Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2018/2219(DEC)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0088/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0088/2019

Keskustelut :

PV 26/03/2019 - 12
CRE 26/03/2019 - 12

Äänestykset :

PV 26/03/2019 - 13.2
CRE 26/03/2019 - 13.2

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0243

Hyväksytyt tekstit
PDF 238kWORD 80k
Tiistai 26. maaliskuuta 2019 - Strasbourg Väliaikainen painos
Vastuuvapaus 2017: tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2017 vastuuvapausmenettelyssä
P8_TA-PROV(2019)0243A8-0088/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. maaliskuuta 2019 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2017 vastuuvapausmenettelyssä (2018/2219(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2017(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2017 (COM(2018)0521 – C8‑0370/2018)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2017 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2017 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 tekemänsä päätöksen(5) vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2017, pääluokka III – Komissio, sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2019 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2017 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05824/2019 – C8-0053/2019),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(7) ja erityisesti sen 69, 260, 261 ja 262 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0088/2019),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua 26. maaliskuuta 2019 tehtyä päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2017, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2017 ”Ennakkoehdot ja suoritusvaraus koheesioalalla: innovatiivisia mutta eivät vielä vaikuttavia välineitä”

1.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja päätelmät ja pitää valitettavana, että komissio ei ole ottanut niitä huomioon valmistellessaan säädösehdotuksia seuraavalle ohjelmakaudelle;

2.  pitää erityisen valitettavana, että jotkut komission kauden 2021–2027 yhteisistä säännöksistä annettua asetusta koskevassa ehdotuksessa esittämät ehdot eivät välttämättä vaikuta niihin liittyvien erityistavoitteiden täytäntöönpanoon eivätkä ne parantaisi olennaisesti koheesiopolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta, mikä on vastoin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusta tältä osin;

3.  palauttaa mieliin, että kauden 2014–2020 ennakkoehdot otetiin käyttöön, jotta voitiin helpottaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) täytäntöönpanoa varmistamalla tarvittavat edellytykset unionin tuen vaikuttavalle ja tehokkaalle käytölle;

4.  pyytää kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että tilintarkastustuomioistuin asetti kyseenalaiseksi, johtiko ennakkoehtojen käyttöönotto todella muutoksiin paikalla, vaikka ne ovat tilintarkastustuomioistuimen mielestä luoneet puitteet, joiden avulla voidaan arvioida jäsenvaltioiden valmiutta toteuttaa koheesiopolitiikkaa;

5.  korostaa, että jos ennakkoehdot säilytetään ja ne korvataan mahdollistavilla edellytyksillä seuraavalla ohjelmakaudella, niiden on sovelluttava kansallisiin ja alueellisiin tilanteisiin, oltava kannustavia ja autettava alueellisten kehitystavoitteiden ongelmatonta saavuttamista eikä niissä saa olla päällekkäisyyksiä, epäselvyyttä eikä toisistaan poikkeavia tulkintoja;

6.  toteaa, että kaikista sovellettavista ennakkoehdoista täyttyi ERI-ohjelmien hyväksymisen aikaan noin 75 prosenttia, vuoden 2017 alussa 86 prosenttia ja vuoden 2018 toukokuuhun mennessä 99 prosenttia, mikä osoittaa, että ennakkoehtojen täyttäminen kesti asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus) tarkoitettua jaksoa kauemmin ja että joulukuuksi 2016 vahvistettuun määräaikaan mennessä ennakkoehdoista oli täyttymättä noin 15 prosenttia;

7.  panee merkille, että ennakkoehdot ovat merkinneet hallinnollista lisärasitetta ja että ne ovat olleet komission mukaan yksi mahdollisista syistä, joiden vuoksi ERI-rahastojen täytäntöönpanossa on kirjattu viivästyksiä kaudella 2014–2020; toteaa myös, että vaikka komissio ei yhdessäkään tapauksessa vuoden 2016 loppuun mennessä keskeyttänyt ohjelmiin suoritettavia maksuja ennakkoehtojen täyttämättä jättämisen vuoksi, asiasta vastaavat hallintoviranomaiset eivät toimittaneet maksupyyntöjä ja siten tavallaan keskeyttivät maksut itse ja viivästyttivät täytäntöönpanoa, minkä vuoksi varojen käyttöaste oli nykyisen kauden neljännen vuoden (2017) lopussa huomattavasti alempi kuin edellisen kauden 2007–2013 vastaavana ajankohtana (vuoden 2010 lopussa) (17 prosenttia vuonna 2017 ja 41 prosenttia vuonna 2010); toteaa myös tämän asettavan kyseenalaiseksi ennakkoehtojen lisäarvon välineenä, joka otettiin käyttöön koheesiopolitiikan toteuttamisen helpottamiseksi;

8.  panee merkille ennen nykyisen ohjelmakauden loppua jäljellä olevan ajan ja korostaa, että komission on ehdottoman tärkeää antaa jäsenvaltioille tarvittavaa apua jäljellä olevien ennakkoehtojen täyttämiseksi ja panna käytännössä täytäntöön erityisesti julkisia hankintoja ja valtiontukea koskevat säännökset;

9.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan sisällyttämällä suoritusvaraus tuloskehykseen pyrittiin luomaan vaikuttava kannustin haluttujen tuotosten ja tulosten saavuttamiseksi;

10.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että kauden 2014–2020 tuloskehys ei kaiken kaikkiaan ole merkittävästi tulossuuntautuneempi kuin edellisten kausien vastaavat järjestelyt, siinä keskitytään periaatteessa edelleen varojen käyttöön ja hanketuotoksiin ja valtaosa indikaattoreista, joiden perusteella suoritusvaraus kohdennetaan, liittyy tuotoksiin (57,1 prosenttia) ja täytäntöönpanon avainkohtiin (9,2 prosenttia) tai on taloudellisia indikaattoreita (33,4 prosenttia), kun taas tulosindikaattoreita käytetään valitettavasti vain hyvin vähän (0,3 prosenttia);

11.  toteaa tässä yhteydessä, että kuten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen liitteessä II vahvistetaan, tulosindikaattorien käytön välitavoitteille asetettuja tavoitteita kaavailtiin sovellettaviksi tuloskehyksessä ainoastaan ”tarvittaessa”, kun sen sijaan välitavoitteiden vahvistaminen toimintapoliittisiin tukitoimiin läheisesti liittyvien tuotosindikaattorien käytölle on pakollista;

12.  toteaa, että kunkin jäsenvaltion ohjelmien tuloksellisuuden tarkastelun ajankohdaksi on asetettu vuosi 2019 ja että tämän vuoksi välitavoitteensa saavuttaneet maat ja alueet eivät ole saaneet niille osoitettuja varoja ennen kauden viimeistä vuotta, sillä varat ovat olleet suoritusvarauksessa; pyytää siksi antamaan mahdollisuuden tarkastella tuloksellisuutta aikaisemmassa vaiheessa ja saada varat käyttöön aikaisemmin;

13.  katsoo, että jos suoritusvaraus pidetään voimassa vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, komission olisi käytettävä ehdotuksensa perustana kaudelta 2014–2020 saatuja kokemuksia ja ehdotettava vastaavaa tarkistusta tuloskehykseen, jotta luodaan todellisia kannustimia tulossuuntautuneelle järjestelmälle; katsoo, että tällaisessa järjestelmässä olisi luotava tarvittava tasapaino hankkeen esteettömässä toteutuksessa tarvittavan yksinkertaistamisen ja moitteetonta varainhoitoa ja sen valvontaa koskevien tarvittavien säännösten välillä;

14.  palauttaa mieliin, että koheesiopolitiikassa ensisijaista on tuki ja yhteisvastuu, joten mahdollisuuksia tarjoavat ja kannustavat välineet ovat asianmukaisempia kuin kurinpidolliset ja seuraamuksiin johtavat toimet;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2017 ”Tuontimenettelyt: oikeuskehyksen puutteet ja täytäntöönpanon tehottomuus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”

15.  kehottaa komissiota antamaan tietoja perinteisiä omia varoja koskevissa komission tarkastuksissa havaituista menetetyistä tullimaksuista ja täydentämään analyysia näiden tietojen perusteella;

16.  kehottaa komissiota antamaan tietoja jäsenvaltioilta perittävien ja unionin talousarvioon kannettavien tullien määristä; katsoo, että nykyistä tullitarkastusten kannustinjärjestelmää voidaan edelleen parantaa;

17.  kehottaa komissiota analysoimaan jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa koskevissa tiedoksiannoissa vaadittuja toimia sekä vastaaviin tuloksiin tähtäävän päätavoitteen saavuttamisen edistymistä;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan Tulli 2020- ja Herkules III -ohjelman toteuttamisen määrällisiä tuloksia ja toteaa, että näistä ohjelmista rahoitetaan tulliviranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä pyrittäessä suojaamaan unionin taloudellisia etuja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana;

19.  kehottaa komissiota analysoimaan arvoltaan vähäisten tavaralähetysten tullivapautuksen väärinkäyttöä kolmansien maiden kanssa käytävässä sähköisessä tavarakaupassa;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2017 ”EU:n rahoittamat lainatakausvälineet: tulokset ovat myönteisiä, mutta kohdentamista edunsaajiin ja koordinointia kansallisten järjestelmien kanssa on parannettava”

20.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja siinä esitettyihin havaintoihin ja suosituksiin;

21.  on tyytyväinen siihen, että komissio hyväksyi valtaosan suosituksista ja aikoo noudattaa niitä;

22.  katsoo yhdessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, että rahoitusvälineitä olisi käytettävä vain, jos kaupallisia lainoja ei voi saada sen vuoksi, että hanke on liian pieni tai riskialtis tai lainanottaja ei voi tarjota tarvittavaa vakuutta; kehottaa komissiota kehittämään menetelmän sen analysointiin, miten takaukset vaikuttavat lainojen tarjontaan, pankkien väliseen kilpailuun, yritysten innovointitoimiin sekä implisiittisen tuen jakautumisen analysointiin toimittajan ja edunsaajan välillä;

23.  pyytää komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta kiinnittämään huomiota siihen, että lainatakausjärjestelyn ja pk-yritysten InnovFin-takausjärjestelmien avulla voidaan mahdollisesti tarjota rahoituksen välittäjien uusia lainasalkkuja, joiden arvo on 24,42 miljardia euroa ja josta vastuuvapauden myöntävä viranomainen saa vain hyvin vähän tietoa, sillä järjestelmä on erittäin monimutkainen ja läpinäkymätön;

24.  toistaa parlamentin kannan, jonka se esitti 27. huhtikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

   ”20. huomauttaa, että pääasiassa lainoista, pääomasijoitusvälineistä, takuista ja välillisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista riskinjakovälineistä muodostuvien rahoitusvälineiden käyttö on lisääntynyt vuosina 2014–2020 ja että Euroopan investointipankkiryhmä hallinnoi melkein kaikkia rahoitusvälineitä välillisesti; katsoo, ettei saatavilla ole tarpeeksi tietoa sen arvioimiseksi, mitä näiden välineiden avulla on saavutettu, etenkin niiden sosiaalisten ja ympäristövaikutusten osalta; korostaa, että rahoitusvälineillä voidaan täydentää avustuksia mutta avustuksia ei pitäisi korvata niillä;”

25.  muistuttaa komission jäsen Oettingeria hänen aikomuksestaan palauttaa eri varjotalousarviot pitkällä aikavälillä takaisin unionin talousarvion piiriin; katsoo, että tämä lisäisi huomattavasti demokraattista vastuunalaisuutta; kehottaa komissiota antamaan vuoden 2019 kesäkuuhun mennessä tiedonannon siitä, kuinka tämä voidaan tehdä;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2017 ”Euroopan unionin vaalitarkkailu – annettujen suositusten toteuttamista pyritty tukemaan, mutta valvontaa parannettava”

26.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

27.  palauttaa mieliin, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat EU:n ulkopolitiikan erittäin näkyvä väline sekä strateginen parlamentaarinen tavoite, sillä vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtaja on Euroopan parlamentin jäsen, ja että ne ovat myös väline, jolla edistetään demokratisointia ja parannetaan vaaliprosessia;

28.  katsoo, että asianmukainen, oikeudenmukainen ja objektiivinen vaalitarkkailutoiminta on keskeisessä asemassa julkisuusdiplomatiassa, koska se tarjoaa puolueetonta arviointia ja rakentavia suosituksia, joita kansalliset sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt, voivat seurata;

29.  muistuttaa, että sama toimintamalli ei kuitenkaan sovi kaikkiin tilanteisiin ja että joustavuutta olisi harkittava isäntämaan erityispiirteiden ottamiseksi huomioon;

30.  on sitä mieltä, että sidosryhmien suora kuuleminen vaalitarkkailuvaltuuskunnan mahdollisista suosituksista ennen raportin valmistumista on kyseenalaista eikä vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtajalla pitäisi olla tätä vaihtoehtoa missään tilanteessa, jotta säilytetään vaalitarkkailuvaltuuskunnan riippumattomuus;

31.  katsoo, että vaalitarkkailuvaltuuskunnan antamien suositusten seurantaa olisi tehostettava edelleen poliittisessa vuoropuhelussa, johon parlamentin tilapäiset valtuuskunnat osallistuvat, sekä mahdollisesti tutkimalla uusia keinoja, kuten vaalivuoropuhelua, joiden tarkoituksena on rikastaa koko vaalitarkkailuprosessia ja erityisesti arvioida vaaliprosessia tosiseikkojen perusteella;

32.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositusten tosiasiallista täytäntöönpanoa kolmansissa maissa mahdollisimman tehokkaasti kunnioittaen kuitenkin kunkin maan itsemääräämisoikeutta ja ottaen Euroopan parlamentin mukaan sekä osoittamalla unionin edustustoille riittävästi teknistä asiantuntemusta omaavaa henkilöstöä tähän tärkeään poliittiseen tehtävään tietyillä vaalitarkkailuvaltuuskunnan yksilöimillä aloilla;

33.  katsoo, että olisi hyödyllistä ottaa vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtaja mukaan vaalitarkkailuryhmän ydintiimin perustamiseen varhaisessa vaiheessa (erityisesti tiettyjen tehtävien kuten poliittisen neuvonantajan, vaaliasiantuntijan tai vaalitarkkailuvaltuuskunnan apulaisjohtajan osalta), jotta voidaan helpottaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien nopeaa, tehokkaampaa ja johdonmukaisempaa käyttöä;

