Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2112(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0038/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0038/2019

Keskustelut :

PV 11/02/2019 - 16
CRE 11/02/2019 - 16

Äänestykset :

PV 12/02/2019 - 9.16
CRE 12/02/2019 - 9.16
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0077

Hyväksytyt tekstit
PDF 152kWORD 51k
Tiistai 12. helmikuuta 2019 - Strasbourg Väliaikainen painos
Perussopimusten määräysten täytäntöönpano tiiviimmän yhteistyön osalta
P8_TA-PROV(2019)0077A8-0038/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. helmikuuta 2019 perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta tiiviimmän yhteistyön osalta (2018/2112(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) tiiviimpään yhteistyöhön liittyvät määräykset ja erityisesti 20 artiklan, 42 artiklan 6 kohdan ja 44, 45 ja 46 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82, 83, 86, 87, 187, 188, 326, 327, 328, 329, 330, 331, 332, 333 ja 334 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimuksen määräykset eriytetyn yhdentymisen muista muodoista ja erityisesti SEUT-sopimuksen 136, 137 ja 138 artiklan niihin jäsenvaltioihin sovellettavista määräyksistä, joiden valuutta on euro,

–  ottaa huomioon sopimuksen talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 10 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklaan perustuvasta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä, pöytäkirjan N:o 14 euroryhmästä ja pöytäkirjan N:o 19 osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman euroalueen budjettikapasiteetista(3),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustuslaillisista, oikeudellisista ja institutionaalisista vaikutuksista: Lissabonin sopimuksen antamat mahdollisuudet(4),

–  ottaa huomioon 17.tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman eriytetystä yhdentymisestä(5),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan (COM(2017)2025) ja viisi sen jälkeistä pohdinta-asiakirjaa (COM(2017)0206), COM(2017)0240, COM(2017)0291, COM(2017)0315, COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Rooman julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0038/2019),

A.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö tietyillä aloilla, jotka eivät kuulu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, on erityisesti unionin edun mukaista, jotta se voi edistää Euroopan yhdentymistä ja helpottaa kansalaistensa elämää;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tiiviimmän yhteistyön on tarkoitus olla viimeinen keino, kun on todettu, ettei koko unioni voi saavuttaa tälle yhteistyölle asetettuja tavoitteita kohtuullisessa ajassa;

C.  katsoo, että tiiviimpää yhteistyötä ei pitäisi nähdä jäsenvaltioiden syrjäyttämisen tai jakamisen välineenä vaan pragmaattisena ratkaisuna Euroopan yhdentymisen edistämiseksi;

D.  ottaa huomioon, että tiettyjen politiikanalojen arkaluonteisuuden vuoksi tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen on vaikeaa, mikä johtuu paitsi yksimielisyysvaatimuksesta myös vakiintuneesta käytännöstä, jonka mukaan neuvosto pyrkii aina jäsenvaltioiden väliseen yksimielisyyteen, vaikka määräenemmistö riittäisi päätöksen tekemiseen;

E.  toteaa, että finanssitransaktioveroa lukuun ottamatta kaikki tiiviimpää yhteistyötä koskevat aloitteet olisi voitu hyväksyä neuvostossa määräenemmistöllä, jos tätä menettelyä olisi sovellettu yksimielisyyden asemesta;

F.  ottaa huomioon, että on olemassa useita tapauksia, joissa jäsenvaltioiden muodostamat ryhmät harjoittavat keskenään kahdenvälistä tai monenvälistä yhteistyötä perussopimuskehyksen ulkopuolella esimerkiksi puolustuksen alalla; ottaa huomioon, että talous- ja rahoituskriisistä aiheutuvat paineet tehdä pikaisia päätöksiä ja selviytyä yksimielisyysvaatimuksesta tietyillä aloilla ovat johtaneet siihen, että EU:n oikeudellisen kehyksen ulkopuolella on hyväksytty hallitustenvälisiä välineitä, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM) ja sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (vakaussopimus);

G.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö on menettely, jossa vähintään yhdeksän jäsenvaltion sallitaan tehdä tiiviimpää yhteistyötä alalla, joka kuuluu EU:n rakenteeseen, mutta ilman, että muut jäsenvaltiot ovat osallisina; ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö antaa siihen osallistuville jäsenvaltioille mahdollisuuden saavuttaa yhteisen tavoitteen tai panna alulle yhteisen hankkeen ja selvitä neuvottelujen lamaantumisesta tai tilanteesta, jossa yksi tai useampi jäsenvaltio estää päätöksenteon, joka edellyttää yksimielisyyttä; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiiviimmän yhteistyön puitteissa hyväksyttyjen säädösten olisi oltava sitovia ainoastaan yhteistyöhön osallistuville jäsenvaltioille; ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö rajoittuu aloihin, joilla EU:lla ei ole yksinomaista toimivaltaa;

