Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 17. tammikuuta 2019 - StrasbourgVäliaikainen painos
Azerbaidžan ja erityisesti Mehman Huseynovin tapaus
 Sudan
 Liettuassa sijaitsevan Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston avustusohjelma *
 Vuosittainen kertomus 2017 Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta
 Aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittävät palautusvaateet
 Unionin talousarvion suojaaminen tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita ***I
 Veroyhteistyötä koskevan Fiscalis-ohjelman perustaminen ***I
 Perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustaminen ***I
 Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen perustaminen *
 Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen
 Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnasta
 Eriytetty yhdentyminen
 Oikeusasiamiehen strateginen tutkimus OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä

Azerbaidžan ja erityisesti Mehman Huseynovin tapaus
PDF 261kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 Azerbaidžanista ja erityisesti Mehman Huseynovin tapauksesta (2019/2511(RSP))
P8_TA-PROV(2019)0033RC-B8-0056/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Azerbaidžanin tilanteesta ja etenkin 15. kesäkuuta 2017 azerbaidžanilaisen toimittajan Afgan Mukhtarlin tapauksesta(1), 10. syyskuuta 2015 Azerbaidžanista(2) ja 18. syyskuuta 2014 ihmisoikeuksien puolustajien vainosta Azerbaidžanissa(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2018 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Azerbaidžanin laaja-alaista sopimusta koskevista neuvotteluista(4),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta ja erityisesti 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa(6),

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan 15. kokouksen, joka pidettiin Bakussa 7.–8. toukokuuta 2018,

–  ottaa huomioon vuonna 1996 tehdyn EU:n ja Azerbaidžanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä neuvoston 14. marraskuuta 2016 hyväksymän toimeksiannon komissiolle ja varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle neuvotella kattavasta sopimuksesta Azerbaidžanin kanssa ja edellä mainittua sopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisen 7. helmikuuta 2017,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 7. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman Mehman Huseynovin tuomiosta Azerbaidžanissa,

–  ottaa huomioon sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon mielivaltaista vangitsemista käsittelevän työryhmän Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle antaman viimeisimmän raportin sen matkasta Azerbaidžaniin(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että korruptiota vastustava bloggaaja ja Institute for Reporter’s Freedom and Safety -laitoksen johtaja Mehman Huseynov kärsii kaksivuotista vankeusrangaistusta, johon hänet tuomittiin 3. maaliskuuta 2017 hänen valitettuaan julkisesti, että poliisi oli pahoinpidellyt ja kiduttanut häntä, ja arvosteltuaan hallituksen virkamiehiä paljastamalla näiden selittämättömän varallisuuden;

B.  ottaa huomioon, että Huseynov on määrä vapauttaa maaliskuussa 2019 mutta häntä uhkaa mahdollisesti vielä 5–7 vuoden vankeustuomio, sillä häntä syytetään 317 artiklan 2 kohdan mukaisesti sellaisen väkivallan käyttämisestä, joka ei uhkaa rikosseuraamuksia täytäntöönpanevien laitosten tai tutkintavankiloiden työntekijöiden henkeä tai terveyttä;

C.  ottaa huomioon, että Huseynovia syytetään hyökkäämisestä vanginvartijan kimppuun välttääkseen rutiinitarkastuksen 26. joulukuuta 2018; ottaa huomioon, että väitetyn hyökkäyksen jälkeen hänet sijoitettiin eristysselliin eikä hänellä ole oikeutta tavata asianajajaansa; ottaa huomioon, että 28. joulukuuta 2018 Huseynov ryhtyi nälkälakkoon vastustaakseen näitä yrityksiä pidentää hänen tuomiotaan ja mahdollisia lisäsyytteitä; ottaa huomioon, että 30. joulukuuta 2018 bloggaajan terveydentila heikkeni ja hän pyörtyi; toteaa, että hän lopetti täydellisen nälkälakon sukulaisensa vaatimuksesta ja alkoi juoda nesteitä; ottaa huomioon, että EU:n Azerbaidžanin edustuston edustajat pääsivät tapaamaan häntä 11. tammikuuta 2019 ja että hänen vahvistettiin saavan lääketieteellistä apua;

D.  ottaa huomioon, ettei kyseessä ole yksittäistapaus vaan muissakin tapauksissa viranomaiset ovat nostaneet uusia syytteitä poliittisille vangeille, joiden nykyiset vankeusrangaistukset ovat piakkoin päättymässä; ottaa huomioon, että itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin mukaan kyseessä on viides tällainen tapaus viime kuukausien aikana;

E.  ottaa huomioon, että Bakun Nizamin piirin tuomioistuin antoi 4. tammikuuta 2019 hallinnollisen rangaistuksen henkilöille, jotka olivat osallistuneet Huseynovia vastaan nostettua uutta rikosasiaa vastustavaan protestiin ja joita ovat Mete Turksoy, Afghan Sadigov, Nurlan Gahramanli, Elimkhan Aghayev, Sakhavat Nabiyev, Ismayil Islamoghlu, Goshgar Ahmadov, Yashar Khaspoladov, Farid Abdinov, Elchin Rahimzade, Orkhan Mammadov, Bakhtiyar Mammadli, Fatima Movlamli, Matanat Mahmurzayeva ja Parvin Abishova; ottaa huomioon, että kaikki syytetyt todettiin syyllisiksi hallinnollisia rikoksia koskevan lain 513 artiklan 2 kohdan nojalla (joukkokokousten ja mielenosoitusten järjestämistä koskevien sääntöjen rikkominen);

F.  ottaa huomioon, etteivät Azerbaidžanin mediaympäristö ja ilmaisunvapaus ole olennaisesti parantuneet; ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuonna 2018 julkaiseman lehdistönvapautta kuvaavan indeksin mukaan Azerbaidžan on 180 maan joukossa sijalla 163; ottaa huomioon, että parhaillaan Azerbaidžanissa kymmenen toimittajaa kärsii vankeusrangaistusta;

G.  ottaa huomioon, että monien riippumattomien tiedotusvälineiden verkkosivustot ja niiden portaalit on suljettu ja pääsy niille on estetty maan sisällä ja että näihin kuuluvat muun muassa Azadliq Radio (Radio Free Europe / Radio Liberty, azerbaidžaninkielinen toimitus) ja sen kansainvälinen toimitus, Radio Free Europe Radio Liberty, Azadliq‑sanomalehti (jolla ei ole yhteyttä Azadliq Radioon), Meydan TV, ja Azerbaijan Saadi (Azerbaijan Hour); ottaa huomioon, että vuonna 2017 ja vuoden 2018 alussa joukoittain maan kansalaisia kuulusteltiin, jos he julkaisivat Facebookissa kriittisen kommentin tai vain pitivät sosiaalisen median tilapäivityksestä tai ilmaisivat osallistuvansa poliittisiin mielenosoituksiin;

H.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2018 Bakun taloudellis-hallinnollinen tuomioistuin määräsi tutkivan journalistin Khadija Ismayilovan maksamaan yli 23 000 euron sakon tapauksessa, jossa oli kyse väitetystä tuloveropetoksesta ja johon liittyi Radio Free Europe, ja toteaa, että Ismayilova työskenteli radiossa toimittajana mutta ei koskaan oikeudellisen edustajan asemassa; toteaa, että hänen asianajajansa Yalchin Imanov on yksi Azerbaidžanin asianajajaliitosta erotetuista asianajajista; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 10. tammikuuta 2019 tuomion valituksesta, jonka Ismayilova oli esittänyt Azerbaidžanin hallitusta vastaan hänen yksityiselämäänsä käsittelevien videoiden levittämisestä, ja ottaa huomioon, että tuomioistuin totesi, että Ismayilovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan (oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 10 artiklan (sananvapaus) mukaisia oikeuksia oli loukattu;

I.  ottaa huomioon, että siviili- ja hallintomenettelylakiin ja asianajajalakiin vuonna 2017 tehdyillä muutoksilla estetään asianajajia toimimasta tuomioistuimessa ja edustamasta asiakkaitaan, jos he eivät ole asianajajaliiton jäseniä; toteaa, että tämä uusi sääntö koskee monia opposition jäseniä ja ihmisoikeusaktivisteja edustavia asianajajia, jotka on erotettu tai joihin kohdistetaan kurinpitotoimia;

J.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan on Euroopan neuvoston jäsen ja siten sitoutunut kunnioittamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että kaksi Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Azerbaidžania käsittelevää yhteisesittelijää ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat ilmaisseet syvän huolensa Huseynovia vastaan esitetyistä uusista syytteistä; toteaa, että myös Etyjin mediavaltuutettu on ilmaissut huolestumisensa samasta asiasta;

K.  ottaa huomioon, että EU ja Azerbaidžan saivat 11. heinäkuuta 2018 valmiiksi kumppanuutensa painopisteet eli toimintapolitiikan yhteiset painopisteet, jotka ohjaavat ja lujittavat EU:n ja Azerbaidžanin välistä kumppanuutta tulevina vuosina;

1.  kehottaa vapauttamaan Mehman Huseynovin välittömästi ja ehdoitta ja kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia luopumaan kaikista häntä vastaan nostetuista uusista syytteistä; ilmaisee huolensa hänen terveydestään, jonka osalta viranomaisten on annettava kaikkea tarvittavaa ammattimaista lääketieteellistä apua ja annettava hänen perheensä ja oikeudellisen neuvonantajan vierailla säännöllisesti hänen luonaan;

2.  kehottaa Azerbaidžania lopettamaan toisinajattelijoiden sortamisen ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta vankiloista kaikki poliittiset vangit, myös toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja muut kansalaisyhteiskunnan aktivistit, joita ovat esimerkiksi Afgan Mukhtarli, Ilkin Rustamzadeh, Rashad Ramazanov, Seymur Hazi, Giyas Ibrahimov, Mehman Huseynov, Bayram Mammadov, Araz Guliyev, Tofig Hasanli, Ilgiz Qahramanov ja Afgan Sadygov, ja kehottaa luopumaan kaikista syytteistä heitä vastaan ja palauttamaan heidän kaikki poliittiset oikeutensa ja kansalaisoikeutensa;

3.  on tyytyväinen siihen, että viime vuosina Azerbaidžanissa on vapautettu monia tunnettuja ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia, opposition jäseniä ja aktivisteja; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan niiden henkilöiden vapaan liikkuvuuden, joihin kohdistetaan rajoituksia ja joita ovat muun muassa Ilgar Mammadov, Intigam Alyiev, Khadija Ismaiylova ja eräät muut toimittajat, ja antamaan heidän työskennellä vapaasti; ilmaisee huolensa Ismayilovaa vastaan esitetyistä uusista rikossyytteistä ja kehottaa luopumaan niistä;

4.  muistuttaa Azerbaidžania sen Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvista velvoitteista ja kehottaa maan viranomaisia kunnioittamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita kaikilta osin ja panemaan ne täytäntöön;

5.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään kattavaa yhteistyötä Euroopan neuvoston Venetsian komission ja ihmisoikeusvaltuutetun kanssa ja panemaan täytäntöön niiden suositukset sekä ihmisoikeuksien puolustajia koskevat YK:n erityismenettelyt ja kehottaa varmistamaan – myös muuttamalla lakeja, joilla rajoitetaan vakavasti kansalaisyhteiskunnan rahoitusta – että riippumattomat kansalaisyhteiskunnan ryhmät ja aktivistit voivat toimia vapaasti ja rajoituksitta;

6.  kehottaa Azerbaidžania takaamaan lainsäädännössä ja käytännössä täydellisesti lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden sekä verkossa että verkon ulkopuolella ja takaamaan ilmaisunvapauden kansainvälisten normien mukaisesti;

7.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan asianajajaliiton todellisen riippumattomuuden toimeenpanovallasta; vaatii, että itsenäisesti toimivat asianajajat saavat edelleen harjoittaa toimintaansa ja edustaa asiakkaitaan notaarin oikeaksi todistaman valtakirjan nojalla, ja kehottaa lopettamaan opposition jäseniä ja ihmisoikeusaktivisteja edustavien asianajajien toimilupien mielivaltaisen perumisen;

8.  ilmaisee huolensa väitteistä, jotka koskevat monia Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäseniä ja yrityksiä vaikuttaa eurooppalaisiin päätöksentekijöihin laittomin keinoin Azerbaidžanin vakavien ihmisoikeusloukkausten arvostelun estämiseksi;

9.  on huolestunut hlbti-ihmisten tilanteesta Azerbaidžanissa ja kehottaa maan hallitusta lopettamaan hlbti-ihmisten oikeuksia edistävien ja suojelevien ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan estämisen ja heidän pelottelemisensa;

10.  korostaa EU:n ja Azerbaidžanin välisen uuden sopimuksen merkitystä; korostaa, että demokraattisten uudistusten, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen on oltava keskeisellä sijalla uudessa sopimuksessa; korostaa aikovansa seurata tilannetta tarkkaan uudesta sopimuksesta käytävien neuvottelujen ajan ennen sopimuksen hyväksymisestä tekemäänsä päätöstä;

11.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että Huseynovin ja kaikkien muiden Azerbaidžanin poliittisten vankien vapauttaminen on edelleen ensisijainen kysymys EU:n ja Azerbaidžanin kahdenvälisissä suhteissa;

12.  kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden edustustoja Azerbaidžanissa lisäämään ponnistelujaan tukeakseen ja auttaakseen poliittisia vankeja, toimittajia ja bloggaajia, korruptiota vastustavia aktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskunnan jäseniä;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komissiolle, Azerbaidžanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle ja Etyjille.

(1) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 105.
(2) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 207.
(3) EUVL C 234, 28.6.2016, s. 2.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0294.
(5) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 130.
(6) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 82.
(7) Raportti A/HRC/36/37/Add.1, päivätty 2.8.2017.


Sudan
PDF 178kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 Sudanista (2019/2512(RSP))
P8_TA-PROV(2019)0034RC-B8-0053/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Sudanista, myös 31. toukokuuta 2018(1), 15. maaliskuuta 2018(2), 16. marraskuuta 2017(3) ja 6. lokakuuta 2016(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimusvaltio Sudanin tasavalta on ollut vuodesta 1986,

–  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti myönsi vuoden 2007 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon ihmisoikeusaktivisti Salih Mahmoud Osmanille,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Sudanista,

–  ottaa huomioon troikan (Yhdysvallat, Norja ja Yhdistynyt kuningaskunta) ja Kanadan 8. tammikuuta 2019 antaman julkilausuman Sudanin jatkuviin mielenosoituksiin reagoimisesta,

–  ottaa huomioon ulkoasioista ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan tiedottajan 24. joulukuuta 2018 ja 11. tammikuuta 2019 antamat julkilausumat Sudanin jatkuvista mielenilmauksista,

–  ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Sudanin perustuslain vuodelta 2005,

–  ottaa huomioon Sudanin hallituksen vuonna 2005 allekirjoittaman Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouksessa järjestetyt interaktiiviset vuoropuhelut Sudanin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että joulukuun puolivälissä Sudanin hallitus ilmoitti perushyödykkeiden tukien lopettamisesta vastauksena inflaation kiihtymiseen; ottaa huomioon, että maan noin 122 prosentin inflaatio on nyt maailman toiseksi korkein(5);

B.  ottaa huomioon, että 19. joulukuuta 2018 lähtien joka puolella Sudania mielenosoittajat ovat marssineet kaduilla protestoimassa hinnankorotuksia, perushyödykkeiden tukien leikkauksia ja polttoainepulaa vastaan; ottaa huomioon, että nämä protestit ovat levinneet kaupungeista ja kylistä pääkaupunkiin Khartoumiin;

C.  ottaa huomioon, että mielenosoitukset ovat levinneet ja kaduilla on kymmeniä tuhansia ihmisiä laajalti Sudanin yhteiskunnan eri osista, ja he vastustavat autoritaarista hallintoa ja vaativat 29 vuotta vallassa olleen presidentti Omar al-Bashirin eroa;

D.  ottaa huomioon, että 22 poliittista puoluetta on vetäytynyt hallituksesta solidaarisuuden osoituksena mielenosoittajia kohtaan; ottaa huomioon, että mielenosoituksia tukevat jotkut presidentin aiemmat liittolaiset ja hänen hallitsevan puolueensa jäsenet, jotka nähdään vakavana haasteena presidentti Bashirille, joka pyrkii muuttamaan perustuslain 57 pykälää saadakseen elinikäisen mandaatin;

E.  ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2019 22 oppositiopuoluetta ja -ryhmää pyysi al-Bashiria siirtämään vallan ”suvereenille neuvostolle” ja siirtymäkauden hallitukselle, joka määräisi ”sopivan” päivän demokraattisille vaaleille; ottaa huomioon, että Sudanin seuraavat presidentinvaalit on määrä pitää vuonna 2020; ottaa huomioon, että Sudanin perustuslain mukaan presidentti al-Bashir ei saa asettua ehdolle, kun hänen nykyinen kautensa päättyy; ottaa huomioon, että jotkut Sudanin lainsäätäjät ovat ilmoittaneet olevansa valmiit muuttamaan perustuslakia ja poistamaan presidenttikauden rajoitukset, jotta presidentti al-Bashir voisi tulla valituksi uudelleen vuonna 2020;

F.  ottaa huomioon, että Sudanin viranomaiset käyttivät kansallisia turvallisuusjoukkoja, poliisia ja puolisotilaallisia joukkoja, jotka käyttivät liiallista voimaa aseistamattomien mielenosoittajien hajottamiseen, hakkasivat heitä pampuilla ja ampuivat kovia panoksia ja kumiluoteja ja käyttivät kyynelkaasua;

G.  ottaa huomioon, että presidentti Bashir on ainoa virassa oleva valtionpäämies, joka on etsintäkuulutettu rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja kansanmurhasta, jotka tehtiin Darfurin etnisissä puhdistuksissa, ja häntä vastaan on voimassa kaksi kansainvälisen rikostuomioistuimen 4. maaliskuuta 2009 ja 12. heinäkuuta 2010 antamaa pidätysmääräystä; ottaa huomioon, että vaikka Sudan ei ole Rooman perussäännön osapuoli, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1593 (2005) mukaan sen on tehtävä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; ottaa huomioon, että pidätysmääräyksistä huolimatta presidentti al-Bashir jatkoi rikoksiaan rankaisematta ja laajensi siviileihin kohdistuvia pommituksiaan ja hyökkäyksiään Darfuria kauemmaksi Blue Nilen ja Etelä-Kordofanin osavaltioihin Sudanissa;

H.  ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan 1. tammikuuta 2019 kuolonuhrien määrä oli 45; ottaa huomioon, että Sudanin hallitus on ilmoittanut vain 24 kuolemantapausta; ottaa huomioon, että 9. tammikuuta 2019 kolme mielenosoittajaa sai lisäksi surmansa hallituksen vastaisessa mielenosoituksessa Sudanissa; ottaa huomioon, että samana päivänä järjestettiin ensimmäinen presidentti al-Bashiria kannattava kokoontuminen;

I.  ottaa huomioon, että Sudanin hallituksen mukaan poliisi on pidättänyt 816 ihmistä kolme viikkoa kestäneissä mielenosoituksissa, mutta kansalaisyhteiskunnan mukaan todellinen luku on paljon korkeampi; ottaa huomioon, että useat Khartoumin yliopiston tiedekunnan jäsenet pidätettiin sen jälkeen, kun he olivat osallistuneet mielenosoituksiin; ottaa huomioon, että monet oppositiojohtajat, toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, yliopistojen professorit ja opiskelijat, myös ne, joilla on vakavia vammoja, ovat edelleen pidätettyinä eikä heille sallita perheenjäsenten, asianajajien ja lääkäreiden vierailuja;

J.  ottaa huomioon, että 8. tammikuuta 2019 sudanilainen ihmisoikeusasianajaja ja vuoden 2007 mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon saaja Salih Mahmoud Osman pidätettiin lakiasiaintoimistossaan; ottaa huomioon, että viranomaiset ovat vahvistaneet, että hän on pidätettynä, mutta eivät ole paljastaneet hänen olinpaikkaansa; ottaa huomioon, että Osmanin perhe on erityisen huolestunut hänen vangitsemisestaan, koska hän kärsii korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta, jotka edellyttävät lääketieteellistä seurantaa;

K.  ottaa huomioon, että monia ihmisoikeuksien puolustajia ja joitakin opposition jäseniä on myös pidätetty;

L.  ottaa huomioon, että 8. tammikuuta 2019 entinen varapresidentti Ali Osman Taha varoitti hallituksen vastustajia siitä, että puolisotilaalliset ”prikaatit” puolustavat maata;

M.  ottaa huomioon, että vapaat, riippumattomat ja puolueettomat tiedotusvälineet ovat yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä; ottaa huomioon, että hallitus on sulkenut pääsyn sosiaalisen median sivustoille ja monet sanomalehdet ovat pidättäytyneet painamasta lehtiä sen jälkeen, kun Sudanin kansallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu (NISS) asetti rajoituksia mielenosoituksiin liittyvien tietojen julkaisemiselle; ottaa huomioon, että VPN-sovellusten laajamittainen käyttö on mahdollistanut haavoittuneita tai kuolleita mielenosoittajia esittävien yksityiskohtaisten kuvien ja videoiden jakamisen; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapautta mittaavan indeksin mukaan Sudan oli vuonna 2018 sijalla 174 kaikkiaan 180 maan joukossa; ottaa huomioon, että 13. tammikuuta 2019 Sudanin ammatinharjoittajien yhdistys, johon kuuluu muun muassa lääkäreitä, opettajia ja insinöörejä, kehotti ihmisiä osoittamaan mieltään pääkaupungissa Khartoumissa ja muissa kaupungeissa, kuten Madanissa (idässä), Kostissa (etelässä) ja Dongolassa (pohjoisessa) ”kansannousuviikolla”; ottaa huomioon, että ensimmäistä kertaa mielenosoituskehotuksia on esitetty myös Nyalassa ja al-Fasherissa, Darfurin konfliktialueella;

N.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien mukaan Darfurin alueelta peräisin olevia henkilöitä on kaikkialla maassa häiritty ja pidätetty, vaikka he eivät olisikaan osallistuneet mielenosoituksiin;

O.  ottaa huomioon, että Sudan ei ole vielä ratifioinut muita keskeisiä yleismaailmallisia ihmisoikeussopimuksia, kuten kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus sekä naisten syrjinnän poistamista koskeva YK:n yleissopimus;

P.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen, Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan muodostama troikka, jota Kanada tukee, on tuominnut julkisesti mielenosoitusten raa’an tukahduttamisen Sudanissa;

Q.  ottaa huomioon, että EU pitää yllä korkean tason yhteyksiä Sudanin hallitukseen ja komission jäsenet vierailevat Sudanissa;

R.  ottaa huomioon, että Open Doors International -järjestön laatimassa, vuotta 2018 koskevassa World Watch List -raportissa Sudan luokitellaan maailman neljänneksi pahimmaksi maaksi kristittyjen kannalta; ottaa huomioon, että muiden uskonnollisten vähemmistöjen tai uskonnottomien tilanne on aivan yhtä haastava;

1.  tuomitsee jyrkästi NISS:n harjoittaman liiallisen voimankäytön mielenosoituksien aikana, ja Sudanina viranomaisten harjoittaman jatkuvan tukahduttamisen, joka kohdistuu aktivisteihin, ihmisoikeuksien puolustajiin sekä lakimiehiin, opettajiin, opiskelijoihin ja lääkäreihin;

2.  vaatii Sudanin hallitusta lopettamaan kuolemaan johtavan voimankäytön, mielivaltaiset pidätykset ja rauhanomaisten mielenosoittajien pidätykset sekä estämään verenvuodatukset ja kidutuksen käytön; korostaa, että kaikkien lainvalvonta- ja turvallisuuselinten olisi toimittava sen suorassa valvonnassa ja noudatettava Sudanin perustuslaillisia ja kansainvälisiä sitoumuksia;

3.  ilmaisee surunvalittelunsa mielenosoitusten alettua tapahtuneen väkivallan uhreille ja heidän perheilleen;

4.  kehottaa vapauttamaan Saharov-palkinnon saajan Salih Mahmoud Osmanin välittömästi ja ehdoitta ja vaatii Sudanin viranomaisia takaamaan hänelle kiireellisen sairaanhoidon ja oikeuden tavata asianajajaansa ja perhettään esteettömästi;

5.  pyytää Sudanin hallitusta kunnioittamaan ihmisten oikeutta ilmaista huolenaiheensa ja sallimaan kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien tehdä oikeutettua työtään ihmisoikeuksien puolustamiseksi Sudanissa ilman rajoituksia tai kostoja;

6.  on erityisen huolissaan Darfurista kotoisin olevien 32 yliopisto-opiskelijan kohtalosta, sillä Sudanin viranomaiset pidättivät heidät 23. joulukuuta 2018 ja heitä on esitelty tiedotusvälineille ja heitä on tiettävästi syytetty siitä, että heidät olisi koulutettu Israelissa ja että he olisivat vastuussa jatkuvista mielenosoituksista;

7.  kehottaa Sudanin hallitusta vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, oppositiojohtajat ja muut mielenosoittajat, joita nyt pidetään vangittuna ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä, ja sallimaan oikeuden eteen joutuville täyden oikeuden oikeusapuun; kehottaa Sudanin hallitusta kertomaan heidän olinpaikkansa;

8.  kehottaa Sudanin hallitusta tutkimaan nopeasti kaikki väitökset kidutuksesta, kaltoinkohtelusta ja mielivaltaisista pidätyksistä sekä poliisin ja NISS:n harjoittamasta liiallisesta voimankäytöstä vangittuna olevia ihmisiä vastaan, mukaan lukien tarpeellisen sairaanhoidon epääminen, sekä saattamaan vastuussa olevat vastuuseen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä ja julkistamaan niiden tulokset kansainvälisten normien mukaisesti;

9.  katsoo, että vapaat, riippumattomat ja puolueettomat tiedotusvälineet ovat yksi kulmakivistä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa avoin keskustelu on keskeisellä sijalla; kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan sananvapauden edistämiseksi ulkoisilla politiikoillaan ja välineillään;

10.  kehottaa lopettamaan välittömästi internettiin pääsyä koskevat rajoitukset ja sananvapauden kaventamisen sanomalehtiä sensuroimalla ja kehottaa Sudania toteuttamaan uudistuksia, joilla taataan sanavapaus, sen perustuslaillisten velvoitteiden ja kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, mukaan lukien Cotonoun sopimus, jota muutettiin ensimmäisen kerran Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005;

11.  pitää valitettava valtiojohtoista kristittyjen, muiden uskontojen ja uskonnottomien vainoamista sekä kirkkojen sulkemista ja tuhoamista; muistuttaa jälleen, että uskonnon-, omantunnon- ja vakaumuksenvapaus ovat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, joita on suojeltava kaikkialla ja jokaisen ihmisen kohdalla;

12.  korostaa vaaliaikataulun noudattamisen merkitystä mutta panee huolestuneena merkille, että Sudanin perustuslain muuttaminen, joka sallisi presidentti al-Bashirin asettua uudelleen ehdolle presidentiksi, on alkanut;

13.  vaatii jälleen presidentti al-Bashiria noudattamaan kansainvälistä oikeutta niiden yleissopimusten ja sopimusten mukaisesti, joiden osapuolena hänen hallituksensa on; tukee kansainvälisen rikostuomioistuimen roolia sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhia koskevien syytteiden nostamisessa häntä vastaan;

14.  palauttaa mieliin komission jäsenen Stylianidesin Euroopan parlamentissa 31. toukokuuta 2018 antaman lausunnon, jossa hän totesi, että EU hyödyntää jatkossakin käytössään olevia eri keinoja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi Sudanissa muun muassa parantamalla heidän mahdollisuuksiaan saada laadukkaita koulutus- ja terveydenhuoltopalveluja sekä lisäämällä tietoisuutta heidän oikeuksistaan yhteisöjen keskuudessa, jotta voidaan vähentää haitallisia käytäntöjä, kuten naisten sukuelinten silpomista;

15.  vaatii komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että muuttoliikkeen hallinta ja terrorisminvastaiset toimet eivät heikennä ihmisoikeuksien tukemista; on huolissaan, että hallinto käyttää muuttoliikettä koskevaa EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden yhteistyötä tekosyynä ja vahvistaa kykyään valvoa ja sortaa ihmisiä esimerkiksi vahvistamalla valvontavalmiuksiaan, myös rajoilla, ja toimittamalla esimerkiksi biometrisia laitteita; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan täyden avoimuuden Sudania koskevissa turvallisuusalan hankkeissa, mukaan lukien kaikki suunnitellut EU:n ja kansallista rahoitusta saavat toimet ja edunsaajat;

16.  kehottaa uudelleen kieltämään unionin laajuisesti viemästä, myymästä, päivittämästä ja huoltamasta kaiken tyyppisiä turvallisuuslaitteita, joita voidaan käyttää tai joita käytetään sisäisen tukahduttamisen välineenä, mukaan lukien verkkovalvontateknologian käyttö Sudanin kaltaisissa valtioissa, joissa ihmisoikeustilanne on huono;

17.  panee merkille Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan julkilausumat jatkuvien mielenosoitusten yhteydessä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tuomitsemaan julkisesti Sudanin hälyttävän tilanteen ja käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja painostaa Sudanin viranomaisia lopettamaan jatkuva väkivalta ja tukahduttaminen, joukkopidätykset ja surmat sekä kannustamaan niitä noudattamaan kansainvälisistä normeista ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvia sitoumuksiaan;

18.  korostaa EU:n sitoutumista humanitaarisen avun antamiseen ja kansalaisjärjestöjen tukemiseen Sudanissa ja kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan näillä aloilla; vaatii komissiota vahvistamaan edelleen Euroopan kehitysrahastosta annettavaa taloudellista tukea Sudanin ihmisoikeuksien puolustajille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0233.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0080.
(3) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 50.
(4) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 33.
(5) Laskelmat on tehnyt Johns Hopkins -yliopiston professori Steve H. Hanke. https://allafrica.com/stories/201807230267.html


Liettuassa sijaitsevan Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston avustusohjelma *
PDF 466kWORD 52k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. tammikuuta 2019 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Liettuassa sijaitsevan Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston avustusohjelman (Ignalina-ohjelma) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1369/2013 kumoamisesta (COM(2018)0466 – C8-0394/2018 – 2018/0251(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0035A8-0413/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0466),

—  ottaa huomioon vuoden 2003 liittymisasiakirjan ja erityisesti sen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 4 3 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston esittämän lausuntopyynnön (C8-0394/2018),

—  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0413/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Liettua sitoutui vuoden 2003 liittymisasiakirjaan liitetyn Ignalinan ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 41 mukaisesti sulkemaan Ignalinan ydinvoimalaitoksen reaktorin 1 joulukuun 31 päivään 2004 mennessä ja reaktorin 2 joulukuun 31 päivään 2009 mennessä sekä poistamaan sen jälkeen kyseiset reaktorit käytöstä.
1.  Liettua sitoutui vuoden 2003 liittymisasiakirjaan liitetyn Ignalinan ydinvoimalaitosta koskevan pöytäkirjan N:o 41 mukaisesti sulkemaan Ignalinan ydinvoimalaitoksen reaktorin 1 joulukuun 31 päivään 2004 mennessä ja reaktorin 2 joulukuun 31 päivään 2009 mennessä sekä poistamaan sen jälkeen kyseiset reaktorit käytöstä. Pöytäkirja N:o 4 on edelleen Ignalina-ohjelman oikeusperusta.
_____________
_________________
1 EUVL L 236, 23.9.2003, s. 944.
1 EUVL L 236, 23.9.2003, s. 944.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Liittymisasiakirjan mukaisten velvoitteidensa mukaisesti ja unionin avustuksella Liettua on sulkenut kyseiset reaktorit annetuissa määräajoissa ja edistynyt huomattavasti niiden käytöstäpoistossa. Lisää työtä tarvitaan, jotta säteilyvaaran tasoa voidaan edelleen laskea. Käytettävissä olevien arvioiden mukaan tähän tarkoitukseen tarvitaan lisävaroja vuoden 2020 jälkeen.
(2)  Liittymisasiakirjan mukaisten velvoitteidensa mukaisesti ja unionin avustuksella Liettua on sulkenut kyseiset reaktorit annetuissa määräajoissa ja edistynyt huomattavasti niiden käytöstäpoistossa. Lisää työtä tarvitaan, jotta säteilyvaaran tasoa voidaan edelleen laskea. Käytettävissä olevien arvioiden mukaan, ja kun otetaan huomioon suunniteltu lopullinen sulkeminen vuonna 2038, tähän tarkoitukseen tarvitaan huomattavasti lisävaroja vuoden 2020 jälkeen. Jotta käytöstäpoistosuunnitelma voitaisiin toteuttaa vuoteen 2038 mennessä, olisi puututtava 1 548 miljoonan euron rahoitusvajeeseen.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Tämän asetuksen mukaisissa toimissa olisi noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lakia. Tässä asetuksessa tarkoitettu ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto olisi toteutettava ydinturvallisuutta koskevan lainsäädännön eli neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom1 ja jätehuoltoa koskevan lainsäädännön eli neuvoston direktiivin 2011/70/Euratom2 mukaisesti. Lopullinen vastuu ydinturvallisuudesta sekä käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä huolehtimisesta on Liettualla.
(3)  Tämän asetuksen mukaisissa toimissa olisi noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lakia. Tässä asetuksessa tarkoitettu ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto olisi toteutettava ydinturvallisuutta koskevan lainsäädännön eli neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom1 ja jätehuoltoa koskevan lainsäädännön eli neuvoston direktiivin 2011/70/Euratom2 mukaisesti. Lopullinen vastuu ydinturvallisuudesta sekä käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä huolehtimisesta on Liettualla. Direktiivissä 2011/70/Euratom kuitenkin sallitaan unionin osallistuminen monenlaisiin käytöstäpoistohankkeisiin, mukaan lukien käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen varastointi ja käsittely. Vaikka direktiivissä 2011/70/Euratom säädetään, että vastuun käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon kustannuksista on oltava niillä, jotka ovat tuottaneet nämä aineet, tätä säännöstä ei voida soveltaa takautuvasti Liettuaan, joka sulki Ignalinan ydinvoimalan ennen direktiivin voimaantuloa. Maa ei näin voinut kerätä riittävästi varoja käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen varastointia ja käsittelyä varten.
_____________
_________________
1 Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18).
1 Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18).
2 Neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2011, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten (EUVL L 199, 2.8.2011, s. 48).
2 Neuvoston direktiivi 2011/70/Euratom, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2011, yhteisön kehyksen perustamisesta käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten (EUVL L 199, 2.8.2011, s. 48).
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Pöytäkirjassa N:o 4 tunnustettiin, että Ignalinan ydinvoimalaitoksen, jossa on kaksi Neuvostoliitolta perittyä RBMK-tyyppistä 1 500 megawatin reaktoriyksikköä, ennenaikainen sulkeminen ja sitä seuraava käytöstä poistaminen ovat ennennäkemätön haaste ja Liettualle poikkeuksellisen painava taloudellinen rasite, joka ei ole suhteessa maan kokoon eikä sen taloudelliseen vahvuuteen, ja todettiin, että Ignalina-ohjelman mukainen unionin tuki jatkuu keskeytyksettä vuoden 2006 jälkeenkin seuraavan rahoituskehyksen ajan.
(4)  Pöytäkirjassa N:o 4 tunnustettiin, että Ignalinan ydinvoimalaitoksen, jossa on kaksi Neuvostoliitolta perittyä RBMK-tyyppistä (grafiittimoderoitua, kanavatyyppistä) 1 500 megawatin reaktoriyksikköä, jotka ovat samankaltaisia kuin Tšernobylissä käytetyt reaktorit, ennenaikainen sulkeminen ja sitä seuraava käytöstä poistaminen ovat ennennäkemätön haaste, koska maailmassa ei ole aiempia käytännön tapauksia, joissa rakenteeltaan samanlainen reaktori olisi suljettu, ja Liettualle poikkeuksellisen painava taloudellinen rasite, joka ei ole suhteessa maan kokoon eikä sen taloudelliseen vahvuuteen, ja todettiin, että Ignalina-ohjelman mukainen unionin tuki jatkuu keskeytyksettä vuoden 2006 jälkeenkin seuraavan rahoituskehyksen ajan lopulliseen sulkemiseen saakka, joka näillä näkymin toteutetaan vuonna 2038.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Ohjelmalla olisi myös varmistettava siitä saadun tietämyksen levittäminen muihin unionin jäsenvaltioihin koordinoiden ja pyrkien synergiaetuihin niiden toimenpiteiden kanssa, joita toteutetaan unionin toisen käytöstäpoisto-ohjelman puitteissa Bulgariassa, Slovakiassa ja komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa, koska tällaiset toimenpiteet tuovat suurimman EU:n tason lisäarvon.
(10)  Ohjelmalla olisi myös varmistettava siitä saadun tietämyksen levittäminen muihin unionin jäsenvaltioihin koordinoiden ja pyrkien synergiaetuihin niiden toimenpiteiden kanssa, joita toteutetaan unionin toisen käytöstäpoisto-ohjelman puitteissa Bulgariassa, Slovakiassa ja komission yhteisessä tutkimuskeskuksessa. Jotta nämä toimenpiteet toisivat suurimman EU:n tason lisäarvon, tiedon levittämisen rahoitus ei saisi olla osa käytöstäpoiston rahoitusta, vaan sen olisi tultava unionin muista rahoituslähteistä.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Tämän asetuksen mukainen Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto olisi suoritettava parasta mahdollista teknistä asiantuntemusta käyttäen ja käytöstä poistettavien laitosten luonne ja tekniset erityispiirteet asianmukaisesti huomioon ottaen, jotta varmistetaan turvallisuus ja suurin mahdollinen tehokkuus, ja ottaen siinä huomioon kansainväliset parhaat käytännöt.
(11)  Tämän asetuksen mukainen Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto olisi suoritettava parasta mahdollista teknistä asiantuntemusta käyttäen ja käytöstä poistettavien laitosten luonne ja tekniset erityispiirteet asianmukaisesti huomioon ottaen, jotta varmistetaan turvallisuus ja suurin mahdollinen tehokkuus, ja ottaen siinä huomioon kansainväliset parhaat käytännöt ja varmistaen, että pätevälle henkilöstölle tarjotaan kilpailukykyiset palkat.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Komission ja Liettuan olisi varmistettava käytöstäpoistoprosessin etenemisen tehokas seuranta ja valvonta, jotta taataan, että tämän asetuksen nojalla osoitetulla rahoituksella saadaan mahdollisimman suuri unionin lisäarvo, vaikka lopullinen vastuu käytöstäpoistosta jääkin Liettualle. Osana tällaista seurantaa on toimivalla tavalla mitattava edistymistä ja saavutuksia sekä tarvittaessa toteutettava korjaavia toimenpiteitä.
(12)  Komission ja Liettuan olisi varmistettava käytöstäpoistoprosessin etenemisen tehokas seuranta ja valvonta, jotta taataan, että tämän asetuksen nojalla osoitetulla rahoituksella saadaan mahdollisimman suuri unionin lisäarvo. Osana tällaista seurantaa on toimivalla tavalla seurattava edistymistä ja saavutuksia sekä tarvittaessa toteutettava korjaavia toimenpiteitä yhdessä Liettuan ja unionin kanssa.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Ohjelma olisi toteutettava Liettuan ja unionin yhteisin taloudellisin panostuksin. Unionin yhteisrahoituksen enimmäismäärä olisi vahvistettava edellisissä ohjelmissa vakiintuneiden yhteisrahoituskäytäntöjen mukaisesti. Vertailukelpoisissa unionin ohjelmissa omaksuttu käytäntö ja Liettuan vahvistunut talous huomioon ottaen unionin yhteisrahoitusosuus ei saisi ylittää 80 prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista Ignalinan ydinvoimalan käytöstäpoisto-ohjelman alusta tämän asetuksen perusteella rahoitettavien toimien toteuttamisen päättämiseen saakka. Jäljelle jäävä yhteisrahoitusosuus pitäisi saada Liettualta ja muista lähteistä kuin unionin talousarviosta, esimerkiksi kansainvälisistä rahoituslaitoksista ja muilta avunantajilta.
(16)  Ohjelma olisi toteutettava Liettuan ja unionin yhteisin taloudellisin panostuksin. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjassa N:o 4 määrätään, että unionin osuus Ignalina-ohjelmasta voi tiettyjen toimien osalta olla 100 prosenttia kokonaiskustannuksista. Unionin yhteisrahoituksen määrä olisi vahvistettava edellisissä ohjelmissa vakiintuneiden yhteisrahoituskäytäntöjen mukaisesti. Kun otetaan huomioon havainnot, joita tehtiin komission vuoden 2018 kertomuksessa Bulgariassa, Slovakiassa ja Liettuassa toteutettavien ydinvoimalaitosten käytöstäpoiston avustusohjelmien arvioinnista ja täytäntöönpanosta, ja Liettuan poliittinen sitoumus maksaa 14 prosenttia käytöstäpoiston kokonaiskustannuksista, unionin yhteisrahoitusosuuden olisi oltava 86 prosenttia avustuskelpoisista kustannuksista Ignalinan ydinvoimalan käytöstäpoisto-ohjelman alusta tämän asetuksen perusteella rahoitettavien toimien toteuttamisen päättämiseen saakka. Jäljelle jäävä yhteisrahoitusosuus pitäisi saada Liettualta ja muista lähteistä kuin unionin talousarviosta Olisi pyrittävä saamaan rahoitusta muista lähteistä, esimerkiksi kansainvälisistä rahoituslaitoksista ja muilta avunantajilta.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a)   Liettua on Ignalina-ohjelman soveltamisalaan kuulumattomissa asioissa edelleen viime kädessä vastuussa Ignalinan alueen kehittämisestä ja investoinneista alueelle. Aluetta leimaavat alhaiset tulot ja maan korkeimmat työttömyysasteet, mikä johtuu pääasiassa Ignalinan ydinvoimalan, alueen suurimman työllistäjän, sulkemisesta.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Ohjelma kuuluu neuvoston direktiivin 2011/70/Euratom mukaisen Liettuan kansallisen ohjelman soveltamisalaan.
(19)  Ohjelma kuuluu neuvoston direktiivin 2011/70/Euratom mukaisen Liettuan kansallisen ohjelman soveltamisalaan ja voi edistää sen täytäntöönpanoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 a kappale (uusi)
(23 a)   Unionin rahallinen tuki Ignalinan ydinvoimalan käytöstäpoistolle on täysin perusteltu historiallisista syistä, mutta ohjelma ei saisi muodostaa ennakkotapausta unionin varojen käytöstä muiden ydinvoimaloiden käytöstäpoistoon. Kullakin jäsenvaltiolla olisi oltava eettinen velvollisuus välttää se, että tuleville sukupolville jätetään kohtuuton rasite käytetystä ydinpolttoaineesta ja radioaktiivisesta jätteestä, mukaan lukien olemassa olevien ydinlaitosten käytöstä poistamisesta syntyvä radioaktiivinen jäte. Kansallisten politiikkojen on perustuttava ”saastuttaja maksaa” -periaatteeseen.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 b kappale (uusi)
(23 b)   Komission suosituksen 2006/851/Euratom mukaisesti ydinvoiman käyttäjien on ”saastuttaja maksaa” ‑periaatteen mukaisesti varattava laitosten käyttöiän aikana riittävät rahoitusvarat tuleviin käytöstöpoistokustannuksiin.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelman yleisenä tavoitteena on auttaa Liettuaa toteuttamaan Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto siten, että painopiste on Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston säteilyturvallisuushaasteiden hallinnassa, ja varmistaa, että siitä saatua ydinvoimalaitosten käytöstäpoistoa koskevaa tietämystä levitetään laajasti kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin.
1.  Ohjelman yleisenä tavoitteena on auttaa riittävästi Liettuaa toteuttamaan Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoisto turvallisesti siten, että painopiste on Ignalinan ydinvoimalaitoksen käytöstäpoiston säteilyturvallisuushaasteiden hallinnassa, mukaan lukien käytetyn polttoaineen välivarastoinnin turvallisuuden varmistaminen.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta
2.  Ohjelman erityistavoitteena on toteuttaa Ignalinan varusteiden ja reaktorikuilujen purkaminen ja dekontaminaatio käytöstäpoistosuunnitelman mukaisesti, jatkaa käytöstäpoistosta ja ydinvoimalasta yleensä aiheutuvasta jätteestä huolehtimista turvallisesti sekä levittää syntynyttä tietämystä sidosryhmille EU:ssa.
2.  Ohjelman päätavoitteena on toteuttaa Ignalinan varusteiden ja reaktorikuilujen purkaminen ja dekontaminaatio käytöstäpoistosuunnitelman mukaisesti sekä jatkaa käytöstäpoistosta ja ydinvoimalasta yleensä aiheutuvasta jätteestä huolehtimista turvallisesti.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Ohjelman täydentävänä tavoitteena on myös varmistaa ydinvoimalaitosten käytöstäpoistosta saadun tiedon laaja levittäminen kaikissa jäsenvaltioissa. Täydentävä tavoite on rahoitettava ydinlaitosten käytöstä poistamista ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevasta rahoitusohjelmasta (COM(2018)0467).
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 3 kohta
3.   Erityistavoitteen yksityiskohtainen kuvaus on liitteessä I. Komissio voi muuttaa täytäntöönpanosäädöksillä liitettä I noudattaen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä.
3.   Päätavoitteen yksityiskohtainen kuvaus on liitteessä I.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat 552 000 000 euroa nykyhintoina.
1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat 780 000 000 euroa nykyhintoina, ja tämä rahamäärä on tarkoitettu päätavoitteen toteuttamiseen (käytöstäpoistotoimiin).
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 1 kohta
Ohjelmasta rahoitettava unionin enimmäisrahoitusosuus saa olla kokonaisuudessaan enintään 80 prosenttia. Jäljelle jäävä yhteisrahoitusosuus on saatava Liettualta ja muista rahoituslähteistä kuin unionin talousarviosta.
Ohjelmasta rahoitettavan unionin rahoitusosuuden on oltava 86 prosenttia. Jäljelle jäävä yhteisrahoitusosuus on saatava Liettualta ja muista rahoituslähteistä kuin unionin talousarviosta.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 4 kohta
4.  Säteilyturvallisuuteen liittyviä keskeisiä haasteita ratkotaan rahoituskaudella 2021–2027 osioissa P.1, P.2 ja P.4 esitetyin toimin. Reaktorisydänten purkaminen sisältyy P.2 osioon. Pienempiä haasteita käsitellään osiossa P.3, ja osioiden P.0 ja P.5 toimilla katetaan käytöstäpoiston tukitoimintoja.
4.  Säteilyturvallisuuteen liittyviä keskeisiä haasteita ratkotaan rahoituskaudella 2021–2027 osioissa P.1, P.2, P3 ja P.4 esitetyin toimin. Reaktorisydänten purkaminen sisältyy P.2 osioon. Osioiden P.0 ja P.5 toimilla katetaan käytöstäpoiston tukitoimintoja
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 5 kohta – taulukko 1 – kohta P.3

Komission teksti

Taulukko 1

#Osio

Prioriteetti

P.3

Käytetyn ydinpoltto-aineen käsittely

II

Tarkistus

Taulukko 1

#Osio

Prioriteetti

P.3

Käytetyn ydinpoltto-aineen käsittely

I

Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Liite I – 7 kohta
7.  Käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen loppusijoitus syvälle geologiseen varastoon ei sisälly ohjelmaan, vaan Liettuan on huolehdittava siitä kansallisessa käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen käsittelyä koskevassa ohjelmassaan neuvoston direktiivin 2011/70/Euratom mukaisesti.
7.  Vaikka käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen loppusijoitus syvälle geologiseen varastoon ei sisällykään ohjelmaan kaudella 2021–2027, Liettua ja unioni aloittavat oikea-aikaisesti neuvottelut näiden toimien mahdollisesta sisällyttämisestä ohjelmaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

Vuosittainen kertomus 2017 Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta
PDF 212kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 vuosittaisesta kertomuksesta 2017 EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta (2018/2151(INI))
P8_TA-PROV(2019)0036A8-0479/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2017,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2017 ja tilastokertomuksen vuodelta 2017,

–  ottaa huomioon vuoden 2017 kestävyyskertomuksen, vuoden 2017 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:ssa toteuttamien toimien kolmeen pilariin perustuvasta arvioinnista sekä vuoden 2017 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:n ulkopuolella toteuttamien toimien tuloksista,

–  ottaa huomioon tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2017,

–  ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2017 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan raportin vuodelta 2017,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen antaman päätöksen asiassa 1316/2016/TN, joka koski väitteitä puutteista Euroopan investointipankin avoimuuspolitiikassa(1),

–  ottaa huomioon valitusmekanismin tarkistamisen, joka on seurausta Euroopan oikeusasiamiehen antamasta päätöksestä asiassa 1316/2016/TN, joka koski väitteitä puutteista Euroopan investointipankin avoimuuspolitiikassa,

–  ottaa huomioon säännösten noudattamista valvovan EIP:n toimiston toimintakertomuksen 2017 ja EIP-ryhmän petostenvastaista toimintaa koskevan kertomuksen 2017,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelman vuosiksi 2017–2019,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15, 126, 174, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan, siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin työjärjestyksen,

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta vuonna 2015(2) – vuosikertomus 2015 ja 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta vuonna 2016 – vuosikertomus 2016(3),

–  ottaa huomioon EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU(4) sekä EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU(5),

–  ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017(6),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloajan pidentämisestä sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemisestä (COM(2016)0597, SWD(2016)0297 ja SWD(2016)0298),

–  ottaa huomioon Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen 8. marraskuuta 2016 tekemän asetuksen (EU) 2015/1017 (ESIR-asetus) soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen,

–  ottaa huomioon 28. toukokuuta 2018 annetun komission kertomuksen Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hallinnoinnista vuonna 2017 (COM(2018) 345 final),

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2018 julkaistun EIP:n ESIR-rahaston arviointia koskevien toimien arviointiraportin,

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2018 annetun komission kattavan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) myönnettävän EU:n takauksen käytöstä ja Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston toiminnasta (COM (2018)0497 final),

–  ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2016 tekemän kolmikantasopimuksen,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2018 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen katsauksen EU:n rahoituksen tulevaisuuteen ja EU:n talousarvion toimintatavan uudistamiseen sekä komission heinäkuussa 2018 esittämän ehdotuksen vuosien 2021–2027 monivuotiseksi rahoituskehykseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0479/2018),

A.  ottaa huomioon, että EIP:n tehtävänä on edistää jäsenvaltioiden yhdentymistä, tasapainoista kehitystä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta hankkimalla merkittäviä määriä rahoitusta pääomamarkkinoilta ja lainaamalla näitä varoja edullisin ehdoin hankkeille, joilla edistetään EU:n poliittisia tavoitteita;

B.  ottaa huomioon, että EIP on unionin tasolla talouden elvytystoimien keskiössä ja että sen pääomaa on korotettu kaksi peräkkäistä kertaa ja sillä on keskeinen rooli Euroopan investointiohjelman toteuttamisessa Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) hallinnoinnin kautta;

C.  ottaa huomioon, että EIP:n olisi edistettävä osallistavaa kasvua, kestävää ja laadukasta työllisyyttä sekä eriarvoisuuden vähentämistä;

D.  katsoo, että säännöllinen ja perusteellinen tarvearviointi eri aloilla on keskeistä, jotta voidaan havaita investointivajeita ja -esteitä eri alueilla, mutta myös kartoittaa mahdollisuuksia, joihin sisältyy kasvu- ja työllisyyspotentiaalia, vuoden 2015 Pariisin sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi, ja säätää markkinoiden toimintapuutteiden luonnetta ja suuruutta asianmukaisesti nykyisten ulkoisvaikutusten, alakohtaisten ja alueellisten kehitystarpeiden mukaan;

E.  katsoo, että EIP:n rooli julkisten varojen vivuttamisessa on olennainen, jotta unioni voi vastata ja mukautua uusiin talouden ja ympäristöön liittyviin suuntauksiin ja riskeihin ja geopoliittisiin epävarmuustekijöihin ja samalla parantaa ja vahvistaa EIP-ryhmän riskienvalvontaa ja toiminnan vakauden valvontaa;

F.  ottaa huomioon, että EIP-ryhmän liiketoiminnan luonne, määrä, riskiprofiili ja monimutkaisuus on viime vuosina muuttunut merkittävästi Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) puitteissa siten, että suuntaus on kohti yhä suurempaa määrää pienempiä operaatioita, joiden tukena on ESIR-rahastosta annettu EU:n takuu, ja komission puolesta hoidettavien tehtävien määrä ja neuvontapalvelujen tarjoaminen on merkittävästi lisääntynyt;

G.  ottaa huomioon, että brexit vaikuttaa EIP:n pääomapohjaan, pääoman riittävyyteen ja tulevaan lainanantokapasiteettiin;

H.  katsoo, että EIP:n olisi tuotava lisäarvoa ylläpitäen erittäin korkeaa tasoa luotettavuuden ja hyvän hallinnon suhteen ja, ottaen erityisesti huomioon oikeusasiamiehen havainnot sen antamassa päätöksessä väitteitä puutteista Euroopan investointipankin avoimuuspolitiikasta koskevassa tapauksessa 1316/2016/TN(7), erittäin korkeaa tasoa avoimuuden ja vastuullisuuden suhteen sekä toimien sovellettavan parhaan pankkikäytännön mukaisesti;

I.  katsoo, että rahanpesun kaikkien muotojen, terrorismin rahoituksen ja haitallisten verokäytäntöjen torjumisen olisi säilyttävä EIP:n pysyvänä prioriteettina;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan investointirahaston (EIR) osakkaina olivat 31. joulukuuta 2017 EIP (58,5 %), unioni, jota edustaa Euroopan komissio (29,7 %), ja 32 rahoituslaitosta (11,8 %); ottaa huomioon, että suurin osa EIR:n toimista rahoitetaan tällä hetkellä kolmansien osapuolten kanssa tehtävien erityisten valtuutussopimusten nojalla;

EIP:n rooli lisäarvoa tuottavien strategisten julkisten investointien varmistamisessa

1.  huomauttaa, että julkiset investoinnit ovat edelleen tarpeen, jotta voidaan kuroa umpeen investointivajeet eri aloilla, joilla investoinnit ovat edelleen kriisiä edeltävää tasoa alempana heikoimmassa asemassa olevissa jäsenvaltioissa ja koheesiomaissa, jotta voidaan jatkaa kriisin vaikutuksista toipumista ja edistää pitkän aikavälin kestävää kasvua, työllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta unionissa;

2.  toteaa, että EIP:n merkitty kokonaispääoma on 243 miljardia euroa; toteaa, että EIP:n osakkaina ovat kaikki jäsenvaltiot ja että maksetun pääoman lisäksi jäsenvaltiot ovat sitoutuneet myöntämään lisäpääomaa pyydettäessä; huomauttaa, että neljä suurinta osakasta ovat Saksa, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta, joiden kunkin osuus on 39,14 miljardia euroa ja 16,11 prosenttia kokonaismäärästä;

3.  toteaa, että EIP pyrkii toimintastrategiansa mukaan tukemaan Euroopan unionin strategisia tavoitteita, joita ovat esimerkiksi EU:n kilpailukyvyn palauttaminen sekä pitkän aikavälin talouskasvu ja työpaikkojen luominen, helpottamaan pk-yritysten rahoituksen saantia, edistämään ympäristönsuojelua ja energiakäännettä rahoittamalla ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen liittyviä hankkeita, puuttumaan EU:n nuoren sukupolven kohtaamiin työllisyyskriiseihin, tukemaan infrastruktuurihankkeita ja auttamaan muuttoliikkeen syiden lieventämisessä;

4.  katsoo, että EIP:llä on merkittävä taloudellinen rooli, joka voi tuottaa huomattavia tuloksia eriarvoisuuden vähentämisessä unionissa, ja kehottaa EIP:tä keskittymään investointeihin, jotka edistävät vuoden 2015 Pariisin sopimuksen tavoitteita ja joilla parannetaan kilpailukykyä ja yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tuetaan koheesiopolitiikkaa vähemmän kehittyneillä alueilla;

5.  kehottaa EIP:tä jatkamaan toistuvien investointivajeiden pienentämistä ja markkinoiden jatkuvien rakenteellisten toimintapuutteiden vähentämistä suunnittelemalla kokonaisvaltaisia ja keskipitkän aikavälin menoja, helpottamalla yhteisrahoitusta kansallisella tasolla ja investointisuunnitelmia, jotka koskevat muun muassa sellaisia unionin alueita ja kuntia, joilla on alhainen tulotaso ja jotka kohtaavat enemmän investointiesteitä;

6.  korostaa, että EIP:n olisi vuosien 2017–19 toimintaohjelman painopisteissä keskityttävä älykästä ja kestävää kehitystä koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon;

7.  korostaa, että EIP:n lainaehtojen olisi edistettävä unionin syrjäisten alueiden kehitystä tukemalla kasvua ja työllisyyttä; kehottaa EIP:tä vahvistamaan huomattavasti järjestelyjä, joita sovelletaan teknisen avun ja taloudellisen asiantuntija-avun tarjoamiseen paikallis- ja alueviranomaisille ennen hankkeiden hyväksymistä, jotta avun saatavuus paranisi ja sen piiriin saadaan kaikki jäsenvaltiot ja erityisesti ne, jotka ovat onnistuneet huonommin hyväksyttämään hankkeita;

8.  kannustaa EIP:tä luomaan kestäviä rahoitusvaihtoehtoja ja suotuisan investointiympäristön, joka ilmentää unionin yleisiä sitoumuksia ja poliittisia tavoitteita, jotta voidaan edistää taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja innovointia unionissa sekä vahvistaa EIP:n investointien sosiaalista sekä ympäristöön liittyvää ulottuvuutta kuromalla investointivaje umpeen sosiaalisektorilla ja infrastruktuurin turvallisuuden alalla; kehottaa EIP:tä ottamaan laajan mittakaavan infrastruktuurihankkeissa huomioon kaikki niihin liittyvät ympäristöön vaikuttavat riskit ja rahoittamaan ainoastaan sellaisia hankkeita, joista osoitetusti koituu todellista lisäarvoa paikallisväestölle sekä ympäristölle, yhteiskunnalle ja taloudelle; painottaa, että tässä yhteydessä on tärkeää valvoa tiiviisti mahdollisia korruptioon ja petoksiin liittyviä riskejä sekä toteuttaa rahoitettaviin hankkeisiin liittyviä huolellisia ennakko- ja jälkiarviointeja;

9.  kannustaa EIP:tä tiedottamaan sidosryhmille jatkuvasti taloudellisista mahdollisuuksista ja tarjoamaan tarvittaessa asianmukaisia neuvontapalveluja, vaikka EIP:n välineet ovat kysyntälähtöisiä;

10.  korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista parhaillaan käytävien neuvottelujen yhteydessä on laadittava yksityiskohtaiset järjestelyt kaikkia EIP:tä koskevia Yhdistyneen kuningaskunnan velvoitteita varten, jotta varmistetaan, ettei ero vaikuta EIP:n kykyyn saavuttaa tavoitteensa;

Investointien ohjaaminen strategisille aloille

11.  toteaa, että EIP:n vuoden 2017 tilinpäätöskertomuksen mukaan pankin lainanantosopimukset olivat vuonna 2017 yhteensä 69,9 miljardia euroa (62,6 miljardia euroa EU:n sisällä ja 7,3 miljardia euroa EU:n ulkopuolella), mikä on vähemmän kuin viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana (2013–2016) ja jää alle 70 miljardin euron, mutta on kuitenkin EIP:n toimintasuunnitelman 10 %: n joustovaran sisällä; panee merkille myös koko lainasalkun vakauden ja laadun; toteaa, että arvoltaan alentuneiden lainasopimusten osuus on 0,3 % eli samantasoinen kuin vuonna 2016;

12.  toteaa, että Euroopan unioni toimii EIP:n takaajana, mikä on normaalia, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden nimeämät rahoituslaitokset, joiden tarkoitus on auttaa julkisen palvelun tavoitteiden saavuttamisessa; huomauttaa kuitenkin, että tilanne edellyttää kaikkein vastuullisimpia luotonantopolitiikkoja, jotta varat käytetään tehokkaasti koko unionin, sen jäsenvaltioiden sekä yleisen edun hyväksi; kehottaa EIP:tä, joka toimii kehitystä koskevan toimeksiannon puitteissa, varmistamaan paremmin, että sen ympäristö- ja sosiaalipoliittisia tavoitteita sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita noudatetaan, myös yhteisrahoitettavissa hankkeissa ja silloin, kun se maksaa osuuksia sijoitusrahastoihin ja yksityisiin pääomasijoitusrahastoihin;

13.  ilmaisee jälleen huolensa siitä, että puolet jäsenvaltioista sai 80 % EIP:n kokonaisinvestoinneista EU:ssa, kun taas 14 jäsenvaltion osuus näistä investoinneista oli vain 10 %; muistuttaa lisäksi, että kolme jäsenvaltiota sai yksinään vastaavasti 16 %, 15% ja 11%; pyytää EIP:tä sisällyttämään raportointiinsa eriteltyjä tietoja sen investoinneista matalan ja korkean tulotason alueille sen oman investointikyselyn (EIBIS) mukaan sekä mahdollisista vaikutuksista investointivajeiden ja esteiden poistamiseen vähemmän suotuisilla alueilla EU:ssa;

14.  kehottaa EIP:tä tutkimaan uudelleen arvioitaan siitä, miten suuria ovat investoinnit asukasta kohden, sekä jäsenvaltioiden sen mukaista järjestystä, koska päivitetyt luvut näyttävät osoittavan, että yleisesti järjestys vastaa jäsenvaltioiden saamien absoluuttisten summien mukaista järjestystä;

15.  toteaa lisäksi, että EIR:n vuoden 2017 vuosikertomuksen mukaan EIR allekirjoitti vuonna 2017 toimia yhteensä 9,3 miljardin euron arvosta, kun määrä oli 9,45 miljardia euroa vuonna 2016; toteaa, että vipuvaikutuksen ansiosta se toi eurooppalaisten pk‑yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten tukemiseen 35,4 miljardia euroa;

16.  panee merkille, että EIP-ryhmän rahoitus EU:n julkisen politiikan tavoitteiden tukemiseksi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella vuonna 2017 oli i) 13,8 miljardia euroa innovointiin ja osaamiseen, ii) 18 miljardia euroa infrastruktuuriin, iii) 16,7 miljardia euroa ympäristöön liittyviin hankkeisiin ja iv) 29,6 miljardia euroa pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille; korostaa, että koska pk-yritykset, uusyritykset, tutkimus, innovointi, digitaalitalous ja energiatehokkuus vaikuttavat merkittävällä tavalla talouksiin sekä paikallisesti että kansallisesti ja ovat niiden kannalta tärkeitä, niihin tehtävät investoinnit ovat keskeisin tekijä EU:n talouden elpymisessä ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen edistämisessä;

17.  toteaa, että unionin sisällä EIP:n lainanannon määrä vuonna 2017 oli 18,24 miljardia euroa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden horisontaalisen tavoitteen osalta ja että EIP saavutti tämän tavoitteen osalta 29,6 % investointiosuuden, kun tavoitteeksi oli asetettu 30%:n osuus;

18.  toteaa, että EIP on sitonut 25 prosenttia kokonaisrahoituksestaan ilmastonmuutokseen liittyviin hankkeisiin ja osuus nousee 35 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; huomauttaa, että tätä suuntausta olisi arvioitava myönteisesti ja toteaa, että tuettavien hankkeiden olisi oltava tehokkaita ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi myös taloudellisesta näkökulmasta;

19.  panee merkille, että unionin sisällä kohdennettiin 16,58 miljardia euroa ilmastotoimien horisontaaliseen tavoitteeseen, jonka kautta EIP edisti mukautumista vuoden 2015 Pariisin sopimukseen ja maailmanlaajuista kestävää kehitystä; kannustaa EIP:tä pitämään yllä korkeaa tavoitetasoa tällä alalla;

20.  pitää myönteisenä EIP:n sitoutumista mukauttamaan toimensa vuoden 2015 Pariisin sopimuksen mukaisiksi vuoteen 2020 mennessä; kehottaa IPCC:n uuden raportin vuoksi EIP:tä tarkistamaan ilmastostrategiaansa niin, että se mukautetaan kehityskaareen, jossa ilmasto lämpenee 1,5°C:lla;

21.  kannustaa EIP:tä vahvistamaan läsnäoloaan ja toimintaansa Länsi-Balkanin maissa, kun otetaan huomioon, että ne ovat EU:lle strategisesti tärkeitä maita ja että lainananto- ja investointitoimien tehostaminen tällä alueella on erittäin tärkeää;

22.  panee merkille EIP:n energiaan liittyvien lainanantokriteerien meneillään olevan tarkistuksen; odottaa, että tämä tarkistus tehdään vuoden 2015 Pariisin sopimukseen mukautuen; toistaa EIP:lle antamansa kehotuksen asettaa lainanannossaan etusijalle energiatehokkaat, pienen mittakaavan, hajautetut uusiutuvat energialähteet ja esittämään kunnianhimoisen suunnitelman fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien hankkeiden rahoittamisen lopettamiseksi; kehottaa EIP:tä pyrkimään johtoasemaan ilmastotoimissa ja lisäämään investointeja uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla sekä pitämään tätä tavoitetta ensisijaisena energiaan liittyvien lainanantokriteeriensä tarkistamisessa;

23.  suhtautuu tässä yhteydessä tyytyväisyydellä EIP:n rooliin ilmastojoukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskussa (4,29 miljardin euron arvosta, kun vastaava määrä vuonna 2016 oli 3,8 miljardia euroa), mikä osoittaa pankin osallistuvan ilmastotoimiin, jotta voidaan lisätä investointeja energiatehokkuuteen ja pienimuotoisiin uusiutuviin energialähteisiin, joilla on suuremmat paikalliset ja alueelliset vaikutukset;

24.  katsoo, että EIP:n olisi vahvistettava edelleen rooliaan kestävän kehityksen edistäjänä ja että ilmastotoimissa olisi keskityttävä pääasiassa puhtaaseen liikenteeseen ja energiantuotantoon, energiankulutuksen (lämmitys, liikenne ja tuotanto) vähentämiseen, puhtaaseen teollisuustuotantoon ja kestävään maatalouteen, vedenkäsittelyyn ja ‑jakeluun sekä ekologiseen siirtymään yleisesti;

25.  muistuttaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka, ja kehottaa siksi EIP:tä kompensoimaan niiden luotonsaantimahdollisuuksien puutetta tehostamalla nykyisiä ohjelmia, kuten eurooppalaista Progress-mikrorahoitusjärjestelyä, ja lisäämällä niille kohdennettavia varoja; kehottaa asettamaan EIP:n varoja maksaville välittäjäpankeille aiempaa proaktiivisempia vaatimuksia pk- ja mikroyrityksiä koskevasta toimintapolitiikasta;

26.  huomauttaa, että tukiessaan EU:n yrityksiä ulkomailla EIP:n olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n kauppastrategia, mukaan lukien nykyiset ja tulevat vapaakauppaa, palveluja ja investointeja koskevat sopimukset; huomauttaa, että tässä yhteydessä EIP:n olisi erityisesti otettava huomioon eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistymisen vaatimukset;

27.  huomauttaa, että osa EIP:n kokonaislainanannosta liittyy unionin ulkopuolella toteutettaviin toimiin; toteaa, että EIP:n ulkoisia lainanantotoimia ja EU:n ulkoista investointiohjelmaa on koordinoitava tiiviisti ja niiden on täydennettävä toisiaan;

28.  panee merkille EIP:n toimet kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi ja muuttoliikkeeseen liittyvien maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemiseksi muun muassa ottamalla käyttöön kestävyystietoisuusjoukkolainoja Yhdistyneiden kansakuntien 17 kestävän kehityksen tavoitteen rahoittamiseksi;

EIP:n rahoitustoimien tuloksellisuus

29.  panee tyytyväisenä merkille, että tarkastuskomitean mukaan EIP:n hallintoneuvoston hyväksymät tilinpäätöslaskelmat antavat oikean ja riittävän kuvan pankin taloudellisesta asemasta 31. joulukuuta 2017 sekä sen toimien tuloksista ja kassavirroista vuonna 2017 sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

30.  esittää kuitenkin jälleen kerran EIP:n vuosikertomusta koskevan vetoomuksensa ja pyytää EIP:tä esittämään kattavamman, yksityiskohtaisemman ja yhdenmukaistetumman vuotuisen toimintakertomuksen ja parantamaan tietojen esittämistä huomattavasti esittämällä yksityiskohtaisella ja luotettavalla tavalla myös asianomaisen vuoden hyväksyttyjen, allekirjoitettujen ja maksettujen investointien jakautumisen, käytetyt rahoituslähteet (omat varat, ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n ohjelmat jne.) sekä vastaavat tiedot edunsaajien osalta (jäsenvaltiot, julkinen tai yksityinen sektori, välittäjät tai suorat varojen saajat), tuetut alat ja jälkiarviointien tulokset;

31.  ottaa huomioon pankin vuonna 2017 allekirjoittamien uusien erityistoimien määrän, joka vastaa korkeamman riskiprofiilin hankkeita, joiden määrä oli 18,0 miljardia euroa (13,1 miljardia euroa vuonna 2016) ja joista 2,7 miljardia euroa rahoitettiin EIP:n omalla riskillä ja loput 15,3 miljardia euroa katettiin salkun luottoriskin vähentämisellä;

32.  panee merkille EU:n ulkopuolella vuonna 2017 toteutetuista 26:sta päätökseen saadusta hankkeesta raportoidut tulokset, joiden kohdalla ulkoisia toimia koskevan tulosmittauskehyksen (REM) puitteissa suoritettu arviointi mahdollistaa tulosten arvioinnin odotettujen tulosten lisäksi myös saavutettujen tulosten perusteella; panee kuitenkin merkille, että EU:n sisäisten toimien osalta tiedot esitetään yksinomaan vuonna 2017 allekirjoitettujen uusien toimien mahdollisista vaikutuksista ja odotetuista tuloksista kolmen pilarin arviointivälineen (3PA) perusteella; kehottaa jälleen EIP:tä sisällyttämään raportointiinsa tiedot EU:n sisäisten päätökseen saatujen hankkeiden tuloksista ja tarvittaessa mukauttamaan 3PA:n tähän tarkoitukseen;

33.  katsoo, että on tarpeen syventää EIP:n täydentävyyden tasoa koskevia todentamiskriteereitä, jotta EIP:n rahoitusta voidaan suunnata paremmin, jotta vältetään kaksinkertainen kohdentaminen ja pyritään hyödyntämään kaikkia mahdollisia synergiaetuja aina kun se on mahdollista;

34.  kannustaa edistämään EIP:n tuloksellisuuskulttuuria asteittain tapahtuvilla parannuksilla, erityisesti kohdentamalla monialaisia tulosindikaattoreita EIP:n keskeisten toimien vaikutukseen;

35.  kehottaa EIP:tä esittämään säännöllisesti näyttöä tuotosten, vaikutusten ja tulosten kestävyydestä asianmukaisilla ja ajantasaisilla indikaattoreilla; katsoo, että tulostaulun indikaattoreiden tarkoituksenmukaisuuden ja relevanssin parantaminen on tärkeää, jotta voidaan saada käsitys tulosten ja vaikutusten laajuudesta ja jotta voidaan löytää yhä tehokkaampia toimintakeinoja;

36.  katsoo, että tehokkaan investointitason lisäksi on tarpeen pyrkiä kestävyyteen eli siihen, että hankkeella pystytään säilyttämään pitkän aikavälin edut hankkeen päättymisen jälkeen ympäristön kannalta, rahoituksellisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti (suoraan tai ei);

37.  pitää myönteisenä, että EIP hyväksyi poissulkemispolitiikan joulukuussa 2017, ja kehottaa soveltamaan kyseistä välinettä tiukasti, jotta korruptioon tai petoksiin syyllistyneet asiakkaat voidaan sulkea EIP:n rahoituksen ulkopuolelle;

ESIR-rahaston kehittäminen

38.  panee merkille, että vuoden 2017 lopussa EIP-ryhmä (EIP ja EIR) oli allekirjoittanut 606 ESIR-rahaston alaista toimea, joiden kokonaisrahoitus oli 37,4 miljardia euroa, ja että näiden toimien odotetaan kerryttävän 207,3 miljardin euron arvosta investointeja kaikissa 28 jäsenvaltiossa ja kaikkien ESIR-asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden osalta, ja ne jaetaan keskeisille aloille seuraavasti: 30 % pk-yrityksille, 24 % T&K&I‑hankkeille, 21 % energia-alalle, 10 % digitaalialalle, 8 % liikenteeseen, 4 % sosiaaliseen infrastruktuuriin ja 4 % ympäristölle ja resurssitehokkuuteen; kehottaa EIP:tä minimoimaan investointinsa hiili-intensiivisiin aloihin ja hankkeisiin ja lisäämään sellaisten investointien osuutta, jotka parantavat ympäristö- ja resurssitehokkuutta;

39.  toteaa, että 31. joulukuuta 2017 lähtien EIP oli allekirjoittanut infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa 278 toimea, joiden kokonaisrahoitus oli 27,4 miljardia euroa ja joiden odotetaan johtavan 131,4 miljardin euron investointeihin 27 jäsenvaltiossa; toteaa myös, että pk-yritysikkunassa EIR oli allekirjoittanut 305 rahoituksen välittäjän kanssa toimia, joiden rahoituksen kokonaismäärä oli lähes 10 miljardia euroa ja joiden odotetaan johtavan yhteensä 76 miljardin euron investointeihin EU:n kaikissa 28 jäsenvaltiossa; panee merkille, että vuoden 2017 loppuun mennessä yhteensä 135 785 yritystä oli jo saanut ESIRin tukemaa rahoitusta pk-yritysikkunassa ja 1,5 miljoonaa työpaikkaa luotiin tai niitä tuettiin;

40.  toistaa, että ESIR-rahaston avulla aikaansaadut todelliset investoinnit voidaan mitata vasta investointikauden lopussa, ja ottaa huomioon, että ESIR-rahaston puitteissa hyväksyttyjen ja allekirjoitettujen 606 toimen arvioitu koko kerrannaisvaikutus vuoden 2017 lopussa on 13,53x, mikä on hieman alle alkuperäisen oletuksen mukaisen ja ESIR‑rahastoa käynnistettäessä asetetun 15x:n tavoitteen; panee merkille, että tiedot siitä, miten kertoimien viitearvot määritettiin, ovat tällä hetkellä hajallaan EIP:n eri yksiköissä, ja suosittelee, että kaikki nämä tiedot kootaan erilliseen asiakirjaan;

41.  panee merkille, ettei ole esitetty mitään unionin talousarvioon kohdistuvia vaatimuksia takauksen perusteella maksuvelvollisuuden laiminlyöntien johdosta;

42.  toteaa, että ESIR-rahaston johtokunnan asettamia maantieteellistä keskittymistä koskevia suuntaa-antavia rajoja, jotka edellyttävät, että investointikauden lopulla infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan osuus (allekirjoitettujen toimien osalta) on missä tahansa kolmessa jäsenvaltiossa yhteensä enintään 45 % ESIR-salkun kokonaismäärästä, ei ole noudatettu ottaen huomioon, että 31. joulukuuta 2017 mennessä niiden kolmen jäsenvaltion, joilla on eniten allekirjoituksia (Ranska, Italia ja Espanja), osuus oli noin 47 % allekirjoitusten kokonaismäärästä; huomauttaa, että on vielä varaa parantaa ESIR-rahaston varojen alueellista jakautumista ja myös laajentaa sen tarjoamien investointimahdollisuuksien levittämistä;

43.  panee merkille ESIR-rahaston arvioinnin ja sen yhteydessä tehdyt havainnot, joiden mukaan ESIR-rahaston ja muilla kuin ESIR-rahaston erityistoimilla on samanlainen riskiprofiili, ja toteaa, että ESIR- ja ERI-rahastojen sekä Verkkojen Eurooppa -välineen avustusten yhdistäminen on edelleen vähäistä ja että on olemassa riski, että ESIR‑rahasto syrjäyttää ERI-rahastojen rahoitusvälineet; odottaa, että ESIR-rahaston arvioinnissa havaitut puutteet ja riskit poistetaan ESIR 2.0:n täytäntöönpanon yhteydessä;

44.  on tyytyväinen avoimuuden parantumiseen ESIR-rahaston investointikomitean päätösten ja johtokunnan hyväksymien asiakirjojen sekä kokouspöytäkirjojen julkaisemisen myötä;

45.  kannustaa parantamaan ESIR-rahaston ja kansallisten kehityspankkien välistä synergiaa, koska koordinointi kansallisten kehityspankkien kanssa on toistuva toimi, joka voisi edistää ESIR-rahaston tehokkuutta;

Ihmisoikeudet

46.  kehottaa EIP:tä laatimaan ihmisoikeusstrategian ja tehostamaan due diligence ‑menettelyjään hanketasolla ihmisoikeuksiin liittyvien riskien tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi kaikissa toimissaan ja hankkeidensa koko elinkaaren ajan; kehottaa EIP:tä myös luomaan tehokkaan mekanismin, jonka avulla ihmisoikeuksien puolustajat voisivat varoittaa turvallisesti pankkia toimintaympäristön huononemisesta tai konfliktin ja kostotoimien riskistä;

EIP:n hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää ja toimintaa koskevan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääminen

47.  panee merkille seuraavat havainnot, jotka tarkastuskomitea esitti EIP:n valtuustolle laatimassaan varainhoitovuotta 2017 koskevassa vuosikertomuksessa:

   a) on tärkeää varmistaa EIP:n pitkän aikavälin rahoituksellisen vahvuus ja kestävyys ja sen AAA-luokituksen säilyminen ympäristössä, jossa geopoliittinen, talouspoliittinen ja sääntelyn tai makrotalouden kehitys on epävarmaa;
   b) on arvioitava uudelleen ja parannettava EIP-ryhmän sisäistä valvonta- ja riskinhallintaympäristöä ryhmän toiminnan laajuuden muuttumisen ja monimutkaisuuden kehittymisen huomioon ottamiseksi;
   c) on pantava täysimääräisesti täytäntöön parhaat pankkialan käytännöt myös aloilla, joilla esiintyy edelleen kattavia noudattamista koskevia puutteita;
   d) EIP:n on arvioitava perusteellisesti uudelleen ja sen jälkeen uudistettava luottojen hyväksymistä ja siihen liittyvää päätöksentekoa koskevia prosessejaan, sillä lainojen arviointi- ja hyväksymisprosessi ja siihen liittyvä valvontaympäristö ei vaikuta olevan liiketoiminnan nykytarpeiden tasalla ja on havaittavissa merkkejä, että tämä aiheuttaa paineita EIP:n yksiköille;

48.  yhtyy täysin tarkastuskomitean näkemykseen, kun se pitää valitettavana, että EIP ei ole vielä edistynyt kolmena perättäisenä vuotena (2015, 2016 ja 2017) ilmaistun, tiettyjen EIP:n hallituksen jäsenten nykyisten vastuualueiden yhdistelmää koskevan huolenaiheen poistamisessa; kannattaa täysin ja tukee tarkastuskomitean suositusta, jonka mukaan kaikkien EIP:n hallituksen jäsenten olisi voitava toimia puolueettomasti, kriittisesti ja itsenäisesti ja vastuualueiden epäsovinnaisista yhdistelmistä, kuten vastuu niin ensimmäisessä kuin toisessa puolustuslinjassa toteutettujen toimien valvonnasta, olisi luovuttava;

49.  pyytää EIP:tä tässä yhteydessä harkitsemaan vakavasti tätä suositusta ja varmistamaan selkeän vastuualuejaon hallituksessaan; pitää myönteisenä EIP:n hallintorakenteen muuttamista koskevan uudistuksen käynnistämistä;

50.  kehottaa EIP:tä korjaamaan sovellettavassa parhaiden pankkialan käytäntöjen kehyksessä olevat puutteet ja odottaa, että kehys on saavuttanut täyden toimintavalmiutensa vuonna 2018, kun otetaan huomioon, että sen täytäntöönpanoa pidetään EIP:n rahoituksellisen vahvuuden ja vakauden säilymisen edellytyksenä;

51.  pitää huolestuttavana tarkastuskomitean päätelmää, jonka mukaan ESIRin täytäntöönpanoon liittyvien EIP:n toimien ja valmiuksien nopea laajentuminen sekä kolmansien osapuolten puolesta hoidettavien tehtävien määrän lisääntyminen ja neuvontapalvelujen tarjoamisen lisääntyminen ei välttämättä ilmene siten, että liiketoiminnan rakenteita ja prosesseja on mukautettu vastaavasti; panee merkille, että tarkastuskomitea piti vuonna 2017 voimassa viisi vuonna 2015 ja 2016 antamaansa suositusta, jotka liittyvät sisäiseen valvontaan ja riskiympäristöön; kehottaa EIP:tä asettamaan näiden suositusten täytäntöönpanon etusijalle ja varmistamaan, että sisäiset prosessit, kyberturvallisuus ja riskinhallinta vastaavat EIP-ryhmälle asetettuja uusia ja kasvavia vaatimuksia ja haasteita;

52.  katsoo, että EIP:n olisi lisättävä avoimuuttaan Euroopan parlamenttiin ja myös jäsenvaltioiden viranomaisiin nähden; katsoo, että on asianmukaista, että demokraattisilla edustajilla olisi oltava enemmän tietoa EIP:n toiminnasta;

53.  katsoo, että avoimuutta on varaa lisätä niin johtoelinten tasolla kuin operatiivisella tasolla; muistuttaa, että on järjestelmällisesti julkistettava kolmeen pilariin perustuva arviointi ja tulosmittauskehystä koskevat asiakirjat; vaatii julkistamaan myös hallituksen ja valtuuston kokousten pöytäkirjoissa olevat muut kuin luottamukselliset tiedot; panee tyytyväisenä merkille, että EIP ryhtyi vuonna 2017 julkaisemaan EIP:n hallintoneuvoston pöytäkirjoja, pääjohtajan eturistiriitoja koskevia ilmoituksia sekä tiettyjä tietoja hankkeista, erityisesti ympäristövaikutusten arviointeja;

54.  muistuttaa, että EU:n toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon avoimuus ja niihin sovellettu tiukka due diligence -menettely ja valvonta eivät vain vahvista EIP:n tilivelvollisuutta kaiken kaikkiaan ja sen vastuuta sekä perusteellista due diligence ‑menettelyä ja ”tunne asiakkaasi” -toimintaperiaatetta noudattamalla saadun selkeän kuvan antamista siitä, minkälaisesta rahoituksen välittäjästä tai lopullisesta edunsaajasta on kyse, vaan että se myös lisää rahoitettavien hankkeiden tehokkuutta ja kestävyyttä;

55.  muistuttaa EIP:lle antamastaan kehotuksesta ottaa julkistettujen tietojen piiriin myös välittäjien kautta toteutetut hankkeet sisällyttämällä tietoihin myös lopullisia hankkeita koskevat tiedot, jolloin olisi mahdollista arvioida investointien taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia;

56.  muistuttaa, että hallintoprosessissa olisi otettava paremmin huomioon kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa käydyn vuoropuhelun tai niiden kuulemisen tulokset tai paikallisten ja alueellisten toimijoiden erityiset edut ja huolenaiheet, jotta demokraattinen päätöksenteko olisi aiempaa enemmän tietoon perustuvaa ja oikeutetumpaa;

57.  on huolissaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa esitetyistä tuloksista, joiden mukaan Euroopan investointirahastosta on löydetty vakavia puutteita: tilintarkastustuomioistuin huomauttaa sääntelyyn liittyvästä virheellisyydestä, jotka koskee sitä, että jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten on täytynyt tarkastaa pk-yrityksiä koskevat aloitteet, vaikka niillä ei ole ollut vielä voimassa olevan lainsäädännön mukaan oikeutta suorittaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia;

58.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen tutkimissa 30 investoinnissa rahoituksen välittäjät olivat hyväksyneet lainoja viidelle edunsaajalle tarkistamatta olivatko ne pk‑yrityksiä; toteaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin ei pitänyt näitä hankkeita valintakelpoisina ja että edunsaajat ottivat neljä muuta lainaa toimintoihin, jotka ovat joko osittain tai kokonaan lainoihin oikeuttamattomia;

59.  suhtautuu myönteisesti siihen, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat ongelmat on teoriassa ratkaistu tarkistetussa varainhoitoasetuksessa; kehottaa EIP:tä käsittelemään sääntelyä koskeviin puutteisiin liittyvät ongelmat seuraavassa vuosikertomuksessaan ja varmistamaan, että tarkistettu varainhoitoasetus tarjoaa jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisille mahdollisuuden suorittaa tarkastuksia myös lopullisten edunsaajien tasolla;

60.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EIP:n hallintoneuvosto hyväksyi tammikuussa 2017 väliaikaisen menettelytavan, jota on määrä soveltaa heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevaan EIP:n toimintapolitiikkaan, mutta odottaa, että se johtaa kyseisen toimintapolitiikan tarkistamiseen, jotta EIP:n ulkoisessa lainanannossaan soveltamaa verotukseen liittyvää due diligence -menettelyä voidaan parantaa EIP-ryhmän rahanpesun ja terrorismirahoituksen torjuntaa koskevan tarkistetun kehyksen ohella;

61.  kehottaa EIP:tä tekemään asianmukaisia yrityksiä ja riippumattomuutta koskevia due diligence -tarkastuksia, jotta sen kaikkien asiakkaiden ja toimien sekä lopullisten kohdeyhtiöiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat voidaan määrittää tapauksissa, joissa on kyse EIP:n investoinneista osakerahastoihin; kehottaa EIP:tä julkaisemaan verkkosivustollaan asiakkaidensa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot sen toimien näkyvyyden lisäämiseksi sekä korruptio- ja eturistiriitatapausten torjumiseksi;

62.  kehottaa EIP:tä vahvistamaan EIP:n rahoituksen ja hyvän verohallintotavan välistä yhteyttä ja toimimaan tässä suhteessa kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytettävästä hyvää hallintotapaa veroasioissa koskevasta EU:n vakiomääräyksestä 25. toukokuuta 2018 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti; katsoo, että EIP:n olisi tuettava aiempaa selvemmin oikeudenmukaista verotusta koskevien parhaiden käytäntöjen kehittämistä torjumalla veronkiertoa ja veropetoksia; kehottaa EIP:tä ottamaan käyttöön vastuullisen veropolitiikan ja varmistamaan, että se ei rahoita asiakkaita, jotka osallistuvat veronkierto- tai veropetosjärjestelyihin tai jotka toimivat veroparatiisien välityksellä; kehottaa EIP:tä sisällyttämään kaikkiin valittujen rahoituksen välittäjien kanssa tehtäviin sopimuksiinsa hyvää hallintotapaa koskevat vakiomääräykset ja -lausekkeet;

63.  korostaa, että EIP:n tarkistetuissa ulkoisissa lainanantovaltuuksissa tehdään selväksi, että EU:n musta lista sitoo pankkia ja että EIP ei saa toimillaan tukea hankkeita, joilla myötävaikutetaan rahanpesuun, terrorismin rahoitukseen, veronkiertoon, veropetoksiin ja veronvälttelyyn;

64.  panee merkille, että vuoden 2017 lopussa EIP:llä oli tutkinnan kohteena 136 petostapausta, jotka perustuivat pääasiassa kolmeen väitetyyppiin, eli petoksia (53,7 prosenttia), korruptiota (25,5 prosenttia) ja kilpailunvastaista yhteistyötä (10,7 prosenttia) koskeviin väitteisiin;

65.  toteaa, että EIP:n varoja ovat käyttäneet päästöskandaalissa osallisena olleet yritykset, erityisesti Volkswagen, ja että varoja on siksi voitu käyttää rahoittamaan epäeettistä ja laitonta toimintaa;

66.  panee merkille, että uusien käsiteltäväksi otettujen valitusten määrä lisääntyi vuoden 2016 84 tapauksesta 102 tapaukseen vuonna 2017, eli kaikkien aikojen ennätykseen, ja että vuonna 2017 käsiteltiin 173 valitusta; panee merkille, että kaikista vuonna 2017 vastaanotetuista valituksista 38 koskee kahta EIP:n investointihanketta: Adrianmeren kaasuputki ja Mombasan sataman sisääntulotie Keniassa;

67.  pitää myönteisenä EIP:n valitusmekanismia koskevan toimintapolitiikan tarkistamista sekä sitä, että siihen on sisällytetty Euroopan oikeusasiamiehen esimerkkejä hallinnollisten epäkohtien määrittelystä niin, että ne käsittävät huonon tai epäonnistuneen hallinnon muodot, kuten hallinnolliset väärinkäytökset, laittoman syrjinnän, perusteettoman tietojen antamisesta kieltäytymisen, vallan väärinkäytön sekä tarpeettomat viipeet, mutta on kuitenkin huolissaan tarkistuksen tuloksista muilta osin;

68.  pitää valitettavana, että EIP ei ole ottanut huomioon parlamentin huolta EIP:n valitusmekanismin tarkistamisesta, jonka se on ilmaissut 3. toukokuuta 2018 vuosittaisesta kertomuksesta EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta 2016 antamansa päätöslauselman 86 kohdassa; on erittäin huolestunut siitä, että hyväksytty tarkistettu valitusmekanismi aiheuttaa vakavan riskin sen riippumattomuudelle ja sen tutkimusten ja päätelmien avoimuudelle; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että EIP:n valitusmekanismista vastaava johtaja pystyy tekemään kaikki valituksen käsiteltäväksi ottamista ja vaatimustenmukaisuutta koskevat päätökset EIP:n muista yksiköistä riippumatta ja että valitusmekanismista vastaavan johtajan rekrytointimenettelyn avoimuutta parannetaan;

69.  panee merkille Euroopan oikeusasiamiehen 23. toukokuuta 2018 antaman päätöksen asiassa 1316/2016 TN, joka koski väitteitä EIP:n avoimuuspolitiikasta; ja kehottaa pankkia panemaan täytäntöön oikeusasiamiehen esittämät suositukset, jotka koskivat tarkastuksissa, tutkimuksissa ja tilintarkastuksissa kerättyihin ja tuotettuihin asiakirjoihin liittyvän salassapito-olettamuksen poistamista sekä sitä, että pankin olisi muutettava avoimuuspolitiikkansa asianomaisia kohtia, joissa käsitellään välillisiä lainoja ja tietopyyntöjen käsittelemisen määräaikoja;

70.  muistuttaa tarpeesta tiukentaa eturistiriitoja koskevia sääntöjä ja ottaa käyttöön selkeitä, tiukkoja ja avoimia kriteerejä, joilla ehkäistään, että lainojen myöntämismekanismeissa voidaan käyttää minkäänlaista vaikutusvaltaa tai niissä voi esiintyä minkäänlaista objektiivisuuden puutetta; toteaa, että EIP:n on muutettava mahdollisimman pian käytännesääntöjään varmistaakseen, että sen varapääjohtajat eivät vastaa kotijäsenvaltioissaan toteutettavista toimista, koska sellainen tilanne vaarantaa laitoksen riippumattomuuden; kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen suositukset ja tarkistamaan käytännesääntöjään, jotta voidaan paremmin ehkäistä hallintoelimiä koskevia eturistiriitoja ja mahdollisia ”pyöröoviongelmia”;

71.  toivoo, että tällä hetkellä tarkistettavasta EIP:n ilmiantajien suojelua koskevasta politiikasta tehdään kunnianhimoinen ja että siinä asetetaan korkeatasoisia normeja; kehottaa EIP:tä sisällyttämään tarkistukseen sekä sisäiset että ulkoiset ilmiantajat ja kehittämään selkeät ja hyvin määritetyt menettelyt, määräajat ja ohjeet, jotta ilmiantajia voidaan neuvoa paremmin ja jotta heitä voidaan suojella mahdollisilta kostotoimilta;

Euroopan parlamentin valvonta

72.  tukee Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kantaa, jonka mukaan sille olisi annettava tehtäväksi tarkastaa kaikki EIP:n toiminnot, myös ne, joissa EIP käyttää EU:n talousarvion ulkopuolisia varoja toimintoihinsa;

73.  kehottaa talousarvion valvontavaliokuntaa järjestämään vuotuisen työpajan/kuulemisen EIP:n hankkeiden toimista ja valvonnasta, jotta parlamentti saisi lisää olennaisia tietoja EIP:n ja sen toimien valvontaa koskevan työnsä tueksi;

Parlamentin suositusten seuranta

74.  kehottaa uudelleen EIP:tä ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti seuraavien osalta:

   a) sen lainanantotoiminnan vaikutukset ja tulokset;
   b) eturistiriitojen ehkäiseminen erityisesti ESIRin investointikomitean ja EIP:n hallintoneuvoston jäsenten osalta sekä eturistiriitoja koskevien sääntöjen tiukentaminen asianomaisissa käytännesäännöissä ja etenkin hallituksen ja hallintoneuvoston käytännesäännöissä;
   c) välittäjiä ja lopullisia edunsaajia koskevia hankinta- ja alihankintajärjestelmiä koskevien tietojen avoimuus ja julkistaminen veronkierron, petosten ja korruption ehkäisemiseen liittyvien toimien yhteydessä;

75.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/95520
(2) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 80.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0198.
(4) EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.
(5) EUVL L 135, 8.5.2014, s. 1.
(6) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.
(7) https://www.ombudsman.europa.eu/en/decision/en/95520


Aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittävät palautusvaateet
PDF 189kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävistä palautusvaateista (2017/2023(INI))
P8_TA-PROV(2019)0037A8-0465/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1954 tehdyn Haagin yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen yhteydessä ja sen toisen, maaliskuussa 1999 tehdyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 1995 antamansa päätöslauselman ryöstetyn omaisuuden palauttamisesta juutalaisyhteisöille(1) ja 16. heinäkuuta 1998 antamansa päätöslauselman juutalaisten joukkotuhon uhrien omaisuuden palauttamisesta(2),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2016 hyväksytyn toimenpidepaketin, jolla vahvistetaan unionin valmiuksia torjua terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden rahoitusta, täyttämällä terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamisesta 2. helmikuuta 2016 tehdyssä toimintasuunnitelmassa (COM(2016)0050) annetut sitoumukset, ja 13. heinäkuuta 2017 tehdyn komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista (COM(2017)0375),

–  ottaa huomioon ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 1995 tehdyn UNIDROIT'n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä,

–  ottaa huomioon jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU(4),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuriesineiden viennistä 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009(5),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(6) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon lainsäädäntökehyksestä omistukseltaan todennäköisesti kiistanalaisten esineiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla 17. joulukuuta 2003 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon unionin sisäasioiden pääosaston vuonna 2016 tekemän tutkimuksen, joka koskee aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittäviä palautusvaateita ja tuomioistuinkäsittelyn vaihtoehtoja,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(8),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 1970 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2012 annetun neuvoston päätöslauselman 14232/12 kulttuuriomaisuuden alalla toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten ja asiantuntijoiden epävirallisen verkoston perustamisesta (EU CULTNET),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0465/2018),

A.  toteaa, että Interpolin mukaan taide-esineiden pimeistä markkinoista on tulossa yhtä tuottoisat kuin huumeiden, aseiden ja väärennettyjen tuotteiden markkinoista;

B.  toteaa, että komission ehdotukseen kulttuuriesineiden tuonnista liittyvän vaikutustenarvioinnin mukaan 80–90 prosenttia antiikkiesineiden globaalista kaupasta liittyy laitonta alkuperää oleviin esineisiin;

C.  toteaa, että kulttuuriperintö on yksi sivilisaation keskeisistä osatekijöistä esimerkiksi siitä syystä, että sillä on symbolista arvoa ja se muodostaa ihmisiä yhdistävän ihmiskunnan kulttuurisen muistin; toteaa, että viime vuosina sotaa käyvät ryhmät ja terroristiyksiköt ovat tehneet maailman kulttuuriperintöön kohdistuvia rikoksia kaikkialla maailmassa, ja ottaa huomioon, että arvokkaita taide-esineitä, veistoksia ja arkeologisia esineitä myydään ja tuodaan unioniin tietyistä unionin ulkopuolisista maista ja samalla näin saatua tuottoa käytetään mahdollisesti terroristitoiminnan rahoittamiseen; katsoo, että on olennaisen tärkeää sitoutua lujasti kulttuuriesineiden, kuten Libyassa, Syyriassa ja Irakissa aseellisten konfliktien ja sotien aikana ryöstettyjen taide-esineiden, laitonta kauppaa vastaan; toteaa, että kulttuuriesineillä on usein huomattavaa kulttuurista, taiteellista, historiallista ja tieteellistä merkitystä, ja katsoo, että niitä on suojeltava luvattomalta haltuunotolta ja ryöstelyltä;

D.  toteaa, että ryöstettyä omaisuutta pyrittiin löytämään ja palauttamaan alkuperämaahan pian toisen maailmansodan päätyttyä;

E.  toteaa, että myytyjen ja/tai kaivettujen tai laittomasti saatujen esineiden palauttaminen on varmistettava ottaen huomioon unionin sitoutuminen oikeudenmukaisiin menettelyihin ja korvauksen maksamiseen uhreille sekä Unescon perussääntö ja perinnön suojelua koskevat yleissopimukset;

F.  ottaa huomioon, että natsien takavarikoimia taideteoksia koskevissa Washingtonin konferenssin periaatteissa, Vilnan foorumissa ja Terezinin julkilausumassa holokaustin aikaisesta omaisuudesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä on kaikissa korostettu yksityisen kiinteän omaisuuden palautuksen merkitystä; ottaa huomioon, että Washingtonin konferenssin jälkeen on palautettu arviolta 1000–2000 taideteosta(9); ottaa huomioon, että viime vuosien aikana palautetuista taideteoksista ei ole olemassa kattavaa luetteloa;

G.  ottaa huomioon, että taideteoksia on yhä kadoksissa ja että ne odottavat palauttamista oikeille omistajilleen tai näiden perillisille; ottaa huomioon, että Washingtonin konferenssissa vuonna 1998 Jonathan Petropoulos arvioi, että Euroopassa oli varastettu noin 650 000 taideteosta, ja Ronald Lauder totesi, että tuolloin (vuonna 1998) oli edelleen kadoksissa 11 000 taide-esinettä, joiden arvo oli 10-30 miljardia Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että Claims Conference-WJRO:n tavanomaisen vastauksen mukaan täsmällisiä lukuja ei ole saatavilla: varastettuja taideteoksia on noin 650 000 taideteosta, ja niistä mahdollisesti 100 000 tulee jäämään kadoksiin;

H.  ottaa huomioon, että riitaosapuolet törmäävät edelleen juridisiin ongelmiin, jotka yhtäältä johtuvat palautusvaateiden usein hyvin spesifistä luonteesta ja toisaalta sodan jälkeisten palautuslakien raukeamisesta, perinteisten normien taannehtivuuden puutteesta, ryöstetyn taiteen määritelmän puuttumisesta, palautusvaateiden vanhentumisaikasäännöksistä tai oikeudettomaan hallintaan ja vilpittömään mieleen liittyvistä säännöksistä;

I.  toteaa, että ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamista koskevia vaatimuksia on esitetty ensisijaisesti kansainvälisen julkisoikeuden nojalla; katsoo, että näitä sääntöjä on täydennettävä tiukemmilla kansainvälisen yksityisoikeuden määräyksillä;

J.  toteaa, että yksityisoikeuden riittämättömästi kehittynyt ulottuvuus sekä kansainvälisellä että unionin tasolla lisää oikeudellista epävarmuutta ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävissä palauttamistapauksissa, mikä koskee paitsi natsien ryöstämän taiteen jo suoritettuja palautuksia myös tulevia tapauksia;

K.  ottaa huomioon, ettei ole olemassa mitään EU-lainsäädäntöä, jota voitaisiin nimenomaisesti ja kattavasti soveltaa yksittäisten henkilöiden aseellisissa konflikteissa anastamien taide-ja kulttuuriesineiden palautusvaateisiin;

L.  toteaa, että Unesco kehittää yhdessä unionin suurimpien huutokauppakamarien, museoiden ja merkittävien keräilijöiden kanssa kehittynyttä tutkimusta näiden töiden alkuperästä, jotta ne voidaan palauttaa omistajilleen;

M.  toteaa, että Kansainvälinen museoneuvosto (ICOM) on jo yli kymmenen vuoden ajan julkaissut "punaisia listoja" sellaisista esineluokista, jotka voivat helposti päätyä laittoman kaupan kohteiksi, tarkoituksena täydentää varastettua omaisuutta koskevaa Interpolin tietokantaa;

1.  pitää valitettavana, että sen päätöslauselma lainsäädäntökehysestä omistukseltaan todennäköisesti kiistanalaisten esineiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla ei ole tähän päivään mennessä johtanut käytännössä mihinkään jatkotoimiin, ja toteaa, että päätöslauselmassa komissiota kehotettiin teettämään tutkimus useista eri asioista, jotka liittyivät siviili- ja prosessioikeuden sääntöihin, alkuperää koskevaan tutkimukseen, luettelointijärjestelmiin, vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin ja siihen lisäarvoon, jota rajat ylittävän koordinoivan hallintoviranomaisen perustaminen toisi; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohta voisi muodostaa oikeusperustan toimivallan myöntämiseksi unionille tällä alalla;

2.  korostaa, että taide-esineiden ja muiden kulttuuriesineiden ryöstely aseellisten konfliktien ja sotien aikana, kuten rauhan aikanakin, on merkittävä yhteinen huolenaihe, jota on tarpeen käsitellä siksi, että voitaisiin sekä estää kulttuuriomaisuuden ryöstely että palauttaa tällainen omaisuus takaisin ja siten turvata ja varmistaa yhteiskuntien, yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperinnön ja -identiteetin eheys;

3.  toteaa, että EU:n tasolla eritoten yksityisoikeuden, kansainvälisen yksityisoikeuden ja siviiliprosessioikeuden aloilla ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota muun muassa aseellisissa konflikteissa ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamiseen; kehottaa komissiota suojaamaan, tukemaan ja kannustamaan kansallisessa lainsäädännössä rangaistavaksi määrättyjen ryöstöjen tai aseellisten konfliktien aikana ryöstettyjen kulttuurisesti arvokkaiden esineiden rajat ylittäviä palautusvaateita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota antamaan suosituksia ja suuntaviivoja, jotta voidaan lisätä tietoisuutta tarpeesta tukea jäsenvaltioiden kansallisia laitoksia palautusvaateiden yhteydessä;

4.  korostaa, että Unescon ja Interpolin kaltaiset instituutiot kehottavat vahvistamaan kulttuuriperinnön suojelua ja voimaannuttamaan valtioita, jotta ne voivat toteuttaa omaisuuden palauttamista helpottavia toimia;

5.  pitää valitettavana, että kulttuuriomaisuuden ryöstelystä ja laittomasta kaupasta ei ole luotettavia tilastoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan alasta luotettavia tilastoja;

6.  on huolissaan siitä, että useimmat tämänhetkiset poliittiset ja lainsäädännölliset aloitteet keskittyvät yksinomaan julkisoikeuteen, hallinto-oikeuteen ja/tai rikosoikeuteen; korostaa, että kattavan sääntelykehyksen perustamiseksi yksityisoikeus on otettava huomioon entistä paremmin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet ja aloitteet tämän mahdollistamiseksi;

7.  katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta voidaan selvittää kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan tuntematonta alaa ja jotta saadaan parempi kuva sen mittakaavasta, rakenteesta ja koosta, kuten esimerkiksi ILLICID-hankkeella tehdään tällä hetkellä Saksassa;

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkut jäsenvaltiot tunnustavat tarpeen käsitellä aseellisissa selkkauksissa ja sodissa anastettujen, ryöstettyjen tai laittomasti hankittujen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamisvaateisiin liittyviä ainutlaatuisia ongelmia, jotta voidaan saada aikaiseksi lainsäädännöllisiä ratkaisuja, joiden avulla turvataan niiden henkilöiden, valtion ja paikallishallinnon laitosten ja uskonnollisten yhteisöjen omistusoikeudet, jotka ovat menettäneet taide-esineensä aseellisen konfliktien tai sodan aikana epäreilusti;

9.  pitää tärkeänä julkisen tietämyksen lisäämistä näiden laittomien käytäntöjen tuomitsemiseksi ja muistuttaa, että jokainen omistajaltaan viety esine merkitsee iäksi menetettyä historiallista ja tieteellistä arvoa;

10.  panee merkille, että kaikkein tehokkain tapa torjua kulttuuriesineiden laitonta kauppaa ja laittomien taidemarkkinoiden kehittymistä ja tukea esineiden palauttamista on edistää rajat ylittävästi ja globaalisti taidekaupan ja taide-esineiden palautusten oikeudenmukaisten käytäntöjen kehittämistä, mikä koskee sekä niiden tavoitteena olevaa ennaltaehkäisevää vaikutusta että pakkotoimia tai rankaisevaa vaikutusta;

11.  katsoo, että jotta voitaisiin saada aikaan säännöt, joilla voidaan tehokkaasti estää taide-ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja salakuljetusta, sekä täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset globaalit taidemarkkinat, komission olisi pyrittävä tekemään kolmansien maiden kanssa yhteistyötä hedelmällisten kumppanuuksien luomiseksi ja otettava tätä varten huomioon varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyssä UNIDROIT’n yleissopimuksessa esitetyt periaatteet;

12.  katsoo, että unionin lainsäädäntötoimet ja kansainväliseen yksityisoikeuteen liittyvä ulottuvuus olisivat asianmukaisia vain tulevissa toimissa;

13.  katsoo, että nyt on aika lopettaa kiertely ja saivartelu, jos tavoitteena on luoda vastuulliset ja eettiset eurooppalaiset taidemarkkinat; kehottaa komissiota tässä mielessä määrittämään siviilioikeudellisia keinoja, joilla voitaisiin ratkaista niitä vaikeita ongelmia, joihin yksityiset osapuolet törmäävät esittäessään palautusvaateita itselleen tosiasiallisesti kuuluvista taide-esineistä; kehottaa samalla komissiota kehittämään uuden keskustelukehyksen, jonka avulla voidaan yksilöidä parhaat käytännöt ja ratkaisut nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten;

14.  pitää myönteisenä komission ehdotusta asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista sekä ehdotukseen 25. lokakuuta 2018 hyväksymiään tarkistuksia(10); palauttaa mieliin, että maailmanlaajuisten taidemarkkinoiden laajuuden sekä yksityisomistuksessa olevien esineiden määrän vuoksi tarvitaan lisätoimia aseellisten selkkausten ja sotien yhteydessä ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamiseksi rajojen yli; korostaa, että alkuperätutkimus ja eurooppalainen yhteistyö ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ryöstettyjen esineiden tunnistamisessa ja mahdollistaneet sittemmin niiden palauttamisen ja joissakin tapauksissa auttaneet estämään terroristiryhmien tai sotien rahoittamisen;

15.  pitää valitettavana, että alkuperätutkimusta ja asianmukaista huolellisuutta koskevien sääntöjen puuttumisen tai väljyyden tai niissä eri jäsenvaltioiden välillä olevien erojen vuoksi monia rajat ylittäviä palautusvaateita ei voida käsitellä tehokkaasti ja koordinoidusti, mikä voi puolestaan edistää ryöstelyä ja laitonta kauppaa sekä kannustaa harjoittamaan salakuljetusta; toteaa, että yhteisten standardien puuttumisen vuoksi kaikilla sidosryhmillä, kuten museoilla, taidekauppiailla, keräilijöillä ja matkailijoilla, on usein epäselvyyttä sovellettavasta menettelystä; pyytää siksi komissiota yhdenmukaistamaan alkuperätutkimusta koskevat säännöt ja sisällyttämään niihin varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyn UNIDROITin yleissopimuksen joitakin perusperiaatteita;

16.  korostaa, että on kiireellisesti tarpeen edistää aktiivisesti järjestelmällistä turvautumista korkealuokkaiseen ja riippumattomaan alkuperätutkimukseen, jotta ryöstetyt taide-esineet voidaan tunnistaa, helpottaa niiden palauttamista laillisille omistajille, saada aikaan täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset taidemarkkinat sekä ehkäistä ja estää tehokkaasti aseellisten konfliktien ja sotien yhteydessä tapahtuvaa taide- ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja laitonta kauppaa; panee merkille unionin rahoitusvälineiden tarjoamat tämänsuuntaiset mahdollisuudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan erityisiä alkuperätutkimuksen koulutusohjelmia sekä unionin että kansallisella tasolla, jotta erityisesti kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjuntaan osallistuvat pystyisivät kehittämään ja parantamaan asiantuntemustaan, myös rajat ylittävien hankkeiden avulla;

