Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2110(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0057/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0057/2019

Keskustelut :

PV 14/02/2019 - 6
CRE 14/02/2019 - 6

Äänestykset :

PV 14/02/2019 - 10.18
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0132

Hyväksytyt tekstit
PDF 193kWORD 61k
Torstai 14. helmikuuta 2019 - Strasbourg Väliaikainen painos
Eläinten suojelu kuljetuksen aikana EU:ssa ja sen ulkopuolella
P8_TA-PROV(2019)0132A8-0057/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. helmikuuta 2019 eläinten suojelua kuljetuksen aikana EU:ssa ja sen ulkopuolella koskevan asetuksen (EY) N:o 1/2005 täytäntöönpanosta (2018/2110(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan, jonka mukaan laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin politiikkoja unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS-pääosasto) lokakuussa 2018 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin(2) eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annetusta asetuksesta (EY) N:o 1/2005 sekä sen asiaan liittyvät liitteet,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman eläinten suojelusta kuljetuksen aikana(3),

–  ottaa huomioon 12. tammikuuta 2011 julkaistun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana(4),

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 vaikutuksista (COM(2011)0700),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015 (COM(2012)0006),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa kannanoton 49/2011 kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseen teuraseläinten kuljettamiselle Euroopan unionissa(5),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 23. huhtikuuta 2015 antaman tuomion(6),

–  ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 31/2018 eläinten hyvinvoinnista EU:ssa(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0057/2019),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan mukaisesti EU katsoo, että eläimet eivät ole pelkästään hyödykkeitä tai tuotteita tai omaisuutta, vaan myös tuntevia olentoja, mikä tarkoittaa, että ne voivat tuntea mielihyvää ja kipua; toteaa, että EU:n lainsäädännössä tämä käsitys näkyy toimenpiteinä, joilla on tarkoitus varmistaa, että eläimiä pidetään ja kuljetetaan sellaisissa olosuhteissa, joissa ne eivät joudu huonon kohtelun tai väärinkäytösten kohteeksi eikä niille aiheuteta kipua tai kärsimystä; ottaa huomioon, että Euroopan unionissa kunnioitetaan ja puolustetaan eläinten hyvinvointia eniten ja se on esimerkkinä muulle maailmalle;

B.  ottaa huomioon, että vuosittain miljoonia eläimiä kuljetetaan pitkiä matkoja jäsenvaltioiden välillä, jäsenvaltioissa ja kolmansiin maihin jalostustarkoituksiin, kasvatettavaksi, lihotettavaksi ja teuraaksi; ottaa huomioon, että eläimiä kuljetetaan myös virkistys- ja näyttelytarkoituksiin sekä seuraeläiminä; ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset ovat yhä enemmän huolissaan eläinten hyvinvointia koskevien normien noudattamisesta, erityisesti elävien eläinten kuljetusten yhteydessä;

C.  ottaa huomioon, että parlamentti vaati 12. joulukuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa, että teuraseläinten kuljetusaika olisi lyhennettävä enintään kahdeksaan tuntiin;

D.  ottaa huomioon, että Maailman eläintautijärjestön (OIE) vuonna 2008 antaman määritelmän mukaan eläinten hyvinvointi tarkoittaa, että eläin on terve, sillä on riittävästi tilaa, se on hyvin ravittu, tuntee olonsa turvalliseksi, voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä eikä kärsi tunteista kuten pelko, kipu ja hätä; ottaa huomioon, että näin ei kuitenkaan ole useimmissa eläinkuljetuksissa eikä varsinkaan pitkissä kuljetuksissa;

E.  ottaa huomioon, että eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annettua asetusta (EY) N:o 1/2005 sovelletaan unionissa tapahtuviin kaikkien elävien selkärankaisten eläinten kuljetuksiin;

F.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat vastuussa asetuksen oikeasta täytäntöönpanosta ja valvonnasta kansallisella tasolla, mukaan lukien viralliset tarkastukset, kun taas komissio on vastuussa sen varmistamisesta, että jäsenvaltiot panevat EU:n lainsäädännön asianmukaisesti täytäntöön;

G.  toteaa, että jäsenvaltiot eivät sovella asetusta (EY) N:o 1/2005 EU:ssa riittävän tiukasti ja johdonmukaisesti eivätkä pyri soveltamaan sitä lainkaan EU:n ulkopuolella;

H.  toteaa, että komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston vuonna 2017 useissa jäsenvaltioissa havaitsemat monet rikkomukset edellyttävät perussopimusten mukaisten vastaavien rikkomismenettelyjen käynnistämistä;

I.  ottaa huomioon, että kuljetus aiheuttaa eläimille stressiä, koska se altistaa ne hyvinvoinnin kannalta haitallisille tilanteille; ottaa huomioon, että tiettyjen kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa eläimet kärsivät vielä enemmän johtuen erittäin pitkistä kuljetuksista, joihin kuuluu asiakirjojen, ajoneuvojen ja eläinten kunnon tarkastuksiin liittyviä pitkiä viivytyksiä rajoilla;

J.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden tarkastusten laadulla ja yleisyydellä on suora vaikutus vaatimusten noudattamisen tasoon; toteaa, että jäsenvaltioiden tarkastuskertomusten tarkastelu osoittaa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja tarkastusten määrässä, aina nollasta moneen miljoonaan vuodessa, ja rikkomusten yleisyydessä, nollasta 16,6 prosenttiin, mikä viittaa siihen, että jäsenvaltiot suhtautuvat tarkastuksiin eri tavoin ja soveltavat esim. satunnaisia tai riskiin perustuvia strategioita; toteaa, että tällaiset suhtautumiserot estävät myös kaikenlaisen tietojen vertailun jäsenvaltioiden välillä;

K.  ottaa huomioon, että kuljettajien valmentaminen ja kouluttaminen, jotta edistetään huolellista ajamista kuljetettavan eläintyypin perusteella, parantaisi eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana(8);

L.  ottaa huomioon, että asianmukainen eläinten käsittely voi johtaa eläinten kuormaus- ja purkamisajan vähentymiseen, painonmenetyksen vähentymiseen, vammojen ja haavojen vähentymiseen sekä lihan laadun parantumiseen;

M.  ottaa huomioon monet tutkimukset, joissa on osoitettu, että eläinten hyvinvointi vaikuttaa lihan laatuun;

N.  toteaa, että eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi kuljetuksen aikana ensisijaisena painopisteenä olisi edelleen oltava karjan hyvä käsittelytapa kuormauksen ja purkamisen yhteydessä sekä huolenpito kuljetuksen aikana;

O.  ottaa huomioon, että kuljetuskuntoisuus on tärkeä tekijä varmistettaessa eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana, sillä kuljetuksen aikana riskit ovat suurempia, kun on kyse loukkaantuneista, heikoista, kantavista, vieroittamattomista tai sairaista eläimistä; ottaa huomioon, että kuljetuskelpoisuudesta ja tiineyden vaiheesta voi olla epävarmuutta;

P.  ottaa huomioon, että suurin osa rikkomuksista koskee kuljetuskuntoisuuteen liittyviä kysymyksiä ja että asiakirjoihin liittyvät ongelmat ovat toiseksi suurin ryhmä;

Q.  toteaa, että vastuuhenkilöt eivät usein ole selvillä siitä, mitä on tehtävä, kun todetaan, että eläimet eivät ole kuljetuskuntoisia;

R.  toteaa, että vastuuhenkilöt eivät usein ole selvillä siitä, miten pitkälle tiineys on edennyt;

S.  toteaa, että vieroittamattomien vasikoiden ja karitsoiden kuljettaminen on erityisen ongelmallista;

T.  ottaa huomioon, että kasvattajat ovat eniten kiinnostuneita eläintensä säilymisestä kuljetuskuntoisina ja heillä on eniten menetettävää, jos kuljetus ei ole olemassa olevien sääntöjen mukainen;

U.  toteaa, että tarkastusasemilla tehdyissä tarkastuksissa havaitaan usein eläinten hoitoon liittyviä laiminlyöntejä, jotka koskevat riittävää ravintoa ja vettä ja 24 tunnin lepoaikaa;

V.  toteaa, että kuljetukseen käytetyt ajoneuvot ovat usein liian täynnä; toteaa, että ajoneuvon korkea lämpötila ja riittämätön ilmanvaihto ovat huomattava ongelma;

W.  ottaa huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on hiljattain ilmennyt eläinten tartuntatautien epidemioita, esimerkiksi afrikkalaista sikaruttoa, lintuinfluenssaa ja pienten märehtijöiden ja nautaeläinten tauteja; ottaa huomioon, että elävien eläinten kuljetus voi lisätä kyseisten tarttuvien tautien leviämisen riskiä;

X.  ottaa huomioon, että lihan ja muiden eläimistä saatavien tuotteiden sekä siemennesteen ja alkioiden kuljettaminen on teknisesti ja hallinnollisesti helpompaa ja joskus taloudellisesti kannattavampaa karjankasvattajille kuin elävien eläinten kuljettaminen teurastamista tai jalostusta varten; ottaa huomioon, että Euroopan eläinlääkäriliitto (FVE) ja Maailman eläintautijärjestö toteavat, että eläimet olisi kasvatettava mahdollisimman lähellä niitä tiloja, joissa ne ovat syntyneet, ja teurastettava mahdollisimman lähellä tuotantopaikkaa; ottaa lisäksi huomioon, että teurastamoiden – ja myös liikkuvien teurastamoiden – saatavuus kasvatuspaikkojen lähellä voi auttaa luomaan elinkeinomahdollisuuksia maaseudulla;

Y.  ottaa huomioon, että eläinten teurastaminen mahdollisimman lähellä niiden kasvatuspaikkaa on paras tapa varmistaa eläinten hyvinvointi;

Z.  ottaa huomioon, että teurastamoiden maantieteellinen kattavuus vaihtelee jäsenvaltioissa;

AA.  ottaa huomioon, että joillekin jäsenvaltioille ja toimitusketjuille unionissa elävien eläinten kuljetus tuotantotarkoituksiin tai teuraaksi on tärkeää kilpailun varmistamiseksi markkinoilla;

Suositukset

Täytäntöönpano ja sen valvonta

1.  panee merkille, että miljoonia eläviä eläimiä kuljetetaan vuosittain teurastettaviksi tai jalostettaviksi EU:n sisällä ja EU:sta kolmansiin maihin; katsoo, että asetus (EY) N:o 1/2005 vaikuttaa myönteisesti eläinten hyvinvointiin kuljetuksen aikana, jos se pannaan täytäntöön ja sen noudattamista valvotaan asianmukaisesti; suhtautuu myönteisesti asiaa koskeviin komission suuntaviivoihin, mutta pitää valitettavana, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 31/2018 mukaan kyseisiä suuntaviivoja ja joitakin komission suunnittelemia toimia on lykätty jopa viidellä vuodella; toteaa, että kuljetukseen liittyy edelleen vakavia ongelmia ja että asetuksen noudattamisen valvonta vaikuttaisi olevan sen täytäntöönpanoon osallistuvien tahojen ensisijainen huolenaihe;

2.  korostaa, että vetoomusvaliokunta vastaanottaa suuren määrän eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana koskevia vetoomuksia, joissa usein tuodaan ilmi jäsenvaltioiden ja kuljetusalan toimijoiden järjestelmällisiä, jatkuvia ja vakavia neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 rikkomuksia;

3.  korostaa, että eläinten kärsimys kuljetuksen aikana aiheuttaa huomattavaa yhteiskunnallista huolta; huomauttaa, että 21. syyskuuta 2017 komissio vastaanotti yli miljoona allekirjoitusta, joilla tuetaan #StopTheTrucks-kampanjaa, jolla EU:n kansalaiset vaativat loppua pitkille kuljetuksille;

4.  pitää valitettavana, että asetuksen (EY) N:o 1/2005 yleinen täytäntöönpanoaste jäsenvaltioissa on ollut riittämätön, jotta se vastaisi asetuksen päätavoitetta, joka on eläinten hyvinvoinnin parantaminen kuljetusten aikana, erityisesti reittisuunnitelmien todentamiseen ja seuraamusten soveltamiseen liittyviltä osin; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan huomattavasti asetuksen noudattamista; kehottaa komissiota varmistamaan unionin nykyisen eläinkuljetuslainsäädännön tehokkaan ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota panemaan vireille oikeustoimia ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät sovella asetusta asianmukaisesti;

5.  korostaa, että osittainen täytäntöönpano ei riitä asetuksen yleisen tavoitteen saavuttamiseksi eli eläinten loukkaantumisten tai tarpeettoman kärsimyksen tai kuoleman välttämiseksi kuljetusten aikana ja että sen vuoksi tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan estää vakavat tapaukset, jotka vaikuttavat merkittävästi eläinten hyvinvointiin, ja asettaa niistä vastuussa olevat syytteeseen;

6.  pitää valitettavana, että monet asetukseen (EY) N:o 1/2005 liittyvät kysymykset ovat vielä ratkaisematta, mukaan lukien liikakuormitus, riittämätön korkeus, vaadittujen lepojaksojen ruokinnan ja veden tarjoamisen laiminlyönti, riittämättömät tuuletus- ja kastelulaitteet, kuljetus äärimmäisessä kuumuudessa, sellaisten eläinten kuljetus, jotka eivät ole kuljetuskuntoisia, vieroittamattomien vasikoiden kuljetus, tarve varmistaa elävien eläinten tiineyden vaihe, se, missä määrin reittisuunnitelmat tarkastetaan, määräysten rikkomisen, valvonnan ja seuraamusten suhde, koulutuksen ja sertifioinnin yhteisvaikutus ja riittämättömät kuivikkeet, minkä myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut erityiskertomuksessaan nro 31/2018 samoin kuin kansalaisjärjestöt komissiolle jätetyissä kanteluissa; kehottaa pyrkimään parannuksiin edellä mainituissa seikoissa;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että kuljetukset suunnitellaan ja toteutetaan alusta loppuun eläinten hyvinvointia koskevien EU:n vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon erilaiset kuljetusvälineet ja maantieteelliset olosuhteet EU:ssa ja kolmansissa maissa;

8.  korostaa, että jos tietyt alueet ja jäsenvaltiot järjestelmällisesti rikkovat asetusta, se aiheuttaa epäreilua kilpailua ja johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin eri jäsenvaltioiden toimijoiden välillä, mikä puolestaan voi johtaa kuljetuksissa alimpien mahdollisten eläinten hyvinvointia koskevia normien soveltamiseen; kehottaa komissiota kehittämään yhdenmukaistetun EU:n seuraamusjärjestelmän, sillä seuraamusten taso saattaa olla joissakin jäsenvaltioissa kymmenenkin kertaa korkeampi kuin toisissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa seuraamusten tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus, ottaen huomioon rikkomusten uusiminen; kehottaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman seuraamusten yhdenmukaistamiseksi eri jäsenvaltioissa;

9.  pitää valitettavana, että komissio jätti huomiotta parlamentin 12. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman, ja korostaa, että vahvempi ja yhdenmukainen täytäntöönpano sekä asetuksen 25 artiklan mukaiset tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset ovat keskeisiä eläinten hyvinvoinnin parantamisen kannalta kuljetusten aikana ja että jäsenvaltiot eivät voi pitäytyä vain suosituksissa ja neuvoissa; kehottaa komissiota toimimaan tässä päätöslauselmassa esitetyn kehotuksen mukaisesti ja tarkistamaan, onko asetuksessa yhteensopimattomuuksia yksittäisten jäsenvaltioiden lakisääteisten vaatimusten kanssa;

10.  katsoo, että jos toistuvat rikkomukset tapahtuvat olosuhteissa, joihin eläinkuljettaja on voinut vaikuttaa, niiden olisi johdettava syytetoimiin; kehottaa jäsenvaltioita rankaisemaan asetuksen rikkomuksista, erityisesti toistuvien rikkomusten tapauksissa; toteaa, että tehokkaisiin, oikeasuhteisiin ja varoittaviin seuraamuksiin tulisi kuulua ajoneuvojen takavarikointi ja eläinten hyvinvoinnista ja kuljetuksista vastuussa olevien henkilöiden pakollinen uudelleenkoulutus, ja katsoo, että tämä pitäisi yhdenmukaistaa koko Euroopan unionissa; katsoo, että seuraamuksissa tulisi ottaa huomioon rikkomuksen aiheuttama vahinko, niiden laajuus, kesto ja toistuminen;

11.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaammin niille asetuksessa annettuja vahvoja täytäntöönpanovaltuuksia, esimerkiksi velvoite vaatia eläinkuljettajaa luomaan järjestelmät rikkomusten uudelleen esiintymisen ehkäisemiseksi sekä valtuus peruuttaa tilapäisesti tai kokonaan eläinkuljettajan lupa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan riittävät korjaavat toimenpiteet ja ottamaan käyttöön seuraamuksia, jotta vältetään eläinten kärsimys ja ehkäistään toimijoiden jatkuvat säännösten rikkomiset; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota asettamaan asetuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa tavoitteeksi nollatason säännösten rikkomisessa;

12.  kehottaa komissiota laatimaan kansallisia yhteyspisteitä kuultuaan luettelon toimijoista, jotka ovat tarkastus- ja täytäntöönpanokertomusten mukaan syyllistyneet asetuksen toistuviin ja vakaviin rikkomisiin; kehottaa komissiota päivittämään tätä luetteloa säännöllisesti sekä lisäksi tekemään tunnetuksi esimerkkejä kuljetukseen ja hallintoon liittyvistä parhaista käytännöistä;

13.  korostaa, että jos jäsenvaltiot eivät noudata asetusta, sen tavoite estää tarttuvien eläintautien esiintymistä ja leviämistä on uhattuna, koska kuljetukset ovat yksi näiden tautien nopean leviämisen syy, myös ihmisiin tarttuvien tautien osalta; panee merkille, etteivät ajoneuvot usein täytä eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun muutetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY(9) 12 artiklassa asetettuja vaatimuksia; katsoo erityisesti, että puutteellinen jätesäilytys muodostaa mikrobilääkeresistenssin ja tautien leviämisen riskin; kehottaa komissiota kehittämään yhdenmukaisia menettelyjä alusten ja kuorma-autojen hyväksymiseksi ja ryhtymään toimiin, joilla estetään tarttuvien eläintautien leviäminen kuljetuksissa sekä EU:ssa että kolmansista maista edistämällä bioturvaamistoimenpiteitä ja eläinten hyvinvointia;

14.  kehottaa lisäämään toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä, jotta täytäntöönpanoa voidaan tehostaa käyttämällä teknologiaa, jolla luodaan reaaliaikainen yhteys palautetta varten lähtöpaikan jäsenvaltion, määräpaikan jäsenvaltion ja kaikkien kauttakulkuvaltioiden välille; kehottaa komissiota kehittämään paikannusjärjestelmiä, jotta eläimet voidaan paikantaa ja jotta voidaan seurata kuljetusajoneuvoilla tehtyjen matkojen kestoa sekä mahdollista kuljetusaikatauluista poikkeamista; katsoo, että jos kuljetuskuntoisina matkan aloittaneet eläimet saapuvat perille huonossa kunnossa, asia olisi tutkittava perusteellisesti, ja jos tapaus toistuu, kuljetusketjun vastuussa olevia osapuolia on välittömästi rangaistava säädösten mukaisesti ja viljelijä-omistajan on voitava saada korvausta tilanteesta mahdollisesti aiheutuvasta ansionmenetyksestä kansallisen lainsäädännön mukaisesti; katsoo lisäksi, että toimivaltaisten viranomaisten olisi rankaistava ankarasti lähtöpaikan jäsenvaltiossa laaditun reittisuunnitelman järjestäjää ja sen hyväksynyttä henkilöä, jos reittisuunnitelma on täytetty väärin tai harhaanjohtavasti;

15.  katsoo, että valvonta on erityisen vaikeaa silloin, kun reitti kulkee usean jäsenvaltion halki ja kun eri jäsenvaltiot hoitavat eri valvontatehtäviä (hyväksyvät reittisuunnitelman, myöntävät luvan kuljetusyritykselle, myöntävät ajoneuvon hyväksymistodistuksen ja myöntävät pätevyystodistuksen jne.); kehottaa jäsenvaltioita, jotka toteavat rikkomuksia, ilmoittamaan niistä kaikille muille asianomaisille jäsenvaltioille asetuksen 26 artiklan mukaisesti, jotta ne voivat estää rikkomuksien toistumisen ja mahdollistaa optimoidun riskien arvioinnin;

16.  pyytää komissiota toimittamaan säännöllisesti kertomuksia Euroopan parlamentille tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja valvonnasta, mukaan lukien rikkomusten erittely jäsenvaltioittain, lajeittain ja tyypeittäin suhteessa elävien eläinten kuljetusten määrään jäsenvaltioittain;

17.  panee tyytyväisenä merkille tapaukset, joissa hallitukset, tutkijat, yritykset, alan edustajat ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet yhteistyötä määritelläkseen parhaita käytäntöjä, joilla varmistetaan lainsäädännön vaatimusten noudattaminen, kuten on tapahtunut esimerkiksi Animal Transport Guides ‑verkkosivuston tapauksessa; kehottaa komissiota levittämään ja edistämään eläinten kuljetuksia koskevia jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä ja tukemaan eläinten hyvinvointia käsittelevää EU:n foorumia, edistämään tiiviimpää vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kaikkien toimijoiden välillä; kehottaa komissiota laatimaan uuden eläinten hyvinvointia koskevan strategian vuosiksi 2020–2024 ja tukemaan innovointia eläinkuljetuksissa;

18.  kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä Maailman eläintautijärjestön, EFSAn ja jäsenvaltioiden kanssa tukeakseen asetuksen (EY) N:o 1/2005 täytäntöönpanoa ja asianmukaista noudattamista sekä edistääkseen kuljetusten aikaisesta eläinten hyvinvoinnista käytävää tiiviimpää vuoropuhelua, keskittyen erityisesti

   kuljetusten aikaisesta eläinten hyvinvoinnista annettujen EU:n määräysten parempaan soveltamiseen tiedon- ja parhaiden käytäntöjen vaihdon sekä sidosryhmien suoran osallistumisen kautta,
   tukemaan kuljettajille ja kuljetusyrityksille suunnattua koulutusta,
   jakamaan tehokkaammin kaikille EU-kielille käännettyjä eläinkuljetuksia koskevia ohjevihkoja ja tietolehtisiä,
   elinkeinonharjoittajien vapaaehtoisten sitoumusten kehittämiseen eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi kuljetusten aikana ja niiden mukaisiin toimiin,
   lisäämään tiedonvaihtoa ja tehostamaan parhaiden käytäntöjen käyttöä kansallisten viranomaisten välillä, jotta voitaisiin vähentää kuljetusyritysten ja kuljettajien tekemien rikkomusten määrää;

19.  kehottaa komissiota arvioimaan asetuksen yhteensopivuutta tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 561/2006(10) kanssa kuljettajien ajo- ja lepoaikojen osalta;