H.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 328 artiklan 1 kohdan mukaan komissio ja tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvat jäsenvaltiot pyrkivät edistämään mahdollisimman monen jäsenvaltion osallistumista yhteistyöhön;

I.  ottaa huomioon, että tiiviimpi yhteistyö on tuottanut tyydyttäviä tuloksia avioerolainsäädännössä(6) ja että se tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä aviovarallisuussuhteisiin liittyvien sääntöjen(7) suhteen, Euroopan yhtenäispatentin ja Euroopan syyttäjänviraston osalta;

J.  ottaa huomioon, että tiiviimmästä yhteistyöstä saadut alustavat kokemukset ovat tuoneet esille tämän käsitteen soveltamiseen liittyviä vaikeuksia, koska perussopimuksissa on niukasti säännöksiä sen käytännön täytäntöönpanosta ja koska unionin toimielimet eivät ole ryhtyneet riittäviin jatkotoimiin;

K.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa liittovaltioissa käytettyjen erilaisten liittovaltiomallien analyysi osoitti, että liittovaltiotasoa alemman tason toimijat käyttävät usein joustavan yhteistyön mekanismeja yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;

L.  ottaa huomioon, että ilman yhdyskäytävälausekkeita, joiden perusteella neuvosto voi siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon, ja ilman perussopimusten perusteellista uudistamista vaikuttaa todennäköiseltä, että jäsenvaltioiden on turvauduttava tulevaisuudessa tiiviimmästä yhteistyöstä annettuihin määräyksiin, jotta ne voivat ratkaista yhteiset ongelmat ja saavuttaa yhteiset tavoitteet;

M.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön sujuvan täytäntöönpanon kannalta on tärkeää laatia luettelo kysymyksistä, jotka on ratkaistava, ja tarjota etenemissuunnitelma, jotta tiiviimpi yhteistyö toimisi tehokkaasti perussopimusten hengen ja kirjaimen mukaisesti;

Tärkeimmät havainnot

1.  on huolissaan siitä, että vaikka tiiviimpi yhteistyö tarjoaa ratkaisun yhteiseen ongelmaan hyödyntämällä unionin toimielinrakennetta ja vähentämällä siten jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia, se ei ole poistanut täysin tarvetta turvautua perussopimusten ulkopuolisiin hallitustenvälisiin ryhmittäin tehtäviin ratkaisuihin, jotka vaikuttavat kielteisesti EU:n oikeudellisen kehyksen johdonmukaiseen soveltamiseen ja johtavat siten asianmukaisen demokraattisen valvonnan puuttumiseen;

2.  katsoo, että unionin yhteinen toimielinkehys olisi säilytettävä, jotta voidaan saavuttaa sen yhteiset tavoitteet ja taata kaikkien kansalaisten tasa-arvon periaate; vaatii, että noudatetaan yhteisön tai unionin menetelmää;

3.  korostaa, että toisin kuin hallitustenväliset sopimukset tiiviimpi yhteistyö tarjoaa ongelmanratkaisukeinon, joka on paitsi laillinen myös kätevä, sillä se perustuu perussopimusten säännöksiin ja toimii unionin toimielinrakenteen puitteissa;

4.  huomauttaa, että vaikka tiiviimpää yhteistyötä ei ole käytetty laajamittaisesti sen jälkeen, kun siitä säädettiin Amsterdamin sopimuksessa, koska sen on tarkoitus olla viimeinen keino, sen merkitys vaikuttaa kasvavan ja se tuottaa konkreettisia tuloksia;

5.  panee merkille, että saatujen kokemusten perusteella tiiviimpää yhteistyötä tehdään useimmin aloilla, joita hallinnoidaan käyttämällä yksimielisyyttä edellyttävää erityistä lainsäätämisjärjestystä, ja sitä on käytetty pääasiallisesti oikeus- ja sisäasioiden alalla;

