Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2155(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0449/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0449/2018

Keskustelut :

PV 14/01/2019 - 21
CRE 14/01/2019 - 21

Äänestykset :

PV 15/01/2019 - 8.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0013

Hyväksytyt tekstit
PDF 157kWORD 51k
Tiistai 15. tammikuuta 2019 - Strasbourg Lopullinen painos
Uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävää EU:n erityislähettilästä koskevat EU:n suuntaviivat ja toimeksianto
P8_TA(2019)0013A8-0449/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2019 uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävää EU:n erityislähettilästä koskevista EU:n suuntaviivoista ja toimeksiannosta (2018/2155(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklassa, vuonna 1981 annetussa julistuksessa kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10, 21 ja 22 artiklassa vahvistetun ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kansainvälisen oikeudellisen suojelun,

–  ottaa huomioon 30. heinäkuuta 1993 annetun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston huomautuksen nro 22 vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklaan ja 12. huhtikuuta 2011 annetun ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 16/18 henkilöihin uskonnon tai uskon perusteella kohdistuvien suvaitsemattomuuden, kielteisten stereotypioiden ja stigmatisoinnin, syrjinnän, väkivaltaan yllyttämisen sekä väkivallan torjumisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 17 artiklan,

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät uskontoon ja uskoon perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta,

–  ottaa huomioon neuvostossa 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2015–2019,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 annetut EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- tai uskonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta(1),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta(2), 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman niin kutsutun Isisin/Da’eshin järjestelmällisesti toteuttamasta uskonnollisten vähemmistöjen joukkomurhasta(3) ja 14. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman rohingya-väestön tilanteesta(4),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta lähestymistavasta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan – eurooppalaisen demokratiarahaston EED:n toiminta sen perustamisen jälkeen(5), ja erityisesti sen 27 ja 28 artiklan,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2015 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(6) ja erityisesti sen 14 kohdan sekä 23. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2016 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(7) ja erityisesti sen 8 kohdan,

–  ottaa huomioon 5. lokakuuta 2012 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston Rabatin toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on kieltää kansallisuuteen, rotuun tai uskontoon perustuvan vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan,

–  ottaa huomioon ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään toimeksiannon,

–  ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014(8),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kaikki ihmisoikeudet käsittävän oikeusperustaisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä ja 30. huhtikuuta 2014 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Tool-box – A rights-based approach encompassing all human rights for EU development cooperation” (SWD(2014)0152),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon myöntämisen vuonna 2015 saudiarabialaiselle bloggaajalle Raif Badawille tämän merkittävistä pyrkimyksistä edistää uskontoa ja politiikkaa koskevaa avointa keskustelua kotimaassaan; ottaa huomioon Raif Badawin jatkuvan vangittuna pitämisen hänen saatuaan kymmenen vuoden vankeustuomion, tuhat raipaniskua ja suuren sakkotuomion väitetystä ”islamin halventamisesta”,

–  ottaa huomioon pakistanilaisen kristityn naisen Asia Bibin, joka vangittiin ja tuomittiin kuolemaan jumalanpilkasta, tapauksen ja häntä koskevan äskettäisen vapauttavan tuomion,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0449/2018),

A.  toteaa, että oikeus ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, joista EU:n kehyksessä yleensä ja tässä päätöslauselmassa käytetään nimitystä oikeus uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, on kaikille ihmisille kuuluva ihmisoikeus ja perusoikeus, joka on muiden oikeuksien veroinen ja johon ei saisi kohdistaa minkäänlaista syrjintää, kuten vahvistetaan kansainvälisissä sopimuksissa ja Euroopan unionin perussopimuksissa, mukaan luettuina ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja; ottaa huomioon, että kaikilla ihmisillä on oikeus ihmisoikeuksien kunnioitukseen siten kuin ne on tunnustettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ilman rotuun, etniseen alkuperään, kykenevyyteen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskonnolliseen vakaumukseen tai vakaumuksen puuttumiseen perustuvaa syrjintää; ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan nojalla unionin ulkoinen toiminta perustuu sen perustamisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin; ottaa huomioon, että sopimuksen 2 artiklan nojalla unioni perustuu yhteiskuntiin, joille on ominaista moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus;

B.  ottaa huomioon, että kirkon ja valtion erottamisen periaate on johtava perustuslaillinen periaate maailmassa ja Euroopassa;

