Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2096(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0420/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0420/2018

Keskustelut :

PV 17/01/2019 - 7
CRE 17/01/2019 - 7

Äänestykset :

PV 17/01/2019 - 10.15
CRE 17/01/2019 - 10.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0045

Hyväksytyt tekstit
PDF 126kWORD 50k
Torstai 17. tammikuuta 2019 - Strasbourg Lopullinen painos
Oikeusasiamiehen strateginen tutkimus OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä
P8_TA(2019)0045A8-0420/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä (2018/2096(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan 3 kohdan ja sen sisältämät määräykset oikeudesta tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

–  ottavat huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 116 artiklan 7 kohta) vuosina 2014–2015(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon EU:n toimielinten avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja lahjomattomuudesta 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon COSACin LIX-konferenssin Sofiassa pidetyn täysistunnon aikana 17.‑19. kesäkuuta 2018 hyväksyttyjen päätelmien 2 artiklan 6 ja 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille laatiman erityiskertomuksen neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuutta koskevasta strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017/TE,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0420/2018),

A.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 228 artiklan ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan mukaan oikeusasiamies suorittaa kantelun perusteella tai omasta aloitteestaan tutkimuksia, joita hän pitää perusteltuina;

B.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1 artiklan ja 10 artiklan 3 kohdan mukaan unionin tason päätökset on tehtävä mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia;

C.  toteaa, että unionin lainsäätäjät ovat Euroopan parlamentti, joka on kansalaisia suoraan edustava toimielin, ja neuvosto, joka edustaa jäsenvaltioita, ja yhdessä ne muodostavat unionin kaksitahoisen legitiimiyden;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentti toimii erittäin avoimesti lainsäädäntömenettelyssään, valiokuntavaihe mukaan lukien, ja antaa siten kansalaisille, tiedotusvälineille ja sidosryhmille mahdollisuuden havaita selvästi parlamentissa vallitsevat erilaiset näkemykset ja eri ehdotusten alkuperät sekä seurata lopullista päätöksentekoa;

E.  toteaa, että neuvoston istuntojen on oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti julkisia sen käsitellessä esitystä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi tai äänestäessä siitä;

F.  toteaa, että neuvosto tekee suurimman osan päätöksistä yksimielisesti ja ilman muodollista äänestystä, vaikka niihin voitaisiin soveltaa määräenemmistöpäätöksentekoa;

G.  toteaa, että oikeusasiamies käynnisti 10. maaliskuuta 2017 tutkimuksen neuvoston valmisteluelimissä käytyjen lainsäädäntökeskustelujen avoimuudesta esittämällä neuvostolle 14 kysymystä ja käynnistämällä julkisen kuulemisen;

H.  toteaa, että tutkimuksen perusteella oikeusasiamies havaitsi, että neuvoston avoimuuden puute, joka koskee yleisön oikeutta tutustua sen lainsäädäntöasiakirjoihin, ja sen nykyiset päätöksentekoprosessin avoimuutta koskevat käytännöt, erityisesti valmisteluvaiheessa Coreperissa ja työryhmätasolla, ovat hallinnollisia epäkohtia;

I.  toteaa, että oikeusasiamies teki 9. helmikuuta 2018 neuvostolle kuusi parannusehdotusta ja antoi kolme erityistä suositusta, jotka koskivat sen valmisteluelinten avoimuutta, ja pyysi neuvostolta vastausta;

J.  toteaa, että neuvosto ei vastannut oikeusasiamiehen kertomukseen sisältyviin suosituksiin perussopimuksessa asetetussa kolmen kuukauden määräajassa ja lainsäädännöllisen avoimuuden keskeisen merkityksen takia oikeusasiamies päätti olla pidentämättä neuvostolle annettua määräaikaa ja toimitti kertomuksen Euroopan parlamentille;

1.  on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan unionia arvostellaan yleisesti demokratian puutteesta; korostaa siksi, että jos yksi sen kolmesta tärkeimmästä toimielimestä tekee päätöksiä ilman demokraattiselta elimeltä odotettavaa avoimuutta, tämä on haitallista koko kunnianhimoiselle Eurooppa-hankkeelle;