6.  huomauttaa, että tiiviimpään yhteistyöhön ryhtymistä ja sen täytäntöönpanoa koskeva menettely on ollut tähän mennessä melko pitkä, mikä on erityisesti seurausta epäselvästä määritelmästä, joka koskee kohtuullista ajanjaksoa, jonka puitteissa on varmistettava, että tarvittavaa äänikynnystä ei saavuteta ja että vahvaa poliittista tahtoa nopeampaa etenemistä varten ei ole;

7.  panee merkille, että tiiviimmästä yhteistyöstä sopimista ja yhteistyön hallintoa koskevien selkeiden perusperiaatteiden puuttuminen, kuten esimerkiksi yhteisiin elimiin sovellettava laki tai menettelyt jo olemassa olevasta yhteistyöstä eroamiseksi, ovat tehneet tiiviimmästä yhteistyöstä sopimisen epätodennäköisemmäksi;

8.  palauttaa mieliin, että vaikka tiiviimpi yhteistyö hyötyy unionin toimielinrakenteesta ja oikeusjärjestyksestä, sitä ei aiota automaattisesti sisällyttää osaksi unionin säännöstöä;

9.  uskoo, että vaikka tiiviimpää yhteistyötä pidetään toiseksi parhaana vaihtoehtona, se on yhä toteuttamiskelpoinen työkalu ongelmien ratkaisemiseksi unionin tasolla ja joistakin institutionaalisista umpikujista selviytymiseksi;

10.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja järjestämiseen liittyvät ongelmat ovat samat riippumatta siitä, mistä politiikanalasta on kyse tai missä muodossa yhteistyötä tehdään;

Suositukset

11.  ehdottaa siksi, että etsitään ratkaisuja erinäisiin ongelmiin ja noudatetaan alla esitettyä etenemissuunnitelmaa tiiviimmän yhteistyön sujuvan ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi;

Päätöksentekoprosessi

12.  huomauttaa, että tiiviimmän yhteistyön poliittisen sysäyksen on tultava jäsenvaltioilta, mutta sen sisältöä koskevien keskustelujen olisi perustuttava komission ehdotukseen;

13.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 225 artiklassa annetaan Euroopan parlamentille lähes lainsäädännöllinen aloiteoikeus, joka olisi tulkittava parlamentin mahdollisuudeksi käynnistää tiiviimpi yhteistyö sellaisen komission ehdotuksen pohjalta, jonka osalta ei ole päästy sopuun tavallisessa päätöksentekomenettelyssä kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden aikana;

14.  katsoo, että olisi tultava siihen johtopäätökseen, ettei koko unioni voi saavuttaa yhteistyölle asetettuja tavoitteita SEU-sopimuksen 20 artiklan mukaisesti, jos kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden aikana ei ole edistytty merkittävästi,

15.  suosittaa, että jäsenvaltioiden pyyntöjen keskinäisen tiiviimmän yhteistyön aloittamisesta olisi perustuttava periaatteessa tavoitteisiin, jotka ovat vähintään yhtä kunnianhimoisia kuin komission esittämät tavoitteet, ennen kuin todetaan, että koko unioni ei voi saavuttaa tavoitteita kohtuullisessa ajassa;

16.  suosittelee vahvasti, että SEUT-sopimuksen 333 artiklan erityinen yhdyskäytävälauseke aktivoidaan, jotta siirrytään yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon ja erityisestä lainsäädäntömenettelystä tavalliseen lainsäädäntömenettelyyn heti sen jälkeen, kun neuvosto on hyväksynyt tiiviimmän yhteistyön aloittamisen, jotta vältytään uusilta esteiltä siinä tapauksessa, että osallistuvien jäsenvaltioiden määrä on huomattava;

17.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön hyväksymistä koskevassa päätöksessä on määriteltävä kehys suhteille muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa; katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka eivät osallistu tähän tiiviimpään yhteistyöhön, olisi kuitenkin osallistuttava tiiviimmän yhteistyön kohteena olevasta aiheesta käytäviin keskusteluihin;

18.  palauttaa mieliin, että sekä komission että neuvoston pääsihteeristöillä on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että muut kuin osallistuvat jäsenvaltiot eivät jää jälkeen tavalla, joka tekee osallistumisesta myöhemmässä vaiheessa vaikeaa;

Hallinto

19.  suosittelee, että komissio toimisi aktiivisessa roolissa tiiviimmän yhteistyön kaikissa vaiheissa alkaen ehdotuksesta ja ulottuen tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoa koskeviin keskusteluihin;

20.  vahvistaa, että EU:n toimielinten yhtenäisyys on säilytettävä ja että tiiviimpi yhteistyö ei saa johtaa rinnakkaisten institutionaalisten järjestelyjen luomiseen, vaan sen olisi mahdollistettava tarvittaessa erityisten elinten perustaminen osaksi EU:n oikeudellista kehystä, ilman että puututaan unionin toimielinten ja elinten toimivaltuuksiin ja rooliin;

Parlamentaarinen valvonta

21.  palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti on vastuussa tiiviimmän yhteistyön parlamentaarisesta valvonnasta; pyytää, että kansalliset parlamentit ja tarvittaessa alueelliset parlamentit osallistuisivat vahvemmin Euroopan parlamentin rinnalla tiiviimmän yhteistyön demokraattiseen valvontaan, jos tiiviimpi yhteistyö koskee jaetun toimivallan piiriin kuuluvia politiikanaloja; painottaa mahdollisuutta perustaa tarvittaessa sellainen parlamenttien välinen foorumi, joka muistuttaa esimerkiksi vakaussopimuksen 13 artiklan mukaista parlamenttien välistä konferenssia sekä parlamenttien välistä konferenssia yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) ja yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP), ilman että kuitenkaan rajoitetaan Euroopan parlamentin toimivaltaa;

22.  korostaa, että tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvien jäsenvaltioiden on otettava mukaan ne alueet, joilla on lainsäädäntövaltaa itseään koskevissa asioissa, jotta kunnioitetaan sisäistä vallanjakoa ja vahvistetaan tällaisen tiiviimmän yhteistyön sosiaalista oikeutusta;

23.  suosittelee, että Euroopan parlamentti omaksuisi vahvemman roolin tiiviimmässä yhteistyössä ehdottamalla komissiolle SEUT-sopimuksen 225 artiklan mukaisesti uusia yhteistyömuotoja sekä seuraamalla ehdotuksia ja jo aloitettua yhteistyötä; on vakuuttunut, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava menettelyn jokaiseen vaiheeseen sen sijaan, että parlamentin odotetaan ainoastaan antavan suostumuksensa, ja katsoo, että parlamentin olisi saatava säännöllisesti raportteja tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanosta ja sen olisi voitava esittää kantansa täytäntöönpanon edistymisestä;

24.  kehottaa neuvostoa mahdollisessa tulevassa tiiviimpää yhteistyötä koskevassa menettelyssä kuulemaan parlamenttia jo ennen kuin se pyytää parlamenttia hyväksymään lopullisen tekstin, jotta varmistetaan mahdollisimman laaja yhteistyö unionin lainsäätäjien välillä;

25.  pitää kuitenkin valitettavana, että huolimatta parlamentin rakentavasta ja tasapainoisesta lähestymistavasta tiiviimpää yhteistyötä koskevaan menettelyyn neuvosto ei ole juurikaan ollut kiinnostunut kuulemaan virallisesti parlamenttia ennen kuin se on esittänyt parlamentille pyynnön hyväksyä lopullinen neuvotteluissa aikaansaatu teksti;

26.  pitää tarpeellisena, että parlamentti parantaa tiiviimpään yhteistyöhön liittyvää sisäistä organisaatiotaan; katsoo siksi, että asianomaisen pysyvän valiokunnan olisi seurattava kutakin tiiviimpää yhteistyötä koskevaa tapausta, ja suosittelee, että parlamentin työjärjestyksessä annettaisiin lupa perustaa tilapäisiä alivaliokuntia, joissa täysjäsenyys annetaan ensisijaisesti niille parlamentin jäsenille, jotka on valittu tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvista jäsenvaltioista;

Talousarvio

27.  katsoo, että osallistuvien jäsenvaltioiden olisi vastattava tiiviimpään yhteistyöhön liittyvistä toimintamenoista ja että jos nämä menot katetaan EU:n talousarviosta, ne olisi korvattava muille kuin osallistuville jäsenvaltioille, jollei neuvosto parlamenttia kuultuaan päätä SEUT-sopimuksen 332 artiklan mukaisesti, että tällainen yhteistyö rahoitetaan EU:n talousarviosta, jolloin nämä menot muodostavat osan EU:n talousarviota ja täten niihin sovelletaan vuotuista talousarviomenettelyä;

28.  katsoo, että jos tiiviimmän yhteistyön sääntelemä toiminta tuottaa tuloja, nämä tulot on osoitettava tiiviimpään yhteistyöhön liittyvien toimintamenojen kattamiseen;