34.  katsoo, että tietokannan luominen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien tehtäviä varten on tässä yhteydessä arvokas operatiivinen vaihtoehto tämän EU:n välineen ja prosessin uskottavuuden ja avoimuuden vahvistamiseksi keskipitkällä aikavälillä;

35.  pyytää yleisesti ottaen kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota kaikkien demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä (EIDHR) rahoitettujen toimien jatkuvuuteen erityisesti vaalitarkkailuvaltuuskuntien yhteydessä, kun tietämyksen siirtoa paikallisille toimijoille on mahdollista nopeuttaa ja suositusten jatkotoimia parantaa huomattavasti;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2017 ”Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto: Pankkiunionia koskeva haastava työ on aloitettu, mutta edessä on vielä pitkä tie”

36.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

37.  arvostelee yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa siitä, ettei se toimittanut kaikkia tämän tarkastuksen aikana pyydettyjä asiakirjoja; muistuttaa kriisinratkaisuneuvostoa siitä, että SEUT-sopimus antaa tilintarkastustuomioistuimelle oikeuden tutustua tarkastettavan kaikkiin asiakirjoihin, joita tarvitaan tarkastuksen suorittamiseksi;

38.  pitää valitettavana, ettei kriisinratkaisuneuvostolla ole ollut riittävästi henkilöstöä siitä alkaen, kun se alkoi toimia itsenäisesti; pyytää kriisinratkaisuneuvostoa vauhdittamaan palvelukseenottotoimiaan erityisesti palkkaamalla kriisinratkaisualan ja alan toimintaperiaatteiden asiantuntijoita myös johtavalle tasolle;

39.  on huolestunut kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan keskuspankin (EKP) nykyisestä yhteisymmärryspöytäkirjasta, jossa ei varmisteta, että kriisinratkaisuneuvosto saisi kaikki tiedot EKP:lta johdonmukaisella ja oikea-aikaisella tavalla; kehottaa kriisinratkaisuneuvostoa aloittamaan keskustelut EKP:n kanssa tilanteen parantamiseksi;

Osa VI – tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2018 ”On aika kohdentaa Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen JASPERS-apu paremmin”

40.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen, siinä esitetyt havainnot ja komission halukkuuden panna suositukset täytäntöön;

41.  on tyytyväinen siihen, että joissakin tapauksissa JASPERS on parantanut jäsenvaltioiden kykyä valmistella hankkeita ja hankkeet ovat olleet laadukkaita, kuten komission niille nopeasti antama hyväksyntä osoittaa;

42.  pyytää komissiota ja Euroopan investointipankkia varmistamaan, että ohjelma toteutetaan tavalla, joka parantaa jäsenvaltioiden hallinnollisia valmiuksia;

43.  panee merkille, että vuosina 2006–2016 JASPERSin tosiasialliset kulut ja komission rahoitusosuus ensin kasvoivat ja sen jälkeen pysyivät vakaina niin, että kulut ovat olleet noin 30 miljoonaa euroa vuodessa ja komission rahoitusosuus on vaihdellut 70 ja 80 prosentin välillä;

44.  katsoo, että edunsaajien olisi osallistuttava tarkoituksenmukaisesti JASPERS-aloitteen kustannuksiin;

45.  toteaa, että JASPERSin tehtävänä on ”antaa EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneille jäsenvaltioille maksutta puolueetonta neuvontaa ja siten auttaa niitä valmistelemaan laadukkaita ehdotuksia, jotta ne voivat hakea suuria investointihankkeita varten rahoitusta EU:n koheesiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta” ja että tämän tehtävän olisi loogisesti pitänyt helpottua, kun uudemmat jäsenvaltiot sopeutuvat EU:n järjestelmiin ja toimintatapoihin;

46.  on erittäin huolestunut seuraavasta tilintarkastustuomioistuimen havainnosta: ”VIII. EIP [Euroopan investointipankki] oli haluton esittämään tietoja aloitteen todellisista kuluista, ja komissio kykeni vain osittain osoittamaan, että EIP:n rahoituksella palkattuun henkilöstöön vuoteen 2014 saakka sovelletut JASPERS-aloitteen vakiokustannukset olivat perusteltuja.”;

47.  vaatii, että EIP toimittaa tilintarkastustuomioistuimen saataville kaiken tarkastusta varten tarvittavan tiedon; pyytää komissiota varmistamaan tarvittavin toimenpitein, että EIP tekee asiassa yhteistyötä;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2018 ”EKP:n toteuttaman pankkien kriisinhallintatoiminnan tehokkuus”

48.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen EKP:n toteuttaman pankkien kriisinhallintatoiminnan tehokkuudesta, siinä annettuihin suosituksiin ja komission valmiuteen panna suositukset täytäntöön yhtä lukuun ottamatta;

49.  on erittäin huolissaan, ettei EKP antanut tilintarkastustuomioistuimen tutustua kaikkiin pyydettyihin asiakirjoihin tai tietoihin, joita tilintarkastustuomioistuin piti tarpeellisena hoitaakseen tehtävänsä, ja kehottaa EKP:tä muuttamaan käytäntöään;

50.  katsoo, että EKP:n täysimääräinen yhteistyö on ehdottoman tarpeellista, sen tulisi olla itsestään selvää ja se olisi edistänyt avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

51.  pitää valitettavana, ettei tilintarkastustuomioistuin ole EKP:n pääasiallinen ulkoinen tarkastaja ja että tilintarkastustuomioistuimella on oikeus tarkastaa vain toiminnan tehokkuus (SEUT-sopimukseen liitetyn pöytäkirjassa nro 4 oleva 27 artikla);

52.  kiinnittää huomiota siihen, että toimielinten välillä on ilmeinen epätasapaino: unionin tuomioistuimella on keskeinen asema EKP:n toiminnan valvonnassa (pöytäkirjassa N:o 4 oleva 35 artikla), kun taas tilintarkastustuomioistuimelle myönnettiin vain vaatimaton rooli pankin varainhoidon tarkistamisessa (toiminnan tehokkuuden arvioimiseksi), mikä heikentää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

53.  kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä kehittämään tilintarkastustuomioistuimen asemaa suhteessa EKP:hen entisestään, kun perussopimuksia tarkistetaan seuraavan kerran;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2018 ”Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn (MIP) tarkastus”

54.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen makrotalouden epätasapainoa koskevasta menettelystä, siinä annetut suositukset ja komission valmiuden panna suurin osa suosituksista täytäntöön;

55.  toteaa, että MIP muodostaa osan eurooppalaista ohjausjaksoa, joka alkaa vuotuisella kasvuselvityksellä ja varoitusmekanismia koskevalla kertomuksella vuoden n-1 syksyllä; toteaa, että jos indikaattoreista ja kynnysarvoista muodostuvaan tulostauluun perustuva varoitusmekanismia koskeva kertomus enteilee tietyn ongelman syntymistä, asiaankuuluvasta jäsenvaltiosta tehdään perusteellinen tarkastelu;

56.  panee merkille, että jos komissio katsoo perusteellisen tarkastelun tulosten perusteella, että jäsenvaltion makrotalous on epätasapainossa, se ilmoittaa asiasta parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle; toteaa, että neuvosto voi komission suosituksesta esittää kyseiselle jäsenvaltiolle suosituksen (SEUT:n 121 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen); toteaa että nämä ehkäisevät MIP-suositukset sisältyvät maakohtaisiin suosituksiin;

57.  toteaa yhdessä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, että neuvoston suosituksiin sovelletaan poliittisia painotuksia; katsoo, että tämä näyttää olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2018 ”EU:n tuki Myanmarille/Burmalle”

58.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

59.  myöntää, että poliittinen tilanne on vaikea ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), komissio ja EU:n edustusto joutuvat toimimaan hankalassa tilanteessa etenkin Rakhinen, Kachinin ja Shanin osavaltioissa;

60.  pyytää EUH:ta ja komissiota jatkamaan pitkän aikavälin kattavan ja kunnianhimoisen kehitysyhteistyöohjelman kehittämistä hyödyntäen kaikkia käytettävissään olevia välineitä auttaakseen Myanmaria kehittämään ja hienosäätämään yleistä kehitysstrategiaansa ja määrittämään samalla vaiheittain kansallisten tulosten kehyksen, jonka avulla voidaan mitata avun vaikutusta ja kestävyyttä;

61.  kehottaa määrittämään unionin toimintamalleihin perustuvan asianmukaisen politiikkayhdistelmän valikoiden keskeiset kehitysalat säännöllisen alakohtaisen tarvearvioinnin pohjalta ja katsoo, että tämä parantaisi hankkeiden elinkelpoisuutta, täydentävyyttä ja kestävyyttä; pyytää, että tulokset vuonna 2018 päätökseen saatettavasta maan strategisesta arvioinnista lähetetään mahdollisimman pian parlamentille;

62.  pitää niin ikään välttämättömänä varmistaa riittävä joustavuus avustusohjelmien laadinnassa ja niiden täytäntöönpanossa poliittisesti ja toiminnan kannalta erityisen vaikeassa tilanteessa ja toteaa, että näin vahvistettaisiin systemaattisemmin kansallisia valmiuksia ja taattaisiin asianmukainen maantieteellinen kattavuus ottaen huomioon maan todelliset vastaanottovalmiudet;

63.  pitää valitettavana, että komissio ei määrittänyt apunsa alueellisia maantieteellisiä painopisteitä riittävällä tavalla; toteaa, että ensimmäinen tutkimus Rakhinen osavaltion erityisistä tarpeista tehtiin vuonna 2017; on sitä mieltä, että unionin valtuuskunnan olisi pitänyt arvioida tätä osavaltiota ensisijaisesti heti saapumisensa jälkeen vuonna 2013;

64.  kehottaa vahvistamaan julkisen sektorin toimintaedellytyksiä ja toimielinrakenteita, jotta kehitettäisiin vastuullisempi hallintorakenne ja varmistettaisiin samalla parempi strateginen tuki maan tärkeimmille valvontaelimille;

65.  muistuttaa, että valtiorakenteiden ja erityisesti instituutioiden vahvistamisen ja avoimuuden ja julkisen varainhoidon tehokkuuden on oltava keskeinen osa unionin kehitysstrategiaa epävakaissa tilanteissa noudatettavien toimintaperiaatteiden mukaisesti ja että näiden kaikkien yhteydessä on käytävä vahvistettua poliittista vuoropuhelua;

66.  kannattaa yhteistyön lujittamista paikan päällä toimivien kansainvälisten kumppanien kanssa, jotta parannettaisiin monenvälisten avustustoimien kustannustehokkuutta, sillä avunantajien toimien tehokas koordinointi on keskeinen edellytys päällekkäisyyksien ja avun sirpaloitumisen välttämiseksi;

67.  pitää valitettavina puutteita tiedonvaihdossa kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston välillä Rakhinen ja Kachinin osavaltioissa; pitää valitettavana, että näiden kahden pääosaston välinen tietojenvaihtomenettely virallistettiin vasta syyskuussa 2016; kehottaa tältä osin niveltämään humanitaarisen avun ja kehitysavun paremmin toisiinsa ja vahvistamaan yhteyttä hätäavun, kunnostustoimien ja kehitystoimien välillä yksikköjen välisen toiminnan pysyvän niveltämisfoorumin avulla; katsoo, että kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston ja humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston on aina mahdollisuuksiensa mukaan yhdennettävä toimintatapojaan, joihin sisältyy selkeästi määritellyt koordinointitavoitteet ja johdonmukainen maastrategia sekä parhaiden käytäntöjen jakaminen; kehottaa tässä mielessä sisällyttämään niveltämisperiaatteen toimien rahoitussykliin systemaattisesti;

68.  kehottaa lisäksi komission yksikköjä tutkimaan tarkemmin, miten lyhyen aikavälin humanitaariset toimet ja pitkän aikavälin kehitystoimet nivoutuvat toisiinsa ja miten lyhyen aikavälin toimista voidaan siirtyä pitkän aikavälin toimiin, ja kehottaa sitä koordinoimaan toimintaa johdonmukaisesti ei pelkästään paikalla toimivien kehitysalan eri toimijoiden kesken vaan myös kansallisissa painopisteissä siten, että otetaan käyttöön humanitaarisen avun ja kehitysavun yhteinen strategia ja yhteinen kehys;

69.  kannustaa varmistamaan, että hankkeiden ja toimien täytäntöönpanoa seurataan tarkemmin, jotta ensisijaisille aloille jaetut määrät voidaan perustella ohjelma- ja hallinnointiasiakirjoissa paremmin ja jotta voidaan tarvittaessa suunnitella mahdollisia avun uudelleenmukautuksia uusiin tarpeisiin vuoteen 2020 mennessä, samalla kun varmistetaan, että EU:n toimien näkyvyyttä lisätään; katsoo, että avunantajien näkyvyys ja hankkeiden riittävät hallintatiedot ovat tärkeitä, jotta kaikkien panos tunnustettaisiin ja jotta pidettäisiin kiinni tilintekovelvollisuudesta;

70.  pitää valitettavana, että yhteisen rauhanrahaston suurin osio ei koske Rakhinen osavaltiota; katsoo, että tämä merkitsee todellista hukattua tilaisuutta kyseisellä erittäin haavoittuvalla alueella; kehottaa komissiota laajentamaan tämän rahaston soveltamisalaa Rakhinen osavaltioon;

71.  muistuttaa, että tapauksissa, joissa yhdeksi merkittäväksi avustustavaksi on valittu budjettituki, komission olisi koordinoidusti muiden avunantajien kanssa

   annettava riittävä tuki valmiuksien vahvistamiselle ja keskityttävä julkisen varainhoidon keskeisiin tehtäviin, mukaan lukien vastuumekanismit ja korruption torjunnan mekanismit
   tuettava tarkoituksenmukaisen julkisen varainhoidon uudistusohjelman valmistelua hyvissä ajoin
   määritettävä tarvittaessa lyhemmän aikavälin toimenpiteitä EU:n varojen suojaamiksi haaskaukselta, vuodoilta ja tehottomalta käytöltä;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2018 ”Uusiutuva energia ja maaseudun kestävä kehittäminen: merkittävästi mahdollisuuksia synergiaan, mutta ne jäävät useimmiten hyödyntämättä”

72.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tulevaa uusiutuvan energian toimintapolitiikkaansa suunnitellessaan ottamaan huomioon maaseutuyhteisöjen ja maaseudun elinkeinoelämän olosuhteet ja erityistarpeet, arvioimaan toimintapolitiikan mahdollisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ja varmistamaan toiminnan tulosten tasapuolisuuden maaseutualueilla; katsoo, että tätä varten komission olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asiaankuuluva mekanismi, joka voisi perustua vuonna 2016 annetun Cork 2.0 -julistuksen poliittisessa suuntaviivassa 1 kaavailtuun maaseutuvaikutusten arviointimenetelmään (rural proofing -menetelmään);