2.  on täysin vakuuttunut siitä, että unionin tason päätöksenteon demokraattisuus ja avoimuus on välttämätöntä, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta Euroopan yhdentymishankkeeseen ja EU:n toimielimiin, varsinkin toukokuussa 2019 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien lähestyessä; haluaa sen vuoksi lujittaa kaikkien EU:n toimielinten demokraattista vastuuvelvollisuutta;

3.  yhtyy oikeusasiamiehen näkemykseen, jonka mukaan sen varmistaminen, että kansalaiset pystyvät ymmärtämään ja seuraamaan tiiviisti lainsäädännön etenemistä ja osallistumaan siihen, on perussopimusten mukainen vaatimus ja nykyaikaisen demokratian perusedellytys;

4.  korostaa, että lainsäädäntömenettelyn suuri avoimuus on olennaisen tärkeää, jotta kansalaiset, tiedotusvälineet ja sidosryhmät voivat saada vaaleilla valitut edustajansa ja hallitukset kantamaan vastuunsa;

5.  katsoo, että suuri avoimuus suojelee huhupuheilta, valeuutisilta ja salaliittoteorioilta, koska se on tosiasiallinen perusta tällaisten väitteiden julkiselle kiistämiselle;

6.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti edustaa unionin kansalaisten etuja avoimesti oikeusasiamiehen vahvistamalla tavalla, ja panee merkille komission edistymisen avoimuuden lisäämisessä; pitää valitettavana, ettei neuvoston noudattama avoimuustaso ole toistaiseksi verrattavissa parlamentin ja komission tasoon;

7.  toteaa, että neuvoston valmisteluelinten eli pysyvien edustajien komitean (Coreper I ja II) ja yli 150 työryhmän työ on olennainen osa neuvoston päätöksentekomenettelyä;

8.  pitää valitettavana, että toisin kuin Euroopan parlamentin valiokuntien kokoukset neuvoston valmisteluelinten kokoukset samoin kuin useimmat neuvoston keskustelut käydään suljetuin ovin; katsoo, että kansalaisille, tiedotusvälineille ja sidosryhmien edustajille on annettava suorien lähetysten ja suoratoiston välityksellä ja muilla sopivilla tavoilla mahdollisuus seurata neuvoston ja sen valmisteluelinten kokouksia ja kyseisten kokousten pöytäkirjat on julkistettava, jotta lainsäädäntöprosessin kaikki vaiheet olisivat unionin kummankin lainsäätäjän osalta täysin avoimia; korostaa, että demokraattisen legitiimiyden periaatteen mukaisesti yleisön on voitava huolehtia siitä, että molemmat lainsäädäntövallan käyttäjät kantavat vastuun toimistaan;

9.  pitää valitettavana, että neuvosto ei julkaise ennakoivasti useimpia lainsäädäntöasiakirjoihin liittyviä asiakirjoja, mikä estää kansalaisia saamasta tietoonsa, mitkä asiakirjat todella ovat olemassa, ja haittaa siten heidän oikeuttaan tutustua asiakirjoihin; pitää valitettavana, että neuvosto esittää lainsäädäntöasiakirjoja koskevat tiedot rekisterissä, joka on epätäydellinen ja jota on hankala käyttää; kehottaa neuvostoa luetteloimaan julkisessa rekisterissään kaikki lainsäädäntöasioihin liittyvät asiakirjat niiden muodosta ja luokituksesta riippumatta; panee tässä yhteydessä merkille komission, parlamentin ja neuvoston pyrkimykset luoda yhteinen tietokanta lainsäädäntöasiakirjoja varten ja korostaa, että kaikki kolme toimielintä ovat velvollisia saattamaan työn nopeasti päätökseen;

10.  katsoo, että neuvoston käytäntö merkitä sen valmisteluelimissä jaetut, lainsäädäntöasioihin liittyvät asiakirjat järjestelmällisesti LIMITE-jakelumerkinnällä on vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä(6) ja oikeudellista vaatimusta taata mahdollisimman laaja oikeus tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin; kehottaa neuvostoa panemaan unionin tuomioistuimen tuomiot täysimääräisesti täytäntöön ja poistamaan jäljellä olevat epäjohdonmukaisuudet ja toisistaan poikkeavat käytännöt; muistuttaa, että LIMITE-merkinnällä ei ole vakaata oikeusperustaa, ja katsoo, että neuvoston sisäisiä suuntaviivoja olisi tarkistettava, jotta taataan, että asiakirjat voidaan merkitä LIMITE‑merkinnällä ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

11.  pitää valitettavana, että Euroopan unionin tuomioistuimen Access Info Europe -asiassa vuonna 2013 antaman tuomion jälkeen Coreper päätti, että yleensä asiakirjan laatijan olisi ”tarvittaessa” kirjattava jäsenvaltioiden nimet asiakirjoihin, jotka liittyvät meneillään oleviin lainsäädäntömenettelyihin; ei hyväksy sitä, että neuvoston valmisteluelimissä esitettyjä yksittäisten jäsenvaltioiden kantoja ei julkaista tai kirjata järjestelmällisesti, joten kansalaisten, tiedotusvälineiden ja sidosryhmien on mahdoton valvoa tehokkaasti vaaleilla valittujen hallitustensa käyttäytymistä;

12.  toteaa, että tämä tiedonpuute heikentää myös kansallisten parlamenttien kykyä valvoa neuvostossa kokoontuvien kansallisten hallitusten toimia, mikä on kansallisten parlamenttien keskeinen tehtävä EU:n lainsäädäntömenettelyssä, ja antaa kansallisten hallitusten jäsenille tilaisuuden sanoutua kansallisessa keskustelussa irti unionin tasolla tehdyistä päätöksistä, joita he ovat itse olleet muovaamassa ja tekemässä; katsoo, että tämä käytäntö on perussopimusten hengen vastainen ja että kansallisten hallitusten jäsenet toimivat vastuuttomasti syyttäessään ”Brysseliä” päätöksistä, joiden tekoon ovat itse osallistuneet, ja heikentäessään siten luottamusta unioniin; katsoo, että jäsenvaltioiden kantojen järjestelmällinen kirjaaminen neuvoston valmisteluelimissä ehkäisisi tätä käytäntöä, jonka on päätyttävä välittömästi; panee merkille, että tätä käytäntöä noudattavat sellaiset poliitikot, jotka pyrkivät kääntämään kansalaiset EU:ta vastaan;

13.  katsoo, että lainsäätäjien käymissä toimielinten välisissä neuvotteluissa neuvoston avoimuuden puutteesta seuraa demokratian periaatteiden vastainen saatavilla olevan tiedon epätasapaino, josta neuvosto saa rakenteellista etua parlamenttiin nähden; kehottaa jälleen parantamaan parlamentin ja neuvoston välistä asiakirjojen ja tietojen vaihtoa ja päästämään parlamentin edustajia tarkkailijoiksi neuvoston ja sen elinten kokouksiin, erityisesti silloin, kun on kyse lainsäädäntötyöstä, samalla tavoin kuin parlamentti sallii neuvostolle pääsyn kokouksiinsa;

14.  muistuttaa, että sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli tehnyt strategisen tutkimuksen trilogien avoimuudesta, suosituksia ei ole noudatettu johtuen pitkälti neuvoston vastahakoisuudesta; katsoo, että koska trilogeista on tullut yleinen käytäntö lainsäädäntöasiakirjoja koskevien sopimusten tekemiseksi, niihin olisi sovellettava suurta avoimuutta; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä asiaankuuluvien asiakirjojen ennakoiva julkaiseminen, toimielinten välisen aikataulun määrittely ja yleinen sääntö, jonka mukaan neuvottelut voidaan aloittaa vasta julkisten valtuutusten hyväksymisen jälkeen EU:n lainsäädäntöprosessiin sisältyvien julkisuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti;

15.  vaatii neuvostoa toisena unionin kahdesta lainsäätäjästä sovittamaan työskentelymenetelmänsä perussopimuksissa vaaditun parlamentaarisen ja osallistavan demokratian vaatimuksiin sen sijaan, että se toimii diplomaattisena foorumina, jollaiseksi sitä ei ole tarkoitettu;

16.  katsoo, että jäsenvaltioiden hallitukset vievät kansalaisilta heidän oikeutensa saada tietoa ja ne kiertävät avoimuusvaatimuksia ja asianmukaista demokraattista valvontaa valmistelemalla tai määrittämällä etukäteen kauaskantoisia taloudellisia ja rahoituksellisia päätöksiä epävirallisissa yhteyksissä, kuten euroryhmässä ja eurohuippukokouksessa; vaatii, että avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan viipymättä neuvoston epävirallisiin elimiin ja valmisteluelimiin, erityisesti euroryhmään, euroryhmän työryhmään, rahoituspalvelukomiteaan ja talous- ja rahoituskomiteaan; kehottaa antamaan euroryhmälle täydet valtuudet perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä, jotta taataan asianmukainen julkinen pääsy ja parlamentaarinen valvonta;

17.   toistaa kehotuksensa tehdä neuvostosta todellinen lainsäädäntöelin ja luoda siten aidosti kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä, johon osallistuvat neuvosto ja parlamentti ja jossa komissio toimii toimeenpanevana elimenä; ehdottaa, että nykyiset alakohtaiset lakiasäätävät neuvoston kokoonpanot toimisivat julkisesti kokoontuvan yhden ainoan lakiasäätävän neuvoston valmistelueliminä samaan tapaan kuin Euroopan parlamentin valiokunnat siten, että neuvoston osalta yksi ainoa lakiasäätävä neuvosto tekisi kaikki lopulliset lainsäädäntöpäätökset;

18.  pitää julkista äänestämistä yhtenä demokraattisen päätöksenteon kulmakivistä; kehottaa neuvostoa hyödyntämään määräenemmistöäänestysten mahdollisuutta ja pidättäytymään niin pitkälle kuin mahdollista käytännöstä tehdä päätöksiä yksimielisesti ja siten ilman muodollista ja julkista äänestystä;

19.  hyväksyy kaikilta osin oikeusasiamiehen suositukset neuvostolle ja kehottaa neuvostoa ryhtymään ainakin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeusasiamiehen seuraavat suositukset voidaan panna mahdollisimman nopeasti täytäntöön:

   a) jäsenvaltioiden hallitusten edustajien nimien järjestelmällinen kirjaaminen, kun he esittävät kantansa neuvoston valmisteluelimissä;
   b) selkeiden ja julkisten kriteerien laatiminen asiakirjojen LIMITE-merkinnöille EU:n lainsäädännön mukaisesti;
   c) asiakirjojen LIMITE-merkintöjen järjestelmällinen tarkistaminen varhaisessa vaiheessa, ennen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen lopullista hyväksymistä ja ennen epävirallisia trilogeja, sillä neuvosto on siinä vaiheessa jo muodostanut alustavan kannan ehdotukseen;

20.  katsoo, että viittauksia salassapitovelvollisuuteen ei voida käyttää estämään järjestelmällisesti asiakirjojen rekisteröintiä ja julkistamista;

21.  panee merkille puheenjohtajavaltio Itävallan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle ja vetoomusvaliokunnalle antaman lausuman, jossa käsiteltiin Euroopan parlamentin pitämistä ajan tasalla neuvoston edistymisestä keskusteluissaan tavoista parantaa sääntöjään ja menettelyjään lainsäädännän avoimuuden osalta ja ilmaistiin, että neuvosto on valmis tekemään parlamentin kanssa asianmukaista yhteistyötä toimielinten välistä koordinointia vaativissa asioissa, ja pitää valitettavana, että parlamentille ei ole tähän mennessä toimitettu mitään tietoja;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Eurooppa-neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(2) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 23.
(3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 120.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0225.
(6) Lisätietoa periaatteesta, joka koskee mahdollisimman laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin: yhteiset asiat C-39/05 P ja C-52/05 P Ruotsi ja Turco v. neuvosto [2008] ECLI:EU:C:2008:374, tuomion 34 kohta, asia C-280/11 P neuvosto v. Access Info Europe [2013] ECLI:EU:C:2013:671, tuomion 27 kohta ja asia T-540/15 De Capitani v. parlamentti [2018] ECLI:EU:T:2018:167, tuomion 80 kohta.

Päivitetty viimeksi: 12. marraskuuta 2019Oikeudellinen huomautus