17.  toteaa, että alkuperätutkimus liittyy läheisesti asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen, jota sovelletaan taide-esineitä hankittaessa, ja katsoo, että se on tärkeä seikka kaikille taidemarkkinoilla toimiville, sillä varastettujen taideteosten hankkiminen tietoisesti tai tuottamuksellisesti on joidenkin kansallisten lakien mukaan rangaistava teko;

18.  katsoo, että olisi laadittava huolella kattava luettelo kaikista kulttuuriesineistä ja myös natsien ja heidän liittolaistensa ryöstämistä juutalaisomistuksessa olleista kulttuuriesineistä niiden ryöstöajoista aina tähän päivään saakka; kehottaa komissiota tukemaan myös julkisten toimijoiden ja yksityisten taidekeräilijöiden käyttöön tulevaa luettelointijärjestelmää, johon kerätään tietoa anastettujen, varastettujen tai laittomasti saatujen kulttuuriesineiden tilanteesta ja olemassa olevien palautusvaateiden tarkasta asemasta; kehottaa komissiota tukemaan digitalisointihankkeita, joilla voidaan perustaa tai yhdistää olemassa olevia digitaalisia tietokantoja tavalla, joka mahdollistaa tällaisten tietojen vaihdon ja alkuperätutkimuksen;

19.  katsoo, että asianmukaisen alkuperätutkimuksen mahdollistamiseksi on tarpeen perustaa mahdollisimman yksityiskohtainen asiakirja- tai transaktiorekisteri; pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti yhteisten suuntaviivojen laatimista tällaisista rekistereistä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan taidekaupan ammattilaisten on pidettävä tällaista transaktiorekisteriä ja yleisemmin noudatettava vuonna 1995 tehtyä UNIDROITin yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä;

20.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan taloudellisesti alkuperätutkimustoimintaa kaikkialla unionissa; ehdottaa, että komissio järjestää keskustelufoorumin, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja löytää parhaat ratkaisut nykytilannetta ja tulevaisuutta varten;

21.  pyytää komissiota olemassa olevien oikeudellisten esteiden ylittämiseksi harkitsemaan, että ryöstettyjä taide- ja kulttuuriesineitä koskeviin palautusvaateisiin sovellettaisiin erityistä vaihtoehtoista riitojenratkaisumekanismia, kuten sekamuotoista välimiesmenettelyä ja sovittelua; korostaa selvien standardien sekä avointen ja puolueettomien menettelyjen merkitystä;

22.  ottaa huomioon, että rikosten vanhentumisaikaa koskevat säädökset aiheuttavat kantajille usein vaikeuksia palautuskysymyksissä; kehottaa komissiota arvioimaan tätä kysymystä ja löytämään natsien ryöstämien taideteosten palautusvaateisiin sovellettaviin vanhentumisaikasääntöihin oikean tasapainon, jossa otettaisiin huomioon niin ryöstelyn ja ryöstön uhrien kuin taidemarkkinoidenkin etujen suojelu; katsoo, että USA:n laki holokaustin aikana takavarikoitujen taideteosten palautuksista voisi toimia esimerkkinä;

23.  kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädännöllisiä toimia oikeusjärjestelmän vahvistamiseksi aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittäville palautusvaateille ja käyttämään sen pohjana kansainvälisen yksityisoikeuden välineitä;

24.  kehottaa unionin toimivaltaisia toimielimiä kannustamaan jäsenvaltioita jakamaan tietoa kulttuuriesineiden alkuperän tarkastamiseen liittyvistä nykykäytännöistä sekä tehostamaan yhteistyötään ja näin yhdenmukaistamaan tarkastustoimenpiteitä ja hallinnollisia menettelyjä, joilla pyritään selvittämään kulttuuriesineiden alkuperä;

25.  viittaa puuttuvaan koordinointiin jäsenvaltioiden välillä tulkittaessa käsitettä ’asianmukainen huolellisuus’; kehottaa komissiota selventämään asianmukaisen huolellisuuden käsitettä suhteessa vilpittömään mieleen; kiinnittää huomion esimerkinomaisesti Sveitsin liittohallituksen kansainvälisiä kulttuuriomaisuuden siirtoja koskevan lain 16 artiklaan, jossa kielletään taidekauppiaita ja huutokauppakamareita tekemästä taidekauppaa, jos ne eivät voi olla varmoja esineen alkuperästä; ottaa huomioon, että tämän lain mukaisesti todistustaakka on osittain siirretty myyjälle; toteaa, että taideteoksen haltija ei kuitenkaan voi vedota vilpittömän mielen periaatteeseen, jos hän ei kykene todistamaan huomioineensa tätä riittävästi hankintahetkellä; kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään taidemarkkinoiden ja myös taide-esineiden mahdollisten ostajien tietoisuutta alkuperätutkimuksen tärkeydestä, koska tällainen tutkimus on kytköksissä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen;

26.  kehottaa komissiota kehittämään yhteisiä periaatteita omaisuuden tunnistus- ja sijaintitietoja sisältävien julkisten ja yksityisten arkistojen käyttöoikeudesta ja suorittamaan perinpohjaisen kartoituksen olemassa olevista kulttuuriesineitä koskevista tietokannoista ja tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa keskitetty metatietokanta, jossa otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot, jota päivitetään säännöllisesti ja johon kaikilla asianomaisilla toimijoilla on pääsy; katsoo, että tämän keskitetyn metatietokannan perusteella olisi otettava käyttöön yhteinen luettelointijärjestelmä, jossa voitaisiin käyttää standardoituja esinetunnisteita; pyytää siksi komissiota edistämään ICOMin ja muiden organisaatioiden kehittämien ja suosittelemien esinetunnisteiden käyttöönottoa markkinastandardina koko sisämarkkinoilla; katsoo, että tällainen tietokanta olisi liitettävä INTERPOLin varastettujen taide-esineiden tietokantaan ja sitä olisi päivitettävä säännöllisesti;

27.  katsoo, että toinen hyödyllinen tapa täydentää edellä mainittua tietokantaa olisi luoda kulttuuriomaisuutta koskeva dokumentoiva rekisteri tai siirtorekisteri, joka mahdollistaisi entistä perinpohjaisemman ja tarkemman alkuperätutkimuksen; pyytää komissiota hyväksymään asianmukaisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan taidekaupan toimijoiden on pidettävä yllä tällaisia dokumentoivia rekistereitä tai siirtorekistereitä ja yleisemmin noudatettava vuonna 1995 tehtyä UNIDROITin yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä;

28.  katsoo, että keskustietokannan toiminnan pohjana olisi oltava yhteinen luettelointijärjestelmä, jossa esineet yksilöitäisiin vakioidulla tavalla (ottaen huomioon niiden ominaisuudet, kuten materiaali, tekniikka, mitat, tekstit, nimi, aihe, päivämäärä tai kausi jne.);

29.  kehottaa komissiota kartoittamaan yhteisiä periaatteita siitä, miten omistajuus tai omistusoikeus todennetaan ja mitkä ovat vanhentumisaikaan ja todistestandardeihin liittyvät säännöt sekä ryöstämisen ja taiteen käsite, ottaen huomioon asiaa koskevat jäsenvaltioissa voimassa olevat säännöt;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita tekemään kaikkensa sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseksi, joilla varmistetaan tässä päätöslauselmassa tarkoitetun omaisuuden palauttamista edistävien mekanismien luominen, ja tiedostamaan sen, että ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten aikana ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide-esineiden palauttaminen oikeudenomistajille on Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevan 1 artiklan nojalla yleistä etua koskeva asia;

31.  korostaa, että jotta voitaisiin saada aikaan säännöt, joilla voidaan tehokkaasti estää taide- ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja salakuljetusta ja luoda täysin avoimet, vastuulliset, vastuuvelvolliset ja eettiset globaalit taidemarkkinat, komission olisi pyrittävä tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja luomaan toimivia kumppanuuksia, joilla edistetään tässä päätöslauselmassa tarkoitetun omaisuuden palauttamista; katsoo, että samalla on otettava huomioon periaatteet, jotka sisältyvät sekä vuonna 1995 tehtyyn UNIDROIT’n yleissopimukseen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä että Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevaan 1 artiklaan;

32.  muistuttaa, että koulutuksella edistetään taide- ja muiden kulttuuriesineiden kunnioitusta ja arvostusta kulttuuriperinnön symboleina, ja toteaa, että sillä on sen vuoksi tärkeä merkitys kulttuuriesineiden ryöstelyn ja laittoman kaupan estämisessä ja torjumisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tätä koskevia koulutus- ja valistustoimia, myös epäviralliseen ja arkioppimiseen liittyvissä yhteyksissä;

33.  kehottaa komissiota ja kaikkia toimivaltiaisia viranomaisia hyväksymään toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään taidemarkkinoiden ja myös taide-esineiden mahdollisten ostajien tietoisuutta alkuperätutkimuksen tärkeydestä, koska tällainen tutkimus on kytköksissä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen;

34.  muistuttaa, että tiivis yhteistyö poliisin ja tullilaitosten välillä unionissa ja kansainvälisesti on keskeisellä sijalla kulttuuriperintöön liittyvien esineiden laittoman kaupan torjumiseksi;

35.  kannattaa ajatusta, että ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävää palauttamista koskevia menettelyjä sekä alkuperätutkimuksen aktiivista edistämistä olisi käsiteltävä kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018 koskevan aloitteen yhteydessä; pyytää siksi komissiota ja sen perustamaa työryhmää sisällyttämään tämän asian työsuunnitelmaan, jossa eritellään kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi 2018 suunniteltu toiminta;

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 17, 22.1.1996, s. 199.
(2) EYVL C 292, 21.9.1998, s. 166.
(3) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 55.
(4) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 1.
(5) EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1.
(6) EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.
(7) EUVL C 91 E, 15.4.2004, s. 500.
(8) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(9) Claims Conference-WJRO Ryöstettyjä taide- ja kulttuuriesineitä koskeva aloite.
(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0418.


Unionin talousarvion suojaaminen tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita ***I
PDF 485kWORD 64k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2019 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324 – C8-0178/2018 – 2018/0136(COD))(1)
P8_TA-PROV(2019)0038A8-0469/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Oikeusvaltioperiaate on yksi keskeisistä arvoista, joihin Euroopan unioni perustuu. Kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 2 artiklassa todetaan, nämä arvot ovat yhteisiä jäsenvaltioille.
(1)  Unioni perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEU-sopimus, 2 artiklassa määrättyihin ja unionin jäsenyyden ehtoina oleviin yhteisiin arvoihin, joita ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Kuten SEU-sopimuksen 2 artiklassa todetaan nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)  Jäsenvaltioiden olisi noudatettava velvoitteitaan ja oltava esimerkkinä niiden todellisessa täyttämisessä. Niiden olisi myös edettävä kohti yhteistä oikeusvaltiokulttuuria yleismaailmallisena arvona, jota kaikki osapuolet soveltavat tasapuolisesti. Näiden periaatteiden täysimääräinen kunnioittaminen ja edistäminen on keskeinen edellytys eurooppalaisen hankkeen legitiimiydelle kokonaisuudessaan, ja se on keskeinen ehto rakennettaessa kansalaisten luottamusta unioniin ja varmistettaessa unionin politiikkatoimien tehokas täytäntöönpano.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
(1 b)  SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaan unionilla on mahdollisuus toimia suojatakseen perustuslaillista ydintään ja perustanaan olevia yhteisiä arvoja, talousarviota koskevat periaatteet mukaan luettuina. Jäsenvaltioilla, unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla sekä ehdokasvaltioilla on velvollisuus kunnioittaa, suojella ja edistää näitä periaatteita ja arvoja, ja niitä sitoo vilpittömän yhteistyön velvoite.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa demokratiaa ja perusoikeuksia koskevien arvojen mukaisesti ja että julkinen valta on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa. Oikeusvaltioperiaate edellyttää erityisesti, että noudatetaan laillisuuden7, oikeusvarmuuden8, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kiellon9, vallanjaon10 sekä riippumattomien tuomioistuinten takaaman tehokkaan oikeussuojan11 periaatteita12.
(2)  Oikeusvaltioperiaate edellyttää, että julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa demokratiaa ja perusoikeuksien kunnioittamista koskevien arvojen mukaisesti ja että julkinen valta on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa. Oikeusvaltioperiaate edellyttää erityisesti, että noudatetaan laillisuuden7 periaatetta, mukaan lukien lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva avoin, vastuuvelvollinen ja demokraattinen prosessi, sekä oikeusvarmuuden8, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kiellon9, vallanjaon10, oikeussuojan saatavuuden sekä riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten takaaman tehokkaan oikeussuojan11 periaatteita12. Nämä periaatteet heijastuvat esimerkiksi Euroopan neuvoston Venetsian komission tasolla ja myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asianomaisen oikeuskäytännön perustassa12 a.
__________________
__________________
7 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-496/99 CAS Succhi di Frutta, 29.4.2004, ECLI:EU:C:2004:236, 63 kohta.
7 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-496/99 CAS Succhi di Frutta, 29.4.2004, ECLI:EU:C:2004:236, 63 kohta.
8 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa 212–217/80 Amministrazione delle finanze dello Stato v. Srl Meridionale Industria Salumi ja muut, Ditta Italo Orlandi & Figlio ja Ditta Vincenzo Divella v. Amministrazione delle finanze dello Stato, 12.11.1981, ECLI:EU:C:1981:270, 10 kohta.
8 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa 212–217/80 Amministrazione delle finanze dello Stato v. Srl Meridionale Industria Salumi ja muut, Ditta Italo Orlandi & Figlio ja Ditta Vincenzo Divella v. Amministrazione delle finanze dello Stato, 12.11.1981, ECLI:EU:C:1981:270, 10 kohta.
9 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa 46/87 ja 227/88 Hoechst, 21.9.1989, ECLI:EU:C:1989:337, 19 kohta.
9 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa 46/87 ja 227/88 Hoechst, 21.9.1989, ECLI:EU:C:1989:337, 19 kohta.
10 Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-477/16 Kovalkovas, 10.11.2016, ECLI:EU:C:2016:861, 36 kohta; Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-452/16 PPU Poltorak, 10.11.2016, ECLI:EU:C:2016:858, 35 kohta; sekä unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-279/09 DEB, 22.12.2010, ECLI:EU:C:2010:811, 58 kohta.
10 Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-477/16 Kovalkovas, 10.11.2016, ECLI:EU:C:2016:861, 36 kohta; Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-452/16 PPU Poltorak, 10.11.2016, ECLI:EU:C:2016:858, 35 kohta; sekä unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-279/09 DEB, 22.12.2010, ECLI:EU:C:2010:811, 58 kohta.
11 Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-64/16 Associação Sindical dos Juízes Portugueses v. Tribunal de Contas, 27.2.2018, ECLI:EU:C:2018:117, 31, 40 ja 41 kohta.
11 Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-64/16 Associação Sindical dos Juízes Portugueses v. Tribunal de Contas, 27.2.2018, ECLI:EU:C:2018:117, 31, 40 ja 41 kohta; unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-216/18 PPU, 25.7.2018, LM, ECLI:EU:C:2018:586, 63–67 kohta.
12 Komission tiedonanto Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014) 158 final), liite I.
12 Komission tiedonanto Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014) 158 final), liite I.
12 a Venetsian komission raportti 4.4.2011, tutkimus N:o 512/2009 (CDL-AD(2011)003rev).
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Kööpenhaminassa vuonna 1993 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyt liittymisehdot, Kööpenhaminan kriteerit, joita vahvistettiin Madridin Eurooppa-neuvostossa vuonna 1995, ovat keskeiset ehdot, jotka kaikkien ehdokasvaltioiden on täytettävä saavuttaakseen jäsenyyden. Näihin kriteereihin kuuluvat demokratian takaavien instituutioiden vakaus, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu, toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä markkinavoimista ja kilpailupaineista sekä valmiudet täyttää unionin jäsenyyteen liittyvät velvoitteet.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 b kappale (uusi)
(2 b)  Jos ehdokasvaltio ei noudata vaadittuja normeja, arvoja ja demokraattisia periaatteita, maan unioniin liittyminen viivästyy, kunnes se noudattaa niitä täysimääräisesti. Kööpenhaminan kriteerien mukaisia ehdokasvaltioiden velvoitteita sovelletaan jäsenvaltioihin edelleen unioniin liittymisen jälkeen SEU-sopimuksen 2 artiklan ja SEU-sopimuksen 4 artiklan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla. Jäsenvaltioita olisi siksi arvioitava säännöllisesti sen tarkistamiseksi, että niiden lait ja käytännöt vastaavat edelleenkin näitä vaatimuksia ja yhteisiä arvoja, joille unioni rakentuu, mikä takaa asianmukaisen oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen unionin politiikkatoimien toteuttamiselle.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on ennakkoedellytys sille, että voidaan suojata muita unionin perusarvoja, kuten vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erottamattomasti sidoksissa demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamiseen. Ei voi olla demokratiaa eikä perusoikeuksien kunnioittamista ilman oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, ja päinvastoin.
(3)  Vaikka unionin arvojen kesken ei olekaan hierarkiaa, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on keskeisellä sijalla, jotta voidaan suojata muita unionin perusarvoja, kuten vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on erottamattomasti sidoksissa demokratian ja perusoikeuksien kunnioittamiseen. Ei voi olla demokratiaa eikä perusoikeuksien kunnioittamista ilman oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, ja päinvastoin. Demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevan sisäisen ja ulkoisen politiikan johdonmukaisuus ja yhtenevyys ovat unionin uskottavuuden kannalta keskeistä.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Tuomioistuinten olisi toimittava riippumattomasti ja puolueettomasti, ja tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten olisi voitava hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Jotta tuomioistuimet ja viranomaiset voisivat toimia tuloksellisesti ja kunnioittaa toiminnassaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niille olisi kohdennettava riittävästi resursseja ja niillä olisi oltava käytössään asianmukaiset menettelytavat. Nämä edellytykset ovat vähimmäistae sellaisia laittomia ja mielivaltaisia viranomaispäätöksiä vastaan, jotka voivat vahingoittaa unionin taloudellisia etuja.
(6)  Oikeuslaitoksen riippumattomuus ja puolueettomuus olisi taattava aina, ja tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten olisi voitava hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Jotta tuomioistuimet ja viranomaiset voisivat toimia tuloksellisesti ja kunnioittaa toiminnassaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niille olisi kohdennettava riittävästi resursseja ja niillä olisi oltava käytössään asianmukaiset menettelytavat. Nämä edellytykset ovat vähimmäistae sellaisia laittomia ja mielivaltaisia viranomaispäätöksiä vastaan, jotka voivat heikentää näitä perusperiaatteita ja vahingoittaa unionin taloudellisia etuja.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)   Syyttäjälaitoksen ja oikeuslaitoksen riippumattomuus käsittää syyttäjälaitoksen ja oikeuslaitoksen ja yksittäisten syyttäjien ja tuomarien muodollisen (de jure) ja todellisen (de facto) riippumattomuuden.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on tärkeää Euroopan kansalaisten kannalta, mutta myös yritystoimintaan liittyvien aloitteiden sekä innovaatioiden ja investointien kannalta. Lisäksi sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, sillä sisämarkkinat kukoistavat parhaiten siellä, missä oikeudellinen ja institutionaalinen kehys on vankka.
(8)  Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on keskeistä Euroopan kansalaisten kannalta, mutta myös yritystoimintaan liittyvien aloitteiden sekä innovaatioiden ja investointien ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta. Lisäksi sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, sillä sisämarkkinat kukoistavat kestävällä tavalla vain silloin, kun oikeudellinen ja institutionaalinen kehys on vankka.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Unionin nykyisten valvontamekanismien, kuten yhteistyö- ja seurantamekanismin, oikeusalan tulostaulun ja korruptiontorjuntakertomusten, sisällyttäminen laajempaan oikeusvaltioperiaatteen valvontakehykseen voisi tarjota entistä tuloksekkaampia ja tehokkaampia valvontamekanismeja unionin taloudellisten etujen suojelemiseksi.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)
(8 b)   Avoimuuden puute, mielivaltainen syrjintä, kilpailun vääristyminen ja eriarvoiset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolella, vaikutus sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen sekä verojärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, vakauteen ja legitimiteettiin, lisääntynyt taloudellinen eriarvoisuus, valtioiden välinen vilpillinen kilpailu, yhteiskunnallinen tyytymättömyys, epäluottamus ja demokratiavaje ovat joitakin haitallisten verokäytäntöjen kielteisiä vaikutuksia.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)
(10 a)  Unionilla on käytettävissään monia välineitä ja menettelyjä, joiden avulla varmistetaan SEU-sopimukseen perustuvien periaatteiden ja arvojen täysimääräinen ja asianmukainen soveltaminen. Tällä hetkellä unionin toimielimillä ei kuitenkaan ole mitään nopeaa ja tehokasta toimintatapaa varsinkaan moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi. Jotta nykyiset välineet olisivat asianmukaisia ja toimivia, niitä olisi pantava täytäntöön, niitä olisi arvioitava ja niitä olisi täydennettävä oikeusvaltiomekanismin kehyksessä.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Yleiset puutteet, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatteen noudattamista jäsenvaltioissa ja jotka haittaavat erityisesti viranomaistoiminnan asianmukaisuutta ja tehokasta tuomioistuinvalvontaa, voivat vahingoittaa vakavasti unionin taloudellisia etuja.
(11)  Yleiset puutteet, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatteen noudattamista jäsenvaltioissa ja jotka haittaavat erityisesti viranomaistoiminnan asianmukaisuutta ja tehokasta tuomioistuinvalvontaa, voivat vahingoittaa vakavasti unionin taloudellisia etuja. Yleisen puutteen toteaminen edellyttää, että komissio tekee jäsenvaltion tilanteesta laadullisen arvioinnin. Tällaisten puutteiden tehokas tutkinta ja tehokkaiden ja oikeasuhteisten toimien soveltaminen tilanteissa, joissa havaitaan yleisiä puutteita, on tarpeen paitsi unionin taloudellisten etujen turvaamiseksi, mikä käsittää myös tehokkaan tulojen kantamisen, myös jotta voidaan varmistaa kansalaisten luottamus unionia ja sen toimielimiä kohtaan. Vain riippumaton oikeuslaitos, joka pitää yllä oikeusvaltioperiaatetta ja oikeusvarmuutta kaikissa jäsenvaltioissa, voi viime kädessä taata, että unionin talousarviosta tulevat varat suojataan riittävällä tavalla.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a)   Komissio arvioi verovilpin ja veronkierron suuruudeksi jopa biljoona euroa vuodessa. Tällaisten käytäntöjen negatiiviset vaikutukset jäsenvaltioiden ja unionin julkiseen talouteen ja kansalaisiin ovat ilmeiset ja saattavat horjuttaa luottamusta demokratiaan.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)
(11 b)   Yritysten veronkierrolla on suora vaikutus jäsenvaltioiden talousarvioihin ja unionin talousarvioon sekä verorasituksen jakautumiseen veronmaksajien eri luokkien samoin kuin taloudellisten tekijöiden välillä.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 c kappale (uusi)
(11 c)   Jäsenvaltioiden olisi sovellettava vilpittömän yhteistyön periaatetta täysimääräisesti verokilpailun alalla.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 d kappale (uusi)
(11 d)   Komission olisi perussopimusten soveltamisen valvojana varmistettava, että unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta noudatetaan täysimääräisesti.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 e kappale (uusi)
(11 e)   Jäsenvaltioiden veropolitiikkojen arviointi ja seuranta unionin tasolla varmistaisi, ettei jäsenvaltioissa oteta käyttöön mitään uusia haitallisia verotoimenpiteitä. Sen seuranta, miten jäsenvaltiot, niiden oikeudenkäyttöalueet, alueet tai muut hallinnolliset rakenteet noudattavat unionin yhteistä luetteloa yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista suojaisi sisämarkkinoita ja varmistaisi niiden asianmukaisen ja yhdenmukaisen toiminnan.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Yleisen puutteen toteaminen edellyttää, että komissio tekee jäsenvaltion tilanteesta laadullisen arvioinnin. Arviointi voi perustua kaikista käytettävissä olevista lähteistä ja tunnustetuista instituutioista saataviin tietoihin. Tietolähteitä voisivat olla esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukset sekä päätelmät ja suositukset, joita tuottavat esimerkiksi sellaiset kansainväliset järjestöt ja verkostot kuin Euroopan neuvoston elimet sekä eurooppalaisten korkeimpien oikeuksien ja tuomarineuvostojen verkostot.
(12)  Yleisen puutteen toteaminen edellyttää, että komissio tekee jäsenvaltion tilanteesta perinpohjaisen laadullisen arvioinnin. Arvioinnin olisi oltava objektiivinen, puolueeton ja avoin ja sen olisi perustuttava kaikista asianomaisista lähteistä saataviin tietoihin, ja siinä olisi otettava huomioon unionin liittymisneuvotteluissa käytetyt kriteerit ja erityisesti yhteisön säännöstön luvut, jotka koskevat tuomioistuinlaitosta ja perusoikeuksia, oikeutta, vapautta ja turvallisuutta sekä varainhoidon valvontaa ja verotusta, samoin kuin suuntaviivat, joita käytetään yhteistyö- ja seurantamekanismin yhteydessä jäsenvaltion edistyksen seuraamiseksi. Huomioon olisi otettava myös tunnustetuista instituutioista saatavat tiedot, esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot, Euroopan parlamentin päätöslauselmat, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukset sekä päätelmät ja suositukset, joita tuottavat esimerkiksi sellaiset asianomaiset kansainväliset järjestöt kuin Euroopan neuvoston elimet, erityisesti Venetsian komission laatima luettelo oikeusvaltioperiaatteen arviointiperusteista, sekä tiedot, jotka saadaan asianomaisista kansainvälisistä verkostoista, kuten eurooppalaisista korkeimpien oikeuksien ja tuomarineuvostojen verkostoista.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)
(12 a)  Olisi perustettava perustuslaki- sekä rahoitus- ja budjettiasioiden riippumattomien asiantuntijoiden muodostama neuvoa-antava paneeli, joka auttaisi komissiota sen arvioidessa yleisiä puutteita. Paneelin olisi arvioitava itsenäisesti vuosittain sellaisia oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä kysymyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, jotka vaikuttavat tai uhkaavat vaikuttaa moitteettomaan varainhoitoon tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ja tällöin olisi otettava huomioon kaikista asiaan liittyvistä lähteistä ja tunnustetuista instituutioista saadut tiedot. Kun komissio tekee päätöksen mahdollisten toimenpiteiden hyväksymisestä tai niiden poistamisesta, sen olisi otettava huomioon asiaa koskevat paneelin lausunnot.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Olisi määritettävä, mitä toimenpiteitä voidaan toteuttaa, kun yleisiä puutteita havaitaan, ja millaista menettelyä noudattaen kyseiset toimenpiteet hyväksytään. Näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava sitoumusten ja maksujen keskeyttäminen, jo hyväksyttyjen sitoumusten rahoituksen vähentäminen sekä kielto tehdä uusia sitoumuksia varojen saajien kanssa.
(13)  Olisi määritettävä, mitä toimenpiteitä toteutetaan, kun yleisiä puutteita havaitaan, ja millaista menettelyä noudattaen kyseiset toimenpiteet hyväksytään. Näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava sitoumusten ja maksujen keskeyttäminen, jo hyväksyttyjen sitoumusten rahoituksen vähentäminen sekä kielto tehdä uusia sitoumuksia varojen saajien kanssa.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)
(14 a)  On olennaisen tärkeää, että lopullisten varojen saajien ja edunsaajien oikeutetut edut turvataan, kun hyväksytään toimenpiteitä yleisten puutteiden ilmetessä. Kun komissio käsittelee toimenpiteiden hyväksymistä, sen olisi otettava huomioon lopullisiin varojen saajiin ja edunsaajiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset. Lopullisten varojen saajien ja edunsaajien suojan parantamiseksi komission olisi annettava tietoja ja ohjausta verkkosivuston tai internetportaalin kautta ja tarjottava riittävät työkalut, joiden avulla komissiolle voidaan ilmoittaa kaikista tapauksista, joissa on rikottu valtiollisten elinten ja jäsenvaltioiden lainmukaista velvoitetta jatkaa maksuja sen jälkeen, kun on hyväksytty toimenpiteitä tämän asetuksen nojalla. Sen varmistamiseksi, että määrät, jotka valtiollisten elinten tai jäsenvaltioiden on maksettava, todella maksetaan lopullisille varojen saajille tai edunsaajille, komission olisi tarvittaessa voitava periä takaisin näille elimille maksettuja maksuja tai tarvittaessa tehdä näin rahoitusta koskeva oikaisu vähentämällä ohjelmalle myönnettävää tukea ja siirtää vastaava määrä unionin varaukseen käytettäväksi lopullisten varojen saajien tai edunsaajien hyväksi.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja ottaen huomioon tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden merkittävät taloudelliset vaikutukset täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä neuvostolle, jonka olisi toimittava komission ehdotuksesta. Jotta helpotettaisiin sellaisten päätösten hyväksymistä, joita unionin taloudellisten etujen suojaaminen edellyttää, olisi käytettävä käänteistä määräenemmistöäänestystä.
(15)  Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja ottaen huomioon tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden merkittävät taloudelliset vaikutukset täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)  Koska tämän asetuksen nojalla toteutettavat toimenpiteet vaikuttavat unionin talousarvioon, niiden olisi tultava voimaan vasta sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet siirron, jolla budjettivaraukseen siirretään hyväksyttyjen toimenpiteiden arvoa vastaava määrä. Jotta helpotettaisiin sellaisten päätösten hyväksymistä, joita vaaditaan unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, tällaiset siirrot olisi katsottava hyväksytyiksi, elleivät Euroopan parlamentti ja neuvosto, joista jälkimmäinen päättää asiasta määräenemmistöllä, muuta tai hylkää niitä tietyn ajan kuluessa.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)  Ennen kuin komissio ehdottaa tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä, se ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle, miksi se katsoo, että kyseisessä jäsenvaltiossa saattaisi esiintyä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute. Kyseisen jäsenvaltion olisi voitava antaa huomautuksensa. Komission ja neuvoston olisi otettava nämä huomautukset huomioon.
(16)  Ennen kuin komissio ehdottaa tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä, se ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle, miksi se katsoo, että kyseisessä jäsenvaltiossa saattaisi esiintyä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute. Komission olisi viipymättä ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista tällaisista ilmoituksista ja niiden sisällöstä. Kyseisen jäsenvaltion olisi voitava antaa huomautuksensa. Komission olisi otettava nämä huomautukset huomioon.
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Neuvoston olisi komission ehdotuksesta kumottava vaikutukseltaan lykkäävät toimenpiteet, jos niiden hyväksymiseen johtaneeseen tilanteeseen on puututtu asianmukaisesti.
(17)  Komission olisi kumottava vaikutukseltaan lykkäävät toimenpiteet ja ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianomaisten toimenpiteiden budjettivarauksen poistamista kokonaan tai osittain, jos niiden hyväksymiseen johtaneeseen tilanteeseen on puututtu asianmukaisesti.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Komission olisi annettava Euroopan parlamentille tieto kaikista tämän asetuksen nojalla ehdotetuista ja hyväksytyistä toimenpiteistä,
Poistetaan.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  ’oikeusvaltioperiaatteella’ Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainittua unionin arvoa; oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluvat laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia, oikeusvarmuus, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto, riippumattomien tuomioistuinten takaama tehokas oikeussuoja, joka sisältää myös perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamisen, sekä vallanjako ja yhdenvertaisuus lain edessä;
a)  ’oikeusvaltioperiaatteella’ Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa ja sen 49 artiklassa tarkoitetuissa unionin jäsenyyttä koskevissa kriteereissä mainittujen unionin arvojen noudattamista; siihen kuuluvat laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia, oikeusvarmuus, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto, oikeussuojan saatavuus ja riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten takaama tehokas oikeussuoja, joka sisältää myös perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamisen Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti, sekä vallanjako, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus lain edessä;
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  ’oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvalla yleisellä puutteella’ laajamittaisia tai toistuvia viranomaisten käytäntöjä, laiminlyöntejä tai toimenpiteitä, jotka vaikuttavat haitallisesti oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen;
b)  ’oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvalla yleisellä puutteella’ laajamittaisia tai toistuvia viranomaisten käytäntöjä, laiminlyöntejä tai toimenpiteitä, jotka vaikuttavat haitallisesti oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen, kun ne vaikuttavat tai uhkaavat vaikuttaa moitteettoman varainhoidon periaatteisiin tai unionin taloudellisten etujen suojaan; oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute voi myös olla seurausta sellaisesta SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuihin unionin arvoihin kohdistuvasta järjestelmällisestä uhasta, joka vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa moitteettoman varainhoidon periaatteisiin tai unionin taloudellisten etujen suojaan;
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  ’valtiollisella elimellä’ kaikkia viranomaisia kaikilla hallinnon tasoilla, mukaan lukien kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaiset sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o [...] (varainhoitoasetus) [2 artiklan 42 alakohdassa] tarkoitetut jäsenvaltioiden järjestöt.
c)  ’valtiollisella elimellä’ kaikkia viranomaisia kaikilla hallinnon tasoilla, mukaan lukien kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason viranomaiset sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2018/10461 a (varainhoitoasetus) 2 artiklan 42 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden järjestöt.
__________________
1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
2 aartikla (uusi)
2 a artikla
Yleiset puutteet
Seuraavat katsotaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuviksi yleisiksi puutteiksi, kun ne vaikuttavat tai uhkaavat vaikuttaa haitallisesti moitteettoman varainhoidon periaatteisiin tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen:
a)  tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaarantaminen ja rajoitusten asettaminen oikeudellisten toimien itsenäiselle harjoittamiselle puuttumalla ulkoisesti riippumattomuuden takeisiin, rajoittamalla tuomioita soveltamalla ulkoisia määräyksiä, muuttamalla mielivaltaisesti tuomioistuinlaitoksen henkilöstön nimittämissääntöjä tai palveluksen ehtoja tai vaikuttamalla tuomioistuinlaitoksen henkilöstöön millä tahansa tavalla, joka vaarantaa henkilöstön puolueettomuuden, tai puuttumalla asianajotoiminnan riippumattomuuteen;
b)  se, että laiminlyödään viranomaisten, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisten, mielivaltaisten tai laittomien päätösten ehkäiseminen ja oikaiseminen sekä kyseisistä päätöksistä rankaiseminen; se, että viranomaisilta, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisilta, evätään taloudellisia ja henkilöresursseja ja näin haitataan niiden asianmukaista toimintaa; tai sen varmistamatta jättäminen, että eturistiriitoja ei synny;
c)  se, että rajoitetaan oikeussuojakeinojen saatavuutta ja tehokkuutta, mukaan lukien vahvistamalla rajoittavia menettelytapasääntöjä; se, että laiminlyödään tuomioiden täytäntöönpanoa; tai se, että rajoitetaan lainrikkomisiin liittyvän tutkinnan, syyttämisen ja rankaisemisen tehokkuutta;
d)  se, että vaarannetaan jäsenvaltion hallinnolliset valmiudet noudattaa unionin jäsenyyteen liittyviä velvoitteita, mukaan lukien valmiudet panna tehokkaasti täytäntöön säännöt, normit ja politiikkatoimet, joista unionin oikeus muodostuu;
e)  toimenpiteet, joilla heikennetään asianajajan ja asiakkaan välisen luottamuksellisen viestinnän suojaa.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – otsikko
Toimenpiteet
Unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvat riskit
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  On toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, jos oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltiossa kohdistuva yleinen puute vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa haitallisesti moitteettoman varainhoidon periaatteen toteutumiseen tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen ja erityisesti seuraaviin toimintoihin:
1.  Oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltiossa kohdistuva yleinen puute voidaan todeta, kun vaikutus kohdistuu tai uhkaa kohdistua erityisesti yhteen tai useampaan seuraavista toiminnoista:
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  unionin talousarvion toteuttamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa vastaavien viranomaisten asianmukainen toiminta, erityisesti silloin kun kyseiset viranomaiset osallistuvat julkisia hankintoja tai tukien myöntämistä koskeviin menettelyihin tai toteuttavat seurantaa ja valvontaa;
a)  unionin talousarvion toteuttamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa vastaavien viranomaisten asianmukainen toiminta, erityisesti silloin kun kyseiset viranomaiset osallistuvat julkisia hankintoja tai tukien myöntämistä koskeviin menettelyihin;
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  markkinatalouden asianmukainen toiminta niin, että kunnioitetaan kilpailua ja markkinavoimia unionissa ja pannaan tehokkaasti täytäntöön jäsenyysvelvoitteet ja pyritään poliittisen ja taloudellisen liiton sekä rahaliiton tavoitteeseen;
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – a b alakohta (uusi)
a b)  varainhoidon valvontaa, seurantaa sekä sisäisiä ja ulkoisia tarkastuksia harjoittavien viranomaisten asianmukainen toiminta ja tehokkaan ja avoimen varainhoidon sekä vastuuvelvollisuusjärjestelmien asianmukainen toiminta;
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten asianmukainen toiminta ajettaessa syytteitä sellaisten petos-, lahjonta- tai muiden unionin oikeuden rikkomistapausten johdosta, jotka liittyvät unionin talousarvion toteuttamiseen;
b)  tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten asianmukainen toiminta ajettaessa syytteitä sellaisten petostapausten, veropetokset mukaan luettuina, lahjonta- tai muiden unionin oikeuden rikkomistapausten johdosta, jotka liittyvät unionin talousarvion toteuttamiseen;
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – c alakohta
c)  tehokas ja riippumaton tuomioistuinvalvonta, joka kohdistuu a ja b alakohdassa mainittujen viranomaisten toimiin tai laiminlyönteihin;
c)  tehokas ja riippumaton tuomioistuinvalvonta, joka kohdistuu a, a b ja b alakohdassa mainittujen viranomaisten toimiin tai laiminlyönteihin;
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  kansallisten tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten toiminta, joka liittyy unionin talousarvion toteuttamisen yhteydessä esiintyvien petos-, lahjonta- tai muiden unionin oikeuden rikkomistapausten estämiseen, rangaistusten määräämiseen tällaisten tapausten johdosta sekä tehokkaiden ja varoittavien seuraamusten määräämiseen varojen saajille;
d)  kansallisten tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten toiminta, joka liittyy unionin talousarvion toteuttamisen yhteydessä esiintyvien petostapausten, veropetokset mukaan luettuina, lahjonta- tai muiden unionin oikeuden rikkomistapausten estämiseen, rangaistusten määräämiseen tällaisten tapausten johdosta sekä tehokkaiden ja varoittavien seuraamusten määräämiseen varojen saajille;
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)
e a)   verovilpin ja verokilpailun torjunta ja rangaistusten määrääminen niistä sekä veroasioita koskevaa hallinnollista yhteistyötä tekevien viranomaisten asianmukainen toiminta;
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – f alakohta
f)  Euroopan petostentorjuntaviraston ja Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimiin liittyvä tehokas ja nopea yhteistyö, joka perustuu kyseisiä virastoja koskeviin säädöksiin ja vilpittömän yhteistyön periaatteeseen.
f)  Euroopan petostentorjuntaviraston ja, asianomaisen jäsenvaltion osallistumisen mukaan, Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimiin liittyvä tehokas ja nopea yhteistyö, joka perustuu kyseisiä virastoja koskeviin säädöksiin ja vilpittömän yhteistyön periaatteeseen.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – f a alakohta (uusi)
f a)  unionin talousarvion asianmukainen toteuttaminen perusoikeuksien rakenteellisen loukkauksen jälkeen.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta
2.   Oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvina yleisinä puutteina pidetään erityisesti seuraavia:
Poistetaan.
a)  tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaarantaminen;
b)  se, että laiminlyödään viranomaisten, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisten, mielivaltaisten tai laittomien päätösten ehkäiseminen ja oikaiseminen sekä kyseisistä päätöksistä rankaiseminen; se, että viranomaisilta, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisilta, evätään taloudellisia ja henkilöresursseja ja näin haitataan niiden asianmukaista toimintaa; tai sen varmistamatta jättäminen, että eturistiriitoja ei synny;
c)  se, että rajoitetaan oikeussuojakeinojen saatavuutta ja tehokkuutta, mukaan lukien vahvistamalla rajoittavia menettelytapasääntöjä; se, että laiminlyödään tuomioiden täytäntöönpanoa; tai se, että rajoitetaan lainrikkomisiin liittyvän tutkinnan, syyttämisen ja rankaisemisen tehokkuutta.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
3 aartikla (uusi)
3 a artikla
Riippumattomien asiantuntijoiden paneeli
1.  Komissio perustaa riippumattomien asiantuntijoiden paneelin, jäljempänä ’paneeli’.
Paneeli koostuu perustuslaki- sekä rahoitus- ja budjettiasioiden riippumattomista asiantuntijoista. Kunkin jäsenvaltion kansallinen parlamentti nimittää yhden jäsenen, ja Euroopan parlamentti nimittää viisi asiantuntijaa. Paneelin kokoonpanossa on varmistettava tasapainoinen sukupuolijakauma.
Tarvittaessa paneeliin voidaan kutsua 6 kohdassa tarkoitettuja menettelysääntöjä noudattaen tarkkailijoiksi asianomaisten organisaatioiden ja verkostojen edustajia, esimerkkeinä eurooppalaisten tiedeakatemioiden yhteistyöorganisaatio, kansallisten ihmisoikeuselinten eurooppalainen verkosto, Euroopan neuvoston elimet, oikeuslaitoksen toimivuutta tarkasteleva Euroopan neuvoston pysyvä komitea, Euroopan unionin asianajajaliittojen neuvosto, Tax Justice Network, Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö.
2.  Paneelin neuvoa-antavilla tehtävillä pyritään auttamaan komissiota sellaisten oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvien yleisten puutteiden havaitsemisessa, jotka vaikuttavat tai uhkaavat vaikuttaa haitallisesti moitteettoman varainhoidon periaatteisiin tai unionin taloudellisten etujen suojaamiseen.
Paneeli arvioi vuosittain tilannetta kaikissa jäsenvaltioissa määrällisten ja laadullisten perusteiden ja tietojen perusteella ottaen asianmukaisella tavalla huomioon 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja ohjauksen.
3.  Paneeli esittää havainnoistaan vuosittain julkisen yhteenvedon.
4.  Paneeli voi osana neuvoa-antavaa tehtäväänsä ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastelujen tulokset huomioon ottaen antaa lausunnon oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltiossa kohdistuvasta yleisesti puutteesta.
Paneelin on lausuntoa antaessaan pyrittävä yhteisymmärrykseen. Jos yhteisymmärrystä ei voida saavuttaa, paneeli esittää lausuntonsa jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä.
5.  Kun komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä 5 artiklan 6 kohdan ja 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se ottaa huomioon kaikki asiaa koskevat lausunnot, jotka paneeli on esittänyt tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.
6.  Paneeli valitsee puheenjohtajan keskuudestaan. Paneeli vahvistaa oman työjärjestyksensä.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – otsikko
Toimenpiteiden sisältö
Toimenpiteet unionin talousarvion suojaamiseksi
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Asianmukaisina toimenpiteinä voidaan hyväksyä yksi tai useampi seuraavista:
1.  Jos 3 artiklan edellytykset täyttyvät, toimenpiteinä voidaan hyväksyä yksi tai useampi seuraavista:
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 kohta
3.  Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvien yleisten puutteiden luonteeseen, vakavuuteen ja laajuuteen nähden. Ne on mahdollisuuksien mukaan kohdistettava sellaisiin unionin toimiin, joihin kyseinen puute vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa haitallisesti.
3.  Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvien yleisten puutteiden luonteeseen, vakavuuteen, kestoon ja laajuuteen nähden. Ne on mahdollisuuksien mukaan kohdistettava sellaisiin unionin toimiin, joihin kyseinen puute vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa haitallisesti.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Komission antaa lopullisille varojen saajille tai edunsaajille tietoja ja ohjausta 2 kohdassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden velvoitteista verkkosivuston tai internetportaalin avulla.
Komissio myös tarjoaa saman verkkosivuston tai portaalin avulla lopullisille varojen saajille tai edunsaajille asianmukaiset välineet, joiden avulla komissiolle voidaan ilmoittaa kaikesta näiden velvoitteiden rikkomisesta, jonka lopulliset varojen saajat tai edunsaajat katsovat vaikuttavan suoraan heihin. Tätä kohtaa sovellettaessa on varmistettava unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelu direktiivissä XXX (unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annettu direktiivi) säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Komissio voi ottaa lopullisten varojen saajien tai edunsaajien tämän kohdan mukaisesti ilmoittamat tiedot huomioon vain, jos niihin liitetään todisteet siitä, että asianomainen lopullinen varojen saaja tai edunsaaja on esittänyt virallisen valituksen toimivaltaiselle viranomaiselle.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b.  Lopullisten varojen saajien tai edunsaajien 3 a kohdan mukaisesti esittämien tietojen perusteella komissio varmistaa, että kaikki 2 kohdan mukaiset määrät, jotka valtiollisten elinten tai jäsenvaltioiden on maksettava, todella maksetaan lopullisille varojen saajille tai edunsaajille.
Tarvittaessa
a)  niiden unionin talousarvion varojen osalta, joita hallinnoidaan varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, komissio
i)  perii takaisin kaikille varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan v–vii alakohdassa tarkoitetuille elimille suoritetut maksut sitä määrää vastaavasti, jota ei ole maksettu lopullisille varojen saajille tai edunsaajille, kun näin rikotaan tämän artiklan 2 kohtaa;
ii)  siirtää edellisessä kohdassa tarkoitettua määrää vastaavan määrä neuvoston asetuksen XXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 kohdassa tarkoitettuun unionin varaukseen. Tämä määrä katsotaan neuvoston asetuksen XXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi käytettävissä olevaksi liikkumavaraksi, ja se otetaan käyttöön asetuksen XXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollisimman suurelta osin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lopullisten varojen saajien tai edunsaajien hyväksi;
b)  niiden unionin talousarvion varojen osalta, joita hallinnoidaan varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti:
i)  tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valtiollisten elinten tai jäsenvaltioiden velvoite katsotaan asetuksen XXX (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) [63 artiklassa] tarkoitetuksi jäsenvaltioiden velvoitteeksi. Tällaisen velvoitteen rikkomista käsitellään asetuksen XXX (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) [98 artikla] mukaisesti.
ii)  Komissio siirtää määrän, joka on tulosta rahastosta ohjelmalle maksettavan tuen pienemisestä asetuksen XXX (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) [98 artiklaa] sovellettaessa, neuvoston asetuksen XXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklassa tarkoitettuun unionin varaukseen. Tämä määrä katsotaan neuvoston asetuksen XXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuksi käytettävissä olevaksi liikkumavaraksi, ja se otetaan käyttöön asetuksen XXC (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollisimman suurelta osin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lopullisten varojen saajien tai edunsaajien hyväksi.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
1.  Kun komissio katsoo, että sillä on perusteltu syy olettaa 3 artiklan edellytysten täyttyvän, se lähettää kyseiselle jäsenvaltiolle kirjallisen ilmoituksen, jossa se selostaa havaintonsa perusteet.
1.  Kun komissio katsoo mahdolliset paneelin lausunnot huomioon ottaen, että sillä on perusteltu syy olettaa 3 artiklan edellytysten täyttyvän, se lähettää kyseiselle jäsenvaltiolle kirjallisen ilmoituksen, jossa se selostaa havaintonsa perusteet. Komissio ilmoittaa viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista tällaisista ilmoituksista ja niiden sisällöstä.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 2 kohta
2.  Komissio voi ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot, muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukset sekä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen päätelmät ja suositukset.
2.  Arvioitaessa sitä, täyttyvätkö 3 artiklan edellytykset, komissio ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot, muun muassa paneelin lausunnot, Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukset, Euroopan parlamentin päätöslauselmat, sekä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen ja verkostojen päätelmät ja suositukset. Komissio ottaa huomioon myös unionin liittymisneuvotteluissa käytetyt kriteerit ja erityisesti yhteisön säännöstön luvut, jotka koskevat oikeuslaitosta ja perusoikeuksia, oikeutta, vapautta ja turvallisuutta, varainhoidon valvontaa ja verotusta, sekä suuntaviivat, joita käytetään yhteistyö- ja seurantamekanismin yhteydessä jäsenvaltion edistyksen seuraamiseksi.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 4 kohta
4.  Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, ja se voi esittää huomautuksensa komission asettamassa määräajassa, jonka on oltava vähintään yksi kuukausi havainnon ilmoituspäivästä. Huomautuksissaan jäsenvaltio voi ehdottaa korjaavia toimenpiteitä.
4.  Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava tarvittavat tiedot, ja se voi esittää huomautuksensa komission asettamassa määräajassa, jonka on oltava vähintään yksi kuukausi ja enintään kolme kuukautta havainnon ilmoituspäivästä. Huomautuksissaan jäsenvaltio voi ehdottaa korjaavia toimenpiteitä.
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 5 kohta
5.  Kun komissio päättää, antaako se ehdotuksen päätökseksi asianmukaisista toimenpiteistä, se ottaa huomioon saamansa tiedot, asianomaisen jäsenvaltion esittämät huomautukset sekä ehdotettujen korjaavien toimenpiteiden riittävyyden.
5.  Kun komissio päättää, tekeekö se päätöksen 4 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä, se ottaa huomioon saamansa tiedot, asianomaisen jäsenvaltion esittämät huomautukset sekä ehdotettujen korjaavien toimenpiteiden riittävyyden. Komissio päättää saatuja tietoja koskevista jatkotoimista yhden kuukauden suuntaa-antavan määräajan puitteissa ja joka tapauksessa kohtuullisessa ajassa tietojen saannista.
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a.  Arvioitaessa määrättävien toimenpiteiden suhteellisuutta komissio ottaa asianmukaisella tavalla huomioon 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja ohjeet.
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 6 kohta
6.  Jos komissio katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuu yleinen puute, se antaa neuvostolle ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi asianmukaisista toimenpiteistä.
6.  Jos komissio katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuu yleinen puute, se tekee päätöksen 4 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä täytäntöönpanosäädöksellä.
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 6 a kohta (uusi)
6 a.  Samalla, kun komissio tekee päätöksensä, se esittää samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen hyväksyttyjen toimenpiteiden arvoa vastaavan määrän siirtämisestä budjettivaraukseen.
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 6 b kohta (uusi)
6 b.  Varainhoitoasetuksen 31 artiklan 4 ja 6 kohdasta poiketen Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelevät siirtoehdotusta neljän viikon kuluessa siitä, kun kummatkin toimielimet ovat saaneet sen. Siirtoehdotus katsotaan hyväksytyksi, ellei Euroopan parlamentti muuta tai hylkää sitä annettujen äänten enemmistöllä tai neuvosto muuta tai hylkää sitä määräenemmistöllä neljän viikon kuluessa. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto muuttaa siirtoehdotusta, sovelletaan varainhoitoasetuksen 31 artiklan 8 kohtaa.
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 6 c kohta (uusi)
6 c.  Edellä 6 kohdassa tarkoitettu päätös tulee voimaan, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät kumpikaan hylkää siirtoehdotusta edellä 6 b kohdassa tarkoitetussa ajassa.
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 7 kohta
7.  Olisi katsottava, että neuvosto on hyväksynyt asianmukaisia toimenpiteitä koskevan päätöksen, ellei se päätä määräenemmistöllä hylätä komission ehdotusta kuukauden kuluessa siitä kun komissio on antanut ehdotuksensa.
Poistetaan.
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 8 kohta
8.  Neuvosto voi määräenemmistöllä muuttaa komission ehdotusta ja hyväksyä muutetun tekstin neuvoston päätöksenä.
Poistetaan.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta
1.  Asianomainen jäsenvaltio voi milloin tahansa esittää komissiolle näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute on korjattu tai sitä ei enää ole.
1.  Asianomainen jäsenvaltio voi milloin tahansa esittää komissiolle virallisen ilmoituksen ja näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute on korjattu tai sitä ei enää ole.
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta
2.  Komissio arvioi asianomaisen jäsenvaltion tilanteen. Kun oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvat yleiset puutteet, joiden vuoksi asianmukaiset toimenpiteet on hyväksytty, lakkaavat olemasta kokonaan tai osittain, komissio antaa neuvostolle ehdotuksen päätökseksi, jolla kyseiset toimenpiteet kumotaan kokonaan tai osittain. Asetuksen 5 artiklan 2, 4, 5, 6, 7 kohdan menettelytapoja on noudatettava.
2.  Komissio arvioi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan mahdolliset paneelin lausunnot huomioon ottaen, asianomaisen jäsenvaltion tilanteen suuntaa-antavassa kuukauden pituisessa määräajassa ja joka tapauksessa kohtuullisessa ajassa virallisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Kun oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvat yleiset puutteet, joiden vuoksi 4 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet on hyväksytty, lakkaavat olemasta kokonaan tai osittain, komissio tekee viipymättä päätöksen, jolla kyseiset toimenpiteet kumotaan kokonaan tai osittain. Samalla, kun komissio tekee päätöksensä, se esittää samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen 5 artiklan 6 a kohdassa tarkoitetun budjettivarauksen poistamisesta kokonaan tai osittain. Asetuksen 5 artiklan 2, 4, 5, 6, 6 b ja 6 c kohdan menettelytapoja on noudatettava.
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 kohta
3.  Jos 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla keskeytetään yhden tai useamman ohjelman tai ohjelman muutoksen hyväksyntä, tai jos 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla keskeytetään sitoumuksia, kumotaan, keskeytettyjä maksusitoumuksia vastaavat määrät otetaan talousarvioon, ellei neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o XXXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 7 artiklasta muuta johdu. Keskeytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei saa ottaa vuodeksi n + 2 laadittua talousarviota myöhempiin talousarvioihin.
3.  Jos 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla keskeytetään yhden tai useamman ohjelman tai ohjelman muutoksen hyväksyntä, tai jos 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla keskeytetään sitoumuksia, kumotaan, keskeytettyjä maksusitoumuksia vastaavat määrät otetaan talousarvioon, ellei neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o XXXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 7 artiklasta muuta johdu. Keskeytettyjä, vuonna n tehtyjä sitoumuksia ei saa ottaa vuodeksi n + 2 laadittua talousarviota myöhempiin talousarvioihin. Vuodesta n + 3 alkaen keskeytettyjä sitoumuksia vastaava määrä otetaan neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o XXXX (monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus) 12 artiklassa säädettyyn maksusitoumusmäärärahoja koskevaan unionin varaukseen.
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
7 artikla
7 artikla
Poistetaan.
Euroopan parlamentille annettavat tiedot
Komissio antaa Euroopan parlamentille viipymättä tiedon kaikista 4 ja 5 artiklan nojalla ehdotetuista tai hyväksytyistä toimenpiteistä.
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
7 aartikla (uusi)
7 a artikla
Raportointi
Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja erityisesti mahdollisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden tehokkuudesta viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta.
Kertomukseen liitetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2021.
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
8 aartikla (uusi)
8 a artikla
Sisällyttäminen varainhoitoasetukseen
Tämän asetuksen sisältö sisällytetään varainhoitoasetukseen sen seuraavan tarkistuksen yhteydessä.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaaviin valiokuntiin toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0469/2018).


Veroyhteistyötä koskevan Fiscalis-ohjelman perustaminen ***I
PDF 511kWORD 70k
Teksti
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2019 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi veroyhteistyötä koskevan Fiscalis-ohjelman perustamisesta (COM(2018)0443 – C8-0260/2018 – 2018/0233(COD))(1)
P8_TA-PROV(2019)0039A8-0421/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tarkistus 1, jollei toisin ilmoiteta]

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(2)
P8_TA-PROV(2019)0039A8-0421/2018
komission ehdotukseen
P8_TA-PROV(2019)0039A8-0421/2018
---------------------------------------------------------
P8_TA-PROV(2019)0039A8-0421/2018
2018/0233(COD)
P8_TA-PROV(2019)0039A8-0421/2018

Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
veroyhteistyötä koskevan Fiscalis-ohjelman perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 ja 197 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Fiscalis 2020 -ohjelma, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1286/2013(4) ja jonka komissio toteuttaa yhteistyössä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden kanssa, samoin kuin sen edeltäjät ovat merkittävällä tavalla helpottaneet ja parantaneet veroviranomaisten välistä yhteistyötä unionissa. Osallistujamaiden veroviranomaiset ovat tunnustaneet kyseisistä ohjelmista saatavan lisäarvon, mukaan lukien unionin jäsenvaltioiden ja verovelvollisten taloudellisten etujen suojaaminen. Useisiin seuraavan vuosikymmenen haasteista ei voida tarttua tehokkaasti, jolleivat jäsenvaltiot katso oman hallintoalueensa rajoja pidemmälle ja tee tiivistä yhteistyötä vastapuoltensa kanssa.

(2)  Fiscalis 2020 -ohjelma tarjoaa jäsenvaltioille unionin kehyksen, jonka puitteissa tällaisia yhteistyötoimia toteutetaan, mikä on kustannustehokkaampaa kuin se, että kukin jäsenvaltio perustaisi oman yhteistyökehyksensä kahden- tai monenväliseltä pohjalta joko muiden jäsenvaltioiden tai sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa unionilla on tiivistä yhteistyötä veroalalla. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa kyseisen ohjelman jatkuminen perustamalla kyseistä alaa koskeva uusi Fiscalis-ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.

(2 a)   Ohjelmalla olisi voitava vahvistaa jäsenvaltioiden valmiuksia torjua veropetoksia, korruptiota, verovilppiä ja aggressiivista verosuunnittelua myös henkilöresurssien koulutukseen ja hallintorakenteiden kehittämiseen annettavalla teknisellä tuella. Tämän tuen myöntämisen olisi oltava avointa.

(3)  Koska ohjelma muodostaa puitteet toimille, joilla tuetaan sisämarkkinoita ja jotka edistävät reilua kilpailua unionissa ja suojaavat unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudellisia etuja, sen odotetaan estävän ja torjuvan veropetoksia, verovilppiä, aggressiivista verosuunnittelua ja kaksinkertaista verottamatta jäämistä, ehkäisevän ja vähentävän kansalaisille ja yrityksille rajatylittävässä liiketoiminnassa aiheutuvaa tarpeetonta hallinnollista rasitusta, tukevan oikeudenmukaisempia ja tehokkaampia verojärjestelmiä, auttavan saavuttamaan sisämarkkinoiden koko potentiaalin ja edistävän reilua kilpailua unionissa sekä tukevan unionin yhteistä lähestymistapaa kansainvälisillä foorumeilla.

(4)  Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(5) 17 kohdan mukaisesti.

(5)  Kolmansien maiden liittymis- ja assosiaatioprosessin tukemiseksi olisi ohjelman oltava tiettyjen ehtojen täyttyessä avoin myös liittyville maille, ehdokasmaille, mahdollisille ehdokasmaille ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille. Siihen voi lisäksi olla avoin myös muille kolmansille maille, erityisesti vähiten kehittyneille maille, niiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevissa erityisissä unionin ja kyseisten kolmansien maiden välisissä sopimuksissa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

(5 a)   Euroopan parlamentti on määritellyt painopisteensä. Tämänhetkinen rahoituksen puute on este niiden tavoitteiden saavuttamiselle, jotka Euroopan parlamentti asetti vuoden 2020 jälkeiselle monivuotiselle rahoituskehykselle [2017/2052(INI)]. Verotusalan tehokkaammalla yhteistyöllä voidaan mahdollisesti tehostaa tarvittavien varojen keräämistä tulevan monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanoa varten.

(6)  Tähän ohjelmaan sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) 2018/1046(6), jäljempänä ’varainhoitoasetus’. Siinä vahvistetaan unionin talousarvion toteuttamista koskevat säännöt, mukaan lukien avustuksia, palkintoja, hankintoja ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kulujen korvaamista koskevat säännöt.

(7)  Fiscalis 2020 -ohjelmaan kuuluvat toimet ovat osoittautuneet asianmukaisiksi, minkä vuoksi ne olisi säilytettävä. Jotta ohjelman toteutus olisi yksinkertaisempaa ja joustavampaa ja sen tavoitteet olisi siten helpompi saavuttaa, toimet olisi määriteltävä vain yleisinä luokkina ja antamalla kuvaavia esimerkkejä konkreettisista toimista. Toimilla olisi kuitenkin pyrittävä käsittelemään ensisijaisia aiheita unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojelemiseksi. Fiscalis-ohjelmalla olisi yhteistyön ja valmiuksien kehittämisen kautta myös tehtävä tunnetuksi ja tuettava innovaatioiden käyttöönottoa ja vipuvaikutusta, jotta valmiuksia toteuttaa veroalan keskeisimmät painopisteet voitaisiin parantaa.

(8)  Kun otetaan huomioon verovelvollisten liikkuvuuden ja rajatylittävien liiketoimien lisääntyminen ja rahoitusvälineiden kansainvälistyminen sekä niistä johtuva veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun riskin kasvaminen, jotka kaikki ulottuvat pitkälle unionin rajojen ulkopuolelle, eurooppalaisiin sähköisiin järjestelmiin ohjelmaan assosioitumattomia kolmansia maita ja kansainvälisiä järjestöjä silmälläpitäen tehtävät mukautukset ja laajennukset voivat olla unionin tai jäsenvaltioiden etujen mukaisia. Siten vältyttäisiin erityisesti hallinnollisilta rasituksilta ja kustannuksilta, jotka aiheutuisivat kahden sellaisen samanlaisen sähköisen järjestelmän kehittämisestä ja käyttämisestä, joista toinen on unionin sisäistä ja toinen kansainvälistä tietojenvaihtoa varten. Näin ollen kun eurooppalaisten sähköisten järjestelmien mukauttamista ja laajentamista kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä silmälläpitäen voidaan perustella asianmukaisesti tällaisella edulla, sitä koskevien kustannusten olisi oltava ohjelman mukaisia avustuskelpoisia kustannuksia. Jos ensisijaisilla aiheilla on jo kattava rahoitus, ohjelmasta olisi tuettava soveltuvissa tapauksissa myös vähiten kehittyneiden maiden kanssa toteutettavia erityisiä toimia, erityisesti automaattista tietojenvaihtoa koskevia toimia.

(9)  Globalisaation sekä veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan tärkeyden vuoksi ohjelmassa olisi edelleen annettava mahdollisuus varainhoitoasetuksen 238 artiklassa tarkoitettujen ulkopuolisten asiantuntijoiden osallistumiselle. Ulkopuoliset asiantuntijat olisi valittava avoimesti ja heidän asianomaisen toimen kannalta merkityksellisten taitojensa, kokemustensa ja tietämyksensä perusteella sekä ottaen huomioon heidän valmiutensa edistää kyseistä toimea. Olisi varmistettava, että nämä asiantuntijat ovat puolueettomia ja että heidän ammatillisesta asemastaan ei aiheudu eturistiriitaa. Olisi varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ovat tasapuolisesti edustettuina.

(9 a)   Kun otetaan huomioon, että viime aikoina on hyväksytty neuvoston direktiivit 2014/107/EU(7), 2015/2376/EU(8), 2016/881/EU(9), 2016/2258/EU(10) ja 2018/822/EU(11) ja että käynnissä on neuvottelut yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta, ohjelmalla olisi pyrittävä kouluttamaan verohallintojen työntekijöitä, jotta he voivat varmistaa näiden direktiivien tehokkaan täytäntöönpanon.

(10)  Komission 19 päivänä lokakuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu”(12) antaman rahoitusohjelmien johdonmukaisuuden ja yksinkertaistamisen varmistamista koskevan sitoumuksen mukaisesti resurssien olisi oltava yhteisiä muiden unionin rahoitusvälineiden kanssa, jos ohjelmaan kuuluvien toimien tavoitteet ovat samat useilla rahoitusvälineillä, mutta rahoituksen päällekkäisyys olisi kuitenkin suljettava pois. Ohjelmaan kuuluvilla toimilla olisi varmistettava johdonmukaisuus veropolitiikan ja veroviranomaisten tukemiseen tarkoitettujen unionin resurssien käytössä.

(10 a)  Kustannustehokkuuden vuoksi Fiscalis-ohjelmassa olisi hyödynnettävä mahdollisia synergioita muiden asiaan liittyvillä aloilla toteutettavien unionin toimien kanssa, kuten Tulli-ohjelman, EU:n petostentorjuntaohjelman, sisämarkkinaohjelman ja uudistusten tukiohjelman kanssa.

(10 b)   Yksittäiset kansalliset petostentorjunta-aloitteet voisivat mahdollisesti siirtää petokset toisiin, usein naapurustossa sijaitseviin jäsenvaltioihin ja aiheuttaa sääntöjä noudattaville yrityksille suhteettomia hallinnollisia rasitteita sekä oikeusvarmuuden puutetta kansainvälisessä kaupassa. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että komissio yhdenmukaistaa kansallisia petostentorjuntatoimia koordinoimalla kansallisia parhaita käytäntöjä unionin tasolla.

(11)  Huomattava osa ohjelman talousarviosta on tarkoitus kohdentaa tietoteknisten valmiuksien kehittämiseen tähtääviin toimiin. Sen vuoksi eurooppalaisten sähköisten järjestelmien yhteiset ja kansalliset osat olisi kuvattava erityisissä säännöksissä. Lisäksi toimien soveltamisala sekä komission ja jäsenvaltioiden vastuualueet olisi määriteltävä selkeästi. Olisi varmistettava eurooppalaisten sähköisten järjestelmien yhteisten ja kansallisten osien saumaton yhteentoimivuus sekä synergia muiden asiaankuuluvien unionin ohjelmien sähköisten järjestelmien kanssa.

(12)  Tällä hetkellä ei ole olemassa velvollisuutta laatia veroalan monivuotista strategiasuunnitelmaa, jäljempänä ’MASP–T-suunnitelma’, johdonmukaisen ja yhteentoimivan sähköisen veroympäristön luomiseksi unioniin. Jotta varmistettaisiin tietoteknisten valmiuksien kehittämiseen tähtäävien toimien johdonmukaisuus ja koordinointi, ohjelmassa olisi määrättävä tällaisen MASP–T-suunnitelman laatimisesta.

(13)  Tämä asetus olisi pantava täytäntöön työohjelmilla. Koska tavoitteet ovat keskipitkän tai pitkän aikavälin tavoitteita ja koska niissä hyödynnetään ajan mittaan saatua kokemusta, työohjelmien keston olisi voitava olla useita vuosia. Siirtyminen vuotuisista työohjelmista monivuotisiin työohjelmiin vähentää sekä komission että jäsenvaltioiden hallinnollista rasitusta, mutta se ei saisi missään tapauksessa johtaa siihen, että veronmaksajille annettavat tiedot tai avoimuus heitä kohtaan vähenee. Monivuotisissa työohjelmissa olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotka tuotetaan tässä asetuksessa tarkoitettujen vuotuisten katsausten tai kartoitusten yhteydessä. Vuotuiset katsaukset olisi asetettava julkisesti saataville, jotta veronmaksajille voidaan tiedottaa ohjelman yhteydessä yksilöidyistä parhaista käytännöistä, saaduista kokemuksista, haasteista ja jäljellä olevista esteistä.

(14)  Tämän asetuksen täydentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat työohjelmien hyväksymistä.

(15)  Tätä ohjelmaa olisi arvioitava paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(13) 22 ja 23 kohdan mukaisesti erityisiä seurantavaatimuksia noudattaen kerättyjen tietojen perusteella, ja samalla olisi vältettävä liiallista sääntelyä ja hallinnollisten rasitusten aiheuttamista varsinkin jäsenvaltioille ja otettava huomioon myös REFIT. Kyseisiin vaatimuksiin olisi tarvittaessa kuuluttava mitattavissa olevia indikaattoreita, jotka muodostavat perustan välineen käytännön vaikutusten arvioimiselle. Komission olisi laadittava tämän seurannan tuloksista vuotuinen yhteenvetokertomus, joka perustuu jäsenvaltioiden antamiin tietoihin. Sen olisi sisällettävä kartoitus siitä, mitä esteitä jäsenvaltioissa vielä on jäljellä 3 artiklassa säädettyjen ohjelman tavoitteiden saavuttamiselle sekä 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen ensisijaisten aiheiden käsittelemiselle, ja siinä olisi tehtävä ehdotuksia parhaiksi käytännöiksi. Lisäksi komission olisi laadittava ohjelmasta väli- ja loppuarviointi. Sekä vuotuiset kertomukset että arviointikertomukset olisi asetettava julkisesti saataville asiaa koskevalla verkkosivustolla.

(15 a)   Komission olisi järjestettävä joka toinen vuosi seminaari, johon osallistuu kaksi edunsaajajäsenvaltioiden edustajaa ja jossa käsitellään ohjelman teemoihin liittyviä aiheita, myös verohallintojen välistä tietojenvaihtoa, ja ehdotetaan niihin mahdollisia parannuksia. Seminaariin osallistuvat yksi verohallinnon päätöksentekoelimen edustaja, yksi verohallinnon henkilöstön ammattiliiton edustaja sekä yksi Euroopan parlamentin edustaja ja yksi neuvoston edustaja.

(16)  Jotta voidaan reagoida asianmukaisesti veropolitiikan painopisteiden muutoksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ohjelman erityistavoitteiden saavuttamista mittaavia indikaattoreita koskevan luettelon muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)  Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(14), neuvoston asetusten (Euratom, EY) N:o 2988/95(15), (Euratom, EY) N:o 2185/96(16) ja (EU) 2017/1939(17) mukaan unionin taloudellisia etuja olisi suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen, korjaaminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan luettuina paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko kyse unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta. Asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi tutkia petoksia ja muita rikoksia, jotka vahingoittavat unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niistä syytteen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371(18) mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, Euroopan syyttäjänvirastolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(18)  Tähän asetukseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston SEUT 322 artiklan perusteella hyväksymiä horisontaalisia varainhoitosääntöjä. Kyseiset säännöt annetaan varainhoitoasetuksessa, ja niissä määritetään etenkin avustuksien, hankintojen, palkintojen tai välillisen toteutuksen muodossa tapahtuva talousarvion vahvistamis- ja toteutusmenettely ja määrätään taloushallinnon toimijoiden vastuusta koskevista tarkastuksista. SEUT 322 artiklan perusteella annetut säännöt koskevat myös unionin talousarvion suojaamista silloin, kun jäsenvaltioissa on havaittu oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvia yleisiä puutteita, koska kyseisen periaatteen noudattaminen on ehdoton edellytys moitteettomalle varainhoidolle ja EU:n rahoituksen tuloksellisuudelle.

(19)  Tämän asetuksen mukaiset rahoitustyypit ja toteutusmenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten niillä pystytään saavuttamaan toimien erityiset tavoitteet ja saamaan aikaan tuloksia, ottaen erityisesti huomioon tarkastusten kustannukset, hallinnolliset rasitukset ja odotettavissa oleva riski vaatimusten noudattamatta jättämisestä. Tässä yhteydessä olisi harkittava kertakorvausten, kiinteiden prosenttimäärien ja yksikkökustannusten käyttöä sekä rahoitusta, joka ei liity varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kustannuksiin. Matkakulujen korvaamisen olisi oltava ensisijaista, jotta varmistetaan kansallisten asiantuntijoiden osallistuminen yhteisiin toimiin.

(20)  Yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(21)  Tällä asetuksella korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1286/2013, joka olisi sen vuoksi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

1.  Tällä asetuksella perustetaan veroyhteistyötä koskeva Fiscalis-ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.

2.  Siinä vahvistetaan ohjelman tavoitteet, talousarvio vuosiksi 2021–2027, unionin rahoituksen muodot ja rahoitusta koskevat säännöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(1)  ’verotuksella’ seuraaviin veroihin ja maksuihin liittyviä seikkoja, mukaan lukien niiden suunnittelu, hallinnointi, täytäntöönpanon valvonta ja vaatimustenmukaisuus:

(a)  neuvoston direktiivissä 2006/112/EY(19) säädetty arvonlisävero;

(b)  neuvoston direktiivissä 92/83/ETY(20) säädetyt alkoholin valmisteverot;

(c)  neuvoston direktiivissä 2011/64/EU(21) säädetyt tupakkatuotteiden valmisteverot;

(d)  neuvoston direktiivissä 2003/96/EY(22) säädetyt energiatuotteiden ja sähkön verot;

(e)  muut neuvoston direktiivin 2010/24/EU(23) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut verot ja maksut, yhteisöverot mukaan lukien, sikäli kuin ne ovat merkittäviä sisämarkkinoiden ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön kannalta;

(2)  ’veroviranomaisilla’ julkisia viranomaisia ja muita elimiä, jotka ovat vastuussa verotuksesta ja verotukseen liittyvistä toimista;

(3)  ’eurooppalaisilla sähköisillä järjestelmillä’ verotuksessa ja veroviranomaisille kuuluvien tehtävien suorittamisessa tarvittavia sähköisiä järjestelmiä;

(4)  ’kolmannella maalla’ maata, joka ei ole unionin jäsenvaltio;

(4 a)  ’vähiten kehittyneellä maalla’ matalan tulotason kolmatta maata, jolla on vakavia rakenteellisia kestävän kehityksen esteitä, Yhdistyneiden kansakuntien määritelmän mukaisesti.

3 artikla

Ohjelman tavoitteet

1.  Ohjelman yleisinä tavoitteina on tukea veroviranomaisia ja verotusta sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi, reilun kilpailun edistämiseksi unionissa, unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseksi myös veropetoksilta, verovilpiltä ja aggressiiviselta verosuunnittelulta ja veronkannon parantamiseksi.

2.  Ohjelman erityistavoitteina on tukea veropolitiikkaa ja sen asianmukaista täytäntöönpanoa, edistää veroyhteistyötä, verotietojen vaihtoa ja hallinnollisten valmiuksien, mukaan lukien henkilöstön ammattitaito, kehittämistä ja eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämistä ja käyttämistä sekä kaikissa jäsenvaltioissa yhtenäisesti sovellettavien raportointi-, tarkastus- ja ohjelmistotyökalujen asteittaista uudistamista. Ohjelmalla autetaan myös verohallintoja helpottamaan ja parantamaan verotusta koskevien unionin direktiivien täytäntöönpanoa ja kouluttamaan henkilöstöään tätä varten.

4 artikla

Talousarvio

1.  Rahoituspuitteet ohjelman toteuttamista varten ajanjaksolla 2021–2027 ovat 300 miljoonaa euroa vuoden 2018 hintoina eli 339 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

2.  Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetusta määrästä voidaan kattaa muun muassa menoja, jotka aiheutuvat valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus-, arviointi- ja muusta toiminnasta, joka koskee ohjelman hallinnointia ja sen tavoitteiden saavuttamisen arviointia. Lisäksi siitä voidaan kattaa menoja, jotka liittyvät selvityksiin ja muuhun asiaankuuluvaan kirjalliseen aineistoon, asiantuntijoiden kokouksiin, tiedotus- ja viestintätoimiin, sikäli kuin ne liittyvät ohjelman tavoitteisiin, sekä tietojenkäsittelyyn ja -vaihtoon keskittyviin tietoteknisiin verkkoihin liittyviä menoja, mukaan lukien organisaation omat tietotekniikkavälineet ja muu tekninen ja hallinnollinen apu, jota tarvitaan ohjelman hallinnoinnissa.

5 artikla

Ohjelmaan assosioituneet kolmannet maat

Ohjelmaan voivat osallistua seuraavat kolmannet maat:

(a)  unioniin liittymässä olevat maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen;

(b)  Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa sopimuksissa vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti sekä unionin ja kyseisten maiden välisissä sopimuksissa vahvistettuja erityisiä edellytyksiä noudattaen, jos kyseisten maiden lainsäädäntö ja hallintomenetelmät ovat riittävän lähellä asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja asiaankuuluvia unionin hallintomenetelmiä;

(c)  muut kolmannet maat kunkin kolmannen maan osallistumisesta yhteen tai useampaan unionin ohjelmaan tehdyssä erityisessä sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti edellyttäen, että kyseisellä sopimuksella

–  varmistetaan asianmukainen tasapaino unionin ohjelmiin osallistuvien kolmansien maiden maksamien rahoitusosuuksien ja niille koituvien hyötyjen välillä;

–  vahvistetaan ohjelmiin osallistumisen edellytykset, mukaan lukien yksittäisiin ohjelmiin maksettavien rahoitusosuuksien ja niiden hallintokustannusten laskentatapa. Maksettavia rahoitusosuuksia pidetään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina varainhoitoasetuksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

–  ei anneta kolmannelle maalle ohjelmaa koskevaa päätösvaltaa;

–  taataan unionin oikeus varmistaa varainhoidon moitteettomuus ja suojata taloudellisia etujaan.

Jos ensisijaisilla aiheilla on jo kattava rahoitus, vähiten kehittyneitä maita kannustetaan osallistumaan ohjelmaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden ja kyseisten maiden ja unionin välillä maiden osallistumisesta ohjelmaan tehdyissä erityisissä sopimuksissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, vähiten kehittyneiden maiden osallistuminen ohjelmaan on niille maksutonta ja siinä painotetaan veroasioita koskevien kansainvälisten tavoitteiden saavuttamista, joita ovat esimerkiksi verotietojen automaattinen vaihto. Unionin oikeus varmistaa varainhoidon moitteettomuus ja suojata taloudellisia etujaan taataan erityisellä sopimuksella.

6 artikla

EU:n rahoituksen toteutus ja muodot

1.  Ohjelman toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia varainhoitoasetuksen mukaisesti.

2.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta missä tahansa varainhoitoasetuksessa vahvistetussa muodossa; rahoitusmuotoja ovat erityisesti avustukset, palkinnot, hankinnat ja ulkopuolisten asiantuntijoiden matka- ja oleskelukulujen korvaaminen.

II LUKU

AVUSTUSKELPOISUUS

7 artikla

Avustuskelpoiset toimet

1.  Rahoitusta voidaan myöntää ainoastaan sellaisille toimille, joilla toteutetaan 3 artiklassa tarkoitettuja tavoitteita.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin sisältyvät

(a)  kokoukset ja niiden kaltaiset kertaluonteiset tapahtumat;

(b)  hankeperusteinen jäsennelty yhteistoiminta, mukaan luettuna paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja yhteistarkastukset; [Tark. 2 ja 3]

(c)  tietoteknisten valmiuksien kehittämiseen tähtäävät toimet ja varsinkin eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittäminen ja käyttäminen tai toimet yhteisten rekisterien perustamiseksi;

(d)  henkilöstön ammattitaidon ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävät toimet;

(e)  tuki ja muut toimet, mukaan lukien

(1)  selvitykset ja muu asiaankuuluva kirjallinen aineisto;

(2)  innovointitoiminta, erityisesti konseptin toimivuuden osoittaminen, pilottihankkeet ja prototyyppialoitteet;

(3)  yhteisesti laaditut viestintätoimet;

(4)  kaikki muut asiaankuuluvat toimet, joista määrätään 13 artiklassa tarkoitetuissa työohjelmissa ja jotka ovat välttämättömiä 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tai tukemiseksi.

Edellä olevissa a, b ja d alakohdissa tarkoitettujen asiaankuuluvien toimien mahdolliset muodot esitetään liitteessä 1 olevassa luettelossa, joka ei ole tyhjentävä.

2 a.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimien piiriin kuuluvat seuraavassa luettelossa esitetyt ensisijaiset aiheet:

a)  neuvoston direktiivin 2011/16/EU(24), sellaisena kuin se on muutettuna, tehokkaan täytäntöönpanon estävien porsaanreikien tukkiminen;

b)  tehokas tiedonvaihto, mukaan lukien keskitetyt tietopyynnöt, ja käyttökelpoisten muotojen kehittäminen ottaen huomioon kansainvälisen tason aloitteet;

c)  rajatylittävän yhteistyön esteiden poistaminen;

d)  esteiden poistaminen tosiasiallista omistajuutta koskevan tiedon saatavuudelta neuvoston direktiivin 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti;

e)  rajatylittävien alv-petosten torjuminen;

f)  verojen perimistä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihto, mukaan lukien verot, joita ei ole maksettu säästötulojen verotusta koskevan direktiivin mukaisesti;

g)  yhtenäisten kansallisten tietoteknisten välineiden täytäntöönpano, jotta voidaan kehittää yhteisiä rajapintoja, jotka mahdollistavat kansallisten tietoteknisten järjestelmien yhteenliittämisen.

3.  Eurooppalaisten sähköisten järjestelmien yhteisiin osiin ohjelmaan assosioitumattomien kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä silmälläpitäen tehtävien mukautusten tai laajennusten kehittämistä ja käyttämistä koskeville toimille voidaan myöntää rahoitusta, jos ne ovat unionin edun mukaisia. Komissio ottaa käyttöön tarvittavat hallinnolliset järjestelyt, joissa asianomaisilta kolmansilta osapuolilta voidaan veloittaa rahoitusosuus näihin toimiin osallistumisesta.

4.  Kun 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tietoteknisten valmiuksien kehittämiseen tähtäävä toimi koskee eurooppalaisen sähköisen järjestelmän kehittämistä ja käyttämistä, ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta ainoastaan kustannuksiin, jotka liittyvät komissiolle 11 artiklan 2 kohdan nojalla asetettuihin velvoitteisiin. Jäsenvaltioiden on vastattava niille 11 artiklan 3 kohdan nojalla asetettujen velvoitteiden kustannuksista.

8 artikla

Ulkopuolisten asiantuntijoiden osallistuminen

1.  Valtion viranomaisten edustajat, mukaan lukien sellaisten kolmansien maiden edustajat, jotka eivät ole 5 artiklan mukaisia ohjelmaan assosioituneita maita, sekä soveltuvissa tapauksissa kansainvälisten ja muiden asiaankuuluvien järjestöjen, talouden toimijoiden, talouden toimijoita edustavien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat osallistua ohjelmaan kuuluviin toimiin ulkopuolisina asiantuntijoina, kun tästä on hyötyä 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio arvioi muun muassa näiden ulkopuolisten asiantuntijoiden riippumattomuutta, varmistaa, että heidän ammatillisesta asemastaan ei aiheudu eturistiriitaa, ja päättää heidän osallistumisestaan tapauskohtaisesti tarpeen mukaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden kuluihin voidaan myöntää ohjelmasta korvausta varainhoitoasetuksen 238 artiklan säännösten mukaisesti.

3.  Komissio valitsee ulkopuoliset asiantuntijat avoimen ja tasapuolisen menettelyn avulla heidän asianomaisen toimen kannalta merkittävien taitojensa, kokemustensa ja tietämyksensä perusteella sekä ottaen huomioon heidän valmiutensa edistää kyseistä toimea. Komissio varmistaa, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ovat tasapuolisesti edustettuina. Se tarkentaa, osallistuvatko ulkopuoliset asiantuntijat ohjelmaan omasta puolestaan vai toisen organisaation tai talouden toimijan puolesta. Ulkopuolisten asiantuntijoiden luettelo asetetaan julkisesti saataville komission verkkosivustolla.

III LUKU

AVUSTUKSET

9 artikla

Myöntäminen, täydentävyys ja yhdistetty rahoitus

1.  Ohjelman mukaiset avustukset myönnetään ja niitä hallinnoidaan varainhoitoasetuksen VIII osaston mukaisesti.

2.  Toimi, joka on saanut rahoitusta muusta unionin ohjelmasta, voi saada rahoitusta myös tästä ohjelmasta, jos rahoitusosuus ei kata samoja kuluja. Kunkin asianomaisen unionin ohjelman sääntöjä sovelletaan siihen rahoitusosuuteen, joka siitä osoitetaan toimeen. Kumulatiivisen rahoituksen määrä ei saa ylittää toimen avustuskelpoisia kokonaiskustannuksia, ja eri unionin ohjelmista annettava tuki voidaan laskea määräsuhteessa tuen edellytykset vahvistavien asiakirjojen mukaisesti.

3.  Avustukset myönnetään ilman ehdotuspyyntöä varainhoitoasetuksen 198 artiklan f alakohdan mukaisesti, kun avustuskelpoiset yhteisöt ovat jäsenvaltioiden tai tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen ohjelmaan assosioituneiden kolmansien maiden veroviranomaisia, jos mainitussa artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

10 artikla

Yhteisrahoitusosuus

1.  Poiketen siitä, mitä varainhoitoasetuksen 190 artiklassa säädetään, ohjelmasta voidaan rahoittaa toimen avustuskelpoiset kustannukset kokonaan.

2.  Jäljempänä 13 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa työohjelmissa vahvistetaan sovellettava yhteisrahoitusosuus, kun toimet edellyttävät avustusten myöntämistä.

IV LUKU

TIETOTEKNISTEN VALMIUKSIEN KEHITTÄMISEEN TÄHTÄÄVIÄ TOIMIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

11 artikla

Vastuualueet

1.  Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat yhdessä 12 artiklassa tarkoitetussa veroalan monivuotisessa strategiasuunnitelmassa lueteltujen eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämisen ja käyttämisen, mukaan lukien suunnittelu, määrittely, vaatimustenmukaisuuden testaus, käyttöönotto, ylläpito, parantaminen, turvallisuus, laadunvarmistus ja laadunvalvonta.

2.  Komissio varmistaa etenkin seuraavat:

(a)  12 artiklassa tarkoitetun veroalan monivuotisen strategiasuunnitelman mukaisesti vahvistettujen yhteisten osien kehittäminen ja käyttäminen;

(b)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämisen ja käyttämisen yleinen koordinointi niiden yhteentoimivuuden, yhteenliitettävyyden, jatkuvan parantamisen ja synkronoidun täytäntöönpanon varmistamiseksi;

(c)  unionin tasolla tapahtuva eurooppalaisten sähköisten järjestelmien koordinointi niiden tekemiseksi tunnetuksi ja niiden täytäntöön panemiseksi kansallisella tasolla;

(d)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämisen ja käyttämisen koordinointi kolmansien osapuolten kanssa tapahtuvan yhteydenpidon osalta lukuun ottamatta kansallisten vaatimusten täyttämiseksi suunniteltuja toimia;

(e)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien yhteensovittaminen muiden asiaankuuluvien sähköiseen viranomaisasiointiin liittyvien toimien kanssa unionin tasolla;

(e a)   kansallisesti sovellettavien petostentorjuntatoimien koordinointi yksilöimällä kansalliset parhaat käytännöt ja tiedottamalla niistä unionin tasolla.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti seuraavat:

(a)  12 artiklassa tarkoitetun veroalan monivuotisen strategiasuunnitelman mukaisesti vahvistettujen kansallisten osien kehittäminen ja käyttäminen;

(b)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kansallisten osien kehittämisen ja käyttämisen koordinointi kansallisella tasolla;

(c)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien yhteensovittaminen muiden asiaankuuluvien sähköiseen viranomaisasiointiin liittyvien hankkeiden kanssa kansallisella tasolla;

(d)  säännöllinen tiedottaminen komissiolle niistä toimenpiteistä, jotka on toteutettu, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset tai talouden toimijat voivat täysipainoisesti hyödyntää eurooppalaisia sähköisiä järjestelmiä;

(e)  eurooppalaisten sähköisten järjestelmien täytäntöönpano kansallisella tasolla.

12 artikla

Veroalan monivuotinen strategiasuunnitelma (MASP–T-suunnitelma)

1.  Komissio laatii ja pitää ajan tasalla veroalan monivuotisen strategiasuunnitelman, jossa luetellaan kaikki eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämisen ja käyttämisen kannalta asiaankuuluvat tehtävät ja jossa kukin järjestelmä tai sen osa luokitellaan

(a)  yhteiseksi osaksi: unionin tasolla kehitetty eurooppalaisten sähköisten järjestelmien osa, joka on kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla tai jonka komissio on määritellyt yhteiseksi osaksi tehokkuuden, turvallisuuden ja rationalisoinnin vuoksi;

(b)  kansalliseksi osaksi: kansallisella tasolla kehitetty eurooppalaisten sähköisten järjestelmien osa, joka on sen jäsenvaltion saatavilla, joka on sen luonut tai joka on osallistunut sen luomiseen;

(c)  tai niiden yhdistelmäksi.

2.  Veroalan monivuotiseen strategiasuunnitelmaan kuuluu myös innovointi- ja pilottitoimia sekä eurooppalaisia sähköisiä järjestelmiä koskevia tukimenettelyjä ja ‑välineitä.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun ne ovat saaneet päätökseen kunkin 1 kohdassa tarkoitetussa veroalan monivuotisessa strategiasuunnitelmassa niille osoitetun tehtävän. Niiden on myös raportoitava komissiolle säännöllisesti, miten ne ovat edenneet koko ohjelmaan liittyvien tehtäviensä suorittamisessa.

4.  Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä annettava komissiolle tilannekatsaus 1 kohdassa tarkoitetun veroalan monivuotisen strategiasuunnitelman toteutuksesta edellisen vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta ulottuvalla ajanjaksolla. Kyseiset vuotuiset katsaukset on tehtävä etukäteen vahvistetussa muodossa. Vuotuisissa tilannekatsauksissa jäsenvaltioiden on ilmoitettava esteistä 3 artiklassa säädettyjen ohjelman tavoitteiden saavuttamiselle ja 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen ensisijaisten aiheiden käsittelylle ja tehtävä ehdotuksia parhaiksi käytännöiksi.

5.  Komissio laatii 4 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten katsausten perusteella viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä lokakuuta yhteenvetokertomuksen, jossa arvioidaan jäsenvaltioiden ja komission edistymistä 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toteutuksessa sekä edistymistä 3 artiklassa esitettyjen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa ja 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuissa ensisijaisissa aiheissa. Edistymisen arvioimiseksi komissio sisällyttää vuotuiseen yhteenvetokertomukseensa kartoituksen siitä, mitä esteitä jäsenvaltioissa vielä on jäljellä 3 artiklassa säädettyjen ohjelman tavoitteiden saavuttamiselle sekä 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen ensisijaisten aiheiden käsittelemiselle, ja antaa ehdotuksia parhaista käytännöistä. Komission vuotuiset yhteenvetokertomukset asetetaan julkisesti saataville asiaa koskevalla komission verkkosivustolla, ja ne muodostavat perustan tuleville 13 artiklassa tarkoitetuille monivuotisille työohjelmille ja 15 artiklassa tarkoitetuille arviointikertomuksille.

V LUKU

OHJELMASUUNNITTELU, SEURANTA, ARVIOINTI JA VALVONTA

13 artikla

Työohjelma

1.  Ohjelma toteutetaan varainhoitoasetuksen 108 artiklassa tarkoitetuilla monivuotisilla työohjelmilla.

2.  Komissio hyväksyy monivuotiset työohjelmat delegoiduilla säädöksillä. Kyseiset delegoidut säädökset hyväksytään 17 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

14 artikla

Seuranta ja raportointi

1.  Indikaattorit, joilla raportoidaan ohjelman edistymisestä 3 artiklassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa, ovat liitteessä 2.

2.  Jotta varmistetaan tuloksellisen arvioinnin tekeminen ohjelman etenemisestä kohti sen tavoitteiden saavuttamista, komissiolle siirretään 17 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä 2 indikaattoreiden uudelleentarkastelemiseksi tai täydentämiseksi tarvittaessa ja joilla lisätään tähän asetukseen seuranta- ja arviointikehyksen perustamista koskevia säännöksiä.

3.  Tulosraportointijärjestelmällä varmistetaan, että ohjelman toteutuksen ja tulosten seurannassa käytettävät tiedot kerätään tehokkaasti, tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti. Sitä varten unionin varojen saajille on asetettava oikeasuhteiset raportointivaatimukset.

15 artikla

Arviointi

1.  Arvioinnit on suoritettava oikea-aikaisesti, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa. Komissio asettaa arvioinnit julkisesti saataville asiaa koskevalla verkkosivustolla.

2.  Ohjelman väliarviointi on tehtävä heti kun ohjelman toteutuksesta on saatavilla riittävästi tietoa, mutta kuitenkin viimeistään kolmen vuoden kuluttua siitä, kun ohjelman toteutus on käynnistynyt.

3.  Komissio tekee ohjelman loppuarvioinnin ohjelman toteutuksen lopussa, mutta kuitenkin viimeistään yhden vuoden kuluttua 1 artiklassa ilmoitetun ajanjakson päättymisestä.

4.  Komissio toimittaa arviointien päätelmät ja omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.

16 artikla

Tarkastukset ja todentamiset

Jos jokin kolmas maa osallistuu ohjelmaan kansainväliseen sopimukseen perustuvan päätöksen tai muun oikeudellisen välineen nojalla, sen on myönnettävä toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti. Euroopan petostentorjuntaviraston osalta näihin kuuluu oikeus tehdä tutkimuksia, paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset mukaan luettuina, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti.

VI LUKU

SIIRRETYN SÄÄDÖSVALLAN KÄYTTÄMINEN JA KOMITEAMENETTELY

17 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 saakka 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevien 13 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

18 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea, jota kutsutaan ’Fiscalis-ohjelman komiteaksi’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VII LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Tiedotus, viestintä ja julkisuus

1.  Unionin rahoituksen saajien on ilmaistava unionin rahoituksen alkuperä ja varmistettava unionin rahoituksen näkyvyys (erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi toimia ja niiden tuloksia) tarjoamalla johdonmukaista, olennaista ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa eri kohderyhmille, kuten tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle.

2.  Komissio toteuttaa tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat ohjelmaa ja sen toimia ja tuloksia. Ohjelmalle osoitetuilla taloudellisilla resursseilla tuetaan myös unionin poliittisia painopisteitä koskevaa tiedottamista sikäli kuin painopisteet liittyvät 3 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin.

20 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 1286/2013 1 päivästä tammikuuta 2021.

21 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  Tämän asetuksen estämättä voidaan jatkaa tai muuttaa toimia niiden päättämiseen saakka noudattaen asetusta (EU) N:o 1286/2013, jota sovelletaan kyseisiin toimiin niiden päättämiseen asti.

2.  Ohjelman rahoituspuitteet voivat kattaa myös teknisen ja hallinnollisen avun menoja, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa siirtymä ohjelman ja sen edeltäjän, asetuksen (EU) N:o 1286/2013, mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden välillä.

3.  Talousarvioon voidaan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kulujen kattamiseksi tarvittaessa sisällyttää määrärahoja myös vuoden 2027 jälkeen, jotta voidaan hallinnoida toimia, joita ei ole saatu päätökseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE 1

Ei-tyhjentävä luettelo 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen toimien muodoista

Toimet, joita tarkoitetaan 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja d alakohdassa, voidaan toteuttaa muun muassa seuraavissa muodoissa:

a)  kokoukset ja niiden kaltaiset kertaluonteiset tapahtumat:

–  seminaarit ja työpajat, joihin kaikki maat yleensä osallistuvat, joissa järjestetään esityksiä ja joissa osallistujat osallistuvat tiettyä alaa koskeviin intensiivisiin keskusteluihin ja toimintaan;

–  työvierailut, joiden tarkoituksena on antaa virkamiehille mahdollisuus hankkia asiantuntemusta tai tietoja taikka lisätä asiantuntemustaan tai tietojaan veropolitiikan alalla;

–  läsnäolo virastoissa ja osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin;

b)  jäsennelty yhteistoiminta:

–  yleensä muutamista maista koostuva hankeryhmä, joka toimii rajoitetun ajan ennakolta sovitun, etukäteen tarkasti määritellyn tavoitteen toteuttamiseksi, mukaan lukien koordinointi tai vertailuanalyysi;

–  työryhmä, jolla tarkoitetaan jäsenneltyä, luonteeltaan väliaikaista tai pysyvää yhteistyön muotoa, jossa asiantuntemusta kootaan yhteen erityisalojen tehtävien tai operatiivisten toimien toteuttamiseksi mahdollisesti tarjoamalla verkkoyhteistyöpalveluja, hallinnollista apua tai infrastruktuureja ja laitteistoja;

–  monenväliset tai samanaikaiset tarkastukset, joissa yhden tai useamman etuyhteydessä olevan verovelvollisen verotilanne tarkastetaan koordinoidusti ja jotka on järjestänyt kaksi tai useampi maata, joista vähintään kaksi ovat jäsenvaltioita ja joilla on yhteinen tai tosiaan täydentävä etu;

–  yhteinen tarkastus, jossa kahdesta tai useammasta maasta, joista vähintään kaksi ovat jäsenvaltioita ja joilla on yhteinen tai toisiaan täydentävä etu, koostuva yksi tarkastusryhmä tarkastaa yhden tai useamman etuyhteydessä olevan verovelvollisen verotilanteen;

–  muut hallinnollisen yhteistyön muodot, jotka on vahvistettu direktiivissä 2011/16/EU, asetuksessa (EU) N:o 904/2010, asetuksessa (EU) N:o 389/2012 tai direktiivissä 2010/24/EU;

d)  henkilöstön ammattitaidon ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävät toimet:

–  yhteinen koulutus tai verkko-oppimisen kehittäminen, joiden tarkoituksena on tukea veroalalla tarvittavaa ammattitaitoa ja -pätevyyttä;

–  tekninen tuki, jolla pyritään parantamaan hallintomenettelyjä, lisäämään hallinnollisia valmiuksia ja parantamaan verohallinnon toimintaa ja operaatioita ottamalla käyttöön ja vaihtamalla hyviä käytäntöjä.

LIITE 2

Indikaattorit

Erityistavoite: tukea veropolitiikkaa, veroyhteistyötä ja hallinnollisten valmiuksien, myös henkilöstön ammattitaidon, kehittämistä sekä eurooppalaisten sähköisten järjestelmien kehittämistä ja käyttämistä.

1.  Valmiuksien kehittäminen (hallinnolliset, henkilöstöön liittyvät ja tietotekniset valmiudet):

1.  Unionin lainsäädännön ja politiikan soveltamista ja täytäntöönpanoa koskeva indeksi (tällä alalla järjestettyjen ohjelmaan kuuluvien toimien lukumäärä ja näiden toimien perusteella annetut suositukset).

2.  Oppimista koskeva indeksi (käytetyt oppimismoduulit; koulutettujen virkamiesten lukumäärä; osallistujien antamat laatupisteet).

3.  Eurooppalaisten sähköisten järjestelmien saatavuus (prosentteina ilmaistava aika).

4.  Yhteisen tietoliikenneverkon saatavuus (prosentteina ilmaistava aika).

5.  Kansallisten viranomaisten ja talouden toimijoiden yksinkertaistetut tietotekniset menettelyt (rekisteröityjen talouden toimijoiden lukumäärä, hakemusten lukumäärä ja ohjelmasta rahoitettuihin eri sähköisiin järjestelmiin tehtyjen hakujen lukumäärä).

2.  Tietämyksen vaihtaminen ja verkostoituminen

6.  Yhteistoiminnan tehokkuutta koskeva indeksi (verkostoitumisen aste, henkilökohtaisten tapaamisten lukumäärä, verkossa kokoontuvien yhteistoimintaryhmien lukumäärä).

7.  Parhaita käytäntöjä ja suuntaviivoja koskeva indeksi (tällä alalla järjestettyjen ohjelmaan kuuluvien toimien lukumäärä; sellaisten veroviranomaisten prosenttiosuus, jotka ovat käyttäneet ohjelmasta annetun tuen avulla kehitettyjä työskentelykäytäntöjä/suuntaviivoja).

2 a.  Muut indikaattorit

1.  Veropetosten, verovilpin ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnasta yhteistarkastusten aikana kertyneet tulot

2.   Niiden hallinnollista ja oikeudellista yhteistyötä koskevien pyyntöjen lukumäärä, joita kukin jäsenvaltio esittänyt ja vastaanottanut ja joihin se on vastannut.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0421/2018).
(2)* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
(3) EUVL C […], […], s. […].
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2013, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2013, Euroopan unionin verotusjärjestelmien toimintaa kaudella 2014–2020 parantavan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 25).
(5) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
(7) Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä joulukuuta 2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1).
(8) Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 332, 18.12.2015, s. 1).
(9) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/881, annettu 25 päivänä toukokuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 146, 3.6.2016, s. 8).
(10) Neuvoston direktiivi (EU) 2016/2258, annettu 6 päivänä joulukuuta 2016, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse veroviranomaisten pääsystä rahanpesun torjuntaa koskeviin tietoihin (EUVL L 342, 16.12.2016, s. 1).
(11) Neuvoston direktiivi (EU) 2018/822, annettu 25. toukokuuta 2018, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 139, 5.6.2018, s. 1).
(12) COM(2010)0700.
(13) Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 13 päivänä huhtikuuta 2016, paremmasta lainsäädännöstä (EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
(15) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
(16) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
(17) Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).
(19) Neuvoston direktiivi 2006/112/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2006, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1).
(20) Neuvoston direktiivi 92/83/ETY, annettu 19 päivänä lokakuuta 1992, alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta (EYVL L 316, 31.10.1992, s. 21).
(21) Neuvoston direktiivi 2011/64/ETY, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2011, valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista (EUVL L 176, 5.7.2011, s. 24).
(22) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).
(23) Neuvoston direktiivi 2010/24/EU, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010, keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1).
(24)1Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).


Perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustaminen ***I
PDF 618kWORD 91k
Euroopan parlamentin tarkistukset 17. tammikuuta 2019 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta (COM(2018)0383 – C8-0234/2018 – 2018/0207(COD))(1)
P8_TA-PROV(2019)0040A8-0468/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Otsikko
Ehdotus
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta
kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 kappale
(1)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Sopimuksen 3 artiklan mukaan unionin ”päämääränä on edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia” ja unioni ”kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä”. Nämä arvot esitetään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden yhteydessä.
(1)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Näistä oikeuksista ja arvoista ihmisarvo kaikkien perusihmisoikeuksien ensisijainen perusta, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Sopimuksen 3 artiklan mukaan unionin ”päämääränä on edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia” ja unioni ”kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä”. Nämä arvot esitetään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden yhteydessä.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)
(1 a)   Monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista 30 päivänä toukokuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti painotti niiden monialaisten periaatteiden merkitystä, joiden on oltava monivuotisen rahoituskehyksen ja kaiken siihen liittyvän EU:n toimintapolitiikan perustana, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden sisällyttäminen kaikkeen EU:n toimintapolitiikkaan ja kaikkiin aloitteisiin, joita seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä rahoitetaan. Parlamentti korosti myös, että syrjinnän poistaminen on elintärkeää, jos halutaan täyttää EU:n sitoumukset osallistavan unionin luomisesta, ja piti valitettavana, ettei sukupuolinäkökulmaa ole valtavirtaistettu eikä sukupuolten tasa-arvoa koskevia sitoumuksia täytetty EU:n toimissa, vaikka monivuotista rahoituskehystä koskevissa ehdotuksissa niin esitetään.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)
(1 b)   Euroopan parlamentti ilmaisi aiheesta ”Seuraava monivuotinen rahoituskehys: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu” 14 päivänä maaliskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun, demokratian, kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet unionin tason lisäarvonsa ja ovat pysyvästi edunsaajien suosiossa. Parlamentti korosti myös, että unionista voi tulla vahvempi ja kunnianhimoisempi vain, jos sen rahoitusta lisätään, ja suositti, että olisi perustettava sisäinen eurooppalainen demokratiarahasto, jota komissio hallinnoi ja jolla vahvistetaan kansalaisyhteiskunnalle ja demokratian ja ihmisoikeuksien alalla toimiville kansalaisjärjestöille annettavaa tukea. Nykyisiä toimintapolitiikkoja olisi tuettava jatkuvasti, unionin lippulaivaohjelmien resursseja olisi lisättävä ja uusiin tehtäviin olisi myönnettävä vastaavasti lisärahoitusta.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Näitä oikeuksia ja arvoja on edelleen edistettävä ja vahvistettava, ja niiden olisi oltava unionin kansalaisten ja kansojen yhteisiä ja muodostettava EU-hankkeen perusta. Tätä varten EU:n talousarvioon perustetaan uusi oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahasto, josta rahoitetaan perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa ja oikeusalan ohjelmaa. Euroopan yhteiskunnissa esiintyy yhä enemmän ääriliikkeitä, radikalismia ja jakolinjoja, joten on entistä tärkeämpää edistää, voimistaa ja puolustaa oikeutta, perusoikeuksia ja unionin arvoja: ihmisoikeuksia, ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatetta. Tällä on syvä ja suora vaikutus poliittiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen elämään Euroopassa. Oikeusalan ohjelma on osa uutta rahastoa, ja siitä tuetaan edelleen unionin oikeusalueen ja rajat ylittävän yhteistyön kehittämistä. Perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa yhdistyvät vuosina 2014–2020 toteutettavat perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1381/20138, ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, joka on perustettu neuvoston asetuksella (EU) N:o 390/20149, jäljempänä ’edeltävät ohjelmat’.
(2)  Näitä oikeuksia ja arvoja on edelleen vaalittava aktiivisesti, suojeltava, edistettävä ja vahvistettava johdonmukaisesti unionin ja kunkin jäsenvaltion kaikessa politiikassa, ja niiden olisi oltava unionin kansalaisten ja kansojen yhteisiä ja muodostettava EU-hankkeen perusta, sillä näiden oikeuksien ja arvojen suojelun heikkeneminen missä tahansa jäsenvaltiossa voi johtaa haitallisiin vaikutuksiin kaikkialla unionissa. Tätä varten EU:n talousarvioon perustetaan uusi oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahasto, josta rahoitetaan perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa ja oikeusalan ohjelmaa. Euroopan yhteiskunnissa esiintyy yhä enemmän ääriliikkeitä, radikalismia ja jakolinjoja ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan toimintatila kaventuu jatkuvasti, joten on entistä tärkeämpää edistää, voimistaa ja puolustaa oikeutta, perusoikeuksia ja unionin arvoja: ihmisoikeuksia, ihmisarvon kunnioittamista, vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa, syrjimättömyyttä ja oikeusvaltioperiaatetta. Tällä on syvä ja suora vaikutus poliittiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen elämään Euroopassa. Oikeusalan ohjelma on osa uutta rahastoa, ja siitä tuetaan edelleen unionin oikeusalueen ja rajat ylittävän yhteistyön kehittämistä. Kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa, jäljempänä ’ohjelma’, yhdistyvät vuosina 2014–2020 toteutettavat perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1381/20138, ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, joka on perustettu neuvoston asetuksella (EU) N:o 390/20149, jäljempänä ’edeltävät ohjelmat’, ja sitä mukautetaan eurooppalaisiin arvoihin kohdistuviin uusiin haasteisiin vastaamiseksi.
__________________
__________________
8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1381/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 62).
8 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1381/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 62).
9 Neuvoston asetus (EU) N:o 390/2014, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020 (EUVL L 115, 17.4.2014, s. 3).
9 Neuvoston asetus (EU) N:o 390/2014, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020 (EUVL L 115, 17.4.2014, s. 3).
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahaston ja kahden siihen liittyvän rahoitusohjelman toiminnassa keskeisellä sijalla ovat ihmiset ja yhteisöt, jotka edistävät unionin yhteisten arvojen, oikeuksien ja rikkaan monimuotoisuuden elinvoimaisuutta. Viime kädessä tavoitteena on edistää ja pitää yllä oikeuksiin perustuvaa, tasa-arvoista, osallisuutta edistävää ja demokraattista yhteiskuntaa. Tähän sisältyy elinvoimainen kansalaisyhteiskunta, joka kannustaa kansalaisia mukaan demokraattiseen toimintaan ja kansalaisvaikuttamiseen sekä sosiaaliseen osallistumiseen ja edistää eurooppalaisen yhteiskunnan monimuotoisuutta myös yhteisen historian ja muistiperinnön pohjalta. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa täsmennetään myös, että toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta.
(3)  Oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahaston ja kahden siihen liittyvän rahoitusohjelman toiminnassa keskeisellä sijalla ovat ihmiset ja yhteisöt, jotka edistävät unionin yhteisten arvojen, tasa-arvon, oikeuksien ja rikkaan monimuotoisuuden elinvoimaisuutta. Viime kädessä tavoitteena on edistää ja pitää yllä oikeuksiin perustuvaa, tasa-arvoista, avointa, osallisuutta edistävää ja demokraattista yhteiskuntaa rahoittamalla toimia, joilla edistetään elinvoimaista, pitkälle kehittynyttä, kestävää ja vaikutusmahdollisuuksia tarjoavaa kansalaisyhteiskuntaa, mukaan lukien yhteisten arvojen edistäminen ja suojelu, ja joilla kannustetaan kansalaisia mukaan demokraattiseen toimintaan ja kansalaisvaikuttamiseen sekä sosiaaliseen osallistumiseen ja joilla tuetaan rauhaa ja vaalitaan eurooppalaisen yhteiskunnan monimuotoisuutta myös yhteisten arvojen, historian ja muistiperinnön pohjalta. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa edellytetään, että toimielimet pitävät yllä avointa ja säännöllistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa ja antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Komission olisi varmistettava säännöllinen ja avoin vuoropuhelu ohjelman avustuksensaajien ja muiden sidosryhmien kanssa perustamalla kansalaisvuoropuhelun ryhmä. Kansalaisvuoropuhelun ryhmän olisi edistettävä ohjelman kattamiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvien kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä keskustelua politiikan kehityksestä. Kansalaisvuoropuhelun ryhmän olisi koostuttava organisaatioista, jotka ovat saaneet toiminta-avustuksen tai toimikohtaisen avustuksen ohjelmasta, ja muista organisaatioista ja sidosryhmistä, jotka ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita ohjelmasta tai toimivat tällä politiikanalalla, vaikka ne eivät välttämättä olisi saaneet tukea ohjelmasta.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Perusoikeuksien ja arvojen ohjelmassa, jäljempänä ’ohjelma’, olisi mahdollistettava yhteisvaikutusten kehittäminen, jotta voidaan puuttua arvojen edistämiseen ja suojeluun liittyviin yhteisiin haasteisiin ja saavuttaa kriittinen massa konkreettisten tulosten aikaan saamiseksi. Tässä olisi käytettävä perustana edeltävistä ohjelmista saatuja positiivisia kokemuksia. Näin voidaan hyödyntää täysimääräisesti mahdolliset yhteisvaikutukset, tukea tehokkaammin kohteena olevia toiminta-aloja ja lisätä ohjelmien potentiaalia saavuttaa kohderyhmänsä. Jotta ohjelma olisi vaikuttava, siinä olisi otettava huomioon eri politiikanalojen erityispiirteet, niiden erilaiset kohderyhmät ja niiden erityistarpeet soveltamalla räätälöityjä toimintamalleja.
(4)  Ohjelmassa olisi mahdollistettava yhteisvaikutusten kehittäminen, jotta voidaan puuttua perussopimuksissa vahvistettujen yhteisten arvojemme edistämiseen ja suojeluun liittyviin yhteisiin haasteisiin ja saavuttaa kriittinen massa konkreettisten tulosten aikaan saamiseksi. Tässä olisi käytettävä perustana edeltävistä ohjelmista saatuja positiivisia kokemuksia, joita olisi kehitettävä edelleen. Näin voidaan hyödyntää täysimääräisesti mahdolliset yhteisvaikutukset, tukea tehokkaammin kohteena olevia toiminta-aloja ja lisätä ohjelmien potentiaalia saavuttaa kohderyhmänsä. Jotta ohjelma olisi vaikuttava, siinä olisi otettava huomioon eri politiikanalojen erityispiirteet, niiden erilaiset kohderyhmät ja niiden erityistarpeet ja osallistumismahdollisuudet soveltamalla räätälöityjä ja kohdennettuja toimintamalleja myös niin, että ohjelmalla edistetään kaikenlaista tasa-arvoa ja myös sukupuolten tasa-arvoa.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)
(4 a)  Oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian täysimääräinen noudattaminen ja edistäminen ovat perusedellytys sille, että voidaan rakentaa kansalaisten luottamusta unioniin. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen unionissa on ennakkoedellytys perusoikeuksien suojelulle ja kaikkien perussopimuksissa määrättyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumiselle. Tapa, jolla oikeusvaltioperiaatetta toteutetaan jäsenvaltioissa, on keskeisessä asemassa jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen sekä niiden oikeusjärjestelmiä kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamiseksi. Tämän vuoksi ohjelmalla olisi edistettävä ja varjeltava perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)
(4 b)  Oikeusvaltioperiaate on vahvistettu SEU-sopimuksen 2 artiklassa yhdeksi unionin arvoksi, ja siihen kuuluvat laillisuusperiaate, joka merkitsee läpinäkyvää, vastuuvelvollista, demokraattista ja moniarvoista lainsäädäntöprosessia, oikeusvarmuus, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto, riippumattomien tuomioistuinten takaama tehokas oikeussuoja, joka sisältää myös perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamisen, sekä vallanjako ja yhdenvertaisuus lain edessä.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)  Jotta kansalaiset tuntisivat, että EU-asiat kuuluvat heille, tarvitaan erilaisia toimia ja koordinoituja ponnisteluja. Kun tuodaan ihmisiä yhteen ystävyyskaupunkihankkeiden tai kaupunkiverkostojen kautta ja tuetaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ohjelman soveltamisaloilla, edistetään kansalaisten sitoutumista yhteiskunnan toimintaan ja näin heidän osallistumistaan demokraattiseen toimintaan unionissa. Samoin keskinäistä ymmärtämystä, monimuotoisuutta, vuoropuhelua ja muiden ihmisten kunnioittamista edistävien toimien tukemisella voidaan kehittää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja eurooppalaista identiteettiä, joka perustuu yhteiseen käsitykseen eurooppalaisista arvoista, kulttuurista, historiasta ja perinnöstä. Unioniin kuulumisen tunteen ja unionin arvojen edistäminen on erityisen tärkeää EU:n syrjäisimmillä alueilla, koska ne ovat etäällä manner-Euroopasta.
(5)  Jotta kansalaiset tuntisivat, että EU-asiat kuuluvat heille, jotta edistettäisiin demokraattiseen toimintaan osallistumista ja parannettaisiin kansalaisten mahdollisuuksia käyttää unionin kansalaisuuteen liittyviä oikeuksiaan, tarvitaan erilaisia toimia ja koordinoituja ponnisteluja, ja olisi pyrittävä näiden tasapuoliseen maantieteelliseen jakautumiseen. Kun tuodaan ihmisiä yhteen ystävyyskaupunkihankkeiden tai kaupunkiverkostojen kautta ja tuetaan paikallisen, alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen tason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ohjelman soveltamisaloilla, edistetään kansalaisten aktiivista sitoutumista yhteiskunnan toimintaan unionissa ja muokataan unionin poliittista asialistaa. Samoin keskinäistä ymmärtämystä, kulttuurienvälistä vuoropuhelua, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta, sovintoa, sosiaalista osallisuutta ja muiden ihmisten kunnioittamista edistävien toimien tukemisella voidaan kehittää unioniin kuulumisen tunnetta ja yhteisen kansalaisuuden tunnetta sellaisen eurooppalaisen identiteetin pohjalta, joka perustuu yhteiseen käsitykseen eurooppalaisista arvoista, kulttuurista, historiasta ja perinnöstä. Unioniin kuulumisen tunteen ja unionin arvojen edistäminen on erityisen tärkeää EU:n syrjäisimmillä alueilla, koska ne ovat etäällä manner-Euroopasta.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)   Lisääntyvä moninaisuus ja maailmanlaajuiset muuttosuuntaukset lisäävät kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun merkitystä yhteiskunnissamme. Kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua olisi tuettava ohjelmasta täysimääräisesti osana yhteiskunnallista sopusointua Euroopassa ja keskeisenä sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta edistävänä tekijänä. Uskontojen välinen vuoropuhelu voisi auttaa korostamaan uskonnon myönteistä vaikutusta sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, mutta uskonnollinen lukutaidottomuus saattaa luoda puitteet uskonnollisten tunteiden väärinkäytölle väestön keskuudessa. Ohjelmasta olisikin tuettava uskonnollista lukutaitoa edistäviä hankkeita ja aloitteita, joilla edistetään uskontojen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Muistiperintöön ja Euroopan historian kriittiseen tarkasteluun liittyvä toiminta on tarpeen, jotta kansalaiset saisivat tietoa yhteisestä historiasta yhteisen tulevaisuuden, moraalisen tarkoituksen ja jaettujen arvojen perustana. Huomioon olisi otettava myös historiallisten, kulttuurillisten ja kulttuurienvälisten seikkojen merkitys sekä muistiperinnön ja eurooppalaisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen luomisen väliset yhteydet.
(6)  Muistiperintöön ja Euroopan historian kriittiseen ja luovaan tarkasteluun liittyvä toiminta on tarpeen, jotta kansalaiset, erityisesti nuoret, saisivat tietoa yhteisestä historiastaan yhteisen tulevaisuuden perustana. Huomioon olisi otettava myös historiallisten, sosiaalisten, kulttuurillisten ja kulttuurienvälisten seikkojen sekä suvaitsevaisuuden ja vuoropuhelun merkitys, jotta voitaisiin edistää yhteisiin arvoihin, solidaarisuuteen, moniarvoisuuteen ja rauhaan perustuvaa yhteistä perustaa, sekä muistiperinnön ja eurooppalaisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden tunteen luomisen väliset yhteydet.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Kansalaisten olisi tunnettava paremmin unionin kansalaisuudesta johtuvat oikeutensa, heidän olisi voitava asua, matkustaa, opiskella, työskennellä ja tehdä vapaaehtoistyötä toisessa jäsenvaltiossa vaivattomasti, ja heidän olisi voitava käyttää kaikkia kansalaisuuteen liittyviä oikeuksiaan, luottaa siihen, että he voivat nauttia samoista oikeuksista täysimääräisesti ja että heidän oikeuksiaan suojataan ilman syrjintää riippumatta siitä, missä he oleskelevat unionin alueella. Kansalaisyhteiskuntaa olisi tuettava toiminnassa, jolla se edistää ja suojaa SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisia EU:n yhteisiä arvoja ja lisää niitä koskevaa tietoa sekä myötävaikuttaa unionin lainsäädännön mukaisten oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen.
(7)  Unionin kansalaiset eivät tunne riittävästi unionin kansalaisuudesta johtuvia oikeuksiaan, kuten oikeutta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa ja paikallisvaaleissa tai oikeutta saada konsuliviranomaisen suojelua toisen jäsenvaltion suurlähetystöstä. Kansalaisille olisi tiedotettava paremmin näistä oikeuksista, heidän olisi voitava asua, matkustaa, opiskella, työskennellä ja tehdä vapaaehtoistyötä toisessa jäsenvaltiossa vaivattomasti, ja heidän olisi voitava käyttää kaikkia kansalaisuuteen liittyviä oikeuksiaan, luottaa siihen, että he voivat nauttia samoista oikeuksista täysimääräisesti ja että heidän oikeuksiaan suojataan ilman syrjintää riippumatta siitä, missä he oleskelevat unionin alueella. Kansalaisyhteiskuntaa olisi vahvistettava kaikilla tasoilla toiminnassa, jolla se edistää ja suojaa SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisia EU:n yhteisiä arvoja ja lisää niitä koskevaa tietoa sekä myötävaikuttaa unionin lainsäädännön mukaisten oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)   Eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista 2 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa sekä 9 ja 10 päivänä kesäkuuta 2011 kokoontuneen neuvoston päätelmissä totalitaaristen järjestelmien Euroopassa tekemien rikosten muistamisesta tähdennetään, että on tärkeää säilyttää elävinä menneisyyden muistot, sillä se on keino rakentaa yhteistä tulevaisuutta, ja painotetaan sitä, että unionilla on arvokas tehtävä näiden rikosten kollektiivisen muiston helpottamisessa, jakamisessa ja edistämisessä pyrittäessä edistämään moniarvoista ja demokraattista yhteistä eurooppalaista identiteettiä.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja tavoitteista. Naisten syrjintä ja eriarvoinen kohtelu loukkaa heidän perusoikeuksiaan ja estää heidän täysimittaisen poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisensa yhteiskunnan toimintaan. Rakenteellisten ja kulttuuristen esteiden esiintyminen vaikeuttaa todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamista. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen unionin kaikessa toiminnassa on unionin ydintoimintaa ja vauhdittaa talouskasvua, minkä vuoksi sitä olisi tuettava ohjelmasta.
(8)  Sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja tavoitteista. Tämän asetuksen 8 artiklassa unionille annetaan tehtäväksi poistaa eriarvoisuutta sekä edistää miesten ja naisten tasa-arvoa kaikissa toimissaan. Tästä huolimatta sukupuolten tasa-arvo edistyy Euroopassa hyvin hitaasti, mikä käy ilmi Euroopan tasa-arvoinstituutin julkaisemasta vuoden 2017 tasa-arvoindeksistä. Naisten ja tyttöjen kohtaama usein hiljainen ja piilevä moniperusteinen syrjintä ja eriarvoinen kohtelu sekä monenlainen naisiin kohdistuva väkivalta loukkaavat heidän perusoikeuksiaan ja estävät heidän täysimittaisen poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen osallistumisensa yhteiskunnan toimintaan. Poliittisten, rakenteellisten ja kulttuuristen esteiden esiintyminen vaikeuttaa todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamista. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen unionin kaikessa toiminnassa tukemalla sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja syrjimättömyyttä koskevia tavoitteita, torjumalla aktiivisesti stereotypioita ja puuttumalla myös hiljaiseen syrjintään on unionin ydintoimintaa ja vauhdittaa talouskasvua, minkä vuoksi sitä olisi tuettava ohjelmasta.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Sukupuoleen perustuva väkivalta ja lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta loukkaavat vakavasti perusoikeuksia. Tällaista väkivaltaa esiintyy kaikkialla unionissa, kaikissa sosiaalisissa ja taloudellisissa ympäristöissä, ja sillä on vakavia seurauksia uhrien fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle sekä koko yhteiskunnalle. Lapset, nuoret ja naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle, erityisesti lähipiirissään. Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään lapsen oikeuksia ja suojellaan lapsia vahingoittamiselta ja väkivallalta, jotka vaarantavat heidän fyysisen ja mielenterveytensä ja loukkaavat heidän oikeuttaan kehitykseen, suojeluun ja ihmisarvoon. Kaikenlaisen väkivallan torjuminen, ehkäisevien toimien edistäminen ja uhrien suojelu ja tukeminen ovat unionin painopisteitä, joilla autetaan ihmisiä käyttämään perusoikeuksiaan ja edistetään naisten ja miesten tasa-arvoa. Näitä painopisteitä olisi tuettava ohjelmasta.
(9)  Sukupuoleen perustuva väkivalta ja lapsiin, nuoriin, ikääntyneisiin, vammaisiin henkilöihin, pakolaisiin ja muuttajiin sekä erilaisten vähemmistöryhmien jäseniin, kuten etnisten vähemmistöryhmien jäseniin ja hlbtiq-ihmisiin, kohdistuva väkivalta loukkaavat vakavasti perusoikeuksia. Tällaista väkivaltaa esiintyy kaikkialla unionissa, kaikissa sosiaalisissa ja taloudellisissa ympäristöissä, ja sillä on vakavia seurauksia uhrien fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle sekä koko yhteiskunnalle. Sukupuoleen perustuva väkivalta edellyttää moniulotteista toimintamallia, joka kattaa oikeudelliset, koulutukseen, terveyteen (myös seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin) ja talouteen liittyvät sekä muut yhteiskunnalliset näkökohdat ja jossa esimerkiksi tuetaan naisten oikeuksia ajavia järjestöjä, tarjotaan neuvoja ja apua ja tuetaan hankkeita, joissa tavoitellaan parempaan sukupuolten tasa-arvoon perustuvaa yhteiskuntaa. Haitallisiin stereotypioihin ja normeihin on syytä puuttua aktiivisesti jo varhaisessa iässä, kuten myös kaikenlaiseen vihapuheeseen ja väkivaltaan verkossa. Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään lapsen oikeuksia ja suojellaan lapsia vahingoittamiselta ja väkivallalta, jotka vaarantavat heidän fyysisen ja mielenterveytensä ja loukkaavat heidän oikeuttaan kehitykseen, suojeluun ja ihmisarvoon. Euroopan neuvoston yleissopimuksessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) naisiin kohdistuvan väkivallan määritellään käsittävän ”kaikki sellaiset sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä”. Kaikenlaisen väkivallan torjuminen, ehkäisevien toimien edistäminen ja uhrien suojelu ja tukeminen ovat unionin painopisteitä, joilla autetaan ihmisiä käyttämään perusoikeuksiaan ja edistetään naisten ja miesten tasa-arvoa. Näitä painopisteitä olisi tuettava ohjelmasta. Ennaltaehkäisy ja uhrien oikeuksien tuki olisi suunniteltava yhteistyössä kohderyhmän kanssa, ja samalla olisi varmistettava, että täytetään niiden henkilöiden erityistarpeet, jotka ovat monin tavoin haavoittuvassa asemassa.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)
(9 a)  Paperittomat naiset ovat erityisen alttiita väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, eikä heille ole tarjolla tukea. On erittäin tärkeää ottaa käyttöön uhrikeskeinen toimintamalli ja tarjota riittäviä tukipalveluja kaikille naisille koko unionissa heidän kotipaikka-asemastaan riippumatta. Monialaisen työn mahdollistamiseksi turvapaikkaprosesseissa tarvitaan ehdottomasti sukupuolitietoista näkökulmaa, ja se voi osaltaan parantaa sukupuolten tasa-arvoa.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Kaikenlaisen väkivallan ehkäisy ja torjuminen ja uhrien suojelu edellyttävät voimakasta poliittista tahtoa ja koordinoituja toimia, joiden lähtökohtana ovat aiempien Daphne-ohjelmien, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman ja oikeusalan ohjelman menetelmät ja tulokset. Daphne-rahoitus, joka käynnistettiin vuonna 1997 ja jolla tuetaan väkivallan uhreja ja torjutaan naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, on ollut todellinen menestys: sidosryhmät (viranomaiset, akateemiset laitokset ja kansalaisjärjestöt) ovat olleet siihen tyytyväisiä ja rahoitetut hankkeet ovat olleet vaikuttavia. Siitä on rahoitettu hankkeita, joilla lisätään asiaan liittyvää tietoa, tarjotaan tukipalveluja uhreille ja tuetaan kentällä toimivien kansalaisjärjestöjen toimintaa. Siinä on puututtu kaikenlaiseen väkivaltaan, kuten perheväkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan, ihmiskauppaan ja uusiin väkivallan muotoihin, kuten verkkokiusaamiseen. Sen vuoksi on tärkeää jatkaa kaikkia näitä toimia ja ottaa saadut tulokset ja kokemukset asianmukaisesti huomioon ohjelman toteuttamisessa.
(10)  Kaikenlaisen väkivallan ehkäisy ja torjuminen ja uhrien suojelu edellyttävät voimakasta poliittista tahtoa ja koordinoituja toimia, joiden lähtökohtana ovat aiempien Daphne-ohjelmien, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman ja oikeusalan ohjelman menetelmät ja tulokset. Daphne-rahoitus, joka käynnistettiin vuonna 1997 ja jolla tuetaan väkivallan uhreja ja torjutaan naisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, on ollut todellinen menestys: sidosryhmät (viranomaiset, akateemiset laitokset ja kansalaisjärjestöt) ovat olleet siihen tyytyväisiä ja rahoitetut hankkeet ovat olleet vaikuttavia. Siitä on rahoitettu hankkeita, joilla lisätään asiaan liittyvää tietoa, tarjotaan tukipalveluja uhreille ja tuetaan kentällä toimivien kansalaisjärjestöjen toimintaa. Siinä on puututtu kaikenlaiseen väkivaltaan, kuten perheväkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan, ihmiskauppaan, ahdisteluun ja vahingollisiin perinteisiin käytäntöihin, kuten naisten sukuelinten silpomiseen, ja uusiin väkivallan muotoihin, kuten verkkokiusaamiseen ja -häirintään. Sen vuoksi on tärkeää jatkaa kaikkia näitä toimia, varata Daphne-ohjelmalle omat määrärahat ja ottaa saadut tulokset ja kokemukset asianmukaisesti huomioon ohjelman toteuttamisessa.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)  Syrjintäkielto on yksi unionin perusperiaatteista. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklassa määrätään toimenpiteistä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Syrjintäkielto vahvistetaan myös perusoikeuskirjan 21 artiklassa. Eri syrjintämuotojen erityispiirteet olisi otettava huomioon, ja yhdestä tai useammasta syystä johtuvan syrjinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi olisi suunniteltava asianmukaisia toimia. Ohjelmasta olisi tuettava toimia, joilla ehkäistään ja torjutaan syrjintää, rasismia, muukalaisvihaa, antisemitismiä, muslimivihaa ja muita suvaitsemattomuuden muotoja. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikenlaisen väkivallan, vihan, erottelun ja leimaamisen ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä kiusaamisen, ahdistelun ja suvaitsemattoman kohtelun torjuntaan. Ohjelma olisi toteutettava tavalla, jolla vahvistetaan muita samoihin tavoitteisiin tähtääviä unionin toimia; tällaisia ovat erityisesti toimet, joita tarkoitetaan 5 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille vuoteen 2020 saakka”10 ja 9 päivänä joulukuuta 2013 annetussa neuvoston suosituksessa jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä11.
(11)  Syrjintäkielto on yksi unionin perusperiaatteista. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklassa määrätään toimenpiteistä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Syrjintäkielto vahvistetaan myös perusoikeuskirjan 21 artiklassa. Eri syrjintämuotojen, muun muassa suoran ja välillisen ja rakenteellisen syrjinnän, erityispiirteet olisi otettava huomioon, ja yhdestä tai useammasta syystä johtuvan syrjinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi olisi suunniteltava asianmukaisia toimia. Ohjelmasta olisi tuettava toimia, joilla ehkäistään ja torjutaan syrjintää, rasismia, muukalaisvihaa, afrofobiaa, antisemitismiä, romanivastaisuutta, muslimivihaa, homofobiaa ja muita vähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistuvan suvaitsemattomuuden muotoja sekä verkossa että sen ulkopuolella ottaen huomioon naisiin kohdistuvan syrjinnän monet eri tasot. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikenlaisen väkivallan, vihan, erottelun ja leimaamisen ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä kiusaamisen, ahdistelun ja suvaitsemattoman kohtelun torjuntaan. Ohjelma olisi toteutettava tavalla, jolla vahvistetaan muita samoihin tavoitteisiin tähtääviä unionin toimia; tällaisia ovat erityisesti toimet, joita tarkoitetaan 5 päivänä huhtikuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille vuoteen 2020 saakka”10 ja 9 päivänä joulukuuta 2013 annetussa neuvoston suosituksessa jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä11.
__________________
__________________
10 COM(2011) 173.
10 COM(2011) 173.
11 EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.
11 EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)  Asenteisiin ja ympäristöön liittyvät esteet sekä esteettömyysongelmat vaikeuttavat vammaisten täysimittaista ja tehokasta osallistumista yhteiskunnan toimintaan tasapuolisin edellytyksin. Vammaisiin kohdistuu useita muitakin esteitä: heidän on vaikeampi päästä työmarkkinoille, saada inklusiivista ja korkealaatuista opetusta, välttää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, hyödyntää kulttuurialoitteita ja mediaa tai käyttää poliittisia oikeuksiaan. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sopimuspuolia ja ovat näin sitoutuneet edistämään, suojelemaan ja takaamaan kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Yleissopimuksen määräyksistä on tullut erottamaton osa unionin säännöstöä.
(12)  Asenteisiin ja ympäristöön liittyvät esteet sekä esteettömyysongelmat vaikeuttavat vammaisten täysimittaista ja tehokasta osallistumista yhteiskunnan toimintaan tasapuolisin edellytyksin. Vammaisiin, myös henkilöihin, joilla on pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, kohdistuu useita muitakin esteitä: heidän on vaikeampi päästä työmarkkinoille, saada inklusiivista ja korkealaatuista opetusta, välttää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, hyödyntää kulttuurialoitteita ja mediaa tai käyttää poliittisia oikeuksiaan. Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen sopimuspuolia ja ovat näin sitoutuneet edistämään, suojelemaan ja takaamaan kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Yleissopimuksen määräysten täytäntöönpano on pakollista, ja niistä on tullut erottamaton osa unionin säännöstöä. Ohjelmassa olisi siksi kiinnitettävä erityistä huomiota toimiin, joilla lisätään tietoisuutta vammaisten henkilöiden haasteista heidän osallistuessaan täysimääräisesti yhteiskunnan toimintaan ja käyttäessään tasavertaisesti kansalaisoikeuksiaan, ja siitä olisi rahoitettava näitä toimia.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)  Oikeus yksityis- ja perhe-elämän, kodin ja viestien kunnioittamiseen (oikeus yksityisyyteen) on perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjattu perusoikeus. Henkilötietojen suoja on perusoikeuskirjan 8 artiklaan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklaan kirjattu perusoikeus. Henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen noudattamista valvovat riippumattomat valvontaviranomaiset. Unionin lainsäädännössä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/67912 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/68013, annetaan säännöksiä sen varmistamiseksi, että henkilötietojen suojaa koskeva oikeus pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Näillä säädöksillä annetaan kansallisten tietosuojaviranomaisten tehtäväksi edistää henkilötietojen käsittelyä koskevien riskien, sääntöjen, takeiden ja oikeuksien tuntemusta ja ymmärtämistä kansalaisten parissa. Unionin pitäisi voida toteuttaa tiedotuskampanjoita, tehdä tutkimuksia ja toteuttaa muita asiaan liittyviä toimia, kun otetaan huomioon henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden merkitys näinä nopean teknologisen kehityksen aikoina.
(13)  Oikeus yksityis- ja perhe-elämän, kodin ja viestien kunnioittamiseen (oikeus yksityisyyteen) on perusoikeuskirjan 7 artiklaan kirjattu perusoikeus. Henkilötietojen suoja on perusoikeuskirjan 8 artiklaan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklaan kirjattu perusoikeus. Henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen noudattamista valvovat riippumattomat valvontaviranomaiset. Unionin lainsäädännössä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/67912 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/68013, annetaan säännöksiä sen varmistamiseksi, että henkilötietojen suojaa koskeva oikeus pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Näillä säädöksillä annetaan kansallisten tietosuojaviranomaisten tehtäväksi edistää henkilötietojen käsittelyä koskevien riskien, sääntöjen, takeiden ja oikeuksien tuntemusta ja ymmärtämistä kansalaisten parissa. Unionin pitäisi voida toteuttaa tiedotuskampanjoita, tukea kansalaisyhteiskunnan organisaatioita unionin vaatimusten mukaisen tietosuojan edistämisessä, tehdä tutkimuksia ja toteuttaa muita asiaan liittyviä toimia, kun otetaan huomioon henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden merkitys näinä nopean teknologisen kehityksen aikoina.
__________________
__________________
12 EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
12 EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
13 EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
13 EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a)   Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Tiedon vapaa saanti, tiedotusvälineiden toimintapuitteiden arviointi sekä tieto- ja viestintäverkostojen vastuullinen ja turvallinen käyttö liittyvät suoraan yleisen mielipiteen vapaaseen muodostumiseen ja ovat keskeisen tärkeitä toimivan demokratian takaamiseksi. Kansalaisten on hankittava medialukutaitoja, joita tarvitaan kriittiseen ajatteluun, harkinnan käyttämiseen, monimutkaisten tosiasioiden analysoimiseen, mielipiteiden ja tosiasioiden välisen eron tunnistamiseen ja vihaan yllyttämisen kaikkien muotojen vastustamiseen. Tätä varten unionin olisi edistettävä kaikenikäisten kansalaisten medialukutaidon parantamista koulutuksen, tietoisuuden lisäämisen, tutkimusten ja muiden merkityksellisten toimien kautta.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  SEUT-sopimuksen 24 artiklalla velvoitetaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antamaan säännöksiä menettelyistä ja edellytyksistä, joita vaaditaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettua kansalaisaloitetta varten. Tämä on tehty antamalla [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/201114]. Ohjelmasta olisi annettava rahoitusta asetuksen [(EU) N:o 211/2011] täytäntöönpanoon tarvittavaan tekniseen ja organisatoriseen tukeen ja tuettava näin kansalaisten oikeutta panna vireille ja tukea eurooppalaisia kansalaisaloitteita.
(14)  Eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen osallistavan demokratian ylikansallinen väline, ja sen avulla luodaan suora yhteys unionin kansalaisten ja toimielinten välille. SEUT-sopimuksen 24 artiklalla velvoitetaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antamaan säännöksiä menettelyistä ja edellytyksistä, joita vaaditaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettua kansalaisaloitetta varten. Tämä on tehty antamalla [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/201114]. Ohjelmasta olisi annettava rahoitusta asetuksen [(EU) N:o 211/2011] täytäntöönpanoon tarvittavaan tekniseen ja organisatoriseen tukeen ja tuettava näin kansalaisten oikeutta panna vireille, tukea ja kannustaa muita tukemaan eurooppalaisia kansalaisaloitteita.
_________________
_________________
14 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kansalaisaloitteesta (EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1).
14 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kansalaisaloitteesta (EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1).
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  SEUT-sopimuksen 8 ja 10 artiklan mukaisesti ohjelman kaikissa toimissa olisi tuettava sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden tavoitteiden valtavirtaistamista.
(15)  SEUT-sopimuksen 8 ja 10 artiklan mukaisesti ohjelman kaikissa toimissa olisi tuettava sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden tavoitteiden valtavirtaistamista, ja niissä olisi myös edistettävä sukupuolitietoisen budjetoinnin ja sukupuolivaikutusten arvioinnin käyttöä aina tarvittaessa unionin koko talousarviomenettelyn ajan. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen asianmukainen täytäntöönpano edellyttää sukupuolitietoista budjetointia kaikissa asiaankuuluvissa budjettikohdissa ja riittävien määrärahojen myöntämistä sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseen tarkoitettujen budjettikohtien avoimuutta. Yksittäisiä hankkeita ja koko ohjelmaa olisi tarkasteltava rahoituskauden päättyessä, jotta voidaan selvittää, missä määrin ne ovat edistäneet edellä mainittujen periaatteiden toteutumista.
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)  Jäsenvaltiot ovat perustaneet yhdenvertaista kohtelua koskevien unionin säädösten mukaisesti riippumattomia elimiä (tasa-arvoelimiä) edistämään yhdenvertaista kohtelua ja torjumaan rotuun ja etniseen alkuperään sekä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin menneet näitä vaatimuksia pidemmälle ja varmistaneet, että tasa-arvoelimet voivat käsitellä myös ikään, sukupuoliseen suuntautumiseen, uskontoon ja vakaumukseen, vammaisuuteen tai muihin syihin perustuvaa syrjintää. Tasa-arvoelimillä on keskeinen tehtävä tasa-arvon edistämisessä ja yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön tosiasiallisen soveltamisen varmistamisessa erityisesti siten, että ne antavat riippumatonta apua syrjinnän uhreille, tekevät riippumattomia tutkimuksia syrjinnästä, julkaisevat riippumattomia raportteja ja esittävät suosituksia syrjintään omassa maassaan liittyvistä aiheista. On olennaisen tärkeää, että tasa-arvoelinten tähän liittyvää toimintaa koordinoidaan unionin tasolla. EQUINET perustettiin vuonna 2007. Sen jäseniä ovat neuvoston direktiivien 2000/43/EY15 ja 2004/113/EY16 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2006/54/EY17 ja 2010/41/EU18 mukaisesti perustut yhdenvertaisen kohtelun edistämisestä vastaavat elimet. EQUINETin tilanne on poikkeuksellinen, koska se on ainoa taho, joka koordinoi tasa-arvoelinten toimintaa. EQUINETin koordinointitoiminta on avainasemassa sen varmistamisessa, että unionin syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan moitteettomasti täytäntöön jäsenvaltioissa, ja sitä olisi tuettava ohjelmasta.
(17)  Jäsenvaltiot ovat perustaneet yhdenvertaista kohtelua koskevien unionin säädösten mukaisesti riippumattomia elimiä (tasa-arvoelimiä) edistämään yhdenvertaista kohtelua ja torjumaan rotuun ja etniseen alkuperään sekä sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin menneet näitä vaatimuksia pidemmälle ja varmistaneet, että tasa-arvoelimet voivat käsitellä myös kieleen, ikään, sukupuoliseen suuntautumiseen, uskontoon ja vakaumukseen, vammaisuuteen tai muihin syihin perustuvaa syrjintää. Tasa-arvoelimillä on keskeinen tehtävä tasa-arvon edistämisessä ja yhdenvertaista kohtelua koskevan lainsäädännön tosiasiallisen soveltamisen varmistamisessa erityisesti siten, että ne antavat riippumatonta apua syrjinnän uhreille, tekevät riippumattomia tutkimuksia syrjinnästä, julkaisevat riippumattomia raportteja ja esittävät suosituksia syrjintään omassa maassaan liittyvistä aiheista. On olennaisen tärkeää, että näiden kaikkien asiaan liittyvien tasa-arvoelinten tähän liittyvää toimintaa koordinoidaan unionin tasolla. EQUINET perustettiin vuonna 2007. Sen jäseniä ovat neuvoston direktiivien 2000/43/EY15 ja 2004/113/EY16 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2006/54/EY17 ja 2010/41/EU18 mukaisesti perustut yhdenvertaisen kohtelun edistämisestä vastaavat elimet. Komissio hyväksyi 22 päivänä kesäkuuta 2018 suosituksen tasa-arvoelimiä koskevista normeista, ja suositus kattaa tasa-arvoelinten toimeksiannon, riippumattomuuden, vaikuttavuuden sekä niiden välisen koordinoinnin ja yhteistyön. EQUINETin tilanne on poikkeuksellinen, koska se on ainoa taho, joka koordinoi tasa-arvoelinten toimintaa. EQUINETin koordinointitoiminta on avainasemassa sen varmistamisessa, että unionin syrjinnän vastainen lainsäädäntö pannaan moitteettomasti täytäntöön jäsenvaltioissa, ja sitä olisi tuettava ohjelmasta.
__________________
__________________
15 Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).
15 Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22).
16 Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37).
16 Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37).
17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).
17 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23).
18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/41/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/EY kumoamisesta (EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1).
18 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/41/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/EY kumoamisesta (EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1).
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a)  Saatavuuden parantamiseksi ja puolueettoman neuvonnan ja käytännön tiedon tarjoamiseksi kaikissa ohjelmaan liittyvissä asioissa kunkin jäsenvaltion olisi perustettava yhteyspiste avustamaan sekä avustuksensaajia että hakijoita. Yhteyspisteiden olisi voitava suorittaa tehtävänsä riippumattomasti, ilman että ne ovat välittömästi viranomaisten määräysvallan alaisia tai että viranomaiset puuttuvat niiden päätöksentekoon. Yhteyspisteitä voivat hallinnoida jäsenvaltiot tai kansalaisyhteiskunnan organisaatiot tai niiden yhteenliittymät. Hankkeiden valinta ei kuulu yhteyspisteiden vastuualaan.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)  Riippumattomilla ihmisoikeuselimillä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on keskeinen rooli toiminnassa, jolla edistetään ja suojataan SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisia unionin yhteisiä arvoja ja lisätään niitä koskevaa tietoa sekä myötävaikutetaan unionin lainsäädännön, myös perusoikeuskirjan, mukaisten oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen. Kuten 18 päivänä huhtikuuta 2018 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tuodaan esiin, riittävä taloudellinen tuki on keskeistä, jotta voidaan kehittää suotuisa ja kestävä toimintaympäristö, jossa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat vahvistaa rooliaan ja hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja tehokkaasti. EU:n rahoituksella täydennetään kansallisen tason rahoitusta, joten sillä olisi tuettava ja vahvistettava valmiuksia ihmisoikeuksien edistämisen alalla toimivissa riippumattomissa kansalaisyhteiskunnan organisaatioissa, joiden toiminta edistää EU:n lainsäädännön ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisten oikeuksien strategista täytäntöönpanoa, myös edunvalvonta- ja valvontatoimilla, sekä edistettävä ja suojattava unionin yhteisiä arvoja ja lisättävä niitä koskevaa tietoa kansallisella tasolla.
(18)  Riippumattomilla ihmisoikeuselimillä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla ja ihmisoikeuksien puolustajilla on keskeinen rooli toiminnassa, jolla edistetään ja suojataan SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisia unionin yhteisiä arvoja ja lisätään niitä koskevaa tietoa sekä myötävaikutetaan unionin lainsäädännön, myös perusoikeuskirjan, mukaisten oikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen. Kuten 19 päivänä huhtikuuta 2018 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tuodaan esiin, rahoituksen lisääminen ja riittävä taloudellinen tuki on keskeistä, jotta voidaan kehittää suotuisa ja kestävä toimintaympäristö, jossa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat vahvistaa rooliaan ja hoitaa tehtävänsä riippumattomasti ja tehokkaasti. EU:n rahoituksella täydennetään kansallisen tason rahoitusta, joten sillä olisi tuettava ja vahvistettava valmiuksia myös riittävän perusrahoituksen ja yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen sekä rahoitussääntöjen ja -menettelyjen avulla demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kaltaisten unionin arvojen edistämisen alalla toimivissa riippumattomissa kansalaisyhteiskunnan organisaatioissa, joiden toiminta edistää EU:n lainsäädännön ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisten oikeuksien strategista täytäntöönpanoa, myös edunvalvonta- ja valvontatoimilla, sekä edistettävä ja suojattava unionin yhteisiä arvoja ja lisättävä niitä koskevaa tietoa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Komission olisi varmistettava yleinen johdonmukaisuus, täydentävyys ja yhteisvaikutus unionin elinten, virastojen ja laitosten kuten Euroopan tasa-arvoinstituutin ja unionin perusoikeusviraston toimien kanssa, ja arvioitava muiden kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden työtä ohjelman piiriin kuuluvilla aloilla.
(19)  Komission olisi varmistettava yleinen johdonmukaisuus, täydentävyys ja yhteisvaikutus unionin elinten, virastojen ja laitosten kuten Euroopan tasa-arvoinstituutin ja unionin perusoikeusviraston toimien kanssa, ja arvioitava muiden kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden työtä ohjelman piiriin kuuluvilla aloilla. Komission olisi aktiivisesti opastettava ohjelmaan osallistuvia käyttämään näiden unionin elinten, virastojen ja laitosten tuottamia raportteja ja resursseja, kuten Euroopan tasa-arvoinstituutin kehittämiä sukupuolitietoisen budjetoinnin ja sukupuolivaikutusten arvioinnin välineitä.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a)  Demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan unionin kattavan mekanismin olisi taattava kaikkien jäsenvaltioiden säännöllinen ja tasapuolinen arviointi, josta saadaan tarvittavat tiedot yleisiin unionin arvoja koskeviin puutteisiin liittyvien toimenpiteiden aktivoimiseksi.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 20 kappale
(20)  Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenten, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, ja sellaisten EFTAn jäsenten, jotka eivät ole ETAn jäseniä, sekä muiden Euroopan maiden olisi voitava osallistua ohjelmaan tietyin edellytyksin. Myös liittyvien maiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, olisi voitava osallistua ohjelmaan.
(20)  Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenten, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, ja sellaisten EFTAn jäsenten, jotka eivät ole ETAn jäseniä, sekä muiden Euroopan maiden olisi voitava osallistua ohjelmaan tietyin edellytyksin tiettyjen erityistavoitteiden toteuttamisen osalta; näitä erityistavoitteita ovat sukupuolten tasa-arvon ja oikeuksien sekä kansalaisten unionin demokraattiseen toimintaan osallistumisen edistäminen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä väkivallan torjunta. Myös liittyvien maiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden, joita varten on laadittu liittymistä valmisteleva strategia, olisi voitava osallistua ohjelmaan.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 kappale
(21)  Jotta voidaan taata varojen tehokas jakaminen unionin yleisestä talousarviosta, on tarpeen varmistaa, että kaikki toteutetut toimet saavat aikaan Euroopan tason lisäarvoa ja täydentävät jäsenvaltioiden toimia, ja olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen, täydentävyyteen ja yhteisvaikutukseen sellaisten asiaan liittyvien toiminta-alojen rahoitusohjelmien kanssa, joilla on tiiviit yhteydet toisiinsa, erityisesti oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahaston puitteissa, eli oikeusalan ohjelman sekä Luova Eurooppa -ohjelman ja Erasmus+ -ohjelman kanssa, jotta voidaan hyödyntää kulttuurialan ristikkäisvaikutusten potentiaalia kulttuurin, median, taiteiden, koulutuksen ja luovan toiminnan aloilla. On saatava aikaan yhteisvaikutuksia muiden EU:n rahoitusohjelmien kanssa etenkin aloilla, jotka liittyvät työllisyyteen, sisämarkkinoihin, yrityksiin, nuorisoon, terveyteen, kansalaisuuteen, oikeusalaan, maahanmuuttoon, turvallisuuteen, tutkimukseen, innovointiin, teknologiaan, teollisuuteen, koheesioon, matkailuun, ulkosuhteisiin, kauppaan ja kehitysyhteistyöhön.
(21)  Jotta voidaan taata varojen tehokas jakaminen unionin yleisestä talousarviosta, on tarpeen varmistaa, että kaikki toteutetut toimet saavat aikaan Euroopan tason lisäarvoa myös paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja että niillä pyritään edistämään SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja arvoja ja suojaamaan niitä. Komission olisi pyrittävä takaamaan johdonmukaisuus, yhteisvaikutukset ja täydentävyys jäsenvaltioiden toimien kanssa ja muiden sellaisten asiaan liittyvien toiminta-alojen rahoitusohjelmien kanssa, joilla on tiiviit yhteydet oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen rahastoon, myös Luova Eurooppa -ohjelman ja Erasmus+ -ohjelman kanssa sekä muiden asiaan liittyvien unionin toimintapolitiikkojen kanssa.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)
(21 a)  SEUT-sopimuksen 9 artiklan mukaisesti olisi edistettävä työllisyyden korkeaa tasoa, riittävää sosiaaliturvaa sekä sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa. Sen vuoksi tämän ohjelman toimissa olisi edistettävä yhteisvaikutuksia köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja työmarkkinoilta syrjäytymisen torjunnan, tasa-arvon edistämisen ja syrjinnän kaikkien muotojen torjumisen välillä. Ohjelma olisikin pantava täytäntöön siten, että varmistetaan mahdollisimman runsas yhteisvaikutus ja täydentävyys sekä ohjelman eri lohkojen kesken että Euroopan sosiaalirahasto plussan kanssa. Lisäksi olisi varmistettava yhteisvaikutukset sekä Erasmus-ohjelman että Euroopan sosiaalirahasto plussan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että nämä rahastot edistävät yhdessä laadukkaan koulutuksen tarjoamista ja takaavat yhtäläiset mahdollisuudet kaikille.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a)  On tärkeää varmistaa, että ohjelman varainhoito on moitteetonta ja että ohjelma toteutetaan mahdollisimman tehokkaasti ja käyttäjäystävällisesti, samalla kun taataan oikeusvarmuus ja se, että ohjelma on kaikkien osallistujien ulottuvilla.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 b kappale (uusi)
(22 b)  Täytäntöönpanon ja varainkäytön laadun parantamisen olisi oltava ohjaavana periaatteena pyrittäessä saavuttamaan ohjelmalle asetetut tavoitteet, samalla kun varmistetaan varojen optimaalinen käyttö.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)  Tähän ohjelmaan sovelletaan asetusta (EU, Euratom) N:o [the new FR], jäljempänä ’varainhoitoasetus’. Siinä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin talousarvion toteuttamista, mukaan lukien avustuksia, palkintoja, hankintoja, välillistä toteutusta, rahoitusvälineitä ja talousarviotakuita koskevat säännöt.
(23)  Tähän ohjelmaan sovelletaan asetusta (EU, Euratom) N:o [the new FR], jäljempänä ’varainhoitoasetus’. Siinä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat unionin talousarvion toteuttamista, mukaan lukien avustuksia, palkintoja, hankintoja, välillistä toteutusta, rahoitusvälineitä ja talousarviotakuita koskevat säännöt, ja siinä edellytetään täydellistä avoimuutta resurssien käytön suhteen, moitteetonta varainhoitoa ja resurssien harkittua käyttöä. Erityisesti säännöt, jotka koskevat paikallisten, alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, myös paikallisten ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, mahdollisuutta saada rahoitusta monivuotisten toiminta-avustusten, porrastettujen avustusten (kolmansille osapuolille myönnettävä rahoitustuki) sekä nopean ja joustavan avustusmenettelyn varmistavien säännösten, kuten kaksivaiheisen hakemusmenettelyn ja käyttäjäystävällisten sovellusten ja ilmoitusmenettelyjen kautta, olisi saatettava käyttövalmiiksi, ja niitä olisi lujitettava edelleen osana ohjelman täytäntöönpanoa.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 24 kappale
(24)  Tämän asetuksen mukaisen rahoituksen muodot ja toteuttamismenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten hyvin niillä saavutetaan toimien erityistavoitteet ja saavutetaan tuloksia, kun otetaan huomioon erityisesti tarkastusten kustannukset, hallinnollinen rasitus ja oletettu noudattamatta jättämisen riski. Tässä olisi harkittava kertakorvausten, kiinteiden määrien ja yksikkökustannusten käyttämistä sekä varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rahoituksen, joka ei perustu toimien kustannuksiin, käyttämistä. Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/201320, neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2988/9521, neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/9622 ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/193923 mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen, korjaaminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi erityisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla tehdä tutkimuksia, joihin sisältyvät myös paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla tutkia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niiden perusteella syytteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/137124 mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, Euroopan syyttäjänvirastolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.
(24)  Tämän asetuksen mukaisen rahoituksen muodot ja toteuttamismenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten hyvin niillä saavutetaan toimien erityistavoitteet ja saavutetaan tuloksia, kun otetaan huomioon erityisesti tarkastusten kustannukset, hallinnollinen rasitus, sidosryhmien ja kohteena olevien avustuksensaajien koko ja valmiudet ja oletettu noudattamatta jättämisen riski. Tässä olisi harkittava kertakorvausten, kiinteiden määrien, yksikkökustannusten ja porrastettujen avustusten käyttämistä, otettava huomioon yhteisrahoituksen perusteet, joissa huomioidaan vapaaehtoistyö, sekä harkittava varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun rahoituksen, joka ei perustu toimien kustannuksiin, käyttämistä. Yhteisrahoitusvaatimukset olisi hyväksyttävä luontoissuorituksena, ja vaatimuksista voidaan luopua, jos täydentävä rahoitus on rajoitettua. Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/201320, neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2988/9521, neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/9622 ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/193923 mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen, korjaaminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määrääminen. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi erityisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 nojalla tehdä tutkimuksia, joihin sisältyvät myös paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) voi asetuksen (EU) 2017/1939 nojalla tutkia petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja, sekä nostaa niiden perusteella syytteitä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/137124 mukaisesti. Varainhoitoasetuksen mukaan unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, Euroopan syyttäjänvirastolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.
__________________
__________________
20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
20 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
21 Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EUVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
21 Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EUVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
22 Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EUVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
22 Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EUVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
23 Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
23 Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
24 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).
24 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 25 kappale
(25)  Kolmannet maat, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, voivat osallistua unionin ohjelmiin ETA-sopimukseen perustuvan yhteistyön puitteissa; ETA-sopimuksessa määrätään ohjelmien toteuttamisesta kyseisen sopimuksen mukaisesti tehtävällä päätöksellä. Myös kolmannet maat voivat osallistua muiden säädösten nojalla. Tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittavien valtuuksien myöntämisestä toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti.
(25)  Kolmannet maat, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, voivat osallistua unionin ohjelmiin tiettyjen erityistavoitteiden, eli sukupuolten tasa-arvon, oikeuksien sekä kansalaisten unionin demokraattiseen toimintaan osallistumisen edistämisen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä väkivallan torjunnan, toteuttamisen osalta ETA-sopimukseen perustuvan yhteistyön puitteissa; ETA-sopimuksessa määrätään ohjelmien toteuttamisesta kyseisen sopimuksen mukaisesti tehtävällä päätöksellä. Myös kolmannet maat voivat osallistua muiden säädösten nojalla. Tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittavien valtuuksien myöntämisestä toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, jotta ne voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a)  Ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojelusta siinä tapauksessa, että jäsenvaltioissa ilmenee oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen liittyviä yleisiä puutteita, pyritään antamaan unionille välineet suojella paremmin talousarviotaan, jos oikeusvaltioperiaatteen heikkoudet haittaavat tai uhkaavat haitata moitteetonta varainhoitoa tai unionin taloudellisia etuja. Sen olisi täydennettävä perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaa, jonka tehtävä on erilainen, nimittäin rahoittaa perusoikeuksien ja eurooppalaisten arvojen mukaisia toimintapolitiikkoja, joiden keskiössä on ihmisten elämä ja osallistuminen.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Merentakaisiin maihin ja merentakaisille alueille (MMA:t) sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat [: neuvoston päätöksen 2013/755/EU25 94 artiklan] nojalla saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden sekä sellaisten mahdollisten järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan siihen jäsenvaltioon, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa.
(27)  Merentakaisiin maihin ja merentakaisille alueille (MMA:t) sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat [Viittaus päivitettävä tarvittaessa merentakaisia maita ja alueita koskevan uuden päätöksen mukaisesti: neuvoston päätöksen 2013/755/EU25 94 artiklan] nojalla saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden sekä sellaisten mahdollisten järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan siihen jäsenvaltioon, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa. MMA:iden etäisyydestä johtuvat rajoitteet olisi otettava huomioon ohjelmaa toteutettaessa, ja niiden todellista osallistumista ohjelmaan olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti.
__________________
__________________
25 Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).
25 Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 28 kappale
(28)  Tässä ohjelmassa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjumisen merkitys Pariisin sopimuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyvien unionin sitoumusten mukaisesti, ja sillä edistetään ilmastotoimien valtavirtaistamista ja sen yleisen tavoitteen saavuttamista, että EU:n talousarviomenoista 25 prosentilla tuetaan ilmastotavoitteita. Ohjelman valmistelun ja toteuttamisen aikana yksilöidään asiaankuuluvia toimia, ja niitä arvioidaan uudelleen väliarvioinnin yhteydessä.
(28)  Tässä ohjelmassa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjumisen merkitys Pariisin sopimuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyvien unionin sitoumusten mukaisesti, ja sillä edistetään ilmastotoimien valtavirtaistamista ja sen yleisen tavoitteen saavuttamista, että EU:n talousarviomenoista 25 prosentilla tuetaan ilmastotavoitteita vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen aikana, ja sitä, että vuotuinen 30 prosentin tavoite saavutetaan mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2027. Ohjelman valmistelun ja toteuttamisen aikana yksilöidään asiaankuuluvia toimia, ja niitä arvioidaan uudelleen väliarvioinnin yhteydessä.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)  Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 ja 23 kohdan nojalla tätä ohjelmaa on arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Näihin vaatimuksiin voidaan tarvittaessa sisällyttää mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella kerätään näyttöä ohjelman käytännön vaikutuksista.
(29)  Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 22 ja 23 kohdan nojalla tätä ohjelmaa on arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen kuitenkin ylisääntelyä ja varsinkin jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Tässä yhteydessä hakijoiksi ja avustuksensaajiksi, joilla ei kenties ole riittävää määrää resursseja ja henkilöstöä seuranta- ja raportointivaatimusten täyttämiseksi, voitaisiin esimerkiksi katsoa muun muassa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, paikalliset viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet. Näihin vaatimuksiin voidaan tarvittaessa sisällyttää mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella kerätään näyttöä ohjelman käytännön vaikutuksista.
Amendment 43
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskeva 14 ja 16 artiklassa ja liitteessä II tarkoitettuja indikaattoreita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
(30)  Jotta voidaan täydentää tätä asetusta ohjelman toteuttamiseksi ja ohjelman edistymisen ja tavoitteiden saavuttamisen tehokkaan arvioinnin varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat 13 artiklassa tarkoitettuja työohjelmia sekä 14 ja 16 artiklassa ja liitteessä II tarkoitettuja indikaattoreita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/201126 mukaisesti,
Poistetaan.
__________________
26 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta
Tällä asetuksella perustetaan perusoikeuksien ja arvojen ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.
Tällä asetuksella perustetaan kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 2 kohta
Siinä vahvistetaan ohjelman tavoitteet, talousarvio vuosiksi 2021–2027, unionin rahoituksen muodot ja rahoitusta koskevat säännöt.
Siinä vahvistetaan ohjelman tavoitteet ja soveltamisala, talousarvio vuosiksi 2021–2027, unionin rahoituksen muodot ja rahoitusta koskevat ehdot.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelman tavoitteena on suojella ja edistää EU:n perussopimuksissa vahvistettuja perusoikeuksia ja arvoja, muun muassa tukemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita avoimen, demokraattisen ja osallisuutta edistävän yhteiskunnan säilyttämiseksi.
1.  Ohjelman tavoitteena on suojella ja edistää perussopimuksissa vahvistettuja perusoikeuksia ja arvoja, kuten SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia, erityisesti tukemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja parantamalla niiden valmiuksia paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, erityisesti ruohonjuuritasolla, ja kannustamalla kansalaisvaikuttamiseen ja demokraattiseen toimintaan osallistumiseen avoimen, oikeuksiin perustuvan, demokraattisen, tasa-arvoisen ja osallisuutta edistävän yhteiskunnan säilyttämiseksi ja kehittämiseksi edelleen.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – -a alakohta (uusi)
-a)  suojellaan ja edistetään demokratiaa ja oikeusvaltiota paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla (unionin arvoja koskeva lohko),
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  edistetään tasa-arvoa ja perusoikeuksia (tasa-arvon ja perusoikeuksien lohko),
a)  edistetään tasa-arvoa, myös sukupuolten tasa-arvoa, perusoikeuksia ja syrjimättömyyttä sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista (tasa-arvon, perusoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon lohko),
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  edistetään kansalaisten sitoutumista ja osallistumista demokraattiseen toimintaan unionissa (kansalaisten sitoutumista ja osallistumista koskeva lohko),
b)  lisätään kansalaisten, erityisesti nuorten, tietoisuutta unionin merkityksestä toimilla, joilla pyritään säilyttämään sen perustamiseen johtaneiden historiallisten tapahtumien muistiperintö, ja edistetään demokratiaa, sananvapautta, moniarvoisuutta, kansalaisvaikuttamista sekä kansalaistapaamisia ja kansalaisten aktiivista osallistumista demokraattiseen toimintaan unionissa (aktiivista kansalaisuutta koskeva lohko),
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  torjutaan väkivaltaa (Daphne-lohko).
c)  torjutaan väkivaltaa, myös sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa (Daphne-lohko).
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
2 aartikla (uusi)
2 a  artikla
Unionin arvojen lohko
Edellä 2 artiklan 1 kohdassa esitetyn yleistavoitteen ja 2 artiklan 2 kohdan -a alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
a)   suojellaan ja edistetään demokratiaa ja oikeusvaltiota, myös tukemalla sellaisia kansalaisyhteiskunnan toimia, jotka edistävät oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja riippumattomien tuomioistuinten takaamaa tehokasta oikeussuojaa, myös perusoikeuksia; tuetaan riippumattomia ihmisoikeuksien puolustajia ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamista valvovia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, väärinkäytösten paljastien suojelua sekä yhteistä avoimuuden kulttuuria, hyvää hallintoa ja korruption torjuntaa edistäviä aloitteita;
b)   edistetään demokraattisemman unionin rakentamista sekä suojellaan perussopimuksissa vahvistettuja oikeuksia ja arvoja ja lisätään niitä koskevaa tietoisuutta tarjoamalla rahoitustukea näitä oikeuksia ja arvoja paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla vaaliville riippumattomille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille luoden siten ympäristön, joka mahdollistaa demokraattisen vuoropuhelun ja sananvapauden, rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, tiedotusvälineiden vapauden sekä tiedotusvälineiden monimuotoisuuden ja akateemisen vapauden lujittamisen.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – otsikko
Tasa-arvo ja perusoikeudet -lohko
Tasa-arvo, perusoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo -lohko
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Edellä 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
Edellä 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yleistavoitteen ja 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  ehkäistään ja torjutaan eriarvoisuutta ja syrjintää, joka perustuu sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen, ja tuetaan laaja-alaista politiikkaa, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä ja niiden valtavirtaistamista, sekä politiikkaa, jolla torjutaan rasismia ja kaikenlaista suvaitsemattomuutta;
a)  edistetään tasa-arvoa ja ehkäistään ja torjutaan eriarvoisuutta ja syrjintää, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, yhteiskunnalliseen tai etniseen alkuperään, ihonväriin, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntymään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muihin perusteisiin, ja tuetaan laaja-alaista politiikkaa, jolla edistetään tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä ja niiden valtavirtaistamista, sekä politiikkaa, jolla torjutaan rasismia ja kaikenlaista suvaitsemattomuutta sekä verkossa että sen ulkopuolella;
Tarkistus 56
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)  tuetaan laaja-alaista politiikkaa ja ohjelmia, joilla edistetään naisten oikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista;
Tarkistus 57
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – otsikko
Kansalaisten sitoutuminen ja osallistuminen -lohko
Aktiivinen kansalaisuus -lohko
Tarkistus 58
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Edellä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
Edellä 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa pyritään seuraaviin tavoitteisiin:
Tarkistus 59
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  lisätään kansalaisten ymmärtämystä unionista, sen historiasta, kulttuuriperinnöstä ja monimuotoisuudesta;
a)  tuetaan kansalaisten esittämiä hankkeita, joissa keskitytään erityisesti nuoriin ja joiden tavoitteena on kannustaa ihmisiä muistamaan unionin perustamista edeltävät tapahtumat, jotka muodostavat sen muistiperinnön ytimen, sekä oppimaan enemmän yhteisestä historiastaan, kulttuuristaan ja arvoistaan ja tutustumaan yhteiseen kulttuuriperintöönsä sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden rikkauteen, jotka muodostavat perustan yhteiselle tulevaisuudelle; edistetään kansalaisten ymmärtämystä unionista, sen alkuperästä, olemassaolon oikeutuksesta ja saavutuksista ja lisätään heidän tietoisuuttaan sen nykyisistä ja tulevista haasteista sekä sellaisen keskinäisen ymmärtämyksen ja suvaitsevaisuuden merkityksestä, jotka ovat koko Euroopan yhdentymishankkeen ytimessä;
Tarkistus 60
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)
a a)   edistetään ja tuetaan hyvien käytäntöjen vaihtoa unionin kansalaisuutta koskevan virallisen ja epävirallisen koulutuksen alalla;
Tarkistus 61
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  edistetään eri maista tulevien kansalaisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä; edistetään kansalaisten kansalaisvaikuttamista ja demokraattista osallistumista, minkä ansiosta kansalaiset ja heitä edustavat järjestöt saavat näkemyksensä esiin ja voivat vaihtaa näkemyksiään julkisesti kaikilla unionin toiminta-aloilla.
b)  edistetään julkista vuoropuhelua ystävyyskaupunkitoiminnan, kansalaistapaamisten, erityisesti nuorten tapaamisten, avulla ja eri maiden kuntien, paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisen yhteistyön avulla, jotta ne saisivat suoraa käytännön kokemusta kulttuurisen monimuotoisuuden ja -perinnön rikkaudesta unionissa ja jotta lisättäisiin kansalaisten sitoutumista yhteiskuntaan.
Tarkistus 62
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  kannustetaan ja edistetään kansalaisten osallistumista demokraattiseen toimintaan unionissa paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; annetaan kansalaisille ja yhdistyksille mahdollisuus edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja käydä asianmukaista julkista keskustelua unionin toiminnan kaikista osa-alueista ja muokata näin unionin poliittista asialistaa; tuetaan sekä kansalaisyhdistysten että oikeushenkilöiden verkostojen muodossa toteutettavia yhteisiä aloitteita, joilla pannaan tehokkaammin täytäntöön edellisissä kohdissa asetettuja tavoitteita.
Tarkistus 63
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Edellä 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
Edellä 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun yleistavoitteen ja 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa esitetyn erityistavoitteen mukaisesti ohjelmassa keskitytään seuraaviin:
Tarkistus 64
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)
-a)  ehkäistään ja torjutaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja edistetään naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) täysimääräistä täytäntöönpanoa kaikilla tasoilla; ja
Tarkistus 65
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  ehkäistään ja torjutaan kaikenlaista väkivaltaa, joka kohdistuu lapsiin, nuoriin ja naisiin, sekä väkivaltaa, joka kohdistuu muihin riskiryhmiin;
a)  ehkäistään ja torjutaan kaikenlaista väkivaltaa, joka kohdistuu lapsiin ja nuoriin, sekä väkivaltaa, joka kohdistuu muihin riskiryhmiin, kuten hlbtiq-ihmisiin, vammaisiin henkilöihin, vähemmistöihin, ikäihmisiin sekä muuttajiin ja pakolaisiin;
Tarkistus 66
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta – b alakohta
b)  tuetaan ja suojellaan tällaisen väkivallan uhreja.
b)  tuetaan ja suojellaan tällaisen väkivallan uhreja, myös tukemalla sellaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintaa, jotka helpottavat oikeussuojan ja uhrien tukipalvelujen saatavuutta ja poliisille ilmoittamista kaikkien tällaisen väkivallan uhrien kannalta, ja tuetaan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja ja varmistetaan heille samantasoinen suojelu kaikkialla unionissa.
Tarkistus 67
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat [641 705 000] euroa käypinä hintoina.
1.  Ohjelman toteuttamiseen varatut rahoituspuitteet vuosiksi 2021–2027 ovat [1 627 000 000] euroa vuoden 2018 hintoina [1 834 000 000 euroa käypinä hintoina].
Tarkistus 68
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – -a alakohta (uusi)
-a)  [754 062 000 euroa vuoden 2018 hintoina] [850 000 000 euroa käypinä hintoina] (eli 46,34 prosenttia kokonaismäärärahoista) 2 artiklan 2 kohdan -a alakohdassa tarkoitettuihin erityistavoitteisiin;
Tarkistus 69
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  [408 705 000] euroa 2 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuihin erityistavoitteisiin;
a)  [429 372 000 euroa vuoden 2018 hintoina] [484 000 000 euroa] (eli 26,39 prosenttia kokonaismäärärahoista) 2 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuihin erityistavoitteisiin;
Tarkistus 70
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  [233 000 000] euroa 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen.
b)  [443 566 000 euroa vuoden 2018 hintoina] [500 000 000 euroa] (eli 27,26 prosenttia kokonaismäärärahoista) 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin erityistavoitteisiin.
Tarkistus 71
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komissio osoittaa vähintään 50 prosenttia tämän kohdan ensimmäisen alakohdan -a ja a alakohdassa tarkoitetuista määristä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tukemiseen, ja tästä vähintään 65 prosenttia osoitetaan paikallisille ja alueellisille kansalaisyhteiskunnan organisaatioille.
Komissio saa poiketa liitteessä I olevassa ‑a alakohdassa vahvistetuista kokonaismäärärahoista lasketuista prosenttiosuuksista enintään viidellä prosenttiyksiköllä. Jos tämän rajan ylittäminen osoittautuu tarpeelliseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 16 artiklan mukaisesti liitteessä I olevan -a alakohdan muuttamiseksi ohjelman kokonaismäärärahoista laskettujen prosenttiosuuksien muuttamiseksi yli viidellä mutta enintään kymmenellä prosenttiyksiköllä.
Tarkistus 72
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 5 kohta
5.  Jäsenvaltioille yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin puitteissa myönnettyjä varoja voidaan niiden pyynnöstä siirtää ohjelman käyttöön. Komissio käyttää kyseisiä varoja joko suoraan varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tai välillisesti 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kyseisiä varoja on mahdollisuuksien mukaan käytettävä asianomaisen jäsenvaltion hyväksi.
5.  Jäsenvaltioille yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin puitteissa myönnettyjä varoja voidaan niiden tai komission pyynnöstä siirtää ohjelman käyttöön. Komissio käyttää kyseisiä varoja suoraan varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti. Kyseisiä varoja on mahdollisuuksien mukaan käytettävä jäsenvaltion hyväksi.
Tarkistus 73
Ehdotus asetukseksi
6 aartikla (uusi)
6 a  artikla
Arvojen tukimekanismi
1.   Poikkeustapauksissa, jos SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen unionin arvojen noudattaminen on heikentynyt vakavasti ja nopeasti ja on vaara, että kyseisiä arvoja ei suojella ja edistetä riittävästi, komissio voi käynnistää nopeutettuna menettelynä ehdotuspyynnön kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden avustushakemuksia varten, jotta voidaan helpottaa, tukea ja lisätä demokraattista vuoropuhelua kyseisessä jäsenvaltiossa ja puuttua SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen arvojen puutteellista noudattamista koskevaan ongelmaan.
2.   Komissio varaa enintään 5 prosenttia 6 artiklan 2 kohdan -a alakohdassa tarkoitetuista määristä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun arvojen tukimekanismiin. Kunkin varainhoitovuoden lopussa komissio siirtää tämän mekanismin mahdolliset sitomattomat määrärahat ohjelman tavoitteiden piiriin kuuluviin muihin toimiin.
3.   Siirretään komissiolle valta antaa 16 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvojen tukimekanismin käynnistämistä. Mekanismin aktivoimisen on perustuttava kaikkien jäsenvaltioiden demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilanteen kattavaan, säännölliseen ja näyttöön perustuvaan seurantaan ja arviointiin.
Tarkistus 74
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelman toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia varainhoitoasetuksen mukaisesti tai välillistä hallinnointia varainhoitoasetuksen 61 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa.
1.  Ohjelman toteutuksessa käytetään suoraa hallinnointia varainhoitoasetuksen mukaisesti tai välillistä hallinnointia varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa.
Tarkistus 75
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta
2.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta missä tahansa varainhoitoasetuksessa vahvistetussa muodossa.
2.  Ohjelmasta voidaan myöntää rahoitusta missä tahansa varainhoitoasetuksessa vahvistetussa muodossa, pääasiassa toimikohtaisina avustuksina sekä vuotuisina ja monivuotisina toiminta-avustuksina. Rahoitus on toteutettava siten, että varmistetaan moitteeton varainhoito, julkisten varojen harkittu käyttö, ohjelman toimijoille ja avustuksensaajille aiheutuva vähäisempi hallinnollinen rasite sekä ohjelman varojen saatavuus mahdollisille avustuksensaajille. Kertakorvauksia, kiinteitä määriä ja porrastettuja avustuksia (kolmansille osapuolille myönnettävä rahoitustuki) voidaan käyttää. Yhteisrahoitus hyväksytään luontoismuotoisena, ja siitä voidaan luopua, jos lisärahoitus on rajoitettua.
Tarkistus 76
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta
Tämän asetuksen nojalla voidaan myöntää rahoitusta toimiin, jotka edistävät jonkin 2 artiklassa määritellyn erityistavoitteen saavuttamista. Rahoitusta voidaan myöntää erityisesti liitteessä I lueteltuihin toimintoihin.
1.   Tämän asetuksen nojalla voidaan myöntää rahoitusta toimiin, jotka edistävät jonkin 2 artiklassa määritellyn yleis- tai erityistavoitteen saavuttamista. Rahoitusta voidaan myöntää erityisesti 9 a artiklassa lueteltuihin toimintoihin.
Tarkistus 77
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 2 kohta (uusi)
2.   Komissio perustaa SEU 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansalaisvuoropuhelun ryhmän, jonka tarkoituksena on varmistaa, että ohjelman avustuksensaajien ja muiden sidosryhmien välillä käydään säännöllistä ja avointa vuoropuhelua, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja hyviä käytäntöjä ja keskustella ohjelman kattamiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvästä politiikan kehityksestä.
Tarkistus 78
Ehdotus asetukseksi
9 aartikla (uusi)
9 a  artikla
Avustuskelpoiset toimet
Ohjelman 2 artiklassa säädettyihin yleis- ja erityistavoitteisiin pyritään erityisesti, mutta ei pelkästään, tukemalla seuraavia toimia:
a)   lisätään tietoisuutta, edistetään julkista koulutusta, tehdään tunnetuksi ja levitetään tietoa, jotta parannetaan tietämystä ohjelman kattamiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvästä toimintapolitiikasta, periaatteista ja oikeuksista;
b)   edistetään vastavuoroista oppimista vaihtamalla hyviä toimintatapoja sidosryhmien parissa, jotta parannetaan tietämystä ja keskinäistä ymmärtämystä sekä lisätään kansalaisvaikuttamista ja osallistumista demokraattiseen toimintaan;
c)   toteutetaan analyysi-, seuranta-, raportointi- ja edistämistoimia, joilla parannetaan ymmärtämystä ohjelman kattamien alojen tilanteesta jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla ja parannetaan EU:n lainsäädännön, politiikan ja unionin yhteisten arvojen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; tällaisia toimia ovat muun muassa tiedon ja tilastojen kerääminen; kehitetään yhteisiä menetelmiä ja tarvittaessa indikaattoreita tai vertailuarvoja; tehdään tutkimuksia, selvityksiä, analyysejä ja kyselytutkimuksia, suoritetaan arviointeja, tehdään vaikutusarviointeja, laaditaan ja julkaistaan oppaita, raportteja ja koulutusmateriaalia;
d)   koulutetaan sidosryhmiä, jotta parannetaan niiden tietämystä ohjelman kattamalla alalla sovellettavasta toimintapolitiikasta ja oikeuksista, ja parannetaan sidosryhmien riippumattomuutta ja niiden valmiuksia, jotta ne voivat edistää ohjelman kattamalla alalla sovellettavia toimintapolitiikkoja ja oikeuksia, myös strategisten oikeudenkäyntien avulla;
e)   lisätään kansalaisten tietoisuutta ja ymmärtämystä henkilötietojen suojeluun, yksityisyyteen ja digitaaliseen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä, säännöistä, takeista ja oikeuksista;
f)   lujitetaan kansalaisten tietoisuutta eurooppalaisista ydinarvoista ja sitoutumisesta oikeuteen, tasa-arvoon, oikeusvaltioon ja demokratiaan sekä tietoisuutta unionin kansalaisuudesta johtuvista kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, kuten oikeudesta matkustaa, työskennellä, opiskella ja asua toisessa jäsenvaltiossa, tiedotuskampanjoiden, keskinäisen ymmärtämyksen edistämisen, kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja unionissa vallitsevan moninaisuuden kunnioituksen avulla;
g)   lisätään kansalaisten, erityisesti nuorten, tietämystä Euroopan kulttuurista, kulttuuriperinnöstä, identiteetistä, historiasta ja muistiperinnöstä ja vahvistetaan unioniin kuulumisen tunnetta erityisesti aloitteilla, joiden avulla pohditaan Euroopan nykyhistorian totalitaaristen järjestelmien syitä ja muistetaan niiden rikosten ja vääryyksien uhreja, ja toimilla, jotka koskevat Euroopan lähihistorian muita merkittäviä hetkiä;
h)   tuodaan yhteen eri kansallisuuksia ja kulttuureja edustavia kansalaisia antamalla heille mahdollisuus osallistua ystävyyskaupunkitoimintaan sekä pienimuotoisiin hankkeisiin ja kansalaisyhteiskunnan hankkeisiin, millä luodaan edellytykset vahvemmalle alhaalta ylöspäin suuntautuvalle lähestymistavalle;
i)   kannustetaan ja helpotetaan, kiinnittäen erityistä huomiota syrjäytyneisiin yhteiskuntaryhmiin, aktiivista ja osallisuutta edistävää osallistumista demokraattisemman unionin rakentamiseen sekä lisätään tietoisuutta oikeuksista ja arvoista ja edistetään ja suojellaan niitä tukemalla ohjelman kattamilla aloilla toimivia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita kaikilla tasoilla sekä kehitetään eurooppalaisten verkostojen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksia, jotta ne voivat edistää unionin lainsäädännön, poliittisten tavoitteiden, arvojen ja strategioiden kehittämistä ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämistä ja täytäntöönpanon seurantaa;
j)   rahoitetaan asetuksen [(EU) N:o 211/2011] täytäntöönpanoon tarvittavaa teknistä ja organisatorista tukea, millä tuetaan kansalaisten oikeutta panna vireille ja tukea eurooppalaisia kansalaisaloitteita;
k)   lisätään tietoa ohjelmasta ja levitetään sen tuloksia ja parannetaan tulosten siirrettävyyttä sekä pyritään saavuttamaan useampia kansalaisia ja kansalaisyhteiskunta, myös perustamalla ja tukemalla riippumattomia ohjelman yhteyspisteitä;
l)  vahvistetaan ihmisoikeuksien puolustajien ja oikeusvaltion tilannetta seuraavien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden valmiuksia ja riippumattomuutta ja tuetaan paikallista, alueellista, kansallista ja kansainvälistä toimintaa;
m)   tuetaan väärinkäytösten paljastajien suojelua, mukaan lukien aloitteet ja toimenpiteet, joilla luodaan turvallisia ilmoituskanavia organisaatioiden sisällä ja viranomaisille tai muille asianmukaisille tahoille ilmoittamista varten, sekä toimenpiteet, joilla suojellaan väärinkäytösten paljastajia irtisanomiselta, siirtämiseltä muihin tehtäviin ja muilta kostotoimilta, muun muassa kouluttamalla asianomaisia viranomaisia ja sidosryhmiä;
n)   tuetaan aloitteita ja toimenpiteitä, joilla edistetään ja suojellaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta ja rakennetaan valmiuksia uusmedian ja vihapuheen ja kohdennettujen valheellisten tietojen kaltaisten uusien haasteiden kohtaamiseksi tietoisuuden lisäämisen, koulutuksen, tutkimusten ja seurannan avulla;
o)   tuetaan julkishallinnon ja viranomaisten koskemattomuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta edistäviä ja valvovia sekä korruptiota torjuvia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita;
p)   tuetaan väkivallan uhreja ja vaarassa olevia henkilöitä auttavia, majoittavia ja suojelevia järjestöjä, myös naisten turvakoteja.
Tarkistus 79
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta
1.  Avustusten myöntämiseen ohjelmasta ja niiden hallinnointiin sovelletaan varainhoitoasetuksen VIII osaston säännöksiä.
1.  Avustusten myöntämiseen ohjelmasta ja niiden hallinnointiin sovelletaan varainhoitoasetuksen VIII osaston säännöksiä, ja avustukset voivat olla toimikohtaisia avustuksia, monivuotisia toiminta-avustuksia ja porrastettuja avustuksia.
Tarkistus 80
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 2 kohta
2.  Arviointikomitea voi koostua ulkopuolisista asiantuntijoista.
2.  Arviointikomitea voi koostua ulkopuolisista asiantuntijoista. Arviointikomitean kokoonpanossa on varmistettava tasapainoinen sukupuolijakauma.
Tarkistus 81
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 1 kohta
1.  Toimi, joka on saanut rahoitusta ohjelmasta, voi saada rahoitusta myös muusta unionin ohjelmasta, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoidut rahastot mukaan lukien, edellyttäen, että rahoitusosuudet eivät kata samoja kuluja. [Kumulatiivisen rahoituksen määrä ei saa olla suurempi kuin toimen tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä, ja unionin eri ohjelmista myönnetty tuki voidaan laskea määräsuhteessa].
1.  Toimi, joka on saanut rahoitusta ohjelmasta, voi saada rahoitusta myös muusta unionin ohjelmasta, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoidut rahastot mukaan lukien, edellyttäen, että rahoitusosuudet eivät kata samoja kuluja ja että päällekkäinen rahoitus vältetään osoittamalla selvästi kunkin menoluokan rahoituslähteet moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti. [Kumulatiivisen rahoituksen määrä ei saa olla suurempi kuin toimen tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä, ja unionin eri ohjelmista myönnetty tuki voidaan laskea määräsuhteessa].
Tarkistus 82
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – a alakohta – 1 luetelmakohta
–  jäsenvaltio tai siihen sidoksissa oleva merentakainen maa tai alue;
–  jäsenvaltio tai jäsenvaltioon sidoksissa oleva merentakainen maa tai alue;
Tarkistus 83
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – a alakohta – 2 luetelmakohta
–  ohjelmaan assosioitunut kolmas maa;
–  ohjelmaan tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti assosioitunut kolmas maa 2 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen erityistavoitteiden osalta;
Tarkistus 84
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  mikä tahansa unionin oikeuden mukaisesti perustettu oikeussubjekti tai mikä tahansa kansainvälinen järjestö.
b)  mikä tahansa unionin oikeuden mukaisesti perustettu voittoa tavoittelematon oikeussubjekti tai mikä tahansa kansainvälinen järjestö.
Tarkistus 85
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 3 kohta
3.  Euroopan tasa-arvoelinten verkostolle (EQUINET) voidaan myöntää ilman ehdotuspyyntöä toiminta-avustus sen pysyvään työohjelmaan liittyvien kulujen rahoittamista varten.
3.  Euroopan tasa-arvoelinten verkostolle (EQUINET) voidaan myöntää ilman ehdotuspyyntöä toiminta-avustus 6 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti sen pysyvään työohjelmaan liittyvien kulujen rahoittamista varten edellyttäen, että sen työohjelmasta on tehty sukupuolivaikutusten arviointi.
Tarkistus 86
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – otsikko
Työohjelma
Työohjelma ja monivuotiset painopisteet
Tarkistus 87
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 kohta
1.  Ohjelma toteutetaan varainhoitoasetuksen 110 artiklassa tarkoitetuilla työohjelmilla.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 88
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a.  Komissio soveltaa kumppanuusperiaatetta määrittäessään ohjelman painopisteitä ja tarjoaa sidosryhmille mahdollisuuden osallistua kattavasti ohjelman ja sen työohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin 15 a artiklan mukaisesti.
Tarkistus 89
Ehdotus asetukseksi
13 artikla – 2 kohta
2.  Komissio hyväksyy työohjelman täytäntöönpanosäädöksellä. Täytäntöönpanosäädös hyväksytään 19 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
2.  Siirretään komissiolle valta antaa 16 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta perustamalla asiaankuuluva työohjelma.
Tarkistus 90
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta
1.  Indikaattorit, joiden avulla raportoidaan ohjelman edistymisestä 2 artiklassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa, esitetään liitteessä II.
1.  Indikaattorit, joiden avulla raportoidaan ohjelman edistymisestä 2 artiklassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa kerätään tarvittaessa sukupuolen mukaan eriteltyinä. Luettelo indikaattoreista esitetään liitteessä II.
Tarkistus 91
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 3 kohta
3.  Tulosraportointijärjestelmällä on varmistettava, että ohjelman toteuttamisen ja tulosten seurannassa käytettävät tiedot kerätään tehokkaasti, tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti. Sitä varten unionin varojen saajille ja jäsenvaltioille on asetettava oikeasuhteiset raportointivaatimukset.
3.  Tulosraportointijärjestelmällä on varmistettava, että ohjelman toteuttamisen ja tulosten seurannassa käytettävät tiedot kerätään tehokkaasti, tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti. Sitä varten unionin varojen saajille ja jäsenvaltioille on asetettava oikeasuhteiset ja vähiten rasitetta aiheuttavat raportointivaatimukset. Raportointivaatimusten täyttämisen helpottamiseksi komissio tarjoaa käyttöön käyttäjäystävälliset raportointimuodot ja tarjoaa ohjaus- ja tukiohjelmia, jotka on suunnattu erityisesti kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, joilla ei välttämättä ole tarvittavaa tietotaitoa, resursseja tai henkilökuntaa raportointivaatimusten täyttämiseksi.
Tarkistus 92
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 kohta
1.  Arvioinnit on suoritettava oikea-aikaisesti, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa.
1.  Arvioinneissa on otettava huomioon sukupuolinäkökulma ja esitettävä sukupuolen mukaan eriteltyjä lukuja, niissä on oltava erillinen luku kustakin lohkosta, niissä on otettava huomioon ohjelmalla saavutettujen henkilöiden lukumäärä, heidän antamansa palaute ja ohjelman maantieteellinen kattavuus, ja ne on suoritettava oikea-aikaisesti, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa.
Tarkistus 93
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta
2.  Ohjelman väliarviointi on suoritettava heti kun ohjelman toteuttamisesta on saatavilla riittävästi tietoa, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä, kun ohjelman toteuttaminen on käynnistynyt. Väliarvioinnissa on otettava huomioon edeltävien ohjelmien (perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman) pitkän aikavälin vaikutuksia koskevien arviointien tulokset.
2.  Ohjelman väliarviointi on suoritettava heti kun ohjelman toteuttamisesta on saatavilla riittävästi tietoa, kuitenkin viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä, kun ohjelman toteuttaminen on käynnistynyt. Väliarvioinnissa on otettava huomioon edeltävien ohjelmien (perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelman) pitkän aikavälin vaikutuksia koskevien arviointien tulokset. Väliarviointiin on sisällyttävä sukupuolivaikutusten arviointi, jotta voidaan arvioida, missä määrin sukupuolten tasa-arvoon liittyvät ohjelman tavoitteet on saavutettu, varmistaa, ettei millään ohjelman osalla ole tahattomia kielteisiä vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon, ja määrittää suosituksia siitä, miten tulevia ehdotuspyyntöjä ja toiminta-avustuksia koskevia päätöksiä voidaan kehittää siten, että niillä edistetään aktiivisesti sukupuolten tasa-arvoon liittyviä näkökohtia.
Tarkistus 94
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 4 kohta
4.  Komissio toimittaa arviointien päätelmät ja omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle.
4.  Komissio toimittaa arviointien päätelmät ja omat huomautuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. Komissio julkaisee arvioinnit ja asettaa ne helposti saataville verkkosivustollaan.
Tarkistus 95
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 2 kohta
2.  Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2027 saakka 14 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
2.  Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2027 saakka 13 ja 14 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
Tarkistus 96
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 3 kohta
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 ja 14 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
Tarkistus 97
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 4 kohta
4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.
4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Kuultavan asiantuntijaryhmän kokoonpanossa on varmistettava tasapainoinen sukupuolijakauma. Valmistellessaan ja laatiessaan delegoituja säädöksiä komissio varmistaa, että kaikki asiakirjat, säädösesitykset mukaan lukien, jaetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle oikea-aikaisesti ja samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat sen tarpeelliseksi, ne voivat kumpikin lähettää asiantuntijoita komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä ja joihin jäsenvaltioiden asiantuntijat on kutsuttu. Tätä varten Euroopan parlamentille ja neuvostolle on toimitettava seuraavia kuukausia koskeva suunnitelma ja kutsut kaikkiin asiantuntijakokouksiin.
Tarkistus 98
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 5 kohta
5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti kansalaisilla ja muilla sidosryhmillä on neljä viikkoa aikaa ilmaista näkemyksensä delegoitua säädöstä koskevasta luonnoksesta. Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa on kuultava luonnokseen liittyen, jotta voidaan hyödyntää kansalaisjärjestöjen ja paikallisten ja alueellisten viranomaisten kokemuksia ohjelman toteutuksessa.
Tarkistus 99
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 6 kohta
6.  Edellä olevan 14 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
6.  Edellä olevan 13 tai 14 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 100
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 1 kohta
1.  Unionin rahoituksen saajien on ilmaistava rahoituksen alkuperä ja varmistettava unionin rahoituksen näkyvyys (erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi toimia ja niiden tuloksia) tarjoamalla johdonmukaista, olennaista ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa eri kohderyhmille, tiedotusvälineet ja suuri yleisö mukaan lukien.
1.  Unionin rahoituksen saajien on ilmaistava rahoituksen alkuperä ja varmistettava unionin rahoituksen näkyvyys (erityisesti kun ne tekevät tunnetuksi toimia ja niiden tuloksia) tarjoamalla myös vammaisille henkilöille käyttökelpoisessa muodossa olevaa johdonmukaista, olennaista ja oikeasuhteista kohdennettua tietoa eri kohderyhmille, tiedotusvälineet ja suuri yleisö sekä tarvittaessa tällä tavalla rahoitettujen toimien avustuksensaajat ja niiden osallistujat mukaan lukien, jotta voidaan osoittaa unionin tason lisäarvo ja tukea komission tiedonkeruuta talousarvion avoimuuden lisäämiseksi.
Tarkistus 101
Ehdotus asetukseksi
18 artikla – 2 kohta
2.  Komissio toteuttaa tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat ohjelmaa ja sen toimia ja tuloksia. Ohjelmalle osoitetuilla taloudellisilla resursseilla tuetaan myös unionin poliittisia painopisteitä koskevaa tiedottamista, sikäli kuin painopisteet liittyvät 2 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin.
2.  Komissio toteuttaa tiedotus- ja viestintätoimia, jotka koskevat ohjelmaa ja sen toimia ja tuloksia.
Tarkistus 102
Ehdotus asetukseksi
18 aartikla (uusi)
18 a  artikla
Ohjelman yhteyspisteet
Kussakin jäsenvaltiossa on oltava riippumaton ohjelman yhteyspiste, jossa työskentelevä henkilökunta on pätevää ja jonka tehtävänä on tarjota ohjelman sidosryhmille ja avustuksensaajille riippumatonta ohjausta, käytännön tietoa ja avustusta kaikissa ohjelmaan liittyvissä asioissa, myös sen hakumenettelyssä.
Tarkistus 103
Ehdotus asetukseksi
19 artikla
19 artikla
Poistetaan.
Komiteamenettely
1.  Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
3.  Komitea voi kokoontua erityiskokoonpanoissa käsitelläkseen ohjelman yksittäisiä lohkoja.
Tarkistus 104
Ehdotus asetukseksi
Liite -I (uusi)
Liite -I
Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ohjelman määrärahat kohdennetaan seuraavasti:
(a)  6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta määrästä
–  vähintään 15 prosenttia toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan a a alakohdassa tarkoitettu erityistavoite;
–  vähintään 40 prosenttia toimiin, joilla toteutetaan 5 artiklan -a alakohdassa tarkoitettu erityistavoite; ja
–  vähintään 45 prosenttia toimiin, joilla toteutetaan 3 artiklan a ja b alakohdassa ja 5 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut erityistavoitteet;
(b)  6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta määrästä
–  15 prosenttia muistiperintöä koskeviin toimiin;
–  65 prosenttia demokraattiseen toimintaan osallistumiseen;
–  10 prosenttia tunnetuksi tekemistä koskeviin toimiin; ja
–  10 prosenttia hallintoon.
Tarkistus 105
Ehdotus asetukseksi
Liite I
Liite I
Poistetaan.
Ohjelmasta tuettavat toimet
Ohjelman 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin erityistavoitteisiin pyritään erityisesti tukemalla seuraavia toimia:
(a)   lisätään tietoisuutta ja jaetaan tietoa, jotta parannetaan ohjelman kattamilla aloilla sovellettavaa toimintapolitiikkaa ja oikeuksia koskevaa tietämystä;
(b)   edistetään vastavuoroista oppimista vaihtamalla hyviä toimintatapoja sidosryhmien parissa, jotta parannetaan tietämystä ja vastavuoroista ymmärtämystä sekä lisätään kansalaisvaikuttamista ja osallistumista demokraattiseen toimintaan;
(c)   toteutetaan analyysi- ja seurantatoimia1, joilla parannetaan ymmärtämystä ohjelmaan kuuluvien alojen tilanteesta jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla ja parannetaan EU:n lainsäädännön ja politiikan täytäntöönpanoa;
(d)   koulutetaan asianomaisia sidosryhmiä, jotta parannetaan heidän tietämystään alalla sovellettavasta toimintapolitiikasta ja oikeuksista;
(e)   kehitetään ja ylläpidetään tieto- ja viestintäteknisiä välineitä;
(f)   lisätään kansalaisten tietämystä Euroopan kulttuurista, historiasta ja muistiperinnöstä sekä vahvistetaan unioniin kuuluvuuden tunnetta;
(g)   tuodaan yhteen eri kansalaisuuksia ja kulttuureja edustavia eurooppalaisia antamalla heille mahdollisuus osallistua ystävyyskaupunkitoimintaan;
(h)   kannustetaan ja helpotetaan aktiivista osallistumista demokraattisemman unionin rakentamiseen ja lisätään tietoisuutta oikeuksista ja arvoista tukemalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioita;
(i)   rahoitetaan asetuksen [(EU) N:o 211/2011] täytäntöönpanoon tarvittavaa teknistä ja organisatorista tukea ja tuetaan näin kansalaisten oikeutta panna vireille ja tukea eurooppalaisia kansalaisaloitteita;
(j)   kehitetään eurooppalaisten verkostojen valmiuksia edistää ja kehittää edelleen unionin lainsäädäntöä, poliittisia tavoitteita ja strategioita sekä tuetaan ohjelman soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toimivia kansalaisyhteiskunnan organisaatioita;
(k)   lisätään tietoa ohjelmasta ja levitetään ja siirretään sen tuloksia ja pyritään saavuttamaan useampia kansalaisia, mukaan luettuna perustamalla ja tukemalla ohjelman yhteyspisteitä/kansallisten yhteyspisteiden verkostoa.
1 Näihin sisältyvät muun muassa tiedon keruu ja tilastojen laatiminen, yhteisten menetelmien ja tarvittaessa indikaattoreiden tai vertailuarvojen kehittäminen, tutkimukset, selvitykset, analyysit ja mielipidemittaukset, arvioinnit, vaikutustenarviointi sekä oppaiden, raporttien ja koulutusmateriaalin laatiminen ja julkaiseminen.
Tarkistus 106
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 kohta – johdantokappale
Ohjelmaa seurataan sellaisten indikaattoreiden perusteella, joiden tarkoituksena on mitata, missä määrin ohjelman yleis- ja erityistavoitteet on saavutettu, ja pyrkimyksenä on minimoida hallinnolliset rasitteet ja kustannukset. Tätä varten kerätään tietoja seuraavista avainindikaattoreista:
Ohjelmaa seurataan sellaisten tulosindikaattoreiden perusteella, joiden tarkoituksena on mitata, missä määrin ohjelman yleis- ja erityistavoitteet on saavutettu, ja pyrkimyksenä on minimoida hallinnolliset rasitteet ja kustannukset. Indikaattorit on mahdollisuuksien mukaan eriteltävä iän, sukupuolen ja muiden kerättävien tietojen (esimerkiksi etninen alkuperä, vammaisuus ja sukupuoli-identiteetti jne.) mukaan. Tätä varten kerätään tietoja seuraavista avainindikaattoreista:
Tarkistus 107
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 kohta – taulukko
Niiden henkilöiden määrä, jotka on saavutettu
Niiden henkilöiden määrä sukupuolen ja iän mukaan eriteltynä, jotka on saavutettu
i)  koulutustoimilla;
i)  koulutustoimilla;
ii)  vastavuoroista oppimista ja hyvien toimintatapojen vaihtoa koskevilla toimilla;
ii)  vastavuoroista oppimista ja hyvien toimintatapojen vaihtoa koskevilla toimilla;
iii)  tietoisuuden lisäämistä koskevilla toimilla ja tiedotus- ja levitystoimilla.
iii)  tietoisuuden lisäämistä koskevilla toimilla ja tiedotus- ja levitystoimilla.
Tarkistus 108
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 kohta – 1 a rivi (uusi)
Komissio julkistaa vuosittain myös seuraavat seurausindikaattorit:
Tarkistus 109
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 kohta – 1 b rivi (uusi)
Hakemusten ja rahoitettavien toimien lukumäärä 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luettelon ja lohkojen mukaan eriteltynä
Tarkistus 110
Ehdotus asetukseksi
Liite II – 1 kohta – 1 c rivi (uusi)
Hakijoiden 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luettelon ja lohkojen osalta pyytämän rahoituksen määrä.
Tarkistus 111
Ehdotus asetukseksi
Liite II – taulukko – 6 rivi
Ohjelman toimista seuranneiden kansainvälisten verkostojen ja aloitteiden määrä, joissa keskitytään eurooppalaiseen muisti- ja kulttuuriperintöön
Ohjelman toimista seuranneiden kansainvälisten verkostojen ja aloitteiden määrä, joissa keskitytään eurooppalaiseen muistiperintöön, perintöön ja kansalaisvuoropuheluun.
Tarkistus 112
Ehdotus asetukseksi
Liite II – taulukko – 6 a rivi (uusi)
Hankkeiden maantieteellinen jakautuminen