73.  kehottaa komissiota ottamaan tämän välineen käyttöön jäsenvaltioiden kanssa järjestettävässä yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevassa kuulemisprosessissa ja toteaa, että suunnitelmista oli ilmoitettava komissiolle 1. tammikuuta 2019 mennessä ja että komission on annettava jäsenvaltioille välineen käyttöä koskevia ohjeita;

74.  kehottaa komissiota yhdessä lainsäätäjien kanssa suunnittelemaan bioenergiaa koskevan tulevan toimintapoliittisen kehyksen siten, että se suojaa energiakäyttöön tarkoitetun biomassan riittävän hyvin kestämättömältä hankinnalta; katsoo, että kehyksessä olisi tunnustettava ja otettava huomioon kestävyysriskit, joita syntyy lisättäessä bioenergian käyttöä tavoitteiden ja rahoitustukijärjestelmien avulla, sekä varmistettava asiaan liittyvien ympäristöriskien ja sosioekonomisten riskien lieventäminen;

75.  kehottaa komissiota esittämään, mitä uusiutuvaan energiaan tehtävillä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) investoinneilla olisi tarkoitus saavuttaa, millaista lisäarvoa niistä olisi saatava maaseutualueilla ja miten maaseuturahaston pitäisi täydentää käytössä olevia EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiä siten, ettei siitä tule pelkkä uusiutuvan energian lisärahoituslähde, jossa ei annettaisi maaseudun kehittämiselle etusijaa suunniteltaessa tulevaa maaseudun kehittämispolitiikkaa;

76.  kehottaa komissiota tässä yhteydessä käyttämään tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikana asiaankuuluvista hyvistä käytännöistä saatuja kokemuksia (uusiutuvan energian hankkeiden arviointi maaseutualueilla, maaseuturahastosta rahoitetut kolmansille osapuolille suuntautuvat energiantoimitushankkeet, omaan käyttöön tarkoitetut uusiutuvan energian hankkeet) sekä uusiutuvan energian yhdistämistä maaseudun kehittämiseen koskevassa OECD:n tutkimuksessa esiteltyjä samankaltaisia kokemuksia;

77.  kehottaa jäsenvaltioita maaseuturahastosta uusiutuvalle energialle myönnettävän tuen osalta antamaan komissiolle vuoden 2019 laajennetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissaan olennaisia tietoja uusiutuvan energian hankkeilla aikaan saaduista ohjelmien saavutuksista; katsoo, että komission olisi voitava näiden tietojen perusteella saada selville, kuinka paljon maaseuturahaston varoja on myönnetty uusiutuvan energian hankkeille ja mikä on hankkeissa asennetun energiakapasiteetin tai tuotetun energian määrä; kehottaa komissiota määrittämään erityyppiset indikaattorit tarkemmin valmisteltaessa vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta;

78.  pyytää komissiota muistuttamaan jäsenvaltioille, että ne soveltavat asianmukaisia valintamenettelyjä, jotta tukea myönnettäisiin vain toteutuskelpoisille uusiutuvan energian hankkeille, joista on selvästi hyötyä maaseudun kestävän kehittämisen kannalta;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2018 ”Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – perusvapaus on varmistettu, mutta EU-varojen parempi kohdentaminen helpottaisi työvoiman liikkuvuutta”

79.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset täytäntöön;

80.  korostaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on unionin perusperiaate ja yksi sisämarkkinoiden suurimmista eduista, kunhan siitä on hyötyä työsuhteen molemmille osapuolille ja kunhan varmistetaan, että työntekijöiden oikeuksia suojellaan ja kansallisuuteen perustuva syrjintä työllistymisessä, palkkauksessa ja muissa työehdoissa lopetetaan tyystin;

81.  panee huolestuneena merkille, että unionissa on edelleen monia esteitä työntekijöiden vapaalle ja oikeudenmukaiselle liikkuvuudelle ja että komission ja jäsenvaltioiden toteuttamin toimin ei kyetä täysin ratkaisemaan niiden työntekijöiden ongelmia, jotka haluavat työskennellä toisessa jäsenvaltiossa; toteaa, että näitä ongelmia ovat muun muassa riittämätön tiedottaminen työntekijöiden työhön ja työehtoihin liittyvistä oikeuksista ja sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksista mutta myös niiden toimenpiteiden riittämättömyys, joilla torjutaan liikkuviin työntekijöihin kohdistuvaa syrjintää ja varmistetaan heidän oikeuksiensa vaikuttava toteutuminen;

82.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset siitä, että komissio on kehittänyt välineitä, joilla kansalaisille tiedotetaan heidän oikeuksistaan, ja perustanut järjestelmiä, joiden avulla työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvästä syrjinnästä voidaan ilmoittaa; on kuitenkin huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan näistä välineistä ja järjestelmistä huolimatta komissio ei ole selvillä näiden välineiden tunnettuudesta eikä liikkuvuuden vapauteen kohdistuvan syrjinnän esiintyvyydestä unionin tasolla;

83.  panee merkille, että usein potentiaaliset edunsaajat eivät tunne komission kehittämiä välineitä työntekijöiden liikkuvuuden tukemiseksi, ja on huolissaan siitä, että useissa jäsenvaltioissa vain murto-osa avoimista työpaikoista julkaistaan Euroopan ammatillisen liikkuvuuden portaalissa (EURES-portaali); kiinnittää huomiota siihen, että näitä välineitä rahoitetaan unionin talousarviosta ja että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen aikana Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma (EaSI) tarjoavat mahdollisuuksia rahoittaa unionin ja kansallisella tasolla toimenpiteitä ja toimia, jotka liittyvät työvoiman liikkuvuuteen, mutta toteaa, ettei näitä mahdollisuuksia käytetä riittävästi;

84.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevia rahoitusmahdollisuuksia ja panemaan niiden avulla täytäntöön toimia, joilla varmistetaan, että välineet tarjoavat kattavasti tietoa olemassa olevista avoimista työpaikoista ja työntekijöiden oikeuksista, ja lisäämään näin kansalaisten tietoisuutta näistä välineistä ja niiden tarjoamista tiedoista ja valvomaan tiedotustoimien tasoa parantaakseen niitä entisestään; kannustaa tässä suhteessa komissiota edistämään tiedottamista työntekijöiden liikkuvuuteen liittyvistä käytännön kysymyksistä käyttämällä hyväksi erityisesti uusia tekniikoita, verkkohakuvälineitä ja mainoskanavia, ja kehottaa lisäämään yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden välillä; kehottaa erityisesti asiasta vastaavia kansallisia viranomaisia ja EURES-portaalin koordinaattoreita tekemään aktiivisemmin yhteistyötä työnantajien kanssa edistääkseen portaalin käyttöä ja työntekijöiden liikkuvuusmahdollisuuksia unionissa; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen täydentävyyden ja lisäarvon ESR:sta ja EaSI-ohjelmasta rahoitettujen toimien välillä;

85.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä, että työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvään syrjintään voidaan puuttua vaikuttavasti vain, jos sen esiintyvyys ja muodot ovat tiedossa ja jos ne ymmärretään; kehottaa näin ollen komissiota toteuttamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimenpiteitä, joilla parannetaan olemassa olevien järjestelmien vaikuttavuutta syrjintätapausten havaitsemiseksi, ja toteuttamaan lisätoimia työvoiman oikeudenmukaista liikkuvuutta koskevien esteiden ja syrjinnän ennaltaehkäisemiseksi ja poistamiseksi;

86.  korostaa, että sosiaaliturvaetuuksien siirrettävyyden puuttuminen vie työntekijöiltä joitakin sosiaalisia oikeuksia eikä kannusta työntekijöitä liikkumaan; kehottaa komissiota harkitsemaan asiaan liittyviä lainsäädäntöehdotuksia ja rohkaisee luomaan kannustimia jäsenvaltioille, jotka ovat halukkaita panemaan täytäntöön järjestelmän eläkeoikeuksien siirtämiseksi ottaen täysin huomioon asiaa koskevan nykyisen lainsäädännön;

87.  toteaa, että yliopistotutkintojen ja ammattipätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen jäsenvaltioissa on vieläkin haaste ja huomattava este työvoiman liikkuvuudelle; tähdentää, että tämän pitäisi tapahtua helposti, edullisesti ja käyttäjäystävällisesti sekä kansalaisten että kyseisten kansallisten hallintoviranomaisten kannalta; kannustaa komissiota edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä neuvoston työryhmissä ja mahdollisesti OECD:n foorumeilla;

88.  on huolissaan siitä, että tiedot, joita jäsenvaltiot toimittavat työntekijöiden liikkuvuudesta, eivät ole vertailukelpoisia; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, mitä tietoja on kerättävä mihinkin tarkoitukseen; kehottaa komissiota myös parantamaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien tilastotietojen keräämistä ja esittämistä etenkin niiden ongelmien osalta, joita liikkuvat työntekijät kohtaavat muualla kuin omassa kotimaassaan;

89.  pitää valitettavana, ettei vieläkään ole päästy työvoiman liikkuvuuspolitiikan tavoitteeseen, joka on työvoiman kysynnän ja tarjonnan sekä taitojen ja työmarkkinoiden kysynnän kohtaanto kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti ESR:n, EaSI-ohjelman ja Euresin tarjoamia mahdollisuuksia työntekijöiden liikkuvuuden edistämiseksi, jotta tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä alueilla voidaan vähentää työttömyyttä ja jotta tietyissä jäsenvaltioissa voidaan ratkaista taitojen kohtaamattomuus ja työvoimapula;

90.  panee huolestuneena merkille ongelmat, jotka koskevat EaSI-ohjelmasta rahoitettuja rajat ylittäviä liikkuvuushankkeita koskevia vaatimuksia, ja kehottaa komissiota puuttumaan näihin asioihin seuraavassa ehdotuspyynnössään sisällyttämällä siihen pakolliset tulosindikaattorit, joiden avulla voitaisiin mitata käytännössä unionin rahoituksen lisäarvoa ja vaikutusta, joka annetulla tuella on ollut;

91.  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot tarpeesta toteuttaa lisätoimia unionin työmarkkinoiden liikkuvuuden edistämiseksi ja olemassa olevien esteiden ylittämiseksi ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vuosina 2021–2027 riittävän rahoituksen toimenpiteille, joilla edistetään työvoiman oikeudenmukaista liikkuvuutta, ja varmistamaan, että asiaankuuluvien välineiden ja järjestelmien hyödyntämistä voidaan tällä alalla jatkaa ja että ne toimivat moitteettomasti; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että työntekijöiden vapaata liikkuvuutta edistäviä toimia jatketaan ja niiden vaikuttavuutta parannetaan kohdentamalla rahoitusresurssit paremmin ja lisäämällä yhteistyötä ja koordinointia asiasta vastaavien komission yksiköiden, kansallisten viranomaisten ja kaikkien sidosryhmien kesken unionin tasolla ja kansallisella tasolla;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2018 ”Liittymistä valmisteleva EU:n tuki Turkille: tähän mennessä vähäisiä tuloksia”

92.  katsoo, että komission olisi vuoden 2018 liittymistä valmistelevasta ohjelmasta (IPA) alkaen kohdennettava paremmin IPA-varat aloilla, joilla uudistukset ovat myöhässä ja tarpeen, jotta edistyminen kohti EU:n jäsenyyttä olisi uskottavaa; toteaa tämän koskevan erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja puolueettomuutta, korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, lehdistönvapauden vahvistamista, eturistiriitatilanteiden ehkäisemistä ja ulkoisten tarkastusten sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistamista;

93.  pyytää komissiota kattamaan alakohtaisen lähestymistavan arviointiensa seuraavassa päivityksessä perusteellisesti kaikki keskeiset asiat, jotka liittyvät Turkin rahoittajien väliseen koordinointiin, alakohtaiseen talousarvioanalyysiin ja erityisesti tuloksellisuuden arviointikehykseen;

94.  ottaa huomioon, mitä vaikutuksia otetulla takapakilla on jo hankkeiden kestävyydelle Turkissa, ja kehottaa komissiota käyttämään enemmän poliittista ja hankkeisiin liittyvää ehdollisuutta

   ehdottamalla IPA II -komitealle vuotta N koskevien IPA II -määrärahojen kokonaismäärän mukauttamista ja IPA II -varojen uudelleenohjaamista tai niiden määrän vähentämistä siten, että kyetään puuttumaan oikeusvaltioperiaatteen ja hallinnon aloilla ilmenneeseen, Turkkia koskevassa vuoden N-1 kertomuksessa esiin tuotuun takapakkiin
   päättämällä vuoden 2017 ja 2020 loppuun mennessä, palkitseeko se Turkkia suoritustason saavuttamisesta; katsoo, että tämän päätöksen olisi vastattava tarkasti edistymistä kohti laajentumista, tehokasta IPA-välineen täytäntöönpanoa ja hyvien tulosten saavuttamista
   hyödyntämällä asteittain enemmän suoran hallinnoinnin mallia keskeisten tarpeiden ratkaisemiseksi tilanteissa, joissa on puutetta poliittisesta tahdosta, erityisesti korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, lehdistönvapauden vahvistamisessa, eturistiriitatilanteiden ehkäisemisessä ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa
   asettamalla uusien hankkeiden yhteydessä ja tarpeen mukaan ehtoja vähimmäisvaatimusten muodossa tukemaan kestävyyttä ja odotettujen tuotosten saavuttamista oikeaan aikaan; toteaa, että jos näitä ehtoja ei noudateta, olisi ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin (esim. maksujen keskeyttäminen, hankkeen peruuttaminen);

95.  kannustaa komissiota laajentamaan EU:n Turkissa rahoittamia toimia koskevien tulosperusteisen seurantajärjestelmänsä raporttien kattavuutta ja parantamaan hankeindikaattoreiden merkityksellisyyttä ja luotettavuutta sisällyttämällä niihin tarvittaessa viitearvojen saatavuus;

96.  katsoo, että komission olisi sovellettava IPA II:n puitteissa välillistä hallinnointia valikoidusti ottamalla huomioon kyseessä olevien varojen määrä, Turkin viranomaisten valmisteltavana ja kilpailutettavana olevien hankkeiden monimutkaisuus sekä unionin rahoittamien ohjelmien sopimuksista ja rahoittamisesta vastaavan viraston valmiudet;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2018 ”Yritysten tuotannollisiin investointeihin myönnettävä EU:n tuki – pysyvyyteen kiinnitettävä enemmän huomiota”