20.  korostaa, että on tärkeää tehdä ero eläinkuljetusyritysten ja karjankasvattajien välillä, sillä vastuu eläinkuljetusten aiheuttamista ongelmista olisi oltava kuljetusyrityksillä eikä kasvattajilla; muistuttaa, että kasvattajat ovat eniten kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista emotionaalisista ja kiintymyksellisistä syistä, mutta myös taloudellisista syistä;

21.  muistuttaa, että komissio on perussopimusten valvojana vastuussa sen seuraamisesta, sovelletaanko EU:n lainsäädäntöä oikein; kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko komissio jatkuvasti epäonnistunut nykyisen asetuksen noudattamisen varmistamisessa ja voisiko komissio siten olla vastuussa huonosta hallinnosta;

22.  pitää valitettavana, että puheenjohtajakokous päätti olla ehdottamatta eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana EU:ssa ja sen ulkopuolella käsittelevän parlamentaarisen tutkintavaliokunnan perustamista, vaikka jäsenet lukuisista eri poliittisista ryhmistä tukivat sitä; kehottaa näin ollen, että parlamentti perustaa eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana EU:ssa ja sen ulkopuolella käsittelevän tutkintavaliokunnan seuraavan vaalikauden alussa, jotta eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 väitettyjä rikkomisia ja asetuksen soveltamiseen liittyviä hallinnollisia epäkohtia voidaan tutkia ja valvoa asianmukaisesti;

Tietojen keruu, tarkastukset ja seuranta

23.  pitää valitettavana, että asetuksen täytäntöönpanoa on vaikea analysoida johdonmukaisesti, sillä tietojen keruussa on eri jäsenvaltioiden välillä erilaisia lähestymistapoja; kehottaa komissiota vahvistamaan kaikkien kuljetusmatkojen seurantajärjestelmiä koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan paremmin yhdenmukaistaa tiedonkeruuta ja seurattavien muuttujien arviointia; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään yhdenmukaisten, kattavien ja täydellisten tietojen toimittamiseksi komissiolle kuljetusten tarkastuksista ja rikkomuksista; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yllätystarkastuksia ja laatimaan riskiin perustuvan strategian riskialttiiden kuljetusten tarkastustoimia varten ja soveltamaan sitä, jotta voidaan maksimoida rajallisten tarkastusresurssien tehokkuus;

24.  panee merkille, että eläinten hyvinvoinnista EU:ssa vuonna 2018 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan komissio toteaa, että jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot eivät ole riittävän täydellisiä, johdonmukaisia, luotettavia tai yksityiskohtaisia, jotta niistä voitaisiin tehdä vaatimustenmukaisuutta koskevia päätelmiä EU:n tasolla;

25.  korostaa, että tarkastukset on tehtävä koko unionissa samalla tavalla ja sopivassa suhteessa kussakin jäsenvaltioissa vuosittain kuljetettavien eläinten määrään, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristymät unionissa; kehottaa komissiota lisäksi lisäämään elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston ilman ennakkoilmoitusta paikalla tekemiä tarkastuksia, joissa keskitytään eläinten hyvinvointiin ja kuljetukseen; katsoo, että toisistaan poikkeavien tiedonkeruumenetelmien ja valvontamekanismien vuoksi on vaikea muodostaa täsmällistä kuvaa säännösten noudattamisesta yksittäisissä jäsenvaltioissa; kehottaa siksi komissiota luomaan yhdenmukaisemman raportointirakenteen ja analysoimaan tarkemmin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskertomuksista ja monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiin liittyvistä jäsenvaltioiden vastauksista saatuja tietoja; toteaa, että komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston tarkastukset ovat komissiolle tärkeä tietolähde tämän asetuksen täytäntöönpanon arvioimiseksi; kehottaa komissiota toteuttamaan ainakin seitsemän ilman ennakkoilmoitusta tehtävää käyntiä joka vuosi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suosituksen mukaisesti;

26.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten Traces-järjestelmää (Trade Control and Expert System) voidaan käyttää tukemaan elävien eläinten kuljetuksia koskevien tarkastusten riskianalyysien valmistelua, kuten tilintarkastustuomioistuin suositteli vuoden 2018 erityiskertomuksessaan, jossa todetaan, että kuljetuksen aikana suoritettavista tarkastuksista vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset käyttivät harvoin Traces-järjestelmän tietoja tarkastusten kohdentamiseen; vaatii tehokkaampaa ja avoimempaa seurantajärjestelmää, muun muassa Traces-järjestelmän (yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä) avulla koottujen tietojen julkista saatavuutta; kehottaa lisäksi lisäämään elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston vuosittaisten tarkastusten lukumäärää;

27.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään koko tuotantoketjun valvontaa ja varsinkin tarkastamaan eläinkuljetukset tehokkaasti ja järjestelmällisesti ennen kuormausta, jotta päästään eroon asetusta rikkovista ja eläinten maa- ja merikuljetusten olosuhteita huonontavista käytännöistä, kuten liian täyteen ahdettujen kuljetusvälineiden tai muiden kuin kuljetuskuntoisten eläinten matkanteon jatkamisen sallimisesta tai sellaisten tarkastusasemien toiminnan sallimisesta, joilla on eläinten levon, ruokinnan ja vedensaannin kannalta riittämättömät tilat;

28.  on huolissaan tarkastusten vähäisestä määrästä joissakin jäsenvaltioissa ja siitä, että rikkomuksia koskevien ilmoitusten määrä on vähäinen tai niitä ei tehdä lainkaan; kyseenalaistaa tarkastusjärjestelmien ja raporttien paikkansapitävyyden; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka tekevät vähän tai eivät lainkaan tarkastuksia, lisäämään tarkastusten määrää riittävälle tasolle ja laatimaan niistä kattavat tarkastusraportit komissiolle;

29.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan eläinten kuormausta ajoneuvoihin myös unionin sisäisissä kuljetuksissa, sen tarkastamiseksi, noudatetaanko asetuksen (EY) N:o 1/2005 säännöksiä;

30.  on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että hyvän käytännön mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulee tarkastaa kaikki EU:n ulkopuolisiin maihin lähtevät kuljetuserät kuormaushetkellä(11); katsoo, että prosenttiosuus EU:n sisäisistä lähetyksistä olisi myös tarkastettava kuormausvaiheessa suhteessa valtiosta riippumattomien järjestöjen ja elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston ilmoittamiin rikkomuksiin; toteaa, että kuormauksen aikana toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, että asetuksen vaatimuksia lattiatilasta ja kuljetustilan korkeudesta noudatetaan, että ilmanvaihto ja vesijärjestelmät toimivat kunnolla, että juomalaitteet toimivat asianmukaisesti ja ovat kuljetettavien lajien osalta asianmukaiset, että muita kuin kuljetuskuntoisia eläimiä ei kuormata ja että mukana on riittävästi rehuja ja kuivikkeita;

31.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että eläinten ulottuvilla on riittävästi puhtaita, toimivia ja eläinlajille sopivia juottolaitteita ja että vesisäiliö on täytetty ja uusia kuivikkeita on riittävästi;

32.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa, ovatko reittisuunnitelmien tiedot realistisia ja noudatetaanko näin ollen asetuksen 14 artiklan 1 kohtaa;

33.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuljetusajoneuvoissa on tilaa vähintään asetuksen liitteessä I olevan VII luvun vaatimusten mukaisesti ja että korkeissa lämpötiloissa eläintiheys on vastaavasti pienempi;

34.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kuljetusajoneuvon sisäkorkeus täyttää vähimmäisvaatimukset ja ettei lattian tai ajoneuvon seinän ja väliseinien välillä ole aukkoja;

35.  toteaa, että eläinten kuljetuksissa EU:ssa on saavutettu jonkin verran edistystä, mutta panee huolestuneena merkille lukuisat raportit, joissa kerrotaan soveltumattomien ajoneuvojen käytöstä elävien eläinten kuljetuksessa sekä maa- että vesiliikenteessä, ja vaatii lisäämään tällaisten käytäntöjen valvontaa ja seuraamusten määräämistä; panee merkille, että karja-aluksilla kuljetusta koskevat asetuksen 20 ja 21 artiklassa säädetyt vaatimukset jätetään usein huomiotta; kehottaa jäsenvaltioita olemaan sallimatta sellaisten ajoneuvojen ja karja-alusten käyttöä, jotka eivät ole asetuksen säännösten mukaisia, ja peruuttamaan jo myönnetyt luvat, jos säännöksiä ei noudateta; kehottaa jäsenvaltioita tiukentamaan hyväksyntämenettelyjä sekä ajoneuvojen osalta että myönnettäessä pätevyystodistuksia kuljettajille;

36.  kehottaa siksi laatimaan yhdenmukaiset ja sitovat normit karjan kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen ja alusten kuljetusluville, jotka EU:n keskusviranomaisen olisi annettava; katsoo, että kyseisen viranomaisen tehtävänä olisi oltava määritellä kuljetusvälineen sopivuus eläinten kuljetukseen kulkuneuvon kunnon ja niiden laitteiden suhteen (esimerkiksi onko kuljetusvälineessä asianmukainen satelliittipaikannusjärjestelmä);

37.  kehottaa toimijoita huolehtimaan kuljettajien ja hoitajien perusteellisesta koulutuksesta asetuksen liitteen IV mukaisesti eläinten asianmukaisen kohtelun takaamiseksi;

38.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on aluksia ja satamia, jotka täyttävät vaaditut standardit, mutta korostaa, että merikuljetusten olot ovat kuitenkin yleisesti ottaen huonot erityisesti kuormauksen ja purkamisen osalta; kehottaa jäsenvaltioita tiukentamaan alustensa hyväksyntämenettelyjä, parantamaan karja-aluksia ja eläinten kuljetuskuntoisuutta koskevia ennen kuormausta tehtäviä tarkastuksia sekä tarkastamaan, että kuormaustoiminta on asetuksen mukaista; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle yksityiskohtaiset suunnitelmat tarkastusvalmiuksistaan; kehottaa komissiota laatimaan luettelon satamista, joissa on asianmukaiset tilat eläinten tarkastuksia varten, ja päivittämään sitä ja tiedottamaan siitä; kehottaa lisäksi toimivaltaisia viranomaisia olemaan hyväksymättä reittisuunnitelmia, jos satamissa, joita on tarkoitus käyttää, ei ole tällaisia tiloja; kehottaa jäsenvaltioita tekemään satamistaan tarkoitukseen soveltuvia ja huolehtimaan alustensa asianmukaisesta kunnossapidosta eläinten hyvinvointiin vaikuttavien olosuhteiden parantamiseksi;

39.  kehottaa komissiota hyväksymään asetuksen (EU) 2016/429(12) 133 artiklan 2 kohdan mukaisesti vientitarkastuksille innovatiivisia vaihtoehtoja, kuten aluksella tehtäviä tarkastuksia, jotka parantavat eläinten hyvinvointia alhaisemman eläintiheyden ansiosta ja jotka eivät edellytä eläinten purkamista kuormasta ja lyhentävät siten odotusaikoja;

40.  toteaa, että eläinten terveystodistuksia koskeva vaatimus eri jäsenvaltioiden läpi kulkevien kuljetusten yhteydessä kannustaa kielteisellä tavalla valitsemaan kotimaisia määräpaikkoja lähimmän mahdollisen määräpaikan sijasta; kehottaa komissiota käyttämään asetuksen (EU) 2016/429 144 artiklan 1 kohdan mukaista valtaansa antaa delegoitu säädös poikkeuksen vahvistamiseksi sellaisille eläinten siirroille, jotka eivät aiheuta merkittävää taudin leviämisriskiä;

Kuljetusajat

41.  muistuttaa, että ottaen huomioon maantieteelliset erot jäsenvaltioiden tasolla kaikkien eläinten kuljetusaikojen olisi oltava mahdollisimman lyhyitä, sillä asetuksen johdanto-osan 5 kappaleessa todetaan, että ”eläinten hyvinvoinnin vuoksi olisi pitkät eläinkuljetukset […] rajoitettava vähimpään mahdolliseen”, ja johdanto-osan 18 kappaleen mukaan ”pitkillä kuljetuksilla on todennäköisesti enemmän haitallisia vaikutuksia eläinten hyvinvointiin kuin lyhyillä”;

42.  painottaa, että eläinten kuljetuksen kestossa, kuormaus- ja purkuajat mukaan luettuina, on otettava huomioon eläinlääketieteelliset lajikohtaiset ohjeet riippumatta siitä, tapahtuuko kuljetus maalla, merellä vain ilmassa;

43.  pitää valitettavana asetuksen rikkomisia, jotka koskevat vielä maitoruokinnassa olevia vieroittamattomia eläimiä, kuten vasikoita, karitsoja, kilejä, varsoja ja porsaita, koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä tai puutteellista noudattamista; pitää toivottavana, että otetaan käyttöön yksityiskohtaisempia toimenpiteitä, jotta huolehditaan perusteellisesti näiden eläinten suojelusta kuljetusten aikana;

44.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että vieroittamattomat eläimet puretaan kuormasta ainakin tunniksi elektrolyyttien tai maidonvastikkeen antamista varten ja että niiden kuljetus kestää yhteensä enintään kahdeksan tuntia;

45.  kehottaa komissiota määrittelemään vieroittamattomat eläimet lajikohtaisesti ja rajoittamaan vieroittamattomien eläinten matkojen enimmäispituuden 50 kilometriin ja enimmäiskeston 1,5 tuntiin ottaen huomioon, että vieroittamattomien eläinten hyvinvointia on vaikea taata kuljetuksen aikana;

46.  huomauttaa, että kuljetusten suunnittelua koskevissa asiakirjoissa mainitaan usein vain paikannimet eikä tarkastusasemien, huoltopaikkojen ja keräyskeskusten tarkkoja osoitteita, mikä vaikeuttaa valvontaa selvästi;

47.  kehottaa parlamentin 12. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman mukaisesti lyhentämään eläinkuljetusten kestoa mahdollisimman lyhyeksi ja välttämään erityisesti pitkiä ja erittäin pitkiä kuljetusaikoja sekä kuljetuksia EU:n ulkorajojen yli käyttämällä vaihtoehtoisia strategioita, joita ovat esimerkiksi taloudellisesti kannattavat ja tasaisin välimatkoin sijaitsevat paikalliset tai siirrettävät teurastuslaitokset karjatilojen lähellä, lyhyiden myyntiketjujen ja suoramyynnin edistäminen, jalostuseläinten kuljetusten korvaaminen mahdollisuuksien mukaan käyttämällä siemennestettä tai alkioita, ruhojen ja lihavalmisteiden kuljetus sekä jäsenvaltioissa toteutettavat sääntelyaloitteet ja muut kuin sääntelyaloitteet tilalla tehtävän teurastuksen helpottamiseksi; kehottaa komissiota määrittämään tarkasti lyhyemmät matka-ajat kaikkien erilaisten elävien eläinten ja myös vieroittamattomien eläinten kuljetuksia varten;

48.  toteaa, että erilaiset vaatimukset ja muuttuvat markkinasuhdanteet sekä poliittiset päätökset ovat tehneet pienistä teurastamoista taloudellisesti kannattamattomia, minkä seurauksena niiden määrä on kokonaisuudessaan vähentynyt; vaatii, että komissio ja jäsenvaltioiden paikallisviranomaiset tukevat tarvittaessa tilakohtaisten, taloudellisesti kannattavien paikallisten tai siirrettävien teurastuslaitosten ja lihanjalostuslaitosten ylläpitoa jäsenvaltioissa, jotta eläimet voidaan teurastaa mahdollisimman lähellä niiden kasvatuspaikkaa, mikä edesauttaa myös työpaikkojen säilymistä maaseutualueilla; kehottaa neuvostoa ja komissiota kehittämään strategian siirtymisestä kohti alueellisempaa kotieläintuotannon mallia, jossa eläimet kasvatetaan ja teurastetaan mahdollisuuksien mukaan samalla alueella, jossa ne syntyvät, maantieteelliset eroavaisuudet huomioon ottaen, sen sijaan, että niitä kuljetettaisiin hyvin pitkiä matkoja;

49.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten karjankasvattajille, teurastamoille ja lihanjalostusteollisuudelle voitaisiin tarjota kannustimia eläinten teurastamiseen lähimmässä teurastamossa, jotta vältettäisiin pitkäkestoisia eläinten kuljetuksia ja vähennettäisiin päästöjä; kehottaa komissiota edesauttamaan innovatiivisten ratkaisujen, kuten siirrettävien teurastamoiden, käyttöönottoa tässä asiassa ja varmistamaan samalla eläinten hyvinvointia koskevat tiukat vaatimukset;

50.  katsoo, että joissakin tapauksissa asetuksen liitteessä I olevassa V luvussa vahvistettujen sallittujen kuljetusaikojen mahdollinen lyhentäminen ei olisi kannattavaa ja sen vuoksi olisi löydettävä ratkaisuja tapauksissa, joissa maantieteelliset olosuhteet ja maaseudun eristyneisyys edellyttävät elävien eläinten maa- ja/tai merikuljetusta tuotantotarkoituksiin tai teuraaksi;

51.  kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan tarvittaessa hätäteurastukset suoraan karjankasvatus- ja lihantuotantotiloilla, jos eläimiä ei todeta kuljetuskuntoisiksi eikä millään ensiaputoimilla pystytä enää välttämään niiden tarpeetonta kärsimystä;

52.  toteaa, että eläinten yhteiskunnallinen ja taloudellinen arvo voi vaikuttaa niiden kuljetusnormeihin; korostaa, että hevoskasvatuksessa jalostuseläinten kuljetusnormit ovat korkeatasoisia;

53.  kehottaa komissiota kehittämään strategian, jotta elävien eläinten kuljetuksesta voitaisiin siirtyä pääasiassa lihan ja ruhojen sekä sukusolujen ja alkioiden kauppaan, kun otetaan huomioon elävien eläinten kuljetusten vaikutukset ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin sekä terveysvaikutukset; katsoo, että kaikissa strategioissa olisi käsiteltävä taloudellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat päätökseen kuljettaa eläviä eläimiä; vaatii komissiota erityisesti sisällyttämään strategiaan kuljetukset kolmansiin maihin;

54.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan teurastamoissa käytettävissä olevien eläinten uskonnolliseen teurastukseen liittyviä ohjelmia, koska suuri osa elävistä eläimistä viedään Lähi-idän markkinoille;

55.  panee merkille eläviin eläimiin ja lihaan sovellettujen erilaisten tariffien aiheuttaman nykyisen markkinavääristymän, joka kannustaa voimakkaasti kaupankäyntiin elävillä eläimillä; kehottaa komissiota ja sen kauppakumppaneita tarkastelemaan tätä markkinavääristymää, jotta voitaisiin vähentää elävillä eläimillä käytävää kauppaa ja tarpeen tullen korvata se lihan myynnillä;

56.  muistuttaa, että voimassa olevan asetuksen mukaan kotieläiminä pidettäviä hevoseläimiä tai naudan-, lampaan-, vuohen- ja siansukuisia kotieläimiä kuljetettaessa enimmäiskuljetusajan täytyttyä on nykyisellään pakollista pitää lepotauko hyväksytyllä tarkastusasemalla, kun kuljetusaika on yli kahdeksan tuntia;

Eläinten hyvinvointi

57.  kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan siitä, että EU:n poistumispaikoissa toimivat virkaeläinlääkärit varmistavat, että eläimet ovat kuljetuskuntoisia matkan jatkamista varten ja että ajoneuvot ja/tai alukset täyttävät asetuksen vaatimukset; toteaa erityisesti, että asetuksen 21 artiklan mukaan eläinlääkärien on tarkastettava ajoneuvot ennen kuin ne poistuvat EU:sta varmistaakseen, että ne eivät ole liian täynnä, niiden kuljetustilan korkeus on riittävä, ne kuljettavat tarpeeksi ravintoa ja vettä ja että ilmanvaihto- ja juottolaitteet toimivat kunnolla;

58.  kannustaa käyttämään kaikissa kuljetuksissa varasuunnitelmia, kuten vara-ajoneuvoja ja varakeskuksia, jotta kuljettaja pystyy reagoimaan tehokkaasti hätätilanteisiin ja vähentämään viivytysten tai kasvatettavaksi tai teurastukseen kuljetettaville eläimille tapahtuvan onnettomuuden riskiä, kuten kuljettajilta vaaditaan asetuksessa jo nyt pitkäkestoisten kuljetusten aikana;

59.  vaatii, että eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön olisi perustuttava tieteelliseen tietoon ja uusimpaan teknologiaan; pitää valitettavana, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen selkeistä suosituksista ja parlamentin vuoden 2012 päätöslauselmassa esitetystä pyynnöstä huolimatta komissio ei ole päivittänyt eläinkuljetuksia koskevia sääntöjä uusimman tieteellisen näytön mukaiseksi; kehottaa siksi komissiota saattamaan tiettyjä tarpeita koskevat säännöt ajan tasalle uusimman tieteellisen tiedon ja teknologian perusteella, erityisesti kun on kyse muun muassa riittävästä ilmanvaihdosta ja lämpötilan sekä kosteuden valvonnasta ilmastoinnin avulla kaikissa ajoneuvoissa, etenkin vieroittamattomien eläinten saatavilla olevista asianmukaisista juottojärjestelmistä ja nestemäisestä rehusta, alhaisemmista kuormaustiheyksistä sekä määritellystä riittävästä vähimmäiskorkeudesta ja kunkin lajin tarpeisiin mukautetuista ajoneuvoista; korostaa EFSAn lausunnon johtopäätöstä, että eläinten hyvinvointiin liittyy myös muita kuin kuljetusaikaan liittyviä seikkoja, kuten esimerkiksi oikeaoppinen kuormaus ja kuormasta purkaminen sekä ajoneuvojen suunnittelu;

60.  ilmaisee huolensa matkoista, joiden aikana eläimille juotetaan käyttökelvotonta saastunutta vettä tai joiden aikana vettä ei ole lainkaan saatavilla, koska juottolaitteet eivät toimi tai ne on huonosti sijoitettu; pitää tärkeänä varmistaa, että elävien eläinten kuljetusajoneuvoissa taataan riittävä veden saanti pitkien matkojen aikana ja joka tapauksessa tarjolla olevan määrän olisi oltava asianmukainen kuljetettavien eläinlajien erityistarpeiden ja niiden määrän mukaan;

61.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen kehittää eläinten hyvinvointia koskevia indikaattoreita, joilla olisi edistettävä eläinten hyvinvoinnin parantamista kuljetuksissa; katsoo, että sen olisi kehitettävä näitä indikaattoreita viipymättä, jotta niitä voidaan käyttää täydentämään nykyisiä lainsäädännöllisiä vaatimuksia;

62.  kehottaa komissiota varmistamaan, että mikä tahansa tuleva eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana koskevan lainsäädännön tarkastus perustuu objektiivisiin, tieteellisesti perusteltuihin indikaattoreihin, jotta vältetään mielivaltaiset päätökset, joilla on perusteettomia taloudellisia vaikutuksia kotieläintuotantoaloilla;

63.  painottaa, että viljelijät ovat EU:n lainsäädännön nojalla oikeudellisesti velvollisia huolehtimaan siitä, ettei heidän omistamilleen kuljetettaville eläimille aiheuteta vahinkoa, haittaa tai tarpeetonta kärsimystä;

64.  korostaa, että rikkomukset johtuvat usein eläinten maantiekuljetusajoneuvojen riittämättömistä ilmanvaihtojärjestelmistä pitkillä matkoilla ja katsoo, että tällaisissa tilanteissa eläimet joutuvat olemaan liian pienissä tiloissa, joissa äärimmäiset lämpötilat poikkeavat suuresti asetuksessa säädetyistä lämpötilojen vaihteluväleistä ja poikkeamarajoista;

65.  kehottaa komissiota varmistamaan, että eläimet tainnutetaan poikkeuksetta ennen uskonnollista rituaaliteurastusta kaikissa jäsenvaltioissa;

66.  pitää valitettavana, että eläinten kuljetusosastoissa ei aina ole riittävästi tilaa, jotta ajoneuvoissa voidaan taata riittävä ilmanvaihto, ja että eläinten luonnollinen liikkuminen estyy niin, että eläinten on pakko olla luonnottomissa asennoissa pitkiä aikoja; toteaa, että tämä rikkoo selkeästi teknisiä sääntöjä, joista on säädetty tämän asetuksen 6 artiklassa ja liitteessä I olevan II luvun 1.2 kohdassa;

67.  pitää välttämättömänä säätää pakolliseksi, että eläinlääkäreitä on mukana eläviä eläimiä kuljettavilla aluksilla, jotta he ilmoittavat ja kirjaavat matkojen aikana kuolleiden eläinten määrät sekä laativat hätäsuunnitelmat sellaisten merellä tapahtuvien tilanteiden varalta, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti kuljetettavien eläinten hyvinvointiin,

68.  huomauttaa, että viljelijät, kuljettajat ja toimivaltaiset viranomaiset kaikkialla jäsenvaltioissa tulkitsevat asetusta (EY) N:o 1/2005 ja valvovat sen noudattamista eri tavalla erityisesti eläinten kuljetuskuntoisuuden osalta; kehottaa komissiota tarkistamaan asetusta, jotta kuljetusvaatimuksia voidaan tarvittaessa tarkentaa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tasapuolisten toimintaedellytysten nimissä, että tulevaisuudessa asetuksen noudattamista valvotaan ja se pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti ja yhtenäisesti kaikkialla unionissa, erityisesti eläinten kuljetuskuntoisuuden osalta;

69.  kehottaa komissiota kehittämään kattavan työmääritelmän kuljetuskuntoisuudelle sekä laatimaan käytännönläheiset ohjeet eläinten kuljetuskunnon arvioimiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan koulutus- ja tiedotustoimintaa, mukaan lukien kunnolliset säännölliset ja pakolliset koulutuskurssit, koulutus ja todistukset kuljettajille, eläinkuljetusyrityksille, myyjille, keräyskeskuksille, teurastamoille, eläinlääkäreille, rajavirkailijoille ja kaikille muille eläinten kuljetukseen osallistuville toimijoille, jotta voidaan vähentää eläinten kuljetuskuntoisuutta koskevien rikkomusten korkeaa määrää; kehottaa toimijoita huolehtimaan kuljettajien ja hoitajien perusteellisesta koulutuksesta asetuksen liitteen IV mukaisesti;

70.  kehottaa valvomaan tiiviisti, ettei sairaita, heikkoja, painoltaan riittämättömiä, maitoa erittäviä, kantavia ja eläimiä, joiden jälkeläisiä on liian aikaista vieroittaa, oteta kuljetuksiin;

71.  korostaa, että asetuksen (EY) N:o 1/2005 mukaan pitkiä matkoja kuljetettavat eläimet on jo nykyisellään juotettava ja ruokittava ja niiden on annettava levätä sopivin väliajoin niiden lajin ja iän mukaisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaampaa valvontaa, jotta varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä säännöksiä kattavasti ja yhdenmukaisesti;

72.  korostaa jäsenvaltioiden velvoitetta varmistaa, että eläinten kuljetus on järjestetty asianmukaisesti siten, että otetaan huomioon sääolosuhteet ja käytettävä kuljetusmuoto;

73.  korostaa, että kun eläimet täytyy purkaa ajoneuvosta 24 tunnin lepoaikaa varten kolmannessa maassa, kuljetuksen järjestäjän täytyy valita lepopaikka, jonka olosuhteet vastaavat EU:n tarkastusasemien olosuhteita; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tarkastamaan nämä lepopaikat säännöllisesti ja olemaan hyväksymättä reittisuunnitelmia, jos ehdotettua lepopaikkaa ei ole vahvistettu olosuhteiltaan EU:n tarkastusasemia vastaavaksi;

74.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että suunnitelmiin sisältyvät tositteet varauksesta tarkastusasemalla, mukaan lukien rehu, vesi ja uudet kuivikkeet; kehottaa komissiota määrittämään lepopaikkojen sijaintia ja olosuhteita koskevat vaatimukset;

75.  toteaa, että alhaisemmat kuormaustiheydet ja eläinten levon edellyttämät matkan keskeytykset vaikuttavat kielteisesti eläinkuljettajien taloudellisiin etuihin, mikä voi vaikuttaa kuljetettavien eläinten asianmukaiseen käsittelyyn; kehottaa komissiota rohkaisemaan kannustimien käyttöä niiden asianmukaisen käsittelyn edistämiseksi;

76.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan tiineysaikoja koskevan kirjanpidon parantamisesta tiloilla;

77.  kehottaa komissiota laatimaan tieteellisten tulosten pohjalta suuntaviivoja juomaveden antamisesta häkeissä kuljetettaville eläimille sekä kananpoikien kuljetusolosuhteista, joilla edistetään korkeatasoista hyvinvointia;

78.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on löydettävä hyvinvointia edistäviä ratkaisuja eläinten elämän ja tuotantosyklin päättyessä;

Taloudellinen apu

79.  vaatii asetuksen (EU) N:o 1305/2013(13) 33 artiklan mukaisesti laajempaa käyttöä maaseudun kehittämistoimenpiteelle ”eläinten hyvinvointia edistävät tuet”, jolla tuetaan eläinten hyvinvoinnin sellaista korkeaa tasoa, joka ylittää sovellettavat pakolliset vaatimukset;

80.  kehottaa säilyttämään tulevassa YMP:n uudistuksessa yhteyden tukien ja sellaisten eläinten hyvinvoinnin parantamista koskevien edellytysten välillä, joissa noudatetaan täysin asetuksessa (EY) N:o 1/2005 säädettyjä vaatimuksia tai ylitetään ne, ja vahvistamaan tätä yhteyttä;

81.  vaatii tukitoimien toteuttamista, jotta huolehditaan teurastamoiden sijoittamisesta jäsenvaltioissa tasaisin välimatkoin niin, että otetaan huomioon karjan määrä kullakin alueella;

Kolmannet maat

82.  on huolestunut jatkuvista eläinten kuljetuksia ja hyvinvointia koskevista ongelmista tietyissä kolmansissa maissa; toteaa, että teurastuksiin liittyy suurta ja pitkittynyttä kärsimystä tietyissä kolmansissa maissa, joihin EU:sta lähetetään eläimiä, ja Maailman eläintautijärjestön laatimia normeja hyvinvoinnista teurastushetkellä rikotaan säännöllisesti; toteaa, että kysyntä kolmansissa maissa kohdistuu usein eläviin eläimiin, mutta kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään silti mahdollisuuksien mukaan siirtymistä elävien eläinten sijasta lihan tai ruhojen kuljettamiseen kolmansiin maihin sekä siemennesteen tai alkioiden kuljettamiseen jalostuseläinten sijasta;

83.  arvostelee voimakkaasti komission toimittamia tilastotietoja elävien eläinten kuljetuksesta EU:n ulkopuolisiin maihin annetun asetuksen noudattamisesta ja korostaa, että tiedot on laadittu tarkastamatta järjestelmällisesti eläinten kuljetukseen käytettyjä ajoneuvoja;

84.  kehottaa komissiota vaatimaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa eläinten hyvinvointia koskevien unionin sääntöjen noudattamista ja puoltamaan Maailman kauppajärjestössä asiaa koskevien unionin säännösten soveltamisesta kansainvälisesti;

85.  pitää valitettavana, että tiettyjen kolmansien maiden vaatimukset eivät ole yhtä korkeita kuin EU:n vaatimukset; kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisiä vaatimuksia unionin kauppakumppaneiden suhteen, erityisesti kun on kyse eläinten kaupasta ja kuljetuksista, jotta ne ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin EU:n vaatimukset; kehottaa kolmansiin maihin vieviä jäsenvaltioita toimimaan yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten parantamiseksi;

86.  kehottaa noudattamaan johdonmukaisesti ja kaikilta osin unionin tuomioistuimen 13. huhtikuuta 2015 antamaa tuomiota asiassa C-424/13, jossa tuomioistuin totesi, että jotta EU:n alueelta alkavat ja sen ulkopuolelle jatkuvat pitkät eläinkuljetukset voidaan hyväksyä lähtöpaikassa, eläinkuljettaja on velvoitettava toimittamaan reittisuunnitelma, joka on realistinen ja tehty erityisesti lämpötilaennuste huomioon ottaen; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia olemaan hyväksymättä reittisuunnitelmia, mikäli eläimet on tuomioistuimen päätöksen nojalla purettava kuormasta 24 tunnin lepotaukoa varten EU:n ulkopuolisessa maassa, paitsi jos kuljetuksen järjestäjä on valinnut lepopaikan, jossa tarjotaan tarkastusasemia vastaavat olosuhteet; huomauttaa tässä yhteydessä myös, että eläinsuojista kolmansissa maissa olevilla reiteillä on ainoastaan vuodelta 2009 oleva luettelo, jossa ei useinkaan ole tarkkoja osoitetietoja, mikä vaikeuttaa selvästi EU:n lainsäädännön mukaista tarpeellista valvontaa; kehottaa poistumispaikalla olevia virkaeläinlääkäreitä tarkistamaan asetuksen (EY) N:o 1/2005 mukaisesti, että asetuksen säännöksiä on noudatettu, ennen kuin ajoneuvot poistuvat unionista;

87.  muistuttaa tässä yhteydessä myös komission ehdotuksesta direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (COM(2018)0218), erityisesti eläinlääkärin tarkastusten yhteydessä;

88.  pitää valitettavana rajoilla ja satamissa tapahtuvia usein pitkiä viivästyksiä ja kiinnittää huomiota niiden eläimille aiheuttamaan kipuun ja kärsimykseen; kehottaa kolmansien maiden rajanaapureina olevia jäsenvaltioita tarjoamaan lepoalueita, joilla eläimet voidaan purkaa kuormasta ja antaa niille rehua, vettä, lepoa ja eläinlääkintäpalveluja, jotta matkan reittisuunnitelmia voidaan asianmukaisesti noudattaa, ja avaamaan kuljetettaville eläimille erityisiä pikakaistoja, joilla on riittävästi tullihenkilöstöä, jotta odotusaikoja voidaan lyhentää heikentämättä terveys- ja tullitarkastusten laatua rajoilla; kehottaa jäsenvaltioita myös parantamaan yhteistyötä eläinkuljetusten suunnittelussa, jotta vältetään rajalle saapuu liikaa tarkastettavia kuljetuksia yhtä aikaa;

89.  kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötä ja viestintää kaikkien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten välillä, keskinäinen avunanto ja tehostettu tiedonvaihto mukaan lukien, jotta voidaan vähentää huonoon hallintoon liittyviä eläinten hyvinvoinnin ja eläintautien ongelmia varmistamalla, että vientiyritykset täyttävät kaikki hallinnolliset vaatimukset; pyytää komissiota edistämään eläinten hyvinvointia kansainvälisesti ja toteuttamaan aloitteita tietoisuuden lisäämiseksi kolmansien maiden keskuudessa;

90.  kehottaa komissiota painostamaan kauttakulkumaita, jotka asettavat hallinnollisia ja turvallisuuteen liittyviä esteitä ja viivyttävät näin tarpeettomasti elävien eläinten kuljetuksia;

91.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota eläinten hyvinvointia koskeviin rikkomuksiin kolmansiin maihin suuntautuvien vesiväylä- ja merimatkojen aikana ja arvioimaan mahdollisia lainsäädännön rikkomistapauksia, kuten kuolleiden eläinten kiellettyä poisheittämistä aluksista Välimereen (usein korvamerkit poistettuna), mitä tapahtuu siksi, että ruhon hävittäminen ei ole useinkaan mahdollista määräsatamassa;

92.  palauttaa mieliin neuvoston päätöksen 2004/544/EY eläinten suojelemisesta kansainvälisten kuljetusten aikana tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen allekirjoittamisesta(14), jota sovelletaan kahden jäsenvaltion välisiin mutta unionin ulkopuolisen valtion kautta tehtäviin kuljetuksiin, jäsenvaltion ja unionin ulkopuolisen valtion välisiin kuljetuksiin sekä kahden jäsenvaltion välisiin suoriin kuljetuksiin;

93.  korostaa, että ellei eläinten kuljetusta koskevia standardeja kolmansissa maissa ole yhdenmukaistettu EU:n vaatimusten kanssa ja ellei niitä ole pantu täytäntöön tämän asetuksen täysimääräisen noudattamisen varmistamiseksi, elävien eläinten kuljetuksista kolmansiin maihin olisi säänneltävä kahdenvälisillä sopimuksilla näiden erojen vähentämiseksi, ja jos tätä ei kyetä tekemään, kyseiset kuljetukset olisi kiellettävä;

94.  muistuttaa jäsenvaltioita, että vakiintuneen oikeuskäytännön(15) mukaan eläinten suojelusta kuljetuksen aikana on mahdollista antaa tiukempia kansallisia säännöksiä, jos ne ovat asetuksen (EY) N:o 1/2005 ensisijaisen tavoitteen mukaisia;

95.  kehottaa komissiota edistämään elävien eläinten kuljetusta koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja asiaan liittyvän sääntelyn vastaavuutta koskevia toimenpiteitä kolmansien maiden kanssa;

o
o   o

96.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1.
(2) http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/621853/EPRS_STU(2018)621853_EN.pdf
(3) EUVL C 434, 23.12.2015, s. 59.
(4) Official Journal of EFSA 2011: 9(1):1966
(5) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 116.
(6) Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 23. huhtikuuta 2015 asiassa C-424/13, Zuchtvieh-Export vs. Stadt Kempten, ECLI:EU:C:2015:259.
(7) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 14. marraskuuta 2018 antama erityiskertomus nro 31/2018: ”Eläinten hyvinvointi EU:ssa: kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön tason täytäntöönpanon välisen kuilun umpeen kurominen”
(8) https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1966
(9) EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977.
(10) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.
(11) Loppuraportti Alankomaissa 20.–24. helmikuuta 2017 suoritetusta tarkastuksesta, jossa arvioitiin eläinten hyvinvointia kolmansiin maihin suuntautuvan kuljetuksen aikana, komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto, 2017.
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9. maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”).
(13) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 347.
(14) EUVL L 241, 13.7.2004, s. 21.
(15) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 14.10.2004, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Alankomaiden kuningaskunta, asia C-113/02, sekä yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 8.5.2008, Danske Svineproducenter, asia C-491/06.

Päivitetty viimeksi: 15. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus