Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2102(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0474/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0474/2018

Keskustelut :

PV 30/01/2019 - 25
CRE 30/01/2019 - 25

Äänestykset :

PV 31/01/2019 - 9.17
CRE 31/01/2019 - 9.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0062

Hyväksytyt tekstit
PDF 169kWORD 63k
Torstai 31. tammikuuta 2019 - Bryssel Väliaikainen painos
Kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomus
P8_TA-PROV(2019)0062A8-0474/2018

Euroopan parlamentin päätöslauselma 31. tammikuuta 2019 kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta (2018/2102(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 7, 8, 9, 11,12, 39, 42, 101–109 ja 174 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 35, 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2018 annetun komission kertomuksen kilpailupolitiikasta vuonna 2017 (COM(2018)0482) sekä sen oheisasiakirjana samana päivänä julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT 107 ja 108 artiklan mukaisesti(1),

–  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 yrityskeskittymien valvonnasta(2) (EY:n sulautuma-asetus),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2014 julkaistun komission valkoisen kirjan ”Sulautumien valvonnan tehostaminen EU:ssa” (COM(2014)0449),

–  ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (COM(2017)0142) (ECN+-direktiivi),

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (C(2016)2946),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ”Kilpailupolitiikan täytäntöönpanoa koskevat EU:n yhteistyösopimukset – tulevat toimet”(3),

–  ottaa huomioon kilpailua koskevat asianomaiset komission säännöt, suuntaviivat, päätökset, päätöslauselmat, tiedonannot ja asiakirjat,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018(4) ja 14. helmikuuta 2017(5) antamansa päätöslauselmat EU:n kilpailupolitiikkaa koskevista vuosikertomuksista 2017 ja 2016,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan kilpailupolitiikasta vastaavan työryhmän tilaaman tutkimuksen ”Competition issues in the Area of Financial Technology (Fin Tech)”,

–  ottaa huomioon komission vastaukset kirjallisiin kysymyksiin E-000344-16, E-002666-16 ja E-002112-16,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon 18. kesäkuuta 2018 annetusta komission kertomuksesta kilpailupolitiikasta vuonna 2017,

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkistetun verkkokauppaa koskevan toimialaselvityksen loppuraportin (COM(2017)0229),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A8-0474/2018),

A.  ottaa huomioon, että kilpailupolitiikkaa on nyt pantu täytäntöön yli 60 vuoden ajan ja että EU:n vakaa ja vaikuttava kilpailupolitiikka on aina ollut Euroopan yhdentymisen kulmakivi;

B.  toteaa, että veron vilpillinen välttely ja veronkierto aiheuttavat epäreilua kilpailua, joka vaikuttaa erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin);

C.  katsoo, että rahanpesu, veronkierto ja veron vilpillinen välttely haittaavat verotulojen oikeudenmukaista jakautumista jäsenvaltioissa ja vääristävät siten kilpailua sisämarkkinoilla;

D.  katsoo, että henkilöiden ja yritysten, joiden nettovarallisuus on suuri, laajamittainen veronkierto on haitallista tavallisille veronmaksajille, julkiselle taloudelle ja sosiaalialan menoille ja se uhkaa myös hyvää hallintoa, makrotaloudellista vakautta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä kansalaisten luottamusta unionin ja jäsenvaltioiden toimielimiin;

E.  ottaa huomioon, että tietyt hallitukset ja oikeudenkäyttöalueet, joista osa sijaitsee EU:n sisällä, ovat erikoistuneet tai osallistuneet kilpailua vääristävien edullisten verojärjestelmien luomiseen monikansallisille yhtiöille ja henkilöille, joiden nettovarallisuus on suuri ja jotka eivät tosiasiallisesti harjoita taloudellista toimintaa kyseisillä oikeudenkäyttöalueilla vaan ovat niillä pelkästään postilaatikkoyritysten edustamina;

1.  toteaa, että kilpailupolitiikka, jolla pyritään varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikilla aloilla, on Euroopan sosiaalisen markkinatalouden kulmakivi ja keskeinen tekijä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan takaamisessa; suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen kilpailupolitiikasta vuonna 2017 sekä komission toimiin ja pyrkimyksiin sen varmistamiseksi, että kilpailusääntöjä todella sovelletaan unionissa, jotta ne hyödyttäisivät kaikkia EU:n kansalaisia ja erityisesti niitä, jotka ovat kuluttajina heikossa asemassa; lisäksi kehottaa komissiota jatkossakin varmistamaan EU:n kilpailusääntöjen täysimääräisen täytäntöönpanon ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota pk-yritysten kohtaamiin haasteisiin ja välttämään sääntöjen epäyhtenäisen soveltamisen jäsenvaltioissa;

2.  panee tyytyväisenä merkille jäsennellyn vuoropuhelun kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen kanssa sekä komission pyrkimykset tehdä tiivistä yhteistyötä parlamentin kilpailuasioista vastaavan valiokunnan jäsenten ja kilpailupolitiikkaa käsittelevän työryhmän kanssa ja kannustaa niiden jatkamiseen; katsoo, että komission kilpailupolitiikkaa koskeva vuosikertomus on välttämätön toimenpide demokraattisen valvonnan kannalta; palauttaa mieliin, että parlamentti on viime vuosina osallistunut tavallisessa lainsäätämismenettelyssä kilpailusääntöjä koskevan kehyksen muokkaamiseen, esimerkiksi ehdotetun ECN+-direktiivin yhteydessä; katsoo, että parlamentille olisi annettava yhteispäätösvaltuudet kilpailusääntöjen kehyksen muokkaamiseksi, ja pitää valitettavana, että tämän unionin politiikanalan demokraattista ulottuvuutta ei vahvistettu perussopimuksia viimeksi muutettaessa;

3.  pitää myönteisenä ja tukee edelleen komission kilpailun pääosaston kunnianhimoista asialistaa ja painopisteitä, mutta panee merkille, että merkittäviä haasteita on vielä jäljellä, esimerkiksi sulautumien valvonnan alalla, jossa pelkkä sulautumien määrä muodostaa haasteen; panee merkille, että sulautumia, kilpailunrajoituksia ja valtiontukia koskeviin komission päätöksiin liittyy usein poliittista keskustelua, ja korostaa, että vaikka tässä mietinnössä on esitetty joitakin esimerkkejä viimeaikaisista päätöksistä, kokonaiskuva on laajempi ja että parlamentin tarkoituksena ei ole ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, koska on komission tehtävä päättää, milloin kilpailulainsäädäntöä ei noudateta;

4.   pyytää komissiota analysoimaan ehdotetun Siemensin ja Alstomin sulautuman mahdollisesti haittavaikutuksia unionin rautatiemarkkinoiden kilpailukykyyn sekä sen kielteisiä vaikutuksia rautateiden käyttäjiin;

5.  huomauttaa, että komissio esitti lainsäädäntöehdotuksen yleiseurooppalainen yksilöllisen eläketuotteen (PEPP-tuote) eli yksityisen eläkerahaston luomiseksi vuonna 2018;

6.  korostaa, että toimivasta kilpailusta unionin sisämarkkinoilla hyötyvät erityisesti kuluttajat;

7.  suhtautuu myönteisesti rekkakartellista tehtyyn tutkintaan; panee tyytyväisenä merkille, että komissio ei tyytynyt ainoastaan tarkastelemaan suurten kuorma-autonvalmistajien sopiman kartellin vaikutusta kuorma-autojen hintoihin vaan myös määräsi seuraamuksia, koska valmistajat viivyttivät yhteistoimin vähäpäästöisempien kuorma-autojen käyttöönottoa;