C.  ottaa huomioon, että sekularismi, jonka Euroopan parlamentti on määritellyt uskonnollisten ja poliittisten elinten tiukaksi erillään pitämiseksi ja joka merkitsee, että torjutaan kaikenlainen uskonnollinen vaikutus valtion toimintaan tai kaikenlainen julkinen puuttuminen uskonnollisiin asioihin, paitsi jos tämä on tarpeen turvallisuutta ja yleistä järjestystä koskevien sääntöjen ylläpitämisen vuoksi (mukaan lukien muiden vapauden kunnioittaminen), ja että taataan kaikille – uskoville, agnostikoille ja ateisteille – yhtäläinen omantunnonvapaus;

D.  toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaudessa otetaan huomioon yksilön oikeus valita, mihin hän uskoo tai ei usko, oikeus vaihtaa uskontoa ja vakaumusta tai luopua siitä ilman mitään rajoituksia ja oikeus harjoittaa ja tunnustaa valitsemaansa ajattelua, omaatuntoa, uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa yksityisesti tai julkisesti; toteaa, että ajattelua, omaatuntoa, uskontoa tai vakaumusta voidaan ilmaista jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus sisältää uskonnonharjoittajien tai vakaumustaan noudattavien henkilöiden ja uskonnottomien yhteisöjen oikeuden suojella henkistä ajatteluaan tai hylätä tällainen henkinen ajattelu ja toimia sen mukaisesti ja uskonnollisille, sekulaareille ja ei-tunnustuksellisille järjestöille oikeuden saada tunnustetun oikeushenkilön asema; toteaa, että on välttämätöntä suojella henkilöitä, jotka tunnustavat jotain uskontoa tai eivät tunnusta uskontoa, ja käsitellä tehokkaasti uskonnon- ja vakaumuksenvapauden loukkauksia, kuten uskontoon tai vakaumukseen liittyvää syrjintää tai oikeudellisia rajoituksia, ja tämä on perusedellytys sille, että yksilöt voivat nauttia uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta tasa-arvoisesti;

E.  toteaa, että KP-yleissopimuksen 18 artikla suojelee myös teistisiä, ei-teistisiä ja ateistisia vakaumuksia sekä oikeutta olla tunnustamatta mitään uskontoa tai vakaumusta; toteaa, että uskonnon tai vakaumuksen tunnustaminen tai tunnustamattomuus on ehdoton oikeus, eikä sitä saa rajoittaa missään olosuhteissa;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat jakamattomia, toisiaan tukevia ja toisiinsa liittyviä; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus sisältää elementtejä monista muista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista, kuten sananvapaudesta ja kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta, ja on riippuvainen niistä ja että yhdessä niillä on merkittävä asema kaiken muotoisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän torjunnassa;

G.  ottaa huomioon, että uskonnonvapaus päättyy, jos muiden oikeuksia ja vapauksia loukataan, ja katsoo, että uskonto tai vakaumus ei voi koskaan eikä minkäänlaisen syyn varjolla olla peruste väkivaltaisille ääriliikkeille tai silpomiselle, eikä sillä voida puolustaa myöskään tekoja, joilla loukataan henkilöiden synnynnäistä ihmisarvoa;

H.  toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen edistää suoraan demokratiaa, kehitystä, oikeusvaltioperiaatetta, rauhaa ja vakautta; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden loukkaukset ovat yleisiä, koskevat ihmisiä kaikkialla maailmassa, loukkaavat ihmiselämän arvokkuutta ja synnyttävät tai pahentavat suvaitsemattomuutta ja että nämä seikat ovat usein mahdollisten väkivaltaisuuksien ja konfliktien varhaisia indikaattoreita; toteaa, että valtioiden on noudatettava huolellisuusvelvoitetta estääkseen henkilöihin heidän uskontonsa tai vakaumuksensa perusteella kohdistuvan väkivallan tai sen uhan sekä tutkiakseen ja rangaistakseen tästä sekä varmistaakseen, että jos väkivaltaa käytetään, siitä joutuu vastuuseen;

I.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaan EU edistää ja puolustaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta sekä ihmisarvon kunnioittamista osana ulkopolitiikkaansa ohjaavia periaatteita;

J.  toteaa, että monissa valtioissa esiintyy edelleen hallitusten tai yhteiskunnan synnyttämiä uskonnollisia rajoituksia ja vastakkainasetteluja; toteaa, että joihinkin uskonnollisiin vähemmistöihin on kohdistunut lisääntyviä uhkia ja vainoa valtion ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden taholta; toteaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden puolesta taisteleviin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuu yhä useammin uhkaa ja hyökkäyksiä kaikkialla maailmassa;

K.  toteaa, että tarkoituksenaan edistää ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta EU:n ulkopolitiikassa neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2013 EU:n suuntaviivat ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta ja että toukokuussa 2016 komissio nimesi ensimmäisen erityislähettilään, joka vastaa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden edistämisestä EU:n ulkopuolella, yhden vuoden mittaiseksi toimikaudeksi, joka on sittemmin uusittu kaksi kertaa vuotuiselta pohjalta;

L.  toteaa, että EU on edistänyt uskonnon- ja vakaumuksenvapautta kansainvälisellä tasolla ja monenvälisillä foorumeilla ja ottanut johtavan roolin uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevien temaattisten päätöslauselmien osalta YK:n yleiskokouksessa ja YK:n ihmisoikeusneuvostossa sekä tukenut uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan toimeksiantoa ja toiminut hänen kanssaan yhteistyössä; toteaa, että EU on lisäksi tehnyt yhteistyötä samoin ajattelevien kolmansien maiden kanssa;

M.  toteaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden edistäminen, muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskuntaa uskonnonharjoittajien ja tunnustuksettomien henkilöiden kunnioittamiseksi ja uskonnollisiin ja vakaumukseen liittyviin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi, tukemalla ihmisoikeuksien puolustajia, torjumalla uskontoon ja vakaumukseen perustuvaa syrjintää sekä edistämällä kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua, on ensisijainen rahoituskohde demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) puitteissa kaudella 2014–2020; toteaa, että Euroopan kehitysrahastosta (EKR) ja sellaisista EU:n rahoitusvälineistä kuin kehitysyhteistyöväline (DCI), Euroopan naapuruusväline (ENI), vakautta ja rauhaa edistävä väline (IcSP) ja liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) on myös tuettu hankkeita, joilla ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden edellytyksiä voitaisiin parantaa;

1.  painottaa, että ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapaus, sellaisena kuin siihen viitataan yleisesti EU:n kehyksessä ja tässä päätöslauselmassa uskonnon- ja vakaumuksenvapautena, on yleismaailmallinen ihmisoikeus, EU:n arvo ja tärkeä ja kiistaton ihmisarvon pilari, joka vaikuttaa suuresti kaikkiin henkilöihin, heidän identiteettiinsä ja kehitykseensä sekä yhteiskuntiin; korostaa, että kullakin on oltava yksilöllinen vapaus järjestää henkilökohtainen elämänsä oman vakaumuksensa mukaisesti; painottaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen sisältyy oikeus uskonnottomuuteen, oikeus teistisiin, ei-teistisiin, agnostisiin tai ateistisiin näkemyksiin ja oikeus niistä luopumiseen; vahvistaa, että kaikkien toimijoiden on asianmukaisesti suojeltava, edistettävä ja turvattava uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja että sitä on vahvistettava uskontojen ja kulttuurien välisessä vuoropuhelussa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan mukaisesti sekä Euroopan unionin arvojen mukaisesti sellaisina kuin niistä määrätään perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; painottaa valtioiden velvollisuutta taata uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ja kohdella kaikkia yksilöitä tasaveroisesti ilman minkäänlaista uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää, jotta säilytetään rauhanomaiset, demokraattiset ja moniarvoiset yhteiskunnat, joissa kunnioitetaan monimuotoisuutta ja eri vakaumuksia;

2.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että viime vuosien aikana uskonnon- ja vakaumuksenvapauden loukkaukset sekä uskonnonharjoittajien ja uskonnottomien vainot ovat lisääntyneet voimakkaasti maailmanlaajuisesti; tuomitsee uskonnollisten kysymysten välineellistämisen poliittisiin tarkoituksiin sekä yksilöihin tai ihmisryhmiin kohdistuvan väkivallan, häirinnän tai sosiaalisen painostuksen heidän ajattelunsa, omantuntonsa, uskontonsa tai vakaumuksensa perusteella; tuomitsee etnisiin vähemmistöihin, uskonnollisiin ryhmiin, uskonnottomiin, ateisteihin tai muihin vähemmistöihin kohdistuvan vainon ja hyökkäykset sekä naisten ja tyttöjen vainoamisen ja henkilöiden vainoamisen heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella; tuomitsee pakkokäännytykset ja haitalliset käytännöt, kuten naisten sukuelinten silpomisen sekä pakkoavioliitot ja tietyt muut käytännöt, jotka liitetään uskontoon tai vakaumukseen tai mielletään sellaisen osoitukseksi, ja kehottaa asettamaan välittömästi tällaisiin rikkomuksiin syyllistyneet vastuuseen teoistaan; korostaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden loukkaukset johtavat usein sotiin tai muihin aseellisiin selkkauksiin tai pahentavat niitä, mikä johtaa humanitaarisen oikeuden rikkomiseen, esimerkiksi joukkomurhiin tai kansanmurhiin; painottaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden loukkaukset heikentävät demokratiaa, estävät kehitystä ja vaikuttavat kielteisesti mahdollisuuteen nauttia muista perusvapauksista ja -oikeuksista; korostaa, että tämä velvoittaa kansainvälisen yhteisön, EU:n ja sen jäsenvaltiot vahvistamaan uudelleen määrätietoisen pyrkimyksensä ja lujittamaan toimiaan kaikkien uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi;

3.  tähdentää, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tukemaan ihmisoikeuksien kunnioittamista EU:n ulkopolitiikkaa ohjaavana periaatteena; on erittäin tyytyväinen siihen, että vuonna 2013 annetuissa EU:n suuntaviivoissa uskonnon- ja vakaumuksenvapaus valtavirtaistetaan EU:n ulkopolitiikkaan ja ulkoisiin toimiin, ja vaatii vahvistamista koskevien toimien jatkamista edelleen tietoisuuden lisäämiseksi ja suuntaviivojen täytäntöönpanemiseksi;

4.  painottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti EU on sitoutunut ylläpitämään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen, uskonnollisten yhteisöjen ja elämänkatsomuksellisten ja ei-tunnustuksellisten järjestöjen kanssa; korostaa tällaisen vuoropuhelun vaikutuksia muiden ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; painottaa, että eräät EU:n kansainväliset kumppanit suhtautuvat usein avoimemmin tällaiseen uskontojen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun ja että vuoropuhelu luo alkupisteen edistymiselle muilla aloilla;

5.  painottaa tarvetta tukea uskonnottomia henkilöitä valtioissa, joissa nämä eivät voi järjestäytyä eivätkä nauttia yhdistymisvapaudesta;

EU:n strategia uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön avulla

6.  suhtautuu myönteisesti siihen, että uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämistä on lisätty EU:n ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa viime vuosina erityisesti EU:n yleisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä vuosia 2015–2019 koskevan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman kautta; panee tyytyväisenä merkille, että monet kumppanimaat sitoutuvat entistä enemmän noudattamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklaa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa;

7.  panee merkille, että komission puheenjohtaja perusti uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävän EU:n erityislähettilään toimen vuonna 2016 vastauksena parlamentin 4. helmikuuta 2016 antamaan päätöslauselmaan; katsoo, että erityislähettilään nimittäminen on tärkeä askel, ja katsoo, että sillä tunnustettiin selkeästi uskonnon- ja vakaumuksenvapaus EU:n ulkopolitiikan ihmisoikeusohjelmassa ja ulkoisissa, sekä kahden- että monenvälisissä toimissa ja kehitysyhteistyössä; kehottaa erityislähettilästä jatkamaan sitoutumistaan ja yhteistyötään ja huolehtimaan, että hänen toimensa täydentävät ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toimia tällä alalla, mukaan luettuna EU:n suuntaviivojen edistäminen; pitää myönteisenä, että kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaava komission jäsen ja kehitysasioiden pääosasto tukevat aktiivisesti erityislähettilästä;

8.  korostaa, että on tärkeää kytkeä toisiinsa pyrkimykset, joilla edistetään uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja uskontojen sekä vakaumusten sisäistä ja välistä vuoropuhelua ja vakaumusten, kulttuurien ja filosofioiden välistä vuoropuhelua, ja pyrkimykset, joilla ehkäistään uskonnollisia ääriliikkeitä, täydentävältä ja toisiaan vahvistavalta pohjalta niin, että voidaan säilyttää uskonnon- ja vakaumuksenvapaus maailmassa, erityisesti naapurimaissa ja muissa maissa, joihin EU:lla on erityiset suhteet; painottaa, että myös ei-tunnustukselliset, humanistiset ja sekulaarit järjestöt ovat keskeisiä toimijoita uskonnollisten ääriliikkeiden torjumisessa;

9.  kehottaa lisäämään yhteistyötä ajatteluun, omaantuntoon, uskontoon tai vakaumukseen perustuvan vainon ehkäisemiseksi, luomaan edellytykset rauhanomaiselle rinnakkainelolle yhteiskunnissa, joille ominaista on monimuotoisuus, ja turvaamaan uskonnollisten johtajien ja toimijoiden, uskonoppineiden, kirkkojen ja muiden uskontoon perustuvien järjestöjen, uskonnottomien ryhmien, kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden, ihmisoikeuksien puolustajien, naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja nuorisojärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja tiedotusvälineiden välillä meneillään oleva vuoropuhelu; kehottaa ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoja määrittelemään eri kumppanien kanssa yhteiset tavoitteet uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ihmisoikeusvuoropuhelussa;

10.  katsoo, että uskonnollinen lukutaidottomuus sekä uskontojen merkitystä suurelle osalle ihmiskuntaa koskevan ymmärryksen ja tunnustuksen puute ruokkivat ennakkoasenteita ja stereotypioita, jotka edistävät osaltaan jännitteiden, väärinkäsitysten sekä halventavan ja epäoikeudenmukaisen kohtelun lisääntymistä, jotka kohdistuvat suurten väestönosien näkemyksiin ja käyttäytymiseen; painottaa koulutuksen merkitystä uskonnon- ja vakaumuksenvapauden säilyttämisessä ja kehittämisessä kaikkialla maailmassa sekä suvaitsemattomuuden torjumisessa; kehottaa tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median vaikuttajia edistämään myönteisesti ja kunnioittavasti julkista keskustelua ja välttämään uskontoja ja uskovaisia koskevia kielteisiä ennakkoasenteita ja stereotypioita sekä harjoittamaan sananvapauttaan vastuullisesti, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa edellytetään;

11.  pitää valitettavana, että joissakin maissa on olemassa, pannaan täytäntöön tai yritetään ottaa käyttöön rikoslakeja, joissa jumalanpilkasta, kääntymyksestä tai uskosta luopumisesta määrätään rangaistuksia, kuolemanrangaistus mukaan luettuna; pitää valitettavana, että näiden lakien tarkoituksena on yleensä rajoittaa uskonnon- ja vakaumuksenvapautta ja sanavapautta ja niitä käytetään usein vähemmistöjen sortamiseen ja poliittiseen painostukseen; toteaa myös, että on olemassa maita, joissa vallitsee tai on vaarassa syntyä konflikteja, joissa uskontokysymykset ovat liikkeelle paneva voima tai joissa uskontokysymykset välineellistetään; kehottaa EU:ta lisäämään poliittista sitoutumistaan siihen, että sen ulkopoliittisissa pyrkimyksissä asetetaan etusijalle kaikki asianomaiset maat, jotta tällaiset syrjivät lait voidaan kumota sekä lakkauttaa ihmisoikeuksien puolustajien sorto ja kansalaisyhteiskunnan tilan rajoittaminen uskonnollisin perustein; kehottaa EU:ta sisällyttämään ihmisoikeusvuoropuhelun, joka kattaa uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, kaikkiin neuvotteluihin, joita mahdollisesti käydään sopimusten tekemiseksi unionin ulkopuolisten maiden kanssa;

12.  tuomitsee Saharov-palkinnon saaja Raif Badawin jatkuvan vangittuna pitämisen tätä koskeneen laittoman oikeudenkäynnin jälkeen ja vaatii Saudi-Arabian viranomaisia vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta;

13.  kehottaa Pakistanin viranomaisia varmistamaan Asia Bibin ja hänen perheensä turvallisuuden;

Uskonnon- ja vakaumuksenvapautta EU:n ulkopuolella edistävä EU:n erityislähettiläs

14.  panee tyytyväisenä merkille, että erityislähettiläs on kehittänyt toimivia yhteistyöverkostoja komission sekä neuvoston, Euroopan parlamentin ja muiden sidosryhmien kanssa; kehottaa erityislähettilästä raportoimaan vuosittain viirailemistaan maista ja temaattisista painopisteistään;

15.  pyytää neuvostoa ja komissiota toteuttamaan avoimen ja kattavan arvioinnin erityislähettilään toimen vaikuttavuudesta ja lisäarvosta hänen toimikautensa uusimisprosessin yhteydessä; kehottaa neuvostoa ja komissiota tämän arvion perusteella tukemaan asianmukaisella tavalla erityislähettilään institutionaalista toimeksiantoa, valmiuksia ja tehtäviä tutkimalla mahdollisuutta monivuotiseen toimikauteen, jota tarkastellaan vuosittain, ja kehittämällä työverkostoja kaikkien asiaankuuluvien EU:n toimielinten sisällä;

16.  painottaa, että erityislähettilään tehtävissä olisi keskityttävä edistämään ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapautta sekä oikeutta uskonnottomuuteen, uskosta luopumiseen ja ateististen näkemysten omaksumiseen, kiinnittäen huomiota myös vaarassa olevien uskonnottomien tilanteeseen; suosittaa, että erityslähettilään tehtäviin sisällytetään muun muassa seuraavat: EU:n uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevan politiikan näkyvyyden, tehokkuuden, johdonmukaisuuden ja vastuullisuuden lisääminen EU:n ulkopuolella; vuotuisen edistymiskertomuksen ja erityislähettilään toimeksiannon päättyessä hänen työtään koskevan kattavan kertomuksen toimittaminen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja komissiolle ja toimiminen tiiviissä yhteistyössä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) kanssa;

17.  kiittää ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan tekemästä työstä myös uskonnon- ja vakaumuksenvapauden alalla; korostaa, että institutionaalisia valtuuksia kehitettäessä on tärkeää välttää erityislähettilään ja ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan tehtävien ja toimivaltuuksien päällekkäisyyttä;

18.  toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat äskettäin luoneet uskonnon- ja vakaumustenvapautta koskevia uusia vastuutehtäviä, joiden rooli on erityislähettilään kaltainen; painottaa sellaisen johdonmukaisen lähestymistavan tarvetta, joka kattaa kaikkien uskonnollisten yhteisöjen ja uskonnottomien oikeudet; kehottaa erityislähettilään sekä sellaisten kansallisten virkamiesten, jotka vastaavat uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta oman maansa ulkopuolella, väliseen yhteistyöhön sekä yhteistyöhön neuvoston ihmisoikeustyöryhmän ja Euroopan parlamentin kanssa; kehottaa vahvistamaan yhteistyötä sekä EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden lähetystöjen yhteisiä pyrkimyksiä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen ja yhtenäinen ääni uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi EU:n ulkopuolella ja tukea yhteisöjä ja yksilöitä, joiden uskonnon- ja vakaumuksenvapautta loukataan;

19.  suosittaa, että harkitaan mahdollisuutta perustaa epävirallinen neuvoa-antava työryhmä, joka koostuu jäsenvaltioiden uskonnon- ja omantunnonvapautta käsittelevistä edustajista ja muiden asiaankuuluvien instituutioiden sekä Euroopan parlamentin edustajista ja asiantuntijoista, tieteenharjoittajista ja kansalaisyhteiskunnan edustajista, mukaan lukien kirkot ja muut uskonnolliset organisaatiot sekä ei-tunnustukselliset järjestöt;

20.  suosittaa, että erityislähettiläs kehittää edelleen yhteistyötä EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa erityisesti toimimalla tiiviissä yhteistyössä YK:n ihmisoikeuksia käsittelevän erityisraportoijan ja YK:n muiden erityisraportoijien, erityisesti uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän erityisraportoijan kanssa, ja tukemalla heidän toimintaansa, sekä kartoittamalla mahdollisuutta käynnistää EU:n ja YK:n yhteisiä aloitteita, joilla käsitellään uskonnollisten ryhmien ja vähemmistöjen sekä uskonnottomien ja uskontoa vaihtavien tai arvostelevien tai uskonnosta luopuneiden syrjintää, myös muotoilemalla yhteisiä ehdotuksia siitä, miten tällainen syrjintä voidaan lopettaa; panee merkille ehdotuksen virallisen, YK:n johtaman kansainvälisen uskonnollisen vainon uhrien ja siitä selvinneiden muistopäivän perustamiseksi;

EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi

21.  katsoo, että EU:n suuntaviivat sisältävät selkeän joukon ensisijaisia toimia koskevia poliittisia linjoja, periaatteita, normeja ja aiheita sekä välineet, joiden avulla kolmansissa maissa toimivat EU:n edustajat voivat seurata, arvioida, raportoida ja toteuttaa toimia; katsoo, että ne muodostavat vakaan strategisen lähestymistavan EU:lle ja sen jäsenvaltioille, jotta ne voisivat harjoittaa tehokkaasti rooliaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden edistämisessä EU:n ulkopuolella;

22.  kehottaa panemaan uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevat EU:n suuntaviivat pikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön, jotta EU voi vaikutusvaltaisemmin edistää uskonnon- ja vakaumuksenvapautta maailmanlaajuisesti; korostaa, että sen ymmärtäminen, miten ideat, uskonnot ja muut kulttuurin ja vakaumusten muodot, myös uskonnottomuus, voivat muovata yhteiskunnan toimintaa ja vaikuttaa siihen, on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan paremmin sisällyttää uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistäminen EU:n ulkopolitiikkaan ja kansainväliseen yhteistyöhön; kehottaa kiinnittämään yhtäläisesti huomiota vainoa, syrjintää ja väkivaltaa kohtaavien uskonnottomien, ateistien ja uskonnosta luopuneiden tilanteeseen;

23.  kehottaa vahvistamaan tietoisuutta uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta ja panee tältä osin merkille Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimykset antaa EU:n virkamiehille ja kansallisille diplomaateille koulutusta uskontoja ja vakaumuksia koskevan lukutaidon alalla ja uskonnollisten vähemmistöjen ja uskonnottomien tilanteesta, moniarvoisuuden ja puolueettomuuden periaatteita kunnioittaen; painottaa kuitenkin, että tarvitaan laajempia ja järjestelmällisempiä koulutusohjelmia, joilla lisätään tietoisuutta EU:n suuntaviivoista ja niiden käyttöä EU:n ja jäsenvaltioiden virkamiesten ja diplomaattien keskuudessa sekä vahvistetaan yhteistyötä erityislähettilään kanssa; suosittaa, että tieteenharjoittajat, kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ja järjestöt kaikissa niiden eri muodoissa sekä ei-tunnustukselliset järjestöt, ihmisoikeusjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt osallistuisivat tähän koulutusprosessiin; pyytää komissiota ja neuvostoa osoittamaan riittävät resurssit tällaisiin koulutusohjelmiin;

24.  pyytää komissiota ja ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa on uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskeva luku ja EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevat edistymiskertomukset, ja toimittamaan sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle; panee merkille, että EU:n suuntaviivojen mukaan neuvoston ihmisoikeustyöryhmä arvioi niiden täytäntöönpanoa kolmen vuoden jälkeen, ja että tällaista arviointia ei ole toimitettu eikä julkistettu; vaatii, että arviointi julkistetaan viipymättä; katsoo, että arvioinnissa olisi tuotava esiin parhaat käytännöt, määritettävä alat, joilla parannuksia on tehtävä, ja annettava täytäntöönpanoa koskevat konkreettiset suositukset tietyn ajan ja säännöllisen vuosittaisen arvioinnin kohteena olevien välitavoitteiden mukaisesti; kehottaa sisällyttämään arvioinnin EU:n vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa;

25.  korostaa kaikkien EU:n edustustojen sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden ihmisoikeusyhteyspisteiden hoitamia vastuita, myös uskonnon- ja vakaumuksenvapauden osalta; vaatii, että näille edustustoille ja operaatioille myönnetään riittävät resurssit, jotta ne voivat hoitaa työnsä ja seurata ja arvioida ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä huolestuttavia tilanteita, mukaan lukien uskonnon- ja vakaumuksen vapautta koskevat tilanteet, ja raportoida niistä;

26.  muistuttaa maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden merkityksestä, sillä niiden perusteella EU:n toimet räätälöidään kunkin maan erityistilanteeseen ja -tarpeisiin; kehottaa kiinnittämään riittävästi huomiota ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen liittyviin kysymyksiin ja laatimaan EU:n toimintalinjoja, jotta niitä voidaan käsitellä maakohtaisissa ihmisoikeus- ja demokratiastrategioissa, jos ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen on vaarassa; pyytää jälleen, että Euroopan parlamentin jäsenille annetaan oikeus tutustua maakohtaisten ihmisoikeus- ja demokratiastrategioiden sisältöön;

EU:n toimet ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden alalla monenvälisillä foorumeilla

27.  on tyytyväinen EU:n sitoumukseen edistää uskonnon- ja vakaumuksenvapautta monenvälisillä foorumeilla, etenkin YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä sekä Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) kanssa; tukee tältä osin EU:n yhteistyötä uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevän YK:n eritysraportoijan kanssa ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa; suosittaa, että jatketaan EU:n käytäntöä, jonka mukaan tehdään YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston päätöslauselmia koskevia aloitteita uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta ja pyritään luomaan liittoutumia ja puolustamaan yhteisiä kantoja kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa; kehottaa EU:ta ja Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestöä harkitsemaan yhteisen päätöslauselman laatimista uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta YK:ssa;

EU:n rahoitusvälineet

28.  on tyytyväinen siihen, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus tunnustetaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) painopisteeksi; panee merkille uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen liittyvien hankkeiden EIDHR-rahoituksen lisääntyneen sen jälkeen, kun EU:n suuntaviivat hyväksyttiin; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että EU:n diplomaattiset toimet ihmisoikeuksien, myös uskonnon- ja vakaumuksenvapauden ja EIDHR-rahoitteisten hankkeiden edistämiseksi vahvistavat molempia, ja noudattamaan varojen jakamisessa moniarvioisuuden, puolueettomuuden, kohtuullisuuden periaatteita; korostaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapautta voidaan tukea myös muista välineistä kuin ihmisoikeuksien edistämiseen tarkoitetuista rahastoista, joihin kuuluvat muun muassa konfliktinestoa tai koulutusta ja kulttuuria koskevat rahastot; kehottaa komissiota ja neuvostoa säilyttämään vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen riittävän rahoituksen EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden puitteissa toteutettavia uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen liittyviä hankkeita varten; esittää pyynnön, että EIDHR voisi rahoittaa kotimaissaan uhattujen tai vainottujen vapaa-ajattelijoiden ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelu- tai luovutustoimia;

29.  kehottaa pyrkimään avoimuuteen rahoituksen jakamisessa ja varojen käytön valvonnassa uskonnollisten organisaatioiden keskuudessa ja niiden toiminnassa;

30.  korostaa, että EU:n toimintalinjoihin rauhan, turvallisuuden ja konfliktien ehkäisemisen sekä kehityksen ja yhteistyön aloilla kohdistuu haasteita, joiden ratkaisemiseen voivat osallistua muun muassa kirkot, uskonnolliset johtajat, tieteenharjoittajat, uskonnolliset yhteisöt ja yhdistykset sekä uskonnolliset ja ei-tunnustukselliset organisaatiot, joilla kaikilla on keskeinen osa kansalaisyhteiskunnassa; pitää tärkeänä ottaa huomioon moninaiset kirkot, uskonnolliset ja vakaumukselliset yhteisöt ja yhdistykset sekä uskonnolliset ja ei-tunnustukselliset organisaatiot, jotka aikaansaavat todellista kehitystä ja tekevät humanitaarista työtä yhteisöjen hyväksi ja niiden kanssa; kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään tarvittaessa uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseen ja suojeluun liittyviä tavoitteita ja toimintoja näihin toimintalinjoihin liittyvien rahoitusvälineiden ohjelmasuunnitteluun, kuten Euroopan kehitysrahaston (EKR), kehitysyhteistyövälineen (DCI), Euroopan naapuruusvälineen (ENI), vakautta ja rauhaa edistävän välineen (IcSP) ja liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) ohjelmiin sekä kaikkiin muihin välineisiin, joita asiaan liittyvillä alueilla voidaan perustaa vuoden 2020 jälkeen;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EUVL C 65, 19.2.2016, s. 174.
(2) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 53.
(3) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 77.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0500.
(5) EUVL C 265, 11.8.2017, s. 130.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0502.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0494.
(8) EUVL L 77, 15.3.2014, s. 85.

Päivitetty viimeksi: 12. marraskuuta 2019Oikeudellinen huomautus