Lainkäyttövalta

29.  katsoo, että tiiviimmän yhteistyön olisi kuuluttava Euroopan unionin tuomioistuimen suoran lainkäyttövallan alaisuuteen, kuitenkin ilman että rajoitetaan mahdollisuutta perustaa sovittelumenettely tai riitojenratkaisutuomioistuin, mikäli tietyn tiiviimmän yhteistyön toiminta sitä edellyttää, ellei perussopimuksessa toisin määrätä, missä tapauksessa tämä olisi määriteltävä tiiviimmän yhteistyön perustavassa säädöksessä;

30.  huomauttaa, että jos tiiviimpi yhteistyö edellyttää erityisen sovittelumekanismin tai tuomioistuimen perustamista, lopullinen sovitteluelin on aina unionin tuomioistuin;

Unionin toimielinrakenteen mukauttaminen

31.  ehdottaa, että komissioon perustetaan institutionaalisista suhteista vastaavan komission jäsenen johdolla toimiva erityinen tiiviimmän yhteistyön yksikkö koordinoimaan ja virtaviivaistamaan tiiviimmän yhteistyön aloitteiden institutionaalista järjestelyä;

32.  pitää välttämättömänä, että sekä komission että neuvoston pääsihteeristöjen roolista tiiviimmässä yhteistyössä tehdään nykyistä ennakoivampi, ja ehdottaa siksi, että ne etsisivät yhdessä alueiden komitean ja erityisesti sen eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) kanssa aktiivisesti aloja, joilla tiiviimpi yhteistyö voisi olla hyödyllistä Euroopan yhdentymisen edistämiseksi, ja aloja, jotka ovat liittyvät läheisesti olemassa oleviin tiiviimmän yhteistyön muotoihin, jotta vältytään päällekkäisyyksiltä tai ristiriidoilta;

Jäsenvaltioiden eroaminen ja erottaminen

33.  huomauttaa, että perussopimuksiin ei sisälly säännöksiä, jotka koskisivat jäsenvaltioiden mahdollisuuksia erota tai tulla erotetuiksi olemassa olevasta tiiviimmästä yhteistyöstä, lukuun ottamatta pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY);

34.  katsoo, että kaikessa tiiviimmässä yhteistyössä olisi määriteltävä selkeät säännöt sellaisen jäsenvaltion erosta, joka ei halua enää osallistua yhteistyöhön, ja sellaisen jäsenvaltion erottamisesta, joka ei enää täytä tiiviimmän yhteistyön ehtoja; neuvoo, että jäsenvaltion mahdollista eroamista tai erottamista koskevat ehdot olisi määriteltävä tiiviimmän yhteistyön perustavassa säädöksessä;

Suositukset tiiviimmän yhteistyön tulevaa kehittämistä varten

35.  katsoo, että on luotava menettely, jonka avulla tiiviimpi yhteistyö voidaan hyväksyä nopeutetusti poliittisesti erittäin tärkeillä aloilla lyhyemmässä ajassa kuin kahden peräkkäisen neuvoston puheenjohtajakauden kesto;

36.  kehottaa tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita työskentelemään sen puolesta, että tiiviimpi yhteistyö sisällytettäisiin osaksi unionin säännöstöä;

37.  kehottaa komissiota ehdottamaan SEUT-sopimuksen 175 artiklan kolmannen alakohdan tai 352 artiklan perusteella asetusta, jolla yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan tiiviimpää yhteistyötä koskevaa oikeudellista kehystä (esimerkiksi perusperiaatteet, jotka koskevat yhteisiin elimiin sovellettavaa lakia ja jäsenvaltion eroamista) ja helpotetaan siten tällaisesta yhteistyöstä sopimista;

38.  ehdottaa, että perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä olisi tutkittava mahdollisuutta, että alueet tai valtiotasoa alemmat elimet osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön silloin, kun yhteistyö liittyy alaan, jolla kyseisellä tasolla on yksinomainen toimivalta, kansallisia perustuslakeja asianmukaisesti noudattaen;

o
o   o

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 235.
(4) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 125.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0044.
(6) Neuvoston asetus (EU) N:o 1259/2010, annettu 20. joulukuuta 2010, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 10).
(7) Neuvoston asetus (EU) 2016/1103, annettu 24. kesäkuuta 2016, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (EUVL L 183, 8.7.2016, s. 1).

Päivitetty viimeksi: 13. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus