Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/0198(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0414/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0414/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/02/2019 - 10.4

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0118

Hyväksytyt tekstit
PDF 227kWORD 72k
Torstai 14. helmikuuta 2019 - Strasbourg Lopullinen painos
Rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismi ***I
P8_TA(2019)0118A8-0414/2018
Päätöslauselma
 Konsolidoitu teksti

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 14. helmikuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista (COM(2018)0373 – C8-0228/2018 – 2018/0198(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0373),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 175 artiklan kolmannen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0228/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0414/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 124.
(2) EUVL C ... .


Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 14. helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../… antamiseksi rajanylisissä tilanteissa esiintyvien oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismista
P8_TC1-COD(2018)0198

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan kolmannen kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 175 artiklan kolmannessa kohdassa määrätään, että SEUT-sopimuksessa tarkoitetun taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan tavoitteen toteuttamiseksi voidaan päättää mainitun artiklan ensimmäisessä kohdassa lueteltujen rahastojen ulkopuolisista erityistoimista. Koko unionin sopusointuinen kehitys ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen edellyttävät alueellisen yhteistyön tehostamista. Tässä tarkoituksessa on asianmukaista toteuttaa tarvittavat toimenpiteet niiden olosuhteiden parantamiseksi, joissa alueellista yhteistyötä koskevia toimia pannaan täytäntöön.

(2)  SEUT 174 artiklassa huomioidaan raja-alueisiin kohdistuvat haasteet ja määrätään, että EU:n on kiinnitettävä erityistä huomiota näihin alueisiin kehittäessään ja harjoittaessaan toimintaa, jolla lujitetaan EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Unionin maa- ja merirajojen lukumäärä on kasvanut, ja niinpä unionilla ja sen Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvilla lähinaapureilla on 40 sisäistä maarajaa.

(2 a)   Tämän asetuksen soveltaminen ja oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistamismekanismin käyttö olisi unionin oikeutta noudattaen ulotettava kaikille unionin raja-alueille, jotta voidaan kohentaa meriraja-alueilla ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden raja-alueilla asuvien kansalaisten elämää. [Tark. 1]

(3)  Tiedonannossaan Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla(4), jäljempänä ’raja-aluetiedonanto’, komissio on todennut, että viime vuosikymmeninä Euroopan yhdentyminen on auttanut sisäraja-alueita muuntumaan lähinnä syrjäalueista kasvun ja mahdollisuuksien alueiksi. Vuonna 1992 toteutuneiden sisämarkkinoiden myötä tullimuodollisuudet ovat poistuneet, teknisiä sääntöjä on yhtenäistetty tai tunnustettu vastavuoroisesti ja kilpailu on alentanut hintoja. Tämä on lisännyt EU:n tuottavuutta ja vähentänyt kustannuksia. EU:n sisäinen kauppa on lisääntynyt 15 prosenttia vuosikymmenen aikana. On synnytetty uutta kasvua ja luotu noin 2,5 miljoonaa uutta työpaikkaa.

(4)  Raja-aluetiedonannossa on esitetty näyttöä myös siitä, että raja-alueilla esiintyy edelleen monia oikeudellisia esteitä. Esteet koskevat etenkin terveyspalveluja, työlainsäädäntöä, verotusta ja yritystoiminnan kehittämistä, ja lisäksi esteitä syntyy hallintokäytäntöjen ja kansallisten lakien eroavaisuuksista. Euroopan alueellisen yhteistyön rahoitustuki ja institutionaalinen tuki, jota on annettu eurooppalaisten alueellisen yhteistyön yhtymien avulla, eivät yksinään riitä poistamaan näitä esteitä, jotka todella heikentävät yhteistyön tuloksellisuutta.

(5)  Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteesta, joka tunnetaan paremmin nimellä Interreg-ohjelma(5), on vuodesta 1990 tuettu yhteistyöohjelmia unionin raja-alueilla, myös raja-alueilla EFTA-maiden kanssa. Interreg-ohjelmasta on rahoitettu tuhansia hankkeita ja aloitteita, joiden avulla on edistetty Euroopan yhdentymistä. Interreg-ohjelman suurimpia saavutuksia ovat luottamuksen lisääntyminen ja yhteyksien, ympäristön ja terveyspalvelujen parantuminen sekä talouskasvu. Interreg-ohjelma on tukenut monenlaisia hankkeita ihmisten välisistä hankkeista infrastruktuuri-investointeihin ja institutionaalisiin yhteistyöaloitteisiin. Näin sillä on ollut aitoa vaikutusta raja-alueilla, joiden muutosta se on edistänyt. Interreg-ohjelma on tukenut yhteistyötä myös tietyillä merirajoilla. Oikeudelliset esteet ovat kuitenkin paljon pienempi ongelma merirajoilla, sillä on fyysisesti mahdotonta, että ihmiset ylittävät merirajan päivittäin tai useita kertoja viikossa työn tai opiskelun vuoksi, tehdäkseen ostoksia, käyttääkseen yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluita tai yhdistääkseen näitä toimia taikka saadakseen ensiapua.

(6)  Rajanyliseen yhteistyöhön suunnattua Interreg-ohjelman rahoitustukea on täydennetty eurooppalaisilla alueellisen yhteistyön yhtymillä, joita on perustettu vuodesta 2006 lähtien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006(6) nojalla. Kyseisen asetuksen 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät eivät kuitenkaan voi käyttää sääntelyvaltaa ratkaistakseen rajanylisissä tilanteissa esiintyviä oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä.

(7)  Raja-aluetiedonannossaan komissio viittasi muun muassa aloitteeseen, joka käynnistettiin vuonna 2015 Luxemburgin puheenjohtajakaudella. Eräät jäsenvaltiot harkitsevat uutta välinettä, jolla yksinkertaistettaisiin rajanylisiä hankkeita. Ideana on, että yhden jäsenvaltion sääntöjä sovellettaisiin – vapaaehtoisuuden ja toimivaltaisten viranomaisten sopimuksen pohjalta – myös naapurimaassa. Välinettä hyödynnettäisiin yksittäisessä, ajallisesti rajatussa hankkeessa tai toimessa, joka toteutettaisiin raja-alueella paikallis- ja/tai alueviranomaisten aloitteesta.

(8)  Vaikka eräissä unionin osissa on useita tehokkaita rajanylisen yhteistyön mekanismeja, jotka toimivat hallitustenvälisellä, alueellisella tai paikallisella tasolla, nämä mekanismit eivät kata kaikkia unionin raja-alueita. Tämänhetkisten järjestelmien täydentämiseksi on siksi tarpeen perustaa vapaaehtoinen mekanismi, jolla poistetaan oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä kaikilla raja-alueilla, mutta tämä ei estä luomasta vaihtoehtoisia vastaavia mekanismeja kansallisten, alueellisten tai paikallisten erityistarpeiden mukaan. [Tark. 2]

(9)  Jäsenvaltioiden perustuslailliset ja institutionaaliset rakenteet otetaan täysimääräisesti huomioon siten, että mekanismin käytön olisi oltava käyttö on vapaaehtoista silloin kun jonkin jäsenvaltion jollakin raja-alueella on käytössä jokin toinen toimiva mekanismi tai kun tällainen mekanismi voitaisiin perustaa naapurijäsenvaltion kanssa. Mekanismin olisi koostuttava kahdesta toimenpiteestä, jotka ovat eurooppalaista rajanylistä lainsäädännön soveltamista koskevan sitoumuksen, jäljempänä ’sitoumus’, allekirjoittaminen ja antaminen tai eurooppalaisen rajanylistä lainsäädännön soveltamista koskevan lausuman, jäljempänä ’lausuma’, allekirjoittaminen Jäsenvaltioiden olisi voitava valintansa mukaan käyttää paremmaksi katsomaansa välinettä. [Tark. 3]

(9 a)   Osallistuvien jäsenvaltioiden, maiden, yhteisöjen tai alueiden toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä perustuslaillisen ja oikeudellisesti määritellyn toimivaltansa mukaisesti ehdotettu tilapäinen oikeudellinen ratkaisu ennen kuin ne antavat ja allekirjoittavat sitoumuksen tai allekirjoittavat lausuman tämän asetuksen mukaisesti. [Tark. 4]

(10)  Sitoumuksen olisi oltava sellaisenaan voimassa, mikä tarkoittaa sitä, että sitoumuksen antamisen nojalla tiettyjä jonkin jäsenvaltion oikeudellisia säännöksiä sovelletaan naapurijäsenvaltion alueella. Olisi myös hyväksyttävä se, että jäsenvaltioiden on annettava lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä säädös sitoumuksen sallimisesta. Näin vältetään se, että säädöksistä, jotka lainsäädäntöelin on virallisesti hyväksynyt, säätäisi poikkeuksia muu viranomainen kuin lainsäädäntöelin. Tällaiset poikkeukset voisivat olla vastoin oikeudellista selkeyttä ja läpinäkyvyyttä tai molempia.

(11)  Kun annetaan lausuma, jäsenvaltiossa on silti annettava lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttävä säädös. Viranomaisen olisi lausumassaan todettava virallisesti, että se käynnistää tiettyyn määräaikaan mennessä lainsäädäntömenettelyn, joka on tarpeen tavallisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön muuttamiseksi ja naapurijäsenvaltion lain soveltamiseksi nimenomaisen poikkeuksen nojalla esteiden poistamiseksi yhteisten rajanylisten hankkeiden toteuttamiselta. [Tark. 5]

(12)  Oikeudelliset esteet haittaavat etupäässä henkilöitä, jotka toimivat maarajojen yli, kuten rajatyöntekijöitä, sillä he ylittävät rajan päivittäin tai viikoittain. Jotta tämän asetuksen vaikutukset kohdistuisivat lähimpänä rajaa oleviin alueisiin, joiden integraatio ja vuorovaikutus naapurijäsenvaltioiden kanssa ovat kaikkein tiiviimpiä, tätä asetusta olisi sovellettava raja-alueisiin, jotka muodostuvat kahden tai useamman jäsenvaltion NUTS 3 -tason(7) maa- tai meriraja-alueista maaraja-alueista. Tämä ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta mekanismia myös merirajoihin ja ulkorajoihin muiden kuin EFTA-maiden kanssa kaikkien asianomaisten osapuolten vapaaehtoisuuden pohjalta. [Tark. 6]

(13)  Mekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden viranomaisten toimintaa olisi koordinoitava sekä jäsenvaltioiden sisällä että naapurijäsenvaltioiden välillä. Joissakin jäsenvaltioissa viranomaiset voivat olla kansallisia ja alueellisia elimiä. Jokainen mekanismia hyödyntävä jäsenvaltio olisi velvoitettava perustamaan kansallisia ja tarvittaessa alueellisia rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteitä, jäljempänä ’koordinointipiste’. Lisäksi olisi määritettävä näiden koordinointipisteiden tehtävät ja toimivaltuudet mekanismin eri vaiheissa eli sitoumusten ja lausumien alullepanossa, antamisessa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa. [Tark. 7]

(14)  Komission olisi raja-aluetiedonannossa annetun ilmoituksen mukaisesti perustettava unionin tason koordinointipiste. Tämä koordinointipiste pitäisi yhteyttä kansallisiin ja tarvittaessa alueellisiin koordinointipisteisiin. Komissio perustaa sitoumuksia ja lausumia koskevan tietokannan ja pitää sitä yllä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(8) mukaisesti.

(15)  Tässä asetuksessa olisi vahvistettava sitoumusten ja lausumien antamista koskeva menettely ja kuvattava menettelyn eri vaiheet yksityiskohtaisesti. Menettely alkaa aloitetta koskevan asiakirjan valmistelusta ja toimittamisesta viranomaiselle. Jäsenvaltio, jonka on määrä soveltaa naapurijäsenvaltion oikeudellisia säännöksiä, analysoi asiakirjan alustavasti. Tämän jälkeen sitoumus tai lausuma valmistellaan ja lopuksi annetaan. Lisäksi olisi vahvistettava yksityiskohtaisesti, mitä tietoja aloitetta koskevassa asiakirjassa sekä sitoumusten ja lausumien luonnoksissa ja lopullisissa versioissa on esitettävä. Myös sovellettavat määräajat olisi vahvistettava.

(16)  Tässä asetuksessa olisi määritettävä, ketkä voivat toimia yhteisen hankkeen alullepanijoina. Koska mekanismilla pyritään parantamaan yhteisten rajanylisten hankkeiden toteuttamista, ensimmäisen alullepanijoiden ryhmän tulisi koostua elimistä, jotka käynnistävät tai sekä käynnistävät että toteuttavat yhteisiä hankkeita. Käsite ’hanke’ olisi ymmärrettävä laajassa merkityksessä, jolloin hanke voi olla yksittäinen infrastruktuurikohde tai useiden toimintojen kokonaisuus tietyllä alueella tai näiden kahden yhdistelmä. Toiseksi paikallisella tai alueellisella viranomaisella, joka sijaitsee tai käyttää julkista valtaa raja-alueella, olisi oltava valtuudet ehdottaa poikkeusta sellaisesta kansallisesta lainsäädännöstä, joka muodostaa esteen mutta jonka muuttaminen tai josta poikkeaminen kuuluu jonkin toisen toimielimen toimivaltaan. Kolmanneksi rajanylistä yhteistyötä varten perustettujen elinten, jotka sijaitsevat raja-alueella tai joiden toiminta kattaa ainakin osan kyseisestä alueesta, pitäisi toimia alullepanijoina. Tällaisia elimiä voisivat olla muun muassa eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät tai vastaavat elimet, jotka pyrkivät tekemään jäsenneltyä rajanylistä kehitystyötä. Lisäksi rajanyliseen yhteistyöhön erikoistuneiden elinten, joilla voi olla tietoa myös siitä, miten vastaava este on poistettu tehokkaasti muualla unionissa, olisi voitava toimia alullepanijoina. Jotta saataisiin aikaan synergiaa esteen vuoksi suoranaista haittaa kokevien elinten ja yleisesti rajanyliseen yhteistyöhön perehtyneiden elinten välillä, kaikki ryhmät voivat toimia mekanismin alullepanijoina yhdessä.

(17)  Kansallisten tai alueellisten koordinointipisteiden olisi oltava keskeisiä jäsenvaltion toimijoita sitoumusten tai lausumien antamisessa. Koordinointipisteet pitävät yhteyttä kaikkiin toimivaltaisiin jäsenvaltion viranomaisiin sekä naapurijäsenvaltioiden koordinointipisteisiin. Olisi myös todettava selkeästi, että koordinointipiste voi päättää, käynnistetäänkö sitoumuksen tai lausuman antamiseen johtava menettely vai voidaanko yksi tai useampi oikeudellinen este poistaa jo olemassa olevilla välineillä. Toisaalta olisi myös säädettävä, että jäsenvaltio, jonka oikeudellisia säännöksiä on määrä soveltaa toisessa jäsenvaltiossa, voi kieltää lainsäädäntönsä soveltamisen alueensa ulkopuolella. Kaikki päätökset olisi perusteltava asianmukaisesti ja annettava hyvissä ajoin tiedoksi asianomaisille tahoille kaikille kumppaneille. [Tark. 8]

(18)  Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat annettavien ja allekirjoitettavien sitoumusten ja lausumien täytäntöönpanoa, soveltamista ja valvontaa.

(19)  Kun pannaan täytäntöön sitoumus, joka on sellaisenaan voimassa, olisi sovellettava toisen jäsenvaltion kansallisia säännöksiä toteutettaessa yhteisiä hankkeita. Tämän olisi tarkoitettava joko sitä, että muutetaan oikeudellisesti sitovia hallintopäätöksiä, jotka on jo tehty tavallisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla, tai jos tällaisia hallintopäätöksiä ei ole vielä tehty, sitä, että tehdään uusia hallintopäätöksiä toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla kaikkien kumppanien sopimassa määräajassa, jotta yhteiset hankkeet voitaisiin käynnistää hyvissä ajoin. Jos useat eri viranomaiset ovat toimivaltaisia monimutkaisen oikeudellisen esteen eri osien suhteen, sitoumukseen olisi liitettävä kutakin esteen osaa koskeva toteuttamisaikataulu. Muutetut tai uudet hallintopäätökset olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tehtävä ja toimitettava asianomaisille tahoille kansallisten hallintomenettelylakien mukaisesti. [Tark. 9]

(20)  Lausumien täytäntöönpanossa on keskeistä valmistella ja toimittaa lainsäädäntöelimelle lainsäädäntöehdotus, jolla muutetaan voimassa olevaa kansallista lakia tai säädetään siitä poikkeus. Kun muutokset tai poikkeukset on annettu, ne olisi julkaistava ja – kuten sitoumukset – myös pantava täytäntöön muuttamalla olemassa olevia tai tekemällä uusia oikeudellisesti sitovia hallintopäätöksiä.

(21)  Olisi valvottava niiden oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumista, jotka oikeudellisesti sitovissa päätöksissä on määrätty tietylle taholle. Jäsenvaltion olisi voitava päättää, annetaanko valvonta siirtävän jäsenvaltion eli sen naapurijäsenvaltion viranomaisten tehtäväksi, jonka oikeudellisia säännöksiä jäsenvaltiossa noudatetaan ja jonka viranomaiset tuntevat nuo säännökset paremmin, vai annetaanko valvonta sitoutuvan jäsenvaltion eli naapurijäsenvaltion lainsäädäntöä soveltavan jäsenvaltion omille viranomaisille sillä perusteella, että nämä viranomaiset tuntevat paremmin muun osan jäsenvaltionsa oikeudellisesta järjestelmästä sekä lait, jotka koskevat toimista vastuussa olevia tahoja.

(22)  Olisi selvennettävä, miten suojataan raja-alueilla asuvia henkilöitä, joihin sitoumuksen soveltaminen ja valvonta sekä lausuman nojalla muutetun lainsäädännön soveltaminen ja valvonta vaikuttavat suoraan tai välillisesti ja jotka katsovat kärsineensä vahinkoa soveltamiseen liittyvistä toimista tai laiminlyönneistä. Sitoutuva jäsenvaltio soveltaa sekä sitoumuksen että lausuman osalta naapurijäsenvaltion lainsäädäntöä sellaisena kuin se on sisällytetty sitoutuvan jäsenvaltion omaan lainsäädäntöön. Tästä syystä oikeussuojan antamisen olisi oltava sitoutuvan jäsenvaltion tuomioistuinten tehtävänä myös silloin, kun asiaan liittyvillä henkilöillä on laillinen kotipaikka siirtävässä jäsenvaltiossa. Samaa periaatetta olisi sovellettava, kun oikeussuojaa haetaan jäsenvaltion hallintopäätöksen riitauttamiseksi. Toisenlaista lähestymistapaa olisi kuitenkin sovellettava, kun oikeussuojavaateen kohteena on sitoumuksen ja lausuman soveltamisen valvonta. Kun siirtävän jäsenvaltion viranomainen on ottanut tehtäväkseen valvoa sitoutuvan jäsenvaltion muutettujen oikeudellisten säännösten soveltamista ja sillä on valtuudet toimia raja-alueella asuviin henkilöihin nähden sitoutuvan jäsenvaltion viranomaisten puolesta mutta omissa nimissään, toimivallan tulisi kuulua sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa asiaan liittyvillä henkilöillä on laillinen kotipaikka. Toisaalta jos siirtävän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei voi toimia omissa nimissään, vaan ainoastaan sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimissä, toimivallan olisi kuuluttava sitoutuvan jäsenvaltion tuomioistuimille riippumatta siitä, mikä on asiaan liittyvän henkilön laillinen kotipaikka.

(23)  Olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja soveltamisen valvontaa sekä kansallisiin täytäntöönpanosääntöihin liittyviä jäsenvaltioiden velvoitteita.

(24)  Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa 8 7 artiklan mukaisen tietokannan perustamista varten. Komissio vahvistaa tietokannan hallinnointia ja tietosuojaa koskevat säännöt sekä luo mallin, jota koordinointipisteet käyttävät toimittaessaan mekanismin täytäntöönpanoa ja hyödyntämistä koskevia tietoja. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011(9) vahvistetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti. Käytännön syiden ja koordinoinnin helpottamiseksi Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteensovittamisesta vastaavan komitean olisi oltava toimivaltainen komitea täytäntöönpanosäädösten antamismenettelyssä. [Tark. 10]

(25)  Kansallisissa täytäntöönpanosäännöissä on täsmennettävä, mitkä jäsenvaltion raja-alueet kuuluvat sitoumuksen tai lausuman piiriin. Jos jotakin rajaa ei mainita kansallisissa säännöissä, komissio voi arvioida, onko jäsenvaltio päättänyt tuon rajan osalta soveltaa jotain toista mekanismia. [Tark. 11]

(26)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan (perusoikeuskirjan 8 artikla), oikeutta koulutukseen (14 artikla), oikeutta tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia, erityisesti vapautta hakea työtä, tehdä työtä, sijoittautua tai tarjota palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa (15 artikla), elinkeinovapautta (16 artikla), oikeutta sosiaaliturvaan ja toimeentuloturvaan (34 artikla), oikeutta terveyden suojeluun (35 artikla), ja mahdollisuutta käyttää yleistä taloudellista etua koskevia palveluja (36 artikla) ) ja ympäristönsuojelun korkeaa tasoa kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti (37 artikla). [Tark. 12]

(27)  Alueellista yhteistyötä koskevat edellytykset olisi luotava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 5 artiklan 3 kohdassa vahvistettua toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Jäsenvaltiot ovat käynnistäneet yksipuolisia, kahdenvälisiä ja jopa monenvälisiä aloitteita raja-alueiden oikeudellisten esteiden poistamiseksi. Näitä mekanismeja ei kuitenkaan ole käytössä kaikissa jäsenvaltioissa eikä tietyn jäsenvaltion kaikilla rajoilla. Tähänastisilla EU:n tason välineillä (Interreg-ohjelma rahoituksen alalla ja eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät oikeudellisella alalla) ei ole kyetty poistamaan raja-alueiden oikeudellisia esteitä kaikkialta EU:sta. Näistä syistä jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa ehdotetun toimen tavoitteita riittävällä tavalla kansallisella, alueellisella eivätkä paikallisella tasolla. Ehdotetun toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi sen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unionin lainsäätäjän toimet ovat tarpeen.

(28)  SEU-sopimuksen 5 artiklan 4 kohdassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti unionin toiminnan sisältö ja muoto eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimusten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä asetuksella perustettavan mekanismin, jolla poistetaan oikeudellisia esteitä raja-alueilla, hyödyntäminen on vapaaehtoista, eikä se millään tavoin estä käyttämästä muita vaihtoehtoisia vastaavia välineitä. Jos jäsenvaltio päättää, että tietyssä yhteisessä hankkeessa, tietyllä rajalla, joka sillä on yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa, raja-alueen oikeudelliset esteet poistetaan sellaisten toimivien mekanismien avulla, jotka jäsenvaltio on perustanut kansallisella tasolla tai jotka se on virallisia tai epävirallisia muotoja noudattaen perustanut yhdessä yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa, tämän asetuksen mukaista mekanismia ei tarvitse ottaa käyttöön. Samoin jos jäsenvaltio päättää, että tietyn yhteisen hankkeen rajan osalta, joka sillä on yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa, se liittyy sellaiseen toimivaan mekanismiin, jonka yksi tai useampi naapurijäsenvaltio on virallisia tai epävirallisia muotoja noudattaen perustanut, ja liittyminen tällaiseen mekanismiin on mahdollista, tämän asetuksen mukaista mekanismia ei tarvitse ottaa käyttöön. Myöskään silloin jos jäsenvaltio päättää yhdessä yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa perustaa virallisia tai epävirallisia muotoja noudattaen uuden toimivan mekanismin, jolla poistetaan yhteisen hankkeen toteuttamista haittaavia oikeudellisia esteitä raja-alueilla, tämän asetuksen mukaista mekanismia ei tarvitse ottaa käyttöön. Tämä asetus ei niin ollen ylitä sitä, mikä on tarpeen asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sellaisilla raja-alueilla, joiden osalta jäsenvaltioiden viranomaisilla ei ole tehokkaita mekanismeja oikeudellisten esteiden poistamiseksi, [Tark. 13]

28 a)   Tässä asetuksessa olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Se ei millään tavoin vaikuta jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuteen eikä ole ristiriidassa niiden perustuslakien kanssa. [Tark. 14]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

1.  Tällä asetuksella perustetaan vapaaehtoinen mekanismi, jonka nojalla jäsenvaltiossa voidaan jonkin raja-alueen yhteisen hankkeen osalta soveltaa toisen jäsenvaltion oikeudellisia säännöksiä, mikäli ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeudellisten säännösten soveltamisen seurauksena muodostuisi yksi tai useampi yhteisen hankkeen toteuttamista haittaava oikeudellinen este. [Tark. 15]

2.  Mekanismiin on sisällytettävä yksi seuraavista toimenpiteistä:

a)  eurooppalaisen rajanylistä lainsäädännön soveltamista koskevan sitoumuksen, jäljempänä ’sitoumus’, antaminen; sitoumus on voimassa sellaisenaan;

b)  eurooppalaisen rajanylistä lainsäädännön soveltamista koskevan lausuman, jäljempänä ’lausuma’, antaminen; lausuma edellyttää lainsäädäntömenettelyn toteuttamista jäsenvaltiossa.

3.  Tässä asetuksessa vahvistetaan myös

a)  rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteiden rakenne ja tehtävät jäsenvaltioissa,

b)  mekanismiin liittyvä komission koordinointitehtävä ja

c)  mekanismiin liittyvät oikeussuojasäännökset, jotka koskevat raja-alueella asuvia tai siellä rajoitetun ajan oleskelevia henkilöitä. [Tark. 16]

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin raja-alueisiin.

2.  Jos jäsenvaltio koostuu useista alueellisista yksiköistä, joilla on lainsäädäntövaltaa, tätä asetusta on sovellettava myös näihin alueellisiin yksiköihin sekä niiden viranomaisiin ja oikeudellisiin säännöksiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’raja-alueella’ aluetta, joka muodostuu kahden tai useamman jäsenvaltion NUTS 3 ‑tason maaraja-alueistamaa- tai meriraja-alueista; [Tark. 17]

2)  ’yhteisellä hankkeella’ mitä tahansa johonkin raja-alueeseen vaikuttavaa infrastruktuurikohdetta tai mitä tahansa jollakin raja-alueella tarjottavaa, yleisen taloudellisen edun mukaista palvelua riippumatta siitä, ilmeneekö tällainen vaikutus rajan molemmin puolin vai vain toisella puolella; [Tark. 18]

3)  ’oikeudellisella säännöksellä’ mitä tahansa yhteiseen hankkeeseen sovellettavaa oikeudellista tai hallinnollista säännöstä, sääntöä tai hallintokäytäntöä, riippumatta siitä, onko sen antanut, siitä päättänyt tai sen pannut täytäntöön lainsäädäntö- vai täytäntöönpanoelin;

4)  ’oikeudellisella esteellä’ mitä tahansa yhteisen hankkeen suunnitteluun, kehittämiseen, henkilöstön palkkaamiseen, rahoitukseen tai toimintaan liittyvää oikeudellista säännöstä, joka haittaa raja-alueen luontaisten mahdollisuuksien hyödyntämistä rajanylisessä vuorovaikutuksessa;

5)  ’alullepanijalla’ toimijaa, joka on havainnut yhden tai useamman oikeudellisen esteen ja käynnistää mekanismin toimittamalla aloitetta koskevan asiakirjan; [Tark. 19]

6)  ’aloitetta koskevalla asiakirjalla’ asiakirjaa, jonka yksi tai useampi alullepanija laatii käynnistääkseen mekanismin;

7)  ’sitoutuvalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueella sovelletaan sitoumuksen tai lausuman nojalla yhtä tai useampaa siirtävän jäsenvaltion oikeudellista säännöstä tai jossa soveltuvan oikeudellisen säännöksen puuttuessa otetaan käyttöön tapauskohtainen oikeudellisen esteen poistamismenetelmä;

8)  ’siirtävällä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka oikeudellisia säännöksiä sitoutuvassa jäsenvaltiossa sovelletaan tietyn sitoumuksen tai lausuman nojalla;

9)  ’toimivaltaisella sitoutuvalla viranomaisella’ sitoutuvan jäsenvaltion viranomaista, jolla on tietyn sitoumuksen osalta toimivalta hyväksyä siirtävän jäsenvaltion oikeudellisten säännösten soveltaminen sitoutuvan jäsenvaltion alueella tai jolla on tietyn lausuman osalta toimivalta sitoutua siihen, että lainsäädäntömenettely tarvittavan poikkeuksen säätämiseksi sitoutuvan jäsenvaltion oikeudellisista säännöksistä käynnistetään;

10)  ’toimivaltaisella siirtävällä viranomaisella’ siirtävän jäsenvaltion viranomaista, jonka toimivaltaan kuuluu sitoutuvassa jäsenvaltiossa sovellettavaksi tulevien, siirtävän jäsenvaltion oikeudellisten säännösten antaminen sekä niiden soveltaminen oman jäsenvaltion alueella tai molemmat;

11)  ’soveltamisalueella’ sitoutuvan jäsenvaltion maantieteellistä aluetta, jolla sovelletaan siirtävän jäsenvaltion oikeudellisia säännöksiä tai tapauskohtaista oikeudellisen esteen poistamismenetelmää.

4 artikla

Jäsenvaltioiden käytettävissä olevat vaihtoehdot oikeudellisten esteiden poistamiseksi

1.  Jäsenvaltion on valittava Jäsenvaltio voi valita joko mekanismin tai sellaisten olemassa olevien muiden keinojen hyödyntäminen hyödyntämisen, joilla poistetaan yhteisen hankkeen toteuttamista koskevia oikeudellisia esteitä raja-alueen tietyllä, raja-alueella yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa yhteisellä rajalla. [Tark. 20]

2.  Jäsenvaltio voi päättää myös, että tietyn rajan yhteisen hankkeen osalta, joka sillä on raja-alueella yhden tai useamman naapurijäsenvaltion kanssa, se liittyy liittyä sellaiseen toimivaan mekanismiin, jonka yksi tai useampi naapurijäsenvaltio on virallisia tai epävirallisia muotoja noudattaen perustanut, tai sen on sovellettava mekanismia sitoumuksen mukaisesti. [Tark. 21]

3.  Jäsenvaltiot voivat hyödyntää soveltaa mekanismia myös meriraja-alueilla tai yhteisiin hankkeisiin raja-alueilla, jonka jotka muodostavat yhtäältä yksi tai useampi jäsenvaltio ja toisaalta yksi tai useampi kolmas maa tai merentakainen maa tai alue, kaikkien asianomaisten osapuolten vapaaehtoisuuden pohjalta. [Tark. 22]

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan nojalla tekemistään päätöksistä.

5 artikla

Rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteet

1.  Kun jäsenvaltio päättää hyödyntää mekanismia, sen Kunkin jäsenvaltion on perustettava tai nimitettävä yksi tai useampi rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste, jollakin seuraavista tavoista: [Tark. 22]

a)  jäsenvaltio nimeää kansallisella tai alueellisella tasolla tai molemmilla tasoilla rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen, joka toimii erillisenä elimenä;

b)  jäsenvaltio sijoittaa rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen olemassa olevaan viranomaiseen tai elimeen kansallisella tai alueellisella tasolla;

c)  jäsenvaltio antaa kansallisen tai alueellisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen tehtävät sopivalle viranomaiselle tai elimelle, joka hoitaa näitä tehtäviä muiden tehtäviensä ohella.

2.  Sitoutuvien jäsenvaltioiden ja siirtävien jäsenvaltioiden on päätettävä myös,

a)  kuuluuko rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen toimivaltaan vai toimivaltaisen sitoutuvan tai siirtävän viranomaisen toimivaltaan antaa sitoumus, allekirjoittaa se sekä päättää, että kansallisesta lainsäädännöstä poiketaan sitoumuksen voimaantulopäivästä, ja

b)  kuuluuko rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen toimivaltaan vai toimivaltaisen sitoutuvan tai siirtävän viranomaisen toimivaltaan allekirjoittaa lausuma ja todeta tuossa lausumassa virallisesti, että toimivaltainen sitoutuva viranomainen ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta jäsenvaltion toimivaltaiset lainsäädäntöelimet antavat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tai muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä tietyn määräajan kuluessa.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimeämänsä rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteet tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivään mennessä.

6 artikla

Rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteiden tehtävät

1.  Kullakin rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteellä on oltava ainakin seuraavat tehtävät:

a)  jäljempänä 10 ja 11 artiklassa tarkoitettujen menettelyiden toteuttaminen;

b)  kaikkien oman jäsenvaltionsa aluetta koskevien sitoumusten ja lausumien valmistelun, allekirjoittamisen, täytäntöönpanon ja valvonnan koordinoiminen;

c)  sellaisen tietokannan kehittäminen ja ylläpitäminen, joka kattaa kaikki rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteet oman jäsenvaltion alueella;

d)  yhteydenpito yhdessä yhden tai useammassa naapurijäsenvaltiossa oleviin useamman naapurijäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteisiin sekä muiden sellaisten alueellisten yksiköiden rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteisiin, jotka sijaitsevat omassa tai muussa jäsenvaltiossa ja joilla on lainsäädäntövaltaa; [Tark. 24]

e)  yhteydenpito komissioon;

f)  komission tukeminen tämän pitäessä yllä lausumien ja sitoumusten tietokantaa.

2.  Kukin jäsenvaltio tai kukin kyseisen jäsenvaltion alueellinen yksikkö, jolla on lainsäädäntövaltaa, voi päättää antaa asianomaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle lisäksi seuraavat tehtävät:

a)  tarvittaessa sitoumusten tai lausumien antaminen 16 artiklan 2 kohdan ja 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)  alullepanijan tukeminen tämän pyynnöstä muun muassa selvittämällä, mikä on toimivaltainen sitoutuva viranomainen omassa jäsenvaltiossa tai toimivaltainen siirtävä viranomainen toisessa jäsenvaltiossa;

c)  aloitetta koskevan asiakirjan alustava analysointi sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen pyynnöstä, jossa ei ole omaa rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipistettä; Tark. 25]

d)  kaikkien oman jäsenvaltion aluetta koskevien sitoumusten ja lausumien täytäntöönpanon valvonta;

e)  toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen muistuttaminen siitä, että sen on noudatettava tietyssä sitoumuksessa tai lausumassa mainittuja määräaikoja, ja vastauksen pyytäminen kyseiseltä viranomaiselta tiettyyn määräaikaan mennessä;

f)  ilmoituksen tekeminen toimivaltaista sitoutuvaa viranomaista valvovalle viranomaiselle siitä, että toimivaltainen sitoutuva viranomainen ei ole noudattanut sitoumuksessa tai lausumassa mainittuja määräaikoja.

3.  Jos ainakin yksi oikeudellisista esteistä liittyy seikkaan, jota koskeva lainsäädäntövalta kuuluu kansalliselle tasolle, rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on huolehdittava 9–17 artiklassa tarkoitetuista tehtävistä ja koordinoitava toimia yhden tai useamman samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan, asiaan liittyvän alueellisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen kanssa, paitsi jos jäsenvaltio on päättänyt, että 14–17 artiklassa tarkoitetut tehtävät annetaan toimivaltaiselle sitoutuvalle viranomaiselle kansallisella tasolla.

4.  Jos yksikään oikeudellisista esteistä ei liity seikkaan, jota koskeva lainsäädäntövalta kuuluu kansalliselle tasolle, toimivaltaisen alueellisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on huolehdittava 9–17 artiklassa tarkoitetuista tehtävistä ja siinä tapauksessa, että yhteinen hanke liittyy useampaan kuin yhteen alueelliseen yksikköön, koordinoitava toimia yhden tai useamman muun samassa jäsenvaltiossa sijaitsevan alueellisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen kanssa, paitsi jos jäsenvaltio on päättänyt, että 14–17 artiklassa tarkoitetut tehtävät annetaan kansalliselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle. Toimivaltaisen alueellisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on annettava kansalliselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle tieto kaikista sitoumus- tai lausumamenettelyistä.

7 artikla

Komission koordinointitehtävät

1.  Komissio huolehtii seuraavista koordinointitehtävistä:

a)  yhteydenpito rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteisiin;

b)  kaikkia kansallisia ja alueellisia rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteitä koskevan luettelon tietokannan perustaminen, julkaiseminen ja ajan tasalla pitäminen; [Tark. 26]

c)  kaikkia sitoumuksia ja lausumia koskevan tietokannan perustaminen ja ylläpitäminen.

1 a.   Komissio laatii mekanismin tueksi viestintästrategian, jonka tavoitteena on

a)  edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

b)  antaa käytännön tietoja ja tulkintaa tämän asetuksen soveltamisalasta ja temaattisesta painopisteestä; ja

c)  selventää sitoumuksen tai lausuman tarkkaa antamismenettelyä. [Tark. 27]

2.  Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tietokannan toiminnasta sekä lomakkeista, joita rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteiden on käytettävä toimittaessaan mekanismin täytäntöönpanoon ja hyödyntämiseen liittyviä tietoja. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

II LUKU

Sitoumuksen antamista ja allekirjoittamista ja lausuman allekirjoittamista koskeva menettely

8 artikla

Aloitetta koskevan asiakirjan valmistelu ja toimittaminen

1.  Alullepanijan on yksilöitävä yksi tai useampi oikeudellinen este, joka koskee yhteisen hankkeen suunnittelua, kehittämistä, henkilöstön palkkaamista, rahoitusta tai toimintaa. [Tark. 28]

2.  Alullepanijan on oltava jokin seuraavista:

a)  julkinen tai yksityinen elin, jonka vastuulla on käynnistää tai sekä käynnistää että toteuttaa yhteinen hanke;

b)  yksi tai useampi paikallinen tai alueellinen viranomainen, joka sijaitsee tai käyttää julkista valtaa raja-alueella;

c)  elin, joka on oikeushenkilö tai muu kuin oikeushenkilö ja joka on perustettu rajanylistä yhteistyötä varten ja joka sijaitsee tietyllä raja-alueella tai jonka toimialue kattaa ainakin osan siitä; tällaisia elimiä voivat olla esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1082/2006 tarkoitetut eurooppalaiset alueellisen yhteistyön yhtymät, Euroregion- tai Euregio-alueet tai vastaavat elimet;

d)  organisaatio, joka on perustettu raja-alueiden puolesta edistämään niiden etuja sekä helpottamaan asiaan liittyvien toimijoiden verkostoitumista ja kokemusten vaihtoa; tällaisia organisaatioita ovat esimerkiksi Euroopan raja-alueiden liitto (Association of European Border Regions), rajayhteistyöjärjestö Mission Opérationnelle Transfrontalière sekä Keski-Euroopan rajat ylittävien aloitteiden tukipalvelu (Central European Service for Cross-border Initiatives); tai

e)  useampi a–d kohdassa tarkoitettu elin yhdessä.

3.  Alullepanijan on laadittava aloitetta koskeva asiakirja 9 artiklan mukaisesti.

4.  Alullepanijan on toimitettava aloitetta koskeva asiakirja sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle ja annettava siitä jäljennös siirtävän jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle.

9 artikla

Aloitetta koskevan asiakirjan sisältö

1.  Aloitetta koskevaan asiakirjaan on sisällytettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)  kuvaus yhteisestä hankkeesta, sen taustasta, hanketta koskevasta yhdestä tai useammasta oikeudellisesta esteestä sitoutuvassa jäsenvaltiossa sekä syistä, joiden vuoksi yksi tai useampi oikeudellinen este olisi poistettava; [Tark. 29]

b)  luettelo siirtävän jäsenvaltion oikeudellisista säännöksistä, joilla yksi tai useampi oikeudellinen este poistetaan, tai jos sopivaa säännöstä ei ole, ehdotus tapauskohtaiseksi oikeudellisen esteen poistamismenetelmäksi; [Tark. 30]

c)  soveltamisalueen määrittämistä koskevat perustelut;

d)  ennakoitu kesto tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tieto siitä, että kestoa ei ole rajattu;

e)  yhtä tai useampaa toimivaltaista sitoutuvaa viranomaista koskeva luettelo;

f)  yhtä tai useampaa toimivaltaista siirtävää viranomaista koskeva luettelo.

2.  Soveltamisalue on rajattava pienimmäksi mahdolliseksi, jolla yhteinen hanke voidaan panna tuloksellisesti täytäntöön.

10 artikla

Aloitetta koskevan asiakirjan alustava analyysi yhdessä tai useammassa sitoutuvassa sitoutuvassa ja siirtävässä jäsenvaltiossa [Tark. 31]

1.  Sitoutuvan jäsenvaltion Ttoimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on analysoitava aloitetta koskeva asiakirja. Sen on oltava yhteydessä kaikkiin toimivaltaisiin sitoutuviin viranomaisiin, sitoutuvan jäsenvaltion kansallisiin ja tarvittaessa muihin alueellisiin rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteisiin sekä siirtävän jäsenvaltion kansalliseen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteeseen. [Tark. 32]

1 a.   Siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on kolmen kuukauden kuluessa aloitetta koskevan asiakirjan vastaanottamisesta esitettävä alustavat huomautuksensa sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle. [Tark. 33]

2.  Sitoutuvan jäsenvaltion Ttoimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on kolmen kuuden kuukauden kuluessa aloitetta koskevan asiakirjan vastaanottamisesta toimitettava alullepanijalle kirjallisesti yksi tai useampi seuraavista: [Tark. 34]

a)  ilmoitus, jonka mukaan aloitetta koskeva asiakirja on laadittu 9 artiklan mukaisesti ja se voidaan näin ollen tutkia;

b)  tarvittaessa kehotus tarkistaa aloitetta koskeva asiakirja tai antaa lisätietoja; tällöin on selostettava, miksi ja miltä kohdin aloitetta koskevaa asiakirjaa ei pidetä hyväksyttävänä;

c)  arvio, jonka mukaan oikeudellista estettä ei ole, ja selostus syistä, joiden perusteella tähän arvioon on päädytty, sekä lisäksi viittaus sitoutuvan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin oikeussuojakeinoihin, joiden avulla tämä päätös voidaan riitauttaa;

d)  arvio, jonka mukaan yhdessä tai useammassa oikeudellisessa esteessä on kyse yhdestä 12 artiklan 4 kohdassa luetelluista tapauksista, ja kuvaus toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen sitoumuksesta muuttaa tai mukauttaa kyseistä oikeudellista estettä; [Tark. 35]

e)  arvio, jonka mukaan yhdessä tai useammassa oikeudellisessa esteessä on kyse yhdestä 12 artiklan 4 kohdassa luetelluista tapauksista, ja selostus syistä, joiden vuoksi rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste kieltäytyy muuttamasta tai mukauttamasta oikeudellista estettä, sekä viittaus sitoutuvan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin oikeussuojakeinoihin, joiden avulla tämä päätös voidaan riitauttaa; [Tark. 36]

f)  alullepanijalle annettava sitoumus, jonka mukaan rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste poistaa oikeudellisen esteen tai oikeudelliset esteet kuuden kuukauden kuluessa joko siten, että se allekirjoittaa sitoumuksen siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen tai toimivaltaisen siirtävän viranomaisen kanssa, tai siten, että se ehdottaa sitoutuvan jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvaa tapauskohtaista oikeudellisen esteen poistamismenetelmää.

f a)   kehotus, jolla ohjataan alullepanija valitsemaan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu olemassa oleva mekanismi yhteisen hankkeen toteuttamista haittaavan yhden tai useamman oikeudellisen esteen poistamiseksi tai toimittamaan aloitetta koskeva asiakirja suoraan kyseisen mekanismin toimivaltaiselle viranomaiselle; [Tark. 37]

f b)   ilmoitus, jonka mukaan yksi tai useampi kyseessä oleva jäsenvaltio on päättänyt olla poistamatta yhtä tai useampaa alullepanijan yksilöimää oikeudellista estettä, ja kirjalliset perustelut tähän. [Tark. 38]

3.  Toimivaltainen sitoutuva viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pidentää yhden kerran 2 kohdan f alakohdassa mainittua määräaikaa enintään kuudella kuukaudella; sen on ilmoitettava pidennyksestä alullepanijalle ja siirtävälle jäsenvaltiolle sekä perusteltava määräajan pidennys kirjallisesti.

11 artikla

Aloitetta koskevan asiakirjan alustava analyysi siirtävässä jäsenvaltiossa

Vastaanotettuaan aloitetta koskevan asiakirjan myös siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on suoritettava 10 artiklan 2 kohdassa mainitut toimet, ja se voi esittää alustavat huomautuksensa toimivaltaiselle sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle. [Tark. 39]

12 artikla

Aloitetta koskevan asiakirjan alustavan analyysin jälkeen toteutettavat jatkotoimet

1.  Jos sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltainen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste pyytää aloitetta koskevan asiakirjan tarkistamista tai lisätietoja, sen on analysoitava tarkistettu aloitetta koskeva asiakirja tai lisätiedot tai molemmat ja suoritettava kolmen kuuden kuukauden kuluessa asiakirjojen vastaanottamisesta samat toimet kuin silloin kun aloitetta koskeva asiakirja toimitetaan ensimmäistä kertaa. [Tark. 40]

2.  Jos sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltainen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste katsoo, että tarkistettu aloitetta koskeva asiakirja ei ole edelleenkään 10 artiklan mukainen tai että lisätiedot eivät ole edelleenkään riittäviä, sen on kolmen kuuden kuukauden kuluessa tarkistetun aloitetta koskevan asiakirjan vastaanottamisesta ilmoitettava kirjallisesti alullepanijalle päätöksestään lopettaa menettely. Tämä päätös on perusteltava asianmukaisesti. [Tark. 41]

3.  Jos sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen tai toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen analyysin perusteella todetaan, että aloitetta koskevaan asiakirjaan sisältyvä yhden tai useamman oikeudellisen esteen kuvaus perustuu väärinkäsitykseen tai sovellettavan lainsäädännön väärään tulkintaan tai puutteellisiin tietoihin sovellettavasta lainsäädännöstä, menettely lopetetaan ilmoittamalla alullepanijalle arviosta, jonka mukaan oikeudellista estettä ei ole. [Tark. 42]

4.  Kun yksi tai useampi oikeudellinen este johtuu ainoastaan sitoutuvan jäsenvaltion hallinnollisesta säännöksestä, säännöstä tai hallintokäytännöstä tai kun tällainen säännös, sääntö tai käytäntö voidaan selvästi erottaa lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetusta säädöksestä ja sitä voidaan näin ollen muuttaa tai mukauttaa ilman lainsäädäntömenettelyä, toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on ilmoitettava kahdeksan kuukauden kuluessa alullepanijalle kirjallisesti, aikooko se muuttaa tai mukauttaa asiaa koskevia hallinnollisia säännöksiä, sääntöjä tai hallintokäytäntöjä vai kieltäytyykö se tekemästä tätä. [Tark. 43]

5.  Toimivaltainen sitoutuva viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pidentää yhden kerran 4 kohdassa mainittua määräaikaa enintään kahdeksalla kuukaudella; sen on ilmoitettava pidennyksestä alullepanijalle ja siirtävälle jäsenvaltiolle sekä perusteltava määräajan pidennys kirjallisesti.

13 artikla

Sitoumus- tai lausumaluonnoksen valmistelu

Sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen tai toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on aloitetta koskevan asiakirjan pohjalta laadittava sitoumus- tai lausumaluonnos 14 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Sitoumus- tai lausumaluonnoksen sisältö

1.  Sitoumusluonnokseen on sisällytettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)  kuvaus yhteisestä hankkeesta, sen taustasta, hanketta koskevasta yhdestä tai useammasta oikeudellisesta esteestä sekä syistä, joiden vuoksi yksi tai useampi oikeudellinen este olisi poistettava; [Tark. 44]

b)  yhtä tai useampaa sellaista oikeudellista säännöstä koskeva luettelo, joka muodostaa yhden tai useamman oikeudellisen esteen ja jota tästä syystä ei tule soveltaa yhteiseen hankkeeseen; [Tark. 45]

c)  soveltamisalue;

d)  soveltamisen kesto ja sen perustelut;

e)  yksi tai useampi toimivaltainen sitoutuva viranomainen;

f)  siirtävän jäsenvaltion oikeudellinen säännös, jota on sovellettava yhteiseen hankkeeseen;

g)  ehdotus tapauskohtaiseksi oikeudellisen esteen poistamismenetelmäksi, jos siirtävän jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole soveltuvia oikeudellisia säännöksiä;

h)  yksi tai useampi toimivaltainen siirtävä viranomainen;

i)  yksi tai useampi sitoutuvan jäsenvaltion viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu täytäntöönpano ja valvonta;

j)  yksi tai useampi siirtävän jäsenvaltion viranomainen, jota ehdotetaan nimettäväksi yhteistyössä toteutettavaan täytäntöönpano- ja valvontatehtävään;

k)  sitoumuksen voimaantulopäivä.

Voimaantulopäivä, jota tarkoitetaan k alakohdassa, on joko päivä, jona viimeinen kahdesta rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteestä tai toimivaltaisesta viranomaisesta on allekirjoittanut sitoumuksen, tai päivä, jona sitoumuksesta on ilmoitettu alullepanijalle.

2.  Artiklan 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi sitoumusluonnokseen on sisällytettävä myös maininta sitoumuksen soveltamisen alkamispäivästä, joka

a)  voi olla sama kuin sitoumuksen voimaantulopäivä;

b)  voidaan määritellä taannehtivasti;

c)  voidaan lykätä johonkin tulevaan ajankohtaan.

3.  Artiklan 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi lausumaluonnokseen on sisällytettävä myös virallinen lausuma yhdestä tai useammasta päivämäärästä, johon mennessä kunkin toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on toimitettava asianomaiselle lainsäädäntöelimelle virallinen ehdotus kansallisten oikeudellisten säännösten muuttamisesta.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päivämäärä ei saa olla myöhäisempi kuin kaksitoista kuukautta lausuman antamisesta.

15 artikla

Sitoumus- tai lausumaluonnoksen toimittaminen

1.  Kun toimivaltainen sitoutuva viranomainen on laatinut sitoumus- tai lausumaluonnoksen, sen on toimitettava tämä luonnos toimivaltaiselle sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle

a)  viimeistään kolmen kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimittanut tiedon 10 artiklan 2 kohdassa tai 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista toimistaan; [Tark. 46]

b)  viimeistään kahdeksan kuukauden määräajassa 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

2.  Kun sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltainen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste on laatinut sitoumus- tai lausumaluonnoksen tai jos se on vastaanottanut tällaisen luonnoksen toimivaltaiselta sitoutuvalta viranomaiselta, sen on toimitettava ehdotus siirtävän jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa.

3.  Molemmissa tapauksissa jäljennös luonnoksesta on annettava tiedoksi myös alullepanijalle.

16 artikla

Siirtävän jäsenvaltion tehtävät sitoumuksen antamisessa ja allekirjoittamisessa ja lausuman allekirjoittamisessa

1.  Siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on tutkittava 15 artiklan mukaisesti vastaanottamansa sitoumus- tai lausumaluonnos enintään kolmen kuuden kuukauden kuluessa luonnoksen vastaanottamisesta ja ryhdyttävä toimivaltaista siirtävää viranomaista kuultuaan yhteen tai useampaan seuraavista toimista: [Tark. 47]

a)  se hyväksyy sitoumus- tai lausumaluonnoksen, allekirjoittaa kaksi alkuperäiskappaletta ja lähettää toisen niistä takaisin sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle;

b)  se hyväksyy sitoumus- tai lausumaluonnoksen oikaistuaan tai täydennettyään 14 artiklan 1 kohdan f ja h alakohdassa tarkoitettuja tietoja, allekirjoittaa kaksi tarkistetun sitoumus- tai lausumaluonnoksen alkuperäiskappaletta ja lähettää toisen niistä takaisin sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle;

c)  se kieltäytyy allekirjoittamasta sitoumus- tai lausumaluonnosta ja toimittaa päätöstään koskevat yksityiskohtaiset perustelut sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle;

d)  se kieltäytyy allekirjoittamasta sitoumus- tai lausumaluonnosta ja lähettää sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle takaisin luonnoksen, jossa on muutettu 14 artiklan 1 kohdan c, d ja tarvittaessa g alakohdassa tarkoitettuja tietoja sekä sitoumusluonnoksen osalta lisäksi 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja; siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinaatiopiste antaa myös muutoksia koskevat perustelut.

2.  Siirtävissä jäsenvaltioissa, joissa toimivaltaisen siirtävän viranomaisen on allekirjoitettava sitoumus tai lausuma, siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti lähetettävä kaksi toinen kahdesta toimivaltaisen siirtävän viranomaisen allekirjoittamaa alkuperäiskappaletta allekirjoittamasta alkuperäiskappaleesta sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle. [Tark. 48]

3.  Jos siirtävä jäsenvaltio hyväksyy ja allekirjoittaa sitoumus- tai lausumaluonnoksen 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti, sen on lisäksi ilmoitettava nimenomaisesti, hyväksyykö se sen, että yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jota ehdotetaan yhteistyössä toteutettavaan sitoumuksen tai lausuman täytäntöönpano- ja valvontatehtävään 14 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti, ottaa hoitaakseen kyseisen tehtävän soveltamisalueella, vai kieltäytyykö se siitä.

17 artikla

Sitoutuvan jäsenvaltion tehtävät sitoumuksen antamisessa ja allekirjoittamisessa ja lausuman allekirjoittamisessa

1.  Sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on tutkittava siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen toimittama vastaus ja ilmoitettava toimivaltaiselle siirtävälle viranomaiselle viimeistään yhden kolmen kuukauden kuluessa vastauksen saamisesta kirjallisesti yhdestä tai useammasta seuraavasta toimesta: [Tark. 49]

a)  tämän edellä 16 artiklan 2 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se viimeistelee sitoumuksen tai lausuman, allekirjoittaa kaksi kolme alkuperäiskappaletta ja lähettää toisen niistä takaisin siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle allekirjoittamista varten; [Tark. 50]

b)  tämän edellä 16 artiklan 2 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se muuttaa sitoumusta tai lausumaa niiden sitoumus- tai lausumaluonnoksessa olleiden tietojen osalta, joita tarkoitetaan 14 artiklan 1 kohdan f ja h alakohdassa, viimeistelee sitoumuksen tai lausuman, allekirjoittaa kaksi kolme alkuperäiskappaletta ja lähettää toisen niistä takaisin siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle allekirjoittamista varten; [Tark. 51]

c)  tämän edellä 16 artiklan 2 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa se antaa tiedon alullepanijalle ja komissiolle sekä lisäksi selostaa toimivaltaisen siirtävän viranomaisen esittämät perustelut; [Tark. 52]

d)  tämän edellä 16 artiklan 2 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa koordinaatiopiste harkitsee muutoksia ja joko toimii joko tämän kohdan b alakohdan mukaisesti tai käynnistää uuden 9 artiklan mukaisen menettelyn tämän kohdan c alakohdan mukaisesti ja ilmoittaa, miksi toimivaltainen sitoutuva viranomainen on hylännyt kaikki tai jotkin muutokset. [Tark. 53]

2.  Kun sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltainen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste vastaanottaa sitoumuksen tai lausuman, jonka myös toimivaltainen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipiste tai toimivaltainen siirtävä viranomainen on 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa allekirjoittanut, tai kun siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen reaktio on ollut positiivinen 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa uudessa menettelyssä, sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaisen rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on [Tark. 54]

a)  toimitettava lopullinen sitoumus tai lausuma alullepanijalle;

b)  toimitettava toinen alkuperäiskappale siirtävän jäsenvaltion toimivaltaiselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle;

c)  lähetettävä jäljennös kaikille toimivaltaisille sitoutuville viranomaisille;

d)  lähetettävä jäljennös unionin tason koordinointipisteelle; ja

e)  pyydettävä sitoutuvan jäsenvaltion toimivaltaista, virallisista julkaisuista vastaavaa yksikköä julkaisemaan sitoumus tai lausuma.

III LUKU

Sitoumusten ja lausumien täytäntöönpano ja valvonta

18 artikla

Sitoumuksen täytäntöönpano

1.  Jotta yhteiseen hankkeeseen sovellettaisiin siirtävän jäsenvaltion oikeudellista säännöstä tai tapauskohtaista oikeudellisen esteen poistamismenetelmää, 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun, kaikille asiaan liittyville toimivaltaisille sitoutuville viranomaisille lähetettävän jäljennöksen mukana on lähetettävä toteutettavia toimia koskeva aikataulu; kunkin toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on tämän aikataulun mukaisesti tarvittaessa muutettava yhteistä hanketta koskevia hallintopäätöksiä, jotka on annettu sovellettavan lainsäädännön nojalla, tai annettava hallintopäätöksiä, jotka ovat tarpeen sitoumuksen soveltamiseksi yhteiseen hankkeeseen.

2.  Aikataulun jäljennös on lähetettävä sitoutuvan jäsenvaltion kansalliselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle ja tarvittaessa alueelliselle rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle.

3.  Hallintopäätökset, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, on niihin sovellettavan kansallisen lain mukaisesti hyväksyttävä ja annettava tiedoksi alullepanijalle, erityisesti julkiselle tai yksityiselle elimelle, jonka vastuulla on käynnistää tai sekä käynnistää että toteuttaa yhteinen hanke.

4.  Kun kaikki yhteistä hanketta koskevat hallintopäätökset on annettu, sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on annettava asiasta tieto siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle ja unionin tason koordinointipisteelle.

5.  Siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on tarvittaessa annettava asiasta tieto toimivaltaisille siirtäville viranomaisille.

19 artikla

Lausuman täytäntöönpano

1.  Kaikkien toimivaltaisten sitoutuvien viranomaisten, jotka luetellaan 14 artiklan 3 kohdan mukaisessa lausumassa, on allekirjoitetussa lausumassa vahvistettuun määräpäivään mennessä annettava asianomaiselle lainsäädäntöelimelle virallinen ehdotus kansallisten oikeudellisten säännösten muuttamisesta.

2.  Jos allekirjoitetussa lausumassa vahvistettua määräpäivää ei voida noudattaa erityisesti toimivaltaisen lainsäädäntöelimen tulossa olevien vaalien vuoksi, toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on ilmoitettava asiasta kirjallisesti alullepanijalle sekä sitoutuvan ja siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteille.

3.  Kun virallinen ehdotus on jätetty lainsäädäntöelimelle, toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on ilmoitettava kirjallisesti alullepanijalle sekä sitoutuvan ja siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteille asian käsittelyn etenemisestä kuuden kuukauden välein virallisen ehdotuksen jättämispäivästä lähtien.

4.  Kun lainsäädännön muutossäädös tulee voimaan tai kun se julkaistaan virallisessa lehdessä tai kun kumpikin näistä on toteutunut, kunkin toimivaltaisen sitoutuvan viranomaisen on muutettava yhteistä hanketta koskevia, sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla annettuja hallintopäätöksiä sekä annettava hallintopäätökset, jotka ovat tarpeen muutettujen oikeudellisten säännösten soveltamiseksi yhteiseen hankkeeseen.

5.  Hallintopäätökset, joita tarkoitetaan 4 kohdassa, on niihin sovellettavan kansallisen lain mukaisesti hyväksyttävä ja annettava tiedoksi alullepanijalle, erityisesti silloin kun alullepanija on julkinen tai yksityinen elin, jonka vastuulla on käynnistää tai sekä käynnistää että toteuttaa yhteinen hanke.

6.  Kun kaikki yhteistä hanketta koskevat hallintopäätökset on annettu, sitoutuvan jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on annettava asiasta tieto siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteelle ja unionin tason koordinointipisteelle.

7.  Siirtävän jäsenvaltion rajanylisten sitoumusten ja lausumien koordinointipisteen on tarvittaessa annettava asiasta tieto toimivaltaisille siirtäville viranomaisille.

20 artikla

Sitoumusten ja lausumien valvonta

1.  Sitoutuvan jäsenvaltion ja siirtävän jäsenvaltion on 18 artiklan 1 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen hallintopäätösten pohjalta päätettävä, onko sitoumuksen soveltamisen valvonta tai lausuman vuoksi muutetun kansallisen lainsäädännön valvonta annettava siirtävän jäsenvaltion viranomaisten tehtäväksi erityisesti siitä syystä, että nämä viranomaiset ovat asiantuntijoita siirrettyjen oikeudellisten säännösten suhteen, vai onko kyseiset valvontatehtävät annettava sitoutuvan jäsenvaltion viranomaisten tehtäväksi.

2.  Kun siirrettyjen oikeudellisten säännösten soveltamisen valvonta on annettu siirtävän jäsenvaltion viranomaisten tehtäväksi, sitoutuvan jäsenvaltion on päätettävä yhteisymmärryksessä siirtävän jäsenvaltion kanssa, toimivatko siirtävän jäsenvaltion viranomaiset suhteessa valvonnan kohteisiin sitoutuvan jäsenvaltion viranomaisten puolesta ja nimissä vai sitoutuvan jäsenvaltion viranomaisten puolesta mutta omissa nimissään.

IV LUKU

Sitoumusten ja lausumien soveltamista ja valvontaa koskeva oikeussuoja

21 artikla

Sitoumusten ja lausumien soveltamista koskeva oikeussuoja

1.  Jokaisella henkilöllä, jolla on kotipaikka sitoumuksen tai lausuman soveltamisalueella tai joka käyttää kyseisellä alueella tarjottavia yleisen taloudellisen edun mukaisia palveluja, vaikka hänellä ei olisikaan kotipaikkaa alueella, jäljempänä ’raja-alueen asukas’, ja joka katsoo kärsineensä vahinkoa viranomaisten toimista tai laiminlyönneistä näiden soveltaessa siirtävän jäsenvaltion oikeudellisia säännöksiä sitoumuksen tai lausuman nojalla, on oltava oikeus vaatia oikeussuojaa sitoutuvan jäsenvaltion tuomioistuimissa.

2.  Kun oikeussuojaa vaaditaan 18 artiklan 3 kohdan ja 19 artiklan 5 kohdan nojalla annettuja hallintopäätöksiä vastaan, toimivallan on kuitenkin kuuluttava sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jonka viranomaiset ovat antaneet kyseisen hallintopäätöksen.

3.  Tämä asetus ei millään tavoin estä henkilöitä käyttämästä kansallisia perustuslaillisia muutoksenhakuoikeuksiaan sellaisia viranomaisia vastaan, jotka osallistuvat sitoumukseen, seuraavissa asioissa:

a)  sitoumuksen nojalla toteutettavia toimia koskevat hallintopäätökset;

b)  oikeus käyttää palveluja omalla kielellään; ja

c)  tietojen saatavuus.

Tällöin toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka perustuslain nojalla muutoksenhakuoikeus määräytyy.

22 artikla

Sitoumusten ja lausumien valvontaa koskeva oikeussuoja

1.  Kun toimivaltainen siirtävä viranomainen on ottanut valvoakseen siirtävän jäsenvaltion oikeudellisten säännösten soveltamista sitoumusten ja lausumien soveltamisalueella ja se voi toimia omissa nimissään suhteessa sitoutuvan jäsenvaltion raja-alueen asukkaisiin, toimivalta käsitellä asiat, joissa on kyse oikeussuojasta tuon viranomaisen toimia tai laiminlyöntejä vastaan, kuuluu sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kyseisillä raja-alueen asukkailla on laillinen kotipaikka.

2.  Kun toimivaltainen siirtävä viranomainen on ottanut valvoakseen sitoutuvan jäsenvaltion oikeudellisten säännösten soveltamista tämän alueella mutta se ei voi toimia omissa nimissään suhteessa sitoutuvan jäsenvaltion raja-alueen asukkaisiin, toimivalta käsitellä asiat, joissa on kyse oikeussuojasta tuon viranomaisen toimia tai laiminlyöntejä vastaan, kuuluu ainoastaan sitoutuvan jäsenvaltion tuomioistuimille, vaikka kyseisillä raja-alueen asukkailla olisikin laillinen kotipaikka siirtävässä jäsenvaltiossa.

V LUKU

Loppusäännökset

23 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteensovittamisesta vastaava komitea, joka on perustettu asetuksen (EU) N:o .../... [yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 108 artiklan 1 kohdalla. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

24 artikla

Jäsenvaltioiden täytäntöönpanosäännökset

1.  Jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säännökset tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2.  Jäsenvaltion on [tämän asetuksen soveltamisen aloittamispäivään] mennessä ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdan mukaisesti annetuista säännöksistä.

3.  Komissio julkistaa jäsenvaltioilta saadut tiedot.

25 artikla

Raportointi

1.  Komissio toimittaa viimeistään [...] päivänä [...]kuuta [vuosi] [eli sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä asetus tulee voimaan + viisi kolme vuotta] Euroopan parlamentille, neuvostolle ja alueiden komitealle asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen, jossa komissio arvioi indikaattoreita käyttäen asetuksen vaikuttavuutta, tehokkuutta, merkitsevyyttä, eurooppalaista lisäarvoa ja yksinkertaistamismahdollisuuksia.

2.   Komissio viittaa 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa erityisesti 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyihin asetuksen maantieteelliseen ja aineelliseen soveltamisalaan.

3.   Komissio järjestää ennen kertomuksen laatimista julkisen kuulemisen, johon osallistuu eri toimijoita, mukaan lukien paikallis- ja alueviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt. [Tark. 55]

26 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan [...] päivästä [...]kuuta [vuosi] [sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä asetus tulee voimaan + yksi vuosi].

Tämän asetuksen 24 artiklaa sovelletaan kuitenkin [...] päivästä [...]kuuta [vuosi] [sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona tämä asetus tulee voimaan].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)EUVL C 440, 6.12.2018, s. 124.
(2)EUVL C ... .
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. helmikuuta 2019.
(4)Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:n raja-alueilla (COM(2017)0534, 20.9.2017).
(5)Interreg-ohjelmalla on ollut viisi perättäistä ohjelmakautta: Interreg I (1990–1993), Interreg II (1994–1999), Interreg III (2000–2006), Interreg IV (2007–2013) ja Interreg V (2014–2020).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1082/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

Päivitetty viimeksi: 27. tammikuuta 2020Oikeudellinen huomautus