8.  korostaa, että kilpailusäännöt perustuvat perussopimuksiin ja niitä olisi SEUT 7 artiklan mukaisesti tulkittava ottaen huomioon sosiaaliasioita, sosiaalista markkinataloutta, ympäristönormeja, ilmastopolitiikkaa ja kuluttajansuojaa koskevan unionin lainsäädännön perustana olevat laajemmat eurooppalaiset arvot; katsoo, että unionin kilpailuoikeuden soveltamisella olisi puututtava kaikkiin markkinoiden vääristymiin, myös sosiaalisten ja ympäristöön kohdistuvien kielteisten ulkoisvaikutusten luomiin markkinoiden vääristymiin;

9.  katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi autettava edistämään uusiin energiamuotoihin siirtymistä koko EU:ssa, kannustettava taloudellista ja sosiaalista yhdentymistä Euroopassa, edistettävä ekologisesti kestäviä maataloustoimintoja ja rajoitettava suurten energiayhtiöiden valtaa korottaa energian hintoja;

10.  huomauttaa, että silloinkin, kun tuotteet tai palvelut toimitetaan maksutta, erityisesti digitaalitalouden alalla, kuluttajat saattavat saada epäoikeudenmukaista kohtelua, mitä voi olla esimerkiksi heikompi laatu, valikoima ja innovointi tai kiskonta; katsoo, että EU:n kilpailusäännöissä ja täytäntöönpanon valvonnassa ei pitäisi keskittyä pelkästään hintaan, vaan siinä olisi otettava huomioon laajemmat näkökohdat, kuten tuotteiden tai palvelujen laatu, myös kansalaisten yksityisyyden kannalta;

11.  huomauttaa, että jatkuva tekninen kehitys on aiheuttanut merkittäviä muutoksia markkinoilla, mistä aiheutuu sekä mahdollisuuksia että haasteita; korostaa tässä yhteydessä kilpailupolitiikan keskeistä asemaa digitaalisten sisämarkkinoiden jatkuvassa kehittämisessä; korostaa tarvetta luoda kiireesti kehys, jolla edistetään datainnovointia ja uusia liiketoimintamalleja ja samalla vastataan tehokkaasti datavetoisen ja algoritmeihin perustuvan talouden haasteisiin; korostaa erityisesti, että digitaaliset alustat voivat jatkuvasti kasvavia tietovirtoja hallitessaan ja niihin päästessään saada aikaan huomattavia mittakaavaetuja ja verkostoulkoisvaikutuksia ja ne voivat johtaa markkinoiden toimimattomuuteen liiallisen keskittämisen, voitontavoittelun ja markkinavoiman väärinkäytön kautta; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että komission jäsenelle on nimitetty erityisneuvonantajia, joiden tehtävänä on tarkastella digitalisaatioon liittyviä tulevia haasteita kilpailupolitiikan kannalta, ja odottaa kiinnostuneena näiden erityisneuvonantajien havaintoja ja toimintasuosituksia; painottaa, että näihin kysymyksiin on tarpeen omaksua yhteinen EU:n laajuinen lähestymistapa;

12.  korostaa, että käyttäjät eivät usein ole tietoisia siitä, missä määrin heidän tietojaan käytetään ja välitetään kolmansille osapuolille markkinointiin liittyviä tai kaupallisia tarkoituksia varten; kehottaa komissiota 12. heinäkuuta 2002 henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY(6) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti varmistamaan, että digitaalialan yritykset käyttävät henkilötietoja vasta sen jälkeen, kun asianomainen tilaaja tai käyttäjä on antanut nimenomaisen suostumuksensa, ja että ilman tätä suostumusta tietoja ei voida siirtää kolmansille osapuolille, joiden kanssa yritys tai alusta on tehnyt sopimuksen; katsoo tämän vuoksi, että digitaalimarkkinoita on arvioitava monialaiselta näkökannalta, sillä kilpailunvastainen käyttäytyminen voi johtaa muiden lainsäädännön alojen, kuten tietosuoja- ja kuluttajansuojalainsäädännön, rikkomiseen; painottaa, että asianmukainen täytäntöönpanon valvonta edellyttäisi, että toimivaltaiset viranomaiset, kuten erityisesti kilpailu-, kuluttaja- ja tietosuojaviranomaiset, tekevät yhteistyötä Euroopan tietosuojavaltuutetun clearinghouse-aloitteessa(7) ehdotetun mukaisesti;

13.  kehottaa komissiota järjestämään tekniikan alan yritysten kuulemistilaisuuden, johon kutsutaan Googlen, Facebookin ja Applen pääjohtajat ja jossa keskustellaan erityisesti siitä, miten kolmannet maat keräävät ja käyttävät kuluttajien henkilötietoja; on huolissaan siitä, että käyttäjät, lainsäätäjät ja toisinaan jopa sovellusten kehittäjät ja mainostajat ovat tietämättömiä siitä, missä määrin tietoa siirtyy älypuhelimista digitaalisen mainonnan ryhmille ja muille kolmansille osapuolille; ottaa huomioon, että tiedot, joita kolmannet osapuolet keräävät älypuhelinten sovellusten välityksellä, voivat sisältää niin iän ja sukupuolen kaltaisia profiilitietoja kuin sijaintitietoja, kuten esimerkiksi lähistöllä sijaitsevien kännykkämastojen tai langattoman lähiverkon reitittimien sijaintitietoja, ja tietoja kaikista muista puhelimen sovelluksista; katsoo, että EU:ssa olisi parannettava ihmisten kykyä ymmärtää näihin jäljitysyrityksiin liittyviä monopoliasemaa ja keskittämistä koskevia kysymyksiä;

14.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä katsomaan palveluiden luomisen ja tarjoamisen kannalta välttämättömien tietojen hallinnan osoitukseksi markkinavoimasta, myös silloin, kun se antaa ohjeistusta SEUT 102 artiklasta, ja vaatimaan yhteentoimivuutta digitaalisten alustojen ja sosiaalisten verkkopalvelujen tarjoajien välillä; kiinnittää huomiota myös itseoppivien algoritmien ja tekoälyn kehittymiseen, erityisesti kolmansien osapuolien tarjotessa niitä yrityksille, ja sen vaikutukseen kartellitoiminnan luonteeseen; pyytää komissiota toimittamaan näistä kysymyksistä yksityiskohtaisia tietoja seuraavassa kilpailupolitiikkaa koskevassa vuosikertomuksessaan;

15.  pitää tärkeänä taata sellaisten unionin kollektiivisten oikeussuojamekanismien hyvä toiminta, joiden tavoitteena on taata, että kilpailunvastaisista käytännöistä kärsivät kuluttajat saavat asianmukaisen korvauksen;

16.  pitää tarpeellisena taata oikeus rajatylittävään siirtämiseen, jotta tähän oikeuteen nykyisin kohdistuvat rajoitukset eivät vakiinnu laillisiksi markkinakäytännöiksi; pitää lisäksi tärkeänä, että maantieteellisten rajoitusten liiallinen ja perusteeton käyttö lopetetaan, ja pitää siihen liittyviä väitteitä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemisesta epäjohdonmukaisina;

17.  katsoo, että EU:n sulautumien tarkastelun lähtökohtana käytettävät toimivaltaa koskevat kynnysarvot, jotka perustuvat sulautuman osapuolten liikevaihtoihin, eivät aina sovellu digitaalitalouteen, jossa arvon mittarina käytetään markkinointitarkoituksissa usein verkkosivustojen vierailijoiden määrää; ehdottaa, että näitä kynnysarvoja tarkastellaan uudestaan ja niitä mukautetaan, jotta voidaan ottaa huomioon muun muassa niiden kuluttajien määrä, joita sulautumat koskevat, ja niihin liittyvien toimien arvo;

