Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Keskiviikko 14. marraskuuta 2018 - StrasbourgVäliaikainen painos
Väliaikainen mietintö monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi
 Valtiontukisäännöt: uudet valtiontukimuodot *
 Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano
 Kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantaminen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ***I
 Eurooppalainen sähköisen viestinnän säännöstö ***I
 Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin ***I
 Hiilidioksidipäästönormit uusille raskaille hyötyajoneuvoille ***I
 Demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevan kattavan järjestelmän tarve
 EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano
 EU:n ja Moldovan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano

Väliaikainen mietintö monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi
PDF 821kWORD 107k
Päätöslauselma
Liite
Liite
Liite
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2018 monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi (COM(2018)0322 – C8-0000/2018 – 2018/0166R(APP))
P8_TA-PROV(2018)0449A8-0358/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nykyaikainen talousarvio unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia – Monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2021–2027” (COM(2018)0321),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2018)0322) ja 2. toukokuuta 2018 annetut komission ehdotukset Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (COM(2018)0325, COM(2018)0326, COM(2018)0327 ja COM(2018)0328),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (COM(2018)0323),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat aiheista ”Seuraava monivuotinen rahoituskehys: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu” ja ”Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen”(1),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista(2),

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ratifioi Pariisin sopimuksen 4. lokakuuta 2016(3) ja neuvosto 5. lokakuuta 2016(4),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antaman päätöslauselman 70/1 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2016,

–  ottaa huomioon EU:n yhteisen sitoumuksen saavuttaa tavoite osoittaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) viralliseen kehitysapuun vuoden 2015 jälkeisellä kaudella,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan väliaikaisen mietinnön, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan tarkistuksina, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina (A8-0358/2018),

A.  toteaa, että SEUT 311 artiklan mukaisesti unionin edellytetään huolehtivan siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat;

B.  ottaa huomioon, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoja oli ensimmäisen kerran vähemmän kuin edellisessä rahoituskehyksessä; ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen ja alakohtaisten säädösten myöhäinen hyväksyminen vaikutti erittäin kielteisesti uusien ohjelmien täytäntöönpanoon;

C.  toteaa, että monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan useisiin kriiseihin, uusiin kansainvälisiin sitoumuksiin ja uusiin poliittisiin haasteisiin, joita ei voitu ottaa huomioon ja/tai ennakoida rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tarpeellisen rahoituksen varmistamiseksi monivuotinen rahoituskehys vietiin äärirajoilleen muun muassa turvautumalla ennennäkemättömän paljon joustosäännöksiin ja erityisrahoitusvälineisiin, kun käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty; huomauttaa, että unionin ensisijaisten tutkimus- ja infrastruktuuriohjelmien määrärahoja jopa leikattiin jo kaksi vuotta niiden hyväksymisen jälkeen;

D.  toteaa, että vuoden 2016 lopulla käynnistetty monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus osoittautui välttämättömäksi olemassa olevien joustosäännösten tarjoamien mahdollisuuksien laajentamisen kannalta mutta rahoituskehyksen enimmäismääriä ei kuitenkaan tarkistettu; toteaa, että sekä parlamentti että neuvosto suhtautuivat tarkistukseen myönteisesti;

E.  katsoo, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen vahvistaminen on ratkaiseva hetki 27‑jäsenisen unionin kannalta, koska se tarjoaa mahdollisuuden hyväksyä yhteinen pitkän aikavälin visio ja päättää tulevista poliittisista painopisteistä sekä unionin kyvystä toteuttaa ne; toteaa, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen olisi taattava unionille riittävä varat, jotta se voi tehostaa kestävää talouskasvua, tutkimusta ja innovointia, lisätä nuorten vaikutusmahdollisuuksia, puuttua tehokkaasti muuttoliikkeen aiheuttamiin haasteisiin, torjua työttömyyttä, hellittämätöntä köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, vahvistaa entisestään taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota, puuttua kestävyyttä, biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin, vahvistaa unionin turvallisuutta ja puolustusta, suojata sen ulkorajoja ja tukea naapurimaita;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät kykene ratkaisemaan maailmanlaajuisia haasteita yksin, ja toteaakin, että pitäisi olla mahdollista määrittää Euroopan ”yhteistä hyvää” edustavia asioita ja arvioida, millä aloilla unionin rahoitus olisi kansallista rahoitusta tehokkaampaa, jotta vastaavat rahoitusvarat voitaisiin siirtää unionin tasolle ja näin vahvistaa unionin strategista merkitystä lisäämättä välttämättä julkisten menojen kokonaismäärää;

G.  ottaa huomioon, että 2. toukokuuta 2018 komissio esitti joukon säädösehdotuksia, jotka koskivat vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä ja unionin omia varoja, ja sen jälkeen se esitti säädösehdotuksia unionin uusien ohjelmien perustamisesta ja välineiden käyttöönotosta;

1.  korostaa, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen on taattava unionin vastuu ja valmiudet vastata tuleviin tarpeisiin, lisähaasteisiin ja uusiin kansainvälisiin sitoumuksiin sekä saavuttaa poliittiset prioriteettinsa ja tavoitteensa; korostaa vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen rahoitusvajeeseen liittyviä vakavia ongelmia ja huomauttaa jälleen, että on tarpeen välttää aiempien virheiden toistuminen varmistamalla alusta alkaen vahva ja uskottava unionin talousarvio, joka hyödyttää kansalaisia seuraavan seitsenvuotisjakson aikana;

2.  katsoo, että komission ehdotukset vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä ja unionin omien varojen järjestelmästä ovat lähtökohta tuleville neuvotteluille; esittää kantansa näistä ehdotuksista odotettaessa neuvoston neuvotteluvaltuutusta, joka ei ole vielä saatavilla;

3.  korostaa, että komission ehdotus seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yleisen tason asettamisesta 1,08 prosenttiin 27 jäsenvaltion unionin bruttokansantulosta (1,11 prosenttia kun on otettu huomioon Euroopan kehitysrahaston osuus) merkitsee, että prosenttiosuutena bruttokansantulosta laskettuna taso on reaalisesti alempi kuin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen ehdotettu taso ei anna unionille mahdollisuutta täyttää poliittisia sitoumuksiaan ja vastata edessä oleviin tärkeisiin haasteisiin; aikoo tämän vuoksi käydä neuvotteluja välttämättömästä korottamisesta;

4.  ilmoittaa lisäksi vastustavansa vähennyksiä perussopimuksiin kirjattujen unionin pitkäaikaisten politiikkojen, kuten koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan ja kalastuspolitiikan, määrärahoihin; vastustaa erityisesti rajuja leikkauksia, jotka vaikuttavat haitallisesti mainittujen politiikkojen ominaisluonteeseen ja tavoitteisiin, kuten ehdotettuja leikkauksia koheesiorahastoon ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon; vastustaa näin ollen ehdotusta vähentää Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) määrärahoja ottaen huomioon, että sen toiminta-aluetta on laajennettu ja siihen on sisällytetty neljä nykyistä sosiaalialan ohjelmaa, erityisesti nuorisotyöllisyysaloite;

5.  korostaa myös niiden monialaisten periaatteiden merkitystä, joiden olisi oltava monivuotisen rahoituskehyksen ja kaikkien siihen liittyvien unionin politiikkojen perustana; toistaa tässä yhteydessä kantansa, että unionin on pidettävä kiinni sitoumuksestaan toimia edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa, ja pitää valitettavana, ettei monivuotista rahoituskehystä koskeviin ehdotuksiin sisälly tässä mielessä selkeää ja näkyvää sitoumusta; pyytää näin ollen valtavirtaistamaan kestävän kehityksen tavoitteet kaikkiin unionin politiikkoihin ja seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aloitteisiin; painottaa myös, että kaikkien seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien ohjelmien olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisia; korostaa, että on tärkeää toteuttaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari syrjinnän, myös hlbti-henkilöitä koskevan syrjinnän, poistamisesta ja luoda vähemmistöjä, mukaan lukien romaneja, koskeva salkku, ja korostaa näiden toimien suurta merkitystä osallisuutta edistävää Eurooppaa koskevien unionin sitoumusten täyttämisen kannalta; korostaa, että täyttääkseen Pariisin sopimuksen mukaiset velvoitteensa unionin olisi korotettava osuutensa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vähintään 25 prosenttiin vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen menoista ja 30 prosenttiin mahdollisimman pian, viimeistään vuonna 2027;

6.  pitää tässä yhteydessä valitettavana, että vuosien 2014–2020 rahoituskehysasetuksen liitteenä olevasta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevasta yhteisestä lausumasta huolimatta tällä alalla ei ole saavutettu merkittävää edistystä ja että komissio ei ottanut sukupuolten tasa-arvon toteuttamista huomioon monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa; pitää erittäin valitettavana, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on kokonaan sivuutettu monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa, ja pitää valitettavana selkeiden sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden, vaatimusten ja indikaattoreiden puuttumista asiaankuuluvia unionin politiikkoja koskevista ehdotuksista; kehottaa arvioimaan vuotuisissa talousarviomenettelyissä unionin poliitikkojen kokonaisvaikutuksia sukupuolten tasa‑arvoon ja ottamaan nämä vaikutukset täysin huomioon (sukupuolitietoinen budjetointi); odottaa parlamentin, neuvoston ja komission uusivan sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja seuraavan tämän toteutumista tehokkaasti myös monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin aikana;

7.  painottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen on perustuttava suurempaan vastuullisuuteen, yksinkertaistamiseen, näkyvyyteen, avoimuuteen ja tulosbudjetointiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että tulevissa menoissa on painotettava enemmän suoritusta ja tuloksia ja niiden on perustuttava kunnianhimoisiin ja olennaisiin suoritustavoitteisiin sekä kattavaan ja yhteiseen eurooppalaisen lisäarvon määritelmään; ottaa huomioon edellä mainitut monialaiset periaatteet ja pyytää komissiota rationalisoimaan tulosraportointia, laajentamaan sen laadulliseksi lähestymistavaksi, johon sisältyy ympäristö- ja sosiaali-indikaattoreita, ja esittämään selkeää tietoa unionilla vielä ratkaistavanaan olevista tärkeimmistä haasteista;

8.  on tietoinen unionin kohtaamista vakavista haasteista ja kantaa täysin vastuunsa siitä, että varmistetaan hyvissä ajoin talousarvio, joka vastaa unionin kansalaisten tarpeita, odotuksia ja huolenaiheita; on valmis aloittamaan välittömästi neuvottelut neuvoston kanssa, jotta voidaan parantaa komission ehdotuksia ja suunnitella realistinen monivuotinen rahoituskehys;

9.  muistuttaa, että parlamentin kanta on jo esitetty selvästi 14. maaliskuuta 2018 ja 30. toukokuuta 2018 annetuissa päätöslauselmissa, joissa ilmaistaan sen poliittinen näkemys vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä ja unionin omista varoista; muistuttaa, että nämä päätöslauselmat hyväksyttiin erittäin suurella enemmistöllä, mikä osoittaa, että parlamentti on yhtenäinen ja valmis tuleviin neuvotteluihin;

10.  odottaa näin ollen, että monivuotinen rahoituskehys asetetaan neuvoston poliittisen asialistan kärkeen, ja pitää valitettavana, ettei tähän mennessä ole näkyvissä merkittävää edistystä; katsoo, että perättäisten neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja parlamentin neuvotteluryhmän säännöllisiä kokouksia olisi pidettävä tiheämmin, jotta voidaan luoda pohjaa virallisille neuvotteluille; odottaa, että hyvä sopimus saadaan aikaan ennen vuoden 2019 EU-vaaleja, jotta voidaan välttää vakavat viivästykset uusien ohjelmien käynnistämisessä rahoituskehyksen myöhäisen hyväksymisen vuoksi, kuten aiemmin on tapahtunut; korostaa, että tämä aikataulu sallii sen, että uusi parlamentti pystyy mukauttamaan vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä pakollisen välitarkistuksen yhteydessä;

11.  muistuttaa, että tuloja ja menoja olisi käsiteltävä tulevissa neuvotteluissa yhtenä pakettina; korostaa siksi, ettei tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei unionin omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

12.  tähdentää, että monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevan lainsäädäntöpaketin kaikista osatekijöistä ja erityisesti monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä määristä olisi käytävä neuvotteluja, kunnes päästään lopulliseen sopimukseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin parlamentin kriittisen kannan menettelyyn, jolla nykyinen rahoituskehysasetus hyväksyttiin, sekä Eurooppa-neuvoston tässä prosessissa ottamaan dominoivan aseman, kun se päätti lopullisesti eräistä seikoista, kuten monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä ja useisiin alakohtaisiin politiikkoihin liittyvistä säännöksistä, jotka ovat ristiriidassa perussopimusten hengen ja kirjaimen kanssa; on erityisen huolissaan siitä, että neuvoston puheenjohtajavaltion valmisteleman, monivuotista rahoituskehystä koskevan ”neuvottelupaketin” ensimmäiset osat noudattavat samaa logiikkaa ja sisältävät asioita, joista neuvosto ja parlamentti päättävät yhdessä uusien unionin ohjelmien perustamista koskevan lainsäädännön hyväksymisen yhteydessä; aikoo siksi mukauttaa omaa strategiaansa vastaavasti;

13.  katsoo, että rahoituskehysasetuksen hyväksymistä ja tarkistamista koskeva yksimielisyysvaatimus on prosessissa todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta neuvosto voi hyväksyä rahoituskehysasetuksen määräenemmistöllä;

14.  hyväksyy tämän päätöslauselman voidakseen ilmaista neuvotteluvaltuutuksensa komission ehdotusten kaikkiin osatekijöihin, mukaan lukien konkreettiset muutokset sekä ehdotettua monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen että toimielinten väliseen sopimukseen; esittää lisäksi taulukon, joka sisältää kutakin unionin politiikkaa ja ohjelmaa koskevat numerotiedot, jotka perustuvat monivuotista rahoituskehystä koskevissa aiemmissa päätöslauselmissa jo hyväksyttyihin parlamentin kantoihin; korostaa, että nämä luvut ovat myös osa parlamentin valtuutusta tulevissa lainsäädäntöneuvotteluissa, joiden perusteella hyväksytään vuosia 2021–2017 koskevat unionin ohjelmat;

A.MONIVUOTISEEN RAHOITUSKEHYKSEEN LIITTYVÄT PYYNNÖT

15.  pyytää siksi, että neuvosto ottaa asianmukaisesti huomioon seuraavat parlamentin kannat, jotta vuosien 2021–2017 monivuotista rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa päästään myönteiseen lopputulokseen ja se saa parlamentin hyväksynnän SEUT 312 artiklan mukaisesti;

Numerotiedot

16.  vahvistaa virallisen kantansa, jonka mukaan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen taso olisi asetettava 1 324,1 miljardiin euroon vuoden 2018 hintoina, mikä vastaa 1,3:a prosenttia 27 jäsenvaltion unionin bruttokansantulosta, jotta unionin keskeisille politiikoille voidaan varmistaa tarvittava rahoitus niihin liittyvien tehtävien täyttämiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen;

17.  kehottaa tässä yhteydessä turvaamaan unionin ohjelmille ja politiikoille seuraavan rahoituksen, joka perustuu komission ehdottamaan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteeseen ja joka esitetään yksityiskohtaisesti jäljempänä olevassa taulukossa (tämän päätöslauselman liitteet III ja IV); kehottaa mukauttamaan asiaankuuluvien maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismääriä vastaavasti tämän päätöslauselman liitteissä I ja II esitetyllä tavalla:

   i. korotetaan Euroopan horisontti -ohjelman määrärahoja 120 miljardiin euroon vuoden 2018 hintoina;
   ii. korotetaan InvestEU-rahaston rahoituksen tasoa, jotta se ilmentää paremmin uuteen ohjelmaan sisällytettyjen rahoitusvälineiden tasoa vuosina 2014–2020;
   iii. korotetaan liikenneinfrastruktuurin rahoituksen tasoa Verkkojen Eurooppa -välineen (liikenneosion) kautta;
   iv. kaksinkertaistetaan pk-yritysten erityisrahoitus (COSME-ohjelmaan verrattuna) sisämarkkinaohjelmassa, jotta yritysten olisi helpompi päästä markkinoille ja jotta kohennettaisiin yritysten toimintapuitteita ja kilpailukykyä ja edistettäisiin yrittäjyyttä;
   v. lisätään entisestään sisämarkkinaohjelman rahoitusta markkinavalvontaan liittyvän uuden tavoitteen rahoittamiseksi;
   vi. kaksinkertaistetaan unionin petostentorjuntaohjelmaan ehdotettu rahoitus ja lisätään Fiscalis-ohjelman rahoitusta;
   vii. otetaan käyttöön erityismääräraha kestävää matkailua varten;
   viii. vahvistetaan edelleen eurooppalaista avaruusohjelmaa, etenkin SSA- ja GOVSATCOM-järjestelmiä sekä Copernicusta;
   ix. säilytetään koheesiopolitiikan rahoitus 27 jäsenvaltion unionille reaalisesti vuosien 2014–2020 talousarvion tasolla;
   x. kaksinkertaistetaan ESR+:aan sisältyvät nuorisotyöttömyyden torjuntaa koskevat määrärahat (nykyisen nuorisotyöllisyysaloitteen määriin verrattuna) ja varmistetaan samalla järjestelmän vaikuttavuus ja lisäarvo;
   xi. otetaan käyttöön erityismääräraha (5,9 miljardia euroa) lapsitakuuta varten, jotta torjuttaisiin lasten köyhyyttä unionissa ja sen ulkoisissa toimissa;
   xii. kolminkertaistetaan Erasmus+ -ohjelman nykyiset määrärahat;
   xiii. turvataan riittävä rahoitus DiscoverEU-ohjelmalle (Interrail);
   xiv. lisätään Luova Eurooppa -ohjelman nykyistä rahoitusta;
   xv. lisätään perusoikeuksien ja arvojen ohjelman nykyistä rahoitusta ja otetaan käyttöön erityismääräraha (vähintään 500 miljoonaa euroa) uudelle unionin arvoja koskevalle lohkolle, jotta tuettaisiin kansalaisjärjestöjä, jotka edistävät perusarvoja ja demokratiaa unionissa paikallisella ja kansallisella tasolla;
   xvi. säilytetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus 27 jäsenvaltion unionissa reaalisesti vuosien 2014–2020 määrärahojen tasolla ja otetaan talousarvioon maatalousalan varauksen alkuperäinen määrä;
   xvii. korotetaan kymmenellä prosentilla Euroopan meri- ja kalatalousrahaston määrärahoja, jotta se voisi hoitaa siniseen talouteen liittyvän uuden tehtävänsä;
   xviii. kaksinkertaistetaan Life+ -ohjelman nykyinen rahoitus osoittamalla muun muassa erityisiä määrärahoja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja Natura 2000 -verkoston hallinnointia varten;
   xix. otetaan käyttöön erityismääräraha (4,8 miljardia euroa) uutta oikeudenmukaista energiasiirtymärahastoa varten, jotta vastattaisiin työntekijöihin ja yhteisöihin kohdistuviin yhteiskunnallisiin, sosioekonomisiin ja ympäristöön liittyviin vaikutuksiin hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisillä aloilla, joihin siirtymä vaikuttaa haitallisesti;
   xx. korotetaan naapuruus- ja kehityspolitiikkaa tukevan välineen (tukevien välineiden) määrärahoja (3,5 miljardia euroa), jotta voidaan lisätä Afrikkaa koskevan investointiohjelman rahoitusta;
   xxi. palautetaan kaikkien virastojen rahoitus vähintään vuoden 2020 tasolle ja puolustetaan komission ehdottamia korotuksia, myös niiden virastojen määrärahoihin, joille on annettu uusia toimivaltuuksia ja vastuita, ja kehottaa noudattamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa maksuperusteisen rahoituksen suhteen;
   xxii. säilytetään vuosien 2014–2020 rahoitustaso useissa unionin ohjelmissa (esimerkiksi ydinvoimalaitosten käytöstä poistaminen ja yhteistyö merentakaisten maiden ja alueiden kanssa), myös ohjelmissa, joiden kohdalla on esitetty sulauttamista laajempiin ohjelmiin (esimerkiksi vähävaraisimmille tarjottu tuki, terveysasiat ja kuluttajien oikeudet) ja joille komission ehdotus merkitsee näin reaalimääräistä vähennystä;
   xxiii. jollei edellä mainituista muutoksista muuta johdu, asetetaan kaikkien muiden ohjelmien määrärahat komission ehdottamalle tasolle, mukaan lukien Verkkojen Eurooppa -välineen energiaosio ja digitaalinen osio, Digitaalinen Eurooppa ‑ohjelma, Euroopan puolustusrahasto ja humanitaarinen apu;

18.  aikoo varmistaa komission ehdotuksen perusteella riittävän rahoitustason seuraaville aloille: ”Muuttoliike ja rajaturvallisuus” (otsake 4) ja ”Turvallisuus ja puolustus”, mukaan lukien kriisitoiminta (otsake 5); vahvistaa pitkäaikaisen kantansa, jonka mukaan uusiin poliittisiin painopisteisiin olisi liitettävä uusia rahoitusvaroja, ettei uudessa rahoituskehyksessä heikennetä olemassa olevia politiikkoja ja ohjelmia ja niiden rahoitusta;

19.  aikoo puolustaa komission ehdotusta turvata riittävä rahoitus vahvalle, tehokkaalle ja korkealuokkaiselle eurooppalaiselle julkishallinnolle, joka palvelee kaikkia eurooppalaisia; muistuttaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana unionin toimielimet, elimet ja erillisvirastot ovat toteuttaneet viiden prosentin henkilöstövähennyksen, ja katsoo, ettei niiltä saisi vaatia enää lisävähennyksiä, jotka vaarantaisivat suoraan unionin politiikkojen toteuttamisen; toistaa jälleen vastustavansa voimakkaasti niin kutsutun kohdennettavien virkojen varannon uudelleen perustamista;

20.  aikoo päättäväisesti estää uuden maksukriisin puhkeamisen vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisten vuosien aikana, kuten nykyisellä kaudella kävi; katsoo, että maksumäärärahojen yleisessä enimmäismäärässä on otettava huomioon vuoden 2020 loppuun kasautuva ennennäkemättömän suuri maksattamatta olevien sitoumusten määrä, jota koskevat arviot kasvavat jatkuvasti merkittävien täytäntöönpanoviivästysten vuoksi ja joka on suoritettava seuraavan rahoituskehyksen aikana; kehottaa siksi asettamaan maksumäärärahojen kokonaismäärän samoin kuin maksumäärärahojen vuotuiset enimmäismäärät erityisesti kauden alussa asianmukaiselle tasolle, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon myös tämä tilanne; aikoo hyväksyä ainoastaan rajoitetut ja asianmukaisesti perustellut erot sitoumusten ja maksujen välillä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

21.  esittää näin ollen tämän päätöslauselman liitteissä III ja IV taulukon, joka sisältää ehdotetut tarkat numerotiedot kullekin unionin politiikalle ja ohjelmalle; toteaa aikovansa vertailun vuoksi säilyttää yksittäisten unionin ohjelmien rakenteen komission ehdotuksen mukaisena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia muutoksia, joita voidaan pyytää näiden ohjelmien hyväksymiseen johtavan lainsäädäntömenettelyn aikana;

Välitarkistus

22.  korostaa tarvetta säilyttää monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus nykyisen rahoituskehyksen yhteydessä saadun myönteisen kokemuksen perusteella ja kehottaa

   i. toteuttamaan pakollisen ja oikeudellisesti sitovan välitarkistuksen monivuotisen rahoituskehyksen toimivuudesta annetun arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon arvion edistymisestä ilmastotavoitteen saavuttamisessa ja kestävän kehityksen tavoitteiden ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa sekä yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutuksesta edunsaajiin;
   ii. esittämään asiaa koskevan komission ehdotuksen hyvissä ajoin, jotta seuraava parlamentti ja komissio ehtivät tehdä tarkoituksenmukaisia mukautuksia vuosia 2021–2027 koskevaan kehykseen, kuitenkin viimeistään 1. heinäkuuta 2023;
   iii. pidättäytymään ennalta jaettujen jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen vähentämisestä tämän tarkistuksen yhteydessä;

Joustavuus

23.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin joustavuudesta ja pitää niitä hyvänä lähtökohtana neuvotteluille; on samaa mieltä joustomekanismien yleisestä rakenteesta vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä; painottaa, että erityisrahoitusvälineillä hoidetaan erilaisia tehtäviä ja vastataan erilaisiin tarpeisiin, ja vastustaa niiden sulauttamispyrkimyksiä; kannattaa voimakkaasti selkeää säännöstä siitä, että erityisrahoitusvälineiden käyttöön liittyvät maksusitoumus- ja maksumäärärahat olisi otettava talousarvioon monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisten enimmäismäärien ohitse, sekä maksumäärärahojen kokonaisliikkumavarasta johtuvien mukautusten ylärajojen poistamista; kehottaa ottamaan käyttöön joitakin lisäparannuksia, muun muassa seuraavat:

   i. unionin varausta kartutetaan määrällä, joka vastaa sakoista ja seuraamuksista saatavia tuloja;
   ii. vuoden n – 2 aikana vapautetut sitoumukset, myös nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä tehdyt sitoumukset, käytetään välittömästi uudelleen;
   iii. erityisrahoitusvälineiden peruuntuneet määrät annetaan kaikkien erityisrahoitusvälineiden, ei pelkästään joustovälineen, käyttöön;
   iv. lisätään joustovälineen, hätäapuvarauksen, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston ja ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran määrärahoja siten, että viimeksi mainittuun ei sovelleta pakollista kompensointia;

Kesto

24.  korostaa tarvetta muuttaa monivuotisen rahoituskehyksen kesto vaiheittain 5+5 vuoden pituiseksi kaudeksi, johon sisältyy pakollinen välitarkistus; hyväksyy, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi vahvistettava seitsemäksi vuodeksi ja että tämä olisi viimeistä kertaa käytettävä siirtymäjärjestely; odottaa, että 5 + 5 vuoden kehyksen täytäntöönpanoon liittyvät yksityiskohtaiset järjestelyt hyväksytään vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksen yhteydessä;

Rakenne

25.  hyväksyy komission ehdottaman monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän otsakkeen kokonaisrakenteen, joka vastaa pääosin parlamentin omaa ehdotusta; katsoo, että tämä rakenne auttaa lisäämään avoimuutta, parantaa unionin menojen näkyvyyttä ja ylläpitää samalla tarvittavaa joustavuutta; hyväksyy lisäksi ”ohjelmaklustereiden” luomisen, sillä niiden odotetaan johtavan unionin talousarvion rakenteen merkittävään yksinkertaistamiseen ja järkeistämiseen sekä selkeään yhdenmukaistamiseen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa;

26.  panee merkille, että komissio ehdottaa unionin ohjelmien määrän supistamista yli kolmanneksella; korostaa, että parlamentin kanta 37 uuden ohjelman rakenteeseen ja kokoonpanoon määritellään hyväksyttäessä asiaankuuluvia alakohtaisia säädöksiä; odottaa joka tapauksessa, että ehdotetussa budjettinimikkeistössä otetaan huomioon kunkin ohjelman kaikki eri osatekijät siten, että taataan avoimuus ja budjettivallan käyttäjälle tarjotaan vuotuisen talousarvion vahvistamiseen ja sen toteutuksen valvontaan vaadittavat tiedot;

Talousarvion yhtenäisyys

27.  suhtautuu myönteisesti ehdotukseen Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä unionin talousarvioon, jota parlamentti on jo pitkään pyytänyt kaikkien talousarvion ulkopuolisten välineiden osalta; palauttaa mieliin, että yhtenäisyyden periaate, jonka mukaan kaikki unionin tulo- ja menoerät esitetään talousarviossa, on sekä perussopimuksen vaatimus että demokratian perusedellytys;

28.  kyseenalaistaa siksi talousarvion ulkopuolisten välineiden perustamista koskevan logiikan ja siihen liittyvät perustelut, koska tämä estää julkisen talouden parlamentaarisen valvonnan ja horjuttaa päätöksenteon avoimuutta; katsoo, että tällaisten välineiden perustamista koskevissa päätöksissä ohitetaan parlamentin vastuu lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavallan käyttäjänä; katsoo, että jos poikkeukset katsotaan välttämättömiksi erityistavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi rahoitusvälineiden tai erityisrahastojen käytön avulla, näiden olisi oltava täysin avoimia, asianmukaisesti perusteltuja, todistetusti täydentäviä ja lisäarvoa tuovia ja niiden olisi perustuttava vankkoihin päätöksentekomenettelyihin ja vastuuvelvollisuutta koskeviin säännöksiin;

29.  painottaa kuitenkin, että näiden välineiden sisällyttäminen unionin talousarvioon ei saisi johtaa unionin muiden politiikkojen ja ohjelmien rahoituksen vähentämiseen; korostaa siksi tarvetta päättää seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaistasosta ottamatta laskelmissa huomioon Euroopan kehitysrahaston määrärahoja vastaavaa 0,03 prosentin osuutta unionin BKTL:stä, jonka olisi oltava lisäys sovittuihin enimmäismääriin;

30.  korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät eivät saisi estää unionin politiikkatavoitteiden rahoitusta unionin talousarviosta; odottaa näin ollen, että tarpeen vaatiessa varmistetaan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistaminen ylöspäin, jotta voidaan rahoittaa uusia politiikkatavoitteita tarvitsematta turvautua hallitusten välisiin rahoitusmenetelmiin;

B.LAINSÄÄDÄNTÖÖN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

Oikeusvaltioperiaate

31.  pitää erittäin tärkeänä uutta mekanismia, jolla varmistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistettujen arvojen kunnioittaminen ja määrätään taloudellisista seurauksista jäsenvaltioille, jotka eivät kunnioita näitä arvoja; varoittaa kuitenkin, että unionin talousarvion lopullisille edunsaajille ei saisi koitua mitään haittaa sen vuoksi, että kyseiset valtiot eivät noudata perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta; korostaa näin ollen, että tällaiset toimenpiteet eivät saa vaikuttaa valtiollisten elinten tai jäsenvaltioiden velvollisuuteen suorittaa maksuja lopullisille edunsaajille tai varojen saajille;

Tavallinen lainsäätämisjärjestys ja delegoidut säädökset

32.  korostaa, että ohjelman tavoitteet ja menojen painopisteet, määrärahat, tukikelpoisuus, valinta- ja myöntämisperusteet, edellytykset, määritelmät ja laskumenetelmät olisi määriteltävä asiaa koskevassa lainsäädännössä ottaen täysin huomioon parlamentin valtaoikeudet lainsäädäntövallan käyttäjänä; tähdentää, että kun tällaiset toimenpiteet, joihin saattaa liittyä tärkeitä poliittisia valintoja, eivät sisälly perussäädökseen, ne olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä; katsoo tässä yhteydessä, että monivuotiset ja/tai vuotuiset työohjelmat olisi yleensä hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä;

33.  toteaa aikovansa tarvittaessa tehostaa määräyksiä, jotka koskevat hallintoa, vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja parlamentaarista valvontaa, paikallis- ja alueviranomaisten ja niiden kumppanien vaikutusvallan lisäämistä ja kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista seuraavan sukupolven ohjelmiin; aikoo lisäksi parantaa ja selventää tarvittaessa eri rahastojen ja politiikkojen välistä johdonmukaisuutta ja synergiaa; tunnustaa tarpeen lisätä joustavuutta resurssien jakamisessa tiettyjen ohjelmien kesken mutta korostaa, että tämä ei saisi tapahtua niiden alkuperäisten ja pitkäaikaisten poliittisten tavoitteiden, ennustettavuuden ja parlamentin oikeuksien kustannuksella;

Uudelleentarkastelulausekkeet

34.  huomauttaa, että monivuotisen rahoituskeskuksen yksittäisiin ohjelmiin ja välineisiin olisi sisällytettävä yksityiskohtaiset ja vaikuttavat uudelleentarkastelulausekkeet, jotta voidaan varmistaa, että niistä tehdään tarkoituksenmukaiset arvioinnit ja parlamentti osallistuu näin ollen täysipainoisesti tarvittavia mukautuksia koskevaan päätöksentekoon;

Lainsäädäntöehdotukset

35.  kehottaa komissiota esittämään jo aiemmin esittämiensä ehdotusten lisäksi asiaa koskevat lainsäädäntöehdotukset ja etenkin ehdotuksen asetukseksi oikeudenmukaisen energiasiirtymärahaston perustamisesta sekä kestävää matkailua koskevan erityisohjelman perustamisesta; tukee lisäksi eurooppalaisen lapsitakuun käyttöönottoa ESR+:ssa, erityisen unionin arvoja koskevan lohkon sisällyttämistä perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan sekä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamista koskevan asetuksen tarkistamista; pitää valitettavana, että komission asiaa koskevat ehdotukset eivät sisällä SEUT 174 artiklan vaatimusten mukaisia toimenpiteitä pohjoisimmilla alueilla, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueilla; katsoo, että olisi ehdotettava myös varainhoitoasetuksen tarkistusta aina kun se osoittautuu tarpeelliseksi monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen seurauksena;

C.OMAT VARAT

36.  tähdentää, että nykyinen omien varojen järjestelmä on erittäin monimutkainen, epäoikeudenmukainen, läpinäkymätön ja täysin käsittämätön unionin kansalaisille; kehottaa jälleen laatimaan yksinkertaistetun järjestelmän, joka on unionin kansalaisten kannalta ymmärrettävämpi;

37.  panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille 2. toukokuuta 2018 hyväksytyt komission ehdotukset uudesta omien varojen järjestelmästä, jotka ovat tärkeä askel kohti kunnianhimoisempaa uudistusta; kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan tillintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 5/2018, jossa tarkastellaan Euroopan unionin uutta omien varojen järjestelmää koskevaa komission ehdotusta ja korostetaan, että tarvitaan parempia laskentamenetelmiä ja että järjestelmää on yksinkertaistettava;

38.  muistuttaa, että uusien omien varojen käyttöönotolla olisi oltava kaksi tarkoitusta: yhtäältä vähentää huomattavasti BKTL-perusteisten maksuosuuksien osuutta ja toisaalta varmistaa asianmukainen unionin rahoitus vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä;

39.  kannattaa ehdotettua nykyisten omien varojen uudistamista, jonka mukaan

   tullimaksut säilytetään unionin perinteisinä omina varoina ja samalla supistetaan jäsenvaltioiden ”kantokulujen” osuutta ja palataan alkuperäiseen 10 prosentin kantaan;
   arvonlisäveroon perustuvia omia varoja yksinkertaistetaan ottamalla käyttöön yhdenmukainen verokanta ilman poikkeuksia;
   säilytetään bruttokansantuloon perustuvat omat varat ja pidetään niissä vaiheittain saavutettavana tavoitteena 40 prosentin osuutta unionin talousarvion rahoituksesta säilyttäen kuitenkin niiden tasapainottavan tehtävän;

40.  pyytää ottamaan komission ehdotuksen mukaisesti suunnitellusti käyttöön uusien omien varojen korin, joka ei lisäisi kansalaisten verotaakkaa mutta vastaisi unionin olennaisiin strategisiin tavoitteisiin, joiden eurooppalainen lisäarvo on ilmeinen ja korvaamaton:

   sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, niiden vahvistaminen ja lujittaminen erityisesti panemalla täytäntöön uutena omien varojen lähteenä yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja, jonka mukaan kerätyille tuloille asetetaan yhdenmukainen verokanta ja veroa kannetaan sisämarkkinoista hyötyviltä suurilta digitaalialan yrityksiltä;
   ilmastonmuutoksen torjunta ja energiakäänteen vauhdittaminen muun muassa päästökauppajärjestelmästä saatavia tuloja koskevan osuuden kaltaisilla toimenpiteillä;
   ympäristönsuojelu kierrättämättömien muovipakkausten määrään perustuvilla maksuilla;

41.  pyytää laajentamaan mahdollisten uusien omien varojen luetteloa sisällyttämällä siihen esimerkiksi

   finanssitransaktioveroon perustuvat omat varat kehottaen kaikkia jäsenvaltioita sopimaan tehokkaasta järjestelmästä;
   hiilipäästöjen rajaveromekanismin käyttöönotto unionin talousarvion uutena omien varojen lähteenä, millä olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset kansainvälisessä kaupassa ja vähennettävä tuotannon siirtämistä muualle sekä sisällytettävä ilmastonmuutoksen kustannukset tuontitavaroiden hintoihin;

42.  kannattaa vahvasti kaikkien hyvitysten ja muiden korjausmekanismien poistamista tarpeen vaatiessa lyhyen siirtymäajan kuluessa;

43.  vaatii ottamaan käyttöön muita tuloja, joiden olisi oltava ylimääräisiä tuloja unionin talousarvioon ilman, että BKTL-maksuosuuksia vähennetään vastaavasti:

   yrityksille unionin sääntöjen rikkomisesta määrätyt sakot tai rahoitusosuusmaksujen myöhästymisestä määrätyt sakot;
   Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiin perustuvat sakkotulot, mukaan lukien jäsenvaltioille rikkomiskanteen johdosta määrätyt kiinteämääräiset hyvitykset tai uhkasakot;

44.  korostaa lisäksi komission käyttöönotettavaksi ehdottamia muita tulomuotoja, joita ovat

   maksut unioniin suoraan liittyvien mekanismien, kuten EU:n matkustustieto- ja lupajärjestelmän (ETIAS), täytäntöönpanosta;
   rahavero käyttötarkoitukseensa sidotun tulon muodossa uuden investointien vakautusjärjestelyn rahoittamiseksi;

45.  korostaa, että on tarpeen säilyttää unionin talousarvion uskottavuus rahoitusmarkkinoilla ja että tämä edellyttää omien varojen enimmäismäärien korottamista;

46.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen puuttuakseen ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuudet vuotta 2021 edeltävistä maksattamatta olevista sitoumuksista sisällytetään talousarvioon yleisinä tuloina, jolloin ne luetaan omien varojen enimmäismääriin, jotka puolestaan lasketaan 27 jäsenvaltion unionin bruttokansantuloon perustuen eli ilman unionista eroavaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusosuudet olisi päinvastoin lisättävä omien varojen enimmäismääriin;

47.  huomauttaa, että tulliunioni on yksi tärkeimmistä unionin rahoituskapasiteetin lähteistä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta yhdenmukaistaa tullivalvontaa ja -hallintoa unionissa, jotta voidaan ehkäistä ja torjua unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia ja väärinkäytöksiä;

48.  kehottaa aidosti torjumaan veropetoksia ja veronkiertoa ottamalla käyttöön varoittavia seuraamuksia offshore-alueille ja tällaisen toiminnan mahdollistajille ja edistäjille, alkaen erityisesti manner-Euroopassa toimivista toimijoista; katsoo, että veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjumiseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä vahvistamalla koordinoitu järjestelmä, jolla seurataan pääoman liikkeitä;

49.  katsoo, että monikansallisten yhtiöiden ja kaikkein rikkaimpien harjoittaman korruption ja veropetosten tehokkaan torjunnan avulla jäsenvaltioiden talousarvioihin voitaisiin palauttaa komission arvion mukaan tuhat miljardia euroa vuodessa ja että tällä alalla Euroopan unionin toimet ovat olleet erittäin puutteellisia;

50.  kannattaa voimakkaasti komission ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä (COM(2018)0327); muistuttaa, että parlamentin on annettava suostumuksensa tälle asetukselle; muistuttaa, että asetus on olennainen osa komission esittämää omien varojen pakettia, ja odottaa, että neuvosto tarkastelee omia varoja koskevaa neljää tekstiä yhtenä pakettina monivuotisen rahoituskehyksen kanssa;

D.MUUTOKSET EHDOTUKSEEN ASETUKSEKSI VUOSIA 2021–2027 KOSKEVAN MONIVUOTISEN RAHOITUSKEHYKSEN VAHVISTAMISESTA

51.  katsoo, että ehdotusta neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta olisi muutettava seuraavasti:

Komission teksti   Muutos
Muutos 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Koska keskipitkän aikavälin investointien valmistelu ja toteuttaminen edellyttävät riittävää ennakoitavuutta, monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi olisi määriteltävä seitsemän vuotta alkaen 1 päivästä tammikuuta 2021.
(1)  Koska keskipitkän aikavälin investointien valmistelu ja toteuttaminen edellyttävät riittävää ennakoitavuutta ja koska tarvitaan demokraattista legitiimiyttä ja vastuuvelvollisuutta, tämän monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi olisi määriteltävä seitsemän vuotta alkaen 1 päivästä tammikuuta 2021 ja tavoitteeksi olisi otettava se, että myöhemmin siirrytään viiden plus viiden vuoden kauteen, joka sovitettaisiin Euroopan parlamentin ja komission poliittiseen sykliin.
Muutos 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Rahoituskehyksessä vahvistetut menoluokittain esitetyt maksusitoumusmäärärahojen vuotuiset enimmäismäärät sekä maksumäärärahojen vuotuiset enimmäismäärät eivät saa ylittää maksusitoumuksiin ja omiin varoihin sovellettavia enimmäismääriä, jotka on vahvistettu SEUT-sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan nojalla Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen mukaisesti.
(2)  Rahoituskehyksessä olisi vahvistettava menoluokittain esitetyt maksusitoumusmäärärahojen vuotuiset enimmäismäärät sekä maksumäärärahojen vuotuiset enimmäismäärät, jotta taataan, että unionin menot kehittyvät hallitusti sen käytettävissä olevien omien varojen rajoissa ja että unioni voi huolehtia siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti ja että se voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan SEUT 323 artiklan mukaisesti.
Muutos 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Enimmäismäärien taso olisi vahvistettava unionin ohjelmien ja politiikkojen rahoitukseen ja toimintaan tarvittavien määrien sekä tuleviin tarpeisiin mukautumista varten käyttöön jätettävien liikkumavarojen perusteella. Lisäksi maksumäärärahojen enimmäismäärien olisi katettava vuoden 2020 lopussa odotettavissa olevien maksattamattomien sitoumusten suuri määrä. Tässä asetuksessa ja vuosien 2021–2027 ohjelmia koskevissa perussäädöksissä vahvistetut määrät olisi hyväksyttävä vuoden 2018 hintoina ja yksinkertaisuuden ja ennustettavuuden vuoksi ne olisi mukautettava vuotuisen 2 prosentin kiinteän deflaattorin perusteella.
Muutos 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)   Jos on tarpeen ottaa käyttöön unionin yleisestä talousarviosta annettuja takauksia jäsenvaltioille myönnetylle rahoitusavulle, joka on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EU [xxx/201x], jäljempänä ’varainhoitoasetus’, [208 artiklan 1 kohdan] mukaisesti, tarvittava määrä olisi otettava käyttöön siten, että ylitetään monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvät maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismäärät mutta noudatetaan omien varojen enimmäismäärää.
(3)   Jos on tarpeen ottaa käyttöön unionin yleisestä talousarviosta annettuja takauksia jäsenvaltioille myönnetylle rahoitusavulle, joka on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen EU [xxx/201x], jäljempänä ’varainhoitoasetus’, [208 artiklan 1 kohdan] mukaisesti, tarvittava määrä olisi otettava käyttöön siten, että ylitetään monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvät maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismäärät, ja se olisi siksi otettava huomioon vahvistettaessa omien varojen enimmäismäärää.
Muutos 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Monivuotisessa rahoituskehyksessä ei olisi otettava huomioon niitä budjettikohtia, jotka rahoitetaan varainhoitoasetuksessa tarkoitetuilla käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla.
(4)  Käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja, joilla rahoitetaan varainhoitoasetuksessa tarkoitettuja budjettikohtia, ei olisi laskettava mukaan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin, mutta kaikki saatavilla olevat tiedot olisi esitettävä täysin avoimesti vuotuisen talousarvion hyväksymismenettelyn ja sen täytäntöönpanon aikana.
Muutos 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 323 artiklan noudattamiseksi olisi sovellettava kohdennettua ja mahdollisimman suurta joustavuutta, jotta unioni voi täyttää kyseisen artiklan mukaiset velvoitteensa.
(6)   Monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi varmistettava mahdollisimman suuri joustavuus erityisesti sen takaamiseksi, että unioni voi täyttää SEUT 311 ja 323 artiklan mukaiset velvoitteensa.
Muutos 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Jotta unioni voisi vastata tiettyihin erikseen määriteltyihin ennakoimattomiin tilanteisiin tai rahoittaa sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa rahoituskehyksessä vahvistettujen, yhden tai useamman otsakkeen enimmäismäärien rajoissa, ja jotta talousarviomenettely voitaisiin toteuttaa sujuvasti, tarvitaan seuraavia erityisrahoitusvälineitä: Euroopan globalisaatiorahasto, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, hätäapuvaraus, maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (unionin varaus), joustoväline ja ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara. Hätäapuvarauksella ei ole tarkoitus vastata maatalouden alan tuotantoon tai jakeluun vaikuttavien markkinakriisien seurauksiin. Sen vuoksi olisi erikseen säädettävä, että silloin, kun on tarpeen turvautua erityisrahoitusvälineisiin, talousarvioon voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahoja ja niitä vastaavia maksumäärärahoja siten, että ylitetään monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät.
(7)  Jotta unioni voisi vastata tiettyihin erikseen määriteltyihin ennakoimattomiin tilanteisiin tai rahoittaa sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa rahoituskehyksessä vahvistettujen, yhden tai useamman otsakkeen enimmäismäärien rajoissa, jolloin vuotuinen talousarviomenettely voitaisiin toteuttaa sujuvasti, tarvitaan seuraavia erityisrahoitusvälineitä: Euroopan globalisaatiorahasto, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, hätäapuvaraus, maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (maksusitoumusmäärärahoja koskeva unionin varaus), joustoväline ja ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara. Sen vuoksi olisi erikseen säädettävä, että silloin, kun on tarpeen turvautua erityisrahoitusvälineisiin, talousarvioon voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahoja ja niitä vastaavia maksumäärärahoja siten, että ylitetään monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetut enimmäismäärät.
Muutos 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että budjettivallan käyttäjän hyväksymät sitoumukset pannaan tehokkaasti täytäntöön alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti, ja erityisesti olisi oltava mahdollista ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahoja, joita ei ole käytetty tai jotka on vapautettu maksusitoumusmäärärahoja koskevan unionin varauksen kautta, edellyttäen että kyseessä ei ole edunsaajien keino kiertää sitoumusten vapauttamista koskevia sääntöjä.
Muutos 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Olisi vahvistettava säännöt sellaisia muita tilanteita varten, joissa saattaa olla tarpeen mukauttaa monivuotista rahoituskehystä. Tällaiset mukautukset voivat liittyä uusien sääntöjen tai uusien yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien hyväksymisen viivästymiseen tai asianomaisten perussäädösten mukaisesti hyväksyttyihin toimenpiteisiin, jotka liittyvät talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan tai unionin talousarvion suojaamiseen silloin, kun jäsenvaltioissa on havaittu oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä yleisiä puutteita.
(9)   Olisi vahvistettava säännöt sellaisia muita tilanteita varten, joissa saattaa olla tarpeen mukauttaa monivuotista rahoituskehystä. Tällaiset mukautukset voivat liittyä uusien sääntöjen tai uusien yhteistyössä hallinnoitavien ohjelmien hyväksymisen viivästymiseen tai talousarviositoumusten keskeyttämiseen asianomaisten perussäädösten mukaisesti.
Muutos 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta on tarpeen tehdä väliarviointi sen soveltamiskauden puolivälissä. Tämän arvioinnin tulokset olisi otettava huomioon kaikissa tämän asetuksen mahdollisissa tarkistuksissa monivuotisen rahoituskehyksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.
(10)   Uusien toimintapolitiikkojen ja painopisteiden huomioon ottamiseksi monivuotista rahoituskehystä olisi tarkistettava kauden puolivälissä monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta ja täytäntöönpanosta tehtävän väliarvioinnin perusteella. Väliarvioinnin olisi sisällettävä myös kertomus, jossa esitetään menetelmät viiden plus viiden vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanoa varten.
Muutos 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Jotta voidaan noudattaa unionin sitoumusta toimia edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, myös sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevan tavoitteen, täytäntöönpanossa, monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus olisi valmisteltava ottaen huomioon sen täytäntöönpanossa kaikkien vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien unionin toimintapolitiikkojen ja aloitteiden osalta saavutettu edistys, jota mitataan komission laatimien tulosindikaattorien perusteella, sekä edistyminen sukupuolten valtavirtaistamisessa kaikessa unionin toiminnassa. Monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus olisi myös valmisteltava ottaen huomioon edistys, jota on tapahtunut pyrittäessä saavuttamaan kokonaistavoite osoittaa vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä 25 prosenttia EU:n menoista ilmastotavoitteisiin sekä pyrittäessä saavuttamaan mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2027 mennessä ilmastoon liittyvä vuotuinen 30 prosentin menotavoite, jota mitataan tarkistettujen tulosindikaattorien perusteella, joissa erotetaan toisistaan ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen. Tarkistuksessa olisi myös arvioitava kansallisia ja paikallisia sidosryhmiä kuullen, onko toteutetuilla yksinkertaistamistoimenpiteillä todella kyetty vähentämään byrokratiaa edunsaajien kannalta ohjelmien täytäntöönpanossa.
Muutos 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Kaikki perussopimuksiin perustuvien unionin toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoon varatut unionin tason menot ovat SEUT 310 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja unionin menoja, ja ne olisi siksi otettava unionin talousarvioon SEUT 314 artiklassa määrättyä talousarviomenettelyä noudattaen, jolloin varmistetaan, että noudatetaan perusperiaatteita, joita ovat kansalaisten demokraattinen edustus päätöksenteossa, julkisten varojen parlamentaarinen valvonta ja päätöksenteon avoimuus. Monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät eivät saa estää unionin toimintapoliittisten tavoitteiden rahoittamista unionin talousarviosta. Siksi on tarpeen säätää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisesta ylöspäin aina kun tämä on tarpeen unionin toimintapolitiikkojen ja erityisesti uusien toimintapoliittisten tavoitteiden rahoittamiseksi turvautumatta hallitusten välisiin tai niihin rinnastettaviin rahoitusmenetelmiin.
Muutos 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Lisäksi tarvitaan erityisiä sääntöjä laajamittaisia infrastruktuurihankkeita varten, joiden kesto ylittää selvästi monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajan. On tarpeen vahvistaa näille hankkeille unionin yleisestä talousarviosta myönnettävän rahoituksen enimmäismäärät, millä varmistetaan, että nämä hankkeet eivät vaikuta unionin yleisestä talousarviosta rahoitettaviin muihin hankkeisiin.
(13)  Lisäksi tarvitaan erityisiä sääntöjä laajamittaisia infrastruktuurihankkeita varten, joiden kesto ylittää selvästi monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajan. Unionin yleisessä talousarviossa on huolehdittava näiden unionin kannalta strategisesti tärkeiden laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden rahoittamisesta, mutta on tarpeen vahvistaa talousarviosta näille hankkeille myönnettävän rahoituksen enimmäismäärät, millä varmistetaan, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaikuta unionin yleisestä talousarviosta rahoitettaviin muihin hankkeisiin.
Muutos 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)   On tarpeen vahvistaa yleiset säännöt toimielinten yhteistyöstä talousarviomenettelyssä.
(14)  On tarpeen vahvistaa avoimuutta ja toimielinten yhteistyötä talousarviomenettelyssä koskevat yleiset säännöt, joissa otetaan huomioon perussopimuksissa vahvistettu toimielinten budjettivalta, jotta varmistetaan, että talousarviota koskevat päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia, kuten SEU 10 artiklan 3 kohdassa edellytetään, ja varmistetaan talousarviomenettelyn moitteeton toteutus SEUT 312 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.
Muutos 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Komission olisi esitettävä ehdotus uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi ennen 1 päivää heinäkuuta 2025, jotta toimielimet voisivat hyväksyä sen riittävän ajoissa ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen soveltamisen aloittamisajankohtaa. SEUT-sopimuksen 312 artiklan 4 kohdan mukaisesti jatketaan tässä asetuksessa säädettyjen viimeisen vuoden enimmäismäärien soveltamista, jos uutta rahoituskehystä ei hyväksytä ennen tässä asetuksessa vahvistetun monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolon päättymistä,
(15)  Komission olisi esitettävä ehdotus uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi ennen 1 päivää heinäkuuta 2025. Näin vastanimetyllä komissiolla on tarpeeksi aikaa valmistella ehdotuksia ja vuoden 2024 vaalien perusteella valittu Euroopan parlamentti voi vahvistaa oman kantansa vuoden 2027 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen. Näin toimielimet voisivat myös hyväksyä sen riittävän ajoissa ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen soveltamisen aloittamisajankohtaa. SEUT 312 artiklan 4 kohdan mukaisesti jatketaan tässä asetuksessa säädettyjen viimeisen vuoden enimmäismäärien soveltamista, jos uutta rahoituskehystä ei hyväksytä ennen tässä asetuksessa vahvistetun monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolon päättymistä,
Muutos 16
Ehdotus asetukseksi
1 luku – 3 artikla – otsikko
Omien varojen enimmäismäärän noudattaminen
Suhde omiin varoihin
Muutos 17
Ehdotus asetukseksi
1 luku – 3 artikla – 4 kohta
4.  Tarvittava maksumäärärahojen kokonaismäärä, jossa on otettu huomioon vuosittainen mukautus ja kaikki muut mukautukset ja tarkistukset sekä 2 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisen seuraukset, ei yhdenkään monivuotisen rahoituskehyksen kattaman vuoden osalta saa aiheuttaa sellaista omien varojen tarvetta, joka ylittää SEUT-sopimuksen 311 artiklan kolmannen kohdan nojalla Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun voimassa olevan neuvoston päätöksen, jäljempänä ’omia varoja koskeva päätös’, mukaisesti vahvistetun omien varojen enimmäismäärän.
4.  Tarvittava maksumäärärahojen kokonaismäärä, jossa on otettu huomioon vuosittainen mukautus ja kaikki muut mukautukset ja tarkistukset sekä 2 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisen seuraukset, ei yhdenkään monivuotisen rahoituskehyksen kattaman vuoden osalta saa aiheuttaa sellaista omien varojen tarvetta, joka ylittää unionin omien varojen rajat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin velvollisuutta huolehtia SEUT 311 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat, ja toimielinten velvollisuutta huolehtia SEUT 323 artiklan mukaisesti siitä, että käytettävissä on varoja, joiden avulla unioni voi täyttää oikeudelliset velvoitteensa kolmansia osapuolia kohtaan.
Muutos 18
Ehdotus asetukseksi
1 luku – 3 artikla – 5 kohta
5.  Monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja enimmäismääriä alennetaan tarvittaessa sen varmistamiseksi, että omia varoja koskevan päätöksen mukaisesti vahvistettua omien varojen enimmäismäärää noudatetaan.
Poistetaan.
Muutos 19
Ehdotus asetukseksi
2 luku – 5 artikla – 4 kohta
4.  Muita kyseessä olevaa vuotta koskevia teknisiä mukautuksia ei tehdä varainhoitovuoden aikana eikä sitä seuraavina vuosina jälkikäteen tehtävinä oikaisuina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6, 7 ja 8 artiklan soveltamista.
Poistetaan.
Muutos 20
Ehdotus asetukseksi
2 luku – 7 artikla – otsikko
Sellaisiin toimenpiteisiin liittyvät mukautukset, jotka koskevat talouden tehokasta ohjausta ja hallintaa tai unionin talousarvion suojaamista silloin, kun jäsenvaltioissa on havaittu oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä yleisiä puutteita
Talousarviositoumusten keskeyttämiseen liittyvät mukautukset
Muutos 21
Ehdotus asetukseksi
2 luku – 7 artikla
Tilanteissa, joissa asianomaisten perussäädösten mukaisesti lopetetaan sellainen unionin varoja koskevien talousarviositoumusten keskeyttäminen, joka liittyy toimenpiteisiin, jotka koskevat talouden tehokasta ohjausta ja hallintaa tai unionin talousarvion suojaamista silloin, kun jäsenvaltioissa on havaittu oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä yleisiä puutteita, keskeytettyihin sitoumuksiin liittyvät määrät siirretään seuraaville vuosille ja monivuotisen rahoituskehyksen vastaaviin enimmäismääriin tehdään tämän edellyttämät mukautukset. Keskeytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei saa ottaa vuodeksi n + 2 laadittua talousarviota myöhempiin talousarvioihin.
Tilanteissa, joissa asianomaisten perussäädösten mukaisesti lopetetaan talousarviositoumusten keskeyttäminen, vastaavat määrät siirretään seuraaville vuosille ja monivuotisen rahoituskehyksen vastaaviin enimmäismääriin tehdään tämän edellyttämät mukautukset. Keskeytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei saa ottaa vuodeksi n + 2 laadittua talousarviota myöhempiin talousarvioihin. Vuodesta n + 3 alkaen peruuntuneita sitoumuksia vastaava määrä otetaan 12 artiklassa säädettyyn maksusitoumusmäärärahoja koskevaan unionin varaukseen.
Muutos 22
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 10 artikla – 1 kohta
1.  Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, jonka tavoitteet ja soveltamisala määritellään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2012/2002, ei saa ylittää 600 miljoonan euron vuotuista enimmäismäärää (vuoden 2018 hintoina). Kunkin vuoden lokakuun 1 päivänä on oltava jäljellä vähintään neljäsosa vuosittain käytössä olevien varojen määrästä, jotta kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvät tarpeet voidaan kattaa. Se osuus vuotuisesta määrästä, jota ei ole käytetty vuonna n, on käytettävissä vuoteen n + 1 asti. Vuotuisesta määrästä käytetään ensin aiemmilta vuosilta peräisin olevat määrät. Se osa vuoden n vuotuisesta määrästä, jota ei käytetä vuoden n + 1 kuluessa, peruuntuu.
1.  Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tarkoituksena on tarjota taloudellista apua asianomaisessa perussäädöksessä määritellyissä suuronnettomuuksissa, jotka tapahtuvat jonkin jäsenvaltion tai ehdokasmaan alueella, eikä se saa ylittää 1 000 miljoonan euron vuotuista enimmäismäärää (vuoden 2018 hintoina). Kunkin vuoden lokakuun 1 päivänä on oltava jäljellä vähintään neljäsosa vuosittain käytössä olevien varojen määrästä, jotta kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvät tarpeet voidaan kattaa. Se osuus vuotuisesta määrästä, jota ei ole käytetty vuonna n, on käytettävissä vuoteen n + 1 asti. Vuotuisesta määrästä käytetään ensin aiemmilta vuosilta peräisin olevat määrät. Se osa vuoden n vuotuisesta määrästä, jota ei käytetä vuoden n + 1 kuluessa, peruuntuu.
Muutos 23
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 10 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Määrärahat Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa varten otetaan unionin yleiseen talousarvioon varauksena.
Muutos 24
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 11 artikla – 2 kohta
2.  Hätäapuvarauksen vuotuinen määrä on 600 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina), ja sitä voidaan käyttää vuoteen n + 1 saakka varainhoitoasetuksen mukaisesti. Hätäapuvaraus otetaan unionin yleiseen talousarvioon varauksena. Vuotuisesta määrästä käytetään ensin aiemmilta vuosilta peräisin olevat määrät. Se osa vuoden n vuotuisesta määrästä, jota ei käytetä vuoden n + 1 kuluessa, peruuntuu. Kunkin vuoden lokakuun 1 päivänä on oltava jäljellä vähintään neljäsosa vuonna n käytössä olevien varojen määrästä, jotta kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvät tarpeet voidaan kattaa. Kunkin vuoden syyskuun 30 päivään asti käytettävissä olevasta määrästä voidaan ottaa käyttöön enintään puolet sisäisiä ja enintään puolet ulkoisia toimia varten. Käytettävissä olevasta määrästä jäljellä oleva osuus voidaan lokakuun 1 päivästä lähtien ottaa käyttöön joko sisäisiä tai ulkoisia toimia varten kattamaan tarpeet kyseisen vuoden loppuun asti.
2.  Hätäapuvarauksen vuotuinen määrä on 1 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina), ja sitä voidaan käyttää vuoteen n + 1 saakka varainhoitoasetuksen mukaisesti. Hätäapuvaraus otetaan unionin yleiseen talousarvioon varauksena. Vuotuisesta määrästä käytetään ensin aiemmilta vuosilta peräisin olevat määrät. Se osa vuoden n vuotuisesta määrästä, jota ei käytetä vuoden n + 1 kuluessa, peruuntuu. Kunkin vuoden lokakuun 1 päivänä on oltava jäljellä vähintään 150 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina) vuonna n käytössä olevien varojen määrästä, jotta kyseisen vuoden loppuun mennessä syntyvät tarpeet voidaan kattaa. Kunkin vuoden syyskuun 30 päivään asti käytettävissä olevasta määrästä voidaan ottaa käyttöön enintään puolet sisäisiä ja enintään puolet ulkoisia toimia varten. Käytettävissä olevasta määrästä jäljellä oleva osuus voidaan lokakuun 1 päivästä lähtien ottaa käyttöön joko sisäisiä tai ulkoisia toimia varten kattamaan tarpeet kyseisen vuoden loppuun asti.
Muutos 25
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 12 artikla – otsikko
Maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (unionin varaus)
Maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (maksusitoumusmäärärahoja koskeva unionin varaus)
Muutos 26
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 12 artikla – 1 kohta
1.  Maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (unionin varaus), joka otetaan käyttöön siten, että ylitetään monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2022–2027 vahvistetut enimmäismäärät, muodostuu seuraavista eristä:
a)  monivuotisessa rahoituskehyksessä vuoden n – 1 maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin nähden jäävät liikkumavarat;
b)  edellä a alakohdassa tarkoitettujen liikkumavarojen lisäksi vuodesta 2023 lähtien määrä, joka vastaa vuoden n – 2 aikana vapautettuja määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoitoasetuksen [15] artiklan soveltamista.
1.  Maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavara (maksusitoumusmäärärahoja koskeva unionin varaus), joka otetaan käyttöön siten, että ylitetään monivuotisessa rahoituskehyksessä vuosiksi 2021–2027 vahvistetut enimmäismäärät, muodostuu seuraavista eristä:
a)  monivuotisessa rahoituskehyksessä aiempien vuosien maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin nähden jäävät liikkumavarat;
a a)  käyttämättä jääneet vuoden n – 1 maksusitoumusmäärärahat;
b)   määrä, joka vastaa vuoden n – 2 aikana vapautettuja määrärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta varainhoitoasetuksen [15] artiklan soveltamista;
b a)  määrä, joka vastaa keskeytettyjä, vuonna n – 3 tehtyjä sitoumuksia, joita ei 7 artiklan mukaisesti saa enää ottaa talousarvioon;
b b)  määrä, joka vastaa sakoista ja seuraamuksista saatavia tuloja.
Muutos 27
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 12 artikla – 2 kohta
2.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran (unionin varaus) tai osan siitä SEUT-sopimuksen 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa.
2.  Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa käyttöön maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran (maksusitoumusmäärärahoja koskeva unionin varaus) tai osan siitä SEUT 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa. Vuoden n liikkumavarat voidaan ottaa käyttöön vuonna n + 1 maksusitoumusmäärärahoja koskevasta unionin varauksesta, mikäli tämä ei ole ristiriidassa käsiteltävänä tai suunnitteilla olevien lisätalousarvioiden kanssa.
Muutos 28
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 12 artikla – 3 a kohta (uusi)
3.  Vuoden 2027 lopussa maksusitoumusmäärärahoja koskevassa unionin varauksessa edelleen käytettävissä olevat määrät siirretään seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen vuoteen 2030 asti.
Muutos 29
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 13 artikla – 1 kohta
Joustovälinettä voidaan käyttää rahoitettaessa tiettynä varainhoitovuonna sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa yhden tai useamman muun otsakkeen enimmäismäärien rajoissa käytettävissä olevista määristä. Jollei toisesta alakohdasta muuta johdu, joustovälinettä varten käytettävissä oleva vuotuinen enimmäismäärä on 1 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina).
Joustovälinettä voidaan käyttää rahoitettaessa tiettynä varainhoitovuonna sellaisia tarkasti määriteltyjä menoja, joita ei voida kattaa yhden tai useamman muun otsakkeen enimmäismäärien rajoissa käytettävissä olevista määristä tai Euroopan globalisaatiorahastosta, Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta ja hätäapuvarauksesta. Jollei toisesta alakohdasta muuta johdu, joustovälinettä varten käytettävissä oleva vuotuinen enimmäismäärä on 2 000 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina).
Muutos 30
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 14 artikla – 1 kohta
1.  Monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolelle luodaan ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara, jonka suuruus on korkeintaan 0,03 prosenttia unionin bruttokansantulosta, viimeiseksi keinoksi ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin reagoimista varten. Se voidaan ottaa käyttöön ainoastaan lisätalousarvion tai vuotuisen talousarvion yhteydessä.
1.  Monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien ulkopuolelle luodaan ennakoimattomiin menoihin varattu liikkumavara, jonka suuruus on korkeintaan 0,05 prosenttia unionin bruttokansantulosta, viimeiseksi keinoksi ennalta arvaamattomiin olosuhteisiin reagoimista varten. Se voidaan ottaa käyttöön ainoastaan lisätalousarvion tai vuotuisen talousarvion yhteydessä. Se voidaan ottaa käyttöön sekä maksusitoumus- että maksumäärärahojen osalta tai ainoastaan maksumäärärahojen osalta.
Muutos 31
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 14 artikla – 2 kohta
2.  Ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käytössä ei yhtenäkään vuonna saa ylittää monivuotisen rahoituskehyksen vuosittaisen teknisen mukautuksen mukaista enimmäismäärää, ja siinä on noudatettava omien varojen enimmäismäärää.
2.  Ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käytössä ei yhtenäkään vuonna saa ylittää monivuotisen rahoituskehyksen vuosittaisen teknisen mukautuksen mukaista enimmäismäärää.
Muutos 32
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 14 artikla – 3 kohta
3.  Ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöönoton seurauksena saadut määrät on kokonaisuudessaan kompensoitava yhden tai useamman monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvän otsakkeen liikkumavaroista kuluvana varainhoitovuotena tai tulevina varainhoitovuosina.
Poistetaan.
Muutos 33
Ehdotus asetukseksi
3 luku – 14 artikla – 4 kohta
4.  Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti kompensoituja määriä ei saa ottaa uudelleen käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttö ei saa johtaa siihen, että monivuotisessa rahoituskehyksessä kuluvaa varainhoitovuotta ja tulevia varainhoitovuosia varten vahvistetut maksusitoumus- ja maksumäärärahojen kokonaisenimmäismäärät ylittyvät.
Poistetaan.
Muutos 34
Ehdotus asetukseksi
4 luku – otsikko
Monivuotisen rahoituskehyksen uudelleenarviointi ja tarkistaminen
Tarkistaminen
Muutos 35
Ehdotus asetukseksi
4 luku – 15 artikla – 1 kohta
1.  Monivuotista rahoituskehystä voidaan ennakoimattomissa tilanteissa tarkistaa voimassa olevan omia varoja koskevan päätöksen mukaisesti vahvistetun omien varojen enimmäismäärän rajoissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 2 kohdan, 16–20 artiklan ja 24 artiklan soveltamista.
1.  Monivuotisen rahoituskehyksen asianomaisia enimmäismääriä on tarkistettava ylöspäin, mikäli tämä on tarpeen unionin toimintapolitiikkojen ja erityisesti uusien toimintapoliittisten tavoitteiden rahoittamiseksi tilanteissa, joissa muuten olisi tarpeen ottaa käyttöön muita hallitusten välisiä tai niihin rinnastettavia rahoitusmenetelmiä, joilla kierrettäisiin SEUT 314 artiklassa määrätty talousarviomenettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan 2 kohdan, 16–20 artiklan ja 24 artiklan soveltamista.
Muutos 36
Ehdotus asetukseksi
4 luku – 15 artikla – 3 kohta
3.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisessa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista koskevassa ehdotuksessa on tarkasteltava, onko menoja mahdollista kohdentaa tarkistettavana olevaan otsakkeeseen sisältyvien ohjelmien kesken uudelleen etenkin määrärahojen odotettavissa olevan vajaakäytön perusteella.
Poistetaan.
Muutos 37
Ehdotus asetukseksi
4 luku – 16 artikla – otsikko
Monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi
Monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistus
Muutos 38
Ehdotus asetukseksi
4 luku – 16 artikla
Komissio esittää monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta arvioinnin ennen 1 päivää tammikuuta 2024. Tarvittaessa tähän arviointiin liitetään asianmukaiset ehdotukset.
Komissio esittää ennen 1 päivää heinäkuuta 2023 lainsäädäntöehdotuksen tämän asetuksen tarkistamiseksi SEUT-sopimuksessa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti monivuotisen rahoituskehyksen toiminnasta tehdyn arvioinnin pohjalta. Ennalta jaettuja jäsenvaltiokohtaisia määrärahoja ei tällaisen tarkistuksen yhteydessä vähennetä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 6 artiklan soveltamista.
Ehdotus laaditaan ottaen huomioon arvio seuraavista:
–  edistys, jota on tapahtunut pyrittäessä saavuttamaan kokonaistavoite osoittaa vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä 25 prosenttia EU:n menoista ilmastotavoitteisiin sekä pyrittäessä saavuttamaan mahdollisimman pian vuotuinen 30 prosentin menotavoite;
–  YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistaminen;
–  sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen unionin talousarviossa (sukupuolitietoinen budjetointi);
–  yhteistyössä sidosryhmien kanssa toteutettavien yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutus byrokratian vähentämiseen edunsaajien kannalta rahoitusohjelmien täytäntöönpanossa.
Muutos 39
Ehdotus asetukseksi
4 luku – 17 artikla
Ilmoittaessaan monivuotisen rahoituskehyksen teknisten mukautusten tuloksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle komissio esittää samalla mahdolliset toteuttamisen perusteella tarpeellisiksi katsomansa ehdotukset maksumäärärahojen kokonaismäärän tarkistamiseksi varmistaakseen maksumäärärahojen vuosittaisten enimmäismäärien moitteettoman hallinnoinnin ja erityisesti sen, että niiden kehitys suhteessa maksusitoumusmäärärahoihin on hallittua.
Ilmoittaessaan monivuotisen rahoituskehyksen teknisten mukautusten tuloksista Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai siinä tapauksessa, että maksujen enimmäismäärät saattavat estää unionia noudattamasta oikeudellisia sitoumuksiaan, komissio esittää mahdolliset toteuttamisen perusteella tarpeellisiksi katsomansa ehdotukset maksumäärärahojen kokonaismäärän tarkistamiseksi varmistaakseen maksumäärärahojen vuosittaisten enimmäismäärien moitteettoman hallinnoinnin ja erityisesti sen, että niiden kehitys suhteessa maksusitoumusmäärärahoihin on hallittua.
Muutos 40
Ehdotus asetukseksi
5 luku – 21 artikla – 1 kohta
1.  Unionin yleisestä talousarviosta osoitetaan [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen XXXX/XX – Avaruusohjelma] mukaisiin laajamittaisiin hankkeisiin vuosiksi 2021–2027 enintään 14 196 miljoonaa euroa (vuoden 2018 hintoina).
1.  Unionin yleisestä talousarviosta osoitetaan enimmäismäärä yhteisesti Euroopan satelliittinavigointiohjelmiin (EGNOS ja Galileo) sekä Copernicukseen (Euroopan maanseurantaohjelma) vuosina 2021–2027. Enimmäismäärä on 15 prosenttia suurempi kuin kummankin [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen XXXX/XX – Avaruusohjelma] mukaisen laajamittaisen hankkeen ohjeelliset määrät. Enimmäismäärän puitteissa tehtävät lisäykset rahoitetaan liikkumavaroista tai erityisvälineistä, eikä muiden ohjelmien ja hankkeiden määrärahoja vähennetä niiden vuoksi.
Muutos 41
Ehdotus asetukseksi
5 luku – 21 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Jos edellä mainituista laajamittaisista hankkeista aiheutuu unionin talousarvioon uusia rahoitustarpeita, komissio ehdottaa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistamista vastaavasti.
Muutos 42
Ehdotus asetukseksi
6 luku – otsikko
Toimielinten yhteistyö talousarviomenettelyssä
Avoimuus ja toimielinten yhteistyö talousarviomenettelyssä
Muutos 43
Ehdotus asetukseksi
6 luku – 22 artikla
Toimielinten yhteistyö talousarviomenettelyssä
Avoimuus ja toimielinten yhteistyö talousarviomenettelyssä
Muutos 44
Ehdotus asetukseksi
6 luku – 22 artikla – 4 a kohta (uusi)
Poliittisella tasolla pidettävissä kokouksissa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa edustavat kummankin toimielimen jäsenet.
Muutos 45
Ehdotus asetukseksi
6 luku – 22 artikla – 4 b kohta (uusi)
Euroopan parlamentin ja neuvoston kokoukset, joissa hyväksytään talousarvioesitystä koskevat kannat, ovat julkisia.
Muutos 46
Ehdotus asetukseksi
6 luku – 23 artikla
Kaikki unionin ja Euratomin menot ja tulot sisällytetään unionin yleiseen talousarvioon varainhoitoasetuksen [7] artiklan mukaisesti, mukaan lukien menot, jotka johtuvat mahdollisesta päätöksestä, jonka neuvosto on Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti hyväksynyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 332 artiklan puitteissa.
Kaikki unionin ja Euratomin menot ja tulot sisällytetään unionin yleiseen talousarvioon SEUT 310 artiklan 1 kohdan mukaisesti, mukaan lukien menot, jotka johtuvat mahdollisesta päätöksestä, jonka neuvosto on Euroopan parlamenttia kuultuaan yksimielisesti hyväksynyt SEUT 332 artiklan puitteissa.
Muutos 47
Ehdotus asetukseksi
7 luku – 24 artikla
Komissio esittää ennen vuoden 2025 heinäkuun 1 päivää ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
Komissio esittää ennen vuoden 2023 heinäkuun 1 päivää yhdessä välitarkistusta koskevien ehdotustensa kanssa kertomuksen, jossa esitetään menetelmät viiden plus viiden vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanoa varten.
Komissio esittää ennen vuoden 2025 heinäkuun 1 päivää ehdotuksen uudeksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
Jos uuden monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta ei ole annettu neuvoston asetusta ennen vuoden 2027 joulukuun 31 päivää, monivuotisen rahoituskehyksen kattaman viimeisen vuoden enimmäismäärien ja muiden säännösten soveltamista jatketaan siihen asti, että asetus uuden rahoituskehyksen vahvistamisesta on hyväksytty. Jos unioniin liittyy uusi jäsenvaltio vuoden 2020 jälkeen, jatkettua rahoituskehystä on tarvittaessa tarkistettava liittymisen ottamiseksi huomioon.

E.MUUTOKSET EHDOTUKSEEN TOIMIELINTEN SOPIMUKSEKSI

52.painottaa, että monivuotista rahoituskehystä koskevasta uudesta asetuksesta käytävien neuvottelujen ja sen hyväksymisen tuloksena ehdotusta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta olisi muutettava seuraavasti:

Muutos 48
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
1 osa
A jakso – 6 a kohta (uusi)
6 a.  Muuta kuin unionin yleiseen talousarvioon sisältyvää toimintaa koskevat tiedot sekä unionin omien varojen eri lajien ennakoitu kehitys esitetään ohjeellisina erillisissä taulukoissa. Nämä tiedot sekä talousarvioesityksen mukana seuraavat asiakirjat saatetaan vuosittain ajan tasalle.
Muutos 49
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
A jakso – 7 kohta
7.  Varmistaakseen varainhoidon moitteettomuuden toimielimet huolehtivat talousarviomenettelyn yhteydessä ja talousarviota hyväksyttäessä mahdollisuuksien mukaan siitä, että rahoituskehyksen eri otsakkeiden enimmäismääriin sisältyy riittävästi liikkumavaraa.
7.  Varmistaakseen varainhoidon moitteettomuuden toimielimet huolehtivat talousarviomenettelyn yhteydessä ja talousarviota hyväksyttäessä mahdollisuuksien mukaan siitä, että rahoituskehyksen eri otsakkeiden enimmäismäärien liikkumavaroihin tai käytettävissä oleviin erityisrahoitusvälineisiin sisältyy riittävästi määrärahoja.
Muutos 50
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
A jakso – 8 kohta
Vuoden 2027 jälkeisiä maksumäärärahoja koskevien ennakkoarvioiden ajantasaistaminen
8.  Komissio saattaa vuoden 2027 jälkeisiä maksumäärärahoja koskevat ennakkoarviot ajan tasalle vuonna 2024.
Ajantasaistamisen yhteydessä otetaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, mukaan lukien jo toteutuneet talousarvion maksusitoumus- ja maksumäärärahat sekä toteutumista koskevat ennakkoarviot. Lisäksi siinä otetaan huomioon säännöt, jotka on annettu sen varmistamiseksi, että maksumäärärahat kehittyvät hallitusti suhteessa maksusitoumusmäärärahoihin, sekä unionin bruttokansantuloa (BKTL) koskevat kasvuennusteet.
Maksumäärärahoja koskevien ennakkoarvioiden ajantasaistaminen
8.  Komissio saattaa maksumäärärahoja koskevat vuoteen 2027 asti ulottuvat ja sen jälkeiset ennakkoarviot ajan tasalle vuosittain.
Ajantasaistamisen yhteydessä otetaan huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, mukaan lukien jo toteutuneet talousarvion maksusitoumus- ja maksumäärärahat sekä toteutumista koskevat ennakkoarviot. Lisäksi siinä otetaan huomioon säännöt, jotka on annettu sen varmistamiseksi, että maksumäärärahat kehittyvät hallitusti suhteessa maksusitoumusmäärärahoihin, sekä unionin bruttokansantuloa (BKTL) koskevat kasvuennusteet.
Muutos 51
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
B jakso – 9 kohta
9.  Kun asianomaisessa perussäädöksessä Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöön ottamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen määrärahojen siirtämisestä kyseeseen tuleviin budjettikohtiin.
Globalisaatiorahastoon liittyvät määrärahasiirrot tehdään varainhoitoasetuksen mukaisesti.
9.  Kun asianomaisessa perussäädöksessä Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöön ottamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio tekee ehdotuksen rahaston varojen käyttöönotosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät yhdessä päätöksen globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta.
Samaan aikaan kun komissio esittää globalisaatiorahaston varojen käyttöönottoa koskevan päätösehdotuksensa, se esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen määrärahojen siirtämisestä kyseeseen tuleviin budjettikohtiin.
Jos yhteisymmärrystä ei saavuteta, asiaa käsitellään seuraavassa talousarviota koskevassa trilogissa.
Globalisaatiorahastoon liittyvät määrärahasiirrot tehdään varainhoitoasetuksen mukaisesti.
Muutos 52
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
B jakso – 10 kohta
10.  Kun asianomaisessa perussäädöksessä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio tekee varainhoitoasetuksen mukaisesti asianomaista budjettivälinettä koskevan ehdotuksen.
10.  Kun asianomaisessa perussäädöksessä Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöön ottamiselle säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio tekee ehdotuksen rahaston varojen käyttöönotosta. Euroopan parlamentti ja neuvosto tekevät yhdessä päätöksen solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta.
Samaan aikaan kun komissio esittää solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa koskevan päätösehdotuksensa, se esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen määrärahojen siirtämisestä kyseeseen tuleviin budjettikohtiin.
Jos yhteisymmärrystä ei saavuteta, asiaa käsitellään seuraavassa talousarviota koskevassa trilogissa.
Solidaarisuusrahastoon liittyvät määrärahasiirrot tehdään varainhoitoasetuksen mukaisesti.
Muutos 53
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
B jakso – 11 kohta
11.  Kun komissio katsoo tarpeelliseksi käyttää hätäapuvarausta, se esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen määrärahojen siirtämisestä hätäapuvarauksesta asianomaisiin budjettikohtiin varainhoitoasetuksen mukaisesti.
11.  Kun komissio katsoo tarpeelliseksi käyttää hätäapuvarausta, se esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen määrärahojen siirtämisestä hätäapuvarauksesta asianomaisiin budjettikohtiin varainhoitoasetuksen mukaisesti.
Jos yhteisymmärrystä ei saavuteta, asiaa käsitellään seuraavassa talousarviota koskevassa trilogissa.
Muutos 54
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
B jakso – 12 kohta
Joustoväline
12.  Komissio tekee ehdotuksen joustovälineen käyttöönotosta tutkittuaan kaikki mahdollisuudet kohdentaa määrärahoja uudelleen sen otsakkeen sisällä, johon lisämenoja aiheutuu.
Ehdotuksessa eritellään varoilla katettavat tarpeet ja varojen määrä. Tällainen ehdotus voidaan tehdä vain talousarvioesityksen tai lisätalousarvioesityksen yhteydessä.
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa joustovälineen käyttöön SEUT-sopimuksen 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa.
Joustoväline
12.  Komissio tekee ehdotuksen joustovälineen käyttöönotosta käytettyään kokonaan asianomaisten otsakkeiden liikkumavarat.
Ehdotuksessa eritellään varoilla katettavat tarpeet ja varojen määrä.
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa joustovälineen käyttöön SEUT 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa.
Muutos 55
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
I osa
B jakso – 13 kohta
13.  Komissio ehdottaa ennakoimattomia menoja varten varatun liikkumavaran tai sen osan käyttöönottoa analysoituaan tarkkaan kaikki muut rahoitusmahdollisuudet. Tällainen ehdotus voidaan tehdä vain talousarvioesityksen tai lisätalousarvioesityksen yhteydessä.
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöön SEUT-sopimuksen 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa.
13.  Komissio ehdottaa ennakoimattomia menoja varten varatun liikkumavaran tai sen osan käyttöönottoa analysoituaan tarkkaan kaikki muut rahoitusmahdollisuudet.
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat ottaa ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran käyttöön SEUT 314 artiklan mukaisen talousarviomenettelyn puitteissa.
Muutos 56
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
II osa
A jakso – 14 a kohta (uusi)
14 a.  Uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen helpottamiseksi sekä SEUT 312 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanemiseksi toimielimet järjestävät seuraavanlaisia säännöllisiä kokouksia:
–  SEUT 324 artiklassa tarkoitetut Euroopan parlamentin puhemiehen sekä neuvoston ja komission puheenjohtajien tapaamiset;
–  neuvoston puheenjohtajavaltion ennen asianomaisia neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen järjestämät tiedotustilaisuudet Euroopan parlamentin valtuuskunnalle;
–  neuvoston työskentelyn kuluessa järjestettävät epäviralliset kolmenväliset kokoukset, joiden tarkoituksena on ottaa parlamentin näkemykset huomioon kaikissa neuvoston puheenjohtajavaltion laatimissa asiakirjoissa;
–  trilogit sen jälkeen kun sekä parlamentti että neuvosto ovat hyväksyneet neuvotteluvaltuutukset;
–  neuvoston puheenjohtajavaltion läsnäolo asianomaisessa parlamentin valiokunnassa ja vastavuoroisesti parlamentin neuvotteluryhmän läsnäolo asianomaisessa neuvoston kokoonpanossa.
Parlamentti ja neuvosto toimittavat toisilleen kaikki asiakirjat, jotka on virallisesti hyväksytty niiden valmistelevissa elimissä tai virallisesti toimitettu niiden puolesta, heti kun ne ovat saatavilla.
Muutos 57
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
II osa
B jakso – 15 kohta – 2 luetelmakohta
–  Euroopan kehitysrahaston (EKR), Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) sekä muiden mahdollisten tulevien mekanismien tulot, menot, varat ja vastuut;
–  Euroopan kehitysrahaston (EKR), Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) sekä muiden mahdollisten tulevien mekanismien, joita ei rahoiteta unionin talousarviosta mutta joiden tarkoituksena on tukea perussopimuksista johtuvia unionin toimintapoliittisia tavoitteita, tulot, menot, varat ja vastuut;
Muutos 58
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
II osa
B jakso – 15 a kohta (uusi)
15 a.  Hyväksyessään varainhoitoasetuksen 30 artiklan 1 kohdan mukaisia itsenäisiä siirtoja komissio ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle välittömästi tällaisten siirtojen yksityiskohtaiset perusteet. Jos parlamentti tai neuvosto esittää itsenäistä siirtoa koskevan varauman, komissio ottaa sen huomioon tarvittaessa myös peruuttamalla siirron.
Muutos 59
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
III osa
A jakso – 24 a kohta (uusi)
24 a.  Jos budjettivallan käyttäjä päättää talousarviomenettelyn puitteissa erityisistä lisämäärärahoista, komissio ei kompensoi niitä rahoitussuunnitelmansa seuraavina vuosina, ellei budjettivallan käyttäjä ole nimenomaisesti antanut sille tehtäväksi tehdä niin.
Muutos 60
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
A osa – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Kukin toimielin sitoutuu olemaan toimittamatta muille toimielimille muita kuin kiireellisiä talousarviota koskevia kantoja, siirtoja tai muita tiedoksiantoja, joiden määräajat umpeutuvat niiden lomakaudella, sen varmistamiseksi, että kukin toimielin voi käyttää asianmukaisesti menettelyä koskevia oikeuksiaan.
Toimielinten yksiköt ilmoittavat toisilleen hyvissä ajoin kunkin toimielimen lomakausien ajankohdat.
Muutos 61
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
B osa – 2 kohta
2.  Hyvissä ajoin ennen kuin komissio hyväksyy talousarvioesityksen, kutsutaan koolle toimielinten kolmikantakokous (trilogi), jossa käsitellään tulevan varainhoitovuoden talousarvion mahdollisia painopisteitä.
2.  Hyvissä ajoin ennen kuin komissio hyväksyy talousarvioesityksen, kutsutaan koolle toimielinten kolmikantakokous (trilogi), jossa käsitellään tulevan varainhoitovuoden talousarvion mahdollisia painopisteitä sekä kuluvan varainhoitovuoden talousarvion toteutuksen yhteydessä esiin tulevia kysymyksiä.
Muutos 62
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
C osa – 8 kohta
8.  Lojaalin ja tiiviin toimielinten yhteistyön varmistamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat ylläpitämään säännöllisiä ja aktiivisia yhteyksiä kaikilla tasoilla kummankin osapuolen neuvottelijoiden aktiivisen osallistumisen avulla koko talousarviomenettelyn ajan ja erityisesti sovittelun ajan. Euroopan parlamentti ja neuvosto varmistavat, että niiden keskinäinen tietojen- ja asiakirjojen vaihto on oikea-aikaista ja jatkuvaa niin virallisella kuin epävirallisella tasolla, ja sitoutuvat tarvittaessa pitämään teknisiä tai epävirallisia kokouksia sovittelujakson aikana yhteistyössä komission kanssa. Komissio varmistaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tiedot ja asiakirjat oikea-aikaisesti ja yhtäläisesti.
8.  Lojaalin ja tiiviin toimielinten yhteistyön varmistamiseksi Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat ylläpitämään säännöllisiä ja aktiivisia yhteyksiä kaikilla tasoilla kummankin osapuolen neuvottelijoiden aktiivisen osallistumisen avulla koko talousarviomenettelyn ajan ja erityisesti sovittelun ajan. Euroopan parlamentti ja neuvosto varmistavat, että niiden keskinäinen tietojen- ja asiakirjojen vaihto on oikea-aikaista ja jatkuvaa niin virallisella kuin epävirallisella tasolla, erityisesti toimittamalla toisilleen kaikki menettelyyn liittyvät asiakirjat, jotka on hyväksytty niiden valmistelevissa elimissä, heti kun ne ovat saatavilla. Ne sitoutuvat myös tarvittaessa pitämään teknisiä tai epävirallisia kokouksia sovittelujakson aikana yhteistyössä komission kanssa. Komissio varmistaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tiedot ja asiakirjat oikea-aikaisesti ja yhtäläisesti.
Muutos 63
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
D osa – 12 a kohta (uusi)
12 a.   Euroopan parlamentin ja neuvoston kokoukset, joissa hyväksytään talousarvioesitystä koskevat kannat, ovat julkisia.
Muutos 64
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
E osa – 15 kohta
15.  Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat edustettuina asianmukaisella tasolla sovittelukomiteassa siten, että kumpikin valtuuskunta voi esittää toimielimensä puolesta poliittisesti sitovia lausuntoja ja että näin voidaan päästä lopulliseen yhteisymmärrykseen.
15.  Sekä Euroopan parlamenttia että neuvostoa edustavat sovittelukomiteassa kummankin toimielimen jäsenet, jotta kumpikin valtuuskunta voi esittää toimielimensä puolesta poliittisesti sitovia lausuntoja ja jotta näin voidaan päästä lopulliseen yhteisymmärrykseen.
Muutos 65
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
E osa – 19 kohta
19.  Trilogiin osallistuvat kolme toimielintä sopivat ennalta sovittelukomitean kokousten ja trilogien päivämääristä.
19.  Trilogiin osallistuvat kolme toimielintä sopivat ennalta sovittelukomitean kokousten ja trilogien päivämääristä. Sovittelujakson aikana voidaan tarpeen mukaan järjestää ylimääräisiä kokouksia, myös teknisellä tasolla.
Muutos 66
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
E osa – 21 a kohta (uusi)
21 a.   Jotta perustamissopimuksessa vahvistettua 21 päivän pituista sovittelujaksoa voidaan hyödyntää täysin ja jotta toimielimet voivat päivittää neuvottelukantansa, Euroopan parlamentti ja neuvosto sitoutuvat selvittämään sovittelumenettelyn tilanteen jokaisessa valmistelevien elintensä kokouksessa koko kyseisen jakson ajan eivätkä jätä sitä sen viimeisiin vaiheisiin.
Muutos 67
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
G jakso – otsikko
G osa Maksattamatta olevat määrät (Reste à liquider)
G osa Talousarvion toteutus, maksut ja maksattamatta olevat määrät (Reste à liquider)
Muutos 68
Ehdotus toimielinten väliseksi sopimukseksi
Liite
G osa – 36 kohta
36.  Ottaen huomioon, että on varmistettava maksumääräyksiin käytettävien määrärahojen kokonaismäärän hallittu kehitys suhteessa maksusitoumuksiin käytettäviin määrärahoihin, jotta vältetään maksattamatta olevien määrien epänormaali siirtyminen vuodesta toiseen, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat valvovansa tiiviisti maksattamattomien määrien tasoa, jotta unionin ohjelmien toteutus ei häiriintyisi siksi, että maksumääräyksiin käytettäviä määrärahoja ei ole maksettu monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolon päättyessä.
36.  Ottaen huomioon, että on varmistettava maksumääräyksiin käytettävien määrärahojen kokonaismäärän hallittu kehitys suhteessa maksusitoumuksiin käytettäviin määrärahoihin, jotta vältetään maksattamatta olevien määrien epänormaali siirtyminen vuodesta toiseen, Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat valvovansa tiiviisti maksuennusteita ja maksattamattomien määrien tasoa, jotta unionin ohjelmien toteutus ei häiriintyisi siksi, että maksumääräyksiin käytettäviä määrärahoja ei ole maksettu monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolon päättyessä.
Jotta kaikkien otsakkeiden maksujen tason ja profiilin asianmukaisuus voitaisiin varmistaa, määrärahojen vapauttamista ja etenkin automaattista vapauttamista koskevia sääntöjä sovelletaan tiukasti kaikissa otsakkeissa.
Toimielimet tapaavat säännöllisesti talousarviomenettelyn aikana arvioidakseen yhdessä talousarvion toteutuksen tilannetta ja näkymiä meneillään olevana vuotena ja tulevina vuosina. Nämä tapaamiset järjestetään toimielinten välisinä kokouksina asianmukaisella tasolla, ja niitä ennen komissio esittää yksityiskohtaisen tilannekatsauksen rahasto- ja jäsenvaltiokohtaisesti maksujen toteutumisesta, saaduista korvausvaatimuksista ja tarkistetuista ennusteista. Jotta varmistetaan erityisesti se, että unioni pystyy täyttämään kaikki rahoitusvelvoitteensa, jotka johtuvat nykyisistä ja tulevista sitoumuksista vuosina 2021–2027 SEUT-sopimuksen 323 artiklan mukaisesti, Euroopan parlamentti ja neuvosto analysoivat komission arviot tarvittavista maksusitoumuksista ja keskustelevat niistä.
Toimielimet tapaavat säännöllisesti talousarviomenettelyn aikana arvioidakseen yhdessä talousarvion toteutuksen tilannetta ja näkymiä meneillään olevana vuotena ja tulevina vuosina. Nämä tapaamiset järjestetään toimielinten välisinä kokouksina asianmukaisella tasolla, ja niitä ennen komissio esittää yksityiskohtaisen tilannekatsauksen rahasto- ja jäsenvaltiokohtaisesti maksujen toteutumisesta, saaduista korvausvaatimuksista ja tarkistetuista lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteista. Jotta varmistetaan erityisesti se, että unioni pystyy täyttämään kaikki rahoitusvelvoitteensa, jotka johtuvat nykyisistä ja tulevista sitoumuksista vuosina 2021–2027 SEUT 323 artiklan mukaisesti, Euroopan parlamentti ja neuvosto analysoivat komission arviot tarvittavista maksusitoumuksista ja keskustelevat niistä.