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0468/2018).


Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen perustaminen *
PDF 443kWORD 58k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. tammikuuta 2019 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän, Euratomin perustamissopimukseen perustuvan eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen perustamisesta (COM(2018)0462 – C8-0315/2018 – 2018/0245(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0041A8-0448/2018

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2018)0462),

—  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 203 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0315/2018),

—  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A8-0448/2018),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)
(2 a)  Näin ollen sitoutumisen ydinturvaan, ydinaseiden leviämisen estämiseen, ydinturvallisuuteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin kuten myös unionin yleisten etujen olisi merkittävässä määrin ohjattava tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimien suunnittelua.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Tämän ohjelman eli ”naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän, Euratomin perustamissopimukseen perustuvan eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen” tavoitteena olisi oltava tehokkaan ja toimivan ydinturvallisuuden ja säteilysuojelun käyttöönoton ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamisen edistäminen kolmansissa maissa siten, että se perustuu ohjelman toimintoihin unionissa.
(3)  Tämän ohjelman eli ”naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä täydentävän, Euratomin perustamissopimukseen perustuvan eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen”, jäljempänä ’väline’, tavoitteena olisi oltava tehokkaan ja toimivan ydinturvallisuuden ja säteilysuojelun käyttöönoton ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamisen edistäminen kolmansissa maissa siten, että se perustuu sääntelykehyksiin ja unionin parhaiden käytäntöjen jakamiseen.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)
(3 a)  Väline ei saisi millään tavalla edistää ydinvoiman käyttöä kolmansissa maissa ja unionissa, vaan sen pitäisi keskittyä erityisesti ydinturvallisuusnormien parantamiseen koko maailmassa, säteilysuojelun korkean tason edistämiseen sekä tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamiseen.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)
(3 b)  Ydinonnettomuudet Tšernobylin ydinvoimalassa vuonna 1986 ja Fukushima Daiichin ydinvoimalassa vuonna 2011 osoittivat selvästi, että ydinonnettomuuksilla on tuhoisia maailmanlaajuisia vaikutuksia kansalaisiin sekä ympäristöön. Tämä korostaa mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuusnormien ja ydinmateriaalivalvonnan tarpeellisuutta sekä jatkuvien toimien tarvetta näiden normien ja tämän valvonnan parantamiseksi globaalisti. Myös yhteisön olisi tuettava näiden tavoitteiden saavuttamista kolmansissa maissa. Näiden normien ja tämän valvonnan olisi vastattava kehittyneimpiä käytäntöjä varsinkin hallinnon ja sääntelyn riippumattomuuden osalta.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)  Tämä asetus on osa kehystä, joka on laadittu yhteistyön suunnittelua varten, ja tämän asetuksen tarkoituksena on täydentää [NDICI-asetuksen] nojalla rahoitettavia ydinalan yhteistyötoimia.
(4)  Tämä asetus on osa kehystä, joka on laadittu yhteistyön suunnittelua varten, ja tämän asetuksen tarkoituksena on täydentää Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja etenkin sen 209 ja 212 artiklaan sekä 322 artiklan 1 kohtaan perustuvan [NDICI-asetuksen] nojalla rahoitettavia ydinalan yhteistyötoimia.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a)  Yhteisö kuuluu ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen (1994) sekä käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan yleissopimukseen (1997).
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 5 b kappale (uusi)
(5 b)  Ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan sekä käytöstä poistamisen ja jätehuollon avoimuus ja niitä koskeva julkinen tiedottaminen esimerkiksi Århusin yleissopimuksen (1998) edellyttämällä tavalla ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla estetään radioaktiivisen materiaalin kansalaisille ja ympäristölle aiheuttamat kielteiset vaikutukset, ja ne olisi sen vuoksi varmistettava tämän välineen avulla.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)  Yhteisön olisi jatkettava Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen X luvun mukaisesti tiivistä yhteistyötä ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan alalla Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa sopimuksen toisen osaston III ja VII luvun tavoitteiden saavuttamiseksi.
(6)  Yhteisön olisi jatkettava Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen X luvun mukaisesti tiivistä yhteistyötä ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan alalla Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa sopimuksen toisen osaston III ja VII luvun tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen olisi lisäksi tehtävä yhteistyötä muiden alalla hyvin arvostettujen kansainvälisten järjestöjen kanssa, joita ovat esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön ydinenergiajärjestö, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki sekä pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus, joilla on samanlaisia ydinturvallisuuteen liittyviä tavoitteita kuin yhteisöllä. Johdonmukaisuus, täydentävyys ja yhteistyö tämän välineen ja näiden järjestöjen ja niiden ohjelmien välillä voi lisätä ydinturvallisuuteen liittyvien toimien laajuutta, tehokkuutta ja toimivuutta koko maailmassa. Tarpeetonta päällekkäisyyttä olisi vältettävä.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)
(6 a)  Neuvosto hyväksyi neuvoston direktiivit 2009/71/Euratom, 2011/70/Euratom ja 2013/59/Euratom parantaakseen jatkuvasti ydinturvallisuutta ja alan sääntelyä unionissa. Näiden direktiivien sekä yhteisön tiukkojen ydinturvallisuus- ja käytöstäpoistonormien olisi oltava suuntaviivoina tämän välineen avulla rahoitettaville toimille ja niiden olisi motivoitava yhteistyötä tekeviä kolmansia maita panemaan täytäntöön samaa turvallisuuden tasoa edellyttäviä säädöksiä ja normeja.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)
(6 b)  Välineen olisi myös edistettävä kansainvälistä yhteistyötä ydinturvallisuutta ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskevien yleissopimusten perusteella. Kumppanimaita olisi kannustettava liittymään näihin yleissopimuksiin, jotta mahdollistettaisiin näiden maiden kansallisten järjestelmien säännöllinen vertaisarviointi Kansainvälisen atomienergiajärjestön avustuksella. Vertaisarviointien avulla kolmansien maiden ydinturvallisuuden tilanteesta ja haasteista saadaan ulkoinen yleiskuva, jota voidaan käyttää unionin korkean tason tuen suunnittelussa. Välineessä voidaan hyödyntää sellaisten tunnustettujen kansainvälisten ydinenergiavirastojen arviointeja, jotka suorittavat vertaisarviointeja ja raportoivat välineen mahdollisille edunsaajille. Tällaisten vertaisarviointien havainnot ja suositukset, jotka välitetään kansallisille viranomaisille, voivat myös auttaa priorisoitaessa asianomaisia kolmansia maita koskevia konkreettisia tukitoimenpiteitä.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 6 c kappale (uusi)
(6 c)  Ydinturvallisuuden ja ydinturvan käsitteet liittyvät toisiinsa erottamattomasti, koska puutteet ydinturvallisuudessa ja esimerkiksi turvallisissa operaatioprosesseissa voivat johtaa ydinturvariskeihin ja koska ydinturvariskit ja varsinkin uudet riskit esimerkiksi kyberturvallisuuden alalla voivat johtaa uusiin ydinturvallisuutta koskeviin haasteisiin. Siksi ydinturvaan liittyvien toimien, joita unioni toteuttaa kolmansissa maissa asetuksen ... [COD 2018/0243 (NDICI)] liitteen II mukaisesti, ja välineellä rahoitettujen toimien olisi oltava johdonmukaisia ja toisiaan täydentäviä.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)  Tässä välineessä olisi säädettävä toimista näiden tavoitteiden saavuttamisen tueksi ja hyödynnettävä aiemmin asetuksen (EU) N:o 237/201424 nojalla tuettuja toimia, jotka liittyvät kolmansien maiden, erityisesti liittyvien maiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokkaiden ydinturvallisuuteen ja ydinmateriaalivalvontaan.
(7)  Tässä välineessä olisi säädettävä toimista näiden tavoitteiden saavuttamisen tueksi ja hyödynnettävä aiemmin asetuksen (EU) N:o 237/201424 nojalla tuettuja toimia, jotka liittyvät kolmansien maiden, erityisesti liittyvien maiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokkaiden sekä...[COD 2018/0243, NDICI-asetuksessa] tarkoitetun naapuruusalueen, jäljempänä ’naapuruusalue’ ydinturvallisuuteen, turvalliseen radioaktiivisen jätteen huoltoon, entisten ydinlaitosalueiden turvalliseen käytöstä poistamiseen ja kunnostamiseen sekä ydinmateriaalivalvontaan. Jotta voidaan panna täytäntöön mahdollisimman tiukat ydinturvallisuusnormit ja havaita nykyisten turvallisuustoimien puutteita, välineellä voitaisiin tukea ydinalan sääntelyelimiä niiden suorittaessa olemassa olevien laitosten ja rakenteilla olevien ydinvoimaloiden kattavia riski- ja turvallisuusarviointeja, jäljempänä ’stressitestit’, joiden perustana on yhteisön säännöstö ydinturvallisuudesta ja radioaktiivisesta jätteestä, suositusten täytäntöönpano ja asiaa koskevien toimenpiteiden seuranta. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille säännöllisesti tietoja kolmansissa maissa toteutetuista ydinturvallisuuteen liittyvistä toimista sekä toimien toimeenpanon tilasta.
_______________
_________________
24 Neuvoston asetus (Euratom) N:o 237/2014, annettu 13 päivänä joulukuuta 2013, välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 109).
24 Neuvoston asetus (Euratom) N:o 237/2014, annettu 13 päivänä joulukuuta 2013, välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 109).
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan unioni pyrkii parantamaan kansalaistensa hyvinvointia. Tämä väline antaa unionille mahdollisuuden parantaa ihmisten sosioekonomista tilannetta ja terveystilannetta globaalisti unionissa ja sen rajojen ulkopuolella. Tällä välineellä rahoitettujen hankkeiden olisi vastattava myös unionin sisä- ja ulkopolitiikkaa esimerkiksi niin, että ne edistävät kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista, kuten terveyttä ja hyvinvointia, puhdasta vettä ja sanitaatiota. Itse välineen olisi noudatettava hyvän hallintotavan periaatteita ja näin edistettävä rauhaa, oikeutta ja hyvää hallintoa koskevaa kestävän kehityksen tavoitetta.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
(7 b)  Välineellä olisi pyrittävä siihen, että tämän asetuksen nojalla rahoitusapua saavat maat noudattavat sitoumuksia, jotka perustuvat unionin kanssa tehtyihin assosiaatio-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin sekä ydinaseiden leviämisen estämisestä tehtyyn sopimukseen, sitoutuvat asiaan liittyviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, noudattavat ydinturvallisuus- ja säteilysuojelunormeja sekä sitoutuvat panemaan täytäntöön asiaa koskevia suosituksia ja toimenpiteitä noudattaen avoimuutta ja julkisuutta koskevia mahdollisimman tiukkoja normeja.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
(7 c)  Tällä välineellä olisi sen avulla rahoitettujen hankkeiden kautta tuettava täysin ydinturvallisuutta ja ydinmateriaalivalvontaa ja parannettava ihmisten terveystilannetta kolmansissa maissa, mikä koskee erityisesti ydinvoimaloiden ja/tai uraanikaivosalueiden lähellä asuvia, ja kunnostettava aiemmin uraanikaivoksiin liittyneitä paikkoja kolmansissa maissa ja varsinkin Keski-Aasiassa ja Afrikassa, koska tällä hetkellä noin 18 prosenttia koko maailman uraanista tulee Etelä-Afrikasta, Nigeristä ja Namibiasta.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 d kappale (uusi)
(7 d)  Välineellä olisi pyrittävä siihen, että tämän asetuksen nojalla rahoitusapua saavat maat edistävät demokratian periaatteita, oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia ja noudattavat Espoon ja Århusin yleissopimuksiin perustuvia velvoitteita.
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon olisi tarvittaessa perustuttava jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kuulemiseen ja kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun.
(8)  Tämän asetuksen täytäntöönpanon olisi tarvittaessa perustuttava unionin ja jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten, kuten Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmän, kuulemiseen ja kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun. Tällainen kuuleminen olisi järjestettävä erityisesti suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia kehitettäessä ja ennen niiden hyväksymistä. Kun tällaisella vuoropuhelulla ei pystytä lievittämään unionin huolta ydinturvallisuudesta, ulkoista rahoitusta ei pitäisi myöntää tämän asetuksen nojalla.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a)  Olisi edistettävä yksilöllistä ja eriytettyä menettelyä suhteessa maihin, jotka saavat tukea välineestä. Välineen käytön olisi perustuttava siihen, että arvioidaan tukea saavien maiden erityistarpeita sekä välineen odotettua kokonaishyötyä ja varsinkin asianomaisten maiden rakenteellisia muutoksia.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 b kappale (uusi)
(8 b)  Jäsenvaltioiden sääntelyelimillä, teknistä tukea antavilla organisaatioilla, ydintekniikan alan yrityksillä ja ydinvoimaloilla on tarvittava asiantuntemus ja taitotieto, jotta jäsenvaltioiden eri sääntelyjärjestelmien avulla voidaan panna täytäntöön ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvaatimukset, millä voidaan antaa hyödyllistä tukea kumppanimaille, jotka haluavat tehdä samoin kansallisessa sääntelyn ja teollisuuden kehyksessään.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)  Yhteisön ulkoisen toiminnan tuloksia olisi aina kun se on mahdollista ja asianmukaista seurattava ja arvioitava ennalta määritetyillä, läpinäkyvillä, maakohtaisilla ja mitattavissa olevilla indikaattoreilla, jotka on mukautettu välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin ja joiden olisi suotavaa perustua kumppanimaan tuloskehykseen.
(9)  Yhteisön ulkoisen toiminnan tuloksia olisi seurattava ja arvioitava ennalta määritetyillä, läpinäkyvillä, maakohtaisilla ja mitattavissa olevilla indikaattoreilla, jotka on mukautettu välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin ja joiden olisi suotavaa perustua kumppanimaan tuloskehykseen. Indikaattoreiden olisi oltava suorituskyky- ja tuloskeskeisiä, jotta edunsaajamailta voitaisiin vaatia unioniin ja jäsenvaltioihin nähden enemmän vastuuta ja vastuuvelvollisuutta turvallisuutta parantavien toimenpiteiden täytäntöönpanon tuloksista.
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)  Unionin ja yhteisön olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia unionin muiden politiikkojen ja ohjelmien kanssa. Jotta voitaisiin maksimoida toimien yhteisvaikutus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, tässä asetuksessa olisi sallittava rahoituksen yhdistäminen muiden unionin ohjelmien kanssa, kunhan rahoitusosuuksilla ei kateta samoja kustannuksia.
(10)  Unionin ja yhteisön olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja optimaalisesti ja mahdollisimman tehokkaasti ja pyrittävä parantamaan varojen käytön toteutusta ja laatua optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia unionin muiden politiikkojen ja ohjelmien, kuten Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmien, kanssa. Jotta voitaisiin maksimoida toimien yhteisvaikutus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, tässä asetuksessa olisi sallittava rahoituksen yhdistäminen muiden unionin ohjelmien kanssa, kunhan rahoitusosuuksilla ei kateta samoja kustannuksia.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 14 kappale
(14)  Tähän asetukseen perustuvat rahoituksen muodot ja täytäntöönpanomenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada aikaan tuloksia, ottaen huomioon erityisesti tarkastuskustannukset, hallinnollinen rasitus ja arvioitu vaatimusten noudattamatta jättämisen riski. Harkittavia muotoja olisi oltava varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdan mukaisesti kertakorvausten, kiinteämääräisen rahoituksen ja yksikkökustannusten käyttö sekä rahoitus, joka ei perustu kustannuksiin.
(14)  Tähän asetukseen perustuvat rahoituksen muodot ja täytäntöönpanomenetelmät olisi valittava sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada aikaan tuloksia, ottaen huomioon erityisesti tarkastuskustannukset, hallinnollinen rasitus ja arvioitu vaatimusten noudattamatta jättämisen riski, ja samalla olisi otettava huomioon, miten hyvin ne ovat mahdollisten kumppanien saatavissa ja miten hyvin ne voivat luoda oikeusvarmuutta. Harkittavia muotoja olisi oltava varainhoitoasetuksen 125 artiklan 1 kohdan mukaisesti kertakorvausten, kiinteämääräisen rahoituksen ja yksikkökustannusten käyttö sekä rahoitus, joka ei perustu kustannuksiin.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a)  Jotta voitaisiin edistää tehokasta ja oikea-aikaista mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuusnormien täytäntöönpanoa kolmansissa maissa, komissiossa ja kolmansien maiden kanssa noudatettavien päätöksenteko- ja neuvottelumenettelyjen olisi oltava tehokkaita ja nopeita.
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 1 kohta
1.  Tämän asetuksen tavoitteena on täydentää [NDICI-asetuksen] nojalla rahoitettavia ydinalan yhteistyötoimia erityisesti, jotta voidaan edistää ydinturvallisuuden ja säteilysuojelun korkeaa tasoa ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamista kolmansissa maissa yhteisön toiminnan pohjalta ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti.
1.  Tämän asetuksen tavoitteena on täydentää [NDICI-asetuksen] nojalla rahoitettavia ydinalan yhteistyötoimia erityisesti, jotta voidaan edistää ydinturvallisuuden ja säteilysuojelun korkeaa tasoa ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamista kolmansissa maissa yhteisön sääntelykehysten ja parhaiden käytäntöjen pohjalta ja tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja auttaa varmistamaan ydinmateriaalin käyttäminen vain siviilitarkoituksiin ja näin myös kansalaisten ja ympäristön suojelu. Tämän tavoitteen yhteydessä asetuksella pyritään myös toteuttamaan kolmansien maiden viranomaisten ydinalan päätöksentekoon liittyvä avoimuus.
Tässä asetuksessa tarkoitettu unionin tarjoama yhteistyö ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan alalla ei tähtää ydinenergian edistämiseen.
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  toimivan ydinturvallisuuskulttuurin edistäminen sekä mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvaatimusten täytäntöön paneminen ja ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen;
a)  toimivan ydinturvallisuuskulttuurin ja hallinnon edistäminen ja ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen sekä asianomaista ydinalan toimintaa koskevien yhteisön ja kansainvälisen tason mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvaatimusten täytäntöön paneminen;
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullinen ja turvallinen huolto sekä ydinlaitosten käytöstä poistaminen ja entisten ydinlaitosalueiden kunnostaminen;
b)  radioaktiivisen jätteen, mukaan lukien käytetty ydinpolttoaine, vastuullinen ja turvallinen huolto jätteen synnystä aina sen loppusijoitukseen (eli esikäsittely, käsittely, jälleenkäsittely, varastointi ja loppusijoitus) sekä ydinlaitosten turvallinen ja tehokas käytöstä poistaminen ja entisten ydinlaitosalueiden ja perinteisten uraanikaivosalueiden tai upotettujen radioaktiivisten esineiden tai materiaalin kunnostaminen;
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan käyttöönotto.
c)  toimivan, tehokkaan ja avoimen ydinmateriaalivalvonnan käyttöönotto.
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a)  tuki kolmansien maiden viranomaisten toiminnan yleisen seurattavuuden ja avoimuuden edistämiselle sekä julkiselle tiedottamiselle ja yleisön osallistumiselle ydinlaitosten turvallisuuteen liittyviin päätöksentekomenettelyihin sekä tehokkaille radioaktiivisen jätteen huoltokäytännöille asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja välineiden mukaisesti;
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 2 kohta – c b alakohta (uusi)
c b)  välineen tietämyksen ja toimien käyttäminen poliittisen vaikutusvallan lisäämiseksi energian ja turvallisuuden alalla toimivissa kansainvälisissä järjestöissä.
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
1.  Tämän asetuksen täytäntöönpanossa varmistetaan yhdenmukaisuus, synergiat ja täydentävyys asetuksen (EU) N:o XXX/XXX NDICI, unionin muiden ulkoisen toiminnan ohjelmien ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja ohjelmien kanssa sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus.
1.  Tämän asetuksen täytäntöönpanossa varmistetaan yhdenmukaisuus, synergiat ja täydentävyys asetuksen (EU) N:o XXX/XXX NDICI, unionin muiden ulkoisen toiminnan ohjelmien ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja säädösten, kuten neuvoston direktiivien 2009/71/Euratom, 2011/70/Euratom ja 2013/59/Euratom, kanssa ja unionin tavoitteiden, arvojen ja ohjelmien, kuten Euroopan horisontti -ohjelmaa täydentävän Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelman, kanssa sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a.  Komissio sovittaa yhteen kolmansien maiden ja samankaltaisiin tavoitteisiin pyrkivien kansainvälisten järjestöjen ja erityisesti IAEA:n ja OECD/NEA:n kanssa tekemänsä yhteistyön. Yhteensovittamisen avulla yhteisö ja asianomaiset järjestöt voivat välttää toimien ja rahoituksen päällekkäisyyttä suhteessa kolmansiin maihin. Komissio myös ottaa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja unionin toiminnanharjoittajat mukaan näiden tehtävien hoitamiseen valjastaen siten ydinturvallisuutta ja ydinmateriaalivalvontaa koskevan laadukkaan eurooppalaisen asiantuntemuksen ohjelman käyttöön.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
4 artikla – 1 kohta
Kokonaismääräraha tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ajanjaksolla 2021–2027 on 300 miljoonaa euroa käypinä hintoina.
Kokonaismääräraha tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ajanjaksolla 2021–2027 on 266 miljoonaa euroa kiinteinä hintoina.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
5 artikla – 1 kohta
Assosiaatiosopimukset, kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, monenväliset sopimukset ja muut sopimukset, joilla luodaan oikeudellisesti sitova suhde kumppanimaihin, sekä Eurooppa-neuvoston ja neuvoston päätelmät, huippukokousten julkilausumat tai kumppanimaiden kanssa pidettyjen korkean tason kokousten päätelmät, komission tiedonannot tai komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteiset tiedonannot muodostavat yleisen toimintapoliittisen kehyksen tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten.
Ydinturvallisuutta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallista huoltoa koskeva yhteisön säännöstö, assosiaatiosopimukset, kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, monenväliset sopimukset ja muut sopimukset, joilla luodaan oikeudellisesti sitova suhde kumppanimaihin, sekä Eurooppa-neuvoston ja neuvoston päätelmät, huippukokousten julkilausumat tai kumppanimaiden kanssa pidettyjen korkean tason kokousten päätelmät, komission tiedonannot tai komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteiset tiedonannot muodostavat yleisen toimintapoliittisen kehyksen tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten.
Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 2 kohta
2.  Suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien tavoitteena on tarjota johdonmukainen kehys yhteisön ja asianomaisten kolmansien maiden tai alueiden keskinäiselle yhteistyölle yhteisön yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden, periaatteiden ja politiikan mukaisesti ja siten, että se perustuu 5 artiklassa mainittuun toimintapoliittiseen kehykseen.
2.  Suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien tavoitteena on tarjota johdonmukainen kehys yhteisön ja asianomaisten kolmansien maiden, alueiden tai kansainvälisten järjestöjen keskinäiselle yhteistyölle yhteisön yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden, periaatteiden ja politiikan mukaisesti ja siten, että se perustuu 5 artiklassa mainittuun toimintapoliittiseen kehykseen.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 kohta
3.   Suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat muodostavat yhteistyön yleisen perustan, ja niissä esitetään tämän asetuksen mukaista yhteistyötä koskevat yhteisön tavoitteet ottaen huomioon asianomaisten maiden tarpeet, yhteisön ensisijaiset tavoitteet, kansainvälinen tilanne ja asianomaisten kolmansien maiden toiminta. Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa on myös osoitettava yhteistyön tuoma lisäarvo ja se, miten vältetään päällekkäisyys muiden, erityisesti samankaltaisiin tavoitteisiin pyrkivien kansainvälisten järjestöjen ja tärkeiden avunantajien ohjelmien ja aloitteiden kanssa.
3.   Suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat muodostavat yhteistyön yleisen perustan, ja niissä esitetään tämän asetuksen mukaista yhteistyötä koskevat yhteisön tavoitteet ottaen huomioon asianomaisten maiden tarpeet ja olosuhteet, yhteisön ensisijaiset tavoitteet, kansainvälinen tilanne ja asianomaisten kolmansien maiden toiminta. Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa on myös osoitettava yhteistyön tuoma lisäarvo ja se, miten vältetään päällekkäisyys muiden, erityisesti samankaltaisiin tavoitteisiin pyrkivien kansainvälisten järjestöjen ja tärkeiden avunantajien ohjelmien ja aloitteiden kanssa.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a.  Suuntaa-antavilla monivuotisilla ohjelmilla on pyrittävä siihen, että tämän asetuksen nojalla rahoitusapua saavat maat noudattavat sitoumuksia, jotka perustuvat unionin kanssa tehtyihin sopimuksiin ja ydinaseiden leviämisen estämisestä tehtyyn sopimukseen, sitoutuvat asiaan liittyviin kansainvälisiin yleissopimuksiin, noudattavat ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvaatimuksia ja sitoutuvat panemaan täytäntöön asiaa koskevia suosituksia ja toimenpiteitä noudattaen avoimuutta ja julkisuutta koskevia mahdollisimman tiukkoja normeja.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a.  Suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat luovat kehyksen pätevälle ja riippumattomalle valvonnalle, jonka avulla parannetaan ydinturvallisuuden tasoa kumppanimaissa. Ne voivat sisältää säännöksiä, joilla tuetaan ydinalan sääntelyviranomaisten suorittamia ydinlaitosten kattavia riski- ja turvallisuusarviointeja, jäljempänä ’stressitestit’, joiden perustana on yhteisön säännöstö ydinturvallisuudesta ja radioaktiivisesta jätteestä sekä stressitestien perusteella annettujen suositusten täytäntöönpano ja asiaa koskevien toimenpiteiden soveltaminen esimerkiksi liittyvissä maissa, ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 5 kohta
5.  Suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien on perustuttava vuoropuheluun kumppanimaiden tai -alueiden kanssa.
5.  Suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien on perustuttava vuoropuheluun kumppanimaiden tai -alueiden kanssa. Komissio kuulee ohjelmia laadittaessa ja ennen niiden hyväksymistä Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmää (ENSREG) ja tapauksen mukaan jäsenvaltioiden asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 6 kohta
6.  Komissio hyväksyy suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Samaa menettelyä noudattaen komissio tarkistaa kyseiset suuntaa-antavat ohjelmat ja tarvittaessa saattaa ne ajan tasalle.
6.  Komissio hyväksyy suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Samaa menettelyä noudattaen komissio suorittaa niiden väliarvioinnin ja tarvittaessa tarkistaa niitä ja saattaa ne ajan tasalle.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta
a)  toimintasuunnitelmat, yksittäiset toimenpiteet ja tukitoimenpiteet, joita unioni rahoittaa enintään 10 miljoonalla eurolla;
a)  yksittäiset toimenpiteet ja tukitoimenpiteet, joita unioni rahoittaa enintään 10 miljoonalla eurolla;
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  menot, jotka liittyvät tiedottamiseen ja viestintätoimiin, mukaan lukien viestintästrategioiden laatiminen ja unionin poliittisia painopisteitä koskeva tiedottaminen ja näkyvyys.
b)  menot, jotka liittyvät tiedottamiseen ja viestintätoimiin, mukaan lukien viestintästrategioiden laatiminen ja unionin poliittisia painopisteitä, tavoitteita ja arvoja koskeva tiedottaminen ja näkyvyys.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
11 aartikla (uusi)
11 a artikla
Kansainvälisen ydinturvallisuusalan yhteistyön edellytykset
1.   Kolmannen maan ja yhteisön välinen yhteisymmärrys ja vastavuoroinen sopimus on vahvistettava komissiolle osoitettavalla virallisella pyynnöllä, joka on kyseisen maan hallitusta sitova.
2.   Kolmansien maiden, jotka haluavat tehdä yhteistyötä yhteisön kanssa, on kuuluttava ydinsulkusopimukseen, ja niillä on oltava sen lisäpöytäkirja tai sellainen ydinmateriaalivalvontasopimus Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa, joka antaa riittävät takeet siitä, ettei ilmoitettu ydinmateriaali leviä sen rauhanomaisesta käytöstä ja ettei kyseisessä valtiossa ole missään ilmoittamatonta ydinmateriaalia tai ydinalan toimintaa. Niiden on noudatettava täysin perustavia turvallisuusperiaatteita, joista määrätään IAEA:n turvanormeissa, ja oltava asiaankuuluvien yleissopimusten, kuten ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen ja käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevan yleissopimuksen, sopimuspuolia tai toteutettava toimenpiteitä, jotka osoittavat niiden vakaan aikomuksen liittyä näihin yleissopimuksiin. Aktiivisen yhteistyön tapauksessa tätä sitoumusta tarkastellaan vuosittain ottaen huomioon kansalliset raportit ja muut asiakirjat, jotka koskevat asianomaisten yleissopimusten täytäntöönpanoa. Tämän arvioinnin perusteella tehdään päätös yhteistyön jatkamisesta. Hätätapauksissa näiden periaatteiden soveltamisesta voidaan poikkeuksellisesti joustaa.
3.   Tämän asetuksen mukaisten yhteistyötavoitteiden noudattamisen varmistamiseksi ja seuraamiseksi kolmannen maan on hyväksyttävä, että sen toteuttamat toimet arvioidaan 2 kohdan mukaisesti. Arvioinnin perusteella on voitava seurata sovittujen tavoitteiden noudattamista ja todentaa niiden saavuttaminen, ja tämä voidaan asettaa yhteisön rahoitusavun maksamisen jatkamisen edellytykseksi.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 1 kohta
1.  Seuranta, raportointi ja arviointi suoritetaan asetuksen (EU) N:o XXX/XXX NDICI 31 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdan sekä 32 ja 36 artiklan mukaisesti.
1.  Seuranta, raportointi ja arviointi suoritetaan asetuksen (EU) N:o XXX/XXX NDICI 31 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohdan sekä 32 ja 36 artiklan mukaisesti. Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) XXX/XXX 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista erityisistä arvioinneista, jotka koskevat ydinturvallisuutta, säteilysuojelua ja ydinmateriaalivalvontaa, keskustellaan Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmän kuulemisen jälkeen eurooppalaisen ydinturvallisuusvälineen yhteistyökomiteassa ja ne esitetään Euroopan parlamentille.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  laadittujen, käyttöönotettujen ja/tai tarkistettujen säädösten ja sääntelytoimien lukumäärä; ja
a)   laadittujen, käyttöönotettujen ja/tai tarkistettujen säädösten ja sääntelytoimien lukumäärä ja niiden onnistunut täytäntöönpano sekä niiden vaikutus ydinturvallisuusnormeihin ja ydinmateriaalivalvontaan asianomaisissa maissa, mukaan luettuna kansalaisiin ja ympäristöön kohdistuva vaikutus;
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  ydinturvallisuuden korkeimmat vaatimukset täyttävien laitosten perustamiseksi tehtyjen suunnitteluun, toimintatapaan tai toteutettavuuteen liittyvien tutkimusten lukumäärä.
b)   ydinturvallisuuden korkeimmat vaatimukset täyttävien laitosten perustamiseksi tehtyjen suunnitteluun, toimintatapaan tai toteutettavuuteen liittyvien tutkimusten lukumäärä ja näiden tutkimusten tulosten onnistunut täytäntöönpano;
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)
b a)  ydinturvallisuus, säteilysuojelu ja tehokkaat ja toimivat valvontaa parantavat toimet, jotka perustuvat ydinlaitoksissa täytäntöönpantuihin mahdollisimman tiukkoihin ydinturvallisuutta, säteilysuojelua ja ydinmateriaalivalvontaa koskeviin normeihin, kansainvälisten vertaisarviointien tulokset mukaan lukien.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
12 aartikla (uusi)
12 a artikla
Avoimuus
Komissio ja unionin kanssa tämän välineen yhteydessä yhteistyötä tekevät kolmannet maat varmistavat, että tarvittavat tiedot näissä kolmansissa maissa välineen avulla toteutetuista ydinturvallisuustoimista ja näiden maiden ydinturvallisuusnormeista yleensä annetaan työntekijöille ja suurelle yleisölle kiinnittäen erityistä huomiota ydinlaitoksen lähialueen paikallisiin viranomaisiin, väestöön ja sidosryhmiin. Samalla on myös varmistettava, että toimivaltainen sääntelyviranomainen ja luvanhaltijat antavat tietoja toimivaltaansa kuuluvilta aloilta. Tiedot on asetettava väestön saataville asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita asiaankuuluvassa lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa tunnustettuja ensisijaisia, muun muassa turvallisuuteen liittyviä, intressejä.

Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen
PDF 190kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanosta (2018/2056(INI))
P8_TA-PROV(2019)0042A8-0456/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(1),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanosta (COM(2016)0534) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0278),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman sisämarkkinastrategiasta(2),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten ja keskisuurten (pk) -yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun heinäkuussa 2018 julkaiseman selvityksen ”Directive 2011/7/EU on late payments in commercial transactions: European Implementation Assessment”,

–  ottaa huomioon Intrumin julkaisemat eurooppalaiset maksutaparaportit,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8-0456/2018),

A.  toteaa, että maksut ovat yritysten elinehto ja että elinkelpoinen ja tehokas liiketoimintaympäristö edellyttää täsmällistä maksamista, jotta yritykset voivat maksaa velkansa takaisin ajoissa, laajentaa toimintaansa, investoida, luoda työpaikkoja ja laajempaa talouskasvua sekä hyödyttää yleisesti Euroopan taloutta;

B.  toteaa, että sisämarkkinoilla taloudellisten toimijoiden kesken tai taloudellisten toimijoiden ja viranomaisten kesken toimitettujen ja tarjottujen tuotteiden ja palvelujen maksamiseen sovelletaan useimmiten maksunlykkäystä siten, että toimittaja myöntää asiakkaan laskulle maksuaikaa sen mukaan, mitä osapuolet ovat sopineet tai mitä toimittajan laatimassa laskussa tai asiaankuuluvissa säännöksissä vahvistetaan;

C.  toteaa maksuviivästysten olevan sitkeä haitallinen käytäntö, joka vaikuttaa kielteisesti eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, kehitykseen, sillä niillä ei ole ennakoitavissa olevia maksuvirtoja maksujen viivästyessä;

D.  toteaa, että tämä vaikuttaa oletusarvoisesti erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja heikentää niiden maksuvalmiutta, vaikeuttaa niiden varainhoitoa ja heikentää niiden kilpailukykyä ja kannattavuutta;

E.  ottaa huomioon, että suurilla yrityksillä on käytettävissään enemmän resursseja kuin pk-yrityksillä suojautua maksuviivästyksiltä, esimerkiksi ennakkomaksut, luottotarkastukset, saamisten periminen, pankkitakaukset tai luottovakuutus, ja niillä voi olla myös paremmat mahdollisuudet hyödyntää maailmanlaajuisesti alhaista korkotasoa investointien ja neuvotteluvoiman lisäämiseksi;

F.  ottaa huomioon, että direktiivin 2011//7/EU (maksuviivästyksiä koskeva direktiivi) mukaan viranomaisilla on ”erityinen vastuu”(4) edistää liiketoimintaympäristöä, joka tukee maksujen ajallaan suorittamista;

G.  ottaa huomioon, että maksuviivästyksiä koskevassa direktiivissä säädetään muun muassa maksuajoista, joita sovelletaan yritysten välisiin sekä viranomaisten ja yritysten välisiin liiketoimiin, automaattisesta oikeudesta viivästyskorkoon, perintäkuluja koskevasta 40 euron vähimmäiskorvauksesta ja lakisääteisestä korosta, joka on vähintään 8 prosenttia korkeampi kuin Euroopan keskuspankin viitekorko;

H.  ottaa huomioon, että vaikka maksuviivästysdirektiivi onkin yleisesti lyhentänyt keskimääräisiä maksuaikoja, kuudessa kymmenestä yrityksestä EU:ssa käy edelleen niin, että maksut suoritetaan yritysten välisissä liiketoimissa sopimuksessa sovittua myöhemmin;

I.  ottaa huomioon, että erikokoisista yrityksistä pk-yritykset todennäköisemmin hyväksyvät tai suuremmat yritykset pakottavat niitä noudattamaan pitkiä tai kohtuuttomia maksuaikoja; toteaa tämän johtuvan neuvotteluvallan epätasapainosta ja siitä, että pk-yritykset pelkäävät liikesuhteiden vahingoittumista ja tulevan sopimuksen menettämistä;

J.  toteaa, että Atradiuksen barometrin mukaan Euroopassa 95 prosenttia pk-yrityksistä ilmoittaa saavansa maksut myöhässä; toteaa osuuden olevan pk-yrityksissä suurempi kuin suurissa yrityksissä, mistä voitaisiin päätellä, että pk-yritykset suorittavat maksut yleensä suurempia yrityksiä nopeammin mutta niille suoritettavat maksut viivästyvät;

K.  ottaa huomioon, että maksuviivästyksiä esiintyy kaikilla talouden aloilla mutta ne ovat erityisen yleisiä aloilla, joiden arvoketjussa on paljon pk-yrityksiä (esimerkiksi rakennusala, yleishyödylliset palvelut ja liikenne, asiantuntijapalvelut, valmistusteollisuus, elintarvike- ja juomateollisuus ja tietotekniikka/televiestintä);

L.  ottaa huomioon, että yksi neljästä konkurssista EU:ssa johtuu edelleen maksuviivästyksistä;

M.  toteaa, että maksuviivästykset aiheuttavat yrityksille lisäkustannuksia, koska yritykset joutuvat käyttämään voimavarojaan myöhäisten maksajien painostamiseen tai maksamaan korkoa luotosta, jota ne ovat hankkineet liiketoimintansa jatkamiseksi;

N.  ottaa huomioon, että maksujen viivästyminen tai sen pelko on edelleen yksi suurimmista esteistä pk-yritysten osallistumiselle julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin;

O.  ottaa huomioon, että kutakin maksuviivästysten lyhentymistä koskevaa päivää kohti voitaisiin säästää 158 miljoonaa euroa rahoituskustannuksissa ja lisäkassavirran avulla voitaisiin luoda Eurooppaan 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa;

P.  ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt neljää jäsenvaltiota vastaan (Kreikka, Slovakia, Espanja ja Italia) maksuviivästysdirektiivin puutteellisen soveltamisen vuoksi ja nostanut Italiaa vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa;

Q.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat käynnistäneet aloitteita, joiden tavoitteena on levittää täsmällistä maksukulttuuria täsmällistä maksamista edistävien säännöstöjen tai toimialakohtaisten vapaaehtoisten sitoumusten avulla tai vahvistamalla synergiaa hankintasääntöjen kanssa;

R.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 julkaistussa maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa tultiin siihen tulokseen, että se, että yritykset olivat tietoisia direktiiviin perustuvista oikeuksistaan, ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ne hyödyntäisivät näitä oikeuksia, ja että keskimääräisten maksuaikojen valvonnassa käytettävän yhteisen järjestelmän puute, joidenkin direktiivin keskeisten käsitteiden epäselvyys sekä suurten ja pienten yritysten välinen markkinaepätasapaino vaikuttivat olevan tärkeimpiä tekijöitä, jotka estävät direktiivin tehokasta soveltamista;

S.  ottaa huomioon, että maksuviivästykset muodostavat monitahoisen ja monimutkaisen ongelman, joka johtuu horisontaalisista, kaikille aloille ja kaikenlaisille kaupallisille toimille yhteisistä tekijöistä (muun muassa kassavirtaongelmat, yritysten välinen vallan ja koon epätasapaino, tarjontaketjun rakenne, hallinnollinen tehottomuus, heikko luotonsaanti, puutteelliset tiedot laskujen hallinnasta ja luotonhallinnasta) ja myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta (taloustilanne ja kansallinen liiketoimintakulttuuri), joten ei ole mahdollista poimia yhtä ratkaisua, jolla ratkaistaisiin kaikki ongelmat;

T.  ottaa huomioon, että ehdotus hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä yritysten välisessä elintarvikeketjussa koskevaksi direktiiviksi (COM(2018)0173) sisältää säännöksiä helposti pilaantuvia elintarvikkeita koskevista maksuviivästyksistä ja siitä, että jäsenvaltioiden on nimettävä valvontaviranomainen seuraamaan sääntöjen noudattamista;

U.  katsoo, että maksuviivästyksiin johtaviin ongelmiin on puututtava yhdistämällä oikeudellisia ja vapaaehtoisia toimenpiteitä ja toteuttamalla kohdennettuja toimia, joihin osallistuvat komissio, jäsenvaltiot ja liike-elämän järjestöt; toteaa, että tällaiseen yhdistelmään sisältyisi ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla puututtaisiin ennen liiketoimen toteuttamista syntyneisiin ongelmiin, ja korjaavia ratkaisuja, joilla puututtaisiin liiketoimen toteuttamisen jälkeisiin ongelmiin; toteaa, että kaikissa toimissa, sekä sääntelytoimissa että vapaaehtoisissa toimissa, olisi otettava huomioon asianomaisen talouden alan erityispiirteet;

Maksukäyttäytymisen parantaminen EU:ssa oikeudellisten ja vapaaehtoisten toimenpiteiden yhdistelmän avulla

1.  katsoo, että sekä maksuviivästysdirektiivi että maksuviivästyksiä koskeva kansallinen lainsäädäntö olisi pantava paremmin täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti noudattamalla säädettyjä laskujen maksuaikoja sekä toteuttamalla toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa maksuaikoja koskevia sääntöjä ja ehkäistä sopimattomia käytäntöjä; toteaa, että nämä toimenpiteet voidaan luokitella niiden luonteen (oikeudellinen tai vapaaehtoinen), soveltamisalan (horisontaalinen tai alakohtainen) ja tavoitteen (ennalta ehkäisevä, korjaava tai liiketoimintakulttuurin muuttamiseen pyrkivä) mukaan; katsoo, että samanaikaisesti joissakin jäsenvaltioissa voimassa oleva lainsäädäntö ja rikkomisia koskevat toimet ovat alkaneet muuttaa julkishallinnon toimintakulttuuria eri puolilla EU:ta ja vähentäneet yleisesti maksuviivästyksiä;

2.  painottaa että maksuviivästyksiin puuttumiseen ei ole mitään yleispätevää ratkaisua, sillä joillakin yritysten välisillä aloilla pidemmät maksuajat, jotka ovat kuitenkin direktiivissä 2011/7/EU vahvistettujen säännösten mukaiset, voivat joissakin tapauksissa vastata yritysten tarpeita, sillä niissä otetaan huomioon kunkin alan erityispiirteet; korostaa kuitenkin, että olisi pyrittävä siirtymään 30 päivän maksuaikoihin ja että direktiivin 2011/7/EU sallima yli 60 päivän maksuaika on porsaanreikä, joka voi mahdollistaa yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä mahdollisesti vahingoittavat pitkäkestoiset sopimusehdot, ja katsoo, että samalla olisi noudatettava markkinoilla toimivien yritysten välistä sopimusvapautta; korostaa, että on tärkeää taata aina tasapuoliset toimintaedellytykset määräävässä asemassa oleville yrityksille ja pienille toimijoille;

Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

3.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vahvistettava maksuaikoja koskevat tiukemmat säännöt; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat rajoittaneet tavanomaisen maksuajan 30 päivään ja hyvin harvat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön enimmäismaksuajat, joista osapuolet eivät voi poiketa; panee lisäksi merkille, että yksittäisillä aloilla enimmäismaksuaikojen käyttöönotto on yleisempää; katsoo, että lainsäädännöllä, jolla vahvistettaisiin maksuaikoja koskevat tiukemmat säännöt, voitaisiin onnistua jossain määrin lyhentämään niiden pituutta ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset suurille ja pienille yrityksille edellyttäen, että sen täytäntöönpanoa valvottaisiin; huomauttaa tässä yhteydessä, että yhdenmukaisempi ja yksinkertaisempi säännöstö voisi osaltaan selkeyttää sitä, mitä velkojat ja velalliset voivat maksuviivästystapauksissa odottaa, ja parantaisi tällä tavoin niiden taloudellisen toiminnan ennakoitavuutta;

4.  katsoo, että maksukäyttäytymistä koskevan avoimuuden lisääminen voi ehkäistä maksuviivästyksiä; katsoo, että näiden tietojen saanti voi kannustaa viranomaisia ja yrityksiä parantamaan maksukäytäntöjään ja noudattamaan maksuvelvoitteitaan; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan maksukäytäntöjen pakollista julkaisemista koskevia erilaisia muotoja, kuten tietokantoja tai rekistereitä, sekä yksityiselle että julkiselle sektorille;

5.  kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten pakollisten järjestelmien perustamista, jotka antavat tietoa hyvästä maksukäyttäytymisestä (”name and fame”), ja edistämään täsmällistä maksukulttuuria liikesuhteissa, koska on muun muassa osoitettu, että maksujen suorittaminen ajallaan on järkevä liiketoimintastrategia, sillä vastuulliset maksajat voivat saada neuvotteluissa parempia sopimuksia ja turvautua luotettaviin toimittajiin; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen nykyisistä kansallisista järjestelmistä, jotka antavat tietoa yritysten ja viranomaisten hyvästä maksukäyttäytymisestä (”name and fame”), ja tutkimaan mahdollisuutta asettaa yhteiset lupavaatimukset näille järjestelmille EU:n tasolla;

6.  korostaa, että on tärkeää tarjota yrittäjille, erityisesti pk-yrityksille, enemmän tietoa ja valistusta luotonhallinnasta ja laskujen hallinnasta; muistuttaa, että tehokas luotonhallintajärjestelmä lyhentää maksujen keräämiseen kuluvaa keskimääräistä aikaa ja ylläpitää siksi optimaalista kassavirtaa ja näin vähentää maksukyvyttömyysriskiä ja lisää kasvumahdollisuuksia; katsoo, että myös virkamiesten olisi saatava koulutusta ja että koulutus ja tuki voivat myös saada pk-yritykset todennäköisemmin hyödyntämään maksuviivästysdirektiivin mukaisia maksuviivästysten torjuntakeinoja; toteaa, että pk-yrityksillä ei valitettavasti ole useinkaan valmiuksia investoida koulutukseen ja että tällä hetkellä EU:n eikä kansallisella tasolla ei ole ohjelmia, joiden päätarkoituksena on yritysten luotonhallintaa ja laskujen hallintaa koskevan tietämyksen lisääminen; katsoo, että enemmän EU:n varoja olisi mahdollisesti suunnattava pk-yritysten talousvalistukseen, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisia tehostamaan toimiaan ja tarjoamaan pk-yrityksille lisäkoulutusta luotonhallinnan alalla; katsoo lisäksi, että koulutukseen ja tukeen olisi sisällytettävä myös suuntaviivat erääntyneiden maksujen takaisinperinnästä rajat ylittävissä liiketoimissa, ja kehottaa siksi komissiota jatkamaan näiden suuntaviivojen ja muun hyödyllisen tiedon, kuten yrittäjillä oikeudellisissa riita-asioissa velallisten kanssa käytössä olevien oikeuksien ja välineiden, yhdistämistä Sinun Eurooppasi -tietoportaaliin ja yritysten tukemista Yritys-Eurooppa-verkoston kautta;

Korjaavat toimenpiteet

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja liike-elämän järjestöjä harkitsemaan vaihtoehdoksi tuomioistuinmenettelylle kansallisten ja alueellisten maksuttomien ja luottamuksellisten sovittelupalvelujen (sovittelumenettely, välimiesmenettely ja tuomioistuinsovittelu) perustamista, jotka ovat kaikkien yritysten käytettävissä maksuriitojen ratkaisemiseksi ja liikesuhteiden ylläpitämiseksi, mutta myös valistamaan yrityksiä niiden maksuviivästyksiin liittyvistä oikeuksista ja torjuntakeinoista; painottaa, että tällaiset sovittelupalvelut olisivat erityisen hyödyllisiä pk-yrityksille, joilla ei usein ole riittäviä taloudellisia varoja, jotta ne voisivat panna vireille oikeudellisia riita-asioita, ja jotka näin ollen luopuvat oikeuksistaan; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta rahoittaa julkisesti riippumattomia oikeusasiamiehiä, jotka vastaavat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä koskevien riita-asioiden tutkimisesta, pienten yritysten avustamisesta maksuviivästyksiä ja maksuviivästyksiä koskevissa riita-asioissa, neuvonnasta rästimaksujen tapauksessa ja ratkaisujen suosittelemisesta, erityisesti pk-yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan tosiasialliset mahdollisuudet oikeussuojaan asioissa, jotka liittyvät velkojen takaisinperintään rajatylittävissä liiketoimissa;

8.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan kansallisen lainsäädäntönsä täytäntöönpanoa sekä edistämään tiukempaa ja parempaa valvontaa esimerkiksi suurissa yrityksissä sekä sellaisten hallinnollisten seuraamusten käyttöä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, mikä parantaa osaltaan maksukäyttäytymistä; väittää, että koska viranomaiset panevat hallinnolliset seuraamukset täytäntöön, niiden suora asioihin puuttuminen voisi auttaa voittamaan pelot ja välttämään sen, että velkojat joutuvat ottamaan vastuun toimiin ryhtymisestä velallisia vastaan, sillä viranomaiset valvoisivat suoraan lain täytäntöönpanoa ja toteuttaisivat harkinnanvaraisia toimia huonoja maksukäytäntöjä harjoittavia yrityksiä vastaan; katsoo, että hallinnollisten seuraamusten arvo ja niiden kumulatiivinen luonne saattaisivat ehkäistä yritysten maksuviivästyksiä, ja korostaa, että tätä järjestelmää olisi sovellettava asteittain riippuen siitä, millä tavoin yritys noudattaa asetettuja vaatimuksia;

9.  huomauttaa, että vaikka maksuviivästysdirektiivi annettiin helmikuussa 2011 ja huolimatta uudesta yrittäjien suojelemiseksi äskettäin käyttöönotetusta mekanismista, tuhansia pk-yrityksiä ja startup-yrityksiä kaikkialla Euroopassa menee vuosittain konkurssiin odottaessaan, että niiden velalliset maksavat laskunsa; toteaa, että näiden velallisten joukossa on myös kansallisia viranomaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisia pakollisia asianmukaisten korvausten tai hyvitysten ja muiden tukitoimenpiteiden, kuten pk-yrityksiä varten perustettavien takuurahastojen ja myyntilaskurahoituksen, muotoja yrityksille, joilla on saatavia viranomaisilta, jotta ne eivät joutuisi tämän vuoksi vararikkoon;

10.  korostaa, että yritysten vero- ja sosiaaliturvamaksuihin liittyvät velat olisi hyvitettävä viranomaisilta saatavista summista;

11.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan pk-yrityksiä varten takuurahastoja, joilla taataan sellaisten pk-yritysten velat pankeille, joilla on saatavia viranomaisilta;

12.  panee erittäin huolestuneena merkille tilanteen joissakin jäsenvaltioissa, joissa viranomaiset ovat viivästyttäneet huomattavasti yritysten niille toimittamien tavaroiden ja/tai palvelujen maksamista (terveydenhuoltoala on yksi aloista, joilla tällaista esiintyy eniten), sisällyttäneet tavaranhankintasopimuksiin ehtoja saatavien siirron kieltämisestä sekä estäneet (lainsäädännön nojalla) toimittajia vaatimasta saataviaan tuomioistuimissa saattaen siten kyseiset yritykset äärimmäisiin talousvaikeuksiin tai jopa vararikkoon; katsoo, että tukeakseen yrityksiä, joiden taloushallintoa viranomaisten maksuviivästykset mutkistavat, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön nopeampia ja tehokkaampia alv-palautusmenettelyjä ja verovelkojen keruumenettelyjä erityisesti pk-yritysten osalta;

13.  huomauttaa, että täsmällistä maksamista edistävät säännöstöt ja ohjeet sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat toimenpiteet, yhdessä sisäistä tarkastusta ja sisäistä valvontaa koskevien vaatimusten kanssa, voivat osaltaan auttaa luomaan vastuullisen maksukulttuurin ja varmistamaan, että yritysten väliset suhteet ovat tasapuoliset ja niiden välillä vallitsee luottamus;

14.  painottaa, että tiettyjä direktiivin käsitteitä, kuten ”selvästi kohtuuton tai sopimaton” sopimuksen maksuaikojen ja kaupallisten käytäntöjen yhteydessä, ja sitä, milloin sopimusperusteinen maksuaika alkaa ja päättyy, olisi selvennettävä komission antamilla ohjeilla; panee merkille myös unionin tuomioistuimessa muodostumassa olevan oikeuskäytännön, joka koskee tiettyjen direktiivin käsitteiden tulkintaa (”yritys”, ”liiketoimi” ja ”selvästi kohtuuton tai sopimaton” asioissa C-256/15 ja C-555/14);

15.  pitää tärkeänä estää julkista sektoria poikkeamasta direktiivissä säädetyistä maksujen määräaikoja koskevista säännöistä; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan unionin tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa (asia C-555/14) tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että viranomaiset maksavat toimittajilleen ajoissa ja että velkojat saavat automaattisesti lakisääteiset korot ja korvaukset maksujen viivästyessä ilman, että joudutaan turvautumaan maksuviivästysmenettelyihin, ja kehottaa komissiota ehdottamaan automaattista koron laskentaa;

16.  korostaa, että maksujen suorittaminen nopeasti on erittäin tärkeää yritysten ja erityisesti pk-yritysten selviytymisen ja kasvun kannalta; toteaa, että rahoitusteknologia ja digitaaliteknologiat ovat mullistamassa maksuvälineet ja maksamisen nopeuden; odottaakin sähköisen laskutuksen lisääntyvän jyrkästi ja perinteisten maksutapojen korvautuvan asteittain innovatiivisilla maksutavoilla (toimitusketjurahoitus, myyntilaskurahoitus jne.), jolloin velkojalle voidaan maksaa reaaliajassa heti laskun antamisen jälkeen;

17.  panee hyvin kiinnostuneena merkille eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut viranomaisten maksuviivästyksiä koskevat menettelyt, joiden mukaan keskushallinto voi antaa paikallisviranomaiselle varoituksen, jos tämä ei ole maksanut toimittajilleen ajoissa, ja jos maksuviivästykset jatkuvat, se voi maksaa toimitetuista tavaroista tai palveluista suoraan toimittajille ja keskeyttää maksuosuudet sääntöjä rikkovan paikallisviranomaisen talousarvioon; toteaa, että tällainen järjestelmä, jossa julkisyhteisöjen maksusuoritusten seuranta yhdistetään toimivaan eskalaatiosuunnitelmaan ja josta tiedotetaan laajasti käyttöönoton yhteydessä, vaikuttaa tuottaneen tuloksia, joita on syytä analysoida tarkemmin ja jotka olisi jaettava jäsenvaltioille esimerkkinä hyvästä käytännöstä;

18.  panee huolestuneena merkille komission kertomuksen päätelmät, joissa todetaan, että suurin syy siihen, että velkojayritykset eivät käytä maksuviivästysdirektiivin mukaisia oikeuksiaan, on se, että ne pelkäävät hyvien liikesuhteiden vahingoittumista; katsoo tältä osin, että olisi ryhdyttävä toimiin, joiden avulla pk-yritysten olisi helpompi käyttää maksuviivästysdirektiivissä annettuja oikeuksiaan; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan tarkemmin maksuviivästysdirektiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaista mahdollisuutta, että yrityksiä virallisesti edustavat organisaatiot voivat saattaa asian käsiteltäväksi jäsenvaltioiden tuomioistuimissa sillä perusteella, että sopimusehdot ovat selvästi kohtuuttomia tai menettelyt ovat selvästi sopimattomia;

19.  kehuu joissakin jäsenvaltioissa toteutettuja toimialatason aloitteita, joihin osallistuvat yhtiöt ovat tehneet lupauksen, jossa eritellään ne konkreettiset toimet, joita ne aikovat toteuttaa varmistaakseen, että niiden pienille toimittajille maksetaan nopeammin niiden toimittamista tuotteista tai palveluista; toteaa, että myönteisellä julkisella nimeämisellä (”name and fame”) voitaisiin tuottaa haluttuja tuloksia toimialatason itsesääntelyn kautta ja antaa merkittävää tukea pk-yrityksille;

20.  painottaa julkisten hankintojen merkitystä pyrittäessä parantamaan yhtenäismarkkinoiden toimintaa; kehottaa harkitsemaan maksuviivästysdirektiivin ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen välisen synergian parantamista ja erityisesti mahdollisuuden antamista hankintaviranomaisille ryhtyä toimiin velvoitteitaan laiminlyövien toimeksisaajien sulkemiseksi pois tulevista hankinnoista, jos päätoimeksisaaja ei maksa alihankkijoille ajoissa, kun sitä edellytetään (julkisia hankintoja koskeva direktiivi)(5), sekä harkitsemaan mahdollisuutta käyttää laajemmin julkisia hankintoja koskevan direktiivin 71 artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, jonka mukaan alihankkijoille voidaan maksaa suoraan tietyin edellytyksin, ja alihankkijoihin kohdistuvan maksukäyttäytymisen ottamista yhdeksi niistä perusteista, joiden mukaan julkisissa tarjouskilpailuissa arvioidaan mahdollisten urakoitsijoiden taloudellisia valmiuksia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan viranomaisten toimeksisaajille ja alihankkijoille sekä toimeksisaajan alihankkijoille ja tavarantoimittajille suorittamien maksujen täydellisen avoimuuden ja jäljitettävyyden;

Johtopäätökset ja suositukset

21.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan täyden vastuun viranomaisten maksujen suorittamisen yhteydessä ja parantamaan lainsäädäntöään ja edistämään maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa kaikilta osin, muun muassa poistamalla direktiivin tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevat kansalliset lait, määräykset tai julkisen sektorin sopimuskäytännöt, kuten julkisen sektorin saamisten siirtämistä ja perimistä koskevat kiellot; toistaa myös, että komission olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen nykyisten velvoitteiden täysimääräisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään ”päättäväistä siirtymistä täsmälliseen maksukulttuuriin”(6) toteuttamalla kaikkein sopivimpia toimenpiteitä, myös laatimalla parhaita käytäntöjä koskevat suuntaviivat, ja tarvittaessa myös antamalla asianmukaisia lainsäädäntöaloitteita, joissa otetaan huomioon edellä mainitut ehdotukset, ja luomalla yrityksiä varten luotettavat liiketoimintaolosuhteet sekä täsmällisen maksukulttuurin;

23.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan maksumenettelyjä ja korostaa erityisesti, että tarkistusmenettelyjä, joilla tarkistetaan laskut ja se, ovatko tavarat ja palvelut sopimuksessa yksilöidyn mukaisia, ei pitäisi käyttää pidentämään keinotekoisesti maksuaikoja niin, että direktiivissä säädetyt aikarajat ylittyvät;

24.  muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, että täsmällinen maksaminen on toimivien yritysympäristöjen yleinen vaatimus ja että se olisi näin ollen otettava huomioon kaikissa toimintapoliittisissa aloitteissa ja lainsäädäntöaloitteissa, jotka vaikuttavat yrityksiin (esimerkiksi yrityksen yhteiskuntavastuu, startup-yritykset ja alustojen ja yritysten väliset suhteet);

25.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään ammattijulkaisuja, kampanjoita ja muita välineitä, joilla lisätään yritysten tietoisuutta maksuviivästysten torjuntakeinoista;

26.  kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta asianmukaisista budjettikohdista;

o
o   o

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.
(2) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 112.
(3) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 153.
(4) Direktiivin 2011/7/EU johdanto-osan 6 kappale.
(5) Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 57 artiklan 4 kohdan g alakohta.
(6) Direktiivin 2011/7/EU johdanto-osan 12 kappale.


Vuosikertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnasta
PDF 198kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 Euroopan investointipankin rahoitustoimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2018/2161(INI))
P8_TA-PROV(2019)0043A8-0415/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2017 ”Impact into the Future”,

–  ottaa huomioon EIP:n tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2017 ja tilastokertomuksen vuodelta 2017,

–  ottaa huomioon EIP:n vuoden 2018 kertomuksen ”EIB operations inside the European Union 2017: Results and Impact”,

–  ottaa huomioon EIP:n vuoden 2018 kertomuksen ”The EIB outside the European Union – 2017: Financing with global impact”,

–  ottaa huomioon EIP-ryhmän vuoden 2017 kestävyyskertomuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 175, 177, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan sekä siihen liitetyn pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—  ottaa huomioon 25. joulukuuta 2010 julkaistun heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan EIP:n toimintapolitiikan ja siihen 8. huhtikuuta 2014 tehdyn lisäyksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A8-0415/2018),

A.  toteaa, että EIP:n päätarkoituksena on tarjota pitkän aikavälin rahoitusta ja asiantuntemusta hankkeille ja hankkia lisäinvestointeja EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että EIP on ainoa EU:n jäsenvaltioiden omistama ja niiden etuja edustava pankki;

C.  ottaa huomioon, että EIP on EU:n rahoituslaitos ja keskeinen toimielin, joka tukee julkisia ja yksityisiä investointeja EU:ssa, ja toteaa, että sen lainanannosta yli 90 prosenttia tapahtuu unionissa;

D.  ottaa huomioon, että EIP:n lainaustoimintaa rahoitetaan pääosin joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskulla kansainvälisillä pääomamarkkinoilla;

E.  ottaa huomioon, että EIP:n vuotuinen rahoitusohjelma on noin 60 miljardia euroa;

F.  ottaa huomioon, että liikkeeseenlasketuista EIP:n joukkovelkakirjoista 33 prosenttia (2017) ja 37 prosenttia (2016) laskettiin liikkeeseen Yhdysvaltain dollareina;

G.  ottaa huomioon, että EIP:n joukkovelkakirjoilla on korkein luottoluokka ja keskeiset luottoluokituslaitokset ovat antaneet EIP:lle AAA-luokituksen muun muassa siksi, että se on jäsenvaltioiden omistama ja sen riskinhallinta on varovaista, minkä vuoksi lainakanta on vakaa ja siinä on vain 0,3 prosenttia järjestämättömiä lainoja;

H.  ottaa huomioon, että rahoitusvälineet ja talousarviotakuut voisivat lisätä EU:n talousarvion vaikutusta;

I.  ottaa huomioon, että EIP on EU:n luonnollinen kumppani rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa tiiviissä yhteistyössä kansallisten, alueellisten tai monenvälisten rahoituslaitosten kanssa;

J.  toteaa, että EIP:llä on ulkoisen lainanantotoimintansa ansiosta myös merkittävä rooli EU:n ulkopuolella, sillä se on maailman suurin monenvälinen lainanottaja ja lainanantaja;

K.  toteaa, että EIP jatkaa Euroopan yhdentymisen lujittamista ja sen rooli on korostunut entisestään vuonna 2008 alkaneen rahoituskriisin jälkeen;

L.  toteaa, että EIP:n toimintasuunnitelmassa 2017–2019 asetetuissa prioriteeteissa keskitytään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, jotka koskevat älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua energian, liikenteen ja liikkuvuuden, terveyden, maaseudun infrastruktuurin kehittämisen ja elintarviketeollisuuden tuen, pk-yritysten ja mid‑cap‑yritysten sekä ympäristön ja innovoinnin alalla;

M.  toteaa, että EIP-ryhmän olisi säilytettävä korkea luottoluokitus, josta on erittäin paljon hyötyä sen liiketoimintamallille, ja vakaalla pohjalla oleva laadukas sijoitussalkku, joka perustuu kestäviin investointihankkeisiin, joihin Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahaston) ja muiden salkussa olevien rahoitusvälineiden varoja käytetään;

EIP:n saavutukset edellisten 60 vuoden aikana

1.  antaa EIP:lle tunnustuksen 60 vuoden onnistuneesta toiminnasta, minä aikana se on investoinut 1,1 biljoonaa ja rahoittanut 11 800:aa hanketta 160 maassa maailman suurimpana monenvälisenä lainanottajana ja lainanantajana;

2.  pitää myönteisenä, että kaudella 2015–2016 hyväksytyllä EIP-ryhmän lainanannolla tuetaan EU:ssa 544 miljardin investointeja, kasvatetaan bkt:tä 2,3 prosenttia ja luodaan 2,25 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; kehottaa EIP:tä tehostamaan edelleen toimiaan, joilla edistetään pitkän aikavälin kestävää kasvua;

3.  korostaa EIP:n mahdollisuuksia muokata markkinoita EU:n politiikan tavoitteiden mukaisesti; panee merkille EIP:n valmiudet investoida vastasyklisesti niin, että voidaan puuttua alikehitykseen ja taantumaan, jotka johtuvat rahoituskriisistä ja pk-yritysten ja innovoivien hankkeiden vaikeuksista rahoituksensaannissa;

4.  korostaa EIP:n tärkeää tehtävää EU:n pankkina, joka on ainoa EU:n jäsenvaltioiden kokonaan omistama kansainvälinen rahoituslaitos ja jota ohjaavat täysin EU:n toimintalinjat ja vaatimukset;

5.  kehottaa vahvistamaan EIP:n neuvoa-antavia toimia ja sen vuoksi puuttumaan yhdessä komission, jäsenvaltioiden ja kansallisten virallisten kehitysrahoituslaitosten kanssa järjestelmään kuuluviin puutteisiin, jotka estävät tiettyjä alueita tai maita hyödyntämästä täysimääräisesti EIP:n rahoitustoimintaa;

6.  korostaa, että 700 000 pk-yrityksen odotetaan hyötyvän entistä paremmasta rahoituksensaannista, ja panee merkille, että EIP:n talousosasto ja komission yhteinen tutkimuskeskus arvoivat, että ESIRin toimilla on tuettu jo yli 750 000:ta työpaikkaa, ja luvun odotetaan nousevan 1,4 miljoonaan työpaikkaan vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että Junckerin suunnitelma on jo kasvattanut EU:n bkt:tä 0,6 prosenttia ja sen arvioidaan kasvattavan sitä edelleen 1,3 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

7.  suhtautuu myönteisesti EIP:n käynnistämään taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloitteeseen, jolla on tarkoitus auttaa Länsi-Balkanin ja EU:n eteläisen naapuruston maita puuttumaan laittoman muuttoliikkeen ja pakkosiirtojen aiheuttamiin haasteisiin; kehottaa lisäämään tämän aloitteen rahoitusta ja tehostamaan EIP:n osallistumista näillä alueilla humanitaaristen avustustoimien, työpaikkojen luomisen, talouskasvun ja infrastruktuurin parantamisen tukemiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan ulkoisen investointiohjelman (EEIP) ensimmäisten hankkeiden hyväksymistä Afrikassa ja toivoo, että EIP:n roolia vahvistetaan;

8.  toteaa, että pelkästään vuonna 2017 hyväksyttiin ennätykselliset 901 hanketta, joissa osoitettiin yli 78 miljardia euroa innovointiin, ympäristöön, infrastruktuuriin ja pk‑yrityksille;

9.  korostaa taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukemiseksi toteutettuja EIP:n toimia, joissa on viimeisten kymmenen vuoden aikana annettu alueille rahoitusta yli 200 miljardia euroa;

Yleisiä huomioita

10.  suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joita EIP on toteuttanut investointiensa vaikutuksen mittaamisen parantamiseksi sen sijaan, että annettaisiin vain rahoituksen määrää koskevia tietoja;

11.  muistuttaa, että EIP on vastannut kriisiin laajentamalla toimintaansa huomattavasti; katsoo, että sillä on ollut myönteinen rooli investointivajeen pienentämisessä; kehottaa EIP:tä kiinnittämään erityistä huomiota vaaraan, että yksityiset investoinnit vähenevät taloustilanteen normalisoituessa;

12.  korostaa, että EIP:n toiminta oli ratkaisevaa kriisin jälkeisessä elpymisessä ja puututtaessa investointien määriin, jotka ovat edelleen eri tasoilla jäsenvaltioiden ja alueiden sekä alojen välillä; kehottaa EIP:tä jatkamaan jäsenvaltioihin investoimista niiden talouden elpymisen edistämiseksi; korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rahoitukseen innovointi- ja infrastruktuurisektoreilla, joilla investointivaje on erityisen vakava;

13.  panee merkille, että lähes kolmasosa EIP:n rahoituksesta on dollarimääräistä, mikä altistaa pankin mahdollisille Yhdysvaltain pakotteille; pyytää EIP:tä aloittamaan dollarimääräisen rahoituksen asteittaisen vähentämisen;

14.  panee merkille, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastaa EIP:n vuosittain; panee merkille keskustelun mahdollisuudesta, että tilintarkastustuomioistuin alkaisi valvoa sen lainanantotoimintaa; varoittaa, että sillä voisi olla merkittävä vaikutus EIP:n luonteeseen, toimintaan ja hallintoon;

Innovointi ja taidot

15.  panee merkille, että EIP asettaa etusijalle innovoinnin ja taidot, jotta voidaan edistää kasvua ja taata unionin pitkän aikavälin kilpailukyky; toteaa, että lainojen kokonaissumma vuonna 2017 oli 13,9 miljardia euroa ja niiden avulla toteutetaan esimerkiksi 7,4 miljoonaa erittäin nopeaa digitaalista yhteyttä ja asennetaan 36,8 miljoonaa älykästä mittaria;

Ympäristö ja kestävä kehitys

16.  pitää myönteisenä, että EIP lainasi vuonna 2017 16,6 miljardia euroa hankkeisiin, joilla tuettiin sen ympäristöpolitiikan tavoitteita rahoittamalla hankkeita ympäristönsuojelun, uusiutuvan energian, energiatehokkuuden, biologisen monimuotoisuuden, puhtaan ilman, puhtaan veden, vesi- ja jätehuollon sekä kestävän liikenteen alalla ja että se on sitoutunut myöntämään ilmastolainoja, joiden osuus on yli 25 prosenttia koko lainanannosta kaikilla sen julkiseen politiikkaan liittyvillä aloilla, mikä ylittää sen alun perin antaman sitoumuksen 3,2 prosenttiyksiköllä;

17.  painottaa, että EU:n toimielinten olisi näytettävä esimerkkiä, kun rahoituksesta pyritään tekemään kestävää; panee merkille EIP:n aseman maailman suurimpana vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijana ja toteaa, että nämä ilmastojoukkovelkakirjat tarjoavat sijoittajille avoimen yhteyden uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin, jotka hyötyvät EIP:n vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskuista, koska ne perustuvat EIP:n raportointijärjestelmään hankkeiden ilmastohyödyistä, muun muassa vältettyjen kasvihuonekaasupäästöjen, absoluuttisten päästötasojen, energiankulutuksessa saatavan säästön ja asennetun lisäenergian tuotannon kaltaisiin vaikutusindikaattoreihin;

18.  suhtautuu tämän osalta myönteisesti EIP:n kestävyystietoisuusjoukkolainan ensimmäiseen liikkeeseenlaskuun, jonka määrä oli 500 miljoonaa euroa, joka osoitetaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita tukeviin suuren vaikutuksen hankkeisiin siten, että varmistetaan samalla sosiaalisesti vastuullisten sijoittajien luottamus tiukoilla avoimuus- ja markkinavaatimuksilla;

19.  pitää myönteisenä, että EIP saavutti ilmastoon liittyvän 25 prosentin rahoitustavoitteensa; panee huolestuneena merkille, että sen sijaan komissio ei saavuttanut 20 prosentin tavoitetta;

20.  panee tyytyväisenä merkille Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -aloitteen perustamisen ja toteaa, että aloitteella pyritään tekemään investoinneista asuinrakennusten energiatehokkuushankkeisiin houkuttelevampia yksityisille sijoittajille käyttämällä EU:n avustuksia älykkäästi takuuna; pitää myönteisenä, että EIP on äskettäin alkanut investoida sosiaaliseen asuntotuotantoon;

21.  suosittelee, että EIP hyväksyy energiastrategian, joka on täysin yhteensopiva Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa, ja ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportin tutkimusnäytön ja suositukset, jotka koskevat aiheutuvia vaikutuksia ilmaston lämmetessä yli 1,5 celsiusastetta esiteollisesta tasosta ja siihen liittyvää kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuista kehitystä, jotta voidaan vahvistaa maailmanlaajuisia vastatoimia ilmastonmuutoksen uhkaan samoin kuin kestävää kehitystä ja toimia köyhyyden poistamiseksi;

22.  kehottaa EIP:tä jatkamaan lainanantoaan eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteiden tukemiseksi;

23.  kehottaa EIP:tä tehostamaan entisestään hankkeita, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun, koska EU on yksi Pariisin sopimuksen allekirjoittajista, ja muistuttaa EU:n antamasta sitoumuksesta vähentää päästöjään vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

24.  painottaa EIP:n rahoituksen merkitystä uusiutuvan energian kapasiteetin kehittämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa esimerkiksi teollisuuden ja liikenteen aloilla;

25.  kehottaa EIP:tä tekemään yhteistyötä pienten markkinaosapuolten ja alueellisten osuuskuntien kanssa, jotta pienimuotoiset uusiutuvaa energiaa koskevat hankkeet voitaisiin yhdistää ja jotta ne voisivat näin saada EIP:n tukea;

Infrastruktuuri

26.  korostaa EIP:n tukea turvalliselle ja tehokkaalle infrastruktuurille, joka liittyy energiantoimituksiin, liikenteeseen ja kaupunkialueisiin, kuten sen myöntämiä 18 miljardin euron lainoja, joilla tuetaan sen infrastruktuuripolitiikan tavoitetta, sekä yli 22 miljardin euron lainojen myöntämistä kaupunkikehitykseen vuonna 2017;

27.  kehottaa EIP:tä jatkamaan lainanantoaan eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteiden tukemiseksi;

Pk-yritykset ja mid-cap-yritykset

28.  pitää myönteisenä EIP-ryhmän vahvaa tukea pk-yrityksille ja mid-cap-yrityksille ja yhteensä 29,6 miljardin euron investointeja, joilla on ollut myönteinen vaikutus 287 000 yritykseen, jotka työllistävät 3,9 miljoonaa ihmistä;

29.  muistuttaa, että EIP:n mukaan suuret yritykset ovat kaksi kertaa todennäköisemmin innovoijia kuin pk-yritykset ja että innovatiivisilla nuorilla yrityksillä on 50 prosenttia muita yrityksiä todennäköisemmin lainojen saantiin liittyviä rajoitteita; vaatii EIP:tä tukemaan pienempiä yrityksiä pienemmillä lainoilla, jotta Euroopan taloudessa voidaan saada aikaan entistä suurempi ja entistä laaja-alaisempi vaikutus;

30.  katsoo, että pk-yritysten strategisen aseman vuoksi EIP:n pk-yrityksiä koskevaan strategiaan pitäisi kuulua pankin hallinnollisten ja neuvoa-antavia valmiuksien vahvistaminen, jotta pk-yrityksille voidaan antaa tietoa ja teknistä tukea kehittymisestä ja rahoituksen hakemisesta;

31.  pitää myönteisinä EIP:n ympäristö- ja sosiaalikäytäntöjen käsikirjassa määritettyjä kymmentä standardia, jotka ovat edellytyksenä osallistumiselle EIP:n lainanantoon ja jotka liittyvät esimerkiksi saastumisen estämiseen ja vähentämiseen, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin, ilmastonormeihin, kulttuuriperintöön, vastentahtoiseen uudelleensijoittamiseen, haavoittuvien ryhmien oikeuksiin ja etuihin, työnormeihin, työterveyteen ja kansanterveyteen, turvallisuuteen ja sidosryhmien sitoutumiseen;

Vastuuvelvollisuus, avoimuus ja viestintä

32.  kehottaa EIP:tä ja sen sidosryhmiä suunnittelemaan tarvittavia uudistuksia sen hallinnon demokratisoitumisen varmistamiseksi ja sen toimien avoimuuden ja kestävyyden lisäämiseksi;

33.  kehottaa EIP:tä tehostamaan viestintätoimiaan; pitää keskeisen tärkeänä, että se toimii unionin kansalaisiin nähden toimintalinjojensa tavoitteiden selventämiseksi; katsoo tämän osalta, että olisi käynnistettävä pohdinta, jotta EIP:n rahoitusvalmiuksia voitaisiin vahvistaa, mikä olisi myös keino havainnollistaa konkreettisesti EU:n panos kansalaistensa jokapäiväisessä elämässä;

34.  panee huolestuneena merkille yleisten hallinnollisten kustannusten jatkuvan kasvun, joka johtuu pääasiassa henkilöstöön liittyvien kustannusten kasvusta; varoittaa vaarasta, että EIP:n pääomapohjan kustannusten ja tulojen suhde kasvaa edelleen; pyytää EIP:tä noudattamaan kustannuskuria, pitämään hallintorakenteensa ohuena ja tehokkaana ja varmistamaan, ettei se kehity kohti ylhäältä raskasta hallintorakennetta;

35.  panee merkille EIP:n äskettäiset avoimuuteen liittyneet parannukset, kuten johtokunnan kokouspöytäkirjojen, ESIR-takuusta tuettujen hankkeiden indikaattorien tulostaulun sekä riippumattoman investointikomitean päätösten perustelujen julkaisemisen tarkistetun ESIR-asetuksen mukaisesti; ymmärtää, että pankki ei voi julkaista kaupallisesti arkaluonteista tietoa;

36.  muistuttaa, että EIP-ryhmän avoimuuspolitiikka perustuu julkistamisolettamaan ja että sen asiakirjat ja tiedot ovat kaikkien saatavissa; kehottaa EIP:tä lisäämään edelleen avoimuutta esimerkiksi julkaisemalla yksityiskohtaisia pöytäkirjoja ja antamalla pääsyn tietoihin sekä sisäisesti parlamentille ja muille toimielimille että julkisesti erityisesti hankinta- ja alihankintajärjestelmän, sisäisten tutkimusten tulosten sekä toimien ja ohjelmien valinnan, seurannan ja arvioinnin osalta;

37.  pitää asianmukaista valvontaa keskeisimpänä EIP:n kohtaamista haasteita; katsoo, että pankin aseman ja institutionaalisen rakenteen vuoksi tarvitaan valvontarakennetta;

38.  panee merkille EIP:n valitusmekanismia koskevan politiikan ja menettelyjen tarkastamisen; muistuttaa vuosittaisesta kertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016 3. toukokuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa(1) ilmaisemastaan EIP:n valitusmekanismia koskevasta kannasta; kehottaa EIP:tä vahvistamaan valituksia käsittelevän toimiston riippumattomuutta ja tehokkuutta sekä toteuttamaan lisätoimia, jotta voidaan vähentää byrokratiaa, vahvistaa toimiston makrotaloudelliseen analyysiin liittyviä valmiuksia ja parantaa sukupuolijakaumaa johtavissa asemissa;

39.  pitää myönteisenä, että EU:n takuusta katettavia investointihankkeita koskevat tulosmittauskaavakkeet on nyt toimitettava pyynnöstä Euroopan parlamentille;

40.  korostaa, että muiden EIP:n käyttämien rahoituksen välittäjien (erityisesti liikepankit mutta myös mikroluottolaitokset ja osuuskunnat) avoimuuden on oltava erittäin korkealla tasolla, jotta voidaan varmistaa, että välitettyjä lainoja koskevat samat avoimuusvaatimukset kuin muun tyyppisiä lainoja;

41.  pitää myönteisenä talouden kestävyyttä koskevaa EIP:n aloitetta, joka on osa EU:n yhteistä vastausta muuttoliike- ja pakolaiskriisiin ja jolla puututaan erityisesti muuttoliikkeen perimmäisiin syihin; vaatii tiivistä koordinointia ja täydentävyyttä EU:n ulkoisen investointiohjelman kanssa; toteaa, että tähän mennessä 26 talouden kestävyyttä koskevan hankkeen ja 2,8 miljardin euron investointien odotetaan hyödyttävän yli 1 500:aa pienyritystä ja mid-cap-yritystä ja auttavan säilyttämään yli 100 000 työpaikkaa;

42.  kehottaa EIP:tä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet ESIR-rahastoista saadun kokemuksen perusteella, jotta tulevan InvestEU-ohjelman tulokset voidaan maksimoida, ja kiinnittämään erityistä huomiota alueelliseen ja sosiaaliseen epätasa-arvoon ja talouskriisistä eniten kärsiviin jäsenvaltioihin;

43.  pitää myönteisenä talouden kestävyyttä koskevan aloitteen rahoituksen lisäämistä eteläisessä naapurustossa ja Länsi-Balkanilla 6 miljardilla eurolla lokakuussa 2016 alkaneella viisivuotiskaudella jo myönnettyjen 7,5 miljardin euron lisäksi sekä keskittymistä kestävään ja keskeiseen infrastruktuuriin;

44.  pitää tärkeänä talouden kestävyyden kehittämistä vastaanottavissa maissa ja kauttakulkumaissa tukemalla työpaikkojen luomista ja paikallisväestön sekä siirtymään joutuneen väestön tarvitseman infrastruktuurin rakentamista; pitää myönteisenä, että myös pakolaisyhteisöt voivat hyötyä mahdollisuuksista kehittää itsenäisyyttään ja elää ihmisarvoista elämää; korostaa, että talouden kestävyyteen tehtävillä investoinneilla olisi autettava parantamaan alueiden valmistautuneisuutta tuleviin ulkoisiin häiriöihin ja edistämään haavoittuvien maiden vakautta;

45.  toteaa, että ESIR täyttää nyt kolme vuotta, ja panee merkille sen saavutukset; pitää myönteisenä koko unionissa toteutettuja 335 miljardin euron investointeja sen jälkeen, kun yhteislainsäätäjät hyväksyivät ESIR-asetuksen (asetus (EU) N:o 2015/1017)(2); toteaa, että sen yhteydessä on hyväksytty 898 tointa 28 jäsenvaltioissa ja että kaksi kolmasosaa varoista on kerätty yksityisistä resursseista, mikä ylittää vuonna 2015 asetetun alkuperäisen 315 miljardin euron tavoitteen; kiinnittää huomiota Eurooppa‑neuvoston ja Euroopan parlamentin päätökseen jatkaa ESIRin kestoa ja valmiuksia 500 miljardiin euroon vuoden 2020 loppuun mennessä;

46.  korostaa, että pääomamarkkinaunionin rakentamista on nopeutettava, jotta EIP voi todella keskittyä täyttämään vajeet markkinahäiriöissä ja antamaan rahoitusta erittäin riskialttiille hankkeille;

47.  muistuttaa todenneensa, että on taattava tuen jatkuvuus ESIRin kaltaisissa kysyntävetoisissa mekanismeissa, joilla tuetaan pitkän aikavälin investointeja reaalitalouteen, otetaan käyttöön yksityisiä investointeja ja luodaan huomattavaa makrotaloudellista vaikutusta ja työpaikkoja aloilla, jotka ovat tärkeitä unionin tulevaisuudelle nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkeen;

48.  kannustaa laatimaan kyseisen jatkuvuuden säilyttämiseksi ajoissa vuoden 2020 jälkeistä kautta varten jatkotoimia koskevan aloitteen, jossa olisi hyödynnettävä ESIRistä saatuja kokemuksia ja säilytettävä keskeiset menestystekijät;

49.  katsoo, että EIP-ryhmä on ollut ratkaiseva ESIRin menestymisessä, koska se on ainoa kumppani tuensaajille ja välittäjille ja yksinomainen toteutuskumppani; katsoo, että päällekkäisyyksien välttämiseksi EIP on tulevassa InvestEU-ohjelmassa EU:lle luonnollinen kumppani rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevien pankkialan tehtävien (varainhoito, varallisuudenhoito, riskinarviointi) suorittamisessa;

50.  kehottaa EIP-ryhmää tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten kehityspankkien ja kehitysrahoituslaitosten kanssa ja kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen työtään niiden kanssa, jotta voidaan varmistaa toimintojen laajuus ja kehittää edelleen neuvontapalveluita ja teknistä tukea maantieteellisen tasapainon tukemiseksi pitkällä aikavälillä; panee merkille ESIR-hankkeista saadun laajan kokemuspohjan; tukee ja kannustaa parhaiden käytäntöjen vaihdon jatkamista EIP:n ja jäsenvaltioiden välillä taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi;

EU:n ulkopuolinen lainananto

51.  suhtautuu myönteisesti EIP:n tärkeään tehtävään, joka koskee rahoituksen antamista EU:n ulkopuolella sen ulkoisen lainanantotoiminnan avulla; korostaa EIP:n tehokasta ulkoisen lainanantovaltuuden hallinnointia, joka on vahvistettu kesäkuussa 2018 tehdyssä riippumattomassa arvioinnissa, jossa tunnustetaan sen merkitys ja tehokkuus EU:n rahoituksen antamisessa kolmansille maille siten, että unionin talousarvioon tulee mahdollisimman vähän kustannuksia; pyytää Euroopan tilintarkastustuomioistuinta laatimaan erityiskertomuksen EIP:n ulkoisen lainanannon tuloksellisuudesta ja sovittamisesta yhteen EU:n politiikkojen kanssa;

52.  katsoo, että EIP:n pitäisi säilyttää johtoasemansa tulevien EU:n rahoitusmekanismien perustamisessa kolmansille maille ja varmistaa samalla, että se on sellaisten paikallisten yrittäjien edun mukaista, jotka haluavat perustaa paikallisia yrityksiä, jotka ovat usein mikro- ja pienyrityksiä, ennen kaikkea paikallisen talouden edistämiseksi, sillä se on EIP:n lainanantopäätöksissä ensisijaista;

53.  katsoo, että EIP:n olisi jatkettava nykyisiä ulkopoliittisia toimiaan myös käyttämällä erilaisia välineitä, kuten kolmansia maita koskevia lainanantovaltuuksia; suhtautuu myönteisesti EIP:n hallintoon AKT-maiden investointivälineessä, josta tuetaan pääasiassa yksityisen sektorin kehitystä edistäviä hankkeita; korostaa tämän osalta, että EIP:n keskeisen aseman EU:n kahdenvälisenä rahoitusalan toimijana pitää näkyä selkeästi unionin ulkopuolista rahoitusta koskevassa vuoden 2020 jälkeisessä rakenteessa;

54.  katsoo, että EIP:n toimia sovellettaessa on noudatettava täysin Euroopan unionin muuta politiikkaa ja toimintaa SEUT-sopimuksen 7 artiklan sekä perusoikeuskirjan mukaisesti;

55.  korostaa siksi, että unionin ulkoisia toimia ohjaavan politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen, YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja Pariisin ilmastosopimuksen noudattamisen kannalta on tärkeää, että EIP raportoi vuosittain unionin ulkopuolella toteutetuista toimistaan;

56.  muistuttaa, että EIP:n on toimittava johdonmukaisesti ulkoisen lainanantovaltuuden mukaisen kehitystoimeksiantonsa kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kehitysmaissa tehtävät investoinnit tuottavat asiaankuuluvat verotulot paikallisille veroviranomaisille;

57.  panee merkille, että puolet kaikista ulkoisen lainanantovaltuuden mukaisista EIP:n lainanantotoimista päätyy paikallisille rahoituksen välittäjille, millä pyritään edistämään mikroluottoja, ja kehottaa EIP:tä antamaan kattavammin ja järjestelmällisemmin tietoa sen rahoituksen välittäjien suorittamasta jälleenlainauksesta;

58.  muistuttaa, että EIP:n on toiminnassaan otettava huomioon unionin sisä- ja ulkopolitiikka; korostaa, että sen lainojen ehdoilla olisi edistettävä näiden poliittisten tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti unionin syrjäisten alueiden kehitystä kasvua ja työllisyyttä tukemalla; kehottaa EIP:tä vahvistamaan huomattavasti järjestelyjä, joita sovelletaan teknisen avun ja taloudellisen asiantuntija-avun tarjoamiseen paikallis- ja alueviranomaisille ennen hankkeiden hyväksymistä, jotta avun saatavuus paranee ja kaikki jäsenvaltiot, erityisesti ne, jotka ovat onnistuneet huonommin hyväksyttämään hankkeita, saadaan avun piiriin;

59.  kehottaa EIP:tä investoimaan tuntuvasti itäisten naapurimaiden ekologiseen siirtymään;

60.  kehottaa EIP:tä lisäämään pyrkimyksiään myöntää rahoitusta maailmanlaajuisesti monipuolistaakseen investointejaan energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja kiertotalouteen, jotka edellyttävät kansallista tasoa laajempia toimia, ja laajentamaan niiden jakautumista alueiden, hallinnollisten yksiköiden ja pienempien yritysten välillä, ja kehottaa luopumaan sellaisten hankkeiden rahoittamisesta, jotka aiheuttavat vakavia riskejä ympäristölle ja luonnonvaroille;

61.  korostaa EIP:n rahoitustoimien merkitystä itäisissä naapurimaissa; pyytää EIP:tä lisäämään itäisiin naapurimaihin suuntautuvaa lainanantoaan tukeakseen investointeja maissa, joilla on assosiaatiosopimuksia unionin kanssa;

Verosäännösten noudattaminen

62.  suhtautuu myönteisesti EIP:n tammikuussa 2018 hyväksymään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kehykseen, jossa laaditaan keskeiset periaatteet rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnalle ja siihen liittyville rehellisyyttä koskeville näkökulmille EIP-ryhmän toiminnassa;

63.  suhtautuu myönteisesti EIP:n aikaansaamaan edistykseen tiukkojen vaatimusten hyväksymisessä veropetosten, veronkierron, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen sekä verojen välttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi soveltamalla täysimääräisesti EU:n toimintalinjoja ja vaatimuksia ja esimerkiksi EU:n luetteloa veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; kehottaa EIP:tä näin ollen lopettamaan yhteistyön sellaisten välittäjien, valtioiden ja oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka sisältyvät tähän luetteloon; korostaa, että EIP:n on ehdottomasti pysyttävä valppaana ja mukautettava toimiaan kyseisiä käytäntöjä koskevan jatkuvasti kehittyvän todellisuuden mukaan;

64.  kannustaa EIP:tä toteuttamaan edelleen edistynyttä asianmukaista huolellisuutta kaikissa toimissa, joissa on määritetty suurempia riskitekijöitä, joita ovat esimerkiksi yhteydet yhteistyöhaluttomaan oikeudenkäyttöalueeseen ja veroriskistä kertovat indikaattorit, ja toimissa, joissa on monimutkaisia monen oikeudenkäyttöalueen rakenteita, riippumatta siitä, onko yhteistyöhaluttomiin oikeudenkäyttöalueisiin yhteyksiä;

65.  korostaa, että on tärkeää taata korkealaatuiset tiedot viime käden edunsaajista ja estää tehokkaasti rahasiirrot sellaisten rahoituksen välittäjien ja esimerkiksi liikepankkien ja sijoitusyhtiöiden kanssa, jotka ovat aiemmin toimineet puutteellisesti suhteessa avoimuuteen, petoksiin, korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja rahanpesuun;

66.  on tyytyväinen siihen, että EIP ottaa huomioon verotusvaikutukset maissa, joissa investointi on tehty, sekä sen, missä määrin investoinnilla edistetään talouskehitystä, työpaikkojen luomista ja eriarvoisuuden vähentämistä;

67.  kehottaa EIP:tä tehostamaan viestintätoimiaan; pitää keskeisenä, että se toimii unionin kansalaisiin nähden toimintalinjojensa tavoitteiden selventämiseksi ja esittää näin konkreettisesti EU:n panoksen kansalaistensa jokapäiväisessä elämässä;

68.  odottaa EIP:n mukauttavan sisäisiä politiikkojaan heijastamaan äskettäin käyttöönotettua oikeudellista ympäristöä, jotta voidaan torjua veropetosten lisäksi veronkiertoa, kuten 21. maaliskuuta 2018 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n lainsäädännön uudet veronkierron vastaiset vaatimukset erityisesti rahoitus- ja investointitoimissa” C(2018)1756 täsmennetään;

69.  kannustaa EIP:tä tekemään yhteistyötä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja kansallisten viranomaisten kanssa torjuakseen petoksia ja rahanpesua;

Brexit

70.  kehottaa brexit-neuvottelijoita tekemään sopimuksen Yhdistyneen kuningaskunnan asteittaisesta poistamisesta EIP-salkusta, joka on syntynyt Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisen myötä, Yhdistyneen kuningaskunnan maksaman pääoman korvaamisesta sekä EIP:lle ja sen Yhdistyneessä kuningaskunnassa oleville varoille annetun suojan jatkamisesta; korostaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-ero ei saa vaikuttaa EIP:n AAA-luokitukseen;

71.  kehottaa löytämään EIP:n brittihenkilöstöä koskevan oikeudenmukaisen ratkaisun;

72.  suhtautuu myönteisesti sellaisten alueellisten investointijärjestelyjen kehittämiseen, joilla torjutaan markkinoiden puutteita ja joissa otetaan huomioon maakohtaiset tarpeet;

73.  korostaa jälleen tarvetta vähentää EIP:n rahoituksen maantieteellisen jakauman epätasaisuutta, koska 70 prosenttia siitä myönnettiin kuudelle jäsenvaltiolle vuonna 2017, vaikka yksi pankin tavoitteista on taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus EU:ssa; kehottaa sen sijaan jakamaan hankkeita ja investointeja maantieteellisesti dynaamisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti jäsenvaltioiden kesken ja kiinnittämään erityistä huomiota vähemmän kehittyneisiin alueisiin;

o
o   o

74.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0198.
(2) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.


Eriytetty yhdentyminen
PDF 173kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 eriytetystä yhdentymisestä (2018/2093(INI))
P8_TA-PROV(2019)0044A8-0402/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 annetun komission valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta: ”Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä” (COM(2017)2025) ja siihen liittyvät pohdinta-asiakirjat EU:n rahoituksen tulevaisuudesta, Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta, Euroopan talous- ja rahaliiton syventämisestä, globalisaation hallinnasta ja Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin monitasoisen hallinnoinnin perustuslaillisista ongelmista(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0402/2018),

A.  toteaa, että eriytetty yhdentyminen on monimerkityksinen käsite, jolla voidaan määritellä erilaisia ilmiöitä niin poliittisesta kuin teknisestäkin näkökulmasta;

B.  toteaa, että EU:n yhdentymisprosesseihin liittyy nopeasti kasvava määrä erilaisia tilanteita, jotka johtavat eriytettyyn yhdentymiseen sekä primääri- että sekundaarilainsäädännön osalta;

C.  toteaa, että eriytetyn yhdentymisen poliittinen mieltäminen vaihtelee tuntuvasti kansallisen yhteyden mukaan; toteaa, että eräille unionissa jo pidempään olleille jäsenvaltioille se voi herättää myönteisiä mielleyhtymiä ja ajatuksia sellaisen ”edelläkävijäryhmän” perustamisesta, jonka tarkoituksena on edistyä nopeammin yhdentymisen syventymisessä, kun taas unioniin myöhemmin liittyneet jäsenvaltiot katsovat usein sen johtavan ensimmäisen ja toisen luokan jäsenvaltioihin;

D.  toteaa, että eriytetyllä yhdentymisellä viitataan myös hyvin erilaisiin mekanismeihin, jotka saattavat vaikuttaa hyvin eri tavoin Euroopan yhdentymiseen; toteaa, että eriytetyllä yhdentymisellä voidaan viitata ajalliseen eriyttämiseen eli monen vauhdin Eurooppaan, jolloin tavoitteet ovat samat mutta niiden saavuttamiseen tarvittava aika vaihtelee, tapojen eriyttämiseen eli à la carte -Eurooppaan tai tilaa koskevaan eriyttämiseen eli niin sanottuun vaihtelevan geometrian järjestelmään;

E.  toteaa, että eriyttäminen on ollut pysyvä piirre Euroopan yhdentymisessä, ei pelkästään EU:n toimivaltaan kuuluvilla aloilla vaan muuallakin, ja sen ansiosta on joskus ollut mahdollista syventää ja laajentaa EU:ta samanaikaisesti; toteaa tästä seuraavan, että eriytymistä ja yhdentymistä on mahdotonta vastustaa eikä eriytymistä voida myöskään pitää innovatiivisena polkuna unionin tulevaisuuteen;

F.  toteaa, että vaikka eriytetty yhdentyminen voi olla käytännöllinen ratkaisu Euroopan yhdentymisen edistämiseksi, sitä olisi käytettävä säästeliäästi ja tiukasti määriteltyjen rajojen puitteissa, koska vaarana on unionin ja sen toimielinjärjestelmän pirstaloituminen; katsoo, että eriytetyn yhdentymisen lopullisena tavoitteena olisi oltava jäsenvaltioiden osallistamisen eikä syrjäyttämisen edistäminen;

G.  toteaa kokemuksen osoittavan, että vaikka keskinäinen riippuvuus toimii yhdentymistä edistävänä tekijänä, politisoituminen toimii usein yhdentymisen esteenä; toteaa, että tämän vuoksi ne unionin politiikan alat, joilla yhdentyminen on pisimmällä, kuten sisämarkkinoiden yhdenmukaistaminen ja sääntely, ovat enimmäkseen vähiten politisoituneita aloja, kun taas eriytettyä yhdentymistä ilmenee todennäköisimmin sellaisilla politiikan aloilla, joiden poliittinen polarisoituminen on syvää, kuten rahapolitiikka, puolustus, rajavalvonta, perusoikeudet tai verotus;

H.  katsoo, että jäsenvaltioiden välisten poliittisten yhteyksien ja keskinäisten riippuvuussuhteiden luominen edistää ratkaisevasti niiden yhdentymistä unioniin;

I.  ottaa huomioon, että perussopimuksissa määrätään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta toteuttaa erilaisia yhdentymistapoja, joita ovat muun muassa tiiviimpi yhteistyö (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 20 artikla) ja pysyvä rakenteellinen yhteistyö (SEU:n 46 artikla), mutta niissä ei kuitenkaan määrätä pysyvästä joustavuudesta tai eriytetystä integraatiosta pitkän aikavälin tavoitteena tai Euroopan yhdentymisen periaatteena; katsoo, että erilaisia yhdentymistapoja olisi sovellettava vain rajalliseen määrään politiikkoja, niiden olisi oltava osallistavia, jotta kaikki jäsenvaltiot voisivat osallistua, eivätkä ne saisi heikentää yhä läheisemmän unionin luomista, josta määrätään SEU:n 1 artiklassa; ottaa lisäksi huomioon, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mukainen tehostettu yhteistyö on nyt todellisuutta ja se edistää todellisen Euroopan puolustusunionin rakentamista;

J.  toteaa, että finanssitransaktioveroa lukuun ottamatta kaikista nykyisistä eriytetyn yhdentymisen tapauksista olisi voitu päättää neuvostossa määräenemmistöllä, jos tästä olisi määrätty Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 329 artiklan 2 kohdassa yksimielisyyden asemasta;

K.  toteaa, että eräillä eriytetyn yhdentymisen muodoilla saattaa olla keskihakuisia vaikutuksia, jolloin useammat jäsenvaltiot haluavat liittyä aloitteeseen myöhemmin;

L.  toteaa, että eriyttämisprosessi on johtanut aloitteiden käynnistämiseen unionin oikeudellisessa kehyksessä sekä eräisiin joustavampiin hallitustenvälisiin oikeudellisiin järjestelyihin, jotka ovat puolestaan johtaneet monimutkaiseen järjestelmään, jota kansalaisten on vaikea hahmottaa;

M.  huomauttaa, että jäsenvaltiot eivät ole ainoita mahdollisia eriytetyn yhdentymisen toimijoita; toteaa, että eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2016 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1082/2006(4) mahdollistetaan jo nyt valtioiden välinen yhteistyö yhteisen edun perusteella;

1.  katsoo, että eriytettyä yhdentymistä koskevaa keskustelua ei missään tapauksessa pitäisi käydä eriyttämisen puolesta tai sitä vastaan vaan olisi keskusteltava parhaasta tavasta saada eriytetystä yhdentymisestä – joka on jo poliittinen realiteetti – toimiva EU:n toimielinjärjestelmässä, mikä olisi unionin ja sen kansalaisten etujen mukaista;

2.  palauttaa mieliin päätelmänsä, että hallitustenväliset päätöksentekorakenteet ja ‑menettelyt lisäävät institutionaalisen vastuun monimutkaisuutta, vähentävät avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja että yhteisömenetelmä on unionin toiminnan kannalta paras menetelmä;

3.  katsoo, että eriytetyn yhdentymisen olisi kuvastettava sitä ajatusta, että Eurooppa ei toimi kaikille sopivan yhtenäisen mallin mukaisesti ja että sen olisi mukauduttava kansalaisten tarpeisiin ja toiveisiin; katsoo, että eriyttäminen voi joskus olla tarpeen, jotta voidaan käynnistää uusia eurooppalaisia hankkeita ja päästä umpikujasta, joka johtuu kansallisista poliittisista olosuhteista, jotka eivät liity yhteiseen hankkeeseen; katsoo lisäksi, että sitä olisi käytettävä käytännöllisesti perussopimusten mukaisena välineenä, jolla varmistetaan joustavuus heikentämättä unionin yleistä etua ja kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia; katsoo, että eriyttäminen olisi nähtävä vain tilapäisenä toimenpiteenä tiellä kohti tehokkaampaa ja yhdentyneempää päätöksentekoa;

4.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston olisi käytettävä riittävästi aikaa unionin agendan muokkaamiseen tuomalla esiin yhteisten toimien edut ja pyrkimällä saamaan kaikki jäsenvaltiot osallistumaan niihin; korostaa, että millainen tahansa eriytetty yhdentyminen, josta päästään sopuun, on siksi toiseksi paras vaihtoehto eikä strateginen prioriteetti;

5.  toistaa olevansa vakuuttunut, että SEU:n 20 ja 46 artiklan mukaisen eriytetyn yhdentymisen on edelleen oltava avoin kaikille jäsenvaltioille ja sen on jatkossakin oltava esimerkkinä syvemmästä Euroopan yhdentymisestä, jossa mitään jäsenvaltiota ei jätetä jonkin politiikan ulkopuolelle pitkällä aikavälillä, eikä sitä pidä nähdä keinona helpottaa à la carte -ratkaisuja, jotka uhkaavat heikentää unionin menetelmää ja EU:n toimielinjärjestelmää;

6.  painottaa, että mikä tahansa eriyttämisaloite, joka johtaa ensimmäisen ja toisen luokan jäsenvaltioiden tai sitä vastaavan mielikuvan luomiseen unionissa, olisi merkittävä poliittinen epäonnistuminen, josta olisi haitalliset seuraukset EU:n yhdentymishankkeelle;

7.  kehottaa suunnittelemaan eriytettyä yhdentymistä koskevat mahdolliset tulevat mallit siten, että niillä tarjotaan kannustimia ja täysimääräistä tukea jäsenvaltioille, jotka pyrkivät taloudelliseen kehitykseen ja muutokseen opt in -mallin mukaisesti, jotta ne täyttäisivät tarvittavat kriteerit kohtuullisessa ajassa;

8.  katsoo, että joustavien välineiden tarpeeseen voidaan vastata asianmukaisesti esimerkiksi siten, että paneudutaan ongelman perimmäisiin syihin; kehottaa siksi muutamaan edelleen yksimielisyyttä edellyttäviä neuvoston äänestyksiä ja siirtymään määräenemmistöäänestyksiin hyödyntämällä ”yhdyskäytävälauseketta” (SEU 48 artiklan 7 kohta);

9.  katsoo, että eriytetty yhdentyminen olisi aina toteutettava perussopimusten määräysten mukaisesti, sen yhteydessä olisi säilytettävä unionin toimielinten yhtenäisyys eikä se saisi johtaa rinnakkaisten toimielinjärjestelyjen tai sellaisten järjestelyjen luomiseen, jotka välillisesti rikkovat EU:n lainsäädännön henkeä ja perusperiaatteita, vaan sen olisi mahdollistettava erityiselinten perustaminen tarpeen mukaan rajoittamatta kuitenkaan EU:n toimielinten toimivaltaa ja roolia; huomauttaa, että joustavuus ja mukautuminen kansallisiin, alueellisiin tai paikallisiin erityispiirteisiin voitaisiin varmistaa myös johdetun oikeuden säännösten avulla;

10.  korostaa, että eriytetty yhdentyminen ei saisi johtaa monimutkaisempiin päätöksentekoprosesseihin, jotka heikentäisivät unionin toimielinten demokraattista vastuuvelvollisuutta;

11.  näkee brexitin mahdollisuutena siirtyä opting out -malleista kohti syrjimättömiä ja kannustavia opting in -malleja; korostaa, että nämä opting in -mallit eivät merkitsisi sitä, että eteneminen kohti ”yhä läheisempää unionia” rajoittuisi pienimpään yhteiseen nimittäjään perustuvaan yhden mallin ratkaisuun, vaan mahdollistaisivat etenemiseen tarvittavan joustavuuden ja antaisivat mahdollisuuden jäsenvaltioille, jotka ovat halukkaita ja pystyvät täyttämään tarvittavat kriteerit;

12.  vaatii, että perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä nykyistä eriyttämisprosessia korjataan lopettamalla käytäntö, jossa yksittäiset jäsenvaltiot saavat pysyviä erivapauksia ja poikkeuksia EU:n primaarilainsäädännön noudattamisesta, sillä ne johtavat EU:n primaarilainsäädännön kielteiseen eriytymiseen, vääristävät unionin oikeuden yhtenäisyyttä yleensä ja vaarantavat EU:n sosiaalisen yhteenkuuluvuuden;

13.  on kuitenkin tietoinen, että uusille jäsenille voi olla tarpeen myöntää jonkinlaisia siirtymäkausia mutta ainoastaan hyvin poikkeuksellisesti, väliaikaisesti ja tapauskohtaisesti; vaatii, että otetaan käyttöön selkeitä ja täytäntöönpanokelpoisia säännöksiä, joilla estettäisiin siirtymäaikojen venyttäminen;

14.  vaatii siksi, että EU:n jäsenyys edellyttäisi EU:n primaarioikeuden täysimääräistä noudattamista kaikilla politiikan aloilla, ja että niille maille, jotka toivovat läheisiä suhteita EU:hun mutta eivät halua sitoutua primaarioikeuden täysimääräiseen noudattamiseen eivätkä halua tai voi liittyä EU:hun, olisi tarjottava jonkinlaista kumppanuutta; katsoo, että tätä suhdetta olisi täydennettävä oikeuksia vastaavilla velvoitteilla, kuten unionin talousarvioon suoritettavalla rahoitusosuudella, ja että edellytyksenä olisi oltava unionin perusarvojen, oikeusvaltioperiaatteen ja sisämarkkinoiden neljän vapauden kunnioittaminen;

15.  painottaa, että unionin perusarvojen noudattaminen ja turvaaminen ovat EU:n, arvoihin perustuvan yhteisön, kulmakiviä ja ne sitovat jäsenvaltioita yhteen; toteaa, että eriyttämistä ei saisi sallia, kun on kyse nykyisten, SEU 2 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien ja -arvojen kunnioittamisesta; toteaa, että eriyttäminen ei saisi olla mahdollista sellaisilla politiikan aloilla, joilla osallistumattomista jäsenvaltioista saattaisi aiheutua kielteisiä ulkoisvaikutuksia, kuten taloudellista ja sosiaalista polkumyyntiä; kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti mahdollisia keskipakoisia vaikutuksia, myös pitkällä aikavälillä, kun se antaa tiiviimpää yhteistyötä koskevan ehdotuksen;

16.  palauttaa mieliin suosituksensa määritellä kumppanuus, jotta voidaan luoda unionia ympäröivä kumppanien kehä valtioille, jotka eivät voi tai halua liittyä unioniin mutta haluavat kuitenkin olla läheisessä suhteessa unioniin(5);

17.  ehdottaa myös, että perustetaan erityinen menettely, joka mahdollistaisi tiiviimpää yhteistyötä koskevien säännösten sisällyttämisen unionin säännöstöön, kun on kulunut tietty määrä vuosia tiiviimmän yhteistyön käynnistämisestä, mikäli yhteistyön on käynnistänyt jäsenvaltioiden määräenemmistö neuvostossa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan;

18.  korostaa, että joustavuuden ja eriytymisen olisi edettävä samaan tahtiin kuin yhteisten sääntöjen lujittamisen ydinaloilla, jotta voidaan varmistaa, ettei eriyttäminen johda poliittiseen hajanaisuuteen; katsoo siksi, että tulevaan eurooppalaiseen toimielinjärjestelmään olisi kuuluttava väistämättömät eurooppalaiset pilarit poliittisille, taloudellisille, sosiaalisille ja ympäristöä koskeville oikeuksille;

19.  on tietoinen, että alueellisella yhteistyöllä on merkittävä rooli Euroopan yhdentymisen vahvistamisessa ja katsoo, että sen edelleen kehittämisellä on hyvät mahdollisuudet vahvistaa ja syventää yhdentymistä, kun sitä mukautetaan paikallisiin erityispiirteisiin ja yhteistyöhalukkuuteen sopivaksi;

20.  ehdottaa, että unionin oikeuden puitteissa olisi kehitettävä sopivia välineitä ja varattava rahoitusta sellaisten EU:n sisäisiä asioita koskevien rajatylittävien aloitteiden testaamiseen, jotka ovat koko unionin edun mukaisia ja saattavat johtaa lopulta lainsäädäntöehdotuksiin tai tiiviimpään yhteistyöhön;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.
(3) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 176.
(4)EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.
(5) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 207.


Oikeusasiamiehen strateginen tutkimus OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä
PDF 175kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. tammikuuta 2019 oikeusasiamiehen strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017 lainsäädäntökäsittelyn avoimuudesta EU:n neuvoston valmisteluelimissä (2018/2096(INI))
P8_TA-PROV(2019)0045A8-0420/2018

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15 artiklan 3 kohdan ja sen sisältämät määräykset oikeudesta tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 228 artiklan,

–  ottavat huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman asiakirjojen julkisuudesta (työjärjestyksen 116 artiklan 7 kohta) vuosina 2014–2015(2),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon EU:n toimielinten avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja lahjomattomuudesta 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon COSACin LIX-konferenssin Sofiassa pidetyn täysistunnon aikana 17.‑19. kesäkuuta 2018 hyväksyttyjen päätelmien 2 artiklan 6 ja 7 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen Euroopan parlamentille laatiman erityiskertomuksen neuvoston lainsäädäntöprosessin avoimuutta koskevasta strategisesta tutkimuksesta OI/2/2017/TE,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0420/2018),

A.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 228 artiklan ja Euroopan oikeusasiamiehen ohjesäännön 3 artiklan mukaan oikeusasiamies suorittaa kantelun perusteella tai omasta aloitteestaan tutkimuksia, joita hän pitää perusteltuina;

B.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 1 artiklan ja 10 artiklan 3 kohdan mukaan unionin tason päätökset on tehtävä mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia;

C.  toteaa, että unionin lainsäätäjät ovat Euroopan parlamentti, joka on kansalaisia suoraan edustava toimielin, ja neuvosto, joka edustaa jäsenvaltioita, ja yhdessä ne muodostavat unionin kaksitahoisen legitiimiyden;

D.  toteaa, että Euroopan parlamentti toimii erittäin avoimesti lainsäädäntömenettelyssään, valiokuntavaihe mukaan lukien, ja antaa siten kansalaisille, tiedotusvälineille ja sidosryhmille mahdollisuuden havaita selvästi parlamentissa vallitsevat erilaiset näkemykset ja eri ehdotusten alkuperät sekä seurata lopullista päätöksentekoa;

E.  toteaa, että neuvoston istuntojen on oltava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti julkisia sen käsitellessä esitystä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi tai äänestäessä siitä;

F.  toteaa, että neuvosto tekee suurimman osan päätöksistä yksimielisesti ja ilman muodollista äänestystä, vaikka niihin voitaisiin soveltaa määräenemmistöpäätöksentekoa;

G.  toteaa, että oikeusasiamies käynnisti 10. maaliskuuta 2017 tutkimuksen neuvoston valmisteluelimissä käytyjen lainsäädäntökeskustelujen avoimuudesta esittämällä neuvostolle 14 kysymystä ja käynnistämällä julkisen kuulemisen;

H.  toteaa, että tutkimuksen perusteella oikeusasiamies havaitsi, että neuvoston avoimuuden puute, joka koskee yleisön oikeutta tutustua sen lainsäädäntöasiakirjoihin, ja sen nykyiset päätöksentekoprosessin avoimuutta koskevat käytännöt, erityisesti valmisteluvaiheessa Coreperissa ja työryhmätasolla, ovat hallinnollisia epäkohtia;

I.  toteaa, että oikeusasiamies teki 9. helmikuuta 2018 neuvostolle kuusi parannusehdotusta ja antoi kolme erityistä suositusta, jotka koskivat sen valmisteluelinten avoimuutta, ja pyysi neuvostolta vastausta;

J.  toteaa, että neuvosto ei vastannut oikeusasiamiehen kertomukseen sisältyviin suosituksiin perussopimuksessa asetetussa kolmen kuukauden määräajassa ja lainsäädännöllisen avoimuuden keskeisen merkityksen takia oikeusasiamies päätti olla pidentämättä neuvostolle annettua määräaikaa ja toimitti kertomuksen Euroopan parlamentille;

1.  on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan unionia arvostellaan yleisesti demokratian puutteesta; korostaa siksi, että jos yksi sen kolmesta tärkeimmästä toimielimestä tekee päätöksiä ilman demokraattiselta elimeltä odotettavaa avoimuutta, tämä on haitallista koko kunnianhimoiselle Eurooppa-hankkeelle;

2.  on täysin vakuuttunut siitä, että unionin tason päätöksenteon demokraattisuus ja avoimuus on välttämätöntä, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta Euroopan yhdentymishankkeeseen ja EU:n toimielimiin, varsinkin toukokuussa 2019 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien lähestyessä; haluaa sen vuoksi lujittaa kaikkien EU:n toimielinten demokraattista vastuuvelvollisuutta;

3.  yhtyy oikeusasiamiehen näkemykseen, jonka mukaan sen varmistaminen, että kansalaiset pystyvät ymmärtämään ja seuraamaan tiiviisti lainsäädännön etenemistä ja osallistumaan siihen, on perussopimusten mukainen vaatimus ja nykyaikaisen demokratian perusedellytys;

4.  korostaa, että lainsäädäntömenettelyn suuri avoimuus on olennaisen tärkeää, jotta kansalaiset, tiedotusvälineet ja sidosryhmät voivat saada vaaleilla valitut edustajansa ja hallitukset kantamaan vastuunsa;

5.  katsoo, että suuri avoimuus suojelee huhupuheilta, valeuutisilta ja salaliittoteorioilta, koska se on tosiasiallinen perusta tällaisten väitteiden julkiselle kiistämiselle;

6.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti edustaa unionin kansalaisten etuja avoimesti oikeusasiamiehen vahvistamalla tavalla, ja panee merkille komission edistymisen avoimuuden lisäämisessä; pitää valitettavana, ettei neuvoston noudattama avoimuustaso ole toistaiseksi verrattavissa parlamentin ja komission tasoon;

7.  toteaa, että neuvoston valmisteluelinten eli pysyvien edustajien komitean (Coreper I ja II) ja yli 150 työryhmän työ on olennainen osa neuvoston päätöksentekomenettelyä;

8.  pitää valitettavana, että toisin kuin Euroopan parlamentin valiokuntien kokoukset neuvoston valmisteluelinten kokoukset samoin kuin useimmat neuvoston keskustelut käydään suljetuin ovin; katsoo, että kansalaisille, tiedotusvälineille ja sidosryhmien edustajille on annettava suorien lähetysten ja suoratoiston välityksellä ja muilla sopivilla tavoilla mahdollisuus seurata neuvoston ja sen valmisteluelinten kokouksia ja kyseisten kokousten pöytäkirjat on julkistettava, jotta lainsäädäntöprosessin kaikki vaiheet olisivat unionin kummankin lainsäätäjän osalta täysin avoimia; korostaa, että demokraattisen legitiimiyden periaatteen mukaisesti yleisön on voitava huolehtia siitä, että molemmat lainsäädäntövallan käyttäjät kantavat vastuun toimistaan;

9.  pitää valitettavana, että neuvosto ei julkaise ennakoivasti useimpia lainsäädäntöasiakirjoihin liittyviä asiakirjoja, mikä estää kansalaisia saamasta tietoonsa, mitkä asiakirjat todella ovat olemassa, ja haittaa siten heidän oikeuttaan tutustua asiakirjoihin; pitää valitettavana, että neuvosto esittää lainsäädäntöasiakirjoja koskevat tiedot rekisterissä, joka on epätäydellinen ja jota on hankala käyttää; kehottaa neuvostoa luetteloimaan julkisessa rekisterissään kaikki lainsäädäntöasioihin liittyvät asiakirjat niiden muodosta ja luokituksesta riippumatta; panee tässä yhteydessä merkille komission, parlamentin ja neuvoston pyrkimykset luoda yhteinen tietokanta lainsäädäntöasiakirjoja varten ja korostaa, että kaikki kolme toimielintä ovat velvollisia saattamaan työn nopeasti päätökseen;

10.  katsoo, että neuvoston käytäntö merkitä sen valmisteluelimissä jaetut, lainsäädäntöasioihin liittyvät asiakirjat järjestelmällisesti LIMITE-jakelumerkinnällä on vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä(6) ja oikeudellista vaatimusta taata mahdollisimman laaja oikeus tutustua lainsäädäntöasiakirjoihin; kehottaa neuvostoa panemaan unionin tuomioistuimen tuomiot täysimääräisesti täytäntöön ja poistamaan jäljellä olevat epäjohdonmukaisuudet ja toisistaan poikkeavat käytännöt; muistuttaa, että LIMITE-merkinnällä ei ole vakaata oikeusperustaa, ja katsoo, että neuvoston sisäisiä suuntaviivoja olisi tarkistettava, jotta taataan, että asiakirjat voidaan merkitä LIMITE‑merkinnällä ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

11.  pitää valitettavana, että Euroopan unionin tuomioistuimen Access Info Europe -asiassa vuonna 2013 antaman tuomion jälkeen Coreper päätti, että yleensä asiakirjan laatijan olisi ”tarvittaessa” kirjattava jäsenvaltioiden nimet asiakirjoihin, jotka liittyvät meneillään oleviin lainsäädäntömenettelyihin; ei hyväksy sitä, että neuvoston valmisteluelimissä esitettyjä yksittäisten jäsenvaltioiden kantoja ei julkaista tai kirjata järjestelmällisesti, joten kansalaisten, tiedotusvälineiden ja sidosryhmien on mahdoton valvoa tehokkaasti vaaleilla valittujen hallitustensa käyttäytymistä;

12.  toteaa, että tämä tiedonpuute heikentää myös kansallisten parlamenttien kykyä valvoa neuvostossa kokoontuvien kansallisten hallitusten toimia, mikä on kansallisten parlamenttien keskeinen tehtävä EU:n lainsäädäntömenettelyssä, ja antaa kansallisten hallitusten jäsenille tilaisuuden sanoutua kansallisessa keskustelussa irti unionin tasolla tehdyistä päätöksistä, joita he ovat itse olleet muovaamassa ja tekemässä; katsoo, että tämä käytäntö on perussopimusten hengen vastainen ja että kansallisten hallitusten jäsenet toimivat vastuuttomasti syyttäessään ”Brysseliä” päätöksistä, joiden tekoon ovat itse osallistuneet, ja heikentäessään siten luottamusta unioniin; katsoo, että jäsenvaltioiden kantojen järjestelmällinen kirjaaminen neuvoston valmisteluelimissä ehkäisisi tätä käytäntöä, jonka on päätyttävä välittömästi; panee merkille, että tätä käytäntöä noudattavat sellaiset poliitikot, jotka pyrkivät kääntämään kansalaiset EU:ta vastaan;

13.  katsoo, että lainsäätäjien käymissä toimielinten välisissä neuvotteluissa neuvoston avoimuuden puutteesta seuraa demokratian periaatteiden vastainen saatavilla olevan tiedon epätasapaino, josta neuvosto saa rakenteellista etua parlamenttiin nähden; kehottaa jälleen parantamaan parlamentin ja neuvoston välistä asiakirjojen ja tietojen vaihtoa ja päästämään parlamentin edustajia tarkkailijoiksi neuvoston ja sen elinten kokouksiin, erityisesti silloin, kun on kyse lainsäädäntötyöstä, samalla tavoin kuin parlamentti sallii neuvostolle pääsyn kokouksiinsa;

14.  muistuttaa, että sen jälkeen, kun oikeusasiamies oli tehnyt strategisen tutkimuksen trilogien avoimuudesta, suosituksia ei ole noudatettu johtuen pitkälti neuvoston vastahakoisuudesta; katsoo, että koska trilogeista on tullut yleinen käytäntö lainsäädäntöasiakirjoja koskevien sopimusten tekemiseksi, niihin olisi sovellettava suurta avoimuutta; katsoo, että tähän olisi sisällyttävä asiaankuuluvien asiakirjojen ennakoiva julkaiseminen, toimielinten välisen aikataulun määrittely ja yleinen sääntö, jonka mukaan neuvottelut voidaan aloittaa vasta julkisten valtuutusten hyväksymisen jälkeen EU:n lainsäädäntöprosessiin sisältyvien julkisuuden ja avoimuuden periaatteiden mukaisesti;

15.  vaatii neuvostoa toisena unionin kahdesta lainsäätäjästä sovittamaan työskentelymenetelmänsä perussopimuksissa vaaditun parlamentaarisen ja osallistavan demokratian vaatimuksiin sen sijaan, että se toimii diplomaattisena foorumina, jollaiseksi sitä ei ole tarkoitettu;

16.  katsoo, että jäsenvaltioiden hallitukset vievät kansalaisilta heidän oikeutensa saada tietoa ja ne kiertävät avoimuusvaatimuksia ja asianmukaista demokraattista valvontaa valmistelemalla tai määrittämällä etukäteen kauaskantoisia taloudellisia ja rahoituksellisia päätöksiä epävirallisissa yhteyksissä, kuten euroryhmässä ja eurohuippukokouksessa; vaatii, että avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan viipymättä neuvoston epävirallisiin elimiin ja valmisteluelimiin, erityisesti euroryhmään, euroryhmän työryhmään, rahoituspalvelukomiteaan ja talous- ja rahoituskomiteaan; kehottaa antamaan euroryhmälle täydet valtuudet perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä, jotta taataan asianmukainen julkinen pääsy ja parlamentaarinen valvonta;

17.   toistaa kehotuksensa tehdä neuvostosta todellinen lainsäädäntöelin ja luoda siten aidosti kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä, johon osallistuvat neuvosto ja parlamentti ja jossa komissio toimii toimeenpanevana elimenä; ehdottaa, että nykyiset alakohtaiset lakiasäätävät neuvoston kokoonpanot toimisivat julkisesti kokoontuvan yhden ainoan lakiasäätävän neuvoston valmistelueliminä samaan tapaan kuin Euroopan parlamentin valiokunnat siten, että neuvoston osalta yksi ainoa lakiasäätävä neuvosto tekisi kaikki lopulliset lainsäädäntöpäätökset;

18.  pitää julkista äänestämistä yhtenä demokraattisen päätöksenteon kulmakivistä; kehottaa neuvostoa hyödyntämään määräenemmistöäänestysten mahdollisuutta ja pidättäytymään niin pitkälle kuin mahdollista käytännöstä tehdä päätöksiä yksimielisesti ja siten ilman muodollista ja julkista äänestystä;

19.  hyväksyy kaikilta osin oikeusasiamiehen suositukset neuvostolle ja kehottaa neuvostoa ryhtymään ainakin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeusasiamiehen seuraavat suositukset voidaan panna mahdollisimman nopeasti täytäntöön:

   a) jäsenvaltioiden hallitusten edustajien nimien järjestelmällinen kirjaaminen, kun he esittävät kantansa neuvoston valmisteluelimissä;
   b) selkeiden ja julkisten kriteerien laatiminen asiakirjojen LIMITE-merkinnöille EU:n lainsäädännön mukaisesti;
   c) asiakirjojen LIMITE-merkintöjen järjestelmällinen tarkistaminen varhaisessa vaiheessa, ennen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen lopullista hyväksymistä ja ennen epävirallisia trilogeja, sillä neuvosto on siinä vaiheessa jo muodostanut alustavan kannan ehdotukseen;

20.  katsoo, että viittauksia salassapitovelvollisuuteen ei voida käyttää estämään järjestelmällisesti asiakirjojen rekisteröintiä ja julkistamista;

21.  panee merkille puheenjohtajavaltio Itävallan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle ja vetoomusvaliokunnalle antaman lausuman, jossa käsiteltiin Euroopan parlamentin pitämistä ajan tasalla neuvoston edistymisestä keskusteluissaan tavoista parantaa sääntöjään ja menettelyjään lainsäädännän avoimuuden osalta ja ilmaistiin, että neuvosto on valmis tekemään parlamentin kanssa asianmukaista yhteistyötä toimielinten välistä koordinointia vaativissa asioissa, ja pitää valitettavana, että parlamentille ei ole tähän mennessä toimitettu mitään tietoja;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, Eurooppa-neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(2) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 23.
(3) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.
(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 120.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0225.
(6) Lisätietoa periaatteesta, joka koskee mahdollisimman laajaa oikeutta tutustua asiakirjoihin: yhteiset asiat C-39/05 P ja C-52/05 P Ruotsi ja Turco v. neuvosto [2008] ECLI:EU:C:2008:374, tuomion 34 kohta, asia C-280/11 P neuvosto v. Access Info Europe [2013] ECLI:EU:C:2013:671, tuomion 27 kohta ja asia T-540/15 De Capitani v. parlamentti [2018] ECLI:EU:T:2018:167, tuomion 80 kohta.

Oikeudellinen huomautus