annettaviin kattaviin arviointeihin.

(50)  Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. Hakijoiden ohjaamisella hallinnollisen luvan hakemis- ja myöntämismenettelyjen kaikissa vaiheissa hallinnollisen yhteyspisteen kautta on tarkoitus vähentää monimutkaisuutta hankkeen kehittäjien kannalta ja parantaa tehokkuutta ja avoimuutta ▌, myös itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvan energian yhteisöjen näkökulmasta. Tällaista ohjausta annetaan asianmukaisella hallinnon tasolla jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioon ottaen. Yhteyspisteiden olisi ohjattava hakijaa ja helpotettava koko hallinnollisen prosessin läpikäymistä siten, ettei hakija joudu olemaan yhteydessä muihin hallintoelimiin lupamenettelyn loppuun saattamiseksi muuten kuin niin halutessaan.

(51)  ▌ Pitkäkestoiset hallinnolliset menettelyt ovat merkittävä hallinnollinen este, ja niistä koituu paljon kustannuksia. Kun hallinnollisia lupamenettelyjä yksinkertaistetaan ja sähköntuotantolaitoksille täytettyjen hakemusten perusteella myönnettävien lupien osalta asetetaan selkeät määräajat toimivaltaisten viranomaisten päätöksille, menettelyjen toteuttamisen pitäisi tehostua ja sitä myötä hallintokustannusten laskea. ▌Hankkeiden toteuttajien ja kansalaisten, jotka haluavat investoida uusiutuvaan energiaan, saataville olisi asetettava käsikirja, joka auttaa ymmärtämään menettelyjä. ▌Jotta voitaisiin edistää sitä, että mikroyritykset, pienet ja keskisuuret yritykset sekä yksittäiset kansalaiset ottaisivat käyttöön uusiutuvaa energiaa tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti,▌ olisi luotava verkkoon liittämistä koskeva yksinkertainen ilmoitusmenettely, jolla toimivaltaiselle elimelle ilmoitetaan verkkoon liittämisistä silloin, kun kyse on pienistä uusiutuvaa energiaa koskevista hankkeista, mukaan lukien hajautetut hankkeet, kuten aurinkopaneelien asentaminen katolle. Jotta voitaisiin vastata nykyisten uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten lisääntyvään päivittämistarpeeseen, olisi vahvistettava sujuvoitetut lupamenettelyt. Tätä direktiiviä ja erityisesti hallinnollista lupamenettelyä ja sen kestoa koskevia säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kansainvälisen ja unionin lainsäädännön soveltamista, mukaan lukien ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemista koskevat säännökset. Alkuperäisiä määräaikoja olisi voitava pidentää enintään vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.

(52)  Tietoon ja koulutukseen liittyvät puutteet erityisesti lämmityksen ja jäähdytyksen alalla olisi poistettava, jotta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa voitaisiin lisätä.

(53)  Siltä osin kuin asentajan ammattiin pääsy tai sen harjoittaminen on säänneltyä, ammattipätevyyden tunnustamisedellytyksistä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY(20). Sen vuoksi tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita direktiivin 2005/36/EY soveltamista.

(54)  Direktiivissä 2005/36/EY asetetaan vaatimukset muun muassa arkkitehtien ammattipätevyyden keskinäisestä tunnustamisesta, mutta on myös varmistettava, että suunnittelijat ja arkkitehdit ottavat uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden teknologioiden optimaalisen yhdistelmän riittävästi huomioon suunnitelmissaan ja töissään. Jäsenvaltioiden olisi laadittava tältä osin selkeät ohjeet. Ohjeistuksen antaminen ei saisi rajoittaa kyseisen direktiivin ja erityisesti sen 46 ja 49 artiklan soveltamista.

(55)  Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperätakuita käytetään ainoastaan loppukäyttäjälle annettavana osoituksena siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvan energian yksikkö ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kuitenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista laskentaa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana. On tärkeää erottaa tukijärjestelmissä käytetyt vihreät sertifikaatit alkuperätakuista.

(56)  Uusiutuvan sähkön kuluttajamarkkinoiden on syytä antaa myötävaikuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehitykseen. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi vaadittava sähkön toimittajilta, jotka ilmoittavat energialähteiden yhdistelmänsä loppukäyttäjille sähkön sisämarkkinoita koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti tai jotka myyvät kuluttajille energiaa viitaten uusiutuvista lähteistä saatavan energian kulutukseen, että niiden on käytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantolaitoksilta saatuja alkuperätakuita.

(57)  On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikista tuotetuista uusiutuvan energian yksiköistä annetaan alkuperätakuut, paitsi jos jäsenvaltiot päättävät olla antamatta alkuperätakuita tuottajille, jotka saavat myös taloudellista tukea. Jos jäsenvaltiot päättävät antaa alkuperätakuut tuottajille, jotka saavat myös taloudellista tukea, tai jos ne päättävät olla antamatta alkuperätakuita suoraan tuottajille, niiden olisi voitava valita keinot ja mekanismit, joilla näiden alkuperätakuiden markkina-arvo otetaan huomioon. Kun uusiutuvan energian tuottajat saavat myös taloudellista tukea, samalle tuotannolle myönnetyn alkuperätakuun markkina-arvo olisi otettava asianmukaisesti huomioon asiaan liittyvässä tukijärjestelmässä.

(58)  Direktiivissä 2012/27/EU säädetään alkuperätakuista, joiden tarkoituksena on todistaa tehokkaissa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tuotetun sähkön alkuperä. Tällaisille alkuperätakuille ei ole kuitenkaan määritelty erityistä käyttötarkoitusta, joten niitä voidaan käyttää myös tehokkaasta yhteistuotannosta peräisin olevan energian käytön ilmoittamiseen.

(59)  Alkuperätakuita, joita myönnetään nykyisin uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle ▌, olisi myönnettävä myös uusiutuvista energialähteistä tuotetulle kaasulle. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus ulottaa alkuperätakuujärjestelmä koskemaan myös uusiutumattomista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Näin uusiutuvan kaasun, kuten biometaanin, alkuperä voitaisiin todistaa loppukäyttäjille johdonmukaisesti, ja se myös edistäisi tällaisen kaasun rajatylittävää kauppaa. Näin voitaisiin luoda alkuperätakuut myös muulle uusiutuvista energialähteistä tuotetulle kaasulle, esimerkiksi vedylle.

(60)  On tarpeen tukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian syöttämistä siirto- ja jakeluverkkoon sekä energian varastointijärjestelmien käyttöä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vaihtelevasti saatavilla olevaa verkkoon syötettävää tuotantoa varten erityisesti ajojärjestystä ja verkkoon pääsyä koskevien sääntöjen osalta. Puitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön syöttämiselle verkkoon säädetään muussa sähkön sisämarkkinoita koskevassa unionin oikeudessa. Kyseisissä puitteissa ei kuitenkaan ole säännöksiä, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä saadun kaasun syöttämistä kaasuverkkoon. Tällaiset säännökset on näin ollen tarpeen säätää tässä direktiivissä.

(61)  Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioiden sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alueellisten pk-yritysten toimintaan. Paikallisen yritystoiminnan kehitystä, kestävää kasvua ja laadukasta työllistämistä koskevat mahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä ja tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytänteiden vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä lisättävä teknisen tuen ja koulutusohjelmien tarjoamista, jotta vahvistetaan sääntely-, tekniikka- ja talousosaamista ja lisätään tietoutta saatavilla olevista rahoitusmahdollisuuksista, kuten unionin varojen kohdennetummasta käytöstä, esimerkiksi koheesiopoliittisen rahoituksen käytöstä kyseisellä alalla.

(62)  Alue- ja paikallisviranomaiset asettavat usein uusiutuvaa energiaa koskevia kunnianhimoisia tavoitteita, jotka ylittävät kansalliset tavoitteet. Alueellisia ja paikallisia sitoumuksia, joilla kannustetaan uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämistä, tuetaan nykyään kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen sekä älykkäät kaupungit- ja älykkäät yhteisöt -aloitteiden kaltaisten eri verkostojen välityksellä ja kehittämällä kestävää energiaa koskevia toimintasuunnitelmia. Tällaiset verkostot ovat keskeisiä ja niitä olisi laajennettava, koska niillä lisätään tietoutta, helpotetaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja asetetaan saataville taloudellista tukea. Tässä yhteydessä komission olisi myös tuettava kiinnostuneita innovatiivisia alueita ja paikallisviranomaisia niiden tehdessä yhteistyötä yli rajojen auttamalla perustamaan yhteistyömekanismeja, kuten eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä, joka saattaa eri jäsenvaltioiden viranomaiset yhteen tuottamaan yhteisiä palveluja ja hankkeita ilman kansallisten parlamenttien ennalta allekirjoittamaa ja ratifioimaa kansainvälistä sopimusta. Uuteen teknologiaan kohdistuvien uusien investointien houkuttelemiseksi olisi harkittava myös muita innovatiivisia toimenpiteitä, kuten energiatehokkuussopimuksia ja julkisen rahoituksen standardointiprosesseja.

(63)  Edistettäessä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaikutukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittämismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityisesti pk-yritysten ja itsenäisten energiantuottajien osalta, mukaan lukien itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja uusiutuvan energian yhteisöt.

(64)  SEUT 349 artiklassa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityistilanne. Syrjäisimpien alueiden energiasektorin ominaispiirteitä ovat usein eristyneisyys, rajoitettu tarjonta ja riippuvuus fossiilisista polttoaineista, mutta niillä on myös merkittäviä paikallisia uusiutuvia energialähteitä. Syrjäisimmät alueet voisivat siis toimia esimerkkinä unionille innovatiivisten energiateknologioiden soveltamisessa. Sen vuoksi on tarpeen edistää uusiutuvan energian käyttöönottoa energia-autonomian lisäämiseksi kyseisillä alueilla sekä tunnustaa niiden erityistilanne uusiutuvan energiapotentiaalin ja julkisen tuen tarpeen osalta. Olisi säädettävä vähäisiä paikallisia vaikutuksia koskevasta poikkeuksesta, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden ottaa käyttöön erityiskriteerejä sen varmistamiseksi, että tiettyjen biomassapolttoaineiden käytölle voidaan myöntää taloudellista tukea. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön tällaiset erityiskriteerit laitoksille, jotka käyttävät biomassapolttoainetta ja sijaitsevat SEUT 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla, sekä biomassalle, jota käytetään polttoaineena tällaisissa laitoksissa ja joka ei täytä tässä direktiivissä vahvistettuja kestävyyttä, energiatehokkuutta ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia yhdenmukaisia kriteerejä. Biomassapolttoaineita koskevia erityiskriteerejä olisi sovellettava kyseisen biomassan alkuperäpaikasta riippumatta, olipa se missä tahansa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Erityiskriteerien olisi lisäksi oltava objektiivisesti perusteltuja sillä perusteella, että näin voidaan taata kyseessä olevan syrjäisimmän alueen energiariippumattomuus sekä tässä direktiivissä biomassapolttoaineille vahvistettujen kestävyyskriteerien, energiatehokkuuskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sujuva vaiheittainen käyttöönotto syrjäisimmillä alueilla. Koska syrjäisimpien alueiden sähköntuotantoon käytetty energialähteiden yhdistelmä koostuu valtaosin polttoöljystä, on tarpeen antaa mahdollisuus harkita asianmukaisesti näihin alueisiin sovellettavia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä. Sen vuoksi olisi aiheellista säätää erityisestä fossiilisten polttoaineiden vertailukohdasta syrjäisimmillä alueilla tuotettua sähköä varten. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava erityiskriteerien tosiasiallinen noudattaminen. Jäsenvaltiot eivät saisi, rajoittamatta tämän direktiivin mukaisesti tukijärjestelmästä myönnettyä tukea, olla ottamatta huomioon muilla kestävyyteen liittyvillä perusteilla biopolttoaineita ja bionesteitä, jotka on saatu tämän direktiivin mukaisesti. Tämän kiellon tarkoituksena on varmistaa, että tässä direktiivissä säädetyt yhdenmukaiset kriteerit täyttävät biopolttoaineet ja bionesteet hyötyvät jatkossakin tämän direktiivin tavoitteena olevasta kaupan helpottumisesta, myös syrjäisimmillä alueilla.

(65)  On asianmukaista sallia, että hajautettuja uusiutuvaan energiaan liittyviä teknologioita ja varastointia kehitetään syrjimättömin edellytyksin ja vaikeuttamatta infrastruktuuri-investointien rahoitusta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikallisten energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotantovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.

(66)  Koska itse tuotetun uusiutuvan sähkön kulutuksen merkitys kasvaa, on tarpeen määritellä ”itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat” ja ”yhdessä toimivat itse tuotettua energiaa käyttävät kuluttajat”. On myös tarpeen vahvistaa sääntelypuitteet, joiden nojalla itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat voivat tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä sähköä ilman kohtuuttomia rasitteita. Esimerkiksi kerrostaloasunnoissa asuvien kansalaisten olisi voitava hyötyä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksista samalla tavoin kuin omakotitaloissa asuvien kotitalouksien. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava erottaa toisistaan itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja yhdessä toimivat itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat näiden erilaisten piirteiden vuoksi siinä määrin kuin tällainen mahdollinen erilainen kohtelu on oikeasuhteista ja asianmukaisesti perusteltua.

(67)  Yhdessä toimivien itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä voidaan myös edistää uusiutuvan energian yhteisöjen energiatehokkuutta kotitalouksien tasolla ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja. Jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti hyödynnettävä kyseistä tilaisuutta muun muassa arvioimalla mahdollisuutta tarjota osallistumistilaisuus kotitalouksille, jotka eivät ehkä muuten pystyisi osallistumaan, haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat ja vuokralaiset mukaan lukien.

(68)  Itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa käyttäviin kuluttajiin ei pitäisi kohdistaa syrjiviä tai suhteettomia rasitteita tai kustannuksia eikä heiltä pitäisi periä perusteettomia maksuja. Olisi otettava huomioon heidän panoksensa ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseen sekä kustannukset ja hyödyt, joita he aiheuttavat laajempaan energiajärjestelmään. Näin ollen jäsenvaltioiden ei yleensä pitäisi periä maksua itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien samoissa tiloissa tuottamasta ja kuluttamasta sähköstä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa tähän sähköön syrjimättömiä ja oikeasuhteisia maksuja, jos se on tarpeen sähköjärjestelmän taloudellisen kestävyyden takaamiseksi, tuen määrän rajoittamiseksi siihen, mikä on objektiivisesti tarkasteltuna tarpeen, ja tukijärjestelmien tehokkaan käytön vuoksi. Jäsenvaltioiden olisi samalla varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat osallistuvat tasapainoisesti ja asianmukaisesti sähkön tuotannon, jakelun ja kulutuksen kustannustenjakojärjestelmään, kun sähköä syötetään verkkoon.

(69)  Tätä varten jäsenvaltioiden ei yleisenä periaatteena pitäisi soveltaa maksuja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien samoissa tiloissa tuottamasta ja kuluttamasta sähköstä. Jotta kuitenkin vältetään kyseisen kannustimen vaikutukset uusiutuvia energialähteitä koskevien tukijärjestelmien rahoituksen vakauteen, kyseinen kannustin voitaisiin rajoittaa pieniin, sähkökapasiteetiltaan enintään 30 kW:n laitoksiin. Jäsenvaltioiden pitäisi tietyissä tapauksissa voida periä maksua itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäviltä kuluttajilta näiden itse tuottamasta ja kuluttamasta uusiutuvasta sähköstä, jos jäsenvaltiot käyttävät tehokkaasti tukijärjestelmiään ja tarjoavat syrjimättömän ja tosiasiallisen pääsyn niihin. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava soveltaa osittaista vapautusta maksuista ja veroista tai niiden yhdistelmistä ja tukea näitä hankkeita siihen määrään saakka, joka on tarpeen hankkeiden taloudellisen elinkelpoisuuden varmistamiseksi.

(70)  Paikallisten kansalaisten ja paikallisviranomaisten osallistuminen uusiutuvan energian hankkeisiin uusiutuvan energian yhteisöjen kautta on tuottanut huomattavasti lisäarvoa uusiutuvan energian paikallisen hyväksynnän ja ylimääräisen yksityisen pääoman saatavuuden suhteen, minkä seurauksena on toteutettu paikallisia investointeja, kuluttajien valinnanvara on laajentunut ja kansalaisten osallistuminen energiasiirtymään on lisääntynyt. Tällaisen paikallisen osallistumisen merkitys on sitä merkittävämpi, kun uusiutuvan energian kapasiteetti lisääntyy. Toimenpiteillä, joiden ansiosta uusiutuvan energian yhteisöt voivat kilpailla tasavertaisin edellytyksin muiden tuottajien kanssa, pyritään lisäämään myös paikallista kansalaisosallistumista uusiutuvan energian hankkeisiin ja siten uusiutuvan energian hyväksyntää.

(71)  Paikallisten uusiutuvan energian yhteisöjen voi kokoon, omistajuusrakenteeseen ja hankkeiden lukumäärään liittyvien ominaispiirteidensä vuoksi olla vaikea kilpailla tasapuolisin edellytyksin suuren mittakaavan toimijoiden ja erityisesti sellaisten kilpailijoiden kanssa, joilla on laajempia hankkeita tai hankekokonaisuuksia. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava valita uusiutuvan energian yhteisöille mikä tahansa yhteisön muoto edellyttäen, että tällainen yhteisö voi omissa nimissään toimien käyttää oikeuksia ja sillä voi olla velvoitteita. Väärinkäytösten välttämiseksi ja laajan osallistumisen varmistamiseksi uusiutuvan energian yhteisöjen olisi voitava säilyä riippumattomina yksittäisistä jäsenistä ja muista perinteisistä markkinatoimijoista, jotka osallistuvat yhteisön toimintaan jäseninä tai osakkaina tai tekevät muulla tavoin yhteistyötä, esimerkiksi investoimalla yhteisöön. Kaikkien potentiaalisten paikallisten jäsenten olisi voitava osallistua uusiutuvan energian hankkeisiin objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien perusteella. Paikallisten uusiutuvan energian yhteisöjen erityispiirteisiin hankkeiden koon, omistusrakenteen ja määrän osalta liittyviä haittoja kompensoidaan toimenpiteillä, joihin kuuluvat mahdollisuuden antaminen uusiutuvan energian yhteisöille toimia energiajärjestelmässä ja niiden markkinoille integroinnin helpottaminen. Uusiutuvan energian yhteisöjen olisi voitava jakaa keskenään yhteisönsä omistamien laitosten tuottamaa energiaa. Yhteisön jäseniä ei kuitenkaan pitäisi vapauttaa asianmukaisista kustannuksista, maksuista ja veroista, joita perittäisiin samankaltaisessa tilanteessa olevilta yhteisöön kuulumattomilta loppukuluttajilta tai tuottajilta tai kun siirtoihin käytetään mitä tahansa julkista verkkoinfrastruktuuria.

(72)  Kotitalouksien kuluttajien ja yhteisöjen, jotka kuluttavat itse tuottamaansa uusiutuvaa energiaa, olisi säilytettävä oikeutensa kuluttajina, mukaan lukien oikeus tehdä sopimus valitsemansa toimittajan kanssa ja oikeus vaihtaa toimittajaa.

(73)  Lämmitys- ja jäähdytysalan osuus unionin energian loppukulutuksesta on noin puolet, minkä vuoksi sitä pidetään avainsektorina vauhditettaessa energiajärjestelmän hiilestä irtautumista. Se on strateginen sektori myös energiavarmuuden suhteen, koska vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia uusiutuvan energian kulutuksesta ennakoidaan tulevan uusiutuvaan energiaan perustuvasta lämmityksestä ja jäähdytyksestä. Tähänastinen edistyminen on ollut tällä sektorilla kuitenkin varsin hidasta, koska unionin tasolla ei ole yhdenmukaistettua strategiaa, ulkoisia kustannuksia ei ole sisällytetty hintoihin ja lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset.

(74)  Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimenpiteitä lämmitys- ja jäähdytyssektorilla saavuttaakseen uusiutuvaa energiaa koskevan vuoden 2020 tavoitteensa. Koska vuoden 2020 jälkeiselle ajalle ei ole sitovia kansallisia tavoitteita, jäljellä olevat kansalliset kannustimet eivät välttämättä riitä vuosiin 2030 ja 2050 ulottuvien hiilestä irtautumista koskevien pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja jotta parannettaisiin investointivarmuutta ja edistettäisiin unionin laajuisen uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen markkinoiden kehitystä energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti, on asianmukaista kannustaa jäsenvaltioita toimiin, joilla lisätään uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa lämmitystä ja jäähdytystä, mikä kasvattaa uusiutuvan energian osuutta asteittain. Koska eräät lämmitys- ja jäähdytysmarkkinat ovat hajanaiset, tällaisten toimien suunnittelussa on ehdottoman tärkeää varmistaa joustavuus. On myös tärkeää varmistaa, että uusiutuvaan energiaan perustuvan lämmityksen ja jäähdytyksen mahdollisella käyttöönotolla ei ole ympäristön kannalta kielteisiä sivuvaikutuksia ja ettei se johda kohtuuttomiin kokonaiskustannuksiin. Tämän riskin minimoimiseksi olisi uusiutuvan energian osuutta lämmitys- ja jäähdytysalalla lisättäessä otettava huomioon niiden jäsenvaltioiden tilanne, joissa tämä osuus on jo hyvin suuri tai joissa ei käytetä hukkalämpöä ja -kylmää, kuten Kyproksessa ja Maltassa.

(75)  Kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen osuus on noin 10 prosenttia lämmönkysynnästä unionissa, ja osuudet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain. Komission lämmitys- ja jäähdytysstrategiassa on tunnustettu kaukolämmityksen tarjoamat mahdollisuudet irtautua hiilestä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käyttöönoton lisääntymisen kautta.

(76)  Energiaunionistrategiassa myös tunnustetaan kansalaisten rooli energiasiirtymässä: kansalaiset sitoutuvat energiajärjestelmän muutokseen, saavat uusista teknologioista hyötyä energialaskujensa pienentyessä ja osallistuvat aktiivisesti markkinoiden toimintaan.

(77)  Mahdollista synergiaa uusiutuvan lämmityksen ja jäähdytyksen käyttöönoton lisäämistoimien ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU(21) ja direktiivin 2012/27/EU mukaisten nykyisten järjestelmien välillä olisi korostettava. Jäsenvaltioilla olisi hallinnollisen taakan keventämiseksi oltava mahdollisuus käyttää tällaisten toimien toteuttamiseen mahdollisimman pitkälti nykyisiä hallintorakenteita.

(78)  Sen vuoksi on olennaisen tärkeää mahdollistaa kaukolämmityksen alalla polttoainelähteiden vaihtaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan ja estää sääntelyn lukkiutuminen sekä lukkiutuminen tiettyyn teknologiaan tai jonkin teknologian poissulkeminen vahvistamalla uusiutuvan energian tuottajien ja loppukäyttäjien oikeuksia sekä tarjota loppukäyttäjille välineet, joiden ansiosta on helpompi valita energiatehokkain ratkaisu, jossa otetaan huomioon tulevat lämmitys- ja jäähdytystarpeet ennakoitujen rakennuksen energiatehokkuuskriteerien mukaisesti. Loppukäyttäjille olisi annettava läpinäkyvää ja luotettavaa tietoa kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien tehokkuudesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta omissa lämmitys- tai jäähdytyshankinnoissaan.

(79)  Jotta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien kuluttajia voidaan suojella tehottomilta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiltä ja jotta he voivat tuottaa lämmityksensä tai jäähdytyksensä uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla huomattavasti energiatehokkaammin, kuluttajilla pitäisi olla oikeus kytkeä koko rakennus irti järjestelmästä ja lopettaa lämmitys- tai jäähdytyspalvelun hankinta tehottomista kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmistä päättämällä sopimus tai, kun sopimus käsittää useita rakennuksia, tekemällä muutoksia kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijan kanssa tehtyyn sopimukseen.

(80)  ▌Jotta voidaan valmistautua kehittyneisiin biopolttoaineisiin siirtymiseen ja minimoida suoraan ja epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kokonaisvaikutukset, on asianmukaista rajoittaa niiden viljakasveista, muista paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista sekä sokeri- ja öljykasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden määrää, jotka voidaan ottaa huomioon tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa, rajoittamatta kuitenkaan näiden biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttömahdollisuutta yleensä. Unionin tasolla vahvistetun rajoituksen ei pitäisi estää jäsenvaltioita säätämästä matalammista rajoista niiden viljakasveista, muista paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista sekä sokeri- ja öljykasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden määrille, jotka voidaan ottaa kansallisella tasolla huomioon tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa, rajoittamatta kuitenkaan näiden biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttömahdollisuutta yleensä.

(81)  Direktiivillä 2009/28/EY otettiin käyttöön joukko kestävyyskriteereitä, kuten biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaan maan ja maan, johon on sitoutunut paljon hiiltä, suojelua koskevat kriteerit, mutta siinä ei käsitelty epäsuoraa maankäytön muutosta. Epäsuora maankäytön muutos tapahtuu, kun niiden kasvien viljely, joista biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet valmistetaan, syrjäyttää perinteisten ravinto- tai rehukasvien viljelyn. Tällainen lisäkysyntä voi lisätä maankäytön paineita ja johtaa maatalousmaan laajenemiseen alueille, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, kuten metsiin, kosteikoille ja turvemaalle, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1513(22) todettiin, että epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät merkittävät kasvihuonekaasupäästöt voivat kumota yksittäisillä biopolttoaineilla, bionesteillä ja biomassapolttoaineilla saavutetut vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä joko osittain tai kokonaan. Vaikka epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyy riskejä, tutkimus on osoittanut, että vaikutuksen laajuus määräytyy useiden tekijöiden perusteella, joita ovat muun muassa polttoaineen tuotantoon käytettävän raaka-aineen tyyppi, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön aiheuttaman uusien raaka-aineiden kysynnän taso sekä se, kuinka laajasti maata, johon on sitoutunut paljon hiiltä, suojellaan maailmanlaajuisesti. Vaikka epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen määrää ei pystytä määrittämään niin yksiselitteisen tarkasti, että ne voitaisiin ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmässä, suurimmat epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät riskit on havaittu sellaisista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kohdalla, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Näin ollen on aiheellista yleisesti rajoittaa tämän direktiivin mukaisesti edistettyjä ravinto- ja rehukasvipohjaisia biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ja lisäksi edellyttää, että jäsenvaltiot asettavat asteittain tiukentuvat rajat sellaisista ravinto- ja rehukasveista tuotetuille biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Tätä asteittain tiukentuvaa rajaa ei pitäisi soveltaa sellaisiin biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin, joista ei todennäköisesti aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia.

(82)  Parempien maatalouskäytäntöjen, parempiin koneisiin tehtyjen investointien ja tiedonsiirron kautta maataloudessa aikaansaadut sadonlisäykset yli tasojen, jotka olisivat vallinneet ilman ravinto- ja rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannonedistämiseen tarkoitettuja järjestelmiä, samoin kuin kasvien viljely maalla, jota ei aikaisemmin ole käytetty kasvien viljelyyn, voivat osaltaan lieventää epäsuoria maankäytön muutoksia. Jos on näyttöä siitä, että tällaisilla toimenpiteillä on saatu lisättyä tuotantoa yli odotetun, tällaisista uusista raaka-aineista tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita olisi pidettävä biopolttoaineina, bionesteinä ja biomassapolttoaineina, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia. Prosessissa olisi otettava huomioon vuotuiset satovaihtelut.

(83)  Direktiivissä (EU) 2015/1513 kehotettiin komissiota tekemään viipymättä kokonaisvaltainen ehdotus vuoden 2020 jälkeiseksi kustannustehokkaaksi ja teknologianeutraaliksi toimintalinjaksi, jotta voidaan tarjota pitkän aikavälin näkymiä investointien tekemiselle sellaisiin kestäviin biopolttoaineisiin, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia, ja asettaa yleistavoite liikenteen hiilipäästöjen vähentämiseksi. Jäsenvaltioita koskevalla velvoitteella ▌, jonka mukaan niiden on vaadittava polttoaineen toimittajia saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevien polttoaineiden osalta tietty kokonaisosuus, voidaan luoda ennakoitavuutta investoijien näkökulmasta ja kannustaa vaihtoehtoisten uusiutuvien liikenteen polttoaineiden jatkuvaan kehittämiseen, mukaan lukien kehittyneet polttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö liikennealalla. Koska uusiutuvia vaihtoehtoja ei ehkä ole saatavilla tai ne eivät ole kustannustehokkaita kaikille polttoaineen toimittajille, on asianmukaista antaa jäsenvaltioille lupa tehdä ero polttoaineen toimittajien välillä ja myöntää tietyn tyyppisille polttoaineen toimittajille tarvittaessa vapautus tästä velvoitteesta. Koska liikenteen polttoaineilla on helppo käydä kauppaa, polttoaineen toimittajat sellaisissa jäsenvaltioissa, joilla on heikot mahdollisuudet hyödyntää tarvittavia luonnonvaroja, voinevat helposti hankkia uusiutuvia polttoaineita muualta.

(84)  Olisi perustettava unionin tietokanta uusiutuvien polttoaineiden läpinäkyvyyden ja jäljitettävyyden varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava edelleen käyttää tai perustaa kansallisia tietokantoja, mutta nämä kansalliset tietokannat olisi liitettävä unionin tietokantaan, jotta voidaan varmistaa välitön tietojen siirto ja tiedonsiirron yhdenmukaistaminen.

(85)  Kehittyneet biopolttoaineet, tämän direktiivin liitteessä luetelluista raaka-aineista tuotetut muut biopolttoaineet ja biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö liikennealalla voivat edistää vähähiilisyyden toteuttamista, koska ne vauhdittavat unionin liikennealan irtautumista hiilestä kustannustehokkaalla tavalla, parantavat muun muassa liikennealan energialähteiden monipuolistumista, edistävät innovaatioita, kasvua ja työpaikkojen luomista unionin taloudessa sekä vähentävät riippuvuutta energiantuonnista. Jäsenvaltioita koskevan velvoitteen, jonka mukaan niiden on vaadittava, että polttoaineen toimittajat varmistavat kehittyneiden biopolttoaineiden ja tiettyjen biokaasujen osalta vähimmäisosuuden, tarkoituksena on edistää kehittyneiden polttoaineiden – bionesteet mukaan lukien – jatkuvaa kehittämistä. On tärkeää varmistaa, että sisällyttämisvelvoitteella myös kannustetaan edistämään velvoitteen täyttämiseksi toimitettavien polttoaineiden kasvihuonekaasuarvoja. Komission olisi arvioitava kyseisten polttoaineiden kasvihuonekaasuarvot, tekninen innovointi ja kestävyys.

▌(86)  Älykkään liikenteen alalla on tärkeää lisätä sähköisen liikkuvuuden kehittämistä ja käyttöönottoa tieliikenteessä sekä vauhdittaa kehittyneen teknologian integrointia innovatiivisiin rautateihin.

(87)  Sähköisen liikenteen ja liikkumisen odotetaan muodostavan merkittävän osan uusiutuvasta energiasta liikennealalla vuoteen 2030 mennessä. Olisi säädettävä lisäkannustimista ottaen huomioon sähköisen liikenteen ja liikkumisen nopea kehitys ja tämän alan potentiaali kasvun ja työllisyyden edistämisessä unionissa. Liikennealalle toimitettuun uusiutuvaan sähköön olisi sovellettava kertoimia sähkön käytön edistämiseksi liikenteessä ja suhteellisen haitan pienentämiseksi energiatilastoissa. Tilastoissa ei ole mahdollista ottaa huomioon kaikkea maantieajoneuvoja varten toimitettua sähköä, joka olisi mitattava erikseen, kuten kotona lataamista, minkä vuoksi olisi sovellettava kertoimia sen varmistamiseksi, että uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä käyttävän liikenteen myönteinen vaikutus otetaan asianmukaisesti huomioon. Vaihtoehtoja olisi tutkittava sen varmistamiseksi, että liikennealan uuteen sähkönkysyntään pystytään vastaamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian lisääntyneellä tuotantokapasiteetilla.

(88)  Ottaen huomioon ilmastosta johtuvat rajoitukset, jotka kaventavat tietyntyyppisten biopolttoaineiden käyttömahdollisuuksia ympäristöön, tekniikkaan ja terveyteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi, ja polttoainemarkkinoiden koon ja rakenteen johdosta on asianmukaista antaa Kyprokselle ja Maltalle lupa ottaa huomioon nämä luontaiset rajoitukset silloin, kun niiden on osoitettava, että ne ovat noudattaneet polttoaineen toimittajia koskevia uusiutuvaan energiaan liittyviä kansallisia velvoitteita.

(89)  Myös kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden käytön edistäminen voi edistää energialähteiden monipuolistamisen ja liikennealan hiilestä irtautumisen politiikkatavoitteita, jos ne saavuttavat kasvihuonekaasujen vähennysten vähimmäiskynnyksen. Sen vuoksi kyseiset polttoaineet olisi sisällytettävä polttoaineen toimittajia koskevaan velvoitteeseen, mutta jäsenvaltiot voivat halutessaan jättää kyseiset polttoaineet huomioimatta mainitussa velvoitteessa. Nämä polttoaineet eivät ole uusiutuvia, joten niitä ei pitäisi ottaa huomioon laskettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevaa unionin kokonaistavoitetta.

(90)  Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ovat tärkeitä lisättäessä uusiutuvan energian osuutta aloilla, joiden odotetaan tukeutuvan nestemäisiin polttoaineisiin pitkällä aikavälillä. Sen varmistamiseksi, että muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla voidaan osaltaan vähentää kasvihuonekaasuja, polttoaineen tuotannossa olisi käytettävä uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä. Komission olisi kehitettävä delegoiduilla säädöksillä luotettava unionin menetelmä, jota sovelletaan, jos sähkö otetaan sähköverkosta. Tällä menetelmällä olisi varmistettava, että sähköntuotantoyksikön, jonka kanssa tuottaja on tehnyt kahdenvälisen uusiutuvan sähkön ostosopimuksen, ja polttoaineen tuotannon välillä on ajallinen ja maantieteellinen yhteys. Esimerkiksi muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita ei voida pitää täysin uusiutuvina, jos ne tuotetaan, kun uusiutuvan sähköenergian tuotantoyksikkö, jonka kanssa sopimus on tehty, ei tuota sähköä. Toisena esimerkkinä on, että sähköverkon ylikuormitustilanteessa polttoaineita voidaan pitää täysin uusiutuvina ainoastaan, kun sähköntuotanto- ja polttoaineen tuotantolaitokset sijaitsevat molemmat ylikuormituksen osalta samalla puolella. Menetelmän pitäisi myös olla täydentävä, mikä tarkoittaa, että polttoaineen tuottaja lisää osaltaan uusiutuvan energian käyttöönottoa tai osallistuu uusiutuvan energian rahoittamiseen.

(91)  Olisi kannustettava sellaisten raaka-aineita käyttöön, joiden vaikutukset epäsuoraan maankäytön muutokseen ovat vähäiset, kun niitä käytetään biopolttoaineiden tuotantoon, koska ne edistävät talouden hiilestä irtautumisesta. Tämän direktiivin liitteeseen olisi sisällytettävä erityisesti sellaisten kehittyneiden biopolttoaineiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun raaka-aineet, jotka ovat teknologialtaan innovatiivisempia ja varhaisemmassa kehitysasteessa ja näin ollen tarvitsevat enemmän tukea. Sen varmistamiseksi, että kyseinen liite päivitetään teknologian uusimman kehityksen suhteen ja vältettäisiin tahattomat kielteiset vaikutukset, komission olisi tarkasteltava uudelleen kyseistä liitettä sen arvioimiseksi, olisiko uusia raaka-aineita lisättävä.

(92)  Kustannusten, joita aiheutuu uusiutuvia lähteitä käyttävien uusien kaasuntuottajien liittymisestä kaasuverkkoon, tulisi perustua objektiivisiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin ja hyöty, jonka verkkoon liitetyt uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun paikalliset tuottajat tarjoavat kaasuverkolle, olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(93)  Jotta biomassan, johon ei lueta turvetta tai geologisiin muodostumiin sisältyviä aineksia ja/tai fossiileja, potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin talouden materiaalien ja energian käytön kautta tapahtuvan hiilestä irtautumisen edistämiseksi, unionin ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen ja maatalouden resurssien kestävää käyttöönottoa ja uusien metsänhoitojärjestelmien ja maatalouden tuotantojärjestelmien kehittämistä sillä edellytyksellä, että kestävyyden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit täyttyvät.

(94)  Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi aina tuotettava kestävällä tavalla. Tässä direktiivissä asetetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi käytettyjen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ja tukijärjestelmien piiriin kuuluvien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit. Näiden biopolttoaineita ja bionesteitä koskevien kriteerien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä SEUT 194 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen unionin energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisella yhdenmukaistamisella varmistetaan energian sisämarkkinoiden toiminta ja siten helpotetaan vaatimukset täyttävien biopolttoaineiden ja bionesteiden kauppaa jäsenvaltioiden välillä, ottaen erityisesti huomioon jäsenvaltioiden velvollisuus olla hylkäämättä muilla kestävyyteen liittyvillä perusteilla tämän direktiivin mukaisia biopolttoaineita ja bionesteitä. Näiden kriteerien yhdenmukaistamisen myönteisiä vaikutuksia energian sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja kilpailun vääristymisen välttämiseen unionissa ei pidä vaarantaa. Biomassapolttoaineiden osalta jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa myös muita kestävyyskriteereitä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteereitä.

(95)  Unionin olisi tähän direktiiviin liittyen toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevien kestävyyskriteereiden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteereiden edistäminen.

(96)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotanto sekä niiden käytön edistämiselle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden yleinen arvo on tunnustettu monissa kansainvälisissä välineissä, olisi säilytettävä. Sen vuoksi on laadittava kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin sovelletaan kannustimia vain, jos taataan, että maatalousperäiset raaka-aineet eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomainen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen maatalousperäisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tällaisia tarkoituksia.

(97)   Metsää olisi pidettävä kestävyyskriteereiden mukaisesti biologisesti monimuotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, tai jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueita, joilta saadaan metsien rinnakkaistuotteita, olisi pidettävä biologisesti monimuotoisina, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja preerioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista maatalousperäisistä raaka-aineista valmistettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädettyjen kannustimien piiriin. Jotta voidaan vahvistaa tarvittavat kriteerit tällaisten biologisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrittelemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.

(98)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotantokäyttöön ei pitäisi muuntaa sen tyyppisiä maita, joiden muuntamisen yhteydessä tapahtuvaa hiilivarannon pienentymistä ei voida ilmastonmuutoksen vastaisten toimien kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa kompensoida biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannon ja käytön aikaansaamilla kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä. Näin talouden toimijat välttyisivät tekemästä turhaa ja työlästä tutkimustyötä, ja energiakäyttöön ei otettaisi hyvin hiilipitoista maata, joka osoitetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maatalousperäisten raaka-aineiden tuotantoon kelpaamattomaksi. Maailman hiilivarantojen kartoitukset osoittavat, että tällaisia maita ovat kosteikot ja pysyväisluonteinen metsämaa, jonka latvuspeittävyys on yli 30 prosenttia.

(99)  Unionin viljelijöiden on yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä noudatettava monia ympäristövaatimuksia suoria tukia saadakseen. Kyseisten vaatimusten noudattaminen voidaan todentaa tehokkaimmin yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Kyseisten vaatimusten sisällyttäminen kestävyysjärjestelmään ei ole asianmukaista, koska bioenergian kestävyyskriteereissä olisi vahvistettava puolueettomat ja yleisesti sovellettavat säännöt. Tämän direktiivin noudattamisen tarkastaminen saattaisi myös aiheuttaa tarpeettoman hallinnollisen taakan.

(100)  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon tarkoitettujen maatalousperäisten raaka-aineiden tuotannossa olisi noudatettava käytäntöjä, jotka sopivat yhteen maan laadun ja maaperän orgaanisen hiilen suojelun kanssa. Toimijoiden tai kansallisten viranomaisten seurantajärjestelmiin olisi siten sisällytettävä maan laatu ja maaperän hiili.

(101)  Jotta voitaisiin jatkossakin varmistaa suuret kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset verrattuna fossiilisiin polttoainevaihtoehtoihin, välttää tahattomat haitalliset vaikutukset kestävyyteen ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista, on asianmukaista vahvistaa sähköalalla ja lämmitys- ja jäähdytysalalla käytettäville biomassapolttoaineille unionin laajuiset kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit. Syrjäisimpien alueiden olisi voitava käyttää resurssipotentiaaliaan uusiutuvan energian tuotannon ja energiariippumattomuutensa lisäämiseen.

(102)  Sen varmistamiseksi, että metsäbiomassan kysynnän kasvusta huolimatta korjuu tehdään kestävällä tavalla metsissä, joiden uudistuminen on varmaa, että erityistä huomiota kiinnitetään alueisiin, jotka on nimenomaisesti osoitettu luonnon monimuotoisuuden, maisemien ja erityisten luontopiirteiden suojelemiseen, että luonnon monimuotoisuusresurssit säilytetään ja että hiilivarannot kartoitetaan, puuraaka-aineen olisi oltava peräisin ainoastaan sellaisista metsistä, jotka korjataan noudattaen Forest Europen kaltaisissa kansainvälisissä metsäprosesseissa laadittuja kestävän metsätalouden periaatteita, jotka pannaan täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä tai parhailla hoitokäytännöillä hankinta-alueen tasolla. Toimijoiden olisi toteutettava asianmukaiset toimet minimoidakseen riskit siitä, että bioenergian tuotantoon käytetään kestämätöntä metsäbiomassaa. Tätä varten toimijoiden olisi sovellettava riskiperusteista lähestymistapaa. Komission olisi biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä käsittelevää komiteaa kuultuaan laadittava täytäntöönpanosäädöksillä toimintaohjeet riskiperusteisen lähestymistavan noudattamisen tarkastamiseksi.

(103)  Korjuu energiatarkoituksiin on lisääntynyt ja sen odotetaan yleistyvän edelleen, mikä johtaa raaka-aineiden suurempaan tuontiin unionin ulkopuolelta ja näiden materiaalien tuotannon lisääntymiseen unionissa. Korjuun kestävyys olisi varmistettava.

(104)  Unionin kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerejä olisi hallinnollisen taakan minimoimiseksi sovellettava ainoastaan sähköön ja lämmitykseen, jotka saadaan sellaisissa laitoksissa tuotetuista biomassapolttoaineista, joiden kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW.

(105)  Biomassapolttoaineet olisi muunnettava sähköksi ja lämmöksi tehokkaalla tavalla, jotta maksimoidaan energiavarmuus ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset, rajoitetaan ilman laatua pilaavia päästöjä ja minimoidaan rajallisiin biomassaresursseihin kohdistuva paine. ▌

(106)  Kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksen vähimmäiskynnystä olisi korotettava uusissa laitoksissa tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun osalta, jotta voidaan parantaa niiden yleistä kasvihuonekaasutasetta ja ehkäistä lisäinvestointeja laitoksiin, joiden suorituskyky kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten osalta on alhainen. Tällä korotuksella turvataan biopolttoaineiden, bionesteiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun tuotantokapasiteetti-investoinnit.

(107)  Unionin kestävyyskriteerien käytännön toteuttamisesta saatujen kokemusten perusteella on asianmukaista vahvistaa vapaaehtoisten kansainvälisten ja kansallisten sertifiointijärjestelmien roolia, jotta kestävyyskriteerien noudattaminen voidaan todentaa yhdenmukaisella tavalla.

(108)  On unionin edun mukaista edistää sellaisten vapaaehtoisten kansainvälisten tai kansallisten järjestelmien kehittämistä, joissa asetetaan normit kestävien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannolle ja varmistetaan, että biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotanto täyttää kyseiset normit. Tästä syystä olisi säädettävä, että järjestelmien katsotaan tuottavan luotettavaa näyttöä ja tietoa, jos ne täyttävät asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit. Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien noudattaminen todennetaan luotettavalla ja yhdenmukaisella tavalla, sekä ennen kaikkea petosten estämiseksi komissiolle olisi siirrettävä toimivalta antaa yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, mukaan lukien vapaaehtoisiin järjestelmiin sovellettavat asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäkyvyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit.

(109)  Vapaaehtoisilla järjestelmillä on yhä tärkeämpi rooli biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerien noudattamisen osoittamisessa. Sen vuoksi komission olisi edellytettävä vapaaehtoisilta järjestelmiltä säännöllistä raportointia toiminnastaan, komission jo hyväksymät järjestelmät mukaan lukien. Avoimuuden lisäämiseksi ja komission toteuttaman valvonnan parantamiseksi tällaiset raportit olisi julkaistava. Lisäksi komissio saa tällaisista raporteista tarvittavat tiedot vapaaehtoisten järjestelmien toimintaa koskevaa kertomusta varten parhaiden käytäntöjen yksilöimiseksi ja tarvittaessa tällaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä koskevan ehdotuksen tekemiseksi.

(110)  Sisämarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, jotka on saatu komission hyväksymän järjestelmän mukaisesti, kestävyyskriteereitä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteereitä koskevat todisteet olisi hyväksyttävä kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vapaaehtoisten järjestelmien sertifiointiperiaatteiden moitteettoman täytäntöönpanon varmistamista valvomalla kansallisen akkreditointielimen akkreditoimien sertifiointielinten toimintaa ja antamalla vapaaehtoisille järjestelmille tiedoksi asianmukaisia huomioita.

(111)  Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivitettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä. Jos tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka haluavat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset päästöt ovat oletusarvojen laskennassa käytettyjä pienemmät.

(112)  On tarpeen vahvistaa objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin perustuvat selkeät säännöt biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden vähennysten sekä niiden fossiilisten polttoaineiden vertailuarvojen laskentaa varten.

(113)  Jotta kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmä olisi johdonmukainen sen uusiutuvaa energiaa koskevan laskennan kanssa, joka tehdään määrien huomioon ottamiseksi tässä direktiivissä säädetyssä unionin tavoitteessa, siinä olisi nykyisen teknisen ja tieteellisen tietämyksen mukaisesti otettava huomioon kiinteiden ja kaasumaisten biomassapolttoaineiden muuntaminen loppuenergiaksi. Myös kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakamista sivutuotteille erillään jätteistä ja tähteistä olisi tarkistettava silloin, kun sähköä tai lämpöä ja kylmää tuotetaan yhteis- tai monituotantolaitoksessa.

(114)  Jos sellaista maata, jonka maaperään tai kasvillisuuteen on sitoutunut suuria määriä hiiltä, otetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden raaka-aineiden viljelykäyttöön, osa sitoutuneesta hiilestä vapautuu yleensä ilmakehään muodostaen hiilidioksidia. Seurauksena oleva kielteinen kasvihuonekaasuvaikutus saattaa kumota biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden myönteisen kasvihuonekaasuvaikutuksen, joissain tapauksissa jopa hyvin selvästi. Tällaisten maankäytön muutosten kokonaishiilivaikutukset olisikin otettava huomioon laskettaessa yksittäisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevassa laskelmassa otetaan huomioon kaikki biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön hiilivaikutukset.

(115)  Laskettaessa maankäytön muutosten kasvihuonekaasuvaikutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailumaankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) menettely tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimijat voisivat välittömästi soveltaa. Sen vuoksi komission olisi tarkistettava 10 päivänä kesäkuuta 2010 annetut suuntaviivat maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevista ohjeista tämän direktiivin liitteessä esitettyjen biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutusten laskemista koskevien sääntöjen soveltamista varten ja varmistettava samalla johdonmukaisuus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013(23) kanssa.

(116)  Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomioon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää toimintapoliittisessa analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo soveltaa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannustimet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi myös kertomuksissaan esitettävä tulokset korvausmenetelmää käyttäen.

(117)  Koska sivutuotteet ovat tuotantoprosessin päätavoite, ne eroavat tähteistä ja maataloudesta peräisin olevista tähteistä. Sen vuoksi on asianmukaista täsmentää, että viljelykasvien tähteet ovat tähteitä eivätkä sivutuotteita. Tällä ei ole vaikutusta nykyiseen menetelmään, mutta olemassa olevat säännökset täsmentyvät.

(118)  Nykyinen menetelmä, jossa energia-allokointia käytetään sääntönä kasvihuonekaasupäästöjen jakamiseksi sivutuotteiden kesken, on toiminut hyvin, ja sen soveltamista olisi jatkettava. Kun kyseessä on lämmön ja sähkön yhteistuotannon käyttö biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käsittelyssä, on asianmukaista yhdenmukaistaa lämmön ja sähkön yhteistuotannon käytöstä peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmä sen menetelmän kanssa, jota sovelletaan silloin kun lämmön ja sähkön yhteistuotanto on loppukäyttöä.

(119)  Menetelmässä otetaan huomioon lämmön ja sähkön yhteistuotannosta johtuva kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen verrattuna erillisten sähkölaitosten tai lämpölaitosten käyttöön, koska siinä otetaan huomioon lämmön hyödyllisyys verrattuna sähköön ja lämmön hyödyllisyys eri lämpötiloissa. Tästä seuraa, että silloin kun lämpöä tuotetaan yhdessä sähkön kanssa, korkeamman lämpötilan osuuden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä olisi oltava suurempi kuin lämmön alhaisessa lämpötilassa. Menetelmässä otetaan huomioon koko loppuenergiaan johtava ketju, mukaan lukien muuntaminen lämmöksi tai sähköksi.

(120)  Kyseisten oletusarvojen laskennassa on syytä käyttää riippumattomista tieteellisistä asiantuntijalähteistä saatuja tietoja, joita päivitetään tarpeen mukaan kyseisten tahojen edistyessä tutkimustyössään. Komission olisi rohkaistava kyseisiä lähteitä ottamaan päivitystyössään huomioon viljelyn aiheuttamat päästöt, alueellisten olosuhteiden ja ilmasto-olosuhteiden vaikutus, kestävien ja luonnonmukaisten maatalousmenetelmien käytön vaikutukset sekä unionin tuottajien, kolmansien maiden tuottajien ja kansalaisyhteiskunnan toimittamat tieteelliset tiedot.

(121)  Maatalouden perustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kasvavaan kysyntään voidaan osittain vastata viljelypinta-alaa lisäämällä. Kunnostamalla maata, joka on vakavasti huonontunut ja jota ei muuten voida käyttää viljelytarkoitukseen, voidaan lisätä käytettävissä olevan viljelymaan pinta-alaa. Koska biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden edistäminen lisää maatalouden perustuotteiden kysyntää, kestävyysjärjestelmän avulla olisi edistettävä huonontuneen ja sittemmin kunnostetun maan käyttöä.

(122)  Kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmän yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja uusimman tieteellisen näytön huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa mukauttaa metodologisia periaatteita ja arvoja, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, onko kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteereitä noudatettu, ja sen arvioimiseksi, ovatko jäsenvaltio ja kolmannet maat toimittaneet raportit, joissa on täsmälliset tiedot raaka-aineiden viljelystä aiheutuvista päästöistä.

(123)  Eurooppalaisista kaasuverkoista on tulossa yhä integroidumpia. Biometaanin tuotannon ja käytön edistäminen, sen syöttäminen maakaasuverkkoon ja sillä käytävä rajatylittävä kauppa edellyttävät, että varmistetaan uusiutuvan energian asianmukainen laskenta ja vältetään eri jäsenvaltioiden tukijärjestelmistä johtuvat kaksinkertaiset kannustimet. Bioenergian kestävyyden todentamiseen liittyvän ainetasemenetelmän ja uuden unionin tietokannan tarkoituksena on helpottaa näiden kysymysten ratkaisemista.

(124)  Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot myöntävät huomattavia varoja uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen. Erityisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkiminen ja kehittäminen.

(125)  Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi tarvittaessa otettava huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty yleissopimus erityisesti sellaisina kuin se pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY(24).

(126)  Tämän direktiivin muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi komissiolle olisi SEUT 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä jäähdytyksessä ja kaukojäähdytyksessä käytettävän uusiutuvan energian määrän laskemisessa sovellettavasta menetelmästä ja lämpöpumppujen energian laskemismenetelmän muuttamisesta; URDP:n perustamisesta ja URDP:n välityksellä tapahtuvien jäsenvaltioiden välisten tilastollisten siirtojen viimeistelyä koskevien edellytysten määrittelystä; kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten vähimmäiskynnyksen vahvistamisesta; kriteerien hyväksymisestä ja tarvittaessa muuttamisesta biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia, sertifioinnille ja sellaisten raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä, suurten epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvien riskien määrittämiselle ja tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tuoman panoksen asteittaisen pienenemisen määrittämiselle; liikenteen polttoaineiden energiasisällön mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen; unionin menetelmästä sääntöjen määrittämiseksi talouden toimijoille, jotta ne noudattavat vaatimusta pitää sähköä täysin uusiutuvista lähteistä tuotettuna silloin, kun sitä käytetään muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen tai kun sitä otetaan sähköverkosta; menetelmän täsmentämisestä sellaisen biopolttoaineen ja liikenteessä käytettävän biokaasun osuuden määrittelemiseksi, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa käsiteltävästä biomassasta ja menetelmästä muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista ja kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten arvioimiseksi sen varmistamiseksi, että hyvitykset kasvihuonekaasujen päästöjen vähennyksistä myönnetään vain kerran; kehittyneiden biopolttoaineiden ja muiden biopolttoaineiden sekä biokaasun tuotantoon käytettävien raaka-aineiden luetteloiden muuttamisesta lisäämällä niihin muttei niistä poistamalla; ja biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemista koskevien sääntöjen täydentämisestä ja muuttamisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten sopimuksessa(25). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(127)  Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(26) mukaisesti.

(128)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen vähintään 32 prosentin osuuteen energian kokonaisloppukulutuksesta unionissa vuoteen 2030 mennessä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(129)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(27) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(130)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2009/28/EY säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.

(131)  Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava neuvoston direktiivi 2013/18/EU(28) ja direktiivi (EU) 2015/1513 osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tällä direktiivillä luodaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitova unionin tavoite, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta unionissa vuonna 2030. Direktiivi sisältää myös säännöt uusiutuvista lähteistä tuotettavalle sähkölle myönnettävästä taloudellisesta tuesta, itse tuotetun tällaisen sähkön kulutuksesta, uusiutuvan energian käytöstä lämmitys- ja jäähdytysalalla ja liikennealalla, jäsenvaltioiden välisestä sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisestä alueellisesta yhteistyöstä, alkuperätakuista, hallinnollisista menettelyistä sekä tiedottamisesta ja koulutuksesta. Lisäksi siinä vahvistetaan kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY(29) asiaankuuluvia määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)  'uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla' tai ’uusiutuvalla energialla’ tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) sekä geotermistä energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa sekä biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;

2)  'ympäristön energialla' tarkoitetaan sellaista luonnollisesti esiintyvää lämpöenergiaa ja ympäristöön rajoitettuihin tiloihin keräytynyttä energiaa, joka voi olla varastoituna ympäröivään ilmaan, poistoilma pois lukien, pintaveteen tai jäteveteen;

3)  'geotermisellä energialla' tarkoitetaan maaperän pinnan alle lämmön muodossa varastoitunutta energiaa ▌;

4)  'energian kokonaisloppukulutuksella' tarkoitetaan teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, sähkön ja lämmön käyttöä energiatoimialalla sähkön, lämmön ja liikenteen polttoaineiden tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviötä;

5)  'tukijärjestelmällä' tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla, sisältäen muun muassa investointituen, verovapaudet tai -helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät, kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja liukuvien tai kiinteiden lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;

6)  'uusiutuvan energian velvoitteella' tarkoitetaan tukijärjestelmää, jonka mukaan energian tuottajien on varattava tietty osuus tuotannostaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle, energian toimittajien on varattava tietty osuus toimituksistaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tai energian kuluttajien on varattava tietty osuus kulutuksestaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Edellä mainittu sisältää järjestelmät, joissa mainitut vaatimukset voidaan täyttää käyttämällä vihreitä sertifikaatteja;

7)  'rahoitusvälineellä' tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(30) 2 artiklan 29 alakohdassa määriteltyä rahoitusvälinettä;

8)  'pk-yrityksellä' tarkoitetaan komission suosituksessa 2003/361/EY(31) olevan liitteen 2 artiklassa määriteltyjä mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

9)  'hukkalämmöllä ja -kylmällä' tarkoitetaan teollisuus- tai sähköntuotantolaitoksissa tai palvelualalla sivutuotteena väistämättä syntyvää lämpöä tai kylmää, joka katoaisi käyttämättömänä ilmaan tai veteen, jos sitä ei johdettaisi kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmään, jos on käytetty tai käytetään yhteistuotantoprosessia tai jos yhteistuotanto ei ole mahdollista;

10)  'voimalaitoksen päivittämisellä' tarkoitetaan uusiutuvaa energiaa tuottavien voimalaitosten uusimista, mukaan lukien laitosten tai toimintajärjestelmien ja laitteistojen korvaaminen kokonaan tai osittain kapasiteetin korvaamiseksi tai laitoksen tehokkuuden tai kapasiteetin lisäämiseksi;

11)  'jakeluverkonhaltijalla' tarkoitetaan direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 6 alakohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY(32) 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä haltijaa;

12)  'alkuperätakuulla' tarkoitetaan sähköistä asiakirjaa, joka toimii ainoastaan näyttönä loppukäyttäjälle siitä, että tietty energiaosuus tai -määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä;

13)  'jäännösjakaumalla' tarkoitetaan jäsenvaltion vuotuista energialähteiden kokonaisyhdistelmää, pois lukien peruutettujen alkuperätakuiden kattama osuus;

14)  'itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävällä kuluttajalla' tarkoitetaan loppukäyttäjää, joka toimii omissa tiloissaan rajatulla alueella tai jäsenvaltion niin salliessa muissa tiloissa ja joka tuottaa uusiutuvista energialähteistä sähköä omaan kulutukseen ja joka voi varastoida tai myydä uusiutuvista energialähteistä itse tuottamaansa sähköä, edellyttäen että muun kuin itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävän kotitalouskuluttajan kyseinen toiminta ei ole hänen ensisijaista kaupallista tai ammatillista toimintaansa;

15)  'yhdessä toimivilla itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävillä kuluttajilla' tarkoitetaan 14 alakohdan mukaisesti vähintään kahta yhdessä toimivaa itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävää kuluttajaa, jotka asuvat samassa rakennuksessa tai moniasuntoisessa rakennuksessa;

16) 'uusiutuvan energian yhteisöllä' tarkoitetaan oikeushenkilöä,

a)  joka sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti perustuu avoimeen ja vapaaehtoiseen osallistumiseen, on riippumaton ja tosiasiallisesti sellaisten osakkeenomistajien tai jäsenten määräysvallassa, jotka sijaitsevat lähellä kyseisen oikeushenkilön omistamia ja kehittämiä uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä hankkeita;

b)  jonka osakkeenomistajat tai jäsenet ovat luonnollisia henkilöitä, pk-yrityksiä tai paikallisviranomaisia, mukaan lukien kunnat;

c)  jonka ensisijainen tarkoitus on tuottaa ympäristöön liittyvää, taloudellista tai sosiaalista hyötyä osakkeenomistajilleen tai jäsenilleen tai alueille, joilla se toimii, eikä rahallista voittoa;

17)  'uusiutuvan sähkön ostosopimuksella' tarkoitetaan sopimusta, jolla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sopii ostavansa uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaa sähköä suoraan energiantuottajalta;

18)   uusiutuvan energian 'vertaiskaupalla' tarkoitetaan uusiutuvan energian myyntiä markkinatoimijoiden välillä sellaisen sopimuksen mukaisesti, joka sisältää ennalta määritellyt ehdot siirron automaattisesta toteuttamisesta ja toimituksesta joko suoraan markkinatoimijoiden välillä tai välillisesti sertifioidun kolmantena osapuolena olevan markkinatoimijan, kuten aggregaattorin, välityksellä. Vertaiskaupan käyntiä koskeva oikeus ei vaikuta osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin loppukäyttäjinä, tuottajina, toimittajina tai aggregaattoreina;

19)  'kaukolämmityksellä' tai 'kaukojäähdytyksellä' tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa ▌keskitetyistä tai hajautetuista tuotantolähteistä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

20)  ’tehokkaalla kaukolämmitys ja -jäähdytysjärjestelmällä’ tarkoitetaan direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 alakohdassa määriteltyä tehokasta kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmää;

21)  ’tehokkaalla yhteistuotannolla’ tarkoitetaan direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 alakohdassa määriteltyä tehokasta yhteistuotantoa;

22)  ’energiatehokkuustodistuksella’ tarkoitetaan direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä energiatehokkuustodistusta.

23)  'jätteellä' tarkoitetaan direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä jätettä pois lukien aineet, joita on muutettu tai jotka on pilattu tarkoituksellisesti, jotta ne olisivat tämän määritelmän mukaisia;

24)  'biomassalla' tarkoitetaan maataloudesta, kasvi- ja eläinperäiset aineet mukaan lukien, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesiviljelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä biologista alkuperää olevien jätteiden, teollisuus- ja yhdyskuntajätteet mukaan lukien, biohajoavaa osaa;

25)  'maatalousbiomassalla' tarkoitetaan maatalouden tuottamaa biomassaa;

26)  'metsäbiomassalla' tarkoitetaan metsätalouden tuottamaa biomassaa;

27)  'biomassapolttoaineilla' tarkoitetaan biomassasta tuotettuja kaasumaisia ja kiinteitä polttoaineita;

28)  'biokaasulla' tarkoitetaan biomassasta tuotettuja kaasumaisia polttoaineita;

29)  'biojätteellä' tarkoitetaan direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä biojätettä;

30)  'hankinta-alueella' tarkoitetaan maantieteellisesti määriteltyä aluetta, jolta metsäbiomassan raaka-aine hankitaan, josta on saatavilla luotettavaa ja riippumatonta tietoa ja jolla olosuhteet ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta metsän biomassan kestävyyteen ja lainmukaisuuteen liittyvä riski voidaan arvioida;

31)  'metsän uudistamisella' tarkoitetaan metsäpuuston palauttamista luontaisin tai keinotekoisin keinoin sen jälkeen, kun aiempi puusto on hakattu tai se on hävinnyt luonnollisista syistä, metsäpalot ja myrskyt mukaan lukien;

32)  'bionesteillä' tarkoitetaan biomassasta muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;

33)  'biopolttoaineilla' tarkoitetaan nestemäisiä liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

34)  'kehittyneillä biopolttoaineilla' tarkoitetaan biopolttoaineita, jotka tuotetaan liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista;

35)  'kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla' tarkoitetaan nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista nestemäisistä tai kiinteistä jätevirroista, jotka eivät sovellu direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan mukaiseen materiaalien hyödyntämiseen, tai uusiutumatonta alkuperää olevista, jätteiden käsittelystä peräisin olevasta kaasusta ja pakokaasusta, joita syntyy teollisuuslaitosten tuotantoprosessin väistämättömänä ja tahattomana seurauksena;

36)  'muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla' tarkoitetaan liikennealalla käytettäviä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita, jotka eivät ole biopolttoaineita tai biokaasua, joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta ▌;

37)  'biopolttoaineilla, bionesteillä ja biomassapolttoaineilla, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia' tarkoitetaan biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita, joiden raaka-aineet on tuotettu sellaisten järjestelmien puitteissa, joilla vältetään ravinto- ja rehukasvipohjaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden syrjäyttävä vaikutus paremmilla maatalouskäytännöillä sekä viljelemällä kasveja alueilla, joita ei aikaisemmin ole käytetty kasvien viljelyyn, ja jotka on tuotettu 29 artiklassa säädettyjen biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevien kestävyyskriteerien mukaisesti;

38)  'polttoaineen toimittajalla' tarkoitetaan polttoainetta markkinoille toimittavaa tahoa, joka on vastuussa siitä, että polttoaineesta ▌ maksetaan valmistevero, tai, jos kyse on sähköstä tai jos veroa ei ole maksettava tai asianmukaisesti perustellussa tapauksessa, muuta jäsenvaltion määrittelemää asianmukaista tahoa;

39)  'paljon tärkkelystä sisältävillä viljelykasveilla' tarkoitetaan lähinnä viljakasveja, riippumatta siitä, käytetäänkö vain jyvät vai koko kasvi kuten rehumaissi, mukulakasveja ja juurikasveja, kuten peruna, maa-artisokka, bataatti, maniokki ja jamssi, ja varsimukulakasveja, kuten taaro ja kaakaotaaro;

40)  'ravinto- ja rehukasveilla' tarkoitetaan paljon tärkkelystä sisältäviä viljelykasveja sekä sokeri- tai öljykasveja, joita tuotetaan maatalousmaalla pääviljelykasvina, pois lukien tähteet, jätteet ja lignoselluloosa, ja väliaikaista kasvustoa, kuten kerääjäkasveja ja maanpeitekasveja, edellyttäen että tällaisen väliaikaisen kasvuston käyttö ei lisää viljelymaan tarvetta;

41)  'lignoselluloosalla' tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu ligniinistä, selluloosasta ja hemiselluloosasta, kuten biomassaa, jota saadaan metsistä, puumaisista energiakasveista ja puunjalostusteollisuuden tähteistä ja jätteistä;

42)  'muiden kuin ruokakasvien selluloosalla' tarkoitetaan raaka-ainetta, joka koostuu pääasiassa selluloosasta ja hemiselluloosasta ja jonka ligniinipitoisuus on alhaisempi kuin lignoselluloosassa; se käsittää ravinto- ja rehukasvien tähteet, kuten olki, maissin varret, kuoret ja akanat, heinämäiset energiakasvit, joiden tärkkelyspitoisuus on alhainen, kuten raiheinä, lännenhirssi, Miscanthus, kaukasianjättiputki ▌, ennen pääviljelykasveja ja niiden jälkeen käytettävät maanpeitekasvit ▌, viljellyt nurmikasvit, teollisuustähteet, myös ravinto- ja rehukasveista peräisin olevat kasviöljyjen, sokerien, tärkkelysten ja proteiinin uuttamisen jälkeen, ja biojätteestä peräisin olevan raaka-aineen, jolloin nurmi- ja maanpeitekasveilla tarkoitetaan tilapäisesti ja lyhytaikaisesti kylvettyä laidunmaata, jolla kasvatetaan sekaisin heinä- ja palkokasveja, joiden tärkkelyspitoisuus on alhainen, karjan rehuksi sekä maaperän viljavuuden parantamiseksi, jotta pääpeltokasveista saataisiin suuremmat sadot;

43)  'tähteellä' tarkoitetaan ainetta, joka ei ole lopputuote, joka tuotantoprosessissa pyritään suoraan tuottamaan; se ei ole tuotantoprosessin ensisijainen tavoite, eikä prosessia ole tarkoituksella muutettu sen tuottamiseksi;

44)  'maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevilla tähteillä' tarkoitetaan tähteitä, joita syntyy suoraan maataloudessa, vesiviljelyssä, kalastuksessa ja metsätaloudessa; niihin eivät sisälly niihin liittyviltä teollisuudenaloilta tai jalostusteollisuudesta peräisin olevat tähteet;

45)  'todellisella arvolla' tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä joissakin tai kaikissa erityisen biopolttoaineen, bionesteen tai biomassapolttoaineen tuotannon vaiheissa laskettuna liitteessä V olevassa C osassa tai liitteessä VI olevassa B osassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti;

46)  'tyypillisellä arvolla' tarkoitetaan arviota unionin kulutusta edustavan tietyn biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tuotantoketjun kasvihuonekaasupäästöistä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä;

47)  'oletusarvolla' tarkoitetaan tyypillisestä arvosta ennalta määritettyjen tekijöiden avulla johdettua arvoa, jota voidaan tässä direktiivissä määritellyissä olosuhteissa käyttää todellisen arvon sijasta.

3 artikla

Sitova unionin yleistavoite vuodelle 2030

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisesti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on vähintään 32 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030. Komissio tarkastelee uudelleen tätä tavoitetta ja antaa säädösehdotuksen vuoteen 2023 mennessä sen nostamisesta, jos uusiutuvan energian tuotannon kustannukset ovat edelleen alentuneet merkittävästi, jos tällainen nostaminen on tarpeen unionin kansainvälisten vähähiilisyyttä koskevien sitoumusten noudattamiseksi tai jos se on perusteltua unionin energiankulutuksen huomattavan vähenemisen vuoksi.

2.  Jäsenvaltioiden on asetettava kansalliset panoksensa, jotta ne voivat yhteisesti saavuttaa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn sitovan unionin yleistavoitteen ▌ osana jäsenvaltioiden yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia asetuksen (EU) 2018/…(33) 3–5 ja 9–14 artiklan mukaisesti. Näitä suunnitelmia laatiessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kyseisen asetuksen liitteessä II olevan kaavan.

Jos komissio toteaa asetuksen (EU) 2018/…(34) 9 artiklan mukaisesti toimitettujen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien luonnosten arvioinnin perusteella, että jäsenvaltioiden kansalliset panokset eivät riitä siihen, että sitova unionin yleistavoite voitaisiin saavuttaa yhteisesti, se noudattaa kyseisen asetuksen 9 artiklassa ja 31 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen politiikan, mukaan lukien tämän direktiivin 25–28 artiklasta johtuvat velvoitteet, ja niiden tukijärjestelmien suunnittelussa otetaan asianmukaisesti huomioon direktiivin 2008/98/EY 4 artiklassa vahvistettu jätehierarkia, jotta voidaan välttää kohtuuttomat vääristymät raaka-ainemarkkinoilla. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää tukea jätettä polttamalla tuotetulle uusiutuvalle energialle, jos kyseisessä direktiivissä säädettyjä erilliskeräystä koskevia velvoitteita ei ole noudatettu.

4.  Tammikuun 1 päivästä 2021 kunkin jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden energian kokonaisloppukulutuksesta on oltava vähintään yhtä suuri kuin tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa vahvistettu perusosuus. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän perustason noudattamisen. Jos jäsenvaltio ei säilytä vuoden ajanjaksolta mitattua perusosuuttaan, sovelletaan asetuksen (EU) 2018/…++ 32 artiklan 4 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa.

5.  Komissio tukee jäsenvaltioiden pääsyä tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen luomalla sille edellytykset, joihin kuuluu unionin varojen, mukaan luettuina lisävarat, joilla helpotetaan hiili-intensiivisten alueiden oikeudenmukaista siirtymistä käyttämään yhä enemmän uusiutuvaa energiaa, ja etenkin rahoitusvälineiden tehostettu käyttö erityisesti seuraaviin tarkoituksiin:

a)  uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden pääomakustannusten alentaminen;

b)  hankkeiden ja ohjelmien toteuttaminen uusiutuvien energialähteiden yhdistämiseksi energiajärjestelmään, energiajärjestelmän joustavuuden lisäämiseksi, verkon vakauden ylläpitämiseksi ja verkon ylikuormituksen hallitsemiseksi;

c)  siirto- ja jakeluverkkoinfrastruktuurin, älykkäiden verkkojen, varastoinnin ja yhteenliitäntöjen kehittäminen, minkä tavoitteena on saavuttaa sähköverkkojen yhteenliitännän tason 15 prosentin tavoite vuoteen 2030 mennessä, uusiutuvien energialähteiden tason lisäämiseksi sähköjärjestelmässä teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisella tavalla;

d)  alueellisen yhteistyön edistäminen jäsenvaltioiden sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kesken yhteisillä hankkeilla, yhteisillä tukijärjestelmillä ja avaamalla uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmät muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille.

6.  Komissio perustaa apufoorumin niiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, jotka päättävät edistää 1 kohdassa säädetyn sitovan unionin yleistavoitteen saavuttamista yhteistyömekanismeja käyttäen.

4 artikla

Tukijärjestelmät uusiutuvista energialähteistä peräisin olevalle sähkölle

1.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa tukijärjestelmiä saavuttaakseen tai ylittääkseen uusiutuvien energialähteiden käytössä 3 artiklan 1 kohdassa asetetun unionin tavoitteen ja kunkin jäsenvaltion kansallisella tasolla vahvistetun osuuden tästä tavoitteesta.

2.  Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmien on tarjottava kannustimia uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön syöttämiseen sähkömarkkinoille markkinapohjaisella ja markkinoihin vastaavalla tavalla välttäen sähkömarkkinoiden tarpeettomat vääristymät ja ottaen huomioon ▌ mahdolliset järjestelmän integrointikustannukset ja verkon vakauden.

3.  Uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön tukijärjestelmät on suunniteltava niin, että sähkömarkkinoille syötetään mahdollisimman suuri määrä uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä ja varmistetaan, että uusiutuvan energian tuottajat reagoivat markkinahintasignaaleihin ja maksimoivat markkinatulonsa.

Tätä varten tuki on suorissa hintatukijärjestelmissä annettava markkinapalkkiona, joka voisi olla muun muassa liukuva tai kiinteä.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa pienet laitokset ja demonstraatiohankkeet tämän kohdan soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavaa unionin sähkön sisämarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä.

4.  Jäsenvaltioiden on taattava, että uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle annettava tuki myönnetään avoimella, läpinäkyvällä, kilpailulle avoimella, syrjimättömällä ja kustannustehokkaalla tavalla.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa pienet laitokset ja demonstraatiohankkeet tarjouskilpailumenettelystä.

Jäsenvaltiot voivat myös harkita sellaisten mekanismien käyttöön ottamista, joilla varmistetaan alueellinen monipuolistaminen uusiutuvan sähkön käyttöön ottamisessa erityisesti kustannustehokkaan verkkoon integroitumisen varmistamiseksi.

5.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tarjouskilpailumenettelyt koskemaan tiettyjä teknologioita, jos kaikille uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tuottajille tarkoitetut tukijärjestelmät johtaisivat tavoitetasoa heikompaan tulokseen, kun otetaan huomioon

a)  tietyn teknologian pitkän aikavälin potentiaali;

b)  monipuolistamistarve;

c)  verkkoon integroitumisen kustannukset;

d)  verkon rajoitteet ja verkon vakaus;

e)  biomassan osalta tarve välttää vääristymiä raaka-ainemarkkinoilla.

6.  Kun uusiutuvista lähteistä tuotettavan sähkön tuki myönnetään tarjouskilpailumenettelyssä, jäsenvaltion on hankkeiden korkean toteutumisasteen varmistamiseksi

a)  otettava käyttöön ja julkaistava tarjouskilpailumenettelyyn hyväksymistä koskevat syrjimättömät ja avoimet kriteerit ja vahvistettava selvät määräajat ja säännöt hankkeen toteutukselle;

b)  julkaistava tietoa aiemmista tarjouskilpailumenettelyistä, mukaan luettuina hankkeiden toteutusasteet.

7.  Lisätäkseen uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian tuotantoa syrjäisimmillä alueilla ja pienillä saarilla jäsenvaltiot voivat mukauttaa taloudellisia tukijärjestelmiä kyseisillä alueilla toteutettaville hankkeille ottaakseen huomioon tuotantokustannukset, jotka liittyvät niiden erityiseen eristyneisyyteen ja riippuvuuteen ulkomaailmasta.

8.  Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tarjouskilpailumenettelyjen perusteella uusiutuvista lähteistä tuotetulle sähkölle myönnetyn tuen toteutuksesta unionissa ja analysoi erityisesti sitä, voidaanko tarjouskilpailumenettelyillä

a)  alentaa kustannuksia;

b)  saavuttaa teknologisia parannuksia;

c)  saavuttaa korkeat toteuttamisasteet;

d)  mahdollistaa pienten toimijoiden ja tapauksen mukaan paikallisviranomaisten syrjimätön osallistuminen;

e)  rajoittaa ympäristövaikutuksia;

f)  varmistaa paikallinen hyväksyttävyys;

g)  varmistaa toimitusvarmuus ja verkkoon liittäminen.

9.  Tämän artiklan soveltaminen ei vaikuta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamiseen.

5 artikla

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmien avaaminen

1.   Jäsenvaltioilla on oikeus tämän direktiivin 7–13 artiklan mukaisesti päättää, missä laajuudessa ne tukevat toisessa jäsenvaltiossa tuotettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa sähköä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin avata osallistumisen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmiin muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille tässä artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

Avatessaan osallistumisen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukijärjestelmiin jäsenvaltiot voivat säätää, että tuki viitteelliselle osuudelle kapasiteetista, jolle ryhdytään maksamaan tukea, tai tietylle osuudelle sitä varten osoitetuista määrärahoista on kunakin vuonna avoinna muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille.

Nämä ohjeelliset osuudet voivat olla kunakin vuonna vähintään viisi prosenttia vuosina 2023–2026 ja vähintään 10 prosenttia vuosina 2027–2030 tai vastata kyseisen jäsenvaltion sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta tiettynä vuonna, jos tämä on alhaisempi.

Lisäkokemuksen saamiseksi täytäntöönpanosta jäsenvaltiot voivat organisoida yhden tai useamman pilottihankkeen, jossa tuki on avoinna muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille.

2.  Jäsenvaltiot voivat pyytää todisteita siitä, että uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön tuontia tapahtuu fyysisesti. Tätä varten jäsenvaltiot voivat rajata osallistumisen niiden tukiohjelmiin laitoksille, jotka toimivat jäsenvaltioissa, joihin on suora yhteys rajayhdysjohdon välityksellä. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa muuttaa alueiden välisiä aikatauluja ja kapasiteetin jakamista, johon rajatylittäviin tukiohjelmiin osallistuvat tuottajat ovat oikeutettuja, tai muuten vaikuttaa niihin. Rajatylittävät sähkönsiirrot on määritettävä ainoastaan kapasiteetin jakamisen tulosten perusteella sähkön sisämarkkinoita koskevan Unionin lainsäädännön mukaisesti.

3.  Jos jäsenvaltio päättää avata osallistumisen tukijärjestelmiin muissa jäsenvaltioissa sijaitseville tuottajille, asianomaisten jäsenvaltioiden on sovittava tällaiseen osallistumiseen sovellettavista periaatteista. Tällaisissa sopimuksissa on esitettävä vähintään rajatylittävän tuen kohteena olevan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön jakamisen periaatteet ▌.

4.  Asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä komissio avustaa jäsenvaltioita koko neuvotteluprosessissa ja yhteistyöjärjestelyjen määrittämisessä tarjoamalla tietoja ja analyysejä, mukaan luettuina määrälliset ja laadulliset tiedot yhteistyön suorista ja epäsuorista kustannuksista ja hyödyistä, sekä ohjausta ja teknistä asiantuntemusta koko prosessin ajan. Komissio voi edistää tai helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja voi kehittää yhteistyösopimusten malleja neuvotteluprosessin helpottamiseksi. Komissio arvioi viimeistään vuonna 2025 kustannuksia ja hyötyjä ▌, joita tämän artiklan nojalla on saavutettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytölle unionissa. ▌

5.  Komissio arvioi viimeistään vuonna 2023 tämän artiklan täytäntöönpanoa. Tässä arvioinnissa tarkastellaan tarvetta asettaa jäsenvaltioille velvollisuus avata osittain osallistuminen tukijärjestelmiinsä muissa jäsenvaltioissa sijaitseville uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuottajille siten, että vuoteen 2025 mennessä avattaisiin järjestelmästä 5 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 10 prosenttia.

6 artikla

Taloudellisen tuen vakaus

1.  Rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan noudattamiseksi tarvittavien mukautusten tekemistä jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvaan energiaan liittyville hankkeille myönnetyn tuen määrää ja ehtoja ei muuteta tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti tuen puitteissa annettuihin oikeuksiin ja horjuttaa jo tuettujen hankkeiden taloudellista elinkelpoisuutta.

2.  Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tuen tasoa objektiivisten kriteerien perusteella edellyttäen, että tällaiset kriteerit on vahvistettu tukijärjestelmää koskevassa alkuperäisessä suunnitelmassa.

3.  Jäsenvaltioiden on julkaistava tuen odotettua kohdentamista koskeva pitkän aikavälin suunnitelma, joka kattaa viitteellisesti vähintään viisi seuraavaa vuotta, tai talousarvion suunnitteluun liittyvien rajoitusten tapauksessa kolme vuotta, ja käsittää alustavan aikataulun, tarvittaessa tarjouskilpailumenettelyn frekvenssin, odotetun kapasiteetin ja odotettavissa olevat jaettavat määrärahat tai yksikkökohtaiset enimmäistuet sekä tapauksen mukaan odotetut tukikelpoiset tekniikat. Tämä suunnitelma on päivitettävä vuosittain tai tarvittaessa viimeaikaisen markkinakehityksen tai odotettavissa olevan jaettavan tuen perusteella.

4.  Jäsenvaltioiden on vähintään joka viides vuosi arvioitava uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä koskevien tukijärjestelmiensä tehokkuus ja niiden vaikutusten jakautuminen eri kuluttajaryhmiin ja investointeihin. Arvioinnissa on otettava huomioon tukijärjestelmien mahdollisten muutosten vaikutus. Tukipäätöksiä ja uuden tuen suunnitelmia koskevassa pitkän aikavälin ohjeellisessa suunnittelussa on otettava huomioon kyseisen arvioinnin tulokset. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä arvio yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan ja edistymisraporttejaan koskeviin päivityksiin asetuksen (EU) 2018/…(35) mukaisesti.

7 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskeminen

1.  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen määrä kussakin jäsenvaltiossa määritetään laskemalla yhteen seuraavat osatekijät:

a)  uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutuksen määrä;

b)  uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen määrä lämmitys- ja jäähdytysalalla; ja

c)  uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutuksen määrä liikennealalla.

Ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohtaa sovellettaessa uusiutuvista energialähteistä tuotettu kaasu, sähkö ja vety on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen osuutta laskettaessa otettava huomioon vain kerran.

Jollei 29 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, sellaisia biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita, jotka eivät täytä 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa vahvistettuja kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä, ei oteta huomioon.

2.  Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön määränä, johon lasketaan mukaan itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja uusiutuvan energian yhteisöjen sähköntuotanto mutta johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla.

Sekä uusiutuvia että uusiutumattomia energialähteitä käyttävissä monipolttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö. Tässä laskelmassa kunkin energialähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Vesi- ja tuulivoimalla tuotettu sähkö otetaan huomioon liitteessä II vahvistettujen normalisointisääntöjen mukaisesti.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa uusiutuvista lähteistä tuotetun, lämmitys- ja jäähdytysalalla käytetyn energian kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenvaltiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun kaukolämmön ja -jäähdytyksen määränä lisättynä muun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutuksella teollisuudessa, kotitalouksissa, palvelualoilla sekä maa-, metsä- ja kalataloudessa lämmitys-, jäähdytys- ja tuotantotarkoituksiin.

Sekä uusiutuvia että uusiutumattomia energialähteitä käyttävissä monipolttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys. Tässä laskelmassa kunkin energialähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Lämpöpumpuilla saatu ympäristön ja geoterminen energia, jota käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen lämpöpumppujen ja kaukojäähdytysjärjestelmien avulla, otetaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että lopullinen energiantuotanto on merkittävästi suurempi kuin lämpöpumppujen käyttämiseen tarvittavan primäärienergian määrä. Tämän direktiivin mukaisena uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana pidettävän lämmön tai kylmän määrä lasketaan liitteessä VII esitetyn menetelmän mukaisesti, ja siinä otetaan huomioon energiankäyttö kaikilla loppukäytön aloilla.

Termistä energiaa sellaisista passiivisista energiajärjestelmistä, joissa alhaisempi energiankulutus saadaan aikaan passiivisesti rakennuksen rakenneratkaisuilla tai uusiutumattomista lähteistä peräisin olevan energian tuottamalla lämmöllä, ei oteta huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 delegoituja säädöksiä 35 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla menetelmä jäähdytyksessä ja kaukojäähdytyksessä käytettävän uusiutuvan energian määrän laskemista varten sekä lämpöpumpuista saatavan energian laskemista koskevan liitteen VII muuttamiseksi.

Tähän menetelmään on sisällytettävä vähimmäiskausisuorituskykykerroin käänteisesti toimivien lämpöpumppujen osalta.

4.  Seuraavia säännöksiä sovelletaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa:

a)  Uusiutuvista lähteistä tuotetun energian loppukulutus liikennealalla lasketaan kaikkien liikennealalla kulutettujen biopolttoaineiden, biomassapolttoaineiden ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden summana. Uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä tuotettujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden katsotaan kuitenkin olevan osa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaista laskelmaa ainoastaan silloin, kun lasketaan uusiutuvista energialähteistä jäsenvaltiossa tuotetun sähkön määrää.

b)  Laskettaessa energian loppukulutusta liikennealalla on käytettävä liitteessä III vahvistettuja liikenteen polttoaineiden energiasisältöjä. Määritettäessä niiden liikenteen polttoaineiden energiasisältöä, joita ei ole sisällytetty liitteeseen III, jäsenvaltioiden on käytettävä asianmukaisia polttoaineiden lämpöarvojen määrittämistä koskevia Eurooppalaisen standardointiorganisaation (ESO) standardeja. Jos tätä tarkoitusta varten ei ole hyväksytty ESOn standardeja, jäsenvaltioiden on käytettävä asianmukaisia Kansainvälinen standardisoimisjärjestön (ISO) standardeja.

5.  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus lasketaan jakamalla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutus kaikista energialähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksella, ja se ilmaistaan prosentteina.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua summaa mukautetaan 8, 10, 12 ja 13 artiklan mukaisesti.

Laskettaessa jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutusta sen mittaamiseksi, täyttääkö se tämän direktiivin mukaiset tavoitteet ja ohjeellisen kehityspolun, lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 6,18 prosenttia asianomaisen jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutuksesta. Kyproksen ja Maltan osalta lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 4,12 prosenttia asianomaisten jäsenvaltioiden energian kokonaisloppukulutuksesta.

6.  Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemisessa käytetään asetuksessa (EY) N:o 1099/2008 säädettyjä menetelmiä ja määritelmiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava mainittujen alakohtaisten osuuksien ja kokonaisosuuksien laskemisessa käytettyjen tilastotietojen sekä niiden tietojen yhdenmukaisuus, jotka ilmoitetaan komissiolle kyseisen asetuksen nojalla.

8 artikla

Unionin uusiutuvien energialähteiden kehittämisfoorumi ja tilastolliset siirrot jäsenvaltioiden välillä

1.  Jäsenvaltiot voivat sopia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollisesta siirrosta jäsenvaltiosta toiseen. Siirrettävä määrä on

a)  vähennettävä siitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrästä, joka otetaan huomioon laskettaessa siirron toteuttavan jäsenvaltion uusiutuvan energian osuutta tämän direktiivin soveltamiseksi; ja

b)  lisättävä siihen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrään, joka otetaan huomioon laskettaessa siirron hyväksyneen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuutta tämän direktiivin soveltamiseksi.

2.  Tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa asetetun unionin tavoitteen saavuttamisen ja kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti toteuttamien toimien helpottamiseksi ja tämän artiklan 1 kohdan mukaisten tilastollisten siirtojen helpottamiseksi komissio perustaa unionin uusiutuvien energialähteiden kehittämisfoorumin, jäljempänä 'URDP'. Jäsenvaltiot voivat toimittaa URDP:lle vapaaehtoisesti vuosittaiset tiedot kansallisista panoksistaan unionin tavoitteen saavuttamiseen tai asetuksen (EU) 2018/...(36)seurantaa varten mahdollisesti määritellystä vertailuarvosta, mukaan lukien määrän, jolla ne odottavat alittavan tai ylittävän panoksensa, sekä ilmoituksen hinnasta, jolla ne ovat valmiit siirtämään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tavoitteen ylittävän määrän toisesta jäsenvaltiosta tai toiseen jäsenvaltioon. Siirtojen hinta määritellään tapauskohtaisesti URDP:n kysynnän ja tarjonnan vertailumekanismin perusteella.

3.  Komissio huolehtii siitä, että URDP kykenee varmistamaan niiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrien kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen, jotka otetaan huomioon laskettaessa jäsenvaltion uusiutuvan energian osuutta hintojen tai minkä tahansa muun, siirrettävän energian hyväksyvän jäsenvaltion määrittelemän lisäperusteen pohjalta.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 35 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi perustamalla URDP ja asettamalla ehdot tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua siirtojen viimeistelyä koskevien edellytysten määrittelyä varten.

4.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut järjestelyt voivat olla voimassa yhden tai useamman kalenterivuoden ajan. Tällaisista jäsenvaltioiden välisistä järjestelyistä on ilmoitettava komissiolle tai ne on viimeisteltävä URDP:ssä 12 kuukauden kuluessa kunkin sellaisen vuoden päättymisestä, jolloin ne ovat voimassa. Kyseessä olevan energian määrää ja hintaa koskevat tiedot on sisällytettävä komissiolle toimitettaviin tietoihin. URDP:ssä viimeisteltyjen siirtojen osalta mukana olevat osapuolet ja kyseisten siirtojen tiedot on julkistettava.

5.  Siirrot tulevat voimaan tapauksen mukaan sen jälkeen, kun kaikki siirtoon osallistuvat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet siirrosta komissiolle tai sen jälkeen, kun selvitystä koskevat edellytykset ovat täyttyneet URDP:ssä.

9 artikla

Jäsenvaltioiden väliset yhteishankkeet

1.  Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä kaikentyyppisissä yhteishankkeissa, jotka liittyvät sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen tuottamiseen uusiutuvista lähteistä. Yksityiset toimijat voivat osallistua tällaiseen yhteistyöhön.

2.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, joka tuotetaan uusiutuvista lähteistä niiden alueella 25 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toimintansa aloittaneissa yhteishankkeissa tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen lisätyllä kapasiteetilla ja jonka katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen tämän direktiivin soveltamiseksi.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on:

a)  kuvattava ehdotettu laitos tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b)  määritettävä laitoksen tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvan energian kokonaisosuuteen;

c)  ilmoitettava jäsenvaltio, jonka hyväksi ilmoitus tehdään; ja

d)  määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jonka aikana laitoksen uusiutuvista lähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen.

4.  Tässä artiklassa tarkoitettu yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2030 jälkeen.

5.  Tämän artiklan mukaista ilmoitusta ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman ilmoituksen tekevän jäsenvaltion ja sen jäsenvaltion yhteistä sopimusta, joka on ilmoitettu 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

6.  Komissio edistää asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden perustamista erityisesti erityisellä teknisellä avulla ja hankkeiden kehittämiseen liittyvällä avulla.

10 artikla

Jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden vaikutus

1.  Kolmen kuukauden kuluessa kunkin 9 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päättymisestä 9 artiklan mukaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan

a)  9 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista lähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä; ja

b)  mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista lähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, joka sisältyy toisen jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvan energian kokonaisosuuteen ilmoituksen ehtojen mukaisesti.

2.  Ilmoittavan jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje sille jäsenvaltiolle, jonka hyväksi ilmoitus on tehty, sekä komissiolle.

3.  Tätä direktiiviä sovellettaessa 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä

a)  vähennetään siitä uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrästä, joka otetaan huomioon laskettaessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituskirjeen lähettäneen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuutta; ja

b)  lisätään siihen uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrään, joka otetaan huomioon laskettaessa 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituskirjeen vastaanottaneen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuutta.

11 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteishankkeet

1.  Yksi tai useampi jäsenvaltio voi harjoittaa yhteistyötä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa kaikentyyppisissä sähkön tuotantoa uusiutuvista lähteistä koskevissa yhteishankkeissa. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön, jossa on noudatettava kaikilta osin kansainvälistä oikeutta.

2.  Uusiutuvista lähteistä kolmannessa maassa tuotettu sähkö otetaan huomioon jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksia laskettaessa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  sähkö kulutetaan unionissa. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos:

i)  alkuperämaan, kohdemaan ja tilanteen mukaan kunkin kolmannen kauttakulkumaan kaikki vastuulliset siirtoverkonhaltijat ovat sitovasti nimenneet huomioon otettua sähköä vastaavan sähkömäärän jaetulle yhteenliittämiskapasiteetille;

ii)  rajayhdysjohdon unionin puolella oleva vastuullinen siirtoverkonhaltija on sitovasti merkinnyt huomioon otettua sähköä vastaavan sähkömäärän tasetietoihin; ja

iii)  nimetty kapasiteetti ja b alakohdassa tarkoitetun laitoksen sähköntuotanto uusiutuvista lähteistä koskevat samaa ajanjaksoa;

b)  sähkön tuottaa 25 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toimintansa aloittanut laitos tai se tuotetaan kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen lisätyllä kapasiteetilla 1 kohdassa tarkoitetun yhteishankkeen puitteissa;

c)  tuotetulle ja viedylle sähkömäärälle ei ole myönnetty kolmannen maan tukijärjestelmästä muuta tukea kuin laitokselle myönnettyä investointitukea; ja

d)  sähkö on tuotettu kansainvälisen oikeuden mukaisesti kolmannessa maassa, joka on allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tai muita kansainvälisiä ihmisoikeusyleissopimuksia tai -sopimuksia.

3.  Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiolta, että 4 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon uusiutuvista lähteistä kolmannessa maassa tuotettu ja kulutettu sähkö, kun kyse on tapauksista, joissa jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rajayhdysjohdon rakentamisen siirtymäaika on erittäin pitkä, ja jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)  rajayhdysjohdon rakentaminen on alkanut 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä;

b)  rajayhdysjohtoa on mahdotonta saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä;

c)  rajayhdysjohto on mahdollista saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2032 mennessä;

d)  toimintakuntoon saattamisen jälkeen rajayhdysjohtoa käytetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön vientiin unioniin 2 kohdan mukaisesti;

e)  pyyntö koskee 2 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toimintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään unioniin rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.

4.  Komissiolle on ilmoitettava kolmannen maan alueella toimivassa laitoksessa tuotetun sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän yhden tai useamman jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen tätä direktiiviä sovellettaessa. Kun edellä mainittu koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, komissiolle on ilmoitettava tämän osuuden tai määrän jakautuminen jäsenvaltioiden kesken. Osuus tai määrä ei saa ylittää unioniin todellisuudessa vietyä ja siellä kulutettua osuutta tai määrää, jonka on vastattava tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua määrää ja täytettävä kyseisen kohdan a alakohdassa asetetut ehdot. Jokaisen jäsenvaltion, jonka kansalliseen kokonaistavoitteeseen sähkön osuuden tai määrän on tarkoitus sisältyä, on annettava tämä ilmoitus.

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on

a)  kuvattava ehdotettu laitos tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b)  määritettävä laitoksen tuottaman sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen, sekä vastaavat rahoitusjärjestelyt, jollei luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu;

c)  määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jonka aikana sähkön on katsottava sisältyvän jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuteen; ja

d)  oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus b ja c alakohdan osalta, sekä tieto laitoksen tuottaman energian osuudesta tai määrästä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.

6.  Tässä artiklassa tarkoitettu yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2030 jälkeen.

7.  Tämän artiklan mukaista ilmoitusta voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa ainoastaan, jos ilmoituksen tekevän jäsenvaltion ja sen kolmannen maan välillä on yhteinen sopimus, joka on tunnustanut yhteishankkeen 5 kohdan d alakohdan mukaisesti.

8.  Jäsenvaltiot ja unioni kehottavat energiayhteisön asianmukaisia elimiä ryhtymään energiayhteisösopimuksen mukaisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta mainitun sopimuksen sopimuspuolet voivat soveltaa tässä direktiivissä säädettyjä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia säännöksiä.

12 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten yhteishankkeiden vaikutukset

1.  Kahdentoista kuukauden kuluessa kunkin 11 artiklan 5 kohdan c alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päättymisestä ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan

a)  11 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista lähteistä tuottaman sähkön kokonaismäärä;

b)  mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista lähteistä tuottaman sähkön määrä, joka sisältyy sen uusiutuvan energian osuuteen 11 artiklan mukaisen ilmoituksen ehtojen mukaisesti; ja

c)  näyttö 11 artiklan 2 kohdassa säädettyjen ehtojen noudattamisesta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje komissiolle ja kolmannelle valtiolle, joka on hyväksynyt hankkeen 11 artiklan 5 kohdan d alakohdan mukaisesti.

3.  Laskettaessa tämän direktiivin mukaisia uusiutuvan energian osuuksia 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön määrä lisätään siihen uusiutuvista lähteistä tuotetun energian määrään, joka otetaan huomioon laskettaessa ilmoituskirjeen lähettäneen jäsenvaltion uusiutuvan energian osuuksia.

13 artikla

Yhteiset tukijärjestelmät

1.  Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti päättää yhdistää tai osittain yhteensovittaa kansalliset tukijärjestelmänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita. Tällaisissa tapauksissa yhden osallistuvan jäsenvaltion alueella tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietty määrä voidaan sisällyttää toisen osallistuvan jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvan energian osuuteen edellyttäen, että asianomaiset jäsenvaltiot

a)  suorittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollisen siirron jäsenvaltiosta toiseen 8 artiklan mukaisesti; tai

b)  ottavat käyttöön osallistuvien jäsenvaltioiden hyväksymän jakosäännön, jonka mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energian määrät jaetaan osallistuvien jäsenvaltioiden kesken.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetusta jakosäännöstä on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa säännön ensimmäisen voimassaolovuoden päättymisestä.

2.  Kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä kunkin 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä, joka on tuotettu uusiutuvista energialähteistä sen vuoden aikana, jolloin jakosääntöä sovelletaan.

3.  Laskettaessa tämän direktiivin mukaisia uusiutuvan energian kansallisia kokonaisosuuksia uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, josta on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti, on jaettava uudelleen asianomaisten jäsenvaltioiden kesken ilmoitetun jakosäännön mukaisesti.

4.  Komissio jakaa ohjeita ja parhaita käytäntöjä ja edistää asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä jäsenvaltioiden välisten yhteisten tukihankkeiden perustamista.

14 artikla

Kapasiteetin lisäykset

Edellä 9 artiklan 2 kohtaa ja 11 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa laitoksen kapasiteetin lisäyksen johdosta tuotetut uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energiayksiköt katsotaan tuotetuiksi erillisessä laitoksessa, joka on otettu käyttöön kapasiteetin lisäysajankohtana.

15 artikla

Hallinnolliset menettelyt, säännökset ja määräykset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksyntä-, sertifiointi- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista lähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jakeluverkkoihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi, bionesteiksi tai biomassapolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi ja muuta kuin biologista alkuperää oleviksi uusiutuviksi nestemäisiksi ja kaasumaisiksi liikenteen polttoaineiksi, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia ja edistävät energiatehokkuuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen täytäntöönpanoa.

Jäsenvaltioiden on erityisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että

a)  hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukaisella hallintotasolla ja laaditaan ennakoitavat aikataulut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille menettelyille;

b)  hyväksyntä-, sertifiointi- ja toimilupamenettelyjä koskevat säännöt ovat objektiivisia, läpinäkyviä ja oikeasuhteisia ja hakijoita tasapuolisesti kohtelevia, ja niissä otetaan kaikilta osin huomioon yksittäisten uusiutuvan energian teknologioiden erityispiirteet;

c)  kuluttajien, suunnittelijoiden, arkkitehtien, rakentajien sekä laite- ja järjestelmäasentajien ja -toimittajien suorittamat hallinnolliset maksut ovat määräytymisperusteiltaan läpinäkyviä ja kustannusperusteisia; ja

d)  hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä ja sen varastointiin, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupamenettelyjä, mukaan lukien yksinkertainen ilmoitusmenettely▌.

2.  Jäsenvaltioiden on selkeästi määritettävä tekniset eritelmät, jotka uusiutuvan energian laitteiden ja järjestelmien on täytettävä tukijärjestelmistä hyötymiseksi. Jos on olemassa eurooppalaisia standardeja, kuten ympäristömerkintöjä, energiamerkintöjä tai muita eurooppalaisten standardointielinten vahvistamia teknisiä viitejärjestelmiä, tekniset eritelmät on ilmaistava kyseisten standardien avulla. Teknisissä eritelmissä ei saa määrätä, missä laitteet ja järjestelmät on hyväksytettävä, eivätkä ne saisi estää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaiset viranomaiset sisällyttävät mukaan määräykset uusiutuvan energian syöttämisestä ja käytöstä myös itse tuotetun uusiutuvan energian käytön ja uusiutuvan energian yhteisöjen osalta ja väistämättömän hukkalämmön ja -kylmän käytöstä kaavoitettaessa, mukaan lukien varhaisen vaiheen aluesuunnittelu, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa kaupunki-infrastruktuuria, teollisuus-, liike- tai asuinalueita sekä energia-infrastruktuuria, mukaan lukien sähkön, kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen, maakaasun ja vaihtoehtoisten polttoaineiden verkot. Jäsenvaltioiden on erityisesti kannustettava paikallisia ja alueellisia hallintoelimiä tarvittaessa sisällyttämään uusiutuvista lähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys kaupunki-infrastruktuurin suunnitteluun ja kuulemaan verkonhaltijoita energiatehokkuus- ja kysyntäjousto-ohjelmien vaikutuksesta sekä itse tuotetun uusiutuvan energian käyttöä ja uusiutuvan energian yhteisöjä koskevien erityissäännösten vaikutuksesta verkonhaltijoiden infrastruktuurin kehittämissuunnitelmiin.

4.  Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla.

Jäsenvaltiot voivat mainittuja toimenpiteitä vahvistaessaan tai tukijärjestelmissään ottaa tapauksen mukaan huomioon kansalliset toimenpiteet, jotka liittyvät itse tuotetun uusiutuvan energian käytön, energian paikallisen varastoinnin ja energiatehokkuuden huomattavaan lisäämiseen, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä passiivi-, matalaenergia- ja nollaenergiataloihin.

Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa rakennuksissa siinä määrin kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa, noudattaa direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan mukaisen kustannusoptimaalisen laskelman tuloksia ja siinä määrin kuin tämä ei vaikuta kielteisesti sisäilman laatuun. Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä käyttäen merkittävää uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä vaatimuksia sovelletaan asevoimiin vain siltä osin kuin niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa asevoimien toiminnan pääasiallisen luonteen ja tarkoituksen kanssa, sekä siten, että mainittuja vaatimuksia ei sovelleta yksinomaan sotilaalliseen tarkoitukseen käytettävään materiaaliin.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet julkiset rakennukset sekä perusteellisesti kunnostettavat julkiset rakennukset toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkkeinä tämän direktiivin täytäntöönpanossa 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen. Jäsenvaltiot voivat muun muassa sallia sen, että mainittu velvoite täytetään noudattamalla lähes nollaenergiarakennuksia koskevia direktiivin 2010/31/EU säännöksiä tai edellyttämällä, että kolmannet osapuolet käyttävät julkisten rakennusten tai osittain julkisten ja osittain yksityisten rakennusten kattoja sellaisia laitteita varten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista lähteistä.

6.  Jäsenvaltioiden on rakennussäännöstensä ja -määräystensä puitteissa edistettävä sellaisten uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien ja -laitteiden käyttöä, joilla voidaan vähentää merkittävästi energiankulutusta. Tätä varten jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisesti tai unionin tasolla kehitettyjä energia- tai ympäristömerkintöjä tai muita asianmukaisia todistuksia tai normeja, mikäli sellaisia on, ja varmistettava asianmukaisten tietojen ja neuvojen antaminen uusiutuvista, erittäin energiatehokkaista vaihtoehdoista sekä mahdollisista rahoitusvälineistä ja kannustimista, jotka ovat saatavilla järjestelmiä vaihdettaessa, jotta voidaan tehostaa vanhojen lämmitysjärjestelmien korvaamista ja nopeuttaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan perustuviin ratkaisuihin, jotka ovat direktiivin 2010/31/EU mukaisia.

7.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä potentiaalinsa sekä hukkalämmön ja -kylmän käyttöön lämmityksen ja jäähdytyksen alalla liittyvä potentiaalinsa. Kyseiseen arviointiin on tarvittaessa sisällytettävä paikka-analyysi vähäisen ekologisen riskin omaavien alueiden osalta ja pienimuotoisten kotitalouksien hankkeiden potentiaali, ja tämä arviointi on sisällytettävä direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 1 kohdan nojalla vaadittuun toiseen kattavaan arviointiin ensimmäisen kerran viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kattavan arvioinnin päivityksiin.

8.  Jäsenvaltioiden on arvioitava sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet ▌ pitkäaikaisille uusiutuvan sähkön ostosopimuksille, poistettava perusteettomat esteet ja helpotettava tällaisten sopimusten käyttöönottoa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei sopimuksiin sovelleta suhteettomia tai syrjiviä menettelyjä tai maksuja.

Jäsenvaltioiden on kuvattava uusiutuvan sähkön ostosopimusten käyttöönottoa helpottavat politiikat ja toimenpiteet yhdennetyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa ja niistä laadittavissa edistymisraporteissa asetuksen (EU) 2018/…(37) mukaisesti.

16 artikla

Lupamenettelyn organisointi ja kesto

1.  ▌Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä yksi tai useampi ▌ yhteyspiste. Näiden yhteyspisteiden on annettava hakijan pyynnöstä neuvoja ja apua koko hallinnollisen luvan hakemis- ja myöntämismenettelyn ajan ▌. Hakijan ei tarvitse koko prosessin aikana olla yhteydessä useampaan kuin yhteen yhteyspisteeseen. Luvan myöntämismenettely kattaa asiaankuuluvat hallinnolliset luvat, jotka koskevat laitosten ja niiden verkkoon liittämisessä tarvittavien voimavarojen rakentamista ja käyttämistä ja niiden päivittämistä energian tuottamiseksi uusiutuvista lähteistä. Luvan myöntämismenettely kattaa kaikki 2 kohdassa tarkoitetut menettelyt hakemuksen vastaanottoilmoituksesta menettelyn tuloksesta tiedottamiseen.

2.  Yhteyspisteen on ohjattava hakija hallinnollisen luvan hakemismenettelyn läpi avoimella tavalla siihen saakka, kun vastuuviranomaiset tekevät yhden tai useamman päätöksen menettelyn päätteeksi, annettava hakijalle kaikki tarvittavat tiedot ▌ ja tarvittaessa otettava menettelyyn mukaan muita hallintoviranomaisia. Hakijoiden on voitava toimittaa asiaankuuluvat asiakirjat myös digitaalisessa muodossa.

3.  ▌ Yhteyspisteen on asetettava uusiutuvan energian tuottamiseen liittyvien hankkeiden kehittäjien saataville menettelykäsikirja ja tarjottava myös internetissä nämä tiedot, joissa käsitellään erikseen myös pienen mittakaavan hankkeita ja itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien hankkeita. Internetissä olevissa tiedoissa on myös ilmoitettava hakijan hakemuksen kannalta oikea yhteyspiste. Jos jäsenvaltiolla on useampi kuin yksi yhteyspiste, verkossa olevissa tiedoissa on ilmoitettava hakijan hakemuksen kannalta oikea yhteyspiste.

4.  Rajoittamatta 7 kohdan soveltamista 1 kohdassa tarkoitettu lupamenettely ei saa kestää yli kahta vuotta voimalaitosten osalta, mukaan luettuina kaikki toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluvat menettelyt. Kyseistä kahden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.

5.  Rajoittamatta 7 kohdan soveltamista lupamenettely ei saa kestää yli vuotta niiden laitosten osalta, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 150 kW. Kyseistä yhden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on helposti käytettävissään yksinkertaiset menettelyt uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten rakentamiseen ja käyttöön liittyvää luvan myöntämismenettelyä ja luvan myöntämistä koskevien riitojen ratkaisemiseksi, tarvittaessa myös vaihtoehtoiset riitojenratkaisumekanismit.

6.  Jäsenvaltioiden on helpotettava nykyisten uusiutuvaa energiaa käyttävien laitosten päivittämistä takaamalla ▌ yksinkertaistettu ja nopea lupamenettely ▌. Menettely ei saa kestää yli vuotta. ▌

Kyseistä yhden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella, kun se on poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella asianmukaisesti perusteltua, kuten ensisijaisten turvallisuussyiden perusteella silloin, kun voimalaitoksen päivittämishanke vaikuttaa merkittävästi verkkoon tai laitoksen alkuperäiseen kapasiteettiin, kokoon tai toimintaan.

7.  Tässä artiklassa vahvistettujen määräaikojen soveltaminen ei vaikuta voimassa olevan unionin ympäristölainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin, kanteiden nostamiseen, muutoksenhakuun ja muihin menettelyihin tuomioistuimissa ja vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin, mukaan lukien valitusmenettelyt sekä menettelyt ja muutoksenhaku tuomioistuinten ulkopuolella, ja niitä voidaan jatkaa enintään tällaisten menettelyjen keston verran.

8.  Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verkkoon liittämistä koskevan yksinkertaisen ilmoitusmenettelyn voimalaitoksen päivittämishankkeita varten. Jos jäsenvaltiot toimivat näin, voimalaitoksen päivittäminen on sallittua asiaankuuluvalle viranomaiselle tehdyn ilmoituksen jälkeen, jos merkittäviä kielteisiä ympäristöllisiä tai sosiaalisia vaikutuksia ei ole odotettavissa. Kyseisen viranomaisen on päätettävä kuuden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, riittääkö ilmoitus.

Jos vastuuviranomainen päättää, että ilmoitus riittää, se myöntää luvan automaattisesti. Jos vastuuviranomainen päättää, että ilmoitus ei riitä, on haettava uutta lupaa, ja sovelletaan 6 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja.

17 artikla

Verkkoon liittämistä koskeva yksinkertainen ilmoitusmenettely

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön verkkoon liittämistä koskeva yksinkertainen ilmoitusmenettely, jonka mukaisesti laitokset tai itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävien kuluttajien ja demonstraatiohankkeiden yhdistetyt tuotantoyksiköt, joiden sähköntuotantokapasiteetti on enintään 10,8 kW tai sama kuin muissa kuin kolmivaiheisissa liitännöissä, liitetään verkkoon näiden tehtyä ilmoituksen jakeluverkonhaltijalle.

Jakeluverkonhaltija voi rajoitetun ajan kuluessa ilmoituksesta päättää evätä pyydetyn verkkoliitännän tai ehdottaa vaihtoehtoista verkkoliitäntäpistettä perustelluista turvallisuussyistä tai järjestelmän komponenttien teknisen yhteensopimattomuuden perusteella. Jos jakeluverkonhaltija tekee myönteisen päätöksen tai jos tämä ei tee päätöstä kuukauden kuluessa ilmoituksesta, laitos tai yhdistetty tuotantoyksikkö voidaan liittää verkkoon.

2.  Jäsenvaltiot voivat sallia yksinkertaisten ilmoitusmenettelyjen käyttämisen sellaisille laitoksille tai yhdistetyille tuotantoyksiköille, joiden sähköntuotantokapasiteetti on suurempi kuin 10,8 kW ja enintään 50 kW edellyttäen, että verkon vakaus, luotettavuus ja turvallisuus säilyvät.

18 artikla

Tiedottaminen ja koulutus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieto tukitoimenpiteistä on saatavilla kaikille asianmukaisille toimijoille, kuten kuluttajille, mukaan lukien pienituloiset haavoittuvassa asemassa olevat kuluttajat, itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat ja uusiutuvan energian yhteisöt, rakentajille, asentajille, arkkitehdeille ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden ja -järjestelmien toimittajille sekä sellaisten ajoneuvojen toimittajille, jotka voivat käyttää uusiutuvaa energiaa ja älykkäitä liikennejärjestelmiä

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että joko laite- tai järjestelmätoimittaja tai toimivaltaiset viranomaiset asettavat saataville tietoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan lämmityksen, jäähdytyksen ja sähkön käyttöön tarkoitettujen laitteiden ja järjestelmien nettohyödyistä sekä kustannus- ja energiatehokkuudesta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointijärjestelmät tai vastaavat hyväksymisjärjestelmät ovat pienen mittakaavan biomassapoltinten ja -uunien, aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmien, matalalta geotermistä lämpöä ottavien järjestelmien ja lämpöpumppujen asentajien saatavilla. Näissä järjestelmissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon olemassa olevat järjestelmät ja rakenteet, ja niiden on perustuttava liitteessä IV esitettyihin kriteereihin. Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava toisten jäsenvaltioiden näiden kriteerien mukaisesti myöntämät hyväksynnät.

4.  Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville tietoja 3 kohdassa tarkoitetuista sertifiointijärjestelmistä tai vastaavista hyväksymisjärjestelmistä. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa yleisön saataville niiden asentajien luettelon, jotka ovat 3 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti hyväksynnän saaneita tai sertifioituja asentajia.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille asiaankuuluville toimijoille, erityisesti suunnittelijoille ja arkkitehdeille, annetaan ohjeistusta, jotta he pystyvät asianmukaisesti harkitsemaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, tehokkaiden teknologioiden sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen optimaalista yhdistelmää, kun he kaavoittavat, suunnittelevat, rakentavat ja kunnostavat teollisuus-, liike- tai asuinalueita.

6.  Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhdessä paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa kehitettävä sopivia tiedotus-, valistus-, neuvonta- tai koulutusohjelmia, joilla kansalaisille tiedotetaan siitä, miten he voivat käyttää oikeuksiaan aktiivisina asiakkaina, sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, mukaan lukien itse tuotettu uusiutuva energia tai uusiutuvan energian yhteisöjen puitteissa tuotettu energia, kehittämisen ja käyttämisen eduista ja niihin liittyvistä käytännön seikoista, tekniset ja taloudelliset näkökohdat mukaan lukien.

19 artikla

Uusiutuvien energialähteiden ▌alkuperätakuut

1.  Osoittaakseen loppukäyttäjille uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energiantuottajan energialähteiden yhdistelmässä ja energiassa, joka toimitetaan kuluttajille kaupan pidetyin sopimuksin, joissa viitataan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutukseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista ▌ lähteistä tuotetun energian alkuperä voidaan taata sellaiseksi tässä direktiivissä säädetyssä merkityksessä objektiivisten, läpinäkyvien ja syrjimättömien kriteerien mukaisesti.

2.  Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä energiaa tuottavan tuottajan pyynnöstä sille myönnetään alkuperätakuu, elleivät jäsenvaltiot alkuperätakuiden markkina-arvon huomioon ottamiseksi päätä olla antamatta tällaista alkuperätakuuta tuottajalle, joka saa taloudellista tukea tukijärjestelmästä. Jäsenvaltiot voivat järjestää alkuperätakuiden myöntämisen uusiutumattomista lähteistä peräisin olevalle energialle. Alkuperätakuun myöntämiselle voidaan säätää vähimmäiskapasiteettirajoitus. Alkuperätakuun standardiyksikkönä on 1 MWh. Kutakin tuotettua energiayksikköä kohden voidaan myöntää vain yksi alkuperätakuu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä tuotettu energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran.

Jäsenvaltion on varmistettava, että kun tuottaja ▌ saa taloudellista tukea tukijärjestelmästä, samalle tuotannolle myönnetyn alkuperätakuun markkina-arvo otetaan asianmukaisesti huomioon asiaan liittyvässä tukijärjestelmässä.

Markkina-arvo katsotaan asianmukaisesti huomioon otetuksi missä tahansa seuraavista tapauksista:

a)  jos taloudellista tukea myönnetään tarjouskilpailumenettelyllä tai kaupattavien vihreiden sertifikaattien järjestelmällä;

b)  jos alkuperätakuiden markkina-arvo otetaan hallinnollisesti huomioon taloudellisen tuen tasossa; tai

c)  jos alkuperätakuita ei myönnetä suoraan tuottajalle vaan toimittajalle tai kuluttajalle, joka ostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian joko kilpailuympäristössä tai pitkäaikaisen uusiutuvan sähkön ostosopimuksen puitteissa.

Alkuperätakuun markkina-arvon huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat muun muassa päättää antaa alkuperätakuun tuottajalle ja peruuttaa sen välittömästi.

Alkuperätakuu ei millään tavalla osoita, noudattaako jäsenvaltio 3 artiklaa. Alkuperätakuiden siirtäminen, joko irrallaan energian fyysisestä siirrosta tai yhdessä sen kanssa, ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden päätökseen käyttää tilastollisia siirtoja, yhteishankkeita tai yhteisiä tukijärjestelmiä 3 artiklan noudattamiseksi tai uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen laskemiseen 7 artiklan mukaisesti.

3.  Sovellettaessa 1 artiklaa alkuperätakuun on oltava voimassa 12 kuukautta asiaankuuluvan energiayksikön tuottamisen jälkeen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien alkuperätakuiden, joita ei ole peruutettu, voimassaolo lakkaa viimeistään 18 kuukauden kuluttua energiayksikön tuottamisen jälkeen. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä alkuperätakuut, joiden voimassaolo on lakannut, jäljellä olevan jäännösjakauman laskelmaan.

4.  Jäljempänä 8 ja 13 kohdassa tarkoitettua ilmoittamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että energiayhtiöt peruuttavat alkuperätakuut viimeistään kuuden kuukauden kuluessa alkuperätakuun voimassaolon päättymisestä.

5.  Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on valvottava alkuperätakuiden myöntämistä, siirtoa ja peruuttamista. Nimetyillä toimivaltaisilla elimillä ei saa olla maantieteellisesti päällekkäistä vastuuta, ja niiden on oltava riippumattomia energian tuotannosta, kaupasta ja toimittamisesta.

6.  Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on käynnistettävä asianmukaiset mekanismit sen varmistamiseksi, että alkuperätakuut myönnetään, siirretään ja peruutetaan sähköisesti ja että ne ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä. Jäsenvaltioiden ja nimettyjen toimivaltaisten elinten on varmistettava, että niiden asettamat vaatimukset ovat standardin CEN - EN 16325 mukaisia.

7.  Alkuperätakuussa on ilmoitettava ainakin seuraavat seikat:

a)  energialähde, josta energia on tuotettu, sekä tuotannon alkamis- ja päättymispäivä;

b)  tieto siitä, koskeeko alkuperätakuu

i)  sähköä; vai

ii)  kaasua, mukaan lukien vety, vai

iii)  lämmitystä tai jäähdytystä;

c)  energian tuotantolaitoksen nimi, sijainti, tyyppi ja kapasiteetti;

d)  laitoksen mahdollinen hyötyminen investointituesta, energiayksikön mahdollinen muu hyötyminen kansallisesta tukijärjestelmästä sekä tukijärjestelmän tyyppi;

e)  laitoksen käyttöönottopäivämäärä; ja

f)  alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.

Alle 50 kW:n laitosten, alkuperätakuille ▌voidaan määrittää yksinkertaistetut ilmoitusvaatimukset.

8.  Jos sähköntoimittaja on velvollinen osoittamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän energialähteiden yhdistelmässään direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 9 kohdan a alakohtaa sovellettaessa, sen on tehtävä se käyttämällä alkuperätakuita, lukuun ottamatta

a)  sen energiayhdistelmän osuutta, joka vastaa mahdollisia alkuperätakuujärjestelmään kuulumattomia kaupallisia tarjouksia ja jonka osoittamisessa toimittaja voi käyttää jäljellä olevaa energialähteiden yhdistelmää, tai

b)  tilanteita, joissa jäsenvaltiot päättävät olla antamatta alkuperätakuuta tuottajalle, joka saa taloudellista tukea tukijärjestelmästä.

Jos jäsenvaltiot ovat ottaneet alkuperätakuita käyttöön muuntyyppiselle energialle, toimittajien on käytettävä ilmoittamiseen samantyyppisiä alkuperätakuita kuin toimitetulla energialla on. Direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan 10 kohdan nojalla luotuja alkuperätakuita voidaan käyttää myös osoittamaan, että tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön määrän todistamista koskevat mahdolliset vaatimukset täyttyvät. Sovellettaessa tämän artiklan 2 kohtaa, kun sähköä tuotetaan tehokkaalla yhteistuotannolla uusiutuvia energialähteitä käyttäen, voidaan myöntää vain yksi alkuperätakuu, jossa määritetään molemmat ominaisuudet.

9.  Jäsenvaltioiden on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti myöntämät alkuperätakuut ainoastaan näyttönä 1 kohdassa ja 7 kohdan ensimmäisen alakohdan a–f alakohdassa tarkoitetuista seikoista. Jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta alkuperätakuuta vain siinä tapauksessa, että sillä on perusteltuja epäilyjä sen täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyydestä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta kieltäytymisestä ja sen perusteluista.

10.  Jos komissio katsoo, että jäsenvaltion kieltäytyminen alkuperätakuun tunnustamisesta on perusteeton, komissio voi päätöksellään edellyttää kyseistä jäsenvaltiota tunnustamaan sen.

11.  Jäsenvaltiot eivät saa tunnustaa kolmannen maan myöntämiä alkuperätakuita paitsi silloin, kun unioni on tehnyt asianomaisen kolmannen maan kanssa sopimuksen unionissa myönnettyjen alkuperätakuiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asianomaisessa kolmannessa maassa perustetuista yhteensopivista alkuperätakuujärjestelmistä, ja ainoastaan jos energiaa tuodaan tai viedään suoraan. ▌

12.  Jäsenvaltio voi unionin lainsäädännön mukaisesti ottaa käyttöön objektiiviset, läpinäkyvät ja syrjimättömät alkuperätakuiden käyttöä koskevat kriteerit noudattamalla direktiivin 2009/72/EY 3 artiklan 9 kohdassa asetettuja velvoitteita.

13.   ▌Komissio hyväksyy kertomuksen, jossa arvioidaan vaihtoehtoja unioninlaajuisen ympäristömerkin käyttöön ottamiseksi tarkoituksena edistää uusista laitoksista peräisin olevan uusiutuvan energian käyttöä. Toimittajien on käytettävä alkuperätakuisiin sisältyviä tietoja osoittaakseen ympäristömerkin vaatimusten täyttymisen.

20 artikla

Pääsy sähköverkkoon ja verkkojen toiminta

1.  Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan arvioitava tarvetta laajentaa olemassa olevaa kaasuverkkoinfrastruktuuria, jotta helpotettaisiin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun syöttämistä siihen.

2.  Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan vaadittava alueellaan olevia siirto- ja jakeluverkonhaltijoita julkaisemaan direktiivin 2009/73/EY 8 artiklan mukaiset tekniset säännöt, erityisesti verkkoon liittämistä koskevat säännöt, joihin kuuluvat kaasun laatua, hajustamista ja painetta koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava siirto- ja jakeluverkonhaltijoita julkaisemaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä koskevat liittymismaksut, jotka perustuvat läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin.

3.  Jollei muuta johdu jäsenvaltioiden arvioinnista, joka sisällytetään asetuksen (EU) 2018/...(38) liitteen I mukaisiin yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja joka koskee tarvetta rakentaa uusiutuvista energialähteistä tuotettua kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten uutta infrastruktuuria tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa asetetun unionin tavoitteen saavuttamiseksi, jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä tarvittaviin toimiin alueellisen lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten biomassa- ja aurinkoenergiaa, ympäristön energiaa ja geotermistä energiaa käsittelevien laitosten tuottamassa ja hukkalämmöstä ja -kylmästä saatavassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä.

21 artikla

Itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on oikeus ryhtyä itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäviksi kuluttajiksi tämän artiklan säännösten mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla, jotka itse tuottavat uusiutuvaa energiaa joko yksin tai aggregaattorien kautta ▌, on oikeus ▌

a)  tuottaa uusiutuvaa energiaa, mukaan lukien omaan käyttöönsä, varastoida sitä ja myydä yli jäävän uusiutuvan sähkön määrä, mukaan lukien uusiutuvan sähkön ostosopimuksin ▌ ja sähköntoimittajien kanssa tehtyjen kaupankäyntijärjestelyjen ja vertaiskaupan kautta ▌

i)  verkosta kuluttamansa tai siihen syöttämänsä sähkön osalta ilman syrjiviä tai kohtuuttomia menettelyjä ja maksuja ja ilman verkkomaksuja, jotka eivät perustu kustannuksiin;

ii)  uusiutuvista energialähteistä itse tuottamansa ja omissa tiloissaan säilyvän sähkön osalta ilman syrjiviä tai kohtuuttomia menettelyjä ja siitä perittäviä maksuja;

b)  asentaa ja käyttää uusiutuvaa sähköä omaan kulutukseen tuottaviin laitoksiin kytkettyjä sähkön varastointijärjestelmiä ilman, että siitä peritään kaksinkertaisia maksuja, mukaan lukien verkkomaksut varastoidusta sähköstä, joka säilyy kuluttajien tiloissa;

c)   säilyttää oikeutensa ja velvollisuutensa loppukäyttäjinä;

d)   saada verkkoon syöttämästään uusiutuvista energialähteistä itse tuottamastaan sähköstä korvaus, tapauksen mukaan myös tukijärjestelmien välityksellä, joka vastaa syötetyn sähkön markkina-arvoa ja jossa voidaan ottaa huomioon sen pitkän aikavälin arvo sähköverkolle, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

3.  Jäsenvaltiot voivat soveltaa itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäviin kuluttajiin syrjimättömiä ja oikeasuhteisia maksuja näiden uusiutuvista energialähteistä itse tuottamansa ja omiin tiloihin jäävän sähkön osalta yhdessä tai useammassa seuraavassa tapauksessa:

a)  jos uusiutuvista energialähteistä itse tuotettua sähköä tuetaan vaikuttavasti tukijärjestelmistä, ainoastaan siltä osin kuin hankkeen taloudellinen elinkelpoisuus ja kyseisen tuen kannustava vaikutus eivät heikkene; tai

b)  1 päivästä joulukuuta 2026 alkaen, jos omaan kulutukseen sähköä tuottavien järjestelmien kokonaisosuus jäsenvaltion asennetun sähköntuotannon kokonaiskapasiteetista on yli 8 prosenttia, ja jos kyseisen jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen osoittaa avoimessa, läpinäkyvässä ja osallistavassa prosessissa suoritetussa kustannus-hyötyanalyysissa, että 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännös on aiheuttanut merkittävän ja kohtuuttoman rasitteen sähköjärjestelmän pitkäaikaiselle taloudelliselle kestävyydelle tai luonut kannustimen, joka ylittää sen, mikä on objektiivisesti tarpeen uusiutuvan energian kustannustehokkaan käyttöönoton varmistamiseksi, ja että tällaista vaikutusta ei voida minimoida muita kohtuullisia toimia toteuttamalla; tai

c)  jos uusiutuvista energialähteistä itse tuotettua sähköä tuotetaan kokonaissähköntuotantokapasiteetiltaan yli 30 kW:n laitoksissa.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävillä kuluttajilla, jotka ovat sijoittautuneet samaan rakennukseen, mukaan lukien moniasuntoinen rakennus, on oikeus harjoittaa yhteisesti 2 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja he voivat järjestää omissa tai yhteisissä tiloissaan tuotetun uusiutuvan energian jakamisen keskenään, sanotun vaikuttamatta verkkokustannuksiin ja muihin, kuhunkin itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävään kuluttajaan sovellettaviin maksuihin ja veroihin. Jäsenvaltiot voivat erotella toisistaan yksittäiset ja yhdessä toimivat itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat. Tällaisen erilaisen kohtelun on oltava oikeasuhteista ja asianmukaisesti perusteltua.

5.  Itse tuotettua energiaa käyttävän kuluttajan laitteisto voi olla kolmannen osapuolen omistuksessa, tai kolmas osapuoli voi huolehtia sen asennuksesta, toiminnasta, mittaus mukaan lukien, ja ylläpidosta, edellyttäen että kolmas osapuoli pysyy itse tuotettua energiaa käyttävän kuluttajan valvonnassa. Kolmatta osapuolta itseään ei voida pitää itse tuotettua energiaa käyttävänä kuluttajana.

6.  Jäsenvaltioiden on toteutettava mahdollistavat puitteet, joilla edistetään ja helpotetaan itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen kehittämistä ja jotka perustuvat arviointiin niiden alueilla vallitsevista itse tuotetun energian kulutuksen perusteettomista esteistä ja kehittämispotentiaalista sekä energiaverkoista. Näissä puitteissa on muun muassa

a)  käsiteltävä itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen saatavuutta kaikille loppukäyttäjille, myös niille, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa;

b)  puututtava hankerahoituksen perusteettomiin esteisiin markkinoilla ja toteutettava toimia rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi;

c)  puututtava muihin itse tuotetun uusiutuvan energian kulutuksen perusteettomiin sääntelyesteisiin, jotka kohdistuvat myös vuokralaisiin;

d)  käsiteltävä kannustimia rakennusten omistajille, jotta nämä luovat myös vuokralaisille mahdollisuuksia kuluttaa itse tuotettua uusiutuvaa energiaa;

e)  annettava itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttäville kuluttajille verkkoon syötetyn itse tuotetun uusiutuvan sähkön osalta syrjimätön pääsy olemassa oleviin asiaankuuluviin tukijärjestelmiin ja kaikkiin markkinasegmentteihin;

f)  varmistettava, että itse tuotettua uusiutuvaa energiaa käyttävät kuluttajat osallistuvat asianmukaisella ja tasapainoisella tavalla järjestelmän kokonaiskustannusten jakoon, kun sähköä syötetään verkkoon.

Jäsenvaltioiden on sisällytettävä yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja niistä laadittaviin edistymisraportteihin yhteenveto mahdollisuuksia luovien puitteiden mukaisesti toteutetuista politiikoista ja toimenpiteistä ja arviointi niiden täytäntöönpanosta asetuksen (EU) 2018/…(39) mukaisesti.

7.  Tämä artikla ei rajoita SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista.

22 artikla

Uusiutuvan energian yhteisöt

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppukäyttäjillä ja erityisesti kotitalousasiakkailla on oikeus osallistua uusiutuvan energian yhteisöön säilyttäen oikeutensa tai velvollisuutensa loppukäyttäjinä ja ilman että heihin kohdistetaan perusteettomia tai syrjiviä ehtoja tai menettelyjä, jotka estäisivät heitä osallistumasta uusiutuvan energian yhteisöön, sillä edellytyksellä, että yksityisten yritysten tapauksessa niiden osallistuminen ei muodosta niiden kaupallista tai ammatillista pääelinkeinoa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvan energian yhteisöillä on oikeus

a)  tuottaa, kuluttaa, varastoida ja myydä uusiutuvaa energiaa, mukaan lukien uusiutuvan sähkön ostosopimuksin;

b)  jakaa uusiutuvan energian yhteisön omistamissa tuotantoyksiköissä tuotettu uusiutuvan energia kyseisessä uusiutuvan energian yhteisössä edellyttäen, että tässä artiklassa säädettyjä muita vaatimuksia noudatetaan ja uusiutuvan energian yhteisön jäsenten oikeudet ja velvollisuudet asiakkaina säilytetään;

c)  syrjimättömään pääsyyn kaikille soveltuville energiamarkkinoille joko suoraan tai aggregaattorien välityksellä.

3.  Jäsenvaltioiden on arvioitava uusiutuvan energian yhteisöjen nykyisiä esteitä ja kehittämismahdollisuuksia alueillaan.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava mahdollisuuksia luovat puitteet, joilla edistetään ja helpotetaan uusiutuvan energian yhteisöjen kehittämistä. Näillä puitteilla on varmistettava muun muassa, että

a)  sääntelyyn ja hallintoon liittyvät perusteettomat esteet poistetaan uusiutuvan energian yhteisöiltä;

b)  uusiutuvaa energiaa tuottaviin yhteisöihin, jotka toimittavat energiaa tai tarjoavat aggregaattoripalveluja tai muita kaupallisia energiapalveluja, sovelletaan tällaiseen toimintaan liittyviä säännöksiä;

c)  asianomainen jakeluverkonhaltija tekee yhteistyötä uusiutuvan energian yhteisöjen kanssa energiansiirtojen helpottamiseksi tällaisissa yhteisöissä;

d)  uusiutuvan energian yhteisöihin sovelletaan oikeudenmukaisia, oikeasuhteisia ja avoimia menettelyjä, rekisteröinti- ja toimilupamenettelyt mukaan luettuina, sekä kustannuksia vastaavia verkkomaksuja ja asiaankuuluvia maksuja ja veroja, varmistaen samalla, että ne osallistuvat asianmukaisesti, oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti järjestelmän yleiseen kustannustenjakoon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kehittämän hajautettujen energialähteiden läpinäkyvän kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti;

e)  uusiutuvan energian yhteisöjä ei syrjitä, kun on kyse niiden toiminnasta, oikeuksista ja velvoitteista loppukäyttäjinä, tuottajina, toimittajina, jakeluverkonhaltijoina tai muina markkinatoimijoina;

f)  uusiutuvan energian yhteisöihin osallistuminen on mahdollista kaikille kuluttajille, mukaan lukien ne, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa;

g)  on saatavilla välineitä, joilla helpotetaan rahoituksen ja tiedon saantia;

h)  viranomaisille tarjotaan sääntelytukea ja valmiuksia kehittävää tukea, jolla tehdään mahdolliseksi uusiutuvan energian yhteisöjen perustaminen ja tuetaan viranomaisten suoraa osallistumista;

i)  käytössä on säännöt, joilla varmistetaan uusiutuvan energian yhteisöön osallistuvien kuluttajien yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu.

5.  Edellä 4 artiklassa tarkoitetun mahdollisuuksia luovan kehyksen ja sen täytäntöönpanon tärkeimpien periaatteiden on oltava osa asetuksen (EU) 2018/…(40) mukaisia jäsenvaltioiden yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja edistymisraportteihin liittyviä päivityksiä.

6.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että rajatylittävä osallistuminen uusiutuvan energian yhteisöihin on mahdollista.

7.  Rajoittamatta SEUT 107 ja 108 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on otettava huomioon ▌uusiutuvan energian yhteisöjen ominaispiirteet suunnitellessaan tukijärjestelmiä, jotta nämä voivat kilpailla tuesta tasavertaisin edellytyksin muiden markkinatoimijoiden kanssa.

23 artikla

Uusiutuvan energian käyttöönoton edistäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä

1.  Uusiutuvan energian käyttöönoton edistämiseksi lämmitys- ja jäähdytysalalla kunkin jäsenvaltion on pyrittävä lisäämään lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettavan uusiutuvan energian osuutta kyseisellä alalla ohjeellisella 1,3 prosenttiyksiköllä laskettuna kausien 2021–2025 ja 2026–2030 vuotuisena keskiarvona alkaen vuonna 2020 saavutetusta tasosta, ilmaistuna kansallisena osuutena energian loppukulutuksesta ja laskettuna 7 artiklassa vahvistetun menetelmän mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista. Tämä lisäys on rajoitettu ohjeelliseen 1,1 prosenttiyksikköön niissä jäsenvaltioissa, joissa hukkalämpöä ja -kylmää ei käytetä. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa asetettava etusijalle parhaat käytettävissä olevat teknologiat.

2.  Kun jäsenvaltiot laskevat 1 kohtaa sovellettaessa uusiutuvan energian osuuttaan lämmitys- ja jäähdytysalalla ja kyseisen kohdan mukaisesti niiden vuotuisia keskimääräisiä lisäyksiä, kukin jäsenvaltio

a)  voi laskea hukkalämmön ja -kylmän rajaten sen kuitenkin enintään 40 prosenttiin vuotuisesta keskimääräisestä lisäyksestä;

b)  voi, jos uusiutuvan energian osuus lämmitys- ja jäähdytysalalla on yli 60 prosenttia kyseisessä jäsenvaltiossa, laskea tällaisen osuuden täyttävän vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen vaatimuksen; ja

c)  voi, jos uusiutuvan energian osuus lämmitys- ja jäähdytysalalla on yli 50 ja enintään 60 prosenttia kyseisessä jäsenvaltiossa, laskea tällaisen osuuden täyttävän puolet vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen vaatimuksesta.

Päättäessään toimenpiteistä, jotka koskevat uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa lämmitys- ja jäähdytysalalla, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kustannustehokkuuden, johon vaikuttavat rakenteelliset esteet, kuten maakaasun suuri osuus tai jäähdytys tai harvaan asuttujen haja-asutusalueiden rakenne.

Jos nämä toimenpiteet johtaisivat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen lisäyksen alempaan keskiarvoon, jäsenvaltioiden on julkistettava se esimerkiksi asetuksen (EU) 2018/…(41) 20 artiklan mukaisissa kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevissa yhdennetyissä edistymisraporteissaan ja esitettävä komissiolle perustelut, mukaan lukien tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden valinnan perusteet.

3.  Objektiivisten ja syrjimättömien kriteerien perusteella jäsenvaltiot voivat laatia ja julkistaa toimenpideluettelon ja nimetä ja julkistaa ne toimeenpanevat yksiköt, kuten polttoaineiden toimittajat, viranomaiset tai ammattialan järjestöt, joiden on annettava panoksensa 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen toteutumiseen.

4.  Jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen esimerkiksi yhdellä tai useammalla seuraavista vaihtoehdoista:

a)  uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän fyysinen lisääminen lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitettuun energiaan ja energiapolttoaineeseen;

b)  suorat hillintätoimenpiteet, kuten erittäin tehokkaiden uusiutuvaan energiaan perustuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen rakennuksiin tai uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän käyttäminen teollisuuden lämmitys- ja jäähdytysprosesseissa;

c)  epäsuorat hillintätoimenpiteet, jotka kuuluvat kaupattavien sertifikaattien piiriin, joilla osoitetaan, että 1 kohdassa säädetty velvoite täytetään tukemalla jonkin toisen talouden toimijan, kuten itsenäisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan teknologian asentajan tai uusiutuvan energian asennuspalveluja tarjoavan energiapalveluyrityksen (ESCO), toteuttamia epäsuoria hillintätoimenpiteitä;

d)  muut vaikutukseltaan vastaavat politiikkatoimet, joilla pyritään saavuttamaan 1 kohdassa tarkoitettu vuosittainen keskimääräinen lisäys, muun muassa verotoimet tai muut taloudelliset kannustimet.

Kun jäsenvaltiot hyväksyvät tai panevat täytäntöön ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, niiden on pyrittävä tekemään niistä avoimia kaikille kuluttajille, erityisesti niille, jotka elävät pienituloisissa tai haavoittuvissa kotitalouksissa ja joilla ei muutoin olisi riittävästi ennakkopääomaa voidakseen hyötyä niistä muuten.

5.  Jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin 2012/27/EU 7 artiklassa säädettyjen kansallisten energiansäästövelvoitteiden puitteissa perustettuja rakenteita tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen ja seuraamiseen.

6.  Jos yksiköt on nimetty 3 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden yksiköiden panos on mitattavissa ja todennettavissa ja että nimetyt yksiköt raportoivat vuosittain ▌seuraavista:

a)  lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärä;

b)  lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun uusiutuvan energian kokonaismäärä;

c)  lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun ▌ hukkalämmön ja -kylmän määrä ▌;

d)   uusiutuvan energian sekä hukkalämmön ja ‑kylmän osuus lämmitykseen ja jäähdytykseen toimitetun energian kokonaismäärästä; ja

e)  uusiutuvan energialähteen tyyppi.

24 artikla

Kaukolämmitys ja -jäähdytys

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌loppukäyttäjille annetaan tietoa energiatehokkuudesta ja uusiutuvan energian osuudesta näiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä helposti saavutettavalla tavalla, kuten toimittajien verkkosivustoilla, vuosilaskelmassa tai pyynnöstä.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet ja edellytykset, jotta sellaisten kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien asiakkaat, jotka eivät ole tehokkaita kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä tai jotka eivät ole tällaisia järjestelmiä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella, voivat kytkeytyä irti päättämällä sopimuksensa tai muuttamalla sitä tuottaakseen itse lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä ▌.

Jos sopimuksen päättäminen on yhteydessä fyysiseen irti kytkeytymiseen, päättämisen ehdoksi voidaan asettaa fyysisestä irti kytkeytymisestä välittömästi aiheutuvien kustannusten sekä lämmön ja kylmän tuottamiseen kyseiselle asiakkaalle tarvitun omaisuuden poistamatta olevan osuuden korvaaminen.

3.  Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 2 kohdan mukaisen sopimuksen päättämällä tai sitä muuttamalla tapahtuvaa irti kytkeytymistä koskevan oikeuden asiakkaisiin, jotka voivat osoittaa, että lämmityksen tai jäähdytyksen suunniteltu vaihtoehtoinen toimitusratkaisu johtaa huomattavasti parempaan energiatehokkuuteen. Vaihtoehtoisen toimitusratkaisun energiatehokkuuden arviointi voi perustua energiatehokkuustodistukseen.

4.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmät lisäävät osaltaan tämän direktiivin 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua osuutta, panemalla täytäntöön vähintään toisen seuraavista kahdesta vaihtoehdosta:

a)  Ne pyrkivät lisäämään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuutta kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä laskettuna kausien 2021–2025 ja 2026–2030 vuosittaisena keskiarvona alkaen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tai hukkalämmön ja -kylmän osuuden kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä vuonna 2020 saavutetusta tasosta ilmaistuna osuutena energian loppukulutuksesta kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä panemalla täytäntöön toimenpiteitä, joiden voidaan odottaa saavan aikaan tämän keskimääräisen vuosittaisen lisäyksen vuosina, joina ilmasto-olosuhteet ovat normaalit.

Jäsenvaltiot, joissa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ja hukkalämmön ja -kylmän osuus kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä on yli 60 prosenttia, voivat laskea tällaisen osuuden täyttävän tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen vaatimuksen.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarvittavat toimenpiteet tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vuosittaisen keskimääräisen lisäyksen toteuttamiseksi kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan asetuksen (EU) 2018/…(42) liitteen I mukaisesti.

b)  Ne varmistavat, että kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijat ovat velvollisia liittämään uusiutuvista lähteistä ja hukkalämmöstä ja -kylmästä peräisin olevan energian toimittajat järjestelmäänsä tai että niiden on tarjouduttava liittämään kolmantena osapuolena olevat toimittajat siihen ja ostamaan niiltä uusiutuvista energialähteistä ja hukkalämmöstä ja -kylmästä tuotettua lämpöä tai kylmää kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamien syrjimättömien kriteerien perusteella, kun niiden on

i)  vastattava uusilta asiakkailta tulevaan kysyntään;

ii)  korvattava olemassa olevaa lämmön tai kylmän tuotantokapasiteettia;

iii)  laajennettava olemassa olevaa lämmön tai kylmän tuotantokapasiteettia.

5.   Jos jäsenvaltio toteuttaa 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vaihtoehdon, kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija voi kieltäytyä ▌ liittämästä kolmansina osapuolina olevia toimittajia järjestelmäänsä ja ostamasta niiltä lämpöä tai kylmää, jos

a)  järjestelmässä ei ole tarvittavaa kapasiteettia hukkalämmön ja -kylmän, uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmön tai kylmän tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun lämmön tai kylmän muiden toimitusten takia;

b)  kolmantena osapuolena olevan toimittajan toimittama lämpö tai kylmä ei täytä kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmään liittämisen eikä luotettavan ja turvallisen toiminnan varmistamisen edellyttämiä teknisiä ominaisuuksia; tai

c)  haltija voi osoittaa, että pääsyn tarjoaminen nostaisi lämmityksen tai jäähdytyksen kustannuksia kohtuuttomasti loppukäyttäjän kannalta verrattuna tilanteeseen, jossa käytetään pääasiallista paikallista lämmitys- tai jäähdytyslähdettä, jonka kanssa uusiutuva energialähde tai hukkalämpö ja -kylmä kilpailisi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän haltija kieltäytyy liittämästä lämmön tai kylmän toimittajaa järjestelmään ensimmäisen alakohdan nojalla, tämän haltijan on annettava antaa tiedot kieltäytymisen perusteista sekä täytettävistä ehdoista ja järjestelmässä toteutettavista toimenpiteistä, joita siihen liittäminen edellyttäisi toimivaltaiselle viranomaiselle 9 kohdan mukaisesti.

6.   Jos jäsenvaltio toteuttaa 4 kohdan b alakohdassa esitetyn vaihtoehdon, se voi myöntää seuraavien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien haltijoille vapautuksen mainitun alakohdan soveltamisesta:

a)  tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys;

b)  tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys, joka käyttää tehokasta yhteistuotantoa;

c)  kaukolämmitys ja -jäähdytys, josta tulee tehokas kaukolämmitys tai -jäähdytys viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän suunnitelman perusteella;

d)  kaukolämmitys ja -jäähdytys, jonka nimellinen kokonaislämpöteho on alle 20 MW.

7.  Yksittäiset asiakkaat, asiakkaiden muodostamat yhteisyritykset tai kuluttajien puolesta toimivat osapuolet saavat käyttää oikeutta kytkeytyä irti päättämällä sopimuksensa tai muuttamalla sitä 2 kohdan mukaisesti. Moniasuntoisten rakennusten osalta tällainen irti kytkeytyminen päättämällä sopimus tai muuttamalla sitä voidaan toteuttaa ainoastaan koko rakennuksen tasolla sovellettavan asuntolainsäädännön mukaisesti.

8.  Jäsenvaltioiden on vaadittava sähkönjakeluverkon haltijoita arvioimaan vähintään joka neljäs vuosi yhteistyössä alueensa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien haltijoiden kanssa kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmien potentiaali tuottaa tasehallinta- ja muita järjestelmäpalveluja, mukaan luettuna kysyntäjousto ja uusiutuvista lähteistä tuotetun ylimääräisen energian varastointi, ja se, olisiko tunnistettu potentiaali resurssi- ja kustannustehokkaampaa kuin vaihtoehtoiset ratkaisut.

9.  Jäsenvaltioiden on ▌ varmistettava, että toimivaltainen viranomainen määrittelee selkeästi ja panee täytäntöön kuluttajien oikeudet ja kaukolämmitys- tai kaukojäähdytysjärjestelmän tämän artiklan mukaista toimintaa koskevat säännöt.

10.  Jäsenvaltiolta ei vaadita tämän artiklan 2–9 kohdan soveltamista, jos

a)  sen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen osuus on pienempi tai yhtä suuri kuin 2 prosenttia lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytettävän energian kokonaiskulutuksesta … päivänä …kuuta … [tämän direktiivin voimaantulopäivä]; tai

b)  sen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen osuus nostetaan yli 2 prosenttiin kehittämällä uusia tehokkaita kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä asetuksen (EU) 2018/…(43) liitteen I mukaisen yhdennetyn kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelmansa tai tämän direktiivin 15 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella; tai

c)  sen tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien osuus muodostaa yli 90 prosenttia sen kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen kokonaismyynnistä.

25 artikla

Uusiutuvan energian edistäminen liikennealalla

1.   Uusiutuvan energian käytön valtavirtaistamiseksi liikennealalla kunkin jäsenvaltion on asetettava polttoaineiden toimittajille velvoite varmistaa, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta liikennealalla on vähintään 14 prosenttia viimeistään vuonna 2030 (vähimmäisosuus) jäsenvaltion asettaman ohjeellisen kehityspolun mukaisesti ja tässä artiklassa ja 26 ja 27 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti laskettuna. Komissio tarkastelee uudelleen tätä velvoitetta ja antaa viimeistään vuonna 2023 säädösehdotuksen osuuden nostamisesta, jos uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat edelleen alentuneet merkittävästi, jos se on tarpeen unionin kansainvälisten hiilestä irtautumista koskevien sitoumusten noudattamiseksi tai jos se on perusteltua unionin energiankulutuksen huomattavan vähenemisen vuoksi.

Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen osalle polttoaineiden toimittajista ja energiankantajista tai erotella ne toisistaan asettaessaan velvoitetta polttoaineen toimittajille varmistaen, että eri teknologioiden kehityksen ja kustannusten vaihtelevat tasot otetaan huomioon.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa vähimmäisosuutta koskevassa laskelmassa jäsenvaltioiden

a)  on otettava huomioon muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet myös silloin, kun niitä käytetään välituotteina perinteisten polttoaineiden tuotannossa; ja

b)  ne voivat ottaa huomioon kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet.

▌Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähimmäisosuuden puitteissa liitteessä IX olevassa A osassa luetelluista raaka-aineista tuotettujen ▌kehittyneiden biopolttoaineiden ja biokaasun osuuden energian loppukulutuksesta liikennealalla on oltava vähintään 0,2 prosenttia vuonna 2022 ja yksi prosentti vuonna 2025, ja sen on noustava vähintään 3,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa toimittajat, jotka toimittavat polttoainetta sähkön tai muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden muodossa, vaatimuksesta noudattaa näiden polttoaineiden osalta liitteessä IX olevassa A osassa mainituista raaka-aineista tuotettujen kehittyneiden biopolttoaineiden, muiden biopolttoaineiden ja biokaasun vähimmäisosuutta.

Asettaessaan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa tarkoitetun velvoitteen niissä vahvistetun osuuden saavuttamisesta jäsenvaltiot voivat toteuttaa muun muassa toimenpiteitä, jotka kohdistuvat määriin, energiasisältöön tai kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, edellyttäen että ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa tarkoitettujen vähimmäisosuuksien saavuttaminen osoitetaan.

2.  Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita, käyttäen aikaan saatujen kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten on oltava vähintään 70 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2021.

Komissio hyväksyy viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 35 artiklan mukaisen delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten asianmukaiset vähimmäiskynnykset elinkaarianalyysissä, jossa otetaan huomioon kunkin polttoaineen erityispiirteet.

26 artikla

Erityiset säännöt biopolttoaineille, bionesteille ja liikenteessä kulutetuille biomassapolttoaineille, jotka on tuotettu ravinto- tai rehukasveista

1.  Kun lasketaan 7 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltion uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta ja 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähimmäisosuutta, biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liikenteessä kulutettujen biomassapolttoaineiden, jos ne on tuotettu ravinto- ja rehukasveista, osuus saa olla enintään yhden prosenttiyksikön suurempi kuin niiden osuus energian loppukulutuksesta maantieliikenne- ja rautatieliikennealalla kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2020 ja enintään 7 prosenttia maantie- ja rautatieliikennealan energian loppukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa.

Jos mainittu osuus on jäsenvaltiossa alle yhden prosentin, sitä voidaan kasvattaa enintään kahteen prosenttiin maantie- ja rautatieliikennealan energian loppukulutuksesta.

Jäsenvaltiot voivat asettaa matalampia raja-arvoja ja erottaa 29 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa toisistaan erityyppiset ravinto- ja rehukasvipohjaiset biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet ottaen huomioon parhaan saatavilla olevan tieteellisen näytön epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvista vaikutuksista. Jäsenvaltiot voivat esimerkiksi asettaa matalamman raja-arvon öljykasveista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden osuudelle.

Jos ravinto- tai rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liikenteessä kulutettujen biomassapolttoaineiden osuus on jäsenvaltiossa rajattu alle 7 prosenttiin tai jäsenvaltio päättää rajata osuutta vielä pienemmäksi, se voi pienentää 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaisosuutta vastaavasti enintään 7 prosenttiyksiköllä.

2.  Kun lasketaan 7 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta ja 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähimmäisosuutta, sellaisista ravinto- ja rehukasveista, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä, tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä, osuus ei saa ylittää tällaisten polttoaineiden vuoden 2019 kulutusta kyseisessä jäsenvaltiossa, ellei niitä ole sertifioitu biopolttoaineina, bionesteinä tai biomassapolttoaineina, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia, tämän kohdan mukaisesti.

Tätä rajaa lasketaan asteittain 31 päivästä joulukuuta 2023 lähtien siten, että se on nolla prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.

Komissio antaa viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2019 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen asianomaisten ravinto- ja rehukasvien tuotannon maailmanlaajuisesta laajentumisesta.

Komissio antaa viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2019 35 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla kriteerit sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvää riskiä, sertifioinnille ja sellaisten suuren epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvän riskin omaavien raaka-aineiden määrittämiselle, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Kertomuksen ja sen ohella annettavan delegoidun säädöksen on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin.

Komissio tarkastelee uudelleen 1 päivään syyskuuta 2023 mennessä neljännessä alakohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettuja kriteereitä parhaiden saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella ja antaa 35 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla tarvittaessa muutetaan näitä kriteereitä ja jossa määritellään kehityspolku, jonka mukaan vähennetään asteittain panosta 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn unionin tavoitteen saavuttamiseen ja 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähimmäisosuuden saavuttamiseen sellaisista raaka-aineista, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä, tuotetuista biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä.

27 artikla

Uusiutuvan energian vähimmäisosuuksia koskevat laskentasäännöt liikennealalla

1.  Edellä 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa tarkoitettujen vähimmäisosuuksien laskennassa sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)  laskettaessa nimittäjää, jolla tarkoitetaan markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen maantie- ja rautatieliikenteen polttoaineiden energiasisältöä, otetaan huomioon bensiini, diesel, maakaasu, biopolttoaineet, biokaasu, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet ja maantie- ja rautatieliikennealalle toimitettu sähkö;

b)  laskettaessa osoittajaa, jolla tarkoitetaan 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta liikennealalla, otetaan huomioon kaikille liikenteen aloille toimitettujen, kaikkien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian muotojen, myös maantie- ja rautatieliikennealalle toimitetun uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön energiasisältö. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon myös kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet.

Kun lasketaan osoittajaa, liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyistä raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja biokaasun osuus on rajattava Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta 1,7 prosenttiin markkinoille kulutukseen tai käyttöön toimitettujen liikenteen polttoaineiden energiasisällöstä. Jäsenvaltiot voivat perustellussa tapauksessa muuttaa liitteessä IX olevaan B osaan sisällytetyille raaka-aineille asetettua rajaa ottaen huomioon raaka-aineen saatavuuden. Kaikkiin tällaisiin muutoksiin on saatava komission hyväksyntä.

c)  Laskettaessa sekä osoittajaa että nimittäjää on käytettävä liitteessä III vahvistettuja liikenteen polttoaineiden energiasisältöjä. Määritettäessä niiden liikenteen polttoaineiden energiasisältöä, joita ei ole sisällytetty liitteeseen III, jäsenvaltioiden on käytettävä asiaankuuluvia polttoaineiden lämpöarvojen määrittämistä koskevia ESO-standardeja. Jos tätä tarkoitusta varten ei ole hyväksytty ESO-standardeja, on käytettävä asianmukaisia ISO-standardeja. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 35 artiklan mukaisesti tämän direktiivin muuttamiseksi liitteessä III lueteltujen liikenteen polttoaineiden energiasisältöjen mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehityksen mukaisesti.

2.  Osoittaakseen, että 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vähimmäisosuuksia noudatetaan

a)  voidaan katsoa, että liitteessä IX mainituista raaka-aineista tuotettujen biopolttoaineiden ja liikenteessä käytetyn biokaasun osuus on kaksi kertaa niiden energiasisältö;

b)  uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden katsotaan olevan neljä kertaa sen energiasisältö, kun se toimitetaan maantieajoneuvoille, ja sen voidaan katsoa olevan 1,5 kertaa sen energiasisältö, kun se toimitetaan rautatieliikenteeseen;

c)  ravinto- ja rehukasveista tuotettuja uusiutuvia polttoaineita lukuun ottamatta ilmailun ja meriliikenteen alalle toimitettujen polttoaineiden osuuden on katsottava olevan 1,2 kertaa kyseisten polttoaineiden energiasisältö.

3.  Laskettaessa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta maantie- ja rautatieajoneuvoille toimitetusta sähköstä tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on viitattava ▌ kahden vuoden kauteen, joka edeltää vuotta, jona sähkö toimitetaan niiden alueella. ▌

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen määritettäessä tämän artiklan 1 kohdan mukaista sähkön osuutta, kun on kyseessä sähkö, joka saadaan suorasta liitännästä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tuottavaan laitokseen ja jota toimitetaan maantieajoneuvoille, kyseinen sähkö lasketaan kokonaisuudessaan uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi.

Sen varmistamiseksi, että liikenteen alan nykyistä perusuraa suurempaan odotettuun sähkön kysynnän kasvuun vastataan uusiutuvan energian tuotannon lisäkapasiteetilla, komissio kehittää liikenteen alan lisäisyyttä koskevat puitteet ja kehittää eri vaihtoehtoja jäsenvaltioiden lähtötason määrittämiselle ja lisäisyyden mittaamiselle.

Jos tätä kohtaa sovellettaessa sähköä käytetään muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuottamiseen suoraan tai välituotteiden tuottamiseen, uusiutuvan energian osuuden määrittämisessä on käytettävä ▌ uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön keskimääräistä osuutta tuotantomaassa, mitattuna kaksi vuotta ennen kyseistä vuotta. ▌

Sähkö, joka saadaan suorasta liitännästä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä tuottavaan laitokseen, voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tuotannossa edellyttäen, että

a)  laitos aloittaa toimintansa samaan aikaan kuin muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita tuottava laitos tai sen jälkeen; ja

b)  laitosta ei ole liitetty verkkoon tai se on liitetty verkkoon, mutta voidaan esittää näyttö siitä, että kyseessä oleva sähkö on toimitettu ottamatta sähköä verkosta.

Verkosta otettu sähkö voidaan kokonaisuudessaan laskea uusiutuvaksi edellyttäen, että se on tuotettu yksinomaan uusiutuvista energialähteistä ja uusiutuvat ominaisuudet ja kaikki muut asianmukaiset kriteerit on osoitettu ja on varmistettu, että tämän sähkön uusiutuvista ominaisuuksista voidaan hyötyä vain kerran ja vain yhdellä loppukäytön alalla.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 35 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä direktiiviä ottamalla käyttöön unionin yhteinen menetelmä, jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti talouden toimijoiden on noudatettava tämän kohdan viidennessä ja kuudennessa alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

28 artikla

Muut säännökset uusiutuvasta energiasta liikennealalla

1.  Yksittäisten erien kaksin- tai moninkertaisen kirjaamisen riskin minimoimiseksi unionissa jäsenvaltioiden ja komission on tehostettava yhteistyötä ja tarvittaessa myös tietojen vaihtoa kansallisten järjestelmien sekä kansallisten ja 30 artiklan mukaisesti perustettujen vapaaehtoisten järjestelmien ja todentajien välillä. Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen epäilee petosta tai havaitsee petoksen, sen on tarvittaessa ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille.

2.  Komission on varmistettava, että otetaan käyttöön unionin tietokanta, ▌joka mahdollistaa sellaisten nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden jäljittämisen, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun osoittajan laskennassa tai jotka otetaan huomioon 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan tarkoituksia varten, ja jäsenvaltioiden on edellytettävä, että asianomaiset talouden toimijat kirjaavat kyseiseen tietokantaan tiedot tehdyistä liiketoimista ja ▌ näiden polttoaineiden kestävyysominaisuuksista, mukaan lukien niiden elinkaarenaikaiset kasvihuonekaasupäästöt alkaen polttoaineiden tuotantopisteestä ja päättyen polttoaineen toimittajaan, joka saattaa polttoaineen markkinoille. Jäsenvaltio voi perustaa unionin tietokantaan liitetyn kansallisen tietokannan, joka varmistaa, että kirjatut tiedot siirretään tietokantojen välillä välittömästi.

Polttoaineiden toimittajien on kirjattava asianmukaiseen tietokantaan tiedot, joita tarvitaan 25 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja neljännessä alakohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisen todentamiseksi.

3.  Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen uusiutuvista lähteistä tuotettujen polttoaineiden saatavuuden liikenteen alalla, mukaan luettuina julkiset suuritehoiset latauspisteet ja muu tankkausinfrastruktuuri, kuten todetaan niiden direktiivin 2014/94/EU mukaisissa kansallisissa toimintakehyksissä.

4.   Jäsenvaltioilla on pääsy tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun unionin tietokantaan. Niiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat kussakin jäsenvaltiossa kirjaavat paikkansapitävät tiedot asianmukaiseen tietokantaan. Komissio edellyttää järjestelmien, joista on tehtävä tämän direktiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätös, todentavan, että tätä vaatimusta noudatetaan tarkistettaessa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien noudattamista. Se julkaisee joka toinen vuosi yhdistetyt tiedot tietokannasta asetuksen (EU) 2018/…(44) liitteen VIII mukaisesti.

5.  Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 35 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä tarkentamalla menetelmät, jotta voidaan määrittää sellaisen biopolttoaineen ja liikenteessä käytettävän biokaasun osuus, joka saadaan fossiilisten polttoaineiden kanssa yhteisessä prosessissa jalostettavasta biomassasta, ja tarkentamalla muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista nestemäisistä ja kaasumaisista liikenteen polttoaineista ja kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten arviointimenetelmät, joilla varmistetaan, ettei sellaisesta hiilidioksidista anneta päästöjen välttämisen hyvityksiä, jonka talteenotosta on jo saatu päästöhyvitystä muiden säännösten nojalla.

6.  Komissio tarkastelee viimeistään … päivänä …kuuta … [kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja sen jälkeen kahden vuoden välein liitteessä IX olevissa A ja B osassa olevan raaka-aineiden luettelon raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon kolmannessa alakohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 35 artiklan mukaisesti liitteessä IX olevissa A ja B osassa esitetyn raaka-aineiden luettelon muuttamisesta raaka-aineiden lisäämiseksi luetteloon mutta ei luettelosta poistamiseksi. Raaka-aineet, jotka voidaan jalostaa ainoastaan kehittynyttä teknologiaa käyttäen, on lisättävä liitteessä IX olevaan A osaan. Raaka-aineet, jotka voidaan jalostaa biopolttoaineiksi tai liikenteessä käytettäväksi biokaasuksi kypsää teknologiaa käyttäen, on lisättävä liitteessä IX olevaan B osaan.

Tällaisten delegoitujen säädösten on perustuttava analyysiin mahdollisuuksista käyttää raaka-ainetta biopolttoaineiden ja liikenteessä käytettävän biokaasun tuotannon raaka-aineena, ottaen huomioon kaiken seuraavan:

a)  direktiivissä 2008/98/EY vahvistetut kiertotalouden ja jätehierarkian periaatteet;

b)  29 artiklan 27 kohdassa säädetyt unionin kestävyyskriteerit;

c)  tarve välttää merkittävät vääristävät vaikutukset (sivu)tuotteiden, jätteiden tai tähteiden markkinoihin;

d)  päästöjen elinkaarianalyysiin perustuva kasvihuonekaasupäästöjen huomattavan vähentämisen mahdollisuus fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna;

e)  tarve välttää haittavaikutukset ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen;

f)  tarve välttää maantarpeen lisääntyminen.

7.  Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/…(45) nojalla joka toinen vuosi tehdyn edistymistä koskevan arvioinnin yhteydessä, vauhditetaanko 25 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyllä, kehittyneitä biopolttoaineita ja liitteessä IX olevassa A osassa luetellusta raaka-aineesta tuotettua biokaasua koskevalla velvoitteella tosiasiallisesti innovointia ja varmistetaanko sillä kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset liikenteen alalla ▌. Komissio tarkastelee arvioinnissa myös sitä, vältetäänkö tämän artiklan soveltamisella tehokkaasti uusiutuvan energian laskeminen kahteen kertaan.

Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksen 25 artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa säädetyn kehittyneitä biopolttoaineita ja liitteessä IX olevassa A osassa luetellusta raaka-aineesta tuotettua biokaasua koskevan velvoitteen mukauttamiseksi.

29 artikla

Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit

1.  Biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista peräisin oleva energia otetaan huomioon tämän alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät 2–7 kohdassa ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ▌:

a)  myötävaikuttaminen 3 artiklan 1 kohdassa säädetyn unionin tavoitteen ja jäsenvaltioiden uusiutuvan energian osuuksien toteutumiseen;

b)  uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymisen arvioiminen, mukaan luettuina 25 artiklassa säädetty velvoite;

c)  tukikelpoisuuden arvioiminen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kulutuksen osalta ▌.

Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden edellytetään kuitenkin täyttävän ainoastaan 10 kohdassa säädetyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit, jotta ne otetaan huomioon ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa. Tätä alakohtaa on sovellettava myös jätteisiin ja tähteisiin, jotka jalostetaan ensin joksikin tuotteeksi ennen jatkojalostusta biopolttoaineiksi, bionesteiksi ja biomassapolttoaineiksi.

Kiinteästä yhdyskuntajätteestä tuotettuun sähköön, lämmitykseen ja jäähdytykseen ei sovelleta 10 kohdassa säädettyä ▌kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevaa kriteeriä.

Biomassapolttoaineiden on täytettävä 2–7 ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ▌, jos niitä käytetään sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavissa laitoksissa tai polttoaineissa, joiden kokonaislämpöteho on vähintään 20 MW kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa ja kokonaislämpöteho vähintään 2 MW kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa. Jäsenvaltiot voivat soveltaa kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä laitoksiin, joiden kokonaislämpöteho on pienempi.

Edellä 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjä kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä sovelletaan riippumatta biomassan maantieteellisestä alkuperästä.

2.  Jätteistä ja tähteistä, jotka eivät ole peräisin metsätaloudesta vaan maatalousmaasta, tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet on otettava huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa vain, jos haltijoilla tai kansallisilla viranomaisilla on käytössä seuranta- tai hallintasuunnitelmat maan laatuun ja maaperän hiileen kohdistuviin vaikutuksiin puuttumiseksi. Näiden vaikutusten seurantaa ja hallintaa koskevat tiedot on raportoitava 30 artiklan 3 kohdan nojalla.

3.  Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuudeltaan rikkaalta maalta eli maalta, jonka maankäyttöstatus on tammikuussa 2008 tai sen jälkeen ollut jokin seuraavista, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla edelleen tämä maankäyttöstatus:

a)  aarniometsä tai muu puustoinen maa eli kotoperäisistä lajeista koostuva metsä tai muu puustoinen maa, jossa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja jossa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet;

b)  biologisesti erittäin monimuotoinen metsä tai muu puustoinen maa, joka on lajirikasta ja huonontumatonta tai jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erityisen monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

c)  alue, joka on osoitettu:

i)  laissa tai toimivaltaisen viranomaisen toimesta luonnonsuojelutarkoitukseen; tai

ii)  sellaisten harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelemiseen, jotka on tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, jos ne on tunnustettu 30 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti;

ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

d)  yli hehtaarin suuruinen biologisesti erittäin monimuotoinen ruohoalue, joka on

i)  luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka pitää yllä luonnollista lajien koostumusta ja ekologisia ominaisuuksia ja prosesseja; tai

ii)  ei-luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka ei säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka on lajirikasta ja huonontumatonta ja jonka asianomainen toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt erittäin monimuotoiseksi, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka-aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi erittäin monimuotoisena ruohoalueena.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennetaan kriteerejä sen määrittämiseksi, mikä ruohoalue kuuluu tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan piiriin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.  Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa valmistaa raaka-aineesta, joka on hankittu maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, eli maasta, jonka maankäyttöstatus oli tammikuussa 2008, muttei ole enää, jokin seuraavista:

a)  kosteikko eli pysyvästi tai suuren osan vuotta veden peittämä tai kyllästämä maa;

b)  pysyvästi metsän peittämä alue eli yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ;

c)  yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maankäyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetelmää tämän artiklan 10 kohdan ehdot täyttyisivät.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos maalla oli raaka-aineen hankinnan ajankohtana sama maankäyttöstatus kuin tammikuussa 2008.

5.  Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata, jollei esitetä näyttöä siitä, että tämän raaka-aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivattamattoman maan kuivatusta.

6.  Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavien metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden on täytettävä seuraavat kriteerit, jotta minimoidaan riski siitä, että käytetään ▌ kestämättömästi tuotettua metsäbiomassaa:

a)  maassa, jonka metsäbiomassa on korjattu, on voimassa korjuualueella kansallisia lakeja tai kansallista tasoa alemman tason lakeja ja käytössä on seuranta- ja täytäntöönpanojärjestelmiä, joilla varmistetaan

i)  ▌ hakkuiden laillisuus;

ii)  metsän uudistaminen hakatuilla alueilla ▌;

iii)   että alueita, jotka on kansainvälisessä oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai asiankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen toimesta osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen, mukaan lukien kosteikot ja turvemaat, suojellaan;

iv)  ▌ että hakkuun yhteydessä otetaan huomioon maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen kielteisten vaikutusten minimoimiseksi; ja

v)  että hakkuu ylläpitää tai parantaa metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia;

b)  jos tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettua näyttöä ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsän hankinta-alueen tasolla on käytössä hallintajärjestelmiä, joilla varmistetaan ▌

i)  hakkuiden laillisuus;

ii)  metsän uudistaminen korjatuilla alueilla ▌;

iii)   että alueita, jotka on kansainvälisessä oikeudessa, kansallisessa lainsäädännössä tai asiankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen toimesta osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen, mukaan lukien kosteikot ja turvemaat, suojellaan, ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen korjuu ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

iv)  että korjuun yhteydessä otetaan huomioon maaperän laadun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen; ja

v)  että hakkuu ylläpitää tai parantaa metsän pitkän aikavälin tuotantokapasiteettia.

7.  Metsäbiomassasta tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden ▌, jotka otetaan huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, on täytettävä seuraavat maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevat vaatimukset:

a)  maa tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen organisaatio, josta metsäbiomassa on peräisin ▌

i)  on Pariisin sopimuksen osapuoli ▌;

ii)   on antanut ilmastonmuutosta koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) kansallisesti määritellyn panoksen (NDC), joka kattaa maa- ja metsätalouden ja maankäytön päästöt ja poistumat, varmistaen, että joko hiilivarantojen muutokset, jotka liittyvät biomassan korjuuseen, otetaan huomioon kyseisen maan sitoumuksissa vähentää tai rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä, kuten kansallisesti määritellyssä panoksessa tarkennetaan; tai

iii)  soveltaa korjuualueella kansallisia lakeja tai kansallista tasoa alemman tason lakeja Pariisin sopimuksen 5 artiklan mukaisesti hiilivarantojen ja ‑nielujen säilyttämiseksi ja parantamiseksi ja niissä esitetään näyttöä siitä, etteivät raportoidut LULUCF-sektorin päästöt ylitä poistumia;

b)  jos tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettua näyttöä ei ole saatavilla, metsäbiomassasta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet otetaan huomioon 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jos metsän hankinta-alueen tasolla on käytössä metsänhoitojärjestelmiä, joilla varmistetaan, että metsän hiilivarannot ja -nielut säilytetään tai niitä vahvistetaan pitkällä aikavälillä.

8.  Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2021 täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimintaohjeet näytön antamisesta sen osoittamiseksi, että tämän artiklan 6 ja 7 kohdassa vahvistettuja kriteereitä noudatetaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9.  Komissio arvioi käytettävissä olevien tietojen perusteella 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä, pienennetäänkö 6 ja 7 kohdassa säädetyillä kriteereillä kestämättömästi tuotetun metsäbiomassan käytön riskiä ▌ tosiasiallisesti ja täytetäänkö niillä LULUCF-kriteerit.

Komissio esittää tarvittaessa säädösehdotuksen 6 ja 7 kohdassa vahvistettujen kriteereiden muuttamiseksi vuoden 2030 jälkeiselle kaudelle.

10.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa huomioon otettavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöstä saatavien kasvihuonepäästövähennysten on oltava

a)  vähintään 50 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka olivat toiminnassa 5 päivänä lokakuuta 2015 tai sitä ennen;

b)  vähintään 60 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittivat toimintansa 6 päivästä lokakuuta 2015 alkaen ja 31 päivään joulukuuta 2020 saakka;

c)  vähintään 65 prosenttia niiden biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivästä tammikuuta 2021;

d)  vähintään 70 prosenttia sähkön, lämmitysenergian ja jäähdytysenergian osalta, jotka on tuotettu biomassapolttoaineista laitoksissa, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen ja 31 päivään joulukuuta 2025 saakka, ja 80 prosenttia laitosten osalta, jotka aloittavat toimintansa 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen.

Laitoksen katsotaan olevan toiminnassa, jos biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun ja bionesteiden fyysinen tuotanto ja lämmitys- ja jäähdytysenergian ja sähkön fyysinen tuotanto biomassapolttoaineista on alkanut.

Lämmitys- ja jäähdytysenergiaa ja sähköä tuottavissa laitoksissa käytettävien biopolttoaineiden, liikennealalla kulutetun biokaasun, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöstä saatava kasvihuonekaasupäästöjen vähennys lasketaan 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

11.  Biomassapolttoaineista ▌saatu sähkö on otettava huomioon tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos se täyttää yhden tai useamman seuraavista vaatimuksista:

a)  sähkö on tuotettu laitoksissa, joiden kokonaislämpöteho on alle 50 MW;

b)  sellaisten laitosten osalta, joiden kokonaislämpöteho on 50–100 MW, sähkö on tuotettu soveltamalla tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa tai sähkön erillistuotantolaitosten osalta sähkö on tuotettu noudattamalla komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/1442(46) määriteltyjä parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä energiatehokkuustasoja (BAT-AEEL-tasot);

c)  sellaisten laitosten osalta, joiden kokonaislämpöteho on yli 100 MW, sähkö on tuotettu soveltamalla tehokkaan yhteistuotannon teknologiaa tai sähkön erillistuotantolaitosten osalta saavuttamalla vähintään 36 prosentin sähköntuotannon nettohyötysuhde;

d)  sähkö on tuotettu soveltamalla biomassan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia.

Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa sähkön erillistuotantolaitokset otetaan huomioon ainoastaan, jos niissä ei käytetä fossiilisia polttoaineita pääpolttoaineena ja jos tehokkaan yhteistuotannon teknologian kustannustehokas soveltaminen ei ole mahdollista direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisesti toteutetun arvioinnin perusteella.

Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohtaa tätä kohtaa on sovellettava ainoastaan laitoksiin, jotka aloittavat toimintansa tai jotka muunnetaan biomassapolttoaineita hyödyntäviksi ... päivän …kuuta … [kolme vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä] jälkeen. Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa tämä kohta ei vaikuta julkiseen tukeen, joka myönnetään 4 artiklan mukaisesti tukijärjestelmistä, jotka on hyväksytty viimeistään ... päivänä …kuuta … [kolme vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä]▌.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia tiukempia energiatehokkuusvaatimuksia laitoksiin, joiden lämpöteho on pienempi.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta sellaisissa laitoksissa tuotettuun sähköön, joiden osalta jäsenvaltion on tehtävä komissiolle erityinen ilmoitus sähkön toimitusvarmuuteen kohdistuvien asianmukaisesti todettujen riskien takia. Arvioituaan ilmoituksen komissio tekee päätöksen siinä esitettyjen seikkojen huomioon ottamiseksi.

12.  Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ja sanotun vaikuttamatta 25 ja 26 artiklan soveltamiseen jäsenvaltiot eivät saa muista kestävyyssyistä kieltäytyä ottamasta huomioon tämän artiklan mukaisesti hankittuja biopolttoaineita ja bionesteitä. Tämä säännös ei vaikuta julkiseen tukeen, joka myönnetään ennen …päivää …kuuta … [virallinen lehti: lisätään tämän direktiivin voimaantulopäivää] hyväksytyistä järjestelmistä.

13.  Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat poiketa rajoitetuksi ajaksi tämän artiklan 2–7 ja 10 ja 11 kohdassa säädetyistä kriteereistä ottamalla käyttöön muita kriteereitä, joita sovelletaan

a)  SEUT 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla sijaitseviin laitoksiin siltä osin kuin nämä laitokset tuottavat sähköä tai lämmitys- tai jäähdytysenergiaa biomassapolttoaineista; ja

b)  tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitetuissa laitoksissa käytettyihin biomassapolttoaineisiin kyseisen biomassan alkuperäpaikasta riippumatta, edellyttäen että nämä kriteerit ovat objektiivisesti perusteltuja, koska niillä tähdätään tämän artiklan 2–7 ja 10 ja 11 kohdassa vahvistettujen kriteerien sujuvan vaiheittaisen käyttöönoton varmistamiseksi tällä syrjäisimmällä alueella ja näin ollen kannustavat siirtymään fossiilisista polttoaineista kestäviin biomassapolttoaineisiin.

Asianomaisen jäsenvaltion on tehtävä tässä kohdassa tarkoitetuista muista kriteereistä komissiolle erityinen ilmoitus.

14.  Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat asettaa biomassapolttoaineille kestävyyttä koskevia lisäkriteerejä.

Komissio arvioi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2026 tällaisten lisäkriteerien mahdollisen vaikutuksen sisämarkkinoihin ja tekee tarvittaessa ehdotuksia, joilla varmistetaan niiden yhdenmukaistaminen.

30 artikla

Kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisen todentaminen ▌

1.  Kun biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet tai muut polttoaineet, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun osoittajan laskennassa, aiotaan ottaa huomioon 23 ja 25 artiklaa sekä 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita osoittamaan, että 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit on täytetty. Tätä varten niiden on edellytettävä talouden toimijoilta sellaisen ainetasemenetelmän käyttöä, joka

a)  sallii raaka-aineiden tai ▌polttoaineiden, joilla on erilaiset kestävyysominaisuudet ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuudet, erien yhdistämisen esimerkiksi kontissa, prosessointiin tai logistiikkaan liittyvässä laitoksessa, siirto- ja jakeluinfrastruktuurissa tai -paikassa;

b)  sallii eri energiasisältöisten raaka-aineiden erien yhdistämisen jatkojalostusta varten edellyttäen, että erien koko mukautetaan niiden energiasisällön mukaan;

c)  edellyttää, että a alakohdassa tarkoitettujen erien kestävyysominaisuuksia, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitettävissä seokseen; ja

d)  edellyttää kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuuden kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuudet ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella ja että tämä tasapaino saavutetaan kohtuullisen ajan kuluessa.

Ainetasemenetelmällä varmistetaan lisäksi, että kukin erä lasketaan vain kerran 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohdassa laskettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutusta, ja siihen on sisällyttävä tieto siitä, onko kyseisen erän tuotannolle myönnetty tukea, ja jos on, tieto tukijärjestelmän tyypistä.

2.  Jos erä prosessoidaan, erän kestävyysominaisuuksia ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksia koskevat tiedot on mukautettava ja liitettävä tuotokseen seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)  jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa vain yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tuotantoon, erän koko ja erään liittyvät kestävyysominaisuuksien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisominaisuuksien määrät on mukautettava soveltamalla muuntokerrointa, joka on tällaiseen tuotantoon tarkoitetun tuotoksen massan ja prosessiin menevän raaka-aineen massan välinen suhde;

b)  jos raaka-aine-erän prosessointi tuottaa enemmän kuin yhden tuotoksen, joka on tarkoitettu biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden tai kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden tuotantoon, kuhunkin tuotokseen on sovellettava erillistä muuntokerrointa ja on käytettävä erillistä ainetasetta.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa 25 artiklan 2 kohdassa asetettujen ja sen nojalla hyväksyttyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kynnysten ja 29 artiklan 2­­–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta ja että taloudelliset toimijat saattavat pyynnöstä asiaankuuluvan jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käytetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasokas riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään näyttöä siitä, että näin on tehty. Jotta voidaan noudattaa 29 artiklan 6 kohdan a alakohtaa ja 29 artiklan 7 kohdan a alakohtaa, voidaan käyttää ensimmäisen tai toisen osapuolen tarkastuksia metsäbiomassan ensimmäiseen keräyspaikkaan saakka. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä, mukaan luettuna sen varmistaminen, että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä siten, että erästä tai sen osasta voisi tulla jätettä tai tähdettä. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja -menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä ▌.

Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet, bionesteet, biomassapolttoaineet, muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet tai kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet unionissa valmistettuja vai tuotuja. Tiedot kunkin polttoaineen toimittajan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-ainetyypistä julkaistaan kuluttajia varten talouden toimijoiden, toimittajien tai asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten verkkosivuilla, ja ne päivitetään vuosittain.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot koottuina komissiolle. Komissio julkistaa ne asetuksen (EU) 2018/…(47) 28 artiklassa tarkoitetulla sähköisellä raportointialustalla yhteenvetona niin, että säilytetään kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4.  Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväliset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden tai muiden polttoaineiden tuotannolle, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa, sisältävät tarkkaa tietoa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä 25 artiklan 2 kohdan ja 29 artiklan 10 kohdan soveltamisen kannalta, osoittavat, että 27 artiklan 3 kohdan sekä 28 artiklan 2 ja 4 kohdan säännöksiä on noudatettu tai osoittavat, että biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine-erät täyttävät 29 artiklan 2–7 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit ▌. Osoittaessaan 29 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädettyjen kriteerien täyttymisen talouden toimijat voivat antaa vaaditun näytön suoraan hankinta-alueen tasolla. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.

Komissio voi päättää, että kyseiset järjestelmät sisältävät tarkkaa tietoa toimenpiteistä, jotka on toteutettu maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi, huonontuneiden maiden kunnostamiseksi, liiallisen vedenkulutuksen välttämiseksi alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, ja sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioimiseksi, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia.

5.  Komissio tekee päätöksiä tämän artiklan 4 kohdan nojalla täytäntöönpanosäädöksin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tällaiset päätökset tehdään enintään viideksi vuodeksi.

Komissio edellyttää, että jokainen vapaaehtoinen järjestelmä, josta on tehty 4 kohdan mukainen päätös, toimittaa komissiolle ▌ vuosittain ▌ viimeistään 30 päivänä huhtikuuta ▌ kertomuksen, joka kattaa kaikki asetuksen (EU) 2018/...(48) liitteessä IX esitetyt seikat. Kertomus laaditaan edeltävästä kalenterivuodesta. ▌ Kertomuksen toimittamista koskevaa vaatimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin vapaaehtoisiin järjestelmiin, jotka ovat olleet toiminnassa vähintään 12 kuukautta.

Komissio julkistaa vapaaehtoisten järjestelmien laatimat kertomukset kootusti tai tarvittaessa kokonaisuudessaan asetuksen (EU) 2018/...(49) 28 artiklassa tarkoitetulla sähköisellä raportointialustalla.

6.  Jäsenvaltiot voivat perustaa kansallisia järjestelmiä, joissa todennetaan 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa asetettujen kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille liikenteen polttoaineille ja kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille 25 artiklan 2 kohdassa asetetun ja sen nojalla sekä 28 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksytyn kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevan kynnyksen noudattaminen koko alkuperäketjussa, ja mukana on toimivaltaisia kansallisia viranomaisia.

Jäsenvaltio voi ilmoittaa kansallisesta järjestelmästään komissiolle. Komissio antaa etusijan tällaisen järjestelmän arvioinnille, jotta helpotetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien ja muiden polttoaineiden, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kynnysten noudattamisen todentamisen vastavuoroista kahdenvälistä tai monenvälistä tunnustamista. Komissio voi päättää täytäntöönpanosäädöksillä, onko tällainen ilmoitettu kansallinen järjestelmä tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kun päätös on myönteinen, tämän artiklan mukaisesti perustetut järjestelmät eivät saa kieltäytyä vastavuoroisesta tunnustamisesta kyseisen jäsenvaltion järjestelmän kanssa 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien ja 25 artiklan 2 kohdassa asetettujen ja sen nojalla hyväksyttyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kynnysten noudattamisen todentamisen suhteen.

7.  Komissio tekee päätöksiä tämän artiklan 4 kohdan nojalla vain, jos kyseinen järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuudelle, läpinäkyvyydelle ja riippumattomille tarkastuksille asetetut vaatimukset ja antaa riittävän varmuuden siitä, että materiaaleja ei ole tarkoituksellisesti muutettu tai poistettu käytöstä siten, että materiaalierä tai sen osa kuuluisi liitteen IX soveltamisalaan. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten mittausjärjestelmien on lisäksi täytettävä liitteessä V tai liitteessä VI esitetyt menetelmiä koskevat vaatimukset. Edellä 29 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen biologisesti erittäin monimuotoisten alueiden luetteloiden on täytettävä asianmukaiset objektiivisuuteen liittyvät vaatimukset, oltava kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisia ja niihin on voitava hakea asianmukaisesti muutosta.

Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen vapaaehtoisten järjestelmien on vähintään vuosittain julkaistava luettelo sertifiointielimistään, joita käytetään riippumattomassa tarkastuksessa, ja ilmoitettava kunkin sertifiointielimen osalta sille hyväksynnän myöntänyt elin tai kansallinen viranomainen sekä sitä valvova elin tai kansallinen viranomainen.

8.  Sen varmistamiseksi, että kestävyyskriteerien, kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä niitä biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia tai joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä, koskevien säännösten noudattaminen todennetaan tehokkaalla ja yhdenmukaistetulla tavalla, ja erityisesti väärinkäytösten torjumiseksi, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla tarkennetaan yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja riippumatonta tarkastusta koskevat vaatimukset, ja edellytetään kaikilta vapaaehtoisilta järjestelmiltä kyseisten vaatimusten noudattamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Näissä täytäntöönpanosäädöksissä komissio kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen minimoida hallinnollinen taakka. Täytäntöönpanosäädöksissä asetetaan määräaika, johon mennessä vapaaehtoisten järjestelmien on pantava vaatimukset täytäntöön. Komissio voi kumota vapaaehtoisten järjestelmien hyväksymispäätökset 4 kohdan nojalla, mikäli järjestelmät eivät pane kyseisiä vaatimuksia täytäntöön säädetyssä määräajassa. Jos jäsenvaltio esittää huolensa siitä, että vapaaehtoinen järjestelmä ei toimi 4 kohdan nojalla tehtävien päätösten perustana olevien luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja riippumatonta tarkastusta koskevien vaatimusten mukaisesti, komissio tutkii asian ja ryhtyy asianmukaisiin toimiin.

9.  Jos talouden toimija esittää 4 tai 6 kohdan nojalla tehdyn päätöksen kohteena olevan järjestelmän mukaisesti saadun näytön tai tiedot siltä osin kuin kyseinen päätös kattaa ne, jäsenvaltio ei saa vaatia toimittajalta lisänäyttöä 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien täyttämisestä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ▌on valvottava sellaisten sertifiointielinten toimia, jotka ▌suorittavat riippumattomia tarkastuksia vapaaehtoisessa järjestelmässä. Sertifiointielinten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toimitettava kaikki asiaan liittyvät tiedot, joita toiminnan valvontaa varten tarvitaan, mukaan lukien tarkastusten tarkat päivämäärät, ajankohdat ja paikat. Jos jäsenvaltiot havaitsevat, että toiminta ei ole vaatimustenmukaista, niiden on ilmoitettava tästä viipymättä vapaaehtoiselle järjestelmälle.

10.  Komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä, joka voi perustua talouden toimijan pyyntöön, saatavilla olevan näytön perusteella, onko 29 artiklan 2–7 ja 10 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden lähteen osalta ja 25 artiklan 2 kohdassa asetetut ja sen nojalla hyväksytyt kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kynnykset täytetty.

Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, voiko asianomainen jäsenvaltio joko

a)  ottaa kyseisestä lähteestä peräisin olevat biopolttoaineet, bionesteet, biomassapolttoaineet ja muut polttoaineet, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa, huomioon 29 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa; tai

b)  tämän artiklan 9 kohdasta poiketen vaatia biopolttoaineiden, bionesteiden, biomassapolttoaineiden ja muiden polttoaineiden, jotka voidaan ottaa huomioon 27 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun osoittajan laskennassa, lähteen toimittajia esittämään lisänäyttöä kyseisten kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien ja kyseisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kynnysten noudattamisesta.

31 artikla

Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kasvihuonekaasuvaikutuksen laskeminen

1.  Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytöstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset lasketaan 29 artiklan 10 kohtaa sovellettaessa seuraavasti:

a)  jos tuotantoketjulle on liitteessä V olevassa biopolttoaineita ja bionesteitä koskevassa A tai B osassa ja liitteessä VI olevassa biomassapolttoaineita koskevassa A osassa määritetty kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten oletusarvo ja jos liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaisesti laskettu biopolttoaineiden tai bionesteiden ja liitteessä VI olevan B osan 7 kohdan mukaisesti laskettu biomassapolttoaineiden el -arvo on nolla tai alle nolla, käyttämällä kyseistä oletusarvoa;

b)  käyttämällä todellista arvoa, joka on laskettu liitteessä V olevassa C osassa biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta ja liitteessä VI olevassa B osassa biomassapolttoaineiden osalta määritellyn menetelmän mukaisesti;

c)  käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä V olevan C osan 1 kohdassa tarkoitettujen kaavojen muuttujien summa, kun liitteessä V olevan D tai E osan mukaisia eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä V olevassa C osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaikkien muiden muuttujien osalta; tai

d)  käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä VI olevan B osan 1 kohdassa tarkoitettujen kaavojen muuttujien summa, kun liitteessä VI olevan C osan mukaisia eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä VI olevassa B osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaikkien muiden muuttujien osalta.

2.  Jäsenvaltiot voivat toimittaa komissiolle kertomuksia, jotka sisältävät tietoja maatalouden raaka-aineiden viljelyn tyypillisistä kasvihuonekaasupäästöistä alueellaan olevilla alueilla, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä 'NUTS', tasolle 2 tai tarkemmin eritellylle NUTS-tasolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003(50) ▌ mukaisesti. Näihin kertomuksiin on liitettävä kuvaus päästöjen tason laskemisessa käytetyistä menetelmistä ja tietolähteistä. Käytettävässä menetelmässä on otettava huomioon maaperän ominaispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.

3.  Unionin ulkopuolisten alueiden osalta komissiolle voidaan toimittaa 2 kohdassa tarkoitettuja kertomuksia vastaavat toimivaltaisten elinten laatimat kertomukset.

4.  Komissio voi täytäntöönpanosäädöksin päättää, että tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset sisältävät 29 artiklan 10 kohdan soveltamiseksi tarkkaa tietoa, jonka pohjalta voidaan mitata tällaisiin kertomuksiin sisällytetyillä alueilla tuotetun maatalousbiomassan raaka-aineiden viljelyyn liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Näitä tietoja voidaan tällaisten päätösten nojalla käyttää liitteessä V olevassa D tai E osassa biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä liitteessä VI olevassa C osassa biomassapolttoaineiden osalta vahvistettujen viljelyä koskevien eriteltyjen oletusarvojen sijasta.

5.  Komissio tarkastelee uudelleen liitettä V ja liitettä VI lisätäkseen tai tarkistaakseen perustelluissa tapauksissa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoketjuja koskevia arvoja. Näissä uudelleentarkasteluissa on myös tarkasteltava liitteessä V olevassa C osassa ja liitteessä VI ▌ olevassa B osassa vahvistetun menettelyn muuttamista.

Siirretään komissiolle valta antaa 35 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tarvittaessa liitteitä V ja liitettä VI lisäämällä tai tarkistamalla oletusarvoja tai muuttamalla menetelmää.

Jos liitteissä V ja VI olevaan oletusarvojen luetteloon tehdään muutoksia tai lisäyksiä, on huomattava seuraava:

a)  kun tietyn tekijän vaikutus kokonaispäästöihin on pieni, kun variaatiota on vain vähän tai kun todellisten arvojen määrittäminen on hyvin kallista tai vaikeaa, oletusarvojen on oltava tavanomaisten tuotantoprosessien tyypillisiä arvoja;

b)  kaikissa muissa tapauksissa oletusarvojen on oltava varovaisia arvioita verrattuna tavanomaisten tuotantoprosessien arvoihin.

6.  Jotta voidaan varmistaa liitteessä V olevan C osan ja liitteessä VI olevan B osan yhdenmukainen soveltaminen, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset eritelmät, kuten määritelmät, muuntokertoimet, vuotuisten viljelystä aiheutuvien päästöjen tai päästövähennysten, jotka aiheutuvat jo viljellyn maan maanpäällisten ja -alaisten hiilivarastojen muutoksista, laskelmat sekä hiilidioksidin talteenotosta, korvaamisesta ja geologisesta varastoinnista saatavien päästövähennysten laskelmat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

32 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Tämän direktiivin 29 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 29 artiklan 8 kohdassa, 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 30 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa, 30 artiklan 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 31 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 31 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden yhteydessä otetaan täysimääräisesti huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin liittyvät säännökset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY(51) 7 a artiklan mukaisesti.

33 artikla

Komission suorittama seuranta

1.  Komissio seuraa unionissa kulutettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden alkuperää ja niiden tuotannon vaikutusta, myös syrjäyttämisestä johtuvaa vaikutusta, maankäyttöön unionissa ja tärkeimmissä kolmansissa toimittajamaissa. Seuranta perustuu jäsenvaltioiden yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja asetuksen (EU) 2018/…(52) 3, 17 ja 20 artiklan mukaisiin vastaaviin edistymisraportteihin, asiaan liittyvien kolmansien maiden ja hallitustenvälisten järjestöjen vastaaviin suunnitelmiin ja kertomuksiin sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Komissio seuraa myös biomassan energiakäyttöön liittyviä perushyödykkeiden hintavaihteluita ja mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarviketurvaan.

2.  Komissio käy vuoropuhelua ja vaihtaa tietoja kolmansien maiden sekä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuottajien, kuluttajajärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa biopolttoaineisiin, bionesteisiin ja biomassapolttoaineisiin liittyvien, tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden yleisestä täytäntöönpanosta. Komissio kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, miten biopolttoaineen, bionesteen ja biomassapolttoaineen tuotanto voi vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin.

3.  Komissio antaa vuonna 2026 tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämistä säätelevistä puitteista vuoden 2030 jälkeiselle ajalle.

Kyseisessä ehdotuksessa otetaan huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanosta saadut kokemukset, myös kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit, sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä teknologinen kehitys.

4.  Komissio julkistaa vuonna 2032 kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin soveltamista.

34 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EU) 2018/…(53) 44 artiklalla perustettu energiaunionikomitea.

2.  Sen estämättä mitä 1 kohdassa säädetään, komissiota avustaa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä koskevissa asioissa biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

35 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] 8 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 25 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 26 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa, 26 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa, 27 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 27 artiklan 3 kohdan seitsemännessä alakohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 28 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa ja 31 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Siirretään komissiolle kahden vuoden ajaksi ... päivästä ...kuuta ... [tämän direktiivin voimaantulopäivä] 7 artiklan 3 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

4.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 3 kohdan viidennessä alakohdassa, 8 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 25 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 26 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa, 26 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa, 27 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 27 artiklan 3 kohdan seitsemännessä alakohdassa, 28 artiklan 5 kohdassa, 28 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa ja 31 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

6.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7.  Edellä 7 artiklan 3 kohdan viidennen alakohdan, 8 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 25 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan, 26 artiklan 2 kohdan viidennen alakohdan, 27 artiklan 1 kohdan c alakohdan, 27 artiklan 3 kohdan seitsemännen alakohdassa, 28 artiklan 5 kohdan, 28 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ja 31 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

36 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 2–13, 15–31 ja 37 artiklan ja liitteiden II, III ja V–IX noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2021. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.  Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta unionin sähkön sisämarkkinalainsäädännön mukaisten poikkeuksien soveltamiseen.

37 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2009/28/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä XI olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, 1 päivästä heinäkuuta 2021, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia, liitteessä XI olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/28/EY 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä ja liitteessä I olevassa A osassa jäsenvaltioille vuodeksi 2020 asetettuja velvoitteita.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XII esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

38 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta: vuodeksi 2020 asetetut kansalliset kokonaistavoitteet(54)

A.  Kansalliset kokonaistavoitteet

 

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta 2005 (S2005)

Tavoite uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle energian kokonaisloppukulutuksesta 2020 (S2020)

Belgia

2,2 %

13 %

Bulgaria

9,4 %

16 %

Tšekki

6,1 %

13 %

Tanska

17,0 %

30 %

Saksa

5,8 %

18 %

Viro

18,0 %

25 %

Irlanti

3,1 %

16 %

Kreikka

6,9 %

18 %

Espanja

8,7 %

20 %

Ranska

10,3 %

23 %

Kroatia

12,6 %

20 %

Italia

5,2 %

17 %

Kypros

2,9 %

13 %

Latvia

32,6 %

40 %

Liettua

15,0 %

23 %

Luxemburg

0,9 %

11 %

Unkari

4,3 %

13 %

Malta

0,0 %

10 %

Alankomaat

2,4 %

14 %

Itävalta

23,3 %

34 %

Puola

7,2 %

15 %

Portugali

20,5 %

31 %

Romania

17,8 %

24 %

Slovenia

16,0 %

25 %

Slovakia

6,7 %

14 %

Suomi

28,5 %

38 %

Ruotsi

39,8 %

49 %

Yhdistynyt kuningaskunta

1,3 %

15 %

LIITE II

Normalisointisääntö vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotetun sähkön määrän laskemiseksi

Tietyssä jäsenvaltiossa vesivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa sääntöä:

(QN(norm))( CN[(/(i)( N 14))(QiCi)] 15) jossa:

N

=

viitevuosi;

QN(norm)

=

jäsenvaltion kaikista vesivoimalaitoksista peräisin olevan sähkön normalisoitu määrä vuonna N laskentatarkoituksia varten;

Qi

=

jäsenvaltion kaikissa vesivoimalaitoksissa vuonna i tosiasiallisesti tuotetun sähkön määrä ilmaistuna gigawattitunteina (GWh); tähän ei lasketa mukaan aiemmin ylämäkeen pumpattua vettä käyttävien pumppuvoimalaitosten tuotantoa;

Ci

=

jäsenvaltion kaikkien vesivoimalaitosten kokonaiskapasiteetti ilman pumppuvoimaloita vuoden i lopussa mitattuna megawatteina (MW).

Tietyssä jäsenvaltiossa maatuulivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa sääntöä:

(QN(norm))((CN CN 12)((/(i)(Nn))Qi(/(j)(Nn))(Cj Cj 12))) jossa:

N

=

viitevuosi;

QN(norm)

=

jäsenvaltion kaikista maalla sijaitsevista tuulivoimalaitoksista peräisin olevan sähkön normalisoitu määrä vuonna N laskentatarkoituksia varten;

Qi

=

jäsenvaltion kaikissa maalla sijaitsevissa tuulivoimalaitoksissa vuonna i tosiasiallisesti tuotetun sähkön määrä ilmaistuna gigawattitunteina (GWh);

Cj

=

jäsenvaltion kaikkien maalla sijaitsevien tuulivoimalaitosten kokonaiskapasiteetti vuoden j lopussa mitattuna megawatteina (MW);

n

=

4 tai niiden vuotta N edeltävien vuosien lukumäärä, joiden osalta kyseisessä jäsenvaltiossa on saatavilla tietoja kapasiteetista ja tuotannosta, riippuen siitä, kumpi on pienempi.

Tietyssä jäsenvaltiossa merituulivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa sääntöä:

(QN(norm))((CN CN 12)((/(i)(Nn))Qi(/(j)(Nn))(Cj Cj 12))) jossa:

N

=

viitevuosi;

QN(norm)

=

jäsenvaltion kaikista merellä sijaitsevista tuulivoimalaitoksista peräisin olevan sähkön normalisoitu määrä vuonna N laskentatarkoituksia varten;

Qi

=

jäsenvaltion kaikissa merellä sijaitsevissa tuulivoimalaitoksissa vuonna i tosiasiallisesti tuotetun sähkön määrä ilmaistuna gigawattitunteina (GWh);

Cj

=

jäsenvaltion kaikkien merellä sijaitsevien tuulivoimalaitosten kokonaiskapasiteetti vuoden j lopussa mitattuna megawatteina (MW);

n

=

4 tai niiden vuotta N edeltävien vuosien lukumäärä, joiden osalta kyseisessä jäsenvaltiossa on saatavilla tietoja kapasiteetista ja tuotannosta, riippuen siitä, kumpi on pienempi.

LIITE III

Polttoaineiden energiasisältö

Polttoaine

Energiasisältö painon mukaan (alempi lämpöarvo, MJ/kg)

Energiasisältö tilavuuden mukaan (alempi lämpöarvo, MJ/l)

BIOMASSASTA SAADUT POLTTOAINEET JA/TAI BIOMASSAN PROSESSOINTITOIMINNOT

Biopropaani

46

24

Puhdas kasviöljy (öljy, joka on tuotettu öljykasveista puristamalla, uuttamalla tai vastaavalla menetelmällä ja joka voi olla jalostamatonta tai jalostettua mutta ei kemiallisesti muunneltua)

37

34

Biodiesel - rasvahappometyyliesteri (metyyliesteri, joka tuotetaan biomassasta peräisin olevasta öljystä)

37

33

Biodiesel - rasvahappoetyyliesteri (etyyliesteri, joka tuotetaan biomassasta peräisin olevasta öljystä)

38

34

Biokaasu, joka on puhdistettavissa laadultaan maakaasua vastaavaksi

50

Vetykäsitelty (lämpökemiallisesti vedyllä käsitelty) biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan diesel

44

34

Vetykäsitelty (lämpökemiallisesti vedyllä käsitelty) biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan bensiini

45

30

Vetykäsitelty (lämpökemiallisesti vedyllä käsitelty) biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan lentopetroli

44

34

Vetykäsitelty (lämpökemiallisesti vedyllä käsitelty) biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan nestekaasu

46

24

Yhteisesti käsitelty (käsitellään jalostamossa yhtä aikaa fossiilisten polttoaineiden kanssa) biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan diesel

43

36

Yhteisesti käsitelty (käsitellään jalostamossa yhtä aikaa fossiilisten polttoaineiden kanssa) biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan bensiini

44

32

Yhteisesti käsitelty (käsitellään jalostamossa yhtä aikaa fossiilisten polttoaineiden kanssa) biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan lentopetroli

43

33

Yhteisesti käsitelty (käsitellään jalostamossa yhtä aikaa fossiilisten polttoaineiden kanssa) biomassasta tai pyrolysoidusta biomassasta peräisin oleva öljy, jota käytetään korvaamaan nestekaasu

46

23

UUSIUTUVAT POLTTOAINEET, JOITA VOIDAAN SAADA ERILAISISTA UUSIUTUVISTA LÄHTEISTÄ, MUKAAN LUKIEN BIOMASSASTA

Metanoli uusiutuvista lähteistä

20

16

Etanoli uusiutuvista lähteistä

27

21

Propanoli uusiutuvista lähteistä

31

25

Butanoli uusiutuvista lähteistä

33

27

Fischer–Tropsch-diesel (synteettinen hiilivety tai synteettinen hiilivetyseos, jota käytetään korvaamaan diesel)

44

34

Fischer–Tropsch-bensiini (biomassasta valmistettu synteettinen hiilivety tai synteettinen hiilivetyseos, jota käytetään korvaamaan bensiini)

44

33

Fischer–Tropsch-lentopetroli (biomassasta valmistettu synteettinen hiilivety tai synteettinen hiilivetyseos, jota käytetään korvaamaan lentopetroli)

44

33

Fischer–Tropsch-nestekaasu (synteettinen hiilivety tai synteettinen hiilivetyseos, jota käytetään korvaamaan nestekaasu)

46

24

DME (dimetyylieetteri)

28

19

Uusiutuvista lähteistä tuotettu vety

120

ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri, joka tuotetaan etanolin pohjalta)

36 (josta 37 % uusiutuvista lähteistä)

27 (josta 37 % uusiutuvista lähteistä)

MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri, joka tuotetaan metanolin pohjalta)

35 (josta 22 % uusiutuvista lähteistä)

26 (josta 22 % uusiutuvista lähteistä)

TAEE (tert-amyylietyylieetteri, joka tuotetaan etanolin pohjalta)

38 (josta 29 % uusiutuvista lähteistä)

29 (josta 29 % uusiutuvista lähteistä)

TAME (tert-amyylimetyylieetteri, joka tuotetaan metanolin pohjalta)

36 (josta 18 % uusiutuvista lähteistä)

28 (josta 18 % uusiutuvista lähteistä)

THxEE (tert-heksyylietyylieetteri, joka tuotetaan etanolin pohjalta)

38 (josta 25 % uusiutuvista lähteistä)

30 (josta 25 % uusiutuvista lähteistä)

THxME (tert-heksyylimetyylieetteri, joka tuotetaan metanolin pohjalta)

38 (josta 14 % uusiutuvista lähteistä)

30 (josta 14 % uusiutuvista lähteistä)

FOSSIILISET POLTTOAINEET

Bensiini

43

32

Dieselöljy

43

36

LIITE IV

Asentajien sertifiointi

Edellä 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sertifiointijärjestelmien tai vastaavien hyväksymisjärjestelmien on pohjauduttava seuraaviin perusteisiin:

1.  Sertifiointi- tai hyväksymisprosessin on oltava läpinäkyvä ja jäsenvaltion tai sen nimeämän hallintoelimen selkeästi määrittelemä.

2.  Biomassa-, lämpöpumppu-, aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmien sekä matalalta geotermistä lämpöä ottavien järjestelmien asentajien sertifiointi tapahtuu akkreditoidussa koulutusohjelmassa tai akkreditoidun kouluttajan toimesta.

3.  Koulutusohjelman tai kouluttajan akkreditoinnista vastaavat jäsenvaltiot tai niiden nimeämät hallintoelimet. Akkreditoija varmistaa, että kouluttajan tarjoama koulutusohjelma on jatkuva sekä alueellisesti tai valtakunnallisesti kattava. Kouluttajalla on oltava käytännön koulutukseen riittävät tekniset valmiudet, mukaan lukien tarvittavat laboratoriolaitteet tai vastaavat käytännön harjoituksissa tarvittavat valmiudet. Kouluttajan on asentajien elinikäisen oppimisen mahdollistamiseksi tarjottava peruskoulutuksen lisäksi lyhyempiä päivityskursseja ajankohtaisista aiheista, kuten uusista teknologioista. Kouluttaja voi olla laitteen tai järjestelmän valmistaja, oppilaitos tai järjestö.

4.  Asentajan sertifiointiin tai hyväksymiseen johtavan koulutuksen on sisällettävä sekä teoreettisia että käytännön osioita. Koulutuksen päätyttyä asentajalla on oltava kyky asentaa tarvittavat laitteet ja järjestelmät asiakkaan suorituskyky- ja luotettavuusvaatimusten mukaisesti, hänen on oltava laadukkaaseen jälkeen pystyvä alansa ammattilainen ja hänen on kyettävä noudattamaan kaikkia kulloinkin sovellettavia määräyksiä ja standardeja, energia- ja ympäristömerkinnät mukaan lukien.

5.  Koulutuksen on päätyttävä loppukokeeseen, jonka läpäiseminen johtaa sertifiointiin tai hyväksymiseen. Kokeessa on käytännön tasolla arvioitava kykyä asentaa biomassakattiloita ja -uuneja, lämpöpumppuja, matalalta geotermistä lämpöä ottavia laitteistoja taikka aurinkosähkö- tai aurinkolämpölaitteistoja.

6.  Edellä 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa sertifiointijärjestelmissä tai vastaavissa hyväksymisjärjestelmissä on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat suuntaviivat:

a)  Akkreditoituja koulutusohjelmia olisi tarjottava työkokemusta omaaville asentajille, joilla jo on seuraava koulutus tai jotka ovat parhaillaan suorittamassa sitä:

i)  biomassakattiloiden ja -uunien asentajat: putkimiehen, putkiasentajan, lämpöinsinöörin tai vesi-, lämpö- ja ilmastointiteknikon koulutus;

ii)  lämpöpumppuasentajat: putkimiehen tai kylmäkoneasentajan koulutus sekä perustaidot sähkö- ja putkiasennusten alalta (putken leikkaaminen, putkiliitosten juottaminen, putkiliitosten liimaaminen, eristäminen, liitosten tiivistäminen, vuototestaus sekä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen);

iii)  aurinkosähkö- tai aurinkolämpöasentaja: putkimiehen tai sähkömiehen koulutus sekä putkityö-, sähkötyö- tai katontekotaidot, joihin kuuluvat esimerkiksi putkiliitosten juottaminen, putkiliitosten liimaaminen, liitosten tiivistäminen, vuototestaus, valmiudet tehdä johtoliitoksia sekä peruskatemateriaalien ja pellitys- ja eristysmenetelmien tuntemus; tai

iv)  ammatillinen koulutusohjelma, jolla taataan asentajalle asianmukaiset taidot, jotka vastaavat kolmen vuoden koulutusta a, b tai c alakohdassa tarkoitetuissa taidoissa, ja joka sisältää sekä luokkaopetusta että työssäoppimista.

b)  Biomassakattiloiden ja -uunien asentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys biomassan markkinatilanteesta, ja sen olisi katettava ekologiset näkökohdat, biomassapolttoaineet, logistiikka, palosuojaus, alan taloudelliset tukimuodot, polttotekniikat, sytytinjärjestelmät, optimaaliset hydrauliikkaratkaisut, kustannus- ja kannattavuusvertailut sekä biomassakattiloiden ja -uunien suunnittelu, asentaminen ja ylläpito. Koulutuksessa olisi annettava hyvät tiedot mahdollisista alan teknologian ja biomassapolttoaineiden, kuten pellettien, eurooppalaisista standardeista sekä biomassaan liittyvästä kansallisesta ja unionin lainsäädännöstä.

c)  Lämpöpumppuasentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys lämpöpumppujen markkinatilanteesta, ja sen olisi katettava geotermiset resurssit ja maaperän lämpötilat eri alueilla, maaperä- ja kalliotyypin tunnistaminen lämmönjohtavuutta silmällä pitäen, määräykset geotermisten resurssien käytöstä, mahdollisuudet käyttää lämpöpumppuja erityyppisissä rakennuksissa sekä sopivimman lämpöpumppujärjestelmän valinta ja tiedot sen teknisistä vaatimuksista, turvallisuudesta, ilmansuodatuksesta, liittämisestä lämmönlähteeseen ja järjestelmätason rakenteesta. Koulutuksessa olisi myös annettava hyvät tiedot mahdollisista lämpöpumppujen eurooppalaisista standardeista sekä alan kansallisesta ja unionin lainsäädännöstä. Asentajan olisi kyettävä osoittamaan omaavansa seuraavat keskeiset taidot:

i)  perustietämys lämpöpumpun rakenteen ja toiminnan periaatteista, mukaan lukien lämpöpumpun lämpökierron ominaispiirteet: lämmönluovutuskohteen alhaisten lämpötilojen, lämmönlähteen korkeiden lämpötilojen ja järjestelmän tehokkuuden väliset yhteydet, lämpökertoimen (COP) ja kausisuorituskykykertoimen (SPF) määrittäminen;

ii)  tietämys lämpöpumpun lämpökierron eri komponenteista ja niiden toiminnasta, mukaan lukien kompressori, paisuntaventtiili, höyrystin, lauhdutin, liitännät ja liitokset, voiteluöljy, kylmäaine, ylikuumeneminen ja alijäähtyminen sekä lämpöpumppujen jäähdytyskäyttö; ja

iii)  kyky valita ja mitoittaa oikein komponentit tyypillisissä asennuskohteissa, mukaan lukien erilaisten rakennusten tyypillisten lämpökuormitusarvojen ja kuumavesitarpeen määrittely energiankulutuksen perusteella sekä lämpöpumpun kapasiteettitarpeen määrittely kuumavesituotannon lämpökuormituksen, rakennuksen lämpöä varastoivan massan ja keskeytymättömän virransaannin perusteella, sekä kyky määrittää paisuntasäiliön komponentit ja sen koko sekä yhdistää laitteisto toiseen lämmitysjärjestelmään.

d)  Aurinkosähkö- ja -lämpöasentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys aurinkoenergiatuotteiden markkinatilanteesta sekä kustannus- ja kannattavuusvertailuista, ja sen olisi katettava ekologiset näkökohdat, aurinkoenergiajärjestelmien komponentit, ominaispiirteet ja mitoittaminen, oikean järjestelmän valinta ja sen komponenttien mitoittaminen, lämmöntarpeen määrittely, palosuojaus, alan taloudelliset tukimuodot sekä aurinkosähkö- ja aurinkolämpölaitteistojen suunnittelu, asentaminen ja ylläpito. Koulutuksessa olisi myös annettava hyvät tiedot mahdollisista alan eurooppalaisista teknologiastandardeista ja sertifiointijärjestelmistä, kuten Solar Keymark, sekä asiaan liittyvästä kansallisesta ja unionin lainsäädännöstä. Asentajan olisi kyettävä osoittamaan omaavansa seuraavat keskeiset taidot:

i)  valmius työskennellä turvallisesti käyttäen asianmukaisia työkaluja ja laitteita, noudattaa turvallisuusmääräyksiä ja -normeja sekä tunnistaa aurinkoenergia-asennuksiin liittyvät putki- ja sähkötyöriskit sekä muut riskit;

ii)  valmius tunnistaa aktiivisille ja passiivisille järjestelmille ominaiset järjestelmäratkaisut, komponentit ja mekaaniset rakenteet sekä määrittää komponenttien sijoitus, järjestelmärakenne sekä järjestelmäkokoonpano;

iii)  valmius määrittää tarvittava aurinkosähköpaneelien ja aurinkolämpövedenlämmittimen asennusalue, asennussuunta ja kallistus ottaen huomioon varjostumat, aurinkoisuus, rakennekestävyys ja asennustavan soveltuvuus kyseiseen rakennukseen tai ilmastoon sekä tunnistaa eri kattotyypeille sopivat asennustavat ja asennuskohteen kannalta järkevä laitekokonaisuus; ja

iv)  erityisesti aurinkosähköjärjestelmien osalta valmius tehdä sähköjärjestelmään tarvittavat muutokset, mukaan lukien mitoitusvirtojen määrittely, oikeiden johdintyyppien ja sähköpiirien normiarvojen valinta, kaikkien tarvittavien laitteiden ja alijärjestelmien koon, arvojen ja sijainnin määrittely sekä sopivan yhteenliittämispisteen valinta.

e)  Sertifiointi olisi myönnettävä tietyksi ajaksi siten, että sertifioinnin jatkaminen edellyttää päivityskoulutusta.

LIITE V

Biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemista koskevat säännöt

A.  BIOPOLTTOAINEIDEN TYYPILLISET ARVOT JA OLETUSARVOT, JOS NIIDEN TUOTANNOSTA EI AIHEUDU MAANKÄYTÖN MUUTOKSISTA JOHTUVIA NETTOHIILIPÄÄSTÖJÄ

Biopolttoaineiden tuotantoketju

Kasvihuonekaasu-

päästöjen vähennys –

tyypillinen arvo

Kasvihuonekaasu-

päästöjen vähennys –

oletusarvo

etanoli sokerijuurikkaasta (ei biokaasua rankista, maakaasu prosessipolttoaineena tavanomaisessa kattilassa)

67 %

59 %

etanoli sokerijuurikkaasta (biokaasu rankista, maakaasu prosessipolttoaineena tavanomaisessa kattilassa)

77 %

73 %

etanoli sokerijuurikkaasta (ei biokaasua rankista, maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

73 %

68 %

etanoli sokerijuurikkaasta (biokaasu rankista, maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

79 %

76 %

etanoli sokerijuurikkaasta (ei biokaasua rankista, ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

58 %

47 %

etanoli sokerijuurikkaasta (biokaasu rankista, ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

71 %

64 %

etanoli maissista (maakaasu prosessipolttoaineena tavanomaisessa kattilassa)

48 %

40 %

etanoli maissista (maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

55 %

48 %

etanoli maissista (ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

40 %

28 %

etanoli maissista (hakkuujäte prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa*)

69 %

68 %

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista (maakaasu prosessipolttoaineena tavanomaisessa kattilassa)

47 %

38 %

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista (maakaasu prosessipolttoaineena yhteistuotantolaitoksessa*)

53 %

46 %

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista (ruskohiili prosessipolttoaineena yhteistuotantolaitoksessa*)

37 %

24 %

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista (hakkuujäte prosessipolttoaineena yhteistuotantolaitoksessa*)

67 %

67 %

etanoli sokeriruo'osta

70 %

70 %

etyyli-tert-butyylieetterin (ETBE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

tert-amyylietyylieetterin (TAEE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä

52 %

47 %

biodiesel auringonkukasta

57 %

52 %

biodiesel soijapavusta

55 %

50 %

biodiesel palmuöljystä (avoin jätelieteallas )

32 %

19 %

biodiesel palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

51 %

45 %

biodiesel käytetystä ruokaöljystä

88 %

84 %

biodiesel renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

84 %

78 %

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä

51 %

47 %

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta

58 %

54 %

vetykäsitelty kasviöljy soijapavuista

55 %

51 %

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (avoin jätelieteallas )

34 %

22 %

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

53 %

49 %

vetykäsitelty öljy käytetystä ruokaöljystä

87 %

83 %

vetykäsitelty öljy renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

83 %

77 %

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä

59 %

57 %

puhdas kasviöljy auringonkukasta

65 %

64 %

puhdas kasviöljy soijapavuista

63 %

61 %

puhdas kasviöljy palmuöljystä

(avoin jätelieteallas)

40 %

30 %

puhdas kasviöljy palmuöljystä

(prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

59 %

57 %

puhdas öljy käytetystä ruokaöljystä

98 %

98 %

 

 

(**) Koskee vain asetuksen (EY) N:o 1069/2009(55) mukaisesti luokkaan 1 ja 2 kuuluvaksi ainekseksi luokitelluista eläimistä saaduista sivutuotteista tuotettua biopolttoainetta, jonka osalta renderöinnin osana olevasta hygienisoinnista aiheutuvia päästöjä ei oteta huomioon.

(*) Oletusarvot prosesseille, jotka käyttävät yhteistuotantoa, ovat voimassa vain, jos KAIKKI prosessilämpö saadaan yhteistuotannosta.

B.  ARVIOIDUT TYYPILLISET ARVOT JA OLETUSARVOT TULEVILLE BIOPOLTTOAINEILLE, JOITA EI OLLUT MARKKINOILLA TAI JOITA OLI AINOASTAAN VÄHÄISIÄ MÄÄRIÄ MARKKINOILLA VUONNA 2016, JOS NIIDEN TUOTANNOSTA EI AIHEUDU MAANKÄYTÖN MUUTOKSISTA JOHTUVIA NETTOHIILIPÄÄSTÖJÄ

Biopolttoaineiden tuotantoketju

Kasvihuonekaasu-

päästöjen vähennys –

tyypillinen arvo

Kasvihuonekaasu-

päästöjen vähennys –

oletusarvo

etanoli vehnän oljesta

85 %

83 %

Fischer–Tropsch-diesel jätepuusta erillisessä laitoksessa

85 %

85 %

Fischer–Tropsch-diesel viljellystä puusta erillisessä laitoksessa

82 %

82 %

Fischer–Tropsch-bensiini jätepuusta erillisessä laitoksessa

85 %

85 %

Fischer–Tropsch-bensiini viljellystä puusta erillisessä laitoksessa

82 %

82 %

dimetyylieetteri (DME) jätepuusta erillisessä laitoksessa

86 %

86 %

DME viljellystä puusta erillisessä laitoksessa

83 %

83 %

metanoli jätepuusta erillisessä laitoksessa

86 %

86 %

metanoli viljellystä puusta erillisessä laitoksessa

83 %

83 %

Fischer–Tropsch-diesel mustalipeän kaasutuksesta sellutehtaassa

89 %

89 %

Fischer–Tropsch-bensiini mustalipeän kaasutuksesta sellutehtaassa

89 %

89 %

dimetyylieetteri (DME) mustalipeän kaasutuksesta sellutehtaassa

89 %

89 %

metanoli mustalipeän kaasutuksesta sellutehtaassa

89 %

89 %

metyyli-tert-butyylieetterin (MTBE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoketjussa

C.  MENETELMÄT

1.  Liikenteen polttoaineiden, biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt lasketaan seuraavasti:

a)  biopolttoaineiden tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt lasketaan seuraavasti:

E = eec + el + ep + etd + eu – esca – eccs – eccr,

jossa

E

=

polttoaineen käytöstä aiheutuvat kokonaispäästöt;

eec

=

raaka-aineiden tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat päästöt;

el

=

maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt;

ep

=

jalostuksesta aiheutuvat päästöt;

etd

=

kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt;

eu

=

käytössä olevasta polttoaineesta aiheutuvat päästöt;

esca

=

paremmista maatalouskäytännöistä johtuvasta maaperän hiilikertymästä saatavat vähennykset päästöissä;

eccs

=

hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista saatavat vähennykset päästöissä; ja

eccr

=

hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat vähennykset päästöissä.

Koneiden ja laitteiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä ei oteta huomioon.

b)  Bionesteiden tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt lasketaan samoin kuin biopolttoaineiden (E) osalta, mutta mukaan luettuna energian muunto tuotetuksi sähköksi ja/tai lämmöksi tai kylmäksi, seuraavasti:

i)  Energialaitoksille, jotka tuottavat vain lämpöä:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000002.png

ii)  Energialaitoksille, jotka tuottavat vain sähköä:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000003.png

jossa

EC h,el = loppuenergiatuotteesta aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt.

E = bionesteestä ennen loppumuuntoa aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt.

ηel = sähköhyötysuhde määriteltynä jakamalla vuodessa tuotettu sähkö sen tuottamiseen vuodessa käytetyllä bionestemäärällä perustuen sen energiasisältöön.

ηh = lämpöhyötysuhde määriteltynä jakamalla vuotuinen hyötylämpöteho vuodessa käytetyllä bionestemäärällä perustuen sen energiasisältöön.

iii)  Hyötylämpöä yhdessä sähkön ja/tai mekaanisen energian kanssa toimittavista energialaitoksista tulevalle sähkölle tai mekaaniselle energialle:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000004.png

iv)  Lämpöä ja sähköä ja/tai mekaanista energiaa toimittavista energialaitoksista tulevalle hyötylämmölle:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000005.png

jossa

EC h,el = loppuenergiatuotteesta aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt.

E = bionesteestä ennen loppumuuntoa aiheutuvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt.

ηel = sähköhyötysuhde määriteltynä jakamalla vuodessa tuotettu sähkö sen tuottamiseen vuodessa käytetyllä polttoainemäärällä perustuen sen energiasisältöön.

ηh = lämpöhyötysuhde määriteltynä jakamalla vuotuinen hyötylämpöteho vuodessa käytetyllä polttoainemäärällä perustuen sen energiasisältöön.

Cel = eksergian osuus sähkössä ja/tai mekaanisessa energiassa, arvona 100 prosenttia (Cel = 1).

Ch = Carnot-hyötysuhde (eksergian osuus hyötylämmöstä).

Carnot-hyötysuhde, Ch, hyötylämmölle eri lämpötiloissa määritellään seuraavasti:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000006.png

jossa

Th = hyötylämmön absoluuttinen lämpötila (kelvineinä) jakelupisteessä.

T0 = ympäristön lämpötila, asetettu 273,15 kelviniin (eli 0 °C)

Jos ylimääräinen lämpö viedään rakennusten lämmitykseen lämpötilassa, joka on alle 150 °C (423,15 kelviniä), Ch voidaan vaihtoehtoisesti määrittää seuraavasti:

Ch = 150-celsiusasteisen (423,15 kelviniä) lämmön Carnot-hyötysuhde eli 0,3546

Tässä laskennassa tarkoitetaan

a)  'yhteistuotannolla' lämpöenergian ja sähkö- ja/tai mekaanisen energian tuottamista samanaikaisesti samassa prosessissa;

b)  'hyötylämmöllä' lämpöä, joka tuotetaan täyttämään taloudellisesti perusteltavissa oleva lämmönkysyntä lämmitystä tai jäähdytystä varten;

c)  'taloudellisesti perusteltavissa olevalla kysynnällä' kysyntää, joka ei ylitä lämmön tai jäähdytyksen tarvetta ja joka muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti.

2.  Biopolttoaineista ja bionesteistä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ilmaistaan seuraavasti:

a)  biopolttoaineista aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, E, ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttigrammoina polttoaineen megajoulea kohti (gCO2ekv/MJ).

b)  bionesteistä peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt, EC, ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttigrammoina loppuenergiatuotteen (lämpö tai sähkö) megajoulea kohti (gCO2ekv/MJ).

Kun lämpöä ja kylmää yhteistuotetaan sähkön kanssa, päästöt jaetaan lämmön ja sähkön välillä (kuten 1 kohdan b alakohdassa) riippumatta siitä, käytetäänkö lämpö tosiasiallisesti lämmitykseen vaiko jäähdytykseen(56).

Jos raaka-aineiden eec tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttigrammoina raaka-aineen kuivatonnia kohti, muuntaminen hiilidioksidiekvivalenttigrammoiksi polttoaineen megajoulea kohti, gCO2ekv/MJ, lasketaan seuraavasti(57);

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000007.png

Jossa

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000008.png

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000009.png

Päästöt raaka-aineen kuivatonnia kohti lasketaan seuraavasti:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000010.png

3.  Biopolttoaineista ja bionesteistä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset lasketaan seuraavasti:

a)  biopolttoaineista saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset:

VÄHENNYS = (E F(t) – E B )/E F(t) ▌,

jossa

EB

=

biopolttoaineesta aiheutuvat kokonaispäästöt; ja

EF(t)

=

fossiilisesta vertailukohdasta aiheutuvat kokonaispäästöt liikenteessä

b)  bionesteistä tuotettavasta lämmöstä, kylmästä ja sähköstä saatavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset:

VÄHENNYS = (ECF(h&c,el,) – ECB(h&c,el)/ECF (h&c,el),

jossa

ECB(h&c,el)= lämmöstä tai sähköstä aiheutuvat kokonaispäästöt ja

ECF(h&c,el) = hyötylämmön tai sähkön fossiilisesta vertailukohdasta aiheutuvat kokonaispäästöt.

4.   Kasvihuonekaasut, jotka otetaan huomioon 1 kohtaa sovellettaessa, ovat CO2, N2O ja CH4. Hiilidioksidiekvivalentin laskemista varten nämä kaasut painotetaan seuraavasti:

CO2

:

1

N2O

:

298

CH4

:

25

5.  Raaka-aineiden, eec, tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat päästöt sisältävät itse tuotanto- tai viljelyprosessista, raaka-aineiden korjuusta, kuivauksesta ja varastoinnista, jätteistä ja vuodoista sekä raaka-aineiden tuotannossa tai viljelyssä käytettävien kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt. Ne eivät sisällä hiilidioksidin talteenottoa raaka-aineiden viljelyssä. Vaihtoehtona tosiasiallisten arvojen käytölle maatalouden biomassan viljelystä aiheutuvien päästöjen arviot voidaan johtaa 31 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin sisällytetyistä, viljelystä aiheutuvien päästöjen alueellisista keskiarvoista tai tähän liitteeseen sisällytetyistä, viljelystä aiheutuvien päästöjen eriteltyjä oletusarvoja koskevista tiedoista. Jos näissä kertomuksissa ei esitetä asiaan liittyviä tietoja, on sallittua vaihtoehtona tosiasiallisille arvoille laskea paikallisiin viljelykäytäntöihin perustuvat keskiarvot esimerkiksi jotakin maatilaryhmää koskevien tietojen perusteella.

6.  Paremmista maatalouskäytännöistä, kuten maanmuokkauksen vähentäminen tai lopettaminen, parantunut viljelykierto, maanpeitekasvien käyttö, mukaan lukien viljelykasvien jätteistä huolehtiminen, ja orgaanisen maanparannusaineksen (esimerkiksi komposti, lannan käymismädäte) käyttö, saatavat vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä (esca) otetaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun laskelman tekemiseksi huomioon vain, jos esitetään vankkaa ja todennettavissa olevaa näyttöä siitä, että maaperän hiilikertymä on kasvanut tai sen voidaan kohtuudella olettaa kasvaneen asianomaisten raaka-aineiden viljelyn aikana samalla, kun otetaan huomioon päästöt, jos tällaiset käytännöt johtivat lisääntyneeseen lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöön(58).

7.  Maankäytön muutoksista johtuneista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt, el, lasketaan jakamalla kokonaispäästöt tasaisesti 20 vuodelle. Näiden päästöjen laskemisessa käytetään seuraavaa sääntöä:

el = (CSR – CSA) × 3,664 × 1/20 × 1/P – eB,(59)

jossa

el

=

maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut kasvihuonekaasupäästöt (ilmaistuna hiilidioksidiekvivalenttimassana (grammoina) biopolttoaineen tai bionesteen energiayksikköä (megajoulea) kohti). "Viljelymaa"(60) ja "monivuotisten kasvien viljelymaa"(61) on katsottava yhdeksi maankäytöksi;

CSR

=

vertailumaankäyttötapaan liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (ilmaistuna hiilimassana (tonneina) pinta-alayksikköä kohti, mukaan lukien sekä maaperä että kasvillisuus). Vertailun pohjana on maankäyttö tammikuussa 2008 tai 20 vuotta ennen raaka-aineen hankkimista, sen mukaan, kumpi ajankohdista on myöhäisempi;

CSA

=

tämänhetkiseen maankäyttöön liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (ilmaistuna hiilimassana (tonneina) pinta-alayksikköä kohti, mukaan lukien sekä maaperä että kasvillisuus). Jos hiilivarantoa on kertynyt yli vuoden ajan, CSA:lle määritetty arvo on arvioitu varanto pinta-alayksikköä kohti 20 vuoden jälkeen tai sadon ollessa kypsä, sen mukaan, kumpi ajankohdista on aikaisempi;

P

=

viljelykasvin tuottavuus (ilmaistuna biopolttoaineen tai bionesteen energiana pinta-alayksikköä kohti vuodessa); ja

eB

=

hyvitys 29 gCO2ekv/MJ biopolttoaineesta tai bionesteestä, jos biomassa on saatu huonontuneesta ja sittemmin kunnostetusta maasta 8 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

8.  Hyvitys 29 gCO2ekv/MJ myönnetään, jos esitetään näyttöä siitä, että maa täyttää seuraavat edellytykset:

a)  se ei ollut maanviljelykäytössä tai muussa käytössä tammikuussa 2008; ja

b)  se on vakavasti huonontunutta maata, mukaan lukien aiemmin maanviljelykäytössä ollut maa.

Hyvitystä 29 gCO2ekv/MJ sovelletaan enintään 20 vuoden ajan siitä, kun maa on otettu maanviljelykäyttöön, edellyttäen, että hiilivarantojen säännöllinen kasvu ja eroosion merkittävä väheneminen varmistetaan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvan maan osalta.

9.  'Vakavasti huonontuneella maalla' tarkoitetaan maata, joka on merkittävän ajan ollut joko huomattavan suolaantunut tai jonka orgaanisen aineen pitoisuus on ollut huomattavan alhainen ja joka on eroosion pahoin kuluttamaa.

10.  Komissio tarkastelee uudelleen 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevia ohjeita(62), jotka perustuvat asiakirjaan "2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories – volume 4", asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841(63) mukaisesti. Komission ohjeita käytetään perustana laskettaessa maaperän hiilivarantoja tätä direktiiviä sovellettaessa.

11.  Jalostuksesta aiheutuvat päästöt, ep, sisältävät itse jalostuksesta, jätteistä ja vuodoista sekä jalostuksessa käytettävien kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt, mukaan lukien hiilidioksidipäästöt, jotka aiheutuvat fossiilisten panosten sisältämästä hiilestä riippumatta siitä, onko niitä tosiasiallisesti käytetty polttoaineena prosessissa.

Muualla kuin polttoaineen tuotantolaitoksessa tuotetun sähkön kulutuksen laskemiseksi kyseisen sähkön tuotannon ja jakelun kasvihuonekaasupäästötason oletetaan olevan yhtä suuri kuin sähkön tuotannosta ja jakelusta aiheutuva keskimääräinen päästötaso tietyllä alueella. Tuottajat voivat tästä poiketen käyttää yksittäisen sähköntuotantolaitoksen keskiarvoa kyseisessä laitoksessa tuotetulle sähkölle, jos kyseistä laitosta ei ole liitetty sähköverkkoon.

Jalostuksesta aiheutuviin päästöihin sisällytetään tarpeen mukaan välituotteiden ja materiaalien kuivauksesta aiheutuvat päästöt.

12.  Kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt, etd, sisältävät raaka-aineiden ja puolivalmiiden tuotteiden kuljetuksista sekä valmiiden tuotteiden varastoinnista ja jakelusta aiheutuvat päästöt. Kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt, jotka otetaan huomioon 5 kohdan nojalla, eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan.

13.  Käytössä olevasta polttoaineesta aiheutuvat päästöt, eu, katsotaan biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta nollaksi.

Käytössä olevasta polttoaineesta aiheutuvat muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin (N2O ja CH4) päästöt sisällytetään bionesteiden kertoimeen eu.

14.  Hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista saatavat päästövähennykset, eccs, joita ei ole jo sisällytetty kohtaan ep, rajoittuvat päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen ja varastoimalla hiilidioksidi, joka liittyy suoraan polttoaineen tuotantoon, kuljetukseen, jalostukseen ja jakeluun, jos hiilidioksidi varastoidaan hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY(64) mukaisesti.

15.  Hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat päästövähennykset, eccr, liittyvät suoraan sen biopolttoaineen tai bionesteen tuotantoon, jolle ne on osoitettu, ja rajoittuvat niihin päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jossa hiili on peräisin biomassasta ja joka korvaa kaupallisten tuotteiden ja palvelujen tuotannossa käytetyistä fossiilisista polttoaineista peräisin olevan hiilidioksidin.

16.  Kun yhteistuotantoyksikkö – joka tuottaa lämpöä ja/tai sähköä siihen polttoaineen tuotantolaitokseen, jonka päästöjä lasketaan – tuottaa ylimääräistä sähköä ja/tai ylimääräistä hyötylämpöä, kasvihuonekaasupäästöt jaetaan sähkön ja hyötylämmön välillä lämpöenergian lämpötilan (joka ilmentää lämpöenergian hyödyllisyyttä) mukaan. Hyötylämmön osuus lämmöstä saadaan kertomalla sen energiasisältö Carnot-hyötysuhteella Ch, ▌ joka lasketaan seuraavasti ▌:

20181113-P8_TA-PROV(2018)0444_FI-p0000011.png

jossa

Th = hyötylämmön absoluuttinen lämpötila (kelvineinä) jakelupisteessä.

T0 = ympäristön lämpötila, asetettu 273,15 kelviniin (eli 0 °C)

Jos ylimääräinen lämpö viedään rakennusten lämmitykseen lämpötilassa, joka on alle 150 °C (423,15 kelviniä), Ch voidaan vaihtoehtoisesti määrittää seuraavasti:

Ch = 150-celsiusasteisen (423,15 kelviniä) lämmön Carnot-hyötysuhde eli 0,3546

Kyseisessä laskennassa käytetään todellista hyötysuhdetta, joka määritetään jakamalla tuotettu vuotuinen mekaaninen energia, sähkö tai lämpö käytetyn vuotuisen energian määrällä.

Tässä laskennassa tarkoitetaan

a)  'yhteistuotannolla' lämpöenergian ja sähkö- ja/tai mekaanisen energian tuottamista samanaikaisesti samassa prosessissa;

b)  'hyötylämmöllä' lämpöä, joka tuotetaan täyttämään taloudellisesti perusteltavissa oleva kysyntä lämmitys- tai jäähdytystarkoituksiin;

c)  'taloudellisesti perusteltavissa olevalla kysynnällä' kysyntää, joka ei ylitä lämmön tai jäähdytyksen tarvetta ja joka muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti.

17.  Kun polttoaineen tuotantoprosessissa syntyy sekä polttoaine, jonka päästöt lasketaan, että yksi tai useampi muu tuote ("sivutuotteet"), kasvihuonekaasupäästöt jaetaan polttoaineen tai sen välituotteen sekä sivutuotteiden välillä suhteessa niiden energiasisältöön (joka määritetään alemman lämpöarvon perusteella, kun kyseessä ovat muut sivutuotteet kuin sähkö ja lämpö). Ylimääräisen hyötylämmön tai ylimääräisen sähkön kasvihuonekaasuintensiteetti on sama kuin polttoaineen tuotantoprosessiin toimitetun lämmön tai sähkön kasvihuonekaasuintensiteetti, ja se määritetään laskemalla se kasvihuonekaasuintensiteetti, joka on kaikilla panoksilla, mukaan lukien raaka-aine, jotka syötetään yhteistuotantoyksikköön, kattilaan tai muuhun laitteeseen, jolla toimitetaan lämpöä tai sähköä polttoaineen tuotantoprosessiin, sekä kaikilla päästöillä, mukaan lukien CH4- ja N2O-päästöt, jotka kyseinen yksikkö, kattila tai muu laite aiheuttaa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa laskelma tehdään 16 kohdan mukaisesti.

18.  Edellä 17 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten jaettavat päästöt ovat eec + e l + esca + ne e p:n, e td:n, eccs:n ja eccr:n osat, jotka syntyvät sen prosessivaiheen loppuun mennessä, jossa sivutuote tuotetaan. Jos päästöjä on osoitettu sivutuotteille elinkaaren varhaisemmassa prosessivaiheessa, kyseisiin tarkoituksiin käytetään päästöjen kokonaismäärän sijasta kyseisten päästöjen osaa, joka on osoitettu viimeisessä tällaisessa prosessivaiheessa välituotepolttoaineelle.

Biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta laskentaa varten otetaan huomioon kaikki sivutuotteet ▌. Päästöjä ei osoiteta jätteille ja tähteille. Jos sivutuotteilla on negatiivinen energiasisältö, niiden energiasisältö katsotaan laskentaa suoritettaessa nollaksi.

Jätteiden ja tähteiden, kuten puiden latvojen ja oksien, oljen, kuorten, tähkien ja pähkinänkuorten sekä muiden jalostustähteiden, myös raakaglyserolin (jalostamaton glyseroli) ja sokeriruokojätteen, ei katsota aiheuttavan elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ennen kyseisten materiaalien keräämistä riippumatta siitä, onko materiaalit prosessoitu välituotteiksi ennen jalostusta lopputuotteeksi.

Jos polttoaine tuotetaan jalostamossa, joka ei ole jalostuslaitosten yhdistelmä, jossa jalostuslaitokselle tuotetaan lämpöä ja/tai sähköä kattilalla tai yhteistuotantoyksiköllä, analyysiyksikkö 17 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa on jalostamo.

19.  Biopolttoaineiden osalta 3 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilisten polttoaineiden vertailukohta E F(t) on 94 gCO2ekv/MJ.

Sähköntuotannossa käytettyjen bionesteiden osalta 3 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilisten polttoaineiden vertailukohta ECF(e) on 183 gCO2ekv/MJ.

Jos bionesteitä käytetään hyötylämmön taikka lämmityksen ja/tai jäähdytyksen tuotannossa, 3 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilisten polttoaineiden vertailukohta ECF (h&c) on 80 gCO2ekv/MJ.

D.  ERITELLYT OLETUSARVOT BIOPOLTTOAINEILLE JA BIONESTEILLE

Eritellyt oletusarvot viljelylle: 'eec', sellaisena kuin se on määritetty tässä liitteessä olevassa C osassa, myös maaperän N2O-päästöt

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju

Kasvihuonekaasujen päästöt - tyypillinen arvo

(gCO2ekv/MJ)

Kasvihuonekaasujen päästöt - oletusarvo

(gCO2ekv/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta

9,6

9,6

etanoli maissista

25,5

25,5

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista

27,0

27,0

etanoli sokeriruo'osta

17,1

17,1

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä

32,0

32,0

biodiesel auringonkukasta

26,1

26,1

biodiesel soijapavusta

21,2

21,2

biodiesel palmuöljystä

26,2

26,2

biodiesel käytetystä ruokaöljystä

0

0

biodiesel renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

0

0

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä

33,4

33,4

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta

26,9

26,9

vetykäsitelty kasviöljy soijapavuista

22,1

22,1

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä

27,4

27,4

vetykäsitelty öljy käytetystä ruokaöljystä

0

0

vetykäsitelty öljy renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

0

0

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä

33,4

33,4

puhdas kasviöljy auringonkukasta

27,2

27,2

puhdas kasviöljy soijapavuista

22,2

22,2

puhdas kasviöljy palmuöljystä

27,1

27,1

puhdas öljy käytetystä ruokaöljystä

0

0

(**) Koskee vain asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti luokkaan 1 ja 2 kuuluvaksi ainekseksi luokitelluista, eläimistä saaduista sivutuotteista tuotettua biopolttoainetta, jonka osalta renderöinnin osana olevasta hygienisoinnista aiheutuvia päästöjä ei oteta huomioon.

Eritellyt oletusarvot viljelylle: 'eec' - ainoastaan maaperän N2O-päästöille (nämä sisältyvät jo viljelystä aiheutuvien päästöjen eriteltyihin oletusarvoihin taulukossa 'eec')

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju

Kasvihuonekaasujen päästöt tyypillinen arvo

(gCO2ekv/MJ)

Kasvihuonekaasujen päästöt - oletusarvo

(gCO2ekv/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta

4,9

4,9

etanoli maissista

13,7

13,7

etanoli viljakasveista, ei kuitenkaan maissista

14,1

14,1

etanoli sokeriruo'osta

2,1

2,1

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä

17,6

17,6

biodiesel auringonkukasta

12,2

12,2

biodiesel soijapavuista

13,4

13,4

biodiesel palmuöljystä

16,5

16,5

biodiesel käytetystä ruokaöljystä

0

0

biodiesel renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

0

0

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä

18,0

18,0

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta

12,5

12,5

vetykäsitelty kasviöljy soijapavuista

13,7

13,7

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä

16,9

16,9

vetykäsitelty öljy käytetystä ruokaöljystä

0

0

vetykäsitelty öljy renderöinnistä peräisin olevista eläinrasvoista**

0

0

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä

17,6

17,6

puhdas kasviöljy auringonkukasta

12,2

12,2

puhdas kasviöljy soijapavuista