53.kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Liite I – Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027: enimmäismäärät ja enimmäismääriin sisältymättömät rahoitusvälineet (vuoden 2018 hintoina)

(milj. euroa – vuoden 2018 hintoina)

 

Komission ehdotus

Parlamentin kanta

Maksusitoumusmäärärahat

Yhteensä

2021–2027

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

Yhteensä

2021–2027

I.  Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous

166 303

31 035

31 006

31 297

30 725

30 615

30 757

30 574

216 010

II.  Koheesio ja arvot

391 974

60 026

62 887

64 979

65 785

66 686

69 204

67 974

457 540

josta: Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

330642

52 143

52 707

53 346

53 988

54 632

55 286

55 994

378 097

III.  Luonnonvarat ja ympäristö

336 623

57 780

57 781

57 789

57 806

57 826

57 854

57 881

404 718

IV.  Muuttoliike ja rajaturvallisuus

30 829

3 227

4 389

4 605

4 844

4 926

5 066

5 138

32 194

V.  Turvallisuus ja puolustus

24 323

3 202

3 275

3 223

3 324

3 561

3 789

4 265

24 639

VI.  Naapurialueet ja muu maailma

108 929

15 368

15 436

15 616

15 915

16 356

16 966

17 729

113 386

VII.  EU:n yleinen hallinto

75 602

10 388

10 518

10 705

10 864

10 910

11 052

11 165

75 602

josta: Toimielinten hallintomenot

58 547

8 128

8 201

8 330

8 432

8 412

8 493

8 551

58 547

MAKSUSITOUMUSMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

1 134 583

181 025

185 293

188 215

189 262

190 880

194 688

194 727

1 324 089

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,11 %

1,29 %

1,31 %

1,31 %

1,30 %

1,30 %

1,31 %

1,29 %

1,30 %

MAKSUMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

1 104 805

174 088

176 309

186 391

187 490

188 675

189 961

191 398

1 294 311

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,08 %

1,24 %

1,24 %

1,30 %

1,29 %

1,28 %

1,28 %

1,27 %

1,27 %

MONIVUOTISEN RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hätäapuvaraus

4 200

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

7 000

Euroopan globalisaatiorahasto (EGR)

1 400

200

200

200

200

200

200

200

1 400

Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR)

4 200

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

1 000

7 000

Joustoväline

7 000

2 000

2 000

2 000

2 000

2 000

2 000

2 000

14 000

Euroopan investointien vakautusjärjestely

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

Euroopan rauhanrahasto

9 223

753

970

1 177

1 376

1 567

1 707

1 673

9 223

YHTEENSÄ MONIVUOTISEN RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

26 023

4 953

5 170

5 377

5 576

5 767

5 907

5 873

38 623

YHTEENSÄ RAHOITUSKEHYS + RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

1 160 606

185 978

190 463

193 592

194 838

196 647

200 595

200 600

1 362 712

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,14 %

1,32 %

1,34 %

1,35 %

1,34 %

1,34 %

1,35 %

1,33 %

1,34 %

Liite II – Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027: enimmäismäärät ja enimmäismääriin sisältymättömät rahoitusvälineet (käypinä hintoina)

(milj. euroa käypinä hintoina)

 

Komission ehdotus

Parlamentin kanta

Maksusitoumusmäärärahat

Yhteensä

2021–2027

2021

2022

2023

2024

2025

2026

2027

Yhteensä

2021–2027

I.  Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous

187 370

32 935

33 562

34 555

34 601

35 167

36 037

36 539

243 395

II.  Koheesio ja arvot

442 412

63 700

68 071

71 742

74 084

76 601

81 084

81 235

516 517

josta: Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio

373 000

55 335

57 052

58 899

60 799

62 756

64 776

66 918

426 534

III.  Luonnonvarat ja ympäristö

378 920

61 316

62 544

63 804

65 099

66 424

67 785

69 174

456 146

IV.  Muuttoliike ja rajaturvallisuus

34 902

3 425

4 751

5 084

5 455

5 658

5 936

6 140

36 448

V.  Turvallisuus ja puolustus

27 515

3 397

3 545

3 559

3 743

4 091

4 439

5 098

27 872

VI.  Naapurialueet ja muu maailma

123 002

16 308

16 709

17 242

17 923

18 788

19 878

21 188

128 036

VII.  EU:n yleinen hallinto

85 287

11 024

11 385

11 819

12 235

12 532

12 949

13 343

85 287

josta: Toimielinten hallintomenot

66 028

8 625

8 877

9 197

9 496

9 663

9 951

10 219

66 028

MAKSUSITOUMUSMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

1 279 408

192 105

200 567

207 804

213 140

219 261

228 107

232 717

1 493 701

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,11 %

1,29 %

1,31 %

1,31 %

1,30 %

1,30 %

1,31 %

1,29 %

1,30 %

MAKSUMÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ

1 246 263

184 743

190 843

205 790

211 144

216 728

222 569

228 739

1 460 556

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,08 %

1,24 %

1,24 %

1,30 %

1,29 %

1,28 %

1,28 %

1,27 %

1,27 %

MONIVUOTISEN RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hätäapuvaraus

4 734

1 061

1 082

1 104

1 126

1 149

1 172

1 195

7 889

Euroopan globalisaatiorahasto (EGR)

1 578

212

216

221

225

230

234

239

1 578

Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR)

4 734

1 061

1 082

1 104

1 126

1 149

1 172

1 195

7 889

Joustoväline

7 889

2 122

2 165

2 208

2 252

2 297

2 343

2 390

15 779

Euroopan investointien vakautusjärjestely

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

p.m.

Euroopan rauhanrahasto

10 500

800

1 050

1 300

1 550

1 800

2 000

2 000

10 500

YHTEENSÄ MONIVUOTISEN RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

29 434

5 256

5 596

5 937

6 279

6 624

6 921

7 019

43 633

YHTEENSÄ RAHOITUSKEHYS + RAHOITUSKEHYKSEN ENIMMÄISMÄÄRIEN ULKOPUOLELLA

1 308 843

197 361

206 163

213 741

219 419

225 885

235 028

239 736

1 537 334

prosentteina suhteessa BKTL:oon

1,14 %

1,32 %

1,34 %

1,35 %

1,34 %

1,34 %

1,35 %

1,33 %

1,34 %

Liite III – Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027: ohjelmakohtainen jako (vuoden 2018 hintoina)

Huom. Vertailun vuoksi taulukossa noudatetaan komission ehdotuksen mukaista yksittäisten EU:n ohjelmien rakennetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisia muutoksia, joita voidaan pyytää näiden ohjelmien hyväksymiseen johtavan lainsäädäntömenettelyn aikana.

(milj. euroa – vuoden 2018 hintoina)

 

Monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 (EU27 +  EKR)

Komission ehdotus 2021–2027

Parlamentin kanta

2021–2027

I.  Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous

116 361

166 303

216 010

1.  Tutkimus ja innovointi

69 787

91 028

127 537

Euroopan horisontti

64 674

83 491

120 000

Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelma

2 119

2 129

2 129

Kansainvälinen lämpöydinkoereaktori (ITER)

2 992

5 406

5 406

Muu

2

2

2

2.  Euroopan strategiset investoinnit

31 886

44 375

51 798

InvestEU-rahasto

3 968

13 065

14 065

Verkkojen Eurooppa -väline (H1‑rahoitusosuus yhteensä)

mukaan lukien:

17 579

21 721

28 083

Verkkojen Eurooppa -väline – liikenne

12 393

11 384

17 746

Verkkojen Eurooppa -väline – energia

4 185

7 675

7 675

Verkkojen Eurooppa -väline – digitaalitalous

1 001

2 662

2 662

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma

172

8 192

8 192

Muu

9 097

177

177

Erillisvirastot

1 069

1 220

1 281

3.  Sisämarkkinat

5 100

5 672

8 423

Sisämarkkinaohjelma (ml. COSME)

3 547

3 630

5 823

EU:n petostentorjuntaohjelma

156

161

322

Veroyhteistyö (Fiscalis)

226

239

300

Tulliyhteistyö (CUSTOMS)

536

843

843

Kestävä matkailu

 

 

300

Muu

61

87

87

Erillisvirastot

575

714

748

4.  Avaruus

11 502

14 404

15 225

Euroopan avaruusohjelma

11 308

14 196

15 017

Erillisvirastot

194

208

208

Liikkumavara

–1 913

10 824

13 026

II.  Koheesio ja arvot

387 250

391 974

457 540

5.  Aluekehitys ja koheesio

272 647

242 209

272 647

EAKR + koheesiorahasto

mukaan lukien:

272 411

241 996

272 411

Euroopan aluekehitysrahasto

196 564

200 622

 

Koheesiorahasto

75 848

41 374

 

Josta rahoitusosuus Verkkojen Eurooppa -välineeseen – liikenne

11 487

10 000

 

Tuki Kyproksen turkkilaisyhteisölle

236

213

236

6.  Talous- ja rahaliitto

273

22 281

22 281

Uudistusten tukiohjelma

185

22 181

22 181

Euron suojaaminen väärentämiseltä

7

7

7

Muu

81

93

93

7.  Investointi ihmisiin, sosiaalinen koheesio ja arvot

115 729

123 466

157 612

Euroopan sosiaalirahasto+ (mukaan lukien 5,9 miljardia euroa lapsitakuuta varten)

96 216

89 688

106 781

Josta terveys, työllisyys ja sosiaalinen innovointi

1 075

1 042

1 095

Erasmus+

13 699

26 368

41 097

Euroopan solidaarisuusjoukot

373

1 113

1 113

Luova Eurooppa

1 403

1 642

2 806

Oikeusala

316

271

316

Perusoikeudet ja arvot, mukaan lukien vähintään 500 miljoonaa euroa unionin arvoja koskevalle lohkolle

594

570

1 627

Muu

1 158

1 185

1 185

Erillisvirastot

1 971

2 629

2 687

Liikkumavara

–1 399

4 018

4 999

III.  Luonnonvarat ja ympäristö

399 608

336 623

404 718

8.  Maatalous ja meripolitiikka

390 155

330 724

391 198

Maataloustukirahasto + maaseuturahasto

mukaan lukien:

382 855

324 284

383 255

Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto)

286 143

254 247

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto)

96 712

70 037

 

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto

6 243

5 448

6 867

Muu

962

878

962

Erillisvirastot

95

113

113

9.  Ympäristö ja ilmastotoimet

3 492

5 085

11 520

Ympäristön ja ilmastotoimien ohjelma (Life)

3 221

4 828

6 442

Oikeudenmukaisen energiasiirtymän rahasto

 

 

4 800

Erillisvirastot

272

257

278

Liikkumavara

5 960

814

1 999

IV.  Muuttoliike ja rajaturvallisuus

10 051

30 829

32 194

10.  Muuttoliike

7 180

9 972

10 314

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto

6 745

9 205

9 205

Erillisvirastot*

435

768

1 109

11.  Rajaturvallisuus

5 492

18 824

19 848

Yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto

2 773

8 237

8 237

Erillisvirastot*

2 720

10 587

11 611

Liikkumavara

–2 621

2 033

2 033

V.  Turvallisuus ja puolustus

1 964

24 323

24 639

12.  Turvallisuus

3 455

4 255

4 571

Sisäisen turvallisuuden rahasto

1 200

2 210

2 210

Ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto

mukaan lukien:

1 359

1 045

1 359

Ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto (Liettua)

459

490

692

Ydinturvallisuus ja ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto (ml. Bulgaria ja Slovakia)

900

555

667

Erillisvirastot

896

1 001

1 002

13.  Puolustus

575

17 220

17 220

Euroopan puolustusrahasto

575

11 453

11 453

Sotilaallinen liikkuvuus

0

5 767

5 767

14.  Kriisinhallinta

1 222

1 242

1 242

Unionin pelastuspalvelumekanismi (rescEU)

560

1 242

1 242

Muu

662

p.m.  

p.m.

Liikkumavara

–3 289

1 606

1 606

VI.  Naapurialueet ja muu maailma

96 295

108 929

113 386

15.  Ulkoiset toimet

85 313

93 150

96 809

Väline(et), jo(i)lla tuetaan naapuruus- ja kehityspolitiikkaa, mukaan lukien EKR:n seuraaja ja Afrikkaa koskeva investointiohjelma

71 767

79 216

82 716

Humanitaarinen apu

8 729

9 760

9 760

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)

2 101

2 649

2 649

Merentakaiset maat ja alueet (mukaan lukien Grönlanti)

594

444

594

Muu

801

949

949

Erillisvirastot

144

132

141

16.  Liittymistä valmisteleva tuki

13 010

12 865

13 010

Liittymistä valmisteleva tuki

13 010

12 865

13 010

Liikkumavara

–2 027

2 913

3 567

VII.  EU:n yleinen hallinto

70 791

75 602

75 602

Eurooppa-koulut ja eläkkeet

14 047

17 055

17 055

Toimielinten hallintomenot

56 744

58 547

58 547

YHTEENSÄ

1 082 320

1 134 583

1 324 089

% BKTL:sta (EU27)

1,16 %

1,11 %

1,30 %

* EP:n erillisvirastoille kohdentamaan määrään klustereissa 10 ja 11 sisältyy Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa ja eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevien 12. syyskuuta 2018 annettujen komission ehdotusten rahoitusvaikutus.

Liite IV – Monivuotinen rahoituskehys 2021–2027: ohjelmakohtainen jako (käypinä hintoina)

(milj. euroa käypinä hintoina)

 

Monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 (EU27 + EKR)

Komission ehdotus 2021–2027

Parlamentin kanta

2021–2027

I.  Sisämarkkinat, innovointi ja digitaalitalous

114 538

187 370

243 395

1.  Tutkimus ja innovointi

68 675

102 573

143 721

Euroopan horisontti

63 679

94 100

135 248

Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelma

2 085

2 400

2 400

Kansainvälinen lämpöydinkoereaktori (ITER)

2 910

6 070

6 070

Muu

1

3

3

2.  Euroopan strategiset investoinnit

31 439

49 973

58 340

InvestEU-rahasto

3 909

14 725

15 852

Verkkojen Eurooppa -väline (H1‑rahoitusosuus yhteensä)

mukaan lukien:

17 435

24 480

31 651

Verkkojen Eurooppa -väline – liikenne

12 281

12 830

20 001

Verkkojen Eurooppa -väline – energia

4 163

8 650

8 650

Verkkojen Eurooppa -väline – digitaalitalous

991

3 000

3 000

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma

169

9 194

9 194

Muu

8 872

200

200

Erillisvirastot

1 053

1 374

1 444

3.  Sisämarkkinat

5 017

6 391

9 494

Sisämarkkinaohjelma (ml. COSME)

3 485

4 089

6 563

EU:n petostentorjuntaohjelma

153

181

363

Veroyhteistyö (Fiscalis)

222

270

339

Tulliyhteistyö (CUSTOMS)

526

950

950

Kestävä matkailu

 

 

338

Muu

59

98

98

Erillisvirastot

572

804

843

4.  Avaruus

11 274

16 235

17 160

Euroopan avaruusohjelma

11 084

16 000

16 925

Erillisvirastot

190

235

235

Liikkumavara

–1 866

12 198

14 680

II.  Koheesio ja arvot

380 738

442 412

516 517

5.  Aluekehitys ja koheesio

268 218

273 240

307 578

EAKR + koheesiorahasto

mukaan lukien:

267 987

273 000

307 312

Euroopan aluekehitysrahasto

193 398

226 308

 

Koheesiorahasto

74 589

46 692

 

Josta rahoitusosuus Verkkojen Eurooppa -välineeseen – liikenne

11 306

11 285

 

Tuki Kyproksen turkkilaisyhteisölle

231

240

266

6.  Talous- ja rahaliitto

275

25 113

25 113

Uudistusten tukiohjelma

188

25 000

25 000

Euron suojaaminen väärentämiseltä

7

8

8

Muu

79

105

105

7.  Investointi ihmisiin, sosiaalinen koheesio ja arvot

113 636

139 530

178 192

Euroopan sosiaalirahasto+ (mukaan lukien 5,9 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina lapsitakuuta varten)

94 382

101 174

120 457

Josta terveys, työllisyys ja sosiaalinen innovointi

1 055

1 174

1 234

Erasmus+

13 536

30 000

46 758

Euroopan solidaarisuusjoukot

378

1 260

1 260

Luova Eurooppa

1 381

1 850

3 162

Oikeusala

 

305

356

Perusoikeudet ja arvot, mukaan lukien vähintään 500 miljoonaa euroa vuoden 2018 hintoina unionin arvoja koskevalle lohkolle

 

642

1 834

Muu

1 131

1 334

1 334

Erillisvirastot

1 936

2 965

3 030

Liikkumavara

–1 391

4 528

5 634

III.  Luonnonvarat ja ympäristö

391 849

378 920

456 146

8.  Maatalous ja meripolitiikka

382 608

372 264

440 898

Maataloustukirahasto + maaseuturahasto

mukaan lukien:

375 429

365 006

431 946

Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto)

280 351

286 195

 

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto)

95 078

78 811

 

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto

6 139

6 140

7 739

Muu

946

990

1 085

Erillisvirastot

94

128

128

9.  Ympäristö ja ilmastotoimet

3 437

5 739

12 995

Ympäristön ja ilmastotoimien ohjelma (Life)

3 170

5 450

7 272

Oikeudenmukaisen energiasiirtymän rahasto

 

 

5 410

Erillisvirastot

267

289

313

Liikkumavara

5 804

918

2 254

IV.  Muuttoliike ja rajaturvallisuus

9 929

34 902

36 448

10.  Muuttoliike

7 085

11 280

11 665

Turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto

6 650

10 415

10 415

Erillisvirastot*

435

865

1 250

11.  Rajaturvallisuus

5 439

21 331

22 493

Yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto

2 734

9 318

9 318

Erillisvirastot*

2 704

12 013

13 175

Liikkumavara

–2 595

2 291

2 291

V.  Turvallisuus ja puolustus

1 941

27 515

27 872

12.  Turvallisuus

3 394

4 806

5 162

Sisäisen turvallisuuden rahasto

1 179

2 500

2 500

Ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto

mukaan lukien:

1 334

1 178

1 533

Ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto (Liettua)

451

552

780

Ydinturvallisuus ja ydinvoimalaitosten käytöstäpoisto (ml. Bulgaria ja Slovakia)

883

626

753

Erillisvirastot

882

1 128

1 129

13.  Puolustus

590

19 500

19 500

Euroopan puolustusrahasto

590

13 000

13 000

Sotilaallinen liikkuvuus

0

6 500

6 500

14.  Kriisinhallinta

1 209

1 400

1 400

Unionin pelastuspalvelumekanismi (rescEU)

561

1 400

1 400

Muu

648

p.m.

p.m.

Liikkumavara

–3 253

1 809

1 809

VI.  Naapurialueet ja muu maailma

93 381

123 002

128 036

15.  Ulkoiset toimet

82 569

105 219

109 352

Väline(et), jo(i)lla tuetaan naapuruus- ja kehityspolitiikkaa, mukaan lukien EKR:n seuraaja ja Afrikkaa koskeva investointiohjelma

70 428

89 500

93 454

Humanitaarinen apu

8 561

11 000

11 000

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)

2 066

3 000

3 000

Merentakaiset maat ja alueet (mukaan lukien Grönlanti)

582

500

669

Muu

790

1 070

1 070

Erillisvirastot

141

149

159

16.  Liittymistä valmisteleva tuki

12 799

14 500

14 663

Liittymistä valmisteleva tuki

12 799

14 500

14 663

Liikkumavara

–1 987

3 283

4 020

VII.  EU:n yleinen hallinto

69 584

85 287

85 287

Eurooppa-koulut ja eläkkeet

13 823

19 259

19 259

Toimielinten hallintomenot

55 761

66 028

66 028

YHTEENSÄ

1 061 960

1 279 408

1 493 701

% BKTL:sta (EU27)

1,16 %

1,11 %

1,30 %

* EP:n erillisvirastoille kohdentamaan määrään klustereissa 10 ja 11 sisältyy Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa ja eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevien 12. syyskuuta 2018 annettujen komission ehdotusten rahoitusvaikutus.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075 ja P8_TA(2018)0076.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.
(3) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 249.
(4) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 1.
(5)EUVL C 242, 10.7.2018, s. 24.


Valtiontukisäännöt: uudet valtiontukimuodot *
PDF 231kWORD 44k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2018 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 muuttamisesta (COM(2018)0398 – C8-0316/2018 – 2018/0222(NLE))
P8_TA-PROV(2018)0450A8-0315/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0398),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 109 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8‑0316/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0315/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.


Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano
PDF 282kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. marraskuuta 2018 aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano (2018/2157(INI))
P8_TA-PROV(2018)0451A8-0335/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetut periaatteet, joita ovat erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen,

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä(1), (’yhteinen kanta’)

–  ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun yhdeksännentoista vuosikertomuksen(2),

–  ottaa huomioon tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä 22. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/101(3) ja asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915(4),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 26. helmikuuta 2018(5),

–  ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian ja ampumatarvikkeiden joulukuussa 2017 ajantasaistetut luettelot(6),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja erityisesti toimintasuunnitelman tuloksen 11 (e) sekä 20. heinäkuuta 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2015–2019) ja erityisesti sen tavoitteen 21 (d),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen(7), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

–  ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(8),

–  ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009(9), sellaisena kuin se on muutettuna 16. huhtikuuta 2014 annetulla asetuksella (EU) N:o 599/2014, sekä asetuksen liitteessä I olevan luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (”kaksikäyttötuoteasetus”),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 16, jolla pyritään edistämään oikeudenmukaisten, rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien kestävää kehitystä,

–  ottaa huomioon YK:n aseidenriisuntaohjelman "Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

–  ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta 23. marraskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2134(10),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ihmisoikeusneuvostolle antaman raportin aseiden siirtojen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen(11),

–  ottaa huomioon aikaisemmat asiaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 13. syyskuuta 2017(12) ja 17. joulukuuta 2015(13) antamansa päätöslauselmat yhteisen kannan täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamisesta EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi (COM(2017)0294) ja ehdotuksen asetukseksi Euroopan puolustusrahastosta (COM(2018)0476),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016(14), 15. kesäkuuta 2017(15) ja 30. marraskuuta 2017(16) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta,

–  ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä(17),

–  ottaa huomioon Jemenin ihmisoikeustilanteesta 17. elokuuta 2018 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin, jossa tarkastellaan myös syyskuun 2014 jälkeen tehtyjä rikkomuksia ja loukkauksia (A/HRC/39/43),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0335/2018),

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;

B.  ottaa huomioon, että aseiden viennillä ja siirroilla on kiistämätön vaikutus ihmisoikeuksiin ja ihmisten turvallisuuteen, sosioekonomiseen kehitykseen ja demokratiaan; ottaa huomioon, että asevienti vaikuttaa myös olosuhteisiin, joiden vuoksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan; katsoo, että nämä ovat perusteltuja syitä luoda tiukka, avoin, vaikuttava ja yleisesti hyväksytty ja määritelty asevalvontajärjestelmä;

C.  ottaa huomioon, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP on oikeudellisesti sitova asiakirja, jossa vahvistetaan kahdeksan perustetta; katsoo, että jos nämä perusteet eivät täyty, vientilupa olisi evättävä (perusteet 1–4) tai epäämistä olisi ainakin harkittava (perusteet 5–8); ottaa huomioon, että yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätös sotilasteknologian tai puolustustarvikkeiden siirrosta tai siirron epäämisestä on edelleen kunkin jäsenvaltion omassa harkinnassa;

D.  toteaa uusimpien lukujen(18) osoittavan, että aseiden vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli yli 27 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2013–2017, mikä tekee unionista maailman toiseksi suurimman aseiden toimittajan Yhdysvaltain (34 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (22 prosenttia); ottaa huomioon, että vuosina 2015 ja 2016 myönnettyjen asevientilupien arvo oli suurimmillaan unionin tietojen keräämisen käynnistymisen jälkeen ja niiden kokonaisarvo oli 195,95 miljardia euroa vuonna 2015 ja tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevän työryhmän (COARM) tuoreimman kertomuksen mukaan 191,45 miljardia euroa vuonna 2016(19); toteaa, että vuosien 2015 ja 2016 luvut ovat valitettavasti harhaanjohtavia ja epätarkkoja, koska lupien määrä ei ole lähitulevaisuudessa odotettavissa olevaa todellista vientiä kuvaava tarkka luku vaan kuvastaa osittain pikemminkin aikomusta;

E.  ottaa huomioon, että COARM-työryhmän vuosikertomukset ovat toistaiseksi ainoa väline, jonka tarkoituksena on kattaa yhteisen kannan täytäntöönpano; katsoo, että nämä kertomukset ovat lisänneet jäsenvaltioiden aseviennin avoimuutta ja että käyttäjän oppaan ohjeiden ja selitysten määrä on lisääntynyt huomattavasti; ottaa huomioon, että yhteinen kanta on lisännyt tietoja asevientilupien myöntämisestä;

F.  huomauttaa, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö on muuttunut suuresti, erityisesti unionin eteläisellä ja itäisellä naapurialueella, mikä korostaa sitä, että on kiireellisesti parannettava menetelmiä, joiden avulla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin tuotetaan tietoa, ja tehtävä niistä turvallisempia;

G.  toteaa, että yhteisen kannan 3 artiklan mukaan kahdeksalla perusteella määritellään vain vähimmäistaso, eivätkä ne estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia aseviennin valvontaa koskevia toimenpiteitä; toteaa, että aseiden vientiluvan myöntämistä tai epäämistä koskeva päätöksentekoprosessi kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan;

H.  ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät toimita COARM-työryhmälle täydellisiä tietoja; ottaa huomioon, että koska tietojen keruujärjestelyt ja esittämismenettelyt vaihtelevat jäsenvaltioittain ja ne tulkitsevat kahdeksaa perustetta eri tavoin, tietokokonaisuudet ovat epätäydellisiä ja erilaisia ja aseiden vientikäytännöt vaihtelevat laajasti; muistuttaa, että tietojenvaihdon on oltava kunkin maan kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen mukaista;

I.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole olemassa standardoitua, riippumatonta varmennus- ja raportointijärjestelmää, joka antaisi tietoa yhteisen kannan kahdeksan perusteen noudattamisesta;

J.  ottaa huomioon, että viime vuosina on hyväksytty pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevia toimenpiteitä ja Wassenaarin järjestelyyn sisältyvää kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian luetteloa on päivitetty; ottaa huomioon, että vaikka aseiden välityksen valvonnan, unionin ulkopuolella tapahtuvan lisensoidun valmistuksen ja loppukäyttäjien valvonnan kaltaisia kysymyksiä on otettu käsiteltäväksi ja jossain määrin sisällytetty itse yhteiseen kantaan, monet erityisesti kaksikäyttötuotteiden, kyberteknologian ja valvonnan alan tuotteet eivät vielä kuulu valvontajärjestelmän piiriin;

K.  ottaa huomioon, että 19. vuosikertomus paljastaa, että 40,5 prosenttia aseiden vientiluvista myönnettiin MENA-alueen maihin ja niiden arvo oli 77,5 miljardia euroa ja että Saudi-Arabian, Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien osuus tästä viennistä oli suurin ja arvoltaan 57,9 miljardia euroa;

L.  ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa tiettyihin maihin, esimerkiksi Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Saudi-Arabian johtaman liittouman jäsenmaihin, vietyjä aseita on käytetty Jemenin kaltaisissa konflikteissa; katsoo, että tällainen vienti on selvästi yhteisen kannan vastaista;

M.  huomauttaa, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Jemenin humanitaarisesta tilanteesta parlamentti kehotti komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi Saudi-Arabialle;

N.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden luvallisesti siirtämillä ja sittemmin Jemenin nykyisessä konfliktissa käytetyillä aseilla on ollut katastrofaalinen vaikutus Jemenin kestävään kehitykseen;

O.  ottaa huomioon, että puolustusalasta on tullut EU:n toimintapolitiikan keskeinen osa-alue, koska EU:n globaalistrategiassa todetaan, että kestävä, innovatiivinen ja kilpailukykyinen eurooppalainen puolustusteollisuus on olennainen Euroopan strategisen riippumattomuuden ja uskottavan YTPP:n kannalta(20); ottaa huomioon, että asevienti on keskeinen tekijä Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan tehostamisessa ja että puolustusteollisuuden ensisijaisena tavoitteena on taata EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus ja puolustus ja edistää osaltaan YUTP:n täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Euroopan puolustusrahaston ja sen äskettäin käynnistetyn edeltäjän Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman päätehtävänä on tukea Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä(21);

P.  ottaa huomioon, että avoimuustoimenpiteet, kuten aseviennin valvonta, auttavat edistämään luottamusta jäsenvaltioiden välillä;

Q.  ottaa huomioon, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että kahdeksan perusteen noudattaminen on etusijalla jäsenvaltioiden mahdollisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin tai teollisiin etuihin nähden;

Yhteisen kannan lujittaminen ja sen täytäntöönpanon parantaminen

1.  korostaa, että valtioilla on legitiimi oikeus hankkia sotilasteknologiaa itsepuolustustarkoituksiin; toteaa, että puolustusteollisuuden ylläpitäminen on osa jäsenvaltioiden itsepuolustusta;

2.  toteaa, että eurooppalaiset puolustusmarkkinat toimivat välineenä, jolla taataan jäsenvaltioiden ja EU:n kansalaisten turvallisuus ja puolustus, ja ne edistävät yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) ja erityisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon parhaillaan vallitsevasta puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

3.  toteaa, että EU on ainoa valtioiden unioni, jolla on oikeudellisesti sitova kehys, jonka avulla parannetaan aseiden viennin valvontaa myös kriisialueilla ja valtioissa, joiden ihmisoikeustilanne on kyseenalainen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että kolmannet maat Euroopassa ja sen ulkopuolella ovat liittyneet aseviennin valvontajärjestelmään yhteisen kannan pohjalta; kannustaa myös jäljellä olevia ehdokasmaita, maita, jotka ovat saamassa ehdokasmaan aseman, ja maita, jotka haluavat muutoin astua EU-jäsenyyteen johtavalle tielle, soveltamaan yhteisen kannan säännöksiä;

4.  korostaa, että on kiireesti vahvistettava EU:n edustustojen roolia jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) avustamisessa vientilupiin liittyvissä riskinarvioinneissa ja loppukäyttäjien valvonnan, toimitusten jälkeisen valvonnan sekä paikan päällä tehtävien tarkastusten suorittamisessa;

5.  panee merkille, että jäsenvaltiot soveltavat ja tulkitsevat yhteisen kannan kahdeksaa perustetta eri tavoin; kehottaa soveltamaan kahdeksaa perustetta yhtenäisesti, johdonmukaisesti ja koordinoidusti ja panemaan yhteisen kannan ja sen velvoitteet kokonaisuudessaan täytäntöön;

6.  katsoo, että vientilupiin liittyviin riskinarviointimenetelmiin olisi sisällytettävä ennalta varautumisen periaate ja että jäsenvaltioiden olisi arvioitava paitsi sitä, saatetaanko jotakin tiettyä sotilasteknologiaa käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin tai muihin ei-toivottuihin tarkoituksiin, myös kohdemaan kokonaistilanteeseen perustuvia riskejä ja otettava huomioon sellaiset tekijät kuin demokratian ja oikeusvaltion tila ja sosioekonominen kehitys;

7.  kehottaa 13. syyskuuta 2017 antamiensa suositusten mukaisesti jäsenvaltioita ja EUH:ta käyttämään meneillään olevaa tarkistusprosessia tiedonvaihtomekanismien vahvistamiseen antamalla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin laadullisesti ja määrällisesti parempaa tietoa seuraavasti:

   a) annetaan vientiluvista ja todellisesta viennistä enemmän tietoja, jotka jaetaan järjestelmällisesti ja kohtuullisessa ajassa; tiedot koskevat muun muassa huolestuttavia loppukäyttäjiä, tapauksia, joissa aseita on siirretty tarkoituksenvastaisesti, väärennettyjä tai muuten huolestuttavia loppukäyttäjätodistuksia sekä epäilyttäviä välittäjiä tai kuljetusyrityksiä kotimaisen lainsäädännön mukaisesti;
   b) pidetään luetteloa yhteisöistä ja henkilöistä, jotka on tuomittu asevientilainsäädännön rikkomisesta, todetuista tarkoituksenvastaisista siirroista sekä henkilöistä, joiden on todettu tai epäillään osallistuneen laittomaan asekauppaan tai toimiin, jotka aiheuttavat vaaraa kansainväliselle ja kansalliselle turvallisuudelle;
   c) jaetaan kahdeksan perusteen täytäntöönpanossa parhaiksi havaitut käytännöt;
   d) muunnetaan käyttäjän opas interaktiiviseksi verkkoaineistoksi;
   e) muunnetaan EU:n vuosikertomus avoimeksi ja julkiseksi verkkotietokannaksi vuoden 2019 loppuun mennessä ja sovelletaan uutta mallia vuoden 2017 tietoihin;
   f) edistetään lainvalvontaviranomaisten ja rajavalvontaviranomaisten välisiä tietojen vaihtoon perustuvia selkeitä ja vakiintuneita yhteistyömenettelyitä turvallisuusyhteistyön vahvistamiseksi ja EU:n ja sen kansalaisten turvallisuutta vaarantavan laittoman asekaupan kitkemiseksi;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta lisäämään vientiin liittyvien asioiden parissa työskentelevää henkilöstöään sekä kansallisella että EU:n tasolla; kannustaa käyttämään EU:n varoja jäsenvaltioiden lupa- ja täytäntöönpanoviranomaisten valmiuksien kehittämiseen;

9.  muistuttaa, että yksi syy yhteisen kannan laatimiseen oli estää eurooppalaisten aseiden käyttö jäsenvaltioiden asevoimia vastaan ja estää ihmisoikeusloukkaukset ja aseellisten konfliktien pitkittyminen; toteaa jälleen, että yhteisessä kannassa asetetaan vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltioiden on noudatettava asevientivalvonnan alalla, ja että siihen sisältyy velvoite arvioida vientilupahakemusta kaikkien siinä lueteltujen kahdeksan perusteen osalta;

10.  arvostelee sitä, että jäsenvaltiot jättävät järjestelmällisesti soveltamatta kahdeksaa perustetta ja että sotilasteknologiaa päätyy kohteisiin ja loppukäyttäjille, jotka eivät ole yhteisessä kannassa vahvistettujen perusteiden mukaisia; kehottaa jälleen arvioimaan riippumattomasti sitä, noudattavatko jäsenvaltiot yhteisen kannan kahdeksaa perustetta; katsoo, että kahdeksan perusteen soveltamisessa olisi pyrittävä parempaan yhdenmukaisuuteen; pitää valitettavana, ettei ole annettu säännöksiä seuraamusten määräämisestä jäsenvaltioille, jotka eivät tarkista kahdeksan perusteen noudattamista ennen lupien myöntämistä; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yhteisen kannan täytäntöönpanon johdonmukaisuutta ja kehottaa niitä säätämään riippumattomia tarkastuksia koskevista järjestelyistä;

11.  katsoo, että vienti Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja muihin Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäsenmaihin on vähintään kahden perusteen vastaista, sillä kyseiset maat ovat osallistuneet vakaviin humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, kuten YK:n toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet; toistaa 13. syyskuuta 2017 esittämänsä kehotuksen asettaa Saudi-Arabia kiireesti asevientikieltoon ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja neuvostoa laajentamaan vientikiellon koskemaan myös kaikkia muita Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäseniä;

12.  pitää välttämättömänä käynnistää prosessi sellaisen mekanismin luomiseksi, jolla rangaistaan jäsenvaltioita, jos ne eivät noudata yhteistä kantaa;

13.  toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat lopettaneet aseiden toimittamisen Saudi-Arabiaan ja muille Saudi-Arabian Jemenissä johtaman liittouman jäsenille niiden toimien vuoksi, kun taas toiset ovat jatkaneet sotilasteknologian toimittamista; onnittelee esimerkiksi Saksaa ja Alankomaita, jotka ovat muuttaneet käytäntöjään Jemenin konfliktin osalta; pitää kuitenkin erittäin valitettavana, että muut jäsenvaltiot eivät näytä ottavan huomioon kohdemaan toimintaa ja vietyjen aseiden ja ampumatarvikkeiden lopullista käyttöä; korostaa, että tämä käytäntöjen välinen ero uhkaa heikentää koko EU:n asevalvontajärjestelmää;

14.  on huolissaan siitä, että lähes kaikki tiettyihin maihin, kuten Egyptiin ja Saudi-Arabiaan, suuntautuvaa vientiä koskevat vientilupahakemukset on hyväksytty, vaikka vienti näihin maihin on vähintään yhteisen kannan perusteiden 1–6 vastaista, ja muistuttaa, että perusteiden 1–4 rikkomisen on johdettava vientiluvan epäämiseen; pitää valitettavana, että Saudi-Arabiaan kohdistuvan viennin osalta on hyväksytty miltei kaikki vientilupahakemukset (95 prosenttia) luokassa ML9(22) (sota-alukset, joita käytetään Jemenin merisaarron valvontaan), luokassa ML10 (ilma-alukset) ja luokassa ML4 (pommit jne.), jotka ovat olleet erittäin tärkeitä ilmaoperaatiolle ja pahentaneet humanitaarista tilannetta, heikentäneet koko maan kestävää kehitystä ja pahentaneet Jemenin väestön jatkuvaa kärsimystä;

15.  on tyrmistynyt siitä, että suuria määriä EU:ssa tehtyjä aseita ja ampumatarvikkeita on löydetty Da’eshin hallusta Syyriassa ja Irakissa; panee merkille, että Bulgaria ja Romania eivät ole soveltaneet tehokkaasti yhteistä kantaa loppukäyttäjätodistusten vastaisissa uudelleensiirroissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vastaisuudessa kieltämään vastaavanlaiset siirrot, erityisesti Yhdysvaltoihin ja Saudi-Arabiaan, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita, erityisesti Bulgariaa ja Romaniaa, selittämään COARM-työryhmän yhteydessä mutta myös julkisesti parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnassa, mihin toimiin asiassa on ryhdytty; kehottaa EUH:ta puuttumaan moniin äskettäisessä Conflict Armament Research -järjestön raportissa esiin tuotuihin tapauksiin ja selvittämään tehokkaampia menetelmiä arvioida tarkoituksenvastaisten siirtojen riskiä COARM-työryhmässä ja muilla asiaankuuluvilla foorumeilla, muun muassa asettamalla jäsenvaltioille velvoitteen hylätä vientilupa, jos on selvästi olemassa riski, että viennin kohteena oleva sotilasteknologia tai puolustustarvikkeet voidaan siirtää tarkoituksenvastaisesti; päättää käynnistää tutkinnan tästä asiasta;

16.  on huolissaan siitä, että sodan aikana ja huomattavien poliittisten jännitteiden vallitessa asejärjestelmien toimittaminen voi vaikuttaa kohtuuttomasti siviileihin; korostaa, että konfliktit olisi ratkaistava ensisijaisesti diplomaattisin keinoin; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita toteuttamaan toimia todellisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikaansaamiseksi;

17.  toteaa, että perusteen 8 parempi täytäntöönpano edistäisi merkittävästi EU:n kehitystavoitteita ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta 16.4, koskevan politiikan johdonmukaisuutta; kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta käyttämään yhteisen kannan meneillään olevaa tarkasteluprosessia tähän tarkoitukseen; suosittelee, että käyttäjän opas päivitetään tältä osin siten, että ei keskitytä pelkästään aseiden hankinnan kehitysvaikutukseen vastaanottajamaassa vaan myös aseiden käytön mahdollisiin kehitystä haittaaviin tekijöihin myös muissa kuin vastaanottajamaissa;

18.  ehdottaa, että olisi tutkittava, millaisia mahdollisuuksia EU:lla on tukea jäsenvaltioita yhteisen kannan kahdeksan perusteen noudattamisessa erityisesti toimittamalla niille tietoja riskinarviointivaiheessa, tekemällä loppukäyttäjiä koskevia tarkastuksia ja lähetyksiä koskevia ennakkotarkastuksia sekä päivittämällä säännöllisesti niiden kolmansien maiden luetteloa, jotka ovat yhteisen kannan perusteiden mukaisia;

19.  panee merkille, että neuvosto suorittaa vuonna 2018 yhteisen kannan täytäntöönpanoa ja sen tavoitteiden täyttymistä koskevan uudelleentarkastelun; kehottaa tarkastelemaan yhteistä kantaa uudelleen sen määrittämiseksi, miten sitä pannaan täytäntöön kansallisella tasolla, mukaan luettuna arvio eri tavoista, joilla yhteinen kanta on pantu täytäntöön maiden laeissa ja asetuksissa, vientilupahakemusten arvioinnissa käytettävät menetelmät sekä siihen osallistuvat hallituksen virastot ja ministeriöt; korostaa tässä yhteydessä, että vasta käynnistetystä Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelmasta ja tulevasta puolustusrahastosta rahoitettavien hankkeiden on kuuluttava kansallisten ja EU:n valvonta- ja raportointimekanismien- ja järjestelyjen piiriin ja niihin on sovellettava täyttä parlamentaarista valvontaa; katsoo, että myös ehdotetun Euroopan rauhanrahaston on kuuluttava parlamentaarisen valvonnan piiriin;

20.  kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon parhaillaan vallitsevasta puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

21.  katsoo, että tuotteisiin liittyville toimille, jotka koskevat pääasiassa vientitarkoituksiin kehitettäviä pienaseita ja kevyitä aseita, ei olisi myönnettävä unionin rahoitusta tulevan Euroopan puolustusrahaston perustamisesta annettavan asetuksen yhteydessä (COM(2018)0476);

22.  pitää brexitin yhteydessä tärkeänä, että Yhdistynyt kuningaskunta sitoutuisi jatkossakin noudattamaan yhteistä kantaa ja soveltaisi sen toimintaohjeita muiden eurooppalaisten kolmansien maiden tapaan;

23.  korostaa, että Euroopan puolustusalan kilpailukyvyn lisäämispyrkimyksen ei pidä heikentää yhteisen kannan kahdeksan perusteen soveltamista, koska ne ovat etusijalla jäsenvaltioiden taloudellisiin, kaupallisiin, sosiaalisiin tai teollisiin etuihin nähden;

24.  katsoo, että yhteisön sisällä tapahtuvien puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY täytäntöönpanon olisi vastattava yhteistä kantaa, myös varaosien ja komponenttien osalta; panee merkille, että yhteinen kanta ei sisällä soveltamisalan rajoituksia ja siten sen kahdeksan perustetta koskevat myös EU:n sisäisiä siirtoja;

25.  palauttaa mieliin, että EU:n yritysten puutteellisesti valvottavan verkkovalvontateknologian viennin haittavaikutukset voivat heikentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin turvallisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että EU:n kaksikäyttöasetusta tarkistetaan nopeasti, vaikuttavasti ja kattavasti; muistuttaa komission ehdotusta koskevasta parlamentin kannasta, joka hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä tammikuussa 2018, ja ehdottaa, että neuvosto vahvistaa kunnianhimoisen kannan, jotta lainsäädäntövallan käyttäjät voivat päästä sopimukseen ennen tämän vaalikauden loppua; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään vientivalvonnan ja kahdeksan perusteen soveltamisen osalta enemmän huomiota valvontateknologian kaltaisiin tuotteisiin, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin, ja vastaavasti komponentteihin, joita voidaan käyttää sähköisessä sodankäynnissä tai ihmisoikeuksien rikkomiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan riittävästi teknologia- ja henkilöresursseihin, jotta voidaan antaa erityistä kyberturvallisuusohjelmia koskevaa koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita edistämään kansainvälisellä tasolla näiden tuotteiden lisäämistä valvontaluetteloihin (erityisesti Wassenaarin järjestelyssä);

26.  kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan aikaisempaa yksityiskohtaisemmin kolmansissa maissa tapahtuvaa lisensoitua valmistusta ja varmistamaan vahvemman suojan ei-toivottua käyttöä vastaan; vaatii yhteisen kannan tiukkaa soveltamista kolmansissa maissa tapahtuvaan lisensoituun valmistukseen; edellyttää lisensoitua valmistusta koskevien järjestelyjen rajoittamista maihin, jotka ovat asekauppasopimuksen osapuolia tai allekirjoittajia, ja vaatii, että nämä kolmannet maat velvoitetaan viemään ainoastaan lisensoidusti valmistettuja välineitä alkuperäisen vientijäsenvaltion yksiselitteisellä valtuutuksella;

27.  korostaa, että on kehitettävä toimintatapa tilanteisiin, joissa jäsenvaltiot tulkitsevat eri tavalla yhteisen kannan kahdeksaa perustetta, kun on kyse pohjimmiltaan samanlaisten tuotteiden viennistä samankaltaisiin kohteisiin ja samankaltaisille loppukäyttäjille, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja EU:n uskottavuus ulkomailla;

28.  pyytää jäsenvaltioita ja EUH:ta laatimaan erityisstrategian sellaisten henkilöiden suojelemiseksi virallisesti, jotka paljastavat aseteollisuudessa toimivien yhteisöjen ja yhtiöiden käytäntöjä, jotka ovat yhteisen kannan perusteiden ja periaatteiden vastaisia;

29.  vaatii lisäksi yhteisen kannan kahdeksan perusteen ulottamista ja soveltamista myös sotilas-, turvallisuus- ja poliisihenkilöstön siirtoihin, asevientiin liittyviin palveluihin, tietämykseen ja koulutukseen, turvallisuusteknologiaan sekä yksityisiin sotilaallisiin ja turvallisuusalan palveluihin;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta tekemään tiivistä yhteistyötä sellaisten riskien ehkäisemiseksi, jotka johtuvat aseiden tarkoituksenvastaisista siirroista ja varastoinnista, esimerkiksi laittoman asekaupan ja salakuljetuksen avulla; korostaa, että vaarana on kolmansiin maihin vietyjen aseiden tuominen takaisin unioniin salakuljetuksen ja laittoman asekaupan kautta;

31.  kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta lisäämään yhteiseen kantaan uuden perusteen sen varmistamiseksi, että lupia myönnettäessä otetaan asianmukaisesti huomioon vientiin liittyvä korruption riski;

COARM-työryhmän vuosikertomus

32.  antaa arvoa COARM-työryhmän ponnistuksille yhteistyön ja koordinoinnin, lähentymisen (erityisesti neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan yhteydessä) sekä yhteisen kannan lujittamisen ja täytäntöönpanon alalla varsinkin EU:n sisäisten ja kolmansien maiden kanssa toteutettavien valistuskampanjoiden sekä lähentymis- ja yhdenmukaistamisprosessien osalta;

33.  pitää valitettavana, että vuotta 2015 koskeva 18. vuosikertomus julkaistiin hyvin myöhään maaliskuussa 2017 ja vuotta 2016 koskeva 19. vuosikertomus helmikuussa 2018; pyytää varmistamaan standardoidumman ja nopeamman raportointi- ja ilmoitusmenettelyn asettamalla tietojen ilmoittamisen tiukaksi määräajaksi viimeistään vientitapahtumien toteutumisvuotta seuraavan vuoden tammikuun ja määrittämällä kiinteäksi julkaisupäivämääräksi viimeistään vientivuotta seuraavan vuoden maaliskuun;

34.  muistuttaa, että yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki jäsenvaltiot ovat velvollisia raportoimaan aseviennistään, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan täysin niille yhteisen kannan mukaisesti kuuluvia velvoitteita; korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää saada laadukkaita ja eriteltyjä tietoja todellisista toimituksista, jotta voitaisiin ymmärtää, miten kahdeksaa perustetta sovelletaan;

35.  arvostelee sitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät esittäneet täydellisiä selvityksiä 19. vuosikertomukseen yksityiskohtaisten maakohtaisten tietojen pohjalta; on siksi huolissaan siitä, että tämän johdosta COARM-työryhmän vuosikertomuksesta puuttuu tärkeitä tietoja, jolloin se ei ole ajantasainen eikä pysty antamaan täydellistä kuvaa jäsenvaltioiden vientitoimista; katsoo, että olisi perustettava standardoitu todentamis- ja raportointijärjestelmä, jotta saadaan yksityiskohtaisempia ja kattavampia tietoja; kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole esittäneet täyttä selvitystä, antamaan seuraavaa vuosikertomusta varten lisätietoja aikaisemmista vientitoimistaan;

36.  toteaa, että 19. vuosikertomuksen mukaan vientilupien epäämisperusteita sovellettiin vaihtelevasti siten, että perustetta 1 käytettiin 82 kertaa, perustetta 2 käytettiin 119 kertaa, perustetta 3 käytettiin 103 kertaa, perustetta 4 käytettiin 85 kertaa, perustetta 5 käytettiin 8 kertaa, perustetta 6 käytettiin 12 kertaa, perustetta 7 käytettiin 139 kertaa ja perustetta 8 kerran; panee huolestuneena merkille, että evättyjen vientilupien kokonaismäärä ja myös suhteellinen määrä väheni (vain 0,76 prosenttia vientilupahakemuksista evättiin vuonna 2016 verrattuna lähes 1 prosenttiin vuonna 2015); panee pettyneenä merkille, että kertomuksesta puuttuu jälleen lukuja, jotka koskevat epäämisilmoituksia koskevien kuulemisten tuloksia, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään nämä tiedot tuleviin vuosikertomuksiin;

37.  ehdottaa, että jäsenvaltioilta kerätään lisätietoja ja ne julkaistaan sekä kansallisella tasolla että COARM-työryhmän vuosikertomuksessa; ehdottaa, että COARM-työryhmän vuosikertomukseen lisätään yleiskatsaus, jossa vertaillaan suuntausta aikaisempiin vuosiin ja esitetään yhdistetyt luvut;

Parlamentti ja kansalaisyhteiskunta

38.  toteaa, että kaikki EU:n kansalliset parlamentit eivät valvo hallitusten lupapäätöksiä; palauttaa mieliin, että parlamentin työjärjestyksessä säädetään mahdollisuudesta vastata säännöllisesti asevientiä koskeviin EU:n vuotuisiin kertomuksiin, ja kehottaa tältä osin parantamaan nykyistä tilannetta ja takaamaan, että Euroopan parlamentti vastaa COARM-työryhmän vuosikertomukseen omalla vuotuisella mietinnöllään, joka olisi laadittava kiintiön ulkopuolella; kehottaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan mahdollisia olemassa olevia hyviä käytäntöjä, jotka liittyvät aseiden vientiä koskevaan raportointiin ja viennin valvontaan;

39.  korostaa, että kansallisilla parlamenteilla, Euroopan parlamentilla, kansalaisyhteiskunnalla, asevientiä valvovilla viranomaisilla ja toimialan järjestöillä on tärkeä rooli yhteisessä kannassa sovittujen normien tukemisessa ja edistämisessä kansallisella ja EU:n tasolla ja luotaessa avoin ja vastuuvelvollisuuteen perustuva valvontajärjestelmä; vaatii näin ollen avointa ja tehokasta valvontamekanismia, joka vahvistaa parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan roolia; kannustaa kansallisia parlamentteja, kansalaisyhteiskuntaa ja tiedemaailmaa valvomaan asekauppaa itsenäisesti ja kehottaa jäsenvaltioita ja EUH:ta tukemaan tällaista toimintaa, myös taloudellisesti;

40.  pitää erityisen tärkeänä ja legitiiminä parlamentaarista valvontaa, joka koskee aseviennin valvontaan liittyviä tietoja, sekä sitä, miten tätä valvontaa harjoitetaan; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön toimenpiteitä, tukea ja tietoja, joita tarvitaan varmistamaan, että julkisesta valvontatehtävästä voidaan huolehtia täysin;

41.  ehdottaa, että Euroopan puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettavien tuotteiden vienti olisi eriteltävä COARM-työryhmälle toimitettavissa tiedoissa, jotta varmistetaan EU:n talousarviosta rahoitettavien tuotteiden tarkka seuranta; kehottaa neuvostoa ja parlamenttia sopimaan yksityiskohtaisesta tulkinta- ja täytäntöönpanojärjestelystä, johon sisältyy valvontaelin, seuraamuksista vastaava elin ja eettinen komitea, jotta varmistetaan yhteisen kannan perusteiden soveltaminen ainakin puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettaviin tuotteisiin ja siten turvataan tasapuoliset vientijärjestelyt asiaan liittyville maille; katsoo, että yhteistä tulkintaa ja täytäntöönpanoa olisi tulevaisuudessa sovellettava jäsenvaltioiden kaikkeen asevientiin;

Kansainvälinen asevalvonta ja aseriisunta

42.  palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on toimia rauhaa edistävänä maailmanlaajuisena toimijana; katsoo, että EU:n olisi kannettava kasvanut vastuunsa Euroopan ja maailman rauhasta ja turvallisuudesta ottamalla käyttöön entistä parempia vientivalvontamekanismeja ja esittämällä aseriisunta-aloitteita ja että vastuuntuntoisena globaalina toimijana sen olisi toimittava tiennäyttäjänä siten, että EU:lla on aktiivinen rooli ja jäsenvaltiot tekevät kaikkensa löytääkseen yhteisen kannan aseiden leviämisen estämisen, maailmanlaajuisen aseriisunnan ja aseiden siirron valvonnan aloilla sekä sellaisia teknologioita ja prosesseja koskevan tutkimuksen ja kehityksen edistämisessä, jotka koskevat sotilaskäytön rakenteiden muuntamista siviilikäyttöön esimerkiksi myöntämällä kyseisille tuotteille vientietuja;

43.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet asekauppasopimuksen; vaatii tekemään asekauppasopimuksesta maailmanlaajuisen ja kiinnittämään enemmän huomiota maihin, jotka eivät ole allekirjoittajia; antaa tunnustusta myös asekauppasopimusta koskeville tiedotustoimille ja tukee sen tehokasta täytäntöönpanoa;

44.  kannustaa jäsenvaltioita auttamaan kolmansia maita kehittämään, parantamaan ja soveltamaan asevalvontajärjestelmiä yhteistä kantaa noudattaen;

45.  toistaa kantansa autonomisiin asejärjestelmiin; vaatii sellaisten tuotteiden vientikieltoa, joita käytetään tällaisten asejärjestelmien kehittämisessä ja tuotannossa;

46.  katsoo, että tehokkaaseen kansainväliseen asevalvontasopimukseen olisi sisällytettävä kaikki siirrot, myös siirrot valtiolta toiselle, valtioilta yksityisille loppukäyttäjille, vuokraus, lainaus, lahjat sekä avustusten muodossa tapahtuvat ja kaikki muut siirtomuodot;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspSolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton pääsihteerille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.
(2) EUVL C 56, 14.2.2018, s. 1.
(3) EUVL L 17, 23.1.2018, s. 40.
(4) EUVL L 139, 30.5.2017, s. 38.
(5) EUVL C 98, 15.3.2018, s. 1.
(6) http://www.wassenaar.org/control-lists/, tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevaan Wassenaarin järjestelyyn liittyvä kaksikäyttötuotteiden ja -teknologioiden luettelo sekä ampumatarvikkeiden luettelo.
(7) Asekauppasopimus, YK, 13-27217.
(8) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.
(9) EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.
(10) EUVL L 338, 13.12.2016, s. 1.
(11) A/HRC/35/8.
(12) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63
(13) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 178.
(14) EUVL 35, 31.1.2018, s. 142.
(15) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146.
(16) EUVL C 356, 04.10.2018, s. 104.
(17) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.
(18) ”Trends in international arms transfers”, 2017, SIPRI Fact Sheet, maaliskuu 2018.
(19) http://enaat.org/eu-export-browser/licence.de.html
(20) ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”, Bryssel, kesäkuu 2016.
(21) EU:n puolustusrahaston käyttöönotto, COM(2017)0295, 7.6.2017.
(22) (Pinta- ja vedenalaiset) sota-alukset, laivaston erikoisvarusteet, lisälaitteet, komponentit ja muut pinta-alukset http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016XG0406(01)&from=EN


Kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantaminen ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ***I
PDF 642kWORD 102k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (COM(2017)0142 – C8-0119/2017 – 2017/0063(COD))
P8_TA-PROV(2018)0452A8-0057/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0142),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 103 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0119/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A8-0057/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi

P8_TC1-COD(2017)0063


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 103 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklassa on kyse oikeusjärjestyksen perusteista, ja niitä olisi sovellettava tehokkaasti kaikkialla unionissa sen varmistamiseksi, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy. SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa unionissa sellaiset oikeudenmukaisemmat ja avoimemmat kilpailuun perustuvat markkinat, joilla yritykset kilpailevat enemmän omilla ansioillaan ja ilman yritysten luomia esteitä markkinoille pääsylle, jolloin yritykset voivat luoda vaurautta ja työpaikkoja. Se suojelee kuluttajia ja sisämarkkinoilla toimivia yrityksiä liiketoimintatavoilta, jotka pitävät tavaroiden ja palvelujen hinnat keinotekoisen korkeina, ja lisää näiden kuluttajien ja yritysten saatavilla olevaa innovatiivisten tavaroiden ja palvelujen valikoimaa.

(2)  SEUT 101 ja 102 artiklan julkisoikeudellisesta täytäntöönpanosta huolehtivat jäsenvaltioiden kansalliset kilpailuviranomaiset rinnakkain komission kanssa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 mukaisesti(3). Kansalliset kilpailuviranomaiset ja komissio muodostavat yhdessä unionin kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä soveltavien viranomaisten verkoston, jäljempänä 'Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto'.

(3)  Asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet soveltamaan SEUT 101 ja 102 artiklaa sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin, yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin tai määräävän aseman väärinkäyttöön, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Käytännössä useimmat kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat kansallista kilpailuoikeutta ▌rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Sen vuoksi tämä direktiivi, jonka tavoitteena on varmistaa, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on sellaiset riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joita ne tarvitsevat voidakseen soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa, vaikuttaa väistämättä kansallisten kilpailuviranomaisten samanaikaisesti soveltamaan kansalliseen kilpailuoikeuteen ▌. Lisäksi se, että kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat kansallista kilpailuoikeutta sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei saisi johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin se, johon kansalliset kilpailuviranomaiset päätyvät unionin oikeuden nojalla asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa, joissa sovelletaan rinnakkain kansallista kilpailuoikeutta ja unionin oikeutta, on sen vuoksi keskeistä, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on samanlaiset riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että ei päädytä erilaiseen lopputulokseen.

(4)  Lisäksi sen, että kansallisille kilpailuviranomaisille annetaan valtuudet saada kaikki tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen liittyvät tiedot, myös digitaalisessa muodossa, riippumatta välineestä, jolle ne on tallennettu, vaikuttaisi myös kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksien laajuuteen silloin, kun ne menettelyn varhaisessa vaiheessa toteuttavat tarvittavia tutkintatoimia kansallisen kilpailuoikeuden ▌perusteella soveltaen sitä rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Laajuudeltaan erilaisten tarkastusvaltuuksien antaminen kansallisille kilpailuviranomaisille sen mukaan, soveltavatko ne lopulta pelkästään kansallista kilpailuoikeutta ▌vai samanaikaisesti myös SEUT 101 ja 102 artiklaa, haittaisi kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa sisämarkkinoilla. Sen vuoksi direktiivin soveltamisalan olisi katettava SEUT 101 ja 102 artiklan itsenäisen soveltamisen lisäksi kansallisen kilpailuoikeuden rinnakkainen soveltaminen samassa asiassa. Leniency-lausuntojen ja sovintoehdotusten suojelun osalta tämän direktiivin olisi katettava myös kansallisen kilpailuoikeuden itsenäinen soveltaminen.

(5)  Kansallisen lainsäädännön vuoksi monilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei ole tarvittavia riippumattomuuden takeita, resursseja eikä täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksia, joiden avulla ne voisivat panna unionin kilpailusäännöt tehokkaasti täytäntöön. Tämä heikentää niiden mahdollisuutta soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa ja kansallista kilpailuoikeutta ▌rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa. Esimerkiksi monilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei ole kansallisen oikeuden nojalla tehokkaita välineitä löytää todisteita SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta tai sakottaa lakia rikkovia yrityksiä tai niillä ei ole riittäviä henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja eikä toiminnallista riippumattomuutta SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi tehokkaasti. Tämä saattaa estää niitä ryhtymästä ollenkaan toimiin tai rajoittaa niiden täytäntöönpanotoimia. Koska monilta kansallisilta kilpailuviranomaisilta puuttuvat riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joiden avulla ne voisivat panna SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaasti täytäntöön, menettelyn tulos voi vaihdella kilpailunvastaisiin toimintatapoihin syyllistyneiden yritysten osalta paljon riippuen siitä, missä jäsenvaltioissa ne harjoittavat toimintaa. On mahdollista, että niihin ei kohdisteta minkäänlaista täytäntöönpanotoimenpidettä SEUT 101 tai 102 artiklan nojalla tai niihin kohdistuva täytäntöönpano voi olla tehotonta. Esimerkiksi joissakin jäsenvaltioissa yritykset voivat välttyä sakkovastuusta yksinkertaisesti toteuttamalla uudelleenjärjestelyjä.

(6)  SEUT 101 ja 102 artiklan ▌epätasainen täytäntöönpano riippumatta siitä, sovelletaanko kyseisiä artikloja itsenäisesti vai rinnakkain kansallisen kilpailuoikeuden kanssa, johtaa siihen, että menetetään mahdollisuuksia poistaa markkinoille pääsyn esteitä ja luoda koko ▌unionin alueelle oikeudenmukaisemmat kilpailuun perustuvat markkinat, joilla yritykset kilpailevat omilla ansioillaan. Yritykset ja kuluttajat kärsivät erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiudet ovat heikommat. Yritykset eivät voi kilpailla omilla ansioillaan, jos kilpailunvastaisille toimintatavoille on turvasatamia, esimerkiksi siksi, että todisteita kilpailunvastaisista toimintatavoista ei voida kerätä tai yritykset voivat välttyä sakkovastuusta. Tästä syystä yrityksillä ei ole kannustinta tulla näille markkinoille, käyttää sijoittautumisoikeuttaan ja tarjota tavaroita ja palveluja kyseisillä markkinoilla. Kuluttajat niissä jäsenvaltioissa, joissa kilpailuoikeuden täytäntöönpano on vähäisempää, eivät saa tehokkaan täytäntöönpanon tuomia hyötyjä. SEUT 101 ja 102 artiklan ▌epätasainen täytäntöönpano unionissa riippumatta siitä, sovelletaanko kyseisiä artikloja itsenäisesti vai rinnakkain kansallisen kilpailuoikeuden kanssa, vääristää näin ollen kilpailua sisämarkkinoilla ja heikentää niiden moitteetonta toimintaa.

(7)  Kansallisten kilpailuviranomaisten välineissä ja takeissa olevat puutteet ja rajoitukset heikentävät SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa varten perustettua rinnakkaisen toimivallan järjestelmää, joka on suunniteltu toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa tehtävän tiiviin yhteistyön pohjalta. Tämän järjestelmän edellytyksenä on, että viranomaiset voivat luottaa toisiinsa siinä, että ne toteuttavat tutkintatoimenpiteitä toistensa puolesta, jotta voidaan tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa. Järjestelmä ei kuitenkaan toimi hyvin, koska kaikilla kansallisilla kilpailuviranomaisilla ei vieläkään ole riittäviä tutkintavälineitä. Muissa keskeisissä kysymyksissä kansalliset kilpailuviranomaiset eivät pysty antamaan toisilleen keskinäistä apua. Esimerkiksi useimmissa jäsenvaltioissa rajat ylittävää toimintaa harjoittavat yritykset pystyvät välttämään sakkojen maksamisen yksinkertaisesti siten, ettei niillä ole laillista toimipaikkaa joillakin sellaisten jäsenvaltioiden alueilla, joissa ne harjoittavat toimintaa. Tämä vähentää kannustimia noudattaa SEUT 101 ja 102 artiklaa. Tästä seurauksena oleva tehoton täytäntöönpano vääristää kilpailua sääntöjä noudattavien yritysten osalta ja heikentää kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin, erityisesti digitaalisessa ympäristössä.

(8)  Jotta voidaan varmistaa unionissa aidosti yhteinen kilpailusääntöjen täytäntöönpanoalue, joka tarjoaa tasapuolisemmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville yrityksille ja vähentää kuluttajien epätasa-arvoisuutta, on tarpeen säätää riippumattomuuden perustakeista, riittävistä taloudellisista resursseista, henkilöresursseista ja teknisistä ja teknologisista resursseista sekä vähimmäistason täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksista SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi ja kansallisen kilpailuoikeuden soveltamiseksi ▌rinnakkain näiden artiklojen kanssa, jotta kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat olla täysin tehokkaita.

(9)  Tämän direktiivin oikeusperustaksi on syytä ottaa sekä SEUT 103 että 114 artikla. Tämä johtuu siitä, että tämä direktiivi ei kata pelkästään SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista ja kansallisen kilpailuoikeuden ▌rinnakkaista soveltamista näiden artiklojen kanssa, vaan se kattaa myös kansallisten kilpailuviranomaisten SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi tarvitsemissa välineissä ja takeissa olevat puutteet ja rajoitukset, koska tällaiset puutteet ja rajoitukset vaikuttavat kielteisesti sekä kilpailuun että sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

(10)  Perustakeiden käyttöön ottaminen sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset soveltavat SEUT 101 ja 102 artiklaa yhtenäisesti ja tehokkaasti, ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön laajempia kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuden takeita ja resursseja sekä yksityiskohtaisempia sääntöjä kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpano- ja sakotusvaltuuksista. Jäsenvaltioiden olisi etenkin voitava antaa kansallisille kilpailuviranomaisille lisävaltuuksia niiden olennaisten valtuuksien lisäksi, joista säädetään tässä direktiivissä, lisätäkseen kilpailuviranomaisten tehokkuutta entisestään, kuten valtuudet määrätä sakkoja luonnollisille henkilöille tai poikkeuksellisesti valtuudet toteuttaa tarkastuksia tarkastuksen kohteena olevien suostumuksella.

(11)  Sitä vastoin tarvitaan yksityiskohtaisia sääntöjä leniencyn myöntämisehdoista salaisten kartellien tapauksessa. Yritykset paljastavat salaisia kartelleja, joihin ne ovat osallistuneet, vain jos niillä on riittävä oikeusvarmuus siitä, että ne saavat vapautuksen sakoista. Jäsenvaltioiden leniency-ohjelmien väliset tuntuvat erot johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen mahdollisten leniencyn hakijoiden kannalta. Tämä saattaa vähentää niiden kannustimia leniencyn hakemiseen. Jos jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön tai soveltaa selkeämpiä ja yhdenmukaistettuja leniency-sääntöjä tämän direktiivin soveltamisalalla, tämä edistäisi tavoitetta säilyttää hakijoiden kannustimet salaisten kartellien paljastamiseen, jotta kilpailusääntöjen täytäntöönpano olisi unionissa mahdollisimman tehokasta, ja lisäksi takaisi sisämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta leniency-ohjelmia, jotka kattavat salaisten kartellien lisäksi myös muut SEUT 101 ▌artiklan ja vastaavien kansallisen kilpailuoikeuden säännösten rikkomiset, tai hyväksymästä luonnollisten henkilöiden omissa nimissään esittämiä leniency-hakemuksia. Tämä direktiivi ei myöskään saisi vaikuttaa leniency-ohjelmiin, joissa säädetään yksinomaan seuraamuksista vapauttamisesta SEUT 101 artiklan täytäntöönpanoa koskevissa rikosoikeudellisissa oikeudenkäyntimenettelyissä.

(12)  Tätä direktiiviä ei pitäisi soveltaa kansallisiin lakeihin siltä osin kuin niissä säädetään rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille, lukuun ottamatta sääntöjä, jotka koskevat leniency-ohjelmien vuorovaikutusta luonnollisille henkilöille määrättävien seuraamusten kanssa. Sitä ei pitäisi soveltaa myöskään kansallisiin lakeihin, joissa säädetään hallinnollisten seuraamusten määräämisestä luonnollisille henkilöille, jotka eivät toimi markkinoilla riippumattomina taloudellisina toimijoina.

(13)  Asetuksen (EY) N:o 1/2003 35 artiklan nojalla jäsenvaltiot voivat antaa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanon tehtäväksi yksinomaan hallinnolliselle viranomaiselle, kuten on laita useimmilla lainkäyttöalueilla, tai ne voivat antaa tämän tehtäväksi sekä oikeus- että hallintoviranomaisille. Jälkimmäisessä tapauksessa hallintoviranomainen on ainakin ensisijaisesti vastuussa tutkinnan suorittamisesta, kun taas oikeusviranomaiselle annetaan tavallisesti valtuudet tehdä päätöksiä sakkojen määräämisestä ja sillä voi olla valtuudet tehdä muitakin päätöksiä, kuten SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen toteaminen.

(14)  Kansallisille kilpailuviranomaisille tämän direktiivin nojalla annettujen valtuuksien, tutkintavaltuudet mukiaan lukien, käyttöön olisi sovellettava asianmukaisia suojakeinoja, joissa noudatetaan vähintään unionin oikeuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yleisiä periaatteita Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, erityisesti kun on kyse menettelyistä, jotka voivat johtaa seuraamusten määräämiseen. Näitä suojakeinoja ovat muun muassa oikeus hyvään hallintoon ja yritysten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, jossa olennainen osa on oikeus tulla kuulluksi. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi erityisesti annettava tutkinnan kohteena oleville osapuolille tiedoksi niitä vastaan SEUT 101 tai 102 artiklan nojalla esitetyt alustavat väitteet väitetiedoksiannon tai vastaavan toimenpiteen muodossa, ennen kuin ne tekevät päätöksen rikkomisen toteamisesta, ja kyseisillä osapuolilla olisi oltava tilaisuus ilmaista tehokkaasti kantansa näistä väitteistä ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Osapuolilla, joille on annettu tiedoksi SEUT 101 tai 102 artiklan väitettyä rikkomista koskevat alustavat väitteet, olisi oltava oikeus tutustua kansallisten kilpailuviranomaisten asiaankuuluvaan asiakirja-aineistoon voidakseen käyttää tosiasiallisesti puolustautumisoikeuksiaan.

Asiakirja-aineistoon tutustumista koskevassa oikeudessa olisi otettava huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta, eikä kyseisen oikeuden pitäisi ulottua luottamuksellisiin tietoihin ja kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission sisäisiin asiakirjoihin eikä niiden väliseen kirjeenvaihtoon. Lisäksi niillä vastaanottajilla, joille kansallisten kilpailuviranomaisten päätökset osoitetaan, erityisesti päätökset, joissa todetaan SEUT 101 tai 102 artiklan rikkominen ja määrätään korjaustoimenpiteitä tai sakkoja, olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Tällaisten ▌päätösten olisi oltava perusteltuja, jotta päätösten vastaanottajat voisivat varmistua päätöksen syistä ja käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi oikeutta hyvään hallintoon noudattaen varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset SEUT 101 ja 102 artiklaa soveltaessaan suorittavat menettelyt kohtuullisessa ajassa, ottaen huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet. Nämä suojakeinot olisi suunniteltava siten, että yritysten perusoikeuksien kunnioittaminen ja velvollisuus varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano ovat tasapainossa keskenään.

(15)  Tietojenvaihto kansallisten kilpailuviranomaisten kesken ja näiden tietojen käyttö todisteina SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi olisi suoritettava asetuksen (EY) N:o 1/2003 12 artiklan mukaisesti.

(16)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuuttaminen soveltamaan SEUT 101 ja 102 artiklaa puolueettomasti ja unionin kilpailusääntöjen yhteisen edun mukaisen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on olennainen osa näiden sääntöjen tehokasta ja yhdenmukaista soveltamista.

(17)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallista riippumattomuutta olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi varmistettava nimenomaisin säännöksin, että kun kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset soveltavat SEUT 101 ja 102 artiklaa, ne on suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka saattaisi vaarantaa niiden käsiteltävänä olevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä etukäteen perusteista, jotka koskevat niiden henkilöiden irtisanomista kansallisesta hallinnollisesta kilpailuviranomaisesta, jotka tekevät päätöksiä tämän direktiivin 10, 11, 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen, jotta ei olisi mitään perusteltua syytä epäillä heidän puolueettomuuttaan ja taipumattomuuttaan ulkoisten tekijöiden edessä. Samaten kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä etukäteen selkeistä ja avoimista säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat näiden henkilöiden valintaa, rekrytointia tai nimittämistä. Lisäksi kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten puolueettomuuden varmistamiseksi niiden SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määräämiä sakkoja ei saisi käyttää suoraan kyseisten viranomaisten rahoittamiseen.

(18)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallisen riippumattomuuden varmistamiseksi niiden johdon, henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden olisi toimittava rehellisesti ja pidätyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä hoitamisen kanssa. Jotta johdon, henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden mahdollisuus tehdä riippumattomia arviointeja ei vaarantuisi, heidän olisi pidätyttävä harjoittamasta mitään yhteensopimatonta toimintaa, olipa se palkallista tai palkatonta, sekä työsuhteensa tai toimikautensa aikana että kohtuullisen ajan sen jälkeen ▌.

(19)  Tämä tarkoittaa, että henkilöstön ja päätöksiä tekevien henkilöiden ei työsuhteensa tai toimikautensa aikana pitäisi voida käsitellä sellaisia SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamista koskevia menettelyjä, joissa he ovat olleet osallisina tai jotka suoraan koskevat yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä, joiden palveluksessa he ovat olleet tai joihin he ovat muutoin ammattinsa puolesta osallistuneet, jos se voisi vaarantaa heidän puolueettomuutensa tietyssä asiassa. Henkilöstöllä ja päätöksiä tekevillä henkilöillä ja heidän lähisukulaisillaan ei myöskään saisi olla sellaisiin yrityksiin tai organisaatioihin liittyviä intressejä, joihin kohdistetaan SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi täytäntöönpanomenettelyjä, joihin he osallistuvat, jos se voisi vaarantaa heidän ▌puolueettomuutensa tietyssä asiassa. Arvioitaessa, onko heidän puolueettomuutensa saattanut tietyssä tapauksessa vaarantua, on otettava huomioon intressien luonne ja laajuus sekä asianomaisen henkilön osallisuuden tai osallistumisen taso. Jos on tarpeen varmistaa tutkinnan ja päätöksentekoprosessin puolueettomuus, asianomaiselta henkilöltä olisi edellytettävä itsensä jääväämistä kyseisestä asiasta.

(20)  Tämä tarkoittaa myös, että kun entiset henkilöstön jäsenet tai päätöksiä tehneet henkilöt alkavat hoitaa tehtäviä, jotka liittyvät SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamista koskeviin menettelyihin, joita he käsittelivät työsuhteensa tai toimikautensa aikana, he eivät saisi kohtuullisen ajan kansallisesta hallinnollisesta kilpailuviranomaisesta lähdettyään olla uusissa tehtävissään osallisina samassa asiassa.

Kyseisen ajan pituus voitaisiin määrittää ottamalla huomioon asianomaisten henkilöiden uusien tehtävien luonne sekä heidän osallisuutensa ja vastuunsa taso noissa samoissa menettelyissä silloin, kun heillä oli työsuhde tai toimikausi kansallisessa hallinnollisessa kilpailuviranomaisessa.

(21)  Kunkin kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen olisi julkistettava menettelysäännöt, jotka kattavat eturistiriitoja koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiukempien kansallisten sääntöjen soveltamista.

(22)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toiminnallinen riippumattomuus ei saisi estää kansallisen lainsäädännön mukaista tuomioistuinvalvontaa tai parlamentaarista valvontaa. Vastuuvelvollisuutta koskevilla vaatimuksilla olisi myös osaltaan varmistettava kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toimien uskottavuus ja legitimiteetti. Oikeasuhteisiin vastuuvelvollisuutta koskeviin vaatimuksiin sisältyy kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten velvoittaminen esittämään säännöllisesti kertomus toiminnastaan hallintoelimelle tai parlamentaariselle elimelle. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten kuluihin voitaisiin myös soveltaa valvontaa tai seurantaa edellyttäen, että se ei vaikuta niiden riippumattomuuteen.

(23)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava asettaa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa koskevat menettelynsä tärkeysjärjestykseen, jotta ne voisivat käyttää tehokkaasti resurssejaan ja keskittyä estämään ja lopettamaan sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen, joka vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Tätä varten niiden olisi voitava hylätä kantelut sillä perusteella, että ne eivät ole ensisijaisia, lukuun ottamatta kanteluita, joita ovat esittäneet viranomaiset, jotka jakavat tarvittaessa toimivallan kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen kanssa SEUT 101 ja 102 artiklan ja kansallisen kilpailuoikeuden täytäntöönpanemiseksi. Tämän ei pitäisi vaikuttaa kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuuksiin hylätä kanteluita muilla perusteilla, kuten toimivallan puuttumisen vuoksi, tai päättää, ettei niillä ole perusteita toteuttaa toimenpiteitä. Virallisesti esitettyjen kantelujen ollessa kyseessä tällaisiin hylkäämisiin olisi sovellettava tehokkaita oikeussuojakeinoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuudet asettaa täytäntöönpanomenettelynsä tärkeysjärjestykseen eivät rajoita jäsenvaltion hallituksen oikeutta antaa kansallisille hallinnollisille kilpailuviranomaisille yleisiä toimintapoliittisia sääntöjä tai tärkeysjärjestykseen asettamista koskevia ohjeita, jotka eivät liity toimialaselvityksiin tai tiettyihin SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin.

(24)  Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava riittävät resurssit eli pätevä henkilöstö, joka pystyy suorittamaan ammattitaitoisia oikeudellisia ja taloudellisia arviointeja, taloudelliset varat sekä tekninen ja teknologinen asiantuntemus ja laitteisto, mukaan lukien riittävät tietotekniikan välineet, sen varmistamiseksi, että ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti soveltaessaan SEUT 101 ja 102 artiklaa. Jos kansallisten kilpailuviranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisia tehtäviä ja valtuuksia laajennetaan, jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisille kilpailuviranomaisille riittävät resurssit kyseisten tehtävien hoitamiseksi tehokkaasti.

(25)  Kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuutta olisi lisättävä antamalla niiden itsenäisesti päättää niiden tehtävien suorittamiseen osoitettujen talousarviomäärärahojen käyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten talousarviosääntöjen ja -menettelyjen soveltamista.

(26)  Sen varmistamiseksi, että kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla on tarvittavat resurssit tehtäviensä hoitamiseksi, voitaisiin harkita erilaisia rahoitustapoja, kuten rahoitusta vaihtoehtoisista muista lähteistä kuin valtion talousarviosta.

(27)  Jotta voitaisiin varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpanon tehokas valvonta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset toimittavat säännöllisesti kertomuksen toiminnastaan ja resursseistaan hallintoelimelle tai parlamentaariselle elimelle. Kertomukseen olisi sisällyttävä tietoa päätöksentekoelimen jäsenten nimityksistä ja irtisanomisista, kyseisenä vuonna osoitettujen resurssien määrästä sekä kyseiseen määrään mahdollisesti tehdyistä muutoksista aiempiin vuosiin verrattuna. Nämä kertomukset olisi saatettava yleisesti saataville.

(28)  Kansalliset kilpailuviranomaiset tarvitsevat tietyt yhteiset vähimmäisvaltuudet tutkintatoimia ja päätöksentekoa varten, jotta ne voivat panna tehokkaasti täytäntöön SEUT 101 ja 102 artiklan.

(29)  Kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat tutkintavaltuudet, jotta ne voivat havaita SEUT 101 artiklassa kielletyt sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat tai SEUT 102 artiklassa kielletyn määräävän aseman väärinkäytön menettelynsä kaikissa vaiheissa. Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava soveltaa näitä valtuuksia SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevan menettelyn kohteena oleviin yrityksiin ja yritysten yhteenliittymiin sekä sellaisiin muihin markkinatoimijoihin, joilla voi olla hallussaan kyseisen menettelyn kannalta merkityksellisiä tietoja. Tällaisten tehokkaiden tutkintavaltuuksien antamisella kansallisille hallinnollisille kilpailuviranomaisille olisi varmistettava, että ne voivat tehokkaasti avustaa toisiaan, kun niitä pyydetään toteuttamaan alueellaan tarkastus tai muu tutkintatoimenpide toisen kansallisen kilpailuviranomaisen puolesta ja sen lukuun asetuksen (EY) N:o 1/2003 22 artiklan mukaisesti.

(30)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten tutkintavaltuuksien olisi oltava riittävät vastaamaan täytäntöönpanon haasteisiin digitaalisessa ympäristössä, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada digitaalisessa muodossa kaikki tiedot, mukaan lukien rikosteknisin keinoin hankitut tiedot, jotka liittyvät tutkintatoimen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään, riippumatta välineestä, jolle tiedot on tallennettu, kuten kannettavat tietokoneet, matkapuhelimet, muut mobiililaitteet ja pilvitallennuspalvelut.

(31)  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset yritysten ja yritysten yhteenliittymien tiloissa, jos ne voivat osoittaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että on olemassa perusteltuja syitä epäillä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomista. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita edellyttämästä, että kansallinen oikeusviranomainen antaa ennakkoluvan tällaisiin tarkastuksiin.

(32)  Jotta kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten valtuudet suorittaa tarkastuksia olisivat tehokkaat, kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi niiden perusteella oltava mahdollisuus saada pääsy tietoihin, jotka ovat tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tai henkilön saatavilla ja jotka liittyvät tutkimuksen kohteena olevaan yritykseen tai yritysten yhteenliittymään. Tähän olisi välttämättä sisällyttävä toimivalta hakea asiakirjoja, tiedostoja tai dataa laitteilta, joita ei ole täsmällisesti määritetty etukäteen. Ilman tällaisia valtuuksia olisi mahdotonta saada tutkintaa varten tarvittavia tietoja, jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät asennoituvat torjuvasti tai kieltäytyvät yhteistyöstä. Kirjanpidon tai asiakirjojen tarkastelemista koskevien valtuuksien olisi katettava kaikki kirjeenvaihdon muodot, mukaan lukien sähköiset viestit, riippumatta siitä, vaikuttavatko ne olevan lukematta tai onko ne poistettu.

(33)  Tarkastusten tarpeettoman pitkittymisen välttämiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet jatkaa hakujen tekemistä ja valikoida jäljennöksiä tai kirjanpito-otteita tai muista asiakirjaotteita, jotka liittyvät tarkastuksen kohteena olevan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän liiketoimintaan, viranomaisen tiloissa tai muissa tarkoitukseen varatuissa tiloissa. Tällaisten hakujen tekemisessä olisi varmistettava yrityksen puolustautumisoikeuksien jatkuva asianmukainen kunnioittaminen.

(34)  Kokemus on osoittanut, että liikeasiakirjoja voidaan säilyttää yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien kotona, erityisesti joustavampien työjärjestelyjen lisääntyneen käytön vuoksi. Tarkastusten tehokkuuden varmistamiseksi kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, mukaan lukien yksityisasunnot, jos ne voivat osoittaa, että voidaan perustellusti epäillä, että kyseisissä tiloissa säilytetään liikeasiakirjoja, joilla voi olla merkitystä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisen toteen näyttämiseksi. Näiden valtuuksien käyttämisen edellytyksenä olisi oltava, että kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen on saanut ennakkoluvan kansalliselta oikeusviranomaiselta, johon voi kuulua yleinen syyttäjä tietyissä kansallisissa oikeusjärjestelmissä. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita antamasta erittäin kiireellisissä tapauksissa kansallisen oikeusviranomaisen tehtäviä kansalliselle hallinnolliselle kilpailuviranomaiselle, joka toimii oikeusviranomaisena, tai poikkeuksellisesti sallimasta tällaisten tarkastusten toteuttaminen tarkastuksen kohteena olevien suostumuksella. Kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen voisi antaa tällaiset tarkastukset tehtäväksi poliisille tai vastaavalle lainvalvontaviranomaiselle, edellyttäen että tarkastus suoritetaan kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen läsnä ollessa. Tällä ei saisi rajoittaa kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen oikeutta suorittaa tarkastus itse ja saada tarvittavaa apua poliisilta tai vastaavalta lainvalvontaviranomaiselta, mukaan lukien turvaamistoimenpiteenä annettava virka-apu tarkastuksen kohteena olevan yrityksen mahdollisesti vastustaessa sitä.

(35)  Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat valtuudet vaatia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä toimittamaan tietoja, jotka ovat tarpeen SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen havaitsemiseksi. Tätä varten kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava vaatia sellaisten tietojen ilmaisemista, joiden avulla ne voivat mahdollisesti tutkia otaksuttuja rikkomisia. Tähän olisi sisällyttävä oikeus vaatia missä tahansa digitaalisessa muodossa olevia tietoja, mukaan lukien sähköpostit ja pikaviestintäjärjestelmien viestit, riippumatta siitä, mihin tiedot on tallennettu, mukaan lukien pilvipalveluihin ja palvelimille, edellyttäen että ne ovat sen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän saatavilla, joka on tietopyynnön vastaanottaja. Kyseinen oikeus ei saisi aiheuttaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle velvoitetta, joka on kohtuuton tutkinnan vaatimuksiin nähden. Se ei esimerkiksi saisi aiheuttaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle kohtuuttomia kustannuksia tai ponnistuksia. Vaikka oikeus vaatia tietoja on keskeisen tärkeä rikkomisten havaitsemiseksi, tällaisten pyyntöjen olisi oltava laajuudeltaan tarkoituksenmukaisia. Tällaiset pyynnöt eivät saisi pakottaa yritystä tai yritysten yhteenliittymää myöntämään, että se on syyllistynyt rikkomiseen, minkä toteen näyttäminen on kansallisten kilpailuviranomaisten tehtävä. Tämä ei saisi rajoittaa yritysten tai yritysten yhteenliittymien velvoitetta vastata asiakysymyksiin ja toimittaa asiakirjoja. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi samaten oltava tehokkaat välineet, jotta ne voivat vaatia kaikkia muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimittamaan tiedot, jotka voivat olla merkityksellisiä SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tällaisia tietopyyntöjä koskevista menettelysäännöistä, kuten niiden oikeudellisesta muodosta, edellyttäen että kyseiset säännöt mahdollistavat tämän välineen tehokkaan käytön. Kokemukset ovat myös osoittaneet, että vastauksena ei-pakollisiin tietopyyntöihin vapaaehtoisesti toimitetut tiedot voivat olla arvokas tietolähde tietoon perustuvalle ja vankalle täytäntöönpanolle. Samaten kolmansien osapuolten, kuten markkinoilla olevien kilpailijoiden, asiakkaiden ja kuluttajien, omasta aloitteestaan toimittamat tiedot voivat edistää tehokasta täytäntöönpanoa, ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi kannustettava siihen.

(36)  Kokemus on osoittanut, että toimivalta toteuttaa kuulemisia on hyödyllinen väline todisteiden keräämiseen, ja se auttaa kilpailuviranomaisia arvioimaan jo kerättyjen todisteiden arvoa. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot kutsua kuultavaksi kaikki yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajat, kaikki muiden oikeushenkilöiden edustajat ja kaikki luonnolliset henkilöt, joilla voi olla hallussaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tällaisten kuulemisten toteuttamista koskevista säännöistä, edellyttäen että kyseiset säännöt mahdollistavat tämän välineen tehokkaan käytön.

(37)  Kansallisten kilpailuviranomaisten on välttämättä voitava vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä lopettamaan SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomiset, myös silloin kun rikkominen jatkuu kansallisten kilpailuviranomaisten käynnistettyä menettelyt virallisesti. Lisäksi kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot palauttaa kilpailu markkinoilla määräämällä rakenteellisia ja käyttäytymistä koskevia korjaustoimenpiteitä, jotka ovat oikeasuhteisia tehtyyn rikkomiseen nähden ja välttämättömiä sen lopettamiseksi. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että valitessaan kahden yhtä tehokkaan korjaustoimenpiteen välillä kansallisten kilpailuviranomaisten olisi valittava yritykselle vähemmän raskas toimenpide. Rakenteelliset korjaustoimenpiteet, kuten velvoitteet luopua osuudesta kilpailijan osakepääomasta tai luopua liiketoimintayksiköstä, vaikuttavat yrityksen omaisuuteen, ja niiden voidaan olettaa olevan yritykselle raskaampia kuin käyttäytymistä koskevat korjaustoimenpiteet. Tämän ei pitäisi kuitenkaan estää kansallisia kilpailuviranomaisia toteamasta, että tietyn rikkomisen olosuhteet oikeuttavat rakenteellisen korjaustoimenpiteen määräämiseen, koska se olisi rikkomisen lopettamiseksi tehokkaampi kuin käyttäytymistä koskeva korjaustoimenpide.

(38)  Välitoimet voivat olla tärkeä väline sen varmistamiseksi, että tutkinnan ollessa käynnissä sen kohteena oleva rikkominen ei aiheuta kilpailulle vakavaa ja peruuttamatonta haittaa. Tämä väline on tärkeä sellaisten markkinoiden kehityssuuntauksien välttämiseksi, joita olisi hyvin vaikea muuttaa menettelyn päätteeksi annetulla kansallisen kilpailuviranomaisen päätöksellä. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi sen vuoksi oltava valtuudet määrätä välitoimia päätöksellään. Näitä valtuuksia olisi sovellettava vähintään tapauksissa, joissa kansallinen kilpailuviranomainen on ensi näkemältä todennut, että kyse on SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta ja joissa vaarana on, että kilpailulle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on laajemmat valtuudet määrätä välitoimia. Välitoimien määräämisestä tehdyn päätöksen olisi oltava voimassa vain määrätyn ajanjakson, joko siihen saakka, että kansallinen kilpailuviranomainen saa menettelyn päätökseen, tai kiinteän määräajan, joka voidaan uusia siltä osin kuin se on välttämätöntä ja asianmukaista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällaisten toimenpiteiden lainmukaisuus, oikeasuhteisuus mukaan luettuna, voidaan tutkia nopeutetuissa muutoksenhakumenettelyissä tai muissa menettelyissä, jotka myös mahdollistavat nopeutetun oikeudellisen valvonnan. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi luotava tarvittavat edellytykset sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat hyödyntää välitoimia käytännössä. Erityisesti on tarpeen mahdollistaa se, että kaikki kilpailuviranomaiset voivat ottaa huomioon kehityksen nopeasti muuttuvilla markkinoilla ja sen vuoksi pohtia välitoimien käyttöä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa ja ottaa tämän kokemuksen huomioon kaikissa asiaankuuluvissa muissa kuin lainsäädännöllisissä toimenpiteissä tai tämän direktiivin tulevassa uudelleentarkastelussa.

(39)  Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät esittävät kansallisille kilpailuviranomaisille sopimukseen tai käytännön kieltämiseen mahdollisesti johtavan menettelyn yhteydessä sitoumuksia, jotka vastaavat niiden huolenaiheisiin, kyseisten kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava tehdä päätöksiä, joiden mukaan sitoumukset ovat asianomaisia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä velvoittavia ja täytäntöönpanokelpoisia niitä vastaan. Tällaiset sitoumuksia koskevat päätökset eivät lähtökohtaisesti ole asianmukaisia salaisten kartellien tapauksessa, jossa kansallisten kilpailuviranomaisten olisi määrättävä sakkoja. Sitoumuksia koskevissa päätöksissä olisi todettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten jatkotoimille ei ole enää perusteita, ilman että todetaan, onko SEUT 101 tai 102 artiklaa rikottu. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava harkintansa mukaan päättää, hyväksyykö se sitoumukset. Sitoumuksia koskevat päätökset eivät vaikuta kilpailuviranomaisten ja kansallisten tuomioistuinten valtuuksiin tehdä tällaista toteamusta rikkomisesta ja päättää tapauksesta. Lisäksi tehokkaat keinot valvoa, noudattavatko yritykset tai yritysten yhteenliittymät sitoumuksia, ja määrätä seuraamuksia tapauksissa, joissa niitä ei ole noudatettu, ovat osoittautuneet kilpailuviranomaisille toimiviksi välineiksi. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava tehokkaat keinot aloittaa menettely uudelleen, jos jokin sitoumuksia koskevan päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti tai yritys tai yritysten yhteenliittymä on toiminut vastoin sitoumuksiaan tai sitoumuksia koskeva päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

(40)  Jotta voidaan varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano, kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava valtuudet määrätä SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja joko suoraan itse omissa menettelyissään, erityisesti hallinnollisissa menettelyissä, edellyttäen että sellaiset menettelyt antavat mahdollisuuden määrätä suoraan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja, tai pyytämällä sakkojen määräämistä muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Tämä ei rajoita sellaisten kansallisten lakien soveltamista, joissa säädetään tuomioistuinten rikosoikeudellisissa menettelyissä SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisen johdosta yrityksille ja yritysten yhteenliittymille määräämistä seuraamuksista, kun rikkominen on kansallisen lainsäädännön nojalla rikos ja edellyttäen, että se ei vaikuta SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon.

(41)  Sen varmistamiseksi, että yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä on kannustimia noudattaa kansallisten kilpailuviranomaisten tutkintatoimia ja päätöksiä, kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava joko määrätä vaikuttavia sakkoja 6, 8, 9, 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden ja päätösten noudattamatta jättämisen vuoksi suoraan itse omassa menettelyssään tai pyytää sakkojen määräämistä muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä. Tämä ei rajoita sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, joissa säädetään tuomioistuinten rikosoikeudellisissa menettelyissä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille määräämistä tällaisista sakoista. ▌

(42)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten menettelyissä tai tapauksen mukaan muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä sakot olisi määrättävä, kun rikkomiseen on syyllistytty tahallaan tai tuottamuksesta. Tahallisuuden ja tuottamuksellisuuden käsitteitä olisi tulkittava SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, ei kuten niitä tulkittaisiin oikeusviranomaisten rikosasioissa toteuttamissa menettelyissä. Tämä ei rajoita sellaisten kansallisten lakien soveltamista, joiden mukaan rikkomisen toteaminen perustuu objektiivisen vastuun kriteeriin, edellyttäen että se on yhteensopiva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Tämä direktiivi ei vaikuta todistelunormistoa koskeviin kansallisiin sääntöihin tai kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuuksiin varmistua asiaan liittyvistä tosiseikoista, edellyttäen että tällaiset säännöt ja velvoitteet ovat yhteensopivat unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa. ▌

(43)  Sakot olisi määritettävä suhteessa asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon.

(44)  Uhkasakot ovat keskeinen väline sen varmistamiseksi, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on tehokkaat keinot torjua sitä, että yritykset ja yritysten yhteenliittymät jättävät jatkuvasti ja tulevaisuudessa noudattamatta 6, 8, 9, 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettuja kyseisten viranomaisten toimenpiteitä ja päätöksiä. Niitä ei tulisi soveltaa todettaessa menneisyydessä tapahtuneita rikkomisia. Valtuudet määrätä uhkasakkoja eivät vaikuta kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksiin rangaista 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimien noudattamatta jättämisestä. Tällaiset uhkasakot olisi määritettävä suhteessa asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien keskimääräiseen päivittäiseen maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon.

(45)  Sakkoja ja uhkasakkoja määrättäessä termiin 'päätös' olisi sisällyttävä kaikki toimet, jotka aiheuttavat sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa vastaanottajan etuihin muuttamalla hänen oikeusasemaansa selvästi.

(46)  SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi SEUT 101 ja 102 artiklaan sisältyvällä 'yrityksen' käsitteellä, jota olisi sovellettava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, katsotaan tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka sen muodostaisi useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Näin ollen kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava soveltaa yrityksen käsitettä todetakseen emoyhtiön olevan vastuuvelvollinen ja määrätäkseen sille sakkoja jonkin sen tytäryhtiön toiminnasta silloin, kun emoyhtiö ja sen tytäryhtiö muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden. Jotta estettäisiin se, että yritykset välttyvät SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määrättäviltä sakoilta oikeudellisilla tai organisatorisilla muutoksilla, kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava todeta yrityksen oikeudelliset tai taloudelliset seuraajat vastuuvelvollisiksi ja määrätä niille sakkoja SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

(47)  Sen varmistamiseksi, että SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta määrättävät sakot heijastavat rikkomisen taloudellista merkitystä, kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon rikkomisen vakavuus. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi myös voitava määrätä sakkoja, jotka ovat oikeassa suhteessa rikkomisen kestoon. Näitä seikkoja olisi arvioitava Euroopan unionin tuomioistuimen asiaankuuluvan oikeuskäytännön mukaisesti ja tavalla, jolla varmistetaan ennalta ehkäisevä vaikutus. Kaiken tyyppisten rikkomisten vakavuuden arviointi olisi tehtävä tapauskohtaisesti, ottaen huomioon kaikki tapauksen olosuhteet ▌. Seikkoja, jotka voitaisiin ottaa huomioon, ovat muun muassa rikkomisen luonne, kaikkien asianomaisten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus, se, onko rikkominen toteutunut käytännössä, yrityksen niiden tavaroiden ja palvelujen myynnin arvo, joihin rikkominen liittyy suoraan tai välillisesti, sekä asianomaisen yrityksen koko ja markkinavoima. Saman tekijän toistuvasti toteuttamat rikkomiset ovat osoitus taipumuksesta syyllistyä kyseisenkaltaiseen rikkomiseen ja sen vuoksi erittäin merkittävä osoitus, että ▌on tarpeen korottaa seuraamuksen tasoa tehokkaan ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi. Sen vuoksi kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus korottaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle määrättävää sakkoa, kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on aiemmin tehnyt päätöksen, jossa todetaan kyseisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän rikkoneen SEUT 101 tai 102 artiklaa, ja kyseinen yritys tai yritysten yhteenliittymä jatkaa samaa rikkomista tai syyllistyy samankaltaiseen rikkomiseen. Direktiivin 2014/104/EU mukaisesti kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon mahdollinen sovintoratkaisuun perustuvan korvauksen maksaminen. Lisäksi poikkeuksellisissa olosuhteissa kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon asianomaisen yrityksen taloudellinen kannattavuus.

(48)  Kokemus on osoittanut, että yritysten yhteenliittymät osallistuvat säännöllisesti kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja kansallisten kilpailuviranomaisten olisi näin ollen voitava määrätä niille vaikuttavia sakkoja. Kun arvioidaan rikkomisen vakavuutta sakon suuruuden määrittämiseksi yritysten yhteenliittymää vastaan käynnistetyssä menettelyssä, jossa rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, olisi oltava mahdollista ottaa huomioon yhteenliittymään kuuluvien yritysten niiden tavaroiden ja palvelujen myynnistä saaman liikevaihdon yhteissumma, joihin rikkominen liittyy suoraan tai välillisesti. Jos sakko on määrätty yhteenliittymän lisäksi myös sen jäsenille, niiden jäsenten liikevaihtoa, joille sakko on määrätty, ei tulisi ottaa huomioon laskettaessa yhteenliittymän sakkoa. Yritysten yhteenliittymille niiden tekemistä rikkomisista määrättyjen sakkojen tehokkaan perinnän varmistamiseksi on välttämätöntä määritellä edellytykset, joiden mukaan on kansallisten kilpailuviranomaisten harkintavallassa vaatia sakon maksamista yhteenliittymän jäseniltä, jos yhteenliittymä ei ole maksukykyinen. Näin tehdessään kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon yhteenliittymään kuuluvien yritysten suhteellinen koko ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanne. Sakon maksaminen yhden tai useamman yhteenliittymän jäsenen toimesta ei vaikuta kansallisen lainsäädännön sääntöihin, joissa määrätään maksetun määrän takaisinperimisestä yhteenliittymän muilta jäseniltä.

(49)  Sakkojen ennalta ehkäisevä vaikutus vaihtelee huomattavasti unionin eri osissa, ja joissakin jäsenvaltioissa sakon enimmäismäärä, joka voidaan määrätä, on hyvin pieni. Sen varmistamiseksi, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat määrätä varoittavia sakkoja, sen sakon enimmäismäärä, joka on mahdollista määrätä kustakin SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta, olisi vahvistettava tasolle, joka on vähintään 10 prosenttia asianomaisen yrityksen maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta. Tämän ei pitäisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön korkeampaa mahdollisesti määrättävää enimmäissakkoa.

(50)  Leniency-ohjelmat ovat keskeinen väline salaisten kartellien havaitsemiseksi ja edistävät siten vakavimpien kilpailuoikeuden rikkomisten tehokasta syytteeseenpanoa ja seuraamusten määräämistä niiden johdosta. Tällä hetkellä jäsenvaltioissa sovellettavien leniency-ohjelmien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Nämä erot aiheuttavat rikkomiseen syyllistyneille yrityksille oikeudellista epävarmuutta edellytyksistä, joiden täyttyessä ne voivat hakea leniencyä, sekä niiden sakkovapautusmahdollisuuksista eri leniency-ohjelmissa. Tällainen epävarmuus voisi heikentää mahdollisten leniencyn hakijoiden kannustimia hakea leniencyä. Tämä voi puolestaan heikentää kilpailuoikeuden tehokasta täytäntöönpanoa unionissa, koska salaisia kartelleja paljastuu vähemmän.

(51)  Leniency-ohjelmien väliset erot jäsenvaltioiden tasolla vaarantavat myös sisämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset. Sen vuoksi on aiheellista parantaa oikeusvarmuutta sisämarkkinoilla toimivien yritysten kannalta ja lisätä leniency-ohjelmien houkuttavuutta kaikkialla unionissa pienentämällä näitä eroja siten, että annetaan kaikille kansallisille kilpailuviranomaisille mahdollisuus vapauttaa sakoista tai lieventää niitä ja hyväksyä lyhennettyjä hakemuksia samoin edellytyksin. Tulevaisuudessa voitaisiin tarvita Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston lisätoimia leniency-ohjelmien yhdenmukaistamiseksi.

(52)  Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava myöntää yrityksille vapautus sakoista tai sakkojen lievennyksiä, jos tietyt edellytykset täyttyvät. Yritysten yhteenliittymien, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa omaan lukuunsa, olisi voitava saada vapautus sakoista ja sakkojen lievennyksiä tapauksissa, joissa ne osallistuvat väitettyyn kartelliin omaan lukuunsa eivätkä jäsentensä lukuun.

(53)  Jotta kartelli katsottaisiin salaiseksi kartelliksi, kaikkien sen toiminnan näkökohtien ei tarvitse olla salaisia. Erityisesti kartelli voidaan katsoa salaiseksi kartelliksi, jos kartellin osatekijät, joiden vuoksi toiminnan koko laajuutta on vaikeampi havaita, eivät ole yleisön, asiakkaiden tai tavarantoimittajien tiedossa.

(54)  Leniencyn saamiseksi hakijan olisi lopetettava osallistumisensa väitettyyn salaiseen kartelliin, paitsi tapauksissa, joissa kansallinen kilpailuviranomainen katsoo, että osallistumisen jatkaminen on kohtuudella välttämätöntä sen tutkinnan luotettavuuden säilyttämiseksi, esimerkiksi sen varmistamiseksi, että muut väitetyt kartelliin osallistujat eivät havaitse, että väitetty kartelli on saatettu kansallisen kilpailuviranomaisen tietoon, ennen kuin tämä toteuttaa tutkintatoimia, kuten ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia.

(55)  Leniencyn saamiseksi hakijan olisi tehtävä todellista, kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kun hakija harkitsee hakemuksen tekemistä kansalliselle kilpailuviranomaiselle, se ei saisi tuhota, väärentää tai kätkeä väitettyyn salaiseen kartelliin liittyviä todisteita. Kun yritys harkitsee hakemuksen tekemistä, on olemassa vaara, että sen johtajat, hallituksen jäsenet ja muu henkilöstö voisivat tuhota todisteita kätkeäkseen osallisuutensa kartellissa, mutta todisteiden tuhoaminen voisi tapahtua myös muista syistä. Sen vuoksi kansallisten kilpailuviranomaisten olisi otettava huomioon erityiset olosuhteet, joiden vallitessa todisteet on tuhottu, sekä tällaisen tuhoamisen merkitys tarkasteltaessa, asettaako todisteiden tuhoaminen hakijan todellisen yhteistyön kyseenalaiseksi.

(56)  Jotta todellisen, kokonaisvaltaisen, jatkuvan ja nopean yhteistyön edellytys täyttyisi, harkitessaan hakemuksen tekemistä kansalliselle kilpailuviranomaiselle hakija ei ole saanut paljastaa harkitsevansa hakemuksen tekemistä tai paljastaa hakemuksen sisältöä muille kuin toisille kansallisille kilpailuviranomaisille, komissiolle tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille. Tämä ei estä hakijaa raportoimasta käyttäytymisestään muille julkisille viranomaisille asiaankuuluvien lakien sitä edellyttäessä vaan ainoastaan paljastamasta, että se harkitsee leniency-hakemuksen tekemistä, ja toimittamasta leniency-lausuntoja kyseisille viranomaisille. Täyttäessään kyseisten asiaankuuluvien lakien mukaisia velvoitettaan hakijan olisi kuitenkin otettava huomioon myös se, että on tärkeää olla vaarantamatta kansallisen kilpailuviranomaisen mahdollista tutkintaa.

(57)  Hakijoilla olisi oltava mahdollisuus esittää täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät leniency-lausunnot kirjallisesti, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla olisi myös oltava käytössään järjestelmä, jonka avulla ne voivat hyväksyä tällaisia lausuntoja joko suullisesti tai muilla tavoin, jotka mahdollistavat sen, että hakijat eivät ota näitä esitettyjä lausuntoja haltuunsa, huostaansa tai valvontaansa. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava valita, millä tavoin ne hyväksyvät leniency-lausuntoja.

(58)  Yritysten, jotka haluavat tehdä sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, olisi voitava aluksi pyytää kansallisilta kilpailuviranomaisilta merkintää (marker) paikasta jonossa leniencyn saamiseksi, ennen kuin ne esittävät virallisesti sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jotta hakijalla olisi aikaa kerätä asiaankuuluvan näyttökynnyksen ylittämiseksi tarvittavat tiedot ja todisteet. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta sallia yritysten hakea merkintää sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tapauksessa.

(59)  Jotta voitaisiin lisäksi vähentää hallinnollista rasitusta ja muita merkittäviä ajallisia rasituksia, hakijoiden olisi voitava toimittaa täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät sekä merkinnän (marker) saamista koskeviin pyyntöihin liittyvät leniency-lausunnot joko kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos tästä on sovittu kahdenvälisesti kansallisen kilpailuviranomaisen ja hakijan kesken, jollakin muulla unionin virallisella kielellä. Tällaisen sopimuksen katsottaisiin olevan olemassa, jos kansalliset kilpailuviranomaiset yleensä hyväksyvät tällaisten lausuntojen ja pyyntöjen toimittamisen kyseisellä kielellä.

(60)  Kun otetaan huomioon komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten jaettu toimivalta SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanossa, on olennaisen tärkeää, että käytössä on saumattomasti toimiva järjestelmä lyhennettyjen hakemusten käsittelyä varten. Hakijoiden, jotka ovat hakeneet komissiolta leniencyä, joka koskee väitettyä salaista kartellia, olisi voitava esittää kansallisille kilpailuviranomaisille samaa kartellia koskevia lyhennettyjä hakemuksia edellyttäen, että komissiolle jätetty hakemus kattaa kohdealueena enemmän kuin kolme jäsenvaltiota. Tämä ei rajoita komission mahdollisuutta käsitellä asioita, jos ne liittyvät läheisesti muihin unionin säännöksiin, joita komissio voi soveltaa yksinomaisesti tai tehokkaammin, silloin kun unionin etu edellyttää komission päätöksen hyväksymistä unionin kilpailupolitiikan kehittämiseksi uuden kilpailua koskevan ongelman ilmetessä tai tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(61)  Lyhennettyjä hakemuksia koskevan järjestelmän ansiosta yritysten olisi voitava esittää kansallisille kilpailuviranomaisille leniency-hakemus, joka sisältää rajalliset tiedot, jos komissiolle on esitetty tällaista väitettyä kartellia koskeva täydellinen hakemus. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi sen vuoksi hyväksyttävä lyhennetyt hakemukset, jotka sisältävät tietyt vähimmäistiedot väitetystä kartellista kunkin 22 artiklan 2 kohdassa esitetyn seikan osalta. Tämä ei rajoita hakijan mahdollisuutta antaa yksityiskohtaisempia tietoja myöhemmin. Leniencyn hakijan pyynnöstä kansallisten kilpailuviranomaisten olisi annettava sille vastaanottoilmoitus, jossa mainitaan vastaanottopäivä ja -aika. Jos kansallinen kilpailuviranomainen ei ole vielä vastaanottanut tällaista ennakollista leniency-hakemusta joltain toiselta leniencyn hakijalta saman väitetyn salaisen kartellin osalta ja katsoo, että lyhennetty hakemus täyttää 22 artiklan 2 kohdan vaatimukset, kansallisen kilpailuviranomaisen olisi ilmoitettava tästä hakijalle.

(62)  Lyhennettyjä hakemuksia koskevan järjestelmän tarkoituksena on vähentää niiden hakijoiden hallinnollista rasitusta, jotka jättävät komissiolle väitettyä salaista kartellia koskevan leniency-hakemuksen, joka kattaa kohdealueena enemmän kuin kolme jäsenvaltiota. Koska näissä tapauksissa komissio vastaanottaa täydellisen hakemuksen, sen olisi toimittava leniencyn hakijan yhteystahona, erityisesti antaen ohjeita hakijan toimia varten mahdollisen täydentävän sisäisen tutkinnan suhteen, siihen saakka kun saadaan selvyys siitä, käsitteleekö komissio koko asiaa tai sen osaa. Komissio pyrkii päättämään tästä seikasta kohtuullisessa ajassa ja ilmoittaa siitä kansallisille kilpailuviranomaisille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan soveltamista. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun tämä on ehdottoman välttämätöntä asian rajaamisen tai asioiden käsiteltäväksi jakamisen vuoksi, kansallisen kilpailuviranomaisen olisi voitava pyytää hakijaa toimittamaan täydellinen hakemus aikaisempana ajankohtana, ennen kuin tällainen selvyys on saatu. Tätä mahdollisuutta olisi käytettävä erittäin harvoin. Muissa tapauksissa hakijaa olisi pyydettävä toimittamaan täydellinen hakemus sille kansalliselle kilpailuviranomaiselle, joka on vastaanottanut lyhennetyn hakemuksen, vasta kun on saatu selvyys, ettei komissio aio käsitellä koko asiaa tai sen osaa.

(63)  Hakijoille olisi annettava mahdollisuus toimittaa täydelliset leniency-hakemukset niille kansallisille kilpailuviranomaisille, joille ne ovat toimittaneet lyhennetyt hakemukset. Jos hakijat toimittavat tällaiset täydelliset hakemukset kansallisen kilpailuviranomaisen asettaman määräajan kuluessa, näiden hakemusten sisältämät tiedot olisi katsottava toimitetuiksi lyhennetyn hakemuksen jättöajankohtana, edellyttäen että lyhennetty hakemus kattaa samat kohdetuotteet ja -alueet ja saman väitetyn kartellin keston kuin komissiolle jätetty leniency-hakemus, jota on saatettu täydentää. Hakijoiden velvollisuutena olisi oltava ilmoittaa kansallisille kilpailuviranomaisille, joille ne ovat toimittaneet lyhennetyt hakemukset, jos niiden komissiolle toimittaman leniency-hakemuksen laajuus on muuttunut, ja päivittää lyhennettyjä hakemuksiaan vastaavasti. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa tehtävän yhteistyön avulla tarkistaa, vastaako lyhennetyn hakemuksen laajuus komissiolle jätetyn leniency-hakemuksen laajuutta.

(64)  Oikeudellinen epävarmuus siitä, ovatko sakoista vapauttamisen hakijoiden nykyiset ja entiset johtajat, hallituksen jäsenet ja muut henkilöstön edustajat suojassa henkilökohtaisilta seuraamuksilta, kuten sakoilta, oikeudenmenetykseltä tai vankeusrangaistukselta, voisi estää mahdollisia hakijoita hakemasta leniencyä. Kun otetaan huomioon, että kyseiset henkilöt ovat edistäneet salaisten kartellien havaitsemista ja tutkintaa, heitä olisi sen vuoksi lähtökohtaisesti suojeltava ▌ seuraamuksilta, joita viranomaiset määräävät rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä, hallinnollisessa menettelyssä ja muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä osallistumisesta salaiseen kartelliin, jota hakemus koskee, niiden kansallisten lakien – kuten kansallisten tarjouskartellia koskevien lakien – mukaisesti, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 artiklalla, kun tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät. Yhtenä edellytyksenä on se, että sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen olisi oltava tehty ennen kuin toimivaltaiset kansalliset viranomaiset saattoivat mahdolliseen seuraamusten määräämiseen johtavan menettelyn kyseisten henkilöiden tietoon. Ajankohta, jona kyseisiä henkilöitä aletaan epäillä mainittujen kansallisten lakien rikkomisesta, sisältyy tällaiseen menettelyyn.

Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössä yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, kuinka kyseisten henkilöiden olisi tehtävä yhteistyötä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa mainitun suojan tosiasiallisen toiminnan varmistamiseksi. Suojaan rikosoikeudellisilta seuraamuksilta kuuluvat tapaukset, joissa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset pidättyvät syytetoimista tietyin edellytyksin tai antaen ohjeita kyseisen henkilön tulevaa käyttäytymistä varten.

(65)  Tästä poiketen sen varmistamiseksi, että henkilöiden suoja rikosoikeudellisessa menettelyssä määrättäviltä seuraamuksilta on jäsenvaltioiden oikeudellisen järjestelmän olemassa olevien perusperiaatteiden mukainen, jäsenvaltiot voisivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valita, suojelevatko ne henkilöä seuraamuksilta vai lieventävätkö ne ainoastaan näitä seuraamuksia, riippuen siitä, mihin päädytään punnittaessa henkilön syytteeseen asettamisen ja/tai häntä koskevien seuraamusten määräämisen etuja suhteessa siihen, kuinka kyseinen henkilö on edistänyt kartellin havaitsemista ja tutkintaa. Kun arvioidaan etuja kyseisten henkilöiden syytteeseen asettamisesta ja/tai heitä koskevien seuraamusten määräämisestä, heidän henkilökohtainen vastuunsa tai osallisuutensa rikkomiseen voidaan ottaa huomioon muiden seikkojen ohella.

(66)  Jäsenvaltioita ei estetä suojelemasta seuraamuksilta myös sakkojen lieventämistä hakevien yritysten nykyisiä ja entisiä johtajia, hallituksen jäseniä ja muita henkilöstön edustajia tai lieventämästä tällaisia seuraamuksia.

(67)  Jotta suoja olisi toimiva tilanteissa, joissa on osallisena useampi kuin yksi lainkäyttöalue, jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että asioissa, joissa toimivaltainen seuraamuksia määräävä viranomainen tai syyttäjäviranomainen ei ole samalla lainkäyttöalueella kuin asiaa käsittelevä kilpailuviranomainen, toimivaltaisen seuraamuksia määräävän viranomaisen tai syyttäjäviranomaisen lainkäyttöalueen kansallisen kilpailuviranomaisen olisi varmistettava tarvittavat yhteydet näiden viranomaisten välillä.

(68)  Järjestelmässä, jossa komissiolla ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla on SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisessa rinnakkainen toimivalta, tarvitaan kansallisten kilpailuviranomaisten keskinäistä sekä kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission välistä tiivistä yhteistyötä. Erityisesti silloin, kun kansallinen kilpailuviranomainen suorittaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen tarkastuksen tai kuulemisen toisen kansallisen kilpailuviranomaisen puolesta asetuksen (EY) N:o 1/2003 22 artiklan 1 kohdan nojalla, pyynnön esittävän viranomaisen virkamiesten olisi voitava olla läsnä ja avustaa, jotta tarkastuksia ja kuulemisia voidaan tehostaa lisäresursseilla, tietämyksellä ja teknisellä asiantuntemuksella. Kansallisille kilpailuviranomaisille olisi annettava myös valtuudet pyytää muilta kansallisilta kilpailuviranomaisilta apua sen määrittämisessä, ovatko yritykset tai yritysten yhteenliittymät jättäneet noudattamatta pyynnön esittävien kansallisten kilpailuviranomaisten toteuttamia tutkintatoimia ja niiden tekemiä päätöksiä.

(69)  Olisi otettava käyttöön järjestelyt, joiden avulla kansalliset kilpailuviranomaiset voivat pyytää keskinäistä avunantoa SEUT 101 tai 102 artiklan rajat ylittävään soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksiantamisessa menettelyn osapuolille tai muille yrityksille, yritysten yhteenliittymille tai luonnollisille henkilöille, jotka voivat olla kyseisten tiedoksiantojen vastaanottajia. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi samaten voitava pyytää, että muiden jäsenvaltioiden viranomaiset panevat täytäntöön päätöksiä, joissa määrätään sakkoja tai uhkasakkoja, kun pyynnön esittävä viranomainen on toteuttanut kohtuulliset toimet sen varmistamiseksi, että yrityksellä, jota vastaan sakko tai uhkasakko on määrä panna täytäntöön, ei ole riittävästi omaisuutta pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä, että erityisesti kun yritys, jota vastaan sakko tai uhkasakko on täytäntöönpanokelpoinen, ei ole sijoittautunut pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltioon, pyynnön vastaanottava viranomainen voi panna täytäntöön pyynnön esittävän viranomaisen tekemät päätökset pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä. Näin varmistettaisiin SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas täytäntöönpano ja edistettäisiin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalliset kilpailuviranomaiset osoittavat riittävästi resursseja keskinäistä avunantoa koskeviin pyyntöihin, ja jotta kannustettaisiin tällaiseen avunantoon, pyynnön vastaanottavien viranomaisten olisi voitava periä takaisin kyseisen avun antamisesta niille aiheutuneet kustannukset. Tällainen keskinäinen avunanto ei vaikuta neuvoston puitepäätöksen 2005/214/YOS(4) soveltamiseen.

(70)  Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat panna SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaasti täytäntöön, on tarpeen luoda toimivat vanhentumisaikoja ▌ koskevat säännöt. Erityisesti rinnakkaisen toimivallan järjestelmässä kansalliset vanhentumisajat olisi keskeytettävä tai katkaistava toisen jäsenvaltion kansallisten kilpailuviranomaisten tai komission menettelyjen ajaksi. Tällainen keskeyttäminen tai katkaiseminen ei saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön ehdottomia vanhentumisaikoja edellyttäen, että tällaisten ehdottomien vanhentumisaikojen kesto ei tee SEUT 101 ja 102 artiklan tehokasta täytäntöönpanoa käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi.

(71)  Sen varmistamiseksi, että asiat käsitellään tehokkaasti ja vaikuttavasti Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa, niissä jäsenvaltioissa, joissa sekä kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen ▌että kansallinen oikeudellinen kilpailuviranomainen on nimetty kansallisiksi kilpailuviranomaisiksi SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanoa varten tämän direktiivin 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 ja 16 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten olisi voitava nostaa kanne suoraan kansallisessa oikeudellisessa kilpailuviranomaisessa. Lisäksi siltä osin kuin kansalliset tuomioistuimet toimivat ▌ oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka on pantu vireille kansallisten kilpailuviranomaisten SEUT 101 tai 102 artiklaa soveltaessaan tekemien päätösten johdosta, kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla olisi oltava jo itsessään oikeus osallistua näihin oikeudenkäyntimenettelyihin täysimääräisesti syyttäjänä tai vastaajana, ja niiden olisi voitava nauttia samoista oikeuksista kuin kyseisten oikeudenkäyntimenettelyjen tällaiset julkiset osapuolet.

(72)  Riski siitä, että itsekriminoivaa aineistoa paljastetaan sen tutkinnan ulkopuolelle, jota varten se toimitettiin, voisi heikentää mahdollisten leniencyn hakijoiden kannustimia tehdä yhteistyötä kilpailuviranomaisten kanssa. Tämän seurauksena leniency-lausunnoista asiakirja-aineistoon tutustumisen kautta saatuja tietoja, riippumatta siitä, missä muodossa leniency-lausunnot on toimitettu, olisi käytettävä vain, jos se on tarpeen puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi kansallisissa tuomioistuinmenettelyissä tietyissä hyvin rajoitetuissa tapauksissa, jotka liittyvät suoraan siihen asiaan, jota varten oikeus tutustua asiakirjoihin on myönnetty. Tämä ei saisi estää kilpailuviranomaisia julkaisemasta päätöksiään sovellettavan unionin tai kansallisen oikeuden mukaisesti.

(73)  Todisteet ovat merkittävässä asemassa SEUT 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanossa. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi voitava ottaa huomioon asian kannalta merkitykselliset todisteet riippumatta siitä, onko ne esitetty kirjallisesti, suullisesti vai sähköisessä tai tallennetussa muodossa ▌. Tähän olisi kuuluttava mahdollisuus ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka eivät ole julkisia viranomaisia, tekemät salaiset tallenteet, edellyttäen että nämä tallenteet ne eivät ole ainoa todistelähde. Tämä ei saisi rajoittaa oikeutta tulla kuulluksi eikä julkisten viranomaisten tekemien tai haltuunsa saamien tallenteiden hyväksyttävyyttä. Kansallisten kilpailuviranomaisten olisi samaten voitava ottaa huomioon sähköiset viestit merkityksellisinä todisteina riippumatta siitä, vaikuttavatko kyseiset viestit olevan lukematta tai onko ne poistettu.

(74)  Sen varmistaminen, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on valtuudet, jotka ne tarvitsevat ollakseen tehokkaampia täytäntöönpanijoita, vahvistaa tiiviin yhteistyön ja tehokkaan monenvälisen ja kahdenvälisen viestinnän tarvetta Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa. Tähän olisi kuuluttava muiden kuin lainsäädännöllisten toimenpiteiden kehittäminen tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi ja tukemiseksi.

(75)  Tiiviin yhteistyön tukemiseksi Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa komission olisi ylläpidettävä, kehitettävä, hallinnoitava, käytettävä ja tuettava keskitettyä tietojärjestelmää (Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmä) asiaa koskevien luottamuksellisuutta, tietosuojaa ja tietoturvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Euroopan kilpailuviranomaisten verkosto perustuu yhteentoimivuuteen, jotta se toimisi tehokkaasti ja tuloksellisesti. Kustannukset, jotka aiheutuvat Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmän ylläpitämisestä, kehittämisestä, hallinnoinnista, käyttäjien tukemisesta ja toiminnasta, sekä muut hallinnolliset kustannukset, joita aiheutuu Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toiminnan yhteydessä, erityisesti kokousten järjestämiseen liittyvät kustannukset, olisi katettava unionin yleisestä talousarviosta. Vuoteen 2020 asti Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmän kustannukset on varauduttu kattamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/2240(5) perustetusta, eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) ottaen huomioon ohjelman käytettävissä olevat varat, tukikelpoisuus ja priorisointikriteerit.

(76)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, eli sen varmistamista, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on tarvittavat riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, jotta ne voivat soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa ja kansallista kilpailuoikeutta rinnakkain SEUT 101 ja 102 artiklan kanssa, ja sisämarkkinoiden ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston tehokkaan toiminnan varmistamista, vaan ne voidaan SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen vuoksi, joka on välttämätöntä ottaen erityisesti huomioon direktiivin alueellinen soveltamisala, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(77)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(6) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta tällaisten asiakirjojen toimittamista pidetään perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä direktiivissä vahvistetaan tietyt säännöt, joilla varmistetaan, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on sellaiset riippumattomuuden takeet, resurssit ja täytäntöönpano- ja sakotusvaltuudet, joita ne tarvitsevat voidakseen soveltaa tehokkaasti SEUT 101 ja 102 artiklaa niin, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy ja että kansallinen lainsäädäntö ja toimenpiteet, jotka estävät kansallisia kilpailuviranomaisia panemasta kilpailusääntöjä tehokkaasti täytäntöön, eivät saata kuluttajia ja yrityksiä epäedulliseen asemaan.

2.  Tämä direktiivi kattaa SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen sekä kansallisen kilpailuoikeuden säännösten rinnakkaisen soveltamisen samassa asiassa. Tämän direktiivin 31 artiklan 3 ja 4 kohdan osalta tämä direktiivi kattaa myös kansallisen kilpailuoikeuden itsenäisen soveltamisen.

3.  Tässä direktiivissä vahvistetaan tietyt keskinäistä avunantoa koskevat säännöt, jotta voidaan turvata sisämarkkinoiden sujuva toiminta ja Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston tiiviin yhteistyön sujuva toiminta.

2 artikla

Määritelmät

1.  Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)  'kansallisella kilpailuviranomaisella' viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt asetuksen (EY) N:o 1/2003 35 artiklan mukaisesti vastaamaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisesta; jäsenvaltiot voivat nimetä yhden tai useamman hallinnollisen kilpailuviranomaisen, jäljempänä 'kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset', sekä oikeusviranomaisia, jäljempänä 'kansalliset oikeudelliset kilpailuviranomaiset';

2)  'kansallisella hallinnollisella kilpailuviranomaisella' hallintoviranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan kaikki kansallisen kilpailuviranomaisen tehtävät tai jotkin niistä;

3)  'kansallisella oikeudellisella kilpailuviranomaisella' oikeusviranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan jotkin kansallisen kilpailuviranomaisen tehtävät;

4)  'kilpailuviranomaisella' asiayhteyden mukaisesti kansallista kilpailuviranomaista, ▌komissiota tai niitä molempia;

5)  'Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolla' kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission muodostamaa viranomaisten verkostoa, joka tarjoaa SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista ja täytäntöönpanoa koskevan keskustelu- ja yhteistyöfoorumin;

6)  'kansallisella kilpailuoikeudella ▌' kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 ja 102 artiklalla ja joita sovelletaan samaan asiaan rinnakkain unionin kilpailuoikeuden kanssa asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 ja 102 artiklalla ja joita sovelletaan itsenäisesti tämän direktiivin 31 artiklan 3 ja 4 kohdan osalta, lukuun ottamatta niitä kansallisen oikeuden säännöksiä, joissa määrätään rikosoikeudellisia seuraamuksia luonnollisille henkilöille;

7)  'kansallisella tuomioistuimella' SEUT 267 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltion tuomioistuinta;

8)  'muutoksenhakutuomioistuimella' kansallista tuomioistuinta, jolla on toimivalta varsinaisin muutoksenhakukeinoin arvioida kansallisen kilpailuviranomaisen tekemät päätökset tai näiden päätösten johdosta annetut ratkaisut riippumatta siitä, onko kyseisellä tuomioistuimella itsellään toimivalta todeta kilpailuoikeuden rikkominen;

9)  'täytäntöönpanomenettelyllä' asian käsittelyä kilpailuviranomaisessa SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi siihen saakka, kun kyseinen kilpailuviranomainen on päättänyt menettelyn tekemällä kansallisen kilpailuviranomaisen tapauksessa tämän direktiivin 10, 12 tai 13 artiklassa tarkoitetun päätöksen tai komission tapauksessa asetuksen (EY) N:o 1/2003 7, 9 tai 10 artiklassa tarkoitetun päätöksen tai niin kauan, kun kilpailuviranomainen ei ole todennut, että sen puolesta ei ole perusteita jatkotoimiin;

10)  'yrityksellä', johon viitataan SEUT 101 ja 102 artiklassa, ▌jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta;

11)  '▌ kartellilla' kahden ▌tai useamman kilpailijan välistä sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelytapaa, jonka tarkoituksena on sovittaa yhteen niiden kilpailukäyttäytyminen markkinoilla ▌tai vaikuttaa merkityksellisiin kilpailuparametreihin, esimerkiksi, mutta ei pelkästään, vahvistamalla tai sovittamalla yhteen osto- tai myyntihintoja tai muut kauppaehtoja, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyen, jakamalla tuotanto- tai myyntikiintiöitä, jakamalla markkinat ja asiakkaat, tarjouskartelli mukaan lukien, rajoittamalla tuontia tai vientiä ▌tai kilpailunvastaisilla toimilla muita kilpailijoita vastaan;

12)  'salaisella kartellilla' kartellia, jonka olemassaolo on osittain tai kokonaan salattu;

13)  'sakoista vapauttamisella' sitä, että yritys vapautetaan sakoista, jotka sille olisi muutoin määrätty sen osallistumisesta salaiseen kartelliin, palkkiona sen yhteistyöstä kilpailuviranomaisen kanssa leniency-ohjelman puitteissa;

14)  'sakkojen lieventämisellä' sitä, että yritykselle määrättävän sakon määrää lievennetään verrattuna sakkoon, joka sille olisi muutoin määrätty sen osallistumisesta salaiseen kartelliin, palkkiona sen yhteistyöstä kilpailuviranomaisen kanssa leniency-ohjelman puitteissa;

15)  'leniencyllä' sekä sakoista vapauttamista että sakkojen lieventämistä;

16)  'leniency-ohjelmalla' SEUT 101 artiklan tai kansallisen oikeuden vastaavan säännöksen soveltamista koskevaa ohjelmaa, jonka perusteella salaiseen kartelliin osallinen tekee muista kartelliin osallistuneista yrityksistä riippumatta yhteistyötä kilpailuviranomaisen tutkinnassa toimittamalla oma-aloitteisia selostuksia, jotka koskevat kyseisellä osallisella kartellista olevia tietoja ja sen roolia kartellissa, minkä vastineeksi kyseiselle osalliselle myönnetään päätöksen nojalla tai menettelyn jatkamatta jättämisellä vapautus kartelliin osallistumisen johdosta määrättävistä sakoista tai lievennetään näitä sakkoja;

17)  'leniency-lausunnolla' yrityksen tai luonnollisen henkilön laatimaa tai niiden puolesta laadittua kilpailuviranomaiselle osoitettua oma-aloitteista suullista tai kirjallista selostusta tai sellaisen tallennetta, jossa esitetään kyseisellä yrityksellä tai luonnollisella henkilöllä ▌ kartellista olevat tiedot ja sen rooli kartellissa ja joka on laadittu nimenomaan esitettäväksi kilpailuviranomaiselle sakoista vapauttamiseksi tai sakkojen lieventämiseksi leniency-ohjelman mukaisesti, ▌ lukuun ottamatta todisteita, joiden olemassaolo ei ole yhteydessä täytäntöönpanomenettelyyn, riippumatta siitä, ovatko nämä tiedot kilpailuviranomaisen asiakirja-aineistossa, eli jo olemassa olevia tietoja;

18)  'sovintoehdotuksella' sellaista yrityksen laatimaa tai sen puolesta laadittua oma-aloitteista selostusta kilpailuviranomaiselle, jossa yritys myöntää osallisuutensa SEUT 101 tai 102 artiklan tai kansallisen kilpailuoikeuden rikkomiseen tai luopuu osallisuutensa kiistämisestä sekä myöntää kyseistä rikkomista koskevan vastuunsa ja joka on laadittu nimenomaan siksi, että kilpailuviranomainen voisi soveltaa yksinkertaistettua tai nopeutettua menettelyä;

19)  'hakijalla' yritystä, joka hakee sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä leniency-ohjelman puitteissa;

20)  'pyynnön esittävällä viranomaisella' kansallista kilpailuviranomaista, joka esittää 24, 25, 26, 27 tai 28 artiklassa tarkoitetun keskinäistä avunantoa koskevan pyynnön;

21)  'pyynnön vastaanottavalla viranomaisella' kansallista kilpailuviranomaista, joka vastaanottaa keskinäistä avunantoa koskevan pyynnön, ja kun on kyse 25, 26, 27 tai 28 artiklassa tarkoitetusta avunantopyynnöstä, toimivaltaista julkista elintä, jolla on pääasiallinen vastuu tällaisten päätösten täytäntöönpanosta kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisen käytännön mukaisesti;

22)  'lopullisella päätöksellä' päätöstä, johon ei voida tai ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

2.  Kaikkia tässä direktiivissä olevia viittauksia SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen tai rikkomiseen on tulkittava siten, että ne käsittävät myös kansallisen kilpailuoikeuden ▌ rinnakkaisen soveltamisen samassa asiassa.

II LUKU

PERUSOIKEUDET

3 artikla

Suojakeinot

1.  SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisia koskevassa menettelyssä, myös kansallisten kilpailuviranomaisten käyttäessä tässä direktiivissä tarkoitettuja valtuuksia, on noudatettava unionin oikeuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yleisiä periaatteita.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien käyttöön sovelletaan yritysten puolustautumisoikeuksien osalta asianmukaisia suojakeinoja, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ▌.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanomenettelyt suoritetaan kohtuullisessa ajassa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset hyväksyvät väitetiedoksiannon ennen tämän direktiivin 10 artiklan mukaisen päätöksen tekemistä.

III LUKU

RIIPPUMATTOMUUS JA RESURSSIT

4 artikla

Riippumattomuus

1.  Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuden takaamiseksi niiden soveltaessa SEUT 101 ja 102 artiklaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaiset viranomaiset suorittavat tehtävänsä ja käyttävät valtuuksiaan puolueettomasti pyrkien varmistamaan kyseisten säännösten tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen, ottaen huomioon oikeasuhteiset vastuuvelvollisuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailuviranomaisten välistä läheistä yhteistyötä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa.

2.  Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava vähintään, että henkilöstö ja henkilöt, jotka tekevät päätöksiä kansallisissa hallinnollisissa kilpailuviranomaisissa tämän direktiivin 10–13 ja 16 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen,

a)  pystyvät suorittamaan tehtävänsä ja käyttämään valtuuksiaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi riippumatta poliittisesta ja muusta ulkoisesta vaikutuksesta;

b)  eivät pyydä eivätkä ota vastaan ohjeita ▌ hallitukselta tai miltään muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä suorittaessaan tehtäviään ja käyttäessään valtuuksiaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion hallituksen oikeutta antaa soveltuvissa tapauksissa yleisiä toimintapoliittisia sääntöjä, jotka eivät liity toimialaselvityksiin tai tiettyihin täytäntöönpanomenettelyihin; ja

c)  pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa heidän SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi suorittamiensa tehtävien ja/tai käyttämiensä valtuuksien kanssa, ja heihin sovelletaan menettelyjä, joilla varmistetaan, että he toimesta lähdettyään pidättyvät kohtuullisen ajan käsittelemästä täytäntöönpanomenettelyjä, joista voisi aiheutua eturistiriitoja.

3.  Henkilöitä, jotka tekevät päätöksiä kansallisissa hallinnollisissa kilpailuviranomaisissa 10–13 ja 16 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen, ei saa irtisanoa tällaisista viranomaisista syistä, jotka liittyvät tämän direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen liittyvien tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen tai valtuuksien asianmukaiseen käyttöön. Heidät voidaan irtisanoa ainoastaan, jos he eivät enää täytä tehtäviensä suorittamisen edellyttämiä vaatimuksia tai jos heidän on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen kansallisen lainsäädännön nojalla. Tehtävien suorittamisen edellyttämistä vaatimuksista ja vakavan väärinkäytöksen määritelmästä on säädettävä etukäteen kansallisessa lainsäädännössä ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa tehokas täytäntöönpano.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten päätöksentekoelimen jäsenet valitaan, otetaan palvelukseen tai nimitetään kansallisessa lainsäädännössä ennalta vahvistettujen selkeiden ja avoimien menettelyjen mukaisesti.

5.   Kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla on oltava valtuudet asettaa tämän direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen liittyvät tehtävänsä tärkeysjärjestykseen. Siltä osin kuin kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla on velvollisuus tutkia viralliset kantelut, ▌ kyseisillä viranomaisilla on oltava valtuudet hylätä kyseiset kantelut sillä perusteella, että ne eivät pidä niitä täytäntöönpanon kannalta ensisijaisina. Tämä ei rajoita kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten toimivaltaa hylätä kantelut kansallisessa lainsäädännössä määritellyillä muilla perusteilla.

5 artikla

Resurssit

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava vähintään, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on riittävä määrä pätevää henkilöstöä sekä riittävät taloudelliset, ▌tekniset ja teknologiset resurssit, joita ne tarvitsevat SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseen liittyvien tehtäviensä suorittamiseksi ja valtuuksiensa käyttämiseksi tehokkaasti tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa ▌kansallisten kilpailuviranomaisten on voitava vähintään toteuttaa tutkintoja SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi, tehdä päätöksiä kyseisiä määräyksiä soveltaen asetuksen (EY) N:o 1/2003 5 artiklan perusteella ja toimia tiiviissä yhteistyössä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa, jotta voidaan varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen. Siltä osin kuin siitä säädetään kansallisessa lainsäädännössä, kansallisten kilpailuviranomaisten on voitava tarvittaessa myös neuvoa julkisia laitoksia ja elimiä sellaisten lakien, asetusten ja hallinnollisten toimenpiteiden osalta, jotka voivat vaikuttaa kilpailuun sisämarkkinoilla, sekä edistää yleistä tietoisuutta SEUT 101 ja 102 artiklasta.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat toimia itsenäisesti käyttäessään niiden 2 kohdan mukaisten tehtävien suorittamiseen osoitettuja talousarviomäärärahoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten talousarviosääntöjen ja -menettelyjen soveltamista.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset toimittavat säännöllisesti kertomuksen toiminnastaan ja resursseistaan hallintoelimelle tai parlamentaariselle elimelle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaiseen kertomukseen sisältyy tietoa päätöksentekoelimen jäsenten nimityksistä ja irtisanomisista, päätöksentekoelimelle kyseisenä vuonna osoitettujen resurssien määrästä sekä kyseiseen määrään mahdollisesti tehdyistä muutoksista aiempiin vuosiin verrattuna. Kyseiset kertomukset on asetettava julkisesti saataville.

IV LUKU

VALTUUDET

6 artikla

Valtuudet tarkastaa toimitiloja

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi suorittaa kaikki tarvittavat ennalta ilmoittamattomat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisten kilpailuviranomaisten tällaisen tarkastuksen suorittamiseen valtuuttamilla tai nimittämillä virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä on vähintään valtuudet

a)  päästä yritysten ja yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)  tutkia kirjanpitoa ja kaikkia muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu, ja saada pääsy kaikkiin tietoihin, jotka ovat tarkastuksen kohteena olevan yksikön saatavilla;

c)  ottaa tai saada missä tahansa muodossa jäljennöksiä tai otteita kirjanpidosta tai asiakirjoista ja, jos he katsovat sen aiheelliseksi, jatkaa tällaisten tiedonhakujen tekemistä ja jäljennösten tai otteiden valikointia kansallisten kilpailuviranomaisten tiloissa tai missä tahansa muissa tarkoitukseen varatuissa tiloissa;

d)  sinetöidä kaikki toimitilat ja kirjanpito tai asiakirjat siksi ajaksi ja siltä osin kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi;

e)  pyytää kaikilta yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajilta tai henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksiltä ja yritysten yhteenliittymiltä edellytetään 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin suostumista. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jos yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen määräämää ja/tai kansallisen oikeusviranomaisen hyväksymää tarkastusta, kansalliset kilpailuviranomaiset voivat saada tarvittavaa apua poliisilta tai vastaavalta lainvalvontaviranomaiselta voidakseen suorittaa tarkastuksen. Apua voidaan saada myös turvaamistoimenpiteenä.

3.  Tämä artikla ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä asetettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat kansallisen oikeusviranomaisen antamaa ennakkolupaa tällaisiin tarkastuksiin.

7 artikla

Valtuudet tarkastaa muita tiloja

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos voidaan perustellusti epäillä, että kirjanpitoa ja muita liiketoimintaan ja tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä näytettäessä toteen SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomista, säilytetään muissa kuin tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa, alueilla tai kulkuneuvoissa, yritysten tai yritysten yhteenliittymien johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien yksityisasunnot mukaan lukien, kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat suorittaa ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia kyseisissä tiloissa, alueilla ja kulkuneuvoissa.

2.  Tällaisia tarkastuksia ei saa suorittaa ilman kansallisen oikeusviranomaisen ennakkolupaa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä, jotka kansalliset kilpailuviranomaiset ovat valtuuttaneet tai nimittäneet suorittamaan tämän artiklan 1 kohdan mukaisen tarkastuksen, on vähintään 6 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa esitetyt valtuudet.

8 artikla

Tietopyynnöt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamiseksi vaatia ▌yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot asetetun kohtuullisen määräajan kuluessa. Tällaisten tietopyyntöjen on oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saa pakottaa pyynnön vastaanottajia myöntämään SEUT 101 ja 102 rikkomista. Kaikkien tarvittavien tietojen toimittamista koskeva velvoite kattaa tiedot, jotka ovat tällaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän saatavilla. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla on myös oltava valtuudet vaatia kaikkia muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimittamaan tiedot, jotka voivat olla merkityksellisiä SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta asetetun kohtuullisen määräajan kuluessa.

9 artikla

Kuulemiset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on vähintään valtuudet kutsua kuultavaksi kaikki yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajat, kaikki muiden oikeushenkilöiden edustajat ja kaikki luonnolliset henkilöt, kun tällaisilla edustajilla tai henkilöillä voi olla hallussaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisen kannalta merkityksellisiä tietoja.

10 artikla

Rikkomisen toteaminen ja lopettaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset kilpailuviranomaiset toteavat ▌ SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisen, ne voivat päätöksellään määrätä kyseiset yritykset ja yritysten yhteenliittymät lopettamaan kyseisen rikkomisen. Tässä tarkoituksessa ne voivat määrätä toteuttamaan kaikki käyttäytymistä koskevat tai rakenteelliset korjaustoimenpiteet, jotka ovat oikeasuhteisia tehtyyn rikkomiseen nähden ja välttämättömiä sen tosiasialliselle lopettamiselle. Valitessaan kahden yhtä tehokkaan korjaustoimenpiteen välillä kansallisten kilpailuviranomaisten on valittava yritykselle vähemmän raskas toimenpide suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on valtuudet todeta SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisen tapahtuneen menneisyydessä.

2.  Jos kansalliset kilpailuviranomaiset ilmoitettuaan asiasta komissiolle asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteavat, että täytäntöönpanomenettelyn jatkamiselle ei ole perusteita, ja ne sen johdosta päättävät kyseisen täytäntöönpanomenettelyn, jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainitut kansalliset kilpailuviranomaiset ilmoittavat komissiolle asiasta.

11 artikla

Välitoimet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla ▌ kilpailuviranomaisilla on valtuudet oma-aloitteisesti määrätä päätöksellään yrityksille ja yritysten yhteenliittymille välitoimia, ainakin kiireellisissä tapauksissa, joissa vaarana on aiheuttaa kilpailulle vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, jos ensi näkemältä on todettavissa, että kyse on SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta. Tällaisen päätöksen on oltava oikeasuhteinen, ja sitä on sovellettava joko määrätyn ajanjakson ajan, jota voidaan jatkaa sikäli kuin se on tarpeen ja asianmukaista, tai lopullisen päätöksen tekemiseen saakka. Kansallisten kilpailuviranomaisten on ilmoitettava Euroopan kilpailuviranomaisten verkostolle määräämistään välitoimista.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettujen välitoimien lainmukaisuus, oikeasuhteisuus mukaan luettuna, voidaan tutkia nopeutetuissa muutoksenhakumenettelyissä.

12 artikla

Sitoumukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että täytäntöönpanomenettelyissä, jotka on käynnistetty tarkoituksena tehdä päätös, jossa SEUT 101 tai 102 artiklan rikkominen määrätään lopetettavaksi, kansalliset kilpailuviranomaiset voivat markkinatoimijoiden näkemyksiä joko virallisesti tai epävirallisesti kuultuaan päätöksellään määrätä yritysten tai yritysten yhteenliittymien esittämät sitoumukset velvoittaviksi, kun kyseiset sitoumukset vastaavat kansallisten kilpailuviranomaisten esittämiin huolenaiheisiin. Päätös voidaan tehdä määräajaksi, ja siinä on todettava, ettei kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen toimille ole enää perusteita.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on tehokkaat valtuudet seurata 1 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten täytäntöönpanoa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat aloittaa täytäntöönpanomenettelyn uudelleen, jos jokin 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti, jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät toimivat vastoin sitoumuksiaan tai jos 1 kohdassa tarkoitettu päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

V LUKU

SAKOT JA UHKASAKOT

13 artikla

Yrityksille ja yritysten yhteenliittymille määrättävät sakot

1.  ▌ Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat joko määrätä niiden omissa täytäntöönpanomenettelyissä tehdyllä päätöksellä tai pyytää muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä määräämään yrityksille ja yritysten yhteenliittymille sakkoja, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat SEUT 101 tai 102 artiklaa.

2.  ▌ Jäsenvaltioiden on varmistettava vähintään, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat joko määrätä niiden omissa täytäntöönpanomenettelyissä tehdyllä päätöksellä tai pyytää muussa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyssä määräämään yrityksille ja yritysten yhteenliittymille sakkoja, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tällaiset sakot on määritettävä suhteessa niiden maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon, jos tahallaan tai tuottamuksesta

a)  ne eivät suostu 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tarkastukseen;

b)  kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuttamien tai nimittämien virkamiesten tai muiden mukana olevien henkilöiden 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla asettamat sinetit on murrettu;

c)  ne antavat 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun kysymykseen virheellisen tai harhaanjohtavan vastauksen tai eivät anna tai kieltäytyvät antamasta täydellistä vastausta ▌;

d)  ne antavat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja vastatessaan 8 artiklassa ▌ tarkoitettuun pyyntöön taikka eivät toimita tietoja asetetussa määräajassa;

e)  ne eivät saavu 9 artiklassa tarkoitettuun kuulemiseen;

f)  ne eivät noudata 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettua päätöstä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja.

4.  Tämä artikla ei rajoita sellaisten kansallisten lakien soveltamista, joiden nojalla voidaan määrätä seuraamuksia rikosoikeudellisissa oikeudenkäyntimenettelyissä, edellyttäen että kyseisten lakien soveltaminen ei vaikuta SEUT 101 ja 102 artiklan tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen käsitettä sovelletaan sakkojen määräämiseksi emoyhtiöille ja yritysten oikeudellisille ja taloudellisille seuraajille.

14 artikla

Sakkojen määrän laskeminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset ottavat huomioon sekä rikkomisen vakavuuden että sen keston, kun ne määrittävät SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta määrättävän sakon määrän.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta määrättävän sakon määrää määrittäessään ottaa direktiivin 2014/104/EU 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti huomioon sovintoratkaisuun perustuvan korvauksen maksamisen.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos yritysten yhteenliittymälle on määrätty SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomisesta sakko, jossa otetaan huomioon siihen kuuluvien yritysten liikevaihto, eikä yhteenliittymä ole maksukykyinen, yhteenliittymän on vaadittava siihen kuuluvilta yrityksiltä osuuksia sakon maksamiseksi.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos 3 kohdassa tarkoitettuja osuuksia ei ole maksettu yhteenliittymälle täysimääräisinä kansallisten kilpailuviranomaisten asettamassa määräajassa, kansalliset kilpailuviranomaiset voivat vaatia ▌ sakon maksamista suoraan miltä tahansa yritykseltä, jonka edustajat olivat yhteenliittymän päätöksentekoelinten jäseniä. Sen jälkeen kun kansalliset kilpailuviranomaiset ovat vaatineet maksua kyseisiltä yrityksiltä, ne voivat myös tarvittaessa sakon täysimääräisen maksamisen varmistamiseksi vaatia maksamatta olevan sakon määrän maksamista miltä tahansa yhteenliittymän niistä jäsenistä, jotka toimivat markkinoilla, joilla rikkominen tapahtui. Tämän kohdan mukaista maksua ei kuitenkaan saa vaatia yrityksiltä, jotka osoittavat, että ne eivät ole panneet täytäntöön rikkomista koskevaa yhteenliittymän päätöstä ja joko eivät ole olleet siitä tietoisia tai ovat vetäytyneet siitä aktiivisesti ennen kuin tutkinta aloitettiin.

15 artikla

Sakon enimmäismäärä

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌ sen sakon enimmäismäärä, jonka kansalliset kilpailuviranomaiset voivat määrätä kullekin SEUT 101 tai 102 artiklan rikkomiseen osallistuneelle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle, on vähintään 10 prosenttia yrityksen tai yritysten yhteenliittymän maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä edeltäneellä tilikaudella.

2.  Jos yritysten yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakon enimmäismäärän on oltava vähintään 10 prosenttia sellaisten jäsenten maailmanlaajuisten kokonaisliikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen on vaikuttanut. Yksittäisen yrityksen rahallinen vastuu ei kuitenkaan saa sakon maksussa ylittää 1 kohdan mukaisesti vahvistettua enimmäismäärää.

16 artikla

Uhkasakot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset voivat päätöksellä määrätä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia uhkasakkoja. Tällaiset uhkasakot on määritettävä suhteessa tällaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien edellisen tilikauden keskimääräiseen päivittäiseen maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon kultakin viivästyspäivältä laskettuna kyseisessä päätöksessä määrätystä päivästä, pakottaakseen kyseiset yritykset ja yritysten yhteenliittymät ainakin

a)  antamaan tiedot täydellisinä ja virheettöminä 8 artiklassa tarkoitettuun pyyntöön vastatessaan,

b)  saapumaan 9 artiklassa tarkoitettuun kuulemiseen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat päätöksellä määrätä yrityksille ja yritysten yhteenliittymille tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia uhkasakkoja. Tällaiset uhkasakot on määritettävä suhteessa tällaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien edellisen tilikauden keskimääräiseen päivittäiseen maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon kultakin viivästyspäivältä laskettuna kyseisessä päätöksessä määrätystä päivästä, jotta nämä yritykset ja yritysten yhteenliittymät pakotetaan ainakin

a)  suostumaan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tarkastukseen;

b)  noudattamaan 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettua päätöstä.

VI LUKU

LENIENCY-OHJELMAT SALAISILLE KARTELLEILLE

17 artikla

Sakoista vapauttaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on käytössä leniency-ohjelmia, joiden avulla ne voivat vapauttaa sakoista yritykset, jotka paljastavat osallisuutensa salaisiin kartelleihin. Tämä ei rajoita sitä, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla voi olla käytössä leniency-ohjelmia, jotka koskevat muita rikkomisia kuin salaisia kartelleja, tai leniency-ohjelmia, joiden avulla ne voivat vapauttaa luonnollisia henkilöitä sakoista.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vapautus sakoista myönnetään ainoastaan, jos hakija

a)  täyttää 19 artiklassa säädetyt edellytykset;

b)  paljastaa osallisuutensa salaiseen kartelliin; ja

c)  toimittaa ensimmäisenä todisteita,

i)  joiden perusteella kansallinen kilpailuviranomainen voi hakemuksen vastaanotettuaan suorittaa salaiseen kartelliin liittyvän kohdennetun tarkastuksen, edellyttäen että kansallisella kilpailuviranomaisella ei ollut vielä hallussaan riittäviä todisteita tällaisen tarkastuksen tekemiseksi tai se ei ollut vielä tehnyt tällaista tarkastusta; tai

ii)  jotka kansallinen kilpailuviranomainen katsoo riittäviksi leniency-ohjelman piiriin kuuluvan rikkomisen toteamiseen, edellyttäen että ▌ viranomaisella ei ollut vielä hallussaan riittäviä todisteita tällaisen rikkomisen toteamiseksi ja että mikään muu yritys ei ole aiemmin ollut kyseisen salaisen kartellin yhteydessä oikeutettu sakoista vapauttamiseen i alakohdan mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yritykset voidaan vapauttaa sakoista, lukuun ottamatta yrityksiä, jotka ovat toteuttaneet toimenpiteitä painostaakseen muita yrityksiä liittymään salaiseen kartelliin tai pysymään sen piirissä.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset ilmoittavat hakijalle, onko se ehdollisesti vapautettu sakoista vai ei. Hakija voi pyytää, että kansallinen kilpailuviranomainen ilmoittaa sille sen hakemuksen tuloksesta kirjallisesti. Jos kansallinen kilpailuviranomainen hylkää sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, asianomainen hakija voi pyytää kyseistä kansallista kilpailuviranomaista tarkastelemaan sen hakemusta sakkojen lieventämistä koskevana hakemuksena.

18 artikla

Sakkojen lieventäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on käytössä leniency-ohjelmia, joiden avulla ne voivat lieventää sakkoja niiden yritysten osalta, jotka eivät voi saada vapautusta sakoista. Tämä ei rajoita sitä, että kansallisilla kilpailuviranomaisilla voi olla käytössä leniency-ohjelmia, jotka koskevat muita rikkomisia kuin salaisia kartelleja, tai leniency-ohjelmia, joiden avulla ne voivat lieventää luonnollisten henkilöiden sakkoja.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sakkojen lieventäminen myönnetään ainoastaan, jos hakija

a)  täyttää 19 artiklassa säädetyt edellytykset;

b)  paljastaa osallisuutensa salaiseen kartelliin; ja

c)  toimittaa väitettyä salaista kartellia koskevia todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa näytettäessä toteen leniency-ohjelman piiriin kuuluva rikkominen, kun niitä verrataan todisteisiin, jotka olivat jo kansallisen kilpailuviranomaisen hallussa hakemuksen tekemisen aikaan.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos hakija esittää ratkaisevia todisteita ▌, joita kansallinen kilpailuviranomainen käyttää näyttääkseen toteen lisäseikkoja, joiden johdosta sakkoja korotetaan verrattuna sakkoihin, jotka salaiseen kartelliin osallistujille olisi muutoin määrätty, kansallinen kilpailuviranomainen ei ota näitä lisäseikkoja lukuun määrittäessään sakkoa, joka määrätään kyseiset todisteet toimittaneelle sakkolievennyksen hakijalle.

19 artikla

Leniencyä koskevat yleiset edellytykset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että salaiseen kartelliin osallistumista koskevan leniencyn saamiseksi hakijalta vaaditaan seuraavien edellytysten täyttämistä:

a)  se on lopettanut osallistumisensa väitettyyn salaiseen kartelliin viimeistään välittömästi leniency-hakemuksensa tekemisen jälkeen, lukuun ottamatta sellaista osallistumista, joka olisi toimivaltaisen kansallisen kilpailuviranomaisen näkemyksen mukaan kohtuudella välttämätöntä sen tutkinnan luotettavuuden säilyttämiseksi;

b)  se tekee todellista, kokonaisvaltaista, jatkuvaa ja nopeaa yhteistyötä kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa hakemuksen jättämisestä siihen asti kun viranomainen on lopettanut täytäntöönpanomenettelynsä kaikkia tutkinnan kohteena olleita osapuolia vastaan tekemällä päätöksen tai on päättänyt täytäntöönpanomenettelynsä muulla tavoin; tällaisessa yhteistyössä hakijan on muun muassa

i)  toimitettava kansalliselle kilpailuviranomaiselle välittömästi kaikki haltuunsa tulevat tai käytettävissään olevat merkitykselliset tiedot ja todisteet väitetystä salaisesta kartellista, erityisesti

–  hakijan nimi ja osoite;

–  kaikkien muiden sellaisten yritysten nimet, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet väitettyyn salaiseen kartelliin;

–  yksityiskohtainen kuvaus väitetystä salaisesta kartellista, mukaan lukien kohdetuotteet, kohdealueet sekä väitetyn salaisen kartellitoiminnan kesto ja luonne;

–  tiedot mille tahansa muille kilpailuviranomaisille tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille tehdyistä aiemmista tai mahdollisista tulevista leniency-hakemuksista, jotka liittyvät väitettyyn salaiseen kartelliin;

ii)  oltava kansallisen kilpailuviranomaisen käytettävissä vastatakseen kaikkiin pyyntöihin, jotka voivat auttaa vahvistamaan tosiseikat;

iii)  huolehdittava siitä, että johtajat, hallituksen jäsenet ja muut henkilöstön edustajat ovat kansallisen kilpailuviranomaisen käytettävissä kuulemisia varten, ja pyrittävä kohtuullisin keinoin siihen, että entiset ▌ johtajat, hallituksen jäsenet ja muut henkilöstön edustajat ovat kansallisen kilpailuviranomaisen käytettävissä kuulemisia varten;

iv)  pidätyttävä merkityksellisten tietojen tai todisteiden tuhoamisesta, väärentämisestä tai kätkemisestä; ja

v)  pidätyttävä paljastamasta leniency-hakemuksen jättämistä tai sen sisältöä ennen kuin kansallinen kilpailuviranomainen on esittänyt kyseisessä täytäntöönpanomenettelyssä väitteensä, paitsi jos muusta järjestelystä on sovittu; ja

c)  harkitessaan leniency-hakemuksen tekemistä kansalliselle kilpailuviranomaiselle hakija ei ole saanut

i)  tuhota, väärentää tai kätkeä väitettyyn salaiseen kartelliin liittyviä todisteita; tai

ii)  paljastaa harkitsevansa hakemuksen tekemistä tai paljastaa hakemuksen sisältöä muille kuin toisille kilpailuviranomaisille tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille.

20 artikla

Leniency-lausuntojen muoto

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat voivat esittää täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät leniency-lausunnot kirjallisesti ja että kansallisilla kilpailuviranomaisilla on myös käytössään järjestelmä, jonka avulla ne voivat hyväksyä tällaisia lausuntoja joko suullisesti tai muilla tavoin, jotka mahdollistavat sen, että hakijat eivät ota näitä esitettyjä lausuntoja haltuunsa, huostaansa tai valvontaansa.

2.  Jos hakija sitä pyytää, kansallisen kilpailuviranomaisen on vahvistettava täydellisen tai lyhennetyn hakemuksen vastaanottaminen kirjallisesti, niin että vastaanottopäivä ja ‑aika mainitaan.

3.  Hakijoiden on voitava esittää täydellisiin tai lyhennettyihin hakemuksiin liittyvät leniency-lausunnot kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka jollakin muulla unionin virallisella kielellä, josta on sovittu kahdenvälisesti kansallisen kilpailuviranomaisen ja hakijan kesken.

21 artikla

Merkinnät (marker) sakoista vapauttamista koskevien hakemusten tekemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksille, jotka haluavat hakea sakoista vapauttamista, voidaan aluksi myöntää paikka jonossa leniencyn saamiseksi niiden tätä pyytäessä kansallisen kilpailuviranomaisen tapauskohtaisesti määrittämäksi ajaksi, jotta hakija voi kerätä sakoista vapauttamista koskevan asiaankuuluvan näyttökynnyksen ylittämiseksi tarvittavat tiedot ja todisteet.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat harkintansa mukaan hyväksyä tai evätä 1 kohdan nojalla esitetyn pyynnön.

Tällaisen pyynnön esittävän yrityksen on toimitettava kansalliselle kilpailuviranomaiselle muun muassa seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavissa:

a)  hakijan nimi ja osoite;

b)  pyynnön esittämiseen johtaneen huolenaiheen peruste;

c)  kaikkien muiden sellaisten yritysten nimet, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet väitettyyn salaiseen kartelliin;

d)  kohdetuotteet ja -alueet;

e)  väitetyn salaisen kartellitoiminnan kesto ja luonne;

f)  tiedot mille tahansa muille kilpailuviranomaisille tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille tehdyistä aiemmista tai mahdollisista tulevista leniency-hakemuksista, jotka liittyvät väitettyyn salaiseen kartelliin.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki hakijan 1 kohdan mukaisesti määritetyssä ajassa toimittamat tiedot ja todisteet katsotaan toimitetuiksi ajankohtana, jona alkuperäinen pyyntö toimitettiin.

4.  Hakijan on voitava esittää 1 kohdan nojalla tehtävä pyyntö kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka jollakin muulla unionin virallisella kielellä, josta on sovittu kahdenvälisesti kansallisen kilpailuviranomaisen ja hakijan kesken.

5.  Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että yrityksillä, jotka haluavat tehdä hakemuksen sakkojen lieventämiseksi, on mahdollisuus pyytää aluksi paikkaa jonossa leniencyn saamiseksi.

22 artikla

Lyhennetyt hakemukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset hyväksyvät niiden hakijoiden lyhennetyt hakemukset, jotka ovat hakeneet komissiolta leniencyä joko hakemalla merkintää (marker) tai jättämällä ▌ samaa väitettyä salaista kartellia koskevan täydellisen hakemuksen, edellyttäen että nämä hakemukset kattavat kohdealueena enemmän kuin kolme jäsenvaltiota.

2.  Lyhennetyissä hakemuksissa on esitettävä lyhyt kuvaus kaikista seuraavista ▌:

a)  hakijan nimi ja osoite;

b)  väitetyn salaisen kartellin muiden osapuolten nimet;

c)  kohdetuotteet ja -alueet;

d)  väitetyn salaisen kartellitoiminnan kesto ja luonne;

e)  jäsenvaltio(t), jossa/joissa todisteet väitetystä salaisesta kartellista todennäköisesti sijaitsevat; ja

f)  tiedot mille tahansa muille kilpailuviranomaisille tai kolmansien maiden kilpailuviranomaisille tehdyistä aiemmista tai mahdollisista tulevista leniency-hakemuksista, jotka liittyvät väitettyyn salaiseen kartelliin.

3.   Kun komissio vastaanottaa täydellisen hakemuksen ja kansalliset kilpailuviranomaiset vastaanottavat lyhennetyt hakemukset, jotka liittyvät samaan väitettyyn kartelliin, komissio toimii hakijan yhteystahona, erityisesti antaen hakijalle ohjeita mahdollisen täydentävän sisäisen tutkinnan toteuttamisesta, siihen saakka kun saadaan selvyys siitä, aikooko komissio käsitellä koko asiaa tai sen osaa. Tällä välin komissio tiedottaa tilanteesta kyseisille kansallisille kilpailuviranomaisille niiden pyynnöstä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat pyytää hakijaa toimittamaan erityisiä selvennyksiä vain 2 kohdassa esitettyjen seikkojen osalta, ennen kuin ne vaativat toimittamaan täydellisen hakemuksen 5 kohdan nojalla.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lyhennettyjä hakemuksia vastaanottavat kansalliset kilpailuviranomaiset tarkastavat näiden hakemusten vastaanottohetkenä, ovatko ne jo saaneet ▌samaa väitettyä salaista kartellia koskevan lyhennetyn tai täydellisen hakemuksen joltakin toiselta hakijalta. Jos kansallinen kilpailuviranomainen ei ole vastaanottanut joltain toiselta hakijalta tällaista hakemusta ja katsoo, että lyhennetty hakemus täyttää 2 kohdan vaatimukset, sen on ilmoitettava tästä hakijalle.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun komissio on ilmoittanut kyseisille kansallisille kilpailuviranomaisille, ettei se aio käsitellä koko asiaa tai sen osaa, hakijoille annetaan mahdollisuus esittää kyseisille kansallisille kilpailuviranomaisille täydelliset hakemukset ▌. Ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun tämä on ehdottoman välttämätöntä asian rajaamisen tai asioiden käsiteltäväksi jakamisen vuoksi, kansallinen kilpailuviranomainen voi pyytää hakijaa toimittamaan täydellisen hakemuksen ennen kuin komissio on ilmoittanut kyseisille kansallisille kilpailuviranomaisille, ettei se aio käsitellä koko asiaa tai sen osaa. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla on oltava valtuudet määrittää kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa hakijan on toimitettava täydellinen hakemus sekä asiaankuuluvat todisteet ja tiedot. Tämä ei rajoita hakijan oikeutta toimittaa vapaaehtoisesti täydellinen hakemus aikaisemmassa vaiheessa.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos hakija esittää täydellisen hakemuksen 5 kohdan mukaisesti kansallisen kilpailuviranomaisen asettaman määräajan kuluessa, täydellinen hakemus katsotaan toimitetuksi lyhennetyn hakemuksen jättöajankohtana, edellyttäen että lyhennetty hakemus kattaa saman kohdetuotteen ja kohdealueen tai samat kohdetuotteet ja kohdealueet sekä saman väitetyn salaisen kartellin keston kuin komissiolle jätetty leniency-hakemus, jota on voitu täydentää.

23 artikla

Sakoista vapauttamista koskevien hakemusten ja luonnollisille henkilöille määrättyjen seuraamusten vuorovaikutus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kilpailuviranomaisilta sakoista vapauttamista hakevien hakijoiden nykyisiä ja entisiä ▌johtajia, hallituksen jäseniä ja muita henkilöstön edustajia suojellaan täysimääräisesti seuraamuksilta, jotka määrätään hallinnollisissa menettelyissä ja muissa kuin rikosoikeudellisessa oikeudenkäyntimenettelyissä kyseisten henkilöiden siihen salaiseen kartelliin osallistumisen osalta, jota sakoista vapauttamista koskeva hakemus koskee, sellaisten kansallisten lakien rikkomisesta, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 artiklalla, jos

a)  asiaa käsittelevälle kilpailuviranomaiselle toimitettu yrityksen sakoista vapauttamista koskeva hakemus täyttää 17 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset;

b)  kyseiset nykyiset ja entiset johtajat, hallituksen jäsenet ja muut henkilöstön edustajat tekevät tältä osin aktiivista yhteistyötä asiaa käsittelevän kilpailuviranomaisen kanssa; ja

c)  yrityksen sakoista vapauttamista koskeva hakemus oli tehty ennen kuin jäsenvaltioiden toimivaltaiset kilpailuviranomaiset saattoivat tässä kohdassa tarkoitettujen seuraamusten määräämiseen johtavan menettelyn kyseisten nykyisten tai entisten johtajien, hallituksen jäsenten ja muiden henkilöstön edustajien tietoon.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kilpailuviranomaisilta sakoista vapauttamista hakevien hakijoiden nykyisiä ja entisiä johtajia, hallituksen jäseniä ja muita henkilöstön edustajia suojellaan seuraamuksilta, jotka määrätään rikosoikeudellisissa menettelyissä kyseisten henkilöiden siihen salaiseen kartelliin osallistumisen osalta, jota sakoista vapauttamista koskeva hakemus koskee, sellaisten kansallisten lakien rikkomisesta, joilla on pääosin samat tavoitteet kuin SEUT 101 artiklalla, jos he täyttävät 1 kohdan edellytykset ja tekevät aktiivista yhteistyötä toimivaltaisen syyttäjäviranomaisen kanssa. Jos edellytystä, joka koskee yhteistyötä toimivaltaisen syyttäjäviranomaisen kanssa, ei täytetä, mainittu toimivaltainen syyttäjäviranomainen voi suorittaa tutkinnan.

3.  Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden oikeudellisen järjestelmän olemassa olevien perusperiaatteiden kanssa jäsenvaltiot voivat 2 kohdasta poiketen säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat jättää määräämättä rikosoikeudellisissa menettelyissä määrättävän seuraamuksen tai ainoastaan lieventää sitä siltä osin kuin 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden osuus salaisen kartellin havaitsemisessa ja tutkinnassa on merkitykseltään huomattavampi kuin ne edut, jotka saavutetaan sillä, että kyseiset henkilöt asetetaan syytteeseen ja/tai heille määrätään seuraamus.

4.  Jotta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu suoja olisi toimiva tilanteissa, joissa on osallisena useampi kuin yksi lainkäyttöalue, jäsenvaltioiden on säädettävä, että asioissa, joissa toimivaltainen seuraamuksia määräävä viranomainen tai syyttäjäviranomainen on muulla kuin asiaa käsittelevän kilpailuviranomaisen lainkäyttöalueella, toimivaltaisen seuraamuksia määräävän viranomaisen tai syyttäjäviranomaisen lainkäyttöalueen kansallisen kilpailuviranomaisen on varmistettava tarvittavat yhteydet viranomaisten välillä.

5.  Tämä artikla ei rajoita kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta vahinkoa kärsineiden oikeutta vaatia täyttä korvausta kyseisestä vahingosta direktiivin 2014/104/EU mukaisesti.

VII LUKU

KESKINÄINEN AVUNANTO

24 artikla

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kansalliset hallinnolliset kilpailuviranomaiset suorittavat asetuksen (EY) N:o 1/2003 22 artiklan nojalla toisten kansallisten kilpailuviranomaisten puolesta ja niiden lukuun tarkastuksen tai kuulemisen, pyynnön esittävän kansallisen kilpailuviranomaisen valtuuttamilla tai nimittämillä virkamiehillä ja muilla mukana olevilla henkilöillä on oltava lupa osallistua tarkastukseen tai kuulemiseen ja avustaa aktiivisesti pyynnön vastaanottavaa kansallista kilpailuviranomaista pyynnön vastaanottavan kansallisen kilpailuviranomaisen virkamiesten valvonnassa, kun pyynnön vastaanottava kansallinen kilpailuviranomainen käyttää tämän direktiivin 6, 7 ja 9 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla hallinnollisilla kilpailuviranomaisilla on omalla alueellaan valtuudet käyttää tämän direktiivin 6–9 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toisten kansallisten kilpailuviranomaisten puolesta ja niiden lukuun sen toteamiseksi, ovatko yritykset tai yritysten yhteenliittymät jättäneet noudattamatta 6 ja 8–12 artiklassa tarkoitettuja pyynnön esittävän kansallisen kilpailuviranomaisen toteuttamia tutkintatoimia ja sen tekemiä päätöksiä. Pyynnön esittävällä kansallisella kilpailuviranomaisella ja pyynnön vastaanottavalla kansallisella kilpailuviranomaisella on oltava valtuudet vaihtaa tietoja ja käyttää niitä todisteina tässä tarkoituksessa, asetuksen (EY) N:o 1/2003 12 artiklan mukaisia takeita soveltaen.

25 artikla

Alustavien väitteiden ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat pyynnöt

Rajoittamatta pyynnön esittävän viranomaisen sen omassa jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti tekemän muunlaisen tiedoksiannon soveltamista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava vastaanottajalle pyynnön esittävän viranomaisen puolesta tiedoksi

a)  kaikki SEUT 101 tai 102 artiklan väitettyä rikkomista koskevat alustavat väitteet ja kaikki päätökset, joissa kyseisiä artikloja sovelletaan ▌;

b)  kaikki muut menettelytoimet, jotka on hyväksytty täytäntöönpanomenettelyjen yhteydessä ja jotka olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettava tiedoksi; ja

c)  kaikki muut merkitykselliset SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseen liittyvät asiakirjat, mukaan lukien asiakirjat, jotka liittyvät sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevien päätösten täytäntöönpanoon.

26 artikla

Pyynnöt sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevien päätösten täytäntöönpanemiseksi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä pyynnön vastaanottava viranomainen panee täytäntöön pyynnön esittävän viranomaisen 13 ja 16 artiklan mukaisesti tekemät päätökset, joissa määrätään sakkoja tai uhkasakkoja. Tätä sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin pyynnön esittävä viranomainen on varmistanut toteutettuaan omalla alueellaan kohtuulliset toimet, että yrityksellä tai yritysten yhteenliittymällä, jota vastaan sakko tai uhkasakko ▌ on täytäntöönpanokelpoinen, ei ole pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa riittävästi omaisuutta, jotta tämä sakko tai uhkasakko voitaisiin periä.

2.  Tapauksissa, jotka eivät kuulu tämän artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, erityisesti tapauksissa, joissa yritys tai yritysten yhteenliittymä, jota vastaan sakko tai uhkasakko on täytäntöönpanokelpoinen, ei ole sijoittautunut pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltioon, jäsenvaltioiden on säädettävä, että pyynnön vastaanottava viranomainen voi panna täytäntöön pyynnön esittävän viranomaisen 13 ja 16 artiklan mukaisesti tekemät päätökset, joissa määrätään sakkoja tai uhkasakkoja, jos pyynnön esittävä viranomainen tätä pyytää.

Tätä kohtaa sovellettaessa ei sovelleta 27 artiklan 3 kohdan d alakohtaa.

3.  Pyynnön esittävä viranomainen voi pyytää vain lopullisen päätöksen täytäntöönpanoa.

4.  Sakkojen ja uhkasakkojen täytäntöönpanon vanhentumisaikoja koskeviin kysymyksiin sovelletaan pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

27 artikla

Yleiset yhteistyöperiaatteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pyynnön vastaanottava viranomainen täyttää 25 ja 26 artiklassa tarkoitetut pyynnöt pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.  Edellä 25 ja 26 artiklassa tarkoitetut pyynnöt on täytettävä ilman aiheetonta viivytystä yhdenmukaisen välineen avulla, jonka mukana on oltava jäljennös toimesta, joka on annettava tiedoksi tai pantava täytäntöön. Tällaisessa yhdenmukaisessa välineessä on oltava

a)  vastaanottajan nimi ja tiedossa oleva osoite ja kaikki muut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä vastaanottajan tunnistamisen kannalta;

b)  tiivistelmä merkityksellisistä tosiseikoista ja olosuhteista;

c)  tiivistelmä liitteenä olevasta tiedoksi annettavan tai täytäntöön pantavan toimen jäljennöksestä;

d)  pyynnön vastaanottavan viranomaisen nimi, osoite ja muut yhteystiedot; ja

e)  ajanjakso, jonka kuluessa tiedoksi antaminen tai täytäntöönpano olisi toteutettava, kuten lakisääteiset määräajat tai vanhentumisajat.

3.  Kun kyse on 26 artiklassa tarkoitetusta pyynnöstä, tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi yhdenmukaisessa välineessä on oltava

a)  tiedot päätöksestä, jolla mahdollistetaan täytäntöönpano pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa;

b)  päivämäärä, jona päätös on tullut lopulliseksi;

c)  sakon tai uhkasakon määrä; ja

d)  tiedot, joista käy ilmi, että pyynnön esittävä viranomainen on toteuttanut kohtuulliset toimet päätöksen täytäntöönpanemiseksi omalla alueellaan.

4.  Yhdenmukaisen välineen, jolla täytäntöönpano pyynnön vastaanottavan viranomaisen toimesta mahdollistetaan, on oltava ainoa perusta pyynnön vastaanottavan viranomaisen täytäntöönpanotoimille, jollei 2 kohdan vaatimuksista muuta johdu. Siihen ei saa kohdistaa minkäänlaisia tunnustamis-, täydentämis- tai korvaamistoimia pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tämän pyynnön täyttämiseksi, paitsi jos pyynnön vastaanottava viranomainen vetoaa 6 kohtaan.

5.  Pyynnön esittävän viranomaisen on varmistettava, että yhdenmukainen väline toimitetaan pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä, paitsi jos pyynnön vastaanottava ja pyynnön esittävä viranomainen sopivat tapauskohtaisesti kahdenvälisesti, että yhdenmukainen väline voidaan toimittaa jollakin muulla kielellä. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön sitä edellyttäessä pyynnön esittävän viranomaisen on toimitettava tiedoksi annettavan toimen tai sakon tai uhkasakon täytäntöönpanon mahdollistavan päätöksen käännös pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä. Tämä ei rajoita pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen oikeutta sopia tapauskohtaisesti kahdenvälisesti, että tällainen käännös voidaan toimittaa jollakin muulla kielellä.

6.  Pyynnön vastaanottava viranomainen ei ole velvollinen täyttämään 25 tai 26 artiklassa tarkoitettua pyyntöä, jos

a)  pyyntö ei ole tämän artiklan vaatimusten mukainen; tai

b)  pyynnön vastaanottava viranomainen kykenee esittämään perustellut syyt, jotka osoittavat, kuinka pyynnön täyttäminen olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestystä, jossa täytäntöönpanoa pyydetään.

Jos pyynnön vastaanottava viranomainen aikoo kieltäytyä 25 tai 26 artiklassa tarkoitetusta avunantopyynnöstä tai tarvitsee lisätietoja, sen on otettava yhteyttä pyynnön esittävään viranomaiseen.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos pyynnön vastaanottava viranomainen sitä pyytää, pyynnön esittävä viranomainen vastaa kokonaisuudessaan kaikista 24 tai 25 artiklassa tarkoitettuihin toteutettuihin toimiin liittyvistä kohtuullisista lisäkustannuksista käännös-, työvoima- ja hallintokustannukset mukaan lukien.

8.  Pyynnön vastaanottava viranomainen voi kattaa 26 artiklassa tarkoitettuihin toteutettuihin toimiin liittyvät kokonaiskustannukset pyynnön esittävän viranomaisen puolesta keräämillään sakko- tai uhkasakkomaksuilla, mukaan lukien käännös-, työvoima- ja hallintokustannukset. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen ei onnistu keräämään sakko- tai uhkasakkomaksuja, se voi pyytää, että pyynnön esittävä viranomainen vastaa aiheutuneista kustannuksista.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että pyynnön vastaanottava viranomainen voi myös periä tällaisten päätösten täytäntöönpanoon liittyvät kustannukset takaisin yritykseltä, jonka osalta sakko tai uhkasakko on täytäntöönpanokelpoinen.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on perittävä maksettavat määrät oman jäsenvaltionsa valuutassa kyseisen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten menettelyjen tai käytäntöjen mukaisesti.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on tarvittaessa muunnettava kansallisen lainsäädäntönsä ja käytäntöjensä mukaisesti sakko- tai uhkasakkomaksut pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion valuutaksi noudattamalla sinä päivänä voimassa ollutta valuuttakurssia, jona sakot tai uhkasakot on määrätty.

28 artikla

Sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevien päätösten tiedoksianto- tai täytäntöönpanopyyntöjä koskevat riidat

1.  Riidat kuuluvat pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten elinten toimivaltaan, ja niihin sovelletaan kyseisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, jos ne koskevat

a)  edellä olevan 25 artiklan mukaisesti tiedoksi annettavan toimen tai 26 artiklan mukaisesti täytäntöön pantavan päätöksen laillisuutta; ja

b)  sen yhdenmukaisen välineen laillisuutta, jolla mahdollistetaan täytäntöönpano pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa.

2.  Riidat, jotka koskevat pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa toteutettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä tai pyynnön vastaanottavan viranomaisen tekemän tiedoksiannon pätevyyttä, kuuluvat pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten elinten toimivaltaan, ja niihin sovelletaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä.

VIII LUKU

VANHENTUMISAJAT

29 artikla

Sakkojen ja uhkasakkojen määräämiseen sovellettavia vanhentumisaikoja koskevat säännöt

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisajat, joita sovelletaan sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen kansallisten kilpailuviranomaisten toimesta 13 ja 16 artiklan nojalla, keskeytetään tai katkaistaan toisten jäsenvaltioiden kansallisten kilpailuviranomaisten tai komission täytäntöönpanomenettelyn ajaksi, kun menettelyn kohteena oleva rikkominen koskee samaa SEUT 101 tai 102 artiklassa kiellettyä sopimusta, yhteenliittymän päätöstä, yhdenmukaistettua menettelytapaa tai muuta toimintaa.

Vanhentumisajan keskeyttäminen alkaa tai vanhentumisajan katkaiseminen tapahtuu ajankohtana, jona ensimmäisestä virallisesta tutkintatoimenpiteestä ilmoitetaan vähintään yhdelle täytäntöönpanomenettelyn kohteena olevalle yritykselle. Se koskee kaikkia rikkomiseen osallistuneita yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä.

Keskeyttäminen tai katkaiseminen päättyy päivänä, jona asianomainen kilpailuviranomainen päättää täytäntöönpanomenettelynsä tekemällä tämän direktiivin 10, 12 tai 13 artiklassa tarkoitetun tai asetuksen (EY) N:o 1/2003 7, 9 tai 10 artiklan mukaisen päätöksen tai on todennut, ettei sen puolesta ole perusteita muihin toimenpiteisiin. Tällaisen keskeytyksen tai katkaisemisen kesto ei vaikuta kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin ehdottomiin vanhentumisaikoihin.

2.  Kansallisen kilpailuviranomaisen suorittamaan sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettava vanhentumisaika keskeytetään tai katkaistaan siksi ajaksi, jona kyseisen kansallisen kilpailuviranomaisen päätöstä koskeva menettely on vireillä muutoksenhakutuomioistuimessa.

3.  Komissio varmistaa, että kansalliselta kilpailuviranomaiselta asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 3 kohdan nojalla vastaanotettu ensimmäistä virallista tutkintatoimenpidettä koskeva ilmoitus saatetaan muiden kansallisten kilpailuviranomaisten saataville Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa.

IX LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

30 artikla

Kansallisten hallinnollisten kilpailuviranomaisten rooli kansallisissa tuomioistuimissa

1.  Jäsenvaltioiden, jotka nimeävät sekä kansallisen hallinnollisen kilpailuviranomaisen ▌ että kansallisen oikeudellisen kilpailuviranomaisen vastaamaan SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamisesta, on varmistettava, että kansallinen hallinnollinen kilpailuviranomainen voi nostaa suoraan kanteen kansallisessa oikeudellisessa kilpailuviranomaisessa.

2.  Siltä osin kuin kansalliset tuomioistuimet toimivat oikeudenkäyntimenettelyissä, jotka on pantu vireille kansallisten kilpailuviranomaisten tämän direktiivin IV luvussa sekä 13 ja 16 artiklassa tarkoitettuja valtuuksiaan käyttäessään SEUT 101 tai 102 artiklan soveltamiseksi tekemien päätösten johdosta, siinä yhteydessä määrättyjen sakkojen ja uhkasakkojen täytäntöönpano mukaan lukien, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella hallinnollisella kilpailuviranomaisella on jo itsessään oikeus tarvittaessa osallistua näihin oikeudenkäyntimenettelyihin täysimääräisesti syyttäjänä tai vastaajana ja nauttia samoista oikeuksista kuin kyseisten oikeudenkäyntimenettelyjen tällaiset julkiset osapuolet.

3.  Kansalliselle hallinnolliselle kilpailuviranomaiselle on annettava valtuudet hakea samoin 2 kohdassa vahvistetuin oikeuksin muutosta

a)  kansallisten tuomioistuinten päätöksiin, jotka tehdään tämän direktiivin IV luvussa sekä 13 ja 16 artiklassa tarkoitettujen SEUT 101 ja 102 artiklan soveltamista koskevien kansallisten kilpailuviranomaisten tekemien päätösten johdosta, siinä yhteydessä määrättyjen sakkojen ja uhkasakkojen täytäntöönpano mukaan lukien; ja

b)  siihen, että kansallinen oikeusviranomainen kieltäytyy antamasta ennakkolupaa tämän direktiivin 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuun tarkastukseen, siltä osin kuin tällaista lupaa edellytetään.

31 artikla

Osapuolten oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja tietojen käyttöä koskevat rajoitukset

1.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun kansallinen kilpailuviranomainen vaatii luonnollista henkilöä toimittamaan tietoja 6 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tai 8 tai 9 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden perusteella, kyseisiä tietoja ei saa käyttää todisteena seuraamusten määräämiseksi kyseessä olevalle luonnolliselle henkilölle taikka hänen lähiomaisilleen.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kilpailuviranomaiset, niiden virkamiehet ja henkilöstön jäsenet sekä muut niiden valvonnassa työskentelevät henkilöt eivät ilmaise tietoja, jotka on saatu tässä direktiivissä tarkoitettujen valtuuksien perusteella ja jotka luonteensa perusteella ovat salassa pidettäviä, paitsi kun tällainen tietojen ilmaisu sallitaan kansallisen lainsäädännön nojalla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeus tutustua leniency-lausuntoihin tai sovintoehdotuksiin myönnetään ainoastaan kyseessä olevan menettelyn kohteena oleville osapuolille ja ainoastaan sitä tarkoitusta varten, että nämä voisivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan ▌.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osapuoli, joka on saanut tutustua kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanomenettelyn asiakirja-aineistoon, voi käyttää leniency-lausunnoista ja sovintoehdotuksista otettuja tietoja vain, jos se on tarpeen kyseisen osapuolen puolustautumisoikeuksien käyttämiseksi kansallisissa tuomioistuimissa tapauksissa, jotka liittyvät suoraan asiaan, jossa tutustumisoikeus on myönnetty, ja vain silloin kun tällaiset menettelyt koskevat

a)  kansallisen kilpailuviranomaisen kartellin jäsenille yhteisvastuullisesti määräämän sakon jakamista niiden kesken; tai

b)  sellaisen päätöksen uudelleentarkastelua, jossa kansallinen kilpailuviranomainen on todennut, että SEUT 101 tai 102 artiklaa tai kansallisia kilpailuoikeuden säännöksiä on rikottu.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osapuoli ei käytä seuraaviin luokkiin kuuluvia tietoja, jotka kyseinen osapuoli on saanut kansallisen kilpailuviranomaisen täytäntöönpanomenettelyn aikana, kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä menettelyissä ennen kuin kansallinen kilpailuviranomainen on lopettanut täytäntöönpanomenettelynsä kaikkien tutkimuksen kohteena olevien osapuolten osalta tekemällä 10 tai 12 artiklassa tarkoitetun päätöksen tai on päättänyt menettelynsä muulla tavoin:

a)  tiedot, jotka muut luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ovat valmistelleet erityisesti kansallisen kilpailuviranomaisen täytäntöönpanomenettelyä varten; ▌

b)  tiedot, jotka kansalliset kilpailuviranomaiset ovat koonneet ja lähettäneet osapuolille täytäntöönpanomenettelynsä aikana; ja

c)  peruutetut sovintoehdotukset.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että leniency-lausuntoja vaihdetaan kansallisten kilpailuviranomaisten kesken asetuksen (EY) N:o 1/2003 12 artiklan mukaisesti ainoastaan joko

a)  hakijan suostumuksella; tai

b)  jos leniency-lausunnon vastaanottava kansallinen kilpailuviranomainen on myös saanut samaan rikkomiseen liittyvän leniency-hakemuksen samalta hakijalta kuin leniency-lausunnon toimittava kansallinen kilpailuviranomainen, edellyttäen että leniency-lausunnon toimittamisen ajankohtana hakija ei voi perua tietoja, jotka se on esittänyt leniency-lausunnon vastaanottavalle kansalliselle kilpailuviranomaiselle.

7.  Se, missä muodossa leniency-lausunnot esitetään 20 artiklan mukaisesti, ei vaikuta tämän artiklan 3–6 kohdan soveltamiseen.

32 artikla

Todisteiden hyväksyttävyys kansallisissa kilpailuviranomaisissa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisissa kilpailuviranomaisissa todisteina hyväksyttyihin todistuskeinoihin kuuluvat asiakirjat, suulliset lausunnot, sähköiset viestit, tallenteet ja muut tietoa sisältävät kohteet riippumatta siitä, missä muodossa ne ovat ja millaiselle välineelle tieto on tallennettu.

33 artikla

Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston toiminta

1.  Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston keskitetyn tietojärjestelmän (Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston järjestelmä) ylläpidosta ja kehittämisestä sekä verkoston yhteistyöstä komissiolle aiheutuvat kustannukset katetaan unionin yleisestä talousarviosta saatavilla olevien määrärahojen rajoissa.

2.  Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston on voitava kehittää ja tarvittaessa julkaista parhaita käytäntöjä ja suosituksia sellaisista asioista kuin riippumattomuus, resurssit, toimivaltuudet, sakot ja keskinäinen avunanto.

X LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden hyväksymissä toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

35 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää viimeistään … päivänä …kuuta … [kuuden vuoden kuluttua tämän direktiivin hyväksymispäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanosta. Komissio voi tarpeen mukaan tarkastella tätä direktiiviä uudelleen ja esittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

37 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Komission lausuma

Komissio panee merkille välitoimia koskevan 11 artiklan tekstin, josta Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sopineet.

Välitoimet voivat olla kilpailuviranomaisille keskeinen väline sen varmistamisessa, että kilpailu ei kärsi tutkinnan ollessa käynnissä.

Jotta kilpailuviranomaiset voisivat tehokkaammin ottaa huomioon kehityksen nopeasti muuttuvilla markkinoilla, komissio sitoutuu arvioimaan, onko mahdollista yksinkertaistaa välitoimien hyväksymistä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa, kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tulokset esitetään Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(1)EUVL C 345, 13.10.2017, s. 70.
(2)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14.marraskuuta 2018.
(3)Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).
(4)Neuvoston puitepäätös 2005/214/YOS, tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin (EUVL L 76, 22.3.2005, s. 16).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/2240, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, eurooppalaisia julkishallintoja, yrityksiä ja kansalaisia palvelevia yhteentoimivuusratkaisuja sekä yhteisiä toteutuspuitteita koskevasta ohjelmasta (ISA2-ohjelma) julkisen sektorin nykyaikaistamisen välineenä (EUVL L 318, 4.12.2015, s. 1).
(6)EUVL L 369, 17.12.2011, s. 14.


Eurooppalainen sähköisen viestinnän säännöstö ***I
PDF 1766kWORD 319k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. marraskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (uudelleenlaadittu) (COM(2016)0590 – C8-0379/2016 – 2016/0288(COD))
P8_TA-PROV(2018)0453A8-0318/2017

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0590),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0379/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. tammikuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 8. helmikuuta 2017 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 104 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 17. lokakuuta 2016 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 29. kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 104 ja 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8‑0318/2017),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/… antamiseksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (uudelleenlaadittu)

P8_TC1-COD(2016)0288


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(6),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivejä 2002/19/EY(7), 2002/20/EY(8), 2002/21/EY(9) ja 2002/22/EY(10) on muutettu huomattavilta osin. Koska niihin on määrä tehdä uusia muutoksia, mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)  Komissio tarkastelee säännöllisesti viiden direktiivin, jotka ovat osa nykyistä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelyjärjestelmää eli direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY, 2002/22/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY(11), toimivuutta erityisesti ratkaistakseen, onko niitä tarpeen muuttaa tekniikan alan ja markkinoiden kehityksen valossa.

(3)  Komissio totesi 6 päivänä toukokuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle”, että televiestintäalan sääntelykehyksen uudistuksessa keskityttäisiin toimenpiteisiin, joilla tarjotaan kannustimia investointiin nopeisiin laajakaistaverkkoihin, sovelletaan yhdenmukaisempaa sisämarkkinalähestymistapaa radiotaajuuspolitiikkaan ja radiotaajuuksien hallinnointiin, luodaan edellytykset todellisia sisämarkkinoita varten puuttumalla sääntelyn hajanaisuuteen, huolehditaan kuluttajien tehokkaasta suojelusta, kaikkien markkinatoimijoiden tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja sääntöjen johdonmukaisesta soveltamisesta sekä tehostetaan sääntelyn institutionaalista kehystä.

(4)  Tämä direktiivi on osa sääntelyn toimivuutta koskevaa toimintaa (Regulatory Fitness, REFIT), jonka soveltamisalaan kuuluu neljä direktiiviä eli direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009(12). Jokaisessa näistä direktiiveistä on toimenpiteitä, joita sovelletaan sekä sähköisten viestintäverkkojen että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin johdonmukaisesti alalla tähän saakka sovelletun sääntelyn kanssa, jossa yrityksiä pidetään "vertikaalisesti integroituneina" eli sekä verkkojen että palvelujen tarjoajina. Tarkistuksessa on mahdollisuus laatia kaikki neljä direktiiviä uudelleen nykyisen rakenteen yksinkertaistamiseksi, jotta sen johdonmukaisuus ja käytettävyys paranisivat REFIT-tavoitteen mukaisesti. Samalla voidaan myös mukauttaa rakennetta uuteen markkinatodellisuuteen, jossa viestintäpalvelujen tarjoaminen ei välttämättä enää ole sidoksissa verkon tarjoamiseen. Kuten säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28 päivänä marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(13) määrätään, uudelleenlaatimisessa hyväksytään uusi säädös, jonka tekstiin sisällytetään sekä sillä aikaisempaan säädökseen tehtävät sisältömuutokset että aikaisemman säädöksen muuttumattomana pysyvät säännökset. Uudelleenlaadintaa koskevassa ehdotuksessa tehdään sisältömuutoksia aiempaan säädökseen ja kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden sisältömuutosten kanssa.

(5)  Tällä direktiivillä luodaan oikeudelliset puitteet sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen tarjoamisen vapauden varmistamiseksi siten, että sitä rajoittavat yksinomaan tässä direktiivissä säädetyt ehdot ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 52 artiklan 1 kohdan mukaiset rajoitukset, erityisesti yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden perusteella toteutettavat toimenpiteet, jotka ovat sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', 52 artiklan 1 kohdan kanssa.

(6)  Tällä direktiivillä ei rajoiteta kunkin jäsenvaltion mahdollisuutta toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä yleisen järjestyksen ▌ja turvallisuuden takaamiseksi sekä rikosten tutkinnan ja paljastamisen ja niistä syytteeseenpanon mahdollistamiseksi, ottaen huomioon, että perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 7, 8 ja 11 artiklassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien harjoittamisen rajoituksista, kuten tietojen käsittelyä koskevista rajoituksista, on säädettävä lailla, niissä on kunnioitettava kyseisten oikeuksien ja vapauksien sisältöä ja niissä on noudatettava suhteellisuusperiaatetta perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(7)  Televiestinnän, tiedotusvälineiden ja tietotekniikan lähentymisen vuoksi kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tulisi kuulua mahdollisimman pitkälti samaan, yhdellä direktiivillä vahvistettuun eurooppalaiseen sähköisen viestinnän säännöstöön, lukuun ottamatta seikkoja, joita voidaan käsitellä paremmin asetuksilla vahvistettavilla sellaisenaan sovellettavilla säännöillä. On välttämätöntä, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntely erotetaan sisällön sääntelystä. Tästä syystä tämä direktiivi ei koske sähköisissä viestintäverkoissa sähköisten viestintäpalvelujen avulla tarjottujen palvelujen sisältöä, kuten ohjelmasisältöä, rahoituspalveluja ja tiettyjä tietoyhteiskunnan palveluja, eikä sillä rajoiteta tällaisia palveluja koskevia, unionin tai jäsenvaltioiden tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseksi ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamiseksi. Televisiolähetysten sisältöön sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/13/EU(14). Audiovisuaalialan politiikan ja sisällön sääntelyllä pyritään sellaisiin yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin kuin sananvapaus, tiedotusvälineiden moniarvoisuus, puolueettomuus, kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus, sosiaalinen osallisuus, kuluttajansuoja ja alaikäisten suojelu. Sähköisen viestinnän sääntelyn ja sisällön sääntelyn erottaminen toisistaan ei merkitse sitä, ettei niiden välisiä yhteyksiä olisi otettava huomioon erityisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimivaltansa puitteissa osaltaan varmistettava näiden tavoitteiden edistämiseen tähtäävien politiikkojen täytäntöönpano.

(8)  Tämä direktiivi ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/53/EU(15) soveltamiseen radiolaitteisiin, mutta se kattaa autoradiovastaanottimet sekä kuluttajille tarkoitetut radiovastaanottimet ja digitaalitelevisiolaitteet.

(9)  Jotta kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset pystyisivät saavuttamaan tässä direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti päästä päähän -yhteentoimivuuden osalta, direktiivin soveltamisalan olisi katettava radiolaitteisiin, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivissä 2014/53/EU, sekä digitaalitelevisiotoiminnassa käytettäviin kuluttajalaitteisiin liittyvät tietyt näkökohdat saatavuuden helpottamiseksi vammaisten loppukäyttäjien kannalta. On tärkeää, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset rohkaisevat verkko-operaattoreita ja laitteiden valmistajia toimimaan yhteistyössä, jotta helpotetaan vammaisten loppukäyttäjien mahdollisuuksia käyttää sähköisiä viestintäpalveluja. Tässä direktiivissä olisi säänneltävä myös radiotaajuuksien yksinoikeudetonta käyttöä silloin kun kyseessä on radiopäätelaitteiden henkilökohtainen käyttö, joka ei liity taloudelliseen toimintaan, jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa niiden lupajärjestelmään.

(10)  Tietyt tämän direktiivin mukaiset sähköiset viestintäpalvelut voivat myös kuulua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535(16) 1 artiklassa säädetyn 'tietoyhteiskunnan palvelun' määritelmän soveltamisalaan. Tietoyhteiskunnan palveluja koskevia kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan myös kyseisiin sähköisiin viestintäpalveluihin siltä osin kuin tässä direktiivissä tai muissa unionin säädöksissä ei ole niitä tarkempia sähköisiin viestintäpalveluihin sovellettavia säännöksiä. Tämä direktiivi kattaa kuitenkin sähköiset viestintäpalvelut kuten puheensiirtopalvelun, sanomanvälityspalvelut ja sähköpostipalvelun. Sama yritys, esimerkiksi internetpalveluntarjoaja, voi tarjota sekä sähköisen viestintäpalvelun, kuten internetyhteyden, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten internetsisältöjen ja viestintään liittymättömien sisältöjen toimittamisen.

(11)  Sama yritys, esimerkiksi kaapelioperaattori, voi tarjota sekä sähköistä viestintäpalvelua, kuten televisiosignaalien siirtämistä, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia palveluja, kuten ääni- tai televisiolähetyssisältöjen kaupallista tarjontaa, ja siksi tällaiselle yritykselle voidaan muiden kuin tämän direktiivin säännösten mukaisesti asettaa lisävelvollisuuksia, jotka liittyvät sen toimintaan sisällön tarjoajana tai jakajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin liitteessä säädettyjen ehtojen soveltamista.

(12)  Sääntelykehyksen olisi katettava radiotaajuuksien käyttö kaikissa sähköisissä viestintäverkoissa, mukaan lukien yleistyvä radiotaajuuksien henkilökohtainen käyttö sellaisissa uuden tyyppisissä verkoissa, jotka koostuvat yksinomaan sellaisten mobiilien radiolaitteiden autonomisista järjestelmistä, jotka liittyvät langattomien yhteyksien kautta ilman keskitettyä hallintoa tai keskitettyä verkko-operaattoria eikä välttämättä minkään tietyn taloudellisen toiminnan yhteydessä. Tällaisia verkostoja syntynee 5G-langattoman viestintäympäristön kehittämisen yhteydessä erityisesti rakennusten ulkopuolelle ja kaduille liikennettä, energiaa, tutkimusta ja kehittämistä, sähköisiä terveyspalveluja, väestönsuojelua, katastrofiapua, esineiden internetiä, laitteiden välistä viestintää ja verkkoon liitettyjä autoja varten. Sen vuoksi silloin kun jäsenvaltiot soveltavat radiotaajuuksien tehokkaaseen käyttöön ja haitallisten häiriöiden välttämiseen direktiivin 2014/53/EU 7 artiklan perusteella kansallisia lisävaatimuksia, jotka koskevat tällaisten radiolaitteiden käyttöön ottamista tai käyttöä tai sekä käyttöön ottamista että käyttöä, olisi otettava huomioon sisämarkkinaperiaatteet.

(13)  Sähköisten viestintäverkkojen valmiuksia koskevat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Kun aiemmin keskityttiin lähinnä kasvattamaan yleisesti ja kunkin yksittäisen käyttäjän saatavilla olevaa kaistanleveyttä, nykyään yhä tärkeämpiä ovat muut muuttujat, kuten vasteaika, saatavuus ja luotettavuus. Nykyään tähän kysyntään vastataan tuomalla valokuitu yhä lähemmäs käyttäjää, ja tulevat "erittäin suuren kapasiteetin verkot" edellyttävät suorituskykyä, joka vastaa sitä, jonka vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti ulottuva valokuituelementteihin perustuva verkko voi tarjota. Tämä vastaa kiinteiden yhteyksien osalta sellaista verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella monen asunnon kiinteistöön, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Langattomien yhteyksien osalta tämä vastaa verkon suorituskykyä, joka voidaan saavuttaa valokuituasennuksella tukiasemaan, jota pidetään paikkana, jonne palvelu suoritetaan. Loppukäyttäjien erilaisia kokemuksia, jotka johtuvat siihen välineeseen erottamattomasti liittyvistä eri ominaisuuksista, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen, ei olisi otettava huomioon määriteltäessä, voidaanko langattoman verkon katsoa tarjoavan vastaavan verkon suorituskyvyn. Teknologiariippumattomuuden periaatteen mukaisesti muita teknologioita ja siirtovälineitä ei saisi sulkea pois, jos ne vertautuvat kapasiteetiltaan tähän perusskenaarioon. Tällaisten "erittäin suuren kapasiteetin verkkojen" käyttöönotto lisää todennäköisesti verkkojen valmiuksia entisestään ja raivaa tietä tuleville langattomien verkkojen sukupolville, jotka perustuvat parannettuihin radiorajapintoihin ja tiheämpään verkkoarkkitehtuuriin.

(14)  Määritelmiä on tarkistettava, jotta varmistetaan, että ne ovat sopusoinnussa teknologiariippumattomuuden periaatteen kanssa ja pysyvät teknologian kehityksen tasalla, mukaan lukien verkonhallinnan uudet muodot, kuten ohjelmistoilla emuloitujen tai ohjelmisto-ohjattujen verkkojen avulla toteutettavat verkonhallinnan uudet muodot. Verkoissa on teknologian ja markkinoiden kehityksen myötä ryhdytty käyttämään internetyhteyskäytäntöteknologiaa, joten loppukäyttäjillä on mahdollisuus tehdä valintansa kilpailevien puhelupalveluntarjoajien välillä. Sen vuoksi ilmaisu "yleisesti saatavilla oleva puhelinpalvelu", jota käytetään yksinomaan direktiivissä 2002/22/EY ja jonka yleisesti ajatellaan viittaavaan perinteisiin analogisiin puhelinpalveluihin, olisi korvattava tuoreemmalla ja teknologisesti neutraalilla ilmaisulla "ääniviestintäpalvelu". Palvelun tarjoamisen ehdot olisi erotettava tekijöistä, joilla varsinaisesti määritellään ääniviestintäpalvelu, toisin sanoen yleisesti saatavilla oleva sähköinen viestintäpalvelu, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa joko suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä ▌numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla riippumatta siitä, perustuuko kyseinen palvelu piirikytkentäiseen vai pakettivälitteiseen tekniikkaan. Tällaiselle palvelulle on luonteenomaista, että se on kaksisuuntaista eli kumpikin osapuoli voi osallistua viestintään. Palvelu, joka ei täytä kaikkia näitä ehtoja, esimerkiksi asiakaspalvelusivustolla oleva "linkki" (click-through), ei ole tällainen palvelu. Ääniviestintäpalveluihin sisältyvät myös erityisesti vammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut viestintävälineet, joissa hyödynnetään tekstipuhelinpalveluja tai eri viestintämuotojen täydellistä interaktiivisuutta ("total conversation").

(15)  Viestintätarkoitukseen käytettävät palvelut ja niiden tekniset toimittamiskeinot ovat kehittyneet huomattavasti. Loppukäyttäjät käyttävät yhä enemmän perinteisten puhelinpalvelujen, tekstiviestien ja sähköpostin siirtopalvelujen sijasta toiminnallisesti vastaavia verkkopalveluja, kuten IP-puhepalvelu, sanomanvälityspalvelu ja verkkopohjaiset sähköpostipalvelut. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjiä ja heidän oikeuksiaan suojataan tehokkaasti ja tasapuolisesti toiminnallisesti vastaavia palveluja käytettäessä, tulevaisuuteen suuntautuvan sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän ei olisi perustuttava yksinomaan teknisiin muuttujiin vaan toiminnalliseen lähestymistapaan. Tarvittavan sääntelyn soveltamisalan olisi oltava asianmukainen sääntelyn yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka "signaalien siirtäminen" on jatkossakin tärkeä muuttuja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen määrittelemiseksi, määritelmän olisi katettava myös muut viestinnän mahdollistavat palvelut. Loppukäyttäjän kannalta ei ole olennaista, siirtääkö tarjoaja signaalit itse vai tapahtuuko viestintä internetyhteyspalvelun kautta. Sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän olisi sen vuoksi sisällettävä kolme palvelutyyppiä, jotka voivat olla osittain päällekkäisiä, toisin sanoen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120(17) 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyt internetyhteyspalvelut, tässä direktiivissä määritellyt henkilöiden väliset viestintäpalvelut sekä kokonaan tai pääasiallisesti signaalien siirtämisestä koostuvat palvelut. Sähköisen viestintäpalvelun määritelmän olisi poistettava ennen tämän direktiivin hyväksymistä olemassa olleen määritelmän täytäntöönpanon yhteydessä havaitut ristiriitaisuudet ja sallittava tiettyjen sääntelykehykseen sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kohdennettu säännöskohtainen soveltaminen eri palvelutyyppeihin. Sähköisten viestintäpalvelujen joko korvausta vastaan tai muutoin suorittaman henkilötietojen käsittelyn olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679(18) mukaista.

(16)  Jotta palvelu kuuluisi sähköisen viestintäpalvelun määritelmän soveltamisalaan, se on tavallisesti tarjottava korvausta vastaan. Digitaalisessa taloudessa markkinatoimijat yhä enemmän katsovat käyttäjiä koskevilla tiedoilla olevan rahallista arvoa. Sähköisten viestintäpalvelujen toimittamisessa loppukäyttäjälle vastikkeena käytetään usein rahan lisäksi yhä enemmän ja erityisesti henkilötietojen tai muiden tietojen antamista. Korvauksen käsitteen olisi sen vuoksi katettava tilanteet, joissa palvelun tarjoaja pyytää ja loppukäyttäjä tietoisesti antaa tarjoajalle suoraan tai välillisesti asetuksen (EU) 2016/679 tarkoitettuja henkilötietoja tai muita tietoja. Tämän olisi katettava myös tilanteet, joissa loppukäyttäjä tietoja aktiivisesti ▌antamatta myöntää käyttöoikeuden tietoihin, esimerkiksi henkilötietoihin, mukaan lukien IP-osoite, tai muihin automaattisesti generoituihin tietoihin, kuten evästeen keräämiin ja siirtämiin tietoihin ▌. Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, SEUT 57 artiklaa koskevan oikeuskäytännön(19) mukaan kyse on SEUT-sopimuksen mukaisesta korvauksesta myös silloin kun maksun palveluntarjoajalle suorittaa kolmas osapuoli eikä palvelun vastaanottaja. Korvauksen käsitteen olisi sen vuoksi sisällettävä myös tilanteet, joissa loppukäyttäjä joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn palveluun tai joissa palvelun tarjoaja muuttaa asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti keräämiään henkilötietoja rahaksi ▌.

(17)  Henkilöiden väliset viestintäpalvelut ovat palveluja, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen tietojenvaihdon, ja niihin kuuluvat muun muassa kahden henkilön väliset perinteiset puhelut ja kaiken tyyppiset sähköpostit, sanomanvälityspalvelut tai ryhmäverkkojuttelut. Henkilöiden väliset viestintäpalvelut kattavat viestinnän luonnollisten henkilöiden välillä siten, että henkilöitä on rajallinen eli ei potentiaalisesti rajaton määrä ja että viestin lähettäjä määrittelee tämän lukumäärän. Oikeushenkilöiden välisen viestinnän olisi kuuluttava määritelmän soveltamisalaan silloin kun luonnolliset henkilöt toimivat kyseisten oikeushenkilöiden puolesta tai liittyvät ainakin toisen viestinnän osapuolista. Interaktiivinen viestintä tarkoittaa, että tiedon vastaanottaja pystyy palvelussa vastaamaan. Palveluja, jotka eivät ole näiden vaatimusten mukaisia, kuten lineaarinen lähetystoiminta, tilausvideopalvelu, verkkosivut, sosiaaliset verkostot, blogit tai koneiden välinen tietojenvaihto, ei olisi pidettävä henkilöiden välisinä viestintäpalveluina. Palvelua ei olisi poikkeuksellisissa olosuhteissa pidettävä henkilöiden välisenä viestintäpalveluna, jos henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän toiminto on vähäinen ja pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvä liitännäistoiminto, jota ei puolueettomien teknisten syiden vuoksi voida käyttää ilman pääpalvelua ja jonka integrointi ei ole keino kiertää sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sääntöjen soveltamista. Määritelmää koskevan poikkeuksen osina termit 'vähäinen' ja 'pelkästään liitännäis-' olisi tulkittava suppeasti ja loppukäyttäjän objektiivisesta näkökannasta. Henkilöiden välisen viestinnän toiminto voitaisiin katsoa vähäiseksi, jos sen objektiivinen hyödyllisyys loppukäyttäjän kannalta on hyvin rajallinen ja jos loppukäyttäjät todellisuudessa vain harvoin käyttävät sitä. Esimerkkinä henkilöiden välisten viestintäpalvelujen määritelmää koskevan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä ominaisuudesta ▌voisi periaatteessa olla verkkopelin viestintäkanava, joka on riippuvainen palvelun viestintätoiminnon ominaisuuksista.

(18)  Kansallisista tai kansainvälisistä ▌ numerointisuunnitelmista tulevia numeroita käyttävät henkilöiden väliset viestintäpalvelut yhdistyvät yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroalueisiin. Tällaisiin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin kuuluvat sekä palvelut, joihin loppukäyttäjien numerot osoitetaan päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, että palvelut, joiden avulla loppukäyttäjät saavat yhteyden henkilöihin, joille tällaiset numerot on osoitettu. Numeron käytön pelkästään tunnisteena ei saisi katsoa vastaavan numeron käyttöä yleiseen käyttöön osoitettuihin numeroihin yhdistymiseksi, minkä vuoksi sitä ei itsessään tulisi pitää riittävänä perusteena palvelun määrittelemiseksi numeroihin perustuvaksi henkilöiden väliseksi viestintäpalveluksi. Numeroista riippumattomiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin olisi sovellettava velvoitteita vain, jos yleinen etu vaatii tiettyjen sääntelystä johtuvien velvoitteiden soveltamista kaiken tyyppisiin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin riippumatta siitä, käyttävätkö ne palvelujensa tarjoamiseksi numeroita vai eivät. On perusteltua kohdella numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja eri tavalla, koska ne osallistuvat julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin ja näin myös hyötyvät siitä.

(19)  Verkon liityntäpiste muodostaa sääntelytarkoituksia varten rajan sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sääntelykehyksen ja televiestinnän päätelaitteiden sääntelyn välille. Verkon liityntäpisteen sijaintipaikan määrittely on kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävä. Kansallisten sääntelyviranomaisten käytännön perusteella ja ottaen huomioon kiinteiden ja langattomien topologioiden kirjon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen, jäljempänä 'BEREC', olisi tiiviissä yhteistyössä komission kanssa annettava suuntaviivat yhteiselle lähestymistavalle verkon liityntäpisteen yksilöintiin tämän direktiivin mukaisesti erilaisissa konkreettisissa olosuhteissa.

(20)  Tekniikan kehityksen ansiosta loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja paitsi puhelujen myös muiden henkilöiden välisten viestintäpalvelujen kautta. Hätäviestinnän käsitteen olisi sen vuoksi katettava kaikki henkilöiden väliset viestintäpalvelut, joilla tällaisia hätäpalveluja on mahdollista käyttää. Sen perustana ovat unionin lainsäädäntöön jo kirjatut hätäjärjestelmän elementit eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/758(20) määritellyt hätäkeskus ja sopivin hätäkeskus sekä komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 305/2013(21) määritellyt hätäpalvelut.

(21)  Kansallisilla sääntely- ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava työssään yhdenmukaiset tavoitteet ja periaatteet, ja niiden olisi tarvittaessa sovitettava toimensa yhteen muiden jäsenvaltioiden viranomaisten ja BERECin kanssa hoitaessaan tämä sääntelykehyksen mukaisia tehtäviään.

(22)  Tämän direktiivin nojalla toimivaltaisille viranomaisille annetuilla tehtävillä edistetään osaltaan laajempaa toimintapolitiikkaa kulttuurin, työllisyyden, ympäristön, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä kaupunki- ja aluesuunnittelun alalla.

(23)  Sääntelykehyksessä olisi nykyisten kolmen päätavoitteen eli kilpailun edistämisen, sisämarkkinoiden kehittämisen ja loppukäyttäjien etujen suojelemisen lisäksi oltava verkkoyhteyksiä koskeva tavoite, joka ilmaistaan tuotoksina: erittäin suuren kapasiteetin verkkojen laaja saatavuus ja käyttöönotto kaikkien unionin kansalaisten ja unionin yritysten keskuudessa kohtuullisten hintojen ja vaihtoehtojen, ▌tehokkaan ja oikeudenmukaisen kilpailun, ▌avoimen innovoinnin, ▌radiotaajuuksien tehokkaan käytön, ▌sisämarkkinoiden yhteisten sääntöjen ja ennustettavissa olevien sääntelytapojen ja unionin ▌kansalaisten etujen turvaamiseksi tarvittavien alakohtaisten sääntöjen pohjalta. Jäsenvaltioiden, kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien kannalta verkkoyhteyksiä koskeva tavoite edellyttää toisaalta pyrkimystä taloudellisesti kestäviin suurimman kapasiteetin verkkoihin ja palveluihin tietyllä alueella ja toisaalta pyrkimystä maantieteelliseen yhteenkuuluvuuteen lähentämällä eri alueilla saatavilla olevat kapasiteetit.

(24)  Edistymistä tämän direktiivin yleisten tavoitteiden saavuttamisessa olisi tuettava vankalla järjestelmällä, jossa komissio arvioi ja vertailee jäsenvaltioita jatkuvasti tarkastelemalla erittäin suuren kapasiteetin verkkojen saatavuutta kaikille keskeisille sosioekonomisille vaikuttajille, kuten oppilaitokset, liikenteen solmukohdat ja keskeiset julkisten palvelujen tarjoajat, ja pitkälle digitalisoitunutta liiketoimintaa, keskeytymätöntä 5G-kattavuuden saatavuutta kaupunkialueilla ja keskeisillä maaliikenneväylillä sekä sellaisten sähköisten viestintäverkkojen saatavuutta kaikille kotitalouksille kussakin jäsenvaltiossa, jotka pystyvät tarjoamaan vähintään 100 Mb/s:n nopeuden ja ovat nopeasti nostettavissa gigatavunopeuksiin. Tätä varten komission olisi edelleen seurattava jäsenvaltioiden toimia, mukaan lukien esimerkiksi indeksit, joissa esitetään yhteenvetona unionin digitaalisen suorituskyvyn asiaankuuluvat indikaattorit ja seurataan jäsenvaltioiden kehittymistä digitaalisessa kilpailukyvyssä, kuten esimerkiksi digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi, ja määritettävä tarvittaessa uusia menetelmiä sekä uusia objektiivisia, konkreettisia ja mitattavissa olevia kriteerejä jäsenvaltioiden tehokkuuden vertailua varten.

(25)  Periaate, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi sovellettava unionin lainsäädäntöä niin, että vältetään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin, mikä merkitsee, ettei kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen saisi edellyttää tai suosia tietyn tyyppisen tekniikan käyttöä, ei sulje pois oikeasuhteisia toimenpiteitä tiettyjen yksittäisten palvelujen, kuten radiotaajuuksien käyttöä tehostavan digitaalitelevision, edistämiseksi perustelluissa tapauksissa sääntelykehyksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mainittu periaate ei myöskään estä ottamasta huomioon, että joillakin siirtovälineillä on fyysisiä ominaisuuksia ja arkkitehtuuriin liittyviä piirteitä, jotka voivat olla parempia palvelun laadun, kapasiteetin, ylläpitokustannusten, energiatehokkuuden, hallinnoinnin joustavuuden, luotettavuuden, häiriönsietokyvyn ja skaalattavuuden sekä viime kädessä suorituskyvyn suhteen, mikä voidaan huomioida eri sääntelytavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuissa toimissa.

(26)  Tehokkaita investointeja ja kilpailua olisi edistettävä rinnakkain talouskasvun, innovoinnin ja kuluttajien valinnanvaran lisäämiseksi.

(27)  Kilpailua voidaan edistää parhaiten varmistamalla, että investoinnit uuteen ja olemassa olevaan infrastruktuuriin ovat taloudellisesti tehokkaalla tasolla ja että niitä täydennetään tarvittaessa sääntelyllä todellisen kilpailun saavuttamiseksi vähittäispalveluissa. Infrastruktuuriin perustuvan kilpailun tehokas taso saavutetaan sellaisella infrastruktuurien päällekkäisyyden asteella, jolla investoijien voidaan markkinaosuuksien kehitykseen kohdistuvien asiallisten odotusten perusteella kohtuudella odottaa saavan kohtuullisen tuoton.

(28)  On tarpeen antaa asianmukaisia kannustimia investoinneille uusiin erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin, jotka edistävät innovointia sisällöltään rikkaissa internetpalveluissa ja vahvistavat unionin kansainvälistä kilpailukykyä. Nämä verkot tarjoavat suunnattomia mahdollisuuksia hyödyttää kuluttajia ja liiketoimintaa kaikkialla unionissa. Näin ollen on hyvin tärkeää edistää kestäviä investointeja kyseisten uusien verkkojen kehittämiseen siten, että samalla turvataan kilpailu, sillä markkinoille pääsyssä on vielä pullonkauloja ja esteitä infrastruktuuritasolla, ja tuetaan kuluttajien valinnanvaraa sääntelyn ennustettavuuden ja yhdenmukaisuuden avulla.

(29)  Tämän direktiivin tavoitteena on vähitellen vähentää alakohtaista ennakkosääntelyä sitä mukaa kun kilpailu markkinoilla kehittyy sen varmistamiseksi, että lopulta sähköistä viestintää säännellään ainoastaan kilpailulainsäädännöllä. Koska sähköisen viestinnän markkinat ovat viime vuosina osoittaneet voimakasta kilpailudynamiikkaa, on ensisijaisen tärkeää, että ennakkosääntelyvelvoitteita määrätään ▌ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisilla ▌markkinoilla ei ole todellista ja kestävää kilpailua. Ennakkosääntelytoimien tavoitteena on tuottaa hyötyjä loppukäyttäjille tekemällä vähittäismarkkinoista sellaiset, että niillä vallitsee kestävästi todellinen kilpailu. Tukkutasolla olisi asetettava velvoitteita tapauksissa, joissa yhdellä tai useammalla vähittäismarkkinalla ei muuten todennäköisesti saataisi aikaan todellista kilpailua kyseisten velvoitteiden puuttuessa. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vähitellen markkina-analyysiprosessin avulla katsoa vähittäismarkkinat kilpailumarkkinoiksi jopa ilman tukkutason sääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla. Tällaisessa tapauksessa kansallisen sääntelyviranomaisen olisi pääteltävä, että tukkutasolla ei enää tarvita sääntelyä, ja arvioitava vastaavat merkitykselliset tukkumarkkinat ennakkosääntelyn poistamiseksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi näin tehdessään otettava huomioon mahdolliset tukkumarkkinoiden ja niihin liittyvien vähittäismarkkinoiden väliset vipuvaikutukset, jotka voivat edellyttää infrastruktuuritasolle pääsyn esteiden poistamista, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin kilpailu vähittäistasolla.

(30)  Sähköisen viestinnän merkitys kasvaa entisestään yhä useammilla aloilla. Esineiden internet on esimerkki siitä, miten sähköiseen viestintään liittyvä radiosignaalien siirto kehittää ja muovaa yhteiskunnan ja liiketoiminnan realiteetteja. Jotta tällaisesta kehityksestä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty, on olennaisen tärkeää ottaa käyttöön ja hyödyntää radiotaajuuksien hallinnoinnissa uusia langattomia viestintäteknologioita ja ‑sovelluksia. Koska myös muiden radiotaajuuksiin perustuvien teknologioiden ja sovellusten kysyntä kasvaa ja koska kasvua voidaan edistää integroimalla tai yhdistämällä ne sähköiseen viestintään, radiotaajuuksien hallinnassa olisi tapauksen mukaan sovellettava monialaista lähestymistapaa radiotaajuuksien käytön tehokkuuden parantamiseksi.

(31)  Strateginen suunnittelu, unionin tason koordinointi ja tarvittaessa yhdenmukaistaminen voivat auttaa varmistamaan, että radiotaajuuksien käyttäjät saavat sisämarkkinoista täyden hyödyn ja että unionin etuja voidaan puolustaa tehokkaasti maailmanlaajuisesti. Näitä tarkoituksia varten olisi voitava tarvittaessa hyväksyä monivuotisia radiotaajuuspolitiikkaa koskevia ohjelmia. Ensimmäinen tällainen ohjelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 243/2012/EU(22), jossa vahvistetaan poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käyttöä unionissa koskevaa strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten. Poliittisissa suuntaviivoissa ja tavoitteissa olisi voitava viitata sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta tarpeelliseen radiotaajuuksien saatavuuteen ja tehokkaaseen käyttöön tämän direktiivin mukaisesti.

(32)  Kansalliset rajat menettävät jatkuvasti merkitystään radiotaajuuksien optimaalisen käytön kannalta. Kansallisten politiikkojen tarpeeton pirstaloituminen ▌aiheuttaa radiotaajuuksien käyttäjille lisäkustannuksia ja markkinatilaisuuksien menetyksiä ja hidastaa innovointia sisämarkkinoita haittaavasti ja on vahingoksi kuluttajille ja koko taloudelle.

(33)  Tämän direktiivin radiotaajuuksien hallinnointia koskevien säännösten olisi oltava sopusoinnussa radiotaajuuksien hallinnoinnin alalla toimivien kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden, kuten Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) ja Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin (CEPT), tekemän työn kanssa, jotta varmistetaan radiotaajuuksien käytön tehokas hallinnointi ja yhdenmukaistaminen koko unionin alueella sekä jäsenvaltioiden ja ITU:n muiden jäsenten kesken.

(34)  Sääntelytehtävien ja toiminnallisten tehtävien erottamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi taattava kansallisen sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus niiden päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Tämä riippumattomuuden vaatimus ei rajoita jäsenvaltioiden institutionaalista itsemääräämisoikeutta, niiden perustuslaillisia velvollisuuksia eikä puuttumattomuuden periaatetta suhteessa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, siten kuin SEUT 345 artiklassa määrätään. Kansallisilla sääntely- ja muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi niille määrättyjen tehtävien hoitamiseksi oltava käytössään tarpeelliset voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta.

(35)  Tietyt direktiivin mukaiset tehtävät kuten markkinoiden ennakkosääntely, mukaan lukien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvoitteiden määrääminen sekä yritysten välisten riitojen ratkaiseminen, ovat tehtäviä, joiden toteuttamisen olisi kuuluttava ainoastaan kansallisille sääntelyviranomaisille eli elimille, jotka ovat riippumattomia sekä toimialasta että ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta. Jollei toisin säädetä, jäsenvaltioiden olisi voitava osoittaa muita tässä direktiivissä säädettyjä sääntelytehtäviä joko kansallisille sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille. Saatettaessa direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan vakautta suhteessa unionin sähköisen viestinnän sääntelykehyksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen yhteydessä osoitettuihin tehtäviin, erityisesti kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyvien tehtävien osalta. Kun tehtäviä osoitetaan muille toimivaltaisille viranomaisille, näiden olisi pyrittävä kuulemaan kansallisia sääntelyviranomaisia ennen päätöksen tekemistä. Hyvän yhteistyön periaatteen mukaisesti kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava tietoja tehtäviensä hoitamiseksi.

(36)  Tämä direktiivi ei sisällä aineellisia säännöksiä avoimesta internetyhteydestä eikä verkkovierailuista eikä sillä rajoiteta toimivallan osoittamista kansallisille sääntelyviranomaisille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 531/2012(23) ja asetuksessa (EU) 2015/2120. Tässä direktiivissä säädetään kuitenkin lisäksi siitä, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat toimivaltaisia arvioimaan ja seuraamaan tiiviisti markkinoille pääsyä ja kilpailua koskevia kysymyksiä, jotka mahdollisesti vaikuttavat loppukäyttäjien oikeuteen avoimeen internetyhteyteen.

(37)  Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta lujitettiin vuonna 2009 loppuunsaatetussa sähköisen viestinnän sääntelykehyksen tarkistuksessa sääntelyjärjestelmän tehokkaamman soveltamisen varmistamiseksi, viranomaisten määräysvallan lisäämiseksi ja viranomaisten tekemien päätösten ennakoitavuuden parantamiseksi. Tätä varten kansallisessa lainsäädännössä oli nimenomaisesti varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen on tehtäviään suorittaessaan suojattu ulkopuoliselta väliintulolta tai poliittiselta painostukselta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällainen ulkopuolinen vaikuttaminen tekee kansallisesta lainsäädäntöelimestä soveltumattoman toimimaan kansallisena sääntelyviranomaisena sääntelyjärjestelmän mukaisesti. Tätä varten oli säädettävä etukäteen säännöistä, jotka koskevat kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan erottamisen perusteita, jotta kyseisen elimen puolueettomuudesta ja sen taipumattomuudesta ulkoisten tekijöiden edessä ei jäisi järkevää epäilystä. Mielivaltaisten erottamisten estämiseksi erotetuilla jäsenillä olisi oltava oikeus pyytää toimivaltaista tuomioistuinta tarkistamaan, onko erottamiselle tässä direktiivissä säädettyä pätevää perustetta. Erottaminen saisi liittyä ainoastaan johtajan tai jäsenen henkilökohtaiseen tai ammatilliseen pätevyyteen. On tärkeää, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oma budjetti erityisesti sen vuoksi, että ne pystyvät palkkaamaan riittävästi pätevää henkilöstöä. Tämä budjetti olisi julkaistava vuosittain avoimuuden varmistamiseksi. Niillä olisi budjettinsa rajoissa oltava itsenäisyys henkilöresurssien ja taloudellisten resurssien hallinnoinnissa. Puolueettomuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sellaisissa yrityksissä, jotka suorittavat kansallisen sääntelyviranomaisen tai muiden toimivaltaisten viranomaisten budjettiin hallinnollisia maksuja, olisi varmistettava, että omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta ja budjetin valvontaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

(38)  Kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta on tarpeen vahvistaa entisestään sen varmistamiseksi, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja ja jäsenet ovat taipumattomia ulkoisten tekijöiden edessä, ja säätää vähimmäispätevyysvaatimuksista ja toimikauden vähimmäiskestosta. Jotta lisäksi voitaisiin vähentää sääntelyloukun riskiä, varmistaa jatkuvuus ja lisätä riippumattomuutta, jäsenvaltioiden olisi harkittava, että rajoitetaan mahdollisuutta uusia kollegiaalisen elimen johtajan tai jäsenten toimikausi ja otetaan käyttöön asianmukainen kiertojärjestelmä kollegiaalisen elimen jäsenille ja ylimmälle johdolle. Tämä voitaisiin järjestää muun muassa nimittämällä kollegiaalisen elimen ensimmäiset jäsenet eri ajanjaksoiksi, jotta jäsenten ja näiden seuraajien toimeksiannot eivät pääty yhtä aikaa.

(39)  Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava vastuu- ja selontekovelvollisuus tehtäviensä hoidon suhteen. Tätä varten niiden olisi tavanomaisesti raportoitava vuosittain eikä yksittäisten raportointipyyntöjen perusteella, koska jos tällaisia pyyntöjä esitettäisiin suhteettoman paljon, viranomaisten itsenäisyys voisi kärsiä ja tehtävien hoito estyä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön(24) mukaan laaja tai ehdoton raportointivelvollisuus voi epäsuorasti vaikuttaa viranomaisen itsenäisyyteen.

(40)  Jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle tiedoksi kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset. Kun kyseessä ovat toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet myöntää asennusoikeuksia, olisi oltava mahdollista täyttää ilmoitusvelvollisuus viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/61/EU(25) nojalla perustettuun yhtenäiseen tiedotuspisteeseen.

(41)  Käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen valtuutusjärjestelmä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan edistää uusien viestintäpalvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä sekä antaa palvelujen tarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä sisämarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(42)  Sisämarkkinoista palvelujen tarjoajille ja loppukäyttäjille koituvat hyödyt saadaan parhaiten sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäpalveluja, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut, koskevalla yleisvaltuutuksella, ilman kansallisen sääntelyviranomaisen nimenomaista päätöstä tai hallinnollista toimenpidettä, ja rajoittamalla mahdolliset menettelyjä koskevat vaatimukset ainoastaan vahvistusilmoitukseen. Jos jäsenvaltiot vaativat sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta ilmoituksen niiden aloittaessa toimintansa, tällaisesta ilmoituksesta ei saisi aiheutua tarjoajille hallinnollisia kustannuksia, ja se voitaisiin asettaa saataville toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustolla olevan yhteyspisteen kautta. Jotta voidaan tukea tehokasta rajatylittävää yhteistyötä erityisesti yleiseurooppalaisten toimijoiden osalta, BERECin olisi otettava käyttöön tällaisia ilmoituksia koskeva tietokanta, joka perustuu toimivaltaisten viranomaisten antamiin tietoihin, ja pidettävä sitä yllä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava BERECille ainoastaan täydelliset ilmoitukset. Jäsenvaltiot eivät saisi estää verkkojen tai palvelujen tarjoamista millään tavalla, myöskään ilmoituksen puutteellisuuden perusteella.

(43)  ▌ Ilmoituksissa olisi oltava kyse vain siitä, että tarjoaja toteaa, että se aikoo aloittaa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnan. Tarjoajaa olisi voitava vaatia liittämään ilmoitukseensa ainoastaan tässä direktiivissä säädetyt tiedot. Jäsenvaltiot eivät saisi asettaa ylimääräisiä tai erillisiä ilmoitusvaatimuksia.

(44)  Päin vastoin kuin muut tässä direktiivissä määritellyt sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen luokat, numeroista riippumattomat henkilöiden väliset viestintäpalvelut eivät hyödynnä julkisia numeroalueita eivätkä osallistu julkisesti varmistettuun yhteentoimivaan ekosysteemiin. Sen vuoksi tämän tyyppisiin palveluihin ei olisi sovellettava yleisvaltuutusjärjestelmää.

(45)  Myöntäessään radiotaajuuksia ja numeroalueiden käyttöä koskevia oikeuksia tai oikeuksia asentaa järjestelmiä toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava asianomaisista ehdoista yrityksille, joille ne myöntävät tällaisia oikeuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tällaisia ehtoja radiotaajuuksien käytölle yksittäisissä käyttöoikeuksissa tai yleisvaltuutuksessa.

(46)  Yleisvaltuutusten olisi sisällettävä ainoastaan erityisesti sähköisen viestinnän alaa koskevia ehtoja. Niihin ei olisi liitettävä muun voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti jo sovellettavia ehtoja, erityisesti kuluttajansuojaa koskevia ehtoja, jotka eivät koske erityisesti viestinnän alaa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava esimerkiksi tiedottaa ▌yrityksille sovellettavista ympäristöön sekä maankäytön suunnitteluun liittyvistä vaatimuksista. Yleisvaltuutuksen nojalla määrätyt ehdot eivät vaikuta sovellettavan lain määrittämiseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008(26) nojalla.

(47)  Yleisvaltuutuksiin liitettäviin ehtoihin voisi sisältyä erityisehtoja, jotka koskevat esteettömyyttä vammaisten loppukäyttäjien kannalta sekä viranomaisten ja hätäpalvelujen tarvetta tiedottaa toisilleen ja yleisölle ennen suuronnettomuuksia, niiden aikana ja niiden jälkeen.

(48)  Yritysten yleisvaltuutukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet on tarpeen sisällyttää selkeästi tällaisiin valtuutuksiin, jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintamahdollisuudet koko unionissa ja jotta rajat ylittäviä neuvotteluja yleisten sähköisten viestintäverkkojen yhteenliittämisestä voidaan helpottaa.

(49)  Yleisvaltuutus oikeuttaa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle tarjoavat yritykset neuvottelemaan yhteenliittämisestä tämän direktiivin ehtojen mukaisesti. Muut kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle tarjoavat yritykset voivat neuvotella yhteenliittämisestä kaupallisin ehdoin.

(50)  Liittäessään ehtoja yleisvaltuutuksiin ja soveltaessaan hallinnollisia maksuja toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava asianmukaisesti huomioon tilanteet, joissa luonnolliset henkilöt tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja voittoa tavoittelematta. Jos sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja ei tarjota yleisölle, on asianmukaista asettaa vähemmän ehtoja sekä ehtoja, jotka ovat lievempiä kuin ne, jotka ovat perusteltuja silloin kun sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjotaan yleisölle, jos mitään ehtoja asetetaan.

(51)  Erityisvelvoitteet, jotka asetetaan unionin oikeuden mukaisesti yrityksille, jotka tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja ja sähköisiä viestintäpalveluja, sen vuoksi, että niillä katsotaan olevan tässä direktiivissä määritelty huomattava markkinavoima, olisi asetettava erillään yleisvaltuutuksen mukaisista yleisistä oikeuksista ja velvoitteista.

(52)  On mahdollista, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajat tarvitsevat vahvistuksen yleisvaltuutuksen mukaisista oikeuksistaan, jotka liittyvät yhteenliittämiseen ja asennusoikeuksiin, varsinkin helpottamaan neuvotteluja muiden, alue- tai paikallistason, hallintotasojen tai muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajien kanssa. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava tätä tarkoitusta varten yrityksille lausunto joko pyynnöstä tai vaihtoehtoisesti ilman eri pyyntöä vastauksena yleisvaltuutuksen mukaiseen ilmoitukseen. Tällaisen lausunnon ei sellaisenaan olisi merkittävä oikeuksien saamista eivätkä mitkään yleisvaltuutuksen mukaiset oikeudet tai käyttöoikeudet tai tällaisten oikeuksien käyttö saisi edellyttää lausuntoa.

(53)  Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille olisi voitava asettaa hallinnollisia maksuja, joilla rahoitetaan kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen toiminta, joka liittyy yleisvaltuutusjärjestelmän hallinnointiin ja käyttöoikeuksien myöntämiseen. Tällaiset maksut saisivat kattaa ainoastaan tästä toiminnasta aiheutuvat todelliset hallinnolliset kustannukset. Tämän vuoksi kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten varainkeruun ja -käytön avoimuus olisi varmistettava tekemällä vuotuinen selvitys kerättyjen maksujen kokonaismäärästä ja aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista, jotta yritykset voivat varmistua siitä, että ne ovat tasapainossa.

(54)  Hallinnollisten maksujen järjestelmät eivät saisi vääristää kilpailua eivätkä luoda markkinoille pääsyn esteitä. Yleisvaltuutusjärjestelmässä ei ole mahdollista kohdentaa hallinnollisia kustannuksia eikä siten maksuja yksittäisille yrityksille, paitsi myönnettäessä numeroalueiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia. Sovellettavien hallinnollisten maksujen olisi oltava yleisvaltuutusjärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisia. Esimerkki vaihtoehtoisesta maksujen määräytymisperusteesta, joka on oikeudenmukainen, yksinkertainen ja avoin, voisi olla liikevaihtoon liittyvä jakautumisperuste. Hallinnollisten maksujen ollessa hyvin alhaiset kysymykseen voisivat tulla myös kiinteät maksut tai maksut, joissa kiinteämääräinen perusmaksu yhdistyy liikevaihtosidonnaiseen tekijään. Siltä osin kuin yleisvaltuutusjärjestelmää sovelletaan myös yrityksiin, joilla on hyvin vähäiset markkinaosuudet, kuten yhteisölliset verkkopalvelujen tarjoajat, tai palveluntarjoajiin, joiden liiketoimintamalli tuottaa hyvin vähän tuloja vaikka markkinaosuus olisi määrällisesti merkittävä, jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuutta vahvistaa hallinnollisten maksujen määräämiselle asianmukainen vähimmäiskynnys.

(55)  Jäsenvaltiot saattavat joutua muuttamaan yleisvaltuutuksiin ja käyttöoikeuksiin liittyviä oikeuksia, ehtoja, menettelyjä, hallinnollisia maksuja ja muita maksuja silloin, kun se on objektiivisesti perusteltavissa. Tällaisista ehdotetuista muutoksista olisi ilmoitettava asianmukaisesti ja hyvissä ajoissa kaikille asianomaisille osapuolille, jotta niillä olisi riittävät mahdollisuudet esittää näkemyksensä tällaisista muutoksista. ▌Olisi vältettävä tarpeettomia menettelyjä, jos nykyisiin järjestelmien asennusoikeuksiin tai radiotaajuuksien tai numeroalueiden käyttöoikeuksiin tehdään vähäisiä muutoksia, jotka eivät vaikuta kolmansien osapuolten etuihin. ▌Oikeuksien ja velvoitteiden muutoksia pidetään vähäisinä, kun ne ovat pääasiassa hallinnollisia, eivät vaikuta yleisvaltuutusten ja yksittäisten käyttöoikeuksien keskeiseen sisältöön eivätkä siten voi antaa kilpailuetua muihin yrityksiin nähden.

(56)  Kun otetaan huomioon, että on tärkeää taata oikeusvarmuus ja parantaa sääntelyn ennustettavuutta turvallisen investointiympäristön luomiseksi erityisesti uuden langattoman laajakaistaviestinnän osalta, nykyisten radiotaajuuksien tai numeroalueiden käyttöoikeuksien tai järjestelmien asennusoikeuksien rajoituksiin tai peruutuksiin olisi sovellettava ennustettavissa olevia ja avoimia perusteita ja menettelyjä. Sen vuoksi voitaisiin edellyttää tiukempia vaatimuksia tai ilmoitusmekanismia erityisesti silloin, kun käyttöoikeudet on jaettu kilpailuun perustuvalla tai vertailevalla menettelyllä ja kun kyseessä ovat yhdenmukaistetut radiotaajuusalueet, joita käytetään langattomissa sähköisissä laajakaistaviestintäpalveluissa, jäljempänä ’langattomat laajakaistapalvelut’. Radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä ja tekniikan kehitystä koskevat perusteet voisivat pohjautua Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY(27) nojalla hyväksyttyihin teknisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin. Kun yleisvaltuutuksia ja yksittäisiä oikeuksia radiotaajuuksien käyttämiseksi on rajoitettava tai muutettava tai ne on peruutettava ilman oikeudenhaltijan suostumusta, tämä voidaan tehdä asianomaisten osapuolten kuulemisen jälkeen, paitsi kun ehdotetut muutokset ovat vähäisiä. Koska yleisvaltuutusten tai oikeuksien rajoituksilla tai peruutuksilla voi olla merkittäviä seurauksia niiden haltijoille, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava erityisen huolellisesti ja arvioitava ennalta mahdollinen haitta, jota tällaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa, ennen kyseisten toimenpiteiden hyväksymistä.

(57)  Voidakseen hoitaa tehtäviään tehokkaasti kansallisten sääntelyviranomaisten ▌, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja BERECin kerättävä tietoja markkinatoimijoilta; tähän voi sisältyä arviointi siitä, ovatko yleiset ehdot tämän direktiivin mukaisia, keskeyttämättä noiden ehtojen sovellettavuutta arvioinnin aikana. Poikkeuksellisesti voi olla myös tarpeen kerätä tietoja muilta yrityksiltä, jotka toimivat sähköisen viestinnän palvelujen alaan läheisesti liittyvillä aloilla, kuten sisällöntuottajilta, joiden hallussa on tietoja, joita ne saattavat tarvita hoitaakseen unionin lainsäädännön mukaisia tehtäviään. Voi myös olla tarpeen kerätä tällaisia tietoja komission ▌puolesta, jotta se voi täyttää unionin lainsäädännön mukaiset velvollisuutensa. Tietojensaantipyyntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta taakkaa yrityksille. Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten keräämien tietojen olisi oltava yleisesti saatavilla, paitsi siltä osin kuin ne ovat luottamuksellisia tietojen julkista saatavuutta koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti ja jollei liikesalaisuuksia koskevasta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

(58)  Sen varmistamiseksi, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat hoitaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, niiden keräämiin tietoihin olisi sisällyttävä kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät sellaisiin tukkumarkkinoihin, joilla jollakin yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima ja joita kansallinen sääntelyviranomainen siten sääntelee. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä myös sellaista tietoa, jonka avulla kansallinen sääntelyviranomainen voi arvioida käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen noudattamista sekä verkkotopologian suunniteltujen uudistusten tai muutosten mahdollisia vaikutuksia kilpailun kehittymiseen tai muiden osapuolten saataville asetettaviin tukkutuotteisiin. Tiedot, jotka liittyvät radiotaajuuksien käyttöoikeuksia koskevien kattavuusvelvoitteiden noudattamiseen, ovat olennaiset tärkeitä ▌verkkojen käyttöönottoa koskevien maantieteellisten kartoitusten perinpohjaisuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tätä varten edellyttää, että tiedot esitetään paikallisella tasolla eriteltyinä sellaisella tarkkuudella, että niitä voidaan hyödyntää verkkoja koskevassa maantieteellisessä kartoituksessa.

(59)  Verkkojen ja palvelujen tarjoajille sekä kyseessä olevalle toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvien raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksien taakan keventämiseksi tällaisten velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia, objektiivisesti perusteltavissa ja rajoituttava ehdottoman välttämättömään. Olisi erityisesti vältettävä sitä, että toimivaltainen viranomainen ja BEREC esittävät päällekkäisiä tietopyyntöjä ja että yleisvaltuutuksen tai käyttöoikeuden kaikkien ehtojen täyttymisestä vaaditaan selvitys järjestelmällisesti ja säännöllisesti. Yritysten olisi tiedettävä, mihin tarkoituksiin niiltä pyydettäviä tietoja aiotaan käyttää. Tietojen toimittaminen ei saisi olla markkinoille pääsyn edellytys. Tilastollisia tarkoituksia varten sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ilmoitus, kun ne lopettavat toimintansa.

(60)  Jäsenvaltioiden velvoitteisiin toimittaa tietoja unionin kansainvälisten sopimusten mukaisten etujen valvomiseksi tai sellaisen oikeudenalan, kuten kilpailuoikeuden, mukaisiin raportointivelvoitteisiin, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, ei saisi kohdistua vaikutuksia.

(61)  Tietoja, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo liikesalaisuuksia ja henkilötietojen suojaa koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti olevan luottamuksellisia, olisi voitava vaihtaa komission, BERECin ja muiden kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa silloin, kun se on välttämätöntä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten soveltamiseksi. Vaihdettavat tiedot olisi rajattava tiedonvaihdon tarkoituksen kannalta merkityksellisiin ja oikeasuhteisiin tietoihin.

(62)  Koska sähköisten laajakaistaviestintäverkkojen kirjo kasvaa jatkuvasti teknologian, topologian, käytetyn välineen ja omistajuuden suhteen, sääntelyn perustana on oltava yksityiskohtaista tietoa ▌verkkojen käyttöönotosta, jotta se voisi olla tehokasta ja kohdistua niille alueille, joilla sitä tarvitaan. Tällainen tieto on olennaista investointien edistämiseksi, verkkoyhteyksien lisäämiseksi kaikkialla unionissa ja tietojen toimittamiseksi kaikille asiaankuuluville viranomaisille ja kansalaisille. Siihen olisi kuuluttava kartoituksia, jotka koskevat sekä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa että merkittäviä parannuksia tai laajennuksia nykyisiin kupariverkkoihin tai muihin verkkoihin, jotka eivät välttämättä kaikilta osin suorituskykyominaisuuksiltaan vastaa erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, kuten kuidun vetäminen jakomoon yhdistettynä vektoroinnin kaltaisiin aktiivisiin teknologioihin. Asiaankuuluvien ennusteiden olisi koskettava enintään kolmen vuoden ajanjaksoja. Niiden tietojen yksityiskohtaisuus ja alueellinen tarkkuus, jotka toimivaltaisten viranomaisten olisi kerättävä, olisi määriteltävä kyseisen sääntelytavoitteen mukaan, ja niiden olisi oltava riittäviä asianomaisen sääntelytarkoituksen kannalta. Sen vuoksi alueyksiköiden koot vaihtelevat myös jäsenvaltioittain kansallisten erityisolosuhteiden mukaisten sääntelytarpeiden ja paikallisten tietojen saatavuuden mukaan. Tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) taso 3 ei useimmissa tapauksissa todennäköisesti ole riittävän pieni alueyksikkö. Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tällaisia tehtäviä suorittaessaan otettava huomioon parhaita käytäntöjä koskevat BERECin suuntaviivat, ja tällaisissa suuntaviivoissa voidaan hyödyntää kokemuksia, joita kansalliset sääntely- ja/tai muut toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet tehdessään verkkojen käyttöönottoa koskevia maantieteellisiä kartoituksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tapauksissa, joissa tiedot eivät ole vielä saatavilla markkinoilla, annettava tietoa suoraan saataville avoimessa tietomuodossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY(28) mukaisesti ja ilman uudelleenkäyttöä koskevia rajoituksia kyseisissä kartoituksissa kerätyistä tiedoista sekä olisi saatettava palvelun laatua koskevia välineitä loppukäyttäjien saataville, jotta näiden tietämys saatavilla olevista yhteyspalveluista paranisi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liikesalaisuuksien suojaa koskevia vaatimuksia. Kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi mitä tahansa tällaisia tietoja kerätessään noudatettava luottamuksellisuuden periaatetta ja vältettävä asettamasta mitään yritystä epäedulliseen kilpailuasemaan.

(63)  On välttämätöntä kuroa umpeen digitaalinen kuilu unionissa, jotta kaikilla unionin kansalaisilla olisi mahdollisuus saada internet- ja digitaalipalveluja. Tätä varten asiaankuuluvilla viranomaisilla olisi yksittäisten ja tarkasti määriteltyjen ▌alueiden osalta oltava mahdollisuus pyytää yrityksiä ja viranomaisia ilmaisemaan aikomuksensa ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja näillä alueilla antaen niille riittävästi aikaa antaa perinpohjaisesti harkittu vastaus. Ennusteisiin sisältyvissä tiedoissa olisi otettava huomioon sähköisten viestintäverkkojen alan taloudelliset näkymät ja palveluntarjoajien investointiaikeet tietojen keruuhetkellä, jotta voidaan määritellä saatavilla olevat verkkoyhteydet eri alueilla. Jos yritys tai viranomainen ilmaisee aikomuksensa ottaa käyttöön verkkoja alueella, kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava vaatia muita yrityksiä ja viranomaisia ilmoittamaan, aikovatko ne ottaa alueella käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja tai tehdä merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla niiden verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Tämä menettely luo avoimuutta yrityksille ja viranomaisille, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön verkkoja tällä alueella siten, että laatiessaan liiketoimintasuunnitelmiaan ne voivat arvioida todennäköisen kilpailun, joka niillä tulee olemaan muiden verkkojen taholta. Tällaisen avoimuuden myönteinen vaikutus on riippuvainen markkinatoimijoista, jotka vastaavat totuudenmukaisesti ja vilpittömässä mielessä.

(64)  Vaikka markkinatoimijat voivat muuttaa käyttöönottosuunnitelmiaan ennakoimattomista, objektiivisista ja perusteltavissa olevista syistä, toimivaltaisten viranomaisten olisi puututtava asiaan, myös silloin, jos julkiseen rahoitukseen kohdistuu vaikutuksia, ja tarvittaessa määrättävä seuraamuksia, jos yritys tai viranomainen on antanut niille tarkoituksellisesti tai törkeästä huolimattomuudesta johtuen harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja. Seuraamuksia koskevaa asiaankuuluvaa säännöstä sovellettaessa törkeän huolimattomuuden olisi viitattava tilanteeseen, jossa yritys tai viranomainen antaa harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja sellaisen toimintansa tai sisäisen organisointinsa vuoksi, jossa laiminlyödään vakavasti asianmukainen huolellisuus annettujen tietojen osalta. Törkeä huolimattomuus ei saisi edellyttää, että yritys tai viranomainen tietää, että annetut tiedot ovat harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia, vaan että se olisi tiennyt, jos se olisi toiminut tai ollut organisoitunut asianmukaista huolellisuutta noudattaen. On tärkeää, että seuraamukset ovat riittävän varoittavia ottaen huomioon kielteinen vaikutus kilpailuun ja julkisesti rahoitettuihin hankkeisiin. Seuraamuksia koskevat säännökset eivät saisi rajoittaa oikeuksia vaatia korvausta vahingoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(65)  Jotta investointiedellytykset olisivat ennustettavissa, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava jakaa sellaisten yritysten ja viranomaisten kanssa, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, tietoa siitä, tehdäänkö tai aiotaanko asianomaisella alueella tehdä verkkojen parannuksia, mukaan lukien verkot, joiden latausnopeus on alle 100 Mb/s.

(66)  On tärkeää, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset kuulevat ehdotettavien päätösten osalta kaikkia asianomaisia osapuolia, antavat näille riittävästi aikaa huomautusten esittämiseen ottaen huomioon asian monitahoisuus ja ottavat näiden näkemykset huomioon ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Jotta kansallisen tason päätökset eivät vaikuttaisi haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan tai perustamissopimuksen muihin tavoitteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi ilmoitettava tietyistä päätösehdotuksista myös komissiolle ja muille kansallisille sääntelyviranomaisille, jotta niillä olisi mahdollisuus esittää niistä huomautuksensa. Toimivaltaisten viranomaisten on syytä kuulla tässä direktiivissä määritellyissä tapauksissa asianomaisia osapuolia kaikista toimenpide-ehdotuksista, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(67)  Kilpailuympäristössä olisi otettava huomioon asianomaisten osapuolten, mukaan lukien käyttäjät ja kuluttajat, näkemykset. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukainen kuulemismekanismi, jotta kansalaisten edut voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällainen mekanismi voisi olla muodoltaan elin, joka tekisi kansallisesta sääntelyviranomaisesta ja palveluntarjoajista riippumattomia selvityksiä kuluttajiin liittyvistä kysymyksistä, kuten kuluttajakäyttäytymisestä ja palveluntarjoajan vaihtamiseen liittyvistä menettelyistä, ja joka toimisi avoimesti ja antaisi oman panoksensa nykyisiin sidosryhmien kuulemismekanismeihin. Lisäksi voitaisiin kehittää mekanismi asianmukaisen yhteistyön tekemiseksi asioissa, jotka liittyvät laillisen sisällön tukemiseen. Tällaisen mekanismin yhteydessä hyväksytyissä yhteistyömenettelyissä ei kuitenkaan pitäisi sallia internetin käytön järjestelmällistä valvontaa.

(68)  ▌. Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt voivat olla nopea ja kustannustehokas tapa, jolla loppukäyttäjät, erityisesti kuluttajat ja komission suosituksen 2003/361/EY(29) liitteessä määritellyt mikroyritykset ja pienyritykset, voivat puolustaa oikeuksiaan. Jäsenvaltioiden olisi annettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa loppukäyttäjien oikeuksien käsittelystä, tai ainakin yhdelle riippumattomalle elimelle, jolla on toteen näytettyä kokemusta loppukäyttäjien oikeuksien käsittelystä, mahdollisuus toimia riitojenratkaisuelimenä. Tällaisissa riitojenratkaisuissa viranomaisille ei olisi annettava mitään ohjeita. Koska monilla jäsenvaltioilla on riitojenratkaisumenettelyjä myös loppukäyttäjille, jotka eivät ole kuluttajia ja joihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/11/EU(30), on järkevää säilyttää alakohtaiset riitojenratkaisumenettelyt sekä kuluttajia varten että muita loppukäyttäjiä, erityisesti mikroyrityksiä ja pienyrityksiä, varten silloin kun jäsenvaltiot ovat laajentaneet menettelyjen soveltamisalaa. Tuomioistuimen ulkopuolisessa riitojenratkaisussa jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön sääntöjä, joissa mennään direktiivissä 2013/11/EU säädettyjä sääntöjä pidemmälle korkeatasoisemman kuluttajansuojan varmistamiseksi.

(69)  Jos samassa jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille syntyy tämän direktiivin kattamilla aloilla riitaa, joka koskee esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksia tai loppukäyttäjäluettelojen siirtämistapoja, riidan sen osapuolen, joka on käynyt neuvotteluja vilpittömässä mielessä, mutta ei ole päässyt sopimukseen, olisi voitava pyytää kansallista sääntelyviranomaista ratkaisemaan riita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä osapuolet noudattamaan tiettyä ratkaisua. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi yksittäisen jäsenvaltion sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen taikka liitännäistoimintojen tarjoajien välistä riita-asiaa ratkaistessaan pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin mukaisten velvollisuuksien noudattaminen.

(70)  Unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa annettujen riitojenratkaisukeinojen lisäksi tarvitaan jommankumman osapuolen pyynnöstä vireille pantava yksinkertainen menettely rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi sellaisten yritysten välillä, jotka tarjoavat tai joilla on valtuutus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja eri jäsenvaltioissa.

(71)  Yksi BERECille annettavista tärkeistä tehtävistä on rajat ylittäviä riitoja koskevien lausuntojen antaminen tarpeen vaatiessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tällaisissa tapauksissa otettava BERECin lausunnot täysimääräisesti huomioon toimenpiteissään, joilla määrätään yritykselle velvollisuus tai ratkaistaan riita muulla tavoin.

(72)  Jos jäsenvaltioiden väliltä puuttuu koordinaatio niiden järjestäessä radiotaajuuksien käyttöä omilla alueillaan, siitä voi syntyä laajoja häiriöitä, jotka haittaavat vakavasti digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä, jos tällaista koordinaation puuttumista ei ratkaista kahdenvälisillä jäsenvaltioiden neuvotteluilla. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet rajatylittävien haitallisten häiriöiden estämiseksi välillään. Komission päätöksellä 2002/622/EY(31) perustetulle radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle olisi annettava tehtäväksi tukea tarvittavaa rajatylittävää koordinointia, ja sen olisi oltava nimetty foorumi rajatylittäviä kysymyksiä koskevien riitojen ratkaisemiseksi jäsenvaltioiden välillä. Joissakin tapauksissa voidaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ehdottaman ratkaisun perusteella vaatia täytäntöönpanotoimenpidettä, jotta voidaan korjata lopullisesti rajatylittävät häiriöt tai panna täytäntöön unionin oikeuden mukaisesti kahden tai useamman jäsenvaltion kahdenvälisissä neuvotteluissa aikaansaama koordinoitu ratkaisu. Jäsenvaltioiden ja unionin naapurimaiden välisen koordinaation puuttumisesta voi myös syntyä laajoja häiriöitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen rajatylittävät haitalliset häiriöt unionin naapurimaiden kanssa ja tehtävä keskenään sitä varten yhteistyötä. Unionin olisi jäsenvaltioiden, joihin kohdistuu rajatylittäviä häiriöitä kolmansista maista, pyynnöstä annettava täysi tukensa näille jäsenvaltioille.

(73)  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on komission korkean tason neuvoa-antava ryhmä, joka perustettiin päätöksellä 2002/622/EY. Ryhmän tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden kehittämistä ja tukea unionin tason radiotaajuuspolitiikan kehittämistä ottaen huomioon teknisten tekijöiden ohella myös taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset, strategiset, terveyteen liittyvät ja sosiaaliset seikat. Siinä olisi oltava sellaisten elinten johtajia, joilla on yleinen poliittinen vastuu strategisesta radiotaajuuspolitiikasta. Sen olisi avustettava ja neuvottava komissiota radiotaajuuspolitiikassa. Tämän pitäisi lisätä entisestään radiotaajuuspolitiikan näkyvyyttä unionin eri politiikkojen aloilla ja auttaa varmistamaan alojen välistä johdonmukaisuutta unionin tasolla ja kansallisella tasolla. Sen olisi myös annettava neuvoja Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden pyynnöstä. Lisäksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän olisi oltava foorumi, jossa koordinoidaan toimia, jotka jäsenvaltiot panevat täytäntöön tästä direktiivistä johtuvien radiotaajuuksiin liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi. Sen olisi myös toimittava keskeisessä roolissa sisämarkkinoiden kannalta olennaisilla aloilla, joita ovat esimerkiksi rajatylittävä koordinointi tai standardisointi. Voidaan myös luoda teknisiä tai asiantuntijaryhmiä avustamaan täysistunnoissa, joissa jäsenvaltioiden ja komission johtotason edustajat hahmottelevat strategista politiikkaa. Komissio on ilmoittanut aikeestaan muuttaa päätöstä 2002/622/EY kuuden kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, jotta päätöksessä otetaan huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle tässä direktiivissä annetut uudet tehtävät.

(74)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava yleisvaltuutuksen ja käyttöoikeuksien ehtojen noudattamista ja varmistaa niiden noudattaminen sekä erityisesti varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö sekä palveluvelvoitteiden kattavuuden ja laadun noudattaminen soveltamalla hallinnollisia seuraamuksia taloudelliset seuraamukset sekä käyttöoikeuksien kielto ja peruuttaminen mukaan lukien, jos ehtoja rikotaan. Yritysten olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman tarkat ja täydelliset tiedot, jotta nämä voivat suorittaa valvontatehtävänsä ▌.

(75)  Yleisvaltuutuksiin ja yksittäisiin käyttöoikeuksiin olisi liitettävä ainoastaan sellaisia ehtoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä kansallisen lainsäädännön ja unionin oikeuden mukaisten vaatimusten ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

(76)  Kaikilla osapuolilla, joita toimivaltaisen viranomaisen päätös koskee, olisi oltava oikeus hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asian osapuolista sekä sellaisesta ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tämä elin voi olla tuomioistuin. Lisäksi jokaisella yrityksellä, joka katsoo, että sen asennusoikeuksia koskevia hakemuksia ei ole käsitelty tässä direktiivissä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, olisi oltava oikeus hakea muutosta sellaisten päätösten osalta. Tämä muutoksenhakumenettely ei saisi vaikuttaa kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallan jakoon eikä kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeushenkilöiden tai luonnollisten henkilöiden oikeuksiin. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa varmistettava tällaisten päätösten tehokas tuomioistuinvalvonta.

(77)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille muutoksenhakuelinten on hoidettava tehtävänsä tehokkaasti. Etenkään muutoksenhakumenettelyjen ei tulisi kestää tarpeettoman kauan. Väliaikaistoimenpiteitä, joilla lykätään toimivaltaisen viranomaisen päätöksen vaikutuksia, olisi määrättävä vain kiireellisissä tapauksissa sen estämiseksi, että toimenpiteitä pyytävälle osapuolelle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta haittaa, ja jos etujen tasapaino sitä edellyttää.

(78)  Tavoissa, joilla muutoksenhakuelimet ovat soveltaneet väliaikaistoimenpiteitä kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten päätösten soveltamisen keskeyttämiseksi, on ilmennyt huomattavia eroja. Jotta lähestymistavan yhdenmukaisuutta voitaisiin parantaa, olisi sovellettava yhteisiä normeja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Muutoksenhakuelinten olisi myös voitava pyytää BERECin julkaisemaa saatavissa olevaa tietoa. Kun otetaan huomioon muutoksenhaun merkitys sääntelykehyksen koko toiminnan kannalta, kaikissa jäsenvaltioissa olisi luotava mekanismi, jolla kerätään tietoa muutoksenhauista ja toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten soveltamisen keskeyttämistä koskevista päätöksistä ja jolla nämä tiedot ilmoitetaan komissiolle ja BERECille. Kyseisellä mekanismilla olisi varmistettava, että komissio tai BEREC voi saada jäsenvaltioilta päätösten ja tuomioiden tekstit tietokannan kehittämistä varten.

(79)  Unionin mekanismia sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi olisi sovellettava entistä avoimemmin kansalaisten ja sidosryhmien hyväksi sekä siksi, että asianomaiset osapuolet voisivat esittää näkemyksensä, myös velvoittamalla kansalliset sääntelyviranomaiset julkaisemaan toimenpide-ehdotukset samaan aikaan kuin ne ilmoitetaan komissiolle, BERECille ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille. Tällaiset toimenpide-ehdotukset olisi perusteltava, ja niihin olisi sisällyttävä yksityiskohtainen analyysi.

(80)  Komission olisi voitava BERECin lausunnon mahdollisimman tarkkaan huomioon otettuaan vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen silloin, kun se koskee merkityksellisten markkinoiden määrittelyä tai sen toteamista, onko yrityksillä huomattava markkinavoima, ja kun tällaiset päätökset loisivat esteen sisämarkkinoille tai olisivat yhteensopimattomia unionin oikeuden ja erityisesti niiden toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa, joihin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä. Tämä menettely ei rajoita ilmoitusmenettelyä, josta säädetään direktiivissä (EU) 2015/1535 eikä SEUT-sopimuksen mukaisia komission oikeuksia ryhtyä toimiin tapauksissa, joissa unionin oikeutta rikotaan.

(81)  Asianomaisten osapuolten kansallinen kuuleminen olisi suoritettava ennen kuulemista unionin tasolla sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi ja korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi käytettävän menettelyn mukaisesti, jotta kuulemisessa unionin tasolla voitaisiin ottaa huomioon asianomaisten osapuolten näkemykset. Tällöin toista kuulemista unionin tasolla ei tarvittaisi, jos kansallisen kuulemisen tulokset saavat aikaan suunnitellun toimenpiteen muuttamisen.

(82)  On tärkeää, että sääntelyjärjestelmän täytäntöönpano on nopeaa. Kun komissio on tehnyt päätöksen, jolla kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan suunniteltu toimenpide, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi peruttava suunnittelemansa toimenpide tai toimitettava komissiolle muutettu toimenpide-ehdotus. Komissiolle muutetusta toimenpide-ehdotuksesta toimitettavalle ilmoitukselle olisi vahvistettava määräaika, jotta markkinatoimijat saavat markkina-analyysin kestosta tiedon ja jotta lisätään oikeusvarmuutta.

(83 Unionin mekanismi, jonka avulla komissio voi vaatia kansallisia sääntelyviranomaisia perumaan markkinoiden määrittelyä ja huomattavan markkinavoiman omaavien yritysten määrittämistä varten suunniteltuja toimia, on yhdenmukaistanut huomattavasti lähestymistapaa niiden olosuhteiden määrittämiseen, joissa voidaan soveltaa ennakkosääntelyä, ja niiden, joissa yritykset ovat tällaisen sääntelyn kohteena. Direktiivin 2002/21/EY 7 ja 7 a artiklan menettelyistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että epäjohdonmukaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa soveltaa korjaavia toimia samankaltaisissa markkinaolosuhteissa heikentävät sähköisen viestinnän sisämarkkinoita. Sen vuoksi komission ja BERECin olisi osallistuttava omilla vastuualueillaan sen varmistamiseen, että korjaavia toimia sovelletaan entistä johdonmukaisemmin kansallisten sääntelyviranomaisten esittämiin toimenpide-ehdotuksiin. Lisäksi komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotus, kun toimenpide-ehdotuksessa on kyse velvollisuuksien laajentamisesta ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen ulkopuolelle yrityksiin riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, kun se on tarpeen toisintamiseen liittyviin suuriin ja pysyväisluonteisiin taloudellisiin tai fyysisiin esteisiin vastaamiseksi, tai erittäin suuren kapasiteetin verkon osien sääntelykohtelusta, kun BEREC on yhtä mieltä komission kanssa. Kansallisten sääntelyviranomaisten markkina-analyysiä koskevan asiantuntemuksen hyödyntämiseksi komission olisi kuultava BERECiä ennen päätöstensä tekemistä tai suositustensa antamista.

(84)  Kun otetaan huomioon unionin tason kuulemismekanismin lyhyet määräajat, komissiolle olisi siirrettävä toimivalta hyväksyä suosituksia tai suuntaviivoja niiden menettelyjen yksinkertaistamiseksi, joilla vaihdetaan tietoja komission ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä esimerkiksi tapauksissa, jotka koskevat vakaita markkinoita tai vähäisiä muutoksia aiemmin ilmoitettuihin toimenpiteisiin. Komissiolle olisi myös siirrettävä toimivalta ottaa käyttöön ilmoitusta koskeva vapautus menettelyjen yksinkertaistamiseksi tietyissä tapauksissa.

(85)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava keskenään sekä BERECin ja komission kanssa yhteistyössä avoimesti, jotta varmistetaan tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa.

(86)  Kansallisten sääntelyviranomaisten harkintavalta on tarpeen sovittaa yhteen yhdenmukaisten sääntelykäytäntöjen kehittämisen ja sääntelyjärjestelmän yhdenmukaisen soveltamisen kanssa, jotta sisämarkkinoiden kehittämistä ja toteuttamista voitaisiin edistää tehokkaasti. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tuettava komission ja BERECin sisämarkkinatoimia.

(87)  Toimenpiteet, jotka voivat vahingoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ovat toimenpiteitä, joilla voi olla suoraa tai epäsuoraa, tosiasiallista tai mahdollista vaikutusta jäsenvaltioiden välisen kaupan muotoihin niin, että ne saattavat muodostaa esteitä sisämarkkinoille. Ne käsittävät myös toimenpiteet, joilla on merkittävä vaikutus muiden jäsenvaltioiden yrityksiin tai käyttäjiin, ja joihin kuuluvat toimenpiteet, jotka vaikuttavat kuluttajahintoihin muissa jäsenvaltioissa, toimenpiteet, jotka vaikuttavat toiseen jäsenvaltioon sijoittuneen yrityksen kykyyn tarjota sähköisiä viestintäpalveluja, ja erityisesti toimenpiteet, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen tarjota valtioiden rajat ylittäviä palveluja, sekä toimenpiteet, jotka vaikuttavat markkinoiden rakenteeseen ja markkinoille pääsyyn heijastuen siten muiden jäsenvaltioiden yrityksiin.

(88)  Valintamenettelyjen osatekijöiden ja radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettyjen ehtojen, jotka vaikuttavat merkittävästi markkinaolosuhteisiin ja kilpailutilanteeseen, mukaan lukien markkinoille pääsyä ja toiminnan laajentamista koskevat ehdot ▌, yhdenmukaisempaa käyttöä ja määrittelyä voitaisiin edistää koordinointimekanismilla, jossa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan kutsuu koolle vertaisarviointifoorumin tarkastelemaan toimenpide-ehdotuksia ennen kuin jokin jäsenvaltio myöntää käyttöoikeuksia, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä. Vertaisarviointifoorumi on vertaisoppimisen väline. Sillä olisi edistettävä parhaidenkäytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja lisättävä asiaan kuuluvien kilpailuun perustuvien tai vertailevien valintamenettelyjen avoimuutta. Vertaisarviointimenettely ei saisi olla kansallisten lupamenettelyjen muodollinen edellytys. Näkemystenvaihdon olisi perustuttava vertaisarviointifoorumia pyytäneen kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen toimittamiin tietoihin, ja sen olisi oltava osa sellaista laajempaa kansallista toimenpidettä, joka voi laajemmin koostua käyttöoikeuksien myöntämisestä, myymisestä ja vuokraamisesta, kestosta, uusimisesta tai muuttamisesta. Sen vuoksi kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi myös voitava antaa tietoa muista radiotaajuuksien käyttöoikeuksien rajoittamista koskevaan asianomaiseen valintamenettelyyn liittyvistä kansallisista toimenpide-ehdotuksista tai niiden näkökohdista, jotka eivät kuulu vertaisarviointimekanismin piiriin. Hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi kansallisen sääntely- tai muun toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava esittää tällaiset tiedot yhteisessä raportointimuodossa, jos sellainen on käytettävissä, toimitettavaksi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsenille.

(89)  Jos radiotaajuuksien yhdenmukaisesta jakamisesta tietyille yrityksille on sovittu unionin tasolla, jäsenvaltioiden olisi tarkasti noudatettava tällaisia sopimuksia myöntäessään radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kansallisesta taajuussuunnitelmasta.

(90)  Jäsenvaltioiden olisi voitava harkita yhteisiä valtuutusprosesseja yhtenä vaihtoehtona myöntäessään käyttöoikeuksia silloin kun odotettu käyttö kattaa rajatylittävät tilanteet.

(91)  Komission tekemissä päätöksissä tämän direktiivin yhtenäistetyn soveltamisen varmistamiseksi olisi rajoituttava sääntelyn periaatteisiin, lähestymistapoihin ja menetelmiin. Selvyyden vuoksi ne eivät saisi sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä asioista, joita yleensä vaaditaan kansallisten olosuhteiden kuvastamiseksi, eikä niissä saisi kieltää vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joiden voidaan kohtuudella odottaa olevan vaikutukseltaan vastaavia. Tällaisten päätösten olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi vaikuttaa kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tekemiin päätöksiin, jotka eivät muodosta estettä sisämarkkinoille.

(92)  Unioni ja jäsenvaltiot ovat tehneet standardeihin sekä televerkkojen ja -palvelujen sääntelyyn liittyviä sitoumuksia Maailman kauppajärjestössä.

(93)  Standardoinnin olisi jatkossakin oltava pääasiassa markkinalähtöistä. Tietyissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla tarpeen edellyttää, että unionin tasolla noudatetaan tiettyjä standardeja yhteentoimivuuden parantamiseksi, käyttäjien valinnanvaran lisäämiseksi ja yhteenliitettävyyden edistämiseksi sisämarkkinoilla. Kansallisella tasolla jäsenvaltioihin sovelletaan direktiiviä (EU) 2015/1535. Tämän direktiivin mukaisilla standardointimenettelyillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/30/EU(32) ja 2014/35/EU(33) sekä direktiivin 2014/53/EU soveltamista.

(94)  Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen taikka molempien tarjoajat olisi velvoitettava toteuttamaan toimenpiteitä verkkojensa ja palvelujensa turvallisuuden varmistamiseksi ja turvapoikkeamien estämiseksi tai niiden vaikutuksen minimoimiseksi. Kyseisillä toimenpiteillä olisi uusin tekniikka huomioon ottaen varmistettava verkkojen ja palvelujen asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa riskeihin. Turvallisuustoimenpiteissä olisi otettava huomioon vähintään seuraavien seikkojen kaikki asiaankuuluvat näkökohdat: verkkojen ja laitteiden turvallisuuden osalta: fyysinen turvallisuus ja ympäristön turvallisuus, toimitusvarmuus, verkkoihin pääsyn valvonta sekä verkkojen eheys; turvapoikkeamien käsittelyn osalta: käsittelymenettelyt, turvapoikkeamien havaitsemisvalmius, turvapoikkeamista raportoiminen ja tiedottaminen; toiminnan jatkuvuuden hallinnan osalta: palvelun jatkuvuutta koskeva strategia ja varautumissuunnitelmat sekä palautumiskyky; seurannan, tarkastusten ja testausten osalta: seuranta- ja lokinpitomenettelyt, varautumissuunnitelmien läpiviennit, verkkojen ja palvelujen testaus, turvallisuusarvioinnit ja vaatimustenmukaisuuden seuranta; sekä kansainvälisten standardien noudattaminen.

(95)  Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, on tarpeen varmistaa, että myös niihin sovelletaan asianmukaisia turvallisuusvaatimuksia niiden erityisen luonteen ja taloudellisen merkityksen mukaisesti. Tällaisten palvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi varmistettava myös asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa riskiin ▌. Koska numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat eivät yleensä tosiasiallisesti valvo signaalien siirtoa verkoissa, tällaisten palvelujen osalta riskiä voidaan joiltakin osin pitää perinteisiä sähköisiä viestintäpalveluja alhaisempana. Sen vuoksi numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen palveluntarjoajien toteuttamien toimenpiteiden olisi oltava lievemmät silloin kun se on asiaankuuluvien turvallisuusriskien tosiasiallisen arvioinnin mukaan perusteltua. ▌Samaa lähestymistapaa olisi sovellettava soveltuvin osin numeroihin perustuviin henkilöiden välisiin viestintäpalveluihin, joissa ei tosiasiallisesti valvota signaalien siirtoa.

(96)  Yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi ilmoitettava käyttäjille erityisistä ja merkittävistä turvallisuusuhkista ja toimenpiteistä, joita nämä voivat toteuttaa viestintänsä turvallisuuden suojelemiseksi esimerkiksi käyttämällä erityisiä ohjelmisto- tai salaustekniikoita. Vaatimus tiedottaa käyttäjille tällaisista uhkista ei saisi poistaa palveluntarjoajalta velvoitetta ryhtyä omalla kustannuksellaan asianmukaisiin ja välittömiin toimiin turvallisuusuhkien poistamiseksi ja palvelun normaalin turvallisuustason palauttamiseksi. Tällaiset turvallisuusuhkia koskevat tiedot olisi annettava käyttäjälle maksutta.

(97)  Jotta voidaan taata verkkojen ja palvelujen turvallisuus, olisi edistettävä salauksen, tapauksen mukaan esimerkiksi päästä päähän -salauksen, käyttöä ja tarvittaessa määrättävä salaus pakolliseksi siten, että noudatetaan turvallisuuden ja yksityisyyden periaatteita järjestelmällisesti ja kaikissa tapauksissa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden valtuuksiin varmistaa keskeisten turvallisuusetujensa ja yleisen järjestyksen suojelu sekä sallia rikosten tutkinta, paljastaminen ja niihin liittyvät syytetoimet.

(98)  Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että yleisten sähköisten viestintäverkkojen eheys ja saatavuus säilyvät. Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston, jäljempänä 'ENISA', olisi myötävaikutettava sähköisen viestinnän tietoturvan parantumiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvontaa sekä edistämällä tiedonvaihtoa hyvistä käytännöistä. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat keinot suorittaa tehtävänsä, mukaan lukien toimivalta saada riittävät tiedot arvioidakseen verkkojen ja palvelujen turvallisuuden tason. Niillä olisi myös oltava toimivalta pyytää kattavia ja luotettavia tietoja tosiasiallisista turvapoikkeamista, joilla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2016/1148(34) perustettujen tietoturvaloukkauksiin reagoivien ja niitä tutkivien yksiköiden, jäljempänä 'CSIRT-toimijat', olisi tarvittaessa avustettava niitä. CSIRT-toimijoita voidaan erityisesti vaatia antamaan toimivaltaisille viranomaisille tietoa riskeistä ja turvapoikkeamista, jotka vaikuttavat yleisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja yleisesti saatavilla oleviin sähköisiin viestintäpalveluihin, sekä suosittamaan, miten niitä olisi käsiteltävä.

(99)  Kun sähköisen viestinnän tarjoaminen perustuu julkisiin resursseihin, joiden käyttöön sovelletaan erityisvaltuutusta, jäsenvaltioiden olisi voitava antaa sen myöntämisen osalta toimivaltaiselle viranomaiselle oikeuden määrätä maksuja kyseisten resurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudattaen ▌. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi periä verkkojen ja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisesta muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä maksuja. Tätä varten jäsenvaltioilla olisi oltava johdonmukainen lähestymistapa kyseisten maksujen vahvistamiseen, jotta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille ei aiheutuisi yleisvaltuutusmenettelyyn tai käyttöoikeuksiin liittyvää perusteetonta taloudellista rasitetta.

(100)  Resurssien mahdollisen tehokkaan käytön varmistamiseksi maksuissa olisi otettava huomioon kyseessä olevien markkinoiden taloudellinen ja tekninen tilanne sekä mahdolliset muut niiden arvoon merkittävästi vaikuttavat tekijät. Lisäksi maksut olisi määritettävä siten, että varmistetaan radiotaajuuksien tehokas jakaminen ja käyttö Tällä direktiivillä ei rajoiteta tarkoituksia, joihin käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittäviä maksuja käytetään. Näitä maksuja olisi esimerkiksi voitava käyttää kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sellaisen toiminnan rahoittamiseen, jota ei voida kattaa hallinnollisin maksuin. Jos kilpailuun perustuvissa tai vertailevissa valintamenettelyissä radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävät maksut muodostuvat kokonaan tai osittain kertamaksusta, maksujärjestelyissä olisi varmistettava, etteivät tällaiset maksut käytännössä johda siihen, että valinta perustuu kriteereihin, jotka eivät liity radiotaajuuksien optimaalisen käytön varmistamista koskevaan tavoitteeseen. Komission olisi voitava julkaista säännöllisesti vertailututkimuksia ja tarvittaessa muita ohjeita, jotka koskevat parhaita käytäntöjä radiotaajuuksien jakamisessa, numeroalueiden jakamisessa tai asennusoikeuksien myöntämisessä.

(101)  Yrityksille radiotaajuuksien käyttöoikeuksista määrättävät maksut voivat vaikuttaa tällaisten oikeuksien hakemista ja radiotaajuusresurssien käyttöä koskeviin päätöksiin. Radiotaajuuksien optimaalisen käytön varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi näin ollen vahvistettava rajahinnat tavalla, joka johtaa näiden oikeuksien tehokkaaseen jakamiseen riippumatta käytetystä valintamenettelystä. Jäsenvaltiot voisivat myös ottaa huomioon mahdolliset kustannukset, joita aiheutuu toimintapoliittisten tavoitteiden edistämiseksi asetettujen valtuutusehtojen täyttämisestä ▌. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös kyseisten markkinoiden kilpailutilanne, mukaan lukien resurssien mahdolliset vaihtoehtoiset käyttötarkoitukset.

(102)  Radiotaajuusresurssien optimaalinen käyttö edellyttää asianmukaisten verkkojen ja liitännäistoimintojen saatavuutta. Siksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että kun kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset soveltavat radiotaajuuksien käyttöoikeuksista ja järjestelmien asennusoikeuksista perittäviä maksuja, ne ottavat huomioon tarpeen helpottaa infrastruktuurin jatkuvaa kehittämistä resurssien mahdollisimman tehokkaan käytön saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan se, että sovelletaan mahdollisimman laajasti radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävien maksujen suorittamisjärjestelyjen yhdistämistä resurssien tosiasialliseen saatavuuteen tavalla, joka tukee tällaiseen infrastruktuurin kehittämiseen tarvittavia investointeja ja liitännäispalvelujen tarjoamista. Nämä maksujärjestelyt olisi täsmennettävä puolueettomasti, avoimesti, oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ennen radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämismenettelyjen aloittamista.

(103)  Olisi varmistettava, että on olemassa nopeita, syrjimättömiä ja avoimia menettelyjä järjestelmien asennusoikeuksien myöntämiseksi, jotta oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun edellytykset voivat täyttyä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta omaisuuden pakkolunastusta tai käyttöä koskevia kansallisia säännöksiä, omistusoikeuden normaalia käyttöä ja hyödyntämistä, julkisten tietojen normaalia käyttöä eikä puuttumattomuuden periaatetta omistusoikeusjärjestelmiä koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen osalta.

(104)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajille myönnettävät luvat käyttää julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevaa omaisuutta ovat keskeisiä tekijöitä sähköisten viestintäverkkojen tai uusien verkkoelementtien perustamiselle. Asennusoikeuksien myöntämiseen liittyvien menettelyjen tarpeeton monimutkaisuus ja hitaus voivat siten muodostaa huomattavia esteitä kilpailun kehittymiselle. Tämän johdosta olisi yksinkertaistettava tapaa, jolla valtuutetut yritykset hankkivat asennusoikeuksia. Toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava asennusoikeuksien hankkimista asetettava merkityksellistä tietoa saataville verkkosivustoillaan.

(105)  On tarpeen lujittaa jäsenvaltioiden valtuuksia suhteessa asennusoikeuksien haltijoihin, jotta varmistetaan uuden verkon käyttöönotto tai kehittäminen oikeudenmukaisella, tehokkaalla ja ympäristön kannalta vastuullisella tavalla ja riippumatta siitä, onko yrityksellä, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, velvoite myöntää oman sähköisen viestintäverkkonsa käyttöoikeutta. Järjestelmien yhteiskäytön parantaminen voi alentaa ympäristökustannuksia, joita koituu sähköisen viestinnän infrastruktuurin käyttöönotosta, sekä edistää kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta sekä maankäytön suunnittelun tavoitteiden toteuttamista. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava toimivalta vaatia, että yritykset, jotka ovat hyötyneet oikeuksista asentaa järjestelmiä julkisessa tai yksityisessä omistuksessa olevan omaisuuden yhteyteen, myöntävät tällaisten järjestelmien tai tällaisen omaisuuden yhteiskäyttömahdollisuuden (fyysinen rinnakkain sijoittaminen mukaan lukien) erityisillä alueilla, joilla yhteiskäyttö tällaisten yleistä etua koskevien syiden vuoksi on tarpeen, sellaisen asianmukaisen julkisen kuulemisvaiheen jälkeen, jonka aikana kaikille asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi, jos pohjamaa on erittäin kuormittunut tai on ylitettävä luonnollinen este. Toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti pystyttävä määräämään verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen, kuten kaapelikanavien, tyhjien putkien, mastojen, kaapelikaivojen, jakomojen, antennien, tornien ja muiden tukirakennelmien, rakennusten tai rakennusten sisääntulojen yhteiskäytöstä sekä yhdyskuntarakentamisen paremmasta koordinoinnista ympäristöön tai muuhun yhteiskuntapolitiikkaan liittyvistä syistä. Sen sijaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi laadittava säännöt järjestelmien tai omaisuuden yhteiskäytöstä aiheutuvien kustannusten jakamisesta sen varmistamiseksi, että asianomaiset yritykset saavat niille aiheutuvasta riskistä asianmukaisen korvauksen. Direktiivissä 2014/61/EU säädetyt velvollisuudet huomioon ottaen toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti paikallisviranomaisten, olisi myös vahvistettava yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa julkisia töitä sekä muita asianmukaisia julkisia järjestelmiä tai omaisuutta koskevat asianmukaiset koordinointimenettelyt, joihin olisi voitava kuulua menettelyjä sen varmistamiseksi, että asianomaiset osapuolet saavat tietoja asianmukaisista julkisista järjestelmistä tai omaisuudesta ja käynnissä olevista tai suunnitelluista julkisista töistä, että heille ilmoitetaan hyvissä ajoin kyseisistä töistä ja että yhteiskäyttöä helpotetaan mahdollisimman suuressa määrin.

(106)  Silloin kun matkapuhelinoperaattorien edellytetään ympäristösyistä käyttävän yhteisiä torneja tai mastoja, tällainen pakollinen yhteiskäyttö voi johtaa kullekin operaattorille myönnettyjen enimmäissiirtotehojen pienentämiseen kansanterveyteen liittyvistä syistä, ja tämä voi vuorostaan pakottaa operaattorit asentamaan lisää siirtoasemia maanlaajuisen kattavuuden varmistamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pyrittävä sovittamaan yhteen asiaan liittyvät ympäristö- ja kansanterveysnäkökohdat ja otettava asiaankuuluvasti huomioon neuvoston suosituksessa 1999/519/EY(35) esitetty varovainen lähestymistapa.

(107)  Radiotaajuudet ovat rajallinen julkinen resurssi, jolla on huomattavaa julkista arvoa ja markkina-arvoa. Ne ovat olennainen tekijä radioviestintään perustuvissa sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa, ja silloin kun taajuudet liittyvät tällaisiin verkkoihin ja palveluihin, kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varattava taajuudet ja jaettava ne tehokkaasti käyttäjille toimiaan säätelevien yhdenmukaistettujen tavoitteiden ja periaatteiden sekä puolueettomien, selkeiden ja syrjimättömien perusteiden mukaisesti ottaen huomioon radiotaajuuksien käyttöön liittyvät demokraattiset, sosiaaliset, kielelliset ja kulttuuriset etunäkökohdat. Päätöksessä N:o 676/2002/EY luodaan puitteet radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamiselle.

(108)  Unionin radiotaajuuspolitiikka ei saisi rajoittaa unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti julkisiin hallinnon ja puolustuksen verkkoihin, sisällön sääntelyyn sekä audiovisuaali- ja media-alan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä puolustuksen tarkoituksiin. ▌

(109)  Verkkoyhteyksien laajan kattavuuden varmistaminen kussakin jäsenvaltiossa on välttämätöntä talouden ja yhteiskunnan kehittymiselle, yhteiskuntaelämään osallistumiselle sekä sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Verkkoyhteyksien ja sähköisen viestinnän käytön tullessa erottamattomaksi osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointia jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan unionin laajuinen kattavuus langattomalle laajakaistalle. Tällainen kattavuus olisi toteutettava siten, että jäsenvaltiot asettavat asianmukaisia kattavuusvaatimuksia, jotka olisi mukautettava kulloinkin kyseeseen tulevaan alueeseen ja joista aiheutuvat rasitteet olisi kohtuullistettava siten, että ne eivät estä palveluntarjoajia toteuttamasta käyttöönottoa. Koska langattomien lähiverkkojen (RLAN) kaltaisilla järjestelmillä on suuri merkitys nopean langattoman laajakaistan tarjoamisessa sisätiloissa, toimenpiteillä olisi pyrittävä varmistamaan riittävien radiotaajuuksien vapauttaminen taajuuskaistoilla, jotka ovat erityisen arvokkaita resursseja yleisesti kattavien langattomien verkkojen kustannustehokkaaksi käyttöön ottamiseksi erityisesti sisätiloissa. Lisäksi olisi koko unionin korkealaatuisesti kattaviin maanpäällisiin langattomiin järjestelmiin tähtäävillä johdonmukaisilla ja koordinoiduilla toimenpiteillä, jotka perustuvat operaattorien toimilupiin liittyviä velvollisuuksia koskeviin parhaisiin kansallisiin toimintatapoihin, pyrittävä saavuttamaan radiotaajuuspoliittisen ohjelman tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä kaikilla unionin kansalaisilla olisi oltava saatavilla sekä sisä- että ulkokäytössä nopein laajakaista, jonka nopeus on vähintään 30 Mb/s, ja niiden tavoitteena olisi oltava gigabittitason laajakaistayhteyksien yhteiskuntaa koskevan kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen unionissa. Tällaiset toimenpiteet auttavat edistämään innovatiivisia digitaalisia palveluja ja varmistamaan pitkän aikavälin yhteiskunnalliset ja taloudelliset hyödyt. Koko alueen aukoton kattavuus ja verkkoyhteydet kautta jäsenvaltioiden olisi maksimoitava ja tehtävä luotettavaksi siten, että voidaan edistää palveluja ja sovelluksia, kuten verkkoyhteyksin varustetut autot ja sähköiset terveyspalvelut, sekä rajojen sisällä että niiden yli. ▌

(110)  On välttämätöntä varmistaa, että kansalaiset eivät altistu sähkömagneettisille kentille siinä määrin, että siitä olisi haittaa kansanterveydelle. Jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä tätä asiaa johdonmukaisesti kaikkialla unionissa siten, että otetaan huomioon erityisesti suosituksessa 1999/519/EY esitetty varovainen lähestymistapa, jotta voidaan pyrkiä varmistamaan johdonmukaisemmat käyttöönottoehdot. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan sovellettava direktiivissä (EU) 2015/1535 säädettyä menettelyä, jotta voidaan myös toteuttaa avoimuus sidosryhmiin nähden ja mahdollistaa muiden jäsenvaltioiden ja komission toimet.

(111)  Radiotaajuuksien yhdenmukaistaminen ja koordinointi sekä laitteita koskeva sääntely, jota tuetaan standardoinnilla, ovat toisiaan täydentäviä, ja niitä on koordinoitava tiiviisti, jotta niiden yhteiset tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän tuella. Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisten toimeksiantojen sekä standardointielimille, kuten Euroopan telealan standardointilaitokselle, tehtyjen, esimerkiksi radiovastaanottimien parametreja koskevien standardointipyyntöjen sisällön ja ajoituksen koordinoinnin pitäisi helpottaa tulevaisuuden järjestelmien käyttöönottoa, tukea radiotaajuuksien yhteiskäyttömahdollisuuksia ja varmistaa radiotaajuuksien tehokas hallinnointi.

(112)  Yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien kysyntä ei ole samanlainen unionin kaikissa osissa. Jos yhdenmukaistetulle taajuusalueelle kokonaisuudessaan tai sen osalle ei ole alueellista tai kansallista kysyntää, jäsenvaltiot voisivat poikkeuksellisesti sallia taajuuskaistan vaihtoehtoisen käytön, esimerkiksi tiettyjen käyttötarkoitusten markkinatarjonnan puuttumisen huomioon ottamiseksi, niin kauan kuin kysyntää ei ole ja edellyttäen, että vaihtoehtoinen käyttö ei rajoita muiden jäsenvaltioiden kyseisen taajuuskaistan yhdenmukaistettua käyttöä ja että se päättyy heti, kun yhdenmukaistetulle käytölle ilmenee kysyntää.

(113)  Radiotaajuuksien hallinnoinnin ja radiotaajuuksien käyttömahdollisuuksien joustavuus on saavutettu teknologiasta ja palvelusta riippumattomien valtuutusten kautta, jotta radiotaajuuksien käyttäjät voisivat valita parhaat teknologiat ja palvelut käytettäviksi kansallisissa radiotaajuussuunnitelmissa unionin oikeuden mukaisesti sähköisille viestintäpalveluille avoimiksi julistetuilla radiotaajuusalueilla, jäljempänä 'teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteet'. Teknologioihin ja palveluihin olisi sovellettava hallintopäätöksiin sovellettavaa lähestymistapaa vain, kun kyseessä on yleinen etu, ja tällainen lähestymistapa olisi perusteltava selkeästi ja sitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

(114)  Teknologiariippumattomuuden periaatteen rajoitusten olisi oltava asianmukaisia, ja ne olisi perusteltava tarpeella välttää haitallisia häiriöitä esimerkiksi määräämällä läheterajoituksia ja tehotasoja, varmistaa kansanterveyden suojelu rajoittamalla yleisön altistumista sähkömagneettisille kentille, varmistaa palvelujen moitteeton toiminta palvelun teknisen laadun asianmukaisella teknisellä tasolla, estämättä kuitenkaan välttämättä mahdollisuutta käyttää useampaa kuin yhtä palvelua samalla radiotaajuudella, varmistaa radiotaajuuksien asianmukainen yhteiskäyttö erityisesti silloin, kun niiden käyttöön tarvitaan vain yleisvaltuutus, turvata radiotaajuuksien tehokas käyttö tai saavuttaa yleisen edun mukainen tavoite unionin oikeuden mukaisesti.

(115)  Radiotaajuuksien käyttäjien olisi voitava vapaasti valita palvelut, joita ne haluavat tarjota radiotaajuuksilla. Toisaalta olisi sallittava toimenpiteitä, jotka edellyttävät tietyn palvelun tarjoamista selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten elämän turvallisuuden takaamiseksi, sosiaalisen, alueellisen ja maantieteellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi tai radiotaajuuksien tehottoman käytön torjumiseksi, ja ne olisi sallittava silloin kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista. Näihin tavoitteisiin olisi sisällyttävä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistäminen jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemällä tavalla. Lukuun ottamatta tilanteita, joissa on tarpeen taata ihmishengen turvallisuus tai poikkeuksellisesti saavuttaa jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti määrittelemiä muita yleisen edun mukaisia tavoitteita, poikkeukset eivät saisi johtaa tietyille palveluille varattuun yksinomaiseen käyttöön vaan näille palveluille olisi pikemminkin myönnettävä etuoikeus siten, että muutkin palvelut tai teknologiat voivat mahdollisuuksien mukaan toimia samalla radiotaajuusalueella. Jäsenvaltioilla on toimivalta määritellä kaikkien sellaisten poikkeusten soveltamisala ja luonne, jotka liittyvät kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden edistämiseen.

(116)  Koska radiotaajuuksien varaaminen tiettyjä teknologioita tai palveluja varten on poikkeus teknologia- ja palveluriippumattomuuden periaatteista ja vähentää vapautta valita tarjottava palvelu tai käytettävä teknologia, tällaisia taajuuksien varauksia koskevien ehdotusten osalta olisi noudatettava avoimuutta ja niistä pitäisi järjestää julkinen kuuleminen.

(117)  Jos jäsenvaltio poikkeuksellisissa tapauksissa päättää yleisen järjestyksen tai turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi rajoittaa vapautta tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja ‑palveluja, sen olisi ilmoitettava syyt tällaiselle rajoittamiselle.

(118)  Radiotaajuuksia olisi hallinnoitava siten, että vältetään haitalliset häiriöt. Haitallisten häiriöiden peruskäsite olisi sen vuoksi määriteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että sääntelytoimet rajoittuvat siihen, mikä on välttämätöntä tällaisten häiriöiden estämiseksi, pitäen mielessä myös tarve ottaa huomioon edistyneet menetelmät haitallisilta häiriöiltä suojaamiseksi, jotta näitä teknologioita ja radiotaajuuksien hallintamenetelmiä voidaan soveltaa häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen soveltamisen välttämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Liikenteeseen liittyy vahvasti rajat ylittävä piirre, ja sen digitalisointi aiheuttaa haasteita. Kulkuvälineistä (kuten metro, linja- ja henkilöautot, kuorma-autot, junat) on tulossa entistä itsenäisempiä ja verkkoyhteyksiä hyödyntäviä. Niiden liikkuminen kansallisten rajojen yli on helpottunut sisämarkkinoilla. Luotettavalla viestinnällä ja haitallisten häiriöiden välttämisellä on kriittinen merkitys kulkuvälineiden ja niissä olevien viestintäjärjestelmien turvalliselle ja moitteettomalle toiminnalle.

(119)  Koska radiotaajuuksien kysyntä kasvaa ja uudet sovellukset ja teknologiat edellyttävät joustavampaa radiotaajuuksien käyttöoikeutta ja käyttöä, jäsenvaltioiden olisi edistettävä radiotaajuuksien yhteiskäyttöä määrittelemällä sopivimmat valtuutusjärjestelyt kullekin skenaariolle sekä vahvistamalla niille asianmukaiset ja läpinäkyvät säännöt ja ehdot. Radiotaajuuksien yhteiskäyttö auttaa varmistamaan niiden tosiasiallisen ja tehokkaan käytön siten, että useat toisistaan riippumattomat käyttäjät tai laitteet voivat saada käyttöoikeuden samaan radiotaajuuskaistaan erilaisilla oikeudellisilla järjestelyillä, mikä tuo käyttöön lisää radiotaajuusresursseja, tehostaa käyttöä ja tekee radiotaajuuksien käyttöoikeuden saamisen helpommaksi uusille käyttäjille. Yhteiskäyttö voi perustua yleisvaltuutuksiin tai toimiluvista vapaaseen käyttöön, jolloin useat käyttäjät voivat tietyin yhteiskäyttöehdoin saada käyttöoikeuden samoihin radiotaajuuksiin ja käyttää niitä eri maantieteellisillä alueilla tai eri aikoina. Se voi myös perustua yksittäisiin käyttöoikeuksiin esimerkiksi toimiluvanvaraisen yhteiskäytön järjestelyillä, joiden mukaan kaikki käyttäjät (sekä nykyiset että uudet) sopivat yhteiskäytön ehdoista toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa siten, että voidaan taata radiolähetysten vähimmäislaatu. Kun jäsenvaltiot sallivat yhteiskäytön erilaisilla valtuutusjärjestelyillä, niiden ei pitäisi asettaa tällaiselle käytölle merkittävästi toisistaan poikkeavia kestoja eri valtuutusjärjestelyissä.

(120)  Radiotaajuuksien käyttöä koskevat yleisvaltuutukset voivat helpottaa radiotaajuuksien mahdollisimman tehokasta käyttöä ja edistää innovointia joissakin tapauksissa ja ne edistävät kilpailua, kun taas radiotaajuuksien yksittäiset käyttöoikeudet joissain muissa tapauksissa voivat olla sopivin valtuutusjärjestely tietyissä erityisolosuhteissa. Yksittäisiä käyttöoikeuksia olisi harkittava esimerkiksi silloin, kun radiotaajuuksien hyvät peitto-ominaisuudet tai suunniteltu lähetyksen tehotaso tarkoittaa, että palvelun vaadittu laatu estää häiriöihin liittyvien ongelmien käsittelyn yleisvaltuutusten avulla. Tekniset toimenpiteet kuten vastaanottimien häiriönsietokykyä parantavat ratkaisut saattaisivat mahdollistaa yleisvaltuutusten käytön tai radiotaajuuksien yhteiskäytön, ja niiden avulla voitaisiin mahdollisesti välttää häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteiden järjestelmällinen käyttö.

(121)  Ennakoitavuuden turvaamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja investointivakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi vahvistettava ennalta aiheelliset kriteerit, joilla määritetään oikeudenhaltijoiden tehokasta radiotaajuuksien käyttöä koskevan tavoitteen noudattaminen pantaessa täytäntöön yksittäisiin käyttöoikeuksiin ja yleisvaltuutuksiin liitettyjä ehtoja. Asianomaisten osapuolten olisi osallistuttava tällaisten ehtojen määrittelyyn, ja niille olisi tiedotettava avoimesti, miten niille asetettujen velvollisuuksien noudattamista arvioidaan.

(122)   Jotta markkinoille pääsylle ei luotaisi esteitä erityisesti kilpailunvastaisen taajuuksien varastoon keräämisen kautta, jäsenvaltioiden radiotaajuusoikeuksiin liittämien ehtojen noudattamisen valvonnan olisi oltava tehokasta, ja kaikkien toimivaltaisten viranomaisten olisi osallistuttava siihen tarvittaessa. Ehtojen noudattamisen valvontaan olisi sisällyttävä "käytä tai menetä" -lausekkeen soveltaminen. Jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus silloin kun radiotaajuuksien käyttämättä jättämisestä mahdollisesti aiheutuu seuraamuksia, olisi vahvistettava etukäteen käyttökynnykset muun muassa ajan sekä radiotaajuuden määrän tai luonteen osalta. Radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen olisi varmistettava, että alkuperäinen oikeudenhaltija käyttää oikeuksia tehokkaasti.

(123)  Jos radiotaajuusalueen edellytykset on yhdenmukaistettu päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä asianmukaisimmasta valtuutusjärjestelmästä, jota sovelletaan kyseisellä radiotaajuuskaistalla tai sen osissa. Jos kaikki jäsenvaltiot kohtaavat todennäköisesti samanlaisia ongelmia, joiden vuoksi toisistaan poikkeavat ratkaisut saattaisivat aiheuttaa hajanaisuutta laitteiden sisämarkkinoilla ja siten viivästyttää 5G-järjestelmien käyttöönottoa, voi olla tarpeen, että komissio, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon tarkasti huomioon ottaen, suosittaa yhteisiä ratkaisuja, joissa tunnustetaan voimassa olevat tekniset yhdenmukaistamistoimenpiteet. Tämä voisi tarjota jäsenvaltioille yhteisiä välineitä, jotka ne voisivat ottaa huomioon määrittäessään asianmukaisia yhdenmukaisia valtuutusjärjestelyjä, joita sovelletaan taajuuskaistaan tai taajuuskaistan osaan riippuen tekijöistä kuten väestöntiheys, taajuuskaistojen peitto-ominaisuudet, poikkeavuus kaupunki- ja maaseutukäytön välillä, mahdollinen tarve suojella olemassa olevia palveluja sekä seurauksena olevat vaikutukset valmistuksen mittakaavaetujen kannalta.

(124)  Verkkoinfrastruktuurin yhteiskäyttö ja joissakin tapauksissa radiotaajuuksien yhteiskäyttö voi edistää radiotaajuuksien tosiasiallista ja tehokasta käyttöä ja turvata verkkojen nopean käyttöönoton etenkin harvaan asutuilla alueilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitettäviä ehtoja vahvistaessaan myös harkittava sellaisten yritysten välisten yhteiskäytön tai koordinoinnin muotojen valtuuttamista, joiden tarkoituksena on varmistaa radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö tai kattavuusvelvollisuuksien noudattaminen kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti.

(125)  Käyttöoikeuksia myönnettäessä noudatettavat teknologia- ja palveluneutraaliuden vaatimukset yhdessä oikeuksien siirtämistä yritysten välillä koskevan mahdollisuuden kanssa tukevat vapautta ja keinoja toimittaa yleisiä sähköisiä viestintäpalveluja ja siten myös helpottavat yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista. Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta siihen, jaetaanko radiotaajuudet suoraan sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajille vai näitä verkkoja tai palveluja käyttäville yksiköille. Tällaisia yksikköjä voivat olla radio- tai televisiotoiminnan sisällöntuottajat. Vastuun radiotaajuuden käyttöoikeuteen liitettyjen ehtojen ja yleisvaltuutukseen liitettyjen asiaankuuluvien ehtojen noudattamisesta olisi aina oltava yrityksellä, jolle radiotaajuuden käyttöä koskeva oikeus on myönnetty. Lähetystoiminnan harjoittajille asetetut tietyt audiovisuaalisten mediapalvelujen toimittamiseen liittyvät velvollisuudet voivat edellyttää erityisten kriteerien ja menettelyjen käyttöä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia myönnettäessä jäsenvaltioiden unionin oikeuden mukaisesti asettaman yleisen edun mukaisen erityistavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen oikeuden myöntämismenettelyn olisi kuitenkin kaikissa tapauksissa oltava puolueeton, avoin, syrjimätön ja oikeasuhteinen.

(126)  Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti SEUT 56 artiklassa taattuja oikeuksia koskevien kansallisten rajoitusten on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia eikä niissä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi radiotaajuuksia, jotka on myönnetty ilman avointa menettelyä, ei saisi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, jota varten ne on myönnetty. Tällaisessa tapauksessa asianomaisille osapuolille olisi annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen ajan kuluessa. Jäsenvaltioiden olisi osana oikeuksien myöntämistä koskevaa hakumenettelyä tarkistettava, pystyykö hakija noudattamaan näihin oikeuksiin liitettäviä ehtoja. Nämä ehdot olisi otettava huomioon kelpoisuuskriteereissä, jotka asetetaan puolueettomin, avoimin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein ennen kilpailuun perustuvan valintamenettelyn aloittamista. Tällaisten kriteerien soveltamiseksi hakijaa voidaan pyytää toimittamaan tarvittavat tiedot todistaakseen, että tämä pystyy noudattamaan näitä ehtoja. Jos tällaisia tietoja ei toimiteta, radiotaajuuden käyttöoikeutta koskeva hakemus voidaan hylätä.

(127)  Jäsenvaltioiden olisi ennen oikeuden myöntämistä vaadittava ainoastaan niiden seikkojen tarkistamista, jotka hakija voi tavanomaista huolellisuutta noudattaen kohtuudella osoittaa, ottaen asianmukaisesti huomioon radiotaajuuksien merkittävän julkisen arvon ja markkina-arvon rajallisena julkisena resurssina. Tämä ei rajoita mahdollisuutta tarkistaa myöhemmin kelpoisuuskriteerien täyttyminen esimerkiksi välitavoitteiden avulla, jos kriteerejä ei ole aluksi pystytty kohtuudella täyttämään. Radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää oikeuksia, jos niiden tekemässä tarkastelussa käy ilmi, että hakija ei kykene noudattamaan ehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta helpottaa kokeellista käyttöä, joka on ajallisesti rajoitettu. Radiotaajuuksien käyttöä koskevien valtuutusten riittävän pitkän keston pitäisi lisätä investointien ennakoitavuutta verkon nopeamman käyttöönoton ja parempien palvelujen edistämiseksi sekä vakautta radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen tukemiseksi. Ellei radiotaajuuksien käyttöön ole valtuutettu määräämättömäksi ajaksi, kestossa olisi otettava huomioon tavoitteet ja sen olisi oltava riittävän pitkä, jotta voidaan helpottaa tehtyjen investointien kattamista. Vaikka pitempi kesto voi turvata investointien ennakoitavuuden, toimenpiteillä radiotaajuuksien tosiasiallisen ja tehokkaan käytön turvaamiseksi, kuten toimivaltaisen viranomaisen valtuuksilla muuttaa oikeutta tai peruuttaa se, jos käyttöoikeuksiin liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu, tai radiotaajuuksien myynnin ja vuokrauksen helpottamisella, voidaan ehkäistä radiotaajuuksien epäasianmukaista kasautumista ja tukea suurempaa joustoa radiotaajuusresurssien jakamisessa. Vuotuisten maksujen käytön lisääminen on myös keino varmistaa oikeudenhaltijan suorittaman radiotaajuuksien käytön jatkuva arviointi.

(128)  Teknisen innovoinnin merkityksen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa radiotaajuuksien käyttöoikeuksia kokeilutarkoituksiin erityisin rajoituksin ja ehdoin, jotka ovat ehdottoman perusteltuja tällaisten oikeuksien kokeellisen luonteen takia.

(129)  Kun toimivaltaiset viranomaiset päättävät, uusitaanko jo myönnettyjä yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käyttöä koskevia oikeuksia, niiden olisi otettava huomioon, missä määrin uusiminen edistäisi sääntelykehyksen tavoitteiden ja muiden unionin tai kansallisen lainsäädännön tavoitteiden saavuttamista. Tällaisen päätöksen tekemisessä olisi sovellettava avointa, syrjimätöntä ja läpinäkyvää menettelyä, ja sen olisi perustuttava tarkasteluun siitä, miten kyseisiin oikeuksiin liitetyt ehdot on täytetty. Jäsenvaltioiden olisi käyttöoikeuksien uusimistarvetta arvioidessaan tarkasteltava annettujen oikeuksien uusimisen vaikutuksia kilpailuun suhteessa mahdolliseen käytön tehostamiseen tai uusien innovatiivisten käyttötapojen löytämiseen siinä tapauksessa, että taajuuskaista avattaisiin uusille käyttäjille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tältä osin päättää myös sallia uusimisen vain rajoitetuksi ajaksi vakiintuneen käytön vakavan keskeytymisen estämiseksi. Päätöksissä ennen tämän direktiivin soveltamisen alkamista annettujen oikeuksien uusimisesta olisi noudatettava jo sovellettavia sääntöjä, ja jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että ne eivät vaaranna tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamista.

(130)  Jäsenvaltioiden olisi olemassa olevia yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käyttöoikeuksia uusiessaan oikeuden uusimistarpeen arvioinnin lisäksi tarkasteltava niihin liittyviä maksuja varmistaakseen, että maksuilla edistetään edelleen optimaalista käyttöä, ottaen huomioon muun muassa markkinoiden ja tekniikan kehityksen vaiheen. Oikeusvarmuuden vuoksi olemassa oleviin maksuihin tehtävien mukautusten on syytä perustua samoihin periaatteisiin kuin ne, joita sovelletaan uusien käyttöoikeuksien myöntämiseen.

(131)  Radiotaajuuksien tehokas hallinnointi voidaan varmistaa helpottamalla jo jaettujen radiotaajuuksien jatkuvaa tehokasta käyttöä. Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus oikeudenhaltijoille, käyttöoikeuksien uusimismahdollisuutta olisi tarkasteltava asianmukaisella aikavälillä ennen kyseisten oikeuksien voimassaolon päättymistä, esimerkiksi vähintään kaksi vuotta ennen oikeuksien voimassaolon päättymistä, jos oikeudet on myönnetty vähintään 15 vuodeksi, jollei uusimismahdollisuutta ole jakamisen ajankohtana nimenomaisesti suljettu pois. Resurssienhallinnan jatkuvuuden turvaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella tällaisia kysymyksiä niin omasta aloitteestaan kuin oikeudenhaltijan pyynnöstä. Käyttöoikeutta ei saisi uusia vastoin oikeudenhaltijan tahtoa.

(132)  Radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtäminen voi olla toimiva keino tehostaa taajuuksien käyttöä. Joustavuuden ja tehokkuuden nimissä ja jotta mahdollistetaan radiotaajuuksien arvon määräytyminen markkinoiden mukaan, jäsenvaltioiden olisi oletusarvoisesti annettava radiotaajuuksien käyttäjien siirtää tai vuokrata käyttöoikeuksiaan kolmansille osapuolille yksinkertaisella menettelyllä sekä noudattaen tällaisiin oikeuksiin liitettyjä ehtoja ja kilpailusääntöjä asiasta vastaavien kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa. Tällaisen siirtämisen tai vuokraamisen helpottamiseksi ja sillä edellytyksellä, että noudatetaan päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti hyväksyttyjä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jäsenvaltioiden olisi myös otettava käsiteltäväksi pyyntöjä, jotka koskevat radiotaajuuksien käyttöoikeuksien jakamista osiin tai erottelemista ja käytön ehtojen uudelleentarkastelua.

(133)  Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on erityisesti edistää kilpailua radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämisen tai uusimisen yhteydessä, koska niillä on tarvittava taloudellinen ja tekninen sekä markkinoiden tuntemus. Radiotaajuuksien jakamisen ehdot voivat vaikuttaa kilpailutilanteeseen sähköisen viestinnän markkinoilla sekä markkinoille pääsyn edellytyksiin. Radiotaajuuksien rajoitettu käyttöoikeus, erityisesti silloin kun niitä on niukasti saatavilla, voi estää markkinoille pääsyn tai haitata investointeja, verkkojen käyttöönottoa, uusien palvelujen tai sovellusten tarjoamista, innovointia ja kilpailua. Uudet käyttöoikeudet, myös siirrolla tai vuokrauksella saadut, ja radiotaajuuksien käyttöä koskevien uusien joustavien kriteerien käyttöönotto voivat myös vaikuttaa kilpailuun. Eräillä ehdoilla, jotka on tarkoitettu kilpailun edistämiseen, voi aiheettomasti sovellettuina olla muita vaikutuksia: esimerkiksi radiotaajuuskatot ja varaukset voivat luoda keinotekoista niukkuutta, tukkutason käyttöoikeusvelvollisuudet voivat aiheettomasti rajoittaa liiketoimintamalleja markkinavoiman puuttuessa, ja siirtojen rajoittaminen voi haitata jälkimarkkinoiden kehittymistä. Sen vuoksi tällaisten ehtojen asettaminen edellyttää johdonmukaista ja puolueetonta kilpailutestausta, jota olisi sovellettava johdonmukaisesti. Tällaisten toimenpiteiden käytön olisi sen vuoksi perustuttava kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan perusteelliseen ja puolueettomaan arviointiin markkinoista ja niiden kilpailuolosuhteista. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin aina varmistettava radiotaajuuksien tosiasiallinen ja tehokas käyttö ja vältettävä aiheuttamasta kilpailun vääristymistä kilpailunvastaisen varastoon keräämisen kautta.

(134)  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausuntojen perusteella voi olla tarpeen vahvistaa yhteinen määräaika, joka mahdollistaa päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti yhdenmukaistetun radiotaajuuskaistan käytön, jotta voidaan välttää rajat ylittävät häiriöt ja hyötyä laitemarkkinoihin ja erittäin suuren kapasiteetin sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen käyttöönottoon liittyvien teknisten yhdenmukaistamistoimenpiteiden kaikista eduista. Kaistan käytön sallimiseen liittyy radiotaajuuskaistojen jakaminen yleisvaltuutusjärjestelyn tai yksittäisten käyttöoikeuksien nojalla, jotta radiotaajuuskaistojen käyttö on mahdollista heti kun jakamisprosessi on saatu päätökseen. Taajuuksien jakamiseksi saattaa olla tarpeen vapauttaa muiden käyttäjien käyttämä kaista ja antaa heille korvausta. Yhteisen määräajan täytäntöönpanoon sähköisen viestinnän palvelujen yhdenmukaistettujen kaistojen käytön mahdollistamiseksi, mukaan lukien 5G, saattavat kuitenkin yksittäisessä jäsenvaltiossa vaikuttaa ongelmat, jotka liittyvät ratkaisemattomiin rajatylittävää koordinointia koskeviin kysymyksiin jäsenvaltioiden välillä tai kolmansien maiden kanssa, vaikeuteen varmistaa kaistan olemassa olevien käyttäjien tekninen migraatio tai kaistan käytön rajoittamiseen yleisen edun mukaisen tavoitteen, kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen turvaamisen tai ylivoimaisen esteen perusteella. Jäsenvaltioiden olisi joka tapauksessa toteutettava kaikki toimenpiteet vähentääkseen minimiin kaikki viiveet maantieteellisen kattavuuden, ajoituksen ja radiotaajuuksien kattavuuden osalta. Jäsenvaltiot olisi lisäksi voitava, jos se katsotaan tarpeelliseksi, pyytää asiaankuuluvista olosuhteista tekemänsä arvioinnin perusteella unionia antamaan oikeudellista, poliittista ja teknistä tukea radiotaajuuksien koordinointikysymysten ratkaisemiseksi unionin naapurimaiden, myös jäsenehdokasmaiden ja liittyvien maiden, kanssa niin, että jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat noudattaa unionin lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan.

(135)  Jotta varmistetaan lisätyt radiotaajuusalueiden koordinoidut käyttömahdollisuudet vuoteen 2020 mennessä erittäin nopeiden kiinteiden ja langattomien verkkojen aikaansaamiseksi 5G:n yhteydessä, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on määritellyt taajuusalueet 3,4‑3,8 GHz ja 24,25‑27,5 GHz ensisijaisiksi kaistoiksi, jotka soveltuvat 5G-toimintasuunnitelman tavoitteiden täyttämiseen vuoteen 2020 mennessä. Kaistat 40,5‑43,5 GHz ja 66‑71 GHz on myös määritelty tutkittavaksi tarkemmin. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että kaistat 3,4‑3,8 GHz ja 24,25‑27,5 GHz ovat 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä kokonaisuudessaan tai osittain saatavilla sellaisia maanpäällisiä järjestelmiä varten, jotka pystyvät tarjoamaan langattomia laajakaistapalveluja yhdenmukaistetuin edellytyksin, jotka on vahvistettu päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan mukaisesti hyväksytyillä teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä, täydentäen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä (EU) 2017/899(36), koska näillä kaistoilla on kattavuuteen ja tiedonsiirtokapasiteettiin liittyviä erityisominaisuuksia, joiden ansiosta niitä on mahdollista yhdistää riittävällä tavalla 5G-vaatimusten täyttämiseksi. Jäsenvaltiot saattavat kuitenkin kärsiä häiriöistä, joita todennäköisesti aiheutuu kolmansista maista, jotka ovat ITU:n radio-ohjesääntöjen mukaisesti määritelleet kyseiset alueet muita palveluja kuin kansainvälistä matkaviestintää varten. Tällä saattaa olla vaikutusta samaa täytäntöönpanopäivää koskevaan velvoitteeseen. Taajuusalueen 26 GHz tuleva käyttö maanpäällisiä langattomia 5G-palveluja varten kohdistuu todennäköisesti muun muassa kaupunkialueisiin ja lähiöiden hotspot-alueisiin, samalla kun sitä voidaan ennakoida otettavan jonkin verran käyttöön pääteiden ja rautateiden varsilla maaseutualueilla. Tämä tarjoaa tilaisuuden käyttää 26 GHz:n taajuusaluetta näiden maantieteellisten alueiden ulkopuolella muihin kuin langattomiin 5G-palveluihin, esimerkiksi yrityskohtaiseen viestintään tai sisätiloissa tapahtuvaan käyttöön, ja sen vuoksi jäsenvaltioiden on mahdollista suunnitella ja asettaa tämä taajuusalue saataville ilman yksinoikeutta.

(136)  Jos radiotaajuuskaistan kysyntä ylittää saatavilla olevien taajuuksien määrän ja jäsenvaltio päättää sen vuoksi, että radiotaajuuksien käyttöä koskevia oikeuksia on rajoitettava, tällaisten oikeuksien myöntämisessä olisi sovellettava tarkoituksenmukaisia ja avoimia menettelyjä, jotta voidaan välttää syrjintä ja varmistaa niukkojen voimavarojen mahdollisimman tehokas käyttö. Tällaisen rajoituksen olisi oltava perusteltu ja oikeasuhteinen ja sen olisi perustuttava markkinaolosuhteiden huolelliseen arviointiin, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon yleiset edut käyttäjille sekä kansallisten markkinoiden ja sisämarkkinoiden tavoitteet. Mahdollisen rajoittamismenettelyn tavoitteet olisi vahvistettava ennakolta selvästi. Soveltuvinta valintamenettelyä harkitessaan, ja unionin tasolla toteutettujen koordinointitoimenpiteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi hyvissä ajoin ja avoimesti kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, menettelyn perusteista, tavoitteista ja edellytyksistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää muun muassa tarjouskilpailuun perustuvia tai vertailevia valintamenettelyjä radiotaajuuksien tai taloudellisesti poikkeuksellisen arvokkaiden numeroalueiden jakamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kyseisiä järjestelmiä hallinnoidessaan otettava huomioon tämän direktiivin tavoitteet. Jos jäsenvaltio katsoo, että taajuuskaistalle voidaan antaa lisää oikeuksia, sen olisi aloitettava tätä koskeva prosessi.

(137)  Radiotaajuuksien kysyntä samoin kuin loppukäyttäjien langattoman laajakaistakapasiteetin kysyntä ovat kasvaneet massiivisesti, ja se edellyttää ratkaisuja, jotka mahdollistavat vaihtoehtoiset, täydentävät ja taajuuksia tehokkaammin käyttävät järjestelmät, mukaan lukien langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät kuten langattomat lähiverkot (RLAN) ja matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden verkot. Tällaiset täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, erityisesti yleisesti saatavilla olevat langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet, parantavat loppukäyttäjien internetyhteyksiä ja matkaviestinoperaattorien mahdollisuuksia purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan. Langattomien lähiverkkojen liityntäpisteet käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia ilman yksittäistä valtuutusta tai käyttöä koskevaa oikeutta. Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Loppukäyttäjiä ei saisi estää jakamasta oman internetliittymänsä kapasiteetin rajoissa RLAN-liityntäpisteensä käyttöoikeutta muiden kanssa, jotta voidaan lisätä saatavilla olevien liityntäpisteiden määrää erityisesti tiheään asutuilla alueilla, maksimoida langaton tiedonsiirtokapasiteetti taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostaa kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistaverkkoinfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Sen vuoksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava.

(138)  Viranomaiset tai julkisen palvelun tarjoajat, jotka käyttävät RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan henkilöstönsä, vierailijoiden tai asiakkaiden tarpeisiin, esimerkiksi helpottaakseen sähköisen hallinnon palvelujen käyttöä tai tiedon saamista julkisesta liikenteestä tai tieliikenteen tilanteesta, voisivat myös tarjota tällaisiin liityntäpisteisiin käyttöoikeuden yleisesti kansalaisille oheispalveluna palveluihin, joita ne tarjoavat yleisölle tiloissaan, jos se on sallittua kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen mukaisesti. Lisäksi palveluntarjoajalta, joka tarjoaa tällaista paikallista käyttöoikeutta sähköisen viestinnän verkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella muussa kuin kaupallisessa tarkoituksena tai sellaisen toisen toiminnan oheispalveluna, joka ei edellytä tällaista käyttöoikeutta (kuten langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpisteiden antaminen muun kaupallisen toiminnan asiakkaille tai yleisölle kyseisellä alueella), voidaan edellyttää radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien yleisvaltuutuksien noudattamista, mutta siihen ei olisi sovellettava ehtoja tai vaatimuksia, joita on liitetty yleisvaltuutuksiin, joita sovelletaan yleisesti saatavilla olevien viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajiin taikka loppukäyttäjiä tai yhteenliitettävyyttä koskeviin velvollisuuksiin. Tällaiseen palveluntarjoajaan olisi kuitenkin edelleen sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY(37) säädettyjä vastuusääntöjä. Tulevaisuudessa RLAN-liityntäpisteiden radiotaajuuksien käyttöä täydentävät uudet teknologiat, kuten LiFi, joka mahdollistaa näkyvään valoon perustuvat optiset liityntäpisteet ja johtaa hybridilähiverkkoihin, joissa on mahdollista myös optinen langaton viestintä.

(139)  Koska matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet, kuten femtosolut, pikosolut, metrosolut ja mikrosolut, voivat olla erittäin pieniä ja huomaamattomia kotitalouksien langattomien liityntäpisteiden reitittimien kaltaisia laitteita eivätkä vaadi lupia, jotka eivät ole välttämättömiä radiotaajuuksien käytön kannalta, ja ottaen huomioon tällaisten liityntäpisteiden myönteinen vaikutus radiotaajuuksien käyttöön ja langattoman viestinnän kehittämiseen, kaikki niiden käyttöönottoon liittyvät rajoitukset olisi minimoitava mahdollisuuksien mukaan. Sen vuoksi, helpottaakseen pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa ja rajoittamatta radiotaajuuksien hallintaa koskevien soveltuvien vaatimusten soveltamista, jäsenvaltiot eivät yleiseen turvallisuuteen liittyviä syitä lukuun ottamatta saisi edellyttää mitään erillisiä lupia tällaisten laitteiden käyttöönotolta rakennuksissa, jotka eivät ole virallisesti suojeltuja osana määrättyä ympäristöä tai niiden erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi. Tätä varten niiden ominaisuudet – kuten enimmäiskoko, paino ja läheteominaisuudet – olisi määriteltävä unionin tasolla suhteessa paikalliseen käyttöönottoon, ja olisi varmistettava korkeatasoinen kansanterveyden suojelu suosituksen 1999/519/EY mukaisesti. Pienalueen langattomien liityntäpisteiden toimintaan olisi sovellettava direktiivin 2014/53/EU 7 artiklaa. Tämä ei rajoita unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa säädettyjen yksityisten omistusoikeuksien soveltamista. Lupahakemusten tarkastelumenettelyä olisi sujuvoitettava, ja kaikki siihen liittyvät hallinnolliset maksut olisi rajoitettava hakemuksen käsittelyyn liittyviin hallintokuluihin sanotun kuitenkaan rajoittamatta kaupallisia sopimuksia. Lupahakemuksen arviointimenettelyn olisi vietävä mahdollisimman vähän aikaa ja lähtökohtaisesti enintään neljä kuukautta.

(140)  Julkisissa rakennuksissa ja muussa julkisessa infrastruktuurissa käy ja niitä käyttää päivittäin merkittävä määrä loppukäyttäjiä, jotka tarvitsevat yhteyksiä käyttääkseen sähköisiä viranomaispalveluja, sähköisiä liikennepalveluja ja muita palveluja. Muu julkinen infrastruktuuri, esimerkiksi katulamput ja liikennevalot, tarjoaa erittäin arvokkaita paikkoja mikrosolujen käyttöönottoon esimerkiksi sijoitustiheytensä ansiosta. Operaattoreilla olisi oltava oikeus päästä näihin julkisiin paikkoihin voidakseen vastata kysyntään asianmukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuutta edellyttää pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotolta erillistä ennakkolupaa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaisia julkisia rakennuksia ja muuta julkista infrastruktuuria asetetaan saataville kohtuullisin ehdoin mikrosolujen käyttöönottoa varten direktiivin 2014/61/EU täydentämiseksi ja sanotun rajoittamatta direktiivin 2014/61/EU periaatteiden soveltamista. Mainitussa direktiivissä noudatetaan toiminnallista lähestymistapaa ja asetetaan fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeutta koskevia velvoitteita vain silloin, kun se on osa verkkoa, ja vain, jos sen omistaa tai sitä käyttää verkko-operaattori, jolloin sen soveltamisalan ulkopuolelle jää monia viranomaisten omistamia tai käyttämiä rakennuksia. Sen sijaan erityisvelvoitetta ei tarvita silloin, kun fyysistä infrastruktuuria, kuten kaapelikanavia ja pylväitä, käytetään älykkäissä liikennejärjestelmissä, jotka verkko-operaattorit (liikennepalvelujen tarjoajat tai yleisten sähköisten viestintäverkkojen tarjoajat) omistavat ja joihin on sijoitettu verkon osia, jolloin ne kuuluvat direktiivin 2014/61/EU soveltamisalaan.

(141)  Tämän direktiivin käyttöoikeutta ja yhteenliitettävyyttä koskevia säännöksiä sovelletaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettäviin verkkoihin. Tässä direktiivissä ei aseteta muille kuin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettäville verkoille käyttöoikeus- tai yhteenliittämisvelvoitteita, paitsi jos niillä on yleisten verkkojen käyttöoikeus, jolloin niitä saattavat koskea jäsenvaltioiden asettamat ehdot.

(142)  Käsitteellä "käyttöoikeus" on useita merkityksiä, joten sen käyttö tässä direktiivissä on tarpeen määritellä tarkasti riippumatta siitä, kuinka sitä on käytetty unionin muissa säännöksissä. Operaattori voi omistaa perusverkon tai järjestelmät tai vuokrata ne osittain tai kokonaisuudessaan.

(143)  Avoimilla ja kilpailluilla markkinoilla ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta keskenään käyttöoikeus- ja yhteenliittämisjärjestelyistä ja erityisesti rajat ylittävistä sopimuksista, edellyttäen että SEUT-sopimuksen kilpailusääntöjä noudatetaan. Jotta voidaan saavuttaa tehokkaammat, todella Euroopan laajuiset markkinat, joilla on tosiasiallista kilpailua, enemmän valinnanvaraa ja kilpailukykyisiä palveluja loppukäyttäjille, yritysten, jotka saavat käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevia pyyntöjä muilta yrityksiltä, joihin sovelletaan yleisvaltuutusta, sähköisen viestinnän verkkojen tai palvelujen tarjoamiseksi yleisölle, olisi periaatteessa tehtävä tällaiset sopimukset kaupallisin perustein ja käytävä neuvottelut vilpittömässä mielessä.

(144)  Markkinoilla, joilla on jatkuvasti suuria eroja yritysten välisten neuvotteluasemien vahvuudessa ja joilla jotkut yritykset ovat palvelujensa tarjonnassa riippuvaisia muiden tarjoamista perusrakenteista, on tarpeen luoda sääntelykehys markkinoiden tehokkaan toimivuuden varmistamiseksi. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi kaupallisten neuvottelujen epäonnistuessa oltava valtuudet varmistaa riittävät verkkojen käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Ne voivat erityisesti varmistaa päästä päähän -liitettävyyden asettamalla oikeasuhteisia velvollisuuksia yleisvaltuutuksen alaisille yrityksille, jotka määräävät yhteyksistä loppukäyttäjiin. Tällaiseen määräysvaltaan voi liittyä fyysisen (kiinteän tai matkaviestintäverkon) loppukäyttäjäyhteyden omistajuus tai hallinta tai valta vaihtaa tai poistaa käytöstä kansallinen numero tai numerot, joita tarvitaan yhteyden muodostamiseksi loppukäyttäjän liityntäpisteeseen. Tilanne olisi tämä esimerkiksi, jos verkko-operaattorit rajoittaisivat kohtuuttomasti loppukäyttäjien valinnanvaraa internetportaalien ja -palvelujen käytössä.

(145)  Syrjimättömyyden periaate huomioon ottaen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että kaikilla operaattoreilla riippumatta koosta ja liiketoimintamallista ja siitä, ovatko ne verikaalisesti integroituneita vai erillisiä, on mahdollisuudet yhteenliittämiseen kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin päästä päähän -liitettävyyden ja internetin käyttöyhteyden tarjoamiseksi.

(146)  Kansalliset oikeudelliset tai hallinnolliset toimenpiteet, joilla käyttöoikeutta tai yhteenliittämistä koskevat ehdot kytketään yhteenliittämistä hakevan osapuolen toimintaan ja erityisesti sen osuuteen verkkorakenteisiin tehdyissä investoinneissa, eikä tarjottaviin yhteenliittämistä tai käyttöoikeutta koskeviin palveluihin, voivat aiheuttaa markkinoiden vääristymistä ja olla siten ristiriidassa kilpailusääntöjen kanssa.

(147)  Verkko-operaattorit, jotka hallitsevat yhteyttä omiin asiakkaisiinsa, tekevät sen julkistetusta numero- tai osoitealueesta peräisin olevilla yksilöivillä numero- tai osoitetunnisteilla. Muiden verkko-operaattoreiden on kyettävä välittämään liikennettä näille asiakkaille, joten niiden on kyettävä liittämään verkkonsa yhteen suoraan tai välillisesti. Siksi on aiheellista säätää oikeuksista ja velvollisuuksista neuvotella yhteenliittämisestä.

(148)  Yhteentoimivuus hyödyttää loppukäyttäjiä ja on tämän sääntelykehyksen tärkeä tavoite. Yhteentoimivuuden tukeminen on eräs kansallisille sääntely- ja muille toimivaltaisille viranomaisille asetetuista tavoitteista tässä kehyksessä. Tässä kehyksessä säädetään myös siitä, että komissio julkaisee sähköisen viestinnän yhdenmukaistamisen perustaksi luettelon standardeista tai eritelmistä, jotka koskevat palvelujen tarjoamista, teknisiä rajapintoja tai verkkotoimintoja. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava julkaistujen standardien tai eritelmien käyttöön ainoastaan siinä määrin kuin se on välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja käyttäjien valinnanvapauden parantamiseksi.

(149)  Nykyisin sekä päästä päähän -liitettävyys että hätäpalvelujen käyttömahdollisuus edellyttävät loppukäyttäjiltä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä. Kun teknologian kehittymisen myötä numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttö tulevaisuudessa lisääntyy, siitä voi seurata puutteita viestintäpalvelujen yhteentoimivuudessa. Tämä voi puolestaan johtaa merkittäviin markkinoille pääsyn ja uusien innovaatioiden esteisiin ja aiheuttaa merkittävän uhan ▌tehokkaalle päästä päähän -liitettävyydelle loppukäyttäjien välillä ▌.

(150)  Jos tällaisia yhteentoimivuuskysymyksiä nousee esiin, komission olisi voitava pyytää BERECiltä raporttia, joka tarjoaisi tosiseikkoihin perustuvan arvion markkinatilanteesta unionissa ja jäsenvaltioissa. Ottaen tarkoin huomioon BERECin raportin ja muun saatavilla olevan aineiston ja ottaen huomioon vaikutukset sisämarkkinoihin komission olisi päätettävä, onko kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tarpeen puuttua asiaan sääntelytoimilla. Jos komissio katsoo, että kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava tällaisia sääntelytoimia, sen olisi voitava hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti toteuttamien sääntelytoimien luonne ja soveltamisala. Niihin voi erityisesti sisältyä myös velvoitteita, jotka koskevat viranomaisten ja muiden palveluntarjoajien antamien merkityksellisten tietojen julkaisemista, käytön sallimista, muuttamista ja levitystä, sekä toimenpiteitä, joilla määrätään standardien tai eritelmien käyttö pakolliseksi kaikille tai joillekin palveluntarjoajille.

(151)  Kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava kansallisten erityisolosuhteiden valossa, onko tarpeen ja perusteltavissa toteuttaa toimia päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi ▌, ja jos näin on, asetettava kyseisille numeroista riippumattomien henkilöiden välisten, kattavuudeltaan ja käyttäjäkunnaltaan merkittävän tasoisten viestintäpalvelujen tarjoajille oikeasuhteisia velvoitteita komission täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti. Ilmaisua "merkittävä" olisi tulkittava siten, että kyseisen palveluntarjoajan maantieteellinen kattavuus ja loppukäyttäjien lukumäärä muodostavat kriittisen massan loppukäyttäjien välisen päästä päähän -liitettävyyden varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Palveluntarjoajiin, joilla on vähäinen määrä loppukäyttäjiä tai joiden maantieteellinen kattavuus on rajallinen ja jotka edistäisivät vain vähäisissä määrin kyseisen tavoitteen saavuttamista, ei tavallisesti olisi sovellettava tällaisia yhteenliitettävyyttä koskevia velvoitteita.

(152)  Tilanteissa, joissa yrityksillä ei ole toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei-toisinnettaville johdoille, kaapeleille ja niiden liitännäistoiminnoille rakennuksissa tai ensimmäiseen keskittimeen tai jakelupisteeseen asti, ja kilpailuun perustuvien tulosten edistämiseksi loppukäyttäjien etujen turvaamista varten kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa käyttöoikeusvelvoitteita kaikille yrityksille riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava▌ markkinavoima. Tältä osin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon kaikki tekniset ja taloudelliset esteet verkkojen toisintamiselle tulevaisuudessa. Koska tällaiset velvoitteet voivat kuitenkin joissakin tapauksissa olla raskaita, heikentää kannustimia investointeihin ja johtaa siihen, että määräävässä asemassa olevien toimijoiden asema vahvistuu, niitä olisi asetettava vain silloin, kun ne ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia kestävän kilpailun aikaansaamiseksi merkityksellisillä markkinoilla. Pelkästään sitä, että enemmän kuin yksi infrastruktuuri on jo olemassa, ei saisi ilman muuta pitää osoituksena sen omaisuuden toisinnettavuudesta. Yhdessä tällaisten käyttöoikeusvelvoitteiden kanssa yritysten olisi voitava tarvittaessa vedota velvoitteisiin tarjota fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeus direktiivin 2014/61/EU perusteella. Kaikkien kansallisen sääntelyviranomaisen tämän direktiivin nojalla asettamien velvoitteiden tulisi olla johdonmukaisia muiden toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2014/61/EU nojalla mahdollisesti tekemien päätösten kanssa, jotta varmistetaan pääsy rakennuksissa olevaan fyysiseen infrastruktuuriin tai fyysiseen infrastruktuuriin ensimmäiseen keskittimeen asti.

(153)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava, siinä määrin kuin on tarpeen, asettaa yrityksille velvoitteita tarjota käyttöoikeus tämän direktiivin liitteessä tarkoitettuihin toimintoihin eli sovellusrajapintoihin (application programming interface, API) ja sähköisiin ohjelmaoppaisiin (electronic programme guide, EPG), jotta varmistetaan loppukäyttäjien oikeus käyttää paitsi digitaalisia radio- ja televisiolähetyspalveluja myös niihin liittyviä täydentäviä palveluja. Tällaisten täydentävien palveluiden olisi voitava sisältää ohjelmiin liittyviä palveluja, jotka on erityisesti suunniteltu parantamaan vammaisten loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia, ja ohjelmiin liittyviä hybriditelevisiopalveluja.

(154)  On tärkeää, että kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat keskitintä tai jakelupistettä, johon saakka ne aikovat määrätä käyttöoikeuden, ne valitsevat BERECin suuntaviivojen mukaisen keskittimen tai jakelupisteen. Lähempänä loppukäyttäjiä olevan keskittimen tai jakelupisteen valitseminen hyödyttää enemmän infrastruktuurikilpailua ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa. Tällä tavoin kansallisen sääntelyviranomaisen olisi ensiksi tarkasteltava sellaisen keskittimen tai jakelupisteen valintaa, joka sijaitsee rakennuksessa tai aivan rakennuksen ulkopuolella. Voisi olla perusteltavissa ulottaa käyttöoikeusvelvoitteet koskemaan johtoja ja kaapeleita yli ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen siten, että tällaiset velvoitteet koskevat ainoastaan mahdollisimman lähellä loppukäyttäjiä olevia pisteitä, joihin voi muodostaa yhteyden riittävä määrä loppukäyttäjiä, jos voidaan osoittaa, että toisintamiseen liittyy suuria ja pysyväisluonteisia fyysisiä tai taloudellisia esteitä, jotka johtavat merkittäviin kilpailuongelmiin tai markkinoiden toimintapuutteisiin vähittäistasolla loppukäyttäjien haitaksi. Verkkoelementtien toistettavuuden arviointi edellyttää markkinakatsausta, joka ei ole sama kuin huomattavaa markkinavoimaa arvioiva analyysi, ja kansallisen sääntelyviranomaisen ei näin ollen tarvitse todeta huomattavaa markkinavoimaa näiden velvoitteiden asettamiseksi. Toisaalta tällainen katsaus edellyttää markkinaolosuhteiden riittävää taloudellista arviointia sen toteamiseksi, täyttyvätkö kriteerit, jotka ovat edellytyksenä velvoitteiden asettamiselle ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen jälkeen. Tällaiset laajennetut käyttöoikeusvelvoitteet ovat todennäköisemmin tarpeen niillä maantieteellisillä alueilla, joilla vaihtoehtoisen infrastruktuurin käyttöönotto on liiketaloudellisesti riskialttiimpaa, esimerkiksi alhaisen väestöntiheyden tai monen asunnon kiinteistöjen vähäisen määrän vuoksi. Sitä vastoin kotitalouksien suuri määrä saattaa kertoa siitä, että tällaisten velvoitteiden asettaminen on tarpeetonta. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös tarkasteltava sitä, voivatko tällaiset velvoitteet vahvistaa sellaisen yrityksen asemaa, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava määrätä sellaisten aktiivisten tai virtuaalisten verkkoelementtien käyttöoikeudesta, joita käytetään kyseisen infrastruktuurin palvelujen tarjontaan, jos passiivisten elementtien käyttöoikeus olisi taloudellisesti tehotonta tai fyysisesti mahdotonta toteuttaa, ja jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että ilman tällaista interventiota käyttöoikeusvelvoitteen tavoite kierrettäisiin. Johdonmukaisen sääntelykäytännön parantamiseksi kaikkialla unionissa komission olisi voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksensa, jotka koskevat käyttöoikeusvelvoitteiden laajentamista yli ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen, jos BEREC epäilee komission tavoin vakavasti toimenpide-ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin sääntelytavoitteiden kanssa.

(155)  Tällaisissa tapauksissa voi olla suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi aiheellista, että kansalliset sääntelyviranomaiset vapauttavat tietyt omistaja- tai yritysryhmät tai molemmat ensimmäisen keskittimen tai jakelupisteen yli ulottuvista, kansallisten sääntelyviranomaisten määrittelemistä velvollisuuksista sillä perusteella, että käyttöoikeusvelvollisuus, joka ei perustu siihen, että yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voisi vaarantaa niiden liiketoimintamallin äskettäin käyttöön otettujen verkkoelementtien osalta, erityisesti pienten paikallisten hankkeiden osalta. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiviin yrityksiin ei olisi sovellettava tällaisia käyttöoikeusvelvollisuuksia, jos ne tarjoavat kaupalliselta pohjalta tosiasiallisen vaihtoehtoisen käyttöoikeuden erittäin suuren kapasiteetin verkkoon oikeudenmukaisin, syrjimättömin ja kohtuullisin ehdoin ja edellytyksin myös hinnan suhteen. Tämä poikkeus olisi myös voitava laajentaa koskemaan muita palveluntarjoajia samoin ehdoin. Poikkeusta ei ehkä ole asianmukaista soveltaa julkista rahoitusta saaviin palveluntarjoajiin.

(156)  Langattomien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseen käytettävän passiivisen ▌ infrastruktuurin yhteiskäyttö ▌ kilpailuoikeuden periaatteiden mukaisesti voi olla erityisen hyödyllistä erittäin suuren kapasiteetin yhteyksien maksimoimiseksi kaikkialla unionissa ja varsinkin harvaan asutuilla alueilla, joilla toisintaminen ei ole käytännössä mahdollista ja loppukäyttäjät ovat vaarassa jäädä ilman yhteyksiä. Kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi poikkeuksellisesti voitava velvoittaa tällaiseen yhteiskäyttöön tai ▌ paikalliseen verkkovierailupalvelujen käyttöoikeuteen unionin oikeuden mukaisesti, jos kyseinen mahdollisuus on selkeästi vahvistettu käyttöoikeuden myöntämistä koskevissa alkuperäisissä ehdoissa ja ne osoittavat tällaisen yhteiskäytön hyödyt sellaisten ylittämättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden poistamisessa, joiden vuoksi pääsy verkkoihin tai palveluihin on erittäin puutteellinen tai olematon, ja kun otetaan huomioon erilaisia tekijöitä, mukaan lukien erityisesti tarve kattavuuteen tärkeimmillä liikenneväylillä, loppukäyttäjien valinnanvara ja palvelujen parempi laatu sekä tarve säilyttää kannustimet infrastruktuurin käyttöönottoon. Kun loppukäyttäjillä ei ole pääsyä verkkoihin tai palveluihin ja passiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö ei yksinään riitä tilanteen korjaamiseen, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä koskevia velvoitteita. Näin tehdessään kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat joustavasti valita asianmukaisimman yhteiskäyttö- tai käyttöoikeusvelvoitteen, jonka olisi oltava todetun ongelman luonteeseen nähden oikeasuhteinen ja perusteltu.

(157)  Vaikka joissakin olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen asettaa velvoitteita yrityksille riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, saavuttaakseen sellaisia tavoitteita kuin päästä päähän -liitettävyys tai palvelujen yhteentoimivuus, on tarpeen varmistaa, että tällaisten velvoitteiden asettamisessa noudatetaan sääntelyjärjestelmää ja erityisesti sen ilmoitusmenettelyjä. Tällaisia velvoitteita olisi asettava vain, jos ne ovat perusteltuja tämän direktiivin tavoitteiden turvaamiseksi ja jos ne ovat objektiivisesti perusteltuja, avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, jotta voidaan edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, tehokasta investointia ja innovointia, ja jotta loppukäyttäjille voidaan antaa mahdollisimman suuret edut, ja ne on asetettava asiaankuuluvien ilmoitusmenettelyjen mukaisesti.

(158)  Sellaisten ylittämättömien taloudellisten tai fyysisten esteiden poistamiseksi, jotka liittyvät radiotaajuuksia edellyttävien palvelujen tai verkkojen tarjoamiseen loppukäyttäjille ja kun mobiiliyhteyksien kattavuudessa on edelleen puutteita, niiden korjaaminen voi edellyttää passiivisen infrastruktuurin käyttöoikeutta ja yhteiskäyttöä tai, kun tämä ei riitä, aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttöä tai paikallisia verkkovierailun käyttöoikeuksia koskevia sopimuksia. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset aikovat toteuttaa toimenpiteitä määrätäkseen passiivisen infrastruktuurin yhteiskäytöstä tai, jos passiivisen infrastruktuurin käyttöoikeus ja yhteiskäyttö eivät riitä, aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäytöstä tai paikallisia verkkovierailun käyttöoikeuksia koskevista sopimuksista, niitä voidaan kuitenkin myös kehottaa tarkastelemaan mahdollista riskiä markkinaosapuolille alueilla, joilla palveluja ei ole riittävästi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin muiden säännösten ja erityisesti kilpailun edistämistä koskevien toimenpiteiden perusteella käyttöoikeuteen liitettyjen yhteiskäyttövelvoitteiden soveltamista.

(159)  Kilpailusäännöt eivät ehkä yksin riitä aina varmistamaan kulttuurista monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta digitaalitelevisioalalla. Teknisen ja markkinoiden kehityksen takia velvollisuuksia tarjota ehdollinen käyttöoikeus oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin on tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen ▌jäsenvaltioissa kansallisten markkinoiden osalta ▌erityisesti sen toteamiseksi, onko perusteltua laajentaa velvollisuuksia koskemaan sähköisiä ohjelmaoppaita (EPG) ja sovellusrajapintoja (API), siinä määrin kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjillä on oikeus käyttää tiettyjä digitaalisia lähetyspalveluja. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarpeellisiksi katsomillaan laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä määritellä ne digitaaliset lähetyspalvelut, joiden osalta loppukäyttäjien käyttöoikeus on varmistettava.

(160)  Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia kansallisen sääntelyviranomaisensa tarkastella uudelleen digitaalisten lähetyspalvelujen ehdollisia käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia arvioidakseen markkina-analyysin avulla, onko ehtoja poistettava tai muutettava niiden yritysten osalta, joilla ei ole huomattavaa markkinavoimaa merkityksellisillä markkinoilla. Tällaiset poistot tai muutokset eivät saisi haitata loppukäyttäjien oikeutta käyttää näitä palveluja eikä mahdollisuuksia todelliseen kilpailuun.

(161)  Joissain olosuhteissa on asetettava ennalta velvollisuuksia kilpailun kehittymisen varmistamiseksi markkinoilla sellaisin edellytyksin, jotka edistävät erittäin suuren kapasiteetin verkkojen ja palvelujen käyttöönottoa ja yleistymistä ja loppukäyttäjille koituvien hyötyjen maksimointia. Tässä direktiivissä oleva huomattavan markkinavoiman määritelmä vastaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä määräävän aseman käsitettä.

(162)  Kahden tai useamman yrityksen voidaan katsoa olevan yhteisesti merkittävässä asemassa, jos niiden välillä on rakenteellisia tai muita yhteyksiä, mutta myös siinä tapauksessa, että asiaankuuluvien markkinoiden rakenne johtaa yhteensovitettuihin vaikutuksiin eli edistää samansuuntaista tai yhdenmukaista kilpailun vastaista käyttäytymistä markkinoilla.

(163)  On erittäin tärkeää, että velvollisuuksia asetetaan ennalta tukkumarkkinoilla ainoastaan, jos yhdellä tai useammalla yrityksellä on huomattava markkinavoima, jotta varmistetaan kestävä kilpailu ▌ ja jollei ongelmaa voida ratkaista unionin ja jäsenvaltioiden kilpailuoikeuden keinoin. Komissio on laatinut kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti unionin tason suuntaviivat, joita kansalliset sääntelyviranomaiset soveltavat arvioidessaan kilpailun toimivuutta tietyillä markkinoilla ja yritysten markkina-aseman merkittävyyttä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava, onko tietyillä tuote- tai palvelumarkkinoilla tosiasiallista kilpailua tietyllä maantieteellisellä alueella, joka voi muodostua kyseessä olevan jäsenvaltion koko alueesta tai sen osasta tai yhdessä tarkasteltavien jäsenvaltioiden alueiden rinnakkaisista osista. Todellisesta kilpailusta tehtävään arvioon olisi sisällyttävä analyysi siitä, onko markkinoilla tulevaisuudessa kilpailua ja siten siitä, onko todellisen kilpailun puute jatkuvaa. Näissä suuntaviivoissa olisi käsiteltävä myös syntymässä olevia uusia markkinoita, joilla tosiasiallisella markkinajohtajalla tulee todennäköisesti olemaan huomattava markkinaosuus, mutta joilla tälle yritykselle ei pitäisi asettaa tarpeettomia velvollisuuksia. Komission olisi tarkasteltava suuntaviivoja säännöllisin väliajoin uudelleen, erityisesti voimassa olevan lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä, ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, taloustieteellisen ajattelun ja todelliset kokemukset markkinoilta, jotta se voi varmistaa niiden asianmukaisuuden nopeasti kehittyvillä markkinoilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä silloin, kun merkityksellisten markkinoiden todetaan ylittävän valtioiden rajat.

(164)  Määritellessään, onko jollain yrityksellä huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi toimittava unionin oikeuden mukaisesti ja otettava huolella huomioon komission antamat suuntaviivat markkina-analyysista ja huomattavan markkinavoiman arvioinnista.

(165)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määriteltävä merkitykselliset maantieteelliset markkinat alueellaan, ottaen mahdollisimman tarkkaan huomioon tämän direktiivin mukaisesti annetun komission suosituksen merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista, jäljempänä 'suositus', sekä kansalliset ja paikalliset olosuhteet. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi vähintään analysoitava suositukseen sisältyvät markkinat, mukaan lukien siinä luetellut markkinat, joita ei enää säännellä kyseisessä kansallisessa tai paikallisessa toimintaympäristössä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös analysoitava markkinoita, jotka eivät sisälly suositukseen, mutta joita säännellään niiden lainkäyttöalueella aikaisempien markkina-analyysien perusteella, taikka muita markkinoita, jos niillä on riittävät perusteet katsoa tässä direktiivissä säädetyn kolmen kriteerin täyttyvän.

(166)  Valtioiden rajat ylittävät markkinat voidaan määritellä, jos se on perusteltavissa maantieteellisten markkinoiden määrittelyllä, ottaen huomioon kaikki tarjonta- ja kysyntäpuolen tekijät kilpailulainsäädännön periaatteiden mukaisesti. BEREC on soveltuvin taho tällaisen analyysin tekemiseen, koska sillä on käytettävissään kansallisten sääntelyviranomaisten laaja kollektiivinen kokemus markkinoiden määrittelystä kansallisella tasolla. Kansalliset olosuhteet olisi otettava huomioon laadittaessa analyysia mahdollisista valtioiden rajat ylittävistä markkinoista. Jos määritellään valtioiden rajat ylittävät markkinat, ja se edellyttää sääntelytoimia, asianomaisten kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä asianmukaisten sääntelytoimien määrittelemiseksi, myös komissiolle ilmoitettaessa. Ne voivat myös tehdä samanlaista yhteistyötä, vaikka valtioiden rajat ylittäviä markkinoita ei ole määritelty, kunhan markkinaolosuhteet niiden alueella ovat riittävän yhdenmukaiset, jotta koordinoidusta lähestymistavasta sääntelyyn voi olla hyötyä, esimerkiksi samanlaisten kustannusten, markkinoiden rakenteen tai operaattorien osalta taikka valtioiden rajat ylittävän tai vastaavan loppukäyttäjien kysynnän tapauksessa.

(167)  Joissakin olosuhteissa maantieteelliset markkinat määritellään kansallisiksi tai alueellisiksi esimerkiksi verkon käyttöönoton laajuuden kansallisen tai paikallisen luonteen vuoksi, mikä määrittää yritysten mahdollisen markkinavoiman rajat suhteessa tukkutoimituksiin, mutta yhden tai useamman loppukäyttäjäryhmän taholta esiintyy silti myös merkittävää valtioiden rajat ylittävää kysyntää. Tämä voi tulla kyseeseen erityisesti sellaisten yritysloppukäyttäjien tapauksessa, joilla on toimintoja useissa paikoissa eri jäsenvaltioissa. Jos tällaiseen ylikansalliseen kysyntään ei pystytä vastaamaan esimerkiksi toimintojen hajautuessa kansallisten rajojen läheisyydessä tai paikallisesti, seurauksena voi olla sisämarkkinoiden este. Sen vuoksi BEREC olisi valtuutettava antamaan kansallisille sääntelyviranomaisille suuntaviivoja yhteisistä lähestymistavoista sääntelyyn sen varmistamiseksi, että valtioiden rajat ylittävään kysyntään voidaan vastata tyydyttävällä tavalla siten, että tarjotaan perusta tukkutason käyttöoikeustuotteiden yhteentoimivuudelle kaikkialla unionissa ja mahdollistetaan mittakaavaedut tarjontapuolen hajanaisuudesta huolimatta. BERECin suuntaviivoilla olisi ohjattava kansallisten sääntelyviranomaisten valintoja sisämarkkinoiden tavoitteen saavuttamiseksi asetettaessa sääntelyyn perustuvia velvoitteita yrityksille, joilla katsotaan olevan kansallisella tasolla huomattava markkinavoima, samalla kun annetaan ohjeistusta sellaisten tukkutason käyttöoikeustuotteiden teknisten eritelmien yhdenmukaistamiseen, joilla voidaan vastata määriteltyyn valtioiden rajat ylittävään kysyntään sisämarkkinoiden eduksi.

(168)  Mahdollisten ennakkosääntelytoimien lopullisena tavoitteena on tuottaa loppukäyttäjille etuja hinnan, laadun ja valinnanvaran suhteen tehostamalla vähittäismarkkinoiden kilpailua kestävältä pohjalta. On todennäköistä, että kansalliset sääntelyviranomaiset pystyvät vähitellen toteamaan, että monet vähittäismarkkinat toimivat kilpailumarkkinoiden tavoin jopa ilman tukkusääntelyä, erityisesti kun otetaan huomioon odotetut parannukset innovoinnin ja kilpailun alalla.

(169)  Kansallisille sääntelyviranomaisille ennakkosääntelyn alaisiksi tulevien tukkumarkkinoiden määrittelyn lähtökohtana on vastaavien vähittäismarkkinoiden analysointi. Toimivan kilpailun analysointi vähittäis- ja tukkumyyntitasolla toteutetaan ennakoivasti tietyllä aikavälillä, ja sitä ohjaa kilpailulainsäädäntö, mukaan lukien tarvittaessa tuomioistuimen asiaa koskeva oikeuskäytäntö. Jos todetaan, että vähittäismarkkinoilla olisi toimiva kilpailu ilman vastaavien merkityksellisten tukkumarkkinoiden ennakkosääntelyä, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tältä pohjalta pääteltävä, että sääntelyä ei enää tarvita kyseisellä tukkutasolla.

(170)  Siirryttäessä asteittain kohti sääntelyn purkamista markkinoilla operaattorien välisistä kaupallisista sopimuksista, myös yhteisinvestointi- ja käyttöoikeussopimuksista, tulee vähitellen yhä yleisempiä, ja jos ne ovat kestäviä ja parantavat kilpailudynamiikkaa, niidenkin vuoksi voidaan tulla siihen tulokseen, että tietyillä tukkumarkkinoilla ei tarvita ennakkosääntelyä. Vastaavasti samanlaista logiikkaa sovellettaisiin myös toisin päin eli kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan irtisanomiseen sääntelystä vapautetuilla markkinoilla. Tällaisia sopimuksia analysoitaessa olisi otettava huomioon, että sääntelyn mahdollisuus voi kannustaa verkon omistajia kaupallisiin neuvotteluihin. Päätettäessä, onko ennakkosääntely tarpeen tietyillä markkinoilla, on tarpeen voida kunnolla tarkastella sääntelyn vaikutuksia niihin liittyvillä markkinoilla. Sen vuoksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että markkinoita analysoidaan johdonmukaisesti ja, mikäli mahdollista, samaan tai mahdollisimman samaan aikaan.

(171)  Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat tukkutason sääntelyä ongelmien ratkaisemiseksi vähittäiskaupan tasolla, niiden olisi otettava huomioon se, että monet tukkumarkkinat voivat tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia yksille vähittäismarkkinoille, ja toisaalta se, että joillakin yksillä tukkumarkkinoilla voidaan tarjota tuotantoketjun alkupään tukkupanoksia useille vähittäismarkkinoille. Lisäksi kilpailudynamiikkaan tietyillä markkinoilla voivat vaikuttaa niihin suoraan liittyvät markkinat, jotka eivät kuitenkaan ole vertikaalisessa suhteessa, kuten esimerkiksi eräiden kiinteiden verkkojen ja matkaviestinnän markkinoiden välisessä tapauksessa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tehtävä tällainen arvio kaikista yksittäisistä tukkumarkkinoista, joille sääntelyä harkitaan. Olisi aloitettava rakennusteknisen infrastruktuurin käyttöoikeuksiin liittyvistä korjaavista toimista, koska ne johtavat yleensä kestävämpään kilpailuun myös infrastruktuurin alalla. Sen jälkeen olisi analysoitava tukkumarkkinoita, joille ennakkosääntelyn voidaan harkita soveltuvan ottaen huomioon niiden soveltuvuus vähittäiskaupan tasolla todettujen kilpailuongelmien käsittelyyn. Päättäessään tietyn korjaavan toimen valinnasta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava sen teknistä toteutettavuutta ja tehtävä kustannus-hyötyanalyysi ottaen huomioon sen soveltuvuuden vähittäistasolla todettujen kilpailuongelmien ratkaisemiseen siten, että voidaan mahdollistaa eriyttämiseen ja teknologianeutraaliuteen perustuva kilpailu. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava, mitä seurauksia voi olla jostakin sellaisesta korjaavasta toimesta, joka on toteutettavissa vain joissakin tietyissä verkkotopologioissa ja voisi siten haitata loppukäyttäjien intresseissä olevaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa.

(172)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarjottava kannustimia toteutetuilla korjaavilla toimilla ja mahdollisuuksien mukaan ennen infrastruktuurin käyttöönottoa joustavan ja avoimen verkkoarkkitehtuurin kehittämiseksi, mikä vähentäisi viime kädessä myöhemmässä vaiheessa toteutettujen korjaavien toimien aiheuttamaa rasitetta ja niiden monimutkaisuutta, sanotun rajoittamatta teknologianeutraaliuden periaatteen soveltamista. Arvioinnin kussakin vaiheessa ja ennen kuin kansallinen sääntelyviranomainen päättää, olisiko otettava käyttöön muita täydentäviä ja raskaampia korjaavia toimia suhteessa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, sen olisi pyrittävä määrittämään, vallitseeko kyseisillä vähittäismarkkinoilla todellinen kilpailu, ottaen huomioon myös mahdolliset asiaan liittyvät kaupalliset järjestelyt tai muut tukkumarkkinaolosuhteet, mukaan lukien muunlainen jo voimassa oleva sääntely, kuten esimerkiksi ei-toisinnettavaan omaisuuteen kohdistuvat yleisen käyttöoikeuden velvollisuudet tai direktiivin 2014/61/EU mukaisesti asetetut velvollisuudet, tai sellainen sääntely, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on jo katsonut aiheelliseksi suhteessa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Tällainen arviointi, jolla pyritään varmistamaan, että toteutetaan vain tarkoituksenmukaisimmat korjaavat toimet, jotka ovat tarpeen markkina-analyysissa todettujen ongelmien ratkaisemiseksi tehokkaasti, ei estä kansallista sääntelyviranomaista toteamasta, että tällaisten korjaavien toimien yhdistelmä yhdessä, silloinkin kun niiden voimakkuus vaihtelee, tarjoaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti lievimmän keinon ongelman ratkaisemiseksi. Vaikka tällaisista eroista ei seuraisi erillisten maantieteellisen markkinoiden määritteleminen, niiden olisi voitava olla peruste eriyttämiselle aiheellisissa korjaavissa toimissa eri tasoisten kilpailupaineiden vuoksi.

(173)  Tukkutason ennakkosääntelyä, joka on lähtökohtaisesti lievempää kuin vähittäiskaupan sääntely, pidetään riittävänä torjumaan mahdolliset kilpailuongelmat niihin liittyvillä tuotantoketjun loppupään vähittäismarkkinoilla. Osoituksena kilpailun toimivuuden edistysaskelista sähköisen viestinnän sääntelykehyksen vahvistamisen jälkeen on vähittäismarkkinoiden asteittainen sääntelyn purkaminen kaikkialla unionissa. Lisäksi ennakolta asetettaviin korjaaviin toimiin, jotka kohdistuvat yrityksiin, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, liittyviä sääntöjä olisi mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistettava ja niistä olisi tehtävä paremmin ennakoitavissa olevia. Sen vuoksi ▌ tukkumarkkinoilla olisi ensisijaisesti asetettava ennakkosääntelyä sen perusteella, katsotaanko yrityksellä olevan huomattava markkinavoima.

(174)  Kun kansallinen sääntelyviranomainen kumoaa tukkumarkkinoiden sääntelyn, sen olisi määriteltävä asianmukainen irtisanomisaika varmistaakseen kestävän siirtymän sääntelystä puretuille markkinoille. Tällaista irtisanomisaikaa määritellessään kansallisen sääntelyviranomaisen olisi otettava huomioon käyttöoikeuden tarjoajien ja hakijoiden väliset sopimukset, joita on tehty sääntelyvelvollisuuksien perusteella. Tällaiset sopimukset voivat erityisesti tarjota käyttöoikeuden hakijoille sopimusperusteisen oikeussuojan tietyksi ajaksi. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi myös otettava huomioon markkinatoimijoiden tosiasialliset mahdollisuudet tarttua mahdollisiin kaupallista tukkutason käyttöoikeutta tai yhteisinvestointeja koskeviin tarjouksiin, joita markkinoilla voi esiintyä, sekä tarve välttää mahdollinen pitkään jatkuva sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttö. Kansallisen sääntelyviranomaisen vahvistamissa siirtymäjärjestelyissä olisi otettava huomioon aikaisempien sopimusten valvonnan laajuus ja ajoitus irtisanomisajan alettua.

(175)  Jotta markkinatoimijoille voitaisiin tarjota varmuus sääntelyolojen suhteen, markkinakatsauksille on tarpeen asettaa määräaika. On tärkeää suorittaa markkina-analyysi säännöllisesti ja kohtuullisen ja asianmukaisen aikataulun puitteissa. Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei onnistu analysoimaan markkinoita määräajassa, sisämarkkinat voivat vaarantua eivätkä tavanomaiset velvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt tuota toivottua vaikutusta ajoissa. Vaihtoehtoisesti asianomaisen kansallisen valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää BERECiltä apua markkina-analyysin päätökseen saattamisessa. Tällaista apua voitaisiin antaa esimerkiksi muodostamalla erityinen työryhmä muiden kansallisten valvontaviranomaisten edustajista.

(176)  Sähköisen viestinnän alan korkean teknologisen innovaatioasteen ja erittäin dynaamisten markkinoiden vuoksi sääntelyä on voitava mukauttaa nopeasti unionin tasolla koordinoidulla ja yhdenmukaistetulla tavalla, sillä kokemus on osoittanut, että kansallisten sääntelyviranomaisten toisistaan poikkeava tapa panna sääntelyjärjestelmä täytäntöön voi luoda sisämarkkinoiden esteen.

(177)  Sääntelytoimenpiteiden vakauden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi markkina-analyysien välistä enimmäisaikaa olisi kuitenkin pidennettävä kolmesta viiteen vuoteen sillä edellytyksellä, että markkinoiden muutokset sillä välin eivät vaadi uutta analyysia. Määritettäessä sitä, onko kansallinen sääntelyviranomainen noudattanut velvollisuuttaan analysoida markkinat ja ilmoittanut vastaavasta toimenpide-ehdotuksesta vähintään joka viides vuosi, uuden viisivuotisen markkinasyklin aloittajana pidetään ainoastaan ilmoitusta, johon sisältyy uusi arvio markkinoiden määrittelystä ja huomattavasta markkinavoimasta. Pelkkää ilmoitusta uusista tai muutetuista korjaavista toimista, joita on toteutettu aikaisemman tarkistamattoman markkina-analyysin perusteella, ei katsota velvollisuuden täyttämiseksi. Sen, että kansallinen sääntelyviranomainen ei noudata velvoitetta laatia markkina-analyysi tässä direktiivissä vahvistetuin säännöllisin väliajoin, ei olisi itsessään katsottava olevan peruste mainitun sääntelyviranomaisen kyseisillä markkinoilla asettamien voimassa olevien velvoitteiden mitätöinnille tai soveltamatta jättämiselle.

(178)  Tietyn velvollisuuden asettaminen yritykselle, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei edellytä ylimääräistä markkina-analyysiä, vaan pikemminkin perustelun, jolla osoitetaan, että velvollisuus on asianmukainen ja oikeassa suhteessa todetun ongelman luonteeseen kyseisillä markkinoilla ja niihin liittyvillä vähittäismarkkinoilla.

(179)  Arvioidessaan asetettavien velvoitteiden ja ehtojen oikeasuhteisuutta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden eri alueilla vallitsevat vaihtelevat kilpailuolosuhteet ja erityisesti tämän direktiivin mukaisesti tehdyn maantieteellisen kartoituksen tulokset.

(180)  Harkitessaan, olisiko asetettava korjaavia toimia hintojen valvomiseksi ja jos niin missä muodossa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi pyrittävä mahdollistamaan investoijille kohtuullinen tuotto tietystä uudesta investointihankkeesta. Riskejä voi liittyä erityisesti investointihankkeisiin, jotka koskevat sellaisia tuotteita tukevia uusia liityntäverkkoja, joiden kysyntä on investointihetkellä epävarmaa.

(181)  Yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, asetettujen velvollisuuksien uudelleentarkastelun, joka toteutetaan markkina-analyysin aikavälillä, olisi mahdollistettava se, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ottaa huomioon uusien kehityssuuntien – esimerkiksi käyttöoikeus- ja yhteisinvestointisopimusten kaltaiset uudet vapaaehtoiset sopimukset yritysten välillä – vaikutuksen kilpailuedellytyksiin, mikä tarjoaa joustavuutta, joka on erityisen tarpeen pitkäkestoisemmissa sääntelyprosesseissa. Samanlaista logiikkaa olisi sovellettava kaupallisten sopimusten ennakoimattomaan rikkomiseen tai irtisanomiseen tai tilanteeseen, jossa tällaisella sopimuksella on markkina-analyysista poikkeavia vaikutuksia. Jos voimassa oleva sopimus irtisanotaan sääntelystä vapautetuilla markkinoilla, uusi markkina-analyysi voi olla tarpeen. Jos markkinoilla ei ole tapahtunut yksittäistä merkittävää muutosta, vaan markkinat toimivat dynaamisesti, voi olla tarpeen tehdä markkina-analyysi useammin kuin kerran viidessä vuodessa – esimerkiksi aikaisintaan kolmen vuoden välein, kuten toimittiin ennen tämän direktiivin soveltamispäivää. Markkinoiden olisi katsottava toimivan dynaamisesti, jos teknologia ja loppukäyttäjien kysyntämallit todennäköisesti kehittyvät siten, että analyysin päätelmät vanhenevat keskipitkällä aikavälillä merkittävän maantieteellisten alueiden ryhmän tai kansallisen sääntelyviranomaisen määrittelemillä maantieteellisillä markkinoilla ja tuotemarkkinoilla toimivien loppukäyttäjien ryhmän osalta.

(182)  Käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevien ehtojen, myös hintojen, selkeys edistää neuvottelujen nopeuttamista sekä riitojen välttämistä ja vakuuttaa omalta osaltaan yritykset siitä, että palveluja ei tarjota syrjivin ehdoin. Teknisten rajapintojen avoimuus ja selkeys voi olla erityisen tärkeää yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia julkistaa tietoja, sen olisi myös voitava myös määritellä tapa, jolla tiedot on julkistettava tai se, ovatko tiedot maksuttomia, ottamalla huomioon kyseessä olevien tietojen luonteen ja tarkoituksen.

(183)  Vuoden 2002 jälkeen kehittyneiden erilaisten verkkotopologioiden, käyttöoikeustuotteiden ja markkinaolosuhteiden ansiosta direktiivin 2002/19/EY liitteessä II olevat tilaajayhteyksien eriyttämistä koskevat tavoitteet sekä digitaalitelevisio- ja radiopalvelujen tarjoajien käyttöoikeustuotteita koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin ja joustavammin siten, että BEREC laatii suuntaviivat viitetarjouksen vähimmäisperusteista ja päivittää niitä säännöllisesti. Kyseinen liite olisi sen vuoksi kumottava.

(184)  Syrjimättömyysperiaate varmistaa sen, että yritykset, joilla on huomattava markkinavoima, eivät vääristä kilpailua varsinkaan sellaisissa tapauksissa, joissa ne ovat tarjontaketjun monessa osassa toimivia yrityksiä, jotka tarjoavat palveluja sellaisille yrityksille, joiden kanssa ne kilpailevat loppukäyttäjää lähellä olevilla markkinoilla.

(185)  Muun kuin hintoihin liittyvän syrjinnän ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi tuotantopanosten vastaavuus EoI (Equivalence of Inputs) on periaatteessa varmin tapa suojautua tehokkaasti syrjinnältä. Toisaalta säänneltyjen tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen EoI-pohjalta johtaa todennäköisesti korkeampiin velvollisuuden noudattamisen kustannuksiin kuin muissa syrjimättömyysvelvollisuuden muodoissa. Näitä korkeampia noudattamiskustannuksia olisi arvioitava suhteessa hyötyihin, joita saadaan kovemmasta kilpailusta tarjontaketjun loppupäässä ja syrjimättömyystakuiden merkityksestä tilanteissa, joissa yritykseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei kohdistu suoraa hintavalvontaa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi erityisesti huomioitava, että tukkutason tuotantopanosten tarjoaminen uusissa järjestelmissä EoI-pohjalta auttaa todennäköisemmin saavuttamaan riittävät nettohyödyt ja olisi siten oikeasuhteista, koska velvoitteen noudattamiseen liittyvät lisäkustannukset, jotka aiheutuvat sen varmistamisesta, että hiljattain rakennetut järjestelmät ovat EoI-periaatteen mukaisia, olisivat suhteellisesti alhaisemmat. Toisaalta kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös pohdittava, ovatko velvoitteet oikeasuhteisia niiden yritysten kannalta, joihin asia vaikuttaa, esimerkiksi ottamalla huomioon täytäntöönpanokustannukset, ja otettava huomioon, että tarvittavat lisäpäivitykset voivat haitata uusien järjestelmien käyttöönottoa siinä tapauksessa, että edelliseen kohdistuu rajoittavampia sääntelyvelvollisuuksia. Jäsenvaltioissa, joissa on suuri määrä pieniä yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, saattaa olla kohtuutonta vaatia, että jokainen näistä yrityksistä soveltaa EoI-periaatetta.

(186)  Erillisen kirjanpidon ansiosta sisäiset siirtohinnat saadaan tietoon ja kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tarvittaessa tarkistaa syrjimättömyysvelvollisuuksien noudattamisen. Tähän liittyen komissio on julkaissut suosituksen 2005/698/EY(38).

(187)  Rakennustekninen omaisuus, johon voidaan asentaa sähköisiä viestintäverkkoja, on ratkaisevassa asemassa uusien ▌ verkkojen yleistymisen kannalta, koska sen uudelleen rakentaminen on kallista, ja jo olemassa olevan omaisuuden uudelleenkäytöstä on saatavissa huomattavia säästöjä. Sen vuoksi direktiivissä 2014/61/EU säädettyjen fyysistä infrastruktuuria koskevien sääntöjen lisäksi tarvitaan erityinen korjaustoimi sellaisia tilanteita varten, joissa rakennusteknisen omaisuuden omistaa yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Jos rakennustekninen omaisuus on olemassa ja sitä voidaan käyttää uudelleen, sen tosiasiallisen käyttöoikeuden saamisella on hyvin positiivinen vaikutus kilpailevan infrastruktuurin käyttöön saamiseen, ja sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että tällaisen omaisuuden käyttöoikeutta voidaan käyttää tuotantoketjun loppupään markkinoiden kilpailu- ja käyttöönottodynamiikkaa parantavana itsenäisenä korjaavana toimena, jota on syytä harkita ennen kuin arvioidaan tarvetta ottaa käyttöön mahdollisia muita korjaustoimia, eikä ainoastaan liitännäisenä korjaavana toimena muille tukkutason tuotteille tai palveluille tai korjaavana toimena, joka koskisi ainoastaan yrityksiä, jotka hyödyntävät itse tällaisia muita tukkutason tuotteita tai palveluita. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi määritettävä, mikä on uudelleen käytettävissä olevan aikaisemman rakennusteknisen omaisuuden arvo, käyttäen sääntelypoliittista kirjanpitoarvoa, josta on vähennetty laskenta-ajankohtaan mennessä kertyneet poistot ja joka on korjattu asianmukaisella hintaindeksillä, kuten vähittäishintaindeksillä, ja ottamatta huomioon omaisuutta, jonka kirjanpitoarvo on kokonaan poistettu vähintään 40 vuoden aikana mutta joka on edelleen käytössä.

(188)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi uusien tai parannettujen infrastruktuurien käyttöoikeuteen liittyviä velvoitteita asettaessaan varmistettava, että käyttöoikeuden ehdot heijastavat investointipäätöksen taustalla olevia olosuhteita, ottaen huomioon muun muassa rakennuskustannukset, uusien tuotteiden ja palvelujen odotettu käyttöönottovauhti ja odotettu vähittäishintojen taso. Jotta investoijille voidaan tarjota suunnitteluvarmuutta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tarvittaessa asettaa käyttöoikeudelle ehdot, joita voidaan soveltaa asianmukaisten tarkastelukausien ajan. Jos hintavalvonta katsotaan aiheelliseksi, näihin ehtoihin voivat kuulua hinnoittelujärjestelyt, jotka riippuvat määristä tai sopimuksen pituudesta, edellyttäen, että kyseiset järjestelyt ovat unionin oikeuden mukaisia ja syrjimättömiä. Kaikissa käyttöoikeuden ehdoissa olisi otettava huomioon tarve turvata todellinen kilpailu palvelujen tarjoamisessa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille.

(189)  Velvollisuutta antaa käyttöoikeus verkkorakenteisiin voidaan perustella kilpailun tehostamiskeinona, mutta kansallisten sääntelyviranomaisten on tasapainotettava perusrakenteiden omistajan oikeudet hyödyntää niitä omaksi edukseen ja muiden palvelujen tarjoajien oikeudet käyttää järjestelmiä, jotka ovat olennaisia kilpailevien palvelujen tarjonnassa.

(190)  Markkinoilla, joilla voi olla odotettavissa suurempi määrä liityntäverkkoja, loppukäyttäjille on infrastruktuuriin perustuvan kilpailun vuoksi luvassa parannuksia verkon laatuun todennäköisemmin kuin markkinoilla, joilla on vain yksi verkko. Kilpailun riittävä vaikutus muihin tekijöihin, kuten hintaan ja valinnanvaraan, riippuu todennäköisesti kansallisista ja paikallisista kilpailuolosuhteista. Arvioidessaan kilpailun riittävää vaikutusta näihin tekijöihin sekä tarvetta puuttua asiaan sääntelytoimin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava myös huomioon, onko tukkutason käyttöoikeus tarjolla mille tahansa asiasta kiinnostuneelle yritykselle kohtuullisin kaupallisin ehdoin, jotka mahdollistavat kestävät kilpailuun perustuvat tulokset loppukäyttäjille vähittäismarkkinoilla. Markkinoilla, joille on ominaista kestävä ja tosiasiallinen infrastruktuuriin perustuva kilpailu, yleisten kilpailusääntöjen soveltamisen pitäisi riittää.

(191)  Jos yritykset velvoitetaan ottamaan huomioon verkkoelementteihin ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevat kohtuulliset pyynnöt, tällaiset pyynnöt olisi voitava hylätä ainoastaan objektiivisten perusteiden kuten teknisen toteutettavuuden tai verkon turvallisuuden säilyttämisen tarpeen nojalla. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsineen osapuolen olisi voitava panna vireille riitojenratkaisumenettely tämän direktiivin mukaisesti. Käyttöoikeusvelvollisuuksien alaista yritystä ei voida vaatia tarjoamaan sellaisia käyttöoikeustyyppejä, joiden tarjoaminen ei ole sen määräysvallassa. Kansallisten sääntelyviranomaisten määräys käyttöoikeuden pakollisesta myöntämisestä, mikä lisää kilpailua lyhyellä aikavälillä, ei saisi vähentää kilpailijoiden halukkuutta investoida vaihtoehtoisiin järjestelmiin, mikä varmistaa kestävämmän kilpailun tai paremman suoritustason ja paremman hyödyn loppukäyttäjälle pitkällä aikavälillä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat, vähiten häiriötä aiheuttavaa sääntelykeinoa valitessaan ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, esimerkiksi päättää tarkastella uudelleen velvoitteita, joita on asetettu yrityksille, joilla on katsottu olevan huomattava markkinavoima, ja muuttaa aiempia päätöksiä, myös peruuttamalla velvoitteita taikka asettamalla tai jättämällä asettamatta uusia käyttöoikeusvelvoitteita, jos tämä on käyttäjien ja kestävän palvelua koskevan kilpailun etujen mukaista. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa palvelun tarjoajalle tai käyttöoikeusvelvollisuudesta hyötyville teknisiä ja toiminnallisia ehtoja unionin oikeuden mukaisesti. Erityisesti teknisiä standardeja koskevien määräysten olisi oltava direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisia.

(192)  Hintavalvonta voi olla tarpeen, jos markkina-analyysi paljastaa kilpailun olevan määrätyillä markkinoilla riittämätöntä. Erityisesti yritysten, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, olisi vältettävä hintapainostusta, jossa niiden vähittäishintojen ja samanlaisia vähittäispalveluja tarjoavilta kilpailijoilta veloitettavien yhteenliittämisen tai käyttöoikeuksien hintojen ero ei ole riittävä varmistamaan kestävää kilpailua. Kun kansallinen sääntelyviranomainen selvittää kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tässä direktiivissä säädetyn palvelutoiminnan perustamisesta, on aiheellista sallia kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle asianmukaiset työvoima- ja rakennuskustannukset mukaan lukien, jolloin pääoma mukautetaan tarvittaessa varoista ja toiminnan tehokkuudesta tehdyn ajantasaisen arvion mukaisesti. Kustannusvastaavuuden arviointimenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden, ja siinä on otettava huomioon tarve edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua ja erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa sekä siten maksimoida loppukäyttäjien edut, ja siinä olisi otettava huomioon tukkuhintojen vakauden ja ennakoitavuuden tarve kaikkien niiden operaattorien kannalta, jotka haluavat ottaa käyttöön uusia parannettuja verkkoja, komission suosituksen 2013/466/EU(39) mukaisesti.

(193)  Seuraavan sukupolven laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen epävarmuuden vuoksi on tärkeää sallia uusiin tai parannettuihin verkkoihin investoiville operaattoreille tietty joustavuus hinnoittelussa, jotta voidaan edistää tehokasta investointia ja innovointia. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava päättää pitää voimassa säännellyt tukkutason käyttöoikeushinnat seuraavan sukupolven verkoille tai olla asettamatta niitä, jos käytössä on riittävät kilpailua edistävät toimenpiteet. Tarkemmin sanottuna, jotta hinnat eivät kohoaisi kohtuuttomiksi markkinoilla, joilla on yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, hinnoittelun joustoon olisi liitettävä ylimääräisiä turvatoimia kilpailun ja loppukäyttäjien etujen turvaamiseksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tiukat syrjimättömyysvelvollisuudet, toimenpiteet tuotantoketjun loppupään tuotteiden teknisen ja taloudellisen toisinnettavuuden varmistamiseksi sekä osoitettavissa oleva vähittäishintaan kohdistuva rajoitus, joka johtuu infrastruktuurikilpailusta tai muiden säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden aiheuttamasta hinta-ankkurista taikka molemmista. Nämä kilpailun turvatoimet eivät estä kansallisia sääntelyviranomaisia yksilöimästä muita olosuhteita, joissa voisi olla aiheellista olla asettamatta säänneltyjä käyttöoikeushintoja tietyille tukkutason tuotantopanoksille, jos esimerkiksi loppukäyttäjien kysynnän korkean hintajouston vuoksi yrityksen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, ei kannata veloittaa selvästi kilpailutason ylittäviä hintoja tai jos alhainen väestötiheys heikentää kannustimia kehittää erittäin suuren kapasiteetin verkkoja ja kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tosiasiallinen ja syrjimätön käyttöoikeus voidaan varmistaa tämän direktiivin mukaisesti asetettujen velvollisuuksien avulla.

(194)  Jos kansallinen sääntelyviranomainen asettaa velvollisuuksia, jotka koskevat kustannuslaskentajärjestelmän käyttöä hintavalvonnan tueksi, sen olisi itse voitava toteuttaa vuosittaisen arvioinnin varmistaakseen kyseisen kustannuslaskentajärjestelmän noudattamisen, jos sillä on siihen tarvittava pätevä henkilöstö, tai pyytää jotain muuta pätevää, kyseessä olevasta yrityksestä riippumatonta toimijaa toteuttamaan tällaisen arvioinnin.

(195)  Unionin veloitusjärjestelmä laskevan puheliikenteen markkinoilla perustuu CPNP-malliin (Calling Party Network Pays, "soittajan verkko maksaa"). Kysynnän ja tarjonnan korvattavuuden analyysi osoittaa, että nykyisin tai lähitulevaisuudessa ei ole tukkutasolla korvikkeita, jotka rajoittaisivat terminointimaksujen asettamista tietyssä verkossa. Kun otetaan huomioon kohdeverkkomarkkinoiden luonne kaksisuuntaisena yhteenliittämistilanteena, mahdollisen kilpailuongelman muodostavat myös operaattorien väliset ristikkäissubventiot. Nämä potentiaaliset kilpailuongelmat ovat yhteisiä kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon laskevan puheliikenteen markkinoille. Näistä syistä, ja kun otetaan huomioon kohdeverkon operaattorin mahdollisuus ja halukkuus nostaa hintoja huomattavasti yli kustannustason, voidaan kustannussuuntautuneisuusvaatimusta pitää toimivimpana keinona puuttua ongelmaan keskipitkällä aikavälillä. Tuleva markkinakehitys voi muuttaa näiden markkinoiden dynamiikkaa siinä määrin, että sääntelyä ei enää tarvittaisi.

(196)  Tukkutason laskevan puheliikenteen kilpailuongelmien koko unionin tason johdonmukaisesta käsittelystä aiheutuvan sääntelyrasitteen keventämiseksi komission olisi vahvistettava delegoidulla säädöksellä unionin laajuisesti sovellettava puheliikenteen terminointimaksun yhtenäinen enimmäismäärä matkaviestinpalveluille ja puheliikenteen terminointimaksun yhtenäinen enimmäismäärä kiinteän verkon palveluille.

(197)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä yksityiskohtaisista perusteista ja muuttujista, joiden perusteella puheliikenteen terminointimaksujen arvot määritetään. Terminointimaksut ovat laskeneet unionissa jatkuvasti, ja niiden odotetaan vielä laskevan. Kun komissio määrittää terminointimaksujen enimmäismäärät ensimmäisessä delegoidussa säädöksessä, jonka se antaa tämän direktiivin nojalla, sen olisi jätettävä huomioimatta mahdolliset perusteettomat poikkeukselliset kansalliset poikkeamat tästä suuntauksesta.

(198)  Erittäin suuren kapasiteetin laajakaistapalvelujen kysynnän toteutumisasteen nykyisen epävarmuuden samoin kuin yleisten mittakaavaetujen vuoksi yhteisinvestointisopimukset tarjoavat merkittäviä kustannusten ja riskien tasaamiseen liittyviä etuja, jotka auttavat pienempiä yrityksiä investoimaan taloudellisesti järkevin ehdoin, mikä edistää kestävää pitkäaikaista kilpailua, myös alueilla, joilla infrastruktuuriin perustuva kilpailu ei välttämättä olisi tehokasta. Tällaiset yhteisinvestoinnit voidaan toteuttaa eri muodoissa, mukaan lukien verkko-omaisuuden yhteisomistajuus tai pitkän aikavälin riskinjako yhteisrahoituksen tai hankintasopimusten kautta. Tässä yhteydessä hankintasopimukset, jotka ovat yhteisinvestointeja, sisältävät kapasiteettia koskevien erityisten oikeuksien hankinnan, ovat luonteeltaan rakenteellisia, niihin kuuluu jonkinasteista yhteistoimintaa ja niiden ansiosta yhteissijoittajat voivat tosiasiallisesti ja kestävällä tavalla kilpailla pitkällä aikavälillä tuotantoketjun loppupään markkinoilla, joilla yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, toimii. Sitä vastoin kaupalliset käyttöoikeussopimukset, jotka rajoittuvat kapasiteetin vuokraamiseen, eivät johda tällaisiin oikeuksiin, minkä vuoksi niitä ei olisi pidettävä yhteisinvestointeina.

(199)  Jos yritys, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, tekee tarjouksen, joka koskee yhteisinvestointeja oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin ▌erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin, jotka koostuvat valokuituelementeistä loppukäyttäjän tiloihin tai tukiasemaan asti, tarjoten kooltaan ja rahoituskapasiteetiltaan erilaisille yrityksille mahdollisuuden ryhtyä infrastruktuuri-yhteissijoittajaksi, kansallisen sääntelyviranomaisen pitäisi voida olla asettamatta tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia uusille erittäin suuren kapasiteetin verkoille, jos vähintään yksi potentiaalinen yhteissijoittaja on tehnyt yhteisinvestointisopimuksen kyseisen yrityksen kanssa. Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää tehdä sitovan yhteisinvestointitarjouksen, joka ei ole vielä johtanut sopimukseen, ja päättää olla asettamatta ylimääräisiä sääntelyvelvoitteita, se voi tehdä niin edellyttäen, että tällainen sopimus tehdään ennen kuin sääntelyä purkava toimenpide tulee voimaan. Jos on teknisesti mahdotonta ottaa käyttöön valokuituelementtejä loppukäyttäjän tiloihin asti, erittäin suuren kapasiteetin verkkoja, jotka koostuvat valokuituelementeistä näiden tilojen välittömään läheisyyteen eli aivan niiden ulkopuolelle asti, olisi myös voitava kohdella lainsäädännöllisesti samalla tavalla.

(200)  Päättäessään olla asettamatta velvoitteita kansallisen sääntelyviranomaisen olisi ryhdyttävä tällaisiin toimiin varmistettuaan, että yhteisinvestointitarjoukset täyttävät tarvittavat perusteet ja on tehty hyvässä uskossa. Uusien erittäin suurten kapasiteetin verkkojen erilaista sääntelykohtelua olisi tarkasteltava uudelleen myöhemmissä markkina-analyyseissä, jotka saattavat edellyttää mukautuksia sääntelykohteluun erityisesti, kun jonkin verran aikaa on kulunut. Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava asettaa tällaisille uusille verkkoelementeille velvoitteita, kun ne toteavat, että eräillä markkinoilla syntyisi ilman sääntelytoimia merkittäviä kilpailuongelmia. Erityisesti kun on olemassa useita loppupään markkinoita, joilla ei ole saavutettu samaa kilpailuastetta, kansalliset sääntelyviranomaiset voisivat edellyttää tiettyjä epäsymmetrisiä korjaavia toimia edistääkseen tosiasiallista kilpailua, esimerkiksi – mutta ei pelkästään – vähittäistason erikoismarkkinoilla, kuten yritysloppukäyttäjille suunnattujen sähköisen viestinnän tuotteiden alalla. Markkinoiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös turvattava niiden käyttöoikeuksien hakijoiden oikeudet, jotka eivät osallistu tiettyyn yhteisinvestointiin. Tämä olisi toteutettava ylläpitämällä olemassa olevia käyttöoikeustuotteita tai, jos aikaisemmat verkkoelementit puretaan, määräämällä käyttöoikeustuotteista, jotka ovat toiminnoiltaan ja laadultaan vähintään aikaisemmassa infrastruktuurissa saatavilla olleita tuotteita vastaavat, soveltaen kummassakin tapauksessa asianmukaista mukautettavissa olevaa mekanismia, jonka kansallinen sääntelyviranomainen on validoinut ja joka ei heikennä yhteissijoittajille annettavia kannustimia.

(201)  Jos kansalliset sääntelyviranomaiset toteavat, että yhteisinvestointitarjousten edellytykset täyttyvät, komission olisi johdonmukaisen sääntelykäytännön parantamiseksi kaikkialla unionissa voitava vaatia kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksensa joko olemalla asettamatta velvoitteita tai asettamalla tietyissä olosuhteissa sääntelyvelvoitteita merkittäviin kilpailuongelmiin vastaamiseksi, jos BEREC epäilee komission tavoin vakavasti toimenpide-ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti tämän direktiivin sääntelytavoitteiden kanssa. Tehokkuuden vuoksi kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava toimittaa komissiolle ainoastaan yksi ilmoitus toimenpide-ehdotuksesta, joka liittyy asiaan liittyvät vaatimukset täyttävään yhteisinvestointijärjestelyyn. Jos komissio ei käytä valtuuksiaan vaatia toimenpide-ehdotuksen perumista, olisi kohtuutonta, että kansallisen sääntelyviranomaisen yksittäisistä päätösehdotuksista saman järjestelmän perusteella myöhemmin toimittamiin yksinkertaistettuihin ilmoituksiin, joissa annetaan myös todisteet sopimuksen tosiasiallisesta tekemisestä vähintään yhden yhteissijoittajan kanssa, sovellettaisiin perumista edellyttävää päätöstä, kun olosuhteissa ei ole tapahtunut muutosta. Lisäksi velvoitteita, joita tämän direktiivin tai direktiivin 2014/61/EU nojalla sovelletaan yrityksiin riippumatta siitä, katsotaanko niillä olevan huomattava markkinavoima, sovelletaan edelleen. Yhteisinvestointisopimuksiin liittyvät velvoitteet eivät rajoita unionin lainsäädännön soveltamista.

(202)  Toimintojen eriyttäminen tarkoittaa, että vertikaalisesti integroituneen yrityksen on perustettava operatiivisesti erillisiä liiketoimintayksiköitä, ja sen tarkoituksena on varmistaa täysin samanarvoisten käyttöoikeustuotteiden tarjonta kaikille ketjun loppupään operaattoreille, mukaan luettuna operaattorin omat vertikaalisesti integroituneet alaosastot. Toimintojen eriyttäminen mahdollistaa kilpailun lisäämisen useilla merkityksellisillä markkinoilla vähentämällä huomattavasti houkutusta syrjintään ja helpottamalla syrjimättömyysvelvoitteiden noudattamisen varmentamista ja valvontaa. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimintojen eriyttäminen olisi oltava perusteltavissa korjaavana toimena, kun on toistuvasti epäonnistuttu todellisen syrjimättömyyden saavuttamisessa useilla kyseisistä markkinoista ja kun on hyvin vähän tai ei lainkaan merkkejä infrastruktuurien välisen kilpailun syntymisestä kohtuullisessa aikataulussa sen jälkeen kun on turvauduttu yhteen tai useampaan aiemmin tarkoituksenmukaisena pidettyyn korjaavaan toimeen. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että sen määrääminen säilyttää kyseisen yrityksen kannustimet investoida verkkoonsa ja että siitä ei aiheudu mitään kielteisiä vaikutuksia kuluttajien hyvinvoinnille. Sen määrääminen edellyttää liityntäverkkoon liittyvien eri merkityksellisten markkinoiden koordinoitua analyysiä markkina-analyysimenettelyn mukaisesti. Markkina-analyysiä tehdessään ja tämän korjaavan toimen yksityiskohtia suunnitellessaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tuotteisiin, joita erilliset liiketoimintayksiköt tulisivat hoitamaan, ottaen huomioon verkon rakentamisen laajuus ja teknologian kehityksen taso, jotka voivat vaikuttaa kiinteiden ja langattomien palvelujen korvaavuuteen. Sisämarkkinoiden kilpailuhäiriöiden välttämiseksi komission olisi hyväksyttävä etukäteen toimintojen eriyttämistä koskevat ehdotukset.

(203)  Toimintojen eriyttämisen toteuttaminen ei saisi estää erillisten liiketoimintayksiköiden välisiä asianmukaisia koordinointimekanismeja sen varmistamiseksi, että emoyhtiön taloudelliset ja johtamiseen liittyvät valvontaoikeudet suojataan.

(204)  Jos vertikaalisesti integroitunut yritys päättää siirtää koko paikallisverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on eri omistaja, tai perustamalla erillisen liiketoimintayksikön käyttöoikeustuotteille, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava aiotun toimen, kyseisen yrityksen mahdollisesti tarjoamat käyttöoikeussitoumukset mukaan lukien, vaikutuksia kaikkiin vertikaalisesti integroituneelle yritykselle asetettuihin voimassa oleviin sääntelyvelvoitteisiin sen varmistamiseksi, että uudet järjestelyt ovat tämän direktiivin mukaisia. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi suoritettava uusi analyysi markkinoista, joilla eriytetty yksikkö toimii, ja asettaa, säilyttää, muuttaa tai poistaa velvoitteita vastaavasti. Tätä varten kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava pyytää yritykseltä tietoja.

(205)   Nykyisin joillakin markkinoilla on jo mahdollista, että yritykset, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, voivat tarjota markkina-analyysin osana sitoumuksia, joilla pyritään puuttumaan kansallisen sääntelyviranomaisen yksilöimiin kilpailuongelmiin ja jotka kansallinen sääntelyviranomainen ottaa sitten huomioon päättäessään asianmukaisista sääntelyvelvoitteista. Kaikki markkinoiden uudet kehityssuuntaukset olisi otettava huomioon päätettäessä aiheellisimmista korjaavista toimista. Tarjottujen sitoumusten luonne ei kuitenkaan sinällään rajoita kansalliselle sääntelyviranomaiselle myönnettyä harkintavaltaa määrätä yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, korjaavia toimia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisinvestointien sääntelykohtelun määräysten soveltamista. Avoimuuden lisäämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi kaikkialla unionissa tässä direktiivissä olisi vahvistettava menettely, jolla yritykset tarjoavat sitoumuksia ja kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat niitä ottaen huomioon markkinatoimijoiden näkemykset markkinatestin avulla, ja jolla niistä tehdään tarvittaessa sitoumuksen antaneita yrityksiä sitovia ja kansallisen sääntelyviranomaisen kannalta täytäntöönpanokelpoisia. Ellei kansallinen sääntelyviranomainen ole tehnyt yhteisinvestointitarjouksia sitoviksi ja päättänyt olla asettamatta niille velvollisuuksia, tämä menettely ei rajoita markkina-analyysimenettelyn soveltamista eikä velvoitetta toteuttaa aiheellisia ja oikeasuhteisia toimia todettujen markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseksi.

(206)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava tehdä sitoumuksista sitovia kokonaan tai osittain tietyksi ajanjaksoksi, joka ei saisi ylittää ajanjaksoa, jolle niitä tarjotaan, tehtyään markkinatestin sidosryhmien julkisen kuulemisen avulla. Jos sitoumukset on määrätty sitoviksi, kansallisen sääntelyviranomaisen olisi tarkasteltava markkina-analyysissään tämän päätöksen vaikutuksia ja otettava ne huomioon valittaessa soveltuvimpia sääntelytoimenpiteitä. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarkasteltava tehtyjä sitoumuksia kestävyyden ennakoivasta näkökulmasta, erityisesti valittaessa ajanjaksoa, jolle niistä tehdään sitovia, sekä otettava huomioon sidosryhmien julkisessa kuulemisessa markkinaolosuhteiden vakaudelle ja ennakoitavuudelle antama arvo. Sitovat sitoumukset, jotka liittyvät sellaisen vertikaalisesti integroituneen yrityksen suorittamaan vapaaehtoiseen eriyttämiseen, jolla katsotaan olevan huomattava markkinavoima yhdellä tai useammalla merkityksellisistä markkinoista, voivat lisätä menettelyn ennakoitavuutta ja avoimuutta esittämällä suunnitellun eriyttämisen toteuttaminen esimerkiksi etenemissuunnitelmalla, johon sisältyy selkeät välitavoitteet ja ennakoidut seuraukset, jos joitakin välitavoitteita ei saavuteta.

(207)  Sitoumuksiin voi sisältyä valvonnasta vastaavan toimitsijan nimittäminen ja sitoumuksia antavan operaattorin velvollisuus raportoida säännöllisesti täytäntöönpanosta. Kansallisen sääntelyviranomaisen olisi hyväksyttävä sekä yritys että tälle osoitettava tehtävänanto.

(208)  Verkon omistajista, ▌joiden liiketoimintamalli rajoittuu ▌ tukkutason palvelujen tarjoamiseen toisille, voi olla hyötyä sellaisten menestyksekkäiden tukkumarkkinoiden luomisessa, joilla on positiivinen vaikutus ketjun loppupään kilpailuun vähittäismarkkinoilla. Lisäksi niiden liiketoimintamalli voi houkutella sijoittajia investoimaan vakaampaan infrastruktuuriin, joka voi mahdollistaa pitemmällä aikavälillä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton. Ainoastaan tukkumarkkinoilla toimiva yritys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tosiasiallisesti kilpailullisempia vähittäismarkkinoita, ja ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivilla yrityksillä, joilla voidaan katsoa olevan huomattava markkinavoima tietyillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla. Ainoastaan tukkutoimintaan keskittyvää liiketoimintamallia noudattavien yritysten toiminnasta aiheutuva tietty kilpailuriski voi olla pienempi kuin vertikaalisesti integroituneiden yritysten tapauksessa, edellyttäen, että ainoastaan tukkutoiminnan harjoittamisen malli on aito, eikä ole olemassa kannustimia syrjintään tuotantoketjun loppupään palveluntarjoajien välillä. Sääntelytoimien olisi sen vuoksi oltava samassa suhteessa lievempiä, mutta niissä olisi säilytettävä erityisesti mahdollisuus ottaa käyttöön oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen hinnoitteluun liittyviä velvoitteita. Toisaalta kansallisten sääntelyelinten olisi voitava toteuttaa toimia, jos ilmenee loppukäyttäjille haitallisia kilpailuongelmia. Tukkumarkkinoilla toimiva yritys, joka tarjoaa vähittäispalveluja ainoastaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä suuremmille yrityskäyttäjille, olisi katsottava ainoastaan tukkumarkkinoilla toimivaksi yritykseksi.

(209)  Jotta siirtyminen aikaisemmista kupariverkoista seuraavan sukupolven verkkoihin loppukäyttäjien edun mukaisesti olisi helpompaa, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata verkko-operaattoreiden omia aloitteita tässä asiassa ja vahvistaa tarvittaessa edellytykset asianmukaiselle siirtymisprosessille, esimerkiksi ennakkoilmoituksen, avoimuuden ja vähintään vastaavanlaatuisen vaihtoehtoisen käyttöoikeustuotteen saatavuuden avulla, kun verkon omistaja on osoittanut aikomuksensa ja valmiutensa ▌siirtyä parannettuihin verkkoihin. Siirtymisen perusteettoman viivästymisen välttämiseksi kansalliset sääntelyviranomaiset olisi valtuutettava peruuttamaan kupariverkon käyttöoikeusvelvollisuudet, kun asianmukainen siirtymisprosessi on vahvistettu ja aikaisemmasta infrastruktuurista siirtymistä koskevien edellytysten ja menettelyjen noudattaminen on varmistettu. Verkon omistajien olisi kuitenkin voitava poistaa aikaisemmat verkot käytöstä. Käyttöoikeuden hakijoiden, jotka siirtyvät aikaisempaan infrastruktuuriin perustuvasta käyttöoikeustuotteesta kehittyneempään teknologiaan tai välineeseen perustuvaan käyttöoikeustuotteeseen, olisi niin halutessaan voitava parantaa minkä tahansa suuremman kapasiteetin säännellyn tuotteen käyttöoikeutensa, mutta niitä ei pitäisi velvoittaa tekemään niin. Parannuksen ollessa kyseessä käyttöoikeuden hakijoiden olisi noudatettava suuremman kapasiteetin käyttöoikeustuotteen käyttöoikeutta koskevia sääntelyperusteisia ehtoja, sellaisina kuin kansallinen sääntelyviranomainen ne markkina-analyysissaan määrittää.

(210)  Telealan vapauttamiseen sekä yhä lisääntyvään kilpailuun ja viestintäpalvelujen valinnanvapauteen liittyy samanaikaisesti sellaisen yhdenmukaisen sääntelyjärjestelmän luominen, jonka avulla turvataan yleispalvelun tarjoaminen. Yleispalvelun käsitteen olisi kehityttävä rinnan tekniikan ja markkinoiden kehittymisen sekä käyttäjien taholta tulevan kysynnän muutosten kanssa.

(211)  SEUT 169 artiklan mukaan unioni edistää kuluttajien suojaamista.

(212)  Yleispalvelu on turvaverkko, jolla varmistetaan vähintään tiettyjen vähimmäispalvelujen saatavuus kaikille loppukäyttäjille ja kohtuulliseen hintaan kuluttajille, jos tällaisen käyttöoikeuden puuttumisesta seuraava sosiaalisen syrjäytymisen riski estäisi kansalaisilta täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisen yhteiskuntaelämään.

(213)  Perustason laajakaistainternetyhteys on käytännössä yleisesti saatavilla kaikkialla unionissa, ja sitä käytetään hyvin laajasti eri tarkoituksiin. Yleinen käyttöaste on kuitenkin vähäisempi kuin saatavuus, sillä jotkut eivät yhteyttä käytä syistä, jotka liittyvät tietoisuuteen saatavuudesta, kustannuksiin, taitoihin tai henkilökohtaiseen valintaan. Kohtuuhintaisesta riittävästä laajakaistainternetyhteydestä on tullut ratkaisevan tärkeä yhteiskunnalle ja koko taloudelle. Se muodostaa perustan osallistumiselle digitaalitalouteen ja yhteiskuntaan välttämättömien verkkopalvelujen välityksellä.

(214)  Yleispalvelua koskeva perusvaatimus on varmistaa, että kaikilla kuluttajilla on saatavillaan kohtuuhintaiset riittävät laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelut ▌ tietyssä sijaintipaikassa. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus varmistaa riittävien laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintaisuus muualla kuin tietyssä sijaintipaikassa ▌ liikkuville kansalaisille, jos ne katsovat, että tämä on tarpeen kuluttajien täysimittaisen sosiaalisen ja taloudellisen yhteiskuntaelämään osallistumisen kannalta. Tässä yhteydessä olisi erityisesti pyrittävä varmistamaan vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille loppukäyttäjille. Kyseisen liittymän teknisessä tarjoamisessa ei saisi olla mitään rajoituksia, vaan sen olisi oltava mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei saisi myöskään olla sen suhteen, mitkä palveluntarjoajaryhmät tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain.

(215)  Yksittäisen käyttäjän yhteyden nopeus riippuu monista tekijöistä, muun muassa yhteydentarjoajan tai -tarjoajien internetkytkettävyydestä sekä sovelluksesta, jossa yhteyttä käytetään. Jäsenvaltioiden on, ottaen huomioon parhaita käytäntöjä koskeva BERECin raportti, määriteltävä kansallisten olojen mukaisesti riittävä laajakaistainternetyhteys ja vähimmäiskaistanleveys, joka on kuluttajien enemmistön käytössä jäsenvaltion alueella, jotta mahdollistetaan riittävä sosiaalinen osallisuus ja osallistuminen digitaaliseen talouteen ja yhteiskuntaan niiden alueella. Kohtuuhintaisella riittävällä laajakaistayhteyspalvelulla olisi oltava riittävä kaistanleveys vähintään sellaisen peruspalvelujen vähimmäismäärän käyttöoikeuden ja käytön tukemiseksi, joka vastaa useimpien loppukäyttäjien käyttämiä palveluja. Tätä varten komission olisi seurattava internetin käytön kehittymistä yksilöidäkseen tällaiset verkkopalvelut, joita suurin osa loppukäyttäjistä käyttää kaikkialla unionissa ja joita sosiaalinen ja taloudellinen osallistuminen yhteiskuntaan edellyttää, ja päivitettävä luetteloa vastaavasti. Kaikkiin riittäviin laajakaistayhteyspalveluihin olisi sovellettava avointa internetyhteyttä koskevia unionin oikeuden vaatimuksia, erityisesti asetuksen (EU) 2015/2120 vaatimuksia.

(216)  Kuluttajien ei pitäisi olla pakko käyttää palveluja, joita he eivät halua käyttää, ja näin ollen palvelun käyttöön oikeutettujen kuluttajien olisi voitava pyynnöstä rajoittaa kohtuuhintainen yleispalvelu ääniviestintäpalveluun.

(217)  Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa kohtuuhintaisuuteen ja kulujen tarkkailuun liittyvät toimenpiteet koskemaan mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä sekä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edellyttäen, että nämä täyttävät asiaa koskevat edellytykset.

(218)  Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava seurata yleispalveluvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien palvelujen vähittäishintojen kehitystä ja tasoa. Tällainen seuranta olisi toteutettava siten, että siitä ei aiheudu liiallista hallinnollista rasitetta kansallisille sääntely- ja muille toimivaltaisille viranomaisille eikä tällaisten palvelujen tarjoajille.

(219)  Kohtuuhinnalla tarkoitetaan jäsenvaltioiden kansallisella tasolla omien erityisolojensa perusteella määrittelemää hintaa. Jos jäsenvaltiot katsovat, että riittävien laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelujen vähittäishinnat eivät ole kohtuuhintaisia kuluttajille, joilla on pienet tulot tai sosiaalisia erityistarpeita, mukaan lukien vanhukset, vammaiset loppukäyttäjät ja maaseudulla tai maantieteellisesti eristyneillä alueilla asuvat kuluttajat, niiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat myöntää tällaisille kuluttajille viestintätarkoituksiin suoraa lisätukea joko sosiaaliturvaetuuksien osana tai arvoseteleinä tai kyseisille kuluttajille maksettavina suorina tukina. Tämä voi olla asianmukainen vaihtoehto, kun otetaan huomioon tarve minimoida markkinoiden vääristyminen. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi jäsenvaltiot voisivat vaatia tällaisten palvelujen tarjoajia tarjoamaan kyseisille kuluttajille perushintavaihtoehtoja tai -paketteja.

(220)  Kohtuuhintaisuuden varmistamiseen voi kuulua erityisiä hintavaihtoehtoja tai -paketteja pienituloisia käyttäjiä tai sellaisia käyttäjiä varten, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita ▌. Tällaisia tarjouksia olisi tehtävä tietyillä perusominaisuuksilla, jotta voidaan välttää markkinoiden toiminnan vääristyminen. Yksittäisten kuluttajien kannalta kohtuuhintaisuuden olisi perustuttava heidän oikeuteensa tehdä sopimus palveluntarjoajan kanssa, numeron saatavuuteen, palvelujen jatkuvaan käytettävyyteen ja heidän mahdollisuuksiinsa seurata ja tarkkailla menojaan.

(221)  Jos jäsenvaltio vaatii palveluntarjoajia tarjoamaan kuluttajille, joilla on pienet tulot tai erityisiä sosiaalisia tarpeita, hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista, kaikkien internetyhteys- ja ääniviestipalvelujen tarjoajien olisi tarjottava tällaisia hintavaihtoehtoja tai -paketteja. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti hintavaihtoehtojen tai -pakettien vaatiminen kaikilta internetyhteys- ja ääniviestipalvelujen tarjoajilta ei saisi aiheuttaa kyseisille palveluntarjoajille tai jäsenvaltioille liiallista hallinnollista tai taloudellista rasitetta. Jos jäsenvaltio osoittaa puolueettoman arvioinnin perusteella, että hallinnollinen tai taloudellinen rasite on liiallinen, se voi poikkeuksellisesti päättää asettaa erityisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien tarjoamisvelvoitteen ainoastaan nimetyille palveluntarjoajille. Puolueettomassa arvioinnissa olisi otettava huomioon myös hyödyt, joita pienituloisille kuluttajille ja kuluttajille, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, aiheutuu vapaudesta valita palveluntarjoaja, ja hyödyt, joita kaikille palveluntarjoajille aiheutuu yleispalvelun tarjoajana toimimisesta. Jos jäsenvaltio päättää poikkeuksellisesti asettaa erityisten hintavaihtoehtojen tai -pakettien tarjoamisvelvoitteen ainoastaan nimetyille palveluntarjoajille, niiden olisi varmistettava, että kuluttajilla, joilla on pienet tulot tai erityisiä tarpeita, on vapaus valita palveluntarjoajia, jotka tarjoavat sosiaalista hinnoittelua. Tietyissä tilanteissa jäsenvaltiot eivät kuitenkaan välttämättä voi taata vapautta valita palveluntarjoajaa, esimerkiksi jos vain yksi yritys tarjoaa palveluja edunsaajan asuinalueella tai jos vaihtoehtojen tarjoaminen aiheuttaisi jäsenvaltiolle liiallisen organisatorisen tai taloudellisen lisärasitteen.

(222)  Kohtuuhintaisuuden ei olisi enää oltava este sille, että kuluttajilla on käyttöoikeus vähimmäismäärään yhteyspalveluja. Oikeuden tehdä sopimus palveluntarjoajan kanssa pitäisi merkitä, että mahdollisesti evätyiksi tulevilla kuluttajilla, erityisesti pienituloisilla tai käyttäjillä, joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, olisi oltava mahdollisuus tehdä sopimus kohtuuhintaisesta riittävästä laajakaistainternetyhteydestä ja ääniviestintäpalvelusta vähintään tietyissä sijaintipaikoissa minkä tahansa palveluntarjoajan kanssa, joka tarjoaa tällaisia palveluja kyseisessä paikassa, tai nimetyn palveluntarjoajan kanssa, jos jäsenvaltio on poikkeuksellisesti päättänyt nimetä yhden tai useamman palveluntarjoajan tarjoamaan kyseisiä hintavaihtoehtoja tai -paketteja. Taloudellisten riskien kuten laskujen maksamatta jättämisen minimoimiseksi palveluntarjoajilla olisi oltava vapaus tarjota sopimus ennakkomaksuehdoilla, jotka perustuvat kohtuuhintaisiin yksittäisiin ennalta maksettuihin yksikköihin.

(223)  Sen varmistamiseksi, että kansalaiset ovat ääniviestintäpalvelujen tavoitettavissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava numeron saatavuus kohtuullisen ajan ja myös aikoina, jolloin puheliikennepalvelua ei käytetä. Palveluntarjoajien olisi voitava ottaa käyttöön mekanismeja, joilla voidaan tarkistaa, haluaako kuluttaja edelleen pitää numeron.

(224)  Korvausten maksaminen kyseisiä palveluja tällaisissa olosuhteissa tarjoaville palveluntarjoajille ei välttämättä johda kilpailun vääristymiseen, edellyttäen että tällaisille palveluntarjoajille korvataan erityisesti tämän palvelun antamiseen liittyvät nettokustannukset ja että nämä kustannukset katetaan kilpailun kannalta puolueettomalla tavalla.

(225)  Voidakseen arvioida, tarvitaanko kohtuuhintaisuuden osalta toimenpiteitä, kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa olisi voitava seurata kuluttajille, jotka ovat pienituloisia tai joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, tarjottujen hintavaihtoehtojen tai -pakettien kehitystä ja yksityiskohtia.

(226)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia sellaisten kohtuuhintaisten tuotteiden ja palvelujen markkinoiden luomisen tukemiseksi, joihin sisältyy vammaisille kuluttajille tarkoitettuja toimintoja, mukaan lukien laitteet, joissa käytetään apuvälineteknologiaa. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi eurooppalaisten standardien avulla tai tukemalla tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisten vaatimusten täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön aiheelliset toimenpiteet kansallisten olosuhteiden mukaisesti, mikä antaa jäsenvaltioille joustoa toteuttaa erityistoimenpiteitä esimerkiksi silloin, jos markkinoilla ei ole tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa saatavilla kohtuuhintaisia tuotteita ja palveluja, joihin sisältyy vammaisille kuluttajille tarkoitettuja toimintoja. Kyseisiin toimenpiteisiin voisi kuulua suora taloudellinen tuki loppukäyttäjille. Vammaisille kuluttajille tarkoitettujen välityspalvelujen hinnan olisi vastattava ääniviestintäpalvelujen keskihintaa.

(227)  Välityspalveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka mahdollistavat kaksisuuntaisen viestinnän eri viestintämuotoja (esimerkiksi teksti, viittomakieli, puhe) käyttävien etäloppukäyttäjien välillä tarjoamalla näiden viestintämuotojen välistä muuntopalvelua tavallisesti ihmisen toteuttamana. Reaaliaikainen tekstitys määritellään tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisesti ja se tarkoittaa pisteestä pisteeseen (PP) -tilanteissa tai monipisteneuvotteluissa käytettävää eräänlaista tekstipohjaista keskustelua, jossa lisättävä teksti lähetetään merkki merkiltä siten, että käyttäjä kokee viestinnän jatkuvana.

(228)  Tiedon siirtämiseen sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan riittävän laajakaistainternetyhteyden, on lähes yleismaailmallisesti saatavilla kiinteitä yhteyksiä, ja suurin osa unionin kansalaisista käyttää niitä. Vakiomuotoisen kiinteän laajakaistan kattavuus ja saatavuus unionissa oli 97 prosenttia kotitalouksista vuonna 2015 ja käyttöönottoaste keskimäärin 72 prosenttia, ja langattomaan teknologiaan perustuvien palvelujen saatavuus on vieläkin laajempi. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin eroja suhteessa kiinteän laajakaistan saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen kaupunki- ja maaseutualueilla.

(229)  Markkinoilla on keskeinen asema laajakaistainternetyhteyden saatavuuden varmistamisessa kapasiteetin kasvaessa jatkuvasti. Alueilla, joilla ratkaisua ei voida löytää markkinoilta, riittävän laajakaistainternetyhteyden saatavuutta tukevat muut toimintapoliittiset välineet ovat periaatteessa kustannustehokkaampia ja vähemmän markkinoita vääristäviä kuin yleispalveluvelvoitteet. Tällaisia ovat esimerkiksi rahoitusvälineet, joita on saatavilla vaikkapa Euroopan strategisten investointien rahaston tai Verkkojen Eurooppa -välineen kautta, julkinen rahoitus Euroopan rakenne- ja investointirahastoista, kattavuusvelvoitteiden liittäminen radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin laajakaistaverkkojen käyttöönoton tukemiseksi harvaan asutuilla alueilla sekä julkiset investoinnit unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti.

(230)  Jos asianmukaisesti tehdyn arvioinnin jälkeen, jossa on otettu huomioon toimivaltaisen viranomaisen tekemän verkkojen käyttöönoton maantieteellisen kartoituksen tulokset tai jäsenvaltioiden käytössä olevat viimeisimmät tiedot ennen kuin ensimmäisen maantieteellisen kartoituksen tulokset ovat saatavilla, osoitetaan, että markkinoiden toiminnalla tai julkisilla toimilla ei todennäköisesti voida tuottaa loppukäyttäjille tietyillä alueilla yhteyksiä, joilla voitaisiin saavuttaa jäsenvaltioiden 83 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrittelemät riittävät laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, jäsenvaltion olisi voitava poikkeuksellisesti nimetä eri palveluntarjoajia tai palveluntarjoajaryhmiä tarjoamaan näitä palveluja kansallisen alueensa niissä eri osissa, joita asia koskee. Maantieteellisen kartoituksen lisäksi jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa voitava käyttää mitä tahansa lisänäyttöä osoittaakseen, missä määrin riittäviä laajakaistayhteys- ja ääniviestintäpalveluja on saatavilla tietyssä sijaintipaikassa. Kyseinen lisänäyttö voisi sisältää tietoa, joka on kansallisten sääntelyviranomaisten saatavilla markkina-analyysimenettelyn välityksellä, ja käyttäjiltä kerättyä tietoa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava rajoittaa riittävän laajakaistainternetyhteyspalvelun saatavuutta tukevat yleispalveluvelvollisuudet loppukäyttäjän pääasialliseen sijainti- tai asuinpaikkaan. Teknisiä keinoja, joilla tarjotaan riittäviä laajakaistainternetyhteys- ja ääniviestintäpalveluja tietyssä sijaintipaikassa ei olisi rajoitettava, vaan sen pitäisi olla mahdollista johtimien tai langattoman tekniikan avulla; mitään rajoituksia ei olisi myöskään oltava sen suhteen, mitkä yritykset tarjoavat yleispalveluvelvollisuuksiin sisältyviä palveluja kokonaan tai osittain.

(231)  Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on objektiivisin perustein päätettävä, mitkä yritykset nimetään yleispalvelun tarjoajiksi, ottaen tarvittaessa huomioon yritysten kyvyn ja halukkuuden hyväksyä kaikkien tai joidenkin yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjoaminen. Tämä ei sulje pois sitä, että jäsenvaltiot ottavat nimeämisprosessin kuluessa mukaan tehokkuussyillä perusteltuja erityisehtoja mukaan lukien maantieteellisten alueiden tai osatekijöiden ryhmittely tai nimeämisen vähimmäiskeston määrittäminen.

(232)  Olisi arvioitava kustannukset, joita aiheutuu sellaisten yhteyksien saatavuuden varmistamisesta, joilla voidaan tuottaa tämän direktiivin mukaisesti määritelty riittävä laajakaistainternetyhteyspalvelu ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa kohtuullisin hinnoin yleispalveluvelvollisuuden puitteissa. Tässä yhteydessä olisi erityisesti arvioitava odotettavissa olevat taloudelliset rasitteet palveluntarjoajille ja käyttäjille sähköisen viestinnän alalla.

(233)  Nimeämismenettelyssä asetetut vaatimukset koko kansallisen alueen kattavuuden varmistamiseksi ovat omiaan sulkemaan lähtökohtaisesti tietyt yritykset yleispalvelun tarjoajaksi nimeämistä koskevan hakumenettelyn ulkopuolelle tai saamaan ne luopumaan hakumenettelyyn osallistumisesta. Nimeäminen yleispalveluvelvollisuuksien mukaiseksi palveluntarjoajaksi liian pitkäksi tai määräämättömäksi ajaksi voisi myös johtaa tiettyjen palveluntarjoajien jäämiseen lähtökohtaisesti ulkopuolelle. Jos jäsenvaltio päättää kohtuuhintaisuuteen liittyviä tarkoituksia varten nimetä yhden tai useamman palveluntarjoajan, näiden palveluntarjoajien olisi voitava olla eri palveluntarjoajia kuin ne, jotka on nimetty yleispalvelun saatavuutta varten.

(234)  Kun palveluntarjoaja, joka on poikkeuksellisesti nimetty tämän direktiivin mukaisesti tarjoamaan hintavaihtoehtoja tai -paketteja, jotka poikkeavat tavanomaisin kaupallisin ehdoin tarjotuista, tai tämän direktiivin mukaisesti varmistamaan riittävän laajakaistainternetyhteyspalvelun tai ääniviestintäpalvelun saatavuus tietyssä sijaintipaikassa, aikoo luovuttaa koko yleispalveluvelvoitteen mukaisen ja jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikallisliityntäverkko-omaisuutensa tai huomattavan osan siitä erilliselle oikeushenkilölle, jolla on viime kädessä eri omistaja, toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava suunnitellun liiketoimen vaikutukset, jotta yleispalveluvelvoitteen jatkuvuus jäsenvaltion kaikilla alueilla voidaan varmistaa. Tähän liittyen palveluntarjoajan olisi ilmoitettava luovutuksesta etukäteen sille toimivaltaiselle viranomaiselle, joka asetti yleispalveluvelvoitteet. Toimivaltaisen viranomaisen arvio ei saisi haitata liiketoimen suorittamista.

(235)  Vakauden turvaamiseksi ja vähittäisen siirtymän tukemiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava edelleenkin varmistaa sellaisten yleispalvelujen, joihin ei kuulu riittävä laajakaistainternetyhteys ja ääniviestintäpalvelut tietyssä sijaintipaikassa, tarjoaminen alueellaan, jotka kuuluvat niiden yleispalveluvelvollisuuksien soveltamisalaan direktiivin 2002/22/EY perusteella tämän direktiivin voimaantulopäivänä, jos kyseisiä palveluja tai niihin verrattavissa olevia palveluja ei ole saatavilla tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa. Jäsenvaltiot saisivat joustoa, jota tarvitaan erilaisten kansallisten olosuhteiden huomioon ottamiseen asianmukaisesti, jos sallitaan edelleen yleisesti käytettävissä olevien maksullisten yleisöpuhelimien, joiden käytön maksuvälineitä voivat olla kolikot, luotto- tai maksukortit tai puhelukortit, myös valintatunnuksella käytettävät kortit, puhelinluetteloiden ja numerotiedotuspalvelujen tarjoaminen yleispalveluvelvollisuuden mukaisesti niin pitkään kuin tarve niihin pystytään osoittamaan. Tähän voi sisältyä maksullisten yleisöpuhelimien tarjoaminen tärkeimmissä maahansaapumispaikoissa, kuten lentoasemilla tai rautatie- ja linja-autoasemilla, sekä paikoissa, joita ihmiset käyttävät hätätilanteissa, kuten sairaalat, poliisiasemat ja moottoriteiden hätäpysähtymispaikat, jotta voidaan täyttää loppukäyttäjien, mukaan lukien erityisesti vammaiset loppukäyttäjät, kohtuulliset tarpeet.

(236)  Jäsenvaltioiden olisi seurattava kuluttajien riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen käyttöä ja erityisesti niiden kohtuuhintaisuutta. Riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen kohtuuhintaisuus liittyy tietoon, jota käyttäjät saavat käyttökustannuksista ja käytön suhteellisista kustannuksista verrattuina muihin palveluihin, ja se liittyy myös kuluttajien mahdollisuuksiin tarkkailla kulujaan. Näin ollen kohtuuhintaisuus merkitsee päätäntävallan luovuttamista kuluttajille siten, että palveluntarjoajille asetetaan velvollisuuksia. Tällaisiin velvollisuuksiin kuuluu eritellyn laskutuksen määritelty taso ja mahdollisuudet estää valikoivasti tietyt puhelut, kuten kalliit puhelut lisämaksullisiin palveluihin, hallita puhelinkuluja ennakkomaksujärjestelmien avulla ja suorittaa liittymämaksut ennakolta. Tällaisia toimenpiteitä on ehkä tarkasteltava uudelleen ja muutettava markkinoiden kehityksen perusteella. Internetyhteyden käyttöä koskevissa eritellyissä laskuissa olisi ilmoitettava vain kulutuksen aika, kesto ja määrä käyttöistunnon aikana mutta ei verkkosivustoja tai internet-päätepisteitä, joihin kyseisen käyttöistunnon aikana on muodostettu yhteys.

(237)  Lukuun ottamatta tapauksia, joissa laskut toistuvasti maksetaan myöhässä tai jätetään maksamatta, kohtuuhintaisiin maksuihin oikeutettuja kuluttajia olisi suojattava välittömältä verkkoyhteyden katkaisemiselta maksamattoman laskun perusteella, ja heidän olisi erityisesti riitatapauksissa, jotka koskevat lisämaksullisten palvelujen käytöstä aiheutuneita korkeita laskuja, voitava keskeytyksettä päästä käyttämään olennaisia ääniviestintäpalveluja ja jäsenvaltioiden internetyhteyden osalta määrittämää palvelujen vähimmäistasoa, kunnes riita on ratkaistu. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että tätä mahdollisuutta puhelinpalvelujen käyttöön jatketaan ainoastaan sillä edellytyksellä, että tilaaja maksaa edelleen verkkovuokran tai internetliittymän perusmaksut.

(238)  Jos riittävän laajakaistainternetyhteyden ja ääniviestintäpalvelujen tarjoamisesta tai muiden ▌palvelujen tarjoamisesta tämän direktiivin mukaisesti aiheutuu epäoikeudenmukaisia rasitteita palveluntarjoajalle, ottaen asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä kyseisten palvelujen tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, kyseiset epäoikeudenmukaiset rasitteet voidaan sisällyttää yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannuslaskelmaan.

(239)  Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa luotava järjestelmiä yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten rahoittamiseksi, jos voidaan osoittaa, että kyseisiä palveluja voidaan tarjota ainoastaan tappiolla tai sellaisin nettokustannuksin, jotka poikkeavat tavanomaisista kaupallisista vaatimuksista. On tärkeää varmistaa, että yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset lasketaan asianmukaisesti, että niiden rahoitus toteutetaan markkinoita ja yritysten toimintaa mahdollisimman vähän vääristävällä tavalla ja että rahoitus on SEUT 107 ja 108 artiklan mukaista.

(240)  Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten laskennassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kustannukset ja tulot sekä yleispalvelun tarjoamisesta syntyvät aineettomat hyödyt, mutta laskentamenetelmä ei saisi estää toteuttamasta yleistä päämäärää, jonka mukaan hintarakenteiden on vastattava kustannuksia. Kaikki yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset olisi laskettava selkeitä menettelyjä noudattaen.

(241)  Aineettomien etujen huomioon ottamisella tarkoitetaan sitä, että kokonaiskustannusten määrittämiseksi olisi yleispalveluvelvollisuuksien välittömistä nettokustannuksista vähennettävä niiden välillisten etujen arvioitu määrä, jotka yritykselle koituvat sillä olevan yleispalvelujen tarjoajan aseman ansiosta.

(242)  Jos yleispalveluvelvollisuudesta aiheutuu palveluntarjoajalle kohtuuton rasite, on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa käyttöön järjestelmiä nettokustannusten kattamiseksi tehokkaalla tavalla. Eräs keino kattaa yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset on julkisten varojen käyttäminen. Toinen keino on yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten jakaminen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kesken. Jäsenvaltioiden olisi voitava rahoittaa yleispalvelun eri osien nettokustannukset eri järjestelmistä tai rahoittaa joidenkin tai kaikkien osien nettokustannukset jommastakummasta järjestelmästä tai niiden yhdistelmästä. Riittävä laajakaistainternetyhteys hyödyttää paitsi sähköisen viestinnän alaa myös sähköistä taloutta laajemminkin sekä koko yhteiskuntaa. Laajakaistanopeuksia tukevan yhteyden tarjoaminen enenevälle määrälle loppukäyttäjiä mahdollistaa näille sähköisten palvelujen käytön ja aktiivisen osallistumisen sähköiseen yhteiskuntaan. Tällaisten yhteyksien varmistaminen yleispalveluvelvollisuuksien pohjalta palvelee niin yleistä etua kuin sähköisen viestinnän tarjoajien etua. Jäsenvaltioiden olisi otettava nämä seikat huomioon valitessaan ja nimetessään järjestelmiä nettokustannusten kattamiseksi.

(243)  Tapauksessa, jossa kustannukset katetaan jakamalla yleispalveluvelvollisuuden nettokustannukset sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kesken, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että palveluntarjoajien välinen jakomenettely perustuu puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin ja on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Tämä periaate ei estä jäsenvaltioita myöntämästä poikkeuksia uusille kilpailijoille, jotka eivät ole saavuttaneet merkittävää asemaa markkinoilla. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että markkinatoimijat osallistuvat ainoastaan yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseen eivätkä muihin toimiin, jotka eivät suoraan liity yleispalveluvelvollisuuksiin kuuluvien palvelujen tarjontaan. Kustannusten kattamiseksi perustetuissa järjestelmissä olisi noudatettava unionin lainsäädäntöön sisältyviä periaatteita, ja erityisesti kustannustenjakojärjestelmissä olisi noudatettava syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Kaikissa rahoitusjärjestelmissä olisi varmistettava, että yhden jäsenvaltion käyttäjät eivät osallistu yleispalvelun tarjoamisesta toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneisiin kustannuksiin. Yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannukset olisi voitava jakaa kaikkien tai tiettyjen määriteltyjen palveluntarjoajaryhmien kesken. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kustannusten jakoa koskevassa jakojärjestelmässä noudatetaan avoimuuden, markkinoiden mahdollisimman vähäisen vääristymisen, syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden periaatteita. Markkinoiden mahdollisimman vähäisellä vääristymisellä tarkoitetaan sitä, että maksut olisi perittävä tavalla, jonka johdosta loppukäyttäjien taloudellinen rasite on mahdollisimman vähäinen, esimerkiksi jakamalla maksut mahdollisimman laajalti.

(244)  Yleispalvelua varten annettavaa rahoitustukea saavien palveluntarjoajien olisi esitettävä pyyntönsä perusteeksi kansallisille sääntelyviranomaisille riittävän yksityiskohtaisesti ne yleispalvelun osatekijät, joita varten ne tarvitsevat tätä rahoitusta. Yleispalveluvelvollisuuksien hinnoittelua ja rahoitusta koskevat jäsenvaltioiden suunnitelmat olisi annettava komissiolle tiedoksi, jotta se voi varmistaa, että ne ovat SEUT-sopimuksen mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava yleispalveluvelvollisuuksien rahoittamiseksi perittyjä varoja koskevasta todellisesta avoimuudesta ja varojen tehokkaasta valvonnasta. Yleispalvelun tarjonnan nettokustannusten laskennan olisi perustuttava objektiiviseen ja läpinäkyvään metodologiaan, jotta voidaan varmistaa yleispalvelun mahdollisimman kustannustehokas tarjonta ja edistää markkinatoimijoiden tasavertaisia toimintaedellytyksiä. Läpinäkyvyyttä voitaisi lisätä siten, että metodologia, jota on tarkoitus käyttää yleispalvelun yksittäisten osatekijöiden nettokustannusten laskemiseen, olisi tiedossa jo ennen laskennan suorittamista.

(245)  Jäsenvaltiot eivät saa määrätä markkinatoimijoille maksusuorituksia sellaisista toimenpiteistä, jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin. Yksittäiset jäsenvaltiot voivat yhä vapaasti määrätä erityisistä toimenpiteistä (jotka eivät kuulu yleispalveluvelvollisuuksiin) ja rahoittaa ne unionin lainsäädännön mukaisesti, mutta ne eivät saa periä tätä varten maksuja markkinatoimijoilta.

(246)  Jotta voidaan tehokkaasti tukea tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaata liikkumista unionissa, olisi voitava käyttää tiettyjä kansallisia numerovaroja, erityisesti eräitä muita kuin maantieteellisiä numeroita, oman alueen rajat ylittävällä tavalla eli numeron antaneen jäsenvaltion alueen ulkopuolella. Henkilöiden väliseen viestintään liittyvän huomattavan petosriskin vuoksi tällainen oman alueen ulkopuolinen käyttö olisi sallittava vain sellaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamiseksi, jotka eivät ole henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön, erityisesti kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen ja numerovarojen käyttöön liittyvien sääntöjen täytäntöönpanon valvonta riippumatta siitä, missä ▌ käyttöä koskevat oikeudet on myönnetty ja missä numerovaroja käytetään unionin alueella. Jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia soveltamaan kansallista lainsäädäntöään alueellaan käytettyihin numerovaroihin, myös silloin, kun oikeudet on myönnetty jossain toisessa jäsenvaltiossa.

(247)  Niiden jäsenvaltioiden kansallisilla sääntelyviranomaisilla tai muilla toimivaltaisilla viranomaisilla, joissa käytetään jostain toisesta jäsenvaltiosta tulevia numeroalueita, ei ole valtaa määrätä näistä numeroalueista. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevia oikeuksia myöntävän jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen varmistaa loppukäyttäjien tehokkaan suojelun myös jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä numeroita käytetään. Tehokkaan suojelun aikaansaamiseksi kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka myöntävät oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevia oikeuksia, olisi asetettava tämän direktiivin mukaisia ehtoja, joiden mukaan palveluntarjoajan on noudatettava kuluttajansuojasääntöjä ja muita sääntöjä, jotka liittyvät numeroalueiden käyttöön jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä varoja käytetään.

(248)  Niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa numeroalueita käytetään, olisi voitava pyytää numeroalueiden käyttöoikeudet myöntäneitä kansallisia sääntelyviranomaisia tai muita toimivaltaisia viranomaisia tukemaan niitä sääntöjensä täytäntöönpanon valvonnassa. Käyttöoikeuden myöntäneiden kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten täytäntöönpanotoimiin olisi sisällyttävä varoittavia seuraamuksia ja, erityisesti vakavissa sääntöjenvastaisuustapauksissa, kyseessä olevalle yritykselle osoitettujen numeroalueiden oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevan oikeuden peruuttaminen. Oman alueen ulkopuolista käyttöä koskevat vaatimukset eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden valtuuksia estää tapauskohtaisesti pääsy numeroihin tai palveluihin petosten tai väärinkäytösten vuoksi. Numeroalueiden oman alueen ulkopuolinen käyttö ei saisi rajoittaa verkkovierailupalvelujen tarjontaa koskevien unionin sääntöjen soveltamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sellaisten verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön ehkäisemistä, joihin sovelletaan vähittäishintojen sääntelyä ja jotka hyötyvät säännellyistä verkkovierailupalvelujen tukkuhinnoista. Jäsenvaltioiden olisi edelleenkin voitava tehdä numeroalueiden oman alueen ulkopuolisesta käytöstä erityissopimuksia kolmansien maiden kanssa.

(249)  Jäsenvaltioiden olisi edistettävä OTA-provisiointia (Over-The-Air) sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajan vaihtamisen helpottamiseksi. OTA-provisiointi mahdollistaa televiestintälaitteiden tunnisteiden uudelleenohjelmoinnin ilman fyysistä kontaktia kyseisiin laitteisiin. Tällä on erityisen suuri merkitys laitteiden välisen viestinnän palveluissa eli palveluissa, joissa dataa ja tietoa siirretään automaattisesti laitteiden tai ohjelmistoihin perustuvien sovellusten välillä joko kokonaan tai osittain ilman ihmiskäyttäjien toimia. Tällaisten laitteiden välisten palvelujen tarjoajilla ei ole välttämättä fyysistä yhteyttä laitteisiin joko sijaintietäisyyden, käytettävien laitteiden suuren lukumäärän tai niiden käyttötapojen vuoksi. Laitteiden välisen viestinnän markkinoiden ja uuden teknologian kehittymisen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kaikin keinoin pyrittävä varmistamaan teknologianeutraalius langattomassa palveluntarjonnassa.

(250)  Selkeisiin, puolueettomiin ja syrjimättömiin ehtoihin perustuva numeroalueiden käyttömahdollisuus on keskeinen tekijä yrityksille, jotta ne voivat kilpailla sähköisen viestinnän alalla. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää numeroalueiden käyttöä koskevia oikeuksia muille kuin sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoaville yrityksille, kun otetaan huomioon numeroiden kasvavan merkityksen esineiden internetin eri palveluissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi hallinnoitava kaikkia kansallisten numerointisuunnitelmien osia, myös verkkojen osoitejärjestelmissä käytettyjä pistekoodeja. Silloin kun numeroalueiden käyttöä on yhdenmukaistettava unionissa yleiseurooppalaisten palvelujen tai rajat ylittävien palvelujen ja erityisesti laitteiden välisiin yhteyksiin perustuvien palvelujen, kuten verkkoyhteyksillä varustettujen autojen, kehittämisen tukemiseksi ja jos kysyntään ei pystytä vastaamaan olemassa olevilla numeroalueilla, komissio voi BERECin avustuksella toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(251)  Vaatimus julkaista numeroalueiden käyttöä koskevien oikeuksien myöntämistä koskevat päätökset olisi voitava täyttää saattamalla nämä päätökset yleisön saataville verkkosivustolla.

(252)  Koska kadonneiden lasten ilmoittamiseen liittyy erityisnäkökohtia, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kadonneiden lasten ilmoittamiseen on niiden alueella todella käytettävissä oleva ja hyvin toimiva palvelu numerossa 116 000. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että numeron 116 000 toiminnassa saavutetaan palvelujen laadun riittävä taso.

(253)  Kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelinnumeron 116 000 lisäksi useat jäsenvaltiot varmistavat myös, että lapsilla on mahdollisuus käyttää auttavaa puhelinta ylläpitävää lapsiystävällistä palvelua, joka auttaa hoivaa ja suojelua tarvitsevia lapsia numerossa 116 111. Näiden jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että kansalaisille ja etenkin lapsille ja kansallisille lastensuojelujärjestelmille tiedotetaan numerossa 116 111 toimivasta auttavasta puhelimesta.

(254)  Yhtenäismarkkinat merkitsevät sitä, että loppukäyttäjät voivat käyttää kaikkia muiden jäsenvaltioiden kansallisiin numerointisuunnitelmiin sisältyviä numeroita ja käyttää palveluja muiden kuin maantieteellisten numeroiden, ilmaisnumerot ja lisämaksulliset palvelunumerot mukaan lukien, välityksellä unionin alueella, paitsi jos puhelun vastaanottava loppukäyttäjä on kaupallisista syistä päättänyt rajoittaa pääsyä tietyiltä maantieteellisiltä alueilta. Loppukäyttäjien olisi myös voitava käyttää kansainvälisiä ilmaisnumeroita (Universal International Freephone Numbers, UIFN). Mahdollisuutta käyttää numeroalueita ja niihin liittyviä palveluja rajojen yli ei saisi estää muulloin kuin objektiivisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi tiettyihin erityismaksullisiin palveluihin liittyvien petosten tai väärinkäytösten estämiseksi, jos numero on määritelty ainoastaan kansalliseksi (esimerkiksi kansallinen lyhytvalintanumero) tai jos se ei ole ▌ taloudellisesti toteutettavissa. Asianomaisen jäsenvaltion ulkopuolelta soittavilta osapuolilta voidaan veloittaa eri hintoja kuin kyseisen jäsenvaltion alueelta soittavilta osapuolilta. Käyttäjille olisi tiedotettava etukäteen selkeästi kaikista ilmaisnumeroihin liittyvistä maksuista, kuten vakiomuotoisten kansainvälisten suuntanumeroiden kautta käytettävissä oleviin numeroihin sovellettavista ulkomaanpuhelumaksuista. Jos sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat pidättävät yhteenliittämisestä tai muista palveluista saatuja tuloja petosten tai väärinkäytösten vuoksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että pidätetyt palveluista saadut tulot korvataan mahdollisuuksien mukaan loppukäyttäjille, joihin kyseinen petos tai väärinkäytös vaikuttaa.

(255)  Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tiettyjä tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat loppukäyttäjien oikeuksia, ei olisi sovellettava mikroyrityksiin, jotka tarjoavat ainoastaan numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan pienten ja keskisuurten yritysten määritelmää, joka sisältää myös mikroyritykset, on tulkittava suppeasti. Jotta huomioiduksi tulisivat ainoastaan yritykset, jotka ovat aidosti riippumattomia mikroyrityksiä, on välttämätöntä tutkia sellaisten mikroyritysten rakennetta, jotka muodostavat yksittäistä mikroyritystä vahvemman yhtymän, ja varmistettava, ettei mikroyrityksen määritelmää kierretä puhtaasti muodollisin keinoin.

(256)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja yli valtioiden rajojen kaikkialla unionissa. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat eivät saisi evätä tai rajoittaa loppukäyttäjien pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä näiden kansallisuuden ▌, tai asuinjäsenvaltion tai sijoittautumisjäsenvaltion perusteella. Eriyttämisen olisi kuitenkin oltava mahdollista, jos se perustuu objektiivisesti perusteltavissa oleviin eroihin kustannuksissa ja riskeissä, eikä se saisi rajoittua asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädettyihin toimenpiteisiin säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi.

(257)  Loppukäyttäjien suojelua koskevien sääntöjen vaihteleva täytäntöönpano on luonut sisämarkkinoille huomattavia esteitä, jotka vaikuttavat sekä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajiin että loppukäyttäjiin. Näiden esteiden torjumista auttaisi se, että kaikkialla unionissa sovelletaan samoja korkeatasoisen suojelun turvaavia sääntöjä. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien loppukäyttäjien oikeuksien tarkistetun täysimittaisen yhdenmukaistamisen pitäisi lisätä huomattavasti oikeusvarmuutta sekä loppukäyttäjien että sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kannalta ja lieventää merkittävästi markkinoille pääsyn esteitä sekä sääntöjen hajanaisuudesta aiheutuvaa noudattamisrasitetta. Täysimittainen yhdenmukaistaminen auttaa voittamaan sisämarkkinoiden toimivuuden esteitä, jotka ovat seurausta loppukäyttäjiä koskevista kansallisista säännöksistä, jotka suojelevat kansallisia palveluntarjoajia muista jäsenvaltioista tulevalta kilpailulta. Korkeatasoisen suojan toteuttamiseksi tässä direktiivissä olisi tehostettava kohtuullisesti monia loppukäyttäjiä koskevia säännöksiä jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella. Oikeuksien täysimittainen yhdenmukaistaminen lisää loppukäyttäjien luottamusta sisämarkkinoihin heidän hyötyessään sähköisiä viestintäpalveluja käyttäessään korkeatasoisesta suojasta paitsi omassa jäsenvaltiossaan myös asuessaan, työskennellessään tai matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa. Täysimittaisen yhdenmukaistamisen olisi koskettava vain aihepiirejä, joihin sovelletaan tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevia säännöksiä. Näin ollen se ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön kyseisten loppukäyttäjien suojelun näkökohtien osalta, mukaan lukien tietyt sellaisten avoimuuteen liittyvien toimenpiteiden näkökohdat, joihin kyseisiä säännöksiä ei sovelleta. Esimerkiksi muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin avoimuusvelvollisuuksiin liittyvät toimenpiteet olisi katsottava yhteensopiviksi täysimääräisen yhdenmukaistamisen periaatteen kanssa, kun taas tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia avoimuuskysymyksiä koskevat lisävaatimukset, kuten tietojen julkistaminen, olisi katsottava yhteensopimattomiksi. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön sellaisia seikkoja koskevia kansallisia säännöksiä, joita tämä direktiivi ei koske, erityisesti uusien esiin tulevien asioiden käsittelemiseksi.

(258)  Sopimukset ovat loppukäyttäjien kannalta tärkeä keino varmistaa tietojen saatavuus ja oikeusvarmuus. Useimmat kilpailluilla markkinoilla toimivat palveluntarjoajat tekevät sopimuksia asiakkaidensa kanssa, koska se on kaupallisesti toivottavaa. Sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin liittyviin, kuluttajia koskeviin liiketoimiin sovelletaan tämän direktiivin lisäksi sopimuksia koskevan voimassa olevan unionin kuluttajansuojalainsäädännön vaatimuksia ja erityisesti neuvoston direktiiviä 93/13/ETY(40) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/83/EU(41). Tiedonantovaatimusten sisällyttäminen tähän direktiiviin, mitä saatettaisiin edellyttää myös direktiivin 2011/83/EU nojalla, ei saisi johtaa tietojen päällekkäisyyteen sopimuksen tekoa edeltävissä asiakirjoissa ja sopimusasiakirjoissa. Tämän direktiivin mukaisesti annettujen asiaankuuluvien tietojen, mukaan lukien mahdolliset ohjailevammat ja yksityiskohtaisemmat tiedonantovaatimukset, olisi katsottava täyttävän vastaavat direktiivin 2011/83/EU mukaiset vaatimukset.

(259)  Osan lähtökohtaisesti vain kuluttajiin sovellettavista loppukäyttäjien suojelua koskevista säännöksistä, kuten sopimustietoja, sopimusten enimmäiskestoa ja palvelukokonaisuuksia koskevien säännösten, olisi hyödytettävä paitsi kuluttajia, myös mikroyrityksiä ja pienyrityksiä sekä kansallisessa lainsäädännöissä määriteltyjä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Tällaisiksi luokiteltavien yritysten ja järjestöjen neuvotteluasema on verrattavissa kuluttajiin, ja niiden olisi sen vuoksi saatava samantasoinen suoja, elleivät ne nimenomaisesti päätä luopua kyseisistä oikeuksista. Tämän direktiivin sopimustietoja koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien direktiivin 2011/83/EU mukaiset velvollisuudet, joihin tässä direktiivissä viitataan, olisi sovellettava riippumatta siitä, suoritetaanko maksua, ja riippumatta asiakkaan suorittaman maksun suuruudesta. Sopimustietoja koskevia velvollisuuksia, myös direktiiviin 2011/83/EU sisältyviä velvollisuuksia, olisi sovellettava automaattisesti mikroyrityksiin, pienyrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, elleivät ne mieluummin neuvottele yksilöllisiä sopimusehtoja sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien kanssa. Toisin kuin mikroyrityksillä, pienyrityksillä sekä voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä, suurilla yrityksillä on tavallisesti vahvempi neuvotteluasema, minkä vuoksi ne eivät ole riippuvaisia samoista sopimusten tietovaatimuksista kuin kuluttajat. Muita säännöksiä, esimerkiksi numeron siirrettävyydestä, olisi sovellettava edelleen kaikkiin loppukäyttäjiin, sillä niillä on merkitystä myös suurille yrityksille. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat oikeushenkilöitä, jotka eivät tuota voittoa omistajilleen tai jäsenilleen. Voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat tavallisesti hyväntekeväisyysjärjestöjä tai muita yleishyödyllisiä järjestöjä. Verrattain samankaltaisen aseman vuoksi on täten perusteltua kohdella tällaisia järjestöjä tässä direktiivissä samalla tavoin kuin mikroyrityksiä ja pienyrityksiä loppukäyttäjien oikeuksien osalta.

(260)  Sähköisen viestinnän alan erityispiirteet edellyttävät horisontaalisia sopimussääntöjä laajemmin eräitä lisäsäännöksiä loppukäyttäjien suojelemiseksi. Loppukäyttäjille olisi tiedotettava muun muassa palvelun tarjotuista laatutasoista, myyntikampanjoiden ehdoista ja sopimusten irtisanomisesta, sovellettavista hinnastoista sekä sellaisten palvelujen hinnoista, joihin liittyy erityisiä hinnoitteluehtoja. Nämä tiedot ovat olennaisia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka eivät ole laitteiden välisen viestinnän palvelujen tarjontaan liittyviä siirtopalveluja, tarjoajille. Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaan ei olisi sovellettava sopimuksiin liittyviä tiedonantovaatimuksia koskevia velvoitteita, kun kyseinen tarjoaja ja tähän liittyvät yritykset tai henkilöt eivät saa minkäänlaista korvausta suoraan tai välillisesti sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta henkilötietojen suojaa koskevia sovellettavia sääntöjä. Tällainen tilanne voisi esimerkiksi koskea yliopistoa, joka tarjoaa vierailijoilleen vapaan pääsyn WiFi-verkkoonsa kampuksella saamatta sähköisen viestintäpalvelunsa tarjoamisesta minkäänlaista korvausta käyttäjämaksuina tai mainostuloina.

(261)  Jotta loppukäyttäjä voisi tehdä tietoon perustuvan valinnan, on välttämätöntä, että vaaditut merkitykselliset tiedot annetaan ennen sopimuksen tekemistä ja selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa pysyvällä välineellä; jos tämä ei ole mahdollista ja rajoittamatta direktiivissä 2011/83/EU säädettyä pysyvän välineen määritelmää, palveluntarjoajan on annettava tiedot käyttäjän saataville asetetussa asiakirjassa, joka on helppo ladata, avata ja lukea kuluttajien yleisesti käyttämillä laitteilla ja josta palveluntarjoaja ilmoittaa käyttäjälle. Valinnanvaran parantamiseksi palveluntarjoajien olisi myös esitettävä tiivistelmä keskeisistä sopimusehdoista. Vertailun helpottamiseksi ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi komission olisi BERECiä kuultuaan hyväksyttävä malli tällaisille sopimustiivistelmille. Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja tiivistelmän mallin olisi oltava erottamaton osa lopullista sopimusta. Sopimustiivistelmän tulisi olla ytimekäs ja helppolukuinen – ihannetapauksessa enintään yhtä yksipuolista A4-sivua vastaavan pituinen – tai jos useita eri palveluja on yhdistetty samaan sopimukseen, enintään kolmea yksipuolista A4-sivua vastaavan pituinen.

(262)  Asetuksen (EU) 2015/2120 hyväksymisen johdosta tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat tietoja palvelujen ja sovellusten käyttöoikeuden tai käytön rajoittamisen edellytyksistä sekä tietoja liikenteen rajoittamista, ovat vanhentuneet ja ne olisi kumottava.

(263)  Päätelaitteiden suhteen asiakassopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset ehdot, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-kortin lukitseminen, jos tällaisia ehtoja ei kielletä kansallisessa oikeudessa, sekä kustannukset, jotka peritään lopetettaessa sopimus ennen sovittua päättymispäivämäärää tai lopetettaessa se sovittuun aikaan, sekä laitteiden pitämisestä mahdollisesti perittävät kustannukset. Jos loppukäyttäjä sopimuksen päättyessä haluaa pitää itsellään sopimuksen tekemisen yhteydessä siihen liitetyn päätelaitteen, tästä mahdollisesti perittävä korvaus ei saisi ylittää laitteen arvoa, joka on laskettu sopimushetken arvon perusteella suhteutettuna kuluneeseen aikaan (pro rata temporis), tai jäljellä olevalta sopimusajalta perittävää palvelumaksua sen mukaan, kumpi näistä summista on pienempi. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää soveltaa muuta korvauksen laskentamenetelmää, jos sen mukainen korvaus on yhtä suuri tai pienempi kuin edellä esitettyyn tapaan laskettu korvaus. Palveluntarjoajan olisi poistettava mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat päätelaitteiden käyttöä muissa verkoissa, maksutta viimeistään silloin kun kyseinen korvaus maksetaan.

(264)  Sopimuksessa olisi määriteltävä, minkä tyyppisiin toimiin palveluntarjoaja voi ryhtyä turvallisuuteen liittyvien ongelmien, uhkien tai haavoittuvuuksien yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden palveluntarjoajaa koskevien olennaisten velvollisuuksien noudattamista, jotka liittyvät turvallisuuteen tämän direktiivin nojalla. Sopimuksessa olisi lisäksi määriteltävä saatavilla olevat mahdolliset korvaus- ja hyvitysmenettelyt, jos palveluntarjoaja ei reagoi riittävällä tavalla turvapoikkeamaan, mukaan lukien tilanteet, joissa turvapoikkeama, josta palveluntarjoaja on saanut tiedon, ilmenee sellaisten tunnettujen ohjelmiston tai laitteiston haavoittuvuuksien takia, joihin valmistaja tai kehittäjä on toimittanut korjauspäivitykset, mutta palveluntarjoaja ei ole ottanut käyttöön kyseisiä korjauspäivityksiä eikä toteuttanut muita asianmukaisia korjaavia toimia.

(265)  Avointen, ajan tasalla olevien ja vertailukelpoisten tietojen saaminen tarjonnasta ja palveluista on kuluttajille olennaisen tärkeä tekijä kilpailuun perustuvilla markkinoilla, joilla toimii useita palveluntarjoajia. Loppukäyttäjien olisi voitava helposti verrata markkinoilla tarjottujen eri palvelujen hintoja helposti saatavilla olevassa muodossa julkaistujen tietojen perusteella. Jotta hintojen ja palvelujen vertaaminen olisi helppoa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi – tarpeen mukaan koordinoidusti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa – oltava mahdollisuus vaatia internetyhteyspalvelujen tai yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajilta suurempaa tietojen (kuten hintojen, palvelun laadun, päätelaitteita koskevien ehtojen ja muiden asiaan liittyvien tilastotietojen) avoimuutta. Tällaisissa vaatimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten verkkojen tai palvelujen ominaispiirteet. Niiden olisi myös varmistettava, että kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää palveluja tarjoavien yritysten julkaisemia yleisesti saatavilla olevia tietoja vertailuvälineiden tarjoamiseksi.

(266)  Loppukäyttäjät eivät usein ole tietoisia kulutuskäyttäytymisensä kustannuksista tai heidän on vaikea arvioida sähköisiin viestintäpalveluihin käyttämäänsä aikaa tai datankulutusta. Avoimuuden lisäämiseksi ja jotta loppukäyttäjät voisivat paremmin hallita viestintäkustannuksiaan, on tärkeää antaa loppukäyttäjien käyttöön välineet kulutuksen seuraamiseksi reaaliajassa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön kulutusrajoituksia koskevia säännöksiä, joilla loppukäyttäjiä suojellaan jättilaskuilta, myös erityismaksullisten palvelujen ja muiden sellaisten palvelujen osalta, joihin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja. Niiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että tällaisia hintoja koskevat tiedot annetaan ennen kyseisen palvelun tarjoamista, eikä tämä vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuksiin pitää voimassa tai ottaa käyttöön erityismaksullisia palveluja koskevia yleisiä velvollisuuksia, joilla ne varmistavat loppukäyttäjien tehokkaan suojelun.

(267)  Loppukäyttäjät voivat riippumattomien vertailuvälineiden, kuten verkkosivustojen, avulla tehokkaasti arvioida internetyhteyspalvelujen ja henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien ansioita, kun kyseisiä palveluja tarjotaan toistuvia tai kulutukseen perustuvia suoria rahallisia maksuja vastaan, ja saada puolueetonta tietoa erityisesti vertailemalla hintoja ja laatumuuttujia yhdessä paikassa. Tällaisten välineiden olisi oltava toiminnallisesti riippumattomia palveluntarjoajista, eikä mitään palveluntarjoajaa saisi suosia hakutuloksissa. Tällaisten välineiden avulla olisi saatava selkeää, tiivistä, täydellistä ja kattavaa tietoa. Niihin olisi myös pyrittävä sisällyttämään mahdollisimman paljon tarjouksia, jotta yhteenveto olisi edustava ja kattaisi merkittävän osan markkinoista. Tällaisissa välineissä annettavien tietojen olisi oltava luotettavia, puolueettomia ja avoimia. Loppukäyttäjille olisi annettava tietoa tällaisten välineiden saatavuudesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava alueellaan, että loppukäyttäjillä on vapaa käyttöoikeus vähintään yhteen tällaiseen välineeseen. Jos jäsenvaltiossa on vain yksi väline, joka lakkaa toimimasta tai lakkaa olemasta laatukriteerien mukainen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että loppukäyttäjillä on kohtuullisessa ajassa pääsy toiseen välineeseen kansallisella tasolla.

(268)  Riippumattomia vertailuvälineitä ▌ voivat ylläpitää yksityiset yritykset tai toimivaltaiset viranomaiset tai niitä voidaan ylläpitää toimivaltaisten viranomaisten puolesta. Ne olisi kuitenkin toteutettava määriteltyjen laatukriteerien mukaisesti, mukaan lukien vaatimus antaa tiedot niiden omistajista, tarjota täsmällistä ja ajantasaista tietoa, mainita viimeisimmän päivityksen ajankohta, asettaa vertailun perustana olevat selkeät puolueettomat kriteerit ja sisältää laaja valikoima tarjolla olevia palveluja ▌, jotka kattavat merkittävän osan markkinoista. Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä, miten usein vertailuvälineissä on tarkistettava ja ajantasaistettava loppukäyttäjille annettavat tiedot ottaen huomioon se, miten usein internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien ▌henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat yleensä päivittävät hintojaan ja laatutietojaan. ▌

(269)  Internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalveluiden käyttöä koskevien yleiseen etuun liittyvien kysymysten käsittelemiseksi ja muiden oikeuksien ja vapauksien suojelun edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tuottaa ja levittää tai antaa tällaisten palveluntarjoajien välitettäväksi tällaisten palveluiden käyttöä koskevaa yleiseen etuun liittyvää tietoa. Tällaisiin tietoihin olisi voitava sisältyä yleiseen etuun liittyviä tietoja yleisimmistä rikkomuksista ja niiden oikeudellisista seuraamuksista, joita ovat esimerkiksi ne, jotka koskevat tekijänoikeusrikkomuksia, muuta laitonta käyttöä ja haitallisen sisällön levittämistä, sekä neuvoja ja keinoja, joiden avulla voidaan suojautua henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvilta riskeiltä, kuten riskeiltä, joita aiheutuu henkilötietojen ilmaisemisesta tietyissä olosuhteissa, sekä yksityisyyteen ja henkilötietoihin liittyviltä riskeiltä, ja saatavilla olevia helppokäyttöisiä ja konfiguroitavia ohjelmistoja tai ohjelmistovaihtoehtoja, joiden avulla voidaan suojella lapsia tai haavoittuvia henkilöitä. Tietoja voitaisiin koordinoida tämän direktiivin mukaisella yhteistoimintamenettelyllä. Tällaiset yleiseen etuun liittyvät tiedot olisi saatettava tarvittaessa ajan tasalle ja esitettävä helposti ymmärrettävässä muodossa kunkin jäsenvaltion määrittämällä tavalla sekä kansallisten julkisten viranomaisten verkkosivuilla. Jäsenvaltioiden olisi voitava velvoittaa internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat välittämään nämä vakiomuodossa olevat tiedot asiakkailleen ▌kansallisten viranomaisten asianmukaiseksi katsomalla tavalla. Tällaisen tiedon antamisesta ei saisi kuitenkaan koitua liiallista rasitusta palveluntarjoajille. Mikäli näin tapahtuu, jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tällaista tietojen antamista keinoilla, joita palveluntarjoajat hyödyntävät tavanomaisessa liiketoiminnassaan viestiessään loppukäyttäjien kanssa.

(270)  Jos unionin oikeudessa ei ole asiaa koskevia sääntöjä, sisällön, sovellutusten ja palveluiden laillisuus tai haitallisuus määräytyy kansallisen aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, ei sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien, vastuulla on päättää asianmukaista menettelyä noudattaen, ovatko sisältö, sovellukset tai palvelut joko laillisia tai haitallisia. Tämä direktiivi ja ▌ direktiivi 2002/58/EY eivät rajoita direktiivin 2000/31/EY soveltamista, joka sisältää muun muassa siinä määriteltyä "pelkkää siirtotoimintaa" koskevan säännöksen, jota sovelletaan välityspalvelujen tarjoajiin.

(271)  Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimiville kansallisille sääntelyviranomaisille tai tarvittaessa muille toimivaltaisille viranomaisille yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa olisi annettava valtuudet seurata niiden palvelujen laatua, joita internetyhteyspalvelujen ja yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat tarjoavat, ja kerätä järjestelmällisesti tietoja näiden palvelujen laadusta siinä määrin, että näistä palveluntarjoajista jälkimmäiset pystyvät tarjoamaan palvelujen laadun vähimmäistason joko hallitsemalla vähintään joitakin verkon osia tai laatimalla asiaa koskevan palvelutasosopimuksen, myös vammaisille loppukäyttäjille ▌tarjottavien palvelujen laadun osalta. Nämä tiedot olisi kerättävä sellaisin perustein, jotka mahdollistavat eri palvelujentarjoajien ja eri jäsenvaltioiden välisen vertailun. On todennäköistä, että kilpailluilla markkinoilla toimivat tällaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat asettavat yleisesti saataville riittävästi ajantasaista tietoa palveluistaan kaupallisten etujen vuoksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, tai tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, olisi kuitenkin voitava edellyttää tällaisen tiedon julkaisemista niissä tapauksissa, joissa voidaan osoittaa, ettei tieto ole käytännössä yleisön saatavilla. Jos yleisesti saatavilla olevien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen laatu on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, kuten signaalien siirron hallinnasta tai verkkoyhteydestä, muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava edellyttää, että tällaisten palvelujen tarjoajat tiedottavat asiasta kuluttajille.

(272)  Muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös vahvistettava mittausmenetelmät, joita palvelun tarjoajien on sovellettava toimitettujen tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi. BERECin olisi vertailtavuuden helpottamiseksi unionissa ja vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi vahvistettava suuntaviivat palvelun laatua koskeville muuttujille, jotka muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huolella huomioon.

(273)  Jotta kuluttajat voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän parhaan etunsa mukaista. On olennaisen tärkeää varmistaa, että he voivat tehdä näin ilman oikeudellisia, teknisiä tai käytännön esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin, menettelyihin ja maksuihin. Tämä ei estä tarjoajia sisällyttämästä kuluttajasopimuksiin kohtuullisia sopimusaikoja, jotka voivat olla enintään 24 kuukauden pituisia. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön lyhyemmän enimmäiskeston vahvistavia säännöksiä ja sallia kuluttajien vaihtaa hinnoittelumallia tai irtisanoa sopimus ilman lisäkustannuksia sopimuskauden aikana kansallisten olosuhteiden perusteella, jollaisia ovat esimerkiksi kilpailun taso ja verkkoinvestointien vakaus. Kuluttajat saattavat haluta fyysisten yhteyksien osalta pidemmän korvausjakson ja hyötyä tällaisesta pidemmästä korvausjaksosta irrallaan sähköistä viestintäpalvelua koskevasta sopimuksesta. Tällainen kuluttajan sitoumus voi olla merkittävä tekijä, joka helpottaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa tai hyvin lähellä niitä, myös kysynnän yhdistämisjärjestelmien kautta, jolloin verkkoihin investoijien alkuperäiset käyttöönottoon liittyvät riskit pienenevät. Tässä direktiivissä vahvistettua kuluttajien oikeutta vaihtaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa ei kuitenkaan saisi rajoittaa tällaisilla korvausjaksoilla fyysisiä yhteyksiä koskevissa sopimuksissa, eivätkä tällaiset sopimukset saisi kattaa pääte- tai internetyhteyslaitteita, kuten puhelimia, reitittimiä tai modeemeja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että erittäin suuren kapasiteetin fyysisen yhteyden käyttöönottoa loppukäyttäjän tiloissa rahoittavia yksiköitä, operaattorit mukaan luettuna, kohdellaan yhdenvertaisesti, myös silloin kun tällainen rahoitus toteutetaan osamaksusopimuksella.

(274)  Sähköisiä viestintäpalveluja koskevien sopimusten automaattinen jatkaminen on myös mahdollista. Tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjien olisi voitava irtisanoa sopimuksensa ilman kustannuksia ▌sopimusjakson päätyttyä.

(275)  Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä palveluja, tarjoajien asettamiin sopimusehtoihin tehtävien loppukäyttäjälle epäedullisten muutosten ▌, jotka koskevat esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärän rajoituksia, tiedonsiirtonopeutta, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä, olisi annettava loppukäyttäjälle oikeus irtisanoa sopimus kustannuksitta, vaikka tällaisten muutosten yhteydessä tehtäisiin myös kuluttajaa hyödyttäviä muutoksia. Minkä tahansa tarjoajan sopimusehtoihin tekemän muutoksen olisi näin ollen oikeutettava loppukäyttäjä irtisanomaan sopimus, paitsi jos kukin muutos on sellaisenaan loppukäyttäjää hyödyttävä tai muutokset ovat puhtaasti hallinnollisia, esimerkiksi palveluntarjoajan osoitteen muuttuminen, eivätkä ne vaikuta epäedullisesti loppukäyttäjään taikka jos muutokset johtuvat yksinomaan lainsäädännön tai sääntelyn muutoksista, kuten unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä asetetuista uusista sopimustietoja koskevista vaatimuksista. Arvioitaessa sitä, onko muutos yksinomaan loppukäyttäjää hyödyttävä, olisi käytettävä objektiivisia perusteita. Loppukäyttäjän oikeus irtisanoa sopimus olisi evättävä vain, jos palveluntarjoaja pystyy osoittamaan, että kaikki sopimukseen tehdyt muutokset yksinomaan hyödyttävät loppukäyttäjää tai ne ovat puhtaasti hallinnollisia eivätkä vaikuta epäedullisesti loppukäyttäjään.

(276)  Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava sopimusehtojen muutoksista pysyvällä välineellä. Loppukäyttäjien, jotka eivät ole kuluttajia, mikroyrityksiä tai pienyrityksiä tai voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, ei pitäisi saada irtisanomisoikeutta sopimuksen muuttamisen yhteydessä laitteiden välisen viestinnän palveluihin käytettävien siirtopalvelujen osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää erityisistä loppukäyttäjien suojajärjestelyistä sellaisten tilanteiden varalta, joissa loppukäyttäjä irtisanoo sopimuksen vaihtaessaan asuinpaikkaa. Sopimusten irtisanomista koskevat säännökset eivät saa vaikuttaa unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön muihin säännöksiin, jotka koskevat perusteita, joiden nojalla sopimus voidaan irtisanoa tai joiden nojalla palveluntarjoaja tai loppukäyttäjä voi muuttaa sopimusehtoja.

(277)  Mahdollisuus palveluntarjoajan vaihtamiseen on kilpailuympäristössä tehokkaan kilpailun avaintekijä. Kun loppukäyttäjien saatavilla on palveluntarjoajan vaihtamisen osalta läpinäkyvää, täsmällistä ja oikea-aikaista tietoa, ne voinevat luottavaisemmin vaihtaa palveluntarjoajaa, mikä lisää niiden halukkuutta osallistua aktiivisesti kilpailuprosessiin. Palvelujen tarjoajien olisi varmistettava palvelun jatkuvuus, jotta loppukäyttäjät voivat vaihtaa palveluntarjoajaa ilman, että riski palvelun menettämisestä estää heitä, ja teknisten mahdollisuuksien mukaan sallittava vaihto loppukäyttäjän pyytämänä päivänä.

(278)  Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän markkinoilla lisäävä tekijä. Sitä pyytävien loppukäyttäjien olisi voitava säilyttää numeronsa palveluntarjoajasta riippumatta ja rajoitetun ajan palveluntarjoajaa vaihdettaessa. Tämän toiminnon tarjonta yleisen puhelinverkon kiinteiden ja ei-kiinteiden sijaintipaikkojen välillä ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa säännöksiä numeroiden siirtämiseen tietyssä sijaintipaikassa palveluja tarjoavien verkkojen ja matkaviestinverkkojen välillä.

(279)  Numeron siirrettävyyden merkitys vahvistuu huomattavasti, kun saatavilla on selkeitä hintatietoja sekä niille loppukäyttäjille, jotka siirtävät numeronsa, että niille loppukäyttäjille, jotka soittavat numeronsa siirtäneille loppukäyttäjille. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi siinä määrin kuin mahdollista helpotettava asianmukaista hinnoittelun avoimuutta osana numeron siirrettävyyden toteuttamista.

(280)  Varmistaessaan, että numeron siirrettävyyteen liittyvän yhteenliittämisen hinnoittelu on kustannuslähtöistä, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös voitava ottaa huomioon vertailukelpoisilla markkinoilla käytössä olevat hinnat.

(281)  Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua sähköisen viestinnän kilpailumarkkinoilla lisäävä tekijä, ja se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero otetaan käyttöön yhden työpäivän aikana ja palvelu on loppukäyttäjältä poissa käytössä enintään yhden työpäivän ajan sovitusta siirtopäivästä alkaen. Oikeus siirtää numero olisi annettava loppukäyttäjälle, jolla on asiaankuuluva sopimus (ennakkoon tai jälkikäteen maksettavasta palvelusta) palveluntarjoajan kanssa. Jotta voidaan helpottaa sellaisen keskitetyn palvelupisteen perustamista, jonka ansiosta vaihtaminen käy loppukäyttäjän kannalta saumattomasti, vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamismenettelyä. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava määrätä yleisestä vaihto- ja numeroiden siirtämisprosessista ottaen huomioon sopimuksia koskevat kansalliset säännökset ja teknologioiden kehityksen. Tähän olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan siirtäminen saatetaan päätökseen käyttämällä OTA-provisiointia, jollei loppukäyttäjä toisin pyydä. Tietyistä jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että loppukäyttäjien palveluntarjoajaa saatetaan vaihtaa ilman heidän suostumustaan. Asian hoitamisen olisi kuuluttava ensisijaisesti lainvalvontaviranomaisille, mutta jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa vaihtoprosessia varten käyttöön riskien minimoimiseksi tarpeen olevia oikeasuhteisia vähimmäistoimia, myös asianmukaisia seuraamuksia, ja taata, että loppukäyttäjiä suojataan koko vaihtoprosessin ajan vähentämättä prosessin houkuttelevuutta kuluttajien kannalta. Oikeutta numeroiden siirtämiseen ei saisi rajoittaa sopimusehdoilla.

(282)  Sen varmistamiseksi, että vaihtaminen ja siirtäminen toteutetaan tässä direktiivissä säädetyssä määräajassa, jäsenvaltioiden olisi säädettävä sellaisista palveluntarjoajien korvaustoimenpiteistä loppukäyttäjille, jotka voidaan toteuttaa helposti ja viipymättä, jos palveluntarjoajan ja loppukäyttäjän välistä sopimusta ei noudateta. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa sopimuksen noudattamisen viivästymisen kestoon. Loppukäyttäjien olisi saatava korvausta ainakin tilanteissa, joissa palvelun aktivointi tai numeron siirto viivästyy tai palvelu on poissa käytöstä yli yhden työpäivän ajan tai joissa palveluntarjoaja jättää saapumatta palvelua tai asentamista varten sovittuun tapaamiseen. Lisäkorvaus voitaisiin myöntää myös automaattisena maksujen alennuksena tilanteissa, joissa luovuttavan palveluntarjoajan on jatkettava palvelujensa toimittamista siihen asti, kun vastaanottavan palveluntarjoajan palvelut aktivoidaan.

(283)  Paketeista, jotka koostuvat ainakin joko internetyhteyspalvelusta tai yleisesti saatavilla olevista numeroihin perustuvista henkilöiden välisistä viestintäpalveluista sekä muista palveluista, kuten yleisesti saatavilla olevista numeroista riippumattomista henkilöiden välisistä viestintäpalveluista, ▌lineaarisista lähetyksistä, laitteiden välisen viestinnän palveluista tai päätelaitteista, on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Tässä direktiivissä palvelujen olisi katsottava muodostavan paketin, jos sen osat toimittaa tai myy sama palveluntarjoaja samalla sopimuksella taikka toisiinsa läheisesti liittyvillä tai kytketyillä sopimuksilla. Vaikka paketeista on usein hyötyä kuluttajille, palveluntarjoajan vaihto voi niiden takia olla vaikeampaa tai kalliimpaa, ja ne myös lisäävät sopimukseen riskiä joutua tilanteeseen, jossa sopimuksesta ei pääse eroon. Jos eri palveluihin tai pakettiin kuuluvien päätelaitteiden hankintaan liittyviin sopimussitoumuksiin sovelletaan erilaisia sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia sopimusvelvoitteita, kuluttajien on vaikea käyttää tästä direktiivistä johtuvia oikeuksiaan vaihtaakseen koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Tämän direktiivin tiettyjä keskeisiä säännöksiä, jotka koskevat sopimustiivistelmää, avoimuutta sekä sopimuksen kestoa, irtisanomista ja vaihtamista, olisi sen vuoksi sovellettava paketin kaikkiin osiin, myös päätelaitteisiin sekä muihin palveluihin, kuten digitaaliseen sisältöön tai digitaalisiin palveluihin ja niihin sähköisen viestinnän palveluihin, jotka eivät suoraan kuulu kyseisten säännösten soveltamisalaan. Kaikkia tämän direktiivin nojalla tiettyyn erillisenä palveluna toimitettavaan tai myytävään sähköisen viestinnän palveluun sovellettavia loppukäyttäjiä koskevia velvollisuuksia olisi voitava soveltaa myös silloin, kun tällainen palvelu on osa pakettia, johon kuuluu vähintään internetyhteyspalvelu tai yleisesti saatavilla oleva numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu. Muihin sopimusnäkökohtiin, joita ovat esimerkiksi keinot, joita sovelletaan jos sopimus ei ole vaatimusten mukainen, olisi sovellettava asianomaiseen paketin osaan sovellettavia sääntöjä, esimerkiksi tavaroiden myyntisopimusten sääntöjä tai digitaalisen sisällön toimittamisen sääntöjä. Jos kuluttajalle kuitenkin muodostuu oikeus irtisanoa ennen sovitun sopimuskauden päättymistä mikä tahansa sellaisen paketin osa, johon kuuluu vähintään internetyhteyspalvelu tai yleisesti saatavilla oleva numeroihin perustuva henkilöiden välinen viestintäpalvelu, koska kyseinen paketin osa ei ole ollut sopimuksen mukainen tai sitä ei ole toimitettu, kuluttajan olisi oltava oikeutettu irtisanomaan paketin kaikki osat. Jotta palveluntarjoajan vaihtamisen tulisi edelleen olla helppoa, kuluttajia ei myöskään saisi estää vaihtamasta palveluntarjoajaa sen vuoksi, että alkuperäisen sopimusjakson voimassaolo jatkuu käytännössä automaattisesti.

(284)  Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien on annettava mahdollisuus käyttää hätäpalveluita hätäviestinnän avulla. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, erityisesti teknisen toteutettavuuden puuttumisen vuoksi, ne eivät välttämättä pysty antamaan käyttömahdollisuutta hätäpalveluihin tai soittajan sijaintitietoja tai molempia. Tällaisissa tapauksissa niiden olisi ilmoitettava asiasta asianmukaisesti sopimuksessa. Näiden palveluntarjoajien olisi annettava asiakkailleen selkeitä ja avoimia tietoja alkuperäisessä sopimuksessa ja pidettävä ne ajan tasalla, jos hätäpalvelujen käyttöoikeuden tarjoamiseen tulee muutoksia, esimerkiksi laskuissa. Näiden tietojen olisi käsitettävä kaikki alueellisen peiton rajoitukset, viestintäpalvelun suunniteltujen teknisten käyttöparametrien perusta sekä käytettävissä oleva infrastruktuuri. Jos palvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan tietyn palvelun laadun tuottamiseksi, tietoihin olisi sisällytettävä myös pääsyn luotettavuuden taso ja tiedot soittajan sijainnista verrattuna palveluun, joka tarjotaan tällaisen yhteyden kautta, ottaen huomioon tekniikan taso ja laatunormit sekä mahdolliset tässä direktiivissä määritetyt palvelun laatua koskevat parametrit.

(285)  Loppukäyttäjien olisi päästävä käyttämään hätäpalveluja hätäviestinnän avulla maksutta ja tarvitsematta käyttää mitään maksutapaa, mistä tahansa laitteesta, joka mahdollistaa numeroihin perustuvan henkilöiden välisen palvelun, myös silloin kun he käyttävät verkkovierailupalveluja jäsenvaltiossa. Hätäviestintä on viestintäkeino, joka sisältää ääniviestintäpalvelujen lisäksi tekstiviestit, pikaviestit, videoviestinnän ja muun tyyppisen viestinnän, esimerkiksi reaaliaikaisen tekstityksen, nk. total conversation -palvelut ja välityspalvelut. Jäsenvaltioiden olisi hätäkeskusten valmiudet ja tekniset välineet huomioiden voitava määritellä, mitkä numeroihin perustuvat henkilöiden väliset viestintäpalvelut soveltuvat hätäpalveluihin, mukaan lukien mahdollisuus rajoittaa kyseiset vaihtoehdot koskemaan ääniviestintäpalveluja ja niiden vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettua vastinetta tai lisätä muita vaihtoehtoja kansallisten hätäkeskusten kanssa sovitulla tavalla. Ajoneuvosta hätänumeroon tuleva hätäpuhelu eli asetuksessa (EU) 2015/758 määritelty eCall-puhelu voi käynnistää hätäviestinnän henkilön puolesta.

(286)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat tarjoavat luotettavan ja täsmällisen mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja, ottaen huomioon kansalliset eritelmät ja kriteerit sekä kansallisten hätäkeskusten valmiudet. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava hätäkeskusten valmiuksia käsitellä hätäviestintää useammalla kuin yhdellä kielellä. Jos numeroihin perustuvaa henkilöiden välistä viestintäpalvelua ei tarjota sellaisen yhteyden kautta, jota hallinnoidaan palvelun tietyn laatutason tuottamiseksi, palvelun tarjoaja ei välttämättä pysty varmistamaan, että sen palvelun kautta soitetut hätäpuhelut reititetään yhtä luotettavasti sopivimpaan hätäkeskukseen. Tällaisten verkosta riippumattomien palveluntarjoajien eli palveluntarjoajien, jotka eivät ole osa yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajaa, ei aina ole teknisesti mahdollista antaa soittajan sijaintitietoja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että standardit, jotka takaavat täsmällisen ja luotettavan reitityksen ja yhteydet hätäpalveluihin, pannaan täytäntöön mahdollisimman pian, jotta numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen verkosta riippumattomat tarjoajat voivat täyttää velvollisuutensa, jotka liittyvät hätäpalvelujen käyttömahdollisuuteen ja soittajan sijaintitietojen antamiseen, vastaavalla tasolla kuin vaaditaan muilta tällaisten viestintäpalvelujen tarjoajilta. Jos tällaisia standardeja ja niihin liittyviä hätäkeskusjärjestelmiä ei ole vielä otettu käyttöön, verkosta riippumattomia numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajia ei pitäisi velvoittaa tarjoamaan hätäpalvelujen saatavuutta muuten kuin tavalla, joka on teknisesti toteutettavissa tai taloudellisesti kannattavaa. Tähän voi esimerkiksi sisältyä se, että jäsenvaltio nimeää yhden hätäkeskuksen vastaanottamaan keskitetysti hätäviestejä. Tällaisten palveluntarjoajien olisi silti tiedotettava loppukäyttäjille, kun pääsyä yhteiseen eurooppalaiseen hätänumeroon 112 tai soittajan sijaintitietoihin ei tueta.

(287)  Jotta voidaan parantaa hätäpuheluihin vastaamista ja niiden käsittelyä koskevaa raportointia ja suorituskyvyn mittaamista jäsenvaltioissa, komission olisi joka toinen vuosi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 toteuttamisen tehokkuudesta.

(288)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä varmistaakseen, että vammaisilla loppukäyttäjillä, erityisesti kuuroilla, kuulovammaisilla, puhevammaisilla ja kuurosokeilla käyttäjillä, on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää hätäpalveluja, myös yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112, ja että nämä hätäpalvelut ovat tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön mukaisia. Tähän voivat sisältyä erityiset vammaisille loppukäyttäjille tarkoitetut päätelaitteet, jos muut viestintäkeinot eivät sovellu heille.

(289)  On tärkeää lisätä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 tunnettuutta unionissa matkustavien kansalaisten suojelun ja turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä kaikki jäsenvaltioissa matkustavat kansalaiset olisi saatettava tietoisiksi, tiedottamalla erityisesti kansainvälisen liikenteen bussiterminaaleissa, rautatieasemilla, satamissa ja lentoasemilla sekä puhelinluetteloissa, loppukäyttäjä- ja laskutusmateriaalissa, siitä, että he voivat käyttää yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112 yleisenä hätänumerona matkustaessaan unionissa. Tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla, mutta komission olisi edelleen sekä annettava tukea että täydennettävä jäsenvaltioiden aloitteita yhteistä eurooppalaista hätänumeroa 112 koskevan tietoisuuden parantamiseksi, ja sen olisi säännöllisesti arvioitava yleisön tietoisuutta numerosta.

(290)  Kaikessa hätäviestinnässä hyödynnettävät soittajan sijaintitiedot lisäävät loppukäyttäjien suojaa ja turvallisuutta sekä auttavat hätäpalveluja suorittamaan tehtävänsä, edellyttäen että hätäviestien ja niihin liittyvien tietojen välittäminen hätäpalveluille taataan kansallisella sopivimman hätäkeskuksen järjestelmällä. Vastaanotettaessa ja käytettäessä soittajan sijaintitietoja, joihin sisältyvät sekä verkkoperusteiset sijaintitiedot että tapauksen mukaan mobiililaitteesta saatavat soittajan tarkemmat sijaintitiedot, olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyä ja turvallisuustoimenpiteitä koskevaa unionin oikeutta. Yritysten, jotka antavat verkkoperusteisia sijaintitietoja, olisi käytetystä tekniikasta riippumatta annettava soittajan sijaintitiedot hätäpalvelujen käyttöön heti, kun palvelu on ottanut puhelun vastaan. Mobiililaitteisiin perustuvat paikallistamisteknologiat ovat osoittautuneet tarkemmiksi ja kustannustehokkaammiksi, koska käytettävissä olevat tiedot saadaan Euroopan geostationaarisesta navigointilisäjärjestelmästä ja Galileo-satelliittijärjestelmästä ja muista maailmanlaajuisista satelliittinavigointijärjestelmistä sekä langattomien verkkojen tiedoista. Sen vuoksi mobiililaitteesta saatavien soittajan sijaintitietojen olisi täydennettävä verkkoperusteisia sijaintitietoja myös silloin kun mobiililaitteesta saadaan sijaintitieto vasta sen jälkeen kun hätäviestintä on käynnistetty. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun mobiililaitteesta saatavat soittajan sijaintitiedot ovat saatavilla, ne toimitetaan sopivimmalle hätäkeskukselle. Tämä ei välttämättä ole aina mahdollista – sijaintitiedot eivät esimerkiksi ole saatavilla mobiililaitteesta tai henkilöiden välisen viestintäpalvelun välityksellä, tai niitä ei ole teknisesti mahdollista saada. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi varmistettava, että hätäkeskukset pystyvät vastaanottamaan ja hallinnoimaan käytettävissä olevia soittajan sijaintitietoja, silloin kun se on toteutettavissa. Soittajan sijaintitietojen määrittelemisen ja siirtämisen olisi oltava maksutonta sekä loppukäyttäjälle että hätäviestiä käsittelevälle viranomaiselle riippumatta määrittelytavasta (mobiililaitteen vai verkon kautta) tai siirtotavasta (esim. äänikanavia pitkin, tekstiviestillä tai internet-protokollaan perustuen).

(291)  Jotta voitaisiin vastata teknologian kehitykseen, joka liittyy soittajan sijaintitietojen tarkkuuteen, vammaisten loppukäyttäjien vastaaviin käyttömahdollisuuksiin ja puhelun reitittämiseen sopivimpaan hätäkeskukseen, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan toimenpiteitä hätäviestinnän johdonmukaisuuden, yhteentoimivuuden, luotettavuuden, laadun ja jatkuvuuden varmistamiseksi unionissa; tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua toiminnallisia säännöksiä roolien määrittelemiseksi viestintäketjun eri osapuolille, esimerkiksi numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajille, viestintäverkkojen operaattoreille ja sopivimmille hätäkeskuksille, sekä teknisiä säännöksiä, joilla määritellään tekniset keinot toiminnallisten säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tällaiset toimet eivät saisi rajoittaa jäsenvaltioiden omien hätäpalvelujen järjestämistä.

(292)  Yhdessä jäsenvaltiossa olevat kansalaiset eivät voi ottaa yhteyttä toisen jäsenvaltion hätäpalveluihin, koska hätäpalveluilla ei välttämättä ole muiden jäsenvaltioiden hätäpalvelujen yhteystietoja. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön unionin laajuinen suojattu tietokanta, joka sisältää kunkin maan johtavan hätäpalvelun puhelinnumerot. Siksi BERECin olisi ylläpidettävä standardin E.164 mukaisten jäsenvaltioiden hätänumeroiden suojattua tietokantaa, jos mitkään muut organisaatiot eivät sellaista ylläpidä, jotta varmistetaan, että jäsenvaltioiden hätäpalveluihin voidaan ottaa yhteys muiden jäsenvaltioiden hätäpalveluista.

(293)  Uhkaavia tai odotettavissa olevia suuria hätätilanteita ja katastrofeja koskevien julkisten varoitusten toimittamisesta sähköisten viestintäpalvelujen välityksellä on laadittu toisistaan eroavaa kansallista lainsäädäntöä. Tässä direktiivissä olisi lähennettävä alaa koskevaa lainsäädäntöä säätämällä, että julkisia varoitusjärjestelmiä käytettäessä numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen tarjoajien olisi välitettävä julkiset varoitukset kaikille asianosaisille loppukäyttäjille. Asianosaisiksi loppukäyttäjiksi olisi katsottava toimivaltaisen viranomaisen määrittämät loppukäyttäjät, jotka ovat uhkaavan tai odotettavissa olevan suuren hätätilanteen tai katastrofin mahdollisena kohteena olevilla maantieteellisillä alueilla varoitusjakson aikana.

(294)  Kun jäsenvaltiot ovat varmistaneet, että kaikki asianosaiset loppukäyttäjät riippumatta heidän asuinpaikastaan tai -jäsenvaltiostaan tavoitetaan tosiasiallisesti korkeinta tietoturvan tasoa noudattaen, niiden olisi voitava säätää julkisten varoitusten toimittamisesta muiden yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen kuin numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen avulla, muiden kuin radio-ja televisiotoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen kautta, taikka internetyhteyspalvelujen kautta välitettävien mobiilisovellusten avulla. Tällaisen saatavilla olevan julkisen varoitusjärjestelmän olemassaolosta tiedottamiseksi kyseiseen jäsenvaltioon tuleville loppukäyttäjille jäsenvaltion olisi varmistettava, että kyseiset loppukäyttäjät saavat ilman aiheetonta viivytystä ja maksutta automaattisesti tekstiviestillä helposti ymmärrettävät tiedot siitä, miten julkisia varoituksia vastaanotetaan, myös mobiilipäätelaitteella, jossa ei ole mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalveluja. Muut kuin numeroihin perustuvien henkilöiden välisten matkaviestintäpalvelujen avulla välitettävät julkiset varoitukset olisi välitettävä loppukäyttäjille helposti vastaanotettavassa muodossa. Jos julkinen varoitusjärjestelmä toteutetaan sovelluksen avulla, se ei saisi edellyttää loppukäyttäjiltä sisäänkirjautumista tai rekisteröitymistä viranomaisille tai sovelluksen toimittajalle. Loppukäyttäjien sijaintitietoja olisi aina käytettävä direktiivin 2002/58/EY mukaisesti. Julkiset varoitukset olisi toimitettava loppukäyttäjille maksutta. Komissio voisi tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan tarkastelun yhteydessä arvioida myös, onko unionin lainsäädännön mukaan mahdollista perustaa yksi unionin laajuinen julkinen varoitusjärjestelmä, jolla voitaisiin varoittaa kansalaisia uhkaavista tai kehittymässä olevista katastrofeista tai vakavista hätätilanteista eri jäsenvaltioissa, ja olisiko se toteutettavissa.

(295)  Jäsenvaltioiden olisi voitava selvittää, vastaavatko vaihtoehtoiset järjestelmät eli muut kuin numeroihin perustuvat henkilöiden väliset matkaviestintäpalvelut tosiasiallisesti tällaisia palveluja ja otetaanko niissä mahdollisimman tarkasti huomioon niitä vastaavat BERECin suuntaviivat. Tällaisia suuntaviivoja laadittaessa olisi kuultava kansallisia hätäkeskuksista vastaavia viranomaisia, jotta varmistetaan, että pelastusalan asiantuntijat osallistuvat niiden kehittämiseen ja että eri jäsenvaltioiden viranomaisilla on yhteinen käsitys siitä, mitä tällaisten julkisten varoitusjärjestelmien toteuttaminen jäsenvaltioissa edellyttää; samalla olisi myös varmistettava, että unionin kansalaisia suojellaan tehokkaasti heidän matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa.

(296)  Perusoikeuskirjan tavoitteiden ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti sääntelykehyksessä olisi varmistettava, että kaikki loppukäyttäjät, mukaan lukien vammaiset loppukäyttäjät, vanhukset ja henkilöt, joilla on sosiaalisia erityistarpeita, voivat helposti ja yhtäläisesti käyttää kohtuuhintaisia ja laadukkaita palveluja riippumatta asuinpaikastaan unionissa. Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyssä julistuksessa 22 määrätään, että unionin toimielimet ottavat huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet suunnitellessaan SEUT 114 artiklan mukaisia toimenpiteitä.

(297)  Jotta voitaisiin varmistaa, että vammaiset loppukäyttäjät hyötyvät kilpailusta ja mahdollisuudesta valita eri palveluntarjoajien välillä samalla tavalla kuin suurin osa loppukäyttäjistä, toimivaltaisten viranomaisten olisi täsmennettävä tarvittaessa ja kansallisten olosuhteiden perusteella sekä vammaisia loppukäyttäjiä kuultuaan, mitä vammaisten loppukäyttäjien kuluttajansuojaa koskevia vaatimuksia yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on noudatettava. Tällaisiin vaatimuksiin voi kuulua muun muassa, että palveluntarjoajat huolehtivat siitä, että vammaiset loppukäyttäjät voivat hyödyntää niiden palveluja samoin ehdoin kuin niiden muutkin loppukäyttäjät, mukaan lukien hinnat, maksut ja laatu, näille palveluntarjoajille aiheutuneista lisäkustannuksista riippumatta. Muita vaatimuksia voi liittyä palveluntarjoajien välisiin tukkutason järjestelyihin. Jotta palveluntarjoajille ei luotaisi liiallista hallinnollista rasitetta, toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, voidaanko vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa koskevat tavoitteet saavuttaa ilman tällaisia toimenpiteitä.

(298)  Tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimukset yhdenmukaistavan unionin lainsäädännön lisäksi tässä direktiivissä vahvistetaan uusia tiukempia vaatimuksia, jotka koskevat vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettujen päätelaitteiden ja erityislaitteiden sekä -palvelujen kohtuuhintaisuutta ja saatavuutta. Sen vuoksi direktiivissä 2002/22/EY oleva vastaava velvollisuus, jossa jäsenvaltioiden edellytetään edistämään vammaisille loppukäyttäjille tarkoitettujen päätelaitteiden saatavuutta, on vanhentunut, ja se olisi kumottava.

(299)  Numerotiedotuspalvelujen ja luettelojen tarjonnassa on kehittynyt todellista kilpailua muun muassa komission direktiivin 2002/77/EY(42) 5 artiklan nojalla. Tämän todellisen kilpailun säilyttämiseksi kaikkien loppukäyttäjilleen numerointisuunnitelmasta puhelinnumeroita jakavien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi edelleen asetettava asiaankuuluvat tiedot saataville oikeudenmukaisesti, kustannuslähtöisesti ja ketään syrjimättä.

(300)  Loppukäyttäjille olisi ilmoitettava heillä olevan oikeus päättää, mainitaanko heidät luettelossa. Numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajien olisi kunnioitettava loppukäyttäjien päätöksiä antaessaan tietoja luettelopalvelujen tarjoajille. Direktiivin 2002/58/EY 12 artiklassa turvataan loppukäyttäjien oikeus yksityisyyteen heidän henkilötietojensa julkisessa luettelossa ilmoittamisen osalta.

(301)  Tukkumyyntiä koskevissa toimissa, joilla varmistetaan loppukäyttäjien tietojen lisääminen tietokantoihin, olisi noudatettava ▌ asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia toimenpiteitä henkilötietojen suojaamiseksi sekä direktiivin 2002/58/EY 12 artiklaa. Näiden tietojen toimittaminen kustannuslähtöisesti palveluntarjoajille siten, että jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus perustaa keskitetty mekanismi, jonka avulla voidaan antaa kattavia yhdistettyjä tietoja numerotiedotuspalvelujen tarjoajille, sekä verkon käyttöoikeuden tarjoaminen kohtuullisten ja avointen ehtojen mukaisesti olisi saatava alkuun, jotta loppukäyttäjät voisivat kaikilta osin hyötyä kilpailusta, joka on suurelta osin mahdollistanut vähittäiskaupan sääntelyn poistamisen näiltä palveluilta ja numerotiedustelupalvelujen tarjoamisen kohtuullisin ja avoimin ehdoin.

(302)  Koska yleispalveluvelvollisuus on poistettu luettelopalveluilta ja niillä on toimivat markkinat, luettelopalvelujen käyttöoikeus ei ole enää tarpeen. Käyttöoikeuden ja kilpailun säilyttämiseksi kyseisillä markkinoilla kansallisten sääntelyviranomaisten olisi silti voitava edelleen asettaa velvollisuuksia ja ehtoja yrityksille, joiden määräysvallassa loppukäyttäjien käyttöoikeus on ▌.

(303)  Loppukäyttäjien olisi voitava olla varmoja radiolähetysten vastaanottoon uusissa M‑luokan ajoneuvoissa ja digitaalitelevisiolähetysten vastaanottoon unionissa myytävien laitteiden yhteentoimivuudesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää tällaisia laitteita koskevia yhdenmukaistettuja vähimmäisstandardeja. Tällaisia standardeja voitaisiin ajoittain mukauttaa tekniikan ja markkinoiden kehityksen perusteella.

(304)  Jos jäsenvaltiot päättävät toteuttaa direktiivin (EU) 2015/1535 mukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat kuluttajille tarkoitettujen radiovastaanottimien yhteentoimivuutta, niiden olisi pystyttävä vastaanottamaan ja toistamaan digitaalisten maalähetysten tai internetin välityksellä tarjottavia radiopalveluja, jotta tämä yhteentoimivuus säilyy. Tämä voi myös parantaa yleistä turvallisuutta, kun käyttäjät voivat hyödyntää laajemmin eri teknologioita hätätilanteita koskevien tietojen käsittelyyn ja vastaanottamiseen jäsenvaltioissa.

(305)  On suotavaa, että kuluttajille tarjotaan mahdollisimman laaja liitettävyys digitaalisiin televisiovastaanottimiin; yhteentoimivuus on dynaamisten markkinoiden kehittyvä periaate. Standardointielinten olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että asianmukaiset standardit kehittyvät rinnakkain kyseessä olevien tekniikkojen kanssa. Samoin on tärkeää varmistaa se, että digitaalisiin televisiovastaanottimiin on saatavilla liittimiä, jotka pystyvät välittämään kaikki tarvittavat digitaalitelevisiosignaalin osat kuten ääni- ja kuvavirrat, ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmien tiedot, palvelutiedot, API-tiedot ja kopiosuojaustiedot. Tämän vuoksi tällä direktiivillä olisi varmistettava se, että verkko-operaattorit, palvelujen tarjoajat tai laitteistojen valmistajat eivät rajoita liittimiin liitettyjä tai sisältyviä toimintoja ja että nämä kehittyvät jatkuvasti tekniikan kehittymisen mukaisesti. Hybriditelevisiopalvelujen levittämiseksi ja esittämiseksi olisi markkinoiden toimintaan perustuvan mekanismin avulla toteutettava yhteinen standardi, sillä siitä olisi kuluttajalle etua. Jäsenvaltioiden ja komission olisi voitava tämän kehityksen rohkaisemiseksi tehdä perustamissopimusten puitteissa aloitteita, jotka koskevat noudatettavaa politiikkaa.

(306)  Kuluttajille tarkoitettujen radiovastaanottimien ja televisiolaitteiden yhteentoimivuutta koskevat säännökset eivät estä sitä, että uusien M-luokan ajoneuvojen autoradiovastaanottimet pystyvät vastaanottamaan ja toistamaan myös analogisten maalähetysten välityksellä tarjottavia radiopalveluja, eivätkä ne estä jäsenvaltioita asettamasta velvoitteita varmistaa, että digitaalisilla radiovastaanottimilla voidaan vastaanottaa ja toistaa maanpäällisiä analogisia radiolähetyksiä.

(307)  Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita hyväksymästä maanpäällisten lähetysten vastaanottamiseen tarkoitettuja digitaalisia televisiolaitteita koskevia teknisiä määräyksiä, joilla valmistellaan kuluttajien siirtymistä käyttämään uusia maanpäällisiä lähetysstandardeja ja pyritään välttämään sellaisten laitteiden toimittaminen, jotka eivät olisi yhteensopivia käyttöön otettavien standardien kanssa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeuden soveltamiseen.

(308)  Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa perustellun yleisen edun nimissä oikeasuhteisia siirtovelvollisuuksia niiden lainkäyttövaltaan kuuluville yrityksille, mutta tällaisia velvollisuuksia olisi asetettava ainoastaan silloin, kun se on välttämätöntä jäsenvaltioiden unionin lainsäädännön mukaisesti selkeästi määrittämien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi; velvollisuuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja avoimia. Siirtovelvollisuuksia olisi voitava soveltaa tiettyjen mediapalvelun tarjoajien toimittamiin tiettyihin radio- ja televisiolähetyskanaviin sekä täydentäviin palveluihin. Jäsenvaltioiden asettamien velvollisuuksien olisi oltava kohtuullisia, eli niiden olisi oltava selkeästi määritellyt yleisen edun mukaiset tavoitteet huomioon ottaen oikeasuhteisia ja avoimia, minkä lisäksi niiden yhteydessä voidaan tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kansallisessa lainsäädännössään asettamilleen siirtovelvollisuuksille puolueettomat perusteet sen varmistamiseksi, että velvollisuudet ovat avoimia, oikeasuhteisia ja selkeästi määriteltyjä. Velvollisuudet olisi suunniteltava siten, että tarjotaan riittävät kannustimet tehokkaille investoinneille infrastruktuuriin.

(309)  Siirtovelvollisuuksia olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen vähintään viiden vuoden välein, jotta ne voidaan pitää teknologian ja markkinoiden kehittymisen tasalla ja varmistaa niiden olevan jatkuvasti oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Tällaisten velvollisuuksien yhteydessä voitaisiin tarvittaessa määrätä kohtuullisesta korvauksesta, joka olisi vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä. Tällaisessa tapauksessa kansallisessa lainsäädännössä olisi määritettävä myös asianmukaisen korvauksen laskentaan sovellettava menetelmä. Menetelmässä olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen sellaisten käyttöoikeuksia koskevien korjaavien toimenpiteiden kanssa, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat määrätä lähetystoiminnassa käytettävien siirtopalvelujen tarjoajille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima. Tästä poiketen tilanteissa, joissa ennen … päivää …kuuta … [päivä, jona tämä direktiivi tulee voimaan] allekirjoitetussa määräaikaisessa sopimuksessa määrätään muusta menetelmästä, kyseistä menetelmää olisi voitava soveltaa sopimuksen keston ajan. Jos kansallista säädöstä korvauksista ei ole, radio- tai televisiokanavien tarjoajien ja kyseisten radio- tai televisiokanavien välittämiseen käytettävien sähköisten viestintäverkkojen tarjoajien olisi voitava tehdä sopimus oikeasuhteisesta korvauksesta.

(310)  Radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen käytettäviin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin kuuluvat kaapelitelevisio, internetpohjainen televisio sekä satelliitti- ja maanpäälliset lähetysverkot. Niihin voi kuulua myös muita verkkoja sikäli kuin merkittävä määrä loppukäyttäjiä tällaisia verkkoja pääasiallisena keinona radio- ja televisiolähetysten vastaanottamiseen. Analogisia televisiolähetyksiä koskettavia siirtovelvollisuuksia olisi harkittava ainoastaan, jos tällaisen velvollisuuden puute aiheuttaisi merkittävää haittaa merkittävälle määrälle loppukäyttäjiä tai jos tiettyjen televisiolähetyskanavien tapauksessa ei voida käyttää muita lähetystapoja. Siirtovelvollisuuksiin voi sisältyä sellaisten palvelujen välittäminen, jotka mahdollistavat vastaavat käyttömahdollisuudet vammaisille loppukäyttäjille. Vastaavasti täydentäviin palveluihin sisältyy muun muassa palveluja, joilla parannetaan esteettömyyttä vammaisten loppukäyttäjien kannalta, kuten tekstitelevisio, tekstitys loppukäyttäjille, jotka ovat kuuroja tai kuulovammaisia, kuvailutulkkaus, puhuttu tekstitys ja viittomakielinen tulkkaus, ja niihin voi tarvittaessa sisältyä pääsy näihin liittyvään raakadataan. Hybriditelevisiopalvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen lisääntyessä ja sähköisten ohjelmaoppaiden säilyessä tärkeinä loppukäyttäjien valinnanvaran kannalta hybriditelevisiotoimintoja ja sähköisen ohjelmaoppaan toimintoja olennaisesti tukevan ohjelmiin liittyvän datan välittäminen voidaan sisällyttää siirtovelvollisuuksiin. Tällaisen ohjelmiin liittyvän datan olisi voitava sisältää tietoa ohjelman sisällöstä ja siitä, miten sisältöön pääsee, mutta ei itse ohjelman sisältöä.

(311)  Kutsuvan tilaajan tunnistustoimintoja on tavallisesti saatavilla uudenaikaisissa puhelinkeskuksissa, ja näin ollen niitä voidaan tarjota yhä enemmän pienin kustannuksin tai kokonaan ilman kustannuksia. Jäsenvaltioita ei vaadita asettamaan näiden toimintojen tarjoamista koskevia velvollisuuksia, jos niitä on jo tarjolla. Direktiivissä 2002/58/EY turvataan käyttäjien yksityisyyden suoja eritellyn laskutuksen osalta siten, että käyttäjille annetaan kutsuvan tilaajan tunnistuksen yhteydessä keino suojella oikeuttaan yksityisyyteen. Näiden palvelujen kehittäminen Euroopan laajuisesti on kuluttajien edun mukaista, ja tämä direktiivi tukee sitä. Internetyhteyspalvelujen tarjoajat antavat yleisen käytännön mukaisesti asiakkaille sähköpostiosoitteen, jossa käytetään niiden liikenimeä tai tavaramerkkiä. Sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjille ei aiheudu haittaa jumiutumisvaikutuksista, jotka liittyvät sähköposteihin pääsyn mahdolliseen menettämiseen internetyhteyspalveluja vaihdettaessa, jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tällaisten palvelujen tarjoajille velvollisuuksia antaa pyynnöstä joko pääsy niiden sähköposteihin tai siirtää lähetetyt sähköpostit asiaankuuluvaan sähköpostiosoitteeseen tai -osoitteisiin. Toiminto olisi tarjottava maksutta ja kansallisen sääntelyviranomaisen asianmukaiseksi katsomaksi ajaksi.

(312)  Julkaisemalla tietoja jäsenvaltiot varmistavat, että markkinoilla toimivat yritykset ja mahdolliset markkinatulokkaat ymmärtävät oikeutensa ja velvollisuutensa ja tietävät, mistä löytää merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot. Julkaiseminen kansallisessa virallisessa lehdessä auttaa muissa jäsenvaltioissa olevia asianomaisia osapuolia löytämään merkitykselliset tiedot.

(313)  Yleiseurooppalaisten sähköisen viestinnän markkinoiden olemassaolon ja tehokkuuden takaamiseksi komission olisi seurattava ja julkaistava tietoja kustannuksista, jotka osaltaan määräävät loppukäyttäjien maksamat hinnat.

(314)  Jotta komissio voi todeta, että unionin oikeutta sovelletaan asianmukaisesti, sen on tiedettävä, millä yrityksillä on katsottu olevan huomattava markkinavoima ja mitä velvollisuuksia kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet markkinoilla toimiville yrityksille. Tästä syystä sen lisäksi, että tällaiset tiedot julkaistaan kansallisella tasolla, on tarpeen, että jäsenvaltiot toimittavat tiedot komissiolle. Kun jäsenvaltioita vaaditaan lähettämään tietoja komissiolle, niiden olisi voitava toimittaa ne sähköisessä muodossa, kunhan asianmukaisista todentamismenettelyistä sovitaan.

(315)  Markkinoiden, yhteiskunnan ja teknologian kehittymisen, mukaan lukien teknisten standardien kehitys, huomioon ottamiseksi, verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen kohdistuvien riskien hallitsemiseksi ja sen turvaamiseksi, että hätäpalvelut ovat tosiasiallisesti käytettävissä hätäviestien välityksellä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌, yhden yhtenäisen unioninlaajuisen terminointimaksun asettamista kiinteän verkon ja matkaviestinnän markkinoille, ▌ hätäviestintään unionissa liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä ja tämän direktiivin liitteiden mukauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että kyseiset kuulemiset toteutetaan niiden periaatteiden mukaan, jotka on vahvistettu paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(43). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(316)  Tämän direktiivin yhtenäisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä päätöksiä jäsenvaltioiden välisten raja-alueiden haitallisiin häiriöihin puuttumiseksi; yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittaman yleisten sääntelytapojen epäyhdenmukaiseen täytäntöönpanoon sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyssä, sekä numerointiin, mukaan luettuina numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 käyttömahdollisuus; tehdä standardien tai erittelyjen noudattaminen pakolliseksi tai poistaa standardeja tai eritelmiä standardiluettelon pakollisesta osasta; ▌ mukauttaa tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, jotta hallitaan asianmukaisesti verkkojen tai palvelujen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä, sekä turvapoikkeamista ilmoittamiseen sovellettavat olosuhteet, muoto ja menettelyt; määrittää asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka koskevat vaihtokelpoisia yksittäisiä oikeuksia, jotka ovat julkisesti saatavilla vakioidussa sähköisessä muodossa, kun oikeudet luodaan jotta vahvistetaan pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa koskevat säännöt; hyväksyä tai estää sen, että kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat yrityksille, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima, tiettyjä velvollisuuksia, jotka koskevat pääsyä tai yhteyttä; yhtenäistää tiettyjä numeroita tai numerointialueita, jotta ▌ puututaan vaikeuksiin tyydyttää valtioiden rajat ylittävä tai koko Euroopan laajuinen numeroiden kysyntä; ja määrittää kuluttajille annettava sopimustiivistelmä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(44) mukaisesti.

(317)  Lisäksi komission olisi voitava hyväksyä mahdollisimman pian ja BERECin lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen suosituksia merkityksellisten tuote- ja palvelumarkkinoiden yksilöinnistä, sisämarkkinoiden vakiinnuttamismenettelyn mukaisista ilmoituksista ja sääntelykehyksen säännösten yhdenmukaistetusta soveltamisesta.

(318)  Komission olisi tarkasteltava tätä direktiiviä säännöllisin väliajoin uudelleen erityisesti tekniikan ja markkinaolojen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi.

(319)  Tarkastellessaan tämän direktiivin toimivuutta komission olisi markkinoiden kehityksen perusteella sekä kilpailutilanne ja kuluttajansuoja huomioon ottaen arvioitava, tarvitaanko säännöksiä alakohtaisesta ennakkosääntelystä edelleen, vai olisiko näitä säännöksiä muutettava tai olisiko ne kumottava. Tässä direktiivissä otetaan käyttöön uusia toimintamalleja, jotka koskevat sähköisen viestinnän alan sääntelyä, kuten laajennettu mahdollisuus soveltaa käyttöoikeusvelvoitteita ja yhteisinvestointien sääntelykohtelua; siksi niiden toimivuutta olisi erityisesti syytä arvioida.

(320)  Teknologian ja markkinoiden tuleva kehitys, erityisesti muutokset eri sähköisten viestintäpalvelujen käyttötavoissa ja niiden valmiuksissa varmistaa hätäpalvelujen tosiasiallinen saavutettavuus, voi vaarantaa tämän direktiivin loppukäyttäjien oikeuksia koskevien tavoitteiden saavuttamisen. BERECin olisi sen vuoksi seurattava tätä kehitystä jäsenvaltioissa ja julkaistava säännöllisesti lausunto, joka sisältää arvion tällaisen kehityksen vaikutuksesta tämän direktiivin loppukäyttäjiä koskevien säännösten soveltamiseen käytännössä. Komission olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunto ja julkaistava kertomus sekä annettava säädösehdotus, jos se katsoo tämän välttämättömäksi, jotta tämän direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa.

(321)  Direktiivit 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja päätöksen N:o 243/2012/EU 5 artikla olisi kumottava.

(322)  Komission olisi seurattava siirtymistä nykyisestä järjestelmästä uuteen järjestelmään.

(323)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen, verkkoja ja palveluja koskevien valtuutusten ehtojen, radiotaajuuksien ja numeroalueiden käytön, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen sääntelyn ja loppukäyttäjien suojelun yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun sääntelyjärjestelmän aikaansaaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(324)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(45) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(325)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan kumottujen direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu kumottuihin direktiiveihin.

(326)  Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä XII olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSA

PUITTEET (YLEISET SÄÄNNÖT ALAN JÄRJESTÄMISEKSI)

I OSASTO

SOVELTAMISALA, TARKOITUS JA TAVOITTEET, MÄÄRITELMÄT

I LUKU

KOHDE, TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde, soveltamisala ja tavoitteet

1.  Tällä direktiivillä perustetaan yhdenmukaistettu järjestelmä sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä tiettyjen päätelaitteiden sääntelylle. Siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten ja tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävistä ja määritellään joukko menettelyjä, joilla varmistetaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

2.  Tämän direktiivin tavoitteina on

a)  toteuttaa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen sisämarkkinat, mikä johtaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen, kestävään kilpailuun ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuteen, saatavuuteen, verkkojen ja palvelujen turvallisuuteen sekä tuo loppukäyttäjille hyötyjä.

b)  varmistaa laadukkaiden, kohtuuhintaisten ja yleisesti saatavilla olevien palvelujen tarjoaminen kaikkialla unionissa todellisen kilpailun ja valinnanvaran avulla, antaa säännökset sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät tyydyttävästi täytä loppukäyttäjien, mukaan lukien vammaiset käyttäjät, joiden olisi voitava käyttää palveluja yhdenvertaisesti muiden kanssa, tarpeita, sekä vahvistaa loppukäyttäjien tarvittavat oikeudet.

3.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta:

a)  unionin oikeuden mukaisesti kansallisessa oikeudessa eikä unionin oikeudessa asetettuja velvollisuuksia, jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavia palveluja;

b)  unionin tasolla tai kansallisella tasolla unionin oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan sekä sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin;

c)  jäsenvaltioiden yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä puolustukseen liittyviä tarkoituksia varten toteuttamia toimia;

d)  asetusten (EU) No 531/2012 ja (EU) 2015/2120 ja direktiivin 2014/53/EU soveltamista.

4.  Komissio, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin, jäljempänä ’BEREC’, ja asianomaiset viranomaiset varmistavat, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan unionin tietosuojasääntöjä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)  'sähköisellä viestintäverkolla' siirtojärjestelmiä riippumatta siitä, perustuvatko ne pysyvään infrastruktuuriin vai keskitettyyn hallintokapasiteettiin, sekä soveltuvin osin kytkentä- tai reitityslaitteistoa ja muita välineitä – myös verkkoelementtejä, jotka eivät ole aktiivisia – joilla voidaan siirtää signaaleja johtojen välityksellä, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla, mukaan luettuina satelliittiverkot, kiinteät (piiri- ja pakettikytkentäiset, mukaan luettuna internet) ja matkaviestintäverkot, sähkökaapelijärjestelmät siinä määrin kuin niitä käytetään signaalinsiirtoon, radio- ja televisiolähetyksiin käytetyt verkot sekä kaapelitelevisioverkot riippumatta siitä, minkä tyyppistä informaatiota niissä siirretään;

2)  'erittäin suuren kapasiteetin verkolla' joko sähköistä viestintäverkkoa, joka ▌ koostuu kokonaan valokuituelementeistä vähintään paikassa, jonne palvelu suoritetaan, olevaan jakelupisteeseen asti tai sähköistä viestintäverkkoa, joka pystyy tarjoamaan tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa vastaavan verkon suorituskyvyn laskevan ja nousevan siirtotien kaistanleveyden, selviytymiskyvyn, virheisiin liittyvien parametrien sekä vasteaikojen ja niiden varianssin osalta. Verkon suorituskykyä voidaan pitää vastaavana riippumatta siitä, vaihteleeko loppukäyttäjän kokemus siihen välineeseen erottamattomasti liittyvien eri ominaisuuksien vuoksi, jolla verkko lopulta yhdistyy verkon liityntäpisteeseen;

3)  'valtioiden rajat ylittävillä markkinoilla' 65 artiklan mukaisesti määritettyjä markkinoita, jotka kattavat unionin tai suuren osan siitä ja jotka sijaitsevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa;

4)  'sähköisellä viestintäpalvelulla' tavallisesti korvausta vastaan sähköisen viestintäverkkojen kautta suoritettua palvelua, joka sisältää, sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen avulla siirrettyjä sisältöpalveluja tai sisältöä toimituksellisessa valvonnassaan pitäviä palveluja lukuun ottamatta, seuraavat palvelumuodot:

a)  'internetyhteyspalvelu', sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2015/2120 2 artiklan toisen kohdan 2 alakohdassa;

b)  henkilöiden välinen viestintäpalvelu; ja

c)  palvelut, jotka koostuvat kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä, kuten siirtopalvelut, joita käytetään M2M-palvelujen tarjoamiseksi ja radio- ja televisiotoiminnassa;

5)  'henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla’ tavallisesti korvausta vastaan suoritettua palvelua, joka mahdollistaa henkilöiden välisen suoran interaktiivisen tietojenvaihdon sähköisillä viestintäverkoilla rajallisen henkilömäärän välillä ja jossa viestinnän aloittavat tai siihen osallistuvat henkilöt määrittelevät sen vastaanottajan/vastaanottajat; siihen eivät kuulu palvelut, jotka mahdollistavat henkilöiden välisen interaktiivisen viestinnän pelkästään toiseen palveluun olennaisesti liittyvänä vähäisenä liitännäistoimintona;

6)  'numeroihin perustuvalla henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla' henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka yhdistyy yleiseen käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä ▌ numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä ▌ numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa;

7)  'numeroista riippumattomalla henkilöiden välisellä viestintäpalvelulla' henkilöiden välistä viestintäpalvelua, joka ei yhdisty yleiseen käyttöön osoitettujen numerovarojen eli kansallisessa tai kansainvälisessä ▌ numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden avulla tai mahdollistamalla viestinnän kansallisessa tai kansainvälisessä ▌ numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai olevien numeroiden kanssa;

8)  'yleisellä sähköisellä viestintäverkolla' sähköistä viestintäverkkoa, jota käytetään ainoastaan tai pääasiallisesti sellaisten yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan, jotka tukevat tiedonsiirtoa verkon liityntäpisteiden välillä;

9)  'verkon liityntäpisteellä' konkreettista pistettä, jossa loppukäyttäjälle tarjotaan liittymä yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon ja joka, kun kyse on verkoista, joissa käytetään kytkentää tai reititystä, määritellään tietyn verkko-osoitteen avulla ja voidaan yhdistää loppukäyttäjän numeroon tai nimeen;

10)  'liitännäistoiminnolla' liitännäispalveluja, fyysisiä infrastruktuureja ja muita toimintoja tai elementtejä, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen tai tukevat palvelujen tarjoamista kyseisen verkon tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa rakennuksia tai rakennusten sisääntuloja, rakennusten kaapelointia, antenneja, torneja ja muita tukirakennelmia, kaapelikanavia, tyhjiä putkia, mastoja, kaapelikaivoja ja jakomoja;

11)  'liitännäispalvelulla' palveluja, jotka liittyvät sähköiseen viestintäverkkoon tai sähköiseen viestintäpalveluun ja jotka mahdollistavat palvelujen tarjoamisen, itsetuottamisen tai automaattisen tuottamisen tai tukevat näiden tarjoamista tai tuottamista kyseisen verkon tai palvelun kautta tai joilla on mahdollisuus toimia näin ja joihin sisältyy muun muassa numeronmuunnos- tai vastaavia toimintoja tarjoavia järjestelmiä, ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmiä ja sähköisiä ohjelmaoppaita ▌ sekä muita palveluja, kuten tunnistamis-, paikantamis- ja tilatietopalveluja;

12)  'ehdollisen käyttöoikeuden (ehdollisen pääsyn) järjestelmällä' teknistä toimenpidettä, tunnistusjärjestelmää ja/tai järjestelyä, jossa oikeus käyttää suojattua ymmärrettävissä olevassa muodossa olevaa radio- tai televisiolähetyspalvelua edellyttää tilausta tai muunlaista yksittäistä ennakkolupaa;

13)  'käyttäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua;

14)  'loppukäyttäjällä' käyttäjää, joka ei tarjoa käyttöön yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja eikä yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

15)  'kuluttajalla' luonnollista henkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua muuhun tarkoitukseen kuin liiketoimintaan, elinkeinotoimintaan tai ammatinharjoittamiseen;

16)  'sähköisen viestintäverkon tarjoamisella' tarkoitetaan tällaisen verkon luomista, ylläpitoa, valvontaa tai saataville asettamista;

17)  'parannetuilla digitaalisilla televisiolaitteilla' tarkoitetaan televisiovastaanottimien liittämiseen tarkoitettuja tv-sovittimia tai integroituja digitaalisia televisiolaitteita, joilla voidaan vastaanottaa interaktiivisia digitaalitelevisiolähetyksiä;

18)  ’sovellusrajapinnalla’ (application programming interface, API) tarkoitetaan sovellusten välistä ohjelmistorajapintaa, jonka lähetystoiminnan harjoittajat tai palveluntarjoajat asettavat käyttöön, sekä kehittyneiden digitaalisten televisiolaitteiden resursseja digitaalisia televisio- ja radiopalveluja varten;

19)  'radiotaajuuksien varaamisella' tietyn radiotaajuusalueen osoittamista yhden tai useamman tyyppisen radioviestintäpalvelun käyttöön, tarvittaessa erityisin ehdoin;

20)  'haitallisella häiriöllä' häiriötä, joka vaarantaa radionavigointipalvelun tai muun turvallisuuspalvelun toiminnan tai joka muutoin vakavasti heikentää sellaista radioviestintäpalvelua, joka toimii sovellettavien unionin, kansainvälisten tai kansallisten säännösten mukaisesti, tai estää tai toistuvasti keskeyttää tällaisen palvelun toiminnan;

21)  'verkkojen ja palvelujen turvallisuudella' sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kykyä suojautua tietyllä varmuudella toimilta, jotka vaarantavat kyseisten verkkojen ja palvelujen, kyseisiin sähköisiin viestintäverkkoihin tai palveluihin tallennettujen, siirrettyjen tai käsiteltyjen tietojen taikka muiden kyseisissä verkoissa ja palveluissa tarjottujen tai niiden välityksellä saatavilla olevien palvelujen saatavuuden, aitouden, eheyden tai luottamuksellisuuden;

22)  'yleisvaltuutuksella' tarkoitetaan jäsenvaltion vahvistamaa oikeudellista kehystä, jolla turvataan oikeus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen ja jossa asetetaan alakohtaisia velvollisuuksia, joita voidaan soveltaa kaikkiin tai tietyntyyppisiin sähköisiin viestintäverkkoihin ja -palveluihin tämän direktiivin mukaisesti;

23)  'pienalueen langattomalla liityntäpisteellä' matalatehoista, pienikokoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman verkkoyhteyden mahdollistavaa laitteistoa, joka käyttää toimiluvanvaraisia tai toimiluvista vapaita radiotaajuuksia tai näiden yhdistelmää ja joka voi olla osa yleistä sähköistä viestintäverkkoa, joka voi olla varustettu yhdellä tai useammalla, visuaaliselta vaikutukseltaan vähäisellä antennilla ja jonka kautta käyttäjillä on langaton pääsy sähköisiin viestintäverkkoihin riippumatta siitä, ovatko ne verkkotopologialtaan matkaviestintä- vai kiinteitä verkkoja;

24)  'langattomalla lähiverkolla' tai ilmauksella 'RLAN' langattoman yhteyden mahdollistavaa matalatehoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa järjestelmää, josta aiheutuu vain vähäinen häiriöriski muille järjestelmille, joita muut käyttäjät käyttävät sen välittömässä läheisyydessä, ja jossa käytetään yksinoikeudettomia radiotaajuuksia;

25)  'yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla' radiotaajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat yhdenmukaistetut ehdot on vahvistettu teknisellä täytäntöönpanotoimenpiteellä päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan mukaisesti;

26)  'radiotaajuuksien yhteiskäytöllä' yhden tai useamman käyttäjän pääsyä käyttämään kilpailulainsäädännön soveltamista rajoittamatta samoja radiotaajuusalueita määritellyn yhteiskäyttöjärjestelyn nojalla, ▌ joka on sallittu yleisvaltuutuksen tai yksittäisten käyttöä koskevien oikeuksien tai näiden yhdistelmän perusteella; tähän sisältyvät sääntelyratkaisut, muun muassa luvanvarainen yhteiskäyttö, jonka tarkoituksena on helpottaa radiotaajuusalueen yhteiskäyttöä kaikkia osapuolia sitovan sopimuksen nojalla radiotaajuusalueen käyttöä koskeviin oikeuksiin sisältyvien yhteiskäytön sääntöjen mukaisesti, jotta kaikille käyttäjille voida taata ennustettavissa olevat ja luotettavat yhteiskäyttöjärjestelyt;

27)  'käyttöoikeudella' tarkoitetaan järjestelmien tai palvelujen asettamista toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin joko yksinoikeudella tai muutoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten, myös silloin kun niitä käytetään tietoyhteiskunnan palvelujen taikka radio- ja televisiosisältöpalvelujen toimittamiseen. Se kattaa muun muassa verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuden, johon saattaa sisältyä laitteiden liittäminen kiinteää tai muuta kuin kiinteää tapaa käyttäen (tässä tarkoitetaan erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten toimintojen ja palvelujen käyttöoikeutta, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta); fyysisten perusrakenteiden käyttöoikeuden, mukaan lukien rakennukset, kaapelikanavat ja mastot; asiaan liittyvien ohjelmistojen käyttöoikeuden, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta koskevien tietojärjestelmien tai tietokantojen käyttöoikeuden; numeronmuuntoa tai vastaavia toimintoja tarjoavien järjestelmien käyttöoikeuden; kiinteiden ja matkaviestintäverkkojen käyttöoikeuden erityisesti verkkovierailua varten ▌; digitaalitelevisiopalvelujen ehdollisen käyttöoikeuden järjestelmien käyttöoikeuden sekä virtuaaliverkkopalvelujen käyttöoikeuden;

28)  'yhteenliittämisellä' erityistä käyttöoikeuden tyyppiä, joka toteutetaan yleisten verkkojen operaattoreiden kesken saman tai eri yrityksen käyttämien yleisten viestintäverkkojen fyysisellä ja loogisella yhdistämisellä, jotta tietyn yrityksen käyttäjät voivat olla yhteydessä saman tai toisen yrityksen käyttäjien kanssa tai käyttää toisen yrityksen tarjoamia palveluja, silloin, kun tällaisia palveluja tarjoavat yhteenliitetyt osapuolet tai muut osapuolet, joilla on verkon käyttöoikeus;

29)  'operaattorilla' yritystä, joka tarjoaa tai jolla on valtuutus tarjota yleistä sähköistä viestintäverkkoa tai sen liitännäistoimintoa;

30)  'tilaajayhteydellä' sähköisten viestintäsignaalien käyttämää fyysistä polkua, joka yhdistää liityntäpisteen ristikytkentätelineeseen tai vastaavaan kiinteän yleisen sähköisen viestintäverkon verkkoelementtiin;

31)  'puhelulla' yleisesti saatavilla olevan henkilöiden välisen viestintäpalvelun avulla luotua yhteyttä, joka mahdollistaa kaksisuuntaisen puheviestinnän;

32)  'ääniviestinnällä' yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan ottaa ja vastaanottaa suoraan tai välillisesti kotimaanpuheluja tai kotimaan- ja ulkomaanpuheluja kansallisessa tai kansainvälisessä numerointisuunnitelmassa olevan numeron tai numeroiden avulla;

33)  'maantieteellisellä numerolla' tarkoitetaan kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, jonka numerorakenteen osalla on maantieteellistä merkitystä reititettäessä puheluja verkon liityntäpisteen konkreettiseen sijaintipaikkaan;

34)  'muulla kuin maantieteellisellä numerolla' tarkoitetaan kansallisen numerointisuunnitelman numeroa, joka ei ole maantieteellinen numero, kuten matkapuhelinnumerot, ilmaisnumerot ja erityismaksulliset palvelunumerot;

35)  'eri viestintämuotojen täydelliseen interaktiivisuuteen perustuvilla palveluilla' reaaliaikaista multimediapalvelua, jolla toteutetaan liikkuvan videokuvan, reaaliaikaisen tekstin sekä äänen kaksisuuntainen, symmetrinen ja reaaliaikainen siirto kahdessa tai useammassa paikassa olevan käyttäjän välillä;

36)  'hätäkeskuksella tai ilmauksella 'PSAP' fyysistä paikkaa, jossa hätäviesti otetaan ensimmäisenä vastaan viranomaisen vastuulla tai jäsenvaltion hyväksymän yksityisen organisaation vastuulla;

37)  'sopivimmalla hätäkeskuksella' hätäkeskusta, jonka vastuuviranomaiset ovat määränneet vastaamaan tietyltä alueelta tulevista tai tietyntyyppisistä hätäviesteistä;

38)  'hätäviestillä' loppukäyttäjän ja hätäkeskuksen välistä viestintäpalvelujen avulla toteutettua viestintää, jonka tarkoituksena on pyytää ja saada hätäapua hätäpalvelulta;

39)  'hätäpalvelulla' jäsenvaltion sellaiseksi tunnustamaa palvelua, joka antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti välitöntä ja pikaista apua tilanteissa, joissa on erityisesti olemassa välitön hengenvaara tai loukkaantumisen vaara, vaara yksilön tai yleisön terveydelle tai turvallisuudelle, yksityiselle tai julkiselle omaisuudelle tai ympäristölle;

40)  'soittajan sijaintitiedoilla' yleisessä matkaviestinverkossa käsiteltäviä tietoja, jotka saadaan verkkoinfrastruktuurista tai mobiililaitteesta ja jotka ilmaisevat loppukäyttäjän matkaviestinnän päätelaitteen maantieteellisen sijainnin, ja yleisessä kiinteässä verkossa liityntäpisteen fyysistä osoitetta koskevia tietoja.

41)  'päätelaitteella' komission direktiivin 2008/63/EY(46) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitetta;

42)  'turvapoikkeamalla' tapahtumaa, joka tosiasiassa vaikuttaa haitallisesti sähköisten viestintäverkkojen tai palvelujen turvallisuuteen.

II LUKU

TAVOITTEET

3 artikla

Yleiset tavoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tässä direktiivissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja oikeassa suhteessa 2 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden, komission, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ja BERECin on osaltaan vaikutettava kyseisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on toimivaltuuksiensa rajoissa osaltaan varmistettava, että toteutetaan toimintapolitiikkoja, joilla pyritään edistämään sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta.

2.  Tämän direktiivin yhteydessä kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sekä BERECin, komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikkiin seuraaviin yleisiin tavoitteisiin, joita ei ole lueteltu ensisijaisuusjärjestyksessä:

a)  edistetään erittäin suuren kapasiteetin verkkojen, mukaan lukien kiinteiden ▌, langattomien ja matkaviestinverkkojen, yhteenliitettävyyttä ja käyttöoikeutta sekä käyttöönottoa kaikkien unionin kansalaisten ja yritysten keskuudessa;

b)  edistetään kilpailua sähköisten viestintäverkkojen ja liitännäistoimintojen tarjonnassa, mukaan lukien tehokasta infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua, ja sähköisten viestintäpalvelujen ja liitännäistoimintojen tarjonnassa;

c)  kehitetään osaltaan sisämarkkinoita poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen sekä niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen tarjonnalta koko unionissa, helpottamalla näihin sovellettavien edellytysten yhdenmukaistamista ja investointeja, kehittämällä yhteiset säännöt ja ennustettavissa olevat sääntelytavat, edistämällä radiotaajuuksien tehokasta ja koordinoitua käyttöä ja avointa innovointia, Euroopan laajuisten verkkojen luomista ja kehittämistä sekä yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoamista, saatavuutta ja yhteentoimivuutta sekä päästä päähän -liitettävyyttä;

d)  edistetään unionin kansalaisten etuja ▌ varmistamalla erittäin suuren kapasiteetin verkkojen, mukaan lukien kiinteiden ▌, langattomien ja matkaviestinverkkojen, ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteenliitettävyys ja kattava saatavuus ja käyttöönotto varmistamalla mahdollisimman suuri hyöty valinnanmahdollisuuksien, hintojen ja laadun suhteen todellisen kilpailun perusteella, säilyttämällä verkkojen ja palvelujen turvallisuus, varmistamalla korkeatasoinen ja yhtenäinen loppukäyttäjien suoja tarvittavin alakohtaisin säännöin sekä ottamalla huomioon muun muassa ▌ kohtuuhintaisuuteen liittyvät erityisryhmien ja erityisesti ▌ sellaisten loppukäyttäjien erityistarpeet, jotka ovat vammaisia tai ikääntyneitä tai joilla on erityisiä sosiaalisia tarpeita, sekä kiinnittämällä huomiota vammaisten loppukäyttäjien valinnanvaraan ja yhtäläisiin käyttömahdollisuuksiin.

3.  Jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, BERECin ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän on tarvittaessa autettava komissiota, kun se määrittelee vertailuarvoja ja laatii selvityksiä jäsenvaltioiden toimenpiteiden vaikutuksesta 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

4.  Kansallisten sääntely-ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on 2 kohdassa tarkoitettuihin ja tässä kohdassa täsmennettyihin toimintapoliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään ▌muun muassa:

a)  edistettävä sääntelyn ennustettavuutta varmistamalla johdonmukainen sääntelytapa asianmukaisina tarkastelukausina ja tekemällä yhteistyötä keskenään sekä ▌ BERECin, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän ja komission kanssa;

b)  varmistettava, ettei sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajien kohtelussa esiinny vastaavien olosuhteiden vallitessa syrjintää;

c)  sovellettava unionin oikeutta teknologianeutraalisti siinä määrin kuin se on johdonmukaista 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kanssa;

d)  edistettävä uuteen ja parannettuun infrastruktuuriin tehtäviä tehokkaita investointeja ja siihen liittyvää innovointia muun muassa varmistamalla, että mahdollisissa käyttöoikeuksia koskevissa velvollisuuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon investoivien yritysten ottamat riskit, ja sallimalla erilaiset investoijien ja käyttöoikeutta hakevien osapuolten väliset yhteistyöjärjestelyt investointiriskin hajauttamiseksi varmistaen samalla, että kilpailua markkinoilla ja syrjimättömyyden periaatetta pidetään yllä;

e)  otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion eri maantieteellisillä alueilla vallitsevat vaihtelevat infrastruktuuri-, kilpailu-, loppukäyttäjä- ja kuluttajaolosuhteet, mukaan lukien luonnollisten henkilöiden voittoa tavoittelemattomalta pohjalta hallinnoima paikallinen infrastruktuuri;

f)  asetettava ennakkosääntelyvelvoitteita vain siinä määrin kuin on tarpeen todellisen ja kestävän kilpailun turvaamiseksi loppukäyttäjien edun mukaisesti ja lievennettävä niitä tai poistettava velvoitteet heti, kun kyseinen edellytys täyttyy.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimivat puolueettomasti, objektiivisesti, avoimesti, syrjimättömästi ja oikeasuhteisesti.

4 artikla

Radiotaajuuspolitiikan strateginen suunnittelu ja yhteensovittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään ja komission kanssa unionin radiotaajuuksien käytön strategisen suunnittelun, yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen osalta sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevien unionin toimintapolitiikkojen mukaisesti. Tämän vuoksi niiden on otettava huomioon muun muassa unionin politiikan taloudelliset, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät, julkista etua ▌ ja sananvapautta koskevat sekä kulttuuriset, tieteelliset, sosiaaliset ja tekniset näkökohdat samoin kuin radiotaajuuksien käyttäjäyhteisöjen erilaiset edut siten, että tavoitteena on optimoida radiotaajuuksien käyttö ja torjua haitalliset häiriöt.

2.  Jäsenvaltioiden on keskinäisen ja komission kanssa tehtävän yhteistyön kautta edistettävä radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen yhteensovittamista unionissa ja tarvittaessa radiotaajuuksien saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevia yhdenmukaisia ehtoja. Tämä on tarpeen sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan kannalta.

3.  Jäsenvaltioiden on tehtävä ▌ radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevässä ryhmässä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa 1 kohdan mukaisesti sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa näiden pyynnöstä radiotaajuuksia koskevien poliittisten toimintavaihtoehtojen strategisen suunnittelun ja yhteensovittamisen tukemiseksi

a)  kehittämällä parhaita käytäntöjä radiotaajuuksiin liittyvissä asioissa tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten;

b)  helpottamalla jäsenvaltioiden välistä koordinointia tämän direktiivin ja unionin muun lainsäädännön panemiseksi täytäntöön ja sisämarkkinoiden kehittämisen edistämiseksi;

c)  sovittamalla yhteen menettelytapansa radiotaajuuksien jakamisessa ja valtuuttamisessa niiden käyttöön ja julkaisemalla selvityksiä tai lausuntoja radiotaajuuksiin liittyvistä asioista.

BEREC osallistuu niiden toimivaltaa koskevien, radiotaajuuksiin liittyvää markkinasääntelyä ja kilpailua koskevien kysymysten käsittelyyn.

4.  Komissio voi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia monivuotisten radiotaajuuspolitiikkaa koskevien ohjelmien perustamiseksi ja yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien vapauttamiseksi yhteiskäyttöön ja ilman toimilupaa tapahtuvaan käyttöön; kyseisissä ohjelmissa on vahvistettava toimintapoliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käytön strategista suunnittelua ja yhdenmukaistamista varten tämän direktiivin mukaisesti.

II OSASTO

INSTITUTIONAALINEN JA HALLINTORAKENNE

I LUKU

KANSALLISET SÄÄNTELY- JA MUUT TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

5 artikla

Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kustakin tässä direktiivissä kansallisille sääntelyviranomaisille säädetystä tehtävästä huolehtivat toimivaltaiset viranomaiset.

Tätä direktiiviä sovellettaessa kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastuussa vähintään seuraavista tehtävistä:

a)  markkinoiden ennakkosääntelyn täytäntöönpano, mukaan lukien käyttöoikeus- ja yhteenliittämisvelvollisuuksien asettaminen;

b)  yritysten välisten ▌riitojen ratkaisemisen varmistaminen;

c)   radiotaajuuksien hallinnointi ja niitä koskeva päätöksenteko tai, jos kyseiset tehtävät on osoitettu muille toimivaltaisille viranomaisille, neuvonta, joka koskee markkinoiden muokkaamiseen ja kilpailuun ▌ liittyviä tekijöitä radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa liittyvien kansallisten menettelyjen osalta;

d)   loppukäyttäjien oikeuksien suojeluun osallistuminen sähköisen viestinnän alalla yhteistyössä tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

e)  avoimeen internetyhteyteen liittyvien markkinoiden muokkaamis- ja kilpailukysymysten arviointi ja tiivis seuranta;

f)  ▌ kohtuuttoman taakan arvioiminen ja yleispalvelun tarjoamisen nettokustannusten laskeminen;

g)  palveluntarjoajien välisen numeroiden siirrettävyyden varmistaminen;

h)  muiden tästä direktiivistä kansallisille sääntelyviranomaisille johtuvien tehtävien suorittaminen.

Jäsenvaltio voi antaa kansallisille sääntelyviranomaisille muita tässä direktiivissä ja muualla unionin lainsäädännössä säädettyjä tehtäviä, erityisesti kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyviä tehtäviä, kuten yleisvaltuutuksen ja BERECille mahdollisesti annettuun rooliin liittyvät tehtävät. Jos kyseiset kilpailuun markkinoilla tai markkinoille pääsyyn liittyvät tehtävät on osoitettu muille toimivaltaisille viranomaisille, niiden on pyrittävä kuulemaan kansallista sääntelyviranomaista ennen päätöksen tekemistä. BERECin tehtävien hoidon edistämiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oikeus kerätä tarvittavia tietoja markkinatoimijoilta.

Jäsenvaltiot voivat osoittaa kansallisille sääntelyviranomaisille myös muita tehtäviä kansallisen lainsäädännön, myös unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta annetun kansallisen lainsäädännön nojalla.

Saattaessaan tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioiden on erityisesti edistettävä kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallan vakautta suhteessa unionin sähköisen viestinnän sääntelykehyksen, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2009, yhteydessä osoitettuihin tehtäviin.

2.  Saman jäsenvaltion tai eri jäsenvaltioiden kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset ▌ tekevät tarvittaessa toistensa kanssa yhteistyöjärjestelyjä sääntely-yhteistyön edistämiseksi.

3.  Jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot kansallisille sääntely- ja muille toimivaltaisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä helposti saatavilla olevassa muodossa varsinkin silloin, kun tehtävistä vastaa useampi kuin yksi elin. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava näiden viranomaisten keskinäinen sekä näiden viranomaisten ja kilpailulainsäädännön ja kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten välinen kuuleminen ja yhteistyö niitä yhteisesti koskevissa kysymyksissä. Jos useampi kuin yksi viranomainen on tällaisissa asioissa toimivaltainen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot kullekin viranomaiselle kuuluvista tehtävistä julkaistaan helposti saatavilla olevassa muodossa.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset, joille on osoitettu tämän direktiivin mukaisia tehtäviä, sekä näiden viranomaisten vastuualueet, ja vastuualueisiin tehdyt muutokset.

6 artikla

Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus

1.  Jäsenvaltioiden on taattava kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus varmistamalla, että nämä viranomaiset ovat oikeudellisesti erillisiä ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista sähköisiä viestintäverkkoja, -laitteita tai -palveluja tarjoavista luonnollisista tai oikeushenkilöistä. Niiden jäsenvaltioiden, joilla on omistusosuuksia tai päätäntävaltaa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tarjoavissa yrityksissä, on varmistettava, että sääntelytoiminta ja omistajuuteen tai päätäntävaltaan liittyvä toiminta erotetaan rakenteellisesti tehokkaasti toisistaan.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset käyttävät toimivaltuuksiaan puolueettomasti, avoimesti ja viivytyksittä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on riittävät tekniset ja taloudelliset resurssit sekä henkilöstöresurssit niille annettujen tehtävien hoitamiseen.

7 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten jäsenten nimeäminen ja irtisanominen

1.  Kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai tätä tehtävää kansallisen sääntelyviranomaisen puitteissa hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai näiden varajäsenet on nimitettävä avoimella ja läpinäkyvällä valintamenettelyllä ansioiden, taitojen, tietämyksen ja kokemuksen perusteella vähintään kolmen vuoden ajaksi sellaisten henkilöiden keskuudesta, jotka ovat arvostetussa asemassa ja joilla on ammattikokemusta. ▌ Jäsenvaltioiden on varmistettava päätöksenteon jatkuvuus ▌.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai hänen tai heidän varajäsenensä voidaan irtisanoa toimikautensa aikana ainoastaan, jos asianomainen henkilö ei enää täytä tehtäviensä suorittamiseen vaadittavia ehtoja, joista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ennen asianomaisen henkilön nimittämistä.

3.  Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenten irtisanomisesta tehty päätös on julkistettava irtisanomisen ajankohtana. Kansallisen sääntelyviranomaisen irtisanotulle johtajalle tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenille on annettava perustelut. Jos näitä perusteluja ei ole julkistettu, ne on julkistettava asianomaisen henkilön pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseistä päätöstä valvoo tuomioistuin sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

8 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten poliittinen riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus

1.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava toiminnassaan – myös sisäisten menettelyjen suunnittelussa ja henkilöstön organisoinnissa – riippumattomia ja puolueettomia, niiden on toimittava avoimesti ja vastuullisesti noudattaen unionin oikeutta eivätkä ne saa pyytää tai ottaa vastaan miltään muulta elimeltä ohjeita sellaisten tehtävien hoitamisessa, jotka niille on annettu unionin lainsäädännön täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Tämä ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa. Ainoastaan 31 artiklan mukaisesti perustetuilla muutoksenhakuelimillä on toimivalta keskeyttää kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten soveltaminen tai kumota ne.

2.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava vuosittain muun muassa sähköisen viestinnän markkinoiden tilasta, tekemistään päätöksistä, henkilöresursseistaan ja taloudellisista resursseistaan sekä kyseisten resurssien jakamisesta, kuten myös tulevaisuuden suunnitelmista. Niiden raportit on julkistettava.

9 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelyllinen kelpoisuus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erilliset vuosibudjetit ja että ne toteuttavat itsenäisesti niille osoitettua talousarviota. Niiden budjetit on julkistettava.

2.  Taloudellinen itsenäisyys ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuutta varmistaa, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta ne voivat hoitaa niille osoitetut velvollisuudet. Kansallisten sääntelyviranomaisten talousarvioon kohdistuvan valvonnan on oltava avointa ja julkista.

3.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat aktiivisesti osallistua BERECin toimintaan ja edistää sitä.

10 artikla

Kansallisten sääntelyviranomaisten osallistuminen BERECiin

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaavat kansalliset sääntelyviranomaiset tukevat aktiivisesti BERECin tavoitteita parantaa sääntelyn koordinointia ja lisätä sen johdonmukaisuutta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ottavat mahdollisimman pitkälle huomioon BERECin hyväksymät ohjeet, lausunnot, suositukset, yhteiset kannat, parhaat käytännöt ja menetelmät tehdessään kansallisia markkinoita koskevia omia päätöksiään.

11 artikla

Yhteistyö kansallisten viranomaisten kanssa

Kansallisten sääntelyviranomaisten, muiden tämän direktiivin nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten on annettava toisilleen tiedot, joita tämän direktiivin soveltaminen edellyttää. Vaihdettavien tietojen osalta sovelletaan unionin tietosuojasääntöjä, ja vastaanottavaa viranomaista sitoo sama luottamuksellisuus kuin tiedot lähettänyttä viranomaista.

II LUKU

YLEISVALTUUTUS

1 JAKSO

YLEINEN OSA

12 artikla

Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskeva yleisvaltuutus

1.  Jäsenvaltioiden on taattava vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tässä direktiivissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät saa estää yritystä tarjoamasta sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja, ellei tämä ole tarpeen SEUT 52 artiklan 1 kohdassa määrätyistä syistä. Jokainen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisvapauden rajoitus on perusteltava asianmukaisesti ja annettava tiedoksi komissiolle.

2.  Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen, jotka ovat muita kuin numeroista riippumattomia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja, tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia tai 46 ja 94 artiklassa tarkoitettuja käyttöä koskevia oikeuksia.

3.  Jos jäsenvaltio katsoo yleisvaltuutuksen alaisia yrityksiä koskevan ilmoitusvelvollisuuden olevan perusteltu, se voi edellyttää tällaisilta yrityksiltä ainoastaan ilmoituksen tekemistä kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltio ei saa edellyttää tällaisilta yrityksiltä toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen nimenomaisen päätöksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen saamista ennen kuin yleisvaltuutukseen perustuvia oikeuksia voidaan käyttää.

Yritys voi aloittaa toiminnan tehtyään mahdollisesti edellytettävän ilmoituksen ▌, noudattaen tarvittaessa kuitenkin tämän direktiivin mukaisten, käyttöä koskevista oikeuksista annettujen säännösten soveltamista. ▌

4.  Edellä 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus merkitsee vain sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa kansalliselle sääntelyviranomaiselle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjonta ja niiden vähimmäistietojen toimittamista, jotka BEREC ja viranomainen tarvitsevat voidakseen pitää rekisteriä tai luetteloa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajista. Tietoihin on sisällyttävä ainoastaan

a)  tarjoajan nimi;

b)  tarjoajan oikeudellinen asema ja muoto sekä rekisterinumero, jos tarjoaja on rekisteröity unionissa kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin;

c)  tarjoajan mahdollisen unionissa sijaitsevan päätoimipaikan maantieteellinen osoite ja mahdollinen jäsenvaltiossa oleva sivutoimipaikka;

d)  tarjoajan mahdollinen sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamiseen liittyvä verkkosivusto-osoite;

e)  yhteyshenkilö ja yhteystiedot;

f)  lyhyt kuvaus tarjottaviksi aiotuista verkoista tai palveluista;

g)  asianomainen jäsenvaltio; ja

h)  arvioitu toiminnan aloittamispäivä.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia.

Ilmoitusvaatimusten lähentämiseksi BEREC julkaisee ilmoitusmallia koskevat ohjeet ja ylläpitää unionin tietokantaa toimivaltaisille viranomaisille toimitetuista ilmoituksista. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä välitettävä BERECille sähköisesti kaikki ilmoitukset, jotka ne ovat vastaanottaneet. Toimivaltaisille viranomaisille ennen … päivää …kuuta … [kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] tehdyt ilmoitukset on välitettävä BERECille viimeistään … päivänä …kuuta … [kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta].

13 artikla

Yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskeviin oikeuksiin sisällytettävät ehdot ja erityisvelvollisuudet

1.  Sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaa koskevaan yleisvaltuutukseen sekä radiotaajuuksien ja numeroiden käyttöä koskeviin oikeuksiin voidaan soveltaa ainoastaan liitteessä I lueteltuja ehtoja. Näiden ehtojen on oltava syrjimättömiä, oikeasuhteisia ja avoimia, ja radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien osalta niillä on varmistettava radiotaajuuksien toimiva ja tehokas käyttö, sekä niiden on oltava 45 ja 51 artiklan mukaisia; numeroiden käyttöä koskevien oikeuksien osalta niiden on oltava 94 artiklan mukaisia.

2.  Tämän direktiivin 61 artiklan 1 ja 5 kohdan sekä 62 artiklan, 68 artiklan ja 83 artiklan mukaisesti sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajayrityksille tai yleispalveluvelvollisuuden alaisiksi nimetyille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajayrityksille mahdollisesti asetetut erityisvelvollisuudet on oikeudellisesti erotettava yleisvaltuutukseen perustuvista oikeuksista ja velvollisuuksista. Jotta järjestelmä olisi avoin, yleisvaltuutuksessa on viitattava niihin perusteisiin ja menettelyihin, joita sovelletaan määrättäessä tällaisia erityisvelvollisuuksia yksittäisille yrityksille.

3.  Yleisvaltuutus voi sisältää ainoastaan kyseistä alaa koskevia ehtoja, jotka luetellaan liitteessä I olevassa A, B ja C osassa, eikä siinä saa toistaa ehtoja, joita muun kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovelletaan yrityksiin.

4.  Jäsenvaltiot eivät myöntäessään radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöä koskevia oikeuksia saa toistaa yleisvaltuutuksen ehtoja.

14 artikla

Järjestelmien asennusoikeuksien ja yhteenliittämisoikeuksien käyttöä helpottavat lausunnot

Toimivaltaisten viranomaisten on yrityksen pyynnöstä viikon kuluessa annettava standardimuotoinen lausunto, jossa tarvittaessa vahvistetaan, että yritys on tehnyt 12 artiklan kohdan mukaisen ilmoituksen. Näissä lausunnoissa on eriteltävä, missä olosuhteissa sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisvaltuutuksen perusteella tarjoavalla yrityksellä on oikeus hakea oikeutta asentaa järjestelmiä, neuvotella yhteenliittämisestä ja saada käyttöoikeus tai yhteenliittäminen, ja jonka tarkoituksena on helpottaa näiden oikeuksien käyttöä esimerkiksi muilla hallinnon tasoilla tai suhteissa muihin. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, tällainen lausunto voidaan myös antaa ilman eri toimenpiteitä vastauksena 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

2 JAKSO

YLEISVALTUUTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

15 artikla

Luettelo yleisvaltuutuksesta johtuvista vähimmäisoikeuksista

1.  Tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti yleisvaltuutuksen saaneilla yrityksillä on oikeus:

a)  tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja;

b)  saada järjestelmien asentamista varten tarvittavia oikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi 43 artiklan mukaisesti;

c)  käyttää radiotaajuuksia sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteydessä 13, 46 ja 55 artiklassa säädetyin edellytyksin;

d)  saada numeroiden käyttöä varten tarvittavia oikeuksia koskevat hakemuksensa käsiteltäviksi 94 artiklan mukaisesti.

2.  Jos kyseiset yritykset tarjoavat sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja yleisölle, yleisvaltuutus antaa niille myös oikeuden:

a)  neuvotella yhteenliittämisestä muiden tietyn yleisvaltuutuksen piiriin unionissa kuuluvien, yleisölle sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoavien yritysten kanssa ja tarvittaessa saada näiltä käyttöoikeus tai yhteenliittäminen tämän direktiivin mukaisesti;

b)  saada mahdollisuus tulla nimetyiksi tarjoamaan yleispalveluvelvollisuuteen kuuluvia eri osatekijöitä tai kattamaan jäsenvaltion alueen eri osat 86 tai 87 artiklan mukaisesti.

16 artikla

Hallinnolliset maksut

1.  Yleisvaltuutuksen mukaisesti sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoaville yrityksille tai käyttöä koskevan oikeuden saaneille asetetut hallinnolliset maksut on:

a)  määriteltävä niin, että ne kattavat kokonaisuudessaan ainoastaan yleisvaltuutusjärjestelmän, käyttöä koskevien oikeuksien ja 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien hallinnoinnista, valvonnasta ja toteuttamisesta aiheutuvat hallinnolliset kustannukset, joihin voivat sisältyä kustannukset, jotka aiheutuvat kansainvälisestä yhteistyöstä, yhdenmukaistamisesta ja standardisoinnista, markkina-analyyseista, ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen seurannasta sekä muusta markkinoiden valvonnasta, samoin kuin sekundäärilainsäädännön ja hallinnollisten päätösten, kuten käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä koskevien päätösten valmistelusta ja voimaan saattamisesta; ja

b)  määrättävä yksittäisille yrityksille puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jolla saadaan hallinnolliset lisäkustannukset ja niistä aiheutuvat maksut saadaan mahdollisimman pieniksi.

Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta hallinnollisia maksuja yrityksiin, joiden liikevaihto on ▌ tietyn kynnyksen alapuolella tai joiden toiminta ei johda vähimmäismarkkinaosuuteen tai joiden toiminta-alue on hyvin pieni.

2.  Jos kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset perivät hallinnollisia maksuja, niiden on julkaistava vuosikatsaus hallinnollisista kustannuksistaan ja perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärästä. Näitä maksuja on tarkistettava asianmukaisesti perittyjen hallinnollisten maksujen kokonaismäärän ja hallinnollisten kustannusten välinen erotus huomioon ottaen.

17 artikla

Kirjanpidon eriyttäminen ja tilinpäätökset

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava yleisölle sähköisten viestintäverkkoja ja -palveluja ja tarjoavia yrityksiä, joilla on erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen muilla aloilla samassa tai jossain toisessa jäsenvaltiossa

a)  pitämään erillistä kirjanpitoa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvän toiminnan osalta samassa laajuudessa, kuin se vaatisi siinä tapauksessa, että kyseistä toimintaa harjoittaisi oikeudellisesti itsenäinen yksikkö, jotta voidaan yksilöidä kaikki meno- ja tuloerät sekä niiden laskentaperuste ja käytetyt yksityiskohtaiset kohdentamismenetelmät, mukaan luettuna eritelty selvitys kiinteästä omaisuudesta ja rakenteellisista kustannuksista, tai

b)  erottamaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvä toiminta rakenteellisesti muista toiminnoista.

Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sellaisiin yrityksiin, joiden sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjontaan liittyvä vuosittainen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa on alle 50 miljoonaa euroa.

2.  Jos yleisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajayrityksiä eivät koske yhtiöoikeuden mukaiset vaatimukset eivätkä ne täytä unionin oikeuden kirjanpitosäännöissä olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevia vaatimuksia, niiden tilinpäätökset on laadittava ja annettava riippumattoman tilintarkastajan tarkastettavaksi ja julkaistava. Tilintarkastuksen on tapahduttava asiaankuuluvien kansallisten ja unionin sääntöjen mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa vaadittuun erilliseen kirjanpitoon.

3 JAKSO

MUUTTAMINEN JA PERUUTTAMINEN

18 artikla

Oikeuksien ja velvollisuuksien muuttaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisvaltuutuksia, radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksia ja järjestelmien asennusoikeuksia koskevia oikeuksia, ehtoja ja menettelyjä voidaan muuttaa ainoastaan objektiivisesti perustelluissa tapauksissa ja oikeasuhteisesti, ottaen tarvittaessa huomioon radiotaajuuksien ja numeroiden siirrettäviin käyttöoikeuksiin sovellettavat erityisehdot.

2.  Aikomuksesta tehdä tällaisia muutoksia on tehtävä ilmoitus asianmukaisella tavalla, ja asianomaisille osapuolille, myös käyttäjille ja kuluttajille, on annettava riittävä aikailmaista näkemyksensä ehdotetuista muutoksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ehdotetut muutokset ovat vähäisiä ja niistä on sovittu oikeuksien tai yleisvaltuutuksen haltijan kanssa. Poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta tämä aika on vähintään neljä viikkoa,

Päätökseen tehtävät muutokset on julkaistava perusteluineen.

19 artikla

Oikeuksien rajoittaminen tai peruuttaminen

1.  Jäsenvaltiot eivät saa rajoittaa tai peruuttaa järjestelmien asennusoikeuksia tai radiotaajuuksien tai numerovarojen käyttöoikeuksia ennen niiden voimassaoloajan päättymistä muutoin kuin 2 kohdan mukaisesti perustelluissa tapauksissa ja soveltuvin osin liitteen I sekä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, jotka koskevat oikeuksien peruutusten johdosta myönnettävää korvausta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamista.

2.  Ottaen huomioon tarve varmistaa radiotaajuuksien tehokas käyttö tai päätöksen 676/2002/EY 4 artiklan nojalla hyväksyttyjen yhdenmukaisten edellytysten täytäntöönpano jäsenvaltiot voivat sallia radiotaajuuksien käyttöoikeuksien, mukaan lukien tämän direktiivin 49 artiklassa tarkoitettujen oikeuksien, rajoittamisen tai peruuttamisen etukäteen vahvistettujen ja selvästi määriteltyjen menettelyjen mukaisesti suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatetta noudattaen. Tällaisessa tapauksessa kyseisten oikeuksien haltijoille voidaan tarvittaessa myöntää asianmukainen korvaus unionin oikeuden ja asiaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti.

3.  Tämän direktiivin 45 artiklan 4 tai 5 kohdan soveltamisesta johtuva radiotaajuuden käytön muutos ei ole itsessään peruste radiotaajuuden käyttöoikeuden peruttamiselle.

4.  Kaikista aikeista rajoittaa tai peruuttaa radiotaajuuksien tai numerovarojen käyttöä koskevaa yleisvaltuutusta tai yksittäisiä oikeuksia ilman oikeuksien haltijan suostumusta on kuultava asianomaisia osapuolia 23 artiklan mukaisesti.

III LUKU

Tiedonvaihto, kartoitukset ja kuulemismenettely

20 artikla

Tietopyyntö yrityksille

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tai liitännäistoimintojen tai -palvelujen tarjoajayritykset toimittavat kaikki tarvittavat tiedot, taloudelliset tiedot mukaan lukien, jotta kansalliset sääntelyviranomaiset, muut toimivaltaiset viranomaiset ja BEREC voivat varmistua siitä, että tämän direktiivin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/…(47)(48) säännöksiä tai niiden mukaisesti hyväksyttyjä päätöksiä tai kannanottoja noudatetaan. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja, jos muiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää, kyseisillä muilla viranomaisilla, on valtuudet vaatia näitä yrityksiä toimittamaan erityisesti tiedot sellaisista tulevista verkkojen tai palvelujen uudistuksista, joilla voi olla vaikutuksia tukkutason palveluihin, joita ne tarjoavat kilpailijoille, ja lisäksi sähköisiä viestintäverkkoja ja liitännäistoimintoja koskevia paikallistason tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta voidaan tehdä maantieteellinen kartoitus ja nimetä alueet 22 artiklan mukaisesti. ▌

Jos ensimmäisen alakohdan mukaisesti kerätyt tiedot eivät riitä kansallisen sääntelyviranomaisen, muiden toimivaltaisten viranomaisten ja BERECin sääntelytehtävien hoitamiseen unionin oikeuden mukaisesti, tietoja voidaan pyytää muilta asiaankuuluvilta yrityksiltä, jotka toimivat sähköisen viestinnän alalla tai siihen läheisesti liittyvillä aloilla.

Yrityksiä, joilla katsotaan olevan huomattava markkinavoima tukkumarkkinoilla, voidaan myös vaatia toimittamaan kirjanpitotietoa vähittäismarkkinoista, jotka liittyvät kyseisiin tukkumarkkinoihin.

Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää tietoja toimenpiteistä direktiivillä 2014/61/EU perustetusta yhtenäisestä tiedotuspisteestä.

Tietopyynnön on oltava oikeassa suhteessa tehtävien suorittamiseen nähden ja se on perusteltava.

Yritysten on toimitettava pyydetyt tiedot viipymättä edellytetyn aikataulun mukaisesti ja vaaditulla tarkkuudella.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle sen perustellusta pyynnöstä tiedot, joita se tarvitsee suorittaessaan SEUT-sopimuksen mukaisia tehtäviään. Komission pyytämien tietojen on oltava oikeasuhteisia näiden tehtävien suorittamiseen nähden. Jos annetuissa tiedoissa viitataan tietoihin, joita yritykset ovat aiemmin toimittaneet viranomaisen pyynnöstä, näille yrityksille on ilmoitettava asiasta. Siinä määrin kuin se on tarpeen ja jollei tiedot antanut viranomainen nimenomaisesti ja perustellusti toisin pyydä, komissio asettaa tiedot myös muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten saataville.

Jollei 3 kohdan vaatimuksista muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietylle viranomaiselle toimitetut tiedot voidaan perustellusta pyynnöstä asettaa saman tai muun jäsenvaltion jonkin vastaavan viranomaisen ja BERECin saataville, jos näiden viranomaisten tai BERECin unionin oikeuden mukaisten tehtävien hoitaminen sitä edellyttää.

3.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen katsoo, että 1 kohdan nojalla kerätyt tiedot, maantieteellisen kartoituksen yhteydessä kerätyt tiedot mukaan luettuna, ovat liikesalaisuuksia ▌ koskevien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti luottamuksellisia, komission, BERECin ja kaikkien muiden toimivaltaisten viranomaisten on turvattava tällainen luottamuksellisuus. Tällainen luottamuksellisuus ei saa estää tietojen oikea-aikaista jakamista toimivaltaisen viranomaisen, komission, BERECin ja muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten välillä tämän direktiivin soveltamisen tarkastelua, seurantaa ja valvontaa varten.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat nämä tiedot, jos ne edistävät avoimia ja kilpailuun perustuvia markkinoita, kuitenkin niin, että yleisön oikeutta tutustua tietoihin koskevaa kansallista lainsäädäntöä sekä liikesalaisuuksia ja henkilötietojen suojaa koskevia kansallisia ja unionin sääntöjä noudatetaan.

5.  Kansallisten sääntely-ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen yleistä saatavuutta koskevat ehdot sekä myös tiedonsaantiin liittyvät menettelyt.

21 artikla

Yleisvaltuutuksen, käyttöä koskevien oikeuksien tai erityisvelvollisuuksien nojalla vaadittavat tiedot

1.  Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat, tämän kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan mukaisesti pyydettyjä tietoja ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön kuin yleisvaltuutukseen perustuvia raportointi- ja tiedonantovelvollisuuksia, vaatia ▌yrityksiltä yleisvaltuutuksen, käyttöä koskevien oikeuksien tai 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien nojalla vain sellaisia tietoja, jotka ovat asiaankuuluvia ja objektiivisesti perusteltavissa erityisesti seuraavista syistä:

a)  liitteessä I olevan A osan 1 kohdan, D osan 2 ja 6 kohdan ja E osan 2 ja 7 kohdan ehtojen ja 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien noudattamisen tarkastaminen järjestelmällisesti tai tapauskohtaisesti;

b)  liitteen I ehtojen noudattamisen tapauskohtainen tarkastaminen, jos asiasta on tehty valitus tai jos toimivaltaisella viranomaisella on muita syitä olettaa, ettei jotain ehtoa noudateta, tai jos toimivaltainen viranomainen aloittaa tutkinnan omasta aloitteestaan;

c)  käyttöä koskevien oikeuksien myöntämiseen liittyvät menettelyt ja niitä koskevien pyyntöjen arviointi;

d)  palvelujen laatua ja hintoja koskevien, kuluttajien eduksi suoritettavien vertailevien katsausten julkaiseminen;

e)  selkeästi määriteltyjen tilastojen, raporttien tai tutkimusten kokoaminen;

f)  tässä direktiivissä tarkoitetun markkina-analyysin tekeminen, mukaan lukien markkina-analyysin kohteena oleviin markkinoihin liittyviä tarjontaketjun loppupään markkinoita tai vähittäismarkkinoita koskevat tiedot;

g)  radiotaajuuksien ja numerovarojen tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin vahvistaminen;

h)  sellaisten tulevien verkkojen tai palvelujen uudistusten arvioiminen, joilla voi olla vaikutuksia kilpailijoille tarjottaviin tukkutason palveluihin, alueen kattavuuteen, loppukäyttäjien käytettävissä oleviin yhteyksiin tai ▌ alueiden nimeämiseen 22 artiklan nojalla.

i)  maantieteellisten kartoitusten tekeminen;

j)  vastaaminen BERECin esittämiin perusteltuihin tietopyyntöihin.

Ensimmäisen alakohdan a, b ja d–j alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei saa vaatia ennen markkinoille pääsyä eikä markkinoille pääsyn edellytyksenä.

BEREC voi tarvittaessa laatia tietopyyntöjen malleja, jotta saadut tiedot voidaan helpommin esittää yhteen koottuina ja analysoida ne.

2.  Radiotaajuuksien käyttöä koskevien oikeuksien osalta 1 kohdassa tarkoitetut tiedot liittyvät erityisesti radiotaajuuksien tehokkaaseen käyttöön sekä radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien palvelun kattavuutta ja laatua koskeviin velvollisuuksiin sen varmistamiseksi, että niiden noudattaminen tarkastetaan.

3.  Jos kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset vaativat yrityksiltä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on ilmoitettava yrityksille tietojen tarkka käyttötarkoitus.

4.  Kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen ei saa toistaa tietopyyntöä, jonka BEREC on jo tehnyt asetuksen (EU) 2018/…(49) 40 artiklan nojalla, jos BEREC on asettanut vastaanottamansa tiedot kyseisten viranomaisten saataville.

22 artikla

Verkkojen käyttöönottoa koskevat maantieteelliset kartoitukset

1.  Kansallisten sääntely- ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä maantieteellinen kartoitus laajakaistan tarjoamiseen pystyvien sähköisten viestintäverkkojen, jäljempänä 'laajakaistaverkot', kattavuudesta viimeistään … päivänä …kuuta … [viiden vuoden kuluessa ▌tämän direktiivin voimaantulosta] ▌, ja se on päivitettävä vähintään joka kolmas vuosi sen jälkeen.

Maantieteellisessä kartoituksessa selvitetään laajakaistaverkkojen nykyinen maantieteellinen kattavuus kyseisten viranomaisten alueella, jotta kansalliset sääntely- ja/tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tässä direktiivissä vaaditut tehtävät ja tehdä valtiontukisääntöjen soveltamiseksi tarvittavia kartoituksia ▌.

Maantieteelliseen kartoitukseen voi sisältyä myös ennuste laajakaistaverkkojen, erittäin suuren kapasiteetin verkot mukaan lukien, kattavuudesta niiden alueella asiaankuuluvan viranomaisen määrittelemäksi ajanjaksoksi.

Tällaisen ennusteen on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, myös tiedot yritysten tai viranomaisten aikeista ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja sekä verkkojen merkittävistä parannuksista tai laajennuksista ▌vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Tätä varten kansallisten sääntelyviranomaisten ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on pyydettävä yrityksiltä ja viranomaisilta asianmukaiset tällaiset tiedot siltä osin kuin tällaisia tietoja on saatavilla ja ne voidaan toimittaa kohtuullisin toimin.

Kansallinen sääntelyviranomainen päättää sille tällä direktiivillä nimenomaisesti osoitettujen tehtävien osalta, miltä osin on asianmukaista turvautua kaikkiin tällaisen ennusteen yhteydessä kerättyihin tietoihin tai osaan kyseisistä tiedoista.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen ei tee maantieteellistä kartoitusta, se tehdään yhteistyössä sen kanssa siltä osin kuin kartoitus voi liittyä sen tehtäviin.

Maantieteellisessä kartoituksessa kerättyjen tietojen on oltava paikallisesti riittävän yksityiskohtaisia ja sisällettävä riittävästi tietoa palvelun laadusta ja muuttujista; sitä on lisäksi käsiteltävä 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.  Kansalliset sääntelyviranomaiset ja/tai muut toimivaltaiset viranomaiset voivat nimetä ▌ alueita, joiden aluerajat on tarkasti määritelty ja joilla 1 kohdan mukaisesti kerättyjen tietojen ja mahdollisesti laaditun ennusteen perusteella yksikään yritys tai viranomainen ei ole ottanut eikä suunnittele ottavansa asianomaisella ▌ ennustejaksolla käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoa taikka tekevänsä tai suunnittelevansa merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava nimetyt alueet.

3.  Asiaankuuluvat viranomaiset voivat pyytää nimetyllä ▌ alueella yrityksiä ja viranomaisia ilmoittamaan aikeistaan ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja asianmukaisella ennustejaksolla. Jos tällaisen pyynnön tuloksena jokin yritys tai viranomainen ilmoittaa tällaisista aikeistaan, asianomainen viranomainen voi velvoittaa muut yritykset ja viranomaiset ilmoittamaan mahdollisista aikeistaan ottaa käyttöön erittäin suuren kapasiteetin verkkoja tai tehdä merkittäviä parannuksia tai laajennuksia, joilla verkon suorituskyky nostetaan vähintään 100 Mbps:n latausnopeuteen kyseisellä alueella. Asianomaisten viranomaisten on täsmennettävä tällaisiin ilmoituksiin sisällytettävät tiedot, jotta voidaan varmistaa vähintään sama yksityiskohtaisuustaso kuin se, joka on otettu huomioon mahdollisessa 1 kohdan mukaisessa ennusteessa. Sen on myös kerrottava kiinnostuksensa ilmaisseelle yritykselle tai viranomaiselle, onko nimetyllä ▌ alueella NGA-verkko, jonka latausnopeus on alle 100 Mbps, tai onko tällaisen verkon ilmaantuminen todennäköinen 1 kohdan perusteella kerättyjen tietojen perusteella.

4.  Toteutettaessa toimenpiteitä 3 kohdan nojalla on noudatettava tehokasta, puolueetonta, avointa ja syrjimätöntä menettelyä, jossa yhtäkään yritystä ei lähtökohtaisesti suljeta ▌ menettelyn ulkopuolelle. ▌

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset sekä paikallis-, alue- ja kansalliset viranomaiset, jotka ovat vastuussa julkisten varojen myöntämisestä sähköisten viestintäverkkojen käyttöönottamiseen, kansallisten laajakaistasuunnitelmien laatimisesta, radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvien kattavuusvelvoitteiden määrittelemisestä ja yleispalveluvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvien palvelujen saatavuuden tarkistamisesta alueellaan, ottavat huomioon tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan nojalla toteutettujen maantieteellisten kartoitusten tulokset ja mahdolliset nimetyt ▌alueet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maantieteellisen kartoituksen tekevät viranomaiset antavat tällaiset tiedot sillä edellytyksellä, että vastaanottava viranomainen takaa saman luottamuksellisuuden ja liikesalaisuuksien suojelun tason kun tiedot antava viranomainen, sekä ilmoittavat tästä kyseiset tiedot antaneille osapuolille. Kyseiset tulokset on annettava pyynnöstä myös BERECin ja komission saataville samoin edellytyksin.

6.  Jos merkitykselliset tiedot eivät ole saatavilla markkinoilla, toimivaltaisten viranomaisten on asetettava maantieteellisten kartoitusten tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia, suoraan saataville direktiivin 2003/98/EY mukaisesti, jotta mahdollistetaan tietojen uudelleenkäyttö. Jos tällaisia välineitä ei ole saatavilla markkinoilla, niiden on myös asetettava saataville tietovälineitä, joiden avulla loppukäyttäjät ▌ voivat tarkastella yhteyksien saatavuutta eri alueilla sellaisella yksityiskohtaisuustasolla, joka on hyödyllinen loppukäyttäjän valitessa operaattoria tai palveluntarjoajaa.

7.  Maantieteellisten kartoitusten ja ennusteiden johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BEREC vahvistaa viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission ja kansallisten viranomaisten kanssa suuntaviivat kansallisille sääntely- ja/tai muille toimivaltaisille viranomaisille tästä artiklasta johtuvien velvoitteiden johdonmukaisen täytäntöönpanon edistämiseksi.

23 artikla

Kuulemismenettelyt ja avoimuus

1.  Lukuun ottamatta 26 tai 27 artiklan tai 32 artiklan 10 kohdan soveltamisalaan kuuluvia tapauksia jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kansalliset sääntely- tai muut toimivaltaiset viranomaiset aikovat tämän direktiivin mukaisesti toteuttaa sellaisia toimenpiteitä tai jos ne aikovat 45 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti säätää sellaisista rajoituksista, jotka vaikuttavat merkittävästi keskeisiin markkinoihin, ne antavat asianomaisille osapuolille mahdollisuuden esittää kohtuullisessa määräajassa lausuntonsa toimenpide-ehdotuksesta ottaen huomioon asian monitahoisuus ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa, poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on 35 artiklan soveltamiseksi ilmoitettava radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle julkistamisen ajankohtana kaikista sellaisista ehdotetuista toimenpiteistä, jotka kuuluvat 55 artiklan 2 kohdan mukaisen vertailevan tai kilpailuun perustuvan valintamenettelyn soveltamisalaan ja jotka liittyvät päätöksen N:o 676/2002 mukaisilla teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöön laajakaistan tarjoamiseen pystyvien langattomien sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen, jäljempänä ’langattomat laajakaistaverkot ja palvelut’, käytön mahdollistamiseksi.

3.  Kansallisten sääntely- ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava tiedot kansallisista kuulemismenettelyistään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan keskitetty tietopiste, jonka kautta on mahdollista saada tietoa kaikista senhetkisistä kuulemisista.

4.  Kuulemisten tulokset on annettava julkisesti saataville, jollei tietoja ole luokiteltu salassa pidettäviksi liikesalaisuuksia koskevan unionin ja kansallisen sääntöjen mukaisesti.

24 artikla

Asianomaisten osapuolten kuuleminen

1.  Jäsenvaltioiden on, siinä määrin kuin se on asianmukaista, varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, huomioon loppukäyttäjien, erityisesti kuluttajien, ja vammaisten loppukäyttäjien, sekä valmistajien ja sähköisiä viestintäverkkoja tai ‑palveluja tarjoavien yritysten näkemykset kysymyksissä, jotka koskevat kaikkia loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksia, myös vammaisten loppukäyttäjien vastaavia käyttömahdollisuuksia ja valinnanvaraa, yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, erityisesti silloin kun näillä kysymyksillä on huomattava vaikutus markkinoihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, perustavat vammaisille henkilöille esteettömän kuulemismekanismin, jolla varmistetaan, että niiden päätöksissä, jotka koskevat kysymyksiä, jotka liittyvät loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeuksiin yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen alalla, otetaan asianmukaisesti huomioon kuluttajien edut sähköisen viestinnän alalla.

2.  Asianomaiset osapuolet voivat kehittää toimivaltaisten viranomaisten johdolla, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, järjestelmiä, joihin osallistuu kuluttajia, käyttäjäryhmiä ja palveluntarjoajia ja joiden tavoitteena on parantaa palvelujen yleistä laatua muun muassa kehittämällä käytännesääntöjä ja toimintastandardeja ja valvomalla niiden soveltamista.

3.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat edistää, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa ▌, yhteistyötä sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajayritysten välillä sekä sellaisten alojen välillä, jotka pyrkivät tukemaan laillista sisältöä sähköisissä viestintäverkoissa ja -palveluissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka ovat yhdenmukaisia kulttuuri- ja mediapolitiikan tavoitteita, kuten kulttuurista moninaisuutta ja monikielisyyttä sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, edistävän unionin oikeuden kanssa. Tällainen yhteistyö voi kattaa myös 103 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettavien, yleiseen etuun liittyvien tietojen koordinoinnin.

25 artikla

Tuomioistuimen ulkopuoliset riitojenratkaisumenettelyt

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen tai toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän direktiivin 102–107 artiklan ja 115 artiklan soveltamisesta, tai vähintään yksi riippumaton elin, jolla on toteen näytettyä kokemusta kyseisten artiklojen soveltamisesta, sisällytetään direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten luetteloon, jotta se voi toimia riitojenratkaisuelimenä palveluntarjoajien ja kuluttajien välisissä, tästä direktiivistä aiheutuvissa riidoissa, jotka liittyvät sopimusten täytäntöönpanoon. Jäsenvaltiot voivat laajentaa kyseisen viranomaisen tai elimen tarjoamien vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöoikeutta muihin loppukäyttäjiin ▌ kuin kuluttajiin, erityisesti mikroyrityksiin ja pienyrityksiin.

2.  Jos tällaisten riitojen osapuolet ovat eri jäsenvaltioista, jäsenvaltioiden on sovitettava toimintaansa yhteen riidan ratkaisemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2013/11/EU soveltamista.

26 artikla

Yritysten välisten riitojen ratkaisu

1.  Mikäli jossakin jäsenvaltiossa syntyy tämän direktiivin nojalla asetettuihin olemassa oleviin velvoitteisiin liittyvä riita sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien välille tai tällaisten yritysten ja sellaisten muiden jäsenvaltiossa toimivien yritysten välille, jotka hyötyvät käyttöoikeuksia tai yhteenliittämistä koskevista velvoitteista, tai jäsenvaltiossa toimivien sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajien ja liitännäistoimintojen tarjoajien välille, asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä ja 2 kohdan säännösten soveltamista rajoittamatta tehtävä mahdollisimman pian selvien ja tehokkaiden menettelyjen pohjalta ja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion on vaadittava, että kaikki osapuolet toimivat täydessä yhteistyössä kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat päättää olla ratkaisematta riita-asiaa, jos on olemassa muita keinoja, kuten sovittelu, jotka edistävät paremmin riidan nopeaa ratkaisemista 3 artiklan tavoitteiden mukaisesti. Kansallisen valvontaviranomaisen on ilmoitettava tästä osapuolille mahdollisimman pian. Jos riitaa ei ole ratkaistu neljän kuukauden kuluessa ja jos muutosta hakeva osapuoli ei ole saattanut sitä tuomioistuimen käsiteltäväksi, kansallisen sääntelyviranomaisen on jommankumman osapuolen pyynnöstä tehtävä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa sitova päätös riidan ratkaisemiseksi.

3.  Riitoja ratkaistessaan kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä päätöksiä, joilla pyritään 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Niiden velvollisuuksien, joita kansalliset sääntelyviranomaiset asettavat jollekin yritykselle riitaa ratkaistaessa, on oltava tämän direktiivin mukaisia.

4.  Kansallisen sääntelyviranomaisen päätös on julkistettava liikesalaisuutta koskevia määräyksiä noudattaen. Kansallisten sääntelyviranomaisten on esitettävä asianomaisille osapuolille päätöksen täydelliset perustelut.

5.  Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.

27 artikla

Rajat ylittävien riitojen ratkaisu

1.  Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa, eri jäsenvaltioista tulevien yritysten välisissä rajat ylittävissä riidoissa sovelletaan tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa. Kyseisiä säännöksiä ei sovelleta 28 artiklan soveltamisalaan kuuluviin radiotaajuuksien koordinaatiota koskeviin riitoihin.

2.  Riidan osapuoli voi antaa riidan yhden tai useamman asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen käsiteltäväksi. Jos riita vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, toimivaltaisten kansallisten sääntelyviranomaisten on ilmoitettava riidasta BERECille riidan ratkaisemiseksi johdonmukaisella tavalla 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti.

3.  Kun tällainen ilmoitus on tehty, BERECin on annettava lausunto, jossa pyydetään yhtä tai useampaa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista toteuttamaan riidan ratkaisemiseksi jokin toimenpide tai pidättäytymään toimenpiteestä, mahdollisimman lyhyessä ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa, lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita.

4.  Kansallisen sääntelyviranomaisen, jolla on toimivalta riidan jonkin näkökohdan suhteen, on odotettava BERECin lausuntoa ennen kuin se ryhtyy toimenpiteisiin. Jos kilpailun turvaamiseksi ja loppukuluttajien etujen suojaamiseksi on poikkeuksellisissa olosuhteissa toimittava kiireellisesti, kansallinen sääntelyviranomainen voi joko osapuolten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet.

5.  Niiden velvollisuuksien, jotka kansallinen sääntelyviranomainen asettaa yritykselle osana riidan ratkaisua, on oltava tämän direktiivin mukaisia, niissä on otettava BERECin antama lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon ja ne on vahvistettava yhden kuukauden kuluessa tällaisesta lausunnosta.

6.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu menettely ei estä osapuolia panemasta vireille oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa.

28 artikla

Radiotaajuuksien koordinointi jäsenvaltioiden kesken

1.  Jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että radiotaajuuksien käyttö on järjestetty niiden alueella niin, ettei millään muulla jäsenvaltiolla ole estettä sallia alueellaan yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöä unionin lainsäädännön mukaisesti erityisesti jäsenvaltioiden rajat ylittävien haitallisten häiriöiden aiheutumisen vuoksi.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tätä varten kaikki tarvittavat toimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisestä lainsäädännöstä ja asiaan kuuluvista kansainvälisistä sopimuksista, kuten ITU:n radio-ohjesäännöistä ja ITU:n radioviestinnän alueellisista sopimuksista, johtuvien velvoitteiden soveltamista.

2.  Jäsenvaltioiden on tehtävä radiotaajuuksien käyttöä koskevan rajatylittävän koordinoinnin yhteydessä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kautta, ▌jotta voidaan

a)  varmistaa 1 kohdan noudattaminen;

b)  ratkaista jäsenvaltioiden väliset sekä kolmansien maiden kanssa syntyvät ongelmat tai riidat, jotka liittyvät rajaylittävään koordinaatioon tai rajatylittäviin haitallisiin häiriöihin, jotka estävät jäsenvaltioita käyttämästä yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia alueellaan.

3.  Jäsenvaltio, jota asia koskee ▌, voi 1 kohdan noudattamisen varmistamiseksi pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä tukea sellaisen ongelman tai riidan ratkaisemiseen, joka liittyy rajaylittävään koordinaatioon tai rajatylittäviin haitallisiin häiriöihin. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä voi tarvittaessa esittää lausunnossaan koordinoidun ratkaisun tällaiseen ongelmaan tai riitaan.

4.  Jos tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuilla toimilla ei ole saatu ratkaistua ongelmaa tai riitaa ja jos jäsenvaltio, jota asia koskee, ▌ sitä pyytää, komissio, joka ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän mahdollisen lausunnon, jossa suositellaan 3 kohdan mukaista koordinoitua ratkaisua, voi hyväksyä niille jäsenvaltioille, joita ratkaisematta olevat haitalliset häiriöt koskevat, osoitettuja päätöksiä sellaisten kahden tai useamman jäsenvaltion rajat ylittävien haitallisten häiriöiden poistamiseksi, jotka estävät jäsenvaltioita käyttämästä alueellaan yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Unionin on sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota asia koskee, annettava oikeudellista, poliittista ja teknistä tukea radiotaajuuksien koordinointikysymysten ratkaisemiseksi unionin naapurimaiden, myös jäsenehdokasmaiden ja liittyvien maiden, kanssa, niin, että jäsenvaltiot, joita asia koskee, voivat noudattaa unionin lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan. Tällaista apua antaessaan unioni edistää unionin toimintapolitiikkojen toteuttamista.

III OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

29 artikla

Seuraamukset

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, mukaan lukien tarvittaessa sakot ja muut kuin rikosoikeudelliset ennalta vahvistetut seuraamukset tai uhkasakot, joita sovelletaan tämän direktiivin tai komission, kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen tämän direktiivin nojalla antaman oikeudellisesti sitovan päätöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden soveltamisen varmistamiseksi. Kansalliset sääntely- ja muut toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä tällaisia seuraamuksia kansallisen ▌ lainsäädännön mukaisissa rajoissa. Seuraamusten on oltava asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. ▌

2.  Jäsenvaltioiden on säädettävä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn liittyvistä seuraamuksista ainoastaan, jos yritys tai viranomainen tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomuuden vuoksi antaa harhaanjohtavia, virheellisiä tai puutteellisia tietoja.

Määriteltäessä yritykselle tai viranomaiselle määrätyn sakon tai uhkasakon määrää, jonka perusteena on tarkoituksellinen tai törkeästä huolimattomuudesta johtuva harhaanjohtavien, virheellisten tai puutteellisten tietojen antaminen 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn yhteydessä, on otettava huomioon muun muassa, onko yrityksen tai viranomaisen toiminta vaikuttanut haitallisesti kilpailuun, ja erityisesti, onko yritys tai viranomainen alun perin toimittamiensa tai päivittämiensä tietojen vastaisesti ottanut käyttöön, parantanut tai laajentanut verkkoa tai ollut ottamatta sitä käyttöön esittämättä objektiivista perustetta tälle suunnitelman muutokselle.

30 artikla

Yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtojen ja erityisvelvollisuuksien noudattaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset seuraavat ja valvovat yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtojen, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien sekä velvollisuuden käyttää radiotaajuuksia tehokkaasti 4 artiklan, 45 artiklan 1 kohdan ja 47 artiklan mukaisesti noudattamista.

Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet 21 artiklan mukaisesti edellyttää, että yritykset, jotka kuuluvat yleisvaltuutuksen piiriin tai joilla on radiotaajuuksien tai numerovarojen käyttöoikeuksia, antavat kaikki tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtoja ja 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia noudatetaan.

2.  Jos ▌ toimivaltainen viranomainen toteaa, ettei yritys täytä yhtä tai useampaa yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtoa tai ei noudata 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia, sen on ilmoitettava tästä yritykselle ja annettava sille mahdollisuus esittää näkemyksensä kohtuullisen määräajan kuluessa.

3.  Toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet vaatia 2 kohdassa tarkoitetun laiminlyönnin lopettamista joko välittömästi tai kohtuullisen määräajan kuluessa ja sen on toteutettava tarpeelliset ja oikeasuhteiset toimenpiteet ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi.

Tältä osin jäsenvaltioiden on valtuutettava toimivaltaiset viranomaiset

a)  määräämään tarvittaessa varoittavia taloudellisia seuraamuksia, joihin voi sisältyä takautuvia uhkasakkoja; ja

b)  antamaan määräyksiä sellaisen palvelun tai palvelupaketin tarjoamisen lopettamisesta tai lykkäämisestä, joka jatkuessaan voisi ▌ aiheuttaa huomattavaa haittaa kilpailulle, kunnes direktiivin 67 artiklan mukaisen markkina-analyysin jälkeen asetettuja käyttöoikeuksia koskevia velvollisuuksia noudatetaan.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimenpiteistä ja niiden perusteluista kyseiselle yritykselle viipymättä, ja yritykselle on tällöin asetettava kohtuullinen määräaika toimenpiteen noudattamiseksi.

4.  Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on valtuutettava toimivaltainen viranomainen määräämään tarvittaessa yritykselle taloudellisia seuraamuksia, jos se ei ole noudattanut velvollisuuttaan toimittaa 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa ja 69 artiklassa edellytetyt tiedot ▌ toimivaltaisen viranomaisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

5.  Tapauksissa, joissa yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtoja tai 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia on rikottu vakavasti tai toistuvasti ja joissa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ehtojen ja velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat epäonnistuneet, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌ toimivaltaiset viranomaiset voivat estää yritystä jatkamasta sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoamista taikka peruuttaa käyttöoikeudet toistaiseksi tai kokonaan. Jäsenvaltioiden on valtuutettava toimivaltainen viranomainen määräämään asianmukaisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Tällaisia seuraamuksia voidaan soveltaa minkä tahansa rikkomisen koko ajalta, vaikka se olisi sittemmin oikaistu.

6.  Sen estämättä, mitä tämän artiklan 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään, jos toimivaltaisella viranomaisella on näyttöä siitä, että yleisvaltuutuksen tai radiotaajuuksien ja numerovarojen käyttöoikeuksien ehtojen tai 13 artiklan 2 kohdassa tai 47 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen erityisvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai kansanterveydelle tai aiheutuu vastedes vakavia taloudellisia tai toiminnallisia ongelmia muille sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajille tai käyttäjille tai muille radiotaajuuksien käyttäjille, se voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Toimivalaisen viranomaisen on annettava kyseiselle yritykselle sen jälkeen kohtuullinen tilaisuus ilmaista kantansa ja ehdottaa ratkaisuja puutteiden korjaamiseksi. Tarvittaessa toimivaltainen viranomainen voi vahvistaa väliaikaistoimenpiteet, jotka ovat voimassa enintään kolme kuukautta, mutta joita voidaan jatkaa enintään kolmella kuukaudella tapauksissa, joissa täytäntöönpanotoimenpiteitä ei ole saatettu päätökseen.

7.  Yrityksillä on oikeus hakea 31 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muutosta tämän artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin.

31 artikla

Muutoksenhakuoikeus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaat järjestelmät, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja tai liitännäistoimintoja tarjoava yritys, johon toimivaltaisen viranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on ▌ riippumaton asianomaisista osapuolista ja ulkopuolisesta väliintulosta tai poliittisesta painostuksesta, joka voisi vaarantaa sen käsiteltäväksi tulevien asioiden riippumattoman arvioinnin. Tällä elimellä, joka voi olla tuomioistuin, on oltava tehtäviensä tehokkaan hoitamisen edellyttämä asiantuntemus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapaukseen liittyvät tosiseikat otetaan asianmukaisesti huomioon.

Toimivaltaisen viranomaisen päätös on voimassa, kunnes muutoksenhakuprosessissa on annettu ratkaisu, jollei määrätä tilapäisiä toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2.  Jollei tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuelin ole luonteeltaan tuomioistuin, sen on aina annettava päätökselleen kirjalliset perustelut. Päätöksestä on tällöin voitava lisäksi valittaa SEUT 267 artiklassa tarkoitettuun jäsenvaltion tuomioistuimeen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on toimiva muutoksenhakujärjestelmä.

3.  Jäsenvaltioiden on kerättävä tiedot muutoksenhakujen aiheista, muutoksenhakujen määrästä, muutoksenhakumenettelyjen kestosta ja tilapäisten toimenpiteiden määräämisestä tehtyjen päätösten määrästä. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot sekä päätökset tai tuomiot komissiolle ja BERECille niiden perustellusta pyynnöstä.

IV OSASTO

SISÄMARKKINAMENETTELYT

I LUKU

32 artikla

Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden vakiinnuttaminen

1.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on tämän direktiivin mukaisia tehtäviään toteuttaessaan otettava 3 artiklassa vahvistetut tavoitteet mahdollisimman tarkasti huomioon.

2.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on myötävaikutettava sisämarkkinoiden kehittymiseen toimimalla avoimella tavalla yhteistyössä sekä keskenään että komission ja BERECin kanssa, tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten niiden on erityisesti toimittava yhteistyössä komission ja BERECin kanssa sellaisten välineiden ja korjaavien toimien löytämiseksi, jotka soveltuvat parhaiten tietyntyyppisten markkinatilanteiden hoitoon.

3.  Jollei 34 artiklan mukaisesti hyväksytyissä suosituksissa tai suuntaviivoissa toisin määrätä, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo 23 artiklan nojalla mahdollisesti tarvittavan kuulemisen jälkeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka

a)  kuuluvat 61, 64, 67, 68 tai 83 artiklan soveltamisalaan; ja

b)  vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan,

sen on julkaistava toimenpide-ehdotus sekä ilmoitettava siitä perusteluineen samaan aikaan komissiolle, BERECille ja muiden jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti ▌. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla, BERECillä ja komissiolla on mahdollisuus antaa lausuntonsa toimenpide-ehdotuksesta yhden kuukauden kuluessa. Tätä yhden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää.

4.  Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella, jos kyseisellä toimenpiteellä pyritään

a)  sellaisen merkityksellisen markkinan määrittelemiseen, joka eroaa 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa määritellyistä; tai

b)  päättämään, onko jollakin yrityksellä joko yksin tai yhdessä muiden kanssa huomattava markkinavoima 67 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti,

ja jos toimenpide vahingoittaisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa, ja komissio on ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle, että se katsoo toimenpide-ehdotuksen muodostavan esteen sisämarkkinoille tai että se epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden kanssa. Tätä kahden kuukauden määräaikaa ei voida pidentää. Komissio ilmoittaa tässä tapauksessa BERECille ja kansallisille sääntelyviranomaisille varaumistaan ja julkaisee ne samanaikaisesti.

5.  BEREC julkaisee 4 kohdassa tarkoitetusta komission varaumasta lausunnon, jossa se ilmaisee, pitääkö se tarpeellisena pitää toimenpide-ehdotus voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa se, ja esittää tältä osin tarvittaessa yksityiskohtaisia ehdotuksia.

6.  Komissio voi 4 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan kuluessa joko

a)  tehdä päätöksen, jolla asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus; tai

b)  päättää poistaa 4 kohdassa tarkoitetun varaumansa.

Komission on ennen päätöksen tekemistä otettava mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunto.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset muutosehdotukset.

7.  Kansallisen sääntelyviranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kuuden kuukauden kuluessa komission tämän artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti tekemästä päätöksestä, jolla komissio vaatii kansallista sääntelyviranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksen. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on järjestettävä julkinen kuuleminen 23 artiklan mukaisesti ja tehtävä uusi ilmoitus muutetusta toimenpide-ehdotuksesta komissiolle tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

8.  Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava muiden kansallisten sääntelyviranomaisten, BERECin ja komission lausunnot mahdollisimman tarkasti huomioon ja se voi, 4 kohdassa ja 6 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen, jolloin sen on annettava mainittu lopullinen toimenpide-ehdotus tiedoksi komissiolle.

9.  Kansallisen sääntelyviranomaisen on annettava komissiolle ja BERECille tiedoksi kaikki hyväksytyt lopulliset toimenpiteet, jotka kuuluvat 3 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan.

10.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen poikkeuksellisissa olosuhteissa katsoo, että kilpailun turvaamiseksi ja kuluttajien etujen suojaamiseksi on toimittava kiireellisesti 3 ja 4 kohdassa säädetystä menettelystä poiketen, se voi hyväksyä oikeasuhteiset ja tilapäiset toimenpiteet välittömästi. Sen on viipymättä ilmoitettava näistä toimenpiteistä perusteluineen komissiolle, muille kansallisille sääntelyviranomaisille ja BERECille. Kansallisen sääntelyviranomaisen päätökseen tällaisten toimenpiteiden muuttamisesta pysyviksi tai niiden soveltamisajan pidentämiseen sovelletaan 3 ja 4 kohtaa.

11.  Kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa toimenpide-ehdotuksen missä tahansa vaiheessa.

33 artikla

Menettely korjaavien toimien johdonmukaiseksi soveltamiseksi

1.  Kun 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan yritystä koskeva velvollisuus soveltaen 61 artiklaa tai 67 artiklaa yhdessä 69–76 artiklan ja 83 artiklan kanssa, komissio voi 32 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhden kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja BERECille perusteet, joiden vuoksi se katsoo, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen sisämarkkinoille, tai epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Tällöin toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta.

Jos tällaista ilmoitusta ei tehdä, asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission, BERECin tai muun kansallisen sääntelyviranomaisen mahdollisesti esittämät huomautukset.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa komissio, BEREC ja asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen tekevät läheistä yhteistyötä yksilöidäkseen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kannalta asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen ottaen samalla huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä.

3.  Kuuden viikon kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan alkamisesta BEREC ▌ antaa 1 kohdassa tarkoitetusta komission ilmoituksesta lausunnon, jossa se ilmaisee, pitääkö se tarpeellisena toimenpide-ehdotuksen muuttamista tai peruuttamista, ja esittää tältä osin tarvittaessa yksityiskohtaisia ehdotuksia. Lausunto on perusteltava ja julkaistava.

4.  Jos BEREC yhtyy lausunnossaan komission esittämiin vakaviin epäilyihin, se tekee läheistä yhteistyötä asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen kanssa yksilöidäkseen asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen. Kansallinen sääntelyviranomainen voi ennen 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymistä joko

a)  muuttaa toimenpide-ehdotustaan tai perua sen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon 1 kohdassa tarkoitetun komission ilmoituksen sekä BERECin lausunnon; tai

b)  pitää toimenpide-ehdotuksensa voimassa.

5.  Komissio voi kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymisestä ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin mahdollisen lausunnon

a)  antaa suosituksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai perumaan se ja esitetään tältä osin yksityiskohtaisia ehdotuksia ja ilmoitetaan suosituksen perusteet varsinkin, jos BEREC ei yhdy komission esittämiin vakaviin epäilyihin;

b)  päättää poistaa 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut varaumansa; tai

c)  61 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan tai 76 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvien toimenpide-ehdotusten osalta tehdä päätöksen, jossa asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, jos BEREC yhtyy komission esittämiin vakaviin epäilyihin; päätökseen on liitettävä yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, että toimenpide-ehdotusta ei pidä hyväksyä, sekä yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi. Tällöin sovelletaan 32 artiklan 7 kohtaa soveltuvin osin.

6.  Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on antanut suosituksen 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tai poistanut varaumansa 5 kohdan b alakohdan mukaisesti, annettava komissiolle ja BERECille tiedoksi hyväksytty lopullinen toimenpide.

Määräaikaa voidaan jatkaa, jotta kansallinen sääntelyviranomainen voi järjestää julkisen kuulemisen 23 artiklan mukaisesti.

7.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen päättää olla muuttamatta tai perumatta toimenpide-ehdotusta 5 kohdan a alakohdan mukaisesti annetun suosituksen perusteella, sen on ilmoitettava päätöksensä perusteet.

8.  Kansallinen sääntelyviranomainen voi perua toimenpide-ehdotuksen missä tahansa menettelyn vaiheessa.

34 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

Kuultuaan asiaan liittyviä tahoja ja kansallisia sääntelyviranomaisia julkisesti ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunnon komissio voi hyväksyä 32 artiklaan liittyviä suosituksia tai suuntaviivoja, joissa määritellään 32 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavissa ilmoituksissa annettavien tietojen muoto, sisältö ja yksityiskohtaisuuden taso, olosuhteet, joissa ilmoituksia ei vaadita, sekä määräaikojen laskenta.

II LUKU

RADIOTAAJUUKSIEN JOHDONMUKAINEN JAKAMINEN

35 artikla

Vertaisarviointiprosessi

1.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen aikoo toteuttaa 55 artiklan 2 kohdan mukaisen valintamenettelyn, joka liittyy päätöksen N:o 676/2002/EY mukaisesti teknisillä täytäntöönpanotoimenpiteillä yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttöön langattomien laajakaistaverkkojen ja -palvelujen käytön mahdollistamiseksi, sen on ilmoitettava 23 artiklan mukaisesti radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevälle ryhmälle kaikista toimenpide-ehdotuksista, joihin sovelletaan vertailevaa tai kilpailuun perustuvaa valintamenettelyä 55 artiklan 2 kohdan nojalla, ja ilmoitettava, pyytääkö se radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevää ryhmää kutsumaan koolle vertaisarviointifoorumin ja milloin.

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän on pyynnöstä järjestettävä vertaisarviointifoorumi toimitetuista toimenpide-ehdotuksista keskustelemiseksi ja sen on helpotettava kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa kansallisten toimenpide-ehdotuksista.

Vertaisarviointifoorumi koostuu radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän jäsenistä, ja sen järjestää ja sen puheenjohtajana toimii kyseisen ryhmän jäsen.

2.   Viimeistään 23 artiklan mukaisesti toteutetun julkisen kuulemisen aikana radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä voi poikkeuksellisesti tehdä aloitteen vertaisarviointifoorumin koollekutsumiseksi sen järjestämistä koskevien menettelytapasääntöjen mukaisesti kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi valintamenettelyyn liittyvästä toimenpide-ehdotuksesta, jos se katsoo, että toimenpide-ehdotus rajoittaisi merkittävästi kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen valmiutta saavuttaa 3, 45, 46 ja 47 artiklassa vahvistetut tavoitteet.

3.  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä määrittää etukäteen ja julkistaa objektiiviset kriteerit vertaisarviointifoorumin poikkeuksellista koollekutsumista varten.

4.  Vertaisarviointifoorumin aikana kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen antaa selityksen siitä, kuinka toimenpide-ehdotus:

a)  edistää sisämarkkinoiden kehittämistä, palvelujen rajat ylittävää tarjoamista ja kilpailua sekä maksimoi kuluttajille koituvat hyödyt ja yleisesti ottaen saavuttaa tämän direktiivin 3, 45, 46 ja 47 artiklassa sekä päätöksissä N:o 676/2002/EY ja 243/2012/EU säädetyt tavoitteet;

b)  varmistaa radiotaajuuksien tehokkaan käytön; ja

c)  varmistaa radiotaajuuksien nykyisille ja tuleville käyttäjille vakaat ja ennustettavissa olevat investointiedellytykset otettaessa käyttöön verkkoja radiotaajuuksista riippuvaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten.

5.  Vertaisarviointifoorumiin saavat osallistua vapaaehtoisesti muiden toimivaltaisten viranomaisten ja BERECin asiantuntijat.

6.  Vertaisarviointifoorumi kutsutaan koolle vain kerran koko kansallisen valmistelu- ja kuulemisprosessin aikana yhdessä valintamenettelyssä, joka koskee yhtä tai useampaa radiotaajuusaluetta, jollei kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen pyydä kutsumaan sitä koolle uudelleen.

7.  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä voi kokousta pyytäneen kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyä selvityksen, jossa esitetään, kuinka toimenpide-ehdotuksella saavutetaan 4 kohdassa vahvistetut tavoitteet ja jossa otetaan huomioon vertaisarviointifoorumissa esitetyt näkemykset.

8.  Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä julkaisee vuosittain helmikuussa kertomuksen toimenpide-ehdotuksista, joita on käsitelty 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Kertomuksessa viitataan merkille pantuihin kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin. Kertomus julkaistaan vuosittain helmikuussa.

9.  Vertaisarviointifoorumin jälkeen radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä voi kokousta pyytäneen kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyä lausunnon toimenpide-ehdotuksesta.

36 artikla

Radiotaajuuksien yhdenmukaistettu jakaminen

Jos radiotaajuuksien käyttö on yhdenmukaistettu, niiden käyttöä koskevien oikeuksien ehdoista ja menettelyistä on sovittu, ja yritykset, joille radiotaajuudet jaetaan, on valittu kansainvälisten sopimusten ja unionin sääntöjen mukaisesti, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällaisten radiotaajuuksien käyttöä koskevat oikeudet sen mukaisesti. Edellyttäen, että kaikki kyseisten radiotaajuuksien käyttöä koskeviin oikeuksiin liittyvät kansalliset edellytykset on täytetty yhteisen valintaprosessin ollessa kyseessä, jäsenvaltiot eivät saa soveltaa muita ehtoja, lisäperusteita tai menettelyjä, jotka saattaisivat rajoittaa, muuttaa tai viivästyttää tällaisten radiotaajuuksien yhteistä jakamista asianmukaisella tavalla.

37 artikla

Yhteinen valtuutusprosessi radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseksi

Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi tehdä yhteistyötä toistensa ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän kanssa markkinatoimijoiden mahdollisesti osoittaman kiinnostuksen huomioon ottaen määrittelemällä yhdessä valtuutusprosessin yhteiset osatekijät ja tarvittaessa myös toteuttamalla yhdessä valintaprosessin radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien myöntämiseksi. ▌

Yhteistä valtuutusprosessia suunnitellessaan jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon seuraavat kriteerit:

a)  kansalliset toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät yksittäiset kansalliset valtuutusprosessit yhteisen aikataulun mukaisesti;

b)  siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiset ehdot ja menettelyt radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien valinnalle ja myöntämiselle;

c)  siinä on tarvittaessa määriteltävä asianomaisten jäsenvaltioiden yksittäisiin käyttöoikeuksiin liitettävät yhteiset tai vertailukelpoiset ehdot, joiden perusteella käyttäjille voidaan muun muassa myöntää samanlaisia radiotaajuuslohkoja;

d)  sen on oltava aina avoinna muille jäsenvaltioille siihen asti, kun yhteinen valtuutusprosessi on saatettu päätökseen.

Jos jäsenvaltiot eivät markkinatoimijoiden osoittamasta kiinnostuksesta huolimatta toimi yhdessä, niiden on ilmoitettava kyseisille markkinatoimijoille päätöksensä perusteena olevat syyt.

III LUKU

YHDENMUKAISTAMISMENETTELYT

38 artikla

Yhdenmukaistamismenettelyt

1.  Jos komissio toteaa, että eroavaisuudet kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä määritettyjä sääntelytehtäviä voivat luoda esteen sisämarkkinoille, komissio voi BERECin tai tapauksen mukaan radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen hyväksyä suosituksia tai tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan päätökset tämän direktiivin soveltamisen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi ja 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset ottavat 1 kohdassa tarkoitetut suositukset toiminnassaan mahdollisimman tarkasti huomioon. Jos kansallinen sääntely- tai muu toimivaltainen viranomainen päättää olla noudattamatta suositusta, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja perusteltava kantansa.

3.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyissä päätöksissä saadaan ainoastaan yksilöidä yhdenmukaistettu tai koordinoitu lähestymistapa, jolla puututaan seuraaviin seikkoihin:

a)  kansallisten sääntelyviranomaisten harjoittama yleisten sääntelytapojen epäyhdenmukainen täytäntöönpano sähköisen viestinnän markkinoiden sääntelyssä 64 ja 67 artiklaa sovellettaessa siltä osin kuin se muodostaa esteen sisämarkkinoille. Tämänkaltaisissa päätöksissä ei viitata kansallisten sääntelyviranomaisten 32 artiklan mukaisesti antamiin erityisiin ilmoituksiin; tällaisissa tapauksissa komissio tekee päätösehdotuksen

i)  vasta kun komission samasta asiasta antaman suosituksen hyväksymisestä on kulunut vähintään kaksi vuotta, ja

ii)  ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tällaisen päätöksen hyväksymistä koskevan BERECin lausunnon, jonka BEREC antaa kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnöstä;

b)  numerointi, mukaan luettuina numeroalueet, numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyys, numeron- tai osoitteenmuunnosjärjestelmät sekä yhteisen eurooppalaisen hätänumeron 112 käyttömahdollisuus.

4.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään 118 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  BEREC voi omasta aloitteestaan antaa komissiolle neuvoja sen suhteen, pitäisikö sen 1 kohdan mukaisesti hyväksyä jokin toimenpide.

6.  Jos komissio ei ole hyväksynyt päätöstä tai suositusta vuoden kuluessa siitä, kun BEREC on hyväksynyt lausunnon, jossa todetaan, että kansallisten sääntely- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä määritettyjä sääntelytehtäviä on eroavuuksia, jotka voisivat muodostaa esteen sisämarkkinoille, se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

Jos komissio on hyväksynyt suosituksen 1 kohdan mukaisesti, mutta esteitä sisämarkkinoille muodostavaa epäyhdenmukaista täytäntöönpanoa esiintyy vielä kaksi vuotta suosituksen antamisen jälkeen, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen 4 kohdan mukaisesti, jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu.

Jos komissio ei ole hyväksynyt päätöstä vuoden kuluessa toisen alakohdan nojalla hyväksytyn suosituksen antamisesta, se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ratkaisunsa perusteet ja julkistaa ne.

39 artikla

Standardointi

1.  Komissio laatii ja julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä muista kuin pakollisista standardeista tai eritelmistä luettelon, joka toimii perustana sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja ‑palvelujen yhdenmukaisen tarjonnan edistämisessä. Tarvittaessa komissio voi direktiivillä (EU) 2015/1535 perustettua komiteaa kuultuaan pyytää eurooppalaisia standardisoimisjärjestöjä, joita ovat Euroopan standardointikomitea (European Committee for Standardisation, CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (European Committee for Electrotechnical Standardisation, Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitos (European Telecommunications Standards Institute, ETSI), laatimaan standardeja.

2.  Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen standardien tai eritelmien käyttöä palvelujen, teknisten rajapintojen tai verkkotoimintojen tarjoamiseksi siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä palvelujen yhteentoimivuuden, päästä päähän -liitettävyyden varmistamiseksi, palveluntarjoajan vaihtamisen sekä numeroiden ja tunnisteiden siirrettävyyden helpottamiseksi sekä käyttäjien valinnanvapauden lisäämiseksi.

Kunnes standardit tai eritelmät on 1 kohdan mukaisesti julkaistu, jäsenvaltioiden on edistettävä eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen hyväksymien standardien tai eritelmien käyttöä.

Jos tällaisia standardeja tai eritelmiä ei ole, jäsenvaltioiden on edistettävä kansainvälisen teleliiton (International Telecommunications Union, ITU), Euroopan radio-, tel