18.  korostaa, että joillekin digitaalitalouden aloille pääsyn esteitä on entistä vaikeampi ylittää, sillä mitä pidempään epäasianmukainen toiminta jatkuu, sitä vaikeampaa kilpailunvastaisten vaikutusten kääntäminen on; katsoo, että väliaikaiset toimenpiteet voivat olla hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan varmistaa, että kilpailulle ei aiheudu haittaa tutkimuksen ollessa meneillään; toteaa tässä yhteydessä, että komission olisi hyödynnettävä tehokkaasti väliaikaisia toimenpiteitä ja varmistettava samalla tutkinnan kohteena olevien yritysten oikeusturva ja oikeus puolustukseen; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen laatia kahden vuoden kuluessa ECN+-direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä analyysi siitä, onko väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä mahdollista yksinkertaistaa; suosittaa tässä yhteydessä, että komissio ottaa oppia muiden lainkäyttöalueiden parhaista käytännöistä;

19.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisää kunnianhimoisia toimia verkkokaupan kilpailun laittomien esteiden poistamiseksi, jotta varmistetaan esteetön verkkokauppa, seurataan hintakattoja esimerkiksi majoitukseen ja matkailuun keskittyvillä digitaalisilla alustoilla ja varmistetaan, että kuluttajien saatavilla verkossa on laaja valikoima tuotteita ja palveluita kilpailukykyiseen hintaan rajojen yli; pyytää, että komissio toteuttaa mainontamarkkinoita koskevan toimialaselvityksen, jotta ymmärretään paremmin verkkomainonnan dynamiikkaa ja havaitaan kilpailun vastaiset käytännöt, joihin on puututtava kilpailuoikeuden täytäntöönpanon valvonnan yhteydessä, kuten jotkin kansalliset viranomaiset ovat tehneet;

20.  korostaa, että nykyaikaisen talouden digitalisointi johtaa muutoksiin perinteisessä talouden logiikassa; korostaa siksi, että digitalisaatiota on kaikissa verojärjestelmissä pidettävä uutena normaalina kaikilla talouden aloilla; panee merkille komission ehdotuksen digitaalitalouden verotusta koskevista säännöistä(8); korostaa, että digiverotuksella on puututtava perinteisen talouden ja digitaalitalouteen perustuvien uusien käytäntöjen väliseen epäsymmetriaan ja vältettävä jarruttamasta digitalisaatiota ja innovointia tai luomasta keinotekoisia esteitä taloudessa; korostaa, että digitaalitalouden verotukseen on tärkeää löytää kansainvälisiä ratkaisuja ja yhteisiä lähestymistapoja; kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan kansainvälisillä foorumeilla, eli OECD:ssä, sopimuksen saavuttamiseksi;

21.  suhtautuu myönteisesti digitaalisten palvelujen verotusta koskevaan komission ehdotukseen (COM(2018)0148) ratkaisevana toimena, jolla varmistetaan, että digitaaliala maksaa oman osuutensa veroista, kunnes otetaan käyttöön pysyvä ratkaisu, jonka myötä hyötyä voidaan verottaa siellä, missä arvo muodostuu;

22.  muistuttaa, että kilpailu tietoliikenteen alalla on tärkeää innovoinnin ja verkkoihin tehtävien investointien edistämiseksi ja että kohtuullisia hintoja ja palvelujen valinnanvaraa kuluttajille olisi kannustettava; toteaa, että EU:n sisäisistä puheluista aiheutuu yhä merkittävä rasite yrityksille ja asiakkaille, ja katsoo, että toimet kuluttajilta perittävien verkkovierailumaksujen lopettamiseksi EU:ssa eivät riitä pitkällä aikavälillä, jos sisämarkkinoita aiotaan syventää edelleen; toteaa, että on luotava kannustimia EU:n sisäisten puhelujen hintojen laskemiseksi samalle tasolle paikallispuhelujen kanssa helpottamalla investointeja täysin eurooppalaiseen tai jaettuun verkkoon; katsoo, että politiikkatoimilla olisi suosittava tehokkaita investointeja uusiin verkkoihin ja otettava huomioon kuluttajiin kohdistuva vaikutus estäen siten myös uusien digitaalisten kuilujen syntyminen korkean ja matalan tulotason kotitalouksien välille; kehottaa komissiota tukemaan laajakaistan käyttöönottoa edistämällä korkeaa kilpailun tasoa ja varmistamaan korkeatasoisen yhteenliitettävyyden EU:ssa sekä 5G-verkon nopean käyttöönoton kaikkialla unionissa, jotta turvataan unionin maailmanlaajuinen kilpailukyky ja houkutellaan investointeja; pitää tämän tehtävän yhteydessä tärkeänä, että kilpailupolitiikassa otetaan huomioon laajakaistan käyttöönottoa maaseutualueilla koskevat erityispiirteet siten, että huomioidaan yleinen etu, mikä tarkoittaa, että on käännettävä suuntaus, jossa maaseutu- ja kaupunkialueet etääntyvät toisistaan teknologian saatavuuden suhteen;

23.  katsoo, että käyttö- ja säästötileistä ei saisi periä maksuja käyttäjiltä, paitsi jos maksut liittyvät erityisiin palveluihin;

24.  suhtautuu myönteisesti komission tekemään kilpailuoikeutta koskevaan päätökseen, jossa Googlelle määrättiin 4,34 miljardin euron suuruinen sakkorangaistus Android-käyttöjärjestelmään perustuviin mobiililaitteisiin liittyvistä laittomista käytännöistä, joilla pyrittiin vahvistamaan Googlen hakukoneen määräävää asemaa; kehottaa komissiota saattamaan vuonna 2019 päätökseen kilpailuoikeuden alaan liittyvän asian Google Shopping, jonka käsittely aloitettiin marraskuussa 2010 eli kahdeksan vuotta sitten; muistuttaa komissiota, että sen olisi saatettava päätökseen tutkimuksensa siitä, miten Google kohtelee hakutuloksissaan Googlen muita erikoistuneita hakupalveluja, mukaan lukien paikallishakuihin liittyvät ongelmat, jotka Yelp otti esille hiljattain tekemässään kantelussa; suosittaa, että kilpailun pääosasto tarkastelee digitaalialaan liittyvien kilpailuoikeusasioiden käsittelyn kestoa ja niihin puuttumiseen parhaiten soveltuvaa välinettä; pyytää komissiota erityisesti tarkastelemaan mahdollisuutta asettaa kilpailuoikeusasioiden käsittelylle määräaikoja, kuten se on tehnyt sulautumia koskevien asioiden yhteydessä;

25.  muistuttaa, että komission on myös tarkasteltava digitaalitekniikan alan monopolien kokonaisvaltaista rakenteellista eriyttämistä ratkaisuna, joka mahdollistaa kilpailun ja tasapuolisten toimintaedellytysten palauttamisen unionin digitaalimarkkinoilla;

26.  korostaa, että kilpailuoikeuden täytäntöönpanon valvonnan tehokkuus riippuu korjaustoimenpiteiden asianmukaisesta suunnittelusta ja testauksesta; painottaa, että kuluttajat huomioon ottavat korjaustoimenpiteet ovat tärkeitä kilpailun palauttamiseksi markkinoilla, sillä niillä autetaan kuluttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja puuttumaan vallitseviin vääristymiin; katsoo, että komission olisi toimintaa koskevia korjaustoimenpiteitä suunnitellessaan otettava huomioon käyttäytymistaloustiede tukevana tieteenalana, kuten jotkin kansalliset viranomaiset ovat viime vuosina tehneet;

27.  toteaa, että komission puheenjohtaja on sitoutunut esittämään ehdotuksia jäsenvaltioiden veroyhteistyön lisäämiseksi velvoitteella vastata ryhmän pyyntöihin veroasioissa siten, että yksi jäsenvaltio voi tarjota muille kaikki tarvittavat tiedot rajatylittävään veronkiertoon syyllistyneiden syytteeseen asettamisen mahdollistamiseksi; toteaa, että jos jäsenvaltion toiminta vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, parlamentti ja neuvosto voivat tietyissä olosuhteissa ja SEUT-sopimuksen 116 artiklan mukaisesti antaa direktiivejä vääristymien poistamiseksi;

28.  ottaa huomioon komission johtopäätöksen, että Luxemburg oli myöntänyt Engielle perusteettomia veroetuuksia lähes 120 miljoonaa euroa ja että takaisinperintämenettely on edelleen käynnissä; pitää valitettavana, että Luxemburgin hallitus on päättänyt valittaa komission päätöksestä;

29.  panee merkille kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen Margrethe Vestagerin päätöksen, joka liittyy McDonald’sille myönnettyä valtiontukea koskevaan tutkimukseen ja jonka mukaan tiettyjen McDonald’sin voittojen verottamatta jääminen Luxemburgissa ei täytä laittoman valtiontuen tunnusmerkkejä; katsoo, että EU:n nykyisellä sääntelyllä ei pystytä tehokkaasti torjumaan kaksinkertaista verottamatta jäämistä ja lopettamaan kilpailua alhaisimmasta yhteisöveroasteesta;

30.  huomauttaa, että komissio teki kahdessa äskettäisessä asiassa päätöksen valtiontukien hyväksymisestä sillä perusteella, että se lieventäisi talouden häiriöitä alueellisella tasolla, vaikka yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätelmien mukaan kriisinratkaisua ei voida perustella yleisellä edulla, ja toteaa tämän olevan osoitus siitä, että yleinen etu voidaan tulkita kahdella eri tavalla; kehottaa komissiota tutkimaan eroja likvidaatiotuen alaan kuuluvien valtiontukisääntöjen ja pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisen kriisinratkaisujärjestelmän välillä ja tämän jälkeen tarkistamaan vuoden 2013 pankkitiedonantoaan vastaavasti;

31.  panee merkille, että tutkimukset(9) ovat osoittaneet omistajuuden voimakkaamman horisontaalisen keskittymisen aiheuttavan sosiaalisia piilokustannuksia ja tuotekilpailun vähenemistä; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan sulautuma-asetuksen tarkistamista tämänsuuntaisesti ja antamaan ohjeet SEUT 101 ja 102 artiklan käytöstä näissä tapauksissa;

32.  toteaa, että rahoitusalan väliaikaiset valtiontuet olivat ehkä tarpeen maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi, koska kriisinratkaisuvälineitä ei ollut, mutta nyt niitä on arvioitava uudelleen ja ne on poistettava; pitää valitettavana, että tehty uudelleenarviointi oli riittämätön; pyytää siksi uudelleen komissiota selvittämään, ovatko pankkilaitokset hyötyneet keskuspankkien antaman maksuvalmiustuen kautta implisiittisestä tuesta ja valtiontuesta kriisin puhkeamisesta saakka; muistuttaa, että komission jäsen Vestager sitoutui marraskuussa 2017 talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa käydyssä jäsennellyssä vuoropuhelussa tarkastelemaan Euroopan keskuspankin yrityssektorin osto-ohjelman mahdollisesti aiheuttamia kilpailun vääristymiä ja antamaan tarkastelun perusteella valiokunnalle laadullisen vastauksen; korostaa tässä yhteydessä, että valtiontuen valikoivuuden käsite on olennainen kriteeri, joka on tutkittava perusteellisesti, ja viittaa lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohtaan, joka sisältää niin kutsutun uskollisuusperiaatteen;

33.  katsoo, että on ensisijaisen tärkeää varmistaa valtiontukea koskevien sääntöjen tiukka ja tasapuolinen noudattaminen tulevien pankkikriisien hoitamisessa, jotta pankkien pelastaminen ei jää veronmaksajien kontolle;

34.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio ottaa käyttöön välineen väärinkäytösten paljastamiseksi anonyymisti, jotta voidaan raportoida kartelleista tai muuntyyppisistä laittomista kilpailun vastaisista käytännöistä ja lisätä siten niiden selvittämisen ja niihin liittyvän syytteeseenpanon todennäköisyyttä; panee merkille myönteiset luvut ensimmäisten käyttökuukausien jälkeen;

35.  ilmaisee huolestumisensa siitä, että rahoitusalalla lisääntyvä keskittyminen voi heikentää alan kilpailua, ja on huolissaan myös pankkialan todellisten sisämarkkinoiden puuttumisesta ja siitä, että markkinat ovat vieläkin pirstoutuneet kansallisiin markkinoihin;

36.  painottaa, että unioni tarvitsee vankan yhdenmukaistetun kehyksen, jota sovelletaan monikansallisten yritysten raportointiin ja yhteisöverotukseen ja johon kuuluu julkinen maakohtainen raportointi ja yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja; muistuttaa, että hyväksymällä nämä toimet voitaisiin vähentää yrityksille ja jäsenvaltioiden veroviranomaisille aiheutuvia kustannuksia ja lisäksi ratkaista siirtohinnoitteluongelma ja varmistaa tasapuolisempi kilpailu sisämarkkinoilla;

37.  kehottaa komissiota jatkamaan haitallisten verotoimien arviointia jäsenvaltioissa eurooppalaisella ohjausjaksolla ja arvioimaan kaikilta osin kilpailun vääristymiä ja muille lainkäyttöalueille aiheutuvia kerrannaisvaikutuksia;

38.  kehottaa komissiota jatkamaan ja jopa laajentamaan pyrkimyksiään tutkia kuluttajien vahingoksi koituvaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä unionissa; pyytää komissiota samanaikaisesti seuraamaan tarkasti nykyisiä valtion monopoleja ja toimilupaa koskevien tarjouskilpailujen lainmukaisuutta ehkäistäkseen mahdollisen kilpailun liiallisen vääristymisen;

39.  painottaa, että valtiontuella voi olla vääristävä vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan; palauttaa mieliin SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamista koskevat tarkat vaatimukset; panee merkille, että suurin osa kilpailuoikeusasioita ja valtiontukia koskevista päätöksistä tehdään kansallisella tasolla; katsoo tästä syystä, että komission olisi seurattava tilannetta ja toteutettava toimia yhdenmukaisen politiikan varmistamiseksi sisämarkkinoilla; kehottaa komissiota käynnistämään paremmin kohdennettua valtiontukea koskevan toimintasuunnitelman; suhtautuu myönteisesti komission jatkuviin pyrkimyksiin selventää valtiontuen määritelmään liittyviä eri näkökohtia, kuten on käynyt ilmi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä koskevasta komission tiedonannosta; panee erityisesti merkille pyrkimykset selventää ’yrityksen’ ja ’taloudellisen toiminnan’ käsitteitä; toteaa kuitenkin, että taloudellista sekä muuta kuin taloudellista toimintaa on edelleen vaikeaa erottaa toisistaan; huomauttaa lisäksi, että perussopimuksen asianmukaisesta tulkinnasta huolehtiminen on Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä; kehottaa komissiota edelleen kiinnittämään erityistä huomiota yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, kuten energian, liikenteen ja tietoliikenteen, tarjoamiseen, kun sovelletaan EU:n valtiontukisääntöjä, erityisesti eristyksissä oleville, kaukaisille tai syrjäisille unionin alueille tarkoitetun valtiontuen yhteydessä; korostaa, että kun sovelletaan valtiontukea yleishyödyllisten palvelujen edistämiseksi, tavoitteena olisi oltava kuluttajien ja kansalaisten hyödyttäminen eikä omien etujen vahvistaminen;

40.  korostaa, että verotus kuuluu neuvostossa sovellettavan yksimielisyysvaatimuksen takia jatkossakin kansalliseen toimivaltaan ja että politiikan valinta riippuu tämän vuoksi vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten hallitusten ja parlamenttien politiikkaa koskevista näkemyksistä ja suuntauksista; toteaa kuitenkin, että verotusvälinettä voidaan käyttää epäsuoran valtiontuen myöntämiseksi yrityksille, mikä saattaa johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin sisämarkkinoilla; korostaa siksi tarvetta varmistaa, että kansalliset veropolitiikat eivät vääristä reilua kilpailua ja että vero- ja kilpailupolitiikkaa sovelletaan sisämarkkinoilla johdonmukaisesti; suhtautuu myönteisesti siihen, että veroetuuden muodossa olevaa valtiontukea tarkastelevasta työryhmästä on tullut pysyvä elin; kehottaa varmistamaan, että työryhmällä on riittävästi henkilöresursseja ja tutkimusvälineitä; kehottaa selventämään näihin kysymyksiin liittyvää asiaintilaa valtiontukea koskevissa tutkimuksissa, mukaan lukien parhaillaan tutkittavien asioiden määrä;

korostaa, että sisämarkkinoilla uudet tulokkaat ja yritykset, myös pk-yritykset, jotka eivät käytä aggressiivisia verokäytäntöjä, ovat huonommassa asemassa; suhtautuu myönteisesti perusteellisiin tutkimuksiin, joita komissio tekee kilpailunvastaisista käytännöistä, joita ovat muun muassa valikoivat veroedut ja ylivoittoihin sovellettavat veropäätösjärjestelmät; pitää myönteisenä erityisesti veropäätöksiä koskevaa ohjeistusta, joka sisältyy komission tiedonantoon valtiontuen käsitteestä; kehottaa jäsenvaltioita luopumaan vilpillisistä kilpailukäytännöistä, jotka perustuvat perusteettomiin verokannustimiin; kehottaa neuvostoa hyväksymään yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan ehdotuksen; pitää valitettavana, että laittoman verotuen edunsaajilta perityt maksamattomat verot palautetaan EU:n valtiontukisääntöjen mukaisesti maalle, joka tuen on myöntänyt; kehottaa komissiota pyrkimään ratkaisemaan tämän ongelman;

painottaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytäviin neuvotteluihin olisi sisällytettävä reilun kilpailun kunnioittaminen ja takuu siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ei voi myöntää valtiontukia poikkeuksellisen edullisten verosopimusten muodossa;

41.  painottaa elintarvikeketjun voimakasta keskittymistä, jossa muutama yritys muodostaa oligopolin maailmanlaajuisilla siemen- ja torjunta-ainemarkkinoilla, ja toteaa, että tästä kärsivät kuluttajat, maanviljelijät, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus; huomauttaa, että tällaisen rakenteen takia maanviljelijät ovat teknologisesti ja taloudellisesti aiempaa riippuvaisempia muutamasta maailmanlaajuisesta yhdennetystä täyden palvelun myyntialustasta, siemeniä tuotetaan yksipuolisemmin, innovoinnin suuntaukset ohjautuvat pois ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta kunnioittavan tuotantomallin omaksumisesta ja innovointi vähenee ja lopputuotteiden laatu heikkenee kilpailun vähentymisen myötä; pyytää, että komissio suuntaisi maatalouden ja erityisesti pienviljelijöiden tulojen laskun vuoksi toimensa siten, että mahdollistettaisiin kohtuulliset tulot viljelijöille ja erityisesti pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöille;

42.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että komissio valvoo kattavammin patenttien käyttöä maatalousalalla;

43.  suhtautuu myönteisesti sellaisiin aloitteisiin kuin älykkäitä kyliä koskeva kehys, jolla kannustetaan asuinalueita muuttumaan joustavammiksi, hyödyntämään paremmin resurssejaan ja osallistumaan aktiivisemmin kilpailuun sisämarkkinoilla sekä lisäämään houkuttelevuuttaan ja parantamaan maaseudun asukkaiden elämänlaatua;

44.  katsoo, että lohkoketjuteknologiaan liittyy mahdollisuuksia rahoituspalvelujen kannalta; varoittaa kuitenkin, että lohkoketjuteknologian käyttöä varojen keräämiseen on säänneltävä, jotta torjutaan polkumyyntiä säänneltyihin rahoitusmarkkinoihin nähden, sijoittajille aiheutuvia riskejä ja rahanpesuun liittyviä riskejä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä esittämään sääntelykehyksen uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskua varten;

45.  on huolestunut siitä, että komissio hyväksyi hiljattain Bayerin ja Monsanton sulautuman ja että se myönsi sivuuttaneensa päätöksenteossaan SEUT-sopimuksen mukaiset tavoitteet, kuten elintarviketurvallisuutta sekä kuluttajien, ympäristön ja ilmaston suojelua koskevat tavoitteet;

46.  pitää siksi tärkeänä ryhtyä toimenpiteisiin sellaisia yrityksiä vastaan, jotka osallistuvat maatalouden tuotantoketjun markkinointi- ja jakeluvaiheisiin ja aiheuttavat maatalousmarkkinoilla häiriöitä, jotka laskevat maatalouden tulotasoa ja nostavat kuluttajahintoja;

47.  suhtautuu myönteisesti lähestymistapaan, jota komissio noudattaa arvioidessaan horisontaalisia sulautumia ja jossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota innovointikilpailuun, erityisesti sellaisten sulautumien yhteydessä, joihin osallistuu T&K-toimintaan voimakkaasti panostavia markkinoita, ja katsoo, että yrityssulautumia olisi arvioitava koko sisämarkkinoiden kannalta; kehottaa komissiota lisäksi tekemään ehdotuksen EY:n sulautuma-asetuksen tarkistamiseksi ja analysoimaan, olisiko asetuksessa säädettävä joissakin jäsenvaltioissa jo käytössä olevan mallin mukaisesti mahdollisuudesta hyväksyä toimenpiteitä, joilla suojataan eurooppalaista oikeusjärjestystä ja SEUT-sopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita, ympäristönsuojelu mukaan luettuna;

48.  toistaa komission alustavan päätelmän, jonka mukaan Google on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa hakukoneena tuottamalla laittomasti hyötyä tuotteilleen; painottaa, että väärinkäytösten lopettamiseksi yhtiön yleiset ja erikoistuneet hakupalvelut on täysimittaisesti ja rakenteellisesti erotettava toisistaan;

49.  panee merkille, että unionin tuomioistuin tulkitsee SEUT 101 artiklaa ottaen huomioon perussopimusten eri tavoitteet; korostaa kuitenkin, että kapea-alaista tulkintaa SEUT 101 artiklasta komission horisontaalisissa suuntaviivoissa on entistä enemmän pidetty tekijänä, joka estää pienempien markkinatoimijoiden yhteistyön tiukempien ympäristöä koskevien ja sosiaalisten normien hyväksymiseksi; katsoo, että komission olisi luotava oikeusvarmuus ehdoista, joilla tuottajaorganisaatioiden, muun muassa osuuskuntien, niiden yhdistysten ja toimialakohtaisten organisaatioiden, kollektiivisia järjestelyjä, joita tehdään koko elintarvikeketjussa kestävyyden ja työnormien varmistamiseksi, arvioidaan kilpailuoikeuden yhteydessä, ja kannustettava tällaisiin aloitteisiin kilpailupolitiikan yhteydessä; korostaa, että tällaisella lähestymistavalla ei saisi estää tuottamasta edullisempia tuotteita, erityisesti aloilla, joilla kuluttajat ovat hintatietoisempia; painottaa myös suhteellisuusperiaatteen merkitystä, joka tarkoittaa, että kilpailun rajoituksilla ei voida ylittää sitä, mikä on tarpeen yleisen edun saavuttamiseksi;

50.  korostaa energiaunionin yhteisesti sovittuja tavoitteita ja päämääriä ja viittaa erityisesti turvallisuutta, talouden hiilestä irtautumista, solidaarisuutta ja luottamusta koskevaan ulottuvuuteen; painottaa, että on tärkeää varmistaa, että unionin energiamarkkinat perustuvat oikeusvaltioon, kilpailuun, energialähteiden ja energiantoimittajien monimuotoisuuteen, ennakoitavuuteen ja avoimuuteen ja että estetään kaikkia unioniin tai kolmanteen maahan sijoittautuneita markkinatoimijoita saavuttamasta kilpailijoiden ja kuluttajien kannalta haitallista määräävää asemaa; kehottaa tältä osin lisäämään näiden markkinatoimijoiden valvontaa sekä toteuttamaan tarvittaessa toimia ja asettamaan niille velvoitteita; toteaa erityisesti, että on tarkasteltava huolellisesti tiettyjen energiayhtiöiden käyttämää strategiaa, joka koskee EU:n kaasumarkkinoiden jakamista ja jonka myötä tietyt energiayhtiöt ovat mahdollisesti rikkoneet EU:n kilpailuoikeutta; toteaa lisäksi, että jäsenvaltioiden osana Pariisin ilmastosopimusta tekemät oikeudellisesti sitovat sitoumukset eivät voi toteutua, jos valtiot eivät toteuta konkreettisia toimenpiteitä uusiutuvan energian tuotannon ja käytön edistämiseksi ja mahdollistamiseksi sekä tätä koskevien kannustimien luomiseksi; panee merkille energia-alan valtiontukia koskevien suuntaviivojen tulevan tarkistuksen ja toteaa, että suuntaviivat eivät enää sulje pois valtiontuista eniten hyötyviä aloja, eli ydinvoimaa ja fossiilisten polttoaineiden talteenottoa, ja ne lisäävät kuluttajien tuottamaa uusiutuvaa energiaa koskevien sääntöjen joustavuutta; korostaa, että on tärkeää saattaa energiaunioni päätökseen markkinoiden yhdentymisen välityksellä, erityisesti investoimalla yhdysputkiin tarvittaessa sekä perustuen markkinaolosuhteisiin ja kaupallisiin mahdollisuuksiin ja lisäämällä nykyisten yhdysputkien kaupankäyntikapasiteettia; korostaa tämän vuoksi, että aina ennen kapasiteettimekanismeja koskevan valtiontuen hyväksymistä on selvitettävä, täyttääkö se välttämättömyyskriteerin, ja selvitettävä myös vaihtoehtoisia toimenpiteitä, erityisesti nykyisten yhdysputkien tehokkaampaa käyttöä; korostaa, että kapasiteettimekanismit aiheuttavat usein huomattavia kustannuksia kuluttajille ja toimivat ”piilotukena” tukien kannattamattomia ja saastuttavia voimalaitoksia, minkä vuoksi ennen tällaisille järjestelyille myönnetyn valtiontuen hyväksymistä on varmistettava, etteivät saastuttavimmat laitokset voi saada niitä;

51.  painottaa tarvetta parantaa avoimuutta, kun suunnitellaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, jotta yksityisen sektorin kumppanit eivät käytä niitä turvatakseen kilpailuedut kilpailijoihinsa nähden;

52.  suhtautuu myönteisesti komission toteuttamaan tutkimukseen, jossa tarkasteltiin elintärkeiden lääkkeiden hinnoittelukäytäntöjä, erityisesti Aspenin tapauksessa;

53.  korostaa, että kaikille lentoyhtiöille on tärkeää myöntää samat oikeudet niiden lentäessä EU:n alueelle tai EU:n alueelta; toteaa, että samoja oikeuksia ei valitettavasti aina myönnetä EU:n ulkopuolella toimiville eurooppalaisille lentoyhtiöille ja nämä joutuvat kärsimään kilpailua haittaavista epäoikeudenmukaisista käytännöistä; kehottaa komissiota puuttumaan kilpailun vastaisiin käytäntöihin, jotka heikentävät myös kuluttajansuojalainsäädäntöä; painottaa lisäksi jälleen, että on tärkeää varmistaa reilu kilpailu EU:n lentoyhtiöiden ja kolmansien maiden lentoyhtiöiden välillä;

54.  painottaa kilpailukykyisen liikennealan merkitystä; toteaa, että liikenteen sisämarkkinat on vielä saatettava päätökseen ja että rautatieala on kaikkein hajanaisin; suhtautuu myönteisesti toimiin, joita komissio on toteuttanut edistääkseen maanteiden henkilöliikenteen sisämarkkinoiden päätökseen saattamista ja toiminnan parantamista;

55.  vahvistaa uudelleen, että uusiin infrastruktuurihankkeisiin, myös niihin, jotka yhdistävät jäsenvaltion ja jonkin kolmannen maan, sovelletaan unionin lainsäädäntöä, erityisesti eriyttämistä ja markkinahinnoittelua koskevia sääntöjä;

56.  painottaa, että on tärkeää ja tarpeen osoittaa riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit komission kilpailun pääosastolle ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille, ja painottaa tietoteknisen ja digitaalialan asiantuntemuksen merkitystä, jotta vastataan datavetoisen ja algoritmeihin perustuvan talouden haasteisiin; tukee tässä yhteydessä vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman ehdotettua kilpailuosiota;

57.  korostaa, että komission on kilpailusääntöjä laatiessaan pidettävä sisämarkkinoita yhtenä yhtenäisenä markkinana eikä useina riippumattomina paikallisina tai kansallisina markkinoina;

58.  korostaa, että kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta kilpailuoikeuden periaatteiden täytäntöönpanoa voidaan valvoa tehokkaasti ja välttää korjaustoimenpiteisiin ja täytäntöönpanotoimenpiteiden tuloksiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia; katsoo tässä yhteydessä, että paras tapa parantaa kilpailusääntöjä ja -käytäntöjä maailmanlaajuisesti on käydä oikeudenmukaisia ja avoimia keskusteluja; tukee komission sekä kansallisten ja tarvittaessa alueellisten kilpailuviranomaisten aktiivista osallistumista kansainväliseen kilpailuviranomaisverkkoon;

59.  panee tyytyväisenä merkille ECN+-direktiivin ja katsoo, että direktiivillä parannetaan merkittävästi EU:n kilpailuoikeuden tehokasta ja johdonmukaista soveltamista kaikkialla unionissa varmistamalla, että kansallisten kilpailuviranomaisten käytössä on tarvittavat välineet, resurssit ja suojatoimet, myös johtavassa asemassa olevien henkilöiden avoin valinta- ja nimitysmenettely, jotta ne voivat riippumattomasti määrätä varoittavia sakkorangaistuksia kilpailulainsäädännön rikkomisen johdosta; ilmaisee arvostavansa sitä, että komissio on auttanut jäsenvaltioita varhaisessa vaiheessa tämän direktiivin täytäntöönpanemisessa;

60.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa huolehditaan tasapuolisista toimintaedellytyksistä etenkin kilpailun ja valtiontukien osalta; korostaa, että valtiontuki olisi sallittava vain poikkeuksellisissa ja perustelluissa tapauksissa, joita säännellään lainsäädännöllä, jotta kilpailu ei vääristy markkinoilla, ja että samalla olisi otettava huomioon poikkeukset ja perustelut, jotka liittyvät Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen; muistuttaa, että ”kun yritykset globalisoituvat, niin on tehtävä myös niiden, jotka valvovat kilpailusääntöjen noudattamista”, etenkin siksi, että tieto- ja viestintäteknologian leviäminen ja digitaalisen talouden esiinmarssi ovat johtaneet eräillä aloilla markkinavoiman ja vallan liialliseen keskittymiseen; katsoo, että maailmanlaajuiset kilpailusäännöt ja kilpailuviranomaisten erittäin pitkälle menevä koordinointi myös kilpailumenettelyjen yhteydessä harjoitettavan tietojenvaihdon osalta ovat edellytyksiä maailmanlaajuisen reilun kaupan kehittämiselle;

61.  muistuttaa, että kansainvälisissä kauppa- ja investointisopimuksissa olisi oltava erillinen ja vahva kilpailua koskeva luku;

62.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan osoittaakseen pyrkivänsä avaamaan kansainväliset julkisten hankintojen markkinat ja parantamaan eurooppalaisten yritysten pääsyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa; pitää tarpeellisena vähentää unionin ja kolmansien maiden, varsinkin Yhdysvaltain ja Kiinan, välistä epäsymmetriaa mahdollisuuksissa saada julkisia hankintoja koskevia sopimuksia; kehottaa kaikkia unionin kauppakumppaneita sallimaan eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille syrjimättömän pääsyn julkisten hankintojen markkinoille; pitää myönteisenä, että keskustelut kansainvälisestä julkisten hankintojen välineestä on käynnistetty uudelleen, koska sillä luodaan tarvittavaa vastavuoroisuutta tapauksissa, joissa kauppakumppanit rajoittavat pääsyä omille julkisten hankintojen markkinoilleen, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään sen pikaisesti; kannattaa komission toimia kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoiden avaamiseksi kahdenvälisten kauppasopimusten avulla; muistuttaa, että yritykset, jotka toimivat tavanomaisten markkinaehtojen vastaisin ehdoin ja joilla on geopoliittisia tarkoitusperiä, voivat päihittää käytännössä kaikki kilpailijansa eurooppalaisia julkisia hankintoja koskevissa tarjouskilpailuissa; kehottaa komissiota valvomaan julkisia hankintoja koskevia tarjouskilpailuja ja estämään sen, että eurooppalaiset yritykset ja työntekijät joutuisivat kärsimään valtion ohjauksessa olevien yritysten vilpillisestä kilpailusta;

63.  toteaa, että on välttämätöntä torjua epäterveitä kaupan käytäntöjä myös kilpailupolitiikan avulla, jotta varmistetaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka hyödyttävät sekä työntekijöitä, kuluttajia että yrityksiä, ja että se on yksi unionin kauppapoliittisen strategian painopisteistä; korostaa, että globalisaation hallintaa koskevassa pohdinta-asiakirjassa todetaan, että unionin on toteutettava toimia oikeudenmukaisten kilpailuolosuhteiden palauttamiseksi; pitää myönteisenä, että Japanin kanssa tehtyyn talouskumppanuussopimukseen ja Kanadan kanssa tehtyyn laaja-alaiseen talous- ja kauppasopimukseen on sisällytetty kilpailupolitiikkaa koskevia määräyksiä; pitää kuitenkin harmillisena, että näiden määräysten soveltamisala on rajallinen eikä niissä määrätä tehokkaasta täytäntöönpanon valvonnasta tai riitojenratkaisusta; muistuttaa, että on tärkeää sisällyttää kaikkiin kauppasopimuksiin kunnianhimoisia määräyksiä kilpailusta ja huolehtia näiden määräysten täytäntöönpanosta, jotta voidaan taata reilut säännöt;

64.  pitää myönteisenä ehdotusta ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen unionin puitteiden perustamisesta; katsoo, että kyseessä on hyödyllinen väline, koska sillä voidaan suojella strategisen edun mukaisia eurooppalaisia yrityksiä epäterveiltä kaupan käytännöiltä, jotka saattavat haitata turvallisuutta ja yleistä järjestystä, ja taata reilun kilpailun periaatteiden noudattaminen unionissa;

65.  korostaa tukien vastaisen välineen merkitystä pyrittäessä torjumaan vilpillistä kilpailua maailmanlaajuisesti ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset unionin valtiontukisääntöjen avulla; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Kiinan kansantasavalta loi vuonna 2017 jälleen kerran eniten uusia kaupan esteitä, jotka koskevat eurooppalaisia yrityksiä ja työntekijöitä, ja että se oli mukana useimmissa eurooppalaisissa tukien vastaisissa tapauksissa;

66.  on huolestunut Yhdysvaltain tullipolitiikasta ja sen vaikutuksesta eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn; korostaa, että toimien, joita komissio toteuttaa tasapainottaakseen kauppaa Yhdysvaltain kanssa, olisi oltava määrätietoisia mutta tasapainoisia, oikeasuhteisia ja Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisia;

67.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan reilun kilpailun edistämiseksi maailmanmarkkinoilla myös torjumalla tulliesteiden ja tukien perusteetonta käyttöä tiiviimmässä yhteistyössä muiden maiden kanssa WTO:n, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD), YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD), G20-ryhmän ja Maailmanpankin kaltaisilla foorumeilla; muistuttaa, että WTO:ssa tehtiin vuosina 1996–2004 työtä kauppa- ja kilpailupolitiikan vuorovaikutuksen parantamiseksi, mutta pitää valitettavana, että sen jälkeen aihe ei ole ollut WTO:n työohjelmassa; korostaa, että eräät WTO:n sopimusten määräykset, kuten palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) IX artikla, muodostavat perustan WTO:n jäsenten syvemmälle yhteistyölle kilpailuasioissa; odottaa siksi, että WTO:n 12. ministerikokouksessa saadaan aikaan uutta edistymistä pyrittäessä takaamaan reilu kansainvälinen kilpailu;

68.  uskoo vakaasti WTO:n olennaiseen rooliin mutta on huolissaan sen väitetystä kyvyttömyydestä käsitellä muita kuin markkinatalouksia ja puuttua tuista ja valtion toimista aiheutuviin kilpailun vääristymisiin; pitää myönteisenä, että Yhdysvallat, Japani ja unioni pyrkivät yhdessä uudistamaan järjestöä tähän suuntaan;

69.  kehottaa komissiota lisäämään tukeaan unionin pk-yrityksille, jotta ne voivat suojata ja käyttää oikeuksiaan epäterveiden kaupan käytäntöjen tapauksessa, eli kun kyseessä ovat unionin ulkopuolisten maiden polkumyynti tai tuet; panee tässä yhteydessä merkille komission pyrkimykset vilpillisen kilpailun torjumiseksi korkean profiilin tapauksissa tunnettuja yhtiöitä vastaan mutta painottaa, että reilua kilpailua koskevien sääntöjen noudattamisen valvonta on erittäin tärkeää myös pk-yritysten kannalta;

70.  pitää kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevien määräysten vaikuttavaa täytäntöönpanoa tärkeänä, jotta voidaan parantaa elinoloja kumppanimaissa ja suojata eurooppalaisia yrityksiä vilpilliseltä kilpailulta; pitää myönteisenä, että tukien ja polkumyynnin vastaisissa toimenpiteissä otetaan käyttöön ympäristöä koskevia ja sosiaalisia perusteita;

71.  huomauttaa, että unionin kilpailulainsäädännöllä ei ole saavutettu toivottuja tuloksia, koska sitä sovelletaan reilun kilpailun puolustamiseksi kaikkien sisämarkkinoiden toimijoiden välillä painottaen erityisesti kuluttajien etuja ja tosiasiassa elintarvikeketjussa vallitsee epätasa-arvo, joka aiheuttaa maataloustuottajille sietämättömän kovia paineita; katsoo, että kuluttajien ja maataloustuottajien etuja olisi pidettävä yhtä tärkeinä;

72.  katsoo, että maataloustoiminnan erityispiirteiden vuoksi kollektiiviset organisaatiot ovat välttämättömiä, jotta voidaan vahvistaa alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa ja saavuttaa SEUT 39 artiklassa määritellyt YMP:n tavoitteet; katsoo myös, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien kollektiivisia toimia – tuotannon suunnittelu, myyntineuvottelut ja sopimusjärjestelyt mukaan luettuina – on sen vuoksi pidettävä yhteensopivina SEUT 101 artiklan kanssa; korostaa, että viljelijöiden saattaminen yhteen tuottajaorganisaatioissa vahvistaa heidän asemaansa toimitusketjussa;

73.  katsoo, että toimialakohtaisten organisaatioiden malli on onnistunut hallinnointimuoto alalla, sillä sen avulla kaikki alan toimijat, jotka ovat siinä tasapuolisesti edustettuina, voivat järjestäytyä ja viestiä organisoidusti keskenään ja se mahdollistaa taloudellisten ja teknisten tietojen välittämisen, markkinoiden avoimuuden lisäämisen ja riskien ja etujen tasaisemman jakautumisen; katsoo, että YMP:llä olisi edistettävä erilaisia asianmukaisesti järjestettyjä yhteistyömalleja, kuten nykyinen malli, jotta voidaan helpottaa Euroopan tasolla toimivien toimialakohtaisten organisaatioiden perustamista;

74.  katsoo, että nykyisen suuntauksen mukaisesti tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden valtuuksia täytyy vahvistaa edelleen, jotta viljelijöiden neuvotteluvoima saataisiin tasapainoon elintarvikeketjun vähittäismyyjien neuvotteluvoiman kanssa; katsoo, että EU:n yhteisrahoitusta tällaisten organisaatioiden perustamista ja toimintaa varten olisi lisättävä;

75.  pyytää komissiota helpottamaan kollektiivisten markkinoiden hallintavälineiden soveltamista kriisitilanteissa sellaisten työkalujen avulla, jotka eivät vaadi julkisia varoja, kuten tuotteen vetäminen markkinoilta elintarvikeketjun toimijoiden välisen sopimuksen nojalla; toteaa, että toimialakohtaiset organisaatiot voisivat soveltaa itse tätä toimenpidettä;

76.  katsoo, että tuotteiden tuominen unionin markkinoille sellaisista kolmansista maista, jotka eivät noudata samoja sosiaalisia, terveys- ja ympäristövaatimuksia, asettaa eurooppalaiset tuottajat epäoikeudenmukaiseen kilpailutilanteeseen; vaatii näin ollen, että haavoittuvia aloja suojellaan ja että sekä tulevissa että parhaillaan käytävissä kauppaneuvotteluissa sovelletaan maataloustuotteisiin järjestelmällisesti vastavuoroisuus- ja vaatimustenmukaisuusperiaatteita; kehottaa komissiota ottamaan tämän näkökohdan huomioon brexit-neuvotteluissa;

77.  korostaa, että unionin sisämarkkinoille pääsyn ehtona olisi oltava hygienia-, kasvinsuojelu- ja ympäristönormien noudattaminen; pyytää komissiota reilun kilpailun takaamiseksi edistämään toimenpiteiden ja valvonnan vastaavuutta kolmansien maiden ja unionin välillä ympäristönormien ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien normien alalla; panee merkille, että ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyvät mahdollisimman tiukat vaatimukset voivat tarkoittaa korkeampia kustannuksia ja vaatimusten alentaminen voi siten olla reilun kilpailun vastaista;

78.  huomauttaa, että ilmastokatastrofit, joille viljelijät altistuvat, vaikuttavat markkinoihin ja heikentävät heidän asemaansa elintarvikeketjussa; muistuttaa, että polkumyynnin vastaisissa unionin säännöissä(10), joita sovelletaan muun muassa maatalousalaan, katsotaan, että ympäristöön liittyvä polkumyynti luo epäreilua kilpailua; pyytää ottamaan huomioon unionin kansalaisten edut, jotka vaativat kestävää ja ympäristöystävällistä yhteiskuntaa; kehottaa näin ollen komissiota ottamaan huomioon sisämarkkinoiden toiminnan ja yhteiskunnalle koituvat edut kokonaisuudessaan ja mahdollistamaan poikkeukset kilpailusäännöistä sekä horisontaalisen että vertikaalisen yhteistyön helpottamiseksi kestävyyttä koskevissa aloitteissa;

79.  painottaa, että ”kohtuullisen hinnan” käsite ei saa tarkoittaa vain alinta mahdollista hintaa kuluttajalle, vaan hinnan on oltava perusteltu ja mahdollistettava se, että kaikki elintarvikeketjun osapuolet saavat kohtuullisen korvauksen; painottaa, että kuluttajia kiinnostavat muutkin seikat kuin alhaiset hinnat, kuten eläinten hyvinvointi, ympäristön kestävyys, maaseudun kehittäminen ja aloitteet antibioottien käytön vähentämiseksi ja mikrobilääkeresistanssin välttämiseksi;

80.  pitää myönteisenä, että koontiasetuksella(11) luodaan menettely, jonka mukaan ryhmä viljelijöitä voi pyytää komissiolta ei-sitovaa lausuntoa siitä, onko tietty kollektiivinen toiminta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (YMJ-asetus) 209 artiklassa tarkoitetun kilpailusääntöjä koskevan yleisen poikkeuksen mukaista; kehottaa komissiota maatalousmarkkinoita käsittelevän työryhmän suositukset huomioon ottaen selventämään maatalousalaa koskevan yleisen poikkeuksen soveltamisalaa ja sen päällekkäisyyttä 149 ja 152 artikloissa säädettyjen poikkeusten kanssa ja määrittämään siten kyseiset poikkeukset tarkemmin niin, että SEUT 101 artiklan soveltaminen voitaisiin tarvittaessa keskeyttää;

81.  toteaa, että vuonna 2013 vähämerkityksisen tuen tuottajakohtainen enimmäismäärä maatalousalalla kaksinkertaistettiin 7 500 eurosta 15 000 euroon, jotta voidaan tukea selviytymistä ilmasto-, terveys- ja talouskriisien lisääntymisestä; huomauttaa, että vähämerkityksisen tuen kansallista enimmäisosuutta muutettiin samaan aikaan vain marginaalisesti 0,75 prosentista 1 prosenttiin kansallisen maataloustuotannon arvosta, mikä on vähentänyt jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tukea vaikeuksissa olevia maatiloja; tukee näin ollen komission ehdotusta siitä, että jäsenvaltioille ja alueille olisi annettava jatkossa enemmän joustonvaraa vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen avulla;

82.  pitää tervetulleena koontiasetuksen myötä tulleita muutoksia, jotta jatkossa on helpompi soveltaa YMJ-asetuksen 222 artiklan säännöksiä, joissa sallitaan väliaikaiset poikkeukset kilpailuoikeudesta; kehottaa komissiota kuitenkin selventämään, miten sovelletaan YMJ-asetuksen 219 ja 222 artiklaa, jotka koskevat toimenpiteisiin ryhtymistä markkinahäiriöiden ja markkinoiden vakavien epätasapainotilojen tapauksessa, sillä näiden molempien säännösten osalta nykyisin vallitsevan oikeudellisen epävarmuuden vuoksi kukaan ei sovella näitä säännöksiä, koska pelkona on jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten asettamien sääntöjen mahdollinen rikkominen;

83.  ottaa huomioon, että on tapahtunut merkittävä horisontaalinen ja vertikaalinen rakenneuudistus, joka on johtanut jo ennestään keskittyneiden siementen, maatalouskemikaalien, lannoitteiden, eläingenetiikan ja maatalouskoneiden sekä jalostus- ja vähittäismyyntialojen keskittymiseen entisestään; pyytää komissiota tähän liittyen ja Bayer-ryhmän ostettua Monsanto-yhtiön varmistamaan, että unionin viljelijöiden ja kansalaisten etuja ja ympäristöä suojellaan, sillä yhdessä nämä yhtiöt hallitsevat noin 24:ää prosenttia maailman torjunta-aineiden markkinoista ja 29:ää prosenttia maailman siemenmarkkinoista;

84.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden kansallisille ja tarvittaessa myös alueellisille kilpailuviranomaisille sekä jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.

(1)EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1.
(2)EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.
(3) EUVL C 93, 24.3.2017, s. 71.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0187.
(5) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 78.
(6)EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(7) ”Privacy and competitiveness in the age of big data: The interplay between data protection, competition law and consumer protection in the Digital Economy”, Euroopan tietosuojavaltuutetun alustava lausunto, maaliskuu 2014, https://edps.europa.eu/sites/edp/files/publication/14-03-26_competitition_law_big_data_en.pdf
(8)COM(2018)0147, COM(2018)0148 ja C(2018)1650.
(9) Common Ownership by Institutional Investors and its Impact on Competition, OECD, 5. ja 6. joulukuuta 2017.
(10) COM(2013)0192.
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2393, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15).

Päivitetty viimeksi: 4. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus