Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 12. maaliskuuta 2019 - Strasbourg 
Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
 Parlamentin työjärjestyksen 159 artiklan soveltamisen jatkaminen yhdeksännen vaalikauden loppuun
 Sähköiset kuljetustiedot ***I
 Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva EU:n ja Vietnamin vapaaehtoinen kumppanuussopimus ***
 Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva EU:n ja Vietnamin vapaaehtoinen kumppanuussopimus (päätöslauselma)
 Pöytäkirja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta ***
 Jäsenvaltioille annettava valtuutus tulla turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen osapuoleksi ***
 EU:n ja Kiinan välisen meriliikennesopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n ja Egyptin Euro–Välimeri-sopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
 EU:n ja Turkmenistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus
 Täytäntöönpanopäätös DNA-tietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa *
 Kolmansien maiden kansalaisia koskeva tietojenvaihto ja eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS) ***I
 Keskitetty järjestelmä sellaisten jäsenvaltioiden määrittämiseksi, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden rikostuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN) ***I
 Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskeva ohjelma ***I
 EU:n kyberturvallisuusasetus ***I
 Epäterveet kaupan käytännöt yritysten välisissä suhteissa elintarvikeketjussa ***I
 Eurooppalainen kansalaisaloite ***I
 Kulttuuriesineiden tuonti ***I
 Henkilötietojen suoja Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä ***I
 Kiinalaisen teknologian lisääntymiseen EU:ssa liittyvät turvallisuusuhkat ja mahdolliset EU:n toimet niiden vähentämiseksi
 EU:n ja Venäjän poliittisten suhteiden tila
 EU:n valmiuksien parantaminen konfliktinestossa ja välitystoiminnassa

Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 127kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätös 12. maaliskuuta 2019 Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2019/2002(IMM))
P8_TA-PROV(2019)0135A8-0165/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Coburgin syyttäjänviraston syyttäjän 27. marraskuuta 2018 alustavan tutkimuksen yhteydessä esittämän, Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 14. tammikuuta 2019,

–  ottaa huomioon, että Monika Hohlmeier ei ole käyttänyt oikeuttaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Saksan liittotasavallan perustuslain 46 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0165/2019),

A.  ottaa huomioon, että Coburgin syyttäjänviraston syyttäjä on esittänyt Saksan liittotasavallasta valitun Euroopan parlamentin jäsenen Monika Hohlmeierin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy Saksan rikoslain 142 pykälän mukaiseen rikokseen; ottaa huomioon, että oikeustoimet liittyvät liikennepakoon;

B.  ottaa huomioon, että 4. syyskuuta 2018 noin kello 15.00 Monika Hohlmeier yritti pysäköidä autonsa pysäköintipaikalle Lichtenfelsissä Saksassa; ottaa huomioon, että hänen autonsa keula osui toisen pysäköitynä olleen auton perään aiheuttaen arvioiden mukaan 287,84 euron vahingot; ottaa huomioon, että tämän jälkeen Monika Hohlmeier poistui onnettomuuspaikalta selvittämättä, miten hän voisi korvata vahingon;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.  ottaa huomioon, että Saksan liittotasavallan perustuslain 46 pykälässä säädetään, että parlamentin jäsentä ei voida asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta eikä pidättää muutoin kuin liittopäivien suostumuksella, ellei hän ole jäänyt kiinni itse teossa tai teon jälkeisenä päivänä;

E.  toteaa, että kysymys koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä tietyssä tapauksessa on yksin Euroopan parlamentin päätettävissä; ottaa huomioon, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen aseman tehdessään päätöksen koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä(2);

F.  ottaa huomioon, että oletetulla rikoksella ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Monika Hohlmeierin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen eikä se ole jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisema mielipide tai äänestys Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetussa mielessä;

G.  ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita ’fumus persecutionis’ ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että rikosilmoitus olisi tehty asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

1.  päättää pidättää Monika Hohlmeierin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Saksan liittotasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Monika Hohlmeierille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C‑200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T‑346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.
(2) Asia T-345/05, Mote v. parlamentti, tuomio 15.10.2008, ECLI:EU:C:2008:440, 28 kohta.


Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 128kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätös 12. maaliskuuta 2019 Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2018/2247(IMM))
P8_TA-PROV(2019)0136A8-0167/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan tasavallan oikeusministeriön Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen yleisen syyttäjän pyynnöstä 5. syyskuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy tutkintatuomareiden esitutkinnassa olevaan asiaan, joka koskee luottamusaseman väärinkäyttöä, luottamusaseman väärinkäytön salaamista, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettua petosta, väärennöksiä ja väärennösten hyödyntämistä sekä työn teettämistä laiminlyömällä työntekijän ilmoittamisvelvoite parlamentin jäsenten avustajien työsuhteen ehdoissa, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 22. lokakuuta 2018,

–  on kuullut Jean-François Jalkhia Jean-Marie Le Penin sijaisena työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0167/2019),

Α.  ottaa huomioon, että Pariisin alioikeuden tutkintatuomarit ovat pyytäneet Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä voidakseen kuulla häntä väitettyjen rikosten yhteydessä;

Β.  ottaa huomioon, että Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö liittyy väitettyihin rikoksiin, jotka koskevat luottamusaseman väärinkäyttöä, luottamusaseman väärinkäytön salaamista, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettua petosta, väärennöksiä ja väärennösten hyödyntämistä sekä työn teettämistä laiminlyömällä työntekijän ilmoittamisvelvoite Kansallista rintamaa (Front national) edustavien Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsuhteen ehdoissa;

C.  ottaa huomioon, että esitutkinta käynnistettiin 5. joulukuuta 2016 sen jälkeen, kun oli tehty alustava tutkinta Euroopan parlamentin silloisen puhemiehen tehtyä 9. maaliskuuta 2015 ilmoituksen eräistä Kansallista rintamaa edustavien Euroopan parlamentin jäsenten avustajista;

D.  toteaa, että Kansallisen rintaman puoluetoimistossa helmikuussa 2016 tehdyssä etsinnässä puolueen varainhoitajan toimistosta takavarikoitiin eräitä asiakirjoja, joista käy ilmi kyseisen puolueen halu säästää antamalla Euroopan parlamentin maksaa puolueen työntekijöiden palkat sillä perusteella, että nämä ovat parlamentin jäsenten avustajia;

E.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 julkaistun Kansallisen rintaman organisaatiokaavion tarkastelu osoitti, että yhteensä 23:sta Kansallista rintamaa edustavasta Euroopan parlamentin jäsenestä ja 54:stä parlamentin jäsenten avustajasta vain 15 parlamentin jäsentä, 21 paikallista avustajaa ja viisi valtuutettua avustajaa mainittiin organisaatiokaaviossa; ottaa huomioon, että eräät avustajat ilmoittivat Kansallisen rintaman Nanterressa sijaitsevan puoluetoimiston työpaikakseen, joissakin tapauksissa kokoaikaiseksi työpaikakseen, vaikka he asuivat 120–945 kilometrin päässä ilmoitetusta työpaikasta; ottaa huomioon, että tutkinnan tässä vaiheessa voitiin todeta, että kahdeksan parlamentin jäsenten avustajaa ei ollut työskennellyt lähes lainkaan avustajan tehtävissä tai työskentely oli ollut erittäin vähäistä;

F.  ottaa huomioon, että tehdyissä tutkimuksissa tuli myös ilmi seikkoja, joiden perusteella voitiin esittää epäilys siitä, olivatko kyseiset avustajat tosiasiallisesti toimineet avustajana Euroopan parlamentissa tehdyssä työssä:

   Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsopimukset sijoittuivat ajallisesti kahden Kansallisen rintaman kanssa tehdyn työsopimuksen väliin,
   Euroopan parlamentin jäsenten avustajien Euroopan parlamentin kanssa tehdyt työsopimukset sijoittuivat samaan aikaan Kansallisen rintaman kanssa tehtyjen työsopimusten kanssa,
   Kansallisen rintaman kanssa tehdyt työsopimukset alkoivat välittömästi Euroopan parlamentin jäsenten avustajien kanssa tehtyjen työsopimusten päättymisen jälkeen;

G.  ottaa huomioon, että tutkimuksissa kävi ilmi, että Jean-Marie Le Pen palkkasi Euroopan parlamentin jäsenenä avustajan vuonna 2011, mutta kyseinen avustaja ilmoitti tutkijoille työskennelleensä kyseisenä ajanjaksona toisen jäsenen vaalikampanjan parissa; ottaa huomioon, että Jean-Marie Le Pen maksoi parlamentin avustajan työstä palkkaa kolmelle muulle henkilölle, vaikka nämä eivät hoitaneet lainkaan siihen liittyviä tehtäviä;

H.  ottaa huomioon, että tutkimuksissa kävi myös ilmi, että toimiessaan väitettyjen rikosten ajankohtana Kansallisen rintaman puheenjohtajana hän otti käyttöön järjestelmän, josta Euroopan parlamentti on ilmoittanut ja jossa osa Kansallisen rintaman työntekijöistä koituneista kustannuksista maksettiin unionin varoista, niin että henkilöt, jotka itse asiassa työskentelivät puolueelle, allekirjoittivat sopimuksia Euroopan parlamentin kanssa voimassa olevien unionin sääntöjen vastaisesti;

I.  toteaa, että tutkintatuomarit katsoivat tarpeelliseksi kuulla Jean-Marie Le Peniä;

J.  toteaa, että Jean-Marie Le Pen kieltäytyi saapumasta tilaisuuteen, johon hänet oli kutsuttu vastaamaan tutkijoille 21. kesäkuuta 2018, ja myös saapumasta tutkintatuomareiden kuultavaksi heinäkuussa 2018 vedoten koskemattomuuteensa parlamentin jäsenenä;

K.  toteaa, että voidakseen kuulustella Jean-Marie Le Peniä häntä vastaan esitetyistä syytteistä toimivaltainen viranomainen esitti hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan pyynnön;

L.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

M.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

N.  ottaa huomioon, että fumus persecutionis -tilanteesta ei ole todisteita eikä sellaista ole syytä epäillä;

1.  päättää pidättää Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan oikeusministerille ja Jean-Marie Le Penille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö
PDF 130kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätös 12. maaliskuuta 2019 Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2018/2267(IMM))
P8_TA-PROV(2019)0137A8-0166/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Ranskan tasavallan oikeusministeriön Pariisin muutoksenhakutuomioistuimen yleisen syyttäjän pyynnöstä 19. lokakuuta 2018 välittämän pyynnön, joka liittyy tutkintatuomareiden esitutkinnassa olevaan asiaan, joka koskee luottamusaseman väärinkäyttöä, luottamusaseman väärinkäytön salaamista, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettua petosta, väärennöksiä ja väärennösten hyödyntämistä sekä työn teettämistä laiminlyömällä työntekijän ilmoittamisvelvoite avustajien työsuhteen ehdoissa, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 12. marraskuuta 2018,

–  on kuullut Jean-François Jalkhia Dominique Bilden sijaisena työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Ranskan tasavallan perustuslain 26 pykälän,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0166/2019),

Α.  ottaa huomioon, että Pariisin alioikeuden tutkintatuomarit ovat pyytäneet Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä voidakseen kuulla häntä väitettyjen rikosten yhteydessä;

Β.  ottaa huomioon, että Dominique Bilden koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö liittyy väitettyihin rikoksiin, jotka koskevat luottamusaseman väärinkäyttöä, luottamusaseman väärinkäytön salaamista, järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettua petosta, väärennöksiä ja väärennösten hyödyntämistä sekä työn teettämistä laiminlyömällä työntekijän ilmoittamisvelvoite Kansallista rintamaa (Front national) edustavien Euroopan parlamentin jäsenten avustajien työsuhteen ehdoissa;

C.  ottaa huomioon, että esitutkinta käynnistettiin 5. joulukuuta 2016 sen jälkeen, kun oli tehty alustava tutkinta Euroopan parlamentin silloisen puhemiehen tehtyä 9. maaliskuuta 2015 ilmoituksen eräistä Kansallista rintamaa edustavien Euroopan parlamentin jäsenten avustajista;

D.  toteaa, että Kansallisen rintaman puoluetoimistossa helmikuussa 2016 tehdyssä etsinnässä puolueen varainhoitajan toimistosta takavarikoitiin eräitä asiakirjoja, joista käy ilmi kyseisen puolueen halu säästää antamalla Euroopan parlamentin maksaa puolueen työntekijöiden palkat sillä perusteella, että nämä ovat parlamentin jäsenten avustajia; ottaa huomioon, että tutkinnan tässä vaiheessa voitiin todeta, että kahdeksan parlamentin jäsenten avustajaa ei ollut työskennellyt lähes lainkaan avustajan tehtävissä tai työskentely oli ollut erittäin vähäistä;

E.  toteaa, että kävi ilmi, että Dominique Bilden kokoaikainen avustaja 1. lokakuuta 2014 – 31. heinäkuuta 2015 kuului avustajiin, jotka eivät olleet työskennelleet lähes lainkaan avustajan tehtävissä; ottaa huomioon, että helmikuussa 2015 julkaistussa Kansallisen rintaman organisaatiokaaviossa Dominique Bilden avustajan tehtävänimikkeenä on ”délégué national à la prospective” ja hän työskenteli yhdellä erään toisen Euroopan parlamentin jäsenen vastuualueella (”Veille et prospective”); ottaa huomioon, että hänen sopimustaan parlamentin jäsenen avustajana seuraa kaksi muuta työsopimusta, jotka liittyvät Kansallisen rintaman toimintaan elokuun 2015 ja 31. joulukuuta 2016 välisenä aikana; toteaa, että hänellä oli myös parlamentin jäsenen avustajan sopimuksensa keston ajan seuraavat tehtävät: Collectif Marianne -ajatushautomon pääsihteeri, Collectif Mer et Francophonie -kansalaisjärjestön pääsihteeri ja ehdokkuus kantonivaaleissa Doubs’n departementissa maaliskuussa 2015;

F.  toteaa, että Euroopan parlamentti lykkäsi Dominique Bilden avustajan sopimukseen liittyvien avustajakulujen maksamista;

G.  toteaa, että tutkintatuomarit katsoivat tarpeelliseksi kuulla Dominique Bildeä;

H.  ottaa huomioon, että Dominique Bilde kieltäytyi vastaamasta tutkijoille tilaisuudessa, johon hänet oli kutsuttu elokuussa 2017, ja kieltäytyi saapumasta tutkintatuomareiden kuultavaksi, jotta hänet voitaisiin asettaa syyteharkintaan luottamusaseman väärinkäytöstä 24. marraskuuta 2017, vedoten koskemattomuuteensa parlamentin jäsenenä;

I.  toteaa, että voidakseen kuulustella Dominique Bildeä häntä vastaan esitetyistä syytteistä toimivaltainen viranomainen esitti hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskevan pyynnön;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

K.  ottaa huomioon, että Ranskan perustuslain 26 pykälän mukaan parlamentin jäsentä ei voida pidättää eikä hänen vapauttaan muuten riistää tai rajoittaa törkeästä rikoksesta tai muusta rikoksesta ilman sen parlamentin kamarin puhemiehistön lupaa, jonka jäsen hän on; lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos hänet on tavattu itse teossa tai jos hänet on lainvoimaisesti tuomittu syylliseksi;

L.  ottaa huomioon, että fumus persecutionis -tilanteesta ei ole todisteita eikä sellaista ole syytä epäillä;

1.  päättää pidättää Dominique Bilden koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Ranskan tasavallan oikeusministerille ja Dominique Bildelle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.


Parlamentin työjärjestyksen 159 artiklan soveltamisen jatkaminen yhdeksännen vaalikauden loppuun
PDF 119kWORD 39k
Euroopan parlamentin päätös 12. maaliskuuta 2019 parlamentin työjärjestyksen 159 artiklan voimassaolon jatkamisesta yhdeksännen vaalikauden loppuun (2019/2545(RSO))
P8_TA-PROV(2019)0138B8-0147/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 342 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15. huhtikuuta 1958 annetun neuvoston asetuksen N:o 1(1),

–  ottaa huomioon neuvoston asetukset (EU) N:o 920/2005(2) ja (EU, Euratom) 2015/2264(3),

–  ottaa huomioon puhemiehistön 16. kesäkuuta 2014 hyväksymät monikielisyyttä koskevat menettelysäännöt,

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 tekemänsä päätöksen(4) työjärjestyksen 159 artiklan voimassaolon jatkamisesta kahdeksannen vaalikauden loppuun ja puhemiehistön sitä seuraavat päätökset, joilla on jatkettu työjärjestyksen 158 artiklaan tehdyn poikkeuksen voimassaoloa meneillään olevan vaalikauden loppuun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 158 ja 159 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että 158 artiklan mukaisesti kaikki parlamentin asiakirjat laaditaan virallisilla kielillä ja kaikilla jäsenillä on oikeus käyttää haluamallaan virallisella kielellä parlamentissa puheenvuoroja, jotka tulkataan muille virallisille kielille;

B.  ottaa huomioon, että 159 artiklan mukaan 158 artiklan määräyksistä voidaan poiketa kahdeksannen vaalikauden loppuun asti, jos jonkin virallisen kielen lingvistejä ei ole käytettävissä riittävästi, vaikka tilanteeseen on pyritty varautumaan asianmukaisesti; ottaa huomioon, että kunkin sellaisen virallisen kielen osalta, jota koskeva poikkeus katsotaan tarpeelliseksi, puhemiehistön on pääsihteerin ehdotuksesta ja ottaen asianmukaisesti huomioon neuvoston perussopimusten nojalla hyväksymät tilapäiset erityisjärjestelyt, jotka koskevat säädösten laatimista, varmistettava, täyttyvätkö edellytykset, ja tarkistettava päätöksensä joka kuudes kuukausi;

C.  ottaa huomioon, että neuvoston asetuksissa (EY) N:o 920/2005 ja (EU, Euratom) 2015/2264 säädetään iirin kieltä koskevan poikkeuksen asteittaisesta rajoittamisesta ja, jos muuta neuvoston asetusta ei ole, että poikkeuksen voimassaolo päättyy 1. tammikuuta 2022;

D.  ottaa huomioon, että kaikista toimenpiteistä huolimatta kroaatin, iirin ja maltan kielten kapasiteetin ei odoteta riittävän täysimääräisten tulkkauspalvelujen tarjoamiseen yhdeksännen vaalikauden alusta alkaen;

E.  ottaa huomioon, että pitkään jatkuneista toimielinten yhteisistä ponnisteluista ja huomattavasta edistymisestä huolimatta pätevien iirin kielen kääntäjien määrän odotetaan edelleen olevan niin rajallinen, että lähitulevaisuudessa ei pystytä tarjoamaan työjärjestyksen 158 artiklan mukaisia kattavia iirinkielisiä palveluja; ottaa huomioon, että neuvoston asetusten (EY) N:o 920/2005 ja (EU, Euratom) 2015/2264 mukaisesti yhä suurempi määrä säädöksiä on käännettävä iiriksi, mikä vähentää mahdollisuutta kääntää muita parlamentin asiakirjoja kyseiselle kielelle;

F.  ottaa huomioon, että 159 artiklan 4 kohdan mukaan parlamentti voi puhemiehistön perustellusta suosituksesta päättää vaalikauden lopussa artiklan voimassaolon jatkamisesta;

G.  ottaa edellä sanotun perusteella huomioon, että puhemiehistö on suositellut työjärjestyksen 159 artiklan voimassaolon jatkamista yhdeksännen vaalikauden loppuun;

1.  päättää jatkaa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 159 artiklan voimassaoloa yhdeksännen vaalikauden loppuun;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.
(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 920/2005, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2005, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annetun asetuksen N:o 1 muuttamisesta ja näitä asetuksia koskevista käyttöön otettavista väliaikaisista toimenpiteistä (EUVL L 156, 18.6.2005, s. 3).
(3) Neuvoston asetus (EU, Euratom) 2015/2264, annettu 3 päivänä joulukuuta 2015, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annettua asetusta N:o 1 ja Euroopan atomienergiayhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä huhtikuun 15 päivänä 1958 annettua asetusta N:o 1 koskevien, asetuksella (EY) N:o 920/2005 käyttöön otettujen väliaikaisten toimenpiteiden jatkamisesta ja vaiheittaisesta käytöstä poistamisesta (EUVL L 322, 8.12.2015, s. 1).
(4) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 164.


Sähköiset kuljetustiedot ***I
PDF 261kWORD 75k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisistä kuljetustiedoista (COM(2018)0279 – C8-0191/2018 – 2018/0140(COD))
P8_TA(2019)0139A8-0060/2019

Tätä tekstiä ei ole vielä julkaistu omalla kielelläsi. Voit tutustua PDF- tai Word-versioon napsauttamalla yllä oikealla olevaa kuvaketta.


Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva EU:n ja Vietnamin vapaaehtoinen kumppanuussopimus ***
PDF 117kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (10861/2018 – C8-0445/2018 – 2018/0272(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0140A8-0083/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (10861/2018),

–  ottaa huomioon luonnoksen metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevaksi Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoiseksi kumppanuussopimukseksi (10877/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 ja 4 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0445/2018),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön(1), esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0083/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2019)0141.


Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva EU:n ja Vietnamin vapaaehtoinen kumppanuussopimus (päätöslauselma)
PDF 157kWORD 51k
Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (10861/2018 – C8-0445/2018 – 2018/0272M(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0141A8-0093/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (10861/2018),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2018 päivätyn luonnoksen metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevaksi Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan vapaaehtoiseksi kumppanuussopimukseksi (10877/2018),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 ja 4 kohdan ensimmäisen alakohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0445/2018),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä(1),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Vietnamin sosialistisen tasavallan väliseksi vapaakauppasopimukseksi,

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Vietnamin sosialistisen tasavallan väliseksi sijoitussuojasopimukseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20. joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005(2) (FLEGT-asetus),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen metsälainsäädännön soveltamisen valvonnan, metsähallinnon ja puukaupan toimintasuunnitelmaksi (COM(2003)0251),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta (10721/2016),

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(3) (unionin puutavara-asetus),

–  ottaa huomioon Environmental Investigation Agencyn (EIA) 31. toukokuuta 2018 julkaiseman raportin ”Serial Offender: Vietnam’s continued imports of illegal Cambodian timber”(4) ja 25. syyskuuta 2018 julkaiseman raportin ”Vietnam in Violation: Action required on fake CITES permits for rosewood trade”(5),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet vuosiksi 2015–2030,

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

–  ottaa huomioon vuoden 2011 Bonnin haasteen eli maailmanlaajuisen tavoitteen kunnostaa maa-alueita, joilta metsä on hävitetty tai joiden maaperä on huonontunut, 150 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2020 mennessä ja 350 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2030 mennessä,

–  ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 2012 julkaiseman raportin ”Green carbon, black trade: illegal logging, tax fraud and laundering in the world’s tropical forests”(6),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimukset rikollisuuden ja korruption torjumiseksi, mukaan lukien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen yleissopimus ja korruption vastainen yleissopimus;

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2019(7) antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0093/2019),

A.  toteaa, että Vietnam oli Indonesian ja Malesian jälkeen kolmas Aasian maa, joka aloitti neuvottelut metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevasta vapaaehtoisesta kumppanuussopimuksesta vuonna 2010; toteaa, että neuvottelut saatiin päätökseen toukokuussa 2017 ja sopimus allekirjoitettiin 19. lokakuuta 2018;

B.  toteaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tavoitteena on vahvistaa oikeudellinen kehys sen varmistamiseksi, että kaikki sopimuksen alaiset Vietnamista EU:n alueelle tuotavat puutuotteet ja puutavara on tuotettu laillisesti; toteaa, että vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla pyritään yleisesti tukemaan järjestelmällisiä muutoksia metsäalalla metsänhoidon kestävyyden saavuttamiseksi, lopettamaan laittomat hakkuut ja tukemaan maailmanlaajuisia pyrkimyksiä estää metsäkato ja metsien pilaaminen;

C.  toteaa, että Vietnam on puukaupan alalla merkittävä valtio, jonka puunjalostusala on maailman neljänneksi suurin ja vientiin suuntautunut ja joka pyrkii alalla maailman suurimmaksi; toteaa, että jalostuksen keskuksena Vietnam on merkittävä puutuotteiden viejä EU:hun ja myös lähialueelleen, erityisesti Kiinaan ja Japaniin;

D.  toteaa, että Vietnam on merkittävä puutavaran ja puutuotteiden tuoja, sillä maan tehtaissa kulutettiin vuonna 2017 noin 34 miljoonaa kuutiometriä puutavaraa ja puutuotteita, joista 25 prosenttia oli tuotu maahan ja 75 prosenttia oli peräisin kotimaisista viljelysmetsistä, joista monet ovat pienviljelijöiden omistamia ja hoitamia; toteaa, että tuonnin arvo kasvoi 68 prosentilla vuosina 2011–2017; toteaa, että viime vuosina Vietnam on edistynyt huomattavasti maan sisäisen metsäkadon vähentämisessä ja maan metsäpinta-ala on lisääntynyt niin, että kun vuonna 2005 metsää oli 37 prosenttia pinta-alasta, vuonna 2018 sitä on 41,65 prosenttia, kun viljelysmetsät lasketaan mukaan; toteaa, että kotimaisten luonnonmetsien hakkuukielto on ollut voimassa Vietnamissa vuodesta 2016;

E.  toteaa, että tukkien ja sahatavaran tärkeimmät alkuperämaat vuonna 2017 olivat Kamerun, Yhdysvallat ja Kambodža ja myös Kongon demokraattinen tasavalta oli merkittävä toimittaja; toteaa, että vuodesta 2015 alkaen Kambodža on ollut toiseksi merkittävin trooppisen puutavaran toimittaja Vietnamiin huolimatta tiedoista, joiden mukaan vienti Vietnamiin on kielletty(8); toteaa, että vuosina 2016–2017 Afrikan maista tapahtuneen tuonnin määrän ilmoitettiin kasvaneen 43 prosenttia ja tuonnin arvon 40 prosenttia; toteaa, että asiaan perehtyneiden kansalaisjärjestöjen mukaan Kambodžasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta tuotavalle puutavaralle olisi annettava korkea riskiluokitus ja että raakapuuta tuodaan usein maista, joille on tunnusomaista heikko hallinto sekä korruption ja konfliktien yleisyys, ja puunkorjuun laittomuuden riski on näissä maissa yleinen;

F.  toteaa, että Kambodžassa metsäkato on maailman viidenneksi korkeimmalla tasolla ja YK:n tilastojen mukaan Kambodžan metsäpinta-ala on huvennut niin, että kun vuonna 1990 metsää oli 73 prosenttia, vuonna 2010 sitä oli enää 57 prosenttia pinta-alasta;

G.  toteaa, että 28. marraskuuta 2006 annetun määräyksen nro 131 3 artiklan perusteella Kambodža kieltää muiden kuin viljelysmetsistä peräisin olevien pyöröhirsien ja höyläämättömän puutavaran sekä paksuudeltaan ja leveydeltään yli 25 senttimetrin kokoisen neliön tai suorakaiteen muotoon särmätyn puutavaran viennin(9); toteaa, että lähtökohtaisesti kaikki luonnonmetsistä peräisin olevat kambodžalaiset puutuotteet rikkovat Kambodžan lakia; toteaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen nojalla Vietnam sitoutuu tuomaan maahan ainoastaan puutavaraa, joka on korjattu puun alkuperämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

H.  toteaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen mukaisesti valtio sitoutuu laatimaan toimintatavan, jolla varmistetaan, että EU:hun viedään vain lailliseksi todistettua puutavaraa ja puutuotteita(10); toteaa, että Vietnamin on hyväksyttävä puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmää koskeva lainsäädäntö ja luotava tarvittavat hallinnolliset rakenteet ja valmiudet sopimukseen kuuluvien sitoumusten täytäntöönpanoa ja sen valvomista varten; toteaa, että tämä sopimus koskee sekä kotimaan markkinoille että vientimarkkinoille tarkoitettua puutavaraa ja puutuotteita lukuun ottamatta FLEGT-lupajärjestelmän viimeistä vaihetta, joka koskee toistaiseksi ainoastaan EU:hun suuntautuvaa vientiä;

I.  toteaa, että Vietnam on sitoutunut hyväksymään lainsäädännön, joka takaa, että vain laillisesti tuotettua puutavaraa(11) tuodaan sen markkinoille, puutavaran ja puutuotteiden tuojia koskevien due diligence -velvoitteiden mukaisesti; toteaa, että Vietnam on sitoutunut myös tunnustamaan korjuumaiden asiaankuuluvat lait vapaaehtoiseen kumppanuussopimukseen sisältyvän laillisuuden määritelmän mukaisesti;

J.  toteaa, että tämän sopimuksen edistäminen alueella on tärkeä tekijä taloudellisen yhdentymisen ja kansainvälisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekeminen, erityisesti Kiinan kanssa, joka on Vietnamin rajanaapuri ja väistämättä merkittävä toimija puunjalostusalalla, voisi tuoda lisää takeita puutavaran ja puutuotteiden laillisuudesta ja kestävyydestä alueella;

K.  toteaa, että Vietnam voi liittyä EU:n FLEGT-lupajärjestelmään vasta kun se on osoittanut panneensa täytäntöön kaikki vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen sitoumukset(12) ja luonut valmiudet siihen liittyvän kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan; toteaa, että FLEGT-lupajärjestelmän nojalla tuodun puutavaran oletetaan olevan laillista EU:n puutavara-asetuksen mukaisesti; toteaa, että Vietnamin liittyminen FLEGT-lupajärjestelmään hyväksytään delegoidulla säädöksellä;

L.  toteaa, että EU:n ja Vietnamin välinen vapaakauppasopimus vapauttaa voimaan tullessaan puutavaran ja puutuotteiden kauppaa ja EU:n puutavara-asetuksen mukaiset yleiset due diligence -velvoitteet koskevat Vietnamista tuotavia tuotteita ennen kuin FLEGT-lupien myöntäminen käynnistyy(13);

1.  muistuttaa, että kestävä ja osallistava metsänhoito ja metsähallinto on oleellisen tärkeää kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että vapaaehtoinen kumppanuussopimus on yhdenmukainen kaikkien sen toimintalinjojen kanssa, myös kehityksen, ympäristön, maatalouden ja kaupan aloilla;

3.  tukee voimakkaasti Vietnamin FLEGT-prosessia ottaen huomioon maan aseman puunjalostussektorilla; suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen allekirjoittamiseen, kun sopimuksen tarkoituksena on asteittain saavutettava kokonaisvaltainen toimintapoliittinen uudistus laittomasti tuotetun puutavaran poistamiseksi vietnamilaisten toimijoiden toimitusketjuista; panee tyytyväisenä merkille Vietnamin sitoutumisen ja tähän mennessä saavutetut tulokset ja on tietoinen siitä, että sopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano on pitkä prosessi, johon kuuluu paitsi laajan lainsäädännön (puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmä) hyväksyminen myös sen varmistaminen, että hallinnolliset valmiudet ja asiantuntemus sopimuksen täytäntöönpanoa ja valvontaa varten ovat riittävät; muistuttaa, että FLEGT-lupien myöntäminen voi alkaa vasta kun Vietnam on osoittanut puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmänsä valmiuden; panee merkille haasteet, jotka liittyvät kansallisen ja alueellisen tason väliseen koordinointiin, joka on välttämätöntä sopimuksen koko maan laajuisen asianmukaisen ja johdonmukaisen täytäntöönpanon kannalta, ja kehottaa Vietnamin hallitusta varmistamaan tällaisen koordinoinnin;

4.  muistuttaa, että sopimuksen täytäntöönpanolla on täydennettävä ympäristönsuojelua koskevia EU:n sitoumuksia ja varmistettava yhdenmukaisuus laajamittaisen metsäkadon estämistä koskevien sitoumusten kanssa;

5.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa osoittamaan riittävät resurssit vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoon, muun muassa takaamalla riittävät resurssit EU:n edustustolle Hanoissa ja kohdentamalla nykyisistä ja tulevista kehitysyhteistyön rahoitusvälineistä Vietnamille määrärahoja sopimuksen täytäntöönpanoon; kannustaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa avustamaan Vietnamin viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia muun muassa antamalla satelliittikuvia näiden käyttöön; kehottaa EU:ta kohdentamaan pyrkimyksensä Vietnamin oikeudellisen kehyksen ja institutionaalisten valmiuksien vahvistamiseen puuttumalla niihin teknisiin ja taloudellisiin haasteisiin, jotka estävät nykyisen kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn tehokkaan täytäntöönpanon ja sen valvonnan;

6.  panee merkille Vietnamin puunjalostusalan tekemät sitoumukset laittoman puutavaran poistamiseksi toimitusketjuista ja tietoisuuden lisäämiseksi asiasta; painottaa kuitenkin, että alan sisäinen ajattelutavan muutos ja määrätietoinen täytäntöönpano ovat avainasemassa; muistuttaa, että kun toimitusketjuissa on mukana laitonta puutavaraa, riskinä on, että Vietnamin puunjalostusteollisuuden maine kärsii;

7.  on kuitenkin tietoinen siitä, että aiemmin Vietnamilla on ollut huomattavia vaikeuksia puuttua laittomaan puukauppaan Laosista ja viime vuosina Kambodžasta; katsoo, että näissä tapauksissa Vietnam ja toimittajamaat ovat yhdessä vastuussa laittoman kaupan kiihdyttämisestä, sillä etenkin maakunnallisella tasolla Vietnamin viranomaiset ovat tehneet virallisia päätöksiä, jotka rikkovat puun korjuumaan lainsäädäntöä, kuten määränneet virallisia tuontikiintiöitä;

8.  panee tyytyväisenä merkille, että Vietnam on sitoutunut hyväksymään lainsäädännön, joka takaa, että maan markkinoille tuodaan vain laillisesti tuotettua puutavaraa tuojilta edellytettyjen due diligence -velvoitteiden mukaisesti, ja pitää tätä yhtenä vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen pääsaavutuksista; muistuttaa, että due diligence -velvoitteiden täyttämisessä pelkkä ”rasti ruutuun” -periaate ei riitä, vaan niihin on sisällyttävä kaikki tarvittavat toimenpiteet, kuten tietojen kerääminen, riskien arviointi ja lisätoimet havaittujen riskien pienentämiseksi niin, että saavutetaan vähäinen riskitaso, ja toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava näiden velvoitteiden täyttäminen perusteellisilla ja järjestelmällisillä yrityksissä tehdyillä tarkastuksilla; korostaa, että tulliviranomaisten suorittama due diligence -velvoitteiden valvonta on haasteellista ja vaatii riittävästi koulutusta; muistuttaa, että Vietnamin viranomaisten olisi otettava käyttöön EU:n puutavara-asetusta vastaava due diligence -järjestelmä, ja korostaa, että riippumattomien kolmansien osapuolten kuuleminen kansallisessa due diligence ‑lainsäädännössä on tarpeen; kehottaa Vietnamin viranomaisia harkitsemaan kolmannen osapuolen suorittamien tarkastusten ja yritysten julkisen raportointivelvollisuuden lisäämistä due diligence -järjestelmän vaatimuksiin, tukemaan yrityksiä riittävästi niiden sitoumusten täyttämisessä ja välttämään sekä suhteettomien rasitteiden luomista pienille puutavaran toimittajille että myös porsaanreikien syntymistä;

9.  kehottaa Vietnamin hallitusta määräämään tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia lainsäädännön rikkomisesta puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän täytäntöönpanossa, kuten tuonnin osalta täysimääräisen kiellon saattaa Vietnamin markkinoille laitonta puutavaraa ja sellaisen puutavaran takavarikoinnin;

10.  suhtautuu myönteisesti riippumattomaan arviointimekanismiin sekä valitus- ja palautemekanismeihin ja kehottaa Vietnamin viranomaisia varmistamaan, että niiden johdosta ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin ja tarvittaessa määrätään varoittavia ja tehokkaita seuraamuksia; odottaa, että nämä mekanismit toimivat täysin avoimesti ja edistävät tietojenvaihtoa kansalaisyhteiskunnan ja täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä; panee tyytyväisenä merkille, että Vietnam on sitoutunut takaamaan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon riippumattoman valvonnan, jota tekevät kansalaisjärjestöt, metsänhoitoyhdistykset, yritykset, ammattiliitot, paikallisyhteisöt ja metsäalueilla asuvat ihmiset; painottaa, että on ratkaisevan tärkeää, että nämä toimijat ovat mukana ja että niillä on pääsy asiaa koskeviin ajantasaisiin tietoihin, jotta ne voivat täyttää tehtävänsä ja edistää omalta osaltaan puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän uskottavuutta ja jatkuvaa kehittämistä; panee tyytyväisenä merkille Vietnamin sitoumuksen sallia kansalaisyhteiskunnan edustajille pääsy kansalliseen metsätaloustietokantaan ja kannustaa Vietnamin hallitusta järjestämään julkisen kuulemisen puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvästä lainsäädännöstä ja ottamaan saadun palautteen huomioon;

11.  panee tyytyväisenä merkille kansalaisjärjestöjen osallistumisen kumppanuussopimusneuvottelujen aikana ja niiden jälkeen ja kehottaa Vietnamin hallitusta takaamaan niiden aidon ja täysimääräisen osallisuuden täytäntöönpanovaiheen aikana ja sen jälkeen siten, että osallisuus kattaa sopimuksen koko alan, myös tuonnin valvonnan, due diligence -velvoitteet, organisaatioiden luokitusjärjestelmän ja yritysten ja FLEGT-lupien riskiperusteisen tarkastuksen; korostaa, että paikallisten yhteisöjen osallistuminen on tärkeää sekä sosioekonomisista syistä että uuden metsätalouslainsäädännön ja vapaaehtoiseen kumppanuussopimukseen sisältyvien sitoumusten asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi;

12.  tuomitsee jyrkästi laittoman puutavaran kaupan, jota käydään Kambodžan rajalla, ja kehottaa maiden viranomaisia estämään laittomat tavaravirrat välittömästi ja kokonaan ehdottomana edellytyksenä sille, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen prosessia voidaan onnistuneesti jatkaa; kehottaa Vietnamin viranomaisia selvittämään, pidättämään tehtävistään ja saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka ovat sallineet Kambodžasta ja muualta tapahtuneen laittoman kaupan ja hoitaneet sitä; panee tyytyväisenä merkille Vietnamin viranomaisten äskettäisen päätöksen sallia ainoastaan tärkeimpien kansainvälisten porttien kautta tapahtuva puukauppa sekä vahvistaa valvontavalmiuksia laittoman kaupan torjumiseksi; kehottaa Vietnamin viranomaisia antamaan Kambodžasta tuotavalle puutavaralle välittömästi korkean riskiluokituksen ja varmistamaan, että Kambodžan puun korjuuta ja vientiä koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan vapaaehtoiseen kumppanuussopimukseen sisältyvien sitoumusten mukaisesti; kehottaa Vietnamia ja Kambodžaa lisäämään ja kehittämään vuoropuheluaan, rajat ylittävää yhteistyötä, kauppatietojen vaihtoa sekä tietojenvaihtoa laittomaan puukauppaan liittyvistä riskeistä ja kussakin maassa voimassa olevasta lainsäädännöstä ja kannustaa hyödyntämään EU:n tukea vuoropuhelun helpottamisessa; kehottaa Vietnamia ja Kambodžaa pyytämään Interpolilta tukea ja kehittämään yhdessä tehokkaita ja pitkäkestoisia toimenpiteitä, joilla voidaan torjua kiihtyviä laittomia hakkuita ja puutavaran salakuljetusta rajan yli Vietnamiin; kehottaa Vietnamin viranomaisia soveltamaan samoja toimenpiteitä tuontiin myös muista sellaisista toimittajamaista, joiden kohdalla ilmenee nyt tai jatkossa samanlaisia huolenaiheita, erityisesti Afrikassa esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan kohdalla;

13.  painottaa tarvetta keskittyä puun laittoman korjuun, kuljetuksen, jalostuksen ja kaupan alueelliseen ulottuvuuteen koko toimitusketjussa; kehottaa lisäämään tämän alueellisen ulottuvuuden sopimuksen arviointiprosessiin arvioimalla yhteyttä alueen muiden valtioiden heikompien valvontamekanismien ja näistä valtioista EU:hun tapahtuvan tuonnin lisääntymisen välillä;

14.  korostaa, että metsäalan kehno hallintotapa ja korruptio kiihdyttävät laittomia hakkuita ja metsien hävitystä ja että koko FLEGT-aloitteen onnistuminen riippuu myös petosten ja korruption torjumisesta puutavaran toimitusketjun kaikissa vaiheissa; kehottaa Vietnamin hallitusta toimimaan laajalle levinneen korruption kitkemiseksi ja puuttumaan muihin laitonta kauppaa kiihdyttäviin tekijöihin, erityisesti tullin ja muiden sellaisten viranomaisten osalta, joilla on merkittävä rooli vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa ja valvonnassa, osoittaakseen konkreettisesti Vietnamin sitoutumisen sopimusprosessiin; korostaa, että rankaisematta jättäminen puutavara-alalla on lopetettava varmistamalla, että rikkomuksista nostetaan syytteet;

15.  panee tyytyväisenä merkille Vietnamin hallituksen äskettäin hyväksymän vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon toimintasuunnitelman ja kehottaa hallitusta noudattamaan konkreettista, aikaan sidottua ja mitattavissa olevaa lähestymistapaa; panee tyytyväisenä merkille, että 1. tammikuuta 2019 tuli voimaan uusi metsätalouslainsäädäntö, johon sisältyy kielto tuoda laittomasti tuotettua puutavaraa Vietnamiin, ja kehottaa Vietnamin viranomaisia panemaan tämän kiellon täytäntöön ja tarvittaessa hyväksymään täytäntöönpanotoimenpiteet nopeasti, jotta paikataan puutteita siihen saakka, kunnes puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmä on käytössä;

16.  panee tyytyväisenä merkille metsien kestävää hoitoa koskevat määräykset, jotka sisältyvät EU:n ja Vietnamin väliseen vapaakauppasopimukseen ja liittyvät siten myös vapaaehtoiseen kumppanuussopimukseen; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota puutavaralla ja puutuotteilla käytävään kauppaan vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanon aikana ja seuraamaan kauppavirtoja tarkoin sen varmistamiseksi, että kaupan lisääntynyt vapauttaminen ei lisää laittoman kaupan riskiä;

17.  pyytää komissiota raportoimaan parlamentille vuosittain Vietnamin edistymisestä vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa, myös tämän päätöslauselman vaatimusten osalta, ja yhteisen täytäntöönpanokomitean toiminnasta, jotta harkittu päätös on mahdollinen sitten kun FLEGT-lupien hyväksymisen vahvistavaa delegoitua säädöstä ehdotetaan; kehottaa komissiota harkitsemaan FLEGT-lupajärjestelmän sääntelyn parantamista seuraavan väliarvioinnin yhteydessä, jotta voidaan reagoida nopeasti tapauksissa, joissa vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen sitoumuksia rikotaan merkittävästi;

18.  kehottaa komissiota edistämään vuoropuhelua ja tekemään EU:n puutavara-asetusta tunnetuksi alueen merkittävimpien tuojamaiden ja EU:n merkittävien kauppakumppanien, kuten Kiinan ja Japanin, kanssa ja painottamaan kahdenvälisissä suhteissa ja kauppasuhteissa näihin maihin tarvetta löytää konkreettisia ratkaisuja laittoman puukaupan estämiseksi, jotta voidaan luoda tasapuoliset globaalit toimintaedellytykset asiaan puuttumiselle; tukee komissiota vapaaehtoista kumppanuussopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisessa Vietnamin naapurimaiden kanssa heti kun tarvittavat edellytykset täyttyvät ja painottaa FLEGT-kumppanuussopimusten merkitystä tulevissa kehitys- ja yhteistyövälineissä; kehottaa komissiota luomaan välineitä, joilla edistetään hyvien käytäntöjen vaihtoa Vietnamin ja muiden sellaisten maiden kanssa, jotka ovat jo tehneet EU:n kanssa vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Vietnamin sosialistisen tasavallan ja Kambodžan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 329, 3.12.2016, s. 8.
(2) EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1.
(3) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(4) https://eia-international.org/wp-content/uploads/eia-serial-offender-web.pdf
(5) https://eia-international.org/report/vietnam-violation-action-required-fake-cites-permits-rosewood-trade/
(6) Nellemann, C., Interpolin ympäristörikollisuusohjelma (toim). 2012. Green Carbon, Black Trade: Illegal Logging, Tax Fraud and Laundering in the Worlds Tropical Forests. A Rapid Response Assessment. YK:n ympäristöohjelma, GRID-Arendal, http://wedocs.unep.org/bitstream/handle/20.500.11822/8030/Green%20carbon%20Black%20Trade_%20Illegal %20logging.pdf?sequence=5&isAllowed=y
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2019)0140.
(8) https://www.phnompenhpost.com/national/despite-ban-timber-exports-vietnam-nearing-2016-total
(9) https://eia-international.org/wp-content/uploads/eia-serial-offender-web.pdf, s. 6.
(10) Vapaaehtoinen kumppanuussopimus kattaa kaikki tärkeimmät EU:hun viedyt tuotteet, erityisesti vuoden 2005 FLEGT-asetuksessa määritellyt viisi pakollista puutuotetta (tukit, sahatavara, ratapölkyt, vaneri ja viilu), ja siihen sisältyy myös monia muita puutuotteita, kuten puuhake, parketti, lastulevy ja puuhuonekalut. Sopimus kattaa kaiken kolmansiin maihin suuntautuvan viennin, vaikka ainakin aluksi lupajärjestelmä koskee vain vientiä EU:hun.
(11) Vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen 2 artiklan j alakohdan mukaan ’laillisesti tuotetulla puutavaralla’, jäljempänä myös ’laillinen puutavara’, tarkoitetaan puutuotteita, jotka on hakattu tai tuotu maahan ja tuotettu liitteessä II vahvistetun Vietnamin lainsäädännön ja muiden tämän sopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti; ja, jos kyseessä on maahantuotu puutavara, puutuotteita, jotka on hakattu, tuotettu ja viety hakkuumaan asiaankuuluvan lainsäädännön ja liitteessä V kuvattujen menettelyjen mukaisesti.
(12) EU ja Vietnam arvioivat ensin yhdessä puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän FLEGT-lupajärjestelmää koskevan valmiuden. Lupien myöntäminen voi alkaa vasta jos osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että järjestelmä on riittävän varma.
(13) 13.8 artiklan 2 kohdan a alakohta: ”[kummankin osapuolen on] edistettävä sellaisten metsätuotteiden kauppaa, jotka on saatu kestävästi hoidetuista metsistä ja joiden korjuussa on noudatettu sen maan lainsäädäntöä, jonka metsissä korjuu tapahtuu. Tähän voi sisältyä sopimus metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevasta vapaaehtoisesta kumppanuudesta”.


Pöytäkirja yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta ***
PDF 115kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi luvan antamisesta jäsenvaltioille ratifioida Euroopan unionin edun mukaisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (10923/2018 – C8-0440/2018 – 2018/0238(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0142A8-0070/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10923/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimusta yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä muuttavan lisäpöytäkirjan (ETS N:o 108) (CETS N:o 223),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0440/2018),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A8-0070/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.


Jäsenvaltioille annettava valtuutus tulla turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen osapuoleksi ***
PDF 119kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta tulla Euroopan unionin edun mukaisesti turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen osapuoliksi (CETS N:o 218) (12527/2018 – C8-0436/2018 – 2018/0116(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0143A8-0080/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12527/2018),

–  ottaa huomioon turvallisuutta, turvatoimia ja palveluja koskevaa yhdennettyä lähestymistapaa jalkapallo-otteluissa ja muissa urheilutilaisuuksissa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS N:o 218),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 artiklan 1 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 8 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0436/2018),

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/348/YOS turvallisuudesta kansainvälisten jalkapallo-ottelujen yhteydessä(1),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhtenäistetystä lähestymistavasta urheilupolitiikkaan: hyvä hallinto, saavutettavuus ja rehellisyys(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0080/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja Euroopan neuvostolle.

(1) EYVL L 121, 8.5.2002, s. 1.
(2) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 2.


EU:n ja Kiinan välisen meriliikennesopimuksen muuttamista koskeva pöytäkirja (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 115kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kiinan kansantasavallan hallituksen välisen meriliikennesopimuksen muuttamisesta Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi tehdyn pöytäkirjan tekemisestä unionin ja jäsenvaltioiden puolesta (05083/2015 – C8-0022/2019 – 2014/0327(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0144A8-0168/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05083/2015),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kiinan kansantasavallan hallituksen välisen meriliikennesopimuksen muuttamisesta (05880/2015),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0022/2019),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen (A8-0168/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Egyptin Euro–Välimeri-sopimus (Kroatian liittyminen Euroopan unioniin) ***
PDF 118kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (10219/2016 – C8-0135/2017 – 2016/0121(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0145A8-0025/2019

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10219/2016),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisestä assosiaatiosta tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi (10221/2016),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0135/2017),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A8-0025/2019),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Egyptin arabitasavallan hallituksille ja parlamenteille.


EU:n ja Turkmenistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus
PDF 147kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston ja komission päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Turkmenistanin välisen kumppanuutta koskevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta (12183/1/2011 – C8-0059/2015 – 1998/0031R(NLE))
P8_TA-PROV(2019)0146A8-0072/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston ja komission päätökseksi (12183/1/2011),

–  ottaa huomioon esityksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Turkmenistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimukseksi (12288/2011),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan, 100 artiklan 2 kohdan, 207 ja 209 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 101 artiklan toisen kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0059/2015),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Keski-Aasian alueesta ja etenkin 20. helmikuuta 2018 EU:n Keski-Aasian strategiasta(1), 15. joulukuuta 2011 EU:n Keski‑Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(2), 13. huhtikuuta 2016 EU:n Keski‑Aasian strategian täytäntöönpanosta ja uudelleentarkastelusta(3) ja 22. huhtikuuta 2009 EU:n ja Turkmenistanin väliaikaisesta kauppasopimuksesta(4) antamansa päätöslauselmat sekä 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(5),

–  ottaa huomioon vuonna 1999 tehdyn Euroopan yhteisön, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Turkmenistanin kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen, jonka neuvosto hyväksyi 27. heinäkuuta 2009 (5144/1999), ja sen mukaisesti perustetun sekakomitean säännölliset kokoukset,

–  ottaa huomioon EU:n ja Turkmenistanin välillä toukokuussa 2008 tehdyn energia-alan yhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, joiden osapuoli Turkmenistan on,

–  ottaa huomioon EU:n ja Turkmenistanin vuotuisen ihmisoikeusvuoropuhelun,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 16. joulukuuta 2015 ulkoasiainvaliokunnalle lähettämässä kirjeessä tekemän sitoumuksen, joka sisältää 3 kohdassa mainitut näkökohdat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 5. heinäkuuta 2018 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle lähettämän kirjeen, jossa hän ilmaisee tukensa Turkmenistanin kanssa tehtävälle kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan väliaikaisen mietinnön (A8-0072/2019),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on yhä enemmän yhteistoimintaa Keski-Aasian alueen kanssa;

B.  ottaa huomioon, että Turkmenistanin kanssa tehty kumppanuus- ja yhteistyösopimus parafoitiin vuonna 1997 ja allekirjoitettiin vuonna 1998; toteaa, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen alun perin allekirjoittaneista 15 jäsenvaltiosta 14 on sittemmin ratifioinut sopimuksen (Yhdistynyt kuningaskunta on viimeinen, joka ei vielä ole ratifioinut sitä); toteaa, että Turkmenistan ratifioi kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen vuonna 2004, toteaa, että EU:hun sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden liittymiseen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen sovelletaan erillistä pöytäkirjaa ja ratifiointimenettelyä;

C.  toteaa, että kun kaikki ovat ratifioineet kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, se tehdään aluksi kymmeneksi vuodeksi, minkä jälkeen se uusitaan vuosittain, jolloin EU voi irtisanoa sopimuksen, jos herää vakavia epäilyksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai muista vakavista rikkomuksista; ottaa huomioon, että osapuolet voivat muuttaa sopimusta uusien tapahtumien huomioon ottamiseksi;

D.  ottaa huomioon, että neuvosto kuuli huhtikuussa 2009 Euroopan parlamenttia Turkmenistanin kanssa tehtävästä väliaikaisesta kauppasopimuksesta osana vaihtoehtoista menettelyä, joka ei ole oikeudellisesti sitova;

E.  toteaa, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) ovat asettaneet vertailuarvonsa, joiden perusteella Turkmenistanin edistystä mitataan, ja edellytykset yhteistyön jatkamiselle kansainvälisesti tunnustettujen normien, oikeusvaltion, hyvä hallintotavan ja ihmisoikeuksien mukaisesti;

F.  toteaa, että Turkmenistanin pitkän aikavälin tavoitteina olisi edelleen oltava demokratian ja perus- ja ihmisoikeuksien sekä markkinatalouden periaatteiden noudattaminen, jotka muodostavat väliaikaisen kauppasopimuksen keskeiset osat (sopimuksen 1 artiklan ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2 artiklan mukaisesti); toteaa, että soveltamisen yksipuolinen keskeyttäminen on mahdollista, jos toinen osapuolista ei noudata näitä osia;

G.  ottaa huomioon, että suositusluonnoksessa, joka koski parlamentin hyväksynnän antamista kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemiselle, ja siihen liitetyssä 8. toukokuuta 2015 annetussa päätöslauselmaesityksen sisältävässä mietintöluonnoksessa esitettyjen seikkojen perusteella ulkoasiainvaliokunta päätti 24. toukokuuta 2016 keskeyttää menettelyn toistaiseksi siihen saakka kunnes se katsoi ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisessa tapahtuneen riittävästi edistystä ja päätti avata nykyisen väliaikaisen menettelyn;

H.  toteaa, että Turkmenistanin ihmisoikeustilanteen kehittymistä koskevien vertailuarvojen voimassa pysyminen on parlamentin aiempien päätöslauselmien mukaisesti erittäin tärkeää, jotta suhteet maahan voivat perustua periaatteelliseen ja johdonmukaiseen EU:n politiikkaan;

I.  toteaa, että Turkmenistan hyväksyi vuonna 2015 YK:n kehitysohjelman avustuksella vuonna 2013 laaditun ihmisoikeuksia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman vuosiksi 2016–2020;

J.  toteaa, että Turkmenistan on tehnyt kansainvälisiä sopimuksia, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä ILO:n yleissopimukset;

1.  pyytää neuvostoa, komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa asettamaan kiireellisesti Turkmenistanin valtiollisten viranomaisten toteuttaman kestävän edistyksen mittaamiseksi seuraavassa esitetyt YK:n, Etyjin ja EBRD:n antamiin suosituksiin perustuvat lyhyen aikavälin vertailuarvot, ennen kuin se antaa hyväksyntänsä kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle:

Poliittinen järjestelmä, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet

   i) toimeenpanovallan, lainsäädäntövallan ja tuomiovallan erottaminen selkeästi toisistaan ja muun muassa väestön todellisen osallistumisen valtiollisiin päätöksentekoprosesseihin mahdollistaminen ja takaaminen, mukaan luettuna kansainvälisten asiantuntijoiden kuten Euroopan neuvoston Venetsian komission ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) kuuleminen Turkmenistanin perustuslain yhteensopivuudesta näiden demokraattisten periaatteiden kanssa, ja Turkmenistanin osoittama halukkuus ottaa näiden järjestöjen ehdottamat uudistussuositukset huomioon;
   ii) kansalaisjärjestöjen rekisteröinnille ja toiminnalle asetettujen rajoitusten poistaminen;
   iii) Turkmenistanin hallituksen ihmisoikeuksia koskevassa kansallisessa toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2016–2020 tekemien sitoumusten täytäntöönpano;
   iv) salaisten pidätysten ja tahdonvastaisten katoamisten, pakkotyön ja kidutuksen loppuminen sekä kadonneiden henkilöiden kohtalosta tai olinpaikasta ilmoittaminen, mikä antaa perheille mahdollisuuden olla yhteydessä pidätettyihin henkilöihin; poliittisten vankien olemassaolon myöntäminen valtion viranomaisten toimesta ja kansainvälisten järjestöjen ja riippumattomien tarkkailijoiden, mukaan lukien Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, esteetön pääsy maahan;
   v) erilaisten tietolähteiden esteettömän saatavuuden varmistaminen ja erityisesti sen mahdollistaminen, että saatavilla on vaihtoehtoisia tietolähteitä, myös kansainvälisiä viestintäpalveluja, ja että ihmiset voivat omistaa televiestintälaitteita, kuten yksityisen satelliittiantennin tai kohtuuhintaisen internetyhteyden;
   vi) on lopetettava maassa tai ulkomailla toimivien riippumattomien toimittajien ja kansalais- ja ihmisoikeusaktivistien sekä heidän perheenjäsentensä vainoaminen ja pelottelu; on taattava sananvapaus ja kokoontumisvapaus;
   vii) on sallittava lupaa pyytäneiden ja edelleen vastauksia odottavien YK:n ja kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeusjärjestöjen vierailut;
   (viii) on lakkautettava epävirallinen ja mielivaltainen matkustuskieltojärjestelmä ja varmistettava, että henkilöt, joilta on evätty lupa lähteä maasta, voivat matkustaa vapaasti;

2.  pyytää neuvostoa, komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan huomioon seuraavat pitkän aikavälin suositukset kestävän ja uskottavan edistyksen varmistamiseksi:

Poliittinen järjestelmä, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallintotapa

Ihmisoikeudet ja perusvapaudet

   i) poliittisen moniarvioisuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden periaatteiden kunnioittaminen, mukaan lukien poliittisten puolueiden asianmukainen toiminta ilman asioihin puuttumista;
   ii) uudistusten jatkuva toteuttaminen kaikilla hallinnon tasoilla ja aloilla YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti, erityisesti oikeuslaitoksessa ja lainvalvonnassa;
   iii) voimakkaat ja tehokkaat suojatoimet korkean tason korruptiolta, rahanpesulta, järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja huumekaupalta;
   iv) lapsityön kieltoa koskevan lain täysimääräinen täytäntöönpano;
   v) sanan- ja yhdistymisvapautta koskevan oikeuden ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden rauhanomaisen ja lainmukaisen käytön yleinen kunnioittaminen;
   vi) yleinen liikkumisvapaus sekä maan sisällä että sen ulkopuolella;

3.  korostaa, että Euroopan parlamentin on seurattava ja tarkkailtava tiiviisti Turkmenistanin tilannetta samoin kuin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kaikkien osien täytäntöönpanoa sen tultua voimaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tässä yhteydessä panemaan täytäntöön ihmisoikeuksien valvontamekanismin ja julkisesti sitoutumaan siihen, koska näin parlamentti voi saada Euroopan ulkosuhdehallinnolta asianmukaisesti tietoja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen täytäntöönpanosta sen tultua voimaan ja erityisesti sen tavoitteista ja yhteensopivuudesta 2 artiklan kanssa, jotta sillä voidaan vastata tapahtumiin paikalla, jos vakavista ihmisoikeusrikkomuksista on dokumentoitua ja todistettua näyttöä; korostaa, että tällaisissa tilanteissa mekanismilla on mahdollista keskeyttää kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen soveltaminen, ja suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan ulkoasiainvaliokunnalle 16. joulukuuta 2015 lähettämään kirjeeseen, joka sisältää seuraavat tavoitteet:

   i) sen varmistaminen, että Euroopan parlamentti saa asianmukaisesti tietoa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ihmisoikeus- ja demokratisointimääräysten täytäntöönpanosta, ihmisoikeus-, demokratisointi- ja oikeusvaltiotilanteen kehittymistä koskevien tietojen saanti mukaan luettuna, ja että parlamentille annetaan oikea-aikaisesti pyynnöstä tilannekatsaus yhteistyöneuvoston kokousta ennen ja kokouksen jälkeen, asiassa sovellettavien salassapitosääntöjen mukaisesti;
   ii) läheisempi yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansalaisjärjestöjen kanssa vuosittaisten ihmisoikeusvuoropuhelujen valmistelujen ja jälkiarvioinnin aikana;
   iii) Euroopan parlamentin kuuleminen EU:n Turkmenistania koskevan maakohtaisen ihmisoikeusstrategian tarkistamisen valmistelujen yhteydessä;

4.  panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan marraskuussa 2018 antaman ilmoituksen, joka koskee täysivaltaisen EU:n edustuston perustamista Ašgabatiin; korostaa, että uuden edustuston olisi laadittava molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyösopimus, joka on räätälöity Turkmenistanin kehitysedellytysten ja ‑vaatimusten mukaisesti, tarkkailtava tilannetta maassa, myös ihmisoikeusrikkomuksia ja huolta aiheuttavia yksittäistapauksia, oltava keskusteluyhteydessä kumppanimaan erilaisiin poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin toimijoihin, mahdollistettava diplomatia paikan päällä ja parannettava EU:n ulkoisen rahoituksen välineistä rahoitettavien hankkeiden hallintaa ja tarkkailua;

5.  toteaa näin ollen harkitsevansa hyväksynnän antamista sen jälkeen, kun se katsoo komission, neuvoston, varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja Turkmenistanin valtiollisten viranomaisten käsitelleen asianmukaisesti 1 ja 3 kohdissa esitettyjä suosituksia;

6.  kehottaa puhemiestä pyytämään, että neuvosto, komissio ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja antavat parlamentille säännöllisesti olennaisia tietoja Turkmenistanin tilanteesta;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle sekä Turkmenistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 184 E, 6.8.2009, s. 49.
(2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91.
(3) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 119.
(4) EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 20.
(5) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.


Täytäntöönpanopäätös DNA-tietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa *
PDF 119kWORD 38k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi DNA-tietoja koskevan automaattisen tietojenvaihdon aloittamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (13123/2018 – C8-0474/2018 – 2018/0812(CNS))
P8_TA-PROV(2019)0147A8-0092/2019

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (13123/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Amsterdamin sopimuksella, 39 artiklan 1 kohdan ja siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 9 artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C8-0164/2018),

–  ottaa huomioon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23. kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS(1) ja erityisesti sen 33 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 78 c artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0092/2019),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 210, 6.8.2008, s. 1.


Kolmansien maiden kansalaisia koskeva tietojenvaihto ja eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS) ***I
PDF 194kWORD 52k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston puitepäätöksen 2009/315/YOS muuttamisesta kolmansien maiden kansalaisia koskevan tietojenvaihdon ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) osalta sekä neuvoston päätöksen 2009/316/YOS korvaamisesta (COM(2016)0007 – C8-0012/2016 – 2016/0002(COD))
P8_TA-PROV(2019)0148A8-0219/2016

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0007),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0012/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A8-0219/2016),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi neuvoston puitepäätöksen 2009/315/YOS muuttamisesta kolmansien maiden kansalaisia koskevan tietojenvaihdon ja eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) osalta sekä neuvoston päätöksen 2009/316/YOS korvaamisesta

P8_TC1-COD(2016)0002


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen tarjota kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tähän tavoitteeseen olisi päästävä muun muassa toteuttamalla rikollisuuden, myös järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin, ehkäisyä ja torjuntaa koskevia aiheellisia toimenpiteitä.

(2)  Tämä tavoite edellyttää, että tiedot jäsenvaltioissa annetuista tuomioista otetaan huomioon tuomiojäsenvaltion ulkopuolella uusien rikosasioiden käsittelyn yhteydessä neuvoston puitepäätöksen 2008/675/YOS(2) mukaisesti sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi.

(3)  Tämä tavoite edellyttää rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Tällainen tietojenvaihto on järjestetty ja sitä helpotetaan neuvoston puitepäätöksessä 2009/315/YOS(3) vahvistetuilla säännöillä ja neuvoston päätöksellä 2009/316/YOS(4) perustetun eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) avulla.

(4)  ECRISin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä ei kuitenkaan käsitellä kolmansien maiden kansalaisia koskevien tietopyyntöjen erityispiirteitä riittävästi. ECRISissä on jo nyt mahdollista vaihtaa tietoja kolmansien maiden kansalaisista, mutta käytössä ei ole unionin yhteistä menettelyä tai mekanismia, joka varmistaisi tällaisen tietojenvaihdon tehokkuuden, nopeuden ja täsmällisyyden.

(5)  Unionissa kolmansien maiden kansalaisista ei kerätä tietoja samalla tavoin kuin jäsenvaltioiden kansalaisista heidän kansalaisuusjäsenvaltioissaan, vaan tiedot tallennetaan ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa tuomiot on annettu. Sen vuoksi kolmannen maan kansalaisen koko rikoshistoria voidaan selvittää vain pyytämällä tällaisia tietoja kaikilta jäsenvaltioilta.

(6)  Tällaiset yleiset tietopyynnöt aiheuttavat suhteetonta hallinnollista rasitusta kaikille jäsenvaltioille, myös niille, joilla ei ole tietoja kyseisestä kolmannen maan kansalaisesta. Käytännössä tämä rasitus vähentää jäsenvaltioiden halukkuutta pyytää muilta jäsenvaltioilta tietoja kolmansien maiden kansalaisista, mikä haittaa vakavasti tietojen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jolloin niiden pääsy rikosrekisteritietoihin rajoittuu tietoihin, jotka on tallennettu niiden kansallisiin rekistereihin. Tämän seurauksena kasvaa riski siitä, että jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto on tehotonta ja vaillinaista.

(7)  Tilanteen parantamiseksi komissio antoi ehdotuksen, jonka seurauksena annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…(5)(6), jolla perustetaan unionin tason keskitetty järjestelmä, joka sisältää tuomion saaneiden kolmansien maiden kansalaisten henkilötiedot ja jonka avulla voidaan tunnistaa jäsenvaltiot, joilla on tietoja näiden henkilöiden aikaisemmista tuomioista, jäljempänä ’ECRIS-TCN’.

(8)   ECRIS-TCN:n avulla jäsenvaltion keskusviranomainen voi ripeästi ja tehokkaasti selvittää, missä muissa jäsenvaltioissa on tallennettu rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta, minkä jälkeen voidaan ▌käyttää nykyistä ECRIS-järjestelmää rikosrekisteritietojen pyytämiseksi kyseisistä jäsenvaltioista puitepäätöksen 2009/315/YOS mukaisesti.

(9)  Tuomioita koskevien tietojen vaihtaminen on tärkeä osa kaikkia rikollisuuden ja terrorismin torjuntastrategioita. Jos jäsenvaltiot käyttäisivät kaikkia ECRISin tarjoamia mahdollisuuksia, se edistäisi terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen rikosoikeudellisia vastatoimia.

(10)  Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annettuja tuomioita ja tuomioista johtuvia oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen hyödyllisyyden lisäämiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/93/EU(7) jäsenvaltioille säädettiin velvollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työssään lasten kanssa suoraan ja säännöllisesti tekemisissä olevien henkilöiden palvelukseenoton yhteydessä toimitetaan tiedot neuvoston puitepäätöksessä 2009/315/YOS vahvistettujen menettelyjen mukaisesti rikosrekisteriin merkityistä lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista tai kyseisistä tuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä. Kyseisen mekanismin tarkoituksena on varmistaa, että lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta tuomittu henkilö ei voi salata kyseistä tuomiota tai oikeudenmenetystä pyrkiessään harjoittamaan toisessa jäsenvaltiossa ammattitoimintaa, johon liittyy lasten kanssa suoraan ja säännöllisesti tekemisissä olemista.

(11)   Tämän direktiivin tarkoituksena on sisällyttää puitepäätökseen 2009/315/YOS tarvittavat muutokset, jotta ECRISin avulla voitaisiin vaihtaa tehokkaasti tietoja kolmansien maiden kansalaisille annetuista tuomioista. Siinä jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuomioihin liitetään tiedot tuomitun kansalaisuudesta tai kansalaisuuksista, mikäli jäsenvaltioilla on tällaisia tietoja käytettävissään. Lisäksi siinä vahvistetaan menettelyt tietopyyntöihin vastaamiseksi ja varmistetaan, että kolmannen maan kansalaisen pyytämään rikosrekisteriotteeseen sisällytetään myös muista jäsenvaltioista saadut tiedot, sekä säädetään tarvittavista teknisistä muutoksista, jotta tietojenvaihtojärjestelmä saadaan toimimaan.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680(8) olisi sovellettava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679(9) olisi sovellettava kansallisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, jos tällainen käsittely ei kuulu direktiivin (EU) 2016/680 soveltamisalaan.

(13)  Jotta voidaan varmistaa puitepäätöksen 2009/315/YOS yhdenmukainen täytäntöönpano, päätöksen 2009/316/YOS periaatteet olisi sisällytettävä kyseiseen puitepäätökseen ja komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(10) mukaisesti.

(14)   Rikosrekisteritietojen vaihdossa olisi käytettävä yhteisenä viestintäinfrastruktuurina suojattuja Euroopan laajuisia julkishallinnon telematiikkapalveluja (sTESTA), niiden kehittämiseen pohjautuvaa järjestelmää tai muuta turvallista tietoliikenneverkkoa.

(15)  Estämättä mahdollisuutta käyttää unionin rahoitusohjelmia sovellettavien sääntöjen mukaisesti kunkin jäsenvaltion olisi vastattava omista kustannuksistaan, jotka liittyvät sen rikosrekisteritietokannan sekä ECRISin käyttöä varten tarvittavien teknisten muutosten toteuttamiseen, hallinnointiin, käyttöön ja ylläpitoon.

(16)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, oikeus oikeudelliseen ja hallinnolliseen muutoksenhakuun, yhdenvertaisuutta lain edessä koskeva periaate, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja yleinen syrjintäkielto. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(17)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli kolmansien maiden kansalaisia koskevien tarkkojen rikosrekisteritietojen nopeaa ja tehokasta vaihtoa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla ottamalla käyttöön yhteiset säännöt. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(19)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. ▌

(20)  Pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(21)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(11) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon 13 päivänä huhtikuuta 2016(12).

(22)  Puitepäätös 2009/315/YOS olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Puitepäätöksen 2009/315/YOS muuttaminen

Muutetaan puitepäätös 2009/315/YOS seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artikla seuraavasti:"

”1 artikla

Kohde

Tässä puitepäätöksessä

   a) määritellään edellytykset, joiden mukaisesti tuomiojäsenvaltio jakaa tietoja tuomioista muiden jäsenvaltioiden kanssa;
   b) määritellään ▌ tuomiojäsenvaltion ja tuomitun henkilön kansalaisuuden mukaisen jäsenvaltion, jäljempänä 'henkilön kansalaisuusjäsenvaltio', velvollisuudet ja täsmennetään menettelyt, joita on noudatettava vastattaessa rikosrekisteritietoja koskevaan pyyntöön;
   c) perustetaan tuomioita koskevaa tietojenvaihtoa varten yksittäisten jäsenvaltioiden rikosrekisteritietokantoihin perustuva hajautettu tietotekniikkajärjestelmä eli eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS).”

"

2)  Lisätään 2 artiklaan alakohdat seuraavasti:"

”d) ’tuomiojäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa tuomio annetaan;

   e) ’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen, tai joka on kansalaisuudeton henkilö ▌tai henkilö, jonka kansalaisuus ei ole tiedossa ▌;
   f) ’sormenjälkitiedoilla’ kaikista henkilön sormista painamalla sekä pyöräyttämällä otettuihin sormenjälkiin liittyviä tietoja;
   g) ’kasvokuvalla’ digitaalista kuvaa henkilön kasvoista;
   h) ’ECRIS-viitesovelluksella’ komission kehittämää ohjelmistoa, joka on jäsenvaltioiden saatavilla rikosrekisteritietojen vaihtamiseksi ECRISin kautta.”

"

3)  Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Kunkin tuomiojäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikkiin sen alueella annettuihin tuomioihin liitetään tiedot tuomitun kansalaisuudesta tai kansalaisuuksista, jos kyseessä on jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen tai kolmannen maan kansalainen. Kun tuomitun henkilön kansalaisuus ei ole tiedossa tai jos tuomittu henkilö on kansalaisuudeton, tämän on käytävä ilmi rikosrekisteristä.”

"

4)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 3 kohta seuraavasti:"

3. Kun yhden jäsenvaltion kansalainen pyytää tietoja omasta rikosrekisteristään toisen jäsenvaltion keskusviranomaiselta, tämän keskusviranomaisen on ▌esitettävä henkilön kansalaisuusjäsenvaltion keskusviranomaiselle rikosrekisteritietoja ja niihin liittyviä tietoja koskeva pyyntö ja ▌lisättävä nämä tiedot ja niihin liittyvät tiedot kyseiselle henkilölle toimitettavaan rikosrekisteriotteeseen.”;

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

”3 a. Kun kolmannen maan kansalainen ▌ pyytää tietoja omasta rikosrekisteristään jonkin jäsenvaltion keskusviranomaiselta, kyseisen keskusviranomaisen on esitettävä vain niiden jäsenvaltioiden keskusviranomaisille, joilla on tietoja kyseisen henkilön rikosrekisteristä, rikosrekisteritietoja ja niihin liittyviä tietoja koskeva pyyntö ja lisättävä nämä tiedot ja niihin liittyvät tiedot kyseiselle henkilölle toimitettavaan rikosrekisteriotteeseen.”.

"

5)  Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 4 kohta seuraavasti:"

”4. Kun jäsenvaltion kansalaiselle annettuja tuomioita koskevia rikosrekisteritietoja pyydetään 6 artiklan mukaisesti muun jäsenvaltion kuin hänen kansalaisuusjäsenvaltionsa keskusviranomaiselta, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on toimitettava tällaiset tiedot ▌ siinä laajuudessa kuin keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään.”;

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

”4 a. Kun kolmannen maan kansalaiselle annettuja tuomioita koskevia rikosrekisteritietoja pyydetään 6 artiklan mukaisesti rikosasian käsittelyä varten, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on toimitettava tiedot, ▌jotka koskevat pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa annettuja ja rikosrekisteriin kirjattuja tuomioita, sekä sellaiset kolmansissa maissa annettuja tuomioita koskevat tiedot, jotka on toimitettu sille ja kirjattu sen rikosrekisteriin.

Jos tällaisia tietoja pyydetään muuta tarkoitusta kuin rikosasian käsittelyä varten, sovelletaan vastaavasti tämän artiklan 2 kohtaa.”.

"

6)  Korvataan 8 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

”2. Vastaus 6 artiklan 2, 3 ja 3 a kohdassa tarkoitettuun pyyntöön on toimitettava 20 työpäivän kuluessa päivästä, jona pyyntö on vastaanotettu.”

"

7)  Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohdassa ilmaus ”7 artiklan 1 ja 4 kohdan” ilmauksella ”7 artiklan 1, 4 ja 4 a kohdan”;

b)  korvataan 2 kohdassa ilmaus ”7 artiklan 2 ja 4 kohdan” ilmauksella ”7 artiklan 2, 4 ja 4 a kohdan”;

c)  korvataan 3 kohdassa ilmaus ”7 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan” ilmauksella ”7 artiklan 1, 2, 4 ja 4 a kohdan”.

8)  Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaan alakohta seuraavasti:"

”iv) kasvokuva.”;

"

b)  korvataan 3–7 kohta seuraavasti:"

”3. Jäsenvaltioiden keskusviranomaisten on toimitettava sähköisesti käyttäen ECRISiä ja standardoitua muotoa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettavien standardien mukaisesti seuraavat tiedot:

   a) 4 artiklassa tarkoitetut tiedot;
   b) 6 artiklassa tarkoitetut ▌pyynnöt;
   c) 7 artiklassa tarkoitetut vastaukset; ja
   d) muut merkitykselliset tiedot.

4.  Jos 3 kohdassa tarkoitettu toimitustapa ei ole käytettävissä ▌, jäsenvaltioiden keskusviranomaisten on toimitettava kaikki 3 kohdassa ▌tarkoitetut tiedot millä tahansa tavalla, josta jää kirjallinen merkintä ja jonka avulla vastaanottavan jäsenvaltion keskusviranomainen pystyy toteamaan tietojen aitouden, ottaen huomioon tietojen toimittamisen turvallisuuden.

Jos 3 kohdassa tarkoitettu toimitustapa ei ole pidemmän ajanjakson aikana käytettävissä, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa siitä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

5.  Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat tekniset muutokset käyttääkseen standardoitua muotoa toimittaakseen sähköisesti 3 kohdassa tarkoitetut kaikki tiedot muille jäsenvaltioille ECRISin kautta. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle päivämäärä, josta lähtien se voi toimittaa tietoja tällä tavoin. ▌”

"

9)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

”11 a artikla

Eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS)

1.  Jotta rikosrekisteritietoja voitaisiin vaihtaa sähköisesti tämän puitepäätöksen mukaisesti, perustetaan hajautettu tietotekniikkajärjestelmä, joka perustuu yksittäisten jäsenvaltioiden rikosrekisteritietokantoihin, eli eurooppalainen rikosrekisteritietojärjestelmä (ECRIS). Se koostuu seuraavista osista:

   a) ECRIS-viitesovellus;
   b) ▌ keskusviranomaisten yhteinen viestintäinfrastruktuuri, joka tarjoaa suojatun verkon.

Jotta varmistetaan toisille jäsenvaltioille toimitettujen rikosrekisteritietojen luottamuksellisuus ja eheys, on käytettävä asianmukaisia teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä ottaen huomioon uusin teknologia, toteuttamiskustannukset ja tietojen käsittelyyn liittyvät riskit.

2.  Kaikki rikosrekisteritiedot tallennetaan yksinomaan jäsenvaltioiden hallinnoimiin tietokantoihin.

3.  Jäsenvaltioiden keskusviranomaisilla ei saa olla suoraa ▌ pääsyä toisten jäsenvaltioiden rikosrekisteritietokantoihin.

4.  ECRIS-viitesovellus ja rikosrekisteritietojen tallentamiseen, lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarkoitettujen tietokantojen toiminta on asianomaisen jäsenvaltion vastuulla. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1726* perustettu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto (eu-LISA) tukee jäsenvaltioita sille asetuksessa (EU) …/…(13) vahvistettujen tehtävien mukaisesti.

5.  Komissio vastaa yhteisen viestintäinfrastruktuurin toiminnasta. Sen on täytettävä turvallisuusvaatimukset ja vastattava täysin ECRISin tarpeita.

6.  eu-LISA vastaa ECRIS-viitesovelluksen tarjoamisesta, edelleen kehittämisestä ja ylläpidosta.

7.  Kunkin jäsenvaltion on vastattava itse omista kustannuksistaan, jotka aiheutuvat sen rikosrekisteritietokannan toteuttamisesta, hallinnoinnista, käytöstä ja ylläpidosta sekä ECRIS-viitesovelluksen asentamisesta ja käytöstä.

Komissio vastaa yhteisen viestintäinfrastruktuurin toteuttamisesta, hallinnoinnista, käytöstä, ylläpidosta ja tulevasta kehittämisestä johtuvista kustannuksista ▌.

8.  Jäsenvaltiot, jotka käyttävät kansallista ECRIS-sovellusohjelmistoaan asetuksen (EU) …/… (14) 4 artiklan 4–8 kohdan mukaisesti, voivat edelleen käyttää kansallista ECRIS-sovellusohjelmistoansa ECRIS-viitesovelluksen sijaan edellyttäen, että ne täyttävät kaikki kyseisissä kohdissa säädetyt edellytykset.

11 b artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.  Komissio vahvistaa seuraavat seikat täytäntöönpanosäädöksillä:

   a) 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu standardoitu muoto, myös siltä osin kuin on kyse tuomioon johtanutta rikosta ja tuomion sisältöä koskevista tiedoista;
   b) säännöt, jotka koskevat ECRISin ▌ ja sormenjälkitietojen vaihdon teknistä toteutusta;
   c) muut tekniset keinot, jotka liittyvät tuomioita koskevan tietojenvaihdon järjestämiseen ja helpottamiseen jäsenvaltioiden keskusviranomaisten välillä, mukaan lukien:
   i) keinot, joilla helpotetaan välitettyjen tietojen ymmärtämistä ja konekääntämistä;
   ii) keinot, joiden avulla tietoja voidaan vaihtaa sähköisesti, erityisesti käytettävät tekniset eritelmät, sekä tarvittaessa sovellettavat vaihtomenettelyt.

2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 12 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

__________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1726, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta Euroopan unionin virastosta (eu-LISA) sekä asetuksen (EY) N:o 1987/ 2006 ja neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 99).”

"

10)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”12 a artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.”

"

11)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”13 a artikla

Komission suorittama raportointi ja uudelleentarkastelu

1.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän puitepäätöksen soveltamisesta viimeistään … päivänä …kuuta … [12 kuukauden kuluttua päivämäärästä, johon mennessä tämä muutosdirektiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Kertomuksessa arvioidaan missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet, sen tekniset täytäntöönpanotoimet mukaan lukien.

2.  Kertomukseen liitetään tarvittaessa asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia.

3.  Komissio julkaisee säännöllisin väliajoin ECRISin kautta tapahtuvaa rikosrekisteritietojen vaihtoa ja ECRIS-TCN:n käyttöä koskevan kertomuksen, joka perustuu erityisesti eu-LISAn ja jäsenvaltioiden asetuksen (EU) …/…(15) mukaisesti toimittamiin tilastotietoihin. Kertomus julkaistaan ensimmäisen kerran vuoden kuluttua 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen esittämisestä.

4.  Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa komission kertomuksessa on käsiteltävä erityisesti jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon tasoa, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaisiin liittyvä tiedonvaihto, sekä pyyntöjen tarkoitukset ja niiden mukaan eritellyt määrät, mukaan lukien muuhun tarkoitukseen kuin rikosasian käsittelyä varten tehdyt pyynnöt, kuten taustatarkastukset ja asianomaisten henkilöiden tietopyynnöt omista rikosrekistereistään.”

"

2 artikla

Päätöksen 2009/316/YOS korvaaminen

Korvataan päätös 2009/316/YOS niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, tämän kuitenkaan rajoittamatta näiden jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka koskevat päätöksen täytäntöönpanolle asetetun määräajan noudattamista.

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … [36 kuukauden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on viipymättä toimitettava ▌nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä korvattuun päätökseen on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.  Jäsenvaltioiden on toteutettava puitepäätöksen 2009/315/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tekniset muutokset viimeistään … päivänä …kuuta… [36 kuukauden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä].

4 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 2 artiklaa sovelletaan [36 kuukauden kuluttua tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivästä].

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty ...ssa/ssä,

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(2)Neuvoston puitepäätös 2008/675/YOS, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2008, Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa (EUVL L 220, 15.8.2008, s. 32).
(3)Neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS, tehty 26 päivänä helmikuuta 2009, jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä (EUVL L 93, 7.4.2009, s. 23).
(4)Neuvoston päätös 2009/316/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti (EUVL L 93, 7.4.2009, s. 33).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…, annettu … päivänä …kuuta …, niiden jäsenvaltioiden tunnistamista koskevan keskitetyn järjestelmän perustamisesta, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN), eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän täydentämiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1726 muuttamisesta (EUVL L …, …, s. …).
(6)+EUVL: lisätään asiakirjassa PE-CONS 88/18 (2017/0144(COD)) olevan asetuksen numero tekstiin ja lisätään kyseisen asetuksen numero, hyväksymispäivä ja julkaisuviite alaviitteeseen.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(12)EUVL C 186, 25.5.2016, s. 7.
(13)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 88/18 (2017/0144(COD)) olevan asetuksen numero.
(14)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 88/18 (2017/0144(COD)) olevan asetuksen numero.
(15)+Virallinen lehti: lisätään asiakirjassa PE-CONS 88/18 (2017/0144(COD)) olevan asetuksen numero.


Keskitetty järjestelmä sellaisten jäsenvaltioiden määrittämiseksi, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden rikostuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN) ***I
PDF 336kWORD 104k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi niiden jäsenvaltioiden määrittämistä koskevan keskitetyn järjestelmän perustamisesta, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden rikostuomioita koskevia tietoja, eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS-TCN-järjestelmä) täydentämiseksi ja tukemiseksi ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (COM(2017)0344 – C8-0217/2017 – 2017/0144(COD))
P8_TA-PROV(2019)0149A8-0018/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0344),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0217/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0018/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi niiden jäsenvaltioiden tunnistamista koskevan keskitetyn järjestelmän perustamisesta, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN), eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän täydentämiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1726 muuttamisesta

P8_TC1-COD(2017)0144


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan d alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unioni on asettanut tavoitteekseen tarjota kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tähän tavoitteeseen olisi päästävä muun muassa toteuttamalla rikollisuuden, myös järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin, ehkäisyä ja torjuntaa koskevia aiheellisia toimenpiteitä.

(2)  Tämä tavoite edellyttää, että tiedot jäsenvaltioissa annetuista tuomioista otetaan huomioon tuomiojäsenvaltion ulkopuolella uusien rikosasioiden käsittelyn yhteydessä neuvoston puitepäätöksen 2008/675/YOS(2) mukaisesti sekä uusien rikosten ehkäisemiseksi.

(3)  Tämä tavoite edellyttää rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä. Tällainen tietojenvaihto on järjestetty ja sitä helpotetaan neuvoston puitepäätöksessä 2009/315/YOS(3) vahvistetuilla säännöillä ja neuvoston päätöksellä 2009/316/YOS(4) perustetun eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) avulla.

(4)  ECRISin nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä ei kuitenkaan käsitellä kolmansien maiden kansalaisia koskevien tietopyyntöjen erityispiirteitä riittävästi. ECRISissä on jo nyt mahdollista vaihtaa tietoja kolmansien maiden kansalaisista, mutta käytössä ei ole unionin yhteistä menettelyä tai mekanismia, joka varmistaisi tällaisen tietojenvaihdon tehokkuuden, nopeuden ja täsmällisyyden.

(5)  Unionissa kolmansien maiden kansalaisista ei kerätä tietoja samalla tavoin kuin jäsenvaltioiden kansalaisista heidän kansalaisuusjäsenvaltioissaan, vaan tiedot tallennetaan ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa tuomiot on annettu. Sen vuoksi kolmannen maan kansalaisen koko rikoshistoria voidaan selvittää vain pyytämällä tietoja kaikilta jäsenvaltioilta.

(6)  Tällaiset yleiset tietopyynnöt aiheuttavat suhteetonta hallinnollista rasitusta kaikille jäsenvaltioille, myös niille, joilla ei ole tietoja kyseisestä kolmannen maan kansalaisesta. Käytännössä tämä rasitus vähentää jäsenvaltioiden halukkuutta pyytää muilta jäsenvaltioilta tietoja kolmansien maiden kansalaisista, mikä haittaa vakavasti tietojen vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, jolloin niiden pääsy rikosrekisteritietoihin rajoittuu tietoihin, jotka on tallennettu niiden kansallisiin rekistereihin. Tämän seurauksena kasvaa riski siitä, että jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto on tehotonta ja vaillinaista, mikä puolestaan vaikuttaa kansalaisille ja unionin alueella asuville henkilöille tarjottavan turvallisuuden tasoon.

(7)  Tilanteen parantamiseksi olisi perustettava järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltion keskusviranomainen voi ripeästi ja tehokkaasti selvittää, millä muilla jäsenvaltioilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta, jäljempänä 'ECRIS-TNC'. Tämän jälkeen voitaisiin käyttää olemassa olevaa ECRIS-järjestelmää rikosrekisteritietojen pyytämiseksi kyseisistä jäsenvaltioista puitepäätöksen 2009/315/YOS mukaisesti.

(8)  Tällä asetuksella olisi sen vuoksi vahvistettava säännöt henkilötietoja sisältävän keskitetyn järjestelmän perustamisesta unionin tasolla, säännöt vastuiden jakamisesta jäsenvaltion ja keskitetyn järjestelmän kehittämisestä ja ylläpidosta vastaavan organisaation välillä, sekä vahvistettava erityiset tietosuojaa koskevat säännökset, joita tarvitaan jo olemassa olevien tietosuojajärjestelyjen täydentämiseksi, ja säädettävä riittävästä tietosuojan, tietoturvan ja asianomaisten henkilöiden perusoikeuksien suojelun yleistasosta.

(9)  Tavoite, jonka mukaan unionin kansalaisille tarjotaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, edellyttää myös, että saadaan täydelliset tiedot sellaisten unionin kansalaisten, joilla on myös kolmannen maan kansalaisuus, tuomioista. Kun otetaan huomioon, että nämä henkilöt voivat esiintyä yhden tai useamman maan kansalaisina ja että eri tuomiot voivat olla tallennettuina tuomiojäsenvaltiossa tai kansalaisuusjäsenvaltiossa, on välttämätöntä sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan unionin kansalaiset, joilla on myös kolmannen maan kansalaisuus. Tällaisten henkilöiden jättäminen ulkopuolelle johtaisi siihen, että ECRIS-TCN:ssä säilytetyt tiedot olisivat vaillinaisia. Tämä vaarantaisi järjestelmän luotettavuuden. Koska tällaisilla henkilöillä on unionin kansalaisuus, edellytysten, joiden nojalla näiden henkilöiden sormenjälkitietoja voidaan sisällyttää ECRIS-TCN:ään, olisi kuitenkin olla verrattavissa edellytyksiin, joiden nojalla unionin kansalaisten sormenjälkitietoja vaihdetaan jäsenvaltioiden kesken puitepäätöksellä 2009/315/YOS ja päätöksellä 2009/316/YOS perustetussa ECRISissä. Näin ollen sellaisilta unionin kansalaisilta, joilla on myös kolmannen maan kansalaisuus, olisi sisällytettävä sormenjälkitiedot ECRIS-TCN:ään vain, jos ne on otettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikosasian käsittelyn yhteydessä, kuitenkin niin, että niiden sisällyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää sormenjälkitietoja, jotka on otettu muuhun tarkoitukseen kuin rikosasian käsittelyä varten, jos kyseinen käyttö on sallittu kansallisen lainsäädännön nojalla.

(10)  ECRIS-TCN:ssä olisi oltava mahdollista käsitellä sormenjälkitietoja, kun sen tarkoituksena on tunnistaa jäsenvaltiot, joilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta. Siinä olisi myös oltava mahdollista käsitellä kasvokuvia kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden vahvistamiseksi. On olennaisen tärkeää, että sormenjälkitietojen ja kasvokuvien tallentaminen ja käyttö ei ylitä sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, kunnioittaa perusoikeuksia, ottaa huomioon lapsen edun ja noudattaa sovellettavia unionin tietosuojasääntöjä.

(11)  Laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vastaavalle Euroopan unionin virastolle (eu-LISA), joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1726(5), olisi annettava tehtäväksi kehittää ECRIS-TCN ja vastata sen toiminnasta, koska kyseisellä virastolla on kokemusta muiden laajamittaisten järjestelmien hallinnoinnista oikeus- ja sisäasioiden alalla. Viraston toimeksiantoa olisi muutettava näiden uusien tehtävien huomioon ottamiseksi.

(12)  eu-LISAlla olisi oltava asianmukainen rahoitus ja henkilöstö tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi.

(13)  Koska ECRIS-TCN:n ja ECRISin välille on luotava tiiviit tekniset yhteydet, eu-LISAlle olisi myös annettava tehtäväksi ECRIS-viitesovelluksen edelleen kehittäminen ja ylläpito, ja sen toimeksiantoa olisi muutettava tämän huomioon ottamiseksi.

(14)  Neljä jäsenvaltiota ovat kehittäneet oman kansallisen ECRIS-ohjelmistosovelluksensa päätöksen 2009/316/YOS mukaisesti ja käyttäneet sitä ECRIS-viitesovelluksen sijasta rikosrekisteritietojen vaihtoon. Kun otetaan huomioon ne erityispiirteet, jotka kyseiset jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet järjestelmiinsä kansallista käyttöä varten, sekä niiden tekemät investoinnit, kyseisille jäsenvaltioille olisi annettava lupa käyttää kansallista ECRIS-ohjelmistosovellustansa myös ECRIS-TCN:n tarkoituksiin edellyttäen, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(15)  ECRIS-TCN:ään olisi sisällyttävä ainoastaan sellaisten kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden määrittämistä koskevat tiedot, jotka on tuomittu unionissa sijaitsevassa rikostuomioistuimessa. Tällaisiin henkilöllisyyden määrittämistä koskeviin tietoihin olisi sisällyttävä alfanumeeriset tiedot ja sormenjälkitiedot ▌. Olisi oltava mahdollista sisällyttää myös kasvokuvia, jos tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan tuomion saaneen henkilön kasvokuvien ottaminen ja säilyttäminen.

(16)  Jäsenvaltioiden keskusjärjestelmään tallentamiin alfanumeerisiin tietoihin olisi kuuluttava tuomion saaneen henkilön sukunimi ja etunimet sekä, jos nämä tiedot ovat keskusviranomaisen saatavilla, kyseisen henkilön mahdolliset peite- tai lisänimet. Jos asianomaisen jäsenvaltion tiedossa on poikkeavia henkilötietoja, kuten nimen kirjoitusasu eri aakkosjärjestelmässä, tällaiset tiedot olisi voitava tallentaa keskusjärjestelmään lisätietoina.

(17)  Alfanumeerisiin tietoihin olisi kuuluttava lisätietoina myös henkilötunnus tai henkilöasiakirjojen laji ja numero sekä kyseiset asiakirjat myöntäneen viranomaisen nimi, jos nämä tiedot ovat keskusviranomaisen saatavilla. Jäsenvaltion olisi pyrittävä todentamaan henkilöasiakirjojen aitous ennen niitä koskevan tiedon tallentamista keskusjärjestelmään. Koska tällainen tieto saattaa olla epäluotettavaa, sitä olisi joka tapauksessa käytettävä varoen.

(18)  Keskusviranomaisten olisi käytettävä ECRIS-TCN:ää niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta silloin, kun kyseistä henkilöä koskevia rikosrekisteritietoja pyydetään asianomaisessa jäsenvaltiossa tätä henkilöä koskevaa rikosasian käsittelyä varten tai tässä asetuksessa tarkoitettuihin tarkoituksiin. Vaikka ECRIS-TCN:ää olisi periaatteessa käytettävä kaikissa tällaisissa tapauksissa, rikosasian käsittelystä vastaavan viranomaisen olisi voitava päättää, että ECRIS-TCN:ää ei olisi käytettävä silloin, kun se ei olisi tarkoituksenmukaista tapaukseen liittyvissä olosuhteissa, esimerkiksi tietyntyyppisten kiireellisten rikosasioiden käsittelyssä, kauttakulkutapauksissa, silloin, kun rikosrekisteritiedot on saatu ECRISin kautta äskettäin, tai vähäisten rikkomusten, erityisesti vähäisten liikennerikkomusten, yleisten kunnallisten määräysten vähäisten rikkomusten ja vähäisten yleisen järjestyksen loukkaamisten tapauksissa.

(19)  Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää ECRIS-TCN:ää myös muihin kuin tässä asetuksessa säädettyihin tarkoituksiin, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. ECRIS-TCN:n käytön avoimuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin ilmoitettava tällaisista muista tarkoituksista komissiolle, jonka olisi huolehdittava kaikkien ilmoitusten julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(20)  Myös muiden rikosrekisteritietoja pyytävien viranomaisten olisi voitava päättää, että ECRIS-TCN:ää ei tulisi käyttää, jos se ei ole tarkoituksenmukaista tapaukseen liittyvissä olosuhteissa, esimerkiksi silloin, kun on suoritettava tiettyjä hallinnollisia vakiotarkastuksia tietyn henkilön ammatillisesta pätevyydestä, erityisesti jos tiedetään, että rikosrekisteritietoja ei tulla pyytämään muista jäsenvaltioista riippumatta ECRIS-TCN:ssä tehdyn haun tuloksesta. ECRIS-TCN:ää olisi kuitenkin käytettävä aina, kun rikosrekisteritietoja koskevan pyynnön on tehnyt henkilö, joka pyytää tietoja omasta rikosrekisteristään puitepäätöksen 2009/315/YOS mukaisesti tai kun pyyntö tehdään rikosrekisteritietojen saamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(6)mukaisesti.

(21)  Kolmansien maiden kansalaisilla olisi oltava oikeus saada kirjalliset tiedot omasta rikosrekisteristään sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa he pyytävät näitä tietoja, ja puitepäätöksen 2009/315/YOS mukaisesti. Ennen kyseisten tietojen toimittamista kolmannen maan kansalaiselle asianomaisen jäsenvaltion olisi tehtävä haku ECRIS-TCN:ssä.

(22)  Unionin kansalaiset, joilla on myös kolmannen maan kansalaisuus, sisällytetään ECRIS-TCN:ään vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat tietoisia siitä, että kyseisillä henkilöillä on kolmannen maan kansalaisuus. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tietoisia siitä, että unionin kansalaisilla on myös kolmannen maan kansalaisuus, on kuitenkin mahdollista, että tällaisilla henkilöillä on aikaisempia tuomioita kolmannen maan kansalaisina. Sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tiedot rikosrekisteristä, ECRIS-TCN:ssä olisi voitava tehdä hakuja sen tarkistamiseksi, onko jollakin jäsenvaltiolla unionin kansalaisesta rikosrekisteritietoja, jotka koskevat kyseistä henkilöä kolmannen maan kansalaisena.

(23)  Jos keskusjärjestelmään tallennetut tiedot ja jäsenvaltion hakua varten käyttämät tiedot vastaavat toisiaan (osuma), osuman lisäksi olisi annettava siihen liittyvät henkilöllisyyden määrittämistä koskevat tiedot. Keskusviranomaisten olisi käytettävä haun tuloksia ainoastaan pyynnön tekemiseen ECRISin kautta tai Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön viraston (Eurojust), joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1727(7), Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol), joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/794(8), ja Euroopan syyttäjänviraston (EPPO), joka perustettiin neuvoston asetuksella (EU) 2017/1939(9) olisi käytettävä haun tuloksia ainoastaan tässä asetuksessa tarkoitetun tuomiotietoja koskevan pyynnön tekemiseen.

(24)  ECRIS-TCN:ssä olevia kasvokuvia olisi ensi vaiheessa käytettävä ainoastaan kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden vahvistamiseen niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kyseisen kolmannen maan kansalaisen aiemmista tuomioista. Tulevaisuudessa ▌kasvokuvia olisi voitava käyttää automaattisessa biometrisessä tunnistuksessa, jos siihen vaadittavat tekniset ja toimintapoliittiset vaatimukset täyttyvät. Ottaen huomioon tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden sekä kasvontunnistusohjelmistojen alan teknisen kehityksen komission olisi arvioitava vaadittavan teknologian saatavuutta ja valmiutta ennen kuin se hyväksyy delegoidun säädöksen kasvokuvien käyttämisestä kolmansien maiden kansalaisten tunnistamisessa niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kyseisten henkilöiden aiemmista tuomioista.

(25)  Biometriikan käyttö on tarpeen, koska se on kaikkein luotettavin menetelmä tunnistaa jäsenvaltioiden alueella olevia kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei useinkaan ole asiakirjoja eikä muita tunnistautumisvälineitä, ja se antaa luotettavampia hakutuloksia kolmansien maiden kansalaisten tietoihin.

(26)  Jäsenvaltioiden olisi tallennettava keskusjärjestelmään tuomion saaneiden kolmansien maiden kansalaisten sormenjälkitiedot, jotka on otettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikosasian käsittelyn yhteydessä. Jotta keskusjärjestelmässä olisi saatavilla mahdollisimman täydelliset henkilöllisyyden määrittämistä koskevat tiedot, jäsenvaltioiden olisi voitava myös tallentaa keskusjärjestelmään sormenjälkitiedot, jotka on otettu muita tarkoituksia kuin rikosasian käsittelyä varten, jos kyseisiä sormenjälkitietoja voidaan käyttää rikosasian käsittelyssä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(27)  Tässä asetuksessa olisi vahvistettava niitä sormenjälkitietoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä keskusjärjestelmään. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita joko tallentaa sellaisten kolmansien maiden kansalaisten sormenjälkitiedot, jotka ovat saaneet vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistuksen, tai tallentaa sellaisten kolmansien maiden kansalaisten sormenjälkitiedot, jotka on tuomittu rikoksesta, josta voidaan määrätä asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti enimmillään vähintään 12 kuukauden vankeusrangaistus.

(28)  Jäsenvaltioiden olisi luotava ECRIS-TCN:ään tietueet tuomion saaneista kolmannen maan kansalaisista. Tämän olisi tapahduttava automaattisesti, jos se on mahdollista, ja ilman aiheetonta viivästystä sen jälkeen, kun kyseinen tuomio on merkitty jäsenvaltion rikosrekisteriin. Jäsenvaltioiden olisi tallennettava keskusjärjestelmään tämän asetuksen mukaisesti alfanumeeriset tiedot ja sormenjälkitiedot, jotka liittyvät tietojen ECRIS-TCN:ään tallentamisen aloittamispäivän jälkeen annettuihin tuomioihin. Jäsenvaltioiden olisi voitava tallentaa kasvokuvia keskusjärjestelmään samasta päivästä alkaen ja milloin tahansa sen jälkeen.

(29)  Jäsenvaltioiden olisi myös luotava ECRIS-TCN:ään tietueet tämän asetuksen mukaisesti sellaisia kolmannen maan kansalaisia varten, jotka ovat saaneet tuomion ennen tietojen tallentamisen aloituspäivää, jotta voidaan varmistaa järjestelmän mahdollisimman suuri tehokkuus. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan saisi velvoittaa keräämään tätä tarkoitusta varten tietoja, joita ei ollut niiden rikosrekistereissä ennen tietojen tallentamisen aloituspäivää. Tällaisiin aiemmin annettuihin tuomioihin liittyvät kolmansien maiden kansalaisten otetut sormenjälkitiedot olisi sisällytettävä ainoastaan, jos ne on otettu rikosasian käsittelyn yhteydessä ja jos kyseinen jäsenvaltio katsoo, että ne voidaan selkeästi yhdistää muihin rikosrekisterissä oleviin henkilöllisyyden määrittämistä koskeviin tietoihin.

(30)  Tuomioita koskevan tiedonvaihdon parantamisella olisi tuettava jäsenvaltioita niiden pannessa täytäntöön puitepäätöstä 2008/675/YOS, joka velvoittaa jäsenvaltiot ottamaan huomioon aiemmat tuomiot muissa jäsenvaltioissa uusien rikosasioiden käsittelyn yhteydessä, siinä määrin kuin aiemmat kansalliset tuomiot otetaan kansallisen lainsäädännön mukaan huomioon.

(31)  ECRIS-TCN:n ilmoittaman osuman ei olisi sellaisenaan katsottava tarkoittavan sitä, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on tuomittu ilmoitetuissa jäsenvaltioissa ▌. Aiempien tuomioiden olemassaolo olisi vahvistettava ainoastaan asianomaisten jäsenvaltioiden rikosrekistereistä saatujen tietojen pohjalta.

(32)  Estämättä mahdollisuutta käyttää unionin rahoitusohjelmia sovellettavien sääntöjen mukaisesti kunkin jäsenvaltion olisi vastattava omista kustannuksistaan, jotka liittyvät sen rikosrekisteritietokannan ja kansallisten sormenjälkitietokantojen toteuttamiseen, hallinnointiin, käyttöön ja ylläpitoon, sekä niistä kustannuksista, jotka liittyvät ECRIS-TCN:n, mukaan lukien yhteydet kansalliseen keskusyhteyspisteeseen, käyttöä varten tarvittavien teknisten muutosten toteuttamiseen, hallinnointiin, käyttöön ja ylläpitoon.

(33)  Lakisääteisten tehtäviensä edistämiseksi Eurojustilla, Europolilla ja EPPOlla olisi oltava pääsy ECRIS-TCN:ään niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta. Eurojustilla olisi myös oltava suora pääsy ECRIS-TCN:ään, jotta se voisi hoitaa sille tämän asetuksen mukaisen tehtävän toimia yhteyspisteenä kolmansille maille ja kansainvälisille järjestöille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön periaatteiden soveltamista, mukaan lukien keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen soveltamista. Joskin olisi otettava huomioon niiden jäsenvaltioiden kanta, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön EPPOn perustamisessa, EPPOlta ei tulisi evätä pääsyä tuomiotietoihin sillä yksinomaisella perusteella, että kyseinen jäsenvaltio ei osallistu mainittuun tiiviimpään yhteistyöhön.

(34)  Tällä asetuksella vahvistetaan ECRIS-TCN:ään pääsyä koskevat tiukat säännöt ja tarvittavat suojatoimet, mukaan lukien tietojen keräämistä ja käyttöä koskeva jäsenvaltioiden vastuu. Asetuksessa säädetään myös siitä, miten yksilöt voivat harjoittaa oikeuttaan korvauksiin, oikeuttaan tutustua tietoihinsa sekä oikeuttaan tietojen oikaisemiseen, niiden poistamiseen ja niiden muuttamiseen, ja erityisesti oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, samoin kuin tietojenkäsittelytapahtumien valvonnasta, jota riippumattomat julkiset viranomaiset toteuttavat. Sen vuoksi siinä kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, yhdenvertaisuutta lain edessä koskeva periaate ja yleinen syrjintäkielto. Tältä osin siinä otetaan huomioon myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehty eurooppalainen yleissopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja muut kansainvälisen oikeuden mukaiset ihmisoikeusvelvoitteet.

(35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680(10) ▌olisi sovellettava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn rikosten ennalta ehkäisyä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679(11) ▌olisi sovellettava kansallisten viranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, jos tällainen käsittely ei kuulu direktiivin (EU) 2016/680 soveltamisalaan. Koordinoitu valvonta olisi varmistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725(12) mukaisesti; kyseistä asetusta olisi sovellettava myös eu-LISAn suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn.

(36)  Keskusviranomaisten olisi tallennettava aiemmin annettujen tuomioiden osalta alfanumeeriset tiedot tämän asetuksen mukaisen tietojen tallentamista koskevan ajanjakson päättymiseen mennessä ja sormenjälkitiedot kahden vuoden kuluessa ECRIS-TCN:n käyttöönottopäivästä. Jäsenvaltioiden olisi voitava tallentaa kaikki tiedot samaan aikaan edellyttäen, että mainittuja määräaikoja noudatetaan.

(37)  Olisi laadittava säännöt jäsenvaltioiden, Eurojustin, Europolin, EPPOn ja eu-LISAn vastuusta, joka liittyy tämän asetuksen säännösten rikkomisesta aiheutuviin vahinkoihin.

(38)   Jotta voidaan paremmin tunnistaa jäsenvaltiot, joilla on tietoja kolmansien maiden kansalaisten aiemmista tuomioista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen täydentämistä säätämällä kasvokuvien käytöstä kolmansien maiden kansalaisten tunnistamiseksi, jotta voidaan tunnistaa jäsenvaltiot joilla on tietoja aiemmista tuomioista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(13) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(39)  Jotta voidaan varmistaa ECRIS-TCN:n yhdenmukainen perustaminen ja operatiivinen hallinnointi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(14) mukaisesti.

(40)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tämän asetuksen noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet mahdollisimman pian, jotta voidaan varmistaa ECRIS-TCN:n asianmukainen toiminta ottaen huomioon eu-LISAn tarvitsema aika ECRIS-TCN:n kehittämiseen ja toteuttamiseen. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava tämän asetuksen voimaantulosta vähintään 36 kuukautta aikaa toteuttaa tämän asetuksen noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

(41)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli kolmansien maiden kansalaisia koskevien tarkkojen rikosrekisteritietojen nopeaa ja tehokasta vaihtoa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla ottamalla käyttöön yhteiset säännöt. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi

(42)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(43)  Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(44)  Pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(45)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(15) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 12 päivänä joulukuuta 2017(16),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa

a)  perustetaan järjestelmä niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kolmansien maiden kansalaisten aiemmista tuomioista, jäljempänä 'ECRIS-TCN';

b)  vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti keskusviranomaiset käyttävät ECRIS-TCN:ää saadakseen tietoja tällaisista aiemmista tuomioista päätöksellä 2009/316/YOS perustetun eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) kautta, sekä edellytykset, joiden mukaisesti Eurojust, Europol ja EPPO käyttävät ECRIS-TCN:ää.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan sellaisten kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden määrittämistä koskevien tietojen käsittelyyn, jotka ovat saaneet tuomioita jäsenvaltioissa, niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joissa tällaiset tuomiot on annettu. Jäljempänä olevaa 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa lukuun ottamatta kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myös unionin kansalaisiin, joilla on myös kolmannen maan kansalaisuus ja jotka ovat saaneet tuomioita jäsenvaltioissa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ▌

1)  'tuomiolla' rikostuomioistuimen lainvoimaista päätöstä luonnollisen henkilön tuomitsemisesta rikoksesta, siltä osin kuin tämä päätös merkitään tuomiojäsenvaltion rikosrekisteriin;

2)  'rikosasian käsittelyllä' esitutkintaa, syyteharkintaa, oikeudenkäyntiä ja tuomion täytäntöönpanoa;

3)  'rikosrekisterillä' kansallista rekisteriä tai kansallisia rekistereitä, joihin kirjataan tiedot tuomioista kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

4)  'tuomiojäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa tuomio annetaan;

5)  'keskusviranomaisella' puitepäätöksen 2009/315/YOS 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä viranomaista ▌;

6)  'toimivaltaisilla viranomaisilla' keskusviranomaisia sekä Eurojustia, Europolia ja EPPOa, joilla on pääsy ECRIS-TCN:ään tai oikeus tehdä hakuja ECRIS-TCN:ssä tämän asetuksen mukaisesti;

7)  'kolmannen maan kansalaisella' henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen, tai joka on kansalaisuudeton henkilö tai henkilö, jonka kansalaisuus ei ole tiedossa;

8)  'keskusjärjestelmällä' eu-LISAn kehittämää ja ylläpitämää tietokantaa tai kehittämiä ja ylläpitämiä tietokantoja, joka sisältää tai jotka sisältävät sellaisten kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden määrittämistä koskevia tietoja, jotka ovat saaneet tuomioita jäsenvaltioissa;

9)  'rajapintaohjelmistolla' toimivaltaisten viranomaisten ylläpitämiä ohjelmistoja, joilla ne voivat päästä keskusjärjestelmään 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun viestintäinfrastruktuurin kautta;

10)  'henkilöllisyyden määrittämistä koskevilla tiedoilla' alfanumeerisia tietoja, sormenjälkitietoja ja kasvokuvia, joita käytetään yhteyden luomiseen näiden tietojen ja luonnollisen henkilön välille;

11)  'alfanumeerisilla tiedoilla' kirjainten, lukujen, erikoismerkkien, välilyöntien ja välimerkkien avulla esitettyjä tietoja;

12)  'sormenjälkitiedoilla' kaikista henkilön sormista painamalla sekä pyöräyttämällä otettuihin sormenjälkiin liittyviä tietoja;

13)  'kasvokuvalla' digitaalista kuvaa henkilön kasvoista;

14)  'osumalla' keskusjärjestelmään tallennettujen henkilöllisyyden määrittämistä koskevien tietojen ja hakua varten käytettyjen henkilöllisyyden määrittämistä koskevien tietojen vastaavuutta tai vastaavuuksia;

15)  'kansallisella keskusyhteyspisteellä' 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun viestintäinfrastruktuurin kansallista yhteyspistettä;

16)  'ECRIS-viitesovelluksella' komission kehittämää ohjelmistoa, joka on jäsenvaltioiden saatavilla rikosrekisteritietojen vaihtamiseksi ECRISin kautta;

17)  ’kansallisella valvontaviranomaisella’ jäsenvaltion sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen nojalla perustamaa riippumatonta viranomaista;

18)  ’valvontaviranomaisilla’ Euroopan tietosuojavaltuutettua ja kansallisia valvontaviranomaisia.

4 artikla

ECRIS-TCN:n tekninen arkkitehtuuri

1.  ECRIS-TCN muodostuu seuraavista osista:

a)  keskusjärjestelmä, jossa säilytetään henkilöllisyyden määrittämistä koskevia tietoja tuomion saaneista kolmansien maiden kansalaisista;

b)  kansallinen keskusyhteyspiste kussakin jäsenvaltiossa;

c)  rajapintaohjelmisto, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa yhteyden keskusjärjestelmään kansallisten keskusyhteyspisteiden ja d alakohdassa tarkoitetun viestintäinfrastruktuurin kautta;

d)  viestintäinfrastruktuuri keskusjärjestelmän ja kansallisten keskusyhteyspisteiden välillä.

2.  Keskusjärjestelmää ylläpitää eu-LISA ▌ teknisissä toimipaikoissaan.

3.  Rajapintaohjelmisto integroidaan ECRIS-viitesovellukseen. Jäsenvaltiot käyttävät ECRIS-viitesovellusta tai 4–8 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ja 4–8 kohdassa vahvistetuin edellytyksin kansallista ECRIS-ohjelmistosovellusta ECRIS-TCN:ssä tehtäviin kyselyihin sekä niitä seuraavien rikosrekisteritietoja koskevien pyyntöjen lähettämiseen.

4.  Kansallista ECRIS-ohjelmistosovellustaan käyttävät jäsenvaltiot ovat vastuussa sen varmistamisesta, että niiden kansallinen ECRIS-ohjelmistosovellus antaa niiden kansallisille rikosrekisteriviranomaisille mahdollisuuden käyttää ECRIS-TCN:ää tämän asetuksen mukaisesti, rajapintaohjelmistoa lukuun ottamatta. Tätä varten niiden on ennen 35 artiklan 4 kohdan mukaista ECRIS-TCN:n käyttöönottopäivää varmistettava, että niiden kansallinen ECRIS-ohjelmistosovellus toimii 10 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen käytäntöjen ja teknisten eritelmien mukaisesti ja näihin täytäntöönpanosäädöksiin perustuvien, eu‑LISAn tämän asetuksen nojalla vahvistamien muiden mahdollisten teknisten vaatimusten mukaisesti.

5.  Niin kauan kuin ne eivät käytä ECRIS-viitesovellusta, kansallista ECRIS-ohjelmistosovellustaan käyttävien jäsenvaltioiden on myös varmistettava 10 artiklassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä vahvistettuihin teknisiin eritelmiin tai näihin täytäntöönpanosäädöksiin perustuvien, eu-LISAn tämän asetuksen nojalla vahvistamiin muihin mahdollisiin teknisiin vaatimuksiin tehtävien muutosten edellyttämien teknisten mukautusten toteuttaminen kansallisissa ECRIS-ohjelmistosovelluksissaan ilman aiheetonta viivästystä.

6.  Kansallista ECRIS-ohjelmistosovellustaan käyttävät jäsenvaltiot vastaavat kaikista kansallisen ECRIS-ohjelmistosovelluksensa toteuttamisesta, ylläpidosta ja edelleen kehittämisestä sekä sen ECRIS-TCN:ään liitännästä aiheutuvista kustannuksista rajapintaohjelmistoa lukuun ottamatta.

7.  Jos kansallista ECRIS-ohjelmistosovellustaan käyttävä jäsenvaltio ei pysty täyttämään tämän artiklan mukaisia velvoitteitaan, sen on ECRIS-TCN:ää hyödyntääkseen käytettävä ECRIS-viitesovellusta, integroitu rajapintaohjelmisto mukaan lukien.

8.  Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot komission 36 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla suorittamaa arviointia varten.

II LUKU

KESKUSVIRANOMAISTEN SUORITTAMA TIETOJEN TALLENTAMINEN JA KÄYTTÖ

5 artikla

Tietojen tallentaminen ECRIS-TCN:ään

1.  Tuomiojäsenvaltion keskusviranomaisen on perustettava keskusjärjestelmään tietue kutakin tuomion saanutta kolmannen maan kansalaista kohden. Tietueeseen on sisällyttävä

a)   alfanumeeristen tietojen osalta:

i)  sisällytettävät tiedot, paitsi jos nämä tiedot eivät yksittäisissä tapauksissa ole keskusviranomaisen tiedossa (pakolliset tiedot):

sukunimi,

etunimet,

syntymäaika,

syntymäpaikka (kaupunki ja valtio),

kansalaisuus tai kansalaisuudet,

sukupuoli,

aikaisemmat nimet, tapauksen mukaan,

tuomiojäsenvaltion koodi;

ii)  sisällytettävät tiedot, jos nämä tiedot on merkitty rikosrekisteriin (valinnaiset tiedot):

− vanhempien nimet;

iii)  sisällytettävät tiedot, jos nämä tiedot ovat keskusviranomaisen saatavilla (lisätiedot):

− henkilötunnus tai henkilöasiakirjojen laji ja numero sekä asiakirjan myöntänyt viranomainen,

− peite- tai lisänimet;

b)  sormenjälkitietojen osalta:

i)  sormenjälkitiedot, jotka on otettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikosasian käsittelyn yhteydessä;

ii)  vähintään jommankumman seuraavan perusteen nojalla otetut sormenjälkitiedot:

–  kun kolmannen maan kansalainen on tuomittu vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen;

tai

–  kun kolmannen maan kansalainen on tuomittu rikoksesta, josta voidaan määrätä jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti enimmillään vähintään 12 kuukauden vankeusrangaistus.

2.  Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sormenjälkitietojen on oltava 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen, sormenjälkitietojen laatua, resoluutiota ja käyttöä koskevien teknisten eritelmien mukaisia. Tuomion saaneen henkilön sormenjälkitietojen viitenumeron on sisällettävä tuomiojäsenvaltion koodi.

3.  Tietueeseen voi myös sisältyä tuomion saaneen kolmannen maan kansalaisen kasvokuvia, jos tuomiojäsenvaltion lainsäädännössä sallitaan tuomittujen henkilöiden kasvokuvien ottaminen ja säilyttäminen.

4.  Tuomiojäsenvaltion on perustettava tietue automaattisesti, jos se on mahdollista, ja ilman aiheetonta viivästystä sen jälkeen, kun tuomio on merkitty ▌rikosrekistereihin ▌.

5.  Tuomiojäsenvaltioiden on myös perustettava ennen 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tietojen tallentamisen aloittamispäivää annettuja tuomioita koskevat tietueet siltä osin kuin tuomion saaneita henkilöitä koskevat tiedot on tallennettu niiden kansallisiin tietokantoihin. Näissä tapauksissa sormenjälkitiedot on sisällytettävä vain, jos ne on otettu rikosasian käsittelyn yhteydessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ne voidaan selkeästi yhdistää muihin rikosrekistereissä oleviin henkilöllisyyden määrittämistä koskeviin tietoihin.

6.  Noudattaakseen 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa ja 5 kohdassa asetettuja velvoitteita, jäsenvaltiot voivat käyttää sormenjälkitietoja, jotka on otettu muuhun tarkoitukseen kuin rikosasian käsittelyä varten, jos tällainen käyttö on sallittu kansallisen lainsäädännön nojalla.

6 artikla

Kasvokuvat

1.  Jäljempänä 2 kohdassa säädetyn delegoidun säädöksen voimaantuloon asti kasvokuvia saa käyttää ainoastaan alfanumeerisen haun tai sormenjälkitietoja käyttämällä tehdyn haun tuloksena tunnistetun kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden varmentamiseen.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 37 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta ja jotka koskevat kasvokuvien käyttöä kolmannen maan kansalaisten tunnistamiseen, kun se on teknisesti mahdollista, jotta voitaisiin tunnistaa jäsenvaltiot, joilla on tietoja tällaisten henkilöiden aiemmista tuomioista. Ennen tämän siirretyn säädösvallan käyttöä komissio arvioi, ottaen huomioon tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden sekä kasvontunnistusohjelmistojen alan teknisen kehityksen, vaaditun teknologian saatavuutta ja valmiutta.

7 artikla

ECRIS-TCN:n käyttö niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on rikosrekisteritietoja

1.  Keskusviranomaisten on käytettävä ECRIS-TCN:ää niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta, tietojen saamiseksi aikaisemmista tuomioista ECRISin kautta silloin, kun kyseistä henkilöä koskevia rikosrekisteritietoja pyydetään asianomaisessa jäsenvaltiossa tätä henkilöä koskevaa rikosasian käsittelyä varten tai jotakin seuraavassa mainittua tarkoitusta varten, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti:

–  henkilön oman rikosrekisterin tarkistaminen tämän pyynnöstä;

–  turvallisuusselvitykset;

–  lisenssin tai luvan saaminen;

–  työnhakijaa koskeva taustaselvitys;

–  taustaselvitys sellaista vapaaehtoistoimintaa varten, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten tai haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kanssa;

–  viisumimenettelyt, menettelyt kansalaisuuden saamiseksi, maahanmuuttomenettelyt, mukaan lukien turvapaikkamenettelyt; ja

–  hankintasopimuksiin ja julkisiin pätevyystutkintoihin liittyvät tarkistukset.

Yksittäisissä tapauksissa, jotka ovat muita kuin niitä tapauksia, joissa kolmannen maan kansalainen pyytää keskusviranomaiselta omia rikosrekisteritietojaan tai joissa pyyntö tehdään rikosrekisteritietojen saamiseksi direktiivin 2011/93/EU 10 artiklan 2 kohdan nojalla, rikosrekisteritietoja pyytävä viranomainen voi kuitenkin päättää, että tällainen ECRIS-TCN:n käyttö ei ole tarkoituksenmukaista.

2.  Jäsenvaltion, joka päättää, jos siitä on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, käyttää ECRIS-TCN:ää muihin kuin 1 kohdassa esitettyihin tarkoituksiin aikaisempia tuomioita koskevien tietojen saamiseksi ECRISin kautta, on ilmoitettava tällaiset muut tarkoitukset ja tällaisten tarkoitusten kaikki muutokset komissiolle 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun käyttöönottopäivään mennessä tai milloin tahansa myöhemmin. Komissio julkaisee nämä ilmoitukset Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30 päivän kuluessa ilmoitusten vastaanottamisesta.

3.  Eurojustilla, Europolilla ▌ ja EPPOlla on 14–18 artiklan mukaisesti oikeus tehdä hakuja ECRIS-TCN:ssä niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on rikosrekisteritietoja tietystä kolmannen maan kansalaisesta. Nämä eivät kuitenkaan saa tallentaa tietoja ECRIS-TCN:ään eivätkä oikaista tai poistaa niitä.

4.  Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tarkoitusta varten toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tehdä hakuja ECRIS-TCN:ssä tarkistaakseen, onko jollakin jäsenvaltiolla unionin kansalaisen osalta rikosrekisteritietoja, jotka koskevat kyseistä henkilöä kolmannen maan kansalaisena.

5.  Tehdessään hakuja ECRIS-TCN:ssä toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää kaikkia 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja tai vain osaa niistä. Vähimmäistiedot hakujen tekemiseksi järjestelmässä täsmennetään 10 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä.

6.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tehdä hakuja ECRIS-TCN:ssä käyttämällä ▌kasvokuvia ▌edellyttäen, että tällainen toiminnallisuus on otettu käyttöön 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.  Jos haun tuloksena on osuma, keskusjärjestelmä antaa toimivaltaiselle viranomaiselle automaattisesti tiedot jäsenvaltioista, joilla on rikosrekisteritietoja kolmannen maan kansalaisesta, sekä tietoihin liittyvät viitenumerot ja henkilöllisyyden määrittämistä koskevat tiedot. Tällaisia henkilöllisyyden määrittämistä koskevia tietoja saa käyttää ainoastaan kyseessä olevan kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden todentamiseen. Keskusjärjestelmässä tehdyn haun tuloksia saa käyttää ainoastaan puitepäätöksen 2009/315/YOS 6 artiklan mukaisen pyynnön tai tämän asetuksen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön tekemiseen.

8.  Jos haun tuloksena ei ole osumaa, keskusjärjestelmä ilmoittaa siitä automaattisesti toimivaltaiselle viranomaiselle.

III LUKU

TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN JA MUUTTAMINEN

8 artikla

Tietojen säilyttämisaika

1.  Kukin ▌tietue säilytetään keskusjärjestelmässä niin kauan kuin tiedot asianomaisen henkilön tuomioista säilytetään ▌rikosrekistereissä ▌.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun säilyttämisajan päätyttyä tuomiojäsenvaltion keskusviranomaisen on poistettava ▌tietue keskusjärjestelmästä, sormenjälkitiedot tai kasvokuvat mukaan lukien. Poiston on tapahduttava automaattisesti, jos se on mahdollista, ja joka tapauksessa viimeistään kuukauden kuluttua säilyttämisajan päättymisestä.

9 artikla

Tietojen muuttaminen ja poistaminen

1.  Jäsenvaltiot voivat muuttaa ECRIS-TCN:ään tallentamiaan tietoja tai poistaa ne.

2.  Jos rikosrekistereissä olevia tietoja, ▌joiden perusteella luotiin 5 artiklan mukainen tietue, muutetaan, myös tuomiojäsenvaltion keskusjärjestelmässä olevaan tietueeseen tallentamat tiedot on muutettava vastaavasti ilman aiheetonta viivästystä.

3.  Jos tuomiojäsenvaltiolla on syytä uskoa, että sen keskusjärjestelmään tallentamat tiedot ovat virheellisiä tai että niitä on käsitelty keskusjärjestelmässä tämän asetuksen vastaisesti, sen on

a)  välittömästi aloitettava menettely tapauksen mukaan kyseisten tietojen oikeellisuuden tai niiden käsittelyn laillisuuden tarkistamiseksi;

b)  tarvittaessa oikaistava tiedot tai poistettava ne keskusjärjestelmästä ilman aiheetonta viivästystä.

4.  Jos toisella jäsenvaltiolla kuin tuomiojäsenvaltiolla, joka tallensi tiedot, on syytä uskoa, että keskusjärjestelmään tallennetut tiedot ovat virheellisiä tai että niitä on käsitelty keskusjärjestelmässä tämän asetuksen vastaisesti, sen on otettava yhteyttä tuomiojäsenvaltion keskusviranomaiseen ilman aiheetonta viivästystä.

Tuomiojäsenvaltion on

a)  välittömästi aloitettava menettely tapauksen mukaan kyseisten tietojen oikeellisuuden tai niiden käsittelyn laillisuuden tarkistamiseksi;

b)  tarvittaessa oikaistava tiedot tai poistettava ne keskusjärjestelmästä ilman aiheetonta viivästystä;

c)  ilmoitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle ilman aiheetonta viivästystä, että tiedot on oikaistu tai poistettu, tai syyt siihen, että tietoja ei ole oikaistu tai poistettu.

IV LUKU

KEHITTÄMINEN, TOIMINTA JA VASTUUALUEET

10 artikla

Komission hyväksymät täytäntöönpanosäädökset

1.  Komissio hyväksyy mahdollisimman pian täytäntöönpanosäädökset, jotka ovat tarpeen ECRIS-TCN:n teknisen kehittämisen ▌ja toteuttamisen kannalta, ja erityisesti seuraavia seikkoja koskien:

a)  tekniset eritelmät alfanumeeristen tietojen käsittelemiseksi;

b)  tekniset eritelmät sormenjälkitietojen laatua, resoluutiota ja käsittelyä varten;

c)  tekniset eritelmät rajapintaohjelmistoa varten;

d)  tekniset eritelmät kasvokuvien laatua, resoluutiota ja käsittelyä varten 6 artiklan mukaisiin tarkoituksiin ja siinä vahvistettujen edellytysten mukaisesti;

e)  tietojen laatu, mukaan lukien mekanismi ja menettelyt tietojen laadun tarkistamiseksi;

f)  tietojen tallentaminen 5 artiklan mukaisesti;

g)  pääsy ECRIS-TCN:ään ja hakujen tekeminen 7 artiklan mukaisesti;

h)  tietojen muuttaminen ja poistaminen 8 ja 9 artiklan mukaisesti;

i)  lokikirjanpito ja lokeihin pääsy 31 artiklan mukaisesti;

j)  keskusrekisterin toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja siihen sovellettavat tietoturva- ja tietosuojasäännöt 32 artiklan mukaisesti;

k)  tilastotietojen antaminen 32 artiklan mukaisesti;

l)  ECRIS-TCN:n toimintaa ja saatavuutta koskevat vaatimukset, mukaan lukien ECRIS-TCN:n biometristä suorituskykyä koskevat vähimmäiseritelmät ja erityisesti vaadittujen väärien positiivisten tulosten määrän ja väärien negatiivisten tulosten määrän suhteen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

ECRIS-TCN:n kehittäminen ja operatiivinen hallinnointi

1.  eu-LISA vastaa ECRIS-TCN:n kehittämisestä sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan periaatteen mukaisesti. Lisäksi eu-LISA vastaa ECRIS-TCN:n operatiivisesta hallinnoinnista. Kehittäminen koostuu teknisten eritelmien laatimisesta ja täytäntöönpanosta, testauksesta ja hankkeen yleisestä koordinoinnista.

2.  eu-LISA vastaa myös ECRIS-viitesovelluksen edelleen kehittämisestä ja ylläpidosta.

3.  eu-LISA suunnittelee ECRIS-TCN:n fyysisen arkkitehtuurin, mukaan lukien sen tekniset eritelmät ja kehittämisen keskusjärjestelmän osalta, kansallisen keskusyhteyspisteen osalta ja rajapintaohjelmiston osalta. eu-LISAn hallintoneuvosto hyväksyy kyseisen suunnitelman saatuaan komission myönteisen lausunnon.

4.  eu-LISA kehittää ja toteuttaa ECRIS-TCN:n mahdollisimman pian tämän asetuksen ▌voimantulon jälkeen ja sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt 10 artiklassa säädetyt täytäntöönpanosäädökset.

5.  Ennen ECRIS-TCN:n suunnittelu- ja kehitysvaihetta eu-LISAn hallintoneuvosto perustaa ohjelman hallintoneuvoston, jonka kokoonpanoon kuuluu kymmenen jäsentä.

Ohjelman hallintoneuvoston kokoonpanoon kuuluu kahdeksan hallintoneuvoston nimittämää jäsentä, 39 artiklassa tarkoitetun, neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtaja ja yksi komission nimittämä jäsen. Hallintoneuvoston nimittämät jäsenet valitaan ainoastaan jäsenvaltioista, joita unionin oikeuden nojalla sitovat kaikilta osin ECRISiä koskevat säädökset ja jotka osallistuvat ECRIS-TCN:ään. Hallintoneuvosto varmistaa, että sen ohjelman hallintoneuvostoon nimittämillä jäsenillä on tarvittava kokemus ja asiantuntemus oikeus- ja rikosrekisteriviranomaisia tukevien tietojärjestelmien kehittämisestä ja hallinnoimisesta.

eu-LISA osallistuu ohjelman hallintoneuvoston työskentelyyn. Tätä varten eu-LISAn edustajat osallistuvat ohjelman hallintoneuvoston kokouksiin raportoidakseen ECRIS-TCN:n suunnittelu- ja kehitystyöstä ja muusta siihen liittyvästä työstä ja toiminnasta.

Ohjelman hallintoneuvosto kokoontuu vähintään joka kolmas kuukausi ja tarvittaessa useammin. Se varmistaa ECRIS-TCN:n suunnittelu- ja kehitysvaiheen asianmukaisen hallinnon ja keskustason ja kansallisten ECRIS-TCN-hankkeiden johdonmukaisuuden toisiinsa ja kansalliseen ECRIS-ohjelmistosovellukseen nähden. Ohjelman hallintoneuvosto toimittaa eu-LISAn hallintoneuvostolle säännöllisesti ja mahdollisuuksien mukaan kuukausittain kirjallisen raportin hankkeen edistymisestä. Ohjelman hallintoneuvostolla ei ole päätöksentekovaltaa eikä valtuuksia edustaa hallintoneuvoston jäseniä.

6.  Ohjelman hallintoneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä, johon sisältyvät erityisesti säännöt seuraavista:

a)  puheenjohtajuus;

b)  kokouspaikat;

c)  kokousten valmistelu;

d)  asiantuntijoiden hyväksyminen kokouksiin;

e)  viestintäsuunnitelmat, joilla varmistetaan kaiken kattavasta tiedotuksesta hallintoneuvoston jäsenille, jotka eivät osallistu ohjelman hallintoneuvostoon.

7.  Ohjelman hallintoneuvoston puheenjohtajuutta hoitaa jokin jäsenvaltio, jota unionin oikeuden nojalla sitovat kaikilta osin ECRISiä koskevat säädökset ja kaikkien eu-LISAn hallinnoimien laaja-alaisten tietojärjestelmien kehittämistä, perustamista, toimintaa ja käyttöä koskevat säädökset.

8.  eu-LISA maksaa kaikki ohjelman hallintoneuvoston jäsenten matka- ja oleskelukulut. eu-LISAn työjärjestyksen 10 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. eu-LISA huolehtii ohjelman hallintoneuvoston sihteeristötehtävistä.

9.  Suunnittelu- ja kehitysvaiheen aikana 39 artiklassa tarkoitettu neuvoa-antava ryhmä muodostuu kansallisista ECRIS-TCN:n hankepäälliköistä, ja sen puheenjohtajana toimii eu-LISA. Suunnittelu- ja kehitysvaiheen aikana se kokoontuu säännöllisesti ja mahdollisuuksien mukaan vähintään kerran kuukaudessa ECRIS-TCN:n käyttöönottamiseen saakka. Se raportoi kunkin kokouksen jälkeen ohjelman hallintoneuvostolle ▌. Se antaa teknistä asiantuntija-apua ohjelman hallintoneuvoston tehtävien tukemiseksi ja seuraa jäsenvaltioiden valmistelujen tilaa.

10.  ECRIS-TCN:ään tallennettujen tietojen luottamuksellisuuden ja eheyden takaamiseksi kaikkina aikoina eu-LISA toteuttaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet ottaen huomioon uusimman teknologian, toteuttamiskustannukset ja käsittelyn aiheuttamat riskit.

11.  eu-LISA vastaa seuraavista 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun viestintäinfrastruktuuriin liittyvistä tehtävistä:

a)  valvonta;

b)  turvallisuus;

c)  jäsenvaltioiden ja viestintäinfrastruktuurin tarjoajan välisten suhteiden koordinointi.

12.  Komissio vastaa kaikista muista 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun viestintäinfrastruktuuriin liittyvistä tehtävistä, joihin kuuluvat erityisesti

a)  talousarvion toteuttamiseen liittyvät tehtävät;

b)  hankinnat ja uudistukset;

c)  sopimusasiat.

13.  eu-LISA kehittää mekanismin ja menettelyt ECRIS-TCN:ään tallennettujen tietojen laadun tarkistamiseksi, ylläpitää kyseistä mekanismia ja menettelyitä ja antaa säännöllisesti kertomuksia jäsenvaltioille. eu-LISA antaa komissiolle säännöllisesti kertomuksia havaituista ongelmista ja jäsenvaltioista, joita ne ovat koskeneet.

14.  ECRIS-TCN:n operatiiviseen hallinnointiin kuuluvat kaikki tehtävät, jotka ovat tarpeen ECRIS-TCN:n pitämiseksi toiminnassa tämän asetuksen mukaisesti, sekä erityisesti järjestelmän ylläpito ja tekninen kehittäminen, joilla varmistetaan, että ECRIS-TCN toimii tyydyttävällä tasolla teknisten eritelmien mukaisesti.

15.  eu-LISA hoitaa tehtävät, jotka liittyvät ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen teknisen käyttäjäkoulutuksen tarjoamiseen.

16.  Rajoittamatta neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68(17) vahvistettujen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 17 artiklan soveltamista eu-LISA soveltaa asianmukaisia vaitiolovelvollisuutta tai muita vastaavia salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä kaikkiin keskusjärjestelmään tallennettuja tietoja käsitteleviin henkilöstönsä jäseniin. Salassapitovelvollisuus jatkuu vielä senkin jälkeen, kun tämä henkilöstö jättää tehtävänsä tai toimensa tai sen tehtävien hoito on päättynyt.

12 artikla

Jäsenvaltioiden velvollisuudet

1.  Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava seuraavista tehtävistä:

a)  turvallisen yhteyden varmistaminen sen kansallisten rikosrekistereiden ▌ja sormenjälkitietokantojen sekä kansallisen keskusyhteyspisteen välillä;

b)  edellä a kohdassa tarkoitetun yhteyden kehittäminen, toiminta ja ylläpito;

c)  yhteyden varmistaminen sen kansallisten järjestelmien ja ECRIS-viitesovelluksen välillä;

d)  hallinnointi ja järjestelyt, jotka liittyvät keskusviranomaisten asianmukaisesti valtuutetun henkilöstön pääsyyn ECRIS-TCN:ään tämän asetuksen mukaisesti, sekä tällaista henkilöstöä ja 19 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja profiileja koskevan luettelon laatiminen ja ajan tasalla pitäminen.

2.  Kunkin jäsenvaltion on annettava niille keskusviranomaisensa työntekijöille, joilla on oikeus käyttää ECRIS-TCN:ää, asianmukaista, erityisesti tietoturva- ja tietosuojasääntöjä sekä sovellettavia perusoikeuksia koskevaa koulutusta ennen kuin heidät hyväksytään käsittelemään keskusjärjestelmään tallennettuja tietoja.

13 artikla

Vastuu tietojen käytöstä

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti, että ECRIS-TCN:ään tallennettuja tietoja käsitellään lainmukaisesti ja erityisesti että

a)  vain asianmukaisesti valtuutetulla henkilöstöllä on pääsy tietoihin tehtäviensä suorittamiseksi;

b)  tiedot kerätään lainmukaisesti ja tavalla, joka kunnioittaa täysimääräisesti kolmannen maan kansalaisen ihmisarvoa ja perusoikeuksia;

c)  tiedot tallennetaan ECRIS-TCN:ään lainmukaisesti;

d)  tiedot ovat paikkansapitäviä ja ajan tasalla, kun ne tallennetaan ECRIS-TCN:ään.

2.  eu-LISA varmistaa, että ECRIS-TCN toimii tämän asetuksen, 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen ja 10 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti sekä asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti. eu-LISA erityisesti toteuttaa tarvittavat toimenpiteet keskusjärjestelmän ja 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun viestintäinfrastruktuurin turvallisuuden varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin jäsenvaltion vastuuta.

3.  eu-LISA ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan tietosuojavaltuutetulle mahdollisimman pian 2 kohdan nojalla toteuttamistaan toimenpiteistä ECRIS-TCN:n käytöönottamiseksi.

4.  Komissio asettaa 3 kohdassa tarkoitetut tiedot jäsenvaltioiden ja yleisön saataville julkisella verkkosivustolla, jota päivitetään säännöllisesti.

14 artikla

Eurojustin, Europolin ja EPPOn pääsy tietoihin

1.  Eurojustilla on 17 artiklan täytäntöönpanemiseksi sekä asetuksen (EU) 2018/1727 2 artiklan mukaisten tehtäviensä täyttämiseksi suora pääsy ECRIS-TCN:ään niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kolmansien maiden kansalaisten aiemmista tuomioista.

2.  Europolilla on asetuksen (EU) 2016/794 4 artiklan 1 kohdan a–e ja h alakohdan mukaisten tehtäviensä täyttämiseksi suora pääsy ECRIS-TCN:ään niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kolmansien maiden kansalaisten aiemmista tuomioista.

3.  EPPOlla on asetuksen (EU) 2017/1939 4 artiklan mukaisten tehtäviensä täyttämiseksi suora pääsy ECRIS-TCN:ään niiden jäsenvaltioiden tunnistamiseksi, joilla on tietoja kolmansien maiden kansalaisten aiemmista tuomioista.

4.  Sen jälkeen kun osuman tuloksena on tunnistettu jäsenvaltiot, joilla on kolmannen maan kansalaista koskevia rikosrekisteritietoja, Eurojust, Europol ja EPPO voivat käyttää yhteyksiään kyseisten jäsenvaltioiden kansallisiin viranomaisiin rikosrekisteritietojen pyytämiseksi niiden perustamissäädöksissä säädetyin tavoin.

15 artikla

Eurojustin, Europolin ja EPPOn valtuutetun henkilöstön pääsy tietoihin

Eurojust, Europol ja EPPO ovat vastuussa hallinnoinnista ja järjestelyistä, jotka liittyvät asianmukaisesti valtuutetun henkilöstön pääsyyn ECRIS-TCN:ään tämän asetuksen mukaisesti ja tällaista henkilöstöä ja sen profiileja koskevan luettelon laatimisesta ja säännöllisestä päivityksestä.

16 artikla

▌Eurojustin, Europolin ja EPPOn velvollisuudet ▌

▌Eurojust, Europol ▌ja EPPO

a)  ottavat käyttöön tekniset keinot, joiden avulla luodaan yhteys ECRIS-TCN:ään, ja vastaavat yhteyden ▌ylläpidosta;

b)  antavat niille työntekijöilleen, joilla on oikeus käyttää ECRIS-TCN:ää, asianmukaista, erityisesti tietoturva- ja tietosuojasääntöjä sekä sovellettavia perusoikeuksia koskevaa koulutusta ennen kuin heidät hyväksytään käsittelemään keskusjärjestelmään tallennettuja tietoja;

c)  varmistavat, että niiden tämän asetuksen nojalla käsittelemät henkilötiedot on suojattu sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

17 artikla

Kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen yhteyspiste

1.  Kolmannet maat ja kansainväliset järjestöt voivat osoittaa Eurojustille rikosasian käsittelyä varten pyyntöjä tietojen saamiseksi siitä, millä jäsenvaltioilla, jos millään, on rikosrekisteritietoja kolmannen maan kansalaisesta. Tätä varten niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä olevaa vakiolomaketta.

2.  Kun Eurojust saa pyynnön1 kohdan nojalla, se käyttää ECRIS-TCN:ää tunnistaakseen millä jäsenvaltioista, jos millään, on rikosrekisteritietoja kyseisestä kolmannen maan kansalaisesta.

3.  Jos saadaan osuma, Eurojust tiedustelee jäsenvaltiolta, jolla on rikosrekisteritietoja kyseisestä kolmannen maan kansalaisesta, suostuuko se siihen, että Eurojust ilmoittaa kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle, mistä jäsenvaltiosta on kyse. Jos kyseinen jäsenvaltio antaa suostumuksensa, Eurojust ilmoittaa kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle kyseisen jäsenvaltion nimen sekä miten tämä voi esittää kyseiselle jäsenvaltiolle rikosrekisteriotetta koskevan pyynnön sovellettavien menettelyjen mukaisesti.

4.  Jos ei saada osumaa tai jos Eurojust ei voi 3 kohdan mukaisesti vastata tämän artiklan nojalla tehtyihin pyyntöihin, se ilmoittaa kyseiselle kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle menettelyn saattamisesta loppuun mainitsematta, onko jollakin jäsenvaltioista rikosrekisteritietoja asianomaisesta henkilöstä.

18 artikla

Tietojen antaminen kolmannelle maalle, kansainväliselle järjestölle tai yksityiselle osapuolelle

Eurojust, Europol, EPPO tai mikään keskusviranomainen ei saa siirtää tai antaa kolmannen maan, kansainvälisen järjestön tai yksityisen osapuolen käyttöön ECRIS-TCN:n kautta saatuja tietoja kolmannen maan kansalaisesta. Tämä artikla ei rajoita 17 artiklan 3 kohdan soveltamista.

19 artikla

Tietoturvallisuus

1.  eu-LISA toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ECRIS-TCN:n turvallisuuden varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin jäsenvaltion vastuita ja ottaen huomioon 3 kohdassa tarkoitetut turvatoimenpiteet.

2.  eu-LISA toteuttaa ECRIS-TCN:n toiminnan osalta tarvittavat toimenpiteet 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien turvallisuussuunnitelman sekä toiminnan jatkuvuus- ja palautumissuunnitelman hyväksymisen sekä sen varmistamisen, että asennettujen järjestelmien toiminta voidaan keskeytyksen sattuessa palauttaa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tietojen turvallisuus ennen niiden siirtämistä kansalliseen keskusyhteyspisteeseen, kyseisen siirron aikana ja vastaanotettaessa tietoja kansallisesta keskusyhteyspisteestä. Kunkin jäsenvaltion on erityisesti

a)  suojattava tiedot fyysisesti muun muassa laatimalla varautumissuunnitelmia ▌infrastruktuurin suojaamiseksi;

b)  estettävä asiattomilta pääsy kansallisiin laitoksiin, joissa jäsenvaltio harjoittaa ECRIS-TCN:ään liittyvää toimintaa;

c)  estettävä tietovälineiden luvaton lukeminen, jäljentäminen, muuttaminen ja poistaminen;

d)  estettävä tietojen luvaton syöttäminen sekä tallennettujen henkilötietojen luvaton tarkastaminen, muuttaminen ja poistaminen;

e)  estettävä tietojen luvaton käsittely ECRIS-TCN:ssä ja siinä käsiteltyjen tietojen luvaton muuttaminen ja poistaminen;

f)  varmistettava, että henkilöt, joilla on pääsy ECRIS-TCN:ään, pääsevät ainoastaan valtuutuksensa piiriin kuuluviin tietoihin yksilöllisten käyttäjätunnisteiden avulla ja luottamuksellisia pääsytapoja käyttäen;

g)  varmistettava, että kaikki viranomaiset, joilla on pääsy ECRIS-TCN:ään, luovat henkilöille, joilla on valtuudet tallentaa, oikaista, poistaa, katsoa ja hakea tietoja, profiilit, joissa esitetään heidän tehtävänsä ja vastuualueensa, ja saattavat heidän käyttäjäprofiilinsa pyynnöstä kansallisten ▌valvontaviranomaisten käyttöön ilman aiheetonta viivästystä;

h)  varmistettava, että on mahdollista tarkistaa ja määrittää, mille unionin elimille ja laitoksille henkilötietoja voidaan siirtää tiedonsiirtolaitteilla;

i)  varmistettava, että voidaan todentaa ja määrittää, mitä tietoja ECRIS-TCN:ssä on käsitelty ja milloin sekä kuka tietoja on käsitellyt ja missä tarkoituksessa;

j)  estettävä erityisesti asianmukaista salaustekniikkaa käyttäen henkilötietojen luvaton lukeminen, jäljentäminen, muuttaminen ja poistaminen siirrettäessä henkilötietoja ECRIS-TCN:ään tai sieltä muualle taikka kuljetettaessa tietovälineitä;

k)  valvottava tässä kohdassa tarkoitettujen turvatoimien tehokkuutta ja toteutettava tarvittavat sisäiseen valvontaan ja tarkastuksiin liittyvät organisatoriset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä asetusta noudatetaan.

4.  eu-LISA ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä, jotta varmistetaan koko ECRIS-TCN:n kattavaan turvallisuusriskien hallintaprosessiin perustuva johdonmukainen lähestymistapa tietoturvaan.

20 artikla

Vastuu

1.  Henkilöllä tai jäsenvaltiolla, jolle on aiheutunut aineellista tai aineetonta vahinkoa lainvastaisesta tietojenkäsittelystä tai jostakin muusta tämän asetuksen vastaisesta teosta, on oikeus saada korvaus aiheutuneesta vahingosta

a)  vahingosta vastuussa olevalta jäsenvaltiolta; tai

b)  eu-LISAlta, jos eu-LISA ei ole noudattanut sille tässä asetuksessa tai asetuksessa (EU) 2018/1725 vahvistettuja velvoitteitaan.

Vahingosta vastuussa oleva jäsenvaltio tai eu-LISA vapautetaan vastuusta osittain tai kokonaan, jos se osoittaa, ettei se ole vastuussa vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta.

2.  Jos ECRIS-TCN:lle aiheutuu vahinkoa siitä, ettei jokin jäsenvaltio, Eurojust, Europol tai EPPO ole noudattanut tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan, kyseinen jäsenvaltio, Eurojust, Europol tai EPPO on vastuussa vahingosta, paitsi jos ja siltä osin kuin eu-LISA tai jokin toinen ECRIS-TCN:ään osallistuva jäsenvaltio on jättänyt toteuttamatta kohtuulliset toimenpiteet vahingon syntymisen ehkäisemiseksi tai sen vaikutusten rajoittamiseksi mahdollisimman vähiin.

3.  Jäsenvaltiota vastaan nostetut vahingonkorvauskanteet, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua vahinkoa, käsitellään vastaajana olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. eu-LISAa, Eurojustia, Europolia tai EPPOa vastaan nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua vahinkoa, sovelletaan niiden perustamissäädöksiä.

21 artikla

Sisäinen valvonta

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen keskusviranomainen toteuttaa tämän asetuksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet ja tekee tarvittaessa yhteistyötä valvontaviranomaisten kanssa.

22 artikla

Seuraamukset

ECRIS-TCN:ään tallennettujen tietojen väärinkäytöstä määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tai kurinpidollisia toimenpiteitä kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti.

V LUKU

TIETOSUOJAA KOSKEVAT OIKEUDET JA NIIDEN VALVONTA

23 artikla

Rekisterinpitäjä ja tietojen käsittelijä

1.  Kukin keskusviranomainen katsotaan sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaiseksi rekisterinpitäjäksi, kun kyseisen keskusviranomaisen jäsenvaltio käsittelee henkilötietoja tämän asetuksen nojalla.

2.  eu-LISA katsotaan asetuksen (EU) 2018/1725 mukaiseksi tietojen käsittelijäksi, kun on kyse jäsenvaltioiden keskusjärjestelmään tallentamista henkilötiedoista.

24 artikla

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus

1.  Keskusjärjestelmään tallennettuja tietoja voidaan käsitellä ainoastaan sen selvittämiseksi, missä jäsenvaltioissa on rikosrekisteritietoja kolmansien maiden kansalaisista.

2.  Pääsy ECRIS-TCN:ään on varattu ainoastaan keskusviranomaisten ▌ asianmukaisesti valtuutetulle henkilöstölle, lukuun ottamatta Eurojustin, Europolin ja EPPOn asianmukaisesti valtuutettua henkilöstöä, jolla on pääsy ECRIS-TCN:ään tämän asetuksen soveltamiseksi. Pääsy on rajoitettava ainoastaan siihen laajuuteen kuin tarvitaan 1 kohdassa tarkoitetun käyttötarkoituksen mukaisten tehtävien suorittamiseen ja siihen, mikä on tarpeellista ja oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden.

25 artikla

Oikeus tietojen saantiin, oikaisuun, poistamiseen ja käsittelyn rajoittamiseen

1.  Kolmansien maiden kansalaisten pyynnöt, jotka koskevat sovellettavissa unionin tietosuojasäännöissä esitettyjä oikeuksia henkilötietojen saantiin, oikaisuun, poistamiseen ja käsittelyn rajoittamiseen, voidaan esittää minkä tahansa jäsenvaltion keskusviranomaiselle.

2.  Jos pyyntö esitetään muulle kuin tuomiojäsenvaltiolle, sen jäsenvaltion, jolle pyyntö on esitetty, on toimitettava se edelleen tuomiojäsenvaltiolle ilman aiheetonta viivästystä ja joka tapauksessa kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Vastaanotettuaan pyynnön tuomiojäsenvaltion on

a)  välittömästi aloitettava menettely kyseisten tietojen oikeellisuuden tai niiden ECRIS-TCN:ssä tapahtuvan käsittelyn laillisuuden tarkistamiseksi; ja

b)  vastattava pyynnön toimittaneelle jäsenvaltiolle ilman aiheetonta viivästystä.

3.  Jos ECRIS-TCN:ään tallennetut tiedot osoittautuvat ▌virheellisiksi tai jos niitä on käsitelty lainvastaisesti, tuomiojäsenvaltion on oikaistava tiedot tai poistettava ne 9 artiklan mukaisesti. Tuomiojäsenvaltion tai tarvittaessa jäsenvaltion, jolle pyyntö on esitetty, on ilmoitettava ilman aiheetonta viivästystä asianomaiselle henkilölle kirjallisesti, että toimia on toteutettu kyseistä henkilöä koskevien tietojen oikaisemiseksi tai poistamiseksi. Tuomiojäsenvaltion on myös ilman aiheetonta viivästystä ilmoitettava mahdollisille muille jäsenvaltioille, jotka ovat ECRIS-TCN:ään tehdyn haun tuloksena vastaanottaneet tuomiotietoja, siitä, mitä toimenpiteitä on toteutettu.

4.  Jos tuomiojäsenvaltio ▌ei ole samaa mieltä siitä, että ECRIS-TCN:ään kirjatut tiedot ovat virheellisiä tai niitä on käsitelty lainvastaisesti, kyseisen jäsenvaltion on annettava asianomaiselle henkilölle ▌hallinnollinen tai oikeudellinen päätös, jossa selitetään kirjallisesti, minkä vuoksi se ei aio oikaista tai poistaa henkilöä koskevia tietoja. Tällaiset tapaukset voidaan tarvittaessa antaa tiedoksi kansalliselle valvontaviranomaiselle.

5.  Jäsenvaltion, joka on antanut 4 kohdan mukaisen päätöksen, on lisäksi ilmoitettava asianomaiselle henkilölle siitä, mitä toimenpiteitä henkilö voi toteuttaa, jos ▌hän ei hyväksy 4 kohdan mukaisesti annettua selitystä. Ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot siitä, miten henkilö voi panna vireille kanteen tai tehdä kantelun kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tai tuomioistuimille, sekä avusta, jota voi saada muun muassa kansallisilta valvontaviranomaisilta kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.  Edellä 1 kohdan nojalla tehtyyn pyyntöön on sisällytettävä asianomaisen henkilön tunnistamiseksi tarvittavat tiedot. Näitä tietoja voidaan käyttää yksinomaan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien toteuttamiseksi, ja ne on poistettava välittömästi tämän jälkeen.

7.  Kun sovelletaan 2 kohtaa, sen keskusviranomaisen, jolle pyyntö esitettiin, on tehtävä kirjallinen merkintä, josta käy ilmi se, että tällainen pyyntö on tehty, sekä miten pyyntö käsiteltiin ja mille viranomaiselle pyyntö toimitettiin. Kansallisen valvontaviranomaisen pyynnöstä keskusviranomaisen on asetettava tämä merkintä viipymättä kyseisen kansallisen valvontaviranomaisen saataville. Keskusviranomaisen ja kansallisen valvontaviranomaisen on poistettava tällaiset merkinnät kolmen vuoden kuluttua niiden tekemisestä.

26 artikla

Yhteistyö tietosuojaa koskevien oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi

1.  Keskusviranomaisten on tehtävä toistensa kanssa yhteistyötä 25 artiklassa säädettyjen oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi.

2.  Kussakin jäsenvaltiossa kansallisen valvontaviranomaisen on pyynnöstä annettava asianomaiselle henkilölle tietoa siitä, miten hän voi käyttää oikeuttaan oikaista tai poistaa itseään koskevia tietoja sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti.

3.  Tämän artiklan soveltamiseksi tiedot siirtäneen jäsenvaltion kansallisen valvontaviranomaisen ja sen jäsenvaltion kansallisen valvontaviranomaisen, jolle pyyntö on esitetty, on tehtävä keskenään yhteistyötä.

27 artikla

Oikeussuojakeinot

▌Kenellä tahansa on oltava kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti oikeus tehdä valitus ja oikeus oikeussuojakeinoihin tuomiojäsenvaltiossa, jossa häneltä on evätty 25 artiklassa tarkoitettu oikeus häntä koskevien tietojen saantiin, oikaisuun tai poistamiseen.

28 artikla

Kansallisten valvontaviranomaisen harjoittama valvonta

1.  Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sovellettavien unionin tietosuojasääntöjen mukaisesti nimetyt kansalliset valvontaviranomaiset valvovat kyseisen jäsenvaltion suorittaman, 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuutta, mukaan lukien näiden tietojen siirtämistä ECRIS-TCN:ään ja sieltä muualle.

2.  Kansallisten valvontaviranomaisen on varmistettava, että kansallisissa rikosrekistereissä ja sormenjälkitietokannoissa toteutetut tietojenkäsittelytapahtumat, jotka liittyvät näiden järjestelmien ja ECRIS-TCN:n väliseen tietojenvaihtoon, tarkastetaan vähintään joka kolmas vuosi ECRIS-TCN:n käyttöönottopäivästä asiaankuuluvien kansainvälisten tarkastusstandardien mukaisesti.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisilla valvontaviranomaisilla on riittävät resurssit niille tämän asetuksen nojalla annettujen tehtävien hoitamiseksi.

4.  Kunkin jäsenvaltion on toimitettava sen kansallisille valvontaviranomaisille näiden pyytämät tiedot ja erityisesti annettava niille tietoa 12, 13 ja 19 artiklan mukaisista toimista. Kunkin jäsenvaltion on annettava sen kansallisille valvontaviranomaisille pääsy 25 artiklan 7 kohdan mukaisiin merkintöihinsä ja 31 artiklan 6 kohdan mukaisiin lokitietoihinsa sekä pääsy milloin tahansa kaikkiin ECRIS-TCN:ään liittyviin toimitiloihinsa.

29 artikla

Euroopan tietosuojavaltuutetun suorittama valvonta

1.  Euroopan tietosuojavaltuutettu valvoo, että eu-LISAn toteuttamat ECRIS-TCN:ään liittyvät henkilötietojen käsittelytoimet ovat tämän asetuksen mukaisia.

2.  Euroopan tietosuojavaltuutettu varmistaa, että eu-Lisan suorittamat henkilötietojen käsittelytoimet tarkastetaan vähintään joka kolmas vuosi asiaankuuluvien kansainvälisten tarkastusstandardien mukaisesti. Tarkastuskertomus toimitetaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, eu-Lisalle ja valvontaviranomaisille. eu-LISAlle annetaan tilaisuus esittää huomautuksia ennen kertomuksen hyväksymistä.

3.  eu-LISA toimittaa Euroopan tietosuojavaltuutetun pyytämät tiedot ja antaa tietosuojavaltuutetulle pääsyn kaikkiin 31 artiklassa tarkoitettuihin asiakirjoihin ja lokitietoihin sekä antaa hänelle milloin tahansa pääsyn kaikkiin toimitiloihinsa.

30 artikla

Kansallisten valvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun yhteistyö

ECRIS-TCN:n koordinoitu valvonta varmistetaan asetuksen (EU) 2018/1725 62 artiklan mukaisesti.

31 artikla

Tietojenkäsittelytapahtumien kirjaaminen lokiin

1.  eu-LISAn ja toimivaltaisten viranomaisten on kunkin oman vastuualueensa mukaisesti varmistettava, että kaikki ECRIS-TCN:n tietojenkäsittelytapahtumat kirjataan lokiin 2 kohdan mukaisesti pyyntöjen hyväksyttävyyden tarkistamiseksi, tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden sekä tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvomiseksi ja sisäisen valvonnan harjoittamiseksi.

2.  Lokitiedoista ▌on käytävä ilmi

a)  ECRIS-TCN:n tietoihin pääsyä koskevan pyynnön tarkoitus;

b)  5 artiklassa tarkoitetut siirretyt tiedot;

c)  tapauksen kansalliset viitetiedot;

d)  käsittelytapahtuman päivämäärä ja tarkka kellonaika;

e)  haussa käytetyt tiedot;

f)  haun suorittaneen virkamiehen tunnus ▌.

3.  Tietojen katsomista ja niiden luovuttamista koskevien lokitietojen avulla on pystyttävä perustelemaan tällaiset käsittelytapahtumat.

4.  Lokitietoja ▌saa käyttää ainoastaan tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvontaan sekä tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden varmistamiseen. Jäljempänä 36 artiklassa tarkoitettua seurantaa ja arviointia varten saadaan käyttää ainoastaan muita kuin henkilötietoja sisältäviä lokitietoja. Nämä lokitiedot on suojattava asianmukaisesti niiden luvattoman käytön estämiseksi, ja ne on poistettava kolmen vuoden kuluttua, jollei niitä enää tarvita jo aloitetuissa valvontamenettelyissä.

5.  eu-LISA antaa pyynnöstä käsittelytapahtumiaan koskevat lokitiedot keskusviranomaisten saataville ilman aiheetonta viivästystä.

6.  Pyyntöjen hyväksyttävyyden tarkistamisesta sekä tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden, tietojen eheyden ja tietoturvallisuuden valvonnasta vastaavilla toimivaltaisilla kansallisilla valvontaviranomaisilla on oltava pyynnöstään pääsy lokitietoihin tehtäviensä hoitamista varten. Keskusviranomaisten on pyynnöstä annettava tietojenkäsittelytapahtumia koskevat lokitiedot toimivaltaisten kansallisten valvontaviranomaisten saataville ilman aiheetonta viivästystä.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Tietojen käyttö kertomusten ja tilastojen laatimista varten

1.  eu-LISAn, toimivaltaisten viranomaisten ▌ja komission asianmukaisesti valtuutetulla henkilöstöllä on oltava pääsy ECRIS-TCN:ssä käsiteltyihin tietoihin ainoastaan laatiakseen kertomuksia ja tilastoja, joiden perusteella ei voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä.

2.  Edellä 1 kohdassa mainittua tarkoitusta varten eu-LISA laatii ja toteuttaa keskusrekisterin ja ylläpitää sitä teknisissä toimipaikoissaan sekä säilyttää siinä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, joiden avulla voidaan saada tarpeisiin sopivia kertomuksia ja tilastoja ilman, että voidaan tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Keskusrekisteriin myönnetään suojattu pääsy yksinomaan kertomusten ja tilastojen laatimista varten, ja pääsyä ja yksittäisiä käyttäjäprofiileja valvotaan.

3.  eu-LISAn 36 artiklassa tarkoitetut käyttöön ottamat menettelyt, joita noudattaen seurataan ECRIS-TCN:n toimintaa, sekä ECRIS-viitesovellus antavat mahdollisuuden tuottaa säännöllisesti tilastoja ▌seurantaa varten.

eu-LISA toimittaa kuukausittain komissiolle ▌tilastot, jotka liittyvät rikosrekisteritietojen tallentamiseen, säilyttämiseen ja vaihtoon ECRIC-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen kautta. eu-LISA varmistaa, ettei ole mahdollista tunnistaa yksittäisiä henkilöitä näiden tilastojen perusteella. eu‑LISA antaa komission pyynnöstä sille tilastoja tietyistä tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvistä erityisnäkökohdista.

4.  Jäsenvaltioiden on toimitettava eu-LISAlle tilastot, jotka se tarvitsee täyttääkseen tässä artiklassa tarkoitetut velvoitteensa. Niiden on toimitettava komissiolle tilastot tuomittujen kolmansien maiden kansalaisten määrästä sekä alueellaan olevien kolmansien maiden kansalaisten tuomioiden määrästä ▌.

33 artikla

Kustannukset

1.  Keskusjärjestelmän, viestintäinfrastruktuurin, 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun rajapintaohjelmiston ja ECRIS-viitesovelluksen toteuttamiseen ja toimintaan liittyvät kustannukset katetaan unionin yleisestä talousarviosta.

2.  Kustannukset, jotka liittyvät Eurojustin, Europolin ▌ja EPPOn ▌liittämiseen ECRIS-TCN:ään, katetaan näiden talousarvioista.

3.  Muista kustannuksista vastaavat jäsenvaltiot, erityisesti kustannuksista, jotka aiheutuvat olemassa olevien kansallisten rikosrekisterien, sormenjälkitietokantojen ja keskusviranomaisten liittämisestä ECRIS-TCN:ään sekä ECRIS-viitesovelluksen ylläpidosta.

34 artikla

Ilmoitukset

1.  Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava eu-LISAlle keskusviranomaisensa tai viranomaiset, jolla tai joilla on pääsy tallentamaan, oikaisemaan, poistamaan, katsomaan tai hakemaan tietoja, samoin kuin kaikki niitä koskevat muutokset.

2.  eu-LISA varmistaa, että luettelo jäsenvaltioiden ilmoittamista keskusviranomaisista julkaistaan sekä Euroopan unionin virallisessa lehdessä, että sen verkkosivustolla. Kun eu-LISA vastaanottaa ilmoituksen jäsenvaltion keskusviranomaista koskevasta muutoksesta, se päivittää luettelon ilman aiheetonta viivästystä.

35 artikla

Tietojen tallentaminen ja järjestelmän käyttöönotto

1.  Kun komissio toteaa seuraavien edellytysten täyttyvän, se määrää päivän, jona jäsenvaltioiden on aloitettava 5 artiklassa tarkoitettujen tietojen tallentaminen ECRIS-TCN:ään ▌:

a)  10 artiklassa tarkoitetut asiaankuuluvat täytäntöönpanosäädökset on hyväksytty;

b)  jäsenvaltiot ovat validoineet tekniset ja oikeudelliset järjestelyt 5 artiklassa tarkoitettujen tietojen keräämiseksi ja siirtämiseksi ECRIS-TCN:ään ja ovat ilmoittaneet niistä komissiolle;

c)  eu-LISA on suorittanut yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ECRIS-TCN:n kattavan testauksen anonyymiä testiaineistoa käyttäen.

2.  Kun komissio on 1 kohdan mukaisesti määrännyt päivän, jona tietojen tallentaminen aloitetaan, se ilmoittaa tämän päivämäärän jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden on kahden kuukauden kuluessa tästä päivästä tallennettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot ECRIS-TCN:ään ottaen huomioon 41 artiklan 2 kohdan.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräajan päätyttyä eu-LISA suorittaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ECRIS-TCN:n lopullisen testauksen.

4.  Kun 3 kohdassa tarkoitettu testaus on saatettu onnistuneesti päätökseen ja eu-LISA katsoo, että ECRIS-TCN voidaan ottaa käyttöön, se ilmoittaa asiasta komissiolle. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle testauksen tuloksista ja päättää päivämäärän, jolloin ECRIS-TCN otetaan käyttöön.

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitettu ECRIS-TCN:n käyttöönottopäivää koskeva komission päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6.  Jäsenvaltiot alkavat käyttää ECRIS-TCN:ää komission 4 kohdan mukaisesti määräämästä päivästä.

7.  Komission tehdessä tässä artiklassa tarkoitettuja päätöksiä se voi vahvistaa eri päivämäärät 5 artiklassa tarkoitettujen alfanumeeristen tietojen ja sormenjälkitietojen tallentamiselle ECRIS-TCN:ään sekä järjestelmän käyttöönotolle näiden eri tietoluokkien osalta.

36 artikla

Seuranta ja arviointi

1.  eu-LISA varmistaa, että käytettävissä on menettelyt, joiden avulla voidaan seurata ECRIS-TCN:n kehitystä suhteessa suunnittelua ja kustannuksia koskeviin tavoitteisiin sekä ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen toimintaa suhteessa teknisiä tuotoksia, kustannustehokkuutta, turvallisuutta ja palvelun laatua koskeviin tavoitteisiin.

2.  eu-LISAlla on oltava ECRIS-TCN:n toiminnan seuraamista ja teknistä ylläpitoa varten pääsy tarvittaviin tietoihin, jotka liittyvät ECRIS-TCN:ssä ja ECRIS-viitesovelluksessa suoritettuihin tietojenkäsittelytapahtumiin.

3.  Viimeistään …päivänä …kuuta …[kuuden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen kuuden kuukauden välein suunnittelu-ja kehittämisvaiheen aikana eu-LISA toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen kehittämisen tilanteesta.

4.  Edellä 3 kohdassa tarkoitettu kertomus sisältää katsauksen ajantasaisiin kustannuksiin ja hankkeen edistymiseen, arvion rahoitusvaikutuksista sekä tiedot ECRIS-TCN:n mahdollisista teknisistä ongelmista ja riskeistä, jotka voivat vaikuttaa 33 artiklan mukaisesti unionin yleisestä talousarviosta katettaviin järjestelmän kokonaiskustannuksiin.

5.  Jos kehitysprosessi viivästyy merkittävästi, eu-LISA ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian viivästyksen syyt sekä sen ajalliset ja rahoitukseen liittyvät vaikutukset.

6.  Kun ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen kehittäminen on saatu päätökseen, eu-LISA toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa selvitetään, miten erityisesti suunnitteluun ja kustannuksiin liittyvät tavoitteet on saavutettu, ja perustellaan mahdolliset poikkeamat tavoitteista.

7.  Mikäli ECRIS-TCN:ää päivitetään teknisesti tavalla, joka saattaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia, eu-LISA ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

8.  Kahden vuoden kuluttua ECRIS-TCN:n käyttöönotosta ja sen jälkeen vuosittain eu-LISA antaa komissiolle kertomuksen ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen teknisestä toiminnasta, mukaan lukien niiden turvallisuus, erityisesti ECRIS-TCN:n toimintaa ja käyttöä sekä ECRIS-viitesovelluksen kautta tapahtuvaa rikosrekisteritietojen vaihtoa koskevien tilastotietojen perusteella.

9.  Neljän vuoden kuluttua ECRIS-TCN:n käyttöönotosta ja sen jälkeen neljän vuoden välein komissio toteuttaa ECRIS-TCN:n ja ECRIS-viitesovelluksen toiminnasta yleisarvioinnin. Tämän pohjalta laaditussa yleisarviointikertomuksessa arvioidaan tämän asetuksen soveltamista ja tarkastellaan saavutettuja tuloksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja vaikutuksia perusoikeuksiin. Kertomuksessa arvioidaan myös, onko ECRIS-TCN:n käyttämisen perusajatus edelleen pätevä ja onko ECRIS-TCN-järjestelmää varten tapahtuva biometristen tietojen käyttö asianmukaista, ja arvioidaan ECRIS-TCN:n turvallisuutta ja mahdollisia turvallisuusvaikutuksia tulevaan toimintaan. Arviointiin sisällytetään mahdolliset tarpeelliset suositukset. Komissio toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan tietosuojavaltuutetulle ja Euroopan unionin perusoikeusvirastolle.

10.  Edellä 9 kohdassa tarkoitetussa ensimmäisessä yleisarvioinnissa arvioidaan lisäksi

a)  asiaankuuluvien tilastotietojen ja jäsenvaltioiden antamien lisätietojen perusteella, missä määrin unionin kansalaisten, joilla on myös jonkin kolmannen maan kansalaisuus, henkilöllisyyden määrittämistä koskevien tietojen sisällyttäminen ECRIS-TCN:ään on auttanut saavuttamaan tämän asetuksen tavoitteet;

b)  joidenkin jäsenvaltioiden mahdollisuutta jatkaa 4 artiklassa tarkoitetun kansallisen ECRIS-ohjelmistosovelluksen käyttöä;

c)  sormenjälkitietojen tallentamista ECRIS-TCN:ään ja erityisesti 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen vähimmäisperusteiden soveltamista;

d)  ECRISin ja ECRIS-TCN:n vaikutusta henkilötietojen suojeluun.

Arviointiin voidaan tarvittaessa liittää säädösehdotuksia. Seuraavissa yleisarvioinneissa voidaan arvioida jotakin tai kaikkia näistä kysymyksistä.

11.  Jäsenvaltioiden, Eurojustin, Europolin ja EPPOn on toimitettava eu-LISAlle ja komissiolle tiedot, jotka ovat tarpeen 3, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettujen kertomusten laatimiseksi, komission tai eu-LISAn tai molempien ennalta määrittelemien määrällisten indikaattorien mukaisesti. Nämä tiedot eivät saa vaarantaa toimintamenetelmiä eikä niihin saa sisältyä tietoja, jotka paljastavat lähteitä, henkilöstön jäseniä tai tutkimuksia.

12.  Tarvittaessa valvontaviranomaisten on toimitettava eu-LISAlle ja komissiolle tiedot, jotka ovat tarpeen 9 kohdassa tarkoitettujen kertomusten laatimiseksi, komission tai eu-LISAn tai molempien ennalta määrittelemien määrällisten indikaattorien mukaisesti. Nämä tiedot eivät saa vaarantaa toimintamenetelmiä eikä niihin saa sisältyä tietoja, jotka paljastavat lähteitä, henkilöstön jäseniä tai tutkimuksia.

13.  eu-LISA toimittaa komissiolle 9 kohdassa tarkoitettujen yleisarviointien laatimiseen tarvittavat tiedot.

37 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] määräämättömäksi ajaksi 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 6 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

38 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea ▌.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

39 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

eu-LISA perustaa neuvoa-antavan ryhmän hankkiakseen ECRIS-TCN:ään ja ECRIS-viitesovellukseen liittyvää asiantuntemusta erityisesti vuotuisen työohjelmansa ja vuotuisen toimintakertomuksensa laadinnan yhteydessä. Suunnittelu- ja kehitysvaiheen aikana sovelletaan 11 artiklan 9 kohtaa.

40 artikla

Asetuksen (EU) 2018/1726 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 2018/1726 seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:"

"4. Virasto vastaa rajanylitystietojärjestelmän (EES), DubliNetin, EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS), ECRIS-TCN-järjestelmän ja ECRIS-viitesovelluksen valmistelusta, kehittämisestä tai operatiivisesta hallinnoinnista."

"

2)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"8 a artikla

ECRIS-TCN-järjestelmään ja ECRIS-viitesovellukseen liittyvät tehtävät

Virasto huolehtii ECRIS-TCN-järjestelmän ja ECRIS-viitesovelluksen osalta seuraavista tehtävistä:

   a) tehtävät, jotka sille on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU)  …/…*(18) ▌;
   b) tehtävät, jotka liittyvät ECRIS-TCN-järjestelmän ja ECRIS-viitesovelluksen tekniseen käyttäjäkoulutukseen.

______________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) …/…, annettu … päivänä …kuuta …, niiden jäsenvaltioiden tunnistamista koskevan keskitetyn järjestelmän perustamisesta, joilla on kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden tuomioita koskevia tietoja (ECRIS-TCN), eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän täydentämiseksi ja asetuksen (EU) N:o 10772018 muuttamisesta (EUVL L …, …, s. …).(19)"

"

3)  Korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Virasto seuraa ▌SIS II-, VIS-, Eurodac-, EES- ja ETIAS-järjestelmien, DubliNetin, ECRIS-TCN-järjestelmän ja muiden 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisen hallinnoinnin kannalta merkityksellisen tutkimustoiminnan kehitystä."

"

4)  Muutetaan 19 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)  korvataan ee alakohta seuraavasti:"

"ee) hyväksyy EES-järjestelmän kehittämistä koskevat kertomukset asetuksen (EU) 2017/2226 72 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ETIAS-järjestelmän kehittämistä koskevat kertomukset asetuksen (EU) 2018/1240 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja ECRIS-TCN-järjestelmän ja ECRIS-viitesovelluksen kehittämistä koskevat kertomukset asetuksen (EU) …/…(20)36 artiklan 3 kohdan mukaisesti;";

"

b)  korvataan ff alakohta seuraavasti:"

"ff) hyväksyy tietojärjestelmien teknistä toimintaa koskevat kertomukset SIS II ‑järjestelmän osalta asetuksen (EY) N:o 1987/2006 50 artiklan 4 kohdan ja päätöksen 2007/533/YOS 66 artiklan 4 kohdan mukaisesti, VIS-järjestelmän osalta asetuksen (EY) N:o 767/2008 50 artiklan 3 kohdan ja päätöksen 2008/633/YOS 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti, EES-järjestelmän osalta asetuksen 2017/2226 72 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ETIAS-järjestelmän osalta asetuksen (EU) 2018/1240 92 artiklan 4 kohdan mukaisesti sekä ECRIS-TCN-järjestelmän ja ECRIS-viitesovelluksen osalta asetuksen (EU) …/…+ 36 artiklan 8 kohdan mukaisesti;";

"

c)  korvataan hh alakohta seuraavasti:"

"hh) antaa virallisia huomautuksia Euroopan tietosuojavaltuutetun kertomuksista, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1987/2006 45 artiklan 2 kohdan, asetuksen (EY) N:o 767/2008 42 artiklan 2 kohdan, asetuksen (EU) N:o 603/2013 31 artiklan 2 kohdan, asetuksen (EU) 2017/2226 56 artiklan 2 kohdan, asetuksen (EU) 2018/1240 67 artiklan ja asetuksen (EU) …/…(21) 29 artiklan 2 kohdan nojalla suoritettuja tarkastuksia, ja huolehtii näiden tarkastusten johdosta suoritettavista asianmukaisista seurantatoimista;";

"

d)  lisätään alakohta seuraavasti:"

"ll a) "toimittaa komissiolle ECRIS-TCN-järjestelmää ja ECRIS-viitesovellusta koskevat tilastot asetuksen (EU) …/…+ 32 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;";

"

e)  korvataan mm alakohta seuraavasti:"

"mm) huolehtii siitä, että vuosittain julkaistaan luettelo toimivaltaisista viranomaisista, joilla on valtuudet tehdä suoria hakuja SIS II -järjestelmään sisältyvistä tiedoista asetuksen (EY) N:o 1987/2006 31 artiklan 8 kohdan ja päätöksen 2007/533/YOS 46 artiklan 8 kohdan mukaisesti, samalla kun julkaistaan luettelo asetuksen (EY) N:o 1987/2006 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista kansallisista SIS II-toimistoista (N.SIS II -toimistot) ja päätöksen 2007/533/YOS 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista Sirene-toimistoista sekä asetuksen (EU) 2017/2226 65 artiklan 2 kohdan mukainen luettelo toimivaltaisista viranomaisista, ▌asetuksen (EU) 2018/1240 87 artiklan 2 kohdan mukainen luettelo toimivaltaisista viranomaisista ja asetuksen (EU) …/…(22) 34 artiklan 2 kohdan mukainen luettelo keskusviranomaisista;".

"

5)  Lisätään 22 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:"

"Eurojust, Europol ja EPPO voivat osallistua tarkkailijoina hallintoneuvoston kokouksiin silloin, kun niissä käsitellään ECRIS-TCN-järjestelmää koskevia, asetuksen (EU) …/…(23) soveltamiseen liittyviä kysymyksiä."

"

6)  Korvataan 24 artiklan 3 kohdan p alakohta seuraavasti:"

"p) luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten laatiminen asetuksen (EY) N:o 1987/2006 17 artiklan, päätöksen 2007/533/YOS 17 artiklan, asetuksen (EY) N:o 767/2008 26 artiklan 9 kohdan, asetuksen (EU) N:o 603/2013 4 artiklan 4 kohdan, asetuksen (EU) 2017/2226, 37 artiklan 4 kohdan, ▌asetuksen 2018/1240 74 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU) …/…(24) 11 artiklan 16 kohdan noudattamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ▌virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 17 artiklan soveltamista;".

"

7)  Lisätään 27 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"da) ECRIS-TCN-järjestelmän neuvoa-antava ryhmä;".

"

41 artikla

Täytäntöönpano- ja siirtymäsäännökset

1.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen noudattamiseksi ▌tarvittavat toimenpiteet mahdollisimman pian ECRIS-TCN:n asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

2.  Keskusviranomaisten on luotava ennen 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tietojen tallentamisen aloittamispäivää annetuista tuomioista yksittäiset tietueet keskusjärjestelmään seuraavasti:

a)  keskusjärjestelmään 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymiseen mennessä tallennettavat alfanumeeriset tiedot;

b)  keskusjärjestelmään kahden vuoden kuluessa 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta käyttöönottopäivästä tallennettavat sormenjälkitiedot.

42 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty …ssa/ssä …päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

Asetuksen (EU) …/...(25) 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vakiomuotoinen tietopyyntölomake tietojen saamiseksi siitä, millä jäsenvaltiolla, jos millään, on rikosrekisteritietoja kolmannen maan kansalaisesta

Tämä lomake, joka on saatavilla osoitteessa www.eurojust.europa.eu unionin toimielinten kaikilla 24 virallisella kielellä, olisi lähetettävä jollakin näistä kielistä osoitteeseen ECRIS-TCN@eurojust.europa.eu

Tietopyynnön esittävä valtio tai kansainvälinen järjestö:

Valtion tai kansainvälisen järjestön nimi:

Pyynnön toimittava viranomainen:

Edustaja (henkilön nimi):

Virkanimike:

Osoite:

Puhelinnumero:

Sähköpostiosoite:

Rikosasia, johon tietopyyntö liittyy:

Kansallinen viitenumero:

Toimivaltainen viranomainen:

Tutkittavana olevien rikosten tyyppi (mainitkaa rikoslain ao. artikla(t)):

Muita asiaankuuluvia tietoja (esim. pyynnön kiireellisyys):

Henkilöllisyyden määrittämistä koskevat tiedot kolmannen maan kansalaisesta, jonka osalta tuomiojäsenvaltiota koskevia tietoja pyydetään:

Huom.: toimittakaa mahdollisimman paljon tietoa.

Sukunimi:

Etunimi (etunimet):

Syntymäaika:

Syntymäpaikka (kaupunki ja valtio);

Kansalaisuus tai kansalaisuudet:

Sukupuoli:

Aikaisempi nimi (aikaisemmat nimet) tapauksen mukaan:

Vanhempien nimet:

Henkilötunnus:

Henkilöasiakirjan (-asiakirjojen) tyyppi ja numero:

Asiakirjan (asiakirjat) myöntänyt viranomainen:

Salanimet tai lisänimet:

Toimittakaa sormenjälkitiedot, mikäli saatavilla.

Jos henkilöitä on useita, ilmoittakaa henkilötiedot kustakin henkilöstä erikseen

Pudotusvalikko mahdollistaisi muiden rekisteröityjen lisäämisen

Paikka

 

Päivämäärä

 

(Sähköinen) allekirjoitus ja leima:

(1)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(2)Neuvoston puitepäätös 2008/675/YOS, tehty 24 päivänä heinäkuuta 2008, Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa (EUVL L 220, 15.8.2008, s. 32).
(3)Neuvoston puitepäätös 2009/315/YOS, tehty 26 päivänä helmikuuta 2009, jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä (EUVL L 93, 7.4.2009, s. 23).
(4)Neuvoston päätös 2009/316/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS) perustamisesta puitepäätöksen 2009/315/YOS 11 artiklan mukaisesti (EUVL L 93, 7.4.2009, s. 33).
(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1726, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta Euroopan unionin virastosta (eu-LISA) sekä asetuksen (EY) N:o 1987/ 2006 ja neuvoston päätöksen 2007/533/YOS muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1077/2011 kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 99).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1727, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 138).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 53).
(9)Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(13)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(16)EUVL C 55, 14.2.2018, s. 4.
(17) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.
(18)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(19)++ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero, antopäivä ja EUVL-julkiasuviite.
(20)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(21)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(22)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(23)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(24)+ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(25)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.


Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskeva ohjelma ***I
PDF 294kWORD 109k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta sekä [Euroopan solidaarisuusjoukoista annetun asetuksen] ja asetuksen (EU) N:o 375/2014 kumoamisesta (COM(2018)0440 – C8-0264/2018 – 2018/0230(COD))
P8_TA(2019)0150A8-0079/2019

Tätä tekstiä ei ole vielä julkaistu omalla kielelläsi. Voit tutustua PDF- tai Word-versioon napsauttamalla yllä oikealla olevaa kuvaketta.


EU:n kyberturvallisuusasetus ***I
PDF 413kWORD 136k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja asetuksen (EU) 526/2013 kumoamisesta sekä tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista (”kyberturvallisuusasetus”) (COM(2017)0477 – C8-0310/2017 – 2017/0225(COD))
P8_TA-PROV(2019)0151A8-0264/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0477),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0310/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ranskan senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. helmikuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 31. tammikuuta 2018 antaman lausunnon(2)

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, budjettivaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0264/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi ▌Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista sekä asetuksen EU) N:o 526/2013 kumoamisesta (kyberturvallisuusasetus)

P8_TC1-COD(2017)0225


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Verkko- ja tietojärjestelmillä ja sähköisen viestinnän verkoilla ja palveluilla on yhteiskunnassa elintärkeä rooli, ja niistä on tullut talouskasvun selkäranka. Tieto- ja viestintätekniikka luo pohjaa monimutkaisille järjestelmille, jotka tukevat yhteiskunnan päivittäisiä toimintoja, pitävät talouden pyörät pyörimässä keskeisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, energia-alalla, rahoitusalalla ja liikenteessä, ja erityisesti tukevat sisämarkkinoiden toimintaa.

(2)  Verkko- ja tietojärjestelmien käyttö on nykyisin laajalle levinnyttä kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten piirissä kaikkialla unionissa. Digitalisoinnista ja verkkoyhteyksistä on tulossa keskeisiä ominaisuuksia yhä useammissa tuotteissa ja palveluissa, ja esineiden internetin myötä unionissa ennakoidaan otettavan käyttöön äärimmäisen suuri määrä verkkoon kytkettyjä digitaalisia laitteita seuraavan vuosikymmenen aikana. Yhä useammat laitteet liitetään internetiin huolehtimatta samalla siitä, että turvallisuus ja häiriönsietokyky ovat riittävällä tavalla sisäänrakennettuja, mikä johtaa puutteisiin kyberturvallisuudessa. Sertifioinnin vähäinen käyttö johtaa tässä yhteydessä siihen, että kansalaiset, organisaatiot ja yritykset eivät saa riittävästi tietoa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuusominaisuuksista, mikä heikentää luottamusta digitaalisiin ratkaisuihin. Verkko- ja tietojärjestelmillä voidaan tukea kaikkia elämänaloja ja edistää unionin talouskasvua. Nämä järjestelmät ovat ratkaisevan tärkeitä digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta.

(3)  Digitalisoinnin ja verkkoyhteyksien yleistyminen lisää kyberturvallisuuteen liittyviä riskejä, mikä tekee koko yhteiskunnasta alttiimman kyberuhkille ja pahentaa yksilöihin, myös heikommassa asemassa oleviin henkilöihin, kuten lapsiin, kohdistuvia vaaroja. Näiden riskien lieventämiseksi kyberturvallisuutta on tarpeen parantaa unionissa kaikin tarvittavin toimenpitein, jotta kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten – pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jäljempänä ’pk-yritykset’, elintärkeiden infrastruktuureiden ylläpitäjiin – käyttämät verkko- ja tietojärjestelmät, televiestintäverkot, digitaaliset tuotteet, palvelut ja laitteet voidaan suojata paremmin kyberuhilta.

(4)  Tuottamalla asiaa koskevaa tietoa ja asettamalla sitä yleisön saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) No 526/2013(6) perustettu Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto, jäljempänä ’ENISA’, edistää kyberturvallisuusalan ja etenkin pk- ja startup-yritysten kehittymistä unionissa. ENISAn olisi pyrittävä tiiviimpään yhteistyöhän yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, jotta se voisi edistää osaltaan strategista lähestymistapaa, joka koskee riippuvuuden vähentämistä unionin ulkopuolelta peräisin olevista kyberturvallisuustuotteista ja ‑palveluista, ja vahvistaa unionin sisäisiä toimitusketjuja.

(5)  Kyberhyökkäyksiä tapahtuu yhä enemmän, ja verkottunut talous ja yhteiskunta, joka on alttiimpi kyberuhille ja -hyökkäyksille, edellyttää vahvempaa puolustusvalmiutta. Vaikka kyberhyökkäykset ovat usein rajat ylittäviä, kyberturvallisuus- ja lainvalvontaviranomaisten toimivaltuudet ja poliittiset vastatoimet ovat enimmäkseen kansallisia. Laajamittaiset poikkeamat voivat häiritä keskeisten palvelujen tarjoamista koko unionissa. Tämä edellyttää kohdennettuihin politiikkoihin ja laaja-alaisempiin eurooppalaisen yhteisvastuun ja keskinäisen avunannon välineisiin perustuvia tehokkaita ja koordinoituja vastatoimia ja kriisinhallintaa unionin tasolla. Politiikan laatijoille, toimialalle ja käyttäjille on tärkeää, että kyberturvallisuuden ja häiriönsietokyvyn tilaa unionissa arvioidaan säännöllisesti luotettavan unionin tiedon pohjalta ja että laaditaan järjestelmällisesti ennusteita tulevista kehityskuluista, haasteista ja uhkista unionin tasolla ja maailmanlaajuisesti.

(6)  Unioniin kohdistuvien kyberturvallisuushaasteiden lisääntymisen vuoksi tarvitaan kattava joukko toimenpiteitä, jotka pohjautuisivat aiempaan unionin toimintaan ja edistäisivät toisiaan vahvistavia tavoitteita. Näihin tavoitteisiin sisältyy tarve lisätä jäsenvaltioiden ja yritysten valmiuksia ja varautumiskykyä entisestään sekä parantaa yhteistyötä, tiedonjakamista ja koordinointia, jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten, elinten ja laitosten välillä. Koska kyberuhkat ovat luonteeltaan rajattomia, on myös tarpeen lisätä valmiuksia unionin tasolla jäsenvaltioiden toimien täydentämiseksi erityisesti laajamittaisten rajat ylittävien poikkeamien ja kriisien tapauksessa ottaen samalla huomioon, että on tärkeää ylläpitää ja vahvistaa edelleen kansallisia valmiuksia vastata kaikenkokoisiin kyberuhkiin.

(7)  Tarvitaan myös lisätoimia kansalaisorganisaatioiden ja yritysten tietoisuuden lisäämiseksi kyberturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Koska poikkeamat lisäksi vähentävät luottamusta digitaalisten palvelujen tarjoajiin ja digitaalisiin sisämarkkinoihin etenkin kuluttajien keskuudessa, luottamusta olisi edelleen vahvistettava tarjoamalla tieto- ja viestintätekniikan tuotteista, palveluista ja prosesseista avointa tietoa, jossa korostetaan, että korkeatasoinenkaan kyberturvallisuussertifiointi ei voi taata, että tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi olisi täysin turvallinen. Luotettavuuden kasvua voidaan helpottaa unionin laajuisella sertifioinnilla, joka tuo käyttöön yhteiset kyberturvallisuusvaatimukset ja -arviointiperusteet kansallisille markkinoille ja aloille.

(8)  Kyberturvallisuus ei ole ainoastaan teknologiaan liittyvä kysymys, vaan yhtä merkittävällä tavalla ihmisten käyttäytymiseen liittyvä kysymys. Sen vuoksi olisi voimakkaasti edistettävä ’kyberhygieniaa’, eli yksinkertaisia rutiinitoimenpiteitä, jotka säännöllisesti toimeenpantuina ja toteutettuina minimoivat kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten altistumisen kyberuhkien riskeille.

(9)  Unionin kyberturvallisuuden rakenteiden vahvistamiseksi on tärkeää ylläpitää ja kehittää jäsenvaltioiden valmiuksia vastata kattavasti kyberuhkiin, myös rajat ylittävien poikkeamien tapauksessa.

(10)  Yrityksillä ja yksittäisillä kuluttajilla olisi oltava tarkat tiedot varmuustasosta, jolla tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien turvallisuus on sertifioitu. Samalla mikään tieto- ja viestintätekniikan tuote tai palvelu ei ole täysin kyberturvallinen, ja kyberhygienian perussääntöjä olisi edistettävä ja ne olisi asetettava etusijalle. Koska esineiden internetin laitteita on yhä enemmän saatavilla, yksityissektori voi toteuttaa useita vapaaehtoisia toimenpiteitä vahvistaakseen luottamusta tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien turvallisuuteen.

(11)  Nykyaikaiset tieto- ja viestintätekniikan tuotteet ja järjestelmät käsittävät usein yhden tai useamman kolmannen osapuolen teknologiaa ja komponentteja – kuten ohjelmistomoduuleja, ohjelmakirjastoja tai ohjelmointirajapintoja – ja ovat niistä riippuvaisia. Tämä riippuvuus voi aiheuttaa uusia kyberturvallisuusriskejä, koska kolmansien osapuolten komponenteissa olevat haavoittuvuudet voivat vaikuttaa myös tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien turvallisuuteen. Monissa tapauksissa riippuvuuksien tunnistaminen ja dokumentointi auttaa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien loppukäyttäjiä parantamaan kyberturvallisuusriskien hallintatoimia parantamalla esimerkiksi käyttäjien toteuttamia kyberturvallisuuden haavoittuvuuden hallinta- ja korjaamismenettelyjä.

(12)  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien suunnitteluun ja kehittämiseen osallistuvia organisaatioita, valmistajia tai tarjoajia olisi kannustettava ottamaan käyttöön suunnittelun ja kehittämisen mahdollisimman varhaisissa vaiheissa toimenpiteitä kyseisten tuotteiden, prosessien ja palvelujen turvallisuuden suojaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla siten, että kyberhyökkäyksiä oletetaan tapahtuvan ja niiden vaikutukset minimoidaan, jäljempänä ’sisäänrakennettu turvallisuus’. Turvallisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin koko elinkaaren ajan, käyttämällä suunnittelu- ja kehittämisprosesseja, jotka muuttuvat jatkuvasti ilkivallasta aiheutuvan haitan muodostaman riskin madaltamiseksi.

(13)  Yritysten, organisaatioiden ja julkisen sektorin olisi konfiguroitava suunnittelemansa tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit tavalla, jolla varmistetaan korkeampi turvallisuuden taso, jonka ansiosta ensimmäinen käyttäjän pitäisi saada oletuskonfiguraatio, jossa on mahdollisimman turvalliset oletusasetukset, jäljempänä ’oletusarvoinen turvallisuus’, ja siten kevennettäisiin rasitetta, joka käyttäjälle aiheutuu siitä, että hänen pitää muuttaa tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin asetuksia asianmukaisesti. Oletusarvoinen turvallisuus ei saisi edellyttää mittavaa konfigurointia eikä teknistä erityisosaamista tai muuta kuin ilmeistä käyttäytymistä käyttäjältä, ja sen olisi täytäntöönpantuna toimittava helposti ja luotettavasti. Jos riski- ja käytettävyysanalyysin perusteella voidaan tapauskohtaisesti päätellä, että tällainen asetus ei ole toteutettavissa oletusarvoisena, käyttäjiä olisi pyydettävä valitsemaan kaikkein turvallisin asetus.

(14)  ENISA perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 460/2004(7), tavoitteena osaltaan varmistaa korkeatasoinen ja tehokas verkko- ja tietoturva unionissa ja luoda verkko- ja tietoturvakulttuuri, josta on hyötyä kansalaisille, kuluttajille, yrityksille ja julkishallinnoille. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1007/2008(8), ENISAn toimikautta jatkettiin maaliskuuhun 2012. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 580/2011(9) ENISAn toimikautta jatkettiin edelleen 13 päivään syyskuuta 2013. Asetuksella (EU) N:o 526/2013 ENISAn toimikautta jatkettiin 19 päivään kesäkuuta 2020.

(15)  Unioni on jo toteuttanut merkittäviä toimia varmistaakseen kyberturvallisuuden ja lisätäkseen luottamusta digitaaliteknologioihin. Vuonna 2013 hyväksyttiin Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia ohjaamaan unionin poliittisia vastatoimia kyberuhkiin ja -riskeihin. Tarjotakseen kansalaisille paremman suojan verkkoympäristössä unioni hyväksyi vuonna 2016 ensimmäisenä kyberturvallisuusalan säädöksenä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148(10). Direktiivillä (EU) 2016/1148 otettiin käyttöön vaatimukset kansallisista valmiuksista kyberturvallisuuden alalla, ensimmäiset mekanismit jäsenvaltioiden strategisen ja operatiivisen yhteistyön tehostamiseksi sekä velvoitteet toteuttaa turvallisuustoimenpiteitä ja tehdä ilmoitukset poikkeamista talouden ja yhteiskunnan kannalta olennaisilla aloilla, kuten energia, liikenne, juomaveden toimittaminen ja jakelu, pankkitoiminta, rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, terveydenhuolto ja digitaalinen infrastruktuuri sekä keskeisten digitaalisten palvelujen (hakukoneet, pilvipalvelut ja verkossa toimivat markkinapaikat) tarjoajat. ENISAlle annettiin keskeinen rooli tukea kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa. Lisäksi kyberrikollisuuden torjunta on tärkeä prioriteetti Euroopan turvallisuusagendassa, joka tältä osin edistää yleistä tavoitetta saavuttaa kyberturvallisuuden korkea taso. Myös muut säädökset, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679(11) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2002/58/EY(12) ja (EU) 2018/1972(13), edistävät kyberturvallisuuden korkeaa tasoa digitaalisilla sisämarkkinoilla.

(16)  Sen jälkeen, kun Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia hyväksyttiin vuonna 2013 ja ENISAn toimeksiantoa viimeksi tarkistettiin, yleinen poliittinen tilanne on muuttunut merkittävästi, koska globaali toimintaympäristö on muuttunut epävarmemmaksi ja vähemmän turvatuksi. Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon ENISAn roolin myönteisen kehityksen neuvonnan ja asiantuntemuksen viitetahona, yhteistyön ja valmiuksien kehittämisen edistäjänä sekä osana uutta unionin kyberturvallisuuspolitiikkaa on tarpeen tarkistaa ENISAn toimeksiantoa, vahvistaa sen rooli muuttuneessa kyberturvallisuusekosysteemissä ja varmistaa, että se auttaa tehokkaasti unionia vastaamaan tästä perusteellisesti muuttuneesta kyberuhkaympäristöstä johtuviin kyberturvallisuushaasteisiin. Kuten ENISAn arvioinnissa todettiin, sen nykyinen toimeksianto ei ole riittävä näiden haasteiden kannalta.

(17)  Tällä asetuksella perustetun ENISAn olisi jatkettava asetuksella (EU) N:o 526/2013 perustetun ENISAn toimintaa. ENISAn olisi hoidettava tehtäviä, jotka sille annetaan tässä asetuksessa ja muissa unionin säädöksissä kyberturvallisuuden alalla, muun muassa tarjoamalla neuvontaa ja asiantuntemusta ja toimimalla unionin tietokeskuksena. Sen olisi edistettävä parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja yksityisten sidosryhmien välillä antamalla toimintapoliittisia ehdotuksia komissiolle ja jäsenvaltioille, toimimalla viitetahona unionin alakohtaisille toimintapoliittisille aloitteille kyberturvallisuuskysymyksissä ja edistämällä operatiivista yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden välillä että jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten, elinten ja laitosten välillä.

(18)  Valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien yhteisellä sopimuksella tehdyllä päätöksellä (2004/97/EY, Euratom(14)) jäsenvaltioiden edustajat päättivät, että ENISAn kotipaikaksi tulee Kreikan hallituksen myöhemmin nimeämä kaupunki Kreikassa. ENISAn isäntäjäsenvaltion olisi huolehdittava siitä, että ENISAlla on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. ENISAn tehtävien moitteettoman ja tehokkaan suorittamisen, henkilöstön palvelukseenoton ja sitouttamisen sekä verkostoitumisen tehokkuuden kannalta ENISAn on sijaittava soveltuvassa paikassa, jossa on muun muassa toimivat liikenneyhteydet ja palveluja ENISAn henkilöstön mukana tuleville puolisoille ja lapsille. Tarvittavat järjestelyt olisi vahvistettava ENISAn ja isäntäjäsenvaltion välisessä sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun ENISAn johtokunta on antanut hyväksyntänsä.

(19)  Unioniin kohdistuvien kyberturvallisuusriskien ja -haasteiden lisääntyessä ENISAn määrärahoja ja henkilöresursseja olisi lisättävä siten, että ne vastaavat sen uutta roolia ja tehtäviä sekä sen keskeistä asemaa unionin digitaalista ekosysteemiä puolustavassa organisaatioiden ekosysteemissä, mikä antaisi ENISAlle mahdollisuuden toteuttaa tehokkaasti sille tällä asetuksella annetut tehtävät.

(20)  ENISAn olisi kehitettävä ja ylläpidettävä korkealaatuista asiantuntemusta ja toimittava viitetahona, joka vahvistaa uskoa ja luottamusta sisämarkkinoihin riippumattomuutensa, antamansa neuvonnan ja levittämänsä tiedon laadun, menettelyjensä ja toimintatapojensa avoimuuden sekä tehtäviensä suorittamisessa osoittamansa huolellisuuden ansiosta. ENISAn olisi aktiivisesti tuettava kansallisia toimia ja osaltaan proaktiivisesti edistettävä ▌unionin toimia ja suoritettava tehtävänsä täydessä yhteistyössä unionin toimielinten, ▌ elinten ja laitosten sekä jäsenvaltioiden kanssa, vältettävä päällekkäistä työtä sekä edistettävä synergiaa. Lisäksi ENISAn olisi hyödynnettävä yksityisen sektorin ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien näkemyksiä ja niiden kanssa tehtävää yhteistyötä. ENISAn tehtävänannossa olisi vahvistettava, miten ENISAn on määrä saavuttaa tavoitteensa niin, että se pystyy toimimaan joustavasti.

(21)  Jotta ENISA voisi tukea asianmukaisesti jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä, sen olisi vahvistettava entisestään sen teknisiä ja henkilöstöön liittyviä valmiuksia ja taitoja. ENISAn olisi parannettava osaamistaan ja valmiuksiaan. ENISA ja jäsenvaltiot voisivat kehittää vapaaehtoisuuden pohjalta ohjelmia kansallisten asiantuntijoiden lähettämiseksi ENISAan, asiantuntijapoolien perustamiseksi ja henkilöstön vaihtamiseksi.

(22)  ENISAn olisi avustettava komissiota antamalla neuvoja, lausuntoja ja analyysejä kaikista unionin asioista, jotka liittyvät kyberturvallisuusalaa ja sen alakohtaisia näkökohtia koskevan toimintapolitiikan ja lainsäädännön kehittämiseen, päivittämiseen ja uudelleentarkasteluun, jotta kyberturvallisuuteen liittyvistä unionin toimintapolitiikoista ja lainsäädännöstä saataisiin merkityksellisempiä ja kyseiset toimintapolitiikat ja lainsäädäntö voitaisiin panna yhdenmukaisesti täytäntöön kansallisella tasolla. ENISAn olisi toimittava neuvonnan ja asiantuntemuksen viitetahona unionin alakohtaisille toimintapoliittisille ja lainsäädännöllisille aloitteille, kun niihin liittyy kyberturvallisuuskysymyksiä. ENISAn olisi säännöllisesti tiedotettava toiminnastaan Euroopan parlamentille.

(23)  Avoimen internetin julkinen ydin – eli sen tärkeimmät protokollat ja infrastruktuuri, jotka ovat globaali julkishyödyke – huolehtii koko internetin keskeisistä toiminnoista ja tukee sen normaalia toimintaa. ENISAn olisi tuettava muun muassa mutta ei pelkästään avoimen internetin julkisen ytimen keskeisten protokollien (erityisesti DNS:n, BGP:n ja iPv6:n) toiminnan turvallisuutta ja vakautta, verkkotunnusjärjestelmän toimintaa (mukaan lukien kaikkien aluetunnusten toiminta) sekä juurialueen toimintaa.

(24)  ENISAn lähtökohtaisena tehtävänä on edistää asianomaisen lainsäädännön johdonmukaista täytäntöönpanoa ja erityisesti direktiivin (EU) 2016/1148 ja muiden asiaankuuluvien kyberturvallisuusnäkökohtia käsittelevien säädösten tehokasta täytäntöönpanoa, millä on olennainen merkitys kyberresilienssin lisäämisen kannalta. Koska kyberuhkaympäristö muuttuu nopeasti, on selvää, että jäsenvaltioita on tuettava omaksumalla kokonaisvaltaisempi, monialainen lähestymistapa kyberresilienssin rakentamiseen.

(25)  ENISAn olisi avustettava jäsenvaltioita sekä unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia ▌niiden pyrkimyksissä kehittää ja parantaa valmiuksia ja varautumiskykyä ehkäistä ja havaita kyberuhkia ja -poikkeamia ja reagoida niihin verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden kannalta. ENISAn olisi erityisesti tuettava direktiivillä (EU) 2016/1148 perustettujen kansallisten ja unionin tietoturvaloukkauksiin reagoivien ja niitä tutkivien yksiköiden, jäljempänä ’CSIRT-toimijat’, kehittämistä ja tehostamista, jotta niiden kehitysaste olisi yhteisellä korkealla tasolla unionissa. Jäsenvaltioiden operatiivisiin valmiuksiin liittyvien ENISAn toimien olisi tuettava aktiivisesti toimia, joita jäsenvaltiot toteuttavat täyttääkseen direktiivistä (EU) 2016/1148 johtuvat velvoitteensa. ENISAn toimet eivät siksi saisi syrjäyttää jäsenvaltioiden toimia.

(26)  ENISAn olisi myös autettava kehittämään ja päivittämään unionin ja pyynnöstä jäsenvaltioiden strategioita, jotka koskevat verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta, erityisesti kyberturvallisuutta, ja sen olisi edistettävä tällaisten strategioiden levittämistä ja seurattava niiden täytäntöönpanon edistymistä. ENISAn olisi myös osallistuttava koulutusta ja koulutusmateriaalia koskevien tarpeiden kattamiseen, myös julkisten elinten tarpeiden osalta, ja tarvittaessa suuressa määrin ’koulutettava kouluttajia’ kansalaisille tarkoitetun eurooppalaisen digitaalisten taitojen puitekehyksen pohjalta, jotta jäsenvaltioita sekä unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia voidaan auttaa kehittämään omia koulutusvalmiuksiaan.

(27)  ENISAn olisi tuettava jäsenvaltioita kyberturvallisuutta koskevan tietoisuuden lisäämisen ja koulutuksen alalla helpottamalla tiiviimpää yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä. Tällaiseen tukeen voisi kuulua muun muassa kansallisten koulutusalan yhteyspisteiden verkoston ja kyberturvallisuuden koulutusfoorumin kehittäminen. Kansallisten koulutusalan yhteyspisteiden verkosto voisi toimia kansallisten yhteyshenkilöiden verkostossa ja olla tulevan jäsenvaltioiden sisäisen koordinoinnin käynnistäjä.

(28)  ENISAn olisi avustettava direktiivillä (EU) 2016/1148 perustettua yhteistyöryhmää sen tehtävien suorittamisessa erityisesti tarjoamalla asiantuntemusta ja neuvontaa sekä helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa muun muassa jäsenvaltioiden toteuttamasta keskeisten palvelujen tarjoajien määrittämisestä, myös rajat ylittävien riippuvuussuhteiden osalta, siltä osin kuin kyse on riskeistä ja poikkeamista.

(29)  Julkisen ja yksityisen sektorin välisen ja yksityisen sektorin sisäisen yhteistyön edistämiseksi ja erityisesti kriittisten infrastruktuurien suojelun tukemiseksi ENISAn olisi tuettava alojen sisäistä ja niiden välistä tietojen jakamista – erityisesti direktiivin (EU) 2016/1148 liitteessä II lueteltujen alojen osalta – tarjoamalla käyttöön parhaita käytäntöjä ja ohjeita käytettävissä olevista välineistä ja menettelyistä sekä ohjeita tietojen jakamiseen liittyvien sääntelykysymysten ratkaisemiseksi esimerkiksi helpottamalla tietojen jakamisen ja analysoinnin alakohtaisten keskusten perustamista.

(30)  Koska tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien haavoittuvuuksien potentiaaliset kielteiset vaikutukset lisääntyvät jatkuvasti, tällaisten haavoittuvuuksien löytämisellä ja korjaamisella on merkittävä rooli kyberturvallisuuteen kohdistuvan kokonaisriskin pienentämisessä. Organisaatioiden, haavoittuvien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajien tai tarjoajien sekä haavoittuvuuksia löytävien kyberturvallisuusalan tutkimusyhteisön jäsenten ja hallitusten välisen yhteistyön on todettu lisäävän merkittävästi tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien haavoittuvuuksien löytämistä ja korjaamista. Koordinoitu haavoittuvuuksien julkistaminen on jäsennelty yhteistyöprosessi, jossa haavoittuvuuksista raportoidaan tietojärjestelmän omistajalle, minkä ansiosta organisaatio voi diagnosoida ja korjata haavoittuvuuden ennen kuin sitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot julkistetaan kolmansille osapuolille tai suurelle yleisölle. Prosessiin sisältyy myös löytäjän ja organisaation välinen koordinointi kyseisten haavoittuvuuksien julkaisemisen osalta. Koordinoiduilla haavoittuvuuksien julkistamisen hallintapolitiikalla voi olla merkittävä rooli kyberturvallisuuden lisäämiseen tähtäävissä jäsenvaltioiden toimissa.

(31)  ENISAn olisi koottava ja analysoitava CSIRT-toimijoiden ja Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston, Euroopan unionin neuvoston, Euroopan komission, Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, Euroopan ulkosuhdehallinnon, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, Euroopan alueiden komitean ja Euroopan investointipankin välisellä järjestelyllä unionin toimielinten, elinten ja virastojen tietotekniikan kriisiryhmän (CERT-EU) organisaatiosta ja toiminnasta perustetun unionin toimielinten, elinten ja laitosten tietotekniikan kriisiryhmän, jäljempänä CERT-EU:n(15) vapaaehtoisesti toimittamat kansalliset raportit tietojenvaihdossa käytettävien yhteisten menettelyjen, kielen ja terminologian vahvistamista varten. Tässä yhteydessä ENISAn olisi myös otettava yksityinen sektori mukaan direktiivin (EU) 2016/1148 kehykseen, jossa vahvistettiin perusta vapaaehtoiselle teknisten tietojen vaihdolle operatiivisella tasolla kyseisellä direktiivillä perustetussa tietoturvaloukkauksiin reagoivien ja niitä tutkivien yksiköiden välisessä verkostossa, jäljempänä ’CSIRT-verkosto’.

(32)  ENISAn olisi osallistuttava unionin tason reagointiin laajamittaisten rajat ylittävien kyberturvallisuuspoikkeamien ja -kriisien tapauksessa. Tämä tehtävä olisi täytettävä ENISAn tämän asetuksen mukaisen toimeksiannon ja sen toimintamallin mukaisesti, josta jäsenvaltiot sopivat komission suosituksen (EU) 2017/1584(16) ja EU:n koordinoidusta reagoinnista laajamittaisiin kyberturvallisuuspoikkeamiin ja -kriiseihin 26 päivänä kesäkuuta 2018 annettujen neuvoston päätelmien perusteella. Tähän tehtävään voisi kuulua tarvittavan tiedon keruu ja toimiminen välittäjänä CSIRT-verkoston ja tekniikan alan toimijoiden sekä kriisinhallinnasta vastaavien päätöksentekijöiden välillä. Lisäksi ENISAn olisi voitava yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä tukea jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä poikkeamien käsittelemisessä teknisestä näkökulmasta helpottamalla tarvittavaa ratkaisujen teknistä vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja osallistumalla julkiseen viestintään. ENISAn olisi tuettava tätä prosessia testaamalla tällaista yhteistyötä koskevia järjestelyjä säännöllisissä kyberturvallisuusharjoituksissa.

(33)  ENISAn olisi operatiivista yhteistyötä tukiessaan hyödynnettävä saatavilla olevaa CERT-EU:n teknistä ja operatiivista asiantuntemusta jäsennellyssä yhteistyössä ▌. Tällainen jäsennelty yhteistyö voisi kehittää ENISAn asiantuntemusta. Tarvittaessa tällaisen yhteistyön käytännön toteutus olisi määriteltävä erityisin järjestelyin näiden kahden yhteisön välillä päällekkäisiä tehtäviä välttäen.

(34)  Operatiivista yhteistyötä CSIRT-verkostossa tukevia tehtäviänsä suorittaessaan ENISAn olisi voitava tarjota pyynnöstä tukea jäsenvaltioille esimerkiksi antamalla neuvoja siitä, miten nämä voivat kehittää valmiuksiaan ehkäistä ja havaita poikkeamia sekä reagoida niihin, helpottamalla vaikutukseltaan merkittävien poikkeamien teknistä käsittelyä tai varmistamalla, että kyberuhat ja poikkeamat analysoidaan. ENISAn olisi helpotettava vaikutukseltaan merkittävien poikkeamien teknistä käsittelyä erityisesti tukemalla teknisten ratkaisujen vapaaehtoista jakamista jäsenvaltioiden välillä tai tuottamalla yhdistettyjä teknisiä tietoja, kuten jäsenvaltioiden vapaaehtoisesti jakamia teknisiä ratkaisuja. Komission suosituksessa (EU) 2017/1584 suositellaan, että jäsenvaltiot tekisivät yhteistyötä vilpittömässä mielessä ja vaihtaisivat keskenään ja ENISAn kanssa tietoja laajamittaisista kyberturvallisuuspoikkeamista ja kyberturvallisuuskriiseihin liittyviä tietoja ilman aiheetonta viivytystä. Tällainen tieto auttaisi ENISAa sen operatiivisen yhteistyön tukemiseen liittyvien tehtävien suorittamisessa.

(35)  ENISAn olisi osana unionin tilannetietoisuutta tukevaa säännöllistä teknisen tason yhteistyötä laadittava poikkeamista ja kyberuhkista säännöllisesti ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa perusteellisia unionin kyberturvallisuuden teknisiä tilanneraportteja, jotka perustuvat julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, sen omaan analyysiin sekä raportteihin, joita se on saanut jäsenvaltioiden CSIRT-toimijoilta ▌tai direktiivillä (EU) 2016/1148 perustetuilta verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta vastaavilta keskitetyiltä kansallisilta yhteyspisteiltä, jäljempänä ’keskitetyt yhteyspisteet’, vapaehtoisuuteen perustuvassa tiedonvaihdossa taikka Europolissa toimivalta Euroopan kyberrikostorjuntakeskukselta, jäljempänä ’EC3’, ja CERT-EU:lta sekä tarvittaessa Euroopan unionin tiedusteluanalyysikeskukselta (EU INTCEN) ja Euroopan ulkosuhdehallinnolta. Raportti olisi asetettava neuvoston, komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan asianomaisten yksiköiden ja CSIRT-verkoston saataville.

(36)  ENISAn tuessa vaikutukseltaan merkittävien poikkeamien jälkikäteen tehtävälle tekniselle tutkinnalle, jota ▌asianomaiset jäsenvaltiot ovat pyytäneet, olisi keskityttävä poikkeamien välttämiseen jatkossa ▌. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi toimitettava ENISAlle tarvittavat tiedot ja apu, jotta tämä voi tehokkaasti tukea jälkikäteen tehtävää teknistä tutkintaa.

(37)  Jäsenvaltiot voivat pyytää yrityksiä, joita poikkeama koskee, tekemään yhteistyötä antamalla tarvittavan tiedon ja avun ENISAlle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta suojata kaupallisesti arkaluonteiset tiedot ja yleisen turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot.

(38)  Ymmärtääkseen paremmin kyberturvallisuuden alaan liittyviä haasteita ja tarjotakseen strategista pitkän aikavälin neuvontaa jäsenvaltioille ja unionin toimielimille, elimille ja laitoksille ENISAn on tarpeen analysoida nykyisiä ja kehittymässä olevia kyberturvallisuusriskejä. Tätä varten ENISAn olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa tilastokeskusten ja muiden elinten kanssa kerättävä tarvittavaa julkisesti saatavilla olevaa tai vapaaehtoisesti toimitettua tietoa sekä tehtävä analyysejä uusista teknologioista ja aihekohtaisia arviointeja teknologisten innovaatioiden odotettavissa olevista yhteiskunnallisista, oikeudellisista, taloudellisista ja sääntelyyn liittyvistä vaikutuksista verkko- ja tietoturvallisuuden ja erityisesti kyberturvallisuuden kannalta. ENISAn olisi myös tuettava jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia riskien kartoittamisessa ja poikkeamien ▌ehkäisyssä tekemällä analyyseja kyberuhkista, haavoittuvuuksista ja poikkeamista.

(39)  Unionin häiriönsietokyvyn lisäämiseksi ENISAn olisi kehitettävä erityisesti direktiivin (EU) 2016/1148 liitteessä II mainittuja aloja tukevien ja saman direktiivin liitteessä III mainittujen digitaalisten palvelujen tarjoajien hyödyntämien infrastruktuurien kyberturvallisuuteen liittyvää asiantuntemusta tarjoamalla neuvontaa, antamalla ohjeita ja vaihtamalla parhaita käytäntöjä. Jotta kyberturvallisuusriskeistä ja mahdollisista suojakeinoista saataisiin tietoa helpommin ja paremmin jäsennellyssä muodossa, ENISAn olisi kehitettävä unionin ’tietokeskus’ ja ylläpidettävä sitä. Kyseessä on keskitetty verkkoportaali, josta yleisö saa unionin ja kansallisilta toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta peräisin olevaa tietoa kyberturvallisuudesta. Kyberturvallisuusriskejä ja mahdollisia suojakeinoja koskevien paremmin jäsenneltyjen tietojen saannin helpottaminen voi myös auttaa jäsenvaltioita kehittämään valmiuksiaan, yhdenmukaistamaan käytäntöjään ja siten parantamaan yleistä kyberhyökkäysten sietokykyä.

(40)  ENISAn olisi autettava lisäämään yleisön tietoisuutta kyberturvallisuusriskeistä, myös unionin laajuisella tiedotuskampanjalla koulutusta edistämällä, ja antamaan kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten käyttöön yksittäisille käyttäjille tarkoitettuja ohjeita hyvistä toimintatavoista. ENISAn olisi myös osaltaan edistettävä parhaita käytäntöjä ja ratkaisuja, kuten kyberhygieniaa ja kyberlukutaitoa, kansalaisten, ▌ organisaatioiden ja yritysten tasolla keräämällä ja analysoimalla julkisesti saatavilla olevia tietoja merkittävistä poikkeamista ja kokoamalla ja julkaisemalla raportteja ja ohjeita ohjeistuksen antamiseksi kansalaisille, organisaatioille ja yrityksille yleisen varautumis- ja häiriönsietokykytason parantamiseksi. ENISAn olisi myös pyrittävä tarjoamaan kuluttajille asiaa koskevia tietoa sovellettavista sertifiointijärjestelmistä esimerkiksi tarjoamalla ohjeistusta ja suosituksia. ENISAn olisi myös järjestettävä 17 päivänä tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon perusteella perustetun digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman mukaisesti ja yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä unionin toimielinten, elinten, ▌ja laitosten kanssa säännöllisiä loppukäyttäjille suunnattuja tiedotus- ja valistuskampanjoita, jotta edistetään turvallisempaa verkkokäyttäytymistä yksilötasolla ja digitaalista lukutaitoa ja lisätään tietoisuutta kybertoimintaympäristössä piilevistä mahdollisista kyberuhkista, mukaan lukien verkkourkintayritysten, bottiverkkojen, talous- ja pankkipetosten sekä tietopetostapahtumien kaltainen kyberrikollisuus, sekä edistetään yleisluonteisen neuvonnan antamista monivaiheista aitouden todentamista, paikkausta, salaamista, anonymisointia ja tietosuojaa koskevissa kysymyksissä.

(41)  ENISAlla olisi oltava keskeinen rooli pyrittäessä lisäämään loppukäyttäjien tietoisuutta laitteiden turvallisuudesta ja palvelujen turvallisesta käytöstä, ja sen olisi edistettävä unionin tasolla sisäänrakennettua turvallisuutta ja sisäänrakennettua yksityisyyttä. Tähän tavoitteeseen pyrkiessään ENISAn olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajasti saatavilla olevia parhaita käytäntöjä ja kokemuksia, erityisesti akateemisilta laitoksilta sekä tietotekniikan turvallisuuden tutkijoilta.

(42)  Kyberturvallisuuden alalla toimivien yritysten ja kyberturvallisuusratkaisujen käyttäjien tukemiseksi ENISAn olisi kehitettävä ’markkinoiden seurantakeskus’ ja ylläpidettävä sitä tekemällä säännöllisiä analyyseja kyberturvallisuusmarkkinoiden tärkeimmistä suuntauksista sekä kysyntä- että tarjontapuolella ja levittämällä tietoa näistä suuntauksista.

(43)  ENISAn olisi tuettava unionin toimia, joiden tavoitteena on edistää yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kanssa sekä asianmukaisissa kansainvälisissä yhteistyöpuitteissa kyberturvallisuuden alalla. ENISAn olisi tarvittaessa tuettava erityisesti OECD:n, Etyjin ja Naton kaltaisten organisaatioiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Yhteistyöhön voisi sisältyä muun muassa yhteisiä kyberturvallisuusharjoituksia ja yhteisen kyberturvallisuuspoikkeamiin reagoimisen koordinointia. Näissä toimissa on määrä noudattaa kaikilta osin osallistavuuden, vastavuoroisuuden ja unionin päätöksenteon riippumattomuuden periaatteita, vaikuttamatta yhdenkään jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

(44)  Varmistaakseen tavoitteidensa täysimittaisen saavuttamisen ENISAn olisi oltava yhteydessä asiaankuuluviin unionin valvontaviranomaisiin ja muihin toimivaltaisiin viranomaisiin unionissa, unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, mukaan lukien CERT-EU, EC3, Euroopan puolustusvirasto (EDA), Euroopan GNSS-virasto (GSA), Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC), laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (eu-LISA), Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan pankkiviranomainen (EPV), Euroopan tietosuojaneuvosto, Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), Euroopan unionin lentoturvallisuusvirasto (EASA) sekä muut kyberturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevät unionin virastot. ENISAn olisi oltava yhteydessä myös tietosuoja-asioita käsitteleviin viranomaisiin, jotta voidaan vaihtaa tietotaitoa ja parhaita käytäntöjä, ja annettava neuvontaa kyberturvallisuuskysymyksistä, joilla voi olla vaikutusta niiden toimintaan. Kansallisten ja unionin lainvalvonta- ja tietosuojaviranomaisten edustajien olisi voitava olla edustettuina ENISAn neuvoa-antavassa ryhmässä. Ollessaan yhteydessä lainvalvontaviranomaisiin sellaisissa verkko- ja tietoturvakysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta niiden toimintaan, ENISAn olisi käytettävä olemassa olevia tietojenvaihtokanavia ja vakiintuneita verkostoja.

(45)  Voitaisiin muodostaa kumppanuuksia sellaisten akateemisten laitosten kanssa, joilla on tutkimusaloitteita merkityksellisillä aloilla, ja olisi oltava sopivat kanavat kuluttajajärjestöiltä ja muilta järjestöiltä tuleville tiedoille, jotka olisi otettava huomioon

(46)  ENISAn olisi asemassaan CSIRT-verkoston sihteeristönä ▌tuettava jäsenvaltioiden CSIRT-toimijoita ja CERT-EU:ta operatiivisessa yhteistyössä kaikkien asiaankuuluvien CSIRT-verkoston tehtävien osalta, sellaisina kuin niihin viitataan direktiivissä (EU) 2016/1148. ENISAn olisi lisäksi edistettävä ja tuettava yhteistyötä asianomaisten CSIRT-toimijoiden välillä tapauksissa, joissa CSIRT-toimijoiden hallinnoimiin tai suojaamiin verkkoihin tai infrastruktuureihin kohdistuu poikkeamia, hyökkäyksiä tai häiriöitä, jotka koskevat tai mahdollisesti koskevat vähintään kahta CSIRT-toimijaa, ottaen asianmukaisesti huomioon CSIRT-verkoston menettelyohjeet.

(47)  Jotta voidaan lisätä unionin varautumista kyberturvallisuuspoikkeamiin reagoimiseksi, ENISAn olisi järjestettävä säännöllisesti kyberturvallisuusharjoituksia unionin tasolla sekä tuettava jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia niiden pyynnöstä harjoitusten järjestämisessä. Joka toinen vuosi olisi järjestettävä laajamittainen kattava harjoitus, joka sisältää teknisiä, operatiivisia ja strategisia osatekijöitä. Lisäksi ENISAn olisi voitava järjestää säännöllisesti vähemmän kattavia harjoituksia, joiden tavoitteena on samalla tavoin lisätä unionin varautumista poikkeamiin reagoimiseksi.

(48)  ENISAn olisi kehitettävä edelleen ja ylläpidettävä asiantuntemustaan kyberturvallisuussertifioinnissa, jotta voidaan tukea unionin politiikkaa kyseisellä alalla. ENISAn olisi kehitettävä edelleen nykyisiä parhaita käytäntöjä ja edistettävä kyberturvallisuussertifioinnin käyttöä unionissa muun muassa osallistumalla kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen perustamiseen ja ylläpitoon unionin tasolla (eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointikehys), jotta voidaan lisätä avoimuutta tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuuden varmistuksessa ja tällä tavoin vahvistaa luottamusta digitaalisiin sisämarkkinoihin.

(49)  Tehokkaan kyberturvallisuuspolitiikan olisi perustuttava kehittyneisiin riskinarviointimenetelmiin niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Riskinarviointimenetelmiä käytetään eri tasoilla vailla yhteistä tehokasta soveltamiskäytäntöä. Riskinarvioinnin ja yhteentoimivien riskinhallintaratkaisujen parhaiden käytäntöjen edistäminen ja kehittäminen julkisen sektorin ja yksityisen sektorin organisaatioissa nostaa kyberturvallisuustasoa unionissa. Tätä varten ENISAn olisi tuettava sidosryhmien yhteistyötä unionin tasolla ja helpotettava niiden pyrkimyksiä laatia ja ottaa käyttöön eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja riskinhallinnalle ja mitattavissa olevalle turvallisuudelle sähköisissä tuotteissa, järjestelmissä, verkoissa ja palveluissa, jotka yhdessä ohjelmistojen kanssa muodostavat verkko- ja tietojärjestelmät.

(50)  ENISAn olisi kannustettava jäsenvaltioita, tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajia ja tarjoajia tiukentamaan yleisiä turvallisuusnormejaan, jotta kaikki internetin käyttäjät voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet oman kyberturvallisuutensa varmistamiseksi, ja niille olisi luotava kannustimia tätä tarkoitusta varten. Erityisesti tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien tuottajien olisi järjestettävä tarpeelliset päivitykset, ja niiden olisi vedettävä pois markkinoilta, poistettava tuotannosta tai kierrätettävä tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, jotka eivät täytä kyberturvallisuusstandardeja, ja samalla maahantuojien ja jakelijoiden olisi varmistettava, että niiden unionin markkinoille saattamat tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit täyttävät sovellettavat vaatimukset eivätkä aiheuta riskiä unionin kuluttajille.

(51)  ENISAn olisi voitava yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa levittää tietoa sisämarkkinoilla tarjottavien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuustasosta ja antaa varoituksia palveluntarjoajille ja valmistajille ja vaatia niitä parantamaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteidensa, ▌palvelujensa ja prosessiensa turvallisuutta, mukaan lukien kyberturvallisuus.

(52)  ENISAn olisi otettava täysimääräisesti huomioon meneillään olevat tutkimus-, kehittämis- ja teknologian arvioimistoimet, erityisesti sellaiset, joita toteutetaan unionin eri tutkimusaloitteissa, antaakseen unionin toimielimille, elimille ▌ja laitoksille sekä tarvittaessa jäsenvaltioille niiden pyynnöstä neuvoja ▌ kyberturvallisuusalan tutkimustarpeista ja -prioriteeteista. ENISAn olisi myös kuultava asianomaisia käyttäjäryhmiä, jotta se voi määritellä tutkimustarpeet ja -prioriteetit. Olisi erityisesti tehtävä yhteistyötä Euroopan tutkimusneuvoston ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin sekä Euroopan unionin turvallisuusalan tutkimuslaitoksen kanssa.

(53)  ENISAn olisi kuultava säännöllisesti standardointiorganisaatioita ja erityisesti eurooppalaisia standardointiorganisaatioita eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä valmistellessaan.

(54)  Kyberuhat ovat maailmanlaajuisia. Tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä kyberturvallisuusstandardien parantamiseksi, mihin sisältyy myös tarve yhteisten käyttäytymisnormien määrittelemiseen, käytännesääntöjen hyväksymiseen ja kansainvälisten standardien käyttämiseen, sekä tietojenvaihtoa kansainvälisen yhteistoiminnan nopeuttamiseksi verkko- ja tietoturvakysymyksissä samoin kuin yhteisen maailmanlaajuisen lähestymistavan edistämistä tällaisten kysymysten osalta. Tätä varten ENISAn olisi tuettava unionin osallistumista yhä enemmän kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön tarjoamalla asianomaisten unionin toimielinten, ▌elinten ja laitosten mahdollisesti tarvitsemaa asiantuntemusta ja analysointivalmiuksia.

(55)  ENISAn olisi voitava vastata tapauskohtaisiin neuvonta- ja avustamispyyntöihin, joita jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, elimet ja laitokset esittävät ja jotka ovat ENISAn toimeksiannon mukaisia.

(56)  On järkevää ja suositeltavaa panna täytäntöön tiettyjä ENISAn hallintoa koskevia periaatteita, jotta voidaan noudattaa unionin erillisvirastoja käsittelevässä toimielinten välisessä työryhmässä heinäkuussa 2012 hyväksyttyä yhteistä julkilausumaa ja yhteistä lähestymistapaa, joiden tarkoituksena on tehostaa hajautettujen virastojen toimintaa ja parantaa niiden tuloksellisuutta. Yhteisen julkilausuman ja yhteisen lähestymistavan ohjeistus olisi myös otettava huomioon asianmukaisella tavalla ENISAn työohjelmissa, ENISAn arvioinneissa ja ENISAn raportointi- ja hallintokäytännöissä tässä asetuksessa.

(57)  Johtokunnan, jossa ovat edustettuna jäsenvaltiot ja komissio, olisi määriteltävä ENISAn toiminnan yleinen suunta ja varmistettava, että se hoitaa tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti. Johtokunnalle olisi annettava tarvittavat valtuudet hyväksyä talousarvio, tarkastaa talousarvion toteuttamista, vahvistaa tarvittavat varainhoitoa koskevat säännöt, luoda avoimet menettelyt ENISAn päätöksentekoa varten, hyväksyä ENISAn yhtenäinen ohjelma-asiakirja, vahvistaa työjärjestyksensä, nimittää pääjohtaja sekä päättää tämän toimikauden jatkamisesta ja päättymisestä.

(58)  ENISAn moitteettoman ja tehokkaan toiminnan takaamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että johtokunnan jäseniksi nimitettävillä henkilöillä on riittävä ammatillinen asiantuntemus ja asianmukainen kokemus. Johtokunnan työn jatkuvuuden varmistamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi myös pyrittävä rajoittamaan johtokunnassa olevien edustajiensa vaihtuvuutta.

(59)  ENISAn moitteeton toiminta edellyttää, että sen pääjohtaja nimitetään ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten taitojen ja johtamistaitojen sekä kyberturvallisuuden kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella. Pääjohtajan tehtäviä olisi hoidettava täysin riippumattomasti. Pääjohtajan olisi laadittava ehdotus ENISAn vuotuiseksi työohjelmaksi kuultuaan ensin komissiota ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen kyseisen työohjelman asianmukaisen toteuttamisen. Pääjohtajan olisi laadittava johtokunnalle esitettävä vuosikertomus, jossa käsitellään ENISAn vuotuisen työohjelman toteuttamista, sekä esitys ENISAn tuloja ja menoja koskevaksi ennakkoarvioksi ja vastattava talousarvion toteuttamisesta. Pääjohtajan olisi myös voitava perustaa tilapäisiä työryhmiä erityisesti tieteellisten, teknisten, oikeudellisten tai sosioekonomisten erityiskysymysten käsittelyä varten. Tilapäisen työryhmän perustamista pidetään tarpeellisena etenkin ehdolla olevan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän, jäljempänä ’ehdolla oleva järjestelmä’, valmisteluun liittyen. Pääjohtajan olisi varmistettava, että tilapäisten työryhmien jäsenet valitaan huippuasiantuntemuksen perusteella ja siten, että pyritään varmistamaan sukupuolten tasapaino ja tarkasteltavien kysymysten edellyttämällä tavalla edustuksellinen tasapaino jäsenvaltioiden julkishallintojen, unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä yksityisen sektorin välillä, mukaan lukien toimiala, käyttäjät ja tiedeyhteisöä edustavat verkko- ja tietoturva-asiantuntijat.

(60)  Hallituksen olisi edistettävä johtokunnan moitteetonta toimintaa. Osana johtokunnan päätöksiin liittyvää valmistelutyötään sen olisi tutkittava yksityiskohtaisesti asiaan liittyvät tiedot ja tarkasteltava käytettävissä olevia vaihtoehtoja sekä tarjottava neuvoja ja ratkaisuja johtokunnan päätösten valmistelemiseksi.

(61)  ENISAlla olisi oltava neuvoa-antavana elimenä ENISAn neuvoa-antava ryhmä, jotta voitaisiin varmistaa säännöllinen vuoropuhelu yksityisen sektorin, kuluttajajärjestöjen ja muiden asianosaisten sidosryhmien kanssa. ENISAn neuvoa-antavan ryhmän, jonka johtokunta perustaa pääjohtajan ehdotuksesta, olisi keskityttävä sidosryhmiä koskeviin asioihin ja saatettava ne ENISAn tietoon. ENISAn neuvoa-antavan ryhmän kokoonpanossa ja tälle ryhmälle, jota kuullaan erityisesti työohjelmaluonnoksesta, annettavissa tehtävissä olisi varmistettava sidosryhmien riittävä edustus ENISAn työskentelyssä.

(62)  Olisi perustettava sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä auttamaan ENISAa ja komissiota helpottamaan asianomaisten sidosryhmien kuulemista. Sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän jäsenten olisi edustettava oikeassa suhteessa toimialaa – sekä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen kysyntä- että tarjontapuolta ja erityisesti pk-yrityksiä – digitaalisten palvelujen tarjoajia, eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardointielimiä, kansallisia akkreditointielimiä, tietosuojaviranomaisia ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 765/2008(17) mukaisesti, tiedeyhteisöä sekä kuluttajajärjestöjä.

(63)  ENISAlla olisi oltava säännöt eturistiriitojen ehkäisemisestä ja hallinnasta. ENISAn olisi sovellettava asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevia asiaankuuluvia unionin säännöksiä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001(18). ENISAn suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725(19). ENISAn olisi noudatettava tietojen käsittelyä koskevia unionin toimielimiin sovellettavia säännöksiä ja kansallista lainsäädäntöä, erityisesti kun on kyse arkaluonteisista turvallisuusluokittelemattomista tiedoista ja Euroopan unionin turvallisuusluokitelluista tiedoista (EUCI).

(64)  Jotta voidaan varmistaa ENISAn täydellinen itsemääräämisoikeus ja riippumattomuus ja jotta ENISA pystyy suorittamaan uusia ja täydentäviä tehtäviä, myös ennakoimattomia tehtäviä hätätilanteissa, ENISAlle olisi annettava riittävä ja itsenäinen talousarvio, jonka tulot muodostuisivat ensisijaisesti unionin rahoitusosuudesta ja ENISAn työhön osallistuvien kolmansien maiden rahoitusosuuksista. Asianmukaiset määrärahat ovat äärimmäisen tärkeät sen varmistamiseksi, että ENISAlla on riittävät valmiudet toteuttaa kaikki lisääntyvät tehtävänsä ja saavuttaa tavoitteensa. ENISAn henkilöstön enemmistön työtehtävien olisi liityttävä suoraan ENISAn toimeksiannon operatiiviseen täytäntöönpanoon. ENISAn isäntäjäsenvaltion ja minkä tahansa muun jäsenvaltion olisi voitava maksaa vapaaehtoisia rahoitusosuuksia ENISAlle. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava edelleen unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin tukiin. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava ENISAn tilit avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi.

(65)  Kyberturvallisuussertifioinnilla on tärkeä rooli lisättäessä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien turvallisuutta ja luottamusta niitä kohtaan. Digitaaliset sisämarkkinat ja erityisesti datatalous ja esineiden internet voivat menestyä vain, jos vallitsee yleinen julkinen luottamus siihen, että tällaisissa tuotteissa, palveluissa ja prosesseissa varmistetaan tietyntasoinen kyberturvallisuus. Verkkoyhteyksillä varustetut ja automatisoidut autot, sähköiset terveyspalvelut, teollisuusautomaation ohjausjärjestelmät ja älykkäät sähköverkot ovat joitakin esimerkkejä aloista, joilla sertifiointi on jo laajalti käytössä tai tulee todennäköisesti käyttöön lähitulevaisuudessa. Direktiivillä (EU) 2016/1148 säännellyt alat ovat samalla aloja, joilla kyberturvallisuussertifioinnilla on ratkaiseva merkitys.

(66)  Vuonna 2016 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan kyberresilienssijärjestelmän vahvistaminen sekä kilpailukykyisen ja innovatiivisen kyberturvallisuustoimialan tukeminen” komissio linjasi tarpeen ottaa käyttöön laadukkaita, kohtuuhintaisia ja yhteentoimivia kyberturvallisuustuotteita ja -ratkaisuja. Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien tarjonta sisämarkkinoilla on edelleen maantieteellisesti hyvin hajanaista. Tämä johtuu siitä, että Euroopan kyberturvallisuusala on kehittynyt suurelta osin kansallisista valtiollisen kysynnän lähtökohdista. Kyberturvallisuuden alalla sisämarkkinoiden toimintapuutteisiin kuuluu lisäksi yhteentoimivien ratkaisujen (teknisten standardien), toimintatapojen ja unionin laajuisten sertifiointimekanismien puuttuminen. Tämä yhtäältä vaikeuttaa eurooppalaisten yritysten kilpailua niin kansallisella kuin Euroopan ja maailmanlaajuisellakin tasolla. Toisaalta se vähentää yksilöiden ja yritysten saatavilla olevan hyödyllisen ja käyttökelpoisen kyberturvallisuusteknologian valinnanvaraa. Samoin myös komission vuonna 2017 antamassaan tiedonannossa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategian täytäntöönpanon väliarviointi – Yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat kaikille” komissio korosti tarvetta huolehtia verkkoon liitettyjen tuotteiden ja järjestelmien turvallisuudesta ja totesi, että luomalla tieto- ja viestintätekniikan turvallisuudelle eurooppalaiset puitteet, joissa annetaan säännöt tieto- ja viestintäteknologian turvallisuussertifioinnin järjestämisestä unionissa, voitaisiin sekä ylläpitää luottamusta internetiin että puuttua sisämarkkinoiden nykyiseen hajanaisuuteen.

(67)  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuussertifiointia käytetään tällä hetkellä vain vähäisessä määrin. Kun sitä käytetään, käyttö rajoittuu enimmäkseen jäsenvaltioiden tasolle tai teollisuuslähtöisten järjestelmien piiriin. Tässä yhteydessä yhden kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen myöntämää sertifikaattia ei periaatteessa tunnusteta muissa jäsenvaltioissa. Yritykset voivat näin ollen joutua sertifioimaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteensa, palvelunsa ja prosessinsa useissa jäsenvaltioissa, joissa ne toimivat, esimerkiksi voidakseen osallistua kansallisiin hankintamenettelyihin, mikä aiheuttaa yrityksille lisäkustannuksia. Syntymässä on uusia järjestelmiä, mutta vaikuttaa siltä, ettei ole olemassa johdonmukaista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa laaja-alaisiin kyberturvallisuuskysymyksiin esimerkiksi esineiden internetin alalla. Nykyisissä järjestelmissä on merkittäviä puutteita ja eroja, jotka liittyvät niiden tuotekatteeseen, varmuustasoihin, aineellisiin edellytyksiin ja tosiasialliseen käyttöön, mikä haittaa vastavuoroisten tunnustamismekanismien toimintaa unionissa.

(68)  Joillain toimilla on jo pyritty varmistamaan sertifikaattien vastavuoroinen tunnustaminen unionissa. Niiden tavoitteet on kuitenkin saavutettu vain osittain. Tärkein esimerkki tästä on johtavien virkamiesten tietoturvallisuusryhmän (SOG-IS) vastavuoroista tunnustamista koskeva sopimus (MRA). ▌SOG-IS on tärkein malli yhteistyölle ja vastavuoroiselle tunnustamiselle turvallisuussertifioinnin alalla, mutta siihen kuuluu vain osa unionin jäsenvaltioista. Tämä seikka on rajoittanut SOG-ISia koskevan MRA-sopimuksen toimivuutta sisämarkkinoiden kannalta.

(69)  Sen vuoksi on tarpeen omaksua yhteinen lähestymistapa ja perustaa eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointikehys, jossa vahvistetaan tärkeimmät horisontaaliset vaatimukset kehitettäville eurooppalaisille kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmille ja jonka ansiosta tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevat eurooppalaiset kyberturvallisuussertifikaatit ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitukset voidaan tunnustaa ja niitä voidaan käyttää kaikissa jäsenvaltioissa. Tässä yhteydessä on olennaista käyttää perustana nykyisiä kansallisia ja kansainvälisiä järjestelmiä sekä vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmiä, erityisesti SOG-IS-järjestelmää, sekä mahdollistaa sujuva siirtyminen tällaisten järjestelmien piiriin kuuluvista nykyisistä järjestelmistä eurooppalaisen kehyksen mukaisiin uusiin järjestelmiin. Eurooppalaisen sertifiointikehyksen olisi palveltava kahta tarkoitusta. Ensinnäkin sen pitäisi lisätä luottamusta tieto- ja viestintätekniikan tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin, jotka on sertifioitu eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien mukaisesti. Toiseksi sen pitäisi auttaa välttämään tilanne, jossa käytössä on monia keskenään ristiriitaisia tai päällekkäisiä kansallisia kyberturvallisuussertifiointeja, ja auttaa siten vähentämään digitaalisilla sisämarkkinoilla yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien olisi oltava syrjimättömiä ja eurooppalaisiin tai kansainvälisiin standardeihin perustuvia, paitsi jos kyseiset standardit ovat tehottomia tai epäasianmukaisia unionin oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(70)  Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen on oltava yhdenmukainen kaikissa jäsenvaltioissa, jotta vältetään ns. sertifiointishoppailu jäsenvaltioiden erilaisten vaatimustasojen vuoksi.

(71)  Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien olisi perustetuttava siihen, mikä on jo käytössä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla, ja tarvittaessa eri foorumeiden ja konsortioiden teknisiin eritelmiin, nykyisten vahvuuksien hyödyntämiseen sekä heikkouksien arviointiin ja korjaamiseen.

(72)  Tarvitaan joustavia kyberturvallisuusratkaisuja, jotta toimialalla olisi etumatkaa kyberuhkiin nähden, joten sertifiointijärjestelmät olisi suunniteltava niin, että vältetään nopean vanhentumisen riski.

(73)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä eurooppalaiset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät yksittäisille tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien ryhmille. Kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien ▌viranomaisten olisi vastattava näiden järjestelmien täytäntöönpanosta ja valvonnasta, ja näiden järjestelmien mukaisesti myönnettyjen sertifikaattien olisi oltava voimassa ja tunnustettuja kaikkialla unionissa. Toimialan tai muiden yksityisten organisaatioiden ylläpitämien sertifiointijärjestelmien ei tulisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. Tällaisia järjestelmiä ylläpitävien elinten olisi kuitenkin voitava ehdottaa, että komissio ottaa tällaiset järjestelmät lähtökohdaksi niiden hyväksymiseksi eurooppalaisena kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmänä.

(74)  Tämän asetuksen säännökset eivät saisi vaikuttaa unionin lainsäädäntöön, jossa annetaan erityiset säännöt tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien sertifioinnista. Erityisesti asetuksessa (EU) 2016/679 säädetään sertifiointimekanismeista sekä tietosuojasineteistä ja -merkeistä, joiden tarkoituksena on osoittaa, että rekisterinpitäjät ja henkilötietojen käsittelijät noudattavat kyseistä asetusta käsittelytoimia suorittaessaan. Rekisteröityjen olisi tällaisten sertifiointimekanismien ja tietosuojasinettien ja -merkkien avulla voitava nopeasti arvioida asianomaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien tietosuojataso. Tämä asetus ei rajoita tietojenkäsittelytoimintojen sertifiointia asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti, ei myöskään silloin, kun nämä toimet on sisällytetty tieto- ja viestintätekniikan tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin.

(75)  Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien tarkoituksena olisi oltava varmistaa, että tällaisissa järjestelmissä sertifioidut tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit täyttävät määritellyt vaatimukset, joiden tavoitteena on suojella tallennettujen, siirrettävien tai käsiteltävien tietojen tai niihin liittyvien, kyseisissä tuotteissa, palveluissa ja prosesseissa tarjottavien tai välitettävien tuotteiden, toimintojen ja palvelujen käytettävyyttä, aitoutta, eheyttä ja luottamuksellisuutta niiden koko elinkaaren ajan. Tässä asetuksessa ei ole mahdollista määritellä yksityiskohtaisesti kyberturvallisuusvaatimuksia kaikille tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille. Tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit ja näihin tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin liittyvät kyberturvallisuustarpeet ovat niin moninaiset, että on hyvin vaikeaa määritellä yleisiä kyberturvallisuusvaatimuksia, jotka olisivat voimassa kaikissa olosuhteissa. Siksi kyberturvallisuus olisi määriteltävä laajasti ja yleisesti sertifiointitarkoituksia varten, ja sitä olisi täydennettävä erityisillä kyberturvallisuustavoitteilla, jotka on tarpeen ottaa huomioon suunniteltaessa eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä. Järjestelyt, joilla tällaiset tavoitteet saavutetaan yksittäisissä tieto- ja viestintätekniikan tuotteissa, palveluissa ja prosesseissa, olisi täsmennettävä yksityiskohtaisemmin komission hyväksymien yksittäisten sertifiointijärjestelmien tasolla, esimerkiksi viittaamalla standardeihin tai teknisiin eritelmiin, jos asianmukaisia standardeja ei ole saatavilla.

(76)  Eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä käytettävien teknisten eritelmien olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 1025/2012(20) liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaiset. Poikkeuksia näihin periaatteisiin voidaan kuitenkin katsoa tarvittavan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa kyseisiä teknisiä eritelmiä käytetään eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän varmuustasolla ”korkea”. Tällaisten poikkeusten syyt olisi asetettava julkisesti saataville.

(77)  Sertifiointiin kuuluva vaatimustenmukaisuuden arviointi on menettely, jossa arvioidaan, täyttyvätkö tieto- ja viestintätekniikan tuotteeseen, palveluun tai prosessiin liittyvät määritellyt vaatimukset. Arvioinnin tekee riippumaton kolmas osapuoli, joka ei ole arvioinnin kohteena olevien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistaja tai tarjoaja. Eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti olisi myönnettävä, kun tieto- tai viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi on läpäissyt arvioinnin. Eurooppalaista kyberturvallisuussertifikaattia olisi pidettävä vahvistuksena siitä, että kyseinen arviointi on tehty asianmukaisesti. Eurooppalaisessa kyberturvallisuusjärjestelmässä olisi varmuustasosta riippuen määritettävä, myöntääkö eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin yksityinen taho vai julkinen elin. Vaatimustenmukaisuuden arviointi ja sertifiointi eivät sinänsä takaa, että sertifioidut tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit ovat kyberturvallisia. Ne ovat pikemminkin menettelyjä ja teknisiä menetelmiä, jotka todistavat, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit on testattu ja että ne täyttävät tietyt kyberturvallisuusvaatimukset, jotka on vahvistettu muualla, esimerkiksi teknisissä standardeissa.

(78)  Eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien käyttäjien olisi valittava asianmukainen sertifiointi ja siihen liittyvät turvallisuusvaatimukset tieto- ja viestintätekniikan tuotteeseen, palveluun tai prosessiin liittyvien riskien analyysin perusteella. Varmuustason olisi näin ollen vastattava tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin käyttötarkoitukseen liittyvän riskin tasoa.

(79)  Eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä voidaan määrätä, että vaatimustenmukaisuuden arviointi on pelkästään tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajan tai tarjoajan vastuulla, jäljempänä ’vaatimustenmukaisuuden itsearviointi’. Tällaisissa tapauksissa olisi riittävää, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin valmistaja tai tarjoaja tekee itse kaikki tarkastukset, joilla varmistetaan, että tieto- tai viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi on eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukainen. Vaatimustenmukaisuuden itsearviointi olisi katsottava asianmukaiseksi sellaisten yksinkertaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien yhteydessä, jotka aiheuttavat vain vähäisen riskin yleisölle, kuten esimerkiksi yksinkertaiset suunnittelu- ja tuotantomekanismit. Vaatimustenmukaisuuden itsearviointi olisi lisäksi sallittava vain varmuustasoltaan perustason tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille.

(80)  Eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä voidaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien yhteydessä käyttää sekä vaatimustenmukaisuuden itsearviointeja että sertifiointeja. Tällaisen tilanteen varalta järjestelmässä olisi määriteltävä selkeät ja ymmärrettävät käytännöt, joiden avulla kuluttajat ja muut käyttäjät erottavat, minkä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien arvioinnista on vastannut valmistaja tai tarjoaja ja mitkä tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit on sertifioinut kolmas osapuoli.

(81)  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajan tai tarjoajan, joka tekee vaatimustenmukaisuuden itsearvioinnin, olisi vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn yhteydessä voitava antaa ja allekirjoittaa EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus. EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus on asiakirja, jossa todetaan, että tietty tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi on järjestelmässä asetettujen vaatimusten mukainen. Antamalla ja allekirjoittamalla EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen valmistaja tai palveluntarjoaja ottaa vastuun siitä, että tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi on eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä asetettujen oikeudellisten vaatimusten mukainen. Jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksesta olisi toimitettava kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin myöntävälle viranomaiselle ja ENISAlle.

(82)  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajan tai tarjoajan olisi asetettava EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus, tekniset asiakirjat ja kaikki tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä asetettujen vaatimusten mukaisuutta koskevat muut tiedot toimivaltaisen kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen saataville asianomaisessa eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä määrätyn ajanjakson ajaksi. Teknisissä asiakirjoissa olisi eriteltävä sovellettavat järjestelmän mukaiset vaatimukset, ja niiden olisi katettava tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin suunnittelu, valmistus ja toiminta siinä määrin kuin se on olennaista itsearvioinnin noudattamisen kannalta. Tekniset asiakirjat olisi laadittava siten, että niiden perusteella voidaan arvioida, noudattaako tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi kyseisen järjestelmän mukaan sovellettavia vaatimuksia.

(83)  Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiontikehyksen hallinnossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden osallistuminen sekä sidosryhmien asianmukainen osallistuminen ja vahvistetaan komission rooli eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien suunnittelussa, ehdottamisessa, pyytämisessä, valmistelussa, hyväksymisessä ja uudelleentarkastelussa.

(84)  Komission olisi valmisteltava Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän ja sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän tuella ja avoimen ja laajan kuulemisen jälkeen eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä koskeva unionin jatkuva työohjelma ja julkaistava se asiakirjana, joka ei ole oikeudellisesti sitova. Unionin jatkuvan työohjelman olisi oltava strateginen asiakirja, jonka ansiosta erityisesti toimiala, kansalliset viranomaiset ja standardointielimet voivat erityisesti valmistella tulevia eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä etukäteen. Unionin jatkuvan työohjelman olisi sisällettävä monivuotinen yleiskatsaus sellaisia ehdolla olevia järjestelmiä koskevista pyynnöistä, jotka komissio aikoo toimittaa ENISAlle valmisteltaviksi perusteltujen syiden pohjalta. Komission olisi otettava huomioon unionin jatkuva työohjelma laatiessaan tieto- ja viestintätekniikan standardointia koskevaa jatkuvaa suunnitelmaa sekä eurooppalaisille standardointiorganisaatioille osoitettuja standardointipyyntöjä. Ottaen huomioon uuden teknologian nopea käyttöönotto ja, aiemmin tuntemattomien kyberturvallisuusriskien ilmaantuminen ja lainsäädännön ja markkinoiden kehittyminen, komission tai Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän olisi voitava pyytää ENISAa valmistelemaan sellaisia ehdolla olevia järjestelmiä, jotka eivät sisälly unionin jatkuvaan työohjelmaan. Komission ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän olisi tällöin arvioitava myös tällaisten pyyntöjen tarpeellisuus ottamalla huomioon tämän asetuksen yleiset päämäärät ja tavoitteet sekä tarve varmistaa ENISAn suunnittelun ja resurssien käytön jatkuvuus.

Tällaisen pyynnön saatuaan ENISAn olisi valmisteltava tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja tai prosesseja varten ehdolla olevat järjestelmät ilman aiheetonta viivytystä. Komission olisi arvioitava pyyntönsä kyseisiin markkinoihin kohdistuvia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia etenkin pk-yritysten, innovoinnin, kyseisille markkinoille pääsyn esteiden sekä loppukuluttajille aiheutuvien kustannusten kannalta. Komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä ENISAn valmisteleman ehdolla olevan järjestelmän pohjalta eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmä täytäntöönpanosäädöksillä. Kun otetaan huomioon tämän asetuksen yleinen tarkoitus ja siinä määritellyt turvallisuustavoitteet, komission hyväksymissä eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä olisi määritettävä tietyt vähimmäistekijät yksittäisen järjestelmän kohteen, soveltamisalan ja toiminnan osalta. Näihin tekijöihin olisi sisällyttävä muun muassa kyberturvallisuussertifioinnin soveltamisala ja kohde, mukaan lukien sertifioinnin kattamat tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien luokat, yksityiskohtainen eritelmä kyberturvallisuusvaatimuksista esimerkiksi viittaamalla standardeihin tai teknisiin eritelmiin, yksittäiset arviointiperusteet ja -menetelmät sekä tarkoitettu varmuustaso (”perustaso”, ”korotettu” tai ”korkea”) ja tarvittaessa arviointitasot. ENISAn olisi voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hylätä Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän pyyntö. Johtokunnan olisi tehtävä tällaiset päätökset, ja ne olisi perusteltava.

(85)  ENISAn olisi ylläpidettävä verkkosivustoa, jolla annetaan tietoa eurooppalaisista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmistä ja tehdään niitä tunnetuiksi. Tietojen olisi sisällettävä muun muassa pyynnöt valmistella ehdolla oleva järjestelmä sekä palaute, jota ENISA on saanut valmisteluvaiheessa tehdyistä kuulemisista. Verkkosivustolla olisi annettava tietoa myös tämän asetuksen nojalla myönnetyistä eurooppalaisista kyberturvallisuuden sertifikaateista ja annetuista EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksista, myös tällaisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten peruuttamisesta tai vanhentumisesta. Verkkosivustolla olisi myös ilmoitettava ne kansalliset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät, jotka on korvattu eurooppalaisella kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmällä.

(86)  Eurooppalaisen sertifiointijärjestelmän mukainen varmuustaso luo perustan sille, että tietty tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi täyttää tietyn eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaiset turvallisuusvaatimukset. Sertifioituja tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevan eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä olisi oltava mahdollista määrittää kyseisen järjestelmän nojalla myönnettyjen eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten varmuustasot. Kussakin eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifikaatissa viitattaisiin johonkin kolmesta varmuustasosta: ”perustaso”, ”korotettu” tai ”korkea”. EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksessa voitaisiin puolestaan viitata vain perustason varmuustasoon. Varmuustasot antaisivat tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin arvioinnille vastaavan tiukkuuden ja kattavuuden, ja ne määritettäisiin viittaamalla teknisiin eritelmiin, standardeihin ja niihin liittyviin menetelmiin (myös teknisiin tarkastuksiin), joiden tarkoituksena on lieventää tai ehkäistä poikkeamia. Kunkin varmuustason olisi oltava yhdenmukainen eri aloilla, joilla sertifiointeja käytetään.

(87)  Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä voitaisiin määritellä useita arviointitasoja sen mukaan, miten tiukkoja ja kattavia arviointimenetelmiä käytetään. Arviointitasojen olisi vastattava varmuustasoja ja ne olisi määriteltävä asianmukaisten osatekijöiden perusteella. Tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin olisi kaikilla varmuustasoilla sisällettävä tietty määrä järjestelmässä määriteltyjä turvallisia toimintoja, joita voivat olla esimerkiksi ennalta turvalliseksi määritetty kokoonpano, allekirjoitettu koodi, suojatut päivitykset ja hyväksikäyttömenetelmien lieventäminen sekä koko pino- tai kekomuistin suojaukset. Näiden toimintojen kehitystyössä ja ylläpidossa olisi noudatettava turvallisuuskeskeistä toimintatapaa ja hyödynnettävä siihen liittyviä välineitä. Näin varmistetaan, että ohjelmistoon ja laitteistoon saadaan luotettavasti sisällytettyä toimivia mekanismeja.

(88)  Varmuustason ”perustaso” arvioinnissa olisi käsiteltävä vähintään seuraavat varmuuden osatekijät: arvioinnin olisi sisällettävä vähintään vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen arvio tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin teknisistä asiakirjoista. Jos sertifiointiin sisältyy tieto- ja viestintätekniikan prosesseja, tekninen arviointi olisi tehtävä myös prosessille, jota käytetään tieto- ja viestintätekniikan tuotteen tai palvelun suunnitteluun, kehittämiseen ja ylläpitoon. Tapauksissa, joissa eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaan voidaan soveltaa vaatimustenmukaisuuden itsearviointia, olisi katsottava riittäväksi, että kyseinen valmistaja tai palveluntarjoaja tekee itsearvioinnin tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin vaatimustenmukaisuudesta sertifiointijärjestelmän suhteen.

(89)  Varmuustason ”korotettu” arvioinnissa olisi varmuustason ”perustaso” vaatimusten lisäksi vähintään todennettava, noudattavatko tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin turvallisuustoiminnot sen teknisiä asiakirjoja.

(90)  Varmuustason ”korkea” arviointiin olisi varmuustason ”korotettu” vaatimusten lisäksi vähintään sisällyttävä tehokkuustesti, jolla arvioidaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin turvallisuustoimintojen vastustuskykyä sellaisten henkilöiden suorittamia vaativia pitkälle kehittyneitä kyberhyökkäyksiä vastaan, joilla on huomattavaa osaamista ja resursseja.

(91)  Eurooppalaisen kyberturvallisuussertifioinnin ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen käytön olisi oltava jatkossakin vapaaehtoista, jollei toisin säädetä unionin lainsäädännössä tai unionin oikeuden mukaisesti hyväksytyssä jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Jos yhdenmukaista lainsäädäntöä ei ole, jäsenvaltiot voivat hyväksyä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535(21) mukaisia kansallisia teknisiä määräyksiä, joissa säädetään pakollisesta eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaisesta sertifioinnista. Jäsenvaltiot voivat myös käyttää eurooppalaista kyberturvallisuussertifiointia julkisissa hankinnoissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(22) yhteydessä.

(92)  Joillakin aloilla saattaa myöhemmin olla tarpeen vahvistaa erityisiä kyberturvallisuusvaatimuksia ja tehdä tiettyjen tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien sertifioinnista pakollista kyberturvallisuuden tason parantamiseksi unionissa. Komission olisi säännöllisesti seurattava hyväksyttyjen eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien vaikutuksia turvallisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien saatavuuteen sisämarkkinoilla sekä säännöllisesti arvioitava, missä määrin tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajat tai tarjoajat käyttävät sertifiointijärjestelmiä unionissa. Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien tehokkuutta ja sitä, olisiko tietyt järjestelmät tehtävä pakollisiksi, olisi arvioitava kyberturvallisuuteen liittyvän unionin lainsäädännön ja erityisesti direktiivin (EU) 2016/1148 valossa ottaen huomioon keskeisten palvelujen tarjoajien käyttämien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuus.

(93)  Eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten olisi autettava loppukäyttäjiä tekemään tietoon perustuvia valintoja. Sen vuoksi tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, prosessien ja palvelujen, jotka on sertifioitu tai joista on annettu EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus, mukana olisi oltava jäsennellyssä muodossa tietoja, jotka on mukautettu suunnitellun loppukäyttäjän odotettuun tekniseen tasoon. Kaikkien tällaisten tietojen olisi oltava saatavilla verkossa ja tapauksen mukaan fyysisessä muodossa. Loppukäyttäjän olisi voitava saada tiedot sertifiointijärjestelmän numerosta ja varmuustasosta, kuvaus tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin kyberturvallisuusriskeistä ja tieto sertifikaatin myöntävästä viranomaisesta tai elimestä tai heidän pitäisi voida saada kopio eurooppalaisesta kyberturvallisuussertifikaatista. Lisäksi loppukäyttäjälle olisi tiedotettava tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, prosessien tai palvelujen valmistajan tai tarjoajan noudattamasta kyberturvallisuuden tukemista koskevasta toimintapolitiikasta, eli siitä, kuinka kauan loppukäyttäjä voi odottaa saavansa kyberturvallisuuspäivityksiä tai -korjauksia. Tarvittaessa olisi annettava neuvontaa toimista tai asetuksista, joita loppukäyttäjä voi toteuttaa tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, prosessin tai palvelun kyberturvallisuuden ylläpitämiseksi tai parantamiseksi, sekä yhteystiedot keskitetystä yhteyspisteestä, johon voi raportoida ja josta voi saada tukea kyberhyökkäysten tapauksissa (automaattisen raportoinnin lisäksi). Tiedot olisi päivitettävä säännöllisesti, ja niiden olisi saatettava saataville verkkosivustolla, joka tarjoaa tietoa eurooppalaisista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmistä.

(94)  Jotta voitaisiin saavuttaa tämän asetuksen tavoitteet ja välttää hajanaisuus sisämarkkinoilla, sellaisten kansallisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien tai -menettelyjen, joiden kattamat tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut tai prosessit kuuluvat jonkin eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan, olisi lakattava tuottamasta oikeusvaikutuksia alkaen päivästä, jonka komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä. Jäsenvaltiot eivät myöskään saisi ottaa käyttöön uusia kansallisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille tai prosesseille, jotka kuuluvat jo jonkin olemassa olevan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan tulisi estää hyväksymästä tai pitämästä voimassa kansallisia kyberturvallisuussertifiointijärjestelmiä kansallisen turvallisuuden nimissä. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmälle tieto aikomuksestaan laatia uusia kansallisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä. Komission ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän olisi arvioitava uuden kansallisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaikutuksia sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja sitä, olisiko strategisesti asianmukaista pyytää käyttämään sen sijaan eurooppalaista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmää.

(95)  Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien tarkoituksena on auttaa yhdenmukaistamaan kyberturvallisuuskäytäntöjä unionissa. Niiden on tarpeen lisätä kyberturvallisuuden tasoa unionissa. Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien suunnittelussa olisi otettava huomioon myös kyberturvallisuusalan uusien innovaatioiden kehittäminen ja mahdollistettava ne.

(96)  Eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä olisi otettava huomioon olemassa olevat ohjelmien ja laitteistojen kehitysmenetelmät ja erityisesti usein tapahtuvien ohjelmisto- tai valmisohjelmistopäivitysten vaikutus yksittäisiin eurooppalaisiin kyberturvallisuussertifikaatteihin. Eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä olisi täsmennettävä olosuhteet, joiden vallitessa päivitys voi edellyttää tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin sertifioimista uudelleen tai yksittäisen eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin kattavuuden supistamista ottaen huomioon päivityksen mahdolliset haitalliset vaikutukset kyseisen sertifikaatin turvallisuusvaatimusten mukaisuuteen.

(97)  Kun eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmä on hyväksytty, tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajien tai tarjoajien olisi voitava jättää tuotteidensa tai palvelujensa sertifiointia koskeva hakemus valitsemalleen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle kaikkialla unionissa. Kansallisten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten olisi saatava akkreditointi kansalliselta akkreditointielimeltä, jos ne täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut tietyt erityiset vaatimukset. Akkreditointi olisi myönnettävä enintään viideksi vuodeksi, ja se olisi uusittava samoin edellytyksin, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos edelleen täyttää vaatimukset. Kansallisten akkreditointielinten olisi rajoitettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen akkreditointia, keskeytettävä sen voimassaolo tai peruutettava se, jos akkreditoinnin edellytykset eivät täyty tai eivät enää täyty tai jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta rikkoo tätä asetusta.

(98)  Kansallisessa lainsäädännössä olevat viittaukset kansallisiin standardeihin, jotka eivät ole enää voimassa eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän tultua voimaan, voivat mahdollisesti aiheuttaa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän hyväksyminen huomioon kansallisessa lainsäädännössään.

(99)  Toisiaan vastaavien standardien soveltamiseksi koko unionissa, vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi sekä eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten yleisen hyväksymisen edistämiseksi on perustettava kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten välinen vertaisarviointijärjestelmä. Vertaisarvioinnin olisi katettava menettelyt tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien mukaisuuden valvontaa, itsearviointeja tekevien menettelyt tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajien tai tarjoajien velvoitteiden seurantaa ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valvontaa varten sekä varmuustason ”korkea” sertifikaatteja myöntävien elinten henkilöstön asiantuntemuksen asianmukaisuus. Komission olisi voitava täytäntöönpanosäädöksellä vahvistaa vertaisarviointeja varten vähintään viisivuotinen suunnitelma sekä säädettävä vertaisarviointijärjestelmän toimintaa koskevista kriteereistä ja menetelmistä.

(100)  Sanotun vaikuttamatta perustettavan yleisen vertaisarviointijärjestelmän soveltamiseen, joka kattaa kaikki eurooppalaiseen kyberturvallisuuden sertifiointikehykseen kuuluvat kansalliset kyberturvallisuussertifioinnin myöntävät viranomaiset, tiettyihin eurooppalaiseen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiin voi sisältyä vertaisarviointimekanismi, joka kattaa varmuustason ”korkea” eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja näiden järjestelmien nojalla tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille tai prosesseille myöntävät elimet. Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän olisi tuettava tällaisten vertaisarviointimekanismien täytäntöönpanoa. Vertaisarvioinneissa olisi arvioitava erityisesti sitä, hoitavatko kyseiset elimet tehtäviään yhdenmukaisella tavalla, ja niihin voi sisältyä muutoksenhakumekanismeja. Vertaisarviointien tulokset olisi julkistettava. Vertaisarvioinnin kohteena olevat elimet voivat toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, joilla ne mukauttavat käytäntöjään ja asiantuntemustaan vastaavasti.

(101)  ▌Jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen valvomaan tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamista. Kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen voi olla jo olemassa oleva tai uusi viranomainen. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava päättää sovittuaan asiasta toisen jäsenvaltion kanssa yhden tai useamman kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen nimeämisestä kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle.

(102)  Kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen olisi erityisesti saatettava voimaan kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneiden tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajien tai tarjoajien velvollisuudet, jotka liittyvät EU-vaatimustenmukaisuusilmoitukseen, ja valvottava näiden velvollisuuksien noudattamista, avustettava kansallisia akkreditointielimiä niiden seuratessa ja valvoessa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimintaa tarjoamalla niille asiantuntemusta ja asiaankuuluvia tietoja, valtuutettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittamaan tehtävänsä, kun niihin kohdistuu järjestelmässä määriteltyjä Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä esitettyjä lisävaatimuksia, ja seurattava merkityksellistä kehitystä kyberturvallisuussertifioinnin alalla ▌. Kansallisten ▌kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten olisi myös käsiteltävä luonnollisten tai oikeushenkilöiden tekemät valitukset, jotka liittyvät näiden viranomaisten myöntämiin eurooppalaisiin kyberturvallisuussertifikaatteihin tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten myöntämiin, varmuustasoa ”korkea” osoittaviin sertifikaatteihin, tutkittava asianmukaisessa määrin valituksen kohde ja ilmoitettava valituksen tekijälle tutkinnan etenemisestä ja tuloksesta kohtuullisessa ajassa. Lisäksi kansallisten ▌kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä muiden kansallisten ▌kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten tai muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi jakamalla tietoa mahdollisista tapauksista, joissa tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit eivät vastaa tämän asetuksen tai yksittäisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien vaatimuksia. Komission olisi helpotettava tätä tietojen jakamista asettamalla saataville yleinen sähköinen tietotukijärjestelmä, esimerkiksi markkinavalvontaa koskeva tieto- ja viestintäjärjestelmä (ICSMS) tai tuoteturvallisuutta koskeva unionin nopea tietojenvaihtojärjestelmä (RAPEX), joita markkinavalvontaviranomaiset jo käyttävät asetuksen (EY) N:o 765/2008 nojalla.

(103)  Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi perustettava Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä, joka koostuu kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten tai muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten edustajista. Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän päätehtävinä olisi neuvoa ja avustaa komissiota sen pyrkiessä varmistamaan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen, avustaa ENISAa ehdolla olevien kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien valmistelussa tiiviissä yhteistyössä sen kanssa, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pyytää ENISAa valmistelemaan ehdolla olevan järjestelmän, sekä antaa ENISAlle osoitettuja lausuntoja ehdolla olevista järjestelmistä ja komissiolle osoitettuja lausuntoja voimassa olevien eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien ylläpitämisestä ja tarkistamisesta. Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen ja asiantuntemuksen vaihtoa erinäisten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten valtuuttamisesta ja eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämisestä vastaavien kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten välillä.

(104)  Tietoisuuden lisäämiseksi ja tulevien eurooppalaisten kyberturvallisuusjärjestelmien hyväksymisen helpottamiseksi komissio voi antaa yleisiä tai alakohtaisia kyberturvallisuutta koskevia suuntaviivoja esimerkiksi hyvistä kyberturvallisuuskäytännöistä tai vastuullisesta kyberturvallisuuskäyttäytymisestä korostaen sertifioitujen tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien käytön myönteistä vaikutusta.

(105)  Tieto- ja viestintäalan toimitusketjut ovat maailmanlaajuisia, joten unioni voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan mukaisesti kaupankäyntiä edelleen helpottaakseen tehdä eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja koskevia sopimuksia vastavuoroisesta tunnustamisesta. Komissio voi ENISAn ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän neuvot huomioiden suosittaa näitä koskevien neuvottelujen aloittamista. Kussakin eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä olisi määritettävä erikseen edellytykset tällaisille vastavuoroista tunnustamista koskeville sopimuksille kolmansien maiden kanssa.

(106)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(23) mukaisesti.

(107)  Olisi sovellettava tarkastelumenettelyä hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä, ENISAn tutkimusten toteuttamista koskevia järjestelyjä, hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten vertaisarviointia koskevaa suunnitelmaa sekä hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien ▌ viranomaisten komissiolle tekemien, akkreditoituja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevien ilmoitusten olosuhteita, muotoseikkoja ja menettelyjä.

(108)  ENISAn toimintaa olisi arvioitava säännöllisesti ja riippumattomasti. Arvioinnissa olisi otettava huomioon ENISAn tavoitteet, sen toimintatavat ja sen tehtävien merkityksellisyys, erityisesti niiden tehtävien, jotka liittyvät unionin tasolla tapahtuvaan operatiiviseen yhteistyöhön. Tässä arvioinnissa olisi myös arvioitava eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen vaikutusta, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Komission olisi uudelleentarkastelussaan arvioitava, miten ENISAn roolia neuvonnan ja asiantuntemuksen viitetahona voidaan vahvistaa, sekä arvioitava myös ENISAn mahdollista roolia sellaisten unionin markkinoille tulevien kolmansien maiden tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen arvioinnin tukemisessa, jos tällaiset tuotteet, palvelut ja prosessit eivät ole unionin sääntöjen mukaisia.

(109)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(110)  Asetus (EU) N:o 526/2013 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi, pyrkien samalla saavuttamaan kyberturvallisuuden, kyberresilienssin ja luottamuksen korkean tason unionissa, tässä asetuksessa

a)  vahvistetaan ▌Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAn tavoitteet, tehtävät ja organisatoriset näkökohdat; ja

b)  vahvistetaan kehys eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien perustamiselle, jotta voidaan varmistaa riittävän tasoinen kyberturvallisuus tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille unionissa sekä välttää sisämarkkinoiden hajautuminen unionissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien osalta.

Edellä b alakohdassa tarkoitetun kehyksen soveltaminen ei rajoita niiden unionin muissa säädöksissä olevien erityisten säännösten soveltamista, jotka koskevat vapaaehtoista tai pakollista sertifiointia ▌.

2.  Tämä asetus ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa sellaisten toimien osalta, jotka koskevat yleistä turvallisuutta, puolustusta, kansallista turvallisuutta tai yksittäisen valtion toimia rikosoikeuden alalla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)  ’kyberturvallisuudella’ toimia, joita tarvitaan verkko- ja tietojärjestelmien, tällaisten järjestelmien käyttäjien ja muiden asianosaisten henkilöiden suojaamiseksi kyberuhilta;

2)  ’verkko- ja tietojärjestelmällä’ direktiivin (EU) 2016/1148 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyä verkko- ja tietojärjestelmää;

3)  ’verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevalla kansallisella strategialla’ direktiivin (EU) 2016/1148 4 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevaa kansallista strategiaa;

4)  ’keskeisten palvelujen tarjoajalla’ direktiivin (EU) N:o 2016/1148 4 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä keskeisten palvelujen tarjoajaa;

5)  ’digitaalisen palvelun tarjoajalla’ direktiivin (EU) N:o 2016/1148 4 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä digitaalisen palvelun tarjoajaa;

6)  ’poikkeamalla’ direktiivin (EU) N:o 2016/1148 4 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä poikkeamaa;

7)  ’poikkeamien käsittelyllä’ direktiivin (EU) N:o 2016/1148 4 artiklan 8 alakohdassa määriteltyä poikkeamien käsittelyä;

8)  ’kyberuhalla’ potentiaalista tilannetta, tapahtumaa tai toimintaa, joka voi vahingoittaa tai häiritä verkko- ja tietojärjestelmiä, tällaisten järjestelmien käyttäjiä ja muita henkilöitä tai muulla tavoin vaikuttaa näihin haitallisesti;

9)  ’eurooppalaisella kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmällä’ unionin tasolla vahvistettuja kattavaa sellaisten sääntöjen, teknisten vaatimusten, standardien ja menettelyjen muodostamaa kokonaisuutta, joita sovelletaan tiettyjen tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien sertifiointiin tai vaatimustenmukaisuuden arviointiin;

10)  ’kansallisella kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmällä’ kansallisen viranomaisen kehittämiä ja käyttöön ottamaa sellaisten kattavaa sääntöjen, teknisten vaatimusten, standardien ja menettelyjen kokonaisuutta, joita sovelletaan kyseisen erityisen järjestelmän kattamien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien sertifiointiin tai vaatimustenmukaisuuden arviointiin;

11)  ’eurooppalaisella kyberturvallisuussertifikaatilla’ asiaa koskevan elimen myöntämää asiakirjaa, jolla todistetaan, että tietty tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi on arvioitu eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä vahvistettujen erityisten turvallisuusvaatimusten mukaiseksi;

12)  ’tieto- ja viestintätekniikan tuotteella ▌’ mitä tahansa verkko- ja tietojärjestelmien elementtiä tai elementtien ryhmää;

13)  ’tieto- ja viestintätekniikan palvelulla’ mitä tahansa palvelua, jonka sisältönä on kokonaan tai pääasiassa tiedon välittäminen, tallentaminen, hakeminen tai käsittely verkko- ja tietojärjestelmien avulla;

14)  ’tieto- ja viestintätekniikan prosessilla’ toimintaa, jonka tarkoituksena on suunnitella, kehittää, tarjota tai ylläpitää tieto- ja viestintätekniikan tuotetta tai palvelua;

15)  ’akkreditoinnilla’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä akkreditointia;

16)  ’kansallisella akkreditointielimellä’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä;

17)  ’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä vaatimustenmukaisuuden arviointia;

18)  ’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 13 alakohdassa määriteltyä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta;

19)  ’standardilla’ asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä standardia;

20)  ’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin on täytettävä, tai vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt liittyen tällaiseen tuotteeseen, palveluun tai prosessiin;

21)  ’varmuustasolla’ perustaa luottamukselle sen osalta, että tietty tieto- ja viestintätekniikan tuote, palvelu tai prosessi täyttää tietyn eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaiset turvallisuusvaatimukset; varmuustaso osoittaa myös, millä tasolla tieto- ja viestintätekniikan tuotetta, palvelua tai prosessia on arvioitu; varmuustaso ei sellaisenaan ilmaise itse tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin turvallisuutta;

22)  ’vaatimustenmukaisuuden itsearvioinnilla’ tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajan tai tarjoajan toimintaa, jossa arvioidaan siitä, täyttävätkö kyseiset tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut tai prosessit tietyn eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

II OSASTO

ENISA – Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto

I LUKU

TOIMEKSIANTO JA TAVOITTEET

3 artikla

Toimeksianto

1.  ENISA hoitaa sille tämän asetuksen nojalla kuuluvat tehtävät kyberturvallisuuden yhteisen korkean tason saavuttamiseksi koko unionissa, muun muassa tukemalla aktiivisesti jäsenvaltioita sekä unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia kyberturvallisuuden parantamisessa. ENISA toimii kyberturvallisuutta koskevan neuvonnan ja asiantuntemuksen viitetahona unionin toimielimille, elimille ja laitoksille sekä muille asiaankuuluville unionin sidosryhmille.

Hoitamalla sille tässä asetuksessa annetut tehtävät ENISA osaltaan myötävaikuttaa sisämarkkinoiden hajanaisuuden vähentämiseen.

2.  ENISA suorittaa tehtävät, jotka sille annetaan unionin säädöksissä, joissa vahvistetaan toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi kyberturvallisuuden alalla.

3.  ENISA toimii tehtävissään riippumattomasti ja pyrkii samalla välttämään päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden toimien kanssa ja ottaa huomioon jäsenvaltioiden olemassa olevan asiantuntemuksen.

4.  ENISA kehittää omia resurssejaan, kuten teknisiä ja henkilöstöön liittyviä valmiuksiaan ja taitojaan, jotka ovat tarpeen sille tässä asetuksessa osoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

4 artikla

Tavoitteet

1.  ENISA on kyberturvallisuuden osaamiskeskus riippumattomuutensa, antamansa neuvonnan ja avun ja tarjoamansa tiedon tieteellisen ja teknisen laadun, toimintatapojensa avoimuuden, menettelyjensä sekä tehtäviensä suorittamisessa osoittamansa huolellisuuden ansiosta.

2.  ENISA auttaa unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita kehittämään ja panemaan täytäntöön kyberturvallisuutta koskevat unionin toimintapolitiikat, myös kyberturvallisuutta koskevat alakohtaiset politiikat.

3.  ENISA tukee valmiuksien kehittämistä ja varautumista kaikkialla unionissa avustamalla unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioita ja julkisia ja yksityisiä sidosryhmiä niiden verkko- ja tietojärjestelmien suojelun lisäämiseksi, kyberresilienssin ja toimintavalmiuksien kehittämiseksi ja parantamiseksi sekä ▌taitojen ja osaamisen kehittämiseksi kyberturvallisuuden alalla.

4.  ENISA edistää yhteistyötä, kuten tietojen jakamista ja koordinointia, unionin tasolla jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä asiaankuuluvien yksityisten ja julkisten sidosryhmien välillä ▌ kyberturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

5.  ENISA edistää kyberturvallisuusvalmiuksien lisäämistä unionin tasolla jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi kyberuhkien ehkäisemisessä ja niihin vastaamisessa erityisesti rajat ylittävien poikkeamien tapauksessa.

6.  ENISA edistää eurooppalaisen sertifioinnin käyttöä, jotta voidaan välttää sisämarkkinoiden hajanaisuus. ENISA edistää eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointikehyksen perustamista ja ylläpitoa tämän asetuksen III osaston mukaisesti, jotta voidaan lisätä avoimuutta tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuuden varmistuksessa ja tällä tavoin vahvistaa luottamusta digitaalisiin sisämarkkinoihin ja parantaa niiden kilpailukykyä.

7.  ENISA edistää kyberturvallisuustietoisuuden, kuten kyberhygienian ja kyberlukutaidon, korkeaa tasoa kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten keskuudessa.

II LUKU

TEHTÄVÄT

5 artikla

Unionin politiikan ja lainsäädännön kehittäminen ja täytäntöönpano

ENISA edistää unionin politiikan ja lainsäädännön kehittämistä ja täytäntöönpanoa tehtävänään

1)  avustaa ja neuvoa erityisesti antamalla riippumattomia lausuntoja ja analyyseja sekä tekemällä valmistelutyötä unionin politiikan ja lainsäädännön kehittämisessä ja tarkistamisessa kyberturvallisuuden alalla sekä alakohtaisissa toimintapoliittisissa ja lainsäädännöllisissä aloitteissa, kun niihin liittyy kyberturvallisuuskysymyksiä;

2)  auttaa jäsenvaltioita panemaan johdonmukaisesti täytäntöön erityisesti direktiiviin (EU) 2016/1148 liittyvää unionin kyberturvallisuuspolitiikkaa ja -lainsäädäntöä muun muassa antamalla lausuntoja, ohjeita ja neuvoja ja laatimalla parhaita käytäntöjä riskinhallinnan, poikkeamista raportoinnin ja tietojen jakamisen kaltaisista aiheista sekä helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä tältä osin;

3)  auttaa jäsenvaltioita sekä unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sellaisten kybertuvallisuuspolitiikkojen laatimisessa ja edistämisessä, joilla tuetaan avoimen internetin julkisen ytimen yleistä saatavuutta tai eheyttä;

4)  osallistua yhteistyöryhmän työhön direktiivin (EU) 2016/1148 11 artiklan mukaisesti antamalla asiantuntemusta ja apua;

5)  tukea

a)  unionin politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa sähköisen henkilöllisyyden ja sähköisten luottamuspalvelujen alalla erityisesti antamalla neuvoja ja teknisiä ohjeita sekä helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;

b)  sähköisen viestinnän turvallisuuden parantamista muun muassa tarjoamalla neuvontaa ja asiantuntemusta sekä helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;

c)  jäsenvaltioita tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevan unionin politiikan ja lainsäädännön kyberturvallisuuteen liittyvien erityisnäkökohtien täytäntöönpanossa sekä lausunnon antamisessa pyynnöstä Euroopan tietosuojaneuvostolle;

6)  tukea unionin poliittisten toimien säännöllistä uudelleentarkastelua antamalla vuosiraportti asianomaisen lainsäädännön täytäntöönpanosta liittyen seuraaviin:

a)  tiedot poikkeamista tehtävistä jäsenvaltioiden ilmoituksista, jotka keskitetyt yhteyspisteet toimittavat yhteistyöryhmälle direktiivin (EU) 2016/1148 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)  tiivistelmät luottamuspalvelun tarjoajilta saaduista tietoturvaloukkausta tai eheyden menetystä koskevista ilmoituksista, jotka valvontaelimet toimittavat ENISAlle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014(24) 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c)  yleisten sähköisten viestintäverkkojen tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajilta saadut ▌turvapoikkeamia koskevat ilmoitukset, jotka toimivaltaiset viranomaiset toimittavat ENISAlle direktiivin (EU) 2018/1972 40 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Valmiuksien kehittäminen

1.  ENISA avustaa

a)  jäsenvaltioita niiden pyrkiessä parantamaan kyberuhkien ja poikkeamien ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja analysointia sekä valmiuksia reagoida näihin uhkiin ja poikkeamiin tarjoamalla jäsenvaltioille tietoa ja asiantuntemusta;

b)  jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia niiden vahvistaessa ja toteuttaessa haavoittuvuuksien julkistamista koskevia toimintaperiaatteita vapaaehtoisuuden pohjalta;

c)  unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia niiden pyrkiessä parantamaan kyberuhkien ja poikkeamien ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja analysointia sekä valmiuksiaan reagoida näihin uhkiin ja poikkeamiin erityisesti antamalla CERT-EU:lle asianmukaista tukea;

d)  direktiivin (EU) 2016/1148 9 artiklan 5 kohdan mukaisesta pyynnöstä jäsenvaltioita niiden kehittäessä kansallisia CSIRT-toimijoita;

e)  direktiivin (EU) 2016/1148 7 artiklan 2 kohdan mukaisesta pyynnöstä jäsenvaltioita niiden kehittäessä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevia kansallisia strategioita ja edistää tiedon levittämistä kyseisistä strategioista ja panee merkille niiden täytäntöönpanon edistymisen kaikkialla unionissa parhaiden käytäntöjen edistämiseksi;

f)  unionin toimielimiä niiden kehittäessä ja tarkastellessa uudelleen unionin strategioita kyberturvallisuuden alalla edistämällä niiden levittämistä ja seuraamalla niiden täytäntöönpanon edistymistä;

g)  kansallisia ja unionin CSIRT-toimijoita niiden valmiuksien parantamisessa muun muassa edistämällä vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa, jotta voidaan varmistaa, että viimeisimmän teknisen kehityksen huomioon ottaen jokaisella CSIRT-toimijalla on yhteisesti määritellyt vähimmäisvalmiudet ja että se toimii parhaita käytäntöjä noudattaen;

h)  jäsenvaltioita järjestämällä säännöllisesti ja vähintään joka toinen vuosi 7 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja laajamittaisia kyberturvallisuusharjoituksia unionin tasolla ja antamalla poliittisia suosituksia harjoitusten arviointiprosessin ja niistä saatujen kokemusten pohjalta;

i)  asianomaisia julkisia elimiä tarjoamalla kyberturvallisuuteen liittyvää koulutusta tarvittaessa yhteistyössä sidosryhmien kanssa;

j)  yhteistyöryhmää ▌parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa erityisesti jäsenvaltioiden toteuttamasta keskeisten palvelujen tarjoajien määrittämisestä, myös rajat ylittävien riippuvuussuhteiden osalta, direktiivin (EU) 2016/1148 11 artiklan 3 kohdan l alakohdan mukaisesti siltä osin kuin kyse on riskeistä ja poikkeamista ja.

2.  ENISA tukee tietojen jakamista alojen sisäisesti ja niiden välillä, erityisesti direktiivin (EU) 2016/1148 liitteessä II mainituilla toimialoilla tarjoamalla käyttöön parhaita käytäntöjä ja ohjeita käytettävissä olevista välineistä ja menettelyistä sekä ohjeita tietojen jakamiseen liittyvien sääntelykysymysten ratkaisemiseksi.

7 artikla

Unionin tasolla tehtävä operatiivinen yhteistyö

1.  ENISA tukee operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten ja laitosten kesken sekä sidosryhmien välillä.

2.  ENISA tekee yhteistyötä operatiivisella tasolla ja luo synergioita unionin toimielinten, ▌elinten ja laitosten kanssa, mukaan lukien CERT-EU, kyberrikollisuutta käsittelevät yksiköt sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa käsittelevät valvontaviranomaiset, yhteiseen etuun liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi muun muassa

a)  vaihtamalla tietotaitoa ja parhaita käytäntöjä;

b)  tarjoamalla neuvoja ja antamalla ohjeita asiaankuuluvista kyberturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä;

c)  ottamalla käyttöön komissiota kuultuaan käytännön järjestelyt erityisten tehtävien toteuttamiseksi.

3.  ENISA toimii CSIRT-verkoston sihteeristönä direktiivin (EU) 2016/1148 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja tukee tässä ominaisuudessa aktiivisesti tietojen jakamista ja yhteistyötä sen jäsenten kesken.

4.  ENISA tukee jäsenvaltioita CSIRT-verkostossa tehtävässä operatiivisessa yhteistyössä ▌tehtävänään

a)  antaa neuvoja siitä, miten ne voivat parantaa valmiuksiaan ehkäistä ja havaita poikkeamia ja reagoida niihin, sekä antaa yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä johonkin tiettyyn kyberuhkaan liittyviä neuvoja;

b)  ▌avustaa yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä vaikutukseltaan merkittävien poikkeamien arvioinnissa tarjoamalla asiantuntemustaan ja helpottamalla tällaisten poikkeamien teknistä käsittelyä, mukaan lukien erityisesti tukemalla asiaan liittyvien tietojen ja teknisten ratkaisujen vapaaehtoista jakamista jäsenvaltioiden välillä;

c)  analysoida haavoittuvuuksia ▌ja poikkeamia julkisesti saatavilla olevien tietojen tai jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten vapaaehtoisesti toimittamien tietojen pohjalta; ja

d)  tukea yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä direktiivissä (EU) 2016/1148 tarkoitettua vaikutukseltaan merkittävien poikkeamien jälkikäteen tehtävää teknistä tutkintaa.

Näiden tehtävien suorittamisessa ENISA ja CERT-EU tekevät jäsenneltyä yhteistyötä hyötyäkseen synergioista ja välttääkseen päällekkäiset toimet.

5.  ENISA järjestää säännöllisesti kyberturvallisuusharjoituksia unionin tasolla ja tukee jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia kyberturvallisuusharjoitusten järjestämisessä niiden pyynnöstä. Tällaisiin unionin tasolla järjestettäviin kyberturvallisuusharjoituksiin voi sisältyä teknisiä, operatiivisia tai strategisia osatekijöitä. Joka toinen vuosi ENISA järjestää laajamittaisen kattavan harjoituksen.

ENISA myös edistää ja auttaa tarvittaessa järjestämään alakohtaisia kyberturvallisuusharjoituksia yhdessä asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa, jotka myös osallistuvat unionin tasolla järjestettäviin kyberturvallisuusharjoituksiin.

6.  ENISA laatii poikkeamista ja kyberuhkista säännöllisesti ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa perusteellisen unionin kyberturvallisuuden teknisen tilanneraportin, joka perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietolähteisiin, sen omaan analyysiin ja raportteihin, jotka on saatu muun muassa jäsenvaltioiden CSIRT-toimijoilta ▌tai direktiivillä (EU) 2016/1148 perustetuilta keskitetyiltä yhteyspisteiltä vapaehtoisuuteen perustuvassa tiedonvaihdossa, EC3:lta sekä CERT-EU:lta.

7.  ENISA edistää yhteistyöhön perustuvien vastatoimien kehittämistä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla laajamittaisiin rajat ylittäviin kyberturvallisuuspoikkeamiin tai -kriiseihin pääasiallisesti

a)  kokoamalla ja analysoimalla yleisesti saatavilla olevia tai vapaaehtoisesti jaettuja raportteja kansallisista lähteistä, jotta voidaan edistää yhteisen tilannetietoisuuden luomista;

b)  varmistamalla tehokkaan tiedonkulun ja eskalointimekanismit CSIRT-verkoston sekä teknisten ja poliittisten päättäjien välillä unionin tasolla;

c)  helpottamalla pyynnöstä tällaisten poikkeamien tai kriisien teknistä käsittelyä, mukaan lukien erityisesti tukemalla teknisten ratkaisujen vapaaehtoista jakamista jäsenvaltioiden välillä;

d)  tukemalla unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä pyynnöstä jäsenvaltioita tällaisiin poikkeamiin tai kriiseihin liittyvässä julkisessa viestinnässä;

e)  testaamalla tällaisiin poikkeamiin tai kriiseihin reagoimista varten laadittuja yhteistyösuunnitelmia unionin tasolla ja tukemalla jäsenvaltioita niiden pyynnöstä tällaisten suunnitelmien testaamisessa kansallisella tasolla.

8 artikla

Markkinat, kyberturvallisuussertifiointi ja standardointi

1.  ENISA tukee ja edistää tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuussertifiointiin liittyvän, tämän asetuksen III osastossa vahvistetun unionin politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa tehtävänään

▌a) seurata jatkuvasti asiaan liittyvien standardointialojen kehitystä ja suositella asianmukaisia teknisiä eritelmiä käytettäväksi eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien kehittämisessä 54 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla tapauksissa, joissa standardeja ei ole saatavilla;

b)  valmistella ehdolla olevat eurooppalaiset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät, jäljempänä ’ehdolla olevat järjestelmät’, tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille 49 artiklan mukaisesti;

c)  arvioida hyväksyttyjä eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä 49 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

d)  osallistua vertaisarviointeihin 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

e)  avustaa komissiota toimimalla Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän sihteeristönä 62 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

2.  ENISA toimii sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän sihteeristönä 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

3.  ENISA kokoaa ja julkaisee ohjeita ja laatii hyviä käytäntöjä, jotka koskevat tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuusvaatimuksia, yhteistyössä kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten ja toimialan kanssa virallisella, jäsennellyllä ja avoimella tavalla;

4.  ENISA edistää osaltaan arviointi- ja sertifiointiprosessien valmiuksien kehittämistä laatimalla ja antamalla ohjeita sekä tukemalla jäsenvaltioita näiden pyynnöstä;

5.  ENISA helpottaa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien riskinhallintaan ja turvallisuuteen liittyvien eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien laatimista ja käyttöönottoa ▌;

6.   ENISA laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja toimialan kanssa neuvoja ja suuntaviivoja keskeisten palvelujen tarjoajia ja digitaalisen palvelun tarjoajia koskeviin turvallisuusvaatimuksiin liittyvistä teknisistä aloista sekä jo olemassa olevista standardeista, mukaan lukien jäsenvaltioiden kansalliset standardit, direktiivin (EU) 2016/1148 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

7.  ENISA tekee säännöllisiä analyyseja kyberturvallisuusmarkkinoiden tärkeimmistä suuntauksista sekä kysyntä- että tarjontapuolella ja levittää näiden analyysien tuloksia kyberturvallisuusmarkkinoiden edistämiseksi unionissa.

9 artikla

Tietämys ja tiedotus

ENISA

a)  tekee analyyseja uusista teknologioista ja aihekohtaisia arviointeja teknologisten innovaatioiden odotettavissa olevista yhteiskunnallisista, oikeudellisista, taloudellisista ja sääntelyyn liittyvistä vaikutuksista kyberturvallisuuden kannalta;

b)  tekee pitkän aikavälin strategisia analyyseja kyberuhkista ja poikkeamista kyberturvallisuuteen liittyvien uusien kehityssuuntausten kartoittamiseksi ja ▌ poikkeamien ehkäisemiseksi;

c)  tarjoaa yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten ja asiaankuuluvien sidosryhmien asiantuntijoiden kanssa neuvoja, ohjeita ja parhaita käytäntöjä, jotka koskevat verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta sekä erityisesti ▌direktiivin (EU) 2016/1148 liitteessä II mainittuja toimialoja tukevien ja kyseisen direktiivin liitteessä III lueteltujen digitaalisten palvelujen tarjoajien hyödyntämien infrastruktuurien turvallisuutta;

d)  kokoaa, järjestää ja saattaa yleisön saataville tähän tarkoitetun portaalin kautta unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta sekä vapaaehtoisuuteen perustuen jäsenvaltioilta ja yksityisiltä ja julkisilta sidosryhmiltä saatavaa tietoa kyberturvallisuudesta;

e)  kerää ja analysoi julkisesti saatavilla olevia tietoja asiaa koskevista merkittävistä poikkeamista ja kokoaa raportteja ohjeiden antamiseksi kansalaisille, organisaatioille ja yrityksille kaikkialla unionissa.

10 artikla

Tietoisuuden lisääminen ja koulutus

ENISA

a)  lisää suuren yleisön tietoisuutta kyberturvallisuusriskeistä ja antaa yksittäisille käyttäjille ohjeita hyvistä käytännöistä, kuten kyberhygieniasta ja kyberlukutaidosta, kansalaisten, organisaatioiden ja yritysten käyttöön;

b)  järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten ja ▌laitosten sekä toimialan kanssa säännöllisiä tiedotuskampanjoita kyberturvallisuuden ja sen näkyvyyden parantamiseksi unionissa sekä laajan julkisen keskustelun aikaansaamiseksi;

c)  avustaa jäsenvaltioita niiden työssä kyberturvallisuustietoisuuden lisäämiseksi ja kyberturvallisuuskoulutuksen edistämiseksi;

d)  tukee jäsenvaltioiden välistä tiiviimpää koordinointia ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa kyberturvallisuustietoisuuden ja -koulutuksen osalta.

11 artikla

Tutkimus ja innovointi

Tutkimuksen ja innovoinnin osalta ENISA

a)  antaa unionin toimielimille, elimille ja laitoksille sekä jäsenvaltioille neuvoja kyberturvallisuusalan tutkimustarpeista ja ‑painopisteistä, jotta nykyisiin ja kehittyviin riskeihin ja kyberuhkiin, myös jos ne liittyvät uusiin ja kehittyviin tieto- ja viestintäteknologioihin, voitaisiin löytää toimivia ratkaisuja ja jotta riskinehkäisytekniikoita voitaisiin käyttää tehokkaasti;

b)  osallistuu, jos komissio on siirtänyt sille toimivaltuudet, tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelmien täytäntöönpanovaiheeseen tai näiden ohjelmien rahoituksen saajana;

c)  osallistuu kyberturvallisuusalalla strategisen tutkimus- ja innovointiohjelman laatimiseen unionin tasolla.

12 artikla

Kansainvälinen yhteistyö

ENISA edesauttaa unionin pyrkimyksiä yhteistoimintaan kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa sekä asiaankuuluvissa kansainvälisissä yhteistyöpuitteissa kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi kyberturvallisuuskysymyksissä muun muassa

a)  toimimalla tarvittaessa tarkkailijana kansainvälisten harjoitusten järjestämisessä sekä analysoimalla harjoitusten tuloksia ja raportoimalla niistä johtokunnalle;

b)  edistämällä komission pyynnöstä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ▌;

c)  antamalla komission pyynnöstä asiantuntemusta sen käyttöön;

d)  tarjoamalla neuvoja ja tukea komissiolle yhteistyössä 62 artiklan nojalla perustetun Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän kanssa kysymyksissä, jotka liittyvät kolmansien maiden kanssa tehtäviin kyberturvallisuussertifikaattien vastavuoroista tunnustamista koskeviin sopimuksiin.

III LUKU

ENISAN ORGANISAATIO

13 artikla

ENISAn rakenne

ENISAn hallinto- ja johtamisrakenne muodostuu seuraavista:

a)  johtokunta;

b)  hallitus;

c)  pääjohtaja; ▌

d)  ENISAn neuvoa-antava ryhmä;

e)  kansallisten yhteyshenkilöiden verkosto.

1 JAKSO

JOHTOKUNTA

14 artikla

Johtokunnan kokoonpano

1.  Johtokuntaan kuuluu kustakin jäsenvaltiosta yksi jäsen ja kaksi komission nimittämää jäsentä. Kaikilla jäsenillä on äänioikeus.

2.  Kullakin johtokunnan jäsenellä on varajäsen. Kyseinen varajäsen edustaa jäsentä tämän ollessa poissa.

3.  Johtokunnan jäsenet ja varajäsenet nimitetään heidän kyberturvallisuusalaa koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon heidän asianmukaiset johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaitonsa. Johtokunnan toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta johtokunnassa. Komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä sukupuolten tasapuoliseen edustukseen johtokunnassa.

4.  Johtokunnan jäsenten ja varajäsenten toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia.

15 artikla

Johtokunnan tehtävät

1.  Johtokunta

a)  vahvistaa ENISAn toiminnan yleiset suuntaviivat ja varmistaa, että ENISA toimii tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti; se myös huolehtii ENISAn toiminnan johdonmukaisuudesta suhteessa jäsenvaltioiden toimintaan sekä unionin tason toimiin;

b)  hyväksyy luonnoksen ENISAn yhtenäiseksi ohjelma-asiakirjaksi 24 artiklan mukaisesti ennen sen toimittamista komissiolle lausuntoa varten;

c)  hyväksyy ENISAn yhtenäisen ohjelma-asiakirjan komission lausunnon huomioon ottaen;

d)  valvoo yhtenäisen ohjelma-asiakirjan sisältämien monivuotisen ja vuotuisen ohjelmasuunnittelun toteutusta;

e)  hyväksyy ENISAn vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät ENISAn talousarvioon, IV luvun mukaisesti;

f)  arvioi ja hyväksyy ENISAn toimintaa koskevan vuotuisen konsolidoidun toimintakertomuksen ja toimittaa sen yhdessä sitä koskevan arviointinsa kanssa viimeistään seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle; toimintakertomus sisältää tilinpäätöksen ja kuvauksen siitä, kuinka ENISA on saavuttanut tulosindikaattorinsa; toimintakertomus julkistetaan;

g)  hyväksyy ENISAn varainhoitosäännöt 32 artiklan mukaisesti;

h)  hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden, kun toteutettavien toimenpiteiden kustannus-hyötyanalyysi otetaan huomioon;

i)  hyväksyy jäsentensä eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt;

j)  huolehtii asianmukaisista jatkotoimista, joita toteutetaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksiin ja erilaisiin sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja sisäisiin tai ulkoisiin arviointeihin perustuvien tulosten ja suositusten perusteella;

k)  hyväksyy työjärjestyksensä, mukaan lukien yksittäisten tehtävien siirtämistä koskevia väliaikaisia päätöksiä koskevat säännöt 19 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

l)  käyttää ENISAn henkilöstön suhteen neuvoston asetuksella (ETY, EURATOM, EHTU) N:o 259/68(25) vahvistetuissa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, nimittävälle viranomaiselle ja unionin muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettua toimivaltaa, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’, 2 kohdan mukaisesti;

m)  vahvistaa henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;

n)  nimittää pääjohtajan ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän 36 artiklan mukaisesti;

o)  nimittää tilinpitäjän, joka voi olla komission tilinpitäjä ja joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

p)  tekee kaikki päätökset viraston sisäisistä rakenteista ja tarvittaessa niiden muuttamisesta ottaen huomioon ENISAn toimintatarpeet ja moitteettoman varainhoidon;

q)  antaa luvan työjärjestelyjen vahvistamiseen 7 artiklan osalta;

r)  antaa luvan työjärjestelyjen vahvistamiseen tai niistä sopimiseen 42 artiklan mukaisesti;

2.  Johtokunta tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja määritetään olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtaja voi siirtää tämän toimivallan edelleen.

3.  Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, johtokunta voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää pääjohtajalle siirretyn nimittävän viranomaisen toimivallan ja pääjohtajan edelleen siirtämän nimittävän viranomaisen toimivallan ja sen sijaan käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.

16 artikla

Johtokunnan puheenjohtaja

Johtokunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Heidän toimikautensa on neljä vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Jos heidän jäsenyytensä johtokunnassa kuitenkin päättyy heidän toimikautensa aikana, myös heidän toimikautensa päättyy tuona päivänä ilman eri toimenpiteitä. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estynyt.

17 artikla

Johtokunnan kokoukset

1.  Johtokunta kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

2.  Johtokunta pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Johtokunta kokoontuu myös ylimääräisiin kokouksiin johtokunnan puheenjohtajan, komission tai vähintään yhden kolmasosan johtokunnan jäsenistä sitä pyytäessä.

3.  Pääjohtaja osallistuu johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

4.  ENISAn neuvoa-antavan ryhmän jäsenet voivat osallistua puheenjohtajan kutsusta johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

5.  Johtokunnan jäsenillä ja varajäsenillä voi olla kokouksissa avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei johtokunnan työjärjestyksestä muuta johdu.

6.  ENISA vastaa johtokunnan sihteeristön tehtävistä.

18 artikla

Johtokunnan äänestyssäännöt

1.  Johtokunta tekee päätöksensä jäsentensä enemmistöllä.

2.  Yhtenäisen ohjelma-asiakirjan ja vuotuisen talousarvion hyväksyminen sekä pääjohtajan nimittäminen, toimikauden jatkaminen ja erottaminen edellyttävät johtokunnan jäsenten kahden kolmasosan enemmistöä.

3.  Kullakin jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa varajäsenellä on oikeus käyttää tämän äänioikeutta.

4.  Johtokunnan puheenjohtaja osallistuu äänestykseen.

5.  Pääjohtaja ei osallistu äänestykseen.

6.  Johtokunnan työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta.

2 JAKSO

HALLITUS

19 artikla

Hallitus

1.  Johtokuntaa avustaa hallitus.

2.  Hallitus

a)  valmistelee päätökset johtokunnan hyväksyttäviksi;

b)  varmistaa yhdessä johtokunnan kanssa, että OLAFin tutkimuksissa sekä sisäisissä tai ulkoisissa tarkastuskertomuksissa ja arvioinneissa esitettyjen havaintojen ja suositusten johdosta toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet:

c)  avustaa ja neuvoo pääjohtajaa hallinnollisia ja talousarvioasioita koskevien johtokunnan päätösten täytäntöönpanossa 20 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklassa säädettyjä pääjohtajan tehtäviä.

3.  Hallitukseen kuuluu viisi jäsentä. Hallituksen jäsenet nimitetään johtokunnan jäsenten keskuudesta. Yksi hallituksen jäsenistä on johtokunnan puheenjohtaja, joka voi myös toimia hallituksen puheenjohtajana, ja toinen on komission edustaja. Hallituksen jäsenten nimityksissä on pyrittävä takaamaan tasapainoinen sukupuolijakauma hallituksessa. Pääjohtaja osallistuu hallituksen kokouksiin, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

4.  Hallituksen jäsenten toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia.

5.  Hallitus kokoontuu vähintään kerran kolmessa kuukaudessa. Hallituksen puheenjohtaja kutsuu kokoon ylimääräisiä kokouksia hallituksen jäsenten pyynnöstä.

6.  Johtokunta vahvistaa hallituksen työjärjestyksen.

7.  Hallitus voi tarvittaessa tehdä kiireellisissä tapauksissa tiettyjä väliaikaisia päätöksiä johtokunnan puolesta, erityisesti hallinnollisista kysymyksistä, mukaan lukien nimittävän viranomaisen toimivallan siirron keskeyttäminen, sekä talousarvioon liittyvistä kysymyksissä. Tällaisesta väliaikaisesta päätöksestä ilmoitetaan johtokunnalle ilman aiheetonta viivytystä. Johtokunta päättää päätöksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksen tekemisestä. Hallitus ei voi tehdä johtokunnan puolesta päätöksiä, joihin vaaditaan johtokunnan kahden kolmasosan enemmistö.

3 JAKSO

PÄÄJOHTAJA

20 artikla

Pääjohtajan tehtävät

1.  ENISAa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä riippumattomasti. Pääjohtaja on vastuussa johtokunnalle.

2.  Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

3.  Pääjohtajan tehtävänä on

a)  ENISAn päivittäisen toiminnan hallinnointi;

b)  johtokunnan tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)  yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen laatiminen ja sen toimittaminen johtokunnan hyväksyttäväksi ennen sen toimittamista komissiolle;

d)  yhtenäisen ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportointi johtokunnalle;

e)  ENISAn toimintaa koskevan vuotuisen konsolidoidun toimintakertomuksen, myös ENISAn vuotuisen työohjelman täytäntöönpanon osalta, laatiminen ja sen esittäminen johtokunnalle arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi;

f)  toimintasuunnitelman laatiminen jälkiarviointien päätelmien perusteella ja edistymiskertomuksen laatiminen komissiolle kahden vuoden välein;

g)  toimintasuunnitelman laatiminen sisäisten tai ulkoisten tarkastuskertomusten päätelmiin sekä OLAFin tutkimuksiin perustuvia jatkotoimia varten ja suunnitelman edistymisestä raportointi kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti johtokunnalle;

h)  32 artiklassa tarkoitettujen ENISAan sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnoksen valmistelu;

i)  ENISAn tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnoksen laatiminen ja viraston talousarvion toteuttaminen;

j)  unionin taloudellisten etujen suojeleminen toteuttamalla petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntatoimia ja tehokkaita tarkastuksia ja, jos väärinkäytöksiä ilmenee, perimällä takaisin väärin perustein maksetut määrät sekä soveltamalla tarvittaessa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia;

k)  petostentorjuntastrategian laatiminen ENISAlle ja sen esittäminen johtokunnalle hyväksyntää varten;

l)  yhteyksien luominen ja ylläpito yritysmaailmaan ja kuluttajajärjestöihin säännöllisen vuoropuhelun varmistamiseksi asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

m)  säännöllinen näkemysten ja tietojen vaihto unionin toimielinten, elinten ja laitosten kanssa näiden kyberturvallisuuteen liittyvistä toimista, jotta varmistetaan johdonmukaisuus kehitettäessä ja pantaessa täytäntöön unionin politiikkaa;

n)  muiden pääjohtajalle tällä asetuksella osoitettujen tehtävien hoito.

4.  Tarpeen vaatiessa ja ENISAn tavoitteiden ja tehtävien puitteissa pääjohtaja voi perustaa muun muassa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten asiantuntijoista koostuvia tilapäisiä työryhmiä. Pääjohtajan on ilmoitettava tästä etukäteen johtokunnalle. Menettelyt, jotka koskevat erityisesti työryhmien kokoonpanoa, pääjohtajan suorittamaa työryhmien asiantuntijoiden nimeämistä ja työryhmien toimintaa, vahvistetaan ENISAn sisäisissä toimintasäännöissä.

5.  Pääjohtaja voi asianmukaisen kustannus-hyötyanalyysin perusteella päättää perustaa ENISAlle yhden tai useamman paikallistoimiston yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, jos hän katsoo sen tarpeelliseksi ENISAn tehtävien tehokkaan ja toimivan toteuttamisen kannalta. Ennen kuin pääjohtaja tekee päätöksen paikallistoimiston perustamisesta, hänen on kuultava asianomaisia jäsenvaltioita, myös jäsenvaltiota, jossa ENISAn toimipaikka sijaitsee, sekä hankittava ennakkosuostumus komissiolta ja johtokunnalta. Jos pääjohtajan toteuttamassa asianomaisten jäsenvaltioiden kuulemisessa ei päästä sopimukseen, asia on saatettava neuvoston käsiteltäväksi. Kaikkien paikallistoimistojen henkilöstön kokonaismäärä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä, eikä se saa ylittää 40:tä prosenttia siihen jäsenvaltioon sijoitetun ENISAn henkilöstön kokonaismäärästä, jossa ENISAn toimipaikka sijaitsee. Yksittäisen paikallistoimiston henkilöstön määrä ei saa ylittää 10:tä prosenttia siihen jäsenvaltioon sijoitetun ENISAn henkilöstön kokonaismäärästä, jossa ENISAn toimipaikka sijaitsee.

Paikallistoimiston perustamista koskevassa päätöksessä on määriteltävä paikallistoimistossa toteutettavien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja ENISAn hallinnollisten tehtävien päällekkäisyyttä. ▌

4 JAKSO

ENISAN NEUVOA-ANTAVA RYHMÄ, SIDOSRYHMIEN KYBERTURVALLISUUDEN SERTIFIOINTIRYHMÄ JA KANSALLISTEN YHTEYSHENKILÖIDEN VERKOSTO

21 artikla

▌ENISAn neuvoa-antava ryhmä

1.  Johtokunta perustaa avoimella tavalla pääjohtajan esityksestä ENISAn neuvoa-antavan ryhmän, joka koostuu asiaan liittyviä sidosryhmiä, kuten tieto- ja viestintätekniikan alaa, sähköisten viestintäverkkojen tai yleisön saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia, pk-yrityksiä, keskeisten palvelujen tarjoajia ja kuluttajaryhmiä, edustavista tunnustetuista asiantuntijoista, tiedeyhteisöä edustavista kyberturvallisuusasiantuntijoista sekä ▌direktiivin (EU) 2018/1972 mukaisesti ilmoitettujen toimivaltaisten viranomaisten, eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden sekä lainvalvonta- ja tietosuojaviranomaisten edustajista. Johtokunta pyrkii varmistamaan asianmukaisen sukupuolten tasapuolisen edustuksen, maantieteellisen tasapainon sekä eri sidosryhmien tasapainoisen edustuksen.

2.  ENISAn neuvoa-antavaa ryhmää koskevat menettelyt, jotka liittyvät erityisesti sen kokoonpanoon, 1 kohdassa tarkoitettuun pääjohtajan tekemään esitykseen, ryhmän jäsenten lukumäärään, sen jäsenten nimeämiseen sekä sen toimintaan, määritellään ENISAn sisäisissä toimintasäännöissä ja julkaistaan.

3.  ▌ENISAn neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtajana toimii pääjohtaja tai pääjohtajan tähän tehtävään tapauskohtaisesti nimeämä henkilö.

4.  ENISAn neuvoa-antavan ryhmän jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Johtokunnan jäsenet eivät saa olla ENISAn neuvoa-antavan ryhmän jäseniä. Komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoilla on oikeus olla läsnä ENISAn neuvoa-antavan ryhmän kokouksissa ja osallistua sen työhön. Muiden pääjohtajan tärkeiksi katsomien elinten edustajia, jotka eivät ole ENISAn neuvoa-antavan ryhmän jäseniä, voidaan pyytää saapuville ENISAn neuvoa-antavan ryhmän kokouksiin ja osallistumaan sen työhön.

5.  ENISAn neuvoa-antava ryhmä neuvoo ENISAa sen tehtävien hoidossa paitsi tämän asetuksen III osaston säännösten soveltamisessa. Erityisesti se neuvoo pääjohtajaa tämän laatiessa esitystä ENISAn vuotuiseksi työohjelmaksi sekä yhteydenpidossa asianmukaisten sidosryhmien kanssa ▌vuotuiseen työohjelmaan liittyvissä kysymyksissä.

6.  ENISAn neuvoa-antava ryhmä tiedottaa toiminnastaan johtokunnalle säännöllisesti.

22 artikla

Sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä

1.  Perustetaan sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä.

2.  Sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä koostuu jäsenistä, jotka valitaan asiaan liittyviä sidosryhmiä edustavien tunnustettujen asiantuntijoiden joukosta. Komissio valitsee sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän jäsenet ENISAn ehdotuksen perusteella läpinäkyvällä ja avoimella menettelyllä varmistaen eri sidosryhmien tasapainoisen edustuksen sekä asianmukaisen sukupuolten tasapuolisen edustuksen ja maantieteellisen tasapainon.

3.  Sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän tehtävänä on

a)  neuvoa komissiota eurooppalaiseen kyberturvallisuuden sertifiointikehykseen liittyvien strategisten kysymysten osalta,

b)  neuvoa ENISAa pyynnöstä markkinoihin, kyberturvallisuussertifiointiin ja standardointiin liittyviä ENISAn tehtäviä koskevissa yleisissä ja strategisissa asioissa;

c)  avustaa komissiota 47 artiklassa tarkoitetun unionin jatkuvan työohjelman valmistelemisessa;

d)  antaa lausunto unionin jatkuvasta työohjelmasta 47 artiklan 4 kohdan mukaisesti; ja

e)  neuvoa kiireellisissä tapauksissa komissiota ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmää sellaisten sertifiointijärjestelmien tarpeesta, jotka eivät sisälly 47 ja 48 artiklassa tarkoitettuun unionin jatkuvaan työohjelmaan.

4.  Sidosryhmien kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän puheenjohtajana toimivat komissio ja ENISA yhdessä, ja sen sihteeristönä toimii ENISA.

23 artikla

Kansallisten yhteyshenkilöiden verkosto

1.  Johtokunta perustaa pääjohtajan esityksestä kansallisten yhteyshenkilöiden verkoston, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista. Kukin jäsenvaltio nimeää yhden edustajan kansallisten yhteyshenkilöiden verkostoon. Kansallisten yhteyshenkilöiden verkoston kokouksia voidaan järjestää vaihtelevissa asiantuntijakokoonpanoissa.

2.  Kansallisten yhteyshenkilöiden verkoston tehtävänä on erityisesti helpottaa ENISAn ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ja auttaa ENISAa levittämään toimintaansa, löydöksiään ja suosituksiaan asiaankuuluville sidosryhmille kaikkialla unionissa.

3.  Kansalliset yhteyshenkilöt toimivat kansallisen tason yhteyspisteinä, jotka helpottavat ENISAn ja kansallisten asiantuntijoiden yhteistyötä ENISAn vuotuisen työohjelman täytäntöönpanossa.

4.  Kansallisten yhteyshenkilöiden tiivis yhteistyö johtokunnassa toimivien jäsenvaltioidensa edustajien kanssa ei saa aiheuttaa sitä, että verkosto tekee päällekkäistä työtä johtokunnan tai muiden unionin foorumien kanssa.

5.  Kansallisten yhteyshenkilöiden verkoston tehtävät ja menettelyt määritellään ENISAn sisäisissä toimintasäännöissä ja julkaistaan.

5 JAKSO

TOIMINTA

24 artikla

Yhtenäinen ohjelma-asiakirja

1.  ENISA noudattaa toiminnassaan sen vuotuisen ja monivuotisen ohjelman suunnitelmat sisältävää yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa, johon sisältyy kaikki sen suunniteltu toiminta.

2.  Pääjohtaja laatii vuosittain luonnoksen yhtenäiseksi ohjelma-asiakirjaksi, joka sisältää vuotuisen ja monivuotisen ohjelman suunnitelmat ja vastaavan taloudellisia ja henkilöresursseja koskevan suunnittelun, komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(26) 32 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon komission esittämät suuntaviivat.

3.  Johtokunta hyväksyy viimeistään kunkin vuoden marraskuun 30 päivänä 1 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen ohjelma-asiakirjan ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään seuraavan vuoden tammikuun 31 päivänä, samoin kuin asiakirjan mahdolliset myöhemmät päivitetyt versiot.

4.  Yhtenäisestä ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä on tarvittaessa mukautettava.

5.  Vuotuisessa työohjelmassa on esitettävä yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien. Siinä on myös esitettävä kuvaus rahoitettavista toimista ja mainittava kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti. Vuotuisen työohjelman on oltava yhdenmukainen 7 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa. Siinä on selkeästi ilmoitettava, mitä tehtäviä on lisätty, muutettu tai poistettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

6.  Johtokunta muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa tarvittaessa, jos ENISAlle annetaan uusi tehtävä. Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset on hyväksyttävä samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma. Johtokunta voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

7.  Monivuotisessa työohjelmassa on esitettävä yleinen strateginen ohjelma, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suoritusindikaattorit. Siinä on esitettävä myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstösuunnitelma.

8.  Resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle vuosittain. Strategista ohjelmaa päivitetään tarvittaessa ja erityisesti 67 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulosten huomioon ottamiseksi.

25 artikla

Etunäkökohtia koskeva ilmoitus

1.  Jokaisen johtokunnan jäsenen, pääjohtajan sekä jokaisen toimihenkilön, joka on otettu palvelukseen jäsenvaltion tilapäisesti lähettämänä virkamiehenä, on tehtävä ilmoitus sitoumuksistaan sekä ilmoitus, jossa he toteavat, onko olemassa heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti vaarantavia välittömiä tai välillisiä sidonnaisuuksia. Ilmoitusten on oltava tarkkoja ja täydellisiä, ne on tehtävä kirjallisesti vuosittain ja ne on tarvittaessa saatettava ajan tasalle.

2.  Jokaisen johtokunnan jäsenen, pääjohtajan ja jokaisen tilapäisiin työryhmiin osallistuvan ulkopuolisen asiantuntijan on ilmoitettava viimeistään kunkin kokouksen alussa tarkasti ja täydellisesti mahdolliset sidonnaisuudet, jotka saattavat vaarantaa heidän riippumattomuutensa kokouksen esityslistalla olevien asioiden suhteen, sekä pidättäydyttävä osallistumasta kyseisiä kohtia koskevaan keskusteluun ja äänestykseen.

3.  ENISA vahvistaa sisäisissä toimintasäännöissään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua sidonnaisuuksien ilmoittamista koskeviin sääntöihin liittyvät käytännön järjestelyt.

26 artikla

Avoimuus

1.  ENISAn toiminnan on oltava mahdollisimman avointa sekä 28 artiklan mukaista.

2.  ENISA varmistaa, että suuri yleisö ja kaikki asianomaiset tahot saavat asianmukaista, puolueetonta, luotettavaa ja helposti saatavissa olevaa tietoa erityisesti ENISAn työn tuloksista. Sen on myös julkistettava 25 artiklan mukaisesti tehdyt sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset.

3.  Johtokunta voi pääjohtajan ehdotuksesta sallia asianomaisten tahojen seurata joidenkin ENISAn toimien käsittelyä.

4.  ENISA vahvistaa sisäisissä toimintasäännöissään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen avoimuussääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

27 artikla

Luottamuksellisuus

1.  ENISA ei saa paljastaa kolmansille osapuolille käsittelemiään ja saamiaan tietoja, joiden käsittelystä luottamuksellisina on esitetty perusteltu pyyntö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan soveltamista.

2.  Johtokunnan jäsenten, pääjohtajan, ENISAn neuvoa-antavan ryhmän jäsenten, tilapäisiin työryhmiin osallistuvien ulkopuolisten asiantuntijoiden sekä ENISAn henkilöstön, mukaan lukien ne toimihenkilöt, jotka on otettu palvelukseen jäsenvaltioiden tilapäisesti lähettäminä virkamiehinä, on noudatettava SEUT 339 artiklan mukaista salassapitovelvollisuutta myös tehtäviensä päätyttyä.

3.  ENISA vahvistaa sisäisissä toimintasäännöissään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4.  Johtokunta päättää antaa ENISAlle luvan käsitellä turvallisuusluokiteltua tietoa, jos ENISAn tehtävien suorittaminen sitä edellyttää. Tässä tapauksessa ENISAn on yhteisymmärryksessä komission yksiköiden kanssa vahvistettava turvallisuussäännöt soveltaen tietoturvan periaatteita, jotka on vahvistettu komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443(27) ja 2015/444(28). Nämä turvallisuussäännöt koskevat muun muassa turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista.

28 artikla

Asiakirjojen julkisuus

1.  ENISAn hallussaan pitämiin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.  Johtokunta vahvistaa järjestelyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 täytäntöön panemiseksi … viimeistään päivänä …kuuta … [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

3.  Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tehdyistä ENISAn päätöksistä voidaan kannella oikeusasiamiehelle SEUT 228 artiklan nojalla tai nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan nojalla.

IV LUKU

ENISAN TALOUSARVION LAATIMINEN JA RAKENNE

29 artikla

ENISAn talousarvion laatiminen

1.  Pääjohtaja laatii vuosittain esityksen ENISAn seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevaksi ennakkoarvioksi ja toimittaa sen sekä siihen liitetyn henkilöstötaulukkoehdotuksen johtokunnalle. Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

2.  Johtokunta laatii ennakkoarvioesityksen pohjalta vuosittain ENISAn tulo- ja menoarvion seuraavaa varainhoitovuotta varten.

3.  Johtokunta toimittaa tulo- ja menoarvion, joka on osa yhtenäisen ohjelma-asiakirjan luonnosta, vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta komissiolle ja niille kolmansille maille, joiden kanssa unioni on tehnyt sopimukset 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4.  Komissio ottaa unionin talousarviota koskevaan esitykseen kyseiseen tulo- ja menoarvioon perustuvat arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja unionin yleisestä talousarviosta suoritettavan rahoitusosuuden määrän osalta välttämättöminä, ja toimittaa talousarvioesityksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle SEUT 314 artiklan mukaisesti.

5.  Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ENISAlle annettavaa unionin rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

6.  Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat ENISAn henkilöstötaulukon.

7.  Johtokunta vahvistaa ENISAn talousarvion yhdessä yhtenäisen ohjelma-asiakirjan kanssa. ENISAn talousarviosta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Johtokunta mukauttaa tarvittaessa ENISAn talousarviota ja yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa unionin yleisen talousarvion mukaisesti.

30 artikla

ENISAn talousarvion rakenne

1.  Sulkematta pois muita tulonlähteitä ENISAn tulot koostuvat seuraavista:

a)  rahoitusosuus unionin yleisestä talousarviosta;

b)  tiettyjen menoerien rahoittamiseen osoitettavat tulot sen 32 artiklassa tarkoitettujen varainhoitosääntöjen mukaisesti;

c)  unionin rahoitus, joka annetaan valtuutussopimusten tai kertaluonteisten avustusten muodossa 32 artiklassa tarkoitettujen varainhoitosääntöjen ja unionin politiikkoja tukeviin asianomaisiin välineisiin sovellettavien säännösten mukaisesti;

d)  ENISAn toimintaan 42 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden rahoitusosuudet;

e)  mahdolliset jäsenvaltioiden vapaaehtoiset rahoitusosuudet rahana tai luontoissuorituksina.

Vapaaehtoisia rahoitusosuuksia ensimmäisen alakohdan e alakohdan mukaisesti suorittavat jäsenvaltiot eivät voi vaatia erityisoikeuksia tai -palveluja suorituksensa perusteella.

2.  ENISAn menoihin kuuluvat henkilöstöstä, hallinnollisesta ja teknisestä tuesta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat menot sekä kolmansien osapuolten kanssa tehdyistä sopimuksista aiheutuvat menot.

31 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1.  Pääjohtaja vastaa ENISAn talousarvion toteuttamisesta.

2.  Komission sisäinen tilintarkastaja käyttää ENISAan nähden samoja valtuuksia kuin komission yksiköihin.

3.  ENISAn tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden (vuosi N) päättymistä seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

4.  Saatuaan ENISAn alustavaa tilinpäätöstä koskevat tilintarkastustuomioistuimen huomautukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046(29) 246 artiklan mukaisesti ENISAn tilinpitäjä laatii ENISAn lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

5.  Johtokunta antaa lausunnon ENISAn lopullisesta tilinpäätöksestä.

6.  Pääjohtaja toimittaa selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

7.  ENISAn tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 heinäkuun 1 päivänä.

8.  ENISAn tilinpitäjä toimittaa myös tilinpäätöstä koskevan vahvistuskirjeen tilintarkastustuomioistuimelle sekä jäljennöksen komission tilinpitäjälle samana päivänä kuin ENISAn lopullisen tilinpäätöksen.

9.  ENISAn pääjohtaja julkistaa lopullisen tilinpäätöksen viimeistään vuoden N+1 marraskuun 15 päivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

10.  Pääjohtaja lähettää tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen sen huomautuksiin viimeistään vuoden N + 1 syyskuun 30 päivänä ja lähettää jäljennöksen tästä vastauksesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

11.  Pääjohtaja antaa asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 261 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki asianomaista varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi tarvittavat tiedot.

12.  Euroopan parlamentti myöntää neuvoston suosituksesta pääjohtajalle ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää vastuuvapauden vuoden N talousarvion toteuttamisen osalta.

32 artikla

Varainhoitosäännöt

Johtokunta hyväksyy ENISAan sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Varainhoitosäännöt voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos ENISAn toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

33 artikla

Petostentorjunta

1.  Helpottaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013(30) soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien torjuntaa ENISA liittyy viimeistään … päivänä …kuuta … [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen] OLAFin sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission tekemään toimielinten väliseen sopimukseen(31). ENISA antaa kaikkia sen työntekijöitä koskevat asiaan liittyvät määräykset käyttäen kyseisen sopimuksen liitteessä olevaa mallia.

2.  Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien ENISAlta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3.  OLAF voi tehdä tarkastuksia, myös paikan päällä suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96(32) säännösten ja niissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti sen selvittämiseksi, onko ENISAn rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.  ENISAn yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, muihin sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia niiden oman toimivallan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

V LUKU

HENKILÖSTÖ

34 artikla

Yleiset säännökset

ENISAn henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä annettuja henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöksiä.

35 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

ENISAan ja sen henkilöstöön sovelletaan SEU- ja SEUT-sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa N:o 7.

36 artikla

Pääjohtaja

1.  Pääjohtaja otetaan palvelukseen ENISAn väliaikaisena toimihenkilönä muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2.  Johtokunta nimittää pääjohtajan ehdokaslistalta, jonka komissio esittää avoimen valintamenettelyn päätteeksi.

3.  Johtokunnan puheenjohtaja tekee pääjohtajan työsopimuksen ENISAn puolesta.

4.  Johtokunnan valitsema ehdokas kutsutaan ennen nimittämistä antamaan lausuma Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokouksessa ja vastaamaan Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin.

5.  Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden lopussa komissio laatii arvion pääjohtajan tehtävän hoidosta ja ENISAn tulevista tehtävistä ja haasteista.

6.  Johtokunta tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai erottamisesta 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.  Johtokunta voi komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 5 kohdassa tarkoitettu arviointi, jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran ▌viideksi vuodeksi.

8.  Johtokunnan on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja antaa toimikauden mahdollista jatkamista edeltävien kolmen kuukauden aikana pyydettäessä lausuman Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokouksessa ja vastaa Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin.

9.  Pääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei saa osallistua samaa tointa koskevaan valintamenettelyyn.

10.  Pääjohtaja voidaan erottaa toimestaan ainoastaan johtokunnan päätöksellä, jonka se tekee komission ehdotuksen perusteella.

37 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1.  ENISA voi käyttää kansallisia asiantuntijoita tai muuta henkilöstöä, joka ei ole ENISAn palveluksessa. Näihin henkilöihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä eikä muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja.

2.  Johtokunta tekee päätöksen, jolla vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä lähettämisestä ENISAn palvelukseen.

VI LUKU

ENISAN YLEISET SÄÄNNÖKSET

38 artikla

ENISAn oikeudellinen asema

1.  ENISA on unionin elin, ja se on oikeushenkilö.

2.  ENISAlla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeus- ja oikeustoimikelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.  ENISAa edustaa pääjohtaja.

39 artikla

ENISAn vastuu

1.  Sopimukseen perustuva ENISAn vastuu määräytyy kyseessä olevaan sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2.  Euroopan unionin tuomioistuimella on ENISAn tekemässä sopimuksessa olevaan välityslausekkeeseen perustuva tuomiovalta.

3.  Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun osalta ENISAn on korvattava ENISAn tai sen henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamat vahingot jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4.  Euroopan unionin tuomioistuimella on tuomiovalta 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista koskevissa riidoissa.

5.  ENISAn henkilöstön henkilökohtaista vastuuta ENISAa kohtaan säännellään sen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

40 artikla

Kielijärjestelyt

1.  ENISAan sovelletaan neuvoston asetusta N:o 1(33). Jäsenvaltiot ja niiden nimeämät muut elimet voivat kääntyä ENISAn puoleen ja saada siltä vastauksen valitsemallaan unionin toimielinten virallisella kielellä.

2.  Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii ENISAn toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

41 artikla

Henkilötietojen suoja

1.  ENISAssa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 .

2.  Johtokunta hyväksyy asetuksen (EU) 2018/1725 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut soveltamissäännöt. Johtokunta voi hyväksyä lisätoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ENISAn soveltaessa asetusta (EU) 2018/1725.

42 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

1.  Siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ENISA voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja/tai kansainvälisten järjestöjen kanssa. ENISA voi tätä varten vahvistaa työjärjestelyt näiden kolmansien maiden viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, edellyttäen että komissio antaa tähän ennakkohyväksynnän. Näistä työjärjestelyistä ei seuraa oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille.

2.  ENISAn toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet tästä sopimuksen unionin kanssa. Mainittujen sopimusten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään kyseisten maiden osalta erityisesti ENISAn toimintaan osallistumisen luonne, laajuus ja tapa, mukaan lukien ENISAn tekemiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännöt. Henkilöstöasioiden osalta näiden työjärjestelyjen on kaikilta osin oltava henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaiset.

3.  Johtokunta hyväksyy strategian, joka koskee ENISAn suhteita kolmansiin maihin tai kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa ENISA on toimivaltainen. Komissio varmistaa, että ENISA toimii toimeksiantonsa ja olemassa olevien institutionaalisten puitteiden mukaisesti sopimalla asianmukaisesta työjärjestelystä pääjohtajan kanssa.

43 artikla

Arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen ja turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

ENISA hyväksyy komissiota kuultuaan turvallisuussäännöt, joissa sovelletaan turvallisuutta koskevia periaatteita, jotka sisältyvät päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja 2015/444 vahvistettuihin arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen ja Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskeviin komission turvallisuussäännöksiin. ENISAn turvallisuussääntöihin sisältyy myös määräyksiä, jotka koskevat tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista.

44 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus ja toimintaedellytykset

1.  Isäntäjäsenvaltion ENISAlle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä ENISAn pääjohtajaan, johtokunnan jäseniin, ENISAn henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä isäntäjäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan ENISAn ja isäntäjäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun johtokunta on sen hyväksynyt.

2.  ENISAn isäntäjäsenvaltion on tarjottava parhaat mahdolliset edellytykset ENISAn moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan lukien toimivat liikenneyhteydet sijaintipaikalle, henkilöstön jäsenten lapsille soveltuvat koulunkäyntimahdollisuudet, puolisoiden mahdollisuudet päästä työmarkkinoille sekä riittävä sosiaaliturvan ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuus henkilöstön jäsenten lapsille ja puolisoille.

45 artikla

Hallinnollinen valvonta

Euroopan oikeusasiamies valvoo ENISAn toimintaa SEUT 228 artiklan mukaisesti.

III OSASTO

KYBERTURVALLISUUDEN SERTIFIOINTIKEHYS

46 artikla

Eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointikehys

1.  Eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointikehys perustetaan, jotta voidaan nostaa kyberturvallisuustasoa unionissa ja yhdenmukaistaa eurooppalaiset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät unionin tasolla ja siten parantaa sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille.

2.  Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointikehyksessä vahvistetaan mekanismi, jonka avulla laaditaan eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä ja annetaan vahvistus siitä, että tällaisten järjestelmien mukaisesti arvioidut tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit ovat niille määritettyjen turvallisuusvaatimusten mukaisia, jotta voidaan suojella tallennettavien, siirrettävien tai käsiteltävien tietojen tai kyseisissä tuotteissa, palveluissa ja prosesseissa tarjottavien tai välitettävien toimintojen tai palvelujen käytettävyyttä, aitoutta, eheyttä ja luottamuksellisuutta niiden koko elinkaaren ajan.

47 artikla

Eurooppalaista kyberturvallisuussertifiointia koskeva unionin jatkuva työohjelma

1.  Komissio julkaisee eurooppalaista kyberturvallisuussertifiointia koskevan unionin jatkuvan työohjelman, jäljempänä ’unionin jatkuva työohjelma’, jossa määritellään tulevien eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien strategiset prioriteetit.

2.  Unionin jatkuvaan työohjelmaan on sisällyttävä erityisesti luettelo sellaisista tieto- ja viestintätekniikan tuotteista, palveluista ja prosesseista tai niiden luokista, joille voi olla hyötyä eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan kuulumisesta.

3.  Tietyn tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun ja prosessin tai niiden luokan sisällyttäminen unionin jatkuvaan työohjelmaan on perusteltava jollakin seuraavista:

a)  tiettyä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien luokkaa koskevien kansallisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien saatavuus tai kehittäminen, erityisesti siltä osin, onko uhkana syntyä hajanaisuutta;

b)  asiaa koskevat unionin tai jäsenvaltion politiikat tai lainsäädäntö;

c)  markkinoiden kysyntä;

d)  kyberuhkaympäristön kehitys;

e)  Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän esittämä pyyntö valmistella ehdolla oleva järjestelmä.

4.  Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän ja sidosryhmien sertifiointiryhmän toimittamat lausunnot luonnoksesta unionin jatkuvaksi työohjelmaksi.

5.  Ensimmäinen unionin jatkuva työohjelma julkaistaan viimeistään … päivänä …kuuta … [kahdentoista kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Unionin jatkuvaa työohjelmaa päivitetään ainakin kerran kolmessa vuodessa, ja tarvittaessa useammin.

48 artikla

Eurooppalaista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmää koskeva pyyntö

1.  Komissio voi unionin jatkuvan työohjelman pohjalta pyytää ENISAa valmistelemaan ehdolla olevan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän tai tarkistamaan voimassa olevaa eurooppalaista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmää.

2.  Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio tai Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä voi pyytää ENISAa valmistelemaan ehdolla olevan järjestelmän tai tarkistamaan voimassa olevaa eurooppalaista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmää, joka ei kuulu unionin jatkuvaan työohjelmaan. Unionin jatkuvaa työohjelmaa päivitetään tämän mukaisesti.

49 artikla

Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien valmistelu ▌, hyväksyminen ja tarkistaminen

1.  Kun komissio on esittänyt 48 artiklan mukaisen pyynnön, ENISAn on valmisteltava ehdolla oleva järjestelmä, joka täyttää 51, 52 ja 54 artiklassa esitetyt vaatimukset.

2.  Kun Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä on esittänyt 48 artiklan 2 kohdan mukaisen pyynnön, ENISA voi valmistella ehdolla olevan järjestelmän, joka täyttää 51, 52 ja 54 artiklassa esitetyt vaatimukset. ▌Jos ENISA hylkää tällaisen pyynnön, sen on perusteltava päätöksensä. Tällaisen pyynnön hylkäämisestä päättää johtokunta.

3.  Valmistellessaan ehdolla olevia järjestelmiä ENISAn on kuultava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä virallisesti, avoimesti ja osallistavasti.

4.  ENISAn on perustettava jokaista ehdolla olevaa järjestelmää varten 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti tilapäinen työryhmä, jonka tarkoituksena on antaa ENISAlle erityistä neuvontaa ja asiantuntemusta

5.  ENISAn on tehtävä tiivistä yhteistyötä Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän kanssa. Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän on annettava ENISAlle ▌ehdolla olevan järjestelmän valmisteluun liittyvää ▌apua ja asiantuntijaneuvontaa ja annettava ehdolla olevasta järjestelmästä lausunto.

6.  ENISAn on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän lausunto, ennen kuin se toimittaa 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti valmistellun ehdolla olevan ▌ järjestelmän komissiolle. Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän lausunto ei ole sitova, eikä sen puuttuminen estä ENISAa toimittamasta ehdolla olevaa järjestelmää komissiolle.

7.  Komissio voi ENISAn valmisteleman ehdolla olevan järjestelmän pohjalta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien eurooppalaisesta kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmästä, joka täyttää 51, 52 ja 54 artiklassa esitetyt vaatimukset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.  ENISAn on vähintään joka viides vuosi arvioitava hyväksytyt eurooppalaiset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät ja otettava tässä huomioon asianomaisten osapuolten palaute. Komissio tai Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä voi tarvittaessa pyytää ENISAa aloittamaan tarkistetun ehdolla olevan järjestelmän kehittämisen 48 artiklan ja tämän artiklan mukaisesti.

50 artikla

Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien verkkosivusto

1.  ENISA ylläpitää erityistä verkkosivustoa, jolla annetaan tietoa eurooppalaisista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmistä, eurooppalaisista kyberturvallisuussertifikaateista ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksista, mukaan lukien tietoa eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien, jotka eivät ole enää voimassa, ja peruutettujen ja vanhentuneiden eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten sekä sellaisten linkkikokoelmien osalta, jotka osoittavat 55 artiklan mukaisiin kyberturvallisuustietoihin, ja jolla niitä julkistetaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla on tarvittaessa myös ilmoitettava ne kansalliset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät, jotka on korvattu eurooppalaisella kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmällä.

51 artikla

Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien turvallisuustavoitteet

Eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmä olisi suunniteltava täyttämään soveltuvin osin vähintään seuraavat turvallisuustavoitteet:

a)  tallennetut, siirretyt tai muulla tavoin käsitellyt tiedot suojataan vahingossa tapahtuvalta tai luvattomalta tallentamiselta, käsittelyltä, käytöltä tai luovuttamiselta tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin koko elinkaaren ajan;

b)  tallennetut, siirretyt tai muulla tavoin käsitellyt tiedot suojataan vahingossa tapahtuvalta tai luvattomalta tuhoamiselta, ▌katoamiselta tai muuttamiselta taikka puutteelliselta saatavuudelta tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin koko elinkaaren ajan;

c)  ▌ valtuutettujen henkilöiden, ohjelmien tai koneiden saatavilla on ainoastaan ne tiedot, palvelut tai toiminnot, joihin näillä on käyttöoikeudet;

d)  tunnistetaan ja dokumentoidaan kaikki tunnetut riippuvuudet ja haavoittuvuudet;

e)  järjestelmään tallentuu tieto siitä, mitä tietoja, palveluja tai toimintoja on käytetty, hyödynnetty tai muutoin käsitelty, sekä näiden toimien ajankohta ja tekijä;

f)  on mahdollista tarkastaa, mitä tietoja, palveluja tai toimintoja on käytetty, hyödynnetty tai muutoin käsitelty, sekä näiden toimien ajankohta ja tekijä;

g)  tarkistetaan, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit eivät sisällä tunnettuja haavoittuvuuksia;

h)  tietojen, palvelujen ja toimintojen saatavuus ja käytettävyys palautetaan mahdollisimman pian fyysisen tai teknisen poikkeaman sattuessa;

i)  tarkistetaan, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien suojaus on oletusarvoista ja sisäänrakennettua;

j)  ▌ tieto- ja viestintätekniikan tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin sisältyy ajantasainen ohjelmisto ja laitteisto, jotka eivät sisällä julkisesti tiedossa olevia haavoittuvuuksia, ja mekanismit, joilla varmistetaan ▌turvalliset päivitykset.

52 artikla

Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien varmuustasot

1.  Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä voidaan määritellä tieto- ja viestintätekniikan tuotteille ▌, palveluille ja prosesseille yksi tai useampi seuraavista varmuustasoista: "perustaso", "korotettu" tai "korkea". Varmuustason on vastattava tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin käyttötarkoitukseen liittyvän riskin tasoa, joka perustuu mahdollisen poikkeaman todennäköisyyteen ja vaikutuksiin.

2.  Eurooppalaisissa kyberturvallisuussertifikaateissa ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksissa on viitattava varmuustasoon, joka määritetään siinä eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä, jonka nojalla kyseinen eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus on annettu.

3.  Kunkin varmuustason osalta on asianomaisessa Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä täsmennettävä turvallisuusvaatimukset, jotka vastaavat kyseistä varmuustasoa, mukaan lukien vastaavat turvallisuustoiminnot, ja niitä vastaava suoritettavan tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin ▌arvioinnin tiukkuuden ja kattavuuden taso.

4.  Sertifikaatissa tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksessa viitataan siihen liittyviin teknisiin eritelmiin, standardeihin ja menettelyihin sekä teknisiin tarkastuksiin, joiden tarkoituksena on vähentää kyberturvallisuuspoikkeamien riskiä tai ehkäistä niitä.

5.  Varmuustasoon "perustaso" viittaavan eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen on annettava varmuus siitä, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, joille kyseinen sertifikaatti on annettu tai joista EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus on tehty, täyttävät vastaavat turvallisuusvaatimukset, myös turvallisuustoimintojen osalta, ja että ne on arvioitu tasolla, joka on tarkoitettu tunnettujen perustason poikkeamien ja kyberhyökkäysten tunnettujen perusriskien minimoimiseksi. Toteutettavassa arvioinnissa on vähintään arvioitava tekniset asiakirjat. Jos tällainen arviointi ei ole asianmukainen, on käytettävä vaikutukseltaan vastaavia korvaavia arviointitoimia.

6.  Varmuustasoon "korotettu" viittaava eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti antaa varmuuden siitä, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, joille kyseinen sertifikaatti on annettu, täyttävät vastaavat turvallisuusvaatimukset, myös turvallisuustoimintojen osalta, ja että ne on arvioitu tasolla, joka on tarkoitettu tunnettujen kyberriskien ja poikkeamien sekä sellaisten tahojen, joilla on niukat kyvyt ja resurssit, tekemien kyberhyökkäysten vaikutusten muodostaman riskin minimoimiseen. Toteutettaviin arviointitoimiin on sisällyttävä vähintään seuraavat toimet: tarkastelu, jolla osoitetaan, että julkisesti tiedossa olevia haavoittuvuuksia ei ole, ja testaus, jolla osoitetaan, että kyseiset tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut tai prosessit toteuttavat välttämättömän turvallisuustoiminnon oikein. Jos tällaiset arviointitoimet eivät ole asianmukaisia, on toteutettava vaikutukseltaan vastaavia korvaavia arviointitoimia.

7.  ▌ Varmuustasoon "korkea" viittaava eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti antaa varmuuden siitä, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, joille kyseinen sertifikaatti on annettu, täyttävät vastaavat turvallisuusvaatimukset, myös turvallisuustoimintojen osalta, ja että ne on arvioitu tasolla, joka on tarkoitettu sellaisten tahojen, joilla on merkittävät kyvyt ja resurssit, tekemien uusinta tekniikkaa hyödyntävien kyberhyökkäysten riskin minimoimiseen. Toteutettaviin arviointitoimiin on sisällyttävä vähintään seuraavat: tarkastelu, jolla osoitetaan, että julkisesti tiedossa olevia haavoittuvuuksia ei ole; testaus, jolla osoitetaan, että kyseiset tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut tai prosessit toteuttavat uusimman tekniikan mukaiset välttämättömät turvallisuustoiminnot oikein; ja arviointi penetraatiotestauksen avulla kyseisten prosessien, tuotteiden tai palvelujen kyvystä vastustaa kyvykkäitä hyökkääjiä. Jos tällaiset arviointitoimet eivät ole riittäviä, on toteutettava vaikutukseltaan vastaavia korvaavia toimia.

8.  Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä voidaan määritellä useita arviointitasoja käytettävien arviointimenetelmien tiukkuuden ja kattavuuden mukaan. Kunkin arviointitason on vastattava yhtä varmuustasoa, ja arviointitasot on määriteltävä varmuuden osatekijöiden asianmukaisen yhdistelmän perusteella.

53 artikla

Vaatimustenmukaisuuden itsearviointi

1.  Eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä voidaan sallia, että vaatimustenmukaisuuden itsearviointi on yksinomaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajan tai tarjoajan vastuulla. Vaatimustenmukaisuuden itsearviointia voidaan soveltaa vain sellaisiin tieto- ja viestintätekniikan tuotteisiin, palveluihin ja prosesseihin, joihin liittyvät riskit ovat vähäisiä, tai jotka vastaavat eurooppalaisiin kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiin varmuustasoa ”perustaso”.

2.  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistaja tai tarjoaja voi antaa EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen, jossa todetaan, että järjestelmässä määriteltyjen vaatimusten täyttyminen on osoitettu. Antamalla tällaisen ilmoituksen tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistaja tai tarjoaja ottaa vastuun siitä, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut tai prosessit ovat kyseisen järjestelmän vaatimusten mukaisia.

3.  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistaja tai tarjoaja asettavat EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen, tekniset asiakirjat ja kaikki muut järjestelmässä määriteltyä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen vaatimustenmukaisuutta koskevat asiaankuuluvat tiedot 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen saataville asiaankuuluvassa eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä määrätyn ajanjakson ajaksi. Jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksesta toimitetaan kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin myöntävälle viranomaiselle ja ENISAlle.

4.  EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen antaminen on vapaaehtoista, ellei unionin lainsäädännössä tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä toisin säädetä.

5.  EU-vaatimustenmukaisuusilmoitukset on tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa.

54 artikla

Eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien osatekijät

1.  Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän on sisällettävä ainakin seuraavat osatekijät:

a)  sertifiointijärjestelmän kohde ja soveltamisala, mukaan lukien sen kattamien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien tyyppi tai luokat;

b)  selkeä kuvaus järjestelmän tarkoituksesta sekä siitä, miten valitut standardit, arviointimenetelmät ja varmuustasot vastaavat järjestelmän aiottujen käyttäjien tarpeisiin;

c)  ▌viittaukset kansainvälisiin, eurooppalaisiin tai kansallisiin standardeihin, joita arvioinnissa on sovellettu, tai jos asianmukaisia standardeja ei ole saatavilla, teknisiin eritelmiin, jotka täyttävät asetuksen(EU) N:o 1025/2012 liitteessä II esitetyt vaatimukset, tai jos tällaisia eritelmiä ei ole saatavilla, viitataan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä määriteltyihin n teknisiin eritelmiin tai muihin kyberturvallisuusvaatimuksiin;

d)  soveltuvin osin yksi tai useampi varmuustaso;

e)  tieto siitä, sallitaanko järjestelmässä vaatimustenmukaisuuden itsearviointi;

f)  soveltuvin osin erityiset vaatimukset tai lisävaatimukset, joita vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksiin sovelletaan, jotta varmistutaan siitä, että nämä ovat teknisesti päteviä arvioimaan kyberturvallisuusvaatimukset;

g)  yksittäiset arvioinnissa käytettävät perusteet ja menetelmät, mukaan lukien arvioinnin tyypit, jotta voidaan osoittaa, että 51 artiklassa tarkoitetut turvallisuustavoitteet saavutetaan;

h)  soveltuvin osin sertifioinnin edellyttämät tiedot, jotka hakijan on toimitettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille tai jotka on muutoin asetettava näiden saataville;

i)  jos järjestelmä tarjoaa käyttöön merkkejä tai merkintöjä, näiden merkkien tai merkintöjen käytön edellytykset;

j)  ▌ säännöt tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten vaatimustenmukaisuuden seurantaa varten ja mekanismit, joilla voidaan osoittaa, että määriteltyjä kyberturvallisuusvaatimuksia noudatetaan jatkuvasti;

k)  soveltuvin osin ehdot eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin antamiselle, voimassa pitämiselle, jatkamiselle ▌ja uusimiselle sekä sertifioinnin soveltamisalan laajentamiselle ▌tai supistamiselle;

l)  säännöt seurauksista tapauksissa, joissa tieto- ja viestintätekniikan tuotteet ▌, palvelut ja prosessit on sertifioitu tai niistä on tehty EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus, mutta ne eivät vastaa järjestelmässä määriteltyjä ▌vaatimuksia;

m)  säännöt siitä, miten aiemmin tuntemattomat tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberhaavoittuvuudet on määrä raportoida ja käsitellä;

n)  tapauksen mukaan säännöt tietojen säilyttämisestä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksissa;

o)  sellaisten kansallisten tai kansainvälisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien yksilöinti, jotka kattavat saman tyypin tai samojen luokkien tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja, turvallisuusvaatimuksia, arviointiperusteita ja -menetelmiä sekä varmuustasoja;

p)  myönnettävien eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten sisältö ja muoto;

q)  EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen, teknisten asiakirjojen ja kaikkien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajan tai tarjoajan toimittamien muiden saataville asetettavien asiaan liittyvien tietojen saatavillaoloaika;

r)  järjestelmän mukaisesti myönnettyjen Eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien enimmäisvoimassaoloaika;

s)  järjestelmien mukaisesti myönnettyjä, muutettuja ja peruutettuja eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja koskeva julkistamispolitiikka;

t)  kolmansien maiden kanssa suoritettavan sertifiointijärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen edellytykset;

u)  soveltuvin osin sellaista vertaisarviointimekanismia koskevat säännöt, joka on perustettu varmuustason "korkea" eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja 56 artiklan 6 kohdan nojalla myöntäviä viranomaisia tai elimiä koskevan järjestelmän mukaisesti. Tämä mekanismi ei vaikuta vertaisarviointiin, josta säädetään 59 artiklassa;

v)  muoto ja menettelyt, joita tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palveluiden ja prosessien valmistajien ja tarjoajien on noudatettava, kun ne toimittavat ja päivittävät täydentäviä kyberturvallisuustietoja 55 artiklan mukaisesti;

2.  Eurooppalaisen kyberturvallisuussertifioinnin sertifiointijärjestelmälle määritellyt vaatimukset eivät saa olla ristiriidassa sovellettavien oikeudellisten vaatimusten, erityisesti yhdenmukaistetusta unionin lainsäädännöstä johtuvien vaatimusten kanssa.

3.  Jos unionin säädöksessä niin säädetään, eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän mukaista sertifiointia tai annettua EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusta voidaan käyttää osoittamaan, että kyseisen säädöksen vaatimusten suhteen vallitsee vaatimustenmukaisuusolettama.

4.  Jos yhdenmukaistettua unionin lainsäädäntöä ei ole, myös jäsenvaltioiden lainsäädännössä voidaan säätää, että eurooppalaista kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmää voidaan käyttää luomaan vaatimustenmukaisuusolettama oikeudellisiin vaatimuksiin nähden.

55 artikla

Sertifioituja tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevat täydentävät kyberturvallisuustiedot

1.  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien, jotka on sertifioitu tai joista on annettu EU-vaatimustenmukaisuusilmoitus, valmistajan tai tarjoajan on asetettava julkisesti saataville seuraavat täydentävät tiedot:

a)  ohjeita ja suosituksia, jotka auttavat loppukäyttäjiä määrittämään, asentamaan, ottamaan käyttöön, käyttämään ja ylläpitämään tieto- ja viestintätekniikan tuotteita tai palveluja turvallisesti;

b)  loppukäyttäjille tarjottavan turvallisuustuen kesto, erityisesti kyberturvallisuutta koskevien päivitysten saatavuuden osalta;

c)  valmistajan tai tarjoajan yhteystiedot ja hyväksytyt tavat, joilla loppukäyttäjät ja tietoturvatutkijat voivat toimittaa tietoa haavoittuvuuksista;

d)  viittaus verkkotietolähteisiin, joissa on luettelo tieto- ja viestintätekniikan tuotteeseen, palveluun tai prosessiin liittyvistä julkisesti tiedossa olevista haavoittuvuuksista ja niihin liittyvää kyberturvallisuusneuvontaa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava sähköisessä muodossa, ja ne on pidettävä saatavilla ja tarpeen mukaan ajan tasalla vähintään vastaavan eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin tai EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen voimassaolon päättymiseen asti.

56 artikla

Kyberturvallisuussertifiointi

1.  Tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, jotka on sertifioitu jossain 49 artiklan mukaisesti hyväksytyssä eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä, oletetaan kyseisen järjestelmän vaatimusten mukaisiksi.

2.  Kyberturvallisuussertifiointi on vapaaehtoista, jollei unionin lainsäädännössä tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä toisin säädetä.

3.  Komissio arvioi säännöllisesti hyväksyttyjen eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien tehokkuutta ja käyttöastetta sekä sitä, pitäisikö tietystä eurooppalaisesta kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmästä tehdä pakollinen asiaankuuluvan unionin lainsäädännön avulla, jotta varmistetaan, että tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuus on unionissa riittävällä tasolla, ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Ensimmäinen tällainen arviointi on suoritettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 ja sen jälkeen arvioinnit on suoritettava vähintään kahden vuoden välein. Komissio määrittää kyseisten arvioinnin tulosten perusteella sellaiset voimassa olevan sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan kuuluvat tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit, joiden olisi kuuluttava pakollisen sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan.

Komissio keskittyy ensisijaisesti direktiivin (EU) 2016/1148 liitteessä II lueteltuihin aloihin, jotka arvioidaan viimeistään kahden vuoden kuluttua ensimmäisen eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän hyväksymisestä.

Arviointia valmistellessaan komissio

a)  ottaa huomioon toimenpiteiden vaikutukset tällaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajiin tai tarjoajiin sekä käyttäjiin kyseisten toimenpiteiden kustannusten ja kohteena olevien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien ennakoidusta parantuneesta turvallisuustasosta johtuvien yhteiskunnallisten tai taloudellisten hyötyjen osalta;

b)  ottaa huomioon asiaankuuluvan jäsenvaltion lainsäädännön ja kolmannen maan lainsäädännön olemassaolon ja täytäntöönpanon;

c)  kuulee kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä ja jäsenvaltioita virallisesti, avoimesti ja osallistavasti;

d)  ottaa huomioon täytäntöönpanon määräajat, siirtymätoimenpiteet ja -kaudet, erityisesti siltä osin kuin ne mahdollisesti vaikuttavat tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajiin tai tarjoajiin, pk-yritykset mukaan lukien;

e)  ehdottaa nopeinta ja tehokkainta tapaa, jolla siirtyminen vapaaehtoisista pakollisiin sertifiointijärjestelmiin toteutetaan.

4.  Tämän artiklan mukaisen, varmuustasoon "perustaso" tai "korotettu" viittaavan eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin myöntävät 60 artiklassa tarkoitetut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset perustuen kriteereihin, jotka sisältyvät komission 49 artiklan mukaisesti hyväksymään eurooppalaiseen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmään.

5.  Poiketen ▌siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksittäisessä eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä voidaan määrätä, että järjestelmästä saatavan eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin myöntää vain julkinen elin. Tämän ▌elimen on oltava joko

a)  58 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävä viranomainen; tai

b)  60 artiklan 1 kohdan nojalla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksena akkreditoitu julkinen elin ▌.

6.  Jos 49 artiklan mukaisesti vahvistettu eurooppalainen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmä edellyttää korkeaa varmuustasoa, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin myöntää vain kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen tai seuraavissa tapauksissa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos:

a)  kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen hyväksyy ennalta kunkin yksittäisen, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen myöntämän eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin; tai

b)  kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen delegoi tämän eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämistä koskevan tehtävän ennalta yleisesti vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle.

7.  Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka jättää tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja tai prosesseja sertifioitavaksi, on asetettava 58 artiklassa tarkoitetun kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen, jos eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin myöntää kyseinen viranomainen, tai 60 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen saataville kaikki sertifiointimenettelyn suorittamiseen tarvittavat tiedot.

8.  Eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifikaatin haltijan on ilmoitettava 7 kohdassa tarkoitetulle sertifikaatin myöntävälle viranomaiselle tai elimelle, jos myöhemmin ilmenee sertifioidun tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin turvallisuutta koskevia haavoittuvuuksia tai epäsäännönmukaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa sertifiointiin liittyvien vaatimusten mukaisuuteen. Kyseinen viranomainen tai elin välittää nämä tiedot ilman aiheetonta viivytystä asianomaiselle kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin myöntävälle viranomaiselle.

9.  Eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti myönnetään eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä määritellyksi ajaksi, ja se voidaan uusia ▌, jos sovellettavat vaatimukset täyttyvät edelleen.

10.  Tämän artiklan mukaisesti myönnetty eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti on tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa.

57 artikla

Kansalliset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät ja sertifikaatit

1.  Sellaisia tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja varten voimassa olevat kansalliset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät ja niihin liittyvät menettelyt, jotka kuuluvat jonkin eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan, lakkaavat tuottamasta oikeusvaikutuksia alkaen päivästä, joka vahvistetaan 49 artiklan 7 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista. Sellaisia tieto- ja viestintätekniikan tuotteita, palveluja ja prosesseja varten voimassa olevat kansalliset kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmät ja niihin liittyvät menettelyt, jotka eivät kuulu jonkin eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan, pysyvät edelleen voimassa.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön uusia kansallisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä tieto- ja viestintätekniikan tuotteille, palveluille ja prosesseille, jotka kuuluvat jo jonkin voimassa olevan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän soveltamisalaan.

3.  Kansallisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä myönnetyt, eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän kattamat voimassa olevat sertifikaatit pysyvät voimassa niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmälle kaikista aikeista laatia uusia kansallisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä, jotta voitaisiin välttää hajanaisuus sisämarkkinoilla.

58 artikla

Kansalliset kyberturvallisuussertifioinninmyöntävät viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen alueelleen tai sopimuksella toisen jäsenvaltion kanssa nimettävä yksi tai useampi tähän toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen vastaamaan valvontatehtävistä tämän nimeävän jäsenvaltion alueella.

2.  Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ▌nimeämänsä kansalliset kyberturvallisuussertifioinnin myöntävät viranomaiset. Jos jäsenvaltio nimeää useamman kuin yhden viranomaisen, sen on myös ilmoitettava komissiolle kyseisille viranomaisille osoitetut tehtävät.

3.  Rajoittamatta 56 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 6 kohdan soveltamista kunkin kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävän viranomaisen on organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan oltava riippumaton yksiköistä, joita se valvoo.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävät viranomaisten toiminta, joka liittyy 56 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 6 kohdan mukaiseen eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämiseen, on tiukasti erotettu tämän artiklan mukaisesta valvontatoiminnasta ja että nämä toiminnot suoritetaan toisistaan riippumattomasti.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla kyberturvallisuussertifioinnin myöntävillä viranomaisilla on riittävät resurssit käyttää valtuuksiaan ja suorittaa tuloksekkaasti ja tehokkaasti niille osoitetut tehtävät.

6.  Tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on aiheellista, että kansalliset kyberturvallisuussertifiointiviranomaiset osallistuvat Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmään aktiivisella, tehokkaalla ja turvallisella tavalla.

7.  Kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien ▌viranomaisten on

a)  valvottava ja pantava täytäntöön yhteistyössä muiden asiaankuuluvien markkinavalvontaviranomaisten kanssa niiden sääntöjen noudattamista, jotka sisältyvät 54 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisiin eurooppalaisiin kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiin sen valvomiseksi, noudattavatko tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit niiden alueilla myönnettyjen eurooppalaisten kyberturvallisuus sertifikaattien vaatimuksia;

b)  seurattava ja alueelleen sijoittautuneiden ja vaatimustenmukaisuuden itsearviointia soveltavien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien valmistajien tai tarjoajien velvollisuuksien noudattamista ja pantava täytäntöön näitä velvollisuuksia, erityisesti valvottava ja seurattava 53 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä vastaavassa eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä vahvistettujen tällaisten valmistajien tai palveluntarjoajien velvollisuuksien osalta;

c)  aktiivisesti avustettava ja tuettava kansallisia akkreditointielimiä näiden seuratessa ja valvoessa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimintaa tämän asetuksen soveltamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 60 artiklan 3 kohdan soveltamista ▌;

d)  seurattava ja valvottava 56 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen julkisten elinten toimintaa;

e)  myönnettävä soveltuvin osin valtuudet vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille 60 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja rajoitettava myönnettyjä valtuutuksia taikka keskeytettävä tai peruutettava ne, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset eivät noudata tämän asetuksen vaatimuksia;

f)  käsiteltävä luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tekemät valitukset, jotka liittyvät kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten tai vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti myöntämiin eurooppalaisiin kyberturvallisuussertifikaatteihin tai 53 artiklan mukaisesti annettuihin EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksiin, tutkittava asianmukaisessa määrin valituksen kohde ja ilmoitettava valituksen tekijälle tutkinnan etenemisestä ja tuloksesta kohtuullisessa ajassa;

g)  toimitettava ENISAlle ja Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmälle vuosittainen yhteenveto tämän kohdan b, c ja d alakohtien tai 8 kohdan nojalla toteutetuista toimista;

h)  tehtävä yhteistyötä muiden kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävien viranomaisten tai muiden viranomaisten kanssa esimerkiksi jakamalla tietoa mahdollisista tapauksista, joissa tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit eivät vastaa tämän asetuksen tai yksittäisten eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien vaatimuksia;

i)  seurattava asiaa koskevaa kehitystä kyberturvallisuussertifioinnin alalla.

8.  Kullakin kansallisella kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävällä viranomaisella on oltava ainakin valtuudet

a)  pyytää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksilta ▌,eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijoilta ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen antajilta kaikki tiedot, jotka se tarvitsee tehtävänsä suorittamiseksi;

b)  tehdä tarkastusten avulla tutkimuksia vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista ▌, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijoista ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksen antajista sen tarkastamiseksi, että ne noudattavat tämän osaston säännöksiä;

c)  toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistaakseen, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ▌, eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijat ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoitusten antajat noudattavat tämän asetuksen tai eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaatimuksia;

d)  päästä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin haltijoiden tiloihin tutkimusten tekemiseksi unionin tai jäsenvaltion prosessioikeuden mukaisesti;

e)  peruuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen tai 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten myöntämät eurooppalaiset kyberturvallisuussertifikaatit, jos ne eivät täytä tämän asetuksen tai eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän vaatimuksia;

f)  määrätä seuraamuksia kansallisen lainsäädännön mukaisesti 65 artiklassa säädetyllä tavalla ja vaatia lopettamaan tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden rikkominen välittömästi.

9.  Kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävien viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa erityisesti vaihtamalla tietoja, kokemuksia ja hyviä käytäntöjä tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuussertifioinnista ja niiden kyberturvallisuuteen liittyvistä teknisistä kysymyksistä.

59 artikla

Vertaisarviointi

1.  Kansallisille kyberturvallisuussertifioinnin myöntäville viranomaisille on tehtävä vertaisarviointeja, jotta koko unionissa saadaan käyttöön toisiaan vastaavat standardit, jotka koskevat myönnettyjä eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja ja EU-vaatimustenmukaisuusilmoituksia.

2.  Vertaisarvioinnissa on käytettävä luotettavia ja avoimia arviointiperusteita ja -menettelyjä, erityisesti kun on kyse rakenteita, henkilöresursseja ja prosesseja koskevista vaatimuksista, luottamuksellisuudesta ja valituksista.

3.  Vertaisarvioinnissa on arvioitava

a)  soveltuvin osin se, onko kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen toiminnot, jotka liittyvät 56 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 6 kohdan mukaiseen eurooppalaisten kyberturvallisuussertifikaattien myöntämiseen, erotettu tiukasti 58 artiklan mukaisesta valvontatoiminnasta ja suoritetaanko molemmat toiminnot toisistaan riippumattomasti;

b)  menettelyt, joilla valvotaan ja pannaan täytäntöön säännöt, jotka koskevat sen seuraamista, noudattavatko tieto- ja viestintätekniikan tuotteet, palvelut ja prosessit eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja 58 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti;

c)  menettelyt, joilla seurataan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien valmistajien ja tarjoajien velvollisuuksien noudattamista ja pannaan täytäntöön näitä velvollisuuksia 58 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti;

d)  menettelyt, joilla seurataan, valtuutetaan ja valvotaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimintaa;

e)  soveltuvin osin se, onko korkean varmuustason eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja 56 artiklan 6 kohdan nojalla myöntävien viranomaisten tai elinten henkilökunnalla tarvittava asiantuntemus.

4.  Vertaisarvioinnin tekevät vähintään kaksi muiden jäsenvaltioiden kansallista kyberturvallisuussertifioinnin myöntävää viranomaista ja komissio, ja se tehdään vähintään kerran viidessä vuodessa. ENISA voi osallistua vertaisarviointiin.

5.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vähintään viideksi vuodeksi vertaisarviointeja varten suunnitelma, jossa esitetään perusteet vertaisarviointiryhmän kokoonpanolle, vertaisarvioinnissa käytetyt menetelmät, aikataulu, arviointien suoritustiheys ja muut vertaisarviointiin liittyvät tehtävät. Tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä antaessaan komissio ottaa asianmukaisesti huomioon Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän näkemykset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.  Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän on tarkasteltava vertaisarvioinnin tuloksia ja laadittava yhteenvetoja, jotka voidaan asettaa julkisesti saataville, sekä tarvittaessa annettava ohjeistusta tai suosituksia, jotka koskevat asianomaisten yksiköiden toteuttamia toimia tai toimenpiteitä.

60 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset

1.  Asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti nimettyjen kansallisten akkreditointielinten on akkreditoitava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset. Tällainen akkreditointi annetaan vain, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset.

2.  Jos kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen antaa eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin 56 artiklan 5 kohdan a alakohdan ja 56 artiklan 6 kohdan nojalla, kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävän viranomaisen sertifiointielin akkreditoidaan tämän artiklan 1 kohdan nojalla vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokseksi.

3.  Jos eurooppalaisissa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmissä vahvistetaan 54 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia erityisiä vaatimuksia tai lisävaatimuksia, kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin myöntävä viranomainen valtuuttaa ainoastaan sellaiset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, jotka täyttävät nämä vaatimukset.

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu akkreditointi myönnetään enintään viideksi vuodeksi, ja se voidaan uusia samoin edellytyksin, jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos edelleen täyttää tässä artiklassa säädetyt vaatimukset. Kansallisten akkreditointielinten on kaikin asianmukaisin toimin kohtuullisessa ajassa rajoitettava 1 kohdan nojalla myönnettyä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen akkreditointia taikka keskeytettävä tai peruttava se, jos akkreditoinnin edellytykset eivät täyty tai eivät enää täyty tai jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toiminta rikkoo tämän asetuksen säännöksiä.

61 artikla

Ilmoittaminen

1.  Kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävien viranomaisten on jokaisen eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän osalta ilmoitettava komissiolle ▌vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista, jotka on akkreditoitu ja soveltuvin osin 60 artiklan 3 kohdan nojalla valtuutettu myöntämään eurooppalaisia kyberturvallisuussertifikaatteja 52 artiklassa tarkoitetuilla määritellyillä varmuustasoilla. Kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin myöntävien viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle kaikista niiden myöhemmistä muutoksista.

2.  Vuoden kuluttua eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän voimaantulosta komissio julkaisee luettelon sertifiointijärjestelmän mukaisesti ilmoitetuista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.  Jos komissio saa ilmoituksen 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymisen jälkeen, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä muutokset ilmoitettuja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevaan luetteloon kahden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

4.  Kansallinen kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävä viranomainen voi esittää komissiolle pyynnön poistaa kyseisen viranomaisen ilmoittama vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos 2 kohdassa tarkoitetusta luettelosta. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastaavat tarkistukset luetteloon kuukauden kuluessa kansallisen kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävän viranomaisen pyynnön vastaanottamisesta.

5.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan olosuhteet, muotoseikat ja menettelyt tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille ilmoituksille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

62 artikla

Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä

1.  Perustetaan Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä.

2.  Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmä muodostetaan kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävien viranomaisten ▌tai muiden asiaankuuluvien kansallisten ▌viranomaisten edustajista. Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän jäsen ei voi edustaa useampaa kuin kahta jäsenvaltiota.

3.  Sidosryhmiä ja asiaankuuluvia kolmansia osapuolia voidaan kutsua Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän kokouksiin ja osallistumaan sen työhön.

4.  Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän tehtävänä on

a)  neuvoa ja avustaa komissiota sen pyrkiessä varmistamaan tämän osaston johdonmukainen täytäntöönpano ja soveltaminen erityisesti unionin jatkuvan työohjelman osalta, kyberturvallisuussertifioinnin toimintapoliittisissa kysymyksissä, toimintaperiaatteiden yhteensovittamisessa ja eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien valmistelemisessa;

b)  avustaa ja neuvoa ENISAa ja tehdä sen kanssa yhteistyötä ehdolla olevan järjestelmän valmistelemisessa 49 artiklan mukaisesti;

c)  antaa ENISAn valmistelemasta ehdolla olevasta järjestelmästä lausunto 49 artiklan mukaisesti;

d)  pyytää ENISAa valmistelemaan ehdolla olevan eurooppalaisen kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmän 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

e)  antaa komissiolle osoitettuja lausuntoja voimassa olevien eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien ylläpitämisestä ja tarkistamisesta;

f)  tarkastella merkityksellistä kehitystä kyberturvallisuussertifioinnin alalla ja vaihtaa tietoja ja hyviä käytäntöjä kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmistä;

g)  helpottaa kansallisten kyberturvallisuussertifioinnin ▌myöntävien viranomaisten välistä, tämän osaston mukaista yhteistyötä valmiuksien kehittämisen ja tietojenvaihdon avulla erityisesti ottamalla käyttöön menetelmiä tietojen vaihtamiseksi tehokkaasti kaikista kyberturvallisuussertifiointia koskevista kysymyksistä;

h)  tukea vertaisarviointimekanismien täytäntöönpanoa 54 artiklan 1 kohdan u alakohdan nojalla perustetussa eurooppalaisessa kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmässä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

i)  helpottaa eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien mukauttamista kansainvälisesti tunnustettuihin standardeihin muun muassa tarkastamalla nykyisiä eurooppalaisia kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmiä ja antamalla tarvittaessa ENISAlle suosituksia aloista, joilla sen olisi puututtava yhdessä asiaankuuluvien kansainvälisten standardointiorganisaatioiden kanssa saatavilla olevien kansainvälisesti tunnustettujen standardien puutteisiin tai aukkoihin.

5.  Komissio toimii ENISAn avustuksella Euroopan kyberturvallisuuden sertifiointiryhmän puheenjohtajana ja sihteeristönä 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti.

63 artikla

Valitusoikeus

1.  Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oikeus tehdä valitus eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin myöntäjälle tai asianmukaiselle kansalliselle kyberturvallisuussertifioinnin myöntävälle viranomaiselle, jos valitus koskee vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti myöntämää eurooppalaista kyberturvallisuussertifikaattia.

2.  Viranomaisen tai elimen, jolle valitus on jätetty, on ilmoitettava valituksen tekijälle valituksen käsittelyn etenemisestä ja siitä tehdystä päätöksestä sekä 64 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

64 artikla

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

1.  Sen estämättä, mitä hallinnollisista tai muista kuin oikeudellisista oikeussuojakeinoista säädetään tai määrätään, luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin seuraavien osalta:

a)  edellä 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai elimen päätökset, mukaan lukien soveltuvin osin eurooppalaisen kyberturvallisuussertifikaatin virheellistä myöntämistä koskevat päätökset, päätökset olla myöntämättä eurooppalaista kyberturvallisuussertifikaattia tai päätökset tunnustaa kyseisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden hallussa oleva eurooppalainen kyberturvallisuussertifikaatti;

b)  edellä 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle tai elimelle tehdyn valituksen käsittelemättä jättäminen.

2.  Tämän artiklan mukaiset kanteet on nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon kanteen kohteena oleva viranomainen tai elin on sijoittautunut.

65 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän osaston ja eurooppalaisten kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmien säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännöt ja toimenpiteet komissiolle viipymättä ja ilmoitettava sille niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

66 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan b alakohtaa.

67 artikla

Arviointi ja uudelleentarkastelu

1.  Komissio arvioi viimeistään … päivänä …kuuta … [viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen viiden vuoden välein ENISAn ja sen työtapojen vaikutuksen, tehokkuuden ja tuloksellisuuden sekä mahdollisen tarpeen muuttaa ENISAn toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudelliset vaikutukset. Arvioinnissa otetaan huomioon ENISAn toiminnastaan mahdollisesti saama palaute. Jos komissio katsoo, ettei ENISAn toiminnan jatkaminen ole enää perusteltua sille asetettuihin tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin nähden, komissio voi ehdottaa, että tätä asetusta muutetaan ENISAa koskevien säännösten osalta.

2.  Arvioinnissa arvioidaan myös tämän asetuksen III osaston säännösten vaikutusta, tehokkuutta ja tuloksellisuutta suhteessa tavoitteisiin varmistaa tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien kyberturvallisuuden riittävä taso unionissa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa.

3.  Arvioinnissa arvioidaan, ovatko sisämarkkinoille pääsyä koskevat keskeiset kyberturvallisuusvaatimukset tarpeen, jotta voidaan estää sellaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen ja prosessien pääsy unionin markkinoille, jotka eivät täytä kybertuvallisuuden perusvaatimuksia.

4.  Komissio toimittaa viimeistään … päivänä …kuuta … [viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta] ja joka viides vuosi sen jälkeen arviointikertomuksen ja päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja johtokunnalle. Kyseisen kertomuksen tulokset julkistetaan.

68 artikla

Kumoaminen ja seuraanto

1.  Kumotaan asetus (EU) N:o 526/2013 … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] alkaen.

2.  Viittaukset asetukseen (EU) N:o 526/2013 ja kyseisellä asetuksella perustettuun ENISAan katsotaan viittauksiksi tähän asetukseen ja tällä asetuksella perustettuun ENISAan.

3.  Tällä asetuksella perustettu ENISA toimii kaikkien omistusten, sopimusten, oikeudellisten velvoitteiden, työsopimusten, taloudellisten sitoumusten ja vastuiden osalta asetuksella (EU) N:o 526/2013 perustetun ENISAn seuraajana. Kaikki johtokunnan ja hallituksen asetuksen (EU) N:o 526/2013 mukaisesti hyväksytyt päätökset pysyvät voimassa edellyttäen, että ne ovat tämän asetuksen mukaisia.

4.  ENISA perustetaan määrittelemättömäksi toimiajaksi … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

5.  Asetuksen (EU) N:o 526/2013 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti nimitetty pääjohtaja toimii edelleen ENISAn pääjohtajana ja hoitaa tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetut tehtävänsä jäljellä olevan toimikautensa ajan. Hänen työsopimuksensa muut ehdot pysyvät muuttumattomina.

6.  Asetuksen (EU) N:o 526/2013 6 artiklan mukaisesti nimitetyt johtokunnan jäsenet ja varajäsenet toimivat edelleen ENISAn johtokunnan jäseninä ja varajäseninä ja hoitavat tämän asetuksen 15 artiklassa tarkoitetut tehtävänsä jäljellä olevan toimikautensa ajan.

69 artikla

Voimaantulo

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Tätä asetusta sovelletaan ... päivästä ...kuuta ... lukuun ottamatta 58, 60, 61, 63, 64 ja 65 artiklaa, joita sovelletaan … päivästä …kuuta … [24 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

VAATIMUSTENMUKAISUUDEN ARVIOINTILAITOKSIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset akkreditoidaan vain, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

1.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava perustettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja sen on oltava oikeushenkilö.

2.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava arvioimastaan organisaatiosta tai tieto- ja viestintätekniikan tuotteesta, palvelusta tai prosessista riippumaton kolmas osapuoli.

3.  Elintä, joka kuuluu yrittäjäjärjestöön tai ammattialajärjestöön, joka edustaa yrityksiä, jotka ovat osallisina elimen arvioimien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien suunnittelussa, valmistuksessa, toimittamisessa, kokoamisessa, käytössä tai ylläpidossa, voidaan pitää vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksena edellyttäen, että osoitetaan sen riippumattomuus ja eturistiriitojen pois sulkeminen.

4.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, niiden ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla arvioitavan tieto- ja viestintätekniikan tuotteen, palvelun tai prosessin suunnittelijoita, valmistajia, toimittajia, asentajia, ostajia, omistajia, käyttäjiä tai ylläpitäjiä taikka minkään tällaisen osapuolen valtuutettuja edustajia. Tämä kielto ei sulje pois sellaisten arvioitujen tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden käyttöä, jotka ovat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimien kannalta tarpeellisia, tai tällaisten tuotteiden käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

5.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, niiden ylin johto ja vaatimustenmukaisuusarviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät myöskään saa olla suoranaisesti mukana arvioinnin kohteena olevien tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien suunnittelussa, valmistuksessa tai rakentamisessa, kaupan pitämisessä, asentamisessa, käytössä tai ylläpidossa eivätkä edustaa näissä toiminnoissa mukana olevia osapuolia. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, niiden ylin johto ja vaatimustenmukaisuusarviointitehtävien suorittamisesta vastaavat henkilöt eivät saa osallistua mihinkään toimintaan, joka voi olla ristiriidassa sen kanssa, että ne ovat arvioissaan riippumattomia, tai joka voi vaarantaa niiden riippumattomuuden vaatimuksenmukaisuuden arviointitoimissa. Tämä kielto koskee erityisesti konsultointipalveluja.

6.  Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen omistaa tai sen toimintaa harjoittaa julkinen taho tai laitos, riippumattomuus ja eturistiriidattomuus on varmistettava kansallisen sertifioinnin myöntävän viranomaisen ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen välillä, ja se on dokumentoitava.

7.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on varmistettava, että niiden tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden suorittamien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen tai puolueettomuuteen.

8.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja niiden henkilöstön on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet moitteetonta ammattietiikkaa ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä osoittaen, eikä arviointilaitoksiin ja niiden henkilöstöön saa kohdistua mitään sellaista painostusta tai johdattelua – mukaan lukien taloudellista painostusta tai johdattelua – joka saattaisi vaikuttaa arviointilaitosten ja niiden henkilöstön harkintaan tai vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien osalta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

9.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, jotka sille on tässä asetuksessa osoitettu, siitä riippumatta, suorittaako vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos kyseiset tehtävät itse vai suoritetaanko ne sen puolesta ja sen vastuulla. Kaikki alihankinta tai ulkopuolisen henkilöstön kuuleminen on dokumentoitava asianmukaisesti, siihen ei saa osallistua välittäjiä, ja siitä on laadittava kirjallinen sopimus, jossa sovitaan muun muassa luottamuksellisuudesta ja eturistiriidoista. Kyseisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on kannettava täysi vastuu suoritetuista tehtävistä.

10.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on kaikissa tapauksissa ja kunkin sellaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja kunkin tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien tyypin, luokan tai alaluokan osalta, jota varten se on ilmoitettu, oltava käytössään

a)  tarvittava henkilöstö, jolla on tekninen tietämys sekä riittävä ja soveltuva kokemus vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamiseksi;

b)  tarvittavat kuvaukset menettelyistä, joiden mukaisesti vaatimustenmukaisuuden arviointi suoritetaan siten, että varmistetaan näiden menettelyiden avoimuus ja toistettavuus. Sen käytössä on oltava asianmukaiset toimintatavat ja menettelyt, joilla erotetaan toisistaan ilmoitettuna sen laitoksena 61 artiklan nojalla suorittamat tehtävät ja sen muu toiminta;

c)  tarpeelliset menettelyt, joiden mukaisesti se hoitaa tehtäviään siten, että yritysten koko, toimiala ja rakenne, tieto- ja viestintätekniikan tuotteissa, palveluissa tai prosesseissa käytettävän teknologian monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai sarjatuotantona otetaan asianmukaisesti huomioon.

11.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on oltava käytössään tarvittavat keinot niiden teknisten ja hallinnollisten tehtävien suorittamiseen, joita vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien asianmukainen hoitaminen edellyttää, ja sillä on oltava käytettävissään kaikki tarvittavat laitteet ja välineet.

12.  Vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien suorittamisesta vastaavalla henkilöllä on oltava:

a)  vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, joka kattaa kaikki vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet;

b)  riittävät tiedot suoritettavia vaatimustenmukaisuuden arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen;

c)  tarvittavat tiedot ja ymmärrys sovellettavista vaatimuksista ja testausstandardeista;

d)  kyky laatia todistuksia, asiakirjoja ja selostuksia, joilla osoitetaan, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnit on suoritettu.

13.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten, niiden ylimmän johdon, vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien suorittamisesta vastaavan henkilöstön ja alihankkijoiden puolueettomuus on taattava.

14.  Ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuusarviointitoiminnasta vastaavien henkilöiden palkka ei saa olla riippuvainen suoritettujen vaatimustenmukaisuusarviointien määrästä eikä arviointien tuloksista.

15.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on otettava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu jäsenvaltiolle kansallisen lainsäädännön perusteella tai jollei jäsenvaltio itse ole välittömästi vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

16.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sen henkilöstön, komiteoiden, tytäryhtiöiden, alihankkijoiden ja laitokseen yhteydessä olevien elinten tai ulkoisten elinten henkilöstön on ylläpidettävä luottamuksellisuutta ja niillä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, joita ne saavat suorittaessaan vaatimustenarviointiin liittyviä tehtäviään tämän asetuksen tai sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, paitsi kun näihin sovelletaan unionin tai jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa edellytetään niiden julkistamista ja lukuun ottamatta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten osalta, joissa laitoksen toimet suoritetaan. Teollis- ja tekijänoikeudet on suojattava. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on oltava käytössä tämän kohdan vaatimusten mukaiset dokumentoidut menettelyt.

17.  Edellä olevaa 16 kohtaa lukuun ottamatta tämän liitteen vaatimukset eivät estä millään tavalla teknisten tietojen ja sääntelyohjeistuksen vaihtoa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ja sertifiointia hakevan tai sitä harkitsevan henkilön välillä.

18.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on toimittava johdonmukaisilla, oikeudenmukaisilla ja kohtuullisilla ehdoilla ja edellytyksillä ja otettava huomioon pk-yritysten maksuihin liittyvät edut.

19.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on täytettävä sellaisen asiaankuuluvan standardin vaatimukset, joka on yhdenmukaistettu asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden, palvelujen tai prosessien sertifioinnista vastaavien vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointia varten.

20.  Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on varmistettava, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa käytettävät testilaboratoriot täyttävät sellaisen asiaankuuluvan standardin vaatimukset, joka on yhdenmukaistettu asetuksessa (EY) N:o 765/2008 testauksesta vastaavien laboratorioiden akkreditointia varten.

(1) EUVL C 227, 28.6.2018, s. 86.
(2) EUVL C 176, 23.5.2018, s. 29.
(3)EUVL C 227, 28.6.2018, s. 86.
(4)EUVL C 176, 23.5.2018, s. 29.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 526/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastosta (ENISA) ja asetuksen (EY) N:o 460/2004 kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 41).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 460/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta (EUVL L 77, 13.3.2004, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1007/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 460/2004 muuttamisesta sen toimikauden keston osalta (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 1).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 580/2011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 460/2004 muuttamisesta viraston toimikauden osalta (EUVL L 165, 24.6.2011, s. 3).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36).
(14)Valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien yhteisellä sopimuksella tehty päätös 2004/97/EY, Euratom, tehty 13 päivänä joulukuuta 2003, Euroopan unionin tiettyjen laitosten ja virastojen kotipaikan vahvistamisesta (EUVL L 29, 3.2.2004, s. 15).
(15)EUVL C 12, 13.1.2018, s. 1.
(16)Komission suositus (EU) 2017/1584, annettu 13 päivänä syyskuuta 2017, koordinoidusta reagoinnista laajamittaisiin kyberturvallisuuspoikkeamiin ja -kriiseihin (EUVL L 239, 19.9.2017, s. 36).
(17)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94 28.3.2014, s. 65).
(23)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(24)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).
(25)EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.
(26)Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).
(27)Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).
(28)Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).
(29)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
(31)EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.
(32)Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
(33)Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).


Epäterveet kaupan käytännöt yritysten välisissä suhteissa elintarvikeketjussa ***I
PDF 225kWORD 68k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi epäterveistä kaupan käytännöistä yritysten välisissä suhteissa elintarvikeketjussa (COM(2018)0173 – C8-0139/2018 – 2018/0082(COD))
P8_TA-PROV(2019)0152A8-0309/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0173),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0139/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. syyskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 14. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A8‑0309/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausumansa;

3.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/… antamiseksi hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa

P8_TC1-COD(2018)0082


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Maataloustuote- ja elintarvikeketjussa on yleistä, että maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tavarantoimittajien ja ostajien neuvotteluvoima on merkittävästi epätasapainossa. Tämä neuvotteluvoiman epätasapaino johtaa todennäköisesti hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, kun suuremmat ja vaikutusvaltaisemmat kauppakumppanit pyrkivät noudattamaan myyntitapahtuman osalta tiettyjä käytäntöjä tai sopimusjärjestelyjä, jotka ovat niiden oman edun mukaisia. Tällaiset käytännöt voivat esimerkiksi poiketa jyrkästi hyvästä kauppatavasta, olla kunniallisen ja vilpittömän menettelyn vastaisia ja olla yhden kauppakumppanin yksipuolisesti toiselle määräämiä, aiheuttaa taloudellisen riskin perusteettoman ja suhteettoman siirtymisen yhdeltä kauppakumppanilta toiselle tai aiheuttaa yhdelle kauppakumppanille oikeuksien ja velvoitteiden merkittävän epätasapainon. Jotkin käytännöt saattavat olla räikeästi hyvän kauppatavan vastaisia, vaikka ne olisivat molempien osapuolten hyväksymiä. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen osalta olisi otettava käyttöön unionin suojelun vähimmäistaso, jotta voidaan vähentää tällaisten käytäntöjen esiintymistä, sillä ne vaikuttavat todennäköisesti kielteisesti maatalousväestön elintasoon. Tämän direktiivin mukainen vähimmäistason yhdenmukaistaminen antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hyväksyä tai pitää voimassa kansallisia sääntöjä, jotka menevät tässä direktiivissä lueteltuja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä pidemmälle.

(2)  Vuoden 2009 jälkeen kolmessa komission julkaisussa (komission 28 päivänä lokakuuta 2009 antama tiedonanto toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan, komission 15 päivänä heinäkuuta 2014 antama tiedonanto hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa ja komission 29 päivänä tammikuuta 2016 antama kertomus yritysten välisistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa) on keskitytty elintarvikeketjun toimintaan, myös hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen esiintymiseen. ▌Komissio ehdotti toivottavia ominaisuuksia kansallisiin ja vapaaehtoisiin hallintokehyksiin, jotka koskevat hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä elintarvikeketjussa. Kaikkia näitä ominaisuuksia ei ole otettu osaksi lainsäädäntökehystä tai vapaaehtoisia hallintojärjestelyitä jäsenvaltioissa, ja tällaisten käytäntöjen esiintyminen on pysynyt edelleen unionissa käytävän poliittisen keskustelun keskiössä.

(3)  Komission johtama elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevä korkean tason foorumi hyväksyi vuonna 2011 elintarvikeketjun vertikaalisia suhteita koskevia hyvän käytännön periaatteita, joista elintarvikeketjun toimijoiden enemmistöä edustavat järjestöt olivat sopineet. Nämä periaatteet muodostivat perustan vuonna 2013 käynnistetylle SCI-toimitusketjualoitteelle (Supply Chain -aloitteelle).

(4)  Euroopan parlamentti kehotti 7 päivänä kesäkuuta 2016 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä elintarvikeketjussa antamassaan päätöslauselmassa(6) komissiota esittämään ehdotuksen hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevaksi unionin lainsäädäntökehykseksi. Neuvosto kehotti 12 päivänä joulukuuta 2016 antamissaan päätelmissä viljelijöiden aseman vahvistamisesta elintarvikeketjussa ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta komissiota tekemään kohtuullisessa ajassa vaikutustenarvioinnin, jonka perusteella voitaisiin ehdottaa unionin lainsäädäntökehystä tai muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin puuttumiseksi. Komissio on laatinut vaikutustenarvioinnin, jota edelsivät avoin julkinen kuuleminen ja kohdennetut kuulemiset. Lisäksi komissio on antanut lainsäädäntöprosessin aikana tietoja, joiden mukaan suuret toimijat edustavat huomattavaa osuutta tuotannon kokonaisarvosta.

(5)  Maataloustuote- ja elintarvikeketjussa toimii eri toimijoita maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden eri tuotanto-, jalostus-, markkinointi-, jakelu- ja vähittäismyyntivaiheissa. Kyseinen ketju on selkeästi tärkein kanava, jolla maataloustuotteet ja elintarvikkeet tuodaan ”pellolta pöytään”. Nämä toimijat käyvät kauppaa maataloustuotteilla ja elintarvikkeilla eli maatalouden alkutuotteilla, myös kalastus- ja vesiviljelytuotteilla, jotka on lueteltu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I ▌, ja tuotteilla, joita ei luetella kyseisessä liitteessä mutta jotka on jalostettu käytettäväksi elintarvikkeena käyttäen kyseisessä liitteessä lueteltuja tuotteita.

(6)  Kaikkeen taloudelliseen toimintaan kuuluu olennaisena osana liiketoimintariski, mutta maataloustuotantoon liittyy erityisen leimallisesti epävarmuus, koska se riippuu biologisista prosesseista ja se on lisäksi alttiina sääolosuhteille. Tätä epävarmuutta lisää se, että maataloustuotteet ja elintarvikkeet ovat enemmän tai vähemmän pilaantuvia ja kausiluonteisia ▌. Nykyinen maatalouspolitiikan toimintaympäristö on selkeästi aiempaa markkinasuuntautuneempi, ja hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä suojelusta on tullut tärkeämpää maataloustuote- ja elintarvikeketjussa toimivien toimijoiden ▌kannalta.

(7)  On huomattava erityisesti, että tällaiset hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt vaikuttavat todennäköisesti kielteisesti maatalousväestön elintasoon. Kyseisen vaikutuksen katsotaan olevan joko suoraa, silloin kun se koskee maataloustuottajia ja niiden organisaatioita tavarantoimittajina, tai epäsuoraa, silloin kun maataloustuote- ja elintarvikeketjussa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen seuraukset kertautuvat tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti kyseisen ketjun alkutuottajiin.

(8)  Suurimmassa osassa jäsenvaltioita, joskaan ei kaikissa, on erityisiä kansallisia sääntöjä, joilla suojellaan tavarantoimittajia hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, joita esiintyy yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa. Sopimusoikeuteen tai itsesääntelyaloitteisiin turvautuminen on mahdollista, mutta pelko kaupallisista kostotoimista valituksen tekijää kohtaan sekä tällaisten käytäntöjen riitauttamiseen liittyvät taloudelliset riskit rajoittavat näiden muutoksenhakukeinojen käytännön arvoa. Joissakin jäsenvaltioissa, joissa on ▌hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevia erityissääntöjä, on sen vuoksi annettu hallintoviranomaisille valtuudet tällaisten sääntöjen täytäntöönpanon valvontaan. Jäsenvaltioiden hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskeville säännöille – sikäli kuin niitä on – on kuitenkin ominaista se, että ne eroavat merkittävästi toisistaan.

(9)  Toimijoiden lukumäärä ja koko vaihtelevat maataloustuote- ja elintarvikeketjun eri vaiheissa. Neuvotteluvoiman erot, joihin vaikuttaa tavarantoimittajan taloudellinen riippuvuus ostajasta, johtavat todennäköisesti siihen, että suuremmat toimijat määräävät hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä pienemmille toimijoille. Dynaamisen lähestymistavan, joka perustuu tavarantoimittajan ja ostajan suhteelliseen kokoon vuotuisen liikevaihdon osalta, olisi tarjottava parempi suoja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan sitä eniten tarvitseville toimijoille. Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat erityisen vahingollisia maataloustuote- ja elintarvikeketjun pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä 'pk-yritykset'. Pk-yrityksiä suurempia yrityksiä, joiden vuotuinen liikevaihto ei ylitä 350 000 000 euroa, olisi myös suojeltava hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, jotta vältetään kustannukset, joita aiheutuu tällaisten käytäntöjen siirtymisestä eteenpäin koskemaan maataloustuottajia. Maataloustuottajiin kohdistuva kertautuva vaikutus näyttää olevan erityisen merkittävä yrityksillä, joiden vuotuinen liikevaihto on enintään 350 000 000 euroa. Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden, mukaan lukien jalostetut tuotteet, väliportaan tavarantoimittajien suojelulla voidaan myös välttää kaupan ohjautuminen pois maataloustuottajilta ja niiden yhteenliittymiltä, jotka tuottavat jalostettuja tuotteita, sellaisille tavarantoimittajille, joita suojelu ei koske.

(10)  Tässä direktiivissä säädetyn suojelun pitäisi hyödyttää maataloustuottajia ja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka toimittavat maataloustuotteita ja elintarvikkeita, mukaan lukien tuottajaorganisaatiot riippumatta siitä, ovatko ne hyväksyttyjä vai eivät, ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät riippumatta siitä, ovatko ne hyväksyttyjä vai eivät, niiden suhteellisesta neuvotteluvoimasta riippuen. Kyseisiin tuottajaorganisaatioihin ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin kuuluvat osuuskunnat. Nämä tuottajat ja henkilöt ovat erityisen alttiita hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille ja kykenevät heikoiten selviytymään niistä ilman kielteisiä vaikutuksia taloudelliselle elinkelpoisuudelleen. Niiden tavarantoimittajien luokkien osalta, joita tässä direktiivissä tarkoitettu suojelu koskee, on syytä huomata, että merkittävä osa viljelijöiden muodostamista osuuskunnista on pk-yrityksiä suurempia yrityksiä, joiden vuotuinen liikevaihto ei ylitä 350 000 000 euroa.

(11)   Tämän direktiivin soveltamisalan olisi katettava kaupalliset toimet riippumatta siitä, toteutetaanko ne yritysten välillä vai yritysten ja viranomaisten välillä ottaen huomioon, että viranomaisiin olisi sovellettava samoja vaatimuksia niiden ostaessa maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin ostajana toimiviin viranomaisiin.

(12)  Unionin tavarantoimittajia olisi suojeltava hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, joita harjoittavat ostajat, jotka ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon kuin tavarantoimittaja tai eri jäsenvaltioon kuin tavarantoimittaja ja lisäksi hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, joita harjoittavat unionin ulkopuolelle sijoittautuneet ostajat. Tällaisella suojelulla voitaisiin välttää mahdolliset tahattomat seuraukset, kuten sijoittautumispaikan valitseminen sovellettavien sääntöjen perusteella. Unionin ulkopuolelle sijoittautuneita tavarantoimittajia olisi myös suojeltava hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä niiden myydessä maataloustuotteita ja elintarvikkeita unioniin. Tällaiset tavarantoimittajat ovat yhtä alttiita hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille, ja lisäksi laajemmalla suojalla voitaisiin myös välttää kaupan ohjautuminen tahattomasti sellaisille tavarantoimittajille, joita suojelu ei koske, mikä heikentäisi unionin tavarantoimittajien suojelua.

(13)  Tietyt maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myynnin liitännäispalvelut olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.

(14)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava liiketoimintaan, jota suuremmat toimijat harjoittavat sellaisia toimijoita kohtaan, joilla on vähemmän neuvotteluvoimaa. Asianmukainen tapa arvioida suhteellista neuvotteluvoimaa on eri toimijoiden vuotuinen liikevaihto. Vaikka kyseessä on arvio, tämä kriteeri mahdollistaa sen, että toimijat voivat ennakoida, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia niillä on tämän direktiivin mukaisesti. Suojelulla olisi oltava yläraja, jonka olisi estettävä sellaisten toimijoiden suojelemisen, jotka eivät ole alttiita tai ovat merkittävästi vähemmän alttiita hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille kuin niiden pienemmät kumppanit tai kilpailijat. Sen vuoksi tässä direktiivissä vahvistetaan toimijoiden liikevaihtoon perustuvia luokkia, joiden mukaisesti suojelua toteutetaan.

(15)  Koska hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä voi esiintyä maataloustuotteen tai elintarvikkeen myynnin kaikissa vaiheissa ▌ennen myyntitapahtumaa, sen aikana tai sen jälkeen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tätä direktiiviä sovelletaan tällaisiin käytäntöihin riippumatta siitä, koska ne esiintyvät.

(16)  Tehtäessä päätöstä siitä, pidetäänkö tiettyä kaupan käytäntöä hyvän kauppatavan vastaisena, on tärkeää pienentää riskiä siitä, että rajoitetaan osapuolten välillä sovittujen oikeudenmukaisten ja tehokkuutta luovien sopimusten käyttöä. Tämän vuoksi on aiheellista erottaa toisistaan käytännöt, joista osapuolet ovat sopineet selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksissa tai myöhemmin tehdyissä sopimuksissa, ja käytännöt, joita esiintyy liiketoimen aloittamisen jälkeen ilman että niistä on sovittu etukäteen, joten ainoastaan yksipuolisesti ja takautuvasti tehdyt muutokset näihin toimitussopimuksen selkeisiin ja yksiselitteisiin ehtoihin kielletään. Joitakin kaupan käytäntöjä pidetään kuitenkin hyvän kauppatavan vastaisina luonnostaan, eikä niihin pitäisi soveltaa osapuolten sopimusvapautta ▌.

(17)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maksujen viivästyminen, mukaan lukien pilaantuvien tuotteiden maksujen viivästyminen, ja pilaantuvien tuotteiden tilausten peruuttaminen lyhyellä varoitusajalla vaikuttavat kielteisesti tavarantoimittajan taloudelliseen elinkelpoisuuteen ilman, että tämä saisi vastineeksi hyötyä. Tällaiset käytännöt olisi näin ollen kiellettävä. Tässä yhteydessä on asianmukaista vahvistaa pilaantuvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden määritelmä tämän direktiivin soveltamista varten. Elintarvikelainsäädäntöön liittyvissä unionin säädöksissä käytetyt määritelmät liittyvät erilaisiin tavoitteisiin, kuten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen, eivätkä ne sen vuoksi sovellu tämän direktiivin tarkoituksia varten. Tuote olisi katsottava pilaantuvaksi, jos on odotettavissa, että siitä tulee myytäväksi kelpaamaton 30 päivän kuluessa tavarantoimittajan toteuttamasta viimeisestä sadonkorjuu-, tuotanto- tai jalostustoimesta riippumatta siitä, onko tuotetta myynnin jälkeen jalostettu edelleen ja riippumatta siitä, onko tuotetta myynnin jälkeen käsitelty muiden sääntöjen, erityisesti elintarviketurvallisuuden sääntöjen, mukaisesti. Pilaantuvat tuotteet käytetään tai myydään yleensä nopeasti. Pilaantuvien tuotteiden maksut, jotka suoritetaan yli 30 päivää toimituksen jälkeen tai 30 päivää sovitun toimituskauden päättymisen jälkeen, jos tuotteita toimitetaan säännöllisesti, tai 30 päivää maksettavan määrän vahvistamispäivän jälkeen, eivät ole hyvän kauppatavan mukaisia. Viljelijöitä ja heidän maksuvalmiuttaan koskevan suojelun lisäämiseksi muiden maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimittajien ei pitäisi joutua odottamaan maksua pidempään kuin 60 päivää toimituksen jälkeen, 60 päivää sovitun toimituskauden päättymisen jälkeen, jos tuotteita toimitetaan säännöllisesti, tai 60 päivää maksettavan määrän vahvistamispäivän jälkeen. Kyseisiä rajoituksia olisi sovellettava ainoastaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiin liittyviin maksuihin, ei muihin maksuihin, kuten osuuskunnan jäsenilleen suorittamiin lisämaksuihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(7) mukaisesti päivää, jona sovittua toimituskautta koskeva maksettava määrä on vahvistettu, olisi myös voitava pitää tätä direktiiviä sovellettaessa laskun antamispäivänä tai päivänä, jona ostaja on sen vastaanottanut.

(18)  Tässä direktiivissä vahvistetut maksuviivästyksiä koskevat säännökset muodostavat maataloustuote- ja elintarvikealalle erityissäännöt suhteessa direktiivissä 2011/7/EU vahvistettuihin maksuaikoja koskeviin säännöksiin. Tässä direktiivissä säädetyt maksuviivästyksiä koskevat säännökset eivät saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013(8) 172 a artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin arvon jakamista koskevista lausekkeista. Jotta turvataan koulujärjestelmän moitteeton toiminta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 23 artiklan mukaisesti, tässä direktiivissä vahvistettuja maksuviivästyssäännöksiä ei pitäisi soveltaa maksuihin, jotka ostaja (eli tuen hakija) suorittaa tavarantoimittajalle koulujärjestelmän puitteissa. Ottaen huomioon terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisyhteisöjen haasteet terveydenhuollon priorisoimisessa tavalla, joka varmistaa tasapainon yksittäisten potilaiden tarpeiden ja taloudellisten resurssien välillä, näitä säännöksiä ei pitäisi myöskään soveltaa direktiivin 2011/7/EU 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin terveydenhuoltopalveluja tarjoaviin julkisyhteisöihin.

(19)  Viininvalmistukseen tarkoitetuilla rypäleillä ja puristemehulla on erityispiirteitä, koska rypäleet korjataan vain hyvin rajallisena aikana vuodesta, mutta niitä käytetään joissakin tapauksissa vasta vuosia myöhemmin myytävän viinin valmistukseen. Kyseisen erityistilanteen huomioon ottamiseksi tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot ovat perinteisesti kehittäneet tällaisten tuotteiden toimittamista koskevia vakiosopimuksia. Tällaisissa vakiosopimuksissa vahvistetaan erityiset maksuajat maksueriä varten. Koska tavarantoimittajat ja ostajat käyttävät kyseisiä vakiosopimuksia monivuotisiin järjestelyihin, ne antavat maataloustuottajille paitsi kestävien myyntisuhteiden tuomaa turvaa myös lisäävät toimitusketjun vakautta. Jos tällaisia vakiosopimuksia on laatinut hyväksytty tuottajaorganisaatio, toimialakohtainen organisaatio tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä, ja jäsenvaltio on tehnyt niistä velvoittavia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 164 artiklan mukaisesti (”soveltamisalan laajentaminen”) ennen 1 päivää tammikuuta 2019 tai jos jäsenvaltio uusii vakiosopimusten soveltamisalan laajentamisen ilman, että maksuehtoja muutetaan merkittävästi rypäleiden ja puristemehun toimittajien vahingoksi, tässä direktiivissä vahvistettuja maksuviivästyssäännöksiä ei pitäisi soveltaa tällaisiin sopimuksiin, jotka on tehty viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden ja puristemehun toimittajien ja niiden suorien ostajien välillä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, toimialakohtaisten organisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien sopimuksista asetuksen (EU) N:o 1308/2013 164 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(20)  Pilaantuvien tuotteiden peruuttamista alle 30 päivän varoitusajalla olisi pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena, koska tavarantoimittajan ei ole välttämättä mahdollista löytää kyseisille tuotteille vaihtoehtoisia ostajia. Tiettyjen alojen tuotteiden peruuttaminen tätä lyhyemmilläkin varoitusajoilla saattaa kuitenkin silti jättää tavarantoimittajille riittävästi aikaa myydä tuotteet muualla tai käyttää ne itse. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa asettaa tällaisilla aloilla peruuttamiselle lyhyempiä varoitusaikoja.

(21)  Vahvempien ostajien ei pitäisi muuttaa hyväksyttyjä sopimusehtoja yksipuolisesti esimerkiksi poistamalla toimitussopimukseen kuuluvia tuotteita valikoimasta. Tätä ei pitäisi kuitenkaan soveltaa tilanteissa, joissa tavaratoimittajan ja ostajan välillä on sopimus, jossa nimenomaisesti todetaan, että ostaja voi myöhemmin tarkentaa jotakin liiketoimeen liittyvää konkreettista seikkaa tulevien tilausten osalta. Tällainen seikka voisi esimerkiksi koskea tilattavia määriä. Tietyllä hetkellä tehty sopimus ei välttämättä kata kaikkia tavarantoimittajan ja ostajan väliseen liiketoimeen liittyviä näkökohtia.

(22)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tavarantoimittajien ja ostajien olisi voitava neuvotella vapaasti myyntitapahtumista, mukaan lukien hinnoista. Tällaisissa neuvotteluissa käsitellään myös maksuja, jotka koskevat ostajan tavarantoimittajalle tarjoamia palveluja, kuten tuotevalikoimaan sisällyttämistä, markkinointia ja myynninedistämistä. Sen sijaan jos ostaja veloittaa tavarantoimittajalta maksuja, jotka eivät liity tiettyyn myyntitapahtumaan, tällaista käytäntöä olisi pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena ja se olisi kiellettävä tämän direktiivin mukaisesti.

(23)  Vaikka velvoitetta käyttää kirjallisia sopimuksia ei pitäisi olla, kirjallisten sopimusten käyttö maataloustuote- ja elintarvikeketjussa voi edistää tiettyjen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumista. Näin ollen ja tavarantoimittajien suojelemiseksi kyseisiltä hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä tavarantoimittajilla tai niiden yhteenliittymillä olisi oltava oikeus pyytää kirjallista vahvistusta toimitussopimuksen ehdoista silloin, kun kyseiset ehdot on jo hyväksytty. Tällaisissa tapauksissa sitä, että ostaja kieltäytyy vahvistamasta toimitussopimuksen ehtoja kirjallisesti, olisi pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena käytäntönä, joka olisi kiellettävä. Jäsenvaltiot saattavat lisäksi määrittää, jakaa ja edistää pitkän aikavälin sopimusten tekemistä koskevia parhaita käytäntöjä, joilla pyritään vahvistamaan tuottajien neuvotteluasemaa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa.

(24)  Tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta todistustaakkaa koskevia sääntöjä, joita sovelletaan kansallisten valvontaviranomaisten kanssa käytävissä menettelyissä, eikä sillä yhdenmukaisteta toimitussopimusten määritelmää. Näin ollen todistustaakkaa koskevat säännöt ja toimitussopimusten määritelmä ovat jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisia.

(25)  Tavarantoimittajien olisi voitava tehdä tämän direktiivin mukaisesti valituksia tietyistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Se, että ostajat toteuttavat tai uhkaavat toteuttaa kaupallisia kostotoimia tavarantoimittajia vastaan, kun nämä käyttävät oikeuksiaan, esimerkiksi poistamalla tuotteita valikoimasta, vähentämällä tuotteiden tilausmääriä tai lopettamalla tietyt ostajan tavarantoimittajalle tarjoamat palvelut, kuten tavarantoimittajien tuotteiden markkinoinnin tai myynninedistämisen, olisi kiellettävä ja sitä olisi pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena käytäntönä.

(26)  Tavallisesti ostaja vastaa kustannuksista, joita aiheutuu maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden varastoimisesta, esillä pitämisestä tai tuotevalikoimaan sisällyttämisestä taikka kyseisten tuotteiden asettamisesta saataville markkinoilla. Tästä seuraa, että tämän direktiivin mukaisesti olisi kiellettävä se, että tavarantoimittajalta veloitetaan kyseisistä palveluista joko ostajalle tai kolmannelle osapuolelle suoritettava maksu, ellei maksusta ole sovittu selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksen tekemisen yhteydessä tai muussa ostajan ja tavarantoimittajan välillä myöhemmin tehdyssä sopimuksessa. Jos tällaisesta maksusta sovitaan, sen olisi perustuttava puolueettomiin ja kohtuullisiin arvioihin.

(27)  Jotta tavarantoimittajan osallistumista maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myynninedistämisestä, markkinoinnista tai mainonnasta, mukaan lukien myynninedistämisesittelyt myymälöissä ja myyntikampanjat, aiheutuviin kustannuksiin voisi pitää hyvän kauppatavan mukaisena, näistä maksuista olisi sovittava selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksen tekemisen yhteydessä tai muussa ostajan ja tavarantoimittajan välillä myöhemmin tehdyssä sopimuksessa. Muuten ne olisi kiellettävä tämän direktiivin mukaisesti. Jos tällaisesta maksusta sovitaan, sen olisi perustuttava puolueettomiin ja kohtuullisiin arvioihin.

(28)  Jäsenvaltioiden olisi nimettävä valvontaviranomaiset, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä säädettyjen kieltojen tehokas täytäntöönpanon valvonta ▌. Kyseisten viranomaisten olisi pystyttävä toimimaan joko omasta aloitteestaan tai sellaisten osapuolten esittämien valitusten, jotka ovat kärsineet hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä maataloustuote- ja elintarvikeketjussa, väärinkäytösten paljastajien tekemien valitusten tai nimettömien valitusten pohjalta. Jos valvontaviranomainen katsoo, ettei se voi asettaa valitusta etusijalle, sen olisi ilmoitettava tästä valituksen tekijälle ja esitettävä siihen syyt. Jos valituksen tekijä pyytää henkilöllisyytensä pitämistä luottamuksellisena kaupallisten kostotoimien pelossa, jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

(29)  Jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin yksi valvontaviranomainen, sen olisi nimettävä yksi yhteyspiste valvontaviranomaisten välisen ja komission kanssa tehtävän tehokkaan yhteistyön helpottamiseksi.

(30)  Tavarantoimittajille saattaa olla esimerkiksi kielellisistä syistä helpompaa osoittaa valitukset oman jäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle. Täytäntöönpanon valvonnan näkökulmasta voisi kuitenkin olla tehokkaampaa tehdä valitus sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, johon ostaja on sijoittautunut. Tavarantoimittajien olisi saatava valita, mille viranomaiselle ne haluavat valitukset osoittaa.

(31)  Tuottajaorganisaatioiden, muiden tavarantoimittajaorganisaatioiden ja tällaisten organisaatioiden yhteenliittymien, mukaan lukien niitä edustuvien järjestöjen, tekemillä valituksilla voidaan suojata sellaisten organisaation yksittäisten jäsenten henkilöllisyys, jotka ▌katsovat, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat vaikuttaneet heihin. Muilla organisaatioilla, joilla on oikeutettu etu edustaa tavarantoimittajia, olisi myös oltava oikeus tehdä valituksia tavarantoimittajan pyynnöstä ja tämän edun mukaisesti, mikäli tällaiset organisaatiot ovat riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia oikeushenkilöitä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten olisi voitava hyväksyä tällaisten tahojen tekemät valitukset ja toimia niiden pohjalta ja suojella samalla ostajan menettelyllisiä oikeuksia.

(32)  Nimetyillä valvontaviranomaisilla olisi oltava kaikki tarvittavat resurssit ja asiantuntemus, jotta ne voivat varmistaa, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kielto pannaan tehokkaasti täytäntöön.

(33)  Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet ja asiantuntemus suorittaa tutkimuksia. Valtuuksien antaminen kyseisille viranomaisille ei tarkoita, että niiden on käytettävä kyseisiä valtuuksia kussakin suorittamassaan tutkimuksessa. Valtuuksiensa nojalla valvontaviranomaisten olisi esimerkiksi voitava kerätä tehokkaasti tosiasioihin perustuvaa tietoa, ja valvontaviranomaisilla olisi oltava toimivalta määrätä lopettamaan kielletty käytäntö tarpeen mukaan.

(34)  Ehkäisevät tekijät, kuten toimivalta määrätä sakkoja tai käynnistää menettelyjä, esimerkiksi tuomioistuinmenettelyjä, sakkojen määräämiseksi ja toimivalta määrätä muita yhtä tehokkaita seuraamuksia ja käynnistää menettelyjä niiden määräämiseksi sekä toimivalta julkaista tutkimusten tuloksia, mukaan lukien sellaisten tietojen julkaiseminen, jotka liittyvät rikkomuksiin syyllistyneisiin ostajiin, voivat kannustaa käyttäytymisen muutoksiin ja osapuolten sopimiseen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, minkä vuoksi niiden olisi kuuluttava osana valvontaviranomaisten valtuuksiin. Sakot voivat olla erityisen tehokkaita ja varoittavia. Valvontaviranomaisen olisi kuitenkin voitava kussakin yksittäisessä tutkimuksessa päättää, mitä valtuuksistaan se käyttää ja määrääkö se sakon tai muun yhtä tehokkaan seuraamuksen tai käynnistääkö se menettelyt sakon tai muun yhtä tehokkaan seuraamuksen määräämiseksi.

(35)  Valvontaviranomaisille annettujen valtuuksien käyttöön tämän direktiivin nojalla olisi sovellettava asianmukaisia suojatoimia, jotka täyttävät unionin oikeuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yleisten periaatteiden vaatimukset Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, mukaan luettuna ostajan puolustusoikeuksien kunnioittaminen.

(36)  Komission ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta varmistetaan yhteinen lähestymistapa tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen soveltamiseen. Valvontaviranomaisten olisi erityisesti tarjottava toisilleen vastavuoroista apua esimerkiksi jakamalla tietoja ja avustamalla tutkimuksissa, joilla on valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus.

(37)  Edistääkseen tehokasta täytäntöönpanon valvontaa komissio auttaa järjestämään jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä säännöllisiä kokouksia, joissa voidaan jakaa tämän direktiivin säännösten soveltamisen kannalta ▌asiaankuuluvia tietoja, parhaita käytäntöjä, tietoja uusimmasta kehityksestä, valvontakäytäntöjä ja suosituksia.

(38)  Kyseisten vaihtojen helpottamiseksi komission olisi perustettava julkinen verkkosivusto, jossa on kansallisia valvontaviranomaisia koskevia viittauksia sekä tietoa kansallisista toimenpiteistä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallisista lainsäädäntöä.

(39)  Koska suurimmassa osassa jäsenvaltioita on jo hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevia kansallisia sääntöjä, jotka tosin eroavat toisistaan, on aiheellista käyttää direktiiviä ottamaan käyttöön suojelun vähimmäistaso unionin oikeudessa. Tämän pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus sisällyttää asiaa koskevat säännöt kansalliseen oikeusjärjestykseensä siten, että mahdollistetaan yhtenäiset käyttöön otettavat järjestelmät. Jäsenvaltioita ei pitäisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön alueellaan tiukempia kansallisia sääntöjä, jotka tarjoavat korkeamman suojelun tason hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa, edellyttäen että noudatetaan sisämarkkinoiden toimintaan sovellettavaa unionin oikeutta ja että tällaiset säännöt ovat oikeasuhteisia.

(40)  Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia sääntöjä, joilla on tarkoitus torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, edellyttäen että noudatetaan sisämarkkinoiden toimintaan sovellettavaa unionin oikeutta ja että tällaiset säännöt ovat oikeasuhteisia. Tällaiset kansalliset säännöt voisivat mennä tätä direktiiviä pidemmälle esimerkiksi ostajien ja tavarantoimittajien kokoa, ostajien suojelua, tuotevalikoimaa ja palveluvalikoimaa koskevilta osin. Tällaiset kansalliset säännöt voisivat myös mennä tässä direktiivissä lueteltujen kiellettyjen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen lukumäärää ja tyyppiä pidemmälle.

(41)  Tällaisia kansallisia sääntöjä sovellettaisiin vapaaehtoisten hallintotoimenpiteiden, kuten kansallisten menettelysääntöjen tai SCI-toimitusketjualoitteen rinnalla. Tavarantoimittajien ja ostajien välisen vaihtoehtoisen riitojen ratkaisun käyttöön olisi nimenomaisesti kannustettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tavarantoimittajan oikeutta tehdä valituksia tai kääntyä siviilituomioistuinten puoleen.

(42)  Komissio valvoo tämän direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Lisäksi komission olisi voitava arvioida tämän direktiivin tehokkuutta. Tätä varten jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten olisi toimitettava komissiolle vuotuinen kertomus. Kyseisissä kertomuksissa olisi tarpeen mukaan annettava määrällisiä ja laadullisia tietoja valituksista, tutkimuksista ja tehdyistä päätöksistä. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa raportointivelvoitteen yhdenmukainen täytäntöönpano. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(9) mukaisesti.

(43)  Tehokkaan täytäntöönpanon takaamiseksi toimissa, jotka koskevat hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa, komissio tarkastelee tämän direktiivin soveltamista ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Kyseisessä tarkastelussa olisi arvioitava erityisesti maataloustuote- ja elintarvikeketjussa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseen tarkoitettujen kansallisten toimenpiteiden tehokkuutta sekä valvontaviranomaisten yhteistyön tehokkuutta. Tarkastelussa olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, onko jatkossa perusteltua suojella tavarantoimittajien lisäksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ▌ostajia toimitusketjussa ▌. Kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotukset.

(44)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli unionin suojelun vähimmäistason ottamista käyttöön yhdenmukaistamalla jäsenvaltioiden erilaisia toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen osalta, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Jotta voidaan torjua käytäntöjä, jotka poikkeavat jyrkästi hyvästä kauppatavasta, jotka ovat kunniallisen ja vilpittömän menettelyn vastaisia ja jotka ovat yhden kauppakumppanin yksipuolisesti toiselle määräämiä, tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäisluettelo kielletyistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä ostajien ja tavarantoimittajien välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa ja annetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat kyseisten kieltojen täytäntöönpanon valvontaa ja järjestelyjä valvontaviranomaisten välistä koordinaatiota varten.

2.  Tätä direktiiviä sovelletaan tiettyihin hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin, joita esiintyy maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupassa, kun myyjänä ovat:

a)  tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on enintään 2 000 000 euroa, ja kun ostajien vuotuinen liikevaihto on yli 2 000 000 euroa;

b)  tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 2 000 000 euroa ja enintään 10 000 000 euroa, ja kun ostajien vuotuinen liikevaihto on yli 10 000 000 euroa;

c)  tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 10 000 000 euroa ja enintään 50 000 000 euroa, ja kun ostajien vuotuinen liikevaihto on yli 50 000 000 euroa;

d)  tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 50 000 000 euroa ja enintään 150 000 000 euroa, ja kun ostajien vuotuinen liikevaihto on yli 150 000 000 euroa;

e)  tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on yli 150 000 000 euroa ja enintään 350 000 000 euroa, ja kun ostajien vuotuinen liikevaihto on yli 350 000 000 euroa.

Ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa tarkoitettua tavarantoimittajien ja ostajien vuotuista liikevaihtoa on tulkittava komission suosituksen 2003/361/EY(10) liitteen asiaankuuluvien osien ja erityisesti siinä olevan 3, 4 ja 6 artiklan mukaisesti, mukaan lukien ”riippumattoman yrityksen”, ”omistusyhteysyrityksen” ja ”sidosyrityksen” määritelmät sekä muut vuotuiseen liikevaihtoon liittyvät seikat.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tätä direktiiviä sovelletaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kaupassa, kun myyjänä ovat tavarantoimittajat, joiden vuotuinen liikevaihto on enintään 350 000 000 euroa, ja kun kaikki ostajat ovat viranomaisia.

Tätä direktiiviä sovelletaan myyntiin, jossa joko tavarantoimittaja tai ostaja, tai molemmat, ovat sijoittautuneet unioniin.

Tätä direktiiviä sovelletaan myös palveluihin, sikäli kuin niihin viitataan nimenomaisesti 3 artiklassa, joita ostaja tarjoaa tavarantoimittajalle.

Tätä direktiiviä ei sovelleta tavarantoimittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin.

3.  Tätä direktiiviä sovelletaan toimitussopimuksiin, jotka on tehty niiden toimenpiteiden soveltamispäivän jälkeen, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

4.  Toimitussopimukset, jotka on tehty ennen niiden toimenpiteiden julkaisemista, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, on saatettava tämän direktiivin mukaisiksi 12 kuukauden kuluessa kyseisestä julkaisupäivästä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

(1)  ’maataloustuotteilla ja elintarvikkeilla’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita ▌sekä tuotteita, joita ei luetella kyseisessä liitteessä mutta jotka on jalostettu käytettäväksi elintarvikkeena käyttäen kyseisessä liitteessä lueteltuja tuotteita;

(2)  ’ostajalla’ sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, kyseisen henkilön sijoittautumispaikasta riippumatta, tai viranomaista unionissa, joka ostaa maataloustuotteita ja elintarvikkeita ▌; ’ostajalla ’ voidaan tarkoittaa myös tällaisten luonnollisten ja oikeushenkilöiden ryhmää;

(3)  ’viranomaisella kansallisia viranomaisia, alue- tai paikallisviranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia sekä yhden tai useamman tällaisen viranomaisen tai yhden tai useamman tällaisen julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä;

(4)  ’tavarantoimittajalla’ sijoittautumispaikasta riippumatta maataloustuottajaa tai luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka myy maataloustuotteita ja elintarvikkeita; ’tavarantoimittajalla ’ voidaan tarkoittaa myös tällaisten maataloustuottajien tai tällaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää, kuten tuottajaorganisaatiot, tavarantoimittajaorganisaatiot ja tällaisten organisaatioiden yhteenliittymät;

(5)  ’pilaantuvilla maataloustuotteilla ja elintarvikkeilla’ maataloustuotteita ja elintarvikkeita, joista voi tulla luonnostaan tai niiden jalostusvaiheessa myytäväksi kelpaamattomia 30 päivän kuluessa korjaamisesta, tuottamisesta tai jalostamisesta.

3 artikla

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kieltäminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään kaikki seuraavat hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt kielletään:

a)  ostaja maksaa tavarantoimittajalle▌,

i)  jos tuotteiden toimittamisesta säännöllisesti määrätään toimitussopimuksessa:

–  pilaantuvista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 30 päivää sen jälkeen, kun sovittu toimituskausi, jonka aikana toimituksia on tehty, on päättynyt, tai myöhemmin kuin 30 päivää sen päivän jälkeen, jona maksettava määrä kyseiselle toimituskaudelle on vahvistettu, riippuen siitä, kumpi näistä päivistä on myöhäisempi;

–  muista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 60 päivää sen jälkeen, kun sovittu toimituskausi, jonka aikana toimituksia on tehty, on päättynyt, tai myöhemmin kuin 60 päivää sen päivän jälkeen, jona maksettava määrä kyseiselle toimituskaudelle on vahvistettu, riippuen siitä, kumpi näistä päivistä on myöhäisempi;

tässä alakohdassa mainittujen maksuaikojen soveltamisen kannalta katsotaan joka tapauksessa, että sovitut toimituskaudet ovat enintään yhden kuukauden pituisia;

ii)  jos tuotteiden toimittamisesta säännöllisesti ei määrätä toimitussopimuksessa:

–  pilaantuvista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 30 päivää toimituspäivän jälkeen tai myöhemmin kuin 30 päivää sen päivän jälkeen, jona maksettava määrä on vahvistettu, riippuen siitä, kumpi näistä päivistä on myöhäisempi;

–  muista maataloustuotteista ja elintarvikkeista myöhemmin kuin 60 päivää toimituspäivän jälkeen tai myöhemmin kuin 60 päivää sen päivän jälkeen, jona maksettava määrä on vahvistettu, riippuen siitä, kumpi näistä päivistä on myöhäisempi.

Sen estämättä, mitä tämän alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään, jos ostaja vahvistaa maksettavan määrän:

–  edellä i alakohdassa tarkoitetut maksuajat alkavat kulua siitä, kun sovittu toimituskausi, jonka aikana toimituksia on tehty, on päättynyt; ja

–  edellä ii alakohdassa tarkoitetut maksuajat alkavat kulua toimituspäivästä;

b)  ostaja peruuttaa pilaantuvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tilaukset niin lyhyellä varoitusajalla, että tavarantoimittajan ei voida kohtuudella odottaa löytävän muuta vaihtoehtoa kyseisten tuotteiden myymiseksi tai käyttämiseksi; alle 30 päivän varoitusaikaa on aina pidettävä lyhyenä varoitusaikana; jäsenvaltiot voivat tietyillä aloilla asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vahvistaa varoitusajaksi alle 30 päivää;

c)  ostaja muuttaa yksipuolisesti▌ maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimitussopimuksen ehtoja, jotka koskevat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden toimituksen tai jakelun tiheyttä, menetelmää, paikkaa, ajankohtaa tai määrää tai jotka koskevat laatuvaatimuksia, maksuehtoja tai hintoja tai palvelujen tarjoamista sikäli kuin niihin viitataan nimenomaisesti 2 kohdassa;

d)  ostaja vaatii tavarantoimittajalta maksuja, jotka eivät liity tavarantoimittajan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiin;

e)  ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden pilaantumisesta tai häviämisestä, joka aiheutuu ostajan tiloissa tai sen jälkeen, kun omistus on siirtynyt ostajalle, jos tällainen pilaantuminen tai häviäminen ei ole aiheutunut tavarantoimittajan laiminlyönnistä tai virheestä, tai molemmista;

f)  ostaja kieltäytyy vahvistamasta kirjallisesti ostajan ja tavarantoimittajan välisen toimitussopimuksen ehtoja, joista tavarantoimittaja on pyytänyt kirjallista vahvistusta; tätä ei sovelleta silloin, kun toimitussopimus koskee tuotteita, jotka tuottajaorganisaation, mukaan lukien osuuskunta, jäsenen on määrä toimittaa tuottajaorganisaatiolle, jonka jäsen tavarantoimittaja on, jos kyseisen tuottajaorganisaation sääntöihin tai näissä säännöissä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutuksiltaan vastaavat toimitussopimuksen ehtoja;

g)  ostaja hankkii, käyttää tai ilmaisee laittomasti tavarantoimittajan liikesalaisuuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/943(11) tarkoitetussa merkityksessä;

h)  ostaja uhkaa toteuttaa tai toteuttaa kaupallisia kostotoimia tavarantoimittajaa vastaan, jos tavarantoimittaja käyttää sopimusperusteisia tai lakisääteisiä oikeuksiaan, mukaan lukien oikeus tehdä valitus valvontaviranomaisille tai tehdä yhteistyötä valvontaviranomaisten kanssa tutkimuksen aikana;

i)  ostaja vaatii tavarantoimittajalta korvausta tavarantoimittajan tuotteiden myyntiä koskevien asiakasvalitusten käsittelyn kustannuksista, vaikka tavarantoimittaja ei ole syyllistynyt laiminlyöntiin tai virheeseen.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla kiellolla ei kuitenkaan rajoiteta seuraavien soveltamista:

–  maksuviivästysten seuraamukset ja oikeussuojakeinot, sellaisena kuin niistä säädetään direktiivissä 2011/7/EU, joita sovelletaan kyseisessä direktiivissä vahvistetuista maksuajoista poiketen tässä direktiivissä vahvistettujen maksuaikojen perusteella;

–  ostajan ja tavarantoimittajan mahdollisuus sopia arvon jakamista koskevasta lausekkeesta, jota tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 172 a artiklassa.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei kuitenkaan sovelleta maksuihin, jotka

–  ostaja suorittaa tavarantoimittajalle, kun tällaiset maksut suoritetaan koulujärjestelmän puitteissa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 23 artiklan mukaisesti;

–  ovat terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisyhteisöjen, joita tarkoitetaan direktiivin 2011/7/EU 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa, suorittamia;

–  ovat sellaisten toimitussopimusten mukaisia, jotka on tehty viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden tai puristemehun toimittajien ja niiden suorien ostajien välillä, edellyttäen

i)  että myyntitapahtumien erityiset maksuehdot sisältyvät vakiosopimuksiin, joista on tehty jäsenvaltiossa velvoittavia asetuksen (EU) N:o 1308/2013 164 artiklan nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2019, ja että jäsenvaltiot uusivat tämän vakiosopimusten soveltamisalan laajentamisen kyseisestä päivästä alkaen ilman, että maksuehtoja muutetaan merkittävästi rypäleiden tai puristemehun toimittajien vahingoksi; ja

ii)  että viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden tai puristemehun toimittajien ja niiden suorien ostajien välillä tehdyt toimitussopimukset ovat monivuotisia tai niistä tulee monivuotisia.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään kaikki seuraavat kaupan käytännöt kielletään, ellei niistä ole sovittu aikaisemmin selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksessatai tavarantoimittajan ja ostajan välillä myöhemmin tehdyssä sopimuksessa:

a)  ostaja palauttaa myymättä jääneet maataloustuotteet ja elintarvikkeet tavarantoimittajalle maksamatta kyseisistä myymättä jääneistä tuotteista tai maksamatta näiden tuotteiden hävittämisestä, tai kummastakaan;

b)  ▌tavarantoimittajalta veloitetaan maksu edellytyksenä sille, että sen maataloustuotteita ja elintarvikkeita varastoidaan, pidetään esillä tai sisällytetään tuotevalikoimaan ▌taikka tällaisia tuotteita asetetaan saataville markkinoilla;

c)  ostaja vaatii, että tavarantoimittaja vastaa kaikista tai osasta kustannuksia, joita aiheutuu, kun ostaja myy maataloustuotteita ja elintarvikkeita alennuksella osana myynninedistämistä;

d)  ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa ostajan toteuttamasta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden mainonnasta;

e)  ostaja vaatii, että tavarantoimittaja maksaa ostajan toteuttamasta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden markkinoinnista;

f)  ostaja veloittaa tavarantoimittajalta henkilöstöstä, joka sisustaa tavarantoimittajan tuotteiden myyntiin käytettyjä tiloja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetut kaupan käytännöt kielletään, ellei ostaja ennen myynninedistämistä, joka toteutetaan ostajan aloitteesta, täsmennä myynninedistämiskautta ja alennettuun hintaan tilattavien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden odotettua määrää.

3.  Jos ostaja vaatii maksua 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c, d, e tai f alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, ostajan on tavarantoimittajan pyynnöstä toimitettava tavarantoimittajalle kirjallinen arvio maksuista yksikkökohtaisesti tai yhteensä, sen mukaan kumpi on asianmukainen, ja 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b, d, e tai f alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa toimitettava tavarantoimittajalle myös kirjallinen arvio kustannuksista ja kyseisen arvion perusta.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa säädetyt kiellot ovat kansainvälisesti pakottavia säännöksiä, joita sovelletaan kaikkiin kyseisten kieltojen soveltamisalaan kuuluviin tilanteisiin, riippumatta siitä, mitä lakia osapuolten väliseen toimitussopimukseen muutoin sovellettaisiin.

4 artikla

Nimetyt valvontaviranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka vastaa 3 artiklassa säädettyjen kieltojen täytäntöönpanon valvonnasta kansallisella tasolla, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, ja ilmoitettava komissiolle kyseisestä nimeämisestä.

2.  Jos jäsenvaltio nimeää alueellaan useamman kuin yhden valvontaviranomaisen, sen on nimettävä yksi yhteyspiste sekä valvontaviranomaisten keskinäistä yhteistyötä että komission kanssa tehtävää yhteistyötä varten.

5 artikla

Valitukset ja luottamuksellisuus

1.  Tavarantoimittajat voivat osoittaa valitukset joko sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, johon tavarantoimittaja on sijoittautunut, tai sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, johon ostaja, jonka epäillään harjoittaneen kiellettyä kaupan käytäntöä, on sijoittautunut. Sillä valvontaviranomaisella, jolle valitus on osoitettu, on oltava toimivalta valvoa 3 artiklassa säädettyjen kieltojen täytäntöönpanoa.

2.  Tuottajaorganisaatioilla, muilla tavarantoimittajaorganisaatioilla ja tällaisten organisaatioiden yhteenliittymillä on oltava oikeus tehdä valitus yhden tai useamman jäsenensä pyynnöstä tai tarvittaessa jäsenorganisaatioidensa yhden tai useamman jäsenen pyynnöstä, jos kyseiset jäsenet katsovat, että kielletty kaupan käytäntö on vaikuttanut niihin. Muilla organisaatioilla, joilla on oikeutettu etu edustaa tavarantoimittajia, on oltava oikeus tehdä valituksia tavarantoimittajan pyynnöstä ja tämän edun mukaisesti edellyttäen, että tällaiset organisaatiot ovat riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia oikeushenkilöitä.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomainen ryhtyy valituksen tekijän niin pyytäessä tarvittaviin toimenpiteisiin suojatakseen asianmukaisesti valituksen tekijän tai 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenten tai tavarantoimittajien henkilöllisyyden ja suojatakseen asianmukaisesti muiden sellaisten tietojen luottamuksellisuuden ▌, joiden osalta valituksen tekijä katsoo tällaisten tietojen paljastamisen vahingoittavan valituksen tekijän tai kyseisten jäsenten tai tavarantoimittajien etuja. Valituksen tekijän on yksilöitävä tiedot▌, joita se pyytää käsiteltävän luottamuksellisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valituksen vastaanottava valvontaviranomainen ilmoittaa valituksen tekijälle kohtuullisen ajan kuluessa valituksen vastaanottamisesta, miten se aikoo toteuttaa valituksen käsittelyn.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos valvontaviranomainen katsoo, että valituksen tutkimiseen ei ole riittäviä perusteita, sen on ilmoitettava valituksen tekijälle syistä kohtuullisen ajan kuluessa valituksen vastaanottamisesta.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos valvontaviranomainen katsoo, että valituksen tutkimiseen on riittävät perusteet, sen on pantava vireille, suoritettava ja saatettava päätökseen valituksen tutkinta kohtuullisessa ajassa.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos valvontaviranomainen toteaa, että ostaja on rikkonut 3 artiklassa tarkoitettuja kieltoja, sen on vaadittava ostajaa lopettamaan kielletty kaupan käytäntö.

6 artikla

Valvontaviranomaisten valtuudet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin niiden valvontaviranomaisella on tarvittavat resurssit ja asiantuntemus tehtäviensä hoitamiseksi, ja niiden on myönnettävä niille seuraava toimivalta:

a)  toimivalta panna vireille ja suorittaa tutkimuksia omasta aloitteestaan tai valituksen perusteella;

b)  toimivalta vaatia ostajia ja tavarantoimittajia esittämään kaikki tarvittavat tiedot kiellettyjä kaupan käytäntöjä koskevien tutkimusten suorittamiseksi;

c)  toimivalta suorittaa paikan päällä tapahtuvia ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia osana tutkimuksiaan kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

d)  toimivalta tehdä päätöksiä, joissa todetaan 3 artiklassa säädettyjen kieltojen rikkominen ja vaaditaan ostajaa lopettamaan kielletty kaupan käytäntö; viranomainen voi pidättäytyä tällaisen päätöksen tekemisestä, jos kyseisestä päätöksestä aiheutuisi riski valituksen tekijän henkilöllisyyden paljastumisesta tai sellaisten muiden tietojen paljastumisesta, joiden osalta valituksen tekijä katsoo tällaisen paljastumisen vahingoittavan etujaan, ja edellyttäen, että valituksen tekijä on yksilöinyt tällaiset tiedot 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)  toimivalta määrätä sakkoja ja muita yhtä tehokkaita seuraamuksia sekä välitoimia tai käynnistää menettelyt sakkojen ja muiden yhtä tehokkaiden seuraamuksien sekä välitoimien määräämiseksi rikkojalle kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti;

f)  toimivalta julkaista säännöllisesti d ja e alakohdan mukaisesti tehdyt päätöksensä.

Ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettujen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon rikkomisen luonne, kesto, toistuvuus ja vakavuus.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetun toimivallan käyttöön sovelletaan puolustusoikeuksia koskevia asianmukaisia suojatoimia unionin oikeuden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yleisten periaatteiden mukaisesti myös tapauksissa, joissa valituksen tekijä pyytää 5 artiklan 3 kohdan nojalla tietojen luottamuksellista käsittelyä.

7 artikla

Vaihtoehtoinen riitojenratkaisu

Jäsenvaltiot voivat kannustaa tehokkaiden ja riippumattomien vaihtoehtoisten riitojenratkaisumekanismien, kuten sovittelun, vapaaehtoiseen käyttöön ratkaistaessa tavarantoimittajien ja ostajien välisiä riitoja, jotka koskevat ostajan harjoittamia hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tavarantoimittajien oikeutta tehdä valituksia 5 artiklan mukaisesti ja 6 artiklan mukaisia valvontaviranomaisten valtuuksia.

8 artikla

Valvontaviranomaisten yhteistyö

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tekevät tehokkaasti yhteistyötä keskenään ja komission kanssa ja että ne antavat toisilleen vastavuoroista apua tutkimuksissa, joilla on valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus.

2.  Valvontaviranomaisten on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa keskustelemaan tämän direktiivin soveltamisesta 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vuosikertomusten pohjalta ▌. Valvontaviranomaisten on keskusteltava parhaista käytännöistä, uusista tapauksista ja viimeisimmästä kehityksestä maataloustuote- ja elintarvikeketjussa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen alalla sekä vaihdettava tietoja erityisesti tämän direktiivin mukaisesti hyväksymistään täytäntöönpanotoimenpiteistä ja niiden valvontakäytännöistä. Valvontaviranomaiset voivat antaa suosituksia, joilla kannustetaan tämän direktiivin johdonmukaiseen soveltamiseen ja parannetaan valvontaa. Komissio avustaa näiden kokousten järjestämisessä.

3.  Komissio perustaa verkkosivuston, joka mahdollistaa valvontaviranomaisten välisen ja komission kanssa tapahtuvan tietojenvaihdon, etenkin vuosittaisiin kokouksiin liittyen, ja hallinnoi sitä. Komissio perustaa julkisen verkkosivuston, jossa on nimettyjen valvontaviranomaisten yhteystiedot ja linkkejä kansallisten valvontaviranomaisten tai muiden jäsenvaltioiden viranomaisten verkkosivustoille, joilla on tietoja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

9 artikla

Kansalliset säännöt

1.  Suojelun korkeamman tason varmistamiseksi jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön sääntöjä, joilla on tarkoitus torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt, edellyttäen että tällaiset kansalliset säännöt ovat yhteensopivia sisämarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen kanssa.

2.  Tällä direktiivillä ei rajoiteta sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla on tarkoitus torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, edellyttäen että tällaiset säännöt ovat yhteensopivia sisämarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen kanssa.

10 artikla

Raportointi

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset julkaisevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista toimistaan vuosikertomuksen, jossa muun muassa esitetään saatujen valitusten lukumäärä sekä vireille pantujen ja päätettyjen tutkimusten lukumäärä edeltävän vuoden aikana. Kertomuksessa on oltava kustakin päätetystä tutkimuksesta asiaa kuvaava tiivistelmä, tutkimuksen tulos ja tarvittaessa tehty päätös, jollei 5 artiklan 3 kohdassa säädetyistä luottamuksellisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu.

2.  Jäsenvaltioiden on lähetettävä kunkin vuoden 15 päivään maaliskuuta mennessä komissiolle kertomus hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa. Tämän kertomuksen on sisällettävä erityisesti kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän direktiivin mukaisten sääntöjen soveltamisesta ja täytäntöönpanon valvonnasta asianomaisessa jäsenvaltiossa edeltävän vuoden aikana.

3.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

a)  edellä 2 kohdan soveltamiseksi tarvittavia tietoja koskevat säännöt;

b)  jäsenvaltioiden komissiolle lähetettävien tietojen hallintaa koskevat järjestelyt sekä tällaisten tietojen sisältöä ja muotoa koskevat säännöt;

c)  järjestelyt, joilla tiedot ja asiakirjat toimitetaan jäsenvaltioille, kansainvälisille organisaatioille, kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai kansalaisille tai asetetaan niiden saataville, jollei henkilötietojen suojasta ja maataloustuottajien ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetuista eduista muuta johdu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

12 artikla

Arviointi

1.  Komissio tekee ensimmäisen arvioinnin tästä direktiivistä … päivään …kuuta … [78 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] mennessä ja toimittaa kertomuksen kyseisen arvioinnin keskeisistä havainnoista Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Tällaiseen kertomukseen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia.

2.  Arvioinnissa on arvioitava ainakin

a)  maataloustuote- ja elintarvikeketjussa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseen tarkoitettujen kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta;

b)  toimivaltaisten valvontaviranomaisten yhteistyön tehokkuutta ja tarpeen mukaan yksilöitävä keinoja tämän yhteistyön parantamiseksi.

3.  Komissio perustaa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin vuosikertomuksiin. Komissio voi tarvittaessa pyytää jäsenvaltioilta lisätietoja, mukaan lukien tiedot kansallisella tasolla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuudesta sekä yhteistyön ja vastavuoroisen avun tehokkuudesta.

4.  Komissio esittää viimeistään … päivänä …kuuta … [30 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä] Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle välikertomuksen tämän direktiivin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista ja täytäntöönpanoa koskevasta tilanteesta.

13 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä …kuuta … ▌ [24 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. Niiden on ▌ viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä viimeistään … päivänä …kuuta … [30 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan viidentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin lausuma ostoliittymistä

Euroopan parlamentti tunnustaa, että ostajien muodostamilla liittymillä voi olla merkitystä taloudellisten tehokkuusetujen luomisessa maatalous- ja elintarvikeketjussa, mutta se korostaa myös, että tämänhetkisen tiedonpuutteen vuoksi ei ole mahdollista arvioida tällaisten ostoliittymien taloudellisia vaikutuksia toimitusketjun toimivuuteen.

Euroopan parlamentti kehottaakin komissiota käynnistämään viipymättä perusteellisen analyysin tällaisten kansallisten ja kansainvälisten ostoliittymien laajuudesta ja niiden vaikutuksista maatalous- ja elintarvikeketjun taloudelliseen toimivuuteen.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden avoimuudesta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio korostavat, että maatalous- ja elintarvikemarkkinoiden avoimuus on toimivan maatalous- ja elintarvikeketjun keskeinen osa, jonka avulla talouden toimijat ja viranomaiset voivat tehdä paremmin tietoon perustuvia valintoja ja toimijat saavat paremman käsityksen markkinoiden kehityksestä. Komissiota kannustetaan jatkamaan työtään markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi EU:n tasolla. Tässä yhteydessä voidaan esimerkiksi tehostaa EU:n markkinoiden seurantakeskuksia koskevaa työtä ja parantaa maatalous- ja elintarvikeketjun hinnanmuodostusmekanismien analysointiin tarvittavien tilastotietojen keräämistä.

(1) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 165.
(2) EUVL C 387, 25.10.2018, s. 48.
(3)EUVL C 440, 6.12.2018, s. 165.
(4)EUVL C 387, 25.10.2018, s. 48.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(6)EUVL C 86, 6.3.2018, s. 40.
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(10)Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
(11)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).


Eurooppalainen kansalaisaloite ***I
PDF 270kWORD 83k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta (COM(2017)0482 – C8-0308/2017 – 2017/0220(COD))
P8_TA-PROV(2019)0153A8-0226/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0482),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 24 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0308/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. maaliskuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 23. maaliskuuta 2018 antaman lausunnon(2)

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 20. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0226/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta

P8_TC1-COD(2017)0220


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 24 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella (SEU) otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalaisille, jäljempänä ’kansalaiset’, annetaan oikeus kääntyä suoraan komission puoleen ja pyytää sitä tekemään perussopimusten soveltamiseksi ehdotus unionin säädökseksi. Tämä oikeus on samankaltainen kuin Euroopan parlamentilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 225 artiklan nojalla oleva oikeus ja neuvostolla SEUT 241 artiklan nojalla oleva oikeus. Eurooppalainen kansalaisaloite edistää näin osaltaan unionin demokraattista toimintaa, kun kansalaiset osallistuvat unionin demokratian toteuttamiseen ja poliittiseen elämään. Kuten SEU 11 artiklan ja SEUT 24 artiklan rakenteesta ilmenee, eurooppalaista kansalaisaloitetta olisi tarkasteltava yhdessä niiden muiden keinojen kanssa, joiden avulla kansalaiset voivat tuoda tiettyjä asioita unionin toimielinten tietoon ja joita ovat erityisesti vuoropuhelu etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, asianosaisten kuuleminen, vetoomukset ja mahdollisuus kääntyä oikeusasiamiehen puoleen.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 211/2011(6) vahvistetaan eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevat säännöt ja menettelyt, ja sitä on täydennetty komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1179/2011(7).

(3)  Komissio antoi 31 päivänä maaliskuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 211/2011 soveltamista koskevan kertomuksen, jossa se luetteli asetuksen täytäntöönpanon haasteita ja sitoutui analysoimaan tarkemmin niiden vaikutuksia eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaikuttavuuteen sekä parantamaan sen toimivuutta.

(4)  Euroopan parlamentti kehotti 28 päivänä lokakuuta 2015 antamassaan eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevassa päätöslauselmassa(8) ja 26 päivänä kesäkuuta 2017 antamassaan valiokunta-aloitteisessa lainsäädäntöä koskevassa mietintöluonnoksessa(9) komissiota tarkastelemaan uudelleen asetusta (EU) N:o 211/2011 ja täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1179/2011.

(5)  Tämän asetuksen tavoitteena on parantaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttömahdollisuutta, keventää aloitteeseen liittyvää menettelyä, helpottaa aloitteen käyttöä sen järjestäjien ja tukijoiden kannalta ja tehostaa jatkotoimia, jotta voidaan hyödyntää sen täysi potentiaali keskustelua ▌edistävänä välineenä. Sen olisi myös helpotettava mahdollisimman monien kansalaisten osallistumista unionin demokraattiseen päätöksentekoprosessiin.

(6)  Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi eurooppalaisen kansalaisaloitteen tekemistä varten vaadittavien menettelyjen ja edellytysten olisi oltava tehokkaita, avoimia, selkeitä, yksinkertaisia, käyttäjäystävällisiä, esteettömiä vammaisille henkilöille ja oikeasuhteisia välineen luonteeseen nähden. Niillä olisi saavutettava oikeuksien ja velvollisuuksien välinen sopiva tasapaino ja varmistettava, että komissio käsittelee pätevät aloitteet asianmukaisesti ja toteuttaa asianmukaisia toimia niiden suhteen.

(7)  Aloitteen tukemiselle on aiheellista asettaa vähimmäisikä. Vähimmäisiän pitäisi vastata ikää, jolloin kansalaisilla on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Jotta voidaan lisätä nuorten kansalaisten osallistumista demokratian toteuttamiseen unionissa ja hyödyntää siten eurooppalaisen kansalaisaloitteen täysi potentiaali osallistavan demokratian välineenä, jäsenvaltioiden, jotka katsovat sen aiheelliseksi, olisi voitava asettaa 16 vuoden vähimmäisikä aloitteen tukemiselle, ja ilmoitettava siitä komissiolle. Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen eurooppalaisen kansalaisaloitteen toimintaa, myös aloitteiden tukemiselle asetettua vähimmäisikää. Jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan 16 vuoden vähimmäisiän asettamista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

(8)  SEU 11 artiklan 4 kohdan mukaan aloitteen, jossa komissiota kehotetaan toimivaltuuksiensa rajoissa tekemään asianmukainen ehdotus asioista, joissa kansalaisten mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi, voi tehdä vähintään miljoona unionin kansalaista merkittävästä määrästä jäsenvaltioita.

(9)  Jotta voidaan varmistaa, että aloite koskee asiaa, jolla on merkitystä unionin tasolla, ja että väline säilyy helppokäyttöisenä, vähimmäismääräksi jäsenvaltioita, joista näiden kansalaisten on oltava lähtöisin, olisi asetettava neljäsosa jäsenvaltioista.

(10)  Jotta voidaan varmistaa, että aloite koskee asiaa, jolla on merkitystä unionin tasolla ja että kaikilla kansalaisilla on samanlaiset edellytykset tukea aloitetta, on aiheellista vahvistaa myös allekirjoittajien vähimmäismäärä näitä jäsenvaltioita kohden. Vaaditun jäsenvaltiokohtaisen allekirjoittajien vähimmäismäärän olisi oltava alenevasti suhteellinen ja vastattava asianomaisesta jäsenvaltiosta valittujen Euroopan parlamentin jäsenten määrää kerrottuna Euroopan parlamentin jäsenten kokonaismäärällä.

(11)  Jotta eurooppalaiset kansalaisaloitteet olisivat osallistavampia ja näkyvämpiä, järjestäjät voivat käyttää omassa edistämis- ja viestintätoiminnassaan kieliä, jotka eivät ole unionin toimielinten virallisia kieliä mutta joilla on jäsenvaltioiden valtiosäännön mukaisesti virallinen asema koko niiden alueella tai osassa sitä.

(12)  Tämän asetuksen soveltamiseksi käsiteltäviin henkilötietoihin voi sisältyä arkaluontoisia tietoja. Ottaen huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen luonne osallistavan demokratian välineenä on kuitenkin perusteltua vaatia henkilötietojen antamista aloitteen tukemiseksi ja käsitellä tällaisia tietoja siinä määrin kuin se on tarpeen, jotta tuenilmaukset voidaan tarkastaa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(13)  Jotta voidaan parantaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttömahdollisuutta ▌, komission olisi tarjottava tiedotusta, avunantoa ja käytännön tukea kansalaisille ja järjestäjäryhmille erityisesti sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Tiedotuksen ja avunannon tehostamiseksi komission olisi myös asetettava saataville verkkoyhteistyöalusta, joka tarjoaa asiaa koskevan keskustelufoorumin sekä riippumatonta tukea, tietoja ja oikeudellista neuvontaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta. Alustan olisi oltava avoin kansalaisille, järjestäjäryhmille, järjestöille ja ulkopuolisille asiantuntijoille, joilla on kokemusta eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestämisestä. Sen olisi oltava myös vammaisille henkilöille esteetön.

(14)  Jotta järjestäjäryhmät voivat hallinnoida aloitettaan koko menettelyn ajan, komission olisi asetettava eurooppalaista kansalaisaloitetta varten saataville verkossa oleva rekisteri, jäljempänä ’rekisteri’. Jotta voitaisiin lisätä tietoisuutta kaikista aloitteista ja varmistaa niiden avoimuus, rekisterin olisi sisällettävä julkinen verkkosivusto, joka tarjoaa kattavat tiedot eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta yleensä, sekä ajantasaiset tiedot yksittäisistä aloitteista, niiden tilanteesta ja ilmoitetuista tuki- ja rahoituslähteistä järjestäjäryhmän toimittamien tietojen perusteella.

(15)  Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tuomiseksi lähemmäs kansalaisia ja sitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava alueelleen vähintään yksi yhteyspiste tietojen ja avun antamiseksi kansalaisille eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta. Tietojen ja avun antamisen olisi koskettava erityisesti tämän asetuksen niitä näkökohtia, joiden toimeenpano kuuluu jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten toimivaltaan tai jotka koskevat sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ja joiden osalta näillä viranomaisilla on näin ollen parhaat edellytykset antaa tietoja ja apua kansalaisille ja järjestäjäryhmille. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa pyrittävä saamaan aikaan synergioita sellaisten tahojen kanssa, jotka tukevat samankaltaisten kansallisten välineiden käyttöä. Komission sekä sen jäsenvaltioissa olevien edustustojen olisi varmistettava tiivis yhteistyö kansallisten yhteyspisteiden kanssa näissä tiedotus- ja avunantotoimissa, myös tarpeen mukaan unionin tason viestintätoimissa.

(16)  Kansalaisaloitteiden menestyksekäs käynnistäminen ja hallinnointi edellyttävät tietyssä määrin organisoitua rakennetta. Tämän rakenteen olisi oltava järjestäjäryhmä, joka koostuu vähintään seitsemässä eri jäsenvaltiossa asuvista luonnollisista henkilöistä, jotta rohkaistaan tuomaan esiin unionin laajuisia kysymyksiä ja edistetään näiden kysymysten pohdintaa. Avoimuuden sekä yhteydenpidon sujuvuuden ja tehokkuuden vuoksi järjestäjäryhmän olisi nimettävä edustaja, joka huolehtii yhteydenpidosta järjestäjäryhmän ja unionin toimielinten välillä koko menettelyn ajan. Järjestäjäryhmällä olisi oltava mahdollisuus perustaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö hallinnoimaan aloitetta. Tämän asetuksen soveltamiseksi oikeushenkilöä olisi pidettävä järjestäjäryhmänä.

(17)  Vaikka henkilötietojen käsittelyä koskevia vastuukysymyksiä ja seuraamuksia säännellään vastaisuudessakin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/679(10), järjestäjäryhmän olisi oltava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhteisvastuullisesti vastuussa mahdollisista vahingoista, joita sen jäsenet ovat aiheuttaneet kansalaisaloitteen järjestämisen yhteydessä syyllistymällä laittomiin tekoihin tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että järjestäjäryhmälle määrätään tämän asetuksen rikkomisesta asianmukaisia seuraamuksia.

(18)  Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja avoimuus aloitteiden osalta ja välttää tilanne, jossa allekirjoituksia kerättäisiin sellaista aloitetta varten, joka ei täytä perussopimuksissa määrättyjä ja tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä, komission olisi rekisteröitävä tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävät aloitteet ennen kuin kansalaisten tuenilmausten keruu aloitetaan. Komission olisi rekisteröintiä käsitellessään noudatettava kaikilta osin SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista perusteluvelvollisuutta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua hyvää hallintoa koskevaa yleistä periaatetta.

(19)  Jotta voidaan tehostaa ja parantaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttömahdollisuutta ottaen huomioon, että eurooppalaista kansalaisaloitetta varten vaadittavien menettelyjen ja edellytysten on oltava selkeitä, yksinkertaisia, käyttäjäystävällisiä ja oikeasuhteisia, ja jotta voidaan varmistaa, että mahdollisimman monta aloitetta rekisteröidään, on aiheellista rekisteröidä aloite osittain tapauksissa, joissa vain yksi tai useampi osa aloitteesta täyttää vaatimukset rekisteröimiseksi tämän asetuksen mukaisesti. Aloitteet olisi rekisteröitävä osittain, jos ▌osa aloitteesta – mukaan lukien sen päätavoitteet – ei selvästi ylitä komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi ja kaikki muut rekisteröinnin vaatimukset täyttyvät. Olisi varmistettava selkeys ja avoimuus osittaisen rekisteröinnin laajuuden suhteen, ja mahdollisille allekirjoittajille olisi tiedotettava rekisteröinnin laajuudesta ja siitä, että tuenilmauksia kerätään ainoastaan suhteessa aloitteen rekisteröinnin laajuuteen. Komission olisi ilmoitettava järjestäjäryhmälle riittävän yksityiskohtaisesti syyt, joiden perusteella se on päättänyt olla rekisteröimättä aloitetta tai rekisteröidä sen vain osittain, sekä kaikki järjestäjäryhmän käytettävissä olevat oikeudelliset ja muut keinot.

(20)  Aloitetta koskevat tuenilmaukset olisi kerättävä tietyn määräajan kuluessa. Jotta voidaan varmistaa, että aloite säilyttää ajankohtaisuutensa, ja ottaa toisaalta huomioon, että tuenilmausten keruu koko unionin alueelta on monimutkaista, tämä määräaika saisi olla enintään 12 kuukautta järjestäjäryhmän määrittämästä keruuajan alkamispäivästä. Järjestäjäryhmällä olisi oltava mahdollisuus valita keruuajan alkamispäivämäärä, jonka on oltava kuuden kuukauden kuluessa aloitteen rekisteröinnistä. Järjestäjäryhmän olisi ilmoitettava valittu päivämäärä komissiolle viimeistään 10 työpäivää ennen kyseistä päivämäärää. Jotta koordinointi kansallisten viranomaisten kanssa voidaan varmistaa, komission olisi ilmoitettava jäsenvaltioille järjestäjäryhmän ilmoittama päivämäärä.

(21)  Jotta voidaan parantaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttömahdollisuutta, keventää aloitteeseen liittyvää menettelyä ja helpottaa aloitteen käyttöä sen järjestäjien ja tukijoiden kannalta, komission olisi perustettava keskitetty järjestelmä tuenilmausten keräämiseksi verkossa ja huolehdittava sen toiminnasta. Järjestelmä olisi asetettava maksutta järjestäjäryhmien saataville, ja sillä olisi oltava tarvittavat tekniset ominaisuudet, jotka mahdollistavat keräämisen verkossa, mukaan lukien verkkoisännöinti ja ohjelmistot, sekä esteettömyysominaisuudet, jotka mahdollistavat sen, että vammaiset kansalaiset voivat tukea aloitteita. Järjestelmä olisi perustettava ja sitä olisi pidettävä yllä komission päätöksen (EU, Euratom) 2017/46(11) mukaisesti.

(22)  Kansalaisilla olisi oltava mahdollisuus tukea aloitteita verkossa tai paperilla antamalla ainoastaan tämän asetuksen liitteessä III esitetyt henkilötiedot. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle, haluavatko ne tulla sisällytetyksi liitteessä III olevan A vai B osan soveltamisalaan. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen keskitettyä verkossa toteutettavaa keruujärjestelmää käyttävien kansalaisten olisi voitava tukea aloitetta verkossa käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014(12) tarkoitettua ilmoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmää tai sähköistä allekirjoitusta. Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava tätä varten asiaan kuuluvat tekniset ominaisuudet kyseisen asetuksen puitteissa. Kansalaisten olisi allekirjoitettava tuenilmaus vain kerran.

(23)  Jotta helpotetaan siirtymistä uuteen keskitettyyn verkossa toteutettavaan keruujärjestelmään, järjestäjäryhmän olisi edelleen voitava perustaa oma verkossa toteutettava keruujärjestelmä ja kerätä tämän järjestelmän välityksellä tuenilmauksia aloitteille, jotka on rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2022 mennessä. Järjestäjäryhmän olisi käytettävä kutakin aloitetta varten vain yhtä yksittäistä verkossa toteutettavaa keruujärjestelmää. Järjestäjäryhmän perustamilla ja käyttämillä yksittäisillä verkossa toteutettavilla keruujärjestelmillä olisi oltava asianmukaiset tekniset ominaisuudet ja turvallisuusominaisuudet, jotta voidaan varmistaa tietojen turvallinen kerääminen, säilyttäminen ja siirtäminen koko menettelyn ajan. Komission olisi tämän vuoksi laadittava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yksityiskohtaiset tekniset eritelmät yksittäisiä verkossa toteutettavia keruujärjestelmiä varten. Komission olisi oltava mahdollista pyytää neuvoa Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastolta (ENISA), joka avustaa unionin toimielimiä verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen liittyvien toimintaperiaatteiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa.

(24)  Ennen tuenilmausten keräämistä jäsenvaltioiden olisi tarkastettava, että järjestäjäryhmien perustamat yksittäiset verkossa toteutettavat keruujärjestelmät ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia, ja annettava asiakirja, jolla vaatimustenmukaisuus vahvistetaan. Niiden jäsenvaltioiden, joissa yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättyjä tietoja säilytetään, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen olisi suoritettava yksittäisten verkossa toteutettavien keruujärjestelmien vahvistaminen todistuksella. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vahvistaa järjestelmät antamalla todistuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksia. Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vastavuoroisesti toimivaltaisten viranomaistensa antamat todistukset.

(25)  Kun aloite on saanut tarvittavan määrän tuenilmauksia allekirjoittajilta, kunkin jäsenvaltion vastuulla olisi oltava omien kansalaistensa allekirjoittamien tuenilmausten tarkastaminen ja vahvistaminen, jotta voidaan selvittää, onko saavutettu vaadittu vähimmäismäärä allekirjoittajia, joilla on oikeus tukea eurooppalaista kansalaisaloitetta. Jäsenvaltioille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen rajoittamiseksi tämä tarkastaminen olisi toteutettava asianmukaisin pistokokein, jotka voivat perustua satunnaisotantaan. Jäsenvaltioiden olisi annettava asiakirja, jolla todistetaan saatujen pätevien tuenilmausten lukumäärä.

(26)  Jotta voidaan edistää osallistumista ja julkista keskustelua aloitteissa esiin tuoduista kysymyksistä, silloin kun komissiolle toimitetaan aloite, jota on tukenut vaadittava määrä allekirjoittajia ja joka täyttää muut tämän asetuksen vaatimukset, järjestäjäryhmällä olisi oltava oikeus esitellä aloite julkisessa kuulemisessa unionin tasolla. ▌Euroopan parlamentin olisi ▌järjestettävä tällainen julkinen kuuleminen kolmen kuukauden kuluessa aloitteen toimittamisesta komissiolle. Euroopan parlamentin olisi varmistettava asiaankuuluvien sidosryhmien, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja asiantuntijoiden, etujen tasapuolinen edustus. Komission olisi oltava edustettuna asianmukaisella tasolla. Neuvostolla sekä muilla unionin toimielimillä ja neuvoa-antavilla elimillä sekä sidosryhmillä, joita asia koskee, olisi oltava tilaisuus osallistua kuulemiseen, jotta varmistetaan sen osallistavuus ja edistetään yleistä etua.

(27)  Euroopan parlamentin olisi kansalaisia suoraan unionin tasolla edustavana toimielimenä voitava arvioida pätevän aloitteen tukea sen toimittamisen jälkeen ja kun asiasta on järjestetty julkinen kuuleminen. Euroopan parlamentin olisi voitava myös arvioida toimia, joita komissio on toteuttanut aloitteen johdosta ja jotka esitetään tiedonannossa.

(28)  Jotta voidaan turvata kansalaisten tosiasiallinen osallistuminen demokratian toteuttamiseen unionissa, komission olisi tutkittava pätevä aloite ja vastattava siihen. Sen vuoksi komission olisi kuuden kuukauden kuluessa aloitteen vastaanottamisesta esitettävä oikeudelliset ja poliittiset päätelmänsä sekä toimet, joita se aikoo toteuttaa. Komission olisi esitettävä selkeästi, ymmärrettävästi ja yksityiskohtaisesti perustelut aikomiensa toimien toteuttamiselle tai toteuttamatta jättämiselle ja erityisesti ilmoitettava, antaako se aloitteen johdosta ehdotuksen unionin säädökseksi. Komission olisi tarkasteltava aloitteita Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettujen hyvää hallintoa koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti.

(29)  Rahoituksensa ja tukensa avoimuuden varmistamiseksi järjestäjäryhmän olisi annettava säännöllisesti ajantasaista ja yksityiskohtaista tietoa aloitteidensa rahoitus- ja tukilähteistä rekisteröintipäivästä siihen asti, kun aloite toimitetaan komissiolle. Nämä tiedot olisi julkaistava rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla. Rahoitus- ja tukilähteitä koskevaan järjestäjäryhmän ilmoitukseen olisi sisällyttävä tiedot taloudellisesta tuesta, jonka määrä on yli 500 euroa sponsoria kohden, sekä järjestäjäryhmää vapaaehtoisesti auttavista järjestöistä, jos tällainen tuki ei ole taloudellisesti mitattavissa. Yhteisöjen, erityisesti järjestöjen, jotka perussopimusten mukaisesti myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen, olisi voitava ilmaista kannatuksensa kansalaisaloitteille ja rahoittaa ja tukea ▌niitä edellyttäen, että ne tekevät sen noudattaen tässä asetuksessa säädettyjä menettelyjä ja edellytyksiä ▌.

(30)  Komission olisi täyden avoimuuden varmistamiseksi asetettava rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla saataville yhteydenottolomake, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus tehdä valitus, joka koskee järjestäjäryhmien ilmoittamien tuki- ja rahoituslähteitä koskevien tietojen täydellisyyttä ja oikeellisuutta. Komissiolla olisi oltava oikeus pyytää valitusten johdosta järjestäjäryhmältä lisätietoja, ja sen olisi tarpeen mukaan saatettava rekisterissä olevat rahoitus- ja tukilähteitä koskevat tiedot ajan tasalle.

(31)  Asetusta (EU) 2016/679 sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti tehtävään henkilötietojen käsittelyyn. Tätä varten on oikeusvarmuuden vuoksi asianmukaista selventää, että järjestäjäryhmän edustajaa tai tapauksen mukaan aloitteen hallinnointia varten perustettua oikeushenkilöä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia on pidettävä asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettuina rekisterinpitäjinä käsiteltäessä henkilötietoja tuenilmausten, sähköpostiosoitteiden ja aloitteiden sponsoreita koskevien tietojen keräämisen yhteydessä sekä tuenilmausten tarkastamiseksi ja vahvistamiseksi, sekä yksilöidä enimmäisaika, jonka aloitetta varten kerättyjä henkilötietoja saa säilyttää. Järjestäjäryhmän edustajan tai tapauksen mukaan aloitteen hallinnointia varten perustetun oikeushenkilön sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi rekisterinpitäjinä toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet noudattaakseen asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä velvoitteita ja erityisesti niitä velvoitteita, jotka liittyvät käsittelyn laillisuuteen ja turvallisuuteen, tietojen luovuttamiseen ja rekisteröityjen oikeuksiin.

(32)  ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725(13) sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, jonka komissio suorittaa tämän asetuksen soveltamiseksi. On tarpeen selventää, että komissiota on pidettävä asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisena rekisterinpitäjänä, kun henkilötietoja käsitellään rekisterissä, verkkoyhteistyöalustassa, keskitetyssä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä ja sähköpostiosoitteita kerättäessä. Komission olisi perustettava keskitetty verkossa toteutettava keruujärjestelmä, jolla järjestäjäryhmät voivat kerätä tuenilmauksia aloitteilleen verkossa, ja huolehdittava sen toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti. Komission ja järjestäjäryhmän edustajan tai tapauksen mukaan aloitteen hallinnointia varten perustetun oikeushenkilön olisi oltava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia yhteisrekisterinpitäjiä käsiteltäessä henkilötietoja keskitetyssä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä.

(33)  Jotta voidaan edistää kansalaisten aktiivista osallistumista unionin politiikkaan, komission olisi lisättävä yleistä tietoisuutta eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta erityisesti digitaalista teknologiaa ja sosiaalista mediaa hyödyntäen ja unionin kansalaisuutta ja kansalaisten oikeuksia edistävien toimien yhteydessä. Euroopan parlamentin olisi osaltaan edistettävä komission viestintätoimia.

(34)  Jotta voidaan helpottaa yhteydenpitoa allekirjoittajien kanssa ja tiedottaa heille aloitteen johdosta toteutetuista toimista, komission ja järjestäjäryhmän olisi voitava kerätä tietosuojaa koskevien sääntöjen mukaisesti allekirjoittajien sähköpostiosoitteita ▌. Sähköpostiosoitteiden keräämisen olisi oltava vapaaehtoista, ja sille olisi saatava allekirjoittajien nimenomainen suostumus. Sähköpostiosoitteita ei saisi kerätä tuenilmauslomakkeilla, ja mahdollisille allekirjoittajille olisi tiedotettava, että suostumus sähköpostiosoitteiden keräämiseen ei ole edellytyksenä heidän oikeudelleen tukea aloitetta.

(35)  Tämän asetuksen mukauttamiseksi tulevaisuuden tarpeisiin komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteiden muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(36)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa erityisesti verkossa toteutettavien keruujärjestelmien teknisten eritelmien laatimiseksi tämän asetuksen mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(15) mukaisesti.

(37)  Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista kansalaisten unionin demokraattiseen ja poliittiseen elämään osallistumisen edistämistä koskevan perustavoitteen toteuttamiseksi luoda säännöt Euroopan kansalaisaloitteelle. SEU 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiotun tavoitteen saavuttamiseksi.

(38)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ▌vahvistetut periaatteet.

(39)  Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi asetus (EU) N:o 211/2011 olisi kumottava.

(40)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(16) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi viralliset huomautukset 19 päivänä joulukuuta 2017,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan menettelyt ja edellytykset aloitteelle, jossa komissiota kehotetaan toimivaltuuksiensa rajoissa tekemään aiheellinen ehdotus asioista, joissa unionin kansalaisten mielestä tarvitaan unionin säädöstä perussopimusten soveltamiseksi, jäljempänä ’eurooppalainen kansalaisaloite’ tai ’aloite’.

2 artikla

Oikeus tukea eurooppalaista kansalaisaloitetta

1.  Jokaisella ▌ unionin kansalaisella, joka on ikänsä puolesta oikeutettu äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa, on oikeus tukea aloitetta allekirjoittamalla tuenilmaus tämän asetuksen mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti asettaa aloitteen tukemiseen oikeuttavaksi vähimmäisiäksi 16 vuotta, jolloin niiden on ilmoitettava siitä komissiolle.

2.  Sovellettavan lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että vammaiset henkilöt voivat käyttää oikeuttaan tukea aloitteita ja saada käyttöönsä kaikki tarvittavat aloitteita koskevat tietolähteet muihin kansalaisiin nähden tasavertaisesti.

3 artikla

Vaadittu määrä allekirjoittajia

1.  Aloite on pätevä, jos

a)  sitä on tukenut vähintään miljoona unionin kansalaista 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jäljempänä ’allekirjoittajat’, vähintään neljäsosasta jäsenvaltioita; ja

b)  aloitteen rekisteröintiajankohtana vähintään neljäsosassa jäsenvaltioita on allekirjoittajia vähintään liitteessä I vahvistettu vähimmäismäärä, joka on kustakin jäsenvaltiosta valittujen Euroopan parlamentin jäsenten lukumäärä kerrottuna Euroopan parlamentin jäsenten kokonaismäärällä.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi allekirjoittaja lasketaan jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, riippumatta siitä, missä hän allekirjoitti tuenilmauksen.

4 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden tiedotus ja avunanto

1.  Komissio tarjoaa ▌kansalaisille ja järjestäjäryhmille eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen liittyvää helposti saatavilla olevaa ja kattavaa tiedotusta ja avunantoa, myös ohjaamalla heidät asiaan liittyville tieto- ja avunantolähteille.

Komissio asettaa eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan oppaan julkisesti saataville sekä verkossa että paperimuodossa kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä.

2.  Komissio asettaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen verkkoyhteistyöalustan maksutta saataville ▌.

Alusta tarjoaa eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevaa käytännön neuvontaa ja oikeudellista neuvontaa sekä keskustelufoorumin tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi kansalaisten, järjestäjäryhmien, sidosryhmien, kansalaisjärjestöjen, asiantuntijoiden ja muiden unionin toimielinten ja elinten välillä, jotka haluavat osallistua.

Alustan on oltava vammaisille henkilöille esteetön.

Alustan toiminnasta ja ylläpidosta aiheutuvat kustannukset katetaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

3.  Komissio asettaa saataville verkossa olevan rekisterin, jonka avulla järjestäjäryhmät voivat hallinnoida aloitettaan koko menettelyn ajan.

Rekisteri koostuu julkisesta verkkosivustosta, jolla on tietoa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta yleensä sekä tietoa yksittäisistä aloitteista ja niiden tilanteesta.

Komissio saattaa rekisterin säännöllisesti ajan tasalle asettamalla järjestäjäryhmän toimittamat tiedot saataville.

4.  Kun komissio on rekisteröinyt aloitteen 6 artiklan mukaisesti, se toimittaa käännöksen aloitteen sisällöstä, myös sen liiteasiakirjasta, kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä liitteessä II vahvistetuissa rajoissa julkaistavaksi rekisterissä ja tuenilmausten keräämiseksi tämän asetuksen mukaisesti.

Järjestäjäryhmä voi lisäksi toimittaa kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä käännöksen aloitetta koskevista lisätiedoista sekä mahdollisesta ▌liitteessä II tarkoitetusta säädösluonnoksesta, joka on toimitettu 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nämä käännökset ovat aloitteen järjestäjäryhmän vastuulla. Järjestäjäryhmän tarjoamien käännösten sisällön on vastattava 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetun aloitteen sisältöä.

Komissio varmistaa, että rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla julkaistaan 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ja tämän kohdan mukaisesti toimitetut käännökset.

5.  Komissio kehittää ▌tiedostojenvaihtopalvelun, jota käytetään tuenilmausten välittämiseen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 12 artiklan mukaisesti ▌, sekä asettaa tämän palvelun ▌maksutta järjestäjäryhmien saataville.

6.  Kunkin jäsenvaltion on perustettava yksi tai useampi yhteyspiste tietojen ja avun antamiseksi maksutta järjestäjäryhmille sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

II LUKU

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

5 artikla

Järjestäjäryhmä

1.  Aloitteen valmistelijana ja hallinnoijana on oltava vähintään seitsemästä luonnollisesta henkilöstä koostuva ryhmä, jäljempänä ’järjestäjäryhmä’. Euroopan parlamentin jäseniä ei oteta huomioon tätä vähimmäismäärää laskettaessa.

2.  Aloitteen rekisteröintiajankohtana järjestäjäryhmän jäsenten on oltava unionin kansalaisia, jotka ovat ikänsä puolesta oikeutettuja äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa, ja ryhmään on kuuluttava vähintään seitsemässä eri jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä.

Komissio julkaisee kunkin aloitteen osalta järjestäjäryhmän kaikkien jäsenten nimet rekisterissä asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisesti.

3.  Järjestäjäryhmän on nimettävä yksi jäsenistään edustajaksi ja toinen varaedustajaksi, joiden vastuulla on huolehtia yhteydenpidosta järjestäjäryhmän ja unionin toimielinten välillä koko menettelyn ajan ja joilla on valtuudet toimia järjestäjäryhmän puolesta, jäljempänä ’yhteyshenkilöt’.

Järjestäjäryhmä voi lisäksi nimetä enintään kaksi muuta luonnollista henkilöä, jotka on valittu joko sen jäsenten keskuudesta tai muulla tavoin ja joilla on valtuudet toimia yhteyshenkilöiden puolesta yhteyden pitämiseksi unionin toimielimiin koko menettelyn ajan.

4.  Järjestäjäryhmän on ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista kokoonpanossaan koko menettelyn ajan ja annettava riittävä näyttö siitä, että 1 ja 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät. Muutokset järjestäjäryhmän kokoonpanossa on vietävä tuenilmauslomakkeisiin, ja järjestäjäryhmän jäsenten ja aiempien jäsenten nimien on oltava saatavilla rekisterissä koko menettelyn ajan.

5.  Järjestäjäryhmän jäsenet ovat sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhteisvastuullisesti vastuussa ▌kansalaisaloitteen järjestämisen yhteydessä aiheutuneista mahdollisista vahingoista, kun on syyllistytty laittomiin tekoihin tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta järjestäjäryhmän edustajan vastuuta rekisterinpitäjänä asetuksen (EU) 2016/679 82 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6.  Rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 84 artiklan mukaisten seuraamusten soveltamista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestäjäryhmän jäseniin sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tämän asetuksen rikkomisesta ja erityisesti:

a)  väärien ilmoitusten johdosta;

b)  tietojen väärinkäytön johdosta.

7.  Jos on perustettu jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilö erityisesti tietyn aloitteen hallinnointia varten, kyseistä oikeushenkilöä on pidettävä järjestäjäryhmänä tai, tapauksen mukaan, sen jäseninä tämän artiklan 5 ja 6 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan ja 4–7 kohdan, 7–19 artiklan ja liitteiden II–VII soveltamiseksi, jos järjestäjäryhmän edustajaksi nimetylle jäsenelle on annettu valtuudet toimia oikeushenkilön puolesta.

6 artikla

Rekisteröinti

1.  Tuenilmauksia aloitteelle saa kerätä vasta, kun komissio on rekisteröinyt aloitteen.

2.  Järjestäjäryhmän on toimitettava rekisteröintipyyntö komissiolle rekisterin välityksellä.

Pyynnön toimittamisen yhteydessä järjestäjäryhmän on myös:

a)  annettava liitteessä II tarkoitetut tiedot jollakin unionin toimielinten virallisista kielistä;

b)  ilmoitettava 5 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi huomioon otettavat seitsemän jäsentä, jos järjestäjäryhmä koostuu useammasta kuin seitsemästä jäsenestä;

c)  tapauksen mukaan ilmoitettava oikeushenkilön perustamisesta 5 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

Komissio tekee rekisteröintipyyntöä koskevan päätöksen kahden kuukauden kuluessa sen toimittamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 6 kohdan soveltamista.

3.  Komissio rekisteröi aloitteen, jos

a)  järjestäjäryhmä on antanut riittävän näytön siitä, että 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, ja on nimennyt yhteyshenkilöt 5 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti;

b)  5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa oikeushenkilö on perustettu nimenomaan aloitteen hallinnointia varten ja järjestäjäryhmän edustajaksi nimetylle jäsenelle on annettu valtuudet toimia oikeushenkilön puolesta;

c)  mikään aloitteen osista ei selvästi ylitä komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi;

d)  aloite ei ole selvästi oikeuden väärinkäyttöä, aiheeton tai tehty haitantekotarkoituksessa;

e)  aloite ei ole selvästi SEU 2 artiklassa esitettyjen unionin arvojen eikä Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattujen oikeuksien vastainen.

Määrittäessään tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa säädettyjen vaatimusten täyttymistä komissio arvioi järjestäjäryhmän 2 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot.

Jos yksi tai useampi tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, komissio epää aloitteen rekisteröinnin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 5 kohdan soveltamista.

4.  Jos komissio katsoo, että 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b, d ja e alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät, mutta 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetty vaatimus ei täyty, se ilmoittaa kuukauden kuluessa pyynnön toimittamisesta järjestäjäryhmälle asiaa koskevan arvionsa ja sen perusteet.

Tällaisessa tapauksessa järjestäjäryhmä voi joko muuttaa aloitetta komission arvion huomioon ottamiseksi varmistaakseen, että aloite on 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen mukainen, tai pitää voimassa tai peruuttaa alkuperäisen aloitteensa. Järjestäjäryhmän on ilmoitettava komissiolle valinnastaan kahden kuukauden kuluessa komission arvion ja sen perustelujen vastaanottamisesta sekä toimitettava alkuperäistä aloitetta koskevat mahdolliset muutokset.

Kun järjestäjäryhmä muuttaa alkuperäistä aloitettaan tai pitää sen voimassa tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti, komissio

a)  rekisteröi aloitteen, jos se täyttää 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen;

b)  rekisteröi aloitteen osittain, jos ▌osa aloitetta – sen päätavoitteet mukaan lukien – ei selvästi ylitä komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi;

c)  muussa tapauksessa epää aloitteen rekisteröinnin.

Komissio tekee pyyntöä koskevan päätöksen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut järjestäjäryhmältä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot.

5.  Rekisteröity aloite on julkaistava rekisterissä.

Jos komissio rekisteröi aloitteen osittain, se julkaisee tiedot aloitteen rekisteröinnin laajuudesta rekisterissä.

Tällaisessa tapauksessa järjestäjäryhmän on varmistettava, että mahdolliset allekirjoittajat saavat tiedon aloitteen rekisteröinnin laajuudesta ja siitä, että tuenilmauksia kerätään ainoastaan suhteessa rekisteröinnin laajuuteen.

6.  Komissio rekisteröi aloitteen yksilöllisellä rekisteröintinumerolla ja ilmoittaa asiasta järjestäjäryhmälle.

7.  Jos komissio epää aloitteen rekisteröinnin tai rekisteröi aloitteen vain osittain 4 kohdan mukaisesti, se perustelee päätöksensä ja ilmoittaa asiasta järjestäjäryhmälle. Se ilmoittaa järjestäjäryhmälle myös kaikki ryhmän käytettävissä olevat oikeudelliset ja muut keinot.

Komissio asettaa rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla julkisesti saataville kaikki tämän artiklan mukaisesti tekemänsä rekisteröintipyyntöjä koskevat päätökset.

8.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aloitteen rekisteröinnistä.

7 artikla

Aloitteen peruuttaminen

Järjestäjäryhmä voi peruuttaa 6 artiklan mukaisesti rekisteröidyn aloitteen milloin tahansa ennen sen toimittamista komissiolle 13 artiklan mukaisesti. Peruuttaminen on julkaistava rekisterissä.

8 artikla

Keruuaika

1.  Kaikki tuenilmaukset on kerättävä 12 kuukauden kuluessa järjestäjäryhmän valitsemasta päivämäärästä, jäljempänä ’keruuaika’, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan 6 kohdan soveltamista. Kyseisen päivämäärän on oltava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun aloite on rekisteröity 6 artiklan mukaisesti.

Järjestäjäryhmän on ilmoitettava valittu päivämäärä komissiolle viimeistään 10 työpäivää ennen kyseistä päivämäärää.

Jos järjestäjäryhmä haluaa keruuajan kuluessa lopettaa tuenilmausten keräämisen ennen keruuajan loppumista, sen on ilmoitettava komissiolle aikeestaan vähintään 10 työpäivää ennen keruuajan päättymisajankohdaksi valittua uutta päivämäärää.

Komissio tiedottaa jäsenvaltioille ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä.

2.  Komissio ilmoittaa keruuajan alkamis- ja päättymisajankohdat rekisterissä.

3.  Komissio sulkee 10 artiklassa tarkoitetun keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän ja järjestäjäryhmä sulkee 11 artiklassa tarkoitetun yksittäisen verkossa toteutettavan keruujärjestelmän keruuajan päättymispäivänä.

9 artikla

Tuenilmausten keruuta koskeva menettely

1.  Tuenilmaukset voi allekirjoittaa verkossa tai paperimuodossa.

2.  Tuenilmausten keräämiseen saa käyttää ainoastaan liitteessä III esitettyjen mallien mukaisia lomakkeita.

Järjestäjäryhmän on täytettävä liitteessä III esitetyt lomakkeet ennen tuenilmausten keräämisen aloittamista. Lomakkeilla annettavien tietojen on vastattava rekisterissä olevia tietoja.

Jos järjestäjäryhmä päättää kerätä tuenilmaukset verkossa käyttäen 10 artiklassa säädettyä keskitettyä verkossa toteutettavaa keruujärjestelmää, komissio vastaa liitteen III mukaisten lomakkeiden saataville asettamisesta.

Jos aloite on rekisteröity osittain 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, liitteessä III esitetyissä lomakkeissa sekä keskitetyssä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä ja tapauksen mukaan yksittäisessä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä on otettava huomioon aloitteen rekisteröinnin laajuus. Tuenilmauslomakkeita voidaan mukauttaa verkossa tai paperimuodossa toteutettavan keruun tarpeisiin.

Liitettä III ei sovelleta, jos kansalaiset tukevat aloitetta verkossa 10 artiklassa tarkoitetun keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä käyttäen tämän asetuksen 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua asetuksen (EU) N:o 910/2014 mukaista ilmoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmäänsä. Kansalaisten on ilmoitettava kansalaisuutensa, ja jäsenvaltioiden on hyväksyttävä luonnollisen henkilön tunnistetietoja koskevat vähimmäisvaatimukset komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1501(17) mukaisesti.

3.  Tuenilmauksen allekirjoittavaa henkilöä saa vaatia antamaan ainoastaan liitteessä III mainitut henkilötiedot.

4.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 30 päivään kesäkuuta 2019 mennessä, haluavatko ne tulla sisällytetyksi liitteessä III olevan A vai B osan soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat, että ne sisällytetään liitteessä III olevan B osan soveltamisalaan, on ilmoitettava kyseisessä osassa tarkoitetun henkilökohtaisen tunnistenumeron (tai henkilöasiakirjan numeron) tyyppi tai tyypit.

Komissio julkaisee rekisterissä liitteessä III esitetyt lomakkeet 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä.

Jäsenvaltio, joka on sisällytetty yhden liitteessä III olevan osan soveltamisalaan, voi pyytää komissiolta siirtämistä toiseen liitteessä III olevan osan soveltamisalaan. Sen on tehtävä pyyntönsä komissiolle viimeistään kuusi kuukautta ennen päivää, josta alkaen käytetään uusia lomakkeita.

5.  Järjestäjäryhmä vastaa paperisten tuenilmausten keräämisestä allekirjoittajilta.

6.  Henkilö saa allekirjoittaa tuenilmauksen tietylle aloitteelle vain kerran.

7.  Järjestäjäryhmän on ilmoitettava komissiolle kussakin jäsenvaltiossa kerättyjen tuenilmausten lukumäärä keruuaikana vähintään joka toinen kuukausi ja tuenilmausten lopullinen määrä kolmen kuukauden kuluessa keruuajan päättymisestä rekisterissä julkaisemista varten.

Jos vaadittua määrää tuenilmauksia ei ole saatu tai jos järjestäjäryhmältä ei saada vastausta kolmen kuukauden kuluessa keruuajan päättymisestä, komissio sulkee aloitteen ja julkaisee tästä tiedotteen rekisterissä.

10 artikla

Keskitetty verkossa toteutettava keruujärjestelmä

1.  Komissio perustaa tuenilmausten verkossa toteutettavaa keräämistä varten 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän ja huolehtii sen toiminnasta kyseisestä päivästä alkaen päätöksen (EU, Euratom) 2017/46 mukaisesti.

Keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän perustamisesta ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset katetaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän käytön on oltava maksutonta.

Keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän on oltava vammaisille henkilöille esteetön.

Keskitetyllä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä saadut tiedot on tallennettava komission tätä tarkoitusta varten käyttöön asettamille palvelimille.

Keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän on mahdollistettava paperimuodossa kerättyjen tuenilmausten syöttäminen järjestelmään.

2.  Komissio varmistaa kunkin aloitteen osalta, että tuenilmaukset voidaan kerätä keskitetyllä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä 8 artiklan mukaisesti määritetyn keruuajan kuluessa.

3.  Järjestäjäryhmän on ilmoitettava komissiolle ▌viimeistään 10 työpäivää ennen keruuajan alkua, haluaako se käyttää keskitettyä verkossa toteutettavaa keruujärjestelmää ja haluaako se syöttää paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset järjestelmään.

Jos järjestäjäryhmä haluaa syöttää paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset järjestelmään, sen on syötettävä sinne kaikki paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset viimeistään kahden kuukauden kuluttua keruuajan päättymisestä sekä ilmoitettava tästä komissiolle.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)  kansalaiset voivat tukea aloitteita tuenilmauksilla verkossa käyttäen ilmoitettua sähköisen tunnistamisen menetelmää tai allekirjoittamalla tuenilmauksen sähköisellä allekirjoituksella ▌ asetuksen (EU) N:o 910/2014 mukaisesti;

b)  asetuksen (EU) N:o 910/2014 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1501 puitteissa kehitetty komission eIDAS-solmupiste tunnustetaan.

5.  Komissio kuulee sidosryhmiä keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän kehittämisestä ja parantamisesta ja ottaa huomioon niiden ehdotukset ja huolenaiheet.

11 artikla

Yksittäiset verkossa toteutettavat keruujärjestelmät

1.  Jos järjestäjäryhmä ei käytä keskitettyä verkossa toteutettavaa keruujärjestelmää, se voi kerätä verkossa annettavia tuenilmauksia useissa tai kaikissa jäsenvaltioissa muulla verkossa toteutettavalla yhdellä keruujärjestelmällä, jäljempänä ’yksittäinen verkossa toteutettava keruujärjestelmä’.

Yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerätyt tiedot on säilytettävä jäsenvaltion alueella.

2.  Järjestäjäryhmän on varmistettava, että yksittäinen verkossa toteutettava keruujärjestelmä täyttää tämän artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset koko keruuajan loppuun asti.

3.  Aloitteen rekisteröinnin jälkeen ja ennen keruuajan alkamista järjestäjäryhmän on pyydettävä sen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jossa yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättyjä tietoja säilytetään, vahvistamaan, että järjestelmä täyttää tämän artiklan 4 kohdassa säädetyt vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/679 VI luvun mukaisia kansallisten valvontaviranomaisten valtuuksia.

Jos yksittäinen verkossa toteutettava keruujärjestelmä on tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukainen, toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa pyynnöstä annettava tästä liitteessä IV esitetyn mallin mukainen todistus. Järjestäjäryhmän on asetettava tämän todistuksen jäljennös julkisesti saataville verkkosivustolla, jota käytetään yksittäisessä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä.

Jäsenvaltioiden on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset.

4.  Yksittäisillä verkossa toteutettavilla keruujärjestelmillä on oltava riittävät tekniset ominaisuudet ja turvaominaisuudet, joilla varmistetaan koko keruuajan, että

a)  ainoastaan luonnolliset henkilöt voivat allekirjoittaa tuenilmauksen;

b)  aloitteesta annetut tiedot vastaavat rekisterissä julkaistuja tietoja;

c)  tiedot kerätään allekirjoittajilta liitteen III mukaisesti;

d)  allekirjoittajien antamat tiedot kerätään ja säilytetään turvallisesti.

5.  Komissio hyväksyy 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään teknisistä eritelmistä tämän artiklan 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio voi pyytää Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastolta (ENISA) neuvoa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen teknisten eritelmien laatimiseksi.

6.  Jos tuenilmauksia kerätään yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä, keruuaika saa alkaa vasta kun tälle järjestelmälle on annettu 3 kohdassa tarkoitettu todistus.

7.  Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 6 artiklan mukaisesti rekisteröityihin aloitteisiin.

12 artikla

Jäsenvaltioiden suorittama tuenilmauksien tarkastaminen ja vahvistaminen

1.  Kunkin jäsenvaltion on tarkastettava ja vahvistettava todistuksella, että sen kansalaisten allekirjoittamat tuenilmaukset ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia, jäljempänä ’vastuujäsenvaltio’.

2.  Järjestäjäryhmän on toimitettava verkossa tai paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset vastuujäsenvaltion 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille kolmen kuukauden kuluessa keruuajan päättymisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

Järjestäjäryhmän on toimitettava tuenilmaukset toimivaltaisille viranomaisille vain, jos aloitteelle on saatu 3 artiklassa säädetty vähimmäismäärä allekirjoittajia.

Tuenilmaukset toimitetaan kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle vastuujäsenvaltiossa vain kerran, käyttäen liitteessä V esitettyä lomaketta.

Verkossa kerätyt tuenilmaukset on toimitettava komission julkisesti saataville asettaman sähköisen skeeman mukaisesti.

Paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset ja yksittäisen verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä verkossa kerätyt tuenilmaukset on toimitettava erikseen.

3.  Komissio toimittaa keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä verkossa kerätyt tuenilmaukset sekä paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset, jotka on syötetty järjestelmään 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, vastuujäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle heti, kun järjestäjäryhmä on toimittanut liitteessä V tarkoitetun lomakkeen vastuujäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos järjestäjäryhmä on kerännyt tuenilmaukset yksittäisen verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä, se voi pyytää komissiota toimittamaan nämä tuenilmaukset vastuujäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

Komissio toimittaa tuenilmaukset tämän artiklan 2 kohdan toisen–neljännen alakohdan mukaisesti käyttäen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua tiedostojenvaihtopalvelua.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on kolmen kuukauden kuluessa tuenilmausten vastaanottamisesta tarkastettava ne asianmukaisin tarkastuksin, jotka voivat perustua satunnaisotantaan, noudattaen kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöä.

Jos verkossa ja paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset toimitetaan erikseen, määräaika alkaa siitä, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut kaikki tuenilmaukset.

Paperimuodossa kerättyjen tuenilmausten tarkastamista varten ei saa edellyttää allekirjoitusten todentamista.

5.  Tehtyjen tarkastusten perusteella toimivaltainen viranomainen vahvistaa todistuksella asianomaisen jäsenvaltion osalta pätevien tuenilmausten lukumäärän. Todistus on annettava järjestäjäryhmälle maksutta ja käyttäen liitteessä VI esitettyä mallia.

Todistuksessa on täsmennettävä paperimuodossa ja verkossa kerättyjen pätevien tuenilmausten lukumäärä, mukaan lukien paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset, jotka on syötetty järjestelmään 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

13 artikla

Aloitteen toimittaminen komissiolle

Järjestäjäryhmän on toimitettava aloite komissiolle kolmen kuukauden kuluessa viimeisen 12 artiklan 5 kohdassa säädetyn todistuksen saamisesta.

Järjestäjäryhmän on toimitettava liitteen VII mukainen täytetty lomake ja jäljennökset 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista todistuksista paperimuodossa tai sähköisesti.

Komissio asettaa liitteessä VII esitetyn lomakkeen julkisesti saataville rekisterissä.

14 artikla

Julkaiseminen ja julkinen kuuleminen

1.  Kun komissio vastaanottaa pätevän aloitteen, jonka tuenilmaukset on kerätty ja vahvistettu 8–12 artiklan mukaisesti, se julkaisee viipymättä asiaa koskevan ilmoituksen rekisterissä ja toimittaa aloitteen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle sekä kansallisille parlamenteille.

2.  Järjestäjäryhmälle on annettava tilaisuus esitellä aloite Euroopan parlamentin järjestämässä julkisessa kuulemisessa kolmen kuukauden kuluessa sen toimittamisesta.

▌Euroopan parlamentti järjestää julkisen kuulemisen tiloissaan.

Komissio on edustettuna kuulemisessa asianmukaisella tasolla.

Neuvostolle ja muille unionin toimielimille ja neuvoa-antaville elimille, kansallisille parlamenteille sekä kansalaisyhteiskunnalle on annettava tilaisuus osallistua kuulemiseen.

▌Euroopan parlamentti varmistaa julkisten ja yksityisten etujen tasapuolisen edustuksen.

3.  Euroopan parlamentti arvioi aloitteen poliittisen tuen julkisen kuulemisen jälkeen.

15 artikla

Komission suorittama tutkinta

1.  Kuukauden kuluessa aloitteen toimittamisesta 13 artiklan mukaisesti komissio ottaa asianmukaisella tasolla vastaan järjestäjäryhmän, jotta tämä voi esittää yksityiskohtaisesti aloitteen tavoitteet.

2.  Komissio antaa kuuden kuukauden kuluessa 14 artiklan 1 kohdan mukaisesta aloitteen julkaisemisesta ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta julkisesta kuulemisesta tiedonannon, jossa esitetään komission oikeudelliset ja poliittiset päätelmät aloitteesta, toimet, joita komissio mahdollisesti aikoo toteuttaa, ja perustelut toimien toteuttamiselle tai toteuttamatta jättämiselle.

Kun komissio aikoo toteuttaa toimia aloitteen johdosta, muun muassa antaa tarvittaessa yhden tai useamman ehdotuksen unionin säädökseksi, tiedonannossa on myös esitettävä näiden toimien suunniteltu aikataulu.

Tiedonanto annetaan tiedoksi järjestäjäryhmälle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ja se julkaistaan.

3.  Komissio ja järjestäjäryhmä ilmoittavat vastauksesta aloitteeseen allekirjoittajille 18 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

Komissio antaa rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla ajantasaista tietoa aloitteen johdosta annetussa tiedonannossa esitettyjen toimien toteuttamisesta.

16 artikla

Vaaditun allekirjoittajamäärän saaneita kansalaisaloitteita koskevat Euroopan parlamentin seurantatoimet

Euroopan parlamentti arvioi toimia, joita komissio on toteuttanut 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tiedonannon perusteella.

III LUKU

MUUT SÄÄNNÖKSET

17 artikla

Avoimuus

1.  Järjestäjäryhmän on ilmoitettava rekisterissä ja tarpeen mukaan kampanjan verkkosivustollaan julkaistaviksi selkeät, täsmälliset ja kattavat tiedot aloitteen ▌ rahoituslähteistä sellaisen tuen osalta, joka on enemmän kuin 500 euroa sponsoria kohden.

Ilmoitettujen rahoitus- ja tukilähteiden, sponsorit mukaan lukien, ja niitä vastaavien rahamäärien on oltava selvästi tunnistettavissa.

Järjestäjäryhmän on toimitettava myös tiedot sitä vapaaehtoisesti auttavista organisaatioista, jos tällainen tuki ei ole taloudellisesti mitattavissa.

Nämä tiedot on ajantasaistettava vähintään joka toinen kuukausi rekisteröintipäivästä siihen asti, kun aloite toimitetaan komissiolle 13 artiklan mukaisesti. Komissio asettaa tiedot julkisesti saataville selkeässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla.

2.  Komissiolla on oikeus pyytää, että järjestäjäryhmä toimittaa lisätietoja ja selvityksiä tämän asetuksen mukaisesti ilmoitetuista rahoitus- ja tukilähteistä.

3.  Komissio antaa kansalaisille mahdollisuuden tehdä valituksia, jotka liittyvät järjestäjäryhmien ilmoittamien rahoitus- ja tukilähteitä koskevien tietojen täydellisyyteen ja oikeellisuuteen, ja asettaa yhteydenottolomakkeen valitusten tekemistä varten julkisesti saataville rekisterissä ja eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalla julkisella verkkosivustolla.

Komissio voi pyytää järjestäjäryhmältä lisätietoja tämän kohdan mukaisesti vastaanotettujen valitusten johdosta ja tarpeen mukaan saattaa rekisterissä ajan tasalle ilmoitettuja rahoitus- ja tukilähteitä koskevia tietoja.

18 artikla

Viestintä

1.  Komissio tiedottaa eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, sen tavoitteista ja toiminnasta viestintätoimilla ja tiedotuskampanjoilla, joilla se osaltaan edistää kansalaisten aktiivista osallistumista unionin politiikkaan.

Euroopan parlamentti edistää osaltaan komission viestintätoimia.

2.  Tiettyä aloitetta koskevaa viestintä- ja tiedotustoimintaa varten järjestäjäryhmä tai komissio voi kerätä allekirjoittajien sähköpostiosoitteita näiden nimenomaisella suostumuksella.

Mahdollisille allekirjoittajille on tiedotettava, että suostumus sähköpostiosoitteiden keräämiseen ei ole edellytyksenä heidän oikeudelleen tukea aloitetta.

3.  Sähköpostiosoitteita ei saa kerätä tuenilmauslomakkeilla. Niitä voidaan kuitenkin kerätä samaan aikaan tuenilmausten kanssa, jos ne käsitellään näistä erillään.

19 artikla

Henkilötietojen suoja

1.  Järjestäjäryhmän edustaja on asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettu rekisterinpitäjä käsiteltäessä henkilötietoja tuenilmausten, sähköpostiosoitteiden ja sponsoreita koskevien tietojen keräämisen yhteydessä. Jos perustetaan tämän asetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu oikeushenkilö, kyseinen oikeushenkilö on rekisterinpitäjä.

2.  Kun henkilötietoja käsitellään tuenilmausten tarkastamista ja vahvistamista varten, tämän asetuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset ovat asetuksessa (EU) 2016/679 tarkoitettuja rekisterinpitäjiä.

3.  Komissio on asetuksen (EU) 2018/1725 mukainen rekisterinpitäjä, kun henkilötietoja käsitellään rekisterissä, verkkoyhteistyöalustassa, tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitetussa keskitetyssä verkossa toteutettavassa keruujärjestelmässä ja sähköpostiosoitteita kerättäessä.

4.  Tuenilmauslomakkeissa annettuja henkilötietoja kerätään niitä toimintoja varten, jotka ovat tarpeen tietojen turvalliseksi keräämiseksi ja säilyttämiseksi 9–11 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioille toimittamiseksi sekä tarkastamiseksi ja vahvistamiseksi 12 artiklan mukaisesti sekä tarvittavien laatutarkastusten ja tilastollisen analyysin toteuttamiseksi.

5.  Järjestäjäryhmän ja tapauksen mukaan komission on hävitettävä kaikki aloitetta varten allekirjoitetut tuenilmaukset ja niiden jäljennökset viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun aloite on toimitettu komissiolle 13 artiklan mukaisesti, tai viimeistään 21 kuukauden kuluttua keruuajan alkamisesta sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Jos aloite kuitenkin peruutetaan keruuajan alkamisen jälkeen, tuenilmaukset ja niiden jäljennökset on hävitettävä viimeistään kuukauden kuluttua 7 artiklassa tarkoitetusta peruuttamisesta.

6.  Toimivaltaisen viranomaisen on hävitettävä kaikki tuenilmaukset ja niiden jäljennökset viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun todistuksen antamisesta.

7.  Tietylle aloitteelle annettuja tuenilmauksia ja niiden jäljennöksiä saa säilyttää 5 ja 6 kohdassa säädettyjä määräaikoja pidempään, jos se on tarpeen kyseiseen aloitteeseen liittyvien oikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen vuoksi. Ne on hävitettävä viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.

8.  Komission ja järjestäjäryhmän on hävitettävä kaikki 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti kerättyjen sähköpostiosoitteiden tallenteet joko viimeistään kuukauden kuluttua aloitteen peruuttamisesta tai 12 kuukauden kuluttua keruuajan päättymisestä tai aloitteen toimittamisesta komissiolle. Jos komissio kuitenkin esittää tiedonannolla toimet, joita se aikoo toteuttaa 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sähköpostiosoitteiden tallenteet on hävitettävä viimeistään kolmen vuoden kuluttua tiedonannon julkaisemisesta.

9.  Järjestäjäryhmän jäsenillä on oikeus pyytää henkilötietojensa poistamista rekisteristä kahden vuoden kuluttua kyseessä olevan aloitteen rekisteröinnistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta heidän asetuksen (EU) 2018/1725 mukaisia oikeuksiaan.

20 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset

1.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä 11 artiklan soveltamiseksi yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun todistuksen antamisesta.

2.  Kunkin jäsenvaltion on nimettävä 12 artiklan soveltamiseksi yksi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tuenilmausten tarkastamismenettelyn koordinoinnista ja 12 artiklan 5 kohdassa säädettyjen todistusten antamisesta.

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä 1 ja 2 kohdan mukaisesti nimettyjen viranomaisten nimet ja osoitteet. Niiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten tietojen ajan tasalle saattamisesta.

Komissio asettaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti nimettyjen viranomaisten nimet ja osoitteet julkisesti saataville rekisterissä.

21 artikla

Kansallisten säännösten toimittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi antamansa erityiset säännökset komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020.

2.  Komissio asettaa nämä säännökset julkisesti saataville rekisterissä sillä kielellä, jolla jäsenvaltio on ne toimittanut 1 kohdan mukaisesti.

IV LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

22 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa tämän asetuksen 11 artiklan 5 kohdan täytäntöönpanossa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

23 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen liitteitä kyseisten liitteiden kannalta asiaan kuuluvien tämän asetuksen säännösten soveltamisalalla.

24 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 23 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 23 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.  Edellä olevan 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee eurooppalaisen kansalaisaloitteen toimintaa säännöllisesti ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2024 ja sen jälkeen neljän vuoden välein. Näissä kertomuksissa tarkastellaan myös eurooppalaisen kansalaisaloitteen tukemisen vähimmäisikää jäsenvaltioissa. Kertomukset julkaistaan.

26 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EU) N:o 211/2011 1 päivästä tammikuuta 2020.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

27 artikla

Siirtymäsäännös

Asetuksen (EU) N:o 211/2011 5–9 artiklaa sovelletaan edelleen 1 päivän tammikuuta 2020 jälkeen eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin, jotka on rekisteröity ennen 1 päivää tammikuuta 2020.

28 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohtaa, 10 artiklaa, 11 artiklan 5 kohtaa ja 20–24 artiklaa sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulosta alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta … .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITTEET

LIITE I

Allekirjoittajien vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohden

Belgia

15 771

Bulgaria

12 767

Tšekki

15 771

Tanska

9 763

Saksa

72 096

Viro

4 506

Irlanti

8 261

Kreikka

15 771

Espanja

40 554

Ranska

55 574

Kroatia

8 261

Italia

54 823

Kypros

4 506

Latvia

6 008

Liettua

8 261

Luxemburg

4 506

Unkari

15 771

Malta

4 506

Alankomaat

19 526

Itävalta

13 518

Puola

38 301

Portugali

15 771

Romania

24 032

Slovenia

6 008

Slovakia

9 763

Suomi

9 763

Ruotsi

15 020

Yhdistynyt kuningaskunta

54 823

LIITE II

ALOITTEEN REKISTERÖINTIÄ VARTEN VAADITTAVAT TIEDOT

1.  Aloitteen nimi (enintään 100 merkkiä)(*).

2.  Aloitteen, jonka perusteella komissiota pyydetään toimimaan, tavoitteet (enintään 1100 merkkiä ilman välilyöntejä; tasattu keskiarvo kieltä kohti)(*).

Järjestäjäryhmä voi toimittaa aloitteen aiheesta, tavoitteista ja taustasta liiteasiakirjan (enintään 5000 merkkiä ilman välilyöntejä; tasattu keskiarvo kieltä kohti)(*).

Järjestäjäryhmä voi toimittaa lisätietoja aloitteen aiheesta, tavoitteista ja taustasta. Se voi halutessaan esittää myös luonnoksen säädökseksi.

3.  Perussopimusten määräykset, joita ehdotetun toimen järjestäjäryhmä pitää asiaankuuluvina.

4.  Aloitteen järjestäjäryhmän seitsemän jäsenen, jotka asuvat seitsemässä eri jäsenvaltiossa, täydelliset nimet, postiosoitteet, kansalaisuudet ja syntymäajat; erikseen mainitaan, ketkä ovat edustaja ja varaedustaja, ja ilmoitetaan heidän sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa(18).

Jos edustaja ja/tai varaedustaja eivät kuulu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen seitsemän jäsenen joukkoon, ilmoitetaan heidän täydelliset nimensä, postiosoitteensa, kansalaisuutensa, syntymäaikansa, sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeronsa.

5.  Asiakirjat, jotka todistavat kunkin 4 kohdassa tarkoitetun seitsemän jäsenen sekä edustajan ja varaedustajan, jos he eivät kuulu näiden seitsemän jäsenen joukkoon, täydelliset nimet, postiosoitteet, kansalaisuudet ja syntymäajat.

6.  Järjestäjäryhmän muiden jäsenten nimet.

7.  Asetuksen (EU) .../...(19) 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, tapauksen mukaan, todistusasiakirjat siitä, että oikeushenkilö on perustettu jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti erityisesti tietyn aloitteen hallinnointia varten ja että järjestäjäryhmän edustajaksi nimetylle jäsenelle on annettu valtuudet toimia tämän oikeushenkilön puolesta.

8.  Aloitteen kaikki tuki- ja rahoituslähteet rekisteröintihetkellä1. ▌

(*) Komissio toimittaa kaikkien rekisteröityjen aloitteiden osalta näistä elementeistä käännöksen kaikille unionin toimielinten virallisille kielille.

LIITE III

TUENILMAUSLOMAKEA osa(20)

(jäsenvaltiot, jotka eivät vaadi henkilökohtaisen tunnistenumeron ▌ / henkilöasiakirjan numeron ▌ ilmoittamista)

Tämän lomakkeen kaikki kentät ovat pakollisia.

JÄRJESTÄJÄRYHMÄ ESITÄYTTÄÄ:

1.  Kaikki tämän lomakkeen allekirjoittajat ovat seuraavan jäsenvaltion kansalaisia:

Merkitään kuhunkin luetteloon vain yksi jäsenvaltio.

2.  Euroopan komission rekisteröintinumero: 3. Tuenilmausten keruuajan alkamis- ja päättymispäivät:

4.  Euroopan komission rekisterissä oleva aloitteen verkko-osoite:

5.  Aloitteen nimi:

6.  Aloitteen tavoitteet:

7.  Rekisteröityjen yhteyshenkilöiden nimet ja sähköpostiosoitteet

[asetuksen (EU) …/…(21) 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa tapauksen mukaan lisäksi oikeushenkilön nimi ja maa, jossa sen kotipaikka sijaitsee]:

8.  Aloitteen (mahdollinen) verkkosivusto:

ALLEKIRJOITTAJAT TÄYTTÄVÄT SUURAAKKOSIN:

”Vahvistan, että tässä lomakkeessa antamani tiedot ovat oikeita ja etten ole aiemmin ilmaissut tukeani tälle aloitteelle.”

TÄYDELLISET ETUNIMET

SUKUNIMET

ASUINPAIKKA(22)

(lähiosoite, postinumero, postitoimipaikka, maa)

SYNTYMÄAIKA

PÄIVÄYS

ALLEKIRJOITUS(23)

Tietosuojalauseke(24) paperilomakkeella tai yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättäviä tuenilmauksia varten:

Asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ▌mukaisesti ▌tässä lomakkeessa ilmoittamianne henkilötietoja käytetään ainoastaan aloitteen tukemiseen, ja tiedot toimitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tuenilmausten tarkastamiseksi ja ▌vahvistamiseksi ▌. Teillä on oikeus pyytää tämän aloitteen järjestäjäryhmältä pääsyä omiin henkilötietoihinne, kyseisten tietojen oikaisua ja niiden poistamista sekä niiden käsittelyn rajoittamista.

Järjestäjäryhmä säilyttää henkilötietojanne enintään kuukauden ajan siitä, kun aloite on toimitettu Euroopan komissiolle, tai 21 kuukautta keruuajan alkamisesta sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Tietoja voidaan säilyttää edellä mainittuja määräaikoja pidempään hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä varten. Säilytysaika on tällöin enintään kuukausi siitä päivästä, jona mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.

Teillä on oikeus tehdä milloin tahansa valitus tietosuojaviranomaiselle erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa teillä on vakinainen asuinpaikka tai työpaikka taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos katsotte, että tietojanne on käsitelty lainvastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.

Aloitteen järjestäjäryhmän edustaja tai tapauksen mukaan sen perustama oikeushenkilö on yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä, ja kyseiseen henkilöön tai oikeushenkilöön voi ottaa yhteyttä käyttäen tässä lomakkeessa olevia yhteystietoja.

Tietosuojavastaavan (jos sellainen on nimetty) yhteystiedot ovat saatavilla tämän lomakkeen 4 kohdassa mainitussa tämän aloitteen verkko-osoitteessa Euroopan komission rekisterissä.

Henkilötietojanne vastaanottavan ja käsittelevän kansallisen viranomaisen sekä kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/data-protection?lg=fi.

Tietosuojalauseke keskitetyllä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättäviä tuenilmauksia varten:

Asetuksen (EU) 2018/1725 ja asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ▌mukaisesti ▌tässä lomakkeessa ilmoittamianne henkilötietoja käytetään ainoastaan aloitteen tukemiseen, ja tiedot toimitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tuenilmausten ▌tarkastamiseksi ja vahvistamiseksi ▌. Teillä on oikeus pyytää Euroopan komissiolta ja aloitteen järjestäjäryhmän edustajalta tai tapauksen mukaan sen perustamalta oikeushenkilöltä pääsyä omiin henkilötietoihinne sekä kyseisten tietojen oikaisua ja niiden poistamista sekä niiden käsittelyn rajoittamista.

Euroopan komissio säilyttää henkilötietojanne enintään kuukauden ajan siitä, kun aloite on toimitettu Euroopan komissiolle, tai 21 kuukautta keruuajan alkamisesta sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Tietoja voidaan säilyttää edellä mainittuja määräaikoja pidempään hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä varten. Säilytysaika on tällöin enintään kuukausi siitä päivästä, jona mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.

Teillä on oikeus tehdä milloin tahansa valitus Euroopan tietosuojavaltuutetulle tai tietosuojaviranomaiselle erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa teillä on vakinainen asuinpaikka tai työpaikka taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos katsotte, että tietojanne on käsitelty lainvastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.

Euroopan komissio ja aloitteen järjestäjäryhmän edustaja tai tapauksen mukaan sen perustama oikeushenkilö ovat asetuksessa (EU) 2018/1725 ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja yhteisiä rekisterinpitäjiä, ja niihin voidaan ottaa yhteyttä käyttäen tässä lomakkeessa annettuja tietoja.

Järjestäjäryhmän tietosuojavastaavan (jos sellainen on nimetty ) yhteystiedot ovat saatavilla tämän lomakkeen 4 kohdassa mainitussa tämän aloitteen verkko-osoitteessa Euroopan komission rekisterissä .

Komission tietosuojavastaavan, henkilötietonne vastaanottavan ja niitä käsittelevän kansallisen viranomaisen, Euroopan tietosuojavaltuutetun sekä kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/data-protection?lg=fi :

TUENILMAUSLOMAKEB osa(25)

(jäsenvaltiot, jotka vaativat henkilökohtaisen tunnistenumeron ▌/ henkilöasiakirjan numeron ▌ilmoittamista)

Tämän lomakkeen kaikki kentät ovat pakollisia.

JÄRJESTÄJÄRYHMÄ ESITÄYTTÄÄ:

1.  Kaikki tämän lomakkeen allekirjoittajat ovat seuraavan jäsenvaltion kansalaisia:

Merkitään kuhunkin luetteloon vain yksi jäsenvaltio.

Ks. Euroopan komission eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevalta verkkosivustolta tiedot henkilökohtaisista tunnistenumeroista / henkilöasiakirjan numeroista, joista toinen on ilmoitettava.

2.  Euroopan komission rekisteröintinumero: 3. Tuenilmausten keruuajan alkamis- ja päättymispäivät:

4.  Euroopan komission rekisterissä oleva aloitteen verkko-osoite:

5.  Aloitteen nimi:

6.  Aloitteen tavoitteet:

7.  Rekisteröityjen yhteyshenkilöiden nimet ja sähköpostiosoitteet

[asetuksen (EU) …/…(26) 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa tapauksen mukaan lisäksi oikeushenkilön nimi ja maa, jossa sen kotipaikka sijaitsee]:

8.  Aloitteen (mahdollinen) verkkosivusto:

ALLEKIRJOITTAJAT TÄYTTÄVÄT SUURAAKKOSIN:

”Vahvistan, että tässä lomakkeessa antamani tiedot ovat oikeita ja etten ole aiemmin ilmaissut tukeani tälle aloitteelle.”

TÄYDELLISET ETUNIMET

SUKUNIMET

HENKILÖKOHTAINEN TUNNISTENUMERO /

HENKILÖASIAKIRJAN NUMERO

HENKILÖKOHTAISEN TUNNISTENUMERON TAI HENKILÖASIAKIRJAN TYYPPI

PÄIVÄYS

ALLEKIRJOITUS(27)

Tietosuojalauseke(28) paperilomakkeella tai yksittäisellä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättäviä tuenilmauksia varten:

Asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) mukaisesti ▌tässä lomakkeessa ilmoittamianne henkilötietoja käytetään ainoastaan aloitteen tukemiseen, ja tiedot toimitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tuenilmausten tarkastamiseksi ja ▌vahvistamiseksi ▌. Teillä on oikeus pyytää tämän aloitteen järjestäjäryhmältä pääsyä omiin henkilötietoihinne sekä oikaista itseänne koskevat virheelliset tiedot ja poistaa henkilötietonne ja rajoittaa niiden käsittelyä.

Järjestäjäryhmä säilyttää henkilötietojanne enintään kuukauden ajan siitä, kun aloite on toimitettu Euroopan komissiolle tai 21 kuukautta keruuajan alkamisesta sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Tietoja voidaan säilyttää edellä mainittuja määräaikoja pidempään hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä varten. Säilytysaika on tällöin enintään kuukausi siitä päivästä, jona mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.

Teillä on oikeus tehdä milloin tahansa valitus tietosuojaviranomaiselle erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa teillä on vakinainen asuinpaikka tai työpaikka taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos katsotte, että tietojanne on käsitelty lainvastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.

Aloitteen järjestäjäryhmän edustaja tai tapauksen mukaan sen perustama oikeushenkilö on yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä, ja kyseiseen henkilöön tai oikeushenkilöön voi ottaa yhteyttä käyttäen tämän lomakkeen 4 kohdassa olevia yhteystietoja.

Tietosuojavastaavan (jos sellainen on nimetty) yhteystiedot ovat saatavilla tässä lomakkeessa mainitussa tämän aloitteen verkko-osoitteessa Euroopan komission rekisterissä.

Henkilötietonne vastaanottavan ja niitä käsittelevän kansallisen viranomaisen sekä kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/data-protection.

Tietosuojalauseke keskitetyllä verkossa toteutettavalla keruujärjestelmällä kerättäviä tuenilmauksia varten:

Asetuksen EU) 2018/1725 ja asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) ▌mukaisesti ▌tässä lomakkeessa ilmoittamianne henkilötietoja käytetään ainoastaan aloitteen tukemiseen, ja tiedot toimitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tuenilmausten ▌tarkastamiseksi ja vahvistamiseksi ▌. Teillä on oikeus pyytää tämän aloitteen järjestäjiltä pääsyä omiin henkilötietoihinne sekä oikaista itseänne koskevat virheelliset tiedot ja poistaa henkilötietonne ja rajoittaa niiden käsittelyä.

Euroopan komissio säilyttää henkilötietojanne enintään kuukauden ajan siitä, kun aloite on toimitettu Euroopan komissiolle tai 21 kuukautta keruuajan alkamisesta sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi. Tietoja voidaan säilyttää edellä mainittuja määräaikoja pidempään hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä varten. Säilytysaika on tällöin enintään kuukausi siitä päivästä, jona mainituissa menettelyissä on tehty lopullinen päätös.

Teillä on oikeus tehdä milloin tahansa valitus Euroopan tietosuojavaltuutetulle tai tietosuojaviranomaiselle erityisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa teillä on vakinainen asuinpaikka tai työpaikka taikka jossa väitetty rikkominen on tapahtunut, jos katsotte, että tietojanne on käsitelty lainvastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita hallinnollisia muutoksenhakukeinoja tai oikeussuojakeinoja.

Euroopan komissio ja järjestäjäryhmän edustaja tai tapauksen mukaan sen perustama oikeushenkilö ovat asetuksessa (EU) 2018/1725 ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettuja yhteisiä rekisterinpitäjiä, ja niihin voidaan ottaa yhteyttä käyttäen tässä lomakkeessa annettuja tietoja.

Järjestäjäryhmän tietosuojavastaavan mahdolliset yhteystiedot ovat saatavilla Euroopan komission rekisterin tätä aloitetta koskevassa verkko-osoitteessa tämän lomakkeen 4 kohdassa esitetyn mukaisesti.

Euroopan tietosuojavaltuutetun, henkilötietonne vastaanottavan ja niitä käsittelevän kansallisen viranomaisen sekä kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot ovat saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/data-protection?lg=fi

LIITE IV

TODISTUS, JOLLA VAHVISTETAAN, ETTÄ VERKOSSA TOTEUTETTAVA KERUUJÄRJESTELMÄ ON EUROOPPALAISESTA KANSALAISALOITTEESTA … PÄIVÄNÄ ...KUUTA ...(29) ANNETUN EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEN (EU) …/...(30) MUKAINEN

… (jäsenvaltion nimi) ... (toimivaltaisen viranomaisen nimi) vahvistaa, että tämä yksittäinen verkossa toteutettava keruujärjestelmä ... (verkkosivuston osoite), jota käytetään tuenilmausten keräämiseen kansalaisaloitteelle … (aloitteen nimi), jonka rekisteröintinumero on … (aloitteen rekisteröintinumero), on eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ... päivänä ...kuuta ...++ annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) …/...+ asiaankuuluvien säännösten mukainen.

Päiväys sekä toimivaltaisen viranomaisen allekirjoitus ja virallinen leima:

LIITE V

LOMAKE, JOLLA TUENILMAUKSET TOIMITETAAN JÄSENVALTIOIDEN TOIMIVALTAISILLE VIRANOMAISILLE

1.  Yhteyshenkilöiden (järjestäjäryhmän edustajan ja varaedustajan) tai aloitetta hallinnoivan oikeushenkilön ja sen edustajan täydelliset nimet, postiosoitteet ja sähköpostiosoitteet:

2.  Aloitteen nimi:

3.  Komission rekisteröintinumero:

4.  Rekisteröintipäivä:

5.  Aloitteen allekirjoittaneiden (jäsenvaltion nimi) kansalaisten lukumäärä:

6.  Kerättyjen tuenilmausten kokonaismäärä:

7.  Niiden jäsenvaltioiden lukumäärä, joissa vaadittu jäsenvaltiokohtainen vähimmäismäärä täyttyy:

8.  Liitteet:

(Liitetään mukaan kaikkien sellaisten allekirjoittajien tuenilmaukset, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia.

Liitetään tarvittaessa mukaan todistus, jolla vahvistetaan, että yksittäinen verkossa toteutettava keruujärjestelmä on eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta … päivänä ...kuuta ...++ annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) .../…+mukainen.)

9.  Vakuutan, että tässä lomakkeessa esitetyt tiedot ovat oikeita ja että tuenilmaukset on kerätty eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta … päivänä …kuuta ...++ annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) …/...+ 9 artiklan mukaisesti.

10.  Päiväys ja yhteyshenkilön (edustajan/varaedustajan(31)) tai oikeushenkilön edustajan allekirjoitus:

----------------------------

++ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen hyväksymispäivä.

+ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.

LIITE VI

TODISTUS … (JÄSENVALTION NIMI) OSALTA KERÄTTYJEN PÄTEVIEN TUENILMAUSTEN MÄÄRÄN VAHVISTAMISESTA

… (jäsenvaltion nimi) … (toimivaltaisen viranomaisen nimi) on suorittanut eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ... päivänä ...kuuta ...(32) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) …/...(33) 12 artiklassa edellytetyt tarpeelliset tarkastukset ja vahvistaa, että aloitteelle, jonka rekisteröintinumero on … (aloitteen rekisteröintinumero), on annettu … (pätevien tuenilmausten lukumäärä) kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti pätevää tuenilmausta.

Päiväys, allekirjoitus ja virallinen leima

LIITE VII

LOMAKE, JOLLA ALOITE TOIMITETAAN EUROOPAN KOMISSIOLLE

1.  Aloitteen nimi:

2.  Komission rekisteröintinumero:

3.  Rekisteröintipäivä:

4.  Saatujen pätevien tuenilmausten lukumäärä (oltava vähintään 1 miljoona):

5.  Jäsenvaltioiden vahvistama allekirjoittajien lukumäärä:

 

BE

BG

CZ

DK

DE

EE

IE

EL

ES

FR

HR

IT

CY

LV

LT

LU

Allekirjoit-tajien lukumäärä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

HU

MT

NL

AT

PL

PT

RO

SI

SK

FI

SE

UK

YHTEENSÄ

Allekirjoit-tajien lukumäärä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

6.  Yhteyshenkilöiden (järjestäjäryhmän edustajan ja varaedustajan)(34) tai aloitetta hallinnoivan oikeushenkilön ja sen edustajan täydelliset nimet, postiosoitteet ja sähköpostiosoitteet:

7.  Ilmoitetaan aloitteen kaikki tuki- ja rahoituslähteet sekä taloudellisen tuen määrä aloitteen toimittamisajankohtana.

8.  Vakuutan, että tässä lomakkeessa esitetyt tiedot ovat oikeita ja että kaikkia eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ... päivänä ...kuuta ...(35) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) …/...(36) säädettyjä asiaankuuluvia menettelyjä ja edellytyksiä on noudatettu.

Päiväys ja yhteyshenkilön (edustajan/varaedustajan(37)) tai oikeushenkilön edustajan allekirjoitus:

9.  Liitteet: (Liitetään mukaan kaikki todistukset.)

(1) EUVL C 237, 6.7.2018, s. 74.
(2) EUVL C 247, 13.7.2018, s. 62.
(3)EUVL C 237, 6.7.2018, s. 74.
(4)EUVL C 247, 13.7.2018, s. 62.
(5) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 211/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, kansalaisaloitteesta (EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1).
(7)Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1179/2011, annettu 17 päivänä marraskuuta 2011, verkossa toteutettavien keruujärjestelmien teknisistä eritelmistä kansalaisaloitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 mukaisesti (EUVL L 301, 18.11.2011, s. 3).
(8)EUVL C 355, 20.10.2017, s. 17.
(9)2017/2024(INL).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(11) Komission päätös (EU, Euratom) 2017/46, annettu 10 päivänä tammikuuta 2017, viestintä- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta Euroopan komissiossa (EUVL L 6, 11.1.2017, s. 40).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(14)EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(17) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1501, annettu 8 päivänä syyskuuta 2015, yhteentoimivuusjärjestelmän vahvistamisesta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 8 kohdan mukaisesti (EUVL L 235, 9.9.2015, s. 1).
(18) Ainoastaan järjestäjäryhmän jäsenten täydelliset nimet, edustajan asuinmaa tai, tapauksen mukaan, oikeushenkilön nimi ja maa, jossa sen kotipaikka sijaitsee, yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet sekä tuki- ja rahoituslähteitä koskevat tiedot asetetaan yleisön saataville verkossa olevassa komission rekisterissä. Rekisteröidyillä on oikeus vastustaa henkilötietojensa julkaisemista tilanteeseensa liittyvien pakottavien laillisten syiden vuoksi.
(19)*Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(20)Lomake on tulostettava yhdelle paperiarkille. Aloitteen järjestäjäryhmä voi käyttää myös kaksipuolista paperiarkkia. Paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset ladataan keskitettyyn verkossa toteutettavaan keruujärjestelmään käyttäen Euroopan komission antamaa koodia.
(21)*Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(22) Ulkomailla asuvat Saksan kansalaiset vain, jos he ovat rekisteröineet nykyisen pysyvän asuinpaikkansa ulkomailla sijaitsevassa toimivaltaisessa Saksan diplomaattiedustustossa.
(23)Allekirjoittaminen ei ole pakollista, jos lomake toimitetaan asetuksen (EU) …/…+ 10 artiklassa tarkoitetun keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän tai kyseisen asetuksen 11 artiklassa tarkoitetun yksittäisen verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä.
(24)Keräystavan mukaan käytetään vain jompaakumpaa tietosuojalausekkeen versioista.
(25)Lomake on tulostettava yhdelle paperiarkille. Aloitteen järjestäjäryhmä voi käyttää myös kaksipuolista paperiarkkia. Paperimuodossa kerätyt tuenilmaukset ladataan keskitettyyn verkossa toteutettavaan keruujärjestelmään käyttäen Euroopan komission antamaa koodia.
(26)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(27)Allekirjoittaminen ei ole pakollista, jos lomake toimitetaan asetuksen (EU) …/…+ 10 artiklassa tarkoitetun keskitetyn verkossa toteutettavan keruujärjestelmän tai kyseisen asetuksen 11 artiklassa tarkoitetun yksittäisen verkossa toteutettavan keruujärjestelmän välityksellä.
(28)Keräystavan mukaan käytetään vain jompaakumpaa tietosuojalausekkeen versioista.
(29)++Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen hyväksymispäivä.
(30)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(31) Tarpeeton yliviivataan.
(32)++ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen hyväksymispäivä.
(33)+ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(34)Ainoastaan järjestäjäryhmän jäsenten täydelliset nimet, edustajan asuinmaa tai, tapauksen mukaan, oikeushenkilön nimi ja maa, jossa sen kotipaikka sijaitsee, yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet sekä tuki- ja rahoituslähteitä koskevat tiedot asetetaan yleisön saataville verkossa olevassa komission rekisterissä. Rekisteröidyillä on oikeus vastustaa henkilötietojensa julkaisemista tilanteeseensa liittyvien pakottavien laillisten syiden vuoksi.
(35)++ Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen hyväksymispäivä.
(36)+Virallinen lehti: lisätään tämän asetuksen numero.
(37) Tarpeeton yliviivataan.


Kulttuuriesineiden tuonti ***I
PDF 218kWORD 64k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista (COM(2017)0375 – C8-0227/2017 – 2017/0158(COD))
P8_TA-PROV(2019)0154A8-0308/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0375),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0227/2017),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3kohdan,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 19. joulukuuta 2018 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0308/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(1);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/… antamiseksi kulttuuriesineiden tullialueelle siirtämisestä ja tuonnista

P8_TC1-COD(2017)0158


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Ottaen huomioon terrorismin rahoituksen torjunnasta 12 päivänä helmikuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät, Euroopan parlamentille ja neuvostolle terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamista koskevasta toimintasuunnitelmasta 2 päivänä helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541(3) olisi kolmansien maiden kanssa käytävästä kaupasta hyväksyttävä yhteiset säännöt, jotta voidaan varmistaa, että kulttuuriesineitä suojellaan tehokkaasti laittomalta kaupalta sekä niiden häviämiseltä tai tuhoutumiselta, että ihmiskunnan kulttuuriperintö säilyy ja että sellainen terrorismin rahoitus ja rahanpesu, joka tapahtuu myymällä ryöstettyjä kulttuuriesineitä unionissa oleville ostajille, estetään.

(2)  Kansojen ja alueiden riisto voi johtaa kulttuuriesineiden laittomaan kauppaan, erityisesti kun tällaisen laittoman kaupan taustalla on aseellinen konflikti. Tältä osin tässä asetuksessa olisi otettava huomioon pikemminkin kansojen ja alueiden alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet kuin kulttuuriesineiden markkina-arvo.

(3)  Kulttuuriesineet ovat osa kulttuuriperintöä, ja niillä on usein huomattavaa kulttuurista, taiteellista, historiallista ja tieteellistä merkitystä. Kulttuuriperintö on yksi sivilisaation keskeisistä osatekijöistä, koska sillä on muun muassa symbolista arvoa ja se muodostaa osan ihmiskunnan kulttuurisesta muistista. Se rikastuttaa kaikkien kansojen kulttuurielämää ja yhdistää ihmisiä yhteisen muistin, tiedon ja sivilisaation kehittymisen kautta. Sitä olisi tämän vuoksi suojeltava luvattomalta käyttöönotolta ja ryöstelyltä. Arkeologisia kohteita on ryöstelty aina, mutta nyt ryöstely on saavuttanut teolliset mittasuhteet, ja on yhdessä laittomissa kaivauksissa löydetyillä kulttuuriesineillä käytävän kaupan kanssa vakava rikos, joka aiheuttaa merkittävää kärsimystä niille, joihin se vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti. Kulttuuriesineiden laiton kauppa edistää monissa tapauksissa pakotettua kulttuurista homogenisointia tai pakotettua kulttuuri-identiteetin menettämistä, ja kulttuuriesineiden ryöstely johtaa muun muassa kulttuurien hajoamiseen. Niin kauan kuin on mahdollista käydä kannattavaa kauppaa laittomissa kaivauksissa löydetyillä kulttuuriesineillä ja saada niistä hyötyä ilman mainittavia riskejä, tällaisia kaivauksia ja ryöstelyä jatketaan. Kulttuuriesineiden taloudellisen ja taiteellisen arvon johdosta niillä on voimakasta kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Vaikuttavien kansainvälisten oikeudellisten toimenpiteiden puute ja olemassa olevien toimenpiteiden tehoton täytäntöönpano johtaa siihen, että tällaiset esineet siirtyvät varjotalouden piiriin. Unionin olisi näin ollen kiellettävä laittomasti kolmansista maista vietyjen kulttuuriesineiden siirtäminen unionin tullialueelle painottaen erityisesti kulttuuriesineitä kolmansista maista, jotka ovat aseellisten konfliktien vaikutuspiirissä, etenkin silloin kun terroristi- tai muut rikollisjärjestöt ovat käyneet laittomasti kauppaa tällaisilla kulttuuriesineillä. Vaikka tämä yleinen kielto ei edellytä järjestelmällisiä tarkastuksia, jäsenvaltioiden olisi voitava puuttua asiaan saatuaan tiedon epäilyttävistä kuljetuksista ja toteuttaa kaikki aiheelliset toimenpiteet laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden kiinni saamiseksi.

(4)  Kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa sovellettavat erilaiset säännöt kulttuuriesineiden unionin tullialueelle tuonnin yhteydessä, olisi toteutettava toimenpiteitä erityisesti sen varmistamiseksi, että tiettyjen kulttuuriesineiden tuontiin sovelletaan yhtenäistä valvontaa niiden unionin tullialueelle saapumisen yhteydessä nykyisten prosessien, menettelyjen ja hallinnollisten välineiden avulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 yhdenmukaisen täytäntöönpanon toteuttamiseksi(4).

(5)  Sellaisten kulttuuriesineiden suojelu, jotka katsotaan jäsenvaltioiden kansallisaarteiksi, kuuluu jo neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009(5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU(6) soveltamisalaan. Tätä asetusta ei näin ollen olisi sovellettava kulttuuriesineisiin, jotka on luotu unionin tullialueella tai löydetty unionin tullialueelta. Tällä asetuksella käyttöön otettujen yhteisten sääntöjen olisi katettava sellaisten unionin tullialueelle saapuvien kulttuuriesineiden tullikohtelu, jotka eivät ole unionitavaroita ▌. Merkityksellisen tullialueen olisi tätä asetusta sovellettaessa oltava unionin tullialue tuonnin ajankohtana.

(6)  Vapaa-alueiden ja ▌niin sanottujen vapaasatamien ▌kohdalla käyttöön otettavien valvontatoimenpiteiden olisi oltava asianomaisten tullimenettelyjen osalta soveltamisalaltaan mahdollisimman laajat, jotta tätä asetusta ei voisi kiertää käyttämällä hyväksi mainittuja vapaa-alueita, joita voidaan mahdollisesti käyttää laittoman kaupan jatkuvaan leviämiseen. Näiden valvontatoimenpiteiden olisi näin ollen koskettava vapaaseen liikkeeseen luovutettujen kulttuuriesineiden lisäksi erityiseen tullimenettelyyn asetettuja kulttuuriesineitä. Soveltamisala ei kuitenkaan saisi ▌ylittää sitä, mikä on tarpeen laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden unionin tullialueelle saapumisen estämiseksi. Vaikka soveltamisalaan olisi sisällyttävä vapaaseen liikkeeseen luovutus ja eräät niistä erityisistä tullimenettelyistä, joihin unionin tullialueelle saapuvat tavarat voidaan asettaa, passitus olisi jätettävä järjestelmällisten valvontatoimenpiteiden ulkopuolelle.

(7)  Kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyssä, 14 päivänä marraskuuta 1970 Pariisissa allekirjoitetussa Unescon yleissopimuksessa, jäljempänä 'vuoden 1970 Unescon yleissopimus', jonka sopimuspuolina on huomattava määrä jäsenvaltioita, ja varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä tehdyssä, 24 päivänä kesäkuuta 1995 Roomassa allekirjoitetussa Unidroit'n yleissopimuksessa käytetyt määritelmät ovat tuttuja monille kolmansille maille ja useimmille jäsenvaltioille. Tässä asetuksessa käytetään sen vuoksi määritelmiä, jotka perustuvat kyseisiin määritelmiin.

(8)  Kulttuuriesineiden viennin laillisuus olisi tutkittava ensisijaisesti sen maan lakien ja asetusten perusteella, jossa kyseiset kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin ▌. Jottei laillista kauppaa kuitenkaan haitattaisi kohtuuttomasti, henkilön, joka haluaa tuoda kulttuuriesineitä unionin tullialueelle, olisi tietyissä tapauksissa tämän sijaan poikkeuksellisesti sallittava osoittaa laillinen vienti jostain muusta kolmannesta maasta, jossa kulttuuriesineet sijaitsivat ennen niiden lähettämistä unioniin. Tätä poikkeusta olisi sovellettava tapauksissa, joissa maata, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, ei voida luotettavasti määrittää tai jos kyseiset kulttuuriesineet vietiin ennen kuin vuoden 1970 Unescon yleissopimus tuli voimaan 24 päivänä huhtikuuta 1972. Jotta tätä asetusta ei voisi kiertää yksinkertaisesti lähettämällä laittomasti vietyjä kulttuuriesineitä johonkin muuhun kolmanteen maahan ennen niiden tuontia unioniin, poikkeuksia olisi sovellettava, kun kulttuuriesineet ovat sijainneet kolmannessa maassa yli viiden vuoden ajan ja muuta tarkoitusta kuin väliaikaista käyttöä, passitusta, jälleenvientiä tai jälleenlaivausta varten. Jos nämä edellytykset täyttyvät useamman kuin yhden maan osalta, huomioon olisi otettava viimeinen niistä maista, joissa kulttuuriesineet sijaitsivat ennen niiden siirtämistä unionin tullialueelle.

(9)  Vuoden 1970 Unescon yleissopimuksen 5 artiklassa sopimusvaltioita kehotetaan perustamaan yksi tai useampi kansallinen laitos kulttuuriesineiden suojelemiseksi laitonta tuontia, vientiä ja omistusoikeuden siirtoa vastaan. Tällaisilla kansallisilla laitoksilla olisi oltava riittävä määrä pätevää henkilökuntaa mainitun yleissopimuksen mukaisen suojelun varmistamiseksi, ja niiden olisi myös mahdollistettava se, että mainitun yleissopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken voidaan tehdä tarvittavaa aktiivista yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä ja kulttuuriesineiden laittoman tuonnin torjunnassa, erityisesti alueilta, jotka ovat aseellisen konfliktin vaikutuspiirissä.

(10)  Jotta ei kohtuuttomasti estettäisi kulttuuriesineiden kauppaa unionin ulkorajojen yli, tätä asetusta olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin kulttuuriesineisiin, jotka ylittävät tietyn tällä asetuksella vahvistettavan ikärajan. Lisäksi vaikuttaa asianmukaiselta vahvistaa myös rahallinen kynnys, jotta arvoltaan vähäisemmät kulttuuriesineet jätettäisiin kulttuuriesineiden tuontia unionin tullialueelle koskevien edellytysten ja menettelyjen soveltamisen ulkopuolelle. Näillä rajoilla ja kynnyksillä varmistetaan, että tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet keskittyvät niihin kulttuuriesineisiin, joihin ryöstely konfliktialueilla todennäköisimmin kohdistuu, jättämättä huomiotta muita esineitä, joiden valvonta on tarpeen kulttuuriperinnön suojelun varmistamiseksi.

(11)  Ryöstettyjen kulttuuriesineiden laiton kauppa on todettu terrorismin rahoituksen ja rahanpesun mahdolliseksi lähteeksi ylikansallisessa riskinarvioinnissa, jossa selvitettiin sisämarkkinoihin vaikuttavia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä .

(12)  Tietyt kulttuuriesineiden luokat, nimittäin arkeologiset esineet ja muistomerkkien osat ▌, ovat erityisen alttiita ryöstelylle ja hävittämiselle, joten näyttää olevan tarpeen säätää tehostetun valvonnan järjestelmästä ennen kuin niiden sallitaan saapua unionin tullialueelle. Tällaisessa järjestelmässä olisi edellytettävä ▌jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän tuontiluvan esittämistä ennen kuin kyseiset kulttuuriesineet voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen unioniin tai asettaa johonkin muuhun erityiseen tullimenettelyyn kuin passitukseen. Tällaista lupaa hakevien henkilöiden olisi voitava osoittaa laillinen vienti ▌maasta, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, asianmukaisilla asiakirjoilla ja todistuksilla, kuten vientitodistuksilla tai ▌omistusoikeuden osoittavilla asiakirjoilla, laskuilla, myyntisopimuksilla, vakuutusasiakirjoilla, kuljetusasiakirjoilla ja asiantuntijoiden arvioinneilla. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi täydellisen ja tarkan hakemuksen pohjalta päätettävä luvan myöntämisestä ilman aiheetonta viivytystä. Kaikki tuontiluvat olisi tallennettava sähköiseen järjestelmään.

(13)  Ikoni on mikä tahansa uskonnollisten hahmojen tai uskonnollisten tapahtumien kuvaus. Se voi olla valmistettu eri materiaaleista ja sen koko voi vaihdella, ja se voi olla erittäin suuri tai kannettava. Ikoni on tärkeä ja erottamaton osa jumalanpalveluksia ja liturgista elämää, ja se olisi katsottava osiin puretun uskonnollisen muistomerkin erottamattomaksi osaksi, jos se on joskus ollut osa esimerkiksi kirkon, luostarin tai kappelin sisätiloja joko erillisenä teoksena tai osana arkkitehtonista kalustoa, esimerkiksi ikonostaasia tai ikonijalustaa. Myös tapauksissa, joissa ei tarkkaan tiedetä, mihin muistomerkkiin ikoni kuului, mutta joissa on todisteita siitä, että se oli joskus erottamaton osa jotain muistomerkkiä, erityisesti kun siinä on merkkejä tai osia, jotka osoittavat, että se oli joskus osa ikonostaasia tai ikonijalustaa, ikonin olisi edelleen kuuluttava liitteessä lueteltuun luokkaan "taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat".

(14)  Kun otetaan huomioon kulttuuriesineiden erityisluonne, tulliviranomaisten rooli on erittäin tärkeä ja heidän olisi voitava tarvittaessa vaatia ilmoittajalta lisätietoja ja analysoida kulttuuriesineitä suorittamalla fyysinen tarkastus.

(15)  Niiden kulttuuriesineiden, joiden tuonti ei edellytä tuontilupaa, luokkien osalta henkilöiden, jotka haluavat tuoda tällaisia tavaroita unionin tullialueelle, olisi vakuutuksen avulla todistettava niiden laillinen vienti kolmannesta maasta ja otettava tästä vastuu sekä esitettävä riittävät tiedot, jotta tulliviranomaiset voivat tunnistaa kyseiset kulttuuriesineet. Menettelyn helpottamiseksi ja oikeusvarmuuden vuoksi kulttuuriesinettä koskevat tiedot olisi esitettävä käyttäen vakiomuotoista asiakirjaa. Kulttuuriesineiden kuvaamiseen voitaisiin käyttää Object ID -standardia, jota Unesco suosittelee. Tavaroiden haltijan olisi rekisteröitävä nämä tiedot sähköiseen järjestelmään, jotta tulliviranomaisten olisi helpompi tunnistaa ne ja jotta voidaan mahdollistaa riskianalyysi ja kohdennetut tarkastukset sekä varmistaa jäljitettävyys kulttuuriesineiden saavuttua sisämarkkinoille.

(16)  Komission vastuulla olisi oltava perustaa tullia koskevan EU:n keskitetyn asiointipisteen yhteyteen keskitetty sähköinen järjestelmä tuontilupahakemusten ja tuojien vakuutusten toimittamiseksi sekä tietojen, jotka koskevat erityisesti tuojien vakuutuksia ja tuontilupia, vaihtamiseksi jäsenvaltioiden viranomaisten välillä.

(17)  Tämän asetuksen mukaisen tietojen käsittelyn olisi voitava koskea myös henkilötietoja, ja tällainen tietojen käsittely olisi toteutettava unionin oikeuden mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja komission olisi käsiteltävä henkilötietoja ainoastaan tämän asetuksen tarkoituksia varten tai asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien yleiseen turvallisuuteen kohdistuvilta uhkilta suojelua ja tällaisten uhkien ehkäisyä varten. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan henkilötietojen keräämiseen, luovuttamiseen, siirtämiseen, antamiseen tiedoksi ja muuhun käsittelyyn olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679(7) ja (EU) 2018/1725(8) vaatimuksia. Henkilötietojen käsittelyssä tämän asetuksen tarkoituksia varten olisi myös noudatettava yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaa oikeutta, joka tunnustetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 8 artiklassa, sekä oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa.

(18)  Kulttuuriesineistä, joita ei ole luotu unionin tullialueella tai löydetty unionin tullialueelta, mutta jotka on viety unionitavaroina, ei olisi esitettävä tuontilupaa tai tuojan vakuutusta, kun ne palautetaan kyseiselle alueelle asetuksessa (EU) N:o 952/2013 tarkoitettuina palautustavaroina.

(19)  Kulttuuriesineiden väliaikaisesta maahantuonnista kasvatuksellisiin, tieteellisiin, konservointi-, restaurointi-, näyttely-, digitointi- tai esittävien taiteiden tarkoituksiin, akateemisten laitosten toteuttaman tutkimuksen taikka museoiden tai vastaavien laitosten välisen yhteistyön tarkoituksiin ei myöskään olisi esitettävä lupaa tai vakuutusta.

(20)  Maista, jotka ovat aseellisen konfliktin tai luonnonkatastrofin vaikutuspiirissä, tuotavien kulttuuriesineiden varastointiin, jonka yksinomaisena tarkoituksena on etsiä turvallinen paikka, jossa niiden turvallinen säilyttäminen ja säilyminen voidaan varmistaa viranomaisen toimesta tai valvonnassa, ei olisi sovellettava tuontiluvan tai tuojan vakuutuksen esittämistä koskevaa vaatimusta.

(21)  Jotta kulttuuriesineiden esittämistä kaupallisilla taidemessuilla voitaisiin helpottaa, tuontiluvan ei olisi oltava tarpeen, kun kulttuuriesineet on asetettu asetuksen (EU) N:o 952/2013 250 artiklassa tarkoitettuun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn ja kun tuontiluvan sijasta on toimitettu tuojan vakuutus. Tuontiluvan esittämistä olisi kuitenkin vaadittava silloin kun tällaisten kulttuuriesineiden on määrä jäädä unioniin taidemessujen jälkeen.

(22)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä erityiset yksityiskohtaiset järjestelyt, joita sovelletaan kulttuuriesineisiin, jotka ovat palautettuja kulttuuriesineitä, tai kulttuuriesineiden väliaikaiseen maahantuontiin unionin tullialueelle ja turvalliseen säilyttämiseen siellä, tuontilupahakemusten ja -lomakkeiden sekä tuojan vakuutusten ja niiden liiteasiakirjojen mallit sekä tarkemmat niiden toimittamista ja käsittelyä koskevat menettelysäännöt. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tehdä järjestelyjä sähköisen järjestelmän perustamiseksi tuontilupahakemusten ja tuojien vakuutusten toimittamista sekä tietojen tallentamista ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(9)mukaisesti.

(23)  Jotta voidaan varmistaa toimien tehokas koordinointi ja välttää niiden päällekkäisyys organisoitaessa koulutusta, valmiuksien kehittämistoimia ja tiedotuskampanjoita sekä teettää asiaankuuluvia tutkimuksia ja tapauksen mukaan laatia standardeja, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja elinten, kuten Unescon, Interpolin, Europolin, Maailman tullijärjestön, Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälisen tutkimuskeskuksen ja Kansainvälisen museoneuvoston (ICOM), kanssa.

(24)  Jäsenvaltioiden ja komission olisi kerättävä sähköisesti ja jaettava kulttuuriesineiden kauppavirroista merkityksellistä tietoa, jotta voidaan tukea tämän asetuksen tehokasta täytäntöönpanoa ja luoda perusta sen tulevalle arvioinnille. Avoimuuden ja julkisen valvonnan varmistamiseksi olisi julkaistava mahdollisimman paljon tietoa. Kulttuuriesineiden kauppavirtoja ei voida tehokkaasti seurata vain niiden arvon tai painon mukaan. On olennaisen tärkeää kerätä sähköisesti tietoja ilmoitettujen esineiden lukumäärästä. Koska yhdistetyssä nimikkeistössä ei ole vahvistettu paljousyksikköä kulttuuriesineitä varten, on tarpeen edellyttää, että esineiden lukumäärä ilmoitetaan.

(25)  Tullialan riskienhallintaa koskevassa EU:n strategiassa ja toimintasuunnitelmassa pyritään muun muassa vahvistamaan tulliviranomaisten valmiuksia vastata tehokkaammin kulttuuriesineiden alalla ilmeneviin riskeihin. Asetuksessa (EU) N:o 952/2013 vahvistettuja yhteisen riskinhallintajärjestelmän puitteita olisi käytettävä ja asian kannalta merkityksellisiä riskeihin liittyviä tietoja olisi vaihdettava tulliviranomaisten välillä.

(26)  Jotta kulttuurialalla toimivien kansainvälisten järjestöjen ja elinten asiantuntemusta sekä niiden kokemusta kulttuuriesineillä käytävästä laittomasta kaupasta voidaan hyödyntää, näiden järjestöjen ja elinten antamat suositukset ja ohjeet olisi otettava huomioon yhteisen riskinhallintajärjestelmän puitteissa kulttuuriesineisiin liittyviä riskejä määritettäessä. Erityisesti ICOMin julkaisemia "punaisia listoja" olisi käytettävä ohjeena määritettäessä ne kolmannet maat, joiden perintö on eniten uhattuna, ja joista viedyillä esineillä tultaisiin muita useammin käymään laitonta kauppaa.

(27)  Kulttuuriesineiden ostajille on tarpeen järjestää tiedotuskampanjoita, jotka koskevat laittoman kaupan riskiä, ja auttaa markkinatoimijoita tämän asetuksen ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Jäsenvaltioiden olisi otettava asiaankuuluvat kansalliset yhteyspisteet ja muut tiedotuspalvelut mukaan näiden tietojen levittämiseen.

(28)  Komission olisi varmistettava, että mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä 'pk-yritykset', annetaan asianmukaista teknistä apua, ja helpotettava tietojen antamista niille tämän asetuksen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön. Unioniin sijoittautuneiden kulttuuriesineitä tuovien pk-yritysten olisi näin ollen voitava hyötyä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä tukevista nykyisistä ja tulevista unionin ohjelmista.

(29)  Vaatimusten noudattamiseen kannustamiseksi ja niiden kiertämisen estämiseksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sellaisia tilanteita varten, joissa tämän asetuksen säännöksiä ei noudateta, ja annettava nämä seuraamukset tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltioiden asettamilla tämän asetuksen rikkomista koskevilla seuraamuksilla olisi oltava koko unionissa vastaava pelotevaikutus.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tulliviranomaiset ja toimivaltaiset viranomaiset sopivat asetuksen (EU) N:o 952/2013 198 artiklan mukaisista toimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden yksityiskohtiin olisi sovellettava kansallista lainsäädäntöä.

(31)  Komission olisi hyväksyttävä viipymättä säännöt tämän asetuksen täytäntöönpanosta, erityisesti ne, jotka koskevat tuontiluvan hakemisessa tai tuojan vakuutuksen laatimisessa käytettäviä asianmukaisia sähköisiä vakiolomakkeita, ja perustettava sen jälkeen sähköinen järjestelmä mahdollisimman lyhyessä määräajassa. Tuontilupaa ja tuojan vakuutusta koskevien säännösten soveltamista olisi lykättävä vastaavasti.

(32)  Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista tämän asetuksen perustavoitteiden toteuttamiseksi vahvistaa säännöt kulttuuriesineiden siirtämiselle sekä edellytykset ja menettelyt kulttuuriesineiden tuonnille unionin tullialueelle. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset kulttuuriesineiden tullialueelle siirtämiselle sekä edellytykset ja menettelyt kulttuuriesineiden tuonnille ihmiskunnan kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja kulttuuriesineiden laittoman kaupan estämiseksi, etenkin silloin kun tällainen laiton kauppa voi edistää terrorismin rahoitusta.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta kulttuuriesineisiin, jotka joko luotiin unionin tullialueella tai löydettiin unionin tullialueelta.

2 artikla

Määritelmät

▌Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  'kulttuuriesineellä' mitä tahansa liitteessä lueteltua esinettä, joka on tärkeä arkeologian, esihistorian, historian, kirjallisuuden, taiteen tai tieteen kannalta;

2)   'kulttuuriesineiden tullialueelle siirtämisellä' mitä tahansa sellaisten kulttuuriesineiden saapumista unionin tullialueelle, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 952/2013 mukaisesti tullivalvonnan tai tullitarkastuksen alaisia unionin tullialueella;

3)  'kulttuuriesineiden tuonnilla'

a)  asetuksen (EU) N:o 952/2013 201 artiklassa tarkoitettua kulttuuriesineiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen; tai

b)  kulttuuriesineiden asettamista johonkin seuraavista asetuksen (EU) N:o 952/2013 210 artiklassa ▌tarkoitetuista erityismenettelyjen luokista:

i)  varastointi, johon kuuluvat tullivarastointi ja vapaa-alueet,

ii)  erityiskäyttö, johon kuuluvat väliaikainen maahantuonti ja tietty käyttötarkoitus,

iii)  sisäinen jalostus;

4)  'tavaroiden haltijalla' asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 34 alakohdassa määriteltyä tavaroiden haltijaa;

5)  'toimivaltaisilla viranomaisilla' jäsenvaltioiden nimeämiä viranomaisia, jotka vastaavat tuontilupien myöntämisestä.

3 artikla

Kulttuuriesineiden tullialueelle siirtäminen ja tuonti

1.  Kielletään liitteessä olevassa A osassa tarkoitettujen sellaisten kulttuuriesineiden tullialueelle siirtäminen, jotka on vastoin sen maan lakeja ja asetuksia, jossa ne luotiin tai josta ne löydettiin, poistettu kyseisen maan alueelta.

Tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kulttuuriesineitä pyritään siirtämään tullialueelle.

2.  Liitteessä olevassa B ja C osassa lueteltujen kulttuuriesineiden tuonti sallitaan ainoastaan silloin, kun toimitetaan joko

a)  4 artiklan mukaisesti myönnetty tuontilupa; tai

b)  5 artiklan mukaisesti toimitettu tuojan vakuutus.

3.  Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuontilupa tai tuojan vakuutus on toimitettava tulliviranomaisille asetuksen (EU) N:o 952/2013 163 artiklan mukaisesti. Tapauksessa, jossa kulttuuriesineet asetetaan vapaa-aluemenettelyyn, tavaroiden haltijan on toimitettava tuontilupa tai tuojan vakuutus esittäessään kyseisiä esineitä asetuksen (EU) N:o 952/2013 245 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

4.  Tämän artiklan 2 kohtaa ei sovelleta

a)  kulttuuriesineisiin, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 952/2013 203 artiklassa tarkoitettuja palautettuja kulttuuriesineitä;

b)  kulttuuriesineiden tuontiin, jonka yksinomaisena tarkoituksena on varmistaa niiden turvallinen säilyttäminen viranomaisen toimesta tai valvonnassa, kun tarkoituksena on palauttaa kyseiset kulttuuriesineet tilanteen sen salliessa;

c)  asetuksen (EU) N:o 952/2013 250 artiklassa tarkoitettuun kulttuuriesineiden väliaikaiseen maahantuontiin unionin tullialueelle kasvatuksellisiin, tieteellisiin, konservointi-, restaurointi-, näyttely-, digitointi- tai esittävien taiteiden tarkoituksiin, akateemisten laitosten toteuttaman tutkimuksen taikka museoiden tai vastaavien laitosten välisen yhteistyön tarkoituksiin.

5.  Tuontilupaa ei edellytetä kulttuuriesineiltä, jotka on asetettu asetuksen (EU) N:o 952/2013 250 artiklassa tarkoitettuun väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn kaupallisilla taidemessuilla esiteltäväksi. Tällaisissa tapauksissa on toimitettava tuojan vakuutus tämän asetuksen 5 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti.

Jos tällaiset kulttuuriesineet kuitenkin asetetaan myöhemmin johonkin toiseen tämän asetuksen 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun tullimenettelyyn, on vaadittava tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti myönnetty tuontilupa.

6.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset järjestelyt, jotka koskevat tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla kulttuuriesineitä, jotka ovat palautettuja kulttuuriesineitä, kulttuuriesineiden tuontia niiden turvallista säilyttämistä varten tai kulttuuriesineiden väliaikaista maahantuontia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7.  Tämän artiklan 2 kohta ei rajoita unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti hyväksymien muiden toimenpiteiden toteuttamista.

8.  Annettaessa tulli-ilmoitus liitteessä olevassa B ja C osassa lueteltujen kulttuuriesineiden tuontia varten esineiden lukumäärä on ilmoitettava käyttäen mainitussa liitteessä esitettyä paljousyksikköä. Kun kulttuuriesineet asetetaan vapaa-aluemenettelyyn, tavaroiden haltijan on ilmoitettava niiden lukumäärä esittäessään kyseisiä esineitä asetuksen (EU) N:o 952/2013 245 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

4 artikla

Tuontilupa

1.   Liitteessä olevassa B osassa tarkoitettujen, muiden kuin 3 artiklan 4 ja 5 kohdassa lueteltujen kulttuuriesineiden tuonti edellyttää tuontilupaa. Tuontiluvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa kulttuuriesineet asetetaan johonkin 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuun tullimenettelyyn ensimmäistä kertaa.

2.  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan mukaisesti myöntämät tuontiluvat ovat voimassa koko unionissa.

3.  Tämän artiklan mukaisesti myönnettyä tuontilupaa ei katsota todisteeksi asianomaisten kulttuuriesineiden laillisesta alkuperästä tai omistuksesta.

4.  Tavaroiden haltijan on haettava tuontilupaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta 8 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän kautta. Hakemukseen on liitettävä mahdolliset liiteasiakirjat ja tiedot, joilla annetaan todisteet siitä, että kyseiset kulttuuriesineet on viety ▌maasta, jossa ne luotiin tai josta ne löydettiin, kyseisen maan lakien ja asetusten mukaisesti, tai joilla annetaan todisteet tällaisten lakien ja asetusten puuttumisesta ajankohtana, jona kyseiset kulttuuriesineet poistettiin maan alueelta. ▌

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hakemukseen voidaan sen sijaan liittää mahdolliset liiteasiakirjat ja tiedot, joilla annetaan todisteet siitä, että kyseiset kulttuuriesineet on viety sen viimeisen maan lakien ja asetusten mukaisesti, jossa esineet sijaitsivat yli viiden vuoden ajan ja muuta tarkoitusta kuin väliaikaista käyttöä, passitusta, jälleenvientiä tai jälleenlaivausta varten, seuraavissa tapauksissa:

a)  maata, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, ei voida luotettavasti määrittää, tai

b)  kulttuuriesineet vietiin pois maasta, jossa ne luotiin tai josta ne löydettiin, ennen 24 päivää huhtikuuta 1972.

5.  Todisteet siitä, että kyseiset kulttuuriesineet on viety 4 kohdan mukaisesti, on annettava vientitodistusten tai vientilupien muodossa, jos kyseinen maa on laatinut tällaisia asiakirjoja kulttuuriesineiden vientiä varten niiden vientiajankohtana.

6.  ▌ Toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava, onko hakemus täydellinen. Sen on pyydettävä mahdollisesti puuttuvat tiedot tai lisätiedot tai asiakirjat hakijalta 21 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

7.  Toimivaltaisen viranomaisen on 90 päivän kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta tutkittava hakemus ja päätettävä tuontiluvan myöntämisestä tai hakemuksen hylkäämisestä. ▌

Toimivaltaisen viranomaisen on hylättävä hakemus, jos

a)  sillä on tietoa siitä tai perusteltuja syitä uskoa, että kulttuuriesineet poistettiin sen maan alueelta, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, vastoin kyseisen maan lakeja ja asetuksia;

b)   edellä 4 kohdassa vaadittuja todisteita ei ole toimitettu;

c)   sillä on tietoa siitä tai perusteltuja syitä uskoa, että tavaroiden haltija ei ole hankkinut niitä laillisesti; tai

d)  sille on ilmoitettu, että sen maan viranomaiset, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, ovat esittäneet niiden palauttamista koskevia vaateita, joiden käsittely on vireillä.

8.  Jos hakemus hylätään, 7 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen päätös samoin kuin perustelut sekä valitusmenettelyä koskevat tiedot on viipymättä annettava hakijalle.

9.  Jos tuontilupahakemus koskee sellaisia kulttuuriesineitä, joiden osalta tällainen hakemus on aikaisemmin hylätty, hakijan on ilmoitettava aiemmasta hylkäyspäätöksestä sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle hakemus toimitetaan.

10.  Jos jäsenvaltio hylkää hakemuksen, sen on toimitettava hylkäyspäätös ja sen perustelut muille jäsenvaltioille ja komissiolle 8 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän kautta.

11.  Jäsenvaltioiden on nimettävä viipymättä toimivaltaiset viranomaiset, jotka myöntävät tuontilupia tämän artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimivaltaisten viranomaisten tiedot ja mahdolliset niihin tehdyt muutokset komissiolle.

Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten tiedot sekä niihin tehdyt mahdolliset muutokset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

12.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tuontilupahakemuksen mallin ja muodon ja ilmoittaa mahdolliset liiteasiakirjat kyseisten kulttuuriesineiden laillisen alkuperän todistamiseksi sekä menettelysäännöt tällaisen hakemuksen toimittamista ja käsittelyä varten. Kyseisiä seikkoja vahvistaessaan komissio pyrkii siihen, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tuontilupamenettelyjä yhdenmukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla

Tuojan vakuutus

1.   Liitteessä olevassa C osassa lueteltujen kulttuuriesineiden tuonti edellyttää tuojan vakuutusta ▌, joka tavaroiden haltijan on toimitettava 8 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän kautta.

2.  Tuojan vakuutus muodostuu seuraavista:

a)  tavaroiden haltijan allekirjoittama ilmoitus, jonka mukaan kulttuuriesineet on viety ▌maasta, jossa ne luotiin tai josta ne löydettiin, kyseisessä maassa ajankohtana, jona ne poistettiin sen alueelta, sovellettujen lakien ja asetusten mukaisesti; ja

b)   vakiomuotoinen asiakirja, jossa kuvataan kyseiset kulttuuriesineet niin yksityiskohtaisesti, että ▌viranomaiset voivat ne tunnistaa ja suorittaa riskianalyysin ja kohdennettuja tarkastuksia.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetään, voidaan sen sijaan ilmoittaa, että kyseiset kulttuuriesineet on viety sen viimeisen maan lakien ja asetusten mukaisesti, jossa esineet sijaitsivat yli viiden vuoden ajan ja muuta tarkoitusta kuin väliaikaista käyttöä, passitusta, jälleenvientiä tai jälleenlaivausta varten, seuraavissa tapauksissa:

a)  maata, jossa kulttuuriesineet luotiin tai josta ne löydettiin, ei voida luotettavasti määrittää, tai

b)  kulttuuriesineet vietiin pois maasta, jossa ne luotiin tai josta ne löydettiin, ennen 24 päivää huhtikuuta 1972.

3.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tuojan vakuutuksen vakiomallin ja muodon sekä menettelysäännöt vakuutuksen toimittamista varten, ja ilmoittaa mahdolliset liiteasiakirjat, joilla todistetaan kyseisten kulttuuriesineiden laillinen alkuperä ja jotka tavaroiden haltijalla olisi oltava, sekä säännöt tuojan vakuutuksen käsittelyä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Toimivaltaiset tullitoimipaikat

▌Jäsenvaltiot voivat rajoittaa niiden tullitoimipaikkojen määrää, joilla on toimivalta käsitellä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kulttuuriesineiden tuonti. Jos jäsenvaltiot soveltavat tällaista rajoitusta, niiden on ilmoitettava näiden tullitoimipaikkojen tiedot ja mahdolliset niitä koskevat muutokset komissiolle.

Komissio julkaisee näiden toimivaltaisten tullitoimipaikkojen tiedot sekä niihin tehdyt mahdolliset muutokset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

7 artikla

Hallinnollinen yhteistyö

▌Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava tulliviranomaistensa välinen ja 4 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö.

8 artikla

Sähköisen järjestelmän käyttö

1.  Tietojen tallentaminen ja vaihtaminen jäsenvaltioiden viranomaisten välillä, erityisesti tuontilupien ja tuojien vakuutuksien osalta, on toteutettava keskitetyn sähköisen järjestelmän avulla.

Tietojen tallentamiseen ja vaihtamiseen voidaan käyttää tilapäisesti muita keinoja, jos sähköinen järjestelmä menee väliaikaisesti epäkuntoon.

2.  Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)  järjestelyt 1 kohdassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän käyttöönottoa, toimintaa ja ylläpitoa varten;

b)  yksityiskohtaiset säännöt tietojen toimittamiseksi, käsittelemiseksi, tallentamiseksi ja vaihtamiseksi jäsenvaltioiden viranomaisten välillä kohdassa tarkoitettujen sähköisen järjestelmän tai muiden keinojen avulla.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään … päivänä …kuuta … [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta].

9 artikla

Sähköisen järjestelmän perustaminen

Komissio perustaa 8 artiklassa tarkoitetun sähköisen järjestelmän. Sähköisen järjestelmän on oltava toiminnassa viimeistään neljän vuoden kuluttua ensimmäisen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulosta.

10 artikla

Henkilötietojen suojaaminen ja tietojen säilytysajat

1.  Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on toimittava 4, 5 ja 8 artiklan nojalla saamiensa henkilötietojen rekisterinpitäjinä.

2.  Tämän asetuksen mukaisen henkilötietojen käsittelyn on tapahduttava ainoastaan 1 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin tarkoituksiin.

3.  Vain asianmukaisesti valtuutetulle viranomaisten henkilöstölle annetaan pääsy 4, 5 ja 8 artiklan mukaisesti saatuihin henkilötietoihin, ja ne on suojattava riittävällä tavalla luvatonta pääsyä tai tiedoksiantoa vastaan. Tietoja ei saa luovuttaa eikä antaa tiedoksi ilman tiedot alun perin saaneen viranomaisen nimenomaista kirjallista lupaa. Tällainen lupa ei kuitenkaan ole tarpeen, kun viranomaisten on asianomaisessa jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön säännösten nojalla luovutettava tai annettava tiedoksi kyseiset tiedot varsinkin oikeudenkäyntien yhteydessä.

4.  Viranomaisten on tallennettava 4, 5 ja 8 artiklan nojalla saadut henkilötiedot 20 vuoden ajaksi lukien päivästä, jona tiedot saatiin. Kyseisen määräajan päätyttyä kyseiset henkilötiedot on poistettava.

11 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava niitä seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän asetuksen soveltamispäivämäärästä] niitä seuraamuksia koskevista säännöistä, joita sovelletaan 3 artiklan 1 kohdan vastaisesti tapahtuvaan kulttuuriesineiden siirtämiseen, sekä kyseisiin seuraamuksiin liittyvistä toimenpiteistä.

Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle viimeistään … päivänä …kuuta … [kuusi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivämäärästä] niitä seuraamuksia koskevista säännöistä, joita sovelletaan muuhun tämän asetuksen rikkomiseen, erityisesti väärien vakuutusten antamiseen ja väärien tietojen esittämiseen ▌, sekä kyseisiin seuraamuksiin liittyvistä toimenpiteistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista näihin sääntöihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

12 artikla ▌

Yhteistyö kolmansien maiden kanssa

Komissio voi toimintansa piiriin kuuluvissa asioissa ja sille tämän asetuksen nojalla kuuluvien tehtävien täyttämiseksi järjestää kolmansille maille suunnattuja koulutus- ja valmiuksien kehittämistoimia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

13 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009 8 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

14 artikla

Raportointi ja arviointi

1.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedot tämän asetuksen täytäntöönpanosta. ▌

Komissio lähettää tätä varten kyselylomakkeet jäsenvaltioille. Jäsenvaltioilla on kyselylomakkeen vastaanottamisesta kuusi kuukautta aikaa toimittaa pyydetyt tiedot komissiolle.

2.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta kolmen vuoden kuluessa siitä, kun tämän asetuksen soveltaminen alkaa kokonaisuudessaan, ja sen jälkeen joka viides vuosi. Kertomus asetetaan julkisesti saataville, ja siihen sisältyy sekä unionin että kansallisella tasolla merkityksellisiä tilastotietoja, kuten myönnettyjen tuontilupien ja hylättyjen hakemusten sekä toimitettujen tuojan vakuutusten lukumäärä. Siihen sisältyy käytännön toteutuksen tarkastelu, mukaan lukien vaikutukset unionin taloudellisiin toimijoihin ja erityisesti pk-yrityksiin.

3.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjen täytäntöönpanosäädösten vahvistamisessa saavutetusta edistyksestä ja 9 artiklassa säädetyn sähköisen järjestelmän perustamisesta viimeistään … päivänä …kuuta … [12 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta].

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Soveltaminen

1.  Tätä asetusta sovelletaan sen voimaantulopäivästä.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään,

a)  3 artiklan 1 kohtaa sovelletaan ... päivästä ...kuuta ... [18 kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä];

b)  3 artiklan 2–5, 7 ja 8 kohtaa, 4 artiklan 1–11 kohtaa, 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa sovelletaan päivästä, jona 8 artiklassa tarkoitettu sähköinen järjestelmä on toimintavalmis tai viimeistään … päivästä …kuuta … [kuusi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta]. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa päivämäärän, jona tämän kohdan mukaiset edellytykset on täytetty.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

A osa. 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kulttuuriesineet

a)  harvinaiset eläin-, kasvi-, mineraali- ja anatomiset kokoelmat ja näytteet sekä paleontologisesti mielenkiintoiset esineet;

b)  historiaan liittyvä omaisuus, mukaan luettuna tieteen ja tekniikan historia sekä sota- ja sosiaalihistoria, kansallisten johtajien, ajattelijoiden, tiedemiesten ja taiteilijoiden elämään sekä kansallisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyvä omaisuus;

c)  arkeologisten kaivausten (luvallisten ja luvattomien) tulokset sekä maan päällä tai veden alla tehdyt arkeologiset löydöt;

d)  taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat(10);

e)  yli sata vuotta vanhat muinaisesineet, kuten piirtokirjoitukset, rahat ja sinettileimasimet;

f)  kansatieteellisesti mielenkiintoiset esineet;

g)  taide-esineistö, kuten

i)  kokonaan käsin tehdyt kuvat, maalaukset ja piirustukset pohjasta ja materiaalista riippumatta (teollisesti muotoiltuja ja valmistettuja mutta käsin koristeltuja esineitä lukuun ottamatta);

ii)  alkuperäiset kuvapatsaat ja veistokset materiaalista riippumatta;

iii)  alkuperäiset gravyyrit, painokuvat ja kivipiirrokset;

iv)  alkuperäiset assemblaasit ja montaasit materiaalista riippumatta;

h)  harvinaiset käsikirjoitukset ja inkunaabelit;

i)  yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat vanhat kirjat, asiakirjat ja erityisen mielenkiintoiset julkaisut (historialliselta, taiteelliselta, tieteelliseltä, kirjalliselta jne. kannalta);

j)  yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat posti-, leima- ja muut sen kaltaiset merkit;

k)  arkistot, mukaan luettuina äänite-, valokuva- ja elokuva-arkistot;

l)  yli sata vuotta vanhat huonekalut ja vanhat soittimet.

B osa. 4 artiklassa tarkoitetut kulttuuriesineet

Kulttuuriesineiden luokat A osan mukaisesti

Yhdistetyn nimikkeistön (CN) ryhmä, nimike tai alanimike

Vähimmäis-ikä

Rahallinen vähimmäis-kynnys (tullausarvo)

Paljous-yksiköt

c)  arkeologisten kaivausten (luvallisten ja luvattomien) tulokset sekä maan päällä tai veden alla tehdyt arkeologiset löydöt;

ex 9705; ex 9706

Yli 250 vuotta

Mikä tahansa arvo

Kappale-määrä (p/st)

d)  taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat(11);

ex 9705; ex 9706

Yli 250 vuotta

Mikä tahansa arvo

Kappale-määrä (p/st)

C osa. 5 artiklassa tarkoitetut kulttuuriesineet

Kulttuuriesineiden luokat A osan mukaisesti

Yhdistetyn nimikkeistön (CN) ryhmä, nimike tai alanimike

Vähimmäis-ikä

Rahallinen vähimmäis-kynnys (tullausarvo)

Paljous-yksiköt

a)  harvinaiset eläin-, kasvi-, mineraali- ja anatomiset kokoelmat ja näytteet sekä paleontologisesti mielenkiintoiset esineet;

ex 9705

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

b)   historiaan liittyvä omaisuus, mukaan luettuna tieteen ja tekniikan historia sekä sota- ja sosiaalihistoria, kansallisten johtajien, ajattelijoiden, tiedemiesten ja taiteilijoiden elämään sekä kansallisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyvä omaisuus;

ex 9705

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

e)  muinaisesineet, kuten piirtokirjoitukset, rahat ja sinettileimasimet;

ex 9706

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

f)  kansatieteellisesti mielenkiintoiset esineet;

ex 9705

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

g)  taide-esineistö, kuten

 

i)   kokonaan käsin tehdyt kuvat, maalaukset ja piirustukset pohjasta ja materiaalista riippumatta(teollisesti muotoiltuja ja valmistettuja mutta käsin koristeltuja esineitä lukuun ottamatta);

ex 9701

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

ii)  alkuperäiset kuvapatsaat ja veistokset materiaalista riippumatta;

ex 9703

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

iii)  alkuperäiset gravyyrit, painokuvat ja kivipiirrokset;;

▌ex 9702;

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

iv)  alkuperäiset assemblaasit ja montaasit materiaalista riippumatta;

ex 9701

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

h)   harvinaiset käsikirjoitukset ja inkunaabelit

ex 9702; ex 9706 ▌

Yli 200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

i)   yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat vanhat kirjat, asiakirjat ja erityisen mielenkiintoiset julkaisut (historialliselta, taiteelliselta, tieteelliseltä, kirjalliselta jne. kannalta);

ex 9705; ex 9706

Yli ▌200 vuotta

Vähintään 18 000 euroa / kappale

Kappale-määrä (p/st)

______________________

(1) Tämä kanta korvaa 25. lokakuuta 2018 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0418).
(2)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(3)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).
(5)Neuvoston asetus (EY) N:o 116/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, kulttuuriesineiden viennistä (EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1).
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/60/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 159, 28.5.2014, s. 1).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(10)Liturgiset ikonit ja patsaat, myös erilliset teokset, on katsottava tähän luokkaan kuuluviksi kulttuuriesineiksi.
(11)9Liturgiset ikonit ja patsaat, myös erilliset teokset, on katsottava tähän luokkaan kuuluviksi kulttuuriesineiksi.


Henkilötietojen suoja Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä ***I
PDF 170kWORD 45k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomuksiin liittyvän tarkastusmenettelyn osalta Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä (COM(2018)0636 – C8-0413/2018 – 2018/0336(COD))
P8_TA-PROV(2019)0155A8-0435/2018

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0636),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 224 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0413/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

—  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 69 f artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 25. tammikuuta 2019 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0435/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2019/… antamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomuksiin liittyvän tarkastusmenettelyn osalta Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä

P8_TC1-COD(2018)0336


EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 224 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1141/2014(4) luotiin Euroopan tason poliittisia puolueita ja Euroopan tason poliittisia säätiöitä varten erityinen eurooppalainen oikeudellinen asema, ja siinä säädetään, että tällaiset puolueet ja säätiöt voivat saada rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Lisäksi asetuksella perustettiin Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’.

(2)  Jotta vastuuviranomainen voi hoitaa tehtävänsä, myös tässä asetuksessa säädetyt uudet tehtävät, täysimääräisesti ja itsenäisesti, on tarpeen antaa sille pysyvä henkilöstö ja myöntää vastuuviranomaisen johtajalle nimittävän viranomaisen valtuudet.

(3)  Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että henkilötietojen laittomasta käytöstä voi aiheutua riskejä vaaliprosesseille ja demokratialle. Sen vuoksi on tarpeen turvata eurooppalaisen demokraattisen prosessin loukkaamattomuus säätämällä taloudellisista seuraamuksista tilanteissa, joissa Euroopan tason poliittiset puolueet tai Euroopan tason poliittiset säätiöt hyödyntävät henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomuksia vaikuttaakseen Euroopan parlamentin vaalien tulokseen.

(4)  Tätä varten olisi luotava tarkistusmenettely, jonka yhteydessä vastuuviranomaisen on tietyissä olosuhteissa pyydettävä asetuksella (EU, Euratom) N:o 1141/2014 perustettua riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuvaa komiteaa arvioimaan, onko Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö tarkoituksellisesti vaikuttanut tai yrittänyt vaikuttaa Euroopan parlamentin vaalien tulokseen hyödyntämällä henkilötietojen suojaan sovellettavien sääntöjen rikkomusta. Jos tarkistusmenettelyn mukaisesti todetaan, että näin on tapahtunut, vastuuviranomaisen olisi määrättävä seuraamuksista, jotka ovat asetuksella (EU, Euratom) N:o 1141/2014 perustetun tehokkaan, oikeasuhteisen ja varoittavan seuraamusjärjestelmän mukaisia.

(5)  Kun vastuuviranomainen määrää Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle seuraamuksen tarkastusmenettelyn mukaisesti, sen olisi otettava asianmukaisesti huomioon ne bis in idem -periaate, jonka mukaan seuraamuksia ei voi määrätä kahdesti samasta rikkomuksesta. Vastuuviranomaisen olisi myös varmistettava, että oikeusvarmuuden periaatetta noudatetaan ja että asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi.

(6)  Uuden menettelyn olisi oltava niiden nykyisten menettelyjen rinnalla, joita käytetään rekisteröintiä koskevien edellytysten noudattamisen tarkistamisessa ja silloin kun unionin perustana olevia arvoja loukataan selvästi ja vakavasti. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 10 artiklassa vahvistettuja, rekisteröinnin edellytysten ja vaatimusten noudattamisen tarkistamista koskevia määräaikoja ei kuitenkaan pitäisi soveltaa uuteen menettelyyn.

(7)  Koska uusi menettely käynnistyy toimivaltaisen kansallisen tietosuojavalvontaviranomaisen päätöksestä, asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön olisi voitava pyytää seuraamuksen uudelleentarkastelua, jos kyseisen kansallisen valvontaviranomaisen päätös on kumottu tai jos siihen kohdistuva oikeussuojakeino on myönnetty, edellyttäen että kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty.

(8)  Sen varmistamiseksi, että vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleissa noudatetaan vahvoja demokraattisia sääntöjä ja kunnioitetaan täysimääräisesti demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevia eurooppalaisia arvoja, on tärkeää, että uutta tarkistusmenettelyä koskevat säännökset tulevat ajoissa voimaan ja että menettelyä sovelletaan mahdollisimman pian. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tällä asetuksella asetukseen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 ehdotettujen muutosten olisi tultava voimaan päivänä, jona tämä asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(9)  Asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetusta (EU, Euratom) N:o 1141/2014 seuraavasti:

1)  Korvataan 6 artiklan 5 kohta seuraavasti:"

”5. Vastuuviranomaisen johtajaa avustaa henkilöstö, jonka suhteen johtaja käyttää neuvoston asetuksella (ETY, EHTY, Euratom) N:o 259/68 säädetyissä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja unionin muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa nimittävälle viranomaiselle annettua toimivaltaa ja muuta henkilöstöä koskevien työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’. Vastuuviranomainen voi käyttää kaikilla tehtäväalueillaan muita kansallisia asiantuntijoita tai muuta sellaista henkilöstöä, joka ei ole sen palveluksessa.

Vastuuviranomaisen henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja unionin muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä näiden säännösten täytäntöönpanosääntöjä, jotka on annettu Euroopan unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä.

Henkilöstön valinta ei saa aiheuttaa eturistiriitaa vastuuviranomaiselle suoritettavien tehtävien ja muiden virkatehtävien välille, ja henkilöstön on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa sen tehtävien luonteen kanssa.”

"

2)  Korvataan 10 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:"

”Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjä menettelyjä ei saa aloittaa Euroopan parlamentin vaaleja edeltävien kahden kuukauden aikana. Tätä määräaikaa ei sovelleta 10 a artiklassa säädettyyn menettelyyn.”

"

3)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”10 a artikla

Henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomuksiin liittyvä tarkistusmenettely

1.  Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö ei saa tarkoituksellisesti vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa Euroopan parlamentin vaalien tulokseen hyödyntämällä sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö rikkoo henkilötietojen suojaan sovellettavia sääntöjä.

2.  Jos vastuuviranomainen saa tiedon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679* 4 artiklan 21 kohdassa tarkoitetun kansallisen valvontaviranomaisen päätöksestä, jonka mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on rikkonut henkilötietojen suojaan sovellettavia sääntöjä ja jos kyseisen päätöksen perusteella tai muutoin on perusteltuja syitä uskoa, että rikkomus liittyy Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön poliittisiin toimiin Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä, vastuuviranomainen vie asian tämän asetuksen 11 artiklalla perustetun riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuvan komitean käsiteltäväksi. Vastuuviranomainen voi tarvittaessa olla yhteydessä asianomaiseen kansalliseen valvontaviranomaiseen.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu komitea antaa lausunnon siitä, onko asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö tarkoituksellisesti vaikuttanut tai yrittänyt vaikuttaa Euroopan parlamentin vaalien tulokseen hyödyntämällä kyseistä rikkomusta. Vastuuviranomainen pyytää lausuntoa viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se sai tiedon kansallisen valvontaviranomaisen päätöksestä. Vastuuviranomainen asettaa lyhyen ja kohtuullisen määräajan, jossa komitean on annettava lausuntonsa. Komitea noudattaa asetettua määräaikaa.

4.   Otettuaan huomioon komitean lausunnon vastuuviranomainen päättää 27 artiklan 2 kohdan a alakohdan vii alakohdan mukaisesti, määrätäänkö asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle taloudellisia seuraamuksia. Vastuuviranomaisen päätös on perusteltava asianmukaisesti erityisesti komitean lausunnon osalta, ja se on julkistettava nopeasti.

5.   Tässä artiklassa säädetty menettely ei vaikuta 10 artiklassa säädettyyn menettelyyn.

——————————

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”

"

4)  Korvataan 11 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

”Komitea antaa vastuuviranomaisen pyynnöstä lausunnon:

   a) jos Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön katsotaan loukanneen selvästi ja vakavasti 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja Euroopan unionin perustana olevia arvoja;
   b) onko Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö tarkoituksellisesti vaikuttanut tai yrittänyt vaikuttaa Euroopan parlamentin vaalien tulokseen hyödyntämällä henkilötietojen suojaan sovellettavien sääntöjen rikkomusta.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komitea voi pyytää vastuuviranomaiselta, Euroopan parlamentilta, asianomaiselta Euroopan tason poliittiselta puolueelta tai asianomaiselta Euroopan tason poliittiselta säätiöltä, muilta poliittisilta puolueilta, poliittisilta säätiöiltä tai muilta sidosryhmiltä asiaankuuluvia asiakirjoja tai todisteita, ja se voi pyytää saada kuulla niiden edustajia. Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa 10 a artiklassa tarkoitettu kansallinen valvontaviranomainen tekee yhteistyötä komitean kanssa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.”

"

5)  Korvataan 18 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

”2. Euroopan tason poliittisen puolueen ja Euroopan tason poliittisen säätiön on hakemuksen tekemisajankohtana täytettävä 23 artiklassa luetellut velvoitteet ja pysyttävä hakemuksensa tekopäivästä rahoituksen tai avustuksen kattaman varainhoitovuoden tai toiminnan loppuun rekisteröityneenä rekisterissä, eikä siihen saa kohdistua 27 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdan v, vi ja vii alakohdassa säädettyjä seuraamuksia.”

"

6)  Muutetaan 27 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 2 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:"

”vii) jos ▌10 a artiklassa säädetyn tarkastusmenettelyn mukaisesti todetaan, että Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on tarkoituksellisesti vaikuttanut tai yrittänyt vaikuttaa Euroopan parlamentin vaalien tulokseen hyödyntämällä henkilötietojen suojaan sovellettavien sääntöjen rikkomusta.”;

"

b)  lisätään kohta seuraavasti:"

”7. Jos 10 a artiklassa tarkoitettu kansallisen valvontaviranomaisen päätös on kumottu tai jos siihen kohdistuva oikeussuojakeino on myönnetty, edellyttäen, että kaikki kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty, vastuuviranomainen tarkastelee uudelleen 2 kohdan a alakohdan vii alakohdan nojalla annettuja seuraamuksia asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön pyynnöstä.”

"

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä …

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) Lausunto annettu 12. joulukuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
(3)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2019.
(4)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1).


Kiinalaisen teknologian lisääntymiseen EU:ssa liittyvät turvallisuusuhkat ja mahdolliset EU:n toimet niiden vähentämiseksi
PDF 143kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 kiinalaisen teknologian lisääntymiseen EU:ssa liittyvistä turvallisuusuhkista ja mahdollisista EU:n toimista niiden vähentämiseksi (2019/2575(RSP))
P8_TA-PROV(2019)0156RC-B8-0154/2019

Euroopan parlamentti, joka

—  ottaa huomioon eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972(1),

–  ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148(2),

–  ottaa huomioon tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/40/EU(3),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n kyberturvallisuusvirastosta ENISAsta ja asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta sekä tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista (”kyberturvallisuusasetus”) (COM(2017)0477),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission ehdotuksen asetukseksi Euroopan kyberturvallisuuden teollisuus-, teknologia- ja tutkimusosaamiskeskuksen ja kansallisten koordinointikeskusten verkoston perustamisesta (COM(2018)0630),

–  ottaa huomioon Kiinan kansankongressin 28. kesäkuuta 2017 hyväksymän uuden kansallisen tiedustelulain,

–  ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 annetut neuvoston ja komission julkilausumat kiinalaisen teknologian lisääntyvään läsnäoloon EU:ssa liittyvistä turvallisuusuhkista ja EU:n mahdollisista toimista niiden lieventämiseksi,

–  ottaa huomioon Australian hallituksen hyväksymät hallituksen televiestintäalan turvallisuusuudistukset, jotka tulivat voimaan 18. syyskuuta 2018,

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 14. helmikuuta 2019 hyväksymänsä kannan(4) ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta,

–  ottaa huomioon EU:n ja Kiinan suhteista aiemmin antamansa päätöslauselmat, erityisesti 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman(5) EU:n ja Kiinan suhteiden tilasta,

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon aiheesta ”5G-Eurooppa: toimintasuunnitelma” (COM(2016)0588),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman(6) aiheesta ”Internetyhteydet kasvun, kilpailukyvyn ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi: eurooppalainen gigabittiyhteiskunta ja 5G”,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(7),

–  ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013(8),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että EU:n on edistettävä kyberturvallisuusohjelmaansa, jotta se voi hyödyntää mahdollisuutensa tulla kyberturvallisuuden alan johtavaksi toimijaksi ja käyttää asemaansa unionin kyberturvallisuusalan edun ajamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että 5G-verkkojen haavoittuvuuksia voidaan hyödyntää tietoteknisten järjestelmien vaarantamiseksi, mikä voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa unionin ja jäsenvaltioiden talouksille; katsoo, että riskien minimoimiseksi tarvitaan riskianalyysiin perustuva lähestymistapa, joka kattaa koko arvoketjun;

C.  ottaa huomioon, että 5G-verkko on unionin digitaalisen infrastruktuurin selkäranka, joka laajentaa mahdollisuutta yhdistää verkkoon erilaisia laitteita (muun muassa esineiden internet) ja tuo yhteiskunnalle ja yrityksille uusia etuja ja mahdollisuuksia monilla aloilla, mukaan luettuina talouden kriittiset alat, kuten liikenne-, energia-, terveydenhoito-, rahoitus-, televiestintä-, puolustus-, avaruus- ja turvallisuusalat;

D.  katsoo, että asianmukaisen mekanismin luominen turvallisuushaasteisiin vastaamiseksi antaisi EU:lle mahdollisuuden ryhtyä aktiivisesti toimiin 5G-normien asettamiseksi;

E.  ottaa huomioon, että on esitetty huolenaiheita kolmannen maan laitetoimittajista, jotka voivat olla turvallisuusriski EU:lle alkuperämaansa lainsäädännön vuoksi, erityisesti sen jälkeen, kun Kiina hyväksyi valtion turvallisuutta koskevia lakeja, jossa säädetään kaikkia kansalaisia, yrityksiä ja muita yhteisöjä koskevasta velvollisuudesta tehdä yhteistyötä valtion kanssa, jotta taataan hyvin laajalti määritelty valtion turvallisuus; toteaa, ettei ole olemassa takeita siitä, että näitä velvoitteita ei sovelleta ekstraterritoriaalisesti, ja että muiden maiden reaktiot Kiinan antamiin lakeihin ovat vaihdelleet eri maissa turvallisuusarvioinneista jopa suoranaisiin kieltoihin;

F.  ottaa huomioon, että kyberturvallisuudesta vastaava Tšekin kansallinen viranomainen antoi joulukuussa 2018 varoituksen kiinalaisten Huawei- ja ZTE-yritysten tarjoamien teknologioiden aiheuttamista turvallisuusuhkista; ottaa huomioon, että Tšekin veroviranomaiset sulkivat Huawein veroportaalin perustamista koskevan tarjouskilpailun ulkopuolelle tammikuussa 2019;

G.  katsoo, että tarvitaan perusteellinen tutkimus sen selvittämiseksi, aiheuttavatko kyseiset laitteet tai muut laitteet tai laitetoimittajat turvallisuusriskejä, jotka johtuvat esimerkiksi takaporteista järjestelmiin;

H.  katsoo, että ratkaisut olisi koordinoitava ja niitä olisi käsiteltävä EU:n tasolla, jotta vältetään erilaisten turvallisuustasojen luominen ja mahdolliset aukot kyberturvallisuudessa, ja että tarvitaan myös maailmanlaajuista koordinointia vahvan vastauksen antamiseksi;

I.  toteaa, että sisämarkkinoiden etuihin liittyy velvollisuus noudattaa EU:n normeja ja oikeudellista kehystä, ja katsoo, ettei tavarantoimittajia saisi kohdella eri tavalla niiden alkuperämaan perusteella;

J.  katsoo, että ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskeva asetus, jonka on määrä tulla voimaan vuoden 2020 loppuun mennessä, vahvistaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia seurata ulkomaisia investointeja turvallisuuden ja yleisen järjestyksen perusteella ja sillä otetaan käyttöön yhteistyömekanismi, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä arvioidessaan arkaluonteisten ulkomaisten investointien aiheuttamia turvallisuusriskejä, myös kyberturvallisuusriskejä, ja se kattaa myös EU:n edun mukaiset hankkeet ja ohjelmat, kuten Euroopan laajuiset televiestintäverkot ja Horisontti 2020 -ohjelman;

1.  katsoo, että unionin on omaksuttava johtava asema kyberturvallisuudessa noudattamalla yhteistä lähestymistapaa, joka perustuu EU:n, jäsenvaltioiden ja toimialan asiantuntemuksen tehokkaaseen ja tuloksekkaaseen käyttöön, sillä erilaisten kansallisten päätösten kirjo koituisi digitaalisten sisämarkkinoiden haitaksi;

2.  esittää syvän huolensa viimeaikaisista väitteistä, joiden mukaan kiinalaisten yritysten kehittämät 5G-laitteet saattavat sisältää sisäänrakennettuja takaportteja, jotka mahdollistaisivat laitevalmistajien ja viranomaisten luvattoman pääsyn EU:n kansalaisten yksityisiin ja henkilötietoihin ja televiesteihin;

3.  on huolissaan myös kyseisten valmistajien kehittämissä 5G-laitteissa mahdollisesti olevista merkittävistä haavoittuvuuksista, mikäli ne asennetaan 5G-verkon käyttöönoton yhteydessä lähivuosina;

4.  korostaa, että vaikutukset verkkojen ja laitteiden turvallisuuteen ovat samankaltaiset kaikkialla maailmassa, ja kehottaa EU:ta hyödyntämään saatavilla olevia kokemuksia, jotta se voisi taata tiukimmat kyberturvallisuusvaatimukset; kehottaa komissiota laatimaan strategian, jolla Eurooppa nostetaan johtavaan asemaan kyberturvallisuusteknologian alalla ja jolla pyritään vähentämään unionin riippuvuutta ulkomaisesta teknologiasta kyberturvallisuuden alalla; katsoo, että jos turvallisuusvaatimuksien noudattamista ei voida taata, on sovellettava asianmukaisia toimenpiteitä;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle unionin vastatoimien koordinoimiseksi kaikista kansallisista toimenpiteistä, joita ne aikovat ottaa käyttöön, jotta voidaan varmistaa kyberturvallisuuden mahdollisimman korkea taso kaikkialla unionissa, ja muistuttaa, että on tärkeää pidättäytyä ottamasta yksipuolisesti käyttöön suhteettomia toimia, jotka hajauttaisivat sisämarkkinoita;

6.  muistuttaa, että kaikkien laitteita tai palveluja EU:ssa tarjoavien toimijoiden on alkuperämaastaan riippumatta noudatettava perusoikeuksia koskevia velvoitteita sekä EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, myös yksityisyydensuojaa, tietosuojaa ja kyberturvallisuutta koskevaa oikeudellista kehystä;

7.  kehottaa komissiota arvioimaan unionin oikeudellisen kehyksen vakautta, jotta voidaan puuttua huoliin haavoittuvien laitteiden läsnäolosta strategisilla aloilla ja perusinfrastruktuurissa; vaatii komissiota esittämään aloitteita, tarvittaessa myös lainsäädäntöehdotuksia, jotta havaittuihin puutteisiin voidaan puuttua hyvissä ajoin, sillä EU:n kyberturvallisuushaasteiden havaitseminen ja ratkaiseminen sekä kyberturvallisuusresilienssin parantaminen unionissa on jatkuva prosessi;

8.  vaatii niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole saattaneet verkko- ja tietoturvadirektiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, tekemään sen viipymättä ja kehottaa komissiota seuraamaan tätä tiiviisti, jotta voidaan varmistaa, että direktiivin säännöksiä sovelletaan ja valvotaan asianmukaisesti ja Euroopan kansalaisia suojellaan paremmin ulkoisilta ja sisäisiltä turvallisuusuhkilta;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verkko- ja tietoturvadirektiivillä käyttöön otettuja raportointimekanismeja sovelletaan asianmukaisesti; toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi seurattava perusteellisesti mahdollisia turvallisuushäiriöitä tai tavarantoimittajien epäasianmukaisia reaktioita, jotta voidaan korjata havaitut puutteet;

10.  kehottaa komissiota arvioimaan, onko verkko- ja tietoturvadirektiivin soveltamisalaa tarpeen laajentaa edelleen koskemaan muita kriittisiä aloja ja palveluita, jotka eivät kuulu minkään alakohtaisen lainsäädännön soveltamisalaan;

11.  suhtautuu myönteisesti kyberturvallisuusasetusta koskevaan sopimukseen sekä EU:n verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimeksiannon vahvistamiseen ja kannattaa niitä, jotta jäsenvaltioita voidaan tukea paremmin kyberuhkien ja verkkohyökkäysten torjunnassa;

12.  kehottaa komissiota valtuuttamaan ENISAn asettamaan painopisteekseen toimet 5G-laitteiden sertifiointijärjestelmän kehittämiseksi, jotta voidaan varmistaa, että 5G-tekniikan käyttöönotto unionissa täyttää korkeimmat turvallisuusvaatimukset ja että sillä voidaan torjua takaportteja tai merkittäviä haavoittuvuuksia, jotka vaarantaisivat unionin televiestintäverkkojen ja niistä riippuvaisten palvelujen turvallisuuden; suosittaa, että kiinnitetään erityistä huomiota yleisesti käytettyihin prosesseihin, tuotteisiin ja ohjelmistoihin, joilla on jo levinneisyytensä vuoksi merkittävä vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja talouteen;

13.  suhtautuu erittäin myönteisesti ehdotuksiin, jotka koskevat kyberturvallisuuden osaamiskeskuksia ja kansallisten koordinointikeskusten verkostoa, joiden tarkoituksena on auttaa EU:ta säilyttämään ja kehittämään kyberturvallisuusalan teknisiä ja teollisia valmiuksia, jotka ovat tarpeen unionin digitaalisten sisämarkkinoiden varmistamiseksi; muistuttaa kuitenkin, että sertifiointi ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia ja operaattoreita valvomasta toimitusketjua elintärkeissä ympäristöissä ja televiestintäverkoissa toimivien laitteiden eheyden ja turvallisuuden varmistamiseksi;

14.  toteaa, että kyberturvallisuus edellyttää tiukkoja turvallisuusvaatimuksia; kehottaa luomaan verkon, johon kuuluu oletusarvoinen ja sisäänrakennettu suojaus; kehottaa jäsenvaltioita selvittämään yhdessä komission kanssa kaikkia käytettävissä olevia keinoja korkean turvallisuustason varmistamiseksi;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan yhteistyössä ENISAn kanssa ohjeita siitä, miten torjutaan kyberuhkia ja haavoittuvuuksia, kun hankitaan 5G-laitteita, esimerkiksi hankkimalla laitteita eri myyjiltä tai ottamalla käyttöön monivaiheisia hankintamenettelyjä;

16.  vahvistaa kantansa Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaan, jossa asetetaan turvallisuusvaatimuksia ja komission valvontaa unioniin sijoittautuneille mutta kolmansien maiden määräysvallassa oleville oikeussubjekteille, erityisesti kyberturvallisuuteen liittyvien toimien osalta;

17.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että julkiset laitokset ja yksityiset yritykset, jotka osallistuvat tärkeimpien infrastruktuuriverkkojen, kuten televiestintä-, energia-, terveydenhoito- ja sosiaalijärjestelmien, asianmukaisen toiminnan varmistamiseen, tekevät asianmukaisia riskinarviointeja, joissa otetaan huomioon turvallisuusuhkat, jotka liittyvät erityisesti kyseisen järjestelmän teknisiin ominaisuuksiin tai laitteistojen ja ohjelmistoteknologioiden riippuvuuteen ulkoisista toimittajista;

18.  palauttaa mieliin, että nykyinen televiestintää koskeva oikeudellinen kehys antaa jäsenvaltioille valtuudet varmistaa, että teleoperaattorit noudattavat julkisten sähköisten viestintäverkkojen eheyttä ja saatavuutta koskevia vaatimuksia, päästä-päähän-salaus mukaan luettuna, kun se on aiheellista; korostaa, että eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön mukaan jäsenvaltioilla on kaikki tarvittavat valtuudet tutkia tuotteita EU:n markkinoilla ja soveltaa monenlaisia oikeudellisia välineitä, jos ne eivät ole sääntöjen mukaisia;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan turvallisuuden pakolliseksi näkökohdaksi kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden infrastruktuurin kannalta merkityksellisissä julkisissa hankintamenettelyissä;

20.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että EU:n säädöskehyksen ja erityisesti tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä annetun direktiivin 2013/40/EU nojalla ne ovat velvollisia määräämään seuraamuksia oikeushenkilöille, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, esimerkiksi hyökkäyksiin tietojärjestelmiä vastaan; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi myös käytettävä mahdollisuuttaan määrätä näille oikeushenkilöille muita seuraamuksia, kuten väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa kaupallista toimintaa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita, kyberturvallisuusvirastoja, teleoperaattoreita, valmistajia ja elintärkeiden infrastruktuuripalvelujen tarjoajia toimittamaan komissiolle ja ENISAlle todisteet mahdollisista takaporteista tai muista merkittävistä haavoittuvuuksista, jotka voivat vaarantaa televiestintäverkkojen eheyden ja turvallisuuden tai rikkoa unionin oikeutta ja perusoikeuksia; odottaa, että kansalliset tietosuojaviranomaiset ja Euroopan tietosuojavaltuutettu tutkivat perusteellisesti tiedot ulkopuolisten toimittajien tekemistä henkilötietojen tietoturvaloukkauksista ja määräävät asianmukaisia seuraamuksia unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti;

22.  suhtautuu myönteisesti pian voimaantulevaan EU:n asetukseen, jolla perustetaan Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitetut puitteet turvallisuuden ja yleisen järjestyksen varmistamiseksi, ja korostaa, että kyseisessä asetuksessa vahvistetaan ensimmäistä kertaa luettelo aloista ja tekijöistä, mukaan luettuina viestintä ja kyberturvallisuus, joilla on merkitystä turvallisuuden ja yleisen järjestyksen kannalta EU:n tasolla;

23.  kehottaa neuvostoa vauhdittamaan ehdotettua sähköisen viestinnän tietosuoja-asetusta koskevaa työtään;

24.  toistaa, että EU:n on tuettava verkkoturvallisuutta koko arvoketjussa aina tutkimuksesta keskeisten teknologioiden käyttöönottoon ja yleistymiseen, levitettävä asiaan liittyvää tietoa ja edistettävä kyberhygieniaa koskevia opetussuunnitelmia, kyberturvallisuus mukaan luettuna, ja katsoo, että Digitaalinen Eurooppa -ohjelma on muiden toimenpiteiden ohella tehokas väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

25.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, vakaat investointijärjestelyt mukaan luettuina, luodakseen EU:hun sellaisen investoinneille suotuisan ympäristön, joka on kaikkien EU:n digitaalitalouden yritysten, myös pienten ja keskisuurten yritysten, ulottuvilla; vaatii lisäksi, että tällaisen ympäristön olisi annettava eurooppalaisille tavarantoimittajille mahdollisuus kehittää uusia tuotteita, palveluja ja teknologioita kilpailukykynsä varmistamiseksi;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan edellä mainitut pyynnöt huomioon tulevissa EU:n Kiina-strategiaa koskevissa keskusteluissaan, sillä ne ovat edellytyksiä sille, että EU pysyy kilpailukykyisenä ja varmistaa digitaalisen infrastruktuurinsa turvallisuuden;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36.
(2) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.
(3) EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8.
(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0121.
(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0343.
(6) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 144.
(7) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.
(8) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.


EU:n ja Venäjän poliittisten suhteiden tila
PDF 168kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 EU:n ja Venäjän poliittisten suhteiden tilasta (2018/2158(INI))
P8_TA-PROV(2019)0157A8-0073/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteiden tilasta(1),

–  ottaa huomioon Minskissä 5. ja 19. syyskuuta 2014 sekä 12. helmikuuta 2015 tehdyt sopimukset(2),

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja etenkin 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman Georgian miehitetyistä alueista kymmenen vuotta Venäjän hyökkäyksen jälkeen(3) sekä 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Krimin ja erityisesti Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta(4),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 neuvostolle antamansa suosituksen Sergei Magnitskin tapaukseen osallistuneita Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(5),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2016 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Venäjästä,

–  ottaa huomioon, että vuoden 2018 Saharov-mielipiteenvapauspalkinto myönnettiin ukrainalaiselle elokuvaohjaajalle Oleg Sentsoville,

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja erityisesti ukrainalaisen poliittisen vangin Oleg Sentsovin tapauksesta(6),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman tilanteesta Asovanmerellä(7),

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2018 annetun Etyjin / Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) loppukertomuksen presidentinvaaleista Venäjän federaatiossa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0073/2019),

A.  ottaa huomioon, että EU on yhteisö, joka perustuu keskeisiin yhteisiin arvoihin, joihin kuuluvat rauha, vapaus, demokratia, oikeusvaltio ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

B.  katsoo, että YK:n peruskirjaan, vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjaan ja Etyjin vuoden 1990 Pariisin peruskirjaan kirjatut periaatteet ovat rauhanomaisen Euroopan mantereen kulmakiviä;

C.  toteaa, että nämä arvot muodostavat perustan EU:n suhteille kolmansiin osapuoliin;

D.  katsoo, että EU:n Venäjän-suhteiden on perustuttava kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, demokratiaan ja konfliktien ratkaisemiseen rauhanomaisesti, ja koska Venäjä suhtautuu näihin periaatteisiin välinpitämättömästi, EU:n Venäjän-suhteet perustuvat nykyään yhteistyöhön tietyissä yhteistä etua koskevissa asioissa, jotka on määritelty 14. maaliskuuta 2016 annetuissa ulkoasiainneuvoston päätelmissä, sekä uskottavaan pelotteeseen;

E.  ottaa huomioon, että EU on edelleen avoin vahvemmalle suhteelle ja siihen johtavalle vuoropuhelulle ja toivoo voivansa palauttaa yhteistyösuhteet Venäjään, kunhan Venäjän viranomaiset täyttävät kansainväliset ja oikeudelliset velvoitteensa ja osoittavat, että Venäjä on aidosti sitoutunut palauttamaan menetetyn luottamuksen; katsoo, että rakentava ja ennustettavissa oleva suhde hyödyttäisi molempia osapuolia ja olisi ihanteellisessa tapauksessa molempien osapuolien edun mukainen;

F.  toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Etyjin täysjäsen ja on näin ollen sitoutunut demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteisiin; ottaa huomioon, että viime vuosina tapahtuneet jatkuvat vakavat oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ja rajoittavien lakien hyväksyminen asettavat yhä kyseenalaisemmaksi sen, noudattaako Venäjä kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteitaan; ottaa huomioon, että Venäjä on jättänyt panematta täytäntöön yli tuhat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota;

G.  ottaa huomioon, että hallitusten raporteista ilmenee, että Venäjän vihamielinen vakoilutoiminta on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina ja noussut tasolle, jollaista ei ole nähty kylmän sodan jälkeen;

H.  ottaa huomioon, että Minskin sopimusten täysimääräinen täytäntöönpano ja kansainvälisen oikeuden laajempi kunnioittaminen ovat edelleen keskeisenä edellytyksenä tiiviimmälle yhteistyölle Venäjän kanssa; toteaa, että EU on vastannut Krimin niemimaan laittomaan liittämiseen Venäjään ja hybridisotaan, jota Venäjä käy Ukrainaa vastaan, hyväksymällä rajoittavia toimia, joita olisi noudatettava, kunnes Minskin sopimukset on pantu täytäntöön;

I.  ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän välille on syntynyt vuoden 2015 jälkeen uusia jännitteitä, joita ovat aiheuttaneet muun muassa Venäjän väliintulo Syyriassa ja puuttuminen asioihin Libyan ja Keski-Afrikan tasavallan kaltaisissa maissa, laajamittaiset sotaharjoitukset (Zapad 2017), Venäjän pyrkimykset vaikuttaa vaaleihin ja kansanäänestyksiin ja lietsoa jännitteitä eurooppalaisissa yhteiskunnissa, Kremlin tuki EU:n vastaisille puolueille ja äärioikeistoa edustaville liikkeille, perusvapauksien rajoitukset ja laajat ihmisoikeusloukkaukset Venäjällä sekä hlbti-henkilöiden vastaisen asenteen leviäminen, poliittisen opposition tukahduttaminen, ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistetut järjestelmälliset toimet Venäjällä, mukaan lukien Memorial-ihmisoikeusjärjestön Tšetšenian-toimiston johtajan Ojub Titijevin mielivaltainen vangitseminen ja järjestön Karjalan-osastoa edustavan Juri Dmitrijevin tapaus, kansalaisyhteiskunnan aktivistien leimaaminen ”ulkomaisiksi agenteiksi”, vakavat ihmisoikeusloukkaukset Pohjois-Kaukasuksella ja varsinkin Tšetšenian tasavallassa (sieppaukset, kidutus, laittomat teloitukset, tekaistut rikossyytteet jne.), tataarivähemmistön syrjintä miehitetyllä Krimillä ja Aleksei Navalnyin ja monien muiden vaino poliittisista syistä sekä murhat, joista huomattavimpia ovat Boris Nemtsovin ja Sergei Magnitskin tapaukset, kyber- ja hybridihyökkäykset ja venäläisten tiedustelutyöntekijöiden Euroopan maaperällä tekemät salamurhat kemiallisilla aseilla, vuoden 2018 Saharov-palkinnon saaneen Oleg Sentsovin ja monen muun ulkomaalaisen uhkailu, pidättäminen ja vangitseminen Venäjällä kansainvälisen oikeuden vastaisesti, laittomien ja sääntöjen vastaisten vaalien järjestäminen Donbassin alueella, epädemokraattiset presidentinvaalit, joissa ei tarjottu todellisia vaihtoehtoja ja joiden yhteydessä rajoitettiin perusvapauksia, disinformaatiokampanjat ja Kertšinsalmen sillan laiton rakentaminen, laittomasti miehitetyn ja liitetyn Krimin samoin kuin Mustanmeren ja Asovanmeren osien laajamittainen militarisointi, kansainvälisen laivaliikenteen rajoittaminen Asovanmerellä ja Kertšinsalmessa, joka on koskenut myös EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, Ukrainan laivaston aluksiin kohdistettu laiton hyökkäys ja alusten takavarikointi ja ukrainalaisten merimiesten pidättäminen Kertšinsalmessa, asevalvontasopimusten rikkominen, toimittajien ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukahduttaminen toimittajien ja bloginpitäjien jatkuvilla pidätyksillä sekä Venäjän sijoittuminen sijalle 148/180 tiedotusvälineiden vapautta vuonna 2018 mittaavassa maailman lehdistönvapausindeksissä;

J.  ottaa huomioon, että Memorial-ihmisoikeusjärjestö on rekisteröinyt 1. maaliskuuta 2018 alkaen 143 poliittisia vankeja koskevaa tapausta, joista 97:ssä oli kyse vainoamisesta uskonnollisin perustein; ottaa huomioon, että Memorial-ihmisoikeusjärjestön laatimaa poliittisia vankeja koskevaa luetteloa analysoitaessa käy ilmi, että vuonna 2017 syytteitä oli nostettu 23 tapauksessa julkisten tapahtumien yhteydessä tapahtuneista rikoksista (mellakat, viranomaisten väkivaltainen vastustaminen) ja 21 tapauksessa, jotka liittyivät pääasiassa kirjoitusten julkaisemiseen internetissä, syytteitä oli nostettu ääriliikkeiden torjuntaa koskevien rikoslain pykälien nojalla;

K.  ottaa huomioon, että Venäjä on suoraan tai epäsuorasti osapuolena useissa yhteisten naapurialueiden, kuten Transnistrian, Etelä-Ossetian, Abhasian, Donbassin alueen ja Vuoristo-Karabahin, pitkittyneissä konflikteissa, jotka aiheuttavat vakavaa haittaa kyseisten naapurimaiden kehitykselle ja vakaudelle, vaarantavat niiden itsenäisyyden ja rajoittavat niiden vapaita riippumattomia valintoja;

L.  ottaa huomioon, että Itä-Ukrainan konflikti on kestänyt yli neljä vuotta, vaatinut yli 10 000 kuolonuhria, joista lähes kolmasosa on siviilejä, ja aiheuttanut tuhansien siviilien loukkaantumisen;

M.  ottaa huomioon, että EU:n ja Venäjän väliset jatkuvat jännitteet ja vastakkainasettelu eivät ole kummankaan osapuolen etujen mukaisia; katsoo, että viestintäkanavat olisi pidettävä avoimina pettymyksen tuottavista tuloksista huolimatta; ottaa huomioon, että uusi jakolinja mantereella vaarantaa sekä EU:n että Venäjän turvallisuuden;

N.  ottaa huomioon, että Venäjä on tällä hetkellä EU:n tärkein ulkoinen maakaasun toimittaja; ottaa huomioon, että energia-asioilla on edelleen keskeinen ja strateginen rooli EU:n ja Venäjän suhteissa; katsoo, että Venäjä käyttää energiaa suojellakseen ja edistääkseen ulkopoliittisia etujaan; ottaa huomioon, että EU:n riippuvuus Venäjän kaasutoimituksista on lisääntynyt vuodesta 2015; ottaa huomioon, että ulkoisia paineita koskevaa EU:n kestävyyttä voidaan parantaa monipuolistamalla energiatoimituksia ja vähentämällä riippuvuutta Venäjästä; katsoo, että EU:n on toimittava yksimielisesti ja osoitettava vahvaa sisäistä solidaarisuutta energiaturvallisuutta koskevissa kysymyksissä; ottaa huomioon, että EU:n suuri riippuvuus fossiilisista polttoaineista estää unionia kehittämästä tasapainoista, johdonmukaista ja arvopohjaista suhdetta Venäjään; toteaa, että EU:ssa, jäsenvaltioissa ja itäisen kumppanuuden maissa tarvitaan luotettavampaa ja strategista energiainfrastruktuuria, jotta parannetaan vastustuskykyä Venäjän hybriditoimille;

O.  ottaa huomioon, että venäläisten suihkuhävittäjien vastuuton toiminta lähellä EU:n ja Naton jäsenvaltioiden ilmatilaa uhkaa siviililentojen turvallisuutta ja saattaa vaarantaa eurooppalaisen ilmatilan turvallisuuden; ottaa huomioon, että Venäjä on suorittanut provokatiivisia ja laajoja sotilaallisia toimia EU:n alueen välittömässä läheisyydessä;

P.  ottaa huomioon, että Venäjä suhtautuu edelleen välinpitämättömästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioihin ja kansainvälisen pysyvän välitystuomioistuimen velvoittaviin päätöksiin, kuten Naftogazin tapauksessa, mikä heikentää kansainvälisiä kauppakiistojen ratkaisumekanismeja;

Q.  toteaa, että Venäjän monikeskuksinen näkemys vallan keskittymisestä on ristiriidassa monenvälisyyden ja sääntöperusteisen kansainvälisen järjestyksen kanssa, joihin EU uskoo; toteaa, että Venäjän liittyminen monenväliseen sääntöperusteiseen järjestykseen ja sen tukeminen olisivat edellytyksenä suhteiden lähentämiselle EU:hun;

R.  toteaa, että Venäjän viranomaiset kohtelevat laittomasti miehitettyjä alueita edelleen ikään kuin Venäjän alueen sisäisinä osina sallimalla näiden alueiden edustajien osallistumisen Venäjän federaation lainsäädäntö- ja täytäntöönpanoelinten toimintaan, mikä on vastoin kansainvälistä oikeutta;

S.  ottaa huomioon, että neuvosto jatkoi 21. joulukuuta 2018 Minskin sopimusten täytäntöönpanoa arvioituaan Venäjän talouden tiettyihin aloihin kohdistettujen talouspakotteiden voimassaoloa 31. heinäkuuta 2019 asti;

T.  toteaa, että Venäjän toimet ovat kansainvälisen oikeuden, kansainvälisten sitoumusten sekä hyvien naapuruussuhteiden vastaisia;

U.  ottaa huomioon, että Venäjän federaation strategia-asiakirjoissa EU ja Nato kuvataan Venäjän päävastustajiksi;

Haasteet ja yhteiset edut

1.  korostaa, että Ukrainaan kuuluvan Krimin niemimaan laiton miehitys ja liittäminen Venäjään, Venäjän suora ja välillinen osallistuminen aseellisiin konflikteihin Ukrainan itäosassa sekä Georgian ja Moldovan alueellisen koskemattomuuden jatkuva loukkaaminen ovat kansainvälisen oikeuden, demokratian periaatteiden sekä perusarvojen tahallisia loukkauksia; tuomitsee painokkaasti ihmisoikeusrikkomukset, joihin Venäjän edustajat ovat syyllistyneet miehitetyillä alueilla;

2.  painottaa, että EU ei voi suunnitella paluuta tavanomaiseen tilanteeseen niin kauan kuin Venäjä ei pane täysimääräisesti täytäntöön Minskin sopimusta ja palauta Ukrainan alueellista koskemattomuutta; kehottaa tämän osalta EU:ta arvioimaan suhteitaan Venäjän federaatioon uudelleen kriittisesti ja kattavasti;

3.  painottaa, että Venäjää ei nykyoloissa enää voida pitää ”strategisena kumppanina”; katsoo, ettei kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja periaatteita enää noudateta, minkä vuoksi sopimusta olisi tarkasteltava uudelleen; katsoo, että EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kehyksen tulisi perustua aina siihen, että noudatetaan täysimääräisesti kansainvälistä oikeutta, Helsingin Etyj-periaatteita, demokratiaperiaatteita, ihmisoikeuksia sekä oikeusvaltioperiaatetta, ja kehyksen olisi mahdollistettava vuoropuhelu globaalien haasteiden hallitsemisesta ja globaalin hallinnon vahvistamisesta sekä varmistettava kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanon valvonta, mikä koskee varsinkin Euroopan rauhanjärjestyksen takaamista sekä turvallisuuden takaamista EU:n naapurustossa ja Länsi-Balkanilla;

4.  katsoo, että Minskin sopimusten täytäntöönpano olisi osoitus Venäjän hyvästä tahdosta edistää Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisua ja sen valmiuksista taata Euroopan turvallisuus; painottaa tarvetta edistää kuulemisia Normandia-ryhmässä ja tarvetta vahvistaa unionin roolia; toteaa jälleen tukevansa Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta;

5.  katsoo, että on tärkeää lieventää vallitsevia jännitteitä ja aloittaa Venäjän kanssa keskustelut, jotta vähennetään väärinymmärrysten, väärintulkintojen ja väärinkäsitysten riskiä; ottaa kuitenkin huomioon, että EU:n on pysyttävä lujana suhteessa Venäjää koskeviin odotuksiinsa; korostaa EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön merkitystä monenvälisessä sääntöperusteisessa järjestyksessä ja myönteisessä sitoutumisessa kansainvälisiin ja monenvälisiin järjestöihin, joiden jäsen Venäjä on, erityisesti Etyjin kehyksessä kiistakysymysten ja kriisien ratkaisemiseksi;

6.  tuomitsee voimakkaasti Venäjän osallisuuden Skripalien tapauksessa samoin kuin Venäjän tiedustelupalvelujen järjestämät disinformaatiokampanjat ja kyberhyökkäykset, joilla on pyritty horjuttamaan julkista ja yksityistä viestintäinfrastruktuuria ja lisäämään jännitteitä EU:ssa ja jäsenvaltioissa;

7.  pitää erittäin huolestuttavina Venäjän hallituksen ja EU:n äärioikeistolaisten ja populististen puolueiden ja hallitusten välisiä yhteyksiä, jotka uhkaavat unionin perusarvoja, jotka on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa ja jotka ilmenevät EU:n perusoikeuskirjassa, kuten demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

8.  pitää myös valitettavana, että Venäjä pyrkii heikentämään EU:n ehdokasvaltioita erityisesti ja esimerkiksi siten, että Moskova myöntää tukea järjestöille ja poliittisille voimille, jotka vastustavat Prespan sopimusta, jolla olisi tarkoitus lopettaa pitkäaikainen nimikiista entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan välillä;

9.  uskoo, että venäläiset valtiolliset toimijat puuttuivat brexit-kansanäänestykseen liittyvään kampanjaan käyttäen avoimia ja salattuja keinoja, kuten sosiaalista mediaa, ja mahdollisesti myöntämällä laitonta rahoitustukea, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset parhaillaan tutkivat;

10.  korostaa, että suurempi molemminpuolinen avoimuus sotilas- ja rajavartiotoiminnassa on tärkeää enempien jännitteiden välttämiseksi; tuomitsee jyrkästi sen, että Venäjä loukkaa EU:n jäsenvaltioiden ilmatilaa; kehottaa laatimaan selkeät käytännesäännöt sotilas- ja siviililentokoneiden ilmatilan käytölle; suhtautuu tältä osin hyvin tuomitsevasti siihen, että Venäjä on toistuvasti loukannut Itämeren alueen maiden aluevesiä ja ilmatilaa; tuomitsee Venäjän federaation syyllistymisen lennon MH17 alasampumiseen Itä-Ukrainan yllä vuonna 2014, minkä kansainvälinen tutkijaryhmä on näyttänyt toteen, ja kehottaa saattamaan syylliset oikeuden eteen;

11.  pitää valitettavina ihmisoikeustilanteen merkittävää heikentymistä sekä ilmaisunvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen vapauden laajalle levinneitä ja perusteettomia rajoituksia Venäjällä ja pitää erittäin huolestuttavana ihmisoikeuksien puolustajien, mieltään osoittavien aktivistien ja muiden arvostelijoiden tukahduttamista, häirintää ja vainoamista;

12.  pitää erittäin huolestuttavana sitä, että Venäjä esittelee niin avoimesti sotilaallista voimaansa, uhkailee muita maita ja osoittaa käytännössä olevansa halukas ja valmis käyttämään sotilaallista voimaansa muita kansakuntia vastaan, myös kehittyneiden ydinaseiden avulla, kuten presidentti Putin totesi useasti vuonna 2018;

13.  suhtautuu tuomitsevasti tukahduttamistoimiin, joita hallitus toteuttaa eriäviä mielipiteitä ja tiedotusvälineiden vapautta vastaan sekä aktivisteja, poliittisia vastustajia ja niitä vastaan, jotka ovat avoimesti eri mieltä hallituksen kanssa;

14.  pitää huolestuttavina raportteja, joiden mukaan homoseksuaaleina pidettyjä miehiä vangitaan mielivaltaisesti ja kidutetaan Tšetšeniassa, ja suhtautuu tuomitsevasti Tšetšenian hallituksen lausuntoihin, joiden mukaan maassa ei ole homoseksuaaleja ja joissa kannustetaan väkivaltaan hlbti-henkilöitä vastaan;

15.  korostaa, että ilmastonmuutosta, ympäristöä, energiaturvallisuutta, digitalisaatiota ja siihen liittyviä algoritmeihin perustuvaa päätöksentekoa ja tekoälyä, ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja arktisen alueen herkässä ympäristössä tapahtuvaa koskevat maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät valikoivaa yhteistyötä Venäjän kanssa;

16.  pitää huolestuttavana sitä, että venäläiset yritykset ja henkilöt pesevät vuosittain mahdollisesti satoja miljardeja euroja EU:n kautta pyrkien laillistamaan korruption avulla saadun tuoton, ja kehottaa tutkimaan näitä rikoksia;

17.  korostaa, että Venäjän rahanpesua ja järjestäytynyttä talousrikollisuutta hyödynnetään vakautta horjuttaviin poliittisiin tarkoituksiin ja että ne uhkaavat Euroopan turvallisuutta ja vakautta; katsoo rahanpesun suuruusluokan olevan osa vihamielisiä pyrkimyksiä heikentää tilannetta, antaa väärää tietoa ja horjuttaa vakautta ylläpitäen samalla rikollista toimintaa ja korruptiota; panee merkille, että Venäjän EU:ssa toteuttamat rahanpesutoimet uhkaavat itsemääräämisoikeutta ja oikeusvaltioperiaatetta kaikissa jäsenvaltioissa, joissa Venäjä toteuttaa näitä toimia; toteaa, että tämä uhkaa Euroopan turvallisuutta ja vakautta ja asettaa vakavan haasteen Euroopan unionin yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle;

18.  suhtautuu tuomitsevasti Venäjän rahanpesutoimiin, laittomiin rahoitustoimiin ja muihin taloussodankäynnin keinoihin; kehottaa EU:n toimivaltaisia rahoitusalan viranomaisia lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja asianomaisten tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen kanssa tehtävää yhteistyötä Venäjän rahanpesutoimien torjumiseksi;

19.  muistuttaa, että vaikka EU pitäytyy johdonmukaisesti ja yhtenäisesti kannassaan ja sen Venäjälle asettamia pakotteita jatketaan niin kauan kuin Venäjä jatkaa kansainvälisen oikeuden rikkomista, EU:n Venäjää koskeva ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja kaipaa lisää koordinointia ja johdonmukaisuutta; kehottaakin jäsenvaltioita lopettamaan kultainen viisumi/passi -ohjelmat, jotka hyödyttävät venäläisiä oligarkkeja, jotka tukevat usein Kremliä ja saattavat vähentää kansainvälisten pakotteiden vaikuttavuutta; toistaa aiemmat kehotuksensa säätää Euroopan unionin ”Magnitski-laki”(ihmisoikeuksien alaan liittyvä EU:n Global Human Rights Sanctions Regime ‑seuraamusjärjestelmä), ja kehottaa neuvostoa jatkamaan asiaa koskevaa työtään viipymättä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään Venäjän-politiikassaan täyttä yhteistyötä unionin tasolla;

20.  painottaa, että rajoittavia kohdennettuja toimia, jotka liittyvät Itä-Ukrainaan ja miehitettyyn Krimin niemimaahan, ei ole suunnattu Venäjän kansaa vastaan vaan tiettyjä sellaisia henkilöitä ja yrityksiä vastaan, jotka ovat yhteydessä Venäjän johtoon;

21.  painottaa tässä yhteydessä, että EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkatoimien yhdenmukaisuus ja ulkoisten politiikkatoimien koordinoinnin parantaminen on keskeisessä EU:n yhtenäisemmän, vaikuttavamman ja menestyksekkäämmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta myös suhteessa Venäjään; korostaa, että tämä koskee erityisesti sellaisia politiikanaloja kuin Euroopan puolustusunionia, Euroopan energiaunionia, kyberpuolustusta strategisen viestinnän välineitä;

22.  tuomitsee naapurimaiden alueellisen koskemattomuuden loukkaukset, joihin Venäjä on syyllistynyt myös näiden maiden kansalaisten laittomilla sieppauksilla, joiden tarkoituksena on asettaa heidät syytteeseen venäläisessä tuomioistuimessa; tuomitsee myös Venäjän harjoittaman Interpolin väärinkäytön, joka ilmenee siten, että se käyttää kansainvälisiä etsintäkuulutuksia poliittisten vastustajien vainoamiseen;

23.  suhtautuu tuomitsevasti Venäjän toimiin Asovanmerellä, koska ne loukkaavat kansainvälistä merioikeutta ja Venäjän kansainvälisiä sitoumuksia, sekä Kertšinsalmen sillan rakentamiseen ja vedenalaisten kaapelien vetämiseen Venäjään laittomasti liitetylle Krimin niemimaalle ilman Ukrainan suostumusta; pitää erittäin huolestuttavana Venäjän harjoittamaa Asovanmeren, Mustanmeren sekä Kaliningradin alueen militarisointia sekä Euroopan maiden aluevesien toistuvaa loukkaamista Itämerellä;

24.  vahvistaa tukevansa yksiselitteisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta; vaatii Venäjän federaatiota lopettamaan Georgiaan kuuluvien alueiden (Abhasia ja Tshinvalin alue / Etelä-Ossetia) miehittämisen ja kunnioittamaan täysimääräisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta; korostaa, että Venäjän federaation on noudatettava ehdoitta kaikkia 12. elokuuta 2008 tehdyn tulitaukosopimuksen määräyksiä ja varsinkin sitoumusta vetää pois kaikki sotilasjoukkonsa Georgian alueelta;

25.  painottaa, että se, että Venäjä ei kunnioita kansainvälisiä sääntöjä – mikä tarkoittaa tässä tapauksessa merten vapautta, kahdenvälisiä sopimuksia ja Krimin niemimaan laitonta liittämistä Venäjään – on uhka Venäjän naapureille kaikkialla Euroopassa, ei ainoastaan Mustanmeren alueella vaan myös Itämeren alueella ja Välimerellä; korostaa, että on tärkeää kehittää vakaata Venäjän-politiikkaa kaikilta näiltä osin;

26.  ottaa huomioon, että ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen muodostama kansainvälinen vaalitarkkailuvaltuuskunta tarkkaili 18. maaliskuuta 2018 pidettyjä presidentinvaaleja; ottaa huomioon, että ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppukertomuksen mukaan vaalit pidettiin ylimitoitetusti valvotussa oikeudellisessa ja poliittisessa ympäristössä, jossa ilmeni jatkuvaa painostusta kriittisiä näkemyksiä esittäviä kohtaan ja rajoitettiin kokoontumisen, yhdistymisen ja ilmaisun perusvapauksia sekä ehdokkaiden rekisteröintiä, minkä vuoksi todellista kilpailua ei ollut;

27.  pitää huolestuttavana sitä, että Venäjä jatkaa tuen antamista autoritaarisille järjestelmille ja maille, kuten Pohjois-Korealle, Iranille, Venezuelalle, Syyrialle, Kuuballe ja Nicaragualle, ja että se pyrkii jatkuvasti estämään kansainvälisiä toimia käyttämällä veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa;

Yhteistä etua koskevat asiat

28.  toteaa jälleen tukevansa viittä periaatetta, jotka ohjaavat EU:n Venäjän-politiikkaa, ja kehottaa määrittelemään tarkemmin valikoivan yhteydenpidon periaatteen; suosittelee, että keskitytään MENA-alueeseen sekä pohjoiseen alueeseen ja arktiseen alueeseen, terrorismiin, väkivaltaisiin ääriliikkeisiin, aseiden leviämisen estämiseen, asevalvontaan, kyberalan strategiseen vakauteen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen liittyviin kysymyksiin, mukaan lukien yhteiset toimet, joilla turvataan YK:n turvallisuusneuvoston tukema yhteinen kattava toimintasuunnitelma Iranin kanssa ja lopetetaan Syyrian sota; painottaa, että vaikka EU:n ja Venäjän välistä keskustelua kyberterrorismista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta pitääkin jatkaa, Venäjän järjestelmälliset hybridiuhat edellyttävät vahvaa pelotetta; kehottaa tässä yhteydessä käymään EU:n, Venäjän, Kiinan ja Keski-Aasian välistä vuoropuhelua yhteyksistä;

29.  korostaa, että EU on tällä hetkellä Venäjän suurin kauppakumppani ja säilyttää asemansa keskeisenä talouskumppanina myös lähitulevaisuudessa, mutta Nord Stream 2 -hanke lisää EU:n riippuvuutta Venäjän kaasutoimituksista, uhkaa EU:n sisämarkkinoita eikä ole EU:n energiapolitiikan tai sen strategisten etujen mukainen, minkä vuoksi se on pysäytettävä; painottaa, että EU on edelleen sitoutunut saattamaan energiaunionin valmiiksi ja monipuolistamaan energialähteitään; korostaa, että mitään uusia hankkeita ei pitäisi panna täytäntöön toteuttamatta oikeudellista ennakkoarviointia siitä, miten ne vastaavat EU:n lainsäädäntöä ja sovittuja poliittisia painopisteitä; pitää valitettavana Venäjän noudattamaa politiikkaa, jossa se käyttää energiavarojaan poliittisena välineenä käyttääkseen, ylläpitääkseen ja lisätäkseen poliittista vaikutusvaltaansa ja painostusta omaksi katsomaansa vaikutuspiiriin ja loppukuluttajiin nähden;

30.  korostaa, että EU:n ja Venäjän rajat ylittävät yhteistyöohjelmat ja rakentava yhteistyö pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuden ja Barentsin euroarktisen neuvoston kehyksessä tuovat konkreettisia etuja raja-alueiden asukkaille ja tukevat näiden alueiden kestävää kehitystä; suosittaa tässä yhteydessä, että kaikkia näitä myönteisiä rakentavan yhteistyön aloja tuetaan edelleen;

31.  ottaa huomioon esimerkiksi koulutuksen ja kulttuurin avulla aikaansaatavien ihmisten välisten yhteyksien merkityksen;

32.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita vahvistamaan niiden pyrkimyksiä niin sanottujen jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseksi itäisissä naapurimaissa, jotta varmistetaan EU:n itäisten kumppanien turvallisuuden ja vakauden paraneminen;

Suositukset

33.  korostaa, että on tärkeää antaa jatkuvaa poliittista ja taloudellista tukea yleisesti ihmisten välisille yhteyksille ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan aktivisteille, ihmisoikeuksien puolustajille, bloggaajille, riippumattomille tiedotusvälineille, tutkiville journalisteille, suorapuheisille tutkijoille ja julkisuuden henkilöille sekä kansalaisjärjestöille; kehottaa komissiota asettamaan olemassa olevista ulkoisista rahoitusvälineistä saataville kunnianhimoisempaa ja pitkän aikavälin taloudellista ja institutionaalista samoin kuin kapasiteettia lisäävää apua Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään osallistumistaan tähän apuun; kannustaa jäsenvaltioita panemaan aktiivisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat antamalla vaikuttavaa ja oikea-aikaista tukea ja suojelua ihmisoikeuksien puolustajille, toimittajille ja muille aktivisteille; kannustaa erityisesti jäsenvaltioita myöntämään pitkäaikaisviisumeita uhattuina oleville ihmisoikeuksien puolustajille ja heidän perheenjäsenilleen; tukee lisärahoituksen myöntämistä toimittajien koulutukselle ja eurooppalaisten toimittajien kanssa toteutettaville vaihdoille sekä välineille, joilla edistetään ihmisoikeuksia ja demokratiaa, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR) ja eurooppalainen demokratiarahasto;

34.  kehottaa lisäämään ihmisten välisiä yhteyksiä keskittyen nuoriin, vuoropuhelun ja yhteistyön lisäämiseen EU:n ja Venäjän asiantuntijoiden, tutkijoiden, kansalaisyhteiskuntien ja paikallisviranomaisten välillä sekä tiivistämään opiskelijoiden, ammatillisessa koulutuksessa olevien harjoittelijoiden ja nuorten välisiä vaihtoja, erityisesti Erasmus+-ohjelman kehyksessä; tukee tältä osin uusille Erasmus+‑ohjelmille vuosiksi 2021–2027 myönnetyn rahoituksen lisäämistä; toteaa, että EU tarjoaa Venäjälle enemmän mahdollisuuksia akateemiseen liikkuvuuteen kuin muut kansainväliset kumppanimaat;

35.  kehottaa vapauttamaan ehdoitta kaikki ihmisoikeuksien puolustajat ja muut henkilöt, jotka on vangittu heidän käytettyään rauhanomaisesti oikeuttaan ilmaisun, kokoontumisen ja yhdistymisen vapauteen, erityisesti Tšetšenian tasavallan Memorial-ihmisoikeusjärjestön johtajan Ojub Titijevin, jota vastaan on nostettu syyte huumausaineiden hallussapitoa koskevien tekaistujen väitteiden perusteella; kehottaa Venäjän viranomaisia takaamaan heidän ihmisoikeuksiensa ja lainmukaisten oikeuksiensa täyden kunnioittamisen, mikä koskee myös oikeutta käyttää asianajajaa ja saada sairaanhoitoa, ja kehottaa kunnioittamaan heidän ruumiillista koskemattomuuttaan ja ihmisarvoaan ja suojelemaan heitä oikeudelliselta ahdistelulta, kriminalisoinnilta ja mielivaltaiselta pidättämiseltä;

36.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat usein liian heikkoja vaikuttaakseen merkittävästi korruption torjuntaan Venäjällä, kun taas kansalaisjärjestöjä kannustetaan järjestelmällisesti olemaan osallistumatta aktiivisesti korruption torjuntaan tai viranomaisten lahjomattomuuden edistämiseen; korostaa, että on tarpeen ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan korruption torjuntaa koskevien politiikkojen vaikuttavuuden riippumattomaan seurantaan; kehottaa Venäjää panemaan asianmukaisesti täytäntöön kansainväliset korruption torjuntaa koskevat normit, joita on määritetty esimerkiksi korruption vastaisessa YK:n yleissopimuksessa ja Kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevassa OECD:n yleissopimuksessa (lahjonnan torjuntaa koskeva yleissopimus);

37.  korostaa, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen on oltava keskeisellä sijalla EU:n Venäjän-suhteissa; kehottaa siksi EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan ihmisoikeuskysymysten ottamista esille kaikissa yhteyksissä Venäjän viranomaisten kanssa; kannustaa EU:ta kehottamaan jatkuvasti Venäjää kumoamaan kaikki lait ja asetukset – tai tarkistamaan niitä – jotka ovat yhteensopimattomia kansainvälisten ihmisoikeusnormien kanssa, mukaan lukien säädökset, joilla rajoitetaan oikeutta ilmaisun, kokoontumisen ja yhdistymisen vapauteen;

38.  ilmaisee olevansa vakuuttunut, että Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa on nykyisin tärkeä osa instituutioiden välisiä suhteita Euroopassa; toivoo, että voidaan löytää tapoja vakuuttaa Venäjä olemaan luopumatta jäsenyydestään Euroopan neuvostossa;

39.  tuomitsee Venäjän hallituksen yritykset estää internetin viestipalvelujen ja verkkosivustojen toiminta; kehottaa Venäjän hallitusta ylläpitämään perusvapauksia, jotka koskevat ilmaisunvapautta ja yksityisyydensuojaa niin verkossa kuin sen ulkopuolella;

40.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan vastustuskyvyn parantamiseksi erityisesti kyber- ja media-aloilla, mukaan lukien mekanismit, joilla havaitaan vaaleihin vaikuttaminen ja torjutaan sitä; vaatii kyberhyökkäyksiä koskevan vastustuskyvyn parantamista; pitää erittäin huolestuttavana sitä, että EU on reagoinut ja vastannut Venäjän propagandakampanjaan ja laajoihin suoriin disinformaatiohyökkäyksiin riittämättömästi, ja katsoo, että tähän liittyviä toimia on vahvistettava erityisesti ennen toukokuussa 2019 pidettäviä tulevia Euroopan parlamentin vaaleja; painottaa tässä yhteydessä, että East StratCom -työryhmälle myönnettävää EU:n rahoitusta ja työryhmän henkilöstöresursseja on lisättävä huomattavasti; vaatii EU:n laajuista tukea Euroopan kyberturvallisuusalalle ja toimiville digitaalisille sisämarkkinoille sekä vahvempaa sitoutumista tutkimukseen; kannustaa tähän liittyen East StratCom -työryhmää tekemään eurooppalaisia arvoja tunnetuiksi venäjäksi; suhtautuu myönteisesti disinformaation torjuntaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman hyväksymiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia EU:n toimijoita panemaan sen toimet täytäntöön erityisesti toukokuussa 2019 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja edeltävänä aikana;

41.  kehottaa EU:ta tarkastelemaan sellaisen sitovan oikeudellisen kehyksen laatimista sekä unionissa että kansainvälisesti, jolla torjutaan hybridisodankäyntiä ja jonka avulla unioni voisi toteuttaa päättäväisiä toimia demokratiaa tai oikeusvaltioperiaatetta uhkaavien kampanjoiden torjumiseksi, mukaan lukien kohdennetut pakotteet näiden kampanjoiden järjestämisestä ja toteuttamisesta vastuussa olevia tahoja vastaan;

42.  katsoo, että merkityksellinen vuoropuhelu edellyttää jäsenvaltioiden välistä vahvempaa yhtenäisyyttä ja selkeämpää tiedottamista siitä, mitä EU pitää ehdottomina kysymyksinä; painottaa siksi, että EU:n olisi oltava valmis hyväksymään uusia pakotteita, myös kohdennettuja henkilökohtaisia pakotteita, ja rajoitettava rahoituksen ja teknologian saantia, jos Venäjä jatkaa edelleen kansainvälisen oikeuden rikkomista; painottaa kuitenkin, että tällaiset toimet eivät kohdistu Venäjän kansaa vaan tiettyjä henkilöitä vastaan; kehottaa neuvostoa analysoimaan perin pohjin käytössä olevan pakotejärjestelmän tehokkuutta ja tiukkuutta; pitää myönteisenä neuvoston päätöstä kohdistaa rajoittavia toimenpiteitä Kertšinsalmen sillan laittomaan rakentamiseen osallistuneisiin eurooppalaisiin yrityksiin; toistaa huolensa näiden yritysten osallistumisesta, koska ne ovat näin tietämättään tai tietoisesti horjuttaneet EU:n pakotejärjestelmää; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan voimassa olevien unionin rajoittavien toimenpiteiden soveltamista ja varmistamaan sen ja kehottaa jäsenvaltioita jakamaan tietoja mahdollisissa rikkomistapauksissa suoritetuista kansallisista tulli- tai rikostutkinnoista;

43.  kehottaa ottamaan käyttöön EU:n laajuisen mekanismin, jonka avulla voidaan valvoa poliittisten puolueiden rahoitusta, ja toteuttamaan jatkotoimia sen estämiseksi, että joitakin osapuolia ja liikkeitä käytetään horjuttamaan Eurooppa-hanketta sisältä päin;

44.  suhtautuu tuomitsevasti Venäjän sotaharjoitusten, joissa Venäjän joukot harjoittelevat ydinasehyökkäyksiä, laajenemiseen ja määrään;

45.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa valmistelemaan viipymättä EU:n laajuista Magnitski-lakia koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jonka nojalla voitaisiin määrätä viisumikieltoja ja kohdennettuja pakotteita, kuten omaisuuden tai omistusoikeuksien jäädyttäminen EU:n lainkäyttöalueella, yksittäisille viranomaisille tai virallisessa asemassa toimiville henkilöille, jotka ovat syyllistyneet korruptioon tai vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; painottaa välittömien pakotteiden luettelon merkitystä, jotta varmistetaan, että unionin versio Magnitski-laista pannaan tehokkaasti täytäntöön;

46.  kehottaa EU:ta varmistamaan EU:n voimassa olevien rajoittavien toimien soveltamisen ja jäsenvaltioiden välisen tiedonjaon sen varmistamiseksi, että EU:n Venäjän toimien vastaista pakotejärjestelmää ei heikennetä vaan että sitä sovelletaan oikeasuhteisesti Venäjän aiheuttamaan uhkaan nähden; korostaa vaaraa, joka liittyy pakotteiden vähentämiseen ilman, että Venäjä on osoittanut selkein toimin eikä ainoastaan sanallisesti kunnioittavansa Euroopan rajoja, sen naapureiden ja muiden kansakuntien itsemääräämisoikeutta sekä kansainvälisiä sääntöjä ja sopimuksia; toteaa jälleen, että tilanne voi jatkua tavanomaisena vasta, kun Venäjä noudattaa kaikilta osin sääntöjä ja rajoittaa toimiaan rauhanomaiseen toimintaan;

47.  toteaa jälleen, että Venäjällä ei ole veto-oikeutta eurooppalaisten kansakuntien euroatlanttisiin pyrkimyksiin nähden;

48.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti Venäjän vastatoimien vaikutuksia talouden toimijoihin ja harkitsemaan tarvittaessa korvaustoimia;

49.  korostaa, että Itä-Ukrainan sota voidaan ratkaista vain poliittisesti; kannustaa luottamusta lisääviin toimiin Donbassin alueella; tukee mandaattia, joka koskee YK:n rauhanturvajoukkojen sijoittamista tälle Itä-Ukrainan alueelle; kehottaa jälleen nimittämään Krimin niemimaasta ja Donbassin alueesta vastaavan EU:n erityislähettilään;

50.  tuomitsee EU-poliitikkojen, muun muassa Euroopan parlamentin nykyisten ja entisten jäsenten, ja EU-virkamiesten Venäjälle pääsyä koskevan mielivaltaisen kiellon; vaatii poistamaan maahantulokiellon välittömästi ja ehdoitta;

51.  kehottaa Venäjää vapauttamaan välittömästi poliittiset vangit, kuten ulkomaiden kansalaiset, ja toimittajat;

52.  kehottaa Venäjää toimimaan täydessä yhteistyössä kansainvälisessä tutkinnassa, joka koskee mahdollisesti sotarikokseksi katsottavaa lennon MH17 alasampumista; tuomitsee kaikki yritykset ja päätökset armahtaa henkilöt, joiden todetaan olevan vastuussa turmasta, tai viivyttää syytteiden nostamista, sillä tekijät pitää saattaa vastuuseen teoistaan;

53.  kehottaa Venäjän hallitusta olemaan estämättä sellaisten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien käsittelyä, joissa tarkastellaan Syyrian tilannetta ja joilla pyritään torjumaan siviileihin kohdistuvaa jatkuvaa väkivaltaa ja esimerkiksi kemiallisten aseiden käyttöä, Geneven sopimuksien räikeää rikkomista ja yleismaailmallisten ihmisoikeuksien loukkaamista;

54.  tukee yhdennetyn Euroopan energiaunionin ripeää loppuun saattamista ja itäisten kumppanien ottamista siihen mukaan tulevaisuudessa; korostaa energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevan kunnianhimoisen politiikan merkitystä tässä yhteydessä; tuomitsee voimakkaasti Venäjän painostuksen Valko-Venäjää kohtaan, jotta tämä luopuisi itsenäisyydestään; korostaa, että EU:n on sen Venäjän-strategian edistämisestä riippumatta vahvistettava sitoutumistaan itäisiin kumppaneihin ja niille myönnettävää tukea sekä tuettava uudistuksia, joilla vahvistetaan turvallisuutta ja vakautta, demokraattista hallintoa ja oikeusvaltiota;

55.  tukee eurooppalaisen demokratiarahaston, Russian Language News Exchange (RLNE) ‑tiedotusalustan ja muiden demokratiaa ja ihmisoikeuksia Venäjällä ja muualla edistävien välineiden rahoituksen lisäämistä;

56.  kehottaa Venäjän viranomaisia tuomitsemaan kommunismin ja Neuvostoliiton hallinnon ja rankaisemaan kyseisen hallinnon aikana tehtyihin rikoksiin ja rikkomuksiin syyllistyneitä;

57.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 35.
(2) Kolmen osapuolen yhteysryhmän tapaamisissa aikaansaatuja tuloksia koskeva pöytäkirja, joka allekirjoitettiin 5. syyskuuta 2014, ja Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskeva paketti, joka hyväksyttiin 12. helmikuuta 2015.
(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0266.
(4) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 38.
(5) EUVL C 408, 30.11.2017, s. 43.
(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0259.
(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0435.


EU:n valmiuksien parantaminen konfliktinestossa ja välitystoiminnassa
PDF 157kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2019 EU:n valmiuksien parantamisesta konfliktinestossa ja välitystoiminnassa (2018/2159(INI))
P8_TA-PROV(2019)0158A8-0075/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja YK:n muut ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan periaatteet ja päämäärät,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) päätösasiakirjan ja kaikki sen periaatteet ja pitää sitä keskeisenä asiakirjana Euroopan ja laajemman alueellisen turvallisuusjärjestyksen kannalta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat konfliktinestosta ja välitystoiminnasta sekä naisista, rauhasta ja turvallisuudesta ja nuorisosta, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2009 hyväksytyn unionin välitys- ja vuoropuheluvalmiuksien vahvistamista koskevan neuvoston toimintaperiaatteen (15779/09),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 28. kesäkuuta 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian sekä 18. kesäkuuta 2017 julkaistun ensimmäisen kertomuksen sen täytäntöönpanosta ”From Shared Vision to Common Action: Implementing the EU Global Strategy”,

–   ottaa huomioon ennen marraskuun 2017 huippukokousta 15. marraskuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) antamansa suosituksen itäisestä kumppanuudesta(1),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa suosituksen neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 73. istunnosta(2),

–  ottaa huomioon vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta 12. joulukuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/2306(3),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 13. kesäkuuta 2018 neuvostolle tekemän ja komission tukeman ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan rauhanrahaston perustamisesta (HR(2018) 94),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0075/2019),

A.  toteaa, että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen on yksi unionin perimmäisistä tarkoituksista, josta tunnustuksena se sai vuonna 2012 Nobelin rauhanpalkinnon, ja että se on keskeinen osa Lissabonin sopimusta;

B.  ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut panemaan täytäntöön naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ja sen myöhempien päivitysten mukaisesti sekä nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2250 ja sen myöhempien päivitysten mukaisesti;

C.  toteaa, että unioni on yksi suurimmista avunantajista, joka tukee konfliktinestoa ja rauhanrakentamista ulkoisen avun välineillään;

D.  katsoo, että unionin olisi otettava johtoasema maailmanlaajuisessa rauhanrakentamisessa, konfliktinestossa ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisessa, koska se on tärkeä kansainvälisten järjestöjen rahoittaja, keskeinen avunantaja ja maailman suurin kauppakumppani; katsoo, että konfliktinesto ja välitystoiminta olisi nivellettävä osaksi kattavaa lähestymistapaa, jossa yhdistetään turvallisuus, diplomatia ja kehitys;

E.  pitää yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa välttämättömänä ja katsoo, että näihin järjestöihin kuuluu myös Etyj, jonka Helsingissä vuonna 1975 allekirjoitetussa päätösasiakirjassa määrätään muun muassa voimankäytöstä pidättymisen, valtioiden alueellisen koskemattomuuden ja kansojen yhtäläisten oikeuksien ja itsemääräämisoikeuden periaatteista, ja toteaa, että nämä järjestöt ovat keskeisessä roolissa konfliktinestossa ja välitystoiminnassa;

F.  ottaa huomioon, että väkivaltaisten konfliktien ehkäiseminen on erittäin tärkeää, jotta Eurooppa ja sen naapurialueet selviytyvät turvallisuushaasteistaan ja jotta saavutettaisiin poliittista ja sosiaalista edistystä; toteaa, että se on myös tehokkaan monenvälisyyden keskeinen osatekijä ja tärkeä väline pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoite 16, joka koskee rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia, oikeussuojan saatavuuden takaamista kaikille ja tehokkaita, vastuullisia ja osallistavia instituutioita kaikilla tasoilla;

G.  toteaa, että unionin jatkuva tuki kolmansien maiden siviili- ja sotilastoimijoille on huomattava tekijä uusiutuvien väkivaltaisten konfliktien ennaltaehkäisyssä; toteaa, että kestävä ja pysyvä rauha ja turvallisuus liittyvät erottamattomasti kestävään kehitykseen;

H.  katsoo, että konfliktinestolla ja välitystoiminnalla olisi varmistettava vakauden ja kehityksen ylläpitäminen niissä valtioissa ja niillä maantieteellisillä alueilla, joiden tilanne aiheuttaa unionille välittömän turvallisuusongelman;

I.  toteaa, että konfliktinesto on strateginen toiminto, jolla pyritään varmistamaan tehokkaat toimet ennen kriisien puhkeamista; toteaa, että välitystoiminta on diplomatian toinen väline, jota voidaan käyttää konfliktien ehkäisemisessä, hillitsemisessä tai ratkaisemisessa;

J.  katsoo, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kytkeytyvät yhä erottamattomammin toisiinsa ja että maailmanlaajuisten haasteiden monimutkainen luonne edellyttää laaja-alaista ja yhdennettyä unionin tason lähestymistapaa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin;

K.  pitää tarpeellisena vahvempaa toimielinten välistä lähestymistapaa, jotta varmistettaisiin, että unioni pystyy kehittämään valmiuksiaan ja hyödyntämään niiden koko potentiaalin;

L.  toteaa, että unionin globaalistrategia, poliittiset lausumat ja institutionaalinen kehitys ovat tervetulleita merkkejä siitä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on sitoutunut asettamaan konfliktineston ja välitystoiminnan etusijalle;

M.  toteaa, että konfliktinestoa ja rauhanrakentamista tuetaan huomattavasti ulkoisten rahoitusvälineiden avulla;

N.  katsoo, että siirtymäkauden oikeusjärjestelyt ovat tärkeä oikeussuojakeinojen ja muiden muutoksenhakukeinojen kokonaisuus, jossa keskitytään menneisyyden väärinkäytöksiä koskeviin vastuisiin ja kestävän, oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen tulevaisuuden luomiseen;

O.  toteaa, että parlamentti on omaksunut näkyvän roolin parlamentaarisessa diplomatiassa, muun muassa välitys- ja vuoropuheluprosesseissa, ja se nojautuu tässä työssä omaan vuoropuhelua ja yhteisymmärryksen rakentamista koskevaan kulttuuriinsa;

P.  ottaa huomioon, että väkivaltaiset konfliktit ja sota vaikuttavat suhteettomasti siviileihin, erityisesti naisiin ja lapsiin, ja asettavat naiset miehiä enemmän alttiiksi riskeille joutua taloudellisen ja seksuaalisen riiston, pakkotyön, pakkosiirtojen ja pidätysten sekä seksuaalisen väkivallan, kuten sotataktiikkana käytetyn raiskauksen, uhreiksi; toteaa, että naisten ja nuorten aktiivinen osallistuminen on tärkeää konfliktineston ja rauhanrakentamisen sekä kaikkien väkivallan muotojen ehkäisemisen kannalta, mukaan lukien seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta;

Q.  katsoo, että on tärkeää ottaa sekä kansalaisyhteiskunta että paikalliset siviili- ja sotilaalliset toimijat, myös naiset, vähemmistöt, alkuperäiskansat ja nuoret, mukaan ja tukea näiden aktiivista ja tarkoituksenmukaista osallistumista välitystoimintaa, vuoropuhelua ja sovinnontekoa koskevien valmiuksien kehittämisen ja luottamuksen rakentamisen edistämiseen ja helpottamiseen;

R.  katsoo, että konfliktinestoon, rauhanrakentamiseen ja rauhanturvaamiseen osoitetaan usein liian vähän rahoitusta, vaikka unioni on sitoutunut niihin poliittisesti, mikä puolestaan vaikuttaa kykyyn edistää ja helpottaa näiden alojen toimia;

1.  kannustaa unionia ottamaan nykyisten sovittujen neuvottelumuotojen ja -periaatteiden yhteydessä ja niiden tukemiseksi entistä enemmän painopisteekseen konfliktineston ja välitystoiminnan; tähdentää, että unioni saa tästä runsaasti poliittista, sosiaalista ja taloudellista lisäarvoa ja yleistä ihmisten turvallisuuteen liittyvää lisäarvoa; muistuttaa, että konfliktinesto ja välitystoiminta vahvistavat osaltaan unionin läsnäoloa ja uskottavuutta kansainvälisellä näyttämöllä;

2.  antaa tunnustusta yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) liittyville siviili- ja sotilasoperaatioille rauhan turvaamiseksi, konfliktien ehkäisemiseksi ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi;

3.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komission puheenjohtajaa ja Euroopan parlamentin puhemiestä vahvistamaan konfliktinestoa ja välitystoimintaa koskevat yhteiset pitkän aikavälin painopisteet, joista olisi tultava osa säännöllistä strategista ohjelmasuunnittelua;

4.  kehottaa rakentamaan rauhaa pitkäkestoisesti puuttumalla konfliktien perimmäisiin syihin;

5.  kehottaa parantamaan nykyistä arkkitehtuuria, jotta unionin painopisteitä voitaisiin tukea jäljempänä kuvatulla tavalla;

6.  kehottaa noudattamaan konfliktisensitiivisiä ja ihmiskeskeisiä toimintatapoja, joissa unionin toiminnan keskiössä on ihmisten turvallisuus, jotta toiminnassa saadaan aikaan myönteisiä ja kestäviä tuloksia;

7.  kehottaa EUH:ta ja ulkoisista toimista vastaavia komission yksiköitä esittämään parlamentille vuosittain kertomuksen konfliktinestoa ja välitystoimintaa koskevien unionin sitoumusten täytäntöönpanon edistymisestä;

Unionin toimielinten konfliktinestoa ja välitystoimintaa koskevien valmiuksien parantaminen

8.  tukee unionin johdonmukaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa sitoutumista ulkoisissa konflikteissa ja kriiseissä ja katsoo, että yhdennetty lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin lisää unionin ulkoisen toiminnan lisäarvoa ja että kaikki toimet on pantava mahdollisimman nopeasti täytäntöön, jotta unioni antaisi selkeitä vastauksia konfliktien eri vaiheissa ja jotta tämä yhdennetty lähestymistapa olisi toimivampi ja tehokkaampi; palauttaa tässä yhteydessä mieliin kansainvälisen oikeuden ja YK:n peruskirjan normit ja periaatteet ja ilmaisee tukensa nykyisille neuvottelukehyksille, lähestymistavoille ja periaatteille; toteaa jälleen, että jokaista konfliktia olisi tarkasteltava erikseen;

9.  korostaa, että näiden valmiuksien kehittämisen ansiosta jäsenvaltioiden olisi pystyttävä määrittämään konfliktineston ja välitystoiminnan kannalta ensisijaiset maantieteelliset alueet ja Euroopan maiden kahdenvälisen yhteistyön pitäisi helpottua;

10.  kehottaa perustamaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen konfliktinestoa ja välitystoimintaa käsittelevän EU:n korkean tason neuvoa-antavan toimikunnan, jotta yhteen koottu kattava joukko johtavia poliittisia sovittelijoita ja konfliktineston asiantuntijoita voisi tarjota nopeasti poliittista ja teknistä asiantuntemusta; katsoo, että tarvitaan myös sovitteluun ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyihin liittyviä asioita käsittelevä asiantuntijaryhmä; kehottaa kannustamaan järjestelmällisesti sovinnonteon ja vastuuvelvollisuuden mekanismien perustamiseen kaikilla konflikteista toipuvilla alueilla, jotta varmistetaan tehtyjä rikoksia koskeva vastuuvelvollisuus sekä tulevien rikosten ehkäisy pelotevaikutuksen avulla;

11.  kehottaa nimittämään rauhankysymyksiä käsittelevän EU:n erityislähettilään, joka toimisi EU:n korkean tason neuvoa-antavan toimikunnan puheenjohtajana, jotta edistettäisiin eri toimielinten välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia, myös niiden yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa, parannettaisiin tietojenvaihtoa ja lisättäisiin ja joudutettaisiin toimia;

12.  kehottaa perustamaan muita toimielinten välisiä mekanismeja, kuten erityistyöryhmiä erityisiä konfliktinestotilanteita varten;

13.  kehottaa perustamaan konfliktinestoa ja välitystoimintaa käsittelevän neuvoston työryhmän korostaen unionin vahvaa sitoutumista rauhaan ja vakauteen naapurialueillaan;

Euroopan ulkosuhdehallinto

14.  suhtautuu myönteisesti erillisen konfliktineston, rauhanrakentamisen ja välitystoiminnan välineistä vastaavan EUH:n yksikön perustamiseen ja ennakkovaroitusjärjestelmän ja tulevaisuuden kartoitusjärjestelmän kaltaisten välineiden kehittämiseen; kehottaa tekemään investointeja tällaisten välineiden kehittämiseksi edelleen;

15.  kehottaa keräämään, hallinnoimaan ja levittämään asiaa koskevaa tietämystä järjestelmällisemmin unionin toimielinten henkilöstölle helppokäyttöisissä, käytännöllisissä ja toiminnan kannalta merkityksellisissä muodoissa;

16.  kehottaa kehittämään edelleen sisäisen henkilöstön, sovittelijoiden ja muiden asiantuntijoiden sekä kolmansien osapuolten sukupuolisensitiiviseen konfliktien analyysiin, ennakkovaroitukseen, välitystoimintaan ja konfliktinestoon liittyviä valmiuksia yhdessä EUH:n ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

Euroopan komissio

17.  muistuttaa, että konfliktinesto on yhä tarpeellisempaa, jotta voidaan puuttua konfliktien perimmäisiin syihin ja saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti demokratia ja ihmisoikeudet, oikeusvaltio, oikeuslaitoksen uudistaminen ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen;

18.  korostaa, että unionin toimien väkivallasta ja konflikteista kärsivillä alueilla on oltava poikkeuksetta konflikti- ja sukupuolisensitiivisiä; kehottaa ryhtymään välittömiin toimiin, joilla nämä näkökohdat sisällytetään kaikkiin asiaankuuluviin politiikkoihin, strategioihin, toimiin ja operaatioihin siten, että kiinnitetään enemmän huomiota siihen, ettei aiheuteta haittaa, ja maksimoidaan unionin panos konfliktineston ja rauhanrakentamisen pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen;

Euroopan parlamentti

19.  korostaa demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän ja sen johdossa olevien Euroopan parlamentin jäsenten roolia välitys- ja vuoropuhelualoitteiden koordinoinnista vastaavana operatiivisena elimenä ja suhtautuu myönteisesti uusiin aloitteisiin, kuten rauhaa ja demokratiaa koskeviin Jean Monnet -vuoropuheluihin (joita järjestetään Ranskassa, Bazochesissa, sijaitsevassa, historiallisessa Jean Monnet -talossa), vaaliväkivaltaisuuksia koskeviin toimiin, puolueiden keskinäiseen vuoropuheluun ja yhteisymmärryksen edistämiseen ja nuorten poliittisten johtajien ohjelmaan, ja suosittelee, että näitä Euroopan parlamentin keskeisiä välitystoiminnan, tukitoimien ja vuoropuhelun välineitä kehitetään edelleen; pitää myönteisenä demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän päätöstä jatkaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian parlamentin (Sobranie) kanssa käydyn Jean Monnet -vuoropuheluprosessin menestyksekkäitä toimia laajentamalla vuoropuhelun menetelmien soveltaminen kaikkiin Länsi-Balkanin maihin;

20.  suhtautuu myönteisesti kumppanuuteen Ukrainan parlamentin (Verh’ovna Rada, Korkein neuvosto) kanssa Jean Monnet -vuoropuheluissa, joilla pyritään rakentamaan yhteisymmärrystä parlamentin poliittisten ryhmittymien ja puolueiden välille sekä ennen kaikkea muuttamaan poliittista kulttuuria modernin eurooppalaisen parlamentarismin suuntaan, joka perustuu demokraattiseen vuoropuheluun ja yhteisymmärryksen rakentamiseen;

21.  panee tyytyväisenä merkille 11.–13. lokakuuta 2018 käydyn viidennen Jean Monnet ‑vuoropuhelun päätelmät ja toteaa, että vuoropuhelu edisti tukea assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanolle; toteaa, että parlamenttia on pyydetty työskentelemään yhdessä komission kanssa, jotta helpotettaisiin Ukrainan parlamentin ja hallituksen keskeisten sidosryhmien kanssa käytävää vuoropuhelua, jolla pyritään tehostamaan Ukrainan parlamentin toimintaa assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanotehtävässä;

22.  suhtautuu myönteisesti Ukrainan, Moldovan ja Georgian parlamenttien puhemiesten väliseen uuteen kolmen osapuolen aloitteeseen alueellisen parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisesta strategisista kysymyksistä, muun muassa assosiaatiosopimusten täytäntöönpanosta, käytävän alueellisen vuoropuhelun merkittäväksi foorumiksi, joka reagoi keskeisiin turvallisuushaasteisiin, kuten hybridisodankäyntiin ja disinformaatioon; pitää parlamentin tukea tälle alueelliselle parlamentaariselle vuoropuhelulle tärkeänä merkkinä sen sitoutumisesta alueeseen yhteisten alueellisten turvallisuushaasteiden uhan alla;

23.  pitää tärkeänä kasvavaa rooliaan poliittisissa välitysprosesseissa; korostaa tässä yhteydessä Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen ja kolmen Euroopan parlamentin sovittelijan, Kukanin, Vajglin ja Fleckensteinin, yhteistä aloitetta, jolla tuetaan entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian puoluejohtajia poliittisesta kriisistä selviämisessä hyväksymällä vuonna 2015 tehty Przinon sopimus; vahvistaa olevansa valmis jatkamaan tämän komission ja EUH:n kanssa tehtävän toimielinten välisen tiiviin yhteistyön viitoittamalla saralla lujittaen sitoumustaan vahvistaa poliittisia vuoropuheluita ja sovinnontekoa kaikkialla Länsi-Balkanin alueella ja laajemmassa naapurustossa;

24.  kehottaa jatkamaan nuorten poliittisten johtajien ohjelman kehittämistä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2250 perustuvan nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman yhteydessä sekä jatkamaan erinomaista yhteistyötä korkean edustajan / varapuheenjohtajan Välimeren aluetta koskevan aloitteen parissa Young Med Voices -ohjelman puitteissa;

25.  katsoo, että korkean tason ”Bridging the gap” -nuorisodialogi tarjoaa mahdollisuuden nuorison edustajien ja Länsi-Balkanin alueen maiden parlamenttien nuorten jäsenten väliselle vuoropuhelulle, joka on tärkeä puolueiden välisen vuoropuhelukulttuurin ja sovinnon tukemiseksi ja alueen maiden EU-jäsenyysnäkymien vahvistamiseksi;

26.  suosittelee Euroopan parlamentin jäsenten, erityisesti sovittelijoiksi tai päävaalitarkkailijoiksi nimitettyjen jäsenten, käytettävissä olevien parlamentaaristen koulutus- ja tukiohjelmien sekä kolmansien maiden parlamenttien jäsenten, puolueiden ja henkilöstön koulutusohjelmien, myös sukupuoli- ja nuorisonäkökohtia koskevien ohjelmien, kehittämisen jatkamista, myös koordinoimalla toimia tämän alan asiantuntemusta hankkineiden jäsenvaltioiden rakenteiden kanssa;

27.  katsoo, että parlamentin valmiuksia voitaisiin kehittää edelleen nimittämällä varapuhemies, joka vastaisi välitystoiminnan ja vuoropuhelun helpottamisen koordinoinnista ja toimisi tiiviissä yhteistyössä demokratiatuki- ja vaalikoordinointiryhmän kanssa, kehottaa perustamaan ryhmän, johon kuuluu Euroopan parlamentin nykyisiä ja entisiä jäseniä;

28.  korostaa Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon merkitystä tietoisuuden lisäämisessä konflikteista eri puolilla maailmaa; kehottaa suurentamaan palkintosummaa parlamentin seuraavalla vaalikaudella;

29.  toteaa, että parlamentin on unionin yleisiä toimia tukeakseen virallistettava välitysmenettelynsä; kehottaa vahvistamaan parlamentaarista diplomatiaa ja vaihtotoimintaa, myös parlamentin valtuuskuntien toiminnan kautta;

30.  korostaa parlamentin ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) pitkäaikaista tiivistä yhteistyötä vaalien ja demokratiatuen alalla; kehottaa laajentamaan tätä yhteistyötä välitystoimintaan ja vuoropuheluun;

Naiset, rauha ja turvallisuus – sukupuolinäkökohtia koskevien valmiuksien parantaminen unionin konfliktinesto- ja välitystoimissa

31.  kehottaa EU:ta omaksumaan johtavan roolin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanossa sekä niihin sisältyvien periaatteiden sisällyttämisessä kaikkiin EU:n konfliktinesto- ja välitystoiminnan vaiheisiin;

32.  kehottaa toteuttamaan sukupuolten täyden tasa-arvon ja toteuttamaan erityisesti toimia, joilla varmistetaan, että unionin konfliktienesto- ja välitystoimissa turvataan naisten, tyttöjen ja nuorten osallistuminen ja suojellaan heidän oikeuksiaan konfliktien kaikissa vaiheissa konfliktien ehkäisemisestä aina konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen;

33.  kehottaa tekemään kaikista yhteistyö- ja koulutustoimista ja interventioista sukupuolisensitiivisiä; panee tyytyväisenä merkille tätä koskevat unionin aloitteet ja sen aktiivisen osallistumisen sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan seuraavan toimintasuunnitelman kehittämiseen sekä unionin uuden strategisen lähestymistavan naisiin, rauhaan ja turvallisuuteen;

34.  kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökohtia, myös sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja konflikteihin liittyvää seksuaalista väkivaltaa, koskevan asiantuntemuksen kaikkiin konfliktineston, välitystoiminnan ja rauhanrakentamisen vaiheisiin;

35.  kehottaa unionia ottamaan johtavan roolin nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanossa ja kehottaa sisällyttämään niissä vahvistetut periaatteet unionin kaikkeen konfliktinesto- ja välitystoimintaan;

36.  kehottaa ottamaan kaikissa yhteistyö- ja koulutus- ja muissa toimissa selville ja huomioon nuorten naisten ja nuorten miesten tarpeet ja toiveet ja pitämään mielessä erilaiset tavat, joilla väkivaltainen konflikti vaikuttaa heidän elämäänsä ja tulevaisuuteensa, sekä heidän arvokkaan panoksensa väkivaltaisen konfliktin ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen;

Kansalaisyhteiskunnan järjestöjen roolin lujittaminen ja valmiuksien parantaminen konfliktinestoa ja välitystoimintaa koskevassa unionin lähestymistavassa

37.  katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rooli olisi otettava huomioon unionin yleisessä lähestymistavassa ja sen valmiuksien kehittämistä koskevissa painopisteissä;

38.  korostaa luottamusta lisäävien toimien ja ihmisten välisten yhteyksien tärkeyttä konfliktinestossa ja -ratkaisussa;

39.  kehottaa kuulemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, erityisesti naisten oikeuksiin ja vähemmistöjen ihmisoikeuksiin erikoistuneita järjestöjä, laadittaessa ja pantaessa täytäntöön unionin ohjelmia ja toimintapolitiikkoja, jotka koskevat rauhaa, turvallisuutta ja välitystoimintaa;

Konfliktinestoon ja välitystoimintaan käytettävissä olevat unionin rahoitus- ja talousarviovarat

40.  katsoo, että kasvavat haasteet edellyttävät konfliktinestoon tarkoitettujen määrärahojen korottamista ja asiaan perehtynyttä henkilöstöä;

41.  painottaa tarvetta asettaa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) saataville riittävästi korvamerkittyjä rahoitusvaroja unionin konfliktinesto- ja välitystoimiin;

42.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimittamaan parlamentille ajantasaiset tiedot konfliktien analysointiin ja konfliktiherkkyyteen, ennakkovaroitukseen ja välitystukeen varatusta EUH:n budjettikohdasta ja tämän alan tulevista painopisteistä;

o
o   o

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission ja neuvoston puheenjohtajille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, komissiolle, Etyjille, YK:n pääsihteerille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 130.
(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0312.
(3) EUVL L 335, 15.12.2017, s. 6.

Oikeudellinen huomautus