97.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen erityisesti siksi, että siinä kiinnitetään oikeaan aikaan huomiota siihen, että unionin ja jäsenvaltioiden tasolla edellytettäviä seuranta- ja takuumekanismeja on tarpeen lisätä, jotta varmistetaan hanketulosten pysyvyys; korostaa tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan tutkituissa toimenpideohjelmissa ei yksilöity asianmukaisesti eri aloilla toimivien ja eri kokoisten yritysten erityistarpeita (markkinoiden toimintapuutteita) eikä pitkäkestoisten tulosten saavuttamista pidetty niissä ensisijaisena;

98.  katsoo, että Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamien tuottavien investointien roolia olisi vahvistettava keskeisenä kasvua edistävänä ja kestäviä työpaikkoja luovana tekijänä, joka vähentää eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa, kun koheesiopolitiikkaa kehitetään seuraavaa ohjelmakautta varten, jotta saadaan aikaan ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä ja taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota jäsenvaltioiden ja alueiden välillä;

99.  panee merkille, että useissa tarkastetuissa hankkeissa noudatettiin asiaankuuluvia sääntöjä ja saatiin aikaiseksi tavoitellut tuotokset, mutta niissä ei saatu näyttöä hankkeiden vaikuttavuudesta eikä parannusten pysyvyydestä;

100.  toteaa tältä osin, että yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen (71 artikla) ei sisälly vuosiksi 2014–2020 säännöksiä, joissa määriteltäisiin tulosten saavuttaminen ja niiden kestävyys tukitoimenpiteiden kestävyyden perusteina; pyytää tämän vuoksi kiinnittämään huomiota tilintarkastustuomioistuimen havaintoon, jonka mukaan hankkeiden pysyvyyttä arvioitaessa on merkittävä ero sen välillä, mitataanko tuloksia vai tuotoksia;

101.  toteaa, että tuottavien investointien todellisen lisäarvon varmistaminen edellyttää, että tulosten aikaansaamisen on oltava hankkeiden pysyvyyden arvioinnissa keskeisellä sijalla; tukee tältä osin voimakkaasti tilintarkastustuomioistuimen tapaa määritellä pysyvyys ”hankkeen kyvyksi säilyttää siitä saatavat hyödyt pitkään hankkeen päättymisen jälkeen”;

102.  pitää valitettavana, ettei komissio ole ottanut vuosien 2021–2027 asetuksia koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen selvää suositusta, jonka mukaan etusijalle ei pitäisi asettaa ainoastaan tuotoksia vaan myös tulosten mittaamiseen tarvittavat indikaattorit;

103.  on tilintarkastustuomioistuimen lailla huolissaan siitä, miten varmistetaan pk-yrityksiin tehtyjen investointien pysyvyys, kun otetaan huomioon näiden yritysten rajalliset liiketoimintamahdollisuudet, korkea epäonnistumisaste ja/tai epäsuotuisissa taloudellisissa tilanteissa ilmenevä erityinen haavoittuvuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tältä osin huomionsa tapoihin ja keinoihin, joilla edistetään asianosaisten pk-yritysten menestyksekkäitä ja kestäviä liittoutumia, ja ottamaan huomioon sekä myönteiset että ongelmalliset kokemukset;

104.  katsoo lisäksi, että tulevilla tuottavilla investoinneilla saataisiin aikaan kestäviä tuloksia, jos ne sisällytettäisiin päivitettyyn kattavaan teollisuusstrategiaan osana tulevaa koheesiopolitiikkaa; toteaa, että tällä tavoin tuottavien investointien olisi edistettävä olennaisesti teollisessa kehityksessä esiintyvien suurien eroavaisuuksien poistamista jäsenvaltioiden ja alueiden välillä kuudennessa ja seitsemännessä koheesioalan kertomuksessa kuvatulla tavalla;

105.  pyytää komissiota sitoutumaan täysin tilintarkastustuomioistuimen suositusten täytäntöönpanoon ja tarjoamaan jäsenvaltioille oikea-aikaista ja asianmukaista neuvontaa antamalla selkeitä ja läpinäkyviä suuntaviivoja tavoista määritellä ja soveltaa hankepysyvyyden kriteerejä ja käyttää kaikkia käytettävissä olevia mekanismeja, kuten toimenpideohjelmien hyväksyntää, seurantaa ja valvontaa, jotta se voisi kannustaa jäsenvaltioita huolehtimaan vastaavista vastuualueistaan lisäämättä edunsaajien tai asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten hallinnollista rasitetta;

106.  pyytää yleisesti ottaen komissiota kohdistamaan enemmän huomiota hankepysyvyyteen valmistelu- ja neuvotteluvaiheissa tulevaa ohjelmakautta silmällä pitäen ja vahvistamaan kohteiden ja tavoitteiden selkeän kehyksen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden viranomaisia noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja huolehtimaan niiden täytäntöönpanosta sekä tekemään yhteistyötä komission kanssa, jotta nykykäytännöt tutkittaisiin ja vahvistettaisiin yhteiset säännöt ja menettelyt, joiden avulla varmistetaan hanketulosten pysyvyys;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2018 ”Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet EU:ssa: puutteet mittavia ja hyöty vähäinen”

107.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden ei pitäisi edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien intensiivisempää ja laajempaa käyttöä ennen kuin tässä kertomuksessa havaitut ongelmat on ratkaistu ja seuraavat suositukset pantu täytäntöön; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa erityisesti parantamalla institutionaalisia ja oikeudellisia kehyksiä ja hankehallinnointia sekä lisäämällä varmuutta siitä, että valitsemalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus saadaan eniten vastinetta rahalle ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita hallinnoidaan todennäköisesti menestyksekkäästi; painottaa, että ellei hankkeiden riskejä yksilöidä ja jaeta oikein, julkiselle kumppanille voi koitua taloudellisia seuraamuksia ja hankkeen tavoitteiden saavuttaminen voi estyä;

108.  toteaa, että jotta voitaisiin jakaa viivästyksistä ja uudelleenneuvotteluista aiheutuvat kustannukset paremmin kumppaneiden välillä ja lieventää julkisen sektorin kumppanista johtuvien viivästysten ja sopimuksia koskevien uudelleenneuvottelujen vuoksi julkisen sektorin kumppanille aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat kumppanuuden lopullisiin kustannuksiin, suositellaan seuraavaa:

   jäsenvaltiot määrittelevät vakiosopimusehdot, jotka rajoittavat julkisen sektorin kumppanin maksettavaksi jäävien mahdollisten ylimääräisten kustannusten määrää, ja laativat niistä ehdotuksen;
   jäsenvaltiot arvioivat varhaisessa vaiheessa sopimuksista käytävät uudelleenneuvottelut sen varmistamiseksi, että julkisen sektorin kumppanille aiheutuvat kustannukset ovat asianmukaisesti perusteltuja ja vastinetta rahalle -periaatteiden mukaisia;

109.  toteaa, että jotta voidaan varmistaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus tuottaa parhaan vastineen rahalle ja että sen avulla saavutetaan rahan mahdollistamat hyödyt, suositellaan seuraavaa:

   jäsenvaltiot valitsevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden luotettavien vertailuanalyysien, kuten julkisen sektorin vertailumenettelyn, perusteella sekä soveltamalla tarkoituksenmukaisia lähestymistapoja sen varmistamiseksi, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus valitaan vain, jos se tuottaa pessimististenkin arvioiden mukaan parhaan vastineen rahalle;
   komissio varmistaa, että tilintarkastustuomioistuin saa käyttöönsä kaikki viranomaisten hankintavaihtoehdon valinnan ja siihen liittyvän hankinnan arvioimiseen tarvittavat tiedot, vaikka EU:n tuki annettaisiin suoraan yksityisille tahoille rahoitusvälineiden kautta;

110.  toteaa, että sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on tarvittavat hallinnolliset valmiudet sekä selkeät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevat toimintapolitiikat ja strategiat, jotta ne voivat toteuttaa EU:n tukemia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita menestyksekkäästi, suositellaan seuraavaa:

   jäsenvaltiot laativat selkeät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevat toimintapolitiikat ja strategiat, joissa määritellään selvästi, mikä rooli julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla odotetaan olevan jäsenvaltion infrastruktuuri-investointipolitiikassa; näin pyritään määrittelemään, mille aloille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet sopivat parhaiten, ja asettamaan mahdollisesti rajat sille, miten laajalti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan tosiasiallisesti käyttää;
   komissio ehdottaa lainsäädännön muuttamista niin, että tulevissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa keskitetään taloudellinen tuki aloille, joiden se katsoo olevan strategisesti erittäin merkittäviä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien pitkäaikaisiin sitoumuksiin soveltuvia, kuten TEN-T-runkoverkko;

111.  toteaa, että jotta voidaan lieventää riskiä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia suositaan perusteettomasti, ja jotta voidaan lisätä avoimuutta ja varmistaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia voidaan tukea tehokkaasti unionin varoilla, suositellaan seuraavaa:

   komissio kytkee julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeille annettavan unionin tuen sen varmistamiseen, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden valinta on tehty rahalle saatavan vastineen perusteella, jolloin siihen eivät ole aiheettomasti vaikuttaneet budjettirajoitteisiin tai tilastolliseen käsittelyyn liittyvät kysymykset;
   jäsenvaltiot lisäävät avoimuutta julkaisemalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeista kausittaisia luetteloita, joissa on riittävästi merkityksellistä tietoa rahoituskohteista sekä niihin liittyvistä tulevista sitoumuksista ja niiden tasekäsittelystä; samalla kuitenkin varmistetaan luottamuksellisten ja liiketoiminnan kannalta arkaluonteisten tietojen suojaaminen;
   komissio arvioi unionin tukemista yhdistetyistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeista aiheutuvaa hallinnollisen monimutkaisuuden lisääntymistä ja toteuttaa lisätoimia unionin ohjelmia koskevien sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2018 ”Viljelijöiden perustukijärjestelmä – toimii hyvin mutta vaikuttaa vain vähän tukitasojen yksinkertaistamiseen, kohdentamiseen ja lähentymiseen”

112.  pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot soveltavat keskeisiä kontrolleja asianmukaisesti ja että ne korjaavat perustukijärjestelmän tukioikeuksia, jos sääntöjen noudattamatta jättäminen tai maankäyttöä koskevien ajantasaisten tietojen puuttuminen vaikuttaa merkittävästi oikeuksien arvoon;

113.  kehottaa komissiota

   tarkistamaan ja arvioimaan tiedon levittämiseen jäsenvaltioiden keskuudessa käyttämiensä järjestelmien vaikuttavuutta, jotta tietoja tulkittaisiin ja perustukijärjestelmän lainsäädäntökehystä sovellettaisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti
   arvioimaan eri vaihtoehtoja tuleviksi säädöksiksi, jotka antaisivat komissiolle mahdollisuuden valvoa, että jäsenvaltiot toimittavat sille suorien tukijärjestelmien täytäntöönpanoa koskevat keskeiset tiedot
   selventämään komission ja todentamisviranomaisten rooleja, jotka liittyvät vaikuttavien keskeisten kontrollien toteutuksen ja perustukijärjestelmän tukioikeuksien keskitetyn laskennan tarkastamiseen;

114.  pyytää, että ennen kuin komissio tekee ehdotuksen tulevasta yhteisestä maatalouspolitiikasta, se arvioisi kaikkien viljelijäryhmien tulotason ja analysoisi heidän tulotuen tarpeensa ottaen huomioon unionin ja kansallisen tuen nykyinen jakautumisen, maan maatalouspotentiaalin, pääasiassa maataloustuotantoon tai siihen soveltuvassa kunnossa säilyttämiseen käytettyjen alojen erot, viljelyn kustannukset ja elinkelpoisuuden, tulot elintarviketuotannosta, muusta maataloustuotannosta ja muusta kuin maataloustuotannosta, tilojen tehokkuuteen ja kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät sekä viljelijöiden tuottamien julkishyödykkeiden arvon; katsoo, että komission olisi alusta asti kytkettävä ehdotetut toimenpiteet tarkoituksenmukaisiin toiminnallisiin tavoitteisiin ja perustasoihin, joihin tukien tuloksellisuutta voidaan verrata;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2018 ”Maaseudun kehittämishankkeiden uudet rahoitusvaihtoehdot: yksinkertaisempia mutta eivät tuloskeskeisiä”

115.  pitää tervetulleena tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomusta ja hyväksyy monia siinä esitetyistä huomautuksista ja suosituksista;

116.  pitää valitettavana, että uusia yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja sovelletaan ainoastaan pieneen osaan maaseudun kehittämisen menoja ja että ne eivät paranna tämän rahoituslähteen tarjoamia mahdollisuuksia, vaikka yksinkertaistamisen olisi oltava keino kannustaa edunsaajien osallistumista hankkeisiin;

117.  pitää valitettavana, että käytössä on hyvin vähän indikaattoreita, joilla voitaisiin arvioida, saavutettiinko tämän toimenpiteen tavoitteet;

118.  kehottaa jäsenvaltioita sekä edunsaajia ja niiden yhdistyksiä hyödyntämään kaikilta osin yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen järjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia maaseudun kehittämiseen;

119.  palauttaa mieliin, että yksinkertaistamisen on mahdollistettava riittävä valvonta, johon liittyvä vastuu on määriteltävä selvästi;

120.  muistuttaa, että yksinkertaistamisen on hyödytettävä sekä hallintoa että hankkeiden toteuttajia;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2018 ”Laajakaista EU:n jäsenvaltioissa: edistymistä tapahtunut, mutta kaikkia Eurooppa 2020 -strategian laajakaistatavoitteita ei saavuteta”

121.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot;

122.  on tyytyväinen komission pyrkimykseen investoida tulevaan digitalisaatioon, kuten vuosien 2021–2027 monivuotista rahoituskehystä koskevasta ehdotuksesta käy ilmi;

123.  panee merkille komission tärkeän digitalisointia koskevan lainsäädäntöaloitteen ja korostaa WiFi4EU:n kaltaisia aloitteita, jotka tukevat uusimpien WiFi-laitteistojen asentamista yhteisöllisen elämän keskuksiin;

124.  panee merkille komission toimet, joilla se pyrkii parantamaan laajakaistan kattavuutta unionissa, mutta pitää valitettavana, että laajakaistayhteydet eivät edelleenkään kata useita maaseutualueita;

125.  panee merkille komission pyrkimykset lisätä ja monipuolistaa rahoituslähteitä huomattavasti laajakaistayhteyksien tukemiseksi; muistuttaa, että ohjelmakaudella 2007–2013 unioni investoi 2,74 miljardia euroa, kun taas nykyiselle ohjelmakaudelle se investoi melkein 15 miljardia euroa, mikä tarkoittaa yli viisinkertaista lisäystä;

126.  on vakuuttunut, että nopeat internetyhteydet ovat keskeinen osa digitaalisia sisämarkkinoita ja voivat siten antaa jäsenvaltioille kilpailuedun talous-, sosiaali- ja koulutusalalla; katsoo, että internetyhteyksien hyvät nopeudet ja käyttömahdollisuudet ovat olennaisen tärkeitä arkielämässä, liiketoiminnassa sekä kansallisten hallitusten toiminnassa;

127.  korostaa, että laajakaistainvestoinnit auttavat edistämään sosiaalista osallisuutta ja torjuvat väestökatoa maaseudulla ja eristäytyneillä alueilla; katsoo, että laajakaistan saatavuus on varmistettava maaseudulla ja eristäytyneemmillä alueilla, jotta voidaan luoda yhtenäiset sisämarkkinat;

128.  suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti unionin televiestintäalan sääntöjen tarkistamista koskevaan komission ehdotukseen, jonka tavoitteena on lisätä investointeja etenkin taloudellisesti muita vähemmän elinkelpoisilla alueilla, joille on ominaista alhainen väestöntiheys, ja maaseudulla;

129.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi laadittava tarkistetut suunnitelmat vuoden 2020 jälkeistä kautta varten;

130.  kehottaa siksi kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että ne pystyvät saavuttamaan hyvissä ajoin Eurooppa 2020 -strategian laajakaistayhteyksiä koskevat tavoitteet sekä komission vuodeksi 2025 asettamat gigabittiyhteiskuntaa koskevat tavoitteet, joiden mukaan kaikilla kaupunkialueilla ja kaikilla keskeisillä maaliikenneväylillä tarjotaan keskeytymätön 5G-palvelu ja kaikilla unionin kotitalouksilla, pk-yrityksillä ja paikallisella julkishallinnolla, niin maaseudulla kuin kaupungissa ja etenkin väestökatoalueilla ja harvaan asutuilla alueilla, on käytettävissään internetyhteys, jossa latausnopeus on vähintään 100 Mbit/s ja joka on nostettavissa gigabittinopeuteen;

131.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava uudelleen kansallisten sääntelyviranomaistensa valtuuksia televiestintää koskevan unionin sääntelykehyksen mukaisesti sen varmistamiseksi, että viranomaiset pystyvät antamaan operaattoreita koskevia suosituksia ja määräämään korjaustoimenpiteitä (sekä seuraamuksia, jos edellä mainittuja ei noudateta);

132.  katsoo, että laajakaistateknologian rahoitustuessa avustusten ja rahoitusvälineiden olisi oltava tasapainossa ja investoinneissa olisi sovellettava toimintalogiikkaa sekä otettava huomioon alueelliset ja markkinarealiteetit;

133.  on vakuuttunut, että rahoitusvälineiden kautta annettu laajakaistatuki on keskittynyt pääasiassa taloudellisesti elinkelpoisiin alueisiin ja pitkälle kehittyneisiin paikallisiin markkinoihin; toteaa, että avustukset ovat sopivampi tuki maaseudulla, vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla, missä rahoitusvälineiden kautta toteutettavat yksityiset investoinnit ja toimet ovat oletusarvoisesti riskialttiimpi vaihtoehto;

134.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan komission olisi kerättävä ja jaettava laajakaistayhteyksien alalla sovellettuja parhaita käytäntöjä, varsinkin niitä, jotka koskevat investointien suunnittelua ja hankkeiden täytäntöönpanoa;

135.  on vakuuttunut, että komissio aikoo edelleen selkeyttää jäsenvaltioille laajakaistaverkkoja koskevan valtiontuen soveltamista, ja suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen antaa lisätietoja 100 Mbit/s -yhteyksiin ja gigabittiyhteiskuntaan liittyvistä tavoitteista;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2018 ”Terrorismiin johtavan radikalisoitumisen torjunta: komissio vastasi jäsenvaltioiden tarpeisiin, mutta koordinoinnissa ja arvioinnissa ilmeni joitakin puutteita”

136.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

137.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten radikalisoitumisen torjumiseen liittyvien toimien hallinnointia voidaan yksinkertaistaa esimerkiksi kokoamalla yhteen useita kyseisten toimien taustalla olevia rahoituskanavia tai keskittämällä hallintoa, josta vastaa tällä hetkellä kahdeksan komission pääosastoa sekä Europol, Eurojust ja jäsenvaltiot, jotta koordinointi paranisi ja toiminta tehostuisi;

138.  huomauttaa, että tulosbudjetointi saattaa olla radikalisoitumisen ehkäisemiseen tarkoitetuissa toimissa erityisen haasteellista, mutta korostaa, että indikaattorit, jotka liittyvät esimerkiksi kokouksiin osallistuvien asiantuntijoiden määrään, eivät yksinään riitä tulosten mittaamiseen; kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti, miksi sen toimintaan osallistutaan joissakin jäsenvaltioissa huomattavasti enemmän kuin toisissa, ja keskittymään niihin toimintoihin, jotka ovat olennaisia useimmille jäsenvaltioille;

139.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille jatkotoimista, joita on toteutettu radikalisoitumista käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän väliraportin perusteella ja jotka koskevat jäsenvaltioiden kanssa käytäviä keskusteluja siitä, miten alan ohjelmia ja toimia voitaisiin arvioida paremmin;

140.  toteaa, että usein radikalisoitumisen estäminen edellyttää paikallisen (ts. naapurimaiden) tilanteen perusteellista tuntemusta ja että tällaisia tietoja ei voida yleistää, koska jokaisella naapurimaalla voi olla omat haasteensa ja vahvuutensa; tähdentää tässä mielessä paikallisten koulutuslaitosten, paikallisten sosiaali- ja hyväntekeväisyysjärjestöjen ja paikallisviranomaisten, myös rajatulla alueella toimivien lähipoliisien, tärkeää roolia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään tämän mielessään vaihtaessaan parhaita käytäntöjä välttääkseen stereotypioita tai yleistyksiä;

141.  korostaa, että komission toimet jäsenvaltioiden radikalisoitumisen estämiseksi ovat todennäköisesti tehokkaimmillaan ja vaikuttavimmillaan, kun ne liittyvät rajat ylittäviin tapauksiin ja erityisesti kun on kyse internetin välityksellä annetuista tiedoista; tukee Europolin internetsisältöä koskevia ilmoituksia tekevän EU:n yksikön (EU IRU) koordinointimenettelyä ja yksikön päätöstä keskittyä verkkopropagandaan, jota terroristit käyttävät houkutellakseen mahdollisimman paljon seuraajia; kehottaa komissiota parantamaan menetelmiään, joilla se mittaa EU IRU -yksikön vaikuttavuutta tarkastelemalla, kuinka paljon internetyritykset ovat poistaneet terroristista sisältöä yksinomaan EU IRU -yksikön pyynnöstä ilman, että kyseisestä sisällöstä olisivat ilmoittaneet myös kansalliset internetsisällöstä ilmoittamista käsittelevät yksiköt, kansalaisyhteiskunnan edustajat tai internetyritykset itse, ja kehittämällä menetelmiä, joilla vaikuttavuus voidaan osoittaa suhteessa internetiin jäävään terroristisen propagandan määrään, esimerkiksi koska verkosta poistettu propaganda yksinkertaisesti ladataan uudelleen tai siirretään muille foorumeille;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2018 ”Kemiallisen, biologisen ja radioaktiivisen materiaalin sekä ydinmateriaalin alan EU:n osaamiskeskukset: edistystä kaivataan edelleen”

142.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin, komissio ja EUH ovat samaa mieltä useimmista suosituksista;

143.  kehottaa komissiota ja EUH:ta toteuttamaan unionin yhteisen analyysin, jossa tunnistetaan EU:n ulkoiset CBRN-riskit, jotta sisäiset ja ulkoiset toimet voidaan kytkeä toisiinsa kokonaisvaltaisesti;

144.  kehottaa komissiota sisällyttämään järjestelmäriskinarvioinnin tarvearviointia ja kansallista toimintasuunnitelmaa koskeviin menetelmiin ja vastaamaan nopeasti kaikille kumppanimaille, jotka pyytävät apua tarvearviointinsa tekemiseen ja kansallisen toimintasuunnitelmansa laatimiseen;

145.  kehottaa komissiota lisäämään alueellisten toimien määrää, esimerkiksi kenttäolosuhteissa toteutettavien harjoitusten ja kehysharjoitusten määrää;

146.  kehottaa komissiota ja EUH:ta osoittamaan CBRN-kysymyksiin liittyviä tehtäviä nimetyille koordinaattoreille ja/tai vakautta ja rauhaa edistävän välineen pitkäaikaisille alueellisesta yhteistyöstä vastaaville toimihenkilöille kaikissa unionin edustustoissa ja sisällyttämään CBRN-kysymykset toimintapolitiikkaa, turvallisuutta ja politiikkaa koskevaan vuoropuheluun;

147.  kehottaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosastoa ja EUH:ta työskentelemään yhdessä muiden asiaankuuluvien komission pääosastojen kanssa, erityisesti naapuruuspolitiikan ja laajentumisneuvottelujen pääosaston, ja muiden avunantajien kanssa, jotta voidaan etsiä mahdollisia synergioita ja käytettävissä olevia rahoituslähteitä, joita tarvittaisiin enemmän CBRN-toimien tueksi;

148.  kehottaa komissiota muuntamaan aloitteen kokonaistavoitteen tarkemmiksi tavoitteiksi, joita voidaan käyttää hanketasolla, jolloin tuloksia voitaisiin mitata hanketasolta aina kansalliselle, alueelliselle ja koko aloitteen tasolle asti;

149.  kehottaa komissiota myös määrittelemään tulos- ja vaikutusindikaattoreita, jotta aloitteen vaikuttavuutta voitaisiin arvioida vertaamalla sitä asetettuihin tavoitteisiin;

150.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tarvittavat tiedot ovat sen verkkopohjaisessa portaalissa sellaisten käyttäjien saatavilla, joilla on asianmukaiset pääsyvaltuudet, ja takaamaan, että parhaita käytäntöjä koskevat tiedot ja ohjeet ovat käytettävissä CBRN-portaalin välityksellä;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2018 ”Sisäisten turvallisuusjoukkojen valmiuksien parantaminen Nigerissä ja Malissa: vain vähäistä ja hidasta edistymistä”

151.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen sisäisten turvallisuusjoukkojen valmiuksien parantamisesta Nigerissä ja Malissa ja esittää tässä sitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa;

152.  painottaa ensinnäkin kaikkien niiden asiaankuuluvien sidosryhmien työtä, jotka ovat osallistuneet näiden kahden unionin operaation valmisteluun ja täytäntöönpanoon, ja niiden henkilöiden tekemää työtä, jotka ovat paikan päällä vahvistaneet rakenteellisesti ja kestävällä tavalla Malin ja Nigerin sisäisen turvallisuuden alan institutionaalisia valmiuksia, ja korostaa, että tämä on tapahtunut tilanteessa, jossa alueellinen maantieteellinen konteksti on erittäin vaikea ja kriittinen olemassa olevien uhkien vuoksi;

153.  pitää valitettavana, että operaatioiden henkilöstö ei saanut koulutusta ennen komennukselle lähettämistä eikä apua oppiakseen tuntemaan menettelyt ja hankkeet paikan päällä; katsoo, että koulutuksen puute on selvästi viivästyttänyt operaatioiden täytäntöönpanoa;

154.  katsoo, että EUH:n ja komission olisi kiinnitettävä jatkuvasti huomiota tukitoimiin, joilla helpotetaan YTPP-operaatioiden nopeaa, tehokasta ja johdonmukaista käyttöönottoa, annetaan koko henkilöstölle ennen komennukselle lähtöä koulutusta unionin menettelyistä ja politiikoista sekä laaditaan kattavat suuntaviivat operatiivisista tehtävistä (tarvearviointi, tehtävien suunnittelu ja seuranta sekä raportointi); katsoo myös, että aiemmista YTPP-operaatioista saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä operaatioiden operatiivisen tehokkuuden parantamiseksi ja tietämyksen siirron ja synergiavaikutusten helpottamiseksi operaatioiden välillä;

155.  pitää valitettavana, että Nigerissä henkilöstön turvallisuus vaarantui silloin, kun he joutuivat asumaan ja työskentelemään hotellissa kuuden kuukauden ajan ilman erityisiä turvajärjestelyjä;

156.  korostaa, että turvallinen työympäristö on operaatioiden tehokkaan täytäntöönpanon ja pätevän henkilöstön rekrytoinnin kannalta välttämätön; pyytää EUH:ta ja komissiota pitämään operaatioiden turvallisuuteen liittyvät talousarviokulut riittävällä tasolla, jotta operaatioiden toimeksiannot voidaan panna kunnolla täytäntöön;

157.  toteaa jälleen, että kaikkien tulevien YTPP-operaatioiden on käytettävä tehokkaasti kaikkia soveltuvia rahoituskanavia, kuten vakautta ja rauhaa edistävää välinettä, Euroopan kehitysrahastoa, EU:n Afrikka-hätärahastoa ja humanitaarista apua, jotta voidaan varmistaa operaatioiden poliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja moitteeton varainhoito;

158.  rohkaisee EUH:ta tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että nykyisillä ja tulevilla YTPP-operaatioilla on riittävästi henkilöstöä, jotta ne voivat toimia nopeasti kapasiteetilla, joka on lähellä niiden sallittua enimmäiskapasiteettia (tai käytettävissä olevien toimien kokonaismäärää), ja jos mahdollista operaatioiden kestoa vastaavan ajan;

159.  korostaa, että näiden kahden operaation operatiivisen tehokkuuden puute on suuri este unionin toiminnan sujuvuudelle; pitää valitettavana, että ehti kulua 18 kuukautta ennen kuin EUCAP Sahel Niger -operaatiolla oli oikeudellinen yksikkö;

160.  katsoo, että neuvoston ja komission olisi varmistettava, että tulevilla YTPP-operaatioilla on oikeushenkilön asema ja tarvittavat talousarviovarat mahdollisimman nopeasti;

161.  pyytää EUH:ta ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota hankintamenettelyihin ja henkilöresursseihin, jotta voidaan varmistaa, että ne vastaavat YTPP:n operatiivisia tarpeita; panee merkille, että operaatioiden täytäntöönpano on kärsinyt vaivalloisista hankintamenettelyistä, mikä on johtanut tehottomuuteen;

162.  panee merkille vaikeudet täyttää avoimia työpaikkoja; palauttaa mieliin, että toimien täyttöaste on Nigerissä 72 prosenttia ja Malissa 77 prosenttia; kannustaa EUH:ta ja komissiota ehdottamaan pidempiä komennuksia jäsenvaltioista operaatioihin lähtevälle henkilöstölle, laajentamaan sopimussuhteisen henkilöstön käyttöä ja valmistelemaan voimavarojen käyttöön antamista koskevia yleisiä pyyntöjä niin, että pyyntöjen perusteella voitaisiin laatia varallaololuetteloja potentiaalisesta palvelukseen otettavasta henkilöstöstä, jotta avoimeksi tulevat työpaikat voidaan täyttää nopeammin;

163.  kannustaa EUH:ta helpottamaan kestävien tulosten saamista YTPP-operaatioista ja varmistamaan, että kestävyyteen liittyvät näkökohdat otetaan huomioon operaatioiden kaikkien toimien operatiivisessa suunnittelussa arvioimalla järjestelmällisesti paikalliset tarpeet ja toimien valmiudet saada aikaan kestävä vaikutus paikallisesti;

164.  kehottaa EUH:ta tehostamaan seurantaa, joka kohdistuu operaatioiden yhteydessä toteutettuihin toimiin (koulutus, neuvonta tai kaluston käyttöön antaminen) arvioimalla säännöllisesti indikaattoreita käyttäen tuloksia ja asianomaisten kansallisten viranomaisten sitoutuneisuuden astetta;

165.  kehottaa EUH:ta ja komissiota koordinoimaan YTPP-operaatioita vaikuttavammin muiden sellaisten unionin paikallistason toimien (kuten Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa (EUBAM Libya) ja G5 Sahel), kahdenvälisten operaatioiden ja kansainvälisten toimien kanssa, joilla on yhtenevät tavoitteet; kehottaa siksi lisäämään yhteistyötä ja koordinointia unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä synergian aikaansaamiseksi;

166.  kehottaa EUH:ta ja komissiota varmistamaan, että YTPP-operaatioiden päättäminen ja siihen liittyvien varojen realisointi tapahtuu mahdollisimman hyvissä olosuhteissa; katsoo tässä yhteydessä, että EUH:n ja komission olisi laadittava yhteinen ja kattava poistumisstrategia, jossa määritellään selkeästi tehtävät ja vastuut YTPP-operaatioiden päättämisen yhteydessä ja lievennetään samalla operaation päättämiseen liittyviä erityisriskejä;

167.  toteaa jälleen yleisemmin, että jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla on tarpeen parantaa, jotta saataisiin aikaan mittakaavaetuja ja säästettäisiin kustannuksissa; korostaa pitävänsä erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot pystyvät reagoimaan päättäväisesti yhteisiin turvallisuusongelmiin ja muuttovirtojen hallintaongelmiin silloin, kun nämä haasteet ovat selvästi kasvussa ja ennennäkemättömän akuutteja;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2018 ”EU:n lainsäädännön jälkitarkastus: vakiintunut mutta puutteellinen järjestelmä”

168.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

169.  panee merkille, että paremmasta lainsäädännöstä tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen liittyvä vuoden 2018 seuranta käynnistyy hyvin pian ja vuoden lopussa järjestetään toimielinten välinen korkean tason kokous;

170.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on esittänyt erittäin perusteellisen ja kattavan tutkimuksen (esim. hyvän kokoinen otos) ja että se voisi olla esimerkkinä tuleville analyyseille muilla toimielinten välisen sopimuksen piiriin kuuluvilla aloilla; toteaa myös, että toimielinten välisen sopimuksen täytäntöönpanon seurantaa varten olisi harkittava täydentävien tulosindikaattoreiden kehittämistä;

171.  katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen aktiivinen osallistuminen hyödyttää toimielinten välistä sopimusta, sillä se tehostaa seurantaa; katsoo, että myös tilintarkastustuomioistuimen aihekohtaisten katsausten laajempi käyttö voisi olla avuksi tämän tavoitteen saavuttamisessa;

172.  panee merkille, että valvonta- ja uudelleentarkastelulausekkeita koskeva toimielinten välinen käsikirja, joka sisältäisi ohjeita lausekkeiden laatimisesta, voisi parantaa lainsäädännön tarkastelua, kunhan se ei vähennä lainsäätäjien poliittisen valinnan vapautta;

173.  toteaa, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen tulevassa uudelleentarkastelussa voitaisiin harkita jälkitarkastelua koskevia yhteisiä ohjeita;

174.  pitää tärkeänä, että vahvistetaan puitteet, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tiedot unionin lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2018 ”Komission ja jäsenvaltioiden ohjelmakauden 2007–2013 viimeisinä vuosina toteuttamilla toimilla puututtiin varojen vähäiseen käyttöön mutta ei keskitytty riittävästi tuloksiin”

175.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ja pitää nykyisen ja edellisten ohjelmakausien välistä vertailua hyödyllisenä, sillä näin voidaan keskittyä jäsenvaltioiden ja komission tuleviin haasteisiin, jotka liittyvät koheesiopolitiikan varojen moitteettomaan ja tuloskeskeiseen käyttöön;

176.  pitää epätyydyttävänä komission vastausta suositukseen, jonka mukaan komission tulisi tehdä ehdotus tärkeimmät välitavoitteet sisältävästä aikataulusta lainsäädäntökehyksen hyväksymiselle, jotta toimenpideohjelmien täytäntöönpano alkaisi ajoissa, ja pyytää komissiota esittämään konkreettisen ehdotuksen, joka perustuu sen arvioon ohjelmien oikea-aikaisen täytäntöönpanon edellyttämästä aikataulusta;

177.  jakaa tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen, että vaikka varojen käyttö on tärkeää toimintapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, se ei ole päämäärä itsessään, vaan olennaista on, että tulokset ovat koheesiopolitiikan tavoitteiden mukaisia; on vakaasti sitä mieltä, että vastineen saamisessa rahoille ei ole kyse ainoastaan käytettyjen varojen määrästä vaan siitä, mitä varoilla on saatu aikaan;

178.  ilmaisee syvän huolensa siitä, että komissio vaikuttaa vähättelevän tilintarkastustuomioistuimen esiin tuomaa riskiä, että talousarvion toteuttaminen voi viivästyä ohjelmakaudella 2014–2020 enemmän kuin kaudella 2007–2013, jolloin varojen asianmukaiselle käytölle syntyy huomattavaa painetta ohjelmakauden lopulla ja vaarana on, että vastineen saamista rahoille ja tuloksien saavuttamista ei oteta riittävästi huomioon;

179.  on huolissaan siitä, ettei komissio ota huomioon tilintarkastustuomioistuimen myös esiin tuomaa riskiä, joka liittyy erittäin epätyydyttävään varojen käyttöasteeseen ohjelmakauden puolivälissä, jolloin käyttöaste on ollut kaksi kertaa matalampi kuin samaan aikaan edellisellä ohjelmakaudella, ja varojen käyttöä koskeviin paineisiin, jotka johtuvat nykyisen ohjelmakauden lopun ja seuraavan ohjelmakauden ensimmäisten vuosien osittaisesta päällekkäisyydestä;

180.  pyytää komissiota esittämään kustakin jäsenvaltiosta ennusteen ja arvioinnin kertyvistä maksusitoumuksista, jotka ovat vaarassa jäädä käyttämättä ohjelmakauden loppuun mennessä, ja ehdottamaan tapoja, joilla jäsenvaltioita voitaisiin auttaa lievittämään käytettävissä olevien varojen puutteellisen käyttöönoton mahdollisia kielteisiä vaikutuksia;

181.  pyytää komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioiden toimet sitoumusten automaattisen vapauttamisen välttämiseksi ovat toimenpideohjelmien ja hankkeiden tavoitteiden ja tulosodotusten mukaisia ja että muutettuja toimenpideohjelmia seurataan ja niistä raportoidaan asiankuuluvasti;

182.  kehottaa komissiota käyttämään sen omasta aloitteesta annettavia teknisen tuen määrärahoja ja avustamaan jäsenvaltioita ennakoivasti niin, että voidaan vauhdittaa koheesiopolitiikan varojen tuloskeskeistä käyttöä;

183.  korostaa, että koheesiopolitiikan perimmäinen tavoite on tukea unionin eri alueiden ja jäsenvaltioiden välistä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kaventaa eroja ja eriarvoisuutta EU:n sisällä; tähdentää, että tämän periaatteen tulee ohjata jäsenvaltioita, komissiota ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä unionin talousarvion toteuttamisessa ja varojen käytössä;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2018 ”Onko vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion päätavoite saavutettu?”

184.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 18/2018 esitetään hyvin oikea-aikainen ja tärkeä analyysi, jossa tarkastellaan, miten komissio on pannut täytäntöön vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota sääntelevät määräykset, jotka auttavat saavuttamaan sopimuksen päätavoitteen eli sen, että jäsenvaltiot voivat edetä menestyksekkäästi kohti budjettitasapainoa koskevien välitavoitteidensa saavuttamista;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2018 ”Eurooppalainen suurten nopeuksien rautatieverkko: toteutumaton tavoite, toiminta epäyhtenäistä ja tehotonta”

185.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen;

186.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen kantaan ja tukee sen havaintoja;

187.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio panee täytäntöön tilintarkastustuomioistuimen suositukset;

188.  painottaa, että mahdollisuudet tilanteen parantamiseen ovat heikot, elleivät kaikki jäsenvaltiot osoita poliittista tahtoa siihen;

189.  muistuttaa tässä yhteydessä kyseisen alan (TEN-T) eurooppalaisten koordinaattorien tärkeästä roolista;

190.  palauttaa mieliin eurooppalaisille koordinaattoreille annetun toimeksiannon

   laatia käytäväkohtainen työsuunnitelma (yhdessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa) tai horisontaalisen painopisteen mukainen työsuunnitelma
   tukea ja seurata työsuunnitelman toteuttamista ja tarpeen tullen tuoda esiin ongelmia ja etsiä sopivia korjauskeinoja
   kuulla säännöllisesti käytäväfoorumia (neuvoa-antava elin, johon kuuluu jäsenvaltioita ja eri sidosryhmiä)
   esittää suosituksia esimerkiksi käytävien liikenteen kehittämisen tai rahoituslähteiden saatavuuden aloilla
   raportoida edistymisestä vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja asianomaisille jäsenvaltioille;

191.  vaatii, että eurooppalaista lisäarvoa muodostuu silloin, kun rajat ylittäviä hankkeita rahoitetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ja Verkkojen Eurooppa -välineestä; pitää tärkeänä jatkaa rahoitusvälineiden käyttöä, jotta poliittiset ja infrastruktuuriin liittyvät esteet saadaan viimein poistettua ja jotta unionin eri alueiden alueellista ja sosioekonomista koheesiota voitaisiin vauhdittaa suurten nopeuksien rautatieyhteyksien avulla;

192.  muistuttaa komissiota siitä, miten tärkeää on edistää paitsi kohtuuhintaista ja korkealaatuista matkustajaliikennettä, myös rautateiden rahtiliikennettä sen taloudellisten ja logististen sekä ympäristö- ja turvallisuushyötyjen vuoksi;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2018 ”Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteet: EU:n tuki on kohdistettava uudelleen”

193.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

194.  toteaa, että EUH ja komissio toimivat Afrikassa erittäin monimutkaisissa tilanteissa, sillä monilla osa-alueilla on useita poliittisia ja toiminnallisia haasteita ja rajoitteita, jotka koskevat erityisesti keskeisten sidosryhmien yhteistyötä, instituutioiden rahoitusta ja niihin liittyviä ongelmia sekä poliittista tahtoa puuttua konflikteihin ja ehkäistä ja hallita niitä;

195.  on tietoinen institutionaalisen rakenteen monimutkaisuudesta, kun työtä konfliktien ehkäisemiseksi ja rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi tehdään yhdessä Afrikan unionin, Afrikan rauhanrahaston, osa-alueellisten järjestöjen, alueellisten talousyhteisöjen sekä konfliktineston, -hallinnan ja -ratkaisun alueellisten mekanismien kanssa;

196.  panee huolestuneena merkille, että Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteet (APSA) ovat erittäin riippuvaisia ulkoisista rahoituslähteistä (koska Afrikan unionin jäsenvaltioiden osuus Afrikan rauhanrahaston rahoituksesta on varsin vähäinen ja APSAn vaihtoehtoisista rahoituslähteistä saamasta rahoituksesta on pulaa);

197.  pitää valitettavana, että Afrikan omavastuullisuuden ja kestävän rahoituksen puute sekä suuri riippuvuus avunantajista ja kansainvälisistä kumppaneista ovat johtaneet puutteisiin APSAn toiminnassa, erityisesti henkilöstökysymyksissä, esimerkiksi siten, että keskeisissä Afrikan rauhaa ja turvallisuutta koskevissa tehtävissä on vain vähän pätevää henkilöstöä ja sotilasalan asiantuntijoita;

198.  katsoo, että vaikka unionin APSAlle tarjoama tuki perustuu etenemissuunnitelmissa määriteltyyn strategiseen kehykseen, avunantajien tulisi jatkuvasti pyrkiä koordinoimaan toimensa asiaankuuluvasti;

199.  pitää myös valitettavana, että unionin tuki APSAlle on keskittynyt lähinnä perustoimintakustannusten kattamiseen eikä pitkän aikavälin suunnitelmaa ole; korostaa, että unionin pitäisi alkaa luopua APSAn kustannuksiin perustuvasta tukemisesta ja tukea selkeitä pitkän aikavälin näkymiä ja tavoitteita, jotka edistävät Afrikan vakautta sekä yleisemmin Afrikan unionin ja Euroopan unionin kumppanuutta;

200.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää valmiuksien vahvistamissuunnitelmaa, Afrikan unionin ja osa-alueellisten järjestöjen toiminnallisia valmiuksia ja kaikkien toimijoiden välistä koordinointia, jotta toiminta olisi mahdollisimman johdonmukaista ja unionin tuki olisi pidemmällä aikavälillä mahdollisimman tuloksellista;

201.  on erittäin huolissaan seurantajärjestelmien puutteista, jotka liittyvät riittävän tiedon saamiseen toiminnan tuloksista; pyytää komissiota parantamaan arviointijärjestelmän toimintaa ja tuloksia, jotta sen avulla voitaisiin selkeästi osoittaa, että EU:n rahoituksella on pääasiassa konkreettisia ja myönteisiä vaikutuksia rauhaan ja turvallisuuteen paikan päällä;

202.  pitää keskeisenä periaatteena seurantajärjestelmän kehittämistä niin, että sillä voidaan kerätä ja analysoida tietoa tai indikaattoreita APSAn toiminnasta, tuotoksista, erityisistä tavoitteista ja strategisista tavoitteista, jotta APSAn sovitun etenemissuunnitelman täytäntöönpanon tehokkuutta, merkityksellisyyttä ja kestävyyttä voidaan arvioida;

203.  kehottaa komission yksiköitä käynnistämään tulosperusteiseen seurantaan liittyvät tarkastuskäynnit ja raportoimaan niistä parlamentille mahdollisimman pian;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2018 ”Ohjelmakauden 2014–2020 EAKR:n ja ESR:n hankkeiden valinta ja seuranta ovat yhä enimmäkseen tuotossuuntautuneita”

204.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan tilintarkastustuomioistuimen suositukset täytäntöön;

205.  ilmaisee huolensa siitä, että alhainen toteutusaste nykyisen ohjelmakauden puolivälissä on vaarantanut tulokset, joita tarvittaisiin kipeimmin EAKR:n ja ESR:n tukemilla alueilla, ja siksi EU:n talousarviosta yhteenkuuluvuuden edistämiseksi ja alueellisten erojen vähentämiseksi tehtyjen investointien odotetut vaikutukset viivästyvät;

206.  kehottaa näin ollen komissiota tukemaan jäsenvaltioita ERI-rahastojen hyödyntämisen nopeuttamisessa ja kehittämään ERI-rahastojen seurantaa ja tuloksellisuuden arviointia, jotta voidaan varmistaa, että rahastojen varoilla saavutetaan koheesiopolitiikan ja Eurooppa 2020 -strategian mukaiset tavoitteet;

207.  kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin ERI-rahastojen nykyisessä tuloskehyksessä havaittujen puutteiden korjaamiseksi, hyödyntämään kauden 2014–2020 kokemuksia tulevan kauden tuloskehyksen parantamiseksi ja varmistamaan, että indikaattoreille, seurantaan ja tulosten arviointiin on selkeät säännöt;

208.  kehottaa komissiota varmistamaan seurannan ja tuloksista raportoimisen sujuvuuden ja jatkuvuuden siirtymäkauden aikana, kun komission jäsenten kollegio vaihtuu, sekä huolehtimaan siitä, että ERI-rahastojen tuloksellisuus ei heikkene ohjelmakauden lopulla varojen käyttöönoton nopeuttamisen takia;

209.  panee merkille komission vastaukset, joiden mukaan sen lainsäädäntöehdotus vuoden 2020 jälkeiselle ohjelmakaudelle sisältää luettelon yhteisistä tulosindikaattoreista EKR:lle, koheesiorahastolle ja ESR:lle;

210.  pitää kuitenkin huolestuttavana, että EAKR:ää, koheesiorahastoa ja ESR:ää koskevissa komission lainsäädäntöehdotuksissa ei ole säännöksiä, jotka sallisivat alakohtaisten sääntöjen mukaisesti määritettyjen toimien (varainhoitoasetuksen tuloksen ja tuotoksen määritelmien mukaisesti) toteamisen tavoiteltaviksi tuloksiksi ja niiden mittaamisen näihin rahastoihin liittyvien tulosindikaattorien avulla;

211.  pyytää komissiota korjaamaan tämän puutteen ja varmistamaan, ettei siitä koidu haittaa, kun jäsenvaltiot laativat tuloskehyksen ohjelmakaudelle 2021–2027;

212.  pitää erittäin valitettavana, ettei komissio ole esittänyt kattavaa ehdotusta vuoden 2020 jälkeiseksi unionin poliittiseksi strategiaksi, joka auttaisi määrittelemään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteille välitavoitteita ja ohjaisi jäsenvaltioita tavoittelemaan unionin yhteisten painopisteiden mukaisia ja unionin johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä edistäviä tuloksia;

Osa XXVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2018 ”Liikkuvuus Erasmus+ -ohjelmassa: miljoonia osallistujia ja monitahoista eurooppalaista lisäarvoa, mutta tuloksellisuuden mittaamista on edelleen parannettava”

213.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin, jotka koskevat Erasmus + -ohjelman (2014–2020) moninaisia, ohjelman oikeusperustan tarkoittamia tapoja pidemmälle meneviä tapoja tuottaa eurooppalaista lisäarvoa; katsoo, että Erasmus + -ohjelman arviointitekniikoiden ja indikaattorien pitäisi olla mahdollisimman kattavia ja kvalitatiivisia, kun otetaan huomioon tämän tyyppisten pitkän aikavälin toimien moniulotteisuus;

214.  panee merkille, että määritelmää ’muita heikommassa asemassa olevat osallistujat/ muita heikommat osallistumismahdollisuudet omaavat osallistujat’ ei ole vielä yhdenmukaistettu ja jäsenvaltioiden välillä on sen suhteen eroja; katsoo, että yhteinen määritelmä mahdollistaisi ohjelman vaikutusten tarkemman arvioinnin ja tarjoaisi vankemman pohjan tavoittaa tällaisia osallistujia ja kehittää heitä tukevia myönteisiä toimia;

215.  panee tyytyväisenä merkille, että uuteen Erasmus-ohjelmaan (2021–2027) liittyvässä ehdotuksessa on otettu uudelleen käyttöön koulujen oppilaita koskeva yksilöllinen liikkuvuus avaintoimen 1 puitteissa;

216.  on tietoinen verkossa toimivan kielivalmennustuen (OLS) merkityksestä; toteaa, että tällaisen välineen olisi oltava avoin kaikille osallistujille ja räätälöity heidän erityistarpeisiinsa ja että sitä pitäisi samalla täydentää luokkahuoneessa tapahtuvalla kieltenopetuksella;

217.  suhtautuu myönteisesti yksinkertaistettujen rahoitusmenetelmien (kertakorvaukset, kiinteämääräinen rahoitus ja yksikkökustannukset) käyttöönottoon; panee kuitenkin merkille, että tukea on tarpeen mukauttaa isäntämaan tai -alueen oleskelu- ja elinkustannuksiin ja tarkistaa säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa entistä oikeudenmukaisempi mahdollisuus Erasmus-liikkuvuuteen osallistujille, joilla on muita heikommat osallistumismahdollisuudet;

218.  on sitä mieltä, että uuden Erasmus-ohjelman avaintoimen 1 puitteissa olisi harkittava ennakkomaksuja muita heikommassa asemassa olevien tai heikommat osallistumismahdollisuudet omaavien osallistujien yksilöllisen liikkuvuuden edistämiseksi;

219.  katsoo, että tohtoriopiskelijoiden liikkuvuuden edistäminen vaatisi lisäjoustoa liikkuvuuden nykyiseen kolmen kuukauden vähimmäiskestoon;

220.  on tietoinen, että opintolainojen takausjärjestelmä ei ole tuottanut odotettuja tuloksia ja että sitä ei ole sisällytetty uutta Erasmus-ohjelmaa (2021–2027) koskevaan ehdotukseen;

Osa XXVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2018 ”Ilman pilaantuminen: terveyttämme ei edelleenkään suojella riittävästi”

221.  katsoo, että toteuttaakseen aiempaa vaikuttavampia toimia ilmanlaadun parantamiseksi komission olisi

   jaettava niiden jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä, jotka ovat sisällyttäneet ilmanlaatudirektiivin vaatimukset onnistuneesti ilmanlaatusuunnitelmiinsa; tietoa olisi jaettava esimerkiksi seurannan kannalta merkittävistä kysymyksistä, ja määritettävä kohdennettuja, budjetoituja ja lyhyen aikavälin toimenpiteitä ilmanlaadun parantamiseksi sekä suunnitelmia ylitysten pienentämiseksi tietyissä paikoissa
   hallinnoitava aktiivisesti rikkomismenettelyn jokaista vaihetta, jotta voidaan lyhentää aikaa, joka asioissa tarvitaan ennen niiden ratkaisemista tai saattamista Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi
   tuettava yhteistyötä ja -toimia jäsenvaltioissa, joihin unionin sisäinen rajatylittävä ilman pilaantuminen vaikuttaa eniten, ja tuettava relevanttien toimenpiteiden sisällyttämistä asianomaisten maiden ilmanlaatusuunnitelmiin;

222.  kehottaa komissiota käsittelemään seuraavia kysymyksiä, kun se valmistelee ehdotuksensa lainsäädäntövallan käyttäjälle:

   EU:n raja- ja tavoitearvojen (hiukkasille, rikkidioksidille ja otsonille) mahdollinen ajantasaistaminen, jotta ne vastaisivat viimeisimpiä WHO:n ohjearvoja; niiden kertojen lukumäärän vähentäminen, joina pitoisuudet voivat ylittää (hiukkasia, typpidioksidia, rikkidioksidia ja otsonia koskevat) normit, ja lyhyen aikavälin raja-arvon asettaminen PM2,5-hiukkasille ja varoituskynnyksen asettaminen hiukkasille
   ilmanlaatusuunnitelmien parantaminen erityisesti tekemällä niistä aiempaa tulossuuntautuneempia sekä lisäämällä velvoite raportoida vuosittain niiden täytäntöönpanosta ja ajantasaistaa niitä aina tarvittaessa; ilmanlaatusuunnitelmien lukumäärän rajoittaminen ilmanlaatualuetta kohden
   teollisuusalueiden ja liikenteen mittausasemien sijoittamista koskevien vaatimusten täsmällisyys, jotta voidaan mitata entistä paremmin väestön korkeinta altistumista ilman pilaantumiselle, ja erityyppisten (liikenne, teollisuus tai tausta-alue) mittausasemien vähimmäismäärän asettaminen
   komission mahdollisuus vaatia näytteenottopaikkojen lisäämistä, jos komissio katsoo sen tarpeelliseksi ilman pilaantumisen mittaamisen parantamiseksi
   validoitujen tietojen raportoimisen ajankohdan aikaistaminen (tällä hetkellä 30. syyskuuta vuonna n+1) vähintään siten, että se olisi 30. kesäkuuta vuonna n+1, ja nimenomainen velvoite jäsenvaltioille toimittaa ajantasaisia (reaaliaikaisia) tietoja
   nimenomaiset säännökset, joilla varmistetaan kansalaisten oikeus oikeussuojaan;

223.  toteaa, että ilmanlaadun valtavirtaistamiseksi entisestään unionin toimintapolitiikoissa komission olisi arvioitava

   muita unionin toimintapolitiikkoja, joihin liittyy osa-alueita, jotka voivat olla haitallisia ilman puhtauden kannalta, ja toteutettava toimia näiden toimintapolitiikkojen saattamiseksi aiempaa paremmin ilmanlaatutavoitteiden mukaisiksi
   ilman epäpuhtauspäästöjen, erityisesti hiukkaspäästöjen sekä typen ja rikin oksidipäästöjen, vähentämiseen käytettävissä olevan relevantin, unionin ilmanlaatutavoitteita tukevan rahoituksen todellista käyttöä;

224.  katsoo, että parantaakseen kansalaisille tiedottamisen laatua komission olisi

   yksilöitävä ja koottava yhteen terveysalan ammattilaisten avustuksella kriittisimmät tiedot, jotka komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi asetettava kansalaisten saataville (mukaan lukien terveysvaikutuksia koskevat tiedot ja toimintatapoja koskevat suositukset)
   tuettava jäsenvaltioita, jotta ne voivat ottaa käyttöön parhaita käytäntöjä, jotka koskevat kansalaisille tiedottamista ilmanlaatuasioista ja kansalaisten osallistamista näihin asioihin
   laadittava ilmanlaatualueiden julkisia listauksia, joista käy ilmi, mitkä alueet ovat kunakin vuonna edistyneet eniten ja vähiten, ja jaettava parhaita käytäntöjä, joita on käytetty menestyksekkäimmillä alueilla
   kehitettävä verkkoväline, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa ilmanlaatua koskevista rikkeistä ja antaa komissiolle palautetta ilmanlaatua koskevista jäsenvaltioiden toimista
   tuettava jäsenvaltioita sellaisten käyttäjäystävällisten välineiden kehittämisessä, joilla asetetaan ilmanlaatua koskevat tiedot ja seurantatiedot väestön saataville (esimerkiksi älypuhelinsovellukset ja/tai aihetta käsittelevät sosiaalisen median sivut)
   pyrittävä sopimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ilmanlaatuindeksien yhdenmukaistamisesta;

Osa XXIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2018 ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä innovatiivisten uusiutuvien energialähteiden kaupallisen mittakaavan demonstrointi EU:ssa: kuluneella vuosikymmenellä ei ole saavutettu suunniteltua edistymistä

225.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä innovatiivisten uusiutuvien energialähteiden kaupallisen mittakaavan demonstrointi EU:ssa: kuluneella vuosikymmenellä ei ole saavutettu suunniteltua edistymistä” ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

226.  pitää myönteisinä Euroopan unionin kunnianhimoisia sitoumuksia leikata päästöjään vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja käyttää ainakin 20 prosenttia talousarviovaroista ilmastotoimiin talousarviokaudella 2014–2020;

227.  on tyytyväinen unionin tavoitteeseen olla maailmanlaajuisessa johtoasemassa uusiutuvan energian alalla; pitää erittäin tärkeänä, että komissio osoittaa jatkuvasti riittävää johtajuutta ja sitoutumista ilmastomuutoskysymyksiin lujittaakseen kansainvälistä uskottavuuttaan ja niiden välineiden vaikuttavuutta, joilla muotoillaan unionin ilmastopolitiikan ja vihreän diplomatian ehdot tulevina vuosina;

228.  katsoo, että EU:n eri toimielinten, asianomaisten komission yksiköiden ja elinkeinoelämän kumppanien välillä tarvitaan enemmän synergiaa ja toimia tulisi yhdistää, jotta luodaan suotuisat olosuhteet siirtymiselle vähähiiliseen talouteen innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden avulla, mukauttamalla ja kehittämällä investointiehtoja ja -välineitä;

229.  painottaa, että komission yksiköiden välistä koordinointia ilmastoasioissa tulee edelleen parantaa, jotta voidaan paitsi täyttää kansainväliset sitoumukset myös mahdollistaa EU:n pysyminen edelläkävijänä ilmastonmuutoskysymyksissä;

230.  kehottaa jälleen komissiota tiivistämään koordinointia toimissa, jotka koskevat uusien teknologioiden ja ympäristöinnovaatioiden kehittämistä;

231.  tähdentää, että komission on erityisesti tehostettava jäsenvaltioiden välistä ilmastonmuutokseen liittyvän politiikan koordinointia, jotta voitaisiin saavuttaa tavoite, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta osoitetaan vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään yhteiskuntaan;

232.  pitää valitettavana vähähiilisyyteen liittyvien strategioiden puutetta jäsenvaltioissa, sillä se luo epävarmuuden ilmapiiriä, joka heikentää investointiehtoja ja vaikuttaa siten innovatiivisten vähähiilisten energialähteiden demonstrointihankkeiden taloudelliseen kannattavuuteen ja edistymiseen ja rajoittaa varojen saamista takaisin epäonnistuneista hankkeista; kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista vähähiilisyystavoitteiden saavuttamiseen;

233.  pitää valitettavana, että rahoitettujen hankkeiden kannattavuus ja kestävyys ovat yleisesti heikkoja ja että hankkeiden konkreettisia tuloksia ei ole otettu riittävästi käyttöön;

234.  katsoo, että onnistuminen tällä alalla edellyttää paremmin kohdennettuja strategioita unionin tasolla ja kansallisella tasolla; kehottaa komissiota kehittämään asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän konkreettisen yleisstrategian ja alakohtaiset toimintasuunnitelmat, joihin sisältyvät perusteelliset arvioinnit, yksityiskohtaiset toimenpiteet ja välineet, mittaus- ja raportointimenetelmät ja tulosindikaattorit;

235.  kehottaa komissiota lisäämään yleisesti eri talousarvioalojen välistä yhteensopivuutta täydennyksenä vähähiiliseen talouteen tähtääville ohjelmille; pitää valitettavana, että erityistavoitteet puuttuvat huomattavan suuresta osasta unionin talousarviota;

236.  pyytää komissiota kehittämään nopeasti vähähiiliseen talouteen siirtymiselle suotuisan ilmapiirin mukauttamalla investointiehtojaan sekä innovointiin ja uudenaikaistamiseen käytettäviä menokehyksiään ja välineitään kaikilla asianomaisilla aloilla;

Osa XXX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2018 ”Tulvadirektiivi: riskien arvioinnissa on edistytty, mutta suunnittelua ja täytäntöönpanoa on parannettava”

237.  katsoo, että komission olisi tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessaan tarkistettava toisen ja sitä seuraavien syklien tulvariskien hallintasuunnitelmien tarkastuksen yhteydessä, että jäsenvaltiot ovat asettaneet tulviin liittyville toimille määrälliset ja aikasidonnaiset tavoitteet, jotta niiden saavuttamisen etenemistä voitaisiin arvioida tulvadirektiivin mukaisesti; kehottaa komissiota levittämään tavoitteiden asettamiseen liittyvät hyvät käytänteet kaikille jäsenvaltioille;

238.  kehottaa komissiota sen tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa tarkistamaan ja raportoimaan tulvadirektiivin toista sykliä varten, että jäsenvaltiot ovat

   määrittäneet rahoituslähteet tulvariskien hallintasuunnitelmista johtuvien investointien kattamiseksi ja laatineet täytäntöönpanolle aikataulun käytettävissä olevan rahoituksen mukaisesti
   harkinneet rajat ylittäviä investointeja kansainvälisten vesistöalueiden tulvatoimenpiteisiin;

239.  pyytää tilanteissa, joissa unionilta pyydetään varoja, komissiota sen tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa ja yhteistyössä toteutettavaa hallinnointitapaa noudattaen yhteisrahoittamaan vain toimenpiteitä, jotka on priorisoitu tulevien tulvariskien hallintasuunnitelmien mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioiden tekemän priorisoinnin olisi perustuttava objektiivisiin ja asiaankuuluviin perusteisiin, joita ovat muun muassa

   laadukas kustannus-hyötyanalyysi parhaan vastineen saamiseksi rahoille investoinneista
   tarvittaessa peruste, joka koskee hankkeiden rajat ylittäviä vaikutuksia;

240.  kehottaa komissiota sen tulvadirektiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa valvomaan, että jäsenvaltioiden tulvariskien hallintasuunnitelmissa ehdotettu uusi tulvainfrastruktuuri on vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen;

241.  kehottaa komissiota sen tulvadirektiivin ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa tarkastamaan, että jäsenvaltiot ovat unionin yhteisrahoitusta pyytäessään analysoineet merkittävien vihreiden toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuuden yksin tai yhdessä harmaiden ratkaisujen kanssa;

242.  kehottaa komissiota sen tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa tarkastamaan, että tulvariskien hallintasuunnitelmat sisältävät toimenpiteitä, joilla parannetaan tulviin kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten tuntemusta ja mallintamista;

243.  kehottaa komissiota tulvadirektiivin toisella syklillä vaadittavien asiakirjojen tarkistuksen yhteydessä sen tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa tarkastamaan, että jäsenvaltiot

   arvioivat ja mallintavat tutkimusten avulla ilmastonmuutoksen vaikutuksia tulviin
   kehittävät tarkoituksenmukaisia välineitä, joilla analysoidaan ja ennustetaan entistä paremmin
   a) hulevesitulvia, myös rankkasadetulvia
   b) rannikkotulvia, jotka johtuvat merenpinnan noususta
   suunnittelevat joustavia toimenpiteitä suojelutason säätämiseksi tarvittaessa, jos ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei voida arvioida määrällisesti;

244.  kehottaa komissiota toisen syklin tulvariskien hallintasuunnitelmien tarkistamisen yhteydessä tarkastamaan, ovatko jäsenvaltiot suunnitelleet toimia, joilla

   lisätään yleisön tietoisuutta tulvariskin varalta otettavan vakuutuksen hyödyistä ja
   parannetaan vakuutusten kattavuutta esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin välisellä tulvavaikutuksia koskevalla yhteistyöllä;

245.  kehottaa komissiota sen tulvadirektiivin mukaisessa valvontaominaisuudessa

   tarkastamaan, ovatko jäsenvaltiot käyttäneet tulvariskien hallintasuunnitelmiaan sen arvioimiseen, onko maankäytön suunnittelua koskevat säännöt laadittu jäsenvaltioissa tarkoituksenmukaisesti ja pantu tehokkaasti täytäntöön tulvariskille alttiilla alueilla, ja
   levittämään hyviä käytäntöjä ja ohjeita jäsenvaltioille;

Osa XXXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 26/2018 ”Mikä on viivästyttänyt tullin tietoteknisten järjestelmien toteuttamista?”

246.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, joissa arvioidaan tullin tietotekniikkajärjestelmien täytäntöönpanoa;

247.  antaa tunnustusta tilintarkastustuomioistuimen tilanneanalyysille ja johtopäätöksille;

248.  suhtautuu myönteisesti EU:n toiminnan kannalta tärkeään tulliprosessien uudenaikaistamiseen tähtääviin suosituksiin komissiolle; arvostaa sitä, että suosituksissa on otettu huomioon Tulli 2020 -ohjelmasta saadut kokemukset;

249.  toteaa, että komissio antoi joitakin lisäselvennyksiä ja oli eri mieltä osasta suosituksia, mutta hyväksyi kuitenkin kaikki tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esittämät suositukset;

250.  ottaa huomioon, että komissio esittää seuraavaa ohjelmaa varten 950:tä miljoonaa euroa käypinä hintoina ja että parlamentti on määrästä samaa mieltä; pitää kuitenkin ensiarvoisen tärkeänä, että täytäntöönpano tapahtuu ajoissa koko laajuudessaan ja taloudellisissa rajoissa;

251.  katsoo, että on laadittava monivuotinen strateginen suunnitelma, jossa vahvistetaan strateginen kehys ja välitavoitteet tietotekniikkahankkeiden johdonmukaista ja vaikuttavaa hallinnointia varten; katsoo, että suunnitelmassa on asetettava asianmukaisesti tavoitteet ja määritettävä indikaattorit, aikataulu ja tarvittavat taloudelliset resurssit;

252.  ottaa huomioon, että useiden uuden monivuotisen rahoituskehyksen alaisten ohjelmien ja esimerkiksi EU:n petostentorjuntaohjelman, Fiscalis- ja Tulli-ohjelman sekä yhdennetyn rajaturvallisuuden rahaston käynnistyessä olisi pyrittävä yhteisvaikutukseen ja että on arvioitava, miten täytäntöönpanon mahdollinen viivästyminen yhden osa-alueen täytäntöönpanossa vaikuttaa kielteisesti koko järjestelmän toimintaan;

253.  pitää tulosbudjetoinnin käyttöönottoa välttämättömänä, jotta tulokset paranevat ja varmistetaan ohjelman tavoitteiden saavuttaminen;

254.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet niille kuuluvaa 20 prosentin osuutta pidättämistään tullimaksujen kantokuluista kattaakseen tullin tietotekniikkajärjestelmän täytäntöönpanomenoja, ja toteaa, että valiokunta tukee omia varoja koskevaa komission ehdotusta, jonka mukaan kantokulujen prosentuaalista osuutta vähennetään kymmeneen prosenttiin;

Osa XXXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 31/2018 ”Eläinten hyvinvointi EU:ssa: kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön tason täytäntöönpanon välisen kuilun umpeen kurominen”

255.  katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevien tulevien toimiensa ohjaamiseksi komission olisi

   arvioitava vuosille 2012–2015 laadittu eläinten hyvinvointia koskeva strategia erityisesti elävien eläinten kuljetusten osalta sen selvittämiseksi, kuinka hyvin strategian tavoitteet on saavutettu ja onko komission antamia ohjeita sovellettu;
   määriteltävä lähtötilanne ja tavoitteita koskevat indikaattorit, joilla mitataan ja vertaillaan jäsenvaltioiden sääntöjen noudattamisen tasoa arvioinnissa todettavilla jäljellä olevilla riskialoilla;
   pohdittava, miten käsitellä edellä mainitun arvioinnin johtopäätökset (esimerkiksi uuden strategian tai toimintasuunnitelman avulla ja/tai tarkistamalla eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä) ja julkaistava arviointinsa tulokset;

256.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöstä, jossa se toteaa, että eläinten hyvinvointia koskevilla EU:n toimilla on parannettu eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamista ja edistetty tiukempia vaatimuksia, joilla on asianmukaisesti noudatettuina selvästi myönteinen vaikutus eläinten hyvinvointiin;

257.  suosittelee, että voidakseen puuttua paremmin riskialttiisiin aloihin ja jakaakseen hyviä käytäntöjä komisison olisi

   laadittava täytäntöönpanostrategia, jolla lujitetaan terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston suositusten seurantajärjestelyjä; tarkoituksena on lyhentää aikaa, joka kuluu käynnistettäessä asianmukaiset toimet tarkastuksiin perustuvien suositusten toteuttamiseksi, sekä aikaa, joka tarvitaan säännösten - etenkin kauan voimassa olleiden säännösten - täytäntöönpanemiseksi;
   määritettävä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, miten Traces-järjestelmässä saatavilla olevilla välineillä voidaan tukea elävien eläinten kuljetuksia koskeviin tarkastuksiin liittyvien riskianalyysien laatimista, ja levitettävä näiden välineiden käyttöä koskevia ohjeita;

258.  katsoo, että täydentävien ehtojen järjestelmän ja eläinten hyvinvoinnin välisten yhteyksien vahvistamiseksi komission olisi

   arvioitava täydentäviä ehtoja koskevissa sääntöjenmukaisuuden tarkastuksissaan, kuinka täydellistä jäsenvaltioiden raportointi virallisessa valvonnassa todetuista noudattamatta jättämisistä on silloin, kun sen ja täydentäviä ehtoja koskevat tarkastukset suorittaa sama valvontaviranomainen, esimerkiksi ristiintarkastamalla virallisen valvonnan tulokset ja täydentävien ehtojen soveltamisalaan kuuluvien tuensaajien tietokannan tiedot;
   edelleen jaettava tietoja täydentäviä ehtoja koskevista parhaista käytännöistä hyödyntäen aiemmista toimista saatuja kokemuksia; lisäksi komission olisi tiedotettava jäsenvaltioille sääntöjenmukaisuutta koskevista havainnoista, joiden perusteella on tehty rahoitusoikaisupäätöksiä eläinten hyvinvointiin liittyvien lievien seuraamusjärjestelmien vuoksi;

259.  katsoo, että eläinten hyvinvointia edistävän maaseudun kehittämistuen vaikuttavan käytön edistämiseksi komission olisi

   hyväksyessään nykyisten maaseudun kehittämisohjelmien muutoksia ja vuoden 2020 jälkeisen maaseudun kehittämisen ohjelmakauden uusia ohjelma-asiakirjoja asetettava kyseenalaiseksi se, että jäsenvaltiot käyttävät eläinten hyvinvointia koskevaa toimenpidettä osa-alueilla, joilla on näyttöä siitä, että sääntöjä on jätetty laajalti noudattamatta (kuten sikojen hännäntypistys), ja tarkastettava, onko toimenpide mahdollisesti päällekkäinen samanlaisia sitoumuksia sisältävien yksityisten järjestelmien kanssa;
   kannustettava jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja hyvistä käytännöistä, jotka koskevat vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta varten perustettavan yhteisen seuranta- ja arviointijärjestelmän yhteydessä käytettäviä vapaaehtoisia indikaattoreita, joilla mitataan eläinten hyvinvointia koskevan toimenpiteen tuloksia ja vaikutuksia;
   annettava vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta ajatellen jäsenvaltioille jäsenneltyjä ohjeita muiden sellaisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden käytöstä, joilla voidaan tukea eläinten hyvinvointia koskevien tiukempien vaatimusten noudattamista, jotta voidaan tarjota viljelijöille laajempi valikoima kannustimia parantaa eläinten hyvinvointia, tavoitteena lopettaa julmat käytännöt EU:ssa kokonaan;

o
o   o

260.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1) EUVL L 51, 28.2.2017.
(2) EUVL C 348, 28.9.2018, s. 1.
(3) EUVL C 357, 4.10.2018, s. 1.
(4) EUVL C 357, 4.10.2018, s. 9.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2019)0242.
(6) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(7) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.

Päivitetty viimeksi: 28. maaliskuuta 2019Oikeudellinen huomautus